Perhe- ja jäämistöoikeuden harjoitusseminaari kl 2014

Yliopistonlehtori

Tapani Lohi

Harjoitusseminaarin tarkoitus

1) Juridisen ajattelun ja argumentoinnin kehittäminen.

2) Harjaannuttaa opiskelijaa juridisen asiatekstin kirjoittamiseen ja oikeudellisen lähdemateriaalin käyttämiseen.

3) Tieteelliseen kirjoittamiseen perehdyttäminen.

4) Juridisen tiedon syventäminen: a) oman työn aiheesta, b) opponoitavan työn aiheesta ja

c) muiden seminaarilaisten aiheista.

5) Suullisen esiintymisen harjoitus

Harjoitusseminaarin vaatimukset

1) Seminaarityö: ohjepituus 15-20 sivua

Palautus viimeistään ke 12.2. klo 16.00 sähköpostitse (opettajalle

+ kaikille seminaarilaisille).

2) Oman työn suullinen esitys ja puolustaminen

- Esityksen ohjepituus 15 minuuttia.

- Havaintovälineiden käyttö pakollista.

- Syytä miettiä, mistä asioista puhuu – aika ei riitä

koko työn sisällön läpi käymiseen.

3) Yhden työn opponointi: sekä suullisesti että kirjallisesti (n. 3

s.). - Kirjallinen versio palautettava esityskerralla.

4) Lyhyt kirjallinen kommentti (1-2 s.) yhdestä työstä

(muusta kuin opponoitavasta)

- Palautettava viimeistään ko. työn esityskerralla

5) Läsnäolo seminaarissa

- pe 10.1. pakollinen

- seminaarijakso (17.-21.2.): neljänä päivänä

viidestä.

6) Aktiivinen osallistuminen keskusteluun

- Työt luettava ennen seminaarikertoja!

Ohjauksesta

Jokaisen seminaarilaisen on oltava yhteydessä

opettajaan hyvissä ajoin ennen työn palautusta –

viimeistään ke 26.1.

Seminaarityö = vanhanmallinen ON-lopputyö (6 op)

Hyväksytty seminaarityö käy sellaisenaan ON-lopputyöksi

(6 op)

Harjoitusseminaarin arvosana = ON-lopputyön arvosana.

Opiskelijan ilmoitettava valinnasta seminaarin pitäjälle

hyvissä ajoin ennen ON-publiikkiin ilmoittautumista.

Läksyt perjantaiksi 10.1.

1) Lukekaa vanha seminaarityö (”Rintaperillisen lakiosa ja

lesken asumissuoja”) - löytyy perhe- ja jäämistöoikeuden

kotisivulta (oppimateriaalit). Pohtikaa, mikä työssä hyvää, mikä huonoa.

- Esim. esityksen rakenne, kannanottojen perusteleminen,

tarkastelun itsenäisyys, lähteiden käyttö, esitystekniset

seikat ja kieliasu.

Miettikää kysymyksiä oman seminaarityönne tekemistä

ajatellen.

2) Tutustukaa opetusmonisteeseen Tapani Lohi:

Oikeustieteellinen seminaarityö (perhe- ja jäämistöoikeuden

kotisivulla, kohdassa oppimateriaalit).

Rintaperillisen lakiosa ja lesken asumissuoja

Keskustelun Aarnio&Kangas – Helin teema: Lakiosan

laskeminen tilanteessa, jossa jäämistöön sisältyy lesken PK

3:1a:n mukaisen hallintaoikeuden kohteena oleva asunto.

Pääongelma: otetaanko lesken hallintaoikeudesta asunnon

arvolle aiheutuva vähennys huomioon lakiosia laskettaessa vai

ei?

Aarnio-Kangas: ei oteta! Helin: asunnon arvosta ja näin myös jäämistön arvosta on

tehtävä hallintaoikeuden aiheuttamaa rasitusta vastaava

vähennys.

Keskustelun Aarniop

Esimerkki: P:n jäämistön muodostaa 100 000 euron

arvoinen, leski L:n hallintaan PK 3:1a:n nojalla jäävä asunto ja 100 000 euroa rahaa. P on testamentannut kaikki rahavaransa yhdistys Y ry:lle. Ainoa rintaperillinen A vaatii lakiosaansa.

A) Hallintaoikeuden johdosta ei vähennystä: A:n lakiosa = ½ x 200 000 = 100 000 euroa. Jäämistöön

jäävä asunto riittää A:n lakiosan katteeksi. Testamentti voidaan toteuttaa.

B) Hallintaoikeuden johdosta asunnon arvosta tehdään vähennys (esim. 40 000 euroa): Lakiosajäämistö on näin 60 000 + 100 000 ja siitä A:n lakiosa = 80 000 euroa. Jäämistöön jäävä asunto (60 000 euroa) ei riitä A:n lakiosan katteeksi. Testamenttia ei siis voida toteuttaa sellaisenaan.

Kirjoittamisohjeita:

Tapani Lohi: Oikeustieteellinen seminaarityö (2006)

Perhe- ja jäämistöoikeuden kotisivuilla (oppimateriaalit)

Pääkohtia: Muotoseikkoja

Työn sisältöä koskevia näkökohtia

Lähteiden käyttämisestä

Esityksen itsenäisyys

Kieliasu

Työn sisältö: keskeisiä asioita

Rajaus: Rajaa riittävästi, mutta älä liikaa.

Rajaukset tehtävä käsiteltävän asian ehdoin – ei pelkästään

omien mieltymysten ja ensiarvioiden mukaan!

Vaara: Liikaa yleisiä, kaikille tuttuja (jopa itsestään selviä) asioita.

Liian vähän työn ydinasiaa koskevaa pohdintaa! – Vaikeisiin

ja epäselviin kysymyksiin ei juuri paneuduta.

Kysymyksenasettelu. Kirjoittajalla on oltava jokin tutkimustehtävä, jota hän pyrkii

toteuttamaan.

Itsenäisyys I

1) Teksti itse tuotettua. Ei valmiin tekstin kopiointia.

Ei myöskään valmiin työn rakenteen suoraa kopiointia.

2) Lähteet osoitettava viittauksin

- Milloin lähdeviite ja milloin ei?

3) Kriittinen ote lähdeaineistoon Kaikkea kirjoihin kirjoitettua ei pidä uskoa!

Jos esimerkiksi jonkun kirjoittajan teksteissä havaitaan

sisäisiä ristiriitoja tai muuten ongelmallisilta tuntuvia kantoja,

tämä on nostettava esille (tällaisia ongelmallisuuksia ei saa

lakaista maton alle).

Itsenäisyys II

4) Työssä esitetyt kannanotot kannanotot ja niiden perustelut ymmärrettävä

Jos työssä esitetään normiväite: ”Tosiseikasta X seuraa A”,

kirjoittajan tiedettävä, mihin väite perustuu:

- 1) Lähdepohja: lain säännös, esityölausuma, KKO:n käytäntö,

vai oikeustiede?

- 2) Asiasyyt: Miksi oikeudessamme on tällainen säännös, miten

sitä voidaan asiallisesti perustella? Ymmärrettävä myös, mitä normiväite X -> A merkitsee

käytännön soveltamistilanteissa.

5) Sisällössä jotain omaa Itse hahmoteltuja kysymyksiä Omia mielipiteitä

Esittämisjärjestyksestä

Tärkeää miettiä, missä järjestyksessä asiat tuodaan esille.

1) Työn kokonaisrakenne (eri jaksojen välinen järjestys)

2) Yksittäisten jaksojen rakentaminen (asioiden

esittämisjärjestys yksittäisten jaksojen sisällä)

3) Tekstinkappaleiden rakentaminen

- Asian johdonmukainen eteneminen kappaleen sisällä.

- Kappaleen muodostettava järkevä kokonaisuus.

- Syytä kiinnittää huomiota myös kappaleiden pituuksiin

(eli ylipitkiä mutta ei myöskään liian lyhyitä).

Esityksen pitäisi edetä johdonmukaisesti ja asioiden tulla esille

sellaisissa yhteyksissä, että kirjoituksesta muodostuu jäsentynyt

ja helposti seurattava kokonaisuus.

Peukalosääntöjä: Perustavat asiat, joiden varaan täydentävä aines rakentuu,

kannattaa esitellä lukijalle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Yleisestä erityiseen: Luonteeltaan yleiset asiat syytä esittää

ensin, ja erityiskysymykset vasta tämän jälkeen

- Esim. lakiosan täydennysvelvollisuuden yleiset edellytykset

ennen täydennysvastuun täsmällistä sisältöä tai

täydennysvaatimuksen toteuttamista.

Asioiden esittämisjärjestystä oltava valmis muuttamaan

moneenkin kertaan kirjoitustyön kuluessa!

Lähteiden käytöstä

Oikeuslähteiden ”etusijajärjestys”:

1) Laki

2) Lainvalmistelutyöt + oikeuskäytäntö

3) Oikeuskirjallisuuden kannanotot

Jos joku asia todetaan suoraan laissa, on viitattava lakiin.

Ei tarvita välttämättä viittausta oikeuskirjallisuuteen.

Samoin, jos kannanotto perustuu suoraan

esityölausumaan.

Lukijalle joka tapauksessa selvitettävä kannanoton

varsinainen ”lähde” (siis löytyykö se esim. suoraan laista tai

hallituksen esityksestä vai onko kyse aidosti tietyn kirjoittajan

omasta mielipiteestä).

Oikeuskirjallisuuden käyttämisestä

Lähteiden ”etusijajärjestys”

1) Edustavimmat – vähemmän edustavat lähteet Jotain asiaa nimenomaisesti käsittelevä tieteellinen artikkeli

tai monografia (esim. väitöskirjat).

Tieteellinen yleisesitys (esim. Aarnio – Kangas SJO I)

Oppikirja tai käytännön käsikirja

Pääsykoekirja tai maallikoille suunnattu teos.

2) Mahdollisimman tuoreet lähteet Uusin painos (saatavuusongelma)

Sisennettyjen tekstikappaleiden käyttö

Esimerkkejä käyttötarkoituksista:- KKO:n ratkaisu, esimerkiksi sen otsikko.- Lainkohta tai joku pitkähkö lainattu ilmaus

- Mieti aina, tarvitaanko todella lainausta, vai olisiko

parempi selittää asia omin sanoin.- KKO:n ratkaisut tai lainkohtalainaukset liitettävä aina

jotenkin tekstiin .

- Jaksoa ei pidä aloittaa ”selittämättömällä”

lainauksella.

- “Sivupolku”, joka sisältää tärkeää asiaa, mutta menee kuitenkin esityksen pääjuonen sivuun.

Huom: lukijan voitava ymmärtää esitys, vaikka hän hyppäisi

tällaisen kohdan yli.

Alaviitteistä

Erilaisia käyttötapoja:

1) Lähdeviitteinä Kirjallisuusviitteet, joskus myös KKO:n ratkaisut.

2) Keskusteleva alaviite, jossa otetaan kantaa jonkun

toisen esittämään käsitykseen.

3) Sivuhuomautuksen luonteinen alaviite.

Monesti on harkinnanvaraista, pitäisikö tietty asia esittää

a) normaalissa tekstissä, b) sisennyksessä vai

c) alaviitteessä.

Keskustelevien tai ”sivuhuomautuksia” sisältävien alaviitteiden ja sisennysten käyttäminen

Ei ole pakollista. Edellyttää hyvää harkintaa. Nostaa monesti työn syvyystasoa.

Mallia saa (hyvässä ja pahassa) tieteellisistä artikkeleista

ja monografioista.

Opponoinnista

Opponentin perehdyttävä riittävän hyvin työhön ja sen

aiheeseen. Tarvittaessa tarkistettava itse asioita lähteistä

(laista, kurssikirjoista, artikkeleista).

Opponoinnissa keskityttävä työn asiasisältöön.

Opponentilla täytyy olla siitä jotakin sanottavaa: jotain

kysyttävää, jotain ”vastaan väitettävää”.

Muotoseikoista saa esittää vain lyhyen huomautuksen,

mikäli jokin antaa tähän erityisen aiheen.

Huomautusten ja kysymysten aiheita, joitakin esimerkkejä

Kokonaisuutta ja rakennetta koskevat huomautukset:- ”Työn eri jaksot eivät muodosta oikein johdonmukaista kokonaisuutta. Esimerkiksi jakso 4. jää mielestäni aika irralliseksi – se ei oikein kuulu käsiteltävään asiaan”.- ”Eikö luvun 4. loppuun jätetyt asiat olisi ollut järkevämpää selostaa jo heti työn alussa?”

Yksittäisen kannanoton sisällön tarkistaminen:- ”Sanot s. 13, että... Mitä oikeastaan tarkoitat tällä?” - “Mitä tämä sääntö voisi merkitä käytännössä. Ajatellaan

vaikkapa tilannetta, jossa....”

Kannanoton riitauttaminen - “Sanot s. 11 että....Mutta onko asia todella näin? Eikö pikemminkin voitaisi ajatella, että ....?”

Lisäkysymysten esittäminen

- “Toteat, että lakiosa voidaan aina suorittaa rahana. Olisiko

ajateltavissa että testamentinsaaja käyttäisi sen

maksamiseen jotakin muuta omaisuutta?”

- ”Selostat s. xx, missä ajassa lakiosa on suoritettava. Mutta

mitä siitä seuraa, jos testamentinsaaja myöhästyy tästä

määräajasta ja yrittää maksaa vaikkapa viikon myöhässä?”

Lisäperustelujen vaatiminen jollekin kannanotolle.

- “Viittaat kantasi tueksi N.N:n teokseen. Mutta voiko asia olla

näin? Laissahan todetaan, että……”

Kirjoittajan oman kannan kysyminen?

- “ Olet esittänyt tässä K:n ja L:n kannan, mutta mitä mieltä

itse olet”?