4|2011–2012

2 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Pääkirjoitus

Tapahtunutta

Kuvia menneeltä keväältä

Kulttuuriviikon identiteettiä etsimässä

Ressut maailmalla: Lyon

Ressut maailmalla: Nottingham

Ressut maailmalla: Kiina

Karjalaa valloittamassa

Sarjakuva

Helimun - lern how to influence

Novelli: Ämpäri

Henkilköhaastattelussa Sami Garam

Vanhan ressun viisauksia

Nykypäivän roistoja

OPKH-palsta: Vuosikatsaus

Hampaankolossa

Ressu Travel Company

Novelli: Vielä ennen kuin loma alkaa

School’s Out!

Ressujen kesän kohokohtia

Mitä tehdä, minne mennä

Sanottua

Kesäekstra!

Sarjakuva

4 | 2011-2012

34

5678

1011121416

19202122242627

28

30

Sisältö

Ressut seikkailivat maailmalla s. 6-10

Mikä on paras tapa valmistaa norssi? s. 16-18

3Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Deadlinet ovat kamalia. Kun ne ovat vielä kaukana, ei inspiraatiota milloin minkäkin tutkielman tai esseen kirjoittamiseen löydy nimeksikään. Lisäksi aina tuntuu olevan parempaa tekemistä; jos televisiosta ei tule kiinnostavaa elokuvaa, on hyvä kirja kesken tai vähintäänkin jumittuu Facebookiin juttelemaan turhanpäiväisiä. En-nen kuin huomaakaan, on jo palautuspäivän aatto ja sitten aineita väännetään yötä myöten enemmän tai vähemmän paniikissa.

Deadlinet tuovat elämään lähinnä stressiä ja ahdistusta. Ainakin allekir-joittanut viettää jatkuvasti unettomia öitä ajatellessaan kaikkia niitä töitä, jotka vielä ovat tekemättä. Koulumaailmassa nämä kaikki deadlinet tuntuvat vieläpä olevan enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin: jakson loppu on kroonisen stressaajan painajainen.

Tästä huolimatta deadlinet ovat myös vapauttavia. Kun tehtävä on kir-joitettu ja palautettu, voi huokaista helpotuksesta ja ruksata yli ainakin yhden kohteen mielessä pyörivältä ”to do” -listalta. Ja kun pään si-säinen nalkuttava ääni tulevista palautuspäivistä hiljenee, voi ren-toutua ilman, että joutuu potemaan jatkuvaa huonoa omaatuntoa.

Kouluvuoden loppu on kuin yksi iso deadline. Tätä kir-joitettaessa kouluvuoden viimeiset rutistukset ovat vielä edes-säpäin. Aineita pitäisi palauttaa, Seitsemän veljestä lukea ja kokeisiinkin päntätä. Viimeiset viikot tuntuvat loputtoman pitkiltä ja tekemistä on ihan liikaa. Toisella puolella kuiten-kin odottaa kymmenen viikkoa lomaa, joiden aikana ei ole yhtäkään deadlinea tai selityspäivää. Kymmenen stressitön-tä viikkoa, jolloin aikansa voi käyttää opiskelun sijaan vaik-kapa kesäisessä Helsingissä seikkailuun (sivut 22-23 ja 27).

Tätä lukiessa lukuvuoden deadlinet ovat toivotta-vasti vain hatara muisto ja kesä huomattavasti lähempä-nä. Nauttikaa siis kymmenen viikon vapaudestanne ennen uuden kouluvuoden haasteita ja deadlineja!

(Tämä pääkirjoitus tuli valmiiksi kaksikymmentä minuuttia ennen deadlinea.)

Viimeinen deadline

PäätoimittajaAino Tuovinen

ToimitussihteeriKia Timonen

AD Markus Haikonen

Toimittajat Roman BeletskiAxel HackmanAleksiina KallunkiMiska KangasniemiVille KumpulainenAurora LipiäinenKia MuukkonenMarkus Myllymäki

Maria PykäläElisa PäiviöOtto Räsänen

Kuvaajat Roman BeletskiMarkus HaikonenKia Timonen

Kuvittajat Anssi ArminenPan HirvonenMiska KangasniemiMilla Kangaspunta

Ohjaava opettaja:Tiia Tempakka

Sähköposti parskeita@gmail.com

Julkaisija Ressun lukioPL 380900099 Helsingin kaupunki

Aino Tuovinen

Pääkirjoitus

4 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012 Kuvia kulttuuriviikolta ja musiikkidiplomikonserteista

5Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Kulttuuriviikon identiteettiä etsimässäRessun lukion keskimääräistä näkyvämpiin tapahtumiin eksynyt, opinahjon kulttuuritietoi-suutta edistävä poikkeama tavanomaisessa päiväjärjestyksessä – onko kyseessä yksi arkisen lu-kioelämän perustarpeista vai pelkkä kehys ja tekosyy näennäisen kulturelleille tapahtumille? AXEL HACKMAN

Kuten useimmat varmasti muistavat, perinteisesti huhti-kuussa pidetty kulttuuriviikko käsitti viitosjakson toisen arkiviikon kolme jälkimmäistä työpäivää, joille mahtui niin sirkushuveja koko kansalle kuin pientä näperreltävääkin näpertelystä kiinnostuneille. Teemaviikon näkyvimpänä ilmiönä kukoisti vohvelimyynnin aiheuttama jonorykelmä ykköskerroksen käytävällä, eikä vuoden Ressu Talent ole varmasti unohtunut läsnäolijoilta. SETA:n sekä Suomalaisen Naisliiton paneelikeskustelu ja workshopit vetivät kymme-nittäin yhteiskunnallisesti valppaita ressuja, arkkitehtuu-rista ja suunnittelusta kiinnostuneille avautui mahdollisuus päästä toteuttamaan luovuuttaan, ja teemapäivien näky-vyyttä tehostettiin myös pukukoodein

Monille saattaa vasta tarkemman pähkäilyn tai OPKH:n nettisivulle vilkaisemisen jälkeen muistua mieleen, että keskiviikkona käsiteltiin tasa-arvoa, torstaina päivän sana oli design, ja perjantaina estradin valtasi kansainvälisyys. Aihealueista ensimmäinen pääsi kenties selkeimmin näky-ville sukupuolten väliseen tasa-arvoon keskittyneessä pa-neelikeskustelussa. Myös satunnaista näkyvyyttä osakseen saanut mustavalkoinen pukukoodi sisälsi hauskahkoa sym-boliikkaa: musta ja valkoinen ovat toistensa vastapooleja kuin jin ja jang konsanaan, mutta sukupuolierot eivät sulje kumpaankin pukeutumista pois. Kansainvälisesti pukeu-tuneita sai puolestaan etsiä pidempään, joskin hillittyä ar-kivaatetusta voi tietyllä tasolla pitää etnisiä stereotypioita mukailevaa naamiaisasua kansainvälisempänä.

Teemapäivien aktiviteetit eivät kuitenkaan auttaneet ymmärtämään itse teemoista mitään valaisevaa. ”Tasa-arvo”, ”design” ja ”kansainvälisyys” jäivät sinänsä puhut-televiksi aiheiksi, joista teemapäivien aktiviteetit am-mensivat varsin perinteisiä ja valmiiksi pureskeltuja näkökulmia, jos ylipäätään ammensivat. Sukupuolten vä-linen tasa-arvo käsittää vain marginaalin huomattavasti laajemmasta käsitteestä, ja design jäi kokonaan kolmen askartelupisteen varaan. Kansainvälisyyttä Ressussa riittää valmiiksi niin paljon, ettei teemapäivä ollut tavallisia arki-päiviäkään merkittävästi kansainvälisempi. Kulttuuriviikon mielenkiintoisin anti jää näin ollen itse tapahtumiin, ei niiden

todelliseen antiin, minkä johdosta itse teemat eivät herätä mielenkiintoa tai ahaa-elämyksiä.

Toisaalta on kyseenalaista, että niistä pitäisi ylipäätänsä in-nostua tai kiinnostua. Monille koulunkäynnissä itsessään on syvää hämmennystä riittämiin, ja teemaviikon muutta-minen syvällisemmäksi touhuksi olisi muutenkin vaikeaa ilman huomattavasti informatiivisempaa ohjelmistoa ja päi-vän teemojen näkymistä aivan kaikkialla. Liian moni kokisi esimerkiksi design-teeman liiallisen korostamisen häiritse-väksi ja jopa typeräksi ärsykkeeksi jo valmiiksi leppoisaan oleskeluun. Ennemmin aktiviteeteillä tarjotaan vapaavalin-taisia mahdollisuuksia arkisten murheiden hetkittäiseen unohtamiseen, yleiseen hassutteluun sekä yleistä mielen-kiintoa herättäviin puuhasteluihin.

Samalla kulttuuriviikon funktioksi jää lähinnä vaihtoehtojen tarjoaminen hauskanpidolle, jonka itse kukin hallitsee jo omasta takaa. Esimerkiksi kolmannessa kerroksessa viihty-ville shakkimestareillemme avautui muun muassa mahdol-lisuus piirtää Guggenheimin taiteen kuvitteelliseksi jäänyt sijoituspaikka, jolloin kuningasgambiiteille tarjoutui toki kiinnostava vaihtoehto muttei välttämättä järin varteen-otettava tapa kuluttaa arvokasta välituntia.

Mitä virkaa kulttuuriviikolla nykyisessä muodossaan sit-ten on? Vaihtoehdot hauskanpidolle ovat suosiostaan riip-pumatta aina tervetulleita, etenkin näin kattavalle kohde-ryhmälle, ja lukion kulturellia ilmapiiriä kelpaa pönkittää näennäisestikin. Tärkeintä on kuitenkin kulttuurin itsensä syvimpään merkitykseen limittyvä, niin kutsuttu tärkeä turhuus: se että vähäpätöisen ja lähes merkityksettömän perinteen ylläpitäminen herättää enimmäkseen positiivisia tuntemuksia vuodesta toiseen. Mitään muuta kuin joillekuil-le enemmän ja toisille vähemmän merkitsevää, suppeissa raameissaan pysyttelevää aktiviteettikavalkadia ei ole edes kaivattu tai vaadittu. Ankean arjen piristeeksi tällaisen har-mittoman pikkukivan puhdas olemassaolo on tarpeellista, etenkin sen tarjotessa elämää suurempia tekosyitä mansik-kahilloon ja vaahterasiirappiin upotetun vohvelin mussut-tamiseen.

Kolumni

6 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Vaikka melkein koko maanantai kului lentämiseen ja mat-kustamiseen, oli se kuitenkin sen arvoista! Kaikki tihkuivat intoa sillä seuraavasta viikosta tulisi loistava! Monen viikon odotuksen kruunasi, kun vihdoin tapasimme ihanat ranska-laiset ystävämme ja heidän perheensä. Pitkien halausten ja tervetuliaistoivotusten jälkeen lähdimme kaikki omiin per-heisiimme. Vaikka aluksi jännitti nähdä ranskalaiseni perhe ensimmäistä kertaa, oli tuo jännitys kadonnut hetkessä. Perhe oli todella mukava ja vastaanottava! Vaikka ranska aluksi tökki, alkoi sekin pikku hiljaa sujua! Kotikierroksen ja syömisen jälkeen oli ihana painua pehkui-hin, ties mitä huominen tuo tullessaan! Ensimmäisenä aamuna Lyonissa oli ihana tunne herätä ja muistaa, ettei olekaan kotona. Lähdimme ranska-laiseni kanssa hyvissä ajoin kotoa bussilla koululle, missä söimme aamupalan. Voin sanoa, ettei suomalaista koulu-ruokaa ollut sillä hetkellä ikävä! Kiertelimme ympäri kou-lua, joka muistutti aivan Tylypahkaa kaarinen, pylväineen ja lasikäytävineen. Kiersimme Vieux Lyonissa (matka sinne taittui kätevästi funikulaarilla) ja näimme erilaisia nähtä-vyyksiä kuten Fourvièren ja La Cathedral Saint Jeanin. Päi-vän jälkeen ihanat ranskalaiset veivät meidät juuri avattuun uuteen kauppakeskus Confluenceen ja yllätyksenä he olivat järjestäneet meille mahdollisuuden hyppiä 13 metrin kor-keudesta valjaissa. Kokonaisuudessaan mahtava päivä, edes sade ei haitannut menoa! Keskiviikkona pääsimme aamupäivällä osallistu-maan ranskalaisten oppitunneille, mikä oli mielenkiintoi-nen kokemus. Söimme koulussa, ja kun ranskalaisemme pääsivät, lähdimme tekemään jotain, mitä kaikki olivat odot-taneet: shoppailemaan! Kiersimme keskustan ja sen jälkeen siirryimme shoppailemaan Euroopan suurimpaan kauppa-

Lyon

keskus Part-Dieu’hön! Pitkän shoppailun jälkeen menimme kaikki syömään yhdessä pizzeriaan. Ruoka oli todella hyvää, kuten kaikkialla Ranskassa. Ihana päivä, vaikka lompakko laihtui... Torstaina osallistuimme taas oppitunneille. Koulu-päivän jälkeen vuorossa oli tiiviiseen tahtiin ohjelmaa. Kä-vimme vierailulla gallo-romaanisessa museossa ja sen jäl-keen vietimme loppupäivän Lyonin läheisessä pienessä Perougesissa! Perougesin jälkeen menimme pienemmällä porukalla ranskalaiseen katukahvilaan, ja tietenkin kuvaut-tamaan itsemme suurten LYON-kirjaimien luona. Aurinko-kin alkoi paistaa! Perjantaina oli viimeinen koulupäivämme! Koko aamupäivä meni museoissa. Ensin kävimme marionettinuk-kemuseossa ja sen jälkeen lyonilaista ruokaa käsittelevällä museokierroksella. Sen jälkeen kävimme nauttimassa Lyo-nin boulangerieiden herkkuja, creppejä, jäätelöä, patonkia...Meillä oli myös piknik aivan upealla näköalapaikalla. Iltapäi-vällä vierailimme vielä le Musee des Beaux Artsissa. Kier-roksen meille piti muutama Lycee de Saint-Justin opiskelija.

Viikonlopun vietimme perheiden kanssa. Itse kävin perheeni kanssa syömässä ranskalaisessa ravintolassa. Voin sanoa, että en koskaan ole syönyt niin hyvää ruokaa. Kävim-me lauantaina vielä ostoksilla Part-Dieu’ssä ja sunnuntaina kävimme marokkolaisessa saunassa, mikä oli todella erikoi-nen kokemus. Viikonloppuna kiertelimme myös Lyonissa il-taisin ja siellä oli todella kaunista. Koko reissu oli aivan mah-tava, enkä olisi halunnut lähteä kotiin.

Maanantaina meidän oli aika lähteä, ja jättää haikeat jäähyväiset. Kova ikävä on, mutta reissusta jäi todella hie-noja muistoja, ja olen varma, että pidämme ranskalaisten kanssa yhteyttä vielä tulevaisuudessakin.

Kia Muukkosen blogitekstistä koostanut Aino Tuovinen.

Ressut maailmalla

7Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Nottingham

Yhdeksän Ressun urhoollinen joukko löysi itsensä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Edessä oli yli viiden tunnin matka Nottinghamiin, Iso-Britanniaan, jossa heitä odotti toiminnantäyteinen viikko Bilborough Collegen ystävyyskoulussa. Jokainen heistä tapaisi isäntäperheensä ensim-mäistä kertaa tänä samana iltana. Matka kohti uusia seikkailuja alkoi ennen kuin allekirjoit-tanut edes ymmärsi olevansa lähdössä Englantiin. Ja niin ryhmä astui turvatarkastusporttien läpi ja aloitti matkansa kohti tuntematonta. EVELIINA TIAINEN, kuva JOHANNA SEPPÄNEN

17.4. Muutaman tunnin ahdistavan odotuksen jälkeen si-ninen bussi kaartoi terminaalimme eteen. Oli aika lähteä. Lyhyen bussimatkan jälkeen kipusimme lentokoneeseen ja istuimme paikoillemme. Lento kului nopeasti pienestä jän-nityksestä ja odotuksesta huolimatta. Manchesterin lento-kentällä meitä oli vastaanottamassa kuoro BBC:n kuoro-oh-jelmasta. Kahden tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Bilborough Collegeen, josta isäntäperheemme kävivät nou-tamassa meidät. 18.4. Aamulla saimme kokea ensimmäiset oppituntimme Englannissa. Rehtorin terveisten jälkeen menimme Home Hope -hyväntekeväisyysjärjestön tiloihin auttamaan raken-nuksen ehostamisessa ja siistimisessä. Osa meistä raivasi tarvikevarastoa ja osa otti maalitelan kauniiseen käteen ja maalasi seiniä. Mukavan urakan jälkeen kokoonnuimme il-lalla paikalliseen keilahalliin keilaamaan ja viettämään iltaa brittien ja suomalaisten kesken. 19.4. Aamun oppitunnin jälkeen matkasimme double decker -bussilla Wollaton Parkiin. Wollaton Park on kaunis puistoalue, jossa oli ihanaa käydä kävelyllä. Puiston alueilla sijaitsevat mm. Wollaton Hall, puutarha, järvi sekä golfkent-tä, jonka alueella elää peuroja. Seikkailimme puistossa ai-kamme, ahtauduimme puunrunkojen sisään ja jouduimme hanhien ahdistelemiksi. Ahkeran valokuvaamisen jälkeen matkustimme takaisin Collegelle.20.4. Kokoonnuimme aamulla opettajiemme hotellin eteen. Siitä jatkoimme Galleries of Justicelle, joka on vanha oikeus-

talo. Sen alla kulki luolien muodostama vankilaverkosto. Opimme paljon kiinnostavia asioita vanhasta oi keusjärjes-telmästä, pääsimme jopa osallistumaan näyteltyyn oikeu-denkäyntiin. Tämän jälkeen menimme tutustumaan Not-tinghamin keskustaan ja katselemaan nähtävyyksiä, kuten Nottinghamin linnaa sekä Englannin vanhinta inniä. 21.4. Lauantaina teimme päiväretken idylliseen Yorkiin. Yor-kin keskusta oli erittäin kaunis ja perinteisen englantilainen alue, jonka kadut oli rauhoitettu kävelykaduiksi. Käytimme päivän kiertelemällä kaupoissa ja vierailemalla nähtävyyk-sissä, kuten The Shambles -kadulla sekä York Minsterissä. 23.4. Toiseksi viimeisenä päivänä vierailimme Nottingha-min alla kiemurtelevissa luolissa. Sisäänkäynti vieraile-maamme luolaan oli paikallisessa ostoskeskuksessa. Luolia oli käytetty mm. nahan valmistamiseen, ja sotien aikana ih-miset suojautuivat pommituksilta piiloutumalla luoliin.Luo-lakierroksen jälkeen hajaannuimme tekemään viimehetken ostoksia. 24.4. Lähtöpäivänä menimme vierailemaan collegen vieres-sä olevaan Community Centreen, jossa viihdytimme eläke-läisiä. Vietimme aikaa mm. keskustelemalla heidän kans-saan, laulamalla sekä järjestämällä mini-olympialaiset. Tämän jälkeen palasimme Bilborough Collegelle hyvästele-mään englantilaiset ystävämme. Lähdimme hieman haikeis-sa tunnelmissa kohti Manchesterin lentokenttää. Matkam-me oli kaikin puolin erittäin onnistunut ja saimme nähdä paljon uutta.

Ressut maailmalla

8 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Isäntäkoulumme oli Niulanshan First Seconda-ry School, joka on valtion koulu ja sijaitsee Shu-nyissa. Koulussa on noin 2700 oppilasta ja 500 opettajaa. Koulun alue on suuri, ja lähes kaikki oppilaat asuvat koulun asuntolassa. Viikonlop-puisin oppilaat pääsevät käymään perheensä luona, mutta joka toinen lauantai on koulupäi-vä. Koulun ruokalassa on kolme kerrosta Res-sun liikuntasalin kokoisia ruokasaleja. Koulun tontilla on myös historiallinen temppelialue.

Niulanshanissa koulupäivä alkaa klo 6 aamupalal-la ja päivän ensimmäisillä juoksuharjoituksilla. Oppitunnit alkavat kahdeksalta. Päivään kuuluu myös itsenäistä läksy-jen tekemistä, ja opiskelu on kurinalaisessa arjessa tärkein-tä. Tyttöjen hiusten tulee olla lyhyet eikä meikkiä tai kyn-silakkaa saa käyttää. Tunneilla laskimen tai taulukkokirjan käyttäminen on kielletty. Jos opettaja puhuttelee, noustaan seisomaan. Koulupäivä loppuu vasta klo 19-21, mutta huo-masimme, miten oppilaat nauroivat ja leikkivät ja vaikutti-vat aina iloisilta.

Anna Pietilä

Kävimme katsomassa Pekingin kuuluisimpia nähtävyyk-siä. Ensimmäisenä oli vuorossa Pekingin pohjoispuolella kiemurteleva Kiinan muuri. Oppaamme sanoin kukaan ei voi sanoa käyneensä Kiinan muurilla, ellei ole kiiven-nyt sinne omin jaloin. Ohitimme siis ylös vievät hissit ja lähdimme kapuamaan vuoren rinnettä kulkevia portai-ta. Loputtoman pitkältä tuntuneen, uuvuttavan nousun jälkeen saavuimme vihdoin muurille. Sumu- ja saastepil-vestä huolimatta näky oli upea ja juuri niin mahtiponti-nen kuin olimme kuvitelleetkin.

Pekingin keskustassa käydessämme kävimme katsastamassa myös Tian’anmenin eli Taivaallisen rau-han aukion, joka teki meihin vaikutuksen koollaan. Au-kion läpi jatkoimme Kiellettyyn kaupunkiin, jossa lähes kilometrin pituisen ”kaupungin” sisälle mahtui mitä uskomattomimpia ming- ja qing-dynastioilta peräisin olevia rakennuksia. Talot olivat värikkäine seinämaala-uksineen ja kattoineen upeita nähtävyyksiä, ja kameroi-den muistikortit täyttyivät nopeasti.

Helena Viinanen

KiinaRessut maailmalla

9Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Aito kiinalainen ruoka päihittää Suomen kiinalaisten ravintoloiden tarjonnan kirkkaasti. Söimme joka päi-vä koulun ruokalassa, ja tarjolla oli paljon kasviksia, lettuja, dumplingeja ja kastikkeita riisin ja nuudelin lisäksi. Valkosipulia annoksissa oli aina, aamiaisella-kin. Kun Suomessa yksi henkilö tilaa yhden annok-sen, Kiinassa seurueelle tilataan lukuisia yhteisiä annoksia, jotka jaetaan pöydän keskellä olevan pyöri-vän alustan avulla. Ruoka syödään tietenkin puikoilla emmekä nähneet haarukoita koko matkalla. Matkus-taisin Kiinaan uudestaan pelkästään ruoan takia.

Otso Huhtala

Kiinalaiset isäntämme olivat järjestäneet meille paljon oh-jelmaa. Pääsimme itsekin kokeilemaan viuhkojen maalausta, kalligrafiaa, korujen tekoa sekä paperileikkausta. Tanssitun-nilla harjoittelimme lyhyen koreografian. Aktiviteettien avul-la opimme paljon kiinalaisesta kulttuurista.

Suuren vaikutuksen meihin teki kiinalainen akroba-tianäytös, jonka kävimme katsomassa teatterissa. Akrobaa-tit saivat huiman vaikeat ja yliluonnolliset temput näyttä-mään helpoilta. Näytöksessä oli perinteisten akrobatialajien lisäksi muutamia kiinalainen erikoisuuksia, esimerkiksi sa-teenvarjon pyörittelyä jalkapohjilla. Näytös alkoi juhlavas-ti, kun yksi ryhmästämme pyydettiin lavalle kumauttamaan kongia näytöksen alkamiseksi.

Silja Salo ja Laura Lavikainen

Suosittelen Kiina-vaihtoa lämpimästi kaikille kielistä, tavoista ja kulttuureista kiinnostuneille ressuille! Kiinaan matkaava ressu tarvitsee seik-kailumielistä ja joustavaa asennetta, sillä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja kuten kaikessa matkailussa, kannattaa pitää avoimen utelias mieli matkassa. Olimme esimerkiksi alu-eella, jossa ei osattu englantia ollenkaan eikä missään; kyllä siellä silti hengissä selvittiin! Kii-nalaiset ovat todella vieraanvaraista ja äärim-mäisen kohteliasta kansaa.

Avoimen asenteen ohella mukaan kannattaa varata use-ampia pieniä lahjoja, etenkin, jos majoitus on perheissä, sillä lahjojen antaminen on tärkeä osa kohteliasta tapakulttuuria. Laukkuun kannattaa pakata myös käsidesiä. Väenpaljouteen nähden ainakin turistikäytössä olevat vessat olivat yllättävän kohtuullisessa kunnossa. Kuitenkaan vessapaperia niissä ei ole koskaan eivätkä hanat aina toimi, joten käsidesi on viisas valin-ta. Myönteisyydellä ja luovuudella pärjäsimme yllättävissäkin tilanteissa.

Elisa Lappalainen

Silk, fans, dumplings, bright clothings, rice-paddy hats and rice. Those were our initial expectations of China. (Talk about stereo-typicality.) On our arrival to China on Saturday, April 21st, a mis-ty and smoggy Beijing greeted us from the airplane windows. As we proceeded out of the terminal area a smiley Mr. Zhao was waiting for us with a big sign: “RESSU.” Along with, Mr. Lee (and Mr. Fu - our driver with an amazing taste in Chinese pop music), Mr. Zhao would become one of our favorite Chinese mentors du-ring our visit to the Niulanshan-School and Beijing. These three warm people (along with all the other staff) made sure that our stay was a success and took extreme good care of all of us. Even during the most peculiar of situations.

Not only was our week a success culturally, but also soci-ally, as we had the opportunity to meet so many new and warm people - teachers and students alike. Everyone greeted us with smiles on their faces and everyone was curious about Finland and our lives here. Although places as the Great Wall of China and the Forbidden City are sure to be experiences that we will cherish for life, the best memories will be those of the people we met during our stay, the people who welcomed us to their school, their world and their culture for a week. This openness was such an experience that we all strive to return – and will do so hope-fully one day.Oh – and there were dumplings after all.

Maria Velasquez

10 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Karjalaa valloittamassaKun seisoo kranaatinsirpaleiden ympäröimänä talvisodanaikaisessa taisteluhaudassa ja kuulee, kuinka venäläiset harjoittelevat tykillä ampumista vain muutaman kilometrin päässä, on vähän liiankin helppoa eläytyä 70 vuoden takaisiin tapahtumiin. AINO TUOVINEN

Toukokuisena perjantaiaamuna joukko reippaita ressuja opettajineen ja toinen mokoma sykkiläisiä istui sinivalkoi-sessa bussissa matkalla kohti Karjalan kannasta. Kahden päivän matkalla perehdyttiin talvi- ja jatkosodan tärkeim-piin taisteluihin ja niiden näyttämöihin.

Ylitettyämme rajan tutustuimme Mannerheim-lin-jaan kuuluneisiin puolustusasemiin, jotka oppaan mukaan räjäytettiin neuvostoliittolaisten toimesta sodan jälkeen. Nykyään vääntyneistä metallikehikoista ja betonista koos-tuvat luolamaiset rakennelmat palvelivat roskien määrästä ja laadusta päätellen paikallisena nuorisotalona. Kierrätys kunniaan! Tämän jälkeen suuntasimme Siiranmäkeen, jos-sa taisteltiin jatkosodan lopulla. Siiranmäen taistelut käytiin keskeneräisissä asemissa, mutta suomalaisten onnistui silti viivyttää Neuvostoliiton suurhyökkäystä ratkaisevasti. Sii-ranmäestä tekivät erityisen vaikuttavan vanhat taisteluhau-dat ja panssarikiviesteet, jotka olivat yhä paikallaan.

Illaksi suuntasimme Viipuriin, jossa yövyimme san-gen mielikuvituksellisesti nimetyssä Hotelli Viipurissa. Illal-lisen jälkeen kulutimme aikaa kaupungilla kävellen ja jää-kiekkoa katsellen.

Seuraavana aamuna nousimme reippaasti kello seit-semältä (kuudelta Suomen aikaa) ja aamiaisen jälkeen tu-tustuimme Viipuriin kävelykierroksella. Viipurin kauniit vanhat rakennukset olivat aika surullisessa kunnossa. Opas kuitenkin totesi, että ainakin vanhat talot olivat yhä pystys-sä, toisin kuin monet historialliset rakennukset Helsingissä tai Turussa.”Jos Viipuria ei olisi menetetty, tossakin olisi varmaan kolme Citymarkettia”, eräs oppilas totesikin.

Kävelykierroksen jälkeen suuntasimme talvisodanai-kaiseen taistelupaikkaan Summaan, joka oli monen mieles-tä vierailukohteista vaikuttavin. Metsäpalo oli riehunut alu-eella joitakin vuosia aiemmin tasoittaen alueen täysin, eli Summassa sai hyvin autenttisen mielikuvan siitä, millaisissa oloissa sodassa taisteltiin. Jännittävän lisän tilanteeseen toi se, että Venäjän armeija harjoitteli tykillä ampumista vain muutaman kilometrien päässä. Maassa oli runsaasti kra-naatinsirpaleita ja hylsyjä, löytyipä yksi räjähtämätön käsi-kranaattikin, jossa oli sokka yhä paikoillaan. Kaikkia ei me-talliromu kuitenkaan kiinnostanut: maastosta löytyi myös kourakaupalla korvasieniä, joita ainakin matkaa valvomas-sa ollut Hita keräili ahkerasti mukaan.

Iltapäivällä kävimme vielä tutustumassa yhteen tais-telupaikkaan Ihantalassa, jossa oli Siiranmäen tavoin saatu merkittäviä torjuntavoittoja jatkosodan lopulla. Noin neljän aikaan lähdimme kohti rajaa, jonka onnistuimme ylittämään sen hämmästyttävän nopeasti ja sujuvasti. Paluumatkalla bussissa kuuntelimme vielä oppaan kuvauksia sodasta. Hän kuvaili suomalaista sotilasta Tuntemattomasta tutulla laina-uksella: ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.””Se taitaa päteä näihin koulun retkiinkin”, totesi matkan jär-jestänyt Anko.

Liekö opettajilla ollut sitten astetta rankempi reissu, sillä ainakin oppilaan näkökulmasta matka oli erittäin on-nistunut. Ainoastaan yksi asia kaipaa vielä lisäselvitystä. Päästäänkö ensi vuonna uudestaan?

Ressut maailmalla

11Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

12 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

One by one groups of students dressed in their formal black-and-white attire begin to flow into the central hall of Ku-losaari Secondary School. After a minute or two of hectic rambling around they all are seated and anxiously wait for the show to begin. Someone is still trying to perfect their resolution, someone their mile-long opening speech. Others are debating about MEDCs and LEDCs while some... well, some are simply trying to figure out what on earth is going on.

Helsinki International Model United Nations, first founded in 2001 and also known as Helimun, is an annual international two-day conference held in Kulosaari Secon-dary School that simulates the conferences held in the UN. The conference follows a strict protocol and etiquette in or-der to make it as realistic as possible and has students at-tending from all around the Helsinki region. The ninth gra-ders of Kulosaari Secondary School are obligated to attend, but students from other schools take part voluntarily. This year’s conference was held on the 3rd and 4th of May. The theme was democracy and development with topics such as the question of water as a human right and the question of Libya being debated upon.

With confidence, the ambassadors of the delegations make their opening speeches to a full audience: “Dear Sec-retary General, Deputy Secretary General, President of the General Assembly, Honourable Chairs and fellow delega-tes...” The impressive litany of titles to be acknowledged is the beginning of every properly delivered speech. In addi-tion to the ambassador’s speeches the opening ceremony consists of an interesting performance including peculiar African guitar-like instruments and an opening speech by the principal Lauri Halla. After this the delegates begin their way through the school into their committees and other UN organs. The conference has begun.

The conference is divided into three main commit-tees that all focus on their own questions. The first commit-tee, GA1, focuses on issues concerning disarmament and international security, the second on the environment and the third on special political issues and decolonisation. In addition to these, the other UN organs, such as ICJ, Human Rights Commission, ECOSOC and Security Council are in session. Every country and non-governmental organisation consists of delegates that are spread out to each committee to represent the ideology and opinion of that country or or-ganisation. Every delegation also has an ambassador who is responsible for the delegation and has to give a short one-

minute mandatory speech at the opening ceremonies. Am-bassadors should also acquire knowledge of issues debated upon in committees such as the ICJ where the delegation has no representative.

The auditorium, where the General Assembly num-ber three gathers, is full of buzz as the excited students try to get their last-minute signatures for their resolutions. This activity is called lobbying. Prior to a debate in a committee time is given especially for the delegates to cooperate with each other, to research the question at hand and to therefo-re try and produce the best resolution possible to answer it. At least seven signatures from other delegates are needed in order for the resolution to be eligible for debate. The de-bate on the resolution itself usually consists of about 25 mi-nutes for and 25 minutes against and begins with the main submitter reading out the operative clauses (i.e. clauses that take action to resolve the question) out loud. After that the floor is usually yielded to the co-submitter who then begins to speak for the resolution highlighting its best features. For the next 50 minutes or so points of information, speeches, points of personal privilege, even more speeches, amend-ments and motions are made until finally the voting pro-cedures take place, the resolution is hopefully passed and clapping is in order. During a conference about four resolu-tions will be debated upon in one committee. At the end of the conference some of the resolutions that have passed in the three main committees will be debated upon once again in the general assembly in the central hall. This giant debate then decides which resolutions shall be entertained in rea-lity.

“Could the house please come to an order”, asks the chair of the committee, and quiets down the auditorium. Same kinds of procedures are happening in various spaces around the school. The roll call begins, and one has to be sharp to shout “present”, as Afghanistan, the first in order, is shouted out for. The sessions might seem boring if you don’t participate, therefore being active is highly recommended. One way of silently participating is note passing: small pa-per notes are delivered by the admin staff, Kulosaari Secon-dary School eighth-graders that take care of running tasks. By raising the note up high and handing it to the admin staff you can get in contact with anyone in the room without dis-turbing the debate. The notes are read by the admins who have the right to not forward them if they contain any inap-propriate language or are not in any way related to the de-bate or Helimun. The chair can also suspend note passing if

Helimun - learn how to influenceOn a bright Thursday morning, the city of Helsinki is suddenly full of well dressed teenagers in their suits and skirts. The only thing separating them from actual UN delegates is age and experience. ALEKSIINA KALLUNKI, MARIA PYKÄLÄ

13Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

needed, which really is not enjoyable; the feeling of power when raising a note and getting it passed to someone is to many students one of the funnest parts of Helimun because lets face it, it’s not like teachers usually encourage you to pass notes in class.

“Is my skirt too short?” and “is this too casual?” are phrases that one hears a lot during the conference. As a te-acher once phrased it, a skirt should not be mistaken for a belt. The colours of the attire should be office-friendly; black and white are always safe choices but also colours such as grey and dark blue are acceptable. The reason for the paran-oia among the delegates concerning the clothing is that your attire can actually get in the way of your country's success during the conference; boys that are not wearing a tie and a jacket will not be allowed to give a speech. In the worst case you can actually get kicked out for wearing improper clothing. Despite all of these rules one is always surprised at how much some daring delegates succeed in getting away with.

After all Helimun is not that serious. At the end of the conference every committee voted for different kinds of tit-les, such as “best hair”, and “most likely to end up in jail”.One delegate had even been elected to be both “the hottest fema-le” and “hottest male” of a committee. It is not so that all the speeches are boring either: the use of dry humour and irony is quite popular among delegates. The debates might seem aggressive at times and even wars might be declared, but after all, it’s only role playing. The opinions in for example human rights issues vary from country to another. The de-legates of these countries, not to name any, must support their views. Every year certain delegates get strange looks for simply standing behind their countries’ possibly politi-cally incorrect opinions.

For those wishing to spread their wings even further let it be known that Helimun is not the only MUN out there. Similar conferences are held in many cities such as Berlin and Hague. A group of Ressu IB students are taking part in the Bermun next autumn, spreading Ressu’s prestige down to central Europe. Thimun, held in Hague is the biggest of the kind. Who knows if Ressu students will someday pay a visit and participate in Thimun as well.

All in all Helimun is a place for learning multiple im-portant skills concerning public speaking, cooperation, for-mal language and behaviour. Even if most IB students par-ticipated in the hopes of gaining those precious CAS hours, Helimun does give a lot back. It is certain that every student leaves the conference with a handful of knowledge about the world politics today and a dose of newly-gained confi-dence. At the end of the day, as one of the speakers in the opening ceremony put it, one does not simply go through a Helimun without changing.

14 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Novelli

ÄmpäriJos katseli lokkeja taivaalla, kallisti niskansa aivan kenoon taakse, päässä alkoi pyöriä vimmatusti, kun päänsä nosti taas pystyyn. Siksi Veli pitikin katseensa mieluummin koho-tettuna ylös, katsellen lokkien villiä räpiköintiä ilmassa. Hän ei halunnut nostaa päätään ja kohdata huimauksen tunnet-ta. Vähän kuin ajatuksiinsa uppouduttuaan oli hetken ajan vaikeaa palata todelliseen maailmaan, tai miten unesta oli inhottavaa ryömiä takaisin valveeseen. Tai kuten ensimmäi-sellä kesälomaviikolla ei oikein vielä tiedä mitä tekisi, kun on tullut äkisti tempaistuksi koulutyöstä joutilaisuuteen. Ja kun ajatteli erilaisia ajatuksia, ne eivät halunneet kunnolla irrota toisistaan. Kun ajatteli ensin kylmiä ajatuksia, sitten kuumia, kylmistä ajatuksista jäi koleuden aavistus kuumiin ajatuksiin tehden niistä haaleita ja saaden hänen mielensä tuntumaan jähmeältä ja rohtuneelta kuin lämpötilojen vaih-telusta kärsivä iho.

Veli nosti päänsä kuitenkin lopulta, ja huimauksen saattamana maisema keikahti vaihtuen lokkien täyttämäs-tä avarasta taivaasta Kauppatorin satama-altaaseen. Jos hän katsoi hieman alaspäin, hän näki kahdet jalat, jotka roik-kuivat katukiveyksen reunalta satama-altaan yläpuolella, ja kun hän siirsi katsettaan vasemmalle, hän näki Eerikan pyö-reät kasvot, jotka tutkailivat häntä uteliaasti. Eerikassa oli jotain, joka toi mieleen tomeran maalaistytön jostain suo-malaisesta maalauksesta. Sellaisen, joka asteli hiekkatiel-lä lypsyämpäri kädessä esiliina viuhtoen askelten tahdissa iloinen hymy punoittavilla kasvoilla. Eerika ei ollut koskaan edes asunut maalla.

”Oletko ihan kunnossa, Veli?” Eerika kysyi. Hänen silmänsä olivat lempeät ja kärsivälliset. Kuin lehmällä.

Veli vain hymähti ja siirsi katseensa takaisin me-reen. Hänen mielessään vallitsi edelleen se epämääräisen rohtunut tunne. Hän ei tiennyt mistä se johtui ja oliko sillä ylipäätään mitään merkitystä, puhumattakaan siitä, että oli-si osannut kuvailla sitä. Eikä hän edes halunnut.

Eerika katsoi myhäillen häneen ja tuo selittämätön maalaistyttöilme vain syveni tämän lämpimissä silmissä. Hän nojautui Veliä kohti, riisui Velin ruman, pyöreäkupuisen New York -lippiksen ja laski sen katukiveykselle. Eerikan karheat sormet etsiytyivät kummastuneen Velin ohimoille ja, selittelemättä, avasivat Velin pään hellästi, paljastaen hä-nen yhteensotkeutuneet ajatuksensa auringonpaisteelle.

Veli katseli hölmistyneenä, kun Eerika kumartui hä-nen ylitseen ja lempein käsin kaivoi ajatukset hänen pääs-tään. Ajatukset näyttivät märiltä räteiltä, yhteen tarrautu-neilta märiltä tiskiräteiltä. Eerika levitti ne katukiveykselle ja yritti selvitellä niitä, mutta ne olivat liimautuneet toisiinsa liian tiukasti.

”Hemmetti!” Eerika ärähti. ”Eihän tästä selviä ilman ämpäriä.” Niine hyvineen Eerika ponnistautui pystyyn ja juoksi satama-altaan reunaan kiinnittyneen kalakauppiaan veneen luo. Eerikan puhuessa kalakauppiaan kanssa Veli vain istui siinä kiveyksen reunalla tylsästi tuijottaen, pää tyhjänä ja kasa märkiä ajatuksia vieressään. Ajatukset olivat tehneet tumman, kostean läikän kuivalle kiveykselle. Kaup-pias oli mies ja hänellä oli ahavoituneet kasvot. Nuo kasvot toivat jotain Velin mieleen, mutta hänen ajatuksensa olivat mytyssä kiveyksellä eikä hän jaksanut välittää.

Eerika palasi, hymy kasvoillaan ja ämpäri heilahteli hänen vierellään. Ämpäri oli harmaa, ruostunut peltiämpä-ri ja Eerika näytti enemmän maalaistytöltä kuin koskaan aiemmin. Hän asettui vatsalleen satama-altaan reunalle ja kurottui alas täyttäen ämpärin vedellä. Puhisten ja pu-naisin kasvoin Eerika nosti täyden ämpärin kiveyksel-le, nosti Velin ajatuskasan syliinsä ja pudotti sen äm-päriin.

Ja Eerika alkoi toimeliaasti pestä Velin aja-tuksia. Veli ei oikein osannut tehdä muuta kuin vain katsoa. Tomerasti Eerika hankasi niitä, pyykkäsi kuin suomalainen pyykkimuija sata vuotta sitten. Hänen rinnuksissaan oli märkä tahra ajatusläjän jäljiltä, ja hänen vahvat kä-sivartensa alkoivat vähitellen muuttua äm-pärissä punaisiksi ja rohtuneiksi. Veli kat-soi Eerikan kivuliaasti punoittavia käsiä. Eerika oli hyvä ihminen.

Lopulta Eerika nosti ajatukset ämpäristä ja levitti ne tyytyväisenä yksi kerrallaan kiveykselle kuivumaan. Hän hymyili ja hänellä oli hyvin, hyvin kau-niit lehmänsilmät. Veli sanoi sen. Eerika nauroi hänelle hyväntahtoisesti.

Ajatukset kuivuivat. Eerika viik-kasi ne ja pinosi siististi takaisin Velin päähän. Hän sulki Velin pään hellästi ja Veli tunsi äkisti, että kaikki oli hyvin. Hän tunsi kiitollisuutta, mutta sen ehtisi ilmaista myöhemminkin. Nyt hän ei halun-nut ajatella mitään.

Veli poimi kiveykseltä pienen ki-ven ja heitti sen veteen. Se pomppasi neljä kertaa.

ELISA PÄIVIÖ

15Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

16 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

17Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Kerro itsestäsi parilla sanalla näille sivistymättömille ressukoille, jotka eivät tiedä kuka olet.Eihän sitä voi parilla sanalla kuvailla. Nimeni on Sami Ga-ram, olen TV-kokki. En voi sanoa olevani työnarkomaani, mutta työhön kylläkin kovasti orientoitunut ihminen, enkä välitä siitä, onko kyseessä duuni vai osa mun elämää, ja juuri siksi me tulimme tänne, koska tämä on minun työpaikkani, täällä Pasilan urheiluhallissa minä pyöritän tätä kahvilaa. Ja vaikkei tällä hetkellä olekaan asiakkaita, niin ei tämä miten-kään masentavaa ole, pikemminkin hyvä vaan. Yleisesti on kuitenkin kaksi asiaa tärkeimpiä, ne on työ ja perhe, ja nii-den yhdistäminenhän on tiettävästi kunnon säätämistä, ai-naista säätämistä että ehtii tehdä tarpeeksi duunia ja elättää perheen.

Mistä olet peräisin?Rööperistä. Kun kävin Ressua, niin systeemi meni sillä lailla, että opiskeltiin koulupiireittäin. Nykyään yläasteellekin vis-siin haetaan, mutta silloin koulupiirit olivat pysyvämmät ja nämä vaikuttivat myös lukiovalintaan. Punavuoresta lähdet-tiin, vaarana oli että Norssiin olisin joutunut...

Milloin opiskelit Ressussa?1980-1986. Aluksi olimme Yrjönkadulla, sitten Kansakou-lunkadulla ja vasta yheksännellä pääsimme varsinaiseen rakennukseen.

Miten päädyit työllistetyksi kulinaristisella alalla? Siin oli tietysti vähän sattumaa mukana: minun systeri oli ravintola-alalla, ja olihan se sitten helppo lähteä seuraamaan jotakuta, joka antaa vinkin ja neuvoo suuntaa, mutta oikees-taan tämä valinta juontaa juurensa lap-suuteen. Ruoka on aina ollut meillä oleelli-nen osa elämää, ja minulla on aina tapana sanoa, että ruoka osa sisustusta: se tuok-suu, sitä nautitaan pöydän ääressä pitkään, se näyttää kau-niilta...

Mitenkäs päädyit keittiöstä sitten slangintajaksi?Olin ollut töissä ravintolassa vähän yli kymmenen vuotta. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin yrittää päästä hieman säännöllisempään työrytmiin, pois vuorotyöstä missä jou-tuu aina vaput ja pyhät olemaan hommissa. Ja aivan kuin ti-lauksesta Hesarissa haettiin slangikääntäjää Aku Ankalle, ja parin mutkan kautta voitin sen kilpailun ja sillä tiellä sitten jatkettiin. Jossakin vaiheessa se slangi meinasi viedä minut kokonaan, mutta ruokapuoli oli sitten vahvempi ja ruokaan-han minulla oli jo koulutus.

Miten päädyit kokkaamaan televisiovastaanottimeen?Se tuli oikeastaan slangihomman kautta: olin sellainen sar-jakuvatyyppi, ja minua pyydettiin juontamaan ”Suuri Kupla” -nimistä ohjelmaa. Samoihin aikoihin olin mukana radio-oh-jelmassa, jossa tehtiin ruokaa.

Mihin kaikkiin sarjoihin olet osallistunut? Yhdistelemäl-lä edellisiä tehtiin sitten ”Food Impossible”, jossa kokattiin erikoisissa paikoissa. Ruokasarjoja on ollut joku 4-5, pää-sääntöisesti perusruokaa, mutta ”Food Impossiblen” lisäksi oli yksi grillausohjelma ja nyt karppausshow. Olin pitkään myös ”Huomenta Suomessa” tekemässä suoria lähetyksiä, se oli kivaa, erilaista tuohon muuhun verrattuna.

Olivatko tulevaisuudensuunnitelmat selvillä jo lukio-aikana?Suunnitelmana oli mennä armeijaan, mutta loppujen lopuk-si olinkin siellä vain kolme päivää. Olin sen jälkeen duunis-sa vähän aikaa hotellissa, josta menin sitten sivariin ja siel-tä ravintolakouluun. Sivari oli siihen aikaan 16 kuukauden mittainen, niin siinä oli hyvin aikaa miettiä mitä tekisi, ase-palvelushan on nykyään enää noin puoli vuotta, niin ei siinä paljoa miettimisaikaa saa.

Onko sinulla mitään erityisen rakkaita muistoja Res-susta? Tai yleensäkään mitään muistoja sieltä?Lukio on se aika elämästä, milloin on muutenkin sairaan nastaa elämässä, enkä nostaisi sitä välttämättä Ressun an-sioksi, koska kyllähän muillakin lukiolaisila pitää olla haus-

kaa. Mä nyt sattumalta olin kuusi vuotta Ressussa, niin en nyt voisi väittää ettenkö diggais… Mutta jos nyt miettii, mitä siel-lä oli sellaista, niin olihan meillä rehtori, se vasta oli kova jätkä, nimensä oli... An-tero Penttilä, siinä oli siisti jätkä, on kyl-lä delannu jo, mutta Antsu oli aina Antsu.

Mutta sitten oli toisaalta muutamia muitakin: sellainen ma-tikanmaikka, Pajamo, ja toinen oli Saarala - kaksi opettajaa, jotka olivat oikein persoonia. Sitten jos kelaa, että mitä kaik-kea lukios, niin meillä oli sellainen voikkamaikka kuin Raus-ki, eli Esko Rausmaa, taitaa vieläkin olla jossain kuvioissa Ressussa... Rauski oli siitä erikoinen mies, että hän oli tanhu-mestari, ja sitä kautta meidän luokka diggas tanhuja erittäin kovasti, ja me harjoittelimme jo ensimmäisen luokan alussa wanhoja. Oikeestaan vanhojen tanssit oli yksi sellainen tosi nasta juttu. Me harjoittelimme pitkään ja osattiin ne hyvin, ja kundit meidän luokalla halusivat mieluummin pelata pe-sistä tai tanhuta, kuin pelata jalkapalloa tai lätkää. Että siitä erikoinen porukka. Mutta kyllä se Ressu kokonaisuutena oli nastaa koko ajan, vaikeaa sieltä on nostaa mitään erityistä esille.

Mä nyt sattumalta olin kuusi vuotta Ressussa, niin en nyt voisi väittää

ettenkö diggais…

Sami GaramHenkilöhaastattelussa

18 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Mitä aineita kirjoitit ylioppilaskokeessa?Kirjoitin pakolliset: pitkä matematiikka, äidinkieli, englanti ja ruotsi. Kyllä minä sitten osallistuin reaaliin, mutta se ei nyt jäänyt mainitsemisen arvoiseksi. Mutta olen ihan tyyty-väinen siihen miten meni, pitkästä matikasta tuli C. Ei ole nykyään mitään hajua, miten menisi matikka, tai kun olen tsiigannu nyt kun lapset ovat lukioikäsiä, eli siis Kuopus on ensimmäisellä, niin ei mitään hajua niistä asioista, ovat päässeet vähän unohtumaan nuo matikan jutut... Ja sitten englannista ja ruotsistakin kirjoitin C:t molemmista. Nyky-ään menisi varmaan vähän paremmin, englanti ainakin. Ja äidinkielestä kirjoitin M:n. Aika lähellä L:n rajaa, jäi muis-taakseni kaksi pistettä L:n rajan alle, silloin oli vain pelkkä ainekirjotus. Sekin oli vähän erilainen kuin nykyään, molem-mat ainekirjotukset olivat samanarvoisia. Äidinkielen maik-ka, hänkin oli aika persoona! Hannu Rajas, erikoinen mies.

Mitäs niihin aikoihin puuhattiin kouluajan ulkopuolel-la?No en oikeastaan usko, että ne ajat olisivat kauheasti muut-tuneet. Olin töissä rautakaupassa, aika monta ressulaista oli siinä, se on nykyään kai Starkki tai joku sellainen. Siellä oli aika monet lauantaisinkin töissä. Aina perjantaisin käytiin radalla, jos oli bileet jossakin niin käytii siellä, ja jos ei, niin

sitten keksittiin joku paikka, jossa kitattii bissee. Lauantai-sin duunin jälkee luultiin, että oltiin väsyneitä, mutta emme me sitten oltukaan, ja sitten mentii... Mutta mitäs me, en minä nyt usko että se kauheasti on muuttunut, ainoa asia vain ettei silloin ollut pleikkareita, niitä ei harrastettu. Mut-ta periaatteessa samanlaista hengailua ja Stadissa pyörimis-tä. Ja välitunneilla, vaikka me emme saaneetkaan lähtee ulos sieltä koululta, aina välillä me sieltä tietysti karkasimme tar-peen mukaan. Kävimme kahviloissa ja pyörimässä tavarata-loissa. Sitten tietysti ne, jotka harrasti ja pelas jalkapalloa, lätkää tai jotain vastaavaa, niin samalla tavalla kuin nyky-äänkin, mutta minulla ei ollut mitään tuollaisia erityishar-rastuksia. Tyttöjen perässä juostiin myös tietenkin... Mutta luulen että se on aika samanlaista ollut se touhu.

Neuvo nyt lopuksi vielä ressuja valmistamaan kesän kruunuateria, norssia Sami Garamin tyyliin!Norssi on niin skeidaa, ettei sitä skruudaa vanha Erkkikään. Mutta tota, mä en oo oikeasti maistanut koskaan. En oo us-kaltanu. Paha mennä sanomaan, kun en oo norssilainen. Kaikkiha skagaa norssia sen verran, että parempi pitää han-dut erossa siitä keissistä kokonaan ja skruudaa vaikka tsö-dee sen sijaan.

ROMAN BELETSKI, VILLE KUMPULAINEN

Kesäinen stadilainen fisuruoka à la Sami Garam:Jos nyt puhutaan ihan yleisesti fisusta.

Joo no sit ihan sairaan iisi, nasta staili duunaa fisuu olis sillee, että stikkaa eldiksen grillii, snadisti salttii siihe fisun pintoihi,

fisu inee. Ite vetää siinä pari bissee ja odottaa.Sen jälkee skrudee. Iisii ku mikä.

Sami Garam on vuoden ressu 2009.

19Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Nykypäivän roistojaKolumni

Jos Raamattua on uskominen, olemme hurjan kovaa vauhtia matkalla Helvettiin. Tie on alamäkeä eikä synnillä, jolla ratsastamme, ole jarruja. Onneksi voimme pelastua tältä kohtalolta ruksittamalla laatikon Taivaan Käyttöehtosopimuksessa, jossa lukee: ”Hyväksyn Jeesuksen henkilökohtaiseksi pelastajakseni.” Jos ei kuitenkaan jaksa lukea sopimuksen kaikkia käyttöehtoja eikä halua allekirjoittaa jotain, mistä ei ole varma, niin minulla on vähintään yhtä hyvä ratkaisu. ESA TURKULAINEN

Kuvittele maailma, jossa et olekaan paha ihminen. Se on hyvin suurella todennäköisyydellä juuri tämä. Vaikka olisit valehtelija, jumalanpilkkaaja, varas tai sadisti, syntejäsi ei tarvitse sovittaa ristillä (vakavammissa tapauksissa sovitus hoidetaan kansallisen oikeusjärjestelmän kautta). Nykyai-kainen moraalifilosofia on edennyt siihen pisteeseen, jossa ihmisen sisäinen maailma ja sen heikkoudet tunnetaan niin suurella luottamuksella, että voimme sanoa: niin kuin jokai-nen on erehtyväinen logiikassa, niin on hän erehtyväinen myös moraalissa. Ihmisillä on hämmästyttävä anteeksian-non kyky, joka kumpuaa siitä yksinkertaisesta tunnustuk-sesta, että kaikki edellä mainitut, ennen suurina synteinä pidetyt attribuutit, ovat sivutuotteita inhimillisyydestä. Kukaan ei ole täydellinen, ja siksi ihmiset jatkavat toistensa sortamista päivä toisensa jälkeen, joskus tahallaan, joskus vahingossa. Esimerkiksi kelvannee yksinkertainen jonoissa kiilaaminen.

Toisena tekijänä kulttuurienvälisessä moraalinmurroksessa on silmien avautuminen pahuuden moniulotteisuudelle. Sii-nä vaiheessa, kun huomattiin, että maailmassa on pahuutta niin monella muullakin kuin yksilötasolla, luovuttiin pikku-maisuuksista kuten valehtelijan kielen irtileikkaamisesta (vaikkakin viiveellä). Nykyajan ihmisen maailmankuvassa suurimpia saatanoita ovat mm. pankkijärjestelmä ja globaa-lisoituneet massiiviset yritykset. Vaihdellen sen mukaan, keneltä kysytään, suurta ristiä kantavat osaltaan myös po-liitikot ja VR.

Samassa aikahaarukassa Internet-piratismin suosio on kas-vanut, ja viime aikoina julkaistujen naistenlehtien kyselyi-den mukaan 30 prosenttia naisista uskoo, ettei pettä-minen ole ”niin paha juttu”, jos kumppanilla ei seiso. Näyttää siltä, että pahuuden painotaakka on siir-tynyt (käyttääkseni taloustermejä) neljänneltäsektorilta julkiselle sekä yksityiselle sektorille.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäisillä ihmisillä olisi erityisoikeuksia pahantekoon. Siinä missä kehitysmaita sortavista yrityksistä tehdään mediassa hirviöitä, voivat yksityishen-kilötkin nousta samanlaiseen hirviöstatukseen jos oikein omistautuvat sille. Viime vuonna An-ders Behring Breivik opetti tämän meille kaikil-le. Ja vaikka emme olisikaan Breivikin kaltaisia ihmistä muistuttavia painajaisia, tulee edelleen muistaa, ettemme ole puhtaimpia pulmusia.

Tieto siitä, että virheemme ovat anteeksiannettavissa, ei anna oikeutta hyväksikäyttää tuota ymmärtäväisyyttä. Vaikka nykypäivän roistot saattavatkin pesiä muualla kuin normaalissa perheyksikössä, tulee jokaisen itse pitää huo-li omatuntonsa puhtaanapidosta. Onhan sentään suotavaa tehdä hyvää pahan sijasta: ansiomme ovat loppupeleissä meidän omiamme.

20 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

OPKH-palsta

VuosikatselmusTaas on yksi kouluvuosi takana ja kesäloma edessä. Lukukaudella 2011–2012 on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mistä OPKH on omalta osaltaan vastannut. Ennen kesälaitumille kirmaamista onkin hyvä muistella, mitä kaikkea on tullut koettua. KIA TIMONEN

Koulutyö alkoi elokuun puolessa välissä. Ressukoiden kesäi-nen ilomieli sai kuitenkin kannatella itseään aina lokakuu-hun asti ennen ensimmäistä piristysruisketta terveyspäivä-nä 12. lokakuuta, jolloin jokainen sai osaltaan rypeä viime vuosilta tutuissa ja terveyttä edistävissä perinteissä. Oppi-laskunnan hallituksen jumppatuokio vetreytti sekä ruumis-ta että mieltä, ja kortsujuoksu oli päivän ehdoton kohokoh-ta. Eikä haitannut, jos sai mukaansa ilmaisen porkkanan. Ressut pääsivät seuraamaan presidenttiehdokkai-den valtataistelua eturivistä Ressun presidenttispektaak-kelissa heti marraskuun alussa. Valtakunnallisiin medioihin asti levinnyt tapahtuma houkutteli paikalle sekä nykyisiä että vanhoja ressuja. Paikalla olivat ehdokkaat Biaudet, Väy-rynen, Niinistö, Haavisto ja SDP:n ehdokkaan edustaja Jung-ner. Joulukuussa OPKH teki parhaansa pitääkseen joulun ressujen mielissä. Joulu-korttipajassa kuka tahansa saattoi askar-rella ystävälle, tutulle tai tuntemattomal-le jouluyllätyksen; ennen joululoman alkua järjestettiin eksoottisia esityksiä pursuileva joulujuhla; ja mikä tärkeintä – tai ainakin melkein – Christ-mas Lounge 5. joulukuuta tarjosi oivan mahdollisuuden päästellä höyryjä edellisen jakson koeviikon jäljiltä. Politiikasta kiinnostuneita ressuja hemmoteltiin jälleen loman jälkeen tammikuun varjovaaleilla. Yllätyksiä ressujen poliittisista näkemyksistä ei ilmaantunut: vaalien ääniharava oli Pekka Haavisto 51,9 %:lla äänistä, ja toisek-si sijoittui Sauli Niinistö ääniprosentillaan 32,7. Muiden eh-dokkaiden yhteisäänimäärä oli 15,4 %. Kalevankadulla vietettiin syntymäpäiviä 19. tam-mikuuta, kun Ressun lukio täytti 121 vuotta. Tavanomai-nen koulutyö sai hetkeksi jäädä, kun ressuille järjestettiin pajamuotoista toimintaa kuten lautapelejä, shakkiturnaus ja hierontatuokioita. Päivän suurimmaksi haasteeksi jäikin pisteistä toiseen suunnistaminen ja opettajien allekirjoitus-ten kerääminen – tai väärentäminen.

Illalla koettiin yhteisiä prinssi- ja prinsessahetkiä, kun ressut laittautuivat Ressun päivän tanssiaisia varten. Hienostuneet juhlamenot, tanssin pyörteet ja yleinen tun-nelmallisuus jäivät varmasti jokaisen tanssiaisiin osallistu-neen mieleen. Tie ressun sydämeen kulkee vatsalaukun kautta – ja jos näin ei ole, niin maaliskuussa meitä hemmoteltiin väärin menetelmin. Luomu- ja lähiruokaviikko avasi kevätkauden Ressun keittiössä, ja jotkut kenties muistavat viikon ruoka-listalta ainakin fisuburgerit, jotka herättivät sekä ihastusta että vihastusta – tai makaronilaatikon, jossa mitään eroa ta-valliseen ei ollutkaan. Perinteikäs kulttuuriviikko oli tänä vuonna kol-mipäiväinen ilotulitus tasa-arvoa, kansainvälisyyttä ja de-signia. Keskiviikon pukuteema oli tasa-arvoisen musta-

valkoinen – ja sitä noudattivat yhtäläisen tasa-arvoisesti ainakin kaikki oppilaskunnan hallituksen jäsenet. Lisäksi SETA ja Suoma-lainen naisliitto pitivät odotettua enemmän yleisöä keränneen keskustelupaneelin. Torstai keskittyi designiin, ja ressuilla oli

muun muassa mahdollisuus osallistua Kopin sisustussuun-nittelukilpailuun, ideoida Guggenheim-museota ja leikellä itselleen moderneja jätesäkkivetimiä. Mikä yhteys tällä on siihen, että Guggenheim-projekti kaatui, sitä emme kos-kaan saa tietää. Perjantaista yleiseen tietoon jäi vain, että vohvelit loppuivat ennen ruokavälituntia – mutta muutakin tapahtui: etnisyyden pukukoodia noudatti jälleen useampi ihminen, ja aulassa kansainvälisyyttä käsiteltiin keskustelu-paneelissa. Ressuun eksyneitä bilehileitä hellittiin Venue-klu-billa järjestetyissä Ressu Goes Nightlife -tapahtumassa. Bileiden järjestämiseen kuluneiden voimavarojen suhde siihen, kuinka paljon siitä jäi ressujen muistoihin, on jok-seenkin negatiivinen. Silti on varmaa, että ressut tarvitsivat tätä tilaisuutta kerätäkseen voimia kevätlukukauden viimei-siin ponnisteluihin.

Tie ressun sydämeen kulkee

vatsalaukun kautta.

Tätä kaikkea tämän vuoden oppilaskunnan hallitus on saanut aikaan. Katsotaan, mihin seuraava hallitus pystyy.

21Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Hampaankolossa

Some Animals Are More Equal Than Others

Equality is a fascinating ideal, which should be pursued by all means necessary to turn it from an ideal to reality. Hu-mans are all equal: we are born alone and we sure as hell die alone. Equality does not however have an on and off switch; it cannot be reinstated and undone when one plea-ses. I’m worried how often this happens. An example: the Finnish army is a requirement for all male Finns , yet it is voluntary for women. Ahaa, you might say, women are not as st-rong as men and therefore shouldn’t be forced. Femininity is not feebleness, and women shouldn’t see themselves as inferior. Skitsamma, as men can do, women could apply for civil service. It is not necessary to carry a gun to serve the country, so why shouldn’t some sort of work for the country be appli-cable equally to citizens? Equa-lity shouldn’t be all take and no give, it should work both ways. It is old-fashioned thinking to say that women should stay home, but it is also old-fashioned to say that only men have to serve the country in some way. Going with equality, there’s the idea of a woman’s euro only being 80 cents, which regularly accompanies the “tasa-arvoa, perkele” cries. I read upon this, and found that it was true. Here are statistics from the Tilastokeskus-study in 2006. Women in Finland make 77% of what men do at work per year, but this is what they make all toget-her. Women work 77% as much in time as men do. Thus, men and women make around the same amount of money per hour. However, this does not cover men’s forced labour in the army, at low wages, lifting the women’s Euro to 102

cents per man’s Euro. So congratulations Finnish women, you are the first to earn more per hour than men do. Now stop complaining that men are favoured unfairly at work, when in fact it is us who should complain. There’s a saying that chivalry is dead. Could be so, I for example might have not sometimes been as gent-leman-like as I should have. The reason for this is not only

found in men. I like feeling like a sir, open-ing doors, being polite. This makes me feel good inside. I not only don’t mind doing it,

I like doing it. However, men need gratifica-tion for this. We are like kids; it does wonders

when you pat us on the head. When I open a door, say thank you, don’t just slip through. I agree that men should

show chivalry, but women should also show gratitude for this. Let’s call this ladyship. We might not do enough, we are still working on it, but is it so hard to be grateful for what men do for you,

verdammt nochmal? We show chivalry out of choice, and even though chival-ry might seem a necessity nowadays, it would be fucking fantastic if you

could even recognize that we choose to be gentlemen. This is all I had to say, and I hope it made

some sense. Finally, don’t take this too much to heart, and by all means, don’t try to lynch

me or burn me on a stake; I’m too tall to be hanged off a tree, and I don’t burn too well.

Yours truly, Bobby

P.S. I was told that I could write in any language I wanted, so I wrote in four. How do you like them apples?

I have something to say about men and women, which probably won’t be all positive. Also, I don’t want to just shoot from the bush. Therefore, let me introduce myself: I am Bob, but you can also call me Bobby. And I, Bobby, have something to say.

Onko sinulla jotain, mistä haluat valittaa? Asioita, jotka painavat mieltäsi? Ajatuk-sia, jotka haluat saada ulos - kenties jopa painettaviksi?

Kirjoita Hampaankolossa-teksti Sinua häiritsevästä aiheesta ja lähetä se osoitteeseen parskeita [at] gmail.com. Sinulla on erit-täin hyvät mahdollisuudet saada nimesi lehteen! Muista, että tekstin tulee kuitenkin olla hyvän maun mukainen ja mahtua yh-delle sivulle.

22 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Itä-Pasila

Itä-Pasila, tuo Kanta-Helsingin helmi, on houkuttanut maa-ilmanmatkaajiaan maailmankuululla arkkitehtuurillaan, sekä kulttuurillisesti värikkäällä alkuperäiskansallaan jo vuosien ajan. Joka sesonki tuhansia turisteja saapuu Itä-Pasilaan pelkästään nähdäkseen nämä majesteetillisesti kohoavat rakennukset, katutason yläpuolella kulkevat idyl-liset kävelykadut, sekä tietenkin kokeakseen sen uniikin hengen, jokä Itä-Pasilassa vallitsee. Urbaani ilmapiiri ja be-tonin kauneus on jokaisen valokuvaajan suuri unelma!

Majoitus: Böle Inn - Klassiseen pasilalaiseen tyyliin raken-nettuun struktuuriin sijoittuva Böle Inn soveltuu yhtä hyvin sekä riehakkaille lapsiperheille kuin rauhallisille vakava-mielisille kaupunkilomailijoillekin; Böle Innistä löytyy var-masti oma kolkka ja tekemistä jokaiselle. Ullakkokerroksen vesipuisto tuottaa riemastuttavia hetkiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Ympäri hotellia on lukuisia baareja ja kahvi-loita, ja vastaanoton vierestä löytyvä turkkilaishenkinen kahden Michelin-tähden ravintola ”Pasilan Kebab” tyydyt-tää varmasti vaativimmankin aterioijan tarpeet.

Monien erilaisten kulkuyhteyksien läheinen sijainti tekee Böle Innissä asumisen helpoksi niin kaupunki- kuin rantalomailijallekin. Raitiovaunulla pääsee vaivattomas-ti Helsingin keskustaan, ja lähijunaliikenne kuljettaa kau-emmaskin. Mittavat bussiyhteydet auttavat myös vaikeasti saavutettaviin kohteisiin kulkemista. Erinomaiset ajanvie-tekohteet, kuten Messukeskus, puistikot ja Lidl sijaitsevat kaikki kävelymatkan päässä.

Standard-huoneen varusteluun kuuluvat kaksi queen-kokoista sänkyä, satelliittitelevisio, jääkaappi/mini-baari sekä ilmastointi. Kylpyhuoneesta löytyvät kaikki tar-vittavat hygienianylläpitovälineet sekä pyyhkeet.

Ressu Travel Company

Hotellin presidenttisviitit ovat kattokerroksessa, ve-sipuiston yläpuolella. Näiden varusteluun kuuluvat stan-dard-varustelun lisäksi kaksoislaajakulmatelevisio, sohva-ryhmä, useita lisähuoneita, kattoterassi, jossa poreamme, henkilökohtainen funkadelic club band sekä oma keittiö kera ammattikokin.

Merihaka

Merihaka, yksi Helsingin kauniimmista kaupunginosista, kutsuu maailmanmatkaajia taas tänäkin kesänä korkeiden tornitalojensa suojaan. viehättävät pienet puistikot ja beto-niviidakot ovat erottamaton osa elämää Merihaassa. Tule ja koe!

Majoitus: MH Business Center & Hotel - Saman katon alle sijoittuvassa hotellissa, ostoskeskuksessa, toimistoraken-nuksessa ja ravintolamaailmasta avautuvat mielettömät mahdollisuudet niin hupi- kuin työmatkoillakin oleville asiakkaille. Fasiliteetin yläkerroksista löytyvät lukuisat ra-vintolat tyydyttävät kenet tahansa, ja katolla sijaitseva 360 astetta akselinsa ympäri pyörivä kahvila/baari tuottaa var-masti muhkeat näköalat nautiskelijoille. Kauppakeskuksen liiketarjonta on häkellyttävä, täältä löytyy kaikki vaatteista elektroniikkaan ja palveluihin: parturi-kampaamot, pesulat, valokuvaus jne. Toimistoalueelta saa helposti vuokrattua kokous- ja seminaaritiloja yksityiseen ja julkiseen käyttöön.

Kompleksi on helposti saavutettavissa, kuten koko Merihaan alapuolelta kulkevilla busseilla, sekä lähellä sijait-sevalta Hakaniemen torilta raitiovaunulla ja metrolla. Kaik-ki nähtävyydet ovat aivan lähistöllä, suurin osa tarvittavas-ta oikeastaan löytyykin hotellirakennuksesta. Lähistöllä on kuitenkin myös erillinen ostoskeskus, urheilutalo sekä ro-

Ressu Travel Company esittelee teille tulevan kesän kuumimmat lähdöt ja lomakohteet. Jos toimit nyt, saat mukaasi myös upean kumiankan. VILLE KUMPULAINEN, ROMAN BELETSKI

23Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

manttinen rantapromenadi, jonka varrella on aina ihastut-tavia pieniä kuppiloita.

Standard-huoneen varusteluun sisältyvät kaksi queen-kokoista sänkyä (mahdollisuus lisäsänkyyn), tele-visio, jääkaappi sekä imastointi. Kylpyhuoneessa ovat hy-gienianylläpitovälineet. Osasta huoneista avautuu päätä-huimaava merinäköala, toisista taas on kaunis näkymä Helsingin keskustaan.

Kontula

Kontula, Itä-Helsingin tähti houkuttaa vuosi vuodelta rau-hallista lomaa hakevia perheitä rentouttavilla kylpylähotel-leillaan ja idyllisillä kävelykaduillaan. Totaalinen relaksaatio ja mukavuus ovat avainsanoja lomalla Kontulassa.

Majoitus: Kontula Pearl Inn & Spa - Suuren ulkoilualueen ympäröimä Kontula Pearl on oivallinen valinta heille, jotka aikovat lomallaan rentoutua ja unohtaa arjen huolet. Rau-hallinen ilmapiri ja mukava henkilökunta tekevät lomas-ta unohtumattoman. Laaja kylpylästö tarjoaa asiakkailleen uskomattoman valikoiman erilaisia saunoja ja mineraalial-taita, hieronta-, hyvinvointi- ja kauneudenhoitopalveluita. Lähellä ovat myös kaikki parhaat ruokapaikat, kuten ”Kon-tulan Pizza ja Kebab” sekä ”McDonald’s”.

Kontulan keskuksessa sijaitsevan kylpylähotellin lä-histöllä on kaikki tarvittavat palvelut, kaupat ja ravintolat sekä kulkuyhteydet: Kontulan kauppakeskuksessa onmet-roasema, jolta pääsee helposti Helsingin keskustaan, sekä monet eri bussipysäkit. Lähistöllä on myös paljon erilaisia ulkoilu- ja ajanviettoalueita, joissa mittavat urheilu- ja itsen-sätoteuttamismahdollisuudet.

Huoneiden varustelu: Standard-huoneen varuste-luun kuuluu kaksi queen-kokoista sänkyä (mahdollisuus lisäsänkyyn), televisio, jääkaappi, henkilökohtainen pore-allas sekä ilmastointi. Kylpyhuoneessa oma sauna sekä hy-gienianylläpito- ja ihonhoitotarvikkeet. Perhehuoneet ovat kaksihuoneisia ja sisältävät yhteensä neljä sänkyä.

Retket

Klassinen kierros kaupungissaRetki alkaa Helsingin keskustan kenties merkittävimmältä nähtävyydeltä, Helsingin reaalilyseon rakennukselta. Tä-män jälkeen kierrämme ympäri keskustaa kaksikerroksisel-la bussilla, jossa on kuulokkeiden välityksellä toimiva opas-tus suomen ja saamen lisäksi unkarin, swahilin, kymrin, katalaanin sekä georgian kielellä. Eräitä kierroksella nähtä-viä kohteita ovat Tuomiokirkko ja Senaatintori, Kauppato-ri sekä nähtävyyksiin lukeutuva Rautatieasema. Jokaisessa kohteessa retkeilijöillä on mahdollisuus itsenäisesti tutus-tua kohteeseen paikan päällä. Kierros päättyy kahden tun-nin pysähdykseen keskustan Stockmannilla, jossa retkeili-jät voivat käyttää viimeiset voimavaransa kaikennäköisten hyödykkeiden ja turhakkeiden hankkimiseen.

Retken hinta kattaa kuljetukset sekä ateriointi ravin-tolassa kaupungin keskustassa (juomat ostettava erikseen). Lähtö aamulla hotellin edestä klo 09.00, paluu illalla klo 18.00.

Arkkitehtuuribongaajan unelmakierrosRetken aikana kierretään lukuisia erilaisia arkkitehtuurilli-sia merkkirakennuksia. Aloitamme klassisista rakennustyy-leistä, joita on parhaimmillaan Helsingin keskustassa; alun keskustakierros suoritetaan polkupyörillä. Keskustan hel-met nähtyämme siirrymme nykyaikaisempien rakennus-tyylien pariin, joista on aivan välttämätöntä nostaa esille Töölössä useasti havaittava funktionalismi. Kierros päättyy lähiökierrokseen bussilla, josta ihaillaan kaunista suoma-laista elementtirakennustyyliä.

Retken hintaan sisältyvät vuokrapolkupyörät, bussi-kuljetukset sekä ateriointi kahdesti Helsingin ravintolois-sa (juomat ostettava erikseen). Lähtö aamulla hotellilta klo 08.30, paluu illalla klo 21.00.

Retkeä varten tarvitaan vaatetus, joka sopii kevyee-seen urheiluun sekä peruskunto, jota riittäisi noin viiden ki-lometrin polkupyörälenkkiin.

24 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Vielä ennen kuin loma alkaaSe kumma teatterilainen oli kadonnut. Taas. Oli toiseksi viimeinen koulupäivä. Seuraavana päi-vänä olisi kevätjuhla, ja sitten alkaisi kesäloma. Aamun ensimmäiseen oppituntiin oli vielä vähän aikaa ja oppilaat nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta. Kesän lämpö oli jo saapunut, eikä ketään olisi enää kiinnostanut opiskella. Siiriä ei näkynyt missään koulun pihalla, vaikka olin etsinyt häntä katseellani jo hyvän aikaa. Olin tajunnut pian teatterin “bileiden” jälkeen, että

Siiri kävi samaa lukiota kuin minä. Tai tarkemmin ottaen Siiri sen oli tajunnut ensin. Minä vain olin juttelemassa väli-tunnilla parin tuttuni kanssa, kun kuulin, kuinka joku huusi nimenäni. Olin ennättänyt juuri kääntyä nähdäkseni pirteän ja pitkähiuksisen tytön edessäni. “Hei! Miten menee?” Siiri oli kysynyt iloisesti hy-myillen. “Mitä sä täällä teet?” minä taas olin kysynyt järkyt-tyneenä. Siiriä nauratti. Hän taisi luulla, että yritin pilailla. “Opiskelen. Entäs itse?” hän oli vastannut. “Miksi me ei olla ennen nähty?” olin pohtinut ää-

neen. Siiri kohautti olkapäitään. “Iso koulu, paljon ihmi-siä, liikaa kerroksia.” Sen jälkeen näinkin häntä lähes joka päivä. Useim-miten ehdimme vaihtaa pari sanaa, mutta joinakin päivi-nä hän vain vilahti jossakin näkökenttäni laitamilla.

Yksi asia ei kuitenkaan koskaan ollut tullut puheek-si: puhelinnumero tai muu vastaava sähköinen yhteydenpi-toväline. Lyhyet välitunnit ja erilaiset lukujärjestykset eivät juurikaan jättäneet paljon aikaa pidemmille keskusteluille. Lisäksi asuimme aivan eri suunnissa ja häntä kiusasivat tiu-kat bussiaikataulut. Myös teatterin seuraava esitys teki tulo-aan, eli sielläkin tehtiin enemmän kuin juteltiin. Lopulta vielä se tosiasia, että en vain ollut kehdan-nut pyytää. En tiedä miksi.

Kello soi ensimmäisen kerran. Tutkailin pihaa vielä viimeisen kerran, ja kun Siiristä ei näky-nyt jälkeäkään, luikin nopeasti

sisälle. Aamun oppitunnit matelivat hil-jalleen eteenpäin. Opettajat eivät

juurikaan yrittäneet opettaa mitään, kun oppilaat tekivät selväksi, että ei

voinut vähempää kiinnostaa. Kaikki halu-sivat vain ulos vapaiksi.

Kun ruokatunti vihdoin alkoi, ruokasalin edessä oli jo pieni ruuhka. Voisi luulla, että kaikki

olivat ulkona nauttimassa auringosta ja jäätelöstä. Ilmeisesti ruokalassa oli jotain todella hyvää koulun

loppumisen kunniaksi. Huomasin äkkiä, kuinka ohitseni kulki tuttu pitkä-hiuksinen. “Siiri!” huudahdin vähän liian kovaa ja tarrasin hän-tä olkapäästä. Hän kääntyi ja hänen hämmentynyt ilmeensä muuttui pian tutuksi hymyksi. “Yleensä mä olen se joka huomaa ensin”, hän totesi. Nyökkäsin hymyillen myöntävästi. Aioin juuri kysyä häneltä jotain, mitä tahansa, kun joku huusi häntä jostain kauem-paa. Hänen huomionsa kiinnittyi jonnekin väkijoukon taak-

Novelli

25Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

se. Muutaman metrin päässä seisoi melkein kaksimetrinen poika, joka viittoi Siiriä luokseen. “Oho”, Siiri mutisi. “Sori, mutta mun pitää mennä. Oli kiva nähdä!” hän sanoi ja sukelsi ihmisvilinään poikaa kohti ennen kuin ehdin saada sanotuksi yhtään mitään.. En nähnyt Siiriä enää ruokailun jälkeisinä välitun-teina. Loppupäivän sätin itseäni hiljaa mielessäni siitä, että en ollut saanut suutani auki koko päivänä. Ei, ei vain koko päivänä, vaan koko vuonna. Meillä oli yhteinen harras-tuskin, ei se olisi voinut olla niin vaikeaa. Kun koulu vihdoin päättyi, muut oppilaat suoras-taan hypähtelivät ulos. Minä taas maleksin hitaasti. Taisin vielä toivoa, että törmäsin Siiriin, vaikka turhaahan se oli. Hänen kaltaisensa tyttö tanssisi ensimmäisten joukossa pois ankeasta koulurakennuksesta. “Hei! Onko sulla aikaa?” kuului tuttu ääni yllättäen selkäni takaa. Käännyin ympäri tyrmistyneenä. Siinä Siiri seisoi. “Siiri! Mitä sä täällä vielä teet?” kysyin hämmästyneenä. “Lainaatko kännykkääsi?” Siiri kysyi. Kaivoin kännykkäni taskusta ja hän sieppasi sen saman tien. “Hassua, koko vuosihan tässä ollaan moik-kailtu ja juteltu ja vieläpä sama harrastus, eikä olla edes puhelinnumeroita vaihdettu. Mä oon kyllä var-maankin perheen kanssa mökillä koko kesän, mutta jos joskus vaikka tultaisiin kaupunkiin niin voitaisiin tavata tai jotain…” Siiri puhua papatti samalla kun näppäili il-meisesti omaa numeroaan kännykkääni. “Kuka se poika muuten oli, siellä ruokalan edessä?” kysyn, ikään kuin vain ohimennen. “Ai se… Mun isoveli. Joidenkin mielestä se näyttää aika pelottavalta, mutta se on oikeasti tosi kiva tyyppi”, Siiri vastasi. “Oletko sä vapaaehtoisesti sun veljen kanssa?” ky-syin kummastuneena. “Tietenkin”, hän vastasi ja näytti yhtä kummastu-neelta. Tuijotin häntä hetken, mutta hän vaikutti olevan to-sissaan. “Just”, sanoin, kun en muutakaan keksinyt parin se-kunnin jälkeen. “Ole hyvä, tallensin mun numeron”, Siiri sanoi lo-pulta ja ojensi kännykkäni takaisin. “Soita tai lähetä tekstari joskus, mun pitää nyt mennä”, hän jatkoi ja lähti sitten harp-pomaan nopeasti poispäin. Jäin hetkeksi seisomaan siihen vähän hölmönä. Sit-ten aloin hitaasti näpytellä numeroita ja lähetin tekstivies-tin. Hyvää kesää! : )

Lähdin sitten kävelemään vastakkaiseen suuntaan, kohti keskustaa. Kohta kännykkäni värisi. Minua alkoi väkisinkin hymyilyttää, vaikka vastaus oli niin lyhyt.

Samoin!! ^^ <3

AURORA LIPIÄINEN

26 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

School’s Out!Put on your shorts and run in the fields, summer is here! However, life as a scholar is like in a Teleshop advertisement: “But wait, there is more…” MARKUS MYLLYMÄKI

School’s out for summer, and for the lucky ones, school’s out forever. Naturally, the national curriculum students have al-ready been out, improving their chalk-white tans. But when you are reading this, the IB2s have just finished their finals and deservedly go into a summer without another school year looming; they are free. But wait, there is more. Alt-hough another school year might seem bad, there is at least something certain in your lives, it can be tough to live with an uncertainty of what you want to do with your life. You have free will, but you also have the pants on now; you have to make decisions. Every cloud has its silver lining. We who still have school next year do not have to worry of the future; we know we have a certainty of a grueling year ahead. But there is something nice in certainty.

Column

This might be a horribly insensitive analogy towards the Arabs who have fought for democracy over the past yea-rs, but we in Ressu have an annual IB Spring. Everything changes during the spring for us. The IB2s are free, we IB1s will have a whopper of a year ahead of us, the pre-IBs will start the actual IB (you are not IBs yet, moonpies) and we get a new batch of blue-eyed 9th graders taking the entran-ce exam, the fittest surviving to Ressu. If you are reading this, you probably passed and got this magazine while han-ding in your report card. On behalf of all Ressu, welcome. I hope you will become less cynical than your predecessors.

Summer means catching up with friends. Sum-mer means taking a well-deserved break. But wait, there

is more. For me, summer also means trying to get a summer job. Summer also means doing the damn

Extended Essay. Summer also means going to driving school. Summer also means picking myself up from a whirlwind of a year. Then you notice that days go by with work, and you can’t help but wonder, why can’t sum-mer be like it was when I was young? Can’t

it mean so much free time that you are bored of thinking of how bored you are? Could it not

be a time without routine? Could it be “places to be and people to see”, not just more work and dead-

lines? When you come to this age, you notice that summer has changed irreversibly; the old times never come back.

It is the evening of the day/I sit and watch the children play/Doing things I used to do/They think are new/ I sit and watch as tears go by. This is my message to the current and future pre-IBs: enjoy the summer, don’t think about what is about to come. Whatever will be, will be. Think about it: if you are too anxious about the future, you forget to enjoy the present. Therefore you live neither in the present, nor the future. And when you die (start IB1) you will never have really lived.

Simply, get off your ass and enjoy the summer while you still can!

27Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012 KIA TIMONEN JA ANSSI ARMINEN

Ressujen kesän kohokohtia

31.5. Kamppailupäivä

2.6. Ylioppilasjuhla - kesäloma alkaa!

4.6. Metallica Sonispheressä

14.6. Yhteishaun tulokset julkaistaan (Ressu voittaa Norssin!)

23.6. Juhannusaatto

25.6.–1.7. Helsinki Pride

27.7.–12.8. Lontoon kesäolympialaiset

12.8. Madonnan konsertti

13.8. Koulu alkaa!

KIA TIMONEN JA ANSSI ARMINEN

28 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

Sanottua

”Hauki yrittää soittaa apua katiskasta. Sen takia kalat just jää katiskoihin. Faradayn häkin

juttu perustuu just siihen, että se on niin hyvä pyydystämään kaloja.”

”Suosittelen teille, hyvät oppilaat… tai oikeastaan

kaikki oppilaat.”

”Älä nyt mieti! Tänään ei mietitä, ollaan lomatunnelmissa.”

”Yleensä varapresidentin suurin ongelma on se presidentti, etenkin jos se elää.””Pitää olla varovainen. Tulee

merijalkaväen tyypit ja vie mut johonki Guantanamoon.”

”Nähdään vapunaattona, tuokaa serpentiinit.”

” Ein homogenisch… Mikä on ’kenttä’

saksaksi? Felt! Ja!”

”Vi ska titta på tämmönen kuva.”

”Minulla on nyt taikasormi!”

”Menkää hiljaa, ettei Ari H. huomaa, et mä päästin teiät

aikasin.”

”Kohi on vahva emäs.”

”Jack Silvan vakoilee Japanissa Amerikan laskuun. Fiktiivinen nimi. Suomalaiset

heittää lättyy suomeksi niin japanilaiset on ihan että mitä helvettiä.”

”Tulitko junalla vai tulitko ihan muuten vaan myöhässä?”

”Sen vastanäyttelijä yhessä leffassa oli simpanssi. Mä en muista sen simpanssin

nimeä, mut se oli aika hyvä.”

”Mä en tiiä, puhunks mä aina totta, mutta lähellä mennään.”

”Hauskaa sotaa! Se lähti liikuntatunnille.”

”Te ootte oppinu tunteen mut kun iskette mun heikkoon kohtaan.”

”Densityhan on suomeksi ’tanskalainen kaupunki.’”

”Alkoholi piti minut käynnissä.” ”Tota vois kutsua suomalaiseksi malliksi.”

”Jos tulevat risteilyltä takas. Ettei käy Titanickeja.”

Video:Ope:

”Kirjoittakaa kaverille lappuja! Ennen vanhaan, kun ei saanu puhua tunnilla,

kirjoitettiin lappuja. Se on edelleen ihan hyvä keino. LAPPUJA!”

”Kauhee kun aika menee teiän kanssa niin nopeesti kun te ootte niin mukavia.

Mitä? Ei ollu sarkasmia!”

”Ai pirskatti, kuvas on virhe! Polttakaa kirjat!”

”…Ja täällä tapahtuu pilvisalamia… pilvisalamia… makkaraa…”

Koska opettajatkin ovat vain ihmisiä.

”Sanottuja? Onko multa

mitään?”

”Jos toi ristitulo on teiän mielestä

hankala, niin mulla on teille

hyvä neuvo: älkää välittäkö siitä.”

”Jatkuvan jakauksen

tapauksessa...”

29Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

”Te ootte sellasia kolmiulotteisuuden velhoja. Wizards of third… tai three

dimensions.”

”Spagettivuokaa. Kun täällä oli italialaisia ja ne näki sen, niin ne oli ihan

että ’What the fu-’”

”Valonnopeus kannattaa opetella ulkoa. Siitä ei koskaan tiiä, millon sillä voi tehä vaikutuksen vastakkaiseen, vierekkäiseen

tai samaan sukupuoleen.”

”Tämän asian ei pitäisi olla teille uusi olihan se jo kurssissa kuusi. Nyt tarttui tämä vähän minuunkin kun kuuntelin tuota räppiä muutaman minuutin. Minähän taidankin olla tässä aika hyvä ellei mun jutut ole aika… öh, syvä?”

”Kauheita lapsuudentraumoja tulee mieleen.”

”Tiedättehän, missä Jeesus kuoli? Vaihtoehdot: Yksi, risti, kaksi.”

”Mul tuli se klassinen ’teet kaks tuntii hommia ja ne jää kotikoneelle.’”

”Tässä on huono tehtävänanto. Parempi voisi olla vaikka ”lapsi harjoittelee kirveen käyttöä katkaisemalla riman satunnaisesta kohdasta”.

Tai ehkä ei se voisi olla vähän vaarallista.”

”Obama. Senkin mielestä on ihan oikein, että tabetaan joku Obama bin Laden.” [luokka nauraa] ”Mikä sen nimi oli?”

”Joku pikkulapsi sano metrossa, että ’tädillä on punanen takki’ ja mä olin ihan identiteettikriisissä siinä.”

”Koko loppukurssi on pelkkää tanssia. Meil on resistanssi, induktanssi, kapasitanssi…””Kosinin määritelmä geometrisesti on vähän rajoittuneille.

Te ootte edistyneitä niin osaatte käyttää yksikköympyrää.”

”Tehän ootte nyt se uusi digitaalinen su-

kupolvi. Teidän pitäisi suorastaan kiihottua

tästä smartboardista!”

”Siitä tuli suorastaan tappelu opettajain-huoneessa eri aineiden opettajien välillä.”

”Siitä tehtiin sellas-ta tärpättiä, jota vaan

inkkarit ja suomalaiset pysty juomaan.”

”Mitä toi ’analyysiä ja erittelyä’ meinaa?””Ei mitään. Se piti laittaa tollaseen vähän niinku älylliseen muotoon.”

Oppilas:Ope:

”JuHa, oisko kiva, jos olis sukunimi ensin?”Niin, sitte olis HaJu.”

Oppilas:Ope:”Olis aika kiusallista, jos ei olis maalla magneetti-

kenttää. Me nimittäin kuoltas kaikki täällä. Tai ei niinkään kiusallista, ei kukaan enää sillon välittäs.”

”Onko peukalosääntö tuttu? Eikö? No onko nyrkkisääntö sitten

tuttu?”

[Taululla] ”Ihmisiä on 10 lajia: niitä, jotka

osaa binäärijärjestelmän, ja niitä jotka ei.”

”Sillon pitäs melkein jo ottaa

kirves ja iskeä… Ai niin, mut mähän

kannatankin väkivallattomuutta.

Annetaan joku suklaasydän.”

”Yks tärkeimpiä kansalaistaitoja on trigonometristen funktioiden deri-

vointi.”

”Itketäänkö yhdessä?”

”Meil on tässä aavistuksen skitsofreeninen tilanne.”

”Menkää pois!”

30 Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

“Yks niistä kuoli sellasen, öh, tota… kamppailun aikana sellasen nuoren sihteerin kanssa. Sydänkohtaus. Mulla

on siitä vähän arveluttavampaakin materiaalia.”

“Lopetetaan tänään tähän. Mä meen vaihtaan mun

autoon renkaat.”

”Muutun käveleväksi munakelloksi!”

“Täti on askarrellut.”

“Mä kerron teille nyt jotain tunteistani. Musta tuntuu erittäin pahalta kun täällä

pulistaan.”

“Onko ideoita, miksi mulla on eri tulokset? Muuta kun se, et mä oon vaan parempi?”

Opp: ”Sulla on kaksi kurssia samalla koodilla.” Ope: ”Ehkä mä pystyn siihen.”

Puhelin soi: ”Tää voi olla Veikkaus Oy, sitte mä lähen.”

“Valitettavasti, kun lukee historiaa, tulee tällaseksi

mulkeroksi.”

“Ton kun tiedät, niin saat suoraan kympin. Oho, se

tiesi!”

“Saksa oli antautunu. Aadolf oli ampunu

aivonsa pellolle. Se oli ehkä sen

elämän viisain päätös.”

“Sensorit ei tykkää Ressun lukiosta, meil

menee liian hyvin.”

“Mä suututin yhen mun ranskalaisen ystävän kysymällä, että ‘Is there an ice-hockey team in France?’”

“Laitetaan oma napsu kiinni ja kaverin napsu kanssa jos

se ei itsekseen pysy.”

“Harmi kun mulla ei ole saksalaista miestä. Jos me saataisiin kaksi

poikaa, niin niiden nimiksi tulisi Jürgen ja

Günther!”

“Jopa suomalaiset kävi orjakauppaa. Saamelaisista.”

“Mulla on näitä niin maan hintsusti.”

31Pärskeitä ∙ 4 | 2011-2012

“Jatketaan kummelin viitoittamalla teillä.”

“Mikään ei oo niin tehokasta kuin julkinen nöyryytys.”

“Norssissa on paremmat kondensaattorit. Se on ainoa

asia, mikä Norssissa on paremmin.”

“Japani pani kuus-muna euroja.”“Pitäskö perustaa Jaskan

lakipalvelu?”

“Jos kerran käytte risteilyillä, niin käykää Ruotsin

sotamuseossa.”“Löytyhän se sieltä! Tunnin

ensimmäinen virhe!”

“Nyt kun me deriveivataan.”

“Tuli jotain yhen gimulin kanssa – siis mun

vaimon.”

“Kopeloin teitä.”

“Hyviä kysymyksiä kaikki, mä en osaa vastata yhteenkään

noista.”

“Mitä voi tislata – muuta kun viinaa?”

“Lost in calculation.”

“Ei mitään paineita, mut E on epäonnistumisen merkki, M on

’meni ihan penkin alle.’”

“Mä lopetan tänään tähän, koska mä lähen hakeen

passia itselleni.”

“Kun mä kyllästyn tähän fysiikan opettajan hommaan niin mä meen tohon Kolmen

Sepän Aukiolle soittamaan näitä pulloja.”

“Lopetetaan tänään tähän, mä meen kattoon

lätkämatsia.”

“Jos äiti käskee siivota huoneen ja te haluutte säilyttää ne tietyllä

nopeudella liikkuvat hiukkaset, niin laitatte vaan nopeudenvalitsimen

siihen ja PAM!” “Jeesus opetuslapsineen oli kävelemässä. Ne opetuslapset meni mäen yli ja näki karhun. Ne meni Jeesuksen selän taakse piiloon ja sano, että siel on

karhu. Jeesus sano, että ’Mä käyn tsekkaan” ja se kävi siellä ja sano: ”Älkää peljätkö, se on täytetty.”

“Tehtävä löytyy sivulta hätänumero.”

“Me nähään varmaan Putin vielä pitkään

yläosattomissa.”

“Olen hieman masentunut, katsoin nimittäin juuri

fysiikan tuloksia.”

”Ei ollu kahvia. Mä en tiiä, miten

tän kestää.”