on herra karjalan sisäsivuilla kansaa hyvin taluttanut tÄnÄÄn · tiin naapureista pieni...
TRANSCRIPT
SisäsivuillaTÄNÄÄN
Nro 22 • Perjantaina 4. kesäkuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E
Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
Ken tietää sivulla ...................... 3Marjatta Auvinenmuistelee sivulla ............................... 4Simolanmäki sivulla ........................ 5Muutama nimi puuttuu sivulla ....... 6Korvaamattomia tuhoja sivulla ...... 7Ilonamme kukkivat sivulla ............. 8
-Olen Sinikka Pöyri , os.Kaartinen. Vanhempani oli-vat Anna ja Antti Kaartinen.Syntynyt 20.4.1929, Kurki-joen Ihojärven kylässä.
Asun Alastaron kirkollarivitalossa, kesäisin entisel-lä kotipaikalla Tammiaisis-sa. Perheeseeni kuuluuedesmenneen mieheni poi-ka Jussi ja hänen vaimonsaArja sekä lapset Antti, Pent-ti ja Anni.
Minkälaista työtä olettehnyt ja missä?
-Olen tehnyt tätä huo-nosti arvostettua maatalo-ustyötä koko ikäni ja olensiinä tuntenut olevani omal-la alallani. Ensin vanhempi-en kanssa rakennettiin kotiaAlastaron Tammiaisiin, Si-pilän tilasta lohkaistullemaalle.
Myöhemmin hoidin ta-loa yksin kun vanhempanisairastelivat ja siirtyivätajan rajan toiselle puolelle.Solmittuani avioliiton sa-masta kylästä olevan TimoPöyrin kanssa, hänkin olimaanviljelijä, sen jälkeenentinen kotini ja asumatto-maksi, pellot kyllä viljel-tiin.
Avioliittoni päättyi mie-heni kuolemaan. Jäin Jussi-pojan kanssa hoitamaan ta-loa siihen saakka kunneshän avioitui. Muutin sittentakaisin entiseen kotiini, enenää viljelijänä vaan vapaa-herrana. Kävin pojan per-heessä sellaisena kiireapu-laisena ja myöhemmin kunlapset syntyivät sain toimialapsenlikkana. Lasten var-tuttua kun tuli kerhot jamonet harrastukset, sainolla autokuskina. Nyt lapsetovat jo aikuistumassa, mut-ta yhteys on säilynyt hyvä-nä, siitä olen kiitollinen.
Luottamustoimetja harrastukset?
-Joitain pieniä luotta-mustoimia on matkanvar-relle osunut, mutta ei niistäole isommin kerrottavaa.Harrastuksista ensimmäise-nä on ollut kuorolaulu..Olin Kurikassa asuessam-me Nuoriliiton kuorossa.Alastarolla kirkkokuorossaja viimeksi karjalakuorossaLoimaalla. Alastaron Kar-jalaseuran ja Nuorisoseurantoiminnassa olen ollut mu-kana, myöskin maatalous-naisissa olen toiminut. Ny-kyiset harrastukset ovat lu-keminen ja kävely.
Mitä karjalaisperinteitäedelleen ylläpidätelämässäsi?
-Valmistan perinteisiäkarjalaisia ruokia ja tietystileivon piirakoita. Perheem-me Anni-tytär sanoi piene-nä, että on hyvä kun olenSinuun tutustunut, kun Sinäteet niitä piirakoita.
Luulen, että perinteisiinikuuluu, että naapuriin jatuttaviin voi poiketa ilmankutsuakin.
Oletko käynytkotiseutumatkoilla?
-Olen käynyt kotiseudul-la useamman kerran. En-simmäisellä matkalla meitäoli joukko entisiä naapurintyttöjä. Torvisen, Ahokkaanja Kuntsin sisarukset sekäAira-serkku.
Tuntui uskomattomalta,että olimme Ihojärven ran-nalla. Kun olen serkuksistavanhin, niin olen saanutolla heille matkaoppaana.Karjalakuoron mukanaolen käynyt Kurkijoellasekä teimme matkan Inke-rin kuoron vieraaksi Petros-koihin, nämä olivat muisto-rikkaita matkoja.
Kerro kokemuksiasitai muistojasi evakko-matkasta.
-Ensimmäiselle evakko-matkalle lähdimme serkku-tyttöjen Eilan ja Irmankanssa mumman hoivissa.Joukkoomme kuului myös-kin Kajan ja Alatuvan van-hat emännät sekä ÄikäänAnni-täti. Lähtö tapahtuivarhain aamulla, oli kireäpakkanen. Mumma peittelimeitä viereensä vällyjenalle rekeen, hevosen lähdet-tyä mumma sanoi, mun otakäteen Herra ja taluta. Voin-emme kai yhtyä siihen, ettäon Herra Karjalan kansaahyvin taluttanut. Matka jat-kui Kurkijoen kirkolle, siel-tä päästiin autolla Elisen-vaaraan. Nyt jatkettiin här-kävaunussa Haapamäelle,sieltä siirryttiin myöhem-min Karstulaan.
Toisella evakkomatkallasain tehtäväkseni ajaa leh-mät rajan yli. Nytkin koot-tiin naapureista pieni po-rukka, niin sanottuna ma-kanjohtajana toimi Ahok-kaan Hilda-emäntä, hänajoi edellä hevosella. Se olisotasaalis hevonen, niin sa-nottu Ahokkaan ryssä. Ky-lässämme oli monessa ta-lossa niitä hevosia, ei niilläollut muuta nimeä, ne olivatvaan sen taloon ryssiä.
Toisesta Ahokkaasta oliSylvi-tytär, nykyinen Rak-kolainen., sitten oli vieläparin naapurin lehmiä mei-dän matkassa. Äiti saattelimuutaman kilometrin mei-tä, palasi sitten takaisin aja-maan tavaroita tien viereenja viljaakin vielä korjattiin,tulivat sitten mummankanssa myöhemmin hevos-
kuorman kanssa. Ensim-mäinen päivä oli suorastaanjuoksemista lehmien peräs-sä, niinpä matkaa tehtiinkin30 kilometriä. Olimme en-simmäisen yön Hilda-emännän ja Sylvin suku-laistalossa Elisenvaarassa.Aamulla jatkettiin matkaakohti tuntematonta tulevai-suutta. Joka päivä matkat-tiin kymmeniä kilometrejä.Erääksi yöksi osuimme sel-laiseen järjestettyyn yö-paikkaan, jossa oli paljonmatkalaisia. Tuli ilmoitus,että lähistöllä olevassa la-dossa jaetaan lehmille hei-niä, me Sylvin kanssa rien-simme heinän hakuun jatoimme useamman sylilli-sen, mutta Hilda–emäntäsanoi, että ryssälle täytyyvielä hakea heiniä, niinpäme tytöt lähdemme uudel-leen ladolle, mutta se oli jolukossa. Palasimme tyhjinkäsin, Hilda-emäntä lähettimeidät takaisin, sanoi ettäkyllä hevoselle täytyy vieläsaada heiniä.. Palasimmeladolle, onneksi nurkkaki-vet olivat korkeat, ryöminalle ja sain muutaman latti-alankun nousemaan ylös,menin sisälle ja Sylvi tuli
ottamaan siitä raosta heiniävastaan. Istuimme vähän ai-kaa heinäkassan päällä sii-nä reunustalla ja tuumim-me, että tästä varkaudestavastaa venäläinen.
Illalla Hilda-emäntä sa-noi, että aamulla lähdetäänvarhain liikkeelle, oli tie-dossa, että edessä oli lossi-matka. Hän sanoi, että meei sinne lossille mennä, toi-nen vaihtoehto oli ajaa leh-mät Savonlinnan kaupun-gin läpi. Lähdimme liik-keelle anivarhain, jonkunmatkaa kuljettuamme tu-limme siihen risteykseenmissä toinen tie vei sinnelossille ja toinen Savonlin-nan kaupunkiin. Tietysti meotimme suunnan kaupun-kiin, mutta sielläpä olikinmies ohjailemassa karjalau-moja sinne lossille.
Siinä käytiin tiukka neu-vottelu, mutta matkanjohta-jamme pysyi kannassaan.Lopulta mies sanoi, ettämenkää sitten vaikka Hel-sinkiin. Tämän jälkeen eimuita matkalaisia näkynytja eräänä kauniina sunnun-taiaamuna ajoimme lehmätSavonlinnan kaupunginhalki. Lehmät eivät enää ih-metelleet kaupunkiakaan,yksi Sylvin sarvipäinen leh-mä pysähtyi ihmettelemäänisoa näyteikkunaa, nuolaisisitä muutaman kerran ja jat-koi matkaa. Samoin muuta
lehmä pysähtyi ihmettele-mään kirkon komeaa rauta-porttia, taisivat tuumata et-tei tällaista veräjää ole en-nen nähty.
Aikanaan saatiin lehmätjunan kyytiin ja matka koh-ti Kurikan pitäjää alkoi.
Junan seisoessa asemil-la, lehmät kun olivat avo-vaunussa, tuli maidon kyse-lijöitä. Sylvi muisti, ettäeräälle maidon hakijallelypsettiin pullaan ja oli on-nistunut ihan hyvin, var-maan sitäkin syystä kunlehmän nimi oli Onnenok-sa.
Onnellinenlapsuusmuistosi?
Kerran kesässä pääsinäidin ja isän kanssa Väti-kän hiekoille. Koulun pää-tös keväällä sekä äitienpäi-vät olivat tärkeitä tapahtu-mia. Opettajan johdolla oliharjoiteltu ohjelmat, met-sästä haettiin sinivuokkoja,joita kiinnitettiin äitien rin-taan. Oma lukunsa oli Sa-volaisen Miinan ompelemauusi kesämekko ja ehkä uu-det kengätkin, joita oli jousein tehnyt mieli sovittaa.
Miten olet kokenut omankarjalaisuutesi?
Tunnen olevani osa Kar-jalan heimoa, ehkä karjalai-
On Herra Karjalankansaa hyvin taluttanut
Iki-ihana Ihojärvi.
JATKUU SIVULLA 4
Kuntsin sisarukset ja kir-joittaja keskellä Ihojär-ven koulun rappusilla.
Perjantaina 4. kesäkuuta2 – 2004 – N:o 22
4.6.2004
Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ
Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus
Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät
Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14
puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336
Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)
Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.
TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa
E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897
Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki
ISSN 0782-5668
Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.
Tervetuloakesä!
1. Montako maitohammastaihmisellä on kaikkiaan?
2. Mikä on maailman poh-joisin kaupunki
3. Kuka oli Turjanlinnaisäntä?
4. Missä kaupungissa onmaailman vanhin metro?
5. Mistä lähtein on Suomes-sa toiminut helluntaiherä-tysliike?
6. Missäpäin maailmaa toi-mii Loistava polku-nimi-nen järjestö?
7. Missä kuussa on saame-laisten kansallispäivä?
8. Kenen teos on Rautatie?9. Mika on on useimmin
voittanut Euroviisut?10. Mikä on maanosista suu-
rin?
Hartaus sunnuntaiksi 6.6. Pyhän Kolminaisuuden päivä
4.pe Toivo,Puolsutusvoimainlippujuhla
5. la Sulevi6. su Kustaa, Kyösti,
Kustavi, Pyhän kol-minaisuuden päivä
7. ma Suvi, Robert, Roope8 ti Salomo, Salomon9. ke Ensio10. to Seppo
Juhlan oikea suunta
Veikko Koho syn-tyi esikoisena AnttiKohon kolmilapsi-seen perheeseen Ti-tossa 23.9.1923. Per-he muutti isän työntakia ElisenvaaraanSuohoville, ja Veikkoaloitti v. 1934 Elisen-vaaran Yhteiskoulussaopintonsa. Talvisodanedellä koulutalo tarvit-tiin suojajoukkojenmajoitukseen ja loka-kuun 9. päivänä kouluoli tyhjennettävä.. Osaopettajista ja vanhemmistaoppilaista siirtyi maanpuo-lustustehtäviin.
Talvisodassa Veikkopalveli vapaaehtoisena Eli-senvaaran suojelus-kuntavartiossa. Isän työpai-kan muuttuessa Karjalanpakkoluovutuksen jälkeenMustialaan, Veikko jatkoiV -luokalla Forssan yhteis-koulussa, josta sai keski-koulun päästötodistuksenkeväällä 1940. Jatkosodanaikana, Kurkijoen takaisin-valtauksen jälkeen isä-Ant-ti siirrettiin Lopottiin Maa-miesopistolle, mutta Veik-ko päätti lähteä vapaaehtoi-sena armeijaan. Hän saikoulutuksensa JvKoulKes-kus 3:ssa ja määrättiin Jal-kaväkirykmentti 45:teenkonekivääriryhmänjohta-jaksi. Vuonna 1942 hänhaavoittui kranaatinsirpa-lesta päähän. Seurauksena
oli näön menetys,mutta onneksi so-keutuminen jäilyhytaikaiseksi.Veikko kotiutet-tiin kersantin ar-
von saaneena japalkittiin mm. 2.
luokan Vapaudenmi-talilla. Avioliiton hänsolmi 1945, ja per-heeseen kuului neljälasta, mukana yhdetkaksoset.
Siviilissä Veikkotoimi useiden kau-
pallisten kurssien ja työntut-kijakoulutuksen jälkeenkoulutus- ja osastopäälliköntehtävissä mm. VALMETOy:ssä.. Hän harrasti innok-kaasti valokuvausta sekäkaitafilmi- ja videokuvaus-ta. Veikko oli saanut syn-nyinlahjanaan musikaalistalahjakkuutta, ja hänet valit-tiin jo Elisenvaaran koulunorkesteriin viulunsoittajana.Myös harmonikka oli hänensoittimensa, ja milloin aikaaoli hän soitti myös pienissäyhtyeissä mielellään.
Sotavuodet haavoittumi-sineen olivat osaltaan vai-kuttaneet Veikon terveydenheikkenemiseen. Hän pyrkikuntoutumaan oleskelemal-la pitempiäkin aikoja Kana-rian saarten lämpimässäilmanalassa. Monien hoito-vaiheiden jälkeen hänen tai-paleensa päättyi Helsingissä19.4.2004.
Lassi - veli
VEIKKO KALERVOANTINPOIKA KOHO
1923 - 2004
Tervetuloa taas, sinä siunattu kesä, Luojamme lokoisalahja! Me pimeän pohjolan lapset tarvitsemme sinua. Pit-kään olemme odotelleet, pimeydessä pakertaneet, koleudessakärvistelleet, kylmästä kärsineet.
Siksi me sinua niin halajamme, valoasi ja vaaleaa vehre-yttäsi varromme, kepeyttäsi kaipaamme, koska sinä näytätmeille Taivaallisen Tekijämme hyvyyden hoivan. Sinä oletmeille, syksyn synkkyyden seuraajille, talven tuimissa tuulis-sa tarpojille, laupiaan Luojamme leppoisa lahja, armeliaanIsän huolenpidon helma.
Tervetulleeksi toivotamme sinut, elämämme eheyttäjän,kipujemme karistajan, sulostuttajan synkkyyteemme, painu-neen mielemme parantajan! Jos et kerran vuodessa saapuisiihanuudellasi ilostuttamaan, jos joskus paluusi peruuntuisi,mistä silloin elvytys elämäämme, hyvä hoito haavoillemme,rohkaisu rujouteemme, valoisa virkistys väsyneille?
Mutta aina sinä tulet, saavut siunattu, seuraamme. Vuo-si vuoden jälkeen sinä kasvatat kukat, lennätät leppäkertut,puet puut pukuihinsa, vehreällä viitalla vaatetat valonjanoi-set.
Anteliaasti sinä lahjojasi levittelet, kaikille kitsastelemat-ta tarjoat tukesi. Sinä kutsut pojat potkimaan palloa, naru-hyppyyn houkuttelet hentoiset. Sinä lahjoitat lomakauden,paistat poutana, hellit helteellä, sulostutat sateellasi. Sinäkasvatat kasvit, liplattelet laineet, kimmellät kilossa, vasta-lehväkset varrutat, siristytät silmät sikkaraan.
Kun me sinua, suvi, ylistelemme, kun kesän kunniaa kuu-lutamme, silloin me Luojallemme laulamme, Kolmiyhteisel-le kiitoksen kannamme. Laupiaasti Hän lapsilleen lahjoit-taa, rikkaudestaan rakkaudella jakaa, loppumattomuudes-taan alati antaa. Ilman Häntä me hätäämme hukumme,turhina tyhjän tyhjyydessä, toivottomina valoa vailla.
Kiitos, Kolmiyhteinen kesästä, suloisesta Suomen suvesta,verrattomasta vieraasta, lahjastasi laupiaasta, esimaustaiankaikkisen elämän!
Esa-Matti Peura
Yleisöltä
En vietämerkkipäivääni
Sinikka Sikiö
– Elisenvaaran marttakerhon jaLoimaan Seudun Karjalaseuranjäsenet ystävineen retkeilevät la7.8 Viipuriin ( auto-laiva). Sitovat il-moittautumiset 5.6 – 6.7 Allillep. 76 21840 tai 040-567 2531.
– Loimaan Seudun Karjalaseu-ran retki Kultarantaan la 3.7 Ilmoit-tautumiset Allille juhannukseenmennessä p. 76 21840 tai040 567 2531
Muistettavaa
Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä 4. ke-säkuuta on myös puolustus-voimiemme lippupäi-vä. Juhla merkitsee valitettavan usein pelkästäänsitä, että tarkastelemme puolustusvoimiemme ti-laa muuttuvassa maailmassa sekä jaamme kun-niamerkkejä ja ylennyksiä. Puolustusvoimien lip-pujuhla on myös yksi päivä vuodessa, jolloin onerityisesti muistettava sotiemme veteraaneja,miehiä ja naisia. Lippujuhlan puheissa pohdiskel-laan kuitenkin pikemminkin armeijamme materi-aalista puolta, esitellään uusinta kalustoa ja visi-oidaan tulevia hankintoja. Samoin luodaan katsa-uksia sotaväkemme resursseihin. Näin tehtiin val-takunnallisessa paraatissa Haminassakin.
Sodista on kulunut jo vuosikymmeniä, muttaonko yhteiskunta vieläkään riittävästi kiittänytnuoruutensa sotatantereille uhranneita kansalaisi-aan? Elossa on vielä noin 120.000 sotaveteraaniaja heidän keski-ikänsä on jo yli 82 vuotta, muis-tuttaa mm. Kotkan ja Haminan alueella ilmesty-vän lehden päätoimittaja Seppo Riiheläinen
Seppo Riiheläinen pohtii myös hyvin aiheelli-sesti sitä, onko oikein, että veteraanijärjestöt jou-
tuvat yhä kulkemaan ovelta ovelle keräämässävaroja veteraanien kuntoutukseen, hoitoon ja vir-kistykseen. Se ei varmasti sinänsä olekaan oikein,mutta on oikein antaa jokaiselle suomalaisellemahdollisuus osallistua vaikka pienelläkin panok-sella veteraanien hyvinvoinnin ylläpitoon. Tokivaltio voisi keksiä tähän paremmankin keinonkuin ovelta ovelle keräykset.
On oikein muistaa veteraaneja juhlapäivänä,kuten Seppo Riiheläinen muistuttaa, mutta vieläenemmän näkisin, että on oikein muistaa heitämyös tavallisena arkipäivänä. Apua voi tarjotamonella tavalla, myös hyvin konkreettisesti, joslähellä asuu tai tuttavapiirissä on veteraaneja.
Monelle vanhalle ihmiselle käytännön apukauppa-asioiden hoidossa, pihatöissä, siivoukses-sa jne. on sitä paljon kaivattua. Pelkkä kunnioi-tus ei aina riitä, joskus tarvitaan myös sitä autta-vaa kättä, vaikka saattamassa lääkäriin tai kun-toutukseen.
Kun kunnioitus muutetaan myös käytännöksi,voivat kaikki paremmin.
Maire Soiluva
Ensi viikon keskiviikkona 17.6.04 klo 14-18on Kurkijokimuseolla jälleen
valokuvatalkootOhjelmassa on valokuvien kiinnittämistä taustapahveille,tekstien kirjoitusta ja kuvien lajittelua. Eli tehtäviä, joita
jokainen museosta kiinnostunut voi tehdä.
Tervetuloa mukaan!Pyydän ilmoittamaan tulosta
numeroon 050-4036050 Ulla Clerc.
Perjantaina 4. kesäkuuta 2004 – Nro 22 – 3
Ken tietää?
N:o 22. Lauantaina kesäkuun 5. p:nä 1954Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liitto ry,Käpylänkuja 1, 00610Helsinki, puh. 09-7288 170
Kesäkuu5.6. Jääski-seuran vuosiko-
kous, Imatra6.6. Jääski-juhla, Jääski
(Enso)9.-13.6. Matka Lumivaa-
raan, Lumivaarajuhla12.6., ks.www.lumivaara.fi
11.-13.6. KotiseutumatkaUudellekirkolle, järj.Pääkaup. uusikirkkolai-set ry, ks.www.uusikirkko.net
12.-13.6. Säkkijärvi-juhla,Loviisa
13.6. Kanneljärven pitäjä-juhla, Salo
13.6. Käkisalmi-juhla,Heinola
18.-20.6. Karjalaiset kesäjuhlatJoensuussa
18.6. Kesäjuhlaseminaari, Joen-suu
19.6. Karjalan maraton, Joensuu19.6. Suojärven pitäjäseuran
vuosikokous, Joensuu19.6. Karjalaisten kesäjuhlien
avajaisjuhla, Joensuu20.6. Karjalaisten kesäjuhlien
päiväjuhla, Joensuu27.6. Kirvun pitäjäjuhla, Kirvu29.-30.6. Sukuseurojen matka
Viipuriin ja Viipurin arkis-toon
29.6.-2.7. Kirkot kautta Karja-lan - Arkkitehtuuria ja his-toriaa Laatokan KarjalastaKannakselle
Tapahtuma-kalenteri
Kuva Kurkijokimuseon kokoelma
Kuvassa ollaan NKY:n tyttöosaston leiripäivillä vuonna 1938.Keitähän ovat nämä perunankuorijat? Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimu-seo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050 Ulla Clerc tai sähkö-postilla: [email protected].
Viikon 20 lehdessä ollut pitkä mies on Väinö Myllyrinne. Hän oli 251 cm pituinen ja si-ten Euroopan pisin mies. Myllyrinne palveli 1920-luvun lopulla Viipurin kenttätykistöryk-mentissä. Armeijassa hänen vuoteensa jouduttiin kokoamaan neljästä tavallisen pituisestasängystä. Valtio teetti hänelle omat oikean kokoiset vaatteet ja saappaat kokoa 57. NykyisinMyllyrinteen sotilaspuku on Hämeenlinnan tykistömuseossa. Myllyrinne kiersi myöhemminSuomea sirkuksen mukana . Hänen sukunsa on peräisin Paltamosta. Kuvan lyhyempäämiestä ei tunnistettu.
Uimosen sukuseuran vii-konlopputapaaminen Nu-purin kartanossa Espoossa31.7-1.8. 2004. Tapaami-nen aloitetaan lauantainaklo 13. Ohjelmassa mm.Kari Piilahden luento ” Mi-ten pääsen Uimosten jäljil-le. ” Marianne ja Mika Ui-monen kertovat Internetinkäytöstä sukututkimukses-sa sekä mukavaa yhdessä-oloa. Sunnuntaina kuullaanOuti Karppasen omia koke-muksia sukututkimuksenteosta ja lopuksi halukkaatvoivat lähteä tutustumis-käynnille Hvitträskiin. Ma-joitusvaraukset suoraankartanoon p. 09-867 8810.Viikonloppuun ilmoittautu-miset 30.6. 2004 mennessäKalevi Uimoselle p. 09-811455 tai 050-494 9294. Tar-
Sukuseuran tapaaminenkesällä 2004
kempia tietoja löytyy tie-dotteesta Uimosen suku-seuran kotisivuiltawww.genealogia.fi/sukus/uimonen.
Tervetuloa joukolla mu-kaan viettämään viikonlop-pua Uimosten seurassa.
Karjalan Liiton kesäjuh-lat Joensuussa ovat 18-20-6.2004. Sukuseura on va-rannut tilat pienimuotoi-seen tapaamiseen JoensuunReumayhdistyksellä lauan-taina 19.6.2004. klo 13-15.Tilat sijaitsevat keskellä Jo-ensuuta. Osoitteessa Silta-katu 20 A 4 krs. Toivomme,että kesäjuhlille tulevat Ui-moset pistäytyvät juttele-massa .
Sukuseuran Terveisin Ui-mosen Eino Turusta.
Muisto puuKun elämässä muisto syntyyse on kuin puu, aina kasvaaja jokainen sen oksa, muistovuotten mennen vihreämmät lehdet saa .Se varista ei lehtiänsä talven tullenvuosi vuodelta vain tuuhentuu,ja jokaisella ikioma on tää muistonpuu.Oksillaan siel onnen linnut laulaaja murheen musta lintu valittaa.Sen ikivihrein lehtein päälleilon ja surun kyynel kimmeltää.
Annakaisa
Ainuu poikaNaapurin poika töihi läks,mie sitä vierest kahoinois minnuu naurattantse homma ja passinki.
Äit ympäril pyöritoi sukkaa ja silitettyä paitaa.Isä paisto munnii ja sianpintaa.Juo ja syö, hyvä poika, jotta jaksat.
Onks siul kätteist tarpeeks ?isä käi auton tallist.Mänehä nyt, jotta kerkiit.On ainuun lusti olla.
Anna
Karjalan äiti 1939Kun valkeni aamuhun marraskuun päivät,ne mieleeni pysyviks’ muistoissa jäivät.Oli elämä äitinä alussa mulla,oli pirtissä pienoisess’ kaksosten lulla.Kypsyi ihmisten mielissä aatokset kummat,kun junissa pitkiss’ kulki sotilassummat.Miten elämän päivät näin varjona lankeeoli pelko sydänten, ajatus ankee.
Mutt’ marraskuun viimeiseen aamunkoittoon minä heräsin tykkien kumeaan soittoon, minä navettapolulla käteni ristinja sydämeen sattui kuin miekanpistin.Voi ihmisparkoja Karjalan lasten,nyt pommit ne uhkaa, ne tulee jo vasten,ja kehdosta pienoiset pimeään yöhön,ne kannetaan kylmään talviseen vyöhön.
Jo katkesi kaunis kanteleensoitto,kun idässä punainen aamun 01' koitto.Sinä Karjalan lapsi, sä muistan et vielä, sinun kätesi enkelten kädess’ 01' siellä. Sinun taattosi valppaat 01' vartijat rajan, monet taistojen kentilt’ sai rauhaisan majan. Oli marraskuun viimeinen Suomemme yllä, me Karjalan äidit sen muistamme kyllä.
Aili Hellin Kurrinkirjasta karjalan äiti ja lapsi
Vuosi-kymmenten tieVuosikymmenten osat, vaihtuneet ovat,lapsuus kuin unta, harson pehmeänverhoamaa.Åidin laulu kaukaista hymniä puhuu,kehdon keinunta herkkänäkuiskeitaan...
Vuosikymmenten osat, vaihtuneet ovat,nuoruuden aika, kuin usvaanharhautunut . Toive, toiveitaan etsii, -aikaa tähyilee, pettymys hetkin ilkkuu,harhaan johdattaa,.
Vuosikymmenten osat, vaihtuneet ovat,taistoa taiston, uskoa matkallakulkevan.Lapsuus, nuoruus, taakse hiljaahiipunut on,katse toiveitaan hakee, hiuksetharmaantuu.
Vuosikymmenten osa vaihtuvaa on,tiellä koittaa kutsumus vanhuuden.Työn rytmissä käyty on kiireen myötä,nyt riento matkan käy raskasta tietä.
Vuosikymmenten osat, vaihtuneet ovat,synnyinmaako uupuneet syliinsä ottaa?Synnyinseutu, - meille kaikessa rakason,siellä lapsuus, siellä kukkiva nuoruudentie.
Vuosikymmenet vierineet , matkatenovat, vaiheineensa juontuu elämän outotie. Milloin, missä, kohtaammemääränpään ?Siellä on meidän rauhaisin OnnenMaa!
Juho Uimonen, runoutta.
SuvijuhlanaPyhin tuntehin taas suvijuhlahan käynylös kukkivan kukkulan rintaarusohohdossa maan sekä taivahan nään,viri vierivi virtojen pintaa.
Taas nurmikot tuoksuvi tuoreuttaan,suvituulonen tuutivi viljaa. Punakukkiakuusikot kantavi taas, tuolllehvikot leyhyvihiljaa.
Suvi kukkaset katsovi kallella päin, veenlainehet kultina kiikkuuVIi vuorien vetten ja vehreän maanjumalhenki se luovana liikkuu.
Sen hurmassa kaikki nyt lempien luo, taaskukkaset siementä siittää.Saa lintuset laulaen armastamaan, povetlempivät yhtehen liittää.
Elon häissä jo jumalat juhlien käy,punataivahan poskella hohtaa.Kukat kutrilla neitoset leikkihin saa siell’lempivä lemmityn kohtaa.
Oi riemu nyt täyttävi ilman ja maan sitävettenkin sykkivi syli, suvijuhlaan armahinkanssani käy ilo tanssissa vuorien yli.
Kurkijoella Lammasvuorella kesällä 1916. Sikstus Oksa, Runoja
MustikkamaitoKYPSYNT OL PALJO MUSTIKOITAMEI HAUVOILEHO JOKA SOPPII,MUKAHEIN MIE TEMPASI SILLOMUMMO TEKEMÄ TUOHROPPII.SIINT RIIHETAKANT LÖVSINKIIMAHOTTOMA HVVÄ MUSTIKKAPAIKAJA KyL DL MUKAVA POIMII NIIYHTÄÄ PITKÄKS EI TULT AIKA.
KYLHÄ MIUL TAIS OLLA MUSTIKKAAKÄIS, NAAMAS JA SUUKIIPIELES,KYL NE HYVÄLT MAISTUITKIISE MAKU ON VIELÄKII MIELES,ROVE ÄKKII OL TAyTII NOPITTUMITÄ KO MARJOI KYL RIITTi,AITILT TUO TAITO OL OPITTUJA KyL HÄÄ SIINT MEITÄ KIITTI.
SIT MUSTIkKAMAITUU TEKEMÄÄSITÄ HERKKUU EI VOITA MIKKÄÄSE KYL MAISTUU IHA JOKKAISELVAIK MITE PALJO OIS IKKÄÄ.LAP5UUVE AIKASET MARJAREISSUTEI MIELEST UNEHU MILLOKAASILLOHA KOKO PERRII VOIMILMARJOI LÄHETTII POIMIMAA.
MITE PALJO LUUNNO HERKKULOITAMEIL KArJALAISIL OIKEI ANNETT1,VAAPUKKAA, MUSTIKKAA, PUOLUKKAAÄMPÄRKAUPAL KuTTII KANNETTII.DL RINTIET TÄYN MEHTÄMANSIKOITAJA LÖVTVHÄ SIELT ME5MARJOIKII.
NIISTÄHÄ SITÄ KAIKIST PARRAATHILLOT TALVEVARAL KELLARIIKEITEttii.Terttu Ketola
Perjantaina 4. kesäkuuta4 – 2004 – N:o 22
Osa 4Keväällä 1944 olimme
saaneet asua kotonammeMikrilän Rauhalassa jo kol-matta vuotta. Kesäkuussasotatoimet kuitenkin alkoi-vat kiihtyä, ja 9.6 kannak-sella alkoi suurhyökkäys.Sen myötä kaikki muukinsotatoiminta vilkastui. Eli-senvaarassa oli 15.6 yllättä-en ilmapommitus, jossakuoli muutamia ihmisiä..Naisia, lapsia ja vanhuksiaalettiin lähettää turvaanmuualle.
Kesäkuun 19. päivän aa-muna olin asemalla saatta-massa äitiä, mummoa, Pirk-koa ja Raimoa junalle. Helähtivät Erkki-enon luo Pel-losmaahan. Kun ajoimmenaapurimme Roinisen ohi,äiti kysyi pihalla olleeltaAilalta: “Eikös mennä jo?”Hän vastasi: “Ei vielä, huo-menna vasta.” Se oli kohta-lokas ratkaisu.
Elisenvaaransuurpommitus
Kesäkuun 20. päivän aa-muna Elisenvaarassa olisuurpommitus, jonka tuhotolivat valtavat ja kuolleitapaljon. Asemalla sattui ole-maan kaksi Kannakseltatullutta evakkojunaa, yksisotilasjuna sekä lisäksimuita aikataulun mukaises-ti tulleita junia. On arvioitujunissa olleen tuhatkuntamatkustajaa, jotka eivät eh-tineet ratapihalta kovinkaankauas. Kuolleiden ja haa-voittuneiden määrä oli pit-kälti viidettä sataa.
Marjatta Auvinenmuistelee
Itse olin pommitusaamu-na saanut työni siihen pis-teeseen, että voin vähän le-vähtää. Kun menin pihallekoivun varjoon istumaan,alkoi kuulua pommikonei-den ääntä. Laskin niitä ole-van 28. Menin sisälle. Ovetpaukkuivat, ikkunat kolisi-vat, lamppu heilui katossaja rytinä oli kauhea. Matkaaasemalle oli kuitenkin parikilometriä. Pommitukseen
osallistui kaikkiaan 55 ko-netta.
Roinisen perhe joutui tä-hän pommitukseen. Ailahaavoittui ja kuoli sairaa-lassa. Irma haavoittui sirpa-leista, joita hänellä on vie-läkin. Heidän sisarensa Ai-non pikkutytöltä Tuulialtameni vasemman käden ni-metön sormi. Heidän serk-kunsa “rinkelimestari” SiiriRämänen kuoli heti. Tam-
mikuussa kerroin, kuinkaAila, Irma ja Siiri olivat ol-leet paistamassa rinkeleitämeillä talvisodan aikana.
Isäni Ilmari Mäkelä olilähtenyt pyörällä asemalle.Arvelin hänen olevan juuripahimmassa paikassa, kes-kellä pommitusta. Isä tulikuitenkin kotiin vahingoit-tumattomana. Hän oli aja-nut niin pitkälle kuin pysyipyörän selässä. Ilmanpaineesti lopulta pyörällä ajami-sen. Isän mukana tuli kaksilikaista, kauhuissaan olevaalottaa.
Myöhemmin asemaltatuli vielä kaksi sotilasta kä-vellen rataa pitkin. He oli-vat pelastuneet täysosumansaaneesta asemaravintolas-ta, josta olivat lentäneetoven mukana ulos. Muitasieltä ei tullutkaan. Lämmi-timme heille saunan. Pesey-dyttyään ja ruokailtuaan hepalasivat takaisin asemalle.
Seuraavana aamuna he-rättyäni näin ikkunasta, ettäpihallamme seisoi vierasmummo. Herätin isän, jokalähti kysymään kuka tämäon ja mistä on tullut. Mum-mo ei muistanut nimeään,vaan kertoi kulkeneensapitkin metsiä. Muisti vain,että paljon oli ihmisiä jakovasti pommitettiin. Hänistui vaunun nurkassa jasuojasi itseään pumpulitä-killä. Paljon ihmisiä kuoliympäriltä ja kaikki oli rik-ki. Mummo ei tiennyt mi-tään muista mukana olleis-ta. Hän muisti kuitenkin,
että oli Räisälästä. Mummosai ruokaa, ja häntä rauhoi-teltiin. Isä kävi asemalla so-tapoliisien kanssa keskuste-lemassa asiasta, ja kaksi so-tapoliisia haki mummon.Toivottavasti hän löysiomaisensa.
Kun äiti ei ollut kotona,minulla oli paljon töitä.Hoidin eläimet, ja meilläsiihen aikaan asunut Liisa-täti auttoi sisätöissä. Olihansiellä myös Arvo-setä, mut-ta hän kävi työssä. Äidinpalattua tuntui taas turvalli-semmalta ja helpommalta.
Näihin aikoihin sattuihuvittava tapaus. Sota vaimikä lie sekoittanut Maija-lan kukon sielunelämän,kun se muutamana perättäi-senä aamuna tuli meidänpihalle. En tiedä, mihin ai-kaan se oli tullut, mutta kunaamulla heräsin, se kävelimeidän pihalla ja lähti sit-ten kotia kohti. Matkaameiltä Maijalaan oli 700–800 metriä. Eipä ihme, joseläimetkin moisessa myl-lerryksessä häiriintyivät.
Uusi lähtö uhkaaJuhannuksen aikoihin oli
kylän nuoria kokoontunutmaantielle, kylän korkeim-malle kohdalle. Kannaksel-ta kuului tykistön kumu.Siellä oli käynnissä kovattaistelut. Mietimme yhdes-sä tulevaa kohtaloamme.Kesä jatkui, mutta kaikestahuomasi, että tilanne olihuolestuttava. Turvatto-muuden tunnetta lisäsi pel-ko desanteista, joita pudo-tettiin vakoilutehtäviin.
Viimeinen pommitusheinäkuun alussa tuntui eri-koisen uhkaavalta. Arvo-setä näki pihallemme, kunpommit irtosivat koneesta.Hän sanoi, että nyt voi tullalähelle. Onneksi pommitosuivat radan toiselle puo-lelle. Olimme kivinavetassa
suojassa, mutta eihän se ko-vin hyvä suoja ollut. Huo-jentunein mielin siitäkinselvittiin.
Heinät saatiin korjattuahyvien säiden vallitessa, jakaikki työt pyrittiin teke-mään ajallaan. Kun viljatkypsyivät, tuli kova kiiresaada ne puitua, koskakaikki enteili sitä, että lähtöon edessä. Puintipaikka olimeidän aholla. Työ tehtiintalkoilla naapureiden kes-ken. Näin yritettiin säästääaikaa ja saada mahdollisim-man paljon viljaa mukaan.
Aselepo tuli voimaan 4–5.9.1944. Kaikki työt ka-
Isäni Ilmari Mäkelä kaaduttuaan polkupyörällä matkallaRauhalasta evakkoon.
Noin 10 metrin syvyinen pom-mikuoppa muutama kuukausiaikaisemmin valmistuneenposti- ja poliisitalon edessäElisenvaaran aseman vieressä.Rakennukseen osui yksi pom-mi, joka jäi suutariksi pohja-kerrokseen. Kuopan reunallavas. Poliisikonstaapelit UrhoNikkari ja Robert Huolmansekä luutnantti Ahonen. Valok.Pekka Kyytinen. Kurkijoenhistoria IV.
Liikennemerkit kutsuvattiekirkkoihin jo kymmenet-tä kesää. Oulun hiippakun-nasta alkanutta toimintaapidettiin niin merkittävänä,että kirkkohallitus ja tielai-tos sopivat virallisesta lii-kennemerkistä vuoden1994 kesäksi. Aluksi kirk-koja oli vain muutamiakymmeniä. Tänä kesänäyhteensä 250 tie- ja nähtä-vyyskirkkoa kutsuvat hil-jentymään hetkeksi. Niidenjoukossa on 15 ortodoksis-ta kirkkoa. Kirkkojen mää-rä on lisääntynyt viime vuo-desta yhdeksällätoista.
Tiekirkot ovat pääsään-töisesti avoinna 10.6.-20.8.klo 10-18. Aukioloajatvaihtelevat kirkoittain riip-puen seurakunnan mahdol-lisuuksista pitää kirkkoaanavoinna. Koko maan katta-van esitteen tiekirkoista saamukaansa parhaiten seuraa-malla liikennemerkkiä.
Tiekirkkojenliikennemerkkikutsuu
nen luonne on auttanut vai-keissakin elämäntilanteis-sa.
Mitkä ovat tärkeimmätasiat elämässäsi?
-Terveys on tärkeysjär-jestyksessä ensimmäinen,se antaa mahdollisuuksianiin moneen.. Toivoisin,että osaisin elää sopivassasuhteessa menneeseen,mutta eläisin myöskin tätäpäivää enkä unohtaisi, että
on paljon aihetta kiitok-seen.Mitä mieltä olet Kurkijo-kelainen- lehdestä? Mitämuutoksia siihen ehdot-taisit, tai juttuaiheita,joista haluaisit lehdestälukea?
-En osaa esittää mitäänisompia muutoksia, olenaina ilahtunut kun nuoretovat tarttuneet kynään.Minkälaisia tulevaisuu-den suunnitelmia/ haa-veita Sinulla on?
Tulevaisuutta en erikoi-
semmin suunnittele, eikäole mitään haaveita. Olenelämääni tyytyväinen.Kenelle haluat lähettääterveisiä?
Lähetän terveisiä kaikil-le tutuille, erikoisterveisetentisille Ihojärven kouluka-vereille.Kenet haastat seuraavak-si haastateltavaksi jamiksi?
-Haastan seuraavaksiAntti Eklundin Loimaalta.Hän on kiinnostunut mene-tetystä Karjalasta.
Iisalmessa avataanmuseo ja vietetäänEvakon praasniekkaa
Luterilainen tiekirkkolöytyy Iisalmessa ajettaessakaupungin halki hiukanpohjoiseen päin. Iisalmenvanhakirkko on 1700-luvunpuukirkko ja kellotapulikaupungin vanhimpia ra-kennuksia. Aivan kirkonvieressä on mm. JuhaniAhon hauta. Kesäkuunalussa kirkon yhteyteenavataan seurakunnan histo-riaa esittelevä museo.
Iisalmen ortodoksisenseurakunnan kirkko, Pro-feetta Eliaan kirkko, on yksiensimmäisistä ortodoksisis-ta tiekirkoista. Sen vieressäsijaitseva Evakkokeskus onmaamme ainut karjalaisor-todoksinen kulttuurikeskus.Yhdessä ne viettävät heinä-kuun 10. ja 11. päivinä kar-jalaista kesäjuhlaa, Evakonpraasniekkaa.
Sotien jälkeen rakennet-tuun Profeetta Eliaan kirk-koon on viime vuosikym-menen aikana tuotettu pe-rinteistä kirkkotaidetta eriaikakausilta. Nähtävillä onvanhan slaavilais-ortodok-sisen, tuhat vuotta vanhanbalkanilaisen ja bysantti-lais-ortodoksisen perinteenmukaista kirkkotaidetta.
Kirkkorakennushiljentää
Eri aikakausien kirkko-rakennukset puhuttelevatmatkailijoita. Tiekirkkojenjoukossa Isonkyrön vanhankirkon 700-vuotisjuhliavietetään pitkin kesää. Mu-hoksella Suomen vanhinlaajentamattomana säilynyt
Juuremme ovat täällät: Serkkuni Raimo Kukkonen, Aira Härkönen, kirjoittaja keskellä,mukana myöskin serkkuni Mirja Aarrevaara ja hänen poikansa Jani Aarrevaara.
JATKOA SIVULTA 1
Perjantaina 4. kesäkuuta 2004 – Nro 22 – 5
saantuivat yhtä aikaa. Sa-donkorjuu, tavaroiden pak-kaus ja eläinten kuljetus.Syyskuun puolenvälinpaikkeilla minut vietiin ase-malle. Sain kyydin sinneHirvosen Villeltä, joka olitullut tutuksi perheineen joedellisen evakkomatkan ai-kana. Hän oli armeijassaautomiehenä evakuointi-tehtävissä.. Istuessani kuor-ma-auton lavalla ja kodinhäipyessä näkyvistä tulimieleeni, että tuskin kos-kaan näen enää tätä näky-mää. Käytyäni nyt kymme-nien vuosien jälkeen koti-paikalla saatoin todeta aa-vistukseni oikeaksi.
Matkatuntemattomaan
Oli sovittu, että lähdennaapurin miniän VaitinMartan kanssa samassavaunussa. Asemalla meidätlastattiin tavara- eli “härkä-vaunuun”. Minulla oli mu-kana lammas, muutamakana, jotain tavaraa ja eväi-tä, jotka uhkasivat pilaan-tua. Lampaanliha ei ole senjälkeen maistunut. Martallaoli omia tavaroita ja joitaineläimiä. Eläimille oli heiniäruuaksi ja meille patjaksi.
Yön olimme vaunussaElisenvaaran asemalla.Juna lähti liikkeelle aamul-la kohti Savonlinnaa, muttameillä ei ollut tietoa minneolimme matkalla. Vaunussaei ollut ikkunoita, vain pie-ni luukku, josta katseltiin jayritettiin arvailla missä ol-laan. Pysähdyttäessä ase-milla kävimme vähän ja-loittelemassa ja hakemassavettä.
Aika kävi pitkäksi, mut-ta oli vaihteluakin. Junanseisoessa Joroisten asemal-la löysin suuren torakan,jonka autoin asemalaituril-le. Torakka nousi mukula-kiven päälle ja yritti selvi-tellä suuntaa minne lähteä.Niin mennä kolisteltiineteenpäin.
Seuraava muistikuva onPieksämäeltä, jossa junaseisoi erittäin pitkään. Lot-tien muonituspaikassasaimme jauhetuista her-neistä keitettyä keittoa, oi-keammin hernepuuroa, jatosi suolaista. Aseman käy-mälästä poistuessammejoku nainen huuteli perään:“Se maksaa markan!” Mak-saessaan Martta vastasi:“Elläissäin en oo maksanuhuussissa käymisest, tää on
ensimmäine kerta.”Matka jatkui ja päivät
kuluivat, mutta määränpääei ollut vieläkään selvinnyt.Muutaman päivän matkat-tuamme juna saapui Ylista-ron asemalle. Tuli määräys:“Junasta ulos!” Voi sitä se-kamelskaa. Eläimiä ja tava-roita oli sikin sokin asema-laiturilla ja lähiympäristös-sä. Joku mies tuli junan vie-relle kysymään: “Oot sieMäkelä Ilmari tyttö?”“Oonha mie.” Mies jatkoi:“Issäis meinas kuolla. Hääkaatu polkupyöräl, ku häätul viimest kertaa kotont.Hää loukkas leukasa.” Hänoli varmaan saanut muita-kin kolhuja. Tuntui ahdista-valta, kun äidin olinpaikas-takaan ei ollut mitään tie-toa. Olin oudossa ympäris-tössä aivan yksin. Eväät oli-vat loppuneet tai pilaantu-neet ja rahat hyvin vähissä.
Meidät ohjattiin Ylista-ron työväentalolle, joka oliaseman läheisyydessä. Saintiedon, että meidän kolmelehmää oli siellä kytkettynäpihapuihin. Kävin ostamas-sa niille heiniä. Eräs nainenlypsi niitä, kun minä en jak-sanut.
Alkoi evakoiden sijoitus.
Viimeiset lähtijät aseman edessä syksyllä 1944. Valde Räihän kokoelmasta.
Isäntiä tuli hevosilla pihaanja väkeä valittiin. En muis-ta, mihin Vaitin Martta jou-tui tässä vaiheessa. Lopuk-si jäi paikalle vain Lemme-tyisen Helmi meidän kyläs-tä lehmänsä kanssa ja minäeläinteni kanssa. En muistatarkkaan, miten kuljetus sii-tä Ylistaron kirkolle järjes-tyi.
Meidät majoitettiin sa-maan asuntoon Helminkanssa. Eläimillekin järjes-tyi suoja. Asuntonamme olibetonilattiainen huone. Sii-nä oli hella, ja talon rouvatoi meille kattilan, jossa oli
perunoita. Saimme poltto-puitakin. Lehmiltä loppuiheinät, ja niin me Helminkanssa kävelimme muuta-man kilometrin päähänYlistaron asemalle ja os-timme kolme paalia heiniä.Miettiessämme konstia hei-nien saamiseksi asuinpaik-kaan eräs kotikylän poikasattui tulemaan paikalle japäästämään meidät pulasta.
Olin kaikista matkan ra-situksista niin uupunut, ettäsairastuin kovaan kuumee-seen. Makasin lattiallamonta päivää. En juuri tien-nyt ajan kulustakaan mi-tään. Vasta toivuttuani taju-sin siinä menneen muuta-man päivän. Luullakseni ta-lon rouva hoiteli minua.Lehmänikin olivat nälis-sään. Vihdoin äiti tuli, mikäoli suuri helpotus.
Äidin evakkomatka olialkanut tavarajunan avo-vaunussa. Hän kertoi mat-kan sujuneen kohtalaisenhyvin muuten, mutta Pönt-tövuoren tunnelissa tulihengitysvaikeuksia. Äidinmukana tuli hevonen, jon-ka kärryille oli lastattu ta-varaa. Erikseen lähetettyjätavaroita löytyi vähän siel-tä ja täältä eri varastoista.
Äiti kirjoitti Erkki-enol-le Pellosmaahan. Eno tuli
hakemaan minua. Lähdim-me aamulla varhain Lapual-le päin. Eno ajoi edelläomallaan ja minä tulin pe-rässä meidän hevosella.Lehmät oli sidottu kärryjenperään. Päästyämme illallaLapuan Mustaanmaahanyövyimme enon tuttavienluona.
Aamulla jatkoimme mat-kaa kohti Alajärveä. Loppu-matka oli hankala. Kään-nyimme Pynttärin kohdallamaantieltä huonolle kärry-tielle. Siitä sanottiin olevanseitsemän kilometriä Pel-losmaahan. Ilta pimeni jatie vain huononi. Välillä olisuota, ja hevoset meinasivatupota. Iltayöstä päästiinkuitenkin lopen uupuneinaperille. Tapasin pitkästä ai-kaa Karoliina-mummon jalapset. Kaikki olimme iloi-sia saadessamme taas ollayhdessä, ja taisi siinä mum-monkin silmät kostua.
Pellosmaahan päättyihankala ja väsyttävä matka-ni Mikrilästä uuteen evak-koon. Vielä oli kuitenkinedessä monta mutkaa, en-nen kuin perheemme löysiuuden asuinsijan.
Siitä ensi kerralla.
Elisenvaaran rautatieasema 20.6.44 -pommituksen jälkeen. Asemaravintolan edessä on hajonnut tavaravaunu. Matti Raponkokoelmista. Sama kuva on rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Kuvaaja lienee Pekka Kyytinen.
puukirkko täyttää 370 vuot-ta. Tiekirkkojen joukossaon lähes kaikissa hiippa-kunnissa Josef Stenbäckinsuunnittelemia tiilestä ja ki-vestä rakennettuja kirkkoja,esimerkiksi Forssan, Harto-lan, Joensuun, Muuruvedenja Nilsiän kirkot. Tuotteli-aan kirkonrakentaja Sten-bäckin syntymästä on tänäkeväänä kulunut 150 vuot-ta.
”Kirkkoon tulijalla onvapaus kokea taidetta jasymboliikkaa oman elä-mänsä kautta. Vaikka altta-ritaulun aihe olisi sama,niin kuin monissa kirkoissaon, jokaisessa kirkossa kat-soja liittää symboliikkaanoman elämänsä mausteet”,pohtii koulutuspäällikköMarjaana Kanerva Kirkko-palveluista.
Tiekirkoille on valmis-tettu rukousta ja hiljenty-mistä tukevaa materiaalia.Esite, juliste ja vuosikorttiliittyvät tänä vuonna erä-maan teemaan. Teema ker-too siitä, että juuri erämaa,oli se sitten Lapin luontoatai ihmiselämän vaihe, onaivan erityinen Jumalanläsnäolon ja rukouksenpaikka.
Muistaako kukaan enää lapsuutemme leikkejä Karjalassa, kysyy Lyyli Hautamäki.
Mennyttä aikaa muista-maan mun sydämmeni ha-laa, niin moni tähti tuiket-taan tutusti siellä palaa.Ken kera käy, niin sinne tie”Simolanmäen luokse vie”.n Tuo oli lainaus VänrikkiStoolin tarinoista, vähänmuutettuna. Kotini oli Si-molanmäellä. Kurkijoellaon paljon vaaroja, vuoria jamäkiä. Olen joskus mietti-nyt mistä nuo kaikki nimetovat tulleet. Simolanmäelläon joskus asunut Simo taiSimola nimisiä ihmisiä. Eli-senvaara on saanut nimen-sä joltain ruhtinaan tyttärel-tä, joka ratsastusretkelläänoli joutunut susien ahdista-maksi.
Mennäämpä sitten sinneSimolanmäelle.
Se sijaitsee vastapäätätunnetumpaa Saavanmä-keä, jossa oli yhteiskoulu.Lapsena ollessani lähinnaapurimme oli Kiiskin-Louhkan Pekko. Hän olikummisetäni. Ennen van-haan mäkeä sanottiin Louh-kan mäeksi. Mummoni ker-toman mukaan. Mäelle ra-kennettiin myöhemminilmavalmontatorni. Kotinioli siinä Sopentien mutkas-
sa. Vanha harmaa rakennus,jossa oli kaksi tupaa ja pie-ni kamari ja iso porstupa.Toisessa tuvassa yöpyivätmatkustajat. Minun muisti-aikanani siellä pidettiinvuokralaisia. Heistä on jää-nyt mieleeni Puhakat. Nii-den pojat hirttivät nukkeni
ja hautasivat sen hiekkaka-saan.
Olin viisivuotias, kunmeille rakennettiin uusi talopihan toiselle puolelle. Kunisä purki kattoa, ajoi ohimustalaisia. Joku hyysi:”Hai sie, isäntä anna hevo-sel vähä heinii. No kylhä sie
heinii saat ja yösijankii, kotuut sit kesäl heinätöihi.Hei herttasein, huus musta-laine. Eihä siul oo koht kat-too ihelläiskää ja ei myöheinätöihe keritä.
Meidän pihan keskelläkasvoi iso omenapuu. Siitätuli paljon omenoita. Ja li-
säksi kahta lajia. Syys- jatalvilajiketta. Äiti oli senpikkutyttönä ollessaan is-tuttanut, venäläisiltä mark-kinamiehiltä saamistaanomenoista. Meillä kotonaoli hyvät hiihto ja leikkipai-kat. Jos sattui olemaa han-kiainen laskiaisena, mentiinreellä ja isolla porukallamäenlaskuun. Kesällä pe-lattiin pitkää palloa riihitiel-lä. Isä oli usein mukana jaPekkisen Uljas ja Birger tu-livat joukkoon.
Juhannuskokko tehtiinkokko kalliolIe. Talvellakaadettujen puidenoksatkoottiin kokoksi. Mukanaoli aikuisiakin. Muistiini onjäänyt Tippaa, Leskistä javiimeinen pari uunista ulos.Kuurupeitto oli myös suo-sittu leikki. Muistaako ku-kaan enää noita leikkejä?
Nykyajan lapsilla on toi-senlaiset leikit. Silloin oliaika toinen ja toinen kunto,syvemmällä piili kunto.Täytyypä lopettaa, sillä einiitä pienellä kirjoitettujamonen sivun juttuja kukaanjaksa lukea.
En ainakaan minä.Muistelemisiin terveisin
Lyyli Hautamäki.
Simolanmäki
Perjantaina 4. kesäkuuta6 – 2004 – N:o 22
Totalitaarisen kommunis-min tuomitseminen sai tuki-joita ja vastustajia maanan-taina Helsingissä totalitaris-mi-seminaarissa.
Vaikean teeman alustajis-ta osa piti selvyytenä, että to-talitarismin kaikki muodoton syytä vetää tuomiolle ri-koksistaan, kun taas muuta-ma puhuja esitti lukuisia va-rauksia joko erityisesti kom-munismin tai yleensä pakko-vallan kollektiivisen tuomit-semisen suhteen.
Seminaarissa selvitettiintotalitarismia ilmiönä ja hal-litus- ja yhteiskuntamuotona.Viron kokema totalitarisminkaksinkertainen taakka saioman katsauksensa. Lyhyes-ti kiteytettynä seminaarinkeskustelua hallitsi Neuvos-toliiton toteuttama totalitaari-sen kommunismin musertavahaamu itäisessä Keski-Eu-roopassa. Sen rinnalla näh-tiin uutena totalitaristisenavaarana islamilainen funda-mentalismi.
Emeritusprofessori JukkaNevakivi kiteytti alustukses-saan keskustelun teemanaluksi yksinkertaiseen kuvi-oon: “Stalin antoi 1944 jäl-keen joukoilleen vapaat kä-det ryöstää, raiskata ja tuhotaNeuvostoliiton valloittamatmaat ja muuttaa ne neuvos-tomallisiksi totalitaarisiksivaltioiksi.”
Totalitarismin kuva laaje-ni alustuksen myötä moniinsuuntiin, mutta neuvostopak-kovalta pysyi valtaosin kes-keisenä teemana. Yleisön ky-symykset pusertuivat muuta-man minuutin jaksoihin, kunerityisesti eurovaaliehdok-kaat panivat parastaan mais-teri Antero Siljolan puheen-johdolla pidetyssä seminaa-rissa.
Ensimmäinen Suomessajärjestetty totalitarismin tuo-mitsemista pohtinut ProKa-relian seminaari kokosi Suo-malaiselle Klubille noin 80henkilöä kuuntelemaan jakeskustelemaan alustuksista.Itse teema kommunistisen to-talitarismin tuomitsemisestalähti liikkeelle viime vuodensyksyllä Baltiasta ja Unkaris-ta, jotka ovat tuomassa omanpäätöslauselmansa asiastaEuroopan Unioniin ja senparlamenttiin käsiteltäväksi.
Seminaarin päätösvai-heessa todettiin, että europar-
lamentin oikeistopuolueidenryhmä EPP pitänee huolenasian nousemisesta agendal-le ja pysymisestä siinä lähi-vuosien ajan. EU:n koneistojatkaa asian käsittelyä jasaattaa perustaa sitä vartenvaliokunnan tai käsitellä sitäesimerkiksi ulkoasiainvalio-kunnassa.
Järjestö vie sen mahdolli-sesti aikanaan kansainväli-seen tuomioistuimeen. Me-nettelytavat ovat tietenkinedelleen avoinna, mutta jokatapauksessa EU:n piirissä jalähellä sitä on olemassa ko-neisto, jos teemaa päätetäänkäsitellä.
Totalitarismin ikuisetkasvot
Eritellessään totalitaris-min luonnetta professori Ne-vakivi vertaili Euroopan tuo-reen historian kahta pahintadiktaattoria Stalinia ja Hitle-riä ja löysi näiden toiminnas-ta runsaasti yhteneväisiä jasamankaltaisia piirteitä.
Neuvostoliitto ja kansal-lissosialistinen Saksa esiin-tyivät kilpailijoina ja ideolo-gisina vihollisina, mutta siltine pystyivät toimimaan yh-dessä rinnakkain ja toteutta-maan samoja tavoitteita.
Kahden totalitaristisenvaltion yhteiset piirteet ovathämmentäviä runsaudes-saan. Molemmat valtiot janiiden johtajat pitivät kiinnivallastaan “pedon lailla”. Ta-voitteena oli siten valta ei-vätkä ideologiset seikat, Ne-vakivi analysoi.
Stalinin ja Hitlerin kykyja valmius yhteistyöhön saiselvän todistuksen elokuun1939 Molotov-Ribbentrop -sopimuksen etupiirijaosta.
Ympäristön suhtautumi-nen kahden diktaattorin pak-kovaltaan näkyi talvisodanalettua yllättävästi esimer-kiksi Yhdysvalloissa, joka eiauttanut Stalinin hyökkäyk-sen kohteeksi joutunuttaSuomea.
Yhdysvallat puhui julki-sesti Suomen puolesta, mut-ta aseet ja muu materiaalinenapu valtaosin jäi antamatta,koska Washingtonissa kat-sottiin, että oli parasta siirtääSuomi Neuvostoliiton hal-tuun esteeksi Saksaa vas-taan.
Nevakivi muistutti totali-tarismin voittokulusta sotien
välisessä Euroopassa. Sak-san ja Neuvostoliiton ohellaenemmän tai vähemmän to-talitaarisia maita tuli esimer-kiksi Virosta, Latviasta, Liet-tuasta, Unkarista, Puolasta,Balkanin maista, Kreikasta,Italiasta, Espanjasta ja Portu-galista.
Myös liberaalien euroop-palaisten demokratioidensiirtomaapolitiikka oli mo-nesti brutaalia totalitarismia.Sitä toteuttivat niin brititkuin ranskalaisetkin Belgi-asta ja varhemmasta keisarinSaksasta puhumattakaan.
Pakkovallan voittokul-kuun antoivat Nevakivenmukaan oman lisäpanoksen-sa Englanti ja Ranska, jotka1938 suostuivat Münchenis-sä Saksan vaatimaan Tshek-koslovakian silpomiseen.Kuitenkin Tshekkoslovakiaoli ollut itäisen Keski-Eu-roopan ainoa demokraatti-nen maa. Nevakivi muistut-ti, että Englanti antoi toisenmaailmansodan selvittelyis-sä Balkanin Stalinille ja olisuuresti vastuussa siitä, ettämyös Suomen oli luovutetta-va Karjala Stalinille.
Selvityksiä tehtäessä pro-fessori Nevakiven mukaanon syytä muistaa, että omal-la puolellaan rajaa Stalin ta-patti suomalaisia ainakinyhtä paljon kuin suomalaisiakuoli talvisodassa. Neuvos-toliiton toimeenpanemat et-niset vainot kohdistuivatsuomalaisiin keskimääräistäraskaampina.
Kansainvälisiltä elimiltäon syytä odottaa maallisenyhteiskunnallisen moraalinmuotoilemista, sanoi Neva-kivi. Sen tulisi sisältää kai-kille yhteiset inhimillisetkäyttäytymissäännöt ilmanuskontojen ja ideologioidenerikoismääräyksiä.
Viron taakkakaksinkertainen
Viro joutui kokemaansekä totalitaarisen natsilai-suuden että kahteen kertaantotalitaarisen kommunisminja jälkimmäisen vielä puolenvuosisadan pituisena pakko-vallan kautena, sanoi VironHistoriakomission pääsih-teeri Toomas Hiio.
Viron Historiakomissioon saanut melkein valmiiksimonivuotisen työnsä. Se onselvittänyt arkistojen avullaVirossa miehittäjien ihmi-syyttä vastaan tekemiä ri-koksia. Tutkimuksen johta-jana on ollut ministeri MaxJakobson Suomesta. Selvityskokonaisuudessaan valmis-
tunee tämän vuoden loppuunmennessä. Internetiin on jolaitettu osoitteeseenwww.historycommission.eeosa englanninkielistä raport-tia.
Hiio selosti Viron inhi-millisiä, kansallisia, aineelli-sia ja moraalisia menetyksiäkaksinkertaisten totalitaaris-ten valtioiden toimeenpane-mien miehitysten tuloksena.Hänen selvityksensä painoiseminaarin teeman käsitte-lyä vahvasti juuri totalitaari-sen kommunismin tekojenpohtimiseen.
Kommentti- ja keskuste-lupuheenvuoroissa kosketel-tiin pakkovaltaa ja ideologi-oita eri kannoilta. Keskuste-lussa havaittiin ero aidonkommunistisen aatteen jatoisaalta totalitaariseksi pak-kovallaksi muuttuneen reaa-likommunismin välillä.
Aatteista ei yksikään se-minaarin keskustelija halun-nut ryhtyä rankaisemaan,mutta tri Alpo Rusi nostivastapainona esille kysy-myksen totalitaaristen aattei-den erilaisesta kohtelusta:“Jos EU:n parlamentissakielletään natsien olo, niinmihin vedetään raja pakko-valtaa vaativien kommunis-tien suhteen?”
Eurovaalien ehdokkaat
Tohtorit Alpo Rusi (kesk),Alex Stubb (kok) ja KimmoKiljunen (sdp) pohtivat tota-litarismia ja Euroopan Unio-nia. He ovat ehdokkaina eu-rovaaleissa. Jokainen ottikantaa totalitarismin tuomit-semiseen.
Kiljusen mukaan totalita-rismi syntyy erilaisista fun-damentalismin, yhden aino-an totuuden, ilmenemismuo-doista. Sen voi estää vainaito moniarvoisuus, jokamyöntää, ettei yhteiskunnas-sa voi vallita vain yksi to-tuus.
Itse totalitarismin tuomit-semisesta Kiljunen sanoivastauksena kysymykseensiitä, onko hän valmis tuo-mitsemaan natsismin tavoinmyös kommunismin: “Mel-kein sanoisin, että se riittää,että historia on tuominnutkommunistisen järjestelmän.Kommunismin uudella le-gaalisella tuomiolla ei olemoraalista merkitystä.”
Kiljusen mukaan kom-munismin tuomitsemisenrinnalla vähintään yhtä tär-keää on se, miten suhtaudu-taan uusiin fundamentalisti-siin liikkeisiin, jotka eivät
välttämättä ole vähemmänuhkaavia kuin uusnatsit. Hännäki keskeisen ongelmankieltojen säätämisessä, silläfundamentalististen liikkei-den kieltäminen veisi moni-arvoisuudelta perustan.
Alex Stubb sanoi kanta-naan, että “ilman muutakommunismi on vedettävätuomiolle samoin kuin nat-sismi tuomittiin”. Tuomio onluonnollinen, koska oikeu-dellinen koneisto on jo ole-massa.
Stubbin mukaan Euroo-pan Unioni toimii totalitaris-mia vastaan. Täsä mielessäStubb kritisoi voimakkaastipahimmasta ulkopoliittisestavirheestä Suomen poliittistajohtoa, joka teki kaikkensavesittääkseen EU:n yhteisetturvatakuut. Stubb sanoi, ett-eivät muiden maiden edusta-jat EU:ssa pysty ymmärtä-mään Suomen torjuntaa,koska turvatakuilla Suomiolisi ensi kerran historiansaaikana saanut sen avun, mitäse on aina etsinyt.
Alpo Rusin arvion mu-kaan islamilaiset fundamen-talistit tarjoavat kolmannenuhkakuvan totalitarismista.Pakkovaltaan perustuvienvaltiojärjestelmien tutkimi-nen ja selvittäminen ovatjääneet kesken. Selvitys ontehtävä niin Venäjällä kuinsen miehittämissä valtioissa.Myös Suomen on tehtäväkansallinen selvitys lähihis-toriasta, Rusi esitti.
EPP:n ja Saksan viran-omaiset ovat esittäneet pe-sänselvityksiä siitä, mitenpaljon kommunismi teki hal-laa ja tuhoa Euroopalle. Ru-sin mukaan tämä hanke an-saitsee kannatuksen.
Karjalan palautus
Yleisökysymys pyysi po-liitikkoja kertomaan kantan-sa Karjalan palautuksesta.
Suoraan kysymykseenKiljunen vastasi suoraan:“Olen realisti. Suoria alue-luovutuksia ei pystytä teke-mään. Oikeaa toimintaa onrajan madaltaminen siten,että voi toimia rajan yli luon-tevasti.”
Stubbin vastaus: “TietystiKarjalan palautus pitkällä ai-kavälillä rauhanomaisin kei-noin.”
Rusin vastaus: “Suomellaon moraalinen oikeus vaatiaKarjala takaisin. On oltavakeinoja pitää asiaa esillä. Ve-näjän intressinä on pitää asi-aa esillä, jotta se pääseemenneisyyden taakasta.”
”Tuomio jää tyhjäksi”
EPP:n julkilausuma kom-munismin tuomitsemisestakaikuu samanlaiselta hank-keelta kuin monen monetpäätöslauselmat YK:ssa im-perialismin ja semitismintuomitsemisesta. Ne jäävättyhjiksi eivätkä johda mihin-kään, arvioi tohtori, everstiPekka Visuri.
Visuri epäili, että keskus-telussa totalitarismin tuomit-semisesta sekoitetaan oikeusja tutkimus. Tuomitsemisis-sa on tutkijan mukaan useintakana poliittinen valtataiste-lu, jossa vastapuoli syylliste-tään kollektiivisesti. Tämätekee syyttäjäpuolen kunni-alliseksi.
Tutkija ei voi hyväksyäkollektiivista syyllisyyttä,vaan hän joutuu etsimäänyksilöiden ja valtioiden teotja osoittamaan tekijät. Valti-oiden rikokset ovat kansain-välisen oikeuden asioita,Visuri huomautti.
Tutkija lausui varoittaviasanoja: “Uskontojen ja ide-ologioiden nimissä on tehtyniin paljon väärää, ettei Eu-roopan Unionin piirissä sitäpitäisi jatkaa.”
Tapahtumien kulusta Eu-roopassa Visuri sanoi, ettäfasismi ja kommunismi es-kaloivat keskinäisissä kiis-toissa ja kilpailussa toisiaan.“EU:n ei ole syytä liittyä tä-hän perinteeseen.”
Tuomio yksilöitävä
Miten voi tuomita aat-teen, kommunismin? kysyikenraaliluutnantti RaunoMeriö ja selvitti kuviota:“Asia pitää yksilöidä ja sitoajohonkin maahan. SodassaNeuvostoliitto oli voittajia jasiksi sitä ei voi tuomita.”
Dosentti Arto Luukkanenpuolestaan totesi, että tuo-mittava totalitarismi on löy-detty kahteenkin kertaan,sekä Saksassa että Japanissa,jotka molemmat on saatu ir-rotetuksi totalitarismista. Seoli kuitenkin vaatinut tuoma-reiden sotavoiman läsnä-oloa.
Luukkasen mielestä tota-litarismin tuomio Venäjälläon ajankohtainen sitten, kunvenäläiset myöntävät, ettästalinismi oli rikos. Se rat-kaisee, mutta se vie aikaa jahistoria on pitkällinen juttu,arveli dosentti ja totesi vara-uksena: Eri asia on, pysty-vätkö he tunnustamaan asi-an.http://totalitarismi.comhttp://prokarelia.net
TOTALITARISMIN TUOMIOHERÄTTÄÄ EMPIMISTÄ
SavojandiakoniaompeluseuraKatri Hänninnen, os. Ijäs lähetti ku-van Savojan diakonia ompeluseu-rasta ja muutama nimi puuttuu, toi-silta kokonaan, toisilta vain etunimi.Muistaako kukaan puuttuvat.Alarivi vasemmalta Jussilainen,Vuorisalo, Jälkö, Iida Häkli, RiittaKuivainen, Elisa Miikkunainen.Ylärivi vasemmaltaElisa Koskinne, Helmi Tukia ( rakasopettajani), Tukia (opeetaja äiti),Iida Laakso, tuntematon, Anni Kivi(kylän hieroja ja kuppari), MariaIjäs (oma äitini), tuntematon.Tiedot kirjeitse toimitukseen.
HUOM!Kurkijokelaisen toimituson muuttanut.UUSI OSOITE: Vesikoskenkatu 13 As 21
32200 LOIMAA
HUOM!
Torin läheisyydessä, sisäänkäynti porttikäytävästä,2. kerros.
Puh.not entiset (02) 762 2551, 050-521 3336E-mail: [email protected]
( Ilmoitusfaxit: (02) 7622776 )
Perjantaina 4. kesäkuuta 2004 – Nro 22 – 7
Sortavalan maalaiskun-nan tärkein kartano on ri-kottu. Pian 115 vuotta van-ha tyylikäs päärakennus onenää luuranko, joka jääodottamaan Muolaan pitä-jän Kuusaan hovin surkeaakohtaloa. Ohessa on harvi-nainen kuvakokoelmaaiemmin suljetun portineristämästä kartanon päära-kennuksesta.
Niemelän kookas karta-no useine kivinavettoineenja komeine päärakennuksi-neen kapean Laatokan lah-den rannalla oli pitkäänNissilän suvun hallussa.
Sen päärakennus raken-nettiin 1890. Se on seissytlähes koskemattomana yli
sata vuotta. Viime aikoinasen huoneet ja osittain ulko-seinät on vandalisoitu jär-kyttävällä tavalla.
Oheiset kuvat näyttävätkartanon päärakennuksennykyisen tilan sisältä ja ul-koa.
Niemelän kartano sijait-see Sortavalan eteläpuolel-la luonnonkauniilla paikal-la. Portaat alas vievät Laa-tokan rannalle, josta pääsisiomalla veneellä Sortava-laan, Valamoon, Pietariin jamaailman merille. SiksiNiemelän kartanon rahal-lista arvoa EU:n sisällä voivain arvailla. Osana Venä-jän Federaation kurjistuvaaKarjalaa se on arvoton: se
on tahallaan rikottu.Niemelän kartanon alu-
eella olivat Suomen rajojentunnustuksen jälkeen myl-ly, saha, tiilenpolttimo jasähkölaitos. Kartanon ti-loissa toimi jo vuodesta1903 karjanhoito- ja meije-rikoulu.
Nyt kartanossa ei toimimikään. Kartanon ulkopuo-lella leviää lohduton maise-ma kerrostaloja, lintallaanolevia mökkejä ja köyhiäkansalaisia. Kylässä ei voiainakaan lyhyen käynninaikana havaita kauppaa taityöpaikkoja. Tapahtuneenvoi vain todeta: ylpeä 114vuotta vanha kartanon pää-rakennus on Karjalan trage-dian uhri, kuten sadat muut-kin rakkaudella rakennetutja asutut rakennukset iki-vanhoilla suomalaisillaKarjalan mailla.
KUUSAAN HOVI VE-TELEE VIIMEISIÄÄN
Tiistaina 25.5. valoku-vattu Kuusaan hovin päära-kennus on romahduksenpartaalla. Sisäkatto ja julki-sivun pylväsrakenteet ovatkokonaan romahtaneet.
Myös päärakennuksenvieressä osittain pystyssäollut yli 100 vuotta vanhasivurakennus on puolittainromahtanut vuoden 2004aikana.
Kuusaan hovin esimerk-ki antaa karmeita aavistuk-sia myös Niemelän kome-an kartanon tulevaisuudes-ta.
Kuusaan Hovi ja uhkeaNiemelän kartano tuhottu
TULEEKO RUSKEA-LAN MARMORILOU-HIMOSTA TURISTI-KOHDE?
Ruskealan marmorilou-himo oli mahtava menes-tystarina Suomen suuriruh-tinaskunnassa. Marmoria jadolomiittikiveä kuljetettiinPietariin palatseihin ja kirk-koihin.
Taantunut louhos sai vie-lä joitakin vuosia sitten juu-kalaiset ja italialaiset yri-tykset tekemään koepora-uksia ja muita tutkimuksia.Vuonna 2004 Ruskealanmuistorikkaat, noin 250 sit-ten perustetut louhoksetovat täysin hylätyt. Raken-teet ruostuvat, kukaan eivalvo louhosaluetta.
Kaikki tämä tulee muut-tumaan muutaman viikonkuluttua, jos Sortavalan-Värtsilän seudun tunnettumatkailuyrittäjä AleksandrArtemjev onnistuu suunni-telmissaan.
Syvät kaivosaukot, sato-jen metrien pituiset kaivos-käytävät, jopa 30 metriäsyvä vesi avolouhoksissa jalouhoksen pitkä historiaovat alueen houkutuslintu-ja.
Kaikki tämä on nytvuokrattu Artemjevin yri-tykselle. Tarkoitus on avatakesäkuun 2004 aikana aluematkailupuistona, jonnepääsystä peritään yhden eu-ron pääsymaksu. Urakkatuntuu mahdottomalta. Alu-eella on lukemattomia hen-genvaarallisia paikkoja,joissa voi pudota yli 10metriä syvään kaivosauk-koon, avolouhokseen taimuihin vaarallisiin reikiin.Aluetta ei ole vielä aidattu,eikä vaarallisille paikoilleole pystytetty suoja-aitoja
kuin muutamaan kohtaan.Louhoksen lähellä on
myös runsaasti hylättyjäneuvostoaikaisia rakentei-ta, isoja varikkorakennel-mia, kaivostekniikkaa jaluonnon armoille jätettyjäkoppeja ja puomeja. Tällähetkellä Ruskealan marmo-rilouhimo on Karjalan tra-gedian konkreettinen esi-merkki. Jos matkailualanyrittäjälegenda onnistuu, onyksi Karjalan häpeäpilkku -pieni osa Karjalan tragedi-aa - saatu nousemaan ro-mahduksesta, rappiosta jaepätoivosta.
KAUPPOJA TULEELISÄÄ
Vaikka Karjalan luke-mattomissa kylissä ei enääole työpaikkoja, uusiakauppoja on avattu siellätäällä. Kurkijoen traagises-sa kirkonkylässä, jossa onäskettäin palanut hotelliKurki ja suljettu pieni kah-vila, on avattu uusi hieno
kauppa. Samoin Hiitolankirkonkylässä, jossa suljet-tiin kookas kasarmialue, onuusi hieno kaupparakennuskorvannut aiemmin rekka-kontissa toimineen vaati-mattoman ruokakaupan.
Karjala elää jatkuvaamuutostilaa. UutuuskirjaKarjalan Tragedia esitteleevuoden 2003 tilannetta yli600 värivalokuvan avulla.Jokainen valokuva on päi-vätty, jolloin kesämatkaili-ja voi vertailla Karjalan ke-hitystä näiden kuvien jaomien tuoreiden kokemus-ten perusteella.
Samalla tavalla seuraatiedotepalvelumme Karja-lan muutoksia. Tiedotteettoimittaa Karjalan Tragedi-an kirjoittaja ja valokuvaa-ja, vapaa toimittaja MarkusLehtipuu.LISÄTIETOJAwww.karjalantragedia.info
Tässä ensimmäisellä ko-tiseutumatkalla 1991 ote-tussa kuvassa nautimmekauniista kesäpäivästä Sä-kinmäellä.
Taustalla rakennusteli-neitten ympäröimänä pys-
tyssä Kurkijoen kirkko.Seuraavana kesänä meillepaikalliset ” yrittäjät” kaup-pasivat vain palaneitanauloja.
Taustalla näkyy Kurki-hotellikin sellaisena kuin sesai vielä kymmenisen vuot-ta olla. Monena vuonna seoli meille tarjoamassa yösi-jankin, kunnes tuli teki taastehtävänsä.
Terttu Ketola
Vas Terttu Ketola, AilaLähteenäki, ja Airi Vi-havainen. Kirkko vieläpalamatta. Kuvan ottiVeikko Lähteenmäki.
LahjavihjeKURKIJOKI-kirjat,-viirit ja-vaakunat!
Kirkko keskellä kylää
Perjantaina 4. kesäkuuta8 – 2004 – N:o 22
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman
varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen
Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua
PUHELIN (02) 760 511
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko
MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa
Ajanvaraus puh. (02) 763 1179
Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi
T I L A A
ONKS TIETOOVASTAUKSET1. 20 kpl2. Hammerfest3. Kirjailija Ilmari
Kianto4. Lontoossa5. Vuodesta 19116. Perussa7. Helmikuussa8. Juhani Ahon9. Irlanti10. Aasia
Kesäkuun nimikkokas-veiksi on valittu kesäkuus-sa kukkivat alppikärhö(Clematis alpina) ja kellu-kat (Geum). Sinikukkainenalppikärhö on yksi kesän ai-kaisimmista köynnöksistä.Sen ensimmäiset kukka-nuput avautuvat jo touko-kuun loppupuolella. Kellu-kat puolestaan ovat kelta-tai oranssikukkaisia peren-noja, jotka kasvavat matali-na mättäinä aurinkoisilla japuolivarjoisilla paikoilla.
Alppikärhön voilaittaa kiipeilemäänpuuhun
Hento, pienikukkainenalppikärhö kiinnittyy tu-keen ohuilla lehtiruodeilla.Köynnöksen voi istuttaapaitsi rakennuksen seinus-
talle, myös vasten puunrunkoa, kivimuuria tai ai-taa. Ohutversoinen alp-pikärhö ei haittaa puiden japensaiden kasvua, vaan senvoi rauhassa päästää leviä-mään niiden lehvästöön.Kasvit viihtyvät luonnossa-kin parhaiten toistensa seu-rassa.
Alppikärhö on hyvin tal-venkestävä, terve ja helppo-hoitoinen kasvi, joka me-nestyy aurinkoisella taipuolivarjoisella paikallaaina Oulun korkeudellaasti. Alppikärhön versotkasvavat 3-4 metriä pitkik-si. Yksinkertaisessa kukas-sa on neljä terälehteä.
Kerrannaiskukkainenkruunukärhö muistuttaaalppikärhöä niin paljon, ettäsitä usein kutsutaan alp-
Kesäkuussa kukkivatalppikärhöt ja kellukat
pikärhöksi. Se on yhtä var-ma valinta aurinkoisen taiosittain varjoisen seinustanpeittäjäksi kuin alppikärhö..Tummalle seinustalle voivalita myös valkokukkai-sen siperiankärhön, joka onalppikärhön alalaji.
Kellukat kasvavattiheiksi mättäiksi
Kellukat menestyvätkoko Suomessa. Matalatperennat sopivat kivikko-kasviryhmiin sekä pensas-ja perennaryhmien reunoi-hin. Ne peittävät kasvu-paikkansa hyvin tiheällälehdistöllään. Mättäät vi-hertyvät aikaisin keväällä jaosa lehdistä säilyy talvenyli.
Kevyesti varjoinen kas-vupaikka ja tuore maa sopi-
vat kellukoille parhaiten.Ne viihtyvät kuitenkin jopapaahteessa, jos multakerroson vähintään 30 senttiäsyvä.
Tulikellukka (Geumcoccineum ’Borisii’) ihas-tuttaa pienillä appelsiinin-punaisilla kukillaan. Ku-kinta kestää kesäkuun alus-ta heinäkuun alkupuolelle.Mätäs kasvaa 20–30 sent-tiä korkeaksi.
Keltakukkaisen vuori-kellukan (Geum monta-num) kiiltävä lehdistö erot-tuu helposti himmeälehti-sestä tulikellukasta. Vuori-kellukka on myös mata-lampi ja se kukkii hiemanaiemmin kuin tulikellukka.Vuorikellukka viihtyy sekäpaksu- että ohutmultaises-sa maassa.
Kuukauden kasvit valit-see Taimistoviljelijät ry.Jokaiselle kuukaudelle ni-metään puuvartinen kasvija perennalaji tai -suku. Va-linnalla halutaan nostaaesiin kestäviä ja ajankoh-taisia kasveja sekä muistut-taa, että puita, pensaita japerennoja voi istuttaa kokokasvukauden ajan.
Vesikoskenkatu 13 A21, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551, 050-521 3336
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18
Ruokakauppa Sinun makuusi
SuomalainenNaudanPAISTI-JAUHELIHA499
kg
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
Lapin Kulta olut 12 x 0,33 l (2,18 l)sisältö 8,75 pantit + 1,20 =
SAVU-LOHIFILE
890kg
BroilerinRINTAFILE
990kg
Perinteinen Grillimakkara400 g (2,48 kg)
MaustetutValiojäätelöt
1 l
Vaasan Täyshyvät640 g (3,13 kg)
200ps
Tarjoukset voimassa: perjantai–sunnuntai 4.–6.6.2004
HKMarinoidut
Porsaan kyljykset
595kg
099pkt 180
pkt
99512-pack