1

OHJEITA KIRJOITTAJALLE

Logopedian oppiaineessa noudatamme tieteellisen kirjoittamisen muotoseikoissa

(esimerkiksi tekstiviittauksissa ja lähdeluettelon muotoilussa) ja kirjoitustyylissä

kansainvälistä APA:n eli American Psychological Association -järjestön ohjeistusta.

Suomenkielisessä tekstissä käytetään suomen kielen kirjoitussääntöjen vuoksi hieman

mukaeltua ohjeistusta (esim. pilkkusäännöt ja isot alkukirjaimet). Uusimmat ohjeet

löydät teoksesta: American Psychological Association (2009). Publication manual of

the American Psychological Association (6. painos). Washington DC: American

Psychological Association.

Tämä ohje on tarkoitettu pikaoppaaksi kaikkia niitä kursseja varten, joissa opiskelija

esittää asiansa kirjallisesti, esimerkiksi esseissä, hoito- ja harjoittelukertomuksissa,

kotitenteissä, kandidaatintutkielmassa ja pro gradu -tutkielmassa. Esimerkkinä tässä

ohjeessa on käytetty pro gradu -tutkielmaa, mutta tiettyjä muotoseikkoja (esimerkiksi

viittauskäytäntö ja lähteet) tulee noudattaa kaikissa edellä mainituissa kirjallisissa töissä.

Muotoseikkojen lisäksi kirjoittamisessa olennaista on myös kirjoittamisprosessin hyvä

hallinta. Tähän saat apua esimerkiksi seuraavista lähteistä:

Hakala, J. T. (2008). Uusi graduopas: melkein maisterin entistä ehompi niksikirja.

Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2012). Tutki ja kirjoita (15.–17. painos).

Helsinki: Tammi.

Hurtta, H. & Peltola, T. (1997). Tutkielman tekijän opas (2. uudistettu painos). Tampere:

Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Itkonen, T. & Maamies, S. Uusi kieliopas (4. tarkistettu painos). Helsinki: Tammi.

Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.). (2002). Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere:

Vastapaino. Kirjoittajan ABC-kortti. Haettu 20.8.2013 osoitteesta

http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/

Leino, P. (2006). Pilkulleen. Opas välimerkkien käyttöön. Helsinki: Otava.

Niemelä, P., Lagerspetz, K., Lagerspetz, K. & Näätänen, R. (1991). Miten kirjoitan

tieteellisen artikkelin. Tieteellinen kirjoittaminen ja kansainvälinen julkaiseminen.

Porvoo: WSOY.

Pälli, P. (2005). Kielenhuoltoa ja kirjoittamisen sääntöjä. Haettu osoitteesta

2

http://www.elisanet.fi/pekpalli/kielenhuolto.html

Raivio, K., Pernaa, M. & Teppo, L. (1994). Lääketieteen kieliopas (1. painos). Helsinki:

Duodecim.

Schiavetti, N., Metz, D. E. & Orlikoff, R. F. (2011). Evaluating research in

communicative disorders (6. painos). Boston: Pearson Education.

Tekstin ulkoasu

Tekstin kirjasintyyppi on Times New Roman, kirjasinkoko on 12 ja riviväli 1,5

(sisällysluettelo rivivälillä 1). Ylä- ja alamarginaalien tulisi olla 2,5 cm, vasemman

ja oikean marginaalin 3 cm.

Noudata kuvioiden ja taulukoiden otsikoinnissa ja muotoilussa APA:n ohjeistusta.

Niistä poiketen voit tarvittaessa parantaa taulukoiden ulkonäköä käyttämällä niissä

pienempää kirjasinkokoa (10) ja riviväliä (1).

Tavuta teksti, jottei sinne jää pitkiä sanavälejä. Älä käytä automaattista

tavutusohjelmaa, sillä se tavuttaa myös vieraskieliset sanat suomen kielen

säännöstön mukaan.

Sivunumero on oikeassa yläkulmassa. Numerointi alkaa johdannon ensimmäisestä

sivusta.

3

Pro gradu -tutkielman rakenne

Tieteellisessä tutkimuksessa asiat on totuttu esittämään tietyssä järjestyksessä (johdanto,

tutkimuksen tavoitteet, menetelmät, tulokset, pohdinta). Kvantitatiivisen ja

kvalitatiivisen tutkimusperinteen tutkimusraportit saattavat kuitenkin noudattaa

keskenään erilaista sisällön jaottelua. Laadullisissa tutkimuksissa, jotka sisältävät

runsaasti tekstiesimerkkejä (esim. keskustelunanalyysi), on käytetty paljon tulkitsevaa

tulosten kirjoittamista, jolloin tulos- ja pohdintaosa osittain sulautuvat toisiinsa.

Yleispohdinta tulee esittää kuitenkin myös tällaisen esitystavan yhteydessä. Tutkielman

ohjeellinen pituus on noin 50 sivua lähteineen. Johdannon pituus enintään 15 sivua.

Nimiösivu

Nimiösivulla eli kansilehdellä esitetään tutkielman nimi, tekijä(t), mikä työ on kyseessä

sekä missä ja milloin työ on valmistunut. Tutkielman kansilehdellä otsikko sijoitetaan

noin sivun puoleen väliin ja kirjoittajan ja oppiaineen sekä työn valmistumisajankohta

(kuukausi, vuosi) sivun alaosaan, oikeaan reunaan:

TYÖN NIMI SUURAAKKOSIN JA LIHAVOITUNA

TARVITTAESSA ERI RIVEILLE JAETTUNA

Etunimi Sukunimi

Pro gradu -tutkielma

Aika (esim. Elokuu 2013)

Oulun yliopisto

Humanistinen tiedekunta

Logopedia

4

Tiivistelmä

Pro gradu -työn tiivistelmä liitetään tutkielmaan heti nimiösivun jälkeen (ks. esimerkki

tiivistelmästä liitteestä 1). Tiivistelmä syötetään myös erikseen Laturi-järjestelmään.

Tiivistelmän alkuun sijoitetaan tarkat bibliografiset (julkaisuluetteloihin tulevat) tiedot

tutkimuksesta. Varsinaisessa tekstissä kuvataan tutkimuksen tarkoitus, käytetyt

menetelmät, tärkeimmät tulokset sekä niistä tehdyt johtopäätökset. Vertaa tiivistelmääsi

sisällysluettelon pääotsikoihin. Kirjoitustyyli on tiivis, mutta muutoin se vastaa

opinnäytetyössä käytettyä kirjoitustyyliä. Tiivistelmä ei sisällä mitään tutkimuksessa

raportoimatonta uutta tietoa. Sen tulee olla itsenäinen, sellaisenaan ymmärrettävä, siinä

ei siis viitata mihinkään tutkimuksen yksityiskohtaan eikä siinä käytetä

vakiintumattomia lyhenteitä. Muista, että otsikon jälkeen tämä on työsi luetuin osa.

Tiivistelmälomakkeen alimpaan osaan merkitään tietojärjestelmiä varten aihetta

kuvaavat keskeiset avainsanat (3–5). Avainsanoiksi ei valita yksinomaan työn otsikossa

olevia sanoja, koska esimerkiksi kirjaston tietokantoihin poimitaan otsikon sisältämiä

sanoja. Tiivistelmän persoonamuotona käytetään yleensä passiivia ja yksikön kolmatta

persoonaa. Aikamuotona on yleensä imperfekti, paitsi selostettaessa yleispäteviä

tuloksia ja johtopäätöksiä, jolloin aikamuotona on preesens ja perfekti.

Esim. Tutkimuksen tarkoituksena oli — —; Tutkimus osoitti, että — —; Tutkimuksen

perusteella voidaan päätellä, että — —.

Esipuhe/kiitokset

Pro gradu -tutkielmaan voi liittää myös luvun, jossa kiitetään niitä henkilöitä, jotka ovat

auttaneet työn tekijää kasvamaan tutkijaksi tai ovat jossain vaiheessa osallistuneet

tutkimusprosessiin. Vastuukysymysten vuoksi tässä on tärkeä mainita, kuka tai ketkä

ovat toimineet työn ohjaajana/ohjaajina. Tämä vastuuasia liittyy siis vain ohjaukseen.

Työn tekijä on aina itse vastuussa työnsä sisällöstä. Lisäksi tässä kohdassa on hyvä

kertoa lukijalle, miten tekijä hakeutui tällaisen aiheen pariin. On myös syytä kiittää niitä

henkilöitä, jotka tavalla tai toisella vaikuttivat työn valmistumiseen. Tässä kohden

kiitetään myös niitä tahoja, jotka ovat mahdollisesti rahallisesti tukeneet tutkimuksen

tekemistä. Hyviin tapoihin kuuluu myös antaa kopio valmiista tutkielmasta siihen

yksikköön, josta esimerkiksi tutkimusaineisto on kerätty. Asiasta sovitaan jo

5

tutkimussuunnitelman hyväksymisvaiheessa ja neuvoteltaessa tutkimusluvasta sen

paikan kanssa, missä tutkimus toteutetaan.

Sisällys

Sisällysluettelon tulee antaa lukijalle selkeä kuva tutkielman aihepiiristä, sisällöstä ja

aineiston käsittelytavoista. Siitä näkyvät kaikki tekstissä esiintyvät pää- ja alaotsikot

juuri siinä muodossa kuin ne ovat tekstissä sekä sivu, jolta kukin otsikoitu luku alkaa.

Pääotsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista ja ne kirjoitetaan suuraakkosin.

Alaotsikot kirjoitetaan pienaakkosin ja porrastetusti. Voit halutessasi käyttää word-

ohjelman automaattista sisällysluettelomallia. Sisällön jaottelun tulee olla symmetrinen:

saman portaan alaotsikoita on oltava ainakin kaksi. Jos porrastus alkaa vaatia yli

kolminumeroista merkintää, on vaarana työn pirstoutuminen ja luettavuuden

vaikeutuminen. Tällöin on syytä miettiä pääotsikointia uudelleen tai käyttää tekstissä

numeroimattomia väliotsikoita. Niitä ei merkitä sisällysluetteloon. Tekstissä

numeroimattomat väliotsikot merkitään lihavoinnilla, mutta otsikon jälkeen ei jätetä

tyhjää riviä. Seuraavaksi on malli sisällysluettelon muodosta.

6

(Aihe: Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden lasten epäsanantoistotaidot)

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

ESIPUHE

1 JOHDANTO ....................................................................................................... 1

1.1 Työmuisti ..................................................................................................... 2

1.1.1 Työmuisti ja sen kielellinen alajärjestelmä ....................................... 4

1.1.2 Työmuistin tutkimusmenetelmät ....................................................... 6

1.2 Epäsanantoisto ............................................................................................. 8

1.2.1 Epäsanantoistoon yhteydessä olevat tekijät ...................................... 8

1.2.2 Epäsanantoistotestit ........................................................................... 10

1.2.3 Lasten epäsanantoistotaidot ............................................................... 12

2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ................................................................... 16

3 MENETELMÄT ................................................................................................ 17

3.1 Koehenkilöt/tutkittavat/potilaat ................................................................... 17

3.2 Tutkimuksen toteuttaminen/tutkimusasetelma ............................................. 18

3.3 Aineiston analysointi ................................................................................... 20

4 TULOKSET ....................................................................................................... 22

4.1 Kielellisesti tyypillisesti kehittyvien lasten suoriutuminen

epäsanantoistotestissä ................................................................................. 22

4.2 Epäsanantoistotestissä esiintyvät fonologiset prosessit ............................... 26

4.3 Epäsanantoistotaitojen yhteys ymmärtävän sanavaraston tasoon ................ 29

5 POHDINTA ........................................................................................................ 32

5.1 Tutkimustulosten arviointi ........................................................................... 32

5.2 Tutkimuksen toteuttamisen ja luotettavuuden arviointi .............................. 39

5.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ......................................................... 42

LÄHTEET ............................................................................................................. 46

LIITTEET

7

Johdanto

Työhön johdatellaan lyhyellä, muutaman kappaleen jaksolla, jolle ei anneta erillistä,

numeroitua otsikkoa. Tässä jaksossa tuodaan lyhyesti esille käsiteltävän

tutkimusaiheen/ongelman tausta ja esitellään keskeiset käsitteet ja perustellaan

käsitteiden valinta. Johdannon lopuksi esitellään lyhyesti tutkielman tarkoitus sekä

yleisluonteisesti tutkimustehtävä. Olennaista on looginen eteneminen taustan lyhyestä

esittelystä oman tutkimusaiheen ytimen esittelyyn. Johdannon viimeistely on järkevää

tehdä vasta pohdintaosuuden rinnalla tai aivan viimeisenä.

Muutoin johdannolla tarkoitetaan kirjallisuuskatsausta, jonka tarkoitus on johdattaa

lukija tutkittavaan ongelman pariin. Siinä esitellään vankkoihin, tieteellisesti päteviin ja

riittävän monipuolisiin lähteisiin viitaten tutkimusaiheeseen kiinteästi liittyvää

teoriatietoa siten, että kirjoittajan perehtyneisyys aiempaan tutkimukseen ja

kirjallisuuden käyttöön tulee selkeästi ilmi. Erittäin tärkeää on osata keskittyä

olennaiseen eli juuri niihin asioihin, joita tutkimus koskee. Aikaisempien tutkimusten

luetteloiva referoiminen peräkkäin tekstissä kertoo lähinnä, ettei kirjoittaja tunnista,

mikä eri tutkimuksille on yhteistä ja miten ne eroavat toisistaan.

Tieteelliselle kirjoittamiselle on tunnusmerkillistä synteesi, kirjoittajan täytyy yhdistellä

ja tarvittaessa myös kritisoida aikaisemmissa tutkimuksissa saatua tietoa ja sen

hankkimistapoja. Hyvässä tekstissä lähteet siis ”keskustelevat keskenään” eli asioista

esitetään eri puolia varsinkin, jos aiheesta on julkaistu keskenään ristiriitaisia tuloksia.

Voidakseen kirjoittaa työn hyvin, tekijä joutuu perehtymään hyvin moneen enemmän tai

vähemmän tutkimusaiheeseen liittyvään asiaan, mutta läheskään kaikkea luettua ei pidä

kirjoittaa työhön. On erittäin tärkeää ymmärtää, että aiemmasta kirjallisuudesta

poimitaan ajatuksia ja yhdistellään eri tutkimuksissa esitettyjä tuloksia eikä kopioida

valmista tekstiä, vaikka lähde mainittaisiinkin. Kopiointi on tieteellistä vilppiä! Erittäin

huonoa tieteellistä kirjoittamista ja hyvän tieteellisen käytännön vastaista on myös teksti,

joka seuraa rakenteellisesti lähdetekstiä, mutta sanojen ja lauserakenteiden muutoksilla

on yritetty välttää suora kopiointi. Tällainen teksti ei ole kirjoittajan omaa tuotosta!

Logopedian pro gradu -tutkielmassa johdanto jakautuu alaotsikoihin ja on noin 15 sivun

mittainen. Siinä opiskelija siis näyttää lukijalle, että hän on tutustunut riittävän

8

syvällisesti alan kirjallisuuteen ja osaa tehdä yhteenvedon aiemmasta aihepiiriin

liittyvästä tutkimuksesta. Työn kokonaisuuden kannalta johdanto ei kuitenkaan saisi

ylittää kolmasosaa koko työn pituudesta.

Lähdeviitteet tekstissä

Tekstiviitteiden tarkoituksena on ilmoittaa, kenen/keiden kirjoituksiin ja tutkimuksiin

viitataan ja monografioiden yhteydessä, mistä teoksen kohdasta asian voi löytää (Liite

2). Viitteiden ja lähdeluettelon on vastattava toisiaan yksiselitteisesti. Kirjoittajan täytyy

siis osoittaa viittauksilla, mistä tieto on peräisin. Kirjallisuusviitteet merkitään tekstiin

siihen kohtaan, jossa asiaa käsitellään. Tekstin joukossa kirjoittajiin viitattaessa

käytetään ja-sanaa [Hilton ja Westman (1999) mainitsevat pohdinnassaan...], mutta

sulkujen sisällä &-merkkiä (Hilton & Westman, 1999). Jos viitataan moneen eri

lähteeseen samassa kohdassa, viitteet merkitään APA-ohjeiston mukaan

aakkosjärjestykseen, puolipilkku eri tekijöiden viitteiden väliin. Täsmälleen saman

tekijän/samojen ja samassa järjestyksessä esiintyvien tekijöiden eri vuosina

ilmestyneiden julkaisuviitteiden väliin tulee sen sijaan pilkku (esim. Pedersen, 1997,

1998). Samana vuonna saman henkilön tai täysin saman työryhmän viitteisiin tulee

lisäksi a, b, c jne. (esim. Pedersen, 1997a, 1997b). Jos artikkelilla tai kirjalla on kaksi

kirjoittajaa, tekstiviitteissä mainitaan aina molempien nimi (esim. Russel & Cerny,

1998).

Kolmesta viiteen kirjoittajan samaan artikkeliin tai kirjaan viitattaessa ensimmäisellä

kerralla mainitaan tekstiviitteessä kaikki kirjoittajat, myöhemmin vain ensimmäinen

kirjoittaja. Kuuden tai useamman kirjoittajan artikkeliin viitattaessa jo ensimmäisellä

viittauskerralla tekstiviitteessä mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja (Bradley ym.,

1994) tai niin monta kirjoittajaa alusta lähtien, että viite voidaan erottaa muista, lähes

samassa järjestyksessä olevien samojen kirjoittajien samana vuonna julkaistusta töistä.

Viitattaessa tekstissä osittain samojen tekijöiden samana vuonna julkaistuihin lähteisiin,

täytyy tekstiviitteeseen aina kirjoittaa niin monta sukunimeä, että lähteet erottuvat

toisistaan [esim. Ireys, Chernoff, DeVet ym. (2001) ja Ireys, Chernoff, Stein ym.

(2001)].

9

Toisen käden lähteitä eli viittaamista jonkun lähteen kautta alkuperäiseen artikkeliin tai

kirjaan, suositellaan käytettäväksi vain perustelluista syistä, esimerkiksi alkuperäinen

lähde on niin vanha, että teoksesta on painos loppunut. Tällöin täytyy muistaa, että

kunnia kuuluu aina idean tai tuloksen alkuperäiselle tuottajalle ja hänet on mainittava,

vaikka häneen viitattaisiin jonkun muun tekemän lähteen kautta. Tällöin tekstissä

viitataan seuraavasti: Allportin päiväkirjassa kerrotaan (ks. Nicholson, 2002). Tällöin

vain Nicholson tulee lähdeluetteloon.

Esimerkkejä:

Palilalialla tarkoitetaan hankittua puhehäiriötä, jolle on luonteenomaista ilmausten

toistaminen yhä nopeammin ja nopeammin yhä hiljaisemmalla äänellä (LaPointe,

Da Costa & Horner, 1981).

Eräissä viimeaikaisissa tutkimuksissa klassista musiikkia soittavien

orkesterimuusikoiden äänienergia-altistukset ovat olleet huomattavan korkeita

(Obeling & Poulsen, 1999; Royster, Royster & Killion, 1991).

…tämä tukeekin Viitalan ja Mikkosen (1988, s. 4) näkemystä siitä, että “kielelliset

ongelmat pysyvät sitkeästi vielä sekä kouluiässä että aikuisuudessa”.

…Tye-Murrayn määritelmässä pitäydytään sen sijaan tarkempaan rajaukseen: ”only

bound morphemes are included in inflectional morphemes” (Tye-Murray, 1998, s.

312).

Pienten lasten motorisen ja kognitiivisen kehityksen välisiä yhteyksiä on tutkittu

laajasti (Carey, 2001, s. 57).

Mikäli julkaisun kirjoittaja tai toimittaja ei ole tiedossa, viitataan lähteen otsikkoon

siten, että lähdeviite ja lähdeluettelon tiedot saadaan kytketyksi toisiinsa:

Ensimmäisellä viittauskerralla tekstissä: National Institute of Mental Health (NIMH,

1991) on sen sijaan kerännyt laajan tietokannan… tai: Laajassa tietokannassa

(National Institute of Mental Health [NIMH], 1991). Sitten myöhemmissä

viittauksissa: …tällaisia ongelmia ei tietokannoissa ole esiintynyt (NIMH, 1991).

…on tehty erilaisia selvityksiä (Kuntoutusohjauksen nykytila, 1999), jotka

osoittavat...

Viitattaessa sellaiseen elektroniseen lähteeseen, jossa ei ole kirjoittajaa, käytä

tekstiviitteenä otsikkoa (jos otsikko on pitkä, käytä viitteenä muutamaa

10

ensimmäistä sanaa): esim. (”NICE technology appraisal guidance 166”), kun

lähteen koko otsikko on NICE technology appraisal guidance 166: Cochlear implants

for children and adults with severe to profound deafness.

Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset

Aiemman tutkimustiedon ja teoreettisten lähtökohtien esittelyn jälkeen on vuorossa

tutkimuskysymyksien tarkka määrittely. Luku alkaa tavallisesti tutkimustavoitteen tai -

tehtävän tarkennuksella (loogisena jatkona taustakirjallisuuden esittelylle), ja sitä

seuraavat tutkimuskysymykset, joita ei pro gradu -tutkielmassa voi olla kovin monta.

Jos niitä näyttää tulevan enemmän kuin neljä, kannattaa varmistaa vielä kerran

tutkimusaiheen rajaus. Ensin esitetään pääkysymys ja sitten mahdolliset alakysymykset.

Tutkimuskysymykset esitetään yleensä kysymysmuodossa ja niiden on oltava sellaisia,

että käytettävillä menetelmillä voidaan niihin vastata.

Tutkimusaineistot ja menetelmät

Luvussa tulee esitellä koehenkilöt ja heidän valintansa, mahdollisen otoksen tai

harkinnanvaraisen näytteen koko, otantamenetelmä, sisäänotto- ja poissulkukriteerit ja

perusteet, miksi nämä kriteerit on valittu. Lisäksi raportoidaan tarkasti, miten tutkimus

toteutettiin ja selostetaan tarkasti kaikki ne seikat, jotka ovat välttämättömiä

tutkimuksen kulun ymmärtämiseksi ja mahdollisen uusintatutkimuksen tekemiseksi.

Usein kaaviokuva tutkimusasetelmasta tai laitteistosta on tarpeen. Myös

tutkimusvälineistö ja perustelut niiden valinnalle esitellään tässä luvussa. Myös

aineiston kuvaamisen ja analysoinnin tekniikat sekä käytetyt tilastolliset menetelmät

raportoidaan tässä luvussa. Huomio. Viitattaessa koko aineistoon käytetään aineiston

koon lyhenteenä N-kirjainta kapitaaleilla ja viitattaessa vain osaan aineistosta (esim.

tytöt/pojat) käytetään aineiston osan lyhenteenä pientä n-kirjainta.

Tutkimuksen kulkua selostettaessa käytetään yleensä aikamuotona imperfektiä.

Persoonana voi käyttää joko aktiivimuotoa tai passiivia. Ryhmässä tai tutkimusryhmän

osana tehdyssä tutkielmassa passiivi voi olla aktiivia luontevampi kirjoitustyyli. Yksin

11

toteutetussa tutkielmassa passiivin käyttö voi kuitenkin antaa vaikutelman, että

kirjoittaja vetäytyy passiivin taakse menetelmällisissä ratkaisuissaan, eikä uskalla

näyttää vastuutaan käyttämistään menetelmistä.

Tutkimuksen eettiset kysymykset

Tutkimuksen metodiosassa selvitetään myös tutkimuksen eettiset periaatteet. Miten

tutkimusluvat haettiin? Haettiinko suunnitteluvaiheessa lausunto Pohjois-Pohjanmaan

tai muun sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta? Millaista informaatiota tutkittaville

tai heidän omaisilleen annettiin? Miten tutkimuksen tietosuoja-asiat hoidettiin?

Tarpeelliset dokumentit tutkimuseettisistä asioista esitetään liitteinä työn lopussa.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan kotisivuilta

http://www.ppshp.fi/tutkijoille löytyy erinomaiset ohjeet tutkimuksen eettisten

kysymysten huomioimiseksi.

Tulokset

Tulososassa esitetään tiiviisti tutkimuksen keskeiset tulokset. Myös mahdolliset

oletuksen vastaiset ja negatiiviset tulokset on mainittava, koska niistä voi olla

huomattavaa apua muille aihetta myöhemmin tutkiville. On tärkeä muistaa, että

tulososassa ei yleensä vielä tulkita tuloksia eikä verrata niitä muiden tutkijoiden saamiin

tuloksiin. Tulosten selittäminen, yhdistely ja arviointi kuuluvat vasta pohdintaosuuteen.

Tulokset raportoidaan yleensä tutkimusongelmien esittämisjärjestyksessä. Tulosten

ryhmittelyyn ja esitystapaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota samoin asioiden

esitystavan tiiviyteen ja loogisuuteen. Tiukkaa sivulta toiselleen jatkuvaa tulosten

yksityiskohtaista raportointia on raskas lukea, varsinkin, jos siinä vilisee numeroita ja

tilastollisia tunnuslukuja. Tuloksia on yleensä havainnollistettava kuvioiden ja

taulukoiden avulla (Liite 2). Samaa asiaa ei kuitenkaan tule esittää sekä taulukossa että

kuviossa. Taulukoiden ja kuvioiden on oltava selkeitä ja niin itsenäisiä kokonaisuuksia,

että niiden avulla lukija pystyy ymmärtämään sisällön tarvitsematta etsiä selitystä

tekstistä (Salmelin, 2003). Kuhunkin taulukkoon ja kuvioon on viitattava tekstissä. On

12

tarkkaan harkittava, onko kuvio vai taulukko informatiivisempi tietyn tuloksen

esitystapa. Tilasto-ohjelmien esitysgrafiikaksi tarkoitetut kuviot saattavat toimia hyvin

suullisen esityksen oheismateriaalina, mutta tutkimusraportissa puolestaan voi taulukko

olla parempi esitystapa.

Tuloksia raportoitaessa tulee selvittää, millaiset tunnusluvut tilastollisesta analyysistä on

syytä kertoa myös lukijalle. Yleensä mainitaan testisuureen arvo ja tilastollinen

merkitsevyys. Esim. käytettäessä Mann-Whitneyn U -testiä annetaan testisuureen U

arvo ja tilastollista merkitsevyyttä ilmaiseva p-arvo (U = 37, p < 0,05). Merkitsevyyttä

osoitetaan toisinaan tähdillä (esim. taulukoissa): * = p < 0,05. ** = p < 0,01, *** = p <

0,001. Toisinaan on myös tarkoituksenmukaista antaa tuloksissa tarkka p-arvo esim. p =

0,0535. On muistettava, että tilastollisella merkitsevyydellä tutkija ilmoittaa sen riskin,

jonka mukaan tulos voisi olla sattumaa. On siis syytä joko menetelmä- tai tulososassa

mainita, mihin tässä työssä merkitsevyystaso asetettiin. Suomen kielen kirjoitussäännöt

on syytä muistaa myös tuloksia kirjoitettaessa. Englannin kielestä poiketen suomen

kielessä käytetään desimaalipilkkua, ja prosenttimerkki kirjoitetaan numerosta erilleen.

13

Pohdinta

Pohdinnan alussa kerrataan tiiviisti työn tarkoitus ja nostetaan esille tutkimuksen

päätulokset. Tämän jälkeen pohditaan tutkimustuloksia suhteutettuna

taustakirjallisuuteen ja työn tutkimusongelmiin sekä arvioidaan käytetyn

tutkimusmenetelmän ja tulosten merkitystä ja luotettavuutta. Pelkkä tulosten

kertaaminen ei siis ole asiallista pohdintaa, vaan niitä on peilattava aikaisempaan

tutkimukseen. Pohdintaosuuden päätelmien on pitäydyttävä saatuihin tuloksiin.

Diskussiossa ei nosteta esille uusia tuloksia. Diskussioon ei myöskään kuulu taulukoita

ja kuvioita. Tutkimuksen tulosten ja niihin vaikuttavien tekijöiden tulkinnassa ja

pohdinnassa käytetään viittauksia aikaisempiin tutkimuksiin. On muistettava, että

vaikka diskussiossa on pystyttävä suhtautumaan kriittisesti omaan tutkimukseen, ei ole

syytä kuitenkaan liikaa korostaa tutkimusta mahdollisesti rasittavia ongelmia.

Tarkasteluosuus sisältää siis seuraavat kokonaisuudet: tutkimustulosten arviointi

(tulokset suhteutettuna taustakirjallisuuteen), tutkimuksen toteuttaminen ja luotettavuus

sekä johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet (myös kliininen merkitys).

Lähteet

Lähdesivut numeroidaan vastaavasti kuin muukin teksti (Liite 3). Erittäin tärkeää on,

että on mainittu kaikki ja ainoastaan ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Internet-

lähteiden käyttöön on olemassa myös useita standardeja, mutta APA:n kotisivuilla on

päivitetty ohje elektronisten tietolähteiden viittauskäytännöstä

http://www.apastyle.org/apa-style-help.aspx

Kirjoista kustantaja ja kustantajan kotipaikka, ei kirjapainon tai

monistustoimiston

sijaintia (ei siis esim. Gummerus Kirjapaino Jyväskylässä, joka on kirjapaino, ei

kustantaja).

Aikakauslehdistä volyyminumero (vuosikerran numero, joskus tosin lehdestä on

samana vuonna useita volyymejä) ja sivunumerot, myös lehden numero, jos lehti ei

käytä juoksevaa numerointia saman vuoden lehdissä

14

Toimitetussa kirjassa olevasta luvusta myös sivunumerot

Kun kirjoittajia on yli seitsemän, mainitaan kuusi ensimmäistä kirjoittajaa, jonka

jälkeen laitetaan kolme pistettä ja lopuksi viimeinen kirjoittaja. Esim. Mattila, M.-

L., Jussila, K., Linna, S.-L., Kielinen, M., Bloigu, R., Kuusikko-Gauffin, S., ...

Moilanen, I. (2012). Validation of Finnish…

Viitattaessa internet-lähteeseen, jossa ei ole kirjoittajaa, otsikko siirtyy

ensimmäiseksi kirjoittajan paikalle. Tietoa puhevammaisuudesta. (2013). Haettu

28.8.2013 osoitteesta http://www.papunet.net/tietoa

Suomalaisen Käypä hoito -suosituksen viittausohje löytyy osoitteesta

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen

Kirjoitettaessa suomen kielellä ei käytetä pilkkua ennen &-merkkiä (toisinkuin

englanninkielisessä tekstissä). Esim. Stolt, S., Korpijaakko-Huuhka, A.-M. &

Lehtihalmes, M. (2013). Alati ajankohtaista…

Useilla julkaisudokumenteilla on yksilöllinen tunnus DOI (digital object identifier),

jonka avulla julkaisu voidaan tunnistaa. DOI merkitään lähteeseen, mikäli kyseisen

julkaisun tarkkoja lähdetietoja ei ole vielä saatavilla. Esim. Pauletto, S. (2013).

Speech Technology and cinema: Can they learn from each other? Logopedics

Phoniatrics Vocology. Ennakkojulkaisu verkossa. doi:

10.3109/14015439.2013.814708

Mikäli artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi, mutta se ei ole vielä saatavilla edes

ennakkoon verkkojulkaisuna, käytetään vuosiluvun sijasta (painossa). Esim.

Hautala, T. (painossa). Ikääntyneiden kuuntelijoiden…

Taulukot ja kuviot

Taulukoiden suunnitteluun kannattaa varata aikaa ja ne kannattaa laatia huolellisesti.

Tekstinkäsittelyohjelmien oletuksena on yleensä raskas ruudutettu taulukko, jollaisia ei

tieteellisissä teksteissä esiinny. Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että tieteellisen

tekstin taulukoissa ei käytännöllisesti katsoen koskaan ole pystyviivoja. Useimmissa

tapauksissa kauniin lopputuloksen saa aikaan kolmella vaakaviivalla. Tehokeinona voi

käyttää taulukko- ja kuvio-sanojen sekä sarakkeiden otsikoiden vahventamista (ei

APA:n ohjeiden mukainen). Taulukossa voi käyttää kirjasinkokoa 10 ja riviväliä 1,

15

kuten myös kuvioiden ja taulukoiden otsikoissa (ei APA:n ohjeiden mukainen).

Taulukoissa ja kuvioissa käytetyt lyhenteet tulee selittää joko kuvio- tai

taulukkotekstissä tai sitten erikseen kuvion tai taulukon alapuolella tai siihen muuten

liitettynä. Jos kuvio tai taulukko on suoraan lainattu tai mukaeltu jostain lähteestä, on

alkuperäislähde ehdottomasti mainittava otsikkotekstin jäljessä sivunumeron kera. Kun

taulukko sijoitetaan työhön, tekstin ja taulukon väliin jätetään kaksi riviväliä, samoin

taulukon jälkeen. Jokaisella kuviolla ja taulukolla tulee olla oma otsikko. Jos otsikossa

on useita lauseita, sovelletaan normaalia välimerkkikäytäntöä, muutoin otsikon lopussa

ei käytetä pistettä. APA:n ohjeiston mukaan kuvion otsikko sijoitetaan kuvion

alapuolelle ja taulukon otsikko taulukon yläpuolelle. Molemmat myös numeroidaan

erikseen.

Liitteet

Liitteinä esitetään mm. käytetyt mittarit (esim. kyselylomake, ei tekijänoikeuden alaista

materiaalia), tutkimuslupalomakkeet ja saatekirjeet, mahdollinen eettisen toimikunnan

lausunto, havaintojen luokitteluperusteet (esim. selkeät esimerkit aineistolähtöisen

litteroinnin eri luokista), erilaiset tilastoajoihin liittyvät suuremmat koostetaulukot jne.

Sivunumerointi ei jatku liitteisiin, mutta liitteet numeroidaan ja niissä esitetyt taulukot

ja kuviot nimetään ja numeroidaan. Tekstissä viitataan liitteisiin niiden numerolla (esim.

Liite 5).

Liite 1

Maija Mallinen TIIVISTELMÄ

Pro-gradu -tutkielma, elokuu 2013, 48 sivua + 2 liitettä

Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Logopedia

PRO-GRADU -TUTKIELMAN TEKEMISEN ILOT JA SURUT:

HAASTATTELUTUTKIMUS

Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa opinnäytetyön tekemiseen

liittyviä työtä edistäviä ja työtä hidastavia seikkoja. xxxxxx Ensimmäisessä kappaleessa

kuvataan työn tarkoitus. xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tutkimuksessa haastateltiin 30 Oulun yliopiston viiden eri oppiaineen opiskelijaa.

Oppiaineet valittiin satunnaisotannalla. xxxx Toisessa kappaleessa kuvataan työn

menetelmät selkeästi, sillä tiivistelmän on oltava itsenäisesti ymmärrettävä kokonaisuus.

xxxxxxxxxx

Tulokset osoittivat, että... xxxxxxxxxxxxxxxx Kolmannessa kappaleessa kuvataan työn

tulokset. xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx

Tämän työn havainnot olivat pääosin hyvin samansuuntaisia kuin aiemmin

kirjallisuudessa raportoidut tulokset opinnäytetyön tekemiseen liittyvistä hyvistä ja

huonoista käytänteistä. Tämä tutkimus toi kuitenkin uudenlaisen näkökulman

opinnäytetyön tekemiseen. xxxx Tässä kappaleessa kuvataan työn tulosten perusteella

tehtävät johtopäätökset. Muistathan, että tiivistelmän on mahduttava yhdelle sivulle.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx.

Avainsanat: aakkosjärjestys, kolmesta, sanasta, viiteen, yleensä

Liite 2

1. Tekstiviittausten esimerkki

xxxxx Edellytyksenä sisäkorvaistuteleikkaukselle on molemminpuolinen,

sensorineuraalinen vaikea tai erittäin vaikea kuulovika ja riittävän toimiva kuulohermo

(Cochlear implant programme criteria, 2002; Fitzpatrick ym., 2009; Kim, Jeong, Lee &

Kim, 2010). Lapsella ei saa olla leikkausta estäviä sairauksia, ja välikorvan tulee olla

terve. Terveydellisten seikkojen lisäksi sisäkorvaistutteen saavan lapsen perheineen

odotetaan sitoutuvan leikkauksen jälkeiseen kuntoutusprosessiin. Lisäksi perheellä on

hyvä olla realistiset odotukset sisäkorvaistutehoidosta ja saavutettavista tuloksista

(Cochlear implant programme criteria, 2002; Geers, 2005).xxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxx Auditiivisten taitojen ja riittävän puheen havaitsemiskyvyn lisäksi

lapsen kielen ja puheen kehitykseen vaikuttavat oleellisesti omaksuttavan kielen

rakenneominaisuudet. Kielikohtaiset erot alkavat näkyä jo ennen ensisanojen tuottoa

(esim. Boysson-Bardies & Vihman, 1991; DePaolis, Vihman & Kunnari, 2008; Lyakso

& Silvén, 2002). Morfologian osalta suomen kieltä voidaan luonnehtia agglutinoivaksi,

jossa vartalot ja päätteet ”liimataan” peräkkäin (Karlsson, 2006).

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxx

Liite 2

LÄHTEET

Andersson, G., Andersson, S., Arliger, S., Arvidsson, T., Danielsson, A., Jauhiainen, T.,

… Rönnberg, J. (2008). Kuntoutus. Teoksessa T. Jauhiainen (toim.), Audiologia (s.

213–248). Helsinki: Duodecim.

Boysson-Bardies, B. de & Vihman, M.M. (1991). Adaption to language: Evidence from

babbling and first words in four languages. Language, 67, 297–319.

Cochlear implant programme criteria (2002). ENT News, 11, 21.

DePaolis, R. A., Vihman, M. M. & Kunnari, S. (2008). Prosody in production at the

onset of word use: A cross-linguistic study. Journal of Phonetics, 36, 406–422.

Fitzpatrick, E., Olds, J., Durieux-Smith, A., McCrae, R., Schramm, D. & Gaboury I.

(2009). Pediatric cochlear implantation: How much hearing is too much? International

Journal of Audiology, 48, 91–97.

Geers, A. (2005). Spoken language in children with cochlear implants. Teoksessa P. E.

Spencer & M. Marschark (toim.), Advances in the spoken-language development of deaf

and hard-of-hearing children (s. 244–256). Oxford: Oxford University Press.

Karlsson, F. (2006). Finnish as agglutinating language. Teoksessa K. Brown (toim.),

Encyclopedia of language & linguistics (s. 476–480). Amsterdam: Elsevier.

Kim, L. S., Jeong, S. W., Lee, Y. M. & Kim, J. S. (2010). Cochlear implantation in

children. Auris, Nasus, Larynx, 37, 6–17.

Lyakso, E. E. & Silvén, S. A. M (2002). Comparative characteristics of early

vocalizations in Finnish and Russian infants. Journal of Sensory System, 16, 65–74.

Liite 2

2. Taulukkoviittausten esimerkit

xxxx Several earlier reports show that adult multichannel cochlear implant users reach

average levels of 50–80% in vowel identification (Table 8), with similar subject-related

and device-related individual variability as in sentence and word recognition (e.g.,

Blamey et al., 1996; Whitford et al., 1995; Ziese et al., 2000). xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Table 8. Previous reports on vowel perception in adult multichannel cochlear implant

users (adapted from Välimaa, 2002, p. 43–47)

Author/s

(Year)

Number

of

subjects

Device and

speech

coding

strategy

used1

Speech

perception test/s

used1

Test

design1

Listening

experience

with

cochlear

implant1

Mean vowel

recognition

results1

Blamey et

al. (1987)

28 Multiple-

channel

cochlear

implant

with

formant-

estimating

strategy

Set of 11

vowels in /hVd/

context

Set of 12

consonants in

/aCa/ context

Closed-

set

not given 49%

Whitford et

al. (1995)

24 Nucleus

with

SPEAK

strategy

Set of 11

vowels in

/hVd/ context

Set of 12

consonants in

/aCa/ context

Closed-

set

10 weeks2 80%

3

Skinner,

Fourakis,

Holden,

Holden &

Demorest

(1996)

9 Nucleus

with

SPEAK

strategy

Set of 14

vowels in

/hVd/ context

Closed-

set

10 weeks4 73.4%

Helms et al.

(1997)

60 Med-El

Combi40

with CIS

strategy

Set of 8 vowels

in /bVb/

context

Set of 16

consonants in

/aCa/ context

Digiti-

zed

items

fed

directly

into the

pro-

cessor

3 mos.;

n=48

6 mos.;

n=39

12 mos.;

n=24

3 mos.;

n=48

6 mos.;

n=39

12 mos.;

n=24

60%

65%

70%

(continued)

Liite 2

Table 8. Previous reports on vowel perception in adult multichannel cochlear implant

users (adapted from Välimaa, 2002, p. 43–47; continued)

Author/s

(Year)

Number

of

subjects

Device and

speech

coding

strategy used1

Speech

perception

test/s used1

Test

design1

Listening

experience

with

cochlear

implant1

Mean vowel

recognition

results1

van

Wierigen

& Wouters

(1999)

25 Laura with

CIS strategy

Set of 10

vowels in /hVt/

context

Set of 16

consonants in

/aCa/ context

Closed-

set

6 mos.–6

years

42%

Ziese et al.

(2000)

6 Med-El

Combi40+

with CIS

strategy

Med-El

Combi40+

with CIS

strategy

Med-El

Combi40+

with n-of-m

strategy

Six randomized

presentations

of 8 vowels in

/bVb/ context

Four

randomized

presentations

of 16

consonants in

/aCa/ context

Not

given

12 weeks at

maximum

with each

strategy9

(results

aggregated

from ABAB

design by

authors)

55%3 with 7

channels

63%3 with 12

channels

60%3 with 7-of-

12 channels

Note. 1 As/if reported by the author/s;

2 After 10 weeks of listening experience with the SPEAK strategy,

having used the Mpeak strategy for 27 mos. on average (8–43 mos.); 3 Results deduced from the figures.

4 After 10 weeks of listening experience with the SPEAK strategy, having used the Mpeak strategy for at

least 32 mos.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxxx xxxxxxxx

xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxx

Liite 2

xxxxxxxxxxx Sisäkorvaistutelasten ja kuuloiän ja sukupuolen sekä kronologisen iän ja

sukupuolen mukaan kaltaistettujen verrokkien nominirakenteiden pisteiden

keskiarvoissa ei juuri ollut eroa (Taulukko 2). xxxxxxxxxxxxxxxxx

Taulukko 2. Sisäkorvaistutelasten (SI) ja kuuloiän ja sukupuolen (KIV) sekä

kronologisen iän ja sukupuolen (IV) mukaan kaltaistettujen verrokkien IPSyn-pisteet

osioittain

Lapsi IPSyn

NP1 VP

2 Lauserakenteet

3 Kokonaispisteet

4

SI

Eeli 19 24 42 85

Lilli 13 31 36 78

Vallu 14 20 25 59

Keskiarvo 15,3 25,0 34,3 74,0

Keskihajonta 3,2 5,6 8,6 13,5

KIV

Antton 15 22 39 76

Aliisa 16 21 41 78

Eero 18 23 43 84

Keskiarvo 16,3 22,0 41,0 79,3

Keskihajonta 1,5 1,0 2,0 4,2

IV

Aapo 17 26 42 85

Minttu 18 30 44 90

Reino 18 27 44 89

Keskiarvo 17,6 27,7 43,3 88,0

Keskihajonta 0,6 2,1 1,2 2,6

Huom. 1 NP = nominirakenteet, maksimi 20 pistettä;

2 VP = verbirakenteet, maksimi 34 pistettä;

3

Lauserakenteet, maksimi 44 pistettä; 4 Kokonaispisteet, maksimi 98 pistettä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxx xxxxxx xxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxx xxxxxxxxxxx

Liite 2

3. Kuvioviittauksen esimerkki

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx Sisäkorvaistutteita käyttävien lasten ymmärrettyjen

sanojen määrän keskiarvo nousi vähitellen jo kolme kuukautta sisäkorvaistutteiden

käyttöönoton jälkeen (Kuvio 1). Tuotettujen sanojen määrän keskiarvo alkoi puolestaan

nousta selkeimmin kuusi kuukautta sisäkorvaistutteiden käyttöönoton jälkeen.

xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kuvio 1. Sisäkorvaistutteita käyttävien lasten ymmärrettyjen ja tuotettujen sanojen

määrän keskiarvo kuuloiässä (hearing age, HA) nolla kuukautta (HA 0) ja yksi (HA

0;1), kolme (HA 0;3), kuusi (HA 0;6) ja yhdeksän kuukautta (HA 0;9) sekä vuosi (HA

1;0) sisäkorvaistutteiden käyttöönoton jälkeen (virhepylväät kuvaavat 95 %:n

luottamusväliä)

Ja teksti jatkuu kuvion alapuolelta näin. xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxx xxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Liite 2

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxx xxxxx xxxx xxxx

xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Esimerkit lähteistä:

Välimaa, T. (2002). Speech perception and auditory performance in hearing-impaired

adults with a multichannel cochlear implant. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Acta

Universitatis Ouluensis B47.

Välimaa, T. & Kunnari, S. (2013). [Early lexical development in Finnish cochlear

implant children during the first year after implantation]. Julkaisematon aineisto.

Välimaa, T., Kunnari, S. & Jokela, H. (2010). Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten

morfosyntaktiset taidot: Monitapaustutkimus. Puhe ja kieli, 30, 157–169.

Liite 3

LÄHTEET

Kirjat:

Bruner, J. (1990). Acts of meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press.

Grissom, R. J. & Kim, J. J. (2005). Effect sizes for research: A broad practical

approach. Mahwah, NJ: Erlbaum.

Kauppinen, A. (1998). Puhekuviot, tilanteen ja rakenteen liitto: tutkimus kielen

omaksumisesta ja suomen konditionaalista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Toimitetussa kirjassa oleva luku:

Kunnari, S. & Paavola, L. (2012). Vuorovaikutus äänteellisen kehityksen perustana.

Teoksessa S. Kunnari & T. Savinainen-Makkonen (toim.), Pienten sanat. Lasten

äänteellinen kehitys (s. 57–62). Jyväskylä: PS-kustannus.

Männistö, K. (2008). Lähikehityksen vyöhykkeen ilmeneminen lapsen ja äidin välisessä

vuorovaikutuksessa. Teoksessa K. Launonen, A.-M. Korpijaakko-Huuhka & M.

Lehtihalmes (toim.), Varhainen vuorovaikutus ja sen tutkiminen (s. 78–86). Puheen ja

kielen tutkimuksen julkaisuja 40. Helsinki: Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys.

Julkaistu artikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä:

Caselli, M. C., Vicari, S., Longobardi, E., Lami, L., Pizzoli, C. & Stella, G. (1998).

Gestures and words in early development of children with Down syndrome. Journal of

Speech, Language, and Hearing Research, 41, 1125–1135.

van Kleeck, A. (1994). Potential cultural bias in training parents as conversational

partners with their children who have delays in language development. American

Journal of Speech-Language Pathology, 3, 67–78.

Liite 3

Kaksi täysin saman tekijän samana vuonna julkaistua artikkelia (aakkosjärjestys

julkaisun nimen mukaan poislukien artikkelit ”a” ”an” ja ”the”):

Abel, S. M. (1993a). The effect of hearing protective devices on directional hearing.

Quiet and noisy surroundings. Teoksessa M. Vallet (toim.), Noise & Man '93.

Proceedings of the 6th International Congress Noise as a Public Health Problem (Vol.

3, s. 225–231). Nice: Institut National de Recherche sur les Transports et Leur Securite.

Abel, S. M. (1993b). Sound localization with hearing protectors. Journal of

Otolaryngology, 22, 357–363.

Otsikossa olevan kaksoispisteen jälkeen iso alkukirjain:

Gravel, J. (1994). Auditory integration training: Placing the burden of proof. American

Journal of Speech-Language Pathology, 3, 25–29.

Viittaus julkaistuun testiin (testin nimi kapitaaleilla):

Goldman, R. & Fristoe, M. (2000). Goldman Fristoe Test of Articulation (2. painos).

Circle Pines, MN: AGS.

Sanomalehtiartikkeli:

Schwartz, J. (30.9.1993). Obesity affects economic, social status. The Washington Post,

s. A1, A4.

Tekijä on jokin organisaatio tmv.:

International Standardization Office. (1984). Acoustics. Threshold of hearing by air

conduction as a function of age and sex of otologically normal persons (International

Standard ISO 7029). Geneva: International Standardization Office.

Liite 3

Esimerkkejä erilaisiin elektronisiin lähteisiin viittaamisesta [lähteen tyyppi

hakasulkeissa]:

Clay, R. (2008). Science vs. ideology: Psychologists fight back about the misuse of

research. Monitor on Psychology, 39(6). Haettu osoitteesta http://www.apa.org/monitor/

[Pelkästään elektroninen lehtiartikkeli, ei paperiversion kanssa identtinen

rinnakkaisjulkaisu]

Six sites meet for comprehensive anti-gang initiative conference. (2006,

marraskuu/joulukuu). OJJDP News @ a Glance. Haettu osoitteesta

http://www.ncjrs.gov/html/ojjdp/news_at_glance/216684/topstory.html [Elektroninen

uutiskirje]

Brody, J. E. (11.12.2007). Mental reserves keep brain agile. The New York Times.

Haettu osoitteesta http://www.nytimes.com [Elektroninen sanomalehtiartikkeli]

Sarjassa julkaistu väitöskirja:

Paavola, L. (2006). Maternal sensitive responsiveness, characteristics and relations to

child early communicative and linguistic development. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

Acta Universitatis Ouluensis B73.

Sarjojen ulkopuolella julkaistu väitöskirja:

Pohjasvaara, T. (1998). Cognitive, emotional and functional consequences of stroke.

Väitöskirja. Helsinki: Department of Clinical Neurosciences, Helsinki University

Hospital, and Memory Research Unit.

Pro gradu -tutkielmat (työ tehty edellisen laitoksen voimassaoloaikana vs. logopedia

itsenäisenä oppiaineena):

Kärki, J. (2004). Dysleksian kuntoutustutkimus – behavioraaliset ja neurofysiologiset

muutokset. Logopedian pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, suomen kielen,

informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos.

Liite 3

Lehto, R. (2008). Kuulovikaisten lasten kyky tunnistaa emootioita äänestä ja kuvailla

niitä. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, humanistinen tiedekunta, logopedia.