noitavainot suomessa ja puhdasoppisuuden aika, kirjnoitavainot ja puhdasoppisuuden aika suomessa...

Suomalaisten historiaa. kirj. Seppo Liukko 1(25)

Noitavainot ja Puhdasoppisuuden aika Suomessa

Ks. Kalevala – kulttuurin esihistoriatutkimus, Seppo Liukko

Suomalaisten Kalevalainen kansanuskon kitkentä; noitavainot ja Puhdasoppisuuden aika

Suomessa ja niiden vaikutukset suomalaisiin, kirj. Seppo Liukko

- suomalaisten muistiin jääneet kokemukset talonpoikaiskapinointien

tukahduttamistoimista, mm.Nuijasodan merkitys

- Kalevalaisen kansanuskon kitkemisen merkitys suomalaisille

- Puhdasoppisuuden rajujen toimenpiteiden vaikutus suomenkielisen papiston ja -

oppineiden ajatuksiin (- fennofiili aatteen syntyminen)

- suomenkielen ja suomalaisen identiteetin rajoittamistoimet 1600- luvulla

- Suomalaisen oman kulttuurin rajoittaminen keskiajalla ja uuden ajan alussa

Aiheuttivatko em. asiat osaltaan suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksien syntymisen 1600-

1700- luvulla?

(Oliko seurauksena mm. Anjalan- liiton eli Suomessa syntyneiden aatelisten suunnitelma

itsenäistymisestä Ruotsista, Venäjän avulla)

Noitavainot Suomessa ja Puhdasoppisuuden aika,

kirj. Seppo Liukko 2007

Taustaa suomalaisten omasta kansanuskosta, Kalevalaisesta

loitsuperinteestä ja miksi Ruotsin valtakunnalla oli tarve

lopettaa kansanusko Suomesta

Puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien käytöstä Kalevalaisen kansanuskon

kitkemiseen on paljon näyttöä ja mainintoja mm. asiallisissa Suomen

historiankirjoissa, joissakin vanhoissa asiakirjoissa. Kalevalaisen noituutta – ja

taikuutta on tutkittu ja niiden kitkemisestä on sekä asiantuntijoiden mainintoja

noitavainojen- sekä puhdasoppisuuden ajalta Suomessa (lähinnä 1500- ja 1600-

luvulla, mutta myös joitakin merkintöjä on jo 1100- luvulta alkaen).

Noitavainojen aloittaminen Suomessa perustui myös kilpailevan kristinuskon

katollisen uskon poistamiseen Suomesta erityisen tiukalla lainsäädännöllä,

samalla se kohdistui vieraaksi uskoksi luokiteltavaan kalevalaiseen kansanuskoon.

Ruotsinvallan 1500- 1600- luvun lainsäädäntö ja kuninkaan (Kustaa Vaasa ja pojat)

vallan kasvu edellytti erityisesti Suomessa suomalaisen kansanuskon kitkemistä,

koska muutoin itämaan kansaa ei saatu riittävästi ”sitoutettua” Ruotsinvallalle

uskolliseksi

../PDF/Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdf



Tämän asian käsitteleminen objektiivisesti on ilmeisen vaikea asia. Vielä nykyisinkin

tapahtuu ko. asian käsittelyssä erikoista ”sensurointia” tai vaikenemista. Vaikka

Ruotsinvallan ajasta Suomessa on nyt kulunut jo yli 200- vuotta (1808- 2008), ei

historiankirjoitus edelleenkään ole oikein. Miksi historiaan liittyviä n. 300- 800

vuotta vanhoja historiatapahtumia ei saisi kyseenalaistaa, jos sellaiseen on aihetta.

Miksi ei vanhoja historiakirjoitusten ”yksipuolisia ja virheellisiä tietoja” saisi

vieläkään tarkistaa.

Historian päivitys on vain historian selvittelyä nykytiedon valossa. On tahoja, joiden mielestä vanhemman historian kirjoituksen oikaisu tai tapahtumien

tarkempi tutkiminen on haitallista. Jotkut ovat edelleen sitoutuneet aikaisempiin

virheellisiin tai vajavaisiin historia määritelmiin tai saaneet aikaisemmin toisenlaista

”virheellistä” tietoa, joiden perusteella mitään ongelmaa ei ole olemassakaan. Uutta

historiatietoa ja nimenomaan ”suomalaisesta” näkökulmasta katsottua tietoa on

edelleen vaikea hyväksyä*, vaikka se olisi lähempänä todellisuutta ja sitä mitä todella

on tapahtunut..

Suomessa viimeistään 1600- luvulla saatu tietoja suomalaisten pitkästä omasta

ja suomenkielisestä historiasta, sillä kaikkea suomalaisten esihistoriaan liittyvää

tietoa ei enää ole voitu pyyhkiä ”asiakirjoista” pois tai muutoin pimittää todellista

tietoa suomalaisilta. Keskiajan tapahtumien ja muutoinkin suomalaisten historiaan

liittyvien asioiden ja asiakirjojen muuttaminen todellisuuden vastaisiksi oli usein

”tarkoituksellista”, tällaisia tapauksia on olemassa; esimerkkinä mm.

noitaoikeudenkäyntien merkinnät ovat puutteellisia tai virheellisiä - tai tällaisia

oikeudenkäyntiasiakirjoja on kokonaan hävitetty. tai tuomioiden syiden

merkinnät asiakirjoihin eivät ole tapahtumain kulun mukaisia.

Jotkut eivät halua tästä asiasta keskustella, tai haluavat asian käsittelyn kokonaan

kieltää. Joillekin on tärkeämpää ”vaikeneminen*”, joka on tietenkin kannanotto

sinänsä. Ja miksi? Onko historiaa kirjoitettu sellaisten toimesta, jotka eivät ole

halunneetkaan antaa oikeaa kuvaa tapahtumista?

Miksei asiasta saisi kertoa. Suomen historiakirjoihin merkityt asiat eivät aina anna

todellista kuvaa (Suomi on ollut vieraskielisen hallitsijan alaisuudessa- olisiko siinä

jokin peruste?).

On yleisesti todettu totuus, että historiaa kirjoitetaan voittajien tai ko.

tapahtumien jälkeen vallassa olevien ehdoilla*****.

Tässä kalevalaisen kansanuskon ”kitkentä” tapauksessa, valtaapitävät

asiakirjojen kirjoittajat ja muut ”historiankirjoittajat” ovat olleet ruotsinvallan

edustajia (aatelisia ja kirkonmiehiä ja ruotsinvallan virkamiehiä), joilla oli tarvetta

ainakin jättää virallisista asiakirjatiedoista osa kertomatta jälkipolville. Jälkikäteen



tutkimalla asiakirjoista siis ei löydy kaikkea, mikä koskee esim. kalevalaista

kansanuskoa, onko kyseessä vaikeneminen Suomen historian ruotsalaisille vaikeista

asioista ”*argumentum ex silentio” ?

*****

Kannattaa lukea ajatuksella:

Epäuskoisille epäilijöille; Miksi asiakirjoja ei löydy puhdasoppisuuden

kuolemantuomioista? Miksi tietoja ei löydy, vaikka mm. talonpoikiin kohdistuneita

noitatuomioita on ollut paljon (Noitavainojen kuolemantuomioita annettiin Suomessa

yli sata.

Tässä tekstissä on epäilijöille yksi todellinen esimerkki täytäntöönpanosta eli

talonpojan mestauksesta noitana. Sitä voi itse kukin tutkia.

Miksi ja minkä perusteen vuoksi esimerkiksi talonpoika Olavi Luikko Vesilahdelta

oli tuomittu alioikeudessa ja Hovioikeudessa (Turku) kuolemaan Kalevalaisena

noitana 1650.

Asiakirjoja ei ole löydetty / säilytetty, ne on mahdollisesti hävitetty. Mutta

mestauksesta on kuitti, päivämäärällä 13.1.1650.

Siksi se tapahtuma on siis tiedossa olevaa tosiasiaa…muutoin ko. asian käsittely

eri oikeusasteissa mm. Turun hovioikeudessa on kokonaan vaiettu, hävittämällä

ko. asiaan liittyvät perusteet, todisteet, todistajat ja muutoinkin mitä syytteet

sisältävät jne. Miten syytetty puolustautui? Varmaankin jo puhdasoppisuuden aikana

oli tiedossa, että noitavainot perustuivat ns. kurivaltion hallintoon ja suomalaisten

kalevalaisten tapojen hävittämiseen. Kalevalaisuus oli vääräuskoisuutta, mutta sitä

sanaa Kalevalainen kansanusko ei saanut mainita. Vääräuskoisten väärät tuomiot

jätettiin kokonaan mainitsematta, jotta myöhempien historiatutkijoiden on helpompi

todeta ns. ruotsalainen historiakirjoitus todeksi, kun ei ole asiakirjoja, ei sellaista ole

tapahtunutkaan.

Mutta, mutta olisiko sittenkin suomalaisuuteen liittyvien merkkien

selvittämiseksi ja mm. Kalevalaisen tapakulttuurin tutkimisen kannalta

merkittävää, että tosiasioita voitaisiin jo nyt n. 400 - vuotta tapahtumista, tarkistaa

…(ks. tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta - nettiosoite tämän kappaleen alla).

Onko sittenkin haluttu Ruotsinvallan toimesta, ettei totuus Kalevalaisten tietäjien

noitatuomioista leviäisi senaikaisen suomalaisten ja / tai myöhempien sukupolvien

tietoisuuteen

PS. Sama tilanne toistuu jatkuvasti Ruotsinvallan ”historian tiedoissa” mm.

Lallin- ja Davidin kapinoissa- tai Anjalan - liiton ruotsinvastaisten toimien

jälkikerronnassa.

Todellinen syy tapahtumiin on haluttu kertoa toisin kuin on tapahtunut.

Todellinen syy kansannousuun Ruotsinvaltaa vastaan on ollut suomalaisen

kansanuskon tai kalevalaisuuden – tai niiden sisältämän suomalaisuuden



puolustaminen.

Se on jätetty kertomatta tai asiasta annettu suomalaisuutta vähättelevä kuva.

Tarkoituksena on vieläkin kiistää kuinka suurimääräistä oli tosiasiassa suomalaisten

Ruotsinvallan vastustus, mm. Lalli- David – kapinoissa ja myös myöhemmissä

Anjalan tapahtumissa.

Nykyäänkin (vielä) 1200- 1700- luvun asioista vaietaan. Tai esim.

puhdasoppisuuden merkityksestä suomalaisiin ei voi kirjoittaa, koska väite kuuluu; ei

ole asiakirjoja, niin silloinhan ”järkeilijä” voi päätellä ”hyvällä omallatunnolla”,

ettei sellaista ole voinut tapahtua, kun sellaisesta ei ole mainittu tai kirjoitettu

Kysymys kuuluu: Miten kirjoittamatonta voi tutkia ns. historian dokumentteihin

nojautuen? Kas siinäpä kysymys? Historiallinen totuus on yleensä, kaikki se mitä on

kirjoitettu.

Silloinhan kirjoitettu dokumentoitu olisi vain se totuus --- mutta, mutta…kuka sen

kirjoittikaan juuri tällätavalla, kenenkä ehdoilla ja miksi?

Mutta ns. kriittinen asiaan perehtyvä voi kuitenkin epäillä syytä miksi ei ole

kirjoitettu. Jos joku oli teloitettu mestaamalla, miksi sen todellinen syy piti jättää

kertomatta. Miksi sellainen oli niin arkaluonteista, että jo silloin tiedettiin

merkintöjen vaarallisuus tai sitten ne poistettiin myöhemmin? Miksi tällaista on

tapahtunut? Oliko näillä puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien avulla sittenkin

tarkoituksena lopettaa ja kitkeä lopullisesti suomalaisten omat monituhatvuotiset

Kalevalaiset ”kansallistunnukset” (Melkein siinä onnistuttiin, mutta 1800 - luvulla

suomalaisuus ja Kalevalaisuus löydettiin kuitenkin ”uudelleen”).

Omaleimainen ns. Kalevalainen usko piti kitkeä juurineen suomalaisista, mutta

sitä ei saanut mainita syyksi edes puhdasoppisuuden aikana (Seppo Liukko)

Ks. myös mm. Prof. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2004:75-77. Lisää asiasta mm.

tohtori / dosentti Marko Nenonen; mm. Suomen noitavainoja koskeva kirjallisuus.

Ks. suomalaisten esihistoriaan ja Lalli- Davidiin sekä Nuijasotaan ja myös

Puhdasoppisuuden noitavainoihin osaltaan liittyvä Liukko - nimen

historiakirjoitus, joka myös samalla liittyy Kalevalaisuuteen ja

muinaissuomalaisuuteen.

Asiasta tarkemmin; Liukko - nimen nimitutkimus ja esihistoriatutkimus yhteenveto

ja esittely Seppo Liukko kotisivulta.

******

Nykyisessä historiankirjoituksessa on virheitä, joka olisi

korjattava tai ainakin tuotava toisenlainen näkökulma

../index.htm



esiin pohdittavaksi.

Onko historiankirjoituksessa tarkistettavaa?

Olen kerännyt muutamia kohtia ”virallisista asiakirjoista”, joiden sisältöä ei ole

riittävästi huomioitu historiankirjoituksessa, ja joiden perusteilla edellä olevan

väitteen kohdat ovat perusteltavissa:

Asiakirjoista ei löydy ”todellista” kuvaa suomalaisten kansanuskosta, eikä sitä

millaisin perustein ja keinoin sitä kitkettiin. Suomalaisten kansanuskoon liittyviä

asioita on jätetty tarkoituksella pois asiakirjoista tai ne ovat kadonneet.

Kaikkea ei kuitenkaan ole jätetty pois, näistä palasista saa taustat tunteva tutkija aivan

erilaisen kuva, mitä ”virallinen” vanha historiakirjoitus on meille opettanut. Yksi

tärkeä 1500 - luvun asiakirja näistä jäljellä olevista on suomalaisen Mikael Agricolan

mainitsema tieto sekä muutamat muut asiakirjat, jotka valaisevat kansanuskoa

Suomessa ennen Ruotsinvaltaa ja sen jälkeen.

Jos kuitenkin on tarvetta tarkistaa miten sellaiset noitavainoihin liittyvät toimenpiteet

olivat mahdollisia Suomessa, niin kannattaa perehtyä sen aikaisiin noitavainolakeihin

ja säädöksiin 1500-ja 1600- luvulta, mitä siellä todellisuudessa lukee.

Lukeeko siellä ainoastaan katollisen uskonnon kitkemiseen liittyviä asioita vai onko

säädöksissä nimenomaan myös suomalaisten harjoittaman Kalevalaisen kulttuurin

noituuden ja taikuuden kitkemisestä, jota oli niin paljon vallalla Suomessa (Agricola

1551 Psalttari teoksessa; Hämäläisten jumalat ja Calevanpojat).

Toisaalta kannattaa perehtyä noitavainojen oikeustapauksiin ja ymmärtää, mitä sen

ajan talonpoika tai syytetty uskalsi paljastaa todellisia asioitaan tuomiovallalle, joka

saattoi tuomita asianosaisen kuolemaan. Oikeuden pöytäkirjoissa syytetty tietenkin

kiistää kaikki noituus/taikuus- ja muut menonsa, mutta se ei tarkoita sellaista, etteikö

Kalevalaista kansanuskoa vielä ollut runsain määrin 1500- ja vielä 1600- luvulla,

kuten Mikael Agricolakin on kirjallisesti todennut.

Suomen historian kronologia, Historian äärelle: Agricola lähde kertoo:

Kalevalaista - kalevalamittaista runoutta laulettiin suomenkielisten talonpoikien

toimissa yleisesti Länsi-Suomessa keskiajalla vielä 1400- luvulla, tästä on mainintoja

ks. tarkemmin Agricola: Suomen historian kronologia

; 1400-luvulla.

Kalevalaisesta kansanrunoudesta mainitaan tarkemmin sivun puolivälissä, kohdassa

yleistä 1400- luvulla.

Mistä merkkejä kansanuskosta on löydettävissä:

Asiakirjojen maininnat todistavat suomalaisilla olleesta Kalevalaisesta pakanauskosta

ja sen kitkemisestä sekä suomalaisen talonpoikien laajasta vastustuksesta

Ruotsinvallan sotajoukkoja vastaan (Talonpoikien vastustuksesta on useita

http://agricola.utu.fi/hist/kronologia/index.php?alku=1400&loppu=1499






asiakirjamainintoja Turun Tuomiokirkon mustan kirjan välityksellä kirkon johdon ja

Paavin välisetä kirjeenvaihdosta 1100- luvulta alkaen FMU ja REA). Suomen varhaiskeskiajan tietolähteitä on mm. Turun Tuomiokirkon mustakirja

(kopiokirjat) FMU ja REA. Suomalaisten talonpoikien tiedetään harrastaneen voimallisesti pakanallista -

Kalevalaista kansanuskoaan, vielä 1500- luvulla kuten Turun piispana toiminut

Mikael Agricolakin toteaa. Kalevalaista kansanuskoa kitkettiin eritavoin jo ennen

puhdasoppisuuden aikaa. Siitä on asiakirja näyttöä em. varhaiskeskiajan Turun

tuomiokirkon ja Rooman paavin välisestä kirjeenvaihdosta. Kirjeenvaihto on

ilmeisesti alkanut suuresta talonpoikaiskapinan, joka on jälkikäteen nimetty

suurtalonpoika Lallin ja piispa Henrikin väliseksi ”selkkaukseksi” vuonna n. 1156.

On siis mahdollista, että Ruotsinvallan taholta ja jälkikäteen on tarkoituksellisesti

haluttu tuoda julki vain yksi talonpoika, joka on ollut vastuuton, tyhmä ja toiminut

väärin perustein, ainakin ruotsinvallan mielestä. Tämä historiaan merkitty ”totuus”

toistuu kaikissa talonpoikaiskapinoissa Suomessa tämän Lalli – tapauksen jälkeenkin.

Niin Davidin, kuin Filippuksen kapinoissa 1438, näissä myös on vain yksi ” älytön-

tai hullu talonpoika” saanut kapinoista syyt niskoilleen ja viekoitellut muut talonpojat

Ruotsinvallan edustajia aatelisia tai aikaisemmin Roomalaiskatollisen kirkon

edustajia vastaan. Suomalaista talonpoikaa on kaikissa Ruotsin vallan aikaisissa

historiankirjoituksissa aliarvioitu ja tapahtumiin liittyvät asiat muutettu historiaa

Ruotsille todellista myötämielisemmäksi.

Talonpoikaiskapinoiden syiden perustelu ja laajuus, ei vastaa todellisuutta, eikä

kirjoitettu historia ole ollut asiallista. On jätetty selvittämättä, mm. miksi noitavainoja

käytettiin suomalaista talonpoikaisväestöä vastaan. Myös Kalevalainen kansanusko

on pyyhitty historiankirjoituksista lähes olemattomiin, vaikka siitä on mm. Mikael

Agricolan kirjallisia muistiinpanoja 1500- luvulta.

Jos joku muuta väittää, sitten sanotaan, ettei dokumentteja löydy tai ainakaan

asiakirjoista sellaista löydy, mikä todistaisi toisin tapahtuneen (ei voi esittää

historiallista totuutta ilman asiakirjoja- mutta ovatko asiakirjojen sisältö

historiallisesti oikein?).

Ei tietenkään löydy (mm. noitavainojen tuomioista), kun asiakirjat ja kronikat on

kirjoitettu muiden kuin suomalaisten toimesta ja sekin vähäinen määrä mitä

todellisuudesta on ollut tiedossa, niin se asiatieto paloi Turun palon aikana.

Todellisuudessa tilanne oli sellainen, että Ruotsinvallan edustajilla on ollut

asejoukkoja mukanaan 1100- luvulla tunkeutuessaan Suomen alueelle ja talonpojat

olivat tällaista valtaa vastaan. Talonpoikien vastustus on ollut laajempaa, kuin mitä

historiankirjoissa on annettu ymmärtää. Ruotsalaisten tunkeutuminen Suomen

alueelle oli talonpoikien kannalta vihamielistä toimintaa.

Jälkikäteen on selitetty, ettei ole sellaisia dokumentteja, joka todistaisi talonpoikien

vastustuksen tai olisi tapahtunut Kalevalaisen kansanuskon kitkentää Suomessa.

Perusteluna ovat yleensä väitteet, ettei ole mitään evidennssiä esittää sellaista, koska

mitään sellaista ei mainita asiakirjoissa. Se on yleinen vastaus, jos ei ole

tarkoituskaan selvittää miten asia todellisuudessa on ollut.












































Asiakirjoihin kirjoittavat kyseiset vallanpitäjät mikä on näyttää heidän kannaltaan

hyvältä ja mikä jättää historiaan edullisen kuvan kyseisistä valanpitäjistä. Sehän on

aivan yleinen sääntö, että historiaa kirjoitetaan voittajien ehdoilla.

Suomesta ei löydy edes nuoremmista Ruotsinvallan ajoista täysin

totuudenmukaisia asiakirjoja ns. vaikeista asioista. Asiakirjoja löydy edes 1600- luvun noitaoikeudenkäynneistä, jossa tuomittiin

talonpoikia kuolemaan kalevalaisina noitamiehinä. Miksi huonoja asioita

merkittäisiin muistiin tai säilytettäisiin, kun on tiedossa, kuka niitä noitatuomioita

teki ja toteutti ja kuka näistä tapahtumista dokumentteja teki (ei ainakaan suomalaiset

talonpojat), ja silloinhan on selvää mitä muistiin kirjoitettiin ko. edustajien toimesta

ja näiden näkökulmasta (ei ainakaan suomalaisten näkökulmasta).

Tällainen menettelytapa pitäisi olla tutkijoiden tiedossa, ja ymmärtää asiakirjojen

sisältö kyseisessä kontekstissa (kyseisessä ympäristössä ja ajassa). Mutta sellainen

ajatus ei näköjään herätä edes suomalaista kriittistä historiankirjoittajaa?

Todellisuudessa asiakirjanäyttöä on kuitenkin olemassa, jos on vain halua perehtyä

ko. ajan asiakirjoihin, esim. Turun Tuomiokirkon mustakirja on sellainen vahva

näyttö ja Ruotsinvallan lait ja -säännöstö, jonka perusteella oli toimittava.

On myös huomattava, että suomalaisilla (hämäläisillä) talonpojilla oli ollut

järjestäytynyt yhteiskunta, veroineen jo vakiintuneen maanviljelyn ajoista n. 300 –

500 - luvulta alkaen, ennen Ruotsinvallan aikoja (suomalaisen oikeuden alueet).

Suomalaisilla oli oma kieli ja oma historia, Kalevalaisen kansanuskon kautta eli

suomalaisilla on ollut oma kansallinen identiteetti, jota koetettiin noin 500- 600:n

vuoden ajan nujertaa, n. 1200- luvulta alkaen.

Kaksi kysymystä. Oliko Suomen alueella talonpoikien vastustusta ja oliko suomalaisilla oma

pakanallinen Kalevalainen kansanuskonsa ennen Ruotsin nousua Suomen alueelle?

Vastauksia:

1) Suomen talonpojilla oli voimakas vastustus Ruotsinvallan sotaista nousua

vastaan, tällaista on todellakin tapahtunut jo 1100- luvulla, katso seuraavat

”todisteet”, alla 1-8.

2) Suomalaisilla on ollut oma Kalevalainen kansanusko, varmasti ollut jo

pakana- aikana (ks. prof. Kuusi)

Kalevala- kirja ei ole suomalaisen Kalevala ajan alku, kuten joissakin piireissä

edelleen väitetään.

Turun Tuomiokirkon Mustakirja FMU

eli Tuomiokirkon varhaiskeskiajan asiakirjat antavat

tähän vastauksen.

Tässä esimerkkinä Paavin kirjeet 1171 -72 (FMU 24): Apostolinen paavin istuin

on huolissaan, siitä kun kristinuskoa levitetään sotajoukkojen voimin,











































suomalaiset lupaavat säilyttää kristinuskon, mutta sotajoukkojen vetäydyttyä

kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.

Ja alla lisää:

Historiankirjoituksen tarkennuksia talonpoikaisvastustuksesta ja Kalevalaisen

kansanuskon kitkemisestä varhaiskeskiajalla jo 1100 - 1200 – luvuilla (FMU ja REA

sekä kirjallisesti myös Agricola):

Suomeen tehtiin aseellinen maihinnousu (Toistettakoon vuoden 1171 asiakirjan

merkittävä lausuma) Apostolinen paavin istuin on huolissaan, siitä kun kristinuskoa

levitetään sotajoukkojen voimin, suomalaiset lupaavat säilyttää kristinuskon, mutta

sotajoukkojen vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat

saarnaajia.

1. Edellä mainittu 9.9.1171, FMU 24 todistaa, että mm.

Köyliössä oli sotajoukkoja 1150 - luvulla,

eli asevoimia käytettiin suomalaisten talonpoikien (Köyliön Lallin) joukkojen

voittamiseksi (asevoimiin viittaa myös Tarkiainen 2007). Suomalaisten talonpoikien

taholta on ollut huomattavan voimakasta vastustusta, koska vastassa on ollut vieraan

vallan vieraskielistä sotajoukkoa. Suomalaisilla oli vielä silloin käytössään oma

pakanallinen kansanusko- Kalevalainen loitsukulttuuri (ks. evidenssiä, myös kohdat

alla 2- 7).

2. Todellisuutta on myös, että suomalaisilla oli oma

pakanallinen oma kansanusko, Kuten seuraavassa Paavin kirjeessä FMU 27 ja lainauksessa ajalta 11.9.1171 on

mainittuna: ”Olemme kuulleet virolaisten ja muiden noiden seutujen

pakanoiden nousevan ankarasti Jumalan uskovaisia ja kristinuskon palvelijoita

vastaan, riehuvan silmittömästi sekä hyökkäävän kristityn nimen voimaa vastaan”.

Me myönnämme yhden vuoden synninpäästön kaikille, jotka voimallisesti taistelevat

usein mainittuja pakanoita vastaan.

3. Todellisuutta on, että suomalaiset ovat olleet

suurilukuista pakanakansaa ennen ruotsinvaltaa. Perugia 23.1.1229, REA 3. ”Suomen piispa on hankkinut äsken suurilukuisen

pakanakansan Suomessa ja läheisissä maissa”. Suurilukuisuus maininta selittyy

sillä, että myös ns. Novgorodin alueen suomensukuiset on laskettu v. 1229 mukaan,

sillä vasta Pähkinäsaaren rauha 1321 jakoi suomensukuiset väestöt itäiseen ja

läntiseen leiriin (Novgorodin- Moskovan ja näiltä alueilta pohjoiseen Karjalaan

saakka oli paljon enemmän suomensukuista – ja kielistä väestö, kuin Suomen ja

Ruotsin alueella).





































4. Suomalaisten Kalevalaisen kansanuskon pyhiä

paikkoja otettiin kirkon käyttöön (pakolla). Seuraavan kirjeen perusteella on totta, että suomalaisten pakanauskon pyhät

paikat / Kalevalauskon ”shamaani” talonpoikien perintömaat oli luovutettava

(määritelmä on lahjoitettava - pakolla) kirkolle. REA 10, vuonna 1234

Nousiainen.

Paavin kirkon edustaja Suomessa piispa Tuomas ilmoittaa lahjoittaneensa

pakanalliselle kultille omistetun maa- alueen ((Kalevalainen - muita kultteja

Suomessa ei ollut ja kulttimaat olivat pakanatalonpoikien maata, joita lahjoitettiin)

sekä puolet eräästä saaresta, jota kutsutaan Taipaleeksi, kappalaisellemme

Vilhelmille ikuisella omistusoikeudella.

Kalevalaisen kansanusko pyhät maat oli siis luovutettava kirkolle.

Tällainen pakanallinen kulttimaa- alue saattaisi olla tarkemman tutkimuksen

perusteella esimerkiksi Liukkolan - kylän maat, Taipalsaaren kunnassa

(Lappeenrannasta pohjoiseen).

Mikä olikaan tämä kyseinen Taipaleen saari, onko se Karjalan Taipalsaari?

(hypoteesi SL)

Asiaan on vahvistus, suora lainaus Wikipediasta; Taipaleen saari = Taipalsaari:

Vuonna 1415 mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran Lappeen kihlakunta ja

pitäjä, joista viimeksi mainittuun myös Taipalsaari kuului. Taipalsaari muodosti

keskiajalta lähtien oman Taipale-nimisen hallintopitäjän. Taipaleen hallintopitäjä

sai nimensä Kustaa Vaasan määräämästä Taipaleen kuninkaankartanosta, joka oli

ollut sen hallinnollisena keskuksena jo keskiajasta alkaen. Tämän nimi siirtyi myös

myöhemmin muodostuneen aluksi sama-alaisen seurakunnan nimeksi. 1600-luvun

alusta alkaen seurakunnan nimenä käytetään muotoa Taipalsaari, joka on lyhennys

Taipaleen saaresta.

Olivatko Turun ja myös Satakunnan – Karjalan ympäristön alun perin hämäläisten

vanhat Kalevalaiset kulttipaikat jouduttu luovuttamaan uusille ruotsinmaalaisille

tulokkaille tai kirkon käyttöön? Asiasta mainitaan seuraavasti;

Paavi Gregorius IX vahvisti 1229, että Suomen kirkon omistukseen kuluu

pakanallisten yhteisöjen hallussa ollut kulttimaa eli lehdot ja muut pyhät paikat (REA4 Turun tuomiokirkon kopiokirja, FMU 77*). Nämä paikat olivat kuuluneet

aikaisemmin hämäläisille (A. Läntinen 1987:141*). Nousiaisten kirkko oli

merkittävässä asemassa Rooman paavin suuntaan 1200- luvun alussa.

Kuningas Birgerin kirje 1303, sen mukaan kolme ruotsalaista sai oikeuden suorittaa

uudisraivausta ”Hämeen metsissä” (de silvis in Tavasti) Häme ulottui

Suomenlahdesta Pohjanlahteen, ilmiselvästi seudut kuuluivat suomalaisille

hämäläisille, joiden maille ruotsalaiset olivat tunkeutumassa kuninkaan kirjeen

voimalla (Aarre Läntinen, 1987 : 140).

Hämäläisten vanhoja kalevalaisia nimiä ovat mm. Liukko ja Laukko.

Nousiaisten (myöh. Masku- Vahto) kunnassa oli jo ko. Ruotsinvallan aikana

Liukolan ja Laukolan – kylät. Liukolan – kylässä on ollut vanha rautakautinen

asumuspaikka. Vielä 1551 mainitsee Mikael Agricola, että hämäläiset palvoivat omia





























http://fi.wikipedia.org/wiki/Taipalsaari



















jumaliaan, joista olivat mm. Calevanpoijat.

5. Lallin – puolustuskapina sotajoukkoja vastaan 1100-

luvulla

Ruotsi otti vallan Suomessa, Lallin talo otettiin Turun piispalle, myös muutoinkin

talonpoikaisväestön Kalevalaisen kansanuskon kulttipaikat otettiin (lahjoitettiin)

katolliselle kirkolle. Lallin ja talonpoikien yhteinen vastustus oli ”puolustuksellista”,

suomalaiset talonpojat taistelivat Ruotsin vallan sotajoukkoja vastaan (tästä ei mainita

historiakirjoissa?). Tämän sodan voittivat tietenkin asemiehien kanssa liikkuneet

pakana - alueiden valloittajat.

Vallan suomalaisilta ottaneet ”rankaisivat” erityisesti Lallia ja tämän sukua, ottamalla

haltuunsa tämän ja muidenkin talonpoikien maaomaisuutta. Kirkko (Piispa) otti

haltuunsa nykyisessä Kirkkosaaressa olevan Lallin suuren talon ja Köyliönjärven

ympäristössä olevia laajoja Lalloilan maita. Maitaan menettivät myös muut kapinaan

osallistuneet talonpojat. Lalli ja muut Köyliön talonpojat menettivät talonsa ensin

kirkolle ja myöhemmin kirkko kruunulle ns. luterilaisena Kustaa Vaasa otti

kuninkaanvallan voimalla myös maat ja vallan katolliselta kirkolta.

6. Talonpoikaiskapinoita Ruotsinvaltaa vastaan

tapahtui myöhemminkin vastaan Lalli- tyyppisissä

talonpoikaiskapinoissa, mm. Davidin - ja talonpoikien kapina

Vesilahdella, Viikin- kartanoa vastaan ja myös Lammin Porkkalan kartanon

herroja (Maunu Tawast) vastaan sekä Karjalassa Viipurin Filippuksen nousussa

valtaa pitäviä aatelisia vastaan. Kyse on ollut talonpoikien vastustuksesta

vieraanvallan- ja vieraskielistä valtaa vastaan, näistä on olemassa joitakin

historiallisia asiakirjoja, mutta ne on kirjoitettu yksipuolisesti Ruotsinvallan linssien

läpi.

Toisin sanoen Suomen kapinat on aina kirjoitettu historiaan niin, että niissä ei

koskaan ole ollut yleistä ”kansannousua”, vaan kerrotaan, että vain joku

yksittäinen ”hullu” talonpoika on vastustanut maahan noussutta vierasta valtaa.

Todellisuudessa suuria talonpoikaisjoukkoja oli usein (jo Lallista - Nuijasotaan

saakka n. 400 – vuotta) vastustanut vieraskielistä valtaa Suomen alueella.

Tällaista oli ainakin 1170- luvulla Lallin – kapinassa, 1200- luvulla Sääksmäen

(hämäläisten) talonpoikien vastustuksen vuoksi Paavin kirjoittama bulla, kohta 7

alla (talonpojat joutuivat lainsuojattomiksi) ja 1300- luvulla erikoistapaus jossa

suomalaiset olivat mukana.

Vuonna 1343 Virossa oli vielä perintöoikeutensa säilyttäneitä talonpoikia, jotka

nousivat kapinaan aatelisherrojen kartanotalouden laajentumista vastaan. Suomalaiset

lähettivät apua Viron talonpojille ja yrittivät auttaa kapinallisia, mutta suomalaiset

saapuivat kolme päivää myöhässä Tallinnaan (M. Jokipii, Studia Baltica 1989:22).








































Lisäksi 1400- luvulla oli laaja lähes koko sen aikaisen Suomen käsittänyt

talonpoikaiskapinoiden - aalto oli vuonna 1438, jolloin mm. Wiikin, Porkkalan ja

Viipurin alueella kapinoitiin sekä tietenkin 1500- luvulla mm. laajassa

Nuijasodassa, jossa suomalaisten talonpoikien vastustuksen selkäranka murrettiin.

Puhdasoppisuuden 1600- 1700- luvun aikana ei ollut

talonpoikaiskapinoita.

Syynä olivat nuijasodan suuret tappiot (verrattavissa sodan 1939-1945 tappioihin) ja

kuolemantuomioon saakka olevat puhdasoppisuuden lait ja ns. ruotsalaistamisen ajan

tarkoitusperät. Siksi myös muutamia talonpoikien johtajia mestattiin myös Kalevalaisina noitina

varoitukseksi muille.

Siis Kalevalaisuus oli kiellettyä, ja talonpoikien kansanusko oli vääräuskoista

toimintaa ja siten vaarallista Ruotsin valtiolle. Noitavainolait olivat voimassa 1770-

luvulle, ja olivat tarkoitettu kahlitsemaan talonpoikien mahdollisia itsenäisyys

ajatuksia ja samalla ”siirrettiin” suomalaisten tavoitetta saavuttaa omakielinen

suomalainen yhteiskunta (PS. Suomalaisilla oli ollut oma järjestäytynyt

yhteistoiminta ja hallinto jo pakana- aikana Suomessa).

Nämä 1100- luvulta alkaen olevat Ruotsin sotajoukkojen vastustamiset ja

kapinointina ilmenneet itsenäisyyspyrkimykset, kapinat vierasta valtaa ja sen

edustajia vastaan. Koska suomalaisilla oli oma kulttuuri ja hyvin pitkä

suomensukuisten historia ennen jo Ruotsinvaltaa, olivat varmaankin jo tiedossa

Turun oppineiden keskuudessa jo 1600- luvulla* ja viimeistään mm. 1743 ja 1788

mm. Anjalan- liiton upseereilla, jotka jo 1700- luvulla suunnittelivat Suomen

itsenäistymistä Venäjän avulla (*Turun Koulun oppineilla Porthanin johdolla oli jo

tätä tietoa sekä suomalaisilla upseereilla 1743).

Kalevalaisen kulttuuria on ollut olemassa koko

Ruotsinvallan aikana Suomessa.

7. Tässä tuodaan julki, että hämäläisillä (suomalaisilla)

oli omat Kalevalaiset jumalansa, joita he kunnioittivat, vielä 1200- luvulla ja se oli erityisen suureksi vaaraksi

Ruotsin valtakunnalle, alusta alkaen 1700- luvulle saakka

Evidenssiä siitä, että suomalaisilla oli oma kansanusko ja kulttuuri ennen Ruotsin

kautta tuotua katollisen kirkonoppia n. 1150 - 1250 välisenä aikana:

Kalevalaista kansanuskoa vastaan ja hämäläistä talonpoikaisväestöä vastaan

tehtiin aseellisia ristiretkiä Suomeen. Tätä varten värvättiin ja perustettiin aseellisia







































joukkoja (suomalaiset pakanat eivät kääntyneet ”vapaaehtoisesti” katolliseen

kristinuskoon, kuten on annettu ymmärtää).

Esimerkki asiakirjasta:

Perugia 9.12.1237 Lateraani Upsalan arkkipiispalle, FMU 82.

Ne joita kutsutaan hämäläisten kansaksi, jotka ovat piispojen suuren vaivannäön

jälkeen käännytetyt katolliseen uskoon, nyt ristinvihollisten vaikutuksesta kääntyneet

takaisin vanhan erhetyksensä petollisuuteen, niin että he muutamien raakalaisten

kanssa Perkeleen auttaessa hävittävät täydelleen uuden seurakunnan istutuksen.

Siten Ruotsin valtakunta kukistuu pakanoiden julmuudesta ja usko siitä helposti

täysin tuhoutuu, ellei sitä riennetä tukemaan Jumalan ja apostolisen istuimen tuella.

Huom. Erillinen merkintä: Paavi Gregoriuksen hämäläisiä vastaan lähteville

ristiretkeläisille myöntämät erityiset aneet, jotka annetaan meren yli meneville”.

Siis Ruotsissa etsittiin joukkoja sotaretkelle hämäläisiä (Suomen) pakanallisia

talonpoikia vastaan ja mitä heille luvattiin palkkioksi, kun suunniteltiin ”ristiretkiä”

Ruotsista Suomeen. Toimenpiteen tarkoituksena oli hämäläisten muinaisen

pakanallisen Kalevalaisen kansanuskon kitkentä.

PS. Autonomian alkuaikoina juuri Kalevalaan perustuvat tiedot suomalaisten omista

juuristaan, omasta kulttuurista ja - kielestä nousivat tärkeimmiksi

itsenäisyysperusteiksi - oman kansakunnan luomisen peruspilareiksi, jotka olivat

suomalaisilla ja suomenkielisillä olleet olemassa jo ennen Ruotsinvallan

maihinnousua Suomeen.

8. Suomalaisilla (hämäläisillä) oli vielä ja edelleen 1500-

luvulla omat Kalevalaiset jumalansa, ks. Davidin psalttari

kirj. Mikael Agricola vuonna 1551.

Vielä 1500- luvun puolivälissä hämäläisillä oli Kalevalaiset jumalansa

”Calevanpojat”, siitä piispa Agricola kirjoittaa psalttarissaan ”huolestuneena”

talonpoikaisväestön huolestuttavista tavoista ja mainitsee erikseen useita

hämäläisten jumalia nimeltä mm ”Calevanpoijat”, ja samassa Davidin –

psalttari teoksessa hämäläisten Kalevala – kulttuurin henkilönimiä.

Vanhat kalevanpojat olivat muinaisten aikojen kaskenkaatajia jo

vasarakirveskulttuurien maanviljelyn alkuajoista alkaen (n. 2500 eaa. alkaen),

jotka olivat muuttuneet germaanimaanviljelijöistä assimiloitumalla alkuperäisten

jatkuvuusteorian mukaisten suomensukuisten väestöjen kanssa, suomenkielisiksi

muinaissuomalaisiksi /(ks. FMU 82 edellä->) hämäläisiksi talonpojiksi 2000 - 3000

vuoden aikana, siis huomattavasti ennen Agricolan aikaa.

Hämäläisten Kalevala uskonto oli kansan omaa n. 3000 vuotta

vanhaa suomensukuisten perinnettä, joka kumpusi aivan







































samoista perusteista kuin nykyiset uskonnot.

Kalevalaista kulttuuria on selkeästi ollut olemassa Suomessa jo 1000 eaa.

(Kalevalamitta oli olemassa Itämeren alueella jo 1000 eaa.) ja esi- Kalevalaista, n.

7000 vuotta vanhaa suomensukuisten kulttuuria oli ”rakennettu” jo ennen

kalevalamittaa, ainakin kampakeramiikan ajoista alkaen tai se on muodostunut

kampakeramiikan laajan – alueen aikana.

Vanhempi Kalevalainen kulttuuri yhdistettiin hämäläisten

maanviljelykulttuuriin, kaskiviljelyn saapuessa Suomen alueelle n. 2500 eaa.

alkaen (Esim. anglosaksinen kronikka Widsith 600 AD, ”Caelik hallitsi Finnejä”,

sridefinnit olivat metsästäjä suomalaisia).

Talonpoikaiset- maanvijelijähämäläiset (Finnejä) ja metsästäjä hämäläiset /ns.

eteläsaamelaiset tai lappalaiset luontaistaloudella elävät ”suomalaiset”

harjoittivat kaikki vielä 1500 – luvulla Kalevalaista noituutta, vaikka se oli

kiellettyä toimintaa. Noituus ja taikuus olivat lakien ja säädösten perusteella kiellettyä - sekä

kuolemantuomioon saakka olevaa laitonta toimintaa Suomessa

Yllä olevat (kursiivi) asialainaukset 1-6 ovat Suomen varhaiskeskiajan lähteitä –

kirjasta, Toim. Martti Linna 1989.

*********************************************************

Kalevalaisen kulttuurin merkitys suomalaisille /

ruotsalaisten piti kitkeä kokonaan kansanusko

Suomesta,

- ”hämäläisten” talonpoikien vastustus.

Ruotsin aseellinen nousu Suomeen. Kansanuskolla oli niin vanha tuhansia vuosia jatkunut perinne, ettei siitä hevillä

luovuttu, vaikka suomalaisia muutokseen pakolla ajettiin. Kalevalainen kulttuuri oli

täysin suomensukuisten pitkälle kehitetty uskonto, mutta myös monipuolinen

informaatio välinen laajalla alueella asustavien suomensukuisten kesken. Se oli myös

ohjeistus elämän menettelytapoihin. Se oli ongelma. 1100- 1700- luvun Ruotsin

valtaapitävät pelkäsivät Kalevalaisen kansanuskon voimaa, oli vaikea hallita

kristinuskon välityksellä, jos suuri osa kansasta oli kiinni vanhassa kansanuskossaan.

Kristinusko oli sopiva vallan ylläpidon välikappale.

Ruotsinvallan aika. Kansan usko piti kitkeä pois, siihen syntyi väline uskonpuhdistuksen kautta,

keksittiin noitavainot vääräuskoisia varten. Vääräuskoiset pantiin kuriin, päälliköt

teloitettiin ja Suomessa näitä oli hämmästyttävässä määrin suurten talojen isäntiä.

Miksi?







































Koska vanha Kalevalainen kansanusko oli otettu myös hämäläisten talonpoikien

omaksi vallan ylläpidon välineeksi, kuten kristinuskosta oli tullut kuninkaiden ja

keisarien apuväline Rooman Keisareista alkaen. Ruotsin valtakunta käytti myös

kristinuskoa kansan hallitsemiseen ja se nousi tärkeimmäksi vallan ylläpidon

välineeksi aikakin 1200- 1600- luvuilla (mm. Puhdasoppisuuden ajan Noitavainolait).

Eihän kansaa voi hallita jos sillä on eri ajatusmaailma, kuin hallitsijoilla.

Kalevalainen taikuus – ja noituus oli hävitettävä, siihen tarvittiin noitavainolait ja

Puhdasoppisuuden aika. Noitavainot kohdistuivat puhdasoppisuuden luterilaisena

aikana Suomessa pääasiassa suomalaiseen kansanuskon harjoittajien (suomalaisten

Kalevalaisten tietäjien eli talonpoikien -) toiminnan estämiseen ja eristämiseen sekä

kalevalaisten tapojen kaikkinaiseen kitkemiseen, vähemmässä määrin katollisen

uskonharjoittajien tuhoamiseen.

Talonpoikien merkitys Kalevalaisen - perinteen säilyttämisessä.

Suomalaisten Kalevalainen perinne oli siirtynyt Kalevala ajalta 1000 eaa. alkaen (ja

aikaisemminkin) pääasiassa talonpoikien- kaskiviljelijöiden välityksellä keskiajalle,

jolloin Ruotsin valtion otti aseellisesti vallaten Suomen alueen haltuunsa.

Tällöin oli tärkeää, että Kalevalaisen perinteen merkittävimmät levittäjät hiljennettiin.

Kalevalaisen kansanuskon vanhoillisempia ”ortodoksisempia” olivat nimenomaan

hämäläisen talonpoikaisväestön napamiehet (suurtalonpojat), joiden pitkäaikainen

kokemus / historia ”tiesi” miten Kalevalaisessa kultissa piti menetellä.

Talonpoikia tuomittiin kuolemaan nimenomaan noitina, kun noitavainot alkoivat

1500- luvulla ja ne jatkuivat puhdasoppisuuden aikana Suomessa pitkälle 1700-

luvun puolivälin yli. Talonpoikiin kohdistunut Kalevalaisen kansanuskon noitavaino

tuomiot päättyivät 1600- luvun puolivälin jälkeen, mutta ko. valvonta kesti n. 1770 –

luvulle saakka.

********************************************************************

*

Noitavainolakien säätäminen ja noitaoikeudenkäyntien

tuomiot (Joitakin asiakirjoja on tallella, mutta mm. kalevalaisena noitana kuolemaantuomitun

talonpoika Olavi Luikon oikeudenkäyntiä koskevat asiakirjat ovat kadonneet

/hävitetty? Vain mestaajan kuitti on tiedossa)

Noitavainolakeihin ja säädöksiin perustuvia tuomioita ja niiden perusteluja on

peitelty tai jälkikäteen hävitetty, koska tuomiot ja todisteet saattavat olla

”perusteettomia” ja ovat olleet ainakin jälkikäteen näyttäneet suhteellisen rumilta ko.

kansakunnan oikeustapauksilta (esim. Vesilahti / O. Luikko tuomittu noitana 1649,

käräjäoikeuden asiakirjoja ei löydy, mutta tapahtumasta on pyövelin kuitti

19.1.1650). Noitaoikeudenkäyntien määrä lisääntyi 1600- luvulla mm. Örebron

säädöksien kiristämisen jälkeen, jonka noitaoikeudenkäynnit sekä noituustuomiot

myös osoittavat.











































Kalevala kulttuuria harjoittavia ihmisiä eli suomalaisia varten lakeihin ja säädöksiin

oli lisätty tarkoituksella mm. noituus ja taikuus asioita koskevat kohdat, jota myös

käytettiin Suomessa mm. suurehkojen talojen isäntiä vastaan.

Juuri tällä noituus ja taikuus alueella Örebron 1617 uudet vahvemmat säädökset

velvoittivat (siis kuningas velvoitti) pappien olevan aktiivisia ja toimittamaan

noituutta harjoittavat (talonpojat) esivallan eteen. Syyttäjinä toimi esivalta ja

todistajana mm. noituusasioissa kuninkaan velvoituksella em. papit. Suomessa

noitavainoissa ei siten ollutkaan pääasiassa katollisen kirkon jäänteiden lopullisesta

poistamisesta Ruotsin valtakunnasta tai naisten noitasapattiin lentämisestä, kuten

usein harhaanjohtavasti esitetään. Sillä Varsinais- Suomi ja Häme sekä Satakunta

olivat niitä alueita, jossa Kalevalainen noituus oli puhdasoppisuuden valvonnassa ja

syytteitä jaettiin n. 1660-luvulle saakka. Ruotsin vallan naisiin kohdistuneet

noitavainot tapahtuivat vasta 1670 jälkeen ja alueellisesti nämä tapahtuivat pääasiassa

ruotsinkielistä rannikko alueella ja Ahvenanmaalla ja emämaa Ruotsissa. Noitavainot

olivat voimassa Ruotsin valtakunnassa aina 1770-luvulle saakka.

Kuolemantuomioon saakka seuranneita noitavainoja eli käräjäoikeuksien noita-

oikeudenkäyntejä oli mm. Vesilahdella 1600-luvulla, joiden lopullisen tuomion julisti

Turun hovioikeus. Hovioikeuden päätöksen mukaisia kuolemantuomioita toteutettiin,

tämän hetken tietojen mukaan, yli 100. Täytäntöönpanot suoritettiin mestaamalla.

Hovioikeudenpäätökset tehtiin noituusasioista, jossa syytettynä oli yleisesti

talonpoika, vanhan Kalevalaisten tapakulttuurin jatkamisesta, vaikka ne olivat

noitavainolakien ja säännösten nojalla ja Ruotsin vallan toimesta ankarasti kiellettyjä.

****************************************************************

Noitavainot Suomessa:

Tässä muutama tärkeä Ruotsin valtion laki ja säädös, jotka koskivat suoraan

suomalaisten Kalevalaista kansanuskoa, ja joiden perusteella Suomessa tuomittiin

ihmisiä noidiksi tai jonka vuoksi ihmisiä tai ns. tietäjäsukuja siirtyi Raja- Karjalaan ja

Inkeriin. On myös todellisia tapauksia jossa kuolemanrangaistus annettiin ko.

noitavainolakien perusteella rikoksesta, joka oli ns. mahdoton rikos, jota ei voinut

todistaa, mutta syytetty ei myöskään voinut puolustautua

Alla tekstin lainaus kirjallisuus; FT. Nenonen / Noitavainot.

Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että noituus ja taikuus

määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin

Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi.

Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee

rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden

mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota (se oli kierotoilmaisu).

(Hämäläisten ”epäjumalia olivat Calevanpojat, Väinämöinen, Ilmarinen, Rongoteus

jne.) Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan

rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta.











































Vuosina 1627- 52 puhdasoppisuutta edusti Turun piispa Iisak Rothovius, joka oli

ankaran kurin ja järjestyksen kannattaja.

Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden,

joka "tässä maassa on suuresti vallalla" (samana vuonna Olavi Luikko tuomitaan

kuolemaan Kalevalaisena noitana).

Noitavainolakeja oli laadittu tarkoituksella, että suomalaisten kalevalainen

kansanusko ja noituus - ja taikuus on poistettava, koska noituus ja taikuus olivat

nimenomaan Kalevalaista kansankulttuuria vielä 1600-luvun alkupuolella Suomessa

(shamaanien loitsuperinne). Suomalainen omaleimainen kansankulttuuri oli

vieraskielisen valtion ongelma, sen vaikutusta pelättiin. On vaikea pitää kurissa

väestöä, jolla on omat uskomuksensa.

Tässä nousee esiin ns. kuninkaan vallan kasvu. Kuninkaat Kustaa Vaasasta

alkaen ottivat vallan kirkolta ja määräsivät papit valvomaan suomalaisia Suomessa

ja myös Ruotsin suomalaismetsissä, jos joku harrastaa noituutta ja myöhemmin

1600-luvulla taikuutta, on pappien toimesta tuotava esivallan eteen tuomiolle.

Tämä sanotaan selvästi mm. Örebron säädöksessä seuraavasti: "Örebron säädöksen

mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat

noituutta". Tämä tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota.

Kuningas oli määrännyt kirkonmiehet tähän tehtävään

(kaikki eivät sitä hyväksyneet). Sen vaikutus näkyy 1600-luvulla puhdasoppisuuden ajalla.

Lakien noudattamista Kalevalaisen kansanuskon kitkentään ja tuomioiden ankaruutta

osoittaa mm. se, että näissä kirjoituksissa mainittu Vesilahtelainen talonpoika Olavi

Luikko mestataan edellä mainittujen Pietari Brahen ja Iisak Rothoviuksen

koventuneen linjan jälkeen välittömästi vuonna 1649 Vesilahdella.

Tuomio täytäntöönpannaan nimenomaan juuri puhdasoppisuuden ajan

noitavainolakien ja säännösten perusteella, mukana olivat papit, oman paikkakunnan

puhdasoppisuuden voimahahmot kirkkoherrat* Wallennius ja *Stenius, kohteena

olivat nimenomaan Kalevalaista kansanuskoa ”välittäneet” talonpojat Vesilahdella ja

Pirkkalassa.

Vuosina 1643- 1650 talonpoikia tuomittiin noitavainolakien perusteella kuolemaan

juuri *Vesilahdella ja Pirkkalassa sekä lähiympäristössä vähintään kymmenen

talonpoikaa, tuomiot pantiin täytäntöön mestaamalla; Pirkanmaan Sanomat 16.11.06

/Nenonen.

Esim. Kalevalaista noituutta ja taikuutta oli Suomessa vielä ainakin 1600- luvun

puolivälissä, koska Järvenranta- Kaltsilan talonpoika Olavi Luikko oli mestattu

Puhdasoppisuuden aikana, varoitukseksi muille, Kalevalaisena noitana vuonna 1649

Vesilahdella (Marko Nenonen). Asiasta on olemassa Turun veromestari Herra

Balltzar Wernlen kuitti pyövelille 13.1.1650, mutta muut oikeudenkäyntiasiakirjat

ovat kadonneet tai todennäköisimmin tarkoituksella hukattu.












































Olavi Luikon tuomion peruste on Kalevalainen noituus, eli tuomiossa on todettu

nimenomaan että noitamies Olavi Luikko tuomitaan kuolemaan vuonna 1649.

Ks. artikkeli; Liukko – nimen historia 2007, Seppo Liukko

Puhdasoppisuuden lakien tarkoituksena on siis ollut kitkeä tai

juuria kalevalainen kansanusko Suomesta.

(Em. Säädösten ja lakien lainaukset ovat tohtori Marko Nenosen teoksista

Noitavainot).

********************************************************************

****

Kalevala on peräisin Lounais - Suomesta eli vanhasta

Hämeessä (Kuusi /Klinge)

Kalevalan tapahtumista suuri osa olisi ollut Varsinais-Suomen ympärillä eli vanhan

hämäläisen kulttuurin aikana pronssi- rautakaudella, ennen ruotsinvallan aikaa ja

vielä 1300- 1600 - luvulla.

Hämäläisyys edusti 1000- luvulle asti suomalaisuutta (Prof. A. Läntinen). Ks. Liukko

- nimen historiaa ja Kalevala kytkentä -> tai artikkelista Kalevala ja Liukko tai

kotisivulta:

Miksi Kalevalainen loitsurunousperinne aloitti lännestä käsin rappeutumisensa

viimeistään puhdasoppisuuden vuosisadalla (1600-luku), ja miksi se sattuu juuri

Suomessa 1500 -1600 -luvun Ruotsinvallan puhdasoppisuuden aikaan ja

noitavainojen pahimpaan aikaan?

Kalevala on myös ollut todellista, joskin pakanallista kulttuuria suomalaisille, jota

ruotsin vallan aikana yritettiin poistaa, kitkeä eli juuria suomalaisista ja suomalaisilta

(Jouko Vahtola Suomen Historia s. 75-76).

Ei Kalevala eepos ole tyhjästä tempaistu, vastaväitteistä huolimatta.

Ei se ole yksistään kirjallisuus tuote, lyyrinen tai romanttinen kuten jotkut sanovat.

Voihan Kalevalaisessa perinteessä olla historiallista ja esihistoriallista taustaa, mistä

sellainen Kalevala oikein kumpuaa, ymmärretäänkö sitä Suomessa?

Kalevala usko oli Suomessa todellista, huomattavasti ennen ruotsin vallan tuloa

ja vähän sen jälkeenkin 1600-luvulle.

Herää kysymys: Missä sitä harrastettiin. Miksi sitä suomalaiset harjoittivat, jopa

1600- luvulle saakka (ja salaa senkin jälkeen).

Miksi Kalevala kansanperinne hävisi Suomesta, oliko häviämisen peruste Margaret

Murrayn määritelmän mukainen. Pitikö kalevalainen kansanusko kitkeä pois, koska

se kilpaili vallanpitovälineenä ruotsinvallan kanssa, kansalaisten tajunnanvirrasta??

Kansa piti saada kokonaisvaltaisesti vallanpitäjien toiminnan taakse, sehän on selvä.

Puhdasoppisuuden rankkojen lakien avulla suomalaisten kapinointi saatiin

loppumaan ja kalevalainen kansanusko loppumaan.





aliukkohistlyh13s.htm





































PS. Suomensukuisten vanha kansanusko on erittäin vanhaa ja syvälle juurtunutta.

Vaikka kansanusko oli pakanallista se heille yhtä merkittävää, kuin kristinusko tai

jokin muu uskonto ihmisille nykyisin. Näin jälkikäteen on ymmärrettävä 1100- 1600

- luvun tilanne myös sen ajan suomalaisten kannalta, omasta uskosta haluttiin pitää

kiinni.

Kalevala perinteen sanotaan olevan yksi maailman vanhimmista tiedossa olevista

"uskonnoista". Kalevalan loitsurunouden vanhimman kerroksen sanotaan olevan

vanhinta eeposkerrontaa maailmassa, jopa vanhempaa kuin sumerilaisten Gilgames -

eepos (Honko).

***************************************

Puhdasoppisuuden aika Suomessa 1600- luvulla:

Kalevalaisen kulttuurin vaikeudet kristillisenä aikana Suomessa ja noitavainolakien

vaikutus suomalaisiin.

Kalevalaista kansanuskoa juurittiin 1500- 1700- luvuilla noitavainojen

oikeudenkäynneissä Suomesta.

NOITAVAINOLAIT laadittiin jo ennen puhdasoppisuuden aikaa. Suomalaisten

ruotsalaistamisen aika alkoi toden teolla vasta Nuijasodan jälkeen 1600 – luvulla ja

puhdasoppisuuden lait oli osa tätä toimintaa Ruotsin kuninkaan vallan lisäämiseksi.

Koska Nuijasodat ja muut talonpoikien kapinoinnit olivat olleet suuri voimainkoetus

myös Ruotsalaisille.

Ruotsinvaltion politiikka muuttui kovemmaksi ja todelliseksi 1600- luvun alussa ns.

ruotsalaistamisen aika alkoi voimallisesti, suomenkieli oli tarkoitus lopettaa,

suomalaisia siirrettiin suuria määriä mm. Ruotsin ns. suomalaismetsiin ja Balttian

”sotilassiirtokuntiin” sekä Karjalaan ortodoksi karjalaisten tyhjiksi jättämille alueille

1600- luvun alussa. Näillä väestösiiroilla vähennettiin samalla myös suomalaisten

kapinointien määrää, koska ”pakkosiirrot” olivat jopa 10 – 20 % suomalaisten sen

aikaisesta määrästä (n. 300. 0000 asukasta), samalla otettiin laajamittaisesti käyttöön

Puhdasoppisuuden noitavainolait. 1600- luvun alussa.

Suomalaisilla ei ollutkaan kapinointia ruotsalaisia vastaan 1600- luvulla (Huom. vrt.

1500- luku ja 1700- luku mm. Anjalan- liitto jne..).

Suomalaisten oman kansanuskon eli kalevalaisen kulttuurin kitkentä aloitettiin

erityisesti 1600- luvun puhdasoppisuuden nimissä.

Tähän viittaavaa lainsäädäntöä oli valmisteltu jo Kustaa Vaasan aikana 1500- luvun

alussa

(esitän tässä säädökset toistona koska asiasta on jostain syystä paljon ns.

vaikenemisilmiötä):

Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että noituus ja taikuus

määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin

Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että

noitia ja epäjumalan palvojia (hämäläisten ”epäjumalia olivat Calevanpojat,












































Väinämöinen, Ilmarinen, Rongoteus jne.) tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän

jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti

kuolemantuomiota (se oli ko. asiasta ”sovittu” kierotoilmaisu). Örebron 1617

säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka

harjoittavat noituutta.

Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein

noitavainojen kohde 1500- 1600-luvulla. Tämä Noitavainot Suomessa teksti ei koske niitä myöhemmin Ruotsista levinneitä

naisiin kohdistuneita ns. noitasapatti syytteitä ja tuomioita, joissa mm. lapsi saattoi

”joutua” todistamaan äitiään vastaan 1600-luvun loppupuolella.

Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja pääasiassa talonpoikien oma

kansanusko, koska ruotsalaisilla ei ollut vastaavaa vanhaa omaa kulttuuria, kuten

suomalaisilla, oli sangen tärkeää saada sellainen yhteenkuuluvuuden tunne poistettua.

Toisaalta ”vierasuskoista” väestöä on vaikea saada luotettavasti liitettyä

Ruotsalaiseen yhteisöön, siksi suomalaisten kansanusko piti kieltää.

Kalevalainen kansanusko suomalaisten omalla kielellä oli epämääräistä ja epäluuloja

herättävää noituutta, jota Kuningas käski pappien ankarasti valvomaan ja

”ilmiantamaan” kruunulle (kuten joillakin alueilla innokkaimmat Ruotsinvallan

kannattajat tekivätkin esim. Vesilahti). Pakanallinen kansanusko oli myös

kerettiläisyyttä ja myös noitavainolakien kautta kiellettyä toimintaa (kuten

kristinuskon katolilaisuus).

Kalevalainen kansanusko myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristöstä,

ruotsinvallan voimakkaimmasta keskuksesta ja sen ympäriltä. Kalevalaisen noituuden

ja taikuuden harrastamisen kieltämisen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta.

Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla, taikuus oli noituuttakin pahempaa,

sillä noituutta esivalta ei pelännyt. Sillä puhdasoppista uskoa tai vieraskielisen

esivallan valtaa ei voinut ylläpitää ”menestyksekkäästi” taikojen tekijöiden joukossa

(Nenonen).

Suomen historian kirjoittaja prof. Jouko Vahtola kirjoittaa: "Kristinusko ei juurinut

perinteistä kansanuskoa suinkaan yhdellä kertaa" (Vahtola 2004:75-76).

*******************************************************************

Syyt Kalevalaisen runouden muuttumiseen ja miksi se

muuttui tai melkein hävisi.

Kalevalaisessa runoudessa kuvatut loitsut saivat uutta sisältöä kristinuskon aikana,

koska varsinainen pakanakulttuuri oli jo silloin kiellettyä toimintaa. Kalevalaisten

runojen iki-vanhoihin muotoihin liitettiin tai oli pakko liittää, jopa kristillistä asiaa.

Muutoin Kalevalaista kulttuuria ei olisi enää voinut levittää.




































Lönnrot joutui itse runoilemaan tai lisäämään omia ajatuksiaan Kalevalan runoihin ja

loitsuihin, koska nämä uudet kristilliset aineksien vaikutukset näkyivät jo liian

voimakkaina Kalevalan laulajien epiikassa.

Lönnrot halusi saada Kalevalassa talteen aidon ja muinoin käytössä olleen

kalevalaisen kansankulttuurin. Lönnrot halusi löytää ja tallentaa vain alkuperäisen –

arkaaisen Kalevalan.

Kalevalamittaisen runouden muuttumista heijastavat esimerkiksi piispa Henrikin

surmavirsi 1200- 1300-luvulta, osittaa kalevalamittaisen runouden joustavuuden, sitä

sovellettiin tarvittaessa kristillisiin aiheisiin.

Elinan surmaruno 1400- 1500-luvulta jolloin oli jo piilotettua valtapolitiikkaa, joka

kohdistui Ruotsin leiriin siirtynyttä talonpoikaista kartanonherraa vastaan. Tämä runo

säilyi Vesilahtelaisen talonpoikaisväestön sukukronikkana puhdasoppisuuden ajan

yli, josta sen vasta 1830-luvulla mm. Elias Lönnrot tallensi Kantelettaren sivuille.

Mikael Agricolan ja myöhempienkin oppineiden mukaan Hämeessä kuitenkin vallitsi

vielä 1500-luvulla täydellisesti taito sepittää ja esittää pakanuudenaikaisia Kalevalan

mittaisia runoja. 1600-luvun puhdasoppinen kirkko ja varsinkin kruunu pyrki muun

muassa noitavainolakien avulla kitkemään ja sammuttamaan kaikki epäkristillisinä

pidetyt perinteiset runot ja tavat.

Ruotsinvallan aikana Kalevala usko muuttui maanalaiseksi uskoksi ja se oli

kiellettyä. Kalevala usko haluttiin kitkeä, Ruotsin kruunun noitavainolakien sekä

puhdasoppisuuden aikana 1500- 1600-luvulla. Suomen Historian 2004 kirjoittaja

prof. Jouko Vahtola kirjoittaa: "Kristinusko ei juurinut perinteistä kansanuskoa

suinkaan yhdellä kertaa". Kansanusko joutui siirtymään tai tiivistymään Varsinais-

Suomesta sen ympäristöön Häme /Satakunta alueelle ja sieltä myöhemmin

syvemmälle Itä-Suomeen ja Raja-Karjalaan, josta Kalevala eepoksen kokoaminen

pääasiassa tapahtunut (Karelia /Matti Kuusi).

Kalevalaisen kansanuskon kitkemisestä Suomesta: Myös prof. Pentikäisen kirjoituksissa on mainittu, että Kalevalaista - runoutta,

loitsuperinnettä ja - kansanuskoa on yritetty kitkeä pois suomalaisilta Ruotsin vallan

aikana. Pentikäisen mukaan asiasta on noitavainoihin liittyviä oikeudenkäyntien

pöytäkirjoja olemassa. Myös mm. Tohtori Pöllä mainitsee väitöskirjassaan, että ko.

kalevalaisia tietäjäsukuja on paennut Ruotsin vallan noitavainoja Savoon ja

Karjalaan, pois Ruotsin vallan ytimestä (Varsinais- Suomesta) ja sen ympäristöstä.

************************************************************

Puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien ”tarkoitus”:

Miksi oli tarve kitkeä kansanuskoa ja rajoittaa talonpoikaista ”itsenäisyyttä











































Noitavainolakeja ja niiden vaikutusta suomalaisiin ja Suomessa on tutkinut FT.

Nenonen ja toisaalta historian prof. Jouko Vahtola on kirjannut, että suomalaisten

kansanuskoa on rajoitettu ja kitketty ja että kansanusko oli maanalaista toimintaa

nimenomaan puhdasoppisuuden aikana.

Nämä asiat on selkeästi esiin tuotu, mutta yleensä suomalaiset eivät tunne

puhdasoppisuuden aikaa tai siitä on kerrottu ”vaieten”. Kalevalainen kansankulttuuri

ja talonpoikaislevottomuudet Ruotsinvallan alusta alkaen ovat olleet jatkuva ongelma

Itämaan ruotsalaiselle sotilassäädylle, eli aatelisille.

On ymmärrettävää, että vieraanvallan edustaja Suomessa yritti tukahduttaa

kansallisen kulttuurin merkit, kuten Kalevalaisen kansanuskon kokonaan.

Suomalainen Kalevalainen kulttuuri oli erityisen omaleimaista, ja jota vieraskielisen

vallan oli vaikea ymmärtää. Vastaavan tyyppistä erittäin vanhaa omaa

kansankulttuuria ei ruotsalaisilla ollut, siksi sellainen suomalainen vahva kulttuuri oli

kitkettävä. Taikuus tai muut kalevalaiset loitsut ja suomalaisten eriskummalliset

menot piti lopettaa.

Nuijasodan jälkeen lainsäädäntöä kiristettiin ja kansanuskoa poistettiin kovin ottein

1600-luvulla.

On pohdittu mitkä olivat syyt, miksi

talonpoikaiskapinat loppuivat 1600 – luvulla? Vaikka talonpoikaiskapinoita oli ollut Suomessa jokaisena vuosisatana sitä ennen,

alkaen Lallista-, hämäläisten – sääksmäkisten - Davidin kapinoista alkaen

Nuijasotaan saakka 1597 (ks. myös asiaan liittyvänä Liukko- nimen esihistoriaa

artikkelin lyhyt esittely tästä). Puhdasoppisuuden aika on ehkä myös tärkein syy siihen, että kalevalaisen

kansanuskon väistymisen kanssa samanaikaisesti, loppuivat talonpoikien kapinat

Suomesta. Puhdasoppisuuden aika oli suomalaisten ruotsalaistamisen aikaa

Suomessa.

Suuria ongelmia oli Ruotsin vallan tai Ruotsin vallan edustajien, aatelisten ja

talonpoikien välillä edelleen. Eivät ristiriidat olleet minnekään hävinneet. Kapinat

loppuivat puhdasoppisuuden aikana - ja sen vaikutuksesta, koska talonpoikien omaa

"vapautta" rajoitettiin ja talonpoikien Kalevalainen kansankulttuuri lopetettiin,

Nuijasodan ja puhdasoppisuuden kovilla keinoilla.

Kuinka suuri oli Kalevala - kulttuurin (kansanuskon) merkitys suomalaisille ja

suomalaisten identiteetille ja miksi sen kitkentä oli niin tärkeää Ruotsin kuninkaille.

Lisäksi tarkastellaan mm. Puhdasoppisuuden ajan

toimenpiteiden seurauksia Suomessa. Johtivatko em. syyt; esim. monet talonpoikaiskapinat ja mm. Kalevalaisen kulttuurin

kitkentä, osaltaan suomalaisten itsenäisyysajatusten heräämiseen.










































Edellisten tapahtumien seurauksena mm. oppineet, mm. prof. Porthan ja pappi

Juslenius, ammensivat fennofiili aatteensa suomalaisilta esi- isiltään jo 1500- 1600-

luvun tapahtumien ja uusien mm. Kalevalaan suomalaisuuteen perustuvien tietojen

perusteella ja sitten 1700- luvulla, myös suomalaisten aatelisten suomenmielisyys

nousi esiin mm. Anjalan - liiton suunnitelmissa.

Itsenäisyysajatuksena oli, miten Ruotsinvallasta irtaantuminen olisi mahdollista.

Suunnitelma oli ollut esillä jo 1743 ja uudelleen Anjalan- liiton toimesta 1770-

luvulla (erityisesti mainittiin kirjeenvaihdossa, että ko. asiasta ei saanut ilmoittaa

Ruotsin edustajille).

Anjalan – liiton tavoitteena oli ensiksi autonominen itsenäisyys, liittosopimus asiasta

ja vallankumoussuunnitelma tarvittaessa sekä sitä kautta Suomen itsenäistyminen.

Anjalan liiton johtohahmo oli Armfelt ja Jägerhorn, toisaalla myös Suomenlinnan

komentajana ollut vara -amiraali Carl Olof Cronstedt oli Jägerhorneja äidin puolelta.

Myös asiakirjoista on selvinnyt, että ainoana ko. kapinasta kuolemaan tuomittu

(täytäntöönpantu) oli Hästesko, joka oli Jägerhornin velipuoli. Lisäksi on selvitetty,

että Suomen ensimmäiseksi fennofiiliksi mainittu Juslenius ja Porthan olivat myös

sukulaisia keskenään, he olivat Suomen itsenäisyyden kannalla ja Anjalan- liiton

päätösten ja ajatusten taustahahmoja kuten myös Sprengtporten.

Jo yksistään em. sukulaisuussuhteiden perusteella oli hyvin oletettavaa, että

suomalaisten upseerien ja oppineiden ”salaliitto” oli hyvin suunniteltu ja luotettaville

tahoille aluksi informoitu. Vaikka Anjalan – liiton yritys sillä kertaa epäonnistui, oli

ko. epäonnesta opittu riittävästi seuraavaa kertaa varten. Suomen sodan alkaessa 1808

ja mm. Suomenlinnan antautuminen vaikuttivat siihen, että Suomi sai autonomian,

mikä oli selkeästi tarkoituskin Anjalan- liiton ja Sprengtportenin suunnitelmissa 1778

ja jo aikaisemmin 1743 Suomen kuninkaan valinnasta alkaen (Hessenin prinssi).

Tämän artikkelissa selvitetään 1600- 1700 -luvun pappien ja oppineiden sekä

upseerien Suomen autonomia- ja itsenäisyystoimenpiteitä Ruotsinvallan aikana.

Tästä on olemassa laaja Anjalan- liittoon liittyvä asiakirjanäyttö. Merkittävimmät

henkilöt Suomen itsenäisyyden ajamisessa olivat mm. Juslenius, Porthan,

Sprengtporten, Armfelt, Jägerhorn, Hästesko, Mannerheim jne.

Suomen itsenäisyyden kannalta tärkein asiakirja eli Suomen itsenäisyysjulistus, on

tehty Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Julistuksen tekijä Yrjö

Maunu Spregtporten oli Pariisissa perehtynyt ko. esimerkin eli USA –

itsenäistymisasioihin sekä tavannut Pariisissa mm. Benjamin Franklinin

(Ks. erikseen Suomen itsenäisyys ajatukset ja taustat artikkeli, lähdetietoineen -

tulossa, kirj. Seppo Liukko).

Kalevala ja suomalaisuus ”pelastui”:

Suomalaisuus ja suomalaisten oma moni tuhatvuotinen kulttuuri ja -kieli

”palautettiin” kansakunnalle










































Mielestäni Nuijasodan ja puhdasoppisuuden liian rajut toimenpiteet herättivät

suomalaiset ajattelemaan asioita omalta kannaltaan. Kokemukset jäivät muhimaan ja

seuraavien sukupolvien aikana heräsi kansallisuus ajatuksia ja keinoja miten päästä

itsenäiseksi kansakunnaksi. Tähän tarvittiin suomalaisia varhaisnationalisteja,

viemään Suomi autonomiaan ja herättämään koko kansa Kalevala tietoisuuden ja

mm. Kalevala- eepoksen ja taiteiden kultakauden kautta. Suomalaisilla olikin nyt

oikeus omaan historiaan ja kulttuuriin ilman noitavainoja.

Suomalaisilla oli oikeus omaan kieleen sekä mahdollisuus omakielisen suomalaisen

koulujärjestelmän aloittamiseen.

HUOM: Tätä ei koskaan olisi saavutettu Ruotsinvallan aikana.

Autonomian aikana suomenkieli säilyi, ja koululaitos käynnistettiin, Kalevala saatiin

palautettua ja tie Suomen itsenäisyyteen oli mahdollista. Suomalaisilla oli kaikki

omaan kansallisuuteen tarvittavat ainekset oma yhteinen kieli, oma - omaperäinen

vanha kulttuuri – Kalevalainen kulttuuri ja siten suomalaisilla oli suomalaisuuden

perinteet, jotka olivat olemassa jo 1000 vuotta ennen ajanlaskua. Siksi suomalaisuus

oli olemassa myös 1100- luvulla, kun Suomen alue otettiin sotilaallisesti

vieraskielisen vallan haltuun.

On muistettava myös 1100- 1700- luvun talonpoikaisjoukkoja ja näiden johtajia

Lallia, Davidia ja Jaakko Ilkkaa sekä muita vastaavia suomalaisia, jotka ovat

panneet henkensä alttiiksi taistellakseen Suomen valloittamista vastaan ja koettaneet

irrottautua Ruotsin vallasta eli taistelleet Nuijasodan tyyppisissä kapinoissa vieraan

vallan vieraskielistä hallintoa vastaan.

1600- 1700-luvun varhaisnationalistit, suomalaiset papit (mm. Juslenius) ja - muut

oppineet (Porthan) sekä - sotilaat (Anjalanliitto 117 upseeria eli lähes kaikki

suomalaiset 1700- luvun loppupuolen upseerit – taustalla Sprengtporten ja

Armfelt) olivat aikansa suomalaisuutta.

Tietoa Suomalaisten omasta Kalevalaisesta kulttuurista ja historiasta oli jo olemassa,

Suomen autonominen itsenäisyys- julistus (Sprengtporten) oli alkua suomalaisuuden

säilymiselle.

1800-luvun suomalaisten autonomia, taiteen kultakausi, Kalevala 1835 ja 1849,

Kanteletar ja SKVR:n laaja kansanrunouden arkisto oli suomalaisten, jopa 3000 -

5000 vuotta vanhaa Kalevala kulttuuria. Kalevala – eepoksen ilmestyminen aiheutti

Suomessa suuren kansallistunteen ja tietoisuuden nousun - josta seurasi itsenäisyys

1917.

Ks. artikkeli Seppo Liukko, Suomalaisuus ja suomalaisten lähtökohdat

kansallisvaltion muodostamiseksi olivat jo 1100- luvulla

******************************************************************

Yhteenveto:










































Suomalaisilla on ollut oma kulttuuri ja oma kieli sekä erittäin pitkä historia, joita

sanotaan oman kansakunnan perusteiksi.

Suomalaisuus kumpuaa Kalevalasta.

Asejoukkoja on tarvittu suomalaisten hallitsemiseen 1100- luvulta alkaen.

Talonpoikais- ”kapinoita on ollut jatkuvasti Nuijasotaan saakka 1595, sen jälkeen

Puhdasoppisuuden aika.

Talonpoikaisväestön osuus lähes 95 % suomalaisista oli 1500 – luvulle saakka.

Suomalaisten oma kansanusko jatkui 1600- luvulle saakka ja senkin jälkeen

muuttuneena.

Suomalainen talonpoika nujerrettiin viimeistään nuijasodassa ja henkisellä puolella

suomalaisia yritettiin nujertaa lopullisesti puhdasoppisuuden aikana, jolloin

puhdistettiin lähes täydellisesti Kalevalainen kansanperinne ja tarkoituksena oli

lopettaa myös suomenkieli. Siksi Suomessa virisi ajatus Ruotsinvallan lopettamisesta,

mutta miten?

1600- luvun lopun ja 1700- luvun Turun Akatemian oppineet Porthanin johdolla ja

papit Juslenius tunnetuimpana edustajanaan aloittivat merkittävän nationalistisen

toiminnan, vaikka voimassa oli vielä puhdasoppisuuden noitavainolait. Nämä

tunsivat jo suomalaisten monituhatvuotisen Kalevalaisen menneisyyden (Agricolasta

alkaen) ja aloittivat suomalaisten itsenäisyysajattelun. Tätä toimintaa täydensivät

suomalaiset sotilaat 1700- luvun lopulla, Anjalan – liiton yli sata upseeria (mukana

mm. Mannerheimin isoisän isä), Sprengtporten vahvana taustavoimanaan ja lisäksi

Armfeldt:llä oli suuri merkitys, että tie vei autonomiaan ja siihen liittyviin

tapahtumiin ja Suomen sotaan (Spegtporten laati Suomen itsenäisyysjulistuksen).

Kalevala tietoisuus suomalaisille uudelleen vasta 1800- luvulla, se oli tavallaan

suomalaisen identiteetin uudelleen syntymisen perusta. Autonomian ja oman kielen ja

– kulttuurin (Kalevala) kautta luotiin Suomesta oma kansakunta ja myöhemmin

itsenäisyys.

********************************************************

Seppo Liukko 2007 © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

********

Ks. Seppo Liukko kotisivuilta /etusivun vasen valikko mm. seuraavat artikkelit;

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Anjalan-

liitto_Suomen_itsenaisyysjulistus,_Sprengtporten-Armfelt-

jne._kirj.Seppo_Liukko.htm

Anjalan liitto – suomalaisuus, mistä aateliset ammensivat itsenäisyysajatuksensa

1700- luvulla

suomensukuisten Kalevala - aika (esi - Kalevala ennen Kalevalamittaa),

lyhyt Kalevala kulttuurin selvitys,

artikkeli c13. Kalevala aika,

suomensukuisten laajat alueet ja c13a.

Kalevala kulttuurin aika Suomessa lisätieto ja

Liukko- nimen historiaa viim. tutk. tiedot 12/2008

































http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Anjalan-liitto_Suomen_itsenaisyysjulistus,_Sprengtporten-Armfelt-jne._kirj.Seppo_Liukko.htm



Anjalan_liitto-suomalaisuus,_SeppoLiukko14.1.2010.htm










Paluu Seppo Liukko kotisivuille / etusivu



noitavainot suomessa ja puhdasoppisuuden aika, kirjnoitavainot ja puhdasoppisuuden aika suomessa...

Documents