newsletter 4 / 08

Helin Intia valokuvin s. 16

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI 4/08

2

Vuosi Maailmanvaihdon sivarina

M

Pääkirjoitus

ikä ihmeen Maailmanvaihto? Aloitettuani siviilipalvelukseni Maailman-vaihto ry:ssä maaliskuussa 2008 olen joutunut lukuisia kertoja vastaamaan tähän ihmisten kummastuneina esittämään kysymykseen. Jälkeenpäin ajatel-len en itsekään tiennyt keväällä Maailmanvaihdon toiminnasta juuri mitään,

ja siviilipalvelusaika onkin ollut monessa suhteessa tärkeä oppimiskokemus.

Käytännön työ Maailmanvaihdossa on havahduttanut huomaamaan, mitä kaikkea monenlai-sia maita ja kulttuureja kattavien vaihto-ohjelmien ruohonjuuritason organisointi pitää si-sällään. Työtehtäväni ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja aika on tullut harvoin pitkäksi. Olen päässyt kokeilemaan kaikkea 50 nälkäiselle vaihtarille kokkaamisesta EU:n rahoitushake-musten täyttämiseen – molemmat omalla tavallaan opettavaisia kokemuksia! Tämä työnku-van monipuolisuus, joka varmasti liittyy myös monien muiden pienten järjestöjen arkeen, on ollut rikastuttava kokemus ja tuonut vaihtelua työpäiviin. Aamulla ei koskaan voi varmasti arvata, mitä kaikkea iltaan mennessä on päässyt tekemään. Olen saanut Maailman-vaihdossa hoitaakseni vastuullisia tehtäviä, ja päässyt myös esittämään ajatuk-siani toiminnan kehittämiseksi. Arvostan todella paljon tätä avointa ja luotta-vaista työilmapiiriä!

Sivarivuoden tärkein anti ovat ne monet uudet ihmiset (ja samalla maat ja kulttuurit) joihin olen saanut tutustua. Toimiston väki, hallituslaiset, ulkomaalaiset ja suomalaiset vaihtarit, isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat ovat kaikki jollain tavalla osa isoa perhettä, vaikka kaikki ”perhesiteet” eivät ole tietenkään yhtä vahvoja. Maailmanvaihto tuo yhteen ihmisiä maailman eri kolkista jakamaan kokemuksia ja arkea keskenään ilman aatteellisia rajoitteita tai kohtaamisille ase-tettuja tiukkoja tavoitteita. Pidän tämän työn merkitystä tärkeänä, ja olen itsekin oppinut paljon Maailmanvaih-don mahdollistamien kohtaamisten kautta.

Aika tammikuun lopulla päättyvän siviilipalveluk-sen jälkeen on vielä avoin kirja. On hyvin mahdol-lista, että jossain vaiheessa päädyn vielä ”vaihtamaan arkea” ja suuntaamaan vapaaehtoistyöhön jonnekin päin maailmaa. Toivottavasti tapaamme taas, Rovaniemellä, Tegucigalpassa tai jossain siltä väliltä! Kiitos teille kai-kille hienosta vuodesta maailmanvaihtolaisena!

Mikko Lipsanen, Maailmanvaihto ry:n siviilipalvelusmies 08-09

3

Letter f rom the Civilian serviceman

hat on earth is this Maail-manvaihto? After I started my civilian service at Maailmanvaihto on March

2008, I have had to answer this question several times. When I think of it now, I myself knew very little about Maailman-vaihto in spring when I started working at the organisation, and the period has turned out to be an important learning experience in many ways.

While working at Maailmanvaihto I have got an idea of all the numerous things that are involved in the grassroot-level organi-sation of exchange programmes covering different countries and cultures. My tasks have been very diverse, and I haven’t had many occasions to get bored. I have been able to try all kinds of things from cook-ing for 50 hungry volunteers to fi lling EU funding application forms – both of which have been instructive experiences, although in different ways! This versatility of tasks, which is surely typical also for other small NGOs, has been an enriching experience. In the morning it is impossible to say for sure what kind of things one will get to do dur-ing the day. At Maailmanvaihto I have been given tasks with lot of responsibility and I have had a chance express my ideas on the development of the organisation’s activi-ties. I appreciate very much the open and trustful working atmosphere that I have been part of!

The most important part of the civilian service year have been the many new peo-ple (and at the same time countries and cul-tures) that I have had chance to meet. People at the offi ce, members of the board, Finn-ish and foreign volunteers, host families and host projects are in a way all part of a big family, even though all the family ties are of course not equally strong. Maailmanvaihto brings together people from different cor-ners of the world to share their experiences and everyday life without ideological limita-tions or strict objectives set for the meetings. I think this is very valuable work, and I have also learned a lot through the contacts that Maailmanvaihto has made possible.

I will fi nish my civilian service period at the end of January, and the future remains still open. But it is very possible that at some point I will also decide to “change the scene” and go to do volunteer work some-where abroad. I hope we will meet again, at Rovaniemi, Tegucigalpa or somewhere in between!

Thank you all for a great year as part of the Maailmanvaihto family!

Mikko LipsanenCivilian serviceman at Maailmanvaihto ry / ICYE Finland 2008-2009

My year as a civilian serviceman at Maailmanvaihto

W

Maailmanvaihto hakee sivaria, Newslett er taitt ajaa

ja isäntäperheitäs. 26

4

Tunnelmia Intiasta:

Anton s. 13 ja Heli s. 16

Anna von Bonsdorff : Osu Childrens Home GHANA

s. 9

Sisältö

Heidi Perälä Costa Ricass a s. 6&

Camilla Aspelin i Bolivien s. 14

5

ICYEntoiminnanlähtökohtaICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalais-järjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdolli-suuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansa-laisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikis-sa maanosissa. Suomessa Maailman-vaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosit-tain.

Vastavuoroisuus-periaateMaailmanvaihdon ohjelma on vasta-vuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lä-hettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria va-paaehtoistyöhön Suomeen. Näin jär-jestämme kulttuurien välisiä kohtaa-misia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja eri-laiset työyhteisöt ottavat vastaan ul-komaalaisia vapaaehtoisiamme. Isän-täperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vierais-ta kulttuureista kiinnostuneet. Vapaa-ehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Pääkirjoitus 2

Sisältö 4

VOLUNTEERING

Tilanteita Costa Ricasta 6

Anna i Africa 9

Intiassa kaikki hyvin 13

Bolivia - det bästa beslutet 14

Intia valokuvin 16

SYKSYLLÄ TAPAHTUNUTTA

Paluun jälkeen - muistoja palanneiden leiriltä 19

SM-päivät 22

Joulun odotuksesta Intiassa 23

Uutisia 24

Mukaan Maailmanvaihdon toimintaan? 26

Tapahtumakalenteri 27

Sisältö

6

Volunteering in Costa Rica

M ajoituin Nooran, toisen vapaae-htoisen, kanssa samaan väliaikai-

seen perheeseen. Alussa oli hankalaa sillä en osannut puhua, saati sitten kuun-nella espanjaa. Joitain sanoja ymmärsin ja sain ulos suusta, mutta vain muutamia. Espanjan ymmärtämistä hankaloitti äidin (hänen mukaansa) kaunis aksentti. Per-heen äiti puhui ainoastaan espanjaa, joten kieltä osaava Noora puhui äidin kanssa minunkin puolestani. Ensimmäisten viikkojen aikana per-heen äiti luuli, että hal-uan vaihtaa perhettä. Tämä oli luultavasti siksi, että puhuin Nooran kanssa suomea ja vain muutaman sanan espanjaa aina sitä mukaan kuin opin enemmän kieltä. Mutta tosiaan, tun-tui välillä avuttomalta, kun ei vain tajun-nut mitä ihmiset puhuivat!

Sopeutuminen Costa Ricaan oli yllät-tävänkin helppoa, kiitos Suomen ICYEn! Luulen, että aika jonka olin Nooran kanssa, auttoi myöskin sopeutu-maan, sillä “pala Suomea” oli matkassa mukana. Lisäksi leiri, jonka paikallinen järjestö ACI meille järjesti, sekä espan-jakielen kurssi, auttoivat sopeutumaan. Niin.. ja ne sadekuurot. Muistui mieleen Suomen syyssateet. Mukavaa. Kolmen viikon kuluttua saapumisesta muutin omaan vakituiseen perheeseen.

Apua! Oli pärjättävä omalla espanjalla ja opittava nopeasti lisää kieltä! Onneksi veli puhui englantia, mutta muu perhe ainoastaan espanjaa. Äiti, sisar ja isä oli-vat ymmärtäväisiä, samoin muut suku-laiset jotka asuvat lähellä. Myöskin per-heen ravintolassa työskentelevät naiset olivat kärsivällisiä selittämään sanojen merkityksiä. Tosin edelleenkin hanka-

luuksia tuottaa ymmär-tää isän puhetta. Aina kun hän yrittää puhua selkeästi ja rauhassa, en ymmärrä sanaakaan. Vähitellen kuitenkin ymmärrän kieltä yhä enemmän ja enemmän. Kirjoitan uudet sanat

ylös ja luen monisteita jotka sain kie-likurssilta San Josessa ollessani.

Uusi perhe ja uudet rutiinit opit-tavina

Välistä on kuitenkin hankalaa, tai pikem-minkin epämukavaa, sillä uusi perhe kuuntelee jokaisen sanan jonka sanon ja tarkkailee tekemisiäni. “Heidi tykkää tästä.. Heidi ei syö tätä..” Useinkaan ihmiset eivät tajua, että ymmärrän puhetta paremmin, kuin mitä itse puhun, joten monesti kuuntelen sivusta, kun ihmiset puhuvat minusta. Asun lähes keskellä ei mitään, kahden kaupungin välimaas-tossa. Pyörällä kulkeminen on vaarallista perheen mukaan, ja siksi on kuljettava

“Kolmen viikon kuluttua saapumisesta muutin omaan vakituiseen per-heeseen. Apua! Oli pär-jättävä omalla espanjalla ja opittava nopeasti lisää kieltä!”

TILANTEITA COSTA RICASTA Teksti: Heidi Perälä

7


busseilla. Kun on tottunut pyöräilemään joka paikkaan ja olemaan itsenäinen, vaatii rauhallisuutta antaa itselle aikaa sopeutua uuteen kotiin. Samoin se, etten omista omaa huonetta, vaan jaan huoneen 13-vuotiaan siskon kanssa.

Koti sijaitsee lähellä Tyyntä valtamerta, ja lisäksi ylitän päivittäin suuren joen joka on tunnettu krokotiileistaan. Näkymä sil-lalta on upea, joka aamu se pysäyttää katseeni. Koska kotitalo sijaitsee syrjä-seudulla, pihassamme liikkuu apinoita, kolibreja, papukaijoja, peuroja ja samma-koita. Koska arvostan luontoa ja eläimiä, useinkin nautin olostani. Voin tarkkailla ympäristöä.

Ihmiset täällä ovat auttavaisia ja huvittavia. Kun jouduin väärään bus-siin, puolet bussin ihmisistä auttoivat minua selviytymään oikeaan bussiin. Myöskin sukulaiset ovat todellakin “Pura Vida!”. Illanvietot täynnä naurua! Välistä kuitenkin tuntemattomat ihmiset kyselee: “mistä osasta Yhdysvaltoja olet?” Täällä on paljon ihmisiä USA:sta, joten ennakko-oletus on, että olen yksi “cringa” lisää.

Täällä olon aikana olen alkanut arvostaa omaa suomalaisuuttani. Tuntuu hyvälle sanoa, että olen Suomesta. Moni ihmetteleekin ja sanoo, että Suomi kuu-lostaa yhdeltä sadulta. Valoisat kesäyöt ja lumi, erikoisia ilmiöitä. Myöskin Suomen luonto: paljon järviä, mutta myös meri lähellä ja lämpötilan vaihtelut. Myöskin se, ettei Suomessa syödä riisiä ja papuja kolme kertaa päivässä vaan yleisesti peru-naa, vilja- ja maitotuotteita. Täällä leipä on yleisesti “makeaa leipää”. Tumma leipä on käsite suklaa/kaakao-piirakal-le. Lisäksi hymyilyttää isoäiti, joka lait-taa kupilliseen kahvia kolme isoa ruoka-lusikallista sokeria. Ennemminkin sokeria kahvin kanssa.. Ainiin, ja täällä on makeaa punaista siirappia (jota käytetään mm. jäätelöissä, mehuissa, hyytelöissä, mehussa ja maitojuomissa), joka on maultaan erittäin makea ja erikoinen.. Ei kiitos minulle.

Ja hieman työstäni!

Puuhailen lasten kanssa päiväkodissa. Alussa, ja välistä vieläkin, olen tylsistynyt, sillä pääosin tarkkailen vain lapsia ja var-mistan, ettei mitään satu. Mutta

8

nykyisin, kun on oppinut tuntemaan lapset piirteineen ja muut työntekijät, nautin olostani. Oma aktiivisuus on aut-tanut huomattavasti. Nykyisin autan keit-tiöpuuhissa ja keksin itselleni tekemistä maalaamisesta siivoamiseen. Ja tie-tysti leikkejä lasten kanssa. Tosin, kun yksi lapsi haluaa esim. reppuselkään, on luvassa jono lapsia odottamassa vuoroaan. Välillä turhankin malttamattomasti.

Työskentelen pari päivää viikossa eri päiväkodissa, Jacossa. Siellä lapsista näkee, että kaupungilla on ongelmia. Lähes joka päivä nyrkki tai jalka osuu toiseen, usein sitä tarkoittamatta. Kau-pungissa on huumeita ja prostituutiota, ja huono esimerkki kaduilta näkyy lapsissa.

Moni lapsi repii toista vaatteista ja kiljuu. Tosiaan, opettajaa saa auttaa. Mutta on mukava auttaa lapsia syömään lautasen tyhjäksi ja pesemään hampaat. Ensim-mäisen kuukauden aikana olen maalan-nut koristeita molempiin päiväkoteihin ja askarrellut leluja.

Uusi ympäristö sekä asema työpaikassa vievät voimia, joten on annettava itselle aikaa. On annettava itselle aikaa sopeu-tumiseen tässä kulttuurissa ja paikassa. Aktiivisuus on todellakin auttanut ja tulee auttamaan.

Heidi PeräläVapaaehtoistyöntekijänä Costa Ricassa 2008–2009


9

Det kaotisk och charmigt Accra

J ag älskar Accra! Det at svart att beskriva staden, for det ser defi ni-

tivt inte ut som i Helsingfors eller någon annan europeisk storstad. Accra är ett kao-tiskt men charmigt myller av byggnader, bilar och människor. Trafi ken är absolut livsfarlig och totalt organiserad. Och mellan alla bilarna kryssar försäljare som bar sina varor på huvudet och försöker sälja allt från nötter till rakapparater åt bilisterna. I Osu, den stadsdelen där jag för tillfället bor (har ännu inte fått defi nitivt besked om fortsätt-ningen) är husen små men många, omgivna av murar. De fl esta husen har en liten innergård, och såväl på gårdar som gator spatserar hons och getter omkring. Huset som jag och de två andra volontärerna bor i ligger alldeles nära havet. Vi har en fantas-tiskt stor takterass där odlor lurpassar. Vår vård Emanuel bor också i samma hus som vi, och dessutom en kille från Nigeria som jobbar här i Ghana. (24.8.2008)

Anpassningsprocess

Idag var allting inte bara wow och fantas-tiskt. Då man ska anpassa sej till en ny kul-tur kan själva anpassningsprocessen delas upp i fyra skeden. Först är allting bara skoj, man är litet av en glad turist. Sen kraschar man med verkligheten och upptäcker dom mindre glamorösa bitarna, vilket jag helt klart gjort idag. Det är ganska jobbigt att vara vit i Afrika. Varenda försäljare ropar “Come!” och “What do you want?”, och

folk kommer fram och tar en i armen så man på riktigt får slåss för att komma loss. Alla vill veta vad man heter, var man kommer från, var man bor och telefonnummer. Huh-huh! På hela dagen har jag sett en annan vit människa, bortsett från Dorothea. Det känns som om det inte fi nns nånstans där man kan gömma sej. Det går inte att bara slå sej ner och ta det lugnt, för vart man än går så tit-tar alla på en och inte en chans att man skulle få sitta nånstans i lugn och ro. Nåjo, jag antar att det ar sanharnt man får vänja sej vid. Men ojoj så skönt det blir att sätta sej på Wayne’s i Kaisaniemi med en tidning och vara ingen/en i mångden... Sen om åtta månader. (26.8.2008)

Osu Childrens Home

Om jag påstår att första dagen på jobbet var en chock, är det inte en tillräckligt kraftig beskrivning. Jag hade aldrig, aldrig, aldrig kunnat föreställa mej något sådant. Jag är inte säker på att jag verkligen förstått vad jag ser, trots att jag nu avklarat tre arbets-dagar. Osu Childrens Home är ett stort, grått, fult och smutsigt betongkomplex, omgardat av höga murar. På stället bor över 170 barn i fyra byggnader, grupperade enligt ålder. Jag jobbar med 2 till 6-åringar, det fi nns omkring 40 stycken av dem.

Jag har varken fått handledning eller instruktioner, det var bara att börja jobba direkt utan att ha en aning om någonting. Tanterna som är fast anställda på stället gör absolut ingenting, dom sitter och äter och ser på TV hela dagarna, och

ANNA I AFRIKA

Volunteering in Ghana

Text: Anna von Bonsdorff

10

barnen far omkring precis som dom vill utan att någon ser efter dem. Hela stället ar slitet och smutsigt, luktar smutsigt, det ligger mängder av skrap på marken som ungarna stoppar i munnen och leker med, för dom har inga leksaker. Hela tiden har jag tio ungar som försöker klättra på mej, drar i mina armar och händer och fingrarna, tävlar om vem som får hålla i flest fingrar, och dom som blir utan fing-grar eller ben eller nåt annat att dra i kas-tar sej på marken och gallskriker.

Jag jobbar sju timmar och femton minuter varje dag, från måndag till fredag, och hela tiden är det något barn som gråter. Har aldrig någonsin känt mej sa otillräcklig och hjälplös. Det går inte att göra nånting med barnen, dom är inte vana vid någon-slags struktur eller ordning. Kan bara se efter dem och försöka hindra dem från att skada sej själva och varann, for de slåss alldeles fruktansvärt mycket, slår varann med kappar och kastar stora stenar på var-

ann för att få ens uppmärk-samhet. Det är vana vid att de vuxna skriker och slår dem då de brakar för mycket, så jag har abso-lut ingen auktoritet då jag säjer nej och stopp och sluta. (8.9.2008)

Förskolan börjar

Efter att bottnen ar nådd kan det bara bli bättre. Igår var dagen då jag inte kla-rade av mer. Förskolan har börjat för barnen, så jag har

jobbat där på dagarna, även om det inte är mycket till förskola då det fi nns fyra lärare som sitter i ett horn och skvallrar, då och då kommenderar mej att göra någonting och ger blanka fan i om ungarna slåss och gråter.

Igår morse då jag kom till förskolan var barnen redan där, men ingen lärare syntes till. Barnen hade hittat papper och kritor någonstans, så de sprang omkring med hop-skrynklade pappersark som de slogs om och tuggade på kritorna. Tänkte på det en annan volontär sa åt mej for någon dag sen, att det är lönlöst att ge barnen kritor eller leksaker eller böcker eftersom de bara har sönder allt och bråkar, men det är inte så konstigt att de äter på kritorna istället för att rita med dem om ingen någonsin lär dem hur man använder kritor! När lärarna dok upp tyckte dom, att det var mitt fel att stället såg ut som om tredje världskriget just utkämpats, även om jag inte hade nån aning om var vap-nen och ammunitionen kom ifrån, men det


11

spelade ingen roll. Lärarna bankade sej bekvämt i sitt horn, och så var jag utsedd att ensam hjälpa alla ungarna att gå på toa.

Där hade jag fyra pottor och två toa-letter till förfogande. Ingen av barnen kan själv ta sej upp på toa och de fl esta kan inte sitta kvar utan hjälp. Toaletterna går ej att spola så man måste se till att det fi nns vatten i tunnor. Den enda rul-len wc-papper som fi nns måste jag vakta på som en hok och alla ungarna stod och skrek för att dom inte ville vänta på sin tur. Dessutom fi nns det de som bara tycker det är roligt att springa omkring på toaletten, hålla ut pottinnehåll, faktas med wc-borstar, smälla fast dörrar, försöka läsa in varann, slå på mej osv. När jag blir arg och bär ut brakstakarna, tycker dom bara det ar roligt och fortsätter med de hyss jag avbröt dem i. När toahelvetet var avklarat, slog jag mej ner med en liten grupp barn. Det tog lang tid, men slutligen lyckades jag faktiskt övertyga dem om att man ska rata ut pappret, inte skrynkla eller rulla ihop det och slå någon med det, och att man ritar med kritor och inte äter upp dem. Till sist satt jag och två, tre barn oh ritade något som nästan påminde om blom-mor tillsammans.

Idag var jag inte heller ensam i försko-lan, utan Dorothea och Thomas var också där. Tillsammans fi ck vi stopp på dom fl esta fi ghterna och konstaterade att dom ungar som bråkar mest, egentligen bara behöver mycket mer kramar. Och varje gång någon

började gråta, och jag hann fram före nån av lärarna, fi ck jag tyst på ungen genom att krama, inte slå. Det kändes som om jag vunnit ett litet krig. Istället för bara gråt och gråt och gråt har jag också hört skrattande barn idag, för vi volontärer har kittlat dem så mycket vi kunnat. Jag är fullt

övertygad om att jag kommer att klara av det här, och samliga saker kommer att bli bätre. Även om vi inte kan ändra de vuxna, kan vi fokusera på de saker vi kan göra för barnen. Jag och dom andra volontärerna

tänker verkligen utveckla rit- och sagos-tunder, tänker krama och kittla dom så mycket jag bara orkar, tänker se till att dom tvättar händerna före maten osv. Små saker. Bra små saker. (12.9.2008)

Pedagogiska osäkerheten

Jar har under veckans lopp hållit mej till huset och de barn som inte fått gå till för-skolan. Dorothea och jag har investerat i några pekböcker och lite kritor att ha till hands, och det kan fungera ganska bra om inte allt för många barn är involverade, då blir det bara slagsmål. Men pekböcker med bilder på allt möjligt, som kläder och mat har visat sej vara en ganska bra ide.

De fl esta av barnen pratar inte engel-ska, så att kommunicera med dem är min-sann inte enkelt. Så gott som alla barn talar något lokalt sprak, och en del talar knappt alls. Tanterna som jobbar där

“..dom ungar som bråkar mest, egentligen bara behöver mycket mer kramar. Och varje gång någon började gråta, och jag hann fram före nån av lärarna, fi ck jag tyst på ungen genom att krama..”


12

talar inte med barnen, ger dem bara order ibland på engelska och ibland på twi eller ga. Då ingen egentligen talar med barnen, undrar jag hur de ska utvecklas verbalt. Så nu har jag hela veckan plockat fram böck-erna och visat på soap och banana och shoes och en massa annat.

Ibland känner jag mej alldeles för-skräckligt hemsk när det dyker upp söta bilder på en kanin som duschar och badar med en massa bubblor i badkaret, bilder på kaninens mjuka säng och fl uffi ga täcke och alla leksaker och tandborste och tand-kräm och glass och andra godsaker. Allt det där är sant som barnen på Osu Child-rens Home inte har och inte kommer att få, då undrar jag om det är riktigt rätt att visa dom där bilderna (det är ju nästan lite som att retas, fast barnen är så små att de nog inte förstår och inte tänker så). Så har jag ingen aning om vad som är rätt och vad jag håller på med och varför. Antar att det bara är att fortsätta. (19.10.2008)

Sökning efter mening

Mycket är annorlunda och jag ser saker först ur mitt subjektiva perspektiv och reagerar därefter. Ofta slarvar jag med att leta efter förklaring och förståelse. Jag vet inte heller hur mycket det är meningen att jag ska förstå och därmed acceptera, hur tätt förståelse och acceptans är sammanlänkade? Jag tror min direkta, subjektiva reaktion ofta är orätt-vis, bara en bråkdel av hela paketet, jag räcker inte, det kravs nån slags helhetssyn eller -uppfattning, och inte vet jag om jag någonsin kommer att lyckas uppnå det, men kanske bör det bli min strävan. För det fi nns

inte bara Anna och Annas tänkar och Annas värld och Annas värdeutlåtanden. Det fi nns andra människor, sa väldigt, väldigt många andra som allihopa bär på sin värld.

Jobbet på Osu Childrens Home ar ju inte bara eländigt, även om det är de svåra sakerna som vill komma ut, sakerna som man känner att man behöver berätta om. Det fi nns nog helt bra och roliga stunder också. Visserligen tror jag inte jag kommer kunna förändra eller förbättra så mycket. Men kanske lära mej något. Kanske. Frågan är vad. Svar mottages gärna. (11.11.2008)

Anna von BonsdorffVolontär i Ghana 2008-2009

Utdrag ur en blogg av Anna von Bonsdorff 24.8.-11.11.2008


1313131313

Intiassa kaikki hyvin!

Projektini on K.G.F.-nimisessä kaupungissa, lähellä Andra Pradeshin ja Tamil Nadun rajaa. Kyseessä on kristillinen koulukoti, jossa on 35 poikaa (10-18v) slummeista, kaduilta ja köyhistä perheistä, joilla ei ole varaa lähettää lapsia kouluun. Pojat ovat tosi sympaattisia ja hauskoja. Välillä tottakai vaativat myös äärimmäistä kärsivällisyyttä, koska vietän suurimman osan ajasta täällä heidän kanssaan.

Täällä on kolme ryhmää, joissa pojat oppivat erityistaitoja: vaatturoin-tia, puutöitä ja sähkötöitä. Työni on hyvin vapaata ja ilman aikatauluja, mutta se ei haittaa. Opetan englantia, vietän aikaa poikien kanssa, autan toimistotöissä, välillä ollut jotain taideproggiksia kuten maalausta ja sitten iltaisin pelaan aina poikien kanssa jalkapalloa. Olen kanssa opettanut perheeni äitiä ajamaan autoa, mikä on ollut aika hauskaa puuhaa (ollaan käyty pikkuteillä ajelemassa) :D..

Perheeni on todella mukava ja tuntuu siltä, että kuulun perheeseen enkä ole vain ulkopuolinen. Olemme käyneet häissä, tapaamassa suku-laisia ja vaikka missä. Ruoka on hyvää, huumori kukkii ja molemmin-puolinen luottamus toimii. Tässä paikassa on myös todella rentouttava ilmapiiri olla ja elää, niin paljon luontoa ja kauniita maisemia. Kau-pungin keskusta on parin kilometrin päässä, jos tarvitsee hoitaa asi-oita, ostaa hedelmiä tms.

Paljon olen myös prosessoinut näkemiäni erilaisuuksia; Miten kurja lap-suus joillain lapsilla on ollut, kuinka äärimmäisen köyhiä ihmisiä täällä näkee ja esimerkiksi naisten asemaa täällä on vaan niin vaikea käsit-tää.. Negatiivisista jutuista huolimatta alkaa pikkuhiljaa tajuta Intiaa, eikä voi muuta kuin ihmetellä ja rakastaa. Hajut, maut, liikenne, eläimet, uskonnot, ihmiset, tavat - koko ajan oppii uutta, ja tuntuu, että oli ehdot-tomasti oikea ratkaisu tulla tänne.

Anton NuotioVapaaehtoistyöntekijänä Intiassa 2008-2009

Volunteering in India

14

Volunteering in Bolivia

BOLIVIA - DET BÄSTA BESLUTET

N är jag väl bestämt mig för att åka som volontär, var jag egentligen ald-

rig nervös. På resedagen var jag ett enda stort förväntansfullt leende! Den känslan har hållit i sig och till och med på dåliga dagar älskar jag det här underbara, kao-tiska, levande, fattiga, färgstarka lan-det! Det mesta här skiljer sig från Finland och fortfarande efter tre månader blir jag förvånad över något nästan dagligen.

Det fi nns väldigt mycket orättvisor här och jag har sett allt från lyxvillor i Zona Sur till tiggare som bor på gatan med sina små barn. Trots det, är bolivianerna väldigt patriotiska, och jag har aldrig nånsin sett ett land var man använder sina färger sa fl itigt. Allt från Evo-propaganda på väggar till märken och logon är röd-gul-gröna. Trafi ken är ett enda stort kaos,

som trots allt fungerar och till och med visar sig vara organiserad på sitt eget sätt.

Minibussar, micron och trufi n trängs på gatorna och alla kör enligt principen, att den som tutar först och högst, kör först. Det fi nns väldigt få “vanliga” butiker och det mesta köper man på gatan eller marknaden. Det är svart att gå och shoppa något specifi kt, istället gäller det att hålla ögonen öppna och när man rakar gå förbi något man behöver köper man det. Väldigt många människor här går tra-ditionellt klädda. Speciellt kvinnorna, cholitor, går med stora kjolar och sjalar, oftast med hatt på huvudet och en baby eller varor på ryggen. Ett vanligt yrke bland unga pojkar som bor på gatan är skoputsare. Eftersom de inte vill bli igenkända är de alltid mas-

kerade så att det enda man kan se är ögonen. Det kändes ganska underligt i början, men som med det mesta, vänjer man sig. Det här är ett fat-tigt land och man ser försäljare på gatorna även sent på nat-ten. Det är vanligt att barn jobbar, både som försäljare och i mini-bussarna. De fl esta bor

Utsikten från min lägenhet

Text: Camilla Aspelin

15

Volunteering in Bolivia

i små lägenheter som ofta kan bestå av enbart ett litet rum. Det saknas ofta dusch, och man sover tre personer i samma säng och lagar mat på en liten gasspis. Tyvärr är mina projekt ganska långsamma och jag har nästan ingenting att göra.

Hoppeligen får jag dock byta projekt ännu före julen. Jag skulle gärna jobba med barn. Då borde dagarna i alla fall inte bli händelselösa! Som avslutning kan jag bara säga, att det var det bästa beslutet jag har gjort i hela mitt liv, att komma hit som volontär och det förväntansfulla leendet fi nns kvar! Det fi nns fortfarande oändligt mycket att upp-täcka och lära, och det fi nns ingen chans att kunna beskriva den här upplevelsen i ord. Det enda jag fortfarande önskar är, att jag genom mitt jobb här kan göra världen till en lite bättre plats för någon. Det gäller väl bara att fortsätta jobba!

Camilla Aspelin, La Paz, Bolivia

Cholitor i en liten by

En micro och en minibuss

16


INTIA VALOKUVIN Kuvat ja tekstit: Heli Vartiainen

Minä ja Renuka. Renuka on kolmantena vaimona miehelleen. Ei tiedä, minkä ikäinen hän on. mutta on todella köyhistä oloista. Sitäkin enemman tykkää poseerata kameralle ja on aivan innoissaan omista kuvista. Renuka tekeetodella raskasta työtä päivät pitkät ja tiskaa lähes kaikki ruuan laittoon kulutetut astiat käsin.

Isäntäperheeni kanssa kih-lajaisissa. Tämä pari on poikkeuksellinen, sillä liitto perustuu rakkauteen eikä ole järjestetty. Rituaalit oli-vat taas hiukan toisenlaiset kuin Suomessa. Molempien suku antoi toiselle lahjoja. Tässä siis lahjojen luovut-taminen meneillään.

17

Osallistuin myös häihin. Häärituaalien jälkeen halli tyhjennettiin tuoleista ja hääkansa laitettiin riveihin lattialle istumaan. Banaaninlehdet eteen ja niiltä ruokailtiin hääateria joka käsitti ainakin 20 eri ruokalajia. Kokit jakoivat kattiloista ne suoraan banaaninleh-delle..toiminta oli todella ripeää.

Reissulla kokin perheen kanssa. Viikko hinduhäi-den jalkeen oli sukulais-illa uusi tapaaminen. Menimme paikalle jo edellisena iltana kokinvaimon ja lasten kanssa. Tässä iltapalalla suku-laisella. Mulla oli suoma-lainen yöpuku mukana, mutta eihän sitä sopinut tuolla pitää, joten sainperheen naiselta lainaksi yöpuvun, eikö olekin tyy-likäs? :)


18

Minä ja uusin keittiötyöntekijä.. pelkästään kannadaa osaavanainen.

Kotikaupunkini pääkatua


19

M aailmanvaihdon palanneiden leiri järjestettiin lokakuun puolivälissä

Märkiön leirikeskuksessa Kiljavalla. Suomen syksy oli jo pitkällä, ja etenkin jo keväällä Etelä-Amerikasta palanneelle leirin ajankohta tuntui aika myöhäiseltä. Kuinka enää voisi muistaa, miten eri silmin oli katsonut Suomea kuukausia aiemmin? Tai miten ylelliseltä oli tuntu-nut tiskata, kun hanasta oli tullut lämmintä vettä? Brittiläiset vapaaehtoisystäväni oli-vat käyneet oman paluuleirinsä elo-syys-kuun vaihteessa.

Kun tapasimme Kampin linja-autoase-malla, selvisi, että meitä leiriläisiä olisi vain neljä. Moni oli jättänyt tulematta, ja yksi ilmoittautunut oli sairastunut viime tipassa. Tiimiäkin oli enemmän kuin meitä, ja aluksi ihmettelimme, mitä tästä oikein tulisi. Olisi ollut niin hauska nähdä kaikkia ja kuulla tarinoita muis-takin maista; nyt edustettuina olivat vain Bolivia ja Intia, kumpikin kahdella vapaaehtoisella.

Päästyämme leirikeskukseen kaikenlaisen alkusähläyksen jälkeen ja asetuttuamme aloillemme aloitimme kokemusten jaka-misen. Meitä oli valikoitunut paikalle sikälikin erikoinen vapaaehtoisporukka, ettei kukaan ollut asunut isäntäperheessä. Vertailimme asumisjärjestelyjämme. Pu-huimme arjesta vieraassa maassa, hyvistä hetkistä ja vähän pelottavistakin. Kieli-taidosta ja kommunikaatiosta, sairaste-

lusta, ystävistä. Olimme yhtä mieltä siitä, että minuutintarkat bussiaikataulut olivat tuntuneet Suomeen paluun jälkeen täysin absurdeilta.

Osoittautui hyväksi, että jokaisella oli joku samassa maassa ollut paikalla -ainakin meille Boliviassa olleille maan poliittisen tilanteen purkaminen tuntui hyvältä. Tottakai puhuimme myös projek-teistamme, olihan vapaaehtoistyökoke-mus kuitenkin reissumme ydin. Osa oli ollut samassa työssä koko vuoden, joi-denkin meistä oli täytynyt vähän etsiä löytääkseen paikan, jossa oli todella mielekästä tekemistä.

Vähitellen huomasimme, että pienessä ryhmässä oli etunsa. Jokainen ehti puhua niin paljon kuin halusi, ja jokaisen koke-muksiin ehti todella syventyä. Jos meitä olisi ollut kymmenen enemmän, miten olisimme ehtineet käydä läpi kaikki samat asiat kuin nyt ehdimme?

Leiritiimi oli tehnyt hyvää työtä ohjelman suunnittelussa. Keskustelu tuntui tosin virtaavan lähes itsestään, ja moni taisi hämmästyä sitä, miten syvälle päästiin. Vähitellen päästiin kulttuurivaihtokoke-muksen purkamisesta tähän hetkeen ja vähän tulevaisuuteenkin. Tuntui vaikealta ajatella elämää vuoden, saati sitten viiden päähän, mutta ainakin itselläni oli vahva luottamus siihen, että jotenkin se järj-estyy. Yksin ulkomailla vietetyn vuoden

Teksti: Fanny MalinenKOTIINPALUUN JÄLKEEN - Muistoja palanneiden leiriltä

Syksyllä tapahtunutta

20


jälkeen sitä seisoo taas vähän varmem-min omilla jaloillaan.

Viikonlopun edetessä alkoi tuntua yhä vahvemmin siltä, että oli oikeastaan ollut hyvä ehtiä ottaa vähän etäisyyttä pal-uuseen ennen leiriä. Ainakin minä sain pal-jon selkeyttä asioihin, joita en ollut ehtinyt pysähtyä miettimään heti kotiinpaluun jäl-keen. Näin syksyllä oli jo saanut vähän tun-tumaa siihen, miten elämä alkoi asettua.

Yksi viikonlopun hienoimpia asioita oli toki myös ympäristö. Kun oli ollut yhden syksyn poissa Suomesta, näki

Ryhmäposeerausta

ruskan värit aivan uusin silmin. Ja miten kylmä olikaan! Illalla saunoimme pitkään ja uskaliaimmat, eli melkein kaikki, uivat kylmässä järvessä. Sitten istuttiin vielä ruokasalissa tarinoimassa - vaikka ilta-palaa ei kukaan tainnut jaksaa syödä, kun oli koko päivä syöty parin tunnin välein. Keittiötiimi todella hoiti osuutensa, tosin välillä vaikutti siltä, että joku oli tainnut unohtaa kertoa heille, että porukkaa oli tulossa niin vähän!

Fanny MalinenVapaaehtoistyöntekijänä Boliviassa 2007-2008

21


Refl ektointi käynnissä

Ruokaa olisi riittänyt isommallekin köörille

22

Marraskuun puolenvälin tienoilla vietimme rennon viikonlopun Maailman-vaihdon suomalaisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoisten sekä vaihto-opiskeli-joiden kanssa. Syysmasennuksen pois-topäivät (Anti-Depression Camp) järjest-ettiin Haminassa, Jamilahden opistolla. Viikonloppu sujui rennon yhdessäolon merkeissä: pelailtiin pelejä, leivottiin jou-lutorttuja ja vietettiin aikaa ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa. Pääsimme myös tutustumaan Haminan kaupunkiin ja Reserviupseerikoulun museoon. Leiri oli sopiva piristys synkkään syksyyn, siis kii-tos siitä mukana olleille!


SM-PÄIVÄT HAMINASSA teksti: Milka Lundahl

Korttihait

Joulutorttuja Annan opastuksella

23

JOULUN ODOTUKSESTA INTIASSA Piirros: Suvi Lindgren

Liity postituslist alle!Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslis-talle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, eri-laisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;[email protected] .

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Join our E-mail List !By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, interna-tional seminars, trainings, parties. Join by...

1) sending an blank message to: [email protected]

2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

24

Vaihtovuoden 2008-2009 vaihto-ohjelmien osallist ujatVaihtovuonna 2008–09 ICYE-vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuu 23 suomala-sia nuorta Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Heistä 18 on aloit-tanut vapaaehtoistyön elokuussa ja viisi nuorta lähtee matkaan alkuvuodesta. EVS-vapaaehtoistyöhön osallistuu 2008–09 kauttamme 9 suomalaista nuorta, heistä kuusi Euroopassa, kaksi Afrikassa ja yksi Aasiassa.

Suomeen saapuu 2008–09 ICYE-ohjelman kautta 25 vapaaehtoistyöntekijää ja vaihto-oppilasta eri puolilta maailmaa sekä lisäksi 18 EVS-vapaaehtoistyössä olevaa nuorta Euroopasta. Pääosa heistä on aloittanut vapaaehtoistyön elo-lokakuussa 2008. Tammikuussa 2009 Suomeen saapuu vielä kaksi ICYE-vapaa-ehtoistyöntekijää ja yksi vaihto-oppilas.

Vapaita paikkoja ICYE-ohjelmass a

Tahdotko tutustua vieraan kulttuurin arkeen tekemällä vapaaehtoistyötä? Maailmanvaihdon kautta on mahdollista lähteä yli kolmeenkymmeneen maa-han, kaikille mantereille. Vapaaehtoistyötä tehdään katulasten keskuksissa, orpokodeissa, ihmisoikeus- ja naisjärjestöissä, köyhien lasten päiväkodeissa, kouluissa ja luonnonpuistoissa. Vapaaehtoiset asuvat joko isäntäperheessä tai työpaikan yhteydessä. Vapaaehtoistyöohjelmat kestävät 6-12kk (Nepalissa 6-10kk). Vapaaehtoistyökohteista löytyy lisätietoja osoitteista www.icye.org ja www.maailmanvaihto.fi

Toinen hakuaika elokuussa 2009 alkaviin ohjelmiin päättyy 1.2.2009. Vapaita paikkoja on vielä tarjolla Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, Ghanassa, Hondurasissa, Intiassa, Nepalissa ja Uudessa Seelan-nissa. Hakijoille järjestetään yhteinen valintapäivä Helsingissä 14.2.2009.

Uutisia

25

Uutisia

Maailmanvaihdon toimist o muutt aa

Maailmanvaihto ry:n toimisto muuttaa joulukuussa Helsingin Kruunuhakaan. Uusi osoitteemme on 18.12. alkaen Oikokatu 3, 00170 Helsinki.

Toimistomme on suljettu joulun ja loppiaisen välisen ajan (24.12.-6.1.)

Marr askuun valintapäivä

Valintapäivä ICYE-ohjelmaan hak-eneille järjestettiin 22.11. Haastat-telijoina toimivat: Karita Blom, Patricia Furrer, Marika Heinonen, Anna Huovila, Maria Iso-aho, Riikka Mannelin ja Emilia Niemi. Päivään osallistui 9 ICYE-ohjel-maan ja 1 EVS-vapaaehtoistyöhön hakenut.

Kirjoita Newslett eriinLukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat läm-pimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomuk-set! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaeh-toistyöstä saat myös hyvän mielen.

Toimitus sujuu www-pohjalta sähkö-postin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä leh-den toimituskuntaan osoitteessa:[email protected] .

Write for Newslett erReaders’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also hap-pily receive your drawings, pho-tos, poems, anecdotes and other cre-ations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volun-teerwork also gives you a pleasant mind.

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

If interested, contact Newletter staff: [email protected] .

26

Mukaan Maailmanvaihdon toimintaan?

Etsitään isäntäperheitäEtsimme parhaillaan isäntäperhettä ugandalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle, jolle perhe voisi löytyä mistä päin Suomea tahansa. Tammikuusta 2009 alkaen isäntäper-heet tarvitaan myös kroatialaiselle ja saksalaiselle Helsingissä työskentelevälle vapaaehtoistyöntekijälle sekä brasilialaiselle vaihto-oppilaalle, jolle isäntäperhe voisi myös löytyä mistä päin Suomea tahansa.

Jos kiinnostuit, kysy lisätietoja toimistoltamme!

Etsitään siviilipalvelusmies täMaailmanvaihto ry. etsii siviilipalvelusmiestä avustamaan kansainväliseen nuor-isovaihtoon liittyvissä tehtävissä keväästä 2009 alkaen. Tarjoamamme työ on yhdistelmä haasteellisia tehtäviä kansainvälisessä ympäristössä ja toimistoruti-ineja. Siviilipalvelusmies avustaa isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen hankinnassa ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille; vastaa erilaisten koulu-tusten ja tapahtumien käytännön järjestelyistä; osallistuu järjestön tiedotustyöhön sekä hoitaa erilaisia toimistorutiineja. Työ sisältää mm. yhteydenpitoa kotimaisiin ja ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin sekä ulkomaisiin vapaaehtoistyöntekijöi-hin; ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille suunnattujen koulutusten leirikeit-tiöstä vastaamisen, tiedotustyötä sekä erilaisia toimistotehtäviä.

Siviilipalvelusmieheltä edellytetään hyvää englannin kielen taitoa sekä hyviä ATK-taitoja. Arvostamme omakohtaista kokemusta ulkomailla asumisesta. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä toimistoomme!

Etsitään taitt ajaa Maailmanvaihdon Newslett erilleMaailmanvaihto ry:n Newsletter ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen pääasial-linen tehtävä on tiedottaa jäsenistöä järjestön toiminnasta sekä jakaa toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten, isäntäperheiden ja aktiivien kokemuksia. Tait-taja vastaa julkaisun ulkoasusta. Työstä ei makseta palkkaa, mutta se sen sijaan työkokemus karttuu mukavasti kansainvälisessä ja nuorekkaassa kontekstissa.

Lisätietoja taittajan tehtävästä antaa Meri Tennilä, ([email protected] , 050-3088339)

27

20089.12. Valmennus tammikuussa 2009 ICYE-ohjelman aloittaville.

18.12. Maailmanvaihdon toimiston muuttotalkoot

200914.1. Infopäivä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyö-

ohjelmista kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä.

15-18.1. Ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden puolivuotisarviointitapaaminen.

23-24.1. EDUCA-messut Helsingin Messukeskuksessa.

1.2. Toinen hakuaika kesällä 2009 alkaviin ICYE- ohjelmiin päättyy.

14.2. Valintapäivä vuoden 2009–2010 vapaa-

ehtoistyöohjelmiin hakeneille Helsingissä.

Tapahtumakalenteri

Julkaisun tekoon osallist uneet : Camilla AspelinAnna von BonsdorffSuvi LindgrenMikko LipsanenMilka LundahlFanny MalinenAnton NuotioHeidi PeräläHeli Vartiainen

Painot iedot :

JulkaisijaMaailmanvaihto ry

TaittoMeri Tennilä

PainopaikkaItä-Helsingin Monistus

Seuraava Aineistopäivä13.2.2009

Ilmestymisaikataulu:4 kertaa vuodessa

Maailmanvaihto ry - ICYE FinlandPitkänsillanranta 11, 00530 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

[email protected] www.maailmanvaihto.fi

www.icye.org

newsletter 4 / 08

Documents