Milla-Maaria Paukku

MILLAISTA OLI NUORTEN PUKEUTUMINEN 1980-LUVULLA ELOKUVIEN

JA AIKAKAUDELLA NUORINA OLLEIDEN KUVAAMANA

Esimerkkielokuvina John Hughesin tuotantoa

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Filosofinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu

Käsityönopettajakoulutus

Käsityötieteen Pro gradu -tutkielma

Toukokuu 2019

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Osasto Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu

Tekijä Milla-Maaria Paukku

Työn nimi

Millaista oli nuorten pukeutuminen 1980-luvulla elokuvien ja aikakaudella nuorina olleiden

kuvaamana - Esimerkkielokuvina John Hughesin tuotantoa

Pääaine

Työn laji Päivämäärä

Sivumäärä

Käsityötiede Pro gradu -tutkielma x 24.5.2019 71+28

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Tutkimustehtävänä on kuvata, millaista oli 1980-luvun nuorten pukeutuminen aikansa elokuvissa.

Tarkoitus on myös kuvata 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten omia kokemuksia kyseisen

aikakauden pukeutumisesta. Tämän lisäksi pyritään tulkitsemaan, millaisena nuorten pukeutuminen

näkyy esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa. Tarkoitus on myös verrata keskenään elokuvista esiin

noussutta nuorten pukeutumista, 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmia aikansa

nuorten pukeutumisesta, sekä tutkielman lähdekirjallisuutta ajan tyypillisimmästä muodista ja

pukeutumisesta.

Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja se on toteutettu hermeneuttisena tutkimuksena. Lisäksi

yhdessä tutkimuskysymyksessä on käytetty vertailevaa tutkimusotetta. Aineistoa on käsitelty

sisällönanalyysin keinoin, teemoittelulla sekä kvantifioimalla. Tutkielmaa varten on esitetty viisi

kysymystä kahdelletoista suomalaiselle henkilölle, jotka olivat nuoria 1980-luvulla. Kysymysten

vastauksista esiin nousseita tietoja käytettiin apuna 1980-luvun nuorisomuodin analysoimisessa.

Tutkielman esimerkkielokuvina toimivat 1980-luvulla tehdyt elokuvat: Sixteen Candles, The Breakfast

Club, Ferris Bueller’s Day Off, Pretty in Pink, sekä Some Kind of Wonderful. Rajasin elokuvaotoksen

yhdysvaltalaisen John Hughesin menestyneisiin nuorisoelokuviin, sillä halusin erityisesti keskittyä

nuorten ihmisten pukeutumiseen. Näitä elokuvia on analysoitu lähteiden ja kysymysten vastausten

pohjalta.

Tutkimustulosten perusteella 1980-luvulla nuorina olleet suomalaiset muistivat paljon tuon ajan

muodista, mutta naiset muistivat selkeästi enemmän naisten muodista ja miehet miesten muodista.

Havaintojeni mukaan 1980-luvulla tehtyjen nuorisoelokuvien muoti vastasi hyvin lähteistä löytyneitä

muodissa olleita vaatteita ja asusteita, sekä tyypillisimpiä aikansa tyylejä. Lähes kaikki lähteistä löytyneet

1980-luvulle ominaiset tyylit ja muotivaatteet esiintyivät jossain elokuvassa. Keskeisimpinä teemoina

millaisena nuorten pukeutuminen elokuvissa nähdään, nousivat ryhmään kuuluminen, ryhmästä

erottautuminen ja kapinointi vaatteiden kautta.

Avainsanat

1980-luku, nuoriso, pukeutuminen, muoti, tyyli, elokuvapuvustus, John Hughes

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty Faculty of Philosophy

School School of Applied Educational Science and Teacher Education, Joensuu

Author Milla-Maaria Paukku

Title

How did young people dress in the 1980s, described by the movies and the youngsters of the era -

John Hughes' Production as Exemplary Films

Main subject

Level Date

Number of

pages

Craft science Master’s Thesis x 24.5.2019 71+28

Minor Thesis Bachelor’s Thesis Subject Studies Thesis

Abstract

The purpose of the study is to describe how did young people dress in the 1980s and in the same era’s

films. The purpose is also to describe the experiences of Finns who were young in the 1980s on how

they remember dressing up in that era. In addition, the aim is to interpret how young people’s dressing

is seen in exemplary films. The aim is also to compare the dressing of young people from the films,

the writings of Finns who were young in the 1980s about the dress of young people of their time, and

the source literature of the thesis on the most typical fashion and dressing of the time.

The thesis is a qualitative research and carried out as a hermeneutic research. In addition, a comparative

research approach has been used in one research question. The material has been processed by means

of content analysis, thematic analysis and quantification. For the study, I asked five questions from

twelve Finnish people who were young in the 1980s. The information that emerged from the responses

to the questions was used to help analyse the 1980s youth fashion. The thesis’ exemplary films include

the following films made in the 1980s: Sixteen Candles, The Breakfast Club, Ferris Bueller's Day Off,

Pretty in Pink, and Some Kind of Wonderful. I selected these movies from a successful American

youth movies producer John Hughes because I wanted to focus on youth fashion and dressing. I

analysed these films on basis of literature sources and responses to my questions.

Based on the results of the study, Finns who had been young in the 1980s remembered a lot about the

fashion of that time, but women clearly remembered more about women's fashion and men about

men's fashion. According to my observations, the fashion of youth films made in the 1980s was similar

to the fashionable clothes and accessories mentioned in the sources used in this study, as well as the

most typical styles of their time. Almost all the styles and fashionable clothes from the 1980s found in

the sources used in this study appeared in some of the exemplary films. The most important themes

in how young people dress in movies were belonging to the group, separating from the group and

rebelling through the clothes.

Keywords

the 1980s, youth, dressing, fashion, style, movie costumes, John Hughes

Sisältö

1 JOHDANTO ....................................................................................................................................... 1

2 PUKEUTUMISEN MERKITYS NUORUUDESSA.................................................................................... 5

2.1 Nuoruuden määritelmä ............................................................................................................ 5

2.2 Vaatetus ja pukeutuminen ........................................................................................................ 6

2.3 Ryhmään kuuluminen pukeutumisen avulla ............................................................................. 7

2.4 Nuorten erilaiset pukeutumistyylit ......................................................................................... 10

2.5 Sosiaalinen palaute pukeutumisesta ...................................................................................... 12

3 1980-LUVUN MUOTI JA TYYLIT ...................................................................................................... 14

3.1 Muoti ja tyyli ........................................................................................................................... 14

3.1.1 Muoti ................................................................................................................................ 14

3.1.2 Tyyli .................................................................................................................................. 17

3.2 1980-luvun tyypilliset tyylit ja muodissa olleet vaatteet ........................................................ 19

3.2.1 1980-luvulle ominaiset tyylit ............................................................................................ 19

3.2.2 1980-luvulla muodissa olleet vaatteet ............................................................................. 23

4 ELOKUVAPUVUSTUS ...................................................................................................................... 26

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ............................................................................................................. 29

5.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset ................................................................................ 29

5.2 Tutkimusote ............................................................................................................................ 30

5.3 Aineistonkeruumenetelmät .................................................................................................... 31

5.4 Aineiston keruu ....................................................................................................................... 31

5.5 Tutkimusaineisto ..................................................................................................................... 32

5.5.1 Tutkielman esimerkkielokuvat ......................................................................................... 33

5.5.2 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmat ................................................ 36

5.6 Aineiston analyysi ................................................................................................................... 36

6 TUTKIMUSTULOKSET ...................................................................................................................... 39

6.1 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten muistikuvia tuon ajan pukeutumisesta ............ 39

6.2 Nuorten tyypillinen pukeutuminen 1980-luvun elokuvissa .................................................... 41

6.2.1 1980-luvulle ominaiset vaatetyylit ja alakulttuurit .......................................................... 42

6.2.2 Tyypilliset 1980-luvun vaatteet esitettynä elokuvissa ..................................................... 45

6.2.2.1 Vanhojen muoti-ilmiöiden paluu .............................................................................. 45

6.2.2.2 Merkkivaatteet ja urheiluvaatteet arkiasuna, sekä japanilainen tyyli vaatteissa ..... 47

6.3 Nuorten pukeutumisen teemoja ............................................................................................ 48

6.3.1 Ryhmään kuuluminen ...................................................................................................... 49

6.3.2 Ryhmästä erottautuminen ............................................................................................... 52

6.3.3 Kapinointi vaatteiden avulla ............................................................................................ 54

6.4 Vertailua 1980-luvulla tehtyjen elokuvien, samaan aikaan nuorina olleiden suomalaisten

kirjoitelmien ja tutkielman lähdekirjallisuuden välillä aikansa tyypillisestä nuorten

pukeutumisesta ............................................................................................................................ 56

7 POHDINTA ...................................................................................................................................... 60

7.1 Tutkimusprosessin arviointi .................................................................................................... 60

7.2 Tutkimustulosten pohdinta ..................................................................................................... 64

7.3 Jatkotutkimusehdotukset ....................................................................................................... 67

LÄHTEET ............................................................................................................................................ 69

LIITTEET (4kpl)

1 JOHDANTO

Tämä tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimus on toteutettu hermeneuttisena

tutkimuksena, mutta siinä nähdään yhden tutkimuskysymyksen kohdalla myös vertaileva

tutkimusote. Tutkielman aiheen valintaan vaikutti varsinkin aiheen vähäinen aiempi

tutkimustieto, sekä tieto siitä, että tätä tutkielmaa voisi käyttää apunaan muun muassa

elokuvien pukusuunnittelijat tai teattereiden puvustajat. Myös oma mielenkiinto aihetta

kohtaan vaikutti vahvasti aiheen valintaan. Katson paljon elokuvia ja halusin aiheen, joka

liittyisi niihin. Tein kandidaatin tutkielmani aiheesta: Pukusuunnittelijan ja puvustajan työ

sekä puvustuksen merkitys elokuvissa – Esimerkkielokuvina Kääntöpaikka ja

Pussikaljaelokuva. Halusin hyödyntää kandidaatin tutkielmani materiaalia tässä pro gradu -

tutkielmassa, mutta halusin syventää aihetta tutustumalla tietyn aikakauden puvustukseen

elokuvissa. Itseäni on jo pitkään kiehtonut 1980-luvun pukeutuminen, niin vanhoja

valokuvia nähdessä, kuin elokuvia katsellessa. Päätin siis tutustua 1980-luvun arjen

pukeutumiseen erilaisten lähteiden avulla ja verrata tätä pukeutumista 1980-luvulla tehtyjen

elokuvien pukeutumiseen. Keskityn tässä tutkielmassa nimenomaan nuorten

pukeutumiseen.

Omaan pukeutumistyyliin voi vaikuttaa vahvasti sen hetken muoti mikä on meneillään.

Toisille taas muoti ei ole niin tärkeää. Vaikutteita otetaan ennemmin omilta idoleilta,

kavereilta, katumuodista ja täysin oman ajatuksen mukaisesti. 1980-luvun stereotyyppinen

muoti ei välttämättä vastannut jokaisen nuoren omaa tyyliä. Tarkoituksenani on tutustua

1980-luvun nuorten pukeutumiseen ja kuvailla, miten 1980-luvun muoti ja tyylit esiintyvät

1980-luvun elokuvissa. Tässä tutkielmassa keskityn arjessa nähtävään pukeutumiseen, eli

katumuotiin, en huippumuotiin tai merkkivaatteiden historiaan. Tutkielmassa käsittelen

2

ainoastaan läntisen kulttuurin pukeutumista 1980-luvulla, lähinnä Euroopan ja

Yhdysvaltojen osalta, en itämaisen kulttuurin pukeutumista. Halusin tätä tutkielmaa varten

tutustua 1980-luvun tunnettuihin nuorten elokuviin, joissa nähdään tyypillistä nuorten

pukeutumista. Valitsin materiaaliksi elokuvia, joissa John Hughes on ollut mukana

tuotannossa, sillä hän on yksi merkittävimmistä 1980-luvun nuorisoelokuvien tekijöistä

(History.com Editors 2009; Walker 2009). Tutkielmassa halusin lisäksi pohtia, millaisena

nuorten pukeutuminen nähdään elokuvissa. Tätä varten analysoin katsomistani elokuvista,

mitä vaatteiden avulla koitetaan viestittää katsojalle elokuvien hahmoista.

Pelkästään 1980-luvun pukeutumista käsittelevää tieteellistä tutkielmaa en löytänyt. Monet

aiemmat tutkimukset aiheesta on tehty muualla kuin Suomessa. Tämän takia tiedot voivat

hieman poiketa Suomen tilanteesta. Tämän takia esitin kirjallisessa muodossa olevia

kysymyksiä kahdelletoista suomalaiselle, jotka olivat olleet nuoria 1980-luvulla, jotta saisin

myös suomalaisen näkökulman ajan pukeutumisesta. Halusin saada selville millaista

pukeutumista nuorilla naisilla ja miehillä oli tuohon aikaan käytössä sekä miten

pukeutuminen tuohon aikaan muistetaan.

Käsityötieteen tutkimuskohteet voi jakaa kuuteen eri näkökulmaan (kuvio 1), ja oma

tutkielmani sijoittuu näistä kolmeen. Nämä ovat kulttuuris-historiallinen orientaatio,

muotoilu- ja kommunikaatio-orientaatio, sekä luonnontieteellis-teknologinen orientaatio.

Tutkielmani liittyy vahvasti vaatetuksen osa-alueeseen, sillä käsittelen tutkielmassa erilaisia

vaatteita. Vaatetuksen osa-alue sijoittuu muotoilu- ja kommunikaatio-orientaation, sekä

luonnontieteellis-teknologisen orientaation välimaastoon. Kulttuuris-historialliseen

orientaatioon tutkielma sijoittuu siitä syystä, että tutkielmani kuuluu pukeutumisen ja

muodin tutkimuksen osa-alueelle. Käsittelen tutkielmassa pukeutumisen ja muodin historiaa

ja miten tällainen pukeutuminen esiintyy 1980-luvulla tehdyissä elokuvissa. Elokuvien

puvustuksen tutkimus liittyy pukeutumisen ja muodin tutkimuksen osa-alueeseen, sillä

pukusuunnittelijalla ja puvustajalla tulee olla vahvaa tietoa pukeutumisesta ja muodista, jotta

elokuvista tulisi lajityypilleen ja aikakaudelleen uskottavia. Tutkielma painottuu eniten

pukeutumisen ja muodin tutkimukseen ja tämän takia kulttuuris-historiallisen orientaation

alle.

3

KUVIO 1. Käsityötieteen tutkimuskohteet (Seitamaa-Hakkarainen, Pöllänen, Luutonen,

Kaipainen, Kröger, Raunio, Sipilä, Turunen, Vartiainen & Heinonen 2007, 15)

Aiemmat tutkimukset aiheesta

Pukeutumista yleisesti on tutkittu hyvin paljon eri näkökulmista (mm. Gonzales & Bovone

2012; Kaiser 1997; Ruohonen 2001; Uotila 1995). Kuitenkin 1980-luvun pukeutumista on

tutkittu hyvin vähän, ainakin tieteellisten tutkimusten osalta. Varsinkaan nuorten

pukeutumista ei olla tutkittu riittävästi tuolta ajalta. Tämän takia lähdemateriaalia oli vaikea

löytää tutkielman tueksi. Kuitenkin lähdemateriaali, jota löysin, tuki hyvin tutkimaani.

Tieteelliset lähteet, jotka käsittelivät muodin historiaa, lähinnä mainitsivat muutamia

yksityiskohtia 1980-luvusta (mm. English 2007; Ewing 2005; Nunn 1984). Muoti on ollut

hieman erilaista eri maissa, mutta löysin kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten

kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmista, sekä ulkomaalaisten lähteiden väliltä.

Tutkimuskohteenani oli länsimainen pukeutuminen 1980-luvulla ja löytämäni aiemmat

4

tutkimukset aiheesta käsittelivät lähinnä Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen pukeutumista

tuona aikana. Esitin kysymyksiä myös näille suomalaisille henkilöille, että saisin laajempaa

näkökulmaa länsimaisesta pukeutumisesta.

Elokuvien puvustusta on tutkittu hieman (mm. Juntunen 2010), mutta mielestäni aihetta ei

ole vielä tutkittu tarpeeksi. Valitsemistani elokuvista en löytänyt aiempia tieteellisiä

tutkimuksia, joten siitä syystä elokuvat toimivat mielestäni hyvin tätä tutkielmaa varten.

Tutkimistani elokuvista on kuitenkin tehty jonkin verran artikkeleita ja esseitä, jotka tukevat

hyvin tutkimaani aihetta. Vain muutamassa lähteessä tai artikkelissa oli pohdittu kyseisten

elokuvien vaatteita ja tätä kautta tutkimusaihe on täysin uusi. Löytämissäni elokuva-

analyyseissä ja esseissä oli lähinnä käsitelty nuorisokulttuuria, popkulttuuria ja elokuvien

realistisuutta. Tutkielman teoriaosuudessa kerron myös hieman pukusuunnittelijan ja

puvustajan työn merkityksestä elokuville. Tässä tutkielmassa en siis sen syvemmin tutkinut

näiden ammattien merkitystä, mutta koen ne silti tärkeäksi mainita tutkielmassa. Kyseiset

ammatit ovat kuitenkin merkittävässä osassa elokuvapuvustusta, ja tässä tutkielmassa tutkin

pukeutumista, joka on elokuvapuvustuksen avulla toteutettu.

5

2 PUKEUTUMISEN MERKITYS NUORUUDESSA

2.1 Nuoruuden määritelmä

Ruohonen (2001) pohtii teoksessaan sitä, miten nuoruus määritellään. Nuoruutta pidetään

usein vaiheena lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Vaikka nuori tuleekin täysi-ikäiseksi 18-

vuotiaana, on suurin osa siinä vaiheessa elämää vielä taloudellisesti riippuvaisia

huoltajistaan. Osittain varmaan tämän takia virallisissa tilastoissa nuoriksi määritellään

kaikki alle 25-vuotiaat henkilöt. Sen sijaan psykologisten kehitysteorioiden mukaan

aikuiseksi tullaan vasta noin 30-vuotiaana. Kuitenkin suurimpana määrittelijänä nuoruuden

loppumisesta voidaan pitää elämäntilanteen muutoksia, esimerkiksi oman perheen

perustamista ja kotoa pois muuttamista. Myös töihin pääseminen ja itsensä elättäminen

voidaan nähdä merkkinä aikuisuudesta, eli nuoruuden loppumisena. Tänä päivänä

aikuistuminen siirtyy kuitenkin aina vain myöhemmäksi, sillä kaikki eivät perusta perhettä,

opiskellaan pidempiä aikoja ja töitä on joskus vaikea saada. (Ruohonen 2001, 49.)

Nuoruus on siis hyvin laaja ja vaikeasti määriteltävä käsite. Itse määrittelisin nuoruuden

elämäntilanteiden muutosten mukaan. Kun nuori ihminen aloittaa oman elämänsä

itsenäisenä henkilönä, silloin hänen on pakko kasvaa aikuisten maailmaan. Jos pitää

kuitenkin jonkinlainen ikäraja antaa nuoruuden loppumiselle, pitäisin 25-30-vuotiaita vielä

nuorina aikuisina, mutta yli 30-vuotiaita aikuisina. Mielestäni elämäntilanteiden muutokset

toimivat kuitenkin ehdottomasti paremmin nuoruuden määrittäjinä, sillä jotkut 16-vuotiaat

saattavat olla jo aikuismaisempia elämäntilanteen takia, kuin jotkut 25-vuotiaat. Esimerkiksi

jos 16-vuotias muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kuin missä hänen

6

vanhempansa ovat ja joutuu tekemään töitä perheen rahatilanteen takia, voi hän olla jo paljon

aikuisempi kuin 25-vuotias kotona asuva opiskelija. Samoin jos saa nuorena lapsen, elämä

on vastuullisempaa kuin saman ikäisellä, jolla ei ole lapsia. Koska nuoruus on niin vaikea

määritellä, voidaan myös miettiä, voidaanko nuoria pitää yhtenä yhtenäisenä ryhmänä.

Ruohosen (2001) mukaan nuoria ei voi suoranaisesti määritellä yhdeksi ryhmäksi, mutta

ikää voidaan silti pitää yhtenä erottavana tekijänä henkilöiden välillä, jolloin myös tutkimus

on mahdollista toteuttaa johonkin tiettyyn ikäryhmään kohdistettuna, esimerkiksi nuoret,

keski-ikäiset tai vanhukset (Ruohonen 2001, 55). Tämä tutkielma käsittelee lähinnä 15-25-

vuotiaita nuoria aikuisia.

2.2 Vaatetus ja pukeutuminen

Vaatetus on kokonaisuus, joka muodostuu yksittäisistä vaatteista. Vaatetuksen määrittelyyn

lasketaan mukaan myös hatut, kengät, laukut ja korut (Kaiser 1997, 5; Ruohonen 2001, 13).

Vaatetus ja pukeutuminen eroavat käsitteinä toisistaan siinä, että vaatetus on jonkun

ulkopuolisen suorittamaa vaatteisiin liittyvää toimintaa, esimerkiksi ammattiin kuuluvat

vaatteet kuten palomiehien ja poliisien asut, joihin yksilö itse ei voi vaikuttaa. Pukeutuminen

taas on yksilön itse suorittamaa vaatteisiin liittyvää toimintaa, eli itse voidaan päättää mitä

vaatteita käytetään. (Ruohonen 2001, 13.)

Pukeutumiseen vaikuttaa kuitenkin moni tekijä, sillä yksilö kuuluu sosiaaliseen, fyysiseen

ja kulttuuriseen ympäristöön. Sosiaaliseen ympäristöön kuuluu vuorovaikutus muiden

kanssa ja siinä tehdään johtopäätelmiä muista, varsinkin heidän ulkonäkönsä perusteella.

Fyysiseen ympäristöön kuuluu koko esinemaailma, kuten myös vaatteet. Kulttuurinen

ympäristö on nykyään lähes kaikilla yleismaailmallinen median ansiosta. (Ruohonen 2001,

20.) Länsimaiseen kulttuuriin vaikuttavat esimerkiksi itämaisen kulttuurin kamppailulajit,

itämainen tanssi ja mietiskely (Ruohonen 2001, 64). Kuitenkin kulttuurinen muisti kiinnittää

yksilön aina siihen kulttuuriin mistä hän on alun perin, esimerkiksi meillä Suomessa

suomalaisuuteen (Ruohonen 2001, 20). Joten vaikka yksilö saisikin valita vaatteet mitä hän

käyttää, vaikuttaa silti hänen päätöksiinsä moni ulkopuolinen tekijä.

7

Vaatetusta ja pukeutumista laajempi käsite on ulkonäkö. Ulkonäköön kuuluu kaikki mitä

nähdään, kun katsotaan ihmistä. Siihen kuuluu mukaan vaatteiden lisäksi myös ulkonäön

muokkaamisen lopputuloksia, esimerkiksi hiustyylit, tatuoinnit ja lävistykset. (Kaiser 1997,

5.) Tässä tutkielmassa en kuitenkaan näihin ulkonäön tekijöihin perehdy sen enempää, vaan

keskityn tutkimaan nimenomaan vaatteita ja niiden merkitystä ulkonäölle, eli pukeutumista

ja vaatetusta. Vaatteet ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla yksilö voi vaikuttaa

omaan ulkonäköönsä (Gonzales & Bovone 2012, 84).

2.3 Ryhmään kuuluminen pukeutumisen avulla

Nuoruusiässä, niin miehillä kuin naisilla, ulkonäkö sekä vaatteet muuttuvat paljon

keskeisemmäksi osaksi elämää kuin mitä ne aiemmin ovat olleet (Kaiser 1997, 129).

Pukeutumisen ja oman tyylin avulla nuori liittyy osaksi sosiaalista ympäristöään (Ruohonen

2001, 20). Kaikilla nuorilla ei välttämättä ole vielä varhaisnuoruudessa kehittynyt omaa

selkeää tyyliä ja tämän takia voi vaikuttaa siltä, että heillä on useita eri tyylejä (Gonzales &

Bovone 2012, 149). Kokeilun ja erehdysten kautta nuori ihminen oppii kuitenkin itsestään

ja oppii ymmärtämään, mikä on juuri hänelle itselleen ominainen tyyli (Gonzales & Bovone

2012, 151).

Yksilön mielenkiinnonkohteet, mistä pidetään ja mistä ei, kuvastaa aina omaa itseämme. Se

mitä tuotteita ostamme ja käytämme, esimerkiksi muodikkaat vaatteet, kertovat aina jotain

meistä itsestämme (Gonzales & Bovone 2012, 14). Jokainen asu ja vaate, jota käytämme,

kertoo eri asioita meistä. Vaatteiden avulla voimme viestittää toisille esimerkiksi mikä on

oma suosikki urheilujoukkueemme, missä ammatissa työskentelemme tai kertoa etnisestä

taustastamme. (Gonzales & Bovone 2012, 56.) Pukeutumisen kautta voimme myös viestittää

muille omia arvojamme (Ruohonen 2001, 122), sekä kantaamme nykypäivän tapahtumia

kohtaan (Gonzales & Bovone 2012, 331). Esimerkiksi kantaaottavat T-paidat ovat hyvä

esimerkki tällaisesta vaatteesta.

Ulkonäkömme kautta voimme siis viestiä muille ihmisille omaa persoonallisuuttamme

(Gonzales & Bovone 2012, 151). Voimme itse päättää mitä haluamme muille kertoa

itsestämme ja viestittää tämän muodin ja vaatteiden avulla (Gonzales & Bovone 2012, 55).

8

Ulkonäkömme ja kehonkielemme avulla onkin helpointa saada kontakti muihin ihmisiin ja

näin ilmaista omaa itseämme heille (Gonzales & Bovone 2012, 138). Vaatteet ja ulkonäkö

toimivat osana sanatonta viestintää, jonka avulla voimme kommunikoida muiden kanssa

ilman puhumista. Visuaalinen viesti kertookin usein ihmisille enemmän meistä kuin

sanallinen viesti, sillä visuaalinen viesti siirtyy muille ihmisille ilman, että pyrimme edes

kommunikoimaan muiden kanssa (Gonzales & Bovone 2012, 119).

Nuorille on tyypillistä löytää omankaltaisiaan muita nuoria, esimerkiksi yhteisten

harrastusten kautta. Vaatteet ovatkin hyvä keino esitellä omia mielenkiinnonkohteitaan,

esimerkiksi t-paidat, joissa on jonkin bändin logo, urheilujoukkueiden nimet tai esimerkiksi

Hello Kittyn kuva, ovat hyviä esimerkkejä sellaisista vaatteista, joilla nuori voi esitellä

muille omia kiinnostuksen kohteitaan helposti. Nuoret tuovat myös omia arvomaailmojaan

esille pukeutumisen kautta, eli mihin arvomaailmaan he haluavat kuulua ja mihin he eivät

halua tulla yhdistetyksi (Ruohonen 2001, 17). Tällaista pukeutumista ovat esimerkiksi punk-

tyyli, kantaaottavat t-paidat, hippi-tyyli tai skeittari-tyyli. Jos nuorilla on hyvin erilaiset

arvomaailmat keskenään, ovat heille hyvin eri asiat tärkeitä ja tämän takia voi olla vaikeaa

ymmärtää toista (Ruohonen 2001, 117).

Kun tavataan uusia ihmisiä, kiinnittyy huomio aina ensin henkilön ulkonäköön. Tämän takia

myös nuoret ovat tarkkailun kohteena kaikissa ympäristöissä, joissa he liikkuvat. Tällaisia

ympäristöjä ovat muun muassa koulu, harrastukset ja työpaikka. Pukeutuminen nousee

näissä tilanteissa hyvin keskeiseen asemaan. (Ruohonen 2001, 17.) Kun pukeutumisellaan

viestittää tietyn tyylisiä tunnusmerkkejä, voivat samanhenkiset ihmiset lähestyä helpommin,

esimerkiksi heavymusiikin ystävillä, joita myös hevareiksi kutsutaan, on oma tyylinsä ja

näitä tunnusmerkkejä käyttämällä samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa (Ruohonen 137).

Jotta tiettyyn yhteisöön tai ryhmään voi kuulua, vaatiikin se ulkonäön samankaltaisuutta

(Franck 1997, 28). Kun nuoret sitten löytävät samanhenkiset ihmiset, ulkonäön merkitys

vähenee (Ruohonen 2001, 17). Tämän takia lapsuuden ja nuoruuden ystävät voivat hyvinkin

säilyä vielä aikuisiälle asti, vaikka ulkonäkö ja tyyli muuttuisi, sillä tärkeämpää myöhemmin

ystävyydessä on ihmisten persoona, eikä niinkään ulkonäkö. Vaatteiden avulla on nuoren

ihmisen kuitenkin helpointa viestittää muille, mihin ryhmään kuuluvat (Franck 1997, 35;

Gonzales & Bovone 2012, 150; Kaiser 1997, 163).

9

Koska pukeutumisen avulla voidaan viestittää kuulumista tiettyyn ryhmään, tulee nuorten

muuttaa pukeutumistaan sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua. (Gonzales &

Bovone 2012, 16). Tiettyyn ryhmään kuulumista, pidetäänkin yhtenä merkittävimpänä

motivaationa, kun valitaan käytettäviä vaatteita (English 2007, 99). Ryhmään kuuluminen

on erittäin tärkeää nuoruudessa, sillä tässä iässä oma identiteetti kehittyy ja ryhmän

hyväksynnän kautta nuori oppii ymmärtämään mitä muut ajattelevat hänestä, ja tätä kautta

ymmärtävät millaisia he itse ovat (Gonzales & Bovone 2012, 140). Nuoruus onkin ikävaihe,

jossa nähdään eniten tarvetta kuulua johonkin ryhmään (Franck 1997, 35). Ryhmä, johon

nuori kuuluu, vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen ihminen nuoresta kehittyy (Gonzales

& Bovone 2012, 148).

Ryhmään kuuluminen on kuitenkin erittäin tärkeää nuorille ja tämän takia he ovat erittäin

alttiita ryhmäpaineelle (Gonzales & Bovone 2012, 145). Usein eniten välitetään sellaisten

henkilöiden mielipiteistä, joihin yritetään tehdä vaikutus (Kaiser 1997, 167). Tämän takia

nuoret saattavat päätyä kokeilemaan esimerkiksi tupakanpolttoa tai alkoholin juomista

alaikäisenä, kun yritetään tehdä vaikutus ryhmän jäseniin, joiden joukkoon halutaan kuulua.

Nuori saattaa myös muuttaa ulkonäköään samasta syystä. Jos nuoren ulkonäkö ei vastaa

perinteisiä kauneusihanteita, on hänen vaikeampaa päästä osaksi ryhmää (Kaiser 1997, 355).

Mitä yksipuolisempi ryhmän ulkoinen ilmentymä on, sitä suurempi pakko on olla

yhdenmukainen ryhmän kanssa, esimerkiksi vaatteiden kautta (Franck 1997, 36).

Ryhmäidentiteettiä loukkaava vaate voikin aiheuttaa sen, että yksilö leimataan

ulkopuoliseksi (Franck 1997, 99). Kuitenkin mitä hienommat vaatteet nuorella on, sitä

helpommin hän saattaa päätyä johtoaseman rooleihin (Kaiser 1997, 357). Tällaisia nuoria

ovat esimerkiksi niin sanotut suositut oppilaat, joista muut ottavat mallia ja joiden

mielipiteestä välitetään vahvasti.

Koska ryhmään kuuluminen on nuorille niin merkittävää, tulee myös pohtia miten käy, jos

nuori ei sopeudu mihinkään tyypilliseen ryhmään. On olemassa monia ryhmiä mihin nuori

voi sopeutua vaatteidensa avulla, esimerkiksi punkkarit ja hipit (Gonzales & Bovone 2012,

115), mutta joskus oma tyyli ei vain sovi yhteen muiden tyylien kanssa. Kaikki nuoret eivät

välttämättä kuulu mihinkään tiettyyn ryhmään oman tyylinsä avulla, mutta se ei tarkoita,

etteivätkö heidän vaatteensa olisi muodikkaita. Onneksi on olemassa myös ryhmiä, joihin

voi kuulua ilman, että oma ulkonäkö vaikuttaisi siihen painavana tekijänä. Tällaisista

ryhmistä ääriesimerkkinä ovat Internetin foorumiryhmät, joihin kuulumiseen ulkonäkö ei

10

vaikuta ollenkaan, vaan ystäviä voi saada täysin oman persoonansa avulla. Tällöin ulkonäkö

ei korostu, vaan ryhmään kuulutaan omien mielenkiinnonkohteiden kautta.

2.4 Nuorten erilaiset pukeutumistyylit

Kun puhutaan nuorten pukeutumisesta, voidaan miettiä, onko se täysin yksilön itsensä

päätettävissä. Vaikka nuori teoriassa saisikin valita itse vaatteet mitä hän haluaa käyttää,

määrittelevät hänen vanhempansa usein sen paljonko rahaa vaatteisiin voi käyttää ja

kauppojen valikoimasta päättävät myös aikuiset (Ruohonen 2001, 15). Lisäksi muoti ja

mainonta pyrkivät luomaan ihanteita, joita nuorten tulisi seurata (Ruohonen 2001, 160).

Tytöt hakevat useammin pukeutumisellaan hyväksyntää ja ymmärretyksi tulemista, kun taas

pojat pyrkivät kapinoimaan tai luomaan statusta vaatteillaan. Näitä pukeutumistapoja ei voi

kuitenkaan liikaa yleistää, sillä poikkeuksiakin löytyy. (Ruohonen 2001, 118.) Nuorilla voi

olla monia syitä kapinoida, esimerkiksi kun he eivät pysty itse hallitsemaan ympärillä olevaa

maailmaa tai he kokevat, että yhteiskunnassa jokin on vialla (Ruohonen 2001, 18, 33).

Tällöin nuori voi kokea, että ainut tapa hallita edes jotain, on oman kehon kontrollointi tai

anarkismi (Ruohonen 2001, 18). Tällaisesta kapinoivasta tyylistä hyvänä esimerkkinä on

punk-tyyli (Ruohonen 2001, 33). Kapinoivan nuoren halu hallita tilanteita, voikin juuri

johtaa sellaiseen ulkonäköön, joka herättää vastalauseita ja hämmennystä muissa ihmisissä

(Ruohonen 2001, 118). Kapinoivaa pukeutumista voi olla myös se, että pukeudutaan

tarkoituksella huolimattomasti tai ostetaan vaatteita vasta kun edelliset ovat täysin kuluneet

loppuun (Ruohonen 2001, 164). Kapinoiva pukeutuminen ei siis aina ole kovin näyttävää

pukeutumista kuten punk-tyyli, vaan se voi olla myös paljon huomaamattomampaa.

Vaatteiden avulla nuoret voivat myös pukeutua itseään vanhemman näköisiksi. Tällaisella

pukeutumisella pyritään saavuttamaan tiettyjä etuja. (Franck 1997, 18.) Tällaisia etuja voivat

olla muun muassa alaikäisenä alkoholin tai tupakan osto tai baariin sisälle pääsy.

Nykypäivänä osa nuorista alkaa jo hyvin varhain pukeutua aikuismaisesti (Franck 1997, 32).

Usein on oletuksena, että naiset ovat enemmän kiinnostuneita muodista kuin miehet (Kaiser

1997, 66), vaikka miesten muoti onkin lähiaikoina yleistynyt (Gonzales & Bovone 2012,

138). Naiset voivat pukeutumisellaan helposti korostaa sukupuoltaan ja heidän vaatteensa

11

ovat yleensä paljon näkyvämpiä kuin miesten (Ruohonen 2001, 138). Naisten

pukeutumiskulttuurissa korostetaankin usein hyvin vahvasti seksuaalisuutta. On kuitenkin

jokaisen oma asia, kuinka paljon itse haluaa tällaiseen pukeutumiseen osallistua. (Gonzales

& Bovone 2012, 166.) Vaatteilla voidaan nimittäin myös häivyttää omaa sukupuolta.

Käyttämällä väljiä ja vartalon muodot kätkeviä vaatteita, voi nuorille muodostua enemmän

aikaa tutustua omaan kehoon, ennen kuin sitä esitellään muille. Varsinkin murrosiässä kehon

muutokset voivat olla nopeitakin, jolloin väljiä vaatteita saatetaan suosia. Myös

maskuliinisiksi tai neutraaleiksi miellettyjä värejä käyttämällä voidaan häivyttää omaa

sukupuolta. (Ruohonen 2001, 138.)

Naisille sallitaan maskuliininen pukeutuminen paljon helpommin, kuin miehille naisten

vaatteiden käyttö. Vaatteiden avulla jo heti lapsuudesta alkaen lapset yritetäänkin

sosiaalistaa joko tytöiksi tai pojiksi. (Ruohonen 2001, 129.) Tämä voidaan tehdä esimerkiksi

värien avulla, eli tytöille vaaleanpunaista ja pojille sinistä, tai vaatekappaleiden avulla,

esimerkiksi tytöille hame ja mekko, kun taas pojille lippalakki ja housut. Nykytrendinä on

kuitenkin ollut myös sukupuolineutraalius, jossa sukupuoli halutaan häivyttää jo lapsilta.

Jotkut suosivat pukeutumisessaan myös androgyyniä pukeutumista, tällöin he eivät pukeudu

feminiinisesti tai maskuliinisesti, vaan ovat joustavia pukeutumisessaan, jolloin he

poikkeavat yleisestä normista (Ruohonen 2001, 129). Yleisesti otettuna on ajateltu, että

tytöillä on enemmän valinnanvaraa vaatteiden valinnassa kuin pojilla, mutta tytöillä on myös

enemmän paineita vaatteiden valinnassa. Esimerkiksi mainonnan esittämät naisihanteet

aiheuttavat tytöille paljon paineita siitä, millaisia heidän pitäisi yhteiskunnan mielestä olla.

(Ruohonen 2001, 140.)

Nuorten pukeutumista saattaa rajoittaa leimatuksi tulemisen pelko, jolloin pelätään, että

ihmiset tulkitsevat heidän asunsa väärin (Ruohonen 2001, 76). Monet asut mielletään

kuuluvaksi tietyn tyylisille ihmisille, esimerkiksi gootti-tyylin, skeittari-tyylin ja punk-tyylin

käyttäjiä saatetaan kaikkia pitää samankaltaisina ihmisinä kuin muita samalla tavalla

pukeutujia. Tiettyjä vaatteita ei välttämättä uskalletakaan käyttää, sillä ei haluta tulla

luokitelluksi väärään ryhmään (Ruohonen 2001, 58). Oman tyylin löytäminen voi joskus

ollakin vaikeaa, kun halutaan löytää juuri se oma tyyli, mutta samalla ei haluta erottautua

joukosta liikaa. Usein nuorten erikoisempaa pukeutumista saatetaan pitää uhmana, vaikka

kyseessä voikin olla vain omaa tyyliään etsivä nuori (Ruohonen 2001, 77). Nuoret saattavat

kokeilla hyvinkin monia tyylejä ennen kuin löytävät juuri sen oman tyylin. Sama nuori voi

12

käydä monenlaista pukeutumisvaihetta läpi, ennen kuin ymmärtää mikä tuntuu juuri omalta.

Esimerkiksi sama nuori saattaa yhtenä päivänä käyttää pelkkää vaaleanpunaista ja pukeutua

todella tyttömäisesti, kun taas toisena päivänä sama henkilö voi pukeutua pelkkään mustaan

ja käyttää tummaa meikkiä ja kynsilakkaa. Kun oman tyylin sitten lopulta löytää, vaatii sen

säilyttäminen hyvää itsetuntoa, eikä kannata liikaa miettiä mitä muut ajattelevat omasta

tyylistä (Ruohonen 2001, 77). Omaa tyyliä kannattaakin kantaa itsevarmasti. Tämä tietysti

on sitä vaikeampaa mitä erikoisempi tyyli tuntuu omalta. Monet nuoret saattavat päätyä

hyvin tavalliseen tyyliin, joka ei hirveästi herätä huomiota muissa. Se, että tyyli ei herätä

huomiota muissa, ei kuitenkaan tarkoita persoonattomuutta, vaan se saattaa olla

enemmänkin tilanteen mukaan pukeutumista (Ruohonen 2001, 160).

2.5 Sosiaalinen palaute pukeutumisesta

Osa aikuiseksi kasvamista on ymmärtää, millaisena yhteiskunta näkee sosiaalisesti

hyväksyttävän yhteiskunnan jäsenen ulkonäön ja käytöksen osalta. Jokaisella meillä on heti

synnyttyämme oma sosiaalinen sijainti maailmassa. Tähän sosiaaliseen sijaintiin liittyvät

muun muassa henkilön ikä, sukupuoli, etnisyys, synnyinpaikka ja perheen historia. Näihin

tekijöihin on hyvin vaikea mitenkään vaikuttaa. Yhteiskunta olettaakin, että tietyn tyyliset

henkilöt, tietyillä sosiaalisilla sijainneilla käyttäytyvät tietyllä tavalla ja näyttävät

tietynlaisilta. Vaatteiden avulla voimme kuitenkin vaikuttaa edes hieman omaan sosiaaliseen

sijaintiimme maailmassa. (Kaiser 1997, 153-154.) Esimerkiksi muotivaatteita käyttämällä,

voi antaa ulkopuolisille kuvan siitä, että ansaitsee enemmän rahaa kuin todellisuudessa

ansaitsisi ja tätä kautta voi muille yrittää uskotella kuuluvansa erilaiseen sosiaaliseen

sijaintiin, kuin minkä yhteiskunta on henkilölle antanut. Vaatteilla voimmekin ilmaista kuka

haluamme olla tässä maailmassa (Kaiser 1997, 182).

Muiden mielipide vaikuttaa siihen, miten pukeudumme, sillä valitsemme vaatteet usein sen

mukaan, millaisena haluamme muiden näkevän meidät (Kaiser 1997, 182). Pukeutumisen

kautta ihmiset tekevätkin johtopäätöksiä toisistaan, joko tietoisesti tai tiedostamatta

(Ruohonen 2001, 75). Vaatteiden avulla voimme vaikuttaa uskottavuuteemme, esimerkiksi

poliitikot ja näyttelijät tarvitsevat sopivat asut, jotta he olisivat uskottavia rooleissaan ja

työssään. Asuvalintoihin tällöin vaikuttaa oletus muiden mielipiteistä vaatteita kohtaan ja

13

vaatteet valitaan sen mukaan minkä oletetaan saavan hyväksyntää muilta. (Kaiser 1997,

196.) Tällainen vaatteiden valinta muiden mielipidettä ajatellen, näkyy vahvasti

työelämässä, mutta myös nuorten kulttuurissa.

Vaatteet ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla yksilö voi vaikuttaa omaan

ulkonäköönsä (Gonzales & Bovone 2012, 84). Olemme riippuvaisia muiden palautteesta

omaa ulkonäköämme kohtaan. Sosiaalisella palautteella on kolme tasoa: 1) mielikuvamme

omasta ulkonäöstämme ja sen vaikutuksesta muihin, 2) mielikuvamme muiden tuomiosta ja

arvioinnista kyseistä ulkonäköä kohtaan, sekä 3) oma tunne tästä palautteesta, esimerkiksi

nöyryytys tai ylpeys. Toisinaan palaute on sanallista, mutta usein se on sanatonta,

esimerkiksi tuijotusta, kohotetut kulmakarvat tai perään vihellys. Usein sanallinen palaute

on positiivista, joten joudumme lukemaan rivien välistä, tarkoittaako palautteen antaja

oikeasti sitä mitä sanoo. Tällöin sanaton palaute on hyvin merkittävässä osassa palautetta.

(Kaiser 1997, 166.) Näiden muilta saatujen palautteiden avulla muodostamme kuvaa siitä,

millaisia me itse olemme ja millaisina haluaisimme muille esiintyä. Näiden mielipiteiden

avulla päätämme myös usein, millaisia vaatteita haluamme käyttää. (Kaiser 1997, 173.) Mitä

aikuisemmaksi nuori kehittyy, sitä vähemmän saatetaan miettiä sitä, mitä muut ajattelevat

omasta itsestä (Kaiser 1997, 169). Jokainen henkilö on kuitenkin oma yksilönsä, toiset

ajattelevat läpi elämänsä muiden mielipiteitä, kun taas toiset eivät välttämättä niin vahvasti

ole muiden mielipiteistä riippuvaisia edes nuoruudessaan.

Jo päiväkoti-ikäisille lapsille aletaan opettamaan sitä, kuinka tärkeitä oma ulkonäkö ja

muiden mielipiteet siitä ovat, ja pukeutuminen liittyy tähän yhtenä osana. Vanhemmat

haluavat pukea lapsilleen trendikkäitä vaatteita ja tätä kautta onnistua kilpailussa muiden

vanhempien kanssa. Vanhemmat kokevat nautintoa onnistuessaan kilpailussa ja näin

opettavat lapsilleen kuinka tärkeää on, että pärjätään kilpailussa muiden kanssa ulkonäön

avulla. Tätä kautta lapsi oppii itsekin pitämään ulkonäköä ja muiden kanssa kilpailua

tärkeänä. (Gonzales & Bovone 2012, 165.) Tästä seuraa se, että mietimme paljon sitä, mitä

muut ajattelevat ulkonäöstämme (Kaiser 1997, 165).

14

3 1980-LUVUN MUOTI JA TYYLIT

3.1 Muoti ja tyyli

Pukeutumiseen liittyvät oleellisena osana käsitteet muoti ja tyyli. Avaan tässä luvussa nämä

käsitteet, pohjautuen eri lähteiden näkemykseen aiheesta.

3.1.1 Muoti

Muodille löytyy monenlaisia määritelmiä, varsinkin englanninkielinen termi ’fashion’ on

saanut monenlaisia merkityksiä kirjallisuudessa. Osa määrittelee muodin laajemmin

käsittelemään kaikkea muodissa olevaa esimerkiksi vaatteet, kirjat, paikat, maut,

harrastukset ja uskonnot voivat olla muodikkaita (Gonzales & Bovone 2012, 28). Muoti

voidaankin määritellä tarkoittamaan tiettyä tyyliä tai vaikka jonkin asian tekemistä, kunhan

kyseinen asia on ajankohtainen ja suosittu (Gonzales & Bovone 2012; 9, 49). Suurin osa

määrittelee muodin kuitenkin niin, että se koskee nimenomaan vain pukeutumista (Gonzales

& Bovone 2012, 50). Itse käytän tässä tutkielmassa muodin määritelmänä näistä

jälkimmäistä, eli keskityn muodista puhuttaessa nimenomaan vaatteisiin ja pukeutumiseen.

1980-luvulla tunnetuimmat muotisuunnittelijat olivat Ralph Lauren, Giorgio Armani, sekä

Calvin Klein (Carnegy 1990, 12; Ewing 2005, 271). Tässä tutkielmassa en keskity

kuitenkaan vahvasti huippumuotiin ja merkkivaatteisiin, vaan käsittelen lähinnä katumuotia

ja sellaisia tyylejä, mitä tuohon aikaan nuoriso käytti arjessaan.

15

Jotta muotia olisi olemassa, tulee jonkun ensin tehdä siitä muotia. Usein muodin välittäjinä

suuremmalle yhteisölle toimivat jotkin pienet ryhmät, joilla on vaikutusta muiden ajatteluun,

esimerkiksi rikkaat ja suositut, artistit tai huippumallit, muotilehdet tai jopa jokin

alakulttuuri, muun muassa hipit tai punkkarit. Usein muodin välittäjänä toimii yhdistelmä

edellä olevista. Esimerkiksi tunnettu artisti saattaa käyttää jotain tiettyä vaatetta, tämä vaate

näytetään muotilehdessä, jonka käyttämisestä nuoriso innostuu ja tätä kautta vaatteen

kysyntä herää ja vaatteiden valmistajat alkavat tuottamaan vaatetta. (Gonzales & Bovone

2012, 50-51.)

1980-luvulla artisteja, joiden tyylistä otettiin mallia omaan pukeutumiseen, olivat muun

muassa Cyndi Lauper ja Madonna (Kaiser 1997, 422). Myös Prince, Michael Jackson ja Boy

George olivat artisteja, joiden vaatetuksesta otettiin mallia tuohon aikaan (Carnegy 1990,

28). Muotiin vaikuttavia tekijöitä ovat myös esimerkiksi urheilujoukkueet, elokuvat ja

poliittiset tapahtumat. Varsinkin urheilujoukkueiden ollessa menestyksekkäitä, halutaan

ostaa näihin joukkueisiin liittyviä vaatteita. (Kaiser 1997, 491.) Yksi vaikutusvaltaisista

henkilöistä, joka merkittävästi vaikutti 1980-luvun muotiin, oli prinsessa Diana. Jos hän

käytti jotain vaatetta ihmisten keskuudessa, usein näiden vaatteiden myynti kasvoi heti.

(Ewing 2005, 286.) Itse ajattelisin, että tällainen ihmisten käytös johtuu siitä, että vaikka

heillä ei olisi ollut varaa ostaa kalliita merkkivaatteita, pystyivät he silti ostamaan tavallisissa

kaupoissa myytäviä vaatteita, joita myös vaikutusvaltaiset henkilöt joskus käyttivät. Myös

TV-sarjojen hahmoista otetaan vahvasti mallia pukeutumisessa (Franck 1997, 58; Ruohonen

2001, 47). TV-sarjat, jotka vahvasti vaikuttivat 1980-luvun muotiin, olivat muun muassa

Dynastia, sekä Dallas (Ewing 2005, 279). Myös Miami Vice -nimisessä TV-sarjassa nähty

muoti oli suosiossa tuohon aikaan (Carnegy 1990, 45).

Muoti on vahvasti nykyhetkeen sijoittuvaa, jotain uutta, mutta samalla nopeasti ohi

menevää. Muodin tehtävänä on tuoda aina uuden näköisiä tuotteita myyntiin ja näin lisätä

ihmisten kulutusta. Varsinkin nuorten pukeutuminen on vahvasti yhteydessä muodin

vaihteluun. (Ruohonen 2001, 15-16.) Muotina voidaankin pitää tyyliä, joka on juuri tietyllä

hetkellä hyväksytty muodikkaaksi (Gonzales & Bovone 2012, 50). Esimerkiksi nykypäivänä

käytettävät pillifarkut tulivat muotiin 1980-luvulla, sekä 2000-luvun alussa, molemmilla

kerroilla syrjäyttäen leveälahkeiset farkut muodista. Tänä päivänä tätä kapealahkeista

farkkutyyliä pidetään kuitenkin tavallisena ja arkisena farkkutyylinä, joten sitä ei voida enää

kutsua muodiksi. Tietty tyyli, joka on ollut muodissa, voi siis muuttua myös tavalliseksi

16

arkivaatteeksi, jos sen käyttäminen yleistyy yhteisössä liikaa (Gonzales & Bovone 2012,

51).

Muoti voi merkitä ihmisille eri asioita. Toiset voivat kokea muodin mielikuvituksettomana

ja muiden jäljittelynä, kun taas toisille muoti merkitsee ajankohtaisesti pukeutumista ja

aikansa seuraamista (Ruohonen 2001, 104). Muodin mukaisia vaatteita käytetään usein

arvostuksen saamiseksi ja niiden avulla yritetään erottautua alempiarvoisena pidetystä ja

halpahintaisesta (Ruohonen 2001, 164). Jo vuosisatojen ajan muodissa olevilla vaatteilla on

voitu erottaa ylempi sosiaaliluokka alemmasta (Gonzales & Bovone 2012, 30). Nykypäivänä

tällainen erottelu halutaan kuitenkin tehdä ennemmin ikäpolvien välille kuin

sosiaaliluokkien välille, sillä nuoret haluavat muodin avulla erottautua vanhemmista

sukupolvista (Gonzales & Bovone 2012, 75; Ruohonen 2001, 160). Muoti on kuitenkin

kaksijakoinen asia siten, että sen avulla halutaan erota yksilönä muista ja pukeutua

persoonallisesti, mutta samalla muotia seuraamalla halutaan tulla sosiaalisesti hyväksytyksi

ja sopeutua pukeutumisellaan muiden joukkoon (Gonzales & Bovone 2012, 29).

Muodikkaimpia vaatteita ovat usein merkkituotteet. Merkkituotteesta voidaan puhua, kun

tuote on saavuttanut yleisen hyväksynnän yhteisössä, sillä on historia ja tunnettu nimi,

kuluttajat ovat saaneet hyviä kokemuksia tuotteesta, ja tuote on laadukas (Ruohonen 2001,

62). Tällaiset tuotteet ovat usein paljon kalliimpia kuin tavalliset tuotteet ja tämän takia niille

onkin enemmän vaatimuksia. Koska merkkituotteen oletetaan olevat laadukas, ostetaan

melko kalliitakin vaatteita erikoisliikkeistä, ja tällaisiin vaatteisiin ei kaikilla ole edes varaa

(Ruohonen 2001, 164). Se, että henkilö voi pysyä muodin mukana, tarkoittaakin usein sitä,

että hänellä täytyy olla varaa ostaa kalliita tuotteita. Myös se kuinka syvälle muotiin henkilö

lähtee mukaan ja kuinka pitkään hän käyttää jo muodista poistuneita vaatteita, sijoittaa

yksilön sosiaalisesti yhteisössä. (Gonzales & Bovone 2012, 51.)

Vaikka muodilla tuntuukin olevan monenlaista määritelmää, yhteistä kaikille muodin

määritelmille tuntuu olevan kuitenkin se, että muoti on muuttuvaa ja kun sen ehtii omaksua

suurin osa yhteisöstä, on muoti jo vanhentunutta, vaikka vaate itsessään olisi vielä

käyttökelpoinen (Gonzales & Bovone 2012, 51; Ruohonen 2001, 38). Usein muodista pois

menneitä vaatteita ei pidetä enää viehättävinä (Gonzales & Bovone 2012, 12). Tämän takia

kirpputoreille usein menee paljon ehjiä vaatteita. Kun muoti muuttuu nopeasti, edelleen ehjiä

vaatteita ei enää haluta käyttää, vaan täytyy saada uusia, juuri sillä hetkellä muodissa olevia

17

vaatteita. Muodin käyttämisen kolmena pääsyynä yksilölle voidaan pitää ryhmään

kuulumista, tai ryhmästä erottautumista, oman aseman tai identiteetin määrittelyä ja

viehättäväksi koetun vaatteen esittelyä (Gonzales & Bovone 2012, 101). Jos vaate ei siis ole

enää muodissa, ei se voi toteuttaa omaa tarkoitustaan, jos vaatetta ei pidetä enää esimerkiksi

viehättävänä tai se eroaa liikaa muiden oman ryhmän jäsenten pukeutumisesta.

Pitää myös muistaa, että on olemassa vaatteita joihin muoti ei voi vaikuttaa. Vaatteita, jotka

eivät ole ikinä suoranaisesti muodissa, mutta jotka eivät myöskään voi poistua muodista.

Tällaisia vaatteita ovat esimerkiksi poliisien työasut ja perinnepuvut. (Gonzales & Bovone

2012, 50.) Myös teatterin puvustus on sellaista muotia, jota ei voida määritellä onko se

muodissa vai ei. Teatteripuvustuksen on tarkoitus kuvastaa yleensä tietyn aikakauden

muotia, joten siitä ei voida ajatella, onko se muodissa juuri nyt. Teatteriasuilla voidaan

helposti viestittää yleisölle, esimerkiksi mihin aikakauteen ja kulttuuriin henkilö kuuluu,

sekä henkilön ikä, etnisyys ja mielentila. (Gonzales & Bovone 2012, 53.) Lisäksi on

olemassa vaatteita, jotka ovat niin ajattomia, että ne eivät koskaan poistu muodista,

esimerkiksi naisten musta hihaton kotelomekko. Tällaiset mekot ovat olleet muodissa kautta

aikojen sen klassisen ja ajattoman ulkonäön takia.

3.1.2 Tyyli

Tyyli, tai englanniksi ’style’ saa erilaisia merkityksiä eri lähteissä. Tyyliä voidaan pitää jopa

pukeutumista suurempana käsitteenä, jolloin siihen liittyy pukeutumisen lisäksi myös ilmeet

ja eleet, ihmisen tapa puhua ja kävellä, vartalon asennot sekä yleinen käyttäytyminen

(Ruohonen 2001, 13). Kuitenkin yhteistä kaikille tyylin määrittelyille tuntuu olevan se, että

tyyliin liittyy vahvasti itsensä ilmaisu ja erottautuminen muista (Ruohonen 2001, 13).

Tyyli ja maku -käsitteet voidaan joskus sekoittaa toisiinsa. Käsitteet kietoutuvat hyvin

yhteen ja täysin tarkkaa erottelua ei käsitteille voida tehdä ja sen takia myös maku -käsitettä

on mielestäni hyvä hieman avata tässä yhteydessä. Maku käsitteenä tarkoittaa sitä, että

ihminen pystyy arvostamaan ja nauttimaan kauniista asioista (Gonzales & Bovone 2012,

188). Se tarkoittaa myös sitä, miten henkilö pukeutuu tai mitä vaatteita hän ei suostu

käyttämään (Ruohonen 2001, 61). Hyvää makua edustavaan pukeutumiseen tarvitaan muun

18

muassa taitoa yhdistää erilaisia vaatekappaleita ja asusteita kokonaisuuksiksi, asun tulee

sopia käyttäjänsä persoonaan ja käyttötilanteeseen, sekä tulee miettiä, onko muilla erilainen

vai samanlainen asukokonaisuus kuin itsellä. Sama hyvää makua edustava asukokonaisuus

ei välttämättä kuitenkaan sovi toiselle henkilölle niin hyvin kuin alkuperäiselle asun

käyttäjälle. Varsinkin nuoret tuntuvat olevan sitä mieltä, että hyvä maku ei jäljittele muita ja

olisikin suotavaa, että muilla ei olisi samanlaista asua kuin itsellä. (Ruohonen 2001, 59.) On

vaikea sanoa mitkä kaikki asiat vaikuttavat yksilön makuun, mutta muun muassa elokuvat,

media ja urheilutähdet voivat vaikuttaa siihen (Gonzales & Bovone 2012, 191).

Oman tyylin kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät myös omien kiinnostuksenkohteiden

ulkopuolelta. Esimerkiksi sosiaalinen ympäristö vaikuttaa oman tyylin kehitykseen vahvasti.

Jotta henkilölle muodostuisi persoonallinen tyyli, joka on henkilön oma, tulee henkilön

saada ensin palautetta muulta yhteisöltä ja tehdä itsereflektio tästä palautteesta (Ruohonen

2001, 42). Oma tyyli ilmaisee kuitenkin yksilön omaa henkilökohtaista makua, joka ei satuta

muita ja tämän lisäksi monet eivät pidä sopivana puuttua toisen henkilökohtaisiin asioihin

(Ruohonen 2001, 58). Tästä syystä oma tyyli on kuitenkin eniten ihmisestä itsestään

lähtöisin olevaa.

Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä todennäköisemmin on jo löydetty oma tyyli. Kiinnostus

saattaa myös siirtyä enemmän omaan henkilökohtaiseen elämään ja velvollisuuksiin, jolloin

kiinnostus vaatteita kohtaan vähenee. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä paremmin on myös

opittu tunnistamaan, millaisia vaatteita käyttämällä kuulumme haluttuun yhteisöön.

(Gonzales & Bovone 2012, 164.) Tämä tietysti on täysin jokaisen yksilön oma asia. Voi olla,

että jotkut ihmiset ovat todella kiinnostuneita vaatteista läpi koko elämänsä, kun taas toisia

vaatteet eivät kiinnosta juuri ollenkaan edes nuorena. Kun oman tyylin kuitenkin löytää, on

se jossain määrin pysyvää. Tyylistä puhutaankin vakaiden ratkaisujen tekemisenä, kun taas

muoti yhdistetään helppoihin ja nopeisiin vaihteluihin (Gonzales & Bovone 2012, 95).

19

3.2 1980-luvun tyypilliset tyylit ja muodissa olleet vaatteet

Käsittelen tässä luvussa 1980-luvulle ominaisia tyylejä, esimerkiksi punk-tyyli, juppi-tyyli

ja poikatyttö-tyyli. Käsittelen myös 1980-luvulla muodissa olleita vaatteita, jotka eivät

välttämättä kuuluneet osaksi mitään tunnettua aikansa tyyliä, mutta olivat silti muodissa.

3.2.1 1980-luvulle ominaiset tyylit

Tässä luvussa käsittelen sellaisia tyylejä, jotka olivat lähteiden perusteella tyypillisiä 1980-

luvulle. Tuohon aikaan oli monia alakulttuureja, jotka nousevat merkittävästi esille lähteissä

ja joita yhdisti niille yhteinen tyyli ja muoti.

Punk

English (2007) kertoo teoksessaan punk-tyylistä, mistä se on saanut alkunsa, millaiset

vaatteet siihen kuuluvat ja millaiset henkilöt usein omaksuvat tällaisen tyylin. Punk-tyyliä

on ollut jo 1970-luvulla, mutta se näkyi edelleen vahvasti 1980-luvulla. Tyylille ominaista

oli se, että haluttiin herättää huomiota, käyttäytyminen ja kielenkäyttö oli hävytöntä, sekä

erityisesti haluttiin kapinoida keskiluokkaa vastaan. Tämän takia tyylille ominaiset vaatteet

olivat usein revittyjä, likaisia ja pysyivät usein kasassa vain narujen tai hakaneulojen avulla.

Paidoissa saattoi olla pornografisia kuvia ja monilla oli paljon lävistyksiä kehossaan.

(English 2007, 102-104.) Myös teräskärkiset kengät olivat tyypillisiä punk-tyylin omaaville

nuorille (Kaiser 1997, 255). Lisäksi asuissa saatettiin nähdä ruutukuviota, sekä T-paitoja,

joissa oli punkyhtyeiden kuvia (English 2007, 132).

Grunge

Grunge-tyyli on kehittynyt punk-tyylistä (English 2007, 105). Grunge-tyylille ominaista on

niin sanotusti äärimmäinen alipukeutuminen. Tyyli on hieman tylsä, ikävystyttävä ja

epäsiisti. Tyyli syntyi 1980-luvun alussa Britanniassa, mutta se tunnettiin silloin nimellä

20

Indie Kids -tyyli. Myöhemmin nimi muuttui grunge-tyyliksi, sen siirtyessä Yhdysvaltoihin.

Tämä tyyli kapinoi kiltteyskulttuuria vastaan ja sen käyttämiseen on usein yhdistetty

huumeiden käyttö. Tyyliä saattoivat tietysti käyttää myös henkilöt, jotka eivät huumeita

käyttäneet. Tytöt, jotka käyttivät grunge-tyyliä, pystyivät tyylin avulla häivyttämään

sukupuoltaan, sillä tyylille ominaista oli siisteyskulttuurin vastaisuus, minkä noudatus taas

oli odotettavissa tytöiltä. (Ruohonen 2001, 138-139.) Grunge-tyylissä näyttää olevan paljon

yhteistä punk-tyylille, mutta se on kuitenkin paljon hillitympi versio siitä. Halutaan vastustaa

yleisesti hyväksyttyjä pukeutumistapoja, mutta ei mennä niin äärimmäisyyksiin

kapinoinnissa kuin punk-tyylin edustajat.

Gootti

Toinen punk-tyylistä alkunsa saanut tyyli on gootti-tyyli. On oletettu, että tämä tyyli on

virallisesti saanut nimensä 1980-luvun alussa, jolloin tyylin edustajien oma alakulttuuri

muodostui. (Dark Planet 2008; Ruby 1990, 58.) Tämän tyylin käyttäjille on tyypillistä, että

he kuuntelevat goottirockia. Heidän vaatteensa ovat usein mustia ja niissä on revittyjä kohtia

sekä pitsiä. Heidän vaatteissaan esiintyy usein mokkanahkaa ja koristeena on käytetty

krusifikseja. Meikatessaan gootti-tyylin edustajat usein tekevät kasvoistaan mahdollisimman

valkoiset ja käyttävät hyvin mustaa silmämeikkiä. Koruissaan he käyttävät hopeaa tai

onyksia. (Ruby 1990, 58.)

Juppi

Täysin vastakkainen tyyli edellä mainituille tyyleille on juppi-tyyli. Juppi nimitys tuli

käyttöön vuonna 1983 (Ruby 1990, 4). Media loi tämän nimityksen kuvaamaan tietyn

ikäryhmän henkilöitä, joilla oli samat arvot ja elämäntavat (Kaiser 1997, 456; Ruby 1990,

42). Juppeja yhdisti se, että he olivat noin 20-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka joko

menestyivät hyvin palkatussa työssä tai menestyivät rahallisesti hyvin (Carnegy 1990, 32;

Ewing 2005, 277). Tällaisen elämäntavan mukana tuli usein myös kalliit autot, kännykät ja

varsinkin kalliit merkkivaatteet (Carnegy 1990, 32; Ewing 2005, 277-279; Franck 1997, 238;

Kaiser 1997, 456). Tärkein juppien tunnusmerkki oli kuitenkin puku, jonka takki korosti

olkapäitä olkatoppausten avulla (Carnegy 1990, 12, 32; Ewing 2005, 278; Ruby 1990, 42).

21

Miesten puku oli usein konservatiivinen, johon oli yhdistetty kravatti (Carnegy 1990, 18).

Naisten puvun takki muistutti hyvin vahvasti miesten takkia ja sen leveiden hartioiden oli

tarkoitus luoda kuvaa menestyksestä (Ewing 2005, 278). Naiset käyttivät puvun takin kanssa

usein noin polveen asti olevaa kapeaa hametta (Carnegy 1990, 32; Ruby 1990, 42). Tällaiset

juppipuvut olivat usein merkkivaatteita ja erityisesti Armanin puvut olivat suuressa

suosiossa maailmalla juppien keskuudessa (Carnegy 1990, 32; Ewing 2005, 279).

Preppie

Preppie-tyylin käyttäjät yhdistetään usein elitismiin ja akateemiseen huippuun, sekä näihin

liittyvään elämäntapaan (Kaiser 1997, 466). Preppie-tyyli saikin alkunsa 1980-luvun alussa

ylemmissä sosiaaliluokissa ja oli suuressa suosiossa korkeakoulujen kampuksilla

Yhdysvalloissa (Kaiser 1997, 486). Preppie-tyylin edustajat olivatkin usein arvostetun ja

menestyneen perheen jäseniä (Carnegy 1990, 29). Jotkut kokivat, että tämän tyylin edustajat

ovat snobeja ja tämän takia tyyliä saatettiin pilkata. Preppie-tyyliin yhdistetään usein

merkkivaatteet ja varsinkin Lacoste-merkkiset pikeepaidat. (Kaiser 1997, 466-467.) Myös

neuleliivit olivat tälle tyylille tyypillisiä (Kaiser 1997, 486). Asut olivat usein klassisia ja

ajattomia. Vaatteissa oli usein käytetty kašmirvillaa, tweedkangasta ja tartaania. Asut

näyttivät usein siltä, että henkilö saattoi olla matkalla ratsastamaan, metsästämään tai

kalastamaan, vaikka olisivatkin olleet kaupungissa, eivätkä maaseudulla. (Carnegy 1990,

29.) Tällaisen muodin tunnettu vaatesuunnittelija on Ralph Lauren. Hänen valmistamansa

vaatteet loivat kuvan varakkuudesta, mutta samalla vaatteet olivat huolettomia. (English

2007, 72.)

Dandy

Näiden tyylien lisäksi lähdekirjallisuudessa nousi esille dandy-tyyli (suom. keikarimainen,

hienostelija) ja new romantic -tyyli, jotka vaikuttavat olevan hyvin samankaltaisia. Dandy-

tyyliin liittyy silkin ja sametin käyttö vaatteissa ja myös miehillä meikin käyttö (Carnegy

1990, 18). Dandy-tyylin omaavat henkilöt halusivatkin erottua joukosta ulkonäöllään ja

nauttivat esillä olemisesta. He vastustivat samankaltaisuutta ja rutiineja sekä halusivat

22

vaatteillaan vastustaa sosiaalisesti hyväksyttävää ulkonäköä. Toisin kuin punk-tyylin

edustajat, he eivät halunneet shokeerata ihmisiä vaatteillaan negatiivisessa mielessä, vaan

halusivat ilmaista, että ulkonäkö voi olla jotain tavallisesta poikkeavaa, jotain näyttävää ja

romanttista. Dandy-tyylin edustajia julkisuuden henkilöistä ovat muun muassa Prince, Elton

John ja Cyndi Lauper. (Kaiser 1997, 463-465.)

New romantic

New romantic -tyylillä haluttiin irrottautua oikean elämän karuista tapahtumista, esimerkiksi

sodista ja työttömyydestä, ja mentiin tavallaan omaan fantasiamaailmaan. Tässä tyylissä

vaatteet olivat hyvin samankaltaisia kuin dandy-tyylissä, sillä vaatteissa käytettiin silkkejä

ja sametteja, mutta myös pitsiä, nauhoja ja rusetteja. Tyylillä haluttiin palata vanhoihin

aikoihin ja pukeutumisessa nostettiin esiin kuninkaallista pukeutumista, sekä merirosvoille

tyypillisiä asuja. Tämän tyylin edustajina toimivat muun muassa Michael Jackson, Boy

George, sekä Prince, joka oli myös dandy-tyylin edustaja. (Carnegy 1990, 28.) Molemmat

näistä tyyleistä olivat siis todella näyttäviä, mutta huomio herätettiin muissa hieman eri

tavoin. Dandy-tyylin edustajat pukeutuivat todella näyttäviin asuihin ja halusivat herättää

huomiota ulkopuolisten silmissä, kun taas new romantic -tyylin edustajat pukeutuivat

vanhoihin, fantasiatyylisiin asuihin. Nämä tyylit saattoivat helposti sekoittua tai yhdistyä

ulkopuolisen silmissä. Tämän takia määrittelin ne samaan kategoriaan vaatetaulukossa (liite

1).

Poikatyttö

Poikatyttö-tyyli on yhä edelleen olemassa, mutta sitä nähtiin paljon myös 1980-luvulla.

Ruohonen (2001) toteaa tekstissään, että niin sanotut poikatytöt viihtyvät paremmin

poikamaisiksi mielletyissä vaatteissa, mutta saattavat toisinaan korostaa myös

naisellisuuttaan, esimerkiksi juhlallisissa tilaisuuksissa. Tällaisilla tytöillä saattaa olla

harrastuksia, joissa on enemmistönä poikia tai kaveripiirissä on enemmän poikia kuin tyttöjä.

(Ruohonen 2001; 129, 136.) Usein poikatyttö-tyyliin liitetään osaksi myös lyhyet hiustyylit

ja vähäinen meikki (Ruby 1990, 54).

23

3.2.2 1980-luvulla muodissa olleet vaatteet

Kaikki nuoret eivät kuitenkaan omaksuneet tiettyä edellä mainittua alakulttuuria tai tyyliä

itselleen. Osa nuorista saattaa myös käyttää tiettyjä elementtejä edellä olevista

alakulttuureista, vaikka eivät alakulttuuriin itse kuuluisikaan (Ruohonen 2001, 48). Tämän

takia käsittelen tässä luvussa myös erilaisia vaatteita, jotka olivat tyypillisiä ja yleisiä 1980-

luvulla lähteiden perusteella. Osa näistä vaatteista saattaa kuulua johonkin edellä mainittuun

tyyliin, mutta lähinnä tässä on mainittu vaatekappaleita, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin

tyyleihin, kuten punk-tyyliin tai juppi-tyyliin. 1980-luvulla oli muodissa monenlaisia

erityylisiä yläosia, alaosia, sekä asusteita, jotka voi nähdä eriteltynä selkeästi

vaatetaulukoissa (liite 1). Vaatetaulukoista näkee myös selkeästi mistä lähteistä vaatteet ovat

löytyneet tätä tutkielmaa varten. Tähän teoriaosuuteen on mainittu vain muutama näistä

vaatteista, jotka selkeimmin nousivat esille lähteistä, tai vaativat muuten käsitteen avausta.

1980-luvulla vanhoja muoti-ilmiöitä nousi jälleen pinnalle. Entisten vuosikymmenten

muotia nähtiin laidasta laitaan aina 1920-luvulta alkaen, jatkuen aina 1960-luvulle asti.

(English 2007, 59.) Varsinkin 1960-luvun villitys nähtiin 1980-luvulla (Ewing 2005, 282).

Koska vanhoja muoti-ilmiöitä palaa usein takaisin kiertoon, on mahdollista, että taulukossa

nähtävistä vaatteista osa on esiintynyt myös menneinä vuosikymmeninä. Varsinkin 1970-

luvun muoti saattoi olla edelleen käytössä 1980-luvun alussa, ilman, että sitä edes

määriteltäisiin lähteissä vanhaksi muodiksi. Halusin tämän takia merkitä taulukkoon

erikseen sellaisia vaatteita, joista ei selkeästi olla mainittu, että ne liittyisivät vanhojen

muoti-ilmiöiden paluuseen, vaan niiden yhteydessä puhuttiin nimenomaan 1980-luvun

muodista (liite 1: taulukot 1a, 1c, 1d, 1e ja 1f). Kuitenkin jotkin muoti-ilmiöt, kuten

safarimuoti ja solmuvärjätyt paidat ovat selkeästi menneiden vuosikymmenten muoteja

lähteiden perusteella, mutta olivat edelleen pinnalla 1980-luvulla. Tämän takia

vaatetaulukoon (liite 1: taulukko 1b) on erikseen mainittu vanhojen muoti-ilmiöiden paluun

yhteydessä nämä tietyt vaatekappaleet.

Vanhojen muoti-ilmiöiden paluun vastakohtana, 1980-luvulla saatiin täysin uudenlaista

sävyä muotiin, kun japanilainen tyyli kantautui länsimaihin. Uudenkaltaisimmat ideat

muotiin saatiinkin tuohon aikaan japanilaisilta muotisuunnittelijoilta (Carnegy 1990, 20).

24

Japanilaiset muotisuunnittelijat esittelivät länsimaille muun muassa syvät ja leveät

kimonohihat sekä shaalit (Ewing 2005, 236). Asuissa nähtiin paljon vaikutteita japanilaisista

kimonoista, sekä karatetakeista (Carnegy 1990, 20). Tällainen muoti ei näkynyt ainoastaan

huippumuodin piireissä, vaan muoti kantautui myös tavalliselle kansalle. Esimerkiksi

tunnettu kauppaketju Marks & Spencer myi vuonna 1984 kimonomaisia yläosia (Ewing

2005, 268). Japanilaisten muotisuunnittelijoiden suosima musta väri sai myös suurta

suosiota 1980-luvulla nuorisolta (Carnegy 1990, 20). Japanilainen tyyli saatettiin myös

yhdistää muihin tyyleihin, esimerkiksi osaksi punk-tyyliä (Ewing 2005, 241). Jotkin

japanilaisten muotisuunnittelijoiden vaatteet saattoivatkin sisältää tarkoituksellisia

repeämiä, mutta muodikkaammin, kuin tyypilliseen punk-tyyliin kuuluvissa vaatteissa

(Carnegy 1990, 20).

1980-luvulla merkkivaatteet olivat muodissa ja vaatesuunnittelijat laittoivat oman nimensä

näkyvälle paikalle vaatteeseen (English 2007, 73; Franck 1997, 112, 238). Merkkivaatteet

eivät koskeneet ainoastaan pukuja ja juhlavaatteita, sillä myös urheiluvaatteissa ja oloasuissa

alettiin nähdä suunnittelijoiden nimiä (Carnegy 1990, 12). Esimerkiksi 1980-luvun farkuille

oli ominaista se, että niiden tuli olla merkkituotteita (Kaiser 1997, 245). Urheiluvaatteissa

tämä nähtiin muun muassa Adidaksen, Niken ja Reebokin lenkkareissa, jotka olivat suuressa

muodissa 1980-luvulla (Carnegy 1990, 44). Liitteen 1 taulukosta 1c voidaan nähdä, että

lenkkareiden lisäksi muutkin urheiluvaatteet olivat suosiossa tuohon aikaan. 1980-luvulla

urheiluvaatteiden myynti lisääntyikin huomattavasti (Ewing 2005, 258). Urheiluvaatteet

olivat erittäin suosittuja erityisesti keskiluokkaisten perheiden jäsenillä. Urheiluvaatteiden

avulla pystyttiin viestittämään muille, että ulkonäöllä ei tarvinnut edes yrittää korostaa

varakkuuttaan, vaan vaatteiden mukavuus itsessään viesti varakkuudesta. (English 2007,

69.) 1980-luvulle tyypillistä olikin tällainen ’dressing down’ ajattelu (English 2007, 154).

Urheilumuotiin kuuluvia vaatteita olivat 1980-luvulla muun muassa värikkäät

verryttelypuvut, hikinauhat ja pyöräilyshortsit, mutta myös legginsit ja säärystimet.

Legginsit olivat tuohon aikaan muotivaate, joka antoi 1980-luvulle tyypillisen vapautumisen

filosofian mukaisesti naisille mahdollisuuden vapautua hameiden ja housujen käytöstä

(Ewing 2005, 287). Legginsejä voidaankin pitää 1980-luvun yksinä merkittävimmistä

muotivaatteista (Ewing 2005, 287). Säärystimet esiteltiin maailmalle 1979-80 aikoihin

balettitanssijoiden kautta. Tämä asuste nousi myös erittäin suureen suosioon nuorten

keskuudessa. (Nunn, 1984, 239.) Nämä asusteet (legginsit, säärystimet) ja muutamat muut

25

urheiluun liittyvät vaatteet on vaatetaulukossa (liite 1) kuitenkin mainittu erillään

urheiluvaatemuodista, sillä ne ovat selkeästi juuri 1980-luvulla suosion saaneita vaatteita tai

asusteita. Joko kyseiset asusteet on esitelty maailmalle tuohon aikaan, tai ne kuvastavat

selkeästi 1980-luvun muotia.

Edellä olevien muoti-ilmiöiden lisäksi lähteistä selkeästi nousivat esille muun muassa

naisten bisnesasut, värikkäät villapaidat, farkkutakit, sekä korkeavyötäröiset hameet ja

housut (liite 1: taulukot 1c, 1d ja 1e). Myös ’ra-ra’-hame, eli puoleen reiteen oleva kerrostettu

minihame, joka nousi suureen suosioon nuorison keskuudessa vuonna 1982 (Nunn 1984,

235), oli mainittu useissa lähteissä. Selkeimmin lähteistä kuitenkin nousevat esille

olkatoppaukset. Tämä asuste on mainittu lähes jokaisessa lähteessä, kun puhutaan 1980-

luvun muodista (liite 1: taulukko 1f). Suuret hartiat antoivat mielikuvan voimasta ja näin

lisäsivät itsetuntoa (Franck 1997, 57). Varsinkin naisten bisnesasuissa nähtiin usein

olkatoppauksia, sillä niiden avulla näytettiin ammattimaisilta ja menestyneiltä (English

2007, 110). Olkatoppauksia käytettiin bisnespukujen lisäksi myös juhla-asuissa (Franck

1997, 238).

26

4 ELOKUVAPUVUSTUS

Tässä tutkielmassa tutkin suomalaisten nuorten muistikuvia 1980-luvun pukeutumisesta,

sekä miten 1980-luvun pukeutuminen näkyy elokuvissa. Elokuviin vaatteet valmistetaan

kuitenkin puvustuksen avulla. Tämän takia käsite elokuvapuvustus tulee avata tässä

tutkielmassa. Tutkin siis myös pukeutumista, joka on tehty puvustuksen avulla.

Pukeutumisella on laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna selvästi kommunikatiivinen

tehtävä, käytännöllisen ja esteettisen ulottuvuuden lisäksi (Uotila 1995, 31). Tämän ansiosta

elokuvissakin vaatteilla on kommunikatiivisempi rooli, kuin ainoastaan ulkonäöllinen

vaikutus hahmolle. Pukeutuminen osana elokuvan kerrontaa onkin verrattavissa henkilön

oman persoonan kuvastumiseen pukeutumisen kautta (Uotila 1995, 64). Elokuvissa

nähtävän pukeutumisen avulla voidaan siis päätellä esimerkiksi, jos hahmolla nähdään

yllään paita, jossa on jonkin yhtyeen kuva, hän todennäköisesti on musiikin ystävä, tai

urheiluvaatteiden käyttäjä todennäköisesti pitää urheilusta.

Pukusuunnittelija ja puvustaja vastaavat elokuvan puvustuksesta. Pukusuunnittelija on

elokuvan taiteellinen vastaava, jonka työtehtäviin kuuluu käsikirjoituksen analysointia,

fiktiivisen hahmon luomista puvustuksen avulla, dramaturgian tajuamista, sekä kuvauksissa

oman työn viimeistelyä. (Teme 2015.) Pukusuunnittelijan työhön kuuluu siis suunnitella ja

piirtää näyttelijöille tulevat asut sekä hänen tulee olla mukana elokuvan visuaalisen ulkoasun

muodostamisessa (Elokuvantaju). Pukusuunnittelijan työtehtäviin kuuluu visuaalisen

suunnittelun lisäksi myös käytännönläheisempää työtä. Pukusuunnittelijan täytyy huolehtia

puvustuksen ostamisesta, vuokraamisesta ja teettämisestä, sekä elokuvan puvustuksen

budjetista. Hänen tulee myös kuvauspaikalla varmistaa, että jokainen näyttelijä saa heille

tarkoitetut vaatteet. (Schumm, Barzen, Leymann, Wieland & Ellrich 2012, 4.)

27

Pukusuunnittelijan työtä voikin tiivistetysti kuvailla sanoilla puvustus ja puvustaminen

(Juntunen 2010, 16). Pukusuunnittelijalla on hyvä olla lisäksi osaamista ja tietoa monesta eri

asiasta. Tällaisia ovat muun muassa pukeutumistrendien seuraaminen, pukuhistoria, muoto-

ja värioppi, kuvataiteellinen ilmaisu, elokuvailmaisun keinot, materiaalituntemus, estetiikka

ja luova ajattelu (Valtonen 2000, 26).

Puvustajan tärkein työtehtävä on pukusuunnittelijan avustaminen (Elokuvantaju).

Puvustajan työtehtäviin sisältyy muun muassa pukujen hankkiminen elokuvaa varten,

hankituista vaatteista huolehtiminen, sekä puvustuksen jatkuvuudesta vastaaminen

(Elokuvantaju; Kovanen, Metsätähti-Koistinen, Puura-Castrén & Freese 2013, 105). Tämän

lisäksi puvustajan tulee huolehtia kuvauksissa siitä, että puvustus toimii. Puvustajan tulee

valmistaa vaate ennen kuvauksia, pukea se näyttelijälle ja huolehtia vaatteen

puhdistamisesta, sekä mahdollisesta korjaamisesta kuvausten jälkeen. Puvustajan työhön

saattaa kuulua myös vaatteiden patinointia, eli hänen tulee muuttaa uusia vaatteita vanhan ja

kulutetun näköisiksi. (Schumm ym. 2012, 4.) Jos kyseessä on kuitenkin pieni

elokuvatuotanto, voi pukusuunnittelija tehdä elokuvapuvustuksen ilman puvustajaa

(Elokuvantaju).

Näiden ammattien yksi tärkeimmistä työvälineistä on pukuklaffikirja, jolla pidetään yllä

puvustuksen jatkuvuutta. Pukuklaffikirjasta voidaan nähdä yksityiskohtaisesti mitä

kohtauksia on jo kuvattu, mitä on vielä kuvaamatta, mikä asu hahmolla on ollut missäkin

kohtauksessa päällä ja missä kunnossa vaate on ollut missäkin kohtauksessa. Usein

pukuklaffikirjaan yhdistetään valokuvia jatkuvuuden helpottamiseksi. (Schumm ym. 2012,

4; Tuononen.) Toinen tärkeä työväline pukusuunnittelijalle ja puvustajalle on call sheet, eli

kuvausaikataulu, josta nähdään elokuvan kuvausjärjestys ja jo valmiiksi kuvatut kohtaukset

(Tuononen).

Pukusuunnittelijan tehtävänä on luoda elokuviin uskottavia hahmoja, joita katsoja pystyy

pitämään luonnollisina ja aitoina. Valtosen (2000) mukaan pukusuunnittelijan täytyy luoda

kaikille elokuvan hahmoille toimiva, uskottava ja roolihenkilön persoonallisuutta vastaava

puvustus. Tämän takia on erittäin tärkeää, että pukusuunnittelija tutkii elokuvan

käsikirjoitusta tarkkaan ja pohtii jokaisen hahmon kohdalla, miten kyseisen hahmon

persoonallisuutta voitaisiin visuaalisin keinoin parhaiten ilmaista. (Valtonen 2000, 28.)

Pukusuunnittelija usein onnistuukin pienillä elementeillä saada aikaan toimivan

28

pukukokonaisuuden. Tarkoituksena on aina pyrkiä toimivien ja uskottavien hahmojen

rakentamiseen. Pienet elementit, kuten miten hahmon paita on napitettu tai silitetty, ovatkin

merkittäviä tekijöitä hahmon tunnetilojen ymmärtämisen kannalta. (Teme 2015.)

Kellokoski (2015) haastatteli Helsingin Sanomia varten Deborah Nadoolman Landis -

nimistä kuuluisaa pukusuunnittelijaa. Nadoolman Landis tunnetaan muun muassa Indiana

Jonesin ja Blues Brothersin pukusuunnittelijana toimimisesta. Hän on kiertänyt ympäri

maailmaa kertomassa pukusuunnittelun merkityksestä elokuville. Nadoolman Landis on itse

sitä mieltä, että elokuvan puvustuksen tarkoituksena on tehdä elokuvan tarinasta uskottava.

Puvustuksella tulee tuoda esille muun muassa se, mitä on tapahtunut ennen elokuvan

kohtausta. Vaikka elokuvissa olevista vaatteista tulee joskus muoti-ilmiöitä, ei Nadoolman

Landis kuitenkaan halua, että elokuvapuvustuksesta puhuttaisiin muotina.

Elokuvapuvustuksessa ei ole hänen mukaansa kyse muodista, jonka avulla pyritään

tekemään ihmisistä kauniita, vaan tarkoituksena on kertoa hahmojen vaatteilla elokuvan

tarinaa. (Kellokoski 2015.) Jo 1920-luvulla oli ymmärretty, että elokuvapuvustuksella on

suuri merkitys elokuvan juonen ja hahmojen luomisen kannalta (English 2007, 79).

29

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

5.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset

Tutkimustehtävänä on kuvata, millaista oli 1980-luvun nuorten pukeutuminen aikansa

elokuvissa. Tarkoitus on myös kuvata 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten omia

kokemuksia kyseisen aikakauden pukeutumisesta. Tämän lisäksi pyritään tulkitsemaan,

millaisena nuorten pukeutuminen näkyy esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa. Tarkoitus

on myös verrata keskenään elokuvista esiin noussutta nuorten pukeutumista, 1980-luvulla

nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmia aikansa nuorten pukeutumisesta, sekä tutkielman

lähdekirjallisuutta ajan tyypillisimmästä muodista.

Tutkimuskysymykset:

1. Millaisena 1980-luvulla nuorina olleet muistavat aikansa pukeutumisen?

2. Miten 1980-luvun tyypillinen nuorten pukeutumistyyli ilmenee tuon aikakauden John

Hughesin elokuvissa?

3. Millaisena nuorten pukeutuminen nähdään esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa?

4. Mitä eroja ja samankaltaisuuksia 1980-luvun nuorten pukeutumisessa näkyi

esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa, 1980-luvulla nuorina olleiden kirjoitelmissa ja

tutkielman lähdekirjallisuudessa?

30

5.2 Tutkimusote

Tämä tutkielma on tehty kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Hirsjärvi,

Remes ja Sajavaara (2014) kertovat laadulliselle tutkimukselle olevan tyypillistä otannan

pieni koko verrattuna kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimukseen. Laadullisessa

tutkimuksessa aineistoksi voi riittää ainoastaan yhden ihmisen haastattelu. (Hirsjärvi ym.

2014, 180-181.) Tätä tutkielmaa varten on analysoitu viisi elokuvaa, sekä esitetty

kysymyksiä kahdelletoista ihmiselle, joten otannan määrä ei ole kovin suuri. Tämän takia

tutkielma on selkeästi laadullinen tutkimus.

Tämä tutkielma on toteutettu hermeneuttisen tutkimusmenetelmän avulla. Hermeneuttinen

tutkimusmenetelmä kuuluu kvalitatiivisen tutkimuksen alaisuuteen (Hirsjärvi ym. 2014,

162). Anttilan (1998) mukaan hermeneuttinen tutkimusmenetelmä on ymmärtävä ja

tulkitseva. Ideana on, että tutkijan tulee käyttää intuitiotaan tulkinnoissaan. Tutkijan tulee

tavallaan asettua tekstin, artefaktin tai muun vastaavan tuottajan asemaan ja yrittää tätä

kautta ymmärtää ja tulkita, esimerkiksi sitä, miten kyseisen asian tuottaja on kokenut asian.

(Anttila 1998.) Tällainen hermeneuttinen metodi näkyy tutkielmassa erityisesti, kun

tulkitaan, millaisena nuorten pukeutuminen nähdään esimerkkielokuvissa, mutta myös kun

tulkitaan mitkä vaatteet liittyvät tiettyyn vaatetyyliin tai kun tulkitaan kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmia ja niistä esiin nousseita vastauksia.

Tutkielmassa on käytetty myös vertailevaa tutkimusotetta. Tällaisen tutkimusotteen

tavoitteena on ymmärtää paremmin tutkittavaa aihetta tarkastelemalla aihetta kahden tai

useamman tutkimuskohteen avulla ja tätä kautta tuoda selkeämmin esille asioiden välisiä

eroja (Vilkka 2007, 21). Tällaista tutkimusotetta on tässä tutkielmassa käytetty neljännen

tutkimuskysymyksen kohdalla, kun vertaillaan mitä eroja ja samankaltaisuuksia 1980-luvun

nuorten pukeutumisessa näkyi esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa, 1980-luvulla

nuorina olleiden kirjoitelmissa ja tutkielman lähdekirjallisuudessa.

31

5.3 Aineistonkeruumenetelmät

Laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä aineistonkeruumenetelmiä ovat haastattelu, kysely ja

havainnointi, sekä erilaisten dokumenttien käyttäminen aineistona (Tuomi & Sarajärvi 2009,

71). Näistä aineistonkeruumenetelmistä käytän tässä tutkielmassa dokumentteja, eli

elokuvia. Kananen (2008) kertoo, että dokumentteina pidetään kaikkea kirjallista aineistoa,

sekä kuva- ja äänimateriaalia (Kananen 2008, 81). Elokuvat valitsin

aineistonkeruumenetelmäksi, sillä elokuvat ovat hyvin visuaalisia, kuten on myös tutkittava

aihe. 1980-luvun elokuvien pukeutumista tarkastellessa saa paremman ja tarkemman kuvan

ajan pukeutumisesta, kuin ainoastaan kirjallista materiaalia luettaessa. Tällaista aineistoa

voidaan käyttää tutkimusaineistona itsenäisestikin, mutta tutkimuksen uskottavuutta voidaan

lisätä käyttämällä triangulaation keinoja, jolloin eri lähteitä voidaan käyttää tutkimuksen

tukena (Kananen 2008, 81).

Tämän takia esitin myös kysymyksiä 1980-luvulla nuorina olleille suomalaisille tuon ajan

nuorten pukeutumisesta. Esitin heille kysymyksiä kirjallisesti, johon he vastasivat

kirjoitelmien muodossa. Kirjoitelmia voidaan pitää yhtenä laadullisen tutkimuksen

aineistonkeruumenetelmänä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Valitsin tämän

aineistonkeruumenetelmän, sillä tutkittava aihe sijoittuu yli 30 vuotta ajassa taaksepäin ja

koin, että tutkittaville on helpompi vastata kysymyksiin kirjallisessa muodossa ja omalla

tahdillaan, jotta heillä olisi aikaa muistella tutkittavaa aihetta rauhassa. Tämän avulla

vastaukset ovat myös luotettavampia, kuin jos tutkittavat henkilöt olisivat sanoneet

ainoastaan vaatteita, joita heti ensimmäisenä tulee mieleen. Vastaajille annettiin siis

mahdollisuus miettiä vastaustaan rauhassa ja tätä kautta heillä oli mahdollisuus myös

täydentää omaa vastaustaan, jos muistivat lisää tutkittavasta aiheesta, ennen vastauksen

palauttamista.

5.4 Aineiston keruu

Tutkielman aineistona käytän John Hughesin elokuvia, sillä hän on parhaiten tunnettu juuri

1980-luvun nuorisoelokuvien tekemisestä. Valitsin siis materiaaliksi elokuvia, joissa hän on

ollut jollain tapaa tuotannossa mukana, esimerkiksi ohjaajana tai käsikirjoittajana. Valitsin

32

myös tarkoituksella elokuvia, joissa nähdään nuorten arkipukeutumista. Tällaista elokuvien

valintaa tutkittavaksi aineistoksi voidaan pitää harkinnanvaraisena näytteenä, sillä

oletuksena on, että näistä elokuvista saadaan mahdollisimman hyvä näyte tutkittavasta

aiheesta (Eskola & Suoranta 1998, 18). En valitse aineistoksi scifielokuvia, sillä niiden

vaatetus poikkeaa usein elokuvan valmistusvuoden pukeutumisesta, koska niiden teema

sijoittuu usein johonkin mielikuvitukselliseen maailmaan tai eri aikakauteen. Länsimainen

pukeutuminen on jossain määrin poikennut muun muassa aasialaisesta kulttuurista, joten

tästäkin syystä Yhdysvalloissa tuotetut elokuvat sopivat hyvin materiaaliksi tätä tutkielmaa

varten.

Nuorten pukeutumista 1980-luvulla, ei ole tutkittu riittävästi. Tämän takia esitin kirjallisesti

viisi kysymystä (liite 2) kahdelletoista ihmiselle, jotka olivat olleet nuoria tuona aikana.

Kysymykset lähetin vastaajille WhatsApp-sovelluksen kautta ja vastauksia sain WhatsApp-

sovelluksen ja sähköpostin välityksellä. Kysymyksiin vastanneet henkilöt olivat itselleni jo

ennestään tuttuja. Valitsin nämä henkilöt kysymysteni kohteeksi, koska he olivat oikean

ikäisiä aiheeseen nähden, sekä tiesin, että saisin heiltä nopeita ja varmoja vastauksia aiheesta.

Jos en ymmärtänyt jotain kysymysten vastausta, esitin tarkentavan kysymyksen

vastanneelle, jotta en tulkitsisi vastausta väärin. Tällaisia tarkentavia kysymyksiä en

kuitenkaan joutunut esittämään kuin ainoastaan yhdelle henkilölle, jonka vastauksesta ei

selvinnyt oliko hän muutamilla mainitsemillaan vaatteilla tarkoittanut miesten vai naisten

pukeutumista.

5.5 Tutkimusaineisto

Seuraavissa alaluvuissa kerron tutkimusaineistosta, joina toimivat tutkielman

esimerkkielokuvat, sekä 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmat. Käytän

tutkielmassa elokuvien alkuperäisiä nimiä. Kaikkia tutkielmassa käytettyjä elokuvia ei ole

suomennettu, joten on selkeintä käyttää jokaisesta elokuvasta niiden alkuperäistä nimeä.

33

5.5.1 Tutkielman esimerkkielokuvat

Tutkielman analysoitaviksi elokuviksi valikoitui viisi elokuvaa: Sixteen candles (1984), The

Breakfast Club (1985), Ferris Bueller’s Day Off (1986), Pretty in Pink (1986), sekä Some

Kind of Wonderful (1987). Elokuvien tuotantovuodet sijoittuvat eri kohtiin 80-lukua, joten

tutkittavat elokuvat antavat laajemman kuvan 1980-luvun pukeutumisesta, kuin pelkästään

yksi elokuva olisi voinut antaa. Kaikkien elokuvien tapahtumat sijoittuvat lukioikäisten

nuorten elämään ja tätä kautta pystyy saamaan hyvän otannan nimenomaan nuorten

pukeutumisesta.

Sixteen Candles (1984)

Sixteen Candles on vuonna 1984 ilmestynyt kokopitkä elokuva. John Hughes on toiminut

elokuvan ohjaajana ja käsikirjoittajana. Elokuvan pukusuunnittelijoina toimivat Mark

Peterson, joka suunnitteli miesten vaatteet, sekä Marla Schlom, joka suunnitteli naisten

vaatteet. Elokuvan kesto on 1h 33min ja sen arvioitu tuotantobudjetti on ollut 6,5 miljoona

dollaria. Lipputuottoja elokuva tienasi Yhdysvalloissa noin 23,7 miljoonaa dollaria.

Elokuvan tyylilajiksi on määritelty romanttinen komedia. (IMDb1.)

Elokuvan päähenkilö on Sam (Samantha) joka on täyttämässä 16 vuotta. Hänen siskonsa

häät lähestyvät ja sen ansiosta koko hänen perheensä unohtaa hänen syntymäpäivänsä. Sam

on ihastunut koulun suosituimpaan poikaan (Jake), mutta koulun nörtein poika (Ted) on

ihastunut häneen. Elokuvassa on paljon hauskoja sivuhahmoja ja siinä käsitellään nuoren

naisen kehitystä aikuiseksi. (IMDb1.)

The Breakfast Club (1985)

The Breakfast Club on vuonna 1985 ilmestynyt kokopitkä elokuva. John Hughes on toiminut

elokuvan ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Elokuvan pukusuunnittelijana on

toiminut Marilyn Vance. Elokuvan kesto on 1h 37min ja sen arvioitu tuotantobudjetti on

34

ollut 1 miljoonaa dollaria. Lipputuottoja elokuva tienasi maailmanlaajuisesti noin 51,5

miljoonaa dollaria. Elokuvan tyylilajiksi on määritelty draamakomedia. (IMDb2.)

Elokuvassa viisi oppilasta, jotka käyvät samaa lukiota, päätyvät yhteiseen jälki-istuntoon.

Alkuun näillä oppilailla ei vaikuta olevan mitään yhteistä. Omien sanojensa mukaan Claire

on prinsessa, Andrew urheilija, John rikollinen, Brian nörtti ja Allison on hermoraunio.

Oppilaille annetaan yhdeksän tunnin jälki-istunnon aikana tehtäväksi kirjoittaa vähintään

tuhannen sanan essee siitä, keitä he ovat. Kuitenkin noiden yhdeksän tunnin aikana ehtii

tapahtua paljon ja nuorten mielipiteet itsestään ja muista oppilaista saattavat muuttua.

(IMDb2.)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Ferris Bueller’s Day Off on vuonna 1986 ilmestynyt kokopitkä elokuva. John Hughes on

toiminut elokuvan ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Elokuvan pukusuunnittelijana

on toiminut Marilyn Vance ja puvustajina ovat toimineet Wingate Jones, Silvio Scrano sekä

Barbara Siebert (tuohon aikaan nimellä Barbara Bolticoff). Scrano sekä Jones olivat

vastuussa miesten asuista ja Siebert naisten asuista. Elokuvan kesto on 1h 43min ja sen

arvioitu tuotantobudjetti on ollut 6 miljoonaa dollaria. Lipputuottoja elokuva tienasi

Yhdysvalloissa noin 70,1 miljoonaa dollaria. Elokuvan tyylilajiksi on määritelty komedia.

(IMDb3.)

Elokuvan päähenkilö Ferris Bueller päättää olla luvatta poissa koulusta yhden päivän. Tätä

varten hän kehittelee erittäin monimutkaisen suunnitelman, jonka avulla hän selviäisi

poissaolostaan ilman seurauksia. Hän lähtee Chicagoon päiväksi ystävänsä Cameronin ja

tyttöystävänsä Sloanen kanssa. Ystävykset kokeilevat kaupungissa monia eri kokemuksia,

mitä kaupungilla on heille annettavissa. Koulun rehtori on kuitenkin varma siitä, että Ferris

on luvatta poissa koulusta ja yrittää saada tämän kiinni valheesta. Ferris on kuitenkin

ennakoinut tämän suunnitelmassaan, josta seuraa haasteita rehtorin omille suunnitelmille

saada Ferris kiinni. (IMDb3.)

35

Pretty in Pink (1986)

Pretty in Pink on vuonna 1986 ilmestynyt kokopitkä elokuva. John Hughes on toiminut

elokuvan käsikirjoittajana ja tuottajana. Elokuvan pukusuunnittelijana on toiminut Marilyn

Vance. Elokuvan kesto on 1h 37min ja sen arvioitu tuotantobudjetti on ollut 9 miljoonaa

dollaria. Lipputuottoja elokuva tienasi Yhdysvalloissa noin 40,5 miljoonaa dollaria.

Elokuvan tyylilajiksi on määritelty romanttinen draamakomedia. (IMDb4.)

Elokuvan päähenkilö Andie on köyhästä perheestä lähtöisin oleva, ei niin suosittu tyttö

lukiossa. Hän yleensä viettää aikansa työkaverinsa Ionan tai lapsuudenystävänsä Duckien

kanssa. Duckie on aina ollut ihastunut Andieen, mutta nyt Andie onkin tavannut uuden pojan

koulussa. Blane on rikas ja suosittu oppilas, eli täysi vastakohta Andielle. Nyt Andien

täytyykin valita Duckien ja Blanen väliltä. Mutta voiko Andie sopeutua rikkaiden ja

suosittujen oppilaiden maailmaan? (IMDb4.)

Some Kind of Wonderful (1987)

Somekind of Wonderful on vuonna 1987 ilmestynyt kokopitkä elokuva. John Hughes on

toiminut elokuvan käsikirjoittajana ja tuottajana. Elokuvan pukusuunnittelijana on toiminut

Marilyn Vance. Elokuvan kesto on 1h 35min. Lipputuottoja elokuva tienasi Yhdysvalloissa

noin 18,6 miljoonaa dollaria. Elokuvan tyylilajiksi on määritelty romanttinen draama.

(IMDb5.)

Elokuvassa Keith saa mahdollisuuden mennä treffeille koulun suosituimman tytön,

Amandan kanssa. Amandan rikas entinen poikaystävä ei osaa kuitenkaan päästää irti

Amandasta vaan päättää kostaa Keithille. Samaan aikaan Keithin paras ystävä, poikatyttö

Watts ymmärtää, että hänellä on Keithiä kohtaan syvällisempiä tunteita, kuin vain pelkkää

ystävyyttä. (IMDb5.)

36

5.5.2 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmat

Onnistuin saamaan yhteensä kaksitoista vastausta esittämiini kysymyksiin 1980-luvulla

nuorina olleilta henkilöiltä. Vastauksista seitsemän oli naisen vastaamia ja viisi oli miehen

vastaamia. Vastausten pituus vaihteli muutamasta lauseesta puolikkaaseen A4-arkkiin.

Monet vastaajista erittelivät vastauksensa esittämieni kysymysten mukaisesti numeroilla.

Kysymyksiin vastanneista suurin osa oli 10-20-vuotiaita 1980-luvun aikana. Vastanneet ovat

asuneet eripuolella Suomea nuoruudessaan, joten sain laajempaa otantaa, kuin jos kaikki

henkilöt olisivat samalta paikkakunnalta kotoisin. Vain muutama vastanneista asui

nuoruudessaan pääkaupunkiseudulla ja suurin osa vastanneista asui Länsi-Suomen alueella

nuoruusvuosinaan. Olen tietoinen siitä, että muoti Länsi-Suomessa on saattanut olla hieman

erilaista kuin Yhdysvalloissa 1980-luvulla, mutta muoti levisi maailmalta myös Suomeen

esimerkiksi nuorisolehtien, elokuvien ja musiikkivideoiden kautta. Tällöin voidaan olettaa,

että muoti on ollut samankaltaista molemmissa maissa. Tietosuojan takia (GDPR) olen

anonymisoinut vastanneiden henkilötiedot. Ilmoitan vastaajan muodossa nainen (N)/mies

(M). Käytän anonymisointia sen takia, koska suurin osa kysymyksiin vastanneista

henkilöistä on kotoisin pieniltä paikkakunnilta.

5.6 Aineiston analyysi

Analysoin tutkielman esimerkkielokuvia aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Sisällönanalyysi soveltuu hyvin elokuvien analysoimiseen, sillä tutkittavan aineiston ei

täydy olla sanallista (Anttila 1998; Anttila 2005, 292; Tuomi & Sarajärvi 2009, 84).

Sisällönanalyysissä tavoitteena on kuvata jonkin aineiston jakautumista kategorioihin ja

luokkiin ja tällä tavalla ilmaista sisällön olemusta. Sisällönanalyysille on ominaista aineiston

luokittelu sekä tilastollinen käsittely. (Anttila 1998.) Sisällönanalyysiä on käytetty

tutkielman esimerkkielokuvien analyysin lisäksi myös muun tutkielman aineiston

analyysissä. Tutkielman aineiston tilastollinen käsittely ilmenee tutkielmassa kvantifioinnin

kautta, josta kerrotaan myöhemmin lisää tässä luvussa.

Teemoittelua käytin aineiston analyysissa erityisesti tutkittaessa millaisena nuorten

pukeutuminen nähdään esimerkkielokuvissa ja yrittäessäni löytää aiheesta nousevia

37

yhtenäisiä teemoja. Eskolan ja Suorannan (1998) mukaan aineistosta voidaankin tuoda esille

tutkimusongelmaa valaisevia teemoja. Ensin tulee kuitenkin löytää ja erotella

tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Teemoittelu vaatiikin onnistuakseen empirian

ja teorian vuorovaikutusta, joka tutkimuksessa näkyy näiden yhteen lomittumisena. (Eskola

& Suoranta 1998, 175-176.) Tässä tutkielmassa elokuvista nousseet pukeutumiseen liittyvät

teemat esiintyvät myös tutkielman teoriaosuudessa, jolloin teemoittelu on onnistunutta tältä

osin.

Tutkielmaa varten esitin kirjallisessa muodossa viisi kysymystä kahdelletoista henkilölle,

jotka olivat olleet nuoria 1980-luvulla, ja saatuja vastauksia vaatekappaleisiin liittyen

käsittelin kvantifioinnin avulla. Eskolan ja Suorannan (1998) mukaan kvantifioinniksi

voidaan kutsua aineiston käsittelyä, jossa tuloksia luokitellaan erilaisten tekijöiden mukaan

eri luokkiin. Kvantifiointiin voidaan yhdistää myös taulukoiden käyttäminen, jolloin

taulukossa voidaan eritellä tarkkoina lukuina aineistosta nousevia seikkoja. (Eskola &

Suoranta 1998, 165-166.) Tein tutkielmaa varten taulukon (liite 3), josta näkee selkeästi mitä

kysymyksiin vastanneet muistivat oman aikansa nuorten pukeutumisesta. Tulokset on

luokiteltu sen mukaan mitä vaatekappaleita vastauksissa mainittiin, sekä olivatko mainitut

vaatekappaleet tyypillisiä naisille vai miehille. Aineistoa käsitellessä olen käsitellyt

ainoastaan vastauksia, joita kysymyksiin vastanneet ovat kirjoitelmissaan antaneet, en niitä

tietoja, joita saatan tietää kirjoitelmien ulkopuolelta näistä henkilöistä.

Kvantifiointia käytin myös elokuvien vaatteiden analysoimisessa, kun tarkastelin monellako

elokuvan vuorosanoja omaavalla hahmolla, näkyi tietty vaate tietyssä elokuvassa. Elokuvien

analysointia helpottamaan tein vaatetaulukon (liite 1). Taulukkoon merkitsin vasempaan

laitaan lähteistä löytämäni 1980-luvun tyypilliset vaatteet ja tyylit, niiden luokittelun

jälkeen. Ylälaitaan merkitsin jokaisen elokuvan, jota analysoin tätä tutkielmaa varten.

Sijoitin elokuvat taulukkoon niiden ilmestymisvuoden mukaan aikajärjestykseen. Merkitsin

aina elokuvan ja vaatteen risteyskohdassa olevaan ruutuun millä hahmolla vaate näkyi

elokuvassa, jolloin sain selville, monellako hahmolla elokuvassa tämä vaate esiintyi. Tätä

kautta sain selville, kuinka suosittuja tietyt asut olivat tietyissä elokuvissa, mutta myös

pystyin verrata elokuvien vaatteita keskenään, sillä samalla rivillä näkyi monellako

hahmolla kaikissa elokuvissa, kyseinen vaate on nähty. Taulukosta saamiani tuloksia

käsittelen tutkimustuloksissa. Taulukon loppuun merkitsin lähteet, joista löysin tietoa

vaatteista. Merkitsin myös vaatteiden yhteyteen selkeästi mistä lähteestä vaatteet löysin.

38

Katsoin analysoitavat elokuvat useaan kertaan läpi ja otin kaikista analysoitavista asuista

kuvat, jotta niitä olisi helpompi tarkastella vielä myöhemminkin. Analysoin tutkimistani

elokuvista sellaisten nuorten pukeutumista, joilla oli elokuvassa puherooli. Rajasin nämä

hahmot tarkastelun kohteeksi, jotta otannasta ei tulisi liian suuri. Olen saattanut kuitenkin

huomioida jonkin taustalla olevan hahmon pukeutumisen, jos se kuvastaa erityisen hyvin

1980-luvun nuorten pukeutumista. Yleensä päähenkilöille kuitenkin mietitään tarkemmin

mitä vaatteita heidän tulisi käyttää.

39

6 TUTKIMUSTULOKSET

6.1 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten muistikuvia tuon ajan

pukeutumisesta

Ensimmäinen tutkimuskysymys tässä tutkielmassa oli, millaisena 1980-luvulla nuorina

olleet muistavat aikansa pukeutumisen. Vastausta tähän kysymykseen haettiin kirjallisten

kysymysten muodossa 1980-luvulla nuorina olleilta suomalaisilta. Kysymyksiin vastanneet

olivat kaikki olleet 1980-luvulla Suomessa asuvia nuoria. Kysymyksiin vastanneiden

kirjoitelmista huomasi selkeästi, että naiset muistivat paremmin naisten muodin ja miehet

miesten muodin. Jotkut vastanneista miehistä, eivät muistaneet mitään naisten vaatetta, joka

olisi ollut muodissa 1980-luvulla. Jotkin vaatekappaleet olivat kuitenkin jääneet lähes

kaikkien vastanneiden muistiin, esimerkiksi miehillä farkku- ja nahkatakit. Eräs vastaajista

(N1) ihmetteli, oliko tuohon aikaan edes olemassa miesten muotia. Naiset kertoivat

tarkemmin pukeutumisesta yksityiskohtineen kuin miehet. Naisilla oli esimerkiksi selkeitä

housun malleja (tiukat housut, korkeavyötäröiset) tai hihojen malleja (lepakkohihat

paidoissa), mainittuna vastauksissa, kun taas miesten vastauksissa esiin nousi vain yleisesti

mistä vaatteesta oli kyse, esimerkiksi farkut. Yksi miehistä osasi kuitenkin kertoa

pukeutumisesta ja muodista paljon tarkemmin kuin muut miesvastaajat. Hänestä kerrotaan

hieman myöhemmin lisää tässä luvussa.

Vastausten perusteella päättelin, että osa vastaajista oli keskiluokkaisista tai hieman

köyhemmistä perheistä kotoisin. Vanhemmat tekivät paljon näille nuorille vaatteita

valmiskaavoista, tai vaatteita saatiin isommilta sisaruksilta käyttöön tai niitä tehtiin jopa itse.

40

Muutamat vastanneista puhuivat erikseen tyylistä, jota itse olivat käyttäneet ja muodista,

jonka tiesivät olleen pinnalla tuohon aikaan, mutta mitä he itse eivät olleet käyttäneet.

Olettaisin, että monilla pienellä paikkakunnalla asuneista vastaajista vaatteiden ostamiseen

oli vaikuttanut paljon se, mitä vaatteita paikkakunnan vaatekaupassa oli tarjolla. Tarjontaa

oli vastaajien mukaan usein heikosti, joten aina ei voinut ostaa muodikkaimpia vaatteita.

Vaihtoehtona jotkut kerrottiin myös sen, että tuli lähteä muille paikkakunnille ostamaan

vaatteita. Tätä kuitenkin tehtiin harvemmin.

Yksi kysymyksiin vastanneista miehistä (M1), joka oli 20-30-vuotias 1980-luvun aikana, eli

yksi vanhimmista kysymyksiin vastanneista, oli asunut nuorena pääkaupunkiseudulla ja

vastausten perusteella oli hieman rikkaammasta kodista kotoisin. Hän käytti juppi-tyyliä itse

ja mainitsi paljon merkkivaatteita vastauksessaan. Parhaiten myös naisten muodista oli

jäänyt mieleen juppi-tyylin elementtejä. Vastauksesta selkeästi huomasi, että henkilö oli

ollut kiinnostunut muodista ja oli käyttänyt itsekin paljon muodin mukaisia vaatteita, sillä

hän muisti selkeästi vaatteiden mallin, värin ja merkin. Tämän takia hänen vastauksensa

hieman poikkeavat muiden vastauksista.

Jotkut kysymyksiin vastanneista henkilöistä olivat asuneet samalla paikkakunnalla

nuoruudessaan, joten heidän vastauksensa saattavat olla tästä syystä samankaltaiset.

Kuitenkin näiden henkilöiden ja muilla paikkakunnilla asuneiden henkilöiden vastaukset

sopivat hyvin yhteen, jolloin paikkakunta ei voi olla ainut vaikuttava tekijä siinä, miten

muoti koettiin tuohon aikaan. Muodin kokemiseen on oletettavasti pikemminkin vaikuttanut

vastanneiden perhetaustat, oma tyyli ja harrastukset. Esimerkiksi bändien kuvilla

varustettuja paitoja maininneet henkilöt olivat kuunnelleet kyseisiä bändejä tuohon aikaan.

Myös kysymyksiin vastanneiden ikä tuohon aikaan vaikutti varmasti heidän vastauksiinsa.

Nuorin vastanneista (M2) oli ollut 3-13-vuotias 1980-luvun aikana ja vanhin vastaajista

(M1) 20-30-vuotias. Heidän vastaustensa eroavaisuuksiin varmasti vaikuttaa suurimpana

tekijänä ikä. Vastaajien ikä tuohon aikaan määrittelee varmasti myös sen, kuinka hyvin

muistaa tuon ajan muodin.

Kokemukset siitä mitä muoti oli siihen aikaan, oli myös hieman erilaista eri henkilöillä. Osa

mainitsi, että tiesivät vaatteen olleen muodikas koska kaikki käyttivät kyseistä vaatetta, osa

taas mainitsi TV-sarjat, joiden hahmojen pukeutumisen tiedettiin olevan muodikasta, sekä

poplaulajat. Jotkut vastanneista kokivat, että muodin mukaan pukeutuminen tarkoitti, ettei

41

erotuta massasta, kun taas joillekin muodin mukaan pukeutuminen tarkoitti lähinnä

merkkivaatteita. Merkkivaatteista vastauksissa esille nousivat eniten Levis-merkkiset farkut,

sekä Torstai ClubA -merkkiset tuulipuvun takit. Monet kuitenkin kokivat tärkeäksi pukeutua

samaan tapaan kuin omat kaverit. Vastauksista selkeästi naisten muodista nousi esiin

pastellivärit vaatteissa, neonvärit vaatteissa, yli suuret paidat, lepakkohihaiset paidat,

farkkutakit, korkeavyötäröiset housut, ratsastushousut, sekä olkatoppaukset. Miesten

muodista selkeästi esiin nousivat farkkutakki, nahkatakki, pikeepaita ja farkut. Kaikki edellä

olevat vaatteet, oli mainittu vähintään viiden kysymyksiin vastanneen omassa vastauksessa.

Vain yhdessä kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmassa mainittiin termi ’juppi’. Kuitenkin

useammassa vastauksessa kerrottiin erilaisista pikkutakeista, sekä kauluspaidoista, jotka

olivat tyypillisiä juppi-tyylille. Puolet vastanneista mainitsivat myös olkatoppaukset

vastauksessaan. Kaikki edellä mainitut vaatekappaleet saattoivat esiintyä osana myös täysin

erilaista tyyliä kuin juppi-tyyli, joten näitä vastauksia ei voi suoraan yhdistää koskemaan

vain juppimuotia. Esittämissäni kysymyksissä ei erikseen kysytty mitkä tyylit olivat 1980-

luvulle tyypillisimpiä, mikä voi vaikuttaa siihen, että kovin moni vastaajista ei maininnut

tiettyjä tyylejä osana vastaustaan. Myöskään preppie-tyyliä ei kukaan kysymyksiin

vastanneista ollut maininnut, vaikka tyylin elementeistä muun muassa muutamia

merkkivaatteita oli mainittu, sekä pikeepaidat. Teddy-tyyli sen sijaan nousi esille

kysymyksiini saaduissa vastauksissa yhdeltä henkilöltä. Teddy-tyylissä on vastaajan

mukaan vahvoja vaikutteita 1950-luvun muodista. Sama henkilö oli vastauksessaan

maininnut myös punk-tyylin ja rock-tyylin.

6.2 Nuorten tyypillinen pukeutuminen 1980-luvun elokuvissa

Toinen tutkimuskysymys tässä tutkielmassa oli, miten 1980-luvun tyypillinen nuorten

pukeutumistyyli ilmenee tuon aikakauden John Hughesin elokuvissa. Tässä luvussa

käsittelen 1980-luvun tyypillistä nuorten muotia, jota esiintyi kyseisissä tutkielman

esimerkkielokuvissa. Olen analysoinut sellaisten hahmojen pukeutumista, joilla oli

puherooli elokuvassa, eli hahmolla on täytynyt olla vähintään yksi vuorosana elokuvassa.

Tämän lisäksi olen tehnyt muutamia lisähuomioita hahmoista, joilla ei ollut puheroolia,

mutta joilla oli selkeästi lähteiden mukaan 1980-luvulle tyypillistä muotia, mitä ei

42

välttämättä muilla hahmoilla esiintynyt ollenkaan. Tämän takia koin tutkielman kannalta

tärkeäksi mainita myös näistä vaatteista, joita näin elokuvassa. Tässä luvussa käsiteltävät

vaatteet on listattu vaatetaulukkoon (liite 1), josta näkee selkeästi, missä elokuvassa mikäkin

vaate on esiintynyt.

6.2.1 1980-luvulle ominaiset vaatetyylit ja alakulttuurit

Juppi

Vaatetaulukkoa (liite 1: taulukko 1a) tarkasteltaessa huomaa selkeästi, että tutkielmaa varten

analysoiduissa elokuvissa selkeästi suosituimmaksi vaatetyyliksi ja samalla alakulttuuriksi

nousee juppi-tyyli. Tätä tyyliä nähtiin kahdessa tutkielman elokuvassa: Pretty in Pink ja

Some Kind of Wonderful. Näissä elokuvissa selkeimmin nähdään vastakkain asettelua

rikkaiden ja köyhien nuorien välillä, mikä voisi selittää juppi-tyylin yleisyyden juuri näissä

kahdessa elokuvassa. Juppi-tyyli oli kuitenkin tyypillisesti käytössä rikkailla nuorilla

aikuisilla. Näissä elokuvissa tätä muotia käyttäneet nuoret aikuiset olivat lähes kaikki

kuitenkin edelleen lukion oppilaita, joten asuvalinnat on tehty varmaankin vain korostamaan

sosiaalisten luokkien eroja hahmojen välillä. Monilla nuorilla juppimuoti näyttäytyikin

enemmän nuorekkaana juppi-tyylinä, sillä asuissa ei nähty esimerkiksi kravatteja. Asut

olivat siis juppi-tyyliä muistuttavia asukokonaisuuksia, jotka oli muokattu hieman

rennomman näköisiksi ja nuorille sopiviksi. Pretty in Pink -elokuvassa juppimuotia nähdään

kolmella elokuvan hahmolla. Steff on rikas lukion viimeisen vuoden oppilas, joka pukeutuu

lähes aina chino-housuihin, valkoiseen kauluspaitaan ja olkatoppauksilla varustettuun

pikkutakkiin. Iona puolestaan on jo noin 30-vuotias levykaupan omistaja, joka käyttää

elokuvan loppupuolella juppi-tyylille ominaisesti pikkutakkia, jossa on olkatoppaukset, sekä

kauluspaitaa. Myös hänen treffikumppaninsa, joka nähdään elokuvan lopussa, on

pukeutunut juppi-tyylille ominaisesti pukuun, jossa on olkatoppaukset. Elokuvassa jopa

mainitaan, että hän on juppi.

Some Kind of Wonderful -elokuvassa juppimuotia nähdään kolmella viimeisen vuoden

lukion oppilaalla, Amandalla, Shaynella ja Hardylla. Amandalla nähdään elokuvassa osana

juppi-tyyliä olkatoppauksilla varustettu pikkutakki ja korkeavyötäröiset valkoiset farkut tai

43

tiukka hame, sekä kauluspaita (liite 4: kuva 2). Shaynellä nähdään myös olkatoppauksilla

varustettu pikkutakki, yhdistettynä kauluspaitaan ja korkeavyötäröisiin shortseihin. Myös

Hardylla nähdään elokuvassa juppimuodille ominaisesti olkatoppauksilla varustettu

pikkutakki eri väreissä, joka on yhdistetty chino-housuihin. Takin alle on aina laitettu

kauluspaita tai T-paita. Hardyn tyyli muistuttaa vahvasti myös Miami Vicesta vaikutteita

saaneelta tyyliltä, eli yhdistelmänä nähdään mahdollisesti värillinen olkatoppauksilla

varustettu pikkutakki yhdistettynä T-paitaan. Takista on usein myös kääritty hihat. Tällaista

Miami Vice vaikutteista muotia nähdään myös Pretty in Pink -elokuvan Steffillä, jolla

nähdään yhdessä elokuvan kohtauksessa kokonaan valkoinen puku yhdistettynä vaalean

siniseen kauluspaitaan (liite 4: kuva 1). Tällainen väri yhdistelmä asukokonaisuudessa, oli

hyvin tyypillistä Miami Vice TV-sarjan muodille.

Preppie

Näissä elokuvissa nähdyillä hahmoilla ei ole välttämättä selkeintä preppie-tyylin

pukeutumista, mutta tyylin elementtejä silti pystyy erottamaan selkeästi. Elokuvissa esiintyi

preppie-tyylin edustajia, jotka olivat selkeästi määritelmänsä mukaisesti arvostetuista ja

rikkaista perheistä lähtöisin olevia nuoria. Preppie-tyyliä nähtiin yhteensä kolmessa

analysoidussa elokuvassa. Sixteen Candles -elokuvassa tätä tyyliä nähtiin Jake nimisellä

hahmolla, joka on lukion viimeisen vuoden oppilas. Jake käyttää elokuvassa neuleliiviä,

kauluspaitaa ja chino-housuja, jotka ovat preppie-tyylille ominaisia (liite 4: kuva 3). Hänellä

nähdään kuitenkin myös siniset farkut, reisitaskuhousut, ruutupaita, sekä lenkkarit. Näistä

viimeisimmät eivät suoranaisesti ole osa preppie-tyyliä.

Pretty in Pink -elokuvassa preppie-tyyliä nähdään Blane nimisellä hahmolla. Hänen

asuihinsa kuuluvat chino-housut, pikkutakki olkatoppauksilla, kauluspaita, valkoinen T-

paita, väljä monivärinen neulepaita, sekä vaaleansininen neulepaita. Hänen muotinsa

muistuttaa myös hieman juppi-tyyliä, mutta ero juppi-tyyliin on silti selkeä. Kolmas preppie-

tyylin edustaja on Some Kind of Wonderful -elokuvan Hardy. Hänellä nähdään paljon juppi-

tyyliä, mistä edellä onkin jo kerrottu, mutta myös preppie-tyyliin kuuluvia

asukokonaisuuksia hänellä nähdään. Hardylla nähdään elokuvassa muun muassa

ruutukankaasta valmistetut housut ja syvään uurrettu v-kaula-aukkoinen neulepaita.

Yhdelläkään näiden elokuvien preppie-tyylin edustajilla ei kuitenkaan nähty tälle tyylille

44

ominaista pikeepaitaa tai selkeää merkkivaatetta. Vaatteet olivat kuitenkin hyvin ajattomia

ja usein arvokkaan näköisiä, mitkä liittyvät vahvasti preppie-tyyliin.

Punk ja Grunge

Punk-tyyliä nähdään kahdessa analysoidussa elokuvassa. Pretty in Pink -elokuvassa yhden

taustalla näkyvän punk-tyylin käyttäjän lisäksi Ionalla nähdään punk-tyylille tyypillistä

muotia. Ionalla nähdään yhdessä elokuvan kohtauksessa piikkitukka, musta nahasta tai

vinyylistä valmistettu tiukka mekko, valkoinen T-paita kyseisen mekon alla, paljon mustia

koruja, nahkainen ranneke, sekä erilaisia ketjuja ja koristeita roikkumassa vyöltä (liite 4:

kuva 4). Myös Some Kind of Wonderful -elokuvassa nähtävällä Duncanilla nähdään paljon

asusta roikkuvia metallikoristeita, mukaan lukien myös pienet käsiraudat. Duncanilla

nähdään elokuvassa myös nahkaliivi, jossa on niittejä. Liivi näyttää siltä, kuin se olisi

valmistettu nahkatakista, josta on revitty hihat irti. Hänellä nähdään myös niittiranneke

kädessä. Elokuvan lopputeksteissä on mainittu, että Duncan olisi skinhead, mutta hänellä

silti nähdään vahvasti punk-tyylille ominaisia vaatekappaleita, mikä ei yllätä, sillä skinheadit

ovat osa punk kulttuuria. Punk-tyylistä myös alkunsa saanut gootti-tyyli nousi lähteistä esille

1980-luvun muotina, ja se saikin alkunsa tuona vuosikymmenenä. Kuitenkaan yhdessäkään

analysoidussa elokuvassa tätä muotia ei esiintynyt.

Grunge-tyyliä esiintyi yhdessä elokuvassa. Breakfast Club -elokuvassa Johnilla nähdään

grunge-tyylille ominaisia vaatteita. Hänellä nähdään ruutupaita, josta hihat on lyhennetty

repimällä, farkkutakissa nähdään pinssejä ja vyötäröltä roikkuu ketju. Hänellä nähdään myös

tummat väljän malliset housut, mustat saappaat ja punainen pandana huivi nilkkaan

sidottuna. Lisäksi hänellä on sormettomat hanskat, sekä liian iso kipparin takki ja valkoinen

pitkähihainen paita. Asu siis sisältää selkeästi kerrospukeutumista ja siitä huomaa grunge-

tyylille ominaista huolimattomuutta, esimerkiksi solmimattomien kenkien kautta. Asussa on

myös hieman piraattimaista vaikutelmaa, mikä ei ole välttämättä grunge-tyylille ominaista,

mutta mielestäni mielenkiintoinen huomio ajatellen hahmon kapinoivaa käyttäytymistä,

mistä kerron luvussa 6.3.3.

45

Poikatyttö

Poikatyttö-tyyli näkyi selkeimmin vain Some Kind of Wonderful -elokuvassa. Elokuvan

yksi päähenkilö Watts on selkeästi poikatyttö, häntä myös kutsutaan tällä nimikkeellä useaan

otteeseen elokuvan aikana. Watts käyttää elokuvan alussa korkeavyötäröisiä sinisiä capreja,

nahkatakkia, lippalakkia lyhyellä lipalla, tennissukkia, sekä puvun liiviä valkoisen topin

päällä. Tämä valkoinen toppi muistuttaa paljon miesten aluspaitaa. Muita hänellä nähtyjä

vaatteita ovat korkeavyötäröiset väljät mustat housut, musiikkiaiheinen T-paita, 7/8 osa

mittaiset housut vahvalla printtikuviolla, eri värisiä T-paitoja yhdistettynä puvun liiviin,

farkkupaita, punainen pandana hiuspantana sekä hänen tyylilleen ominaiset punaiset

sormettomat nahkahanskat, joissa on hapsuja. Hänellä on myös lyhyet hiukset ja yhdestä

elokuvan kohtauksesta käy ilmi, että hän käyttää myös poikien alushousuja. Kaikki edellä

olevat vaatteet ovat jossain mielessä poikamaisia. Yhtään hametta hahmolla ei nähdä, vaikka

muilla naispuolisilla henkilöillä niitä nähdään paljon. Toinen hahmo, jolla tämän tapaista

muotia nähdään, on muutaman vuorosanan sivuhahmo Sixteen Candles -elokuvassa. Tämä

hahmo käyttää urheilutakkia ja T-paitaa myös juhlissa, joihin muut ovat pukeutuneet

mekkoihin.

6.2.2 Tyypilliset 1980-luvun vaatteet esitettynä elokuvissa

Seuraavissa alaluvuissa käsittelen sellaisia vaatteita, jotka esiintyivät tutkielman

esimerkkielokuvissa, mutta jotka eivät suoraan liittyneet mihinkään edellisessä luvussa 6.2.1

esiteltyihin tyyleihin.

6.2.2.1 Vanhojen muoti-ilmiöiden paluu

Vaatetaulukkoa (liite 1: taulukko 1b) tarkkailemalla voidaan huomata, että lähteistä esille

noussut vanhojen muoti-ilmiöiden paluu esiintyy myös lähes kaikissa tutkielmaa varten

katsotuissa elokuvissa. Erityisesti Pretty in Pink -elokuvassa nähdään paljon vanhojen

muoti-ilmiöiden paluuta, sillä yhden päähenkilön, Duckien, pukeutumistyyli muistuttaa

huomattavasti enemmän 1950-luvun muotia, kuin 1980-luvun tyypillistä nuorten muotia.

46

1980-luvulle oli kuitenkin tyypillistä vanhojen muoti-ilmiöiden paluu, joten Duckien

pukeutuminen kuvastaa hyvin selkeästi tällaista pukeutumistyyliä. Pretty in Pink -elokuvan

pukusuunnittelija on itse kuvaillut Duckien pukeutumista ’Teddy Boy’ eli teddy-tyylin

pukeutumiseksi (Berkowitz 2016). Tämä pukeutumistyyli on saanut vaikutteita 1950-luvun

pukeutumisesta. Duckien asuissa nähdään myös paljon kerrospukeutumista. Hänellä on

lähes aina päällään pikkutakki, jonka alle hän on laittanut kauluspaidan ja puvun liivin.

Tällaisia asuyhdistelmiä hänellä nähdään monissa eri väreissä läpi elokuvan. Muita vaatteita,

joita hänellä nähdään ovat eläinkuvioiset korkeavyötäröiset shortsit ja kauluspaita,

ruutukuvioiset housut ja kauluspaita, tennissukat, korkeavartiset tennistossut, sekä

aluspaitoja. Kuitenkin ehkä tärkeimmät tämän hahmon vaatekappaleet ovat pork pie -hattu,

bolo kravatti (bolo tie) ja Creepers -nimiset kengät. Kaikki nämä asusteet näkyvät hänellä

lähes jokaisessa asussa mitä hän käyttää. Hänellä on myös tapana kääriä takin hihat

kyynärpäähän asti, ja tämä tapa nähdään monissa muissakin elokuvissa olevilla hahmoilla.

Lisäksi hänellä on lähes aina prässihousut jalassa, joihin hän on yhdistänyt vyön ja henkselit.

Tällainen vyö ja henkselit yhdistelmä nähdään myös Ferris Bueller’s Day Off -elokuvan

Cameronilla.

Pretty in Pink -elokuvassa nähdään myös Ionan 1950-luvun tyylinen tanssiaismekko leveällä

hameella ja pallokuviolla varustettuna. Muissa elokuvissa, joissa selkeästi erottui vanhojen

muoti-ilmiöiden paluu, näkyi tämä muoti safariasujen kautta. Sixteen Candles -elokuvassa

nähdään Randylla safarimekko ja Ferris Bueller’s Day Off -elokuvassa safarimuoti näkyy

puolestaan Sloanen käyttämien safarishortsien kautta. Some Kind of Wonderful -elokuvassa

safarimuotia nähdään Amandan safarishortseissa ja Keithin siskon käyttämässä

safarihenkisessä metsästysliivissä. Näissä elokuvissa ei esiintynyt mitään muuta selkeää

vanhojen muoti-ilmiöiden paluuta, joten Pretty in Pink vaikuttaa olevan elokuva, jossa on

panostettu tällaiseen vanhojen muoti-ilmiöiden esittelyyn. Varsinkin 1950-luvun muotia oli

korostettu. Sen sijaan 1960-luvun muoti palanneena vanhana muotina, ei noussut missään

elokuvassa tai kysymysten vastauksissa selkeästi esille. Esimerkiksi lähteistä esiin noussut

1960-luvulle ominainen solmuvärjätty vaate, ei esiintynyt missään tutkielman

esimerkkielokuvassa.

47

6.2.2.2 Merkkivaatteet ja urheiluvaatteet arkiasuna, sekä japanilainen

tyyli vaatteissa

Merkkivaatteet olivat merkittävä osa 1980-luvun pukeutumista. Merkkifarkkuja ei

kuitenkaan missään elokuvassa näkynyt, mikä voi johtua lähinnä siitä, että elokuvissa

harvemmin kuvataan hahmoja niin, että näkyisi minkä merkkiset farkut heillä on käytössä.

Kukaan ei myöskään maininnut mitään merkkejä elokuvissa. Sen sijaan urheilumuodissa ja

varsinkin lenkkareissa ja paidoissa nähtiin vaatemerkkien nimiä. Sixteen Candles -

elokuvassa muutaman vuorosanan sivuhahmolla nähdään Adidaksen lenkkarit ja taustalla

kulkee myös nuori, jolla on Adidaksen T-paita. The Breakfast Club -elokuvassa nähdään

Brianilla Niken lenkkarit ja Andrewilla Niken toppi, sekä Ferris Bueller’s Day Off -

elokuvassa nähdään Ferrisin siskolla Jeaniella Niken korkeavartiset lenkkarit. Kaikissa

näissä kolmessa elokuvassa nämä vaatemerkit näytettiin selkeästi, eli myös kengistä otettiin

lähikuvaa. Tästä voidaan päätellä, että merkkikengät ja muutenkin merkkivaatteet olivat

tärkeä osa 1980-luvun pukeutumista myös aikansa elokuvissa.

Muita kuin merkkiurheilukenkiä nähtiin elokuvissa myös paljon. Varsinkin Converse-

kenkiä muistuttavia korkea- ja matalavartisia tennistossuja näkyy useassa elokuvassa.

Korkeavartiset tennistossut esiintyvät The Breakfast Clubin Allisonilla ja Pretty in Pink -

elokuvan Duckiella. Matalavartiset saman tyyliset kengät nähdään Ferris Bueller’s Day Off

-elokuvassa Ferrisillä ja Some Kind of Wonderful -elokuvassa Keithillä. Pretty in Pink -

elokuvan Andiella nähdään myös tennistossut, mutta ne ovat erimalliset kuin Converse-

tyyppiset kengät. Yleisesti urheilullista tyyliä nähdään elokuvista selkeimmin The Breakfast

Clubin Andrewilla. Hänellä on päällään urheilujoukkueensa takki, huppari, Niken toppi,

lenkkarit ja siniset farkut. Koko hänen olemuksensa viestittää sitä, että hän on urheilija.

Myös jo aiemmin mainittu poikatyttö-tyylin omannut Sixteen Candles -elokuvan muutaman

vuorosanan sivuhahmo käyttää selkeästi urheilumuotia arkiasuinaan, sillä hän on pukeutunut

juhliinkin urheilutakkiin ja T-paitaan.

Muita urheilutyylille tyypillisiä asusteita ja vaatteita (liite 4: kuva 5) esiintyi satunnaisesti,

ja ne olivat aina osa muuten ei niin urheilullista asukokonaisuutta. Lenkkareita esiintyi

Sixteen Candles -elokuvassa Jakella, The Breakfast Clubissa Andrewilla ja Brianilla, sekä

Ferris Bueller’s Day Off -elokuvassa Jeaniella. Jeanien lisäksi myös Pretty in Pink -elokuvan

Andiella nähdään säärystimet. Legginsejä tai sukkahousuja voi nähdä Sixteen Candles -

48

elokuvan Randylla, The Breakfast Clubin Allisonilla ja Pretty in Pink -elokuvassa Andiella,

Ionalla, sekä muutaman vuorosanan hahmolla. Tennissukat näkyvät neljässä elokuvassa,

niin miehillä kuin naisillakin. The Breakfast Club -elokuvassa ne nähdään Brianilla ja

Allisonilla, Ferris Bueller’s Day Off -elokuvassa ne nähdään Ferrisillä, Pretty in Pinkissä

Duckie käyttää niitä ja Some Kind of Wonderfulissa ne nähdään Wattsilla.

Merkkivaatteiden ja urheiluvaatteiden lisäksi myös japanilainen tyyli oli muodissa 1980-

luvulla. Pretty in Pink -elokuvassa nähdään selkeästi japanilaisen tyylin vaikutus muotiin ja

käytettäviin tyyleihin. Elokuvassa Andiella nähdään kaksi kimonotyylistä aamutakkia, sekä

takki, jonka selkämykseen on kirjailtu teksti ’Korea’. Myös Duckiella nähdään yhdessä

asukokonaisuudessa paita, jonka kuvituksessa esiintyy itämaisen näköisiä hahmoja. Lisäksi

Ionalla, joka asuu elokuvassa China Townissa, nähdään aasialaisvaikutteinen

asukokonaisuus yhdessä kohtaa elokuvaa. Hänellä on käytössään peruukki, joka on

valkoinen ja hiusmallina on tasainen kulmikkaan muotoinen polkkatukka otsatukalla.

Meikkinä hänellä on cat eye -silmämeikki, ja asuna hänellä nähdään kotelomekko korkealla

itämaisen tyylisellä kauluksella ja mustavalkoisella printillä, sekä tummat sukkahousut.

6.3 Nuorten pukeutumisen teemoja

Kolmas tutkimuskysymys tässä tutkielmassa oli, millaisena nuorten pukeutuminen nähdään

esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa. Tutkittaessa tätä kysymystä, nousi esiin kolme

teemaa. Näitä teemoja ovat ryhmään kuuluminen, ryhmästä erottautuminen ja kapinointi.

Käsittelen näitä teemoja omina alalukuinaan seuraavaksi. Käsittelen jokaista teemaa niin,

että mainitsen missä elokuvassa ja millä hahmolla kyseinen pukeutumiseen liittyvä teema

nousi esille ja millä tavalla se elokuvassa näkyi. Avaan samalla hieman hahmojen

taustatarinaa, sillä muuten lukijalle, joka ei ole nähnyt tutkielman esimerkkielokuvia, voi

olla lähes mahdotonta hahmottaa, mitä vaatteilla viestitetään hahmosta. Vaatteita ei kannata

yrittää tulkita erillään niiden ympäristöstä, sillä eri henkilöille vaatteet voivat sopia eri

tavalla ja ne voivat tarkoittaa eri henkilöille eri asioita. Tämän takia pukeutumista

tulkittaessa, tulee ottaa huomioon muun muassa henkilön käyttäytyminen, taustatarina, sekä

hahmon lähipiiri.

49

6.3.1 Ryhmään kuuluminen

The Breakfast Club -elokuvassa nähtävä Claire, on koulun suosittu oppilas. Clairen ja hänen

isänsä kommunikaatiosta käy helposti ilmi, että Claire on hieman rikkaammasta perheestä

kotoisin ja häntä on hemmoteltu elämässään paljon. Eniten Clairen suhdetta vaatteisiin ja

pukeutumiseen nähdään siinä, että hän joutui jälki-istuntoon, koska oli poissa koulusta

shoppailun takia. Myös hänen vaatteensa viestivät siitä, että hän miettii paljon omaa

ulkonäköään ja panostaa omaan statusarvoonsa koulussa. Clairen tyyli on erittäin

naisellisuutta korostava. Hän käyttää pohjemittaista hametta, saappaita, vaaleanpunaista

puseroa ja hyvin istuvaa nahkatakkia. Hän todennäköisesti sopeutuu parhaiten suosittujen

oppilaiden joukkoon, kun pukeutuu rooliin sopivasti. Clairelle on selkeästi tärkeää oman

statusarvonsa ylläpito, sillä hän mainitseekin elokuvassa, että vaikka hän ystävystyi muiden

oppilaiden kanssa jälki-istunnossa, ei hän todennäköisesti myöhemmin enää heille tule

puhuneeksi, koska muut oppilaat eivät olleet suosittuja. Hän siis pelkää muiden koulun

oppilaiden mielipiteitä omasta käytöksestään ja haluaa pitää huolen siitä, että hän pysyy

omassa asemassaan koulussa. Myös hänen perheensä varakkuus, voi vaikuttaa siihen, että

Claire on kunnollinen ja suosittu oppilas.

The Breakfast Club -elokuvan Andrew kuuluu koulun painijoukkueeseen ja on varmasti

osittain tästä syystä koulussa suosittu. Elokuvassa käy ilmi, että varsinkin Andrewin isälle

on tärkeää, että Andrew menestyy urheilu-urallaan ja tämä luo hänelle paljon paineita

menestyä. Varmasti osittain tämän takia, Andrew kokee myös tarvetta sopeutua omaan

ryhmäänsä eli urheilijoiden joukkoon. Ryhmään kuulumisen lisäksi tietysti myös Andrewin

oma urheilullisuus vaikuttaa hänen vaatetyyliinsä. Andrewilla nähdään elokuvassa oman

painijoukkueensa tiimitakki, huppari, Niken toppi, valkoinen pitkähihainen paita, siniset

farkut ja lenkkarit. Tämä pukeutuminen viestii hyvin vahvasti siitä, että hän haluaa tulla

identifioiduksi urheilijana. Andrewin urheilullinen, mutta siisti pukeutuminen viestii myös

kunnollisuudesta. Elokuvassa nähdäänkin, kuinka hän puolustaa koulun suosittua tyttöä

Clairea, kun elokuvan paha poika, John, kiusaa Clairea. Hän myös yrittää vastustella, kun

muut oppilaat päättävät kokeilla huumeita jälki-istunnossa.

50

Some Kind of Wonderful -elokuvassa Amandalla nähtäviä vaatteita juppi-tyylin lisäksi ovat

neuletakki, vyötäröä korostava vyö yhdistettynä yli suureen paitaan, farkkupaita, valkoinen

toppi, safarishortsit, cowboy-saappaat, sekä bomber-takki, jossa on farkun näköinen kangas.

Amanda siis käyttää muitakin vaatteita kuin vain juppi-tyyliin kuuluvia vaatteita. Vaatteet

ovat kuitenkin muodikkaita ja samankaltaisia mitä hänen ystävänsä käyttävät. Tämä viestii

siitä, että Amanda ei aina samaistu juppi-tyyliin, mutta haluaa silti pukeutua samalla tavalla

kuin ystävänsä. Elokuvassa käy ilmi, että Amandan perhe ei ole kovin rikas, vaikka Amanda

selkeästi viettää kaiken aikansa rikkaiden ja suosittujen oppilaiden kanssa. Voidaan siis

päätellä, että vaatteiden avulla hän on pyrkinyt samaistumaan tähän ylemmän sosiaaliluokan

ryhmään. Kuitenkin tälle ryhmälle ei riitä samanlaiselta näyttäminen, vaan myös käytöksen

tulisi olla samankaltaista. Keithin pyytäessä Amandaa treffeille, ei Amanda aio aluksi

suostua peläten hänen ystäviensä mielipiteitä. Tämä osoittautuu aiheelliseksi peloksi, sillä

kun Amanda suostuu treffeille ei niin suositun Keithin kanssa, alkavat hänen ystävänsä

syrjimään tätä. Amanda silti tämän jälkeen käyttää edelleen saman tyylin vaatteita kuin

ennenkin, mikä viestii, että hän on omaksunut itselleen tämän pukeutumistyylin vahvasti.

Some Kind of Wonderful -elokuvassa nähtävä Keith, on töissä autokorjaamolla ja hänen

perheeseensä kuuluvat äiti, isä, sekä kaksi nuorempaa siskoa. Keith haluaisi opiskella

taiteilijaksi lukion jälkeen. Tämä näkyy vahvasti myös Keithin vaatteista, sillä hänellä

nähdään muun muassa maalin peittämä paita yhdessä elokuvan kohtauksessa. Keithin perhe

on hyvin tavallinen ja Keith itsekin on hyvin tavanomainen nuori. Tämä näkyy myös hänen

vaatteistaan. Hänellä nähdään yllään siniset farkut, eri värisiä kauluspaitoja, ruutupaitoja,

sekä farkkutakki. Kaikki nämä vaatteet viestivät hyvin vahvasti tavallisesta ”naapurin

pojasta”. Keithin taiteellisuus ja hänen paras ystävänsä eli poikatyttö-tyylin omaksunut

Watts, viestivät kuitenkin siitä, että hänessä on enemmän puolia kuin mitä ulkonäkö antaa

ymmärtää. Elokuvassa Keith itse toteaa, että nämä tekijät lisättynä vielä hänen työhönsä

huoltoasemalla, estävät häntä olemasta suosittu oppilas hänen lukiossaan. Hän on kuitenkin

kiinnostunut koulun suositusta oppilaasta Amandasta, josta aiemmin tässä luvussa on

kerrottu enemmän, ja tämän takia myös Keithin vaatetyyli muuttuu elokuvan aikana. Hän

selkeästi yrittää muuntautua enemmän suosittujen oppilaiden joukkoon sopivaksi, jotta saisi

mahdollisuuden päästä treffeille koulun suositun oppilaan kanssa. Alussa nähdyt Keithin

tyylille ominaiset ruutupaidat ja farkut, vaihtuvat elokuvan loppua kohden enemmän

pikkutakin ja chino-housujen käyttöön. Lopussa Keith kuitenkin päättää, ettei suosittujen

51

oppilaiden joukkoon ole hyvä kuulua, vaikka vaatteidensa avulla hän tähän pyrkikin

elokuvan aikana.

Ferris Bueller’s Day Off -elokuvan päähenkilö Ferris on rikkaasta perheestä lähtöisin oleva

nuori. Ferrisin perheeseen kuuluvat äiti, isä ja sisko. Ferris on todella itsevarma ja suosittu

lukion viimeistä vuotta käyvä oppilas. Ferrisin pukeutumistyyli viittaa hieman preppie-

tyyliin, mutta ei sitä kuitenkaan täysin ole. Pukeutuminen kuitenkin viestii varakkuudesta,

olemalla samalla rento. Hänelle tyypillisin asu, joka elokuvassa nähdään, sisältää

nahkatakin, eläinkuviollisen neuleliivin, valkoisen T-paidan, puvun housut, sekä valkoiset

nahkakengät. Vaatteillaan Ferris siis helposti kuuluu suosittujen oppilaiden ryhmään.

Kuitenkin Ferrisillä on myös kapinoiva puolensa, mikä nähdään hänen luvattomista

poissaoloistaan koulusta, sekä koulun tietokannan muokkaamisesta etänä. Hän vaikuttaa

nuorelta, joka on aina saanut tahtonsa läpi, eikä ole ikinä jäänyt kiinni valheesta.

Statusarvoa ja samalla ryhmään kuulumista vaatteiden avulla havitteli kaksi hahmoa Pretty

in Pink -elokuvassa ja yksi hahmo Somekind of Wonderful -elokuvassa. Kaikilla näillä

hahmoilla nähdään selkeästi juppi-tyyli tai preppie-tyyli. Pretty in Pink -elokuvan Blane on

rikas poika, joka käyttää preppie-tyylille tyypillisiä vaatteita. Hänellä nähdään välillä myös

juppi-tyylille ominaisia vaatteita. Elokuvassa nähdään, että hänen ystävänsä ovat hänelle

tärkeitä, mikä varmasti vaikuttaa myös ryhmään kuulumisen tarpeeseen. Blanen käyttämä

tyyli muuttuu hieman elokuvan loppua kohden mennessä, eikä juppi-tyyliä enää elokuvan

loppupuolella nähdä niin paljoa. Tyylin muutos elokuvan loppua kohden voi viestiä siitä,

että Blane ei enää koe niin suurta tarvetta mukautua rikkaiden nuorten joukkoon ja tarvetta

näyttää ikäistään vanhemmalta. Hänellä kuitenkin säilyy preppie-tyylin tapainen vaatetus

läpi elokuvan, mikä edelleen viestii hahmon varakkuudesta.

Pretty in Pink -elokuvan Steff on Blanen paras kaveri ja rikas lukion oppilas. Steff yrittää

olla jo aikuinen ja haluaa erottautua muista oman ikäisistään nuorista. Tämän hän tekee

muun muassa juppi-tyylin vaatevalinnoillaan. Steff selkeästi haluaa erottua

vaatevalinnoillaan muista koulun nuorista, mutta haluaa silti olla suosittu oppilas. Myös

Some Kind of Wonderful -elokuvan Hardy pyrkii vaatevalinnoillaan ja juppi-tyylillään

erottautumaan edukseen muihin nuoriin verrattuna. Hän on myös rikas ja suosittu oppilas

lukiossaan. Elokuvien analysoinnin jälkeen huomaa selkeästi, että tiettyjen vaatetyylien

52

käyttäjät ovat rikkaita ja suosittuja oppilaita koulussa. Tällaisia tyylejä ovat juurikin juppi-

ja preppie-tyyli.

6.3.2 Ryhmästä erottautuminen

Some Kind of Wonderful -elokuvassa nähtävä Watts on poikatyttö-tyyliä käyttävä nuori

nainen. Hän pukeutuu elokuvassa aina hyvin poikamaisesti, tai muuten vaatevalinnoillaan

erottuu muista nuorista naisista. Hänellä ei esimerkiksi elokuvassa nähdä ollenkaan hametta,

mikä on vaatekappale, mitä lähes kaikilla koulussa olevilla tytöillä nähdään. Poikatyttö-tyyli

on tarkemmin avattu luvussa 6.2.1. Watts saa kuulla paljon negatiivisia kommentteja

pukeutumistyylistään, niin koulun pihalla, kuin pukuhuoneessakin. Häntä kutsutaan

esimerkiksi haukkuma nimityksenä lesboksi ja pukuhuoneessa ihmetellään, kun hän käyttää

poikien alushousuja. Tällaiset kommentit eivät kuitenkaan näytä liikaa vaivaavan tätä

itsevarmaa rumpuja soittavaa poikatyttöä. Välillä elokuvassa nähdään kuitenkin, kun tämä

hahmo vertaa omaa ulkonäköään muihin tyttöihin, mikä voi viestiä pienestä epävarmuudesta

omaa tyyliä kohtaan, todennäköisesti muilta saatujen kommenttien takia. Watts ei anna

kuitenkaan tämän vaikuttaa omaan tyyliinsä, vaan hänellä nähdään läpi elokuvan poikatyttö-

tyylille ominaiset vaatteet. Eniten epävarmuutta nähdään hänen käytöksessään, kun hänen

paras ystävänsä, ja myöhemmin ihastuksen kohteensa, Keith, päättää pyytää treffeille koulun

suosittua tyttömäisesti pukeutuvaa Amandaa. Juuri Amandaan hän elokuvassa vertaa eniten

omaa ulkonäköään. Wattsille on kuitenkin tyypillistä kapinallinen asenne yhteiskuntaa ja

ympäristöään kohtaan. Elokuvassa Watts toteaakin ”This is 1987, did you know that a girl

can be whatever she wants to be”, eli vapaasti käännettynä: “Nyt eletään vuotta 1987,

tiesitkö, että tyttö voi olla ihan mitä hän haluaa olla”. Wattsilla välillä nähdään siis vivahteita

myös feministisestä ajattelusta.

Pretty in Pink -elokuvassa nähtävä Andie on hieman köyhemmästä perheestä kotoisin oleva

lukiolainen. Andie pukeutuu hyvin tyttömäisesti, mutta hyvin eri tavalla kuin muut lukion

nuoret. Andiella nähdään elokuvassa paljon kerrospukeutumista ja pastellivärejä vaatteissa.

Hän valmistaa suurimman osan vaatteistaan itse tai ostaa ne kirpputorilta. Tästä häntä myös

kiusataan koulussa, sillä hän poikkeaa muiden pukeutumisesta. Andien isä ja paras ystävä

Duckie kehuvat kuitenkin aina Andien vaatteita. Andien ja Duckien samankaltainen

53

pukeutumistyyli keskenään erottaa heidät selkeästi muista nuorista, joilla on paljon

maltillisempi ja yksinkertaisempi tyyli kuin heillä. Andiesta huomaa, että häntä harmittaa

muiden negatiiviset kommentit hänen asuistaan, mutta ei silti pyri muuttamaan tyyliään

muiden kaltaiseksi. Hän on siis selkeästi löytänyt oman tyylinsä. Andien mielikuva rikkaista

nuorista nähdään siinä kohtaa, kun Blane vie Andien juhliin ja Andie pukeutuu sinne hyvin

konservatiiviseen, enemmän vanhojen ihmisten suosimaan juhla-asuun. Andie viihtyy

parhaiten ei niin suositun Duckien seurassa ja työkaverinsa Ionan kanssa, joilla molemmilla

on yhtä erikoinen pukeutumistyyli kuin hänellä itsellään.

Pretty in Pink -elokuvan Duckiella nähdään paljon 1950-lukuun vivahtavaa muotia. Hänen

käyttämäänsä tyyliä voisikin luonnehtia teddy-tyyliksi, mikä nousi esille 1980-luvulla

nuorina olleiden henkilöiden kysymysten vastauksissa esille. Tästä tyylistä on kerrottu lisää

tutkimuksen tuloksissa luvussa 6.2.1. Duckiella on selkeästi vahva oma vaatetyylinsä, eikä

hän välitä siitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Duckien kengät ovat selkeästi tärkeä osa hänen

tyyliään. Elokuvan lopun juhlakohtauksessa, jossa hänellä on prameammat vaatteet kuin

yleensä, kiinnittää hän Andien huomion kenkiinsä ja toteaa, että tulee aina olemaan sama

vanha Duckie. Tästä selkeästi huomataan, että kengillä on suuri merkitys hänelle ja vaikka

hänellä olisi erilaisia asukokonaisuuksia käytössä, samat kengät silti pysyvät. Kengät myös

näyttävät hieman kuluneilta ja elämää nähneiltä. Voidaan siis päätellä, että kengät ovat

vanhat ja ne ovat olleet mukana monessa nuoruuden kommelluksessa. Ne ovat siis selkeästi

vahvasti vaikuttaneet Duckien kokonaistyyliin ja ehkä jopa hänelle ominaisen

pukeutumistyylin muodostumiseen.

Pretty in Pink -elokuvassa eniten monipuolista ja vaihtelevaa muotia nähdään Andien

työkaverilla Ionalla, jonka pukeutumistyyli on lähes jokaisessa kohtauksessa täysin

erilainen. Vaikka Iona onkin jo noin 30-vuotias, pukeutuu hän nuorekkaasti. Ionalla nähdään

elokuvassa punk-tyyli, juppi-tyyli, japanilaisvaikutteinen tyyli, sekä 50-luvulle tyypillinen

tanssiaismekko. Hänellä nähdään myös asukokonaisuus, joka on varmasti saanut vaikutteita

yhdestä Cyndi Lauperin pukeutumistyylistä. Tämä ei yllätä, sillä Cyndi Lauper oli yksi

merkittävimmistä tyyli-ikoneista 1980-luvulla. Elokuvan lopussa nähdään myös Ionan

treffikumppanilla juppi-tyyliin vahvasti kuuluva asukokonaisuus. Elokuvassa jopa

mainitaan, että kyseinen henkilö on juppi. Juppi-tyyli joka Ionalla elokuvassa nähdään

treffeille lähtiessä, on paljon aikuismaisempi, kuin muut tyylit mitä hän on käyttänyt

elokuvassa. Iona selkeästi vaihtelee tyyliään vahvasti tilanteiden mukaan. Hän pukeutuu eri

54

tavalla ollessaan levykaupassa töissä, kun hän käy illanvietossa ystäviensä kanssa, kun hän

viettää aikaa kotonaan Chinatownissa ja kun hän lähtee treffeille jupiksi nimitetyn henkilön

kanssa. Hän on hyvä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin, mutta haluaa silti vahvasti ilmaista

omaa tyyliään vaatteiden välityksellä. Iona on selkeästi aikuisuuden kynnyksellä, mutta ei

haluaisi vielä rajoittaa omaa luovuuttaan aikuisuuden tavallisuuteen. Tämän takia hän ei

myöskään käytä vain tietyn tyylin vaatteita, mikä erottaa hänet selkeästi henkilöistä, joilla

on vahva ja selkeä oma tyyli elokuvassa. Tällaisesta tyylin vaihtelusta, on kerrottu myös

tämän tutkielman luvussa 2.2.

6.3.3 Kapinointi vaatteiden avulla

Kapinointi vaatteiden avulla poikkeaa näkemykseni mukaan ryhmästä erottautumisesta

(6.3.2) siinä, että ryhmästä erottautujat eivät suoranaisesti kapinoi ketään kohtaan

erottautuessaan ryhmästä. Pikemminkin yhteiskunta erottaa heidät ryhmästä, sillä heille

ominainen tyyli poikkeaa enemmistön käyttämästä tyylistä. Kapinoitsijat sen sijaan omalla

käytöksellään ja vaatevalinnoillaan tarkoituksella yrittävät erottautua joukosta tai hakevat

joskus jopa negatiivista huomiota käyttämällään vaatetyylillä. Toisin sanoen kapinoitsijat

pyrkivät erottumaan omasta ryhmästään, kun taas ryhmästä erottautujat eivät pyri itse

erottautumaan ryhmästä, vaan muut tekevät päätöksen heidän puolestaan.

The Breakfast Club -elokuvassa olevasta Johnista huomaa heti elokuvan alusta alkaen, että

hänellä on jotain koulua ja muita ihmisiä vastaan. Hän myös yrittää tarkoituksella ärsyttää

muita provosoivalla puheella ja tekemisillään. Johnin pukeutumisesta huomaa, että hän

pukeutuu hieman huolimattomammin kuin muut jälki-istunnossa olevat oppilaat. Johnille

onkin ominaista grunge-tyyli, johon liittyy kapinoiva ja hieman epäsiisti pukeutuminen,

joten tällainen pukeutuminen sopii hyvin hänen käytökseensä. Grunge-tyyli on tarkemmin

avattu tutkimustuloksissa luvussa 6.2.1. Elokuvassa selviää myös, että Johnin kotiolot eivät

ole hyvät ja varsinkin hänen isänsä aiheuttaa kotona ongelmia, josta voidaan päätellä, että

tästä todennäköisesti Johnin käyttäytyminen koulussa johtuu. Voidaan myös päätellä, että

John tulee köyhästä perheestä.

55

The Breakfast Club -elokuvassa nähdään Allison, joka pukeutuu hyvin tummiin ja peittäviin

vaatteisiin. Hänellä on hiukset naamallaan ja tuntuu kuin hän yrittäisi piiloutua maailmalta.

Hän selkeästi provosoi muita ja hakee huomiota muilta erikoisella käytöksellään. Vaikuttaa

jopa siltä, että kun muut katsovat häntä kuin hän olisi oudoin ihminen maailmassa, yllyttää

se hänen käytöstään entisestään. Elokuvassa selviää, että hänen vanhempansa eivät huomioi

häntä, mikä todennäköisesti selittää tätä huomion hakuista hiljaista kapinaa. Voi nimittäin

olla, että tämä on ainut tapa, millä hän on saanut huomiota muilta. Elokuvan lopussa Claire

kuitenkin tekee Allisonille muodonmuutoksen laittamalla hänelle hiuspannan, jolloin hänen

hiuksensa menevät pois kasvoilta. Claire antaa hänelle myös vaaleamman paidan käyttöön

ja tekee hänelle vaaleamman meikin. Tämä tyyli ei vaikuta ominaiselta Allisonille, mutta

voi olla, että hänen saatuaan ystäviä jälki-istunnosta, ei hänen tarvitse synkällä

pukeutumisellaan ja oudolla käytöksellään hakea enää huomiota muilta. Tätä kautta hänen

oma tyylinsä saattaa hyvinkin muuttua vaaleampaan ja kevyempään suuntaan.

Ferris Bueller’s Day Off -elokuvassa nähtävä Cameron, on Ferrisin paras ystävä. Hän on

suosittu lukion viimeisen vuoden oppilas, mutta hieman erikoinen persoona. Hän ei

pukeutumisellaan pyri kuulumaan suosittujen joukkoon, mutta kuuluu heidän joukkoonsa

hänen perheensä varakkuuden ansiosta. Elokuvassa tällä hahmolla nähdään muun muassa

lääketieteellinen logo T-paidassa, vyö ja henkselit yhdistelmä, chino-housut, sekä punainen

Detroit Red Wings jääkiekkojoukkueen pelipaita. Miller (2016) on haastatellut Cameronin

näyttelijää ja kysynyt tältä hänen punaisesta pelipaidastaan, joka elokuvassa nähdään.

Haastattelija oli ihmetellyt, miksi Chicagoon perustuvassa elokuvassa, nähdään Detroitin

jääkiekkojoukkueen fanipaita. Cameronin näyttelijä totesi haastattelussa, että elokuvan

tuottaja John Hughes oli halunnut osaksi Cameronin hahmon taustatarinaa, että tämä

kyseisellä pelipaidalla kapinoi isäänsä vastaan. Hughesin ideana oli, että Cameronin isä

kannattaa Chicagon omaa jääkiekkojoukkuetta, mutta Cameronin isoisä asuu Detroitissa ja

kannattaa Detroitin omaa jääkiekkojoukkuetta. Cameron on Hughesin mukaan läheinen

isoisänsä kanssa ja tämän takia itsekin fanittaa Detroitin joukkuetta. Tätä kautta hän

hiljaisesti kapinoi isäänsä vastaan. (Miller 2016.) Tätä paidan taustatarinaa ei elokuvassa

kuitenkaan näytetty ja ilman sitä, elokuvan katsojalle jää varmasti epäselväksi paidan

todellinen tarkoitus, sekä Cameronin hiljainen kapinointi isäänsä vastaan, jolta hän kaipaisi

enemmän huomiota.

56

Sixteen Candles -elokuvan Jake on myös rikkaan perheen lapsi. Käy kuitenkin ilmi, että Jake

on suosittu viimeisen vuoden oppilas lukiossa ja hänen vaatteissaan nähdään vaikutteita

preppie-tyylin pukeutumisesta, esimerkiksi hänellä nähdään yllään kauluspaita, neuleliivi ja

chino-housut. Preppie-tyyli itsessään viestittää varakkaaseen perheeseen kuulumisesta. Jake

on selkeästi itsevarma nuori, joka ei vaikuta välittävän siitä mitä muut ajattelevat hänestä.

Hänelle ei edes vaikuta olevan tärkeää se, että hän olisi suosittu koulussa. Jakella nähdään

hieman hiljaista kapinointia omaa sosiaalista luokkaansa ja omaa koulun statustaan vastaan.

Tämän voi nähdä vaatteiden kautta siinä, että vaikka Jake käyttää elokuvassa neuleliiviä ja

kauluspaitaa, jotka ovat preppie-tyylille ominaisia, hänellä nähdään myös siniset farkut,

reisitaskuhousut, ruutupaita, sekä lenkkarit. Näistä viimeisimmät eivät suoranaisesti ole osa

preppie-tyyliä, mistä voidaan päätellä, että pukusuunnittelija ei halunnut vaatteiden avulla

tehdä hahmosta täysin preppie-alakulttuuriin kuuluvaa hahmoa. Vaatteet viestivätkin hyvin

siitä, että Jake on osa rikkaiden ja suosittujen oppilaiden piiriä, mutta tähän joukkoon

kuuluminen ei ole hänelle erittäin tärkeää, vaan lähinnä itsestään selvä asia.

6.4 Vertailua 1980-luvulla tehtyjen elokuvien, samaan aikaan nuorina

olleiden suomalaisten kirjoitelmien ja tutkielman lähdekirjallisuuden

välillä aikansa tyypillisestä nuorten pukeutumisesta

Neljäs tutkimuskysymys tässä tutkielmassa oli, mitä eroja ja samankaltaisuuksia 1980-luvun

nuorten pukeutumisessa näkyi esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa, 1980-luvulla

nuorina olleiden kirjoitelmissa ja tutkielman lähdekirjallisuudessa. Tutkielman

kirjoittamisen aikana tein huomioita, että kaikki vaatteet eivät joko näkyneet elokuvissa tai

tulleet mainituksi kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmissa tai tutkielmassa käytetyissä

lähteissä. Tämän takia lisäsin tämän tutkimuskysymyksen tutkielmaan. Mielestäni oli

tärkeää vertailla, mitä eroja ja samankaltaisuuksia tutkielmassa käytettyjen aineistojen, sekä

lähteiden välillä esiintyi. Näitä huomioita tein vaatetaulukon (liite 1) ja kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmien vastausten (liite 3) perusteella.

Vaatteita, jotka selkeimmin nousivat esille elokuvissa ja jotka mainittiin taulukon lähteissä,

olivat safariasut, merkkivaatteet, naisten kauluspaita, naisten villatakki, farkkutakki,

korkeavyötäröinen hame tai housut, minihame, pohjemittainen leveä hame, siniset farkut,

57

chino-housut, olkatoppaukset, suuret korumäärät ja vyötäröä korostava vyö. Kaikki edellä

olevista vaatteista ja asusteista näkyivät vähintään kolmessa esimerkkielokuvassa viidestä.

Monet näistä asuista näkyivät myös taustalla näkyvillä hahmoilla tai muutaman vuorosanan

hahmolla. Osa näistäkin hahmoista on merkitty vaatetaulukkoon (liite 1). Osa edellä

mainituista vaatteista tai asusteista esiintyi myös luvussa 6.2.1 mainituissa tyyleissä ja

muodeissa, mutta niitä esiintyi myös osana hyvin erilaisia tyylejä. Esimerkiksi

olkatoppauksia, naisten kauluspaitoja ja chino-housuja näkyi myös sellaisilla hahmoilla,

joilla ei ollut juppi-tyyliä. Näistä edellä mainituista elokuvissa paljon nähdyistä nuorten

vaatteista kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmissa oli kerrottu kaikista muista paitsi

safariasuista, naisten villatakeista, minihameista ja chino-housuista. Toisin sanoen vaatteet,

jotka näkyivät elokuvissa, kirjoitelmissa sekä lähdekirjallisuudessa, olivat merkkivaatteet,

naisten kauluspaita, farkkutakki, korkeavyötäröinen hame tai housut, pohjemittainen leveä

hame, siniset farkut, olkatoppaukset, suuret korumäärät ja vyötäröä korostava vyö.

Vaatteita, joita esiintyivät elokuvissa ja kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmissa, mutta

eivät muissa tutkielman lähteissä, olivat 50-luvun teddy-tyyli, Miami Vice -tyyli,

kerrospukeutuminen, pastellivärit vaatteissa, valkoinen väri vaatteissa, yli suuret paidat, itse

tuunatut vaatteet, collegepaita, farkkupaita, kauluspaita, ruutupaita, kuvallinen T-paita

esimerkiksi bändipaita, hihaton T-paita, pikkutakki/bleiseri, väljän mallinen pikkutakki

jossa käärityt hihat, nahkatakki, porkkanamalliset farkut, caprit, housut joissa pystysuoria

mustia ja valkoisia raitoja, prässihousut, ruutukangashousut, henkselit, tennissukat,

korkeavartiset tennistossut, sekä toisessa korvassa nappikorvakoru ja toisessa roikkuva

korvakoru. Osa edellä mainituista vaatteista saattoi esiintyä vain yhdellä hahmolla yhdessä

elokuvassa, osa taas usealla hahmolla useassa elokuvassa. Mielestäni oli tärkeä huomio, että

näin monia vaatteita ei olla mainittu lähteissä, mutta ne esiintyivät silti kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmissa. Tutkielman lähdekirjallisuus kuitenkin käsitteli lähinnä

Yhdysvaltojen nuorten muotia, minne tutkielman esimerkkielokuvat perustuvat. Silti

suomalaisten 1980-luvun nuorten ihmisten vastauksista löytyi näin paljon vaatteita, joita

elokuvissa esiintyi. Tästä huomaa helposti sen, että 1980-luvun nuorten muotia ei ole

riittävästi tieteellisesti tutkittu.

Vaatteita ja tyylejä, jotka oli mainittu tutkielman lähdekirjallisuudessa, mutta ei kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmissa ja joita ei esiintynyt ollenkaan elokuvissa, olivat gootti-tyyli,

dandy- ja new romantic -tyyli, 60-luvun muoti, solmuvärjätty vaate, naisten bisnespuku,

58

kantaaottavat T-paidat, värikäs villapaita, puoleen reiteen oleva kerrostettu minihame eli ’ra-

ra’ hame, väljät pitkät housut jotka ovat tiukat nilkoista, iso neliön muotoinen huivi ja

baseball-lippalakki. Erityisesti naisten bisnespukujen puuttuminen nuorten pukeutumisesta

elokuvissa johtuu varmasti siitä, että tämä asu ei ollut lukioikäisille nuorille suunnattu. Se

kuitenkin selkeästi nousi lähteistä esille 1980-luvun muoti-ilmiönä, joten koin tarpeelliseksi

mainita sen kun tutkitaan 1980-luvun pukeutumista. Sen sijaan vaatteita, jotka oli mainittu

sekä kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmissa, että tutkielman lähdekirjallisuudessa olivat

anorakki, merkkifarkut, otsapanta/hikipanta ja palestiinalaishuivi. Nämä kaikki ovat olleet

nimenomaan nuorilla muodissa, minkä todistaa se, että suomalaiset 1980-luvun nuoret ovat

maininneet myös nämä vaatteet ja asusteet vastauksissaan. Kuten luvussa 6.2.2.2 totesin,

merkkifarkkujen puuttuminen elokuvista selittyy todennäköisesti sillä, että merkkifarkuista

on vaikea nähdä ovatko ne merkkifarkkuja vai eivät. Toisin sanoen elokuvissa saattoi

esiintyä merkkifarkkuja, mutta niiden olemassa oloa ei voida todistaa, joten niiden ei voida

todeta esiintyneen elokuvissa.

Vaatteita ja tyylejä, jotka esiintyivät ainoastaan kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmissa,

olivat rock-tyyli, neonvärit vaatteissa, reiälliset verkkopaidat, paidoissa isot tekstit,

lepakkohihaiset paidat, pitsiä hihansuissa ja röyhelöä paidan etumuksessa, pikeepaita,

Mexx-neule, yli suuret takit, lyhyen mallinen pikkutakki jossa hihat hieman yli kyynärpään,

jengitakki, löysät farkut, samettihousut, collegehousut, vaaleiksi kivipestyt farkut, paksusta

kankaasta tehdyt kuviolliset housut, ratsastushousut, purjehduskengät, discolenkkarit,

hapsulliset saappaat ja jättitupsut talviurheilussa. Osan näiden vaatteiden puuttumisen

elokuvista ja tutkielman lähdekirjallisuudesta, voidaan todeta johtuvan siitä, että vastaukset

olivat todella yksityiskohtaisia. Esimerkiksi eri kylillä olevat eri väriset jengitakit, oli

vastaus, jonka ei olettanut näkyvän tutkielman lähdekirjallisuudessa tai elokuvissa, sillä

vastaus oli selkeästi tietyn pienen paikkakunnan tai alueen muoti. Myös osa vaatteista

saattoi liittyä tiettyyn luvussa 6.2.1 mainittuun tyyliin, mutta tutkielman

lähdekirjallisuudesta esiin nousseita tyylejä ei olla erikseen yksityiskohtaisesti avattu

vaatetaulukkoon. Esimerkiksi pikeepaita on osa preppie-tyyliä, mutta sitä ei erikseen olla

mainittu vaatetaulukossa tutkielman lähdekirjallisuuden kautta. Tätä vaatetta ei kuitenkaan

esiintynyt missään esimerkkielokuvassa. Eniten yllättivät kuitenkin sellaisten vastausten

puuttuminen tutkielman lähdekirjallisuudesta ja elokuvista kuin, neonvärit vaatteissa,

ratsastushousut, sekä lepakkohihaiset paidat. Lähes puolet kysymyksiin vastanneista olivat

maininneet nämä vaatteet kirjoitelmissaan. Voi tietysti olla, että nämä ovat olleet enemmän

59

Suomessa tai tietyllä alueella esiintyviä vaatteita, mikä selittäisi niiden puuttumisen

yhdysvaltalaisista elokuvista.

Vaatteita, jotka näkyivät useammassa elokuvassa, mutta joita ei olla mainittu kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmissa, eikä tutkielman lähdekirjallisuudessa, olivat neuleliivi ei

preppie-tyylissä asuissa, baretti, puvun liivi, erilaiset hatut, sekä bomber-takit. Näistä

vaatteista kaikki esiintyivät useammalla kuin yhdellä hahmolla ja usein vielä monessa

elokuvassa. Varsinkaan 1980-luvun hattumuotia ei olla käsitelty lähteissä, eikä kysymyksiin

vastanneiden kirjoitelmissa ollenkaan. Silti lähes jokaisessa elokuvassa jollain hahmolla

näkyi jonkinlainen hattu. Esimerkiksi Pretty in Pink -elokuvassa nähdään Andiella,

Duckiella ja Ionalla kaikilla eri näköisiä hattuja. Esimerkkielokuvissa näkyi myös jonkin

verran sellaisia vaatteita, jotka esiintyivät ainoastaan yhdellä hahmolla ja yhdessä

elokuvassa, ja en tämän takia koe tärkeäksi käsitellä niitä vaatteita tässä tutkielmassa, jonka

tarkoitus on käsitellä tyypillistä nuorten muotia ja tyylejä 1980-luvulla. En ole tässä

tutkielmassa huomioinut myöskään vaatteita, jotka näkyivät ainoastaan elokuvissa ja jotka

ovat täysin tavallisia, esimerkiksi tavalliset kaulahuivit, toppatakit, T-paidat ja niin edelleen.

Jos vaatteella on kuitenkin jokin merkittävä merkitys hahmon pukeutumistyylille, olen

tällaiset vaatekappaleet voinut huomioida luvussa 6.3, jossa käsitellään sitä, millaisena

nuorten pukeutuminen näkyy tutkielman esimerkkielokuvissa.

60

7 POHDINTA

7.1 Tutkimusprosessin arviointi

Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on tutkijan avoin subjektiviteetti, sekä sen

myöntäminen, että tutkija on itse tutkimuksensa keskeinen tutkimusväline. Tämän takia

luotettavuuden arviointi koskee koko tutkimusprosessia, ja tutkimustulokset sisältävät

tutkijan omaa pohdintaa. (Eskola & Suoranta 1998, 211.) Tutkijan omat tulkintavirheet

elokuvien analyysissä ovat aina mahdollisia ja ne tulee huomioida myös luotettavuudessa.

Omia tulkintavirheitä on pyritty ehkäisemään parhaalla mahdollisella tavalla. Elokuvat on

katsottu useaan kertaan läpi ja analysoitavista vaatteista on otettu valokuvat helpottamaan

analyysia. Tulkintavirheiltä on pyritty välttymään, sillä omia tulkintoja on yritetty parhaan

mukaan tukea aiempien tutkimusten ja lähdekirjallisuuden avulla. Koska kyseessä on

hermeneuttinen tutkimus, on tutkijan oma tulkinta ja ymmärrys tutkittavasta aiheesta

keskeisessä osassa tutkimuksen tekoa (Anttila 1998). Tällöin omat tulkinnat tutkittavasta

aiheesta ovat tärkeä osa tutkielman tekoa, ja tulkintoja voidaan pitää luotettavina tämän

tutkielman kannalta.

Aineiston saturaatiolla tarkoitetaan, että tutkittava aineisto pystyy tuomaan esiin sen

teoreettisen peruskuvion, mikä tutkimuskohteesta on mahdollisuus saada. Kun saturaatio on

tavoitettu, alkaa aineisto toistamaan itseään ja mitään uutta tietoa tutkimusongelman

kannalta ei enää saada. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 87.) Tutkielman aihe oli niin laaja, että on

vaikeaa sanoa, kuinka hyvin saturaatio täyttyi tutkielmassa. Tutkielman esimerkkielokuvissa

kuitenkin näkyi toistuvia tyylejä ja vaatteita, ja nämä samat tyylit esiintyivät lähes aina

lähdekirjallisuudessa, sekä suomalaisten 1980-luvulla nuorina olleiden kirjoitelmissa. Tätä

61

kautta voidaan todeta, että aineisto alkoi melkein jo toistaa itseään. Täten voidaan olettaa,

että saturaatio täyttyi tässä tutkielmassa. Aineiston saturaatiosta ja kvantifioinnista ei

kuitenkaan yleensä puhuta samassa tutkimuksessa (Tuomi & Sarajärvi 2009, 87). Koska

käytän tässä tutkielmassa paljon kvantifiointia, ei aineiston saturaatiosta mielestäni ole

mielekästä puhua tässä tutkielmassa merkittävänä luotettavuuden tekijänä. Koska tutkin

kvantifioinnin kautta esimerkiksi sitä, mitä 1980-luvulla nuorina olleet suomalaiset

muistivat tuon ajan pukeutumisesta, on lähes mahdotonta sanoa, milloin aineisto saavuttaisi

saturaation. Suomessa asuu kuitenkin niin monta henkilöä, jotka ovat olleet nuoria tuohon

aikaan, ja kaikilla on varmasti oma muistikuvansa aiheesta, eikä kaikkia voi kuitenkaan

haastatella tutkielmaa varten. Kuitenkin kysymyksiin vastanneilla alkoi esiintyä myös

yhteneviä vastauksia joihinkin vaatteisiin liittyen, joten tutkielman kannalta aineisto saavutti

mielestäni saturaation.

Tutkielman teossa on hyödynnetty hermeneuttisen kehän periaatetta. Anttila (1998) kertoo,

että hermeneuttisen kehän (kuvio 2) mukaisesti tutkija käy aineistoaan läpi moneen kertaan

koettaen päästä eroon omista esteistään ymmärtää tutkittavaa kohdetta. Hermeneuttista

kehää kiertäessä tutkija syventää omaa ymmärrystään ja samalla pääsee lähemmäs

tutkittavaa kohdetta. Samalla tutkijalle erottuu vähitellen oma lähestymistapa ja tutkittavan

kohteen oma olemus, jotka ovat kaksi eri asiaa. (Anttila 1998.) Tällaista hermeneuttisen

kehän periaatetta on pyritty käyttämään tässä tutkielmassa kuvion 2 mukaisella tavalla.

Ensin on perehdytty tutkittavaa aihetta koskevaan teoriaan ja tämän jälkeen hankittu aineisto

ja tulkittu aineistoa. Tämän jälkeen aineistosta on tehty luokittelua, esimerkiksi erilaisten

pukeutumistyylien etsiminen elokuvista. Tämän jälkeen on muodostettu tutkimustulokset

tutkitusta aiheesta.

62

KUVIO 2. Hermeneuttinen kehä (Syrjälä, Ahonen, Syrjäläinen & Saari 1994, 125)

Tutkimuksen vahvistuvuus tarkoittaa, että tutkielmassa tehdyt tulkinnat saavat tukea muista

samaa ilmiötä kuvaavista tutkimuksista (Eskola & Suoranta 1998, 213). Tämän tutkielman

tulkintojen tukena on käytetty tutkielman teoriaosuutta, eli aiempia tutkimuksia tutkimastani

aiheesta. Tällöin tutkimuksen vahvistuvuus toteutuu. Tutkimuksen uskottavuus tarkoittaa

sitä, että tutkijan tulee tarkistaa vastaako hänen tulkintansa tutkittavien käsityksiä

tutkittavasta aiheesta (Eskola & Suoranta 1998, 212). Tässä tutkielmassa esitin kysymyksiä

kahdelletoista 1980-luvulla nuorina olleille henkilöille ja tulkitsin heidän vastauksiaan siitä,

miten he muistivat 1980-luvun nuorten pukeutumisen. Tutkielman uskottavuutta on yritetty

tässä asiassa lisätä sillä, että jos itselleni oli epäselvä jokin tutkittavien henkilöiden

vastauksista, esitin lisäkysymyksen tähän vastaukseen liittyen. Tällä tavalla väärinkäsityksiä

tutkittavien omien näkemysten tulkinnasta on yritetty välttää.

Siirrettävyys on kvalitatiivisen tutkimuksen käsite. Se voidaan rinnastaa kvantitatiivisen

tutkimuksen yleistettävyyteen. (Kananen 2008, 126.) Siirrettävyys tarkoittaa

tutkimustulosten soveltuvuutta myös muihin tapauksiin (Eskola & Suoranta 1998, 68;

Kananen 2008, 126). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä

samalla tavalla tilastollisesti yleistettäviä päätelmiä kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa

63

(Sulkunen & Kekäläinen 1992, viitattu lähteessä Eskola & Suoranta 1998, 66). Tätä

tutkielmaa ei voi esimerkiksi yleistää koskemaan kaikkien 1980-luvulla tehtyjen elokuvien

puvustusta. Jokainen elokuva on aina täysin omanlaisensa ja niiden puvustuksessa on

toiminut myös useita pukusuunnittelijoita. Tämän takia tutkimustulokset eivät ole

yleistettävissä, vaan ne koskevat ainoastaan tässä tutkielmassa käytettyjä esimerkkielokuvia.

Tämän takia, joissain 1980-luvun elokuvissa saattaa esiintyä muotia, jota näissä elokuvissa

ei nähty. Tutkielmassa käytetyt elokuvat ovat kuitenkin tyypillisiä nuorten elokuvia 1980-

luvulta. Tutkielmassa käytetyn lähdekirjallisuuden, sekä vastausten, joita saatiin 1980-

luvulla nuorena olleiden henkilöiden kirjoitelmista, 1980-luvun pukeutuminen oli hyvin

samankaltaista, kuin mitä elokuvissa nähdään. Tämän takia tutkielman tuloksia voidaan

pitää luotettavana katsauksena siitä, miten 1980-luvun nuorten pukeutuminen esitettiin

aikansa elokuvissa. Tutkielman tulokset ovat siirrettävissä tältä osin.

Tutkielman luotettavuutta on pyritty lisäämään triangulaation avulla. Triangulaatiota

käytetään, jos on vaikea saada kattava kuva tutkimusaiheesta (Eskola & Suoranta 1998, 69).

Tässä tutkielmassa on käytetty aineistotriangulaatiota. Guion, Diehl ja McDonald (2011)

kertovat artikkelissaan, että tällaisessa triangulaation muodossa käytetään eri aineistoja ja

lähteitä samasta tutkittavasta aiheesta, jolloin tutkimuksen luotettavuus lisääntyy (Guion ym.

2011, 1). Erityisen hyvin tässä tutkielmassa tämän triangulaation käyttö näkyy 1980-luvun

nuorten vaatteiden tutkimisessa. Aineistona tätä aihetta tutkittaessa on toiminut

lähdekirjallisuus, kysymysten esittäminen 1980-luvulla nuorina olleille henkilöille ajan

muodista, sekä 1980-luvulla ilmestyneiden elokuvien puvustuksen analysoiminen. Kun

tutkielmassa käytettiin useampaa aineistoa tämän aiheen tutkinnassa, saatiin laajempi kuva

1980-luvun nuorten pukeutumisesta.

Anttilan (1998) mukaan tutkimusta voidaan pitää hedelmällisenä, kun sen tulokset herättävät

uusia kysymyksiä ja uusia ajatuksia aiheesta. Hyvä tutkimus tuo myös esille

jatkotutkimusideoita. (Anttila 1998.) Tutkielmaa voidaan tästä syystä pitää hedelmällisenä.

Tutkielman aineistoa ei olla ennestään tutkittu ainakaan tällaisena kokonaisuutena, joten

tutkimustulokset ovat tässäkin mielessä mielenkiintoisia. Toivoisin, että tämä tutkielma

herättää ajatuksia 1980-luvun pukeutumisesta ja siitä, että aihetta tulisi tutkia lisää. Aineisto

on hyvin laaja ja tutkimuksesta nousee esille paljon jatkotutkimusehdotuksia. Näitä

jatkotutkimusehdotuksia on käsitelty luvussa 7.3.

64

7.2 Tutkimustulosten pohdinta

Tämän tutkielman tutkimustehtävänä oli kuvata, millaista oli 1980-luvun nuorten

pukeutuminen aikansa elokuvissa. Tarkoitus oli myös kuvata 1980-luvulla nuorina olleiden

suomalaisten omia kokemuksia kyseisen aikakauden pukeutumisesta. Tämän lisäksi pyrittiin

tulkitsemaan, millaisena nuorten pukeutuminen näkyy esimerkkitapauksena olleissa

elokuvissa. Tarkoitus oli myös verrata keskenään elokuvista esiin noussutta nuorten

pukeutumista, 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmia aikansa nuorten

pukeutumisesta, sekä tutkielman lähdekirjallisuutta ajan tyypillisimmästä muodista.

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen haettiin vastausta kysymyksillä, jotka esitin 1980-

luvulla nuorina olleille henkilöille (N=12). Tarkoituksena oli tutkia, millaisena 1980-luvulla

nuorina olleet muistavat aikansa pukeutumisen. Halusin kysyä erikseen miesten ja naisten

muodista, sillä tutkielman lähdeaineistossa ei ole selkeästi eritelty mikä muoti kuului

miehille ja mikä naisille. Lähteissä ei myöskään mainittu erikseen mitkä vaatteet olivat osa

nuorison pukeutumista. Halusin siis nähdä, mikä näkemys vastanneilla oli asiasta, jotta

saisin näkökulmaa siitä, mikä muoti oli kummallekin sukupuolelle ominaista, vai olivatko

jotkin vaatteet tai asusteet molemmilla sukupuolilla käytössä. Samalla kävi ilmi, millaiset

vaatteet olivat olleet juuri nuorisolle ominaisia. Kysymysten vastauksista nousi myös esille,

että vastakkaisen sukupuolen edustajien muodissa olleita vaatteita muistettiin paljon

huonommin, kuin oman sukupuolen edustajien. Tämä varmasti johtuu siitä, että monet

vastanneet kertoivat mitä vaatteita he itse olivat käyttäneet tuohon aikaan.

Toiseen tutkimuskysymykseen etsittiin vastausta elokuvien avulla. Tarkoituksena oli tutkia,

miten 1980-luvun tyypillinen nuorten pukeutumistyyli ilmenee tuon aikakauden John

Hughesin elokuvissa. Tyypillisimmät 1980-luvun tyylit ja vaatteet, joita teoriaosuudessakin

on esitelty luvussa 3.2., esiintyivät lähes kaikki tutkielman esimerkkielokuvissa. 1980-

luvulle ominaiset pukeutumistyylit, joita elokuvissa nähtiin, olivat punk-tyyli, preppie-tyyli,

juppi-tyyli ja grunge-tyyli. Tätä kautta voidaan todeta, että tutkielmaa varten valitut elokuvat

sopivat hyvin tutkielman aineistoksi. Tutkielman esimerkkielokuvat sijoittuivat vuosien

1984 ja 1987 väliselle ajalle. Koska tutkielma oli rajattu koskemaan vain John Hughesin

elokuvia, ei aineiston otanta voinut olla tämän laajempi. Olisi ollut kuitenkin

65

mielenkiintoista nähdä, miten tutkimustuloksiin olisi vaikuttanut, jos esimerkkielokuvien

joukossa olisi ollut elokuvia myös muilta 1980-luvun vuosilta. 1980-luvulla tehtiin paljon

elokuvia, joissa nähtiin nuorten pukeutumista. Tutkimani elokuvat kattavat vain pienen osan

tuon ajan elokuvista. Tämän takia joissain 1980-luvun elokuvissa voidaan nuorilla nähdä

muotia, jota tutkimissani elokuvissa ei nähty. Esimerkiksi vuonna 1983 valmistuneessa The

Outsiders -elokuvassa nähdään paljon enemmän farkkumuotia kuin tässä tutkielmassa

käytetyissä esimerkkielokuvissa ja vuonna 1989 ilmestyneessä Say Anything -elokuvassa

päähenkilöllä nähdään trenssitakki. Elokuvapuvustus on kuitenkin aina täysin

elokuvakohtainen, eli 1989 vuoden elokuvissa olisi saattanut esiintyä muotia, jota esiintyi

myös tutkimissani elokuvissa.

Kolmanteen tutkimuskysymykseen etsittiin myös vastausta elokuvien avulla. Tarkoituksena

oli tutkia, millaisena nuorten pukeutuminen nähdään esimerkkitapauksena olleissa

elokuvissa. Kun tekee elokuvan hahmojen pukeutumisesta tulkintaa, voi tapahtua

tulkintavirheitä. Ulkopuolisen tulkitsijan havainto on aina hänen oma näkemyksensä. Jos

joku toinen henkilö olisi tutkinut samaa aihetta, voisi hänellä olla täysin erilainen tulkinta

joistain hahmoista ja heidän pukeutumisestaan. Tällaiset tulkintavirheet ovat kuitenkin

mielenkiintoisia tutkielman kannalta, sillä myös oikeassa elämässä tällaisia tulkintavirheitä

sattuu yhtenään. Tulkitsemme aina ihmisiä heidän vaatteidensa perusteella, mutta emme ole

aina oikeassa. Ainut, joka voi totuuden kertoa näissä tilanteissa on henkilö itse, joka vaatteita

käyttää. Kuitenkin henkilö, joka osaisi täyden totuuden antaa näiden elokuvien hahmoista ja

heidän pukeutumisestaan, on elokuvan pukusuunnittelija, eikä vaatteen käyttäjä.

Pukusuunnittelijan tehtävänä on ollut suunnitella hahmojen vaatteet niin, että ne kertovat

hahmosta parhaiten (Valtonen 2000, 28). Tämä takia elokuvissa esiintyvän pukeutumisen

tulkinta poikkeaa hieman oikean maailman pukeutumisen tulkinnasta, sillä elokuvissa

vaatteiden käyttäjä eli näyttelijä ei ole vaatetta valinnut itselleen, vaan pukusuunnittelija on

tehnyt päätökset vaatteista. Tämän takia tutkittava aihe oli hyvin haasteellinen.

Kuitenkin tutkittavista elokuvista nousi hyvin esiin kolme teemaa, joita pystyi tukemaan

teoria-aineiston avulla. Ryhmään kuuluminen, ryhmästä erottautuminen ja kapinointi

vaatteiden avulla, ovat kaikki teemoja, jotka liittyvät vahvasti pukeutumiseen ja siihen,

miten ilmaisemme itseämme vaatteiden avulla. Koska pukeutumisen avulla voidaan

viestittää muille omaa kuulumista tiettyyn ryhmään, tulee nuorten muuttaa pukeutumistaan

sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua. (Gonzales & Bovone 2012, 16). Tämä kävi

66

ilmi tämän tutkielman tuloksista. Useammalla hahmolla nähtiin pukeutumisen muuttuvan

sen mukaan mihin ryhmään haluttiin kuulua. Nähtiin myös se, että jos tällaista pukeutumisen

muuttamista ei toteutettu, saattoi helposti jäädä ryhmän ulkopuolelle. Vaikka on

tyypillisempää, että pojat pyrkivät kapinoimaan vaatteidensa avulla ja tytöt hakevat

hyväksyntää pukeutumisellaan, poikkeuksiakin löytyy (Ruohonen 2001, 118). Tämä nähtiin

myös tutkielman tuloksista, sillä hiljaista kapinaa oli toteuttamassa myös kaksi naispuolista

elokuvan hahmoa.

Neljäs tutkimuskysymys kokosi yhteen koko tutkielman sisällön. Tarkoituksena oli vertailla,

mitä eroja ja samankaltaisuuksia 1980-luvun nuorten pukeutumisessa näkyi

esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa, 1980-luvulla nuorina olleiden kirjoitelmissa ja

tutkielman lähdekirjallisuudessa. Tämän kysymyksen vastauksessa selkeästi tuli esille,

mitkä vaatteet selkeästi ovat osa tyypillisintä 1980-luvun nuorten pukeutumista. Tämän

päättelin sen kautta, että kyseiset vaatteet tai tyylit esiintyivät niin elokuvissa, kirjoitelmissa,

kuin myös lähdekirjallisuudessa. Tällaisia vaatteita, olivat merkkivaatteet, naisten

kauluspaita, farkkutakki, korkeavyötäröinen hame tai housut, pohjemittainen leveä hame,

siniset farkut, olkatoppaukset, suuret korumäärät ja vyötäröä korostava vyö. Nämä edellä

olleet vaatteet siis tutkielman perusteella ovat merkittävimmät 1980-luvun nuorten

pukeutumiseen vaikuttaneet vaatteet. Sen sijaan jotkin pukeutumistyylit, jotka esiintyivät

esimerkiksi vain kirjoitelmissa, saattoivat olla tyypillisiä tyylejä Suomessa, mutta eivät

välttämättä maailmalla muuten. Tällaisia olivat esimerkiksi lepakkohihaiset paidat, sekä eri

kylien jengitakit.

Tutkielman aikana selvisi, että 1980-luvulla esiintyi joitain muotivaatteita, jotka olivat

selkeästi juuri 1980-luvulle tyypillisiä, esimerkiksi suuret olkatoppaukset. Ainakaan tuon

vuosikymmenen jälkeen niitä ei olla nähty muodin keskiössä. Tutkielmassani havaitsin

kuitenkin, että tiettynä aikakautena voi olla joitain muodin piirteitä, jotka ilmenevät yhä

uudelleen muodin kiertokulussa. Tällaisia vaatteita ovat esimerkiksi kapealahkeiset ja

leveälahkeiset housut, joiden muodissa oleminen tuntuu vuorottelevan keskenään. Muotina

voidaankin pitää tyyliä, joka on juuri tietyllä hetkellä hyväksytty muodikkaaksi (Gonzales

& Bovone 2012, 50). Tämän huomaa myös siitä, että varsinkin 1960-luvun villitys nähtiin

1980-luvulla (Ewing 2005, 282). Valitettavasti tutkielman esimerkkielokuvissa ei selkeästi

noussut esille 1960-luvun muotia. Sen sijaan 1950-luvun muotia elokuvissa nähtiin jonkin

verran. Tuleekin huomata, että juuri vanhojen muoti-ilmiöiden paluu ei todennäköisesti

67

tapahdu ainakaan ennen kuin kyseisestä ajanjaksosta on kulunut vähintään 20 vuotta, koska

jotta vanha muoti koettaisiin jälleen houkuttelevana, täytyy tulla uusi sukupolvi nuoria, joille

vaatteen idean voi esitellä uutena.

7.3 Jatkotutkimusehdotukset

Jatkotutkimusaiheena tälle tutkielmalle voisi olla esimerkiksi tutkia entistä tarkemmin 1980-

luvun pukeutumista. Tässä tutkielmassa on keskitytty nuorison pukeutumiseen ja 1980-

luvun juhlapukeutumista ei olla erikseen tutkittu. Tutkimusta voisi laajentaa koskemaan

esimerkiksi juuri juhlapukeutumista, tai vaihtoehtoisesti voitaisiin tutkia jotain eri

ikäryhmää. Myös opettajien pukeutuminen elokuvissa voisi olla mielenkiintoinen

jatkotutkimusaihe, vaikka aihetta onkin jonkin verran jo tutkittu ennestään.

Toinen mielenkiintoinen aihe olisi tehdä entistä tarkempaa tutkimusta elokuvapuvustuksen

merkityksestä elokuville. Olisi mielenkiintoista haastatella useaa eri pukusuunnittelijaa ja

verrata heidän vastauksiaan keskenään. Tällöin voitaisiin saada entistä tarkempi kuva siitä,

mitä mieltä pukusuunnittelijat ovat oman työnsä tärkeydestä ja mikä puvustuksen merkitys

heidän mielestään on elokuville. Olisi myös mielenkiintoista vertailla eri maiden

pukusuunnittelijoiden näkemyseroja, vaikka tällainen tutkimus olisikin paljon vaikeampi

toteuttaa.

Kolmantena jatkotutkimusaiheena voisi olla tarkempi tutkimus jo tässä tutkielmassa

käsitellyistä elokuvista. Elokuvissa esiintyi paljon enemmän hahmoja kuin mitä tässä

tutkielmassa on mainittu. Koska tämä tutkielma käsitteli nuorison pukeutumista, ei aikuisten

tai lasten pukeutumista käsitelty tutkielman yhteydessä. Olisi mielenkiintoista saada

kokonaislaatuinen kuva pelkästään yhdestä elokuvasta, jossa tutkittaisiin kaikkien hahmojen

pukeutumista. Tällaisen tutkimuksen voisi toteuttaa myös jostain muusta elokuvasta, kuin

mitä tässä tutkielmassa on käytetty materiaalina.

Jatkotutkimusaiheena voisi myös vertailla muotia 1980-luvulla tehtyjen elokuvien ja 2000-

luvulla tehtyjen 1980-luvulle perustuvien elokuvien välillä. Olisi mielenkiintoista nähdä

onko muoti kuvattu niissä saman kaltaisesti. Itselläni on oletuksena, että 2000-luvulla

68

tehdyissä elokuvissa muoti on paljon kärjistetympää kuin 1980-luvulla tehdyissä elokuvissa,

mutta asiaa ei voi tietää varmaksi ennen jatkotutkimuksia. Aiheesta ei ole myöskään

tiedettävästi tehty tutkimuksia aiemmin.

69

LÄHTEET

Anttila, P. 1998. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. https://metodix.fi/2014/05/17/anttila-

pirkko-tutkimisen-taito-ja-tiedon-hankinta/ [luettu 8.5.2019]

Anttila, P. 2005. Ilmaisu, teos, tekeminen ja tutkiva toiminta. Hamiina: Akatiimi.

Berkowitz, J. 2016. John Hughes’s Costume Designer On “Pretty In Pink,” His Most

Fashion-Conscious Film. https://www.fastcompany.com/3057056/john-hughes-

costume-designer-on-pretty-in-pink-his-most-fashion-conscious-film [luettu

25.4.2019]

Carnegy, V. 1990. Fashions of a Decade The 1980s. Lontoo: B.T. Batsford.

Dark Planet. 2008. The Face of Punk Gothique. https://www.darkplanet.pl/The-Face-Of-

Punk-Gothique-36005.html [luettu 7.4.2019]

Elokuvantaju. Pukusuunnittelija.

http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/lavastus/puvustaja.jsp [luettu 3.5.2018]

English, B. 2007. A Cultural History of Fashion in the Twentieth Century – From the

Catwalk to the Sidewalk. New York: Berg.

Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Ewing, E. Päivittänyt Mackrell, A. 2005. History of Twentieth Century Fashion. Lontoo:

Batsford.

Franck, M. 1997. Waatteen Wiesti ja Wiettelys eli pukeutumisen historiaa kivikaudelta

nykyaikaan. Tampere: Nukke- ja pukumuseo Hatanpään kartano.

Gonzales, M. & Bovone, L. 2012. Identities through fashion. Oxford; New York: Berg

Publishers.

Guion, L., Diehl, D. & McDonald, D. 2011. Triangulation: Establishing the Validity of

Qualitative Studies. This document is FCS6014, one of a series of the Department of

Family, Youth and Community Sciences, Florida Cooperative Extension Service,

Institute of Food and Agricultural Sciences, University of Florida.

https://vdocuments.site/guion-et-al-triangulation-establishing-the-validity-of-

qualitative-studies.html [luettu 9.5.2019]

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2014. Tutki ja kirjoita. 19. painos. Porvoo: Bookwell

Oy.

70

History.com Editors. 2009. Päivitetty 2018. “Breakfast Club” director John Hughes dies.

https://www.history.com/this-day-in-history/breakfast-club-director-john-hughes-

dies [luettu 9.4.2019]

IMDb1. Sixteen Candles. https://www.imdb.com/title/tt0088128/ [luettu 7.4.2019]

IMDb2. The Breakfast Club.

https://www.imdb.com/title/tt0088847/?ref_=nv_sr_1?ref_=nv_sr_1 [luettu 7.4.

2019]

IMDb3. Ferris Bueller’s Day Off. https://www.imdb.com/title/tt0091042/?ref_=ttfc_fc_tt

[luettu 7.4.2019]

IMDb4. Pretty in Pink. https://www.imdb.com/title/tt0091790/?ref_=ttfc_fc_tt [luettu

7.4.2019]

IMDb5. Somekind of Wonderful. https://www.imdb.com/title/tt0094006/?ref_=ttfc_fc_tt

[luettu 7.4.2019]

Juntunen L. 2010. Pukusuunnittelijan ammatti Suomessa vuosina 1960-1975 – Maija

Pekkasen tarina. Helsinki: Aalto yliopisto, taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A

110.

Kaiser, S. B. 1997. The Social Psychology of Clothing – Symbolic Appearance in Context.

2nd Edition. New York: Macmillan.

Kananen, J. 2008. Kvali – Kvalitatiivisen tutkimuksen teoria ja käytänteet. Jyväskylä:

Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 93.

Kellokoski, M. 2015. Indiana Jonesin ja Michael Jacksonin pukusuunnittelija kertoo nyt,

miten ikoniset asut syntyivät. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/nyt/art-

2000002813010.html [luettu 27.4.2017]

Kovanen, M., Metsätähti-Koistinen, H., Puura-Castrén, A.-L. & Freese, O. 2013.

Elokuvakasvatuksen opas. Helsinki: Nemo.

Miller, H. 2016. Here’s Why Cameron Frye Wore A Red Wings Jersey In ‘Ferris Bueller’s

Day Off’. https://popculture.com/2016/06/16/heres-why-cameron-frye-wore-a-red-

wings-jersey-in-ferris-bueller/ [luettu 29.4.2019]

Nunn, J. 1984. Fashion in Costume 1200-1980. Lontoo: Herbert Press.

Ruby, J. 1990. Costume in Context: The 1980s. Lontoo: Batsford.

Ruohonen, S. 2001. Nuorten pukeutuminen: erottautumista, elämyksiä, harkintaa. Joensuu:

Joensuu University Press.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. Aineiston hankinta. KvaliMOTV -

Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.

https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6.html [luettu 14.5.2019]

71

Schumm, D., Barzen, J., Leymann, F., Wieland, M. & Ellrich, L. 2012. Business Process

Automation for Costume Management in Film Making: An Insight into Processes,

Roles, and Document Structures. EMISA Forum 32 (1). http://www.iaas.uni-

stuttgart.de/RUS-data/ART-2012-02%20-Business-Process-Automation-for-

Costume-Management.pdf [luettu 3.5.2018]

Seitamaa-Hakkarainen, P., Pöllänen, S., Luutonen, M., Kaipainen, M., Kröger, T., Raunio,

A-M., Sipilä, O., Turunen, V., Vartiainen, L. & Heinonen, A. 2007. Käsityötieteen ja

käsityömuotoilun sekä teknologiakasvatuksen tutkimusohjelma Savonlinnan

opettajankoululaitoksessa. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-004-8/urn_isbn_978-952-219-

004-8.pdf [luettu 25.9.2018]

Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. & Saari, S. 1994. Laadullisen tutkimuksen työtapoja.

Helsinki: Kirjayhtymä.

Teme 2015. Tietoa ammateista. http://www.teme.fi/set/54-set/356-tietoa-

ammateista.html#.WQICmvuwdMs [luettu 3.5.2018]

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. uudistettu

painos. Helsinki: Tammi.

Tuononen, M. Klaffikirjanpito.

http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/lavastus/artikkelit/tuononen_klaffikirjanpit

o.jsp[luettu 3.5.2018]

Uotila, M. 1995. Pukeutumisen kuvaus – Kuvia kulttuurin merkeistä. Helsinki:

Yliopistopaino.

Valtonen, H. 2000. Pukusuunnittelijana videotuotannossa. Hämeenlinna: Hämeen

ammattikorkeakoulu julkaisuja B:22.

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa – Määrällisen tutkimuksen perusteet.

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98723/Tutki-ja-mittaa_2007.pdf [luettu

23.5.2019]

Walker, P. 2009. Who shaped a million 1980s teenage fantasies? Anyone? Anyone? John

Hughes? https://www.theguardian.com/film/2009/aug/07/john-hughes-director-dies

[luettu 9.4.2019]

LIITE 1. Vaatetaulukot

Taulukossa olevassa lähdenumeroinnissa olen maininnut ensin lähdeteoksen numeron ja suluissa sivunumeron. Lista lähdeteoksista on taulukoiden

jälkeen. Olen merkinnyt X-kirjaimella taulukkoon, jos kyseinen vaate esiintyy elokuvissa tai kysymyksiini saaduissa vastauksissa. X-kirjaimen

jälkeen suluissa lukee, monellako henkilöllä vaate näkyi elokuvassa tai moniko kysymyksiin vastannut henkilö oli maininnut vaatteen

vastauksessaan.

TAULUKKO 1A. Tyylit

TYYLIT Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Punk-tyyli 3 (s. 102-

104, 132), 4 (s. 239, 241), 8

(s. 255)

X (2) X (1) X (1)

Grunge-tyyli (punkin ja hippityylin yhdistelmä) 11 (s. 138)

X (1)

Gootti-tyyli 10 (s. 58-

59)

Juppi-tyyli 2 (s. 12, 18,

32), 4 (s. 277-279), 5 (s. 238),

10 (s. 42)

X (3) X (3) X (1)

Preppie-tyyli 2 (s. 29),

8 (s. 466-467, 486)

X (1) X (1)

X (1)

Dandy-tyyli/New romantic -tyyli 2 (s.

18, 28), 8 (s. 463-465), 10 (s.

14-15)

TYYLIT Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Poikatyttö-tyyli 10

(s. 54-55), 11 (s. 136)

X (1) X (1)

TAULUKKO 1B. Vanhojen muoti-ilmiöiden paluu

VANHOJEN MUOTI-ILMIÖIDEN PALUU

Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

50-luvun muoti 10

(s. 56-57) X (2)

60-luvun muoti 3 (s.

59), 4 (s. 282), 8 (s. 266, 407)

Solmuvärjätty vaate (nämä muodissa myös 60-luvulla) 2 (s. 45), 8

(s. 266 407)

Safariasut (nämä muodissa myös 70-luvulla) 4 (s. 236,

250, 257, 268) 10 (s. 55)

X (1) X (1) X (2)

TAULUKKO 1C. Yleiset vaatteet

YLEISET VAATTEET Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Merkkivaate, jossa näkyy vaatteen valmistajan nimi 2

(s. 12, 44), 3 (s. 73), 4 (s. 279),

5 (s. 112, 238), 8 (s. 245)

X (2) X (2) X (1) X (1)

Urheiluvaatteet arkiasuna 2 (s. 12, 44-

45), 3 (s. 69, 154), 4 (s. 258),

8 (s. 119), 10 (s. 6, 46-48)

X (1) X (1) X (4) X (2)

Japanilainen tyyli 2

(s. 20, 36), 3 (s. 132), 4 (s.

236, 241, 292)

X (3)

Vahvasti kuvioitu vaate 6 (s. 112), 10 (s. 13,

33, 35, 38-39)

X (2)

Miehillä väljä puku leveillä hartioilla 4

(s. 269), 10 (s. 8)

X (1) X (1)

Naisten bisnespuku 2 (s. 20,

32), 4 (s. 248, 271, 278), 8 (s.

86, 458), 10 (s. 5)

TAULUKKO 1D. Yläosat

YLÄOSAT Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Kantaaottavat T-paidat/tekstit 3 (s.

92, 154), 10 (s. 40)

Naisten kauluspaita 3 (s. 110),

4 (s. 253)

X (3) X (2) X (4) X (1)

Naisten villatakki, väljillä hihoilla 4 (s.

246)

X (1) X (1) X (1)

Värikäs villapaita 4

(s. 266, 271, 286), 7 (s. 98),

10 (s. 6, 27, 38-39, 40, 52)

Eläinkuvio vaatteissa 4 (s. 285)

X (1) X (1)

Peacoat eli kipparitakki 7 (s. 98)

X (1)

Anorakki 10 (s. 41) X (2)

Farkkutakki 1 (s. 225),

8 (s. 440), 10 (s. 40, 53) X (1) X (3) X (2)

X (7) X (3)

Pitkänmallinen trenssi takki 4 (s. 236),

11 (s. 54)

X (1)

Jersey takki eli pelipaita takki 4 (s.

252)

X (1) X (2)

TAULUKKO 1E. Alaosat

ALAOSAT Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Kapea hame tai housut 3 (s. 110)

X (1) X (1) X (5)

Korkeavyötäröinen hame tai housut 4

(s. 255, 266, 279), 10 (s. 11,

24, 26, 42)

X (2) X (2) X (3) X (3) X (4)

Puoleen reiteen oleva kerrostettu minihame (’ra-ra’ hame) 5 (s. 238), 9 (s.

235, 237), 10 (s. 26-27)

Minihame 8 (s. 266,

461), 10 (s. 50-51, 58) X (3) X (2) X (1)

Pohjemittainen leveä hame 4 (s. 246,

266), 10 (s. 11)

X (1) X (1) X (1) X (1)

Pohjemittainen kapea hame 10 (s. 24,

26, 42)

X (1)

Pitkä väljä hame 4

(s. 286), 10 (s. 22) X (1)

Merkkifarkut 3 (s. 67,

72), 8 (s. 245), 10 (s. 52) X (1) X (2)

Siniset farkut 8 (s.

440) X (3) X (1) X (3) X (2) X (2)

Farkkuhaalarit 4 (s.

239), 10 (s. 27) X (1) X (2)

ALAOSAT Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Chino-housut 10 (s.

44-45, 53-54) X (2) X (1) X (1) X (2) X (2)

Reisitaskuhousut 7

(s. 98) X (1) X (1)

Väljät pitkät housut, jotka ovat tiukat nilkoista 9 (s.

236)

Cropped-housut eli 7/8 housut 4 (s.

268)

X (1) X (1)

Värikkäät trikoot ja sukkahousut 2 (s.

12), 4 (s. 258-259), 8 (s. 119),

10 (s. 48)

Leggingsit 4 (s. 287), 10

(s. 35, 48)

X (1) X (1) X (3)

TAULUKKO 1F. Asusteet

ASUSTEET Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Olkatoppaukset 2 (s.

12-13, 20, 32), 3 (s. 110), 4 (s.

248, 278, 279, 285), 5 (s.

238), 9 (s. 241), 10 (s. 5, 42)

X (1) X (6) X (2) X (4) X (2)

Säärystimet 4 (s. 259),

8 (s. 119), 9 (s. 237, 239) 10

(s. 40-41)

X (1) X (1) X (1)

Otsapanta/ hikipanta 8 (s. 119), 10

(s. 46-48)

X (2) X (1)

Iso neliön muotoinen huivi 9

(s. 245)

Palestiinalaishuivi (keffiyeh) 8 (s. 246), 10

(s. 41)

X (1)

Punainen bandana -huivi 8 (s. 440)

X (1) X (1)

Baseball-lippalakki (Baseball cap) 4 (s.

286), 7 (s. 98)

Cowboy-saappaat

4 (s. 286), 9 (s. 237)

X (1) X (1) X (1) X (1)

Lenkkarit 2 (s. 12), 10 (s.

48)

X (1) X (2) X (1) X (2) X (1)

Suuret korumäärät

8 (s. 511)

X (1) X (1) X (3) X (2) X (1)

ASUSTEET Sixteen Candles

The Breakfast Club

Ferris Bueller’s Day Off

Pretty in Pink Somekind of Wonderful

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Vyötäröä korostava paksu vyö 2 (s. 12), 10 (s. 24, 26)

X (1) X (2) X (1) X (3)

TAULUKKO 1G. Vaatteet, jotka esiintyivät kysymyksiin saaduissa vastauksissa, mutta joita ei mainittu tutkielman lähdekirjallisuudessa.

Löydökset lähdekirjallisuuden ulkopuolelta

Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

50-luvun tyyli (Teddyt)

X (1) X (1)

Rock-tyyli X (2)

Miami Vice-tyyli X (1) X (1) X (1) X (2)

Kerrospukeutuminen X (1) X (3) X (2)

Pastellivärit vaatteissa

X (1) X (1) X (1) X (1) X (3) X (2)

Neonvärit vaatteissa X (6) X (1)

Valkoinen väri vaatteissa

X (1) X (3) X (2) X (1)

Yli suuret paidat (Collegepaidat, farkkupaidat, T-paidat, neuleet)

X (1) X (1) X (1) X (1) X (1) X (4)

Reiälliset verkkopaidat

X (2)

Paidoissa isot tekstit (80-luvun loppupuoli)

X (2)

Lepakkohihaiset paidat

X (5)

Collegepaita, joissa mahdollisesti jokin kuva

X (1) X (3) X (2) X (1)

Löydökset lähteiden ulkopuolelta

Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Pitsiä hihansuissa ja röyhelöä paidan etumuksessa (Princen tyyli) → Osa dandy-tyyliä ja new romantic -tyyliä

X (1)

Itse tuunatut vaatteet esim. siirtokuva T-paitaan, kloriitilla farkkujen kuviointi, itsetehdyt bändipaidat piirtämällä, farkkutakista pois leikatut hihat tai itse koristellut farkkutakit

X (1) X (1) X (1) X (1) X (2)

Pikeepaita, erityisesti Lacoste → Osa Preppie-tyyli

X (1) X (3)

Mexx-neule (kaula-aukko oli leveä olkapäästä olkapäähän, sävyt vaaleita)

X (1)

Kuvallinen T-paita, esim. bändipaita

X (1) X (1) X (2) X (1)

Farkkupaita X (2) X (1)

Löydökset lähteiden ulkopuolelta

Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Kauluspaita X (4) X (3) X (3) X (2) X (1)

Ruutupaita X (1) X (1) X (1) X (1) X (1)

Hihaton T-paita X (1) X (1) X (1)

Ylisuuret takit X (2)

Pikkutakki (bleiseri) X (2) X (1) X (1)

Väljän mallinen pikkutakki, josta joskus käärittiin hihat

X (1) X (4) X (4) X (1)

Lyhyen mallinen pikkutakki, jossa hihat hieman yli kyynärpään

X (1)

Jengitakki (eri väriset eri kylillä)

X (1)

Nahkatakki X (1) X (2) X (1) X (4) X (2)

Löysät farkut (80-luvun alussa)

X (1)

Samettihousut X (2)

Collegehousut X (1)

Vaaleiksi kivipestyt farkut

X (1)

Porkkanamalliset farkut (farkut, jotka olivat leveät ylhäältä ja kapeni voimakkaasti lahkeisiin)

X (1) X (1) X (1)

Löydökset lähteiden ulkopuolelta

Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Caprit eli puoleen sääreen olevat housut (80-luvun alussa)

X (1) X (1)

Housut, joissa pystysuoria mustia ja valkoisia raitoja

X (1) X (1) X (1)

Paksusta kankaasta tehdyt housut esim. oranssi-mustat ruutuhousut

X (2)

Ratsastushousut X (4)

Prässihousut X (1) X (1) X (1) X (1)

Ruutukangashousut X (1) X (1) X (1)

Henkselit X (1) X (1) X (1)

Tennissukat X (2) X (1) X (1) X (1) X (2)

Korkeavartiset tennistossut (tai matalavartiset)

X (1) X (1) X (2) X (1) X (1)

Purjehduskengät eri väreissä

X (1) X (1)

Discolenkkarit eli kiilokorkoiset lenkkarit

X (1)

Toisessa korvassa nappikorvakoru ja toisessa roikkuva korvakoru

X (1) X (1) X (1)

Löydökset lähteiden ulkopuolelta

Sixteen Candles (1984)

The Breakfast Club (1985)

Ferris Bueller’s Day Off (1986)

Pretty in Pink (1986)

Somekind of Wonderful (1987)

Vastaukset kysymyksiin (naiset)

Vastaukset kysymyksiin (miehet)

Hapsulliset saappaat X (1)

Jättitupsut talviurheilussa

X (1)

Liitteen 1 lähteet:

1. Breward, C. 1995. The culture of fashion – A new history of fashionable dress. Manchester: Manchester University Press.

2. Carnegy, V. 1990. Fashions of a Decade The 1980s. Lontoo: B.T. Batsford.

3. English, B. 2007. A Cultural History of Fashion in the Twentieth Century – From the Catwalk to the Sidewalk. New York: Berg.

4. Ewing, E. Päivittänyt Mackrell, A. 2005. History of Twentieth Century Fashion. Lontoo: Batsford.

5. Franck, M. 1997. Waatteen Wiesti ja Wiettelys eli pukeutumisen historiaa kivikaudelta nykyaikaan. Tampere: Nukke- ja pukumuseo Hatanpään

kartano.

6. Gonzales, M. & Bovone, L. 2012. Identities through fashion. Oxford; New York: Berg Publishers.

7. Hancock II, J. H. 2009. Brand Storytelling – Context and Meaning for Cargo Pants. Teoksessa: Fashion in Fiction – Text and Clothing in

Literature, Film, and Television. Edited by McNeil, P., Karaminas, V. & Cole, C. Oxford: Berg.

8. Kaiser, S. B. 1997. The Social Psychology of Clothing – Symbolic Appearance in Context. 2nd Edition. New York: Macmillan.

9. Nunn, J. 1984. Fashion in Costume 1200-1980. Lontoo: Herbert Press.

10. Ruby, J. 1990. Costume in Context: The 1980s. Lontoo: Batsford.

11. Ruohonen, S. 2001. Nuorten pukeutuminen: erottautumista, elämyksiä, harkintaa. Joensuu: Joensuu University Press.

LIITE 2. Kysymykset 1980-luvulla nuorena olleille suomalaisille henkilöille.

1. Mitkä vaatteet ja asusteet olivat muodikkaita 80-luvulla naisilla?

2. Mitkä vaatteet ja asusteet olivat muodikkaita 80-luvulla miehillä?

3. Minkä perusteella valitsit omat vaatteesi nuorena esim. jokin tv:ssä nähty idoli,

mainokset, kaverit käyttivät samanlaisia tms.?

4. Mistä tiesit, että tietty vaate oli muodikas?

5. Minä vuonna olet syntynyt ja missä päin Suomea asuit 1980-luvulla?

LIITE 3. Kysymysten vastaukset

TAULUKKO 2. Naisvastaajat merkitty tuloksiin ja tekstiin kirjaimella N, miesvastaajat merkitty tuloksiin ja tekstiin kirjaimella M.

NAISTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

50-luvun tyyli (Teddyt)

X

Punk-tyyli X

Rock-tyyli X

Kerrospukeutuminen X X

Pastellivärit vaatteissa

X X X X

Neonvärit vaatteissa X X X X X X X

Kirkkaat värit vaatteissa

X X

Sporttinen tyyli X X

Yli suuret paidat (Collegepaidat, farkkupaidat, T-paidat, neuleet)

X X X X

Paitapusero eli naisten kauluspaita

X

Reiälliset verkkopaidat

X X

Paidoissa isot tekstit (80-luvun loppupuoli)

X X

Lepakkohihaiset paidat

X X X X X

NAISTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Pitsiä hihansuissa ja röyhelöä paidan etumuksessa (Princen tyyli)

X

Verryttelytakki X X X

Ylisuuri takki X X

Pikkutakki X

Farkkutakki (jossa mahdollisesti kuva selässä)

X X X X X

Anorakki X X

Haalarit esim. farkkuhaalarit

X X X

Korkeavyötäröiset housut

X X X X

Kapealahkeiset housut

X X X

Löysät farkut (80-luvun alussa)

X

Samettihousut X X

Collegehousut X

Tiukat farkut X X

Porkkanamalliset farkut (farkut, jotka olivat leveät ylhäältä ja kapeni voimakkaasti lahkeisiin)

X

NAISTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Caprit eli puoleen sääreen olevat housut (80-luvun alussa)

X

Housut, joissa pystysuoria mustia ja valkoisia raitoja

X

Paksusta kankaasta tehdyt housut esim. oranssi-mustat ruutuhousut

X X

Verryttelyhousut X

Ratsastushousut X X X X

Prässihousut X

Vaaleiksi kivipestyt farkut

X

Merkkifarkut esim. Levis

X

Pohjemittainen leveä hame

X

Palestiinalaishuivit kaulassa

X

Säärystimet X

Olkatoppaukset X X X X X X

Otsapanta X X X

Jättitupsut talviurheilussa

X

NAISTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Toisessa korvassa nappikorvakoru ja toisessa roikkuva korvakoru

X

Paljon koruja bilepukeutumisessa

X X X

Leveä vyö X X X

Hapsulliset saappaat X

Discolenkkarit eli kiilakorkoiset lenkkarit

X

Lenkkarit X X

Purjehduskengät X

Cowboy-saappaat X X

MIESTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Valkoinen väri vaatteissa

X

Pastellivärit vaatteissa

X

Merkkivaatteet X

Rock-tyyli X X

Punk-tyyli X

50-luvun tyyli (Teddyt)

X

Miami Vice -tyyli X X X

Juppi-tyyli X

MIESTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Itse tuunatut vaatteet esim. siirtokuva T-paitaan, kloriitilla farkkujen kuviointi, itsetehdyt bändipaidat piirtämällä, farkkutakista pois leikatut hihat tai itse koristellut farkkutakit

X X X

Farkkutakki X X X X X X X X X

Nahkatakki X X X X X X

Jengitakki (eri väriset eri kylillä)

X

Väljän mallinen pikkutakki, josta joskus käärittiin hihat

X

Lyhyen mallinen pikkutakki, jossa hihat hieman yli kyynärpään

X

Collegepaita, joissa mahdollisesti jokin kuva

X X X

Pikeepaita, erityisesti Lacoste

X X X X

MIESTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Mexx-neule (kaula-aukko oli leveä olkapäästä olkapäähän, sävyt vaaleita)

X

Farkkupaita X

Kauluspaita X

Ruutupaita X

Kuvallinen T-paita, esim. bändipaita

X X X

Hihaton T-paita X

Kapealahkeiset housut

X

Mexx mustat prässihousut, joissa korkea vyötärö

X

Ruutukangashousut X

Kirkkaat moniväriset verryttelyhousut

X

Farkut X X X X

Porkkanafarkut (farkut, jotka oli leveät ylhäältä ja kapeni voimakkaasti lahkeisiin)

X

Merkkifarkut esim. Levis

X X

Henkselit X

Tennissukat X X

MIESTEN

MUOTI

N1 N2 N3 N4 N5 N6 N7 M1 M2 M3 M4 M5

Lenkkarit X X

Purjehduskengät eri väreissä

X

Korkeavartiset tennistossut

X

Cowboy-saappaat X X

LIITE 4. Esimerkkejä 1980-luvulle ominaisista vaatetyyleistä.

KUVA 1. Miehen juppi-tyyli

Tässä kuvassa näkyvät juppi-tyylille ominaiset olkatoppaukset ja puku. Miami Vice-tyyliä

kuvassa nähdään sinisen T-paidan, sekä puvun valkoisen värityksen kautta. Puvun hihat on

kääritty 1980-luvulle ominaiseen tyyliin kyynärpäihin asti.

KUVA 2. Naisen juppi-tyyli

Kuvassa nähdään naisten juppi-tyylille ominainen bleiseri, sekä tiukanmallinen

korkeavyötäröinen hame. Lisäksi kuvassa on vyötäröä korostava vyö ja bleiserin hihat on

kääritty kyynärpäihin asti. Asu on kirkkaan punaisen värinen 1980-luvulle ominaisten

kirkkaiden vaatevärien mukaan.

KUVA 3. Preppie-tyyli

Kuvassa nähdään neuleliivi, kauluspaita ja chino-housut. Vaatteiden väritys on preppie-

tyylille ominaisesti hyvin maanläheinen ja tavanomainen.

KUVA 4. Punk-tyyli

Kuvassa nähdään nahasta tai vinyylistä valmistettu musta mekko, jonka vyötäröllä on paksu

nahkavyö. Mekon alla on valkoinen T-paita. Kuvassa nähdään myös punk-tyylille ominaisia

ketjuja ja paljon mustia koruja, sekä revenneet verkkosukkahousut ja paksut saappaat.

KUVA 5. Sporttinen-tyyli

Kuvassa nähdään kuviolliset legginsit, säärystimet, lenkkarit, hikipanta ja logolla varustettu

urheilupaita. Kaikki vaatteet ovat värikkäitä ja niissä nähdään myös 1980-luvulle ominaista

neonväriä.