Hyödynnä monipuolisesti erilaisia lannoitustapoja ja huolehdi ravinnetasapainosta keväästä syksyyn. Suosi eloperäisiä lannoitteita, sillä ne parantavat maata ja lisäävät monimuotoisuutta puutarhassa.

Lataa maahan elinvoimaa

1. PIDÄ HUOLTA MAAN KASVUKUNNOSTA. Jos maan rakenne on kehno, sen kohentaminen aut-taa kasvia enemmän kuin lisälannoitus. Kun

maan rakenne on kunnossa, juuristosta kasvaa vahva ja kasvi pystyy keräämään tehokkaasti ravinteita.

2. HUOLEHDI, ETTÄ ISTUTUSVAIHEESSA kas-vualusta on hyväkuntoinen ja riittävän paksu kasvin tarpeisiin. Peruslannoituksessa maahan

lisätään hidasliukoisia lannoitteita: kypsää kompostimul-taa, kompostoitunutta lantaa, sarvilastuja, luujauhoa tai vähätyppistä, teollisesti valmistettua kivennäis- eli väkilan-noitetta. Esimerkiksi pionilla istutuskuoppaan sekoitetun lannan tai eloperäisen lannoitevalmisteen voima riittää kasville moneksi vuodeksi. Hyötytarhan puolella kannattaa pitäytyä kokonaan luonnonlannoitteissa.

Lannoita ja kalkitse oikein

27 vinkkiä

Ruusupensaan juurelle kaivet-tuun poteroon sirotellut lannoi-terakeet pääty-vät ruusupensaan juuriston ulottu-ville.

teksti Outi Tynyskuvat Hanna Marttinen

3. SUOSI ELOPERÄISTÄ lannoitusta, joka lisää maan multavuutta. Maassa

olevat mikrobit hajottavat kompostimullan, ruohosilpun ja lannan mukana tulleet ravin-teet kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Ota kasvimaan viljelykiertoon mukaan myös viherlannoitus- ja typensitojakasveja.

4. TARKISTA PH-LUKU, jos kasvu on heikkoa. Useimmille puutarhakas-

veille sopii pH-taso 6–7. Kalkkipitoinen maa parantaa kalkinsuosijoiden ravinteiden ottoa. Jos pH nousee kuitenkin seitsemän yläpuo-lelle, esimerkiksi raudan, boorin ja sinkin liukoisuus heikkenee. Kalkitustarve riippuu viljelytavasta ja maalajista. Kateviljelyssä maan pH saattaa säilyä ihanteellisena ilman kalkitustakin. Pensasmustikka, alppiruusu ja muut happamassa viihtyvät lajit jätetään kalkitsematta.

L isää voimaa maahan eloperäisillä

lannoitteilla

5. LANNOITTAJAN AIKAJANA

A Lannoita lannoitusta vaativat kasvit heti kasvun alkaessa.B Lannoita runsaasti voimaa tarvitsevia hyötykasveja typpipitoisilla ravinteilla 1–3 kertaa kesän aikana. Lopeta lannoitaminen ajoissa, jotta sato ehtii kypsyä. C Lannoita ruusuja ja kärhöjä, joiden kukinta vaatii runsaasti voimaa.D Lannoita kesäkukkia läpi kesän.E Lannoita monivuotisia hyötykasveja ja koristekasveja.F Anna monivuotisille kasveille syyslannoitusta, joka auttaa kasveja tuleentumaan ja lisää niiden talvenkestoa.G Laita kukkasipulien istutusmultaan ravinnetta.H Kun istutat uusia taimia, sekoita taimen istutuskuoppaan hidasvaikutteinen peruslannoite.

Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu LokakuuHuhtikuu Toukokuu

Tummanvihreä ruohosilppu sisäl-tää runsaasti typ-peä.

50 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 51

Taitava

harrastaja

11. JOS KASVU HEIKKENEE kesäl-lä, kokeile pientä typpilisää.

Typpi on avainravinne, jonka puutos nä-kyy lehtien värin vaalenemisena. Nopea-vaikutteisia typpilannoitteita ovat kaste-lulannos, vihersilppu, verijauho, kasvikäy-te ja lantavesi. Virtsa sopii myös hyöty-kasveille. Laimenna se vedellä 1:10.

12. VÄLTÄ KUIVAN KASVIN lan-noittamista. Kuivuudesta kärsi-

vä kasvi imee ahnaasti vettä, jolloin se saattaa ottaa liikaa ravinteita. Kastele ensin multa tai ravitse kasvia ainoastaan hyvin miedolla lannoiteliuoksella.

13. VALMISTA NOKKOSISTA ar-vokasta kasvikäytettä, joka

sisältää myös hivenravinteita ja parantaa kasvin vastustuskykyä tauteja kohtaan. Laita saaviin vettä niin paljon, että versot peittyvät, ja anna muhia pari viikkoa. Vältä sekoittelua, joka lisää typen haihtumista. Siivilöi ja laimenna käyte vedellä suhtees-sa 1:10. Tee kasvikäytteitä muistakin kas-veista, kuten esimerkiksi rikkakasveista. Mitä vaaleammat kasvin lehdet ovat, sitä vähemmän ne sisältävät typpeä, ja sitä vähemmän käytettä kannattaa laimentaa.

14. LOPETA MONIVUOTISTEN LAJIEN TYPPILANNOITUS

heinäkuussa. Anna yksivuotisille kesäku-kille lisälannoitusta elokuun loppuun saakka. Pienissä astioissa kasvavat taimet vaativat säännöllistä lannoitusta, jotta ne jaksavat kukkia upeasti.

15. HUOMIOI RAVINNESYÖPÖT. Pitkälle jalostetut lajit kuten

monet ruusut ja kärhöt vaativat paljon ravinteita kukkiakseen upeasti. Myöhään kukkivien kärhöjen ja ruusujen lisälannoi-tusta ravinneliuoksella voi jatkaa jopa elokuun loppuun saakka. Kasvualustaan upotetun putken avulla saat ravinteet suoraan juuriston ulottuville.

16. KASVIMAAN LANNOITUS-TARVE on suurin keväällä ja

kesällä. Loppukesällä maa on lämmintä ja kosteaa, joten multavasta maasta mi-neralisoituu luontaisesti ravinteita. Se palvelee loppukesän ja syksyn ravinne-tarvetta. Lopeta vihannesten lannoitus ennen sadonkorjuuta, viimeistään elo-kuussa. Lannoita maltillisesti nitraatteja kerääviä kasveja kuten salaattia, punajuu-rikasta, mangoldia ja lehtiselleriä.

10. SADE HUUHTOO RAVINTEITA MAAPERÄSTÄ’’Helposti huuhtoutuvia ravinteita poistui viime

vuonna runsassateisen kesän ja syksyn jälkeen maaperästä niin kotipuutarhassa kuin peltomaallakin. Etenkin kasvipeit-teestä paljas maa altistuu ravinteiden huuhtoutumiselle. Liu-koinen, nitraattimuodossa ollut typpi saattoi huuhtoutua maasta lähes täysin. Runsaat sateet aiheuttivat myös kaliumin huuhtoutumista.

Jos maaperässä on runsaasti eloperäistä ainesta, ravintei-den mineralisaatio tuottaa liukoisia ravinteita tämän kevään aikana. Se paikkaa tilannetta.

Nitraattitypen määrä on yleensä sadonkorjuuvaiheessa kas-vien ravinteiden oton takia alhainen, joten suurempaa lannoi-tustarvetta ei välttämättä ole. Kasveja kannattaa nyt seurata tavallista tarkemmin.

Lisäravinteita heti keväällä

6. LEVITÄ TYPPEÄ sisältävä lisälannoitus heti keväällä, kun kasvu alkaa.

7. JOUDUTA TEHOA. Kastele maa lannoit-teen levittämisen jälkeen, jotta ravinteet

liukenevat nopeasti. Myös pintamultaan ja kas-vualustaan sekoittaminen jouduttaa tehoa. Peit-teleminen vähentää kananlannan sisältämän typen haihduntaa ja samalla hajuhaittoja.

8. ARVIOI RAVINNETARVE kasvun ja hoito-tavan perusteella. Jos jätät kasvijätteet

penkkiin ja ruohosilpun nurmikolle, voit vähen-tää lannoitteen määrää. Ravinteikkaassa maassa kasvava taimi saattaa pärjätä ilman lannoitusta. Esimerkiksi nuoren omenapuun typpipitoinen kevätlannoitus kannattaa jättää väliin, jos puun versokasvu on 30 senttiä tai enemmän.

9. ANNOSTELE RAVINTEET useassa eräs-sä, jos maa on heikosti vettä ja ravinteita

pidättävää hiekkamaata. Anna myös paljon ra-vinteita vaativalle lajille, kuten tomaatti, kaali ja kurpitsa, lannoitus useassa erässä. 18. TULOKSIA VANHOILLA KONSTEILLA

’’Tonttini maaperä on todella savista. Levitän penkkeihin kompostimultaa, kananlan-taa ja turvekuivitettua hevosenlantaa. Ne saavat kasvit kukoistamaan. Sen sijaan väkilannoitteet heikentävät ja näivettävät kasveja.

Eloperäisen lannoituksen ja hiekan lisäämisen ansiosta saven päällä on noin 40 sentin multa-patja. Sen paksummaksi kerros ei ole noin 40 vuodessa kertynyt, vaikka levitän eloperäistä ai-nesta vuosittain.

Onneksi luujauhoa on taas myynnissä, sillä se liukenee hitaasti ja lannoittaa kasveja pitkään. Sekoitan luujauhoa sipulikukkien istutusmultaan syksyllä. Mielestäni se voimistaa tulppaanien vä-riä ja suurentaa kukkien kokoa.

Nokkosvesi ravitsee syysleimuja. 3–4 kertaan annettuna se pitää leimut terveinä härmästä. Nokkosvesi on myös ensimmäinen konstini, jota kokeilen, jos kasvi näyttää kaipaavan piristystä.’’

Hyasintti vaatii paljon ravinteita, jotta se jaksaa kukkia uudel-leen. Kastelulan-nos vaikuttaa nopeasti.

17. SYYSLANNOITUSTA TARPEEN MUKAAN

Huolehdi ravinnetasapainosta keväästä syk-syyn. Kun kasvi voi hyvin ja saa tarpeeksi voimaa kasvuunsa, se kestää talven koettelemukset.

Liiallisesta ja liian myöhäisestä typpilannoi-tuksesta seuraa kylmänarka vuosikasvu. Myös nälässä kituminen heikentää talvehtimista.

Keskikesällä kalium on eduksi puuvartisille lajeille, sillä se vaikuttaa edullisesti kasvin kyl-mänkestoon. Kaliumia lisäävät maahan esimer-kiksi puutuhka, kompostimulta ja syyslannoit-teet. Perinteinen tapa on kastella tainta raunio-yrttikäytteellä, jota liotetaan pari viikkoa.

Anna syyslannoitus heti elokuun alussa, jotta ravinteet ehtivät kasvin käyttöön.

Syyslannoitus voi olla myös tarpeeton, jos maassa on tarpeeksi fosforia ja kaliumia.

Aino Rönkkö on helsinkiläinen siirtola-puutarhamökin omistaja, joka luottaa

perinteisiin lannoitustapoihin.

Verijauho on no-peavaikutteinen typpiravinne.

Kompostimullan ravinteikkuus vaihtelee. Typen määrä vaikuttaa mullan annoste-luun ja käyttöai-kaan.

Lannoituspuikko on huoleton tapa ravita ruukussa kasvavaa kesä-kukkaa.

Kitketyt rikka-ruohot sopivat viherkäyttee-seen.

Kastelulannok-sen ravinteet päätyvät salaoja-putkea pitkin kärhön juuriston ulottuville.

Erikoistutkija Tapio Salo

Luke

Ammattilaisen

vinkki

52 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 53

19. VÄLTÄ YLITTÄMÄSTÄ lannoitepak-kausten suosittelemia määriä. Ne on

tarkoitettu hyvässä kasvukunnossa olevalle maalle. Teolliset kivennäis- eli väkilannoitteet ovat väkeviä, nopeasti liukenevia ravinneseok-sia, jotka kannattaa annostella ja levittää tarkas-ti. Liian voimakkaasta lannoituksesta ja maan korkeasta suolapitoisuudesta kielivät tumma ja näivettyneen oloinen juuristo sekä kitulias kasvu ja lehtien kariseminen. Liiallinen typpilannoitus taas käynnistää voimakkaan versokasvun, mutta juuriston, kukkien ja sadon kehittyminen kärsii. Lisäksi kasvusto kaatuu helposti, altistuu kasvi-taudeille ja houkuttelee tuholaisia.

20. LIIALLINEN LANNOITTAMINEN KUORMITTAA ympäristöä. Kiven-

näislannoitteet ovat yleensä nopealiukoisia vesi-liukoisia yhdisteitä ja alttiitta huuhtoutumiselle etenkin hiekkamaassa. Anna osa ravinteista heti kasvun alkaessa ja annostele ravinteet useassa erässä. Vältä myös hiekkamaan liiallista kaste-

lua, joka huuhtelee ravinteita mennessään.

21. SUOJAA MAA KATTEELLA tai kasvi-peitteellä. Se vähentää ravinteiden

huuhtoutumista.

22. SEKOITA KASVUALUSTAAN LEH-TIPUUN hiiltä. Hiili parantaa veden-

ja ravinteiden pidätyskykyä. Samalla lannoitus-tarve ja ravinteiden huuhtoutuminen vähenee. Hyödynnä nuotiosta kaivettuja hiiliä ja lehtipuus-ta valmistettuja grillihiiliä. Myynnissä on myös maanparannukseen tarkoitettua biohiiltä (www.rpkhiili.fi).

23. ANNA LUONNON HOITAA osansa. Monet puutarhakasvit vihanneksista

perennoihin ja marjakasveista hedelmäpuihin pystyvät liittoutumaan sienijuuren muodostavi-en sienten kanssa. Kasvi voi pärjätä hyvässä maassa ilman lannoitusta, kun kasvijätteet jäte-tään maatumaan ja maa kääntämättä. Sienijuuri

hyötyy myös maan kattamisesta esimerkiksi oksasilpulla.Kestotilaaja! Lue lisää sienijuuresta Kotipuu-tarhan numerosta 4/2016, s. 58. Löydät sen leh-tiarkistosta, www.kotipuutarha.fi.

Puuhiilet vaikuttavat maassa pitkään. Hiiliä voi kaivaa nuotiosta, jossa on pol-

tettu pelkkää puuta.

Tärkeät hivenaineet

25. HUOLEHDI HIVENRAVINTEI-DEN SAANNISTA. Vaikka

niitä tarvitaan pieniä määriä pää- ja sivu-ravinteisiin verrattuna, hivenravinteet vai-kuttavat moniin kasville tärkeisiin elintoi-mintoihin sekä esimerkiksi juureksien kasvuun ja makuun. Boorin puutos aihe-uttaa porkkanoiden halkeilua. Se on myös tärkeä ravinne ristikukkaisille kasveille ja palkokasveille. Booria on muun muassa kananlannassa, tuhkassa, ruohosilpussa ja osassa kivennäislannoitteita.

26. HIVENRAVINTEITA KERTYY MAAHAN monella tapaa.

Vuoroviljely, typensitojakasvit, nokkosve-si, ruohosilppu, luujauho ja lehtikomposti ovat hyviä tapoja huolehtia hivenravintei-den riittävyydestä. Hyödynnä myös puun tuhkaa, joka tuo maahan kalsiumia, kaliu-mia ja magnesiumia sekä hivenravinteita. Huom! Käytä kalkitukseen vain pelkän puun poltosta syntynyttä tuhkaa.

24.Ravinne Mihin kasvi tarvitsee Puutosoireet

Typpi (N) Kaikki elintoiminnot, lehtivihreän muodostuminen Kellastuminen, hidas kasvu, vanhat lehdet kellastuvat ensin.

Fosfori (P) Energiatalous, siementen ja hedelmien muodostumi-nen

Hidas kasvu, kukinta ja sato heikko, lehdet tummanvihreitä, jopa violetteja.

Kalium (K) Vesitalous, kylmänkestävyys, yhteyttäminen Nestejännitys heikkenee, keltaisia laikkuja vanhoissa lehdissä, alttius härmälle ja kylmälle. Puutosoireet näkyvät ensimmäisenä vanhoissa lehdissä.

Rikki (S) Valkuaisaineiden valmistaminen Typen ja rikin puuteoireet ovat hyvin samankaltaisia. Puutosoireet näkyvät ensimmäisenä nuorimmissa lehdissä.

Kalsium (Ca) Veden ja ravinteiden kuljetukseen, soluseinien raken-nusaine

Heikko kuivuuden sieto. Puutosoireet näkyvät ensimmäisenä nuo-rissa lehdissä. Kalsium vaikuttaa kasvien kasvuun muuttamalla maan pH-ta-soa, mikä puolestaan säätelee ravinteiden liukoisuutta. Liiallinen kalkitseminen heikentää kasvien raudan ja mangaanin ottoa.

Magnesium (Mg) Lehtivihreä, valkuaisaineet ja vesitalous Lehtisuonten väliin muodostuu kellertäviä alueita. Lehtisuonten ympärille jää kuitenkin tavallisesti kapea vihreä alue.

Boori (B) Solukoiden rakennusaine, sokerin kulkeutuminen, siite-pölyn kehittyminen, kukinnan onnistuminen

Kasvupisteet voivat kuolla. Varsissa ja juurissa voi esiintyä halkea-mia. Epämuodostuneita kukkia, nuput karisevat. Puutosoireet il-maantuvat ensin nuoriin lehtiin.

Rauta (Fe) Lehtivihreän synty, yhteyttäminen Lehtisuonten välit vaalenevat, selkeästi erottuvia keltaisia juovia nuorimmissa lehdissä.

Mangaani (Mn) Juurten kasvu, kuivuuden sieto, yhteyttäminen Kasvi ei pysty käyttämään muitakaan ravinteita optimaalisesti hy-väksi. Puutosoireet näkyvät ensin uusissa lehdissä.

”Viljelypalstani maa on ongelmallista hiesua. Kasvualustan rakenteen merkitys korostuu juuri hiesuisilla, savisilla ja multavuudeltaan heikoilla mailla. Rakenne määrää paljolti kas-vualustan vesi- ja happioloja. Kun ne ovat kun-nossa, juuristo jaksaa kasvaa ja etsiä ravinteita.

Palstan pH voi olla aika lailla pielessä, jos ylläpitokalkitus on unohtunut. Alhainen pH linkittyy usein heikkoon ravinnetalouteen. Itse olen pari kertaa mitannut pH:n. Kun lukeman saa 6–7 kieppeille, voi ottaa rennosti ja kalkita kasvualustaa maalajin mukaan useita vuosia.

Lannoitus ja maanparannus ovat pitkälti sama asia palstalla, jossa maata käännetään, kastellaan ja tallataan. Kompostimulta hoitaa ravinnetaloutta sekä pitää yllä multavuutta ja kuohkeaa rakennetta. Samaa voi sanoa muis-takin eloperäisistä maanparannusaineista ja lannoitteista. Sekoittelen keväällä hevon- ja kananlantaa penkkeihin, kun valmistelen nii-tä kevään kylvöihin ja istutuksiin. Vaativa kas-vi kuten kurpitsa saa lantaa reilummin, herne taas vähemmän. Kurpitsoille, kurkuille ja sen sellaisille annan yleensä myöhemmin kesällä täsmälännoituksena kahvikupillisen tai pari

kananlantaraetta. Kippaan rakeet poteron pohjalle taimen lähettyville.

Viljelykiertoon kuuluu joka kolmas vuosi joko herne, härkäpapu tai sinimailanen. Kään-nän nämä typensitojakasvit, kuten kaiken muunkin kasvijätteen, maahan joko syksyllä tai keväällä. Typensitojien jälkeen sijoitan paikkaan eniten typpeä vaativat sortit, kuten kurkut ja kaalit.

Ravinnetarpeen arviointi ei ole aina am-mattilaisellekaan helppoa, etenkin kun ky-seessä on uusi viljelypaikka. Omassa puutar-hassa tai tutulla palstalla sitä helpottaa maa-lajin ja sen historian tunteminen. Jos tausta-tiedot puuttuvat, voi olla hyvinkin vaikea päätellä, mikä voisi olla pielessä.

Maalajeilla on taipumusta erilaisiin ravin-netalouden kipukohtiin. On tärkeää päästä katselemaan kasvustoa ja sormeilemaan maata. Olipa maalaji mikä hyvänsä, korkea multavuus kertoo hyvää ravinnetilasta ja en-nustaa kukoistavaa kasvua.’’Anu Riikonen, MMM, puutarha-agronomi, kaupunkipuututkija ja Viherympäristöliiton kasvualustatyöryhmän puheenjohtaja.

Ammattilaisen vinkit

Anu Riikonen kas-vattaa viljelypalstal-laan vähän kaikkea herneistä ja puna-juurikkaista salkopa-puihin ja kurpitsoi-hin. Kesäkukista hän pitää erityisesti sa-mettikukista ja ke-häkukista.

Vihersilppu tuo maahan typpeä ja elo-peräistä ainesta. Vuohenputken lehdet sopivat katteeksi ruohosilpun tapaan.

Nokkonen ja raunioyrtti sopivat kasvi-käytteiden valmistamiseen.

RAVINTEIDEN TARVE JA PUUTOSOIREET

Takapakkia liikalannoituksesta

27. ”MAAHAN PITÄÄ TUTUSTUA”

Taulukko Leena Luoto

54 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 55