32 kotipuutarha 2/2015 kotipuutarha 2/2015 33 · hedelmäpuut ovat tavallisesti pienikokoisia,...

Puu on kotipihan koriste ja maiseman keskipiste. Tarjolla on suuria ja pieniä puita, kukkivia, eri muotoja, kaunista lehdistöä, syysvärejä ja näkösuojaa. Silläkin on väliä, miten nopeasti puu

kasvaa, kuinka kauan se elää ja onko se helppohoitoinen.

Piha kaipaa puita

teksti Ella Räty kuvat Ella Räty ja Puutarhaliiton

kuva-arkisto

Koristekirsikka ’Accolade’ (Pru-nus-risteymä) ja muut vaaleanpu-naiset kirsikat menestyvät läm-pimillä paikoilla Etelä-Suomessa.

Täysikasvuisten tammien (Quer-cus robur) kujan-ne tuo paikkaan arvokkaan lei-man. Puurivit johdattavat kat-seen etäisyyteen.

32 Kotipuutarha 2/2015 Kotipuutarha 2/2015 33

Lehtien muodot ja väri pääosassa

1 Taalainkoivu (Betula pen-dula ’Dalecarlica’) on yksi monista liuskalehtisistä rau-duskoivuista, joita löytyy Suomenkin luonnosta. Ne kasvavat yleensä tavallista rauduskoivua hitaammin, joten ne sopivat paremmin puutarhaan. I–VI 10–15 m

5–62 Puistojalavan (Ulmus x hollandica) viljelymuoto ’Wredei’ kerää varmasti kat-seet kevätkesällä, kun lehti-en keltainen sävy on vah-vimmillaan. Myöhemmin ke-sällä lehdistö vihertyy. Puu on nuorena kapealatvainen. I–II 3–5 m –

43 Punaharmaaleppä (Alnus incana f. rubra) pysyy valoi-silla paikoilla raikkaan pu-nalehtisenä pitkälle kesään. Luonnossa hyvin harvinaista harmaalepän muotoa on löydetty ainakin Uudelta-maalta ja Pohjois-Karjalasta. I–VI 8–15 m –

3 4 Kirjosaarnivaahtera ’Fla-mingo’ (Acer negundo) on talvenarka erikoisuus, joka piristää kasvillisuutta vaale-alla lehdistöllään. Siitä tulee herkästi monirunkoinen. I 2–4 m –

55 Purppuraomenapuu ’Royalty’ (Malus Purpurea-Ryhmä) hurmaa paitsi pu-naisella lehdistöllä myös tuoksuvalla kukinnalla, jo-ka ajoittuu eteläisimmässä Suomessa touko–kesä-kuun vaihteeseen. Vanha-na lajike on leveän pyöreä-latvainen. I–III (IV) 3–4 m

5–6

V aikka taimimyymälässä mieli tekisi ostaa jokai-nen viekoittelevan kaunis puun taimi, pidä pää kylmänä ja muista tosiasiat. Pienestä tai-

mesta saattaa kasvaa pihan kokonaan varjostava jätti, jonka alla kaikki kasvit kituvat. Puu saattaa pudotella pikkukiven kokoisia siemeniä terassin kahvipöydälle tai juuret tukkivat salaojat.

Puuvaihtoehtojen karsinta kannattaa aloittaa sel-vittämällä, mitkä lajit ylipäätään talvehtivat paikka-kunnalla. Pohjois-Suomessa on syytä unohtaa tam-met, hevoskastanjat ja rusokirsikat, mutta etelässä I-vyöhykkeellä miltei kaikki käy. Kullekin puulajik-keelle on määritelty menestymisvyöhykkeet, joilla ne pärjäävät ilman erityistä talvisuojausta oikein hoidet-tuina. Harvinaisten ja uutuuskasvien vyöhykesuosi-tus on suuntaa-antava.

Pienilmasto vaikuttaa valintaanTontin pienilmasto ja kasvupaikka ovat puun viihty-miselle jopa vyöhykkeitä ratkaisevammat. Hallan-aroissa notkoissa pärjäävät vain erityisen kestävät la-jit, kuten hieskoivu, tervaleppä, tuomi ja raita, jotka kuuluvat Suomen luontaiseen kasvilajistoon. Lämpi-män rinteen yläosassa ja muiden kasvien suojassa taas menestyvät talvenarat erikoisuudetkin.

Paahteisella ja kuivalla tontilla pärjäävät parhai-ten rauduskoivu, harmaaleppä, kotipihlaja ja orapih-lajat. Ahtaalle kotipihalle voi istuttaa näiden lajien tavanomaista pienempiä viljelymuotoja, kuten kyy-nelkoivun, sulkaharmaalepän tai pylväspihlajan. Var-joa sietävät eniten lehmukset ja saarnet. Kosteassa maassa viihtyvät tervalepät, hieskoivut, saarnet, sala-vat eli puumaiset pajut, poppelit ja haapa.

Ideoita kaupungilta ”Kotipuutarhurin kannattaa kurkata historiallisiin kau-punkinäkymiin, jos on valit-semassa uusia puita omalle pihalle. Eri aikakausien laji-valinnat näkyvät varsin hy-vin puistoissa ja katujen varsilla. Esimerkiksi 40- ja 50-luvuilla Helsingin uusiin lähiöihin ja kaupunginosiin istutettiin paljon koriste- omenapuita, jalopähkinöitä ja pihlajan erikoismuotoja sekä upeaa liuskahopea-vaahteraa. Näitä kannattaa suosia sen aikakauden kau-punginosien pihoilla tänä-kin päivänä. 60- ja 70-luku-jen lähiöissä näkyy paljon havupuita, esimerkiksi ma-kedonianmäntyä, serbian-kuusta ja okakuusta.Puille annetaan 2000-lu-vun Helsingissä arvoa. Olemme juuri saaneet val-miiksi kaupunkipuulinjauk-sen, ensimmäisenä Suo-messa. Myös lajivalikoima ja sen muutokset kuuluvat linjaukseen. Kokeilemme jatkuvasti uusia lajeja. Ne valikoituvat ilmastonmuu-toksen, estetiikan ja koon perusteella. Jännittävimpiä uusia puita ovat aroiksi aiemmin koetut otatammi ja turkinpähkinä. Meilah-den alueella kokeilemme erityisesti lajeja, joilla on hieno syysväritys.” MSi

Satu TegelKasvillisuuden

suunnitteluasiantuntijaHelsingin kaupunki


Suosikit ja hylkiötJos tontilla kasvaa jo puita ja mieli tekee istuttaa uusia lajeja, kaikkia puuvanhuksia ei kannata kaataa ker-ralla. Jopa hieman ränsistyneet puut kelpaavat suo-japuustoksi, sillä ne poistetaan kun uudet taimet ovat päässeet kunnolla kasvuun. Poista ensisijaisesti voi-makkaasti varjostavia metsäkuusia ja metsävaahte-roita. Myös vettä rohmuavaa koivua ja runsaasti juu-rivesoja kasvattavia poppeleita, haapaa, leppiä ja tuo-mea kannattaa hylkiä.

Säilyttämisen arvoisiin lajeihin kuuluvat hyväkun-toiset jalot lehtipuut, kuten tammet, saarnet, jalavat ja lehmukset. Luonnossamme harvinaisiksi käyneet kynäjalava ja metsälehmus eli niinipuu ansaitsevat erityisaseman pihalla. Myös aivan tavallinen laji voi olla maisemallisesti tai paikallisesti arvokas, jos se on vaikkapa hyvin vanha tai jotenkin epätavallinen.

Olemassa olevaa puustoa täydennetään kysei-sellä kasvupaikalla viihtyvillä lajeilla. Niinpä hike-vän lehtometsän lajien – saarnen tai tuomien – seu-raan sopivat toiset lehtopuut; kuivassa maassa viih-tyvän rauduskoivun seuraksi pihalle sopii vaikkapa ruusu- tai helmiorapihlaja.

Nopeasti vehreääKun piha rakennetaan avoimelle pellolle, ensin pitäisi istuttaa tuulta ja auringon paahdetta taltuttavia

pioneeripuita ja -pensaita. Pioneereiksi kutsutaan lajeja, jotka tulevat ensimmäisinä kasvittomille pai-koille. Tyypillinen pioneeripuu kasvaa nopeasti, mutta jää lyhytikäiseksi. Sen voi halutessaan poistaa, kun vaateliaammat lajit ovat kasvaneet puun suojassa riittävän isoiksi pärjätäkseen omillaan.

Miltei koko Suomessa menestyviä nopeakasvui-sia puita ovat esimerkiksi kotipihlaja, pilvikirsikka, pallomainen jokipaju, metsätuomi ja sen punakuk-kainen ja -lehtinen lajike purppuratuomi sekä lepät muunnoksineen. Etelä-Suomessa voi istuttaa myös jalopähkinöitä, terijoensalavaa, saksan- ja japanin-pihlajaa, metsävaahteraa ja lehtosaarnea.

Taimen pieni koko hämää kokenuttakin puutarhu-ria. Esimerkiksi nuori rauduskoivu kasvaa Etelä-Suo-messa parhaimmillaan metrin vuodessa. Niinpä siitä voi tulla kymmenisen metriä korkea jo 10–15 vuodessa.

Iän karttuessa myös puun ulkonäkö muuttuu: lat-vus levenee ja pyöristyy, oksat alkavat riippua kär-jistään, runko järeytyy ja tulee karkeaksi. Rungon ja oksien värikin vaihtuu heleän vihreästä tai punarus-keasta harmaaksi, ruskeaksi tai mustaksi.

Puut elävät yleensä pidempään kuin ihminen, mutta esimerkiksi harmaaleppä on ikäloppu jo 50-vuo-tiaana. Suhteellisen lyhytikäiselle rauduskoivulle ker-tyy ikää tyypillisesti noin 200 vuotta, ja tammi kas-vaa täyttää häkää vielä 150-vuotiaana.

Hyvä tietääPyri monimuotoisuuteen is-tuttamalla mahdollisimman erilaisia puita. Isoilla pihoilla voi soveltaa niin sanottua Santamourin mallia. Siinä puista enintään 10 % on sa-maa lajia, enintään 20 % sa-maa sukua ja maksimissaan 30 % samaa heimoa.

Punapyökki ’Atro-punicea’ ja muut euroopanpyökin (Fagus sylvatica) viljelymuodot ovat menestyes-sään puutarhurin ylpeydenaiheita. Pyökit pärjäävät meillä lämpimillä paikoilla vyöhyk-keellä I. Korkeus 3–10 metriä.

Rusotuomien (Prunus virginia-na ’Schubert’) lehdistö on puh-jetessaan vihreä ja muuttuu nope-asti tummanpu-naiseksi.

Riippakatsura (Cercidiphyllum japonicum f. pen-dulum) on erikoi-nen riippuvaok-sainen lehtipuu. Se sopii hyvin pienelle, suojai-salle pihalle.


Kukkapuut, jätit ja monikäyttöiset lajitKaikki lehtipuut kukkivat, mutta kukkapuu-mää-reen ansaitsevat vain lajit, joiden kukinta kiinnittää ihmisten huomion. Tällaisia ovat etenkin hyönteis-pölytteiset lajit, jotka houkuttelevat pölyttäjiä isoilla ja huomiotaherättävän värisillä teriöillä.

Puut kukkivat keväällä tai alkukesällä, jolloin niille jää varmasti aikaa kypsyttää siemenet ennen talvea. Heinä–elokuussa puhkeavat kukkaan enää lehmukset.Syötäviä hedelmiä tuottavia puita sanotaan monikäyt-töpuiksi, sillä niissä yhdistyy hyöty ja kauneus. Suo-messa tällaisia ovat kaikki ilmastossamme menes-tyvät hedelmäpuut. Pohjois-Suomessa saakka voi hyödyntää marjatuomipihlajaa ja makeapihlajia, Oulun korkeudella esimerkiksi kestävimpiä paratii-siomenapuita, kuten ’Peräpohjola’, ’Dolgo’, ’Erstaa’ ja ’Hyvingiensis’. Etelämpänä menestyvät luumu-, kirsikka- ja päärynäpuut. Erityisen lämpimillä pai-koilla I-vyöhykkeellä on onnistuttu kasvattamaan makeakirsikoita ja aprikoosia.

Hedelmäpuut ovat tavallisesti pienikokoisia, 3–6-metrisiä puita, joiden latvukset ovat vanhoina leveänpyöreitä. Leikkaukset ja oksien taivuttaminen nopeuttavat satoikään tuloa ja lisäävät satoa, mutta

hedelmäpuita voi käsitellä kuin koristepuita ja jättää ne jokseenkin leikkaamatta.

Suurimmat puulajit, kuten tammet, jalavat, leh-mukset, hevoskastanja, metsävaahtera ja raudus-koivu eivät mahdu pienimmille pihoille, mutta jo noin 1 000 neliön tontilla voi kasvaa useampi puujätti.

Poikkeavat lehdetLehdistön epätavanomainen väri tekee kasvista var-masti katseenvangitsijan. Keltalehtiset ja valko-vih-reäkirjavat erikoisuudet kasvavat selvästi heikom-min kuin vihreälehtiset kumppaninsa, mikä tekee ne lisäksi ilmastollisesti aremmiksi. Myös tumman-punalehtiset lajikkeet jäävät vihreää vastinettaan pienemmiksi ja menestyvät aavistuksen huonom-min pohjoisessa kuin vihreät perusmuodot. Hopea-lehtiset kasvit eivät ole välttämättä lainkaan vihreitä talvenarempia. Hopeisen tai harmaan ulkomuodon aiheuttava karvoitus suojaa kasvia kuivumiselta. Se paljastaa puun suosivan aurinkoista kasvupaikkaa.

Erilaiset kevät-, kesä- ja syysvärit tekevät vaahte-roista erityisen kiinnostavia. Puun erityisyys voi perus-tua myös lehtimuotoihin. Liuskalehtiset koivut ja lepät näyttävät sirommilta kuin ehytlehtiset vastineensa.

Jokaiseen pihaan yksi kukkiva puu

1 Aprikoosi (Prunus arme-niaca) omassa puutarhassa ei ole enää saavuttamaton unelma Etelä-Suomessa. Kestävimmät kannat sietä-vät suojaisilla paikoilla koh-talaisesti pakkasia, mutta kannattaa varautua puun paleltumiseen kipakkana pakkastalvena. I 3–4 m

52 Helmiorapihlaja (Cratae-gus x mordenensis ’Toba’) on kerrannaiskukkaisista orapihlajista kylmänkestä-vin. Orapihlajat tunnetaan erinomaisesta kuivuuden sietokyvystään, ja niitä kas-vatetaan sekä pikkupuina että pensaina. I–IV 3–6 m

6.3 Ruusuorapihlaja ’Paul’s Scarlet’ (Crataegus x media) on suosittu pihapuu Etelä-Suomessa. Samannäköisellä ja harvinaisemmalla Rosea Plena -lajikkeella on vaa-leammat kerrannaiskukat. Molemmat kukkivat kesä-kuun puolivälin jälkeen. Kat-so sivulta 42, miten Paul Scarlet -lajiketta voi käyttää istutuksessa. I–II 3–5 m

6 4 Purppuraomenapuu ’Lin-nanmäki’ (Malus Purpurea-Ryhmä) kukkii kesäkuun alussa. Löytöpaikallaan Hel-singissä puu on matala, lä-hes pensasmainen. Puna-kukkaiset purppuraome-napuut ovat kestävämpi vaihtoehto arahkoille koris-tekirsikoille. I–III (IV) 3–4 m

65 Sirotuomipihlaja (Amelan-chier laevis) ansaitsee ni-mensä – siinä on samaa keveyttä kuin japanilaisten rakastamissa kirsikkapuissa. Tuomipihlajissa on lajeja, jotka talvehtivat hyvin Poh-jois-Suomessa saakka, esi-merkiksi isotuomipihlaja pärjää koko Suomessa. I–III 3–4 m –

5–66 Kaljukultasade (Labur-num alpinum) on herne-pensaiden ohella ainoa kel-takukkainen pikkupuu, joka kestää talvet avomaalla. Se kukkii kesäkuun loppupuo-lella. Suojaa nuori puu jänik-siltä ja myyriltä. I–II (III) 4–6 m

6

Runko pääosassa1 Sokerikoivun (Betula len-ta) runko on nuorena kiiltä-vän ruskea. Lajia on harvoin tarjolla, mutta samankaltai-nen kaunis runko on myös tuohituomella sekä ruso- ja pilvikirsikoilla, joita löytyy yleisesti myymälöistä. I–II 5–10 m

52 Mukuraharmaaleppä (Al-nus incana f. gibberosa) on Suomen luonnon erikoisim-pia puita. Hyvin hidaskasvui-nen puu mahtuu kaupunki-pihaankin. Poista alimmat oksat, jotta runko näkyy kunnolla. I–VI 2–8 m –

33 Amurinvaahtera (Acer teg-mentosum) kuuluu juova-runkoisiin vaahteroihin, joi-den runkoa verrataan eng-lanninkielisissä maissa käär-meennahkaan. Vaahteroi- den suvussa on runsaasti meillä menestyviä pieniä koristepuita. I–III (IV) 3–6 m –

5


Vyöhyke Kasvupaikka Korkeus Huomioita

Mukuraharmaaleppä (Alnus incana f. gibberosa)

I–VI A–Pv Kuiva–Märkä Ra++ 2–8 m hidaskasvuinen harmaalepän erikoismuoto

Punakoivu (Betula pubescens f. rubra)

I–VII A Tuore–Märkä Ra++ 10 m punalehtinen hieskoivu, Pohjois-Suomessa ruosteeton

Katsura (Cercidiphyllum japonicum)

I–III A–Pv Tuore–Kostea Ra+++ 5–8 m hallanarka eksoottinen pikkupuu

Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis ’Toba’)

I–IV A Kuiva–Tuore Ra++ 3–6 m kestää hyvin kuivuutta, tiheä kaunis latvus

Marjaomenapuu (Malus baccata) I–VI (VII) A Kuiva–Tuore Ra++ Ca+ 4–8 m vanhana latvus pyöreähkö ja leveä

Tuomi (Prunus padus) I–VIII A–Pv Tuore–Märkä Ra+++ 8–12 m nopea kasvu, lyhytikäinen, heikko puuaines, vesoo

Purppuratuomi (Prunus padus ’Colorata’)

I–VI A–Pv Tuore–Märkä Ra+++ 5–10 m punakukkainen ja -lehtinen tuomen muunnos

Rusokirsikka (Prunus sargentii)

I–III A Tuore Ra+++ Ca+ 5 m usein vartettu imeläkirsikkaan, ei veso, lyhytikäinen

Rusotuomi (Prunus virginiana ’Schubert’)

I–IV A–Pv Tuore Ra+++ 5–9 m nopeasti kasvava, lyhytikäinen, tummanpunalehtinen

Kotipihlaja (Sorbus aucuparia)

I–VIII A–Pv Kuiva–Tuore Ra++ 4–12 m lyhytikäinen pioneeri, usein monihaarainen


Kyynelkoivu (Betula pendula ’Youngii’)

I–V A Kuiva–Tuoe Ra++ 4–6 m riippuvat oksat, pienilehtinen, hidaskasvuinen

Rautatienomenapuu (Malus ’Hyvingiensis’)

I–V A Kuiva–Tuore Ra++ Ca+ 2–4 m erittäin leveä, riippaoksainen

Terijoensalava (Salix fragilis ’Bullata’)

I–VI A–Pv Tuore–Kostea Ra+++ 3–10 m nopeakasvuinen; latvus tiheä, pallomainen, hyvin leveä

Riippapihlaja (Sorbus aucuparia ’Pendula’)

I–VI A–Pv Kuiva–Tuore Ra++ 2–4 m vartettu perusrunkoon, ei veso, riippuvat oksat


Pilaritervaleppä (Alnus glutinosa f. pyramidalis)

I–IV (V) A–Pv Tuore–Märkä Ra++ 10–15 m kapea, pystyoksainen, ei tarvitse leikata

Pylväshaapa (Populus tremula ’Erecta’)

I–VI (VII) A–Pv Kuiva–Tuore Ra++ 15 m kapea, pystyoksainen, ei tarvitse leikata

Pilvikirsikka (Prunus pensylvanica)

I–VI A–Pv Tuore Ra++ 5–10 m erittäin nopeakasvuinen, kapea latva, vesoo

Pylväspihlaja (Sorbus aucuparia ’Fastigiata’)

I–VI A–Pv Kuiva–Tuore Ra++ 10–12 m kapea, pystyoksainen, ei tarvitse leikata


Metsävaahtera (Acer platanoides)

I–IV (V) A–V Tuore Ra++ 10–20 m nopeakasvuinen, usein moni- latvainen pohjoisessa

Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

I–III (IV) A Tuore Ra+++ 7–15 m jykevät oksat alttiit repeilylle

Tervaleppä (Alnus glutinosa) I–VI A–Pv Tuore–Märkä Ra++ 8–20 m tammen vastine P.-Suomessa, parantaa maata

Loimaankoivu (Betula pendula f. crispa)

I–VI A Kuiva–Tuore Ra++ 10–15 m rauduskoivun liuskalehtinen, pienempi muoto

Japaninjalopähkinä (Juglans ailanthifolia)

I–IV (V) A Tuore Ra+++ 6–12 m nopeakasvuinen, leveä ja harva latvus

Tammi (Quercus robur) I–III (IV) A Tuore Ra+++ 15–20 m erittäin pitkäikäinen, vanhana le-veä

Metsälehmus (Tilia cordata) I–V A–Pv Tuore Ra+++ Ca+ 15–20 m pohjoisin Suomen jalopuista, hyvin pitkäikäinen

Vuorijalava (Ulmus glabra) I–V A–Pv Tuore Ra+++ 15–25 m pitkäikäinen lehtolaji, ei juurivesoja

Pieniä puita

A = aurinko, Pv = puolivarjo, V = varjo; Ra+ vähäravinteinen, Ra++ keskiravinteinen, Ra+++ runsasravinteinen, Ca+ kalkittu maa

Leveitä ja matalia puita

Pylväsmäisiä puita

Isoja puita

Muodot kohdallaan Puutarhan katseenvangitsijaksi voi nousta melkein mikä tahansa puu, kun se on sijoitettu yksikseen tai pieneen ryhmään hyvin näkyvälle paikalle. Sen sijaan ”luontaiset primadonnat” kiinnit-tävät huomion vaikka kasvaisivat metsässä muiden puiden jou-kossa. Niissä on jotain erityistä, kuten tuoksuvat suuret kukat, hopeiset lehdet, räiskyvän punainen syysväri tai vaikkapa pila-rimainen latva. Koska kukinta kestää vain pari viikkoa ja lehdet pysyvät puussa enintään puoli vuotta, kannattaa miettiä miltä puu näyttää lehdettömänä, millainen on sen habitus eli ulkomuoto.

Voimakkaasti riippuvat tai jyrkästi ylös ojentuvat oksat tekevät puusta epätavanomaisen. Riippapuut ovat tyypillisesti leveitä ja matalahkoja. Esimerkiksi sateenvarjomaisen rautatienomenapuun latvus on halkaisijaltaan 5–10 metriä. Pystyoksaisten lajikkeiden latvuksesta taas tulee kapea ja tyypillisesti korkea. Etuliite pilari tai pylväs viljelymuodon nimessä kuvaa osuvasti puun muotoa.

Latvus voi olla myös pyöreä kuten terijoensalavalla, huiskamai-nen kuten nuorella rusokirsikalla, kulmikkaan leveä jalopähkinöi-den tavoin tai vaikka kolmiomainen kuten lehmuksilla. Useim-pien puiden latvus näyttää soikealta – kapeansoikealta nuorena ja leveänsoikealta iän karttuessa.

Puun latvus ja sen yksityiskohdat – oksat, rungot, silmut – erot-tuvat parhaiten talvella. Jalopähkinöillä on vaaleanruskeat, pak-sut, vaakasuorat ja harvaniveliset oksat, minkä vuoksi latvus näyt-tää harvalta ja päästää lävitseen runsaasti valoa. Tervalepän lähes musta, tiheä oksisto muuttuu vuosi vuodelta mutkittelevammaksi. Tuohituomen sekä ruso- ja pilvikirsikan rungot kiiltävät kuin kupari; koivujen valkoinen tuohi hohtaa himmeästi; pennsylva-nian- ja amurinvaahteroiden vihreää pintaa kirjovat vaaleat uur-teet; mukuraharmaalepän runko näyttää siltä kuin kuoren alla pullistelisi tennispalloja.

Jalopähkinät (Juglans) ovat leveitä ja niillä on suuret lehdet. Oikealla hopean-vihreä saksanpih-laja (Sorbus aria), jota kannattaisi kasvattaa meillä enemmänkin.

Ilmoitus poistettu

40 Kotipuutarha 2/2015

32 kotipuutarha 2/2015 kotipuutarha 2/2015 33 · hedelmäpuut ovat tavallisesti pienikokoisia,...

Documents