N:o 3 / 2010tiistai21.12.2010

Turun Punkalaidun-seura r.y.Laitumelainen

ISSN 1456-7245

Hyvää Joulua sekä Onnea vuodelle 2011

Tässä lehdessä jälleen AnttiEinarinpojan jatkokertomusta.Nim. Pölhö ja Rappari jamonet muut hauskat jutut.Pikkujoulun tapahtumia onmyöskin päässyt lehdille.

Kuva idyllinen vanhan ajankylä keskus Pohjoisessa

Suomessa.

2

TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y.

hallitus ja huvitoimikunta 2010

puh.joht. PEKKA VIRTANENpuh: 02 - 439 8403

varapuh.joht. PANU HELARIUTTApuh: 044-3306061

sihteeri TARJA KUUSELApuh: 050 4430 411

rah.hoit. LAURI PITKÄNENpuh: 044 545 7275

sekä muina jäseninä:

VIRPI PITKÄNEN puh: 044 271 8970MATTI LEHTINEN puh: 050 547 1784LAIMI AALTONEN puh: 040 - 5952 789ANTTI KOSKENTAKA puh: 040 - 5952 789varalla:AIMO HAKANEN puh: 02 - 2482 781JURVA KOSKENNISKA puh: 02 - 438 6661huvitoimikunta:LIISA NIEMELÄ puh: 040- 8365557MARKKU VUORI puh: 02 - 4397 787PIRKKO ANTTILA-VUORI puh: 02 - 4397 787SEIJA KORVENTAUSTA puh: 0400-617 685

kunniapuh.joht:KULMALA RAUNO puh. 02 - 246 1100KORVENTAUSTA ANTTI puh. 0400-617 685

tilintarkastajat:OSMO KALMARI puh: 0400 - 215219KATRIINA SYRJÄLÄ puh: 02 - 4329 462varallaRAUNO KOSKI

PUHHEENJOHTAJANPALSTA

Pimeä syksy tuli ohitetuksi säidenpuolesta melko mukavasti kuivissamerkeissä.

Adventin alla “Liisan” -liukkaidenjälkeen tuprutteli maan valkoiseksija pakkasherra ensimmäisiävoimiaan näytteli arktisen tuulenkera. Hienoa, että herätteli meidätkertaheitolla talven tuloon myöstäällä Turun puolessa.Saas nähdä kestävätkö lumiset

maisemat jouluun saakka, vaivietetäänkö lumetonta joulua näilläleveyksillä. Nyt ainakin näyttäähienolta, kun tätä kirjoittelen tässä1. adventin aattopäivinä.

Kyllähän se niin on, ettäperikansalliseen jouluumme kuuluuluminen maisema. Niinhän siinätutussa joululaulussakin kerrotaan

“ On hanget korkeat nietokset.Vaan joulu, joulu on meillä!

On kylmät paukkuvat pakkaset

ja tuimat pohjolan tuuloset,

vaan joulu, joulu on meillä!”

Ihmettelin viime talvena, kunvaroiteltiin täällä etelässä liikenteensujuvuudesta ennen runsaampialumisateita. Ja niinhän sinä kävi,että pyrypäivinä kaaos olitäydellinen niin tieliikenteessä kuinrautateilläkin.

Mikä meihin suomalaisiin onmennyt, kun ei osata enäälumipyryssä ajaa ja käyttäytyä.VR ei saa ratapihojaan auratuksija vaihteitaan puhdistetuksi. Junatjäätyvät, vaikka ovat sähköjunia!

Samat merkit olivat heti nyt tämänsyksyn ensihiutaleitten aikana.Pyrypäivän iltapäivällä oli jo Turunjuna Helsingistä lähtiessämyöhässä melkein tunnin. Vaihteeteivät pelanneet. Olisikohantarvittu harjamiehiä vaihteitapuhdistaan, kun tietokoneenruudulta ei pystyttäkään niitäohjaan.

Maailma muuttuu, muttamennäänkö aina parempaansuuntaan? Joka paikassa pitääsäästää, mutta jossakin siinäkinrajansa tulee, kun normaalitkäytännön asiatkaan eivät pelaa.

Ajatelkaa on sitä ennekin pyryissäpystytty kulkemaan.Aurauskalustot ovat olleetalkeelliset tähän päivän verrattuna.

Jottain varmaan tarttis tehdä!Olisikohan nämä nuoremmanpolven lukeneetkunnossapitoinsinöörit vietävänapapiirin yläpuolelle oppiin, ettäkäytännön tienpidon opit tulisivattutuksi.

Raisionkin kunnossapitopäällikkö

3

JOULU

Sana Joulu aiheuttaa mielessämme jotainhyvin positiivista, lämmintä jakaunista. Sillä on ainutlaatuinen asemakirkkovuoden juhlien joukossa. Siinäon elävä yhdysside lapsuuteen, jolloinkoimme ilon usein hyvin aidosti jahuolettomasti. Joulun tunnelmassa on jo-takin, jota myös aikuinenpohjimmaltaan etsii ja tavoittelee, se osit-tain myös selittää joulun suosionihmisten mielessä. Joulu on siis todellisenilon ja riemun juhla, jonkatunnelmaa muistelemme läpi elämän, mutta kuinka moni ajattelee kyseisenjuhlan uskonnollista luonnetta, jonka merkitys on todella suuri, ajaton.Liian usein sen merkitys ikään kuin hukkuu kiireen ja touhun alle.Kiinnitetään liian paljon huomiota ajallisiin, materiaalisiin kysymyksiin,kuten ateriaan ja muihin vastaaviin asioihin.

Olennaisinta on pohtia Joulun uskonnollista merkitystä, mitä se merkitseeminulle nyt ja huomenna. Se ei ole vain kiiltokuvamaisen kaunis tapahtumaBeetlehemistä 2000 vuoden takaa. Kyseessä oli maailmanhistorian tärkeinsyntymäpäivä, joka sananmukaisesti toi valon pimeyden keskelle.Uskontunnustuksessa ilmaistaan asia selkeästi: “ sikisi Pyhästä Hengestä,syntyi neitsyt Mariasta”. Lausumassa näkyy inkarnaation ajatus, jokailmaisee ajatuksen “Sana tuli lihaksi”. Jumala itse tuli ihmiseksi ollensamalla sekä Jumala että ihminen. Tämä syntymä tähtäsi Pääsiäiseen,pelastukseemme, jotta meillä kaikilla olisi todellinen ilo ja rauha. Sitähänihminen pohjimmaltaan elämässään tavoittelee, mutta joka on saavutettavissavain Jumalan yhteydessä, Jumalan tekona.

Siunattua jouluaikaa toivottaen

Kaj-Erik Tulkki

Punkalaidun

4

ISSN 1456-7245toimitus:Reijo Rantanenpuh: 02 - 7675 449 0400 -525 086Vammalantie 71931900 Punkalaidun

kotisivut: www.reijorantanen.fi/sähköpostiosoite on:reijo@reijorantanen.fi

Panu Helariuttapuh: 044 - 3305061Antti Korventaustapuh: 0400 - 617 685Tarja Kuuselapuh: 02 - 4874 552Pekka Virtanenpuh:02 - 439 8403

ILMOITUSHINNAT:

1/1 sivua 90 Eur.1/2 sivua 70 Eur.1/4 sivua 50 Eur.

JÄSENHENKILÖT;YKSITYISILMOITUKSETVELOITUKSETTA.

lehtemme painos300 kplPainotalo Karhukopio

julkaisija: TurunPunkalaidun-seura r.y.

ilmoitti Raision tiedotuslehdessä,että pitää olla 6 – 8 cm lunta, ennenkun lähdetään tietyillä, luokitetuilla,katualueilla auraan. Kovin ontarkaksi hommat menneet. Ja, joson auramiehillä ylityötunnit täynnä,niin sitten ei mennä auraan. Tulimieleen, jos annettaisiin yksityisilleyrittäjille, eiköhän ylityötunnit tulisitasattua kesän aikana.!

No odotellaan tämän talven pyryjäja ihmetellään sekasortoa.Toivottavasti se joulupukki nyt

poroineen ja pulkkineen pääseejouluna lasten ja lastenmielisten luo.

Joulu ainakin saapuu joka vuosi,toivottavasti meille kaikille,olosuhteisiin katsomatta, tilanteistariippumatta.

On taas aika lopetella arkiset työt,unohtaa hetkeksi elämän tuomatpaineet ja kiireet. On lupapysähtyä ja antaa aikaa itselleensekä lähimmäisilleen, on lupahiljentyä.

Joulu on jo itsestään kuin lahja, seantaa mahdollisuuden rauhoittua,olla kiirehtimättä, sytyttää kynttilänja hiljentää mielen.

Kiitän kotiseutuseuramme aktiivejatoiminnan pyörittäjiä ja jäseniäsekä lehden lukijoita ja mainostajiakuluneesta toimintavuodesta.

Toivotan Teille ja läheisillenneHyvää Joulua ja Onnellista UuttaVuotta!

Pekka Virtanen

***************

RAPPARIN KUULUMISET

Kylä kirkon miehenä on vanha rap-pari päätään pyöritellyt, kun kris-tillisrdemokraattien Päivi RäsäsenTV -homolausuntojen jälkeen lähtiliikkeelle ennennäkemätön kirko-sta eroamisvyöry.

En tierdä kuinka moni on “kepi-hevosenaan” pitänyt tätä homoa-siaa ja päättänyt kauan kyteneenkirkosta eroamisensa toteuttaa.Mikä surkuhupaisinta kirkollis-verotuotot laskevat monesa seura-kunnasa ja budjetit heittävät härän

pyllyä.

Kovin on asia tunteita kuohuttanutja mielipiteitä nostattanut. Yleisönosastot olivat yhden hetken täyn-nä kannonottoja puolesta sekävastaan homoparien kirkollisestavihkimisestä.

Toiset väittivät, että kirkko on jou-tunut liberaaliteologian eli va-paamielisen jumaluusopin valtaan.

Liberaalipiispat päivittävät Raama-tussa olevaa Jumalan pyhhää san-aa ihmisten mielihalujen mukaisesti.Toiset perustelivat kantaansaRaamatun luomiskertomuksenmukaisesti, Jumalan luomakunnasaelämän lähteitä ovat mies ja nain-en, uros ja naara, hede ja emi.

Seurakuntavaalit pidettiin ja kirkol-liskokous teki päätöksensä. Kohuasian ympärillä ainakin hetkeksilaantui. Tuskinpa lopullisesti.Vielähän naispappeuskin aina vä-lillä jaksaa pulpahtaa essiin jois-sakin käänteesä, vaikka tänään joeletään naispiispankin -aikaa.

Rappari ei sen kummemmin otakantaa homo -asiaan, muttameidän sukupolvi on vankasti kas-vatettu lapsuurdesta asti kirkko -instituution arvoihin, vaikka hengenantimet ovatkin jääneet elämän vir-rasa vähemmälle.

Hienoa ja pyhhää se on edes ker-ran vuodesa astella oman seura-kunnan pyhättöön adventtina laul-aman hoosiannaa, tai kuun-telemaan joulun sanomaa sekä vei-saamaan enkelitaivaata.

Kun kirkkoon kuulut, niin on ain-akin toistaiseks mahdollista päästäilman isompia maksuja kirkko-maalle viimeiseen leposijaan.

5

Tällaiset mietelmät loppuvuodes-ta!

Älkää syökö itteenne jouluna äh-kyyn!

Rauhallista Joulua kaikille tasapu-olisesti!

Toivoopi; Rappari Jumalan armo-sta

JOULUSAUNA

Vanhaan aikaan sauna olisyömisen ohella suomalais-ten jouluaaton pääasia.

Väki pääsi saunaan hetipäivän koittaessa. Työtjärjestettiin niin, että vii-meistään puoleen päiväänmennessä oltiin löylyssä.Myöhäiset saunahetket olivarattu talon haltijalle javainajille.

Kaikki kansat ja kulttuuritvalmistautuvat pyhiin puh-distautumalla. Sauna kuu-luu havumetsävyöhykkeentapoihin. Jouluaaton sauno-misen tunsivat muinoin lähi-naapurimme lännessä jaetelässä. Vaikka ruotsa-laiset lopettivat saunatapan-sa jo keskiajalla, joulusauna-perinne jatkui vielä muuta-man vuosisadan. Virossa aa-ton kylpy on yhä suosittutapa.

Kylvyn jälkeen saunapuhdasväki puki ylleen raikkaat

juh-lavaatteet ja istahti läm-mittelemään kirkkaan leisku-van pystyvalkean eteen.Kellon lyödessä kuutta talonvanhin mies meni ulos ja pa-lasi mukanaan olkituppo.Hän pysähtyi ovensuuhun jatervehti kohteliaan nöyräs-ti:

Tuon teille hyvän sanoman,

joka pitää kaikille vajoaman,

riemuksi monen kerran.

Niin oli tuotu sisään joulu-rauha.

SL Rappaus Oy

Sami LankinenSL Rappaus Oy

Puh. 050 598 1144

Joulupukin viranhoito(laulu)

Joulupukin asemaa pitäiskoittaa parantaa,

kun hän kulkee kujillamarkkinoiden orjana

mainoksissa mekastaa,joulurauhan unohtaa.

Tavaroitten paljous ei oojoulun tarkoitus.

Sehän siinä väärin on , krääsänmäärä tolkuton

joulun aikaan haalitaan,mammonaa vain vaalitaan.

Joulupukki osaltaan ilontuokoon mukanaan

Antakoon hän varsinkin mieltähyvää niillekin,

joilla arjen puutteet näävarjostavat elämää.

Tämä joulupukkeli on niinhauska ukkeli,

hän kun tuottaa iloa,lapsenmieltä , valoa.

Niinhän se on nähtäväjoulupukin tehtävä.

Eihän pukki, eihän pukki, saisi

turhaan koheltaa

Joulupukki, kelpo ukki,ansaitsee hän parempaa.

6

Parahin Ystävä

Tervehdys pitkästä aikaa. Tuli tarvekeskeyttää kirjoituslakkonipäästäkseni kertomaan uusistakokemuksistani. Viime aikoina onkäyty vilkasta keskustelua val-tiokirkkomme sisällä käynnissä o-levasta konservatiivien ja libe-raalien välisestä kädenväännöstämm. naispappeus- ja homoliittoasioissa.

En tiedä, ilmentävätkö minunkokemukseni samaa kahtiajakau-tuneisuutta vaiko jotain parempaa.Entisellä tyttöystävälläni on sillointällöin tapana houkutella minuaheikkouskoista erilaisiin kirkko-tapahtumiin. Niinpä parisen viik-koa sitten menimme Turun Henrikinkirkkoon laulamaan, niin kuin leh-ti-ilmoituksessa sanottiin, V. A.Koskenniemen runoihin sävellet-tyjä kauneimpia lauluja. Hiemanyllätyin, kun huomasin vailla juhla-asua ja kunniamerkkejä tulleenilottaperinneyhdistyksen kirkkojuh-laan, jossa yhteislaulun ohessa esi-intyivät veteraanikuoro ja lotta-pukuinen naislaulajien vahvistettukvartetti. Ymmärrettävistä syistäpuheista ja osin musiikistakinhuokui 1920-30-lukujen

’valkoisänmaallinen’ henki.Keskeisellä sijalla oli isänmaa. Lau-luissa oli uhoa ja aseiden kalistelu-akin. Isänmaan virsikin laulettiinvanhoilla sanoilla, jotka sisälsivätpyynnön ’suo että Suomi suurekssais’. Oli joukossa toki jokunenherkempikin laulu, kuten ’Olenunessa useasti sinun kaduillas, kou-lutie...’. Loppulauluna kuoro esittiFinlandiahymnin.

Vast’ikään tulimme samaisenseurakuntayhtymän Mikaelin kir-kosta, jossa Rafaelin enkelit nimin-en kahdeksan miehinen ’uk-kokööri’ punaisissa takeissaan,paikoin vahvistettuna tyttötriolla,esitti lauluja otsikon Sovinnon sä-velilta. Tilaisuus oli kovin erilainenkuin edellä kerrottu. Lauluista osaoli perinteisiä työväen lauluja, joissaoli ’punainen’ henki, osa rauhaanja ihmissuhteisiin paneutuvia. Lau-luissa, esim. Köyhälistön marssi,Punakaartilaisen hauta, Veli sisko,Ystävän laulu ja Toivotaan toivo-taan, keskeisellä sijalla oli ihmi-nen, tasa-arvo ja solidaarisuus.Loppulauluna laulettiin yhteisestiMaan korvessa kulkevi lapsosentie.

Tämän halusin tuoda Sinulle julkivain muistuttaakseni, että uusienasioiden joukossa elää vanhojaasioita ja että aina ei tiedä, mitä

minkäkin otsikon alla piilee. Oikeinriemullista joulua ja antoisaa jou-lua Sinulle toivottaa Tuomas Kuo-na.

Antti Einarinpoika

Kodin kynttilät

Kansa on nähnyt kynttilöitä kirko-ssa iät ajat. Talonpojat valaisivattupiaan kynttilöin vasta 1800-luvunlopulla, säätyläiset kotejaanhuomattavasti aikaisemmin. 1800-luvun puolivälin uutuus, öljylamp-pu, syrjäytti savuttavat kynttilät.Öljylamppu valaisi tehokkaasti javaivattomasti. 1920-luvulla kynt-tilät palasivat juhlien tunnelmanluo-jiksi, ja niin ne vakiintuivat joulunja muiden juhlahetkien pääsym-boleiksi.Sodat toivat pulan. Kynttilät ka-tosivat parempiin suihin - tali syöti-in - ja palasivat 1950-luvulla jokakotiin. Kynttilän kukoistus- elimassakulutuskausi alkoi 1960-lu-vulla. Sen jälkeen elävä tuli lepattiniin suurissa kuin pienissä juhlissa.Kynttilät tai tuikut valaisevat kesäil-lan hämärää, syksyn pimeää jakokonaista pitkää jouluaikaa.

Kynttilöiden teko eli valaminenkuului Keski-Euroopassa ja Poh-joismaissa teurasaikaan. Puhdistet-

jatkuu sivulla 16.......

7

Jouluevankeljumi Turu murttel

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustuskäski panna koko valtakunnas toime verotukse. Seeoli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quiriniusoli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panemanimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkistja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirinkaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulusDaaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu

morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aikatäytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs senseime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herraenkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkelisanos heil:

“Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon kokokansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus,Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissasseimes.”

Ja siin samas oli enkeli ympäril suurtaivalline sotajoukko, ku ylistiJumala ja sanos:

“Jumalan on kunnia korkeuksis,maan pääl rauha ihmisil, ketä hänrakasta”.

Ku enkelit oli menny takasintaivasse, paimenet sanosivatoisilles: “Nyt Peetlehemisse! Siälmee nährä, mitä on tapahtunu,minkä Herra meil ilmotti”.

Hee lähtiväk kiiruste ja löysiväMaria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva,mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak kupuul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä.Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuulluja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikilleLaitumelaisen lukijoille Tarja sihteeri

8

SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI TALVI / KEVÄT -2011

TEATTERIMATKA PORIIN

Lauantaina 08.01.2011. Pirjo Tuomisen Satakunta -sarjan romaaneihin Sillat yli joen ja Kultavainiotpohjautuva kotimainen näytelmä LINDA. Lähtö klo 16:00 Turun linja-autoaseman tilausajolaiturista,Tavara-aseman vierestä Läntisen pitkänkadun puolelta. Muutama lippu jäljellä, hinta matkoineen 42,- /henkilö ja eläkeläinen 40,-. Ilmoittaudu välittömästi Pekka puh. 040 5910576. Kts. “puffi” edellisestälehdestä. Lähde teatteriin!

HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS

Tiistaina 18.01.2011 klo 18:00 VVO Kotikeskus, Tuureporinkatu 6, Turku.

PERINTEINEN TARINAIL TA

Tiistaina 01.02.2011 klo 18:00 Ruusukorttelin palvelutalo, kabinettitila, Puistokatu11, Turku.Aiheena kotiseudun entisajan sosiaaliset tapahtumat. Seura tarjoaa jutustelun lomassa pullakahveet.Ota tuttu Turun puolen “laitumelainen” mukaasi, rimpauta kaverille! Tervetuloa !

VUOSIKOKOUS

Huhtikuussa -11, paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin kevään Punkalaitumen Sanomissa ja seurankotisivuilla.

Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura.

Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta.

KIITOS !

Seuramme pikkujoulun arpajaispalkintojen luovuttajat.Kiitos liikkeille ja yksityisille henkilöille! Suosikaa heitä!

Humaliston Sähkö Oy Matti LehtinenViherpalvelu Ettala & Co Pirkko ja Markku VuoriSähkötiimi IL OY Ali ja Tarja Kuusela

Rak.tsto Taitoneliö Oy Mauri Kivikoski

Turun LVI – Urakointi Wikstedt Oy

Multiprint OyHykomet OyTrukkitalo OyNordea, RaisioVVO Kotikeskus

9

Turun Punkalaidun-seura joulujuhla 2010

KILP AILUKYSYMYKSET tietokilpailu

1. Mikä on Punkalaitumen suurin työnantaja ?

2. Kenen tekemä taulu paljastettiin Punkalaitumen 370-vuotisjuhlassa ?

3. Kolme kunnantaloa nimettiin yhdessä Suomen kauneimmaksi. Punkalaiduntietysti kuului joukkoon ja kalakukkokaupunki Kuopio. Mikä oli kolmas kunta,joka sai kunnian ?

4. Montako kertaa ori Akapeetus saavutti ravikuninkaan tittelin ?

5. Mainitse kaksi laitumelaista suurlähettilästä !

6. Kuka laitumella ennen tunnettu henkilö lausui kauppaan tullessaan: “Onko teillätyykipaitoja, joissa on kauniita raitoja ?”

7. Kuka sanoi aikoinaan:” Suomi on aina Suomi, mutta Punkalaidun eritotten jaJutinkylä vertaansa vailla “.

8. Kuka arvokas henkilö sanoi miehelleen, joka ei tuntenut ryhdikästäsotilashenkilöä : “ Hyvä mies, etkö sinä nyt häntä tunne, tämä mieshän on JutiSuomen Tyrväästä!”

9. Yhdeltä laitumelaiselta jermulta kysyttiin sodan aikana kovan keskityksenkeskellä: Pelkäätkös? Vastaus kuului: “En pelkää. Muuta en ole pelläänny, enkämuualla, kun kerran mäyrää Navettokankaalla.” Kuka tämä peloton mies oli?

10.Eräs naishenkilö ei ollut tyytyväinen valokuvaajalta saamaansa kuvaan. Hän sanoi:“ Hyvänen aika, tulipa siittä kamala ! “ “Ni, ni, semmonenko malli o . “ Kuka

oli valokuvaaja ?

(VIISI viimeistä kysymystä poimittu kirjasta: HARMIA JOKA PÄIVÄLLE )

kysymysten vastaukset sivulla 16

Huom ! Jäsenmaksu vuodelle 2010

Oletko unohtanut maksaa jäsenmaksusi! Ei hätää, tässä tilinumero;Turun Punkalaidun seura r.y. / Nordea 152530-6105488.

Jäsenmaksu 10,- € / henkilö, yhteisömaksu 50,- €.

10

Kun joulupukilla isäntallukkaat oli

Joskus on mukava muistella men-neitä, näin joulunaikaan tietysti jou-luja.

Ensimmäisestä joulustani en muis-ta mitään. Pelkään, etten saanutsilloin edes joululahjaa. Eihän mullaollut nimeäkään. Mistä se joulu-pukki semmoselle olis tiennytmitään lahjaa varata. Epäilen, ettenisommin piitannut joulupöydänherkuistakaan, minulle riitti äitin tis-si. Luultavasti en muista toisesta-kaan joulustani mitään. Silloin tosinsaatoin saada jo lahjankin. Se kunoli vielä sitä vanhaa hyvää aikaaennen sotia. Ehkäpä se kumilelu,joka vinkui, kun sitä puristi, olituolta ajalta. Jouluateriaa saatoin joyrittää itsekin rääpiä suuhuni, mut-ta luultavasti huonolla menestyk-sellä, hampaita kun oli vähänlais-esti niin kuin taitoakin. Luultavastinautiskelin parempihampaistenminua varten valmiiksi pureskel-emaa purua.

Seuraava joulu olikin sitten talvi-sotajoulu. En siitäkään juuri mitäänmuista, vaikka kuinka muistelisin.Isä oli rintamalla. Mahtoiko puk-kikaan silloin poiketa. Millä se oli-si pimeässä meille löytänytkään,

kun ikkunatkin oli peitetty Molo-tohvin verhoilla. Ne muistan. Saat-taa olla, että ensimmäinen muista-mani karkkipäivä.... No nyt meniväärin. Ei semmosia siihen aikaanollut, mutta ensimmäinen muistiku-vani karamelleistä ehkä on tältäjoululta, jolloin niitä vielä sai.Minulla oli essu, jossa oli tasku jataskussa karamellipussi, jossa olikukon kuva. Pussissa oli ilmeisestihedelmäpastilleja, joiden pinta olisokeroitu. Olisivatko kädet ja naa-ma ja tietysti se essu muuten olleetsemmoset tahmean liimaiset.Hyvältä pastillit maistuivat.

Joulun alla oli oltava tarkkana, kunisommat sanoivat, että tontutseuraavat tarkkaan, ovatko lapsetkilttejä. Muistan joskus tontun näh-neenikin pirtin lavanalustaklasintakana. Mitä pitempään sitä olenjälkeenpäin muistellut, sen selvem-min se on saanut vanhemman ve-limieheni piirteitä. Mutta ei sitä pie-ni heti huomannut.

Sota-aika oli monessa mielessäankeaa aikaa, pulan ja puutteenaikaa. Se heijastui jouluihinkin.Joulukuusi toki aina löytyi janaapuriin joskus vielä jouluoljetkinpirtin permannolle. Kuusen latvas-sa meillä oli hopean värinen tähtija oksalla vanha tähti, jossa oli en-kelin kuva. Latvatähdestä laskeu-tui pari hopeanauhaa. Kuusta ki-ersi nauha, jossa oli eri maiden lip-

puja.. Oksilla riippui konvehteja.Niistä ylin oli vanha ja aito. Muidensisältönä oli puupalikka. Oli oksil-la muutama kynttiläkin, mutta niitäei juurikaan poltettu. Alemmillaoksilla oli pumpulitukkoja luntamarkkeeraamassa. Jonakin sota-vuonna oksalle ilmestyi joululah-jaksi saamani joulukello. Se olikäärästy pahvista ja päällystettytinapaperilla. Se on minullavieläkin, tosin tinapaperi on uusit-tu.

Pikkupirtissäkin maaseudulla olisentään sen verran omaa tuotan-toa, että ruokapuoli ainakin joulunasaatiin suht’ juhlavaksi. Oli ainakinsallattia, laatikoita, perunoita,keitettyä sianlihaa ja lihalientä,punajuuriviipaleita etikka-liemessä,voita, leipää ja kakkoosekä jälkiruuaksi ohrankryyni-puuroa ja marjasoppaa. Saattoipaolla jotain muutakin. Livekalasta entykännyt.

Joululahjat olivat entistä enemmänkotitekoisia. Pehmeät paketit eivätoikein ole mieleen jääneet, vaikkauudet sukat taikka tikkurit, jopatallukkaat olivatkin tarpeeseen pai-dasta ja housuista puhumattakaan.Saamani puuhevoset muistanhyvin, jollakin oli rekikin perässä.Tykkäsin hevosista, vaikkei koto-nani oikeaa hevosta ollutkaan.Saamani hevoset olivat kaikki pr-uuneja. Kun mielestäni naapurin

11

musta hevonen oli komea, päätinmaalata yhden omanikin mustak-si. Kun ei muuta maalia sattunutolemaan, lainasin aikuisten mus-tepulloa. Pitihän musteen olla mus-taa. Se oli kumminkin sinistä, enkäsitä heti maalatessani huomannut.Niinpä minulla oli sitten sininenhevonen. Ensimmäiset suksenikinsain joulupukilta. Ne olivat kylläihan hyvät, mutta niillä oli alkuunkovin huono liikkua. Lukuharras-tuksiinkin pukki minua ohjasi. En-simmäinen luettava oli semmonenpahvinen ’haitarikirja’. Sen nimi oli’Nyt sitä mennään’ ja siinä oli junankuvia. Sitten sain aapisen. Siinä olimelkein samanlainen kukon kuvakannessa kuin karamellipussis-

sakin. Aapiskukko oli siitä kiva,että se muni, jos muisti aapista tut-kia. Monta makupalaa pyöräyttiminullekin.

Jatkosodan ensimmäinen joulu olipettymys sen takia, kun joulupuk-ki ei tullut ollenkaan. Oli vaanjätänyt lahjakopan porstooseen.Jälkeenpäin olen ajatellut, olisikosillä ollut osuutta asiaan, että isä olirintamalla. Seuraavina jouluinapukki tuli säännöllisesti, mutta silläoli huono aikataulu. Se tuli aina sil-loin, kun isä oli saunassa, eikä isäkoskaan nähnyt sitä. Mutta ei sevielä mitään. Kerran sillä näet oliisän tallukkaat jalassa. Olin siitäihan varma, kun toisen tallukkaan

päällisessä oli juuri semmonenpaikka, jonka äiti oli siihen laitta-nut, kun minä olin siihen ensin teh-nyt reiän velimiehen veittellä. Ker-roin havaintoni isosiskolle, jokaselitti, että pukin omat tallukkaatoli varmaan kastuneet ja se oli vie-nyt ne saunaan kuivumaan ja lai-nannut isän tallukkaita siksi aikaa.Se meni minuun täydestä, muttasen se teki, että pukki ei enää senjälkeen ehtinyt koskaan meillepoiketa, jätti vaan lahjat pors-tooseen. Olinkohan tullut turhanuteliaaksi?

Hyvää joulua ja uutta vuottakaikille toivottaa nimimerkki Pöl-hö.

Pikkujoulu 2010

Turruun Punkalairun-seura juhli tänvuatista pikkujouluansa RavintolaVerkahovisa lauvantaiehtoona mar-raskuun 20. p:nä. Meitiä juhlijia olipaikalle tullu pualivälliin vi-irettäkymmentä henkee.

Puhheejjohtaja Pekka Vir tanentoivotti seuran pualesta väjen ter-vettulleeks ja muisteli siinä samallaseuran pikkujouluje historiiaa. Eh-toon mussiikkivoittonen ohjelma olisillai kototekosta, että essiintyjät olikaikki seuran jäseniä. Mauri Ki-vikoski esitti parriin otteeseenomia laulelmiansa eri murteilla jasoitteli viulullansa viä ruakailumus-siikkiaki. Unto Nieminen säestipianolla jouluset yhteislaulummePanu Helariuttan toimiesa esi-laulajana. Unto teki lisäks soolonasyrämiimme joulun Kassu Halo-sen sävelin ja Vexi Salmen sanoin.Panu järjesti meitille perinteisen tia-tokilpailun. Kaikkiin kysymyksiinlöyty vastaus. Liisa Ake-Helari-utta esitti kolme miähensä Panun

uurestansa sanottammaa ja sovit-telemmaa joulusta laulua. Löysi senpotpurinkin monet sävelet kakis-telemati. Erinomasen monipua-liselle ja makosalle ja monen ke-humalle juhla-aterialle meitit johrattiAimo Hakanen menneittenaikojen jouluja muistelevallapuuropuhheellansa. Oliskoos sevanhan ajjaan joulu ollu jollaillaillasisällöltänsä rikkaampi, kon nyky-

set? Ehtoon vanhetesa ehti joulu-pukkikin paikalle melkomoisenlahjasäkkinsä kans. On näimmäpukkikin ulkoistanu toimintojansa.Oon siittä melko varma, että jou-lusen asun sisältä kuulu PitkäsenLaurin ääni. Arpajaisekkin järjes-tettiin. Voittoja oli paljo, melkeinjoka viires arpa voitti.

Näisä merkeisä se ehtoo kulu lu-

Kuvassa yllä: Juhlavieraita joista etualalla AK. joka monissakirjoituksissa on nähty, ja tunnetaan paremmin Antti Korven-taustan nimellä, vieressä taitaa olla hänen entinen tyttöystävänsä.

12

annikkaasti, kon naapurin kans jut-telemisellekin jäi pikkasen aikaa.Seuran ja omastakin pualestaniviälä suuret kiitokset juhlanjärjestäjille, essiintyjille, emännilleja mukana olleille, jolsemmamuistanu sannoo siinä, koma niit-ten essiintymisvuarojen jakamisenlopetin.

AK

Kuvassa oikealla AimoHakanen pitämässä puuro-puhetta.

Alakuvassa lisää yleisöä, jakuvista päätellen näyttää siltäettä mukaan on saatu myöskinuudempia laitumelaisia.

Olen useasti miettinyt laitumelai-nen ja laitumelaisuus sanaa, ja senmerkitystä meidänkin muuttunees-sa kielessämme. Kotikunnassaan

asuvia Punkalaitumen asukkaitausein nimitetään “laitumelaisiksi”.Totuuden nimissä todettakoon ettähehän ovat punkalaitumelaisia.

13

Meitä, jotka olemme muuttaneetpois Punkalaitumelta, ja suurim-maksi osaksi jo omaksuneetuudenlaisen sekamurteen, voitaisiinhyvällä syyllä aivan virallisestikinkutsua laitumelaisiksi. Onhanmeiltä jäänyt nimen alku kokonaanpois.

Mielestäni emme ole turkulaisiakoska alkuperämme ei mitenkäänviittaa Turkuun. Puhumammemurre on kaukana Turun murtees-ta, mutta emme myöskään enääpuhu oikeaa kaunista Punkalaitu-men murretta. Puheemme nuottion vaihtunut, vaikka hyvin moniväittääkin tunnistavansa meidätpunkalaitumelaisiksi puheemmeperusteella. Tai ainakin yrittää väit-tää meidän olevan jostakin Loi-maan seudultaJotain sinne taustalle on jäänyt pe-rus punkalaitumelaisuutta, juuri sik-si olisi erittäin perusteltua kutsuameitä laitumelaisiksi.Kommentteja saa lähettääseuraavaan Laitumelaisen il-mestymiseen mennessä. lehdentoimitukseen.

rr.

Kuvassa: Mauri Kivikoski, kitara ja mies, viihdyttäjä Luojanarmosta. Mauri huuhteli viululla juhlaväen ruokapalaa alaskurkusta, kiertäen ruokailun ajan pöytien välissä soittaen.

Kuvassa alla: ARPAJAIS-PÖYTÄMME runsautta.

Kuten arvata saattaa,tämänkin pöydän antimet onsaatu lahjoituksina tukijoil-tamme. Sen vuoksi olisi erit-täin tärkeää että muis-taisimme heitä, ja miten mevoisimmekaan heitä parem-min muistaa, kuin käymälläasioimassa heidän luonaan,ja näyttämässä iloisen laitu-melaisen mielemme.

Ensimmäisestä tasavallastatoiseen Punkalaitumella

Osa XVIII Punkalaidun rauhantielle 1

Kunnallishallinto jatkoi juokse-vien asioiden hoitoa. Kansanhuol-tolautakunnalla riitti pulan japuutteen keskellä täyspäivätyötä.Vuoden 1945 puolelle tultaessa

huoltotilanne huononi ja mm. kort-tiannoksia jouduttiin pienentämään.

Siirtoväen huolto vaati osansa.Syksyllä 1944 Punkalaitumellaoli pääosin muolaalaista siirtoväkeän. 1600 sen jälkeen, kun lauritsala-laiset olivat päässeet palaamaankoteihinsa. Inkeriläisiä oli marras-kuun lopulla n. 200. Vuoden lop-puun tultaessa heistä runsas 160 olipalannut Neuvostoliittoon.

14

Punkalaitumella heitä oli vielä n. 40.

Nimismiehen arkistossa on jouk-ko luetteloita suomalaisessa Hei-mopataljoona 3:ssa palvelleistaNeuvostoliiton kansalaisista ja Er.P. 6:ssa palvelleista inkeriläisistävapaaehtoisista, joita ei oltusopimuksen mukaisesti palautettu.Joidenkin näistä voisi tulkita olleenPunkalaitumella.

Siirtokarjan ruokintaa vartenjärjestettiin marraskuussa 1944heinän pakko-otto.

Helmikuussa 1945 asetettiin pak-koteurastuslautakunta. Sen pu-heenjohtajaksi valittiin mv. ReinoSeppä ja siirtoväen edustajaksiEmil Hänninen.

Ilmeisesti 1945 alusta aloitti toi-mintansa siirtoväen huoltojohtajaToivo Leppäsen johtama siir-toväen huoltolautakunta . Senjäseninä olivat ainakin FeodorBorodulin ja Emil Hänninen.

Armeijan kotiuttamista hoitamaannimettiin kotiuttamislautakunta,johon puheenjohtajaksi tuli kun-nallislautakunnan esimies KalleHurme ja jäseniksi Verner Juhe,Ilmari Nuuttila, Taavi Rasi, Nii-lo Perttula ja Einari Kankaan-ranta. Kotiutettaville luovutettiinvälttämättömimmät vaatevarusteet.Suuri huolenaihe oli sodasta palaa-vien sopeuttaminen siviilielämään jatyön järjestäminen heille.

Huoltorahan saajien määrä oliedellisvuodesta noussut lokakuu-hun tultaessa 275:een ja sotakuu-kausipalkkalaisten määrä lähes470:een.

Suunnittelu maan hankkimiseksisiirtoväelle ja perheellisille rin-tamamiehille käynnistyi. Lain mu-kaan asutustarkoituksiin tuli käyt-

tää ensisijaisesti valtion maat, sit-ten vapaaehtoisilla kaupoilla han-kittava maa ja vasta sen jälkeenpakkolunastamalla otettava maa.

Väliaikaiseen maanhankinta-toimikuntaan tulivat valituiksiMauri Rasi, Into Iso-Jaakkola,Aarne Alén ja Veijo Salonen en-siksi mainitun toimiessa puheen-johtajana. Erkki Horellinjohtamaan asukkaanottolautakun-taan valittiin maanluovuttajienedustajaksi Arvo Juhe ja maan-saajain edustajaksi Artturi Syväo-ja. Kevättalvella 1945 oli asutus-lautakunta Oskari Kauppilanjohdolla jo täydessä työssä.

Maanomistajat puolestaan valmis-tautuivat luovutusvelvollisuuteen,osa jopa uudisraivauksin, omis-tusjärjestelyin tms. tavalla. Luon-nollista on, että luovutettavaksi tu-leva maa varattiin tilan ulkorajoil-ta, niin kuin aikanaan torpparien-kin palstat.

Vapaaehtoista maanluovutustavalmisteli maatoimikunta, jossapuheenjohtajana toimi Antti Yli-Uotila varamiehenään Into Iso-Jaakkola. Maan saajia edustiAarne Alén, varalla Veijo Sa-lonen.

Maanvuokralautakunta (Juhentilalle Ilkka Penttilä -45) järjestiensiapua. Jo syyskuussa vuokra-toimikunnan edustaja AleksiHaukka kehotti viljelysmaata ha-luavia siirtolaisia ilmoittautumaanvuokramaiden järjestämiseksi.Laidunvuokrausta hoiti EliasSaarenpää.

Jotkut talot muistivat sodan käy-neitä hyviä työntekijöitään ilmaisel-la tonttimaalla. Jo vuoden 1944puolella, ennen lakien säätämistä,luovutettiin 105 tällaista tonttia(0,5-2 ha) rintamamiehille. Lah-

joittaja sai valita palstan saajan.Käytännössä toimintaa järjestelikomitea, johon kuuluivat ValtteriMikonmäki, Nestori Rasi ja ErkkiJokinen. Toiminta näyttäisi olleenvapaaehtoista kansalaistoimintaa.Julkishallinnon asiakirjoista ei sitäkoskevia päätöksiä ole tullut esiin.

Polttopuuhuoltoa varten kuntaannimettiin polttopuutoimikunta,jonka johtoon valittiin Kalle Hellä.

Vapaan huollon Keskus jatkoiavustustyötään ja käynnisti syksynmittaan mm. vaatekeräyksen.

Muukin keräys- ja talkootoimintajatkui. Mm. Nuorten talkoottuotti 1944 2 463 m3 polttopuita,5 583 hl käpyjä, 19 777 l marjo-ja, 1 229 kg sieniä, 653 kg pih-kaa, 1 458 kg parkkia ja 1724 kgjätetähkiä pelloilta.

Kansanavun 4. suurkeräys alkoivuoden vaihteen jälkeen.

IKL.n Punkalaitumen paikallis-yhdistys lakkautettiin puolueenmyötä. Poliisiviranomaisen suorit-tamassa loppuselvittelyssä loka-kuun lopulla todettiin: viimeinenjohtokunta; pj. Paavo Rasi (edes-mennyt), sihteeri Paavo Lehti,Olavi Laurila (edesmennyt),Uuno Kestilä, Paavali Mäkelä,August Ääri. Yhdistys ei oletoiminut eikä kerännyt maksuja1938 tilinpäätöksen jälkeen. Arkis-to on hävitetty heti rauhanteon jäl-keen. Alaosastoja ei ole ollut, aino-astaan epävirallisia ryhmiä kylissä.Ainoa omaisuus; kahvikalustoa,lippu, 2 mustaa puseroa, 5 sinistäsolmiota, villakäsineet, kynttilän-jalkoja, pöytälippu jms., takavari-koitiin.

Etelä-Satakunnan suojeluskun-ta-/sotilaspiirin 2. yleisesikun-taupseeriksi salaista asekätkentää

15

ym. johtamaan määrättiin Manner-heim-ristin ritari, kapteeni ArvoPentti. Hän pääsi ilmoittautumaantehtävään vasta 23.10. Vastaanot-to skp:n esikunnassa oli tyly. Piirinpäällikkö evl. Raikkalan sanotaantodenneen: “Täällä ei tarvita pää-majan erikoismiehiä. Ryhdytte he-vos-upseeriksi. Onko kysyt-tävää?” Hän ei ollut tietoinen Pen-tin tehtävästä, vaan luuli tämäntulleen vahtimaan häntä ja hänenalkoholin käyttöään. Pentti käyn-nisti asekätkennän välittömästi.Punkalaitumelle hän asetti kät-kentää johtamaan Veli Nikkilän.Tämä valitsi apulaisekseen ainakinTaavi Rasin.

Punkalaitumen SkE käynnistivielä 13.10.1944 viljan keräyk-senja määräsi kyläkuntiin kerääjät.

Ylimääräisessä kokouksessa02.11. oli sitten jo esillä paikalli-sosaston lakkauttaminen. Kokoushyväksyi samana päivänä Vamma-laan rekisteröidyn ’Sastamalansäätiön’ säännöt ja päätti lahjoit-taa sille suojeluskuntatalo Vartio-lan tontteineen samoin rahavaroista80 000 mk. Sääntöjensä mukaan’Sastamalan Säätiön’ tuli “huoleh-tia sotainvalidien, kaatuneittenvähävaraisten omaisten ja muidensodan takia puutteeseen joutuneit-ten henkisestä ja aineellisesta tuke-misesta”. Sk:n lipun SkE päätti lah-joittaa Punkalaitumen seurakun-nalle.

Nimismiehen arkistoaineistossask:n loppuselvitykseen liittyvänä olinippu sk:n antamia lupatodistuksiaampuma-aseen hallitsemiseen japarin jäsenen selostus sk-jäsenkir-jan katoamisesta.

Myöhemmin valtiojohto päätti ot-taa suojeluskuntajärjestön omais-uuden valtiolle. Käytetyistä

lähteistä ei selviä, oliko omai-suusjärjestely Punkalaitumen sk:nosalta hoidettu siten, että se tyy-dytti valtiovaltaa. Ilmeisesti oli, silläennen pitkää Vartiola oli Sarkin-linna Oy:n omistuksessa siirtyäk-seen myöhemmin Maataloustuot-tajajärjestön omistukseen.

Lotta Svärdin paikallisosasto va-litsi 09.11. huolto-hoitotoimikun-nan hoitamaan osaston raha- jaomaisuusasiat. Toimikunta päättikokouksissaan marraskuun alku-puolella luovuttaa Vartiolan irtaimis-ton ’Sastamalan säätiölle’, lahjoit-taa kotiutettaville sotilaille 100 000mk ja sankarihautojen hoitoon 10000 mk (obligaatioina). Rahalah-joista edellisen otti vastaan 16.11.kotiuttamislautakunnan puolestaVeli Nikkilä ja jälkimmäisenseurakunnan puolesta rovasti Valt-teri Mikonmäki. Arkistosta löy-tyy myös tosite Naisten huol-tosäätiölle samana päivänä luo-vutetusta 51 571,85 mk:n lah-joituksesta.

Ylimääräisessä kokouksessaan21.11. paikallisosasto hyväksyi it-selleen uudet säännöt. Oliko ky-seessä yritys jatkaa osaston toi-mintaa uusilla periaatteilla, ei asia-kirjoista selviä.

Nimismiehen arkistosta ilmeneelisäksi, että paikallisosaston omai-suus oli 23.11. runsas 10 000 mkrahaa ja n. 3 500 mk:n arvostamuuta omaisuutta, että Lottakah-vila oli myyty (ostajana kahvilanhoitaja Jenny Jaakkola) ja ettäyhdistyksen irtaimisto oli lahjoitet-tu ’Sastamalan säätiölle’ 18.11.

Henkilökorttiluettelon mukaanpaikallisosastossa oli sen noin nel-jännesvuosisadan kestäneentoiminnan aikana ollut 488 jäsentä.

Suomen Aseveljien Liitto

lakkautettiin 25.01.1945.Punkalaitumen Aseveljet ry:nrahavarat olivat 08.03.1945 ni-mismiehen arkistotiedon mukaan163,60 mk. Kassakirjansa jaarkis-tonsa yms. yhdistys luovuttimaaliskuun aikana. Arkistoa eitoistaiseksi ole lähdeaineistoonosunut.

Sotainvalidien huolto ja edunval-vonta oli näihin asti tapahtunutaseveliyhdistyksen ja ehkä osinsuojeluskunnankin kautta. Kunmainitut järjestöt oli lakkautettu,perustettiin 18.02.1945 pidetyssäkokouksessa pitäjään Sotainvali-dien Veljesliiton Punkalaitumenalaosasto. Sen johtokuntaan valit-tiin puheenjohtajaksi Yrjö Aho,sihteeriksi Väinö Koivu ja muiksijäseniksi Antti Anttila, Taavi Rasija Kalle Rajala. Yhdistys asettikentälle neljä kyläasiamiestä.Jäsenmäärä oli 77.

Itsenäisyyspäivän 1944 juhlaPunkalaitumella oli samalla kotiut-tamisjuhla. Enemmistön mielissämyönteisenä varmaan koettiinsodan päättyminen ja maan it-senäisyyden säilyminen. Kielteisinäpuolina ehkä painottuivat suuretmenetykset, suurimpana yli 250sankarivainajaa, puute ja epä-varmuus sekä huomattavalla kan-sanosalla pettymys ja luopuminentärkeiksi koetuista vaikutus- ja toi-mintakanavista. Siirtoväki oli jou-tunut luopumaan kotiseu-dustaankin.

PS yhtäältä korosti vapauden vaa-timaa itsehillintää. Toisaalta setuomitsi sotarikollisten etsinnänmuistuttaen vuoden 1939 syksystä,mutta unohtaen kesän 1941.

Lehti joutui edelleen nostamaanesille paikkakunnalla tapahtuneethäiriöteot ja huonon elämän. On

16

Vastaukset tietokilpaan2010

1. Punkalaitumen kunta

2. Raimo Huittinen

3. Pälkäne

4. Kolme kertaa

5. Marjatta Rasi ja

Nina Vaskunlahti

6. Puutarhuri Niemi

7. Einari Korventausta

8. Venäjän keisarinna

9. Urpo Hakala

10. Sulo Uutto

ilmeistä, että rintamamiesten ko-tiuttamisen myötä tilanne paheni.Sopeutuminen siviilielämään vuo-sia kestäneen sotatyön jälkeen eitapahtunut kivuitta. Väsymys, pel-ko, kauhu tulihelvetin keskellä, tap-paminen, ruumisröykkiöt, asevel-jen silpoutunut ruumis vieressä taivielä pahempana aseveljen tuskan-huudot ja valitus eikä mahdolli-suutta auttaa, ei edes ottaa mu-kaan, omat haavoittumiset, jakaikenlaiset kärsimykset olivat jät-täneet jälkensä niin ruumiiseen kuinmieleenkin. Eikä siihen auttanut,vaikka sodan ihannoijat sanoivat-kin, että se oli kaunista, uljasta,sankarillista ja hyvää.

AK.

tu hyytynyt tali hakattiin hienoksija sulatettiin padassa. Lampaan tii-vis tali oli parasta. Siivilöityyn tali-in saatettiin sekoittaa alunaa, jottakynttilöistä tulisi tiiviimpiä. Tali kaa-dettiin kirnuun. Jos talia oli vähän,kirnuun kaadettiin ensin kiehuvaavettä ja sitten tali.

Kynttilöiden sydänlankana käytet-tiin paksuhkoa pehmeää puuvilla-lankaa. Se leikattiin määrämittaanja sidottiin rinnakkain pienin väleinkeppiin. Sydänlangat kastettiin su-laan taliin ja ripustettiin jäähtymään.Kun sydämet oli kertaalleenkastettu, tehtiin kierros uudelleen.Käsin valetut kynttilät ovat ylöspäinsuippenevia. Usein valmistettiinmyös ruotsalaismallisia kolmi-haaraisiajoulukynttilöitä.

Nykykynttilöiden raaka-aine onsteariini tai parafiinin ja steariininsekoitus. Monen mielestä ainoatoikeat kynttilät valetaan mehiläis-vahastaja seresiinistä. Vahakynttilätovatkin ikivanha ja kallis kirkollin-en valonlähde.

Joulusiivous:

Joulusiivous oli entisaikaan an-kara askare. Joka mökissä jatalossa lakaistiin, pölytettiin japestiin. Jouluna ja juhannuksenapiti kaiken hohtaa puhtaana.

Lattialle hulautettiin sangoittainvettä ja lautoja hangattiin hiekalla.Niin irtosi lika, joka juhannussi-ivouksen jälkeen oli tupaan pint-tynyt.

Sitä tosin ei päreen valossa huo-mannut. Kertynyt pyykki pestiinavannossa, jos saunaan ei mahtu-

nut. Valkopyykki keitettiin padas-sa ja kuivattiin kylmässä talvi-il-massa. Iho repeilija kynnet kat-keilivat Nykyään juhlasiivoukseenkäytetään entistä vähemmän tar-moa, koska siisteys kuuluu arjennormeihin: harva enää pitää sii-vousvälinä puolta vuotta. Kodin-koneet, ennen kaikkea pölynimuri,helpottavat puurtamista. Pesuai-neet ja -välineetkin ovat tehok-kaampia kuin hiekka ja katajaluu-ta.

Joulusiivouksesta voi toki yhä teh-dä piinan itselleen ja perheelleen.Päähänpinttymiä ja vuodenaikoihinliittyviä pakkomielteitä sanotaanhiljaiseksi tiedoksi.

Juuri joulun alla miestä häi-ritsee puhtaan pyykin tuoksuja silitysraudan unettava pi-hinä. Juuri joulun alla per-heenisä tuntee itsensäyksinäiseksi, koska huushol-lissa on perin vähän sitä, mi-hin kasvatus on miestä val-mentanut.

Kaupunkioloissa tilanne onpaha: veistäpä juuri laastus-sa olohuoneessa kirvesvart-ta! Ainoa minkä voi tehdä, onpurkaa haulikko ja puhdistaase.

Aseeton kiillottaa kaikki ken-känsä tai vaihtaa ham-masharjan ja pesee kam-man.