konsultoivan varhaiserityisopettajan perhelähtöiset toimintatavat · 2018-06-19 ·...

VarhaiskasvatuksenTiedelehti JournalofEarlyChildhoodEducationResearch Volume7,Issue1 2018, 3–24

©2018AnjaRantala,SannaUotinenandEijaRäikkönen&SuomenVarhaiskasvatusry.–EarlyChildhoodEducationAssociationFinland. Peer-reviewunderresponsibilityoftheeditorialboardofthejournal ISSN2323-7414; ISSN-L2323-7414 online

Konsultoivanvarhaiserityisopettajanperhelähtöisettoimintatavat

AnjaRantalaa,SannaUotinenb&EijaRäikkönenc

aJyväskylänyliopisto,s-posti:[email protected]

b-cJyväskylänyliopisto

TIIVISTELMÄ: Artikkelissa tarkastellaan konsultoivien varhaiserityisopettajienyhteistyötä lapsen vanhempien kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää,miten konsultoivat varhaiserityisopettajat toteuttavat perhelähtöistä työtä. Lisäksitarkasteltiin, miten konsultoivan varhaiserityisopettajan mahdollisuus vaikuttaaomaantoimintatapaansaperheidenkanssaonyhteydessätyönperhelähtöisyyteen.Tutkimuksenaineistoonkerättykyselylomakkeella,jokalähetettiinkaikilleSuomenvarhaiserityisopettajille, jotka tekevät konsultoivaa työtä ilman omaa lapsiryhmää(N=637).Kyselyynvastasi368varhaiserityisopettajaa(58%).Perhelähtöisentyönulottuvuuksia muodostui eksploratiivisen faktorianalyysin avulla neljä: perheenhyvinvoinninhuomioiminen,rohkaisulapsentukemiseenkotona,tiedonjakaminen,sekä yhteinen suunnittelu ja arviointi. Tutkimuksessa tuli esille, että kaikenkaikkiaan varhaiserityisopettajat toteuttivat työtään varsin perhelähtöisesti.Ulottuvuuksista eniten toteutettiin tiedon jakamista ja vähiten perheenhyvinvoinninhuomioimista.Ammattilaisenmahdollisuusvaikuttaaomaantyöhönsävanhempien kanssa oli myönteisesti yhteydessä siihen, kuinka perhelähtöisestitoimittiin. Lasten ja perheiden palvelujärjestelmän kokonaisuutta kehitettäessätulee miettiä, missä määrin perheen hyvinvoinnin tukemisen tulisi olla osavarhaiserityisopettajantyötä.

Asiasanat: Konsultoiva varhaiserityisopettaja, perhelähtöinen yhteistyö,ekokulttuurinenteoria,toimintatapa.

ABSTRACT: Our study focuses on consultative early childhood special educationteachers’ cooperation with parents by examining first, how cooperation withparents is manifested. We also studied whether the possibility to influence one’sown work practices is associated with manifestations of family-centered workapproaches.AnelectronicquestionnairewassenttoallconsultativeearlychildhoodspecialeducationteachersinFinland(N=637),and368(58%)ofthemresponded.Exploratory factor analysis revealed four dimensions of family-centered workapproaches: considerationofwell-beingof the families,encouragement tosupport

4

Rantala,Uotinen&Räikkönen VarhaiskasvatuksenTiedelehti — JECER 7(1) 2018, 3–24. http://jecer.org/fi

the child at home, sharing information, and shared planning and assessment.Overall, consultativeearlychildhoodspecialeducation teachersreported that theyworked in a very family-centeredway. Of the four dimensions of family-centeredwork approaches, sharing information was used most often and consideration ofwell-beingof families leastoften.Possibility to influenceone’sownworkpracticeswiththe familieswaspositivelyrelatedtothedimensionsof family-centeredworkapproaches. When developing services for children and families, it should beconsideredtowhatextentsupportingwell-beingofthefamiliesshouldbepartoftheworkofearlyeducationteachers.

Keywords: Consultative early childhood special education teacher, family-centeredwork,ecoculturaltheory,workpractice

Johdanto

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on toimia yhdessä lapsen huoltajien kanssa lapsenkehityksen ja hyvinvoinnin parhaaksi (Varhaiskasvatuslaki 580/2015). Huoltajienkanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu lapsen tuen tarpeen lisääntyessä, kunsuunnitellaan ja toteutetaan lapsen kehityksen ja oppimisen tukea. Tällöin huoltajankanssa keskustellaan lapsen tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistäperiaatteista sekä sovitaan lapselle annettavan tuen toteutuksesta.(Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet,2016).

Vanhempienosallisuuslapsensaasioissaonjopitkäännähtykeskeisenäperhelähtöisenvarhaiskasvatuksen piirteenä (Gallimore, Weisner, Kaufman, & Bernheimer, 1989).Jormakan (2011) tutkimuksessa työtään usean päiväkodin piirissä toteuttavatalue-erityislastentarhanopettajat arvioivat käyttävänsä työajastaan 24,5 prosenttiakeskusteluihin. Eniten he keskustelivat päivähoitoyksikköjen henkilöstön sekävanhempien kanssa. Kaiken kaikkiaan varhaiserityiskasvatuksen vanhempienosallisuuttatukevienkäytänteidentutkiminenonkuitenkinjäänytvähäisellehuomiolle(Pihlaja, 2009). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää konsultoivienvarhaiserityisopettajien perhelähtöisiä toimintatapoja perheiden kanssa. Lisäksikiinnostuksen kohteena on se, miten varhaiserityisopettajan mahdollisuus vaikuttaaomiintoimintatapoihinsaperheidenkanssaonyhteydessätyönperhelähtöisyyteen.

Varhaiserityisopettajankonsultoivatyö

Viime vuosien aikana on monissa Suomen kunnissa lakkautettu varhaiskasvatuksenerityisryhmiäjaintegroitujaryhmiä(Pihlaja&Neitola,2017;Viljamaa&Takala,2017),joten erityistä tukea tarvitsevat lapset toimivat pääasiassa samoissa ryhmissämuiden

5


lastenkanssainklusiivisenkasvatuksenperiaatteenmukaisesti(Pihlaja&Neitola2017;Viitala, 2014; Viljamaa& Takala, 2017).Myös integroidut erityisryhmät, joissa suurinosa lapsistaontyypillisestikehittyneitä japieniosatarvitseeerityistätukea,vastaavatinklusiivisen kasvatuksen periaatetta (ks. Pihlaja, 2009). Pihlaja ja Neitola (2017)pohtivatkin, ovatko taloudelliset vaikuttimet taustalla siinä, että lapsilla ei olemahdollisuutta ryhmäkohtaisen varhaiserityisopettajan opetukseen ryhmässä. Jokatapauksessa mainitun muutoksen myötä monissa kunnissa varhaiserityisopettajantyönkuvaonmuuttunutkonsultoivaksi,useammanpäiväkodinjalapsiryhmänyhteiseksiopettajaksi (Viljamaa & Takala, 2017). Ilman omaa lapsiryhmää toimivistaerityislastentarhanopettajistakäytetäänuseitaerinimikkeitä,kutenkiertävä(itinerant)tai konsultoiva (consultative) erityislastentarhanopettaja tai varhaiserityisopettaja taialueellinen erityislastentarhanopettaja. Tässä tutkimuksessa käytämme nimikettäkonsultoivavarhaiserityisopettaja(kelto).

Yhteistyö eri tahojen kanssa sekä erityisasiantuntijoiden merkitys lisääntyvät lapsentarvitessa tukea (Rantala & Uotinen, 2014; Varhaiskasvatuslaki 580/2015). Koskalapsiryhmän ohjaajiin ei välttämättä kuulu varhaiserityisopettajaa, tarvitaankonsultoivan opettajan asiantuntemusta (mm. Korkalainen, 2009; Viljamaa & Takala,2017). Konsultoivan opettajan työn tavoitteena on osaamisen jakaminen arjenkasvatustilanteissa sekä lapseen liittyvissä keskusteluissa vanhempien ja muunverkostonkanssa(Jormakka,2011).Konsultoivanerityisopettajanerityisenätehtävänäon varmistaa, että tukea tarvitsevat lapset voivat toimia yleisissä varhaiskasvatus- jaesiopetusryhmissäjasaavatniissätarvitsemaansatukea(Dinnebeil,Pretti-Frontczak,&McInerney, 2009). Erityisopettajan työ voi toteutua sekä suoraan lapseen tailapsiryhmään kohdistuvana toimintana että lapsen vanhempien tai lapsen opettajienohjauksena (Dinnebeil ym., 2009;McWilliam, 2015). Konsultoidessaan opettaja ei itsetoteutalastenkanssainterventioita,vaanhänohjaalapsenlähipiirinaikuisiatukemaanlastapäivittäisessäarjessa(Dinnebeilym.,2009).

Sekä Suomessa että kansainvälisesti on tutkittu vain vähän sitä, missä määrinkonsultoivavarhaiserityisopettajatekeetyötäänlapsentailapsiryhmänparissajamissämäärin konsultoivaa työtä varhaiskasvattajien tai vanhempien parissa (ks. Dinnebeil,McInerney & Hale, 2006). McWilliam (2015) painottaa, että varhaiserityisopettajantyötätuleekehittääarvioimalla,toteutuukotyöparhaitenlapsenjalapsiryhmänkanssatoimijana vai lapsen kasvattajien konsultoijana. Näin ollen konsultoivanvarhaiserityisopettajan on mietittävä, millaisessa ympäristössä hän antaa tukea jakenellehänkohdistaa tukensa (kuvio1). Josvanhemmat jamuut lapsen lähelläolevataikuiset saavat ohjausta siihen, miten toimia lapsen kanssa ja miten tukea lapsenosallistumista arjessa, voidaan lapsen kehitystä tukea kokonaisvaltaisesti eri

6


kasvuympäristöissä normaaleissa arjen toiminnoissa (Rantala, Uotinen & McWilliam,2009).

KUVIO 1 Lapsen tuen kohde ja ympäristö konsultoivan varhaiserityisopettajan työssä(mukaillenRantala,Uotinen&McWilliam2009)

Konsultoivatyövaatiiaikaa,harjoitteluajaorganisaationtukeaonnistuakseenparhaallamahdollisella tavalla (Salisbury, Woods, & Copeland, 2010). Dinnebeil ym. (2006)havainnoivat tutkimuksessaan konsultoivien varhaiserityisopettajien työtä kolmenakolmen viikon jaksona vuoden sisällä ja havaitsivat heidän tekevän vain harvoinkonsultoivaa työtä. Vuoden aika ei vaikuttanut toimintaan esimerkiksi siten, ettäsyksyllä varhaiserityisopettajat olisivat tutustuneet lapsiin ja sen jälkeen enemmänkonsultoineet aikuisia, vaan toiminta toteutui jatkuvasti lähinnä lasten parissa.Työnkuva oli kuitenkin tarkoitettu enemmän konsultoivaksi työksi kuin lastenohjaamiseksi.(Dinnebeilym.,2006.)

Nelsonin, Lindemanin ja Stroup-Rentierin (2011) tutkimuksessa konsultoivatvarhaiserityisopettajat kokivat, että heidän työnkuvansa oli epäselvästi määritelty jakonsultoivaatyötäolinäinollenhankalaatoteuttaa.Suoraanlastenkanssatyöskentelykoettiin luontevammaksi. (Nelson ym., 2011.) Samoin Viljamaan ja Takalan (2017)tutkimuksessa konsultoivaan työhön siirtyneet varhaiserityisopettajat kokivattyönkuvan selkiintymättömyyden yhtenä työssä jaksamisen pulmana. Lisäksi heitähuolestutti, onko uudessa työnkuvassa riittävästi edellytyksiä lasten ohjaukseen.Dinnebeil ym. (2009) korostavat, että vanhemmilla, opettajilla, terapeuteilla javiranomaisilla tuleeolla selkeä jayhtenäinenymmärrys jokaisen roolista javastuusta,

7


jotta varhaiserityisopettajan konsultoiva työskentelytapa voi toteutua. Osa perheistäodottaaperinteistä ja tuttua lapseensuuntautuvaatoimintaa,eivätkänäekonsultoivaatapaa tehokkaana lapsen tukena. Näiden perheiden kanssa konsultoiva toimintamallivaatisienemmänperusteluajatoiminnanselittämistä.(Salisburyym.,2010.)

Perhelähtöinenyhteistyö

Tämän tutkimuksen taustalla on ekokulttuurisen teorian mukainen käsitys siitä, ettäkodin ja muiden lapsen lähiympäristöjen päivittäinen toiminta on merkittävimpiätekijöitä lapsen kehityksen kannalta. Jokainen perhe tekee ympäristössäänmuutoksiaylläpitääkseen oman arjen sujuvuutta. (Gallimore ym., 1989.) Lapsen tarvitsema tukitulee tuoda lapsen luonnolliseen kasvuympäristöön (Gallimore ym., 1989;McWilliam,2015;Määttä&Rantala,2016;Stayton,2015),sillälapsioppiiosallistumallaarkipäiväntoimiin lapselle läheisten henkilöiden kanssa kotona, päivähoidossa ja koulussa(Campbell, Milbourne, & Wilcox, 2008; Kummerer, 2012; McWilliam, 2015). Koskalapsen arkiympäristö ja siinä olevien ihmisten toiminta on näin keskeinen osa lapsenkehitystä jahyvinvointia,ontärkeää,että lapsenlähelläolevataikuisetsaavattietoa jaohjaustasiitä,mitentoimialapsenkanssa(McWilliam,2015).

Ekokulttuurinen teoria ohjaa ammattilaisia perhelähtöiseen yhteistyöhön, jossakeskeisenä lähtökohtana on, että lapsen tukea ei voi suunnitella huomioimatta kokoperheen arjen kokonaisuutta (Bailey, Raspa, & Fox, 2012; Määttä & Rantala, 2016).Lähtökohtanaonperheenjaammattilaistenkumppanuus,jossamolemmillaontärkeäätietoa lapsesta ja molemmat ovat sitoutuneet työskentelemään yhteisesti sovituntavoitteen mukaisesti (Bailey, Raspa, Humphreys, & Sam, 2011; Kekkonen, 2012).Kumppanuusperustaisessa yhteistyössä kaikki jakavat tietojaan ja kokemuksiaan, jatämä edellyttää luottamusta, tasavertaisuutta ja kunnioitusta (Kekkonen, 2012).Perhelähtöisesti työskenneltäessä keskitytään perheen vahvuuksiin, vahvistetaanperheen päätöksentekoa ja voimaantumista, kunnioitetaan perheen arvoja jaerilaisuutta, kommunikoidaan avoimesti ja tasavertaisesti sekä käytetään virallisia jaepävirallisiatukimuotoja(Bailey,Raspa,Humphreys,&Sam,2011).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) ei suoranaisesti viitataperhelähtöiseen työskentelytapaan, mutta mainitaan, että yhteistyö perheiden kanssaon vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloitteellisuutta jaaktiivisuutta. Vuorovaikutustaito vanhempien kanssa onkin ensiarvoisen tärkeääperhelähtöisessä työssä. Ammattilaiset voivat pienillä keinoilla kehittää omaakommunikointiaan huoltajien kanssa ja sitä kautta edesauttaa hyväävuorovaikutussuhdetta.(Cheatham&Ostrosky,2009.)

8


Vennisen ja Purolan (2013) tutkimuksenmukaan ammattilaiset lähestyvät vanhempiavarhaiskasvatuksessa ammattilaisen, asiakkaan tai kumppanuuden näkökulmasta.Ammattilaisen näkökulmasta ammattilainen on asiantuntijan roolissa ja jakaakeskusteluissa asiantuntijuuttaan vanhemmille, hän ”tietää” asiat paremmin kuinvanhemmat. Asiakkaan näkökulmasta sen sijaan ammattilainen saattaa unohtaatietämyksensä javastuunsa.Kumppanuudessaperheidenkanssayhdistyvätmolemmatedellä mainitut näkökulmat ja ammattilaisella on parhaat edellytykset toimiaonnistuneesti kaikkien vanhempien kanssa. (Venninen & Purola, 2013.) Keskeisiävanhempia osallistavia perhelähtöisen työn ulottuvuuksia varhaiskasvatuksessa ovatperheen asiantuntijuuden arvostaminen, tiedon ja vastuun jakaminen, vanhempienmielipiteiden kysyminen sekä perheen arjen ja hyvinvoinnin huomioiminen (Rantala,2002).Tarkastelemmenäitäulottuvuuksiaseuraavaksi.

Vanhempienasiantuntemuksenarvostaminen

Jotta voidaan toimia perhelähtöisesti ja kumppanuusperustaisesti, tulee rakentaaluottamusperheenkanssa ja arvostaa vanhempia lapsensa asiantuntijoina (Kekkonen,2012; Kummerer, 2012). Vanhempien asiantuntemus on arvokas voimavara paitsiperheelle itselleen myös muille vanhemmille, ammattilaisille ja organisaatiollekokonaisuudessaan(James&Chard,2010).

Suomessa lapsen vanhemmilla on kuntakohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmienmukaan merkittävä rooli lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa, joten vanhempienasiantuntijuutta oman lapsen kehityksen ja tarpeiden tuntijana arvostetaan. Jääkövanhempi kuitenkin vain havaitsijan rooliin, sillä lapselle suunnitellut interventiotjärjestetään pääsääntöisesti varhaiskasvatusyksikössä ammattilaislähtöisesti? (Rantala& Uotinen, 2014.) Aitoon perhelähtöiseen toimintaan liittyy se, että lapsenlähiympäristön aikuiset ovat mukana lapselle suunnattujen interventioidensuunnittelussa,toteutuksessajaarvioinnissa(McWillam,2015)ja,ettäheitärohkaistaantukemaanlastakotona(Farrell,2009).

Tiedonjavastuunjakaminen

Perhelähtöisestitoimittaessavanhempiakannustetaanlastenkasvatuksessa,pohditaantoiminnan tavoitteita (Kummerer,2012), jaetaanvastuutasekä tehdään lapsen tukeenliittyviäpäätöksiäyhdessä.Vanhemmatnähdäänensisijaisinapäätöksentekijöitä,muttailman ammattilaisten tukea heillä ei aina ole riittävästi tietoa ratkaisujensa pohjaksi.Näin ollen varhaiskasvatuksen ammattilaisen tulee kertoa vanhemmille erilaisistalapsen tukeen liittyvistä vaihtoehdoista sekä tukea vanhempia valintojen ja päätöstenteossa.(Murray,Christensen,Umbarger,Aldridge,&Niemeyer,2007.)Vanhempienhalutehdä yhteistyötä ammattilaisten kanssa ja valmius osallistua täysipainoisesti

9


interventioihin muuttuu ajan kuluessa. Kokemuksen myötä vanhemmat ovat useinvalmiimpia osallistumaan yhteistyöhön. (James & Chard, 2010.) Näin ollenammattilaisten vastuulla on motivoida vanhempia ja perustella heille heidänmerkitystään lapsen tukijana. Perhelähtöisen intervention myötä vanhemmat voivatyhdessäammattilaistenkanssa löytääkäytännöllisiä ratkaisuja lastenpulmiin ja saadavahvistusta omaan toimintaansa (Chao, Bryan, Burstein & Ergul, 2006). Tärkeää onmyöstukeaperhettätulevaisuudenvisioinnissa(Murrayym.,2007).

Tiedon ja vastuun jakamisessa sekä vanhempien kuulemisessa on usein kehittämisentarvetta(Pihlaja,2009).Tapa,jollavarhaiskasvattajatvälittävättaijättävätvälittämättätietoavanhemmille,saattaasisältääopettajienvallankäyttöä, jotaheeivät itsehuomaa(Venninen&Purola,2013).Lapsenvanhemmatsaattavatturhautuajakokeaosuutensaarvottomaksi, josammattilainenantaahänellevainvähänmahdollisuuksiapuhuaeikäosoitakiinnostustaansiihen,mitäkerrottavaavanhemmillaon.(Cheatham&Ostrosky,2009.)

Vanhempienkuuleminen

Perhelähtöisesti toimittaessa kuunnellaan vanhempien havaintoja lapsen toiminnastakotonasekäarvioitalapsentaidoista, jottasaadaanrealististatietoalapsesta.Kunsekäammattilaiset että vanhemmat havainnoivat lasta arkipäivän tilanteissa, saadaanmonipuolistatietoasiitä,mitenlapsitoimiieritilanteissajamillaisiatoimintatapojaonkokeiltu.(Shelden&Rush,2014.)

Lapsenkasvuajatukeadokumentoidaanjavanhempientuleeosallistualastakoskeviensuunnitelmien laatimiseen. Sen lisäksi, että vanhemmilta saadaan tärkeää tietoalapsesta, suunnitteluun liittyvä prosessi auttaa vanhempia ymmärtämään omankeskeisen roolinsa lapsen kehityksen ja oppimisen tukijana. (Birbili & Tzioga, 2014;Wortham, 2010.) Suomessa vanhemmat nähdään tärkeinä keskustelukumppaneitalapsen tukeen liittyvien tahojen kanssa ja vanhemmat ovat mukana laatimassalapsikohtaisiavarhaiskasvatussuunnitelmia(Rantala&Uotinen,2014),jokaonkinainutkodin ja päivähoidon yhteistyöhön selkeästi määritelty käytäntö (Alasuutari &Alasuutari,2010).Lapsikohtaisiasuunnitelmiatarkastellaanpaljoltierityiskasvatuksenkehyksessä, sillä suunnitelmiin palataan lähinnä silloin, kun lapsella katsotaan olevanerityisiäpulmia(Alasuutari,2010).

Lasta koskevan arvioinnin tai suunnitelman kirjoitustapa vaikuttaa siihen, mitenammattilaiset ja vanhemmat kohtaavat lapsen ja toimivat hänen kanssaan (Farrell,2009;Reynolds&Duff,2016).Perhelähtöisessäasiakirjassaonesillälapsenvahvuuksiaja kiinnostuksenkohteita (Farrell, 2009). Lisäksi siihen sisältyy perheen tarpeita jatoiveita, ja toimintasuunnitelma on laadittu perheen arkirutiineja silmällä pitäen

10


(Farrell, 2009; Shelden & Rush, 2014; Turan & Meadan, 2011). Toiminnan tavoitteetkohdentuvatsiihen,mitälapsenontärkeääosatapäivittäisissätilanteissa,eikätiettyihinlapselta vaadittaviin taitoihin tai niiden puutteeseen (Shelden&Rush, 2014; Turan&Meadan,2011).Ammattilaistenharjaantuminenkirjoittamaanperhelähtöisiäraporttejavoimyöslisätäheidänperhelähtöisiätoimintatapojaanvanhempienkanssa(Reynolds&Duff,2016).

Perheenarjenjahyvinvoinninhuomioiminen

McWilliam (2015) tuo esille, että vaikka varhaiserityiskasvatuksessa kohdataantuhansia perheitä, palvelutarjonta ja ammattilaisten toiminta järjestetään ikään kuinperheet olisivat samanlaisia. Lasten ja perheiden kulttuuristen taustojen kasvavaerilaisuusonkuitenkinosattavakohdata(Maudeym.,2009).Onkunnioitettavaerilaisiaperhekulttuureja (Kummerer, 2012) sekä kodin arkea ja päivittäisiä rutiineja, jotkamuokkaantuvat perheen kulttuuristen arvojen mukaan (Tonyan, 2015). McWilliam(2015)esittää,ettäolisimahdollistaluokitellaerilaisiaperhetyyppejä,joitavoisikäyttääapunapalveluitamietittäessäjasuunnatatoimintaaperheideneroavuuksienmukaisesti.

Ammattilaisen on tärkeää vahvistaa vanhempien luottamusta itseensä ja taitoihinsa,jottavanhemmatpystyvättukemaanlastahänenomassaympäristössäänjatarjoamaanlapsen kiinnostuksen mukaista toimintaa (Chao ym., 2006; Swanson, Raab & Dunst,2011).Lapsellesuunniteltujen interventioidentuleesopiakodinarkeensiten(Tonyan,2015),ettälapsivoioppiaarkipäiväntoimissajarutiineissaperheellemerkityksellisellätavalla (Salisbury,Woods,&Copeland,2010;Shelden&Rush,2014). Jos lapsentueksisuunniteltu toiminta on liian hankala kotiympäristöön, ovat muutokset lapsen taiperheenarjessavähäisiä(Turan&Meadan,2011).

Rohkaiseva ja osallistava ohjaus vahvistaa vanhempien osaamista ja auttaa heitälöytämään lapsen mielenkiintoon pohjautuvia arkipäivän oppimistilanteita (Swansonym., 2011). Chaon ym. (2006) raportoimassa perhelähtöisessä interventiomallissavanhemmat suunnittelivat yhdessä ammattilaisten kanssa kodin aktiviteetteja lapsenpuhettajakäyttäytymistätukeviksi.Interventioeikuormittanutperhettä,vaanseoliosapäivittäistä toimintaa. Tavoitteena oli esimerkiksi lapsen kielen ja sopivan käytöksenkehittäminen ruokailujen tai nukkumaanmenon aikana, tai lapsen ohjaaminentoimimaan rakentavalla tavalla sisarusten kanssa. Ammattilaisten kanssa yhdessätoteutettu interventio voimaannutti vanhempia ja auttoi heitä tekemään arjessaanratkaisuja, jotka tukivat lapsen kehitystä. (Chao ym., 2006.) Olennaista lapsen tuenonnistumisen kannalta näyttäisi olevan, että ammattilaisten ohjaus painottuu lapsenlähellä olevien aikuistenohjaukseenyhdessä lapsenkanssa, ei niinkään työskentelyynkahdestaanlapsenkanssa(mm.McWilliam,2015;Salisbury&Cushing,2013).

11


Tutkimuskysymykset

Tässäartikkelissatarkastelemmekonsultoivanvarhaiserityisopettajantyötäperheidenkanssa kahden tutkimuskysymyksen kautta: 1) Millaisia perhelähtöisen työnulottuvuuksiaonkonsultoivienvarhaiserityisopettajien työssä vanhempienkanssa?2)Mitenkonsultoivienvarhaiserityisopettajienmahdollisuusvaikuttaatoimintatapoihinsaperheidenkanssaonyhteydessäperhelähtöisentyöntoteuttamiseen?

Tutkimuksentoteutus

Tutkimusaineistojavastaajat

Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella syksyllä 2015. Kysely toteutettiininternetkyselyihin suunnitellulla mrInterview -ohjelmalla. Kyselylomake muodostuitutkittavientaustatietojakartoittavistakysymyksistäsekäkahdestapatteristosta,joistaensimmäiseen sisältyi perheidenkanssa tehtäväänyhteisyöhön liittyviäkysymyksiä jatoiseenmonialaiseenyhteisyöhönliittyviäkysymyksiä.

Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä kaikille Suomen varhaiserityisopettajille,jotkatyöskentelevätkonsultoivassaroolissailmanomaalapsiryhmää.ItsehallinnollinenAhvenanmaan maakunta rajattiin pois tutkimuksesta. Tutkittavien yhteystiedotkerättiin Suomen kuntien www-sivuilta tai tiedustelemalla niitä puhelimitse kuntienvarhaiskasvatuksen vastuuhenkilöiltä. Näin saatiin 637 henkilön yhteystiedot.Kyselylomake lähetettiin vastaajille kolme kertaa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 368henkilöä (365 naista ja 3 miestä), joten vastausprosentiksi muodostui 58 prosenttia.Taulukossa 1 on esitetty kyselyyn vastanneiden konsultoivien varhaiserityisopettajientaustatiedot.

TAULUKKO1 Vastaajientaustatiedot(N=368).

TAUSTATIEDOT %

Koulutus(tutkittavallavoiollayksitaiuseampiao.koulutuksista) Lastentarhanopettajantutkinto/opistopohjainen 87,50 Kasvatustieteenkandidaatti 22,55 Kasvatustieteenmaisteri,pääaineenavarhaiskasvatus 5,43 Kasvatustieteenmaisteri,pääaineerityispedagogiikka 4,89 Erilliseterityisopettajanopinnot,60op 90,76 Sosiaalikasvattaja 1,63 Sosionomi 1,36 Muu

26,90

Työsuhde toistaiseksivoimassaoleva 92,66 määräaikainen 7,34

12


Työskentelyvuodet keskiarvo8,21vuotta

(keskihajonta6,41vuotta)Alueellinensijoittuminen Etelä-Suomi(Etelä-Karjala,Kanta-Häme,Kymenlaakso,Päijät-Häme,

Uusimaa)39,40

Itä-Suomi(Etelä-Savo,Pohjois-Karjala,Pohjois-Savo) 25,27 Lappi 12,77 Lounais-Suomi(Satakunta,Varsinais-Suomi) 9,51 Länsi-jaSisä-Suomi(Etelä-Pohjanmaa,Keski-Pohjanmaa,

Keski-Suomi,Pirkanmaa,Pohjanmaa)8,70

Pohjois-Suomi(Kainuu,Pohjois-Pohjanmaa) 4,35 Ahvenanmaa Asukasmäärätyöskentelykunnassa/kuntayhtymässä alle5000asukasta 7,07 5000–20000asukasta 27,99 20001–40000asukasta 22,83 40001–60000asukasta 10,05 60001–90000asukasta 10,05 yli90000asukasta 22,01

Mittaritjamuuttujat

Tässä artikkelissa hyödynnetään kyselylomakkeen ensimmäisen patteristonkysymyksiä. Toimintatapojaan perheiden kanssa vastaajat arvioivat Brass Tacks-lomakkeiston (McWilliam & Winton, 1990, ks. suomeksi Rantala, 2002) pohjaltaluotujen 24 toimintatapaa kuvaavan väittämän pohjalta (taulukko 2). Konsultoiviavarhaiserityisopettajia pyydettiin arvioimaankunkin väittämänkohdalla, kuinkauseinhe toimivat väittämässä kuvatun toimintatavan mukaisesti. Vastausvaihtoehdotesitettiin5-portaisesti1=enkoskaan,2=harvoin,3=melkousein,4=useinja5=aina.

Vastaajiapyydettiinmyösarvioimaan,missämäärinhevoivatitsevaikuttaasiihen,mitentekevät yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. Vastausvaihtoehdot esitettiin tässäyksittäisessäkysymyksessä5-portaisesti1=enlainkaan,2=vähän,3=jonkinverran,4=paljonja5=erittäinpaljon.

13


TAULUKKO2 Alkuperäisetvarhaiserityisopettajienperhelähtöistätyötämittaavatväittämät.

PERHELÄHTÖISTÄTYÖTÄMITTAAVATVÄITTÄMÄT

1.Kerronvanhemmillelapsenvahvuuksistajamyönteisistäpiirteistä.

2.Pyydänvanhempiakertomaanlisää,josmielipiteemmelapsenasioistaeroavat.

3.Kerronvanhemmille,ettämyösheidänhyvinvointinsaontärkeä.

4.Kysynvanhemmilta,millaistatietoaheodottavatlapsensakehityksestä.

5.Kysynvanhemmilta,millaisiahuoliajatoiveitaheilläon.

6.Rohkaisenvanhempiaosallistumaanlapsenarviointiin.

7.Otanvanhemmatmukaanlapsentoiminnanjatuentoteuttamisensuunnitteluun.

8.Kerronvanhemmilleavoimestijatarkastitiedot,jotkaminullaonlapsesta.

9.Keskustelenvanhempienkanssaasioista,jotkaperheessäsujuvathyvin.

10.Rohkaisenvanhempiapohtimaankokoperheenhyvinvointia.

11.Pohdinvanhempienkanssa,kuinkalapsenkehitykselleasetetuttavoitteetsaavutetaan.

12.Sanonvanhemmillejotainmyönteistälapsestataiperheestätapaamisissamme.

13.Käytänaikaakeskusteluunvanhempientoivomastaaiheesta,vaikkaseeiliitylapseen.

14.Puhunvanhemmistajalapsistamyönteisestimuidenammattilaistenkanssa.

15.Rohkaisenvanhempiaottamaanyhteyttäsopimallammetavalla.

16.Rohkaisenvanhempiakertomaan,millainenheidänlapsensaonkotona.

17.Kysynvanhemmiltaneuvoa,kuinkatoimialapsenkanssa.

18.Keskustelenvanhempienkanssa,kuinkahevoivatkotonatukealasta.

19.Keskustelenvanhempienkanssasiitä,mitäkivaaperhevoitehdäyhdessä.

20.Saantiedonlapsenkannaltatärkeistämuutoksistaperhetilanteessa.

21.Ohjaanvanhempiaosallistumaanlapsenkasvatukseenjatukemiseen.

22.Rohkaisenvanhempialuottamaanlapsenasioidenmyönteiseenetenemiseen.

23.Rohkaisenvanhempialuottamaankokoperheenasioidenmyönteiseenetenemiseen.

24.Käytänvanhemmiltasaatuatietoaavuksilapsentuensuunnittelussajatoteutuksessa.

Aineistonanalyysi

Konsultoivien varhaiserityisopettajien perhelähtöisen työn ulottuvuuksia tarkasteltiineksploratiivisen faktorianalyysinavullaSPSS24-ohjelmistolla.Analyysin lähtökohtanaoli24perheidenkanssatehtäväntyöntoimintatapojakuvaavaaväittämää.Faktoreidenekstraktointimenetelmänäkäytettiinpääakselifaktorointia(principalaxisfactoring,paf)

14


ja faktoreiden rotaatio suoritettiin promax-menetelmällä, joka sallii faktoreidenkorreloida keskenään. Lopullisen faktoriratkaisun valinta perustui kolmeen kriteeriin:1) faktoreiden ominaisarvojen tuli olla suurempia kuin 1 (Kaiser, 1960), 2) saadunratkaisun tuli olla tulkittavissa ja johdonmukainen tutkimuksen taustateorian kanssa(Gorsuch,1983),ja3)kullekinfaktorillepitilatautuariittävästiväittämiä.

Alustavan eksploratiivisen faktorianalyysin tulokset osoittivat, että väittämällä 8 (ks.taulukko 2) oli hyvin matala kommunaliteetti (0,197) eli saatu faktoriratkaisu eikuvannuthyvinko.väittämänarvojenvaihteluaaineistossa.Lisäksimuuttujanarvoissaoli kaiken kaikkiaan vain vähän vaihtelua eli tutkittavat olivat vastanneet väittämäänhyvinsamankaltaisesti.Muuttujapoistettiinnäidensyidentakiaanalyysista.Uudelleenestimoidussa faktorimallissa väittämät15 ja24 eivät latautunutmillekään faktoreista,kun rajana pidettiin 0,30-suuruista latausta. Lisäksi väittämät 12 ja 13 muodostivatyksinään kumpikin oman faktorinsa. Nämä neljä väittämää päätettiin poistaaanalyysista.Lopullinenfaktorianalyysiperustuisiis19väittämään.

Lopullisenfaktoriratkaisunvalinnanjälkeenkuhunkinfaktoriin(eliperhelähtöisentyönulottuvuuteen) voimakkaimmin latautuneista toimintatapoja kuvaavista väittämistämuodostettiin keskiarvosumma kuvaamaan kutakin faktoria. Lisäksikeskiarvosummamuuttujillelaskettiinreliabiliteetti-eliCronbachinalfa-kertoimet,sekäkuvailevinatunnuslukuinakeskiarvot,keskihajonnatjamediaanit.

Spearmanin korrelaatiokertoimella tutkittiin konsultoivien varhaiserityisopettajienperhelähtöisen työn ulottuvuuksien yhteyttä siihen,missämäärin he voivat vaikuttaasiihen,miten tekevät yhteistyötä perheiden kanssa. Spearmanin korrelaatiokertoimenlisäksi tuloksissa esitetään selitysosuus, joka saadaan korottamalla korrelaatiokerrointoiseenpotenssiin.Selitysosuuskuvaasitä,kuinkamontaprosenttiatoinentarkasteltavamuuttuja (esim. perhelähtöisen työn ulottuvuus) selittää toisen tarkasteltavanmuuttujan (esim. mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tekee yhteistyötä perheidenkanssa)vaihtelusta.

Tulokset

Konsultoivanvarhaiserityisopettajanperhelähtöisentyönulottuvuudet

Konsultoivien varhaiserityisopettajien perheiden kanssa tehtävän työn toimintatapojakuvaavista 19 väittämästä muodostui eksploratiivisen faktorianalyysin avulla neljävarhaiserityisopettajien perhelähtöistä työtä kuvaavaa ulottuvuutta. Faktoriratkaisuselitti kaikkiaan41,30%väittämienyhteisvaihtelusta. Lopullinenneljänulottuvuudenratkaisuonesitettytaulukossa3.

15


TAULUKKO 3 Varhaiserityisopettajien perhelähtöisen työn ulottuvuudet: lopulliseeneksploratiivisenfaktorianalyysinratkaisuunperustuvarotatoitulatausmatriisisekäfaktoreidenvälisetkorrelaatiot(N=368).

PERHELÄHTÖISENTYÖNULOTTUVUUDET

1Hyvin-vointi

2Roh-kaisu

3Tiedonjako

4Arviointijasuunnittelu

3.Kerronvanhemmille,ettämyösheidänhyvinvointinsaontärkeä. ,629 -,113 ,230 ,0454.Kysynvanhemmilta,millaistatietoaheodottavatlapsensakehityksestä.

,655 -,221 ,134 ,131

9.Keskustelenvanhempienkanssaasioista,jotkaperheessäsujuvathyvin.

,382 ,207 ,221 -,112

10.Rohkaisenvanhempiapohtimaankokoperheenhyvinvointia. ,711 ,057 ,002 ,00014.Puhunvanhemmistajalapsistamyönteisestimuidenammattilaistenkanssa.

,397 ,063 -,010 ,037

20.Saantiedonlapsenkannaltatärkeistämuutoksistaperhetilanteessa.

,343 ,109 -,165 ,229

23.Rohkaisenvanhempialuottamaankokoperheenasioidenmyönteiseenetenemiseen.

,708 ,300 -,167 -,185

16.Rohkaisenvanhempiakertomaan,millainenheidänlapsensaonkotona.

-,200 ,502 ,358 ,035

18.Keskustelenvanhempienkanssa,kuinkahevoivatkotonatukealasta.

-,005 ,598 ,203 ,051

19.Keskustelenvanhempienkanssasiitä,mitäkivaaperhevoitehdäyhdessä.

,431 ,437 -,029 -,114

21.Ohjaanvanhempiaosallistumaanlapsenkasvatukseenjatukemiseen.

-,004 ,663 -,058 ,196

22.Rohkaisenvanhempialuottamaanlapsenasioidenmyönteiseenetenemiseen.

,295 ,497 ,020 -,002

1.Kerronvanhemmillelapsenvahvuuksistajamyönteisistäpiirteistä. -,069 ,131 ,588 -,1102.Pyydänvanhempiakertomaanlisää,josmielipiteemmelapsenasioistaeroavat.

,090 ,023 ,545 ,024

5.Kysynvanhemmilta,millaisiahuoliajatoiveitaheilläon. ,299 -,070 ,335 ,11517.Kysynvanhemmiltaneuvoa,kuinkatoimialapsenkanssa. ,085 ,149 ,285 ,0976.Rohkaisenvanhempiaosallistumaanlapsenarviointiin. ,193 ,079 ,004 ,4647.Otanvanhemmatmukaanlapsentoiminnanjatuentoteuttamisensuunnitteluun.

-,100 ,022 ,038 ,586

11.Pohdinvanhempienkanssa,kuinkalapsenkehitykselleasetetuttavoitteetsaavutetaan.

,067 ,255 -,118 ,508

UlottuvuuksienvälisetPearsoninkorrelaatiot F1 F2 F3 F4F1Perheenhyvinvoinninhuomioiminen 1 F2Rohkaisulapsentukemiseenkotona 0,58 1 F3Tiedonjakaminen 0,49 0,32 1 F4Yhteinensuunnittelujaarviointi 0,48 0,38 0,49 1

16


Ensimmäinen perhelähtöisen työn ulottuvuus sai nimen Perheen hyvinvoinninhuomioiminen, ja sen muodostivat väittämät 3, 4, 9, 10, 14, 20 ja 23 (taulukko 3).Vahvimmin ulottuvuutta ilmensivät väittämät 10 (”Rohkaisen vanhempia pohtimaankoko perheen hyvinvointia.”) ja 23 (”Rohkaisen vanhempia luottamaan koko perheenasioiden myönteiseen etenemiseen.”). Väittämät 9, 14 ja 20 puolestaan ilmensivätulottuvuuttaheikomminkuinmuuttälleulottuvuudellelatautuneetväittämät.

Toinen perhelähtöisen työn ulottuvuus, Rohkaisu lapsen tukemiseen kotona, koostuiväittämistä 16, 18, 19, 21 ja 22 (taulukko 3). Väittämä 21 (”Ohjaan vanhempiaosallistumaan lapsen kasvatukseen ja tukemiseen.”) ilmensi ulottuvuuttavoimakkaimmin ja väittämä 19 heikoimmin (”Keskustelen vanhempien kanssa siitä,mitäkivaaperhevoitehdäyhdessä.”).Vaikkaväittämä19sijoitettiinsisällönperusteellatähän ulottuvuuteen, se kuitenkin latautui lähes yhtä voimakkaasti ensimmäiseen eliPerheenhyvinvoinninhuomioiminen-ulottuvuuteen.Muutkolmeväittämääeli16,18ja22ilmensivättoistaeliRohkaisu-ulottuvuuttalähesyhtävoimakkaasti.

Kolmanteen eli Tiedon jakaminen -ulottuvuuteen latautuivat väittämät 1, 2, 5 ja 17(taulukko 3). Näistä neljästä väittämästä väittämät 1 (”Kerron vanhemmille lapsenvahvuuksistajamyönteisistäpiirteistä.”)ja2(”Pyydänvanhempiakertomaanlisää, josmielipiteemmelapsenasioistaeroavat.”)ilmensivätulottuvuuttakahtamuutaväittämääjonkinverranvahvemmin.

Neljäs eli Yhteinen suunnittelu ja arviointi -ulottuvuus puolestaan koostui kolmestaväittämästä,jotkaolivat6,7ja11(taulukko3).Väittämätilmensivätulottuvuuttamelkotasavahvasti.

Perhelähtöisentyönulottuvuudetolivatkohtalaisestiyhteydessätoisiinsa(taulukko3).Neljästä perhelähtöisen työn ulottuvuudesta ensimmäinen ulottuvuus eli Perheenhyvinvoinnin huomioiminen korreloi kuitenkin vahvimmin muiden ulottuvuuksienkanssa: mitä enemmän konsultoiva varhaiserityisopettaja kertoi huomioivansaperheiden hyvinvointia työssään, sitä enemmän hän myös rohkaisi vanhempiatukemaan lasta kotona sekä panosti tiedon jakamiseen ja yhteiseen suunnitteluun jaarviointiinvanhempienkanssa.ToinenulottuvuuseliRohkaisulapsentukemiseenkotonaoli hieman ensimmäistä ulottuvuutta heikommin yhteydessä Tiedon jakamisen- jaYhteinensuunnittelujaarviointi–ulottuvuuksiin,muttayhteydetolivatsamansuuntaisiakuinPerheenhyvinvoinninhuomioimisenulottuvuudellakin:mitäenemmänkonsultoivavarhaiserityisopettaja rohkaisi vanhempia tukemaan lasta kotona, sitä enemmän hänmyös panosti tiedon jakamiseen ja yhteiseen suunnitteluun ja arviointiin vanhempienkanssa.

17


Mahdollisuusvaikuttaatoimintatapaanperheidenkanssa–yhteystyönperhelähtöisyyteen

Toisentutkimuskysymyksentarkasteluavartenvarhaiserityisopettajienperhelähtöisentyön ulottuvuuksista muodostettiin keskiarvosummamuuttujat. Näiden muuttujienreliabiliteetti-eliCronbachinalfa-kertoimetonesitettytaulukossa4.Lisäksitaulukossa4 on esitetty summamuuttujien ja mahdollisuus vaikuttaa -muuttujan keskiarvot,keskihajonnatjamediaanitsekäSpearmaninkorrelaatiokertoimetselitysosuuksineen.

TAULUKKO 4 Varhaiserityisopettajien perhelähtöisen työn ulottuvuudet ja mahdollisuusvaikuttaa toimintatapaan perheiden kanssa: kuvailevat tunnusluvut ja muuttujien välisetyhteydet.

MUUTTUJAT CRONBACHINALFA

KESKI-ARVO

KESKI-HAJONTA

MEDI-AANI

SPEARMANINKORRELAATIOkunkinulottuvuuden

ja”Mahdollisuusvaikuttaatoimintatapaanperheidenkanssa”–muuttujanvälillä

r r2Perhelähtöisentyönulottuvuudeta

Perheen hyvinvoinnin huomioiminen Rohkaisulapsen tukemiseen kotona Tiedonjakaminen Yhteinensuunnittelu jaarviointi

0,800,780,570,61

3,844,324,454,35

0,550,490,420,58

3,864,404,504,33

0,25***

0,27***

0,25***0,20***

0,06

0,07

0,060,04

Mahdollisuusvaikuttaatoimintatapaan perheidenkanssab

– 4,36 0,70 4,00

Huom.avastausasteikkoalkuperäisissäväittämissä:1=enkoskaan,2=harvoin,3=melkousein,4=useinja5=aina. bvastausasteikko:1=enlainkaan,2=vähän,3=jonkinverran,4=paljonja5=erittäinpaljon. ***p<0,001.Kaikki perhelähtöisen työn neljä ulottuvuutta olivat myönteisesti yhteydessä siihen,kuinka paljon konsultoivat varhaiserityisopettajat kokivat voivansa vaikuttaavanhempienkanssatehtäväänyhteistyöhön(taulukko4).Mitäenemmäntyöntekijäkokivoivansa vaikuttaa toimintatapoihinsa, sitä useammin hän huomioi työssään perheenhyvinvointia ja rohkaisi vanhempia tukemaan lasta kotona, sekä pyrki tiedonjakamiseenjaarviointiinjasuunnitteluunvanhempienkanssa.

18


Pohdinta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiinkonsultoivienvarhaiserityisopettajienperhelähtöisiätoimintatapoja. Perhelähtöisen työn ulottuvuuksiksi muodostuivat tiedon jakaminen,yhteinen suunnittelu ja arviointi, rohkaisu lapsen tukemiseen kotona sekä perheenhyvinvoinninhuomioiminen.Näistäneljästäulottuvuudestatiedonjakaminenosoittautuieniten toteutetuksi ja perheen hyvinvoinnin huomioiminen vähiten toteutetuksitoimintatavaksi. Vastaavasti Rantalan (2002) tutkimuksessa tiedon ja vastuunjakaminen osoittautui yleisimmäksi ja koko perheen hyvinvoinnin huomioiminenvähiten toteutetuksi ulottuvuudeksi varhaiskasvatuksen työntekijöiden keskuudessa.Muutperhelähtöisen työnulottuvuudetolivatRantalan(2002) tutkimuksessaperheenasiantuntijuudenkunnioittaminenjavanhempienmielipiteidenkysyminen.

Tämän tutkimuksen mukaan varhaiserityisopettajien perhelähtöiseen toimintaansisältyi usein tiedon jakamista sekä yhteistä suunnittelua ja arviointia. Samoinaikaisempientutkimustenmukaankeskustelutjaneuvottelutvanhempienkanssalapsenmahdollisesta tuen tarpeesta sekä vanhempien osallistuminen lapsikohtaisenvarhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ovat keskeistä varhaiskasvatuksenammattilaisten ja vanhempien yhteistyötä (mm. Korkalainen, 2009; Pihlaja, 2009;Viitala, 2014). Myös kuntakohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa painotetaanvanhempientärkeäärooliavarhaiskasvatuksenammattilaistenkeskustelukumppaneinasekä vanhempien osallistumista lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmienlaatimiseen (Rantala & Uotinen, 2014). Tulee kuitenkin arvioida, toteutuukokeskusteluissaperhelähtöinenvanhempienkuuleminen.Alasuutari(2010)havaitsi,ettävarhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ohjautuivat asiantuntijajohtoisesti ja ettäkasvatuskumppanuuteen oli vielä matkaa. Huoltajat itse eivät nähneet omaa tärkeäärooliaan tiedon välittäjänä päiväkodille, vaan pikemminkin kuulivat ammattilaisia janoudattivatkotonaheidänohjeitaan.Päiväkodin toimintaavanhempiennäkemykset jayhdessälaaditutlapsikohtaisetsuunnitelmatohjasivatharvoin.(Alasuutari,2010.)

Varhaiskasvatuslaki, valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet jakuntakohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat on uudistettu tämän tutkimuksenaineiston keruun jälkeen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) ei enääkäytetä yhteistyöstä termiä kumppanuus,mutta huoltajan kanssa tehtävän yhteistyönmerkitystä korostetaan, kun lapsella on tuen tarvetta. Yhteistyön tarkemmatkäytännöttuenaikanamääritelläänpaikallisessavarhaiskasvatussuunnitelmassa,johonkonkreettiset toimintatavat kirjataan. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2016.)Aikaisemmantutkimuksenmukaanlapsenkehitystätukevatinterventiotonsuunniteltulähinnä päiväkotiympäristössä toteutettaviksi, eikä kodin roolia ole nähty niinkäänlapsen kehityksen tukijana (Rantala & Uotinen, 2014). Tässä tutkimuksessa rohkaisu

19


lapsen tukemiseen kotonaolikuitenkinvastaajienmukaanusein toteutettu toimintapa,mikä vastaa ekokulttuurisen teorian näkemystä siitä, että perheen arjessa toistuvatrutiinit ovat ensisijaisia lapsen kehityksen paikkoja (Gallimore ym., 1989; Määttä &Rantala, 2016) ja vanhemman ohjaaminen toimimaan lapsen kehitystä tukevastiarkipäivän tilanteissa kotona on tärkeää (Guralnick, 2011;McWilliam, 2015; Uotinen,2008).Perheenarkeentutustumallajavanhempienkanssayhdessämiettimällävoidaanlapsenarkeenkotonarakentaatoimiviainterventioita(Chaoym.,2006;Uotinen,2008).

Perheen hyvinvoinnin huomioiminen jäi tässä tutkimuksessa selkeästi vähitentoteutetuksi perhelähtöisen työn ulottuvuudeksi, mikä kuvastanee sitä, ettävarhaiskasvatuspalveluttoteutetaanerilläänperhettätukevistapalveluista.TämävastaaKansten, Halmen ja Perälän (2013) havaintoa, että palvelujärjestelmästä löytyy apualapsen kehitykseen liittyviin huoliin, mutta vanhemmuuteen liittyviin haasteisiinpalvelujärjestelmä ei aina vastaa. Palvelujen yhdentyminen vastaisi ekokulttuurisenteorian näkemystä perheen arjen sujumisen, vanhempien hyvinvoinnin ja lapsenkehityksen kiinteästä yhteydestä toisiinsa (Gallimore ym., 1989; Määttä & Rantala,2016).Kunperhevoihyvin,semahdollistaa lapsenmyönteisenkasvun.MyösRimpelä(2015) on jo pitkään korostanut lapsen hyvinvoinnin yhteyttä perheen hyvinvointiin.Hänsuosittaa lasten ja lapsiperheidenkuntapalvelujenkokonaisvaltaistauudistamista.Uudessa toimintamallissa palvelujen tarjonta ei painottuisi ongelmalähtöisesti, vaanpanostettaisiin ongelmia ehkäiseviin palveluihin. (Rimpelä, 2015.) Tämän myötävarhaiskasvatuksessa voitaisiin enenevässä määrin pyrkiä tunnistamaan lapsenkehitysympäristön riskitekijöitä ja tavoitella perheiden hyvinvointia monialaisestimuiden ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi varhaiserityisopettajien japerhetyöntekijöiden tiivis yhteistyö mahdollistaisi entistä paremmin koko perheenhyvinvoinnintukemisenjatuentarpeisiinvastaamisen.Keskeistäolisisaadamyöslisäätietoa lapsen ominaisuuksien ja kehitysympäristön yhteisvaikutuksesta,mikä palvelisierillistenpalvelujenyhdistämistätoimivaksikokonaisuudeksi(Niemi,2013).

Tässä tutkimuksessa lähes kaikki työntekijät kokivat, että heillä on paljonmahdollisuuksia vaikuttaa yhteistyöhönsä vanhempien kanssa. Kiinnostavaa on, ettämitä enemmän työntekijä näki voivansa vaikuttaa työhönsä perheiden kanssa, sitäperhelähtöisemmin hän arvioi työskentelevänsä. Kaiken kaikkiaanvarhaiserityiskasvattajat arvioivat tekevänsä työtä varsin perhelähtöisesti.Aikaisemman tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset haluaisivattoteuttaa työtä perhelähtöisemmin, kuinmillaista he arvioivat toteutetun työn olevan(Rantala,2002;Rantalaym.,2009).

Vanhempien ja ammattilaisten näkemys palvelujen toimivuudesta japerhelähtöisyydestä saattaa olla erilainen. Salisbury ym. (2010) tuovat esille

20


vanhempien näkemyksiä lapsen kehitystä tukevasta perhelähtöisestä interventiosta.Vanhemmat kokivat toimintatapojen yhtenevyyden puutetta silloin, kun useatammattilaiset toimivat perheen kanssa. (Salisbury ym., 2010.) Myös James ja Chard(2010) sekä Yoon (2015) ovat tarkastelleet vanhempien kokemuksiavarhaiserityiskasvatuspalveluista,joitaasiantuntijatpitivätperhelähtöisinä.Vanhemmatkokivat, että merkityksellistä yhteistyötä toteutettiin henkilötasolla, mutta ei tiimintasolla. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää perheisiin, jotka käyttävät useitapalveluita, sillä palvelut eivät muodosta aina tarkoituksenmukaista kokonaisuutta(Kansteym.,2013),mikävoiheikentääperhelähtöisyyttä.Kuvastavatkonämähavainnotsitä,ettähenkilötasollatoimittaessaomavaikutusmahdollisuustyöhönlisäätoiminnanperhelähtöisyyttä?

Jotta tuki saadaan enenevässä määrin lapsen ja perheen luonnolliseen ympäristöön,tulee inklusiivisia ja monialaisia käytäntöjä yhä enemmän suosia eri tieteenaloilla(Stayton, 2015). Opettajien koulutusta tulee suunnata niin, että opettajilla on valmiustyöskennellä lasten ja perheiden kanssa, joiden kulttuuriset taustat ovat erilaisia jaeroavat opettajan omasta taustasta, niin että kulttuurisesti sopivia toimintatapoja ontarjollakaikilleperheille (Maude,Hodges,Brotherson,Hughes-Belding,Peck,Weigel&Sharp, 2009). Salisbury ym. (2010) kertovat esimerkin, jossa työntekijöiden asenneperhelähtöistä interventiota kohtaan muuttui myönteisemmäksi, kun he saivatvalmennusta, aikaa harjoitella ja henkilökohtaista sekä tiimitason tukea työnsäkehittämiseen ja toteuttamiseen. Sekä ammattiin opiskelevia että ammatissa toimiviavarhaiskasvattajiatuleetukeauudenlaisentoimintatavanharjoittelussa.

Varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet onuudistettu tämän tutkimuksen aineiston keruun jälkeen. Kiinnostavaa onkin seuratamihin suuntaan varhaiserityisopettajan työ tulevina vuosina painottuu. Jatkossa olisimyös tärkeää selvittää vanhempien näkökulmaa perhelähtöisen työn toteutumisestavarhaiserityiskasvatuksessaSuomessa.

Tutkimuksenrajoitteetjavahvuudet

Tutkimuksen luotettavuutta tukee se, että yleistettävyys on suhteellisen hyvä, sillävastausprosentti oli 58 %. Myös vastaajien toimipaikat sijaitsivat asukaslukuunsuhteutettunakattavasti eri puolillamaata.Toisaalta voidaanmiettiä, onkovastaajiksivalikoitunut myönteisimmin yhteistyöhön perheiden kanssa suhtautuviavarhaiserityisopettajia. Aikaisempaa tutkimusta on tehty paljolti kansainvälisenälaadullisena tutkimuksena. Tämä tutkimus toi kattavaa määrällistä tietoavarhaiserityiskasvatuksenammattilaistenjaperheidenyhteistyöstäSuomessa.

21


Tämän tutkimuksen yksi rajoite on, että alkuperäisen Brass Tacks –lomakkeiston(McWilliam & Winton, 1990; Rantala, 2002) pohjalta laadittuja väittämiä on tähäntutkimukseenjonkinverranmuutettu,poistettutailisätty.Näinollentulokseteivätolesuoraan vertailtavissa aikaisempaan tutkimukseen. Väittämien muuttaminen olikuitenkin perusteltua, koska näin väittämät saatiin paremmin sopimaan tämän ajanhenkeenjaniihinvoitiinlisätäajankohtaistasisältöä.

Kiitokset

Haluamme osoittaa lämpimät kiitokset kaikille tutkimukseen osallistuneille varhais-kasvatuksenammattilaisille.

Lähteet

Alasuutari,M.(2010).Suunniteltulapsuus.Keskustelutlapsenvarhaiskasvatuksessapäivähoidossa.Tampere:Vastapaino.

Alasuutari,M.&Alasuutari,P.(2011).Sinunlapsesieiolesinun.Yksilöllistenvarhaiskasvatussuunnitelmientaustat,tavoitteetjakäytäntö.TeoksessaM.Satka,L.Alanen,T.HarrikarijaE.Pekkarinen(toim.)Lapset,nuoretjamuuttuvahallinta(s.29–59).Tampere:Vastapaino

Bailey,D.B.,Raspa,M.,&Fox,L.C.2012.WhatisthefutureofFamilyoutcomesandfamily-centeredservices?TopicsinEarlyChildhoodSpecialEducation,31(4),216–223.

Bailey,D.B.,Raspa,M.,Humphreys,B.P.,&Sam,A.M.(2011.)Promotingfamilyoutcomesinearlyintervention.TeoksessaJ.M.Kauffman&D.P.Hallahan(toim.)HandbookofSpecialEducation(s.668–684).NewYork,London:RoudledgeTaylor&Francis.

Birbili,M.&Tzioga,K.(2014).Involvingparentsinchildren'sassessment:lessonsfromtheGreekcontext.EarlyYears,34(2),161–174.

Campbell,P.H.,Milbourne,S.&Wilcox,M.J.(2008).Adaptationinterventionstopromoteparticipationinnaturalsettings.InfantsandYoungChildren,21(2),94–106.

Chao,P.-C.,Bryan,T.,Burstein,K.&Ergul,C.(2006).Family-centeredinterventionforyoungchildrenat-riskforlanguageandbehaviorproblems.EarlyChildhoodEducationJournal,34(2),147–153.

Cheatham,G.A.&Ostrosky,M.M.(2009).Listeningfordetailsoftalk:earlychildhoodparent-teacherconferencecommunicationfacilitators.YoungExceptionalChildren,13(1),36–49.

Dinnebeil,L.A.,McInerney,W.,F.&Hale,L.(2006).“Shadowing”itirenantECSEteachers:adescriptivestudyofitinerantteacheractivities.JournalofResearchinChildhoodEducation,21(1),41–52.

22


Dinnebeil,L.A.,Pretti-Frontczak,K.&McInerney,W.(2009).Aconsultativeitinerantapproachtoservicedelivery:considerationsfortheearlychildhoodcommunity.Language,Speech,andHearingServicesinSchools,40,435–445.

Farrell,A.F.(2009).Validatingfamily-centerednessinearlyinterventionreports.Infants&YoungChildren,22(4),238–252.

Gallimore,R.,Weisner,T.S.,Kaufman,S.&Bernheimer,L.P.(1989).Thesocialconstructionofecoculturalniches:Familyaccommodationofdevelopmentallydelayedchildren.AmericanJournalonMentalRetardation,94(3),216–230.

Gorsuch,R.L.(1983).Factoranalysis.2nded.Hillsdale,NJ:Erlbaum.

Guralnick,M.J.(2011).Whyearlyinterventionworks.Asystemsperspective.Infants&YoungChildren,24(1),6–28.

James,C.&Chard,G.(2010)Aqualitativestudyofparentalexperiencesandpartnershipinanearlyinterventionservice.Infants&YoungChildren,23(4),275–285.

Jormakka,P.(2011).Seonyhteistätyötä.Alueellisenerityislastentarhanopettajantyönmuotoutuminenlähipäiväkodissa.Jyväskylänyliopisto.Kasvatustieteidenlaitos,erityispedagogiikka,lisensiaatintyö.

Kaiser,H.F.(1960).Theapplicationofelectroniccomputerstofactoranalysis.EducationalandPsychologicalMeasurement,20,141–151.

Kanste,O.,Halme,N.&Perälä,M.-L.(2013).Mitenyhteistyötoimiilastenjaperheidenpalveluissakunnissa?Yhteistyöntoimivuusjasiihenyhteydessäolevattekijätvanhempienjatyöntekijöidennäkökulmista.Kunnallistieteellinenaikakauskirja,41(1),10–32.

Kekkonen,M.(2012).Kasvatuskumppanuuspuheena.Varhaiskasvattajat,vanhemmatjalapsetpäivähoidondiskursiivisellanäyttämöllä.ActaElectronicaUniversitatisTamperensis1166.

Korkalainen,P.(2009).Riittämättömyydentunteestaosaamisenoivallukseen.Ammatillisenasiantuntijuudenkehittäminenvarhaiserityiskasvatuksentoimintaympäristöissä.JyväskyläStudiesinEducation,PsychologyandSocialResearch363.

Kummerer,S.E.(2012).Promisingstrategiesforcollaboratingwithhispanicparentsduringfamily-centeredspeech-languageintervention.CommunicationDisordersQuarterly,33(2),84–95.

Kuusiholma,J.(2016).Konsultoivanerityislastentarhanopettajanmonialainenyhteistyö.Jyväskylänyliopisto,Kasvatustieteidenlaitos,erityispedagogiikanprogradu–tutkielma.

Maude,S.P.,Hodges,L.N.,Brotherson,M.J.,Hughes-Belding,K.,Peck,N.,Weigel,C.&Sharp,L.(2009).CriticalreflectionsonWorkingwithdiversefamilies:culturallyresponsiveprofessionaldevelopmentstrategiesforearlychildhoodandearlychildhoodspecialeducators.MultipleVoicesforEthnicallyDiverseExceptionalLearners,12(1),38–53.

McWilliam,R.A.(2015).Futureofearlyinterventionwithinfantsandtoddlersforwhomtypicalexperiencesarenoteffective.RemedialandSpecialEducation,36(1),33–38.

McWilliam,R.A.&Winton,P.(1990).BrassTacks.Aself-ratingoffamily-centeredpracticesinearlyintervention.FrankPorterGrahamChildDevelopmentCenter.TheUniversityofNorthCarolinaatChapelHill.

23


Murray,M.M.,Christensen,K.A.,Umarger,G.T.,Rade,K.C.,Aldridge,K.&Niemeyer,J.A.(2007).Supportingfamilychoice.EarlyChildhoodEducationJournal,35(2),111–117.

Määttä,P.&Rantala,A.(2016).Tavallisenerityinenlapsi.Onnistuneenyhteistyönarvoitustaratkomassa.Jyväskylä:PS-kustannus.

Nelson,C.,Lindeman,D.P.&Stroup-Rentier,V.L.(2011).Supportingearlychildhoodspecialeducationpersonnelforitinerantservicedeliverythroughastate-leveltechnicalassistanceproject.JournalofEarlyChildhoodTeacherEducation,32(4),367–380.

Niemi,M.(2013).Lapsenominaisuudet,perheenresurssitjavanhempi–lapsisuhdelapsenkehityksenennustajana.Psykologia,48(4),301–305.

Pihlaja,P.(2009).Erityisentuenkäytännötvarhaiskasvatuksessa-näkökulmanainkluusio.Kasvatus,49(2),146–157.

Pihlaja,P.&Neitola,M.(2017).Varhaiserityiskasvatusmuuttuvassavarhaiskasvatuksenkentässä.Kasvatusjaaika,11(3),70–91.

Rantala,A.(2002).Perhekeskeisyys–puhettavaitodellisuutta?Työntekijöidenkäsityksetyhteistyöstäerityistätukeatarvitsevanlapsenperheenkanssa.JyväskyläStudiesinEducation,PsychologyandSocialResearch198.

Rantala,A.,Uotinen,S.&McWilliam,R.(2009).Providingearlyinterventionwithinnaturalenvironments.Across-culturalcomparison.Infants&YoungChildren,22(2),119–131.

Rantala,A.&Uotinen,S.(2014).Vanhempienosallisuuslapsenerityisentuentarpeenarvioinnissajajärjestämisessä–kuntakohtaisetvarhaiskasvatussuunnitelmattarkastelussa.Kasvatus,45(2),140–151.

Reynolds,B.&Duff,K.(2016).Families’perceptionsofearlychildhoodeducators’fosteringconcersationandconnectionsbysharingchildren’slearningthroughpedagogicaldocumentation.Education3–13,44(1),93–100.

Rimpelä,M.(2015).Miksijamissäolemmeepäonnistuneet?Lapsipolitiikkaajalastenkuntapalvelujenkehittämistä1980-luvulta2010-luvulle.Kunnallistieteellinenaikakauskirja,43(3),255–272.

Salisbury,C.L.&Cushing,L.S.(2013).Comparisonoftriadicandprovider-ledinterventionPracticesinEarlyInterventionHomeVisits.InfantsandYoungChildren,26(1),28–41.

Salisbury,C.L.,Woods,J.&Copeland,C.(2010).Providerperspectivesonadoptingandusingcollaborativeconsultationinnaturalenvironments.TopicsinEarlyChildhoodSpecialEducation,30(3),132–147.

Shelden,M’L.L.&Rush,D.D.(2014).IFSPoutcomestatementsmadesimple.YoungExceptionalChildren,17(4),15–27.

Stayton,V.D.(2015).Preparationofearlychildhoodspecialeducatorsforinclusiveandinterdisciplinarysettings.Infants&YoungChildren,28(2),113–122.

Swanson,J.,Raab,M.,&Dunst,C.J.(2011).Strengtheningfamilycapacitytoprovideyoungchildreneverydaynaturallearningopportunities.JournalofEarlyChildhoodResearch,9(1),66–80.

Tonyan,H.A.(2015).Everydayroutines:awindowintotheculturalorganizationoffamilychildcare.JournalofEarlyChildhoodResearch,13(3),311–327

24


Turan,Y.&Meadan,H.(2011).Socialvalidityassessmentinearlychildhoodspecialeducation.YoungExceptionalChildren,14(3),13–28.

Uotinen,S.(2008).Vanhempienjalastentoimijuuteenkonduktiivisessakasvatuksessa.JyväskyläStudiesinEducation,PsychologyandSocialResearch351.

Varhaiskasvatuslaki580/2015.http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet2016.Määräyksetjaohjeet17.Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Venninen,T.&Purola,K.(2013).Educators'viewsonparents'participationonthreedifferentidentifiedlevels.VarhaiskasvatuksenTiedelehti.JournalofEarlyChildhoodEducationResearch,2(1),48–62.

Viitala,R.(2014).Jotenkinhäiriöks.Etnografinentutkimussosioemotionaalistaerityistätukeasaavistalapsistapäiväkotiryhmässä.JyväskyläStudiesinEducation,PsychologyandSocialResearch501.

Viljamaa,E.&Takala,M.(2017).Varhaiserityisopettajienajatuksiatyöhönkohdistuneistamuutoksista.JournalofEarlyChildhoodEducationResearch,6(2),207–229.

Wortham,S.C.(2010).Earlychildhoodcurriculum,developmentalbasesforlearningandteaching.Boston:Pearson.

Yoon,H.L.(2015).Themeaningofearlyintervention:Aparent'sexperienceandreflectiononinteractionswithprofessionalsusingaphenomenologicalethnographicapproach.InternationalJournalofQualitativeStudiesonHealthandWell-being,10(1).Luettu27.2.2018. https://doi.org/10.3402/qhw.v10.25891

konsultoivan varhaiserityisopettajan perhelähtöiset toimintatavat · 2018-06-19 ·...

Documents