Kirkon ja saamelaisten suhteet historiassa

Veli-Pekka LehtolaSaamelaisen kulttuurin professori Giellagas-instituutti Oulun yliopisto

Kielisortoa vai ihmis-oikeuksia? Kirkkoherra Lauri Itkonen 1901 Kaiku-

lehdessä: ”Kielisortoa Lapissa” ”suomalaiseen maaperään on kansojen

kaitsija istuttanut hennon vesan lappalaista kansallisuutta - - suuri ei tämä väestö ole, mutta ihmis-oikeutta hekin kaipaavat”

pilkkasi: kirkko pitänyt hyvää huolta käännyttämisestä – sen sijaan äidinkieli jätetty hunningolle: ”Me suomalaiset kyllä vapisemme sydänjuuristamme, kun meidän kieltämme uhataan. Mutta tietysti lappalaisilla ei ole näin korkeita tunteita, ei rakkautta äidinkieleensä! Saahan sitä halveksia ja loukata, kun vaan muuten ollaan kohteliaita! Mutta, ikävä kyllä, lappalainen ei käsitä asiaa tällä tavoin.” Inarin kirkkoherra Lauri Itkonen,

inarinsaamen puolustaja.

Esitykset erityisoikeuksista kilpistyivät suomalaisten näkemyksiin yhdenmukaisuudesta ja tasa-arvosta –yhdenmukaisuus toi mukanaan epätasa-arvoa, kun tapahtui suomen kielen ja suomalaisten arvojen mukaan

saamen kieltä ja saamelaisia arvoja ei nostettu esiin: päästäkseen naimisiin tai suoriutuakseen koulusta opeteltava vieras kieli: ”Suomen kieli on ollut ainoana porttina tämän ja tulevaisen maailman oikeuksiin. Tätä paavia vastaan nousemaan on lappalainen tuntenut itsensä liian heikoksi”

ehdotti selvää lakia siitä, ettei kukaan ilman lapinkielen taitoa olisi pätevä hakemaan papin tai opettajan virkaa saamelaisalueen seurakunnassa

Kysyi saamelaisten nimissä: ”Täytyykö meidän edelleen tuskalla ja vaivalla teidän kieltänne opetella ja luopua vähitellen siitä kielestä, joka on meille kallein kaikista. Me tiedämme, minkä vastauksen ´yhdenmukaisuus´ tähän antaa. Vaan me toivomme, että rakkaus vastaa toisin.”

Kielisortoa vai ihmis-oikeuksia?

Miksi lapin kieltä ei kannata tukea? V. 1907 pappeinkokouksessa Itkonen uudisti arvostelunsa Utsjoen entinen kirkkoherra V. A. Wirkkula: vaikea tukea,

koska ”lappalainen kansallisuus sortuu” A. Koivisto: ”vaikeata on oppia lapin kieltä ääntämään ja vielä

vaikeampi oppia sen kielen omituisuuksia” – pappien ei kannata opetella, koska ”lappalainen kärsii kuullessaan kieltään rääkättävän” – suositteli suomen kieltä

piispa J. K. Koskimies Itkosen kannalla: kirkon ”vanhoista synneistä”, joita oli yritettävä korjata – korosti saamen kielen merkitystä myös kirkollisena kielenä

Keskustelu kielestä ja arvoista

= asioista keskusteltiin – vastakkaiset näkemykset: 1) ”kulttuurisensitiivisyys”: vähemmistön kieltä ja kulttuuria puolustava vs. 2) sulauttava: erilaisuutta vähättelevä, vaientava tai selittelevä

saamelaisten historia: jälkimmäinen vahva perinne – kuitenkin myös toinen linja läsnä – historioitsijan tehtävä: tuoda esiin, että tapahtunut kehitys ei ollut ”luonnollista” tai ”vääjäämätöntä” vaan oli erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja; miksi jokin niistä valittiin? Miksi jokin toinen syrjäytettiin?

Nämä kaksi linjaa jo 1600-luvulta?

Käännytystyö ja kirkko

Luterilaisen kirkon käännytystyö Ruotsissa erityisesti 1600-luvun alusta saakka – yhteys hallinnon lujittamiseen (kirkkopyhät – markkinat) – kirkkojen rakentaminen myös Kemin Lapissa

Selkeästi sulauttava, jopa väkivaltainen prosessi:ulkoiset symbolit ja uskomukset kitkettiin, esim. noitarummut, seidat – joiku hengellinen laji? – shamanismi kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla

tavoitteena vanhan maailmankuvan hajottaminen ja uuden tuominen tilalle – samanlaistamisen pyrkimys, käsitys meidän kulttuurimme ylivoimaisuudesta ja autuaaksi tekevästä voimasta – vrt. maatalous

Tämä ajattelu jatkui mm. käännytyshistorian kirjoituksessa Tuomo Itkoseen asti: käännytystyö tuskallinen, mutta tarpeellinen ja vääjäämätön prosessi

Kieliongelman ratkaisumalleja

Saamelaisten perinteiden ja arvojen syrjäyttäminen – sen sijaan kysymys saamen kielestä

Kemin Lapissa esim. J. Pictorius ei osannut saamea eivätkä inarilaiset suomea – vaikeaa keskustella esim. armosta ja autuudesta

Ratkaisumalli 1:

Pictorius: opetus suomeksi tai ruotsiksi ruumiillisen rangaistuksen uhalla = saamelaisten hyvä lukutaito vs. ulkoluku

Ratkaisumalli 2:

äidinkielen merkitys myös ymmärrettiin - Kustaa II Aadolf: ”mikään kansa ei voi tutustua oikeaan Jumalaan ja autuuden tuntemiseen muuten kuin omalla kielellään”

= saamenkielinen kirjallisuus ja saamelaisten kouluttaminen papeiksi ja opettajiksi

Ongelmien ratkaisuja

1616 Piitimeen koulu saamelaispojille – Trondheimiin seminaari Lappiin lähteville opettajille ja papeille 1717-27 – Utsjoelle seminaari 1743

Saamelaisia pappeja mm. Olaus Stephani Graan (jonka perillinen 5. polvessa L. L. Laestadius), Nicolaus Graan, Olof Mattiae Sirma, Anders Fjellner

Saamenkieliset opettajat: katekeettalaitos oloihin sopeutettu uudistus: kiertävät opettajat

Ensimmäinen Utsjoelle 1751 – joustava järjestelmä sekä opettajien koulutuksen että opetusmuodon puolesta, säilyi 250 vuotta

Autonomian aika

Haminan rauhassa Kemin Lappi liitettiin Suomeen, joka päättynyt ”Peräpohjolaan” – Ruotsin lappien hallinto vaihtui hiljaisuuteen

Lapinpapeille oikeus ylimääräisiin virkavuosiin Lapin vuosien perusteella – palkanlisä saamen kielen taidosta

esim. Jacob Fellman Inarissa ja Utsjoella saamen kielen kehittäjä ja perinteen kerääjä – lääninrovasti Mathias Castrénin vastustus

Elias Lönnrot: suomalaisten tuettava sorrettuja 1840-luvulla uudistuksia, mm. Kuopion hiippakunnan

perustaminen: pohjoisin Lappi – saamen kieli – Anders Andelin

Autonomian aika

yksittäiset aktiivit: ei johdonmukaisuutta papit vain käymässä, usein ei edes halua sopeutua – jopa

kulttuurishokki – toisaalta ”tietämättömän kansan ohjaajia” villistä elämästä sivistykseen, poronhoidosta uudisasutukseen

Korkeamman suomalaisen kulttuurin ihanteet erämaahan esim. Anders Andelin: kehittymätön luonnonkansa, jonka

liikkuva elämä rasite – pois metsäläisyyden tilasta – lappalaiset ”vetöperäisiä” eli laiskoja, asioitaan pitkäpiimäisesti harkitsevia, hitaita, likaisia, porovarkauteen taipuvaisia, viinaan meneviä ja syövät liian paljon kerrallaan

Autonomian aika

Riutulan lastenkoti esimerkki kristillisyyden kahdesta puolesta NNKY:n naiset Naemi von Bonsdorff ja Ida Lilius: lähetystyötä

tehtävä myös Lapin raukoilla rajoilla – tarjosi kodin orvoille, merkittävä omavaraistila, jonne myös koulu – espanjantaudin jälkeen myös Toivoniemi

Ilmari Mattus: samalla kun lastenkoti antoi hoidokeille kodin, se ikään kuin vastapalveluksena vaati suomen kielen puhumista ja siten hävitti saamen kielen taitoa – sopeutumisongelmia

paitsi lasten henkilökohtaista hyvinvointia ylläpitävä, myös ”kunnon suomalaisuuteen” kasvattava laitos: suomalaiset arvot ja tavat, suomen kieli – johtajilla ajatuksia saamelaisuudenkin esilletuomiseksi: esim. poronhoito – käytännössä käsitys lapsista suomalaisina

Saamen kielen nousu 1800-luvun lopulla piispa Gustaf Johansson: Lönnrotin oppi –

saamen kielen korostus – työn jatkajana piispa J. K. Forsman eli Koskimies – Oulun hiippakunta

Suomalaisuusmiehiä, mahdollisti saamen kielen aseman korostamisen: ”Oma kieli on Jumalan lahja”

Saamen kielen oikeudet sekä Raamatun pohjalta että osana Suomen kansallista kysymystä: vrt. suomen kielen alistettu asema – saamen vähemmistökieli

Opettelivat saamen kielen – Koskimies piti saarnojakin kannatti seurakuntien kaksikielisyyttä, moitti saamen kielen

syrjäytymistä erityisesti Utsjoella: ”Tämä on, hyvät ystävät, varsin ikävä ja surkuteltava asia, jolle ette te ole mitään voineet. Se on entisten aikojen katsantotavasta ikään kuin peritty epäkohta.”

Saamen kielen nousu

piispojen esimerkki myös kirkkoherroilla: Lauri Itkonen, Aukusti Hakkarainen – hengellistä kirjallisuutta saameksi

Itkosen kritiikki 1907 Katekeettalaitoksen uudistukset: esim. 1911 viisi uutta

katekeetanvirkaa, joista useissa painotettiin saamen kielen taitoa – valtion palkkaamia, mutta tuomiokapitulin alaisia

Katekeetat eli kiertävät opettajat: saamen kieli + ”kulttuurisensitiivisyys”: mukana perheiden elämässä

Innostuksen laantuminen 1910-luvun kuluessa, vrt. esim. Arvi Järventaus – Koskimiehen loppukausi

Saamen kielen nousu

Alkava kansakoululaitos: saamen kielen asema jopa romahti – opettajat muualta, ei sopeutumista, vaan ”oppilaan opeteltava opettajan kieli ymmärtääkseen opetusta”

Kirkon rooli väheni 1920-luvun jälkeen: ”lestadiolaisuus hoiti sielut ja kirkko verot” (Nilla Outakoski)

Katekeettakoulun purkautuminen 1940-luvun lopulta lähtien Toisaalta saamelaispapin virka Inariin 1945

Saamen kielen nousu

Pääongelmana johdonmukaisuuden puute: toimet kiinni yksittäisistä aktiiveista

Itkosen korostama ”samanvertaisuuden” ajatus nurinkurisesti: kun kaikilla samat oikeudet, kaikki hyvin – tilanne kuitenkin suomen kielen ja suomalaisten arvojen mukainen

Saamen kielen tukeminen vähäistä – saamelaisia elementtejä ei juuri lainkaan – esim. joiku, ”kilpaileva” musiikkiperinne

ristiriitaista: saamelaiset hartaita kristittyjä – S. Aikio 1989: vuosisatojen aikana isällinen, ”hyvään tahtoon” perustuva politiikka, vastakkainen lailliselle tahdolle – heiluu epävakaasti kulttuuri-ilmaston mukana

Toive kieltä ja kulttuuria johdonmukaisesti tukevasta, virallistetusta politiikasta

Giitu!Takkâ!Kiitos!

Käännytystyö ja kirkon rooli

Perinteisesti: kirkko tuhosi noitarummut ym. taikauskon – luonnonkansan pakollinen käännyttäminen oli hyväksi?

Radikaali saamelaisliike: kirkko kolonialistina, joka riisti saamelaisilta perinteen

Vastakkainen käsitys: ei mitään ongelmaa Hienovaraisempi lähestymistapa – esim. Ritva Kylli:

saamelaisilla ollut vahvempi rooli kirkon piirissä kuin perinteisesti ajateltu – välittäjät tai kulttuuriset tulkit: luoneet jatkuvuutta, kun papisto vaihtunut

Maailmankuvan murtamisen ongelmat nopea menestys? – esim. rippikirjat

todisteena: 1630-1670 tehokas käännytystyö ja lukutaito

perinteisen käsityksen kritiikki: luonnonkansan maailmankuva muutakin kuin symboleita – vuosisataisen maailmankuvan muuttaminen: käytännön ongelmat – opin sisäistäminen

hengellisyys eli sisäistetty uskonnollisuus: 1) praktiset eli käytäntöön liittyvät ulottuvuudet, 2) tunteeseen liittyvät ja 3) älylliset puolet, 4) sosiaaliset tekijät – sirpaleisia heijastumia niin noitarummut kuin hajanainen kirjallinen tietous + perinteen ainekset

käännytyksen nopeutta ja tehokkuutta epäilty – vielä 1700-luvulta selvät merkit

rinnakkaiset traditiot: vanha uskonto uuden rinnalla