Romanttinenkukkapuutarha

Kukkivia kasveja maanpinnasta katonharjaan. Kerroksellisuus on romanttisen kukkapuutarhan salaisuus. TeksTi Annikki OikkOnen

kuvAT TeijA Tuisku

K iitollisin paikka kukkapuutarhan perustajalle on vanha piha, jossa iäkkäiden omenapuiden alle on

muodostunut varjoisa lehto. Puiden läpi siivilöityvä valo tarjoaa täydelliset olot perennoille, köynnöksille ja pensaille.

Tällaiseen vanhaan omenatarhaan lo-viisalainen Anneli Sjöholm suunnitteli ja rakensi oman romanttisen unelmapuu-tarhansa, Villa Ilennan.

Jatkuvaan kukkarunsauteen tarvitaan paljon lajeja, sillä eri vuosina kasvit kuk-kivat vähän eri aikaan. Sade- ja hellekesä tuottavat erilaista kasvua ja kukinnan

huippuhetket vaihtelevat kesästä riippuen.Runsas vaikutelma syntyy kerrokselli-

suudesta. Kun puutarhassa on kukkivia puita, köynnöksiä, pensaita ja perennoja, niistä on jokin aina kukassa toukokuusta syyskuuhun asti. Jotta tarhuri onnistuisi, tarvitaan myös ravinteikasta, syvämultais-ta kasvumaata.

Värien yhteensovittaminen onnistuu parhaiten, kun valitset yhdistelmiin kuk-kia, joiden värisävyt ovat tummuudeltaan yhtä vahvoja.

Vihreän eri sävyt rauhoittavat monen-kirjavaa värikimaraa.

Muhkeaa kukintaa

kerroksittain

Kartanopioni (Paeonia x hybrida), ukkolaukka (Allium hollandicum) ja akileija (Aquilegia) muodostavat hienon viileänsävyisen yhdistelmän.

’MarMori’ on isokukkainen kärhölajike, jonka jalosti kuuluisa viro-lainen kärhöasian-tuntija Uno Kivistik.

>

10 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 11

aurinkoa rakastava ryhmä

Etelästä päin tuleva valo lisää perennaryhmän kukinnan runsautta. Valon puutteessa runsainkin kukinta hiipuu, vaikka muut kasvutekijät olisivat kunnossa.

Annelin puutarhan auringon puoleisessa ryhmässä preeria-angervon vaa-leanpunaiset kukkahattarat kohoavat miehen korkeudelle kesä–heinäkuus-sa. Yksitoista eriväristä syysleimua tuoksuvat huumaavasti elokuun iltoina ja jatkavat kukintaansa syyskuulle asti. Arka jalohortensia viihtyy hyvin lämpimässä ja valoisassa kasvupaikassaan valoisan nurmialueen reunassa. Kevyt lehdistön varjo suojaa keskikesällä liialta paahteelta ja tuo istutuk-seen kerroksellisuutta.

Aurinkoisen ryhmän hyvinvointia varmistaa puoli metriä syvä, kuohkea ja ravinteikas kasvualusta. Kivikkokasvit kukoistavat matalammassa, 20–30  sentin paksuisessa, hiekkapitoisessa kasvualustassa. >

Suunnittelun avaimet riittävä valo oikeat kasvivalinnat tarpeeksi syvä

kasvualusta

KultatyräKKi (Euphorbia polychroma) kasvaa pensasmaisesti ja kukkii pitkään alkukesällä.

aKileija 'Winky Double Red-White' (Aquilegia) on kylvetty vuonna 2009 ja talvehtinut hyvin.

SaKSanKurjenMieKKa (Iris germanica) lajike on lahja ystävältä.

valKojuMaltenKuKKa (Dodecatheon dentatum) on harvinainen löytö Loviisan torilta.

punaväriMintut (Monarda didyma), Mahogany- ja Twings-lajikkeet, Anneli Sjöholm valitsi niiden värisävyjen takia.

preeriaMeSiangervo (Filipendula rubra) ja tummalehtinen sulkamustaselja 'Laciniata' (Sambucus nigra) kukkivat molemmat hempeän vaaleanpunaisin kukin. Kirjovaahtera 'Drummondii' (Acer platanoides) ja valkoiset syysleimut (Phlox paniculata) tuovat näkymään heleyttä.

jaloHortensia Endless Summer the original (Hydrangea Macrophylla -Ryhmä) muuttuu vaaleanpunaiseksi kalkkipitoisessa maassa. Pensas tarvitsee lämpimän kasvu-paikan ehtiäkseen kasvaa ja kukkia kesän kuluessa. Kasvi talvehtii, mutta versot saattavat paleltua maanrajaan asti.

12 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 13

Suunnittelun avaimet kerrokselluisuus varmat kukkijat itsekylväytyvät lajit

Kesäksi varjostuva ryhmä

Villa Ilennan vanhat omenapuut tarjoavat suojaisan alustan varjossa viihtyvälle alp-piruusulle ja lukuisille varjoperennoille. Varjolilja, kuunlilja ja jaloangervot me-nestyvät syvässäkin varjossa, mutta oksis-ton kevyt suoja sopii myös pioneille ja pui-den runkoja vasten kiipeileville kärhöille.

Kukkapuutarhurin bonus on sipulikuk-kien aika varhain keväällä. Pikkusipulit leviävät erityisen hyvin kukkapenkeissä, mutta muutaman vuoden kuluttua myös nurmikko on väripilkkuja täynnä.

Kukinnan aloittavat lumikellot ja kroo-kukset, niitä seuraavat idänsinililjat, kiu-runkannukset, mukulaleinikit ja kevättäh-det. Pian vuorossa ovat helmililjat, narsis-sit, tulppaanit ja laukat. Hieman erikoi-sempia kevätkukkijoita ovat isotähti- hyasintti (Camassia leichtlinii) ja koiran-hammas (Erythronium).

Kun omenapuut kukkivat, puiden alustat lainehtivat kukkamerenä. Myös naapuripihoilla kasvaa suuria ome-napuita, joten kukinta-aikaan koko tie-noo on satumainen.

Kesän edetessä lehdistön varjo syve-nee ja omenapuiden alusta muuttuu leh-tomaisen tuoreeksi.

oMenapuiden alle on muodostunut lehtomainen miljöö. Oksiston varjossa viihty-vät alppiruusu (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) ja kiinanpioni 'Barbara' (Paeonia lac-tiflora) sekä saksankurjenmiekat (Iris germanica) ja lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris).

luhtaleMMiKKi (Myosotis scorpioides) säilyy, jos kitket vasta kun siemenet ovat varisseet.

lehtoriKKo (Saxifraga rotundifolia) peittää maanpin-nan varjoisilla paikoilla.

telliMa (Tellima grandiflora) kylväytyy puutarhassa helposti itsestään.

PalloHortensia 'Grandiflora' (Hydrangea arborescens) suojaa 'Twist-n-Shout' jalohortensiaa (Hydrangea Macropylla-Ryhmä). ” Ostin kuusi vuotta sitten iha-

nan, vuonna 1863 rakennetun talovanhuksen idyllisestä Gar-nisoonin kaupunginosasta Lo-

viisassa. Villa Ilenna oli jo kolmas puu-tarha, jonka perustin. Tällä kertaa puu-tarhaa ei tarvinnut aloittaa tyhjästä, sillä hyvä maa, vanhat omenapuut ja lukui-sat perinneperennat antoivat etumatkaa suunnitteluun.

Hyvä ystäväni, puutarhuri Udo Drude, otti ensimmäisenä käteensä oksasakset ja aloitti puutarhan raivaa-misen. Udo neuvoi minua valitsemaan kasvit olosuhteiden mukaan ja suun-nittelemaan istutukset vanhojen ome-napuiden ehdoilla. Edellinen puutar-hani oli meren rannalla, aurinkoisella hiekkaharjulla, joten samat kasvit eivät viihdy varjoisassa puutarhassa. Opin Udolta paljon valon merkityksestä suunnittelussa.

Kukkaistutusten suunnittelu värin mukaan on osoittautunut melko haas-tavaksi. Istutettuani tietyt kasvikump-panit tukemaan toisiaan, ne kukkivat-kin eri vuosina eri aikaan, eikä halua-maani vaikutusta synny. Siirsin suosik-kini, tiilenvärisen värimintun muualle, koska sen takaa näkyvä karmiininpu-nainen syysleimu häiritsi väriyhdistel-mässä. Useimmat kasvit sopivat kui-tenkin kummallisen hyvin yhteen. Olen heikko valkoisille kukille, mutta joulun-punaista väriä en suosi.

Puutarhani kukkarunsaus on paikoi-tellen jopa liian rönsyilevää. En silti voi vastustaa uusia, mielenkiintoisia lajeja, enkä kärhöjä. Kun lajeja on paljon, on aina jotain uutta kukassa. Joka aamu on tehtävä puutarhakierros, jotta näen, mitä on meneillään.

Kukkatarhaeläkeprojektina

KuningaSlilja (Lilium regale) tuoksuu voimakkaasti ja kukkii heinäkuussa.

Anneli Sjöholm suunnitteli Villa Ilennan

vanhojen omenapuiden ehdoilla.

>

14 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 15

Seinustan ja säleikköjen romanttiset kukkijat

a. viinikärHö ’Madame Julia Correvon’ (Clematis Viticella-Ryhmä) viihtyy säleikössä puolivarjossa. i–vB. viinikärHö (C. viticella) on luon-nonlaji, joka päihittää kukkarunsaudellaan monet suurikukkaiset lajikkeet. Säleikkö on täynnä kukkia heinäkuusta syyskuuhun. i–vC. isokukkainen ’Romantika’ (C. Jackmanii-Ryhmä) viihtyy seinustalla syvä-multaisessa maassa. Tämäkin suurikukkai-nen lajike tarvitsee enemmän kastelua ja lannoitusta kuin pienikukkaiset kärhöt. i–vD. tiukukärHö ’Arabella’ (Clematis x

diversifolia) ei tartu omin voimin säleikköön vaan versot pitää sitoa. Arabella sopii kasva-tettavaksi perennaryhmissä ja myös maata myöten. Se kukkii parhaimmillaan kesäkuulta lokakuulle. i–ve. isokukkainen ’Huldine' (C. Patens-Ryhmä) kukkii valkoisin kukin ja viinikärhö 'Aotearoa' (C. viticella) on tum-manvioletti. 'Huldine' pärjää vyöhykkeillä i–iii (iv) ja 'Aotearoa' i–v.

F. lumikärHö ’Paul Farges’ (C.pota-ninii x vitalba) on voimakaskasvuinen venä-läinen risteymä, joka kukkii juhannuksesta

lokakuulle. Kasvaa jopa kahdeksanmetri-seksi. i–ii Menestyy maata myöten kasvava-na pohjoisempanakin. (i-iv)

G. viinikärHö ’Emilia Plater’ (C.viticel-la) kukkii ahkerasti heinäkuusta syyskuulle. i–vH. viinikärHö ’Blue Angel’ (C.viticella)kasvaa Villa Ilennassa ruukussa. Syksyllä sen voi istuttaa maahan tai talvettaa kellarissa. i–iii i. isokukkainen ’Etoile de Malicorne’ (C. Patens-Ryhmä) kasvattaa halkaisijaltaan 15-senttisiä kukkia. Kukkii kesäkuulta elokuulle. i–iii (iv)

A.

D.

G.

B.

E.

H.

C.

F.

I.

Sisääntulon houkutus

Klassinen portti sisääntulossa rajaa puu-tarhan intiimiksi. Kukkiva pihapuu por-tin pielessä juhlistaa ja latvuksen suoja tuo eteistilan tuntua. Hiekkakäytävä päättyy suureen perennaryhmään, joka kiinnittää tulijan katseen kukkarunsau-teen. Perennaryhmässä on aina jokin kas-vi kukassa.

Portaiden pieltä koristaa ruukkupuu-tarha, johon on helppo vaihtaa kasveja kauden mukaan. Keväällä ruukuissa on sipulikukkia, kesällä kesäkukkia, heiniä ja yrttejä ja syksyllä havuasetelmia sekä syyskukkijoita. Romanttinen kukkapuu-tarha kätkee suojaansa yllätyksiä, jotka eivät näy kerralla, vaan avautuvat vähitel-len pihan polkuja kulkevalle.

Suunnittelun avaimet taustakasvit kukkivat köynnökset kukkivat pikkupuut

sisääntulo säilyy koko kesän kutsuvana ruukkupuutarhan avulla. Portailla kukkivat uudenquineanliisa (Impatiens hawkeri) ja tarhasarviorvokki (Viola Cornuta-Ryhmä). Vanha pihlaja (Sorbus aucuparia) komistaa portinpieltä. Etualan perennaryhmässä on tilaa kurjenmiekoille (Iris), konnanyrtille (Chelone), tummalehtiselle tähkäkimikille (Actaea racemosa 'Pink Spike') ja jaloangervoille (Astilbe).

lännenpiippuKÖynnÖS (Aristolochia macrophylla) tasapainottaa värikylläisyyttä. Heleä vihreä toimii rauhallisena taustana kukkapenkkien perennoille.

>

16 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 17

hannu mäKelä on helsingin Kalliosta

lähtöisin oleva Kirjailija, joKa Kaivaa

maata läntisellä uudellamaalla.

hyvän ja pahan tiedon puu

Tuskallisen piTkä kevään odotus on onnek-si takana. Kevään kainalon tuli heti kesä. Ja hyvä niin, olkoon millainen vain. ”Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia itsensä värisinä”, kirjoittaa He-lena Anhava runossaan. Ja kun aurinko paistaa pilven lomasta, sen lämpö on halvinta energiaa ja d-vitamii-niä mitä toivoa voi. Silloin oikukkaan kevään piina unohtuu ja ihminen antaa anteeksi Luojalle yhtä an-teliaasti kuin olisi Luoja itse.

Kasvun aika, vihreä kukoistus! Siitä mieleeni nou-see englantilainen tv-sarja Puutarhaetsivät. Katselin sitä joskus joutessani lähinnä maisemien tähden. Uh-keiden perienglantilaisten puutarhojen keskeltä löytyi kuitenkin aina ruumis ja rikos, jota osaavat puutarhu-rinaiset muun ohessa selvittelivät.

Ristiriita oli ilmeinen. Joka talon ympärillä tuntui kasvavan sekä hyvän että pahan tiedon puu. Murha näytti huonosti sopivan yhteen kunnostuksen kohteek-si joutuneen puutarhan kanssa, jonka rappionkin kau-neutta tunnusmusiikki korosti. Jotain väärää asetel-massa oli. Suoranaista kateutta toisaalta tunsin, kun päähenkilöt tekivät maaperästä analyysejä ja sen kaut-ta käsittivät, miksi jossain jokin kasvi kukoisti ja toi-saalla ei. Minulle näkyy riittävän säkillinen multaa ja lannoitetta maan parannukseksi. Vaatimaton kasvat-tamiseni onnistuu tosin niinkin.

puuTarha vilahTaa usein englantilaisissa tv-sarjoissa. Yhdessä niistä esiintyi laiska ja ikääntynyt etsivä, joka äkkiä havaitsi murhapaikalla jotain kiin-nostavaa ja sanoi toimeliaammalle kumppanilleen: ”Näitkö hajuherneet, miten upeita. Niitä ja daalioita minä alan kasvattaa kun olen eläkkeellä.” Ja pian hän olikin eläkkeellä itseaiheuttamansa stressin avulla. No. Mies pääsi eroon ihmisten raakuudesta tekemään sitä työtä, josta ainakaan ei koidu harmia kenellekään.

Puutarhaetsivien vastakkainasetelma johdattaa li-säkysymyksen äärelle. Voiko ihminen, joka rakastaa

luontoa ja asuu puutarhan keskellä vieläpä sitä hoita-en olla itse paha, rikollinen, murhamies? Vaikea uskoa sellaiseen. Tuntuu, että puutarhaa rakastaa ja hoitaa lähes aina aito ihminen. Hänessä jos kenessä voisivat toteutua Leinon runosäkeet Hymyilevästä Apollosta: ”Oi onnellinen, joka herättää/ niitä hyviä voimia voi-si!/ Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,/ niin ette niin kovia oisi!/ Miksi emme me kaikki yhtyä vois?/ Ja yk-si jos murtuis, muut tukena ois./ Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!/ Niin suuri, suuri on maa.”

Maa ja taivas sen yllä. Ajatus kohoaa runon myötä korkealle ja liitelee kuin hiirihaukka. Sieltä ylhäisestä perspektiivistä näkyvät myös kasvit ja kukat, jotka kil-van yrittävät menestyä ja esiintyä kuin kasvattajansa kunniaksi. Vaikka niin ei kuitenkaan ole. Eläin tun-tee varmuu-della hoita-jansa, kasvi ei. Mahtaako edes sitkein perenna käsittää, kuka sen elinolosuhteita jatkuvasti helpottaa ja parantaa?

leikkaan ruohoa pikku pläntiltä talon edes-sä ja muistan Roald Dahlin novellin, jonka yksi pää-henkilö väitti kasvien tuntevan kipua, hän kuuli niiden huutavan tuskasta, kun varsia katkottiin. Novellin tun-nelma on piinaava. Jos noin todella olisi, mitä vegeta-riaanit ja vegaanit enää voisivat syödä?

Myös kasvit ovat osa elävää luontoa, mutta onnek-si kyse lienee vain Dahlin kuvittelukyvystä. Viljelyä, ruohon ja oksien leikkaamista, kukkien poimimista ja sadon korjaamista voimme kaikki ainakin toistaiseksi sentään huoleti jatkaa?

kolumni

”puutarhaa

rakastaa ja hoitaa lähes aina

aito ihminen”

romanttisen pihan elementtejä

a. toimiva väriPari syntyy ruukkuistutuksesta, jossa on sähkönsinistä sinisalviaa (Salvia patens) ja vaaleanpunaista kaunokaista (Bellis). Sininen lintujen juoma-allas tukee väriparia. B. nostalGinen ryHmä seinustalla sisältää 'Poutapilvi'-lumityräkin (Euphorbia marginata), tulisalvian (Salvia Splendens) ja koristehirssin (Setaria italica

var. longiseta). Vanha räsymatto on kierrätetty puutarhakäyttöön. C. Herkkä liitto muodostuu pie-nen, rungollisen 'Styrigata'-tarhakotakuu-saman (Weigela-ristymät) ja herttalehtisen katsuran (Cercidiphyllum japonica) yhteis-elosta. Lemmikit ja taustan pikkusydän (Dicenra formosa) myötäilevät. Siro katsura (i–iii) saattaa pärjätä jopa Oulun korkeudella,

mutta paleltuu joskus etelässäkin.

Tarhakotakuusamaa voi kokeilla varauksella Etelä-Suomessa. (i–ii) D. toisistaan Poikkeavat muodot kuten sineraarian (Pericallis x hybrida) ja lumityräkin erilaisuus toimivat. Taustalla kukkiva verenpisara jakaa ruukun kärhön kanssa. Valoisassa paikassa kukintaa riittää koko kesän, kun lannoitat viikoittain.

A.

C.

B.

D.

18 7/2013 Kotipuutarha Kotipuutarha 7/2013 19