Kansan Sivistystyön Liiton lehti 1/2011

2 Kantti 1/2011

Yhteisötalouden arvotPekka Pättiniemi

Yhteisötalous ja vertaistuotanto ovat tulevaisuusJukka Peltokoski, Hanna Moilanen, Tero Toivanen

Stadin aikapankki - solidaarista vaihtoaRyby van der Wekken

Kapinakahvia TampereeltaJanne Hernesniemi

Uuluu kuuluu ja innostaaSini Salmenjoki

Vertaistalous ja yhteisötalous - alustavia huomioitaPekka Pättiniemi

Yhdessä olemme voimakkaampia!Anna Kirstinä

Demokraattisemman talouden jäljilläReima Launonen

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ryHämeentie 36 00530 Helsinkijanne.hernesniemi@ksl.fiwww.ksl.fi

Päätoimittaja: Pekka PättiniemiToimitussihteeri: Janne HernesniemiUlkoasu: Misa MyllyviitaPainopaikka: Picascript OyKansikuva: Cylonka (www.sxc.hu)

Kantti 1/2011Kansan Sivistystyön Liiton lehti

Sisällysluettelo

3

4

7

8

11

13

17

19

3 Kantti 1/2011

Yhteisötalouden arvot

Tässä Kantin numerossa käsitellään Kansan Sivistystyön Liiton ja KSL-opintokeskuksen ammatillisen lisäkoulutuksen kannalta tärkeää yhteisötalouden teemaa. Liitolla on amma-tilliseen lisäkoulutukseen liittyen työelämän kehittämistehtävä, joka koskee yhdistysten ja yhteisötalouden yritysten henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämistä.

Osuuskunnilla, vertaistuotannolla ja henkilöstön omistamilla yrityksillä on runsaasti yh-teisiä yhteiskunnallisia tavoitteita. Näistä mainittakoon pyrkimys tavallisten kansalaisten ja heikommassa asemassa olevien sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen aseman parantami-seen. Päätöksenteossa yhteisötalouden yrityksiä luonnehtii pyrkimys jäsenten yhdenvertai-suuteen sekä jäsen ja ääni -periaate. Voi sanoa, että yhteisötalous tavoittelee talouden alueella Ranskan vallankumouksen periaatteiden, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, toteutumista.

Kokoomuksen menestys viimeaikaisissa vaaleissa, Perussuomalaisten nousun aiheut-tamaa kannatuksen pientä laskua huomioimatta, on puolueen itsensä mukaan seurausta pitkäjänteisestä yli vaalikausien ulottuvasta yhteiskunnallisen muutoksen analyysistä ja sen perusteella tehdyistä poliittisista johtopäätöksistä. Erityisen tärkeää on ollut puolueen hen-kilöstön ja puoluejärjestöjen sekä muiden aktiivien koulutus, jolla on pystytty uudistamaan monia ”kalkkeutuneita” toimintatapoja. Timo Soini korosti ensimmäisessä pitkässä vaalien jälkeisessä tv-haastattelussaan puoluekoneiston rakentamisen tarvetta ja selkeitä normeja päätöksenteossa.

Organisatorinen muutos ja toiminnan uudistaminen vaativat, paitsi muutostarpeiden havaitsemista ja uuden suunnan hahmottelua, myös muutosta tukevaa koulutusta ja ohjaus-ta. Tällaisia kansalaisjärjestöjen tarpeita varten KSL on aikoinaan perustettu ja niiden puo-lesta se toimii yhä uudistamalla ja kehittämällä toimintaansa.

Pekka Pättiniemipääsihteeri

Kuva: Janne Hernesniemi

4 Kantti 1/2011

Yhteisötalous ja vertaistuotanto ovat tulevaisuus

Jukka Peltokoski, Hanna Moilanen & Tero Toivanen

Kriittisessä yhteiskunnallisessa kes-kustelussa on viime aikoina vilahdel-lut uutta sanastoa, kuten vertaistuo-tanto, yhteisötalous, yhteisresurssit ja solidaarisuustalous. Mistä on kyse?

Periaatteessa ei enemmästä kuin siitä, mitä ihmiset ovat tehneet iät ja ajat. Ihmiset ovat aina tehneet asioita yhdessä vertaistensa kanssa ilman palkkaa. He ovat tuottaneet ja ylläpitäneet yhteisiä resursseja, kuten työvä-linevarastoja ja väentaloja, jotka ovat olleet yhteisön jäsenten käytettävissä yhdessä so-vituilla säännöillä. He ovat pitäneet toisis-taan huolta tietäen, että myös heistä pide-tään huolta tarpeen vaatiessa.

Osuustoimintaliikettä voi pitää yhtenä esimerkkinä vertaistoiminnallisesta tuo-tannosta. Tosin kapitalismin kehittyessä on osuustoimintaliikekin kehittynyt monilta osin suuntaan, jossa sitä on vaikea erottaa muusta pääomavaltaisesta liiketoiminnasta. Silti yhä edelleen, erityisesti kriisiaikoina, syntyy uutta osuustoimintaa, kuten työ-osuuskuntia, jotka täyttävät tasavertaisten ihmisten tuotannollisen yhteenliittymän tunnusmerkit.

Vertaistaloudesta tänään nouseva uusi keskustelu onkin ymmärrettävä suhteessa kapitalismin maailmanlaajuiseen kriisiin. Yhä useammat kokevat välttämättömäksi rakentaa vaihtoehtoista talousmuotoa eko-logisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti umpi-kujaan ajautuvalle globaalille kapitalismille. Saattaa jopa olla, että poliittista vaihtoehdot-tomuutta ilmentävät puolueet ajavat ihmisiä rakentamaan vaihtoehtoa suoraan itse.

Kyse ei kuitenkaan ole vain perinteisen

talkoohengen ja yhteisöllisyyden paluusta synkkinä aikoina. Vertaistuotantoa rakenne-taan tänään maailmassa, jossa periaatteessa kuka tahansa voi keskustella kenen tahansa kanssa yksilöllisesti asuinpaikasta riippu-matta. Internet on aidosti globaali tekno-loginen infrastruktuuri joka on muuttanut käsityksemme yhteistyöstä ja yhteisöllisyy-destä.

Vertaistuotantoa verkossa

Uudessa vertaistuotantokeskustelussa ko-rostetaankin “internet-perustaista” yhteis-toimintaa, jossa yksilöt osallistuvat yhtei-seen projektiin omalla panoksellaan ilman keskitettyä työnjohtoa ja muodollista työn-jakoa. Maailmanluokan esimerkki tällaises-ta projektista on Wikipedia, tietosanakirja, joka täydentyy ja tarkentuu käyttäjiensä te-kemien lisäysten myötä. Wikipedia on ohit-tanut nopeasti perinteiset tietosanakirjat ajanmukaisuudessaan, kattavuudessaan ja ennen kaikkea käytettyydessään.

Tehokkaimmillaan nettiperustainen vertaistuotanto onkin tiedontuotannossa. Internetiä voi pitää eräänlaisena aivokapa-siteetin maailmanlaajuisena mobilisaationa. Toisaalta internetin voi nähdä myös ihmis-kunnan yhteisenä kirjastona, joka on avoin-na kaikille. Sen sisältämä tieto on lähtökoh-taisesti yhteistä ja avointa, ellei sitä erityises-ti suljeta kaupallisista tai poliittisista syistä.

Erilaisten nettivälitteisten vertaisver-kostojen tehokkuus ideoiden tuottamisessa, tiedon levittämisessä ja ongelmien ratkomi-sessa on itse asiassa niin tehokasta, että mo-

5 Kantti 1/2011

net pitävät vertaistuotantoa täysin uutena tuotantovoimana, joka tulee mullistamaan käsityksemme työstä - ainakin kulttuurin-tuotannon, markkinoinnin, tutkimuksen ja vastaavien alueella.

Voimallisimmin vertaistuotannon te-hokkuus näkyy ehkä avointen ja vapaiden tietokoneohjelmistojen tuotannossa, joka uhkaa jo uudella tavalla suljettujen ohjel-mistojen monopolia. Toisaalta verkosto-teknologia mahdollistaa myös arjen tasolla tapahtuvien vertaismuotoisten toimintojen tehostumisen ja leviämisen, mistä osoituk-sena käy aikapankkien toiminta tai avoimien ohjelmistojen käyttö vapaassa sivistystyös-sä. Tässä saatamme todistaa ensi askeleita “vertaistalouden kiertokulusta”. Siinä eri vertaistuotannon muodot ja organisaatiot verkostoituvat ja ruokkivat vertaistalouden kasvua kapitalismin sisällä.

Yritysmaailmassa kiinnostus kohdistuu erityisesti niin sanottuihin avoimiin innovaa-tioihin. Näillä tarkoitetaan toimintamalleja, joissa yritys tai vaikkapa kaupunki osallistaa erilaisia yhteisöjä ideoimaan ja suunnittele-maan tuotteita tai projekteja. Asiantuntijan rooliksi saattaa jäädä pelkkä vastuullisena koordinaattorina toimiminen.

Vertaistuotannossa ei siis ole kyse yk-siselitteisesti joko “hyvästä” tai “pahasta”. Kyse on yhteisöllisestä voimavarasta, jonka käytöstä käydään tänään kamppailua yh-täältä solidaaristen, toisaalta uusliberaalien voimien välillä. Juridisesti kyse on “kolman-nesta omistusmuodosta”, joka esimerkiksi roomalaisessa oikeudessa eroteltiin yksityi-sestä ja valtiollisesta nimityksellä res com-munes, ja joka voidaan suomentaa vaikkapa yhteisomistukseksi.

Yhteisötaloudessa ei tavoitella en-sisijaisesti voittoa

Yhteisötaloudella tarkoitetaan osuuskun-tien, yhdistysten, keskinäisten yhtiöiden ja säätiöiden harjoittamaa taloudellista toi-mintaa. Kyse on toisin sanoen taloudelli-sesta toiminnasta, jossa yhteisön jäsenten saama hyöty on liiketaloudellista voittoa tär-keämpää.

Toiminnasta mahdollisesti kertyvä voitto käytetään toiminnan kehittämiseen, yhtei-sesti asetettujen päämäärien edistämiseen tai se jaetaan yhteisön jäsenille. Lisäksi yhteisötalouden keskeinen piirre on de-mokraattinen päätöksenteko. Esimerkiksi osuuskunnissa ja yhdistyksissä jokaisella jäsenellä on yksi ääni omistusosuuden suu-ruudesta riippumatta.

Yhteisötalouden käsite tunnetaan Suo-messa kuitenkin heikosti. Viime vuosina keskustelu yhteisötaloudesta on vilkastunut osittain Euroopan unionin piirissä noussei-den ja yhteisötaloutta puoltaneiden kannan-ottojen myötä.

Yhteisötaloutta ei kuitenkaan voi pitää pelkästään EU-lähtöisenä aloitteena. Kes-kustelu yhteisötaloudesta alkoi jo vuonna 1830 Ranskassa. Tuolloin yhteisötalous näh-tiin markkinoiden tuottamia ongelmia tasa-painottavana tekijänä. Toisaalta yhteisötalo-us kytkeytyi vahvasti kehittyvään osuustoi-mintaliikkeeseen, jonka juuret olivat arjen käytännöllisissä ongelmissa. Esimerkiksi ensimmäiset osuuskaupat syntyivät kulutta-jien vastaliikkeenä epäeettisesti toimineille kauppiaille.

Yhteisötalouden on huomattu vahvis-tuvan erityisesti sosioekonomisten kriisien aikana. Uusin yhteisötalouden aalto alkoi Euroopassa 1970- ja 1980-luvuilla vastauk-sena kasvaneeseen rakennetyöttömyyden ja hyvinvointivaltion ylikuormittumisen ongelmiin. Myös Suomessa on perustettu 1990-luvulta alkaen uusia pienosuuskuntia, joissa tavoitteena voi olla esimerkiksi jäsen-ten työllistyminen, laajakaistayhteyksien ulottaminen maaseudulle tai lähipalvelujen turvaaminen yhteisöllisesti omistettujen osuuskuntien kautta.

Taloudellinen toiminta on aina myös kiinnittynyt tiettyyn sosiaaliseen ympäris-töön, joka osaltaan ohjaa ja suuntaa toi-mintaa. Kuten todettua, monet perinteiset, aikoinaan vallitsevia käytäntöjä kyseenalais-taneet osuuskunnat ovat kilpailutalouden paineissa kasvaneet jättiläisiksi ja menettä-neet osan alkuperäisestä erityislaadustaan.

Keskustelussa on toistunut huoli siitä, että Euroopan unionin sisämarkkinalainsää-däntö ja kilpailulainsäädännön tulkinnat ei-

6 Kantti 1/2011

vät riittävän hyvin tunnista yhteisötalouden toimijoiden erityisluonnetta. Jos taloudesta puhutaan vain kilpailutalouden termeillä, on vaarana, että taloudellisen toiminnan kaikkia ulottuvuuksia ei tunnisteta. Tällöin uhkana on toiminnan monipuolisuuden heikkeneminen ja yhteisötalouden rajautu-minen marginaaliseksi ilmiöksi.

Keskustelu yhteisötaloudesta kiinnittää huomion taloudellisen toiminnan moniulot-teiseen luonteeseen. Kaikki taloudellinen toiminta ei suinkaan ole itsekkyyteen ja voi-ton maksimointiin tähtäävää. Se voi perus-tua yhteisöllisiin ja hyvinvointia kohentaviin tavoitteisiin.

Jukka Peltokoski on sosiologi ja vapaa tut-kija, Tero Toivanen työskentelee tutkijana ja opettajana, Hanna Moilanen toimii pro-jektitutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

7 Kantti 1/2011

Stadin aikapankki – solidaarista vaihtoa

Ruby van der Wekken

Stadin aikapankki, joka aiemmin tunnettiin nimellä Kumpulan vaihtopiiri, perustettiin lokakuussa 2009. Sittemmin aikapankkiin on liittynyt yli 600 jäsentä ja kahdeksan-toista aikapankkia on perustettu eri puolille Suomea. Aikapankissa jäsenet vaihtavat keskenään palveluja ajan toimiessa vaih-don yksikkönä. Tunnin mittainen suoritus mitä tahansa palvelua vastaa aikapankissa tiettyä aikavaluutan määrää, Stadin aika-pankin tapauksessa yhtä tovia. Stadin ai-kapankissa vaihdettiin vuonna 2010 noin 760 tovia.

Uudet suomalaiset aikapankit toimivat internet-pohjaisesti osana Etelä-Afrikassa perustettua ja kehitettyä kansainvälisesti toimivaa Community Exchange Systems (CES) -verkostoa. Aikapankit ovat itses-sään paikallisia, mutta maailmanlaajuises-ti yhteydessä toisiinsa yhteisövaluuttojen välityksellä. Vaihdetut palvelut voivat olla esimerkiksi lastenhoitoa, puutarhatyötä, leipomista, kieli- tai käsityötunteja tai vaik-kapa avustusta ongelmanratkaisussa.

Aikapankki on yhdysvaltalaisen Edgar Cahnin 1960-luvulta lähtien kehittämä kan-sainvälinen konsepti, jossa keskeistä ovat tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden arvot. Aikapankin avaamassa vaihtoehtoi-sessa taloudellisessa tilassa jokainen voi saavuttaa henkilökohtaista etua ryhtymällä antavaksi ja tarpeelliseksi koetuksi osapuo-leksi. Aikapankki rakentaa yhteisöllisyyttä.

Yksityisten henkilöiden lisäksi aika-pankkiin voivat listautua myös organi-saatiot ja yhteisöt. Esimerkiksi erilaiset kolmannen sektorin organisaatiot voivat ai-kapankin kautta jakaa resursseja ja taitoja. Myös esimerkiksi koulut ja päiväkeskukset sekä muut vastaavat toimijat voivat osallis-tua aikapankkitoimintaan.

Näkemykseni mukaan toimiessaan kansalaisten ja yhteisöjen osallistamisen ja voimauttamisen välineenä ruohonjuuri-

tasolla, aikapankkitoiminta voi saavuttaa vielä suurempaa merkitystä yhtyessään so-lidaarisuustalouden ideoihin. Solidaarisuus-talouden ideaa on kehitetty 1980-luvulta lähtien erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja myöhemmin Maailman sosiaalifoorumin puitteissa. Aiheesta kirjoittava Ethan Miller kuvailee vuonna 2004 julkaistussa Solida-rity Economics, Strategies for Building New Economies -teoksessa solidaarisuustaloutta “ruohonjuuritason yhteisötaloudeksi, joka toimii maailmanlaajuisesti saattaen yhteen tuhansia paikallisia vaihtoehtoja, luoden laajoja, näkyviä ja luovia vastarinnan ver-kostoja sellaiselle taloudelle, jossa voittoja tavoitellaan kaiken muun kustannuksella”.

Aikapankkitoiminnan ydinarvot tasa-arvoisuus ja vastavuoroisuus näyttävät olevan sopusoinnussa ja yhteen sovitetta-vissa solidaarisuustalouden vaalimisen ja kehittämisen kanssa. Aikapankit voivat toi-mia solidaarisuustalouden toimijoita yhdis-tävinä ja siten myös vahvistavina välineinä. Ranskassa ja Saksassa on jo olemassa esi-merkkejä aikapankeista, jotka yhdistävät lähiseutujen naapurustojen ruokapiirejä ja luomuviljelijöitä Community Supported Ac-riculture -verkoston puitteissa. Sen lisäksi, että aikapankit vahvistavat ruoan eettistä ja paikallista luomutuotantoa, ne tuovat luomuruoan yhä useampien saataville. Täl-lä on puolestaan välitöntä merkitystä glo-baalin ruoantuotannon ja luonnon voima-varojen käyttön kannalta.

Aikapankkitoiminta luo mahdollisuuk-sia myös muunlaisille verkostoitumisille. Solidaarisuustalouden puitteissa operoiva aikapankkitoiminta mahdollistaa yhteistuo-tannon, jossa yksilöiden, perheiden ja jär-jestöjen tarpeet kohtaavat tasa-arvoisessa ja vastavuoroisessa hengessä.

http://stadinaikapankki.wordpress.com/

8 Kantti 1/2011

Kapinakahvia Tampereelta

Janne Hernesniemi

Tamperelaisen kahvila Hertan toimin-nassa yhdistyvät luontevasti kulttuuri ja politiikka. Osuuskuntamuotoista kahvilaa ei kuitenkaan pyöritetä idea-lismin voimin. Taustalla toimii joukko sitoutuneita aktiiveja, jotka kokemuk-sesta tietävät, että toimiva osuuskunta rakentuu kestävän talouden varaan.

Jaana Pirkkalainen ja Jouni Sirén ovat molemmat olleet mukana Hertan toimin-nassa alkumetreiltä saakka. Pirkkalainen on osallistunut osuuskuntatoimintaan jo ennen Herttaa ja Sirén työskentelee Hertan lisäksi kääntäjänä toisessa työosuuskunnassa.

Hertan pelkistetyt mutta viihtyisät tilat sijaitsevat Tampereen keskustassa Näsilin-nankadulla. Tarjolla on reilunkaupan kah-

via, kotitekoista ruokaa ja keskiolutta. Her-tan taustalla toimii Tampereen Punainen Osuuskunta, joka kahvilan lisäksi organisoi myös työosuuskuntaa.

Kahvilan ja osuuskunnan ympärillä toi-mivia ihmisiä yhdistää halu tukea yksilöi-den ja yhteisöjen omaehtoista toimintaa ja rakentaa vireää kaupunkikulttuuria. Myös kapitalismikriittisyys on merkittävä motiivi toiminnalle.

Osuuskunnan synty

Ajatus osuuskuntamuotoisen kahvilan pe-rustamisesta heräsi Pirkkalaisen mukaan jo keväällä 2006. Tuolloin Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osaston jäsenet kokoon-

Jaana Pirkkalainen ja Jouni Sirén Tammerkosken äärellä.

Kuva: Janne Hernesniemi

9 Kantti 1/2011

tuivat pohtimaan vaalikahvilan perustamis-ta. Vaalikahvilan sijaan Pirkkalaisen mieles-sä syntyi ajatus vaihtoehtokahvilasta, joka kokoaisi yhteen erilaisia kapitalismikriittisiä toimijoita sekä tarjoaisi estradin marginaali-semmalle kulttuurille, joka jatkuvasti joutuu kamppailemaan näkyvyydestä kaupunkiti-lassa.

Elokuussa 2006 perustettiin Tampereen Punainen Osuuskunta, joka samantien otti tehtäväkseen kahvilalle sopivan toimitilan etsimisen. Perusteellisen kartoituksen jäl-keen Hertta aukaisi lopulta ovensa Tamme-lassa Pikilinnantalossa keväällä 2008, jossa se ehti toimia puolisentoista vuotta ennen muuttoa keskustaan. Lupaavasti käynnisty-nyt toiminta uudessa kiinteistössä keskeytyi kuitenkin vesivahinkoon viime uudenvuo-den aattona. Remontin jälkeen Hertta on jälleen avannut ovensa yleisölle kuluvan ke-vään huhtikuussa.

Perinteisen kahvilan ja baarin lisäksi Hertan seinät pitävät sisällään vaihtuvan kuvataidenäyttelyn, jonka kuratoinnista vastaa Hesarin kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Keikkojen, runotapahtumien ja elokuvailtojen ohelle Hertassa järjeste-tään keskustelutilaisuuksia ja kokouksia. Myös pienimuotoinen levydistro on perus-teilla. Pirkkalainen on myös itse juontanut Hertassa kokoontuvaa dialogikahvilaa, jossa keskustelua on käyty ajankohtaisista poliit-tista kysymyksistä.

Aatteellinen mutta avoin

Hertta työllistää vakituisesti kaksi kokopäi-väistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Tal-kooväkeä on avustamassa kiireisimpinä ai-koina. Kahvilan lisäksi Tampereen Punainen Osuuskunta toimii myös pienimuotoisena työosuuskuntana luoden näin työmahdolli-suuksia osuuskunnan kaikille kahdellekym-menelle jäsenelle.

Jäsenyys ei ole kuitenkaan edellytys toi-mintaan osallistumiselle, eikä osuuskunta ole myöskään millään lailla puoluesidonnai-nen.

- Alusta asti tavoite ja ajatus on ollut enemmän yhdistää kuin sulkeutua raja-aito-

jen sisälle, puolueen tai jonkin muun organi-saation. Me halutaan olla mahdollisimman avoimia. Hertta on aatteellinen mutta avoin, Pirkkalainen summaa.

Hertan aktiivien mukaan kahvilan lie-peillä toimii monenlaista väkeä. Tapahtumia ja toimintaa ovat olleet järjestämässä erilai-set kansalaisjärjestöt ja ryhmät kuin puolue-aktiivitkin. Pirkkalaisen ja Sirénin listasta löytyvät niin Maan ystävät, Greenpeace, Zeitgeist ja Oikeutta Eläimille, kuin myös Vasemmistoliitto, Vihreät ja SKP:n väki, anarkisteja unohtamatta. Myös Tampereen yhteiskunnallinen opisto ja verkkolehti Me-gafoni ovat järjestäneet tapahtumiaan Her-tassa.

- Vaikkakaan me ei olla puoluepoliitti-sesti sitoutuneita on Hertta poliittinen pro-jekti, ja osuuskunta myös. Toisaalta me yri-tetään luoda toisentyyppistä tilaa, jossa on mahdollista toteuttaa juttuja, joita ei muual-la pysty, Pirkkalainen toteaa.

Kahvia ja solidaarisuutta

Hertan toiminta pohjautuu Pirkkalaisen sanoin yleisvasemmistolaisille tasa-arvon, kansainvälisen solidaarisuuden ja oikeuden-mukaisuuden arvoille.

Mutta Hertassa on kysymys myös yhtä lailla arjen tasolla vaikuttavasta kulttuuripo-liittisesta projektista. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa pyritään konkretisoimaan käy-tännöissä. Tilaisuuksiin ei ole yleensä pää-symaksuja. Esiintyjille korvataan kulut ja tarjotaan ylläpito. Toisaalta osuuskunta tar-joaa jäsenilleen myös helpotusta koettuun toimeentulon ja työn epävarmuuteen.

Hertta kuuluu myös niihin harvoihin ja valittuihin kahviloihin, jotka ovat tietoisia myymänsä kahvin alkuperästä. Osuuskunta on mukana pohjoismaalaisessa kahvin maa-hantuontikollektiivissa, joka tuo maahan Meksikosta tilattua zapatistikahvia, Pirkka-lainen kertoo.

Suomeen saapuvat kahvipavut ostetaan meksikolaiseen zapatistien kapinaliikkee-seen kuuluvalta pienviljelijöiden osuuskun-nalta. Chiapasin ylängöllä viljellyt kahvipa-vut paahdetaan Tampereella. Kahvi on luon-

10 Kantti 1/2011

nonmukaisesti ja reiluin periaattein viljeltyä, vaikka sillä ei ole luomu- eikä reilun kaupan sertifikaatteja.

Aatetta ilman idealismia

Pirkkalaisen mukaan kahvilaa perustetta-essa jo alusta asti oli selvillä, että kyse olisi nimenomaan osuuskunnasta. Pirkkalainen muistuttaa, että muista yritysmuodoista osuuskunnan erottaa ennen kaikkea demo-kraattinen jäsen ja ääni -periaate. Osuus-kunnassa jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus omistusosuuksista riippumatta.

Pirkkalaisen mukaan osuuskuntamuo-dosta sinänsä ei ole etua tai haittaa kilpail-taessa markkinoilla. Osuuskunta on yritys muiden joukossa.

- Osuuskunta on yritysmuotona va-paampi ja demokraattisempi, mutta se on kuitenkin yritys. Ja kun yritystä lähdetään pyörittämään, pitää lähteä pitkäjänteisesti talous edellä, eikä pelkästään idealismi edel-lä, Pirkkalainen kiteyttää.

Aatteellisen osuuskunnan kannattaa Pirkkalaisen mukaan kiinnittää huomiota siihen, mistä rahoitus toiminnalle hanki-taan, ja millä ehdoilla. Rahoitus on merkit-tävin osuuskunnan toimintaan vaikuttava ulkopuolinen tekijä. Myös osuuskunnan kokoa kannattaa pohtia. Laajaa osuuskun-taa saattaa olla vaikea hallita, mutta myös suljettu osuuskunta voi aiheuttaa harmaita hiuksia, jos yrityksen jäsenten välit sattuvat tulehtumaan.

- Sääntöjä kannattaa miettiä: ketä hy-väksytään jäseniksi, millä tavalla hyväksy-tään uusia jäseniä ja miten suojellaan alku-peräistä ideaa. Myös rahoitus on yksi tapa suojella alkuperäistä ideaa.

Pirkkalaisen mukaan osuuskuntaa pe-rustettaessa pelkkä hyvä meininki ja toveri-henki ei riitä.

- Kun idealismin kanssa lähdetään liik-keelle, niin ihmiset eivät halua miettiä tällai-sia asioita, halutaan olla kivoja. Kaikki pitää dokumentoida, kaikesta pitää olla selkeät sopimukset. Nämä ovat aatteellisen osuus-kunnan isoja juttuja, jotka kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Ei pidä

kuvitella, etteikö niitä riitoja tulisi jossain vaiheessa.

Ja kun baaria pyöritetään tulee lupa-asiat hoitaa ajallaan. Ravintolayrittäjällä ei voi olla epäselvyyksiä missään, muuten vi-ranomaiset puuttuvat peliin. Myös vastuu-alueet on jaettava selkeästi.

Hertalla ei kilpailijoita

Sirén muistuttaa, ettei hyvää tarkoitusta pal-veleva kahvilakaan pysy pystyssä ilman os-tohaluista asiakaskuntaa.

- Vaikka olisi olemassa selkeä kohde-ryhmä, niin hyvin pieni porukka tulee hyvää hyvyyttään ja silkasta solidaarisuudesta kal-jaa juomaan tai kahville. Vaikka paikka tun-tuisi omalta, niin aika harvalla on sellainen elämäntyyli, että notkuttaisiin kahvilassa. On vaikea luoda yhteisöä, joka tulisi luon-nostaan säännöllisesti, Sirén muistuttaa.

Hertta näyttää kuitenkin onnistuneen löytämään oman kohderyhmänsä. Toisaalta toista Hertan kaltaista kulttuurikahvilaa ei Tampereella ole, eikä se siksi varsinaisesti kilpaile muiden kuppiloiden kanssa. Sirénin ja Pirkkalaisen mukaan ideaa saa vapaasti kopioida muillekin paikkakunnille – kunhan ei tavoitella voittoa.

Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton tiedottajana.

11 Kantti 1/2011

Uulu kuuluu ja innostaa

Sini Salmenjoki

Kulttuuriosuuskunta Uulu on suoma-laiseen kansanmusiikkiin ja maail-man musiikkikulttuureihin keskitty-nyt osuuskuntamuotoinen yritys.

Tapasin Uulun hallituksen puheenjohtajan Lari Aaltosen Tampereen Pispalan puu-taloalueen katveessa, missä Uulun viihtyisät tilat sijaitsevat.

Lari kuvailee Uulun historiaa ja aloittaa kertomuksensa ajasta ennen osuuskuntaa. Eletään vuotta 2002. Kolme musiikista kiin-nostunutta nuorta pohtii Haarlan palatsissa, musiikille hedelmällisessä ympäristössä, miksei musiikkia voisi opettaa niin, että nau-tinto musiikkiin säilyisi. Päätetään perustaa yhdistys, jonka avulla halutaan tarjota ihmi-sille mahdollisuus opiskella musiikkia – ja nauttia siitä.

Uulun yhtenä toiminta-ajatuksena oli, ja on edelleenkin, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus musiikin oppimiseen. Tähän toiminta-ajatukseen liittyy myös se, että Uu-

lussa ei haluta jaotella ihmisiä arvottavasti musikaalisiin ja epämusikaalisiin.

Yhdistyksestä osuuskunnaksi

Toimittuaan noin vuoden ajan yhdistyspoh-jalta Uulun jäsenillä heräsi tarve miettiä muita toimintamuotoja. Toiveena oli pe-rustaa yritys, joka toimisi kuten yhdistys, joten päädyttiin perustamaan osuuskunta. Osuuskunnassa ideologia ajaa taloudellisten tavoitteiden ohi.

Kulttuuriosuuskunta Uulun perustamis-ilmoitusta oli allekirjoittamassa 17 jäsentä. Alkuvuosina mukaan otettiin uusia jäseniä ja osuuskunnan jäsenmäärä oli suurimmil-laan 25. Järjestettiin työpajoja, konsertteja ja koulutuksia lapsille.

Lähes kaikessa tekemisessä oli vahvasti läsnä vuorovaikutteisuus ja itsekokeminen sekä tekeminen. Toimintaa oli paljon, mikä näkyi myös työmäärässä.

Lari Aaltonen improvisoi Uulun tiloissa Pispalassa.

Kuva: Sini Salmenjoki

12 Kantti 1/2011

Vuonna 2007 tehtiin päätös siitä, että toi-minnan jatkuvuuden ja mielekkyyden kan-nalta olisi osuuskunnan jäsenmäärää pie-nennettävä. Lari kertoo, että osuuskuntalai-silta päätettiin kysyä suoraan, ketkä jäsenistä todella kykenevät sitoutumaan toimintaan. Jäljelle jäi seitsemän osuuskuntalaista, jois-ta neljä työskentelee tällä hetkellä päätoimi-sesti Uulussa. Uulussa toimii pääasiassa et-nomusikologeja, eli musiikin tutkijoita.

Larin mukaan osuuskunnan jäsenmää-rän supistumisen jälkeen ihmisten sitoutu-minen, sekä yhteinen tahto toiminnan pyö-rittämiseen nousi esille. Kokouksia pidettiin ihmisten kodeissa, sillä raha haluttiin sijoit-taa palkkoihin eikä toimistotiloihin. Toi-minnan laajentuessa syntyi tarve yhteiselle tilalle, jossa voisi kokoontua. Lopulta sopi-vat tilat löytyivät omakotitalosta Tampereen Pispalasta, jossa Uulu toimii myös nykyään. Omakotitalon joustavat neliöt mahdollista-vat sen, että saman katon alla voivat toimia yhdessä niin yritys, tutkijat ja muusikot kuin kirjastokin.

Monimuotoista toimintaa

Edellinen vuosi on ollut Uulun toiminnassa vilkas: noin 13 000 ihmistä on kaikkiaan ol-lut tekemisissä Uulun kanssa. Uulu järjestää koulutuksia ja musiikkityöpajoja, erityisesti lapsille ja nuorille. Taustalla on ajatus sovel-taa akateemisesti hankittua tietoutta, sekä tarjota kaikille mahdollisuus musiikin koke-miseen ja tekemiseen.

Työpajojen ohella on ryhdytty järjes-tämään lyhytkursseja, muun muassa runo-laulusta ja jouhikoista. Koulutustoiminta toteutetaan osittain yhteistyössä Maailman musiikin keskuksen kanssa.

Uulussa toimii myös suomalaisugrilai-siin perinnesoittimiin erikoistunut soitinra-kentaja Juhana Nyrhinen. Soitinrakenta-misen avulla halutaan elvyttää suomensu-kuisten soittimien rakentamista. Nyrhisen valmistamia soittimia myös myydään eteen-päin.

Toisaalta Uulun kautta on myös mah-dollista vuokrata soittimia. Uulun soitinko-koelma on yksi Suomen laajimpia. Soittimia

on saatu lahjoituksina, ostettu Suomessa vierailevilta muusikoilta sekä kerätty ympäri maapalloa kenttätyömatkojen yhteydessä. Lisäksi Uulun oma soitinrakentaja Nyrhinen on valmistanut kokoelmaan suomalaisia ja suomensukuisten kansojen perinnesoitti-mia.

Uulun soittimet eivät värjöttele vitrii-neissä, sillä miltei kaikki soittimet kiertävät ohjaajien ja esiintyjien mukana ympäri Suo-mea erilaisissa tilaisuuksissa. Soittimia pää-see myös kokeilemaan Uulun järjestämillä teemakohtaisilla soitinradoilla. Soitinradal-la voi kokeilla erilaisia soittimia, kuunnel-la musiikkinäytteitä, oppia laulunpätkiä ja tanssia tai kuunnella tarinoita.

Uululaisia ei voi syyttää toimettomuu-desta. Kaiken muun toiminnan ohella Uu-lulla on oma levy-yhtiö ja ohjelmatoimisto. Vuonna 2010 perustettu Uulu Records on jo julkaissut useita levyjä. Julkaisuihin on kuulunut muun muassa lastenmusiikkilevy Elämä on yhtä juhlaa, jonka lapset ovat it-set tehneet ja nauhoittaneet yhdessä Uulun muusikoiden kanssa, sekä tansanialaisen Za-wose Five -yhtyeen levy Dunia ya sasa. Oh-jelmapalvelujensa kautta Uulu puolestaan välittää muusikoita erilaisiin tilaisuuksiin.

Sosiaalisen pääoman jakamista

Larin mukaan yksikään työpäivä ei ole Uu-lussa samanlainen. Lari kertoo, että Uulun toiminnassa korostuu yhteisöllisyys, osal-listava toiminta, sekä itseymmärtämisen ja löytämisen kautta tapahtuva oppiminen. Uulu on sosiaalisen pääoman jakamista.

- Ei ole kyse pelkästään musiikkikas-vatuksesta, vaan yhteiskunnan kulttuurisen moniarvoisuuden kasvattamisesta. Musiikki on yksi metodi yhteiskunnallisten kysymyk-sien purkamiseen, Lari Aaltonen kiteyttää.

Lisätietoja Uulusta voit käydä katsomassa osoitteessa www.uulu.fi

Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton kulttuurituottajana.

13 Kantti 1/2011

Vertaistalous ja yhteisötalous – alustavia huomioita

Pekka Pättiniemi

Artikkelissa vertaillaan Suomessa esi-tettyjä vertaistuotannon ja vertaista-louden ideoita olemassa olevaan yh-teisötalouteen, toisin sanoen osuus-kuntiin, taloudellista toimintaa har-joittaviin yhdistyksiin ja keskinäisiin yrityksiin.

Vertaistalous

Viime aikoina Suomessa on käyty kiihkeää keskustelua vertaistaloudesta ja -tuotannos-ta. Keskustelu näyttää saaneen alkunsa Wi-kipediaa sekä avointa lähdekoodia käsittele-vistä kirjoituksista. Toinen ilmeinen lähde on ”commons” keskustelu. Englannin kielen sana commons tarkoittaa esimerkiksi yhteis-metsää, yhteislaidunta tai muuta yhteisessä käytössä ollutta tai olevaa tuotannollista te-kijää. Sanalla on myös sellaisia merkityksiä kuten kansanomainen, rahvas, tavallinen jne.

Vertaistuotannon historiallisiksi juurik-si on katsottu talkootyyppiset ja yhteistoi-minnalliset taloudellis-sosiaaliset hankkeet, joilla vahvistettiin yhteisön ja sen jäsenten taloudellisia mahdollisuuksia sekä yhteisön sisäistä luottamusta. Tämäntyyppisiä yhtei-siä taloudellisia yhteistoiminnan muotoja esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa historiallisissa ja nykyisissä kulttuureissa ja yhteiskunnissa.

Tuoreempi vertaistuotantoon kiinnit-tyvä ajattelu liittyy avoimen lähdekoodin ohjelmistojen tuotantoon, Wikipedian ke-hittymiseen, julkisen tilan uudelleen valtaa-miseen kansalaisten käyttöön, talonvalta-uksiin, aikapankkeihin jne. Tietoteknisten ohjelmistojen ja sosiaalisen median sekä erilaisten wiki-pohjaisten sovellusten yh-

teiskehittelyä voi pitää talkoiden tapaisena tuotannollisena toimintana, ja näiden alus-tojen korvauksetonta käyttöä yhteisten tilo-jen hyödyntämisenä.

Vertaistuotanto on huomattu myös val-tavirran keskusteluissa, joissa sille etsitään paikkaa paikalliselta tasolta ja periferiasta muiden uusien yrittämisen tapojen kanssa.

Sitran verkkosivuilla Suomen elinvoi-man lähteet -raporttia käsittelevässä tie-dotteessa todetaan: ”Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintata-pojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiope-säkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.”1 Ajatuspaja e2 puolestaan nä-kee vertaistuotannon koskevan sosiaali- ja terveyspalveluja ja sopivan erityisen hyvin hyvinvointipalvelujen paikalliseen tuottami-seen.2

Yleisemmin vertaistalouden ongelmak-si on esitetty itsekästä voiton tavoittelua ja siitä johtuvia yhteisalueiden tai tuotanto-välineiden väärinkäyttöä sekä tavallisten kansalaisten osaamattomuutta tuotannon kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Siksi on tärkeää pohtia miten vertaistuotanto ja muu vertaistalous voisi kehittyä ja välttää odo-tetut vaikeudet ja muodostua siten osaksi kansalaisten toimeentulon ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja kehittämistä.

Verkkolehti Revalvaatiossa julkaistussa artikkelissa ”Vertaistaloutta rakentamaan – lähtökohtia commons-perustaiseen yhteis-kuntaan”3 on käsitelty toimivan vertaista-louden edellytyksiä. Niitä ovat muun muassa yhteisö taloudellisen toiminnan perustana, yhteisön jakamat säännöt ja sen jäsenten vä-linen solidaarisuus, kertyneiden varantojen

14 Kantti 1/2011

säännelty käyttö sekä taloudellisen toimin-nan lähteminen yksilöiden materiaalisista tarpeista.

Eräs vertaistalouden osa ovat aikapan-kit. Iikka Lovion mukaan aikapankeissa ”käyttäjät vaihtavat keskenään palveluita, joiden vaihtoa mitataan aikaan sidotun pai-kallisvaluutan avulla. Periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä ar-vokkaita. Toisen jäsenen auttamiseen käy-tetty aika oikeuttaa vastaanottamaan saman verran toisen jäsenen aikaa”.4

Vertaistuotantoon liittyvä idea on myös kuluvan vuoden alusta Suomessa toiminut vertaisrahasto, joka pyrkii yksityisten hen-kilöiden lahjoitusten avulla rahoittamaan yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimuk-sia.

Jyväskylän yliopistossa tutkijana toi-mivan Mikko Jakosen artikkelissa5 tode-taan, että vertaistuotanto tarvitsee sellaista lainsäädäntöä tuekseen, joka mahdollistaisi sen olemuksen, tuotteiden säilymisen va-paana, yhteiskäytössä ja ilmaisina. Sosiaa-lipoliittisesti vertaistuotannosta on tulossa oikeiston ase vahvan julkisen sektorin pur-kamiseen, mutta ”kehittyessään ja voimis-tuessaan vertaistuotanto voi osoittaa tien ulos kriisiytyvästä kapitalismista”. Edelleen Jakonen toteaa: ”Ennen kaikkea vertaistuo-tanto voi johtaa ulos työn kriisistä, sillä ih-misten työ on mielekästä ja merkityksellistä vain ja ainoastaan silloin, kun se rakentaa, huoltaa, suojelee ja vahvistaa yhteistä maa-ilmaa”.

Yhteisötalous

Euroopan unionissa yhteisötalouden yri-tyksillä on, osana laajempaa yhteiskunnal-listen yritysten joukkoa, tärkeä merkitys sosiaalipalvelujen tuottajana ja turvallisen yhteiskunnan rakentamisessa. Euroopan yhteisön komission mukaan: ”voittoa ta-voittelemattomilla palveluntarjoajilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä on usein tärkeä asema sosiaalipalveluiden tarjoamisessa. Tämä on osoitus kansalaisaktiivisuudesta ja sillä voidaan edistää sosiaalista osallisuutta, paikallisyhteisöjen sosiaalista koheesiota ja

sukupolvien välistä solidaarisuutta.”6

Komission esittämän määritelmän mu-kaan yhteisötalouden yritysten toiminta liittyy yksityiseen (ei-julkishallinnolliseen) taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan – siis taloudelliseen toimintaan, jolla on so-siaalinen ulottuvuus ja joka pyrkii toimin-nan tulosten oikeudenmukaiseen jakoon ja kansalaisten aktiiviseen osallistumiseen sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvointinsa edistämiseksi.

Yhteisiä piirteitä yhteisötalouden yk-siköille ovat: 1) riippumattomuus valtiosta, 2) perustuminen yksilöihin, ei pääomaan (jäsen ja ääni -periaate), 3) toiminnalla on myös muita kuin taloudellisia tavoitteita.7 On tärkeää huomata, että yhteisötalouden yritykset eivät aina tai edes määritelmän mukaan aja sosiaalisia päämääriä vaan en-nemminkin yhteisöllisiä tavoitteita ja toimi-vat yhdistyksen kaltaisena organisaationa.8

Yhteisötalouden (social economy) or-ganisaatioiden esimuodoiksi on kirjallisuu-dessa esitetty käytännössä kaikissa ihmisyh-teisöissä esiintyviä perinteisiä taloudellisen yhteistoiminnan muotoja: osuustoiminnan osalta talkoita, keskinäisten yhtiöiden osalta erityisesti yhteismaita ja ainakin keskiajal-ta peräisin olevia sairauden, tapaturmien, kuolemien ja tulipalojen varalta perustettuja tukirahastoja ja -yhteisöjä. Yhdistysten talo-udellisen toiminnan, luottoliittojen ja osuus-pankkien toiminnan juuret ovat vastaavasti pyrkimyksissä turvata ja kehittää jäsenten sosiaalisesti tai taloudellisesti tärkeäksi ko-kemaa toimintaa.9

Nykyaikaisen yhteisötalouden organi-soituminen oli vastausta teollisuuskapita-lismin kehitykselle ja ongelmille, joita se

tuotti tavallisille ihmisille: maanviljelijöille, teollisuustyöläisille ja käsityöläisille. 1700-1800 -lukujen vaihteesta lähtien toteutettiin monenlaisia osuustoiminnallisia hankkeita, mutta ne kaatuivat joko ulkopuoliseen pai-nostukseen, osaamattomuuteen tai sisäisiin rikkomuksiin. Ensimmäinen tunnettu pitkä-

kuvalähde: www.sxc.hu

15 Kantti 1/2011

kestoinen osuustoimintahanke oli Rochdalen tasa-arvoisten edelläkävijöiden osuuskunta, jonka kankurit perustivat 1840-luvulla han-kimaan ja myymään jäsenilleen edullisia ja hyvälaatuisia elintarvikkeita ja muita kulu-tushyödykkeitä. Seuraavalla vuosikymme-nellä alkoi osuuspankkien ja luottoliittojen kehitys.

Rochdalen kankurit laativat toiminta-periaatteet, joiden tarkka noudattaminen on katsottu heidän menestyksensä salaisuu-deksi. Periaatteet olivat: kansanvaltainen hallinto (ääni per jäsen), avoin jäsenyys, rajoitettu pääoman korko, ylijäämän jaka-minen jäsenille sen mukaan kuinka paljon he ovat käyttäneet osuuskunnan tarjoamia palveluja, käteiskauppaperiaate, tavaroiden laatutakuu, koulutus- ja valistustyöperiaate sekä poliittinen ja uskonnollinen puolueet-tomuus.10

Nämä toimintaperiaatteet ovat edel-leen, viimeksi vuonna 1995 uudistettujen, osuustoiminnan periaatteiden keskeinen osa. Oikeastaan vain suora käteiskauppa-periaate (osamaksun kielto) ja tavaroiden laatutakuu ovat jääneet periaatteista pois tai ne on yhdistetty esimerkiksi yhteisövastuu-seen. Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n mukaan osuuskuntien perustana ovat omatoimisuuden, omavastuisuuden, demo-kratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot. Kuten perustajan-sa, osuustoimintaliikkeen jäsenet uskovat rehellisyyden, avoimuuden, yhteiskunnalli-sen vastuun ja muista ihmisistä välittämisen eettisiin arvoihin. 11

Osuustoiminta voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin ensisijaisen hyödynsaajan mu-kaan: 1) kulutusosuustoimintaan, jossa ensi-

sijainen hyödynsaaja on tuotetta tai palvelua käyttävä jäsen, 2) tuottajaosuustoimintaan, jossa ensisijainen hyödynsaaja on tavaran tai palvelun tuottaja, 3) sekä työosuustoi-mintaan, jossa ensisijainen hyödynsaaja on työntekijäjäsen.

Suomessa, joka on maailman osuus-kunnallisin maa verrattaessa osuuskuntien merkitystä kansantaloudelle tai osuuskun-tien jäsenmäärää suhteessa väestömäärään, uusi ilmiö on 1990-luvun alussa kiihtynyt, aiemmin lähes tuntemattoman työosuus-toiminnan voimakas kasvu 45 yrityksestä noin 1100 yritykseen.12 Työosuustoiminnan kasvu perustui 1990-luvulla työttömien ruu-miillista työtä tai rutiinimaista toimistotyötä tekevien henkilöiden perustamiin työosuus-kuntiin, mutta vähitellen myös kulttuuri- ja tietotekniikan aloilla toimivat henkilöt löysi-vät osuuskunnan. Kyse oli perinteisen pro-letariaatin ja myöhemmin prekaarin työvoi-man hankkeista ja halusta pystyä paremmin määrittelemään omaa työtään.

Yhteisötalouden ja vertaistalou-den yhtymäkohtia

Yhteisötalous ja vertaistalous ovat molem-mat ihmisten vastausta perustavaa laa-tua oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Osuustoiminnan kehittyminen ja sen insti-tutionaalinen muotoutuminen liittyvät tii-viisti teollisen kapitalismin syntyyn ja siitä aiheutuneiden moninaisten ongelmien rat-kaisuun. Myös keskinäisiä yhtiöitä, osuus-pankkeja, luottoliittoja (credit union) ja ta-loudellista toimintaa harjoittavia yhdistyksiä yhdistävät samat juuret. Vertaistalous ja sen ”osat” ovat yhteisöllisiä vastauksia ja oppo-sitiota kapitalismin nykyisen kehitysvaiheen tuottamiin ongelmiin.

Yhteisötalouden yrityksiä varten on Suomessa omaa lainsäädäntöä: osuuskun-talaki (ensimmäinen laki 1902) ja yhdistys-laki (ensimmäinen laki 1919). Lainsäädän-tö määrittelee toiminnan puitteita ja myös suojelee yksittäisiä toimintaan osallistuvia henkilöitä väärinkäytöksiltä. Säännöt ovat stabiileja ja niiden muuttamiseen tarvitaan tiettyjen muotoseikkojen täyttymistä ja laaja

kuvalähde: www.sxc.hu

16 Kantti 1/2011

jäsenten hyväksyntä. Vertaistaloudessa (mi-käli ne eivät ole omaksuneet osuuskunnan tai yhdistyksen sääntöjä) toimintaa pyritään sääntelemään epävirallisilla toimintasään-nöillä, sopimuksilla ja sovituilla käytännöil-lä.

Alun perin kapitalismin ja teollistumi-sen sekä työelämän epäkohtia vastaan ja niitä purkamaan perustetut osuuskunnat ja osuustoimintaliike ovat nyttemmin laajalti sopeutuneet valtavirtaan ja ne ovat joko osit-tain luopuneet yhteisöllisistä ja sosiaalisista tavoitteistaan, tai sitten näihin tavoitteisiin liittyneet osuuskuntien toiminnot on siirret-ty julkisen sektorin rahoitettavaksi ja toteu-tettavaksi. Vertaistalouden uskotaan muut-tavan työelämän pelisääntöjä työntekijä- ystävällisemmäksi ja osallistavammaksi sekä palauttavan yhteisöllisyyden ja solidaarisuu-den hyvinvointipalveluiden toteuttamiseen.

Vertaistalous ja vertaistuotanto ovat pa-lautumista yhteisötalouden juurille, heikossa asemassa olevan väestön taloudelliseen yh-teistoimintaan, jolla pyritään ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia ja toisaalta hyö-dyntämään ”ajassa” olevia mahdollisuuksia yhdessä vertaisten eli samankaltaisessa ase-massa olevien kanssa.

Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Liiton pääsihteeri.

Artikkeli perustuu Jyväskylässä 17.2.2011 Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittä-mispäivillä pidettyyn esitelmään.

Viitteet:

1. http://www.elinvoimanlahteet.fi/tiedote_kriisin_jal-keen_kohti_elinvoimaista_suomea

2. Ajatuspaja e2. 2010. Perusselvitys vertaistuotannos-ta. http://www.e2.fi/files/e2%20vertaistuotantoselvi-tys%2015.10.2010.pdf

3. http://www.revalvaatio.org/wp/vertaistaloutta-ra-kentamaan-lahtokohtia-commons-perustaiseen-yhteis-kuntaan/

4. www.mahdollista.fi/2010/09/27/aikapankit-ja-ver-taistuotanto

5. Jakonen, Mikko. ”Vertaistuotanto voi vapauttaa työn Kriisistä”. Kansan Uutisten Viikkolehti. 11.2.2011.

6. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neu-vostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. KOM 2007 (725), s.7-8.

7. Pättiniemi, Pekka. 2007. ”Yhteisötalous Suomes-sa.” Teoksessa Laurinkari, Juhani (toim.) Yhteisötalo-us – johdatus perusteisiin. Helsinki: Palmenia. s.95; Defourny, Jacques & Develtere, Patrick. 1999. ”The social economy: the worldwide making of a third sec-tor”. Teoksessa Defourny, Jacques. Delvetere, Patrick. & Fonteneau, Bénédicte. L’économie sociale au Nord et au Sud. De Boeck et Larcier: Paris, s. 16.

8. Gautier, Jean. 2009. ”The main governance charac-teristics of worker cooperatives in the light of the social enterprise phenomenon.” Teoksessa Roelants, Bruno (toim.). Cooperatives and social enterprises – Gover-nance and normative frameworks. CECOP: Brussels, s. 34-36.

9. Laurinkari, Juhani. 2007. Yhteisötalous - johdatus perusteisiin. Palmenia: Helsinki. s. 33-39; Pättiniemi, Pekka. 1994. Yritetään yhdessä. Uusosuustoiminnan opas. KSL: Helsinki, s. 5-9.

10. Laurinkari 2007, s. 41.

11. http://www.pellervo.fi/aate/osuust_periaatteet.pdf

12. Pättiniemi 2007, s. 113.

17 Kantti 1/2011

Yhdessä olemme voimakkaampia!

Anna Kirstinä

Aktiivinen ammattiyhdistysliike on eläväinen kansanliike, jossa toimii si-toutuneita, asialle omistautuneita ih-misiä. Heidän halunsa ajaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta on kullanar-voista ammattiliitoille.

Nämä ihmiset antavat osaamistaan ja ai-kaansa vapaaehtoisesti ammattiosastojen käyttöön. Mikä saa heidät käyttämään va-paa-aikaa juuri ammattiosastotoimintaan?

Kysyimme asiaa kahdelta tulisielulta, Ritva Toloselta ja Asko Peltolalta, jotka molemmat ovat Suomen Elintarviketyöläis-ten Liiton, tuttavallisemmin ”Sellin”, aktii-veja ja työpaikkojensa pääluottamusmiehiä.

Ritva on töissä Valiolla ruokalatyönteki-jänä ja toimii Oulun Elintarviketyöntekijöi-den ammattiosasto 004:n puheenjohtajana. Asko puolestaan työskentelee lihanleikkaaja-na Pietarsaaressa Snellmanin Lihanjalostus Oy:ssä. Hän on toiminut ammattiosastonsa, Pedersöre livsmedelsarbetare 006 rf:n, sih-teerinä noin yhdeksän vuotta.

Työ liikkeessä

Sen lisäksi, että Ritva on työpaikkansa Vali-on pääluottamusmies, on hän myös työsuo-jeluvaltuutettu. Näiden tehtävien lisäksi hän istuu myös Sellin liittohallituksessa ja liiton Pohjois-Suomen Aluejärjestön hallituksessa. Ammattiosaston ruohonjuuritason vaikutta-misen rinnalla Asko toimii Sellin liittohalli-tuksen varajäsenenä.

Ritva ja Asko ovat toimeliaita myös am-mattiosastonsa ulkopuolella. Luottamusteh-tävien ohella aktiiveja yhdistää yhteisölliset vapaa-ajan harrastukset.

- Vapaa-ajan harrastuksissa olen aina

halukas olemaan mukana talkoissa ja muus-sa yhteisessä toiminnassa, Ritva kertoo.

Ammattiyhdistystoiminnan ohella Asko toimii moottoripyöräkerho MC Club Här-män puheenjohtajana ja Alahärmän Metsäs-tysseuran sihteerinä.

- Pohjanmaan Rauhanturvaajissa sekä Alahärmän reserviläisissä olen mukana myös, mutta en aktiivisesti koska tunnit vuorokaudessa jo siinä kohti loppuvat.

Työelämän kehittäminen

Työelämään vaikuttaminen, yhteisöllisyys ja itsensä kehittäminen ovat asioita, jotka

Ammattiyhdistysaktiivi Asko Peltola

18 Kantti 1/2011

motivoivat toimimaan ammattiyhdistysliik-keessä.

- Ammattiosastossa toimiminen on an-tanut minulle uusia näkemyksiä työelämän kehittämiseen. Saan kehittää yhdessä mui-den jäsenten kanssa työelämää paremmak-si alati muuttuvassa työympäristössä. Olen saanut myös paljon uusia ystäviä, Asko tii-vistää.

Myös Ritvalle ammattiyhdistystoimin-taan liittyvä sosiaalisuus on tärkeää, sivis-tyksellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuu-den ohella.

- Ammattiosastossa pystyn kehittämään itseäni. Tärkeää on myös se, että pystyn vai-kuttamaan minulle tärkeisiin asioihin.

Sekä Ritvan että Askon ammattiosas-tot ovat mukana Kansan Sivistystyön Liiton järjestämässä Uusi ote -koulutuksessa, joka tähtää järjestöjen, tässä tapauksessa ammat-tiosastojen, toiminnan kehittämiseen niiden omien tarpeiden pohjalta. Vaikka Uusi ote -koulutuksessa keskeistä on nimenomaan ammattiosaston toiminnan konkreettinen kehittäminen, on koulutuksella Ritvan mu-kaan myös itseisarvoa.

- Koulutuksen avulla elämänkatsomus ja ajattelumaailma laajenevat.

Yhdessä vaikuttaminen

Ritvan mukaan toimiva ammattiosasto on avoin, reilu ja ulospäin suuntautuva.

- Ammattiosastossa toimiminen on yh-teisten asioiden hoitamista – niitä hoitaa in-nostunut ja motivoitunut porukka yhdessä. Silloin syntyy hyvä ”Me-henki”. Tärkeintä on ajaa jäsenistön asioita ja etuja, Ritva ki-teyttää.

Vaikka edunvalvonnalla on luonnolli-sesti keskeinen asema ammattiosaston toi-minnassa, epämuodollisen yhdessä tekemi-sen merkitystä ei sovi vähätellä.

- Ammattiosaston toiminta on parhaim-millaan, kun saamme jäsenemme mukaan vaikuttamaan työelämän kehittämiseen yh-dessä. Ja välillä koko perheenkin mukaan rentoutumaan vapaa-ajan toiminnan mer-keissä, Asko kertoo.

Sekä Asko että Ritva näkevät vapaa-

ehtoistoiminnalla olevan yhteiskunnallista merkitystä. Yhdessä tekeminen on myös yh-dessä vaikuttamista.

- Vapaaehtoistoiminta antaa niille ih-misille, jotka ovat siinä mukana, uusia näke-myksiä asioista. Yhdessä toimiminen yhdis-tää ja lujittaa järjestön jäseniä yhteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa yhteisiä asioita, sii-hen tarvitaan kaikkien kyseiseen järjestöön tai yhdistykseen kuuluvia jäseniä – heidän ideoitaan ja panostaan, Asko tähdentää.

Valitettavana Asko näkee lisääntyneen kiireen tämän päivän työelämässä. Järjestö-harrastuksille ei aikaa näytä enää riittävän. Järjestöt ovat kuitenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen selkäranka, eikä työelämä muutu ilman joukkotoimintaa.

Toisaalta yhdessä vaikuttaminen on myös yhdessä oppimista. Ammattiosastot tarjoavat jäsenilleen myös mahdollisuuden oppimiseen. Ritvan sanoin:

- Järjestöjen kautta voimme vaikuttaa meille tärkeisiin asioihin ja pystymme autta-maan kanssaihmisiä. Pääsemme koulutuk-siin, joiden myötä opimme uutta ja pystym-me kehittämään itseämme. Koskaan ei ole valmis, vaan aina tulee uutta asiaa ja tietoa. Tiedon myötä ajattelumallit laajenevat. Va-paaehtoistoiminnassa tutustuu uusiin ihmi-siin ja saa uusia ystäviä. Yhdessä olemme voimakkaampia!

Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton koulutustuottajana.

Ritva Tolonen

19 Kantti 1/2011

Demokraattisemman talouden jäljillä

Reima Launonen

Teppo Eskelinen & Ville-Pekka Sorsa: Hyvä talous (Vasemmistofoorumi, Like 2011)

Tutkijat Teppo Eskelinen ja Ville-Pekka Sorsa ovat kirjoittaneet erittäin mielenkiin-toisen kirjan taloudesta. Se mikä Hyvä talous -teoksessa ansaitsee erityistä kii-tosta, on talouden ja siihen liittyvien asioi-den käsittely riittävän populaarilla taval-la, jolloin kirjan viestin ymmärtäminen ei edellytä missään suhteessa kansantalouden jatko-opintoja. Tämä onkin kirjan sanoman kannalta oleellinen seikka, sillä Eskelinen ja Sorsa korostavat että talouden tulisi olla vahvemmin kansalaisten hallinnassa kuin se tällä hetkellä on.

Talous on arvovalintoja

Eskelinen ja Sorsa eivät tue vallitsevia po-liittisia taloustieteellisiä näkemyksiä, joissa korostuvat talouden luonnonlakimaisuus ja vallitsevan rahapolitiikan vaihtoehdotto-muus. He näkevät tämänhetkisen finanssi-politiikan ja valtiollisen sektorin kaventami-sen valintakysymyksenä.

Mikään ei pakota meitä toimimaan niin kuin ekonomistit ja valtionvarainministeri-ön virkamiehet vaativat. On olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa taloutta maa-ilmassa; sellaisia jotka ovat vahvemmin hy-vän talouden ehtojen mukaisia ja ottavat huomioon demokratian ja oikeudenmukai-suuden edellyttämät vaatimukset. Taloudes-sa on kyse valinnoista ja arvoista.

Talouden eettisen analyysin välineenä Eskelinen ja Sorsa käyttävät hyve-eettistä malliaan, joka korostaa talouden käytäntö-jen sekä taloudellisen toiminnan hyveiden konkreettista arvioimista. Vertailukohtana

hyve-etiikkaan perustuvalle taloudellisen toiminnan arvottamiselle näyttäytyvät de-ontologiset ja konsekventialistiset etiikan teoriat.

Filosofiassa deontologista etiikkaa kut-sutaan usein myös velvollisuusetiikaksi, mutta Eskelinen ja Sorsa korostavat omassa näkemyksessään, että deontologisessa etii-kassa ei ole kyse pelkästään velvollisuuk-sista, vaan kaikista toiminnassa noudatet-tavista sitovista periaatteista ja säännöistä. Konsekventialistisessa, eli seurausetiikassa, toiminnan hyvyyttä arvioidaan puolestaan tarkastelemalla toiminnan seurauksia.

20 Kantti 1/2011

Filosofiaan tutustuneen lukijan silmissä näistä toisista etiikan teorioista luodaan kir-jassa monin paikoin varsin olkiukkomainen näkemys, jolloin ne näyttäytyvät turhankin usein vain taustana, jota vasten hyve-etiikka voi loistaa. Tämä on mielestäni täysin tur-haa, sillä hyve-eettiselle lähtökohtien käytöl-le löytyy Eskeliseltä ja Sorsalta vahvat perus-teet, joita ei tarvitse vahvistaa toisia teorioita alas painamalla.

Muuta erityistä ongelmakohtaa ei kir-jasta löydy, vaan Eskelinen ja Sorsa peruste-levat hyvin johdonmukaisesti omat näkökul-mansa puolustaessaan demokraattisemman talouden mahdollisuuksia vallitsevia talous-tieteellisiä doktriineja vastaan.

Talouspolitiikka on politiikkaa

Hyve-etiikan käyttökelpoisuuden talouden eettisyyden arvioinnissa Eskelinen ja Sorsa tuovat hienosti esille tarkastellessaan kol-mea talouspoliittista asiakirjaa, jotka ovat valtionvarainministeriön, Euroopan komis-sion ja konsulttitoimisto McKinsey & Com-panyn tuottamia.

Hyve-eettinen analyysi paljastaa asia-kirjoihin piilotettuja arvolauselmia, joita ei haluta tuoda julki. Sen avulla voidaan myös osoittaa näiden asiakirjojen kirjoittajien epädemokraattiset tavoitteet sekä selkeä pyrkimys ohjata poliittista päätöksentekoa

asiantuntijavallallaan. Eskelinen ja Sorsa to-distavat asiakirja-analyysillaan lukijalle että poliittisesti neutraaleiden asiantuntijoiden olemassaolo on helposti kyseenalaistettavis-sa.

Kokonaisuudessaan kirjan olisi voinut kirjoittaa tiiviimpään muotoon. Teoksessa on paljon asiaa ja usein tärkeimmät seikat hiukan hautautuvat tekstimassan alle. Läh-demateriaaleihin mahdollisen tutustumisen suhteen olisin toivonut kirjaan myös infor-matiivisempaa viittausjärjestelmää, jollai-nen kirjasta löytyy vain talouspoliittisia asia-kirjoja käsittelevästä luvusta.

Nämä seikat eivät kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Eskelisen ja Sorsan Hyvä ta-lous -teos on loistava ja erittäin ajankohtai-nen kirja, jota voi erityisesti suositella niille joiden mielestä talouspoliittisessa keskuste-lussa on jotain pahasti pielessä tämän päi-vän Suomessa. Kirja on erinomainen argu-menttipatteri demokraattisemman talouden puolustajalle.

Kirjoittaja toimii jatko-opiskelijana Helsin-gin yliopistossa ja on erikoistunut tutkimuk-sessaan demokratian ja taloudellisen oikeu-denmukaisuuden kysymyksiin.

vapautuksenpedagogiikkaa

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

www.ksl.fi

21 Kantti 1/2011

Tukimateriaalia yhteisötalouden opettajille

Kansan Sivistystyön Liitto koordinoi vuosina 2009 - 2010 HESSU-hanketta, jon-ka tarkoituksena oli tukea yhteisötaloutta koulutuksen näkökulmasta. Liiton hankekumppaneina olivat COOP Finland ry / Sataosaajat Osuuskunta, Coop Network Studies – Helsingin yliopisto (Ruralia-instituutti), Diakonia-ammatti-korkeakoulu Diak, Kankaanpään opisto ja Sosiaalisten yritysten forum Syfo Oy.

Hankkeen aikana tuotettiin kaksi opettajan opasta, toinen henkilöstöomisteis-ten yritysten, toinen yhteiskunnallisten yritysten näkökulmasta. Nämä opetta-jan työn tueksi laaditut koulutuskokonaisuudet soveltuvat yhtä lailla vapaaseen sivistystyöhön kuin korkeakoulutasollekin. Koulutuskokonaisuuksia voi hyödyn-tää niin lyhyissä kuin pitkissä koulutuksissa sekä ei-tutkintoon tähtäävissä lisä- ja täydennyskoulutuksissa.

Koulutuskokonaisuudet koostuvat moduuleista, joihin on koottu kunkin aihepii-rin osalta tärkeitä teemoja. Teemoja on avattu sisällöllisesti lyhyesti, kirjoitettu niiden opiskelulle tavoitteet ja todettu lyhyesti ja selkeästi opetuksen sisältö kutakin teemaa opetettaessa. Opettaja voi käyttää näitä moduuleja sellaise-naan tai osittain, tai vain ideoinnin lähteenä omassa koulutussuunnittelussaan. Opettajalla tulee olla hyvät perustiedot opetettavasta aiheesta, jotta työkalun hyödyntäminen on mahdollista.

Henkilöstöomisteisten yritysten koulutuskokonaisuuden ovat laatineet Tuula Merikivi (Sataosaajat Osuuskunta) ja Jarmo Hänninen (Idekoop osuuskunta). Oppaan teemat on suunniteltu siten, että ne noudattelevat yrittäjän ammatti-tutkintoon valmistavan koulutuksen rakennetta. Koulutuskokonaisuutta voi siis hyödyntää täydentävänä koulutuksena sellaisille ammattitutkintoon valmistau-tuville opiskelijoille, joilla on henkilöstöomisteinen yritys (esimerkiksi osuus-kunta).

Yhteiskunnallisten yritysten koulutuskokonaisuuden ovat laatineet Jaana Merenmies, Elina Vanhapiha ja Jussi Mankki (Syfo Oy) sekä Harri Kostilainen (Diak).

Molemmissa koulutuskokonaisuuksissa on opettajalle hyödynnettäväksi kirjal-lisuus- ja aineistovinkkejä sekä peda-gogisia ohjeistuksia, jotka on laatinut KSL:n koulutustuottaja Anna Kirstinä.

Aineistot ovat vapaasti ladattavissa KSL:n verkkosivuilta www.ksl.fi.

22 Kantti 1/2011

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen sivistystyöhön. Kurs-sitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulu-tuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöi-himme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia yhteis-kunnallisia toimijoita.

KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakun-nallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei joh-da tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toi-minnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta.

www.ksl.fi

KSL-radio

Liitolla on myös oma yhteisöradio, jonka ohjelmia voi kuunnella pääkaupun-kiseudulla taajuudella 100,3 MHz. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös radion nettisivuilta. Radio tarjoaa erilaisille yhteisöille matalan kynnyksen omien radio-ohjelmien tuottamiseen. Ohjelmistossa on paljon maahanmuuttajille, ikääntyneille ja naisille suunnattuja radio-ohjelmia. KSL-radio järjestää myös radiotyön koulutusta.

www.kslradio.fi

23 Kantti 1/2011

Helsingin KSLKeskustoimistoHämeentie 36 00530 Helsinki Keskuspuh. 020 7909 500

KSL-radioHämeentie 3600530 Helsinki Olli Sydänmaapuh. 050 5900 716

Opintokerhot Lahdenkuja 6 B91910 Tupos Tiina Huhtalapuh. 050 5900 709

Oulun KSLVeteraanikatu 9 C90100 OULU Eeva Kejonenpuh. (08) 378 645 gsm 050 5900 711 faksi (08) 336 771

Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 133210 TampereVeijo Laitinenpuh. 050 5900 715faksi (03) 222 3738

Lahden KSL Hämeenkatu 1515110 Lahti Leila Rapp puh.(03) 589 7521 gsm 040 5224 921faksi (03) 589 9505

Turun KSLHakakatu 1220540 TurkuPekka Heikkiläpuh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747faksi (02) 237 9190

Kemin KSL Nahkurinkatu 594100 KemiHannu Alakontiolapuh. 0400 695 905

sähköposti: etunimi.sukunimi@ksl.fi

www.kinounion.fi

Kino Union 2011 järjestää nuorille suunnatun Mä kuulun liittoon -videokilpailun:

Kilpailu on avoinna 1.4 - 16.9. 2011.

Pääpalkinto 1000 euroa.

Käy katsomassa tarkemmat kilpailuohjeet osoitteessa www.kinounion.fi

Kino Union esittää pitkää elokuvaa, lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia. Lisäksi ohjelmistossa pa-

neelikeskustelu ja konsertti. Päätapahtuma järjestetään Kotkassa 19.11.2011.

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry