38 VENE 4/04

Ennen vanhaan oli jokseen-kin yhdentekevää, osasikomerimies uida, koska pur-jelaivaa ei kuitenkaan saa-

tu käännettyä takaisin laidan ylipudonnutta noutamaan. Venei-lyssä tilanne on toinen. Veneissäei ole reelinkiä, joka estäisi mie-histön jäsentä putoamasta yli lai-dan, eikä ole olemassa teknisiäesteitä pudonneen luo palaami-seen. Sitä paitsi purjehtivat ke-vytveneet kärkkäästi kaatuvat,kuten kanootitkin. Siksipä uima-taito on ehdoton välttämättö-myys veneilijälle. Hanki se ensi ti-lassa itsellesi ja lapsillesi!

Uimataidottomat tai uimatai-dostaan epävarmat käyttävätveneessä aina pelastusliivejä,jotka kääntävät veden varaanjoutuneen turvalliseen kellunta-

Eihän sellainen kävisi, ettei veneilijä osaisi

kiinnittää alustaan laituriin kunnon solmuilla,

lukea merikarttaa tai tuntisi vesiliikenteen

väistämissääntöjä. Veneilyhaarasta

riippumatta tietty osa merimiestaidoista ja -

tiedoista kuuluu jokaisen veneilijän

yleissivistykseen, joka on hallittava.

Sitä paitsi merimiestaidot on juuri se tekijä,

joka erottaa meidät maakravuista.

Lauri Polón

HYVATAPA3V E N E I L Y

� �

� �3

’’Viisas veneilijä� h a n k k i i u i m a t a i d o n� o s a a t i e t e n k i n a i n a k i n s o u t a a j a m e l o a� k ä y t t ä ä a i n a t a r k o i t u k s e e n s o v e l t u v i a l i i v e j ä� o s a a l i i k k u a v e n e e s s ä ä n j a t a s a p a i n o t e l l a s i t ä� o s a a t e h d ä p e r u s s o l m u t p i m e ä s s ä k i n� r i h m o o k ö y s i e n p ä ä t� v y y h t e ä ä k a i k k i v a p a u t u v a t k ö y d e t v ä l i t t ö m ä s t i� k i i n n i t t ä ä v e n e e n s ä t u r v a l l i s e s t i l a i t u r i i n j a p o i j u u n� a n k k u r o i v e n e e n s ä p i t ä v ä s t i� o p e t t e l e e v ä i s t ä m i s s ä ä n n ö t� v ä i s t ä ä j a p y s y t t e l e e e r i l l ä ä n k a u p p a - a l u k s i s t a � t u n t e e v e s i l i i k e n t e e n s ä ä d ö k s e t s o v e l t u v i n o s i n� t u n t e e m e r i k a r t a n , m e r i m e r k i t j a k o m p a s s i n t o i m i n n a n

asentoon. Tätä edellyttää hyväveneilytapa ilman poikkeuksia.

Merimiestaitojen perusteisiinon aina kuulunut taito soutaa jameloa. Niistä ei voi tinkiä, silläjollaa tai soutuvenettä joutuu jo-kainen joskus käyttämään ja iso-akin venettä joutuu joskus melo-maan. Harvinaisempia taitojaedustavat avokanootin sauvomi-nen tai koskiveneen sauvominenylävirtaan vaikkapa Tenon Ylä-könkäällä. Soutuveneen junger-taminen peräpeilistä yhdellä ai-rolla on jo sitten aidon merikar-hun taidonnäyte.

Hukkumisonnettomuuksistahuolestuneet viralliset tahot kiel-sivät aikanaan veneilijöitä seiso-masta veneessä. Ohje on paikal-laan kiikkerän veneen matkusta-jille, mutta jokaisen veneilijän pi-

M e r i m i e s t a i d o t j a - t i e d o t h a l l i n t a a n

alkaa tästäOppiminen alkaa tästä

39

� � �

tää oppia tasapainoilemaanalustaan ja liikkumaan siinä il-man kaatumisen tai veteen pu-toamisen vaaraa. Näitä motorisiataitoja ei omaksu, ellei niitä hiuk-kasen harjoittele. Samalla auke-aa veneen luonne.

Köysityöt on perinteinen meri-miestaitojen osa-alue. Siivotto-mat lehmänhännät eli purkautu-vat köydet ovat hyvän veneilyta-van vastaisia ilmiöitä. Aluksenomistajan, kipparin ja miehistönpitää osata rihmoa köyden päätsiististi. Rihmoksen tekeminen onhelppoa eikä vaadi paljon aikaa.Työn voi hyvin tehdä jo talvella.

Samaan alaan kuuluu solmu-jen tekeminen. Purjehtijan pitääosata kaikki neljä perussolmuaerilaisine variaatioineen, siis kak-soispolvi eli siansorkka (variaa-

tiona ulkosorkka), reivisolmu elimerimiessolmu, jalussolmu (yk-sinkertaisena ja kerrattuna sekälippusolmu) ja paalusolmu.Moottoriveneilijä ei välttämättätarvitse paalusolmua, muttamuut on osattava. Sama koskeemelojia.

Kaikille veneilijöille välttämä-tön taito on myös köyden vyyh-teäminen ja vyyhdin sitominenköyden loppupäällä. Vyyhdet-tyyn köyteen ei luonnollisesti-kaan saa jäädä kierteitä. Ne pu-retaan sormin hiukan kiertäenuutta kieppiä vyyhteen lisättä-

Veneilijän yleisin solmu on siansork-ka, jota kutsutaan myös kaksoispol-veksi. Se tehdään kietomalla päällek-käin kaksi polvea samaan suuntaan.Siansorkan saa auki, vaikka siihenkohdistuu vetoa.

Tilanteessa A-B pursi A saavuttaa B:n, jo-ten sen pitää ohituksessa väistää purtta Beli pysytellä siitä erillään. Tilanteessa B-Cmolemmat purjehtivat samoilla halsseilla.Tuulen puoleinen eli B on väistämisvelvol-linen. Tilanteessa C-D paapuurin halsseillapurjehtiva D väistää C:n, joka purjehtiityyrpuurin halsseilla. Vasemman puoleneli paapuurin halsseilla purjehtiva A onväistämisvelvollinen kaikkiin nähden: C:nsuhteen, koska tämä purjehtii oikean-puoleisilla halsseilla, ja D:n suhteen, koskaon tämän tuulen puolella. (Meriteiden säännöt 12 ja 13)

A

B

C

D

Kuva Timo Utter

40 VENE 4/04

HYVATAPA3V E N E I L Y

� �

� �3

Siansorkan tavallisimminkäytetty sovellus on ulko-sorkka, joka tehdään sito-malla köyden itsensä ympä-ri kaksi polvea. Ulkosorkansaa vedossa varmimmin au-ki, jos kuvan ruosteiseenrenkaaseen ensin on kie-dottu ylimääräinen kierrosennen solmun tekemistä.

Jalussolmu on erittäin hy-vä ja yksinkertainen solmukahden köyden sitomiseksiyhteen. Tee lenkki aina pak-sumpaan tai jäykempäänköyteen. Solmusta on mon-ta variaatiota, kuten lippu-solmu, joka tehdään toisenköyden silmän tai koussinympäri. Jalussolmun voivarmistaa kahdella kietai-sulla lenkin ympäri.

Reivisolmua elimerimiessolmuakäytetään reivatunisopurjeen seissinki-nä ja maissa mm.kengännauhojen si-tomisessa rusetiksi.Se on yksinkertai-nen tehdä, muttakahden köyden si-tomiseen toisiinsasen pitävyys ei riitä.Sen etuna esimer-kiksi reivin sitomi-sessa on sen helppoavaaminen. Vetä-mällä samaan suun-taan kulkevistapäistä solmu nul-jahtaa leivonpääksi,joka liukuu helpostipois.

Kuva Timo Utter

essä. Kaikki irtonaiset köydetvyyhdetään heti vapauduttu-aan ja viedään niille kuuluvillepaikoille uutta käyttöä odotta-maan.

Monissa veneissä keulapurjei-den nostinten vapaat päät pudo-tetaan kulkuaukosta kajuuttaansotkemasta kantta ja istuinauk-koa. Joissakin veneissä nostimil-le ja jaluksille on tehty purjekan-kaiset pussit istuinkaukalon reu-noihin. Järjestelmästä riippu-matta tärkeätä on pitää juoksevaköysistö hyvässä järjestyksessä,ettei sotkuja synny.

Veneilijän perustaitoihin kuu-luu myös osata kiinnittää venelaituriin niin, ettei se aiheuta va-hinkoa naapuriveneille. Hänentulee hallita joustava kiinnitys il-man liiallista sivuttaisliikettä se-kä springien käyttö, kun laita onlaituria tai toista venettä vasten.Toimenpiteisiin kuuluu myös le-puuttimien kiinnitys suojaaviinpaikkoihin.

Ankkuroimisesta on muutamaperussääntö. Ensinnäkin ankku-ria ei heitetä, se lasketaan. Toi-seksi ankkuriköyttä tai kettinkiäei koskaan saa laskea pohjassaankkurin päälle kasautumaan,

ettei se kiertyisi ankkurin ympäri.Ankkuria laskettaessa veneen tu-lee liikkua hiljaa joko eteen taitaakse. Jos on laskettu ankkurikeulasta veneen vielä liikkuessaeteenpäin, on varmistettava, et-tei tuuli paina venettä takaisinankkurin yli niin, että köysi taikettinki pääsee kiertymään ank-kurin ympäri.

Ankkuri pitää varmimmin vain,jos köyttä tai kettinkiä lasketaanulos riittävästi. Ohjearvona neljäkertaa veden syvyys riittää hyvin.Ankkurin pitävyys pohjasta onaina varmistettava esimerkiksimoottorilla koeluontoisesti ve-dättämällä.

Meriteiden tärkeät liikennesäännöt

Kaahailijain on hyvä tietää, ettäMeriteiden sääntöjen mukaanaluksen on aina kuljettava sellai-sella nopeudella, että se voi vält-tää yhteentörmäyksen ja pysäh-tyä olosuhteisiin sopivalla etäi-syydellä (6 sääntö). Sääntö 9määrää, että ahtailla kulkuväylil-lä on pysyteltävä mahdollisim-man lähellä väylän oikean puo-leista ulkoreunaa. Lisäksi purje-alus ja pituudeltaan alle 20 met-rin konealus ei saa estää sellaisenaluksen kulkua, joka syväyksensäpuolesta voi turvallisesti navigoi-da vain ahtaassa kulkuväylässä.Tämä on niitä harvoja kohtia Me-riteiden säännöissä, joissa edesepäsuorasti viitataan huvivenei-tä koskeviin rajoituksiin. Hyvänveneilytavan mukaisesti huvive-

Tilanteessa A-B saavuttava konealus Bväistää ohittamaansa alusta A. Kohtaa-mistilanteessa (keulat vastakkain) mo-lemmat konealukset C ja D väistävät toi-siaan oikealle. Tilanteessa E-F konealus Eväistää konealuksena purjealusta F. (Meriteiden säännöt 13, 14 ja 18)

A

B

D

C

D

E

A

B

Konealusten A ja B suunnat leikkaavattoisensa. B väistää, koska A on sen oi-kealla eli tyyrpuurin puolella. (Meriteiden sääntö 15)

� � �

42 VENE 4/04

ne kuitenkin pysyttelee aina eril-lään kauppa-aluksista ja väistäänäitä.

Varsinaisia liikenne- eli ohjaus-sääntöjä on kokoelmassa kuusi.Kaksi näistä koskee vain purje-aluksia: paapuurin eli vasemmanpuolen halsseilla purjehtiva väis-tää tyyrpuurin eli oikean puolenhalsseilla purjehtivaa ja lisäksi,kun tuuli on molemmilla samaltapuolelta, se, joka on tuulen puo-lella, väistää (sääntö 12,1 ja 12,2).

Konealus väistää yleensä ainapurjealusta (sääntö 18,4) ja saa-vuttava alus aina ohitettavaa(sääntö 13) olivatpa alukset pur-jein tai konevoimalla liikkuvia.Sääntö 14 määrää, että kun ko-nealukset lähestyvät toisiaan lä-hes vastakkaisilta suunnilta, mo-lemmat väistävät. Konealustentärkein väistämissääntö (sääntö15) koskee leikkaavia suuntia.Selkokielisesti sääntö tarkoittaa,että vasemmalta tuleva väistääoikealta tulevaa, mutta lakitestis-sä asioita ei tietenkään voi näinselvästi sanoa.

Säännön 15 muistaa ehkä par-haiten siitä, että kapteenin hyttion perinteisesti laivan oikealla elityyrpuurin puolella, samallapuolella kuin veneen ruorirat-taan pitäisi olla. Näin siksi, ettäoikea kylki on se, mitä pitää va-roa, kun siltä puolelta tulevaa onväistettävä.

Hyvä veneilytapa edellyttää,että aina huomioidaan sen ve-neen tilanne, jota ollaan väistä-

mässä, ohittamassa tai sivuut-tamassa. On esimerkiksi tark-kailtava, onko purjevene val-mistautumassa vasta- tahi myö-täkäännökseen. Ohitettavilleveneille on myös vältettävätuottamasta haitallisia ja sillejopa vaarallisia peräaaltoja. Sitätärkeämpää tämä on, mitä pie-nempi se toinen vene on. Erityi-sen varovasti on toimittava ka-nootin suhteen, aina ajettavasen perän puolelta.

Soutajien, melojien, hitaidenpienten moottoriveneiden kul-jettajien ja pieniä veneitä purjeh-tivien on syytä tuntea myös sisä-vesisääntöjen § 5, joka koskeemerkittyjä väyliä. Käytännössä setarkoittaa sisävesillä sijaitsevanväylän reunoilla pysyttelemistäja väylän ylittämistä kohti-suoraan eli mahdollisimman no-peasti.

Veneilijän tietotaakkaan kuu-luu myös tuntea erilaisten alus-ten kulkuvalot ja merkkikuviotsekä keskeisimmät ääni- ja valo-merkit (säännöt 20–37). Vesilii-kenneasetuksesta on tunnettavaainakin määräykset veneen pe-rusvarustuksesta (§ 2), ellei alus-ta ole veneilyseurassa katsastet-tu ja varustus sen mukainen.

Kartta ja kompassin toiminta tunnettava

Veneilijän tulee osata lukea me-rikarttaa, jota puhekielessä kut-sutaan merikortiksi. Vähimmäis-vaatimuksena veneilijän on osat-

tava kartalta määritellä sijaintin-sa koordinaatit eli itäinen pituus(longitudi) ja pohjoinen leveys(latitudi), osattava mitata etäi-syydet kartalla sekä määritelläsuunnat ja suuntimat.

Sanat eranto ja eksymä ontunnettava. Eranto on tosisuun-nan ja magneettisen suunnanero. Eranto johtuu siitä, ettämagneettinen pohjoisnapa eisijaitse todellisella pohjoisna-valla. Eranto on riippuvainenmaantieteellisestä sijainnista jaon aina merkitty merikarttaan.Sitä, miten se huomioidaansuuntimissa ja ohjaussuunnis-sa, ei tarvitse muistaa ulkoaopittuna, sillä sen voi päätellämerikartan erantoruususta jamuistaa sitten reissun loppuunasti.

Eksymä on kompassivirhe, jo-ka johtuu siitä, että veneessä onkompassiin vaikuttavia mag-neettisia voimia. Eksymä on sel-vitettävä ja moottoriveneenkompassi on syytä kompensoi-da, jos eksymä on suurehko. Ek-symän tarkistuksessa laaditaanpaperille kirjattava eksymätau-lukko.

Purjeveneen kompassia eikompensoida, koska eksymä-jäännöksen selvittäminen olisisilloin mahdotonta veneen kal-listuessa. Teräsveneissä kom-pensointimagneetit sijoitetaanniin etäälle kompassista, että kal-listuseksymä ei ole merkittävästipoikkeava.

Viitat pitää luonnollisesti tun-tea, ja erottaa toisistaan kardi-naali- ja lateraalimerkit. Satun-naisesti veneilevien ei tarvitse ra-sittaa muistiaan kardinaaliviitto-jen nimillä. Riittää, kun ruorinpi-täjän näkökenttään on kiinnitet-ty jonkin vakuutusyhtiön meri-merkkitarra. Lateraalimerkkientulkitsemiseen tarvitaan tieto ni-melliskulkusuunnista Suomenvesillä. Pääsääntönä on, että ni-melliskulkusuunta on aina sata-maan päin ja sen lisäksi Suomen-lahden rannikolla lännestä itäänsekä Pohjanlahden rannikolla jaAhvenanmaalla etelästä pohjoi-seen, Päijänteellä ja Saimaallaetelästä pohjoiseen. �

Vanttisolmu eli köysikytky käytössä. Tässämustalla köydellä on vapautettu veto sini-sestä jaluksesta niin, että vinssille kelautu-nut sotku saadaan selvitettyä.

43

Paalusolmun voi teh-dä monella tapaa. Täs-sä yksi menetelmä, jo-ka soveltuu hyvin ja-luksen kiinnittämi-seen. Paalusolmua eisaa auki, jos siihenkohdistuu veto.

Paalusolmun voi tehdä myös kiireessä peräpoi-juun, kun vene vielä liikkuu. Solmu valmistellaanhyvissä ajon kieputtamalla köyteen löysä vetosol-mu niin, että vapaata päätä jää reilusti. Kun tul-laan poijun kohdalle, köyden pää pujotetaan poiju-renkaan läpi ja viedään takaisin vetosolmun silmu-kan läpi. Solmu tiukataan niin, että vetosolmuakoossa pitävä lenkki nuljautetaan kaiken yli, jolloinlopputuloksena on yllättäen paalusolmu. Tekemis-tä on harjoiteltava tosi paljon, jotta vaikea tiukkaa-misprosessi onnistuisi aina. Harjoittelu ehkäiseemyös vahinkoja, jollainen uhkaa, jos käsi jää vauh-dissa kiristyvän solmun sisään.

Vanttisolmu eli köysi-kytky on sovellus sian-sorkasta. Se kiedotaantoisen köyden ympäritekemällä ensin kaksikierrosta ja viemällä sit-ten köyden pää niidenyli ja tekemällä vielä yk-si polvi. Hyvin kiristetty-nä tämä solmu ei luistatoisessa köydessä.

Köyden päät rihmotaan eli penslataan, etteivät ne purkautuisi siivottomasti leh-män hänniksi. Rihmaamistekniikoita on useita, kaikki yhtä hyviä. Liukkaissa köysissäja erityisesti punotuissa tulee kuitenkin varmistaa rihmoksen pysyvyys ja köyden sy-dänosan lukitseminen vaippaan. Tämä varmistetaan neulomalla eli lukitsemalla rih-mos läpi köyden. Kierretyssä köydessä lopputulosta kutsutaan ristirihmokseksi.

Veneilijän tulee tunnistaa kardinaa-li- ja lateraalimerkit. Satunnaisestiveneilevän ei tarvitse muistaa kardi-naaliviittojen nimiä, kun ruorinpitä-jän näkökenttään on kiinnitetty va-kuutusyhtiön merkkitarra.

Heti kun köysi ei ole käytössä, senpitää olla vyyhdettynä.

Lateraalimerkkien tulkitseminenedellyttää tietoa nimelliskulkusuun-nasta, joka on merkitty merikarttaan.Pääsääntöisesti se on satamaan päin.Suomenlahden rannikolla se on län-nestä itään, Pohjanlahden rannikollaja Ahvenanmaalla etelästä pohjoiseen,Päijänteellä ja Saimaalla samoin ete-lästä pohjoiseen.