TekSTi: HANNA RuSILA kuVaT: VESA TYNIVieraana

robert J. shiller kUUlUU niihin harvoihin, jotka aaviStivat tekno- ja aSUntokUPlien PUhkeamiSen. PohjakoSketUkSen jälkeen hän tarjoaa rahoitUSmaailmalle kolmea avainSanaa: PSYkologia, moraali ja demokratia.

kU

Plien

P U  h    k  oja

22 EVLI 1/2013

EVLI 1/2013 23

obert J. Shiller on opettanut kansan­taloustiedettä ja rahoitusta Yhdys­valtojen huippuihin kuuluvassa Yalen yliopistossa 30 vuotta. Hän oli vahva ehdokas viimevuotisen talous­Nobelin saajaksi. Häntä pidetään yhtenä maail­man oivaltavimmista talousvelhoista.

Shiller vastaa puhelimeensa Connec­ticutissa leppoisan kuuloisena. Kiirettä riittää, sillä haluttua puhujaa viedään ympäri maailmaa – tammikuun lopulla myös Suomeen. Hoppu ei silti kuulu hänen puheestaan; tärkeille aiheille on aina aikaa.

Shiller on ollut vuosikymmeniä arvostettu nimi talousmaailmassa. Maine kiiri vielä laajemmalle, kun hän ennusti kirjassaan Irrational Exu-berance (vapaasti suomennettuna Epärealistinen innostus) sekä tek­nokuplan puhkeamisen että Yhdys­

valtojen asunto­markkinoiden ro­mahduksen.

Ensimmäinen ennustus julkais­tiin kirjan ensipai­noksessa vuonna 2000, jälkimmäi­nen kakkospai­noksessa vuonna

2005 – silloin, kun kaikki muut vielä elivät täyttä nousuhuumaa. Onkin sa­nottu, että Shiller on liki maailman ai­noa tässä tempussa onnistunut.

Miten ihmeessä se oli mahdollista? Voiko yksi mies nähdä talouskriisien tulemisen, jos muut eivät siihen pysty?

Shiller naurahtaa ja tuumaa sitten:− Syy taisi olla persoonallisuudessani,

olen aina ollut skeptinen luonne. Jo kou­lussa eräs opettajistani sanoi, että minul­la oli asenneongelma.

− Mutta ei kriisejä voi kukaan en­nustaa aukottomasti. Tarvitaan myös onnea ja paljon kovaa faktaa.

epärationaalinen ihminenShillerillä on takanaan pitkä tie eko­nomistina. Nykyajattelussaan hän

rtUnteita voi olla joPa mahdotonta ennUStaa.

kUka?robert J. shiller

• vuonna 1946 syntynyt Yalen yliopiston kansantaloustieteen professori

• julkaissut lukuisia rahoitusalan menestysteoksia, mm. Finance and the good Society (2012), Animal Spirits (2009; julkaistu myös suomeksi nimellä Vaiston varassa: Miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia?), The Subprime Solution (2008), The New Financial Order (2003) ja Irrational Exuberance (2000, 2005)

• maailman arvostetuimpia talousajattelijoita• edustaa behavioristista taloustiedettä• ehdokas talouden Nobel-palkinnon saajaksi 2012• toinen Yhdysvaltojen käytetyimmän

asuntohintaindeksin kehittäjistä (Case-Shiller Index, Standard & Poor’s)

• kirjoittaa säännöllisesti kolumneja The New York Timesiin ja Project Syndicatelle

• tarjoaa myös verkkokursseja suurelle yleisölle nimellä Open Yale, http://oyc.yale.edu/economics/econ-252-11

24 EVLI 1/2013

edustaa niin sanottua behavioristista talous tiedettä, jonka yhtenä suunnan­näyttäjänä hänet usein mainitaan.

Behaviorismissa huomio kiinnittyy ihmisen käyttäytymiseen ja sille tyypil­liseen epäloogisuuteen, vastakohtana rationaaliselle laskelmoinnille. Perin­teisesti taloustieteissä on korostettu ni­menomaan rationaalisuutta, jota mal­linnetaan matemaattisin kaavoin.

Behaviorismi alkoi saada talous­teorioissa jalansijaa parikymmentä vuotta sitten. Se hyödyntää numeroi­den rinnalla yhteiskunta­ ja ihmistie­teitä, kuten psykologiaa ja sosiologiaa.

− Perinteisten taloustieteiden on­gelma piilee siinä, että usein ihmi­

erilaiSta näkemYStä on hankalamPi PerUStella.

nen nimenomaan ei ole rationaalinen. Talouspäätöksiin vaikuttavat voimak­kaasti tunteet, joita voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta ennustaa, Shiller selittää.

Optimismi sokaisi silmätNiin kävi myös teknokuplassa sekä parhaillaan meneillään olevassa talouskriisissä. Shiller mainitsee suu­reksi syyksi romahdukselle ihmisten yltiöpäiseksi kasvaneen innokkuuden.

– Ennen vuotta 2007 kukaan ei halunnut uskoa kasvun loppuvan. Optimismi sokaisi silmät, hän sanoo.

Psykologian näkökulmasta se on pelkästään normaalia. Ihmisellä on

EVLI 1/2013 25

taipumus oppia virheistä ja menneistä kriiseistä – mutta vain vähäksi aikaa.

– Taloushistoriaan mahtuu esimerk­kejä virheiden kertautumisesta. Esi­merkiksi asuntokuplia kehkeytyy aina jossain päin maailmaa, vaikka ne tois­tuvat verrattain harvoin. Läksy opi­taan yhtäällä, mutta toisaalla lange­taan samaan ansaan, Shiller sanoo.

– Ihminen käyttäytyy yhä uudestaan hölmösti ja sortuu virheisiin. Ajatel­laan, että tällä kertaa kaikki on toisin. Että huonot asiat eivät ta­pahdu uudestaan.

asuntokupla Norjassa?Yhdysvaltojen asuntokupla puhkesi ja hinnat romahti­vat subprime­kriisin myötä. Tällä hetkellä ainakin Nor­jan asuntohinnat näyttävät Shillerin silmiin siltä, että maassa saatetaan olla kup­lassa.

Kokeneena ekonomistina hän tosin muistuttaa, että ennustamiseen tarvi­taan aina vankkaa dataa. Esimerkiksi oikeaan osuneen Yhdysvaltain asunto­kuplaennustuksen takana oli vuosia kestänyt työ hintatilastojen keräämi­seksi sadan vuoden ajalta.

– Yhdysvalloissa tällainen tilastointi loisti poissaolollaan. Sen sijaan mones­sa Euroopan maassa hintatilastot ulot­tuvat jopa satojen vuosien päähän, hän huomauttaa.

Asuntomarkkinat ovat Shillerin omaa aluetta siinäkin mielessä, että hän on yhdessä ekonomistikollega Carl E. Casen kanssa luonut niin sanotun Case­Shiller­asuntohinta­indeksin. Kattavuutensa ja luotet­tavuutensa ansiosta se on noussut Yhdysvaltojen käytetyimmäksi.

Taksimiehen ennustusToinen olennainen selittäjä uusimmalle talouskriisille on ryhmäpaine, englan­niksi group thinking. Shillerin mukaan ihmiselle on psykologisena olentona tyypillistä, että hän puhuu ja toimii niin kuin ympärillä tehdään.

− Harva sanoo julkisesti valtavirras­ta poikkeavaa mielipidettä, edes eko­nomisteista. Tämä näkyy esimerkiksi tv­paneeleissa, Shiller yllättää.

− Erilaista näkemystä on hankalam­pi perustella; se tuntuu muiden mieles­tä helposti abstraktilta. Psykologian tutkimuksissa on havaittu, että varsin usein ihmiset eivät sano, mitä oikeas­ti ajattelevat. Niinpä moni ekonomis­tikin sulki silmänsä siltä, minkä moni tavallinen ihminen jo aavisti.

Shiller kertoo kuvaavan esimerkin miamilaisesta taksikuskista vuodelta 2005.

− Hän näytti minulle Miamin valta­via uudisrakennusprojekteja ja hymäh­ti: ”Tämä ei voi päättyä hyvin.” Taksi­kuski siis arvasi, mitä oli tulossa.

ahneus tarvitsee rajatShiller kuului itsekin ”matemaattisiin ekonomisteihin” uransa alkupuolella, mutta alkoi pikkuhiljaa kiinnostua ih­misen roolista numeroiden takana.

Kuvaan astuivat yhä selvemmin myös moraalikysymykset – jotka ovat nostattaneet keskustelua etenkin uu­simman talouskriisin yhteydessä. Mo­ni olisi jo valmis leimaamaan finanssi­alan mädäksi ja ihmisen kauttaaltaan ahneeksi olennoksi, jonka toimintaa ohjaavat vahvemman laki ja röyhkeys.

Shiller ei halua olla näin pessimisti­nen. Uusimmassa kirjassaan Finance and the Good Society (2012) hän päin­vastoin peräänkuuluttaa myönteistä ajattelua ja tarvetta palauttaa rahoi­tusalalle sen menetetty maine.

Shillerin silmissä finanssibisnes tuot­taa kaikille yhteistä hyvää, kunhan

opimme virheistä ja saamme luotua uudenlaisen, toimivamman rahoitus­järjestelmän.

− Haluan ajatella ihmisestä keski­määrin hyvää, mutta naiivi en ole. Ih­misiä on joka lähtöön, ja ahneudesta ja itsekkyydestä pitääkin olla huolissaan.Ihminen on Shillerin mukaan luotu psykologialtaan kahtalaiseksi: toisaal­ta itsekkääksi ja aggressiiviseksi, toi­saalta välittäväksi ja rakastavaksi. Nä­mä ominaisuudet eivät katoa, vaikka

meitä yritettäisiin uudel­leenkouluttaa.

− Tietty aggressiivi­suus ja riskinotto kuulu­vat rahoitusmaailmaan, ja osa ihmisistä haluaa aina omaksua tällaisen roolin. Se on sallittava, sillä hei­tä tarvitaan esimerkiksi si­joittajina. Sallitulle aggres­siolle on kuitenkin kyettä­

vä luomaan pitävät rajat, Shiller visioi.

Hyötyä koko yhteiskunnalleShillerin mallissa ne, jotka tienaavat paljon, antavat omastaan vähäosaisem­mille. Hänen mukaansa myös rahoitus­järjestelmistä voidaan kehittää paljon nykyistä demokraattisempia: sellaisia, että ne palvelevat koko yhteiskuntaa.

– Finanssiala on demokratisoitu­nut vuosikymmenten myötä jo pal­jon, mutta parantamisen varaa on. Sii­hen tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja luovia finanssi­innovaatioita. Kaik­kia rahoitusvälineitä ei ole vielä keksit­ty, hän huomauttaa.

Siinä missä jotkut siis olisivat jo ro­muttamassa koko rahoitusteollisuu­den, Shiller haluaa palauttaa sen hen­kiin entistä ehompana ja reilumpana.

– Sääntely on ehdottoman tärkeää, ja sitä on kehitettävä. Yhteiskunnan pi­tää lisäksi vastaisuudessa kouluttaa ja informoida ihmisiä rahoitus­ ja talous­asioissa. Esimerkiksi sairausvakuutus­järjestelmä on monin paikoin maail­massa jo itsestäänselvyys, mutta rahoi­tuksen perusteista iso osa väestöstä ei tiedä juuri mitään, Shiller pohtii.

tiettY aggreSSiiviSUUS

ja riSkinotto kUUlUvat rahoitUS-

maailmaan.

26 EVLI 1/2013

Merkittävä osa maailman ekonomisteista vannoo yhä numeroiden nimeen talousennustuksissa. Robert J. Shiller haastaa heidät poikkitieteellisellä ajattelullaan.

Hän vertaa talouden ja sään povaamista toisiinsa, mutta piirtää näiden välille selvän eron:

− Säätä voidaan ennustaa matemaattisilla malleilla, koska se perustuu fyysisiin signaaleihin. Kyseessä on siis ”kova tiede”. Etenkin lyhyen ajan sääennustukset menevät harvoin pahasti pieleen, Shiller kuvaa.

Kun tietokoneet aikanaan tulivat tutkijoiden avuksi, niillä haluttiin alkaa ennustaa kaikkea – myös taloutta. Vaan kuinkapa kävi?

− Huomattiin, että talous ei olekaan eksakti tiede. Siihen toki sisältyy fyysisiä signaaleja, mutta iso osa talouden liikkeistä johtuu ihmisten käytöksestä, Shiller painottaa.

Talous on siis pitkälti humanismia ja vain osittain matematiikkaa. Tässä piilee luultavasti syy siihen, miksi useimmat nimekkäätkään tutkimuslaitokset tai ekonomistit eivät osanneet ennustaa kahta 2000-luvun suurta talouskriisiä. Psykologiaa ei otettu tarpeeksi huomioon.

Taloustiede kaipaakin Shillerin mukaan kipeästi kytköksen tiivistämistä matematiikan ja ihmistieteiden välillä. Osa ekonomisteista ja alan opiskelijoista on jo omaksunut behaviorismin opit, osa pitäytyy vanhassa.

− Taloustieteilijöiksi hakeutuu edelleen vahvasti matemaattisia ihmisiä, eivätkä he aina ole järin taitavia psykologiassa, Shiller sivaltaa.

− Sosiologian ja psykologian puolelle taas etsiytyy toi-senlaisen ihmistyypin edustajia. Jatkossa olisi tärkeää nivoa nämä osaamisalueet tiiviisti toisiinsa, hän näkee.

talous + matematiikka = (epä)onnistunut yhtälö?

Shillerin myönteisyys näkyy siinä­kin, että poliitikoille hän antaa nykyi­sen talouskriisin hoidosta varsin kel­von arvosanan.

− Pahimmillaan kriisistä olisi voi­nut seurata 1930­luvun suuren laman kaltainen täydellinen romahdus, mut­ta niin ei käynyt. En ole läheskään niin kyyninen politiikkaa kohtaan kuin moni muu tällä alalla, hän naurahtaa.

Viisi hidasta vuotta?Pahimmasta siis mitä ilmeisimmin on selvitty. Kriisi ei silti ole vielä ohi, Shil­ler muistuttaa.

– Eurooppa velloo taantumassa, Yh­dysvalloissa kasvu on vasta orastavaa ja kehittyvien talouksien veto on hi­dastunut. Kuluttajat ovat varovaisia,

ja moni menetti kriisissä paljon rahaa. Kaikkiaan markkinoiden tilannetta kuvaa skeptisyys.

Kriisiä on takana nyt viisi vuotta. Shillerin mukaan jälkimainingeissa voi vierähtää toiset viisi.

– Todennäköisesti edessä on pitkä hitaan toipumisen jakso. Historialli­sesti katsottuna taloustilanne ei kui­tenkaan näytä huonolta, sillä pitkän aikavälin elintaso on noussut maail­massa huomattavasti, hän lohduttaa.

Finanssimyllerrys ei siis kaatanut maailman uskoa rahan mahtiin. Shil­ler huomauttaa, että niin sanottu fi­nanssikapitalistinen järjestelmä on vasta lähdössä vauhtiin nousevissa ta­louksissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa.

Uutta vankan optimismin aikaa saa­daan kuitenkin vielä odottaa. Niinpä sijoittajan on syytä pitää maltti mie­lessä.

− Säästöjä ei kannata makuuttaa pankkitilillä tällaisina aikoina, kun korot ovat poikkeuksellisen alhaal­la. Kaikkea ei pitäisi myöskään lait­taa yhteen sijoitustuotteeseen, esimer­kiksi pelkästään osakkeisiin, Shiller evästää.

– Parasta onkin hajauttaa säästö­jä erityyppisiin kohteisiin eri puolille maailmaa: osakkeisiin, kiinteistöihin, öljyn kaltaisiin kauppahyödykkeisiin tai vaikkapa futuureihin.

EVLI 1/2013 27