4/2012

TEEMA:

TABU.

SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Debatti. Miekkaa terävämpi.Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edel-täjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.

Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Vuonna 2012 lehti ilmestyy viikoilla 11, 19, 35, 46.

Vuonna 2012 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen , 21.

Löydät meidät myös netistä!facebook.com/debatti.lehtisonk.fi/politiikka/debatti

Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16.

Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta,paasihteeri@sonk.fisiiri.saastamoinen@gmail.com

sisällysPääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Siiri Saastamoinen

Anteeksi pyytämättä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Teema: Tabu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Julkisen keskustelun ihanuus ja kurjuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Tommi Heino

Pyhä ja likainen omatunto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Johannes Koskela Ihmisen itsekkyys luonnonsuojelun lähtökohtana . . . . . . . . . . 13 Rami Lindström

Sukupuoli ei ole pätevyyttä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Kirsi Lamberg

Kannabiksen käyttö on dekriminalisoitava . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Antti Elsilä

Vaikka vanhenen, haluan yhä olla lähellä . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Eveliina Reponen

Syyttömät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Anette Karlsson

Vinettäjät – nykyopiskelijoiden vaativa sukupolvi . . . . . . . . . . 22 Johannes Niemeläinen

Haikeat hyvästit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24Johannes Niemeläinen

SONKin puheen johtajaehdokkaat äänessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

Puheenjohtajan palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27Sarita Niemi

Yhteystiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

Toimintakalenteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

PäätoimittajaSiiri Saastamoinen

ToimitussihteeriAnni Lahtinen

KirjoittajatAntti ElsiläTommi HeinoEveliina HeinäluomaAnette KarlssonJohannes KoskelaOtto KöngäsKirsi LambergRami LindströmJohannes NiemeläinenSarita NiemiEveliina ReponenSiiri Saastamoinen

YhteystiedotSosialidemokraattisetOpiskelijat SONK rySaariniemenkatu 600530 Helsinki

Puh. 09 47 898 261www.sonk.fi

Graafinen ulkoasuFredrik Bäckwww.fredrikback.fi

PainoErweko Oywww.erweko.fi

Ilmoitusten myyntiAnni LahtinenPuh. 045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

PääkirjoiTus ram

i lin

dst

röm

4 | PÄÄKIRJOITUS

Hyvä PAHA TAbu

”Se, mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.” – Ludwig Wittgenstein

Helppo tie tehdä itsestään poliit-tisesti kiinnostava persoona on ta-buun tarttuminen ja sen rikkomi-nen. Viime aikoina tällaista ovat harrastaneet lukuisat perussuoma-laiset ja kokoomusnuoret. Julkises-sa keskustelussa tabun rikkomisesta on seurannut paheksuvaa kommen-tointia ja yleensä tabuun tarttujat ovat saaneet lähtöpassit poliittisista tehtävistä.

On harmillista, että tabun rikko-misesta seuraavan paheksunnan vuoksi ei kyetä näkemään itse sitä asiaa, johon tabun rikkomisella on haluttu ottaa kantaa. Sosiaaliturvan kaventaminen, maahanmuuton kri-

tiikki, prostituution ja huumeiden laillistaminen.

Lisäksi tiettyihin tabuihin on vai-kea tarttua ryhmäpaineen vuoksi. Sosialidemokraattina on suuri kyn-nys lausua mielipiteitä, tosin hyvin perusteltuja sellaisia, sosiaaliturvan kaventamisesta ja sosiaaliturvan väärinkäytöstä. Monissa asioissa demarit voisivat ottaa oppia Paasi­kiven lausahduksesta ja sittemmin Kokoomuksen sloganista: ”Tosiasi-oiden tunnustaminen on viisauden alku.”

Tässä Debatissa on lähdetty juu-ri siitä. On tunnustettu tosiasiat ja lähdetty argumentoimaan niiden puolesta järjestelmällisesti ja ratio-naalisesti, mutta kuitenkin hyvin hil-litysti eikä tahallisesti provosoiden. Vaikka julkiseen keskusteluun, jo-

hon Debattikin osallistuu, kaivataan aika ajoin väriä ja actionia, ei sen silti tarvitse tapahtua typerin ja ontuvin argumentein lisättynä heikommalla aineksella.

Voisi ajatella, että niin kauan kuin yhteiskunnassamme on kielletty-jä puheenaiheita, ei se koskaan tule valmiiksi. Valmiiksi tosin yhteiskun-ta ei muutenkaan koskaan tule. Mut-ta mitä vähemmän tabuja on ja mitä rohkeammin niistä uskalletaan pu-hua, sitä valmiimpi ja parempi paik-ka tämä on elää.

Tosiasiat tunnustaen,

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

ANTEEksi PyyTäMäTTä

On järjenvastaista että tuemme hei-komman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhem-milta.Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak Facebookissa

Mitäpä, jos verotietojen sijasta julkisia olisivatkin eniten sosiaalietuuksia saa-neiden nimet?Henri Heikkinen (kok) Uuden Suomen blogissaan

Yli 60 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista ei luota maansa rahoitus-laitoksiin.Taloussanomat

Sosialidemokratiassa lapsen aivot kuu-luvat valtiolle.Kokoomusnuorten Thomas Taussi

Kuolemaveron aika on ohi. Perintö- ja lahjaveron kohteena olevasta omaisuu-desta on lähes aina maksettu jo veroa.Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen

Keskustanaiset suosittelee yhteistä kotiintuloaikaa lapsille.Helsingin Sanomat

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

Armeijan käyneille veronkevennykset.Puolustusvoimain puheenjohtaja Ari Puheloinen

MTV3:n kuntavaalikoneesta voi tar-kastaa alueensa ehdokkaiden Jumala-uskon. Uskon voimakkuuden vaalikone ilmoittaa äänestäjille prosentteina.kotimaa24.fi

Raiskauksesta ei voi tulla raskaaksi.Republikaanien kongressiedustaja Todd Akin

Ensimmäinen sairauslomapäivä pal-kattomaksi.Kokoomuksen puoluevaltuusto

6 | DEBATTI ENNEN

DEbATTi ENNEN

Vuonna 1995 Debatissa mentiin sekä eteen- että taaksepäin. Lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti neljästi vuo-dessa, mutta koko oli kutistunut sa-nomalehtipaperisesta tabloidista peräti A5:een, jonka kannet olivat tönkköä askartelukartonkia. Päätoi-mittajaa lehdessä ei ollut, ja lehden linja ja taso olivat hyvin epämääräi-siä ja vaihtelevia.

Kiinnostavinta antia, ja oikeastaan koko vuosikerran ainoa lukemisen arvoinen juttu, oli Mikael Jungner ­in teksti keskiaste-teemaisessa ne-losnumerossa. Jungner pohti teks-tissään opiskelijademarin syvintä olemusta.

Tänä päivänä, kun lööppiuutiset ovat tasoa ”kokoomusnuorelta pääsi pieru”, on Jungnerin kiteytys mei-dän poliittisesta joukkiostamme var-sin osuva: ”Opiskelijademari tarvit-see julkisuusstrategian.”

”Jokainen tietää demarin, vaikka julkisesti demareita on ani harvassa. Tässä ristirii-dassa opiskelijademarikin on piintyneen stereotypian ilmentymä, harvinaisena kiin-nostava, pahimmillaan selittämässä Lippo-sen lausuntoja parhain päin ja parhaimmil-laan tutustumassa ihmisiin mutkattomasti politikoiden.”

”Miksi minä olen opiskelijademari? Minä en rakasta veroja, Emu vaikuttaa etäiseltä eikä perusjärjestötoimintaankaan liikene aikaa. Jokin tässä demariudessa kuitenkin on, joka aika ajoin säväyttää.”

”Vaikka en usko hyvän ja pahan ikuiseen taistoon, vaikka Batman 3:ssa samaistuu ilkeään arvuuttajaan, vaikka kiireessä jät-tää auton vammaisten paikalle ja vaikka millään ei olisi mitään väliä, voi juuri siksi pistää pelimerkit solidaarisuuden piikkiin, vaikkapa vain kohtalolle ja porvarilliselle utilitarismille vittuillakseen.”

TEEMA:

TABUWiki:

Tabu: pyhä, kielletty sanomasta ja koskemasta, tällaisen kiellon kohde

Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piiriin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään.

Jnk pyhäksi, vahingolliseksi tms. katsotun tekemistä, mainitsemista tm. koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde. Äsken synnyttäneeseen naiseen kohdistuva tabu. Seksuaalisuu-teen liittyvät tabut, seksuaalitabut. Sanatabu. Rikkoa tabu.

Lähde: Wikipedia, Kielitoimiston sanakirja, Alho Alhoniemi: Sivistyssanakirja

TEEMA | 7

8 | TEEMA

Julkisen keskustelun ihanuus ja kurjuus

Julkinen poliittinen keskustelu on jo-kaisen demokraattisen oikeusvaltion sekä eheän ja aktiivisen kansalaisyh-teiskunnan perusta. Mielipiteitä pitää saada tuoda julki, eri mieltä on saatava olla ja joskus jopa samaa mieltäkin ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten kanssa. Julkisessa kes-kustelussa, niin kahvipöydissä kuin toriparlamenteissa, käydään katta-vasti ja usein varsin kriittisestikin läpi päivänpolitiikan onnistumiset ja epäonnistumiset, sekä usein myös politiikan tekijöiden henkilökohtai-set asiat. Kaikki tämä on tervettä ja kannatettavaa. Vieraisiinkin pöytiin saa aina välillä huudella.

Parhaimmillaan julkinen keskus-telu on syväluotaavaa, perusteltua ja etsii uusia ja innovatiivisia perspek-tiivejä asioihin ja aikakautemme il-miöihin. Pahimmillaan se on syyt-telyä ilman perusteita, mollaamista ja perisuomalaisen pessimististä ky-räilyä ja jossa kunniansa saavat kuul-la niin poliitikot koti- kuin ulko-maillakin. Useimmiten se on jotain tältä väliltä. Valveutuneet julkiset keskustelijat esittävät perustellut argumenttinsa sanomalehtien ylei-sönosastoilla tai naapuruston illal-

lisjuhlissa, kun taas vähemmän val-veutuneet turvautuvat internetin keskustelupalstoihin tai kantakuppi-loiden nurkkapöytiin. Usein ne, joilla on kovin ääni, ovat myös niitä, joilla on vähiten sanottavaa.

kAikEN TAkANA oN MEDiA

2000-luvun tietoyhteiskunnassa median rooli vallankäyttäjänä on kiistämättä merkittävä. Loppupe-leissä media päättää siitä, mitkä ai-heet uutisiin asti nousevat tai aina-kin sen, mitä ja missä valossa niistä kerrotaan. Media tiivistää, kehystää ja esittää aina asiansa tietyssä. ”Puo-lueetonta mediaa ei ole olemassa-kaan”, sanovat jotkut. Media on se kanava, mitä kautta suurin osa kan-salaisista saa tiedon yhteiskunnal-lisista ja poliittisista tapahtumista ja ilmiöistä. Näin ollen kansalaiset ovatkin suurimman osan ajasta toi-sen käden tietojen varassa. Ei kai ole sattumaa, että esimerkiksi Yleisradi-on johdon paikoista käydään kiivasta poliittista kamppailua.

Medialla on usein myös taipumus-ta kärjistää asioita ja nostaa esille yk-sityiskohtia kokonaisuuden sijaan.

| 9 TEEMA | 9

Tämä tekee keskustelun töksähte-leväksi ja antaa sille piikittelevän luonteen; napakoilla sanonnoilla ja ”one-linereilla” pääsee usein paljon pidemmälle kuin syvällisemmillä ja akateemisilla analyyseillä. Mediassa aika ja tila ovat kalliita ja rajattuja, mutta niin ne nykyisin näyttävät ole-van myös vastaanottajilla.

PuoluEETko yHTääN PArEMPiA?

Mutta jos media toimii lyhytjäntei-sesti ja pintapuolisesti, niin onhan meillä onneksi puolueet, nuo demo-kratian ritarit, jotka kantavat soihtua etsien uusia ja innovatiivisia ratkai-suja aikamme yhteiskunnallisiin on-gelmiin ja epäkohtiin. Ja sitten herä-tään unesta.

Julkisia poliittisia keskusteluja seuratessa usein väistämättä hiipii puseroon tunne, että olenhan minä kuullut tämän joskus ennenkin. Sa-mat argumentit ja syytökset sävyttä-vät aikamme poliittisia keskusteluja. On toki luontevaa pitäytyä vanhassa ja turvallisessa ja välttää irtiottoja, mutta samalla se on varmin keino varmistaa, että muutosta eikä edis-tystä tapahdu.

Julkisen keskustelun keskeisin ta-voite on koota ideoita ja kokemuksia ja reflektoida niitä, sekä tätä kautta löytää uusia ratkaisukeinoja käsil-lä oleviin epäkohtiin. Valitettavan usein poliittinen keskustelu kuiten-kin sortuu juupas-eipä-väittelyyn, jossa parhaimmillaan, tai katsanto-kannasta riippuen, pahimmillaan

käydään läpi kaikkien tekemiset ja tekemättä jättämiset aina viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Yhteisten ratkaisujen sijaan useimmiten lop-putuloksena on iso yhteinen riita.

MiTä siNä voiT TEHDä?

No, etpä juuri mitään, niin valitetta-vaa kuin se onkin. Suuret laivat kään-tyvät hitaasti. Onneksi kuitenkin jo-kainen meistä voi tuoda oman osansa muutokseen perehtymällä asioihin ennen keskustelua ja suhtautumalla myös niin median kuin puolueiden-kin viestiin terveellä kriittisyydellä. Poliittisessa kulttuurissa omien vir-heiden myöntäminen on usein ylit-

”Puolueetonta mediaa ei ole olemassakaan”

sepääsemättömän hankalaa, vaikka se onkin ainoa tie ottaa niistä oppia.

Tervehenkinen keskustelu ja vas-tapuolen argumenttien kunnioitta-minen ja punnitseminen ovat toivot-tavia ominaisuuksia keneltä tahansa keskustelijalta, puhumattakaan po-liittisilta päättäjiltämme. Dogmeihin tukeutuminen tai olkinukkejen hut-kiminen tuskin vievät montaakaan poliittista prosessia eteenpäin.

Kaikesta tästäkin huolimatta, toi-votan antoisia poliittisia keskustelu-ja ja väittelyitä kaikille.

teksti: Tommi HeinoKirjoittaja on SONKin toinen vara-puheenjohtaja.

10 | 10 | TEEMA

Pyhä ja likainen omatunto

Psykoanalyysi tutkii ihmismielen tiedostamatonta eli halua. Sen teori-an avulla voidaan pohtia, minkälaisin sosiaalisin käytännöin halua työste-tään ja tukahdutetaan yhteiskunnas-sa. Tutkimalla tabuja voidaan tarkas-tella niitä prosesseja, joissa halusta työstetään institutionaalisia kieltoja. On mielekästä pohtia, minkä verran jokin yhteiskunta joutuu tai kykenee tuottamaan sekä sietämään erilaisia kieltoja.

Tabut ovat ristiriitaisia ilmiöitä. Ne ilmoittavat sekä jonkin pyhän olemassaolosta, että jostakin epä-puhtaasta, vaarallisesta tai kielletys-tä. Sigmund Freud kiteytti tabun ”pyhäksi peloksi”. Hänen tutkimuk-sensa Toteemi ja Tabu: Eräitä yh-täläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä (1913) antaa hyvät lähtökohdat ymmärtää jotakin näi-den pelkojen luonteesta. Kieltojär-jestelmänä tabut eroavat esimerkiksi uskonnollisista ja moraalisista kiel-loista siksi, että ne perustelevat itse oman kieltonsa. Tabut eivät siis saa mistään oikeutusta eikä niillä ole mi-

tään alkuperää, kuten jumalallinen ilmoitus tai utilitaristinen arvio. Ta-but ovat sekä käsittämättömiä että ehdottomia. Me noudatamme niitä vaikka emme ymmärrä, miksi.

Freud viittaa 1800-luvun antro-pologien ajatukseen siitä, että tabu on ikään kuin yhteiskunnan esius-konnollinen, ”alkuperäinen” myytti. Tabu on voima, joka kielto- ja suo-jelujärjestelmänä on organisoinut yhteisön peruskäyttäytymistä (sek-suaalista, taloudellista, moraalista jne.) jo ennen jumalien olemassa-oloa. Vahvin ja tunnetuin tabu, joka määrää (”alkuperäis-”) yhteisön so-siaalisen rakenteen, on insestikiel-to. Tällaisen kiellon symbolinen esi-neellistymä on puolestaan toteemi. Myöhemmin Claude Levi­Strauss osoitti, että insestikielto voi johtaa myös tietynlaiseen symboliseen jär-jestelmään, ja eräiden heimojen eri-tyisiin aviollisiin suhteisiin. Freud itse oli kiinnostunut tabun ja psyyk-kisen neuroosin välisestä rakenteel-lisesta homologiasta, mutta korostaa tutkimuksessaan myös sitä, miten

yhteiskunnalliset instituutiot perus-tuvat tukahdutettujen halujen käsit-telyyn.

Freudia ja Levi-Straussia seuran-nut psykoanalyytikko Jacques La­can johti eräästä Freudin ”alkuperäi-sen myytin” kertomuksesta yleisen miehisen seksuaalisuden logiikan. Sen mukaan yhteiskunnan alku-peräiseksi laiksi tulee isänmurhan myötä ”nautinnon kielto”, kastraa-tio. Kielletty nautinto ei kuitenkaan koskaan ollut omaa nautintoa, vaan kieroutunutta ja rajoittamatonta, murhatun isän nautintoa. Kastraa-tiokompleksissa tämän saavuttamat-toman nautinnon puutteesta tulee libidinaalista, itse nautinnon kohde. Puutetta ei siis yritetä paikata vaan puute nimenomaisesti tuottaa nau-tintoa. Siten yhteiskunnalliset insti-tuutiot eivät ole ”fallisia” symboleita, jotka korvaisivat alkuperäisen ha-lun, vaan prosesseja, joiden piirissä kamppaillaan nautinnon puolesta.

Mutta palataan Freudiin sekä klas-siseen antropologiaan. Klassisen kä-sityksen mukaan tabulla, olkoon se

TEEMA | 11

esine, paikka, olosuhde tai ihminen, on maagista voimaa, manaa. Tabuil-la on myös kyky tartuttaa tämä vaa-rallinen voima muihin ihmisiin. Kun tabun rikkova ihminen saa manan tartunnan, hänestä itsestään tulee tabu, ja pelkästä hänen nimensä mai-nitsemisestakin tulee rangaistava teko. Kuten pakkoneurootikkoa, ei tabusta tartunnan saanutta ihmistä tai muuta objektia saa missään tapa-uksessa koskea. Näin mikä tahansa tartunnan saanut objekti muuttuu ”mahdottomaksi” – sen kanssa ei voi elää. Freudin mukaan pakkoneuroo-sista kärsivät monesti antavat esi-neille tällaisen statuksen. Yhdessä tapauksessa neuroosista kärsivä nai-nen vaati mieheltään, että hän heit-täisi pois erään ostamansa tavaran, koska oli ostanut sen kaupasta, jonka nimi muistutti naista eräästä hänen nuoruutensa tuttavasta josta oli tul-lut ”mahdoton”. Tabuista tulee siten nautinnon ja kiellon välistä tajunnan ja tiedostamattoman leikkiä. Itses-sään puutteena tabusta tulee tiedos-tamatonta nautintoa. Näin voimme määritellä tabun: se on kielletty teko, jonka suorittamiseksi tunnemme

”Lopulta ihmisen omatunto onkin tabu.”

suurta tiedostamatonta tarvetta.Tabu onkin aina kaksimielinen,

ambivalentti. Itse asiassa joskus kielto käy sietämättömäksi ja lopul-ta rikomme tabun. Silloin yhteisöm-me rankaisee meitä siitä. Freudin mukaan tällaisen teon vaarallisuus piileekin siinä, että se yllyttää myös muita unohtamaan kiellot. Etuoi-keudet herättävät kateutta, joten rik-komus herättää imitaattorin, todella aiheuttaa tartunnan. Tabua vastus-tavassa aktissa yhdistyy siten kaksi tärkeää inhimillistä ominaisuutta: manan voimassa tiivistyy subjektiivi-nen tarve tuoda esiin piilevä, torjuttu halu sekä vaade rikkoa säännöt.

Tabu on kaksimielinen myös toi-sessa suhteessa. Kuten aiemmin huomautin, Freud kutsuu tabua py-häksi kielloksi. Sitä luonnehtii aina siunauksen ja rangaistuksen ristirii-ta. Freud esittää lukuisia esimerk-kejä, joissa jonkin kiitettävän teon suorittamiseen kuuluu myös sen ka-tuminen. Tämä ristiriita tunkeutuu myös politiikan alueelle, sillä kan-salaisten tehtävänä on aina samaan aikaan sekä suojata että valvoa joh-tajiaan (eli suojautua heiltä), siis siu-

nata ja rangaista heitä. Kummankin prosessin järjestämiseksi tarvitaan tabuja. Freud osoittaa, miten histo-riassa lukemattomat kuninkaat, kei-sarit ja muut johtajat, joita on koh-deltu kuin kaikkivaltiaita jumalia, ovat samanaikaisesti olleet tiukan sosiaalisen sääntelyn alaisia subjek-teja, jopa vankeja. Historia tuntee lukuisia tapauksia joissa johtajaa on kohdeltu tänään kuin jumalaa, mut-ta huomenna hänet on jo murhattu. Hän sanookin, että manaa omaavat kuninkaat luovuttivat historiassa valtansa maallisille virkamiehille, sillä heidän tehtävänsä kävi liian ras-kaaksi, säännellyksi ja vaaralliseksi. Maalliseen hallitsijaan ei kohdistu yliluonnollisia odotuksia, eikä siten yhtä monia tabuja. Mutta myös ku-ninkaiden ainutlaatuiset etuoikeudet ovat tabuilla säänneltyjä. Kuninkailla on ikään kuin liikaa vapauksia ja lii-kaa rajoitteita.

Rakentaessaan homologian neu-roosin ja tabun välille Freud olettaa, että aivan kuten pakkoneuroosissa jokin oire suojelee subjektia jolta-kin kielletyltä halulta, niin tabu-oire suojelee subjektia joltakin kielletyltä

12 | TEEMA

halulta. Mutta tuo repressio on itse asiassa sen halun toisto. Tabusere-monioissa jonkun ylevöittämisestä tuleekin rangaistus, eli ne ovat niin sanottuja symbolisia kastraatioita. Esimerkki tällaisesta olisi presiden-tin virkaanastuminen. Kun Sauli Niinistöstä tehtiin presidentti, ku-kaan ei ajattelut, että hän todella on tämän maan johtaja. Kaikki tietävät, että hänellä ei ole mitään taianomais-ta valtaa. Ainoa, joka todella ran-kaisematta pyhitti hänet, oli Paavo Lipponen, kun hän ei saapunut vir-kaanastujaisiin.

Seuraavaksi Freud tekee kiinnos-tavan liikkeen. Hän selvittää, miten tabu ja omatunto ovat yhteydessä toisiinsa muodostaessaan yhteisön moraalisia säätelymekanismeja. Näin hän tekee tabusta myös mo-raalifilosofisen käsitteen, ja osoittaa, että sen avulla voimme tulkita oman-tunnon sosiaalista luonnetta. ”Miten ihmisen omatunto syntyy?”, Freud kysyy. Tässä vaiheessa on jo käynyt

selväksi, että normatiiviset kiellot peittävät yhteisön tiedostamattomia haluja. Toisin sanoen tabun käsite on ambivalentti. Freudin mukaan ihmi-sen egoistinen luonne sisältää halun tappaa kanssaihmisiä, jopa rakkaim-pamme. Tämä väkivaltainen taipu-mus on tukahdutettava kieltämällä sen realisaatio. Omatunto on toimiva vain jos pidämme sitä itseoikeutet-tuna, emme kyseenalaista sitä. Kun pahoittelemme jotain tekoamme tai tunnemme katumusta, olemme to-teuttaneet jonkin halumme. Oma-tunnolla ei kuitenkaan ole mitään selkeää perustaa vaan se asetetaan paikoilleen sosiaalisesti. Emme tie-dä omatuntomme perustaa, ja tämä aiheuttaa meissä ahdistusta. Emme siis tiedä, mikä halumme on tukah-dutettu ja miksi. Tiedämme vain, että olemme ”kurjia syntisiä”. Lopulta ih-misen omatunto onkin tabu.

teksti: Johannes KoskelaKirjoittaja on OSYn taloudenhoitaja.

Jacques Lacan(1901–1981)

Claude Lévi-Strauss(1908–2009)

Sigmund Freud (1856–1939)

Ihmisen itsekkyys luonnonsuojelun lähtökohtana

Ympäristön- ja luonnonsuojelu al-kavat olla koko yhteiskunnan kent-tää läpileikkaavia arvoja, joita har-va enää uskaltaa kiistää. Vihreitä arvoja ajetaan niin rikoslainsäädän-nön, verotuksen kuin yleisten pe-riaatteidenkin tasolla. Aivan joka-päiväisessä elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa ympäristöarvot huomioidaan. Autoja markkinoidaan ekologisina, muovikassin kantajia paheksutaan, luomu- ja lähiruoka ovat muotia ja kierrättäminen pop. On hienoa, että vain harvat ihmiset ovat enää välinpitämättömiä arki-päiväisen roskaamisen ja saastutta-misen suhteen.

Miksi luontoa sitten suojellaan? Puhutaan paljon luonnon monimuo-toisuudesta, maapallon kantokyvys-tä, ekologisesta jalanjäljestä ja re-surssien riittävyydestä. Mutta miksi nämä ovat niin tärkeitä asioita? Yk-sinkertaisin vastaus on, että ihmi-sen itsensä takia. Todellisuutta on, että lajeja on kuollut sukupuuttoon

jo ennen ihmistä ja jääkausiakin on tullut ja mennyt. Eikä luonto itse vä-litä omasta monimuotoisuudestaan. Kaikki nämä ympäristöheräämisen jälkeiset toimet ovat ihmisen omaa itsekkyyttä. Halutaan pitää huolta siitä, että ympäristö näyttää meidän silmissämme kauniilta vielä tulevai-suudessa, että meillä on ilmaa jota hengittää ja ruokaa jota syödä.

Eikä se ole väärin. Ihminen on aina ollut oman edun tavoittelija ja onhan selviytymisvietti rakennettu sisällemme. Olisi kuitenkin järkevää tunnustaa tosiasiat ja lopettaa tyh-jänpäiväinen puhe luonnon itseisar-vosta ja monimuotoisuuden vaalimi-sesta. Viimeistään uuden jääkauden tullessa monimuotoisuus kokee pa-han kolauksen, puhumattakaan ih-miskunnalle koituvista seurauksista. Sitä ennen uhkaavat kuitenkin väis-tämättömän, mutta samalla ihmi-sen kiihdyttämän ilmastonmuutok-sen tuomat luonnonkatastrofit sekä muut mahdolliset kurjuudet.

kENEN syy jA kukA HyöTyy?

Kokonaan toinen asia on, ovatko luonnon suojelemisen eteen tehdyt teot riittäviä. No eivät ne ole. Re-sursseja kulutetaan vuosittain 1,5 -kertaisesti niiden uusiutumiskyvyn verran. Tämä tahti tulee vain kiihty-mään tulevaisuudessa, ellei kurssia muuteta. Luonnonvarat siis hupe-nevat kiihtyvällä tahdilla, eli tulevat loppumaan kesken ennen pitkää. Todellisuus on huomattavasti ka-rumpi, kuin mitä haluamme nähdä. Mikäli haluaisimme palata tasolle, jossa kuluttaisimme alle kestorajan, joutuisimme luopumaan paljosta ja muuttamaan elämäntyyliämme ra-dikaalisti. Nykymeiningillä vain pe-laamme aikaa, jotta keksimme kei-non siirtyä seuraavalle tuhottavalle planeetalle. Onneksi ainakaan ihan lähiavaruudessa ei ole toista yhtä monimuotoista planeettaa, jonka ympäristön voisimme tuhota.

Hyvänä esimerkkinä poliittisesta

TEEMA | 13

14 | TEEMA

ohjaamisesta on suomalaisen Tallin-nasta hakema kaljalaatikko. Pahim-massa tapauksessa olut valmiste-taan Virossa, purkitetaan Suomessa, viedään myytäväksi Viroon ja suo-malainen käy sen sieltä hakemassa Suomeen juotavaksi. Kenelle tämä voi olla kannattavaa suuressa mit-takaavassa? Laajemman mittakaa-van ongelmat näkyvät myös Afrikan maanosan kohdalla. Taloudellisella sääntelyllä varmistetaan eurooppa-laisten yritysten elinolosuhteet, ra-joittamalla esimerkiksi tuontia Afri-kan valtioista. On ehkä väärin puhua enää kehitysmaista, kun länsimaat rajoittavat näiden valtioiden kehit-tymistä. Länsimaalaisen ihmisen hyvinvointia pidetään yllä eriarvoi-suuden kustannuksella, jolloin myös ympäristönäkökohdat jäävät kol-mannen maailman muiden ongelmi-en jalkoihin.

Olemme siis edelleen hyvin kau-kana siitä ympäristötiedostamisen tasosta, joka vaaditaan ennen kuin osaamme tehdä sellaisia tekoja, joil-la maapallo voidaan pelastaa. Ny-kyinen vihreä puuhastelu vaikuttaa lähinnä omantunnon puhtauteen. Ja siihenkin vain, koska ei tahdota tie-tää todellisuudesta.

Mitä meidän siis olisi tehtävä? Toki voimme jatkaa nykyisellä linjal-la pienimuotoista ympäristöpuuhas-telua, puhdistamalla lähinnä oma-tuntoa ja samalla toivoa, että se myös antaisi ihmiskunnalle muutaman kymmenen vuotta lisäaikaa. Niin kauan kuin luonto joutuu taistele-maan paikastaan pääomaa vastaan, tämä vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Toinen vaihtoehto on ymmärtää lähestyvän ympäristöka-tastrofin maapallonlaajuinen mitta-kaava ja tarttua ongelmiin valtioiden rajat ylittävin toimin. Siihen ei enää riitä ympäristökonferenssit ja sopi-mukset, vaan on ymmärrettävä, että suurin uhka ympäristölle ovat mark-kinatalous ja itsekäs ihminen.

On myös kolmas vaihtoehto. Voim-me todeta, että ihmiskunta on jo tuo-mittu tuhoon. Voimme tarttua het-

keen ja nauttia siitä. Voimme ostaa uuden taulutelevision taas kahden vuoden päästä ja lentää Thaimaahan lomalle. Voimme olla välittämättä siitä, mitä muualla maailmassa ta-pahtuu tai millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet tulevat elä-mään. Vai voimmeko?

teksti: Rami LindströmKirjoittaja on OSYn johtokunnan jäsen ja HYYn edustajiston jäsen.

”Nykyinen vihreä puuhastelu vaikuttaa lähinnä omantunnon puhtauteen.”

Napoli, Italia 2010

rabo

e –w

ikip

edia

TEEMA | 15

Sukupuoli ei ole pätevyyttä

Opetusministeriön koulutuksen ke-hittämissuunnitelmassa mainitaan tavoite vähentää sukupuolen, sosiaa-lisen- ja etnisen taustan vaikutusta korkeakouluopintoihin osallistumi-sessa. Lokakuun alussa Helsingin Sa-nomat uutisoi, että koulutuksellisen tasa-arvon työryhmässä harkitaan ”mieskiintiöitä” sosiaali- ja opetus-aloille vähentämään alojen sukupuo-littumista. Tarkoituksena on lisätä miestyöntekijöiden osuutta sosiaali- ja opetusalalla. Tällä pyritään ennal-taehkäisemään muun muassa perus-kouluissa poikien syrjäytymistä, ja sosiaalihuollossa kaivataan kipeästi miestyöntekijöiden näkökulmia per-heiden ja miesten elämään. Samaan aikaan esimerkiksi poliisivoimien ja yritysten johdossa on huomatta-vasti vähemmän naisia kuin miehiä. Alojen sukupuolittuminen aiheuttaa jatkuvasti eriarvoisuutta työelämäs-

sä, kuten palkkauksessa ja työsuhtei-den kestossa.

Vuonna 1989 Suomessa kumottiin tasa-arvolaista miesopettajien kiin-tiö opettajakoulutukseen. Tämän jälkeen opettajakoulutuksen valinta-koetta on pyritty rustaamaan useita kertoja, jotta myös miehet pääsisivät sisään koulutukseen. Ministeriön teettämän kehitysoppaan mukaan vuonna 2010 luokanopettajankoulu-tuksessa naisia oli sekä hakeneissa että hyväksytyissä yli 70 prosenttia ja lastentarhanopettajankoulutuk-sessa yli 90 prosenttia. Suhteellisesti eniten naisia oli maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan ope-tuksen opettajissa (91,6 %), ja vähi-ten rehtoreissa (42,9 %). Miesten osuus alalla on huomattavan pieni, mutta sen korjaaminen kiintiöillä ei ole oikea ratkaisu.

Asettamalla toiselle sukupuo-

lelle kiintiöitä tarkoitamme aina myös erilliskohtelua sekä erilaisia valintaperusteita. Valintaperuste ei 2010-luvulla voi enää olla sukupuoli. Perustuslain 6 §:ssä määritellään, että sukupuolten tasa-arvoa ediste-tään yhteiskunnallisessa toiminnas-sa sekä työelämässä, erityisesti palk-kauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä. Virkanimi-tyksissä sovellettava perussäännös on perustuslain 125 §, jonka mukaan yleiset nimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Näi-den nimitysperusteiden tarkoitukse-na on pyrkiä palkkaamaan pätevin, jotta viranomaisilla asioivien asiak-kaiden oikeussuoja toteutuu. Esi-merkiksi hoitajia tai sosiaaliviran-omaisia palkattaessa tarkoituksena on löytää pätevin henkilö tehtävään sukupuolesta riippumatta. Tämän vuoksi sukupuolikiintiö olisi myös

”Suomen toimiminen tasa-arvon esimerkki maana on perustunut miesten ja naisten työskentelemiseen yhdessä.”

16 | TEEMA

kansalaisten oikeussuojan vuoksi jopa vaarallinen.

oNko oNgElMA AlojEN sisällä?

Sukupuolikiintiöt työelämässä, esi-merkiksi puolustusvoimissa tai ope-tusalalla, voivat aiheuttaa myös ne-gatiivista suhtautumista. Suomen toimiminen tasa-arvon esimerk-kimaana on perustunut miesten ja naisten työskentelemiseen yhdessä; samanlaisiin tehtäviin, tasa-arvoi-seen palkkaukseen sekä yhtäläisiin kriteereihin. Asettamalla toinen su-kupuoli erilaiseen asemaan alasta riippumatta saattaa aiheuttaa am-matillisen osaamisen kyseenalaista-mista ja jopa syrjintää työpaikoilla.

Ongelma on paljon syvempi. Emme voi paikata miesten tai nais-ten määrää tietyillä aloilla asetta-malla kiintiöitä, vaan tarkastele-malla alan sisäisiä rakenteita. Miksi poliisihallinnon johdossa ei ole nai-sia? Miksi opetusalalla ei ole miehiä? Vai onko ongelma alan houkuttele-

vuudessa ja palkkauksessa? Opetus-alalla on koulutukseen ja työolosuh-teisiin nähden alhainen palkka, joka on yksi syy työn heikkoon arvostuk-seen. Kunnon uranäkymät sekä ke-hittyminen työssä ovat asioita, jotka voisivat ratkaista kysymyksen mies-ten määrän ja työn arvostuksen suh-teen opetusalalla. Lisäksi kuva tie-tyistä aloista ja tehtävistä syntyy jo varhain. Opintojen ohjaukseen tar-vitaan lisää varoja ja huomiota alojen sukupuolittumiseen. Opetusalalla sukupuolikiintiöistä luovuttiin yli 20 vuotta sitten, koska sen ei nähty edistävän sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvoon lakiin jätettiin kuitenkin pykälä, että julkisen hal-linnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanon jäsenistä 40 prosenttia tulee olla naisia että miehiä. 40 prosenttia, koska näin toteutetaan näennäisesti tasa-arvoa. Siirtyminen takaisin kiintiöihin oli-si jo saavutetusta tasa-arvotyöstä luopumista. Tasa-arvo on sitä, että jokaisella hakijalla on samanlainen mahdollisuus hakeutua haluamaan-

sa koulutukseen tai työtehtävään sukupuolesta tai sosioekonomisesta taustastaan riippumatta.

Luomalla kiintiöitä saatamme menettää pätevimmät hakijat ja vaa-rantaa julkisten palveluiden laadun entisestään. Lisäksi asetamme työn-tekijät ja hakijat erilaiseen asemaan. Ratkaisu tulee löytyä jokaisen alan sisältä. Ratkaisuja ovat muun muassa alojen markkinointi, rakenteellisten esteiden korjaaminen, työn arvostus sekä työurakehityksen parantami-nen. Valintakokeita tulee muuttaa niin, että ne palvelevat molempia su-kupuolia. Lisäksi opinto-ohjauksen tavoitteena tulee huomioida alojen sukupuolittuminen. Mihinkään teh-tävään ei saa pätevyyttä vain sillä, että on mies tai nainen. Jokaiseen tehtävään ja toimeen tulee valita pä-tevin. Sukupuoli ei ole pätevyyttä!

teksti: Kirsi LambergKirjoittaja on Demarinuorten liitto-hallituksen jäsen sekä kasvatustietei-den kandidaatti ja hallinto-oikeuden ylioppilas.

TEEMA | 17

Kannabiksen käyttö on dekriminalisoitava

Kannabiksen käyttö, kasvatus ja hallussapito on Suomessa laitonta ja niistä voidaan rankaista jopa van-keudella. Osallistuminen keskuste-luun kannabiksesta tarkoittaa suurta stigmatisoitumisen vaaraa. Tämän vuoksi uskottava keskustelija muis-taa aina mainita, että ”itse en käy-tä, mutta”. Kaduillamme vaeltavat kymmenet tuhannet huumerikol-liset, joidenkin arvioiden mukaan puhutaan jopa kuusinumeroisesta määrästä. Horjuuko oikeusjärjestel-mämme perusta?

kiElTolAki Ei ToiMi

Suomessa voidaan jo nykylainsää-dännönkin mukaan jättää käyttö-rikos rangaistuksetta. Tilanne on kuitenkin sekava, kun käytäntö vaihtelee mielivaltaisesti. Rankaise-minen kohdistuu usein ongelmatto-miin käyttäjiin, jotka saavat kokea rankaisemisen sivuvaikutukset. Mo-nelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankai-seminen johtaa moniin oheisseura-uksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien lisääntymiseen ja sy-venemiseen. Kieltolaki tekee itse aiheutetuista ongelmista kannabis-ongelman – ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan.

Kannabiksen lääkekäyttö on jo sallittua useissa maissa. Myös viih-dekäyttö on käytännössä sallittu muuan muassa Hollannissa, Eng-lannissa, Sveitsissä ja Portugalissa. Lainsäädännöllisesti asia on mones-

sa maassa hoidettu niin, että käyttö pysyy rikoksena, mutta siitä ei enää rangaista. Esimerkiksi Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminali-soinnin myötä huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon. Uusi liberaali linja on johtanut huu-meiden aiheuttamien terveysongel-mien voimakkaaseen laskuun.

Kannabiksen laillisuus tai laitto-muus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään. YK:n pätevöimän Beckley-säätiön kansallinen kannabiskomitea julkai-si vuonna 2008 raportin YK:n huu-mausainepolitiikan arvioinnin poh-jaksi. Tiedemiesten, tutkijoiden ja asiantuntijoiden koostaman rapor-tin mukaan suuri osa kannabiksen haitoista liittyy suoraan kieltolakiin ja siitä seuraaviin sosiaalisiin ongel-miin.

järjEsTäyTyNyT rikol­lisuus kErää voiToT

Pienten kannabismäärien kasvatta-misen salliminen omaan käyttöön ei tekisi laittomille markkinoille täh-täävien suurten ammattiviljelmien toimintaa yhtään nykyistä helpom-maksi, vaan se vähentäisi kaupallis-ten viljelmien tuotteiden kysyntää. Nykyinen politiikka lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja marginalisoitumis-ta, sekä johtaa mietojen huumeiden kokeilijat ja käyttäjät helposti kovien huumeiden ja järjestäytyneen rikol-lisuuden uhreiksi aineiden samojen myyntipaikkojen vuoksi.

Kieltolain vastustaminen ei tar-

koita, että aineen käyttöä jotenkin suosittaisiin. Kuten alkoholinkin kohdalla, kieltolaki johtaa merkittä-vään tulonsiirtoon järjestäytyneelle rikollisuudelle, poliisi- ja vankilaku-lujen kasvamiseen, ongelmakäytön lisääntymiseen suhteessa kohtuu-käyttöön, käyttäjien syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja päihteessä olevien terveydelle haitallisten epäpuhtauk-sien lisääntymiseen. Kun kannabik-sen kriminalisointi on osoittautunut selkeästi tehottomaksi käytön rajoit-tamisessa, niin laillistaminen voisi toimia selkeänä pesäeron tekemise-nä koviin huumeisiin.

MiTä PiTäisi TEHDä?

Käyttö ja omaan käyttöön tarkoi-tettu kotikasvatus olisi perusteltua laillistaa, jotta kannabis ja kovat huumeet saataisiin eriytettyä lain-säädännöllisesti toisistaan. Laillis-tamisella vältetään kannabiksen käyttäjien rikolliseksi leimaaminen ja sitä usein seuraavat sosiaaliset sanktiot. Poliisilta vapautuisi suuri määrä voimavaroja oikeiden rikos-ten tutkintaan. Huono lainsäädäntö kääntyy itseään vastaan, koska sitä ei kunnioita kukaan.

teksti: Antti ElsiläKirjoittaja on joensuulainen dema-riopiskelija, joka uskoo älylliseen re-hellisyyteen eikä halua irtisanoutua mistään vain pelatakseen mielikuva-politiikan ehdoilla.

18 | 18 | TEEMA

Osa minusta on poissa. Toisille sek-suaalisuuteni on tapa kategorisoida minuuteni tiettyyn   ihmisryhmään; stereotypiaan sukupuolesta ja sek-suaalisesta käyttäytymisestä. Käte-ni heikkenevät ja voimani pikku hil-jaa ehtyvät, mutta samaan aikaan olen vahva. En lukitse enää huoneeni ovea öisin, vaikka tiedän, että aja-tus minusta ja puolisostani herättää tunteita niin hoitokotini henkilökun-nassa kuin muissa asukkaissakin. Rekisteröity parisuhde ei oikeuta jaettuun huoneeseen.   Liiallinen lä-heisyys ahdistaa. Seksuaalisuuttani on vaikea hyväksyä osaksi kehittyvää vanhuuttani ja se eristää minut jo en-tisestään. Ulkopuolisten silmissä olen ensisijaisesti aina vanha. Vanha. Sek-suaalisuuteni pelottaa niitä, joille he-teronormatiivisuus on pakotettu osa ihannoitua nuoruutta. Tarpeideni ja toiveideni odotetaan katoavan fyysis-ten voimien mukana.   Minulla ei ole oikeutta tulla kosketuksi. Minulla ei ole oikeutta eikä turvaa olla vanhana seksuaalinen.

Vanheneminen on prosessi, joka muuttaa kehoa ja mieltä, muttei koskaan poista tarvetta tulla ympä-ristönsä hyväksymäksi. On sopima-tonta puhua seksistä, mutta vielä

Vaikka vanhenen, haluan yhä olla lähellä – koskea ja tulla kosketuksi

tukalampaa puhua vanhuudesta ja seksistä samassa lauseessa. Ajatus vanhenevassa kropassa piilottelevas-ta seksuaalisuudesta saa meidät var-paillemme. Se on tabu, josta ei sovi puhua nuorena eikä vanhana. Nuore-na ei voi tietää asiasta mitään ja van-hana on likaista puhua seksistä. Seksi saati seksuaalisuus ei kuulu luonte-vasti samaan lauseeseen ikäihmisten kanssa. Vanheneminen pelottaa. On hupsua olla seksuaalinen vanhana. Väkinäisen humoristissa syntymä-päiväkorteissa sidotaan vanhuus ja seksi hupaisaksi vitsiksi. “Anna palaa papparainen kun vielä voit”. Kult-tuurimme määrittelee alinomaa sek-suaalista käyttäytymistä: sen, mikä on seksuaalisesti hyväksyttävää ja mitä seksuaalisuuden tulisi olla - ja

ennen kaikkea mitä se ei saa olla.Vanhusten seksuaalisuus on myyt-

ti, jota ylläpitää ajatus kyvyn ja halun kulkemisesta käsi kädessä. Halut ja tarpeet eivät pääty lisääntymiskyvyn heikkenemiseen, eikä seksuaalisuus katoa voimien vähetessä. Kauneus ja viehättävyys eivät ole vain nuo-ruuden piirteitä, vai ovatko? Seksu-aalisuus on paljon enemmän kuin ulkokuoren ihannointia ja himoa. Se on terveyttä ja hyvinvointia. Se on tarvetta läheisyydelle; tarvetta tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin tässä hetkessä on. Tarve, joka on meille kaikille yhtä suuri. Seksu-aalisuus ei nimestään huolimatta ra-joitu vain yhdyntään, vaan on henki-nen ja sosiaalinen ulottuvuus osana sosiaalista identiteettiä. Eikä se siis

TEEMA | 19

”Seksuaalisuus on henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus osana

sosiaalista identiteettiä.”

lopu vaihde vuosiin, vaan heijastuu meidän tapaamme olla läpi koko elä-mämme. Se on osa meidän tapaam-me puhua, viestiä ja kokea ympäris-tömme – myös vanhempana.

uHkANA sEksuAAlisuuDEN TukAHDuTTAMiNEN

Yhteiskunnallinen uskomus vanhus-ten aseksuaalisuudesta estää vapaan puhumisen seksuaalisuuden ongel-mista ja esimerkiksi hoitokodeissa tapahtuvasta häirinnästä. Vanhusten seksuaalisuus ei oletuksista huoli-matta ole vain heteroseksuaalista, ja siksi sitä ei tulisi olla hoidonkaan. Pakotettu heteronormatiivisuus hoidossa tukahduttaa seksuaalisuu-den monimuotoisuutta ja saattaa jopa heikentää hoidon laatua. Pak-ko saattaa olla uhka tasapainoiselle terveydelle. Asiasta, jota ei yleisesti hyväksytä, on vaikea puhua. Vaikka kokisi tulevansa syrjityksi seksuaa-lisuutensa vuoksi, on siihen yksin vaikea puuttua. Vanhukset tarvitse-vat seksuaalineuvontaa siinä missä muukin väestö, sillä hyväksyvä puhe vanhusten seksuaalisuudesta kan-nustaa vanhuksiakin puhumaan sek-suaalisuuden monimuotoisuudesta ja purkamaan niihin sitoutuneita patoutumia. Ja usko pois: niitä on ja paljon. Seksuaalisuuden monimuo-toisuutta voidaan ymmärtää ja tukea parhaiten juuri avoimuuden kautta: kokemuksista opitaan ja vertaistu-kea tarvitaan kaikkialla.

Todennäköisesti sinunkin van-hempasi ja isovanhempasi ja naa-puritalon yksinäinen rouvakin ovat seksuaalisia olentoja, jotka haluavat olla lähellä, puhua ja pussata: olla seksuaalisia omalla tavallaan. Anna siis seksuaalisuudelle tilaa ja yksityi-syyttä toteutua omaehtoisesti osana elämää.

teksti: Eveliina ReponenKirjoittaja toimii Joensuun Sosiali-demokraattiset Opiskelijat JOSYssä.

20 | TEEMA

Kuka kantaa vastuun? Tilastokes-kuksen mukaan vuonna 2012 aikavä-lillä tammi – kesäkuu 726 alaikäistä joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tämän luvun lisäksi on usei-ta lapsia ja nuoria, joiden kaltoin-kohtelusta viranomaisilla ei ole lain-kaan tietoa. Moni lapsi ja nuori kokee syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Tämän johdosta he eivät kerro ta-pahtuneesta kenellekään.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu si-sältää laajemmin seksuaalisen itse-määräämisoikeuden loukkaukset, jotka eivät välttämättä täytä rikok-sen määritelmää. Kaltoinkohtelija voi olla kuka tahansa – tuttu tai vie-ras, aikuinen tai toinen alaikäinen. Kaltoinkohtelu ei myöskään aina sisällä fyysistä kohtaamista, vaan se voi tapahtua esimerkiksi Internetin kautta.

Kaltoinkohtelu on kokijalle aina tahdonvastaista. Kuitenkin on tilan-teita, joissa nuori luulee, että hän ha-luaa intiimin suhteen aikuisen kans-sa. Nuori saattaa vasta aikuisiällä ymmärtää tulleensa kaltoinkohdel-luksi. Aikuinen ihminen, pedofiili, rakentaa alaikäiseen nuoreen luotta-mussuhteen manipuloimalla, lupai-lemalla ja joskus jopa palkitsemalla uhriaan. Ajan myötä kaltoinkohteli-ja aloittaa uhkailun ja painostuksen. Uhri kokee tapahtuneesta häpeää sekä syyllisyyttä ja kaltoinkohtelija

vahvistaa näitä tuntemuksia jatku-vasti. Näin alaikäinen lapsi tai nuori joutuu kantamaan vastuun aikuisen toimista.

Kaltoinkohtelijalla on usein mon-ta uhria samanaikaisesti. Uhreilla ei ole tietoa kaltoinkohtelijan toisista uhreista. Uhrit usein uskovat olevan-sa seurustelu- tai rakkaussuhteessa kaltoinkohtelijan kanssa, vaikka ikä-ero olisi huomattava. Katsoin noin vuosi sitten elokuvan Trust (2010), joka oli todella silmiä avaava teos. Elokuva kertoo 14-vuotiaasta ty-töstä ja hänen lähipiiristään. Tämä 14-vuotias tyttö tapaa ”pojan” Inter-netin välityksellä. Poika on jatkuvas-ti verkon välityksellä läsnä tytön elä-mässä ja pikkuhiljaa heidän välinen luottamuksensa kasvaa. Silloin poika paljastaa olevansa hiukan vanhempi. Manipulaation ja lupauksien avulla poika saa tytön suostumaan tapaa-miseen. Tapaamisessa tytölle selviää, että kyseessä on yli 30-vuotias mies. Elokuva tuo hyvin esille sen, miten pedofiilit rakentavat luottamussuh-teen valheiden ja manipulaation avulla viattomiin alaikäisiin nuoriin. Teini-ikäinen nuori kaipaa huomiota samalla kun hän haluaa olla itsenäi-nen. Nuori irtautuu vanhemmistaan ja pyrkii löytämään oman itsenäisen minänsä. Tässä elämänvaiheessa nuori on altis manipulaatiolle ja hy-väksikäytölle.

Syyttömät

TEEMA | 21

vAsTuu oN AikuisEllA

Seksuaalisen hyväksikäytön uhri saattaa puolustella kaltoinkohtelijaa vetoamalla siihen, että toiminta ei ole ollut tahdonvastaista. Uhrilla voi mennä pitkäkin aika ennen kuin hän myöntää ja hyväksyy sen tosiasian, että häntä on kaltoinkohdeltu. Hän saattaa kokea olleensa tyhmä ja hä-vetä tapahtunutta. Uhrin läheisten on kuitenkin tärkeää muistaa, että uhri on aina syytön tapahtuneeseen. Alle 16-vuotiaan seksuaalinen hy-väksikäyttö on mainittu rikoslaissa rangaistavana tekona. Rangaistus on kuitenkin vain enintään neljä vuotta vankeutta, ellei teko ole ollut törkeä, jolloin rangaistus on enintään kym-menen vuotta vankeutta.

Seksuaalisella kaltoinkohtelulla on myös toinen muoto, joka harvem-min tulee viranomaisten tietoon,

”Moni alle 16-vuotias päätyy suhteeseen paljon vanhemman, aikuisen ihmisen kanssa, saadakseen tältä omaisuutta tai ystävien ryhmäpaineen vuoksi.”

nimittäin seksipalvelujen ostami-nen alaikäiseltä. Näissä tapauksissa nuori usein kokee käyttävänsä ai-kuista hyväksi saamalla tältä päih-teitä, tavaroita tai rahaa vastineeksi seksuaalisista palveluista. Moni alle 16-vuotias päätyy suhteeseen pal-jon vanhemman, aikuisen ihmisen kanssa, saadakseen tältä omaisuutta tai ystävien ryhmäpaineen vuoksi. Näissäkin tapauksissa vastuu on ai-kuisella eikä alaikäisellä nuorella. Rikoslaissa on tästä toiminnasta kir-jaus, jossa alaikäisen seksipalvelujen ostaminen on kiellettyä. Rangais-tus on kuitenkin vähintään sakko ja enintään yksi vuosi vankeutta.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäy-tön rangaistukset ovat liian lieviä. Uhrille saattaa jäädä tapahtunees-ta elinikäiset arvet ja traumat, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä koko loppuelämän ajan. Alaikäinen lapsi

tai nuori ei ole koskaan syypää tai vastuussa tapahtuneesta seksuaali-sesta hyväksikäytöstä, vaikka usein alaikäinen joutuukin kantamaan syyn ja vastuun tapahtuneesta har-teillaan.

teksti: Anette Karlsson Kirjoittaja on sosiaalialan korkea-kouluopiskelija ja Sosialidemokraat-tiset Ammattikorkeakouluopiskelijat – SOMA ry:n puheenjohtaja.

22 | 22 | TEEMA

Vinettäjät – nykyopiskelijoiden vaativa sukupolvi

Voin puhua vain omasta kokemuk-sestani, joka ei ole tuore. Mutta ko-kemukseni ei anna kaunista kuvaa opiskelutovereistani. Vinettäjistä.

Opiskelen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa vinettämisestä on tullut se kuu-luisa maan tapa. Valtsikassa opiskeli-jat vinettävät opetuksen laadusta, lii-an pienestä opetushenkilökunnasta ja liiallisista kirjatenteistä. Valitusta kuuluu professoreista, tylsistä kir-joista, liian suurista kurssivaatimuk-sista. Muun muassa. Valitus on lähes tauotonta, olen itsekin syyllinen.

En sano, että vinetyksellä ei olisi koskaan pohjaa. Opetushenkilökun-nan vähäinen määrä ja tutkijoiden ja professoreiden ylikuormitus ovat molemmat aitoja ongelmia. Harvoin kuulee opiskelijan olevan kuiten-kaan tyytyväinen yliopistolla.

Perusvinettäjä on ongelma vain harvoin. Hän joko tyytyy vain vinet-tämään tai seuraa lentokoneenvie-miä, ulkomaan-uralle tähtääviä. Pe-

rusvinettäjä käy vain korviin.Toisin on mestarivinettäjien kans-

sa. Mestarivinettäjä aiheuttaa vaivaa yliopistolla.

viNETyksEN MAisTEriT

Opinnoissa kuljetaan pitkin polkua, joka johtaa lopulta korkeakoulu-tutkintoon. Polulta voi kääntyä si-vupoluille, mutta mikäli tutkinnon haluaa, pitää polku kulkea aina lop-puun. Reittiohjeet löytyvät opinto-oppaista, ja neuvoa voi kysyä muilta opiskelijoilta tai opetushenkilökun-nalta. Osa reittiohjeista on huonoja, osa hyviä, mutta kuka tahansa kor-keakouluopiskelija on kykeneväinen pienellä vaivalla löytämään niiden avulla reitin perille.

Mestarivinettäjä ei kuitenkaan tä-hän tyydy. Hän on yksilö, joka opis-kelee niin kuin se itselleen sopii. Mestarivinettäjä ilmoittautuu kurs-seilleen myöhässä, jättää kirjaten-tin krapulan takia väliin ja pyytää

professoria järjestämään itselleen ylimääräisen tenttipäivän, koska ei pääse varsinaiseen tenttiin viikonlo-pun kaupunkimatkan takia.

Kansantaloustieteen kurssilla ko-ettua: professori kielsi kaikkia 120 opiskelijaa lähettämästä hänelle sähköpostia ilman pakottavaa tar-vetta sen jälkeen, kun yli kolmasosa kurssilaisista oli pyytänyt häneltä yksilöllisiä erityisvapauksia. Mes-tarivinettäjät eivät voineet käsittää professorin päätöstä.

Parhaimmillaan mestarivinettäjä sälyttää syyn omasta huolimatto-muudestaan yliopiston ja lehtorei-den niskoille. Koska hän ei ole tajun-nut ilmoittautua kurssille ajoissa tai tarkistanut etukäteen, mitkä kurssit ovat vaatimuksia opintojen etenemi-selle, on tietenkin luonnollista, että professorit eivät ole tehtäviensä ta-salla tai yliopisto ei ymmärrä nyky-maailmasta mitään.

Mestarivinettäjän ongelma on se, että hän ei tyydy vinettämään. Mes-

”Professori kielsi kaikkia 120 opiskelijaa lähettämästä hänelle sähköpostia ilman pakottavaa tarvetta sen jälkeen, kun yli kolmasosa kurssilaisista oli pyytänyt häneltä yksilöllisiä erityisvapauksia.”

Esitellessäni Debatin tekijätiimin Facebook-ryhmässä ideani tämän numeron teemaksi, sai se innostu-neen vastaanoton ja kirjoittajat al-koivat heti ideoida omia aiheita teks-teilleen. Kannabiksen laillistaminen, vanhusten seksuaalisuus, ympäris-tönsuojelun riittämättömyys…

Muutamia mielenkiintoisia aihe-piirejä jäi kuitenkin myös käsittele-mättä. Eräs tärkeä aihe, johon olisi ollut rohkeaa ja haastavaa tarttua, on tabut sosialidemokraattisen liikkeen sisällä. Puolueväen keskiluokkaistu-misesta puhutaan paljon julkisuu-dessa, mutta kukaan kirjoittajista ei lopulta tarttunut aiheeseen.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tässä Debatissa on lähdetty juuri siitä. On tunnustet-tu tosiasiat ja lähdetty argumen-toimaan niiden puolesta järjestel-mällisesti ja rationaalisesti, mutta kuitenkin hyvin hillitysti. Jatkossa kuitenkin odotan, että Debatista saa-daan lukea vielä entistä rohkeampia

mielipiteitä ja tuulettaa tabuja oikein kunnolla.

Uudistuneen Debatin ensimmäi-nen vuosi alkaa olla takana. Palaute lehdestä on ollut pelkästään positii-vista. Parhaan palautteen antoi eräs kokoomustaustainen valtio-opin opiskelija, joka kertoi, että Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalien jäl-keen moni opiskelija harmistui jää-tyään ilman Debattia.

Vaikka Debatilla on ainakin toistai-seksi huomattavasti paljon pienempi kohdeyleisö kuin muilla poliittisten nuorisojärjestöjen lehdillä, on se kova vastus muille lehdille. Tehdään Debatista ensi vuonna vieläkin laa-jemman yleisön tavoittava laadukas mielipidelehti.

Joulut ja uudetvuodet toivottaen,

Siiri Saastamoinenpäätoimittaja

Jälkipääkirjoitus

TEEMA | 23

tarivinettäjä marssii yliopistolle, vaatii yksilöllistä palvelua ja pöyris-tyy, kun hänen vaatimuksiinsa ei suostuta.

Taaskaan en halua tulla väärin-ymmärretyksi. Pyytämisessä ei ole mitään pahaa. Joskus kurssi-ilmoit-tautuminen voi jäädä huomioimat-ta, tai puolen vuoden viivästyminen opintojen etenemisessä voi tuntua kohtuuttomalta, jos se johtuu ker-ran vuodessa suoritettavan kirja-tentin unohtamisesta. Usein jousto on perusteltua. Miksi ei siis kysyä, olisiko mahdollista palauttaa essee myöhässä?

Jos vaatimuksiin ei suostuta, siitä ei voi kuitenkaan syyllistää profes-soreita, huonoa opinto-opasta (ellei tieto ole väärää tai se jopa puutu ko-konaan) tai yleisesti huonoa yliopis-toa. Mestarivinettäjä tämän kuiten-kin tekee.

Mestarivinettäjä on yksilö, joka haluaa yksilöllistä palvelua. Hän ei voi käsittää, jos hänen vaatimuksiin-sa suorittaa kurssi silloin kuin hän sen haluaa, ei suostuta. Mestarivi-nettäjä luulee olevansa ainoa eikä ymmärrä, että maailma on täynnä mestarivinettäjiä. Hän ei tajua, että mestarivinettäjien vyöry yliopiston käytävillä aiheuttaa työtä ja vaivaa jo ylikuormitetuille opetushenkilö-kunnalle.

Onneksi kokemukseni myös ker-too, että todistukseni koskee lopulta vähemmistöä. Vielä vinettäjät tajua-vat, että korkeakoulujärjestelmä kes-tää yhden vaatijan, ei niiden vyöryä.

Johannes NiemeläinenKirjoittaja on SONKin ensimmäinen varapuheenjohtaja.

24 | 24 | SONK

HAikEAT HyväsTiT

Kaksi vuotta opiskelijaliikkeessä ei voi sujua ilman ristiriitoja. Näin ei voi käydä myöskään SONKissa. Ris-tiriidoista huolimatta, tai niiden ta-kia, Sarita Niemen kausi SONKin puheenjohtajana on ollut onnistu-nut.

Minut valittiin SONKin liittohal-litukseen samassa Jyväskylän liitto-kokouksessa kuin Saritasta tuli pu-heenjohtaja. Ensimmäisen vuoden olin liittohallituksen varajäsen, ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Istuin usein kokouksissa pöydän takanur-kassa puheenjohtasta katsottuna. Se vuosi oli oppimisen aikaa, useimmil-le meistä. Saritalta opin innostumi-sesta.

Oppi ja into kulkevat käsi kädessä, ja syksyllä hain toiseksi SONKin va-rapuheenjohtajista. Sain jatkaa liit-tohallituksessa.

Kuluva vuosi on ollut monella ta-paa edellistä parempi. Puheenjoh-tajan ja liittohallituksen jäsenten

kokemusten karttuessa energiaa on riittänyt enemmän asioihin kuin ihmettelyyn. Saritalla energiaa on riittänyt kotimaan asioiden lisäk-si kansainväliseen toimintaan sekä SONKin puheenjohtajana että päivä-työssään. Hän on pitänyt kansainvä-lisen sosialidemokraattisen liikkeen lippua korkealla myös ulkomailla. Saritalta riittäisi opittavaa edelleen.

Kahden vuoden jälkeen on aika kiittää Saritaa onnistuneesta pu-heenjohtajakaudesta. Kuluneiden vuosien aikana SONKissa on muun muassa aktivoitu vanhoja osastoja, ja "kentällä" on innostunut henki. Innostuksesta kertoo myös se, että SONKin seuraavaksi puheenjohta-jaksi on tungosta loistavista ehdok-kaista.

teksti: Johannes NiemeläinenKirjoittaja on toiminut SONKin liit-tohallituksessa vuodet 2011–2012.

? Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry valitsee XLV liittoko-kouksessaan Turussa 1.–2.12.2012 liitolle uuden puheenjohta-jan. Lehden painoon-menoon mennessä kisaan on ilmoittautu-nut jopa kolme kovaa ehdokasta seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Eveliina Heinäluoma, Anette Karlsson ja Otto Köngäs äänessä, olkaa hyvät!

SONK | 25

soNkiN PuHEEN­joHTAjAEHDokkAAT ääNEssä

EvEliiNA HEiNäluoMA

Olen 24-vuotias opiskelijavaikuttaja ja järjestöaktiivi. Opiskelen neljättä vuotta Lapin yliopistossa kansainvä-lisiä suhteita, mutta tämän vuoden olen työskennellyt Suomen ylioppi-laskuntien liiton (SYL) hallituksessa Helsingissä. SYL:ssä olen työsken-nellyt täysipäiväisesti opiskelijoiden edunvalvonnan parissa.

Lähdin ROSOn ja SONKin toimin-taan mukaan heti aloitettuani opin-not Lapin yliopistossa. Siitä lähtien matkani onkin edennyt poliittista vaikutustyötä tehden.

Olen kulkenut monipuolisen ja pitkän polun opiskelijapolitiikassa. Rovaniemellä opiskellessani olen päässyt toimimaan niin ROSOn puheenjohtajana kuin myös yliop-pilaskuntani hallituksen varapu-heenjohtajana. Kokemukseni opis-kelijakentällä antaa minulle laajan näkökulman siitä toiminnasta, jota osastoissamme tehdään. Osastojen työn tukemiseen SONKin pitää jat-

kossakin panostaa. Sieltä asiantun-tevat aktiivimme tulevat!

Poliittinen vaikuttamistyö on tullut minulle tutuksi SONKin liit-tohallituksen ja SYL:n hallituksen kautta. Minulla on ajantasainen kuva valtakunnallisista opiskelijakenttää koskevista kysymyksistä. Vaikut-tamistyön ja opiskelijakysymysten tunteminen ovat asioita, joita pu-heenjohtajalta vaaditaan.

Tämän syksyn rentoutumisen hetkiä ovat olleet arki-illat, jolloin on saanut syventyä hyvien sarjojen pariin. Tällä hetkellä katselussa on Langalla-sarja, jota voin varauksetta suositella kaikkien aikojen parhaa-na tv-sarjana. Työkiireet unohtuvat myös nopeasti juoksulenkillä Itä-Helsingin maisemissa.

Olen saanut sosialidemokraat-tiselta opiskelijaliikkeeltä paljon tukea, tietoa ja kannustusta. Nyt haluankin antaa oman osaamiseni SONKin käyttöön.

26 | SONK

oTTo köNgäs

Liityin Sosialidemokraattiseen liik-keeseen viime vuoden helmikuussa pitkän miettimisen jälkeen. Edus-kuntavaalien alla kärjistynyt julki-nen keskustelu sai minut ymmär-tämään maltillisen, kompro misseja kaihtamattoman politiikan arvon. Vedin Kontion Timoa hihasta, ja hän ohjasi minut OSYn ja SONKin toimintaan. Tällä tiellä olen edelleen.

En tullut mukaan kannatusjä-seneksi, vaan kantaakseni korteni kekoon parhaan kykyni mukaan. Vaikka olen uusi tässä liikkeessä, on minulla pitkä kokemus muista jär-jestöistä. Kymmenen vuotta Promet-heus-leirin tuki ry:n avainpaikoilla on opettanut, miten järjestökonet-ta pyöritetään pienillä resursseilla, ja miten vapaaehtoisten työ fiksusti organisoidaan. Opiskelijapolitiikan

kokemukseni olen hankkinut sekä aine- että tiedekuntajärjestön halli-tuksessa ja koulutuspoliittisena vas-taavana Turun yliopiston humanisti-sessa tiedekunnassa.

Tavoittelen SONKin puheenjoh-tajuutta, koska haluan palvella tätä liikettä ja liittoa. Minulla on annet-tavana monipuolinen järjestö- ja vapaaehtoistyön kokemus, sekä pal-jon ideoita SONKin kehittämiseksi. Tässä uskon tuoreudestani olevan hyötyä.

Haluan, että SONK on tulevaisuu-dessa entistä näkyvämpi, vaikutta-vampi ja arvostetumpi Suomessa ja maailmalla, niin opiskelijakunnissa, puolueessa kuin ministeriöissä. Meillä on hienoa asiantuntemusta ja näkemystä, joiden tahdon loistavan ulos vielä kirkkaammin.

ANETTE kArlssoN

Olen kaksikielinen 24-vuotias sosi-aalialan ja liiketalouden korkeakou-luopiskelija. Olen kuluvana vuonna toiminut Suomen ammattikorkea-kouluopiskelijakuntien liiton hal-lituksessa ja Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakouluopiskelijat – SOMA ry:n puheenjohtajana. Olen myös toiminut intensiivisesti puo-lueessa muun muassa toimimalla ak-tiivisesti omassa puolueosastossani Vanda Svenska Socialdemokrater. SONK on tullut minulle tutuksi toi-miessani projektisihteerinä viime syksynä ja SOMAn puheenjohtajana tänä vuonna, sitä ennen olin toimin-nassa mukana innokkaana rivijäse-nenä.

Olen toiminut politiikan parissa yli vuoden ja koen, että minulla on vielä paljon annettavaa sekä opiske-lijaliikkeelle että sosialidemokraat-tiselle aatteelle. Osaamiseni poliitik-kona ja järjestökentän toimijana on

kasvanut suunnattomasti viimeisen vuoden aikana. Olen oppinut, että yhteistyökyky on politiikan kentällä yksi tärkeimmistä ominaisuuksis-ta, joka ihmisellä voi olla. SAMOK-vuoden aikana olenkin saanut uusia ystäviä ja verkostoja sekä puolueessa että monissa muissa organisaatioissa ja järjestöissä.

Olen henkilö, joka on aidosti kiin-nostunut, helposti lähestyttävä ja opin nopeasti uudet asiat. Tämän lisäksi olen vahva korkeakoulupoli-tiikan osaaja. Haluan olla sellainen puheenjohtaja, joka toimii suunnan-näyttäjänä ja luotettavana henkilö-nä, jonka puoleen on helppo kääntyä asiassa kuin asiassa. Tehdään yhdes-sä SONKista entistä vahvempi ja vai-kuttavampi toimija sekä puolueessa että koko yhteiskunnassa.

Voit lukea minusta ja ajatuksistani lisää osoitteessa:

www.anettekarlsson.fi

PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 27

Olen miettinyt tätä tekstiä pitkään. Mitä sanon, miltä tuntuu kirjoittaa puheenjohtajan palstaa viimeistä kertaa. Tällä hetkellä kahden vuoden puheenjohtajakaudestani on jäljellä enää pari kuukautta, aika on kulunut nopeasti.

Minut valittiin puheenjohtajaksi syksyn 2010 liittokokouksessa. Olin varsin tuore kasvo liikkeessä – dema-ritoimintaankin olin lähtenyt mu-kaan vain vuotta aiemmin. Sain kui-tenkin vahvan tuen taakseni, millä onkin ollut suuri merkitys koko pu-heenjohtajuuteni aikana. Enkä muu-ten ehkä koskaan ole jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun vaalin tulosta alettiin julkistaa.

Kauteeni on mahtunut monen-laista. On käyty voitokkaat eduskun-tavaalit, tehty valtavasti kampanjaa varsin hyvällä menestyksellä edus-tajistovaaleissa, hävitty presiden-tinvaalit ja selvitelty valtionapujen jakamisesta johtunutta jäsenmäärä-kohua. On istuttu seminaareissa, väi-telty paneelikeskusteluissa, otettu tiukastikin kantaa asioihin ja paran-nettu maailmaa tuopin äärellä. En-nen kaikkea on tehty sitä, mihin on uskottu, ja pidetty samalla hauskaa. Sitä on politiikka.

Puheenjohtajan kaikkein tärkein tehtävä on innostaa ja motivoida ih-misiä. Olla lähellä ja tavoitettavissa, jokaisen jäsenen ulottuvilla. Liiton toimisto voi tehdä työtä miten paljon

kiiTos!

tahansa, mutta sillä ei ole merkitys-tä, ellei koko jäsenistö ole mukana. Ja vaikka kaikkia ei voi miellyttää, ja joskus on pakko tehdä vaikeitakin ratkaisuja, pitää kaikki teot pystyä perustelemaan. Tämä eräältä ko-keneemmalta poliitikolta aikanaan saamani neuvo on ollut ohjenuorani koko kauteni ajan, ja sen haluaisin välittää eteenpäin myös tulevalle pu-heenjohtajalle.

Vaikka nyt vähän tuntuukin hai-kealta, olen myös iloinen voidessani jättää liiton seuraajalleni sellaisena, jollaiseksi me sen olemme kahden vuoden aikana muokanneet. SONK on monen vuoden hiljaiselon jälkeen lähtenyt uuteen nousuun – saamme koko ajan enemmän uusia jäseniä, joista yhä useampi haluaa myös tul-la aktiivisesti mukaan toimintaan. Olemme saaneet aktivoitua kaksi jo melko pöytälaatikoitunutta osas-toamme – ja useammassakin olisi vielä potentiaalia. Näymme nyky-ään vahvemmin myös niin puolueen suuntaan kuin ulospäinkin. Otamme vahvasti ja rohkeasti kantaa niiden asioiden puolesta, joita pidämme tärkeinä.

Kiitos siis kaikille kuluneista vuo-sista, on ollut ilo tehdä tätä työtä kanssanne!

Me olemme SONK!

Viimeisen kerran, puheenjohtajanne Sarita

soNkin toimisto

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.Saariniemenkatu 600530 Helsinkisonk@sonk.fiwww.sonk.fi

Puheenjohtaja Sarita Niemi,045 112 9299puheenjohtaja@sonk.fi

Pääsihteeri Anni Lahtinen,045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

opiskelijoiden sosialidemokraat­tinen yhdistys osy, Helsinki

OSYn jäsenet ovat pääosin Helsin-gin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki so-sialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.

Puheenjohtaja Otto Köngäs, otto.kongas@helsinki.fiwww.osy.fi

sosialidemokraattiset ammatti­korkeakouluopiskelijat soMA ry

SOMA on valtakunnallinen yhdis-tys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demari-henkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk-

taustaisia nuoria demarivaikutta-jia. Liity jäseneksi tai tule mukaan verkostoon!

Puheenjohtaja Anette Karlsson, anette.h.karlsson@gmail.comsoma.sdp.fi

Turun opiskelijoiden sosiali­demokraattinen yhdistys Tosy

TOSYssa toimii lukuisa joukko turku-laisia demariopiskelijoita monilta koulutusasteilta.

Puheenjohtaja Lassi Vainio, lassi.vainio@utu.fi. www.tosy.fi

Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TAsy

TASY on eräs SONKin perinteik-käimmistä osastoista. Tasyssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkea-kouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.

Puheenjohtaja Pekka Suhonen,pekka.suhonen@uta.fitasyry.blogspot.com

vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat vsDo

Pohjanmaan alueen demariopiskeli-jatoiminta on keskittynyt Vaasaan.

Puheenjohtaja Pekka Tuuri, tuuri.pekka@gmail.com

jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat jsDN

JSDN:ssa toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat ja -nuoret. JSDN on SONKin suurim-pia osastoja.

Puheenjohtaja Noora Luukka, nooralle@suomi24.fiwww.jsdn.fi

joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat josy

JOSY kuuluu SONKin suurten osas-tojen joukkoon. JOSYn toiminnassa on mukana nuoria demareita ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa.

Puheenjohtaja Noora Kettunen, nooraket@student.uef.fi

oulun opiskelijoiden sosiali­demokraattinen yhdistys oosy

Oulun osaston toiminnassa on mukana opiskelevia demareita niin Oulusta kuin ympäryskunnistakin.

Puheenjohtaja Lauri Hietala, lauri.hietala@hotmail.comblogit.demari.fi/oosy/

yHTEysTiEDoT

28 | DEBATTI

ToiMiNTA­ kAlENTEri

Marraskuu:9.–11.11. Liittohallituksen kokousviikonloppu, Helsinki17.11. Opiskelijaverkoston tapaaminen, Helsinki23.–24.11. SAMOKin liittokokous, Tampere23.–24.11. SYL:n liittokokous, Tampere

Joulukuu:1.–2.12. Liittokokous, Turku4.12. SONKin ja Demarinuorten glögit4.–5.12. Studia 2012 -messut, Helsinki6.–9.12. ECOSY opiskelijaverkostoseminaari, Islanti9.12. Uuden ja vanhan liittohallituksen yhteiskokous, Helsinki

Tammikuu:11.–13.1. Liittohallituksen aloitusviikonloppu26.–27.1. Järjestöpäivät30.–31.1. Next Step -messut, Jyväskylä

Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.

rovaniemen sosialidemokraatti­nen opiskelijayhdistys roso

Demariopiskelijoita löytyy myös Lapista. Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.

Puheenjohtaja Hannu Mällinen, hmalline@ulapland.fi

Åbo socialdemokratiska studerande Åss

ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdel-ning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi. Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS r.f. är en politisk förening vars verksamhet baserar sig på social-demokratiska värderingar. Social-demokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva ett gott liv. Frihet för alla medbor-gare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmå-ende, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad?

Ordförande Kai Alajoki, kai.alajoki@abo.fiusers.abo.fi/ass

DEBATTI | 29

sEurAAvA DEbATTi ilMEsTyy viikollA 46!

sEurAAvA DEbATTi ilMEsTyy viikollA 46!

sEurAAvA DEbATTi ilMEsTyy viikollA 46!www.tuomioja.org

Jos sosialidemokratiaei ole kehittämässä javahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisenkestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

KANSAN SIVISTYSRAHASTOtyöväenliikkeen itsenäinen säätiö tukee omaehtoista kulttuurityötä

Vuoden 2013 apurahat tulee hakea ajalla 1.11.-31.12.2012

Apurahojen hakuohjeet ja hakusovellus löytyy sivuiltamme www.sivistysrahasto.fi

Facebookissaperheväkivaltaa vastaan

Osana yhteiskuntavastuutamme olem-

me tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton

toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä

vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan

liiton Facebookissa ylläpitämän netti-

turvakodin toimintaa. Jatkossa nettitur-

vakodissa päivystää entistä useammin

väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa

anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä

neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Fa-

cebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan

myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa

tiedonvälityksessä.

www.turvakoti.net

32 | D

EBATTI 4/2012 S

OS

IALID

EMO

KR

AATTIN

EN M

IELIPID

ELEHTI

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Tunnus 500310500003 Vastauslähetys

POSTIMAKSUMAKSETTU

A7 W1

oTA yHTEyTTä!

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Nimi ja syntymäaika

Lähiosoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Päiväys ja allekirjoitus

JÄSENEKSI

TIETOA

TILAUS

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin 20 euroa / vuosi.

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Haluan liittyä SONKin jäseneksi.

Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista.

Postinumero ja toimipaikka