Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2013

sivu 6ALKU-hanke on

hyvässä vauhdissa

sivu 12Jalostuseläimistä on

pidetty tarkkaa kirjaa

sivu 8Arkkipiispa Tutun

perintöä vaalimassa

2 3akti 1/2013akti 1/2013

JulkaisijaArkistolaitos

OsoiteKansallisarkisto

PL 258

00171 Helsinki

Lehden taittoMainostoimisto HINKU

PainopaikkaKopijyvä Oy

Kotisivuwww.arkisto.fi

Tilaukset ja palauteakti@narc.fi

ISSN 1798-2065

PäätoimittajaMarie Pelkonen, Kansallisarkisto

Toimituskuntayksikönjohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto

yksikönjohtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto

tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto

johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto

ToimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti

minna.nurro@pp.inet.fi

akti 1/2013 Sisältö Pääkirjoitus

Kannen kuvaFABA OSK –aineisto / Hämeenlinnan maakunta-arkisto

Pääkirjoituksen kuvaHarri Heinonen

ArkistolAitoksen pyrkimyksenä on ottaa vastaan vuo-

sittain 4 000–5 000 hyllymetriä viranomaisarkistoja. Tavoitteen

saavuttaminen edellyttää arkistolaitokselta siirtojen ohjauksen

kokonaisvaltaista, yhdenmukaista ja proaktiivista toimintamallia

sekä sitoutunutta yhteistyötä viranomaisten kanssa. Toiminta tu-

keutuu ajantasaisiin tietovarantoihin, jolloin sidosorganisaatioiden

tarpeet ja lähtökohdat voidaan tunnistaa ja ottaa huomioon yhä

paremmin.

Tavoitteena on siirtää analogisten asiakirjojen säilytyksen ja käy-

tön painopiste viranomaisilta arkistolaitokselle siten, että vas-

taanotetun aineiston määrän kasvu on hallittua ja sopeutettu

arkistolaitoksen tiloihin sekä muihin voimavaroihin. Yhteistyössä

viranomaisten kanssa varmistetaan, että vastaanotettavat aineis-

tot ovat arkistolaitoksen määräysten mukaisessa siirtokunnossa.

Siirtojen vastaanotolle asetetut tavoitteet palvelevat siten myös

tutkimuksen ja kansalaisten tarpeita aiempaa paremmin.

Arkistotarkastusten sijaan voimavaroja suunnataan jatkossa vas-

taanottojen ohjaukseen. Vastaanotettavat aineistot ja vastaanoton

laadulliset tulostavoitteet sisältyvät arkistolaitoksen yksiköissä

parhaillaan laadittaviin, usean vuoden kattaviin vastaanottosuunni-

telmiin. Asiakkuuksien ja voimavarojen suunnitelmallinen ja pitkä-

jänteinen hallinta arkistolaitoksessa hyödyttää myös viranomaisia.

Arkistolaitos on kartoittanut osana alueellisen keskusarkiston

suunnittelua viranomaisten tarpeita ja selvittänyt arkistolaitoksen

nykyisten tilojen riittävyyttä. Lisäksi arkistolaitos on suunnitellut

ja käynnistänyt toimenpiteitä, joilla voidaan yhtäältä varautua kes-

kusarkiston käyttöönottoon ja toisaalta tarjota uusia kustannuste-

hokkaita ratkaisuja viranomaisille niiden aineistojen siirtämiseen

jo ennen kuin arkistolaitoksen tilakysymys laajemmin ratkeaa kes-

kusarkiston myötä.

juhani tikkanen, yksikönjohtaja, Hämeenlinnan maakunta-arkiston ma. johtaja

Viranomaisarkistot siirtyvät hallitusti

3 Pääkirjoituksessa todetaan, että arkistolaitos

suuntaa jatkossa voimavaroja viranomaisarkis-

tojen tarkastuksesta asiakirjojen vastaanottojen

ohjaukseen.

4 Lyhyet

6 ALKU-hankkeessa on siirretty jo 2 500 hyllymet-

riä aluehallintoviranomaisten edeltäjien pysy-

västi säilytettäviä asiakirjoja arkistolaitokseen.

8 Arkistoneuvos Jaana Kilkki sai kutsun järjestä-

mään arkkipiispa Desmond tutun elämäntyötä

dokumentoivaa aineistoa. Perillä Etelä-Afrikassa

odotti yllätys.

11 Suomen historiaa koskevien asiakirjojen mikro-

filmausprojekti entisen Neuvostoliiton arkistois-

sa jatkuu.

12 Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytyy ko-

meita lehmiä ja uljaita sonneja: sinne on siirretty

Karjanjalostusosuuskunta Faban arkisto.

14 Suomalaisia kartta-arkistoja digitoidaan vauh-

dilla. Digikartan löytäminen vaatii kiinnostuneel-

ta vielä kärsivällisyyttä.

16 Dosentti seppo Aalto on monipuolisella urallaan

perehtynyt oikeus- ja kulttuurihistoriaan – sekä

Jokereihin ja Helsingin menneisyyteen.

18 Tuore raportti ehdottaa, että pohjoismaiset val-

tionarkistot saisivat keskeisen roolin viranomais-

tunnusten suunnittelussa.

19 Arkistolöytöjä

20 Mikkelin maakunta-arkisto syntyi 50 vuotta sit-

ten, kun evakkoon joutunut Viipurin maakunta-

arkisto muutti Kuopiosta Mikkeliin.

21 käsitätkö?

22 Viime syksynä järjestetty säHke-expo oli tilan-

nepäivitys siitä, missä mennään matkalla pape-

rista konesaleihin.

4 5akti 1/2013akti 1/2013

kannaksen väestön kriisiä, joka aiheutui rajan sulkeutumisesta

vuonna 1918.

Monet kävijöistä piipahtivat asiakirjaklinikalla, jolla saattoi kysyä

arkistojen oikeanlaisesta säilyttämisestä. Suosittu aihe oli myös

oman suvun arkiston säilyttäminen. ”Sukuarkistot kannattaa

ehdottomasti luovuttaa yhtenä kokonaisuutena arkistoon”, sanoi

ylitarkastaja Taina Tammenmaa. Illan aikana vierailijat tarjosivat

säilytykseen asiakirjoja torpparisopimuksista aina laajoihin tutki-

musaineistoihin saakka.

Kiertokäynneillä saattoi tutustua rakennuksen historiaan, tutkija-

salipalveluun, arkistomakasiiniin ja konservointiin. Monet olivat

arkistossa ensimmäistä kertaa, kertoi kierroksia vetänyt Raija

Ylönen-Peltonen. Kierroksen suosikki oli konservointi, jossa saat-

toi nähdä vedessä kelluvia papereita, mikroskooppitutkimusta ja

homeisia asiakirjoja.

Edulliset löydöt houkuttelivat kirjanystäviä.

Ruotsin kansallisbiografia maksuttomaksiRuotsin kansallisarkisto Riksarkivet on päättänyt julkaista

maksuttoman sähköisen version Ruotsin kansallisbiogra-

fiasta (Svenskt biografiskt lexicon SBL). Vuodesta 1917 lähtien

julkaistun henkilöhistoriallisen tutkimussarjan perusteellisia ja

luotettavia henkilökuvia arvostetaan ja käytetään paljon myös

suomalaisessa tutkimuksessa. Vuoteen 2011 mennessä SBL on

Arkistolaitoksen keskusarkisto rakennetaan Mikkeliin

Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite rakennuttaa keskus-

arkisto Mikkeliin eteni maaliskuussa. Hankkeen rahoituk-

sesta sovittiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtiovarainminis-

teriön välisissä neuvotteluissa.

Keskusarkisto on tarkoitus rakentaa vaiheittain. Ensimmäisen

osan tulisi olla valmis 2018, jolloin Kansallisarkiston Sörnäisten toi-

mipisteen vuokrasopimus päättyy. Seuraavat vaiheet rakennetaan

myöhemmin tarpeen mukaan.

Tervetuloa arkistopäiville Vaasaan!Vaasan maakunta-arkisto järjestää Suomen IX arkistopäi-

vät ensi vuonna. Alustava ohjelma kannattaa merkitä nyt jo

kalenteriin:

20.8.2014 klo 19–21 Vaasan kaupungin vastaanotto

21.–22.8.2014 Suomen IX Arkistopäivät, Vaasan yliopisto

23.8.2014 Retki Merenkurkun saaristoon

Yli tuhat vuotta kyrillisiä aakkosiaKansallisarkiston kevätnäyttely tutustuttaa kyrillisten kir-

jainten historiaan. Näyttely perustuu kyrillisen aakkoston

luojien P. Kyrilloksen ja P. Metodioksen työn 1150-vuotisjuhlaan,

jota vietetään laajasti Euroopassa. Näyttely järjestetään yhteis-

työssä Slovakian ja Kreikan suurlähetystöjen kanssa. Avoinna

14.5.–15.7.2013 Kansallisarkiston aukioloaikoina.

Kriisit puhuttivat Tieteiden yönäTammikuinen Tieteiden yö houkutteli Kansallisarkistoon vii-

tisen sataa vierailijaa.

Illan vetonaulana olivat tutkijoiden luennot, jotka kertoivat eri krii-

seistä. ”Kriisiaikoja voidaan tutkia ruohonjuuritasolla, koska ta-

pahtumat on silloin rekisteröity ja dokumentoitu tarkkaan”, kertoi

professori Maria Lähteenmäki. Hän valotti luennossaan Karjalan

Lyhyet

HEIDI MUSTAJOKI

tua aineistojen kuvailuun sekä avaavat kuvailutietoja vapaammin

hyödynnettäväksi avointen rajapintojen kautta.

Muistojen vanha Inari kiinnostiVanha Inari -ilta Sajoksessa helmikuussa oli menestys; sali

oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Keskustelu oli vilkasta,

kysymyksiä tehtiin paljon ja kerrottiin tarinoita Inarin historiasta.

Matti Lehtola näytti vanhoja valokuvia, joista käytiin talo talolta

läpi paikkoja ja elämää niissä. Tänä päivänä ei vanhasta Inarista ole

jäljellä kuin muutama merkkimänty ja aidantolppa.

Veli-Pekka Lehtola totesi, että ihmisten muistitieto kattaa 1900-lu-

vun. Arkistot siltä ajalta ovat kuitenkin pitkälti keräämättä, ja se

tulee olemaan Saamelaisarkiston haaste.

Lehtola piti Saamelaisarkiston perustamista uutena avauksena

saamelaisten ja paikallishistorian tutkimuksessa. Hän toivoi, että

se innostaisi 1800- ja 1900-lukujen historiantutkimukseen. Saa-

mentutkimus on painottunut varhaisempaan historiaan ja sitä on

tehty lähinnä saamelaisalueen ulkopuolella, siellä missä arkistot-

kin ovat olleet.

Illalle toivottiin jatkoa. Tällaiset miniseminaarit voisivatkin olla esi-

merkiksi kyläyhdistyksen uusi toimintamuoto ja tapa koota kylä-

läiset yhteen.

Aktin hinta nousee

Lehden hintaan on tullut laskutuslisä (11,50 euroa plus

24 % alv), koska arkistolaitos on siirtynyt verkkolaskutuk-

seen. Lehden vuosikerta maksaa nyt alvittomana 36,50 euroa.

Tilaukset ja peruutukset akti@narc.fi.

Ainutlaatuinen yksityisarkisto Kansallisarkistoon

Herttualliselle d’Otrante-suvulle Ruotsissa kuulunut von

Stedingk -suvun yksityisarkisto on ostettu Suomeen. Arkis-

ton kiinnostavimpia aineistoja ovat Ruotsin viimeiselle sotamar-

salkalle, kreivi Curt von Stedingkille (1746–1837) kuuluneet asia-

kirjat sekä Savon Prikaatin arkisto.

Ruotsin valtionarkisto digitoi aineis-

ton, minkä jälkeen alkuperäisaineisto

siirretään Suomen Kansallisarkistoon

kesällä 2013. Kansallisarkisto esit-

telee tiedotusvälineille ja yleisölle

alkuperäisaineistoa sen saavuttua

Suomeen. Digitoituna aineisto tulee

olemaan verkon kautta vapaasti saa-

tavilla.

Arkistolaitoksen puhelinnumerot uusiksiKansallisarkiston ja maakunta-arkistojen puhelinnumerot

muuttuvat 3.6.2013. Muutos johtuu siirtymisestä valtion-

hallinnon yhteiseen numerointiin.

Kaikille arkistolaitoksessa työskenteleville tulee uusi 0295-alkui-

nen puhelinnumero, joka ohjautuu matkapuhelimeen. Kansallis-

arkiston vaihteen uusi numero on 3.6.2013 alkaen 029 533 7000.

AHAA-hakemistopalvelu eteneeTänä vuonna AHAA-hankkeessa siirrytään suunnitteluvai-

heeseen, josta vastaa CSC – Tieteen tietotekniikka Keskus

Oy. Suunnittelun yhteydessä pohjalla olevia määrityksiä tarken-

netaan ja samalla päästään ottamaan kantaa myös järjestelmän

toteutustapaan. Itse toteutus käynnistyy vuoden loppupuoliskolla

ja jatkuu vuoteen 2014.

Käyttöönotto edellyttää myös migraatiosuunnittelua, jolla varmis-

tetaan tietojen siirtyminen nyt käytössä olevista järjestelmistä

AHAA-palveluun. Migraatiosuunnittelu toteutetaan toteutussuun-

nitelmasta erillisenä työpakettina. AHAA-palvelun käyttöönotto

ajoittuu vuosiin 2014–2015.

AHAA-hankkeen yhteydessä on kehitetty myös arkistokuvailun

uutta kansallista käsitemallia. Arkistojen kuvailusäännöt valmis-

tuvat 2013, ja niitä tarkentavat luettelointisäännöt AHAA-palvelun

käyttöönottoon mennessä.

Kuvailun kehittäminen ja AHAA-palvelun käyttöönotto monipuolis-

tavat arkistokuvailua, tarjoavat tutkijoille mahdollisuuden osallis-

MATTI LEHTOLAN KOKOELMA

tuottanut 33 nidettä, joista jokainen sisältää noin 800 sivua. Suku-

ja henkilöartikkeleita on yli 9 000.

KANSALLISARKISTO

6 7akti 1/2013akti 1/2013

Arkistojen järjestäjät – korvaamaton voimavaraALKU-hankkeessa keskeisimmässä asemassa ovat arkis-

toja järjestävät ihmiset. Heidän ammattitaitonsa ja mo-

tivoituneisuutensa ovat mahdollistaneet hankkeen suo-

tuisan etenemisen. Hankkeen projektijohdon keskeisenä

tehtävänä on jatkossakin saada näiden ihmisten osaami-

nen kukoistamaan.

Hanke on toiminut myös väylänä vakituisiin töihin: Etelä-

Suomen AVI:n osahankkeessa työskennelleistä järjes-

täjistä peräti kolme on työllistynyt pysyvästi arkisto- ja

museoalan tehtäviin, ja osa saanut muita määräaikaisia

alan töitä.

Hanke on ollut niin ikään oivallinen näyte yhteistyön

voimasta. Aluehallintoviranomaisten ja arkistolaitoksen

välinen yhteistyö on toiminut moitteettomasti. Hanke on

toiminut joustavasti yli hallinnonalojen välisten rajojen.

AlkU-HAnkkeen päämääränä on saattaa tutkimuksen ulottu-

ville arvokkaita asiakirja-aineistoja ja vapauttaa aluehallintoviran-

omaisten voimavaroja paperiaineistojen säilytyksestä ja ylläpi-

dosta. Näin edistetään viranomaisten siirtymistä kohti sähköistä

asianhallintaa.

Arkistolaitos ottaa vuoden 2014 loppuun saakka maksutta vas-

taan AVI:en ja ELY-keskusten edeltäjäviranomaisten siirtokuntoon

saatetut, pysyvästi säilytettävät asiakirjat. Hankkeen rahoitus, ta-

voitteet ja toimintamalli on määritelty arkistolaitoksen sekä val-

tionvarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välisissä so-

pimuksissa.

Hankkeella on ohjaus- ja hankeryhmät, joissa ovat mukana han-

ketta rahoittavat ministeriöt, Kansallisarkisto ja aluehallintovi-

ranomaisten tietohallintoyksiköt. Kansallisarkisto vastaa pro-

jektinhallinnasta ja hankkeen koordinoinnista kohdevirastojen ja

arkistolaitoksen välillä. Maakunta-arkistot vastaavat niiden tiloissa

tapahtuvan järjestämistyön ohjauksesta. Aluehallintoviranomais-

ten tulee osoittaa omia voimavaroja hankkeeseen.

Työ käynnistyi kolmessa kaupungissaHanke muuttui sanoista teoiksi kesällä 2011, kun valtiovarainmi-

nisteriö ja työ- ja elinkeinoministeriö myönsivät määrärahan Etelä-

ja Lounais-Suomen AVI:en sekä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen

ELY-keskusten hallussa olevien aineistojen järjestämiseksi. Puo-

livuotisen toimintakauden tulokset olivat rohkaisevia: aineistoja

siirrettiin arkistolaitokseen noin 1 000 hyllymetriä.

Kansallisarkisto ja Turun maakunta-arkisto vastasivat hankkeen

suunnittelusta ja ohjauksesta. Myös kohdevirastot osallistuivat

aineistojen järjestämiseen. Työhön osallistui 10 henkilöä (noin 4,3

henkilötyövuotta).

Lapin ja Pohjois-Suomen AVI:en vuoro tulee viimeistään 2014,

hankkeen viimeisenä toimintavuotena. Tuolloin on tarkoitus järjes-

tää ja siirtää arkistolaitoksen haltuun loputkin aluehallintovirasto-

jen hallussa olevat pysyvästi säilytettävät asiakirjat, joita virastot

eivät enää tarvitse virkatoimissaan.

teksti: Jani karell, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

ALKU-hanke eteneeVuonna 2011 käynnistyneen aluehallintoviranomaisten arkistojen seulonta- ja järjestämishankkeen tuloksena arkistolaitokseen on siirretty jo 2 500 hyllymetriä aluehallintoviranomaisten edeltäjien py-syvästi säilytettäviä asiakirjoja.

Hyvien tulosten siivittämänä hanketta laajennettiin Itä-Suomeen

vuonna 2012, jolloin työn alle otettiin Itä-Suomen AVI:n edeltäjävi-

ranomaisten aineistot. Hanketta jatkettiin myös Etelä- ja Lounais-

Suomen aluehallintovirastoissa.

Itä-Suomen AVI:n aineistot siirrettiin järjestettäväksi Joensuun

maakunta-arkistoon. Ajatuksena oli kerätä kokemuksia keskite-

tystä järjestämisestä, ja siitä, miten se poikkeaa paikan päällä vi-

rastossa tehtävästä työstä. Keskitetyn järjestämistyön vahvuudet

tulivat ilmeisiksi, kun työ Joensuussa eteni alusta lähtien mallik-

kaasti.

Hanke eteni hyvin viime vuonnaKokonaisuudessaan vuosi 2012 oli menestyksekäs, sillä työt Ete-

lä- ja Lounais-Suomen aluehallintovirastoissa saatiin pääasiassa

valmiiksi. Virastojen vastuulle jäi jäljelle jääneiden vähäisten ai-

neistomäärien järjestämisen loppuun saattaminen. Vuoden vaih-

teessa arkistolaitoksen kokoelmat kasvoivat noin 1 500 hyllymet-

rillä. Työhön osallistui 13 henkilöä (noin 6,4 henkilötyövuotta).

ELY-keskusten osalta hanke oli keskeytyksissä marraskuuhun

saakka, kunnes työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella se voitiin

aloittaa Hämeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksien aineistojen

järjestämisellä. Työ jatkuu myös kuluvan vuoden aikana.

Länsirannikkoa pitkin Pohjois-SuomeenKuluvana vuonna hankkeen pääpaino on Vaasassa, jossa järjes-

tetään Lounais- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston hallussa ole-

vat edeltäjien aineistot. Työ tehdään Vaasan maakunta-arkistossa.

Muita kohteita ovat Jyväskylän maakunta-arkistossa järjestettä-

vät, LSSAVI:n Jyväskylän toimipaikan hallussa olleet aineistot

sekä Etelä-Suomen AVI:n Hämeenlinnan ja Kouvolan toimipaikko-

jen aineistot, jotka järjestetään Hämeenlinnan ja Mikkelin maa-

kunta-arkistoissa.

ELY-sektorilla tavoitteena on laajentaa toimintaa Hämeestä ja

Varsinais-Suomesta muualle maahan, mikäli lisärahoitus saadaan

varmistettua.

Aluehallintovirastojen osalta hanke etenee kohti Pohjois-Suomea.

Alustavasti on suunniteltu, että Lapin AVI:n edeltäjien aineistot

järjestettäisiin Oulun maakunta-arkistossa. Työ pyritään aloitta-

maan jo vuoden jälkipuolella, mikäli muut kohteet etenevät suun-

nitellulla tavalla.

Etelä-Suomen AVI:n Helsingin toimipisteestä on siirretty Hä-

meenlinnan maakunta-arkistoon yhteensä noin 1 200 hyllymet-

riä pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja. Tyhjät hyllyt hymyilyttivät

arkistonjärjestäjä Eeva Mustosta, Riikka Pikkaraista ja Marjo

Alasaarelaa sekä Petri Mäkelää ja arkistonhoitaja Erkki Hautalaa

jo joulukuussa 2011.

Pirita Hyvärinen ja Terhi Kivistö järjestivät vuonna 2012 siirtokun-

toon Turun ja Porin sekä Länsi-Suomen lääninhallituksen asiakirjo-

ja Lounais-Suomen AVI:n tiloissa. Asiakirjat siirrettiin joulukuussa

2012 Turun maakunta-arkistoon.

ARI-PEKKA RUTANEN

JUHANI KLEMI

8 9akti 1/2013akti 1/2013

Arkistot ja valta:Oikeus Desmond Tutun brändiin

Nuoresta arkistonhoitajasta asti vaalitut solidaa-risuuden ihanteet saivat täyttymyksensä, kun ar-kistoneuvos Jaana Kilkki kutsuttiin mukaan tur-vaamaan arkkipiispa Desmond Tutun elämäntyötä dokumentoivaa aineistoa. Etelä-Afrikassa Kilkki näki muistamisen politiikan mekaniikat käytän-nössä.

rUotsin keHitysApUoHjelmAAn ovat jo vuosia kuuluneet

arkisto- ja asiakirjahallintoasiat. Jaana Kilkkiä ruotsalaiset osasi-

vat kysyä mukaan aikaisempien hyvien kokemusten perusteella:

”Olemme Riksarkivetin Håkan lövbladin kanssa tehneet jo aiem-

min yhteistyötä vetäessäni arkistoalan workshopia Pekingissä.”

Tammikuun lopulla tehtyyn kaksiviikkoiseen vierailuun valmistautu-

miseen ei jäänyt paljon aikaa, eikä toimeksianto vastannut odotuk-

sia perinteisestä arkistojen järjestämisestä.

"Perehdyimme Desmond & Leah Tutu Legacy Foundationin asia-

kirjahallintoon ja säätiön hallussa oleviin aineistoihin. Vierailimme

Kapkaupungissa ja Johannesburgissa eri instituutioissa, joissa ark-

kipiispa Tutun elämäntyötä dokumentoivia aineistoja säilytetään.”

Arkistot kuvaavat demokratiakehitystä"Paikan päällä selvisi, ettei kyse niinkään ollut Tutun arkistoista ja

niiden järjestämisestä, vaan hänen henkisen perintönsä vaalimises-

ta. Pyrimme saamaan kokonaiskuvan tätä henkistä perintöä välittä-

vistä aineistoista voidaksemme antaa suosituksia, miten tietojen

maailmanlaajuinen saatavuus voidaan varmistaa.”

Arkkipiispa Tutun elämäntyötä dokumentoivat arkistot sisältävät ai-

neistoa 1960-luvulta nykypäivään, ne kuvaavat Etelä-Afrikan demo-

kratiakehitystä. Aineisto myös dokumentoi muun muassa sovin-

toprosessia, jota arkkipiispa johti apartheidin päättyessä. Aineisto

koostuu usean eri arkistonmuodostajan arkistoista ja sisältää paljon

muutakin kuin tekstiasiakirjoja – mitaleita, lahjoja, muistoesineitä,

kirjoja.

”Missä kulkee yksityisen ja julkisen raja, ja millaisia kategorisointe-

ja on muistamisen vaalimisessa järkevää tehdä?”, Kilkki pohtii.

Googlen yllätysRiksarkivetin apuun kutsuneen säätiön, Desmond & Leah Tutu Le-

gacy Foundationin missio on Tutujen henkisen perinnön vaaliminen.

Säätiö muun muassa valvoo monien Tutun nimellä toimivien hank-

keiden ja tahojen toimintaa sekä toteuttaa omia hankkeitaan.

Säätiö ei kuitenkaan ole ainoa Tutun nimen ja henkisen perinnön

siivin toimiva. Etelä-Afrikassa selvisi, että hakukoneyhtiö Google

oli vuonna 2011 myöntänyt Desmond Tutu Peace Centrelle 1,25

miljoonaa dollaria samaisten Tutun elämäntyötä dokumentoivien

aineistojen digitointiin ja verkkopalvelun suunnitteluun.

”Oli yllätys, että se työ mitä meidät oli kutsuttu suunnittelemaan,

olikin jo aloitettu. Haasteena tuntui olevan vain eri toimijoiden suun-

nitelmien ja tavoitteiden yhteen sovittaminen.”

Eri säätiöt siis hakevat ulkopuolista rahoitusta ja elävät Tutun nimes-

tä. Konkreettisia esineitä tärkeämpää on henkinen perintö ja se,

kuka omistaa muiston ja nimen, maineen: Desmond Tutun brändin.

”Kaikki ovat hyvällä asialla, mutta kysymys on myös vallasta kont-

rolloida muistamista ja siitä, kuka sillä elää. Samanlainen on tilanne

nelson mandelan henkisen perinnön vaalimisessa.”

Arkistoissa sykkivät mustavalkoiset sydämetValtiovallan arkistojen sijoituspaikkana Etelä-Afrikan Kansallisarkis-

to säilyttää apartheidin historiaa ja kuvaa vallanpitäjien maailman-

selitystä. Etelä-Afrikan yksityisistä arkistoista löytyvät opposition

tarinat. Apartheidin aikana rotusorron vastustajien arkistoja salakul-

jetettiin turvaan ulkomaille, josta ne ovat palautuneet järjestelmän

purkamisen jälkeen takaisin.

”Täällä arkistoiden toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat

näkyviksi; meillä pohjoismaisessa kontekstissa ajatellaan kovin aka-

teemisesti tai virkamiesmäisesti.”

Jaana Kilkin tapaama Verne Harris, Nelson Mandela Centre of

Memoryn johtaja, onkin haastanut ajatuksen asiakirjojen todistus-

voimaisuudesta. Peilattaessa paikalliseen menneisyyteen käy sel-

väksi, ettei poliisiraportissa tai viranomaisarkistossa voi olla todelli-

suuden koko kuva.

Apartheidin päätyttyä haluttiin myös Etelä-Afrikan Kansallisarkis-

tossa antaa töitä mustille kansalaisille. Ongelmaksi muodostui

apartheidin aikainen koulutuksellinen epätasa-arvo – mustilla ei ol-

lut tarvittavaa pätevyyttä. Etelä-Afrikassa on myös vain muutama

yliopisto, joissa on ylipäänsä mahdollista hankkia arkistoalan kou-

lutus. Kansallisarkiston osaamisvaje, johtamisongelmat ja resurssi-

pula ovat johtaneet aivovuotoon yksityisen puolen arkistoihin.

"Yliopistot ovat täällä vahvoja arkistosektorin toimijoita, jotka kerää-

vät yliopistoille tutkimusta varten arkistokokonaisuuksia."

Arkistot ja valta:Oikeus Desmond Tutun brändiin

KUVA: RODEO

Kapkaupungin valot.

8 9AKTi 1/2013AKTi 1/2013

10 11akti 1/2013akti 1/2013

JAANA KILKKI

Desmond & Leah Tutu Legacy Foundation arkistonhoitaja Anne

Field Tutujen kotona.

Venäjän arkistojen mikrofilmaus-projekti jatkuu

Vuonna 2007 aloitettu Suomen historiaa koske-vien asiakirjojen mikrofilmausprojekti entisen Neuvostoliiton arkistoissa jatkuu. Projektissa on hankittu Kansallisarkistoon yhteensä lähes 600 000 otosta Venäjän, Kazakstanin, Georgian ja Armenian arkistoista.

Venäjän sosiAAlipoliittisen historian arkisto (RGASPI)

on ollut projektin tärkein yhteistyökumppani. Vuonna 2011 siltä

saatiin lupa suomalaisten poliitikkojen, presidenttien, parlamen-

taarikkojen ja kommunistisen puolueen jäsenten henkilömappien

kopiointiin. Kansallisarkistoon on saatu muun muassa Hella Wuo-

lijoen, juho k. paasikiven ja Urho kekkosen henkilömappeja.

Tällä hetkellä Kansallisarkistossa on noin 2 000 henkilökohtaista ja

yhteistä mappia; joukossa useita keskeisiä ja merkittäviä suoma-

laisvaikuttajia. Tänä vuonna kopioidaan otto Ville kuusisen fondi

eli asiakirjayksikkö 522.

Tiivistä yhteistyötä sota-arkiston kanssaTiivistä yhteistyötä tehdään myös Venäjän sota-arkiston (RGVA)

kanssa. Tämän arkiston kanssa on kaksi sopimusta: maksullinen

ja vaihtosopimus otos otokselta -periaatteella. Maksullisen sopi-

muksen puitteissa on jatkettu asiakirjojen kopiointia fondin 34980

Talvisota luettelosta 5 (noin 18 000 otosta) sekä Suomeen Neu-

vostoliitosta palanneiden sotavankien sotavankikorttien kopiointia

(13 166 otosta).

Vaihtosopimuksen avulla Kansallisarkisto on vastaanottanut

RGVA:sta 41 475 otosta. Vuonna 2012 RGVA:sta vastaanotettiin

yhteensä 54 591 otosta. Työn tuloksena Kansallisarkistossa on

yksi parhaimmista sotavankikokoelmista. Siihen kuuluvat sota-

vankikortit, henkilömapit sekä sotavankien ja sotavankileirien va-

lokuvia.

Tätä kokoelmaa täydentää vuosina 2009 ja 2010 saatu aineisto Ka-

ragandan alueen valtiollisesta arkistosta. Sotavankien henkilökort-

tien kartoituksessa löytyi 226 suomalaisen sotavangin kortit sekä

kortit Karlagissa leirillä olleesta 55 Suomen kansalaisesta. Myös

nämä kortit ovat Kansallisarkistossa.

Tämän lisäksi huomattavia määriä henkilömappeja sekä suoma-

laisten sotilaiden ja virkamiesten palvelulistoja säilytetään muun

muassa Venäjän valtion historiallisessa arkistossa (RGIA) ja Venä-

jän valtion merisotalaivaston arkistossa (RGA VMF).

Suomalaisaineistoja myös muuallaKaukoidän arkistossa (RGIADV) on Kaukoidän suomalaissiirtolais-

ten ja suomalaisen siirtokunnan asiakirjoja 1800-luvulta. Näiden

joukossa on muun muassa Fridolf Höökin ja otto lindholmin

asiakirjoja ja suomalaisten kirjeenvaihtoa alueen kuvernöörin

kanssa. Suomalaisaineistoja on myös Vladivostokin maakuntamu-

seossa, Nahodkan kaupungin museossa ja Amurin alueen tutki-

musseuralla.

Kaukoidän arkisto ja museot ovat valmiita yhteistyöhön Kansal-

lisarkiston kanssa. Alustavan arvion mukaan suomalaisasiakirjoja

sisältäviä arkistoja on yhteensä noin parisenkymmentä.

Kansallisarkisto on hyvin kiinnostunut myös Leningradin alueen

arkiston Viipurissa olevista fondeista. Yleisten fondien lisäksi siellä

on säilynyt huomattava määrä muun muassa kirkonkirjoja.

teksti: Dmitri Frolov, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

LOGAV säilyttää rajaseudun aineistojaleningrADin AlUeen valtiollinen arkisto (LOGAV) pe-

rustettiin vuonna 1940 entisen Viipurin maakunta-arkis-

ton rakennukseen. Yli 70 vuoden ajan arkisto on kerännyt

Leningradin alueen ja Karjalan kannaksen historiaa kos-

kevia asiakirjoja. Tänä päivänä arkiston viidessä makasii-

nissa säilytetään yli 3 300 fondia eli noin 1 100 000 aktia.

Nämä ovat ainutlaatuisia asiakirjoja ajalta 1917–2008.

Lisäksi LOGAV:ssa säilytetään yli 450 fondia, jotka sisäl-

tävät yksittäisiä asiakirjoja Viipurin Ruotsin ajalta 1635–

1710 sekä Venäjän Imperiumin ajalta 1721–1811. Monet

fondit sisältävät asiakirjoja Suomen suuriruhtinaskun-

nan ja Suomen tasavallan alkuajalta 1918–1944. Arkistos-

sa säilytetään arvokasta kartografista aineistoa alkaen

vuodesta 1703. Kirjastossa on noin 30 000 kirjaa, joista

eräät on julkaistu 1700-luvun alkupuolella.

LOGAV täydentää yhä aineistojaan Leningradin alueen

hallintoelinten, yritysten, järjestöjen ja virastojen asiakir-

joilla. Alkuvuodesta otettiin käyttöön uusi kaksikerroksi-

nen makasiinirakennus, johon on tarkoitus mahtua noin

400–500 aktia.

teksti: svetlana krasnozvetova, johtaja, LOGAV

Opettaja oppi eniten

Jaana Kilkin mukaan paras oppi matkalta tuli opettajalle.

"Itselleni tämä oli huikea oppimisprosessi niin ammatillisesti kuin

yhteiskunnallisestikin."

Maassa, jossa suullisella perinteellä on vahva rooli, ei diaarinvar-

tija voi mennä tekemään kehitysyhteistyötä henkseleitä pauku-

tellen. Vieraassa kulttuurissa työskentely vaatii nöyrää asennetta.

Ensin on hahmotettava miten asiat kohdemaassa tehdään, ja sit-

ten on mietittävä miten omalla asiantuntijuudella voi auttaa.

Mutta miksi kerätä arkistoja maassa, jossa puhe on yhä voimalli-

sempaa kuin teksti?

"Huono hallinto ja korruptio säilyvät niin kauan, kun ei ole kirjallista

dokumentaatiota."

teksti: marie Pelkonen, viestintäpäällikkö, Kansallisarkisto

Jaana Kilkki ja University of Western Capen Mayibuye Archive-

sin työntekijöitä. Mayibuye Archives on kokoelma apartheidin

vastaista taistelua käyneiden, Englannissa maanpaossa olleiden

henkilöiden arkistoja. Ne palautettiin Etelä-Afrikkaan apartheidin

päättymisen 1990 jälkeen ja sijoitetiin UWC:iin.

HåKAN LöVBLAD

nobelin rAUHAnpAlkinnon saanut apartheidin

vastustaja ja Etelä-Afrikan totuuskomissiota johtanut

arkkipiispa Desmond Tutu kutsui Ruotsin Riksarkivetin

tutustumaan arkistoihinsa. Tavoitteena oli suunnitella Tu-

tun arkistojen järjestäminen, varmistaa niiden säilyminen

ja saatavilla olo tutkimusta varten. Riksarkivetin kutsu-

mana arviointimatkalla oli myös Suomen Kansallisarkis-

ton edustaja, arkistoneuvos Jaana Kilkki. Selvitysmatka

tehtiin ruotsalaisen kehitysapuorganisaatio SIDAn tuella.

Loppuraportti valmistuu marraskuussa 2013.

12 13akti 1/2013akti 1/2013

Sukututkimus on suosittu harrastus eri puolil-la maapalloa. Entäpä eläinten sukututkimus? Apua ainakin nautojen tutkijoille tuo Hämeenlin-nan maakunta-arkistoon siirretty Karjanjalostus-osuuskunta Faban arkisto.

FAbA osk -Aineisto on saanut alkunsa karjanjalostuksen tar-

peista. Karjaa on jalostettu omin päin jo vuosisatoja. Kun karjata-

louden merkitys alkoi kasvaa 1800-luvulla, tiedekin puuttui tähän

toimintaan.

Aluksi karjanjalostuksessa oli vallalla saksalainen rotupuhtausop-

pi. Kun ilmeni, että puhtailla roduilla ei ollutkaan haluttuja ominai-

suuksia, sen korvasi oppi, jonka mukaan haluttuja ominaisuuksia

haettiin risteytyksillä. Ne valtasivatkin alaa alkuperäisiltä kannoilta.

Lopulta 1800-luvun jälkipuoliskolla omaksuttiin tanskalainen ja-

lostusoppi, joka korosti paikallisiin olosuhteisiin sopeutumista.

Paikallisen rodun parhaita ominaisuuksia korostettiin jalostamalla.

Puhtaina säilyneitä kantoja ryhdyttiin nyt etsimään syrjäseuduilta.

Näistä lähtökohdista alan harrastaja ja Maanviljelyshallituksen joh-

taja nils grotenfelt järjesti vuonna 1898 kolme maatalousnäytte-

lyä. Niiden pohjalta syntyivät 1900-luvun karjanjalostusyhdistyk-

set.

Jalostusyhdistykset ryhtyivät töihinKuopion näyttelyssä itäsuomalaisen karjan päätyypiksi ilmeni

kyyttö. Sitä vaalimaan perustettiin Itä-Suomen Karjanjalostusyh-

distys ISK vuonna 1898. Tampereelle syntyi Länsi-Suomen Karjan-

jalostusyhdistys LSK vuonna 1904. Se otti tehtäväkseen pelastaa

häviämässä oleva ruskea maatiaiskarja.

Rovaniemellä 1905 perustettiin vielä Pohjois-Suomen Karjanja-

lostusyhdistys PSK. Sen alaksi jäi pohjoisen valkea ja nupo karja

– ehkä maamme alkuperäinen karjarotu. Lisäksi 1901 lähtien Hel-

singissä toimi Suomen Ayrshire -yhdistys.

Näiden järjestöjen aineistot käsittävät kantakirjat alusta asti sekä

kortistoja noin 1930-luvulta lähtien. LSK:n aineistosta on olemas-

sa vain sonnien kortisto, mutta mukana on 1920-luvulla otettuja

valokuvia. PSK:n arkistoa on myös Oulun maakunta-arkistossa.

ISK, LSK ja PSK yhdistettiin Suomen Karjanjalostusyhdistykseksi

(SKJY) vuonna 1946. Suomenkarjan kantakirjanumerointi aloitet-

tiin nyt ykkösestä. SKJY:n kantakirjoja ei Hämeenlinnan maakun-

ta-arkistossa ole, mutta lehmistä on yli 280 000 lehmää käsittävä

kortisto.

Faba Osk -arkisto pitää sisällään myös vuonna 1908 perustetun

Suomen Sikajalostusyhdistyksen (SSJY) aineistoa. SSJY piti maa-

tiais- ja yorkshire-sikojen kantakirjaa. Kantakirjoja ei Hämeenlin-

nan maakunta-arkistossa ole, mutta arkisto käsittää jonkin verran

numeroituja sikakuvia. SSJY yhdistyi SKJY:een vuonna 1972.

Alan järjestökenttä haki muotoaan 1960-luvulta 1990-luvulle. Suu-

rin osa järjestöistä liittyi yhteen vuonna 1992 ja järjestö sai nimek-

seen Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus-FABA (Finnish Animal

Breeding Association).

Perusteellista tietoa nautasuvuistaKantakirjaan on merkitty naudan esipolvet neljänteen polveen

asti, jos ne tunnetaan. Lisäksi kuvaillaan muun muassa eläimen

ulkonäkö, pituus ja paino sekä tietoja luonteesta. Vastaavat tiedot

eivät olisi sukututkijalle pahitteeksi myös ihmisten väestökirjanpi-

dossa! Esipolvien lisäksi sukua on mahdollista seurata eteenpäin,

sillä poikimiset ja yleensä myös isät on merkitty korttiin.

Arkiston toinen tärkeä osa ovat valokuvat, joita löytyy kantakir-

janumeron mukaan, maanviljelysseuroittain ja aiheenmukaisesta

kokoelmasta. Vanhasta valokuvasta voi löytyä vaikka harvinainen

kuva isäntäväestä tai maatilan pihapiiri vuosikymmenien takaa.

Eläinten sukututkimuksen lisäksi aineisto siis tarjoaa tietoa men-

neisyyden ihmisistä ja eläinten merkityksestä heille. Omistajien

hakemistoa arkistossa ei valitettavasti ole.

Toki aineisto kertoo myös itse jalostustoiminnasta ja sen toimi-

joista. Valokuvia ja asiakirja-aineistoa arkistossa on maatalous-

näyttelyistä, järjestön tapahtumista ja muista jalostukseen liitty-

vistä asioista.

teksti: Juho mattila, tutkija, Hämeenlinnan maakunta-arkisto

kuvat: Faba osk -aineisto

Tutkimus ei ole vielä löytänyt maatalouslaskenta-aineistojaAgrAAriA ympäristöä peilaa myös Maataloushal-

lituksen 1910–1969 teettämän maataloustilaston alku-

aineisto. Maataloustiedustelun tarkoitusperät olivat

samanlaiset kuin karjanjalostuksen. Kun Maanviljelyhal-

litus oli perustettu vuonna 1892, kävi nopeasti ilmi, että

maatalouden edistäminen olisi viranomaisten tietojen

pohjalta hankalaa.

Vuonna 1910 aloitettiin ensimmäinen tiedonkeruuseen

perustunut tilasto. Alusta lähtien suuri joukko vapaaeh-

toisia keräsi tiedot haastattelemalla. Maataloustieduste-

lujen eli maatalouslaskentojen tulokset julkaistiin maa-

taloustilaston erityisosana. Lomakkeisiin tuli jatkuvasti

lisää tietoja ja lopulta niissä käsitellään muun muassa

kodinkoneita.

Sukututkijat ovat käyttäneet aineistoa siten, että oman

sukutilan kaikki kortit on kaivettu esiin. Niiden tietoja

vertailemalla saadaan pitkittäisanalyysi siitä, miten tilan

maatalous on muuttunut. Muiden tietojen perusteella

voidaan pohtia, mikä muutoksiin johti.

Aineiston luonne tilaston raakamateriaalina avaisi mah-

dollisuuksia muuhunkin. Materiaalin vertailu varsinai-

seen tilastoon voisi tuottaa hedelmällisiä tuloksia. Yksi

mahdollisuus olisi muodostaa kokonaan uusia tilastoja

ja lisätä niihin muun arkistomateriaalin pohjalta lisää

muuttujia.

Kantakirjalehmä Kaisan-Nuppu (LSK 1530) ja Nahkolan perhettä Pohjois-Pirkkalasta 1920-luvun alussa. Huomaa emännän rento asustus.

Lady kuin kymppi. Yorkshire-emakko Ropo (Y20757) ja Matti

Koponen Tuusniemeltä (hattu päässä) maatalousnäyttelyssä

1960-luvun alkupuolella.

Kantakirjojen kertomaa

Kantakirjasonni Jurri (LSK 1474) Orimattilan Koivistolta on useiden

kantakirjasonnien ja -lehmien esi-isä. Ehkä Jurrin perintöä löytyy

teidänkin lautaseltanne hieman paremmalla aterialla?

14 15akti 1/2013akti 1/2013

Digitoitujen karttojen etsijä eksyy yhä helposti

Suomalaiset kartta-arkistot avautuvat kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Digitointi säästää al-kuperäistä aineistoa, mutta vaatii käyttäjiltä ai-kaa ja kärsivällisyyttä.

Arkistot, mUseot jA kirjAstot digitoivat kovaa vauhtia

aineistojaan, joiden saatavuus ja ennen kaikkea yksinkertainen

haku vaatii vielä perusteellista viilaamista. Aineistojen keskitetty

haku on ongelmallista, koska eri organisaatioiden tietokannat ei-

vät keskustele keskenään. Vaikka digitoitu aineisto täyttääkin vaa-

dittavat laatukriteerit, se ei helpota niiden löytämistä internetistä.

Tiedon tulvaa ja elämyksiäKansalliskirjaston johtama KDK-hanke eli Kansallinen digitaalinen

kirjasto tuottaa digitoituja aineistoja kaikkien kiinnostuneiden käyt-

töön. Finna-asiakasliittymän testiversio otettiin käyttöön viime

joulukuussa osoitteessa www.finna.fi. Eri organisaatiot voivat

niin halutessaan rakentaa oman näkymänsä, jossa on valikoitua

aineistoa.

Liittymän motto ”tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville” toteu-

tuu testivaiheessa lähinnä elämyskokeilijoille. Dokumenttien mää-

rä ylittää Finnassa tämän vuoden kuluessa kymmenen miljoonan

kappaleen rajapyykin, mutta faktatiedon tarvitsijaa hämää alkuvai-

heessa aineiston kirjavuus.

”Tarkoitus on kehittää Finnaa tämän vuoden aikana. Käyttäjiä on

ollut jo runsaasti, ja palautetta on otettu vastaan”, kertoo kirjaston-

hoitaja leena jansson Kansalliskirjastosta.

Ongelmana datan harmonisointiFinna toimii suomalaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden di-

gitoitujen aineistojen hakupalveluna. Testivaiheessa mukana on

seitsemän organisaatiota, joista käytettävissä olevien digitoitujen

aineistomäärien perusteella suurimmat ovat Kansalliskirjasto, Jy-

väskylän yliopisto ja arkistolaitos.

Kuluvan vuoden aikana Finnaan tulee lisää organisaatioita ja ai-

neistoja. Tietoa etsivien kannalta ongelmaksi jää aineistomassa,

joka ei kuulu haun piiriin.

”Tarkoitus ei ole yhdistää tietokantoja, vaan ne viedään yhteiseen

indeksiin, josta tehdään yhteis- tai monihaku. Jotta haku onnis-

tuisi pitää, olla yhteisiä hakuelementtejä. Tätä varten metatietoja

pitää yhtenäistää ja harmonisoida”, Jansson tiivistää ongelman

ytimen.

Finnan seuraava tuotantoversio julkaistaan lokakuussa Finna-päi-

vänä 22.10.2013.

Finnastakaan ei löydy kaikkia karttojaSuomen suurimmat karttakokoelmat ovat Maanmittauslaitokses-

sa (MML), Kansallisarkistossa ja Kansalliskirjastossa. Kokoelmien

kokonaismäärää ei kukaan tiedä tarkalleen, mutta alkuperäisten

karttalehtien lukumäärä liikkuu miljoonissa.

Finnan kautta pääsee käsiksi arkistolaitoksen ja Kansalliskirjaston

digitoituihin historiallisiin karttoihin, mutta esimerkiksi MML:n

kartat ovat nähtävissä vain MML:n oman avoimien aineistojen

tiedostopalvelun internetsivuilla (www.maanmittauslaitos.fi/

avoindata/hankinta). MML ei ole mukana Finnan nykyisessä

testiversiossa.

Kirjastonhoitaja jaakko salemaa Kansalliskirjastosta kertoo,

että tällä hetkellä Doria-tietokantaan digitoitu kirjaston Suomen

karttojen ja kartastojen kokoelma on haettavissa myös Finnassa.

Historiallisten karttojen digitointi aloitettiin vuonna 2011 Helsingin

Suomalaisen Klubin rahoituksella ja sitä jatketaan edelleen. Digi-

tointivuoroa odottavat vanhat kaupunkikartat ja valikoima varhaisia

merikarttoja.

Leena Jansson ja Jaakko Salemaa tutkivat alkuperäistä

karttaa Kansalliskirjaston erikoislukusalissa.

KANSALLISKIRJASTO

Sähköinen atlas laajeneekAnsAllisArkistossA on muutaman viime vuoden aika-

na digitoitu mittavassa määrin historiallisia karttakokoelmia,

kuten Maanmittaushallituksen uudistuskarttoja.

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää maanmit-

taustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa)

syntyneitä renovoituja eli puhtaaksi piirrettyjä maanmit-

tauskarttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja, joihin kuuluu jako-

kirjoja, pyykkiselityksiä, pöytäkirjoja sekä muita asiakirjoja.

Uudistusarkistoon kuuluvat myös 1600-luvun karttakirjat eli

maakirjakartat tai geometriset maakirjakartat. Maanmittaus-

hallituksen uudistusarkisto sisältää 726 000 asiakirjaa. Uu-

distusarkisto on järjestetty lääneittäin, kunnittain, kylittäin ja

toimituksittain. Uudistuskarttojen digitointi tapahtuu syste-

maattisesti alkaen Turun ja Porin sekä Uudenmaan läänistä.

Pitäjänkartasto muodostuu pääosin vuosina 1840–1865 lää-

neittäin valmistuneesta, käsin piirretystä kartta-aineistosta.

Pitäjänkarttojen avulla voi tutkia myös yksittäisen paikka-

kunnan maantiedettä historiallisesta näkökulmasta, samoin

maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneita muutok-

sia. Kartat tarjoavat omalta osaltaan kuvan siitä, miltä vanha

maatalousvaltainen Suomi näytti viimeisessä vaiheessa. Kar-

tastosta on hyötyä myös sukututkimuksessa.

Senaatin kartastoiksi kutsutaan Venäjän armeijan topografis-

ten joukkojen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa mitta-

kaavassa 1:21 000 laatimia Etelä-Suomen karttoja. Senaatin

kartastot koostuvat kahdesta erilaisesta sarjasta. Myös nämä

ovat sukututkimuksen kannalta mielenkiintoisia karttoja.

teksti: istván kecskeméti, yksikönjohtaja, Kansallisarkisto

Digitoidut kartat: http://digi.narc.fi/digi/

Kansalliskirjaston digitoidut historialliset kartat täyttävät korkeat

laatukriteerit. Korkearesoluutiotiedostojen koko on niin suuri, että

niiden avaaminen hitaammilla tietokoneilla voi kestää pitkään. No-

peimmin kuvien katselu onnistuu valitsemalla kahdesta vaihtoeh-

dosta ns. matalaresoluutiokuvan.

teksti: eeva-kaisa ahtiainen, vaPaa toimittaJa, Helsinki

Etelä-Suomenmaan rautatie- ja matkakartta vuodelta 1875.

EEVA-KAISA AHTIAINEN

16 17akti 1/2013akti 1/2013 17

Suomen ja Skandinavian historian dosentti Sep-po Aalto työstää parhaillaan toista osaa Helsin-gin uudesta historiasarjasta, jonka ensimmäinen osa ”Sotakaupunki. Helsingin Vanhankaupungin historia 1550–1639” ilmestyi viime syksynä. Pai-kallishistorian lisäksi Aalto on tutkinut urheilu- ja kulttuurihistoriaa.

seppo AAlto (s. 1951) väitteli vuonna 1996 aiheenaan Kirkko

ja kruunu siveellisyyden vartijoina: seksuaalirikollisuus, esivalta ja

yhteisö Porvoon kihlakunnassa 1621–1700. Sen jälkeen Aalto on

kirjoittanut muun muassa Pornaisten historian, Karkkilan historian

yhdessä kimmo rentolan kanssa ja jääkiekkoseura Jokereiden

historian.

Historioitsija hahmottaa vallankäytön muotoja

Tilaushistoriakeskus palkitsi 80-vuotisjuhlassaan Seppo Aallon ansiokkaana tilaushistorioiden tekijänä.

Kuinka sinusta tuli historiantutkija?

Vahingossa ja sattuman kaupalla. Tein nuoruudessani sähköalan

sekatöitä kotipaikkakunnalla Kuusankoskella. Muutin Helsinkiin

vuonna 1976, olin postissa töissä ja kävin iltalukiossa ylioppilaaksi.

Historia oli aina kiinnostanut: Väinö linnan ja mika Waltarin ro-

maanit ja 12-vuotiaana lukemani Jokamiehen maailmanhistoria

tekivät menneisyyden eläväksi. Oikeastaan historia oli ainoa ala,

jonka opiskelua saatoin edes harkita. Kolmannella yrityskerralla

pääsin sisään historian laitokselle.

Nykyisen ammatin kannalta oli tärkeää, että kiinnostuin Ruot-

sin ajan historiasta, joka ei todellakaan ollut mikään muotiaihe

1980-luvun puolivälissä. Minulla oli myös onni saada todella kor-

keatasoista opetusta ja ohjausta. Kiitos niistä jo manan majoille

siirtyneelle professori ilkka mäntylälle sekä professori Heikki

ylikankaalle ja silloisille dosenteille markku kuismalle ja panu

pulmalle.

Gradun tein 1600-luvun oikeushistoriasta. Sitten astui sattuma

peliin. Historian laitokselle tarvittiin keväällä 1988 assistentti ilkka

teerijoen virkavapaan ajaksi sijainen, joka hallitsisi edes jotenkin

Ruotsin ajan lähdemateriaalin ja tutkimuksen. Taisin olla vastaval-

mistuneiden joukossa siinä vaiheessa ainoa vaihtoehto.

Lopullinen sinetti tutkijan ammattiin tuli 1992, kun pohjoismainen

agraariajan historiaa tutkiva projekti alkoi. Heikki Ylikangas etsi sii-

hen Suomesta toista tutkijaa. Sain työtä neljäksi vuodeksi.

Olet tuttu näky Kansallisarkiston tutkija-salissa. Millainen oli ensi kokemuksesi silloisessa Valtionarkistossa?Sen muistan, että Valtionarkisto oli minulle kunnioitusta herättävä

paikka.

Vierastusta kesti vain hetken. Tutustuin arkiston henkilökuntaan,

ja arkistossa istui säännöllisesti joukko vanhempia tutkijoita, joil-

ta sain ongelmatilanteissa apua. Hyvin tärkeänä pidän arkiston

henkilökunnan ja tutkijoiden välistä hyvää yhteistyötä. Valtionar-

kiston savuinen tupakkahuone oli varmasti terveydelle vaarallinen

paikka, mutta se oli myös vertaansa vailla oleva epävirallinen aja-

tushautomo. Näin jälkikäteen ajateltuna: arkistosta löysin histo-

riantutkimuksen prosessin oleellisimmat osat ja myös yksinäisen

työn vaatimat sosiaaliset kontaktit.

Kuinka työskentelyrutiinisi ovat muuttuneet vuosien varrella? Digitointi on päivän sana, toivomuksesi sen suunnittelijoille?Aluksi käytin kynää, kortteja ja vihkoja. Sitten tuli kannettavien

tietokoneiden aika. Tekniikka on kuitenkin riippuvainen käynnissä

olevasta työstä. Viime aikoina olen siirtynyt arkistotyössä takaisin

kynään ja paperiin. Osasyynä on juuri digitointi, joka tekee vanhas-

ta tavasta tehokkaamman. Muistiinpanoja ei tarvitse enää tehdä

yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kirjoitan ylös vain pääkohdat ja si-

sällön keskeisen ytimen. Digitoinnin ansiosta voin katsoa lähteitä

tarpeen vaatiessa tarkemmin kirjoittaessani kotona.

Lähes kaikki Ruotsin ajan suomalaiset peruslähteet on tietääkse-

ni digitoitu. Ruotsin arkistoissa on lähdesarjoja, jotka olisi hyvä

saada myös Suomeen digitaalimuotoon, mutta siinä taitaa olla

esteenä lupakysymykset. Ennen kaikkea toivon selkeyttä ja yksin-

kertaisuutta Kansallisarkiston Digitaaliarkiston käyttöön.

Olet kirjoittamassa Helsingin historian toista osaa vuosilta 1640–1747. Mitkä ovat sen painopisteet?

Helsingin asema ja kehitys Itämeren alueen kaupallisessa ja po-

liittisessa maailmassa. Toinen näkökulma on sotien ja luonnonka-

tastrofien vaikutus kaupunkiin. Kolmas keskeinen painopiste on

Helsingin porvariston, kruunun ja kirkon harjoittama valtapeli. Tut-

kin myös kaupungin rakennetta ja kaupunkikuvaa.

Tavoitteeni on myös kirjoittaa mahdollisimman selkeä ja ymmär-

rettävä tutkimus, jota lukija ei jätä kesken ainoastaan siitä syystä,

että teksti on liian kiemuraista ja vilisee sanoja, joita pystyy tulkit-

semaan ainoastaan sivistyssanakirjan avulla.

Urheiluhistoria ja 1600–1700-lukujen oikeushistoria eivät ole kovin yleinen yhdistelmä?Urheiluhistoriankin pariin oikeastaan ajauduin. Kun aloin opiskella,

työkaveri postissa sanoi: ”Tulet lukemisesta hulluksi, osta Jokeri-

en kausikortti”. Ostin, ja jääkiekosta tuli minulle pakkomielle, joka

vei hetkeksi ajatukset pois tutkimuksesta. Se oli mainio tapa nol-

lata itsensä, rock-konserttien ja fantasiakirjallisuuden lukemisen

ohella.

Jokerit oli 1990-luvulle asti seura, jossa aina tapahtui jotain poik-

keuksellista. Ajattelin kirjoittaa ”toilailuista sun muista jutuista”

artikkelin. En ehtinyt. Vuonna 1992 Jokerit täytti 25 vuotta ja mi-

nulla oli tutkimuksessa rahoituskatko. Siitä syntyi juhlakirja, pak-

komielteeni purkaus ja kymmenen vuoden kuluttua analyysi Hel-

singin kaupungin urheilusta viime sotien jälkeen.

Historiassa minua on kiinnostanut valta, vallankäyttö ja sen muo-

dot. Huomasin Jokereita tehdessäni, että urheilu on yhteiskunnan

peili. Sen kautta on mahdollista nähdä vallan muotoja, jotka ehkä

muuten jäisivät huomaamatta, ja tajuta oman ajan yhteiskuntaa

entistä paremmin. Valtatutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna

urheiluhistoria ei siis ole kaukana 1500–1700-luvun rikos- ja yh-

teiskuntahistoriasta.

Haaveeni on, että kirjoittaisin vielä kokoavan, suuria linjoja esiin

tuovan analyysin Suomen 1900-luvun urheilusta. Helsingin histo-

rian II ja III osa on ensin saatava valmiiksi. Ja muistettava, että ikä

ei tule yksin.

Juhlitaanko keväällä Jokereiden mesta-ruutta?Olen menneisyyden tutkija, joka kerran hairahtui ennustamaan

kirjallisessa muodossa urheilun tulevaisuutta. Pieleen meni. Ja

saattaahan olla niin, että tänä vuonna ei mestaruudesta edes pe-

lata. Valtiovalta kieltää pikaisesti jääkiekoksi kutsutun väkivaltaviih-

deurheilun lasten ja nuorison turmeltumisen pelossa.

teksti: Pertti vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto

kuva: heiDi mustaJoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

18 19akti 1/2013akti 1/2013

Tuore raportti pohjoismaisten valtionarkistojen heraldisesta toiminnasta avaa mielenkiintoisia näkökulmia eri maiden käytäntöihin. Raportti ehdottaa, että valtionarkistot saisivat keskeisen roolin viranomaistunnusten suunnittelussa.

kAnsAllisArkiston AloitteestA laadittu raportti luo konk-

reettisen pohjan pohjoismaisen viranomaisyhteistyön syventämi-

selle heraldiikan saralla.

Raportti avaa mielenkiintoisia näkökulmia erilaisiin käytäntöihin.

Siinä missä Suomessa kunnanvaltuusto hyväksyy kunnan käyttä-

män vaakunan, Norjassa päätöksen kunnanvaakunasta tekee ku-

ningas valtioneuvoston istunnossa. Suomessa vain harvat kunnat

liputtavat aktiivisesti vaakunalipullaan, mutta Norjassa lipun malli-

piirros vahvistetaan samaan aikaan vaakunan kanssa.

Vaikka julkisten vaakunoiden ja muiden heraldisten tunnusten re-

kisterinpidossa on maakohtaisia eroja, valtionarkistojen merkitys

tiedon säilyttäjänä ja välittäjänä korostuu. Heraldisten aineistojen

saatavuus digitaalisissa arkistoissa ja tietokannoissa on keskei-

sessä roolissa.

Valtionarkistoille aktiivisempi rooli Raportti nostaa esiin kaksi toimenpiteitä vaativaa osa-aluetta: he-

raldisten tunnusten vähenevän käytön valtionhallinnossa ja heral-

diikan aseman koulutusjärjestelmässä.

Raportti ehdottaa, että valtionarkistojen tulisi saada keskeisempi

rooli viranomaistunnusten suunnittelussa. Näin julkisen heraldi-

sen kulttuuriperinnön hallinnointi olisi aktiivisempaa ja valtion vi-

suaalinen kommunikaatio paranisi.

Monien julkisen heraldiikan alan nykyongelmien taustalla on graa-

fisten suunnittelijoiden tietämättömyys heraldiikasta. Koska alan

oppilaitoksissa ei ole säännöllistä heraldiikan opetusta, raportissa

suositellaan, että valtionarkistot osallistuisivat siihen aktiivisem-

min erityisesti design-alan oppilaitoksissa.

Pohjoismaiden julkisen heraldiikan yhtäläisyyksiä ja eroja

Miksi Suomessa ei ole valtionheraldikkoa?Kansallisarkiston ja Ruotsin valtionarkiston heraldiset viranomais-

tehtävät poikkeavat jossain määrin toisistaan, mutta lautakunta-

malli, jossa sihteerinä toimiva arkistovirkamies on esittelijänä, on

kopioitu Ruotsista varsin suoraan Suomeen. Voi kysyä, miksei

heraldisen lautakunnan sihteeri ole Suomessakin titteliltään val-

tionheraldikko? Se toisi symbolista arvovaltaa ja viestittäisi kan-

sainvälisestikin, että heraldiikkaa arvostetaan myös julkishallinnon

piirissä.

teksti: antti matikkala, tutkija, Helsingin yliopisto

kuva: maria arPonen, digitoija, Kansallisarkisto

1700-luvulta peräisin olevat perinnöksiostoasia-kirjat ovat harvinaisia ja arvokkaita.

Sotavankien palautus

kenrAAlikUVernöörin kAnsliAn ar-

kisto on ehtymätön aarreaitta Suomen au-

tonomian ajan historian tutkimukselle. Ve-

näläinen byrokratia loi Ruotsista irrotettuun

Suomeen hallinnon, joka jätti jälkeensä hie-

non lähdekokonaisuuden.

Sen tutkimusta helpottavat viime vuosisa-

dan alkupuolella puhtaaksikirjoitetut akti-

luettelot. Jokaiselle virastoon saapuneelle

kirjeelle ei annettu omaa numeroa, kuten

suomalainen käytäntö oli, vaan samanlaiset

asiat koottiin vuoden ajalta saman diaarinu-

meron alle. Näin diaarista tuli huomattavas-

ti suomalaista arkistokäytäntöä suppeampi.

Akti-lehden vuoden 2013 ensimmäinen ar-

kistolöytö on ruotsiksi ja venäjäksi, ja sen

signum on Kenraalikuvernöörin kanslia

(KKK) 14/1810.

Otsikoksi on kirjattu: Pietarissa olevan 1.

Suomen rykmentin täydentämistä Suomen

irtolaisväestöön kuuluvilla henkilöillä ja ryk-

mentin lähettämistä sen jälkeen Suomeen.

Se sisältää myös luettelot mainitussa ryk-

mentissä olevista 292 ruotsinmaalaisesta

sotilaasta, jotka on päätetty perheineen pa-

lauttaa kotimaahansa.

Akti on tärkeä niin sotahistorian-, hallinto-

historian-, sosiaalihistorian- kuin sukuhis-

torian tutkijoille. Se on ajankohtainen siksi,

että se kertoo toimenpiteestä, joka on kir-

jattu Haminan rauhansopimukseen vuonna

1809. Tätä sopimusta oli Ruotsin puolesta

neuvottelemassa muun muassa vapaaherra

von stedingk, jonka merkittävä arkisto on

juuri hankittu Suomeen.

Palstalla esitellään arkistojen kätköistä löytyneitä kuriositeetteja.

Arkistolöytö

Luettelo niistä ruotsalaisista sotilaista, jotka palautettiin kotimaahansa.

jyrki paaskosken tärkeä artikkeli Venäjän keisarikunta ja

Suomen suuriruhtinaskunnan synty 1808–1820 (Kansallisar-

kiston samanaiheisen näyttelyn luettelo 2009) valottaa asia-

kirjan taustaa. Rauhansopimuksen 9. artiklassa sovittiin, että

molemmat osapuolet aloittavat sotavankien palauttamisen

kolme kuukautta sopimuksen ratifioimisen jälkeen. Haavoit-

tumisten ja sairastumisten vuoksi Suomeen jääneitä ruotsa-

laisia sotilaita palautettiin kotimaahansa vielä vuonna 1810.

teksti: Pertti vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto

Uusi Heraldinen lautakunta aloitti maaliskuussa

lautakunnan puheenjohtaja: arkistolaitoksen pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja Jussi Nuorteva

jäsenet: ritarihuonegenealogi Johanna Aminoff-Winbergprotokolla-asiantuntija Anton Eskolahallintojohtaja Anitta Hämäläinentaiteen lisensiaatti Tuomas Hyrskyylitarkastaja Heikki Jokipiisuunnittelija Liisa Kontiainenyliopistonlehtori, dosentti Antti LeinoPhD Antti Matikkalaylijohtaja Håkan Mattlinprofessori Eljas OrrmanRahakammion johtaja Tuukka Talviokirjastonhoitaja Eila Vainikka

lautakunnan varsinainen sihteeri: erikoistutkija John Strömbergtoinen sihteeri: viestintäpäällikkö Marie Pelkonenpysyvä asiantuntija: fil. maist. Yrjö Kotivuori

Vertailevan raportin kirjoittajia Kansallisarkiston näyttelyavajaisis-

sa 2011. Oikealta Kansallisarkiston erikoistutkija John Strömberg,

Ruotsin valtioheraldikko Henrik Klackenberg ja Tanskan valtionar-

kiston heraldinen asiantuntija Nils G. Bartholdy.

20 21akti 1/2013akti 1/2013

mAAkUntA-Arkisto Aloitti toimintansa vuonna 1934 Viipu-

rissa Tervaniemellä, vastapäätä Viipurin linnaa. Komean uusklas-

sisen arkistorakennuksen oli suunnitellut Viipurin kaupunginark-

kitehti Uno Ullberg. Paikalla sijaitsi keskeneräinen ortodoksinen

varuskuntakirkko, jonka osia hyödynnettiin rakennuksessa. Maa-

kunta-arkistoon mahtui 11 000 hyllymetriä asiakirjoja.

50 vuotta Naisvuoren suojassaTänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun entinen Viipurin maakunta-arkisto muutti Kuopiosta Mikkelin Naisvuoren kylkeen sijoitettuun rakennukseen. Arkistolle muutto merkitsi pitkän ja vaiheik-kaan evakkotien päättymistä ja pääsyä asianmukaisiin tiloihin.

Maakunta-arkiston piiri käsitti koko Itä-Suomen, silloiset Viipurin

ja Kuopion läänit. Henkilökuntaan kuului maakunta-arkiston hoita-

ja, vahtimestari, puhtaaksikirjoittaja ja vaihtuvia työllistämisvaroin

palkattuja virastovaratyöntekijöitä. Alkuvuosien tärkein tehtävä oli

viranomaisten arkistojen vastaanotto ja luovutettujen aineistojen

käyttöön saattaminen.

Arkisto tiedotti ja valisti ahkerasti toiminnastaan ja aineistoistaan,

mikä näkyi kävijämäärissä. Vuonna 1934 kävijöitä oli 190 ja viimei-

senä normaalina työvuonna 1938 kävijöitä oli 1 267.

Evakkoon, takaisin ja taas evakkoonViimeistä rauhanajan toimintavuotta leimasi sodanuhka. Raken-

nusta vahvistettiin, arkistoja pakattiin evakuointia varten ja piirin

viranomaisia ohjattiin arkistojen suojelussa. Ensimmäiset asiakir-

jaerät lähetettiin syyskuussa junarahtina kohti Vaasan maakunta-

arkistoa ja viimeinen erä joulukuussa Hämeenlinnan lähelle. Vii-

purin maakunta-arkisto onnistui evakuoimaan noin 1 500–2 000

hyllymetriä sille luovutetuista asiakirjoista.

Välirauhan ajan arkisto toimi Valtionarkistossa Helsingissä. Sen

aineisto oli hajallaan muissa maakunta-arkistoissa. Suomen ar-

meijan vallattua Viipurin elokuussa 1941 maakunta-arkisto palasi

takaisin Tervaniemelle. Se keskittyi eri puolille Viipuria koottujen

asiakirjaläjien järjestämiseen ja kiinteistöjen omistusoikeutta kos-

kevien selvitysten tekoon.

Syksyllä 1943 maakunta-arkisto käynnisti uudelleen arkistojen

evakuoinnin sisämaahan. Maakunta-arkiston virkamiehet jättivät

Viipurin 18.6.1944. Kaksi päivää myöhemmin neuvostojoukot val-

tasivat Viipurin.

Väliaikaistiloista modernisti Mikkeliin Sodan jälkeen arkiston nimi muuttui Savo-Karjalan maakunta-ar-

kistoksi ja se toimi ensin Valtionarkistossa, vuonna 1945 Äänekos-

kella Hietaman nuorisoseuran talossa. Kylmä, ahdas ja hatara ra-

kennus oli sopimaton arkistokäyttöön. Tilanne parani kesäkuussa

1946, kun maakunta-arkisto sai suuremmat tilat Kuopiosta SOK:n

uudehkosta varastosta. Nämäkin tilat olivat asiakirjojen ja henki-

löstön kannalta vaarallisen kosteat ja kylmät.

Sodan jälkeen Mikkelin ja Kuopion kaupungit kisasivat maakunta-

arkistosta. Koska Mikkelin tarjous oli valtiolle edullisempi, valtio-

neuvosto valitsi vuonna 1949 sijoituspaikaksi Mikkelin.

Rakennustyöt alkoivat tarvikepulan vuoksi vasta kesällä 1952.

Rakennushallituksen arkkitehti olavi sortan suunnittelema, tuol-

loin Pohjoismaiden modernein arkistorakennus, valmistui syksyllä

1953. Rakennukseen muutti myös kirkkohallituksen alainen Lak-

kautettujen seurakuntien keskusarkisto.

Hyllymetrit loppumassaRakennus täyttyi asiakirjoista 1970-luvulle tultaessa. Lisäraken-

nuksen suunnittelu alkoi vuonna 1978 ja kesti seuraavan vuosi-

kymmenen. Arkkitehtitoimisto erkki Valovirran suunnittelema

lisärakennus ja vanhan osan remontti valmistuivat vuonna 1997.

Nykyisen rakennuksen kapasiteetti, 18 000 hyllymetriä, uhkaa

loppua vuoteen 2018 mennessä. Tilapulan odotetaan helpottavan

Mikkelin Kalevankankaalle rakennettavan arkistolaitoksen keskus-

arkiston myötä.

teksti: tytti voutilainen, maakunta-arkiston johtaja, Mikkelin maa-kunta-arkisto

kuvat: mikkelin maakunta-arkisto

PID – Mikä ja miksi?

säHköiset tietopAlVelUt ja sähköisten aineistojen

käyttö tutkimuksessa yleistyvät. Sen takia on tärkeää,

että viittaukset digitaalisiin aineistoihin toimivat myös

tulevaisuudessa. Ongelmia aiheuttaa tilanne, jossa ai-

neistoa tarjoavat tietopalvelut muuttuvat eivätkä vanhat

verkko-osoitteet enää toimi.

Digitaalisen aineiston käyttäminen ja aineiston löydettä-

vyyden turvaaminen vaativat huomattavasti pysyväm-

piä viittaamismenetelmiä kuin nykyisin yleisesti käytet-

tävät verkko-osoitteet. Tilalle tarvitaan pysyvä tunniste

eli PID (persistent identifier). Sen keskeiset ominaisuu-

det ovat ”yksilöivyys” ja ”toiminnallisuuden tuki”.

PID:n sisältävän lähdeviittauksen avulla käyttäjä voi

varmistua aineiston löytymisestä, vaikka digitaalisen

objektin sijaintipaikka tai esitystapa muuttuisi aikojen

saatossa.

PID-tunnus muodostetaan URN-tunnuksesta, joka on

jokaiselle digitaaliselle objektille ainutkertainen ja pysy-

vä. Sitä ei muuteta eikä samaa tunnusta anneta toiselle

objektille. Tunnuksia ylläpitää välityspalvelu, joka ohjaa

PID-tunnusta klikanneen automaattisesti sinne mistä

aineisto kulloinkin löytyy. Jos järjestelmiä uudistetaan,

uudet sijainnit päivitetään keskitetysti välityspalveluun,

joka huolehtii linkitysten toiminnasta.

URN-tunnus on sarja numeroita ja kirjaimia, joten se ei

yksin käy lähdeviitteeksi. Rinnalle tarvitaan myös selko-

kieliset lähdetiedot, jotka kertovat aineiston kontekstista

ja sisällöstä. Aineistoa tarjoava taho voikin tuottaa tut-

kijalle lähdeviitteen ja PID-tunnisteen valmiina, suoraan

tutkimuksen viitteisiin tai muistiinpanoihin liitettävässä

muodossa. Näin muodostetut lähdeviitteet palvelevat

tutkimuksen tekijöitä ja tutkimuksen tausta-aineistoon

perehtyviä kollegoita.

teksti: markus merenmies, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

KäsitätköPalstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.

Mikkelin maakunta-arkisto sai nykyisen asunsa vuonna 1997.

Viipurin maakunta-arkiston arkistorakennus, joka valmistui

vuonna 1934.

22 23akti 1/2013akti 1/2013

Syksyllä 2012 järjestetty ensimmäinen SÄHKE-ex-po oli kaleidoskooppimainen tilannepäivitys siitä, missä mennään matkalla paperista konesaleihin. Asiantuntijat puhuivat asiantuntijoille: vuoron saivat niin arkistolaitoksen edustajat, valtiova-rainministeriö, järjestelmätoimittajat kuin julkis-hallinnon organisaatiotkin. Loppukäyttäjät olivat hiljaa.

AsiAnHAllinnAssA ollaan nyt samassa vaiheessa kuin rahoi-

tuslaitoksissa 90-luvulla, kun pankkikirjat virtualisoitiin. Asiakirjahal-

linnossa vajaa kymmenen vuotta sitten alettiin pohtia eAMSia ja sitä

merkillistä Exceliä, jolla sitä piti tehdä. Toimivat sovellukset tuntuivat

tieteiskirjallisuuden utopioilta. Nyt sähköisen säilyttämisen lupia jo-

notetaan, toimittajat sertifioivat järjestelmiä ja ei-synty-SÄHKEinen

rekisteritieto sujautetaan metatietorahtikuoressa VAPAan.

Suuri muutos on tapahtunut myös SÄHKE-tulkkien ammatillisessa

identiteetissä: expoiltaessa ei tietohallinto ollut Marsista, asiakir-

jahallinto Venuksesta ja järjestelmätoimittajat jostain siltä väliltä.

Siiloja on romutettu ja yhteisellä väliasemalla tietojärjestelmiä SÄH-

KEistetään. Työmaata tosin vielä riittää.

Vaikeuskerrointa riittää tietomallien yhteensovittamisesta tekni-

seen toteutukseen, ajattelumallien muutoksesta puhumattakaan.

Kuulijoina emme yllättyneet, että RAKETTI ei tahdo lähteä lentoon.

Toisaalta vika ei aina löydy koneen ja tuolin välistä, sillä sosiaali-

sen median sovellusten käyttöönottohan tapahtuu kuin itsestään.

Ja kun tutkimusjohtaja päivi Happonen Kansallisarkistosta halusi

konkreettista palautetta siitä, mikä SÄHKEessä on niin vaikeaa, niin

tervetuloa ruohonjuureen: käsitteelliset ongelmat ovat yksi syy.

Talojako täällä suunnitellaan?Perinteinen "arkistollisuus" oli kaukana expon aiheista. Arkkitehtuu-

ri eri etuliitteineen oli uusi normaali. Aihe toistui lähes jokaisessa

puheenvuorossa eikä kukaan ainakaan julkisesti ilmoittautunut tie-

tämättömäksi.

Tavoitteena on toimintaprosessien, tietojärjestelmien ja niiden

tuottamien palvelujen muodostaman kokonaisuuden kuvaaminen,

ylläpito ja kehittäminen kokonaisvaltaisesti. Asiakirjahallinnossa on

pitkään tehty työtä prosessien asiakirjatiedon kuvaamiseksi ja hal-

linnan tehostamiseksi.

Tehty työ tulisi nostaa elimelliseksi osaksi arkkitehtuurityötä. Kuten

kehittämispäällikkö leena kononen opetus- ja kulttuuriministeri-

östä sanoi: ”Hyvä tiedonohjaussuunnitelma kertoo organisaation

toiminnasta ja auttaa havainnollistamaan organisaation tietokoko-

Kansallisarkiston ensimmäinen SÄHKE-expo keräsi noin 300

osallistujaa.

Siltoja siiloihin

naisuuksia.” Huolta täytyy pitää siitä, että arkkitehtuurien kuvaus-

tavat ovat yhtenevät ja palvelevat myös asiakirjahallinnon tarpeita.

Asiakirjahallinnolla on paljon annettavaa tiedonhallinnan kokonais-

valtaisen ajattelun kehittämisessä ja tiedon järjestämisessä, mutta

olemme myös saamapuolella. Tietohallinto tuo mukanaan uuden-

laista ketterää ajattelua, joka kyseenalaistaa asiakirjahallinto-Suo-

men syvään juurtuneita perinteitä ja toimintatapoja.

Käsitteiden Baabelista yhteiseen kieleenKieli kuvaa olemassa olevaa maailmaa. Kun perusvirkamies haluaa

saada työnsä tuloksen SÄHKE-järjestelmään, hänen pitäisi tuntea

tiedonohjaussuunnitelmaa ja ymmärtää asian, toimenpiteen ja

asiakirjan ero. Asiantuntijakin pohtii SÄHKE2:ssa käsittelyvaiheen,

toimenpiteen, tarkenteiden ja tyyppien ja toisaalta asian, asiakirjan,

asiakirjallisen tiedon ja asiakirjatiedon olemusta.

Virkistävää ja suorastaan hellyttävää avoimuutta olikin valtiovarain-

ministeriön ICT-johtajan timo Vallin tunnustus, että hän ei tiedä,

mitä eroa on SÄHKE1:llä ja SÄHKE2:lla. Asiakirjahallinnan ja tiedon-

hallinnan (tai Vallin käyttämän termin Information Managementin)

yhtäläisyyksistä ja eroista olisi hyvä keskustella.

Asiakirjahallinnossa on totuttu terminologian kirjavuuteen ja siihen,

että ammatillisia yhtymäkohtia löytyy vähän kaikkeen. Mutta välillä

meno on kuin Baabelin kielten sekamelskassa. Puheissa vilisevät

asiakirjahallinto- ja -hallinta, tietohallinto, tiedonhallinta, tiedon hal-

linta, informaatiokäytännöt, informaatio-oikeus, Information Mana-

gement, verkkopalvelut, arkkitehtuurit… Puhumattakaan siitä mah-

tavasta lyhenneviidakosta, jolla päivän osallistujia pommitettiin.

Semanttiset haasteet ja monialaiset liittymät pitävät huolen siitä,

että tarvetta koulutukselle riittää. Verbaalibriljeeraus peittää ajoit-

tain myös sen, että puheista toimiviin toteutuksiin on vielä matkaa.

Kenties seuraava SÄHKE-expo voi tarjota meille vielä juurevampia

analyysejä esimerkiksi toiminta-arkkitehtuurin ja tehtäväluokituksi-

en tai tietoarkkitehtuurin ja eAMS:ien suhteista.

Koskaan et muuttua saa?Siirtyminen aidosti sähköiseen asianhallintaan ja säilyttämiseen

vaatii jämäkkää muutosjohtamista. Muuten termi-Baabelin lisäksi

odottaa järjestelmä-Baabel, tämä nykytila. Ongelma on, että hank-

keiden visiot kulkevat kaukana siitä, mihin resurssit taipuvat ja lop-

pukäyttäjät ovat valmistautuneet. Muutos vaatii perusteluja, moti-

vointia, koulutusta ja kannustusta, yhä uudestaan. Uusi järjestelmä

ei myöskään saisi tehdä työstä aiempaa hankalampaa ja hitaampaa.

Yksi kehittämisen ja ymmärtämisen vaikeus tulee siinä, että van-

hentunut lainsäädäntö lähtee paperiasiakirjojen hallinnasta ja ope-

roi asiakirjan käsitteellä. Tietoa liikkuu yhä enemmän tietokenttinä,

jotka eivät päädy perinteiseen A4-muotoon eivätkä tahdo löytää

paikkaansa eAMS:ista. Kehittämisessä lähdetään myös helposti

organisaatio edellä, jolloin ollaan vaikeuksissa organisaatiorajat ylit-

tävien prosessien kanssa.

Päivi Happosen puheenvuorossa olikin kuultavissa turhautumista

tilanteeseen. Työssä olisi päästävä eteenpäin, vaikka odotetaan

lainsäädännön uudistusta. Kentällä olisi ennakkoluulottomammin

lähestyttävä sähköisen toimintaympäristön haasteita ja mahdol-

lisuuksia. SÄHKEistäminen on keino kehittää toimintatapoja. Jos

uutta tahdotaan, ei voi toistaa vanhaa, vaikka lopputulos olisikin

epävarma. Projektinhallinnallisesti oli täysi floppi, että Kolumbus

lähti Intiaan ja päätyi Amerikkaan. Mutta bonuksena löytyi uusi

maailma.

Expon aiheet olivat ammatillista henkeä nostattavia, mutta enem-

män olisi voinut kuulla myös vaikeista aiheista. Kun raha puhuu,

kuka vie ja kenen ehdoilla? Jumitammeko asiakirjahallinnon pote-

roissamme, koska "meillä on se oma ja erityisemme"? Voisimmeko

lisätä tuottavuutta nopeuttamalla päätöksentekoa ja täytäntöönpa-

noa vaikkei konsensusta olisikaan? Uskallammeko sähköisyyden

paineessa kokeilla kaikenlaista ja sallimmeko virheitä? Onko tieto-

ja asiakirjahallinnon erillään pitäminen keinotekoista?

Miten pelifirma sen tekisi?Aiheita olisi ollut kahdenkin päivän seminaariin, eivätkä kaikki kiin-

nostuneet mahtuneet mukaan. Seuraavassa SÄHKE-expossa voisi-

kin kokeilla webcastingia ja keskustelun jatkoja somessa.

Sosiaalinen media nousi esiin keskusteluissa voimakkaasti ja Linke-

dIn tuntui monelle olevan luonteva foorumi. Somessa tapahtuu se,

mistä asianhallinnassa vasta haaveillaan. Somessa on houkutusta,

kun asianhallintajärjestelmien käyttö on velvollisuus. Asianhallinta-

järjestelmien suunnittelu, toteutus ja käyttöönotto ovat välillä kuin

höyrylaivojen rakentamista. Kun some puikkelehtii ja korjaa suun-

taa tietovirroissa kuin lauma delfiinejä, asianhallintajärjestelmät

vasta varovaisesti kokeilevat veden lämpöä.

Jos pelifirmojen tapaan suunniteltaisiin käyttäjiä palkitsevia, vuoro-

vaikutteisia ja visuaalisesti huikeita järjestelmiä, löytyisikö uuden-

laista imua asianhallintaankin?

teksti: merJa keinänen, projektipäällikkö, Poliisihallitus ja ulla kytö-nen, tiedonhallintasuunnittelija, Keskusrikospoliisi

Expossa liki 300 osallistujaaKansallisarkistossa marraskuun lopulla järjestetty ensimmäinen SÄHKE-

expo keräsi lähemmäs 300 osallistujaa. Expon teemoja olivat kokonais-

arkkitehtuuri, sähköinen säilyttäminen ja siihen siirtyminen, sähköisen

säilyttämisen ratkaisut sekä tiedonohjaus ja sisällönhallinta. Niitä käsi-

teltiin yli 20 puheenvuorossa. Kansallisarkiston päärakennuksen aulassa

asiankäsittelyjärjestelmätoimittajat esittelivät tuotteitaan. Expo oli tois-

taiseksi maamme laajin sähköistä asiakirjahallintaa esittelevä tilaisuus.

– Karin Gref, tutkija, Kansallisarkisto

MATTI TIISANOJA

Näyttely avoinna / Utställningen är öppen / The exhibition is open 2.7. – 4.10.2013

ti–pe klo 11–16 sekä sopimuksen mukaan. Syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti. ti–fre kl. 11–16 samt enligt överenskommelse. I september onsdagar till kl. 18.

Tuesday to Friday 11am to 4pm or by appointment. In September Wednesdays to 6 pm.

Paikka: Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, Helsinki / Plats: Riksarkivet, Fredsgatan 17, Helsingfors / Place: The National Archives of Finland, Rauhankatu 17, Helsinki