Aspa-kartoituksia 2/2014

ISBN 978-952-5680-95-9 (sid.)

ISBN 978-952-5680-96-6 (pdf)

ISSN 1797-335X (painettu)

ISSN 1797-3368 (pdf)

Painopaikka: SOLVER Palvelut Oy

Etukansi, Vili Ohra-aho: Poika, jolla on viisi kättä, joissa on mattopiiska, matto, partakone, puhelin ja kynä

Valokuvat: Paula Suonpää

Kuvitus: Aarrekarttoja tekivät Unelmakoti-työpajaan osallistuneet Janakkalasta

”Joskus vois muuttaa omaankin kotiin”

Kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelujen Tarve-projekti JanakkalassaPaula Suonpää

Tiivistelmä

”Joskus vois muuttaa omaankin kotiin”, Kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelujen Tarve-projekti Janakkalassa

Tekijä: Paula Suonpää, Aspa-säätiöVuosi: 2014

Janakkalan Tarve-projektin tavoitteena oli selvittää kunnan vammaistyön valitsemien 20 kehitysvammaisen janakkalalaisen asumisen palvelutar-peet ja toiveet haastattelujen avulla. Lisäksi kerättiin tietoa kehitysvam-maisten henkilöiden asumisen unelmista sekä haastattelujen yhteydessä että Unelmakoti-työpajassa. Lisäksi projektin tavoitteena oli kuvata Ja-nakkalan kunnan itse tuottamat ja ostopalveluna hankkimat asumisen palvelut sekä asumista tukevat muut palvelut. Kartoituksen tuloksia ja kirjattuja toimenpidesuosituksia on tarkoitus hyödyntää Janakkalan kun-nan vammaispalveluiden kehittämisessä sekä haastateltujen henkilöiden yksilöllisen palvelusuunnittelun tukena.

Haastattelujen tulokset edustavat rajatun ryhmän asumispalvelutarpeita. Haastatelluista suurin osa (14) asui vanhemman/vanhempiensa kanssa. Vain kuusi asui muulla tavoin. Haastattelujen perusteella esiin nousi kol-me ryhmää, joilla on erilaisia asumispalvelutarpeita: 1) muuttoa suunnit-televat, 2) palveluasumisessa asuvat ja 3) vanhemman/vanhempien kans-sa asumista jatkavat henkilöt. Yhteensä 12 haastateltua ilmoitti asumisen muutostarpeesta seuraavan viiden vuoden sisällä. Keskeisimpiä tuloksia ovat, että kehitysvammaiset ihmiset haluavat asua ensisijaisesti tavallisis-sa asunnoissa, tavallisilla asuinalueilla ja saada tarvitsemansa avun ja tu-kipalvelut omaan kotiin. Keskeisiä haastatteluista esiin nousseita asumis- ja palvelutarpeita ja sen myötä toimenpidesuosituksiksi muotoutuneita asiakokonaisuuksia olivat asumisen vaihtoehtojen järjestäminen tavalli-sesta asuntokannasta, yksilöllisten kotiin vietävien palveluiden kehittämi-nen, toimivan asumis- ja muuttovalmennuksen mallin kehittäminen osak-si kunnan vammaispalveluja ja mielekkään vapaa-ajan, harrastusten sekä yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollistaminen kehitysvammaisille palvelunkäyttäjille.

4

SisältöTiivistelmä .................................................................................3

Sisältö .........................................................................................4

1 Johdanto ..........................................................................6

1.1 Janakkalan kunta ja vammaistyön kokonaisuus 8

1.2 Janakkalan Tarve-projektin tausta ja tavoitteet 10

2 Asumisen palveluihin liittyvää lainsäädäntöä..........12

2.1 Suomen perustuslaki 12

2.2 Sosiaalihuoltolaki 13

2.3 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 14

2.4 Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki 15

3 Ihmisoikeussopimukset ja vammaispoliittiset

ohjelmat ............................................................................17

3.1 YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 17

3.2 YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista 18

3.3 Suomen vammaispolitiikka 19

4 Asumisen ja palvelujen kehittäminen ja laatu-

suositukset .......................................................................22

4.1 Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositus (STM ja Kuntaliitto) 22

4.2 Asuntojen rakentamisen laatusuositukset (KVANK) 23

4.3 Yksilöllisen tuen laatukriteerit (KVANK) 25

4.4 Uusien asuntojen rahoitusavustukset (ARA ja RAY) 26

4.5 Me itse ry:n asumispoliittinen julkilausuma 28

5 Asumisen ja asumista tukevien palveluiden

järjestäminen ...................................................................30

5.1 Palvelusuunnitteluun liittyvät käsitteet 30

5.2 Palveluiden toteutukseen liittyvät käsitteet 34

5

6 Kehitysvammaisten janakkalalaisten asumista

tukevat palvelut ..............................................................43

6.1 Janakkalan kunnan tuottamat asumisen palvelut 43

6.2 Yksityiset asumispalvelutuottajat Janakkalassa 48

6.3 Muilta paikkakunnilta ostetut asumispalvelut kehitysvammaisille 52

6.4 Asumista ja arkea tukevat muut palvelut Janakkalassa 55

7 Tarve-projektin tulokset ...............................................59

7.1 Tarve-projektin toteutus 59

7.2 Avun/tuen tarpeiden luokittelua 60

7.3 Haastateltujen taustatiedot 64

7.4 Haastateltujen avun/tuen tarpeet päivittäisissä toiminnoissa 65

7.5 Haastateltujen käytössä olevat asumista tukevat palvelut 69

7.6 Haastateltujen asumispalvelutarpeet tulevaisuudessa 74

7.7 Asumisen unelmia ja unelmakoteja 82

8 Johtopäätöksiä ...............................................................87

8.1 Toimiva palveluohjaus palvelujen suunnittelun lähtökohtana 88

8.2 Asumista tukevat palvelut yksilöllisten asumisratkaisujen tukena 89

8.3 Mielekäs arki ja vapaa-aika osana hyvää elämää 95

8.4 Lopuksi 97

9 Toimenpidesuosituksia .................................................98

Lähteet ..............................................................................104

Liitteet...............................................................................108

6

Lyhyen nimen versio.

JohdantoRaportin nimi ”Joskus vois muuttaa omaankin kotiin” on lainaus erään Tarve-projektissa haastatellun palvelunkäyttäjän sanois-ta hänen pohtiessaan omia tulevaisuuden toiveitaan asumisen suhteen. Häneltä kysyttiin, miten hän haluaisi asua. Yksilöllisen palvelusuunnittelun ja riittävän avun ja tuen turvin myös kehitys-vammainen henkilö voi toteuttaa unelmansa itsenäisestä elämäs-tä omassa kodissaan.

Vammaisten ihmisten asumisen laatusuosituksissa suositellaan huomi-oimaan vammaisten ihmisten asumistarpeet kuntasuunnittelussa. Ja-nakkalan kunta ja Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry halusivat läh-teä selvittämään kehitysvammaisten kuntalaisten asumispalvelutarpeita Tarve-projektin avulla yhteistyössä Aspa-säätiön kanssa. Lisäksi kunnas-sa halutaan kehittää kehitysvammapalveluja nykyisten laatusuositusten, vammaisjulistusten ja uudistuvan lainsäädännön mukaiseksi.

2000-luvulla vammaisten henkilöiden oikeuksia painottava näkökulma on siirtänyt vammaispolitiikan painopisteen toimenpiteisiin, joiden tavoit-teena on varmistaa vammaisten henkilöiden yhteiskunnallinen osallisuus ja yhdenvertaisuus. Sen mukaisesti yhteiskuntaa tulee kehittää niin, että kaikilla on mahdollisuudet elää ja toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Jokaisella ihmisellä on oikeus itsenäiseen elämään ja valita itse, miten, missä ja kenen kanssa asuu sekä toimia esteettömästi yhteiskunnan tasa-vertaisena jäsenenä. Myös kehitysvammaisille henkilöille nämä oikeudet on taattu lainsäädännöllä, ihmisoikeussopimuksilla sekä vammaispoliitti-silla ohjelmilla. Nämä vaikuttavat yhteiskunnassa vallitseviin palvelu- ja toimintamalleihin siten, että kehitysvammaisten henkilöiden itsemäärää-misoikeus ja vaikutusmahdollisuudet voivat toteutua. Kehitysvammaisten

1

7

ihmisten asuminen ja palveluiden järjestäminen ovat nyt murrosvaihees-sa, ja monia palveluita kehitetään tällä hetkellä voimakkaasti.

Valtioneuvosto teki 21.1.2010 periaatepäätöksen kehitysvammaisten asu-misohjelmasta. Asumisohjelmalla toteutetaan käytännössä kansallisesti ja kansainvälisesti hyväksyttyjä linjauksia vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsenäisen elämän turvaamisesta. Asumisohjelman tavoitteet liittyvät myös meneillään ole-vaan sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistukseen ja vammais-lainsäädännön uudistamiseen sekä vammaisten henkilöiden palvelujen kehittämiseen. Asumisohjelman tavoitteena on vuoteen 2015 jatkuvan oh-jelmakauden aikana mahdollistaa sekä laitoksista että lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, johon kuuluu esteetön ja toimiva asunto tavallisessa asuinympäristössä sekä riit-tävät, yksilölliset ja tarpeenmukaiset palvelut ja tuki. Vuoden 2010 lopulla Suomen noin 40 000 kehitysvammaisesta ihmisestä asui laitoksissa vielä noin 1800 ja omaisten luona asui noin 15 000 kehitysvammaista henki-löä, joista noin puolet on aikuisia kehitysvammaisia. (Sosiaali- ja terveys-ministeriö 2012a.) Tulevaisuudessa suurin osa heistä tulee tarvitsemaan mahdollisuudet itsenäiseen elämään.

Kehitysvammaisten henkilöiden asuntotarjonnan lisäämiseksi ja asumis-kustannusten hallinnan tukemiseksi ympäristöministeriö on ohjeistanut, että asumisohjelman aikana vuosina 2010–2015 sekä Asumisen rahoi-tus- ja kehittämiskeskus (ARA) että Raha-automaattiyhdistys (RAY) va-rautuvat osoittamaan tietyn summan kehitysvammaisten asumishankkei-siin. Asumisohjelman lähtökohtana on asuminen tavallisilla asuinalueilla. Vammaisuus sinänsä ei edellytä asumista toisten vammaisten kanssa, eikä diagnoosi johda siihen, että henkilön tulee asua tietyllä tavalla. Asuminen tulisikin yhä useammin järjestää käyttäen hyväksi tavallista asuntokantaa ja etsiä sieltä sopivia asuntoja vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpei-siin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a.)

Pelkkä asunto ei kuitenkaan riitä takaamaan hyvää elämää. Sen vuoksi Ke-hitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) on laatinut yksilöl-lisen tuen laatukriteerit, joissa halutaan nimeen omaan erottaa toisistaan

8

asunto ja yksilöllinen tuki. Kunkin tarpeenmukaiset kotiin vietävät tuki-palvelut suunnitellaan yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa.

Tässä projektiraportissa käsitellään kehitysvammaisten henkilöiden asu-mista ja siihen liittyviä palvelutarpeita, mutta myös muita asumiseen läheisesti liittyviä palveluja. Sen lisäksi raportissa esitellään asumiseen liittyvää keskeistä lainsäädäntöä sekä kansainvälisiä että kansallisia ohjel-mia ja suosituksia, jotka on huomioitava kehitysvammaisten henkilöiden palveluita toteuttaessa ja kehittäessä. Raportin loppupuolella esitellään Tarve-projektin tulokset ja toimenpidesuositukset Janakkalan kunnan ke-hitysvammaisten palvelujen kehittämiseksi edelleen.

1.1 Janakkalan kunta ja vammaistyön kokonaisuus

Janakkalan kunta sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa ja se kuuluu Etelä-Suomen lääniin ja Hämeenlinnan seutukuntaan. Sen naapurikun-tia ovat etelässä Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki sekä pohjoisen suunnalla Hämeenlinna. Kaikki Etelä-Suomen suurimmat kaupungit ovat helposti ja nopeasti tavoitettavissa Helsinki-Tampere-moottoritien ja valtakunnan pääradan ansiosta, jotka molemmat kulkevat Janakkalan halki. Janakka-lassa on suurimpien taajamien, Turengin ja Tervakosken, lisäksi 24 ky-lää, joissa on aktiivinen kyläyhdistys, ja ne järjestävät kyläläisille ja kylillä kulkijoille monenlaista toimintaa. Kahden suuremman taajaman olemas-saolo näkyy yhteiskunnallisissa palveluissa. Kumpaankin taajamaan on luotu identtiset palvelut, joskin Tervakoskella palvelut ovat Turenkia suppeammat. Esimerkiksi varsinainen terveyskeskus vuodeosastoineen sijaitsee Turengissa, mutta terveysaseman palvelut ovat saatavilla myös Tervakoskella. Molemmissa taajamissa on vanhusten palvelukodit, kir-jasto ja päivähoitopalvelut. Vain Tervakoskelta löytyy uimahalli. Kunnan ja valtion virastot sijaitsevat puolestaan vain Turengissa. Nähtäväksi jää, miten tulevien vuosien kuntaliitokset vaikuttavat palveluiden järjestämi-seen, sillä vaihtoehtoina ovat ainakin yhdistyminen Riihimäkeen tai Hä-meenlinnaan.

Janakkalassa on asukkaita noin 16 900, joista Turengissa asuu 7350 ja Tervakoskella 4056 henkilöä. Suurimmat työnantajat Janakkalan kun-

9

nan lisäksi ovat Kiipulasäätiö, Valio Oy, Tervakoski Oy, Suomen Nestlé Oy sekä Kolmeks Oy. Työvoiman määrä Janakkalan kunnassa vuonna 2010 oli 8083 henkilöä ja työpaikkojen määrä 5311. (janakkala.fi 2014.)

Janakkalan kunnan vammaistyön organisaatio ja palvelut ovat keskitty-neet Turenkiin. Vammaistyö tarjoaa apua ja tukea vammaisille henkilöille ja heidän omaisilleen. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut sekä kun-nan omat asumispalveluyksiköt, päivätoiminta ja avotyötoiminta muo-dostavat työn kokonaisuuden. Vammaistyönjohtaja vastaa vammaistyön kokonaisuudesta. Vastaavat ohjaajat vastaavat asumispalveluyksiköistä ja päivätoiminnasta omina vastuualueinaan. Avotyöohjaaja ohjaa ja tu-kee puolestaan avotyötoiminnassa käyviä vammaisia henkilöitä ja heidän lähiohjaajiaan työpaikoilla. Lisäksi hän ohjaa kotikäynneillä asiakkaita omaan elämänhallintaan ja arjen toimintoihin liittyvissä taidoissa sekä normaalipalveluiden käytössä, järjestää asiakkailleen myös liikunnallista vapaa-ajanohjelmaa, leirejä ja vertaistapaamisia sekä toimii osa-aikaisesti myös Katajan monitoimikeskuksessa. Lisäksi Janakkalassa on kaksi pal-veluohjaajaa, joista toinen vastaa kehitysvammaisten palveluista. Hänen työnkuvaansa kuuluu ohjata, neuvoa ja tukea asiakkaita sekä heidän omai-siaan kuntoutuksen toteutumisessa. Palveluohjaajan vastuulla on myös asiakkaiden palvelusuunnitelmat.

Asiakkailla on oikeus sosiaalihuolto- ja hallintolain nojalla saada riittävästi tietoa eri palveluvaihtoehdoista ja etuisuuksista yli organisaatiorajojen. Palveluohjauksen tarkoituksena on varmistaa, että asiakas on ymmärtä-nyt oikeutensa ja kykenee itse tai tarvittaessa palveluohjaajan kanssa ha-kemaan hänelle kuuluvat palvelut ja etuisuudet. Janakkalassa on noin 100 kehitysvammaista ihmistä, joista aikuisia kehitysvammaisia on noin 70.

Janakkalan kunnan vammaistyötä on kehitetty viimeisen seitsemän vuo-den aikana paljon, ja esimerkiksi laitosasuminen on saatu purettua jo vuosia sitten. Kukaan kunnan kehitysvammaisista palvelunkäyttäjistä ei asu siis enää laitoksessa. Samanaikaisesti on kehitetty vammaispalvelujen kokonaisuutta sekä laadullisesti että toiminnallisesti siten, että palvelut organisoidaan keskitetysti vammaistyöstä; näitä palveluja ovat esimer-kiksi kuljetuspalvelut, omaishoidon tuki, henkilökohtainen apu, asunnon

10

muutostyöt ja vammaisten lasten aamu- ja iltapäivähoito sekä heidän loma-ajan hoito. Aikaisemmin nämä palvelut olivat hajautettuina. Myös kunnan asumisyksiköissä on tehty palvelujen laadullista ja toiminnallis-ta kehittämistä viime vuosina. Koko vammaispalveluissa toimitaan avoi-muuden, kaikenlaisen yhteistyön ja läpinäkyvyyden hengessä.

1.2 Janakkalan Tarve-projektin tausta ja tavoitteet

Janakkalan kunnan Tarve-projekti käynnistettiin kunnan ja Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry:n hakemuksesta, koska kunnassa oli arvioitu tarve kehittää edelleen kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen liitty-viä palveluja nykyisten laatusuositusten ja lainsäädännön velvoittamien vaatimusten mukaisiksi. Lisäksi tiedettiin, että yhä useammalla kunnan kehitysvammaisella henkilöllä saattaa olla asumisen muutostarve tulevai-suudessa. Tarve-projektilla haluttiin saada tarkempaa tietoa valitun asia-kasryhmän yksilölliseen asumiseen liittyvistä tarpeista käytännön toimien tueksi. Kunnassa halutaan aidosti kuulla asiakkaiden omia näkemyksiä palvelutarpeistaan.

Tarve-projektien tavoitteena on yleisesti mahdollistaa asiakkaiden vaikut-taminen omien palvelujensa suunnitteluun ja järjestämiseen sekä paikal-listen palvelujen kehittämiseen. Tarve-projekteja on toteutettu Aspa-sää-tiössä vuodesta 2006 lähtien.

11

Janakkalan Tarve-projektin tavoitteena oli:1. selvittää valitun asiakasryhmän asumiseen liittyvät

palvelutarpeet henkilökohtaisilla haastatteluilla, joiden perusteella jokaiselle kirjataan henkilökohtainen palvelutarvekuvaus hyödynnettäväksi henkilökohtaisessa palvelusuunnittelussa,

2. kartoittaa asiakasryhmälle alueella tarjolla olevat palvelut ja arvioida, miten ne vastaavat asiakkaiden nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin,

3. laatia yleiset toimenpidesuositukset päätöksenteon tueksi ja paikallisten palvelujen kehittämiseksi sekä

4. tuottaa asiakasryhmän palvelutarpeita kokonaisuutena kuvaava raportti asiakkaiden, palveluiden järjestäjien, tuottajien, järjestöjen sekä poliittisten päättäjien käyttöön.

12

Asumisen palveluihin liittyvää lainsäädäntöäMonet kehitysvammaiset tarvitsevat yhteiskunnan tukitoimia. Osa tuen tarpeesta liittyy henkilön kulloiseenkin elämäntilanteeseen eikä johdu välttämättä hänen kehitysvammaisuudestaan. Tällöin hän voi saada tarvitsemansa palvelut samalla tavalla ja samoilla perusteilla kuin muutkin kansalaiset. Osa tuen tarpeesta on kui-tenkin sellaisen vammaisuuden aiheuttamaa, että yleiset palvelut eivät riitä. Tällöin tarvitaan erityisjärjestelyjä, yleislakien lisäksi erityislakeja. (Kaski ym. 2012.) Vastuu vammaisten henkilöiden asumisen ja palvelujen järjestämisestä on kunnilla. Kehitysvam-maisten asuminen voidaan järjestää yleisenä palveluna sosiaali-huoltolain perusteella tai erityispalveluna kehitysvammalain tai vammaispalvelulain perusteella.

2.1 Suomen perustuslakiKäynnissä olevan sosiaalihuollon palvelurakennemuutoksen ja vammais-ten henkilöiden palvelujen kehittämisen keskeisenä lähtökohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet. Suomen perustuslain (731/1999) säännöksillä turvataan ihmisarvon loukkaamattomuus ja yksilön vapaudet ja oikeudet sekä edistetään oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terve-ydenhuollon järjestämisen kannalta tietyt perusoikeudet asettuvat muita oikeuksia keskeisempään asemaan. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa asettaa ilman hyväksyt-tävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskon-non, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a; Suomen perustuslaki 731/1999.)

2

13

Perustuslaissa suojataan samoja oikeuksia kuin kansainvälisissä ihmis-oikeussopimuksissa, ja perusoikeuksia voidaan pitää ihmisoikeuksien vastineena kansallisessa oikeudessa. Perustuslain 19.1 § turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon sekä huolenpitoon, ja 19.3 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut. Riittävän palvelutason on katsottu tarkoittavan sellaista palvelutasoa, joka luo jo-kaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsene-nä. (Suomen perustuslaki 731/1999.)

2.2 Sosiaalihuoltolaki

Kunta huolehtii sosiaalihuollon toteuttamisesta, ja sen on huolehdittava seuraavien sosiaalipalvelujen järjestämisestä, jotka kuuluvat kaikille kan-salaisille: 1) sosiaalityö, 2) kasvatus- ja perheneuvonta, 3) kotipalvelut, 4) asumispalvelut, 5) laitoshuolto, 6) perhehoito, 7) vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta, 8) toimenpiteet elatusavun vahvistamiseksi. Lisäksi laissa säädetään kehi-tysvammaisten erityishuollon, vammaisuuden perusteella järjestettävien palvelujen ja tukitoimien sekä omaishoidon tuen järjestämisestä. (Sosiaa-lihuoltolaki 710/1982.) Tarve-projektin kannalta mielenkiinto kohdistuu asumispalvelujen järjestämiseen.

Valtioneuvoston 21.1.2010 tekemän kehitysvammaisten asumisohjelmaa koskevan periaatepäätöksen tavoitteet liittyvät meneillään olevaan sosiaa-

! Kehitysvammaisten asumiskysymysten kannalta keskeinen on perustuslain 19.4 §, jonka mukaan ”julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimisen asumisen järjestämistä”.

! Sosiaalihuoltolain 3.22 §:n ja 3.23 §:n mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä, ja asumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä.

14

lihuollon lainsäädännön kokonaisuudistukseen ja vammaislainsäädännön uudistamiseen sekä vammaisten henkilöiden palvelujen kehittämiseen. Tulevassa sosiaalihuoltolaissa ja vammaislainsäädännössä turvataan asi-akkaan ja häntä tukevien läheisten kuuleminen ja vahvistetaan yksilöllis-ten tarpeiden mukainen palvelujen toteutuminen. (Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö 2012a.) Esityksen mukaan palvelujen ja asumisen järjestämistä tulisi tarkastella erillisinä kysymyksinä. Sosiaalihuollon näkökulmasta keskeistä olisi yksilöllisten tarpeiden mukaisten palvelujen, myös asumista tukevien palvelujen, järjestäminen. Sosiaalihuoltolakia valmistellaan nyt virkamiestyönä lausuntojen ja muun aineiston pohjalta. Laki on tarkoitus antaa eduskunnalle budjettilakina syksyllä 2014, ja se tulisi voimaan 2015. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012c.)

2.3 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet määritellään laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) eli asiakaslaissa. Laki kos-kee sekä julkista että yksityistä sosiaalihuoltoa. Lain tarkoitus on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ilman syrjintää hänen ihmisarvoaan, vakaumustaan sekä yksityisyyttään kunnioittaen. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma yhteisymmär-ryksessä asiakkaan kanssa. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.)

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelu-jensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos täysi-ikäinen asiakas ei sai-rauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun syyn vuoksi pysty

! Sosiaalihuollon toteuttamisessa on otettava ensisijaisesti huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide sekä kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

15

osallistumaan tai vaikuttamaan palveluidensa tai muiden toimenpiteiden suunnitteluun tai toteuttamiseen, on asiakkaan tahtoa selvitettävä yhteis-työssä hänen laillisen edustajansa, omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa. (Emt.) Asiakaslain määräykset ovat erityisen velvoittavia silloin, kun asiakkaana on henkilö, jolla on kehitysvamma. Palvelusuunnitelman neuvotteleminen pelkästään asiakkaan omaisen tai läheisen kanssa tulee kyseeseen kuitenkin vain hyvin harvoin ja ainoastaan silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloinkin, kun kyseessä on hyvin vaikeasti kehitysvam-mainen henkilö, on aina ensin pyrittävä esimerkiksi puhetta tukevilla tai korvaavilla kommunikointikeinoilla selvittämään, missä määrin hän itse saa ilmaistuksi omia näkemyksiään ja mielipiteitään. (Räty 2010.)

2.4 Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki

Suomen vammaispolitiikan tavoitteena on, että yleiset palvelut ovat kai-kille kansalaisille, myös vammaisille henkilöille soveltuvia ja riittäviä. So-siaalihuollon erityislakien, kuten lain vammaisuuden perusteella järjes-tettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) eli vammaispalvelulain ja lain kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) eli kehitysvammalain, tarkoittamat palvelut on säädetty toissijaisiksi. Näitä palveluja annetaan niille, jotka eivät saa riittäviä ja tarpeellisia palveluja muun lain nojalla. (Niemelä & Brandt 2007.) Päätöstä tehtäessä tulee soveltaa asiakkaalle edullisempaa lakia. Vammaispalvelulaki on kehitysvammalakiin nähden ensisijainen, mikäli palvelu tai tukitoimi voidaan myöntää molempien la-kien perusteella. Kehitysvammaisilla henkilöillä on kuitenkin oikeus saa-da kehitysvammalain mukaisia palveluita silloin, jos vammaispalvelulain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia. (Kehitysvammaisten Tuki-liitto ry 2014.)

! Erityislakien (vammaispalvelulain ja kehitysvammalain) tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

16

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudek-si vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi. Tarkoituksena on eri vam-maryhmien yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen sekä selvittää muut nykyisen vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet ja tehdä selvityksen pohjalta hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdo-tus vuoden 2014 loppuun mennessä. Selvityksessä tulee ottaa huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, YK:n vammaissopimuksen kansalliselle lainsäädännölle asettamat velvoitteet, kehitysvammaisten asumista ja palveluja koskeva periaatepäätös sekä sosiaali- ja terveyden-huollon lainsäädännön uudistamiseen liittyvä työ. (Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö 2013.)

Nykyisen vammaispalvelulain (380/1987) 3 §:n mukaan kunnan on huo-lehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet jär-jestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulain mukaisia palveluita ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Kunnan täytyy järjestää vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kulje-tuspalvelut saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavam-maisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimen-pitein. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tuki-toimista 380/1987.)

Nykyisessä kehitysvammalaissa (519/1977) on puolestaan säännökset eri-tyishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitse-miaan palveluksia. (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977.) Kehitysvammalain 35 §:n mukaan yksilöllistä erityishuoltoa annettaessa on pyrittävä siihen, että ”sellaisen henkilön asuminen, joka ei voi asua omassa kodissaan, mutta joka ei ole laitoshuollon tarpeessa, järjestetään muulla tavoin”. (Emt.; Niemelä & Brandt 2007.)

17

Ihmisoikeussopimukset ja vammaispoliittiset ohjelmatIhmisoikeussopimusten tarkoituksena on taata kaikille ihmisil-le yhdenvertainen asema, vapaus, esteettömyys ja turvallisuus yhteiskunnassa. Vammaispoliittisilla ohjelmilla pyritään kehittä-mään kestävää ja vastuullista vammaispolitiikkaa. Sopimukset ja ohjelmat tukevat toisiaan ja perustuvat syrjimättömyyteen ja yh-denvertaisuuden periaatteisiin.

3.1 YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoi-keuksien yleismaailmallisen julistuksen vuonna 1948. Julistuksen sano-ma on, että ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia, luovuttamattomia ja kuuluvat yhdenvertaisesti maailman kaikille ihmisille. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on huomattavan suuri, vaikka se ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Julistus on ollut perustana myöhemmin solmituille kansainväli-sille ihmisoikeussopimuksille. Julistuksen artikloissa käsitellään mm. seu-raavia seikkoja: kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja hen-kilökohtaiseen turvallisuuteen; jokaisella on oikeus riittävään elintasoon; jokaisella on oikeus opetukseen sekä jokaisella on oikeus vapaasti osallis-tua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteesta sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. (Suomen YK-liitto 2008.)

3

18

3.2 YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista

YK:n vuonna 2006 hyväksymän vammaisten ihmisten oikeuksia koske-van yleissopimuksen mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus elää yh-teisössä muiden ihmisten kanssa yhdenvertaisesti. Pakkoja eriytettyihin ratkaisuihin ei pidetä hyväksyttävänä. Tavoitteena ovat erilaiset palvelut ja tuki, henkilökohtainen apu kotiin ja asumiseen sekä osallistuminen ja syrjäytymisen ehkäisy, yleisten palvelujen esteettömyys ja saavutettavuus. (Suomen YK-liitto 2012.)

Vammaissopimus täydentää YK:n muita ihmisoikeussopimuksia ja sen tavoitteena on korostaa vammaisten henkilöiden subjektiivisia oikeuksia. Yleissopimus ei varsinaisesti luo uusia oikeuksia aiempiin ihmisoikeusso-pimukseen verrattuna, mutta se konkretisoi niitä vammaisten kannalta. Vammaissopimus rakentuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon periaatteille ja kattaa kansalais- ja poliittisten oikeuksien ja taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien lisäksi myös osallistumisoikeu-det. Sopimuksen tavoitteena on valtavirtaistaa vammaisia henkilöitä kos-kevat kysymykset kaikille eri elämänalueille, esimerkiksi itsenäiseen elä-mään, asumiseen, perhe-elämään ja osallisuuteen yhteisössä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a.)

Yleissopimus tuli voimaan 3.5.2008. Suomi allekirjoitti sopimuksen jo alkuvuodesta 2007. Allekirjoittamalla sopimuksen valtio on omaksunut sen vammaispolitiikan perusasiakirjaksi Suomessa ja muun muassa vam-maispoliittisen ohjelman valmistelutyössä on seurattu vammaissopimuk-sen velvoitteita ja lähtökohtia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a). Suo-mi ei ole kuitenkaan vielä ratifioinut sopimusta. Suomessa on meneillään useita lainsäädännön uudistushankkeita, joilla on yhteys vammaisyleisso-pimukseen. Ratifioinnin kautta vammaisyleissopimus saadaan kansalli-

! YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19. artiklan mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus valita asumismuotonsa, asuinpaikkansa ja kenen kanssa hän haluaa asua.

19

sesti voimaan, ja se on siksi tärkeä etappi. (Suomen YK-liitto 2012.) Ulko-asiainministeriö asetti toukokuussa 2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointitoimenpiteet. Työryhmä on saa-nut työnsä valmiiksi ja on luovuttanut mietintönsä ulkoasiainministeriölle 17.1.2014.

3.3 Suomen vammaispolitiikka

Valtio, kunnat, yksityiset palveluntuottajat ja kansalaisjärjestöt ovat viime vuosien aikana kehittäneet voimakkaasti suomalaista vammaispolitiikkaa. Vammaispoliittisen selonteon keskeisiä periaatteita ovat vammaisten hen-kilöiden yhdenvertaisuus, ja oikeus osallisuuteen, tarvittaviin palveluihin ja tukitoimiin. (Kaski ym. 2012.)

Vuonna 2010 valmistui Suomen vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO) vuosiksi 2010-2015 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010) linjaamaan toimenpiteitä, joilla korjataan epäkohtia ihmisoikeuksien to-teutumisessa ja vammaisten ihmisten asemassa. Ohjelman tavoitteena on turvata vammaisten henkilöiden oikeudenmukainen asema yhteiskunnas-sa puuttumalla epäkohtiin konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpi-tein. Vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on luoda vahva pohja ih-misoikeuksille, syrjimättömyydelle, yhdenvertaisuudelle ja osallisuudelle sekä YK:n vammaissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja toimeenpa-nolle. Tavoitteena on vammaispolitiikan tarkastelukulman muutos sosiaa-li- ja terveyspalvelupainotteisesta sosiaalipolitiikasta osaksi laajempaa hy-vinvointi- ja yhteiskuntapolitiikkaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a.)

Ohjelma on jaettu 14 vammaispoliittiseen sisältöalueeseen, joissa on yhteensä 122 konkreettista toimenpidettä, joilla tartutaan epäkohtiin. Vammaispoliittisen ohjelman sisältöalueista keskeisiä lainsäädännön kehittämisen kannalta ovat itsenäiseen elämään sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja osallistumiseen ja työllistymiseen liittyvät toimenpide-eh-dotukset. Näiden lisäksi myös terveyteen ja kuntoutukseen sekä sosiaali-turvaan liittyvät toimenpide-ehdotukset liittyvät olennaisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin osallistua ja toimia yhdenvertaisesti yh-

20

teiskunnassa. (Emt.) Kunnalliset vammaispoliittiset ohjelmat perustuvat Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan, ja ne tulisi olla kirjattuna jokai-sessa kunnassa.

Suomen vammaispoliittisen ohjelman lisäksi Suomen hallitus on hyväksy-nyt kaksi kehitysvammaisten ihmisten asumiseen ja palveluihin liittyvää periaatepäätöstä viime vuosina. Vuonna 2010 käynnistettiin Kehitys-vammaisten asumisen ohjelman (Kehas-ohjelman) toteuttami-nen. Vuoden 2012 marraskuussa hallitus hyväksyi puolestaan periaa-tepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa pal-velut. Periaatepäätös ohjaa kuntia lakkauttamaan vammaisten ihmisten laitoshoito ja kehittämään asumista ja asumisen tukemiseksi tarvittavia palveluja. Tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa. Perustan tälle luovat Suomen perustuslaki ja YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva yleissopimus. (Mietola ym. 2013.) Periaatepäätöksen keskeisiä periaatteita ovat myös tietoisuuden lisääminen vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksisista sekä hallinnonalojen välinen yhteistyö. Periaatepäätöksellä hallitus sitoutuu jatkamaan myös kehitysvammahuollon rakennemuutosta ja kehittämään palveluja, jotka mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten henkilöi-den asumisen lähiyhteisössä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012b.)

Kehas-ohjelma pohjautuu valtioneuvoston periaatepäätöksiin ja sosiaa-li- ja terveysministeriön johdolla laadittuun valtakunnalliseen suunnitel-maan. Kehas-ohjelman tavoitteena on nimeen omaan tarjota laitoksista ja lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille asumista, johon kuuluu tarpeiden mukainen asunto tavallisessa asuinympäristössä sekä riittävät ja yksilölliset palvelut. (Mietola ym. 2013.) Kehitysvammais-ten yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaaminen liittyy myös moniin hallitusohjelmaan sisältyviin lainsäädännön uudistuksiin, kuten sosiaa-lihuollon lainsäädännön kokonaisuudistukseen, vammaislainsäädännön uudistamiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastui-den uudistamiseen ja selkeyttämiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen. (Sosiaali- ja terveys-ministeriö 2012b.)

21

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on suurin asunto-jen rahoittaja erityisryhmien asumisen investointiavustuksen kautta.

Myös Raha-automaattiyhdistys (RAY) rahoittaa järjestöjen tukiasun-tojen hankintaa kehitysvammaisten henkilöiden tarpeisiin. Asuntojen määrän lisäksi huomiota on kiinnitettävä asumisen laatuun ja asumisrat-kaisujen moninaisuuteen. (Mietola ym. 2013.) Suomen vammaispoliitti-sen ohjelman aikana vuosina 2010–2015 ARAn ja RAYn tuella olisi tar-koitus tuottaa yhteensä 3 600 kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettua asuntoa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012b).

22

Asumisen ja palvelujen kehittäminen ja laatusuosituksetKEHAS-ohjelman toteuttaminen on sisällytetty Vammaispoliit-tiseen ohjelmaan (kohta 7) ja se kiinnittyy varsinkin YK:n vam-maissopimuksen 19. artiklaan: ”Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä” (Suomen YK-liitto 2012). Sopimus tuottaa selkeän suunnan ja selkeitä tavoitteita vammaisten henkilöiden asumisen järjestämiseen.

4.1 Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatu-suositus (STM ja Kuntaliitto)

Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositus on julkaistu vuonna 2003 Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen kuntaliiton toimesta. Suosituksen tavoitteena on tukea kuntia vammaisten henkilöiden asu-misen ja asumispalveluiden kehittämisessä. Suosituksen lähtökohtina ja perustana ovat olleet tasa-arvo, yhdenvertaisuus, asiakaslähtöisyys ja asumisen monimuotoisuus. Kuntien johto, johtavat viranhaltijat ja luotta-mushenkilöt voivat käyttää suositusta päätöksenteon ja käytännön toteu-tuksen apuna. Suosituksen toivotaan tukevan myös palveluja toteuttavan henkilöstön toimintaa.

Suositukseen on kirjattu kunkin osan kohdalta tavoitteet eli suositusosa, keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, arvioinnista ja seurannasta. Suosi-tuksen tavoitteena on antaa välineitä, näkemyksiä ja suuntaviivoja pää-töksenteon tueksi. Suositus on kuvaus tavoitetilasta vammaisten ihmisten asumisen ja sitä tukevien palveluiden osalta. (Sosiaali- ja terveysministe-riö ja Suomen Kuntaliitto 2003.)

4

23

4.2 Asuntojen rakentamisen laatusuositukset (KVANK)Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ja palveluiden järjestämisessä on kaksi suurta haastetta ratkaistavana seuraavina vuosina: vanhempien kodeista muuttavien tuhansien kehitysvammaisten ihmisten asumisen ja yhteiskunnan jäsenenä elämisen järjestäminen sekä laitosasumisen purkamiseen liittyvät kehitysvammaisten asumisen ja itsenäisen elämän tukipalveluiden järjestelyt. Lähivuosina tarvitaan tuhansia uusia asunto-ja. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) on laatinut Laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017. KVANK on kehitysvamma-alan järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyöverkosto, joka edistää YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa Suomessa ja tekee työtä asumiseen, työhön ja päivätoimintaan liittyvien palveluiden laadukkaan järjestämisen puolesta (Kehitysvamma-alan neu-vottelukunta 2014).

Neuvottelukunnan laatiman laatusuosituksen lähtökohtana ovat suoma-laisen asuntopolitiikan yleiset tavoitteet ja strategia sekä kansalliset ja kansanväliset sopimukset ja linjaukset liittyen vammaisten ihmisten asu-misolosuhteiden ja yksilöllisen asumisen kehittämiseen. Lähtökohtana on yksilöllisen asumisen mahdollistaminen normaalissa asuinympäristössä

Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuosituksen sisältö koostuu viidestä osasta:

1. Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet mukaan kuntasuunnitelmaan

2. Rakennettu ympäristö esteettömäksi ja toimivaksi

3. Riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja

4. Yleiset palvelut kaikkien saavutettaviksi

5. Yksilöllisillä palveluilla yhdenvertaisuuteen.

(Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2003.)

24

siten, että kehitysvammainen henkilö voi valita asuntonsa ja sen kenen kanssa hän asuu.

Kunnat, kuntayhtymät, järjestötaustaiset toimijat sekä yksityiset yhteisöt ja yritykset ovat avainasemassa uusien asuntojen rakentamisessa ja han-kinnassa. Keskeinen tavoite on, että kunnissa on riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja kehitysvammaisille kuntalaisille ja asumista tukevat palvelut. Laatusuositus jakaantuu yleisiin periaatteisiin ja erillisiin suo-situksiin, jotka koskevat henkilökohtaisia tiloja sekä yhteistiloja ja niiden rakentamista. (Kehitysvamma-alan neuvottelukunta 2010.)

Asuntojen tulee täyttää yleiset asunnon tunnuspiirteet, joita ovat oma eteinen, keittiö/keittonurkkaus, kylpyhuone, oleskelutilasta eriytetty makuutila, henkilökohtaiset ja tarvittavat lisäsäilytystilat, parveke tai pi-ha-alue sekä riittävät viestintäyhteydet sosiaali- ja turvatekniikan mahdol-listamiseksi. Huone ei ole asunto.

Asuntojen rakentamisen lähtökohtana ovat kehitysvammaisten henkilöi-den yksilölliset asumisen tarpeet. Tämän laatutavoitteen toteutuminen edellyttää sitä, että tulevat asukkaat tiedetään ainakin jossakin määrin ja heidän avun ja tuen tarpeensa kartoitetaan luotettavalla ja vertailukel-poisella tavalla, ennen kuin aloitetaan varsinainen asuntojen suunnitte-

Asuntojen rakentamisen laatusuosituksen lähtökohtana on näkemys tulevaisuuden asumisesta, joka

1. perustuu kansalaisuuden periaatteille ja perus- ja ihmisoikeuksille,

2. mahdollistaa yhtäläisen osallistumisen ja pääsyn erilaisiin yhteisöihin,

3. muodostuu fyysisestä asuntoratkaisusta ja siihen yhdistettävästä avusta ja tuesta sekä

4. suunnitellaan yksilöllisesti kunnioittaen henkilön toiveita ja tarpeita.

(Kehitysvamma-alan neuvottelukunta 2010.)

25

lu. Fyysisten tilojen täytyy olla esteettömät, ja niissä tulee olla turvallista liikkua. Esteettömyyteen liittyy muun muassa seuraavia seikkoja: tiloissa ei ole liian suuria tasoeroja eikä kynnyksiä, jotka vaikeuttavat liikkumis-ta, ovet ovat tarpeeksi leveät ja helposti avattavat, tiloissa on tarvittavat tukikaiteet, keittiökalusteet ovat sopivalla korkeudella ja keittiölaitteissa on ajastimet sekä henkilökohtaiset pesutilat ovat tilavat ja riittävästi va-rusteltu niin, että niissä on turvallista toimia sekä piha-alue on esteetön ja turvallinen. Rakentamisen lähtökohtana on asuntojen muunneltavuus tarpeen mukaan uusiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi tärkeitä laatutavoit-teita ovat asuntojen keskeinen sijainti, jolloin palveluiden, harrastusten ja päivätoiminnan/työpaikan saavutettavuus on hyvä, eikä erityisryhmi-en asumista keskitetä tietyille alueille. Rakentamisohjelmassa tulee ottaa huomioon myös vaativaa sairaanhoitoa tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden avun tarpeet asumisessaan. (Emt.)

4.3 Yksilöllisen tuen laatukriteerit (KVANK)

Pelkkä asunto ei kuitenkaan riitä takaamaan hyvää elämää. Sen vuoksi Ke-hitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) on laatinut myös yksilöllisen tuen laatukriteerit, joissa halutaan nimenomaan erottaa toisistaan asunto ja yksilöllinen tuki. Kriteerit on laadittu erityisesti asu-mista tukeville palveluille, mutta ne soveltuvat myös muiden palvelujen määrittelyyn ja arviointiin. Henkilön yksilölliset tarpeet ovat joka tapauk-sessa palvelujen järjestämisen ja tuottamisen lähtökohtana. Tavoitteena on, että järjestetty tuki ja palvelut mahdollistavat vammaiselle henkilölle oman näköisen elämän. (Kehitysvamma-alan neuvottelukunta 2011.)

Avainkäsitteitä on siis asunto ja yksilöllinen tuki, jotka sisältävät seuraa-vat asiat:

26

4.4 Uusien asuntojen rahoitusavustukset (ARA ja RAY)

Ympäristöministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö pitävät Kehitysvam-ma-alan asumisen neuvottelukunnan laatimia asuntojen rakentamisen laatusuosituksia tärkeinä työvälineinä alan toimijoille asumisen järjestä-misessä. Myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) hyödyntää edellä mainittuja rakentamisen laatusuositusta osana avustuspäätösten valmistelua. (Hynynen & Huhta 2011.) ARA vastaa keskeisesti valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta, ja se kuuluu ympäristöministeriön hal-linnon alaan. ARA myöntää asumiseen ja rakentamiseen liittyviä avustuk-sia, tukia ja takauksia sekä ohjaa ja valvoo ARA-asuntokannan käyttöä. (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2014.)

Asunto• omien toiveiden

mukainen asunto

• mahdollisuus valita kenen kanssa asuu ja missä

• normaalin asunnon tunnuspiirteet

• asunnot tavallisessa asuinympäristössä

Yksilöllinen tuki• on yksilöllisesti

suunniteltu, toteutettu ja hinnoiteltu

• on tarpeen mukaista, joustavaa ja henkilön valitsemaa

• perustuu käyttäjälähtöiseen tuen tarpeen arviointiin

• mahdollistaa kehittymisen ja oppimisen

• ei perustu diagnoosiin ja tietty diagnoosi ei johda automaattisesti tiettyihin palveluihin

(Kehitysvamma-alan neuvottelukunta 2011.)

27

ARA on myöntänyt vuodesta 2005 investointiavustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi. Kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen kohdennetulla rahoituksella tuetaan edellä mainitun Kehas-ohjelman to-teutumista. Tukea voi saada kunta tai muu julkisyhteisö (esimerkiksi eri-tyishuoltopiirit, kuntayhtymät), ARAn yleishyödylliseksi asuntoyhteisöksi nimeämä yhteisö, sekä niiden välittömästi omistama osakeyhtiö tai asun-toyhtiö (Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013a; Mietola 2013.)

Asunnoissa on pääsääntöisesti oltava tilaa ruoanlaittoon, lepäämiseen, harrastuksiin ja myös vieraiden väliaikaiseen majoittamiseen. Ryhmäkote-ja, joiden tilasuunnittelu ei vastaa kaikilta osin edellä mainittua, rakenne-taan vain erityisen perustelluista syistä ja rakentamisen on pohjauduttava tulevien asukkaiden perusteelliseen ja yksilölliseen tarpeiden arviointiin. Lisäksi asuntojen tulee olla muunneltavia ja sijaita osana muuta asutusta niin, että vierekkäisille tonteille ei rakenneta eri erityisryhmien asumista tai saman erityisryhmän asumiskeskittymää. Tukiasumista ei tule sijoit-taa ryhmäkotiasumisen tai muun palveluasumisen kanssa samalle tontille. Periaatteensa mukaisesti ARA ei rahoita myöskään laitosmaisia kohteita. (Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013b.)

Vammaisten henkilöiden asuntoryhmien suositeltava koko on 4–8 asun-toa/asuinhuonetta. Tätä suuremmat asumiskohteet voivat olla perusteltu-ja/mahdollisia tilanteissa, joissa vammaisilla henkilöillä on vahva hoidol-linen avun tarve, mikä edellyttää henkilökunnan jatkuvaa paikalla oloa. Asuntoryhmien suunnittelussa tulisi ARAn ohjeistuksen mukaan huomi-oida asukkaiden yksityisyys ja yhteisöllisyys sekä palvelutilat tulee suun-nittelussa selvästi erottaa asuintilasta. ARAn ohjeistuksessa erityisryhmi-en asumiselta edellytetään, että asukkaalla on oma asunto, jossa on oma

! ARAn erityisryhmien asumista koskevan suunnitteluohjauksen mukaan asunnon tulee mahdollistaa tavanomaiset kodin toiminnot ja suunnittelussa tulee ottaa huomioon asukkaan avun tarpeista johtuvat tila- ja varusteratkaisut.

(Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013b)

28

4–5 m²:n saniteettitila. Erillisen asunnon kooksi suositellaan 35–40 m². (Emt.)

Osa Kehas-ohjelman rahoituksesta kohdistuu tukiasuntojen hankintaan. Raha-automaattiyhdistys (RAY) myöntää vuosittain rahoitusta tukiasun-tojen hankintaan olemassa olevasta asuntokannasta tai rakenteilla olevas-ta uudisrakennuskannasta. Asuntohankintojen avustusprosentti on 50 % hankintakustannuksista. Avustuksen suuruuteen vaikuttavat hankkeen luonne, järjestön varallisuus ja hankkeen muut rahoitusmahdollisuudet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012b.) Avustuksen avulla tukiasuntojen vuokrataso pidetään normaalia alhaisempana.

4.5 Me itse ry:n asumispoliittinen julkilausuma

Me Itse ry on vuonna 1999 perustettu kehitysvammaisten ihmisten kansa-laisjärjestö, joka puolustaa heidän oikeuksiaan ja tukee heidän osallistu-mistaan yhteiskunnan toimintaan tasavertaisina kansalaisina. Järjestöllä on noin 900 jäsentä ja noin 30 eri puolilla Suomea toimivaa alajaosta. (Me Itse ry 2014.)

Me Itse ry ottaa kantaa kehitysvammaisten asumiseen asumispoliitti-sessa julkilausumassa seuraavasti:

• Jokaisella henkilöllä tulee olla oikeus omaan nimeen ovessa.

• Meidän asuminen tulee suunnitella samoin kuin kaikkien muidenkin kansalaisten.

• Haluamme yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia asumiseen, emme massavaihtoehtoja.

• Pakkomuutot on jyrkästi kiellettävä!

• Kaikki muutot tulee valmistella huolella ja yksilöllisesti.

• Meillä tulee olla mahdollisuus muuttaa lapsuudenkodista.

• Kotikunnan on taattava meille sopiva asunto ja asumiseen tarvittava yksilöllinen tuki.

29

• Meillä on oikeus valita asuinpaikkakuntamme.

• Meillä on oikeus valita asuinkumppanimme.

• Haluamme koteihimme avustajia, emme hoitajia.

• Emme halua leimaavia nimityksiä kodeistamme.

• Asuntotuotannon suunnittelussa tulee huomioida erityisryhmät.

• Älkää suunnitelko tai rakentako mitään meitä kuulematta!

(Me Itse ry 2001.)

30

Asumisen ja asumista tukevien palveluiden järjestäminenKehitysvammaisten henkilöiden palveluja voidaan myöntää usei-den eri lakien perusteella ja eri tavoin kunkin yksilöllisten tarpei-den mukaan. Seuraavassa esitellään keskeisimmät palvelujen jär-jestämiseen liittyvät käsitteet ja niiden merkitys asumismuodon ja tukipalvelujen suunnittelussa. Palvelut ja tukitoimet tulee jär-jestää tukemaan vammaisten henkilöiden omatoimista suoriutu-mista elämässään (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettä-vistä palveluista ja tukitoimista 1987/759).

5.1 Palvelusuunnitteluun liittyvät käsitteet

Subjektiivinen oikeus ja vaikeavammaisuus

Vammaispalvelulaissa säädetään, että kunnilla on ehdoton velvollisuus tarjota tiettyjä palveluita ja tukitoimia eli asiakkaalla on subjektiivinen oi-keus näihin palveluihin ja tukitoimiin, jos hän täyttää asetuksessa määri-tellyt vaikeavammaisuuden kriteerit. Tällöin vaikeavammaisen on saatava anomansa etuus sosiaalitoimen määrärahatilanteesta huolimatta. (Malm ym. 2012.) Kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia vammaispalvelulaissa (380/1987) ovat: kuljetuspalvelut, pal-

5

! Vaikeavammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on pitkäaikaisia erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987)

31

veluasuminen, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet.

Palvelun tarvitsijan vaikeavammaisuus määritellään aina suhteessa vam-maispalvelulaissa mainittuihin palveluihin ja toimintoihin. Vammaisuutta tai vaikeavammaisuutta arvioitaessa tulee aina huomioida myös henkilön olosuhteet ja elinympäristö. Osa kunnan palveluista perustuu puolestaan tarveharkintaan. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi sopeutumis-valmennus, kuntoutusohjaus ja omaishoidontuki. Näiden yleisen järjes-tämisvelvollisuuden alaisten palvelujen ja tukitoimien myöntäminen on sidoksissa kunnan talousarviossa niitä varten varattuihin määrärahoihin. Määrärahoja tulee kuitenkin varata riittävästi vastaamaan kunnassa esiin-tyvää tarvetta. Yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin ja tukitoimiin on oikeus kaikilla kunnassa asuvilla vammaisilla henkilöillä, jos he täyttävät vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa määritellyt palve-lun myöntämisperusteet. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987.)

EsteettömyysEsteettömyys on perinteisesti liitetty rakennettuun ympäristöön, mut-ta nykyisin käsite on laajentunut kattamaan myös palvelujen, viestinnän ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen esteettömyyden eli saavutettavuu-den. Esteettömyysperiaatteen mukaisesti paitsi rakennetun ympäristön myös tuotteiden ja palvelujen tulee olla mahdollisimman toimivia, help-pokäyttöisiä sekä helposti saavutettavia. Yhteiskunnan yleinen fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen esteettömyys vähentää erityisratkaisujen ja -palvelujen tarvetta vammaisille ihmisille ja mahdollistaa kaikille yhtäläi-set mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa kunkin toimintakyvystä riippu-matta. (Kaukola 2014.)

Palvelusuunnitelma Toimintakyky liittyy käsitteenä laajasti ihmisen hyvinvointiin ja sillä tarkoitetaan sitä, miten henkilö selviytyy välttämättömistä päivittäisen elämän toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyvyn arviointi on osa asiakkaan palvelusuunnittelua. Kehitysvammaisella hen-kilöllä on usein monenlaisia avun, tuen ja kuntoutuksen tarpeita ja pal-

32

velut toteutuvat monien eri lakien perusteella. Palvelujärjestelmä on sen myötä usein hajanainen ja vaikeasti hahmotettava. Parasta olisikin, jos asiakkaalla olisi kunnan sosiaalitoimessa oma yhdyshenkilö, palveluoh-jaaja, jonka kanssa hän voi jäsentää avun tarvettaan. Palveluohjaus auttaa paitsi asiakasta, edistää ja tehostaa myös yhteistoimintaa eri organisaati-oiden välillä niin, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan ja hänen asiansa etenevät suunnitelman ja tavoitteiden mukaan. (Vammais-palvelujen käsikirja 2014a.)

Kunnan sosiaaliviranomaisen tehtävänä on laatia yksilöllinen palvelu-suunnitelma, joka on toimintasuunnitelma palvelujen järjestämiseksi ja se laaditaan yhteisymmärryksessä vammaisen henkilön, tarvittaessa hä-nen omaistensa, läheistensä tai muun laillisen edustajan kanssa sekä so-siaalihuollon toteuttajan kanssa. Se on suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväi-sestä elämästä. Palvelusuunnitelmassa tulee ilmetä asiakkaan yksilöllinen tilanne niiltä osin kuin se vaikuttaa palvelujen sisällöstä, järjestämistavas-ta ja määrästä päättämiseen. Suunnitelmaan kirjataan tarvittaessa myös muita kuin vammaispalvelulain tarkoittamia palveluja ja tukitoimia. Mi-käli olosuhteissa tai henkilön palvelutarpeessa tapahtuu muutoksia, tulee palvelusuunnitelma tarkistaa sekä muutoin aina tarpeen mukaan sovituin väliajoin. (Räty 2010.)

Sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja asumisyksiköissä voidaan teh-dä asiakkaille esimerkiksi asumispalvelu-, ohjaus-, hoito- tai kuntoutus-suunnitelma, jotka ohjaavat ammattihenkilöiden toimintaa kunkin asiak-kaan kanssa. Ne eivät kuitenkaan korvaa vammaispalvelulain mukaista palvelusuunnitelmaa, joka on kaikki elämänalueet kattava kokonaissuun-nitelma. (verneri.net 2014.)

! Palvelusuunnittelu on prosessi, johon kuuluu asiakkaan toimintakyvyn arviointi, palvelutarpeen ja palvelumahdollisuuksien selvittäminen, palveluohjaus, palvelusuunnitelman laatiminen ja sen tarkistaminen tarvittaessa (Räty 2010).

33

ItsemääräämisoikeusVammaispalvelulain mukaisesti itsemääräämisoikeus liittyy olennaisesti palvelujen järjestämiseen ja silloin, kun kyseessä on kehitysvammainen henkilö, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hänen toivomuk-sensa, mielipiteensä ja itsemääräämisoikeutensa tulee huomioiduksi pal-velusuunnitteluprosessissa. Henkilön oma näkemys, toiveet ja mielipiteet tarvittavista palveluista ja tukitoimista kirjataankin aina palvelusuunnitel-maan. (Laki vammaisuuden perustella järjestettävistä palveluista ja tuki-toimista 380/1987.)

Erityishuolto-ohjelma Osa kehitysvammaisen henkilön palveluista järjestetään erityishuoltona ja ne ovat pääsääntöisesti asiakkaalle maksuttomia, mutta erityishuol-to-ohjelmaan kirjataan, mistä palveluista peritään maksu asiakkaalta. Eri-tyishuolto-ohjelma (EHO) on erillinen päätösasiakirja, josta käyvät ilmi ne kehitysvammaisen henkilön tarvitsemat palvelut, jotka järjestetään erityishuoltona eli kehitysvammalain nojalla. Vammaispalvelulain nojalla järjestetyt palvelut kirjataan palvelusuunnitelmaan. Erityishuolto-ohjel-ma laaditaan yhdessä asianomaisen henkilön, hänen edunvalvojansa tai muun huoltajan sekä sosiaalilautakunnan kanssa. Mikäli erityishuolto-oh-jelma ei ole tarkoituksenmukainen, voi siihen hakea muutosta aluehallin-tovirastosta. (Seppälä 2014.)

Yksilökeskeinen suunnitteluKehitysvammaisen henkilön elämäntilanteen ja tarpeiden kartoitusvai-heessa voidaan käyttää joustavasti erilaisia työvälineitä sekä koota tietoja henkilön suostumuksella tämän verkostolta. Usein palvelusuunnittelussa yksi tapaamiskerta ei riitä, jotta kehitysvammainen henkilö pystyisi sisäis-tämään ja ymmärtämään, mistä puhutaan.

Yksi viime vuosina keskeisen aseman saanut palvelusuunnittelun työme-netelmä on ollut yksilökeskeisen suunnittelun ideologia ja erilaiset työ-välineet, joiden avulla kehitysvammaista henkilöä autetaan ja tuetaan pohtimaan ja suunnittelemaan omaa elämäänsä pidemmällä aikavälillä. Yksilökeskeinen suunnittelu voi jatkossa toimia myös henkilökohtaisen budjetoinnin kivijalkana. Se on keino lisätä sosiaalipalvelujen käyttäjien

34

valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia. Tällöin asiakkaalle muo-dostetaan hänen avun/tuen tarpeidensa sekä tuen ja palvelujen kustan-nusten pohjalta määritetty henkilökohtainen budjetti, ja tällä rahalla hen-kilö voi suunnitella ja järjestää tukensa ja palvelunsa itselleen mielekkäällä tavalla voidakseen elää omannäköistä elämää. Henkilökohtainen budjetti on käytössä useissa eri maissa, mutta Suomessa se on vasta pilotointivai-heessa. (verneri.net 2014.)

5.2 Palveluiden toteutukseen liittyvät käsitteet

Asuminen

Vaikka palvelujen järjestämistapaa päätettäessä on kunnan viranhaltijan huomioitava asiakkaan oma mielipide palvelujen järjestämistavasta, vai-keavammainen henkilö ei voi kuitenkaan kuntaa sitovalla tavalla päättää siitä, miten hänen palvelunsa järjestetään (Räty 2010). Kunnat voivat to-teuttaa sosiaalihuollon palvelujen, kuten asumisen, järjestämistehtäviään monin eri tavoin. Kunta voi

• tuottaa palvelun itse tai yhteistyössä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa

• olla jäsenenä palvelua järjestävässä kuntayhtymässä

• hankkia palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai

• antaa palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksa-maan palvelun käyttäjän yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut.

(Niemelä & Brandt 2007.)

Kehitysvammaisten ihmisten asumista on kuvattu pitkään käsitteillä tuettu, ohjattu ja autettu asuminen, joiden määrittelyt ovat synty-

! Asunnon ja asumista tukevien palvelujen valinnassa lähtökohtana tulee olla kunkin henkilön yksilölliset tarpeet ja toiveet, minkä vuoksi on tärkeää, että asumisasioissa on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.

35

neet käytännön tarpeista, eikä niillä ole lainsäädännöllistä taustaa. Jaot-telu otettiin käyttöön 80-luvulla ja käsitteissä asuminen jaetaan kolmeen kategoriaan asiakkaan arjen selviytymisen sekä tuen, avun ja hoivan tar-peen perusteella. (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013a.)Tästä jaottelusta ollaan kuitenkin luopumassa pikkuhiljaa. Sen sijaan nykyään halutaan erottaa toisistaan varsinainen asunto ja yksilölliset palvelut ku-ten Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on suositellut.

Erityisryhmien asumispalveluista käytetään yleensä käsitteitä: palve-luasuminen, tehostettu palveluasuminen ja tukiasuminen. Käytännössä asuminen on tehostettua palveluasumista (ympärivuorokautinen hoito) ja tukiasumista. Asumispalvelujen käsitteet pohjautuvat lainsäädäntöön.

Vammaispalvelulain (380/1987) mukaan kunnan on järjestettävä vaikea-vammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavan-omaisista elämän toiminnoista (Laki vammaisuuden perustella järjestet-tävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987). Palveluasuminen on sub-jektiivinen oikeus vaikeavammaiselle henkilölle, ja sitä voidaan järjestää palvelutalossa, ryhmä- tai hajautettuna asumisena tai myös vaikeavam-maisen henkilön hallitsemassa yksittäisessä asunnossa (Asumisen rahoi-tus- ja kehittämiskeskus 2013a). Palveluasumisella tarkoitetaan palvelua, johon kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat vält-tämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä asumiseen liittyviä palveluita voivat olla mm. avustaminen asumiseen liittyvissä toi-minnoissa, kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hy-gieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämisek-si. (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tuki-toimista 1987/759.)

Tehostettu palveluasuminen tarkoittaa asumista erilaisissa asumis-palveluyksiköissä, joissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Tehostetusta palveluasumisesta ei ole olemassa yleissitovaa lakia, säädöstä tai asetusta, vaan palvelua järjestetään vakiintuneen käytännön mukaan. Sitä järjestetään paljon apua, hoivaa ja valvontaa tarvitseville. (Vammais-palvelujen käsikirja 2014b.)

36

Tuetussa asumisessa asuva henkilö tarvitsee tukea ja ohjausta kye-täkseen asumaan itsenäisesti kotonaan tai tukiasunnossa. Henkilö asuu lähtökohtaisesti omassa kodissaan (vuokra-, omistus- tai muussa vastaa-vassa asunnossa). Jos asiakkaalla ei ole käytössään hänen tarpeitaan vas-taavaa asuntoa, häntä avustetaan asunnon hankinnassa. Tarvittaessa hä-nelle järjestetään tukiasunto, josta siirrytään itsenäisempään asumiseen sitten, kun kuntoutuminen on edistynyt niin, että itsenäisempi asuminen on mahdollista. (Emt.) Tukea voi saada esimerkiksi ostoksilla, ruoanlai-tossa, ohjausta taloudenpidossa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sekä terveyteen liittyvissä asioissa. Tuki voi olla myös syrjäytymisen ehkäisyä ja kannustamista osallistumaan harrastuksiin ja erilaisiin vapaa-ajanvietto-tapoihin.

Asunnoista puhuttaessa käytetään muun muassa seuraavia termejä: ryh-mäasunto, asuntoryhmä tai erillinen asunto. Ryhmäasunto on asun-to asumisyksikössä, joka voi olla erillinen asuinrakennus tai osa muuta asuinrakennusta, kuten kerrostaloa, johon on toteutettu ryhmämuotoista asumista. Kullakin asukkaalla on oma asuintila ja niiden lisäksi asumisyk-sikköön kuuluvat asukkaiden arkea tukevat yhteiset tilat. Ryhmäasunnon asuintilat ovat kiinteässä yhteydessä yhteistiloihin. Asumisyksikössä on henkilökunta paikalla päivisin tai ympäri vuorokauden. (Ympäristöminis-teriö 2009.)

Asuntoryhmä käsitetään puolestaan muutaman asunnon, kuten yksi-öiden tai kaksioiden ryhmäksi, jolla on yhteistilat välittömässä läheisyy-dessään tai aivan lähistöllä. Asukkailla on omat erilliset asuntonsa, mutta ryhmään kuuluvat myös yhteiset tilat ja asumisen ryhmämuotoisuus voi vaihdella. Asuntoryhmässä henkilökunta on paikalla päivisin tai ympäri vuorokauden. (Emt.)

Erillinen asunto voi olla yksiö, kaksio tai kolmio, joka sijaitsee tavalli-sen asutuksen lomassa. Erillisen asunnon yhteydessä ei ole yhteistiloja. Asumiseen ei kuulu henkilökuntaa, mutta asukkaalla tai saman huoneis-ton jakavilla avio/avokumppaneilla tai ystävillä on mahdollisesti apunaan henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö, joka käy hänen luonaan, tai hän saa tarvitsemansa tukipalvelut ulkopuolelta. (Emt.)

37

Asumisen tukipalvelut

Kehitysvammainen henkilö maksaa itse asumiseensa liittyvät normaalit menot eli ylläpidon. Ylläpitoa ovat kaikki tavanomaiset menot kuten vuok-ra, pesuaineet, vesi ja sähkö. Erilaisten palveluiden ja tukitoimien kustan-nuksista vastaa kunta. Tuki kotiin voidaan järjestää monilla eri tavoilla, muun muassa henkilökohtaisena apuna, tuetun asumisen palveluna ja ko-tipalvelun ja/tai kotisairaanhoidon tai erikoissairaanhoidon yhteistyönä. (Kehitysvammaisten Tukiliitto 2014.)

Henkilökohtainen apu Henkilökohtainen apu on vaikeavammaiselle ihmiselle tarkoitettu vam-maispalvelulakiin (380/1987) perustuva palvelu, jossa henkilökohtaisen avun käyttäjä on vaikeavammainen ihminen ja henkilökohtaisen avun toteuttaja on työntekijä eli henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista ihmistä omien valintojensa toteuttamisessa sekä kotona että kodin ulkopuolella. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuoksi välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua seuraa-vissa toiminnoissa: päivittäiset toimet (pukeutuminen, liikkuminen, hen-kilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, vaate- ja ruokahuolto, kodin siivous, tiedon hankinta, käsittely sekä asiointi), opiskeleminen ja työ sekä harrastukset, sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteiskunnallinen osallistumi-nen. Edellytyksenä henkilökohtaisen avun saamiselle on, että vaikeavam-maisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet eivät ole sinällään henki-lökohtaisen avun myöntämisen este.

! Sekä vammaispalvelulain että kehitysvammalain perusteella järjestettävät asumisen tukipalvelut, joita henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä, ovat asiakkaalle maksuttomia.

! Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä.

38

Henkilökohtaisen avun perusperiaate on, että vammainen ihminen itse päättää siitä, mitä, missä ja milloin sekä miten hän saa henkilökohtaista apua ja kuka häntä avustaa. Työhön, opiskeluun ja jokapäiväiseen selviy-tymiseen on henkilökohtaista apua järjestettävä tarvittava määrä kuukau-dessa, tämän lisäksi henkilökohtaista apua on järjestettävä harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yllä-pitämiseen vähintään 30 tuntia kuukaudessa. Myöntämiskriteerit täyt-tävällä vaikeavammaisella henkilöllä on palveluun subjektiivinen oikeus. Henkilökohtaista apua voidaan järjestää seuraavin tavoin:

• Työnantajamalli: Vaikeavammainen henkilö toimii itse avustajan työnantajana. Tällöin kunta korvaa hänelle avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset.

• Palvelusetelimalli: Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle pal-velusetelin avustajapalveluiden hankkimista varten ja hän ostaa sillä palvelun kunnan hyväksymältä sosiaalihuollon palvelutuottajalta.

• Avustajapalvelumalli: Kunta ostaa avustajapalvelut yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta tai tuottaa palvelut itse.

(Ahola & Konttinen 2009.)

Henkilökohtaisen avun eri järjestämismuotoja voidaan yhdistää toisiin-sa sekä muun muassa muihin vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Myös asumispalveluyksikössä asuvalla vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun. Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua kaikkien kolmen vaihtoehdon mukaisesti. Jotta henkilökohtainen apu toteutuisi lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla, kun-nassa tulisi olla käytössä myös jokin muu järjestämistapa kuin työnanta-jamalli. Tällöin henkilökohtaisen avun piiriin pääsevät myös sellaiset vai-keavammaiset henkilöt, jotka eivät kykene toimimaan työnantajina. Myös kehitysvammaiset henkilöt voivat olla oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun. (Emt.)

PalveluseteliPalvelusetelillä tarkoitetaan kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen saajal-le myöntämää sitoumusta korvata palvelujen tuottajan antaman palvelun

39

kustannukset. Kunta määrää ennalta, mihin arvoon asti kustannukset kor-vataan. Tämä seteli voidaan toteuttaa eri kunnissa erilaisena. Se voi olla viranomaispäätös, painettu seteli, monistettu ostokuponki, pankkikortin tapainen sirukortti tai muu sitoumuksen kohteena olevan maksun välit-tämiseen käytettävä ja asiakkaalle luovutettava todistus maksusitoumuk-sen olemassaolosta. Asiakas itse valitsee haluamansa palveluntuottajan kunnan hyväksymisluetteloon merkittyjen palvelujen tuottajien joukosta. Asiakkaalla ei ole kuitenkaan oikeutta saada haluamaansa palvelua jär-jestettäväksi palvelusetelillä, vaan järjestämistavan valinta kuuluu kunnan päätösvaltaan. Asiakkaalla tai hänen edustajallaan on myös oikeus kieltäy-tyä tarjotusta palvelusetelistä. Tällöin kunnan tulee ohjata asiakas kunnan muilla tavoin järjestämien palvelujen piiriin. (Räty 2010.)

Lyhytaikainen asumispalvelu eli tilapäishoito Lyhytaikainen asumispalvelu eli tilapäishoito on palvelua, joka vastaa puolestaan lyhytaikaiseen hoidon tarpeeseen. Palvelu voidaan järjestää henkilön kodissa, perhehoitona tai lyhytaikaisina jaksoina asumisyksikös-sä, ja sitä järjestetään omaishoitajan vapaiden aikana tai muutoin perheen jaksamisen tueksi. Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus lyhytaikai-seen asumispalveluun kehitysvammalain mukaan ja se on erityishuoltoa. Lyhytaikaisesta asumispalvelusta voidaan periä maksu ylläpitokustannuk-sista, mutta ei itse hoidosta aiheutuvia kustannuksia, ellei kyseessä ole alle 16-vuotiaalle annettava osittainen ylläpito. (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry 2014.)

KuljetuspalvelutKuljetuspalveluilla turvataan vaikeimmin vammaisille henkilöille koh-tuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muillekin kansalaisille. Kunnan on järjestettävä vammaispalvelulain (380/1987) mukaan vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Palvelu on subjektiivinen oikeus. Kuljetus-palveluja järjestettäessä vaikeavammaisena henkilönä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairau-tensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuutto-man suuria vaikeuksia. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.)

40

Kuljetuspalveluja tulee myöntää vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa asiointiin ja vapaa-aikaan sen lisäksi, että työ- ja opiskelumatkat korva-taan vaikeavammaiselle kokonaisuudessaan. Kuljetuspalveluilla asuin-kunnan alueella tarkoitetaan henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvia kuljetuksia tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia. Lähikunta voidaan määri-tellä toiminnallisena lähikuntana, jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joihin ei ole mah-dollisuutta oman asuinkunnan alueella. (Emt.)

Työ- ja päivätoiminta Työ- ja päivätoimintaa järjestetään työ-, toiminta- ja erilaisissa monitoi-mikeskuksissa. Näissä palveluissa mukana olevat hmiset eivät ole työnte-kijöitä, vaan he ovat asiakkaita. He saavat työkyvyttömyyseläkettä ja osal-listuvat kyseisiin toimintoihin huoltosuhteessa. Työ- ja päivätoimintaan osallistuville maksetaan työosuusrahaa, mikä on verotonta ja maksetaan eläkkeen lisäksi. (Kehitysvammaisten Tukiliitto 2014.)

Työ- ja toimintakeskukset ovat yleensä kunnan tai kuntayhtymän ylläpi-don alaisia. Kunta voi hankkia työtoiminnan myös ostopalveluna säätiöiltä. Työtoiminnan muodot ovat työtoiminta työkeskuksessa ja avotyötoimin-ta tavallisilla työpaikoilla kunnassa ja yrityksissä, ja kunnan sosiaalitoimi järjestää sitä henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä työsuhteiseen työhön. (Emt.)

Päivätoimintaa järjestetään työ- ja toimintakeskuksissa eniten tukea tar-vitseville henkilöille. Päivätoiminnassa harjoitellaan jokapäiväisen elämän taitoja sekä vuorovaikutustaitoja, harjoitetaan luovaa toimintaa, ulkoilua, liikuntaa, opetusta, yksinkertaisia työtehtäviä ja virkistystoimintaa. (Emt.)

Omaishoito Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoi-dettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoitajana voi toimia ainoas-taan hoitajaksi suostuva hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö. Omaishoito ei poista henkilön oikeutta esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Omaishoidon tuen järjestämis-

41

vastuu on kunnalla, mutta tuki on määrärahasidonnainen eli tukeen ei ole subjektiivista oikeutta. Kunnan tulee kuitenkin huolehtia siitä, että omaishoidon tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaise-na kuin kunnassa ilmenevä tarve edellyttää. (Räty 2010.)

Omaishoidon tuesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välinen sopimus, jonka liitteenä tulee olla hoito- ja palvelusuunnitelma, joka on luotu yh-dessä hoidettavan ja omaishoitajan kanssa. Omaishoidon tukea myönne-tään sitovuuden ja/tai vaativuuden perusteella. Omaishoitosuhteen katso-taan usein toteutuvan vain virallisessa kunnan tukemassa hoitosuhteessa, vaikka omaishoitotilanteen olemassaolo ei ole riippuvainen virallisesta tuesta. (Emt.)

Perhehoito Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai ympärivuo-rokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityis-kodissa eli sijaisperheessä. Sen tavoitteena on antaa henkilölle mahdolli-suus perheenomaiseen huolenpitoon, hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Perhehoidolla pyritään edistämään henkilön hyvinvointia sekä tukemaan hänen kasvuaan ja kehitystään. Perhehoitoa voidaan toteuttaa sekä toi-meksianto- että ostopalvelusopimuksella. Perhehoitoa käytetään yleisim-min lastensuojelulain perusteella sijoitusta tarvitseville lapsille, mutta perhehoito on mahdollinen myös aikuisille mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammaisille tai vanhuksille. Kehitysvammaisille lapsille ja aikui-sille perhehoitoa toteutetaan kehitysvammaisten erityishuollon palveluna. (Perhehoitoliitto 2014.)

! Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

(Räty 2010.)

42

Arvioivat ja valmentavat asumispalvelutArvioivia ja valmentavia asumispalveluita myönnetään yksilöllisen tarve-harkinnan perusteella pääsääntöisesti vammaispalvelulain tai kehitysvam-malain perusteella. Myös sosiaalihuoltolaki voi tulla kyseeseen. Arvioivat ja valmentavat asumispalvelut ovat aina sekä tavoitteellisia että määräai-kaisia. Tarve kyseisille palveluille liittyy usein johonkin elämäntilanteen muutokseen kuten 1) lapsuudenkodista itsenäistymiseen, 2) asuinpaikan vaihtoon, 3) vammautumiseen tai sairauden etenemiseen. Arvioivia ja valmentavia asumispalveluita on nykyään tarjolla eri palveluntuottajilla erilaisilla nimikkeillä kuten: asumiskokeilu, asumisharjoittelu, asumisval-mennus ja muuttovalmennus. Myös kuntouttavat asumispalvelut voivat sisältää asumisvalmennusta. Asumiseen liittyvää arviointia tai valmen-nusta voidaan toteuttaa muun muassa:

• palveluntuottajan hallinnoimassa tilassa/asunnossa,

• asiakkaan omassa kodissa (esimerkiksi lapsuudenkodissa),

• asunnon ulkopuolella (esimerkiksi kaupassa, pankissa, virastoissa) ja

• asunnon lähiympäristössä (liikkuminen).

Olennaista on, että asumisvalmennus ja arviointi toteutetaan siinä asuin-ympäristössä, jossa asiakas tavallisesti toimii ja oletettavasti tulee jatkos-sakin toimimaan. Koska arvioivat ja valmentavat asumispalvelut ovat osa palveluasumista, ne ovat kehitysvammalain ja vammaispalvelulain perus-teella asiakkaalle maksuttomia. Arviointi- ja valmennusjaksojen aikana asiakas maksaa itse asunnon vuokran ja elämisestä aiheutuvat kustannuk-set kuten ruuan, lääkkeet yms. Jos asiakkaalle tehdään jakson ajaksi vuok-rasopimus, hän voi hakea asumistukea vuokrakuluihin. Sosiaalihuoltolain perusteella toteutettavan arvioivan ja valmentavan asumispalvelun maksu määräytyy kotikunnan mukaan ja ratkaisut voivat olla keskenään erilaisia. (Holmberg 2009; Holmberg 2011.)

! Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti kehitysvammaisilla ihmisillä ja heidän läheisillään on oikeus hyvään muuttoon ja muuttovalmennukseen (verneri.net 2014).

43

Kehitysvammaisten janakkala-laisten asumista tukevat palvelut

6.1 Janakkalan kunnan tuottamat asumisen palvelut

Janakkalan vammaistyössä toimii kolme kunnan omaa asumispalveluyk-sikköä, jotka on tarkoitettu kehitysvammaisille henkilöille: ohjatun asu-misen yksikkö Honkakoti, tuetun asumisen yksikkö Mäntykoti ja autetun asumisen yksikkö Pihlajakoti. Janakkalan Palvelutalosäätiö omistaa kiin-teistöt, ja kunta tuottaa palvelut asumispalveluyksiköihin. Vastaava oh-jaaja toimii kaikkien asumispalveluyksiköiden henkilöstön esimiehenä ja vastaa kaikkien asumispalveluyksiköiden talous- ja henkilöstöhallinnosta. Janakkalan kunnan vammaistyössä ostetaan asumispalveluita myös yksi-tyisiltä palveluntuottajilta.

Honkakoti

6

44

Honkakoti tarjoaa palveluasumista kehitysvammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat apua ja tukea ympäri vuorokauden. Honkakoti sijaitsee lähellä Turengin keskustaa samassa pihapiirissä Mäntykodin ja Katajan monitoi-mikeskuksen kanssa, jossa sijaitsee myös kunnan vammaispalvelutoimis-to. Honkakoti on ryhmäasumisyksikkö, jossa asuu yhdeksän kehitysvam-maista henkilöä. Nuorin asukkaista on 22-vuotias ja vanhin 72-vuotias.

Asukkaat asuvat vuokralla, ja heillä on käytössään oma huone ja wc/kylpy-huone. Asukkailla on käytössään myös yhteiset tilat, joita ovat olohuone, jossa on myös ruokailutila, keittiö, sauna ja pesutilat, kodinhoitotilat ja varastotilat. Kaikki tilat on suunniteltu siten, että ne soveltuvat myös lii-kuntarajoitteisille henkilöille.

Vakituisten asukkaiden lisäksi yksikössä on kaksi tilapäisasumiseen/inter-valliasumiseen tarkoitettua huonetta, joissa voidaan järjestää tarvittaessa myös asumisharjoittelua. Muita kehitysvammaisille aikuisille tarkoitettu-ja tilapäisasumisen mahdollisuuksia ei ole kunnassa.

Asukkaat osallistuvat talon kodinhoidollisiin tehtäviin kukin taitojen-sa ja jaksamisensa mukaan. Honkakodin asukkaista kuusi käy tällä het-kellä päivätoiminnassa Katajan monitoimikeskuksessa. Heillä on vähin-tään yksi niin sanottu kotipäivä viikossa, jolloin heillä on mahdollisuus asiointiin, oman kodin siivoukseen, pyykkihuoltoon tai vain vapaapäivän viettoon. Muut asukkaat osallistuvat päivisin Honkakodin omaan toimin-taan oman jaksamisen ja terveyden mukaan. Asukkaat eivät osallistu itse ruoanlaittoon lukuun ottamatta pieniä keittiötehtäviä ja leivontaa. Ateriat toimitetaan Honkakotiin kunnan keskuskeittiöstä. Jokainen voi osallistua oman huoneensa siivoukseen ja pyykkihuoltoon ohjatusti.

Läheiset ja ystävät voivat vierailla Honkakodissa vapaasti, ja tarvittaessa he voivat myös yöpyä asukkaiden luona. Asukkaat pitävät yhteyttä suku-laisiin ja ystäviin puhelimitse. Osalla asukkaista on myös oma tietokone ja internetyhteys. Tarvittaessa heitä autetaan pitämään yhteyttä läheisiin. Kaikilla asukkailla on käytössään vammaispalvelulain mukaiset kulje-tuspalvelut, jotka mahdollistavat liikkumisen Honkakodin ulkopuolella. Asukkaat käyvät asioilla ja harrastuksissa oman jaksamisensa ja mielen-kiinnon mukaan joko itsenäisesti tai henkilökunnan kanssa.

45

Jokaiselle asukkaalle laaditaan, yhteistyössä omaisten kanssa ja/tai muun toimijan kanssa, palvelusuunnitelma. Ne päivitetään 1–2 vuoden välein asukkaasta ja hänen elämäntilanteestaan riippuen. Kerran kuukaudessa on Honkakodin ja Mäntykodin asukkaiden ja henkilökunnan yhteinen asukaspalaveri, jossa keskustellaan yleisistä ja yhteisistä asioista.

Honkakodissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Henkilö-kuntaa on asiakastyössä yhteensä yhdeksän vakituista työntekijää. Lisäksi Honkakodissa työskentelee aina yksi työllistetty henkilö avustavan ohjaa-jan tehtävissä ja tällä hetkellä myös yksi oppisopimusopiskelija. Aamu-vuorossa työskentelee kolme työntekijää, iltavuorossa kaksi työntekijää ja yövuorossa yksi työntekijä joka päivä.

Mäntykoti

Mäntykoti tarjoaa tuettua palveluasumista kehitysvammaisille henkilöil-le, jotka tarvitsevat apua ja tukea itsenäiseen asumiseen omassa kodissa. Mäntykoti sijaitsee lähellä Turengin keskustaa samassa pihapiirissä Hon-kakodin ja Katajan monitoimikeskuksen kanssa, jossa sijaitsee myös kun-nan vammaispalvelutoimisto. Mäntykoti tunnettiin aikaisemmin nimellä Mäntysokeri, ja se käsittää kaksi rivitaloa, joissa on yhteensä 10 asuntoa. Yhdessä asunnossa asuu kaksi henkilöä, eli asukkaita on yhteensä 11. Nuo-rin asukkaista on 20-vuotias ja vanhin 59-vuotias.

46

Asukkaat asuvat vuokralla, ja heillä on käytössään oma rivitalokaksio, jos-sa on kaksi huonetta ja keittiö/keittokomero, wc/kylpyhuone ja takapiha. Yksi asunnoista on kolmio, jossa asuu kaksi henkilöä. Asukkailla on mah-dollisuus ruokailla, pestä pyykit, käydä saunassa ja viettää vapaa-aikaa viereisessä Honkakodissa. Ateriat toimitetaan Honkakotiin kunnan kes-kuskeittiöstä. Vain muutama Mäntykodin asukkaista huolehtii aamu- ja iltapalan tekemisestä itse.

Honkakodin henkilökunta tukee Mäntykodin asukkaita päivittäin ja kun-kin tarpeiden mukaan päivittäistoiminnoissa kodissa ja kodin ulkopuolel-la. Mäntykodissa korostetaan asukkaan omaa elämänhallintaa ja omasta asumisesta huolehtimista. Kaikki asukkaat käyvät päivisin joko päivätoi-minnassa Katajan monitoimikeskuksessa tai avotyötoiminnassa. Lähes kaikilla asukkailla on niin sanottu kotipäivä. Kotipäivänä asukkaalla on mahdollisuus asiointiin, oman kodin siivoukseen, pyykinpesuun tai vain vapaapäivän viettoon. Mäntykodissa ei ole yövalvontaa, mutta asukkaat saavat tarvittaessa apua Honkakodin työntekijältä myös yöaikaan.

Läheiset ja ystävät voivat vierailla Mäntykodin asukkaiden kodeissa mi-hin vuorokauden aikaan tahansa. Asukkaat pitävät yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin puhelimitse. Osalla asukkaista on myös oma tietokone ja interne-tyhteys. Tarvittaessa heitä autetaan pitämään yhteyttä läheisiin. Kaikilla asukkailla on käytössään vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, jotka mahdollistavat liikkumisen kodin ulkopuolella. Asukkaat käyvät asioilla ja harrastuksissa oman jaksamisensa ja mielenkiinnon mukaan joko itsenäisesti tai Honkakodin henkilökunnan kanssa.

Jokaiselle asukkaalle laaditaan, yhteistyössä omaisten kanssa ja/tai muun toimijan kanssa, palvelusuunnitelma. Ne päivitetään 1–2 vuoden välein asukkaasta ja hänen elämäntilanteestaan riippuen. Kerran kuukaudessa on Honkakodin ja Mäntykodin asukkaiden ja henkilökunnan yhteinen asukaspalaveri, jossa keskustellaan yleisistä ja yhteisistä asioista.

47

Pihlajakoti

Pihlajakoti tarjoaa palveluasumista vaikeimmin kehitysvammaisille hen-kilöille, jotka tarvitsevat paljon apua ja tukea kaikissa päivittäistoimin-noissa ja terveyden hoidossa ympäri vuorokauden. Se sijaitsee lähellä Turengin keskustaa ja on samassa rakennuksessa terveysaseman kanssa. Pihlajakoti sijaitsee kerrostalon toisessa kerroksessa, jonne pääsee hissil-lä. Pihlajakoti on toiminut nykyisissä tiloissa vuodesta 2010 lähtien. Se toimi aikaisemmin muissa tiloissa ja tunnettiin nimellä Ratasmylly.

Pihlajakodissa asuu yhdeksän kehitysvammaista henkilöä. Nuorin asuk-kaista on 40-vuotias ja vanhin on 75-vuotias. Asukkaat asuvat vuokralla ja heillä on käytössään joko oma huone (7 kpl) tai yhteinen huone toisen asukkaan kanssa (1 kpl). Neljässä huoneessa on oma wc/kylpyhuone ja neljässä huoneessa on jaettu wc/kylpyhuone toisen huoneen asukkaan kanssa. Asukkailla on käytössään myös yhteiset tilat, joihin kuuluvat tupa-keittiö, olohuone, parveke, kodinhoitotilat ja varastotilat.

Asukkaat osallistuvat kodinhoidollisiin tehtäviin kukin taitojensa ja jak-samisensa mukaan. Pihlajakodista on mahdollista osallistua päivätoimin-taan Katajan monitoimikeskuksessa, jossa käy tällä hetkellä kolme hen-kilöä. Muut asukkaat osallistuvat Pihlajakodin omaan toimintaan oman jaksamisen ja terveyden mukaan. Asukkaat eivät osallistu itse ruoanlait-

48

toon tai pyykkihuoltoon. Ateriat toimitetaan Pihlajakotiin kunnan kes-kuskeittiöstä. Jokainen voi osallistua oman huoneensa siivoukseen oman jaksamisensa mukaan.

Läheiset ja ystävät voivat vierailla Pihlajakodissa vapaasti, ja asukkaita au-tetaan pitämään yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin puhelimitse. Kaikilla asuk-kailla on käytössään vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, jotka mahdollistavat liikkumisen Pihlajakodin ulkopuolella. Asukkaat käyvät asioilla ja harrastuksissa oman jaksamisensa ja terveytensä huomioiden. Jokaiselle asukkaalle laaditaan, yhteistyössä omaisten kanssa, ja/tai muun toimijan kanssa, palvelusuunnitelma.

Pihlajakodissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Henkilö-kuntaa on asiakastyössä yhteensä yhdeksän. Aamuvuorossa työskentelee kolme työntekijää, iltavuorossa kaksi työntekijää ja yövuorossa yksi työn-tekijä joka päivä.

6.2 Yksityiset asumispalvelutuottajat Janakkalassa

Janakkalan kunta hankkii ostopalveluina asumisen palveluja hyvin pie-nelle joukolle janakkalalaisia kehitysvammaisia. Pitkäaikaisen asumisen palveluita ostetaan esimerkiksi Attendo Rautlehdon hoitokodilta ja Ete-van Janakkalan asumispalveluilta, jotka sijaitsevat Janakkalassa sekä Le-väniemen toimintakeskukselta, joka sijaitsee Heinävedellä.

Attendo Rautlehdon hoitokoti

49

Attendo Rautlehdon hoitokoti tarjoaa tehostettua palveluasumista mielen-terveysongelmaisille, kehitysvammaisille ja muille avuntarvitsijoille, jotka tarvitsevat tukea, ohjausta ja hoitoa ympäri vuorokauden. LehtoKallio Oy omistaa palvelukodin rakennukset, ja palvelut tuottaa Attendo Oy. Palve-lukoti tarjoaa asumista tällä hetkellä seitsemän eri kunnan asukkaalle.

Hoitokoti koostuu yhteensä kolmesta rakennuksesta, joista Onnela sijait-see Lammilla. Kaksi muuta rakennusta Junioritalo ja Senioritalo sijaitse-vat samalla tontilla lähellä Turengin keskustaa. Lisäksi lähellä Turengin hoitokotia sijaitsee tukiasunto. Onnela on maatila maaseudulla, jossa asuu iäkkäämpiä sekä haasteellisesti käyttäytyviä kehitysvammaisia, jotka hyö-tyvät parhaiten maaseudun tarjoamista mahdollisuuksista kuntouttavana sekä terapeuttisena yhteisönä. Junioritalo on vanha omakotitalo, ja Senio-ritalo on yhteen tasoon rakennettu juuri hoitokotitoimintaan vuonna 2000. Junioritalossa mahdollistetaan nuoremmille psykososiaalinen kuntoutus. Junioritalossa asuu myös iäkkäimpiä asukkaita. Heitä tuetaan hyvin kun-touttavalla ja terapeuttisella työotteella, nuorille asukkaille pyritään mah-dollistamaan koulutuksen tai työelämän kautta itsenäisen asumisen mah-dollisuus joko omassa asunnossa tai hoitokodin omassa tukiasunnossa. Senioritalossa asuu puolestaan aikuisia, jotka tarvitsevat sairautensa tai vammansa vuoksi hoivaa, huolenpitoa sekä kuntoutusta. Koti sopii myös liikuntavammaisille asukkaille. Lisäksi nuoremmille asukkaille järjeste-tään ohjattua työtoimintaa hoitokodissa sekä omassa pesulassa, jotta arki ja lepo rytmittyvät oikein. Työtoiminnasta on mahdollisuus saada pientä työosuusrahaa. Pesulapalveluita myydään kotitalouksille sekä yrityksille.

Junioritalossa asuu seitsemän asukasta, ja Senioritalossa asuu yhdeksän asukasta. Lisäksi kaksi henkilöä asuu tukiasunnossa. Nuorin asukkaista on 22-vuotias ja vanhin on 75-vuotias. Hoitokodin asukkaat asuvat vuok-ralla ja heillä on käytössään oma huone. Kaksi asukasta jakaa huoneen keskenään. Molemmissa taloissa asukkailla on käytössään myös yhteiset tilat, joihin kuuluvat keittiö, olohuone, kodinhoitotilat, wc/pesutilat, sau-na, varastotilat ja piha-alueet sekä askartelutila.

Junioritalon ja Senioritalon yhteinen viriketoiminta toteutetaan Seniori-talon tiloissa tai askartelutilassa. Kahta asukasta lukuun ottamatta kaikki

50

muut osallistuvat tällä hetkellä hoitokodin omaan viriketoimintaan. Ar-jessa asukkaat osallistuvat kodinhoidollisiin tehtäviin kukin taitojensa mukaan. Asukkaat eivät osallistu itse ruoanlaittoon tai pyykkihuoltoon lukuun ottamatta joka keskiviikkoista leipomispäivää. Henkilökunta val-mistaa ateriat yöpalaa unohtamatta sekä huolehtii pyykinpesusta ja silittä-misestä. Jokainen saa osallistua myös oman huoneensa siivoukseen omien taitojensa ja jaksamisensa mukaan.

Läheiset ja ystävät voivat vierailla palvelukodissa vapaasti, ja tarvittaes-sa he voivat myös yöpyä asukkaan huoneessa. Osalla asukkaista on omat puhelimet ja tietokoneet, joiden avulla he voivat olla yhteydessä läheisiin. Asukkaat saavat käyttää myös hoitokodin puhelinta ja asukkaille ostettua omaa tietokonetta sekä internetyhteyttä. Useimmilla asukkailla on käytös-sään vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, jotka mahdollistavat liikkumisen palvelukodin ulkopuolella. Asukkaat käyvät itse asioilla ja harrastuksissa oman mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Asioilla käy-dään yleensä kuitenkin henkilökunnan kanssa kahden kesken tai isom-malla porukalla.

Jokaiselle asukkaalle laaditaan kuntoutus- ja palvelusuunnitelma, joka päivitetään vähintään kerran vuodessa. Sen lisäksi jokaisen asukkaan kanssa tehdään yhdessä elämänkaarikansiota. Kerran viikossa on yhteisö-palaveri, jossa toimintaa suunnitellaan yhdessä kaikkien asukkaiden kans-sa. Päivittäisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäksi sekä asukkailta että omaisilta kerätään kirjallista palautetta kerran vuodessa. Lisäksi jokaisella asukkaalla on mahdollisuus perhe- tai yksilöpsykoterapiaan.

Hoitokodissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Henkilökun-taa on asiakastyössä yhteensä yhdeksän. Arkisin on työssä kolme työnteki-jää kello 8–20, viikonloppuisin on työssä kaksi työntekijää kello 8–20, ja yövuorossa on aina yksi työntekijä.

Eteva, Janakkalan asumispalvelutJanakkalan asumispalvelut on yksi Etevan asumispalveluyksiköistä. Ete-va on Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiiri. Janakkalassa tar-jotaan asumispalveluita vaikeimmin kehitysvammaisille tai muuten eri-

51

tyisen tuen tarvitseville henkilöille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja hoitoa arjen sujumiseksi ympäri vuorokauden. Asumispalvelut aloittivat toimin-tansa vuonna 2012, ja asumispalveluita tarjotaan tällä hetkellä 10 eri kun-nan asukkaalle. Janakkalan asumispalvelut sijaitsee noin kaksi kilometriä Janakkalan keskustasta.

Rakennuksia on yhteensä viisi, joista A, B, C ja D -rakennukset ovat ryh-mäkoteja, joissa jokaisessa asuu neljä asukasta. E -rakennuksessa on mm. keittiö, sauna, henkilökunnan sosiaalitilat, toimisto- ja kokoustilat. Ra-kennus on myös asukkaiden käytössä. Ryhmäkodeissa asuu siis yhteen-sä 16 asukasta. Nuorin asukkaista on 19-vuotias ja vanhin on 62-vuotias. Asukkaat asuvat vuokralla ja heillä on käytössään asunto, jossa on ma-kuualkovin sisältävä huone (29 m²), wc, oma terassi ja varastotilat. Lisäk-si D-rakennuksen asukkailla on asunnoissaan myös oma keittiö. Kaikissa ryhmäkodeissa on myös yhteiset tilat, joihin kuuluvat keittiö, olohuone ja kodinhoitotilat.

Asukkaat osallistuvat Kanta-Hämeen liikkuvaan päivätoimintaan, ja hei-dän päivätoimintansa toteutetaan joko Virvelinrannassa Hämeenlinnassa, Lammilla tai Janakkalan asumispalveluiden omissa tiloissa. Arjessa asuk-kaat osallistuvat kodinhoidollisiin tehtäviin kukin taitojensa ja jaksami-sensa mukaan. Asukkaat eivät osallistu kuitenkaan itse ruoanlaittoon tai pyykkihuoltoon lukuun ottamatta avustavia tehtäviä ja leivontaa. Ateriat

52

valmistetaan E-rakennuksessa. Jokainen saa osallistua oman huoneensa siivoukseen omien taitojensa ja jaksamisensa mukaan.

Läheiset ja ystävät voivat vierailla ryhmäkodeissa vapaasti, ja tarvittaessa he voivat myös yöpyä asukkaan asunnossa. Osalla asukkaista on omat pu-helimet, mutta pääasiassa heitä autetaan pitämään yhteyttä sukulaisiin. Asukkailla on käytössään vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, jotka mahdollistavat liikkumisen palvelukodin ulkopuolella. Asukkaiden kanssa käydään asioilla tarpeen mukaan. Retkillä käydään yleensä pienel-lä porukalla.

Jokaiselle asukkaalle laaditaan palvelusuunnitelma, joka päivitetään vä-hintään kerran vuodessa kunnan viranhaltijan ja läheisten/omaisten kanssa. Sen lisäksi jokaisen asukkaan kanssa tehdään yksilökeskeistä elä-mänsuunnitelmaa. Lisäksi toimintaa suunnitellaan asukkaiden kanssa ta-lokohtaisissa aamukokouksissa ja noin joka toinen viikko kaikkien kanssa yhdessä. Omaisten ilta järjestetään kerran vuodessa. Päivittäisten vaikut-tamismahdollisuuksien lisäksi sekä asukkailta että omaisilta tullaan tule-vaisuudessa keräämään myös kirjallista palautetta Etevan yhteisen suun-nitelman mukaisesti.

Palvelukodissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Henkilö-kuntaa on asiakastyössä yhteensä 27. Aamuvuorossa on joka päivä 7–8 työntekijää, iltavuorossa on kahdeksan työntekijää ja yövuorossa on kaksi työntekijää.

6.3 Muilta paikkakunnilta ostetut asumispalvelut kehitysvammaisille

Kuntoutus-, koulutus- ja asuntosäätiö - Leväniemen toiminta-keskus

Kuntoutus-, koulutus- ja asuntosäätiön ylläpitämä Leväniemen toimin-takeskus tarjoaa asumispalveluja sekä ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa, työ- ja päivätoimintaa, kuntoutusta, koulutusta, vapaa-ajan toimintoja ja intervallihoitoa mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammai

53

sille ja muistisairaille heille laaditun henkilökohtaisen palvelu- ja kuntou-tussuunnitelman mukaisesti viihtyisässä asuinympäristössä Heinävedellä Juojärven rannalla. Palveluja tarjotaan tällä hetkellä 22 eri kunnan asuk-kaalle.

Nuorin asukkaista on 24-vuotias ja vanhin on 79-vuotias. Asukkaat asuvat vuokralla ja heillä on käytössään sekä yksityisiä että yhteisiä tiloja. Toi-mintakeskus käsittää 11 kpl asuinrivitaloa, päärakennuksen, Karvion itse-näistymisasunnot ja Karvion työkeskuksen. Yksiöitä on 12 kpl ja kaksioita on 21 kpl, joissa on oma keittiö ja wc/kylpyhuone. Tehostetun palveluasu-misen yksikössä on 12 kpl yhden hengen huoneita (2 kpl 6-hengen siipeä), joissa on oma wc/kylpyhuone ja yhteinen ruokailu- ja oleskelutila, aidattu ulkoterassi ja piha. Pienryhmäkoteja on yhteensä neljä, joissa on 19 kpl yhden hengen huoneita, joissa on yhteinen keittiö ja oleskelutila, wc/kyl-pyhuoneet ja piha. Lisäksi kaikilla on käytettävissä yhteiset tilat (noin 100 metrin päässä), jossa sijaitsevat ruokasali/lukusali, monitoimitila asuk-kaiden päivä- ja vapaa-ajan toimintaan ja kuntosali-/liikuntatila. Lisäksi yhteisessä käytössä ovat terassi, sauna, rantasauna, uimaranta, grillikatos ja piha-alueiden oleskelutilat. Ulkoilumahdollisuudet ovat alueella hyvät. Asukkaat osallistuvat pääasiassa toimintakeskuksen omaan työ- ja päivä-toimintaan työpajalla, asumisyksiköissä ja/tai päärakennuksessa. Keski-määrin 15–20 asukasta käy päivittäin työpajalla, joka sijaitsee 10 kilomet-rin päässä asumisyksiköstä.

54

Arjessa asukkaat osallistuvat kodinhoidollisiin tehtäviin kukin taitojen-sa mukaan. Palvelusuunnitelmien yhteydessä sovitaan mahdollisuudesta täyden ateriapaketin ostamiseen tai itse ruoan valmistukseen kokonaan tai osittain. Jokainen asukas osallistuu oman asuntonsa/huoneensa sii-voukseen ja pyykkihuoltoon omien taitojensa ja toimintakykynsä mukaan.

Toimintakeskuksella on käytössä kaksi omaa autoa asiointiin ja harras-tamisen mahdollistamiseksi myös toimintakeskuksen ulkopuolella. Lin-ja-autopysäkki sijaitsee kahden kilometrin päässä, kauppa ja pankki 10 kilometrin päässä ja muut palvelu 37 kilometrin päässä. Asiointiin on mahdollisuus ennalta sopien tai kaksi kertaa viikossa yhteisenä asioin-tipäivänä. Kukin voi asioida itsenäisesti tai siihen saa tarvittaessa apua/tukea tarpeen mukaan. Asukkaat käyvät myös harrastuksissa joko itsenäi-sesti tai toimintakeskuksen työntekijän avustamana. Asukkaita autetaan tarvittaessa pitämään yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin puhelimitse tai in-ternetin välityksellä. He voivat vierailla ja yöpyä asukkaiden luona milloin tahansa.

Jokaiselle asukkaalle tehdään yksilöllinen palvelu- ja kuntoutussuunni-telma, joka tarkistetaan vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa. Asuk-kailla/asiakkailla sekä omaisilla on mahdollisuus antaa avointa asiakas-palautetta palautelaatikkoon, avoimena nettipalautteena sekä asukkailla itsellään yhteisökokouksissa kerran kuukaudessa. Lisäksi asukkaat voivat tehdä aloitteita. Asukasneuvosto kokoontuu kerran kuukaudessa. Asuk-kaille ja omaisille tehdään kerran kahdessa vuodessa asiakastyytyväisyys-kysely.

Toimintakeskuksessa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Henkilökuntaa on yhteensä 52 ja se on moniammatillista. Arkisin asiakas-työssä on aamuvuorossa 25–30 työntekijää ja iltavuorossa on viisi työn-tekijää. Viikonloppuisin aamu- ja iltavuoroissa on viisi työntekijää ja kello 12–20 -vuorossa on yksi työntekijä. Yövuorossa on aina kaksi työntekijää.

55

6.4 Asumista ja arkea tukevat muut palvelut Janakkalassa

Katajan monitoimikeskusKatajan monitoimikeskus tarjoaa ohjattua, asiakaslähtöistä päivätoimin-taa oppivelvollisuutensa suorittaneille aikuisille kehitysvammaisille, jot-ka asuvat kunnan asumisyksiköissä tai kotona vanhemman/vanhempien kanssa. Monitoimikeskuksessa käy päivästä riippuen noin 36 asiakasta, joista 26 on päivätoiminnan asiakkaita.

Päivätoimintaa toteutetaan pienryhmissä ja yksilöllisesti. Toimintaa oh-jaa se, että asiakas määrittelee itse, mitä päivätoiminta hänen kohdallaan tarkoittaa ja miten sitä toteutetaan. Jokaisen pienryhmän toiminnasta vastaa ryhmän omaohjaaja. Päivätoiminnan ohjaajia on yhteensä kolme, ja heidän lisäkseen toimintaa ohjaavat vastaava ohjaaja ja avotyöohjaaja osaviikkoisesti. Pienryhmien toimintaa ovat muun muassa kädentaidot, liikunta eri muodoissa, leivonta ja ruoanlaitto, rentoutuminen ja aistihar-joitukset sekä keskustelu erilaisista ajankohtaisista asioista, päivittäistä ulkoilua unohtamatta. Perjantaisin on ryhmien yhteistoimintapäivä, jol-loin ohjelmassa on musiikkia ja pelejä eri muodoissa. Toiminnassa huomi-oidaan myös kalenterin mukaiset juhlapäivät ja lisäksi vietetään erilaisia teemapäiviä ja tehdään retkiä. Sen lisäksi että päivätoimintaa toteutetaan Katajan monipuolisissa päivätoimintatiloissa, pienryhmissä käydään myös talon ulkopuolella viikoittain, erilaisten aktiviteettien merkeissä, mm. keilaus ja uinti.

Jokaiselle asiakkaalle laaditaan, yhteistyössä omaisten kanssa, ja/tai muun toimijan kanssa, palvelusuunnitelma sekä ohjaussuunnitelma. Täs-sä yhteydessä sovitaan asiakkaan käyntipäivät sekä kartoitetaan muut asi-akkaan tarvitsemat palvelut. Lisäksi asiakkaan kanssa keskustellaan vä-hintään kaksi kertaa vuodessa siitä, miten hän itse määrittelee sen, mitä päivätoiminta hänen kohdallaan tarkoittaa, miten sitä toteutetaan seu-raavan puolen vuoden aikana ja mitä tavoitteita asetetaan yhdessä. Päi-vätoiminta on joka tapauksessa asiakkaan toimintakyvyn mukaan suun-niteltua, tavoitteellista, mielekästä, kuntouttavaa, elämänhallinnan taitoja ylläpitävää ja edistävää toimintaa sekä perushoitoa. Päivätoiminnassa pai-

56

nottuu kuntouttava tai virkistävä näkökulma, asiakkaan omista tarpeista riippuen. Henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi toimintaa suunnitel-laan pienryhmissä ja asiakkaita kannustetaan kertomaan omia toiveitaan. Asiakkaat maksavat päivätoiminnan yhteydessä syömänsä ruoan itse sekä mahdolliset pääsymaksut yms. päivätoiminnan yhteisillä retkillä tai asiointimatkoilla. Päivätoiminnassa pyritään hyödyntämään Janakkalan kunnan liikunta- ja harrastausmahdollisuuksia osana päivätoimintaa.

Päivätoiminnan järjestämisen lisäksi, Katajan monitoimikeskuksessa jär-jestetään oppivelvollisuusikäisten, vammaisten lasten loma-ajan hoitoa sekä iltapäivähoitoa koulun jälkeen. Lapsia on hoidossa loma-aikoina noin 5–10 ja iltapäivähoidossa on tällä hetkellä 11 lasta. Iltapäivähoidosta ja koululaisten toiminnasta vastaa viisi iltapäivähoidon ohjaajaa.

AvotyötoimintaAvotyötoiminnan tarkoituksena on edistää kehitysvammaisten tai muuten elämässään tukea tarvitsevien henkilöiden kuntoutusta ja kotona selviy-tymistä. Avotyötoiminnassa on tällä hetkellä noin 20 henkilöä. He työs-kentelevät tavallisilla työpaikoilla, vaikka he ovat kirjoilla vammaistyössä. Tärkeintä avotyötoiminnassa on oman elämän hallinta ja erilaisten taito-jen oppiminen. Yhtenä tavoitteena voi olla siirtyminen tuettuun työhön tai palkkatyöhön. Jokaiselle avotyötoiminnassa käyvälle vammaiselle henki-lölle mietitään yksilöllisesti hänelle soveltuvat työtehtävät ja työajat. Avo-työtoiminnasta ei makseta palkkaa, vaan henkilöt saavat työosuusrahaa eläkkeen lisäksi. Työosuusrahan maksaa yleensä kunta, mutta sovitusti myös työnantaja. Jokaiselle henkilölle laaditaan, yhteistyössä omaisten kanssa ja/tai muun toimijan kanssa, palvelusuunnitelma.

Avotyöohjaaja tapaa avotyössä käyviä joko työpaikoilla tai heidän kodeis-saan noin kerran viikossa. Avotyötoiminnassa käyvistä noin puolet asuu asuntolassa tai vanhemman/vanhempien kanssa ja noin puolet asuu yk-sin.

Harrastukset ja vapaa-aikaJanakkalassa on hyvät mahdollisuudet monenlaiseen vapaa-ajan toimin-taan, kunnon ylläpitämiseen ja kohentamiseen, urheiluun ja vapaa-ajan

57

liikuntaan. Kunnassa toimii useita aktiivisia urheiluseuroja ja liikuntajär-jestöjä, jotka tarjoavat toimintaa sekä liikunnanharrastajille että seuratoi-mitsijoille. Turengissa ja Tervakoskella järjestetään ohjattuja liikuntaryh-miä senioreille ja erityisryhmille kuntojumppien ja kuntosalin muodossa. Kehitysvammaisille on järjestetty sähly kerran viikossa Turengissa. (ja-nakkala.fi 2014.)

Myös kulttuuritarjonta ja luonto antavat erilaisia mahdollisuuksia harras-taa ja viettää vapaa-aikaa Janakkalassa. Muun muassa aktiiviset kulttuu-riyhdistykset sekä Sibelius- ja Vanajaveden opistot kursseineen tarjoavat puitteet kulttuurin harrastamiseen. Kirjastot, museot, elokuvateatteri, kirkonkylän ja Hakoisten kulttuurimaisemat sekä monipuoliset tapahtu-mat tarjoavat lukemattomia muita mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon. Janakkalassa kulttuuria tehdään yhdessä. Kulttuuritoimi luo edellytyksiä kunnassa harjoitettavalle monipuoliselle kulttuuritoiminnalle olemalla mukana suunnittelemassa, koordinoimassa, järjestämässä ja tuottamassa monenmoisia tapahtumia ja tilaisuuksia yhteistyössä eri toimijoiden kans-sa. (janakkala.fi 2014.) Osa kehitysvammaisista henkilöistä pystyy osallis-tumaan itsenäisesti kaikille janakkalalaisille tarjolla oleviin vapaa-ajan-viettomahdollisuuksiin, mutta suurin osa heistä tarvitsee mukaansa kuitenkin omaisen tai avustajan.

Janakkalan kunnan vammaistyö ja Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry ovat vastanneet kehitysvammaisille kuntalaisille järjestettävästä virkis-tys- ja retkitapahtumista, mutta toiminnan jatko on avoinna. Muutamissa tapahtumissa on ollut mukana myös muita toimijoita ja yhteistyötahoja. Kunnan asumispalveluyksiköissä asuvat kehitysvammaiset voivat osallis-tua yksiköiden omaan vapaa-ajan toimintaan.

Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ryJanakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry:n tarkoituksena on edistää ke-hitysvammaisen ja hänen perheensä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja elä-mänlaatua. Toiminnassa pyritään järjestämään kehitysvammaisille so-siaaliseen vuorovaikutukseen luettavia palveluita, kuten virkistys- ja retkitoimintaa. Samalla sekä kehitysvammaiset henkilöt että heidän lähei-sensä saavat mahdollisuuden vertaistukeen.

58

Retkiä/virkistystapahtumia on järjestetty noin kerran kuukaudessa, ja niihin on voinut osallistua, vaikka ei olisikaan yhdistyksen jäsen. Retkil-lä on yleensä pieni omavastuu osallistujaa kohden. Tukiyhdistyksessä on jäseniä noin 100, joiden lisäksi retkille osallistuu yleensä useita ei jäseniä. Retkiä/tapahtumia on pyritty järjestämään sekä lähelle että kauas, ja nii-hin on ollut runsas osanotto. Tapahtumia on järjestetty myös yhteistyössä kunnan vammaispalvelujen ja seurakunnan kanssa.

Tukiyhdistyksen toimintaa on rahoitettu lahjoitusten turvin sekä Janak-kalan kunnan puolesta, jonka kanssa yhdistyksellä on ollut ostopalvelus-opimus tietyntyyppisen virkistys- ja retkitoiminnan järjestämisestä kun-nan alueella asuville kehitysvammaisille henkilöille. Janakkalan kunta on irtisanonut ostopalvelusopimuksensa 1.1.2014 alkaen, joten yhdistyksen toiminnan jatkoa pitää suunnitella uudelleen.

59

Tarve-projektin tulokset

7.1 Tarve-projektin toteutus

Janakkalan Tarve-projekti toteutettiin 9.12.2013 - 7.3.2014 välisenä aika-na. Projektin aikana haastateltiin 20 kehitysvammaista henkilöä ja heidän omaisiaan, jotka kunnan vammaistyön työntekijät olivat valinneet etukä-teen ja joilla oli arvioitu olevan asumisen muutostarpeita tulevaisuudessa. Kunnan vastuulla oli myös haastattelulupien pyytäminen.

Janakkalan Tarve-projektin alussa projektille koottiin ohjausryhmä, jo-hon kutsuttiin seuraavat henkilöt:

• Jukka-Pekka Niemi, palvelunkäyttäjien edustaja

• Kai Henttonen, Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry:n edustaja

• Riitta Julin, vammaistyönjohtaja, Janakkalan kunnan vammaistyö

• Raila Lahtinen, asumispalveluyksiköiden vastaava ohjaaja, Janakka-lan kunnan vammaistyö

• Markku Virtanen, perusturvalautakunnan puheenjohtaja, Janakkalan kunta

• Paula Suonpää, projektivastaava, Aspa-säätiö

• Päivi Huuskonen, kehittämissuunnittelija, Aspa-säätiö.

Ohjausryhmä toimi projektivastaavan yhteistyöverkostona ja toi projek-tiin asiakkaiden, järjestöjen sekä palvelujen järjestäjien että tuottajien nä-kökulman. Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa sovittiin projektin tavoitteista ja etenemisestä.

7

60

Projektin kokonaisvaltaisesta etenemisestä vastasi Aspa-säätiön projek-tivastaava. Projektin ensimmäisessä vaiheessa hän haastatteli kunnan valitsemat kehitysvammaiset henkilöt heidän kotonaan teemahaastatte-lurunkoa apuna käyttäen. Yksi haastattelu suoritettiin projektivastaavan työhuoneessa. Haastattelukysymykset liittyivät henkilön taustatietoihin, tämänhetkiseen asumiseen ja avun/tuen tarpeeseen eri tilanteissa sekä asumispalvelutarpeisiin tulevaisuudessa.

Haastattelujen jälkeen haastatellut saivat palvelusuunnittelunsa tueksi haastattelun perusteella laaditun henkilökohtaisen palvelutarveku-vauksen, joka luovutettiin asiakkaan luvalla myös kunnan vammaistyön työntekijöiden käyttöön. Lisäksi projektivastaava kartoitti asiakasryhmäl-le alueella tarjolla olevat asumispalvelut ja asumista tukevat palvelut.

Projektin toisessa vaiheessa projektivastaava kokosi haastattelujen tulok-set yhteenvedoksi ohjausryhmän toista kokousta varten, jossa ne käytiin läpi, ja joiden perusteella kirjattiin yhdessä toimenpidesuosituksia kun-nan palvelujen kehittämiseksi ja päätöksenteon tueksi. Projektin kolman-nessa vaiheessa projektivastaava kokosi asiakasryhmän palvelutarpeita kokonaisuutena kuvaavan raportin asiakkaiden, palveluiden järjestäjien, tuottajien, järjestöjen sekä poliittisten päättäjien käyttöön.

7.2 Avun/tuen tarpeiden luokittelua

Kehitysvammaisuutta voidaan tarkastella ja määritellä usealla eri tavalla, kuten lääketieteen/diagnoosien, toimintakyvyn tai sosiaalisesta näkökul-masta. Perinteisesti kehitysvammaisuutta – kuten muutakin vammaisuut-ta – on tarkasteltu medikaalisesta eli lääketieteen näkökulmasta. Rinnalla on pitkään ollut kuitenkin toimintakyvyn näkökulma, jossa pohditaan ih-misen valmiuksia selviytyä eri ympäristöissä. (verneri.net 2014.)

Viime vuosina on voimistunut erityisesti myös sosiaalinen näkökulma. Sii-nä muistutetaan, että vamman sijaan ihmisten mahdollisuuksia rajoittavat usein erityisesti riippuvuus muista ihmisistä, ennakkoluulot, asenteet ja syrjintä. Sosiaalisessa näkökulmassa lääketieteellinen näkemys itse vam-masta kyllä hyväksytään, mutta samalla korostetaan, että vamman haitta

61

ei johdu vammasta vaan ympäristöstä ja yhteiskunnasta. (Emt.) Vammai-suudessa onkin kysymys myös siitä, minkälaista apua/tukea vammaisille henkilöille tarjotaan. Kehitysvammaiset ihmiset yleensä oppivat ja pysty-vät tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, jos heille tarjotaan tä-hän oikeat välineet. Siten vammaisuutta määrittelee pitkälti se sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa vammaiseksi määritelty ihminen elää.

Vammaisuutta ei määritellä enää kuitenkaan ensisijaisesti edellä maini-tuista näkökulmista, vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymyksenä. Siten ihmisoikeudet nähdään uuden lainsäädännön perustana ja vammaiset ih-miset ihmisoikeuksien haltijoina, joilla on oltava myös mahdollisuus vaa-tia oikeuksiensa toteuttamista (Gustafsson 2012).

Tässä projektissa haastateltujen palvelunkäyttäjien diagnooseilla ei ole merkitystä. Sen sijaan heidän tarpeitaan tarkastellaan ennen kaikkea toi-mintakyvyn näkökulmasta siinä sosiaalisessa ympäristössä, jossa he elävät sekä asumisen kannalta eli minkälaista apua ja tukea kukin kehitysvam-mainen henkilö tarvitsee omasta mielestään omaan kotiinsa. Ihmisoikeus-kysymysten näkökulmasta on tärkeää, että asiaa kysytään heiltä itseltään. Miten sinä haluaisit asua? Vaikka tarpeet voivat olla hyvin yksilöllisiä, on niitä syytä kuitenkin tarkastella tiettyjen luokittelujen mukaan, jotta tar-peita voitaisiin vertailla keskenään.

62

Tässä projektissa avun/tuen tarpeet luokiteltiin matalaksi, kohtalai-seksi, merkittäväksi tai kriittiseksi. Ne sisältävät seuraavia asioita:

Projektin asiakasryhmän avun/tuen tarpeita arvioitiin edellä mainitun luokittelun perusteella. Sen rinnalla käytettiin taulukon 1 asumisen tukitarpeiden määrittelyä, jossa huomioidaan avun/tuen tarpeen in-tensiteetti ja eri vuorokauden aikoina tapahtuva avun/tuen tarve. Näitä molempia luokitteluja voidaan hyödyntää pohdittaessa, minkälainen asu-mismuoto kullekin henkilölle voisi sopia ja minkälaista yksilöllistä tukea hän tarvitsee asumiseensa. Molempia luokitteluja on hyödynnetty sekä palvelunkäyttäjien henkilökohtaisissa palvelutarvekuvauksissa että tu-losten analysoinnissa ja yhteenvedoissa. Niissä käytetään termiä tavoi-teasuminen, koska vasta käytäntö määrittelee sen, minkälainen asunto, asuinympäristö ja palvelut kullekin muotoutuvat, joten niihin ei oteta kan-taa tässä projektissa. Haastattelun perusteella tehtyjen henkilökohtaisten palvelutarvekuvausten tarkoituksena on kuitenkin tuoda esille haastatel-

Matala avun tarve

• Henkilö tarvitsee apua joissakin seuraavissa päivittäisissä toiminnoissa: itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ, opiskelu, oppiminen ja ihmissuhteet.

Kohtalainen avun tarve

• Henkilö tarvitsee apua useissa edellä mainituissa asioissa.

Merkittävä avun tarve

• Henkilö ei kykene itsenäisesti huolehtimaan suurimmasta osasta päivittäisiä toimintoja ja hän pystyy kontrolloimaan omaa elämäänsä ja elinympäristöään vain osittain.

Kriittinen avun tarve

• Henkilö ei pysty suoriutumaan itsenäisesti mistään päivittäisistä toiminnoista ja on hengenvaarassa ilman toisen ihmisen apua.

(Fair access to care services 2003.)

63

lun henkilön omat tarpeet ja toiveet tulevaisuuden ja tulevan asumismuo-don suhteen. Palvelutarvekuvauksia voi hyödyntää palvelusuunnitelmien teossa myöhemmin.

Vähäinen avun tarve

Henkilö selviytyy itsenäisesti päivittäisistä toimis-taan ja asioiden hoitamisesta vähäisen tuen avulla. Avun tarve on satunnaista ja henkilö tietää, mistä apua tarvittaessa saa.

Säännöllinen vähäinen avun tarve

Henkilö selviytyy itsenäisesti päivittäisistä toi-mistaan ja asioidensa hoitamisesta vähäisen tuen avulla. Tueksi voi riittää esim. se, että henkilö tietää, mistä apua tarvittaessa saa tai esim. tukikäynnit 1-2 kertaa viikossa.

Säännöllinen päivittäinen avun tarve

Henkilö tarvitsee säännöllistä ohjausta päivittäisis-sä toimissaan, ei kuitenkaan ympäri vuorokauden. Avun ja ohjauksen tarvetta on esim. arjen taidoissa sekä päätöksentekotilanteissa. Apu tulee olla saa-tavilla läheltä esim. kutsuttaessa tai haettaessa.

Säännöllinen ympärivuo-rokauden saatavilla oleva apu

Henkilö tarvitsee säännöllistä henkilökohtaista oh-jausta ja apua päivittäisissä toimissa. Henkilö pärjää pääsääntöisesti yöt yksin, mutta tarvittaessa avun on oltava saatavilla ympäri vuorokauden.

Ympärivuo-rokautinen hoito /hoiva

Henkilö tarvitsee säännöllistä henkilökohtaista hoitoa ja hoivaa ympäri vuorokauden. Henkilö ei välttämättä suoriudu mistään päivittäisistä toimista ilman hänelle annettavaa apua. Apu on välttämätön ympäri vuorokauden.

Taulukko 1. Asumisen tukitarpeet.

64

7.3 Haastateltujen taustatiedot

Kehitysvammainen palvelunkäyttäjä oli mukana kaikissa haastatteluissa. Viisi henkilöä haastateltiin ilman läheistä/omaista tai lähityöntekijää. 15 haastattelussa oli mukana läheinen/omainen, ja kahdessa näistä oli mu-kana myös lähityöntekijä tukemassa/rohkaisemassa kehitysvammaisen henkilön ilmaisua ja oman mielipiteen esille tuomista. Yhden haastatellun kohdalla tarkennettiin diagnooseihin ja avun/tuen tarpeeseen liittyviä li-sätietoja lähityöntekijältä myöhemmin.

Haastateltujen ikäjakauma oli 17–61 vuotta. Heistä seitsemän oli naisia ja 13 oli miehiä. Haastatelluista yhdeksän oli 17–25-vuotiaita, kolme oli 26–35-vuotiaita, neljä oli 36–45-vuotiaita, kolme oli 46–55-vuotiaita ja yksi oli yli 55-vuotias. Haastatelluista neljällä oli koulu/opiskelut kesken, kuusi kävi pääsääntöisesti avotyötoiminnassa, yhdeksän kävi pääsääntöi-sesti päivätoiminnassa ja yksi ei käynyt päivisin kodin ulkopuolella mis-sään.

Suurin osa (14) haastatelluista palvelunkäyttäjistä asui vanhemman/vanhempien kanssa kotona. Heistä seitsemän asui ikääntyneen tai ikään-tymässä olevan/olevien vanhemman/vanhempien kanssa. Vain kuusi haastateltua asui muulla tavalla. Heistä yksi asui täysin itsenäisesti. Neljä henkilöä asui tuetusti omassa asunnossaan yksin. Heistä kolme asui kun-nan palveluasumisessa, joista yksi asui asuintoverin kanssa. Yksi haasta-telluista asui ryhmäasumisyksikössä, jossa on henkilökuntaa ympäri vuo-rokauden.

11 haastateltua palvelunkäyttäjää asui Turengin keskustassa tai lähellä keskustaa. Kolme henkilöä asui Tervakosken keskustassa tai lähellä kes-kustaa. Neljä henkilöä asui muualla Janakkalan kunnan alueella ja kaksi asui muualla kuin Janakkalassa. Toinen heistä asui Janakkalan naapuri-kunnassa. Toinen heistä asui muualla opiskelujen takia.

65

7.4 Haastateltujen avun/tuen tarpeet päivittäisissä toiminnoissa

Haastateltujen palvelunkäyttäjien avun/tuen tarpeita tarkasteltiin arvi-oimalla heidän kykyään selviytyä päivittäisistä toiminnoista, joita ovat muun muassa itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ ja opiskelu, oppimi-nen ja sosiaaliset suhteet. Arvioinnin pohjalta haastatellut jaettiin neljään ryhmään (matala, kohtalainen, merkittävä, kriittinen) sen mukaan, miten paljon apua ja tukea heidän arvioitiin arjessaan tarvitsevan (Fair access to care services 2003). Haastateltujen ryhmässä avun ja tuen tarve painottui selkeästi ryhmään matala avun tarve.

Haastatelluista palvelunkäyttäjistä 13:lla voidaan katsoa olevan matala avun tarve. Toisin sanoen he tarvitsevat apua joissakin seuraavissa päi-vittäisissä toiminnoissa: itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ, opiskelu, oppiminen ja ihmissuhteet. He ovat itsenäisiä ja omatoimisia monissa ar-jen asioissa ja he osaavat huolehtia itsestään ja kodistaan yleisellä tasolla, mutta he saattavat tarvita hieman apua/tukea esimerkiksi ruoanlaitossa, raha-asioissa ja virallisten asioiden hoidossa. Lisäksi he saattavat kaivata muistutusta eri asioista ja ohjausta kotiaskareissa.

Haastatelluista kolmella voidaan katsoa olevan puolestaan kohtalainen avun tarve eli he tarvitsevat apua useissa edellä mainituista asioista. Erona edelliseen ryhmään he tarvitsevat selkeästi enemmän apua/tukea useammissa asioissa kotona, kodin ulkopuolella tai sosiaalisessa kanssa-käymisessä.

Haastatelluista neljällä voidaan katsoa olevan merkittävä avun tarve. He eivät kykene itsenäisesti huolehtimaan suurimmasta osasta päivittäisiä toimintoja ja he pystyvät kontrolloimaan omaa elämäänsä ja elinympäris-töään vain osittain. He tarvitsevat apua ympäri vuorokauden, eivätkä he selviä yksin ilman toisen henkilön jatkuvaa läsnäoloa tai muutamaa tun-tia kauempaa. He eivät kykene huolehtimaan esimerkiksi kotiaskareista vaikean älyllisen kehitysvamman tai vaikean liikuntavamman takia, vaan tarvitsevat paljon apua arjen eri tilanteissa. Kenelläkään haastatelluista ei katsottu olevan kriittistä avun tarvetta.

66

Kuvioista 1 ilmenee kartoituksen pohjalta tehtyjä arvioita siitä, kuinka moni haastatelluista tarvitsee apua erilaisissa arjen tilanteissa, jotka liitty-vät avun/tuen tarpeeseen kotona, kodin ulkopuolella ja sosiaalisessa kans-sakäymisessä.

Avun ja tuen

tarpeet

Tunteiden käsittely

7

Puhelin4

Peseytyminen4

Sosiaaliset tilanteet

8

Omaishoita-jan/omaisen jaksaminen

7Itsenäisty-

minen19

Raha-asiat/viralliset

asiat19

Ruoan valmistami-

nen16

Kodinhoito8

Pukeminen3

Harrastuk-set, kodin ulko-puolella liikku-

minen 5

Kommuni-kointi

5

Työ ja opiskelu

10

Kuvio 1. Haastateltujen avun/tuen tarpeet eri tilanteissa (N=20).

Suurin osa (14) haastatelluista asuu edelleen kotona vanhemman/van-hempien kanssa. Seitsemän henkilön kohdalla voidaan olla huolissaan omaishoitajan/omaisen jaksamisesta, ja he käyttävät jo nyt tilapäis-asumisen palveluja tai heillä olisi tarve sellaiseen. Seitsemän omaista il-moitti kuitenkin hoitavansa läheistään kotona toistaiseksi ja niin kauan kuin he itse jaksaisivat.

67

Kaikki haastatellut tarvitsevat enemmän tai vähemmän apua joissakin elämänalueilla, asioiden ymmärtämisessä ja uusien asioiden opettelemi-sessa. Kuitenkin vain yhdeksän haastateltua ilmoitti tarvitsevansa apua/tukea päätöksentekotilanteissa.

Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki muut (19) haastatellut tarvitse-vat vielä apua/tukea itsenäistymisessä jollain tavalla. Ainoastaan yksi haastateltu henkilö asuu yksin ja hoitaa lähes kaikki päivittäiset toimet it-senäisesti, eikä varsinaisesti tarvitse enää tukea itsenäistymisessä.

Eniten tukea tarvitaan raha-asioiden hoitamisessa. Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki muut (19) tarvitsevat apua virallisten raha-asioi-den ja muiden virallisten asioiden hoidossa. Myös tämä yksi haastateltu on pyytänyt läheisen apua laskujen maksamisessa, mutta hän osaisi hoitaa ne itsekin. Omainen tai edunvalvoja hoitaa pääasiassa viralliset raha-asiat kuten laskut. Vain kolmella henkilöllä on edunvalvoja virallisesti. Suu-rin osa haastatelluista osaa kuitenkin käyttää rahaa jonkin verran, ja he käyvät kauppa-asioilla myös itsenäisesti, mutta he tarvitsevat apua/tukea suuremmissa ostoksissa. Suurin ongelma raha-asioissa on rahan arvon tuntemus. Muutamaa haastateltua lukuun ottamatta kaikki käyttivät kä-teistä rahaa pankkikortin sijasta. Apua tarvittiin myös ruoka-ostoksissa.

Suurin osa (16) haastatelluista tarvitsee apua myös ruoan valmistami-sessa. Ainoastaan neljä henkilöä pystyy/pystyisi huolehtimaan itse päi-vittäisistä aterioistaan. Näistä 16:sta seitsemän henkilöä kertoi osaavansa tehdä muutakin kuin käyttää mikroa, keittää kahvia tai valmistaa aamu- tai iltapalan itse. Heidän ruoanlaittotaitonsa ovat kuitenkin heikot, eivät-kä he osaa tehdä monipuolista ruokaa. He tarvitsevat apua/tukea ruoan valmistamisessa tai valmiit ateriat. Suurin osa haastatelluista on kuitenkin kiinnostunut ruoan laitosta ja he haluaisivat oppia sitä lisää. Vain kolme haastateltua henkilöä ei osallistu millään lailla ruoan valmistamiseen tällä hetkellä. Yhdellä heistä voisi olla mahdollisuus oppia, jos hänelle annettai-siin siihen tilaisuus. Muutama haastateltu tarvitsee apua ruoan valmista-misessa liikunta- tai cp-vamman takia. Vain alle puolet (8) haastatelluista tarvitsee apua muissa tavallisissa kotiaskareissa kuten siivoamisessa ja pyykinpesussa. Suurin osa heistä tarvitsee/tarvitsisi kuitenkin ohjausta tai

68

muistutusta kotiaskareisiin liittyvistä asioista. Lähes kaikki kotona asuvat ilmoittivat siivoavansa oman huoneensa, ja osalla oli myös henkilökohtai-sia vastuutehtäviä kotiaskareista. Vain yhdessä perheessä käytettiin kun-nan siivousapua kerran kuukaudessa.

16 haastateltua henkilöä selviytyy itsenäisesti tai lähes itsenäisesti pesey-tymisestä. Vain neljän kohdalla läheinen huolehtii pesemisestä henkilön puolesta. Heistä kaksi tarvitsee apua myös liikkumisessa ja siirtymi-sissä. Kolme haastateltua tarvitsee apua myös pukeutumisessa.

Viisi haastateltua palvelunkäyttäjää tarvitsee toisen henkilön apua kai-kenlaisessa kodin ulkopuolella liikkumisessa. Samat viisi henkilöä tarvitsee toisen henkilön myös harrastuksiin mukaan. 15 haastateltua pystyy harrastamaan siis joko itsenäisesti tai porukassa kavereiden kans-sa. Suurin osa (15) haastatelluista liikkuu tutussa ympäristössä siis edes jonkin verran itsekin. 12 asiakkaalle on myönnetty vaikeavammaisten kul-jetuspalvelut vapaa-ajan matkoihin, joten lähes kaikki heistä hyödyntävät takseja liikkumisessa. Muutama haastateltu käyttää tällä hetkellä myös tuttuja linja-autoreittejä. Muutamaa haastateltua lukuun ottamatta kaik-ki muut, jotka uskaltaisivat kulkea linja-autoilla, tarvitsisivat harjoittelua uuden linja-autoreitin opettelemisessa.

Puolet (10) haastatelluista henkilöistä käy pääasiassa päivätoiminnassa, ja he saavat siellä tarvitsemansa avun. Toisin sanoen puolet (10) käy pää-asiassa joko avotyötoiminnassa tai opiskelee, ja he tarvitsevat niis-sä apua enemmän tai vähemmän eli he eivät pysty käymään palkkatyössä tai niin sanotussa tavallisessa koulussa ainakaan ilman henkilökohtaista avustajaa.

Kuusi haastateltua henkilöä tarvitsee apua/tukea kommunikoinnissa. Heistä kolme tarvitsee apua kaikenlaisessa kommunikoinnissa; he puhu-vat korkeintaan muutaman sanan lauseita. Heillä ei ole kuitenkaan käy-tössä puhetta korvaavia kommunikointimenetelmiä, vaan heidän lähei-sensä ja muut tutut ihmiset ymmärtävät heitä. He käyttävät luovasti myös eleitä tai muita keinoja, jotta tulisivat ymmärretyksi. Kolme haastateltua tarvitsee tukea/rohkaisua oman mielipiteen sanomisessa tai keskustelus-

69

sa vieraiden ihmisten kanssa. Kahdeksan henkilöä tarvitsee apua/tukea sosiaalisissa tilanteissa eli ihmissuhteiden ylläpitämisessä ja/tai sosi-aalisessa kanssakäymisessä yleensä. Lisäksi neljä henkilöä tarvitsee apua puhelimen käytössä. 13 haastateltua ilmoitti käyttävänsä tietokonetta ja heistä suurin osa osasi käyttää myös internetiä eri tarkoituksiin.

Yhteensä seitsemän haastateltua henkilöä tarvitsee tukea tai keskustelua-pua tunteiden käsittelyssä. Heistä viisi osaa kuvailla itse, minkälaisissa tilanteissa ja minkälaista apua he tarvitsevat tunteidensa käsittelyssä. He kokevat tärkeäksi sen, että on joku, kenelle voi kertoa ajatuksistaan.

7.5 Haastateltujen käytössä olevat asumista tukevat palvelut

Kaikilla haastatelluilla palvelunkäyttäjille on tehtynä vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma ja erityishuolto-ohjelma (EHO) ja ne on päivitetty lähivuosien aikana. Kaikki olivat tyytyväisiä palvelusuunnitte-luun, ja he tiesivät, kenen puoleen kääntyä palveluihin liittyvissä asioissa. Muutama omainen oli erityisen tyytyväinen kunnan kehitysvammapal-velujen ja työntekijöiden avoimuuteen. Muutaman haastatellun omainen piti palvelusuunnitelmapalavereja kuitenkin kenties turhina ja samojen asioiden käsittelynä, jos heidän läheisensä elämäntilanne ei ollut muuttu-nut pitkään aikaan. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että palvelusuun-nitelmista on ollut hyötyä.

Kaikki haastatellut olivat melko tyytyväisiä tai tyytyväisiä nykyisiin pal-veluihin ja/tai tuleviin suunnitelmiin palvelujen lisäämiseksi. Muutaman haastatellun läheinen/omainen toivoi tai kertoi kehittämisehdotuksista kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen kehittämiseksi. Taulukossa 2 esitellään haastateltujen palvelunkäyttäjien käyttämät palvelut ja lisäpal-velutarpeet, joita he toivoivat tai joista oli ollut vasta alustavasti keskus-telua palveluohjaajan kanssa. Myöhemmin tekstin yhteydessä viitataan haastateltujen omiin ja omaisten kehittämisehdotuksiin.

70

PalvelutPalvelun- käyttäjätlkm

Lisäpalvelu-tarvelkm

Kunnallinen kodinhoitoapu (kauppa-apu, siivousapu tms.)

1 -

Asumisen tukipalvelut 8 3

Avotyötoiminta 7 2

Päivätoimintapalvelut 9 1

Palveluasuminen 3 -

Ympärivuorokautinen ryhmä- asuminen

1 -

Lyhytaikainen tilapäisasuminen 3 4

Asumisharjoittelu/asumis- valmennus

- 5

Koulun/opintojen yhteyteen kuuluvat palvelut

4 3

Henkilökohtainen apu tai tukihenkilö

1 5

Edunvalvonta 3 -

Kuljetuspalvelut 12 0 - 2

Kuntoutuspalvelut 3 -

Mielenterveysneuvolan/ psykologin apu

1 -

Asunnon muutostyöt 1 0 - 1

Apuvälineet (liikkuminen, siirtyminen)

3 -

Näön/kuulon/puheen apuvälineet 2 -

Taulukko 2. Haastateltujen käytössä olevat palvelut ja lisäpalvelutarpeet (N=20).

71

Haastattelujen perusteella kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän per-heidensä palvelutarpeet ja heille myönnetyt palvelut vaikuttavat kohtaa-van monelta osin hyvin. Palveluja on osattu hakea ja niitä on myös myön-netty – uusia palvelutarpeitakin kuitenkin ilmeni.

Yhtä haastateltua palvelunkäyttäjää lukuun ottamatta kaikki muut (19) haastatellut hyödynsivät omaisten antamaa apua eri tilanteissa. Neljän haastatellun kohdalla voidaan puhua myös naapurien ja ystävien antamas-ta avusta. 14 haastateltua asuu edelleen kotona vanhemman/vanhempien kanssa. Yhden haastatellun omainen toivoi, että omaishoidon tuki siirtyisi pian Kelan hoidettavaksi; siten kaikissa kunnissa olisi mahdollista saada korvausta samoilla perusteilla. Vain yksi perhe sai kotiin kunnallista kodinhoitoapua säännöllisesti. Muut perheet eivät ilmaisseet vastaava lisäpalvelutarvetta, vaan he kertoivat pärjäävänsä kotona ilman ulkopuo-lista apua.

Kunnalla on kolme omaa palveluasumisen asumisyksikköä. Kaksi omaista toivoi kunnalta uusia asumisratkaisuja tulevaisuudessa viitaten ympäri-vuorokautiseen asumiseen. Tukea itsenäiseen asumiseen tarvitsee useam-pi haastateltu tulevaisuudessa.

Yhteensä kahdeksan haastateltua saa asumisen tukipalveluja. Tule-vaisuudessa asumisen tukipalvelujen tarvitsijoita on huomattavasti enem-män, koska yli puolet haastatelluista suunnitteli muuttoa itsenäiseen asu-miseen. Tuettua asumista myös toivottiin haastattelujen yhteydessä.

Yksi asumisen tukipalvelujen saajista henkilöistä asuu toisella paikkakun-nalla opiskelujen takia, ja hän saa tarvitsemansa tuen itsenäiseen asumi-seen kyseisellä paikkakunnalla. Heistä loput seitsemän ovat avotyötoimin-nan asiakkaita, ja heillä on joka tapauksessa oikeus saada avotyöohjaajan apua/tukea avotyötoiminnan ohella myös asumiseensa tai arjen toimin-toihin yleensä. Yhteensä kolmella haastatellulla on lisäpalvelutarve asumi-sen tukipalvelujen järjestämiseksi seuraavan puolen vuoden sisällä, koska he haluavat muuttaa itsenäiseen asumiseen ja omaan asuntoon puolen vuoden sisällä. Muiden itsenäiseen asumiseen muuttavien kohdalla lisä-palvelutarve tulee ajankohtaiseksi yksilöllisesti tulevina vuosina.

72

Avotyötoiminnassa käy siis yhteensä seitsemän haastateltua, joista yksi käy kuitenkin pääasiassa päivätoiminnassa. Kaksi päivätoiminnan asiakasta ilmaisi toiveensa palata takaisin avotyötoimintaan ainakin osit-tain jossain vaiheessa. Yhdeksän haastateltua henkilöä käy tällä hetkellä päivätoiminnassa. Yksi haastateltu ei käy päivisin missään, joten hänen kohdallaan voisi olla lisäpalvelutarve päivätoiminnan tai muun vastaavan toiminnan kehittämiseksi.

Kolme haastateltua henkilöä asuu palveluasumisessa tuetusti. Yksi haastateltu asuu ryhmäasumisyksikössä, jossa asuu muitakin asiak-kaita. Kolme haastateltua käyttää säännöllisesti tilapäisasumisen pal-veluja. Kehitysvammaiset henkilöt itse ja heidän omaisensa ovat olleet tyytyväisiä tilapäisasumisen palveluihin Honkakodilla, ja he ovat mieles-tään saaneet soviteltua tilapäisasumisjaksoja ja aikatauluja melko hyvin. Yksi omainen toivoi, että tilapäisasumisjaksoja pystyisi sopimaan myös lyhyellä varoitusajalla, koska omista menoista ei voi aina tietää viikkoja etukäteen. Yhteensä neljän haastatellun kohdalla voisi olla lisäpalvelutar-ve tilapäisasumisen aloittamiseksi. Kolmen haastatellun kanssa oli sovit-tu jo aikaisemmin palveluohjaajan kanssa, että he voivat olla yhteydessä Honkakotiin tilapäisasumisjakson sopimiseksi. Yhden haastatellun van-hemmat toivovat tilapäisasumisen palveluja perhehoitona joko hoitajan kotona tai heidän omassa kodissaan.

Kukaan haastatelluista ei ollut haastatteluhetkellä asumisharjoitte-lussa/asumisvalmennuksessa. Suurin osa haastatelluista oli kuiten-kin osallistunut jonkinlaiseen asumisharjoitteluun aikoinaan opiskelujen yhteydessä. Yhteensä viidellä henkilöllä olisi lisäpalvelutarve asumishar-joitteluun/asumisvalmennukseen. Heistä yhdellä tarve olisi joko heti tai lähiaikoina, muiden neljän kohdalla se tulisi kyseeseen esimerkiksi vasta vähän ennen kuin he muuttavat asumaan itsenäisesti.

Neljä haastateltua opiskelee tai on vielä koulussa. Kaikkien opiskelut päät-tyvät nyt keväällä. Heistä kolme on suunnitellut jatkavansa opiskelua sa-man tien, joten ainakin heillä on lisäpalvelutarve koulun/opintojen yh-teyteen kuuluvin palveluihin.

73

Vain yhdellä haastatelluista on kunnan myöntämä henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö, jonka kanssa hän käy harrastuksissa. Yhteen-sä viidellä haastatellulla olisi lisäpalvelutarve henkilökohtaisen avustajan tai tukihenkilön saamiseksi. Kahden haastatellun kohdalla asiasta oli jo keskusteltu palveluohjaajan kanssa. Kaksi haastateltua toivoi avustajaa/tukihenkilöä itsenäisen asumisen mahdollistamiseksi tulevaisuudessa. Toinen heistä tarvitsisi avustajaa tai tukihenkilöä asiointiin ja kotiaskarei-siin, toinen heistä tarvitsisi avustajaa tai tukihenkilöä sosiaaliseen kanssa-käymiseen. Yksi haastateltu tarvitsisi henkilökohtaista avustajaa asiointiin ja vapaa-ajan viettoon jo nyt vanhemman kanssa kotona asuessaan, ja yksi haastateltu tarvitsisi avustajaa harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Muut haas-tatellut henkilöt eivät ilmaisseet tarvitsevansa henkilökohtaista apua tällä hetkellä.

Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki muut (19) tarvitsevat apua ra-ha-asioissa. Kuitenkin vain kolmella on edunvalvoja virallisesti. Kahta haastateltua lukuun ottamatta muiden haastateltujen raha-asioista huo-lehtii omainen.

Yli puolelle eli 12 haastatellulle on myönnetty vaikeavammaisten kul-jetuspalvelut, joita he hyödyntävät vapaa-ajan matkoillaan. Kahden henkilön kohdalla voi olla lisäpalvelutarve matkojen saamiseksi, mikäli heidän harrastuksensa ovat kauempana kuin kävelymatkan päässä tule-vaisuudessa. Muutamien haastattelujen yhteydessä kehitysvammainen henkilö tai omainen ilmaisi tyytymättömyyttä takseihin tai niiden saami-seen. Lisäksi muutama omainen ilmaisi tyytymättömyyttä aikaisemmin käytössä olleen vakiotaksisysteemin lopettamisesta.

Kolme haastateltua käytti kuntoutuspalveluja haastatteluajankohta-na. He kävivät fysioterapiassa säännöllisesti. Kaksi haastateltua tarvitsee apuvälineitä liikkumiseen ja/tai siirtymiseen. Kaksi haastatel-tua tarvitsee näön/kuulon/puheen apuvälineitä. Yksi haastateltu käyttää mielenterveysneuvolan/psykologin palveluja. Asunnon muutostöitä oli tehty vain yhden haastatellun kotona. Yhdellä haastatel-lulla saattaisi olla lisäpalvelutarve yhteen asunnon muutostyöhön.

74

Asumisen asioihin enemmän tai vähemmän liittyvinä asioina muutama omainen toivoi terveydenhoitoon liittyvien asioiden kehittämistä. Yksi omainen toivoi kunnallisen hammashoidon saamista säännölliseksi kehi-tysvammaisten henkilöiden kohdalla. Ja yksi omainen toivoi säännöllisten lääkärintarkastusten järjestämistä avotyötoiminnassa käyville henkilöille.

7.6 Haastateltujen asumispalvelutarpeet tulevaisuudessa

Kartoituksessa mukana olleista haastatelluista palvelunkäyttäjistä nousi esiin kolme ryhmää, ja heidän avun ja tuen tarpeitaan sekä toiveitaan on tärkeää huomioida erikseen ja niitä olisi hyvä ennakoida tulevaisuudessa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, jotka suunnittele-vat muuttoa ja itsenäistä asumista lähitulevaisuudessa. Heitä on yhteensä yhdeksän, joista neljällä on vielä opiskelut kesken. Toiseen ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, jotka jo asuvat tuetusti kunnan palveluasu-misessa. Heitä on yhteensä kolme henkilöä. Kolmanteen ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, jotka haluavat asua edelleen vanhemman/vanhempien kanssa kotona ja omaiset haluavat hoitaa läheisensä kotona niin kauan kuin he jaksavat eli toistaiseksi. Heitä on yhteensä kahdeksan. Heistä seitsemän omaista on ikääntynyt/ikääntymässä, joten heidän jak-samistaan tulee tukea.

Muuttoa suunnittelevat henkilöt (9)Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt suunnittelevat kaikki muuttoa seuraa-van viiden vuoden sisällä tai olisivat valmiita muuttamaan, jos sopiva ja heidän toiveidensa mukainen asunto löytyisi jostain. Yksi ryhmän henki-löistä asuu jo itsenäisesti, mutta hän olisi valmis muuttamaan vaikka heti, jos hänelle löytyisi sopivampi ja hänen toiveidensa mukainen asunto. Yh-teensä kolmella ryhmän henkilöistä olisi tarve muuttaa heti tai ½ vuoden sisällä.

Haluaisin kyllä muuttaa pois kotoa, et ollaan nyt katottu asuntoja.”

75

Ryhmän henkilöt haaveilevat itsenäisestä asumisesta, johon he saisivat omia tarpeitaan vastaavaa tukea. Osa heistä tarvitsee hyvin vähän tukea, osa hieman enemmän. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin se, että yksin asumiseen liittyviä asioita pitää harjoitella, ja he tarvitsevat varsinkin muuton jälkeen paljon apua ja tukea. He tarvitsevat apua sekä arkisissa asioissa, mutta myös uuteen ympäristöön tutustumisessa ja sosiaalisen verkoston luomisessa. Lähes jokaisen omaiset tai vanhemmat haluavat olla mukana auttamassa sekä muutossa että muuton jälkeen. He ovat kui-tenkin huolissaan läheisensä pärjäämisestä yksin.

Koska neljällä henkilöllä on vielä koulu/opiskelut kesken, he eivät vielä osaa suunnitella tulevaa aivan tarkasti, koska heidän jatko-opiskelupaik-kakuntansa on vielä epäselvä, ja myös mahdollinen opiskelujen jälkeinen työpaikka saattaa sanella esimerkiksi tulevan asuinpaikkakunnan. Heis-tä kolme voisi kuvitella muuttavansa Hämeenlinnan seudulta jopa Tam-pereelle. He ovat kaikki alle 20-vuotiaita, ja heidän avun/tuen tarpeensa tulevaisuudessa saattavat vähentyä aikuistumisen ja elämänkokemuksen myötä. He tarvitsevat toistaiseksi vielä paljon apua jatko-opiskelujen ajan ja sen jälkeen työelämään tai avotyötoimintaan siirtymisessä.

Loput viisi henkilöä, jotka suunnittelevat muuttoa, osaavat sen sijaan määritellä, missä haluaisivat asua ja mitä tukea he tarvitsisivat. Heidän avun/tuen tarpeensa lisääntyvät hetkellisesti muuttamisen jälkeen, mutta varmasti vähenevät pikkuhiljaa, kunhan ovat saaneet totutella asumaan uudessa kodissa ja uudessa toimintaympäristössä. Heistä kaksi tarvitsisi vielä asumisharjoittelua/muuttovalmennusta ennen kuin he olisivat täy-sin valmiita muuttamaan.

Tämän ryhmän henkilöt tarvitsevat apua sekä asunnon hankintaan liitty-vissä asioissa että yksilöllisen tuen suunnittelussa, jotta tuki olisi oikea-ai-

Kyllä jossain vaiheessa olis ihan hyvä, et hän itsenäistyis… olis paikka, jossa olis samanlaisia ja olis sellasta silmälläpitoo myös.”

Johonki vuokrakämppään ainaki aluks… sit, ku on työ valmiina.”

76

kaista ja kunkin tarpeenvaativaa. Henkilöt pärjäisivät itsenäisessä asumi-sessa joko vähäisen tai säännöllisen vähäisen avun/tuen turvin.

Palveluasumisessa asuvat henkilöt (3)Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt asuvat tuetusti kunnan palveluasu-misessa, ja he toivovat uudenlaista asumisratkaisua tulevaisuudessa. He eivät aio asua loppuelämäänsä nykyisissä asunnoissa, vaan he toivovat muuttoa jossain vaiheessa.

Heidän kohdallaan tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että he ovat jo itsenäistyneet monissa asioissa, mutta he haluavat edelleen itsenäistyä ja kehittyä. Heidän toiveitaan tulisi kuunnella ja itsenäistymisen halua tu-kea kaikin tavoin, jotta he eivät passivoituisi liiallisen auttamisen takia. He kaipaavat esimerkiksi apua/tukea siihen, että voisivat tehdä ruokaa omassa kodissa. Jo tällä hetkellä he voivat harjoitella ruoanlaittoa päivä-toiminnassa.

Tämän ryhmän henkilöt tarvitsevat apua sekä seuraavan asunnon hankin-taan liittyvissä asioissa että säännöllisen yksilöllisen tuen suunnittelussa ja toteutuksessa, jotta tuki olisi riittävää ja heidän omatoimisuuttaan tuke-vaa. Henkilöt pärjäisivät itsenäisessä asumisessa joko vähäisen tai sään-nöllisen vähäisen avun/tuen turvin.

Joskus vois muuttaa omaankin kotiin, tuettuun asuntoon… sit olis enemmän kavereita, pääsis tutustuu niihin muihinki ihmisiin, ja olis toimintaa, pääsis käymään jossain.”

Haluan, että kunta tukee myöhemmälläkin iällä.”

Ehkä parin-kolmen vuoden päästä, emmää ny koko ikääni täällä haluu asua.”

77

Vanhemman/vanhempien kanssa asumista jatkavat henkilöt (8) Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt ovat tyytyväisiä tämänhetkiseen asu-miseensa ja he haluavat jatkaa asumista toistaiseksi kotona vanhemman/vanhempien kanssa. Myös heidän omaisensa haluavat, että he asuvat ko-tona toistaiseksi ja niin kauan kuin omaiset itse jaksavat heitä hoitaa. Hen-kilöt eivät suunnittele muuttoa lähitulevaisuudessa. Heistä yksi on vielä melko nuori kehitysvammainen henkilö, eikä hän halua vielä muuttaa. Muut (7) ryhmän henkilöt asuvat ikääntyneiden/ikääntymässä olevien vanhempien tai vanhemman kanssa. Heistä moni omainen ilmaisee asu-misen tilanteen siten, että he elävät päivä kerrallaan. Toisin sanoen heidän elämäntilanteensa saattaa muuttua yllättäen.

Puolet (4) tämän ryhmän henkilöistä käyttää/on käyttänyt kunnan tila-päisasumisen palveluja. Kolme heistä käyttää palveluja säännöllisesti, ja yksi heistä vain välttämättömissä tilanteissa. Kolme muuta ryhmän hen-kilöä saattaisi tarvita tilapäisasumisen palveluja omaisen jaksamisen tu-kemiseksi. Yhden henkilön ja perheen kanssa on jo keskusteltu tilapäis-asumisen aloittamisesta. Kaksi muuta henkilöä ei toistaiseksi halua tulla tilapäisasumisen jaksoille Honkakotiin. Heidän kohdallaan voisi harkita muita mahdollisia ratkaisuja omaisen/omaisten jaksamisen tukemiseksi. Myös kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat tukea itsenäistymisessään.

Mikäli perheiden elämäntilanteet muuttuisivat yllättäen, kehitysvammai-set henkilöt tarvitsisivat paljon apua/tukea uudessa yllättävässä elämän-tilanteessa ja sopeutumisessa uuteen asuinympäristöön. Myös heidän avun/tuen tarpeensa saattavat olla hyvin erilaiset uudessa tilanteessa kuin kotona asuessa. Myös omaiset kaipaavat omanlaistaan tukea uudessa elä-mäntilanteessa.

Haastattelujen yhteydessä ilmeni, että neljä tämän ryhmän henkilöistä osaa kuitenkin ajatella asuvansa myös muualla kuin kotona tulevaisuu-dessa, ja heistä kolme tarvitsisi asumisharjoittelua/muuttovalmennusta ennen kuin muutto olisi ajankohtainen.

Katotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, näin eletään niin kauan, ku pärjätään.”

78

Vaikka muutto ei tunnukaan nyt ajankohtaiselta, myös omaiset toivovat, että heidän läheisilleen löytyy sopiva koti muualta sitten, kun muuttotarve ilmenee. Lisäksi he toivovat, että he pystyvät olemaan mukana auttamassa sekä muutossa että muuton jälkeen. Tähän ryhmään kuuluvista henkilöis-tä yksi pärjäisi säännöllisen vähäisen avun turvin tulevaisuudessa, kaksi henkilöä tarvitsisi säännöllistä päivittäistä apua ja viisi henki-löä tarvitsisi säännöllistä ympäri vuorokauden saatavilla olevaa apua.

Taulukossa 3 on arvioitu haastateltujen kohderyhmässä tapahtuvaa muu-tosta asumisen palvelutarpeissa tavoiteasumisen kannalta. Arviossa on huomioitu haastateltujen palvelunkäyttäjien ja heidän omaistensa toiveet ja arviot tulevaisuuden asumisesta ja avun tarpeista. Avun/tuen tarpees-sa on huomioitu avun/tuen tarpeen intensiteetti ja tarve vuorokauden eri aikoina.

Vois se olla kiva johonkin mennä, ku täällä olla äidin kanssa.”

Tulevaisuudessa ku sais hyvän paikan toiselle.”

79

Taulukko 3. Haastateltujen tavoiteasuminen/tulevat asumisen tukitarpeet (N=20).

Tavoiteasuminen/Tulevat asumisen tukitarpeet

Heti - 1/2 vuoden aikana

1/2 - 2 vuoden aikana

2 - 5 vuoden aikana

Joskus tule-vaisuudessa, esim. 5 - 10 vuoden ai-kana

Vähäinen avun tarve 1 - 3 -

Säännöllinen vähäi-nen avun tarve

2 - 6 1

Säännöllinen päivit-täinen avun tarve

- - - 2

Säännöllinen ym-pärivuorokauden saatavilla oleva apu

- - - 5

Ympärivuorokauti-nen hoito/hoiva

- - - -

Huomio kiinnittyy siihen, että yhteensä 12 haastateltua henkilöä ilmoit-taa muuttotarpeestaan seuraavan viiden vuoden sisällä. Heillä kaikilla on vähäinen tai säännöllinen vähäinen avun tarve. Tätä 12 henki-lön ryhmää on syytä tarkastella yksityiskohtaisemmin (taulukko 4), jotta asunnonhankintaprosessi olisi oikea-aikaista ja tukipalvelujen suunnitte-lu voitaisiin aloittaa ajoissa palvelusuunnittelun yhteydessä. He kuuluvat edellä mainittuihin ryhmiin 1) muuttoa suunnittelevat henkilöt ja 2) pal-veluasumisessa asuvat henkilöt.

80

Tavoiteasuminen/Tulevat asumisen tukitarpeet

Heti - 1/2 vuoden aikana

2 - 5 vuoden aikana

Vähäinen avun tarve

1 3

Säännöllinen vähäi-nen avun tarve

2 6

Muuttotarpeessa olevien henkilöiden lukumäärä

Yhteensä 3 Yhteensä 9

Muuttoa suunnitte-levien elämän-tilanne

-> 2 asuu vanhempien kanssa-> 1 opiskelut päättyvät

-> 2 voisi muuttaa heti, jos sopiva asunto löytyisi; heistä toinen asuu itsenäisesti, toi-nen vanhempien kanssa-> 3 opiskelee ja valmistunee 3-5 vuoden sisällä (heistä kaksi asuu vanhemman/van-hempien kanssa)-> 3 asuu kunnan palve-luasumisessa-> 1 asuu vanhempien kanssa

Yhteensä kolme henkilöä tarvitsee/tarvitsisi uuden asunnon ja tukipalve-lut kotiin heti tai ½ vuoden sisällä. Heistä yhdellä on vähäinen avun tarve ja kahdella on säännöllinen vähäinen avun tarve. Heidän koh-dallaan voidaan aloittaa sekä asunnon hankintaprosessi että tukipalvelu-jen suunnittelu heti. Yksi heistä valmistuu keväällä 2014, joten hänen koh-dallaan tulee huomioida yhteistyö mahdollisen uuden asuinpaikkakunnan vammaispalvelujen kanssa, kun selviää, mihin henkilö haluaa muuttaa.

Taulukko 4. Muuttotarpeessa olevien henkilöiden elämän- tilanteet (N= 12).

81

Yhdeksän henkilöä ajattelee muuton olevan ajankohtainen 2-5 vuoden sisällä. Heistä kolmella on vähäinen avun tarve ja kuudella on sään-nöllinen vähäinen avun tarve. Heistä kaksi olisi valmis muuttamaan vaikka heti, jos sopiva ja heidän toiveidensa mukainen asunto löytyisi jos-tain, joten heidän kohdallaan voidaan aloittaa asunnon hankintaprosessi ja tukipalvelujen suunnittelu yhteistyössä milloin tahansa. Heistä toinen asuu itsenäisesti, toinen asuu vanhempien kanssa.

Kolme henkilöä valmistunee luultavasti ammatillisesta koulutuksesta 3–5 vuoden aikana, joten he tarvitsisivat oman asunnon vasta opiskelujen jäl-keen. Heidän kohdallaan saattaa tulla kyseeseen muutto pois Janakkalas-ta, joten yhteistyökuviot uuden asuinpaikkakunnan vammaispalvelujen kanssa on hyvä aloittaa hyvissä ajoin jo ennen henkilöiden valmistumis-ta ja heti, kun henkilöt tietävät, mihin he haluavat muuttaa. Heistä kaksi asuu vielä vanhemman/vanhempien kanssa.

Kolme henkilöä asuu jo nyt kunnan palveluasumisessa, eivätkä he välttä-mättä tarvitse uutta asumisratkaisua, mutta heidän omina toiveinaan on muutto esimerkiksi 2–5 vuoden sisällä, joten tukipalvelujen suunnittelua voi jo aloittaa esimerkiksi seuraavan palvelusuunnitelman yhteydessä ja keskustella muuttoajankohdasta. Yksi henkilö asuu kotona vanhempien kanssa, ja myös hän on suunnitellut muuttoa 2–5 vuoden kuluttua, mutta hän tarvitsisi asumisharjoittelua/asumisvalmennusta vielä ennen varsi-naista muuttoa.

Kukaan ei suunnittele muuttoa ½ - 2 vuoden sisällä, mutta joillakin heistä, jotka ajattelevat muuton olevan ajankohtainen vasta joskus tulevaisuudes-sa, muuttotarve saattaa hyvin tulla jo kahden vuoden sisällä. Kahdeksan perheen kohdalla ei osata ajatella muuttoa vielä laisinkaan eli heille muut-to on ajankohtainen joskus tulevaisuudessa. Muutaman perheen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä kuitenkin esimerkiksi viimeistään 5–10 vuo-den aikana, koska kehitysvammaisen henkilön omainen on jo ikääntynyt siinä määrin, ettei luultavasti jaksa hoitaa läheistään kotona enää yli 10

Jos löytyis semmonen, mut ku ei taida löytyy.”

82

vuoden ajan. Kotona vanhemman/vanhempien kanssa asuvista henkilöis-tä viisi tarvitsee myös tulevaisuudessa säännöllistä ympäri vuorokau-den saatavilla olevaa apua. He kaikki pärjäävät yönsä periaatteessa yksin ilman jatkuvaa valvontaa tai läsnäoloa, mutta heistä kolme saattaa tarvita myös konkreettista apua. Heistä kaksi kaipaa muun henkilön lähel-lä oloa yöllä, jotta he voivat pyytää tai hakea apua tarvittaessa. Perheiden kanssa keskustellaan seuraavien palvelusuunnitelmien yhteydessä tule-vaisuudesta ja mahdollisista kotiin vietävistä tukipalveluista kotona asu-misen jatkamisen mahdollistamiseksi.

7.7 Asumisen unelmia ja unelmakoteja

Asumisen unelmia ja unelmakoteja pohdittiin yhdessä kehitysvammaisten palvelunkäyttäjien kanssa sekä haastattelujen yhteydessä että ”Unelmako-ti” -työpajassa. Unelmoinnissa sovellettiin aarrekartta-menetelmää, jonka tarkoituksena oli pohtia omia unelmia ja tehdä ne näkyviksi leikkaamalla lehdistä kuvia ja tekemällä niistä aarrekartan, joka kuvaisi kunkin omia toiveita ja unelmia liittyen asumiseen tulevaisuudessa.

Oli melko tyypillistä, että haastattelun alkupuolella haastatellut henkilöt eivät vielä oikein osanneet ajatella, olisiko heillä tarve muuttaa. Yhdek-sän henkilöä osasi kertoa kuitenkin heti tarpeestaan muuttaa joko heti tai lähivuosina. Muiden kohdalla kävi yleensä kuitenkin niin, että haas-tattelun edetessä haastatellut alkoivat pohtia unelmakotiaan, minkälai-nen oma asunto voisi olla ja miten he haluaisivat asua tulevaisuudessa, ja osasivat lopulta yleensä jopa määritellä, minä vuonna he voisivat muuttaa asumaan itsenäisesti. On mahdollista, että he eivät olleet pohtineet näitä asioita aikaisemmin. Monen haastattelun yhteydessä ilmeni myös se, että sekä haastatellut että omaiset olivat sitä mieltä, ettei kunnalla ole tarjota asuntoja itsenäiseen asumiseen tällä hetkellä.

Melkeen sais olla rivitalo… olis oma piha.”

83

Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki muut tekivät oman ”Unelma-koti” -aarrekarttajulisteen haastattelun jälkeen. Sen tarkoituksena oli poh-tia kuvien avulla omia unelmia ja haaveita omasta kodista. Lehtikuvien lisäksi käytettiin tulostettuja kuvia. Lähes kaikki tekivät aarrekartoistaan sellaisen, että he pohtivat sekä omaa asuntoa ja siihen liittyviä asioita että apua/tukea, jota he tarvitsisivat omassa kodissaan. Muutama henkilö pohti pelkästään omaa unelmakotia. Kahden kanssa sovellettiin Talking Mats® -menetelmää, ja he pohtivat, mitä asioita he osaavat tehdä itse ja missä asioissa he tarvitsevat apua. Talking Mats® -menetelmän avulla pu-hevammainen henkilö voi ilmaista omia mielipiteitään ja näkemyksiään häntä koskevista asioista. Menetelmä helpottaa ja jäsentää keskustelua. Aarrekartoissa toistuivat samat asiat, joista kehitysvammaiset henkilöt itse tai heidän omaisensa olivat kertoneet jo aikaisemmin haastattelussa. ”Unelmakoti” -aarrekartoista otettiin kopiot liitettäväksi kunkin henkilö-kohtaiseen palvelutarvekuvaukseen; alkuperäiset kappaleet lähetettiin jo-kaiselle haastatellulle takaisin.

Projektin aikana toteutettiin myös ”Unelmakoti” -työpaja yhteistyössä Katajan monitoimikeskuksen päivätoiminnan asiakkaiden ja heidän oh-jaajiensa kanssa. Työpajaan osallistui lopulta kuusi henkilöä, ja he saivat myös pohtia omaa unelmakotiaan aarrekartta-menetelmää soveltaen.

Sekä haastatellut henkilöt että työpajaan osallistuneet päivätoiminnan asiakkaat kokivat ”Unelmakoti” -aarrekartan teon mielekkääksi, eikä aar-rekarttaan valittu suinkaan mitä tahansa kuvia tai sanoja. Unelmat olivat pääosin hyvin realistia ja arkisia, ja kaikki osasivat kertoa, haluaisivatko he asua mieluiten rivi-, kerros- vai omakotitalossa vai jossakin kunnan asumisyksikössä. Lisäksi lähes kaikki osasivat kertoa myös sen, missä hei-dän unelmakotinsa sijaitsisi.

Haastatellut henkilöt haaveilivat pääosin rivitaloasumisesta Turengissa. Yhdeksän asiakasta unelmoi rivitalosta. He toivoivat yksiötä tai kaksiota, jossa olisi keittiö, makuuhuone, olohuone, wc/pesutilat ja oma piha. Osa toivoi myös saunaa tai mahdollisuutta saunaan ja varastoa.

84

Myös kerrostaloasumisesta haaveiltiin. Kolme henkilöä haaveili joko rivi- tai kerrostaloasunnosta ja kolme haaveili kerrostaloasunnosta. Sitä pe-rusteltiin sillä, että silloin ei tarvitsisi huolehtia pihasta. Kaikki toivoivat kuitenkin omaa parveketta. Ainoastaan muutama toivoi omakotitaloasu-mista. Heidän kodallaan heidän vanhempansa kertoivat kuitenkin realisti-semman toiveen, joka olisi ryhmäasuminen tulevaisuudessa. Yhteensä vii-si haastateltua toivoi siis ryhmäasumista, jossa olisi henkilökunta paikalla myös yöllä.

Lähes kaikki pohtivat yksin asumista, mutta muutama haaveili myös asu-misesta mies-/naisystävän kanssa. Muutama haastateltu suunnitteli tai haaveili asumisesta lemmikin kanssa. Yksi haastatelluista mietti asumista kaverin kanssa.

Haastatellut osasivat pohtia melko realistisesti myös sitä, missä asioissa he tarvitsisivat apua ja kuinka usein. Osa heistä osasi käyttää sanaa ”tuki-asuminen” ja ”asua tuetusti” heidän pohtiessaan heille sopivaa asumisrat-kaisua.

12 haastateltua henkilöä ilmaisi haluavansa asua edelleen Turengissa, ja heistä neljä voisi harkita asuvansa myös Hämeenlinnassa. Kolme henki-

Perushuoneet eli olkkari, makkari, keittiö ja pesutilat tarvii tietenki olla.”

”Yksiö vois olla, oma sauna, pihaki vois olla, rivitalo vois olla, keittiö, sauna, makuuhuone, pystyis harrastaa.”

”Kaksio tai sitte yksiö, ni sit ei ois kauheesti siivoomista.”

”Mahdollisuus saunaan tai oma sauna.”

En yksin haluis asuu ainaka kauaa... haluisin ehkä jonkun kämppiksen sinne…ja molemmil olis omat huoneet…”

Kerran kuukaudessaki riittää.. tai tarvittaessa.”

85

löä haluaisi asua mieluiten Tervakoskella, ja kolme henkilöä on miettinyt muuttoa Tampereelle tulevaisuudessa.

Muutamaa haastateltua lukuun ottamatta kaikkien toiveena oli asunto, joka sijaitsisi kävelymatkan päässä kaupasta. Osa toivoi yhteistä tilaa mui-den asukkaiden kanssa, osa ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Sillä ei vaikutta-nut olevan suurta merkitystä, miten lähellä ohjaajan/avustajan pitäisi olla suhteessa omaan kotiin.

Haastatellut henkilöt kuvaavat aarrekartoissaan huoneita, huonekaluja ja harrastuksia, joita he haluavat harrastaa. Osa heistä käytti myös lehdistä leikattuja otsikoita ja sanoja, jotka liittyivät heidän unelmakotiinsa. Haas-tateltujen unelmat omasta kodista ovat nykyisten laatusuositusten mukai-set.

Työpajan päivätoiminnan asiakkaat unelmoivat sekä rivi-, kerros- ja oma-kotitaloasumisesta. Muutama kertoi asuvansa jo nyt unelmakodissaan kunnan asumisyksikössä. Myös päivätoiminnan asiakkaiden unelmat oli-vat melko realistisia, vaikka osa haaveilikin merenranta-asunnosta ja ek-soottisesta risumajasta. Unelmat olivat kuitenkin pääosin varsin arkisia kuvia taloista, eri huoneista tai huonekaluista, kukista/kasveista ja ruoista, joita sekä leivottiin että syötiin mielellään. Muutama asiakas haaveili myös asumisesta mies-/naisystävän kanssa ja koirasta. Lisäksi muutamalle asi-akkaalle oli hyvin tärkeää, minkä värisiä sisustuskuvia he valitsivat omaan ”Unelmakoti” -aarrekarttaansa. Aarrekartat valokuvattiin, ja jokainen sai pitää oman aarrekarttansa itsellään. Seuraavassa esitellään neljä haastat-telujen yhteydessä valmistunutta yksilöllistä ”Unelmakoti” -aarrekarttaa.

Yksiössä rauhallisella paikalla, ei Paturilla.”

”Onhan Turengissaki kiva asua, mutta kyllä sitä haluais joskus kokeilla siipiä jossain muuallaki.”

Yhteinen tila, mihin vois kokoontua, se olis hyvä.”

86

“Unelmakoti” -aarrekarttoja.

87

Johtopäätöksiä

Janakkalan kunta ja Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry tekivät aloit-teen Tarve-projektin käynnistämiseksi, koska kunnassa halutaan kehittää kehitysvammaisten palveluja edelleen ja saada tietoa kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen liittyvistä tarpeista. Janakkalan Tarve-projektissa haastateltiin yhteensä 20 kehitysvammaista henkilöä ja kartoitettiin hei-dän asumispalvelutarpeitaan.

Janakkalassa on noin 70 aikuista kehitysvammaista henkilöä, joten va-litun kohderyhmän koko on noin kolmasosa kunnan kaikista aikuisista kehitysvammaisten palvelujen piirissä olevista palvelunkäyttäjistä. Pro-jektin tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää, sillä jokaisen kehitysvammai-sen haastatellun henkilön avun/tuen tarpeet sekä asumispalvelutarpeet tulevaisuudessa ovat hyvin erilaiset. Samankaltaisuuksia voidaan kuiten-kin havaita, ja haastatellut palvelunkäyttäjät jaettiin lopulta kolmeen ryh-mään heidän asumispalvelutarpeidensa mukaan. Nämä kolme ryhmää: 1) muuttoa suunnittelevat henkilöt, 2) palveluasumisessa asuvat henkilöt ja 3) vanhemman/vanhempien kanssa asumista jatkavat henkilöt, tulee huo-mioida Janakkalan kunnan asumispalveluiden kehittämisessä ja palvelui-den suunnittelussa tulevaisuudessa.

Yhteensä 12 haastateltua palvelunkäyttäjää ilmoitti asumisen muutostar-peesta seuraavan viiden vuoden aikana. Haastattelujen perusteella voi-daan todeta, että kaikki haastatellut henkilöt pystyivät kertomaan ainakin sen, kenen kanssa ja miten he haluaisivat asua. Haastateltujen unelmat omasta kodista ovat varsin realistisia ja myös nykyisten laatusuositusten mukaisia. Heistä suurin osa haluaisi ja pystyisi asumaan itsenäisesti ensi-sijaisesti tavallisissa asunnoissa, tavallisilla asuinalueilla ja saada tarvit-

8

88

semansa avun ja tukipalvelut omaan kotiin. Lisäksi he toivovat asumis- ja muuttovalmennusta omien asumistaitojensa vahvistamiseksi sekä palve-luita, jotka mahdollistavat osallistumisen ja mielekkään vapaa-ajan vieton.

8.1 Toimiva palveluohjaus palvelujen suunnittelun lähtökohtana

Janakkalan kunnan vammaistyön palvelut ja niiden organisointi on jaettu selkeisiin kokonaisuuksiin, joista vastaa tietty henkilö. Vastaavat ohjaa-jat vastaavat kolmesta asumisyksiköstä ja Katajan monitoimikeskuksesta omina vastuualueinaan, avotyöohjaaja vastaa avotyötoiminnasta, ja pal-veluohjaaja vastaa kotona asuvien kehitysvammaisten henkilöiden palve-luista. He tekevät tiivistä yhteistyötä. Palveluohjaaja vastaa asiakkaiden palveluohjauksesta kokonaisuudessaan, mutta sitä tehdään myös muiden vastuualueiden mukaan. Palveluohjaus on ennen kaikkea asiakastyötä, mutta myös palvelujen yhteensovittamista organisaatioiden tasolla. Pal-veluohjauksessa on tärkeää tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet ja jär-jestää asiakkaalle hänen tarvitsemansa palvelut ja tuki.

Kaikilla haastatelluilla henkilöillä oli lähiaikoina päivitetty palvelusuun-nitelma ja erityishuolto-ohjelma (EHO), ja he tietävät ja tuntevat oman lähityöntekijänsä, jonka kanssa palveluja suunnitellaan yhdessä. Vam-maispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma on tärkein työkalu suunni-teltaessa asiakkaan yksilöllisiä tarpeenmukaisia palveluja, ja Janakkalan kunnan vammaispalveluissa on haluttu nimenomaan panostaa palvelu-suunnitelmien tekoon ja päivityksiin.

Pienen paikkakunnan etu on siinä, että vammaistyön työntekijät tunte-vat sekä toisensa että asiakkaansa hyvin. Muuttuviin elämäntilanteisiin pystytään reagoimaan heti ja niitä pystytään myös ennakoimaan. Haas-tattelujen perusteella palvelusuunnittelu on kunnassa ennakoivaa, ja eri vaihtoehdoista keskustellaan perheiden kanssa hyvissä ajoin. Palvelujen tarjoaminen, neuvonta ja ohjaus ovat edelleen avainasemassa, jotta kehi-tysvammaiset henkilöt ja heidän omaisensa voisivat elää mahdollisimman normaalia elämää siten, että kehitysvammainen henkilö voisi tuntea yh-denvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa ja hänelle voidaan turvata mahdollisimman itsenäinen elämä.

89

Tarve-projektilla pyrittiin osaltaan vaikuttamaan siihen, että haastatel-tujen palvelunkäyttäjien oma ääni ja omat toiveet tulisivat esille koskien heidän asumispalvelutarpeitaan. Haastattelujen perusteella tehtyjä hen-kilökohtaisia palvelutarvekuvauksia on tarkoitus hyödyntää palvelusuun-nittelussa jatkossa.

8.2 Asumista tukevat palvelut yksilöllisten asumisratkaisujen tukena

Pienen paikkakunnan heikkous on siinä, että palveluvalikko on suppeahko esimerkiksi asumisen ratkaisuissa. Janakkalan kunnassa on kolme omaa asumisyksikköä, joissa asuminen sekä tarvittavat palvelut liittyvät tyypil-lisesti kiinteästi toisiinsa. Asumispalveluyksiköissä on asunnot yhteensä 29 henkilölle. Lisäksi muutama kunnan kehitysvammainen palvelunkäyt-täjä saa tarvitsemansa palvelut ostopalveluina muiden organisaatioiden yksiköissä. Lisäksi avotyötoiminnassa käyviä tuetaan asumisessa ja arjen asioissa heidän tarpeidensa mukaan. Kukaan kunnan kehitysvammaisis-ta asiakkaista ei asu enää laitoksessa. Kunnan omiin asumisyksiköihin ei ole varsinaisesti virallista jonoa, vaan vapautuvia asuntoja voidaan tarjota niitä tarvitseville.

Kehitysvammalain perusteella asuminen on useimmiten järjestetty juuri ryhmäasumisena, vaikka asuminen olisi mahdollista järjestää myös yksi-löllisesti. On tärkeää, että asumisasioissa on tarjolla erilaisia vaihtoehto-ja, koska kaikille ei sovi sama asumismuoto. Kehitysvammaisen henkilön kohdalla asunnon ja asuinympäristön lisäksi tärkeitä ovat asumiseen liit-tyvä yksilöllinen tuki ja palvelut, jotka voivat olla hyvin monimuotoisia. Tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaiselle henkilölle oman näköi-sensä elämä.

Haastattelujen perusteella suurin osa haastatelluista oli tyytyväisiä tä-mänhetkiseen asumiseensa, vaikka heistä kolme ilmoittikin halusta muut-taa heti, jos vain sopiva ja heidän toiveidensa mukainen asunto löytyisi jostain. Yhteensä 12 haastateltua kertoi toiveestaan ja tarpeistaan muuttaa viiden vuoden sisällä. Kaksi omaista toivoi puolestaan uusia asumisratkai-suja viitaten ympärivuorokautiseen asumiseen. Kunnassa on tällä hetkellä

90

kaksi kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettua ryhmäasumisyksikköä, joissa on ympärivuorokautinen valvonta. 15 haastatellun ja heidän omais-tensa kanssa keskusteltiin puolestaan jonkin tyyppisen tuetun asumis-ratkaisun mahdollisuudesta. Janakkalan kunnassa tuettua asumista on tarjolla 11 asiakkaalle ja he saavat tarvitsemansa palvelut Honkakodin yh-teydestä. Avotyöohjaaja tukee muualla Janakkalan kunnan alueella asuvia kehitysvammaisia henkilöitä, jotka käyvät avotyötoiminnassa. Heistä osa asuu itsenäisesti ja osa asuu vielä kotona vanhemman/vanhempien kans-sa. Avotyöohjaajan resurssit ovat kuitenkin rajalliset, jotta hän voisi lisätä tukea asumisen asioissa mahdollisten uusien asiakkaiden kohdalla.

Janakkalan kunnalla on omia vuokra-asuntoja, ja vuokra-asuntoja on löy-detty kehitysvammaisille henkilöille myös yksityisten vuokra-asunnon tar-joajien kautta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on vuokrannut asunnon yhdelle henkilölle, joka on saanut olla mukana sopivan asunnon etsimi-sessä ja hankinnassa. Osa haastatelluista palvelunkäyttäjistä haluaisi asua kerros- tai rivitalossa nimenomaan tavallisessa asuinympäristössä. Esi-merkiksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Aspa-säätiö ostavat RAYn tuella asuntoja erityisryhmille ja vuokraavat ne heille. Tätä mahdollisuutta voisi hyödyntää Janakkalassa enemmänkin. Aspa-säätiön asuntojen han-kintaa esitellään liitteessä 1. Kunnan velvollisuutena on järjestää kehitys-vammaiselle henkilölle tarvittavat asumista tukevat palvelut. Haastatte-lujen perusteella voidaan todeta, että perheet eivät ole tietoisia tällaisesta vuokra-asumisen mahdollisuudesta.

Osa haastatelluista pitää vaihtoehtona myös rivitaloasumista tai vastaa-vaa, jossa asuisi mahdollisesti myös muita tukea tarvitsevia asiakkaita. Osa heistä tarvitsisi ympärivuorokautista valvontaa, osa pärjäisi vähäisel-lä tuella. Mikäli kunta alkaa rakentaa uutta rakennusta, sen olisi tärkeää huomioida Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuosi-tus, Kehitysvammaisten asumisen neuvottelukunnan Laatusuosituk-set kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen ja Yksilölliset tuen laatukriteerit sekä ARA:n investointiavustusten kriteerit. On tärkeää muistaa, että laatusuositusten mukaisen rakenta-misen lähtökohtana on oltava asukkaiden yksilölliset asumisen tarpeet ja toiveet – tulevat asukkaat tarpeineen on siis tiedettävä ainakin jossakin

91

määrin jo ennen kuin aloitetaan varsinainen asuntojen suunnittelu. Ja-nakkalan kunnan nykyisistä asumisyksiköistä Mäntykoti täyttää nykyiset asumisen suositukset neliöiltään ja tiloiltaan. Honkakodin asiakasmäärä (9 asuntoa + 2 tilapäisasuntoa) on sen sijaan ARAn mukaan liian suuri ryhmäasumiselle. Pihlajakodin asiakasmäärä ja tilat eivät ole nykyisten suositusten mukaiset. ARAn ohjeistuksen mukaan vammaisten henkilöi-den asuntoryhmien suositeltava koko on 4–8 asuntoa/asuinhuonetta.

Moni haastatelluista palvelunkäyttäjistä toivoi oman asuntonsa lähelle yhteistä tilaa muiden asiakkaiden kanssa, jonka tyyppinen ratkaisu esitel-lään liitteessä 1. Puhutaan hajautetun asumispalvelun mallista, joka koostuu muun asutuksen keskellä sijaitsevasta asuntoryhmästä. Ryhmän palveluydin muodostuu erillisestä huoneistosta, joka toimii henkilökun-nan tukikohtana sekä asiakkaiden yhteistilana. Yhteistoiminnan toivotaan edistävän asukkaiden sosiaalisia suhteita ja tarjoavan vertaistukea. Moni haastateltu toivoi juuri kavereita ja yhteistä tekemistä oman asunnon li-säksi. Janakkalasta puuttuu tämäntyyppinen kohtaamispaikka, johon muun muassa kehitysvammaiset henkilöt voisivat kokoontua viettämään vapaa-aikaansa. Tulevaisuudessa uuden tyyppiselle kohtaamispaikalle tu-lee olemaan siis tarvetta, koska tukiasunnoissa ja omissa asunnoissa asu-vien kehitysvammaisten henkilöiden määrä tulee kasvamaan ja he tulevat tarvitsemaan kohtaamispaikan tukipisteeksi ja vapaa-ajan viettoon. Tulee pohdittavaksi, voitaisiinko esimerkiksi Katajan monitoimikeskuksen tiloja hyödyntää tähän tarkoitukseen ilta-aikoina, ja olisiko yöaikainen puhelin-päivystys mahdollista hoitaa Honkakodilta, vai tarvitaanko täysin uusia ratkaisuja?

Pelkkä asunto ei riitä kehitysvammaiselle henkilölle, vaan hän tarvitsee yksilöllistä tukea asumiseensa, jolloin tarvitaan yhteistä palvelusuun-nittelua eri toimijoiden kesken. Kehitysvammaisten asumiskysymysten kannalta keskeinen on perustuslain 19.4 §, jonka mukaan ”julkisen val-lan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimisen asumisen järjestämistä”. Sen lisäksi perustuslain 19.3 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut. Riittävän palvelu-tason on katsottu tarkoittavan sellaista palvelutasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Vam-

92

maispalvelulain mukaan kunnan on huolehdittava puolestaan siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (3§).

Tarve-projektin haastattelujen perusteella kunnassa olisi suurin ja kii-reellisin tarve kehittää nimenomaan tukipalveluja, jotta kehitysvammai-set henkilöt voisivat asua tavallisissa asuinympäristöissä. Siten kotona vanhemman/vanhempien kanssa asuvat ja omasta asunnosta haaveilevat saisivat mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Myös osa itsenäisemmäs-tä asumisesta haaveilevista Mäntykodin asukkaista saisi mahdollisuuden muuttaa muualle, jolloin asuntoja vapautuisi sellaisille, jotka tarvitsisi-vat enemmän tukea asumiseensa. Tukipalvelujen järjestämisessä ei pidä unohtaa kunnan muiden kotiin vietävien palveluiden ja omaisten merki-tystä tai yksityisiä palveluntarjoajia palvelukokonaisuudessa. Lisäksi on tärkeää muistaa, että henkilökohtaista apua voidaan käyttää myös asumi-sen tukipalveluna, jolloin henkilöllä on mahdollisuus yhdessä avustajan kanssa tehdä sellaisia kodin askareita, joiden tekemisestä hän ei selviydy yksin. Tärkeää on pitää kiinni myös henkilökohtaisen avun perusajatuk-sesta, jonka mukaan palvelun tarkoituksena on mahdollistaa henkilön omien valintojen toteutuminen. Kehitysvammaiselle henkilölle tämän periaatteen toteutuminen aiheuttaa erityisen haasteen, sillä henkilöllä voi olla vaikeuksia hahmottaa henkilökohtaisen avun mahdollisuuksia, kun sellaisen käytöstä ei ole aiempaa kokemusta. Kehitysvammainen henkilö tarvitseekin riittävästi tukea näissä tilanteissa, jotta hänen oma äänensä tulee kuulluksi. Ammattilaisilta nämä tilanteet vaativat paneutumista asi-akkaan tilanteeseen ja sellaisten työmenetelmien käyttöä, jotka tukevat asiakkaan omaa päätöksentekoa ja omien tarpeiden ja toiveiden ilmaisua. Avustajan palkkaamisessa avustajapalvelumalli on kehitysvammaiselle ih-miselle usein toimivin ratkaisu. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että kehitysvammaiset henkilöt ja heidän läheisensä eivät tunne henkilö-kohtaisen avustajan tuomia mahdollisuuksia asumisessa.

Sen lisäksi, että kunnassa on tarve kehittää tukipalveluja itsenäisen asumi-sen mahdollistamiseksi, kunnan kehitysvammapalvelujen suunnittelussa on huomioitava myös ne, jotka asuvat yhä kotona iäkkäiden/ikääntymässä olevien vanhempien kanssa. Heidän joukossaan on ainakin viisi haastatel-

93

tua henkilöä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista tukea asumiseensa tulevaisuudessa. Lisäksi he, joita ei haastateltu projektin aikana, saattavat tarvita ympärivuorokautista asumista. Pitää analysoida, mikä Honkako-din ja Pihlajakodin tilanne on nyt ja tulevaisuudessa, vai pitäisikö ympä-rivuorokautista asumista lisätä. Lisäksi omaiset tarvitsevat tukea siihen, että he jaksaisivat toiveidensa mukaisesti hoitaa läheisiään kotona niin kauan kuin he jaksavat.

Kotona asuvista haastatelluista kehitysvammaisista henkilöistä käytti tilapäisasumisen palveluja vain kolme. Honkakodilla on käytössä kak-si tilapäishuonetta, joiden käyttöastetta voitaisiin vielä lisätä. Toisaalta haastattelujen yhteydessä ilmeni useammalla haastatellulla halu kokeilla asumista pidempiä aikoja turvallisessa ympäristössä. Olisiko siis mahdol-lista, että toinen Honkakodin tilapäishuoneista olisi tarkoitettu pidempiä jaksoja varten, siellä voisi harjoitella asumista, ja huoneeseen tehtäisiin keittiönurkkaus esimerkiksi aamu- ja iltapalojen harjoittelemista ja tis-kaamista varten? Toinen tilapäishuone sisustettaisiin nykyistä paremmin, ja se palvelisi lyhyempiä jaksoja ajatellen. Omaiset hyötyisivät siitä, että yllättävien menojen kohdalla, he voisivat turvautua Honkakodin tilapäis-asumiseen lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Toisaalta myös kotiin vietäviä palve-luja tulee kehittää.

Osa haastatelluista palvelunkäyttäjistä kertoi olleensa aikoinaan Mänty-kodissa asumisharjoittelujaksolla, mutta ilmeisesti asunto on otettu nyt vakituiseen asuinkäyttöön. Muutamissa haastatteluissa tuli kuitenkin ilmi se, että tällaiselle palvelulle voisi olla edelleen tarvetta. Toisaalta myös asumis- ja muuttovalmennusta kaivattiin ennen kuin varsinainen muut-to olisi ajankohtainen. Kunnassa ei ole varsinaista suunnitelmaa tai mal-lia asumis- ja muuttovalmennusta varten. Selkeän asumisvalmennuksen mallin kautta harjoittelemalla moni haastatelluista löytäisi kuitenkin omat voimavaransa ja taitonsa, joilla hän voisi asua tuetusti ilman ympärivuo-rokautista apua. Asumisvalmennuksen ei aina tarvitse olla kuitenkaan tiettyyn paikkaan sidottua ja jaksomuotoista, vaan asumisvalmennusta voidaan järjestää myös henkilön nykyisessä kodissa ja muissa toimintaym-päristöissä. Jo nyt janakkalalaisilla kehitysvammaisilla palvelunkäyttäjillä on eri mahdollisuuksia harjoitella asumis- ja muuttovalmennukseen liit-

94

tyviä asioita yksilöllisten tarpeiden mukaan. Esimerkiksi päivätoiminnan asiakkaat voivat osallistua eri toimintaryhmiin, joissa harjoitellaan ruo-anlaittoa, siivousta ja asiointia, ja vielä opiskelemassa olevat henkilöt voi-vat harjoitella eri asioita koulun yhteydessä. Lisäksi henkilön muuttaessa asumisyksikköön hänelle on saatettu myöntää henkilökohtaista apua tai henkilöstöresursseja on lisätty muuten, jotta muuton jälkeisen intensii-visen tuen ja ohjauksen tarve tulisivat huomioiduksi. Asumisvalmennus tulisikin räätälöidä jokaiselle yksilöllisesti kunkin tarpeista ja toiveista lähteväksi harjoitteluksi ja valmennukseksi. Monilla nuorilla kehitysvam-maisilla henkilöillä kuuluu opiskelujen yhteyteen asumisharjoittelua/asumisvalmennusta, mutta voidaan pohtia, onko se riittävää, varsinkin jos opiskelusta on jo pidempi aika? Lisäksi omaiset on otettava mukaan kehitysvammaisen henkilön asumis- ja muuttovalmennukseen, jotta he voisivat tukea läheistään myös kotona kohti itsenäistymistä.

Janakkalan kunnan kehitysvammaisten palvelut ovat keskittyneet tällä hetkellä Turenkiin, jossa Honkakodin ja Mäntykodin asumisyksiköt, Ka-tajan monitoimikeskus ja vammaispalvelutoimisto sijaitsevat käytännössä samassa pihapiirissä. Myös Pihlajakoti sijaitsee parin sadan metrin päässä kunnan keskuskeittiön vieressä, josta ateriat toimitetaan eri yksiköihin. Se, että eri yksiköt sijaitsevat lähellä toisiaan, luo hyvät edellytykset kai-kenlaiselle yhteistyölle ja hallinnolle sekä luo asiakkaille turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nykysuositusten mukaan ei kuitenkaan enää suosita täl-laisia palvelukeskittymiä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että useat kehitys-vammaiset palvelunkäyttäjät asuvat, ovat päivätoiminnassa ja viettävät vapaa-aikaansa samojen ihmisten kanssa yhdessä. Lisäksi voidaan arvioi-da ainakin Mäntykodin asukkaiden kohdalla sitä, miten heitä voitaisiin tu-kea yhä enemmän omatoimisuuteen sen sijaan, että heille esimerkiksi tar-jotaan valmiit ateriat Honkakodilla. On myös huomioitavaa, että muualla Janakkalan kunnan alueella ei ole tarjolla asumisratkaisuja kehitysvam-maisille henkilöille lukuun ottamatta avotyöohjaajan antamaa tukea avo-työtoiminnassa käyville henkilöille. Projektissa haastatelluista henkilöistä neljä asui tai on kotoisin esimerkiksi Tervakoskelta, ja he asuisivat jatkos-sakin mieluummin siellä kuin Turengissa tai muualla. Vammaispalvelui-den keskittyminen Turenkiin luo siis epätasa-arvoisen tilanteen muualla kunnan alueella asuviin nähden.

95

Janakkalan kunnan kehitysvammaisten henkilöiden asumispalvelujen ke-hittäminen tulee olemaan eri toimijoiden yhteistyötä. Edellä mainittujen asumiseen liittyvien asioiden lisäksi kehittämisessä kannattaa huomioida myös uudet viestintä- ja hyvinvointiteknologian mahdollisuudet. Suosi-tusten mukaan uusissa asuinratkaisuissa tulisi olla nimenomaan riittävät viestintäyhteydet sosiaali- ja turvatekniikan mahdollistamiseksi. Suurin osa haastatelluista palvelunkäyttäjistä osaa käyttää puhelimia/älypuheli-mia ja tietokonetta. Tietokone tai älypuhelin voi olla kehitysvammaiselle henkilölle apuväline, jonka avulla hän pystyy hoitamaan omia asioitaan, olemaan yhteydessä ohjaajiin ja läheisiin sekä osallistumaan sosiaalises-ti. Puhelimet/älypuhelimet antavat myös mahdollisuuksia tukea kehitys-vammaisen henkilön arkea uudella tavalla ilman, että tarvitaan esimerkik-si konkreettista ohjauskäyntiä henkilön kotiin. Puhelin luo monille myös tarvittavaa turvallisuuden tunnetta.

Kaikenlaisessa kehittämisessä kannattaa hyödyntää myös jo olemassa olevia malleja ja hyviä käytäntöjä ja esimerkkejä muualta. Vammaistyön työntekijöiden tulee jatkaa jo aikaisemmin rakentamaansa hyvää yhteis-työtä lähikuntien kehitysvammapalvelujen työntekijöiden kanssa palvelu-jen kehittämiseksi.

8.3 Mielekäs arki ja vapaa-aika osana hyvää elämää

Sen lisäksi, että kehitysvammaisille henkilöille taataan yksilölliset asumi-sen ratkaisut ja asumisen tukipalvelut, he tarvitsevat myös mielekästä te-kemistä kodin ulkopuolella. Yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikki kä-vivät päivätoiminnassa tai avotyötoiminnassa päivisin tai he opiskelivat.

Kaikki haastatellut päivätoiminnan asiakkaat olivat tyytyväisiä Katajan monitoimikeskuksen päivätoimintaan. Myös avotyötoimintaan oltiin tyy-tyväisiä. Avotyötoiminnassa käyviä on noin 20, mikä on hyvä luku pienessä kunnassa ja kunnan koko kehitysvammaisten aikuisten lukumäärään näh-den. Muutama haastateltu päivätoiminnan asiakas haikaili avotyötoimin-taan paluusta, jossa he ovat olleet aikaisemmin. Heidän toiveensa tulee tiedostaa. Toisaalta avotyötoiminnassa käyviä henkilöitä tulee tukea siten, että osa voisi siirtyä tuettuun työhön tai jopa avoimille työmarkkinoille

96

jatkossa. Myös opiskelumahdollisuudet ovat Janakkalassa hyvät, kun osa Kiipulasäätiön ammattiopiston erityislinjoista sijaitsee Janakkalassa ja Hämeenlinnassa. Tulevaisuuden suunnittelussa on huomioitava nuoret, joita haastatellussa ryhmässä oli esimerkiksi neljä, jotka opiskelevat vie-lä, että he saavat tukea opiskelujensa jälkeen oman kodin ja tarvittavien tukipalvelujen hankintaan, mutta myös joko työhön tai avotyötoimintaan siirryttäessä. Tärkeää on, että henkilöt ohjautuvat eri toimintoihin omista tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan lähtien.

Harrastusmahdollisuudet ovat kunnan alueella ja lähikunnissa melko hy-vät, ja osa haastatelluista palvelunkäyttäjistä pystyy hyödyntämään nii-tä itsenäisesti tai avustajan kanssa kuljetuspalveluja hyödyntäen. Lähes kaikilla haastatelluilla oli kodin ulkopuolisia harrastuksia. Kunnan omat harrastusmahdollisuudet kehitysvammaisille ovat kuitenkin vähäiset. Avotyöohjaaja järjestää kehitysvammaisille henkilöille sählyä kerran vii-kossa, jossa on käynyt mm. kuusi haastateltua henkilöä. Sen lisäksi kunta on tukenut taloudellisesti Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry:n vir-kistystoimintaa ostopalvelusopimuksensa mukaisesti, mutta kunta irti-sanoi sopimuksen 1.1.2014 alkaen. Virkistystoiminta ja retket ovat olleet sekä kehitysvammaisille itselleen että omaisille tärkeitä vertaistapaamisia. Puolet haastatelluista henkilöistä ja heidän perheistään on osallistunut tukiyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Moni haastatellun omainen oli huolissaan yhdistyksen toiminnan jatkosta, johon tulee muutoksia tuen loppumisen vuoksi. Kunta on kuitenkin edelleen halukas jatkamaan yh-teistyötä tukiyhdistyksen kanssa, vaikka toimintaan tulisikin muutoksia. Muita kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja harrastusmahdolli-suuksia ei ole kunnassa. Niitä kuitenkin kaivataan, ja yhteensä seitsemän haastateltua toivoi lisää harrastusmahdollisuuksia, ja muutama haastatel-tu toivoi yhteistä toimintaa nimenomaan nuorille. Vain yksi haastatelluis-ta kävi kehitysvammaisille tarkoitetussa harrastuksessa Hämeenlinnassa. Muut haluaisivat harrastaa mieluummin Janakkalassa.

Osa haastateltavista käy jo nyt tai pystyisi käymään kenelle tahansa suunnatussa harrastuksessa joko yksin, porukalla tai avustajan kanssa. Huomioitavaa on kuitenkin se, että kehitysvammaiset henkilöt kaipaa-vat vertaistukea ja mahdollisuuksia viettää yhteistä aikaa nimenomaan

97

myös toistensa kanssa. Kehitysvammaisen henkilön on usein vaikeampaa saavuttaa niitä palveluja ja aktiviteetteja, jotka ovat muiden kuntalaisten saatavilla. Tähän pulmaan voidaan vastata paitsi henkilökohtaisella avul-la ja riittävällä kuljetuspalvelulla, ennen kaikkea sillä, että kunnan yleisiä palveluja järjestettäessä huomioidaan, että ne toteutetaan esteettömästi. Esteettömyydessä on hyvä huomioida paitsi fyysinen myös sosiaalinen ja taloudellinen esteettömyys. Tilaisuuksista ja tapahtumista tiedotettaessa selkokielisyys auttaa viestin saavuttamisessa. Lisäksi kehitysvammaisten kanssa työskentelevien ammattilaisten on tärkeää rohkaista asiakkaita osallistumaan paikkakunnan tavanomaisiin toimintoihin ja tapahtumiin. Mitä enemmän kehitysvammaisia henkilöitä on mukana konserteissa, kansalaisopiston ryhmissä, hiihtoladuilla ja jumpparyhmissä, sitä tavalli-semmaksi asia ympäristössä muuttuu ja sosiaaliset esteet osallistumiselle hälvenevät.

8.4 Lopuksi

Erään haastatellun sanat:

kiteyttävät yhteen lauseeseen monta haastatelluille henkilöille yhteistä toivetta: oma asunto, tuki, kaverit, vapaa-ajan toiminta ja osallistuminen. Kyseiset asiat korostuvat myös projektin tulosten perusteella kirjatuissa toimenpidesuosituksissa.

Joskus vois muuttaa omaankin kotiin, tuettuun asuntoon… sit olis enemmän kavereita, pääsis tutustuu niihin muihinki ihmisiin, ja olis toimintaa, pääsis käymään jossain.”

98

Toimenpidesuosituksia

Seuraavat toimenpidesuositukset Janakkalan kunnan kehitysvammapal-velujen kehittämiseksi perustuvat Tarve-projektin aikana kerättyihin tie-toihin, kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen ja siihen liittyvien pal-veluiden kartoitukseen projektissa, tässä raportissa esiteltyihin lakeihin, suosituksiin ja ohjelmiin sekä Tarve-projektin ohjausryhmässä käytyyn keskusteluun.

Tarve-projektin myötä muodostunut ohjausryhmä jatkaa yhteistä työs-kentelyä kehittämistyöryhmänä ja asettaa työryhmän työskentelylle sel-keät tavoitteet. Palvelunkäyttäjien, omaisten, vammaispalvelujen ja eri hallintokuntien yhteistyöllä kehitetään uusia, toimivia palvelumalleja ja -käytäntöjä sekä vaikutetaan poliittiseen päätöksentekoon kehitysvamma-palvelujen kehittämiseksi edelleen.

Kutsutaan kehitysvammaiset henkilöt mukaan kehittämistyöhön omien asioidensa asiantuntijoina ja kunnan kaikkien palvelujen täysivaltaisina käyttäjinä. Jatketaan yhteistyötä kehitysvammaisten henkilöiden, omais-ten ja vammaistyön henkilöstön kesken, ja järjestetään myös tulevaisuu-dessa yhteisiä keskustelutilaisuuksia ja mahdollisuuksia yhteiseen kehit-tämistyöhön. Käynnistetään kunnallisen vammaispoliittisen ohjelman tekemisen prosessi osana kehittämistyötä.

9

1. Perustetaan kehittämistyöryhmä jatkamaan kehitysvammapalvelujen kehittämistyötä Tarve-projektin jälkeen.

99

Janakkalan kunnalla on tällä hetkellä tarjolla lähinnä ryhmäasumisvaih-toehtoja kehitysvammaisille henkilöille. Myös Mäntykodin tukiasuminen on järjestetty Honkakodin yhteyteen siten, että asukkaiden saama apu/tuki on päivittäistä ja osittain ryhmämuotoista. Projektin aikana haastatel-luista palvelunkäyttäjistä 12 ilmoitti muuttotarpeestaan seuraavan viiden vuoden aikana, ja he haluavat kaikki asua itsenäisesti omassa asunnos-saan.

Tarvitaan lisää asumisen vaihtoehtoja ja vuokra-asuntoja tavallisesta asuntokannasta, jotta palvelunkäyttäjät voivat valita, missä, miten ja ke-nen kanssa he haluavat asua. Lisäksi tarvitaan erilaisiin tarpeisiin vas-taavia asuntoja. Tarvitaan asuntoja sekä yksin asuville, kimppa-asujille että pariskunnille niin rivi- kuin kerrostaloistakin. Mikäli kunnan vuok-ra-asuntokanta ei riitä, on mahdollista tehdä yhteistyötä esimerkiksi Ke-hitysvammaisten Palvelusäätiön tai Aspa-säätiön kanssa, jotka hankkivat tukiasuntoja RAYn tuella ja edelleen vuokraavat niitä kehitysvammaisille henkilöille. Vuokra-asunnon tarvitseva henkilö osallistuu tiiviisti sopivan asunnon etsimiseen ja hankintaan. Tällöin kunnan velvollisuutena on jär-jestää yksilölliset palvelut ja tuki henkilön omaan kotiin.

Myös mahdollinen ryhmäasuminen tulee jatkossa järjestää osana taval-lista asumista niin, että ei muodosteta uusia keskittymiä tai laajenneta nykyistä aluetta, johon kehitysvammaisten palvelut ovat nyt keskittyneet. Uusien asumisen vaihtoehtojen järjestämisessä huomioidaan myös muis-sa Janakkalan taajamissa kuin Turengissa asuvien asumispalvelutarpeet. Erityisesti Tervakoskelle tarvitaan sekä asuntoja että palveluja.

Laatusuositusten mukaisesti asuminen ja palvelut erotetaan toisistaan. Asumisen järjestäminen tavallisessa asuntokannassa tavallisissa asun-

2. Järjestetään lisää asumisen vaihtoehtoja tavallisesta asuntokannasta.

3. Kehitetään yksilöllisiä kotiin vietäviä palveluja.

100

noissa ei tarkoita kuitenkaan asiakkaiden jättämistä omilleen ilman pal-veluja. Kunnalla ei ole tarjota riittävästi yksilöllisiä kotiin vietäviä palve-luita ja asumisen tukea tulevaisuuden tarpeisiin nähden. Projektin aikana haastatelluista henkilöistä yli puolet pystyisi asumaan omassa kodissaan itsenäisesti riittävien palvelujen turvin. Heillä on hyvin erilaisia avun/tuen tarpeita, mikä edellyttää palvelujen yksilöllistä suunnittelua ja toteutusta. Palveluja suunnitellaan yhdessä palvelunkäyttäjän, hänen omaisensa ja viranomaisten kesken palvelusuunnitelmien yhteydessä.

Kehittämällä kotiin vietäviä palveluja mahdollistetaan kehitysvammai-selle ihmiselle itsenäinen ja omannäköinen elämä. Kotiin vietävien palve-luiden osalta määritellään eri tahot, jotka palveluja jatkossa tuottavat, ja miten ne käytännössä toteutetaan. Tarvitaan yhteistyötä yli hallintorajo-jen ja työn uudenlaista organisointia. Kotiin vietäviä palveluja voivat olla esimerkiksi henkilökohtainen apu, kotipalvelu, kuljetuspalvelut, siivousa-pu, ateriapalvelu jne. Myös omaisten antamalla tuella on suuri merkitys. Varsinkin henkilökohtaista apua tulisi lisätä ja kehittää esimerkiksi seu-dullisia yhteisiä käytäntöjä avustajien rekrytointiin ja palvelun toteutta-miseen. Erilaisia kotiin vietäviä palveluita yhdistelemällä voidaan tarjota kattavasti yksilöllistä apua ja tukea omassa kodissa asuvalle ihmisille niin, että hänen ei tarvitse avun ja tuen tarpeen takia muuttaa omasta kodista asumisyksikköön.

Tilanteessa, jossa palvelujen tarjoajia ja toteuttajia saattaa olla useita, tarvitaan kuitenkin joku koordinoimaan ja ohjaamaan tukiasumisen pal-veluja niin sanotusta tukipisteestä käsin. Itsenäisessä asumisessa asuvat henkilöt saavat tarvitsemansa ohjauksen tukipisteestä, ja siellä he voivat tavata myös muita vapaa-ajallaan ja saada vertaistukea. Myös ympärivuo-rokautisesta puhelinpäivystyksestä huolehditaan. Kuviossa 2 esitellään tiivistetysti, miten yksilölliset palvelut mahdollistavat osallistumisen ja oman näköisen elämän itsenäisessä asumisessa.

101

Uudenlainen toimintamalli kotiin vietävien palvelujen osalta vaatii resurs-sien uudelleen arviointia. Sen lisäksi, että järjestetään tarpeenmukaiset tu-kipalvelut itsenäisessä asumisessa oleville kehitysvammaisille henkilöille, järjestetään tarpeenmukainen apu/tuki myös heille, jotka asuvat edelleen vanhemman/vanhempien kanssa.

Tukipiste24/7 toimiva yksikkö, esim. asumispalvelu-yksikkö, tarjoaa asumisen ohja-usta, ryhmätoi-mintaa ja yö-aikaan saatavil-la olevaa apua.

YKSILÖLLISET PALVELUTjalkautuvat henkilön omaan kotiin ja mahdollistavat omannäköisen elämän sekä osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Henkilökohtainen apu, ateriapalvelut, siivousapu, kuljetuspalvelut, kotipalvelut (arjen apu, ohjaus ja tuki), kotisairaan-hoito, lääkehuolto jne.

Opiskelu

Työ

Päivä- ja/taityötoiminta

Itse valittu osallisuus ja osallistuminen• yhdistykset• seurakunnat• kirjasto• kansalaisopistot• kulttuuri• liikunta• viihde• kerhot• leirit

Asiointi• kaupat• posti• pankki• Kela• internet-asiointi

OMA ASUNTO/KOTI

Kuvio 2. Yksilölliset palvelut mahdollistavat osallistumisen ja omannäköisen elämän.

4. Kehitetään toimiva asumis- ja muuttovalmennuksen malli osaksi kunnan vammaispalveluja.

102

Kehitysvammaisten henkilöiden tilapäisasuminen voidaan järjestää tois-taiseksi vain Honkakodin tilapäishuoneessa. Samassa huoneessa tapah-tuu myös mahdollinen pidempiaikainen asumisharjoittelu. Sen sijaan asu-mis- ja muuttovalmennuksen toteuttamiseksi kunnassa ei ole varsinaista suunnitelmaa tai mallia. Asumis- ja muuttovalmennuksen ei aina tarvitse olla kuitenkaan tiettyyn paikkaan sidottua ja jaksomuotoista. Asumisval-mennusta voidaan järjestää myös henkilön nykyisessä kodissa ja muissa toimintaympäristöissä.

Yhtä haastateltua palvelunkäyttäjää lukuun ottamatta kaikki tarvitse-vat apua ja tukea itsenäistymisessä. Riittävän ajoissa aloitettu asumis- ja muuttovalmennus tukee vanhempien luota poismuuttavien itsenäisty-mistä ja arjen taitojen kehittymistä. Asumis- ja muuttovalmennusta on tarjolla liian vähän tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Osa haastatelluista tulee tarvitsemaan erittäin vahvaa asumis- ja muuttovalmennusta, mutta osan valmennuksen tarve painottuu arjen taitojen opetteluun. Asumis- ja muuttovalmennuksen kautta harjoittelemalla moni haastatelluista löytää omat voimavaransa ja taitonsa, joilla hän voisi asua tuetusti ilman ympä-rivuorokautista apua.

Kehitetään ja kirjataan kunnan oma asumis- ja muuttovalmennuksen malli osaksi vammaispalveluja. Kunnan oman mallin kehittämisessä voi-daan hyödyntää jo aikaisemmin muualla kehitettyjä malleja, esimerkiksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kehittämiä asumisvalmennusmalleja. Mallin kehittämisessä hyödynnetään jo olemassa olevia palveluja ja vam-maistyön työntekijöiden osaamista.

Palvelunkäyttäjien kohdalla heidän asumisen tarpeensa ja eri aikoina tar-vittavat palvelut ja tuki huomioidaan ja kirjataan aina palvelusuunnitel-maan. Tarvittaessa henkilöille suunnitellaan yksilöllisesti oma asumis- ja muuttovalmennuksen kokonaisuus. Osa valmennuksesta voi tapahtua esi-merkiksi tilapäisasumisen ja päivätoiminnan yhteydessä. Lisäksi omaiset otetaan mukaan kehitysvammaisen henkilön valmennukseen, jotta he voi-sivat tukea läheistään myös kotona kohti itsenäistymistä ja kokea turval-lisuutta asumisen/muuton suhteen. Omaisten huoli asumisen ja kehitys-vammaisen henkilön yksin pärjäämisen suhteen vähenisi.

103

Projektin aikana haastatellut henkilöt toivoivat lisää mahdollisuuksia har-rastaa ja viettää aikaa yhdessä vapaa-ajalla. Moni omainen oli huolissaan puolestaan virkistys- ja retkitoiminnan loppumisesta kunnan irtisanottua ostopalvelusopimuksensa Janakkalan Kehitysvammaisten Tuki ry:n kans-sa. Kunnalla on halua jatkaa ja kehittää yhteistyötä 3. sektorin toimijoiden kanssa myös tulevaisuudessa erilaisten vapaa-ajan mahdollisuuksien tar-joamiseksi.

Palvelut organisoidaan niin, että kehitysvammaiset henkilöt voivat osal-listua yleiseen harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan kunnassa. Kehitetään yhteistyötä kunnan, eri järjestöjen ja yhdistysten kesken, jotta palvelun-käyttäjillä olisi mahdollisuuksia erilaiseen vapaa-ajan toimintaan kunnas-sa. Projektin myötä muodostuva kehittämistyöryhmä toimii keskusteluna-vaajana yhteistyön kehittämiseksi.

Yhteistyö vapaa-ajan palvelujen järjestäjien kesken, esteettömyys, tuki-henkilöt sekä henkilökohtainen apu ja riittävät kuljetuspalvelut ovat kei-noja mahdollistaa yksilöllinen vapaa-aika ja osallistuminen yhteiskun-taan. Huomioidaan yksilölliset toiveet harrastusten suhteen niin pitkälle kuin se on mahdollista. Harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan kehittämises-sä hyödynnetään myös vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet. Kehitetään vapaaehtoistoimintaa ja vapaaehtoisten koulutusta.

Lisäksi kunnassa kehitetään kohtaamispaikkoja, joissa kehitysvammaiset henkilöt asumismuodosta riippumatta voivat osallistua ryhmätoimintaan ja luoda sosiaalisia suhteita keskenään myös vapaa-ajalla. Tällä luodaan tilaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ehkäistään yksinäisyyttä ja elinpiirin kapenemista pelkästään omaan kotiin.

5. Mahdollistetaan palvelunkäyttäjille mielekäs vapaa-aika ja harrastustoiminta sekä osallistuminen eri yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

104

Lähteet Kirjallisuus:

Ahola, Sanna & Konttinen, Jukka-Pekka 2009: Uudistuva vammaispalvelulaki.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun vahvistuu. Assistentti.infon julkaisu Info- sarja

nro 6.

Kaski, Markus; Manninen, Anja & Pihko Helena 2012: Kehitysvammaisuus.

Sanoma Pro Oy, Helsinki.

Mietola, Reetta; Teittinen, Antti & Vesala, Hannu T. 2013: Kehitysvammaisten

ihmisten asumisen tulevaisuus. Kansainvälisiä esimerkkejä ja vertailu Suomeen.

Suomen ympäristö 3/2013. Ympäristöministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki.

Niemelä, Markku & Brandt, Krista (toim.) 2008: Kehitysvammaisten yksilöllinen

asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisu-

ja. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:73. Yliopistopaino, Helsinki.

Räty, Tapio 2010: Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö.

Kynnys ry.

Ympäristöministeriö 2009: Asuntoja kehitysvammaisille ja vaikeavammaisille.

Ehdotus kehitysvammaisten ja muiden vaikeavammaisten asunto-ohjelmaksi

vuosille 2010–2015. Ympäristöministeriön raportteja 16/2009. Edita Prima Oy,

Helsinki.

Internet:

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013a: Palveluasumisen opas 2013.

www.ara.fi/oppaat, luettu 10.2.2014.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013b: Suunnitteluopas 2013. www.ara.

fi/oppaat, luettu 10.2.2014.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2014: ARAn esittely. www.ara.fi/fi-FI/

ARAn_esittely, luettu 10.2.2014.

105

Fair access to care services – guidance on eligibility criteria for adult social care

2003. UK: Department of Health. LAC (2002) 13. http://webarchive.natio-

nalarchives.gov.uk/20080814090418/dh.gov.uk/en/Publicationsandstatistics/

Publications/PublicationsPolicyAndGuidance/DH_4009653, luettu 10.2.2014.

Gustafsson, Henrik 2012: YK:n vammaissopimus käyttöön! –käsikirja. Invali-

diliitto. www.invalidiliitto.fi/files/attachments/julkaisut/yk_toolkit_pieni.pdf,

luettu 16.1.2014.

Holmberg, Anne 2009: Arvioivat ja valmentavat asumispalvelut. Omaan elä-

mään – Turvallisen asumisen projekti. Aspa-säätiö. http://www.sosiaaliportti.fi/

File/6e06e15e-576b-4e0d-9b94-48d71cbd6a17/ASPA, luettu 4.3.2014.

Holmberg, Anne 2011. ”Emmä mihinkään asuntolaan...” Kehitysvammaisten

nuorten asumispalvelujen Tarve-projekti Loimaalla. Aspa-kartoituksia 3/ 2011.

Aspa-säätiö. www.aspasaatio.fi/julkaisut, luettu 4.3.2014.

Hynynen, Raija & Huhta, Jaana 2011: Valtioneuvoston periaatepäätöksen

toteuttaminen kehitysvammaisten asumisesta ja siihen liittyvistä palveluista.

Teoksessa: Ripatti, Päivi (toim.) 2011: Kehitysvammaisten asuminen. Uusi

reformi 2010-2015. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL). Unigrafia Oy –

Yliopistopaino, Helsinki, 7–9. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80019/

654df847-a315-42e2-ab92-bebb8df864b7.pdf?sequence=1, luettu 9.12.2013.

janakkala.fi 2014. www.janakkala.fi, luettu 7.1.2014.

Kaukola, Jukka 2014: Esteetön ympäristö. Vammaispalvelujen käsikirja. Tervey-

den ja hyvinvoinnin laitos (THL). www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelu-

jen-kasikirja/hallinto-politiikka/rakenteellinen-vaikuttaminen/esteeton-ympa-

risto/, luettu 21.2.2014.

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) 2014. www.kvank.fi,

luettu 10.12.2013.

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) 2010: Laatusuosituk-

set kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-

2017. www.kvank.fi/laatusuositukset/, luettu 10.12.2013.

106

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) 2011: Yksilöllisen tuen

laatukriteerit. www.kvank.fi/laatusuositukset/, luettu 10.12.2013.

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry 2014: Sosiaaliturvaopas 2014. www.kvtl.fi/

media/Julkaisut/Oppaat/Sosiaaliturvaopas.pdf, luettu 25.2.2014.

Lainsäädäntö saatavana: www.finlex.fi

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

(18.9.1987/759)

Suomen perustuslaki (731/1999)

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000)

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

(380/1987), muutos (981/2008)

Sosiaalihuoltolaki (710/1982)

Me Itse ry 2001: Asumispoliittinen julkilausuma. 12.-13.10.2001. www.kvtl.fi/fi/

me-itse/tavoitteemme/julkilausumat/, luettu 19.2.2014.

Me Itse ry 2014: www.kvtl.fi/fi/me-itse/etusivu/mika-on-me-itse/, luettu

19.2.2014.

Perhehoitoliitto 2014: Perhehoito. www.perhehoitoliitto.fi/perhehoito, luettu

21.2.2014.

Seppälä, Heikki, 2014. Kehitysvammaisen henkilön palvelusuunnitelma ja

erityishuolto-ohjelma. Vammaispalvelujen käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos (THL). www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/palvelu-

prosessi/kehitysvammaisen-henkilon-palvelusuunnitelma-ja-erityishuolto-oh-

jelma/, luettu 12.2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2010: Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertai-

suudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010–2015. Sosiaali- ja

terveysministeriön julkaisuja 2010:4. www.stm.fi/julkaisut, luettu 13.1.2013.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a: Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valta-

kunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. Sosiaali- ja

terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:5. Kehitysvammaisten asu-

107

misohjelman valtakunnallisen toimeenpanon ohjausryhmä. Helsinki. www.stm.

fi/julkaisut, luettu 9.12.2013.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2012b: Valtioneuvoston periaatepäätös kehitys-

vammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:15. www.stm.fi/julkaisut, luettu

10.12.2013.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2012c: Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistami-

nen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti. Sosiaa-

li- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:21. www.stm.fi/julkaisut,

luettu 19.2.2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2013: STM uudistaa vammaislainsäädäntöä ja

seuraa kehitysvammaisten asumisohjelman toteutumista. Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön tiedote 84/2013, 17.5.2013. www.stm.fi/tiedotteet, luettu 19.2.2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2003: Yksilölliset palvelut,

toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten asumispalvelui-

den laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4. www.sosiaa-

liportti.fi/File/ca705228-70bd-4265-9709-636ad39dbaf7/asumispalveluiden+-

laatusuositus.pdf, luettu 12.12.2013.

Suomen YK-liitto 2008: Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (pdf). www.

ykliitto.fi/julkaisut, luettu 13.2.2014.

Suomen YK-liitto 2012: YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja (uudistettu pdf-painos). www.ykliitto.fi/

julkaisut, luettu 13.2.2014.

Vammaispalvelujen käsikirja 2014a: Palveluohjaus. http://www.sosiaaliportti.

fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/palveluprosessi/palveluohjaus/, luettu

21.2.2014.

Vammaispalvelujen käsikirja 2014b: Palveluasuminen. http://www.sosiaaliport-

ti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/palveluasuminen/, luettu 6.3.2014.

verneri.net 2014. www.verneri.net, luettu 18.2.2014.

108

Liite 1. Aspa-säätiön asuntojen hankinta sekä kahden oven ja hajautetun asumispalvelun mallit

Aspa-säätiö sekä rakennuttaa uusia että peruskorjaa vanhoja asuntoja Val-tion asuntorahaston (ARA) avustuksella ja korkotukilainalla. Sen lisäksi asuntoja hankitaan normaalista asuntokannasta RAYn osarahoituksella. Aspassa toteutetaan kehitysvammaisten asumisen laatusuosituksia niin, että asukkailla on asunnon kriteerit täyttävät henkilökohtaiset tilat sekä oma ulko-ovi.

Asunnot vuokrataan 18-65-vuotiaille vammaisille ihmisille ja mielenter-veyskuntoutujille, jotka tarvitsevat asumisessaan tukea. Asukkaat voivat hakea yleistä asumistukea vuokrakuluihin. Vuokralainen voi saada asu-mispalveluja Aspan omistamiin asuntoihin Aspa Palvelut Oy:ltä tai joltain muulta palveluntuottajalta, kunnan omana palveluna tai henkilökohtaisen avun turvin.

Kahden oven periaateEnemmän tukea tarvitseville asukkaille hyvä vaihtoehto on kahden oven asunto (kuva 1), jossa tuki voi olla hyvinkin tiivistä. As-pan kehittämä kahden oven periaate tarjoaa tiiviimmän asuntoryhmän asukkaalle mahdollisuuden valita itsel-leen sopivasti yhteisöllisyyttä ja yksityisyyttä. Periaatetta on alettu toteuttaa Aspan toimin-nassa 2000-luvun alussa.

Kahden oven asunnossa on ul-ko-ovi, josta asukas ja hänen vieraansa voivat kulkea tapaa-matta ryhmän muita asukkai-ta tai palveluntuottajan hen-kilökuntaa. Näin turvataan

Yhteiset tilat

As. 1

As. 4 As. 5

Kph

Kph

Kph Kph

Kph

As. 2

As. 3Ovi yhteiseen tilaan

Oma ulko-ovi

Kuva 1. Kahden oven periaate.

109

asukkaan oikeus yksityisyyteen. Asunnon toinen ovi johtaa suoraan ryh-män yhteistilaan, joka toimii asukkaiden kohtauspaikkana ja henkilökun-nan tukikohtana.

Hajautetun asumispalvelun malliVähemmän tukea tarvitsevat voivat asua hajautetusti normaalissa asun-tokannassa ja saada palve-lut palveluytimestä (kuva 2). Hajautetun asumisen mallin keskiössä on asu-mispalveluryhmä. Sen muodostavat asiakkaiden asunnot (vihreät ikkunat) ja erillinen huoneisto (pu-nainen rakennus), joka toimii palveluhenkilö-kunnan tukikohtana sekä asukkaiden yhteistilana. Yhteistilan tarkoitus on edistää asukkaiden keski-näisiä sosiaalisia suhteita ja vertaistukea.

Asunnot ja yhteistila sijait-sevat tavallisessa asuinympäristössä ja asunnot ovat vuokra- tai omistus-asuntoja. Asumismuoto ja ryhmän asuntojen lukumäärä vaihtelevat asiak-kaiden tarpeiden mukaan. Perusperiaatteena on, että asuntoryhmä pysyy riittävän pienenä ja rakeisena muun asutuksen keskellä.

Asunnot voivat sijaita kaupungissa tai kyläkeskuksessa. Siihen, kuinka lä-hellä toisiaan asunnot sijaitsevat, vaikuttaa yksikön asukkaiden avuntarve. Ympärivuorokautisesti paljon apua tarvitsevien asunnot sijaitsevat lähellä toisiaan ja yhteistila esimerkiksi samassa kerrostalossa kuin asunnot, sillä palvelut on järjestettävä lyhyellä odotusajalla ja joustavasti. Jos palvelut saadaan kutsulaitteella, asiakkaan on pystyttävä itse arvioimaan, milloin hän tarvitsee apua.

Kauppa

Parturi

Aspa-ryhmän yhteistilaAspan asukkaitaMuita kaupunkilaisia

Kuva 2. Hajautetun asumispalvelun malli.

110

Liite 2. Tiivistelmät raportissa esitellyistä asumisyksiköistä, joista Tornion kaupunki ostaa asumispalveluja

Janakkalan kunnan omat asumispalveluyksiköt

Honkakoti

OmistajaJanakkalan kunta/Janakkalan palvelukotisäätiö

Yhteystiedot Tapailankuja 3, 14200 Turenki

Vastaava ohjaajaRaila Lahtinen, puh. 03 680 1426 tai 019 758 0426, raila.lahtinen@janakkala.fi

Perustamisvuosi 2001

Fyysinen rakenne Ryhmäasumisyksikkö

Kohderyhmä Kehitysvammaiset ihmiset

Asiakaspaikkoja 9 + 2

Henkilökunta: Vastaava ohjaajaAsiakastyössä yhteensä 9 vakituista työntekijää (sairaanhoitaja, 6 lähihoi-tajaa, 2 ohjaajaa), joiden lisäksi 1 oppisopimusopiskelija ja 1 avustava oh-jaaja • Arkisin ja viikonloppuisin aamuvuorossa 3 työntekijää ja iltavuorossa

2 työntekijää • Yövuorossa 1 työntekijä

Maksut: Palveluasuminen sisältää henkilökunnan antaman avun, tuen ja ohjauksen, vaatehuollon ja puhtaanapidon. Asukkaat maksavat vuokran sekä syömänsä ateriat, omat henkilökohtaiset lääkkeet ja saunamaksun. Vuokra sisältää sähkön ja veden.

Erityispiirteet: Honkakoti tarjoaa palveluasumista kehitysvammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat apua ja tukea ympäri vuorokauden.

111

Mäntykoti

OmistajaJanakkalan kunta/Janakkalan palvelukotisäätiö

Yhteystiedot Tapailankuja 3, 14200 Turenki

Vastaava ohjaajaRaila Lahtinen, puh. 03 680 1551 tai 019 758 0551, raila.lahtinen@janakkala.fi

Perustamisvuosi 1988

Fyysinen rakenne 2 rivitaloa

Kohderyhmä Kehitysvammaiset ihmiset

Asiakaspaikkoja 11

Henkilökunta: Vastaava ohjaajaHonkakodin asiakastyössä yhteensä 9 vakituista työntekijää (sairaanhoi-taja, 6 lähihoitajaa, 2 ohjaajaa), joiden lisäksi 1 oppisopimusopiskelija ja 1 avustava ohjaaja • Arkisin ja viikonloppuisin aamuvuorossa 3 työntekijää ja iltavuorossa

2 työntekijää • Yövuorossa 1 työntekijä

Maksut: Palveluasuminen sisältää Honkakodin henkilökunnan antaman avun, tuen ja ohjauksen ja vaatehuollon. Asukkaat maksavat vuokran sekä syömänsä ateriat, omat henkilökohtaiset lääkkeet ja saunamaksun. Vuok-ra sisältää sähkön ja veden.

Erityispiirteet: Mäntykoti tarjoaa tuettua palveluasumista kehitysvam-maisille henkilöille, jotka tarvitsevat apua ja tukea itsenäiseen asumiseen omassa kodissa. Asukkaat saavat tarvitsemansa avun/tuen Honkakodin henkilökunnalta.

112

Pihlajakoti

OmistajaJanakkalan kunta/Janakkalan palvelukotisäätiö

Yhteystiedot Tapailanpiha 11 A, 14200 Turenki

Vastaava ohjaajaRaila Lahtinen, puh. 03 680 1522 tai 019 758 0522, raila.lahtinen@janakkala.fi

Perustamisvuosi 2006 (nykyisissä tiloissa v. 2010 lähtien)

Fyysinen rakenne Sijaitsee kerrostalon 2. kerroksessa

Kohderyhmä Kehitysvammaiset ihmiset

Asiakaspaikkoja 9

Henkilökunta: Vastaava ohjaajaAsiakastyössä yhteensä 9 vakituista työntekijää (8 hoitajaa ja 1 avustava ohjaaja) • Arkisin ja viikonloppuisin aamuvuorossa 3 työntekijää ja iltavuorossa

2 työntekijää • Yövuorossa 1 työntekijä

Maksut: Palveluasuminen sisältää henkilökunnan antaman avun, tuen ja ohjauksen, vaatehuollon ja puhtaanapidon. Asukkaat maksavat vuokran sekä syömänsä ateriat, omat henkilökohtaiset lääkkeet ja saunamaksun. Vuokra sisältää sähkön ja veden.

Erityispiirteet: Pihlajakoti tarjoaa palveluasumista vaikeimmin kehi-tysvammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat paljon apua ja tukea kaikissa päivittäistoiminnoissa ja terveyden hoidossa ympäri vuorokauden.

113

Asumispalveluyksiköt, joista Janakkalan kunta ostaa asumispalveluja

Attendo Rautlehdon hoitokoti

Omistaja Attendo Oy

Yhteystiedot Lukiotie 2, 14200 Turenki

JohtajaSari Kallioinen-Rautava,puh. 040 766 7272, sari.kallioinen-rautava@attendo.fi

Perustamisvuosi 1995

Fyysinen rakenne 2 omakotitaloa Turengissa + 1 tuki-asunto, 1 maatila Lammilla

Kohderyhmä Mielenterveyskuntoutujat ja kehitys-vammaiset ihmiset

Asiakaspaikkoja Turengissa 16 + 2

Janakkalan kunnan asi-akkaita

3

Henkilökunta: Turengissa asumispalveluyksikön johtaja ja 8 muuta työntekijää (eli kehitysvammaistenohjaaja-psykoterapeutti, sosionomi, 5 lähihoitajaa, sairaanhoitaja ja lähihoitajaksi opiskeleva hoitoapulainen) • Arkisin päivällä kello 8-20 3 työntekijää, ja viikonloppuisin päivällä

kello 8-20 2 työntekijää • Yövuorossa 1 työntekijä

Maksut: Kunnat määrittelevät itse, perivätkö asiakkaan omavastuuosuu-den vai maksaako kunta kaiken, ja perii itse asiakkaalta. Vuorokausihinta on sama kaikille kunnille. Janakkalan kunnan kanssa sovittu kiinteästä omavastuuhinnasta, jonka asiakas maksaa palveluntuottajalle. Kunnan

114

maksamaan päivähintaan kuluu palveluasuminen, hoito ja huolenpito, sairaanhoidolliset pienet toimenpiteet kuten laboratorionäytteet, lääkkei-den jakaminen dosetteihin, siivous, sanomalehdet, internetyhteys, pyyk-kihuolto, viriketoiminta, tarvittava peruskalustus huoneessa. Asukkaat maksavat vuokran sekä ruoan, omat henkilökohtaiset lääkkeet, kampaa-mon, jalkojenhoidon, retket, matkat, vaatteet. Vuokra sisältää sähkön ja veden, henkilökohtaiset hygieniatuotteet ja hammaslääkärin, oman har-rastustoiminnan ja erikoislääkärinpalvelut.

Erityispiirteet: Attendo Rautlehto on Turengissa ja Lammilla sijaitse-vat hoitokodit, jotka tarjoavat koko elämänkaaren huomioivaa asumispal-velua omassa kodissaan mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammaisille sekä muulla tavoin apua tarvitseville asiakkaille. Asukassuhteet ovat hyvin pitkäaikaisia ja kuntouttavalla työotteella työskentely on mahdollistanut jokaiselle asukkaalle hänen omannäköisensä elämän, jossa on löydetty hä-nen omat voimavarat. Hoitokodissa asukas hoidetaan tarvittaessa saatto-hoitoon asti.

115

Eteva, Janakkalan asumispalvelut

Omistaja Eteva

Yhteystiedot Pyhämäentie 25, 14200 Turenki

Vs. esimies

Palvelupäällikkö

Marit Uotilapuh. 040 304 8027marit.uotila@eteva.fitaiJohanna PulkkinenAnsarikuja 1, 13100 Hämeenlinnapuh. 040 304 8097johanna.pulkkinen@eteva.fi

Perustamisvuosi 2012

Fyysinen rakenne

4 ryhmäkotia + 1 yhteinen rakennus (mm. toimistot, keittiö, henkilökun-nan sosiaalitilat, sauna). Jokaisessa ryhmäkodissa on 4 asuntoa, joissa on makuualkovin sisältävä huone (29 m²), wc, oma terassi ja varastotilat + yhtei-set tilat (keittiö, olohuone ja kodinhoi-totilat). Yhdessä ryhmäkodissa asun-not sisältävät myös oman keittiön.

Kohderyhmä Kehitysvammaiset tai muuten erityi-sen tuen tarpeessa olevat henkilöt

Asiakaspaikkoja 16

Janakkalan kunnan asi-akkaita

2

Henkilökunta: Asumispalveluluiden esimies ja 27 ohjaajaa asiakastyös-sä (2 sairaanhoitajaa, erikoisohjaaja, laitoshuoltaja, avustaja ja 22 hoita-jaa/ohjaajaa).

116

Joka päivä • Aamuvuorossa 7-8 työntekijää• Iltavuorossa 8 työntekijää ja• Yövuorossa 2 yöntekijää

Käytössä myös nykyaikainen sosiaalitekniikka, jossa kamera- ja kulunval-vonta.

Maksut: Asukkaalle tehdään palvelutarpeenarviointi, jonka perusteella määräytyy kunnan maksama kuntaosuus. Asukkaat maksavat joko osapäi-vä- tai kokopäiväylläpitomaksun riippuen syömistään aterioista. Lisäksi asukkaat maksavat vuokran ja lääkkeet itse.

Erityispiirteet: Etevan asumispalveluyksiköt ovat kuntien palveluja tu-kevia palveluja, ja kuntien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Asumisyk-siköiden asukkaiden ja henkilökunnan apuna ja tukena toimii moniam-matillinen tukitiimi asiantuntijapalveluineen sekä 3 tukikeskusta, joista Janakkalaa lähin sijaitsee Hämeenlinnassa Virvelinrannassa, joka on ke-hitysvammapsykiatrian yksikkö, joka tuottaa erikoistuneita palvelukoko-naisuuksia osana Etevan toimintaa.

117

Kuntoutus-, koulutus- ja asuntosäätiö - Leväniemen toimintakeskus

Omistaja Kuntoutus-, koulutus- ja asuntosäätiö

Yhteystiedot

Leväniementie 1779810 Karvionkanavapuh. 017 5599200levaniemi@levaniemi.net(etäisyys Janakkalasta 351 km)

Perustamisvuosi 1991

Fyysinen rakenne 11 asuinrivitaloa ja päärakennus, itse-näistymisasunnot ja työkeskus

Kohderyhmä Mielenterveyskuntoutujat ja kehitys-vammaiset ihmiset 62 + muita 6

Asiakaspaikkoja 68

Janakkalan kunnan asi-akkaita

1

Henkilökunta: Yhteensä 52Asiakastyössä on • Arkisin aamuvuorossa on 25–30 työntekijää ja iltavuorossa on 5 työn-

tekijää • Viikonloppuisin aamuvuorossa on 5 työntekijää, iltavuorossa on 5

työntekijää ja klo 12–20 -vuorossa on 1 työntekijä • Yövuorossa on 2 työntekijää

Lisäksi yksittäisillä asiakkailla kulunvalvonta erikseen sovitusti.

Maksut: Kuntaosuus neuvotellaan aina erikseen asiakkaan avun ja tuen tarpeen mukaan. Palveluasumiseen kuuluvat hoiva, huolenpito ja kuntou-tus, päivä- ja työtoiminta sekä puhtaanapidon ja muiden omatoimisuus-taitojen ohjaus tai apu. Asiakas maksaa vuokran asumistyypin mukaan, aterian raaka-ainekulut ja vaatehuollon sekä lääkkeet itse.

118

Erityispiirteet: Kuntoutus-, koulutus- ja asuntosäätiön ylläpitämä Levä-niemen toimintakeskus tarjoaa asumispalveluja sekä ympärivuorokautis-ta hoivaa ja huolenpitoa, työ- ja päivätoimintaa, kuntoutusta, koulutusta, vapaa-ajan toimintoja ja intervallihoitoa mielenterveyskuntoutujille, kehi-tysvammaisille ja muistisairaille heille laaditun henkilökohtaisen palvelu- ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti.