LAMPI, LUMME jA sAkUAITO

OPIskELIjAkUNTA sAMMAkkON jäsENLEhTI

2/2012

Bangkokin sadepilvien

alla

Testattu eläimillä -ELI MIEhEN MATkA kAUNEUTEEN

I FLEW sivu 6

RUIsLEIPää PATONkIMAAssA sivu 26

aitosisältö.

Tiesitkö, että Easy-opiskelijapakettimme sisältää Easy-vakuutuksen lisäksi lukuisia muita etuja, jotka saat alle 26-vuotiaana opiskelijana maksutta käyttöösi.

Tutustu Easyyn ja omistajajäsenyyteen osoitteessa op.fi/memo.

Yhdessä hyvä tulee.

Easy on edullinen ja joustava vakuutus-paketti, jonka voit ottaa 15–25-vuotiaanayksin tai yhdessä avo- tai aviopuolison kanssa. Oletko jo jäsen? Tarjous koskee myös nykyisiä jäseniä - siirtämällä vakuutuksesi meille saat paketin vuodeksi maksutta.

saat Easy-vakuutuspaketin vuodeksi maksutta!

Opiskelija, kun liityt jäseneksi

AITOOPIskELIjAkUNTA sAMMAkkON jäsENLEhTI

LAMPI, LUMME jA sAkU

AITO 2/2012AITO 2/2012 03 02

i flew6

Miten suomalainen opiskelija päätyi Kanadaan opet-

tamaan surffausta?

Kaksi kolman-nen vuosikurssin

viestinnän opiskelijaa lähtivät vaihtoon

Bangkokiin.

2/2012 tarjolla5

6891o12

1617

PääkirjoitusSAMMAKKOn viestintäsihteerin terveiset.

I flew

Merikapteeniksi

Pääsihteerin palsta

Ajatuksista tekoihin

Bangkokin sadepilvien alla

Kolumni

Testattu eläimillä

Zumbataan vedessä

Pelit menneiyydestä

Designia ilman budjettia

Kolumni

Elämisen arvo

Matkailusta ei valmistuta matkaoppaaksi

Ruisleipää patonkimaassa

KuvakollaasiKuvamateriaalia SAMMAKKOn viimeaikaisista tapahtumista

202122242526

2730 Miehen

matka kauneuteen.

12

designia ilman budjettia22

testattu eläimillä20

Kirpputori on opiskelija-designerin

paras kaveri

AITO 2/2012 05

aitopääkirjoitus.

LAMPI, LUMME jA sAkUAITO

OPIskELIjAkUNTA sAMMAkkON jäsENLEhTI

kULUNUT VUOsI ON ollut SAMMAKKOlle poikkeuksellisen vaikea. Alkuvuodesta SAMMAKKOn toimistosihteeri, työtoverimme Mari Leng-man menehtyi auto-onnettomuudessa. Syyskuussa SAMMAKKOn suru syveni edelleen, kun pitkäaikainen toimijamme Mirella Koski menehtyi vakavan sairauden uuvuttamana. Toinen tapahtumista tuli yllättäen, toiseen saimme aikaa varautua, kummankin tapauksen edessä olimme kuitenkin täysin mykistyneitä.

EPäUskO, TYhjYYs jA suru jäävät monelle SAMMAKKOlle pääl-limmäisinä mieleen menneestä vuodesta. Käytännön toimintaa on jouduttu ajattelemaan ja järjestelemään uudelleen ja monessa kohdas-sa olemme olleet totaalisesti pihalla. Miten absurdilta onkaan tuntunut jatkaa päivittäisiä rutiineja, kun ihmiset ympärillä lakkaavat olemasta.

MENETYksIEN OsUEssA LähELLE alkaa väistämättä pohtia omaa henkilökohtaista elämäntilannettaan. Havahtuu yhä uudelleen siihen, miten hienosti asiat oikeastaan ovatkaan. Miten turhista ja vähäpätöisistä asioista usein stressaamme ja valitamme. Hautaudumme menneisyyden muistoihin tai uppoudumme haaveilemaan tulevasta. Valitettavan monet elävät ”sittenkun”-vaihteella koko elämänsä. Odotamme opintojen päättymistä, työpaikan saamista, seuraavaa lomamatkaa, joulua tai kesää. Samalla oikea elämä, arki lipuu ohi kuin huomaamatta. Olisimme todennäköisesti paljon onnellisempia, jos koittaisimme olla enemmän läsnä tässä hetkessä, ja keskittyisimme tietoisesti huomaamaan asiat, jotka elämässämme ovat hyvin. Eihän voi olla niin, että vain menetyksen hetkellä pystyisimme näke-mään oman tilanteemme kirkkaasti.

hYVäT OPIskELIjAT, NAUTTIkAA siis opinnoista ja tästä ainut-kertaisesta elämäntilanteesta. Asettakaa mokat ja pienet vas-toinkäymiset oikeisiin mittasuhteisiin ja olkaa armollisempia itsellenne. Stressatkaa vähän vähemmän, pysähtykää nauttimaan uuden talvitakin lämmöstä räntäsateessa tai narskuvasta lumesta kenkien alla. Olkaa täysillä läsnä tässä hetkessä, unohtakaa menneisyyden paino-lastit ja tulevaisuuden odotukset. Elämä on tässä ja nyt!

NäIssä RAskAIssA VEsIssä uimisen jälkeen SAMMAKKOkin luottaa uusien tuulien puhaltavan ja haluaa uskoa huomiseen. Mari ja Mirella – SAMMAKKOn muistoissa elätte ikuisesti <3.

SAMMAKKO

julkaisijaOPIskELIjAkUNTA sAMMAkkO TEkNIIkANTIE 2, 28600 PORIwww.sammakko.fi

päätoimittajaIIdA hUhTALA

tekijätsINI GRöhN, kATRI IsOTAhdON, OTTO jOUTsENLAhTI, kATI kANTONEN, AINO kOR-pinEn, VELi-MATTi LAHdEnniEMi, SESiLjA LINdELL, NOORA LINdéN, jENNA NIjMO-LEN, OUTI TURUNEN, EULA WEssbERG, MIMMI VIRTANEN

taittosINI GRöhNsEsILjA LINdELLkATI kANTONENAINO kORPINENEULA WEssbERG

Lehti on toteutettu SAMKin viestinnän 3. vuosikurssin opiskelijoiden projekti-työnä syksyllä 2012.

pRojektipäällikkÖ toimituksesta VastaaVa opettajaMAARIkA IIjOLAINEN

Aito ilmestyy 2 kertaa vuodessa, toukokuussa ja joulukuussa.

Anna kuulua!Edessäsi on opiskeli-jakunta SAMMAKKOn jäsenlehti! Anna paukkua ja kerro meille ansait-semmeko fanfaarit vai olisiko pajavasaralla töitä tämänkin lehden toimituk-sessa? Hyvät, huonot ja juttuideat otetaan myös riemulla vastaan. Anna palautetta osoitteeseen: sammakko@sammakko.fi

raskaissa vesissä

KAnnEn KuvA: rIcArdO MendOzA

”Havahtuu yhä uudelleen siihen,

miten hienosti asiat ovatkaan.”

iida Huhtala, edunvalvonta- ja viestintäsihteeriOpiskelijakunta SAMMAKKO

JOUKOSSA ON VOIMAA– JA MAIJAKIN HUOMAA SEN

AITO 2/2012AITO 2/2012

07 06

Are we going to die or not?

It was a beautiful Saturday morning. Well, it could have been more beautiful but we live in Finland and it was September. Considering the-se circumstances we can say it was a relatively beautiful morning.

My personal pilot woke me up and I ate my breakfast, fearing it might be my version of the last supper. It wasn’t, though. Had it been, it would have been the lamest last almost-supper ever, because all I ate was bread.

The reason for which my mom had been losing her sleep over was that my personal pilot, a friend of mine, was going to take me for a flight in a general aviation aircraft. He has a permit to fly.

We arrived at Turku airport and went to the light aircraft lobby. There my pilot friend picked a Cessna aircraft for our flight. It was tiny, only two seats. I have to say that my

Ford Escort -99 has a more modern sheathing

and even a cup holder. Unfortunately my car will

only fly if I find some way of connecting Tinkerbell.

My pilot made sure that everything was in order. The only problem was the amount of gas in the tank. We weren’t able the refill, so would there be enough? After some calculations my pilot said: ”This should be enough for our flight”. Yes, playing a little Russian roulette up in the air is always a good plan.

Well, we climbed in to the aircraft, fastened our seatbelts and put on these professional looking headsets. I heard some weird code lan-

guage and my pilot answered with this same mumbling. It was like being in dentist’s chair. At first, you sit there trying to understand the codes to find out what’s going on, but in the end you just focus on survival.

The aircraft was moving and we were heading for the runway. Soon, very soon, we were going to be up in the air. We gained speed and sud-denly we were off the ground. I was simulta-neously utterly amazed and struggling to keep what my stomach contained where it belonged.

Up, up in the air. 300 meters above the ground and my pilot was taking me over the coastline. We flew and flew. Everything was beneath us, except for the clouds, airplanes, the moon, the sun, stars – a lot of stuff, actu-ally.

We flew for about 30 minutes, which was quite a while. It was time to make a landing. This was the part I feared the most. And while I was scared, I was also worried that the remains of my breakfast would soon coat the inside of the aircraft’s windshield.

The size of the runway grew in front of us and there was a little bit of shaking. We landed safely. I was grateful to my pilot. So, nothing bad happened to us and there-fore this story probably wouldn’t make it to the Reader’s Digest. Nevertheless, that was my first time on a light aircraft and quite the experience.

Have you ever read one of tHose Heart breaking survival stories from reader’s digest? well, tHis isn’t one of tHose. now you’re supposed to tHink ”oH no, tHey didn’t survive” and feel like you just Have to know wHat Happened. is it sometHing Horrible? well, no, don’t worry. it is notHing special and tHis story migHt even bore you to deatH.

I FLEW

My pilot is checking that everything is okay.

do I see the sea?

VelI-MATTI lAhdennIeMI

”THE OnLy prObLEMWAs ThE AMOUNT OF

gAS in THE TAnK.”

”300 METErS AbOVE THEGROUNd ANd MY PILOT WAs TAkING

ME OVEr THE cOASTLinE.”

I hope this thing can fly.

AITO 2/2012AITO 2/2012

09 08

PITkä OdOTTELU jA työ alkaa kantaa hedelmää. porin kaupunginjohtajan asettama selvitysryhmä julkaisi ajatuksensa tulevasta yhteiskampuksesta pori-in. Tarkoitus olisi viimeinkin kerätä yhteen kaikki porin korkeakoulutus ja luoda kilpailukykyinen koulutuskokonaisuus maakuntaan.

VAIhTOEhTOjA EsITYksEssä OLI kaksi. Toinen vaihtoehto sijoittaisi kam-puksen vanhan citymarketin tiloihin rautatieaseman viereen. Toisessa vaih-toehdossa kampus tehtäisiin puuvillan tiloihin. paikkaan, jossa nyt siis jo sijait-see yliopistokeskus. Kumpiko näistä vaihtoehdoista olisi nyt parempi? Vanhan citymarketin puolella on yksi mielenkiintoinen seikka. pori rakentaa nykyisen rautatieaseman ympärille uutta matkakeskusta. Tulevaisuudessa yhteiskampus olisi siis aivan matkakeskuk-sen vieressä. Tämän parempia liikenneyhteykisä on vaikea löytää. puuvillan kampus taas loisi korkeakou-luhenkeä huokuvan ja ainutlaatuisen ympäristön joenrannassa.

OPIskELIjAkUNNAN PääsIhTEERINä kALLIsTUN tällä hetkellä vahvasti puuvillan puoleen. On asioita, joita ei voi ostaa rahalla tai tehdä uutena. puuvillan alueessa on sellainen henki ja tunnelma, että siellä tuntuu korkeakoululta. Tällaisia vanhoja puitteita on mahdotonta muualle rakentaa. Tilalla on iso merkitys. jos rakennus jo huokuu arvokkuutta, on sisällön markkinointi ja kehittäminen helpompaa. puuvillan kam-pus on lähellä. Mielestäni se sijaitsee keskustassa. On hölmöä pohtia tässä tilanteessa liikennejärjestelyjä tai matkoja, koska molemmat kampukset sijaitsevat todellisuudessa keskustassa. Ainakin, jos verrataan suuriin kaupunkeihin. Voidaan toki todeta, että matkakeskus mahdollistaa hyvät liikenneyhteydet entiselle citymarketille. Tulevatko opiskelijat kuitenkaan junalla tai bussila opiskelemaan vai menevätkö he keskustassa sijaitsevaan koti-insa?

ON hIENOA, ETTä kampushanke on viimein esillä. Saimaalla ja Seinäjoella on jo esimerkiksi tehty hienoa kampusrakentamista. no, vielä ei ole myöhäistä. Kunhan poliittinen tahto on mukana, eikä hankkeen lopputulos jää kiinni siitä, on meillä mahdollisuus nähdä vielä ainutlaatuinen korkeakoulukokonaisuus. Kampus, jolla opiskelee mahdol-lisesti kahden ammattikorkekaoulun opiskelijoita (SAMK ja diAK), sekä usean yliopiston opiskelijoita. Täl-laisella kampuksella on mahdollisuus luoda jotain ainutlaatuista. pokkitieteellinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ruokkii varmasti uutta yritystoimintaa, osaamista ja uutta osaamista koko maakuntaan.

MITä TäMä MERkITsEE opiskeljoille nyt? Totuuden nimissä pitää sanoa, että nykyiset opiskelijat joutuvat asiasta vähän kärsimään. Kampuksen olisi tarkoitus olla valmis 2016. Sitä ennen jouduttaneen turvautu-maan erilaisiin väliaikaisiin ratkaisuihin ja tiloihin. Toivottavasti jokainen kuitenkin ymmärtää, että opetus järjestyy ja kaikesta selvitään. yhteinen kampus on kuitenkin jokaisen Satakuntalaisen etu tulevaisuudessa.

juha Lamminenpääsihteeri

vai kampusKumpus

’’On asioita, joita ei voi ostaa rahalla tai tehdä uutena.’’

aitoja.aitopersoona.

kuka olet, mistä tulet? Olen Sami Valtonen raumalta. Opiskelen toista vuotta merikapteenin koulutusohjelmassa. miksi juuri tämä ala? Meri kiinnostaa. Tulevaisuudessa pitkät työajat ja pitkät loma-ajat. mites vapaa-aika, onko harrastuksia? Vapaa-aikanani harrastan purjehdusta, merip-elastusta ja moottoripyöräilyä kesäisin. Lisäksi kaikki moottorilla liikkuvat menopelit kiinnostaa. Missä olet 10 vuoden kuluttua? Töissä jollakin laivalla kaukana etelän lämmössä. Lempi ammattitermit? Hmmmm... Sanotaan nyt vaikka töijääminen, joka tarkoittaa laivan kiinnittämistä laituriin. Tällä alalla töissä välillä kastuu. Usein tulee ns. ”töijäyssade”, heti kun pitää mennä ulos laivaa kiinnittämään se alkaa ja se loppuu yleensä heti kun laiva on saatu kiinnitettyä.

SAMI VALTONENKOuluTusOhjelMA: Merikap-teenin koulutusohjelma

MIKä lAulu OlIsIT?: Mä-mä-mä-märkää. (kts. ”töijjäyssade”)

KeneT VAlITsIsIT pääOsAAn eläMäsTäsI KerTOVAAn elOKuVAAn? Tää on hankala, ei paljon muista näyttelijöiden nimiä. laitettakoon siihen petteri summanen.

MerikapteeniksiTeKsTI jA KuVA KATI KAnTOnen

AITO 2/2012AITO 2/2012010

11

Ensimmäisen kerran hän kuuli Satakun-nan ammattikorkeakoulussa toimivasta yrityskiihdyttämöstä ensimmäisen

opiskeluvuoden aikana opintojenohjaajalta. Ju-holla heräsi kiinnostus heti asiaan, mutta asia jäi vielä hetkeksi hautumaan.

Juholla oli aina ollut mielessä ajatus yrityk-sen perustamisesta. Yrityskiihdyttämöstä kuul-lessaan ja sopivan osakasparin löydyttyä oli it-sestäänselvyys ottaa yhteyttä tekniikan puolen vastuuhenkilöön Ari-Pekka Kainuun. Omaval-tainen vastuu sekä vapaus oman yrityksen tii-moilta sai Juhon harkitsemaan yrityksen perus-tamista. Myös normaalityöajasta poikkeava ai-kataulu ja rahanteko kasvattivat osaltaan moti-vaatiota.

Juhon mielestä kynnys lähestyä yrityskiih-dyttämöä ei ollut suuri. Lähestyä voi vaikka sähköpostitse. Muutoinkin neuvojen ja avun-tarpeen tullen kynnys ottaa yhteyttä on matala.

– Aina on joku, jolta kysyä neuvoa. Jos he ei-vät tiedä, niin ottavat selvää tai ohjaavat kysy-mään toisaalta.

Yrityskiihdyttämö on apuna liikeidean ja yri-tyksen kehittämisessä. Yrityskiihdyttämön pal-veluihin kuuluvat itse mentorit, jotka suunnit-televat yhdessä opiskelijan kanssa henkilökoh-taista opintosuunnitelmaa ja sitä, miten opinto-suoritusten suuntaamista oman yrityksen hy-väksi voitaisiin mahdollistaa mahdollisimman hyvin. Yhteyttä pidetään niin sähköpostitse kuin henkilökohtaisilla tapaamisilla.

Kokemus yrityskiihdyttämöstä on ollut Ju-holle positiivinen asia.

– Yrityksille on aina tarvetta, varsinkin tule-vaisuudessa pienten yritysten tarve lisääntyy.

Ainut niin sanotusti pienen miinuksen arvoi-nen on se, että itse osuuskunta yritysmuotona

oli vielä hieman vieras käsite. Yrityspalvelu En-terissäkään ei kovin paljon tiedetty työosuus-kunnan perustamiseen liittyvistä seikoista. Toisaalta Viesti & Vimpain -osuuskunta on yri-tyskiihdyttämön kautta vasta ensimmäinen laa-tuaan.

opiskelijasta yrittäjäksi

On vielä vaikea sanoa, millaista oman yrityksen pyörittäminen käytännössä on. Juho kumppa-neineen otti viime keväänä yhteyttä yrityskiih-dyttämöön, ja osuuskunta on ollut kaupparekis-terissä vasta kuukauden päivät. Kovin suurta kokemusta ei siis vielä ole ehtinyt kertyä.

– Paljon enemmän työtä tässä on ollut kuin osasi odottaa. On pitänyt ottaa selvää yritystoi-minnan pyörittämisestä ja paperitöitä on riittä-nyt.

Valmiina naaman eteen eivät asiat ole tulleet kuten Manulle illallinen.

– Töitä on saanut tehdä ja sehän siinä on tar-koitus, että itse tehdään ja opitaan.

Hyviksi yrittäjän ominaisuuksiksi Juho lis-taakin talouden toimintojen hyvän ymmärtämi-sen, sopivan riskinottokyvyn ja sen, ettei sormi eksy suuhun heti ongelmien ilmestyttyä. Mu-kautuvuus ja joustavuus ovat tärkeitä asioita yrittäjyydessä nykypäivänä.

Tulevaisuuden suunnitelmissa Juholla on valmistuminen ammattikorkeakoulusta ja se,

että saa tehdä itseään miellyttävää työtä. Seuraavaksi olisi luonnollisesti saatava asiakkaita ja täten turvattava oma toi-meentulo. Asioiden kehittyessä positiivi-sesti eteenpäin olisi suunnitelmissa uusi-en kehitysideoiden toteuttaminen.

Enterprise Accelerator has been de-veloped for the students of Sata-kunta University of Applied Scien-ces. Its business idea is that being an entrepreneur and developing one’s business further can be parts of the university degree. There are mentors who help the students in all matters. The intention is that students get practical advice for es-tablishing a private company.

JuhO uuSI-LuOMALAhTI

KuVAIle KOlMellA AdjeKTIIVIllA yrITysKIIhdyTTäMöä?Avoin, hyödyllinen ja samkkilainen

KuVAIle ITseäsI lAulun nIMellä?hurriganes: road runner

KeneT VAlITsIsIT pääOsAAn eläMäsTäsI KerTOVAAn elOKuVAAn?Martti Ahtisaaren

YRITYskIIhdYTTäMö ON APUNA

LIIkEIdEAN jA YRITYksEN

KEHiTTäMiSESSä.

juHo uusi-luomalaHti on 24-vuotias kone- ja tuotantotekniikan opiskelija raumalta. juHo aloitti opiskelut satakunnan ammattikorkeakoulussa 2009, ja tätä nykyä toimii yHtenä viesti & vimpain -työosuuskunnan osakkaista.

Enterprise Accelerator

Ajatuksista TeKsTI jA KuVA: OuTI Turunen

tekoihin

tiistaiaamu - jennaAamu alkaa kankeasti. Puemme koulupuvut päällemme vaitonaisina toistemme aamujurout-ta kunnioittaen. Koulupuvun pitäminen on kou-lujen virallisten sääntöjen mukaan pakollista, mutta monet pitävät myös omia vaatteitaan. Eh-dottoman pakollista koulupuvun pitäminen on vain kokeissa. Ilman täyttä koulupukua kokeesta menettää pisteitä.

Ulkona paahtaa aurinko ja lämmintä on var-masti vähintäänkin +35 astetta. Matka kävellen

koululle kestää noin 15 minuuttia ja päästyämme koululle suihkunjälkeisestä puhtauden tunteesta ei ole enää tietoakaan. Paikalliset opiskelijat saa-puvat koululle taksilla tai mopotaksilla. Heille kouluun käveleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Päivä alkaa typografian tunnilla. Luokkahuone tuntuu raikkaalta jääkaapilta paahtavaan ulkoil-maan verrattuna. Työskentelemme itsenäisesti jakson pääprojektin kimpussa. Tehtävänä on suunnitella A1 -kokoinen juliste, joka tulostetaan omakustanteisesti alkuperäiseen kokoonsa.

Opettaja kiertelee luokassa antamassa oman näkemyksensä julisteista. Juttelemme työstäni hänen kanssaan ja saan häneltä hyviä neuvoja, jonka ansiosta julisteeni tyyli saa täysin uuden suunnan. Aherran lopputunnin intoa puhkuen. Katri sen sijaan aloittaa julisteensa alusta opetta-jan neuvoja kunnioittaen. Pohjoismaalainen yk-sinkertainen tyyli eroaa aasialaisesta aika paljon. Työtä riittää, mutta onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa julisteen viimeistelyyn.

tiistai-iltapäivä katri

Ruokalaan astellessamme vastassa on taas tuttu ongelma: riisiä vai nuudelia? Vaihtarikaverimme tilaa seesamikanaa ja nuudeleita, ja päädyn tes-taamaan samaa. Jenna haluaa puolestaan syödä keittoa, ja valitsee aseikseen thaimaalaiseen ta-paan puikot ja lusikan.

Syödessämme sadekausi ilmoittelee olemassa-olostaan ja ukkonen alkaa jyristä. Siitä huolimat-ta suuntaamme muiden vaihtareiden opastuksel-la koulun lähellä sijaitsevaan valokuvausliikkee-seen tarkoituksena kehittää kuvia valokuvaus-kurssia varten.

Vaatteemme kastuvat läpimäriksi jo parin metrin matkan jälkeen sateenvarjojen suojellessa ainoastaan päitämme rankkasateelta. Kaiken li-säksi molemmat kenkäni hajoavat sateessa käyt-tökelvottomiksi, joten matka jatkuu avojaloin.

Valokuvausliikkeen nainen on hämillään ken-gättömyydestäni. Yritän selittää hänelle englan-

niksi, että kenkäni rikkoutuivat, mutta paikallis-ten englannin kielen taito on kehno. Vastusteluis-tani huolimatta astelen lopulta liikkeestä ulos hänen kengät jalassani.

Thai -kielen tunnilla käsittelemme viisumi-asioita ja opettelemme sanastoa maahanmuutto-virastossa vierailua varten. Totuttuun tapaan opiskelun ohessa opettajamme Jet, thaimaalai-sittain ajaan Jet, kertoo tarinoita omasta elämäs-tään. Saamme esimerkiksi kuulla, että hän ei ta-vanomaisista thaimaalaisista poiketen pidä tuli-sesta ruoasta.

POhjOIsMAALAINEN

YksINkERTAINEN TYYLI EROAA

AASiALAiSESTA AiKA pALjOn.

Being a foreigner in BangkokHaving a paler skin and being taller than Asian people, a foreigner stands out from the crowd wherever he goes. From a Thai perspective all foreigners are wealthy and usually prices set for foreigners are higher. However Thailand is cheap for western people and if one doesn’t take into consi-deration the local price level there is a gre-at possibility to end up being scammed. In many temples, museums and even bars locals have their own prices or free entran-ce and foreigners have to pay extra. Stu-dents can get the Thai price with a student ID card.

Ordinary Thai people are benevolent and curious towards foreigners. Especially blonds get more attention. Even though many don’t speak good English they will try their best and even add a polite Thai word “kha” or “khrap” in the end of English sentences. Knowing a few Thai words ma-kes a good impression and Thais smile.

TeKsTI KATrI IsOTAhdOn jA jennA nIjMOlen

KuVAT KATrI IsOTAhdOn, rIcArdO MendOzA, jennA nIjMOlen

sadepilvien allakaksi kolmannen vuosikurssin viestinnän opiskelijaa pakkasivat elokuussa kimpsunsa ja kampsunsa, ja lennäHtivät vaiHtoon viideksi kuukaudeksi bangkokiin. nyt arki bangkokin yliopistossa on asettunut aloilleen ja on aika kurkistaa miten sopeutuminen paikalliseen kulttuuriin on parissa kuukaudessa onnistunut.

Bangkokin

AITO 2/2012AITO 2/201212

13

►►

Otamme kadulta mopotaksit lähimmälle skyt-rain -asemalle. ”Satanii Thong Lo.” Mopotaksi-kuskit hurjastelevat pikkukujalla ja ohittelevat autoja huimapäisesti. Vaihdamme kulkuvälineen Thong Lossa skytrainiin, joka on miellyttävä ja helppo tapa matkustaa Bangkokin kaoottisen lii-kenteen yläpuolella.

Ennen elokuvan alkua erehdymme ostamaan makeaa popcornia, sillä thaimaalaiset eivät tie-dettävästi ole suolaisen ystäviä. Salissa valkokan-kaalle ilmestyy video kuninkaan elämästä. Koko katsomo ponkaisee seisomaan ja kaiuttimista kantautuu kuninkaan laulu. Thaimaalaiset suh-tautuvat kuninkaallisiin suurella kunnioituksella ja arvostuksella.

Päätämme ottaa paluumatkalla taksin kotiin. Viritämme taksikuskin kanssa keskustelua al-keellisella thaimaankielen taidollamme. ”Maa jaak bpra-teet Finlaan ka”, vastaamme kuskin kysymykseen siitä, mistä olemme kotoisin.

Astuessamme autosta ulos kadulle ohitsemme viilettää torakka, jota emme jaksa enää edes säi-kähtää. Hyvästelemme ystävämme ja tilaamme hissin 15. kerrokseen. Parvekkeeltamme avautuu näkymä Bangkokin yöhön. Liikenteen melu ei vaimene yölläkään.

lIsää KOMMeluKsIA

VAIhTOAjAlTAMMe VOIT luKeA

BlOgeIsTAMMe:

140daysinbangkok.blogspot.com, autumninbangkok.blogspot.com

Tunnin jälkeen suuntaamme valokuvausliik-keeseen palauttamaan lainatut kengät. Naisen jäädessä naureskelemaan liikkeeseen nappaam-me taksin Boss Towerille, thaimaalaisittain ”boss tawaah”. Matka maksaa 40 bahtia eli noin euron. Taksi on halpa kulkuväline, mutta ruuhka-aikaan liikenne etenee etanavauhtia.

tiistai-ilta

Sade on loppunut ja päätämmekin käydä pulah-tamassa hotellin uima-altaassa. Olemme sopi-neet treffit ystäviemme kanssa kuudeksi hotellin aulaan. Huomaamme sisäistäneemme aasialai-

sen tavan suhtautua aikaan, kun saavumme au-laan viimeisinä.

Kuin yhteisestä sopimuksesta astelemme kan-tapaikkaamme syömään. Katukeittiön pitäjä ojentaa meille parhaat päivänsä nähneen englan-ninkielisen ruokalistan. Yleensä katukeittiöistä ruokaa tilatessa ruokalistaa ei ole nähtävillä tai jos on, se on thaiksi. Tilaamme useita ruokalajeja, jotka jaamme keskenämme, kuten paikalliseen ruokailukulttuuriin kuuluu.

hUOMAAMME sIsäIsTäNEEMME

AAsIALAIsEN TAVAN sUhTAUTUA AIkAAN,

KUn SAAVUMME AULAAn ViiMEiSinä.

AITO 2/2012AITO 2/2012

15 14

AITO 2/201216

17

TESTATTU ELÄIMILLÄ - eli miehen matka kauneuteen

TeKsTI jA KuVAT: OTTO jOuTsenlAhTI

raus. Raumalta kun on aina mukava saada lisävahvistusta Kurnajaistun-nelmaan.

Vuonna 2011 ensimmäistä kertaa järjestetty KulttuuriKUTU -kierros starttaa koko Kurnajaispäivän. Kierroksella uudet opiskelijat kiertävät Porin kulttuurillisesti tärkeitä kohteita tuutoreiden johdolla. Museoihin, kulttuu-ritaloihin ja gallerioihin on otettava yhteyttä. SAMMAKKO huolehtii ryhmä- ja rastijaosta, joka onkin aikamoista Excel-taulukon vääntämistä.

aikataulutusta ja vedenkantoa

Klo 15.00 starttasivat Kurnajaiset kaikille osallistuville. BePopiin tarvitaan nimilistat lipun ostaneista, rannekkeet, merkit, messuseinä, infolappuja, huomionauhaa, kyniä ja paljon muuta. Konttausmaratonia varten taas pitää tehdä rata teknisestä palvelukeskuksesta haetuilla tolpilla, vetää huo-mionauha, vuokrata megafoni, hommata tarpeeksi iso auto ja niin edel-leen. Aikataulu on käytävä monta kertaa läpi ennen tapahtuman alkua, jotta tiedetään tarkkaan, kuka tekee mitäkin mihin aikaan ja näin homma pysyy järjestelmällisenä.

Tänä vuonna itse SAMMAKKO-kasteen meinasi käydä köpelösti, sillä VPK:n pojat saivat juuri ennen kastetta hälytyksen ”oikeisiin” hommiin. Hallitus haki jo hätäpäissään pari ämpärillistä vettä R-kioskilta, jotta olisi edes jotain vettä uusien SAMMMAKKOiden niskaan hetettävänä. Onnek-si VPK:n hälytys ei kestänyt viittätoista minuuttia kauempaa ja saimme tänäkin vuonna oikein reilun kasteen uusille opiskelijakunnan jäsenille.

Eetunaukiolta alkaakin sitten oikea SAMMAKKOiden syysvaellus, sillä yli 1000 opiskelijaa lähtee suorittamaan rasteja pitkin Porin keskustaa passin mukaisin ohjein. Jotta tämä kyseinen KASI-rastikierros toteutuisi, pitää opiskelijakunnan hommata 20 paikkaa, joissa rastit suoritetaan. Jo-kaisen 20 rastipaikan kanssa tulee tehdä kirjallinen sopimus tapahtuman järjestämisestä. Pitää ottaa yhteys baarin päällikköön, sopia palaveri ja keskustella tapahtuman kulusta.

Rastikierroksen aikaan tapahtuman järjestäjillä on aikaa sopia jatkopai-kan kanssa lyhyt palaveri illan kulusta, sekä varmistaa että rastipassien keräys Saikulla toimii varmasti illan aikana mutkattomasti. Keskiyön tun-tumassa palkitaan KASI-rastikierroksen voittaja, jonka jälkeen artisti val-taa lavan ja sitten onkin aika tapahtuman järjestäjien hengähtää.

Tässä vaiheessa voisi SAMMAKKOn duunaritkin laittaa vapaasti jalalla koreasti, mutta yleensä koko päivän kestänyt juokseminen tukka putkella ja asioiden hoitaminen on vienyt niin totaalisesti voimat, että oma sänky kuullostaa ylivoimaisesti parhaalta vaihtoehdolta.

Kurnajaiset 2012

jo vuodesta 1997 alkaen järjestetyt kurnajaiset keräsi taas ennätysmäärän HaalareiHin sonnustautuneita opiskelijoita porin keskustaan ja meno oli Huikea, mutta mitä tapaHtui kulissien takana? mitä kaikkea kuuluukaan 1500 opiskelijan tapaHtuman järjestämiseen?

TeKsTI: sInI MyllyKOsKI KuVA: TOMMI KATAjIsTO kulissien takana

Valmistelut alkavat vuotta aiemmin

Lähtökohtaisesti Kurnajaisia lähdetään valmistelemaan melkein vuotta ennen itse tapahtumaa. Ensimmäiseksi pitää päättää päivämäärä, jonka mukaan varata BePop, kävelykatu, Eetunaukio, pääesiintyjä ja jatkopaikka orkestereineen.

Tänä vuonna päädyimme ottamaan lavalle Cheekin, tuon Suomen räp-pitaivaan kirkkaimman tähden. Moni haaveilemistamme esiintyjistä oli valitettavasti Kurnajaispäivänä varattuna Elämä lapselle -konserttiin, mut-ta valinta meni siltikin napiin, sillä Cheek veti kyllä tapansa mukaan erittäin mukaansatempaavan keikan.

Käytännön järjestelyissä ensimmäisten hoidettavien asioiden joukossa on merkkien, julisteiden ja rannekkeiden tilaus sekä bussikuljetusten va-

AITO 2/2012

07 AITO 1/2008

elottoman ruumiin alas synkkään pudotukseen. Ihoni voi aina yhtä hyvin tai huonosti, käytinpä mitä aineita tahansa tai teinpä sille mitä vaan. Lopulta luovuin aamuhoidoista ja vihdoin ilta-askareenikin jäivät pelkkään hampaiden pesuun.

ammattilainen valaisee

Loputon hylly täynnä erilaisia voiteita, naamioi-ta ja suihkeita. Hämmentäviä kysymyksiä: aa-muin vai illoin, virkistävää vai kosteuttavaa, vi-tamiineilla vai UV-suojalla? Voiko tämä todella olla miesten kauneudenhoito-osasto, äijien dö-döhylly? Ilmeisesti, sillä hämmentynyt ilme kas-voillani etsin käsiini myyjän.

Porin Mikkolan Emotion-kosmetiikkaliikkeen kosmetologi Eija Termonen kertoo asiakkaiden sukupuolijakaumasta:

– Kyllä miehiä jonkin verran käy, eli eivät he kuitenkaan karta liikettämme.

Tämä näkyykin tuotevalikoimassa, sillä Emo-tionissa on yllättävän monta hyllyllistä pelkäs-tään miehille suunnattuja tuotteita.

– Miehillekin on tarjolla runsaasti kasvojen-

gallup

1. Mitä miesten hoitotuotetta olet kokeillut?2. Toimiko se?

hoitotuotteita, mutta määrä on vähäisempi kuin naisille, koska miehien on selvästi vielä vähän vaikeampaa näitä tuotteita ostella. Nai-sille se on tutumpaa.

Millainen on siis tyypillinen asiakas miesten kauneudenhoitohyllyjen välissä?

– Keskiverto miesasiakas on keski-ikäinen tai vähän nuorempi ihan tavallinen mies. Mie-het hakevat eniten ehkä tuoksuja ja deodorant-teja.

Pelkästään miesten hajuvesiosasto onkin melko vaikuttava. Jos siis oletetaan, että mies on päättänyt ostaa jotain muutakin kuin ham-mastahnaa, miksi hän tulee kauppaan, joka kaikesta huolimatta profiloituu naisten liikkee-nä?

– Syy tulla kosmetiikkaliikkeeseen voi olla palvelu tai erikoistuotteet, joita ei isosta mar-ketista löydä, valaisee Termonen.

Pienessä liikkeessä myyjiä pyöriikin näkö-piirissä jopa kolme, joten neuvovaa palvelua saa helposti.

1. hAjuVedeT

2. deOdOrAnTIT

3. KAsVOjen puhdIsTusAIneeT

TOP 3 Miesten kauneustuoteet

teemu ketoliiketalous 4. vuosi1. rexonan jokin pieni dödö. ice dry tai jokin sellainen.2. Toimii kuin junan vessa.

ossi sarasteliiketalous 3. vuosi1. deodoranttia.2. Omasta mielestä ainakin hien haju on peittynyt.

kalle BjörkrothViestintä 3. vuosi1. daliWax viiksivahaa.2. Toimii.

juha lamminensammakon pääsihteeri1. Kasvovoide mallia yö.2. Ehdottoman hyvin. naama ei irronnut.

OTTO jOuTsenlAhTI

S uunnitelmani, jonka olin kehittänyt kos-metologin vinkkien avulla ja joka tähtäsi vaatimattomasti vain absoluuttiseen kau-

neuteen tai vähintäänkin puhtoiseen hipiään, oli simppeli ja helppo noudattaa. Sanomattakin on siis selvää, että se epäonnistui.

Viiden päivän ajan iltaisin pesua ja kuorintaa, kasvoja hoidetaan naamiolla ja kuorrutetaan kosteusvoiteella. Aamuisin energialimaa ja sil-mänympärysvoidetta. Poistuessani kaupasta 35 euroa kevyempänä en malttanut odottaa, että pääsisin jo käyttämään uusia hassuja superainei-tani.

Erityisen innoissani olin oranssista energia-kiisselituubistani. Aineen nimi jo yksinään (Hyd-ra Energetic X Moisturising Booster Kick-Start Wake-Up), pakkausselosteesta puhumattakaan, lupaa minulle asioita, joiden en tiennyt edes ole-van mahdollisia.

Vihdoinkin pääsisin janoisesta ihostani, sillä purnukan sisältämän kylmän suihkun antaessa kasvoilleni shokkihoitoa, stimuloitaisiin pärstäni lopultakin taistelemaan hienoja juonteitaan vas-

taan. Usko tai älä, nämä olivat suorahkoja laina-uksia paketin kyljestä.

Myös iltaisin laitettavat naamiot kutkuttivat sisäistä seikkailijaani. Myönnettäköön, että miehille suunnattuja naamioistani oli vain kaksi, mutta onneksi naisten hylly korjasi naamiopulani ja pääsin jatkamaan projektiani.

lunastamattomia lupauksia

Onnistuttuani saamaan itselleni aikaiseksi hur-jan kauneushypetyksen seuraavia päiviä kohtaan saapui ensimmäinen ilta. Kädet täristen levitin mansikkaisen naamion kasvoilleni ja innoissani unohdin jopa salaa hävetä moista neiteilyä.

Uutuudenviehätys oli vielä niin vahva, etten ymmärtänyt edes pettyä vaisuun ensimmäiseen naamariini. Se tuntui kuin olisin levittänyt man-sikkahilloa naamalleni. Se tuoksui kuin olisin levittänyt mansikkahilloa naamalleni. Hämmen-tävää kyllä, se ei maistunut ollenkaan siltä. Seu-

raavana aamuna heräsin finni poskessani. Ai-nekset illuusion murenemiseen alkoivat olla kasassa.

Tilannetta ei parantunut aamuisin levitettävä ihme-liisterini. Energisoiva, ult-ra-raikas ja tahmaamaton olivat suuria lupauksia ja totta puhuen umpeen

muurautuneet silmäni ja yhä nukkuvat kasvoni tarjosivat niille vähintään kelpo vastuksen. Silti toiveeni olivat korkealla levittäessäni kunnon ker-roksen ainetta poskilleni. Aaltoilevaa kihelmöin-tiä, pistelyä, musertavaa raikkautta tai edes repi-vää tuskaa. Ei mitään, ei minkäänlaista reaktiota. Hetkinen, kyllä! Kasvoni olivat tahmeat.

suuri antikliimaksi

Seuraavien päivien ajan kokeilin ja petyin yhä useampiin kauneushuijauksiin. Savinaamio, li-manaamio ja toffeenaamio nostivat kukin vuo-rollaan toiveeni pilviin ja kukin vuorollaan ne ampuivat odotuksiani selkään ja sysäsivät sen

AITO 2/2012AITO 2/2012

19 18

ERITYIsEN INNOIssANI

OLIN ORANssIsTA

EnErgiAKiiSSELiTUUbiSTAni.

AITO 2/2012AITO 2/2012020 21

Aquazumbassa ideana on yhdistää vesi ja zumba – melko ilmeistä eikö totta? Kaikki tietävät zumban, lanteiden het-

kutusta ja käsillä ja jaloilla huitomista. Siihen kun lisää veden, onkin homman nimi aika erilainen.

Vetäjä kun hyppii kuivalla maalla ja kääntyilee oikealta vasemmalle muutamassa sekunnissa, se ei ihan toimi niin kun vettä on

hartioihin asti. Mutta eipä siinä oikein altaassa

voi muuta kuin heilauttaa nyrkkiä

ilmaan ja huutaa ohjaajan peräs-sä: “Hu! Ha!”

TeKsTI: KATI KAnTOnen grAfIIKKA jA KuVA: AInO KOrpInen

kansalaisopiston kursseille pyrkiminen ja sen “oman Harrastuksen” löytäminen on ollut minulle kuin joka syksyinen Harrastus itsessään. eikä tämä syksy ollut poikkeus. olen käynyt mm. sHindon (japanilaista meridiaanivenyttelyä), Hopeakorujen punonnan ja pianonsoiton kursseil-la kansalaisopistossa. tänä vuonna tuoHon listaan voin ylpeänä lisätä aquazumban.

VedessäZumbataan

Hintansa väärttiNäin opiskelijan näkökulmasta ajateltuna aqua-zumba on melko kallis harrastus. Hintaa kertyy lähemmäs 100€. Kansalaisopiston tarjoama kurssi ei maksa kuin 26€, mutta pitää ottaa huo-mioon myös, että sinne altaaseenkin on päästä-vä, joten on maksettava uimahallimaksu. 20 kerran ranneke on opiskelijalle 52€ ja siihen päälle vielä rannekemak-su, joka on 4€. Tämän kaiken lisäksi pitää pääs-tä myös sinne uimahallil-le, joten talvisaikaan, kun omaa autoa ei ole, pitää maksaa myös bussikyydeistä.

No, kannattaako sitten maksaa? Kyllä. Har-rastus on liikunnallinen ja hauska, eikä hyvä harrastus muuta tarvitsekaan. Tulos ei voi olla huono, jos yhdistää vettä ja musiikkia.

pyöräHdys ja Hyppy

Ensimmäinen kertani Porin keskustan uimahal-lissa oli 6.9., jolloin oli ensimmäinen aquazum-

ba-tunti. Poikaystäväni saattoi minut auliisti uimahallille, morjensti ja jätti minut kuin

tyhjän päälle. Siinä sitten ensin ostin itsel-leni rannekkeen, nimilistaan puumerkki ja sitten tuli eteen ensimmäinen haaste. Miten päästä pukuhuoneille, kun edessä on valoja vilkkuva pyöröportti? Onneksi

edelleni ehti toinen nainen ja sain salaa katsoa miten hän laitteen kanssa toimi. Seuraava haaste tuli vastaan pukuhuoneessa, sillä ovi oli lukittava rannekkeella. Melko hifistely-uimahalli, täytyy sanoa.En oikeastaan osannut odottaa mitään, kun pu-lahdin altaaseen odottamaan tunnin alkua. Ih-mettelin kovasti, kun ketään ei näkynyt, mutta

sitten lyhythiuksinen pie-niin sporttivaatteisiin pu-keutunut nainen tuli al-taan reunalle huutamaan, että onko täällä vielä joku zumbaaja. Olin väärässä

altaassa. Oikeaan altaaseen päästyäni olinkin yhtä hymyä seuraavat 45 minuuttia. Jalka ylös, toinen oikealle, käsi ilmaan, huuto “Hu!”, pyö-rähdys, hyppy... Ei altaassa huomannut liikun-nan rasitusta. Itse huomasin rasituksen vasta, kun olin pyöräillyt 2,5 km kotiin ja kun edessä oli vielä 47 rappusta ennen kotiovea.

Kaiken kaikkiaan loistava harrastus vedestä ja musiikista pitäville. Tanssitaustaa ei tarvita, kos-ka vedessä juttu on ihan eri kuin kuivalla maalla. Jos tavallinen zumba ei iskenyt, kannattaa viedä sitä askel pidemmälle ja osallistua aquazumban kurssille.

Super Mario Bros.3 on nimensä mukaan Super Mario -pelisarjan kolmas osa, jon-ka Nintendo julkaisi Japanissa vuonna

1988 Nintendo Entertainment System- eli NES-konsolille. Eurooppaan peli ehti vasta vuonna 1991, mutta jo ilmestymisestään asti se on ollut sekä menestys, että monien pelaajien suosikki.Pelaajan tulee ohjata Mariota, italialaista putki-miestä matkallaan kaksiulotteinen ja 8-bittisen musiikin muovaaman maailman. Jokaisessa maailmassa on kymmenkunta kenttää, ja maail-man lopuksi on taisteltava loppuvastusta vas-taan, jotta matka seuraavaan paikkaan voi jat-kua.

Kun peliin tarttuu uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen, huomaa kuolevansa heti ensim-mäisen kilpikonnan kohdatessaan. Mieleen nou-see vain ajatus ”Äh, kyllähän minä muistin, että se tulee tuolta”, mutta peli alkaa taas sujua, kun sormien muisti palaa. Hetken päästä kokeneem-mat pelaajat muistavat, miten peliä voi huijata, mistä saa lisää apuvälineitä ja millainen liikku-marata vastuksella on. Hieman kyllä jännittää jokaisen maailman loppuvastuksen kohdatessa ja vanha NES-kapula kitisee sormien puristuk-sessa.

Muistikuvat menneisyydestä ovat turhautta-via. Koska NES:llä ei ole mahdollista tallentaa omaa edistymistään, mieleen muistuu vain monet peliin käytetyt tunnit ja kun konsolia

pidettiin päällä yötä päivää. Nyt aikuisempa-na pelaaminen on nopeampaa, kuudenteen maailmaan pääsee vajaassa parissa tunnissa, jos ei huijaa. Turhauttavaksi peli käy, kun pe-laaja ei henkisestä kasvustaan ja logiikastaan huolimatta pääse jonkin kentän läpi millään. Allekirjoittanut tinttasi kuudennen maailman viimeistä kenttää tunnin ja lopuksi kapula lensi hellästi seinään. Pienet yksityiskohdat unohtuvat, kuka olisi muistanut, ettei niitä valkoisia kukkasia voikaan tappaa hyppäämäl-lä niiden päälle?

Kaiken kaikkiaan Super Mario Bros. 3 on todella hyvä peli niin muistikuvissa kuin ny-kyäänkin. Peli on tarkoituksella tehty pitkäksi ja osittain haastavaksi, minkä takia siitä on iloa vuosikymmeniksi. Lapsuudessa kaikki oli pelissä kiehtovaa ja suuttumus epäonnistumi-sista suurempi, mutta vuosien jälkeen voidaan havaita muutos. Aikuisempana ainainen tilulilu-musiikki saattaa rasittaa ja epäonnistu-minen ennemminkin hävettää kuin suututtaa. Lapsenmielisille tarkoitettu peli ei olekaan niin helppo, kuin muistaisi, mutta se kutsuu sitä suuremmalla nostalgialla rämpimään itsensä läpi vielä monta kertaa – tai niin kauan kuin NES ajan patinaa kestää. Lapsuuden arvio 5-pikselitähteä, koska se, joka pääsi pelin läpi, oli kaikkeuden kuningas. Nostalgia-arvio 4½-pikselitähteä, koska se, joka pääsee pelin läpi, omaa todella hyvän muistin ja liikaa aikaa.

KuVAT jA TeKsTI: nOOrA lIndén

Pelit menneisyydestä

Mario Bros. 3Nostalgia-arvostelussa

videopelit ovat kuuluneet ainakin jollain tasolla läHes kaikkien meidän elämään. uusiin, koko ajan ilmestyviin peleiHin joko Hassaa liiaksikin aikaa, tai monet ovat jättäneet lapselliset tasoHyppelyt kokonaan menneisyyteensä. nyt on kuitenkin aika kurkistaa vuosissa taaksepäin, ja uudelleen pelata nuoruudessa koetut Hetket.

TULOS EI VOI OLLA HUONO

JOS YHDISTÄÄ

VETTÄ JA MUSIIKKIA

AITO 2/2012AITO 2/2012022

23

tv-taso trukkilevyistä

Tämä idea on napattu oikeilta suunnittelijoilta, mutta testattu sekä helpoksi ja toimivaksi todet-tu. Kokeile.

1. lavojen Hankkiminen

Hankalin osa tässä näyttävässä TV-tasossa tai sohvapöydässä on ehdottomasti trukkilavojen hankkiminen. Koska ns. eurolavat ovat panttita-varaa, voi niiden löytäminen olla hankalaa. Jos tyytyy vähempään, voi isoista marketeista saada pyytämällä ainakin kertakäyttölavoja. Ongelma-na on se, että niiden kirjo on hyvin moninainen, mutta onneksi niissäkin on hienoja yksilöitä ja kaksi samanlaista voi löytyä helpostikin. Toisaal-ta, jos avaat silmäsi kaduilla kulkiessasi, voit al-kaa huomata, että lavoja lojuu näkyvillä useam-missa paikoissa kuin uskoitkaan. Pientä kansa-laistottelemattomuutta kehiin ja lava kainaloon.

2. kokoaminen

Loppu onkin sitten lasten leikkiä. Jos teet TV-tason, tai haluat muuten vain isoa lavaa kapeam-man vaihtoehdon, kannattaa tässä vaiheessa sahata lavat pituussuunnassa kapeammiksi. Pieni pintahionta ei ole pakollista, mutta varsin-kin käyttöpinnat kannattaa siistiä, ellei pidä ti-kuista. Mieti jo tässä vaiheessa, kumpi lava on päällimmäinen ja hio vain se, jotta säästyt tur-halta hinkkaamiselta. Kuusi pitkähköä ruuvia ja akkuporakone kiinnittää lavat tiukasti ja nope-asti toisiinsa.

3. viimeistely

Lavat imevät maalia melko kiitettävästi, joten sitä kannattaa varata reilu määrä. Ei kannatta hifistellä maalin hankinnassa, sillä tulos näyttää hyvältä halvallakin maalilla. Jos pelkäät pinnan puolesta tai et ole siihen muuten tyytyväinen, kannattaa pöytä vielä lakata. Maalia ei myöskään tarvitse yrittää väkisin saada vaikeimpiin paik-koihin lavojen uumenissa, sillä niitä ei kukaan näe.

Loppusilauksena ruuvaa pohjaan pienet pyörät, jotka on riistetty vaikka vanhasta hyllystä. Toi-saalta lyhyet metallijalat eivät maksa rautakau-passa uusinakaan paljon.

2. numerot

Hankalin osa kelloa ovat sen numerot. Ne on teh-ty pari senttiä paksusta styrox-levystä kuuma-lankaleikkurilla (saa askarteluliikkeistä) veiste-lemällä. Tämä vaatii muutaman yrityksen ja pa-perista tehdyt maskit, mutta onnistuu lopulta yllättävän hyvin. Styrox-levyjä kannattaa kysyä rauta- tai rakennusliikkeestä, sillä heillä on usein hajonneista pakkauksista jääneitä paloja.

Jos haluat päästä vähemmällä numeroiden vä-säämisellä, kannattaa kellotaulun ”väli-ilman-suunnat” korvata ympyränmuotoisilla merkeillä. Vanha harjanvarsi tarjoaa juuri sopivan levyiset ympyrät. Kunhan tiedät, minkä paksuista styrox-levyä saat hankittua, tiedät myös kuinka pitkiä pätkiä keppiä tarvitset.

3. viimeistely

Aikaa vievin vaihe on osien päällystäminen. Tä-mä kello on päällystetty saneerauslaastilla ja hiottu sen jälkeen, jolloin lopputulos on vähän kivimäisen näköinen. Päällystäminen kannattaa tehdä varsinkin numeroihin huolella, sillä lähes kaikki maalit syövyttävät herkkää styroxia. Maa-laaminen on järkevintä tehdä halvimmalla löytä-mälläsi spraymaalilla. Karussa pinnassa pienet virheet ja syöpyminen eivät haittaa mitään. Kiin-nitä kello vaikkapa sinitarralla seinään.

styroX-kello

Tämä yksinkertaisuudessaan näyttävä kello kil-pailee hinnallaan rullakebabin kanssa. Ja voittaa.

1. koneisto

Kallein osa kelloa on sen koneisto, mutta älä mis-sään nimessä hanki pelkkää koneistoa. Kirppu-tori on opiskelijadesignerin paras kaveri ja vanha kellonrähjä tarjoaa parilla eurolla toimivaksi testatun moottorin lisäksi vielä viisarit sun muut kiinnikkeet kaupan päälle. Kotelo koneistolle syntyy tyhjästä maalarinteippirullasta ja pyöre-ästä pahvinpalasta, josta saat kannen, kunhan ensin kaiverrat siihen reiän. Kannattaa perehtyä koneistoon hieman ennen kuin purat vanhan kellon, sillä on tärkeää, että koneisto asennetaan edes sinne päin.

DESIGNIATeKsTI jA KuVAT: OTTO jOuTsenlAhTI

mikä yHdistää nelinu-meroisella Hintalapulla koristeltua jakkaraa, ruotsalaisen keksimää Hassunnimistä pöytää, jonka saat Halvemmalla kuin yölipun bussiin ja kaHta sotkuista truk-kilavaa ja paketillista ruuveja? ne kaikki ovat designia, kukin omalla tavallaan. Hylkää en-nakkoluulosi, sillä ra-Hakirstusi ei tarvi-tse Huutaa armoa, jotta voisit saada näyttäviä sisustuselementtejä maai-lmasi tärkeintä 15 neliötä piristämään. seuraavista kaHdesta läHes nollabud-jetin Huonekalusta voit ammentaa inspiraatiota murjuusi ja palautella vanHat teknisen työn ta-idot mieleesi.

ILMAN BUDJETTIA

AITO 2/2012AITO 2/201224

25

köyHällä ei ole varaa os-taa Halpaa, vai miten se vanHa sanalasku menikään? sananlaskussa voi olla eHkä jotain perää, mutta onko elämämme parempaa kalliimmilla tuotteilla?

Kauppaketjuilla on omia tuotemerkkejä kuten Pirkka, Rainbow, Eldorado, X-tra ja Euroshop-per. Ja nämähän ovat aina hieman edullisempia kuin muut kauppahyllystä löytyvät tuotemerkit. Voisi luulla että elämä voisi olla helpompaa, kun raaskii laittaa opintotukea likoon ja ostaa Ariel Actilift-pesuainetabletteja, Rainbow pyykinpe-sujauheen sijaan. Onhan se paljon helpompaa laittaa yksi tabletti vain koneeseen, kuin mitata tarkkaan pesujauheet sille tarkoitettuun loke-roon pyykinpesukoneessa. Pesutulos on kuiten-kin sama. Voisiko pesutabletti olla myös haus-kempi tapa pestä pyykit? Hauskuus ja vaivatto-muus, kukapa ei haluaisi maksaa siitä hieman lisähintaa.

Ariel Actilift Tabs: 26 pesukertaa 5,99€ Rainbow-pyykinpesuaine: 35 pesukertaa 3,95

Tarkka kola-juomien juoja tietää, mikä kola maistuu hyvältä ja mikä todella pahalta. Tässä-kin asiassa pitää kallistua siihen kalliiseen. Pep-si ja Coca-Cola ovat ainoat kasvisuutejuomat, joita voi kaataa kurkusta alas kakomatta. Tässä-kään ei pärjää niin sanotut ”halpismekrit”, jos haluaa elämänsä maistuvan hyvältä ja ilman ves-

TeKsTI: VelI-MATTI lAhdennIeMI KuVA: nOOrA lIndén

Elämisen arvoaitoja.

WhENEVER hEARING AbOUT a new thing or visiting a new place the first thing to check, at least for me, is Wikipedia. i bet some of you also googled pori or rauma just to find out where you would be spending time for the next coming semester.

WhAT MAkEs WIkIPEdIA amazing is that in the climate section you can see the average low and average high temperatures. However my honest opinion is that Wikipe-dia has to be lying. i have experienced around 25 winters in Finland and no way is the average low °c in january -8. be prepared to freeze since you might experience degrees as low as -30!

sO hOW dO we Finns survive in these mad weather conditions? Mentally we don’t. We just get depressed and wish the months would go by fast. And yet somehow we are still able to maintain our mental health and survive winters after an-other. physically it is easier to survive although every year some of us turn into ice sculptures. My advice is to wear enough clothes and not to sleep in snow.

sO WhAT TO do when it’s so cold that you can barely move and it gets so dark that it feels like it’s always night? Make the best out of it! ice Hockey is the unofficial national sport of Fin-land and in both rauma and pori you can enjoy top level hockey. you might even want to play some hockey so rent some skates and party rock on the ice. Or you can arrange candle hikes!

Some general tips on how to survive are• Hot chocolate with mint – some like it with alcohol, some without.• Use reflectors! reflectors are an amazing and cheap way to be seen and stay alive when it’s pitch black outside.• if you do not want to purchase a super winter jacket which you might not ever use again, then spend some money on warm jumpers, hats, gloves, and scarves! Wear enough layers, it will keep you warm. besides wearing layers is, or at least used to be, trendy!• if you are not an expert riding a bike when the ground is icy and covered with snow buy a bus card. if you are a member of SAMMAKKO you will get it with a student discount!• do not forget the parties such as pipariristeily as in the legendary pre-christmas cruise!• remember to attend the traditional christmas dinner arranged for exchange students on november 29th in Liisanpuisto!• Most importantly, take care of your friends and don’t leave anyone behind!

HOW TO SURVIVEthe Darkest and Coldest

Sara VirtanenAssistant Trainee of the internationalization projectStudent Union SAMMAKKO

Place on Earth - Finland

sanpytyn halailuja.

Coca-Cola 1,51€/L Rainbowkola 0,65€/L

Viikset, niitä joko rakastaa tai vihaa. Olet sitten tyttö tai poika, pientä sänkeä jossakin vaiheessa aina nenän alle pukkaa ja estää räkää suoraan valumasta suuhun. Höylätessään kannattaa käyt-tää partavaahtoa, joka hellii ihoa ja eikä haise pahalta. Tässä tapauksessa kannattaa ottaa ilo irti halvasta ja sivellä Rainbowin partavaahtogee-liä nassuun. Nivean samanlainen vaahto tekee saman asian, mutta paljolti kalliimmalla litrahin-nalla. Mutta toisaalta, tyttö tai poika, karvat kas-voissa ovat aina muodin huipulla ja rahatkin säästyvät.

Niven partavaahtogeeli 22,25€/L Rainbow partavaahtogeeli 14,95€/L

Kaikki rakastavat tortilloja. Ne ovat hyviä, niin kuin muukin ruoka, joka on hyvää. Tortilla lätyt voi tehdä itse jauhoista ja vedestä, mutta toivo-taan ettei tässä niin köyhiä olla. Kaupasta ostet-tuja tortillalättyjä ei erota toisistaan kuin paketti ja hinta. Santa-Maria myy näitä ”jauholäpysköjä” aivan hirveän ylihintaan. Tässäkin tapauksessa kannattaa kallistua kaupan omaan halpamerkki-tortillapakettiin. Tietenkin pelkkää lättyä on ikä-vä järsiä. Halvastakin Rainbow-tortillasta saa kalliin täyttämällä sen esimerkiksi härällä tai ankanmaksalla, mutta se on nyt aivan toinen asia, joten jätetään asia sikseen.

Santa-Marian tortillat 5,10€/kg Rainbown tortillat 4,46€/kg

Jos on aikaa lukea, mutta kirjastot ahdistavat, kannattaa odottaa että postin täti tai setä tipaut-taa luukusta tai laatikkoon jotain muuta lukemi-sen arvoista. Episodissa ja Annassa on mukavan tuntuinen lakkapäällyste kannessa, joka hivelee sormiasia. Näitä lehtiä voi myös ylpeänä kantaa mukanaan ja lukea yleisillä paikoilla. Me-lehti tulee kotiin maksutta, kunhan vain tilaa itselleen maksuttoman ykkös-bonus-kortin. Lehti ei vält-tämättä tunnu hyppysissä niin hyvältä ja sitä ehkäpä pitää hieman piilotella lukiessaan. Sisäl-tö kuitenkin on ilmaiseksi lehdeksi ihan hyvä. Tässä kuitenkin kannattaa tehdä kompromissi, tilaa maksullinen lehti ja tilaa ykkös-bonus-kort-ti. Kaksi lehteä yhden hinnalla. Voi onnea.Asiahan on kuitenkin niin että kannattaa sekoit-taa talouteensa halpoja ja kalliita tuotteita. Mut-ta jos haluat kohottaa statustasi kalliilla tuotteil-la, mutta lompakko huutaa tyhjyyttä, kannattaa ottaa seuraavasta neuvosta vaari. Dyykkaa ros-kiksia, jos joku onneton naapuri on heittänyt vaikkapa tyhjän Heinz-ketsuppipullon pois. Täy-tä se vaikkapa Pirkka-ketsupilla ja jatka sitä vie-lä vähän etikalla. Näin ihmiset luulevat että tulet toimeen mainiosti ja saat uusia ystäviä.

AITO 2/2012AITO 2/2012

027 26

Ruisleipää TeKsTI jA KuVAT: MIMMI VIrTAnen

Rikaskulttuurinen Ranska ei vä-enpaljoudellaan lakkaa häm-mästyttämästä Suomen katuihin tottunutta mediaopiskelijaa. Vaihto-opiskelijatoverit Belgias-

ta, Kiinasta, Meksikosta tai vaikka Tanskasta tuntuvat löytävän oman maansa kansalaisia tääl-tä perin helposti. Mutta missä ovat kaikki suoma-laiset? Lähes parikuukautisen matkani aikana tapaamieni suomalaisten lukumäärä rajoittuu kahteen. Myöskään itse en lakkaa hämmästyttä-mästä muita, kun kerron olevani Suomesta. Ko-ko asia sai minut uteliaaksi siitä, mitä muut oike-astaan edes tietävät meistä, jos meitä on näin harvassa.

patonkimaassa

Taralle ruisleipä maistui, vaikkei australialainen versio leivästä olekaan täysin samanlainen.

Matkailun opiskelijalla on aina suunnit-teilla matka jos toinenkin, vaikkei vält-tämättä olla ehditty palata edelliseltä-

kään reissulta. Mutta moni ummikko miettiikin, missä matkailun opiskelija työskentelee koulus-ta valmistuttuaan.

Veera Judin on 24-vuotias kolmannen vuosi-kurssin matkailunopiskelija. Vaikkei SAMK ollut Veeralle ensisijainen valinta, on hän iloinen mahtavista luokkatovereista ja kiinnostavista opinnoista.

”Vuosikurssillani on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi hölmöillä ja pitää hauskaa, mutta joilta on saanut myös tukea ja neuvoa omissa opinnoissa. Luokkakaverit ovat tehneet opiskeluajasta unohtumattoman.” myhäilee Vee-ra.

Mutta mitä restonomiksi valmistunut voisi

KIrjOITTAnuT jA KuVAT: VelI-MATTI lAhdennIeMI

matkaoppaaksi.

tehdä? Veeralla on yksinkertainen vastaus: mitä tahansa. Itse Veera kehottaisi olemaan avoin uu-sille haasteille ja maailmalle. Kokemuksia kan-nattaa lähteä hakemaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Matkailun opiskelija saa restono-min koulutuksen kautta valmiudet työskennellä esimiestehtävissä. Kaikki eivät tokikaan tähtää esimiestehtäviin ja töitä kannattaakin hakea it-selle kiinnostavalta osa-alueelta. Työtehtäviä voi hakea muun muassa ohjelmapalveluiden, hotelli- ja ravintola-alan, henkilöliikennepalveluiden ja yrittäjyyden puolelta.

Restonomiksi valmistunut voisi esimerkiksi kiin-nostuksensa mukaan lähteä tekemään tutkimus-ta maailman hostellien toimivuudesta reppureis-saus- periaatteella. Tutustua ympäri maailmaa sijaitsevien hostellien toimintaan ja palveluihin,

Opintojen aikana Veeralle aukesi harjoittelu- ja työpaikka koululta.

ja samalla tavata uusia ihmisiä eri maista ja kult-tuureista.

Mielikuva matkailun linjasta on monella se, että matkailun opinnoista valmistuu matkaoppaaksi tai lentoemännäksi. Tämä käsitys ei pidä paik-kaansa, vaikka osa matkailijoista toki haaveilee myös matka- ja kohdeoppaan sekä lentoemän-nän töistä. Tulevat restonomit toki tietää, että he ovat tuohon työhön ylikoulutettuja. Restonomit eivät myöskään aina työskentele ravintolassa tai hotellin vastaanotossa.

Veeralla itsellä on tällä hetkellä suunnitelmissa syyslomamatka Belgiaan ja uudeksi vuodeksi Puolaan tapaamaan viime keväänä kampuksel-lamme opiskelleita vaihto-opiskelijoita yhdessä ystävien kanssa.

Matkailusta ei valmistuta

AITO 2/2012AITO 2/201228

29

Vegemite on australialainen levite, joka val-mistetaan oluen valmistuksen hiivajätteistä. Sitä syödään leivänpäällisenä lähinnä Austra-liassa ja usein aamupalalla. Tätä mustaa suo-laista töhnää löytyy aivan varmasti jokaisen australialaisen jääkaapista.

Cataloniassa Espanjassa taas herkutel-laan dippaamalla etanoita majoneesimai-seen, ael i oli -tahnaan. Tämän ruokalajin kunniaksi on ihan oma juhlakin nimeltään Aplec dl calagol, jonka tarkoituksena on nauttia kokonainen viikonloppu pelkästään etanoita!

Aasiassa, etenkin Malesiassa syödään tiettyyn vuodenaikaan paljon Durian-hedelmiä. Tämä ”king of the fruit” karkottaa hajullaan herkästi tottumattomat ulkomaa-laiset, mutta on suuressa arvossa paikallis-ten keskuudessa.

Witloof eli Belgian endiivi on lähes kansallisvihannes Belgiassa, jossa kasvista laitetaan normaalia arkiruokaa. Suomessa kasvin virallinen nimi on salaattisikuri.

While in student exchange in France, it has been really difficult to find other Finns from the multicultural streets of Lyon. I wanted to find out what anybody even knows about us and Finland. I tested my friends from Austra-lia, Belgium, Malaysia and Spain and discove-red that Finland is even more unknown that I assumed.

Tara, Bart, Jonathan and Jordina are really smart and nice people, but their knowledge about Finland is horrible. From their point of view Finland has a king and it is without the sun most of the year. The only Finnish thing everybody knows is one footballer. And everybody knows how good Finns are in football.

It was also quite hard to place Finland on the map. I have to mention, that everybody did know where Sweden is. Anyway I was happy to hear that everybody knew the capi-tal of Finland, Helsinki.

I had to admid that that we are a small strange country somewhere in the Nord. But even if the knowledge is not that good, my friends actually have connections to Finland. For example Bart has three Belgian friends in Pori at the moment. How small is the world!

Muuallakin syödäänkamaluuksia:

muuta, kuin ruispuikulaa poskeen.– Jos Belgiassa leipä maistuu tältä, se heite-

tään pois, koska se on pilalla, Bart virnuilee mais-tettuaan ensimmäisen palan.

Tara sen sijaan on toista mieltä: – Tämä on hyvää, meilläkin on ruisleipää

Australiassa. Mutta se on kyllä paljon kalliimpaa kuin vaalea leipä.

Jordina tyytyy myhäilemään, mutta Jonathan on sitä mieltä, ettei leivässä vikaa ole.

Jälkiruokana on sal-miakki-lajitelma – totta kai. Hetken maistelun jälkeen huomaan oleva-ni porukan ainut salmia-kinrakastaja, ainut joka

edes kykenee syömään sitä. – Pitävätkö kaikki suomalaiset tästä? Bart ky-

syy, ja minun on myönnettävä, että eivät. Suomi-kokeilut saavat kuitenkin meidät poh-

timaan miten eri asiat ovat suosittuja eri maissa. Yhdessä toteamme, että ruoka on usein tottumis-kysymys. Ehkä myös Lyonin erikoisuuksista, kuten sisäelinmakkaroista oppii nauttimaan, kunhan niitä syö tarpeeksi.

Suomen kaupunki. Ainut suomalainen kulttuu-riin tai urheiluun liittyvä asia joka koko porukal-la tulee mieleen, on Jonathanin mainitsema Mi-kael Forssell. Eikö Suomi olekaan maailman kartalla?

No jos ei Suomesta tiedä mitään niin sitten siitä pitää kertoa. Mikäs sen parempi tapa kuin maistattaa maamme erikoisuuksia. Eikös se tie sydämeen kuitenkin käy vatsan kautta.

Lyonin mainostetaan olevan varsinainen gast-ronomian mekka, josta ranskalaisen ravinnon lisäksi voi löytää makuja ympäri maailmaa. Val-tavien hypermarkettien Bio-osastoilta ja pienistä terveysputiikeista löytää kyllä kaurahiutaleita ja kokojyväjauhoja, mutta varsinaisen ruisleivän löytäminen on sulamahdottomuus. Kerran näin vanhan kaupungin leipomossa ruislimppua muistuttavan kiekon, mutta taivaita lähennel-leen kilohinnan vuoksi jäi tuo kuitenkin testaa-matta.

Onneksi kusti polkee Suomesta tännekin. Ei

Pyrin hakemaan tukea ympäri maailmaa tulevil-ta ystäviltäni, ja testasin mitä, he tietävät Suo-mesta.

– Eikö se ole jossain Ruotsin lähellä? austra-lialainen Tara, 19, tuumii epäillen, kun kysyn osaavatko ystäväni sijoittaa Suomen kartalle.

– Suomessa ainakin on vähemmän valoa ja päivät ovat lyhyitä, sanoo Jordina, 20, jonka ko-timaassa Espanjassa valoa riittää yllin kyllin ym-päri vuoden.

Kun tiedustelen, onko ystävilläni yhteyksiä Suomeen, malesialainen Jonathan, 22, hihkai-see:

– Nokia - connecting people. Kaikkia huvittaa.Belgialaisella Bartilla on kokonaista kolme

kaveria vaihdossa Suomessa – ja vieläpä Porissa. Myös Jordinaa tunnustaa, että hänen ystävänsä on tällä hetkellä Suomessa. Löytyihän niitä yhte-yksiä Suomeen.

Laitan ystäväni todelliseen testiin; vastaa-maan laatimani Suomi-visan kysymyksiin. Me-nestys on todella heikko. Tara on sitä mieltä, että Suomessa on kuningas. Jordinaa lunttaa Bartilta, kun pyydetään mainitsemaan jokin

jordina, Bart, jonathan ja Tara pääsivät maistelemaan suomalaisia suosikkeja.

salmiakki ei ollut malesialaisen mieleen.

AITO 2/2012AITO 2/2012

031 030

Opiskelijakunta SAMMAKKO järjestää jatkossakin viihdettä kalenteriisi, jottet huku tenttikirjojesi alle. Kerää siis kaverisi mukaan ja tulkaa nautti-maan yhteisistä tapahtumista!

kurnajaiset 12.9.2012loikka-liikuntapäivä 3.10.2012

Kuvat: Tommi Katajisto

menoa ja meininkiä

Pääaineena elämä.

Satakunnan Kansa

opiskelijalle

-50%

Saat lehtesi painettuna ja digitaalisena alkaen vain 14,71 €/kk.

Tilaa nyt

SK24.fi/opiskelija