PTK 96/2001 vp

96. KESKIVIIKKONA 19. SYYSKUUTA 2001 kello 14

Päiväjärjestys

Ilmoituksia

Ensimmäinen käsittely

1) Hallituksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta...................... 2

Hallituksen esitys HE 200/2000 vpLakivaliokunnan mietintö LaVM 15/2001 vp

Mietintöjen pöydällepano

2) Hallituksen esitys Makedonian kanssa tuloveroja koskevan kaksin-kertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymi-sestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräys-ten voimaansaattamisesta................................................................ 63

Hallituksen esitys HE 98/2001 vpValtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 13/2001 vp

Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Ant-tila.

Nimenhuuto

Nimenhuudossa merkitään täysistunnosta poissaoleviksi seuraavat edustajat:

Timo Ihamäki /kokSeppo Kanerva /kokKari Kantalainen /kokMartti Korhonen /vasRiitta Korhonen /kokMarjaana Koskinen /sd

Esko Kurvinen /kokReijo Laitinen /sdSuvi Lindén /kokKari Myllyniemi /keskRaimo Mähönen /sdSirpa Pietikäinen /kokAntti Rantakangas /keskOla Rosendahl /rArto Seppälä /sdKari Urpilainen /sd

Nimenhuudon jälkeen ilmoittautuvat seuraavatedustajat:

Sirpa Pietikäinen /kok

Keskiviikkona 19.9.20012 96/1

Reijo Laitinen /sdMartti Korhonen /vas

Eduskuntatyöhön liittyvissä tehtävissä ole-vat edustajat

Merkitään, että puhemiesneuvosto on käsitellytseuraavan ilmoituksen poissaolosta täysistun-nosta eduskuntatyöhön liittyvän tehtävän vuoksi:

19.9. edustajaMartti Korhonen /vas

Poissaololuvat

Merkitään, että puhemiesneuvosto on myöntä-nyt seuraavat luvat poissaoloon täysistunnostamuun syyn vuoksi:

19.9. edustajatTimo Ihamäki /kokRiitta Korhonen /kokMarjaana Koskinen /sdReijo Laitinen /sdSirpa Pietikäinen /kok

19.—21.9. edustajaEsko Kurvinen /kok

PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT:

1) Hallituksen esitys laiksi virallistetustaparisuhteesta

Ensimmäinen käsittelyHallituksen esitys HE 200/2000 vpLakivaliokunnan mietintö LaVM 15/2001 vp

Ensimmäinen varapuhemies: Käsittelyn poh-jana on lakivaliokunnan mietintö n:o 15. Ensinkäydään asiasta yleiskeskustelu ja sen jälkeenotetaan lakiehdotus yksityiskohtaiseen käsitte-lyyn.

Yleiskeskustelu:

1 Henrik Lax /r: Arvoisa puhemies, ärade frutalman! Hallituksen esitys parisuhdelaiksi on ja-

kanut kansalaisten ja myös lakivaliokunnan jä-senten mielipiteitä. Lain hyväksymistä puoltavalakivaliokunnan mietintö onkin syntynyt pienim-mällä mahdollisella eli yhden äänen enemmistöl-lä. Varsinainen jakolinja on syntynyt siitä, halu-taanko antaa virallinen laillistettu asema samaasukupuolta olevien suhteelle vai ei. Sen sijaanerimielisyyksiä itse mietinnön tekstin ja sisällönosalta on ollut varsin vähän.

Jo edellisillä valtiopäivillä lakivaliokunta, jamyös eduskunta, sai näyttöä siitä, kuinka vaikei-siin tilanteisiin tällaisessa suhteessa elävät ihmi-set saattavat joutua sen johdosta, ettei laissa olluttunnustettu heille lähiomaisen asemaa. Erityisenpahoja tilanteita heidän kohdallaan on syntynyttoisen osapuolen sairastuttua ja kuoltua.

Lakivaliokunnan nyt käsiteltävänä oleva kan-nanotto voidaan keskeisimmiltä osin oikeastaanjohtaa kahden valiokunnan kuuleman asiantunti-jan lausunnosta. Toinen, valtiosääntöoikeudentuntija, totesi seuraavasti: "Lainsäätäjän tehtävä-nä on ratkaista ne oikeudelliset ongelmat, joitasyntyy siitä, että näiden henkilöiden välisiä oi-keussuhteita ja heidän oikeudellista asemaansakoskevaa lainsäädäntöä ei ole tai voimassa olevalainsäädäntö ei näytä ongelmitta soveltuvan nii-hin, siitä huolimatta, että yksittäinen kansanedus-taja ei heidän elämäntapaansa ymmärtäisi tai hy-väksyisi." Toinen asiantuntija, psykiatri, lausui:"Homoseksuaaliseksi syntyminen on traaginenasia. Yhteiskunnallisesti joutuu huonompaanasemaan kuin muut."

Valiokunnan enemmistön pyrkimys on tämänmukaisesti ollut vähentää erilaista seksuaalistasuuntausta edustavien kansalaisten välistä eriar-voisuutta. Ellei lainsäätäjä toimi tällä tavalla, ris-tiriitatilanteiden ratkaiseminen ja normien luo-minen siirtyvät viime kädessä tuomioistuimille.Ajankohtaisena muistutuksena tästä on korkeim-man oikeuden taannoin myöntämä muutoksen-hakulupa jutussa, jossa 12- ja 14-vuotiaiden las-ten huoltajuus on kuolleen äidin naispuolisenelämänkumppanin ja lasten biologisen isän väli-sen riidan kohteena. Lehtitietojen mukaan lapsethaluavat jäädä asumaan äidin naiskumppaninluona.

Lakivaliokunnan nyt tekemä ehdotus ei sinän-sä tuollaista tilannetta ratkaisisi olkoonkin, ettäongelma on valiokunnassa tiedostettu ja siitä onpaljon keskusteltu.

Virallistettu parisuhde96/1/1 3

Fru talman! Den egentliga skiljelinjen i lagut-skottet har gällt huruvida riksdagen skall ge dehomosexuellas parförhållanden en lagstadgadstatus eller inte. I övrigt har meningsskiljaktighe-terna i frågan om texten i själva betänkandet va-rit få. Med en rösts majoritet föreslår lagutskottetatt personer av samma kön som lever i ett parför-hållande skall få rätt att registrera detta och där-med få en legaliserad ställning som nära anhöri-ga.

Redan under den förra riksdagen fick utskot-tet och riksdagen belägg för hur svåra situationerdessa personer kan råka ut för på grund av att deinte tillerkänns status som nära anhöriga. Speci-ellt tragiska situationer har uppstått i sambandmed sjukdomsfall och dödsfall. Utskottsmajori-teten önskar med sitt förslag föregripa dylika tra-gedier och motverka en diskriminering av de ho-mosexuella.

Rouva puhemies! Selostan tämän jälkeen ly-hyesti keskeisimpiä lakivaliokunnassa keskuste-lua herättäneitä kysymyksiä.

Päällimmäisenä on ehkä ollut kysymys siitä,onko rekisteröidyn parisuhteen osalta kysymysavioliitosta erillisestä oikeudellisesta instituuti-osta vai ei. Samalla on kysytty ja pohdittu, vai-kuttaako lain kirjoitustapa tähän asiaan. Lakiva-liokunnan saamat esimerkit lain vaihtoehtoisestakirjoittamistavasta, siis että laki olisi kirjoitettuilman viittauksia avioliittolakiin ja avioliittolain-säädäntöön, ehkä paradoksaalisesti kyllä, osoitti-vat, että viittauksiin perustuva kirjoitustapa vah-vistaa instituutioiden erilaisuutta. Pohjimmil-taan kai tätä virallisen aseman myöntämistä aja-teltaessa on ollut kysymys siitä, pelätäänkö, ettäavioliitto instituutiona heikkenee. Lakivaliokun-nan enemmistön näkemyksen mukaan ehdotettulaki päinvastoin tukee avioliittoinstituutiota si-ten, että avioliiton solmimiseen kuuluva sitoutu-misen ja vastuun ottamisen ajatus ulotetaan mui-hinkin kuin miehen ja naisen välisiin parisuhtei-siin.

Toinen valiokuntaa paljon puhuttanut kysy-mys oli kysymys siitä, onko nimi "virallistettuparisuhde" oikea vai pitäisikö sen tilalle säätäätermi "rekisteröity". Pitkän pohdinnan jälkeenvaliokunta ehdottaa hallituksen esityksestä poi-keten, että otettaisiin käyttöön termi "rekisteröi-ty parisuhde". Tämä on tärkein muutos, jota va-liokunta esittää hallituksen esitykseen. Valio-

kunnan mielestä se vastaa paremmin instituutioi-den erilaisuutta, ruotsinkielisen lakitekstin asuasamoin kuin muiden Pohjoismaiden lakien ter-minologiaa.

Kolmas keskeinen kysymys on ollut kysymysparisuhteessa elävien mahdollisesta adoptio-oi-keudesta. Valiokunnassa keskusteltiin erityisestisiitä vaikeasta tilanteesta, johon lapsi joutuu, kunhänen ainoa biologinen vanhempansa kuolee.Valiokunta kuitenkin toteaa, että hallituksen esi-tyksen linjaratkaisu on oikea ja hyväksyttävä.Siinähän ei tunnusteta adoptio-oikeutta parisuh-teessa oleville. Valiokunta lausuukin: "Sisäinenadoptio koskettaa perhelainsäädännön perusteitaja on suuri kulttuurinen muutos. Sellaista ei olesyytä tehdä äänestyspäätöksin eduskuntakäsitte-lyssä, vaan sen perustana pitäisi olla hyvin laadit-tu ja valmisteltu hallituksen esitys."

Edellä mainitsemani korkeimman oikeudenratkaistavana oleva tapaus voi johtaa siihen, ettäeduskunta joutuu arvioimaan asiaa uudesta näkö-kulmasta. Toteaahan myös perustuslakivaliokun-ta lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa,että "Lakien tulkinta - - saattaa ajan kuluessamuuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisestimuuttaa arvokäsityksiä".

Valiokunnassa keskusteltiin myös oikeudestayhteiseen sukunimeen. Valiokunta päätyi kuiten-kin siihen, ettei parisuhteeseen sovelleta nimi-lain säännöksiä aviopuolison sukunimestä.

Viimeinen asia, jonka nostan tässä esille, onkysymys avioliitonomaisesta suhteesta. Valio-kuntakäsittelyn aikana nostettiin esille kysymys,johtaako tämän lain säätäminen siihen, että avio-liitonomaisiin suhteisiin sovellettavia sosiaali- jamuun muassa verotuslainsäädännön määräyksiätulisi soveltaa myös samaa sukupuolta olevienparisuhteisiin. Lakivaliokunta kannanotossaantorjuu tämän ajatuksen mietintöön liitetyssä lau-sumaehdotuksessa. Nämä sosiaali- ja verotus-lainsäädännön määräykset joko luovat etuisuuk-sia tai vievät niitä. Parisuhdelain tarkoitus onkuitenkin poistaa homoseksuaaleja pahiten syrji-vät tilanteet. Heteroparit voivat valita avio- jaavosuhteen välillä. Homoseksuaaleilla ei olevaihtoehtoa.

Fru talman! Utskottsmajoritetens förhopp-ning är att utskottets förslag skall utgöra grundenför ett stort steg framåt på vägen mot att avskaffadiskrimineringen av de homosexuella.

Keskiviikkona 19.9.20014 96/1/2

2 Oikeusministeri Johannes Koskinen: Ar-voisa puhemies! Tämän parin vuoden aikana,kun työryhmän esitystä parisuhteen rekisteröimi-sestä työstettiin oikeusministeriössä ja sittem-min lakivaliokunnassa, rekisteröidyn parisuh-teen yleinen hyväksyttävyys on merkittävästikasvanut. Erilaisilla gallupeilla on mitattu kansa-laisten mielipiteitä, ja nyt selvä enemmistö suo-malaisista hyväksyy sellaisen maltillisen esityk-sen, jonka tämä nyt käsiteltävä lakiesitys pitää si-sällään. Maltillisuus on aika merkittävä määrejuuri tuolle esitykselle.

Esityksen jälkeen keskusteltiin eri yhteiskun-tatahojen kanssa. Otettiin varteen sitä, mitä laa-jalla lausuntokierroksella oli esitetty. Tehtiinmyös merkittäviä muutoksia, jotka selvästi alus-tavaa ehdotusta enemmän pitävät rekisteröidynparisuhteen irrallaan perinteisestä avioliittoinsti-tuutiosta. Nämä muutokset ovat lisänneet esityk-sen yleistä hyväksyttävyyttä, samoin tämä julki-nen keskustelu, jossa on ansiokkaasti kiinnitettyhuomiota niin ihmisoikeus- ja perusoikeusnäkö-kulmaan kuin muuttuneisiin moraalikäsityksiin.

Tärkeää on myös tavallaan maantiede. MuutPohjoismaat, Alankomaat ja nyt myös Saksa ovathyväksyneet hyvin saman tyyppisen lainsäädän-nön kuin mitä nyt käsittelemme. Muodostuu poh-joinen lainsäädäntövyöhyke, jossa samaa suku-puolta olevien parisuhteet ovat mahdollisia sa-mantapaisin perustein ja samantapaisin oikeus-vaikutuksin. Tällä on merkitystä, kun kanssakäy-minen yli rajojen lisääntyy.

Esityksellä ei haluta loukata kenenkään us-konnollisia tunteita, käsityksiä, ei myöskään ke-nenkään moraalikäsityksiä. Se ei yllytä poikkea-vaan sukupuoliseen käyttäytymiseen tai sellai-seen menettelyyn, joka olisi yhteiskunnan arvo-perustan kannalta jotenkin kyseenalainen. Sillähalutaan tuoda oikeutta kansalaisille riippumattaheidän sukupuolisesta suuntautumisestaan. Ha-lutaan maltillisella tavalla lisätä tasa-arvoa yh-teiskunnassa.

Tätä malttia ja asiallisuutta, jota tähän saakkalakiehdotuksen valmistelussa on esiintynyt kii-tettävästi, toivon riittävän myös tähän täysistun-tokäsittelyyn. Siellä varmasti löytyy jokaisellakohtia, jotka itse henkilökohtaisesti säätäisi toi-sin, mutta on haluttu hakea mahdollisimman laa-jaa konsensusta, sellaista uudistuslinjaa, joka saamyös sekä eduskunnan että kansalaisten tuen.

3 Kari Kärkkäinen /kd: Arvoisa rouva puhe-mies! Meillä on käsittelyssä lakiehdotus, joka ontodella ihmeellinen. Ensiksi, se odottaa meiltähomoparisuhteiden sosiaalisten olosuhteiden pa-rantamisen hyväksymistä. Toiseksi, se odottaa,sanoisinpa vaatii, meitä normittamaan yhteis-kuntaamme homouden ilmiönä, joidenkin lähim-mäistemme identiteettinä, vailla mitään vasta-väitteitä.

Meidän pitäisi siis päättää, että homous onsynnynnäistä, Luojan luomaa, niin kuin monetmeistä sanovat. Tämä on asia, mistä tiedemaail-massa ei läheskään olla niin varmoja kuin halli-tuksemme itsevarmassa lakiehdotuksessa. (Ed.Laakso: Eikö edustaja olekaan sitä mieltä, ettäkaikki on Luojan luomaa?) — Kyllä, kaikki onLuojan luomaa, mutta edustaja kuulee kohta, mi-ten perustelen tätä asiaa. — (Ed. Elo: Niin, ettäkuka ei ole Luojan luomaa?) — Hupaisaa, ettähallituksessakin on tämäntapaista kykyä.

Sanon jo tässä vaiheessa, että kahden asiankoplaaminen ja yhteensovittaminen on erittäinepärehellistä lainsäädäntötyötä. Kysyn myös,miksi nämä kaksi tavoitetta, homoparisuhteidenolosuhteiden parantaminen ja homouden normit-taminen yhteiskuntaan, on kirjoitettu sisään tä-hän samaan lakiehdotukseen, vaikka vain ensim-mäisestä halutaankin yleisesti puhua. Tai voisin-ko sanoa: vain ensimmäisestä on korrektia pu-hua.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että homo-jen sosiaalisia oloja parannetaan. Olen iloinen,että tämän lakiehdotuksen myötä suomalaisetovat nyt saaneet selvitellä aikaisemmin matonalle lakaistua keskustelun aihetta. Samaan hen-genvetoon täytyy todeta, ettei esimerkiksi mediaole tuonut keskusteluun juuri muuta kuin juntta-usmentaliteetin, eli tämä laki on saatava voi-maan tavalla tai toisella. Näin surkea on suoma-laisen median tila keskustelun monipuolistajana.

Mielestäni on epärehellistä lainsäädäntötyötäpuhua myös parisuhteen "virallistamisesta" tai"rekisteröinnistä", kun toimenpide toisi sen osa-puolille eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta sa-mat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitonsolmiminen. Hallituksen olisi reilumpaa puhuaasiasta sanalla "homoavioliitot". (Ed. Elo: Hyvä,että on rehellinen edustaja!)

Lakivaliokunta toteaa mietintönsä perusteluis-sa: "Myöskään siitä, miten Raamatun viestejäolisi nykyaikana tulkittava, ei vallitse tutkijoidenkesken yksimielisyyttä." Arvoisa lakivaliokunta

Virallistettu parisuhde96/1/3 5

on herttaisesti harhateillä, sillä kirkon ääni ei oletutkijat, jotka lausahtelevat keskenään ristiriitai-sia Raamatun tulkintoja ja tulkintoja, jotka vaih-tuvat muutaman vuoden kuluttua uusiksi. Kir-kon ääni on aina kirkkohistoriallisesti kuultupiispojen suusta.

Mitä Suomen luterilaisen tai ortodoksisen kir-kon piispat sanovat tästä parisuhdelaista? (Väli-huutoja eduskunnasta) Luterilaisten piispojenlausunto on kuultavissa erittäin selvästi kirkko-hallituksen kannassa, joka edustaa kirkon viral-lista tahoa, ja tämän mukaan kirkko ei kannatahallituksen esitystä. Kirkkohallitus katsoo, ettäerilaisissa yhteistalouksissa asuvien oikeudellis-ta ja taloudellista asemaa tulee kehittää. Ratkai-sua voitaisiin etsiä mallin pohjalta, jossa pysy-väisluonteisesti yhteistaloudessa asuvat voivatrekisteröidä kumppanuutensa. Asuinkumppa-nuuden rekisteröintimallin tulee olla neutraali si-ten, että se ei ole sidottu seksuaaliseen suuntau-tuneisuuteen, ja sen tulee selvästi poiketa aviolii-tosta. Ortodoksikirkon puolelta on kuultu samansuuntaisia lausuntoja. Maailmanlaajuisesti perin-teiset kirkkokunnat eivät ole voineet sovittaa ho-moavioliittoja Raamatun tulkintaan homoudesta.

Lyhyesti sanottuna: Kirkko osaa pitää erilläänalussa mainitsemani kaksi tavoitetta, homopari-suhteiden sosiaalisten olojen parantamisen ja ho-mouden normittamisen yhteiskuntaan. (Ed. Huo-tari: Toisennäköisiäkin näkemyksiä on!) — Tokitoisennäköisiäkin näkemyksiä on, mutta nyt pu-hutaan kirkon näkemyksistä, arvoisa edustaja.

Lakivaliokunta kuuli mietinnön laadinnassaHelsingin piispaa Eero Huovista. Piispan mieles-tä ehdotuksesta voi saada kuvan, että virallistettuparisuhde tulisi hallituksen tavoitteesta huoli-matta rinnastumaan avioliittoon. Vaikka esitysparisuhteiden virallistamisesta koskisi melkoharvoja, se voi asennevaikutuksiltaan ja symbo-liarvoltaan olla merkittävä. — Tämä siis piispaEero Huovista. — Lainsäädännöllä ohjataan vä-hintään epäsuorasti ihmisten arvomaailmaa. Pe-rinteisen avioliiton erityisasema ei merkitsepoikkeavien elämäntapojen syrjimistä tai homo-seksuaalien oikeuksien loukkaamista, sanoo piis-pa Huovinen.

Haluammeko me jälleen kävellä kirkon yli?Minun on vaikea ymmärtää niitä luterilaiseenkirkkoon kuuluvia kansanedustajia, jotka riemu-rinnoin kiittävät esimerkiksi Kirkon köyhyysoh-jelmaa, mutta kirkon seksuaalieettisten lausunto-jen kohdalla lyövät piispoja korville. (Eduskun-

nasta: Kirkko voi olla väärässä! — Ed. Elo: Saa-ko olla eri mieltä?)

Olemmeko sittenkään suvaitsevaisia? (Häli-nää) Tätä haluan kysyä, arvoisat edustajat. La-kiehdotusta puoltavat tahot puhuvat suvaitsevai-suudesta hyvin voimakkaasti. Olen ihmetellyt,millaista suvaitsevaisuutta se todellakin on. Otanmuutaman esimerkin.

Olen tässä talossa selkeästi ilmoittanut vastus-tavani tätä lakiehdotusta. Eräänä aamuna eräsvihreän liiton kansanedustaja sanoi, että mielipi-teeni johdosta hän kieltäytyy tulemasta kanssanimuun muassa samaan hissiin. (Naurua — Ed.Laakso: Oliko kysymys miehestä vai naisesta?)— En ota sukupuoleen tässä tapauksessa kantaa.(Ed. Rajamäki: Sehän on oleellista!) — Se on hy-vin olennaista kieltämättä, ed. Rajamäki.

Suomessa Aslan ry on puolustanut niiden ih-misten oikeuksia ja pyrkinyt heitä auttamaan, jot-ka haluavat homotaipumuksestaan ulospääsyä.Aslan ry on kuulunut jäsenjärjestönä terveysalankeskusjärjestöön eli Terveyden edistämisen kes-kus ry:hyn. Elokuun lopussa tämä keskusjärjestöerotti Aslan ry:n jäsenyydestään selkeästi yhdis-tyslain vastaisesti. Erottamispäätöksen takana onhomoliikkeen edustajien vahva lobbaus. He ha-luavat vaientaa Aslan ry:n toiminnan, erityisestijärjestön näkemyksen siitä, että homous on ihmi-sen seksuaali-identiteetin kehityksessä tapahtu-nut häiriö, jonka taustalla on lapsuuden täytty-mättömät tarpeet samaa sukupuolta kohtaan.

En tiedä, miten homoliikkeen edustajat japuoltajat tässä salissa mieltävät käsitteen suvait-sevaisuus. Itse näen niin, että me hyvinkin erilai-set ihmiset erilaisine mielipiteinemme (Ed. Biau-det´n välihuuto) voimme toimia yhdessä toinentoisiamme kunnioittaen — ed. Eva Biaudet.

Saamme tänään kuulla vetoomuksia, että tä-män lain säätäminen on tasa-arvokysymys. Ih-misten sosiaalisten olosuhteiden osalta se on si-tä, muttei muuten. Minä olet syntynyt mieheksi,arvoisa rouva puhemies on syntynyt naiseksi.Minä olet syntynyt valkoiseksi, Michael Jacksonon syntynyt tummaihoiseksi. Mutta onko meistäkukaan syntynyt homoksi? Kaksi ensimmäistäväittämää ovat hyvin selviä: ihmisten sukupuolija ihomme väri. Siksi voimme ajaa ja meidän tu-lee ajaa sukupuolten ja eri rotujen tasa-arvoa.

Jos olemme sataprosenttisesti varmoja, että ih-misiä syntyy myös homoina, silloin meidän tu-lee Suomen eduskunnassa ajaa homojen asioita,tätä parisuhdelakiakin, tasa-arvokysymyksenä.

Keskiviikkona 19.9.20016 96/1/3

Jos emme ole varmoja tästä, niin kuin emme voitieteenkään valossa tällä hetkellä olla, homoliit-tolakiehdotus ei ole tasa-arvokysymys tässä tapa-uksessa.

Mitä homous on? Ajattelen, että homous ei olesairaus. Tieteenkin valossa se on ihmisen psyko-seksuaalisessa kehityksessä tapahtunut häiriö,josta asianomainen ei ole vastuussa. Tämän häi-riön syntymiseen ovat vaikuttaneet henkilön suh-teet samaa sukupuolta olevaan vanhempaan taiikätoveriin. Homoseksuaalin tarve oman suku-puolen rakkauteen on hyvin normaalia ja hyvinluonnollista. Tarpeen riittävä täyttyminen lap-suudessa on pohja heteroseksuaaliselle kehityk-selle. Homoseksuaali on kuitenkin kokenut lap-suudessaan vaikeuksia samastua omaa sukupuol-ta olevaan vanhempaan, joka on koettu etäisenäja tunteiltaan kylmänä tai pelottavana tai viha-mielisenä. Tämä kokemus perustuu joko tahalli-siin torjuntoihin tai tahattomiin laiminlyöntei-hin. On lisättävä, että meidän kaikkien kasvussaaikuisiksi on tapahtunut enemmän tai vähem-män häiriöitä. Tässä meidän ei kannata jahdatasyyllisiä. Voimme tiedostaa tapahtuneen ja etsiäratkaisuja nykyhetkemme elämään.

Amerikan psykiatrisen yhdistyksen vuosiko-kouksessa tämän vuoden toukokuussa julkaistiintutkimustulokset homouden muutoksen mahdol-lisuudesta. Kyseessä oli yksi perusteellisimmistatutkimuksista tästä aiheesta. "Ajattelin aiemminkuten useimmat psykiatrit, että homoseksuaali-sesta käytöksestä voi pidättäytyä mutta seksuaa-linen suuntautuminen ei voi muuttua. Nyt uskon,että se ei ole totta. Jotkut homot voivat kokeamuutoksen." Näin toteaa psykiatri Robert Spit-zer, Columbian yliopiston professori. Merkittä-vää on, että näin toteaa henkilö, joka on ollut kes-keisesti vaikuttamassa homouden poistamiseensairausluokituksesta vuonna 73. Spitzer on edel-leen homoliikkeen kannattaja.

Tämä professori haastatteli 200:aa entistä ho-moa, joiden muutos oli kestänyt vähintään viisivuotta. Tehokkaimpina muutoksen edistäjinä tut-kitut kokivat omaa sukupuolta olevat tukihenki-löt sekä käytös- ja ryhmäterapian. Viiden vuo-den jälkeen 78 prosenttia oli kokenut seksuaalis-ten reaktioiden muutoksen. Hoidon alussa 20prosenttia oli ollut naimisissa — nyt naimisissaoli 67 prosenttia miehistä ja 47 prosenttia naisis-ta. Professori on todennut, että tutkimuksesta eivoi päätellä, kuinka moni voi kokea muutoksen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että aitomuutos on mahdollista kuitenkin joillekuille.

Kuulen jo eräiden teidän ajatukset salista, ettävaatisin homoja terapiahoitoon. Pois se minusta!Jos homo on tyytyväinen elämäntapaansa, hänel-lä on siihen täysi oikeus. Hänellä on täysi oikeuselää valitsemallaan tavalla. Mutta yhteiskunnas-samme pitäisi olla myös oikeus homo-ongelmai-sen hakea ja saada apua ulospääsyyn homoudes-ta, jos hän siitä kärsii. (Välihuuto) Viittasin äs-ken keskusteluun siitä, että Terveyden edistämi-sen keskus on muun muassa erottanut Aslanin, jamielestäni se on huolestuttava suuntaus siinämielessä, että meillä ei tasapäisesti ole annettumahdollisuutta keskustella tästä asiasta.

USA:n homojärjestöt ovat luonnollisesti kiis-täneet Spitzerin tutkimuksen arvon, sillä seksu-aalisuuden muutoksen ajatus ei sovi politiik-kaan, jossa homous yritetään normalisoida yh-teiskunnassa. Professori kertoi ABC—tv-kana-van uutisille, että jotkut haastatelluista olivat ol-leet epätoivoisia, jopa itsetuhoisia, koska monetmielenterveysalan ammattilaiset olivat kertoneetheille, että toivoa muutoksesta ei ole ja heidän tu-lisi vain oppia elämään homoseksuaalisten tun-teiden kanssa. Aslan ry on Suomessa tiedottanutnäistä tutkimuksista. Yksikään suomalainen me-dia ei ole ottanut asiaa esille, vaikka USA:ssa tut-kimuksesta raportoitiin laajasti kansallisella ta-solla.

Jälleen minä kysyn, missä mediamme menee,mitä sanotaan asioiden monipuolisesta käsitte-lystä toimittajien ammattieettisissä ohjeissa.Tunnen henkilökohtaisesti useita homoja ja olenjutellut heidän elämästään. Tunnen heitä, jotkahaluavat omaksua homouden osaksi identiteetti-ään ja elää sen mukaan, sekä heitä, jotka halua-vat tästä taipumuksesta eroon, eheytyä ja löytääheteroseksuaalisen identiteettinsä.

Olen valmis muun muassa perintöverolainmuutoksilla ja asuinkumppanuusmallilla paran-tamaan homoparisuhteiden asemaa. En kuiten-kaan ole valmis normittamaan homoutta yhteis-kuntaamme tällä lakiehdotuksella. Olen valmisja toivon, että suomalainen yhteiskuntamme onvalmis siihen demokratiaan, että jatkamme kes-kustelua homouden synnystä. Ihmettelen, mitenkeskustelussa voisi olla sallittua vain homoliik-keen yksipuolinen mielipide asiasta. Kansainvä-lisesti homokeskustelu mediassa ja tiedemaail-massa on huikeasti monipuolisempaa kuin koto-

Virallistettu parisuhde96/1/4 7

Suomessamme. Meidän on syytä päästä eroontästä neuvostoaikaisesta yhden totuuden tilasta.

Ed. S. Pietikäinen merkitään läsnä olevaksi.

Ensimmäinen varapuhemies: Totean, ettämyönnän vastauspuheenvuorot vasta ed. Ojan-suun puheenvuoron jälkeen. Silloin käydään de-batti.

4 Annika Lapintie /vas: Arvoisa rouva puhe-mies! Koko lakivaliokunnan käsittelyn aikana ih-mettelin, miten yksi laki nyt voi mieliä tällä ta-valla kiihdyttää, ja ihmettelen sitä edelleenkinniin täällä kansanedustajien keskuudessa kuinkuultujen asiantuntijoittenkin keskuudessa. Itseasiassa tämä hallituksen esitys ja lakivaliokun-nankin mietintö ovat aivan loogisen yhteiskunta-kehityksen tulosta ja kuvastavat viime vuosi-kymmenten aikana tapahtunutta kehitystä. 70-lu-vulla kumottiin säännös siitä, että homous on ri-kos, 80-luvulla poistettiin homous sairausluoki-tuksesta, ja sen sijaan nyt meillä on voimassasäännös, jonka mukaan syrjintä sukupuolisensuuntautumisen perusteella on rikos.

Sen lisäksi esimerkiksi perustuslain 22 § sää-tää yleisen velvollisuuden julkiselle vallalle huo-lehtia myös vähemmistöjen asemasta ja aktiivi-sesti turvata perus- ja ihmisoikeuksia. Parisuhde-laki toteutuessaan edistäisi yhdenvertaisuutta erikansalaisryhmien välillä ja on ennen kaikkea pe-rusoikeus- ja ihmisoikeuskysymys, johon mekaikki kansanedustajat hyväksyessämme perus-tuslain olemme sitoutuneet ja johon myös Suo-men valtio on kansainvälisissä ihmisoikeussopi-muksissa sitoutunut.

Kun tätä asiaa katsotaan ihan näiden säännös-ten valossa, on todella outoa, miten ihmeessä täs-tä yhdestä laista saadaan niin epäasiallista kes-kustelua aikaiseksi, jota tässä jatkuvasti olemmejoutuneet kuulemaan. Lakivaliokunnan kokouk-sessa tai sanotaan nyt kaikissa niissä kokouksis-sa, joissa kuulimme 40:tä eri asiantuntijaa, oli yl-lättävää havaita se, että koskaan aikaisemmin enollut törmännyt siihen, että asiantuntijat niin sel-västi voitiin jakaa kolmeen ryhmään. Suuri valta-enemmistö asiantuntijoista kannatti lakiesitystäja piti sitä ajan tarpeen vaatimana ja perusteli ni-

menomaan perus- ja ihmisoikeusasioilla lain hy-väksymistä. Toinen osa asiantuntijoista lähestyikristillisestä perinteestä käsin tätä kysymystä jahalusi lakiesitystä hylättäväksi. Mutta kaikkeinyllättävin ryhmä oli kolmas, joka ei keskustellutlakiesityksestä ollenkaan vaan rajoittui valaise-maan sitä kysymystä, mitä mieltä Raamattu onhomoseksuaalisuudesta ollut aikaisemmin jamitä mieltä Raamattu on tänä päivänä homosek-suaalisuudesta.

Itsellenikin tuli harvinaisen selväksi se, ettäRaamatun tuntijat, uskontotieteen tutkijat ja Raa-mattuun syvällisesti paneutuneet ihmiset eivätsuinkaan olleet yksimielisiä tästä kysymyksestä.Päinvastoin osa näistä ihmisistä, jotka hyvin sy-vällisesti tätä perinnettä tuntuivat hallitsevan,päätyi siihen lopputulokseen, että nimenomaantasavertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja ihmisoi-keuksien vuoksi tämä lakiesitys tulisi hyväksyä.Sen vuoksi itse ainakin tiedän nyt asiantuntija-kuulemisten jälkeen, että kristilliset ja uskonnol-liset näkemykset eivät suinkaan ole ollenkaanyksimielisiä tästä kysymyksestä.

Sinänsä tämän lakiesityksen hyväksyminen onerittäin tarpeellista ja välttämätöntä. Katson, ettäeduskunnan arvovallan kannalta ainoa oikea rat-kaisu on se, että me tämän nyt hyväksymme.Kuitenkin tähän on jäänyt muutama hyvin suuri-kin epäkohta. Silloin kun lakivaliokunta viimek-si vuonna 96 käsitteli tätä asiaa ja toivoi hallituk-selta esitystä, joka poistaisi tämän eriarvoisuu-den, joka vallitsee samaa sukupuolta ja eri suku-puolta olevien pariskuntien välillä, siihen saim-me tämän vastauksen, mutta nyt edelleen lastenosalta tämä sama ongelma on täysin auki.

Tämä lakiesitys, sen enempää hallituksen esi-tys kuin valiokunnankaan esitys, ei salli perheensisäistä adoptiota. Mielestäni se on erittäin suurivirhe. Esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopi-mus lähtee siitä, että kaikissa julkisen tai yksityi-sen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintovi-ranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jot-ka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huo-mioon lapsen etu. Itse asiassa oikeusministeriöntyöryhmä, joka aikanaan valmisteli tätä esitystä,totesi myös, että lasta koskevia säännöksiä tulisiarvioida ensisijaisesti lapsen näkökulmasta. Jossaadaan aikaan sääntely, joka silloin, jos lapsenvanhempi elää parisuhteessa samaa sukupuoltaolevan kanssa, estää yksittäistapauksissa sellai-sen ratkaisun, joka olisi lapsen kannalta parasta,tällainen säännös ei ole asianmukainen.

Keskiviikkona 19.9.20018 96/1/5

Mielestäni tämä nyt valitettavasti tulee tässätoteutumaan siten, että lakiesitys sallii parisuh-teessa elävän yksinään adoptoida lapsen, kutenyksinäinen ihminen saa adoptoida Suomesta taiulkomailta normaalin adoptiotutkinnan jälkeen.Suomessahan erittäin tarkasti tutkitaan, ennenkuin annetaan lupa adoptioon. Kaikkia lapsenomaisia ja sukulaisia haastatellaan, ja lapsen bio-logisilla vanhemmilla on mahdollisuus sanoamyös sanansa siihen, ja se otetaan huomioon.Sen sijaan ainoa adoptio, jonka tämä lakiesityssulkee pois, on perheen sisäinen adoptio, eli juu-ri niiden lasten osalta, joiden vanhemmat elävätparisuhteessa, jossa on siis kaksi samaa suku-puolta olevaa vanhempaa, estetään tämä adoptio.

Tosiasiallisesti osa suomalaisista lapsista eläätilanteessa, jossa heillä on vain yksi juridinenvanhempi mutta kaksi sosiaalista ja psykologistavanhempaa, jotka huolehtivat lapsen hyvinvoin-nista. Todellakin, jos nämä huoltajat olisivatavioliitossa keskenään, toinen puoliso voisi ottaalapsekseen puolisonsa lapsen, mutta tässä tapa-uksessa tätä ei sallita, jos huoltajat ovat tällaises-sa rekisteröidyssä parisuhteessa.

Selvimmin lasten hankala asema tulee esillejuuri sairaus- tai kuolemantapauksissa tai pari-suhteen päättyessä eroon. Jos lapsen juridinenvanhempi kuolee tai joutuu sairaalaan, lapsensuhde toiseen sosiaaliseen vanhempaan tulee en-tistä tärkeämmäksi. Ilman adoption mahdolli-suutta lapsi on kuitenkin tässä tilanteessa lainsää-dännön näkökulmasta vailla vanhempia. Olisintoivonut, että valiokunnassa tämä asia olisi voitukorjata, mutta valitettavasti näin ei käynyt.

Kaksi pienempää murhetta tähän myös sisäl-tyy.

Toinen on lain nimikkeessä, jossa on nyt "re-kisteröity parisuhde", kun hallituksen esityksenmukaan kysymys oli "virallistetusta parisuhtees-ta". Valitettavasti "rekisteröinti" Nykysuomensanakirjankin mukaan tarkoittaa ’luettelointia’,’muistiinmerkitsemistä’ ja ’tallentamista’. Siitä-hän ei ole kysymys, vaan nimenomaan "virallis-tamisesta", joka tarkoittaa ’julkisen viranomai-sen viran puolesta ja säädösten mukaan suoritta-maa tointa’. Olisin pitänyt parempana "parisuh-teen virallistaminen" -käsitettä otsikossa.

Kolmas, adoptiota vähäpätöisempi ongelma,mikä tähän edelleen jää, on yhteisen sukunimenestäminen parisuhdetta rekisteröitäessä tai viral-listettaessa. Kun kaksi eri sukupuolta olevaa hen-kilöä menee avioliittoon, heillähän on mahdolli-

suus valita, ottavatko he yhteisen nimen vai eril-liset nimet, mutta tässä lakiesityksessä tämämahdollisuus estetään. Sen sijaan aina jää mah-dollisuus, että anotaan ja haetaan yhteistä sukuni-meä. Kuitenkaan ei ole mitään varmuutta, hyväk-sytäänkö se. Todennäköisesti hyväksytään, niinkuin nimilautakunnan puheenjohtajalta kuulim-me. Kuitenkin se maksaa 500 markkaa, ja käsit-tääkseni tällaiselle kiellolle ei ole minkään nä-köisiä sisällöllisiä perusteluita.

Tämän lain kummallisiin käsittelyjärjestyk-siin kuuluu se, että alun perin tarkoitukseni olimyös tähän täysistuntokäsittelyyn esittää, ettääänestäisimme siitä, hyväksytäänkö adoptio tä-hän lakiin jo nyt vai vasta myöhemmin. Muttaolen saanut hyvin selkein sanoin kuulla, että onsuuri vaara, että jos adoptiosta äänestetään, mo-net niistä, jotka tosiasiallisesti haluavat kaataakoko lain, käyttäisivät taktisesti hyväkseen tätämahdollisuutta ja äänestäisivät sinne adoptio-mahdollisuuden, jotta saisivat useampia mukaankaatamaan tätä lakiesitystä.

Koska todellakaan en halua vaarantaa lakiesi-tyksen läpimenoa, sen vuoksi en nyt esitä niitä si-sältömuutoksia, jotka olen vastalauseeseeni kir-joittanut, vaan toivon, että voimme hyväksyä nyttämän lakivaliokunnan esityksen. Sen lisäksimelko pian joudumme palaamaan lasten ase-maan ja tekemään, kuten Ruotsissakin on jo teh-ty. Siellä alun perin ei hyväksytty adoptiomah-dollisuutta ja nyt sitten tutkimusten jälkeen onpäädytty siihen, että adoptiomahdollisuus on las-ten edun mukaista ja se täytyy sinne lisätä. Toi-von, että hyväksymme tämän lain ja hallitus no-peasti valmistelee muutosesityksen, jonka mu-kaan perheen sisäinen adoptio sallitaan.

5 Marja-Liisa Tykkyläinen /sd: Arvoisa puhe-mies! Kansanedustajien tehtävä on hyvin vaati-va. Eri historian aikakausina on asetettu miehiäja naisia erilaisiin tehtäviin, ja erikoisesti tuonesille, että myöskin kansanedustajiksi vaativaantehtävään. Myöskin meillä on olemassa omatsääntömme tässä eduskunnassa, joka merkitseesitä, että me kunnioitamme toinen toisiamme,niin että kun kansanedustajat puhuvat asioista,jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä jamyös omaan puheenvuoroonsa tulematta nau-runalaiseksi tai häväistyksi.

Me olemme viime päivinä nähneet tässä maa-ilmassa, kuinka monet tukirakenteet ovat romah-taneet. Me elämme erittäin epävakaassa maail-

Virallistettu parisuhde96/1/6 9

massa, arvoisa puhemies. Itse näkisin, että Suo-men eduskunnalla olisi paljon tärkeämpiä lakeja,joita pitäisi käsitellä, kuin nyt käsittelyssä olevalaki virallistetusta parisuhteesta. Olen joutunutkäsittelemään tätä lainsäädäntöä lakialoitteidenkautta lakivaliokunnassa ollessani useampia ker-toja, ja olemme voineet estää tämän lainsäädän-nön.

Arvoisa puhemies! Nyt parisuhdelaissa kysy-tään, mitkä arvot päättäjiä ohjaavat. Homoudenperiytymisestä ei ole tieteellistä näyttöä, vaikkajotkut tutkijat, jotka itse ovat homoseksuaaleja,ovat yrittäneet niin todistaa. Toiset tutkijat ovatkumonneet todistukset. Monien mielestä mielty-myksen samaan sukupuoleen aiheuttavat mui-den muassa — otan tässä vain muutamia esi-merkkejä — traumat, hyväksikäyttö, altistavaseura ja näistä johtunut kehitys. Nämä ovat tutki-joiden tuomia asioita, jotka olen tässä esille otta-nut, ei omia käsityksiäni.

Koska perimää ei ole tieteellisesti todistettu jamonien tutkijoiden mukaan muutos on mahdol-lista, äänestyspäätös perustuu enemmän uskoonkuin oikeaan informaation. Kannan ratkaisee vii-me kädessä oma moraali ja halu tai haluttomuustaipua äänekkäiden ryhmien mielipiteeseen.

Lainsäädäntö on Suomessa ollut kestävälläpohjalla. Perusmoraali on osoittautunut pitkässähistoriankulussa hyvin toimivaksi ja turvallisek-si. Parisuhdelaki, jota käsitellään, on mielestänihataralla pohjalla. Siksi linjaa ei kannattaisimuuttaa. On liian suppeasti kuunneltu asiantunti-joita. Minä sanon tässä nyt, että valiokunta var-maankaan ei ole kuunnellut suppeasti, koska va-liokunnan puheenjohtaja ed. Henrik Lax selvittihyvinkin seikkaperäisesti, kuinka tätä lakia onkäsitelty ja asiantuntijoita kuultu. Sen sijaan työ-ryhmässä ei ole kuunneltu kirkon edustajia riittä-västi. Täällä on tuotu esille, mikä on kirkon kan-ta. Äsken kun ensimmäisiä puheenvuoroja käy-tettiin, on sanottu, että kirkon jäseninä ollaan erimieltä, mutta kirkon virallinen kanta on kuiten-kin vastustava.

Jokaisella on tietysti oikeus valita elämänta-pansa, mutta jos kansan päättäjät, me täällä,poikkeamme ja valitsemme tällaisen suunnan, semyöskin merkitsee osaltaan virallisesti kansanmoraalisen suunnan valintaa.

Arvoisa puhemies! Historia osoittaa, mihinmoraaliset valinnat ovat johtaneet. Vertaan sitä,en nyt lähiaikaan, me saamme nähdä siitä var-maan esimerkkejä myöhemmin, mutta Rooman

valtakunnan tuhoon. (Naurua) Mikä arvo ohjaapäättäjiä enemmän ... — Haluan tässä sanoa, ettähistoria on hyvin merkittävä asia, koska histori-asta löytyy kuitenkin ohjeita nykypäivään. — Ih-mettelen, että puhemies antaa lehterillä ihmistennauraa. (Ed. Karpio: Aivan hyvä kysymys!)

Ensimmäinen varapuhemies: Ed. Tykkyläi-nen voi jatkaa puhettaan. Lehterillä valvotaankyllä, mitä siellä tapahtuu.

Puhuja: Arvoisa puhemies! ... homoseksuaali-ryhmän toiveet vai tämän maan lasten elämä jatulevaisuus, siitä me päätämme tänään. Lapsettarvitsevat edelleen terveen, normaalin isä- ja äi-tisuhteen sekä lisäksi isän ja äidin keskinäisensuhteen. Näitä kaikkia ei homo- eikä lesboliitois-sa ole. Avioliittoinstituutiota ei saisi raunioittaavaan sitä tulisi vahvistaa.

Minä tunnustavana kristittynä en voi hyväk-syä tätä lakiesitystä. Tässä istuntosalissa kansan-edustajalla on oikeus sanoa kantansa, ja tämä onminun kantani. Meidän päätöksillämme on kau-askantoiset seuraukset tulevaisuudessa siinä,mitä esimerkkiä annamme kansallemme myös-kin tässä moraalikysymyksessä.

Ed. Laitinen merkitään läsnä olevaksi.

6 Raimo Vistbacka /ps: Arvoisa puhemies!Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi viralliste-tusta parisuhteesta on monessa mielessä periaat-teellisesti merkittävä asia. Erityisen merkittävääon se, että hallitus on lähtenyt lakiesityksellä liik-keelle tällaisessa syvästi kansaa jakavassa kysy-myksessä. Onko tämä ymmärrettävä niin, ettähallituspuolueet ja näiden puolueiden korkeinjohto ovat yksimielisesti sitoutuneet tähän hank-keeseen? Jos näin todella on asianlaita, ovat pe-rinteiset arvovalinnat suuressa liikkeessä.

Suomen politiikassa kaikki tuntuvat käyvänkaikille hallituskumppaneiksi. Onko porvarilli-sen talouspolitiikan harjoittamisen hintana ajau-duttu punavihreään arvo- ja perhepolitiikkaan?Kun vasemmisto ja vihreät ovat kritiikittä tuke-neet kokoomuslaista valtiovarainministerin kam-reerilinjaa, maksattavat he nyt laskua. Kokoo-muksen perinteiset arvot — koti, uskonto ja isän-

Keskiviikkona 19.9.200110 96/1/7

maa — vedetään viemäristä alas kokoomuksenantaessa mitä ilmeisimmin ratkaisevat äänet.

On myös syytä pohtia, ovatko suomalaisenpolitiikan rintamalinjat muuttuneet. Perinteinenoikeisto ja perinteinen vasemmisto eivät enääolekaan toistensa vaihtoehtoja ainakaan talous-politiikassa. Puolueiden kansanedustajat jakau-tuvat edelleen vanhan talousajattelun mukaan,vaikka selittävät tekijät ovat jo aivan toisaalla.

Tämä laki tulee olemaan symbolitasolla erit-täin merkittävä, ja keskusta—oikeiston olisi näh-tävä tässä piilevä suuri ennakkotapaus. Homola-ki on se troijan puuhevonen, jolla käydään Suo-men perinteisten perhe- ja yhteiskunta-arvojenkimppuun. Tämä muurinmurtaja on juuri nyt sär-jettävä. Jos tämä troijan puuhevonen pääsee nythomolain mukana leiriin, saadaan tälle linjallejatkoa joka vuosi.

Kuten lakivaliokunnan mietinnön ed. Lapin-tien vastalauseestakin ilmenee, jota hän äskenpuheenvuorossaan esitteli, jo nyt on halukkuuttamyöntää samaa sukupuolta oleville henkilöilleadoptio-oikeus. Myös nimikysymyksestä onkäyty vilkasta keskustelua, mikä liittyy myös ed.Lapintien vastalauseeseen. Jos asian haluaa il-maista hieman kärjistetysti, viimeisenä vaiheenasaatamme lähivuosina käsitellä täällä eduskun-nassa lakiesitystä, jossa yhteiskunnan varoillaesitetään kustannettavaksi lesbojen hedelmälli-syyshoitoja, ja sen jälkeen perheenlisäys hanki-taan keinohedelmöityksellä. Toivoisin, että jo-kainen meistä vielä kerran ennen lopullisen kan-tansa lukkoon lyömistä miettisi, mihin kaikkeennyt käsittelyssä oleva lakiesitys voi lopulta joh-taa. Avaamme käytävän, jonka varrella olevienovien takana avautuvista näkymistä ei ole mi-tään varmuutta, vaan suuri epävarmuus, ainakinjos on uskomista siihen, mitä ed. Lapintie pu-heenvuorossaan esitti. Hän esitti toivomuksen,että lakiesityksen jatkovalmistelu aloitettaisiinvälittömästi niin adoptio-oikeuden kuin nimiky-symyksenkin osalta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalainen edus-kuntaryhmä ei millään muotoa voi hyväksyä nytesitettyä parisuhdelakia. Katsomme, että esityson myös mahdoton hyväksyä niin kristillisestäperinteestä ja perhekäsityksestä kuin myös senesimerkkivaikutusten seurausten pohjalta. Tämähanke pistettiin aikoinaan alulle homosuhteessaeläneiden perintöasioissa ilmenneiden epäkoh-tien varjolla, mutta varsin pian hanketta alettiinjohdonmukaisesti ajaa kohti virallista yhteiskun-

nallista instituutiota, mikä on lain kannattajienperimmäinen tarkoituskin. Tämä hivutustaktiik-ka on toiminut hämmästyttävän hyvin, ja osa ih-misistä ei vieläkään ole kyennyt tai ei halua näh-dä lain lopullista päämäärää, joka on samanar-voinen asema avioliiton kanssa.

Nyt käsittelyssä olevan lain pohjana on avio-liittolaki, jonka säädöksiin toistuvasti viitataan,kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Laxkintotesi. Tätä rinnastusta ei voi lainkaan hyväksyä,ja vastustan myös ehdottomasti tämän lakiesityk-sen hyväksymistä. Perussuomalaisen eduskunta-ryhmän ja koko puolueen kanta on tähän asiaanyksiselitteisen selvä, kuten eduskuntaryhmäs-sämme päätökset yleensäkin.

Avioliitolla on ja sillä tulee jatkossakin ollaselkeä ja kiistaton suosituimmuusasema. Helsin-gin piispa Eero Huovinen kannanotossaan24.4.2001 toteaa: "Ihmiskunnan pitkä historiaosoittaa, että miehen ja naisen välisellä suhteellaon perustava merkitys ihmisten väliselle yhteis-elämälle. Juutalainen ja kristillinen perinne liitty-vät tähän yleisinhimilliseen ajattelutapaan. Elä-män jatkumisen ja yhteiselämän tasapainoisenkehityksen kannalta avioliitolla ja perheellä onkorvaamaton merkitys. Sen vuoksi valtiovallantulisi antaa avioliitolle selkeä suosituimmuusase-ma."

Arvoisa puhemies! Suomen keskusta epäon-nistui työreformissaan joku aika sitten aika pa-hanpäiväisesti. Nyt koko keskusta—oikeistonolisi yhteistuumin torjuttava tämä avioreformila-ki. Tiedän, että myös vasemmistossa on varmastitähän reformiin kielteisesti suhtautuvia henkilöi-tä, kuten kuulimme muun muassa ed. Tykkyläi-sen puheenvuorosta. Olen varma, että kansan sy-vien rivien enemmistö on tässä asiassa kanssanisamaa mieltä. Homoseksuaalisessa parisuhtees-sa elävien ihmisten asemaa, muun muassa perin-töoikeuksia ja esimerkkinä käytettyä sairaalassaolevan potilaan tapaamisoikeutta, voidaan ja tu-lee parantaa, mutta se on tehtävä muilla keinoinkuin säätämällä tällainen samaa sukupuolta ole-vien yhdessä asumisen normaaliin, eri sukupuol-ta olevien väliseen avioliittoon rinnastava laki.

7 Kirsi Ojansuu /vihr: Arvoisa rouva puhe-mies! Pitkän odotuksen jälkeen meillä on mah-dollisuus saada Suomeen laki, joka antaa homo-ja lesbopareille oikeuden parisuhteen rekiste-röintiin. Pidän lakiesitystä keskeisenä yhteiskun-

Virallistettu parisuhde96/1/7 11

tamme tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden virs-tanpylväänä ja toivon todella, että se menee läpi.

Kuten on käynyt ilmi, kävimme lakivaliokun-nassa läpi laajan asiantuntijakuulemisen ja kysy-mys parisuhdelaista leimasi voimakkaasti loppu-kevään ja kesän työskentelyämme. Prosessi olierittäin mielenkiintoinen, vaativa ja antoisa, mut-ta samalla hyvin paljastava. Olimme keskeisestielämän perusarvojen ja erilaisten ihmiskäsitys-ten äärellä, ja näitä erilaisia ryhmiä ed. Lapintieesittelikin erittäin hyvin.

Tässä alussa haluan heti tehdä tiettäväksi, ettäne tutkimukset, joihin edustajat Kärkkäinen jaTykkyläinen ovat vedonneet ja joita Aslaninedustajat meille esittelivät lakivaliokunnassa, ei-vät täytä mitään tieteellisiä kriteereitä. Mitkäänviralliset tiedeyhteisöt eivät Yhdysvalloissa oleniitä hyväksyneet, ja ymmärrän, että tämä on kri-teeri myös tiedotusvälineille. Ne eivät sen takianäitä tutkimuksia ole missään julkaisseet. Se onhyvä tietää.

Tällä hetkellä homo- ja lesboparit eivät voisaada vastaavaa oikeudellista suojaa, minkä he-teroparit saavat avioliitossa. On selvää, että tä-män suojan puuttuminen jättää samaa sukupuol-ta olevat kumppanit monin tavoin lainsuojatto-maan asemaan. Vallitseva tilanne sotii perustus-lain yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjintäkieltoavastaan, eikä sille ole olemassa hyväksyttävääperustetta. Tässä on koko esityksen juridinenydin.

Laillisen suojan ohella haluan korostaa pää-töksen symbolista merkitystä. Kun homo- tai les-boparit voivat virallistaa suhteensa, se on samal-la viesti siitä, että heidän parisuhteensa ansaitseeyhteiskunnan hyväksynnän ja kunnioituksen. Pa-risuhteen perusta ei riipu ihmisten seksuaalisestasuuntautumisesta. Kuten valiokuntamme mietin-nössä hyvin todetaan, parisuhteet tuottavatkumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalistaturvallisuutta eikä näiden perustarpeiden toteutu-minen ole millään tavoin riippuvainen siitä, onkokyseessä homo-, hetero- vai lesbopari. Rakkausei ole vain heteroiden yksinoikeus. Oletettavastilaki vaikuttaisi myönteisesti yleisiin asenteisiinja vähentäisi syrjintää.

On aivan totta, että Helsingin piispa Huovi-nen sanoi juuri tätä samaa valiokunnassamme jakorosti nimenomaan asenteisiin vaikuttamistatällä lailla. Esitin hänelle kysymyksen: Eikö piis-pa Huovinen ole huolissaan siitä, että vallitsevas-sa tilanteessa useat nuoret ja vähän vanhemmat-

kin homot tai lesbot kokevat, että yhteiskunnanpaine ja ympäröivä yhteisö ei tue heidän elä-määnsä, ja että sen paineen alla on tutkimuksissatodettu, että joka viides Yhdysvalloissa tekee it-semurhan? Eikö piispa Huovinen ole siitä huolis-saan, ja kun tähän peilaa tätä asennemuutosta,eikö päinvastoin olisi tärkeää, että me asenteelli-sesti tekisimme tämän muutoksen ja tällä tavallaehkäisimme myös näitä itsemurhia? Siihen piis-pa Huovinen ei kyennyt sanaakaan sanomaan, eiantamaan mitään vastausta kysymykseeni. (Ed.Kallis: Tehän voitte antaa!)

Lainsäädännön tasolla olemme kulkeneet jojonkin aikaa siitä, kun homoseksuaalisuus Suo-messa määriteltiin rikokseksi tai sairaudeksi. Ny-kyisin syrjintä sukupuolisen suuntautuneisuudenmukaan on rikos. Valitettavasti kuitenkin jopaeduskunnassa kuulee välillä puheenvuoroja, niinkuin tänäänkin, joissa tätä lain henkeä ei ole vie-lä sisäistetty. Toisin kuin ed. Vistbacka väitti,suomalaisten enemmistö, 65 prosenttia väestös-tämme, kuitenkin kannattaa homo- ja lesbopari-en suhteen virallistamista.

Yleisen suvaitsevaisuuden lisääntymisen rin-nalla on tapahtunut toinen merkittävä muutos eliperusoikeuksien aseman vahvistuminen. Viimei-sessä perustuslain uudistuksessa lainsäätäjilleannettiin velvollisuus edistää kaikkien ihmistenperusoikeuksien toteutumista. Tätä velvollisuut-ta me olemme täällä tänään toteuttamassa.

Arvoisa puhemies! Moni rekisteröinnin vas-tustaja sanoo, että homoparien oikeudellista ase-maa olisi voitu parantaa yksittäisiä lakeja muut-tamalla. Minusta tämä on hyvin näennäistä jateennäistä ongelmien ymmärtämistä. Vaatimuk-sen taakse on helppo piiloutua, kun tietää tehtä-vän mahdottomuuden. Todellisuudessa meilläoli kaksi vaihtoehtoa: joko avata avioliittoinsti-tuutio myös samaa sukupuolta oleville pareilletai luoda heille oma avioliitosta irrallinen insti-tuutio. Nyt on toteutumassa tämä jälkimmäinen.

Lain muotoileminen siten, että oikeudellisissaseuraamuksissa viitataan avioliittolainsäädän-töön, oli kaikkein selkein ja paras tapa korjata sa-maa sukupuolta olevien parisuhteen juridiseenasemaan liittyvät ongelmat. Homo- ja lesbopa-reille saatiin näin avioliitosta erillinen instituutio.

Esityksen vastustajat sekä salissa että valio-kunnassa nojaavat kahteen keskeiseen asiaan:Raamatun sanatarkkaan tulkintaan tai pelkoonavioliiton ja perheen aseman heikkenemisestä.

Keskiviikkona 19.9.200112 96/1/7

Minun on vaikea ymmärtää väittämää, jonkamukaan homo- tai lesbosuhteen rekisteröinti hei-kentäisi avioliiton asemaa. Eihän se ole aviolii-tolta pois, että avioliiton solmimiseen kuuluvaajatus sitoutumisesta ja vastuun ottamisesta ulo-tetaan muuhunkin kuin miehen ja naisen väli-seen parisuhteeseen. Itse ajattelen, että avioliit-toon liitettyjen positiivisten arvojen leviäminenlaajemmallekin on nimenomaan kunnioitustaavioliittoinstituutiolle. Sitä paitsi tämän päivänperhe-elämää uhkaavat paljon enemmän muunmuassa työelämän vaatimukset, perheväkivaltaja kasvatusongelmat kuin se, että samaa suku-puolta olevat kumppanit voisivat rekisteröidäsuhteensa. Ajattelen, että aikana, jolloin parisuh-teeseen tai perheeseen sitoutumiseen kannuste-taan muutoinkin niin vähän, olisi laki myös tässämielessä erittäin tervetullut. Mahdollisuus julki-seen sitoutumiseen on yleensä vahvistanut pari-suhteita. Näin on ainakin ollut heteroliittojenkohdalla.

Raamatun sanatarkat tulkitsijat viittaavatusein Vanhan testamentin teksteihin, joissa ho-mosuhteista kirjoitetaan kielteiseen ja tuomitse-vaan sävyyn, mutta teologian piiristä nouseemyös toisenlaisia näkemyksiä. Esimerkiksievankelisluterilaisen kirkon piirissä syntynytYhteys-liike perustettiin tukemaan seksuaalistenvähemmistöjen oikeuksia kirkon sisällä. Olen yl-peä ja onnellinen tästä edelläkävijöiden toimin-nasta.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli hy-vin selväksi, ettei Raamatun tekstien perimmäi-sistä viesteistä ole yhtä oikeaa tulkintaa meidänajallemme. Vanhojen tekstien tulkinnat ovat vah-vasti sidoksissa Raamatun tulkintatraditioihin,yksilön omaan arvomaailmaan ja ympäröiväänyhteiskuntaan. Me kristityt luemme Raamattuahyvin eri tavoin.

Teologian dosentti Martti Nissinen toteaaRaamatun tulkinnan vaikeudesta seksuaalistensuhteiden kohdalla seuraavasti, tämä on suora si-teeraus hänen valiokuntamuistiostaan: "Ajalli-nen ja kulttuurinen välimatka Raamatun maail-man ja nykysuomalaisen yhteiskunnan välillä onsuuri. Sukupuolten suhteet järjestyvät Raamatunajan yhteiskunnissa toisin kuin nyky-Suomessa,ja siksi Raamatun edellyttämiä sukupuoliroolejaja yhteiskunnallisia rakenteita ei voi sellaisenaansiirtää tähän päivään." Nissinen muistuttaa, ettäRaamattu ei tuntenut lakiesityksen edellyttämäätasavertaista, rakkauteen ja molemminpuoliseen

sopimukseen perustuvaa parisuhdetta. Kaksitu-hatta vuotta sitten sukupuolten välisissä suhteis-sa ihanteena ei ollut tasa-arvo vaan hierarkia, jos-sa mies oli naista ylempänä. Onneksi olemmetulkinneet miehen ja naisen välistä roolijakoa pa-remmin aikamme moraalikäsityksiä vastaavasti.Olisi väärin, jos tämä päivitys koskisi vain hete-rosuhteita.

Jos ylipäätään lukisimme Raamattua sanatar-kasti ja ottaisimme sen lainsäädäntömme perus-taksi, tämä yhteiskunta olisi aivan toisenlainen.Tuskinpa meillä olisi täällä rouva puhemiestä is-tumassa tai ketään meistä naiskansanedustajistapaikalla, jos olisimme pitäytyneet Raamatun sa-natarkassa tulkinnassa. Naisilla olisi vähintään-kin pitkät hiukset ja ne leteillä.

Uskonnollisista näkemyseroista huolimattameidän tulisi kyetä ymmärtämään tämän pari-lain juridinen ja arkinen luonne, pitämään mie-lessä ne maalliset ongelmat, joiden ratkaisemi-seksi lakia esitetään. Vielä kerran haluan myöskorostaa sitä, että meidän on tiedettävä ne läh-teet, mistä tiedot tulevat. Kuten sanoin jo, nämätutkimukset, joihin on viitattu, ovat Yhdysval-loissa oikeistolaisissa kristillisissä yliopistoissatehtyjä kaikki. Se on tärkeää tietää.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan pidänvaliokuntamme mietintöä voimakkaana puheen-vuorona homo- ja lesboparien oikeuksien ja yh-teiskunnallisen kunnioituksen puolesta.

Valiokunta ei kuitenkaan päätynyt kannatta-maan sisäisen adoption sallimista, koska katsoinäin perustavanlaatuisen kulttuurin muutoksenvaativan pohjakseen paremman valmistelun jakansalaiskeskustelun sekä hallituksen oman laki-esityksen asiasta. Haluaisin kuitenkin painottaasitä, että valiokunta ei tyrmää sisäistä adoptiotaperiaatteellisista syistä, vaan toivoo voivansa pa-lata kysymykseen myöhemmin.

Asiantuntijakuulemisessa tuli hyvin selväksise hankala ja turvaton tilanne, jossa erityisestiyhden juridisen vanhemman lapset joutuvat ny-kyään elämään. Homo- ja lesboperheissä kasva-neiden lasten kehittymisestä tehdyt tieteellisetkriteerit täyttävät tutkimukset olivat vakuuttavanyksisuuntaisia. Laaja joukko tutkimuksia osoit-taa, ettei joidenkin oletus lesboäidin sopimatto-muudesta vanhemmaksi pidä paikkaansa. Päin-vastoin vanhemmuus näissä perheissä on ainatoivottua, hyvin suunniteltua ja siten erityisenmotivoitunutta.

Virallistettu parisuhde96/1/8 13

Vihreät olisivat alun pitäen halunneet antaaparikumppaneille mahdollisuuden sisäiseenadoptioon. Ongelmana on, että ilman sisäistäadoptiota erityisesti lapsen oikeudet ei-synnyttä-neeseen vanhempaan pysyvät heikkoina. Lapsi eivoi esimerkiksi periä tätä vanhempaa eikä lastakatsota tämän lähiomaiseksi. Mutta aivan sa-moin kuin ed. Lapintie kertoi omasta puolestaan,miksei hän nyt esitä adoptiopykälää, meille vih-reille on aina ollut tärkeintä, että saamme tämänlakiesityksen läpi sen puutteista huolimatta. Tär-keintä on ottaa tämä askel.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeiseksi haluanyhtyä Suomen evankelisluterilaisen kirkon enti-sen arkkipiispan Mikko Juvan näkemykseen pa-risuhteen ytimestä. Juva sanoo kaikkien parisuh-teiden moraalisen ytimen löytyvän siitä, mitentoista ihmistä kohtelee ja miten vastuullisestihoitaa suhdetta ja siitä muodostuvaa perhettä. Pa-risuhteen onnistumisen periaatteet, uskollisuus jarakkaus, ovat kaikille pareille yhteiset. On yleis-inhimillisen oikeuden tunnustamista, että saaelää sen kanssa, jonka itse valitsee elämänkump-panikseen. Mikko Juva kannattaa tätä parisuhde-lakia lämpimästi.

Ed. M. Korhonen merkitään läsnä olevaksi.

Ensimmäinen varapuhemies: Nyt aloitammedebattikeskustelun, jossa vastauspuheenvuoronpituus saa olla enintään 1 minuutti.

8 Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa puhemies! Useampi edustaja on jo kuvan-nut hyvin sen kehityskaaren, jonka johdonmu-kainen seuraus tämä laki on. Sen takia toivon to-dellakin, että eduskunta hyväksyy tämän lakiesi-tyksen valiokunnan esittämässä muodossa.

Haluan myöskin puuttua niihin puheenvuoroi-hin, joita on käytetty ja varmaan käytetään jajoissa korostetaan voimakkaasti, että nyt oltai-siin heikentämässä avioliittoinstituution asemaa.Näin ei ole missään niissä maissa käynyt, joissatämän tyyppinen laki on jo vuosikausia, kohtavuosikymmenen, ollut voimassa. Esimerkkejälöytyy Pohjoismaista, esimerkkejä löytyy Euroo-pan muista maista, niin katolisista maista kuinprotestanttimaista. Nämä tekijät ja tämä laki ei-

vät uhkaa avioliittoinstituutiota. Jos sitä jokininstituutiona uhkaa, kysymyksessä ovat aivanmuut tekijät.

9 Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro): Fru tal-man, rouva puhemies! Haluan puuttua oikeas-taan vain yhteen lausumaan, jonka ed. Kärkkäi-nen mainitsi. Hän sanoi suurin piirtein näin, ettänyt meidän pitää päättää, että homous on synnyn-näistä. Näin ei ole. Tällaista ei lakivaliokunnanmietinnöstä voi lukea. Homoseksuaalisuus on to-siasia, ja mistä on kysymys, hyvät kollegat? Te,jotka peräänkuulutatte arvokeskustelua, kysytte,mitkä arvot ohjaavat meidän toimintaamme. Ky-symys on siitä, miten sivistynyt yhteiskunta koh-telee valtavirrasta poikkeavia jäseniään.

10 Kari Kärkkäinen /kd (vastauspuheenvuo-ro): Arvoisa rouva puhemies! Haluan vastatamuutaman asian ed. Ojansuulle. Hän puhui Yhte-ys-ryhmästä ynnä muista pienistä yksittäisistätutkijoiden ryhmistä. Kirkon ääni ei ole tutkijat,jotka lausahtelevat keskenään ristiriitaisia Raa-matun tulkintoja ja tulkintoja, jotka vaihtuvatmuutaman vuoden kuluttua. Arvoisa ed. Ojan-suu, luterilaisten piispojen lausunto on kuultavis-sa kirkkohallituksen kannasta, jonka se on selke-ästi esittänyt. Kirkko ei kannata tätä esitystä, ar-voisa ed. Ojansuu.

Amerikan psykiatrisen yhdistyksen vuosiko-kouksessa tämän vuoden toukokuussa julkaistiintutkimustulokset homouden muutoksen mahdol-lisuudesta. Kyseessä oli yksi perusteellisimmistatutkimuksista tästä aiheesta.

Arvoisa ed. Ojansuu, te ette ole ilmeisesti saa-nut tätä, mutta mielelläni sen teille toimitan, kos-ka tämä on erittäin mullistava tutkimus, jota, niinkuin muistetaan, Robert Spitzer, Columbian yli-opiston professori, on ollut tekemässä, joka siisoli aikoinaan vuonna 73 poistamassa sairausluo-kitusta kyseisen asian kohdalta. Tämä tästä.

Ed. Lax oli huolissaan ...

Ensimmäinen varapuhemies: Minuutti on vali-tettavasti, ed. Kärkkäinen, nyt täyttynyt.

11 Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa rouva puhemies! Ministeri Koskinen tote-si, että tässä ei loukata yhteiskunnan arvoperus-taa. Minusta tässä muuttuu yhteiskunnan arvope-rusta ihan täydellisesti. Tässä on kuultu moniapuheenvuoroja siihen suuntaan. Meidän ei Suo-

Keskiviikkona 19.9.200114 96/1/12

messa tarvitse katsoa samalla tavalla, jos Poh-joismaissa tai Saksassa tai Alankomaissa on näi-tä lakeja tehty ja viety arvoperustaa pois. Suo-messa tehdään suomalaista lainsäädäntöä.

Täällä ovat monet todenneet, että tämä ontasa-arvokysymys. Pitää kysyä sitten niinpäin,pitääkö tasa-arvolakia muuttaa sillä tavalla, jottakunnallisiin luottamustoimiin valitaan — siellä-hän tosin tällä hetkellä pitää olla 40 prosenttiatoista sukupuolta — määrätty osa myös näitäedustajia, joista puhutaan tällä hetkellä.

Sitten kaiken kaikkiaan tässä on hirveän risti-riitaiset perustelut. Valiokunnan puheenjohtajaed. Lax totesi, jotta joku nainen on mennyt toi-sen naisen kanssa asumaan ja hänellä on lapsi.Todennäköisesti hän ei ole ollut lesbo alusta pi-täen, en ainakaan usko, jos ei sitten ole keinohe-delmöityksestä ollut kysymys. Sen takia se jo to-distaa, että homous tai lesbous ei ole synnynnäis-tä.

12 Raija Vahasalo /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan kauniisti si-vistyneestä yhteiskunnasta, ihmisoikeuksista jasyrjimisen ehkäisemisestä. Mutta mihin on unoh-dettu lapset ja lasten asema ja oikeudet? Lapsenasemaa ei ole lainkaan tässä lakiesityksessä käsi-telty, vaan se on tietoisesti sivuutettu. Kuitenkinlasten aseman pitäisi aina olla ensisijainen asia.Parisuhde ei ole koskaan kahden kauppa, vaansiihen kuuluvat aina lapset. Näistä perusteluistajohtuen en voi hyväksyä tätä lakiesitystä enkämitään muutakaan lakiesitystä, jossa lapsen ase-ma heikkenee, ja tässä tapauksessa se heikkeneetaloudellisessa mielessä. Aikuiset aina pärjäävät,lapset eivät, ja meidän aikuisten tehtävä on huo-lehtia lapsesta.

13 Anne Huotari /vas (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Täällä on muutamissa pu-heenvuoroissa, esimerkiksi ed. Vistbackan pu-heenvuorossa, epäilty lain murtavan suomalaistaperheyhteisöä. En usko, että tämä tapahtuu tällälainsäädännöllä. Päinvastoin, perheväkivalta onse, joka murtaa tällä hetkellä suomalaista perhe-yhteisöä. Se on suomalaisen perheyhteisön suu-rin ongelma. Yleensä perheväkivallassa ovatosapuolina mies ja nainen. Jos aitona ja oikeanaperheenä pidetään, kuten ed. Vistbacka mainitsi,perhettä, jossa on sekä isä että äiti, loogisesti aja-tellen puhuja tuomitsee samalla myös yksinhuol-

tajat. Sitä en tietenkään voi hyväksyä. Hyväksynsen sijaan tämän lainsäädännön.

14 Oikeusministeri Johannes Koskinen (vas-tauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kummas-telin ed. Vahasalon väitettä, että tässä lapsen ase-ma heikkenee. Näissä tilanteissa, joissa on toisenosapuolen lapsi mukana perheyhteisössä, avio-liittolakiviittauksen kauttahan tulee toinen henki-lö vastuuseen osaksi elatuksesta. Edelleen onmahdollista yhteishuoltajuus vahvistaa ja sillälailla laillisesti sitovastikin saada lisäelättäjä. Pe-rintöoikeudellisesti sillä ei ole eroa, jos testamen-tilla tai parisuhteen perusteella toinen puolisoosituksen kautta saa tietyn osan yhteisestä varal-lisuudesta. Ilman tätä lakia pitäisi kuitenkin eri-tellä varallisuudet, ja ei siinä varmaan lapsi senparempaan asemaan nykytilanteessa jää kuin esi-tyksen jälkeen, jos perinnön jakautumisesta olikysymys tässä väitteessä lapsen aseman heikke-nemisestä.

15 Paula Lehtomäki /kesk (vastauspuheenvuo-ro): Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin ed. Kärk-käisen puheenvuorossa samaan asiaan huomiotakuin valiokunnan puheenjohtaja Lax. Ei tässä olekyse siitä, että meidän pitäisi päättää, onko ho-mous synnynnäistä vai ei. Eduskunnan psykiatri-nen osaaminen ei siihen päätökseen riitä. Tässäon kysymys siitä, haluaako lainsäätäjä ottaa huo-mioon tasapuolisesti erilaiset perhemuodot, joitatässä maassa on olemassa, halusimmepa sitä taiemme. Toivoisin, että erityisesti kristillisdemo-kraattien taholta tuotaisiin esille myös niitä asioi-ta, joita monet meistä pitävät kristinuskon ytime-nä, nimittäin hyväksymistä, rakkautta ja anteek-siantoa.

Vielä ed. Vahasalon koskettavaan puheenvuo-roon: Tämän puheenvuoron perusteella hän il-meisesti omassa puheenvuorossaan ehdottaa si-säistä adoptiota nyt ainakin vähintään.

16 Raija Vahasalo /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Kuten ministeri Koski-nen puhui, asia liittyy juuri ositukseen ja muu-hun. Tällä hetkellä tämä niin sanottu leski ei saailman testamenttia automaattisesti omaa osuut-taan, mutta osituksen perusteella ja sen jälkeentulee niin sanotusti osingolle ja myöskin saa hal-lintaansa asunnon. Siinä mielessä nykytilantee-seen verrattuna lapsen taloudellinen asema onheikompi.

Virallistettu parisuhde96/1/17 15

17 Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa rouva puhemies! Näin kristittynä tuli mie-leen muun muassa ikivanha, jo pyhäkoulusta tut-tu kysymys: "Kun olin ystävää vailla, näitkömun? Yhdentekevää on ihonväri, uskonsuunta,nimi." Kun täällä on kuunneltu tänään joitakinpuheenvuoroja, aivan hyvin sanan "homo" tilalleolisi voinut laittaa sanan "muslimi" ja kuunnellaniitä puheenvuoroja aika järkyttävällä tavalla.

Minä kysyn: Mikä oikeus meillä heteroilla,avioliitoissamme onnellisesti olevilla heteroilla,on verottaa enemmän toisella tavalla seksuaali-sesti suuntautuneita ihmisiä? Mikä oikeus meilläon kiistää heitä hädän hetkellä saapumasta sai-raalaan lähimmäisensä luokse? Mikä oikeusmeillä on erotella lainsäädännön edessä ihmisiätällä tavalla? Tämä hallituksen esitys on hyvinkäytännön läheinen tapa. (Eduskunnasta: Ei sitäole estetty!) — On, nykyään se on estetty. — Täl-lä hallituksen esityksellä käytännön ongelmiapoistetaan.

18 Eva Biaudet /r (vastauspuheenvuoro): Ära-de talman! Också jag vill respektera andra män-niskors rätt till en egen åsikt, men jag kan interespektera det att man anser sig ha rätt att begrän-sa andra människors rätt till ett gott liv.

Moraali on parisuhdelain vastustajien useinkäyttämä sana. Minusta tämä on hyvin merkillis-tä. Minun moraalikäsitykseni mukaan kaikkeinpaheksuttavinta on toisten ihmisten vahingoitta-minen. Toisten ihmisten leimaaminen syntisiksitai moraalittomiksi sen vuoksi, että heidän koke-mansa rakkaus on erilaista kuin ehkä minun, onmyös ihmisten vahingoittamista. Vietnamilai-nen buddhalaisjohtaja Thich Nhat Hanh, joka onollut myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saa-jaksi, on sanonut, että homoseksuaalinen ihmi-nen ei ole hyvä eikä hän ole paha; ratkaisevaa on,mitä hänellä on sydämessään. Mitä, arvoisat kol-legat, teillä on sydämessänne?

19 Marja-Liisa Tykkyläinen /sd (vastauspu-heenvuoro): Arvoisa puhemies! Kysymys ontänä päivänä siitä, kun me käymme tämän laki-esityksen läpi, hyväksyykö eduskunta tämän lainvai hylkää. Toivoisin, että tätä lakia ei hyväksyt-täisi, vaan täältä löytyisi vielä selkärankaa niinpaljon, että laki hylättäisiin. Tämähän tarkoittaasitä — jos käy niin, että enemmistö hyväksyy

lain — että silloin meillä ovat muuttuneet moraa-likäsitykset Suomessa. Mitä tulee rakkauteen jaanteeksiantoon, ne eivät liity tähän lainsäädän-töön, nämä asiat tulevat käytännössä.

Sitten haluaisin vielä, arvoisa puhemies, tode-ta, että kun täällä on puhuttu enemmistöstä ja sii-tä, että Suomen kansan enemmistö on tämän laintakana, tämä ei pidä paikkaansa.

20 Kirsi Piha /kok (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa puhemies! Ed. Kärkkäinen problematisoisuvaitsevaisuuden käsitettä. Minusta suvaitse-vaisuus ei voi olla sitä, että me luetteloimme neominaisuudet, mitkä me hyväksymme erilaisina,ja olemme sitten valmiita suvaitsemaan sellaisiaihmisiä, vaan suvaitsevaisuus on sitä, että suvait-semme ihmisen sellaisena kuin hän on ja toimim-me yhteiskunnallisesti siten, että ihmiset voivatelää hyvää elämää riippumatta siitä, millaisiaovat.

Häiritsee myös tapa puhua täysin asian vieres-tä tämän lain osalta. Sillä ei ole mitään väliä, mis-tä homoseksuaalisuus on syntynyt. Se ei ole se,mistä me olemme tänään tekemässä päätöstä.Meidän päätöksemme on se, hyväksymmekö ho-moseksuaalisen suhteen rekisteröinnin ja sitäkautta edistämme yhteiskunnan suvaitsevaisuut-ta.

21 Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa puhemies! Ed. Kärkkäinen todella totesi,että nyt pitäisi tehdä päätös siitä, että homous onsynnynnäistä. Ilmeisesti hänen mielestään pitäisinimenomaan tehdä päätös, että homous ei olesynnynnäistä. Mietinkin, onkohan ed. Kärkkäi-sellä jotakin lähempää taikka parempaa tietoaasiasta kuin niillä alan asiantuntijoilla, joita esi-merkiksi lakivaliokunta on kuullut.

Ed. Kärkkäinen totesi myös, että kirkon kan-taa eivät edusta tutkijat, vaan paremminkin ed.Kärkkäinen itse. Millähän perusteella tai oikeu-della ed. Kärkkäinen on oikeutetumpi kuin jot-kut muut tulkitsemaan uskontoa ja Raamattua?

Ed. Vahasalolle, kun hän totesi, että parisuhdeei ole koskaan kahden kauppa, vaan siinä on ainamukana lapsia: Hän varmasti tarkoittaa myös si-tä, että esimerkiksi itse en voi elää parisuhteessaennen kuin minulla itselläni on lapsia taikkakumppanillani on lapsia. Olen asiasta muuten ai-van täysin eri mieltä.

Keskiviikkona 19.9.200116 96/1/22

22 Juha Karpio /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Jo avauspuheenvuo-rossaan ministeri totesi, että julkinen keskusteluon ollut laajaa ja ansiokasta, ja toivoi myös täälläavointa keskustelua, niin kuin nyt on syntynyt-kin. Tosin kaikki edustajat eivät ole aivan voi-neet asianmukaisesti puheenvuoroaan käyttää.

Kun lakivaliokunnan puheenjohtaja seikkape-räisesti esitteli asiaa, hän totesi muun muassa,että on puhuttu virallisesta parisuhteesta ja semuutettiin rekisteröidyksi parisuhteeksi lakiva-liokunnassa. Nehän ovat aivan toisarvoisia asioi-ta. Enemmän olisi pitänyt mennä niihin epäkoh-tiin, joita tällä hetkellä edelleenkin on olemassa.Viitaan nimilainsäädäntöön. Nyt todetaan, että eisaa yhteistä sukunimeä siinä mielessä kuin nimi-lainsäädännössä edellytetään. Mutta sehän on ai-van käytännön asia muuttaa sukunimi, kun mak-saa, niin kuin ed. Lapintie totesi. Samalla tavallaverotukselliset epäkohdat, joita tällä hetkellä onja joita tulee jäämään, ovat asioita, joita olisi pi-tänyt jo selvittää.

23 Susanna Huovinen /sd (vastauspuheenvuo-ro): Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ehdo-tuksen tärkein asia on se, että yhteiskunnassam-me nyt ja myös tulevaisuudessa elää samaa suku-puolta olevia pareja. Suurin osa meistä edustajis-ta jo tämän keskustelun perusteella — voin tulki-ta ilmeisesti näin — ymmärtää, että tähän byro-kratiaan liittyy monia ongelmia näiden parienelämän suhteen. Kuten lakivaliokunta on oikeintodennut, näiden epäkohtien poimiminen tästälainsäädännön viidakosta on aikaavievää, erit-täin vaikeaa ja jopa mielivaltaista. Tämä lukeelakivaliokunnan mietinnössä, eli käsittelyssä ole-va esitys on paras tapa toteuttaa jo perustuslain-kin vaatima kansalaisten tasavertaisuus.

Sitä paitsi kyllä minunkin täytyy ihmetellä,miksi meidän täällä pitäisi määrittää, millainenrakkaus on oikeaa, sopivaa ja sallittua. Kaipa näi-nä aikoina tässä maailmassa olisi, hyvä kollegat,suurempaa tarvetta rakkaudelle ja välittämisellekuin ennakkoluulojen värittämille uhkakuville.

24 Irja Tulonen /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie kyseli, onko to-della niin, että tämä laki herättää niin ja niin pal-jon intohimoja. Mielestäni kaikki ne lait, joita onerittäin vähän eduskunnassa, jotka pohjautuvatihmisten ja meidän kansanedustajien arvoperus-

taan, ovat aina vaikeita, niin kuin tästäkin debat-tikeskustelusta huomaamme.

Toteaisin kuitenkin omalta kohdaltani, ettäminusta tämä lakiesitys on keinotekoinen nimen-omaan sen vuoksi, että rekisteröinti on niin lähel-lä avioliitonomaista järjestelmää, että en voi tätälakia hyväksyä. Lähden perinteisestä ajatteluta-vasta, siitä, että meillä Suomessa, niin kuin muu-allakin maailmassa, perheiden asema on heiken-tynyt, ei välttämättä niin, että olisimme sellaistalainsäädäntöä tehneet, vaan yhteiskunnan muu-tosten vuoksi. En lainsäätäjänä voi lisätä tätä tus-kaa. Katson myöskin ...

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Mi-nuutti on täyttynyt, ed. Tulonen, valitettavasti!

25 Päivi Räsänen /kd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Ministeri JohannesKoskisen puheenvuoroon viitaten totean, ettäydinongelma tässä ei suinkaan ole se, että esitysloukkaisi joidenkin uskonnollisia tunteita, kutenhän otaksui, vaan sen sijaan ydinkysymys mie-lestäni on se, millaisten arvojen pohjalta haluam-me avioliitto- ja perhelainsäädäntöä rakentaa.Avioliittoa ja perhettä koskeva lainsäädäntö eiole koskaan neutraalia, vaan se on vahvasti si-doksissa arvoihimme, siihen, mille arvoperustal-le haluamme yhteiskuntaa rakentaa. Emme esi-merkiksi hyväksy moniavioisuutta, lähisukulais-ten avioliittoja tai lapsiavioliittoja arvojemmevuoksi. Tuskin kukaan meistä hyväksyisi tällais-ten suhteiden virallistamista edes avioliitosta ir-rallisiksi, mutta siihen rinnastettaviksi instituuti-oiksi.

Olemmekin todella nyt tienhaarassa: Haluam-meko rakentaa perhelainsäädäntöä jatkossa kris-tillisen ihmiskuvan ...

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Mi-nuutti on kulunut!

Puhuja: ... arvojen pohjalle vai valjastammekosen palvelemaan seksuaalisten poikkeavuuksientasa-arvovaatimuksia.

26 Pentti Tiusanen /vas (vastauspuheenvuoro):Rouva puhemies! Ed. Piha hyvin mielestäni kris-tallisoi sen, mistä on kysymys: Ollaan tunnusta-massa nykyistä tilannetta, erilaisten parisuhtei-den tasa-arvoistamista. Nyt tämä keskustelu rön-syilee aivan muissa maisemissa.

Virallistettu parisuhde96/1/27 17

Ed. Brax viittasi ihan asiallisesti potilaiden oi-keuksiin ja tilanteeseen tällä hetkellä. Jos on esi-merkiksi teho-osastolla tajuton, itseään ilmaise-maan kykenemätön potilas, ei ole mahdollista,että hänen parisuhdekumppaninsa pääsisi häntäkatsomaan tai edes saisi tietoa hänen tilastaan. Seon selvää.

Ed. Kärkkäinen käytti pitkän puheenvuoron.Totean, että on aivan oikein, että psykiatrisenhoidon tarpeessa oleville ihmisille annetaanmahdollisuus siihen ...

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Ed.Tiusanen, minuutti on valitettavasti täyttynyt.

Puhuja: ... mutta tämä ei koske tätä kysymystä,mitä nyt käsittelemme.

27 Sakari Smeds /kd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuu, samoin kuineräät muut, viittasi perustuslakiin. Mielestäni ai-nakaan juuri perustuslaista ei nouse vaatimustahyväksyä tätä hallituksen esitystä. Nimittäin pe-rustuslakivaliokunnan yksimielisessä lausunnos-sa annetaan tukea naisen ja miehen parisuhteenerityisasemalle lainsäädännössämme. Näin pe-rustuslakivaliokunnan yksimielisessä lausunnos-sa.

Ed. Ojansuu totesi myös, että tässä oltaisiinlaatimassa avioliittoinstituutiosta täysin erillistäinstituutiota. Tämä on se käsitys, jota lakiesityk-sen puoltajat mielellään tuovat esille. On todetta-va, että hallituksen esityksen perusteluissa näinonkin, mutta lakitekstissä näin ei ole. Esityksen 8§:ssä yksiselitteisesti todetaan: "Parisuhteen vi-rallistamisella on samat oikeusvaikutukset kuinavioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä."Eikä juuri säädetä.

28 Lauri Oinonen /kesk (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Tekstissä lukee "Halli-tuksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta".Minä ihmettelen, miksi käytetään nimitystä "pa-risuhde", kun lakiehdotus tuntuu olevan samaasukupuolta olevien elämänmuodosta ja sen lail-listamisesta. Mielestäni lakiehdotuksen nimi onharhauttava ja väärä. Jo tämä on epäkohta, jaedelleen koen, että lakiehdotus sisältönsäkäänpuolesta ei ole millään tavalla yhteiskuntaa ra-kentava vaan ongelmia tuottava.

29 Oikeusministeri Johannes Koskinen (vas-tauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed.Smeds kiinnitti huomiota siihen, että tässä olisikuitenkin avioliittoinstituutiota tultu lähelle taisuorastaan samaan instituutioon. Lakiteknisestion valittu se keino, että viitataan avioliittolainsäännöksiin. Se oli ainoa mahdollinen oikeas-taan; olisi kovin hankalaan ja vaikeaan lainsää-däntöön jouduttu toisenlaisella tekniikalla.

Mutta hallituksen esityksessä on nimenomaankorostettu sitä, että on kyse kokonaan toisestainstituutiosta. Jos puhutaan avioliittoinstituutios-ta, niin sehän ei määräydy lain perusteella, vaanlain lisäksi pitkälti niistä moraalikäsityksistä,perhekäsityksistä, mitä meillä on, ja siinä on sel-vä ero avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen vä-lillä.

30 Susanna Rahkonen /sd (vastauspuheenvuo-ro): Arvoisa puhemies! Mielestäni homoseksu-aalisuuden syiden pohtiminen parisuhdelain kä-sittelyn yhteydessä on täysin epäolennaista. Mei-dän tehtävänämme on säätää lakeja täällä lain-säätäjinä, ei toimia moralisoijina. Jos pohdimmehomoseksuaalisuuden syitä puhuen homoseksu-aaleista ikään kuin joinain kummajaisina tai la-boratoriokoehenkilöinä, loukkaamme heidän ar-voaan ihmisinä. Meidän tulee täällä nimen-omaan edistää eri ihmisryhmien välistä tasa-ar-voa.

Mitään tieteellistä näyttöä ei ole seksuaalisensuuntautumisen muotoutumisesta viettelyn, mal-lioppimisen tai samaistumisen kautta. Tutkimuk-set eivät tue myöskään varhaislapsuuden ihmis-suhteiden vaikutusta aikuisiän seksuaaliseensuuntautumiseen. Yhdysvaltain psykiatrijärjestösuhtautuu omien tietojeni mukaan kriittisestieheytysterapiaan ja katsoo, että terapia saattaa li-sätä masennusta, ahdistusta ja itsetuhokäyttäyty-mistä.

31 Irina Krohn /vihr (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Olen tullut valituksi Suomeneduskuntalaitoksen jäseneksi, en Suomen kirk-kovaltuuston. Tässä minusta lähestytään sitä,mikä on se avoin yhteiskunta, mitä koko Euroop-pa ja Yhdysvallat ovat lähteneet yhteisrintamas-sa puolustamaan. Siinä lähdetään juuri siitä, ettäjokaisella oman instituutionsa puitteissa on oike-us määrätä ja keskustella omista moraalisään-nöksistään.

Keskiviikkona 19.9.200118 96/1/32

Ed. Kärkkäisen näkemykseen kirkosta: Onvarmaan tarpeellista ja hyvää, että kirkko keskus-telee omien jäsentensä elämästä ja säätelee sitä,mutta avoin länsimainen yhteiskunta tarkoittaasitä, että eduskuntalaitos tekee lainsäädäntöä kai-kille.

Jos oikein järkyttävästi ajattelee, niin puheen-vuorojen sävy moralistisuudessaan muistuttaaminua siitä, mitä kuulin käydessäni kaksi vuottasitten Afganistanissa, kun siellä keskusteltiin sii-tä, miten yhteiskunta ...

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Mi-nuutti on ...

Puhuja: ... rakennetaan. Sitten, kun puhutaansiitä, että avioliitto murtuu, niin ainakaan minäen ole pakkoavioliitossa.

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Mi-nuutti on täyttynyt, valitettavasti. Toivon, ettäpyydetyt vastauspuheenvuorot olisivat enintäänminuutin mittaisia.

32 Christina Gestrin /r (vastauspuheenvuoro):Värderade talman! Det förefaller som om de,som berörs allra minst av den här lagen, är desom protesterar mest. I ett brev som säkert allariksdagsledamöter fick den här veckan skriveravsändaren att lagen ingalunda tar bort något frånnågon och att förbättra ställningen för en minori-tet hotar varken andra parförhållanden eller fa-miljer. Det är så som också jag upplever den härlagen.

Tämä laki tuo sen piiriin tuleville henkilöillelisää turvaa oikeudellisessa ja taloudellisessamielessä. Tämä laki on ennen kaikkea signaalisiitä, että yhteiskunta tunnustaa nykyisen epäoi-keudenmukaisen tilanteen ja on valmis korjaa-maan sen ja hyväksymään tämän vähemmistön.

I de andra nordiska länderna finns redan enlagstiftning som tryggar de homosexuellas rättig-heter och det är på tiden att vi också i Finland fåren dylik lagstiftning. Jag understöder den här la-gen om registrerat partnerskap som förbättrar si-tuationen för en minoritet utan att på något sättförsämra situationen för dem som inte själva ärhomosexuella.

33 Leena Rauhala /kd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni lakiesityson ottanut perusteekseen aika keinotekoisia kä-sitteitten vertailuja toisiinsa, niin kuin täällä ontullut esille. Erityisesti huolestuin esityksen hata-rista perusteluista, kun ed. Ojansuu reippaasti toiesille, mikä on tieteellistä tutkimusta ja mikä ei,ja kuitenkaan lakivaliokunnan mietinnössä ei sa-nota, mitkä perustelut eivät ole tieteellisiä ja mit-kä ovat. Toivoisin, että näillä perusteluilla olisiselkeä pohja.

Niin kuin ed. Huotari täällä sanoi, perheväki-valtaa on paljon olemassa. Tällä lailla ei kuiten-kaan ratkaista perheväkivaltaa. Jos, niin kuin ed.Ojala toi esille, tämä ei avioliittoinstituution ase-maa horjuta, niin kuitenkin, niin kuin ed. Tykky-läinen sanoi, tämä horjuttaa meidän yhteiskun-tamme arvomaailmaa ja sitä moraalista pohjaa,mikä ...

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa): Mi-nuutti on ylittynyt!

Puhuja: ... yhteiskunnassa on.

34 Katja Syvärinen /vas (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, tällälainsäädännöllä ei olla luomassa mitään sellaistayhteiskuntaa, mitä ei olisi jo olemassa. Tämä lakiei ole terveys- tai sairauskysymys. Tässä ei olemyöskään kysymys homoseksuaalisuuden syistätai seurauksista. Tällä lailla ei tehdä yhteiskun-taan yhtään homoseksuaalia lisää. Tämä laki tu-kee erilaisten perhemuotojen yhdenvertaistakohtelua ja parantaa lasten asemaa, ei heikennä.Tämä parantaa nimenomaan niiden lasten ase-maa, joita yhteiskunnassa on ollut ennen tätälainsäädäntöä ja joita tulee aina myöskin ole-maan. Sen tähden minusta on erittäin perusteltuasäätää tämä laki.

35 Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuo-ro): Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lehtomäkiesitti ryhmälleni joitakin toiveita. Haluan kuiten-kin muistuttaa siitä, niin kuin perustuslakivalio-kuntakin toteaa, että avioliittolainsäädäntöä jarinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse yhteis-kunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä rat-kaisuista. Teemme siis yhteiskunnallisia päätök-siä siitä, mikä on yhteiskunnalle hyvä. Toki ar-mahtavaisuus kuuluu meidän kaikkien elämään,mutta se on varsinaisesti seurakuntien tehtävä.

Virallistettu parisuhde96/1/36 19

Täällä teemme lainsäädäntöä, jossa me katsom-me, mikä on yhteiskunnalle hyvä. Siksi ryhmäm-me on asettunut lakiehdotukseen nähden kieltei-selle kannalle.

36 Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa rouva puhemies! Oikeusministeri Koski-nen osaltaan jo korjasikin perustuslakivaliokun-taa koskevia väitteitä. Perustuslakivaliokunnanse kanta, että avioliitto saa kuitenkin tukea, ei oleristiriidassa tämän hallituksen esityksen kanssa.Tässä ei rinnasteta avioliittoon. Sen sijaan perus-tuslakivaliokunta viittaa perustuslain 10 ja 22§:iin hyvin tasapainoisella ja järkevällä tavalla jakorostaa nimenomaan kansalaisten yhdenvertai-suutta. Ei ole myöskään salaisuus, että perustus-lakivaliokunta halusi tässä herkässä tilanteessahakea konsensusmietintöä, jossa rauhassa tasa-painoisesti pohditaan Suomen kansalaisten ase-maa oikeuden edessä.

37 Päivi Räsänen /kd: Arvoisa puhemies! Esi-tys, jota nyt käsittelemme, koskee suoranaisestimelko pientä ihmisryhmää, mutta kuten jo tästäkeskustelusta olemme havainneet, sen periaat-teellinen merkitys on suuri.

Esitys samaa sukupuolta olevien parisuhteenvirallistamisesta osuu perhekäsityksen ytimeennostamalla samaa sukupuolta olevien parisuh-teet avioliiton rinnalle. Jos joku haluaa tämänkiistää, ihmettelen, onko hän lainkaan lukenutlain sisältöä. Nimittäin lakiesitys on todellakinrakennettu siihen muotoon, että virallistettu ho-mosuhde toisi sen osapuolille pääsääntöisesti sa-mat oikeudet ja velvollisuudet, jotka seuraavatavioliiton solmimisesta. Jos se ei ole rinnastamis-ta, niin mikä sitten olisi?

8 §:ssä todetaan: "Parisuhteen virallistamisel-la on samat oikeusvaikutukset kuin avioliitonsolmimisella, jollei toisin säädetä." Tämä esityk-sen ydin on selvässä ristiriidassa myös eduskun-nan ponnen kanssa, jossa edellytettiin, että viral-listettua parisuhdetta ei tule rinnastaa avioliit-toon.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja avio-liitto on sen ydinsuhde, jonka tarkoitus on pitääperhe koossa. Avioliitto on sen vuoksi erityisentärkeä instituutio, että se on ihmiskunnan histori-an vanhin ja edelleen yhteiskunnan merkittävinjulkinen ja oikeudellinen sopimus. Avioliitto onlähtökohtaisesti ollut juuri miehen ja naisen väli-

nen julkinen sopimus. Tämä on merkittävä lähtö-kohta myös kristillisen ihmiskuvan ja perhekäsi-tyksen valossa, joka itse asiassa muodostaa hy-vin pitkälle perustan suomalaiselle avioliittolain-säädännölle.

Tämän esityksen myötä oltaisiin ottamassasuuri harppaus homoliiton rinnastamisessa avio-liittoon. Puuttumaan jää vain muutamia yksityis-kohtia, kuten sukunimilaki tai adoptio-oikeus,mutta nekin ovat jo ovella odottamassa, kutenolemme tänäänkin keskustelussa kuulleet. Ontäysin selvää, että jos eduskunta nyt päästää läpitämän lain, seuraavaksi avautuu keskusteluadoptio-oikeudesta, samaa sukupuolta olevienparien lapsettomuushoidoista, sukunimilaista, jasen jälkeen keskustelu siirtyy myös kirkon sisäl-le kysymykseksi kirkollisesta vihkimisestä.Tämä kehitys meillä on nähtävänä jo muista Poh-joismaista. Hollantihan on edennyt pisimmälletällä tiellä hyväksymällä avioliiton avaamisen sa-maa sukupuolta oleville pareille kaikkine oi-keuksineen.

Adoptio-oikeus muuttaisi oleellisesti myöskäsitystä vanhemmuudesta. Äiti ja isä lapsenvanhempina korvattaisiin kahdella naisella taikahdella miehellä. Jos tämä kehitys halutaan py-säyttää, se täytyy pysäyttää nyt. Tätä esitystä eisilloin tule hyväksyä. On itsepetosta kuvitella taiuskotella samaa sukupuolta olevien parisuhteenolevan oleellisesti avioliitosta erillinen instituu-tio, kun koko hankkeen idea on juuri saada sa-maa sukupuolta olevien suhteet samaan asemaankuin aviosuhteet.

Tämä käy selvästi ilmi muun muassa lakiva-liokunnan mietinnöstä, jossa lain kirjoittamis-muotoa pohdiskeltaessa todetaan, että mikäli oli-si tehty vain yksittäisiä muutoksia joihinkin ho-mopareille ongelmia tuottaneisiin säännöksiin,homoparisuhteet olisivat jääneet eriarvoiseenasemaan verrattuna avioliittoon, eli tavoitteenaon saada saman arvoinen asema avioliiton kans-sa. Tätä periaatteellista ongelmaa ei tietenkäänolisi ratkaistu muuttamalla satoja eri pykäliä kos-kemaan sekä avioliittoa että samaa sukupuoltaolevien suhdetta. Sen vuoksi valiokunnan mie-tinnön pohdinta valitusta lainkirjoitustavasta onmielestäni lähinnä saivartelua.

Perimmäisenä motiivina tälle lakiesitykselleeivät ole jotkut taloudelliset tai käytännöllisetongelmat, joihin homoparit olisivat törmänneet,vaan homoseksuaalisten suhteiden yhteiskunnal-lisen hyväksynnän etsiminen avioliittoinstituuti-

Keskiviikkona 19.9.200120 96/1/37

on ja perhekäsityksen kustannuksella. Setan ta-holta tämä on tuotu esiin hyvin reilusti. Esimer-kiksi Helsingin Sanomissa julkaistussa artikke-lissa Ulf Månsson tiivisti ajatuksen näin: "Pari-suhteen virallistaminen merkitsee paljon muuta-kin kuin taloudellista sitoutumista. Ennenkaikkea se merkitsee yhteiskunnallista hyväksy-mistä ja asennemuokkausta."

Korostan vielä sitä, että avioliittoa ja perhettäkoskeva lainsäädäntö ei ole koskaan neutraalia.Se on vahvasti sidoksissa arvoihimme. Kuten sa-noin aiemmin, me emme hyväksy esimerkiksimoniavioisuutta, lähisukulaisten avioliittoja tailapsiavioliittoja arvojemme vuoksi. Emme hy-väksyisi tällaisten suhteiden virallistamista edesavioliitosta irralliseksi, mutta siihen rinnastetta-vaksi instituutioksi. Myös tämän esityksen suh-teen olemme aivan samanlaisten arvovalintojenedessä, millaisten arvojen varassa haluamme yh-teiskuntaamme rakentaa.

Lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoistayllättävän suuri osa oli kirkkojen edustajia ja teo-logeja. Hämmästyin hiukan sitä suurta osuutta.Mutta siinä mielessä valiokunta on oikeilla jäljil-lä, että tämä esitys sivuaa hyvin syvästi kristilli-siä arvoja. Avioliitto on toki taloudellinen yksik-kö meidän lainsäädännössämme, mutta se onmyös kristillisen perhekäsityksen ydin. Toivon,että eduskunta todellakin huomioisi sen, ettäkaikki lausunnon antaneet kirkkokunnat, mu-kaan lukien luterilainen kirkko, ovat antaneet tor-juvan lausunnon tästä esityksestä. ArkkipiispaJukka Paarma on korostanut, että käsiteltävä eh-dotus vaarantaisi avioliiton erityisaseman.

Kirkkohallituksen antamassa lausunnossa to-dettiin näin: "Kirkkohallituksen mielestä aviolii-ton asettaminen suosituimmuusasemaan tukeetasapainoista elämää ja yhteisöllistä koko-naisetua. Miehen ja naisen välinen avioliitto onseksuaalisuhteen perusmalli ja valtauoma, ja senvarassa yhteiskunnan jatkuvuus on mahdollista.Avioliittoon perustuva perhe on sellainen ihmis-sukua kannatteleva perusinstituutio, jonka tuke-minen on kokonaisedun kannalta tarpeellista jahyödyllistä." Tämän lakiesityksen filosofinenlähtökohta on aivan toinen.

Hallituksen esityksessä todetaan, että näh-dään epäkohdaksi se, että tällä hetkellä samaa su-kupuolta olevien kumppaneiden muodostamatparit jäävät täysin avioliittoa ja aviopuolisoitakoskevan sääntelyn ulkopuolelle. Mielestänitämä ei ole epäkohta, vaan näin tulee ollakin.

Kirkon kannanotossa korostettiin myös sitä,että yhteistalouksien asemaa säätelevää lainsää-däntöä ei tule lähteä kehittelemään erityisen sek-suaalisen poikkeavuuden pohjalta. Tässä yhtey-dessä viittaan siihen, kun ministeri JohannesKoskinen debatin yhteydessä totesi, että lakiavalmisteltaessa ainoa mahdollisuus oli viitataavioliittoon. Ihmettelen, eikö ministeri ole luke-nut tätä kirkkohallituksen lausuntoa, joka oli tul-lut hyvissä ajoin oikeusministeriöön. Nimittäintoinen vaihtoehto olisi ollut tämä esitys. Jos olisihaluttu selkeyttää esimerkiksi yhteiselämän päät-tymiseen liittyviä ongelmia, lainsäädännön tulisikoskea myös sisarusten tai ystävysten muodosta-mia yhteistalouksia. Näissä tapauksissa yh-teisasumisen perustana ei olisi seksuaalisuhde.Miksi hallitus ei ole kantanut huolta vaikkapa si-sarusten muodostamista yhteistalouksista? Ni-mittäin hallituksen esityksessä samaa sukupuol-ta olevien suhteen rinnasteisuutta avioliittoon onhaluttu korostaa niin, että jopa kielto avioitua lä-hisukulaisen kanssa koskee samaa sukupuoltaolevia pareja. Toisin sanoen sisarusten on mah-dotonta virallistaa yhteistalouttaan tämänkäänlain puitteissa esimerkiksi mahdollisten pesänja-ko-ongelmien varalta.

Mielestäni kirkon näkökulma tässä yhteydes-sä on tärkeä, koska suomalainen avioliittolain-säädäntö on rakentunut pitkälti kristillisen ihmis-kuvan ja luomisjärjestyksen mukaiselle näke-mykselle avioliitosta. Itse asiassa valtaosa suo-malaisista avioliitoista solmitaan edelleenkinRaamatun periaatteisiin nojaten ja niitä myösvihkimistilaisuudessa muistellen, eli avioliitonperusjae "Sen tähden mies luopukoon isästänsäja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tule-vat yhdeksi lihaksi" on yhä suomalaisen avioliit-toinstituution perusta.

Perheiden kriisit, joista täällä on puhuttu, taivaikkapa perheväkivalta, ovat todellakin käytän-nössä heikentäneet avioliittoinstituutiota yhteis-kuntamme perustana. Mutta perheiden hyvin-vointia ei korjata vaarantamalla edelleen aviolii-ton suhteellista asemaa yhteiskunnassamme.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä tode-ta, että samalla kun me monet vastustamme sa-maa sukupuolta olevien parisuhteen virallista-mista, tätä lainsäädännön muutosta, on todella-kin tärkeää korostaa homoseksuaalisesti tuntevi-en ihmisten ihmisarvoa ja heidän yhteiskunnalli-sia perusoikeuksiaan. Olen aivan samaa mieltäsiitä, että yhteiskunnan sivistyneisyyden mittari

Virallistettu parisuhde96/1/38 21

on se, miten se suhtautuu eri tavoin valtaväestös-tä poikkeaviin ihmisryhmiin. Myös omaan ystä-väpiiriini kuuluu homoseksuaaleja, ihmisiä, joitaarvostan syvästi. Monet heistä vastustavat tätä la-kiesitystä, ja Seta, jonka mainitsin aiemmin jajoka on ollut pitkälti tämän lakiesityksen alulle-panijana, ei suinkaan edusta arvomaailmaltaankaikkia homoseksuaalisesti tuntevia ihmisiä,vaan useat heistäkin kokevat tämän ideologiankovin vieraaksi itselleen.

38 Susanna Rahkonen /sd: Arvoisa puhemies!Homofobia tai homokammo kuvaa yksilötasonei-järjellistä homouden tai lesbouden ja biseksu-aalisuuden pelkoa. Sen taustalla on yhteiskun-nan arvojärjestys, jossa homo- ja biseksuaali-suus arvostetaan kielteisiksi. Yksilöllä pelko voiaiheutua siitä, että omasta seksuaalisuudesta eiolla varmoja, tai siitä, että erilaisuus tai kaikkisiihen liittyvät piirteet koetaan uhaksi omalle ar-vojärjestykselle. Homoseksuaalisuus rikkoo täl-laisten ihmisten mielestä "luonnolliseksi nähtyäjärjestystä". Lesbot ja homot koetaan uhkana,koska heidän ei ajatella toteuttavan perinteistäheteronormatiivista järjestystä.

Tämä teksti perustuu lakivaliokunnan asian-tuntijakuulemisessa saatuun dosentti MagdalenaJaakkolan tutkimukseen "Suomalaisten suhtau-tuminen homoseksuaalisuuteen ennen ja nyt".Tämä teksti kuvaa osuvasti sen taustan, mistä tä-mänkin lakiesityksen vastustuksessa pohjimmil-taan on kyse. Ei ole mitenkään ihmeellistä, ettähomoseksuaalisuus hämmentää ja pelottaa. Var-sinkin vanhemmat ikäpolvet ovat eläneet aikana,jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena,syntinä ja rikollisena käyttäytymisenä.

Oikeustieteen tohtori Soile Pohjosen lausun-nossa rinnastettiin suhtautuminen samaa suku-puolta olevien virallistettuun parisuhteeseenasennoitumiseen rodullisiin seka-avioliittoihin.Molempia on aikanaan vastustettu samanlaisillaargumenteilla. Erirotuisten avioliittoja on vastus-tettu ja pidetty luonnottomina. Rodulliset seka-avioliitot on koettu uhaksi rodulliselle hierarkial-le ja siihen liittyvän rodullisen puhtauden ideaa-lille, totesi Soile Pohjonen. Taannoin sukunimi-lain käsittelyssä nähtiin myös puolisoiden oike-us pitää oma sukunimensä uhkana ja sitä vastus-tettiin kiivain sanankääntein.

Perheeseen, avioliittoon ja seksuaalisuuteenliittyvät käsitykset eivät ole stabiileja, vaan nemuuttuvat yhteiskunnallisen kehityksen muka-

na. Vielä vuoden 1929 avioliittolakiin saakkapuolisoiden keskinäiset suhteet määriteltiin lais-sa erilaisiksi ja vaimo miehelle alisteiseksi.Avioliitto merkitsi naiselle suurelta osin myösoikeudellisen toimintakyvyn menetystä, ja aviol-linen status määräsi hänen asemansa yhteiskun-nassa. Sittemmin avioliittolakia on muutettu yh-teiskunnan ja asenteiden muuttuessa.

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen onmyös muuttunut. Homoseksuaalisuus on poistet-tu rikoslaista ja sairausluokituksesta. Myös pe-rusoikeusuudistuksessa vuonna 1995 lakiin otet-tu syrjintäkielto estää ihmisten asettamisen eri-laiseen asemaan muun muassa sukupuolisensuuntautumisen perusteella.

Magdalena Jaakkolan tutkimuksen mukaantuomitsevat asenteet homoseksuaaleja kohtaanovat yhteydessä rasistiseen asennekokonaisuu-teen ja yksipuoliseen pitäytymiseen suomalai-seen identiteettiin eurooppalaisen identiteetinkustannuksella. Ruotsissa tehdyssä tutkimukses-sa todettiin, että ne, jotka tunsivat homoseksuaa-leja, suhtautuivat heihin muita myönteisemmin.Homoseksuaalien julkitulo ja parisuhteiden vi-rallistaminen voi Suomessakin lisätä homo- jaheteroseksuaalisten välisiä kontakteja ja vaikut-taa sitä kautta tasa-arvoisten asenteiden yleisty-miseen.

Lastenpsykiatri Tytti Solantauksen valiokun-nassa kertoman mukaan homoseksuaalisuus onpysynyt stabiilina kautta aikojen. Yhteiskunnanasenteet eivät muuta homoseksuaalisuuden esiin-tymistä. Sen sijaan yhteiskunnan asenteet vaikut-tavat siihen, miten ihmiset voivat olla sitä, mitähe ovat. Homoseksuaalisuuteen ei voi Solantauk-sen mukaan vaikuttaa. Homoseksuaalisuus ei siisparisuhdelain hyväksymisen myötä lisäänny eikävähene. Myös teologian tohtori Martti Lindqvisttotesi, että homoseksuaalien tiukka kontrolli, syr-jintä ja sanktiot vievät homoseksuaalista käyttäy-tymistä piiloon mutta eivät poista sitä.

Arvoisa puhemies! Parisuhdelakiin liittyy pal-jon pelkoja, toiveita, asenteita, arvoja ja usko-muksia. Meidän lainsäätäjinä on kuitenkin kyet-tävä viileään harkitaan. Meidän tehtävänämmeon ratkaista ne oikeudelliset ongelmat, joita syn-tyy siitä, että samaa sukupuolta olevien henkilöi-den välisiä oikeussuhteita ja heidän oikeudellistaasemaansa koskevaa lainsäädäntöä ei ole.

Toki lailla on myös suuri symbolinen merki-tys. Sillä viestitämme, että yhteiskunta kunnioit-taa enemmistön elämäntapaan nähden erilaista

Keskiviikkona 19.9.200122 96/1/38

rakkauden ja seksuaalisuuden määritelmää ja eri-laisten perheiden elämää. Meidän jokaisen olisimietittävä, mitä jos oma lapseni olisi homoseksu-aali; miten haluan, että oma rakas lapseni voisielää ja olla sellainen ihminen kuin hän on ilmansyrjintää ja pelkoa, piilottelua ja häpeää; mitenturvaamme tasa-arvoisen perhe-elämän erilaisil-le perheille; miten me lainsäätäjinä edistämmeihmisten välistä tasa-arvoa.

Itse äänestän parisuhdelain puolesta. Vastus-tajien argumentit eivät ole vakuuttaneet, päinvas-toin. Itseni juristina on vaikea ymmärtää niitä,jotka selittävät hyväksyvänsä homoseksuaalit ih-misinä mutteivät sallisi ratkoa heidän elämäänsäliittyviä oikeudellisia ongelmia tällä lailla, eli sa-notaan, että hyväksytään parisuhteen rekisteröin-ti, mutta sille ei saisi antaa oikeusvaikutuksia, taivastustetaan viittaustekniikkaa sillä perusteella,että sen myötä samaa sukupuolta olevien pari-suhteet rinnastuvat avioliittoon ja romuttavatkoko perheinstituution. Parisuhteiden oikeudel-lista asemaa korjattaisiin heidän mukaan erillisinmuutoksin vain pahimmat epäkohdat korjaten.Lakeja on kuitenkin noin 200. Mitä näistä korjat-taisiin ja miten? Miksi moinen työ ja byrokratia?

Vastustajat väittävät, että samaa sukupuoltaolevien parisuhteesta tulee avioliitolle kilpailevainstituutio, joka romuttaa perhe-käsitteemme.Miten muka? Miten se liikauttaa tavallisen hete-roperheenisän mattimeikäläisen perhe-elämää?Vastustuksen takana on outo ajatus, jonka mu-kaan homoseksuaalisuuden tunnustaminen ja hy-väksyminen tekisi siitä niin houkuttelevan, ettäkaikki heterot kilvan muuttaisivat seksuaalistasuuntautumistaan. Sen takana taas on ajatus, jon-ka mukaan homoseksuaalisuus on kauhea asia jase pitää kitkeä pois. Asiantuntijoiden mukaan ho-moseksuaalisuuden esiintymiseen ei voi vaikut-taa. Perheinstituutio ei siis tämän lain myötämuutu miksikään, päinvastoin.

Kuten Helsingin yliopiston vararehtori ja Raa-matun alkukielten professori Raija Sollamo tote-si, lain myötä homoseksuaalit voivat elää ja to-teuttaa seksuaalisuuttaan mahdollisimman hy-vässä ja turvallisessa parisuhteessa. Avioliit-toinstituutio osoittaa hänen mukaansa vahvuu-tensa siinä, että myös seksuaaliset vähemmistöttuntevat viehtymystä avioliitonomaisiin kestä-viin ja turvallisiin parisuhteisiin.

Erityisen loukkaavaa on joidenkuiden vastus-tajien puhe homoseksuaalisuudesta samassa yh-teydessä muun muassa pedofilian kanssa tai lap-

siavioliittojen ja sukulaisten välisten liittojen. Sepaljastaa, että homoseksuaalisuus on vieras ja pe-lottava asia, joka halutaan torjua. Kaikenlainenseksuaalinen väärinkäyttö niin hetero- kuin ho-mosuhteissa on tietenkin tuomittava asia, muttaniillä ei pitäisi olla mitään tekemistä tämän laki-esityksen kanssa. Samaa sukupuolta olevien yh-teiselo perustuu molempien omaan tahtoon eikävoi loukata ulkopuolisia. En ymmärrä, mitenloukkaisi.

Jotkut vastustajat kauhistelevat parisuhteidenvirallistamiseen liittyvää toimitusta. Pelätään,että toimitus olisi liiankin juhlava. Toimituksenkulkuun haluttaisiin puuttua lainsäätäjän mahti-käskyllä ja muuttaa se mahdollisimman korutto-maksi: Homot pysykööt piilossa. Takaa pilkistäätaas se homofobia ja erilaisuuden pelko. Tähänasiaan on yksinkertainen neuvo: Ei niihin juhliinole pakko mennä katsomaan, jos se inhottaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä lasten ase-masta. Hallituksen esitys ei pidä sisällään adop-tio-oikeutta. Lakivaliokunnan käsittelyssä käviilmi, että adoptio-oikeus ei saa laajaa kannatustaeduskunnassa ja sen sisällyttäminen lakiin olisivaarantanut rekisteröinnin läpimenoa. Koska ho-mo- ja lesboperheissä elää lapsia, jotka ovat jom-mankumman parisuhteen osapuolen biologisiatai adoptoimia lapsia, näiden lasten sisäisenadoption mahdollisuus turvaisi tehokkaasti las-ten edut. Lapseksi ottamisen tarkoituksena onedistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen javanhemman suhde lapseksi otettavan ja lapseksiottajan välillä. Adoptiota edeltää aina tarkka har-kinta lapsen edun selville saamiseksi. Nyt homo-ja lesboperheiden lapset jätetään kategorisestiadoptio-oikeuden ulkopuolelle. Lapsen etua eiheidän kohdallaan pystytä selvittämään.

Oikeusministeriö toteaa eräässä julkaisus-saan: "Lasta koskevia säännöksiä tulee arvioidaensi sijassa lapsen näkökulmasta. Sääntely voi-daan lapsen kannalta katsoa epäasianmukaisek-si, jos lapsen vanhemman eläminen parisuhtees-sa samaa sukupuolta olevan kanssa estää yksit-täistapauksessa sellaisen ratkaisun, joka olisi lap-sen kannalta paras. Oheishuoltajuus, minkä sa-maa sukupuolta olevan parin toinen vanhempivoi nykyään saada, ei anna lapselle oikeutta saa-da tältä vanhemmalta elatusta tai perintöä. Se eimyöskään virallista samassa perheessä sisaruksi-na elävien lasten suhdetta. Perheen sisäisenadoption mahdollisuuden puuttuminen voi pe-rustaa jopa perusoikeuksien vastaisen syrjintä-

Virallistettu parisuhde96/1/39 23

olettaman homo- ja lesboperheissä elävien las-ten asemaan. Siksi tämä kysymys onkin seuraa-vaksi otettava pohdittavaksi."

Lopuksi siteeraisin teologian tohtori MarttiLindqvistiä, joka sanoi näin: "Sekä yleisen yh-teiskuntaetiikan että luterilaisen etiikan kannaltaon nykyoloissa perusteltua tukea ehdotettua sa-maa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteenvirallistamiskäytäntöä." Tähän on helppo yhtyä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhe-mies Mikkola.

39 Matti Vähänäkki /sd: Herra puhemies! En-nen kuin menen "kirjoittamaani" päivän tekstiin,haluan pariin asiaan, mitä on tullut esiin eräissäpuheenvuoroissa, puuttua.

Ensiksikin ed. Räsäselle: Lakivaliokunnassa,jossa olen yhtenä jäsenenä, nimenomaan pidet-tiin hyvänä, että tämä laki rakentuu viittauksiineli se on viittauksiin perustuva avioliittolainsää-dännön kanssa, koska tämä tekniikka nimen-omaan vahvistaa näitä molempia instituutioita janiiden erilaisuutta keskeisimmissä asioissa ja toi-saalta myös niitten voimaa, mitä ne liitot voivatomilla tahoillaan osoittaa suomalaisen perhe-elä-män kehittämisessä.

Toinen asia: Arvostettu lakivaliokunnan pu-heenjohtajamme esitti avauspuheenvuorossaankainon toivomuksen siitä, että puheenvuorot oli-sivat diskreetisti esitettyjä eli hyvältä maistuvia.Sitä ei täysin voi eräiden puheenvuorojen, aivanalussa käytettyjen, osalta todistaa oikeaksi, ettätätä kainoa toivomusta olisi noudatettu. Nimit-täin olin mukana, kun ed. Outi Ojalan ym. alle-kirjoittama lakialoite vastaavan lain osalta olikeskustelussa. Monet joutuivat poistumaan salis-ta hetkeksi, kunnes tietyt henkilöt olivat lopetta-neet puheensa. Toivon, ettei tätä tässä eduskun-nassa tapahdu, ja olen toki jo huomannutkin sa-moissa, silloin jo puhuneissa, huomattavan eronsävyissä silloisiin verrattuina.

Olen ollut lakivaliokunnan jäsenenä läheskymmenen vuotta ja olen todennut, että tämä la-kiesitys on ollut erinomaisen tarkan valmistelunalaisena. Vain ani harva hallituksen esitys onsaanut niin eloisaa junttausta eli tiedon ja kan-

nanottojen virtaa niin virallisesti kuin epäviralli-sestikin, kun on tapahtunut parisuhdelain kohdal-la. Virallisia asiantuntijoita kuultiin runsaasti,niin kuin muutamat edustajat ovat jo todenneet-kin. On kuultu 40:tä eri henkilöä tai tahoa. Lisäk-si monet olivat lähettäneet kirjallisen lausunton-sa lakivaliokunnalle, ja ne jaettiin kaikille jäse-nille tutkittaviksi. Niin kutsuttu puskaradio, jok-si lasken kirjepostin sekä sähköpostin, toi myöshyvin paljon materiaalia, jota itse kukin ajatuk-sissaan hyödynsi, kun kantansa vihdoin valio-kunnassa ilmaisi puolesta tahi vastaan. Mielestä-ni lakivaliokunta perehtyi erittäin tarkasti tähänasiaan tietäen, että julkisuus ja monet tahot seu-rasivat sitä erittäin tarkasti.

Jo verrattain kauan eläneenä kansalaisenamuistan hyvin henkilökohtaisesti Suomen lain-säädännön eri vaiheet, sikäli kuin ne koskevatsuhtautumista nyt kysymyksessä oleviin parisuh-teisiin, homoihin ja lesboihin. Ensin niitä pidet-tiin rikoksina, ja tällainen suhde oli kriminalisoi-tu rikoslaissa. Sen jälkeen, todella muistan sen,se muutettiin sairaudeksi, joka on parannettavis-sa. Mutta sitten tässä maassa sen vaurastuttua so-danjälkeisenä aikana ja saatua yhteyksiä muihinkulttuureihin — tarkoitan tällä läntistä kulttuuria— lisättiin rikoslakiin uusi rikos, jonka nimi onsyrjintä. Siinä muun muassa syrjintä jonkun hen-kilön homoseksuaalisen suuntautumisen vuoksikriminalisoitiin.

Ymmärtääkseni nämä vaiheet kuvastavat hy-vin monen kansalaisen omakohtaista kehittymis-tä mielipiteissään suhteessa nyt esillä olevaan vä-hemmistöön. Niin on asianlaita ainakin minunkohdallani. Olen päässyt seuraamaan tätä pimey-destä valoisuuteen tulemista aika pitkän ajan jaolen sen vihdoinkin, sanottaisiinko, ymmärtänyt.

Asiantuntijakuulemisessa huomasin ja tietystikaikki meistä panivat varmasti merkille saman-laisen myönteisen vastaanoton, minkä parisuh-delaki sai nimenomaan opiskelijoiden piirissä,yliopistomaailmassa, siis tutkijoiden piirissä, jamyös kirkollisissa piireissä nimenomaan yliopis-ton puolella työskentelevien osalta. Olipa jou-kossa emeritusarkkipiispakin ym. Toki myöntei-sen suhtautumisen ohella vastustustakin on tul-lut jatkuvasti, niin kuin tänäänkin on kuultu.

Nyt olemme tilanteessa, jossa on käsiteltävähallituksen esitystä, joka mahdollistaa kahdensamaa sukupuolta olevan rekisteröimisen pari-suhteeksi eli virallistumaan perheeksi. Emmetoki ole mitään uudisraivaajia tällä alalla, emme

Keskiviikkona 19.9.200124 96/1/40

mitään edelläkävijöitä. Pohjoismaat ja useatmuut Euroopan maat ja jokunen muukin maaetäämmällä ovat jo säätäneet hallituksen esityk-sen tyyppisiä tai sitten laajempisisältöisiä tai niu-kemmin asioita käsitteleviä lakeja. Niistä kaikis-ta, erityisesti pohjoismaisista malleista, on meil-läkin osin menettelytapavinkkejä otettu. Vielä ontodettava kuitenkin, että valtaosassa maailmanparistasadasta maasta homoavioliitto ei niiden la-eissa ole mennyt läpi. Eikä meidän tarvitse ko-vinkaan pitkälle itään päin matkustaa, kun ta-paamme erilaista suhtautumista, puhumattakaansiitä, miten runsas vuosikymmen sitten Neuvos-toliitossa homopareja lehtitietojenkin mukaansaatettiin kohdella, puhumattakaan kaukaisestaidästä. Erilaisten uskontokuntien piirissä tämäasia on huomattavasti suurempi tabu kuin meilläSuomessa.

Mielestäni on erityisen tärkeää muistaa, kunparisuhdelakiehdotusta lukee ja käsittelee, ettäavioliittolain pykälät ovat jo lähimenneisyydes-sä muuttuneet aika lailla pelkistetyiksi aviovaral-lisuusjärjestelmiksi. Siellä ei enää niinkään hen-kilöön käypiä ja perheyhteisöön kuuluvia asioitatuoda esiin, vaan ne jäävät pääosin perustetunperheen osapuolien ratkaistaviksi. Esimerkiksiavioeron edellytyksiä ei kerrota, sitä mitä pitäätapahtua, jotta avioero tulisi voimaan, vaan osa-puolet tekevät sen itse tykönään ja päättävät, ettäliitto loppuu. Se on sitten ainoastaan virallinenkirjaus, että avioero on tapahtunut. Se on siispuhtaasti menettelyllinen tilanne.

Arvoisa puhemies! Usean kansanedustajankanta lain hyväksymiseen perustuu periaattei-siin, jotka ovat muun muassa ja nimenomaanseuraavat. Äskettäin puhuneen edustajatoverinkiusaantumisesta huolimatta haluan nämä tois-taa, koska ne ovat vaikuttaneet myönteisesti asi-aan suhtautuvien lakivaliokunnan jäsenien pää-osan ratkaisuun ja uskon, että ne vaikuttavatmyös, kun tästä asiasta äänestystä käydään, sil-loin tehtäviin ratkaisuihin monen edustajan koh-dalla.

Ensiksikin ihmisoikeudet: Kansainväliset ju-listukset ja sopimukset, joihin me olemme sitou-tuneet, nimenomaan tuovat tämän kaltaisissa asi-oissa velvoitteita. Niitä meidän pitää tarkasti seu-rata ja olemme yleensä seuranneetkin aika laillakiitettävästi.

Yksityisen elämän suoja on kirjattu meidänaika lailla vielä uunituoreessa perustuslaissam-me, ja myös muualta lainsäädännöstä löydetään

nimenomaan yhtymäkohtia pyrkimykselle suoja-ta yksityiselämää ja perhe-elämää.

Perustuslakimme sisältää hyvin montakinkohtaa, jotka sopivat nimenomaan siihen, ettätämä laki, jota ollaan säätämässä, nimenomaanperustuu meidän perustuslakiimme. Vaikka pe-rustuslakivaliokunnan lausunto ei yksiselitteises-ti sano, että jos emme tee niin ja näin, niin asia onperustuslain vastainen, rivien välistä tarkka ihmi-nen helposti huomaa sen velvoittavuuden.

Erityisen tärkeänä pidän ja on yleensäkin pi-dettävä hallituksen esityksen tarkoittamaa pari-suhteelle kuuluvaa taloudellista tasa-arvoa, eikaikissa perheissä keskenään vaan nimenomaansen suhteessa esimerkiksi avioliittoon. Mehäntiedämme varsin hyvin, että monet homo- ja les-boparit ovat vuosikymmeniä eläneet niin kuinperheessä eletään, mutta he eivät ole saaneet, niinkuin sanotaan, pennin hyrrää niistä etuisuuksis-ta, joita avioliitossa olevat ovat saaneet, vaikkaovat maksaneet ankarimman järjestelmän taikohdan mukaisesti veroja — eräs tietämäni per-hekin 30 vuotta — niin jotain täytyy silloin ollapielessä. Tähän voidaan tuoda vastaväitteenä se,että hoidetaan verotuskysymykset muulla taval-la. Siellä on noin 200 eri lakia, jotka sivuavat tä-tä, noin 200, eli viisi A4-liuskaa, joissa jokaisel-la rivillä on sanottu ainoastaan yksi lain nimi.Tällä viittaussäännöksellä nimenomaan ne per-heet tulevat osallisiksi samoista taloudellisistaeduista kuin avioliitossa olevat.

Kannatan lain hyväksymistä.

40 Susanna Huovinen /sd: Arvoisa puhemies!Virallistetusta parisuhteesta käydyssä keskuste-lussa vastustajat sanovat usein, niin kuin ovat tä-nään täälläkin sanoneet, että oikeudenmukai-suusnäkökulma ei ole oikea lähestymistapa asi-aan. Mikä sitten olisi oikea suhtautumistapa?Seuraavassa aivan esimerkinomaisia tilanteita,jotka ovat lainauksia Helsingin yliopiston oike-ustieteen opiskelijoiden ainejärjestölehden Lail-listettua syrjintää -kirjoituksista.

"Pariskunta a ja b muuttavat takaisin Suo-meen asuttuaan ulkomailla vuosien ajan. Muka-naan he tuovat yhdessä ostetun verottoman au-ton. Suomessa auto voidaan rekisteröidä vain toi-sen omistajan nimiin, mutta autoa saavat ajaamyös tämän perheenjäsenet. Auto rekisteröitiina:n nimiin. B:tä ei kuitenkaan katsota a:n per-heenjäseneksi, joten hän ei saa Suomessa ajaaomistamaansa autoa.

Virallistettu parisuhde96/1/40 25

Toinen esimerkki, hieman ikävämpi sellai-nen: Pariskunta c ja d joutuivat onnettomuuteen.C selviää kolhuitta, mutta d:n laita on huonom-min, hän joutuu viikoiksi sairaalaan tehohoi-toon. Vuosikausien yhdessä asumisesta huoli-matta c:tä ei katsota d:n lähiomaiseksi eikä hä-nelle anneta tietoja toisen terveydentilasta eikähoidosta.

Miksi b ei saanut ajaa omaa autoaan? Miksi cei saanut tietoa lähimpänsä hoidosta? Vastaus onyksinkertainen: Molemmissa esimerkkitapauk-sissa pariskuntien osapuolet olivat samaa suku-puolta eikä heillä ollut mahdollisuutta virallistaaparisuhdettaan juridisesti. Vastaavia perhemuo-don takia eriarvoisuuteen johtavia säännöksiä onSuomen lainsäädännössä satoja." — Nämä esi-merkit siis Laillistettua syrjintää -kirjoituksestaoikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestölehdes-tä.

Virallistettu parisuhde tai, kuten lakivaliokun-ta esittää, rekisteröity parisuhde helpottaisi siismonia ihmisten arkielämään liittyviä ongelmia,joiden korjaaminen yksittäisillä lainmuutoksilla,kuten täällä on jo tullut tänään esiin, veisi paitsiaikaa, olisi myös epävarmempi tapa taata samaasukupuolta olevien tasavertaisuus suhteessa he-teropareihin. Tästä tässä lainsäädännössä on kai-kessa yksinkertaisuudessaan siis kyse. Kuten la-kivaliokunnan perusteluissa todetaan viisaasti,suurimpien epäkohtien poimiminen muiden jou-kosta olisi vaikeaa ja jopa mielivaltaista. Tällai-sessa ainakaan minä en haluaisi olla mukana.

Tarkoitus ei ole eikä pidä ollakaan kannan ot-taminen homoseksuaalisuuteen. Olipa tämä talomitä mieltä tahansa homoista, yhteiskunnassam-me on ja tulee aina olemaan samaa sukupuoltaolevia pareja. Miksi tehdä heidän elämästään vai-keampaa monimutkaisella lainsäädännöllä, val-litseva tilanne kun ei ole edes perustuslakimmemukainen? Kuten lakivaliokunta toteaa, perus-tuslakimme mukaan jokaisen kansalaisen yksi-tyiselämä on turvattu, siis "jokaisen kansalai-sen". Tämän turvan piiriin kuuluu oikeus päättääsukupuolisesta käyttäytymisestään ja perhe-elä-mästään. Tässä keskustelussa ei ole mielestänitullut yhden yhtä kunnon perustetta sille, miksiperustuslaki tulisi tämän yhden ryhmän osaltajättää kuolleeksi kirjaimeksi.

Lisäksi lakivaliokunta toteaa perusteluissaanaivan oikein, että riippumatta siitä, miten perhemääritellään, yhteiskunnassa on samaa suku-puolta olevien parisuhteita, jotka toteuttavat tyy-

pillisiä perheen funktioita, toisin sanoen tuotta-vat parikumppaneille turvaa ja hellyyttä. Miksitämän hyväksyminen on niin vaikeaa? Kai näinäaikoina, kuten jo debatissakin sanoin, maailmas-sa olisi suurempaa tarvetta rakkaudelle ja välittä-miselle kuin ennakkoluulojen värittämille uhka-kuville.

Arvoisa puhemies! Tämä asia on herättänythyvin paljon keskustelua. Meille kansanedusta-jille palautetta ja kommentteja asiaan on suoras-taan tulvinut. Kuten puhemies Uosukainen val-tiopäivien avajaisissa jo helmikuussa asian osu-vasti ilmaisi, sähköposti oikein suhisee. Ainakinse palaute, jota itse olen saanut, on ollut pääsään-töisesti kriittistä ja kielteistä, vaikka myös myön-teisiä kannanottoja on tullut. Meidän edustajienon kuitenkin tämän voimakkaan palautetulvanalla hyvä muistaa, että luotettavien mielipidemit-tausten mukaan suomalaisten enemmistö kannat-taa samaa sukupuolta olevien parien rekisteröity-mismahdollisuutta. Saamamme palautteen kiel-teisyys antaa siis helposti asian kokonaisuudestavääristyneen kuvan.

Hyvin monet kielteisesti asiaan suhtautuvatpalautteenantajat, kuten täälläkin puheenvuoro-jen käyttäjät, vetoavat Raamattuun ja kristinus-koon. Tämä vetoaminen ei kuitenkaan pohjaudu,kuten saattaisi äkkiä luulla, lähimmäisenrakkau-teen, vaan pikemminkin tuomitsemiseen. Tämäasennoituminen kertoo mielestäni tietysti vainpeloista ja ennakkoluuloista, joiden ylitsekäymi-nen on toisille ihmisille täysin mahdotonta. Mi-nulle tämä on suuri suru, sillä olen kuvitellut, ettäuskomme tärkein kulmakivi on lähimmäisenrak-kaus ja suvaitsevaisuus, ei itsensä ylentäminenmäärittelemään, millaista on oikea rakkaus.

Toki meillä jokaisella on oikeus mielipitee-seemme yksittäisinä kansalaisina, mutta edus-kuntana meillä ei ole oikeutta asettua ihmistenkeskinäisten suhteiden ylivertaiseksi vahtijaksi.Minua kristittynä itse asiassa loukkaa se, ettätäälläkin tänään sanotun mukaan kirkon mielipi-de olisi ainoastaan piispojen sana. Kirkko muo-dostuu nähdäkseni meistä yksittäisistä kirkkoonkuuluvista ihmisistä, yksilöistä, ja minä en nytenkä myöhemmin tule luovuttamaan oikeuttanipuhua kristittynä samaa sukupuolta olevien tasa-vertaisen kohtelun puolesta sukunimikaima piis-pa Huoviselle enkä kenellekään tai millekäänmuulle kirkonmiehelle enkä kirkkohallituksille.Korostan, että tässä asiassa on mielestäni uskon-nollisia käsityksiä enemmän kyse ihmisten tasa-

Keskiviikkona 19.9.200126 96/1/41

arvoisuudesta, siitä että yhtä lailla kuin heteroil-la myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on oi-keus olla toisilleen myös lain mukaan toistensalähimmät ihmiset.

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että valio-kunta olisi ottanut myönteisen kannan perheensisäiseen adoptioon, koska sen puuttuminen tuomonille pareille huolta lasten tulevaisuudesta.

En voi myöskään ymmärtää sitä kummallistaleikittelyä, jota tässä asiassa on käyty yhteisensukunimen puitteissa, mutta hyväksyn kuitenkinsen, että ne tästä esityksestä nyt puuttuvat. Toi-von, että tässä asiassa liikutaan pienin askelinkohti tasavertaisempaa tilannetta.

Olen sitä mieltä, että eduskunnan tulisi hyväk-syä lakivaliokunnan mietintö. Mielestäni meemme voi antaa ennakkoluulojen ja pelkojen es-tää järkevää ja tasa-arvoisuuteen pyrkivää, pe-rustuslakimme vaatimaa lainsäädäntötyötä, jokaei millään tavoin uhkaa yhteiskuntamme perus-teita.

41 Irina Krohn /vihr: Arvoisa puhemies! Tä-män päivän keskustelua seurattuani olen entistävakuuttuneempi siitä, että lähitulevaisuudessaSuomessa pitäisi valtion ja kirkon erota viralli-sesti. Ranskassa on perinne, että siellä kirkon asi-at kuuluvat kirkolle. Tämä perinne on alkanut sii-tä, kun Ranskan historiassa on ollut hyvin verisiäkonflikteja katolilaisten sekä luterilaisten ja pro-testanttien välillä. Tällä hetkellä on niin, että mekirkkoon kuulumattomat kansanedustajat emmekäsittele esimerkiksi kirkkolakia ja muuta. Meil-lä ei ole niissä asioissa päätäntävaltaa.

Koen sen jollain tavalla tyrmistyttävänä, kunminun niin kuin ed. Huovisenkin sähköposti onsuhissut eikä oikeastaan suhissut vaan vinkunutkuin karhean kiven ääni metallia vastaan, kun onRaamatun voimalla heitetty kiviä päähän. Voi sa-noa, että olen kokenut sen vastenmielisenä. Tälläen tarkoita sitä, ettei minusta yhteiskunnassa sai-si olla kaikkia mielipiteitä, ja kirkolla on ehdot-tomasti oikeus ja velvollisuus moraaliseen ja eet-tiseen debattiin.

Korostaisin sitä, että Suomen eduskunta tekeelainsäädäntöä kaikille Suomen kansalaisille,myös niille, jotka eivät kuulu kirkkoon, ja myösniille, jotka kuuluvat johonkin toiseen kirkko-kuntaan tai uskontokuntaan. Tällainen yhdenkirkkokunnan fundamenttisiiven hegemonia mo-raalisissa asioissa on ollut hieman kummastutta-

vaa ja tänä maailman aikana suorastaan surullis-ta.

Sitten itse tähän parisuhdelakiin.Minusta tuntuu, että tämän ajan yliseksuaali-

suus on leimannut tätä keskustelua. Miten nyt sa-noisi, eihän parisuhde eikä heterosuhde ole alunperin ollut oikeastaan säädelty, romanttinen rak-kaus ja seksuaalisuus. Se on vain yksi osa pari-suhdetta. Avioliittolainsäädäntö on lähtenyt ni-menomaan yhteisön tarpeesta säädellä ihmissuh-teita ja parin sisäisistä taloudellisista tarpeista. Eise ole ollut pitsiunelmainen romanttisen rakkau-den juhla. Se on ollut enemmänkin taloudelli-seen sopimusoikeuteen kuuluva seikka. Olen hä-keltynyt, että meidän aikakautemme seksuaalis-romanttinen käsitys avioliitosta on todella valu-nut myös tänne samaa sukupuolta olevien pari-suhdekeskusteluun. Itse näen tämän hieman arki-sena, asiallisena, kuivahkona tapana, ettäyhteiskunta antaa tukensa myös samaa sukupuol-ta oleville kansalaisilleen saada niitä oikeusvai-kutuksia, mitä parisuhteella perinteisesti on saa-tu.

Ehkä olen sen verran jo vanha, mutta tämä ho-moseksuaalisten ihmisten elämän näkeminenikään kuin seksuaalisen orientaation kautta onmyös hyvin häkellyttävää. Itse heteroseksuaali-sena naisena olisin hyvin hämmästynyt, jos vaik-ka äitiysavustuksista ja muista keskusteltaessakoko ajan puhuttaisiin, että nyt näille heteronai-sille tarvitaan äitiysloman pidennys. Jotenkin toi-voisin, rakkaat, arvoisat edustajatoverit, että nä-kisimme toisemme aina koko ajan ihmisinä,myös silloin, kun on kysymys homoseksuaaleis-ta, ja silloin, kun on kysymys heteroseksuaaleis-ta. Seksuaalisuus on oikeastaan vain yksi osameitä ja jonkin verran minusta myös yksityisasia.

On häkellyttävää ajatella niitä homoseksuaa-leja kansalaisia ja heidän läheisiään, jotka kuule-vat hyvin seikkaperäisiä arvioita siitä, minkälai-sia kansalaisia he ovat. Keskustelu muistuttaamielestäni vanhoja aikoja, kun miehet määritteli-vät naisten älyä ja sielua tai kun eurooppalaisetmäärittelivät muiden rotujen ominaisuuksia.Täällä ei tällä hetkellä ainakaan keskusteluun oleosallistunut yksikään kansanedustaja, joka olisipuhunut omasta elämästään. Me kaikki puhum-me muiden elämästä, ja silloin meillä on mieles-täni erityinen vastuu sanavalinnoista.

Viimeiseksi haluan korostaa, että emme täällävain peilaa arvoilmapiiriä, me luomme sitä ar-voilmapiiriä, ja kaikilla niillä sanoilla, joilla

Virallistettu parisuhde96/1/42 27

määrittelemme jotkut ihmiset poikkeaviksi, lei-maamme suomalaisia isiä, äitejä ja lapsia. Mekäytämme aika isoa asetta, jos me tänne valittui-na näin paljon tiedämme näiden ihmisten syistä.Mitä nyt olen tässä maailmaa nähnyt, teatteria jamuuta, niin tuntuu, että seksuaalisuus on ainakauhean vaikea asia. Kaikki nämä iljettävät yksi-tyiskohdat nyt täällä homoseksuaalin luonteesta— jos halutaan iljettäviä yksityiskohtia, niin kyl-lähän heteroseksuaalinenkin historia on niitätäynnä. Seksuaalisuus on ihmiskunnassa sellai-nen voima, joka sekä rakentaa ja luo elämää ettämyös saa meissä sellaisia pimeitä voimia esiin,joista meillä ei välttämättä ole syytä olla ylpeitä,mutta seksuaalisuuden pimeä puoli ei ole mi-kään asia, mikä liittyy homoseksuaalisuuteen. Seliittyy seksuaalisuuteen ylipäätänsä. Jos tietäi-simmekin, onko taustalla liian läheinen tai liiankaukainen äitisuhde tai minkälainen fiksaatio,niin maailma olisi kauhean paljon onnellisempi.Kun me emme sitä tiedä, niin toivon, että emmesitten kapeasti määrittele vain joidenkin ihmis-ten seksuaalisuutta sairaaksi.

Vielä viimeiseksi haluaisin lausua kiitokset la-kivaliokunnan puheenjohtajalle ja koko lakiva-liokunnalle. Te olette tehneet ison ja pitkän työnmeidän kaikkien edustajien puolesta perehtymäl-lä siihen asiaan niin tarkasti ja tasapainoisesti. Seainakin minulle tekee entistä helpommaksi ää-nestää tämän lakiesityksen hyväksymisen puo-lesta.

42 Juha Karpio /kok: Arvoisa puhemies! Halli-tuksen esitys parisuhteen virallistamisesta on jat-koa ed. Ojalan viime kaudella tekemälle lakia-loitteelle samaa sukupuolta olevien parisuhteenvirallistamisesta. Kun viime vaalikaudella olinlakivaliokunnan jäsen, kuulimme silloin huomat-tavan määrän asiantuntijoita ja selvällä enemmis-töllä päädyimme kannanottoon, ettei silloinen la-kiesitys ollut hyväksyttävissä, kuten sitten myös-kin täysistunnossa todettiin.

Kun nyt olen perehtynyt tähän lakivaliokun-nan mietintöön ja hankittuun perustuslakivalio-kunnan lausuntoon samoin kuin asiantuntijoidenantamiin lausuntoihin, voin todeta, että ne ovatpitkälle saman tyylisiä kuin aikaisemminkin. Neongelmat, joita yhteiselämää elävien kumppani-en elämään liittyy, ovat siis samanlaisia, ja kunongelmat tiedetään, olisi parempi tapa korjata nemuulla lainsäädännöllä kuin nyt annetulla halli-

tuksen esityksellä, joka jo valmistelultaan on ol-lut suppea. Kuuluihan valmistelevaan työryh-mään vain muutama virkamies sekä yhden ho-moseksuaalisen etujärjestön edustaja eikä esi-merkiksi lainkaan valmistelussa kuultu kirkonedustajaa, vaikka näin olisi saatu asiaan syvälli-sempää asiantuntemusta. Kun nyt parisuhdettarinnastetaan avioliittoon, tuntuu suorastaan yli-mieliseltä menettelyltä, ettei kirkon näkökohtiaasian valmistelussa otettu huomioon.

Eriävässä mielipiteessä lakivaliokunnassa vä-hemmistöön jääneet painottivatkin yhteiskunnantukea avioliitolle ja sen aseman vahvistamiselle,eikä sen rinnalle tulisikaan luoda rinnastettaviainstituutioita.

Samoin suuri periaatteellinen kysymys on se,voiko jo 18-vuotias päättää täysin kypsästi rekis-teröitymisestä toisen samaa sukupuolta olevanhenkilön kanssa. Eikö joka tapauksessa, jos lakihyväksytään, ikärajaa voisi asettaa 21 ikävuo-teen, niin kuin näköjään valiokuntakin alkuvai-heessa pohti? Vaikka avioliiton solmimisessanormaalissa tapauksessa ikäraja onkin mainittu18 vuotta, asian poikkeavuuden vuoksi 21 vuo-den ikäraja olisi ollut ehdottomasti parempi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä to-detaan, ettei virallistettuun parisuhteeseen sovel-lettaisi isyyslain säännöksiä eikä lapseksi ottami-sesta annetun lain säännöksiä eikä rekisteröityes-sä voisi ottaa toisen puolison sukunimeä. Rekis-teröivänä viranomaisena tulisi toimimaan maist-raatin päällikkö, eikä vihkikaavaa, jota avioliit-toa solmittaessa noudatetaan, näissä tapauksissakäytettäisi. Saamani selvityksen mukaan maist-raatin päällikkö vain tulisi selvittämään lain si-sällön, minkä jälkeen osapuolet allekirjoittaisi-vat asiakirjan, jonka maistraatin päällikkö vielävahvistaisi, ja näin parisuhde olisi rekisteröity.

Esityksen mukaan siis toisen puolison sukuni-meä ei voisi ottaa. Tämähän on teoriaa eikä annatotuudenmukaista kuvaa asiasta, vaikka näin hal-lituksen esityksessä todettaisiinkin. Vaikkapa sa-massa tilaisuudessa, kun rekisteröityminen ta-pahtuu, henkilö voi laittaa sukunimensä muutos-hakemuksen vireille, ja se todennäköisesti myöshyväksytään. Maksu siitä on 500 markkaa, ja to-dennäköisesti maistraatin päällikkö hankkii en-nen luvan myöntämistä nimilautakunnan lausun-non, joka sitten aikanaan tulee puoltavana. Eikösiis olisi ollut rehellisempää luoda mahdollisuusottaa heti toisen puolison nimi eikä käyttää täl-laista kiertotietä ja luoda näin turhaa byrokrati-

Keskiviikkona 19.9.200128 96/1/43

aa, jos sitten tämän lain hyväksyminen on yleen-säkään perusteltua?

On hyvä, ettei esityksessä ilmenevin perus-tein adoptio-oikeutta ole, vaikka kun asiantunti-jalausuntoihin tutustuukin, myös siinä kierto-mahdollisuuksia on olemassa.

Kun nyt olen perehtynyt mietintöön, olen tul-lut lopputulokseen, että mikäli laki hyväksytään,samaa sukupuolta olevat puolisot tulevat perintö-oikeudellisesti samaan asemaan kuin aviopuoli-sot. Kysyn vain: Onko tämä oikein? Asuvathanesimerkiksi monet vanhukset tai muut samaa su-kupuolta olevat henkilöt yhteistaloudessa ilman,että heillä on tällaista parisuhdetta kuin tässä esi-tyksessä tarkoitetaan. Miksi nämä jäisivät perin-tö- ja verotusasioissa huonompaan asemaan kuinvirallisessa parisuhteessa olevat henkilöt tulisi-vat olemaan? Ei kai voitane vaatia, että vanhuk-set virallistaisivat lain mukaisesti yhdessä asumi-sensa, kun varmasti mistään tämän lain mukai-sesta parisuhteesta ja asumisesta ei välttämättäole edes kyse.

Arvoisa puhemies! Kun olen yrittänyt pereh-tyä hallituksen esitykseen samoin kuin lakivalio-kunnan mietintöön, annettuihin lausuntoihin javastalauseisiin, en voi päätyä muuhun lopputu-lokseen, kuin että tämä lakiesitys tulee hylätä.Mistään yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaami-sesta ei joka tapauksessa ole kyse. Myönnän, ettätällaisessa parisuhteessa asuvien henkilöidenasemassa ja heidän lainsäädännöllisessä tilan-teessaan on korjattavaa ja ne puutteet tulee korja-ta, mutta tämä esitys ei johda sellaiseen lopputu-lokseen, jota ainakaan minä voisin hyväksyä.

43 Anni Sinnemäki /vihr: Arvoisa puhemies!Totean tyytyväisyydellä, että tämä laki on täälläkäsiteltävänä. Lakiesityksen lopullinen muotoi-lu ei ole aivan sitä, mitä vihreä liitto ja vihreäeduskuntaryhmä alun perin toivoivat, mutta olenkuitenkin tyytyväinen, että saamme tämän lainvihdoinkin myös Suomeen.

Käsittelyssä oleva laki on sellainen, että sevaikuttaa myönteisellä tavalla lukuisten ihmis-ten elämään. Lain avulla monet lainsäädännölli-set puutteet, jotka ovat haitanneet samaa suku-puolta olevien pariskuntien elämää, poistuvat.Samoin lain vaikutus myös suvaitsevaisuuteenon toivoakseni positiivinen. Samaa sukupuoltaolevien pariskuntien asema tunnustetaan. Heovat olemassa ja heillä on oikeus elää ja rakastaaaivan samalla tavalla kuin maamme heteroparis-

kunnilla — tai tämän lakiesityksen jälkeen aina-kin melkein.

Olen saanut postia tämän lain kannattajilta, janämä viestit ovat vakuuttaneet minua entistävahvemmin lain välttämättömyydestä. Myös lainvastustajilta on tullut huomattava määrä postia.Lähes kaikkia lain vastustajien yhteydenottojayhdistää kuitenkin eräs piirre. Mielestäni viestiteivät käsittele tätä lakia, vaan enemmänkin nekertovat näiden ihmisten suhtautumisesta tai ah-distuneisuudesta koskien homoseksuaalisuuttatai — välillä itse asiassa tuntuu siltä — seksuaa-lisuutta ylipäätänsä.

Tämä pätee osaltaan ehkä myös joihinkin tä-män talon sisällä esitettyihin mielipiteisiin. Esi-merkiksi eräs lakivaliokunnan mietintöön jätettyvastalause toteaa, että vaikka asia on minulle vai-kea, ymmärrän kuitenkin homoja ja lesboja. Oi-keastaan tässä ei ole kysymys ymmärtämisestä.En ainakaan itse koe, että tämän lain perusteellaminun pitäisi ymmärtää toisten ihmisten seksu-aalisuutta sen enempää kuin aikaisemminkaan,vaan kysymys on lainsäädännöstä, joka tarjoaatasa-arvoiset mahdollisuudet myös erilaisellaseksuaalisella suuntautuneisuudella varustetuil-le ihmisille hoitaa perhesuhteitaan. Siinä mieles-sä kysymys on ehkä positiivisesta perhepolitii-kasta, emmekä me, niin kuin täällä on monta ker-taa tässä keskustelussa todettu, tee mitään pää-töksiä homoseksuaalisuudesta ja sen olemukses-ta.

Toivon, että edustajat pääsevät tuntemustensaja kummeksuntiensa yli ja pystyvät käsittele-mään tätä lakiesitystä rationaalisesti nimen-omaan lakiesityksenä, ei minään sen kummem-pana asiana. Näin siitä huolimatta, että itse laki-esityskin on saanut joiltain kohdiltaan osansa täs-tä epärationaalisesta ja huonosti perustellusta kä-sittelytavasta.

Eräs oudoista kohdista on sukunimikysymys.Nyt ehdotetaan, että samaa sukupuolta olevat pa-riskunnat eivät voi suhdetta rekisteröidessään ot-taa yhteistä sukunimeä muuten kuin maksullisel-la nimenmuutoshakemuksella. Aviopareillehantämä ei ole maksullista. Valtioneuvoston esityk-sestä ei yhteisen sukunimen käytännön epäämi-selle löydy mitään perusteluja.

Lakivaliokunta on perustellut asiaa, mutta pe-rustelut kuulostavat hyvin erikoisilta. Valiokun-nan mukaan vahva pääperiaate nykyisessä nimi-laissa on sukunimen pysyvyys. Valiokunta tote-aa, että tämän vuoksi "valiokunta pitää hyväksyt-

Virallistettu parisuhde96/1/44 29

tävänä sitä, että oikeus yhteiseen nimeen suo-raan lain nojalla kuuluu vain avioliittoon". En oi-kein ymmärrä, olettaako valiokunta, että samaasukupuolta olevien rekisteröidyt parisuhteet kes-tävät vähemmän aikaa ja siksi sukunimet eivätolisi niin pysyviä. Jos näin on, tästähän nyt ei tie-tenkään vielä itse asiassa voi olla mitään evidens-siä. Me emme tiedä, miten tulee käymään, muttaepäilen, ettei se olisi näin. Toisaalta taas jos laki-valiokunta on sitä mieltä, että sukunimen pysy-vyys on tärkeä arvo ylipäätänsä, eikö silloin pi-täisi sitten pyrkiä myös sellaiseen lainsäädän-töön, jossa avioliittoon meneviä kannustetaan pi-tämän oma sukunimensä eikä ottamaan yhteistänimeä? Tästä ehkä voisi vielä kysyä, mitä näilläperusteilla oikeastaan tarkoitetaan.

Arvoisa puhemies! Itse olen pahoillani siitä,että tässä tilanteessa ei ilmeisesti nyt pystytä saa-maan aikaan sellaista lakia parisuhteiden virallis-tamisesta, että se paremmin parantaisi myös las-ten asemaa. Toki tämäkin esitys tekee niin van-hempien aseman helpottamisen kautta, muttasuoraan lapsia koskevat parannukset jäävät uu-pumaan. Ei ole hyvä, että joudumme yhä keskus-telemaan yleisestä asenneilmapiiristä ja siitä,kiusataanko homo- ja lesboperheiden lapsia kou-lussa, koska todellisuushan on se, että tällaisillaperheillä on lapsia ja tulee varmasti tulevaisuu-dessa olemaan, vaikka tässä ehdotuksessa ei ole-kaan sisäistä adoptio-oikeutta. Tavallaan kiusaa-misargumentti on mielestäni ehkä puutteellinen.Sanoin lähetekeskustelussa, että lapsia kiusataanmonista muistakin syistä, mutta silloin yhteis-kunnan tehtävä on yrittää lievittää sitä suvaitse-mattomuutta, jonka takia lapsia kiusataan, eikäomalta osaltaan olla vahvistamassa sitä. Näidenlasten edun mukaista olisi ollut, että heidän to-delliset perhesuhteensa, voimassa oleva tilanne,olisi tunnustettu myös lain edessä ja juridinenlapseksi ottaminen olisi mahdollistettu.

Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan: "Josparisuhteen osapuolet voisivat yhdessä ottaa ot-tolapsen tai suorittaa perheen sisäisen adoption,lapsi saisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä merkit-sisi perusluonteista muutosta vanhemmuudensääntelyssä." Mutta tässä lakivaliokunta unoh-taa, että vanhemmuuden sääntelystä huolimattanämä lapset ovat jo olemassa eikä lasten asemamuutu paremmaksi siitä, että eduskunta ei pystytällaista asiaa laissa toteamaan. Esimerkiksi van-hemman kuolemantapauksen yhteydessä tämälakiesitys jättää lapsen juridisesti kokonaan vail-

le vanhempia ja ei-juridisen vanhemman kuolles-sa myös vaille rintaperillisen oikeutta perintöön.

Sitten lyhyesti, ed. Karpio otti täällä esiin ikä-rajakysymyksen: Sanoisin vain, että ikärajakes-kustelu on ehkä sitten kaikkein järjettömin asia,mikä tämän asian yhteydessä on otettu käsitte-lyyn. Sille ei mielestäni ole mitään perusteita.

Näistä joistakin puutteista huolimatta toivon,että eduskunta voi hyväksyä tämän lain, jokaluonteeltaan on ehkä jonkinlainen kompromissi.Valiokunnan enemmistö tuli sen taakse. Voi-daan ajatella, että se on sitten luonteeltaan sellai-nen, jonka ehkä eduskunnan enemmistö voi hy-väksyä. Meillä on täällä ilmeisesti tästä asiastaerilaisia näkemyksiä. Itse en itse asiassa näkisimitään ongelmaa siinä, että säädettäisiin laki,jossa tällaiset liitot olisivat rinnasteisia avioliit-toon. Mutta koska se näyttää olevan monille kyn-nyskysymys, on varmasti sitten perusteltua, ettäon tehty tällainen erilainen laki.

Haluaisin vielä korostaa sitä, että tämä on la-ki, joka ei ota keneltäkään pois. Tämä ei tule va-hingoittamaan meistä ketään. Tämä tulee vahvis-tamaan perheinstituutiota yhteiskunnassa, koskase antaa yhteiskunnan hyväksynnän sellaisilleperheille, joita on olemassa. Toivoisin, että ihmi-set suhtautuvat tähän esitykseen myönteisesti.On tullut viime viikkoinakin mieleen, kun on ol-lut erilaisia järkyttäviä tapahtumia, joissa onkuollut paljon ihmisiä, että on maailmassa pal-jon tärkeämpiä asioita vastustettaviksi kuin sa-maa sukupuolta olevien ihmisten oikeus rekiste-röidä liittonsa.

44 Katja Syvärinen /vas: Arvoisa puhemies!Laki virallistetusta parisuhteesta tai rekiste-röidystä parisuhteesta on herättänyt paljon vas-tustusta. Yksi syy vastustaa lakia on ollut pelkosiitä, että se heikentää avioliiton merkitystä.

Mikä on avioliitto? Mielestäni avioliitto tur-vaa pariskunnan taloudellisen yhteisyyden jakeskinäisen huolenpidon. Lisääntymiseen taiseksuaalisuuden toteutumiseen, niin sanotustiyhdeksi lihaksi tulemiseen, avioliitto ei velvoita.Kyseessä olevassa laissa ei myöskään ole kysy-mys seksuaalisuuden toteuttamisesta. Siinä mie-lessä avioliittolakia ja lakia rekisteröidystä pari-suhteesta voi katsoa rinnakkain, että ne perustu-vat länsimaissa hyväksyttyyn elämänmuotoon,jossa kaksi ihmistä elää vapaaehtoisesti yhdessä.Mutta kuten mietinnön perusteluissa ja myösmuun muassa ministeri Koskisen puheenvuoros-

Keskiviikkona 19.9.200130 96/1/45

sa tuotiin esille, avioliittoon viittaaminen tässälakiesityksessä ja mietinnössä on tehty käytän-nöllisistä syistä, ei siksi, että puhuttaisiin kahdes-ta rinnasteisesta asiasta.

On perusteltua säätää laki parisuhteen virallis-tamisesta ja luoda lainsäädäntöön uusi oma per-hemuotonsa. Jos kaikkia yli 200:aa lakia, joihinnyt kyseessä oleva laki viittaa, muutettaisiin kos-kemaan aviopuolisoiden lisäksi asuinkumppa-neita, jouduttaisiin tilanteeseen, jossa avioliitollaei enää olisikaan sille kuuluvaa erityisasemaalainsäädännössä, eli kävisi juuri päinvastoin kuinlain vastustajat sanovat. Teemme lainmuutoksetsitten yksi kerrallaan tai yhdessä kokonaisuudes-sa, ennakkoluuloja tässä salissa varmasti on.Enkä ole mitenkään vakuuttunut siitä, että tämälaki menisi läpi paloina, ellei se mene läpi koko-naisuutena.

Arvoisa puhemies! Esitys olla hyväksymättätätä muun muassa yhteisen sukunimen osaltatuntuu enemmän kiusanteolta. Kuten on monissapuheenvuoroissa todettu, yhteisen sukunimenhankkiminen pariskunnalle ei ole mahdotontanykyisen lainsäädännön puitteissa, mutta se teh-täisiin samaa sukupuolta olevalle pariskunnalleikävällä tavalla hankalammaksi kuin tavallisilleaviopareille. Samoin ajatus 21 vuoden suojaikä-rajasta, joka onneksi päätettiin ottaa pois lakiva-liokunnan mietinnöstä, oli mielestäni enemmän-kin kiusantekoa.

Puhe lapsista on helppo tapa nostaa kuulijois-sa tunteita. Hallituksen esityksen perusteluissasanottiin, että tällä esityksellä tuetaan erilaistenperhemuotojen yhdenvertaista kohtelua. Kahdenäidin tai kahden isän perheissä elää jo nyt lapsia,joilla on kaksi sosiaalista ja psykologista van-hempaa pitämässä heistä huolta, kasvamassa hei-dän kanssaan ja kasvattamassa heitä. Näiden las-ten olemassaoloa ei lainsäädännöllä voi kieltää.

Sen sijaan lainsäädännöllä on mahdollisuusvaikeuttaa heidän elämäänsä ainakin kahdella ta-valla, ensiksikin siten, että jättämällä lasten ase-ma ja oikeudet kokonaan lainsäädännön ulko-puolelle annamme näille lapsille viestin siitä, ettäyhteiskunta ei toivo heidän olemassaoloaan eikäheidän kehittymistään tasapainoisiksi aikuisiksi.Toisekseen vaikeutamme näiden lasten arkielä-mää. Vaikka näillä lapsilla todellisuudessa onkaksi tasa-arvoista vanhempaa, toinen äiti tai isäei voi jäädä vanhempainlomalle tai hoitovapaal-le, edustaa lasta sairaalassa, päiväkodissa taikoulussa eikä lapsi peri toista vanhempaa rinta-

perillisenä. Kaikkein kurjin ja ongelmallisin ti-lanne lapsen kannalta on, jos hänen vanhempan-sa eroavat. Lapsella ei tällöin ole lakisääteistä oi-keutta tavata toista hänelle tärkeää aikuista, eipäättää kumman luona haluaa asua, eikä edes oi-keutta elatukseen. Lapsen etua ajatteleva edusta-ja äänestää siis tämän lain hyväksymisen puoles-ta.

Arvoisa puhemies! Minua on ihmetyttänyt,itse asiassa suorastaan hirvittänyt, tämän asianympärillä kiehunut suorastaan fundamentalisti-nenkin keskustelu. Silloin kun meidän täälläeduskunnassa olisi yhteisesti puhuttava suvaitse-vaisuuden kaikinpuolisesta lisäämisestä, on tämäkiihkoileva pelottelu ollut omiaan ennemminkinherättämään vastenmielisyyttä sen esittäjiä koh-taan. En usko, että se on hyväksi kenellekään.Olen sitä mieltä, että kiihkoton asiallinen keskus-telu tämän lain ympärillä on kaikille osapuolilleparasta.

Lakiesitys on kompromissi, mutta toivon, ettäse edes tällaisena hyväksytään, sillä se on yhteis-kunnan kannalta erittäin tärkeä asia. Kaikkeintärkein se on niille pareille, jotka toivovat jaodottavat, että saavat virallistaa parisuhteensa.

45 Nils-Anders Granvik /r: Värderade herr tal-man! Lagförslaget om registrerat partnerskap harstötts och blötts så det finns inte särskilt mycketnytt att säga. Jag vill ändå för egen del delta i de-batten för jag anser att saken är viktig och vill påde grunderna uttala mig helt kort. Lagförslagetväcker också känslor som gör att det tyvärr skeröverslag i debatten. Olyckligtvis har detta skettockså i dag, både från motståndares och föresprå-kares sida. Det här är någonting som jag bekla-gar. Jag tycker inte att det gagnar saken överhu-vudtaget.

Jag vill betona alla människors lika värde obe-roende av avvikelser i sexualitet, handikapp ellerkanske någonting annat. Tolerans gentemot var-andra och andras åsikter är en grundregel för attvi skall kunna föra en värdig diskussion, trots attvi säkert har olika syn på saken.

Arvoisa puhemies! Minulle rekisteröidyn pa-risuhteen vastustamisessa on kysymys vakau-muksesta. Se, että parisuhde rinnastetaan avio-liittoon, sotii sitä vastaan, minkä minä ymmärränolevan luomisjärjestyksen tarkoitus. Kun perhet-tä perustetaan ja lapsia saadaan, vaaditaan, ettäosapuolet ovat mies ja nainen. Avioliitto miehen

Virallistettu parisuhde96/1/46 31

ja naisen välillä on perheen ja myös yhteiskun-nan perusta. Jos luovumme tästä järjestyksestä,olemme eksyksissä. Tämä on askel yhteiskunta-rakenteemme rappeutumisessa.

Vastalauseet 3 ja 4 lakivaliokunnan mietin-nössä vastaavat hyvin käsitystäni siitä, mistä onkysymys. Toivon, että eduskunta oivaltaa, ettäyksi yhteiskunnan tärkeimmistä peruspilareistakaadetaan, jos lakivaliokunnan mietintö hyväk-sytään. Minä tulen äänestämään hylkäämisenpuolesta.

Herr talman! Reservationerna 3 och 4 i lagut-skottets betänkande stämmer väl överens medmin uppfattning om vad det är frågan om. Jaghoppas att riksdagen inser att man omkullkastaren av samhällets viktigaste grundpelare om mangodkänner lagutskottets betänkande. Därförkommer jag att rösta för ett förkastande.

46 Säde Tahvanainen /sd: Arvoisa rouva puhe-mies! Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yh-denvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hy-väksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esi-merkiksi sukupuolen suhteen. Näin me olemmetottuneet ajattelemaan. Haluamme ainakin juhla-puheiden tasolla ja yleisessä lainsäädännöllises-sä työssä aina korostaa kansalaisten yhdenvertai-suutta. Arvoja punnitaan kuitenkin juhlapuhei-den sijaan käytännön teoilla. Parisuhdelain osal-ta punnitsemme perustuslain tulkinnan rajoja yk-sittäisinä kansanedustajina.

Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnonparisuhdelaista, jota käsittelemme. Valiokuntatyytyy lausunnossaan toteamaan perustuslain yh-denvertaisuussäännösten pääsisällön, perustus-lain 10 §:n sisällön, joka käsittää yksilön oikeu-den vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihinihmisiin, sekä perustuslain 22 §:n sisällön, jokakäsittää yleiseen julkiseen valtaan kohdistuvanperus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen,erityisesti aineellisen turvaamisen. Valiokunta eiota kantaa, onko parisuhdelaki kokonaisuudes-saan perustuslain mukaan välttämätön säätää yh-denvertaisuusnäkökulmasta tarkastellen. Valio-kunnan kannanotto on tältä osin mielestäni epä-selvä ja jättää suurelle salille eli meille kansan-edustajille perustuslain tulkinnan, jonka äänes-tyspäätöksillämme tulemme tekemään. Perustus-lakivaliokunta ei siis ota itse lakiin suoraankantaa muutoin kuin adoptio-oikeuteen ja yhteis-tä sukunimeä koskevaan kysymykseen.

Lakivaliokunta sen sijaan on äänestyspäätök-sellä päätynyt kannattamaan hallituksen esitystä.Lakivaliokunnan mietintö on perusteellinen jaansiokas. Siinä käydään läpi parisuhteen rekiste-röintiin liittyvät olennaiset asiat ja ongelmakoh-dat, joista myös asiantuntijat ovat esittäneet risti-riitaisia näkemyksiä. Sukunimiasia, josta täälläon keskusteltu, ja lakivaliokunnan tulkinta siltäosin tulee toki olemaan varmastikin ongelmalli-nen, ja siihen tulevaisuudessa varmasti palataan,jos tämä laki tulee hyväksytyksi.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekiste-röinti antaisi pariskunnille samat oikeudet ja vel-vollisuudet kuin avioliitto. Esityksellä tuetaanerilaisten perhemuotojen yhdenvertaista kohte-lua. Lakivaliokunta viittaakin mietinnössään pe-rustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Olenvaliokunnan kanssa samoilla linjoilla. Parisuh-teen hyväksymisellä tuemme ennen kaikkea yh-denvertaisuuden toteutumista ja poistamme niitäongelmia, joita samaa sukupuolta olevat ovatkohdanneet nykylainsäädännön vallitessa.

Vastalauseissa 2, 3 ja 4 esitetään pääargumen-tiksi parisuhdelain vastustamiselle rekisteröidynparisuhteen rinnastuminen avioliittoon ja se, ettälain hyväksyminen heikentäisi avioliiton institu-tionaalista asemaa. Olen asiasta eri mieltä. Avio-liiton merkitys ja asema ei parisuhdelain jälkeenheikkene. Pikemminkin sen voisi nähdä vahvis-tuvan, kun yhteiskunta antaa mahdollisuuden va-kiinnuttaa parisuhde myös rekisteröimällä. Avio-liittoinstituution heikentyminen juontaa juuren-sa yhteiskunnan muista arvomuutoksista ja elä-mäntavasta, joka ei tänä päivänä välttämättä ar-vosta pitkiä ja vakiintuneita liittoja.

Lain tekninen toteutustapa on oikea. Aviolii-tonomaisen suhteen rekisteröinti antaa mahdolli-suuden soveltaa perhe- ja omaisuuslainsäädän-töä sekä muita säädöksiä samaa sukupuolta ole-viin pareihin ilman erillistä lainsäädäntötyötä.Parisuhdelain vastustajista osa on ilmoittanutolevansa sinänsä myötämielisiä ja kannattavansasamaa sukupuolta olevien parien yhteiselämäänliittyvien oikeudellisten ongelmien ratkaisemis-ta erillislaein — aivan perusteltu näkemys sinän-sä. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin se, ku-ten täällä jo aiemminkin on käynyt ilmi, ettämuilla toteutustavoilla kuin parisuhteen rekiste-röinnillä asian ratkaiseminen vaatisi liian suurenhallinnollisen ja lainsäädännöllisen prosessin jaaina lakien muuttuessa eduskunta saisi samaa su-kupuolta olevien yhteiselämää koskevat erillis-

Keskiviikkona 19.9.200132 96/1/47

pykälät käsiteltäväkseen. Voisi kysyä, olisikotällainen ajankäyttö edes järkevää.

Viime kaudella lakivaliokunnassa istuessanikäsittelimme ed. Outi Ojalan parisuhdelakialoit-teen. Jo tuossa yhteydessä kävi selville, että ny-kyisen parisuhteessa elävien ihmisten yhteiselä-mää, velvollisuuksia, vastuita ja muita etuisuuk-sia säätelee yli 200 lakia ja yhteensä yli 2 000 py-kälää. Teknisesti on siis välttämätöntä käyttäämenetelmää, jossa viitataan avioliittolakiin,vaikkakin parisuhteen rekisteröintiä muutoinerillisesti säädeltäisiinkin.

Lakivaliokunta toteaa, että oikeusministeriöon selvittänyt myös mahdollisuuksia säätää sa-maa sukupuolta olevien parisuhteesta erillisjär-jestelyin puuttumalla yksittäisin säädösmuutok-sin pahimpiin epäkohtiin, mutta työryhmä ei olepitänyt tätä vaihtoehtoa toteuttamiskelpoisenajuuri edellä mainitsemistani seikoista johtuen.Suurimpien epäkohtien poimiminen olisi valio-kunnan mielestä myös mielivaltaista, koska pari-en elämäntilanteeseen vaikuttaa hyvin paljon se,mikä asia kullekin suhteelle on kulloisenakin ai-kana ongelmallinen.

Vastalauseissa 2 ja 5 ehdotetaan, että samaasukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti-ikätulisi nostaa 21 vuoteen. Ehdotus on mielestänimielivaltainen ja pitäisi homoseksuaalisuutta sai-rautena ja homoseksuaaleja vastuuntunnottomi-na solmimaan 18-vuotiaana parisuhteen. Pari-suhdelain ja avioliittolain solmimisiän tulee ollayhteneväinen. Varsinkin tässä kysymyksessäotetaan kansaa kansalaisten yhdenvertaisuuteen.En voi käsittää kantaa, joka kategorisoi homo-seksuaalit seksuaalisuuden vuoksi jotenkin vä-hemmän harkintakykyisiksi tai erilaisiksi pari-suhteen muodostajiksi kuin me heterot.

Kysymyksen voisi tässä valossa asettaa myössiten, pitäisikö vammaisille, mielenterveyson-gelmaisille tai muille erilaisille ihmisille, joitayhteiskunnasta löytyy — minäkin varmasti olenhyvin erilainen — säätää erillinen avioitumisikätai yhteiskunnan säädellä näiden henkilöidenhenkilökohtaisia suhteita. Varmasti jokainenmeistä vastaa tähän kysymykseen "ei". Kyllä ho-moseksuaalit, homoparit, aivan yhtä huolellaharkitsevat, kenen kanssa parisuhteensa rekiste-röivät, kuin me muutkin, jotka elinikäistä kump-pania itsellemme etsimme.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on tehnyterinomaista työtä, ja yhdyn mietinnön kannanot-toihin. Samalla haluan korostaa vielä lain merki-

tystä tasa-arvokysymyksenä. En usko, että laillaromutetaan yhteiskunnallisia arvojemme taiavioliittoinstituutiota, sillä eihän kukaan meistävoi väittää näin käyneen myöskään muissa Poh-joismaissa, joissa on itse asiassa säädetty paljonpidemmälle menevä oikeus solmia virallistettuparisuhde samaa sukupuolta olevan henkilönkanssa. Minun kristilliseen ajatusmaailmaanimahtuvat myös samaa sukupuolta olevien parienperheet ja suhteen virallistaminen.

47 Christina Gestrin /r: Värderade talman! Iremissdebatten på våren konstaterade jag att detförefaller som om de, som berörs minst av lagen,är de som protesterar mest. De som däremot be-rörs av lagen utgör en minoritet som dessutomgör rätt lite väsen om sig. I ett brev som säkertalla riksdagsledamöter fått under den gångnaveckan skriver avsändaren att lagen ingalunda tarnågot från någon och att förbättra ställningen fören minoritet hotar varken andra parförhållandeneller familjer. Så upplever också jag denna lag.

Jag understryker dock att lagen förbättrar situ-ationen för homosexuella men fortfarande kom-mer till exempel barnens situation i dessa famil-jer att vara svagare än i heterofamiljer, och dethär beklagar jag.

Laki rekisteröidyistä parisuhteista on selkeätapa korjata epäkohta, joka on syntynyt siitä, ettäsamaa sukupuolta olevat parit eivät ole voineetpäästä parisuhteen oikeudellisen säätelyn piiriin.Yksinkertaisin tapa korjata vallitseva tilanne,joka syrjii homoseksuaalipareja, on säätää erilli-nen laki, joka tunnustaa ja hyväksyy homoseksu-aalien oikeuden parisuhteensa rekisteröimiseen.Tämä laki tuo sen piiriin tuleville henkilöille li-sää turvaa oikeudellisessa ja taloudellisessa mie-lessä. Tämä laki on ennen kaikkea signaali siitä,että yhteiskunta tunnustaa nykyisen epäoikeu-denmukaisen tilanteen ja on valmis korjaamaansen ja hyväksymään tämän vähemmistön.

Om ett homosexuellt par separerar i dag harden svagare parten inget skydd. Den ena partenkan bli helt utblottad och har inga juridiska me-del till sitt förfogande för att försvara sig med.Vid den ena partens död är den andra i ett homo-sexuellt förhållande i en mycket sämre ställningän en efterlevande make. Makar har getts en tryg-gad ställning beträffande arvsrätten i och med attde kan ärva varandra om det inte finns bröstar-

Virallistettu parisuhde96/1/48 33

vingar. I ett homosexuellt förhållande betalar denefterlevande tredubbel arvsskatt jämfört med enefterlevande make.

Eftersom homosexuella i dag inte garanterasställningen som närmaste anhöriga kan obehagli-ga situationer uppstå för homosexuella par i hän-delser såsom sjukdomsfall eller då partnern avli-der. Sjukhuset kan till exempel förvägra den in-sjuknades eller avlidnes livskamrat uppgifter ompartnern. Föreställ er själva hur det skulle kännasom det här gällde er själva och den person ni le-ver tillsammans med och som är den allra käras-te för er. Jag ser ingen mening i att förvägra andraden rätt som jag själv har.

I Sverige, Norge och Danmark har man redanen lagstiftning som godkänner registrering avparförhållanden och i Tyskland håller man idessa dagar på att få en sådan lagstiftning. Tidenär nu mogen för oss att också här i Finland rättatill de missförhållanden som råder.

Jag understöder den här lagen och hoppas attden kommer att förbättra situationen för en mino-ritet utan att på något sätt försämra situationenför dem som inte själva är homosexuella.

48 Toimi Kankaanniemi /kd: Herra puhemies!Eduskunta hylkäsi yksimielisesti vuonna 1997lakialoitteen samaa sukupuolta olevien parisuh-teen virallistamisesta. Hylkäys perustui lakiva-liokunnan mietintöön 10/1997 vp. Valiokunta jaeduskunta edellyttivät tuolloin, että kun samaasukupuolta olevien parisuhteen joitakin epäkoh-tia selvitetään: "Lähtökohtana tulee olla se, etteiparisuhdetta rinnasteta avioliittoon." Edelleen to-dettiin: "Kysymyksessä on perhelainsäädännönperusteita koskettava lainsäädäntöhanke." Tä-män johdosta eduskunta piti tärkeänä, että asiaavalmistellaan perusteellisesti.

Hallituksen esitys 200/2000 vp laiksi virallis-tetusta parisuhteesta, nyttemmin rekisteröidystäparisuhteesta, perustuu kuitenkin eduskunnantahdon vastaisesti hyvin kapea-alaisen työryh-män valmisteluun. Työryhmään kuului ainoas-taan muutama ministeriön virkamies ja vain yh-den homoseksuaalien etujärjestön edustaja. Esi-merkiksi kirkon edustusta ei valmisteluun otettulainkaan mukaan, vaikka eduskunnan kanta olisisitä edellyttänyt ja näin olisi saatu syvällistä asi-antuntemusta tämän asian valmisteluun, koskakysymyksessä on todella perhelainsäädännön pe-rusteita koskettava lainsäädäntöhanke. Perhe-lainsäädännön perusteet, lasten asema ja yhteis-

kunnan arvoperusta, jäivät perusvalmistelussatäysin unohduksiin. Tuon työryhmän mietintö si-vuuttaa nämä keskeiset kysymykset lähes täydel-lisesti.

Lakiesitys rekisteröidystä parisuhteesta nos-taa samaa sukupuolta olevien parisuhteen uudek-si instituutioksi avioliiton rinnalle vastoin edus-kunnan vuonna 1997 hyväksymää kantaa. Laki-esitys antaa näille suhteille samat oikeudet ja vel-vollisuudet kuin on aviopareilla, paria vähäistäpoikkeusta lukuun ottamatta. Samaa sukupuoltaolevien parisuhteen rekisteröintimenettely tapah-tuu saman viranomaisen toimesta kuin avioliit-toon siviilivihkiminen, minkä lisäksi rekisteröi-mistoimenpiteen jälkeen usein todennäköisestipidettävät niin sanotut hääjuhlat lisäävät rinnas-teisuutta avioliittoon. Seurakuntien hoitamiin vä-estörekistereihin ja niiden antamiin virkatodis-tuksiin homoseksuaalien rekisteröidystä parisuh-teesta tulee tehdä samanlaiset merkinnät kuintehdään normaaleista avioliitoista.

Lakiesityksen 17 §:ssä mainitaan avioliitto taimuu siihen suoraan viittaava käsite eri muodois-sa yli kymmenen kertaa. Rinnastus on siis täysinkiistaton, eikä rinnastus ole luonteeltaan vainteknistä, niin kuin täällä on yritetty väittää.

Lakivaliokunta on hyväksynyt enemmistöl-lään hallituksen esityksen, nimikettä lukuun otta-matta, lähes sellaisenaan. Tämä merkitsee sitä,että lapsen adoptio-oikeutta ei esityksen 9 §:n sa-namuodosta johtuen suljeta kuitenkaan koko-naan pois. Adoptio-oikeuden osittainen sallimi-nen johtaa monenlaisiin ongelmiin, jotka valio-kunta on jättänyt pääosin selvittämättä. Lapsenasema on aina erittäin vakava asia, ja sen jättämi-nen laissa epämääräiseksi on vakava epäkohta.On huomattava, että esimerkiksi Kiina ja Thai-maa, joista tänä päivänä adoptoidaan Suomeenlapsia kasvavassa määrin, vaativat jo nyt todis-tuksen siitä, että lapsi ei joudu homoseksuaali-perheeseen. Tämä laki tässä muodossa siis saat-taa vaikeuttaa kansainvälistä adoptiotoimintaa,vaikka meidän pitäisi edistää sitä eikä vaikeuttaa.

Samaan 9 §:ään sisältyvä yhteistä sukunimeäkoskeva säännös on harhaanjohtava. Yhteisensukunimen ja jopa kaksoisnimen saaminen onsäännöksen näennäisestä kiellosta riippumattakäytännössä mahdollista, joten siihen liittyväthallituksen esityksen perustelut ovat epätarkat.Tämä mahdollisuus osaltaan rinnastaa homopari-suhteen avioliittoon, vaikka muun muassa eräätministerit hallituksessa juuri tällä perusteella oli-

Keskiviikkona 19.9.200134 96/1/49

vat valmiit hyväksymään tämän esityksen. Hesiis tulivat harhaanjohdetuiksi. Toivon, että edus-kunta ja jokainen kansanedustaja tämänkin asi-an, niin kuin adoptiokysymyksenkin, ottaa huo-mioon.

Lakiesitys jättää täysin avoimeksi sen, mitenkohdellaan niitä samaa sukupuolta olevia yhdes-sä asuvia pareja, jotka eivät halua rekisteröidäparisuhdettaan. Kansaneläkelaitos ja sosiaali- jaterveysministeriö nostivat tämän räikeän epä-kohdan esille valiokunnassa ja edellyttivät, ettälainsäätäjä määrittelee etuuksien ja velvollisuuk-sien rajat, mutta lakivaliokunta jätti asian tietoi-sesti selvittämättä ja avoimeksi.

Omalta osaltani esitin, että lakivaliokunta oli-si pyytänyt näistä keskeisistä sosiaalipuolen ky-symyksistä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lau-sunnon, mutta valiokunta ei ollut siihen valmis,vaan oli valmis jättämään asian valitusviran-omaisten ja lain soveltajien varaan, mikä on erit-täin huonoa lainsäädäntöä. Epäselvän lainsää-dännön luominen murentaa eduskunnan arvoval-taa, luo asianomaisille ihmisille sekä lakien täy-täntöönpanijoille ja oikeuslaitoksille tarpeetto-mia vaikeuksia ja kustannuksia ja itse asiassasiirtää eduskunnalle kuuluvaa päätösvaltaa toi-meenpano- ja oikeusviranomaisille. Tämä oneduskunnan kannalta erittäin huono kehitys, jos-ta pitäisi päästä eroon, mutta nyt se tulee jälleeneteen, mikä ei olisi ollut tarpeen, jos lakivalio-kunta olisi halunnut tähän asiaan ja näihin mo-lempiinkin asioihin perusteellisesti paneutua.

Myös perintöverotukseen liittyviä ongelmiajäi avoimeksi ja ratkaisematta. Valtiovarainmi-nisteriö ilmoitti, että jos tämä laki tulee hyväksy-tyksi, niin se tuo perintöveromuutoksen edus-kunnan käsittelyyn. Nyt emme tiedä, minkälai-sen muutoksen tosiasiassa tämä laki tulee perin-töverotukseen edellyttämään. Tämäkin on puoli-tiehen tehtyä lainsäädäntöä, ja omalta osaltanihäpeän, että lakivaliokunta jätti näinkin tärkeänasian puolitiehen eikä sitä selvittänyt, ennen kuinoli valmis tekemään enemmistöllään hyväksy-vän esityksen lain suhteen.

Arvoisa puhemies! Homoseksuaalisuus syn-tyy luotettavien kansainvälisten tieteellisten tut-kimusten mukaan varhaislapsuuden ja nuoruu-den ongelmaisten ihmissuhteiden ja traumojentuloksena. Sitä pidetään psykososiaalisena kehi-tyksen häiriönä, joten se ei ole normaalia ja luon-nostaan tarkoituksenmukaista. Monet homosek-suaalit ovat todistettavasti kokeneet seksuaalisen

muutoksen ja muuttuneet heteroiksi. Lakiesityk-sen hyväksyminen merkitsisi homoseksuaalisenelämänmuodon tosiasiallista tukemista ja edistä-mistä, mitä ei ole monestakaan syystä pidettäväperusteltuna. Päinvastoin yhteiskunnan tuleesäätää sellaista lainsäädäntöä ja tukea sellaistayhteiskuntapolitiikkaa ja toimintaa, jolla eheyte-tään homoseksuaalit normaaliin luonnolliseenheteroseksuaaliseen elämään.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta voidaantodeta, että tasa-arvo ja muut perusoikeusperus-teet eivät edellytä samaa sukupuolta olevien pa-risuhteen rekisteröintilainsäädännön säätämistä.Kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivätmyöskään vaadi tällaista lakia. Tätä vastaava lakionkin hyväksytty vain erittäin harvoissa maissa.Jos tätä edellyttäisivät kansainväliset sopimuk-set, se varmasti olisi laajemmin hyväksytty maa-ilmassa.

Arvoisa puhemies! Evankelisluterilainen jaortodoksinen kirkko sekä muut merkittävimmätSuomessa toimivat kristilliset yhteisöt vastusta-vat virallisissa lausunnoissaan yksimielisesti tätälakiesitystä. Niiden perustelut pohjautuvat kes-keisiltä osin Raamattuun. Samaa sukupuolta ole-vien parisuhteen rinnastamista kristilliseen avio-liittoon ei pidetä hyväksyttävänä. Näihin kirkkoi-hin ja seurakuntiin kuuluu yhteensä lähes 90 pro-senttia Suomen kansasta. On hämmästyttävää,jos tällaisessa yhteiskunnan perusarvoja kosket-tavassa arvokysymyksessä ei kirkkojen perustel-tu, syvällisesti pohdittu kanta ohjaa päätöksente-koamme.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus tulee hylätä,kuten kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnatkinesittävät.

49 Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro): Arvoi-sa puhemies! Ed. Kankaanniemi tässä pahoitteli,että lapsen asema tässä lainsäädännössä jää avoi-meksi. Siihen pahoitteluun on helppo yhtyä.Mutta väite, että asiaa ei olisi selvitetty, ei pidäpaikkaansa. Minua vain ihmetyttää, millä laillaylipäätänsä näitten lasten asema olisi mahdollis-ta laissa säätää, jos ei tätä koko lakia edes halutahyväksyä.

50 Paula Lehtomäki /kesk: Arvoisa herra puhe-mies! Suomalaisen perhearvomaailman tavoite-tila on naisen ja miehen välinen harmoninenavioliitto, jossa kasvaa muutamia lapsia. Hyvä

Virallistettu parisuhde96/1/50 35

miehen ja naisen välinen suhde on lapselle paraskasvuympäristö. Ydinperhe on yhteiskunnan pe-rusta ja ansaitsee kaiken tuen ja arvostuksen,mitä lainsäätäjä voi osoittaa. Kovin monessa ta-pauksessa vain tuo tavoitetila on saavuttamatonunelma. Suomi on tulvillaan sinkkuja. Jotkutovat sinkkuuteen joutuneet, toiset päässeet. Yh-det pyrkivät suhteisiin, toiset niistä ulos, ja tässävälillä käy melkoiset vaihtomarkkinat. On myöslapsia, jotka kasvavat huonoissa parisuhteissa,lapsia yksinäisen vanhemman kanssa, hyvin mo-nenlaisia uusioperheitä. Vaikka nämä perheyksi-köt eivät täytä ydinperheihannetta, lainsäätäjä eiole kääntänyt heille selkäänsä vaan pyrkii tuke-maan erilaisia perhemuotoja.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovatkuitenkin perhelainsäädäntömme tyhjä aukko.Nämä ihmiset eivät ole rikollisia eivätkä sairaita,mutta heidän elämänsä tärkein ihmissuhde einauti minkäänlaista lainsuojaa. Silti näihin pari-suhteisiin ja niiden muodostamiin läheisyksiköi-hin, joita voisi kutsua myös perheeksi, kuuluuyhtäläinen emotionaalinen tuki, hoiva ja turva,taloudellisten ja muiden etujen yhtenevyys ja yh-teinen kotitalous, kuten muihinkin tavallisem-piin perheisiin. Arjessa he ovat perhe, juridisestipelkkää ilmaa.

Suomalaisen perhelainsäädännön pitkänä lin-jana on ollut lailla turvata ja lisätä kansalaisten it-senäistä oikeutta päättää henkilökohtaisista asi-oistaan silloin, kun heidän sopimuksensa eivätvoi loukata ulkopuolisten ihmisten oikeuksia.Siihen peruslinjaan tämä lakiesitys sopii hyvin.Kyseessä on kahden aikuisen täysivaltaisen kan-salaisen valinta siitä, miten haluaa elämänsä jär-jestää. Tämä lakiesitys ei ota keneltäkään mitäänpois. Samaa sukupuolta olevien parisuhteita onolemassa, halusimmepa me sitä tai emme tai pi-dimmepä me siitä tahi emme. Lainsäätäjän onsyytä ottaa huomioon tämä tosiseikka, vaikkeihyväksyisikään tätä elämäntapaa. Itse olen val-mis tätä lakiesitystä kannattamaan.

Arvoisa puhemies! Kun toimittaja kysyy, oi-keastaan kukaan meistä kansanedustajista ei ha-lua eriarvoistaa ketään, kukaan ei halua tuomitakenenkään elämäntapaa. Kysyttäessä lähestul-koon kaikki ilmoittavat kannattavansa samaa su-kupuolta olevien parisuhteiden oikeudellistenepäkohtien korjaamista. Samat ihmiset, jotka ko-rostavat tasa-arvoa ja perusoikeuksien toteutu-mista, seuraavassa lauseessa ilmoittavat kuiten-kin vastustavansa tätä lakiesitystä.

Erityistä huolta vastustajien puheenvuoroissaon esitetty rekisteröidyn parisuhteen rinnastami-sesta avioliittoon. On esitetty tämän lain nosta-van rekisteröidyn parisuhteen avioliiton kanssatasaveroiseksi parisuhdemuodoksi. Haluan vieläkerran korostaa, että lainsäätäjän ja lakivaliokun-nan mietinnön tarkoituksena on luoda uusi, avio-liitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Sillä eiole avioliiton kanssa yhteneväisiä oikeudellisiavaikutuksia. Tämä lakiesitys ei myöskään kertaa-kaan puhu homoliitoista vaan rekisteröidyistä pa-risuhteista. Jos me itse kukin haluamme korostaatämän instituution erillisyyttä avioliitoista, pitäi-sin suotavana, että myöskin me puhuisimme re-kisteröidyistä parisuhteista.

Mikä avioliitto sitten oikeudellisesti on, kunsen asemasta ollaan niin huolissaan? Meidän onhyvä muistaa, että juridisessa merkityksessäavioliittolaki säätelee lähinnä avioliitto-nimises-sä instituutiossa elävien naisen ja miehen välistävarallisuusoikeudellista asemaa. Avioliiton voi-ma ja vahvuus suomalaisessa yhteiskunnassa on-kin siinä, että se on niin paljon enemmän kuinpelkkä juridinen järjestely. Se on uskonnollinen,kulttuurinen ja sosiaalinen instituutio, jolla onsuomalaisessa yhteiskunnassa ja myös perhelain-säädännössä oma, korostettu asemansa. Se ase-ma on ja säilyy myös jatkossa.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miten 17pykälää käsittävä erillislaki voi avioliiton ase-maa horjuttaa. Näillä instituutioilla on täysin eriasiakaskunta, eivätkä ne ole mitään vaihtoehtojatoisilleen. Yksikään ihminen ei mieti, menisikönaimisiin vai rekisteröisikö parisuhteensa. Pie-nelle vähemmistölle suotava mahdollisuus myöslain edessä sitoutua toiseen ihmiseen ja ottaa vas-tuuta tämän hyvinvoinnista vain vahvistaa avio-liittoon kuuluvaa sitoutumisen ja keskinäisenhuolenpidon ajatusta.

Avioliiton asemaa tässä yhteiskunnassa hei-kentävät aivan muut kehitystrendit kuin tämämahdollisesti hyväksyttävä laki. Täällä on nos-tettu jo esille perheväkivalta ja hektinen elämän-rytmi. Itse mainitsisin myöskin seikkailuhenki-set pikaliitot, tällaisen laajalle levinneen parisuh-teiden vaihda parempaan -ajattelun. Olisi toivot-tavaa, että jonakin päivänä jossakin näkisimmeniin eduskunnan kuin yksittäisten kansalaisten-kin paneutuvan yhtäläisellä tarmolla ja intensi-teetillä avioliittojen ja perheiden tukemiseenkuin he ovat nyt panostaneet tämän lain vastusta-miseen.

Keskiviikkona 19.9.200136 96/1/51

Tässä lakiesityksessä käytetyssä lainsäädäntö-tekniikassa on pitkälti kysymys siitä, että se onyksinkertainen, huoltovapaa ja tehokas. Yksittäi-siin pykäliin menevä lainsäädäntötekniikka olisituonut eteemme paitsi satoja säädöskohtia myösmielivaltaisen valinnan siitä, mitkä yksityiskoh-dat olisi valittu niin sanotusti korjattavien koriin.Kutsuttakoon tätä lainsäädäntötekniikkaa sittenvaikkapa laiskan miehen laiksi, niin kuin olenkuullut kutsuttavan. Päähuomio tulee kuitenkinkiinnittää lainsäädännön tavoitteisiin ja niidensaavuttamiseen eikä hukuttaa ydinasiaa tai piilot-taa kielteistä suhtautumistaan lakitekniseen kik-kailuun.

Myös avoliiton asemasta ja oikeusvaikutuk-sista on tässä yhteydessä keskusteltu. Varmaan-kin myös avioliitonomaiset suhteet ansaitsevatoikeudellista tarkastelua. Olennaista on kuiten-kin se, että avoliitossa olevilla on valinnan vapa-us sen suhteen, miten laajasti he haluavat perhe-lainsäädännön piirissä olla. Samaa sukupuoltaolevilla pareilla ei minkäänlaisia valinnan mah-dollisuuksia ainakaan tähän saakka ole ollut. Kuned. Kankaanniemi puheessaan toi esille, että va-liokunta olisi jättänyt avoimeksi, mikä on tämänlain vaikutus samaa sukupuolta oleviin yhdessäasujiin, jotka eivät halua rekisteröidä suhdettaan,tämä ei pidä paikkaansa, että se olisi avoimeksijätetty. Mietinnössä on selvästi sanottu, että tällälailla ei ole tarkoitus näiden ihmisten oikeudelli-seen asemaan vaikuttaa millään tavalla. Hyväniin, koska itsekin tunnen paljon esimerkiksinuoria naisia, jotka sattuvat asumaan vain kimp-pakämpässä mutta eivät missään tapauksessa ha-lua, että heidät katsottaisiin joksikin rekiste-röidyksi parisuhteeksi tai miksikään muuksi-kaan.

Haluan vielä lyhyesti kommentoida tätä nimi-asiaa, jota täällä on ihmetelty kovin paljon. Ehkävoisin vähän vapauksia ottaen sanoa, että lakiva-liokunnan enemmistön näkökanta oli se, että yh-teinen sukunimi on avioliiton solmimiseen kuu-luva riitti ja näin se saa olla jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain syr-jintäkiellolla ja julkisen vallan velvoitteella tur-vata ihmisoikeuksien toteutuminen on merkittä-viä yhtymäkohtia tekeillä olevaan lainsäädän-töön. Syrjinnän kielto liittyy myös kansainväli-siin ihmisoikeuskysymyksiin. Vaikka perustus-laki tai Suomen hyväksymät kansainväliset sopi-mukset eivät suoranaisesti velvoitakaan tämänlain säätämiseen, kyseessä on myös mitä suurim-

massa määrin perusoikeuskysymys. Myös laki-valiokunnan mietinnössä vuodelta 96 sanotaan,että ihmisoikeussopimukset puoltavat tuolloinvireillä olleen lakialoitteen kaltaisen lain aikaan-saamista. Perusoikeuksien toteutumiseen on täs-sä talossa monen lainsäädännön kohdalla kiinni-tetty vakavaa huomiota. Toivon, että perustus-lain ja ihmisoikeussopimusten henki on lainsää-täjän pohdinnoissa mukana myös nyt.

51 Lauri Oinonen /kesk: Arvoisa herra puhe-mies! Hallituksen esitys laiksi virallistetusta pa-risuhteesta on jo nimenä minusta ongelmallinen.Pitäisi puhua lain sisältöä tarkasteltuaan selkeäs-ti samaa sukupuolta olevien suhteesta, olkoonsitten virallistettu suhde tai mikä tahansa. Lainotsikko on jo harhauttava. Muistan aikanaan,kuinka ylioppilaskirjoituksiin käytäessä äidin-kielen opettaja opetti tarkkaan, että lukekaa ot-sikko, sitten vielä toiseen kertaan lukekaa otsik-ko ja sitten vielä kirjoittakaa siitä, mitä otsikkosanoo. Hän sanoi, että vaikka kirjoittaisitte kuin-ka hyvän aineen mutta se ei valitettavasti olisi ot-sikon mukainen, seurauksena olisi improbatur.Tällä perusteella jo pelkästään tälle hallituksenlakiesitykselle voi suositella lämpimästi sanaaimprobatur, hylättävä, samoin myös itse asianpohjalta.

Menen myös kysymykseen tämän lain sisäl-löstä. Vasta nytkö on tullut sellainen viisaus, ettäikiaikainen, sukupolvista sukupolviin ulottunutkäytäntö, joka on ollut perhekäytäntönä, voitai-siin muuttaa? Kysymys on ikiaikaisen rajapaa-lun muuttamisesta yhteiskunnassa, mikä on pal-jon vakavampi asia kuin eduskunnan tavanomai-set rutiinipäätökset, joita me teemme budjetista,verolaeista, kalastuksesta, metsästyksestä tai jos-takin muusta. Tämän lain sisältö on ulottuvuu-deltaan paljon vakavampi kuin vaikkapa luon-nonsuojelu, jolla silläkin on vuosikymmeniinulottuvia vaikutuksia. Siksi ihmettelen kovasti,että tätä lakia ei ole haluttu säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Ainakin voisi ajatellanäin, että jos jokin eduskunta hyväksyy lain vi-rallistetusta samaa sukupuolta olevien parisuh-teesta mutta seuraava eduskunta sitä ei hyväksyi-si, mitä sitten tapahtuisi näille kerran viralliste-tuille parisuhteille. Mielestäni jo lain pysyvyys,lain kunnioitus olisi edellyttänyt tämän lain kä-sittelyssä vaikeutetun perustuslain säätämisjär-jestyksen mukaan säätämistä. Kysymys on mi-

Virallistettu parisuhde96/1/52 37

nusta paljon suuremmasta rajapaalusta kuin taju-taan.

Oma vakaumukseni on se, että kun Luojam-me loi ihmisen, hän loi ihmisen mieheksi ja nai-seksi; sen tähden mies luopukoon isästään ja äi-distään ja liittyköön vaimoonsa. Näin ihmisen it-senäisyys ja vastuun ottaminen mahdollistaa liit-tymisen miehen ja naisen kesken avioliitoksi,josta seuraa perhe, toivon mukaan lapset, ja per-heistä sukujen kautta muodostuu sitten yhteis-kunta. Tämä on minusta tuettava, terve, elämän-järjestyksen mukainen yhteiskunnan perusjärjes-tys.

Ihmisiä on erilaisia. Erilaisuuksien vuoksi eitietenkään tarvitsisi säätää kullekin erilaisuudel-le erityisiä lakeja. En näe, että nykyinen käytän-tö, mitä tässä suhteessa lailla tarkoitetaan, todel-lisuudessa on sisältänyt mitään ongelmia. Ennäe, että edes muilla lainsäädännöillä on aihettaryhtyä korjauksiin näiltä osin, mitä eri yhteyksis-sä on esitetty. Mielestäni nykyinen käytäntö onollut aivan hyvä ja toimiva.

Edelleen, minusta tuntuu oudolta väite, ettäkansainvälisesti samaa sukupuolta olevien rekis-teröinnit olisivat kovinkaan yleinen käytäntö. Onniitä maita, joissa tätä toki on, mutta monet nois-sa maissa pitävät sitä hyvin valitettavana ilmiö-nä.

Täällä on ihmetelty ansiokkaasti, miksi Suo-men evankelisluterilaisen kirkon Kirkkohallituk-sen asiantuntemusta ei ole kuultu, miksi Kirkko-hallituksen kantaa ei ole otettu huomioon, miksiortodoksikirkon kantaa ei ole enemmän kuultu,miksi vapaiden kristillisten suuntien varsin voi-makasta ja selkeää kantaa ei ole haluttu ottaahuomioon. Yhdyn tähän ihmettelijöiden jouk-koon. Mielestäni kirkko on kansakunnan oma-tunto. Meidän ainakin tulisi vakavasti sitä kuullaratkaisuja tehdessämme.

Saattaa olla, että vaikka tässä puhutaan vainrekisteröinnistä, virallistamisesta, muodostuukuitenkin elämän kulttuurissa ja puhekielessäuusi siviilisäädyn muoto, joka saattaa saada hää-juhlienkin muotoja. Nehän ovat yksityisiä asioi-ta, jotka jokainen voi tehdä niin kuin haluaa. Sil-loin me olemme paljon suuremman asian edessäkuin tässä tajutaankaan. Aivan kuten täällä on ai-emmin sanottu, rekisteröinti ja virallistaminentapahtuu saman viranomaisen edessä kuin siviili-avioliiton solmiminen. Näin ollen tässä on jo sel-vä signaali siitä, että on uusi siviilisääty muodos-tunut. Tuleeko veroilmoituslomakkeeseen ja

muihin lomakkeisiin, joihin siviilisääty merki-tään, yksi kysymys, yksi rasti, lisää vaihtoehto-ja? Oudolta tuntuisi, jos ei tulisi. Tässä on paljonvakavammat asiat kuin halutaan nähdä.

Aiemmin olen kuullut, joskus kymmenkuntavuotta sitten, että homoseksualistit ja lesbot tuli-si saada kirjoihin, jotta voitaisiin saada selville,mitä kautta hiv ja aids leviävät. Tuolloin nämäikävät sairaudet eivät olleet ollenkaan sellainenongelma kuin nyt. Nyt kukaan ei ole tällä näkö-kohdalla perustellut enää rekisteröintiä. Minnetuo perustelu on sitten kadonnut?

Mitä tapahtuisi sitten opetuksessa? Kouluissaopetetaan tietyllä tavalla ja mielestäni tulisi pal-jon enemmän opettaa perhekasvatusta. Miten nyttästä eteenpäin sitten opetetaan, kun yhteiskuntaainakin olisi virallistamassa, jos tämä hallituk-sen esitys menisi läpi, tämän elämänmuodon?Miten sitten opetettaisiin lapsille, että on erilai-sia elämänmuotoja? Tulisiko tämä saamaan kou-lukirjoissakin uuden siviilisäädyn aseman? Pi-dän tätä hyvin hämmentävänä meidän yhteiskun-tamme kannalta.

Koen, että esitetylle hallituksen esitykselle eiole mitään tarvetta, ei myöskään tasa-arvon kan-nalta. Itse työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan jä-senenä sanon, että tämähän on mitä räikeimmäs-sä ristiriidassa sukupuolten välisen tasa-arvonä-kökulman kannalta, koska tässä on samaa suku-puolta olevat. Yleensähän pitää aina olla tiettymäärä miehiä ja tietty määrä naisia, parisuhtees-sa mies ja nainen. Eihän tällä lailla voi edes tasa-arvoa ajatella edistettävän. Tämä on täysin tasa-arvon vastainen ajatus, jos halutaan sukupuoltenvälistä tasa-arvoa ajatella.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitysolisi siirtämässä perinteistä ikiaikaista rajapaa-lua, ja toivon monien ongelmien tähden, joita esi-tys sisältää, että tämä esitys eduskuntakäsittelys-sä tulisi hylätyksi.

52 Pirjo-Riitta Antvuori /kok (vastauspuheen-vuoro): Arvoisa puhemies! Edustajien Kankaan-niemi ja Oinonen puheenvuoroissa tekisi mielipuuttua aika moneenkin kohtaan, mutta jotenkinon aika huvittavaa tämä, että puhutaan hääjuhlis-ta ja niitä pidetään kummallisuutena. Minustaolisi kummallista, jos ei juhlittaisi niin suurta asi-aa kuin sitä, että tällainen suuri ihmisoikeusvää-ryys poistuu, ja juhlittaisi sitä, että saa näkymät-tömästä muuttua näkyväksi. Tämä on huvittavasymbolinen puoli asiassa.

Keskiviikkona 19.9.200138 96/1/53

Ed. Oinonen ihmetteli sitä, mitä kouluissaopetetaan, jos tällainen laki nyt täällä hyväksy-tään. Mielestäni kouluissa voisi opettaa enem-mänkin lapsille rakkautta ja sitoutumista, ja ihanniin kuin nyt homoparit haluavat rekisteröintiä,siitä voisi ottaa mallia, että ihmiset haluavat si-toutua, ihmiset haluavat pitää toisistaan huoltavielä kuolemankin jälkeen.

53 Lauri Oinonen /kesk (vastauspuheenvuoro):Arvoisa herra puhemies! Edelliseen puheenvuo-roon voin sanoa, että kyllä pidän todellakin hy-vin suurena kulttuurisena muutoksena, jos yh-teiskunnassa aletaan juhlia homo- tai lesbohäitä.Kyllä minä katson, että silloin meidän yhteiskun-nassamme tapahtuu todella rajapaalun siirtämi-nen väärään paikkaan. Kyllä tällaisilla kulttuuri-ja tapakysymyksillä on erittäin suuri merkitys.Tämä on vahva näkemykseni, jota en muuta. Sa-moin kyllä kouluopetus menee näissä asioissahyvin ongelmalliseksi.

54 Bjarne Kallis /kd: Arvoisa herra puhemies!Paljon on yhteiskunnassa tapahtunut sen jälkeen,kun ed. Outi Ojalan lakialoitetta käsiteltiin tässäsalissa kaudella 1991—1995. Muistan varsin hy-vin, mitkä olivat ne argumentit, minkä takia täl-lainen laki pitäisi hyväksyä. Argumentteja olikolme:

Ensinnäkin perintöverotuksessa on epäkohtasiinä mielessä, että vaikkakin testamentilla omai-suus voidaan siirtää kenelle hyvänsä, niin avopa-rin, jos käytän tätä termiä, perintövero on kol-minkertainen. Homoliitossa siis toisen puolisonveroprosentti on kolminkertainen siihen verrattu-na, mitä se on avioliitossa. Tämä on vahva argu-mentti, ja se on epäkohta. Silloin 92 vai 93, kuntämä lakialoite oli esillä ja salissa keskusteltiinsiitä, esitin, että muutettaisiin perintöverolakianiin, että kaikki testamentinsaajat kuuluisivat en-simmäiseen veroluokkaan, jolloin vero olisisama kuin lapsilla, muilla rintaperillisillä ja puo-lisoilla. Tämähän koskisi kaikkia ihmisiä. Mie-lestäni testamentinsaaja on läheinen henkilö,yhtä läheinen kuin puoliso on toiselle puolisolleja yhtä läheinen kuin lapsi. Eihän muutoin testa-menttia tehtäisi. Eli olisi perusteltua muuttaa pe-rintöverolakia tällaiseksi.

Toinen argumentti, joka esitettiin, oli se, ettäjos homoparin toinen osapuoli joutuu teho-osas-tolle sairaalaan, häntä ei saa tavata. En tiedä,saattaa olla, että tuo pitää paikkansa, mutta kyllä

minä olen työkaveria käynyt katsomassa, kunhän makasi tajuttomana teho-osastolla. En ollutsukulainen, ei hän samassa taloudessa asunut.Hän oli työkaveri, eikä ainakaan minulla ollutminkäänlaista estettä käydä häntä tapaamassa.Kyllä minut sairaalassa päästettiin teho-osastol-le.

Kolmas argumentti silloin 90-luvun alussa olihautajaisten järjestäminen. Kun kaveri kuolee,homosuhteessa oleva ei pääse hautajaisia järjes-tämään. Uskallan hieman tätä epäillä. Tietenkinon mahdollista, että lähiomaiset kieltävät, suku-laiset haluavat hautajaiset järjestää, mutta jos vä-lit sukulaisiin ovat noin huonot, niin ainahan tes-tamentissa voi määrätä, että hautajaisista vastaisise ja se henkilö.

Eli loppujen lopuksi ne kolme argumenttia oli-vat sellaisia, että ne voitaisiin korjata, ensimmäi-nen perintöverolakia muuttamalla ja ainakin vii-meinen, mitä tulee hautajaisiin, testamentilla.Niin kuin sanoin, en tiedä, miten pitää paikkan-sa, pääseekö teho-osastolla makaavaa potilastatapaamaan, jos ei ole sukulainen. Mutta niin kuinsanoin, ainakin minä olen päässyt.

Onko tämän kahdeksan vuoden aikana tullutuusia argumentteja? Olen yrittänyt lehdestä seu-rata, mitä argumentteja lain hyväksymisen puo-lesta esitetään. Olen lukenut kaikki ne kirjeet,mitä minulle on lähetetty, ja olen löytänyt kolmeuutta argumenttia. Ilmeisesti niissä piireissä,joissa voimakkaasti halutaan, että tämä laki hy-väksyttäisiin, on mietitty, mitkä olisivat ne argu-mentit, mitä esitettäisiin. Kyllä minä tiedän jaosaan lukea tavoitteen, kun on sanottu, että pitäi-si 2 000 pykälää muuttaa, jotta nämä homosuh-teet tulisivat samaan asemaan kuin avioliitto.Olen joskus paneelikeskusteluissa esittänyt, ettämainittaisiin nyt edes kymmenen tällaista epä-kohtaa. Ei ole niissä keskusteluissa, missä minäolen ollut mukana, esitetty mitään muuta kuinnuo kolme, mitkä jo olen maininnut. Mutta niinkuin sanoin, lehdestä olen lukenut ja kun Aamu-tv:tä katselin tänä aamuna, tuli kolme uutta argu-menttia. Nekin on mainittu, ainakin osa niistä,tänä päivänä.

Yksi on se, että jos on kaksi televisiota, sillointarvitaan kaksi televisiolupaa. Jos aviopareilla onkaksi televisiota, riittää yksi televisiolupa. Sittenväitettiin, että homosuhteessa, jos on kaksi tele-visiota, pitää olla kaksi tv-lupaa. Ymmärrän, ettätarkoittivat kyllä sellaista tilannetta, milloin toi-nen televisio on kesämökillä ja toinen varsinai-

Virallistettu parisuhde96/1/55 39

sessa asunnossa. Minä en ole laista tarkistanut,pitääkö se paikkansa. Mutta minun on vaikea ku-vitella, että yksinäisellä henkilöllä pitäisi ollakaksi televisiolupaa, toinen sitä mökillä olevaatelevisiota ja toinen varsinaisessa asunnossa ole-vaa televisiota varten. Ehkä siinä tapauksessa,että toisen television omistaa homosuhteessahenkilö a ja toisen omistaa henkilö b, pitää ollakaksi televisiolupaa, mutta muussa tapauksessaei ilmeisesti tarvitse olla. Enkä minä pidä tätäniin vahvana argumenttina, että pitäisi sen takiatällainen laki säätää.

Edelleen on esitetty, että homosuhteessa eivoida antaa ajo-opetuslupaa muulle kuin lapsenisälle tai äidille eli samassa taloudessa asuvalletoiselle homolle tai lesbolle ei voida antaa. Kyllätämä pitää paikkansa, mutta en minä kyllä pidätätä niin vahvana argumenttina, että pitäisi tällai-nen laki sen takia säätää.

Tänä päivänä tuli tässä keskustelussa ja aamu-tv:ssä se kolmas argumentti: tuontiauton käyttö-oikeus. Pitää paikkansa, että jos tuontiauto tuo-daan verovapaasti, silloin sillä autolla saavat ajaaainoastaan perheenjäsenet. Homosuhteessa näinollen tuo toinen ei saa sillä autolla ajaa. En pidätätäkään argumenttia riittävänä sille, että tällai-nen laki säädettäisiin.

Eli argumentit ovat olleet minun mielestänihyvin heikkoja. Olen nyt luetellut kuusi argu-menttia. Yksi minun mielestäni on varteenotetta-va argumentti eli se, joka koskee perintöveroa.Viittaan siihen, mitä kaudella 91—95 esitin jamitä kristillisdemokraatit ovat aina esittäneet:muutetaan perintöverolakia. Nämä muut argu-mentit ovat sen verran heikkoja, että sen takia eipitäisi lakia hyväksyä.

Tietenkin kun kysyn lain puoltajilta argument-tia, miksi pitäisi hyväksyä, vastaavasti he voivatkysyä minulta, miksi ei pitäisi hyväksyä, mitkäovat argumentit, miksei pitäisi tällaista lakia hy-väksyä. Minun mielestäni seksuaalinen identi-teetti ei ole synnynnäinen, vaan siihen voidaanvaikuttaa. Jos kaikessa ruvetaan rinnastamaanhomo- ja lesbosuhteita avioliittoon, tämän kauttavälillisesti voidaan vaikuttaa seksuaaliseen iden-titeettiin. Minun mielestäni yhteiskunnan ei pidäluoda sellaista lainsäädäntöä, joka on omiaanvaikuttamaan seksuaaliseen identiteettiin.

On moitittu meitä siitä, että olemme viitan-neet Raamattuun. On moitittu meitä siitä, että meolemme viitanneet kirkon kantaan. Kyllä me työ-lainsäädännössä viittaamme usein siihen, mitä

työmarkkinajärjestöt esittävät. Minusta työmark-kinajärjestön tulee lausua mielipiteensä työlain-säädäntöä koskevissa asioissa. Kyllä opettajajär-jestöjen tulee lausua mielipiteensä koulujärjes-telmää koskevissa asioissa, ja kyllä kirkon tuleesaada lausua mielipiteensä ja tuleekin lausuamielipiteensä yhteiskunta-arvoja koskevissa asi-oissa. On se merkillistä, jos ei se, joka sanoo us-kovansa Raamattuun ja siihen, että se on hyväperusta yhteiskuntarakenteelle, ei siihen saisi ve-dota.

Nämä ovat ne argumentit, mitkä minä olenesittänyt lain hyväksymistä vastaan. Jos argu-mentit hyväksymisen puolesta olisivat vahvoja,silloin tietenkin asia tulisi uuteen valoon, muttanämä argumentit ovat todella olleet heikkoja.

55 Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro): Herrtalman! Jag kan bara säga att jag upplever detsom ytterst motbjudande att ta del av ett så hjärt-löst underskattande av medmänniskornas relatio-ner som jag just fick höra. Livet i parrelationer ärminsann någonting helt annat än skattefrågor ocharitmetik.

Minua kauhistuttaa tämä sydämetön tapa pel-kistää kanssaihmisten välisiä suhteita aritmeetti-siksi suureiksi ja verokysymyksiksi.

56 Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro): Her-ra puhemies! Ed. Kallis pohdiskeli lainsäädän-nön koukeroita kahdessa jälkimmäisessä tapauk-sessa, muun muassa tv-lupakysymyksessä. Sii-nähän on tilanne sellainen, että kesämökillä ole-vaan televisioon ei tarvitse erikseen olla tv-lu-paa, mikäli varsinaisessa asunnossa on tv-lupa,koska lähetyksiä ei katsota yhtä aikaa. Nyt käsi-teltävänä olevalla lailla ei ole mitään merkitystäsiinä.

Samoin tuontiautokysymyksessähän on tilan-ne se, että ajoneuvon haltijan, joka veroetuudenon saanut, on oltava aina mukana ajoneuvossa,jota kuljetetaan. Sitä ei voi kukaan kuljettaa il-man, että veroetuuden haltija on mukana autossa.

Sen sijaan olisin halunnut kysyä ed. Laxilta,miten kyseinen laki vaikuttaa todistustaakkaanoikeudessa, mutta hän halusi jostain syystä pois-tua paikalta.

57 Bjarne Kallis /kd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa herra puhemies! Olen minäkin pahoilla-ni, että ed. Lax poistui. Ed. Laxilla on ollut mah-

Keskiviikkona 19.9.200140 96/1/58

dollisuus ja hänellä olisi ollut tässäkin mahdolli-suus esittää argumentteja lain hyväksymisenpuolesta. Nyt hän vain totesi, että lain hyväksy-mistä tai hylkäämistä ei saa perustella aritmeetti-sella tavalla eikä myöskään verotuskysymyksil-lä. Ne ovat ne argumentit, jotka on tuotu keskus-telussa esille. Nämä epäkohdat olisi voitu pois-taa muuttamalla muita lakeja. Varmasti ed. Laxtietää, että rakkautta ei voi lailla synnyttää.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosu-kainen.

58 Kyösti Karjula /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Perustuslakivaliokunnan kannanotto onselkeä. Perustuslaki ei edellytä tämän lain säätä-mistä. Vuoden 1997 lakivaliokunnan mietinnönkanta oli jo se, että lainvalmistelun lähtökohtanatulee olla, ettei parisuhdetta rinnasteta avioliit-toon. Nyt lakiesityksen lähtökohtana on avioliit-tolaki ja avioliittoon kuuluvat oikeudet. Poikke-uksena ovat lapsen adoptio-oikeus ja nimilainsäännökset puolison sukunimen osalta.

Mietinnössä vedotaan perhelainsäädännön uu-distuslinjaan, jonka mukaan yksilölle on annetta-va oikeus päättää omista henkilökohtaisista asi-oistaan ja parisuhteestaan silloin, kun ne eivätloukkaa toisten ihmisten oikeuksia. Olen samaamieltä ihmisten itsemääräämisoikeudesta. Perhe-politiikassa hyvään lopputulokseen ei päästä pa-kon voimalla vaan tukemalla oikean suuntaistakehitystä. Kyseessä olevan lakiesityksen kohdal-la tuetaan perheiden asemaa heikentävää kehitys-tä, joka on ollut keskeisimpiä tekijöitä nykyisel-le nuorten ja lasten ongelmien syvenemiselle. Pa-risuhdelaki on siis rinnasteinen avioliittolaille.Sen 8 §:ssä todetaan, että parisuhteen rekisteröin-nillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliitonsolmimisella, jollei toisin säädetä.

Seksuaalisessa suhteessa olevien ottaminenparisuhdelain huomion keskipisteeksi osoittaa,että kysymyksessä on enemmän tietoinen libera-lisointipyrkimys ja vanhanaikaisiksi koetuistakristillisistä arvoista irtautuminen kuin ihmisoi-keuskysymys. Tätä tosiasiaa ei heikennä se, ettäperiaatteellisella tasolla virallistaminen on mah-dollista ilman seksuaalista suhdettakin.

Käytännössä tämä lakiesitys on nimen tasollalähtökohtaisesti rakennettu homoseksuaalisiasuhteita varten eikä lakia tulla sen vuoksi käyttä-mään juurikaan muihin tarkoituksiin. Homosek-suaalisten suhteiden puolustaminen tässä katsan-nossa näyttää olevan helpompaa kuin neutraalinlähtökohdan valitseminen.

Joku voi ajatella, että minä ja muut kristitytkannatamme seksuaalisesti poikkeavien sortoa.Kristillinen velvollisuus on kuitenkin osoittaa lä-himmäisenrakkautta niin yhteiskunnan suosimil-le kuin syrjimille hyväksymättä kuitenkaan ke-neltäkään tekoja, jotka Raamattu opettaa väärik-si. Edes tietoinen synnissä eläminen ei vähennäkristityn velvollisuutta lähimmäisenrakkauteen.

Ehkä hyvin kaukaa haettu vertaus, jota käytinjo puheenvuorossa lähetekeskustelun yhteydes-sä, on se, jos me rinnastamme tämän asian lap-sen kasvatukseen: Vaikka asettaa lapselle rajat,ei suinkaan ole kysymys siitä, ettei vanhempanarakastaisi lastaan. On enemmänkin kysymys sii-tä, että asettamalla rajat, jotka auttavat lapsenkasvamista oikeaan, vanhempi aidosti osoittaarakkauttaan.

Esillä olevan lakiehdotuksen torjuminen kris-tilliseen uskoon vedoten perustuu siihen, minkäkristinuskossa koetaan ja opetetaan olevan py-hää. Juuri avioliitto miehen ja naisen parisuhtee-na on Raamatun mukaan pyhä. Avioliitto on luo-mistyön välikappale. Avioliiton kautta ihmissu-ku jatkuu ja näin turvataan ihmiskunnan olemas-saolo. Avioliiton uskonnollinen merkitys kyt-keytyy sen yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen.

Täällä on moneen kertaan todettu, että esilläoleva lakiesitys ei heikennä kirkollista avioliit-toa eikä rinnastu siihen. Tämä ei kuitenkaan to-dellisuudessa pidä paikkaansa. Kirkollisen avio-liiton solmimisen keskeinen osa on siihen liitty-vä yhteiskunnallinen hyväksyntä. Avioliittoa eisolmita ainoastaan Jumalan edessä; avioliitonsolmiminen tapahtuu myös ihmisten läsnäolles-sa.

Nyt samaa sukupuolta olevien suhteen rekiste-röiminen tuo avioliiton rinnalle yhteiskunnalli-sen parisuhteen muodon, joka tullaan rinnasta-maan avioliittoon. Tämä tulee nimenomaan hei-kentämään kristillisen avioliiton asemaa. Tämänlain käsittelyn yhteydessä on siis perimmältäänkysymys hyvin merkittävästä arvovalinnasta sii-nä, haluammeko pitää kristilliseen ajatteluun pe-rustuvan avioliiton ja perheen kunniassa.

Virallistettu parisuhde96/1/59 41

Arvoisa puhemies! Me olemme saaneet viimeaikoinakin nähdä niitä murheellisia seurauksia,jotka liittyvät pyhän avioliiton merkityksen mu-rentumiseen, mitä se todella merkitsee ei vainmeidän aikuisten vaan myös lasten ja nuortenelämässä. Tämän vuoksi tämän keskustelun aika-na olen monta kertaa ajatellut sitä, eikö meidän,arvoisat kollegat, pitäisi yhä enemmän suunnatayhteistä henkistä energiaa siihen, millä tavallame löydämme niitä ratkaisuja, jotka tukevat ehy-en perheen ja ehyen kodin rakentumista ja tätäkautta sitä ehyttä yhteiskunnallista elämää, jokatarjoaa myös aitoa onnellisuutta ihmisten elä-mään ja toimintaan.

59 Niilo Keränen /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Taannoin lähetekeskustelussa toin esilleniitä asioita, mitä lakivaliokunnan olisi syytähuomioida, kun se käsittelee tätä lakiesitystä.Nyt aion hiukan käydä läpi sitä, kuinka valiokun-ta on siinä onnistunut. Ensiksikin on syytä antaavaliokunnalle tunnustusta siitä, että se on paneu-tunut samaa sukupuolta olevien parien problema-tiikkaan kohtalaisen perusteellisesti.

Kun hallitus syksyllä vuosi sitten antoi lakiesi-tyksen uuden lain syiksi pelkistyivät seuraavatseikat hallituksen esityksen perusteluissa: 1)omaisuuden jako-ongelmat sekä toimeentulo-on-gelmat samaa sukupuolta olevien parisuhteenpurkautuessa, 2) samaa sukupuolta olevan kump-panin mahdollisuus saada tietoja kumppaniaankoskevista asiakirjoista esimerkiksi terveyden-huollossa tai muussa sellaisessa tilanteessa mis-sä läheisyydellä on merkitystä tietojen antami-sessa, 3) perhekäsitteen tulkinta muun muassavakuutusetuuksissa, matkustettaessa tai työn japerhevastuun yhteensovittamisessa, 4) toimintajoissakin kulttuurisidonnaisissa asioissa kutenhautajaisten järjestelyissä sekä 5) suhtautuminenmuissa maissa rekisteröityjen parisuhteiden kä-sittelyyn Suomessa. Nämä ovat toki todellisiaongelmia.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta onottanut näihin ongelmiin ja yleensä käsiteltävänäolevaan lakiin kantaa vain sikäli, voidaanko sesäätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä jaonko perusoikeussäännösten ja ihmisoikeuksienvalossa mahdollista, että samaa sukupuolta ole-vien parisuhdetta säätelevät lait ovat jossainmäärin erilaiset kuin avioliittolainsäädäntö. Mo-lempiin kysymyksiinsä perustuslakivaliokuntaon vastannut myöntävästi.

Lakivaliokunta on kuitenkin äärimmäisen niu-kalla äänestyspäätöksellä päätynyt ratkaisuun,että hallituksen ehdottama, avioliittosäännöstenkanssa lähes identtinen laki on parempi kuin oli-si edellä mainittujen epäkohtien korjaaminen te-kemällä tarvittavat muutokset muutoin perhettäkäsitteleviin lakeihin. Lakivaliokunta perusteleekantaansa muun muassa toteamalla, että "tavoite-taso jätettäisiin samaa sukupuolta olevien pari-suhteita koskevissa kysymyksissä olennaisestimatalammaksi kuin perheitä koskevassa lainsää-dännössä muutoin."

Perustuslakivaliokunta kuitenkin on lausun-nossaan todennut, että "on kyse sellaisista erityi-sistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liit-tyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminennaisen ja miehen parisuhteena erityisasemaanlainsäädännössä on perusteltua". Tämän käsitel-tävänä olevan lain kaltaista lakia, jossa samaa su-kupuolta olevien parisuhde useimmissa pykälis-sä rinnastetaan suoraan avioliittolakiin, ei siisolisi välttämättä tarvittu, vaan ongelmia olisi voi-tu korjata myös muutoin.

Lakivaliokunta itse toteaa, "ettei avioliitonasemaa heikennä eikä sen luonnetta muuta se,että samaa sukupuolta olevien pareille annetaanmahdollisuus päästä perhelainsäädännön pii-riin". Näin varmaan on, jos asiaa tarkastellaanpelkästään pykälien valossa. Tällainen tarkaste-lu ei kuitenkaan riitä, koska ehdotetussa laissamuutetaan varsin perusteellisesti perhe-käsitettä.

Uusi perhekäsite muuttaa yhteiskunnallistaajattelutapaa. Se vaikuttaa ihmisten keskinäisiinsuhteisiin; se vaikuttaa kasvatukseen; se vaikut-taa lapsen ja nuoren kuvaan siitä, millaista perhe-elämää hän tulevaisuudessa haaveilee viettävän-sä. Tässä yhteydessä on myös vedottu muidenmaiden esimerkkeihin, että eihän niissäkään mi-tään kummempaa ole yhteiskunnallisissa arvois-sa tapahtunut. Ei niin, mutta vastaavan kaltainenlainsäädäntö on varsin uutta ja kasvavien lastenja nuorten ajatustavat ja käsitykset tulevat näky-viin vasta kenties kymmenien vuosien kuluttua.

Lakivaliokunta toteaa samaa sukupuolta ole-vien parien adoptio-oikeutta käsitellessään, ettäse "- - koskettaa perhelainsäädännön perusteita jaon suuri kulttuurinen muutos. Sellaista ei olesyytä tehdä äänestyspäätöksin eduskuntakäsitte-lyssä - -." Eikö samaa sukupuolta olevien pari-suhteen rinnastaminen avioliittoon tämän lain ta-voin ole vähintäänkin yhtä suuri kulttuurinenmuutos? Voimmeko tästä kulttuurin muutokses-

Keskiviikkona 19.9.200142 96/1/60

ta tehdä päätöksen eduskunnan äänestyspäätök-sellä?

Niin ikään lakivaliokunta toteaa samassa yh-teydessä: "Ei ole hyvän lainsäädäntötavan mu-kaista omaksua perhelainsäädännössä ratkaisuja,jotka eivät ole laajalti hyväksyttyjä." Kuinka laa-jalti hyväksytty on samaa sukupuolta olevien pa-risuhteen rekisteröiminen viralliseksi instituuti-oksi? Kuinka luotettavaa tietoa, arvoisat edusta-jat, meillä on tästä? Kuka niihin gallupeihin vas-taa?

Arvoisa puhemies! Tämän lakiehdotuksen hy-väksyminen merkitsisi perusteellista mullistustaperinteiseen perhekäsitteeseen. Hallituksen esi-tys toteaa, että perhekäsitettä ei lainsäädännös-sämme ole yksiselitteisesti määritelty. Kuitenkinvaltaosalla suomalaisista on käsitys siitä, mikäperhe on, huolimatta siitä, että perheitä tänä päi-vänä on todellakin kovin monenlaisia. Suoma-laisten mielissä perheen käsite perustuu perheenperustehtävään: tuottaa ja kasvattaa uusia jäse-niä yhteiskuntaan.

Nimenomaan tässä mielessä samaa sukupuol-ta olevien parisuhde ei ole perhe, vaikka se voi-kin olla ruokakunta ja vaikka tunnesiteet saatta-vat olla hyvinkin kiinteitä. Esityksessään hallituson huolestunut siitä seikasta, että samaa suku-puolta olevien parisuhteiden nykyinen epäviralli-suus loukkaa heitä. Hallitus ei ole kuitenkaan vä-hääkään huolestunut siitä, että lakiesityksessäajettu rekisteröiminen saattaa loukata paljon suu-rempaa joukkoa niitä kansalaisia, jotka edelleenmieltävät perheen sen perustehtävästä käsin.

Arvoisa puhemies! Suomalainen lainsäädäntöpohjautuu kristinuskon opetusten perusteillesekä tältä pohjalta vuosituhanten aikana kehitty-neille länsimaisille oikeuskäsityksille. Kristilli-seen etiikkaan kuuluu lähimmäisenrakkaus, su-vaitsevaisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen jaarvostaminen riippumatta hänen henkilökohtai-sista ominaisuuksistaan. Täällä eduskunnassa ontoki teologisen koulutuksen saaneita, jotka voisi-vat paremmin tästä puhua. Näiltä pohjilta en kui-tenkaan löydä perusteita sille, että tässä laissatarkoitetut parisuhteet tulisi saattaa virallisiksi jatasaveroisiksi naisen ja miehen välisen parisuh-teen kanssa.

Toisaalta, arvoisa puhemies, tässä täytyy kui-tenkin sanoa, että ne lukuisat tuomiojulistuksinkoristetut viestit, joita me edustajat olemme tä-män asian tiimoilta saaneet ja joissa jopa kyseen-alaistetaan itsestä poikkeavien ihmisten ihmisar-vo, ovat jo varmasti aiheuttaneet kyllästymistä ja

jopa vahinkoa sille asialle, mitä niiden on tarkoi-tus ollut ajaa. Lääkärin työssäni olen tavannuthyvin erilaisia ihmisiä, ja todellakaan erilaisuusei tee ihmistä toista ihmistä arvottomammaksi.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti yhteen asi-aan. Lakivaliokunta on liittänyt mietintöönsälausuman, jossa halutaan varmistaa, että rekiste-röimättä samassa osoitteessa asuvat samaa suku-puolta olevat eivät tulisi missään olosuhteissarinnastetuiksi rekisteröityyn parisuhteeseen, siissamalla tavoin kuin niin kutsuttu avoliitto on mo-nessa kohdin rinnastettu avioliittoon. Lausumaon sinänsä ihan hyvä, mutta kun jo lakivaliokun-ta on epävarma siitä, miten lakia tulevaisuudessatullaan tulkitsemaan tässä yhdessä kohdassa, te-kee mieleni kysyä, kuinka monta muuta ja vas-taavaa ja arvaamatonta seurausta tästä laista voiolla, jos se hyväksytään. Minun nähdäkseni hy-vään lainsäädäntötapaan kuuluu myös se, ettei ta-hallaan tehdä ratkaisuja, joista ollaan epätietoi-sia. En esitä pykälämuutoksia esitykseen, koskalakia ei pitäisi hyväksyä, vaan pitäisi ryhtyä kii-reesti korjaamaan lainsäädännössä olevia epä-kohtia niin, että hallituksen esityksessään listaa-mat ongelmat tulevat yksiselitteisesti hoidetuiksikuntoon.

60 Tuula Haatainen /sd: Arvoisa rouva puhe-mies! Tuntuu, että tämän lain ympärillä täällä lei-juu kuitenkin erilaisuuden pelko, ja minä luulen,että se on ollut suurin keskustelumoottori tämän-kin lakiesityksen keskustelun yhteydessä.

Erityisesti minua on kummastuttanut se, ettäniin voimakkaasti on haluttu ottaa kantaa ja mää-ritellä toisten puolesta, mikä on oikea ja hyväk-syttävä perhe. Vaikka me kaikki laittaisimme sil-mämme kiinni ja väittäisimme, että samaa suku-puolta olevien perheitä ei tässä maassa tai tässämaailmassa ole olemassa, niin silti lukuisat,kymmenettuhannet, samaa sukupuolta olevatpuolisot lapsineen jatkavat elämäänsä ja arkeaaneteenpäin.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että kieltämälläheidän olemassaolonsa oikeutuksen me pako-tamme nämä perheet elämään edelleen häpeässä,jota ehkä tietoisestikin tai tiedostamatta halu-taankin ruokkia, pelossa ja itsensä kieltämisessä.Minusta avoimuus on kaikissa asioissa paras tiesiihen, että samaa sukupuolta olevat parit voivatelää tasapainoisesti ja itsensä hyväksyen ja vasta-ta myös perheeseensä kuuluvien lasten kasvatuk-sesta.

Virallistettu parisuhde96/1/61 43

Ed. Keränen, joka juuri poistui, kantoi huoltasiitä, miten lasten ja nuorten arvomaailma jakaikki tämä kasvaa ja kehittyy. Lapset ja nuoretkasvavat tänä päivänäkin esimerkiksi lesboper-heissä riippumatta tästä laista. Siellä eletään ihantavallista normaalia arkielämää.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta teetätti tutki-muksen tällaisista suomalaisista perheistä. Sentutkimuksen tärkein viesti on se, että esimerkiksitällaisten lesboäitien, vanhempien, identiteetti eipyöri seksuaalisuuden ympärillä. Minusta tun-tuu, ja tämäkin keskustelu vahvistaa sen, että ym-päröivä maailma on kauhean kiinnostunut siitä,mikä on juuri tällaisen perheen seksuaalielämä.Heidän elämänsä pyörii arjen ympärillä, lapsenkasvatuksen ympärillä, arkielämän pyörittämi-sessä. Nämä äidit eivät totisesti halua itseäänedes määriteltävän erityisesti lesboäideiksi. Hekokevat olevansa tavallisia äitejä, jotka vain asu-vat toisen naisen kanssa, jakavat toisen ihmisenkanssa vastuun lapsista, perheestä ja sen pyörittä-misestä.

Tämä laki ei tule heikentämään avioliittoinsti-tuutiota. Se, että minä olen naimisissa tässä janyt, ei tule romuttumaan tällä lailla, jos me sal-limme sen, että samaa sukupuolta olevat paritvoivat rekisteröidä oman suhteensa. Minusta täs-sä pikemminkin on kyse siitä, että näin ollen mehyväksymme sen, että on erilaisuutta, ja taval-laan myös yhteiskuntana kannustamme myös sii-hen, että ihmissuhteet olisivat pysyviä ja pitä-vämmällä pohjalla. Minusta tämä, jos mikä, pu-huu pysyvien ihmissuhteiden janosta, siitä ettäihmiset oikeasti haluavat sitoutua läheisiinsä, jameillä ei ole oikeutta määritellä sitä, että lähei-sen täytyy olla toista sukupuolta. Minusta tämäon tärkeintä, että sallimme ihmisille mahdolli-suuden elää avoimesti ja myös sitoutua ja että hevoivat saada myös tunnustusta sille, että elävätomalla tavallaan.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa, jonkapuheenjohtajana toimin, käsittelimme työryh-män ehdotusta, kun lakiehdotus oli valmistelus-sa. Silloin neuvottelukunta yhtyi työryhmän eh-dotukseen siitä, että samaa sukupuolta olevilleannetaan oikeus virallistaa parisuhde ja parisuh-teen oikeussääntelyssä turvaudutaan pääsääntöi-sesti avioliittoa koskeviin säännöksiin. Neuvot-telukunta katsoi myös, että niin sanotun sisäisenadoption pitäisi olla myös mahdollinen, muttasen ei kuitenkaan pitäisi olla automaattinen, vaanse pitäisi ratkaista erikseen adoptiota koskevien

säännösten mukaisesti. Neuvottelukunnan vah-va lähtökohta oli se, että tässä, niin kuin missä ta-hansa muussakin adoptiotilanteessa, lapsen edunpitää olla ensisijainen, ei aikuisten oikeuden lap-siin.

Nimenomaan tässä lähtökohtana oli se reali-teettitilanne koskien sisäistä adoptiota, että ny-kyisin yhä useammat samaa sukupuolta olevienperheissä elävät lapset ovat vanhempiensa yh-teistuumin hankkimia. Nämä lapset on hankittusiten, että isää ei välttämättä ole virallisesti ole-massa ja on vain yksi juridinen vanhempi. Yhtei-sen vanhemmuuden vahvistaminen vahvistaisinäissä perheissä elävien lasten juridista, taloudel-lista ja sosiaalista asemaa. Tämä oli siinä vai-heessa, kun työryhmä tätä työtä teki, mutta halu-aisin korostaa sitä, että niissä tapauksissa, kunlapsi on heikoilla, aina pitää toki katsoa lapsenasemaa ja tilannetta ja sen perusteella tehdä jär-kevästi ratkaisut ja jättää moralismi niissä tilan-teissa taakse.

Silloin kun tuo työryhmä työtä teki, neuvotte-lukuntana katsoimme, että olisi ollut hyvä, josolisi laajemminkin tätä lainsäädäntöä ja oikeus-kehitystä tarkasteltu kaikissa Euroopan unioninjäsenmaissa. Mielestäni tämä lakiesitys on tär-keä ja korostaa sitä, että Suomi on sivistysvaltioja että Suomessa kunnioitetaan ihmisoikeuksia,joiden puolesta puhumme kansainvälisillä aree-noilla. Minusta olisi todella vahingollinen taka-pakki Suomen maineelle, jos tämä laki ei menisiläpi tässä eduskunnassa. Siinä mielessä toivon,että tässä salissa olisi äänestyspäivänä viisauttaratkaisuja tehtäessä.

61 Esa Lahtela /sd: Arvoisa rouva puhemies!Eikö meidän kansanedustajien pitäisi toimia senmukaan kuin koemme jonkin asian oikeaksi?Taitaa jopa joissakin pumaskoissa lukea, ettämeillä on oikeus siihen. Sen takia ihan muutamasana tästä. Tänä iltana on puhuttu niin paljon.

Sen verran voisin ed. Haataiselle, joka aikai-semmin puhui, todeta, että itse en ainakaan olesyyttämässä tai sulkemassa silmiä siltä, että meil-lä on erilaisia ihmisiä, vaikka tulenkin vastusta-maan tätä äänestyspäivänä perjantaina. En hy-väksy tätä. Perustelen muutamalla sanalla, miksien hyväksy.

Täällä on puhuttu rekisteröinnistä. Jos olisipelkästään kyse rekisteröinnistä, mikäs siinä.Mutta lähes kaikki se lainsäädäntö, jota Suomes-sa on tehty vuosisadan aikana ja mitä lie vanhem-

Keskiviikkona 19.9.200144 96/1/61

paakin vielä olemassa, perustuu siihen, jotta onolemassa miehen ja naisen perhe. Tosin sitten onnäitä tämmöisiä perheitä, kun riitoja on tullut:yksinhuoltajaperheitä. Nekin käsitetään perheik-si.

Tässä laissa, joka tässä on, ulotetaan samat oi-keudet myös homo- ja lesbosuhteisiin. Minustasiinä olisi aika paljon punnittavaa, onko siinä oi-keutusta, ovatko käytössä ne kaikki perhettä kos-kevat lainsäädännöt, jotka on aikanaan tehty.Niissä on käyty monet kädenväännöt, perustelut.Onko tämä nyt sillä tavlla, että pitää suomalai-seen arvomaailmaan tuoda sellainen käsite, jokaon tuolla jossakin muualla viety läpi? Niin kuintäällä on perusteltu, nyt on Pohjoismaat mukanatässä ja Keski-Euroopassa on monissa maissa hy-väksytty vastaavat lait.

Olen sitä mieltä yhä edelleen, jotta Suomessasäädetään omaa lainsäädäntöä suomalaisista läh-tökohdista, suomalaisista arvopohjista ja välttä-mättä meidän ei kaikkea tarvitse kopioida muual-ta, koska tällä muutetaan ja järkytetään moniaasioita, jotka on perinteisesti koettu hyviksi. No,en minä niin vanhoillinen ole, ettei uutta tarvitsi-si ottaa, mutta tässä otetaan semmoinen askel,jonka senkin yritän kuvailla tässä, mihin ollaanmenossa.

Nimittäin ed. Lapintie aika hyvin kuvasi sitä,jotta hän ei tule esittämään adoptio-oikeutta, sil-lä perusteella jotta tässä salissa tulee vastarintasitä vastaan, jotta sitten jotkut kääntävätkin kelk-kansa. Olen jutellut lakivaliokunnan jäsenten,enemmistön jäsenten, kanssa, joka enemmistö onpuoltamassa tätä. Siellä puhuttiin, jotta muutentähän olisi adoptio-oikeus voitu ottaa, mutta pe-lättiin, jotta kansalaiset ovat eri mieltä tästä ja ei-vät miellä tätä oikeaksi. Sen takia voi todeta kai-kille, runsaalle joukolle tässä salissa, että ne mie-lipidetiedustelut, jotka on tehty, on tehty siltäpohjalta, jotta tässä on hämätty.

Tässä on sumutettu ihmisiä; tämä on ensi as-kel siihen suuntaan, mihin ollaan menossa, ja sit-ten asiaa tuodaan pienin askelin eteenpäin. Se onhivutustaktiikka, joka monessa muussa paikassaon ollut vallalla. Ilmeisesti se tehoaa. Kun vie-dään pienin paloin, ei synny vastarintaa. (Ed.Viitanen: Ai ei synny vastarintaa?) Sen takia voi-daan heittää sivuun ne mielipidetiedustelujen ve-toomukset, jotta enemmistö kansasta on sitämieltä, koska todellisuudessa tässä on sumutus-taktiikka menossa, millä tavalla viedään asia lä-pi. Sen takia minusta kansanedustajienkin pitäisi

toimia rehellisesti ja tuoda koko paketti, mitämieltä ollaan, ja sillä sipuli eikä näin ja vieläsemmoisia argumentteja käyttäen, jotka eivätpidä paikkaansa.

Ed. Ojansuu puhui, että rakkaus ei ole hetero-jen yksinoikeus. Minä ymmärrän sillä tavalla,että nekin, jotka täällä tulevat äänestämään vas-taan, eivät kiellä rakkautta, eivät kiellä sitä, ettäsamaa sukupuolta olevat voivat asua yhdessä,voivat olla onnellisia, voivat rakastaa. Minun kä-sitykseni mukaan sellaista lakia ei olla tekemäs-sä eikä kukaan ole vaatimassakaan sellaista. Sii-nä mielessä syytökset, jotka meitä eri mieltä ole-via, lakiesitystä vastaan puhuvia kohtaan on esi-tetty, ovat tyhjänpäiväisiä. Ei täällä kukaan oleahdistamassa ihmisiä tai viemässä heiltä jotainoikeuksia pois.

Muistan edelliseltä eduskuntakaudelta ed.Outi Ojalan aloitteesta kaksi nippeliasiaa, jotkaolivat päällimmäisinä: Saako mennä tapaamaansairaalaan kaveriaan, joka sattuu olemaan tajut-tomana eikä pysty antamaan suostumusta sii-hen? Minusta jos kaksi samaa sukupuolta olevaaihmistä asuu yhdessä, niin kyllä kai sitten teh-dään paperi ja taskussa on valtakirja, jotta tilan-teessa kuin tilanteessa voi hoitaa asioita. Tämänon ihan yksinkertainen asia. Samoin testamentti-ja perintöasiat ovat hoidettavissa. Niitä minustapitäisi tarkastella ihan erillisinä kysymyksinäeikä muuttaa tätä koko systeemiä, joka tässä nytmuuttuu.

Sitten adoptiosta ja siitä, millä tavalla lapsi op-pii. Minä ainakin itse olen kokenut — omassaperheessäni on useampi lapsi — ja olen sitä miel-tä, jotta lapset oppivat kuitenkin esimerkin kaut-ta. He oppivat matkimalla. Se ei näy pelkästäänomassa perheessäni. Katsotaanpa eri kulttuurei-ta: Lapset oppivat käytöstavat omista perheis-tään ja siitä, millä tavalla yhteiskuntanormit onsäädetty ja olemassa. Tässä on tietysti turha pu-hua, onko tällainen käyttäytyminen synnynnäis-tä vai opittua. Siinä voi olla sekä että. Minä en us-ko, että koskaan tieteellistä pohjaa löytyy niin,että voidaan sanoa yksiselitteisesti, että tässä onjostakin kyse. Kyse on enemmänkin siitä, millai-nen on yhteiskunnallinen asenne ja millaiset nor-mit ovat, koska on herkkyys valita. En kannataahdasmielisyyttä, mutta on suurempi herkkyysvalita joku jossakin herkässä tilanteessa, jos kyn-nys on matala; se valitaan helpommin.

Näillä lyhyillä perusteilla ilmoitan iskevänitiukasti hanttiin ja toivon, että perjantaina mah-

Virallistettu parisuhde96/1/62 45

dollisimman moni eli yli puolet olisi samaa miel-tä, ja ensi viikolla kuatoo nujjautettaan koko jut-tu.

62 Anne Huotari /vas: Arvoisa puhemies! Ed.Lahtelan puheenvuoroon voisi kommentoidamontakin asiaa, mutta korjaan vain yhden koh-dan. Eli kun ed. Lahtela täällä, ed. Esa Lahtela,(Ed. S. Lahtela: Minä tuen!) puhui useaan ottee-seen adoptio-oikeudesta ja siitä, että sitä jotkutolisivat halunneet, pitää pysyä tarkasti oikeissamäärittelyissä. Kysymys on sisäisestä adoptios-ta, mistä yleensäkään on puhuttu. Yleinen adop-tio-oikeus on ihan eri asia.

Minulle parisuhdelaki on ihmisoikeus- ja su-vaitsevaisuuskysymys. Ensinnäkin on hyvämuistaa, että homoseksuaalit elävät keskuudes-samme joka tapauksessa. Minusta on aika kum-mallista, että täällä koko ajan ikään kuin muodol-lisesti hyväksytään, että heillä on oikeus olla ole-massa ja elää Suomessa, mutta sitten kuitenkaanheille ei annettaisi oikeuksia. Esimerkiksi ed. EsaLahtela äskeisessä puheenvuorossaan kyllä antoiymmärtää, että Suomessa ei haluta, että on tällai-sia homoseksuaaleja pareja. (Ed. E. Lahtela: Eipidä paikkaansa!) — Puhuitte juuri lopussa siitä,että esimerkki voi olla lapsille huono asia. Ei lap-si tiedä sitä, onko pari rekisteröity tai ei. Siinämielessä äskeinen puheenvuoro oli mielestänikummallinen.

Minä en usko, että lainsäädäntö lisää missääntapauksessa homoseksuaalisuutta. Sen sijaan sevoi antaa joillekin mahdollisuuden olla julkisem-min homoseksuaali kuin tähän saakka. Se ei tar-koita sitä, että homoseksuaalisuus olisi lisäänty-nyt. Ei tarvitse pelätä, että se tarttuisi, vaikkajoistakin puheenvuoroista on saattanut sellaisen-kin käsityksen saada, että ikään kuin kulovalke-an tavoin tilanne tästä nyt muuttuisi.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa on puhuttueheytymisestä ja siitä, että on mahdollisuus ikäänkuin parantua homoseksuaalisuudesta. Olen sitämieltä, että niille, jotka haluavat niin tehdä, suo-takoon se mahdollisuus, mutta minun on vähänvaikea kuvitella, että tällaista tilannetta tulisi sel-laisessa ilmapiirissä, missä homoseksuaalisuushyväksyttäisiin ja ymmärrettäisiin, että tämä onmahdollista, koska luulen, että monet sellaiset,jotka hakeutuvat tällaiseen eheytymiseen, ovatkokeneet olotilansa todella vaikeaksi suomalai-sessa yhteiskunnassa. Tunnen henkilöitä, homo-ja, joiden elämä pienillä paikkakunnilla on täy-

sin mahdotonta. He ovat joutuneet muuttamaanpois pieniltä paikkakunnilta. Tiedän erään mies-henkilön, jonka ikkunat on rikottu useaan ottee-seen, ja hänelle on tullut tappouhkauksia. Sellai-sessa ilmapiirissä eläminen on aika vaikeaa. Vie-läkin rajumpia juttuja on sattunut.

Toinen kysymys on sitten, miten viranomai-set suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin ja miten esi-merkiksi poliisi suhtautuu tilanteeseen, missä ho-moseksuaali tulee pyytämään apua. Kun olenkuunnellut tämän päivän keskustelua, enpä ih-mettelisi, vaikka apua ei saisi, jos ne henkilöt,jotka täällä ovat puheenvuoroja käyttäneet, olisi-vat juuri näitä virkamiehiä, joilta apua pyyde-tään. Jokaisella on, totta kai, oikeus sanoa omamielipiteensä ja näkemyksensä asiasta, muttaolen kuullut, että kaikki virkamiehet eivät apuaole aina tarvittaessa antaneet.

Sitten täällä on puhuttu hyvin paljon perhekä-sityksestä. On päivänselvää, että pääperhemuotoSuomessa ja ehkä tavoitekin on se, että olisi mie-hen ja naisen perhe, jossa on lapsia, mutta se eiole ollenkaan itsestäänselvää enää tänä päivänä.Mielestäni tämä lainsäädäntö ei sitä asiaa rikomillään tavalla. Päinvastoin on paljon isompiaasioita, jotka tänä päivänä rikkovat perheitä. Nii-tä ovat alkoholin liikakäyttö, väärinkäyttö, väki-valta ja monet muut sellaiset asiat, jotka vaikut-tavat perheiden eheyteen. En tiedä sitten, mikälapsille aina on hyväksi. Uskon, että sellaisessahomoseksuaaliparisuhteessa, missä on hyvä il-mapiiri ja rakastetaan toisia, perheessä on parem-pi olla kuin sellaisessa perheessä, jossa on väki-valtaa ja sellaista käyttäytymistä, joka ei lapsillemissään tapauksessa ole hyväksi.

Korostan vielä adoptio-oikeudesta, että laki-valiokunnan mietintöön ei sisälly sisäistä adop-tio-oikeutta. Kun ed. E. Lahtela puhui sumutuk-sesta äsken, niin ne, jotka täällä puhuvat adoptio-oikeudesta ikään kuin se tähän sisältyisi, minus-ta sumuttavat. Täytyy olla rehellinen itselle jamuillekin.

Lopuksi vielä haluaisin sanoa, että viime ke-väänä tämä asia tuotti hyvin paljon yhteydenotto-ja, mikä oli minusta erittäin hyvä, että ihmiset ot-tivat yhteyttä kansanedustajaan, jopa niin, ettäpuhelinvastaaja täyttyi välillä kokonaan. Nämäkeskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia, todel-la mielenkiintoisia. Sanotaan nyt, että 99 pro-senttia oli lakiesityksen vastustajia. Meillä oli to-della hedelmällisiä keskusteluja aiheesta. Ym-märrän toki monenkin näkemyksen, mutta ky-

Keskiviikkona 19.9.200146 96/1/63

syinkin yleensä, melkein pääsääntöisesti, mitenreagoisitte tilanteessa, jos teidän oma lapsenneolisi homoseksuaali, jos hän ilmoittaisi pari-kymppisenä, että nyt tilanne on tämä. Jos kokoajan perheessä on keskusteltu siitä, että ei hyväk-sytä, niin minä sanon, että kyllä sillä nuorella onaika kova paikka elää tämmöisessä perheessä.Todennäköisesti hän ei sitä vanhemmilleen edesvälttämättä halua kertoa.

Kysymykseni on, kuinka paljon kansalaismie-lipiteet, jotka tulevat puhelimen, sähköpostin taijotakin muuta kautta, voivat vaikuttaa kansan-edustajan mielipiteeseen. Sitä on hirveän vaikeasitten mitata. Jos yksi ihminen soittaa kaikille200 kansanedustajalle, se ei tarkoita sitä, ettäsuuri joukko olisi juuri tätä mieltä. Minun mie-lestäni kansanedustajien pitää kyetä tekemäänpäätökset asiantuntijakuulemisen ja asian tutki-misen jälkeen eikä sillä perusteella, miten äänek-käin osa kansalaisista suhtautuu asioihin. Luuli-sin, että monet kansanedustajat tekisivät ehkäratkaisun toisin päin, jos eivät pelkäisi sitä reak-tiota. Totta kai, kun nytkin lähden kirjoittamaanyleisönosastokirjoitusta tästä, tiedän, että omallapaikkakunnallani todennäköisesti suurin osa vas-tustaa, mutta silti olen omien periaatteitteni mu-kaisen ihmisoikeuskäsityksen ja suvaitsevaisuu-den kannalla.

63 Pia Viitanen /sd: Arvoisa rouva puhemies!Täällä on pidetty paljon puheenvuoroja puolestaja vastaan. Itse olen asian puolesta hyvin voi-makkaasti. Voisinkin sanoa, että olennaisim-man, mitä haluan sanoa, ovat jo aikaisemmintänä päivänä sanoneet monet edustajat, muunmuassa Susannat Huovinen ja Rahkonen, ed.Säde Tahvanainen, ed. Anni Sinnemäki, ed. Kat-ja Syvärinen, ed. Tuula Haatainen ja äsken ed.Huotari. En lähde kauhean pitkästi tästä asiastapuhumaan, mutta halusin sen takia käyttää tä-män puheenvuoron, koska asia on minulle peri-aatteellinen ja haluan tuoda julki sen, mitä ajatte-len.

Aivan kuten äskeiselle puhujalle, minullekintässä nyt on kysymys tasa-arvosta, siitä että saa-tetaan muiden ihmisten kanssa tasa-arvoiseenasemaan myös samaa sukupuolta olevat parit.Toisaalta tasa-arvokysymyksen lisäksi tämä onmitä voimakkaimmin mielestäni suvaitsevai-suuskysymys ja ihmisarvokysymys. Minulla jol-lakin tavalla särähti korvaan aikaisemmin, kunkäytettiin puheenvuoroja, kun ed. Räsänen joten-

kin kammoksui, että kauheaa, kun tällä lailla onmuitakin tavoitteita kuin tasavertainen asemavaikka perinnön suhteen tai muuten lainsäädän-nöllisesti, koska esimerkiksi jossain oli kirjoitet-tu, että tällä lailla sen lisäksi pyritään lisäämäänyhteiskunnan hyväksyntää. Se oli jotenkin pahaasia, kun minusta on itsestäänselvää, että silloinkun pyritään lisäämään yhteiskunnallista hyväk-syntää, se on positiivinen asia.

Vaikka tämä laki on varsin maltillinen ja sillätaataan tiettyjä tasavertaisia oikeuksia, samallatoki varmasti pyritään myös siihen, että yhteis-kunnallisesti nämä suhteet olisivat entistä hyväk-syttävämpiä ja ihmiset olisivat toisiaan kohtaansuvaitsevaisempia kuin tänä päivänä on oltu.Kun täälläkin on todettu moneen kertaan, että sa-maa sukupuolta olevia pareja on nyt, tulee ole-maan jne., niin eikö silloin ole kaikkein paras jahienoin asia koko yhteiskunnan kannalta, niinniiden ihmisten kuin vaikka niiden lasten ja nuor-ten kannalta, jotka elävät tällaisten parien per-heissä, että suvaitsevaisuus kaikin puolin lisään-tyy?

Toivon, että tämä laki voidaan hyväksyä täl-laisenaan. Ymmärrän, että poliittisesta tilantees-ta johtuen se on varsin maltillinen. Henkilökoh-taisesti olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa onvarmasti hyvä palata esimerkiksi kysymykseensisäisestä adoptiosta. Hyvin monta puheenvuo-roa on käytetty, joissa on hyvin perusteltu, miksisisäinen adoptio olisi voinut olla mahdollinen jotässä vaiheessa.

Mielestäni ed. Anni Sinnemäki kiteytti aikahyvin keskustelun siinä vaiheessa, kun hän sa-noi, että täällä on paljon päivitelty sitä, että voiniitä lapsiraukkoja, jotka elävät vaikka kahdenäidin tai kahden isän kanssa, kun heille sitten ko-vasti koulussa nauretaan tai heitä pilkataan. Ed.Anni Sinnemäki kysyi, eikö lapsia koulussa pil-kata myös monien muiden syiden vuoksi ja eikötavoitteen tule olla se, että poistetaan niitä teki-jöitä, joiden vuoksi lapsia pilkataan. Mikäli esi-merkiksi tällä tavalla eduskunnan kautta toisim-me julki tahtotilan antaa hyväksynnän myös sa-maa sukupuolta oleville pareille olla tasavertaisi-na jäseninä tässä yhteiskunnassa, niin eikö se oli-si myös niiden lasten kannalta parempi kuin se,että he tuntisivat, että he elävät jossakin kummal-lisessa jutussa, mitä ei kauhean yleisesti voidahyväksyäkään? Mielestäni juuri lasten kannaltavoisi olla parempi, että yleisesti olemme suvait-sevaisia.

Virallistettu parisuhde96/1/63 47

Sukunimiasiaa en ole ymmärtänyt ollenkaan.Tuntuu vähän kiusanteolta tai ylipelokkaaltaasenteelta, että nyt täytyisi vaikeuttaa tätäkin,niin että jos halutaan sama sukunimi ottaa, se täy-tyy tehdä kovin mutkikkaaksi ja vaikeaksi. Kyl-lähän minäkin voisin muuttaa koska vain nimenivaikkapa Lipposeksi, jos haluaisin. En tosin ha-lua, mutta se olisi kyllä mahdollista. Miksi setäytyy tehdä näin vaikean kaavan mukaan? Seolisi minusta tässä ollut ihan asiallista hoitaa.

Ikärajakeskusteluun ei voi muuta sanoa kuinhohhoijaa ja että vähän ihmetyttää. Täälläkin onkysytty, haluammeko me antaa sen sanoman, ettämuut ihmiset ovat kypsiä silloin, kun he ovat 18-vuotiaita, mutta homot tai lesbot eivät ole kypsiä18-vuotiaina, he ovat kypsiä vasta 21-vuotiainatai jotain. Tämähän on juuri sellaista, että me an-taisimme itse sellaisen kuvan, että emme ole kau-hean suvaitsevaisia, että me kuvittelemme, ettäjoku toinen ihminen on seksuaalisen suuntautu-misen vuoksi automaattisesti parempi kuin jokutoinen. Tällaista maailmankatsomusta en itse ha-lua hyväksyä. Joihinkin asioihin, mistä täällä ol-laan keskusteltu, täytyy todeta vain, että huh.

Kirkon osalta haluan todeta saman kuin ed.Huovinen. Itsekin kirkkoon kuulun, mutta pidä-tän itselläni kirkkoon kuuluvana ihmisenä oikeu-den muodostaa mielipiteeni siitä, onko tämä lakihyväksyttävä vai ei.

Perheen osalta jo viittasinkin ed. Sinnemäenpuheenvuoroon, mutta haluaisin myös tukea ed.Haataisen puheenvuoroa, jonka hän piti hetki sit-ten. Jotenkin kammoksuttaa se, kun kuunteleekeskustelua täällä, kun tämä on sellainen talo,että joskus me täällä olemme tietävinämme par-haiten muiden ihmisten puolesta, mikä on hyväperhe tai millainen perheen pitäisi olla. Perhe ontasan niin hyvä kuin millaiseksi perheessä olevatihmiset sen pystyvät muodostamaan. Oli se per-he sitten ydinperhe, uusioperhe tai niin sanottuhomoliitto, samaa sukupuolta olevien vanhempi-en perhe, se on varmasti yhtä hyvä perhe, koskakaikki me olemme ihmisiä ja kaikilla on sama ih-misarvo. Toisilla perheillä on vaikeampia tilan-teita ja toisilla helpompia. On hyvässä ja vähänhuonommassa tilanteessa olevia perheitä, muttaei se voi ratkaista sitä, mikä on hyvä perhe, että seolisi juuri se meidän määrittelemämme oikeaihannekuva tämän päivän yhteiskunnassa, niinkuin hyvin hyvin tiedetään.

Se, mitä toivoisin tältä keskustelulta olisi, ettäme osaisimme, me edustajatkin, tietäessämme

muita paremmin, muka, silloin tällöin asettuajonkun toisen ihmisen asemaan. Minä vähänmietin, miltä tuntuu todellakin siitä äidistä, jollatällä hetkellä on lapsi ja joka elää toisen naisenkanssa, kun hän kuulee tätä keskustelua, kun ky-seenalaistetaan hänen mahdollisuuksiaan toimiafiksuna vanhempana. Toivon tiettyä empatiaatäältä.

Haluan sanoa myös sen, kun on paljon keskus-teltu siitä, että monet, jotka vastustavat tätä laki-esitystä, sanovat, että kyllähän minä hyväksynsamaa sukupuolta olevien parien aseman paran-tamisen, kyllä minä sen hyväksyn, mutta minä enhyväksy sitä esitetyssä muodossa. Etsitään väki-sin joitain vikoja tästä esitetystä muodosta. Minäolen kyllä tehnyt sen johtopäätöksen, vähän roh-keankin, että vaikka me esittäisimme sen missämuodossa, vaikka muuttamalla niitä kahtasataalakia tai muuta, mitä tämä asia liippaa, niin tämäsama porukka ei olisi siitä huolimattakaan val-mis hyväksymään minkäänlaisia askeleita kysei-seen suuntaan. (Ed. Aittoniemen välihuuto) Pe-rustelen sitä sillä — myös puhelakossa olevalleed. Aittoniemelle — että vaikka miten lakitekni-sesti tehtäisiin tämä aseman lainsäädännöllinenparantaminen, vaikka se olisi minkälainen kom-mervenkki, siitä voidaan tehdä se johtopäätös —kun nyt sitten lainsäädännöllisesti asemaa paran-netaan, tulee perintöoikeuksia ja tämän tyyppisiäasioita — että sehän itsestäänselvästi lisää ihmis-ten mielissä asian yleistä hyväksyntää. Annetaanse kuva, ihan oikeaan suuntaan, että tämä on hy-väksyttävää.

Siinä vaiheessa sitten nämä samat, jotka ovatvalmiit hyväksymään tietyn sosiaalisen asemanparantamisen, eivät enää hyväksykään sitä, ettälähtisi sellainen signaali eduskunnasta, että sa-maa sukupuolta olevien parisuhde on ihan oi-keasti hyväksyttävä asia. Tämä on sellainen ora-vanpyörä, että minusta tuntuu, että nyt menem-me yhden askeleen eteenpäin — toivottavastimenemme perjantaina, toivon sitä todella — sit-ten ehkä myöhemmin menemme lisää. Tässä ta-san on sitten kahta mielipidettä: joko puolletaantai vastustetaan, (Ed. Aittoniemi. Näinhän se ainaon!) ja muu on sitten enemmän tai vähemmän se-littelyä.

Näillä sanoilla, arvoisa rouva puhemies, var-masti minun viestini tuli selväksi. Minulle tämäon todellakin tasa-arvokysymys, suvaitsevai-suuskysymys ja ihmisoikeuskysymys. Sen vuok-

Keskiviikkona 19.9.200148 96/1/64

si toivon tälle menestystä perjantain äänestykses-sä. (Ed. Aittoniemi: Se on muistikysymys!)

64 Leena Rauhala /kd: Arvoisa rouva puhe-mies! Lakivaliokunnan mietintöön on jätetty vii-si vastalausetta. Lakivaliokunta on myös äänes-tänyt tästä hallituksen esityksestä. Keskustelu,jota olemme jo tässä käyneet, mielestäni onosoittanut sen, että ei ole kysymys itsestäänsel-västä asiasta, että esitys olisi vain hyväksyttävä.Tietenkin tämä kuvastaa selkeästi suomalaistayhteiskuntaa, tämmöistä yksilökeskeistä yhteis-kuntaa, jossa jokaisella ihmisellä on omat arvo-näkökulmansa ja me voimme ne hyvin tuodaesille. Se tietysti, että voidaan vapaasti ne tuoda,on tärkeää, ja jokainen saa tuoda omat arvomaa-ilmansa esille.

Se, että en kannata tämän lain eteenpäin-vientiä eli hyväksyntää, perustuu itselläni ihmis-kuva-, ihmisarvokysymykseen. Näen, että maail-ma jäsentyy siten, että me olemme miehiä ja nai-sia. Jumala on luonut meidät mieheksi ja naisek-si, ja avioliitolla ja perheen perustamisella on sii-nä ihan oma paikkansa. Näen, että suomalaisessayhteiskunnassa kristillinen perinne on ollut vah-va. Tämä kristillinen perinne on sisältänyt mää-rätynlaisen perhekäsityksen, jota ei voida nähdäniin, että se perhekäsitys ilman muuta sisältääsen, kuten tämän lain hyväksyjät ovat tuoneetesille, että suomalaisessa perheessä on paljon vä-kivaltaa ja ongelmia. Eihän se peruslähtökohtaole se, ainakaan en usko niin, että jos me katsom-me kristillisestä ihmiskuvasta käsin, siitä johtui-si se, että perheessä on väkivaltaa, vaan kyllähänse on ihan meidän ihmisten tuottamaa ja erilaisis-ta asioista johtuvaa.

Näen, että suomalaisessa yhteiskunnassa, jos-sa kuitenkin 95 prosenttia vielä kuuluu kirk-koon, tulisi suomalaisen yhteiskunnan arvostaasitä ja nähdä se, että kristillisellä ihmiskuvalla —käsitykselläkin on paikkansa. Se, jos ajatteleekristillisestä ihmiskuvasta käsin, ei automaatti-sesti, itsestäänselvästi, pidä sisällään sitä, ettäkristityllä on erilaisuuden pelko, että kristitylläon sellainen näkemys, että nämä ihmiset, jotkaovat erilaisia, ja homous ja lesbous ilman muutaikään kuin ovat paha asia. En halua yleistää sitäkristittyyn, että kristitty pitää homoutta ja lesbo-utta syntinä, pahana asiana, vaan me olemme täs-sä tekemässä lakia, jolla me annamme yhteiskun-nallisen arvon tälle asialle, mikä on selkeästi täs-sä lakiesityksessä rinnastettu avioliittoon.

Lakivaliokunnan esityksessä, kun on nostettuesille asiantuntijoitten kannanotoista erilaisia nä-kemyksiä, esitetään, että ne olivat hyvin erilaisiaja suhtautuminen esitykseen on ollut hyvin risti-riitainen. Niinpä valiokunnassa kuultujen asian-tuntijoitten näkemysten mukaan nämä kannat onryhmitelty kolmeen ryhmään. Mietinnössä tuo-daan esille: "Kristillisen perinteen tulkinnasta einäytä vallitsevan yksimielisyyttä, sillä osa asian-tuntijoista katsoo kristinuskoon sisältyvien arvo-jen puoltavan esitetyn lain säätämistä. Myös-kään siitä, miten Raamatun viestejä olisi nykyai-kana tulkittava, ei vallitse tutkijoiden kesken yk-simielisyyttä."

Tämä hyvin ykskantaan esitetty arvio kristilli-sestä perinteestä, kristillisestä näkemyksestä si-vuuttaa täysin sen, mikä on suomalaisen kirkonkanta, ja kirkko on kuitenkin instituutiona esittä-nyt yhteisen selkeän kannan, että se ei hyväksytätä. Mielestäni on erittäin valitettavaa, että va-liokunta ei perehtynyt kirkon esittämään kan-taan. Ainakin sitä, miksi se on jätetty tästä poiskokonaan, olisi pitänyt perustella enemmän. Oli-si ainakin mielestäni pitänyt sitä perustella, mik-si sitä ei oteta tähän.

Haluan nostattaa vielä lakivaliokunnan mie-tinnöstä erään kohdan. Täällä on keskusteltueräissä puheenvuoroissa siitä, miksi tässä kes-kustelussa on noussut esiin seksuaalisuus. Laki-valiokunnan mietinnössä tuodaan esille näin:"Esitys noudattaa hyvin perhelainsäädäntömmesuurta uudistuslinjaa, jossa yksilöille annetaanoikeus päättää omista henkilökohtaisista asiois-taan ja omasta parisuhteestaan, kun ne eivätloukkaa toisten ihmisten oikeuksia. Lain hyväk-symisellä homoseksuaaleille annetaan mahdolli-suus elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan mahdolli-simman hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa."Tässä mielestäni lakivaliokunta mietinnössäännostattaa tämän seksuaalisuuden esille. Tietystitämä turvallisuus täällä on.

Jos ajatellaan sitä lähtökohtaa, mikä esitykses-sä on, niin kuten on tullut esille, kehitys alkoi jovuonna 91, ja tämän esityksen pohjana on valtio-päivillä 97 hyväksytty eduskunnan toivomus,"että hallitus ryhtyy asianmukaisiin lainsäädän-tötoimiin samaa sukupuolta olevien kumppanei-den yhteiselämään liittyvien oikeudellisten epä-kohtien poistamiseksi". Tässä lakivaliokunnanmietinnössä mielestäni ei kuitenkaan käsitelläniitä asioita, joita on puheenvuoroissa tuotu esil-

Virallistettu parisuhde96/1/65 49

le, esimerkiksi perintöverotus, omaisen kohtelutai hautajaisjärjestelyt jne.

Lakivaliokunnan mietintö on selkeä rinnastusavioliittolainsäädäntöön. Sen vuoksi en voi tätähyväksyä, että tämä on aivan selkeä rinnastus sii-hen, vaikkakin lakivaliokunta ottaa käsitteet "re-kisteröity" ja "virallistettu parisuhde". Mielestä-ni tämä on keinotekoinen. Sillä muka saataisiinrinnastus avioliittoon pois, kun käytetään käsitet-tä "rekisteröity", ikään kuin tämä sillä irtaantuisiavioliittolainsäädännöstä. Mielestäni tämä onkeinotekoinen eikä riittävä perustelu tälle esityk-selle.

Toisaalta on erittäin hyvä, että ed. Lapintie toiesille sen, mikä hänen vastalauseessaan on, ettänyt jo olisi pitänyt ottaa tähän adoptiokysymys,mutta niin kuin täällä on tullut esille, että se onehkä vähän riskialtis tämän lain läpimenoa aja-tellen. Hän jättää sen pois, ei tule sitä mahdolli-sesti esittämään. Tietysti on hyvä, että hän on sa-nonut sen ihan avoimesti, mutta mielestäni se, sa-moin kuin eräät puheenvuorot, tuo samalla esillesen, että tässä on kysymys lakiesityksestä, jostaseuraa myös uusia lakiesityksiä. Tätä en pystyhyväksymään, koska näen, että silloin tullaan en-tistä vahvemmin rinnastamaan siten, että on ky-symys avioliitonomaisesta parisuhteesta. Se onoma perusteluni, jonka vuoksi en hyväksy tätäesitystä.

65 Erkki Kanerva /sd: Arvoisa rouva puhe-mies! Oli ehkä minun onneni, etten ollut salissasilloin, kun tähän keskusteluun kytkettiin televi-siolupamaksut ja tuontiauton verotus. Olisin ken-ties reagoinut vieläkin voimakkaammin kuin ar-vostamani lakivaliokunnan puheenjohtaja Lax.

Lähetekeskustelun päättyessä olin luvalla sa-noen epävarma siitä, miten tulisin tähän lakiesi-tykseen suhtautumaan. Päätin kuulla ja onnistuinkuulemaan ja kuuntelemaan kaikki lakivaliokun-nan kutsumat 34 asiantuntijaa. Kuulemisen pe-rusteella ja jälkeen olen ollut vakuuttunut, ettätämä esitys on hyväksyttävä.

Tarve parisuhdelain säätämiseen tulee niistäihmisoikeussopimuksista, joihin Suomi on sitou-tunut, ja niihin liittyvistä arvoista ja ennen muutavastikään säädetyistä perusoikeuksistamme. Pe-rustuslaki, jolle kaikki muut lait ovat alisteisia,kieltää syrjimisen. Meillä on koko joukko sää-döksiä, jotka asettavat eri asemaan hetero- ja ho-mosuhteissa elävät. Sellaista lainsäädäntöä onennen muuta perintöoikeuteen, eläkejärjestel-

miin, sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Lakiva-liokunnalle esitettiin asiantuntevasti, että näitäsyrjiviä säännöksiä olisi peräti paljon. Keskuste-lussa on puhuttu noin 200 laista. Jo nyt olisi ym-märtääkseni täysin mahdollista, että joku nostai-si syrjintäkanteen kotimaassa tai jollakin kan-sainvälisellä foorumilla. Aivan kuten ymmärsinlakivaliokunnan puheenjohtajan sanoneen, lain-säätäjän on tämä asia korjattava, ei tuomioistui-men.

Oli toki olemassa toinenkin mahdollisuus rat-kaista tämä kysymys. Se olisi ollut muuttaa syr-jivät lait yksi kerrallaan, mutta se taas vaatisi jat-kuvaa lain huoltamista siinä mielessä, että laitmuuttuessaankin pysyisivät syrjimättöminä eikämahdollinen uusikaan, tilalle tuleva laki asettaisiketään eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suun-tautuneisuutensa perusteella. Tällä yhdellä laillanämä kaikki — sosiaalihuoltoa, eläketurvaa, ve-rotusta, asumista ym. säätelevät lait — pysyvätnyt ja tulevaisuudessa tässä suhteessa syrjimättö-minä. Laista tulee toisin sanoen huoltovapaa.Tämä ratkaisu oli siis lakiteknisesti helpompi jamyös ehdottomasti turvallisempi.

Mitä tulee lain suhteeseen Raamatun viestiin,keskustelua on mielestäni tahallaan viety har-haan. Kun itsenäisyytemme aikana ensimmäi-nen avioliittolaki vuosisadan alkupuolella sää-dettiin, siinä lain tarkoittama avioliitto ja Raama-tun ja Katekismuksen avioliitto tarkoittivat ehkäsuurin piirtein samaa asiaa. Sen jälkeen avioliit-tolakia on muutettu ainakin 16 kertaa, ja viimeis-tään suuressa remontissa 87 maallinen lakikirja-avioliitto ja Raamatun ja Katekismuksen avioliit-to joutuivat eri teille, saivat eri sisällön.

Avioliittolailla säädellään parisuhteen rekiste-röivien keskinäiset taloudelliset suhteet ja pari-suhteen suhde yhteiskuntaan. Kristillinen maail-ma on jo kotvan joutunut etsimään avioliitonmuun sisällön ja merkityksen omista lähteistään.Lakikirjasta kristillistä avioliiton käsitettä ei enäälöydy. Tätä taustaa vasten parisuhdelain lakitek-niset viittaukset avioliittolakiin eivät ole niinvaarallisia ja riskialttiita kuin täälläkin on tänä il-tana annettu ymmärtää. Laki viittaa toiseen maal-liseen lakiin, ei Raamatun tai Katekismuksen tar-koittamaan avioliittoon. Luulen, että tämän oi-valtaminen asiantuntijakuulemisessa loi minullekristittynä mahdollisuuden äänestää tämän lainhyväksymisen puolesta.

Valiokunnan kuulemma korkeasti oppinutteologi vastasi valiokunnan jäsenen kysymyk-

Keskiviikkona 19.9.200150 96/1/66

seen Jumalan tuomiosta, että tähän asiaan liitet-tynä sen täytyy olla joko siihen vetoavan naivis-mia tai sitten jumalanpilkkaa. Kirkkovaltuutettu-na ja seurakuntaneuvoston jäsenenä edellytän,että ainakaan minun seurakuntani ei muuta suh-tautumistaan homoseksuaalisiin jäseniinsä, kunhe lain mahdollisesti voimaan tultua rekisteröi-vät suhteensa.

Minulle hyvin läheinen, minua varttuneempiteologi on seurannut lainsäädäntöhanketta verra-ten intensiivisesti ja pitkään jo sen edellisessävaiheessa. Hän ymmärtääkseni hyväksyy tar-peen säätää parisuhdelaki ja lakivaliokunnan pe-rustelut sille mutta sanoo, että jos hän tunteellaajattelisi, hän voisi allekirjoittaa kansanedustajaAittoniemen vastalauseen. On kuitenkin huomat-tava, että ed. Aittoniemi on oppositiossa ja hänvoi kaataa vastuun lakiemme syrjivästä sisällös-tä hallitukselle. Minä koen velvollisuudeksenikantaa vastuuta siitä, että lakimme ovat ihmisoi-keussopimusten ja ennen muuta omien vastikäänsäädettyjen perusoikeuksiemme mukaisia. Tu-len äänestämään parisuhdelain puolesta.

Jos laki hyväksytään, kuten uskon, se tuskintuo ainuttakaan uutta homo- tai lesboparia. Neparisuhteet ovat jo olemassa, mutta hyväksytty-nä laki poistaa enemmistöstä poikkeavasti suun-tautuneiden syrjinnän. Jos sitä ei hyväksytä, ontäysin mahdollista, että heti toisen käsittelyn jäl-keen, vaikkapa meidän käyttäytymisestämmeprovosoituneena, syrjimättömyyden vaatimusesitetään meille tuomioistuimen kautta. (Ed. S.Lahtela: Siitä vaan!) Ratkaisuni ei horjuta jo lap-suudenkodistani perimääni kristillistä käsitystäavioliitosta, siitä avioliitosta, josta Raamattu jasen selitysteokset puhuvat. Raamatun ja Katekis-muksen avioliitto tarkoittaa nyt ja parisuhdelais-ta riippumatta vastuuta toisesta ihmisestä muttapaljon laajempaa vastuuta, kuin televisiolupa-maksua tai autoveroa.

Ed. Lapintie otti esille lakivaliokuntaa paljonpuhuttaneen kysymyksen oikeudesta parisuh-teen sisäiseen adoptioon. Nythän esitys toteu-tuessaan tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi pari-suhteen puolisoista on henkilönä kelvollinenadoptoimaan, hän voi adoptoida mistä tahansamaailmasta mutta ei voi adoptoida parikumppa-ninsa lasta. Ongelma on juuri sen kaltainen, kuined. Lapintie sen kuvasi, ja sen mukaan ottami-nen tähän esitykseen juuri niin ongelmallista,kuin hän esitti. Kun sisäinen adoptio ei tässäasenneilmapiirissä ole mahdollinen, se tekee

mahdolliseksi nähdä tulevaisuudessa tilanteen,että orvoksi jäänyt lapsi joutuu kohtaamaan hau-tajaiset, perunkirjoituksen ja huoltajakiistan sa-manaikaisesti. Tämä asetelma nyt vaan on sellai-nen, että lain hyväksymisen hintana on hyväksyt-tävä siihen sisältyvä epätyydyttäväkin ratkaisu.

66 Seppo Lahtela /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Suvaitsevaisuus on nyky-yhteiskunnassajonkin näköinen avainsana, se on muotia, ja se onvalttia. Rekisteröidyn parisuhteen olen nähnytniin, että olen periaatteessa erittäin suvaitsevai-nen ja ymmärtäväinen, en niinkään suvaitsevai-nen mutta enempi ymmärtäväinen, mutta tämän-päiväisiä puheita kuunnellessani, näitä vihreän-punaisia etupäässä naisten esittämiä ajatuksia,täytyy sanoa, että itselläni on syntynyt sen tyyp-pinen vastareaktio, että suvaitsevaisuuskin täy-tyy tässä asiassa asettaa johonkin toiseen mitta-puuhun. En tiedä, miten on yön yli nukuttua. Josaamulla olo on kuin Väyrysellä, voi olla, ettätämä unohtuu, mutta näyttää siltä, että tuskin täl-lainen paatunut mies, niin kuin itse tunnen oleva-ni, ensimmäisenä yönä tästä mihinkään hyytyy.

On useassa puheenvuorossa väitetty, että kan-sasta yli puolet, 65 prosenttia tai jotain muuta,hyväksyy tämän ja on voimakkaasti kannatta-massa virallistetun parisuhteen rekisteröintiä jasitä kautta tulevia oikeusvaikutuksia. Ymmärräntämän niin, että kun kansalaisilta kysytään, saa-vatko Ville ja Kalle rekisteröityä, kun he asuvatyhdessä ja tuntevat kiintymystä, kansalaiset to-teavat, että väliäpä hällä. Tähän toteaisin niin,että kansa ei tiedä tämän lakiesityksen, hallituk-sen esityksen, eikä lakivaliokunnan mietinnön si-sällöstä vastatessaan näin — uskaltaisin taaskäyttää sanaa "välinpitämättömästi" — tähän asi-aan.

Sen sijaan katson, kun myöskin täällä on sel-laisia puheenvuoroja käytetty, että yksittäisenkansanedustajan tulee olla suvaitsevainen ja ym-märtäväinen, nähdä ja tuntea niin, että kaikilla onsama oikeus — tässä on viitattu ihonväriin, us-kontoon ja moneen muuhun asiaan — että kan-sanedustajan tehtävänä mielestäni on tarkkaillaja seurata myöskin sitä asiaa, mikä vaikutus tälläon kansakunnan tulevaisuuteen, kansakunnanmoraaliin ja yhteiskunnan eri osapuolten kehitty-miseen tulevinakin aikoina. Siinä mielessä kat-son, että yksittäisen kansanedustajan vastuu ontässä asiassa paljon suurempi kuin katugallupiinvastaavan kadunmiehen taikka -naisen kanta.

Virallistettu parisuhde96/1/66 51

Erityisesti olen aina arvostanut, että naisetovat Suomessa aina olleet sellainen osapuoli, ettävaikeina aikoina he ovat pitäneet perheen pystys-sä. Naiset ovat myöskin osanneet iloita parhai-ten, ja naiset ovat olleet yleensä huolenkantajina,kun on jostain vaikeasta asiasta ollut kysymys.Tältä osin tämän asian käsittely niin keväälläkuin nyt syksylläkin on tämän myytin kaatanutsellaisenaan. Täytyy oikein sanoa, että olen to-della pettynyt suomalaisiin naisiin, eduskunnannaisiin, tässä asiassa. Saattaa olla niin, että hevoivat olla minua edellä valovuosia, mutta en us-ko, että sellaista valovuotta tulee, missä toteai-sin, että tämä "edistys" olisi suomalaiselle yhteis-kunnalle eduksi.

Kun naiset lakivaliokunnassa sinipunavihreäl-lä langalla ja akselilla enemmistön käänsivät sel-laiseen näköalaan, että esitys tuli nipin napin hy-väksyttyä, mielestäni jo se aiheutti semmoistapohdiskelun sijaa, onko tässä asiassa jotain mä-tää. Aivan toisin kuin ed. Erkki Kanerva äskentotesi, sen asiantuntijakuulemisen perusteella,minkä minä osittain siellä kuulin, tuli aivan toi-sen tyyppinen käsitys. Tässä näkee kuullun ym-märtämisen: Ed. Erkki Kanerva ymmärsi toisin,ja minä ymmärsin aivan toisin. Tässä on kaksilähtökohtaa. Liekö niin, että meillä on omaksu-misperiaate vähän toisen tyyppinen. Toinenomaksuu toisen asian ja toinen toisen. Kaipatämä yhteiskunta tarvitsee erilaisia osapuolia,että tämmöisiä näkemyksiä saadaan tulemaan.

Ihmettelen edelleenkin sitä asiaa, että myös-kin samat naisedustajat, jotka täällä puhuvat ko-vasti tämän puolesta, ovat muun muassa talous-arviokeskustelujen yhteydessä usein tuoneet esil-le, että pitää löytää rahaa kansainväliseen adopti-oon ja pitää edistää kansainvälistä adoptiota Suo-meen. En tiedä, jotenkin tuntuu, että oma ajatus-maailmani on kyllä sellainen, että jos on tämänasian puolesta, niin silloin kaikki adoptioon liit-tyvät ja kansainväliset huolet pitäisi siinä asiassaunohtaa. Kyllä perimmäinen lähtökohta lapsenhankkimisessa perheeseen on se, että vaimo jamies tätä koettelee ensin. Jos tämä asia ei onnistuja käy, niin silloin pitää tukea kansainvälistäadoptiota, mutta ei niin, kuin tämänpäiväisessäkeskustelussa tätä asiaa on paljon julki tuotu.

Täytyy kyllä sanoa, että onhan siinä useitaviitteitä ollut myöskin siihen asiaan, että on senparin jommankumman puolison lapsesta kysy-mys, kun adoptio tulee kysymykseen. Mutta kyl-lä katson myöskin, että tätä asiaa ollaan selvästi

laajentamassa niin paljon suuremmaksi, että ei sepysähdy siihen, vaan laajemmista kysymyksistäon kysymys, jolloin totean edelleenkin, että tässätätä asiaa käsiteltäessä on vastuu tulevista suku-polvista ja tulevien sukupolvien elinmahdolli-suuksista Suomessa. Siihen nähden on helppo to-deta jo nyt, että tulen jyrkästi tätä vastustamaan.

Se, mihin vastustamiseni perustuu, perustuupitkälti lakivaliokunnan mietintöön. Kun tämäntarkasti lukee ja käy läpi, niin täällä on yli 90 ker-taa sanat puoliso, perhe tai avioliitto, missä viita-taan tähän. Kun selkeästi todetaan, että parisuh-teen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutuksetkuin avioliitolla ja rekisteröidyn parisuhteen pur-kamisella on samat oikeusvaikutukset kuin avio-liiton purkamisella ja aviopuolisoon verrataansekä kihlakumppaniin, mielestäni kenellekään eijää epäselväksi se, etteikö tämä ole täysin rinnas-teinen avioliittoon ja etteikö sillä ole samat oike-usvaikutukset ja rinnastukset olemassa. Kaikkise, mitä eduskunnassa tällä kertaa tästä asiastanyt puhutaan, on tämän asian kaunistelua ja hy-mistelyä, koska sen jälkeen, kun tämä asia on to-teutunut, rinnastukset ovat täysin selvät ja kiistat-tomat, siihen ei jää yhtään epäselvää.

Mielestäni erinomaisen hyvin ed. Lapintie täs-sä asiassa ensimmäisten puheenvuorojen joukos-sa esitti sitä asiaa voimaperäisesti, että tähän pi-tää saada adoptio-oikeus mukaan, ja jos oikeinymmärsin, ed. Erkki Kanerva voimakkaasti tätäasiaa myöskin oli valmis tarvittaessa tukemaan.Ymmärrän kyllä nämä motiivit ja perusteet tässähyvin: Kansalle markkinoidaan tätä asiaa, niinkuin hallituksen esityskin on, ettei adoptio-oike-utta, ei saman sukunimen oikeutta eikä sitä ja tä-tä, mutta nyt ollaan välivaiheessa. Kun tämä saa-daan hyväksytettyä, tuodaan välittömästi uusiesitys, missä tämä asia tulee matkaan. Tiedänkyllä, että niillä heikkouksilla, mitä adoptionpois jättäminen tässä asiassa tarkoittaa, on siinäkyllä selvä tarpeellisuus olemassa. Siinä mieles-sä pitäisinkin rehtinä ja aitona, että ne edustajat,jotka vastalauseen kautta ovat tässä asiassa mu-kana, toisivat sen tänne käsittelyyn ja äänestyttäi-sivät siitä asiasta. Siinä se nähtäisiin, mikä oneduskunnan tahto ja ymmärtämys tälle asialle.

Se tapa ja vaihtoehto, kuinka tätä asiaa pitäisituoda paremmin esille, olisi mielestäni sellaise-naan se, että hoidetaan perimiseen liittyvät oi-keudelliset ongelmat. Ed. E. Kanervan mainitse-ma kuolema muun muassa ja perunkirjoitus ja

Keskiviikkona 19.9.200152 96/1/67

periminen tulisi sitä kautta kuntoon eikä tällaisiaongelmia olisi olemassa.

Mitä tulee tapaamisoikeuteen, kun asutaan sa-massa osoitteessa ja samanaikaisesti, vaikka sil-lä ei olisikaan mitään seksuaalista merkitystä,niin mielestäni tapaamisoikeus kyllä asuinkump-panille pitäisi olla olemassa. Tämä asia tulisimielestäni hyvin ratkaistua, kun saataisiin sem-moinen laki — hallitus tekee ahkerasti lakiesi-tyksiä — siis hallituksen esitys laista, joka kos-kettelisi yhdessä asumista, jolloin tämmöiset on-gelmat tulisivat siinä kerralla järjestykseen. Se,että väitetään, että satoja lakeja pitää muuttaa jaavata, jos tätä ei hyväksytä, ei voi pitää paikkaan-sa. En ainakaan itse tämmöistä tulkintaa mistääntähän pysty löytämään.

Kansanedustajien puheenvuoroissa ja kom-menteissa on ollut usein esillä, että on ollut pai-nostusta suuntaan taikka toiseen. Itse en ole ko-kenut missään minkäänlaista painostusta. Muttaen malta olla ottamatta tässä esille kirjettä, kunviime viikon lopulla tuli henkilökohtainen kirjekansanedustajille. Tässä asiassa Suomen ylioppi-laskuntien liitto vetoaa siihen, että kansanedusta-jat tämän asian hyväksyisivät ja se tulisi hyväk-syä. Toteaisinkin tässä yhteydessä, että jos Suo-men ylioppilaskuntien liiton yksimielinen kantaon sellainen, kuin tämä kirje antaa ymmärtää,kuinka he voivat olla Suomen sivistyneistön keu-lakuvat tulevaisuudessa. Vaeltavatko ne näin pi-meydessä, vai onko niin, että kaikkien mielipi-dettä ei ole kysytty? Tämä on minusta todellaloukkaavaa niitten Ylioppilaskuntien liiton jä-senten osalta, jotka eivät ole tätä mieltä. Olenvarma, että kaikki eivät ole samaa mieltä.

Rouva puhemies! Tämän asian keskustelunyhteydessä monessa puheenvuorossa ovat tulleetesille perusperiaatteet: koti, uskonto ja isänmaa.Mielestäni koti on koti poikamiehelläkin ja kotion koti neitsyelläkin, mutta perimmäinen perus-koti on yhteiskunnassa sellainen, mihin kuuluuäiti, isä ja lapset. Tämä olkoon ihanne eteenpäin.Jos ajatellaan uskonnollisia perusteita ja periaat-teita tässä asiassa, niin tässä jos missä niitä pitääkunnioittaa ja nähdä, että ne luovat kasvupohjansille, että yhteiskunta kestää. Mitä tulee isänmaa-han, kyllä tällaisella lakiesityksellä ja tämänmahdollisella hyväksymisellä — mitä nyt vieläen usko koskaan tapahtuvan — murennetaanmyöskin isänmaan perusperiaatteita ja kivijalko-ja tässä asiassa.

Rouva puhemies! Tulen jyrkästi vastusta-maan ja toivon, että muutkin tähän asiaan herää-vät.

67 Leea Hiltunen /kd: Arvoisa rouva puhe-mies! Avioliiton rinnalle ei tule perustaa siihenrinnastuvia instituutioita. Yhteiskunnan koko-naisedun ja hyvinvoinnin mukaista on tukeaavioliittoa ja sen aseman vahvistamista. Vain he-teroseksuaalisessa suhteessa mahdollistuu luon-nollisella tavalla myös suvunjatkaminen ja suku-polvien välinen yhteys. Miehen ja naisen välistäaviosuhdetta on pidettävä itse elämän kannaltakeskeisenä ja tarkoituksenmukaisena.

Tämän lakiesityksen keskeisimpiä heikkouk-sia on se, että se selkeästi tuo uuden parisuh-deinstituution suomalaiseen yhteiskuntaan. Suo-malaisen yhteiskunnan nykyisessä perhelainsää-dännössä on selkeästi lähtökohtana kahden erisukupuolen muodostaman perheen erityisase-man suojaaminen. Yhteiskunnan keskeisenä ra-kennuselementtinä tulee olla miehen ja naisenmuodostaman avioliiton.

Kristityssä maassa kristittynä toivon, että per-hejärjestelmä, -instituutio, perustuu kristilliseenarvoperustaan, ja tämä ei estä eikä saa estää sitä,etteikö jokainen yksilö ole arvokas ja kunnioitet-tu omista valinnoistaan huolimatta. Olen erittäinmurheellinen niistä viesteistä, kun puhutaan, ettäon kysymys suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemat-tomuudesta. Haluan korostaa sitä, että suvaitse-vaisuus on kiinni kaikesta muusta kuin siitä, mitätässä laissa nyt ollaan käsittelemässä. On kysy-mys meidän ihmiskuvastamme, meidän ihmise-nä olemisestamme ja siitä, mitä se tuottaa.

Arvoisa puhemies! Meidän on todella nähtäväarjen realismi. Emme ole emmekä saa olla sokei-ta, mutta ymmärrän, että nyt ollaan kuitenkin laa-timassa sellaista lakia, joka muuttaa meidän pe-rinteistä suomalaista yhteiskunnan arvojärjestys-tämme ja -maailmaamme.

Seksuaali-identiteetti ja kypsä seksuaalisuusei tule ihmiselle valmiina vaan muokkautuu mal-lien ja kokemusten kautta. Halutaanko siis ny-kyistä enemmän asettaa jokainen nuori seksuaa-lisen kehityksen herkässä vaiheessa sen kysy-myksen eteen, onko hän hetero vai homo? Halu-taanko ikään kuin kyseenalaistaa se, että ihmi-nen on syntymässään saamansa sukupuolen kaut-ta joko mies tai nainen ja siitä johdettunaluonnollisesti seksuaali-identiteetiltään hetero?Opetetaanko jatkossa nuoria muodostamaan pa-

Virallistettu parisuhde96/1/68 53

risuhde joko eri tai samaa sukupuolta olevan ih-misen kanssa tai mahdollisesti kummankin kans-sa? Näyttää siis siltä, että ihminen joutuu entistäenemmän kysymään, mikä minä olen, ketkä ovattodelliset vanhempani, kenen kanssa minun tu-lee solmia parisuhde, millainen on perhe, mistälöytyvät turvalliset arvot ja mallit, jotka tarjoa-vat luontevan mallin, jolla edetä elämässä.

Yhdyn niihin vakaviin vetoomuksiin, joissatäällä on kannettu huolta siitä, miten meille ope-tetaan rakkautta, miten opetetaan välittämistä, jamyöskin kannettu huolta meidän lastemme ase-masta ja oikeuksista.

Arvoisa puhemies! Kysynkin, halutaanko täl-lä lailla edistää oikeudenmukaisuutta vai onkokyse hyväksynnän hakemisesta seksuaalisellesuuntaukselle, haetaanko vastausta tasa-arvoi-suuteen vai jotain muuta. Itse ymmärrän niin, ettäomaatuntoa on luonnehdittu Jumalan ääneksi ih-misessä. Se osoittaa asioita oikeiksi tai vääriksi,todistaa meidän puolestamme tai meitä vastaan.Toisaalta meille jokaiselle on tuttua se, että vaik-ka tiedämmekin, mikä on oikein, emme osaa,jaksa tai edes halua tehdä niin. Kun teen väärintai pyrkimykseni on väärä, omatuntoni syyttääminua. Tällöin peittelen, selittelen. Minua myöskovasti rauhoittaisi, jos joku vakuuttaisi vääränpyrkimykseni täysin oikeutetuksi. Onko kysy-mys nyt tällaisesta? Kyseessä on asia, jonkakanssa on juuri tultu tai tulossa kaapista ulos. Sy-dän, omatunto, osoittaa sen vääräksi, vaikkei sitähaluttaisi myöntää. Halutaanko tämä omantun-non ääni vaientaa saamalla asialle virallinen hy-väksyntä? Se ei mielestäni ole oikein.

Itse olen myöskin perustanut kantani Raama-tun sanomalle, jossa Jumala on luonut luomisjär-jestyksessään meidät mieheksi ja naiseksi jamyöskin asettanut selkeän perhekäsityksen. Ha-luan todeta sen, että Uuden testamentin sanomaon rakkauden sanoma. Jos tämä sanoma tuomit-see homoseksualismin, sitä kannattaisi uskoa.Uusi testamentti ei tuomitse ihmistä, vaan avaahänelle tien anteeksiantamukseen ja muutok-seen. Kun Raamattu ottaa näin kokonaisvaltai-sesti huomioon ihmisen, Raamatun varoituksillaja kehotuksilla on kansakunnalle merkitys. Siksipäätettäessä valtakunnallisesta laista tämä mo-raalinen näkökulma tulisi mielestäni myöskin ot-taa vakavasti huomioon.

Haluan korostaa sitä, että jokaisella on oikeusvalita elämäntapansa, mutta jos me kansan päät-täjinä valitsemme ja vahvistamme lailla poikkea-

van elämäntavan, se merkitsee mielestäni kan-san moraalisen suunnan valintaa.

68 Outi Ojala /vas: Arvoisa puhemies! Ei pitäi-si provosoitua, vaikka provosoidaan, mutta halu-sin aloittaa tämän puheenvuoroni lukemalla kir-jailija Irja Askolan runon: "Tarinasi jälkeen minäen osannut sanoa mitään, minua kylmäsi. Minuakylmäsi, kun kuulin julmasta yhteiskunnasta, mi-nun yhteiskunnastani. Minua puistatti, kun kuu-lin julmasta kirkosta, minun kirkostani. Minua it-ketti, kun kuulin julmasta suvusta, kuin kenen ta-hansa suvusta. Mielessäni tartuin sinua kädestä,lesbonainen. Toivon tiellesi ihmisiä, jotka olisi-vat avoimempia kuin minä, luottavaisempia jaoikeudentuntoisempia kuin useimmat meistä.Rukoilen tiellesi läheisiä, joiden kanssa voisitelää ihmisen lailla olennaista osaa itsestäsi häpe-ämättä. Toivon tiellesi vaikuttajia, jotka halua-vat työskennellä sellaisen yhteiskunnan puoles-ta, jossa myös homoseksuaaleilla on aito elämi-sen oikeus. Sinä olet rohkea nainen, uskot aikui-suuteen kaiken sen jälkeen, mitä isäsi teki kuul-tuaan, että olet lesbo. Uskot Jumalaan kaiken senjälkeen, mitä kirkko sanoi kerrottuasi, että oletlesbo. Uskot itseesi kaiken sen jälkeen, mitä oletjoutunut kohtaamaan, sen jälkeen, kun ymmär-sit, kuka olet."

Näin on kirjoittanut Irja Askola, ja uskon aikamonen teidän tietävän, kuka hän on. Minusta hänkuvaa erittäin hyvin sitä yhteiskuntaa, niitä ää-nenpainoja, jotka täällä ovat tulleet esille, tätä ää-rimoralisointia, kauhukuvien lietsontaa, maail-manlopun lietsontaa, jota kristilliset piirit harjoit-tavat. (Ed. S. Lahtela: Totta se on!) — Näin tetunnuitte puheenvuorossanne tekevän, ed. SeppoLahtela. Kuuntelin teitä tuolla ylhäällä. Te tuo-mitsitte suomalaiset naiset yleistäen, ne jotkapuolustavat ihmisoikeuksia, ne jotka uskaltavatsanoa täällä sanansa.

Itsekin olen syntymästäni saakka, kasteestasaakka, kuulunut kirkkoon, ja minun kirkkoni eiole se kirkko, jota täällä jotkut tarjoavat: koston,uhkailun kirkko, joka tuntuu sulkevan pois piiris-tään niitä, jotka eivät jättäydy pois omasta suku-puolisesta suuntautumisestaan, mikäli he eivätsiis ole heteroita. Minusta on erittäin valitetta-vaa, että tämä keskustelu käydään jälleen samas-sa sävyssä täällä kuin se on käyty aikaisemmin-kin. Olettaisi, että kansanedustajilta löytyyenemmän moraalista ryhdikkyyttä siitä huoli-

Keskiviikkona 19.9.200154 96/1/68

matta, että voi olla asiasta erilaisia mielipiteitä.Syyllistäminen ja tekopyhyys ei sovi tähän saliin.

Arvoisa puhemies! Itse olen tämän parisuh-teen virallistamisen puitteissa toiminut aktiivi-sesti vuodesta 93 lähtien tehden kaksi lakialoitet-ta eräiden edustajakollegoiden kanssa. Prosessinmyötä, joka vihdoin kulminoitui siihen, että hal-litus antoi oman esityksensä, olen voinut myös-kin seurata keskustelua ja toimenpiteitä eräissämuissa Euroopan maissa. Kuten sanoin aikai-semmin täällä vastauspuheenvuorossani, niinPohjoismaiden lisäksi hyvin monissa muissa Eu-roopan maissa on menty pidemmälle kuin mitäSuomessa nyt ollaan menemässä, vaikka tämä-kin askel täällä otetaan.

Minusta on järkyttävää se, että maalaillaankauhukuvia siitä, minkälaista moraalista rappio-ta seuraisi, mikäli tämä lakiesitys hyväksytään, japelotellaan, minkälaista tuhoa Suomen kansallesiitä koituisi. Minusta se on edesvastuutonta kan-sanedustajilta. Niissä maissa, joissa tämäntyyp-pinen laki on voimassa, näitä kansoja ja kansa-kuntia ja valtioita ei ole kohdannut minkäänlai-nen tuho. Maailmassa on paljon pahuutta, on ter-rorismia ja vaikka mitä, mutta on aivan turhaedes yrittää väittää sellaista, että siitä, että pari-suhde virallistettaisiin, seuraisi jonkin näköinenJumalan tuomio kansakunnalle ja kansakunnantuho. Minusta se on kansanedustajalta edesvas-tuutonta ja sitä varten meitä tänne ei ole suin-kaan valittu.

Tästä asiasta voidaan olla eri mieltä. Minä ym-märrän, että jos sitten ollaan eri mieltä, niin ol-laan, mutta ei pidä kuitenkaan kauhukuvia luodaeikä myöskään käyttää kirkkoa ja uskontoa lei-makirveenä.

On myöskin turha kuvitella, että me kansan-edustajat täällä voimme ihmisten elämää säädel-lä. Ihmiset elävät omaa elämäänsä. He eivät tulekysymään meiltä lupaa, miten he elävät. Meemme voi sitä mahtikäskyllä täältä määräillä. Se,minkä me voimme tehdä ja mihin ed. Lapintiemuun muassa viittasi omassa puheenvuoros-saan, on se, että me olemme johdonmukaisestikehittäneet suomalaista ihmisoikeus- ja perusoi-keuslainsäädäntöä siten, että vähemmistöryh-miin kohdistuvaa syrjintää vähennetään. Meolemme Suomen valtiona sitoutuneet myöskinEU:n määräyksissä siihen, että myös sukupuoli-sen suuntautumisen perusteella tapahtuva syrjin-tä kielletään. Tässä laajassa kehityksessä tämä oneräänlainen kulminaatiopiste.

Myöskin elävä elämä menee ohitse. Täällä onpuhuttu lapsien asemasta hyvin paljon. Me tie-dämme tänä päivänä, niin kuin olemme tienneetjo vuosikausia, että monissa samaa sukupuoltaolevien parisuhteissa elää toisen vanhemman taijopa molempien biologinen lapsi mukana. Näi-den lasten tulevaisuutta meidän tulee vastuulli-sesti ajatella.

Minusta on aika erikoinen väite se, joka täällämyöskin eräässä puheenvuorossa esitettiin, ettätällä lakiesityksellä nyt yritetään normalisoidahomoutta. Me olemme tässä maassa jo hyväksy-neet, että homous tai lesbous ei ole sairaus, eikäsitä ole myöskään kriminalisoitu. Sillä tavoinolemme jo tunnustaneet, että ihmisen sukupuoli-nen suuntautuminen on ihmisen oma valinta taioma oikeus eikä sen ihmeellisempää normali-sointia tarvita.

Taisi olla ed. Vistbacka, joka väitti, että avio-liitolla tulee olla suosituimmuusasema. Sillähänon ja sillehän jää. Tämänkin parisuhteen rekiste-röinnin jälkeen aivan selkeästi avioliitolle tuleejäämään suosituimmuusasema, joten tämäkinväite on vailla perää. Todellakaan avioliitto insti-tuutiona ei ole heikentynyt niissä maissa, joissaparisuhde on virallistettu.

Arvoisa puhemies! Luin Irja Askolan runonaluksi ja toteaisin, että on mielenkiintoista havai-ta myöskin, että entisen arkkipiispan Mikko Ju-van lisäksi kirkon piirissä on myös muita rohkei-ta henkilöitä, jotka uskaltavat ottaa myönteistäkantaa tähän asiaan. Toivoisi tietysti, että meillä-kin uskallettaisiin, ja minäkin toivoisin, ettäoman hiippakuntani piispa uskaltaisi olla yhtärohkea kuin Oslossa oleva suomalaissyntyinenpiispa, joka uskaltaa myöskin tähän asiaan suh-tautua myönteisesti.

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että olenitse saanut vuosien varrella monenlaista palautet-ta, hyvin monenlaista palautetta, ja hyvin run-saasti palautetta ja erilaisia syytöksiä ja myöskinomasta sukupuolisesta suuntautumisestani väit-teitä, jotka ovat olleet aivan aiheettomia ja epä-asiallisia, minusta on ollut tärkeää, että eduskun-ta nyt rohkenee vihdoinkin, kun se hyväksyy la-kivaliokunnan mietinnön, ottaa askeleen ja ettäne kansanedustajat, jotka ovat jaksaneet kestää,tämän painostuksen ja hiillostuksen, jota meihinon kohdistettu, voivat tulevaisuudessa tuntea ole-vansa ylpeitä siitä, että uskaltavat puolustaa ih-misoikeuksia, kaikkien kansalaisten ihmisoike-

Virallistettu parisuhde96/1/69 55

uksia, ei vain niitten ryhmien, joiden katsovatvastaavan omaa arvomaailmaansa.

Puhemies: Ed. Karpio, minuutin vastauspuheen-vuoro.

69 Juha Karpio /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojalan käyttämäpuheenvuoro oli erittäin hyvä. Toitte siinä vakau-muksesta esille niitä mielipiteitä, joiden katsoitteolevan oikeita, ja kaikki kunnia sille.

Eräs asia jäi minua askarruttamaan teidän pu-heenvuorossanne, kun totesitte, että tämän jäl-keen avioliitolle jää edelleen painavampi asemaja se on suosituimmuusasemassa lainsäädännöl-lisesti. Jos otetaan sukunimilaki, missä ei samaasukupuolta oleva toinen puolisko saa sukuni-meä, niin sehän asia on hoidettavissa aivan lain-säädäntöteitse. Jos vain laittaa anomuksen vireil-le, tulee täsmälleen sama sukunimi. Mutta missämuussa suhteessa sitten avioliitto olisi suosituim-muusasemassa, sitä minä en ainakaan tiedä.

70 Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa puhemies! Kyllä edustaja varmasti aivanhyvin tietää, miltä osin avioliitto jää suosituim-muusasemaan jatkossakin. Tässähän nyt ei ollasäätämässä lakia, jolla parisuhteen rekisteröintiolisi avioliitto. Avioliitto säilyy avioliittoinsti-tuutiona, miehen ja naisen välisenä suhteena.Kirkollinen vihkitoimitus voidaan suorittaa vainavioliitossa. Monia muita tekijöitä, adoptio jamuu, jää edelleenkin puhtaasti avioliiton solmi-neille. Tässä suhteessa se pelko, jota täällä on esi-tetty, että tämä olisi sama kuin avioliittoinstituu-tio, ei pidä paikkaansa.

Mutta lakiteknisesti, niin kuin on moneen ot-teeseen todettu, oli pakko viitata johonkin, jollavoidaan helpoimmalla tavalla kuitenkin säädelläsamat asiat. Meillä jouduttaisiin tekemään valta-va erillislainsäädäntö, jos haluttaisiin toimia niin,että ei voi käyttää viittausta avioliitonomaiseen(Puhemies koputtaa) suhteeseen. Minä ihmette-len, että tämä yksi sana siellä on, joka kummitte-lee kaikkien mielessä.

71 Juha Karpio /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa rouva puhemies! Entä sitten kaksi van-husta, jotka elävät samassa taloudessa eivätkä olemissään homo- tai lesbosuhteessa? Minkälainenheidän asemansa sitten perintövero-oikeudelli-sesti on? Jos tämä laki menee läpi, olen ymmär-

tänyt niin, että parisuhteessa elävät henkilöt saa-vat verotuksellisesti saman oikeuden kuin avio-puolisoilla on. Mutta eikö sitten henkilöitä, joillaei ole homo- tai lesbosuhdetta ja jotka elävät kui-tenkin yhteiselämässä, pitäisi kohdella samallatavalla tasa-arvoisesti?

72 Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro): Ar-voisa puhemies! Se on sitten aivan toinen asia.Jos eduskunnassa löytyy sellaista tahtoa, että ha-lutaan sitten perintölainsäädäntöä tai jotain muu-ta lainsäädäntöä kehittää siihen suuntaan, että sekoskee myöskin sellaisia tapauksia, jolloin vaik-ka kaksi sisarta asuu yhdessä tai muutoin, se onsitten toinen asia. Mutta tässä tapauksessa on sel-västi kysymys siitä, että yhteiskunta tunnustaamyös virallisesti lainsäädännön kautta sen, ettähomoseksuaaleilla ja lesboilla on oikeus solmiaparisuhde, joka virallistetaan yhteiskunnan ni-missä ja joka antaa tiettyjä oikeuksia mutta —korostan myöskin — tuo tiettyjä velvollisuuksia.Ei tämä ole pelkästään jokin perintöasioita hel-pottava laki, vaan tämä tuo myöskin tietyt vel-vollisuudet, niin kuin hyvä lainsäädäntö tietystituo tullessaan oikeuksia ja velvollisuuksia.

73 Päivi Räsänen /kd: Rouva puhemies! Täälläon muutamassa puheenvuorossa viitattu kansain-väliseen oikeuteen ja kansainvälisiin sopimuk-siin. Esimerkiksi ed. Erkki Kanerva jopa pelkäsi,että saatettaisiin joutua jonkinlaisen kanteen koh-teeksi, jos tätä lakia ei hyväksyttäisi. Kansainvä-linen oikeus eli pääasiassa kansainväliset sopi-mukset ja kansainvälinen tapaoikeus eivät tun-nusta kahden samaa sukupuolta olevan henkilönoikeutta avioliittoon tai perheeseen. Oikeus avio-liittoon käsittää kansainvälisen oikeuden mukaaneri sukupuolta edustavien henkilöiden oikeudenavioliittoon.

Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeuskomissioon käsitellyt samaa sukupuolta olevien kysymyk-siä kysymyksenä yksityiselämän asiasta, siis oi-keutena yksityiselämään, niin että siellä käsitel-lään yksityiselämän kunnioittamiseen liittyvästänäkökulmasta samaa sukupuolta olevia parejaeikä minään oikeutena avioliittoon. Euroopan ih-misoikeussopimuksen 12 artikla on tuomioistuinennakkotapauksen pohjalta tulkinnut nimen-omaan niin, että se ei sovellu homoseksuaaliseenelämänmuotoon, joten ed. Erkki Kanervan ilmai-sema pelko on täysin tarpeeton tässä yhteydessä.

Keskiviikkona 19.9.200156 96/1/74

74 Lauri Oinonen /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Kysymyksellä on myös monia yhteiskun-nallisia ulottuvuuksia, kun käsittelemme samaasukupuolta olevien parisuhteen virallistamista.Eräs näistä liittyy ongelmaan kouluopetuksessa.Lapsille ja nuorille annetaan koulussa opetustaperheestä. Se vaihtelee tietysti. Ala-asteella onhieman erilaista kuin yläasteella. Lukiossakintoivon mukaan tuota opetusta annetaan ja onnek-si sitä annetaan vielä miesten koulussa, jossa nai-siakin nyt on jonkin verran mukana, eli sotaväes-sä.

Kysymys tulee sitten siitä, millä tavalla tuotaopetusta käydään tästä asiasta antamaan. Nythänon opetettu perhemallia, miehen ja naisen avio-liittoa, elämän perusasiana. Kun täällä on sanot-tu, että tämä laki ei uhkaa avioliittoa, se tietyllätavalla pitää paikkansa. Se seksuaalinen vetovoi-ma, mikä miehen ja naisen välillä on, tehtiinpäeduskunnassa mitä lakeja tahansa, on ja pysyy jaonneksi avioliitolle on kaikkina aikoina kestäväsuoja. Onneksi on tämä luomisessa asetettu bio-loginen perusasia. Sen takia avioliitto on ainavahvoilla.

Mutta kyllähän tämä laki ongelmia tuo koulu-opetukseen ja kasvatukseen. Kuvittelisin vaikka-pa itseäni uudessa tilanteessa opetuksen antajak-si, jos eduskunta tekisi tuon onnettoman ratkai-sun, että hyväksyisi samaa sukupuolta olevienparisuhteen virallistamisen. Miten minä opettai-sin? Opettaisin tietysti perinteisen perhemallin,josta kritiikkiä annetaan: Avioerot rasittavat per-heitä, perhe ei ole aina ehjä. Tämä voidaan tietys-ti opettaa perheen ihanteena, ja se on hyvin sel-keä opetusmalli. Ei tuosta tule ongelmaa, vaikkanykyaikana on muutoksia. Aina on ollut yksin-huoltajuutta, on ollut leskiä jne. Se on kuitenkinterve ideaali opettaa.

Miten sitten opetettaisiin tämä yhteiskunnanvirallistama elämänmuoto, varsinkin jos tämäopetettaisiin silloin ala-asteella, kun pojat tyk-käävät olla poikien kanssa mieluummin erossatytöistä? Tulisiko siellä alitajuntaan malli, ettämiesten kesken pelkästään tai naisten kesken pel-kästään on oikea elämänmuoto? Kyllä minä pel-kään, että tällä saatettaisiin aiheuttaa käsittämät-tömän paljon ongelmia. Miten tämä opetettaisiinsitten myöhemmin ja miten tätä pahimmassa ta-pauksessa opettajat velvoitettaisiin opettamaan?

Kysymys on erittäin vakava myös kotien javanhempien kannalta. Täällä on viitattu kirkonkantaan, joka Kirkkohallituksen kannanottona

on varsin selvä "ei" tälle hallituksen esitykselle.Kirkolta tietysti tulee kysyttäessä eri henkilöiltäniin monta vastausta kuin on henkilöitä, joiltakysytään, mutta kirkon vastaus, joka Kirkkohal-lituksen kantana on tullut, on selkeä. Vapailtasuunnilta eri yhteyksissä on tullut hyvin selkeä"ei" hallituksen esitykselle, ja minä ymmärrän,että näin myös ortodoksiselta ja katoliselta kir-kolta selkeät kannanotot ovat olemassa. Niissä-hän avioliitto on myös sakramentti, ja ne lainsää-dännöt, jotka murentavat avioliittoa, eivät var-maankaan ole suotavia.

Vanhemmat, jotka haluaisivat antaa kristilli-sen kotikasvatuksen, joutuisivat tiettyyn ongel-maan, hämilleen, jos koulussa annettaisiin hyvin-kin moniarvoista kasvatusta suvaitsevaisuudenjne. nimissä. Eli kyllä meillä yhteiskunnan kan-nalta tässä asiassa on hyvin paljon ongelmia, jostämä esitys tulee hyväksyttyä.

Edelleen ongelmia tulisi varmasti myös kir-kon kannalta. Siviiliavioliittohan voidaan kristil-lisesti kirkkokäsikirjan mukaan siunata, siinä eiole mitään ongelmia. Mutta aivan varmasti olisiniitä henkilöitä, jotka nostaisivat tietoisesti esilletämän, kuinka homo- tai lesbosuhde voitaisiinkirkollisesti vaatia siunattavaksi. Minä vain en-nakoin, että tuosta tulisi aikamoista ongelma-kenttää, josta onneksi tähän saakka on varjellut-tu. Kuten edellisessä puheenvuorossa sanoin, toi-von, että eduskunta ei vanhaa ikiaikaista raja-pyykkiä tässä asiassa hetken mielijohteesta me-nisi muuttamaan.

Ihmettelen, etteikö Suomen ylioppilaskuntienliitolla ole huoli opiskelijoitten perin kehnostatoimeentulosta nykyisillä opintorahoilla. Opiske-lijat ovat todella ahtaalla. Mielestäni olisi paljonaiheellisempaa ylioppilaiden ja opiskelijoidentulla eduskunnan eteen kertomaan opiskelijoit-ten taloudellisesta ahdingosta kuin ottaa tähänasiaan kantaa.

75 Kimmo Kiljunen /sd: Arvoisa puhemies!Olen mielenkiinnolla seurannut tämänpäiväistäkeskustelua, tutkiskellut sekä itseäni että kolle-goja. Olen vahvasti sitä mieltä, että ne puheen-vuorot, joissa olemme leimanneet toinen toi-siamme, ovat olleet jossain määrin alatyylisiä.

Tämä aihe on erittäin vaikea. Tämä on vaikeasen vuoksi, että kuten olemme puheenvuoroistahavainneet, me poikkeuksellisella tavalla olem-me avanneet täällä itseämme. Normaalissa lain-säädäntötyössä, jota me täällä teemme, me kui-

Virallistettu parisuhde96/1/76 57

tenkin asioita jossain määrin ulkokohtaisemminseuraamme. Mutta tämä on sellainen kysymys,joka väkisin avaa jotakin meidän sielumme si-simmästä, mikä ei normaalissa keskustelussa sa-malla tavalla tule esille. Sen vuoksi liian helpostisyyllistymme siihen helpoimpaan tiehen eli lei-maamme vastakkaisen näkemyksen omaaviakollegoja.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys ei ole help-po minullekaan. Olen tietysti sekä sisimmässänitutkiskellut tätä asiaa että hyvin läheisten ihmis-teni kanssa käynyt aihetta myös lävitse. Voin hy-vin nähdä, että tässä on maailmankatsomukselli-sia ja uskonnollisia näkemyksiä, jotka ovat vah-voja. Sisimmässäni tunnen jopa, sanoisin sennäin, että henkilökohtainen, luontainen vaistoni-kin sanoo tästä jotakin. Silti tähän liittyvät myöslaajemmat kysymykset kuin vain se, miten minäasian tunnen.

Täällä on puhuttu tänään ... Ihan hiljattain ed.Hiltunen muun muassa käytti sanontaa "tässä onkysymys rakkaudesta, tässä on kysymys välittä-misestä, näiden asioiden erittelystä". Minun täy-tyy tunnistaa ja tunnustaa se, että on olemassavarmasti rakkautta ja välittämistä, joka on erilais-ta kuin se rakkaus ja välittäminen, jota itse koen.Tästä näkökulmasta arvioin, mitä suvaitsevai-suus sisällään pitää. Itse en haluaisi asettaa rak-kaudelle ja välittämiselle mitään esteitä. Haluai-sin ihmisarvon kautta tunnistaa sen, että jos ihmi-set osoittavat lämpöä, sille sallittakoon ja mah-dollistettakoon kaikki. Siinä on itse asiassa kaik-ki syvyys.

Sen takia, vaikka totesin, että luontainen vais-toni sanoo jotakin toista, ehkä tämä maailman-katsomus, joka pohjautuu ihmisoikeuksien, ih-misarvon syvään kunnioitukseen, edellyttää sitä,että tunnistan tämän hallituksen esityksen syvim-män piirteen olevan siinä, että me emme lähdesyrjimään toisia ihmisiä sen vuoksi, että heillä onjokin poikkeava luonteenpiirre, joka ei ole mi-nun omani. Tämän vuoksi olen itse ollut pääty-mässä siihen ratkaisuun — kuten jo totesin, tämäon ollut vaikea kysymys — että syvempi ihmis-oikeuksien kunnioitus antaa tuen tälle lakiesityk-selle ja sille puitteelle, millä tavalla lakiasiainva-liokuntakin on tätä asiaa käsitellyt.

Kuten puhemies havaitsee, tämä ei ole helppokysymys. Itse olen tunnistanut — siinä on tietys-ti kulttuuriympäristö, lapsuuteni kasvuympäris-tö, koko se yhteiskunta, jossa elän, mukaan luki-en kirkko — olen tunnistanut avioliiton epäile-

mättä ihmissuhteeksi, jossa kaksi eri sukupuoltaolevaa ihmistä luo kiinteän parisuhteen, jostaseuraa myös elämän jatkuminen. Mutta minävoin tunnistaa sen, että on välittämistä ja rak-kautta, joka menee tämän tyyppisen avioliittoins-tituution ylitse. Haluaisin välttää sen, että tähäntoisenkaan tyyppiseen välittämiseen kohdistuusyrjintää. Sen vuoksi olen valmis tämän hyväk-symään, mutta siitä lähtökohdasta, että on ky-seessä ikään kuin avioliittoon rinnastettavissaoleva ilmiö, mutta ei avioliitto sillä tavalla, mi-ten minä henkilökohtaisesti sen olen ymmärtä-nyt.

76 Leea Hiltunen /kd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Halusin nimenomaan ottaatähän vastauspuheenvuoron sen takia, koskanäen niin, että tämä lakiesitys liian paljon perus-tuu siihen, että se on rinnasteinen avioliittolain-säädännölle. Minun mielestäni siinä on ristirii-taa, kun kuitenkin valiokunnassa on haluttu tuo-da esille se, että ei haluta rinnastaa ikään kuinavioliittolainsäädäntöön eikä tuoda niitä kaikkiasamoja oikeuksia ja etuuksia, mitä avioliittolain-säädännön kautta säädellään.

Siinä mielessä olisin halunnut nähdä, että tä-hän olisi pitänyt löytyä muu ratkaisu eli perintö-lainsäädäntö ja mahdolliset monet monet muut.Niin kuin on sanottu, onko se 200 pykälää tailainsäädäntöuudistusta, joilla olisi se epäkohtapoistettu, joka nyt on samaa sukupuolta olevienhenkilöiden parisuhteesta johtuen. Siinä mieles-sä minusta tässä on unohdettu se perimmäinenkysymys, millä korjataan tämä epäoikeudenmu-kaisuus.

Ihan niin kuin ed. Kiljunen toi esille, minäkinhaluan näille ihmisille sen ihmisoikeuden ja ih-misarvon (Puhemies koputtaa). Todella myöskatselen sitä siitä näkökulmasta, mikä on välittä-misen ja rakkauden todellinen syvin olemus (Pu-hemies koputtaa).

77 Kimmo Kiljunen /sd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Jotta ei syntyisi väärinkäsi-tystä, minulle avioliitto sillä tavalla kuin äskensitä pyrin lähestymään ei ole juridinen suhde.Sen takia minä en tarkastele sitä siitä lähtökoh-dasta, rekisteröidäänkö tässä samaa sukupuoltaolevat avioliittoon rinnastettavalla tavalla. Siinävoi olla, että juridiikka toimii hyvin saman kal-taisesti. Minä yritin määritellä avioliiton syvem-min. Se minusta säilyy joka tapauksessa, koska

Keskiviikkona 19.9.200158 96/1/78

se on kulttuurin, uskonnon, maailmankatsomuk-sen määrittämä ilmiö. Se ei ikään kuin ole tässätapauksessa juridisesti määriteltävissä oleva asia.

78 Raija Vahasalo /kok: Arvoisa rouva puhe-mies! Mitä enemmän tätä keskustelua tänäänolen kuunnellut, sitä vakuuttuneempi olen siitäasiasta, että tämä lakiesitys laiksi virallistetustaparisuhteesta herättää niin voimakkaita tunteita,että olisi ollut parempi, että nämä taloudelliset jajuridiset epäkohdat olisi korjattu muulla tavalla,paljon neutraalimmalla tavalla. Se neutraalimpitapa olisi ollut yleinen asuinkumppanuus ja senrekisteröintimalli, joka ei sido paria seksuaali-seen suuntautuneisuuteen, vaan se selvästi poik-keaa avioliitosta. Nyt tämä valittu lainkirjoitusta-pa lisää näitä yhtäläisyyksiä avioliittoon. Se onse, mikä aiheuttaa tämän suuren tunneryöpynsekä puolesta että vastaan. Molemmat osapuolet,sekä puolustajat että vastustajat, sen vuoksi käyt-tävät monesti epärelevantteja ja asiaan liittymät-tömiäkin perusteluja, jotka eivät ollenkaan kuulukoko juttuun.

Kannatan ehdottomasti sitä, että samaa suku-puolta olevien parien taloudelliset ja juridiset on-gelmat korjataan. Se on sitä sivistynyttä yhteis-kuntaa ja ne ovat niitä ihmisoikeuksia, mutta se,millä tavalla me sen teemme, ei ole ihmisoikeus-eikä syrjimiskysymys.

Hallituksen esitys sisältää yhden niin suurenpuutteen, että en voi tällä tavalla mennä korjaa-maan näitä ongelmia. Puute liittyy lapsiin, sillälasten asema on kaikki kaikessa, se on ensisijai-nen. Mietinnössä lukee, että kun on kahden sa-maa sukupuolta olevan aikuisen kanssa asuvalapsi ja biologinen vanhempi kuolee, tämän lap-sen asemaa ei voida oikeudellisesti turvata. Täs-sä tulee ongelmia varsinkin taloudellisten asioi-den kanssa.

Mietinnössä lukee selkeästi, että koko lastenasema on tietoisesti siirretty syrjään eikä lakiesi-tyksen vaikutuksia lapseen ole lainkaan tutkittu.Tässä lukee myöskin näin: "Vanhemmuutta kos-kevan lainsäädännön nykyisiin periaatteisiinkuuluu, että vanhemmat ovat keskenään vastak-kaista sukupuolta ja että lapsella on vain yksi äitija yksi isä. Isyyden ja äitiyden käsitteiden sisäl-töä ei ole perusteltua muuttaa ilman perusteellis-ta kansalaiskeskustelua." On siis ihan tarkoituk-sellisesti jätetty lapsen asema pois. En voi hyväk-syä mitään lakia, koskee se mitä tahansa, jos las-ten asemaa ei ole huomioitu. Parisuhde ei ole

koskaan kahden kauppa, vaan kyllä siihen liitty-vät myös lapset.

Kaikki, sekä kannattajat että vastustajat, näke-vät sen, että tämä lakiesitys on vain välivaihe. Seon välivaihe adoptio-oikeudelle. Toiset pelkää-vät sitä, toiset odottavat sitä. Minä pelkään sitä.On vaadittu, että samaa sukupuolta olevilla pa-reilla olisi oikeus adoptoida yhdessä lapsi. Lähtö-kohta sinänsä on aivan päälaellaan, sillä kenellä-kään aikuisella ei ole oikeutta adoptoida yhtäänlasta, vaan adoptiossa aina oikeus on lapsella jalapsen tarpeista käsin lähdetään liikkeelle. Suuriosa lapsista adoptoidaan ulkomailta. Tällä het-kellä mikään kansainväliseen adoptioon luovut-tava maa ei hyväksy adoptiota samaa sukupuoltaoleville pareille. Voi käydä niin, että Suomessaadoptiot vaikeutuvat, jos tämä lakiesitys hyväk-sytään ja jos käy niin, että siitä seuraa vuoden pa-rin päästä tai piankin adoptio-oikeuden hyväksy-minen. Sitä en voi sallia.

Tässä on hyvä asia pohjimmaisena, kun halu-taan ratkaista samaa sukupuolta olevien parientaloudellisia ja juridisia ongelmia, mutta pel-kään, että vaikka lakiesitys menisi läpi, siinä voikäydä käytännössä päinvastoin juuri sen vuoksi,että laki on tehty tällä lailla viittaustekniikalla.Onko mietitty sitä, mitä seurauksia samaa suku-puolta oleville pareille on tämän lakiesityksenhyväksymisellä? Tekeekö se vain hallaa tälle asi-alle?

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen va-rapuhemies Anttila.

79 Erkki Kanerva /sd (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Vastaan samalla kertaa sekäed. Räsäselle että ed. Vahasalolle.

Ed. Räsänen torjui sen mahdollisuuden, ettävastikään hyväksyttyjä perusoikeuksia voitaisiintestata tuomioistuimissa. Ne ovat voimassa ole-vaa oikeutta, vaikka substanssilainsäädäntöpuuttuu.

Ed. Vahasalolle sanoisin, että lapset ovat josiinä parisuhteessa. Ei rekisteröiminen lastenasemaa huononna. Päinvastoin kuin ed. Vahasa-lo toi esille, lakivaliokunta pohti tätä asiaa erit-täin paljon.

Virallistettu parisuhde96/1/80 59

80 Raija Vahasalo /kok (vastauspuheenvuoro):Arvoisa puhemies! Olen jutellut monien juristi-en kanssa, ja he myöntävät, että taloudellisessamielessä lasten asema heikkenee uuden lain jäl-keen. Mitä tulee huoltajuuskysymykseen, se eiheikkene mutta ei myöskään parane.

81 Ismo Seivästö /kd: Arvoisa puhemies!Olemme saaneet runsaasti palautetta puheenaolevasta teemasta. Tämänkin keskustelun aikanaon monesti vedottu salin ulkopuolisiin vaikutta-jiin. Se ei sinänsä ole mitenkään outoa, viitataan-han täällä joko hiljaisesti tai välillisesti monestiesimerkiksi ay-liikkeen tai jonkin muun järjes-tön kantaan, siteerataan lehtiä ja mielipidevaikut-tajia, ja näin saa olla tässäkin kysymyksessä.Keskustelu olkoon avointa, ja vältetään mahdol-lisimman pitkälle, niin kuin ed. Kiljunen hetkisitten totesi, toistemme leimaamista tai toistem-me tarpeetonta syyllistämistä.

Maassamme tunnustetaan jokaisen ihmisar-vo. Pohjavireenä ovat pitkälti kristillisestä luo-misuskosta ja lunastuksesta nousevat arvot. Neyhteiskunnat, jotka ovat nämä arvot unohtaneet,ovat monesti samalla lähteneet ihmisoikeuksienräikeiden loukkauksien tielle.

Ihmisarvoa ei vie sukupuolinen suuntautumi-nen. Kristillisen uskon keskeisimmät totuudetvoidaan löytää kymmenen käskyn laista, rakkau-den kaksoiskäskystä, uskontunnustuksesta, Isämeidän -rukouksesta, jotka sakramenttien ohellaselityksin löytyvät Katekismuksesta, niin uudes-ta kuin vanhastakin. Tuo uusi Katekismus on ai-nakin kaikille edustajille täällä jaettu.

Tältä kristilliseltä pohjalta lähtien kirkko onottanut selkeän kielteisen kannan puheena ole-vaan lakiesitykseen. Se, että kirkko on ottanutkielteisen kannan, ei tietenkään estä sitä, että jot-kut yksittäiset kirkon jäsenet puoltavat esitystä jahe saavat kuulua kirkkoon silläkin mielipiteelläniin kuin ennenkin. Ei heitä tulla erottamaan.Sellaista ryhmäpäätöstä ei luterilainen kirkkotunne.

Se, että kirkko on ottanut kielteisen kannan tä-hän lakiesitykseen, ei poista kuitenkaan kirkonperussanomaa, ei muuta sitä miksikään. Se onedelleen armon, anteeksiannon ja rakkaudenviesti. Tämä viesti on pysynyt samana jo lähes2000 vuotta, vaikka kirkonkin historiassa ovatomat mustat hetkensä. Mutta kirkon keskushen-kilön Jeesus Nasaretilaisen viesti on aina ollut sa-

ma. Se on aina voimassa, ja tarvitsemme tätä sa-nomaa itse kukin joka päivä.

Silti avioliiton, tai väljemmin naisen ja mie-hen välisen avoliiton, rinnalle, ei haluta tuota tätäuutta mallia, jota hallitus nyt esittää. Neljännenkäskyn yhteydessä Katekismus toteaa: "Jumalantahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti."Tämä ei valitettavasti aina meidän maailmassam-me toteudu. Kriisit ja onnettomuudet riistävät va-litettavan usein lapselta jommankumman van-hemman. Silloin tuleekin lähiyhteisön tehdäkaikki voitava, että lapsella on lähellään isän jaäidin malli, molemmat mallit.

Keskustelun aikana on nostettu esiin ongelma-kohtia, jotka liittyvät tietyn sukupuolisen suun-tautumisen omaavien ihmisten elämään. Henki-lökohtaisesti olen täysin valmis lähtemään silletielle, että niin perintöverokysymys kuin tapaa-misoikeuskysymyksetkin korjataan, ne puutteet,jotka niissä vielä on. Mutta lakiesityksen hyväk-syminen jättäisi perinteisen avioliiton ja rekiste-röidyn parisuhteen välille vain veteen piirretynviivan. Se on valitettavasti liian häilyvä raja.

82 Seppo Lahtela /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Tässä joihinkin puheenvuoroihin viitatened. Ojala piti puheenvuoron, jossa hän syyttimuita moralisoivasta saarnaamisesta. Mielestänihän puhui myöskin homouden normalisoinnista.Käsittääkseni jos kuka on puhunut moralisoivas-ti ja sillä lailla tätä asiaa korostaakseen ja toisiapainostaakseen, niin jotenkin jäi sellainen vaiku-telma, että ed. Ojalan puheenvuoro oli painosta-va. Ainakin minä koin sen hyvin painostavaksitässä asiassa, vaikka en henkilökohtaisia herät-teitä siinä tavannutkaan.

Rouva puhemies! Sellaisenaan, mitä tämänasian puitteissa edelleenkin on olemassa, sellais-ta kikkailua täällä tehdään ja toteutetaan, niinkuin lakivaliokunnassa vastalauseiden osaltakinon nähtävissä, että ikärajan suhteen pitäisi olla18, 21 tai jokin muu. Toisaalta näin viime viikol-la erään homobaarin ikkunassa, että ikärajasuosi-tus oli 22. Kas, kun ei tätä ole älytty ottaa aikai-semmin esille.

Rouva puhemies! Toivoisin niin, että tämä pu-heitten sanoma ja sisältö, aate ja viesti, välittyisi-vät myöskin kansalaisten, kansanedustajien taus-tavoimien, mieleen niin, että äänestäjätkin voisi-vat tietää, mitä heidän valitsemansa edustajattäällä ovat tekemässä, mitä he moralisoivat ja ke-nen puolesta he ovat äänensä antamassa, kehitty-

Keskiviikkona 19.9.200160 96/1/83

vän vai kehittymättömän yhteiskunnan eteen.Tästä toivon, rouva puhemies, että myöskin jul-kisuus tekee julkisen asian.

83 Toimi Kankaanniemi /kd: Arvoisa rouvapuhemies! Olen keskustelua seurannut, en kovintiivisti, mutta kuitenkin olen havainnut, että onainakin muutamia epäselviä ja jopa virheellisiäkäsityksiä tullut ilmi. Kun tässä ensimmäisessäkäsittelyssä sisältöasiat pitäisi selvittää, käytänvaliokunnan jäsenenä puheenvuoron vielä näistä.

Ensinnäkin ikärajakysymys, 18 vuotta, nousivaliokunnassa esille psykiatri Paloheimon esilleottamana. Hän sinänsä puolusti lain hyväksymis-tä, mutta pohdiskeli hyvin perustellusti ikäänty-neen ja kokeneen asiantuntijan syvällisyydelläikäkysymystä ja totesi, että hänen näkemyksensäon se, että 18 vuoden ikäraja homosuhteiden vi-rallistamiskysymyksessä on liian alhainen. Hänpohti asiaa nimenomaan siltä kannalta, että 18—19-vuotiaat nuoret ovat seksuaalisesti niin kyp-symättömiä, että jos he silloin muotioikusta taijostakin muusta tällaisesta ikään kuin toisarvoi-sesta tekijästä lähtien tai siihen perustuen viral-listavat, rekisteröivät, parisuhteensa, niin he jou-tuvat kärsimään, jos kokevat myöhemmin tämänvirheeksi, siitä koko loppuikänsä. Tällä perus-teella hän esitti, että eduskunta nostaisi 18 vuo-den ikärajaa ylemmäksi, jolloin ei ehkä tulisi sel-laisia virheitä, jotka nuoruuteen tietysti helpostikuuluvat.

Täällä on sanottu, että tehdäänhän avioliitonsolmimisessakin vastaavanlaisia virheitä. Tämäon totta, mutta avioliitto on yleisesti hyväksyttyja avioerot eivät leimaa tänä päivänä lähellekäänsamalla tavalla kuin tämmöinen homosuhde,joka on kuitenkin poikkeuksellinen suhde vielävarmasti vuosikymmeniä tästä eteenpäinkin.Vaikka sitä yritetään normalisoida, se varmastileimaa ihmistä pitkälle tulevaisuuteen, ehkä lop-puiän. Nimenomaan näillä perusteilla arvoisapsykiatri esitti, että ikärajaa korotettaisiin.

Hän myös nosti esille, vaikka lain sinänsä hy-väksyikin, sen, että lakiesitys sisältää aivan koh-tuuttoman vahvan rinnastuksen avioliittolakiin jaavioliittoon. Hän esitti, että myös tämä purettai-siin ja tehtäisiin erilainen laki kokonaan eri poh-jalta luomatta avioliitolle rinnakkaita instituutio-ta, mikä tässä hänen mielestään ja minunkin mie-lestäni on syntymässä.

Nämä olivat hänen esille nostamansa asiat va-liokunnassa. Kun häneltä nämä tulivat, niin näis-

tä käytiin keskustelua ja valiokunta jo ensimmäi-sessä käsittelyssä äänestyksessä enemmistölläpäätti nostaa ikärajan 21 vuoteen, mutta sittenmuutaman päivän kuluttua se palautui takaisinhallituksen esittämään 18 vuoteen. Tämä asia eiminun osaltani ole ratkaiseva tässä kysymykses-sä, että ikäraja nostetaan 18:sta ylöspäin. Joku onsanonut, että nostetaan 100 vuoteen. Kyllähän setietysti ongelmat korjaisi, mutta ei ole tietysti-kään asianmukaista lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys on suku-nimiasia. Ymmärtääkseni Väestörekisterikes-kuksen johtajan viesti oli se, että nykyisin kaikkisukunimet ovat periaatteessa suojattuja. Sittenlienee niin, että kun vaihtaa sukunimeä, niin siitäpitää kuuluttaa, ja kun kuuluttaa, siitä voi sittense, jolla se nimi on käytössä, valittaa ja saa ehkäestettyä nimen, joka on käytössä, käyttöön otta-misen. Mutta periaatteessa kuka tahansa meistävoi anoa sukunimen muutosta milloin tahansa jasaada minkä tahansa sukunimen, ellei joku senhaltija sitä pysty estämään perustellusta syystä.

Näin ollen nyt siis voi esimerkiksi käydä niin,että ennen kuin homoseksuaalinen pari lähtee re-kisteröimään parisuhdettaan, toinen osapuoli ha-kee nimenmuutosta, hakee sukunimensä muutta-mista sen toisen puolison nimen mukaiseksi, hoi-taa sen asian pois etukäteen, ja sitten mennään re-kisteröimään parisuhde. Silloin tämä asia onikään kuin kunnossa, eikä ole mitään muuta es-tettä kuin se normaali nimenmuutosmaksu, mikäsiitä menee ja pieni paperisota.

Näin siis voidaan kiertää tämä pykälä, mikätähän lakiin on kirjoitettu, että yhteistä sukuni-meä ei saa. Ainakin näin se on hoidettavissa javarmasti tullaan hoitamaan. Kyllähän nämä tä-män asian parissa työtään tekevät sen tietävät.Jos eivät tähän asti ole tietäneet, niin nyt ainakinosaavat panna lehtiinsä kehotuksen, että mene-telkää näin. Toivottavasti eivät pane, että ed.Kankaanniemen esityksestä menetelkää näin,koska en nyt esitä kuitenkaan tällaista.

Arvoisa puhemies! Adoptiosta vielä. Siitäkintässä on käyty keskustelua. Valiokunnassa tuliymmärtääkseni selväksi se, että jos kahdella sa-maa sukupuolta olevalla on sellainen perhe, ettäsiinä on yksi tai useampi toisen biologinen lapsimukana, niin tämä toinen puoliso voi hakeaadoptiota näille lapsille tai tälle lapselle ja voisen saadakin, mutta silloin se, joka on se biologi-nen vanhempi, menettää oikeutensa siihen lap-seen. Eli molemmat eivät voi olla yhtä aikaa täl-

Virallistettu parisuhde96/1/84 61

laisen lapsen huoltajina ja vanhempina. Näin ol-len tässä ei siis ole täydellistä adoptio-oikeutta,mutta tällainen tietynlainen portti tässä on. Tus-kin tällaista tapahtuu. Mitä mieltä tällaisessa oli-si, sitä en ainakaan osaa ymmärtää.

Sitten oli kuultavana Helsingin johtava sosiaa-lityöntekijä ja oli puhetta biologisen vanhem-man kuolemasta ja alaikäisen lapsen kohtalostasilloin. Hän sanoi, että jos sen jälkeen, kun biolo-ginen vanhempi on kuollut, samaa sukupuoltaoleva puoliso hakee huoltajuutta orvolle lapsel-le, niin kyllä viranomaiset sen tästä säännöksestähuolimatta, mikä lakiin nyt on kirjoitettu, tulevattodennäköisesti myöntämään, ellei erityisiä pe-rusteita ole sen kieltämiseen. Tämä johtaisi sii-hen, että jos on esimerkiksi kaksi homomiestä jatoisella on tuollainen 13—14-vuotias tytär ja heasuvat kolmestaan siinä perheessä ja biologinenisä kuolee, saattaisi käydä niin, että tämä 13—14-vuotias murrosiässä oleva tyttö joutuisi vie-raan miehen omaksi ja jatkaisi tämän luona asu-mista. Se on kyllä arveluttava toimenpide, josnäin meneteltäisiin. Luulen, että tällaisessa tapa-uksessa viranomaiset miettisivät, annetaankohuoltajuutta vai ei, mutta kipeä tilanne on tietystiaivan selvästi tämäntapainen asia, joka voi hyvinolla realismia jonakin päivänä ja jota joudutaanpohtimaan ja joka tässä lakiesityksessä jäi nytavoimeksi. Tämä lakiesitys on puolitiessä tässäsuhteessa.

Arvoisa puhemies! Käytin jo aikaisemmin pu-heenvuoron ja halusin nämä asiat tarkentaa, jot-ka tässä keskustelussa ovat nousseet esille, tie-doksi niille, jotka eivät ole valiokunnassa niihinolleet perehtymässä. Itse pääasia on se, että tällänostetaan tämä poikkeuksellinen parisuhde avio-liiton rinnalle, ja siinä suhteessa katson, että näinei ole syytä menetellä.

Myöskin haluan korostaa sitä, että kristittyinäme saamme ja meillä on aivan oikeus lukea Raa-mattua ja Raamatusta elämänohjeita. Jos lukeeesimerkiksi Roomalaiskirjeen 1 lukua, siellä sel-västi tulee selväksi se, että homosuhteessa elämi-nen on synti, niin kuin on varkaus, itsekkyys, ah-neus ja monet muut asiat. Synnin laillistaminenei ole viisasta eikä oikein kansakuntaa ja sen hy-vinvointia ajatellen. Siksi aivan näillä raamatul-lisilla perusteilla tuomitsematta ketään meidän eiole viisasta ja perusteltua mielestäni syntielämänmuotoa laillistaa. Korostan sitä, että jokaisellesyntiselle, joita me kaikki olemme, kuuluu armoja anteeksiantamus, mutta synnissä eläminen ei

kuulu siihen muotoon, joka meidän tulisi hyväk-syä ja jonka laillistamista voisimme ajatella jasuosia.

84 Hannu Takkula /kesk: Arvoisa rouva puhe-mies! Ensinnäkin tämän asian käsittelyssä halu-an lähteä liikkeelle siitä, että jokaisella ihmiselläon ehdoton ihmisarvo, jokainen ihminen on oi-keutettu tiedostamaan omassa elämässään ja ym-märtämään sen sivistyksen merkityksen, että hänelää ainutkertaista, ihmisarvoista elämää ja ettähänen elämänsä on tärkeä.

Lakiesitys, hallituksen esitys laiksi viralliste-tusta parisuhteesta: Omalta osaltani lähden siitä,että avioliitto on paitsi parisuhde myös yhteis-kunnan kehityksen sekä väestökehityksen eetti-nen ja sosiaalinen kulmakivi. Yhteiskunnan pe-rusyksikkö perhe rakentuu sille. Näin ollen nai-sen ja miehen solmimaa avioliittoa tulee edel-leen pitää perustavana yhdessä elämisen muoto-na ja yhteiskunnan tulee antaa kaikki mahdolli-nen tuki avioliitolle ja sen asemanvahvistamiselle. Tästä johtuen avioliiton rinnal-le ei tule luoda siihen rinnastettavia instituutioita.

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa käyte-tyissä puheenvuoroissa on hyvin paljon herkutel-tu tunteella. Mielestäni tunne kuitenkaan ei voiolla lainsäädännön perusta ja pohja. Mielestänimyöskään sukupuolinen suuntautuneisuus ei voiolla lainsäädännön peruste. Jo tässä yhteydessä jatäällä käytettyjen puheenvuorojen samoin kuintämän lakiesityksen ja hallituksen esityksenkautta on käynyt selvästi ilmi se, että tämä laki-esitys tulee käytännössä rinnastamaan parisuh-teet avioliittoon, ja mielestäni avioliitto on insti-tuutio, minkä rinnalle ei tule nostaa mitään muitarakenteita.

Keskustelut adoptiosta taikka nimestä: Kaikkijo täällä tällä hetkellä tietävät sen, että nimen-muutos on mahdollista suorittaa nykyisinkin.Adoptio on myöskin mahdollista yksinäiselle ih-miselle, ja sitä kautta myöskin tämmöisessä suh-teessa voidaan toimia näiden lainalaisuuksienmukaan. Itse asiassa näen asian sillä tavalla kuintäällä ed. Lapintie puhui, että tämä hallituksenesitys on johtamassa pala palalta kohti selkeääadoptiota ja nimenmuutostakin, mutta ajatus on,että tässä ikään kuin askel askeleelta tätä tietäkuljetaan.

Niin kuin sanoin jo tuossa aikaisemmin, mie-lestäni ei tunne eikä sukupuolinen suuntautunei-suus voi olla hyvän lainsäädännön perusta ja

Keskiviikkona 19.9.200162 96/1/85

pohja. Kun mietimme asiaa ihan pohjimmiltaan,ihan, voiko sanoa, alkujuuriltaan, voidaan ky-syä, onko yhteiskunta ylipäätään velvollinen tu-kemaan minkäänlaisia rakenteita. Kun mietitäänerilaisia instituutioita, voi sanoa, että avioliit-toinstituutio, miehen ja naisen muodostama liit-to, on ainut, mikä on yhteiskuntaa ylläpitävä jayhteiskuntaa eteenpäinvievä. Siinä mielessä seon kaikilla mittareilla mitattuna erilaisessa ja eri-arvoisessa asemassa. Uskon, että sen vuoksimyöskin kautta vuosituhansien ja historian se onnoussut suhteeksi, jonka päälle yhteiskunta onrakentunut. Se on muodostanut yhteiskunnan pe-rusyksikön: perheen.

Arvoisa puhemies! Mikäli ihmisten, jotka asu-vat yhdessä, oikeuksia halutaan lainsäädännölläparantaa, mielestäni voidaan silloin miettiä esi-merkiksi rinnakkaislakialoitetta, lakia yhdessäasumisesta, joka ottaisi huomioon kaikki, jotkaasuvat yhdessä, ilman että siinä on minkäänlai-nen sukupuolinen suuntautuneisuus tai jännitepohjana. Tälläkin hetkellä suomalaisessa yhteis-kunnassa elää monia ihmisiä yhdessä, ilman ettäheidän välillään on minkäänlaista sukupuolistajännitettä tai suuntautuneisuutta. Nämä ovat mo-nesti käytännön sanelemia asioita. Itsekin tun-nen monia yksinäisiä ihmisiä, leski-ihmisiä, jot-ka ovat muuttaneet yhteen, tai työnhaussa tänneetelään tulleita ihmisiä, jotka asuvat käytännönsyistä yhdessä. Näin ollen, mikäli halutaan sittenjollakin tavalla heille antaa verotuksellisia tai pe-rintöön tai tapaamisoikeuksiin liittyviä lisäoi-keuksia, voidaan miettiä neutraalia lakia yhdessäasumisesta.

Kuitenkin, olen ymmärtänyt näin, hyvin mo-ni, joka tälläkin hetkellä asuu yhdessä, ei koe,että tässä kohdin niin suuria todellisia ongelmiaolisi, ei ainakaan tapaamisten suhteen. Tänään-hän täällä on puhuttu, että sairaalassa käynnin jatapaamisen suhteen olisi jotain ongelmia ollut taiperinnön suhteen. Nykyäänkin ne voidaan hoitaaja asiat järjestää. Tämä olisi ehkä oikeampi muo-to, ja se olisi, jos halutaan yhdessä asumista jol-lakin tavalla yhteiskunnan puolesta tarkastella jasiihen lakia rakentaa, neutraali ja irti tunne- ja su-kupuolisuuntautuneisuudesta.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen, mistä aloi-tin. Näissä asioissa täytyy muistaa aina jokaisenihmisen ehdoton ihmisarvo, mutta on myösmuistettava se, että yhteiskunnan perusyksikköperhe on se, mitä tänä päivänä meidän tulee tu-kea. Se on instituutio, joka tänä päivänä tarvitsee

erityistä tukea ja huolenpitoa. Uskon, että terveyhteiskuntakehitys, terve yhteiskunta, tulee tule-vaisuudessakin rakentumaan sen päälle.

Se, miten itse kukin tässä asiassa tulee täällääänestämään, luonnollisesti pohjaa niihin arvoi-hin, mitä meillä itse kullakin elämässämme on.Itse näen, että arvot ja maailmankatsomus ovatne, jotka muokkaavat päätöksentekoa, ja voin sa-noa, että kristillisen maailmankatsomuksen halti-jana näen, että myöskin sitä kautta nykyinen yh-teiskuntajärjestelmä, perhe yhteiskunnan perus-yksikkönä, on perusteltu. Se ei missään tapauk-sessa ole aikansa elänyt, vaan sillä on hyvin vah-va ja merkittävä tehtävä edelleen.

85 Ulla-Maj Wideroos /r: Fru talman! Jag hadetänkt låta bli att delta i den här diskussionen menjag lyssnade på det senaste anförandet, och dåvill jag bara säga en sak: När ledamot Takkula ta-lar om kristna värderingar och att det är skillnadpå de kristna värderingarna så tycker jag att hantar fel. Jag tycker att jag har rätt att ha mina egnakristna värderingar och rösta utgående från democh de är lika mycket värda som ledamot Takku-las kristna värderingar såväl i den här frågan somi alla andra frågor som vi röstar om här i salen.

86 Hannu Takkula /kesk: Arvoisa puhemies!Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, jokai-sella on oikeus omiin arvoihin. Mutta niin kuinsanoin puheeni loppuosassa, me jokainen muo-dostamme oman käsityksemme omien arvojem-me ja oman maailmankatsomuksemme pohjalta.Se kristillinen maailmankatsomus, jonka minäomaan, lähtee siitä, että miehen ja naisen perus-tama perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Seymmärtää tällä tavalla luomisen ja näkee, ettäluomisjärjestys, joka on kristillisessä etiikassahyvin vahvasti esillä, on edelleen toimiva ja käy-pä tänäkin päivänä.

Tämä on minun oma näkemykseni, enkä ha-lua tällä loukata kenenkään muuta näkemystä.Niin kuin totesin, tämän tyyppisissä asioissa metoimimme niiden arvojen ja sen maailmankatso-muksen pohjalta, jotka me itse kukin olemme si-säistäneet. Minusta asia on hyvä näin. Jos onomaksunut jonkin näkemyksen ja on jotakinmieltä, se ei välttämättä tässä yhteydessä tarkoi-ta, että olisi toisia mielipiteitä vastaan. Jokaisellaon oikeus omaan vapaaseen mielipiteenmuodos-tukseen, ja minusta se on vain hyvä. Ehkä ihannäin pöytäkirjojenkin kautta on hyvä tehdä sel-

Istunnon lopetus96/2 63

väksi ihmisille, mikä on minkäkin päätöksente-on takana oleva arvomaailma ja -pohja.

Yleiskeskustelu päättyy.

Ensimmäinen varapuhemies: Asian käsittelykeskeytetään.

2) Hallituksen esitys Makedonian kanssatuloveroja koskevan kaksinkertaisen vero-tuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksenhyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lain-säädännön alaan kuuluvien määräystenvoimaansaattamisesta

Mietintöjen pöydällepanoHallituksen esitys HE 98/2001 vpValtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM13/2001 vp

Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvostonehdotuksen mukaisesti seuraavaan varsinaiseentäysistuntoon.

Ensimmäinen varapuhemies: Eduskunnanseuraava varsinainen täysistunto on huomennatorstaina kello 18, kyselytunti huomenna kello16.30.

Täysistunto lopetetaan kello 20.32.

Pöytäkirjan vakuudeksi:

Jouni Vainio