4/2014 - maankaytto.fi · 9 ari laitala maanmittauspÄivistÄ kuoriutui ruotsissa lopulta...

Lehtosen haastattelussa Sven-Olof Lindfors

Maanmittari Maarit maailmalla

Minne matka maaseutu?

Maanmittauspäivät 2015 tulevat sittenkin

4/2014

SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA • MAANMIT TARISTA OPET TA JAKSI • MAANK ÄYT TÖTIETEIDEN PÄIVÄT • VUOKRAVAKUUS RAKENNUSTEN ENERGIATODISTUKSET • KOHTI KIINTYMYSTALOUT TA • TOPOGRAFIN VIIMEINEN RYNNISTYS

S I S Ä L T Ö 4/2014

KUSTANTA JAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea kouluja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKYwww.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh. 040 546 3806.KANSI: iStock | Arsenik

M I N N E M AT K A M A A S E U T U | S. 18

”Suomella ei jatkossa ole enää varaa eikä perusteita nykyi-seen korkeaan kansalliseen maataloustukeen.”

E N E R G I ATO D I S T U K S E T | S. 26”Espanja, Saksa ja Suomi

ovat kaikki toimenpanneet energia todistukset, joskin vähän eri tavoin.”

E N E R G I AT E H O K K U U S | S. 31”Energiatehokkuus itsessään

ei ole kuitenkaan ihan yksin-kertainen juttu.”

M A A N K ÄY T TÖ 120 V U O T TA S I T T E N | S. 47

”Voi näitä virkamiehen vaivoja.”

L A K I M I E S | S. 30”Pidätysoikeus koskee

ainoastaan aiheutuneita vahinkoja.”

KO H T I K I I N T Y M Y S TA LO U T TA | S. 34

”Sillä, mistä välitämme, on suora vaikutus siihen, mihin olemme valmiita panostamaan.”

M A A N M I T TAU S A L A N O P E T TA J A K S I | S. 36

”Sääntöjen maailma ei päde ihmisiin, jotka oppivat eri tavalla.”

H Ä R K Ä Ä S A R V I S TA | S. 17”Jos kaikille epäselville rajoille

haettaisiin nyt rajankäynti-toimitukset, maanmittarien täystyöllisyys olisi varma pitkäksi aikaa.”

PÄ Ä K I R J O I T U S | S. 5 ”Asuntomarkkinoilla vallinneet

itsestäänselvyydet eivät itses-tään selvästi enää pädekään.”

5 Ari Laitala (pääkirjoitus) KUN LOGIIKKA MUUT TUU

6 Pekka Lehtonen SVEN-OLOF LINDFORS – MAANMIT TARI JA SILLANRAKENTA JA

9 Ari Laitala MAANMIT TAUSPÄIVISTÄ KUORIUTUI RUOTSISSA LOPULTA SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA

12 Maarit Nordmark MAARIT MAAILMALLA

17 HÄRKÄÄ SARVISTA

18 Timo Linkola MINNE MATKA SUOMEN MAASEUTU?

26 Jennifer Pitkänen RAKENNUSTEN ENERGIATODISTUKSET

30 Saara Jämes VUOKRAVAKUUS ASUINHUONEISTON VUOKRAUKSESSA

31 Ari Laitala ONKO ASUNTOJEN ENERGIATEHOKKUUDELLA ARVOA?

34 Katja Lindroos KOHTI KIINT YMYSTALOUT TA

36 Sonja Rahkonen MAANMIT TARISTA OPET TA JAKSI

40 Kalevi Raussi VANHAN MAANMIT TARIN MUISTELMIA – OSA 3

43 Matti Holopainen ENERGIA, VALUUT TA, SOTA JA RAUHA

46 MAANMIT TAUSTA TALLENTAMASSA

47 MAANKÄY T TÖ 120 VUOT TA SIT TEN

48 Susanna Kari MAANKÄY T TÖTIETEIDEN PÄIVÄ 2014

51 Markku Markkula UUSIA SÄÄDÖKSIÄ

52 Tauno Jortikka TOPOGRAFIN VIIMEINEN RYNNIST YS

53 UUTISIA

60 KESKUSTELUA

62 IN MEMORIAM

63 RESUME

64 PALVELUHAKEMISTO

4 MAANKÄYTTÖ 4|2014

5MAANKÄYTTÖ 4|2014

P Ä Ä K I R J O I T U S

KUTEN TUNNETTUA, suuri osa kansallisvarallisuudestamme on kiinni kiinteistöissä. Huomattavan osan tästä omaisuusmas-sasta muodostavat asunnot. Asuntosektori on myös merkittävä työnantaja, niin koko kansantalouden mittakaavassa kuin tietysti meille kiinteistöalan ammattilaisillekin; maankäytön suunnittelusta ja tontinmuodostuksesta lähtien aina institutionaaliseen asunto-sijoittamiseen asti.

Vuodesta toiseen pitkittyvä talouden taantuma tai nollakasvu tuottaa odotetusti lisää uutisia myös asuntomarkkinoilta: milloin hintojen kerrotaan nousseen, milloin laskeneen. Asuntomarkki-noilla vallitseekin monta totuutta ja lyhyen jakson uutisvirrasta on vaikea tehdä pitäviä päätelmiä. Uudistuotanto on tietysti oma lukunsa. Mutta jo käytettyjenkin markkinoilla on omakotitaloa, rivitaloa ja kerrostaloa. On pääkaupunkiseutua, kasvukeskuksia ja maaseutua. On keskusta-asuntoa ja lähiöasuntoa. On korjaus-velallista ja korjausvelatontakin.

Monenlaista tilastonpitoakin näyttää olevan tarjolla. Karkeim-millaan tunnutaan seurattavan pelkästään keskineliöhintojen muu-tosta. Tällöin tulkintaan hintojen kehityksestä vaikuttavat monet satunnaiset tekijät, kuten se, minkä kuntoisia, ikäisiä tai kokoisia asuntoja on edellisen kuukauden tai kvartaalin aikana satuttu myymään. Valtaosa tilastoinnista tosin tehtäneen laatuvakiointiin perustuen. Useinkaan tilastojen laadintatapa ei kuitenkaan käy uu-tisoinnista ilmi, mikä tekee niistä käytännössä tulkintakelvottomia.

Numerot ja tilastot kertovat pidemmässä juoksussa myös mark-kinoiden ja toimintalogiikan muutoksesta. Erityisesti maaseudulla ja äkillisen rakennemuutoksen alueilla vanhojen omakotitalojen hintakehitys näyttää kaikkein synkimmältä. Omistajan mahdolli-set ongelmat tosin alkavat vasta siinä vaiheessa kun kohde pitää realisoida. Mikäli myyntitarvetta ja -halua ei ole, voi asunto olla käyttöarvon näkökulmasta omistajalleen vielä pitkään yhtä arvokas kuin ennenkin. Tosin ongelmaksi voi muodostua kohteen vakuus-arvo, jos lainaa tarvitaan isompaan remonttiin.

Ehkä mielenkiintoisin piirre viimeaikaisessa uutisoinnissa on kuitenkin se, että asuntojen hintojen jatkuva nousu kaupunkikes-kuksissa ei ole enää itsestäänselvyys, ei edes pääkaupunkiseudulla. Vaikka kysyntää riittää jatkossakin, tekee ostovoiman jatkuva leik-kaaminen ja leikkautuminen lopulta tehtävänsä. Myös pankkien lainanantokuri tuntuu pitävän. Eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän, ei edes vastaantulevan junan.

Talouden vuodesta toiseen jatkuvat synkät kehitysnäkymät tuntuvat pikemminkin ulottuvan entistä pidemmälle. Nyt puhu-taan jo siitä, että ainakin tämä vuosikymmen mennään murheen alhossa. Kun näitä ennustuksia kuuluu eri laidoilta ja varsin huo-mattaviltakin tahoilta, saattaa näillä olla merkitystä myös jo itseään toteuttavina ennustuksina. Myös muutokset asuntomarkkinoihin ovat väistämättömiä, kuten olemme jo nähneet. Mutta kyse ei ole enää vain hintaheilahteluista vaan muutoksista myös markkinoiden

A R I L A I T A L A ar i . la itala maank aytto.f i

K U N LO G I I K K A M U U T T U U

toimintalogiikassa. Asuntomarkkinoilla vallinneet itsestäänselvyy-det eivät itsestään selvästi enää pädekään. Asuntosäästämisestä, varsinkin omistusasumisen muodossa, voi tulla myös takkiin, ja kunnolla. Soppaa osaltaan hämmentävät myös kutakuinkin jatkuvasti kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset ja tiukentuvat rakentamismääräykset, jotka ulottuvat korjausrakentamiseenkin.

Asia on sikäli merkittävä, että meillä on ainakin eurooppalai-sen mittapuun mukaan poikkeuksellisen hajautunut asuntojen omistusrakenne. Toisin sanoen meillä on huomattavan paljon asuntojen omistajia, ja nimenomaan käyttäjäomistajia. Asunnot ovat monille säästökohde ja ehkä jopa ainoa merkittävä sellainen. Historiallisen datan valossa tämän säästämismuodon riskit ovat olleet suhteellisen vähäisiä ja tuotot kohtuullisen hyviä.

Muuttuvat olosuhteet luovat uhkia ja haasteita, mutta joillekin ne edustavat myös mahdollisuuksia. Ne, joilla on tietoa, taitoa ja halua toimia uusissa olosuhteissa, tulevat menestymään. Muu-tokset luovat kysyntää uudenlaiselle osaamiselle. Tämä on hyvä uutinen myös niille, jotka pystyvät kouluttamaan uudenlaisia ja ehkä hiukan tulevaisuusorientoituneitakin oppisisältöjä. Samalla saavumme myös – jälleen kerran – uusien tutkimustarpeiden ää-relle. Yhä edelleen on hämmästyttävän paljon asuntomarkkinoihin liittyviä asioita, joista ei ole kunnollista käsitystä. Esimerkiksi sitä, millainen vaikutus energiatehokkuudella on asuntojen vaihtoar-von muodostuksessa, on tutkittu Suomessa olemattoman vähän.

Vielä kummallisempaa on se, että korjausvelan ja sen hoitami-sen arvovaikutuksia tunnetaan huonosti. Esim. lähiökerrostalojen korjaustekniikkaan liittyviä tutkimishankkeita on rahoitettu ja to-teutettu kymmenittäin. Mutta kovin harvoja tuntuu edelleenkään kiinnostavan se, mitkä ovat korjausvelan hoitamisen taloudelliset kannustimet investoijien eli omistajien näkökulmasta. Miten erilaiset korjausinvestoinnit esim. kapitalisoituvat rakennusten markkina-arvoon. Ilmeisesti logiikka on sillä tolalla, että mitäpä näitä tutkimaan, kun ne investoinnit on tehtävä kuitenkin. Ettei vaan taas oltaisi suomalaisen helmasynnin äärellä; löperössä suhtautumisessa markkinointiin ja myyntiin eli pohjimmiltaan asiakastarpeiden ymmärtämiseen.

Voitaneen liioittelematta todeta, että kansallisvarallisuutemme ja suurelta osin yksityinen varallisuutemme on amatöörisijoittajien käsissä. Asuntosijoittajiksi voidaan lukea kaikki ne, jotka omistuk-sellaan ottavat markkinariskiä esim. hintojen muutoksesta. En tiedä, kuinka moni asunnon omistaja on tätä edes miettinyt, saati kunnolla sisäistänyt. Ainakin uusia asuntokauppoja hierottaessa pitäisi ostajalaidalla olla entistä paremmin hereillä. Tarjolla oleva in-formaatio, kuten viimeisin tilinpäätös asunto-osakeyhtiöissä tarjoaa kyllä hyvä lähtökohdan, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti. Ikävät yllätykset, myös isossa mittakaavassa, ovat mahdollisia. Esimerkiksi hutiloiden tehdystä putkiremontista voi koitua vesivahinko, jota vakuutusyhtiö ei noin vain korvaakaan.


Haastattelu: Pekka Lehtonen

Sven-Olof Lindfors – maanmittari ja sillanrakentaja

TAKSA-AIKAA JA KUUKAUSIPALKKATOIMISTOAhvenanmaalle siirtymiseen vaikuttivat sattuma ja lääninmaanmitta-usinsinööri Alpo Hyhkö, joka määräsi vastaanhangoittelevan Sven-Olofin hoitamaan edesmenneeltä taksainsinööri Bertel Bomanilta jääneitä toimituksia. Toinen Ahvenanmaan taksainsinööri, voima-kastahtoinen Bertel Fagerlund, sai hänet puhutuksi jatkamaan.

”Se oli onnellinen käänne pitkällä tähtäyksellä”, sanoo Sven-Olof. Hän työskenteli taksalla pari vuotta eli organisaatiomuutokseen vuoteen 1972 saakka ja arvelee olleensa yksi viimeisistä taksalla toimineista.

Mittava ura toimitusinsinöörinä, maanmittausjohtajana, kunnallis- ja maakuntahallinnossa sekä luottamus- että virkamiehenä ja pohjoismaisen yhteistyön ytimessä.

Sven-Olof tuntee Ahvenanmaan menneen ja nykyisyyden. Bomarsundin linnoitus sijaitsee Maarianhaminan perustamisen juurilla.

VAIKKA SVEN-OLOF LINDFORSISTA on ajansaatossa tullut Mr. Ahvenanmaa, Ahvenanmaalle asettuminen tapahtui alkuaan vastahakoisesti.

Vanhemmat olivat ahvenanmaalaisia, mutta olivat muuttaneet 1930-luvulla mantereelle. Sven-Olof on syntyään Pietarsaaresta, asui sodan aikana Sipoossa ja kävi koulua Tammisaaressa.

Valmistuttuaan 1964 hän toimi Tammisaaren vt. geodeettina ja siirtyi sitten Turun maanmittaustoimistoon auskultantiksi ja maanmittausinsinööriksi. Turku onkin monen Ahvenanmaalle siirtyneen maanmittausvirkailijan lähtöluukku.

Pekka Lehtonen


”Taksa-aika oli hyvää aikaa: töitä ei valikoitu, ne tehtiin nopeasti, ja vaikka taksa oli huono, ahkeroimalla pääsi tuloille.”

Vuonna 1972 Ahvenanmaalle syntyi kuukausipalkkatoimisto, jossa aluksi työskentelivät Sven-Olof ja Bertel Fagerlund sekä yksi teknikko. Vähitellen saatiin muitakin työntekijöitä. Ahvenanmaalle siirtyminen oli sikäli helpotus, että sai tehdä toimituksia pelkästään äidinkielellä, siis ruotsiksi. Nykyiselle auktorisoidulle kielenkääntäjäl-le suomi ei opiskeluaikana vielä kovin sujunut. ”Yhteistyötä tehtiin toisen ruotsinkielisen teekkarin, Bernhard Biströmin kanssa. Tentit kirjoitettiin aluksi pari vuotta ruotsiksi, olihan esimerkiksi Arvid Wiialankin äidinkieli ruotsi.”

Kielitaito on rikkaus, ja Sven-Olof päätti jo tuolloin, että riippu-matta, missä työskentelee, hän säilyttää suomen kielen taitonsa.

SAMA LAINSÄÄDÄNTÖ PÄÄPIIRTEISSÄÄN KUIN MANTEREELLA”Ahvenanmaalla asianosaiset osoittautuivat kiinnostuneimmiksi ja tarkemmiksi toimituksen yksityiskohdista. Toimitusinsinöörin teke-misiä kyseenalaistettiin ja kyseltiin menettelystä ja kustannuksista enemmän kuin Turun seudulla. Usko virkamieheen oli heikompi kuin mantereella. Myös sinuttelu oli vallitseva käytäntö.”

Sympaattisimpina Sven-Olof pitää kaukaisen saaren, Kökarin asukkaita, joiden sanotaan olevan merirosvojen ja hylkeiden jälkeläisiä. Hän kertoo tarinaa, kuinka toimitusmatkalla istuttiin iltakonjakilla uskottujen miesten kanssa. Puolilta öin ei saatu taksia 10 kilometrin päässä olevaan majapaikkaan. Niinpä toinen uskotuista miehistä, muuten seurakunnan kanttori, päätti soittaa ”pappipirulaiselle”. Pappi tulikin ja heitti toimitusmiehet kleinbus-sillaan majapaikkaan keskellä yötä, iloisin mielin ja korvauksetta. Onhan pappi seurakunnan palvelija.

Lainsäädäntö on maanmittauksen osalta sama kuin mantereel-la, joten työt ovat pääosin samanlaisia. Erona oli kotiseutuoikeus. Mantereeltakin tullut sai ostaa aikaisemmin maata, mutta lain-huudon yhteydessä tutkittiin oikeus omistamiseen. Ellei sitä ollut, saattoi kunta, maakuntahallitus tai jokin muu ostohalukas ahvenanmaalainen tulla etuoikeudella väliin. Harvoin lunastuksiin ryhdyttiin. Säännökset muuttuivat 1973: sen jälkeen piti ensin hankkia maakuntahallitukselta maaostolupa.

POHJOISMAINEN YHTEISTYÖSven-Olof tuli mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön Bertel Fagerlundin ja Arvid Wiialan jälkeen vuonna 1978 ja sitä

talkoota riitti vuoteen 1991. Yhteistoimintaa oli kahdella alueella: yhtäältä järjestöjen välisessä toiminnassa yhdysmiehenä ja toisaalla pääjohtajatapaamisissa. Syynä tehtäviin oli varmaan yhtäältä ahve-nanmaalaisuus – lähellä molempia maita ja toisaalta tukea lienee tullut varsinkin Turun suunnalta, Sven-Olof arvelee. Pohjoismaisen yhteystyön lisäksi Sven-Olof oli MIL:n hallituksen jäsen 1988–93.

Yhdysmiesneuvoston päätehtävä oli valmistella pohjoismaisia kongresseja. Sven-Olof on ollut valmistelemassa kolmea kongres-sia, viimeisimpänä Tampere vuonna 1988. Kongressien suosio on laantunut tietysti useastakin syystä, mitä Sven-Olof pitää valitet-tavana. ”Kyllä nykyisinkin löytyy aiheita ja ammatillisia ongelmia, jotka koskettavat suurta osaa maanmittareista.” Tanska on tietysti ongelma suomenkielisille. Silti Sven-Olof säilyttäisi skandinaaviset kielet kongresseissa.

”Pohjoismaisissa kokoontumisissa on tärkeää kokemusten vaihto: opitaan muiden lainsäädännöstä ja menettelytavoista. Myös sosiaalisen kontaktiverkon syntyminen on tärkeää. Pohjoismaiset kongressit alkoivat jo viime vuosisadan alussa Suomen vielä kuu-luessa Venäjään. Suomalaiset matkustivat salaa Kööpenhaminaan. Tavoitteena oli nimenomaan ammatillisten kokemusten syven-täminen. Vielä 1970-luvulla maanmittarin toimenkuvaan kuului hallita alaa laajasti. Nykyinen syventynyt ja samalla kaventunut ammattitaito ei suosi laaja-alaisia kongresseja vaan hakeudutaan oman sektorin tapahtumiin.”

MAAKUNTAPOLIITIKKO JA -VIRKAMIESVaikka olen tuntenut Sven-Olofin vuosikymmeniä, en ollut sel-villä hänen maakunta- ja kunnallispoliittisen uran laajuudesta ja merkityksestä kuin ehkä häivähdyksen. Johtuu varmasti siitä, ettei hänellä ole tapana tuoda itseään tai saavutuksiaan esille. Eri miehet puhuvat ja eri miehet tekevät – kielestä riippumatta.

”Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin syttyi jo nuorena, koska isäni oli kunnallispoliitikko Tammisaaressa. Aina on ollut vaikea olla hiljaa, jos asiat yhteiskunnassa näyttävät menevän pieleen.”

Sven-Olof valittiin Ahvenanmaan maakuntapäiville vuonna 1979. Siellä hän toimi 3 kautta, vuoteen 1991 saakka. Kaupungin valtuustonpuheenjohtajana hän toimi 6 vuotta ja vielä 2 vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Siis selvästi Rihtniemi-luokan mies!

”Näissä tehtävissä luonnollisesti joutui olemaan osin virkava-paalla ja perheen aikakin oli kortilla”, Sven-Olof aprikoi.

”Luottamustehtävissä kiinnosti erityisesti, että sai olla kehittä-mässä nykyistä itsehallintolakia. Sehän on sekä eduskunnan että maakuntapäivien hyväksymä perustuslainsäätämisjärjestyksessä eikä sitä voi muuttaa ilman molempien suostumusta.”

– Miten itsehallintolakia on kehitetty?”Nyt on autonomian ajan kolmas itsehallintolaki ja tendenssi

on ollut, että enenevästi siirretään tehtäviä maakuntahallinnon

”Pohjoismaisissa kokoontumisissa on tärkeää kokemusten vaihto;

opitaan muiden lainsäädännöstä ja menettelytavoista.”


päätettäväksi. Kun Kansainliitto päätti Ahvenanmaan itsehallin-nosta vuonna 1920, lausuttiin, että autonomisella Ahvenanmaalla pitää olla niin laaja itsehallinto kuin olematta itsenäinen valtio voi olla. Se vastaa esimerkiksi Fär-saarten ja Grönlannin itsehallintoa.”

Vuonna 1998 Sven-Olof siirtyi maakuntahallintoon Liikenne-osaston osastopäälliköksi. Osastopäälliköksi siirryttyään hän toimi virkamiehenä ja lopetti luottamustehtävät. Työssään hän kohtasi samoja maanomistajia kuin tietoimituksen asianosasina mutta eri puolelta, nyt maantien puolelta.

Tähän virkauralta pyydetty ja luvattu kasku:Sven-Olof oli pitämässä tietoimituksen kokousta ja sisään ryntäsi

mies, joka enempiä kyselemättä huusi, ettei maalla ole niin suurta arvoa kuin täällä puuhataan. Kun Sven-Olof selitti, että kysymyk-sessä on tietoimitus, jossa määritetään maanomistajille makset-tavia korvauksia, muuttui miehen ilme. Hän havaitsi, että metsien veroluokitukseen liittyvä kokous onkin vasta seuraavalla viikolla.

ELÄKKEELLÄ AVAUTUI UUSIA URIASven-Olof jäi eläkkeelle osastopäällikön virasta 11 vuotta sitten. ”Sen jälkeinen aika on ollut toistaiseksi parasta aikaa”, hän naurahtaa.

No eiväthän hommat siihen loppuneet. Sven-Olof perusti yrityksen, jossa hän teki käännöstöitä ruotsin ja suomen välillä. Hän kertoo jo ennen eläkkeelle jäämistään päättäneensä tulevista toimista. Hän on hyvä esimerkki tulevaisuuden eläkeläisestä. Eihän meillä pitäisi olla varaa makuuttaa suurta, tervettä kansanosaa toimettomana.

Hufvudstadsbladetissa hän oli nähnyt ilmoituksen valantehneen kielenkääntäjän tutkinnosta. Päätti osallistua, selvitti tutkinnon ja ryhtyi eläkkeelle jäätyään tekemään käännöstöitä suomesta ruotsiksi. Pääasiallisia asiakkaita ovat olleet Manner-Suomen ja Ahvenanmaan viranomaiset.

Sen lisäksi Sven-Olof on toiminut turistioppaana Ahvenanmaal-la. ”Vaimoni luki jostakin naistenlehdestä, kuinka ruotsalaisryhmä oli käynyt Iisalmessa ja oppaana toimi eläkkeellä oleva maanmittaus-insinööri Viljo Åberg. Häntä kehuttiin ja ylistettiin niin paljon, että tuskin koskaan maanmittarina olisi saanut niin paljon kiitosta. Kun olin kiinnostunut Ahvenanmaan historiasta ja elinkeinoelämästä jne., päätin hakeutua opaskurssille. Parhaimpaan aikaan opastus-tehtäviä saattoi olla 60 vuodessa, mutta nyt olen lopettanut.”

Ajelimme Ahvenanmaan teitä ja niinpä kysyin, että olenko hänen loisteliaan opasuransa viimeinen ryhmä. ”Syksyllä tulee vielä yksi.”

AUTONOMIAIstuimme Bomarsundin rauniolle ja muistelimme Ahvenanmaan autonomian ja Suomen historiaa. Ahvenanmaan demilitarisoinnin

juuret ovat täällä, Bomarsundissa. Toimittajan tavoittee-na oli ollut selvittää, onko Ahvenanmaalla meneillään kansanäänestyksen valmistelua, kuten Krimillä juuri haastatteluaikoihin oli tehty, tosin venäläiseen tapaan. Olihan vuonna 1917 Ahvenanmaallakin kerätty nimiä Ruotsiin liittymiseksi.

No vakavasti: pohdimme sitä, miksi tämmöiset äänestyspuheet tuntuvat tänä päivänä lähinnä vitsiltä. Miksi olosuhteet ovat niin erilaiset kuin esimerkiksi Itä-Ukrainassa tai muissa hulluuden pesäkkeissä?

Sven-Olof kertoo:”Suomen sodan jälkeen, kun Suomi 1809 irrotettiin

Ruotsista, seurasi Ahvenanmaa suurruhtinaskuntaan. Venäläiset ra-kensivat Bomarsundin linnoituksen, joka sitten tuhoutui Oolannin sodassa. Tämän sodan seurauksena Ranska ja Englanti tieduste-livat, haluaisiko Ruotsi ottaa Ahvenanmaan Venäjästä. Kuningas Oskar I kieltäytyi, kun oli riittävästi muutenkin ongelmia Venäjän kanssa. Sodan seurauksena sovittiin Ahvenanmaan demilitarisoin-nista. No sopimuksesta huolimatta Venäjä rakensi ensimmäisen maailmansodan aikana Ahvenanmaalle linnoitteita.

Kun tultiin sortovuosiin, Ahvenanmaalla syntyi huoli tulevai-suudesta ja he pyrkivät Ruotsin yhteyteen. Se oli mitä luonnol-lisinta ajateltuna 600-vuotinen Ruotsin aika, kieli, kulttuuri sekä venäläistämisen ilmeiset uhkat. Kuumana kesänä 1917 oli paljon tulipaloja ja niinpä kunnallismiehet kokoontuivat salaiseen ”pa-lokuntakokoukseen”. Päätettiin perustaa toimikunta ja kääntyä Ruotsin kuninkaan puoleen Ruotsiin liittymiseksi. Se oli vaarallinen hanke, jonka seurauksena olisi voinut odottaa Siperia tai kuolema. Syntyi salainen ”Ålandsrörelsen” ja kerättiin salaisesti kansalais-adressi, jonka melkein kaikki miespuoliset allekirjoittivat.

Sitten Suomi itsenäistyi ja alkoi sisällissota. Ahvenanmaalla hääräsi neljän valtion joukkoja: venäläisiä, suomalaisia, ruotsalaisia ja vihdoin myös saksalaisia.

Sodasta päästyä riita Ahvenanmaasta oli Ruotsin ja Suomen välillä suuri. Riita ratkaistiin Kansainliitossa 1921: saaret jäävät Suomeen ja niille annettiin itsehallinto. Ruotsi sai takeet, että Kri-min sodan jälkeen päätetty demilitarisointi jää voimaan, samoin alueen neutraliteetti – Ahvenanmaa pysyy erilaisten konfliktien ulkopuolella.

”Autonomia ei ollut ahvenanmaalaisten idea, mutta kun se saatiin, sitä on taitavasti hyödynnetty”, Sven-Olof painottaa. ”Olo-suhteet ovat kehittyneet niin erinomaisesti autonomian myötä, että jos nyt tehtäisiin kysely, suuri enemmistö asettuisi valtioliitoksia vastaan.”

Totesimme Ahvenanmaan tarina on kuin Suomen tarina: epä-todennäköinen, ja on ollut monta historianpolun haaraa, joissa on asetuttu oikealle tielle. Siinä on sopimisenmallia maailman riitapukareille.

Kelpaa maita mitata.

”Taksa-aika oli hyvää aikaa: töitä ei valikoitu, ne tehtiin nopeasti, ja vaikka taksa oli huono, ahkeroimalla pääsi tuloille.”


Teksti ja kuvat: Ari Laitala

MAANMITTAUSPÄIVISTÄ KUORIUTUI RUOTSISSA LOPULTA SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA

– Yhdyskuntarakentajapäivät

Kun jäsenhinta ammattikunnan kehittymispäiville ylittää 800 euroa, on lupa odottaa aika paljon. Ruotsissa paketti on saatu toimimaan sinnikkään kehitystyön tuloksena.

RUOTSALAISTEN MAANMITTAUSPÄIVÄT ovat kehittyneet voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2012 päivät kulkivat nimellä Värderings- och LantmäteriDagarna. Vuonna 2013 päivien nimi oli Värderings-, lantmäteri- och samhällsbyggnadsda-

garna. Viimeisimmät 15.–16.10.2014 järjestetyt päivät tottelivat yksinkertaisesti nimeä Samhällsbyggnadsdagarna.

Päivien nimenmuutos ilmentää toki taustalla olevien järjestö-rakenteiden muutosta, mutta myös päivien toiminta-ajatukseen ja toteutustapaan on kiinnitetty jatkuvaa huomiota. Palautekyselyt tavoittavat jopa niitä, jotka eivät päiville osallistu. Näin järjestäjillä on varsin perusteellinen käsitys myös osallistumattomuuden syistä ja kehitystoiveista.

OHJELMAA KYMMENELLÄ KANAVALLAPäivien kehityskulku on ollut jossain mielessä paradoksaalista. Toisaalta on kuljettu koko ajan isomman otsikon alle, jonka

suomennan tässä yhdyskuntarakentamiseksi. Toisaalta isompi kokonaisuus on mahdollistanut ohjelman pilkkomisen pienempiin kokonaisuuksiin. Pääosa päivien ohjelmasta kulkee kymmenessä rinnakkaisessa sessiossa. Pienelläkin uteliaisuudella varustetulla osanottajalla on jatkuva positiivinen ongelma. Tarjolla on toinen toistaan kiinnostavampia esityksiä. Harmillista, että läsnäolo vain yhdessä paikassa kerrallaan on mahdollista.

Rinnakkaiset sessiot tarjosivat kaikkiaan noin 90 esitystä. Kun osanottajia oli n. 650, päästään ”esittämisaktiivisuudessa” noin 15 prosenttiin. Siis joka seitsemäs päiville osallistunut piti myös esityksen. Tämä on kelpo luku, joka selittynee osin myös sillä, että

Berns Salongen tarjosi hulppeat puitteet illalliselle. Yhteiset

juomalaulut ovat oleellinen osa illanviettoa, vaikka niitä juomia

ei juuri ollutkaan. Se, että välillä tartuttiin vieruskavereita

kädestä kiinni, tuntui suomalaisesta edelleen varsin

eksoottiselta touhulta.

”Tuppisuuksi ei jäänyt kukaan.”


esityksen pitäneet saivat päiville ilmaisen osanoton. Kehittyminen tarvitsee myös kehittäjänsä.

Sessioiden esitelmät olivat varsin käytännönläheisiä, kokemuk-sia erilaisten kehitysprojektien läpiviemisestä, ajankohtaista alan koulutuksesta, alan uusimpia tutkimustuloksia ja mm. yhden laajan kirjahankkeen erittäin mielenkiintoinen esittely.

SE DISKUTEERAUSMikä tekee kiinnostavasta esityksestä vieläkin kiinnostavamman? Se, että esitysten jälkeen käydään perusteellinen keskustelu. Sessioiden vetäjien kyky käynnistää ja käydä keskustelua oli suo-rastaan silmiinpistävää. Oman otantani perusteella samoisin, että sessioiden ajasta ehkä noin kolmasosa käytettiin keskusteluihin. Ääritapauksena mainittakoon eräs esitys, jossa 15 minuutin esi-tyksen jälkeen (ja aikanakin) keskusteluun käytettiin kaikkiaan 45 minuuttia. Tähän oli toki varauduttu aikataulullisesti.

Sessioiden vetäjillä tuntui olevan suorastaan taianomainen kyky keskusteluttaa yleisöä. Toki ruotsalainen yleisö on myös keskusteluherkempää, mutta sessioiden vetäjillä tuntui olevan hämmästyttävä taito viedä keskustelua eteenpäin. Kun välillä (tai useastikin) luulin keskustelun jo tyrehtyvän, löytää moderaattori (vetäjä) salista henkilön, jolla voisi olla sanottavaa asiasta. ”Haluatko sinä sanoa jotain?” oli usein kuultu ja monelle osoitettu kysymys. Ja kaikki halusivat. Tuppisuuksi ei jäänyt kukaan.

En sano sitä, että keskustelu sinänsä olisi aina itsearvoista, mutta se voi olla usein lisäarvoista. Silloin kun keskustelu löytää uusia näkökulmia ja tekee uusia huomioita, sen ei todellakaan toivo ihan heti loppuvan. Ehkä meidän Suomessakin pitäisi sinnikkäämmin pyrkiä tähän suuntaan.

KTH (Kungliga Tekniska Högskolan) on päivien vahva yhteistyökumppani, jonka panos näky y erityisesti esityksissä. Täydennysrakentamisen hintavaikutukset lähialueen asuntoihin ovat tutkimuksen alla parhaillaan

myös meillä Suomessa.

Pohjoismaisten järjestöjen edustajat aloittivat oman kokousurakkansa jo seminaaria edeltävänä iltana. Kerran vuodessa pidettävä Ombudsmanna-möteen oli tälläkin kertaa kasaantunut niin paljon asioita, että kokousta oli tarpeen jatkaa vielä torstaina varsinaisten päivien jälkeen.

Ari Paganus suomalaisesta Dimenteq Oy:stä oli saapunut paikalle esittelemään eHarava-järjestelmää, joka Suomessa on ehditty ottaa jo suhteellisen laajaan käyttöön.


TERVETULOA ENSI VUONNA!Päivien konsepti on siis täysin kaksipäiväinen, tai oikeastaan 2 ja ½ -päiväinen. Niin perusteellinen oli ensimmäistä seminaaripäivää jatkava 3½ tuntia kes-tänyt illallinen. Tunnelma illallisella oli varsin juhlava, mutta samalla myös rento, vaikka ripaus muodolli-sempaakin ohjelmaa oli ujutettu mukaan. Ja ottaapa se yhteislauleskelukin oman aikansa.

Myös yhden päivän osanotto on mahdollinen, mutta hinta ei juurikaan kaksipäiväisestä alene. Hin-ta on riippumaton myös siitä, osallistuuko torstaina vai keskiviikkona, vaikka keskiviikon osallistumiseen kuuluu illallinen. Illalliselle sai ostaa lippuja myös erikseen. Olisi-kohan hinta ollut 140 euron kieppeillä? Voisi luulla, että tuohon hintaan sisältyvät jo varsin runsaat juomat, mutta näin luuleva erehtyy. Esim. jälkiruokakahvin juomaseuralaiseksi oli tarjolla vain liraus maitokahvia. Ruoka sinänsä oli kyllä korkeatasoista ja maittavaa. Berns Salongen tarjosi illalliselle puitteet, jollaisia meiltä Suomesta ei taida löytyäkään.

Allekirjoittaneelle tämä oli ensimmäinen kerta ruotsalaisten päivillä, joten varsinaista vertailukohtaa aikaisemmasta ei ole. On kuitenkin helppo havaita, että yhdyskuntarakentajien am-mattikunta on onnistunut rakentamaan myös itselleen loistavat koulutuspäivät. Eikä päivien annissa sovi vähätellä kontaktien ja sosiaalisen puolen merkitystäkään. Kyse ei ole pelkästään uusien kontaktien solmimisesta. Vanhatkin kontaktit tarvitsevat ylläpitoa ja päivitystä. Muuten ne rapautuvat.

”Sitoutuminen ja omistautuminen ammattikunnan kehittämiseen

ovat selvästi päivien taustalla vaikuttavia arvoja, jotka ajavat

jatkuvaan kehittämiseen.”

Teoksessa selvitetään kaikki maankäyttö- ja rakennuslain pykälät, niiden tausta ja tulkinnat sekä oikeuskäytäntö. Tämä kolmas, uudistettu laitos on huolellisesti saatettu ajan tasalle sekä oikeuskäytännön että lain muutosten osalta. Kirja on kattava tietolähde ja työväline kaikille, jotka tarvitsevat työssään maankäyttöä ja rakentamista koskevaa lainsäädäntöä.

140 € • ILMESTYY HELMIKUUSSA 2015.

Tilaukset ja lisätiedot

www.edita.fi/verkkokauppa • [email protected] • p. 020 450 05

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Odotettu perusteos nyt uudistettuna!

Sitoutuminen ja omistautuminen ammattikunnan kehittämi-seen ovat selvästi päivien taustalla vaikuttavia arvoja, jotka ajavat jatkuvaan kehittämiseen. Seuraavat päivät ovat jo hyvinkin työn alla. Päivämäärää ja paikkaa mainostetaan jo päivien sivustossa www.samhallsbyggarna.org, vaikka kehitysideoita hiotaan varmasti vielä pitkälle kevääseen.

Isäntien puolesta terveisiä pohjoismaihin lähetti Lars Jansson. Kansainväliset ja erityisesti pohjoismaalaiset vieraat ovat terve-tulleita päiville ja erikseen vielä muistutettiin siitä, kuinka lähellä Tukholma on. Ja meille suomalaisille on suotu vielä pieni aikaetu-kin. Helsinki-Vantaalta aamukahdeksalta lähtevällä koneella ehtii mainiosti paikallista aikaa klo 9 alkaville päiville. Lentoasemalta liikennöivä Arlanda Express saapuu nimittäin käytännössä suoraan kongressipaikalle, Waterfront Congress Centeriin.


MAANMITTARIT MAAILMALLA

MAANMITTARI MAARIT MAAILMALLAMaarit Nordmark

Yöpöydälläni on juuri nyt suomen-ruotsiksi kirjoitettu Hägring 1938,

Kjell Westön palkittu romaani, joka avaa lukijalle ikkunan Helsingin tuntoihin toisen

maailmansodan kynnyksellä. Meillä jälkeenpäin syntyneillä on oikeat

vastaukset, mutta miten maailmaa katsoivat aikalaiset, jotka tulkitsivat

todellisuuttaan oman historiansa antamalla pohjakaiulla?

WESTÖN KIRJOITTAMA suomenruotsi on erilaista kuin minua ympäröivä riikinruotsi; hänen kielessään elävät sanat, joita Ruotsissa ei enää käytetä. Toistelen sanoja ”buntar” tarkoittaen housunpunt-teja ja ”veckoslut”, joka riikinruotsiksi kääntyy sanaksi pyhä. Mais-telen sanoja ja yhdistän niitä suomen ja tanskan kielten sanoihin. Osa suomenruotsista toistuu tanskan kielessä, joka suomenruotsin tapaan käyttää osin vanhempia ilmaisuja kuin riikinruotsi. Muun muassa ”ämbar” ja ”nabo” pitää muistaa laittaa Tukholmassa hyllylle ja korvata sanoilla ”hink” ja ”granne”, kun taas Kööpenhaminassa niistä tulee sujuvasti tanskaa, vähän ääntämistä muuntaen.

Westöä lukiessani pohdin samalla myös omaa taustaani ja sitä, kuinka oma sukuhistoriani, opinnot, halu oppia koko ajan uusia asioita ja kiinnostus kieliin ja kulttuureihin saivat minut aikoinaan lähtemään Suomesta Ruotsiin, ja – ainakin toistaiseksi – jäämään ulkomaille. Muutin Ruotsiin 1992, joten olen viettänyt melkein puolet elämästäni ulkomailla. Ruotsin ja Suomen lisäksi olen tehnyt kiinteistöalan parissa töitä Tanskassa ja Saksassa sekä osin Baltiassa, joskin asumatta siellä.

Monikansallisuudessa on puolensa. On hauska tietää, mitkä ravintolat ovat suositeltavia eri pohjoismaiden pääkaupun-geissa, miten vaalitavat eroavat toisistaan ja miten eri maiden

Kesällä 2013 tutustuin viskitislaamoihin Skotlannissa.

Islayn saarella Laphroig tarjoaa mahdollisuuden

hallinnoida neliöjalan verran turvemaata.

Tämän merkiksi pystytin sinne Suomen lipun.

Niels G

jerløv


MAANMITTARI MAARIT MAAILMALLA

neuvottelukulttuureissa kokouksista saadaan parhaat tulokset irti. Vähemmän hauskaa on, kun on tulossa Suomeen pitämään esitelmää äidinkielellään ja huomaa sitä valmistellessaan osaa-vansa kaikki ammattitermit kolmella kielellä, joista mikään ei ikävä kyllä ole suomi.

Eri kulttuurien läsnäolo sekä työyhteisössä että kotona on parhaimmillaan rikastuttava kokemus, pahimmillaan turhauttavia väärinkäsityksiä aiheuttavaa. Kolmesta pojastani yksi on syntynyt Suomessa ja kaksi Ruotsissa. Puhun heille suomea, mutta kaksi nuorinta – 13- ja 15-vuotiaat – vastaavat pääsääntöisesti ruotsiksi. Tulevan lapsenlapseni äiti ei puhu sanaakaan suomea; mitä kieltä käyttäisin vauvan kanssa, kun kuitenkin puhun suomea hänen isälleen? Miesystäväni on Islannista kotoisin oleva maanmittari, jonka tapasin ensimmäisen kerran osallistuessamme opiskelijoina Norjassa Nordiskt Möteen. Ateriakeskustelumme saavat joskus koo-misia piirteitä, kun ruokapöydän äärellä puhutaan islantia, suomea ja ruotsia sekaisin. Onneksi koko lapsilauma puhuu ruotsia äidin-kielenään – mistä seuraa, että kaikki kuusi pitävät vanhem piaan tasapuolisesti vähän kajahtaneina, koska meistä kahdesta kum-pikaan ei edes kaikkien näiden vuosien jälkeen osaa virheetöntä riikinruotsia. Toisaalta, kukapa teini-ikäinen ei olisi vanhemmistaan sitä mieltä, että he eivät ole ihan täysjärkisiä, joten tätä ei ehkä voi laittaa ainoastaan kieli- ja kulttuurierojen syyksi.

LAMA 1992Lähtiessäni Suomesta oli vuosi 1992. Valmistumiseni jälkeen halusin tehdä töitä kiinteistökaupan parissa, mutta se oli siihen

aikaan vaikeaa. Ferendassa projektien analyysia tehdessäni olivat lainojen korot lähemmäs 15 prosenttia. Tuottavia investointeja ei tuolla lainojen korolla löytynyt kovinkaan helposti. Sittemmin Suomen suurimmat rakennusliikkeet myytiin ruotsalaisille – kuka vielä muistaa, mitkä olivat Suomen Skanskan ja NCC:n nimet tuol-loin? Diplomityöni hyväksyttiin helmikuussa 1992. Sen otsikko oli ”Kiinteistösijoitussalkun analysointi”. Vähänpä aavistin, että tulisin tulevaisuudessa saamaan unelmatyöni ja analysoimaan kiinteis-tösalkkuja ja rakennusprojekteja Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä ja Baltian maissa.

Lähdin siis Ruotsiin syksyllä 1992 lamaa pakoon, opiskelemaan KTH:lle stipendien turvin vuodeksi. Ensimmäisellä viikolla tein tyypillisen suomalaisen virheen mennessäni ostamaan ”semlor” leipomosta. Väittivät, ettei niitä ollut yhtään, ja että minun pitäisi tulla helmikuussa uudestaan. Suomenruotsin ”semla” kun ei riikin-ruotsiksi tarkoitakaan sämpylää, vaan laskiaispullaa. Neljän kuu-kauden jälkeen ymmärsin sujuvasti riikinruotsia ja puolen vuoden jälkeen pystyin jo sanoja miettimättä ottamaan osaa kaikenlaisiin keskusteluihin. Keväällä 1993, kotiinpaluun tullessa ajankohtaiseksi,

U L K O M A I L L A A S U M I N E N E I A V A R R A ,

V A A N M U U T TA A I H M I S TÄ .

2013 kävin luennoimassa rahoituksesta Russian Council Of Shopping Centers’ Business Schoolissa. Mielenkiintoinen matka. Edellisen kerran olinkin Moskovassa 2007, rahoittamassa kahta toimistokiinteistöä.

RCSC


oli työttömyys Suomessa yli 20 prosenttia ja Ruotsissa kuusi. Muut-to Suomeen työttömäksi tuntui turhalta, opintolainat painoivat päälle 6,5 prosentin korolla ja niiden 100 000 markan lainojen takaisinmaksu 14 vuodessa vaikutti täysin mahdottomalta Suomen taloustilannetta katsoen. Ruotsissa asiat eivät kiinteistöalalla olleet paljon paremmin, mutta onnistuin silti saamaan työpaikan heti sitä hakiessani – vaikka työnvälitystoimiston välittäjä haukkoikin henkeään, kun melkein valmis diplomi-insinööri työnhakijaksi ilmoittautuessaan kertoi tekevänsä mielellään ihan mitä vaan, kun-han siitä maksettaisiin jonkinlaista palkkaa. Kahden päivän päästä aloitin hoitoavustajana vanhainkodissa ja sen jälkeen opettajana, ennen kuin Tukholman kaupunki palkkasi minut katu- ja kiinteis-töosastolle yhtenä neljästä traineesta elokuussa 1994. Palkkakin oli vakaat 15 500 kruunua kuukaudessa, joka täpärästi riitti minulle ja tuolloin 13-vuotiaalle esikoiselleni. Kaukana olivat 1980-luvun lopun juppitarinat ja toiveet loistavasta urasta. Riitti, kun oli töitä, ruokaa ja katto pään päällä.

Jäin Tukholman kaupungille töihin vuoteen 2000 asti. Siihen mennessä olin ehtinyt kiertää erilaisia osastoja katu- ja kiinteistö-konttorissa ja edetä projektinjohtajaksi kaupungin keskushallin-toon. Palkkakin nousi nopeasti, neljässä vuodessa kymmenellä tuhannella kruunulla kuukaudessa. Opin paljon uusia asioita ja Tukholman kaupunki tarjosi paljon koulutusmahdollisuuksia innostuneelle nuorelle insinöörille. Eräs koulutustilaisuuksista oli kuuden päivän neuvottelukurssi, jolla ostimme ja myimme fiktii-visiä kalastusveneitä. Neuvottelut kuvattiin videolle ja analysoitiin kurssinohjaajan johdolla, sananvalinnoista, ilmeistä ja käsien

asennosta lähtien lopputulokseen asti. Kalastusveneiden osto- ja myyntikurssin antamilla opilla neuvottelin kymmenen vuotta myöhemmin kiinteistörahoituksesta muun muassa tanskalaisten ja israelilaisten kanssa. Heiltä opin käytännön kansainvälistä neu-vottelutaitoa tositilanteissa, ruotsalaisten esimiesteni ja saksalaisen pankin selkeän ohjeistuksen alaisena.

SANOTAAN, ETTÄ MATKAILU AVARTAAUlkomailla asuminen ei avarra, vaan muuttaa ihmistä. Yhtenä päi-vänä huomaakin suhtautuvansa asioihin eri tavalla kuin aiemmin. Parhaiten sen huomaa, kun tulee takaisin kotimaahan oltuaan poissa pidemmän aikaa. Osa asioista on tuttuja ja turvallisia, kun taas toiset asiat tuntuvat kummallisilta.

Perusluonteenpiirteet eivät muutu, mutta suhtautuminen itseensä ja muihin ihmisiin sekä kulttuureihin ja käytöstapoihin muuttuu. Samalla muuttuvat myös ne normit, joille ihmisen omat etiikan ja moraalin pilarit perustuvat. Tämän myötä muuttuu myös ihmisen oma luonne. Ehkä näin käy, vaikka ei matkailisikaan tai muuttaisi ulkomaille pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Ehkä kyse on vain elämänkokemuksen karttumisesta. En tiedä, koska en voi verrata oman luonteeni kehitystäni siihen, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt Suomeen. Voin vain yrittää arvioida omien piirteideni ja elämänkatsomukseni muutosta vuosien varrella ja heijastaa muutoksia siihen kansainväliseen ympäristöön, jossa olen elänyt.

KAIKKI POHJOISMAATHAN OVAT SAMANLAISIA… OVATHAN?Pohjoismaisten kulttuurien samankaltaisuus riippuu hyvin paljon siitä, mistäpäin maailmaa niitä katsoo ja mihin vertaa. Saudi-Arabiasta, Thaimaasta, Espanjasta tai Kiinasta katsottuna pohjois-maat vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Kaikissa maissa on korkea perusturva, korkea verotus, neljä vuodenaikaa, kylmät talvet, demokratiaan perustuva poliittinen järjestelmä, päiväkodit ja laissa säädetty sukupuolten välinen tasa-arvo. Teoriassa olemme siis hyvin samanlaisia. Entä käytännössä? Jo kaikki eri maissa kiertävät norjalais-, tanskalais-, suomalais- ja ruotsalaisvitsit osoittavat, että pohjoismaalaisissa kulttuureissa on eroa.

SUOMALAISUUS KALEIDOSKOOPISSASuomalaiset, kuten monet muutkin kansat ovat usein sitä mieltä, että omassa kotimaassa asiat tehdään parhaalla mahdollisella taval-la. Ruotsalaiset ovat tällä alueella erikoisasiantuntijoita. Esimerkiksi Suomen edistyminen Pisa-testeissä vuosien varrella vakaasti maail-man kärkipäähän – ja Ruotsin putoaminen sieltä – ei viime keväänä johtanut ruotsalaiseen itsetutkiskeluun suuressa mittakaavassa. Se johti lehtiartikkeleihin siitä, että Pisa mittaa varmaankin vääriä asioita, minkä takia Ruotsi ei menesty vertailuissa.

Tämä asenne on kuvaavaa monille hyvinvointiyhteiskunnille. Otan toiseksi esimerkiksi anekdootin siitä, mitä tapahtui hakiessani työpaikkaa saksalaisesta pankista vuonna 2005. Saksassahan ei ole yleistä päiväkotisysteemiä, vaan äitien oletetaan edelleen hoitavan lapset kotona tai hankkivan yksityisen lastenhoitajan. Koululaiset eivät saa lounasta koulussa, vaan tulevat kotiin kesken päivän ja äitien oletetaan hoitavan suuren osan koulutyöstä iltapäivisin, ohjaten lasten läksyjen lukua.

Kun hain paikkaa vice presidentiksi pankin markkinapuolella, kävin muun muassa seuraavan keskustelun pankin naispuolisen henkilöstöjohtajan kanssa:

M O N I K A N S A L L I S U U D E S S A O N P U O L E N S A .

Killan arkisto / Katri KoistinenKatri Koistisen (os. Oksanen, vasemmalla) kanssa otimme vastaan Dag Lundénin edustaman KTH:n maanmittareiden lahjan 90 vuotta juhlivalle maan-mittarikillalle Vanhalla Polilla. Iltapukujen ompelu oli tärkeä taito. Huomioi olkatoppaukset.


Johtaja: ” Frau Nordmark, kuinka monta lasta teillä on?”Minä: ”Minulla on kolme lasta.”Johtaja: ”Frau Nordmark, miten voitte edes kuvitella pystyvänne

hoitamaan tätä virkaa?!”Onneksi sain painettua ensireaktioni kohteliaan hymyn taakse

– jotain oli siis sattunut vuosien varrella tarttumaan ruotsalaisten diplomaattisuudesta. Sen jälkeen asiallinen ja kohtelias vastaukseni kattoi ruotsalaisen päiväkoti- ja koulusysteemin, lasteni isän työ-paikan rutiinit, vakuutuksen siitä että au pair -tyttöni oli luotettava ja että isovanhemmat olivat lähellä ja aina valmiita auttamaan. Neuvotteluni onnistui, ja vaikka en saanutkaan henkilöstöjohtajaa täysin vakuuttuneeksi, sain silti työpaikan ja opin paljon saksalai-sesta kulttuurista heti ensikäynnillä. Kolme vuotta myöhemmin siirryin saman pankin Tanskan maajohtajaksi Kööpenhaminaan selvittelemään sekä Tanskan ja Saksan välisistä kulttuurieroista johtuvia henkilöstön asenneselkkauksia että rahoituskriisistä joh-tuneita langenneita kiinteistölainoja.

Itä-Saksan puolelta kotoisin oleva Angela Merkel on sittem-min yrittänyt muuttaa saksalaisten suhtautumista naisten ja äitien työssäkäyntiin ja rohkaista päiväkotien perustamista. Samalla on työssäkäyville äideille kehitetty median toimesta uusi nimike; ”abendmutter”, jota käytetään piilohalveksivasti äideistä, jotka monen saksalaisen mielestä jättävät lapsensa enemmän tai vä-hemmän heitteille työtä tehdessään. Avioerojen ehdot heijastavat myös saksalaisessa kulttuurissa vallinnutta kotiäitiyttä; edellisellä puolisolla on avioeron jälkeenkin oikeus samaan elintasoon kuin avioliiton aikana – riippumatta siitä, onko lapsia vai ei ja onko puoliso käynyt töissä vai ollut kotona. Suomalaisille ja ruotsalaisille tämä käytäntö tuntuu epätasa-arvoiselta ja vanhakantaiselta; silti kyse on eräästä lähimmästä eurooppalaisesta naapurimaastamme.

RUOTSIA EI KANNATA OPISKELLA, SE ON NIIN PIENI KIELI – VAI ONKO?Minulle oli hyvä oppia ensin ruotsia ja sitten tanskaa; näiden kiel-ten perusteella ymmärtää norjan kokonaan ja jo puolet islannin kielestä. Ja vaikka pohjoismaat ovatkin erilaisia, on meillä muuhun maailmaan verrattuna kuitenkin niin paljon yhteneväisyyksiä, että ruotsin kielen opiskelu kannattaa ehdottomasti.

Ruotsin kieltä opiskelemalla suomalainen saa pohjan kieli- ja kulttuuriyhteydelle muiden pohjoismaiden 20-miljoonaiseen väestöön. Yhtäkkiä oletkin suomalaisena osa 25-miljoonaista pohjoismaista yhteistyöverkostoa sen sijaan, että olisit yksi viidestä miljoonasta suomalaisesta maailmalla. Olet osa suurempaa koko-naisuutta ja samalla hieman erilainen valtaväestöstä. Saat sekä turvaa yhteisöstä että yksilöllisen identiteetin.

MITÄ TÄSTÄ KAIKESTA NYT SITTEN LOPULTA OPPISI?

• Aina selviää, jos ei muuten, niin suomalaisella sisulla

• Kannattaa tehdä tietoisia päätöksiä ulkomaille muutosta ja sinne jäämisestä – yksi polku johtaa toiseen, etkä ehkä palaakaan enää kotimaahasi

• Jos muutat, ole valmis muuttumaan• Asiat voivat olla eri tavalla ja samalla yhtä hyvin

kuin kotimaassa• Opi kieliä, useita kieliä, ja ylläpidä niitä aktiivisesti• Ole utelias ja kysele paljon• Ole suomalaiseksi ylisosiaalinen niin olet muissa

maissa vain vähän introvertti• Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviisi, he muistuttavat

sinua, kuka olet – ja jos unohdat sen, he auttavat sinua näkemään kehityksesi koko kaaren

• Unohda, mikä sinusta on tärkeää ja huomioi, mikä kulloisenkin ympäristösi mielestä on tärkeää. Se voi olla sosiaalinen illallinen neu-vottelukumppanin kanssa, surunvalittelukirjeen lähettäminen asiakkaan isän menehdyttyä tai puhelinsoitto työnsä menettäneelle entiselle kollegalle. Lähde reaktioissasi ensisijaisesti vas-tapuolen ympäristöstä ja sen ymmärtämisestä, niin saat selville sinuun kohdistuvat odotukset.

A S I O I TA V O I T E H DÄ M O N E L L A E R I TA V A L L A J A M O N E S S A E R I J Ä R J E S T Y K S E S S Ä J A PÄ Ä S TÄ S I LT I H Y V Ä Ä N

LO P P U T U LO K S E E N .

Yksi kesän 2014 matkoista suuntautui Champangeen ja Pariisiin maistelemaan shamppanjoita opiskelu-aikaisten ystävien kanssa. En vielä kuvanotto hetkellä tiennyt pyöräileväni Champs Elyséelle Team Rynkebyn jäsenenä 2015.


KYSY, KYSY JA SELVITÄSuomalainen kasvatus ja koulutus ei ainakaan minun aikanani rohkaissut kysymään turhan paljoa. Toivon, että se on siltä osin vuosien saatossa muuttunut. Anglosaksinen ja ruotsalainen kas-vatus taas rohkaisee ja kasvattaa kysymään ja keskustelemaan. Suomalaiset kasvatetaan itsenäisiksi oman tiensä kulkijoiksi. Muut pohjoismaat – Islantia lukuun ottamatta – taas korostavat yhteisöllisyyttä ja ryhmän yhteisvastuuta tuloksesta. Sosiaalisuus ja ulospäin suuntautuneisuus ovat hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä ongelmanratkaisua suurempia hyveitä.

Monen eri maan kulttuurin ja yhteiskuntajärjestyksen tuntemi-nen opettaa moniarvoisuutta. Asioita voi tehdä monella eri tavalla ja monessa eri järjestyksessä ja päästä silti hyvään lopputulokseen. Aina ei tarvitse tavoitella parasta mahdollista lopputulosta; on tärkeää ymmärtää milloin riittää, että tulos on tarpeeksi hyvä. Olen myös oppinut, että asiat järjestyvät aina, vaikka en näkisikään kaikkia mahdollisuuksia heti projektin alkaessa. Olen oppinut ky-symään ja kysymään uudestaan, kunnes ymmärrän, tuntematta että se on tyhmyyden merkki. Olen oppinut luottamaan omaan intuitiooni – jos jokin asia vaikuttaa kummalliselta, se joko on sitä tai sitten sille on hyvä selitys. Kysymällä selviää.

KESÄ 2015 – POLKIEN PARIISIIN JA RAKENNUSPROJEKTI ISLANNISSAEhkä siihen tarvitaan kuitenkin lopulta suomalainen perusluonne, että ei kyseenalaista poikaystävän päätöstä rakentaa kesämökkiä jäämeren rannalle Islannin luoteiskulmaan. Sehän on vain vaivaiset

Maarit Nordmark on suomalainen, Ruotsissa asuva kiinteistörahoitukseen erikoistunut diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti. Eräs Maaritin suomalainen ystävä kutsuu häntä henkiseksi tanskalaiseksi. Maarit on juuri siirty-

mässä uusiin tehtäviin ja aloittaa Leimdörfer Real Estate Capitalin (LREC) palveluksessa 1.1.2015.

Sähköposti maarit.nordmarkmn gmail.com puh. +46 70 688 63 83.

“Julkisten sekä sisäisten karttapalveluiden toteuttamiseen, aineistojen esittämiseen, julkaisemi-seen sekä paikkatiedon hyödyntämiseen.”

Tarvitset palvelullesi vain yhden osoitteen, käytit sitä tietokoneella, tabletilla tai kännykällä.

Varmista karttapalvelusitulevaisuus

InfoGIS-paikkatietopalvelulla

Infokartta Oy Puh. +358 8 323 0000 [email protected] Tutustu lähemminwww.infokartta.fi

450 kilometriä Reykjavikista ja suuren osan vuodesta ilman auto-tietä, lumen täyttäessä maiseman.

Suomalaisuus painaa välillä yllättävän positiivisesti vaakakupis-sa. Tänä syksynä se auttoi minua pääsemään osaksi Team Rynkeby Täby 2015 -joukkuetta. Keräämme varoja lasten syöpärahastoille eri pohjoismaissa ja poljemme lopulta 36 hengen voimin Pariisiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla – noin 200 kilometriä päivässä.

Pariisiin pyöräiltyäni on suunnitelmissa myös lähteä Islantiin kesällä – muun muassa jatkamaan rakennustöitä, jotka viime ke-sänä jäivät kesken 20 sekuntimetrin tuulen ja viisiasteisen viiman johdosta. Suomalaisella sisulla ja huumorilla, tanskaksi kommuni-koituna, luulen pärjääväni myös siellä.

Ovatkohan nämä 22 ulkomailla vietettyä vuotta minua sitten-kään kovin paljon muuttaneet?


H Ä R K Ä Ä S A R V I S T A

Rajatapauksia

Veturimiehen kolumni ”Sukupolvien kuilu” Maankäytössä 3/2014 sai minutkin tarttu-maan samaan aiheeseen eli rajankäyntiin. Veturimies oli saanut kimmokkeen kirjoituk-seensa Jaakko Sirkjärven ja Jussi Laarin perusteellisesta kirjoituksesta ”Rajankäyn-nistä ja vähän kiinteistötoimitusten laadusta” Maankäytössä 2/2014. Jatkan sarjaa eräillä muistoilla urani varrelta toimitusinsinöörinä.

Rajankäynti ei ole pelkästään tekninen toimenpide niin kuin em. kirjoituksissakin todettiin. Todisteet rajapyykin paikasta voivat olla moninaiset, puutteelliset ja ristiriitaiset. Jos kaikille epäselville rajoille haettaisiin nyt rajankäyntitoimitukset, maanmittarien täys-työllisyys olisi varma pitkäksi aikaa.

Rajankäynti on luonnollinen toimenpide epäselvän rajan paikan määrittämiseksi. Usein asiaan liittyy myös osapuolten välinen riita. Rajariidoissa samoin kuin tieriidoissa eivät useinkaan vain asiat riitele (ja miten ne osai-sivatkaan) vaan taustalla saattaa olla pitkiäkin, jopa sukupolvesta toiseen jatkuneita henki-löiden välisiä riitoja mitä moninaisimmista asioista. Vaikka toimituksessa käsiteltävistä asioista saadaan lainvoimainen ratkaisu, vanhat riitaisuudet voivat jäädä ennalleen tulematta virallisesti edes esille toimitusta tehtäessä. Sillehän ei toimitusmies voi mitään.

Minulle tulee rajankäynneistäni ensiksi mieleeni rajanaapurusten ankara riita heidän rantatonttiensa rajalta rannasta kadonneen pyykin paikasta. Tontit olivat 1 000 m2:n suuruisia ja näyttivät kartalla tasaleveiltä. Pyykkien välimitat löytyivät kartalta lukuun ottamatta mittoja rannan suunnassa. Näin-hän useinkin on asian laita, valitettavasti. Minkäänlaisia kartoitusmittoja ei kartalta tietenkään löytynyt. Rantaviivaa tonteilla oli kartalta graafisesti mitattuna noin 20 metriä. Tonttien välisellä rajalla oli heikkokuntoista ojaa. Käytännössä harkintavaraa pyykin pai-kalle jäi 20–30 cm, joka pysyi muistaakseni silloisten mittaustarkkuusvaatimusten rajojen sisällä. Päätös annettiin ja se laillistui. Minulle jäi kuitenkin sääli näitä ihmisiä kohtaan, jotka sen jälkeenkin joutuivat sietämään toisiaan näin pienillä tonteilla.

Vanhoista kartoista saattavat puuttua rajamitat kokonaan. Pitkäaikainen työtoverini kartoittaja Jussi A. Hirvonen kertoi kerran, miten hän selvitti kadonneen pyykin paikan tällaisessa tilanteessa. Jussi sanoi asianosai-sille päättäväisellä äänellä, että minäpä otan tuon graafisen mitan. Hän teki niin, suoritti mittauksen ja osoitti sen jälkeen pyykin paikan sanoen, että se on presiis tässä koh-dassa. Asianosaiset olivat ratkaisuun hyvin tyytyväisiä.

Entinen kollegani Esko Palmi sai kerran tehtäväkseen riitaisen rajankäynnin, kun eräs 4-pyykkisen tontin omistaja väitti, että naapu-ri oli siirtänyt yhtä pyykkiä hänen puolelleen. Pyykit olivat tukevasti maassa pystyssä, siirtä-misestä ei näkynyt merkkejä ja kartalla olevat rajamitat täsmäsivät maastossa mitatessa. Kun toimitusmiehet katsoivat, ettei todisteita pyykin siirtämisestä tai siirtymisestä paikoil-taan löytynyt, tyytymätön tontinomistaja ei tyytynyt siihen vaan alkoi väittää, että kaikkia pyykkejä on siirretty samaan suuntaan saman verran. Tämä ei vakuuttanut toimitusmiehiä. Muistaakseni toimituksesta ei valitettu.

Pyykkien puuttuminen saattaa johtua myös siitä, ettei niitä ole koskaan raken-nettukaan. Suoritin 1960-luvulla silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa valtaojituksen takia tarpeelliseksi tulleen rajamerkkien siirtotoimituksen. Kun mittaus - ja kartoitus-työt oli tehty, tuli ajankohtaiseksi pyykkien rakentaminen. Silloinhan käytettiin yleisesti pyykkikiviksi maastosta löytyviä riittävän kokoisia kiviä, joskus pienempiäkin. Toimituk-sen hakija ehdotti ajan säästämiseksi ja kun päiväkin oli jo pitkällä, että hän voisi rakentaa pyykit merkatuille paikoille jälkeenpäin. Hän kertoi lisäksi, että kun insinööri Otto Salmenkivi kävi 1950-luvulla tekemässä heillä toimituksen, niin pyykkien rakentaminen jäi hänen tehtäväkseen, kun Salmenkivellä oli kiire puhujamatkalle hänen pyrkiessään eduskuntaan. Sinne hän ei kuitenkaan pääs-syt, mutta hän tuli myöhemmin tunnetuksi voimakastahtoisena johtajana maanmittaus-hallituksessa, jonka kautta minäkin sain auskultantin paikkani. Kysyin, tuliko ne pyykit

Rajan varressa maa on arvokkainta

rakennettua, johon hakija vastasi, että ne ovat vielä rakentamatta. Vastasin, että minä en jätä nyt enkä myöhemminkään pyykkejä rakentamatta. Niin sitten ryhdyttiin hommiin. Joutui siinä insinöörinkin selkä taipumaan vähäisellä työvoimalla tehtäessä, mitä en pitänyt lainkaan pahana.

Yleistietoimituksissa tehdään vähän niin kuin sivutuotteena paljon rajankäyntejä. Niiden tulokset jäävät usein asianosaisten taholta vähälle huomiolle. Yksi asianosainen kertoi minulle kerran jälkeenpäin, että eräs lyhyt raja oli käyty väärään paikkaan. Tut-kin asiaa ja totesin hänen olevan oikeassa. Asianosaiset olivat samaa mieltä asiasta. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ollut laillisia edellytyksiä päätöksen purkamiseen. Se jäi harmittamaan minua. Teknisen työn oli teh-nyt eräs avustajani työryhmässäni. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi olla mahdollista asianosaisten sopiessa tehdä heidän hake-muksestaan maanmittaustoimitus virheen korjaamiseksi, jos voidaan todeta, ettei kor-jaamisesta aiheudu kellekään muulle tai kiin-teistöjärjestelmälle haittaa. Tässä tapauksessa oli kysymys noin 700 m2:stä vähäpuustoista metsämaata, joten suurista taloudellisista arvoista ei ollut kyse, mutta minulle riitti harmin paikaksi tieto väärin tehdystä työstä. Luullakseni asianosaiset jäivät nauttimaan tiluksiaan niin kuin ennenkin.

Raim

o Ko

ivis

toin

en

raim

o.ko

ivis

toin

enko

lum

bus.

fi


Minne matka Suomen maaseutu?Timo Linkola

Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Mitä maaseudulla nyt tapahtuu? Väen ja palvelujen väheneminen sekä kyläteiden hiljeneminen ovat tosiasioita. Mikä on maaseudun rooli tulevaisuudessa? Miten maaseutua kehitetään? Nähdäänkö metsä puilta?

MISSÄ MAALLA NYT MENNÄÄN?Miltä maaseutu näyttää: metsää, hakkuuaukeita, hiljaisia peltoja, muuta-ma talo, jokunen tienviitta ja mainoskyltti, huoltoasema, ei ainuttakaan kävelijää missään, autoja valtatiellä harvakseltaan. Sivutiellä kylän nimi, nopeusrajoitus, pari tölliä, ei kauppaa, ei ketään pihoilla. Kirkonkylässä marketti, suljettu pankki, kirpputori, tyhjä taksitolppa, kirkko lukossa, yksi mamma kävelyllä. Tätäkö on maaseudun elämä – hiljaiseloa?

Maaseudun tilaa ja kehitystä käsittelee varsin hyvin työ- ja elinkeinomi-nisteriön julkaisu Maaseutukatsaus 2014. Seuraavassa eräitä tuon katsauk-sen ja muutamien muiden lähteiden havaintoja tiivistetysti.

VÄESTÖ JA ASUMINENSuomalainen maaseutu jakaantuu kolmeen eri tyyppiin: kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Ne kehittyvät keskenään eri tavalla ja eri suuntiin. Vuonna 2012 maamme kunnista luokiteltiin toiminnallisesti (ei hallinnolliselta nimikkeeltään) 55

Maaseudulla asuu 1 329 000 suomalaista. Työpaikkoja maaseudulla on 625 000, niistä 101 000 maa- ja metsätaloudessa. Koko maan nuorista aikuisista 55 % haaveilee asumisesta kaupunkien läheisellä maaseudulla.

Veikko Sirén: Sottiisi, 1971. Om

istaja: Kaustisen kunta / Maija ja Volker D

allmeierien lahjoituskokoelm

a


kaupungeiksi. Kunnista 65 oli kaupunkien läheistä maaseutua, 99 ydinmaaseutua ja 117 harvaan asuttua maaseutua. Näitä vyöhyk-keitä on analysoitu kuntarajoja tarkemmin myös paikkatietopoh-jaisesti 250 metrin ruudukolla.

Kaupunkien läheinen maaseutu on hyötynyt keskusten lä-heisyydestä. Ydinmaaseutu on vahvaa alkutuotantoaluetta jossa sijaitsee myös teollisuuden toimialakeskittymiä. Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa ovat lähes kokonaan ydinmaaseutua. Harvaan asutulla maaseudulla elinkeinorakenne on yksipuolinen, väestön keski-ikä korkea, kuntien verokertymä ja kyky tuottaa palveluja ovat heikkoja. Pääosa Itä- ja Pohjois-Suomesta on harvaan asuttua maaseutua.

Vuosina 2000–2012 kaupunkien läheisen maaseudun väkiluku kasvoi koko maata nopeammin. Ydinmaaseutu menetti väes-töään ja harvaan asutun maaseudun väestökato oli suorastaan dramaattista. Vuoden 1980 jälkeen harvaan asuttu maaseutu on menettänyt joka kolmannen asukkaansa. Vuonna 2012 kaupun-kien ja maaseudun paikalliskeskusten ulkopuolella asui 1 329 000 suomalaista, mikä on 24,7 % maamme väestöstä. Vuonna 2011 tilastollisten taajamien ulkopuolella asui 16 % maamme väestöstä.

Tilastokeskuksen mukaan kaupunkien läheisen maaseudun väki vielä lisääntyy, ydinmaaseudun väkiluku säilyy ennallaan ja harvaan asutun maaseudun väki vain vähenee ja ikääntyy. Maahanmuutto on muutamissa maaseutukunnissa piristänyt väestönkehitystä, mutta maaseutumaisissa kunnissa vuonna 2012 oli maahanmuut-tajataustaisia vain 1,7 % väestöstä. Kaupungeissa vuonna 2012 maahanmuuttajien osuus väestöstä oli 4,5 %.

Maassamme on nyt noin 720 000 loma-asuntoa, joista noin 540 000 kesämökkejä ja 180 000 vanhoja maalaistaloja. Loma-asuntojen uudisrakentaminen on pudonnut 1980-luvun huippu-ajoista 11 500 kpl/v nyt noin 3 500 kpl/v tasolle. Mökkeilyn suosio ulkomaanmatkojen rinnalla on viime vuosina ollut hieman laskussa. Moni eläkeläisistä viettää aikaansa mökkeillen. Kesämökeistä vuon-na 2011 oli 36 % kaupungeissa tai niiden läheisellä maaseudulla, 23 % ydinmaaseudulla ja 41 % harvaan asutulla maaseudulla. Yli 80 % kesämökeistä on rannalla tai sen lähellä.

Uusien loma-asuntojen varustetaso sallii entistä useammin lomailun myös talviaikaan. Raja vakinaisen ja loma-asunnon vä-lillä on kapenemassa, ja niin verotus kuin hallintobyrokratia ovat ymmällään miten tähän kehitykseen tulisi suhtautua. Vapaa-ajan asunnoista 90 %:ssa on sähkö. Noin kolmasosa niistä soveltuu ym-pärivuotiseen asumiseen. Vuoden 2011 lopussa 13 000 vapaa-ajan asuntoa oli muutettu vakinaisiksi asunnoiksi. Niissä asuu 24 000 henkeä. Ympärivuotisesti asuttujen vapaa-ajan asuntojen määrä on kasvanut 200−300 rakennuksella vuodessa. Eniten vakinaisesti asuttuja vapaa-ajan asuntoja on Uudellamaalla ja Lapissa. Tämä trendi ei oleellisesti ole muuttanut harvaan asutun maaseudun väestökehityksen kokonaiskuvaa kesäkauden ulkopuolella. Ke-

säkaudella vuonna 2011 harvaan asuttujen kuntien väkiluvusta 44 % oli kesäasukkaita.

Turun yliopiston mukaan nuorista aikuisistamme (18–30 v) unelmoi tulevasta asumisesta kaupungissa 25 %, kaupunkien läheisellä maaseudulla 55 %, maaseutukeskuksissa 10 % ja syvällä maaseudulla 10 %.

MAASEUDUN PALVELUTVuonna 1980 Suomessa oli 3 417 kyläkauppaa. Vuonna 2000 niistä oli jäljellä enää 813 ja vuonna 2012 355 kappaletta. Perinteisistä kyläkaupoista 90 % on lakkautettu. Nyt ne vähenevät vuosittain noin 30 kaupan vauhdilla. Viimeinen kyläkauppa lakkautetaan Suomessa noin vuonna 2025. Myymäläautojen määrä on viime vuosina vähentynyt, ja vuonna 2012 niitä oli liikenteessä enää 21 kappaletta. Koko maassa vuosina 2000–2012 päivittäistavarakau-pan myymälöiden myyntipinta-ala ja myynnin määrä on kasvanut paitsi kaupungeissa, myös maaseudulla ja erityisen voimakkaasti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Huoltoasemien yhteydessä toimivat päivittäistavarakaupat ovat yleistyneet 2000-luvun aikana nopeasti. Ne sijaitsevat tyypillisesti suurten liikenneväylien varsilla autolla helposti saavutettavissa paikoissa.

Vuonna 1990 alle 50 oppilaan kyläkouluja Suomessa oli 2 100 kappaletta. Vuonna 2000 niitä oli 1 300 ja vuonna 2010 600 kap-paletta. 20 vuoden kuluessa kyläkouluista 71 % on lakkautettu. Nyt ne vähenevät noin 50–60 koulun vuosivauhdilla. Tällä menolla viimeinen pieni kyläkoulu lakkautetaan Suomessa noin vuonna 2022. Joissakin kylissä sijaitsee nyt ja jatkossakin useita kyliä pal-velevia yli 50 oppilaan ala-asteita.

Koko maassa kaupungit mukaan lukien oli postin toimipaik-koja 1970-luvun alussa 4 700. Nyt vuonna 2014 niitä on noin 1 000. Postikonttorit katosivat Suomen haja-asutusalueilta 1990-luvulla. 2000-luvulla on kadonnut valtaosa maaseututaa-jamien postikonttoreista. Samalla perinteisen postin määrä on oleellisesti vähentynyt.

Vuonna 1990 pankkien konttoreita koko Suomessa oli 3 344. Vuonna 2013 niitä oli noin 1 600 kappaletta. Pienimmistä maaseu-tutaajamista on vuonna 2014 vaikea löytää yhtään pankin konttoria. Iso osa pankkiasioinnista on siirtynyt verkkoon. Toisaalta käyvän rahan jakelu on laajentunut automaatteihin.

ALUETYYPPI VUOSI 2012: ASUKASTA (%) M U U TO S 2000–2012: ASUKASTA (%)

0-14-VUOTIAIDENOSUUS (%) 2012

YLI 64-VUOTIAIDENOSUUS (%) 2012

KOKO MAAMaaseudun paikalliskeskuksetKaupunkien läheinen maaseutuYdinmaaseutuHarvaan asuttu maaseutu

5 365 070 (100 %) 327 074 (6,1 %) 396 334 (7,4 %)

624 971 (11,6 %) 308 097 (5,7 %)

+237 679 (+4,6 %)–5 085 ( –1,5 %)

+20 039 (+5,3 %) –51 731 (–7,6 %)

–60 440 (–16,4 %)

16,5 %

20,8 % 17,2 % 13,7 %

18,1 %

15,8 %21,5 %25,9 %

Maaseudun väkiluku ja ikärakenne vuonna 2012.

”Kylien postitoimistoista 100 %, kaupoista 90 % ja

kouluista 71 % on lakkautettu.”


Kunnallisia yleisten kirjastojen toimipisteitä koko Suomessa oli 1 151 vuonna 1990. Vuonna 2011 niitä oli 863 kappaletta.

Valtion paikallishallinnon (poliisi, elinkeinotoimistot, vero-toimistot ym.) toimipaikkojen määrä koko maassa on 2000-luvulla vähentynyt yli puolella.

Maaseudun asukkaiden keskimääräinen etäisyys kuntatason palvelukeskittymään tai sitä suurempaan keskukseen oli vuonna 2010 7,1 kilometriä, haja-asutusalueella 13,3 kilometriä. Maaseudun yli 75-vuotiaista asukkaista yli puolet asui vuonna 2010 yli 2 kilo-metrin päässä lähimmästä palvelukeskittymästä. Kansalaiskyselyn mukaan maaseudun vakinaisten asukkaiden (kaikki ikäryhmät ja maaseututaajamat mukana) keskimääräinen asiointietäisyys siihen keskukseen, jossa vastaajat useimmiten asioivat, oli 11 kilo-metriä. Maaseudun haja-asutusalueella keskimääräinen etäisyys alakouluun (1–6 luokat) oli vuonna 2010 5,7 kilometriä.

Yleisin kulkuväline maaseudun päivittäiseen asiointiin on auto (71 %). Toiseksi yleisimmin asiointimatkat tehdään pyörällä tai kävellen. Sekä ydinmaaseudun että harvaan asutun maaseudun asuntokunnista noin 20 %:sta puuttuu oma auto. Maaseudulla ei ole kattavaa julkista liikennettä ja sen vuorot ovat viime aikoina vähentyneet.

Maaseudun asukkaista noin 80 % on tyytyväisiä kirjaston, päi-vittäistavarakaupan, liikunnan, jätehuollon sekä ulkoilu- ja virkistys-palveluihin. Tyytymättömimpiä ollaan erikoisliikkeiden palveluihin sekä poliisi- ja pelastustoimeen. Tyytymättömyyttä herättävät myös teiden kunto, julkinen liikenne ja tietoliikenneyhteyksien taso.

Kuntaliitoksia kokeneiden kuntien asukkaista 45 % koki kunta-liitoksen palveluille negatiivisena ja noin 15 % positiivisena asiana. Liitoskuntien kirkonkylissä koettiin palvelujen heikentyneen.

Internetiä käytti vuonna 2013 kansalaiskyselyn mukaan 88 % maaseudun asukkaista.

KYLÄTKylä on pienehkö asutusyhteisö, joka koostuu toistensa läheisyydessä sijaitsevista maalais-taloista, joiden talous perustui perinteisesti maatalouteen, nykyisin myös muihin elinkei-noihin. Talouskylä muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, joka koostuu välttämättömät palvelut tarjoavasta kyläkeskuksesta ja sen vai-kutuspiiristä. Alueen rajoja määriteltäessä apuna voi käyttää maamies-, nuoriso- ja urheiluseurojen muodostamia alueita. Peruspalvelujen vähetessä talouskylä-käsite on menettänyt merkitystään. Kylätoiminnassa kylä määräytyy sen mukaan, minkä alueen asukkaat toimivat yhdessä. Kylä-toiminnallinen kylä on monesti rajoiltaan suunnilleen sama kuin talouskylä tai entinen koulupiiri. Suomen Kylätoiminta ry:n mukaan Suomessa on noin 4 235 kylää, joista vuonna 2013 3 100:ssa oli rekisteröitynyt kylätoimikunta. Lisäksi rekisteröitymättömiä kylätoimikuntia on noin 950 kylässä. Vain noin 200 kylässä ei ole kylätoimintaa. Vuonna 2013 noin 2 200 kylässä on kyläsuunnitelma. Kylätoiminta Suomessa jatkuu, vaikka pääosasta kyliä peruspalvelut on lopetettu.

Kylien osayleiskaavoitus käynnistyi Suo-messa 1970-luvulla. Ajatus tuolloin oli, että keveällä osayleiskaavalla edistetään tukiasutusta kyläkeskuksen läheisyydessä sen peruspalve-lujen koulun, kaupan ja postin säilyttämiseksi. Elinkelpoisen kylän minimiväestöpohjana pidet-tiin tuolloin 350–500 asukasta. Nyt nuo entiset peruspalvelut on lähes kokonaan lakkautettu, ja kylän osayleiskaavoitusta ei voi perustella palve-lujen tukiasutustarpeella. Rakentamispainetta kyliin on vain kaupunkien läheisellä maaseudulla.

TYÖ Maaseudulla työvoimaan (15–74-vuotiaat) kuuluu hiukan pienempi osa väestöstä kuin kaupungeissa.

Kuntapohjainen maaseudun kolmijako (Lähde: Maaseutukatsaus 2014, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2014.)


Vuonna 2010 kaikista maamme työpaikoista 3,7 % sijaitsi harvaan asutulla maaseudulla, jolla kuitenkin asuu 5,7 % maamme väestöstä. Ydinmaaseudulla työpaikoista on 9,3 % ja väestöstä 11,6 %. Kaupunkien läheisellä maaseudulla työpaikoista on 4,1 % ja väestöstä 7,4 %. Työpaikoista vuonna 2010 oli alkutuotantoa (maa- ja metsätalous) kaupunkien läheisellä maaseudulla 12,7 %, ydinmaaseudulla 13,2 % ja harvaan asutulla maaseudulla 20,2 %. Palvelujen osuus maaseudun työpaikoista oli kaikilla maaseututyy-peillä keskusten ulkopuolella noin 55 %. Laajoille maaseutualueille tyypillisiä tuotantoaloja ovat ruuantuotanto, metsiin ja puuhun sekä matkailuun ja kaivoksiin liittyvät elinkeinot.

Vuonna 2010 työttömyys kaupunkeja lähellä olevalla ja ydin-maaseudulla oli alle maan keskiarvon, joka oli 10,3 %. Sen sijaan harvaan asutulla maaseudulla työttömyys oli maan korkeinta 13,6 % työvoimasta.

Maaseudun asukkaista noin 61 % työskentelee oman kuntansa alueella ja loput 39 % muualla. Maaseutualueet ovat viime vuosikymmeninä muut-tuneet agraarimaaseudusta ”asu-misen maaseuduksi”. Maatalouden merkitys maaseudun elinkeinona on pienentynyt, ja suurin osa maaseudulla asuvista saa toimeentulonsa muista elinkeinoista. Tämä korostuu erityisesti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Työmatkoihin liittyy usein myös palve-lujen hankkiminen.

Vuonna 2013 maaseudun työssä-käyvistä 9 % teki etätyötä. Sitä tekevät käyttivät keskimäärin 7 päivää kuukau-dessa etätyöhön.

MAATALOUSSuomessa oli vuonna 1990 noin 130 000 maatilaa. Vuonna 2012 maa-tilarekisterissä oli 59 042 maatilaa. Tilojen määrä on 20 vuoden kuluessa pudonnut puoleen. Maatilan keskimääräinen peltoala on nyt noin 39 hehtaaria. Vuonna 2012 yli 100 peltohehtaarin tiloja oli 4 248 ja yli 200 hehtaarin tiloja 586. Maatiloistamme on viljatiloja 45 % ja maitotiloja 17 %. Luomutiloja maatiloista on 7,2 %. Vuonna 2020 Suomessa on arvioiden mukaan noin 45 000 maatilaa ja ti-lojen keskikoko olisi 50 hehtaaria. Maatiloilta käydään usein töissä tilan ulkopuolella, ja tiloista kolmannes harjoittaa maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa esim. koneurakointia tai matkailua.

Vuonna 2012 maataloudessa oli 78 000 työpaikkaa eli 3,1 % koko maan kaikista työpaikoista. Se merkitsee noin 1,3 työpaik-kaa/maatila. Maatilamme ovat edelleen perheviljelmiä. Se on globaalisti varsin poikkeuksellista, koska maailman maatalous on pitkälti siirtynyt teolliseen tehotuotantoon. Maa-, metsä- ja kala-talouden alkutuotannon osuus maamme bruttokansantuotteen ns. arvonlisäyksestä on viime vuodet ollut 2,7 %. Suomalaisten elintarvikkeista noin 80 % on kotimaisia. Ruuan hinta Suomessa on kolmanneksi korkein EU:ssa. Eurostatin Agriculture and Fishery tilastokirjan mukaan vuonna 2010 maatalouden tuotannon arvosta Suomessa 59 % oli maatalouden tukia. EU:ssa tukien osuus on keskimäärin 16 %. MTT:n taloustutkimuksen mukaan tukien osuus oli vain 36 %, mutta siinä tuen käsite on ymmärretty suppeasti.

Suomessa on 59 000 maatilaa. Niiden määrä on 20 vuoden kuluessa pudonnut puoleen. Tilan keskimää-räinen peltoala on 39 ha. Tilat ovat keskimäärin 1,3 työpaikkaa tarjoavia perheviljelmiä. Maatalouden tuotan-non arvosta 59 % on maatalouden tukia. Maatila Tyrvännössä.

”Maaseutualueet ovat viime vuosikymmeninä

muuttuneet agraarimaaseudusta

’asumisen maaseuduksi’.”

Maataloustuesta noin 60 % on kansallista tukea. Maa- ja metsäta-lous vievät 7 % valtion budjetista. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Baltiassa kansallista maataloustukea ei juurikaan makseta. Suo-malainen perheviljelmien tukijärjestelmä hidastaa maatalouden rationalisointia.

METSÄTALOUSSuomi on Euroopan metsäisin valtio. Pinta-alastamme 76 % on metsän peitossa. Metsäpinta-alastamme yksityiset omistavat 60 %, valtio 26 %, yhtiöt 9 %, kunnat ja seurakunnat 5 %. Hakkuista 83 % tehdään yksityismetsissä. Metsälöiden keskikoko on 30 hehtaaria. Metsätilakokonaisuuksia, joiden metsäpinta-ala on yli kaksi heh-


taaria, on 375 000. Metsänomistajien lukumäärä on suurempi kuin metsälöiden määrä, sillä usein puolisot omistavat tilan yhdessä ja perikunnissa ja yhtymissä on keskimäärin neljä osakasta. Vähintään kaksi hehtaaria metsää omistavien henkilöiden määrän arvioidaan olevan noin 737 000. Joka kahdeksas suomalainen omistaa metsää. Metsänomistajista noin 56 % asuu haja-asutusalueilla ja 44 % taa-jamissa ja kaupungeissa. Metsänomistajien luku kasvaa, kun tiloja jaetaan perinnönjakojen yhteydessä. Yksityisistä metsänomistajista noin 45 % on eläkeläisiä. Pirstoutunut metsien omistus vaikeut-taa metsätalouden tehostamista. Vuoden 2003 yhteismetsälain mukaisesti on perustettu yli 200 yhteismetsää, joiden määrä on lisääntymässä.

Metsätalous ja metsäteollisuus työllistävät noin 3 % työllisistä eli noin 70 000 henkilöä, joista noin kolme neljäsosaa on metsä-teollisuuden palveluksessa. Metsätaloudessa työskentelee noin 23 000 henkilöä, mikä on 1 % maamme työpaikoista.

Suomen metsien kasvu on noin 104 miljoonaa m3/v. Vuotuiset markkinahakkuut ovat noin 50–55 miljoonaa kuutiometriä. Metsien kasvusta hyödynnetään vain puolet. Eduskunnan ympäristövalio-kunnan mielestä hakkuita voisi lisätä 15–20 miljoonaa m3/v.

MAASEUDUN YMPÄRISTÖPääosa Suomen metsistä on talousmetsiä. Suojeltujen ja käytöl-tään rajoitettujen metsien osuus Suomen metsäalasta on 13 %. Talousmetsien monimuotoisuutta edistetään metsälain, hyvän metsänhoidon suositusten ja ohjeiden sekä suojelusopimusten ja metsäsertifioinnin avulla. Luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa on mainittu ne luontotyypit ja erityisen tärkeät elinympäristöt, jotka tulee säilyttää koskemattomina metsien hoidon yhteydessä. Käytännössä metsien virkistyskäyttö ja talouskäyttö ovat usein ristiriidassa. Metsäkoneiden työn jäljiltä avohakkuualueet eivät sovellu virkistyskäyttöön.

Suomen vesiensuojelun tärkein tavoite on vesien rehevöity-mistä aiheuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen Se edel-lyttää hajakuormituksen, erityisesti maatalouden kuormituksen vähentämistä. Valtioneuvoston päätöksen mukaan maatalouden ravinnekuormitusta tulee vuoteen 2015 mennessä vähentää vähin-tään kolmanneksella vuosien 2001–2005 keskimääräiseen tasoon verrattuna. Maatalouden ympäristötuki on Suomessa käytetty pää-osaksi maatalouden tulotukena eikä sillä ole juurikaan saatu aikaan maatalouden ympäristökuormituksen vähenemistä. Maatalouden vesiensuojelun epäonnistuminen näkyy mm. Saaristomerellä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa viranomaisen muun muassa ottamaan huomioon ”maiseman vaalimisen” yleiskaavaa laadittaessa. Yksittäisen kansalaisen rakennushankkeita puoles-taan rajoittaa lain vaatimus siitä, että rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Maaseutu tarjoaa laajat mahdollisuudet uusiutuvan energian tuotantoon. Tuulivoima ja aurinkoenergia soveltuvat maaseudulla tuotettaviksi. Puuhakkeen käyttö ja puun käyttö biopolttoainee-na tehostavat metsien käyttöä. Maaseudulla on useita muitakin bioenergian lähteitä. Bioenergia tuottaa nyt noin neljänneksen maamme energian kulutuksesta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa osin jo nyt mutta erityisesti tulevai-suudessa maaseutuympäristöömme. Eräiden käsitysten mukaan maatalouden tuotantoedellytykset Suomessa paranisivat kasvu-kauden pidentyessä. Samalla metsien kasvu erityisesti Pohjois-Suomessa lisääntyisi. Toisaalta arvioidaan esim. metsäpalojen ja tuhohyönteisten määrän lisääntyvän. Suomen metsillä on suuri merkitys ilmastotaseessamme hiilidioksidin nieluina.

Maaseudun tärkein menestystekijä on sen asukkaiden mielestä kaunis ja puhdas luonto. Maaseutua pidetään rauhallisena ja turvallisena. Noin 90 % maaseudun asukkaista kokee asuinympä-ristönsä viihtyisäksi. Siksi maaseudun kehittämisessä on erityistä huolta pidettävä sen keskeisen vahvuuden luonnon ja ympäristön hyvinvoinnista.

MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMIALaki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista vuodelta 2014 osoittaa alueiden kehittämisen keskushallinnossa työ- ja elinkeinoministeriölle. Aluetasolla tämä tehtävä kuuluu maakuntien liitoille.

Kansallisen maaseutupolitiikan ohjenuorana toimii valtioneu-voston asettaman ministeriöiden ja järjestöjen yhteisen Maa-seutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n 14.2.2014 hyväksymä Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille 2014–2020. Siinä maaseutu nähdään erottamattomana osana kansallista menestystä ja yhteiskuntaa. Ohjelman mukaan maaseutu on yritteliäisyyteen ja

Maaseudun tärkein menestystekijä on kaunis ja puhdas luonto. Sitä hakevat myös maamme 720 000 loma-asunnon omis-tajat. Tuhannet järvet ja niiden rannat ovat globaali resurssimme, joiden rakentamista ja suunnittelua koskeva keskustelu on syytä aloittaa uudelleen.

Milj. euroaMaatalouden ympäristö ja ilmastotoimen-piteet sekä neuvonta

1 626

Luonnonmukainen maatalous 326Eläinten hyvinvointi 458Luonnonhaittakorvaukset yht. 3 284Maatalouden aloittamis- ja investointi-avustukset

407

Leader 300Yritysten hanketuet ja tekninen apu 691Yhteensä 7 092

Maaseutuohjelman rahoitus 2014–2020.


luovuuteen kannustava hyvä elämisen ympäristö, jota kehitetään ihmisten ja yritysten tietoon, osaamiseen ja aktiivisuuteen perus-tuen. Ohjelman 63 toimenpide-ehdotusta vastuutahoineen on jäsennelty viiteen teemaan, joita ovat: osallisuus ja lähidemokratia,

asuminen ja palvelut, infrastruktuuri ja maankäyttö, elinkeinot ja

osaaminen sekä ekosysteemipalvelut. Keskeisimmät maaseudun kehittämistoimenpiteet vuoteen 2020 mennessä ovat:1. Edistetään lähidemokratian toteuttamista ja vahvistetaan

kansalaistoimijoiden ja julkishallinnon yhteistyötä paikallisesti ja valtakunnallisesti.

2. Järjestetään palveluja uusin tavoin, joustavasti ja hallinnonalojen rajat ylittäen.

3. Turvataan maaseudun liikkumistarpeet huolehtimalla tieverkon liikennöitävyydestä ja pitämällä yksityisautoilun kulut kohtuullisina.

4. Taataan koko Suomessa tietoliikenneyhteydet.5. Suunnitellaan ja toteutetaan maaseutualueiden maankäyttöä

ja rakentamista siten, että se edistää maaseudulla asumista ja yrittämistä.

6. Tehdään aluetaloutta tukevia julkisia hankintoja.7. Kehitetään maaseudun yritysten tarpeet huomioon ottavia

yritystuki- ja neuvontapalveluja ja vahvistetaan yrittäjyyttä mo-nipuolisesti mm. kokoamalla osa-aikaisesta ja kausiluontoisesta toiminnasta toimeentulon lähteitä.

8. Turvataan osaavan työvoiman saatavuus maaseudulla ja kehite-tään oppilaitosten yhteistyötä muiden alueen toimijoiden kanssa.

9. Lisätään hajautettua ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiatuotantoa.

10. Tehdään vahvaa maaseutupolitiikkaa, kehitetään maaseutu-politiikan toimintatapoja ja haetaan synergiaetuja maaseutu-, kaupunki- ja saaristopolitiikan yhteen sovittamisessa.Ohjelma kattaa 91 tekstisivua. Toimenpiteiden kustannuksia

tai rahoitusta ohjelma ei käsittele muutoin kuin toteamalla, että maaseudun kehittämisen merkittävimmät resurssit ovat EU-perusteisessa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa. Sen ulkopuolella puhtaasti kansallinen maaseudun kehittämisen määräraha oli vuonna 2013 noin 2 miljoonaa euroa. Sillä rahoitet-tiin YTR:n toiminta, ohjelman toteutusta edistäviä valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, maaseutupolitiikan verkoston koordinointia ja tuettiin Suomen Kylätoiminta ry:tä.

Maa- ja metsätalousministeriö on vuosien varrella hakeutunut nimeään laajempaan vastuuseen maaseudun kehityksestä. Minis-teriön johdolla on valmisteltu mm. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020, jonka valtioneuvosto on 24.4.2014 hyväksynyt EU-komissiolle lähetettäväksi. Ahvenanmaalla on oma ohjelmansa. Tällaisia ohjelmia on toteutettu jo koko Suomen EU-jäse-nyyden ajan. Ministeriön mukaan maaseutuohjelma on työkalu, jolla tehdään maaseudusta parempi paikka. Ohjelman tavoitteita ovat:– osaaminen, tiedonvälitys, innovaatiot ja yhteistyö maaseudulla

lisääntyvät– ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen ilmastonmuutok-

seen tehostuvat– luonnon monimuotoisuus lisääntyy, vesistöjen tila ja maatalo-

uskäytössä olevan maaperän tila paranevat– maaseudun yritystoiminta monipuolistuu, työllisyys, palvelut

sekä vaikuttamisen mahdollisuudet paranevat– maataloustuotannon kilpailukyky vahvistuu– maaseutuyritykset vastaavat kuluttajien kysyntään tuottamalla

laadukasta ruokaa ja parantamalla eläinten hyvinvointia.

Tällä pääosaksi EU-rahoitteisella ohjelmalla on kolme strategista painopistettä: 1. Uudistuva maatalous. Edistetään biotaloutta ja sen osana maa-

taloutta harjoitetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla.

2. Kehittyvät maaseudun elinkeinot ja työllisyys. Monipuolistetaan maaseudun elinkeinoja ja parannetaan työllisyyttä kehittämällä yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yritysten verkostoi-tumista.

3. Maaseudun asukkaiden hyvinvointi. Lisätään maaseudun asuk-kaiden elinvoima ja elämänlaatua vahvistamalla paikallista omaehtoista toimintaa.Ohjelma on 403-sivuinen asiakirja. Ohjelmaa ja sen toteutusta

hallinnoi maa- ja metsätalousministeriö. Toimeenpanosta tuensaa-jiin nähden vastaavat ELY-keskukset, jotka päättävät tuen myöntä-misestä ja tuen maksamisesta. Leader-rahoituksen toteutuksessa ovat mukana Leader-ryhmät.

Suomen Kuntaliiton jäsenistä valtaosa on maaseutukuntia ja kunnilla on laaja rooli maaseudun kehityksessä. Siksi Kuntaliitolla on oma 15-sivuinen Kuntaliiton maaseutustrategia. Sen on liiton hallitus hyväksynyt 5.2.2009. Strategia ei enää vuonna 2014 aivan vastaa liiton ja sen jäsenten ajankohtaisiin haasteisiin. Se on osin jäänyt viime vuosien sote- ja kuntauudistusten sotkun jalkoihin. Kuntaliitto tarkastelee strategiassaan maaseutua viiden seuraavan painopistealueen kautta, joista jokaiselle liitto on asettanut omat tarkennetut tavoitteensa:– kuntatalous tasapainoon ja vakaa tulopohja kunnille– vaikuttavaa elinkeinoja työvoimapolitiikkaa– toimivat lähipalvelut uudistaen– laadukkaat tietoliikenneyhteydet ja toimiva infrastruktuuri– maaseutu menestystekijänä ja voimavarana.

Suomen Kylätoiminta ry:llä on Paikallisen kehittämisen valta-

kunnallinen ohjelma 2014–2020. Se on kylien, kaupunginosien ja muiden lähiyhteisöjen kehittämisohjelma valtakunnallisten vastuiden ja tehtävien kautta nähtynä. Ohjelma on tehty yhteis-työssä Suomen maaseutuverkoston kanssa. Verkoston keskeisiä toimijoita ovat maakunnalliset kyläyhdistykset, joita on kaikissa Manner-Suomen 19 maakunnassa.

Ohjelman strateginen osa käsittää valtakunnallisia ja maakun-nallisia suosituksia kylätoiminnan, kaupunginosatoiminnan ja Leader-yhteistyön vahvistamiseksi. Ohjelma esittää mm. nykyisen noin 70 kyläasiamiehen/kaupunginosakoordinaattorin määrän

”Maataloustukijärjestelmää on suunnattava tuotannon

rationalisointiin ja tehokkuuden lisäämiseen.

Perheviljelmien rinnalle tarvitaan maatalouden osuus-

kuntia ja tuotantoyhtiöitä.”


lisäämistä 180:een, kylätoiminnan valtionavun ja Leader-varojen lisäämistä, alan koulutusta ja kansainvälisen yhteistyön vahvista-mista. EU:n ja kotimaisia varoja hyödyntävä Leader-yhteistyö on paikallista, se on asukkaiden toimintaa alueensa kehittämiseksi julkisen vallan ja kansalaistoiminnan kesken. Se on Suomessa alka-nut vuonna 1996. Jaksolla 2007–2013 Suomen Leader-toiminnassa käytettiin varoja 380 milj. euroa, josta julkisia varoja oli 253 milj. euroa. Leader-hankkeita toteutettiin 7 692 kappaletta. Jaksolle 2014–2020 Leader-rahoitus on 300 milj. euroa.

Ohjelmassa esitetään 53 toimenpidettä pääosin kylä- ja kaupun-ginosayhdistysten suoralla toiminnalla toteutettaviksi. Muutamia esimerkkejä näistä ovat (lyhennetysti): – Laaditaan kuntakohtaiset yhteistyö- ja osallisuussuunnitelmat

kunnan, yhdistysten, kylien ja asukkaiden yhteistyölle.

– Kylä- ja kaupunginosayhdistykset järjestävät varainhankintansa säännölliseksi.

– Kehitetään paikallistoiminnan verkkoviestintää.– Tehdään jokaisessa kylässä liiketoiminta-analyysi.– Tehostetaan kylätalojen/asukastupien ja lähikoulujen käyttöä.– Lisätään lasten ja nuorten yhteisöön kasvattamista.– Valmistetaan kohteista ja tarinoista kylämatkailutuotteita.– Kotoutetaan uusia asukkaita, maalle ja maahan muuttajia.– Kunnostetaan ja rakennetaan paikallista infraa.– Nopeutetaan kylien yksinkertaisten osayleiskaavojen laadintaa

malliesimerkeillä.– Kehitetään uusia palvelukonsepteja.– Perustetaan kuntakohtaisia bioenergiaosuuskuntia.– Tarjotaan puolueetonta jätevesineuvontaa.

MITÄ MAASEUDUN KEHITYSOHJELMISTA PUUTTUU?Edellä käsitellyt kansallisen tason maaseutuohjelmat ovat am-mattimaisten maaseutukehittäjien hiottua kaunista kehityskieltä, josta on vaikea olla eri mieltä. Maaseudun ongelmista osa on niissä ristiriitojen välttämiseksi ohitettu. Seuraavassa on eräitä kysymyksiä, joita maaseutumme kehittäjien olisi kannattanut vielä tarkemmin pohtia.

Suomen maatalous perheviljelmälinjalla toimii maataloustukien varassa. Globaalisti se on kilpailukyvytöntä. Paikallisesti toki tarvit-

Suomessa on 4 235 kylää, joista 3 100:ssa on rekisteröitynyt kylätoimikunta. Kylistä 2 201:ssä on kyläsuunnitelma. Pääosassa kyliä peruspalvelut on lopetettu. Jatkossa paikallisen yhteistyön painopiste on suunnattava pienten kirkonkylien palvelutason turvaa-miseen ja kaupunginosien paikallistoimintaan. Kevyttä kylän osayleiskaavoitusta tarvitaan kaupunkien läheisel-lä maaseudulla. Karkun kylää Sastamalassa.

”Harvaan asutulla maaseudulla kylien vähäinen asunto rakentaminen on syytä hoitaa suorilla rakennusluvilla ilman ELY-keskusten häirintää.”

semme tuoreita elintarvikkeita esim. maitoa, munia ja vihanneksia. Tuoreen oloisina saamme myös appelsiinit, banaanit, avokadot, ranskalaiset patongit, norjalaisen lohen ja uusi-seelantilaisen lampaanlihan. EU:n maataloustuet jarruttavat kehitysmaiden maatalouden kehittämistä, syövät EU:n veronmaksajien rahoja eivätkä vahvista EU:n globaalia kilpailukykyä. EU:n talousongelmat ja huipputeknologian kilpailukyvyn kehittämisen tarve vaativat vähentämään EU:n maataloustukia. Kun vuonna 2008 EU:n budje-tista 42,7 % kului maatalouden tukeen, vähenee maatalouden ja maaseudun tuki 2014–2020 38,9 %:iin EU:n budjetista. Suomella ei

jatkossa ole enää varaa eikä perusteita nykyiseen korkeaan kansalli-


seen maataloustukeen. Maataloustukijärjestelmää on suunnattava

tuotannon rationalisointiin ja tehokkuuden lisäämiseen. Maataloutta myös Suomessa on kehitettävä yhtaikaa teollisen tehotuotannon, luomutuotannon ja lähiruuan tuotannon suuntiin. Ne eivät välttä-mättä ole keskenään ristiriidassa. Perheviljelmien rinnalle tarvitaan

maatalouden osuuskuntia ja tuotantoyhtiöitä. Niissä työaika ja lomat voidaan järjestää paremmin kuin perheviljelmällä.

Suomen korkea hehtaaripohjainen maataloustuki on siirtynyt

pellon hintaan joka jarruttaa tilakoon kasvua ja erillisten pikku-peltojen metsittämistä. Pellon keskihinta Suomessa on nyt noin 8 500 €/ha, Ruotsissa 5 400 €/ha, Virossa 2 000 €/ha ja Latviassa noin 1 300 €/ha.

Metsien omistuksen pirstoutuminen on pysäytettävä ja kään-

nettävä kehitys kohti suurempia metsätiloja. Miten se tehdään? Yhteismetsät tarjoavat varsin käyttökelpoisen ratkaisun, mutta miten niihin päästään? Metsäverotus ja metsien puolueettoman arvioinnin ja tilojen yhdistämisen tehostaminen esim. maanmitta-uslaitoksen toimesta voisivat tarjota eräitä mahdollisuuksia.

Maatalouden ympäristötuki on suunnattava ympäristön hyväksi. Maatalouden päästöjen valvontaa ja rikkomusten rankaisua on syytä tehostaa.

Monet Suomen poliittisista puolueista hokevat, että koko Suomi

tulee pitää asuttuna! Näin metsäisessä ja harvaan asutussa maassa se on mahdotonta, eikä se ole koskaan ollut totta. Harvaan asutusta maaseudusta iso osa, jatkossa entistä suurempi osa, on asumatonta. Toki koko Suomessa, myös harvaan asutulla maaseudulla, tarvitaan

asutuskeskuksia.Pääosa Suomesta on nyt kylätoiminnan piirissä ja maaseudun

asukkaat arvostavat kylätoimintaa. Toiminnasta huolimatta kylien peruspalvelut ovat pääosin kadonneet. Kylissä on toki peruspal-velujen poistuttua silti yhteistyön tarvetta ja kyläsuunnitelmista voi olla hyötyä.

Asukasyhteistyötä kehitettäessä päähuomio on jatkossa suunnattava kylätasolta pienten kirkonkylien palvelutason turvaa-

miseen ja kaupunginosien paikallistoimintaan. Vastaavasti Suomen Kylätoiminta ry:n nimi on syytä korjata esim. Suomen Asukas- tai Paikallistoiminta ry:ksi.

Kyliä täydentävän uudisasutuksen ja kylämaiseman suunnittelu kevyellä osayleiskaavoituksella on tarpeen pääosassa kaupunkien lähialueita. Muualla ja varsinkaan harvaan asutulla maaseudulla ei enää ole tarvetta kylien osayleiskaavoitukseen. Siellä kylien vähäinen asuntorakentaminen on syytä hoitaa minimibyrokratialla suorilla rakennusluvilla ilman ELY-keskusten häirintää.

Kun maaseudun asukkaiden toimeentulo tulee pääosin muu-alta kuin maa- ja metsätaloudesta, ja nuo elinkeinot edustavat vain 3 %:n luokkaa kansantuotteestamme, on aivan oikein, että alueiden kehittämisen ohjaus myös maaseudun osalta on työ- ja elinkeinoministeriössä. Suhteessa muihin elinkeinoihin ei enää ole perusteltua että maa- ja metsätaloudella on oma erillinen ministeriö. Maa- ja metsätaloutta kehitetään ja rahoitetaan liiaksi irrallaan muusta talouspolitiikastamme. On aika lopettaa maa- ja

metsätalousministeriö ja perustaa maa- ja metsätalousosasto työ- ja elinkeinoministeriöön.

Suomen saaristo ja rantaluonto on globaalisti ainutlaatuinen. Paine rantojen rakentamiseen ja loma-asutuksen lisäämiseen on viime vuosina oleellisesti vähentynyt. Nyt on aika aloittaa rantojen

rakentamista, virkistyskäyttöä ja suunnittelua koskeva keskustelu uu-

delleen. Ne laajemmat ranta-alueet, jotka vielä ovat maassamme

rakentamatta, on jatkossa varattava ensi sijassa ulkoilukäyttöön. Kohtuuden nimessä tällaisten alueiden omistajille tarvitaan jonkin asteista kompensaatiota rakentamisen ja metsän käytön rajoituksis-ta. Uusi loma-asutus on syytä suunnata täydentämään jo olemassa olevia loma-asuntoalueita. Nykyisen loma-asuntokannan paranta-

minen ja uusiminen jopa ympärivuotiseksi voi olla varsin vapaata. Uusiutuvien energialähteiden kuten aurinko-, tuuli- ja bioenergi-

an lisääminen ja hyväksikäyttö tarjoaa työtä maaseudun asukkaille ja parantaa niin suomalaista kuin globaalia ympäristöämme. Siltä kannalta Suomen vahva keskittyminen ydinvoimaan on isku maa-

seudun kehittämistä vastaan.

Puu on jatkossa maaseutumme globaalisti kilpailukykyisin luonnonvara. Siitä voi tehdä muutakin kuin lautaa, sellua, paperia ja haketta. Kansallisesti tarvitsemme puun uusia käyttötapoja kos-kevan tutkimus- ja kehitystoiminnan tehostamista.

Kaivostoiminnan kehittämistä on maassamme viime vuosina pidetty maaseudun työllisyyden ja elinkeinotoiminnan kannalta tervetulleena. Alaa on edistetty minimaalisella verotuksella ja auliilla lupakäytännöllä, jotka hyödyntävät pääosin ulkomaisia yrityksiä. Meille suomalaisille jäävät kaivosalan ympäristöongelmat. Talvi-vaarasta ja muista esimerkeistä pitäisi jo oppia jotakin.

Mitä maanmittarit voivat maaseudun hyväksi tehdä? Onko roolimme vain kiinteistöjen silpomisen mittausta ja kirjausta? Maaseudun maankäyttö vaatii kehittämistä ja tehostamista. Maa-seudun maankäytössä ja ympäristössä riittää niin suunnittelun kuin toteutuksen tarpeita. Kaavoitus on yksi suunnittelun välineistä. Voisiko yhteismetsien perustaminen olla nykyistä laajemmin työtämme? Mikä on uusjakojen rooli nyt maatilojen nopean rakennemuutoksen aikana? Voisimmeko olla mukana maatilojen tilakoon kasvattamisessa ja pelto-osuuskuntien/maatalousyhtiöi-den perustamisessa? Liittyvätkö paikkatiedot jotenkin maaseudun palvelujärjestelmien uusiin innovaatioihin? Mikä on roolimme paikallisessa kansalaisyhteistyössä?

”Joka kahdeksas suomalainen omistaa metsää.

Pirstoutunut metsien omistus vaikeuttaa

metsätalouden tehostamista.”

Tekn.lis. Timo Linkola on toiminut kylä-, maaseutu- ja kuntasuunnittelun konsulttina, Kuntaliiton maankäyttö-asiantuntijana ja laajalti kansainvälisissä kehitystehtävissä. Sähköposti timo linkola.net.


RAKENNUSTEN ENERGIATODISTUKSETJennifer Pitkänen

Rakennus- ja kiinteistö-sektorin osuus energian kulutuksesta on EU-maissa noin 40 % kokonais-energiakulutuksesta. Energiatodistusten toivotaan parantavan rakennusten energiatehokkuutta ja vähentävän energian kulutusta.

Energiatodistuksen luokitusasteikko commons.wikimedia.org

tösektorissa ja siksi EU on asettanut EU-direktiivin 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta. Direktiivin avulla toivotaan pystyvän parantamaan energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä rakennuksissa ja samalla vähentämään kasvihuonepäästöjä.

Kaikilla mailla on mahdollisuus toteuttaa EU-direktiiviä omalle maalle sopivalla tavalla. Suomessa on jo ennen EU-direktiiviä rakennusten energiatehokkuudesta säädetty energiankulutusta rakennuksissa ja EU-direktiivien seurauksena olemassa olevaa lain-säädäntöä on vuosien aikana muutettu vastaamaan uusia kritee-rejä. Kesäkuussa 2013 uusi laki rakennusten energiatodistuksesta astui voimaan päivitetyn EU-direktiivin (2010/31/EU) seurauksena. Uudet energiatodistukset otetaan käyttöön vaiheittain kesään 2017 mennessä. Laki on herättänyt huomiota ja muun muassa Omako-tiliitto ei ole ollut tyytyväinen lain määräyksiin. Maaliskuussa 2014 Omakotiliitto luovutti kansalaisaloitteen eduskunnalle energiato-distuslain muuttamiseksi. Aloitteen perustana on että pientalojen energiatodistukset perustuisivat mitattuun energiatehokkuuteen eikä energiakertoimia huomioitaisi pientaloissa. Omakotiliiton mukaan nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen erityisesti vanhoille pientaloille (rakennettu 1960–1980) koska siihen aikaan suositeltiin sähkölämmitystä ja energiakerroin on sähkölämmi-tykselle suurin. Tämä johtaa siihen että laskettu energiakäyttö

EU ON LAATINUT ENERGIASTRATEGIAN estääkseen il-mastomuutoksen, niin sanotut 20–20–20-tavoitteet. Tavoitteena vuoteen 2020 mennessä on kasvihuonepäästöjen vähentäminen 20 prosentilla verrattuna 1990 tasoon, energiatehokkuuden lisää-minen 20 prosentilla ja uusituvan energian osuuden lisääminen 20 prosenttiin. Energiankäyttö on suurin rakennus- ja kiinteis-


on merkittävästi suurempi kuin todellinen kulutus. Tutkimuksien perusteella on lisäksi todettu että energiatodistus ei kiinnosta asunnonostajia nykyisessä muodossaan, ostajat ovat enemmän kiinnostuneita lämmitysmuodosta ja rakennuksen todellisesta energiankulutuksesta.

ENERGIATODISTUS EU-TASOLLA Energiatehokkuustodistuksella (jatkossa energiatodistus) tarkoite-taan 2010/31/EU direktiivin mukaan “jäsenvaltion tai sen nimeämän oikeushenkilön tunnustamaa todistusta, jossa ilmoitetaan 3 artiklan mukaisesti hyväksytyllä mene telmällä laskettu rakennuksen tai rakennuksen osan ener giatehokkuus”. Direktiivin tarkoituksena on edistää rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Aikomus on että mahdolliset ostajat tai vuokralaiset pystyisivät, energiatodistuksen avulla, paremmin vertaamaan asuntojen energiatehokkuutta.

Energiatodistusta vaaditaan jokaiselta uudisrakennukselta sekä kaikilta niiltä rakennuksilta ja rakennusyksiköiltä jotka myydään tai vuokrataan. Myös viranomaisen käytössä oleva rakennus, jossa kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2, tarvitsee energiatodistuksen. Todistuksen tulee käsitellä käytännöllisiä parantamisehdotuksia parantaakseen energiatehokkuutta. Lisäksi todistuksen tulee sisäl-tää tietoa lämmityksen ja jäähdytyksen todellisesta vaikutuksesta energiatarpeeseen, rakennuksen primäärienergiakulutuksesta ja sen hiilidioksidipäästöistä. Rakennuksessa todistusta ei vaadita asuntotasolla, ja asunto- tai rakennusyksikkökohtainen sertifiointi ei ole tarpeen. Rakennusyksikön sertifiointi voi perustua joko koko rakennuksen yhteiseen sertifiointiin tai vastaavan rakennusyksikön sertifiointiin.

Myönnetty energiatodistus on voimassa enintään 10 vuotta mutta sitä on mahdollista uudista aikaisemmin.

ENERGIATODISTUKSET SUOMESSASuomessa energiatodistus on pakollinen kaikille uudisrakennuksille sekä rakennuksen, rakennuksen osan, asunnon tai hallintaoikeuden myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Myytäessä tai vuokrattaessa rakennusta tai sen osaa, voimassa oleva energiatodistus tulee olla nähtävillä esittelytilanteessa. Energiatodistuksen hankinta on omistajan vastuulla.

Energiatodistus on ollut pakollinen kaikille uudisrakennuksille jo vuodesta 2008 ja vuodesta 2009 kaikkien suurien rakennuksien ja uusien pientalojen myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Kaikkien jo olemassa olevien rakennuksien myynti- ja vuokraustilanteissa energiatodistus ei vielä ole pakollinen, mutta uudistetut energia-todistukset otetaan käyttöön vaiheittain kesään 2017 mennessä. Myynnin ja vuokrauksen yhteydessä energiatodistus on sen jälkeen pakollinen kaikille pientaloille, rivi- ja ketjutaloille, liike- ja toimistorakennuksille, hoitoalan rakennuksille sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksille.

Omakotiliiton mukaan energiatodistukset ovat epäoikeudenmukaisia erityisesti vanhojen pientalojen osalta.

Taulukko 1. Energiakertoimet kokonaisenergiankäytön l askemiseksi.

Fossiiliset polttoaineet 1.0Sähkö 1.7Kaukolämpö 0.7Kaukojäähdytys 0.4Uusiutuvat polttoaineet 0.5

Taulukko 2. E-luvun arvot erillisen pientalon (pinta-ala <120 m2) luokille.

Anetto < 120 m2

Energiatehokkuusluokka

Kokonaisenergiankulutus, Eluku (kWhE/m2 vuosi)

A E-luku ≤ 94B 95 ≥ E-luku ≤ 164C 165 ≥ E-luku ≤ 204D 205 ≥ E-luku ≤ 284E 285 ≥ E-luku ≤ 414F 415 ≥ E-luku ≤ 484G 485 ≥ E-luku

”Energiankäyttö on suurin rakennus- ja

kiinteistösektorissa.”

©W

ikimedia Com

mons, CC

BY-SA 3.0 / Vesahjr


Energiatodistuksen laatii aina pätevä henkilö ja henkilön tulee olla rekisteröity rekisterissä energiatodistuksen laatijoista. Tullakseen energiatodistuksen päteväksi laatijaksi edellytetään että henkilö on arkkitehti, insinööri tai teknikko rakennus-, LVI-, tai sähkötekniikan koulutustaustalla. Ammattitutkintoa voi korvata kolmen vuoden työkokemuksella rakennusalan energiatehokkuu-desta. Edellytysten lisäksi on pakollista läpäistä energiatodistuksen laatijoille suunnattu koe, jonka tarkoituksena on tarkistaa henkilön tietämys lainsäädännöstä ja energiatodistuksen laatimisesta.

LASKENTAPERUSTEET JA ENERGIAVAATIMUKSET Energiavaatimukset perustuvat uusissa rakennuksissa laskettuun kokonaisenergiakulutukseen missä energialähde otetaan huomi-oon energiamuotokertoimilla (katso taulukko 1). Energialuvun, E-luvun, viimeisimmät vaatimukset on annettu heinäkuussa 2012 Suomen kansallisessa rakentamismääräyskokoelmassa. Kokoelmassa määrätään eri luokitustasojen intervallit E-luvulle rakennustyypin mukaan (katso esimerkki taulukko 2). Uusille ra-kennuksille E-luvun maksimiarvo vastaa luokitustasoa C vanhoissa rakennuksissa mikä tarkoittaa että uusien rakennuksien on pakko täyttää vähintään C-luokituksen vaatimuksen. Uudet määräykset eivät sulje pois yhtäkään lämmityslähdettä, mutta ne kannustavat käyttämään uusiutuvia energialähteitä. Olemassa oleville raken-nuksille rakennusmääräyskokoelman minimienergiavaatimuksia sovelletaan, kun rakennuksen kunnostaminen tarvitsee raken-nusluvan, kun rakennuksen pääkäyttö muuttuu tai kun teknisiä järjestelmiä korjataan.

Energiatodistukset perustuvat aina laskettuun energiakulutuk-seen sekä olemassa oleville rakennuksille että uudisrakennuksille. Koska käyttäjä ei pysty vaikuttamaan tuloksiin, näin on mahdollista verrata erilaisia rakennuksia. Todellinen energiakulutus on kuitenkin ilmoitettava olemassa olevien rakennuksien energiatodistuksessa. Luokitusasteikko on A:sta G:hen, missä A tarkoittaa erinomaista energiatehokkuutta. Energiankulutus mitataan yksikössä kWh/m2. Uudisrakentamisessa saavutetaan yleensä luokitus C, kun rakenne-taan uusien rakennusmääräysten mukaisesti. Vanhat rakennukset asettuvat normaalisti D:n ja E:n välille.

VERTAILU ESPANJAN JA SAKSAN TOIMINTATAPAANEspanja, Saksa sekä Suomi ovat kaikki toimeenpanneet energiato-distukset, joskin vähän eri tavoin. Näiden kolmen maan välillä Saksa on säädellyt rakennusten energiakulutusta kauimmin, Espanja on toimeenpannut energiatodistukset nopealla aikataululla ottaen huomioon, että heillä ei aikaisemmin ole ollut vastaavaa näin laajaa

sääntelyä, ja Suomessa vaiheittainen toimeenpano on vielä työn alla ja viedään loppuun vasta vuoden 2017 puolivälissä. Jokaisen maan on energiatodistuksissa ilmoitettava energiakulutuksen määrän yksikössä kWh/m2 sekä hiilidioksidipäästöt. Näin ollen on kaksi mahdollisuutta, johon todistuksen luokitus voi perustua. Es-panja on valinnut perustaa luokituksen hiilidioksidipäästöihin (CO

2/

m2) kun taas Saksan ja Suomen todistukset perustuvat energian kulutukseen. Saksan ja Suomen välillä on kuitenkin se ero, että Suomessa luokitus perustuu ainoastaan laskennalliseen energiaku-lutukseen, kun Saksassa on mahdollisuus sertifioida rakennus myös mitatun energiakulutuksen pohjalta. Suomi on ainoa maista jolla on rekisteri energiatodistuksen laatijoista. Saksassa ja Espanjassa asiakkaalla on isompi vastuu löytää pätevä ja luotettava laatija, kun virallista rekisteriä ei ole. Espanja sen sijaan on ainoa jolla on virallinen ohjelma tehdäkseen tarvittavat laskelmat. Suomessa ja Saksassa markkinaosapuolet liikkuvat vapaamarkkinoilla ja laatijat voivat itse päättää, miten laskelmat tehdään, kunhan noudatetaan laskemisen maankohtaisia sääntöjä.

Kun Suomi päätti, miten EU-direktiivi rakennusten energia-tehokkuudesta toteutetaan, päädyttiin siihen, että jo olemassa olevaa järjestelmää energiakulutuksen ohjaukseen päivitetään vastaamaan uutta direktiiviä. Espanja on sen sijaan kehittänyt ai-van uuden järjestelmän, vaikka sielläkin on aikaisemmin säädetty rakennusten energiatehokkuutta. Suomen kannalta olisi ehkä ollut syytä, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain tehdä muutoksia vanhaan järjestelmään. Kesäkuusta 2013 asti uusi laki rakennus-ten energiatodistuksista on ollut voimassa ja se on herättänyt ajatuksia ja keskustelua. Maaliskuussa tänä vuonna Omakotiliitto luovutti kansalaisaloitteen eduskunnalle energiatodistuslain muuttamiseksi. Aloitteen pääaihe on että vuosien 1960 ja 1980 välillä rakennettuja pientaloja käsitellään epäoikeudenmukaisesti. Kuten kaikille muillekin rakennuksille myös vanhojen pientalojen E-luku perustuu laskettuun energiakulutukseen. Siihen aikaan lämmitys hoidettiin kuitenkin pääsääntöisesti sähköllä mitä peräti suositeltiin. Energiamuotokerroin on suurin sähkölle mikä tarkoittaa että laskettu E-luku johtaa huonoihin luokituksiin ja että laskettu energiakulutus on suurempi kuin todellinen kulutus. Omakotiliitto haluaa tehdä mahdolliseksi perustaa pientalojen E-luvun todel-liseen energiakulutukseen ja poistaa energiamuotokertoimen niiden osalta. Omakotiliitto nostaa myös esille, että kuluttajia kiinnostaa enemmän todellinen energiakulutus kuin laskettu. Ostotilanteessa tieto todellisesta kulutuksesta on arvokkaampi kuin laskettu, erityisesti jos laskettu energiakulutus on harhaanjohtava. Näillä perusteilla liitto ehdottaa, että Suomen pitäisi päättää jär-jestelmästä, jossa energiatodistuksen voi perustaa sekä laskettuun että mitattuun todelliseen energiakulutukseen. Tämän lisäksi on syytä tarkistaa energiamuotokorjaukset sillä ne vaikuttuvat antavan harhaanjohtavia tuloksia.

”Maaliskuussa 2014 Omakotiliitto luovutti kansalaisaloitteen eduskunnalle energiatodistuslain muuttamiseksi.”

”Energialähde otetaan huomioon energia-muotokertoimilla.”


Suomi on perustellut päätöksen perustaa E-luku ainoastaan laskettuun energiakulutukseen sillä, että olisi helpompaa verrata rakennuksia kun kaikki rakennukset noudattavat samaa periaatetta. Saksa, jolla on pidempi historia rakennusten sertifioinnista, on kui-tenkin valinnut kahden sertifikaatin järjestelmän, jossa todistukset tehdään vertailukelpoisiksi korjaamalla kulutukseen perustuva todistus arvokertoimilla. Tämä järjestelmä voisi yhtä hyvin toimia Suomessa ja näin luoda sekä informatiivisempia että oikeudenmu-kaisempia energiatodistuksia. Lamit-yritys huomauttaa kuitenkin, että vaikka laskettu energiakulutus ei täsmälleen vastaa todellista kulutusta se antaa tyydyttävän tuloksen. Lamit muistuttaa, että E-lukua itsessään ei voi verrata todelliseen energiakulutukseen, koska laskettu ostettu energia kerrataan energiamuotokertoi-milla. Huomautus havainnollistetaan esimerkillä, jossa käytetään realistisia arvoja 100 m2:n talolle. Jos rakennus todellisuudessa kuluttaa 9 000 kWh/vuosi ja se saavuttaa E-luvun 170 kWh/vuosi/m2 se tarkoittaa, että laskettu kulutus itse asiassa on aika lähellä todellista kulutusta. Sähkön energiamuotokerroin on 1,7 mikä tarkoittaa että laskettu kulutus vuodessa on 10 000 kWh (170 kWh/vuosi/m2 / 1,7 × 100 m2). Sitä paitsi Suomen energiamuotokerroin sähkölle on suhteellisen matala verrattuna Espanjaan (2,6) ja Sak-saan (3) mikä voisi viitata siihen, että ne ovat tehneet suurempia sopeutumisia kertoimissa suosiakseen uusiutuvia energialähteitä. Toisaalta sähkönhinta on Suomessa alhaisempi verrattuna muihin Euroopan maihin muun muassa johtuen suomalaisen energian tuoton energiayhdistelmästä. Tässä suhteessa suomen laskenta-menetelmän negatiivinen preferenssi sähkölämmitystä kohtaan voidaan katsoa pyrkimyksenä ohjata kehitystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että maiden laskentamenetelmät eroavat ja että lopulta on monta muutakin osatekijää, jotka vaikuttavat rakennuksen luokitukseen. Suomen osalta olisi syytä harkita muutoksia, joissa todellista kulutusta on mahdollista käyttää luokituksen perustana. Kuluttajia kiinnostaa usein enemmän todellinen kulutus kuin laskettu arvo ja vaikka vihjaukset osoittavat, että laskettu arvo on hyvä mittakaava kiinnostukseen energiatodistuksia kohtaan, voi olla helpompi nostaa, jos kuluttuajat saavat nähdä todellisuuteen pohjautuvia numeroita.

MITÄ TAPAHTUU SEURAAVAKSIOmakotiliiton kansalaisaloitteen seurauksena asuntoministeri Pia Viitanen esitti huhtikuun lopussa eduskunnan lähetekeskustelussa, että velvoite hankkia energiatodistus tulisi poistaa vanhoilta pien-taloilta ja että se olisikin vapaaehtoinen vanhojen talojen osalta. Omakotiliitto oli tyytyväinen eduskunnan ja erityisesti Viitasen myönteisestä suhtautumisesta kansalaisaloitteeseen sekä aloit-teellisuudesta kehittää energiatodistuksia. Ympäristövaliokunta on sen jälkeen ehdottanut, että eduskunnan tulisi edellyttää hallitukselta kiireellisesti toimenpiteitä energiatodistusten sisällön

muuttamiseksi ja aloitteellisuutta EU-direktiivin tarkistamiseksi, mistä Omakotiliitto on kiitollinen. Energiatodistuksen osalta ympäristövaliokunta on esittänyt vaihtoehdon, jossa jaettaisiin laskennallinen energiakulutus, joka määrittää energialuokan ja energiamuotokertoimen ohjauksen kahdeksi eri indikaattoriksi. Tämä tapa olisi oikeudenmukaisempi kuin nykyinen todistus ja selkeyttäisi todistusten ymmärrettävyyttä. Kun energialuokka määräytyy lasketun energiakulutuksen myötä, ilman energia-muotokertoimien painotusta, se lisäisi myös energiatodistusten vertailumahdollisuutta. Kesäkuussa 2014 eduskunta antoi kaksi lausumaa kansalaisaloitteen seurauksena, joissa edellytetään, että hallitus kiireellisesti alkaa työstää pientalojen energiatodistusten sisällön muuttamista ja poistaa energiamuotokertoimet, jotka heikentävät vertailtavuutta ja että hallitus tarkistaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin energiatodistusten muuttamiseksi vapaaehtoiseksi vanhoille omakotitaloille.

Eduskunnan ensimmäisen lausuman osalta ympäristöministe-riö on valmistellut vaihtoehtoisia etenemistapoja ja vaihtoehdoista on käyty keskustelua muun muassa Omakotiliiton edustajien kanssa. Direktiivin muuttamisen osalta Pia Viitanen lähetti ener-giakomissaari Günther Oettingerille kirjeen, jossa hän ehdotti, että direktiiviä muutettaisiin niin, että energiatodistukset olisivat vapaaehtoisia vanhojen omakotitalojen osalta.

Lokakuussa Oettinger vastasi, että energiatodistukset pal-velevat muun muassa rakennusten omistajien ja vuokralaisten tiedontarpeita ja hän viittasi myös direktiivin tavoitteisiin ja siihen, että vanhat talot edustavat suurinta osaa taloista. Oettinger sanoi myös, että havainnot voidaan lisätä REFIT-ohjelmaan (Regulatory

Fitness and Performance Programme) ensi vuonna ja että direktiiviä joka tapauksessa evaluoidaan 2017 mennessä, jolloin jäsenmaiden kommentteja pidetään tervetulleina. Viitanen pitää positiivise-na, että komissio on huomioinut Suomesta tulleen aloitteen ja että hän tulee huolehtimaan siitä, että vanhojen omakotialojen pakollinen energiatodistus otetaan vakavasti esille EU:n omissa REFIT-normitalkoissa.

Kirjoittaja opiskelee kiinteistötalouden koulutusohjelmassa Aalto-yliopistossa. Artikkeli perustuu kirjoittajan keväällä 2014 valmistuneeseen kandidaatin-työhön ”Byggnaders energicertifikat i tre EU-länder”. Sähköposti jennifer.pitkanen aalto.fi.

• buildup.eu, Implementation of the EPBD in FINLAND status November 2010• EPBD implementation in Finland – status at the end of 2012, http://www.

buildup.eu/node/21791• Energiatodistus, energiatodistus.motiva.fi • lamit.fi, Energiatodistus ja rakennuksen todellinen energiankulutus

poikkeavat toisistaan?, http://www.lamit.fi/fi/mediassa/152-ammattira-kentaja-05-2013

• Omakotiliitto, Kansalaisaloite jätettiin eduskuntaan: kansalaiset halua-

vat todelliseen kulutukseen perustuvan energiatodistuksen, Tiedote 25.3.2014, http://www.omakotiliitto.fi/node/3158

• Omakotiliitto, Omakotiliitto kiittää Ympäristövaliokuntaa myönteisestä suhtautumisesta energiatodistuksen kehittämiseen – todistukseen tarvitaan pikaisia muutoksia Tiedote 6.6.2014, http://www.omakotiliitto.fi/node/3290

• Ympäristöministeriö, Rakennuksen energiatodistus, http://www.ympa-risto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennuksen_energia_ja_ekotehokkuus/Rakennuksen_energiatodistus/Rakennuksen_energiatodistus(17447)

LÄHTEET


VUOKRAVAKUUS ASUINHUONEISTON VUOKRAUKSESSA

VUOKRAVAKUUS, takuuvuokra, vuokrata-kuu. Vuokranantajan vuokralaiselta perimällä vakuudella on useita eri nimiä. Vuokravakuus on yleensä kahden kuukauden vuokraa vas-taava summa, joka maksetaan vuokrasuhteen alkaessa joko suoraan vuokranantajan tilille tai pankkitalletuksena erityiselle vuokrava-kuustilille. Jos vuokrasuhteen aikana kaikki sujuu mallikkaasti, niin vuokralainen saa va-kuuden takaisin täysimääräisenä vuokrasuh-teen päättyessä. Aina asiat eivät kuitenkaan etene odotetulla tavalla.

Vuokravakuuden tarkoituksena on turvata vuokranantajan asema siinä tapauksessa, että vuokralainen aiheuttaa vuokranantajalle vahinkoa. Vahinko voi aiheutua vuokrien maksamatta jäämisestä, jolloin on kohtuul-lisen yksiselitteistä, milloin vuokranantajalla on oikeus nostaa vakuusrahoja vuokrava-kuustililtä tai vuokrasuhteen irtisanomisen yhteydessä jättää vakuus tai osa siitä palaut-tamatta vuokralaiselle.

Ongelmia aiheuttavat sen sijaan tilanteet, joissa vuokranantaja ja vuokralainen ovat eri mieltä huoneiston kuntoon ja huolelliseen hoitamiseen liittyvistä seikoista vuokra-suhteen päättyessä, ja suurin osa vuokra-asumista koskevista riidoista esim. kulutta-jariitalautakunnassa koskeekin nimenomaan näitä tilanteita.

Vuokralainen vastaa huoneistolle aiheut-tamistaan vahingoista, mutta huoneiston normaalia kulumista vuokravakuus ei sen sijaan kata. Suurimmat erimielisyydet synty-

vätkin siitä, milloin vahinko liittyy huoneiston normaaliin kulumiseen ja milloin taas kyse on vuokralaisen korvattavasta vahingosta. Osa vuokranantajista saattaa olla väärässä käsi-tyksessä vuokravakuuden tarkoituksesta ja ajatella vuokravakuutta ikään kuin automaat-tisena lisätulona. Tällöin vuokralainen saattaa joutua taistelemaan tosissaan saadakseen rahansa takaisin.

Rajanveto sen välillä, onko kyse huoneis-ton normaalista kulumisesta vai vuokralaisen vastattavasta vahingosta, ei kuitenkaan ole suinkaan yksinkertaista ja kuluttajariitalau-takunnan kiistatkin ratkeavat suurin piirtein tasan vuokralaisen ja vuokranantajan hyväksi. Normaalia kulumista arvioitaessa huomioon on otettava useita eri seikkoja, joista tär-kein on osapuolten välinen sopimus. Usein vuokrasopimukseen kuitenkin kirjataan ainoastaan lauseke, jonka mukaan vuok-ralainen vastaa huoneistolle aiheutuneista vahingoista, eikä tämä ole juurikaan avuksi kiistatilanteessa.

Lähtökohtana on, että huoneistossa pitää voida asua. Tämä tarkoittaa, että seiniin saa naulata nauloja taulujen kiinnittämiseksi ja myös erilaisten kodin pintojen tietynasteinen kuluminen kuuluu normaaliin kulumiseen. Kulumisen kannalta voi myös vuokrasuh-teen kestolla olla merkitystä. Pidemmissä vuokrasuhteissa vuokranantaja on velvol-linen hyväksymään enemmän kulumista kuin lyhyemmissä vuokrasuhteissa. Myös esimerkiksi, jos vuokranantaja on hyväksy-

Suositeltavaa olisi suorittaa sekä vuokrasuhteen alussa että lopussa huoneiston kuntotarkastus.

nyt huoneistossa pidettävän kotieläimiä, on kulumista siedettävä hieman enemmän, mutta juuri lemmikit aiheuttavat varsin paljon vuokravakuuskiistoja.

Koska vuokranantaja hyötyy taloudellises-ti asunnon vuokrauksesta, liittyy tähän luon-nollisesti myös velvollisuus kantaa liikeriskiä kuten missä tahansa muussakin liiketran-saktiossa. Siten pieniä naarmuja, klommoja ynnä muita ei voi kattaa vuokravakuudesta, vaan osa vuokratulosta on nimenomaan tarkoitettu asunnon kunnostamiseen esimer-kiksi vuokrasuhteen päättymisen jälkeen, ja useimmiten asunto pidemmän vuokrasuh-teen jälkeen kaipaakin pientä pintaremonttia.

Suositeltavaa olisi suorittaa sekä vuok-rasuhteen alussa että lopussa huoneiston kuntotarkastus, jolloin huoneiston kuntoa pois muutettaessa voidaan verrata lähtöti-lanteeseen. Tällöin sekä vuokralaisella että vuokranantajalla on mustaa valkoisella huoneiston lähtökunnosta ja suuremmilta kiistoilta on mahdollisuus välttyä. Mikäli vahinkoja huoneistolle on aiheutunut, taikka loppusiivous on jätetty tekemättä, ei vuokran-antajalla ole kuitenkaan oikeutta pidättää koko vuokravakuutta, vaan pidätysoikeus koskee ainoastaan aiheutuneita vahinkoja, esim. korjauskustannuksia tai sitä summaa, jonka loppusiivouksen teettäminen ulkopuo-lisella maksaa.

Saara Jämes

Kirjoittaja työskentelee lakimiehenä Lakiasiaintoimisto SJlaw:ssa.


ONKO ASUNTOJEN ENERGIATEHOKKUUDELLA

ARVOA?Ari Laitala

Asuntojen lisääntyvä energia-tehokkuus vaatii lähtökohtai-

sesti lisäinvestointeja, onpa kysymys sitten uudiskohteista tai korjausrakennuskohteista.

Se tiedetään, että pääosa noista lisäkustannuksista

kuoleentuu riittävän pitkällä pitoajalla alentuneina

energiakustannuksina. Mutta entäpä jos asunto myydään,

tai vastaavasti ostetaan. Onko energiatehokkuudesta tullut

arvotekijä, joka vaikuttaa asuntojen hintoihin?

Laitoimme testipenkkiin ”avointa” dataa ja lähdimme

selvittämään asiaa.

asuntojen.hintatiedot.fi-palvelu on edistyksellinen, mutta vähänkin isompien datamäärien hakeminen on työlästä ja datan kaupallinen jatkojalostus kiellettyä. Avoimen datan kriteerit eivät näin ollen aivan täyty. (Koska Maankäyttö on toimijana epäkaupallinen, ongelmia tuskin ilmenee.)

KUTEN TUNNETTUA, rakennukset käyttä-vät Suomessa huomattavan osan – lähes 40 % – kaikesta käytetystä energiasta, kun mukaan otetaan huoneisto- ja kiinteistösähkön osuus. Rakennusten energian käyttöä ja -tehokkuut-ta pyritään kuvaamaan energiatodistuksilla. Lähes kaikista asuinrakennuksista on jo vuo-sia pitänyt esittää energiatodistus silloin kun asuntoa myydään tai vuokrataan. Näin ollen tästä energiatehokkuustiedosta on tullut osa asuntomarkkinainformaatiota. Tämä on ollut yksi EU-lähtöisen sääntelyn tavoitteistakin. Tavoitteena on ollut kiinteistömarkkinoiden läpinäkyvyyden parantaminen lisäämällä kohteiden vertailtavuutta.

MONENLAISTA ENERGIATEHOKKUUTTAEnergiatehokkuus itsessään ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen juttu. Mutkistamatta asiaa sen enempää voidaan kuitenkin todeta, että energiatehokkuudella kuvataan käytetyn energian määrää pinta-alayksikköä kohden tietyssä aikayksikössä. Aikaisemmassa laissa rakennuksen energiatodistuksesta lähtö-kohtana on ollut energian mitattu käyttö.

Nykyisessä laissa lähtökohtana kuitenkin on energiatehokkuuden määrittäminen lasken-nallisesti siten, että todellinen käyttö ei vai-kutakaan ilmaistuun energiatehokkuuteen. Ratkaisua on voimakkaasti kritisoitu, mutta kyllä sitä voi ymmärtääkin. Nyt lähtökohtana on rakennusten ominaisuudet ja standardoitu käyttö sekä nimenomaan rakennusten ver-tailtavuuden paraneminen. Automaailmaan siirrettynä muutos tarkoittaisi sitä, että nyt vertaillaan autojen ominaisuuksia kun aikai-semmin vertailtiin ominaisuuksien ja ajotavan yhdistelmää.

Tällä hetkellä ollaan siis tilanteessa, että markkinoilla on sekä uuden että vanhan lain mukaisia energiatodistuksia, joissa energiatehokkuusluokkien kriteerit eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi vanhan lain mukainen energiatehokkuusluokka A ei ole suoraan vertailukelpoinen uuden lain mukai-sen A:n kanssa.

Tämä päällekkäisyys näkyy mm. asuntojen.hintatiedot.fi-palvelussa. Kyseessä on Ym-päristöministeriön ja sen alaisen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tuottama palvelu, josta kuka tahansa voi hakea ilmai-seksi hintatietoja viimeisen 12 kuukauden aikana. Palvelusta taustoista kerrotaan sen etusivulla näin: ”Tietoja palveluun toimit-tavat Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton (KVKL) yhteistyösopimuksen perusteella: Kiinteistömaailma Oy, OP-Kiinteistökeskus, Huoneistokeskus Oy, SKV Kiinteistönvälitys Oy ja Aktia Kiinteistönvälitys Oy. Palvelu ei siis sisällä tietoa esim. yksityishenkilöiden välisistä kaupoista.”

Ko. palvelussa vanhan lain mukaisen energiatodistuksen ilmaisema energialuok-ka kerrotaan alaindeksillä 2007, esim. A2007. Uuden lain mukainen energialuokka ilmais-taan sellaisenaan ilman alaindeksiä, esim. A. Yksittäisistä asuntokaupoista luetellaan lisäksi seuraavat ominaisuudet: velaton hinta, velaton neliöhinta, rakennusvuosi, pinta-ala, huoneiston tyyppi, kerros, se onko talossa hissiä ja huoneiston kunto ja jo edellä mai-nittu energialuokka.

Energialuokka on alettu esittää vasta tämän vuoden puolella tehdyistä kaupoista ja silloinkin valitettavan harvoin. Karkea arvio


Xn Sig.Vakio 4192,49 0,00Ikä 7,90 0,00Ala -8,63 0,00DenergialuokkaA 541,36 0,02DenergialuokkaB 703,35 0,00DenergialuokkaC 229,79 0,09Dyksiö 1016,73 0,00Dkaksio 194,34 0,01Dkuntohyvä 939,45 0,00Dkuntotyydyttävä 519,57 0,00Dhissi 236,98 0,00Dsauna 301,96 0,00

on, että ehkä vain noin kolmasosassa kaupoista tämä tieto ilmoitetaan. Toivottavasti tilanne kohentuu nopeasti.

HINTAMALLIN ERITTÄIN LYHYT OPPIMÄÄRÄKoska energialuokan vaikutusta asuntojen vaih-toarvoon ei tiettävästi ole Suomessa aiemmin tutkittu, päätettiin asiaa lähteä selvittämään laatimalla arvonmuodostusta ja siten myös markkinaa kuvaava hintamalli (hinnanmuo-dostusta ja arvonmuodostusta käytetään tässä artikkelissa synonyymeinä).

Hintamallin idea on yksinkertainen. Kysymys on yhtälöstä, joka parhaiten sopii käytössä ole-vaan dataan (vertailukauppa-aineisto). Ottaen huomioon käytössä olevat tiedot vertailukau-poista (hintahavainnoista), hintamallimme on muotoa:

Velaton neliöhinta = X0 + X1Ikä + X2Ala + X3Huoneistotyyppi + X4Kunto + X5Kaupungin-osa + X6Kerros + X7Parveke + X8Sauna + X9Hissi + X10EnergialuokkaHintamallilla voidaan siis ennustaa (selittää)

minkä tahansa vertailukauppa-aineiston mää-rittämällä markkinalla sijaitsevan kohteen arvo sen ominaisuuksien perusteella. Hintamallin laadintaan liittyvässä laskennassa ideana on löytää arvot kertoimille X0…X10.

Päätimme laatia hintamallin Helsingin alu-eelle kerrostaloasunnoista. Sinnikkään Ctrl-C- ja Ctrl-V-työskentelyn jälkeen saimme kasaan asuntojen.hintatiedot.fi-palvelusta kaikkiaan 650 kauppaa. Datan keräys tehtiin kesäkuussa 2014, joten data kattaa ajanjakson 1/2014–6/2014. Lisäksi aineistosta päätettiin karsia poikkeuk-sellisen kalliit kohteet, jollaisiksi määriteltiin kaupat, joissa neliöhinta on ollut yli 10 000 euroa. Näin lopullisen aineiston määrä supistui 646 kauppaan. Samalla malliin jouduttiin tekemään varaus siitä, että se ei sovellu em. rajan ylittävien neliöhintojen ennustamiseen.

Hintahavaintojen määrää voidaan sinänsä pitää varsin tyydyttävänä, mutta koska Helsinki on palvelussa jaettu 125 kaupunginosaan, on määrä tässä suhteessa pieni. Monista kaupun-ginosista ei tässä aineistossa ole hintahavaintoa lainkaan (ks. taulukko 1), joten malli ei tässä suh-teessa kata koko Helsinkiä. Ja kuten taulukoista 3 ja 4 huomataan, on monista kaupunginosista mukana vain yksi hintahavainto.

Taulukko 1. Helsingin kaupungin-osat, joista haettua energiatehokkuus-tietoa ei löytynyt vielä lainkaan.

Ala-MalmiArabiaEiranrantaEtu-KallioFallpakkaHakuninmaaHallainvuoriHeikinlaaksoHernesaariItä-PakilaKalasatamaKeski-TöölöKeskustaKivikkoKluuviKumpulaKurkimäkiKuusisaariLatokartano

LintulahtiLänsi-PakilaLänsi-PasilaMunkkisaariMyllykyläPakilaPaloheinäPuistolaPuu-VallilaReimarlaSuutarilaTammisaloTapulikaupunkiVanha-VuosaariVattuniemiVesalaViikinmäkiYlä-Malmi

Vertailu-kauppojen lkm

Aurinkolahti 12Hakaniemi 3Kaartinkaupunki 1Kallahti 1Laakso 1Linjat 1Meilahti 9Merihaka 2Munkkiniemi 16Niemenmäki 1Pikku-Huopalahti 2Ruoholahti 1Ruskeasuo 6Taka-TöölöREF 49Tapanila 1Toukola 1Töölö 13Vanhankaupungin-koski

1

Taulukko 4. Hintamallin kaupungin-osamuuttujat, jotka jäivät mallista pois ja niiden vertailukauppojen lukumäärä.Hintamalli arvioi näiden kaupungin-osien neliöhinnat samantasoisiksi kuin referenssitasona olevan Taka-Töölön.

Taulukko 2. Hintamallin muuttujien kertoimet ja niiden merkitsevyys.

NÄIN LASKETTIINSeuraavaksi selostetaan lyhyesti miten data val-misteltiin laskentaa varten ja millä menetelmällä laskenta tehtiin. Vaikka tämä pyritään tekemään mahdollisimman kansantajuisesti, ei tämä vaihe kiinnostane kaikkia lukijoita. Lukemista voikin sujuvasti jatkaa seuraavasta väliotsikosta.

Datan valmistelun työläin vaihe useinkin on kvalitatiivisen tiedon muuntaminen kvan-titatiiviseksi. Mallin laskennassahan voidaan luonnollisesti käyttää vain numerodataa. Esi-merkiksi tieto hissin olemassaolosta ilmaistaan tavallisesti niin sanottuna dummy-muuttujana. Dummy-muuttujiksi kutsutaan muuttujia, jotka voivat saada vain arvon 1 tai 0. Mallia varten muodostettiin mm. muuttuja Dhissi. Mikäli vertailukauppakohteessa on ollut hissi, saa muuttuja Dhissi arvon 1. Mikäli hissiä ei ole ollut, on muuttujalle annettu arvoksi 0. Samoin on numeeristettu tieto Saunan olemassaolosta. Mikäli vertailukauppakohteessa on ollut sauna, on muuttuja Dsauna saanut arvon 1, muuten arvon 0.

Hiukan monimutkaisempaa on asunnon kunnon numeeristaminen. Hintapalvelussa vertailukauppojen kunto on ilmaistu kolmepor-taisella asteikolla: hyvä, tyydyttävä tai huono. Laskentaa varten tarvitaan nyt kaksi Dummy muuttujaa: DkuntoHyvä ja DkuntoTyydyttävä (muut-tujien koodaus olisi toki voitu valita toisinkin). Mikäli kohteen kunto on ollut hyvä saa muuttuja DkuntoHyvä arvon 1 ja DkuntoTyydyttävä arvon 0. Mikäli kohteen kunto on ollut tyydyttävä saa muuttuja DkuntoHyvä arvon 0 ja muuttuja Dkun-toTyydyttävä arvon 1. Jos vertailukauppakohteen kunto on ollut huono, ovat molemmat muuttujat saaneet arvoksi nollan.

Myös tieto parvekkeesta on koodattu kol-miportaisena muodostamalla kaksi muuttujaa Dparveke, Dlas.parveke. Jos parveketta ei ole ol-lut lainkaan, ovat molemmat muuttujat saaneet arvoksi nollan. Kategorinen ominaisuus on siis purettu dummy-muuttujiksi, joita tarvitaan aina yksi vähemmän kuin kategorisella muuttujalla on mahdollisia arvoja.

Haasteellinen ominaisuus muuttujamuo-dostuksessa useinkin on asunnon kerroksen koodaaminen. Tässä artikkelissa koodaus on tehty muodostamalla muuttujat DkerrosAlin ja DkerrosYlin. Mikäli vertailukaupan kerros on ollut jotain muuta kuin ylin tai alin, ovat molemmat muuttujat saaneet arvoksi nollan.

Samalla periaatteella on koodattu ”nelika-tegorinen” muuttuja huoneistotyyppi. Asun-not on laskentaa varten jaoteltu neljään eri kategoriaan huoneiden lukumäärän mukaan. Tiedon ilmaisemiksi on siis muodostettu kolme dummy-muuttujaa: Dyksiö, Dkaksio ja Dkolmio. Jos huoneita on ollut 4 tai enemmän ovat kaikki em. muuttujat saaneet arvoksi nollan.


Xn Sig. Vertailu- kauppojen

lkmAlppiharju –1466 0,02 1

Alppila –841 0,00 14

Arabianranta 894 0,00 7

Eira 1136 0,01 2

Etelä-Haaga –817 0,00 36

Etu-Töölö 240 0,08 30

Haaga –1862 0,00 1

Harju –871 0,00 8

Hermanni –615 0,01 8

Hertton.ranta –1130 0,01 2

Herttoniemi –1861 0,00 6

Hietalahti 684 0,03 4

Itäkeskus –2705 0,00 3

Itä-Pasila –1408 0,02 1

Jakomäki –2893 0,00 1

Kaisaniemi 1512 0,02 1

Kaivopuisto 3445 0,00 2

Kallio –513 0,00 34

Kamppi 611 0,00 20

Kannelmäki –2297 0,00 12

Käpylä –1088 0,00 3

Katajanokka 894 0,01 4

Kivihaka –1841 0,00 4


lkmKonala –1928 0,00 2

Kontula –2844 0,00 13

Koskela –1652 0,00 3

Kruununhaka 656 0,00 18

Kulosaari –1648 0,00 3

Laajasalo –1320 0,00 6

Lassila –1532 0,00 8

Lauttasaari –490 0,00 37

Lehtisaari 434 0,05 17

Malmi –1763 0,00 10

Malminkart. –2155 0,00 5

Maunula –1600 0,00 13

Mellunkylä –2417 0,00 1

Mellunmäki –2346 0,00 7

Meri-Rastila –2218 0,00 1

Munkkivuori –997 0,00 8

Myllypuro –2492 0,00 7

Oulunkylä –1591 0,00 13

Pajamäki –1913 0,00 6

Patola –2098 0,00 2

Pihlajamäki –2555 0,00 7

Pihlajisto –2502 0,00 3

Pitäjänmäki –2059 0,00 5


lkmPohjois-Haaga –1344 0,00 14

Pukinmäki –1895 0,00 11

Punavuori 989 0,00 13

Puotila –2227 0,00 5

Puotinharju –2401 0,00 3

Rastila –1971 0,00 1

Roihuvuori –2103 0,00 7

Savela –1797 0,00 1

Siltamäki –2294 0,00 5

Siltasaari 1127 0,07 1

Sörnäinen –532 0,02 8

Suurmetsä –2845 0,00 3

Tali –1591 0,00 2

Tapaninkylä –1363 0,03 1

Tapaninvainio –1914 0,00 2

Torkkelinmäki –1567 0,01 1

Ullanlinna 1395 0,00 19

Vallila –850 0,00 7

Vartiokylä –2662 0,00 1

Verajämäki –1790 0,00 1

Viikki –1295 0,01 2

Vuosaari –2136 0,00 17

Yliskylä –1829 0,00 1

Energialuokkia on seitsemän kappaletta A…G, joita varten on muodostettu muuttujat DenergialuokkaA…DenergialuokkaF. Energi-aluokka G on ilmaistu antamalla kaikille em. muuttujille arvoksi nolla. Kuten edellä on jo todettu, eivät vanhan ja uuden lain mukaiset energialuokat ole suoraan verrannollisia. Tässä kohtaa on kuitenkin tehty väkivaltaa tekemällä suora rinnastus. Jos vertailukau-pan energialuokka on ollut A2007 tai A, on muuttuja DenergialuokkaA saanut arvoksi 1.

Laskenta suoritettiin IBM:n SPSS Statistics versiolla 22. Estimointimenetelmänä käytet-tiin pienimmän neliösumman menetelmää (lineaarinen regressioanalyysi) ja laskenta-algoritmiksi valittiin Stepwise. Menetelmä lisää laskennan edetessä muuttujia malliin yksi kerrallaan, mutta voi myös poistaa niitä mallista laskennan edetessä. Laskentavai-heessa laskettiin 86 regressio-yhtälöä, joista viimeisin (ja parhain) otetaan seuraavassa yksityiskohtaiseen tarkasteluun.

MITEN HINTAMALLIT TOIMIVAT?Laskennan tuloksena saatiin seuraava hin-tamalli:

Velaton neliöhinta = 4192,5 + 7,9*Ikä – 8,6*Ala + 1016,7*Dyksiö + 194,3*Dkaksio

+ 939,4*DkuntoHyvä + 519,6 DkuntoTyydyttävä + 302,0*Dsauna + 237,0*Dhissi + 541,4*De-nergialuokkaA + 703,4*DenergialuokkaB + 229,8*DenergialuokkaC + X5KaupunginosaHavainnollistetaan hintamallin käyttöä

esimerkillä. Tätä kirjoitettaessa Kontulassa on tarjouskaupassa kohde seuraavin tiedoin:• Kaupunginosa = Kontula• Ikä = 49 vuotta• Ala = 57 m2

• Tyyppi = 2 h + k• Kunto = hyvä• Kerros = 2/7• Parveke = lasitettu parveke• Energialuokka = G• Kohteesta on tarjottu 24.11.2014 men-

nessä 112 000 €.Sijoitamme yllä olevat muuttujien arvot

saamaamme yhtälöön. Muuttuja ikä saa siis arvoksi 49 muuttujan kertoimen ollessa 7,9. Kerroin kuvastaa siis sitä, että asunnon neliö-hinta nousee 7,9 eurolla jokaista ikävuotta kohden. Näin ollen esim. 10 vuotta vanhan asunnon neliöhinta on mallin perusteella 79 euroa korkeampi kuin vasta valmistuneen. Nyt tehdyllä varsin suoraviivaisella muut-tujamuodostuksella ja Helsingin aineistolla tulos on kuitenkin odotettu.

Muuttujan Ala arvoksi annetaan 57. Koska kohteemme on kaksio eikä yksiö, annamme muuttujalle Dyksiö arvoksi nolla ja muuttujalle Dkaksio arvoksi 1. Asunnon kunnoksi on määritelty hyvä eli muuttuja DkuntoHyvä saa arvon yksi ja DkuntoTyydyttävä arvoksi nollan. Huoneistosaunaa ei ole, joten muuttuja Dsauna saa arvon nolla. Hissi löytyy, joten Dhissi saa arvon 1. Energialuokka on G, joten muuttujat DenergialuokkaA, Denergi-aluokkaB ja DenergialuokkaC saavat arvon nolla. Muuttujalle kaupunginosa saadaan arvo oheisesta taulukosta 3. Kontulan arvo on –2843,7.

Muuttujien arvojen sijoituksen jälkeen yhtälömme näyttää seuraavalta:

Velaton neliöhinta = 4192,5 + 7,9*49 – 8,6*57 + 1016,7*0 + 194,3*1 + 939,4*1 + 519,6*0 + 302,0*0 + 237,0*1 + 541,4*0 + 703,4*0 + 229,8*0 -2843,7*1Suoritetaan ensin kertolaskut. Varsinkin

nollalla ja ykkösellä kertominen on helppoa. Saamme = 4192,5 + 7,9*49 – 8,6*57 + 194,3 + 939,4 + 237,0 – 2843,7

Ja sitten loput kertolaskut. Saamme velattomaksi neliöhinnaksi = 4192,5 + 387,1 – 490,2 + 194,3 + 939,4 + 237,0 - 2843,7 = 2616,4.

Taulukko 3. Hintamallin kaupunginosamuuttujien kertoimet, niiden merkitsevyys ja vertailukauppojen lukumäärä. Kertoimet ilmaisevat neliöhinnan eroa referenssitasona olevaan Taka-Töölöön.


VIIME LOKAKUUSSA mediassa oli esillä tutki-musyhtiö Innolinkin tekemä Kuntaranking. Baro-metri asetti suomalaiset kunnat paremmuusjärjes-tykseen asukkaiden, yritysten ja kuntapäättäjien vastausten perusteella. Suositelluimmiksi kunniksi asukkaat ja yritykset nostivat Kaarinan, Tampereen ja Ylöjärven. Elinvoimaisimpina pidettiin Helsinkiä, Kaarinaa ja Espoota.

Kuntaranking sai odotetusti mediahuomiota: suosiosta kilpaileminenhan on aina kiinnosta-vaa. Perusteelliset pohdinnat jäivät artikkeleissa vähemmälle. Ottamatta kantaa siihen, millaisia mahdollisuuksia juuri kyseinen barometri olisi tarjonnut analyysiin, alueiden suosittuutta kä-sitellään yleisesti suomalaisessa julkisuudessa viihteenä. Asukkaiden mielipiteet näyttäytyvät lähes päiväkotilapsitasoisena ”meidän kunta on parempi kuin teidän kunta” -väittelynä.

Mutta ovatko ranking-listaukset sitten pelkkää kuntien idols-kisaa? Onko asukkaiden kotiseutu-rakkaudella vaikutusta alueiden menestykseen – jopa taloudelliseen?

Kysymys ei ole tutkimusaiheena helpoimmasta päästä. Siihen päätettiin kuitenkin tarttua, missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa. Knight Foun-dation ja Gallup toteuttivat vuosina 2008–2010 laajamittaisen kyselyn, jossa tavoitteena oli sel-vittää paitsi onko asukkaiden sitoutuneisuudella vaikutusta kotiseudun taloudelliseen menestyk-seen, myös mitkä tekijät vahvistavat asukkaiden kiintymystä.

Tutkimukseen ”Soul of the Community” otettiin mukaan yhteensä 26 erikokoista paikkakuntaa eri puolilta Yhdysvaltoja. Kysymyksiin vastasi 43 000 ihmistä.

Tutkimuksen alkuvaiheessa tuskin osattiin odottaa, millaiseksi tutkimuksen ajanjakso osoit-tautui. Talouskriisi kuritti kovalla kädellä monia ver-

Koska kohteen pinta-ala oli 57 neliötä, saadaan kohteen arvoksi 149 134,8 euroa. Tämän tiedon valossa korottamisen varaa tarjouskaupassa olisi reilusti. Viimeistään tässä kohtaa on kuitenkin hyvä tehdä lisää päätelmiä mallin käyttökelpoisuudesta. Huomaamme, että mallista puuttuu oleel-lisia tietoja. Malli ei esim. ota huomioon kohteen teknistaloudellisesta kuntoa käy-tännössä lainkaan, tai tarkemmin sanot-tuna ne huomioidaan keskimääräisinä, siten kuin ne vertailukauppa-aineistossa keskimäärin ovat.

Kun tutkimme esimerkkikohdettam-me tarkemmin, huomaamme, että put-kiremontti on aivan lähivuosina edessä, kuten hissiremonttikin. Tilanne on tässä suhteessa siis keskimääräistä heikompi. Yhtiö on myös vuokratontilla. Vuokrasopi-mus päättyy 2025 ja odotettavissa lienee varsin rapsakka korotus.

Näyttää siis siltä, että kovinkaan paljon enempää kohteesta ei välttämättä kannat-taisi tarjota. Lisätietoja yksityiskohdista kuitenkin tarvitaan ml. yhtiössä parhaillaan kerättävän korjausvastikkeen kertymästä.

ONKO ENERGIATEHOKKUUDELLA ARVOA?Mallissamme on siis mukana seuraavat energiatehokkuutta ilmentävät muut-tujat:• +541,4DenergialuokkaA• +703,4DenergialuokkaB• +229,8DenergialuokkaC.

Tulkinta on kaikessa yksinkertaisuu-dessaan se, että mikäli arvioitava raken-nus kuuluu energialuokkaan A, lisää tämä neliömetrin hintaa 541,4 euroa, energia-luokassa B 703,40 euroa ja energialuokas-sa C 229,8 euroa. Referenssitasona on siis heikoin energialuokka G ja kuten mallista nähdään energiatehokkuusluokat D, E ja F rinnastuvat tähän samaan luokkaan G, koska näitä luokkia kuvaavat muuttujat ovat tippuneet mallista pois.

Kertoimet tuntuvat näppituntumalla arvioiden aika suurilta. Varsinkin ener-gialuokan B osalta, jossa silmiin pistää myös epäloogisuus. Mallin perusteella energialuokka B lisää enemmän asunnon arvoa kuin sen kuuluminen energiatehok-kuusluokkaan A. Onkin aihetta epäillä, että hintamallin esittämä kuvajainen todel-lisuudesta on oikean suuntainen, mutta luvut itsessään eivät ole kovin tarkkoja.

Syitä epätarkkuuteen on lukuisia. Ai-neisto on 646 havainnostaan huolimatta suppea tämän tyyppiseen tarkasteluun. Energiatehokkuusluokkaa A on aineis-

tossa vain 8 kappaletta (1*A ja 7*A2007). Energiatehokkuusluokkaa B on samoin vain 8 kappaletta (1*B ja 7*B2007). Ener-giatehokkuusluokkaa C aineistossa on 41 kappaletta (10*C ja 31*C2007), mutta huo-mio kiinnittyy muuttujan Denergialuok-kaC heikohkoon merkitsevyystasoon (sig. = 0,09). Kehitettäessä mallia pidemmälle tämä muuttuja tippuisi mallista helposti kokonaan pois.

Edellä on jo todettu että uusien ja vanhojen energialuokkien yhdistäminen yhdeksi ja samaksi luokaksi on lähtökoh-taisesti ongelmallista. Mallin on jo edellä todettu kärsivän myös ns. puuttuvan muuttujan ongelmasta (korjausvelka). Energiatehokkuustieto voi olla myös ns. proxy eli kuvastaa jotain muutakin omi-naisuutta kuin itse energiatehokkuustie-toa. Lisäksi malli itsessään on lievästi hete-roskedastinen siten, että ennustetarkkuus heikkenee isompia arvoja laskettaessa. Muitakin syitä epäillä saatuja tuloksia on löydettävissä. Malli vaatisi jatkokehittelyä ja ns. muuttujamuunnokset olisivat aina-kin jossain määrin tarpeellisia.

Toisaalta mallia on mahdollista puo-lustellakin. Ilman muuttujamuunnoksia-kin mallin selitysaste nousee korkeaksi, mukautetun selitysasteen ollessa 83,4 %. Mallilla kyetään selittämään siis 83,4 asun-tojen hinnan vaihtelusta. Selitysastetta voidaan pitää asuntomarkkina-aineistolle huomattavan korkeana. Mallin keski-hajonta on n. 617. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että mallilla ennustettavan todennäköisen hinnan virhemarginaali on 0,67 * ±617 = ± 413 €/m2. Myös tätä voi-daan pitää varsin kelvollisena tuloksena.

Usein kuulee väitettävän, että energia-tehokkuus ja energiatehokkuusluokittelu ei oikeasti kiinnosta ketään, ei toimitila-markkinoilla sen paremmin kuin asunto-markkinoillakaan. Tämä voi olla tottakin. Avoimella datalla tässä tehty pieni kokeilu herättää kuitenkin vakavan epäilyksen siitä, että asiasta kannattaisi kiinnostua. Ennen pidemmälle meneviä johtopää-töksiä ja käytännön sovelluksia tarvitaan kuitenkin vankempia tutkimuksia.

”Kun mittakaavaa pienennetään, eivät kovat tekijät enää riitä selittäjiksi.”

Millainen alue pärjää taloudellisesti parhaiten? Vastaus ei löydy vain katsomalla kovia lukuja.


Kohti kiintymystalouttaKatja Lindroos

tymisestä. Asuntomarkkinoilla nähdään merkkejä uudesta iso-jaosta eli maan jakautumisesta paikkoihin, joissa arvo nousee – tai edes säilyy – ja paikkoihin, joissa arvo rapautuu.

Selityksiä ilmiölle haetaan yleensä ns. kovista tekijöistä. Työpaikkojen katoaminen johtaa muuttotappiokiertee-seen, ja sen myötä alueen asuntojen arvon syöksyyn. Tämä selittääkin jaon suuressa mittakaavassa. Kun mittakaa-vaa pienennetään, eivät kovat tekijät enää riitä selittäjiksi. Isojaon lisäksi asuntomarkki-noilla on nähtävissä paikalli-sempaa pikkujakoa. Muutto-voittopaikkakuntien sisällä on kaupunkeja ja niiden sisällä kaupunginosia tai lähiöitä, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Joskus haluttu ja hyljek-

sitty sijaitsevat maantieteellisesti aivan vieri vieressä, eikä selityksenä voi näin ollen olla pelkästään työmarkkinat. Ilmiöstä kirjoitti muun muassa Helsingin Sanomat noin vuosi sitten sarjassa, jossa tarkasteltiin toistensa kaltaisia naapurilähiöitä, joiden asuntojen hinnoissa oli huomattavissa merkittäviä eroja.

Voisivatko ”Soul of the Community” -tutkimuksen tulokset tarjota joitain selityk-siä? Tutkimuksessa asukkaiden arvostamia asioita listattiin ja ryhmiteltiin. Huolimatta tarkastelun alaisten alueiden keskinäisistä eroista, kolme tekijää nousi ylitse muiden. Asukkaat olivat kiintyneimpiä kaupunkeihin, jotka tarjosivat monipuolisia ja laadukkaita julkisia tai yhteisiä tiloja. Puistot, kahvilat ja muut sosiaaliset kohtaamispaikat olivat selkeitä ylpeyden aiheita. Toinen vastauksissa esille noussut tekijä oli kaupungin ilmapiiri. Mitä avoimemmaksi se koettiin ulkopuolelta tulevia kohtaan, sen vahvempaa oli paikallis-ten sitoutuminen.

Jos edellä mainitut ovat vielä jossain määrin ”kovia”, ts. ne voidaan nähdä myös

yritysmyönteisyytenä ja palveluiden arvosta-misena, kolmanneksi nousi jo yksiselitteisesti ”pehmeän” arvon edustaja. Estetiikka eli se, miten kauniina ja hoidettuna kaupunkia pidettiin, osoittautui vahvaksi sitoutumista lisääväksi tekijäksi.

Suomi on erilainen ympäristö kuin Yhdys-vallat. Kolmen kärki olisi todennäköisesti eri-lainen täällä kuin rapakon takana: täkäläisessä kulttuuri-ilmastossa arvostetaan enemmän yksityisyyttä ja rauhallisuutta kuin eloisaa katuelämää. Silti ”Soul of the Community”-tutkimuksella voi olla annettavaa täkäläiseen-kin keskusteluun.

Voisimme kyseenalaistaa alueen menes-tymisen syy-seuraus-suhteita. Tarvitaanko aina ensin taloudellista toimeliaisuutta, joka mahdollistaa kauniit ympäristöt, vai voisim-meko vahvistaa alueita ihmisten viihtymistä lisäämällä? Vaikuttavatko asuntojen hintojen vain liikenneyhteydet ja työpaikat, vai voiko viheralueen laadulla olla merkitystä? Ja niin edelleen.

Suomessakin on jo havaittu paikallisi-dentiteetin myönteinen vaikutus. Ihmiset haluavat olla ”jostain kotoisin”, ja paikkojen omaleimaisuutta arvostetaan. Emme elä vain reaalitaloudessa vaan enenevässä määrin kiintymystaloudessa. Sillä, mistä välitämme, on suora vaikutus siihen, mihin olemme valmiita panostamaan.

Alueiden eriarvoistuminen on tulevaisuu-den haasteistamme kovimpia. Niiden ratkai-semisessa ei kannattaisi väheksyä pehmeiden arvojen vaikutusta.

”Voisimme kyseenalaistaa

alueen menestymisen syy-seuraus-suhteita.”

Kirjoittaja on aluebrändeihin ja asumisen viestintään erikoistuneen Egnahem Oy:n toimitusjohtaja. Hän osallistui ainoana suomalaisena vuonna 2013 UN Habitatin kutsu-seminaariin Tukholmassa, jossa käsiteltiin mm. artikkelissa mainitun Soul of the Community -tutkimuksen löydöksiä.

tailussa mukana olleita paikkakuntia. Toinen toistaan seuranneiden budjettileikkausten keskellä asukkaiden sitoutuneisuutta koetel-tiin toden teolla. Jälkeenpäin voikin hiukan hirtehisesti todeta, ettei tutkimuksen kan-nalta parempaa ajoitusta olisi voinut toivoa.

Mitä saatiin selville? Korreloiko asukkai-den tunneside asuinpaikan taloudellisen menestyksen kanssa? Vastaus on poliitik-komaisesti ”kyllä ja ei”. Ei-vastausta tuki se, etteivät tutkimuksen otannassa suurimmat ja rikkaimmat kaupungit olleet kaikkein rakaste-tuimpia (eivät välttämättä vihatuimpiakaan). ”Raha ei ole kaikki” todettiinkin yhdessä tutki-muksesta kirjoitetussa artikkelissa.

Kyllä-vastauksen puolesta puhui taas ha-vainto asukkaitten kiintymyksen ja asuinpai-kan resilienssin yhteydestä. Sinnikkäimmiksi osoittautuneet paikkakunnat olivat niitä, joihin asukkaat olivat kaikkein sitoutuneim-pia. Ne toipuivat talouden turbulenssista muita paremmin.

Viimeisen vuoden ajan Suomessa on puhuttu ja kirjoitettu paljon eri alueiden eriy-


Haastattelu: Sonja Rahkonen

Pari vuotta sitten Ari-Pekka Laitalainen seisoi ensimmäistä kertaa 46 tiedonjanoisen insinööriopiskelijan edessä. Jännitti ja pelotti. Silti juuri tuo päivä aloitti miehen uralla aivan uudenlaisen vaiheen.

ARI-PEKKA LAITALAINEN, 48, työskentelee ELY-keskuksen ylitarkastajana ja nykyään myös opettajana. Vaasassa asuvan Lai-talaisen värikkäällä urapolulla työ ja opiskelu ovat kulkeneet aina rinta rinnan. Eteneminen on vaatinut toki panostuksia, mutta kaikki on ollut sen arvoista.

Armeijan jälkeen Laitalainen jäi opiskelupaikkaa hakiessa varasi-joille ja lähti lisäpisteiden toivossa kesätöihin maastomittaajan apu-laiseksi. Sille tielle hän lopulta myös jäi. Vuonna 1986 hänet valittiin jo vakituiseen pestiin Nurmijärven kunnan maastomittaajaksi, jossa hän myös teki varsinaisen elämäntyönsä. Parikymmentä vuotta hän työskenteli mittaustoimessa edeten lopulta mittaustyönjohtajaksi.

1990-luvulla Nurmijärvelle kesätöihin tulivat myös ”teekkarit”. He kertoivat koulunsa akateemisesta vapaudesta, joka alkoi houkuttaa myös työhönsä sitoutunutta Laitalaista. Niinpä hän haki Teknilliseen korkeakouluun, jossa aloitti maanmittauksen diplomi-insinöörin opinnot työnsä ohessa.

– Kuvittelin, etten voisi päästä korkeakouluun lukioaikojen lyhyen matematiikan vuoksi, mutta niin vain opiskelupaikka irtosi.

Pääaineena luin kiinteistötekniikan ja sivuaineena ympäristönsuun-nittelun arkkitehtiosastolla, Laitalainen kertoo.

– Opiskelu töiden lomassa venytti opintoja. Vahvoista odotuk-sista huolimatta minusta ei kuitenkaan tullut ikiteekkaria, vaikka valmistumiseen meni 19 vuotta. Vuosia siirtämäni matematiikan ja ruotsin kurssit tein oikeastaan viimeisen pakon edessä, kun tutkintojärjestelmä muuttui.

Viittä vaille ikiteekkari siis sai maanmittausalan diplomi-insinöö-rin opintonsa päätökseen keväällä 2010. Akateeminen koulutus takataskussaan Laitalainen tähyili yhä aktiivisemmin myös uusia uramahdollisuuksia.

KUNTIEN KAAVAOHJAUKSEN PARIINVuoden 2011 toukokuun alusta on Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen käytävillä voinut nähdä tyytyväisenä hymyilevän miehen. Kyse on tietenkin Laitalaisesta.

Tiukille edes työhaastatteluun pääseminen kuitenkin meni. Kun tuore diplomi-insinööri huomasi avoimen työpaikan sählytreenien-

©iStock/kadm

yMaanmittarista opettajaksi

Ari-Pekka Laitalainen on ammattiylpeä maanmittari ja nykyään myös alan opettaja.


sä jälkeen, oli hakuaikaa jäljellä enää tunti. Hakemus kuitenkin ehti perille ja Laitalainen valittiin tehtävään.

– Pitkän kokemuksen ja akateemisen koulutuksen avulla ovet työelämässä ovat ihan eri tavalla auki. Ilokseni löysin 45-vuotiaa-na juuri minulle sopivan ja todella mielenkiintoisen työpaikan, Laitalainen kertoo.

Laitalainen työskentelee siis nykyään ELY-keskuksessa ylitar-kastajana kaavaohjauksen parissa. Hänen tehtävänään on ohjata ja valvoa Etelä-Pohjanmaan alueella olevia 11 kuntaa.

– Käytännössä kaikki kuntien kaavat tulevat pöydälleni tar-kastettavaksi. Pidän huolta, että ne ovat lainmukaisia. Valvonnan lisäksi työhön liittyy paljon ohjausta ja opastusta. Kaavahankkeita käydään läpi viranomais- ja työneuvotteluissa.

VAHINGOSSA OPETTAJAKSIKeväällä 2012 Laitalaisen urapolulla tuli vastaan jälleen uusi kään-nekohta. Työkaveri heitti ilmaan ehdotuksen maanmittaustekniikan opettamisesta iltaisin Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Kiinnos-tuttuaan hän kävi koululla esittäytymässä ja vakuutti vanhemman lehtorin.

– Syksyn ensimmäisen opetuksen lähestyessä alkoi jännittää ja pelottaa. Ensimmäisellä luennollani luokassa odotti 46 tulevaa insi-nööriä, joille minun piti pitää kolme tuntia opetusta yksin. Luennon jälkeen minut kuitenkin valtasi aivan mahtava adrenaliiniryöppy ja tajusin, että opettaminen on minun juttuni, Laitalainen kertoo.

Huolimatta vankasta ammattiosaamisesta, ei Laitalaisella ollut varsinaista aiempaa opetuskokemusta. Lehti-ilmoitus ammatillises-ta opettajankoulutuksesta herättikin mielenkiinnon. Koulutuksesta saisi pedagogisen pätevyyden, jota ilman ei Suomessa voi saada esimerkiksi opettajan vakituista virkaa.

Niin Laitalainen haki ja pääsi JAMKin ammatillisen opettajakor-keakoulun järjestämään ammatilliseen opettajankoulutukseen, josta valmistui keväällä 2014. Opiskelu sujui lähellä omia kotikulmia kokoontuvassa alueryhmässä.

– Omalta osaltani opiskelu kesti vain vuoden ja sopi hyvin yhteen töideni kanssa. Insinöörin ajatusmaailma sai koulutuksessa monta ihan aiheellistakin kolausta. Sääntöjen maailma ei päde ih-misiin, jotka oppivat eri tavalla, Laitalainen summaa kokemuksiaan.

– Opiskeluryhmässämme oli lähes alan kuin alan asiantuntijoita, ja suurin osa taitaa työskennellä nyt opetustehtävissä. Koulutus voi antaa myös uuden ammatin. Itse hain opinnoista muodollisen pätevyyden lisäksi uusia haasteita itselleni. Koulutuksen ansiosta esiintymistaitoni ovat kehittyneet aivan huimasti, mikä auttaa myös ylitarkastajan työssäni.

Hakuaika ammatilliseen opettajakorkeakouluun on vuosittain tammikuussa. Eri ammattialoja edustavilta hakijoilta edellytetään pääsääntöisesti soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja kolmen vuoden työkokemusta.

TULEVAISUUS ON TIEDONJANOISTENHalu kehittää omaa osaamistaan on aina ollut Laitalaiselle suuri intohimo. Nyt hän on itse sammuttamassa insinööriopiskelijoiden tiedonjanoa. Päivätyönsä ohella hän toimii tuntiopettajana ja ve-

Opettajana Laitalainen uskoo käytännön tekemiseen. Opiskelijat pääsevät usein kiertämään toimintarasteja.

Kirjoittaja on Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) ammatillisen opettajakorkeakoulun markkinointi-koordinaattori. Lisää opettajakorkeakoulusta voit lukea osoitteesta www.jamk.fi/aokk.

”Tajusin, että opettaminen on minun juttuni.”

tää mittaustekniikan, työmaamittausten sekä kaavoitustekniikan kursseja.

– Nuorilla on kova halu oppia uutta ja he ovat vaativaa ylei-söä. Itse pyrin aina yhdistämään teorian ja käytännön. Vaikka rakennusinsinööri ei itse mittaustöitä tekisikään, on asioita vaikea edes ymmärtää jatkossa, jos mittaaminen, kartat ja laitteet ovat tuntemattomia, Laitalainen tiivistää.

– Opiskelen itsekin Vaasan ammattikorkeakoulussa aikuislinjalla rakennusinsinööriksi ja opinnot ovat loppusuoralla. Oppilaana näkee uusia näkökulmia myös opettamisesta.

Niinhän se kai on, että tulevaisuudessa kaivataan monialaisia osaajia, jotka ovat valmiita kehittymään läpi työuransa. Heitä taas ei ole ilman osaavia opettajia, jotka antavat tarvittavia eväitä uusille alan ammattilaisille.

– Opettaminen on sinänsä helppoa, kun tausta alalla on jo niin pitkä. Toki opettajana on tekemistä pysyä tekniikan ja välineiden uudistumisesta kärryillä. Vauhti on valtava ja uudet laitteet pitää ottaa itse ensin haltuun, Laitalainen kertoo.

– Olen ammattiylpeä maanmittari ja haluan välittää osaamista eteenpäin tulevaisuuden ammattilaisille. Vaikka opettamiseen ja opiskeluun kuluu aikaa ja energiaa, niin oma mielenkiinto auttaa jaksamaan. Olen tehnyt elämästäni oman näköisen ja nautin siitä.

Ari-Pekka Laitalainen

38 MAANKÄYTTÖ 4|2014ILMOITUS

39MAANKÄYTTÖ 4|2014ILMOITUS


MAANMITTAUSHALLITUKSEN TEHTÄVÄSTÄ TOISEEN | 1982–1989Kalevi Raussi

UUSI TYÖURA HELSINGISSÄKun ilmoitin maanmittaushallituksen hallintotoimiston päällikölle Kaarlo Koivistolle, että haluaisin muuttaa pois Mikkelistä, sain varsin nopeasti sovittua muuton Helsinkiin. Muutto sopi hyvin myös perheelleni. Sain aluksi maanmittaushallituksen 10.3.1982 anta-man määräyksen toimia Mikkelin maanmittaustoimiston virkani ohella tilapäisenä toimistoinsinöörinä maanmittaushallituksen kiinteistöosaston kiinteistötoimistossa 1.4.–30.6.1982 välisen ajan. Vaikka sen jälkeen olin edelleenkin Mikkelin maanmittaustoimiston maanmittausinsinöörin virassa, työpaikakseni määrättiin 1.7.1982 alkaen kiinteistöosaston kiinteistötoimisto. Työnäni kiinteistötoi-mistossa oli maanmittaushallituksesta Korkeimmalle Oikeudelle annettujen lausuntojen valmistelu niistä toimituksista, joita kos-kevista maaoikeuden päätöksistä oli sinne valitettu.

ERIKOISTUTKIJANA JÄRJESTELYTOIMISTOSSAKun maanmittaushallituksen järjestelytoimistosta Juhani Kuulu-vainen nimitettiin puolustusministeriön ylitarkastajaksi, hain

häneltä vapautunutta työpaikkaa ja tein työsopimuksen 1.11.1982 järjestelytoimiston erikoistutkijan toimeen. Työsopimuksen mu-kaan tehtävänäni oli maanmittaustehtävien rationalisointi. Minut määrättiin järjestelytoimiston rationalisointijaoston päälliköksi 15.11.1982 alkaen. Virkasuhteeni Mikkelin maanmittaustoimistoon päättyi virallisesti vasta 30.11.1982, vaikka olinkin työskennellyt Helsingissä jo 1.4.1982 alkaen.

Saimme tehtäväksemme Hämeen, Kymen sekä Turun ja Porin läänien maanmittauskonttoreiden toiminnan selvittämisen ja rationalisoinnin. Tehtävä oli siinä mielessä vaikea, että maanmit-taushallitus sotkeutui varsin itsenäisesti hoidettujen alueellisten virastojensa toimintaan. Vaikka toiminnan rationalisointia hyvin suurelta osin tehtiinkin asioita yhteisesti pohtien, jonkinasteiset yhteentörmäykset olivat mahdollisia.

Vaikein tilanne syntyi Hämeenlinnan maanmittauskonttorissa, joka oli hieman aikaisemmin muuttanut uusiin toimitiloihin. Toi-mintojen sijoittelun oli suunnitellut apulaislääninmaanmittausin-sinööri. Kaikki rekisterikartat oli sijoitettu työtilojen toiseen siipeen


VANHAN MAANMITTARIN MUISTELMIA | OSA 3

mahdollisimman lähelle toimitusten esitarkastajia. Asiakaspalvelu toimi rakennuksen toisessa siivessä, joten rekisterikartat olivat kaukana asiakaspalvelusta. Koska näitä siipiä yhdistävässä tilassa oli rekisterikartoille erittäin sopiva huone, ehdotin niiden siirtoa tähän maanmittauskonttorin keskellä olevaan huoneeseen. Apulaislääninmaanmittausinsinööri ei hyväksynyt ehdotusta ja tuli puolustamaan kantaansa maanmittaushallitukseen. Kun maa-rekisteritoimiston päällikkö yli-insinööri Angelita Mattila asettui kannattamaan ehdotustani, rekisterikartat siirrettiin ehdottamaani paikkaan. Muilta osin asiat sujuivat hyvin.

Turussa huomiotani kiinnitti erityisesti se, että kaikki päätösten teko oli keskitetty lääninmaanmittaus-insinöörille. Pienehköjäkään asioita hän ei ollut delegoinut niistä varsinaisessa työvastuussa oleville henkilöille. Joitakin muutoksia työtapoihin tehtiinkin eri työryhmissä käymieni keskustelujen jälkeen. Myöhemmin kuulin, että käymiemme keskustelujen seurauksena lääninmaanmittaus-insinööri aktivoitui kehittämään maanmittauskonttorin toimintaa niin, että siihen tuli varsin usein erilaisia muutoksia.

Kouvolan maanmittauskonttorin tunsinkin entuudestaan, koska olin työskennellyt aiemmin yhden harjoittelukesän ja sen jälkeen lähes 4 vuotta Kymen läänissä. Kouvolassakin käytössä oli varsin uudet ja tarkoituksenmukaiset työtilat. Mitään erityisiä työtilojen tai töiden uudelleenjärjestelyjä ei ollut tarpeen tehdä.

TOIMISTOINSINÖÖRINÄ KIINTEISTÖOSASTON KIINTEISTÖTOIMISTOSSAMaa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 11.11.1983 minut nimitettiin 1.12.1983 alkaen kiinteistötoimiston toimistoinsinöö-riksi. Aluksi palasin entiseen työhöni eli Korkeimmalle Oikeudelle tehdyistä valituksista annettavien lausuntojen valmistelijaksi. Pian sain tehtäväkseni maanmittaushallituksen maanmittaustoimistoille antaman toimitusmenettelyn ohjeiston ylläpidon ja muutosten käännättämisen ruotsiksi sen jälkeen kun suomenkieliset ohjeet oli kiinteistöosastossa hyväksytty. Ohjeiden kirjoitus tehtiin kirjoi-tuskoneella ja jos tekstissä oli asiallista korjattavaa, piti koko teksti kirjoittaa uudelleen. Pienemmät korjaukset voi tehdä työaikaa säästävällä leikkaa-liimaa-systeemillä, jonka jälkeen konekirjoittajat tekivät ohjeiden puhtaaksi kirjoittamisen.

Koska olin järjestelytoimistossa oppinut atk-ohjelmien do-kumentoinnissa käytössä olleen verrattain alkeellisen tekstin käsittelytavan, kysyin maanmittauslaitoksen hankintapäälliköltä mahdollisuutta saada myös kiinteistötoimistoon atk-pääte, mutta eihän sellaiseen kuulemma ollut rahaa eikä myöskään perusteltua tarvetta. Niinpä kävin päivittäin katsomassa atk-toimistossa, että

oliko jokin heidän päätteensä vapaana, jotta voisin sitä käyttää kirjoitustyössäni. Kun tätä oli jatkunut yli vuoden, sain itsellenikin atk-päätteen. Pian sen jälkeen päätteen sai myös toimitusmenet-telyohjeistonkin ruotsin kielelle kääntäjä, jolle opetin tuon atk-toimistossa oppimani tekstinkäsittelyohjelman toimintakäskyt ja niin myös hänenkin työnsä helpottui.

Ensimmäisen kosketuksen toimitustietojärjestelmän suunnit-teluun sain 7.11.1983 hankkeen johtoryhmän kokouksessa, jonne minut kutsui kiinteistöosaston osastopäälliköksi 1983 nimitetty Jorma Kantola. Kokouksessa Kantola esitti, että minut nimitet-täisiin toimitustietojärjestelmää suunnittelevan projektiryhmän jäseneksi. Pääasiana kokouksessa oli selvittää, miten toimitustuo-tannon atk-ohjelmien suunnittelua ja toteuttamista jatketaan. Oulun maanmittaustoimistossa olivat maanmittausinsinöörit Kauko Repo ja Antti Mattila suunnitelleet ja ohjelmoineet useita erillisohjelmia suurimpien toimitusten kuten halkomisten, yksityis-tietoimitusten ja yleisten teiden tietoimitusten tekoa varten. Myös maanmittaushallituksessa oli laadittu suunnitelma toimitustietojär-jestelmäksi. Suunnitelmissa olleiden ristiriitojen poistamisesta oli neuvoteltu 4.–5.8.1983. Kun yksimielisyyteen ei päästy, johtoryhmä molempia osapuolia kuultuaan päätti valita jatkotyön pohjaksi maanmittaushallituksessa laaditun suunnitelman.

Koska halusimme saada mahdollisimman oikean kuvan Oulun maanmittaustoimistossa suunniteltuihin ja siellä käytössä olleisiin toimitustuotannon atk-sovellutuksiin, vierailimme 19.–20.12.1984

TOA tuli vastaan myös lomamatkalla Thaimaassa jättikokoisessa tien viereisessä mainoksessa.


kiinteistötoimiston toimistopäällikön yli-insinööri Seppo Kärkkäisen kanssa Oulun maanmittaustoimistossa ja maanmit-tauskonttorissa. Siellä tuli yllättäen esiin maanmittauskonttorin kantana se, että atk:ta ei pitäisi käyttää toimitustuotantoon edes silloisessa laajuudessa, koska Oulun HP-tietokoneen kapasiteetti ei kunnolla riitä kiinteistörekisterin ja toimitusrekisterin tarpeisiin. Toisaalta maanmittauskonttorin mielestä atk:n käyttö isoissa toi-mituksissa oli kuitenkin paikallaan.

ATK-KOULUTUS OLI NYT TARPEENMinulle tulossa olevan työn kannalta todella hyödyllisen kou-lutuksen sain, kun pääsin mukaan Valtion Koulutuskeskuksen 26.8.1985–24.1.1986 järjestämään tietojenkäsittelyn kehittämis-vastuuhenkilöiden 253 tunnin pituiseen koulutusohjelmaan. Koulutukseen osallistui valtionhallinnon eri yksiköistä henkilöitä, jotka tunsivat oman yksikkönsä työt hyvin ja joiden tehtävänä oli osata kertoa varsinaisille atk-ammattilaisille mahdollisimman ym-märrettävästi, mitä suunnitteilla olevien atk-ohjelmien tuli tehdä. Tämän koulutuksen jälkeen työni kiinteistötoimistossa muuttui toimitustuotannon automaation suunnitteluksi ja sitä toteuttavan työryhmän työn johtamiseksi.

Koska kiinteistörekisteritietojen tallennusta ja käyttöä palvelevat ohjelmat oli saatu jo kuntoon, voitiin niitä Martti Hautalan johdolla suunnitelleen ja toteuttaneen työryhmän jäseniä vähitellen siirtää suunnittelemaan toimitustuotannon automaatiota. Lohkomiset valittiin ensimmäiseksi toimituslajiksi, johon tietokoneiden käyttöä lähdettiin kehittämään, koska noin 80 % maanmittaus- ja jakotoi-mituksista on lohkomisia.

Systemaattinen suunnittelutyö alkoi alkutalvella 1986 jako- ja lohkomistoimitusten eri vaiheiden prosessikuvauksella ns. seinä-taulumenetelmällä, jonka alkupäästä on jutun alkukuva.

Sen jälkeen kaikilla työryhmän jäsenillä oli yhteinen erilaisin symbolein ja tekstein koottu kuva siitä mitä kaikkea meidän pitäisi tehdä. Tämän jälkeen voitiin jatkaa jo aikaisemmin aloitettujen ohjelmaosien ohjelmointia sekä alkaa uusien ohjelmaosien työs-täminen. Koska jo tehdyissä ohjelmissa oli liian paljon puutteita ja koska eniten hyötyä saadaan vasta toimituksen automaattisesta rekisteröinnistä, toimitustietokantaa sekä ohjelmistoa päätettiin täydentää. Kokeilukelpoiseksi se piti saada alkusyksyyn 1987 mennessä.

TOIMITUSAUTOMAATIO TOA:N VETÄJÄNÄMaanmittaushallitus päätti 18.6.1987 organisoida toimitusasiakirja-automaation ja siihen läheisesti liittyvän muun tiedonkäsittelyn liitäntöjen suunnittelun, ohjelmoinnin ja kokeilun erityiseksi projek-tiksi, jota lyhyemmin kutsuttiin TOA-projektiksi. Samalla minut mää-rättiin TOA-projektin projektipäälliköksi. Projektiryhmän jäseniksi nimettiin Tarja Pykälä, Veijo Rautiainen, Helka-Marja Kohonen, Tuomo Ylikangas ja Arto Vuorijärvi atk-palvelutoimistosta sekä maanmittausinsinööri Markku Asikainen Mikkelin maanmittaus-toimistosta ja toimistosihteeri Anne Viljakainen Mikkelin läänin maanmittauskonttorista. Minä sain nimityksen kiinteistötoimiston yli-insinööriksi 1.9.1987 alkaen.

Kiinteistörekisterin ylläpidossa ilmeni alkusyksyllä 1987 ongel-mia. Uutta tietoa rekisteröitäessä rekisteristä hävisi edelleenkin voimassa olevaa vanhaa tietoa. Kaikki TOA-projektiin nimetyt kiinteistörekisterin ohjelmistoa tuntevat henkilöt hälytettiin selvittämään ja korjaamaan sitä. TOA-ohjelmiston suunnittelu ja ohjelmointi pysähtyi täysin yli 2 kuukaudeksi. Lisäresurssit olivat tarpeen ja niinpä Lohjan maanmittaustoimiston maanmittaus-insinööri Kaj Törnroos tuli 15.10.1987 Tarja Pykälän äitiysloman sijaiseksi. Lisäksi TOA-projektiin tuli Valtion tietokonekeskuksella työskennellyt maanmittausteekkari Taina Vento. Uusien työnte-kijöiden perehtyminen tekeillä olevaan ohjelmistoon vei tietysti oman aikansa. Kun ensimmäiset ohjelmiston osat valmistuivat, sain korvaamattomaksi avukseni Seija Lembergin, joka oli sitä ennen ollut tarkastustoimistossa Veikko Tapanaisen avustajana. Seija oli siellä oppinut tavattoman paljon atk:sta, esimerkiksi tietokantojen käsittelystä. Aluksi Seija toimi ohjelmien testaajana ja myöhemmin niiden kouluttajana ja käytön tukihenkilönä.

Tavoitteemme oli seuraava. Kiinteistörekisterin tietokannasta kopioitiin kaikkia kiinteistörekisterissä olevia tietoja varten tyhjä toi-mitustietokanta, jota täydennettiin toimituksen teossa tarvittavilta osin. Lohkottavan emätilan kaikki tiedot kopioitiin kiinteistörekis-teristä tähän työkantaan, lohkotiloja varten sinne muodostettiin jakomerkein tunnistettavat uudet yksiköt, joille tallennettiin kaikki niitä koskevat tiedot. Lopuksi tallennettiin tai emätilalta suoraan siirrettiin kantatilaksi jäävälle jakomerkille kaikki sitä koskevat tie-dot sellaisina, joiksi ne jäivät lohkomisen jälkeen. Tämän jälkeen voitiinkin tulostaa lohkomiskirja sekä asianosaisille lähetettävät lohkomiskirjan otteet, joita he tarvitsivat mm. hakiessaan lain-huutoa uuteen tilaansa. Toimituspöytäkirjan tuottaminen ei ollut mahdollista, koska se useimmiten kirjoitettiin toimituspaikalla eikä kannettavia tietokoneita toimitusinsinööreillä vielä ollut. Myöskään numeerista kiinteistökarttaa ei silloin vielä ollut.

Kiinteistörekisteriä ylläpidettiin maanmittauskonttoreissa, joissa toimituskartat ja asiakirjat ensin tarkastettiin ja sen jälkeen kiinteistörekisteriin tarvittavat tiedot tallennettiin rekisteriin eli toimitus rekisteröitiin. Koska kaikki lohkomisessa mukana olevista tiloista rekisteriin tarvittavat tiedot olivat TOA:n käyttöönoton jälkeen toimitustietokannassa automaattisten tietokoneelle oh-jelmoitujen tarkistusten valvomina, toimituksen rekisteröinti eli tietojen siirto toimitustietokannasta kiinteistörekisteriin voitiin tehdä vain tarkoitukseen ohjelmoitua näppäintä painamalla. Niinpä maanmittauslaitoksen toimintatapaa voitiin myöhemmin muuttaa siten, että näin tehtyjen lohkomisten rekisteröinti tapahtui maanmittaustoimistoissa.

Ennen kuin näin pitkälle päästiin, oli maanmittaustoimistossa lohkomisia tekevät toimitusvalmistelijat ja maanmittausteknikot koulutettava. Se tapahtui lääni kerrallaan siten, että läänin kaikista maanmittaustoimistoista tuli mahdollisimman paljon koulutettavia yleensä läänin pääkaupungissa toimivan toimiston koulutustilaan, joka järjestettiin niin, että aina joka toisella tai kolmannella oli käy-tössään atk-pääte. Tällaisia koulutuksia pystyttiin järjestään yhden vuoden aikana enintään neljä ja koska Turun ja Porin sekä Vaasan lääneissä oli muita läänejä enemmän maanmittaustoimistoja, oli näissä lääneissä järjestettävä kaksi erillistä koulutusta. Lisäksi Maarianhaminan, Pietarsaaren, Vaasan ja Vöyrin ruotsinkielisille järjestettiin oma koulutustapahtumansa. Näin koko maassa TOA-ohjelmiston käyttöönoton kouluttamiseen tarvittiin 14 koulu-tusjaksoa ja siihen kului yhteensä 3 vuotta 4 kuukautta. Yhtenä


Emeritus yli-insinööri Kauko Kalevi Raussi on syntynyt 20.4.1935 Elimäellä ja asuu nykyään Helsingissä.

Sähköposti: kalevi.raussisaunalahti.fi.

syynä tähän verrattain hitaaseen etenemiseen oli se, että laitoksen tietokonekapasiteetti ei riittänyt. Sitä oli reippaasti lisättävä ja siihen taas tarvittiin rahaa valtion budjetista.

Ohjelmiston koulutus ja käyttökokeilu alkoi Mikkelin maan-mittaustoimistossa 21.8.1989. Ensimmäisen, viikon pituisen koulutusjakson aikana oli aluksi selvitettävä kiinteistörekisterin atk-tekninen rakenne ja toiminta, koska maanmittaustoimistoissa työskennelleet osasivat yleensä vain lukea rekisteritietoja ja tulos-taa sieltä tarvitsemiaan kiinteistörekisteriotteita. Sen jälkeen alkoi toimitustietokannan ja uusien ohjelmien opetus. Minä selostin lä-hinnä atk-avusteisen työprosessin yleistä kulkua ja Lembergin Seija yhdessä tärkeimpien osaohjelmien ohjelmoijien kanssa opettivat niiden toimintaa ja käyttöä. Tämä oli teknisesti rakennettu siten, että opettajan käytössä olleen päätteen näytön kuva heijastettiin valkokankaalle, mutta se näkyi myös oppilaiden käytössä olevien päätteiden näytöillä. Näin kaikki näkivät hyvin sen mistä kulloinkin oli kysymys.

Tämän peruskurssin jälkeen kurssilaiset opettelivat todellisten lohkomisten tietojen tallennusta ja niiden käsittelyä työpaikallaan 4–6 viikon ajan. Seija antoi tarvittaessa puhelimitse tukiopetusta ja useimmiten samalla otti yhteyden omalla päätteellään apua tarvitsevan istuntoon, jolloin Seija näki todellisen tilanteen ja osasi puhelimitse kertoa, mitä siinä tilanteessa pitää tehdä. Seijan työaika kului näinä väliviikkoina lähes tauotta jatkuvaan tukiopetukseen. Tämän jälkeen oli 2 päivän jatkokurssi, jossa käytiin yhteisesti lävit-se eniten kysymyksiä aiheuttaneet asiat ja samalla täydennettiin ensimmäisen viikon opetusta. Mikkelin maanmittaustoimiston jatkokurssin tauolla oli eräs kurssilaisista todennut, että ”tämä on ensimmäinen tavallisen karvalakkikansan työtä auttava ohjelmisto”.

Joulukuun alussa 1989 pidetyssä kiinteistörekisterin ja TOA-ohjelmiston kehittämistä sekä HP-tietokoneiden kapasiteettia koskeneessa neuvottelussa todettiin, että Mikkelin toimistossa aloitetun ohjelmiston kokeilun johdosta Mikkelissä oleva tieto-kone oli niin tukossa, että sen vastausajat olivat usein joissakin asiakaspalvelutehtävissä kymmeniä minuutteja. Mikkeliin pitäisi saada vaikkapa vuokrattua uusi entistä huomattavasti suurempi tietokone.

Eri lääneissä käytössä oleva HP-tietokonekapasiteetti määritteli sen, missä TOA-ohjelmisto voitiin ottaa käyttöön. Läänien koulu-tusjärjestykseen vaikutti lisäksi myös se, miten suuri osa läänin maarekisterikirjojen sisällöstä oli ehditty tallentaa digitaaliseen kiinteistörekisteriin. Kiinteistörekisterin käyttöönoton edistyminen-kin lisäsi tietokoneiden kuormitusta. Ohjelmisto otettiin käyttöön koko maassa vaiheittain vuosien 1990–1992 aikana, vaikka kiinteis-törekisterin tallennus oli vielä vuoden 1992 lopussa kesken Turun ja Porin, Hämeen, Kymen ja Vaasan lääneissä. Ohjelmiston käyt-töönotosta kerron tarkemmin lehtemme seuraavassa numerossa.

ENERGIA, VALUUTTA, SOTA JA RAUHA

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Suomen Kuntaliitossa. matti.holopainen kuntaliitto.fi

OLIN PERJANTAINA ystäväni eläköitymistä juhlistamassa ja tapasin monia työurani alusta saakka tuntemiani työtovereita. Oli hieno ilta vaikka lopulta Suomi hävisikin Unkarille, taas kerran viime-minuuttien maalilla. Sopi hyvin illan tunnelmaan ja tuntemuksiin, miten asiat ajassa jotenkin vaan toistaa itseään meidän alalla kuin maailmassa yleensä. Talouden nousut ja laskut. Sota ja rauhakin.

Asiantuntijat pohtivat toimivaa talouskuria ja elvytystä myös eurooppalaisen nousun aikaansaamiseksi ameriikan malliin. Kreik-ka tarvitsisi lisää yhteiseurooppalaista rahoitusta. Kysyntää vaiko tarjontaa työmarkkinoilla ratkaisuna kansantalouden ongelmiin? Veronkiertoskandaali EU:n ytimessä? Pysyvätkö britit EU:ssa vai haetaanko vain alennuksia EU-maksuihin? Eurooppalaisen valuutan tulevaisuus? Venäjä ja Ukraina? Energiaratkaisut? Työttömyys? Krii-sejä Euroopassa joka suunnalla ja yhteiskunnan toiminnan tasolla.

Miten saimme uskoa tulevaisuuteen, työtä ja kilpailukykyä suomalaisille tässä epäselvässä ja epävarmassa maailmankuvassa? Uusia innovaatioita suomalaisesta osaamisesta ja raaka-aineista? Suomalaista luomuruokaa ja kotimaista energiaa? Ja pitäisikö tyytyä entistä vähempään?

Pitäisi säästää ja uskaltaa kuluttaa yhtä aikaa vaikka epävarmuus työstä ja toimeentulosta on mielessä. Tässäkin ajassa meidän suo-malaisten pitäisi löytää ja pitää oma tahti ottaa pieniä askelia yksi toisensa jälkeen. Pääsääntöisesti oikeaan suuntaan. Päivä kerrallaan.

M A T T I H O L O P A I N E N

TERVETULOA MAANMITTAUSPÄIVILLE 16.–17. huhtikuuta 2015!MAANMITTAUSPÄIVÄT pidetään 16.–17. päivänä huhtikuuta 2015 Espoon Dipo-lissa. Maanmittauspäivien konseptia on uudistettu reippaalla kädellä. Koulutus ja ammatillinen kehittyminen on nostettu päivien keskiöön.

Maanmittauspäivät 2015 tarjoavat maanmittausalaa laajasti syleilevän koulu-tuspaketin. Päivien ohjelma on rakennettu neljän rinnakkaissession varaan, mikä mah-dollistaa noin 40 esityksen laajuisen koulu-tuspäivän. Tämän vuoksi kunkin osallistujan on helppo rakentaa ohjelmasta juuri omaa ammattiaan tukeva kokonaisuus.

Maanmittauspäiviin olennaisena osana kuuluvat juhlallisuudet on ajoitettu torstai- ja perjantai-illaksi. Torstai-iltana järjestetään avajaiset, joiden yhteydessä tapahtuu stipendien jako, kunnianosoitukset ym. juh-lallisuudet. Torstai-iltana järjestetään lisäksi maanmittausalan seurojen ja yhdistysten sääntömääräiset kokoukset. Perjantai-iltana järjestetään varsinainen iltajuhla.

Päivien teemoja ovat muun muassa (lopullinen ohjelma julkaistaan 31.1.2015):• Kiinteistötoimitusten kehittäminen• Maankäyttö- ja rakennuslain

uudistaminen

• Älykäs kaupunkisuunnittelu, smart-city

• Kiinteistöarviointi • Rakennetun ympäristön mittaus ja

mallinnus• Kiinteistörekisterin pito• Sähköisten palveluiden kehittäminen• Nuorten maanmittauspäivät

ILMOITTAUTUMINENIlmoittautuminen avautuu 1.1.2015 ja sul-keutuu 28.2.2015. Ilmoittautuminen tapah-tuu sähköisesti Maankäyttö ry:n kotisivujen kautta (www.maankaytto.fi/mmp2015).

Maanmittauspäivät 2015 Espoon Dipolissa

TERVETULOA MAANMITTAUSPÄIVILLE 16.–17. huhtikuuta 2015! Maan mittaus päivät2

01

5

MAANKÄYTTÖ

KII

NT

EIS

TÖ

T

MITTAUS & MALLINNUS

w w w . m a a n ka y t to . f i / m m p 2 0 1 5

CALL FOR PAPERSJos haluat pitää esityksen päivillä, pyydämme sinua toimittamaan vapaa-muotoisen tiivistelmän esityksestä osoitteeseen: juhana.hiironen aalto.fi 15.1.2015 mennessä. Varsinaista kirjallista artikkelia ei esityksestä ole välttä-mätöntä toimittaa lainkaan. Esiintyjät pääsevät osallistumaan ilmaiseksi päiville.

Esityksen aiheena voi olla esimerkiksi:• Uuden hyvän käytännön esittely• Toteutetun kehittämisprojektin kuvaus• Tehdyn tutkimuksen (tulosten) esittely

JÄRJESTELYTOIMIKUNTATkT Juhana Hiironen, Aalto-yliopisto, juhana.hiironen aalto.fiPäätoimittaja Ari Laitala, Maankäyttö-lehti, ari.laitala maankaytto.fi Lisätietoja: www.maankaytto.fi/mmp2015

NÄYTTELYTPäivillä on näyttely perinteiseen tapaan mutta uusin tuulin. Ohjelmassa otetaan huomioon näytteilleaset-tajien tarpeet ja varataan mahdollisuus tietoiskuihin.Lisätietoja Pekka Lehtonen, puh. 040 546 3806 plehtonen1 elisanet.fi

YÖPYMINENMaanmittauspäiviä varten on varattu Dipolin vieressä sijaitseva Radisson Blu -hotelli (http://www.radissonblu.fi/hotelli-espoo). Torstain ja perjantain välinen yöpyminen maksaa 120 € (1hh) ja 145 € (2hh). Perjantain ja lauantain välinen yöpyminen maksaa 80 € (1 hh) ja 95 € (2 hh). Hinnat sisältävät buffetaamiaisen sekä ALV:n. Alennettu hinta on voimassa varattaes-sa hotelliyöpyminen suoraan hotellin kautta (reservations.finland radissonblu.com) käyt-täen varauskoodia Maanmittauspäivät.

Hotellivaraukset kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennakkoon, sillä emme voi taata, että hotellissa riittää tilaa kaikille halukkaille.

OSALLISTUMISMAKSUT

NORMAALIHINTAINEN OSALLISTUMISMAKSU

250 euroa

JÄSENJÄRJESTÖIHIN KUULUVAN ALENNETTU OSALLISTUMISMAKSUAlennettuun maksuun ovat oikeutettuja kaikki henkilöt, jotka kuuluvat johonkin maanmittausalan järjestöön.

200 euroa

ELÄKELÄISEN OSALLISTUMISMAKSU

100 euroa

OPISKELIJAN OSALLISTUMISMAKSUEi sisällä perjantain lounasta. Opiskelijaruokaloita löytyy Dipolista

30 euroa

ILLALLISKORTTIJuhlava illallinen perjantaina (klo 19–02, Dipoli)

30 euroa

Huom. Osallistumismaksut sisältävät ohjelmaan merkityt tarjoilut (lounaat, kahvit).Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa (ALV 0%)


Jürgen Grönfors jurgen.gronfors luukku.com

M A A N M I T T A U S T A T A L L E N T A M A S S A TELLUROMETRI

OPISKELUAIKANANI 1960-luvulla oli eräs uuden tekniikan ihmeellisimpiä saavutuksia laite nimeltään tellurometri. Se mittasi radio-aaltoja hyväksi käyttäen 30–50 kilometrin etäisyyksiä. Mittausetäisyys saattoi hyvissä olosuhteissa olla jopa 70 kilometriä. Tarkkuus oli 50 mm + 4 mm/km. Ensimmäisen telluro-metrin kehitti Etelä-Afrikan kaukotiedustelu-välineiden tutkimuslaitoksessa Trevor Lloyd Wadley vuonna 1957 ja se sai nimekseen MRA 1 (M = master, R = Remote, A = Ancilliary equipment). Tellurometrin nimessä oleva tellus on kreikkaa ja tarkoittaa maata.

Viime kerralla esitellyllä geodimetrillä mitataan valoaalloilla, jolloin toisella pisteellä on varsinainen lähetinlaite ja toisessa päässä on vain takaisin heijastava peili tai prisma.

Tellurometrimittauksissa taas on kummas-sakin päässä aktiivisesti lähettävä laite. Oheisissa kuvissa olevassa ensimmäisessä versiossa MRA 1:ssä oli vielä niin, että toisella pisteellä oli Master-laite ja toisessa Remote, joka vastaanotti lähetyksen ja palautti sen. Kummassakin laitteessa oli radioaaltojen vas-taanottamista varten lautasantennit. Vuonna 1960 valmistunut MRA 2:ssa oli kummassakin päässä Master-laite, jolloin mittaus voitiin käynnistää kummastakin päästä. Kun etäisyy-det pisteiden välillä olivat tietysti valtavat, niin tarvittiin jonkinlainen puheyhteys. Tällainen oli tietysti käytettävissä, kun radioaalloilla toimittiin. Laitteen mittaripuolen alaosassa on kansi, jonka takaa löytyy puhelimen luuri, jonka avulla juttelu onnistui.

Tellurometria käytettiin 1960–1970-luvul-la II ja III luokan kolmiomittauksissa, minkä jälkeen geodimetrit ne vähitellen syrjäyttivät. Laitetta valmisti Tellurometer Ltd -niminen yhtiö Englannissa. Tuotanto on kuitenkin jo lopetettu.


OIKEAKIELISYYTTÄ JA VAIVOJA

UUTTA JOHTOSÄÄNTÖESITYSTÄ käsiteltäessä puututtiin myös oikeakielisyy-teen:

Hra Caselius muistutti muutamista kielivirheis-tä suomalaisessa ehdotuksessa. Niinpä 2 pykä-län 6 kohdassa sanotaan ”kuin myös vastaiseksi erottaa virkamies virkansa toimittamisesta”. Puhujan kotipuolessa on ”vastaiseksi” sanalla sama merkitys kuin ruotsalaisella sanalla ”för framtiden” ja olisi tämä sana siis muutettava sanaksi ”toistaiseksi”.

4:ssä pykälässä mainitaan maanmittauk-sen Ylitirehtööri, jonka laista puhujan mielestä ei löydy, vaan tulee siinä olla maanmittauksen Ylihallituksen Ylitirehtööri. 5:nessä pykälässä on sana ”osakkaita” lauseessa: ”mikäli he ovat kassan osakkaita”, joka ruotsiksi merkitsisi ”aktie-egare” ja pitäisi tämän sanan asemalla siis olla ”osallisia”.

Lehden toimittaja A. Wahlroos oli poiminut seuraavan jutun yhdistyksen lehteen otsikolla ” Voi näitä virkamiehen vaivoja” :

Muuan maanviljelyskoulun opettaja, jonka osanottajana eräässä komisioonissa tuli tar-kastaa joitakuita kruunun liikamaita ja tutkia voisiko niihin perustaa uudistaloja, on kuvaillut maamittarin oloja erämaassa niin sattuvasti, että lukioittemme huviksi olemme suomenta-neet hänen kirjoituksensa, joka kuuluu näin:

”Työ alkoi aamusilla tavallisesti päivän sen verran valjettua että näki muuttaa jalkojansa

• Suomen ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin

• Edwin Linkomies (os. Edwin Flinck) syntyi. Hän toimi mm. Rooman kirjallisuuden professorina, Suomen pää ministerinä 1943–44 ja tuomittiin sotasyyllisyys-oikeudenkäynnissä 1946. Linkomies kuoli 1968.

• Seksiopas vuodelta 1894 neuvoo, että anna vähän ja harvoin!

VUONNA 1894

toinen toisensa eteen ja loppui usein pitkän aikaa sen jälkeen kun tämä tarpeellinen ehto kulkemiselle jo oli tauvonnut. Puolipäivän lepo ei tavallisissa tapauksissa koskaan tullut kysymykseen, koska jalat ja koivet useimmiten olivat niin läpimärät ettei uskallettu pysähtyä ja levätä. Neva- ja suomaihin pantiin aina suurin huomio. Niistä noin 2½– 3 peninkulman pituisista matkoista, joita joka päivä samo-simme, oli ainakin 3/4 kuljettava liejumaita ja vesiperäisiä nevoja myöden, jolloin jalka joka askeleella vajosi syvään maahaan, mistä se ei noussut ylös ilman erinäistä ponnistusta. Toisinaan vajottiin tarkastuksissa aina kai-naloihin saakka. Silloin tunsi velvollisuutensa raskaalta, erittäinkin ellei päivä vielä ollut pitkälle ennättänyt. Mitä rasitusten jakoon tuli, arveli jokainen saaneensa tarpeeksi. Ja niinpä kyllä olikin; mutta löytyi kuitenkin pieni erotus. Herra komisioonimaamittari esim. ei silloin kun joidenkuiden torppien luona oli mitattava muutamia peltoja, tarvinnut retustaa ympäri kaikkiin paikkoihin lähellä olevilla tiluksilla, jos nämät olivat viljelykseen kelpaamattomat ja niistä palstoista, jotka joutuivat ehdotettuin uudistalojen rajojen sisään, ja kuitenkin teki niitten päiväraha 8 ja 12 markkaa. Sitä vastoin tuli allekirjottaneen, jolle suotiin ainoastaan 6 markkaa päivältä, tarkastaa kaikki sekä kuivat että vesiperäiset kohdat koko kruunun maalla eikä ollut niinkään harvinaista että hänen täytyi käyttää paljon kiivaampaa astuntaa saavuttakseen toiset, jotka eivät sen enempää välittäneet maapohjan laadusta niinpian kun

vesi alkoi nousta saapasvarsien yli. Ja millainen oli sitten lepo näin vietetyn päivän perästä!? No niin, ellei katsonut soveliammaksi selvästään antautua torpantupain syöpäläisten rää-kättäväksi, ei voinut majoittua muualle kuin johonkin heinä- tahi olkilatoon siksi kuin vilu pani sieltä pakenemaan.

Syöpäläisiä toista tai toista laatua löytyi kyl-lä poikeuksetta joka paikassa. Maakuuvaatteet sitä vastoin näyttivät näille erämaan lapsille olevan täydellistä ylellisyystavaraa ja joskin vie-raanvaraisuutena löytyi joku ryijy liikenemään, niin ei tämä kuitenkaan voinut ulottua kolmelle vieraalle samalla kertaa. Jos edes muutamiakin päiviä olisi saanut asua yksillä paikoin, niin ei olisi ollut vaikeata poistaa tai ainakin lieven-tää näitä rasituksia, mutta kun niinkuin tässä tapauksessa, joka kerta täytyy yöpyä toiseen torppaan tulee se todellakin tukalaksi.

Näitä vaivoja lukuunottamattakin ja asu-janten ylipäänsä vähäisistä palkkavaatimuk-sista huolimatta ovat menot, joita .täällä saa kärsiä vaatteiden kulumisen kautta, ruoasta, yömajasta, tarpeellisista kaluista j. n. e. kuiten-kin varsin suuret.

Kun sitten saa ainoastaa 6 markkaa päivä-rahakseen, niin ei ansio ole kovinkaan suuri, mutta jos toimitus sen ohessa on sen laatuinen, että sitä seuraa vaivaloinen ja pitkällinen ko-tityö, jota ei erikseen palkita, niin antaa koko toimi tietysti ainoastaan tappiota.”

Jürgen Grönforsjurgen.gronfors luukku.com

Maankäyttö 120 vuotta s i t ten


Maankäyttötieteiden päivä 2014Susanna Kari

Yhdelle päivälle tiivistettyä ja uudella nimellä varustettua Maan-

käyttötieteiden päivää vietettiin 30.10.2014 Helsingissä. Maan-

mittaustieteiden Seuran järjestämä päivä nappasi ohjelmaansa

alan ja yhteiskunnan ajankohtaisia asioita: esi-

tyksien teemoina olivat mm. tonttipula ja asunto-

rakentamisen haasteet sekä älykkäät tietomallit

kaupunkisuunnittelussa. Luento-ohjelman jälkeen

järjestettiin Maanmittaustieteiden Seura ry:n ja

Maanmittausinsinöörien Liitto ry:n syyskokoukset.

Seminaari paikkana toimi perinteikäs Tieteiden talo osoitteessa Kirkkokatu 6. Maanmittaushallitus sijaitsi vuosina 1926–1982 Tieteiden taloa viistosti vastapäätä.


Päivän ensimmäinen teema rakentui tontti- ja asuntopulan ympärille. Akavan Elina Moisio tar-josi katsauk sen haasteisiin kunta päättäjien näkö-kulmasta.

Ilkka Aaltonen Helsingin kaupungin Kiinteistö virastosta kuvaili tonttien hinnoittelua. Hän esitteli myös kaupungin uuden vyöhyke hinnoittelumallin, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2015.

Tontti-aiheesta jatkoi Oulun kaupungin Veikko Lehtinen kertomalla Oulun maapoliittisista linjauk sista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Lehtinen tutustutti yleisön tontinluovutuskelloon, joka tuo luovutuskeinoihin ennustettavuutta vuositasolla.

Tuusulan kunnan kehitysjohtaja Hannu Haukkasalo puhui MAL-sopimus-menettelystä ja muista ajankohtaisuuksista Helsingin seudun asuntoja tontti tuotannon ohjaamisessa. Hän jakoi myös Tuusulan kunnan kokemuksia esimerkiksi kunnan kaavoitus-suunnitelman kautta.

Tontti- ja asunto-teeman esitysten jälkeen oli mahdollisuus keskusteluun. Kalle Konttinen Maan-mittauslaitokselta toimi puheenjohta-jana: hän pohjusti keskustelua mm. havainnollisilla asukastiheys-esi-merkeillä.

Esitysten välillä oli aikaa nauttia lounaasta ja keskustella kasvokkain.


Päivän ohjelmaan kuului myös paneeli-keskustelu vesijätön lunastuksesta. Juhana Hiironen piti alustuksen paneelille.

Alan väitöskirjatuotanto oli päivässä myös edustettuna. Eeva Määttänen (Ovenia Oy) esitteli tutkimuksensa vihreiden kiinteistö palveluiden kyvystä parantaa kiinteistöjen ympäristösuorituskykyä ja samalla luoda arvoa asiakkaalle. Yleisössä heränneiden kysy-mysten pohjalta Määttänen pohti erityisesti palveluiden imagoarvoa.

Petri Lukin jakoi paneelissa kuulijoille oman kokemuksensa mieleen painuneesta vesijätön velvollisuuslunastuksesta. Paneelissa punnittiin erityisesti lunastustoimitusten hyötyjä ja velvollisuuksia: kenelle kustannukset tulisi osoittaa?

Pekka Nurmikari toimi toisena panelistina. Myös yleisö kertoi omia kokemuksiaan haasteellisista vesi-jätön lunastustapauksista tai muuten mieleen jääneistä toimituksista.

Aalto-yliopiston Sirkku Wallin puhui kaupunkisuunnittelun tietotarpeista sekä tiedon pirstaloituneisuudesta.

Anssi Krooks (Geodeettinen laitos) kertoi esityksessään älykkäistä 3D-malleista, niiden tarkkuus tasoista ja sovelluskohteista.

Maanmittaustieteiden Seuran varapuheenjohtaja Eero Valtonen summasi päivän yhteen loppusanoillaan.


UUSIA SÄÄDÖKSIÄ

Markku Markkula

Tietoyhteiskuntakaari on nyt julkaistu Suomen säädöskokoelmassa nrolla 917/2014. Valtiota vastaan tehtyjen vahingonkorvaus-

vaatimusten käsittelyä ollaan keskittämässä Valtiokonttorille. Maanmittauslaitoksen toiminnasta tehtyjen vahingonkorvausvaa-

timusten käsittely on pysytetty Maanmittauslaitoksella, jolloin eräänä edellytyksenä on oikeusopillisen tutkinnon suorittaneiden

henkilöiden toimiminen asioiden käsittelijöinä. Uusi kalastuslaki on edennyt eduskuntaan.

• Valtioneuvoston asetus rajavyöhykkeestä ja rajavyöhykkeen takarajasta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n muuttamisesta (773/2014).

Voimaan 1.10.2014• Laki Teknologian tutkimuskeskus

VTT Oy nimisestä osakeyhtiöstä (761/2014).

Voimaan 1.1.2015. Suomen suurin tutkimuslaitos muutetaan osakeyhtiö-muotoon.

• Laki Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Mittatekniikan keskuksen muuttamisesta osakeyhtiöksi (762/2014).

Voimaan 1.1.2015• Laki mittayksiköistä ja mittanor

maalijärjestelmästä annetun lain muuttamisesta (765/2014).

Voimaan 1.1.2015. Koskee vuodenvaih-teessa osakeyhtiöksi muuttuvan VTT:n tehtäviä.

• Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta (825/2014).

Voimaan 1.12.2014 ] liittyy esitutkintalain muuttamista koskevaan lakiin ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

• Valtioneuvoston asetus Kartoitus ja paikkatietojärjestelmän kehittämisen yhteistyöstä Laosin kanssa tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (836/2014).

Voimaan 26.10.2014.

• Laki Euroopan unionin yhteistä etua koskevien energiahankkeiden lupamenettelystä (684/2014)).

Voimaan 1.9.2014; Lain tavoitteena on nimetä Euroopan unionin energiainf-rastruktuuriasetuksen tarkoittama kan-sallinen toimivaltainen viranomainen ja saattaa voimaan asetuksen mukaisten lupamenettelyjen edellyttämät lainsää-dännön muutokset. Lakipaketti sisältää lisäksi mm. lain vesilain 11 luvun 1 §:n muuttamisesta (688/2014), voimaan 1.9.201; lain maankäyttö ja rakennuslain muuttamisesta (689/2014), voimaan 1.9.2014; sekä lain kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (691/2014), voimaan 1.9.2014.

• Valtioneuvoston asetus Maanmittauslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (662/2014).

Voimaan 1.1.2015. Asetus sisältää muun ohella säännökset Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen professorin arvoni-mestä sekä nimittämismenettelystä.

• Valtioneuvoston asetus luonnonvarakeskuksesta (715/2014).

Voimaan 1.1.2015. Asetus liittyy vuonna 2015 voimaan tulevan Luonnonvarakes-kusta koskevan lainsäädännön täytän-töön, jolloin Metsäntutkimuslaitos, MTT, ja RKTL liitetään yhteen (561/2014).

• Valtiovarainministeriön asetus maistraattien sijaintipaikoista ja yksiköistä (595/2014).

Voimaan 1.1.2015 (1 §:n 9 momentti kos-kien Itä-Suomea tulee kuitenkin voimaan vasta 1.6.2015)

• Valtioneuvoston asetus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön sovellettavista säännöistä tehdyn yleissopimuksen

voimaansaattamisesta (655/2014). Voimaan 17.8.2014. New Yorkissa tehty

sopimus 21.5.1997 säädettiin tukemaan voimaan. Sopimus on Suomen sopimus-sarjassa nro 73/2014.

• Laki vuorotteluvapaalain muuttamisesta (659/2014).

Voimaan 1.9.2014. Vuorotteluvapaata koskevaa sääntelyä on uudistettu.

• Laki EteläKonneveden kansallispuistosta (661/2014).

Voimaan 1.9.2014. Noin 1544 hehtaaria maata on rauhoitettu Konnevedellä ja Rautalammella.

• Maa ja metsätalousministeriön asetus metsänkäyttöilmoituksesta annetun maa ja metsätalousministeriön asetuksen 1 §:n muuttamisesta (663/2014).

Voimaan 1.9.2014. Koskee kiinteistötun-nuksia ja sijaintikuntaa. Ks lait 1134/2013 ja 1135/2013 kiinteistötunnusuudistuk-sesta.

• Laki vesihuoltolain muuttamisesta (681/2014).

Voimaan 1.9.2014. Lain 20 d § tulee voimaan 1.1.2016. Lakimuutoksen ta-voitteena on varmistaa turvallisten ja kohtuuhintaisten vesihuoltopalvelujen saatavuus sekä parantaa hulevesien hallintaa sään ja vesiolojen ääri-ilmiöiden lisääntyessä ja päällystettyjen pintojen määrän kasvaessa yhdyskunnissa. Tähän liittyy myös laki maankäyttö ja rakennuslain muuttamisesta (682/2014), voimaan 1.9.2014

• Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014).

Voimaan 10.9.2014. Liittyy uuteen ym-päristönsuojelulakiin, 527/2014.

• Laki rajavartiolain muuttamisesta (749/2014).

Voimaan 1.10.2014. Merkittävä rajavar-tiota koskevan lainsäädännön uudistus.


SUOMEN PERUSKARTOITUKSEN UUDET HAASTEETSiirtyminen jälkiteollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan toi kartantekijöille ai-van uusia haasteita. Kasvava paikkatiedon tarve yhteiskunnan eri osa-alueilla kasasi erityisesti Maanmittauslaitokselle paineita. GPS-paikannus ei vielä tuolloin, salauksista ja tekniikan kehittymättömyydestä johtuen, voinut tuottaa tarvittavaa määrää riittävän tarkkaa tietoa. Kaukokartoituskaan ei vielä tuolloin ollut teknisesti siinä vaiheessa, kuin se nykyisin on. Koordinaatteihin pohjaavalla sijaintitiedolla oli kuitenkin kasvavaa kysyn-tää. Mistä apu ongelmaan.

STEREOKOJEKARTOITUSTAMaanmittauslaitos oli hankkinut 1950 ja -60-luvuilla Wild A-8- ja B-8-stereokartoitus-kojeita. Kojeilla oli peruskarttatyössä piirretty korkeuskäyriä ja karttojen pohjakuvioiden tulkintaa niin pitkälle, että kolmikuvat voitiin asemoida kenttälevyille. Työn käy-tännön suorittamisesta olivat vastanneet ilmakuvatulkinnassa pätevöityneet maas-tokartoittajat. Heillä oli kullakin useiden kymmenien tuhansien tuntien praktiikka ilmakuvatyöskentelyssä. Välinetaidot oli opittu työn ohessa. Stereokartoitustyötä pidettiin niin tärkeänä, että sitä tehtiin usein kahdessa vuorossa, muusta kartoitustyöstä poiketen. Tosin työstä myös maksettiin. Kello 18.00 jälkeen maksettiin jopa markan enemmän tunnilta.

PAHVILAATIKOLLA NUMEERISEEN TUOTANTOONMaanmittauslaitoksella oli välineet, organi-saatio ja pätevä henkilökunta. Yhteiskunnan asettamaan haasteeseen pystyttiin kohtuul-lisella panostuksella ja koulutuksella vastaa-maan. Stereokoneet modifioitiin pulssian-tureilla ja AND-laitteilla. Alkuhankaluuksien jälkeen laitepuolella päästiin kohtalaisiin tuloksiin. Kuvatulkintaa ammattimiehille ei tarvinnut opettaa, eikä siihen olisi kukaan pystynytkään. Vaikein kivi käännettävänä oli tietotekniikka. Ensimmäiset oppitunnit vaativat mielenkiinnon lisäksi myös runsaas-ti mielikuvitusta. Helsingistä saapuneella luennoitsijalla ei ollut mukanaan kuin pah-vilaatikko, joka kuvasi tietokoneen keskus-muistia, pari narunpätkää, joiden päässä oli tennispallot kuvaamassa hiirtä ja kursoria. Suurin osa tuolloisista kartantekijöistä piti hiirtä haitallisena jyrsijänä, kursorista kukaan ei ollut kuullut puhuttavankaan, Vaikeuk-sien kautta kuitenkin edettiin. Toiset tulivat

TOPOGRAFIN VIIMEINEN RYNNISTYS Tauno Jortikka

Kasvava paikkatiedon tarve aiheutti aikanaan Maanmittaus-

laitokselle painetta, johon vastaamaan saapuivat uudet

tietotekniset välineet. Myöhemmin analogiset laitteet saivat

kuitenkin väistyä digitaalisen maailman tieltä.Topografi Mikko Suominen maastossa kartoittamassa 1960-luvulla.

Stereo-operaattori Rauno Nyman.

Espa-työasemalla nykyaikaista kartanvalmistusta. Kuvassa Timo Koskinen.

Veikko Räsänen / SKS Kra

Veikko Räsänen / SKS KraVeikko Räsänen / SKS Kra

”Ensimmäiset oppi tunnit vaativat

mielenkiinnon lisäksi myös runsaasti mielikuvitusta.”

53

UUTISIA

Lehden toimittaminen käy kuin tanssi

käaikaisimpia harrastuksia. Yksi lapsuuden toiveammattikin oli kirjailija.

Susannasta toimitussihteerin työ tuntuu erinomaiselta mahdollisuudelta päästä tutustumaan toimitustyöhön ja lehden tekemiseen. Tehtävä tarjoaa varmasti paljon uutta opittavaa niin viestinnän ja kirjoitta-misen osalta kuin myös maankäytön alan kannalta. Susanna on utelias ja hänestä on hienoa päästä lukemaan alan viimeisimpiä suuntauksia ja muita kiinnostavia juttuja.

Sähköposti susanna.kari maankaytto.fi. Susanna Kari, uusi toimitussihteeri.

Toimitussihteerin työ tuntuu erinomaiselta mahdollisuudelta päästä tutustumaan toimitustyöhön ja lehden tekemiseen.

”Vaikein kivi käännettävänä oli tietotekniikka.”

Tauno Jor tikka on työskennellyt kar-toittajana peruskar-toituksessa Oulun

ja Seinäjoen kartoitusyksiköissä sekä myöhemmin yksityisyrittäjänä ravin-tola- ja rakennusalalla. Hän toimi myös Maanmittaushallituksen topografit ry:n puheenjohtajana vuosina 1988–1993.

uuden tekniikan kanssa enemmän sinuiksi, toisille riitti, kun tiesi mistä napista kulloinkin piti painaa.

MAASTOMIESTEN KUVATULKINTAKOKEMUSKartoittajien nimike tuli tuolloin koskemaan myös piirtäjiä. Suurin osa piirtäjistä keskittyi digitoimaan olemassa olevaa karttaa ja näin tuottamaan ns. B -laadun karttaa. Osa siirtyi ”stereohenkilöiksi”. Monella oli laitepuoli paremmin hallussa kuin vanhoilla stereo-operaattoreilla mutta maaston tulkinta ei ollut, eikä voinutkaan olla sillä tasolla kuin kolmekymmentä vuotta ilmakuvia tulkin-neilla topografeilla oli. Asian tola ei johtunut sukupuolesta, vaan vanhasta maastomies-perinteestä.

KARTOITUS DIGITAALISEEN AIKAANKaikella on kuitenkin aikansa. Analogiset stereokojeet saivat väistyä digitaalisen maailman edessä. Monet vanhoista ko-neista romutettiin, muutama museoitiin. Peruskartanteon eläköityminen sattui usein samoihin aikoihin. Vanhat palvelijat poistuivat kustannuspaikoilta lähes samaa tahtia. Kartoituskojeet romuttamoille ja operaattorit eläkeläisiksi.

Susanna Kari, Maankäytön uusi toimitus-sihteeri, on kotoisin pääkaupunkiseudulta. Lukion hän kävi Espoossa mediapainottei-sessa Kuninkaantien lukiossa. Kurssivalinnat painottuivat matematiikan ja luonnontie-teiden puolelle, mutta Susanna oli myös kiinnostunut kielistä ja kirjallisuudesta. Lisäksi hän oli aktiivinen esittävän taiteen puolella: hän oli mukana näytelmissä ja suoritti tanssin lukiodiplomin.

Aalto-yliopiston maanmittauspuolelle Susanna päätyi tavallaan sattumalta. Lukion jälkeen kiinnostus tekniikkaan ja taloustie-teisiin johdatti Susannan Kiinteistötalouden koulutusohjelmaan. Ala vei kuitenkin heti mukanaan ja hiljalleen oma suuntautumi-nen alkoi hahmottumaan sekä vahvuudet nousemaan esiin. Kandivaiheessa pääai-neeksi muodostui kiinteistöjohtaminen ja sivuaineeksi kognitiotiede Helsingin yliopistolla. Kandidaatintyössä painotukset yhdistyivät mukavasti viestinnän ja energi-ankäytön yhteyden tutkimukseksi.

Kiinnostus suunnitteluun ja yhteiskun-tatieteisiin sai Susannan hakeutumaan juuri aloitetun Maankäytön suunnittelun ja kaupunkitutkimuksen maisteriohjelmaan. Myös käyttäytymistieteelliset vivahteet ovat pysyneet mukana: sivuaineena Susannalla on työpsykologia. Maankäytön suunnitte-lussa hän on erityisesti kiinnostunut tilan käyttäjien kokemuksien ja hiljaisen tiedon hyödyntämisestä kaupunkisuunnittelussa. Myös julkisen tilan suunnittelu, elinym-päristöjen laatu ja toisaalta alan aiheiden vertailu kansainvälisellä tasolla ovat hänelle mielenkiintoisia aiheita. Susanna on jo loppuvaiheen opiskelija: lähes kaikki kurssit on suoritettu. Hän etsiikin tällä hetkellä diplomityöaihetta.

Kirjoittaminen on ollut Susannalle aina luontevaa: asiatekstien tuottaminen kou-luun ja opiskeluun on tuntunut aina helposti lähestyttävältä, ja toisaalta vapaamuotoinen kynäily on tanssin ohella yksi Susannan pit-


UUTISIA

TEIJON SALOMAASTA TULI KANSALLISPUISTOEduskunta on hyväksynyt Teijon kansallis-puistolain. Suomen 39. kansallispuistoon sisältyy yhteensä 3 385 hehtaaria valtion omistuksessa olevia maa- ja vesialuei-ta. Teijon retkeilyalue, Hamarijärven linnuston suojelualue sekä Punassuon soidensuojelualue muodostavat pääosan kansallispuistosta. Tavoitteena on, että laki Teijon kansallispuistosta tulee voimaan 1.1.2015. Puiston perustamisen myötä Teijon retkeilyalueesta ja siihen liittyvistä luonnonsuojelualueista on mahdollista kehittää todellinen salomaa keskelle varsi-naissuomalaista kulttuurimaisemaa.

RASTERIKARTAT UUDISTUVATPerus-, Maasto- ja Yleiskarttarastereiden sekä Taustakarttasarjan tuotantojärjestel-mä uudistetaan. Uudet tuotteet otetaan käyttöön ensi vuoden alussa ja rajapinnoilla jo tämän loppuvuoden aikana. Uusista tuotteista järjestettiin asiakaskysely, jonka tulokset otettiin huomioon uusien tuottei-den määrittelyssä.

Muutokset rasterikarttatuotteisiin: rasterikartoissa siirrytään käyttämään 8-bit tistä PNG-formaattia, pehmennys eli anti-aliasointi otetaan käyttöön, peruskart-tarasteri (painoväriversio) tuotetaan myös pehmentämättömänä, JHS180-suosituksen mukaiset pikselikoot otetaan käyttöön.

Tarkemmat kuvaukset uusista tuot-teista ja näyteaineistot ovat osoitteessa www.maanmittauslaitos.fi.

VALTION JA HELSINGIN SEUDUN KUNTIEN SOPIMUS LIIKENTEEN INFRAHANKKEIDEN TUKEMISESTA JA ASUNTOTUOTANNON EDISTÄMISESTÄ HYVÄKSYTTIINValtioneuvosto hyväksyi 20.11.2014 periaa-tepäätöksellään valtion ja Helsingin seudun kuntien välisen sopimuksen liikenteen infrahankkeiden tukemisesta ja alueen asuntotuotannon edistämisestä.

Sopimus koskee Helsingin seudun 14 kuntaa ja yhtenä sopimuksen osapuole-na on myös Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL). Sopimus täydentää voimassa olevaa maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimusta, joka on voimassa vuoden 2015 loppuun.

Kunnat ovat jo käsitelleet ja hyväksy-neet osaltaan sopimuksen. Sopimuksessa kunnat sitoutuvat lisäämään asunto-kaavoitusta vuosina 2016–2019 noin 25 prosenttia verrattuna voimassa olevaan maankäyttöä, asumista ja liikennettä (MAL) koskevan aiesopimuksen tavoite-tasoon. Valtio osallistuu sopimuksessa mainittujen suurten infrastruktuurihank-keiden rahoittamiseen edellyttäen, että sopimuksen mukaiset kaavoitustavoitteet toteutuvat.

ASETUS TUULIVOIMAMELUSTA LAUSUNNOLLELuonnos valtioneuvoston asetuksesta tuulivoimamelusta lähti 18.11.2014 lausunnoille. Asetuksen mukaisilla oh-jearvoilla pyritään varmistamaan, että tuulivoimalat ja asutus olisivat riittävän etäällä toisistaan eikä melusta aiheutuisi ihmisille terveyshaittaa. Näin kunnissa olisi nykyistä helpompi kaavoituksella ohjata voimaloiden sijoittumista. Ohjearvoja so-vellettaisiin maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä lupamenettelyissä ja valvonnassa.

VUODEN 2014 SERTIFIOIDUT KIINTEISTÖJOHTAJATNeljä uutta kiinteistöjohtajaa sai Aulangolla 6.11. järjestetyssä Kiinteistöjen sijoitus-, rahoitus-, kehitys- ja palveluliiketoiminnan vuosiseminaarissa sertifioidun kiinteistö-johtajan arvonimen. Sertifiointi on osoitus monipuolisesta osaamisesta ja kokemukses-ta kiinteistöjohtamisen alueelta.

Sertifikaatin saivat aakkosjärjestyksessä:– Jurmu Vesa, toimitusjohtaja, Heka-

Maunula Oy– Kariluoma Simo, johtava asiantuntija,

Senaatti-kiinteistöt– Kemppainen Vesa-Heikki, Real Estate

Manager, SSAB Europe Oy– Pelander Mika, rakennuttajapäällikkö,

Asuntoverstas.

UUDENMAAN TOINEN VAIHEMAAKUNTAKAAVA VAHVISTETTIINYmpäristöministeriö on 30.10.2014 vahvis-tanut Uudenmaan toisen vaihemaakunta-kaavan, jossa on tarkistettu ratkaisuja muun muassa alue- ja yhdyskuntarakenteen, liikenteen, keskus- ja palveluverkon, kylien ja hajarakentamisen osalta.

Kaavassa varaudutaan kaikkiaan 430 000 asukkaan ja 250 000 työpaikan kasvuun Uudellamaalla vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteena on eheyttää yhdyskuntaraken-netta ja vahvistaa maakunnan kilpailukykyä uusin liikenneyhteyksin sekä ohjaamalla asumista, työpaikkoja ja palveluja varsinkin joukkoliikenteellä hyvin saavutettaville alueille. Kaava luo edellytyksiä valtion ja Helsingin seudun kuntien välisen maan-käytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen toteuttamiselle.

Rakentamattomien järvien rantaviivaa 20 km

MATILDAN- JA PUOLAKKAJÄRVITAUSTALLA SAHA- JA HAMARIJÄRVI +32 – 39 MPY Kuva Salon kaupunki

©Salon kaupunki

Kuva julkaisusta Hannu Paunila: Teijon kansallispuisto 2014, Maisemarakenteen aarreaitta.


UUTISIA

SUOMEN ENSIMMÄINEN ILMASTONKESTÄVÄN KAUPUNKISUUNNITTELUN OPAS JULKAISTU

OIKAISUMaankäytössa 3/2014 julkaistussa Maanmit-tauspäivien historiankirjoitusta käsitelleessä jutussa kerrottiin virheellisesti, että histo-riankirjoitus olisi alkanut 1987. Näinhän ei ole vaan tuolloin perustettiin Maanmittaus-päivien neuvottelukunta. Historian kirjoitta-minen aloitettiin vuonna 2007–2008.

Suomen ensimmäinen opas ilmastonkes-tävään kaupunkisuunnitteluun on julkaistu osoitteessa ilmastotyokalut.fi. Opas on suunnattu kaupunkisuunnittelijoille, mutta se sisältää hyviä vinkkejä myös esimerkiksi

taloyhtiöille, jotka suunnittelevat perus-korjaushankkeita. Oppaan ovat koonneet Ilmastonkestävä kaupunki ILKKA -hankkeen asiantuntijat.


JUKKA ON SUOMEN SUURIA, joskaan ei ainoita, karttamiehiä, heti Mauno Kajamaan ja Osmo Niemelän jälkeisessä sarjassa. Niinpä historiikkikirjan kirjoittaminenkin keskeytyi välillä, kun Jukka oli osaltaan työstämässä myös Peruskartta-kirjaa.

Historiatoimikunta perustettiin jo vuonna 1987 ja työ aloitettiin vuotta myöhemmin. Ei paljon puutu, ettei pitäisi kirjoittaa historiaa päivien historian kirjoituksesta.

Jukka kertoo, että lähteenä ovat olleet MIL:n, MAKLIn ja sittem-min myös Maanmittauspäivien neuvottelukunnan pöytäkirjat. ”Suurimman osan aineistosta keräsin Tekniikan museon arkistossa Maanmittausinsinööri- ja Maankäyttö-lehdistä, kaikkiaan noin 30 päivänä. Kaikkiaan aktiivista työtä tuli tehdyksi koko revohkaan 230 päivänä keskimäärin runsaat kolme tuntia kerrallaan.”

Koko Maanmittauspäivien historia ja historian historia ovat siis talkootyön voimannäyte. Osa talkoolaisista, päivien järjestelytoimikuntien jäsenet, onkin listattu kirjan loppupuolella.

Kirjaan on sisällytetty kuvaus siitä, kuinka päivien järjestely ja sisältö ovat ajan saatossa muuttuneet.

Jukka Artimo Maanmittauspäivillä Sally Albatrossilla vuonna 1987.

Maanmittauspäivien aloittamisesta on kulunut 50 vuotta ja niinpä päätettiin tehdä historiikki. Keskeiseksi tekijäksi

suostui Liisa Larjamon ilmiannosta Jukka Artimo, joka aloitti maanmittauksen

opintonsa samana vuonna kuin Maanmittauspäivätkin alkoivat, eli 1964.

50 vuotta MaanmittauspäiviäMAANMITTAUSPÄIVIEN HISTORIA ON VOIMALLISEN TALKOOT YÖN HISTORIA

Haastattelu: Pekka Lehtonen


UUTUUS: Faro Laser Scanner

Focus 3DX330 Pieni ja kevyt mittausratkaisu 3D-mittauksiin Skannausetäisyys 330 m asti

Tarkkuus parempi kuin ±2 mm

Mittausnopeus 976 000 pistettä/s

Erittäin vähäinen kohina

Integroitu kamera 70 megapix

Integroitu GPS

WLAN

Eräaikainen jälkikäsittely

Kysy lisää Geostarista!

p. (09) 2532 5000 Tulppatie 16–18 B | 00881 Helsinki | Puh. (09) 2532 5000 |

Nyt saatavilla myös Focus3D X130 laserskanneri. Sen ominaisuudet ovat muutoin samat kuin Focus3D X330, vain mittausetäisyys on 130 metriä.

www.geostar.fi

IGSM 2015S U O M E S S A

1 . – 6 . K E S Ä K U U T Ataloudellisia resursseja. Sponsorit ovat erittäin tärkeässä roolissa tässä ponnistuksessa! IGSM takaa sekä kansallisen että kansainvälisen nä-kyvyyden tulevaisuuden paikkatie-don ammattilaisten keskuudessa.

LISÄTIETOJA tapahtumasta antavat IGSO General Secretary Tuukka Mattila (tuukka igsm.fi, 044 548 3531) sekä Vice Secretary Anni Kontturi (anni igsm.fi, 040 534 0396). Infoa löytyy nettisivuilta igsm.fi.

Olli Kovanen

IGSM ELI INTERNATIONAL GEODETIC STUDENT MEE-TING on kansainvälinen, vuosit-tain järjestettävä maanmittausalan opiskelijoiden kokoontuminen. IGSM:n järjestäminen on vuosittain eri yliopistojen vastuulla ja viime vuosina IGSM on ollut mm. Puolan Wroclawssa ja Turkin Istanbulissa.

Ensi kesänä IGSM saapuu Es-poon Otaniemeen. Huolimatta nimestään IGSM kokoaa osallistujia laajasti geoinformatiikan, geo-desian ja maanmittauksen aloilta unohtamatta kiinteistötalouden opiskelijoita. Ohjelmaan sisältyy esitelmiä ajankohtaisista aiheista, työpajoja sekä yritysvierailuja unohtamatta vapaa-ajan ohjelmaa. Osallistujia on ollut keskimäärin 150 vuosittain noin 20 eri maasta ja odotamme paikalle vähintään yhtä

montaa osallistujaa ensi vuonna, jolloin tapahtuma järjestetään jo 28. kerran!

Näin suuri tapahtuma vaatii luonnollisesti tapahtuakseen autta-vien käsien ja talkoohengen lisäksi

IGSM 2014 järjestettiin Istanbulissa. Ryhmäkuvassa Suomen edustajat.


UUSIA JULKAISUJA

KARTTA KOHTAA KANSALAISEN JA KARTTAFRIIKIN

Helsingin seutu kartoin 1930- ja 2010-luvuilla. Kustantaja ja toimitus: AtlasArt Oy. Artikkelit: Mika Mäkelä. ISBN 978-952-5671-47-6. Kirjan saatavuus: Akateeminen kirjakauppa, kirjakaupat, Maanmittauslaitoksen toimipis-teet. Ovh: 48 €.

Tämän vuoden Helsingin Kirja-messuilla julkistettu AtlasArtin kustantama ja toimittama Helsin-gin seutu kartoin 1930- ja 2010-lu-vuilla on nappiin osunut teos. Enpä muista karttakirjaa, jossa yhtä havainnollisesti voi verrata menneen ajan, tässä tapauksessa 1930-luvun maastokarttaa, siis Maanmittaushallituksen topo-grafista karttaa, ja tämän päivän, siis vuoden 2014 maastotieto-kannan, peruskarttaa. Kartat ovat vierekkäin samalla aukeamalla ja samassa mittakaavassa, joka on lievä pienennös mittakaavaan 1:25 000 kustakin karttalehden neljänneksestä. Kartografi Timo Tarkka on vastannut kartta- ja ilmakuva-aineiston käsittelystä

ja graafikko Teemu Junkkaala ulkoasusta.

Kirja on myös oiva esimerkki siitä, mitä hyötyjä syntyy äsket-täin käyttöönotetusta kartta- ja ilmakuva-aineistojen avoimesta käyttöoikeudesta. Tieto luo uutta tietoa.

Kartta kohtaa tavallisen tallaa-jan yhtä hyvin kuin karttaharras-tajan. Jonkinasteinen karttojen lukutaito on jokaisella kuin uima-taito, ja se riittää tälle historialliselle matkalle.

Kullakin kartta-aukeamalla on maantieteilijä ja historioitsija FM Mika Mäkelän naseva kuvaus kuntien kehityksestä sekä kartta-aukeamittain juuri tälle kohdalle sattuneet suuret muutokset: moot-toritiet, uudet kaupunginosat, teollisuuden ja energiahuollon kehitys jne.

Kirja kattaa pääkaupunkiseu-dun suunnilleen sillä tavalla kuin se pitäisi päättäjienkin ymmärtää. Siis lännessä Espoo, idässä Helsinki Östersundomiin saakka sekä Si-poon Martinkylään, pohjoisessa mukana ovat Tuusula, Kerava

ja Järvenpää. Tietysti Hyvinkää, Mäntsälä ja Sipoo ja Kirkkonum-mikin kuuluisivat samaan seutuko-konaisuuteen, mutta johonkinhan laajuus oli rajattava.

Kirja on loogisesti koottu al-kaen pääkaupunkiseudun yleisestä kehityksestä ja Helsingin alueliitok-sista (karttakuvaus!). Alueliitosten kartta on erittäin opettavainen: ilman suuria alueliitoksia ei Hel-sinki olisi nykyisenlainen ja tämän päivän liitosnahistelut tuntuvat menneen ajan poikajengien tappe-luilta Kalliossa. Kalliosta muuten to-detaan ja näkyy kartoillakin, kuinka radikaalisti kaupunginosa muuttui 1950–1970-luvuilla, kun työväen asuttamat puutalot purettiin ja korvattiin kerrostaloilla.

Kutakin aluetta tarkastellaan tii-viillä esittelyllä ja mainituin kartta-kuvin. 2010-luvun kartalle on mer-kitty numeroin ja tekstissä lyhyesti selostettu juuri tälle alueelle osu-neita ja sille ominaisia muutoksia vaikkapa Tarvontien rakentaminen tarpeellisine suokuivatuksineen tai Suvelan rakentaminen. Kertomusta on elävöitetty vanhoin valokuvin

asuntoalueista ja tuolloisesta arkielämästä. Joukossa on myös ilmasta otettuja valokuvia. Kirjan loppuun on koottu Helsingin ilma-kuvat vuodelta 1943. Niistäkin on poimittu kiinnostavuuksia, kuten vaikkapa Kellosaaren lentosata-ma, lentopommitusten vaurioita keskellä sotaa tahi panssarilaiva Väinämöinen puuskuttamassa San-tahaminan länsipuolella. Sodan jäl-keen laiva myytiin Puna-armeijalle vai liekö kuulunut sotakorvauksiin.

Karttojen ja kuvausten perus-teella lukija uppoutuu historia-matkalle kotikulmille tai muutoin kiinnostuksensa paikoille. Tämä tuli testattua jo paluumatkalla kirjamessuilta junassa: esittelin hyvinkääläispariskunnalle kirjaa; mies oli kotoisin Pasilasta ja leik-kinyt itäpuolen kallioilla, siellä missä nyt on Virastokeskus, rouva kotoisin Espoosta kerrostalojen alle jääneestä omakotitalosta. Yhteinen historiamatka saatiin vasta alkuun, kun juna jo pysähtyi Järvenpäässä.

Pekka Lehtonen

Säätiö tukee apurahoin maanmittausalaan liittyvää yleishyödyllistä tiedotus-, julkaisu ja valistustyötä.

Hakemukset on toimitettava viimeistään 31.1.2015 säätiön asiamiehelle:Maanmittausalan edistämissäätiöOtto PesolaOtaranta 8 C 70, 02150 Espoopuh. +358 50 561 0073otto.pesola aalto.fi

MAANMITTAUSALAN EDISTÄMISSÄÄTIÖN

APURAHAT 2015


töihin Helsingin maanmittaus-piiriin, Espooseen ja edelleen Jämsään. Tulee siirtyminen kunnan tekniseksi johtajaksi ja sitten Jyväs-kylän apulaiskaupungin johtajaksi. Mukaan mahtuu yksi kausi kansan-edustajanakin.

Kirja ei ole dokumentoiva muis-tiinpanoihin perustuva ”tietokirja” vaan se on kaunokirjallinen muis-telus. Eri vaiheissa vastaan tulevat henkilöt Servin Maijasta nimeltä mainitsemattomiin kunnallispo-liitikkoihin ja kansanedustajiin ja Jyväskylän kaupunginjohtajaan. Tekstissä vilahtelevat mm. kun-nallispolitiikka, maapolitiikka ja suunnittelu, Jyväskylän Lutakon kaupungin osan rakentaminen ja rakennusten suojelu. Tarina etenee usein dialogien muodossa. Tekstissä palataan toistuvasti juu-rille Lappiin Kätkä- ja Levitunturien kainaloon, mistä jälleenrakennet-tavan Lapin karuista olosuhteis-ta kirjoittajan maailmankuvan peruskivet on rakennettu ja mitä taustaa vasten myös myöhemmät vaiheet kuvataan. Sukulaismies, sirkkalainen Kätkälän Erkki, on läsnä menneiden vuosien muisti-sopukoista ilmestyvänä ja hänen kauttaan kirjoittaja jalkauttaa kuvitteellisesti nykymenoa. Tari-noiden taustalla ovat myös suuret maailman tapahtumat.

”Herra-Iso-Herran pääidea on esitellä ’monenlaisia herroja’ ja arvi-oida niitä heidän toimenpiteittensä kautta. Kalervo on vain yksi heistä, heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Siltä osin olen yrittänyt kuvata rehellisesti, minkälainen ihminen kasvaa niissä olosuhteissa, joista Pikku-Jopokka lähti”, Ahti Kalervo kiteyttää kirjan ideaa.

Ahti Vielma on myös muis-tiinmerkitsijä sekä ajatusten ja runojenkin tuottaja. Runontekijän herkkyys kuvastuu myös tekstissä. Se onkin erikoinen yhdistelmä: tek-niikkaa ja politiikkaa mutta samalla herkkää tunnetta. Sehän on melkein käsitteenä kuin kotona viihtyvä seik-kailija. No Ahdin ammatinvalinnan vaihtoehtoina olivat myös papin ja metsänhoitajan ammatit.

UUSIA JULKAISUJA

Istuin keskiyöllä kivellä Kätkäjärven rannalla.Katselin kuuta, sen siltaa minuun,kultaista polkua taivaaseen.Näin pienen pojan kultajuovan päässä,pussihousuissa, flanellipaidassa, nojaamassaveräjäpuuta vasten.Hänen sanansa juoksivat pitkin vettä.

Oletko kiittänyt taivaan valoa,joka auttoi sinut yli leveän salmen,ohi karikkojen, läpi tyynten ja myrskyjen.Se antoi sinulle enemmän kuin ymmärrät,onnellisen elämän.

Selkäsi takaa nousee pian aurinko,pääsi päälle syttyy pohjantähti,et ole milloinkaan yksin,jos vain katsot oikeaan suuntaan.Nousin seisomaan,huusin pitkin kuun siltaa, kädet torvena:kiitos, kiitos, kiitos

Tiesithän– että Maankäytön web-sivustossa ovat luettavissa ar tik-

kelikohtaiset PDF-tiedostot kaikista vuoden 2000 jälkeen il mes ty neistä jutuista?

– että voit hakea artikkeleita esim. kirjoittajan, otsikon, avain-sanan ja vapaan sanahaun perusteella?

– että sivustossa on myös lisäaineistoa, joka on ainoastaan sähköisessä muodossa?

Käy tutustumassa:www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php

KITTILÄN SELVIYTYMIS-TARINAN JATKO: INSINÖÖRI-POLIITIKKO-VIRKAMIES – JA KIRJAILIJA

Ahti Vielma: Herra Iso-Herra. Väyläkirjat Oy. ISBN 978-952-5823-73-8. Saatavuus: kus-tantajalta nettitilauksena www.vaylakirjat.fi/kirjojen-tilaus/.

Ahti Vielman Herra Iso-Herra jatkaa kahden aikaisemman teok-sen tarinaa. Kaksi ensimmäistä kirjaa Jopokka ja Kaiju perustuvat kirjoittajan omiin kokemuksiin, pikkupojan ja nuorukaisen silmin. Tapahtumien ytimessä on Sirkan kylä Kittilässä Levi- ja Kätkätun-turien kainalossa poltetun Lapin kontestissa. Kolmas osa alkaa siitä kun, Kalervo, siis kirjoittaja, mat-kustaa junalla vanhassa perintöber-berissä Helsinkiin osallistuakseen Teknillisen korkeakoulun karsin-takursseille. Siitä tarina jatkuu läpi opiskeluvuosien maanmittarin

Lukijalle jää nälkä kirjoittajan moniin kokemuksiin myös doku-mentoinnin tasolla. Voisiko herkkä insinööri-kirjailija seuraavaksi tehdä samoista ajoista muistiin-panoihin, asiakirjoihin ja omaan analyysikykyyn perustuvan ta-pahtumia ja henkilöitä tarkemmin kuvaavan muistelmatyyppisen aikalaiskuvauksen.

Kirja päättyy oheisen Kiitos-runon myötä sinne mistä alkoikin, kotikylään Kätkäjärven rannalle.

Pekka Lehtonen


YRIT YSUUTISIA

NAVDATAGEOSTAR

LENTOKUVA VALLAS

SOKKIA JULKAISSUT UUSIA LAITTEITA

Sokkia on julkaissut uusia laitteita 2014 InterGeossa ja ne tulevat Suo-messa myyntiin joulukuussa 2014. Uusi S10-tallennin painaa vain 272 g akun kanssa ja sen mitat ovat 94 × 160 × 31mm. Sen pariksi sopii erinomaisesti uusi, ”luotimainen” GCX2-GNSS-vastaanotin, mikä painaa vain 375 g. Markkinoiden pienin GCX2-GNSS-vastaanotin seuraa 226 kanavaa, vaikka se on vain 47 × 184,5 × 47 mm:n kokoi-nen. Sokkia on julkaissut GNSS-mittauksiin myös uuden työparin GHX2-RTK-verkkovastaanottimen (72 kanavaa ja mitat 136 × 220 ×

51 mm) ja korkean tarkkuuden SA300-GNSS-antennin (615 g ja mitat 142 × 142 × 54 mm). Kämmenelle mahtuvan GSX2-GNSS-vastaanottimen mitat ovat 150 × 150 × 64 mm ja paino 850 g. Sen seurantakapasiteetti on 226 kanavaa.

Lisätietoa: www.geostar.fi

GNSS-TUKIASEMAT RUOTSIIN

Navdata Oy on solminut jatkokau-pan toimittaakseen 60 Javad GNSS-tukiasemavastaanotinta ja 40 Javad Dorne-Margolin-antennia Ruotsin maanmittauslaitoksen SWEPOS VRS/RTK-järjestelmään. Laitteet toi-mitetaan syksyn 2014 aikana. Kaup-pa on jatkoa vuonna 2013 tehdylle 105 vastaanottimen toimituksella. Javad-vastaanottimet soveltuvat erittäin hyvin tukiasemakäyttöön tieteellisen tarkkuutensa ja säädet-tävyytensä ansiosta.

Lisätietoa: www.navdata.fi

maastomallin. Tästä on edelleen tehty kaivosalueelle valuma-alue-analyysi.

Ortokuvausten asetuksia tar-kentamalla pystytään paranta-maan 1-moottorisilla pienkoneilla suoritettavien kuvausten hyö-dynnettävyyttä. Lentokuva Vallas osallistuu Tekes- rahoitettuun MMEA-hankkeeseen, jonka avulla on kehittänyt laitteen, joka laukoo

kameraa nopean gnss-tiedon perusteella. Parantuneen paikan-nustiedon lisäksi saadaan kuvien välinen peitto ja kuvien määrä toteutettua tarkasti suunnitelmi-en mukaan. Samalla kehitetään myös viistokuvausmenetelmiä, tavoitteena kuvien automaattinen oikaisu ja georeferointi eli paikkaan sitominen.

Tulva- ja muiden vahinkoaluei-den pikaisessa kartoituksessa voi-taisiin fotogrammetrisen oikaisun avulla viistokuvien havainnollisuus yhdistää ortokuvien tarkkuuteen. Näin viistokuvauksista saadaan ajankohtaista tietoa, kun sää ei aina salli kartoituskuvauksia juuri tulva-huippujen aikaan. Lentokuva Vallas Oy kehittää uusilla ohjelmistoilla tätä laskentaa MMEA-hankkeen puitteissa.

Kehittynyt tietotekniikka uusi-ne ohjelmistoineen mahdollistaa fotogrammetrian käytön ortoku-van ja maastomallin tuottamiseksi. Lentokuva Vallas Oy:n käyttämät laskentaohjelmistot on toimittanut suomalainen PIEneering Oy.

Lisätietoja: Lentokuva Vallas Oy/biologi Jussi Kirjasniemi, puh. 03 2607 621

Loimijoen tulvakuvaus ELY-keskukselle 2013, ©

Lentokuva Vallas Oy

ILMAKUVAUKSET VEDEN HALLINNAN APUNA

Siitä aiheutui veden hallitsematon kertyminen, liuotusprosessin py-sähtyminen ja hallitsemattomat allasvuodot.

Pienkoneen käyttö tällaisen ympäristötiedon keräämiseen on erittäin kustannustehokasta. Lentokuva Vallas Oy on toimitta-nut Agnico-Eaglen Kittilän kulta-kaivokselle kaivosalueen ortoku-van ja fotogrammetrisesti lasketun

Nykymenetelmillä tulvien kuvaaminen on haastavaa ja tiedon analysointi työlästä.

Viimeisimmät tiedot Talvivaaran kaivoksen ongelmista kertovat, että suurin puute oli suunnittelemat-tomuus kaivoksen alueen vesien hallinnassa.

Tämä on kuuma aihe juuri nyt, kun Talvivaarasta on ilmestynyt uusi kirja. Suurimmaksi virheek-si Talvivaaran kaivostoiminnan aloittamisessa todetaan , että va-luma-alueen suunnittelua ei tehty.


KESKUSTELUA

Kaupunkien maapolitiikasta Kiinassa ja Suomessa

Hiirosen kuvaus kiinalaisesta järjestelmästä on kiinnostava. Saam-me tietää, että Kiinassa maat yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin hankitaan käytännössä aina pakkolunastamalla. Lunastushintana käytetään maatalousmaan hintaa kerrottuna 2–6:lla. Erityisen mielenkiintoista on saada tietää, että paikallishallinnon toiminnasta kolme neljäsosaa rahoitetaan maan arvonnousulla, eli hankkimalla maata halvalla ja myymällä maan käyttöoikeus kalliilla, huutokau-pan tapaisella menettelyllä.

Oikeudenloukkauksena Hiironen nostaa esiin väitteen, että lunastushinta ei vastaa markkina-arvoa. Hiironen sivuuttaa sen, että paljon suurempi oikeudenloukkaus olisi kaiketi kodin tai elinkeinon menetys, tai kokonaisten kyläyhteisöjen häviäminen, jollaisista Kiinassa jatkuvasti kuulee.

Kiinalainen järjestelmä on tunnetusti ongelmallinen ihmisoi-keuksien kannalta. Ilmiöön liittyy myös laajamittaista korruptiota. Toisaalta Kiinan kaupungit ovat onnistuneet rakentamaan talot ja infrastruktuurin lyhyessä ajassa kenties yli sadalle miljoonalle ih-miselle. Länsimaisessa tarkkailijassa Kiina herättää sekä ihailua että inhoa, jota hyvin kuvaa Ari Laitalan aikaisempi juttu tässä lehdessä.

Se, että tuhansien uusien metroasemien ja kaiken muun infra-struktuurin rakentaminen rahoitetaan pääosin maan arvonnousul-la, on sinänsä pelkästään hyvä uutinen. Pitää myös muistaa, että Kiinassa paikallishallinnon tehtävät keskittyvät juuri liikenneinfran tuottamiseen, koska sosiaali- ja terveystoimen vastuut ovat paljon pienemmät kuin Suomessa.

Hiirosen mukaan Suomen ja Kiinan raakamaan lunastushinnat ovat samalla tavoin ”poliittisia hintoja”. Hiironen vihjaa, että Suomes-sa raakamaan lunastushinnoittelu rikkoo Euroopan ihmisoikeusso-pimusta (EIS). ”Lunastushinnan pitäisi poikkeuksetta kuvata EIS:n 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti kohteen markkina-arvoa.”

En löydä tuollaista säädöstä. EIS:n 1. lisäpöytäkirjan 1. artikla kuuluu sanatarkasti seuraavasti:

Omaisuudensuoja

Jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia

rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omai-

suuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen

sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti.

Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin

heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne

Juhana Hiironen kytkee Maankäytön edellisessä numerossa kiinalaisen ja suomalaisen maapolitiikan toisiinsa lennokkaasti,

ja innostuu pitkälle meneviin rinnastuksiin.

katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi ylei-

sen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai

sakkojen maksamisen.

Tuo säädös liittää lunastuksiin yleisen edun vaatimuksen, mutta lunastuskorvauksen suuruuden osalta viitataan muualle. Hiirosen viittaus tšekkiläiseen oikeustapauk seen esimerkkinä EIS:n sovel-tamisesta on kummallinen, sillä tapaus ei liity mitenkään kaavan toteuttamiseen ja infrastruktuurin rahoittamiseen. Olennaista olisi todeta, onko EIS katsonut kuntien perusrakenteen toteuttamista maan arvonnousuun perustuvalla rahoituksella (MAR) ihmisoike-usrikkomukseksi. En ole kuullut sellaisesta.

On totta, että kunta voi Suomessa vaikuttaa raakamaan hinta-tasoon. Jos kunta käyttää markkinavoimaa raakamaan ostajana, niin raakamaan hinta tyypillisesti asettuu alhaisemmalle tasolle kuin muuten. Vain tässä mielessä raakamaan hinta on ”poliittinen hinta”. Se, että raakamaa on kalliimpaa kuin maatalousmaa, mutta paljon halvempaa kuin tonttimaa, on itsestäänselvyys, joka johtuu pelkästään tonttien valmistuskustannuksista.

Hiironen väittää, että pakkokeinojen käyttö tuntuu Suomen kuntapäättäjistä epäoikeudenmukaiselta nimenomaan raakamaan lunastuksessa, ja syynä on liian alhainen lunastushinta. Tässä hän lienee pääosin väärässä, syyt raakamaan lunastusten vähäisyyteen ovat pääosin muualla, mutta eräässä suhteessa hän lienee oikeassa.

Lunastuslain arvonleikkauspykälä johtaa alle käyvän hinnan suuruisiin korvauksiin, ja on tässä mielessä ongelmallinen (myös EIS:n kontekstissa). Joissakin kunnissa tuo pykälä saattaa alentaa myös raakamaan käypää hintatasoa, mikä lienee säädöksen tar-koituskin. Monessa muussa kunnassa arvonleikkauspykälä toimii tarkoitustaan vastaan heikentäen entisestään kuntapäättäjien halukkuutta turvautua pakkolunastukseen, koska liian alhainen korvaus saattaisi olla joidenkin kuntapäättäjien kannalta kiusallinen.

Epäloogisesti Hiironen toteaa lopuksi epäilevänsä, voidaanko raakamaalle ylipäätään määrittää markkina-arvoa. Kaikki aikaisempi argumentointi perustui siihen, että määrätty lunastuskorvaus on liian alhainen pääteltävissä olevaan markkinahintaan verrattuna.

Kaikki omaisuus on taloustieteen näkökulmasta kaupan, ja kai-kelle on markkinahinta. Vertailukaupat, myös kuntien tekemät, ovat ensimmäinen lähtökohta korvausarvioinnille. Myös tonttien hinnat antavat selkeän, tosin varsin kaukaisen ylärajan raakamaan hinnalle.


KESKUSTELUA

Raakamaan hankinta on Hiirosen artikkelissa ytimessä, mutta näen sen laajempana kontekstina maan arvonnousurahoituksen (MAR) ylipäätään. Hiirosen kertomuksessa MAR:in kytkeytyy väi-tettyjä tai potentiaalisia oikeudenloukkauksia meillä ja muualla. Jutusta ei käy ilmi, miten MAR pitäisi Hiirosen mukaan toteuttaa, tai pitäisikö MAR:ista luopua kokonaan.

Toimiva MAR on ratkaisu Hiirosen maalailemaan ongelmaan, siihen miten yleinen etu ja ihmisoikeudet sovitetaan. Jos MAR toimii tehokkaasti, yksityisen maan kaavoittamiseen liittyvät riskit pienenevät, ja kuntien tarve pakkolunastaa vähenee. Todellisia tai kuviteltuja ihmisoikeusloukkauksia syntyy vähemmän.

Lopuksi joitakin huomioita maapoliittisesta keskustelusta yleensä. On ilahduttavaa, että Maankäyttötieteiden laitoksen tutkija on havahtunut kaupunkien maapolitiikan kysymyksiin. Aihepiirin tutkimus Otaniemessä ei ole pitkään näkynyt ulospäin. Emeritus-professori Pekka V. Virtanen kirjoitti aikoinaan esseistin eleganssilla, aikansa hengessä, ja oli usein oikeassa. Kuka kirjoittaisi päivitetyn version Virtasen klassikosta Kaupunkien maapolitiikka?

Onko Maankäyttötieteiden laitoksella julkaisusarjaa, josta löytyy tutkimusraportteja kaupunkien maapolitiikan aihepiiristä? Kai-paisin akateemisilta tutkijoilta kattavaa analyysiä tonttitarjonnan, perusrakenteen rahoituksen ja kunnallistalouden kysymyksistä.

Tai edes mitä tahansa suppeampaa tutkimusta tai artikkelia, jossa olisi selkeä konteksti.

Voisiko myös Maankäyttö-lehti auttaa? Lehden aikaisempi pää-toimittaja kertoi, ettei pitkiä juttuja kannata julkaista, koska kukaan ei lue niitä. Tuo kertoo jotakin ammattikunnasta. Maankäyttö-lehti tarjoaa neljästi vuodessa tietoiskuja maapolitiikasta. Niissä on usein se vika, että kun on lukenut yhden jutun, tuntuu kuin olisi lukenut saman moneen kertaan. Kuka kirjoittaisi kaivatun artikkelin aiheesta ”Kunnan kannalta edullinen maankäyttösopimus”?

Maankäyttö-lehti maksaa ly hyestä jutusta saman kirjoituspalk-kion kuin pitkästä. Ehkä kirjoituspalkkiosta voisi kokonaan luopua, taikka maksaa 500 euron suuruinen palkkio vain yhdelle, parhaaksi arvioidulle kirjoitukselle.

Kaipaan pitempiä, laadukkaampia ja analyyttisempiä esseitä maapolitiikasta. Onko Maankäyttö-lehdellä aikaa ja ammattitaitoa toimittaa tuollaisia tekstejä? Tiedän, että myös Maanmittaustietei-den Seuran julkaisema Maanmittaus-aikakauskirja on olemassa, mutta kuka löytää sieltä kaupunkien maapolitiikan artikkeleita, tai osaa niitä sieltä edes etsiä?

Risto Peltola Maanmittauslaitos

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2015! T O I V O T TA A M A A N K ÄY T Ö N V Ä K I


Maanmittausneuvos Osmo (Ossi) Lauri Aatos Niemelä kuoli pitkä-aikaisen sairauden murtamana Es-poossa 7.10.2014. Hän oli syntynyt 21.8.1926 Vilppulassa. Jos keneen niin Niemelään liittyi käsitteenä kartta. Hän itse kirjoitti peruskartan historiakirjassa Peruskarttamme pitkä polku luvun ”Neljä vuosikym-mentä topografina ja kartografina. Suunnistuksen myötä kiinnostuin kartoista jo 1940-luvulla…”

Niemelä kirjoitti ylioppilaaksi Haapamäen yhteiskoulusta 1946. Oli luontevaa, että hän hakeutui maanmittarin uralle. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun maanmittausosas-tolta 1952.

Niemelä oli mukana peruskar-toituksessa vuodesta 1952 vuo-teen 1977, jolloin ensikierroksen viimeinen karttalehti painettiin. Hän tunsi kartanvalmistuksen läpikotaisin maastotyöstä paina-tukseen. Erityisesti maastotyönte-kijät, topografit, arvostivat hänen osaamistaan. Niemelä kehitti myös kokonaan uudentyyppisen ”tiestön peruskartan”, GT-kartan, jonka isäksi hänet voidaan nimetä. Nykyisten ulkoilukarttojen valmis-tuksen voidaan katsoa lähteneen liikkeelle hänen aloitteestaan. Hänen työuraansa sisältyi manu-aalisesta kartanvalmistuksesta siirtyminen tietokoneaikaan, mitä hän oli kehittämässä. Niemelä toimi Maanmittauslaitoksessa topografi-insinöörinä 1952–71, Karttapainon (sittemmin Karttakeskus) johtajana 1972–83 ja Kartografisen osaston

IN MEMORIAM

MAANMITTAUSALAN EDISTÄMISSÄÄTIÖN ADRESSIT. Muistamisiin . Surunvalitteluihin . Huomionosoituksiin

Tuet maanmittausalaa.Hinnat 7 euroa yksityishenkilöiltä ja 14 euroa yhteisöiltä.

Tilaukset ja tiedustelut: Maija-Liisa Kallio-Sainio puh. 0205 41 5209, maija-liisa.kallio-sainio maanmittauslaitos.fi.

osastopäällikkönä 1984–90, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle. Hän osallistui nuorimpana ikäluokkana jatkosotaan Tampereen ilmatorjun-tayksikössä kuuluen kunniakkaa-seen tammenlehvän ansainneitten joukkoon.

Osmo Niemelä kirjoitti sekä ammattiinsa että suunnistuk-seen liittyviä kirjoja mm: Kart-taopas SSL 1969; Suunnistuksen tarina 60, Suunnistus 60 vuotta 1935–1995, SSL; Suomen karttojen tarina 1633–1997, Näin Suomi kartoitettiin katseltavaksi, 1998, Maanmittauslaitos, Karttakeskus Oy ja Suomen Kartografinen Seura; Maasto ja kartta, Kartanvalmistajan ja kartankäyttäjän käsikirja, 2004, Maanmittauslaitos, Genimap Oy ja Suomen Kartografinen Seura.

Suunnistuksen kehittäjänä Niemelän ansiot ovat mittavat ja moninaiset. Hän loi perusteet nykyiselle suunnistuskartalle. Hiih-tosuunnistuksen muuttumisen umpihangessa kahlaamisesta

latuverkon reitinvalintaan perustu-vaksi toteutettiin Ruotsista tulleen opin mukaan hänen toimiessaan Suomi–Ruotsi-hiihtosuunnistus-maaottelun ratamestarina Siun-tiossa 1964. Hän oli ensimmäisissä suunnistuksen MM-kilpailuissa ratamestarina Fiskarsissa 1966. Nie-melä oli Suomen Suunnistusliiton puheenjohtajana 1970–83 hank-kien suunnistukselle julkisuutta erinomaista pr-työtä tehden. Hänet on ainoana nimetty Suunnistus-liiton kunniapuheenjohtajaksi. Niemelä osallistui myös lukuisiin kansainvälisen Suunnistusliiton IOF-tehtäviin. Hän toimi SVUL:n varapuheenjohtajana 1982–93 ja oli vuosien SVUL Suurkisat pj.1975, -80, -85–86, -90.

Suunnistajien, työkavereiden ja lähipiirissäänkin Osmo oli Ossi. Hän oli moninkertainen suunnistuksen maaotteluedustaja. Paras sijoitus Ossilla oli neljäs nelimaaottelussa Ruotsissa 1950. Suomen viesti-mestaruuden hän voitti Vilppulan

Vedossa 1953. Uskoisin hänen lu-keneen parhaaksi saavutuksekseen XYZ:n riveissä saavutetun Jukolan viestin voiton Karkkilassa 1958. Me mukana olleet emme koskaan unohda, kun Ossi toi viestin ankku-rina maaliin. Hän jatkoi suunnistus-uraansa ikämiessarjoissa voittaen lukuisia Suomen mestaruuksia. Niemelälle myönnetyistä lukuisis-ta ansiomerkeistä mainittakoon opetusministeriön hänelle 1990 myöntämä liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.

Paitsi työkaverina ja suunnista-jana minulla oli ilo olla Ossin kanssa monilla Lapin vaelluksilla niin kesäl-lä kuin talvella. Jotkut niistä olivat hullun koviakin – ehkä siitä syystä muistoihin jääviä. Keskinäinen luot-tamuksemme piti niin töissä, suun-nistusviesteissä, kuin eräretkilläkin.

Osmo siunattiin Olarin kirkossa 22.10.2014 lähiomaisten läsnäol-lessa. Hänen viimeinen leposijansa on Espoon kirkon kappelin sotave-teraanien uurnalehdossa. Kaipaa-maan jäivät Irja-vaimo, pojat Lasse, Jussi ja Matti perheineen sekä sisar Ritva ja lapset, työtoverit sekä laaja ystävien joukko.

Yrjö (Yki) Teeriaho Kirjoittaja on Ossin kaveri töissä, suunnistajana ja eräretkillä

OSMO NIEMELÄ 1926−2014 KARTTOJEN TEKIJÄ JA

SUUNNISTUKSEN URANUURTAJA


RÉSUMÉTranslation by Karin Kolis

Ari Laitala (Editorial): When the Logic ChangesAs is well known, a large part of our national wealth is in real estate, and housing makes up a consid-erable part of this. In the light of historical data, the risks of this form of saving are relatively small, and the returns relatively good. The continuously rising housing prices in city centres are, however, no longer self-evident, not even in the Helsinki region. Even though there will be a demand for housing also in the future, the continuous cuts and reductions in the pur-chasing power will eventually have an impact on prices. Invest-ing in housing, especially through homeownership, can also lead to losses, even large ones.

Pekka Lehtonen: Sven-Olof Lindfors – A Surveyor and a BridgebuilderSven-Olof Lindfors is a typical Ålander, although he originally is from the Finnish mainland. He has had an extensive career as a cadastral surveyor, as a Director of a District Survey Office, in municipal and provincial administration, as a representative and as a public servant. Sven-Olof has a long history of developing the Nordic cooperation. After retiring, he runs a translation agency and he has also worked as a tourist guide. The interviews also focus on the unique Åland self-government, as well as how it is reflected in surveying.

Maarit Nordmark: Maarit the Surveyor Around the WorldMaarit Nordmark’s article deals with the author’s migration from Finland to Sweden and the multi-nationality that came with it. She compares some of the cultures she has encountered and makes some observations on the things she has

learnt during the years spent with other languages and cultures.

Ari Laitala: In Sweden the Land Surveying Days Finally Hatched as Samhällsbyggnadsdagarna – The Built Environment DaysThe Swedish Land Surveying Days have been strongly developed in recent years. In 2012, the days were called Värderings- och Lant-mäteridagarna (“Valuation and Land Surveying Days”). In 2013, the name was Värderings-, lantmä-teri- och samhällsbyggnadsdagarna (“Valuation, Land Surveying and Built Environment Days”). The most recent event, arranged on 15th and 16th October 2014 went simply under the name of Samhällsbygg-nadsdagarna. The change of the name reflects, of course, the under-lying change in the organisational structures, but constant attention has also been paid to the mission and implementation of the days. Feedback polls reach even those who do not participate in the days.

Timo Linkola: What’s Going On in the Finnish Countryside?The article written by Timo Linkola analyses the development of Finn-ish rural areas based on statistics, facts and development programs. The rural areas have changed from an agricultural countryside to a housing-countryside. Rural hous-ing increases close to the cities. The population decreases and ages in the sparsely built countryside, mainly in Eastern and Northern Finland. Nationally important rural development programs are made by the Ministry of Employment and the Economy, the Ministry of Agriculture and Forestry, the Asso-ciation of Local Authorities and the Village Action Association of Fin-land. However, several important

rural development issues are not discussed in these programmes.

Jennifer Pitkänen: Energy Certificates of BuildingsIn June 2013, a new law on the en-ergy certificates of buildings came into force in Finland, as a result of the updated EU Directive 2010/31/EU. With energy certificates the EU hopes to improve the energy effi-ciency of buildings and the use of renewable energy, and at the same time reduce greenhouse gas emis-sions. EU member states may im-plement the directive in a manner that suits them. In Finland, the new law that has been implemented has sparked a debate, and in the spring of 2014 the Finnish House Owners’ Association handed in a citizens’ initiative to the parliament regarding the perceived injustices in the legislation.

Ari Laitala: Does Energy Efficiency Have a Value?Increasing the energy efficiency of apartments usually requires further investments, both when new ones are built and old ones are renovated. Has the energy effi-ciency become a factor that affects apartment prices? We tested open data to find out what kinds of con-clusions can be drawn. According to the results, the energy efficiency seems to have a concrete impact on prices. On the other hand, the coarseness of the open data still leaves some doubt on the issue, so further research is required.

Sonja Rahkonen: From a Surveyor to a TeacherAriPekka Laitalainen, 48, is a land surveying professional, who works as a senior officer at the Centre for Economic Development, Transport and the Environment - and now also as a teacher. In spring 2012, a

co-worker suggested working as a teacher in the evenings. As a result, he started working at Seinäjoki University of Applied Sciences. He acquired the pedagogical qualifica-tions at JAMK’s Teacher Education College. Now he passes on his measuring and planning expertise to inquisitive engineering students.

Kalevi Raussi: Memoirs of an Old Surveyor – Part 3Kalevi Raussi’s career at the Na-tional Board of Survey in Helsinki started in spring 1982, first as a cadastral surveyor and at the end of the same year as a senior researcher. In 1983 he got the re-sponsibility of the maintenance of the guidelines of the cadastral sur-vey procedure. In 1986 he started working with the automation of cadastral surveys and was the leader of the project group plan-ning it. The TOA-software for the subdivision procedure was tested and implemented in the Mikkeli land survey office in autumn 1989.

Tauno Jortikka: The Last Spurt of a TopographerSurveyor Tauno Jortikka’s story describes the transition of basic inventory mapping to numerical maps. Jortikka writes about the growing need for spatial data due to the transition to an information society, and the arrival of IT tools to the National Land Survey of Finland. Later, analogue stereop-lotter instruments gave way to the digital world: photogrammetric instruments were set aside and the operators retired.


MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUKIINTEISTÖPALVELUT

GPS-laitteet, servotakymetrit, takymetrit, digitaaliset vaaituskojeet, vaaituskojeet, teodoliitit, taso- ja putkilaserit, koneen-ohjausjärjestelmät ym.

Myynti ja huoltoSarkatie 3–5, 01720 VantaaPuh. 09 534 033, faksi 09 537 006 topgeo topgeo.fi, www.topgeo.fi

Laserkeilaimet

Mittalaitteet

Laserit

Tulppatie 16–18, 00880 HelsinkiPuh. 09 2532 5000, faksi 09 2532 5020geostar geostar.fi, www.geostar.fi

• Javad GNSS Inc., Hemisphere ja Novatel GNSS-laitteistot

• GPS+GLONASS+GALILEO-järjestelmät ja tiedonkeruuohjelmat

• Planman projektinhallintaohjelmistot rakennus- ja mittausprojekteihin

• Soil Scout maanalaiset säähavaintoasemat

Eskolantie 1, 00720 Helsinki / Ilari Koskelo P. 040 5108408, etunimi.sukunimi navdata.fi www.navdata.fi

N A V D A T A

ILMAKUVAPALVELUT

ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET

ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET

• Kiinteistöarvioinnit• Kiinteistöstrategian suunnittelut• Kiinteistökehittäminen• Maapolitiikan konsultointi• Maankäyttösopimukset

Newsec Valuation OyMannerheiminaukio 1 A, PL 52, 00101 HelsinkiPuh. 0207 420 400 www.newsec.fi, www.maakanta.fi

• GPS/GNSS-laitteet GIS/DGPS/RTK-sovelluksiin

• Takymetrit ja laserkeilaimet• Metrologian järjestelmät• Ohjelmistot

Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 EspooPuh. 09 415 40 200myynti.suomi leica-geosystems.com www.leica-geosystems.fi

• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet

• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi

• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEX- kuvapalvelinratkaisu

• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallitPasilanraitio 5, 00240 Helsinkiinfo.fi blomasa.com, www.blomasa.com

P A L V E L U H A K E M I S T O

• Fotogrammetrisesti lasketut ortokuvat• Ortokuva-aikasarjat konkretisoivat

ympäristön muutoksia• Joustava ilmakuvatuotantomme helpot-

taa kaavoituksen ja suunnittelun tarpeita

Taitajankuja 2 a, 33960 PirkkalaPuh. 03 260 7621, gsm 0500 237 207toimisto lentokuva.fi, www.lentokuva.fi

• 3D-laserskannerit ja ohjelmistot• RIEGL, FARO, STONEX, TRIMBLE• Mobiiliskannerit – RIEGL• Ilmalaserskannerit – RIEGL• GPS/GNSS/Robottitakymetrit – STONEX

Kulosaarentie 8, 00570 HelsinkiPuh. 045 650 8585 nordic geocenter.fi, www.geocenter.fi

NORDICGEOCENTER

• Trimnet VRS-palvelu• Takymetrit, GNSS-, GIS /DGPS/DGNSS-

laitteet sekä laserkeilaimet• Mobiilikartoitusjärjestelmät• UAV-kartoituslennokkijärjestelmät• Ohjelmistot

Perintötie 2 c, 01510 VantaaPuh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699info geotrim.fi, www.geotrim.fi

ILMAKUVAPALVELUT

• Ilmakuvaukset• Ortokuvat ja digitaaliset kartat• Maastomallit ja mittauspalvelut

Tekniikantie 12, 02150 EspooPuh. 044 3048175Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fiInternet: www.skmgisair.fi

• Huippulaadukkaat kotimaiset RPAS/UAV-ortokuvauskopterit

• Myynti, huolto ja koulutus • Jopa 30 ha kuvausalue/ lento • Pikselikoko 2 cm / 100 m kuvauskorkeus

VideoDrone Finland Oy Ruokomäentie 228, 40530 Jyväskylä Puh. 040 062 5240 info videodrone.fi, www.videodrone.fi

• Ilmakuvaukset ja viistokuvat• Laserkeilaukset lentokoneesta,

helikopterista ja autosta• Digitaaliset kartat ja maastomallit• Paikkatietopalvelut ja GIS-konsultointi

Karjalankatu 2, 4 kerros, 00520 [email protected]

• Laserkeilaukset lentokoneesta ja helikopterista

• Digitaaliset ilmakuvaukset• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet• PaikkatietopalvelutKimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 HelsinkiPuh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.comwww.finnmap.com

Kaupunki- ja aluesuunnitteluJohtava yhdyskuntasuunnittelun asiantuntija Suomessa

• Rakennesuunnitelmat, master planit• Maakunta-, yleis- ja asemakaavoitus• Suunnitteluprosessien kehittäminen ja

koordinointi• MRL:n soveltamisen konsultointi

www.poyry.fi/kaupunki

Palveluhakemiston

ilmoittaja!

Nyt samaan hintaan myös

468 x 60 px:n banneri

Maankäytön sivustossa

www.maankaytto.fi.


• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet

• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi

• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEX-kuvapalvelinratkaisu

• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallitPasilanraitio 5, 00240 Helsinkiinfo.fi blomasa.com, www.blomasa.com

• Paikkatietoratkaisut mobiili-, selain- ja työasemaympäristöihin

• Konsultointi-, ylläpito- ja tukipalvelut

Geometrix Oy Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki Puh. 09 4730 7141, faksi 09 4730 7149 geometrix geometrix.fi, www.geometrix.fi

www.maankaytto.fi/palveluhakemisto

PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET

• Novapoint-suunnittelu ja ylläpito-järjestelmät

• Autodesk-paikkatieto ja suunnittelu-järjestelmät

• Asiantuntijapalvelut ja koulutus

Vaisalantie 6, 02130 EspooPuh. 09 2313 2100, faksi 09 2313 2250Sähköposti: vianova vianova.fi Internet: www.vianova.fi



• GPS/GNSS, GIS/DGPS• Mobiilit kämmenmikrot maastoon• Ohjelmistot

Lisätietoa: Esa Wikman Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 EspooPuh. 09 415 40 200myynti.suomi leica-geosystems.com www.leica-geosystems.fi

PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO

• GIS- ja Location Intelligence -ohjelmistot• MapInfo-paikkatietoteknologia• Encom- luonnonvara-alan ohjelmistot• Paramics – infrasuunnitteluun• Kartta- ja tietoaineistot • Konsultointi ja koulutusMelkonkatu 18, 00210 HelsinkiPuh. 09 6824 060, pbsoftware.finland pb.comwww.pb.fi/software

Verkkotietojärjestelmät, sovelluskehitys-, kartoitus-, dokumentointi- ja konversio-palvelut, kuituverkkojen suunnittelu.

KEYPRO OYHorsmakuja 8 A 3, 01300 VANTAARaimo HämäläinenGSM +358 40 562 6954raimo.hamalainen keypro.fi, www.keypro.fi

Tekla Solutions -ohjelmistoratkaisut:Kaavoitus, kiinteistönmuodostus, kartan-tuotanto, omaisuuden hallinta, katu- ja viheralueiden hallinta, rakennus- ja ympäristövalvonta, sähköinen asiointiMike von Wehrt, puh. 030 661 10 tekla.solutions.info tekla.comwww.tekla.com/fi


• GPS /GNSS- ja GIS/DGPS-järjestelmät• Ohjelmistot paikkatiedon keruuseen• Mobiiliratkaisut paikkatiedon

hallintaan


• Esrin paikkatieto-ohjelmistot• Koulutus-, ylläpito- ja tukipalvelut• Konsultointi- ja asiantuntijapalvelut• Paikkatietoanalyysipalvelut• Sovelluskehitysprojektit

Sinikalliontie 3 B, 02630 Espoo Puh. 0207 435 435 info esri.fi, www.esri.fi

• Kuntarekisterit ja paikkatietoratkaisut kunnille

• Asiakaskohtaisia paikkatietoratkaisuja yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin

Heikki Karttunen puh. 050 394 9592 etunimi.sukunimi cgi.com Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki www.fi.cgi.com

• Paikkatietoaineistot ja niiden tuottaminen• Aineistoihin liittyvät asiantuntijapalvelut• Aineistot online-palveluna

Pia Lähde-Lyytinen puh. 040 7523132 etunimi.sukunimi cgi.com Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki www.fi.cgi.com

• Harava-palvelu (www.eharava.fi)• Pihatie.fi-palvelu (www.pihatie.fi)• Asiakaskohtaiset ratkaisut• Luotettavasti, Innovatiivisesti, Ketterästi ja

Iloisesti

Teemu Virtanen, Jan LindbomSalorankatu 5–7, 24240 Salopuh. 020 789 0250, myynti dimenteq.fiwww.dimenteq.fi

• Digitaaliset kartat: kaavayhdistelmät, johtokartat, pohjakartat, KatuInfo, ViherInfo, HautaInfo

• Paikkatietopalvelin • YTCAD-ohjelmistot

Sweco Ympäristö OyPuh. 010 241 4000etunimi.sukunimi sweco.fi, www.sweco.fi

• CityCad-infrasuunnittelujärjestelmä• Louhi – Kokoavat tietopalveluratkaisut ja

sähköisen asioinnin ratkaisut• SitoGis – kuntarekisterijärjestelmä• Räätälöidyt järjestelmätoteutukset

Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo Puh. 020 747 6000 info sito.fi, www.sito.fi

Palveluhakemiston

ilmoittaja!

Nyt samaan hintaan myös

468 x 60 px:n banneri

Maankäytön sivustossa

www.maankaytto.fi.

PÄÄTOIMIT TA JAAri Laitala puh. 050 512 2745 ari.laitala maankaytto.fi tai paatoimittaja maankaytto.fi

TOIMITUSSIHTEERISusanna Kari susanna.kari maankaytto.fi

UUTISTOIMIT TA JAHanna Lauhkonen puh. 050 5678 554, hanna.lauhkonen gmail.com

KUSTANTA JAMaankäyttö ry (Y-tunnus 1104126-2). Lehti edustaa Suomen Maanmittaus insi nöörien Liittoa (MIL), Maan-mittausalan ammatti korkea kouluja opistoteknisten Liitto MAKLIa ja Suomen Kartoittajayhdistys SKY:tä.

SUOMEN MAANMIT TAUSINSINÖÖRIEN LIIT TO RYToimisto: PL 14, 00521 Helsinki, toimisto milry.fi, http://www.milry.fi

MAKLI RYToimisto: Kulmakatu 8 A, 00170 Helsinki, makli welho.com, http://www.makli.fi.

SUOMEN KARTOIT TA JAYHDIST YS SKY RYToimisto: Poronperä 8, 96910 Rovaniemi.

HALLITUSIlkka Aaltonen (MIL) pj., Mikko Hovi (MIL), Harri Mehto (SKY), Kirsikka Niukkanen (MIL), Liisa Rouhiainen (MAKLI), Ritva Ruokanen (MAKLI) ja Vesa Virtanen (MAKLI). Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteella toimisto maankaytto.fi.

TALOUS JA HALLINTOMaankäyttö ry, c/o Kirsikka Niukkanen,Maankäyttötieteiden laitos, PL 12200, 00076 AALTO, toimisto maankaytto.fi. Osoitteenmuutosilmoitukset omaan järjestöön, josta ne siirtyvät lehden tietoon.Taloudenhoitaja Katri Nuuja, puh. 0400 455 499, katri.nuuja iki.fi.

ILMOITUSMY YNTIPekka Lehtonen, Kyröläntie 2 A, 04420 Järvenpää,puh. 09 2715 651 tai 040 546 3806, plehtonen1 elisanet.fi.

ILMOITUSHINNAT 1.1.2015 mustavalkoinen monivärinenTakakansi 1 500,– 2 350,– Sisäkannet 1 000,– 1 650,– Pääkirj. vieressä 1 000,– 1 650,– Koko sivu 800,– 1 350,– 1/2 sivua 500,– 750,– 1/4 sivua 400,– 500,–Liitteet Sopimuksen mukaan

ILMEST YMISAIKATAULU ilm.päivä juttujen ilmoitusten sisäänjättö sisäänjättö 1/2015 20.02.2015 22.01.2015 30.01.20152/2015 29.05.2015 30.04.2015 08.05.20153/2015 09.10.2015 10.09.2015 18.09.20154/2015 11.12.2015 12.11.2015 20.11.2015

TILAUSHINNATLehti ilmestyy vuonna 2015 neljä kertaa. Tilaushinnat ovat 50 €/vsk kotimaahan, 60 €/vsk Pohjoismaihin ja Eurooppaan ja 65 €/vsk muihin maihin. Irtonumerot 12 € + postikulut.

TOTEUTUSLagarto / Arto Tenkanen ja Jaana Jäntti Vuorenpeikontie 5 A 112, 00820 Helsinki puh. 09 759 40 400 tai 050 4670196, lagarto lagarto.fi.

PAINOPAIKKAKirjapaino Uusimaa, PL 15, 06151 Porvoo yht.hlö Saija Sihvola, puh. 050 595 5979, saija.sihvola lehtiyhtyma.fi, www.kirjapainouusimaa.fi.

Painos 2 400 kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen. ISSN-L 0782-8438 • ISSN 0782-8438 (Painettu) • ISSN 2323-4660 (Verkkojulkaisu).



Maastomittaus- ja suunnitteluohjelmia:• Laserpisteiden ja kuvien käsittely ja käyttö

suunnittelussa• Takymetri- ja GPS-mittaukset• Pohjatutkimukset• Katu- ja viemäriverkostojen sekä kaasu- ja

kaukolämpöverkostojen suunnittelu• Johtotietoverkostojen hallinta

info terrasolid.fi, www.terrasolid.fi

P A L V E L U H A K E M I S T O

Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php

• Opas- ja osoitekartat• Internetkarttapalvelut• Kaavayhdistelmät• Koordinaatistomuunnokset ja muut

aineistokäsittelyt

Pakkamestarinkatu 3, 00520 HelsinkiPuh. 09 1481 947Sähköposti: karttatiimi karttatiimi.fiwww.karttatiimi.fi

• Ilmakuvaukset• Ortokuvat ja digitaaliset kartat• Maastomallit ja mittauspalvelut

Tekniikantie 12, 02150 EspooPuh. 044 3048175Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fiInternet: www.skmgisair.fi

• Trimnet VRS-palvelu• Access-tiedonhallintapalvelu


• Laserkeilaukset lentokoneesta ja helikopterista

• Digitaaliset ilmakuvaukset• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet• PaikkatietopalvelutKimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 HelsinkiPuh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.comwww.finnmap.com

• Maanmittaustoimitukset• Lainhuudot ja kiinnitykset• Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ)• Avoimet aineistot- ja rajapintapalvelut

www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-ja-palvelut

Lisätietoja: asiakaspalvelu maanmittauslaitos.fi www.maanmittauslaitos.fi

Vuokramökki LemmenjoellaMAKLI ry:n, MIL ry:n ja SKY ry:n jäsenille 20%:n alennus listahinnasta.

Esittely ja varausmenettely: muuraispuro.fi

• Kartoitukset, maastomallit ja koordinaatistomuunnokset

• Digitaaliset ortokuvat ja satelliittikuvat• Viranomaisaineistot käyttövalmiina• Kuntien kantakartat ja kaavat• Nokia HERE• OpenStreetMap-karttatuotteet• NettikartatSito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo Puh. 020 747 6000, info sito.fi, www.sito.fi

PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO... MUUT

Trimble® eCognition®, objektipohjainen kuvadatan analysointi ohjelmisto on suunniteltu parantamaan, nopeuttamaan ja automatisoimaan kuvatulkintaa, ympäristön monitorointia, resurssien hyödyntämistä, infran hallintaa ja yleistä turvallisuutta.

eCognition hallitsee erilaista geospatiaalista dataa kuten kuvia, pistepilviä ja GIS-aineistoja ja mahdollistaa monipuolisen geodatan analysoinnin.

Saat lisätietoja kehittyneen geospatiaalisen datan analysoinnista ja ilmaisen demoversion lataamisesta käymällä osoitteessa www.eCognition.com

eCognition-ohjelmisto ja tarkemmat hintatiedot ovat saatavissa Trimblen Suomen jälleenmyyjältä:

Geotrim Oy, Perintötie 2 C, FI 01510 Vantaa

KUVADATASTA INFORMAATIO IRTI:AMMATTIMAISTA GEOSPATIAALISEN DATAN YHDISTÄMISTÄ JA ANALYSOINTIA

© 2014, Trimble Navigation Limited. Kaikki oikeudet pidätetään. Trimble sekä maapallo & kolmio -logo ovat Trimble Navigation Limitedin tavaramerkkejä, jotka on rekisteröity Yhdysvalloissa ja muissa maissa. Kaikki muut tavaramerkit ovat vastaavien omistajiensa omaisuutta. PN GEO-027-FIN (09/14)

www.geotrim.fi

2014_01_Maankaytto_takakansi_UUSI_conv.indd 1 21.2.2014 7:38:36

4/2014 - maankaytto.fi · 9 ari laitala maanmittauspÄivistÄ kuoriutui ruotsissa lopulta...

Documents