Toukokuu 2008

Tekes • Informaatiotekninen kum

ous, innovaatiopolitiikka ja luottam

usTekesin katsaus 2

34

/20

08

234/2008Tekesin katsaus

Informaatiotekninenkumous, innovaatiopolitiikkaja luottamusReijo Miettinen, Kari Toikka, Juha Tuunainen, Stephanie Freeman,Janne Lehenkari, Juha Leminen ja Juha Siltala

Informaatiotekninen kumous,innovaatiopolitiikka ja luottamus

Reijo Miettinen, Kari Toikka, Juha Tuunainen,Stephanie Freeman, Janne Lehenkari,

Juha Leminen ja Juha Siltala.

Tekesin katsaus 234/2008Helsinki 2008

Tekes – rahoitusta ja asiantuntemusta

Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja jaasiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopis-toja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään ver-kottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tut-kimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoimin-nan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantaloudenkasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin.Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 500 mil-joonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen.

Tekesin ohjelmat – valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi

Tekesin ohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka onsuunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tär-keille alueille. Ohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja.Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauk-siin. Tekes ohjaa noin puolet yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille jatutkimuslaitoksille myöntämästään rahoituksesta ohjelmien kautta.

Copyright Tekes 2008. Kaikki oikeudet pidätetään.Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonkatekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saakäyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys,eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineistonkäytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähdemainittava.

ISSN 1239-758XISBN 978-952-457-419-8

Kansi: Oddball Graphics OyTaitto: DTPage Oy

Esipuhe

Tutkimukset ovat osoittaneet, että luottamus on usein keskeinen tekijä innovaa-tioiden onnistumisessa. Luottamus syntyy ja kehittyy sosiaalisissa verkostoissa,mutta se pitää myös ansaita. Luottamusta ja sosiaalista pääomaa onkin syytä tar-kastella ilmiönä, jota jatkuvasti rakennetaan vuorovaikutteisesti ja, joka vahvastiriippuu yhteistyöstä saaduista kokemuksista.

Käsillä oleva katsaus on uusi avaus, jossa havainnollistetaan luottamuksen muo-dostumista innovaatiotoiminnassa, sen vahvistumista tai hajoamista ja tähänprosessiin vaikuttaneita tekijöitä. Kohteina on ollut neljä ohjelmistotuotehan-ketta ja kaksi bioteknologian yritystä. Näiden kehittymistä on analysoitu 10–15vuoden ajalta. Katsauksen taustalla on siten pitkäjänteinen ja monessa projektis-sa toteutettu tutkimus verkostojen rakentumisesta, uudistumisesta ja vaikutuk-sista.

Tekes esittää parhaimmat kiitoksensa professori Reijo Miettiselle ja hänen kir-joittajakollegoilleen sekä projektin johtoryhmälle. Luottamukseen vaikuttavientekijöiden tunnistaminen ja määrittely auttaa ymmärtämään verkostoyhteistyötäilmiönä. Tutkimuksen avulla on myös rakennettu tietopohjaa hahmottaa parem-min laajentuvan innovaatiotoiminnan muutoksia, kuten käyttäjien osallistumistatai avointa ja avoimen lähdekoodin innovaatiota. Tekes toivookin, että tuloksiavoidaan laajasti hyödyntää innovaatioympäristössä ja erityisesti innovatiivisissayrityksissä.

Toukokuussa 2008

Tekes

Alkusanat

Tämä puheenvuoro on syntynyt Tekesin ja Suomen Akatemian “Sosiaalinenpääoma ja luottamusverkostot” -tutkimusohjelmaan kuuluneen “Sosiaalinenpääoma ja luottamuksen dynamiikka innovaatioverkoissa” -projektin tulostenpohjalta. Haluamme kiittää Tekesiä projektin rahoittamisesta sekä projektin joh-toryhmää sen tukemisesta ja kannustamisesta. Johtoryhmän jäseninä toimivatTerttu Luukkonen (johtoryhmän pj., ETLA), Eija Ahola (Tekes), Niklas Bruun(HY, Immateriaalioikeusinstituutti) ja Juha Laurila (Turun kauppakorkeakoulu).Erityinen kiitos kuuluu tutkimuskohteittemme innovaattoreille, jotka ovat tärke-än työnsä ohessa varanneet aikaa haastatteluille ja auttaneet monilla muillakintavoin tutkijoita aineiston hankinnassa. Projektin tieteellisiä tuloksia on esiteltytutkimusraportissa (Miettinen ym. 2005) sekä tieteellisissä artikkeleissa, jotkaon luetteloitu tämän puheevuoron lopussa. Näiden jo ilmestyneiden julkaisujenlisäksi käsikirjoitusvaiheessa on useita muitakin hankkeeseen perustuvia artik-keleja. Puheenvuoromme tarkoituksena on tuoda päätöksentekijöiden, suoma-laista innovaatiopolitiikkaa valmistelevien ja siitä kiinnostuneiden tietoon jaulottuville niitä tuloksia ja johtopäätöksiä, joita hankkeessamme syntyi. Ne pe-rustuvat sekä kansainväliseen keskusteluun että tutkimiimme suomalaisiin inno-vaatioihin.

Puheenvuoron valmistelu tapahtui seuraavasti. Reijo Miettinen kirjoitti johdan-non, osien 1 ja 3 sekä jakson 2.1 ensimmäiset versiot. Kari Toikka kirjoitti jakson1.2, Juha Tuunainen jakson 2.2, Janne Lehenkari jakson 2.3, Juha Leminen jak-son 2.4 sekä Stephanie Freeman ja Juha Siltala jakson 2.5 ensimmäiset versiot.Teksteistä ja erityisesti johtopäätöksistä keskusteltiin kahdessa ryhmän kokouk-sessa, joihin osallistui aktiivisesti myös Sampsa Hyysalo (Helsingin yliopistontutkijakollegium), mistä hänelle lämmin kiitos. Hyysalon lisäksi käsikirjoitustakommentoivat ansiokkaasti Terttu Luukkonen, Niklas Bruun, Eveliina Saari(VTT), Tarmo Lemola (Advansis Oy), Kristiina Ylihonko (Galilaeus Oy) sekäFinnzymesin edustaja. Reijo Miettinen muokkasi lopullisen tekstin keskustelu-jen ja kommenttien pohjalta ja ryhmän jäsenet tekivät siihen yksityiskohtaisetmuutos- ja korjausesityksensä. Juha Tuunainen viimeisteli raportin kieliasun.

Sisältö

Esipuhe

Alkusanat

Johdanto: Innovaatiokäsitteen muutos . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Osa 1 Informaatiotekninen kumous ja innovaatioverkostot . . . . . . . . . . . . . 31.1 Miten informaatiotekninen kumous vaikuttaa innovaation

edellytyksiin? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31.2 Verkoston käsite ja luottamus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61.3 Avoin innovaatio ja ohjelmistojen avoin kehittämismalli. . . . . . . . . 111.4 Tiedon tuotannon muodot informaatiotaloudessa. . . . . . . . . . . . . 13

Osa 2 Verkostoyhteistyö ja luottamus biotekniikan ja ohjelmisto-innovaatioissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162.1 Finnzymes: tuotekehitysverkostojen synty ja luottamus . . . . . . . . 162.2 Galilaeus: liiketoimintastrategia, verkottuminen ja luottamus

lääkekehitysyhtiön toiminnassa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202.3 Käyttäjäyhteistyö terveydenhuollon teknologiayrityksen

tuotekehityksessä ja kansainvälisessä markkinoinnissa:Prowellness Diabetesjärjestelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

2.4 GZigZag: avoimen ohjelmistohankkeen nousu ja tuho . . . . . . . . . 282.5 Avoin ja omisteinen malli sekä niiden erilaiset yhdistelmät

ohjelmistokehityksessä: OpenOffice.org ja GNOME . . . . . . . . . . . 32

Osa 3 Innovaatiopolitiikkaa koskevat johtopäätökset ja ehdotukset . . . . . 383.1 Etsimistoiminnan tukeminen verkostojen muodostamiseksi. . . . . . 383.2 Ala- ja aluekohtaisista keskittymien rakentamisesta globaalin

verkottumisen tukemiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393.3 Käyttäjälähtöisyyden merkitys ja huomioiminen teknologia-

politiikassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393.4 Innovaatiotoimintaa edistävien tiedon omistusoikeus-

järjestelyjen suosimiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 413.5 Julkisen palvelutuotannon ja käyttäjäyhteisöjen innovaatio-

toiminnan tukeminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 423.6 Paikalliset kokeilut innovaatioiden välineenä . . . . . . . . . . . . . . . . 433.7 Kontrolli vai luottamus? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

Ryhmän tutkijoiden julkaisut, joihin raportissa viitataan ja joissa onlisätietoa tutkituista innovaatioista ja yrityksistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

Tekesin katsauksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

Johdanto: Innovaatiokäsitteen muutos

Useat tutkijat (Mytelka & Smith 2002, Lundvall2006, Sharif 2006) ovat osoittaneet, että nykyi-nen, interaktiivinen ja systeeminen innovaatiokä-site kehittyi vuorovaikutuksessa innovaatiotutki-muksen sekä OECD:n ja EU:n tiede- ja teknolo-gia- ja innovaatiopolitiikan ohjelmahankkeidenkanssa. Kolmen vuosikymmenen aikana inno-vaation käsite on laajentunut ja tullut vaikeam-min rajattavaksi. Sen laajenemisessa voidaanerottaa kolme vaihetta.

1970- ja 1980-luvun alun innovaatiotutkimuk-sessa innovaatiolla tarkoitettiin kaupallistettua,useimmiten teknistä keksintöä (Freeman 1982).Vaikka eroja tehtiin laite- ja prosessi-innovaatioi-den sekä radikaalien (geneeristen) innovaatioi-den ja pienten parannusten eli inkrementaalisteninnovaatioiden välillä, nämä kaikki ymmärrettiinensisijaisesti teknologioiden käyttöön perustu-van liiketoiminnan kehittymisenä.

1990-luvun innovaatiojärjestelmäajattelu liittyipuolestaan yritykseen selittää eri maiden taloudel-lisen kehityksen eroja analysoimalla innovaatio-toiminnan institutionaalisia ehtoja (Freeman1987, Nelson 1993). Samalla innovaatiosta tulikeskeinen käsite politiikassa. Omaksuessaan kan-sallisen innovaatiojärjestelmän käsitteen ohjelma-kieleensä, Valtion tiede- ja teknologianeuvosto(1993, 7) määritteli sen ”kaikkien tiedon ja osaa-miseen kehittämiseen ja hyödyntämiseen vaikut-tavien tekijöiden kokonaisuudeksi”. Käsitteenkeskiöön nousivat (tuotteen markkinoille saami-sen ohella) tieto ja osaaminen kansallisen kilpailu-kyvyn ehtoina. Yhteiskunnallisia instituutioita japolitiikan eri lohkoja alettiin tarkastella siltä kan-nalta, mikä niiden panos taloudellisen kilpailuky-vyn turvaavalle innovatiivisuudelle on.

2000-luvun ohjelmissa on alettu korostaa sosiaa-lisia ja palveluinnovaatioita (Valtion tiede- ja tek-nologianeuvosto 2003, 2006). Innovaation käsitelaajeni ”regulaatioon, politiikkaan, organisatori-

siin rakenteisiin ja toimintamalleihin liittyviinuudistuksiin, jotka parantavat yhteiskunnan toi-mintakykyä” (Hämäläinen & Heiskala 2004, 10).Laajennetussa määritelmässä innovaatio rinnas-tuu yhteiskunnan kykyyn uudistua ja kattaa kaik-kien yhteiskunnan instituutioiden ja toimintojenmyönteisen kehityksen. Innovaatio ja luovuusesiintyvätkin yhä useammin rinnasteisina käsit-teinä ja synonyymeina.

Näin laajasti ymmärretty innovaation ja innovaa-tiopolitiikan käsite on menettänyt sen rajatun jaselkeän merkityksensä, joka sillä oli 1970- ja1980-luvun innovaatiotutkimuksessa. Laajenne-tun innovaatiokäsitteen perustana on aiheellinenhuomio siitä, että uusien teknologioiden taloudel-liset mahdollisuudet eivät toteudu, elleivät myösniiden tuotannon ja käytön organisaatiot ja institu-tionaaliset ehdot muutu. Laajennetun innovaatio-käsitteen ongelma kuitenkin on, ettei se enää selitäniitä moninaisia ilmiöitä, joihin sillä viitataan.Innovatiivisuuden ja uuden luomisen ongelmatovat monimutkaisia ja liittyvät yhteiskunnan eritoimialojen erityisiin ongelmiin. Lisäksi innovatii-viset ratkaisut syntyvät paikallisesti. Niiden haas-teiden moninaisuus ei ole sisällytettävissä yhteensanaan tai käsitteeseen. Tarvitaan moniulotteistaja realistista käsitteistöä, joka kytkee innovaatioitakoskevat yleistykset paikallisiin innovaatioproses-seihin ja niiden taloudellisiin, teknisiin ja sosiaali-siin erityisehtoihin. Lisäksi on ilmeistä, että sosiaa-listen innovaatioiden, organisaatioiden muutostenja oppimisen ymmärtämiseksi ja edistämiseksitarvitaan taloustieteellisen innovaatioteorian li-säksi mm. organisaatioteorian, liiketaloustieteenja käyttäytymistieteiden panosta.1

Omissa tutkimuksissamme olemme tarkastelleeteri alojen innovaatioiden kehityskaaria tuo-teideasta aina siihen saakka, kun tuote tuleemarkkinoille ja käyttäjille (Miettinen ym. 1999,2002, 2005). Innovaatioprosessissa uusi tuote jainnovaatioverkosto kehittyvät vuorovaikutteises-

1

ti. Verkoston avulla kootaan yhteen ja koordinoi-daan tuotteen kehittämisen edellyttämä osapuol-ten tieto, osaaminen, teknologia ja muut resurssit.Onnistumisten ja epäonnistumisen ehtoja ja me-kanismeja koskevaa tietoa voidaan yleistää, mut-ta tällaisista yleistyksistä on hyötyä vain jos tun-netaan ne erityisolot, mistä ne ovat peräisin ja joi-hin niitä sovelletaan.

Tässä puheenvuorossa kiinnitämme huomiotakolmeen innovaatiojärjestelmäajattelun ja uu-den, laajennetun innovaatiokäsitteen laimin-lyömään teemaan. Ensinnäkin ne eivät juurikaankäsittele evolutionaarisen innovaatiotutkimuk-sen lähtökohtana ollutta ilmiötä, teknologianmuutoksen seuraamuksia taloudelle ja yhteis-kunnan instituutioille. Niinpä käytämme CarlotaPerezin (2002) teoriaa teknologisten kumoustenrakenteesta tarkastellaksemme sitä, miten infor-maatiotekninen kumous on vaikuttanut innovaa-tiotoiminnan ja tiedon tuotannon luonteeseen jaedellytyksiin.

Toiseksi, vaikka innovaatiokäsite on laajentunuttalouden ja yritystoiminnan alueen ulkopuolelle,vallitseva käsitys on edelleen, että ainakin talou-den piirissä innovaattori on yritys. Siksi sen huo-mion ulkopuolelle on jäänyt uusi tärkeä infor-maatioteknisen kumouksen mahdollistama kehi-tyskulku: tiedon ja palvelujen luominen inter-net-välitteisissä käyttäjäyhteisöissä. Linux jaWikipedia ovat esimerkkejä taloudellisesti mer-

kittävistä, vapaasti internetistä saatavista (ei-omisteisista) käyttäjäyhteisöjen luomista tieto-tuotteista. Tähän liittyy keskustelu tiedon omis-tusoikeusinstituutioiden vaikutuksesta innovaa-tiotoimintaan. Tätä keskustelua ovat taloustietei-lijöiden (esim. David & Foray 2002, Nelson2004) lisäksi käyneet ennen muuta oikeustieteili-jät (esim. Boyle 2003, Benkler 2006, González2006, Mylly ym. 2007). Kolmanneksi, innovaa-tiojärjestelmäajattelu ja laajennettu innovaatio-käsite eivät ole juurikaan olleet kiinnostuneita in-novaatiotoiminnan ja demokratian välisestä suh-teesta, vaikka tämä on pitkällä aikavälillä tietoyh-teiskunnan kehityksen eräs kulmakivi, kuten tu-lemme innovaatiopoliittisissa johtopäätöksis-sämme esittämään.

Puheenvuoro jakautuu kolmeen osaan. Ensim-mäisessä osassa käydään läpi kansainvälistä kes-kustelua innovaation luonteen muuttumisesta in-formaatioteknologisen kumouksen seurauksena.Siinä käsitellään myös verkoston, avoimen inno-vaation ja luottamuksen käsitteitä. Toisessa osas-sa esitellään tuloksia tutkimuksemme kohteenaolleiden kahden bioteknologiayrityksen (Finnzy-mes ja Galilaeus) ja neljän ohjelmistotuotan-tohankkeen (Prowellness, GZigZag, OpenOffi-ce.org ja GNOME) kokemuksista. Kuhunkinniistä liittyy erilaisia innovaatiotoiminnan kan-nalta tärkeitä huomioita. Kolmas osa sisältää in-novaatiopolitiikkaa koskevia johtopäätöksiä jasuosituksia.

2

1 Jan Fagerberg työtovereineen (2006 ym., 6) on tehnyt ensimmäisen tutkimuksen innovaatiotutkijoiden kansainvälisestäyhteisöstä. Heidän kyselyynsä vastasi 1 115 tutkijaa, joista 58 % oli taloustieteilijöitä, 9 % insinöörejä, 8 %maantieteilijöitä, 6 % liiketaloustieteilijöitä ja 5 % sosiologeja. Historioitsijoiden, filosofien jakäyttäytymistieteilijöiden osuus oli niin pieni, etteivät tutkijat raportoineet sitä erikseen.

Osa 1 Informaatiotekninen kumous jainnovaatioverkostot

1.1 Miten informaatiotekninenkumous vaikuttaa innovaationedellytyksiin?

Carlota Perezin teoksessaan Technological revo-lutions and financial capital (Perez 2002) esittä-mä teoria teknologisista kumouksista on inno-vaatiojärjestelmäajattelun tapaan peräisin evolu-tionaarisen taloustieteen traditiosta. Tradition al-kuperäisen ohjelman mukaisesti se tarkasteleesitä, miten teknologiset muutokset vaikuttavat ta-loudelliseen kehitykseen. Tarkastelun mittakaa-vana on uusien teknologioiden läpimurtoihin pe-rustuvat, noin 50 vuotta kestävät talouden kehi-tyssyklit, talouden kehityksen pitkät aallot. Inno-vaatiotutkimuksen pioneerin Christopher Free-manin ja hänen kollegansa Francisco Louçãnvuonna 2001 ilmestynyt teos As time goes by.From industrial revolution to information revolu-tion on perusteellinen esitys talouden pitkien aal-

tojen tutkimuksen traditiosta. Perezin teorian te-kee erityisen kiinnostavaksi se, että se tarkasteleeteknologis-taloudellisen ja sosiaalis-institutio-naalisen muutoksen vuorovaikutusta yhden pit-kän aallon aikana. Käyttääksemme 2000-luvuninnovaatiopolitiikan kieltä, se on teoria teknolo-gisten ja sosiaalisten innovaatioiden toisiinsakytkeytymisestä.

Eräs Perezin työn lähtökohdista on Joseph Schum-peterin (1939) teoria luovasta tuhosta. Uudet tek-nologiat synnyttävät uusia teollisia kasvualoja, tu-hoavat ja toisaalta uudistavat vanhoja aloja. Pere-zin mukaan finanssipääomalla on tärkeä merkitysnäissä kumouksissa. Edellisen kehitysjaksonavainteollisuuden tuottojen ehtyessä finanssipää-oma alkaa etsiä sijoituskohteita uusilta, teknologi-sesti lupaavilta aloilta. Jokainen kumous synnyt-tää ”uuden talouden”, tuotannon organisointitavansekä taloutta ja sosiaalista elämää säätelevien ins-

3

Teknologinenkumous Jakson nimi Keskeinen(set)

maa(t)Läpimurto, jokaaloitti kumouksen Vuosi

Ensimmäinen Teollinenvallankumous

Britannia Akwrightin tekstiili-tehdas aloittaatoimintansa

1771

Toinen Höyryn ja rautateidenaikakausi

Britannia, josta leviääEurooppaan jaUSA:han

Manchester-Liverpool-rautatien koeajo

1829

Kolmas Teräksen, sähkön jaraskaan teollisuudenaika

USA ja Saksa ottavatjohtoasemanBritannialta

Carnegien teräs-tehdas avataanPittsburgissa

1875

Neljäs Öljyn, auton jamassatuotannonaikakausi

USA, josta levisiEurooppaan

Ensimmäinen T-Fordvalmistuu Detroitinautotehtaanliukuhihnalta

1908

Viides Informaation jateleviestinnän aika

USA, josta levisiEurooppaan jaAasiaan

Intel-mikroprosessoritulee markkinoille

1971

Taulukko 1. Viisi teknologista vallankumousta 1770-luvulta 2000-luvulle (Perez 2002, 11).

tituutioiden kokonaisuuden. Perez (2002, 17) kut-suu tällaista ”parhaiden käytäntöjen” koko-naisuutta teknis-taloudelliseksi paradigmaksi.Paradigman kehitys on epätasainen. Teknologinenkehitys, jota kilpailupaineet piiskaavat eteenpäin,käy edellä ja instituutioiden muutos seuraa jäljes-sä. Organisatorisilla ja institutionaalisilla raken-teilla on suurempi jatkuvuus ja muutosvastarintakuin teknis-taloudellisilla rakenteilla. Tästä seu-raa, että uusia teknologioita istutetaan vanhoihinorganisatorisiin rakenteisiin. Teknologioiden hyö-dyntämisen edellyttämät sosiaaliset innovaatiottoteutuvat viiveellä.

Perez erottaa – talouden pitkien aaltojen tutki-mustradition tapaan – viisi teknologista kumous-ta ja niihin perustuvaa taloudellisen kehityksensykliä (ks. Taulukko 1). Ne ovat: 1) teollinen val-lankumous, 2) höyryn ja rautateiden aika, 3) te-räksen, sähkön ja raskaan teollisuuden aika, 4) öl-jyn, auton ja massateollisuuden aika sekä 5) in-formaatiotekniikan ja televiestinnän aika. Me-neillään oleva informaation ja televiestinnän ku-mous käynnistyi vuonna 1971 Intelin mikro-

prosessorin tultua markkinoille ja mullistaessatietotekniikan kehityksen.

Perez havaitsee, että kaikilla kaikilla viidelläkumouksella on samantyyppinen rakenne (ks.Kuva 1). Kussakin on neljä vaihetta ja kehityk-sen käännekohta, joka yleensä on lama tai ta-loudellinen romahdus.

Kumouksen ensimmäinen vaihe on uuden tekno-logian läpilyönti. Perez luonnehtii vaihetta fi-nanssipääoman ja teknologisen vallankumouk-sen romanssiksi. Edellisessä kumouksessa synty-neiden kypsien ja taantuvien alojen tuottojen las-kiessa pääomat alkavat etsiä uusia toimialoja.Pääomasta tulee ’innovatiivinen’. Toiselle, kiih-kovaiheelle on ominaista finanssi- ja tuotanto-pääoman eriytyminen. Syntyy taloudellinen kup-la: menestykset finanssispekulaatioissa johtavatkuvitelmaan, että finanssipääoma voi itsessääntuottaa rikkautta. Tämä on noususta hyötyneiden”kauniiden ja rikkaiden aikaa” (Perez 2002, 50).Erot uusien ja vanhojen teollisuudenalojen, rik-kaiden ja köyhien ihmisten, alueiden ja maiden

4

läpilyönti

Tekn

olog

isen

kum

ouks

en le

viäm

isen

ast

e

käyttöönottojakso käänne-kohta

hyväksikäyttöjakso

kiihko

synergia kypsyys

Läpi-murto

Seuraavaläpimurto

Kuva 1. Teknologisen kumouksen vaiheet (Perez 2002, 37).

välillä kasvavat. Institutionaaliset ja organisatori-set rakenteet eivät kuitenkaan vielä muutu.

Kahta ensimmäistä vaihetta seuraa käännekohtanoin 30 vuoden kuluttua kumouksen alkamisesta.Informaatiokumouksessa tämä oli IT-kuplan puh-keaminen, NASDAQ:n osakkeiden arvon romah-dus puoleen toukokuussa 2000. Tällaista käänne-kohtaa seuraa synergiavaihe: finanssi- ja tuotanto-pääoma kytkeytyvät uudelleen toisiinsa. Tuotan-non kasvusta tulee taas rikkauden lähde. Tämävaihe on institutionaalisten ja sosiaalisten inno-vaatioiden aikaa. Työn organisaatiomuodot ja ta-loudelliset instituutiot muotoutuvat vastaamaan jatukemaan uuden tuotannon ja teknologian hyö-dyntämistä. Teknologisen kumouksen neljäs vaiheon kypsyysvaihe. Tuottavuuden kasvu tuotannonpääalueilla taittuu. Pääoma alkaa etsiä uusia koh-teita, ja jälleen on havaittavissa finanssi- ja tuotan-topääoman erottumisen merkkejä.

Perez katsoo, että hänen mallinsa tarjoaa väli-neen analysoida kapitalismin muuttuvaa luonnet-ta. Malli olettaa, että jokainen teknologinen ku-mous synnyttää ”uuden talouden”, uuden tuotan-nollisen rakenteen ja sille omaiset institutionaali-set rakenteet. Se auttaa näkemään talouden nyky-vaihen osana kehityssykliä ja ennakoimaan syklinseuraavaa vaihetta asianmukaisten toimenpiteidentekemiseksi, lähestyvien uhkien torjumiseksi jamahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Tässä pu-heenvuorossa tartumme Perezin ehdotukseen jamäärittelemme, mitä vaihetta nyt elämme infor-maatioteknisestä kumouksessa ja mitä johtopää-töksiä siitä voidaan tehdä innovaatiopolitiikalle.

Perezin malli kuvaa varsin hyvin informaatiotek-nisen kumouksen kulkua. Se käynnistyi 1971Intelin mikroprosessorin tultua markkinoille jatehdessä mikrotietokoneen mahdolliseksi. Mo-net läpilyönti- ja kiihkovaiheiden tunnuspiirteetolivat havaittavissa 1900-luvun viimeisinä vuosi-kymmeninä. Näitä olivat innostus ja ylisuuretodotukset (ks. jakso 2.4, GZigZag), uusien liike-toiminta-alojen (kuten verkkoliiketoiminnan)nopea synty ja niille mukaan päässeiden nopeavaurastuminen. Myös teknologisen ja sosiaalis-institutionaalisen kehityksen epäjatkuvuus syk-lin ensimmäisellä puoliskolla oli ilmeinen. Lu-

kuisat tutkimukset osoittavat, että informaatio-teknologian hyödyntäminen massatuotannonhierarkkisissa organisaatioissa oli vaikeaa. Zu-boffin (1990) tutkimus informaatiotekniikankäyttöönotosta teollisuustuotannossa sekä pank-ki- ja vakuutustoiminnassa 1980-luvulla raportoitämän ristiriidan vakuuttavasti. Toinen esimerkkion vaikkapa vaikeus ottaa käyttöön sähköisiä po-tilastietojärjestelmiä terveydenhuollon organi-saatioissa (vrt. jakso 2.3).

Seurauksena oli ilmiö, jota taloustieteilijät kutsu-vat tuottavuusparadoksiksi. Robert Solowin(1987, 36) sanoin: ”Tietotekniikan aika näkyykaikkialla paitsi työn tuottavuustilastoissa.”Ilmeinen syy tähän on perinteisten tiedon käsitte-ly- ja jaottelutapojen sekä paperimuotoisten työ-välineiden infrastruktuurien pysyvyys, joka pe-rustui osaltaan organisaatioiden työnjakoon jakäskyvaltasuhteisiin (David 1990). Bengt-ÅkeLundvall työtovereineen (2004, 2) tutki tuotta-vuuden laskua Tanskan teollisuudessa vuosina1984–86 ja havaitsi sen olevan yhteydessä tieto-tekniikan omaksumisen tapaan:

Yrityksissä, jotka ottivat tietotekniikan käyttöön-sä panostamatta työntekijöiden koulutukseen,muutoksiin johtamisessa ja työn organisoinnis-sa, käyttöönotolla oli negatiivinen vaikutus tuot-tavuuden kasvuun ja tuo vaikutus jatkui vuosia.

Sama ilmiö tapahtui julkisessa hallinnossa: ”In-formaatiotekniikan muutoksen aallot, jotka toteu-tuivat ennen 1990-luvun loppua eivät juurikaanmuuttaneet hallinnollisia käytäntöjä” (Dunleavyym. 2005, 478). Toimistoautomaatio omaksuttiinlaajalti mutta se sovitettiin olemassa oleviin julki-sen sektorin organisaatiokulttuureihin. Julkisensektorin organisaatiot tulivat hyvin riippuvaisiksiinformaatioinfrastruktuureistaan, mutta niillä eiollut odotettuja vaikutuksia näiden organisaatioi-den toimintatapoihin. Vasta 2000-luvulla olemmetodistamassa radikaalia muutosta julkisten palve-lujen tuotannossa: palveluja kootaan ja jalostetaanverkkosivuille. Lähtökohtana ovat kansalaistentarpeet sekä palvelun selkeys ja käytettävyys.Digitaalisen aikakauden hallinnon ihanteena on:kysy yhden kerran ja löydä vastaus yhdestä pai-kasta (Dunleavy ym. 2005, 484).

5

Perezin mukaan IT-kuplan puhkeaminen kevääl-lä 2000 oli käännekohta, joka käynnisti infor-maatioteknisen kumouksen synergiavaiheen. Onsiis tietotekniikan hyödyntämisen edellyttämiensosiaalis-organisatoristen muutosten aika. Kuiten-kaan Perezillä ei ole paljoakaan sanottavaa siitä,mitä nämä organisatoriset muutokset olisivat.Myös Freeman ja Louçã (2001, 324-335) edellämainitussa teoksessaan ovat tältä osin niuk-kasanaisia. He toteavat, että informaatioteknisenparadigman työn ja innovaation organisaatiomuo-to on verkosto, kun sitä edeltävän massatuotannonparadigman tyypillisiä organisaatioita olivat edus-tuvat hierarkkiset suuryritykset ja massamark-kinat. He myös kuvailevat lyhyesti ”verkostoyri-tystä” sekä pohtivat informaatiotekniikan vaiku-tusta yhteiskunnan ja yritysten hallinta- ja johta-mistapoihin. Synergia- ja kypsyysvaiheiden inno-vaatiopolitiikan hahmottamiseksi näitä evolutiivi-sen taloustieteen analyysejä on selvästikin tarpeentäydentää. Tietotekniseen kumoukseen liittyviätuotannon ja innovaatiotoiminnan organisoinnintapojen muutoksia on pyritty ymmärtämäänmuun muassa seuraavien käsitteiden avulla:a. Verkosto oppimisen mahdollistavana talou-

dellisen toiminnan organisaatiomuotona(Powell 1990, Miettinen ym. 1999, 2006)

b. Avoin innovaatio (Chesbrough 2003,West & Gallagher 2006)

c. Ohjelmistojen avoin, vapaaseen lähdekoodiinperustuva kehittämismalli ja sen sovellutuksetmuilla aloilla (Weber 2004, Zysman &Newman 2006)

d. Tiedon avoin saatavuus, open access(Willinsky 2006)

e. Internet-välitteinen hajautettu luominen(Moon & Sproull 2002, Miettinen 2006b)

f. Tiedon yhteisomisteinen vertaistuotanto(Benkler 2006)

g. Innovaation demokratisoituminen (von Hippel2005) sekä hajautettu innovaatio (Kogut &Metiu 2001, Sawheney & Pandelli 2005)

h. Digitaalisen aikakauden julkinen hallinto,joka perustuu palvelujen integrointiin, tarve-lähtöisyyteen ja hallintoprosessien digita-lisointiin (Dunleavy ym. 2005)

Näihin tiedon tuotannon ja innovaatioiden orga-nisoinnin uusiin muotoihin kytkeytyy taloudenperusinstituutioita sivuava kysymys tiedon omis-tusoikeuksien vaikutuksesta tiedon ja teknolo-gian kehitysmahdollisuuksiin sekä innovatiivi-suuteen (Heller & Eisenberg 1998, Benkler 2002,Jaffe & Lerner 2004, González 2006, Mylly ym.2007). Keskustelu koskee muun muassa julkises-sa, avoimessa tilassa (public domain) tapahtuvantiedon tuotannon ja omistusoikeuksiin ja mark-kinoihin perustuvan tiedon tuotannon välistäsuhdetta.

On lisäksi huomattava, että internetin läpimurtosynnyttää sosiaalisia innovaatioita, joita aikai-semmin ei ole edes voitu kuvitella. Otetaan esi-merkiksi vaikkapa Habbo Hotel, varhaisnuortenvirtuaalinen tapaamis- ja keskustelutila. Tilassaovat edustettuina niin nuoriso- ja huumetyönteki-jät (esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto jaPelastakaa lapset ry.) kuin Suomen Punainen Ris-tikin. Siitä näyttää olevan kehittymässä tärkeäuudenlainen kansalaisyhteiskunnan foorumi,jonka kautta tietoa ja neuvoja välittyy anonyy-misti, ilman kasvokkaisen kohtaamisen vaivaa taisiihen liittyviä pelkoja. Se on myös samalla esi-merkki yksityisten ja julkisten toimijoiden uu-denlaisesta yhteistyöstä.

1.2 Verkoston käsite ja luottamus

Jos verkosto on informaatiotekniselle paradig-malle ominainen innovaation ja tuotannon orga-nisaatiomuoto, niin mitä verkostolla sitten tarkoi-tetaan? Tähän kysymykseen vastatessa joutuukasvokkain sen tosiasian kanssa, että eri tie-teenaloilla ja tutkimustraditioissa on esitetty var-sin erilaisia käsityksiä verkostosta. Tämän kes-kustelun kentän jäsentämiseksi erotamme seu-raavat neljä verkostokäsitettä: 1) yleinen, 2) sosi-aalinen, 3) taloudellinen ja 4) kohteellinen ver-kostokäsite (Miettinen ym. 2006). Jokainen niis-tä ymmärtää verkoston hieman eri tavoin ja tutkiiverkostoja erilaisin menetelmin. Verkostopolitii-kan ja verkostoitumisen edistämisen kannalta nemyöskin päätyvät painottamaan erilaisia asioitaja toimia. Näiden neljän verkostokäsitteen ydin-piirteet on esitetty taulukossa 2.

6

Yleinen verkostokäsite: verkosto valta- jakilpailuasemina

Yleisen verkostokäsitteen mukaan verkosto onyksikköjen joukko, jota niiden väliset siteet yh-distävät (esim. Nohria 1992; Castells 2000;Swedberg & Granovetter 2001). Kaikenlaiset so-siaaliset organisaatiot, niin viralliset kuin epävi-rallisetkin, ovat siten verkostoja. ”Sanoa, että jo-kin organisaatio on verkostomainen, on tautolo-gia” (Nohria 1992, 12). Sosiaalinen maailmamuodostuu verkostoista ja sen lisäksi luontokinon verkottunut.2

Yleistä verkostokäsitettä havainnollistaa verkos-toanalyysin työvälineenä käytetty sosiogrammi.Se muodostuu yksiköistä ja niitä yhdistävistä ja-noista, joiden avulla kuvataan verkostosuhteidenrakenne ja eri yksiköiden asemat tässä rakentees-sa. Tietyn muotoisten rakenteiden katsotaan si-sältävän erityisen paljon sosiaalista pääomaa jaselittävän siten yritysten ja yksilöiden kilpailu-menestystä (Smith-Doerr & Powell 2005). Esi-merkki edullisen verkostoaseman muodostavastarakenteesta ovat ”rakenneaukot”, ryhmien ja or-ganisaatioiden väliset vähäisen kanssakäymisenalueet (Burt 1992). Heikotkin suhteet, jotka ylit-tävät nämä aukot, ovat ylläpitäjilleen arvokastasosiaalista pääomaa, koska niiden kautta kulkee

sellaista tietoa, joita ryhmien ja organisaatioidensisällä ei pystytä tuottamaan. Walter Powellin jahänen työtoveriensa (Powell ym. 1999) tutkimusosoittaa riippuvuuden biotekniikkayritysten kas-vun ja niiden (sopimussuhteiden määrällä mita-tun) verkostoaseman ”keskeisyyden” välillä.Kasautuvat yhteistyösuhteet avaavat uusia teitäinformaatioon ja muihin resursseihin.

Yleisen verkostokäsitteen näkökulmasta on ver-kostoiduttava niin, että oma asema verkostossaon mahdollisimman edullinen. Tässä suhteessaverkostoituminen ei poikkea rationaalisesti las-kelmoivan ”taloudellisen ihmisen” toimistamarkkinoilla.

Tietyt ihmiset tai ryhmät menestyvät tässä pa-remmin [...]. Sosiaalisen pääoman metafora si-sältää sen, että paremmin menestyvät ihmisetovat jollakin tapaa paremmin kytkeytyneet (Burt2001, 31-32).

Rakenteella on epäilemättä oma vaikutuksensaverkoston ja sen yksiköiden toimintaan. Raken-teen ohella yhteistoiminta kuitenkin eroaa myössisältönsä, esimerkiksi motiivien, työnjaon jakanssakäymisen sääntöjen osalta. Yleisen ver-kostokäsitteen ongelma onkin, että keskittyes-sään rakenneominaisuuksiin se ei tee eroa talou-

7

Verkostokäsite Yleinen Sosiaalinen Taloudellinen Kohteellinen

Ydinsisältö Yksiköt ja niidenväliset siteet,valta- ja kilpailu-asemat, siteidenmäärä ja vahvuus.

Taloudellistenverkostojenpohjautuminenyhteisöllisiinluottamus- javuorovaikutus-suhteisiin.

Tiedon ja osaami-sen yhdistämisenja innovaatioidenorganisaatiomuotoinformaatiotekni-sessä paradig-massa.

Yhteisen kohteen jakäyttöarvon luomi-seen suuntautuvayhteistyö.Kohde motiivina jakoordinaatio-mekanismina.

Edistämisentapa

Edullisenverkostoasemantunnistaminenja luominen.

Sosiaalisenvuorovaikutuksenja yhteisöllisyydenedistäminen.

Strateginenliittoutuminen.Verkostojensuunnittelu jaylläpitäminen.Avoin innovaatio.

Täydentäväänosaamiseenperustuvan yhteisenkohteen ja intressinlöytäminen.Etsimistoiminta.

Taulukko 2. Pelkistetty luonnehdinta neljästä verkostokäsitteestä.

2 Fyysikko Albert-László Barabásin (2002, 211) mukaan samat verkosto-ominaisuudet koskevat ”niinkin erilaisiajärjestelmiä kuin kielen verkostoa, solun proteiinien välisiä linkkejä, ihmisten välisiä seksuaalisia suhteita, tietokone-sirun kytkentäkaaviota, solun aineenvaihduntaa, Internetiä, Hollywoodia, World Wide Webiä, tekijyyden yhdistämientiedemiesten verkostoa ja talouden perustana olevaa hienovaraista yhteistyötä vain muutaman esimerkin mainitakseni.”

dellisen toiminnan erilaisten organisaatiomuoto-jen välillä. Kaksi keskeistä toimintalogiikaltaaneroavaa talouden organisaatiomuotoa ovat mark-kinat ja hierarkiaksi kutsuttu yritysorganisaatio.Kolmas on verkosto. Yleiselle verkostokäsitteel-le kaikki kolme ovat verkostoja. Tämä merkitseemyös, että verkostoja ja niiden suhdetta mark-kinoihin ja hierarkioihin ei voida tarkastella his-toriallisesti muuttuvana. Kuitenkin, kuten PaulDiMaggio (2001, 239, kurs. alkup.) toteaa:

Verkostoja koskevan tutkimuksen ydinkysymysei ole se, ”että olemme nähneet tämän kaiken(verkostot) jo aiemmin. [...] Kysymys ei myös-kään ole siitä, onko verkostoja nyt enemmänkuin aiemmin, tai ovatko verkostot aiempaa tär-keämpiä. Kysymys on pikemminkin siitä, ovatkoverkostot erilaisia ja tekevätkö ne eri asioita.”

Sosiaalinen verkostokäsite: yhteisöllisetsuhteet taloudellisten yhteistoiminnanperustana

Sosiaalinen verkostokäsite liittyy sosiologian jataloustieteen jännitteesen yhteiskunnan toimin-nan selittämisessä. Jo sosiologian klassikko Émi-le Durkheim arvosteli taloudellista liberalismia,jonka mukaan markkinoita ja hierarkioita sääte-levät sopimukset riittävät pitämään yhteiskunnankoossa. Durkheimin mielestä tällainen yksi-tyisetuihin perustuva sopimusside on yhteiskun-nan perustaksi aivan liian heikko. ”Oma etu ontosiasiassa maailman häilyväisin asia. [...] sellai-nen syy voi synnyttää vain tilapäisiä siteitä ja no-peasti ohi kiitävää kanssakäymistä” (Durkheim1893/1990, 192). Työnjaon osapuolten kanssa-käyminen perustuukin Durkheimin mukaan yksi-löiden välisiä sopimuksia vahvempaan keskinäi-seen riippuvuuteen ja solidaarisuuteen.

Uuden version samasta teemasta esittää ns. uusitaloussosiologia (Granovetter 1985, Uzzi 1996,1997, 1999). Sen mukaan talouden markkina- jahierarkiasuhteet ovat – kuten termi kuluu – ”up-poutuneet” (embedded) sosiaalisen elämän tutta-vuus- ja ystävyysverkostoihin, joille on ominaistaluottamus ja vastavuoroisuus. Brian Uzzi (1996,674) on kuvannut uppoutumista seuraavasti:

”Uppoutuneisuus viittaa prosessiin, jossa sosi-aaliset suhteet muovaavat taloudellista toimin-taa […]”. Tähän sosiaaliseen kanssakäymiseen

kuuluvat ”hääkutsut, juhlat, illalliset, urheilukil-pailut, viihde-esitykset tai muut sosiaaliset ta-pahtumat, joihin sekä ystävät että liiketuttavatvoivat yleisesti osallistua. [...] Liikesuhteiden up-poutuminen tuttavuus- ja ystävyyssuhteisiinmuodostaa ”olennaisen pohjustusmekanismin,joka edistää luottamuksen ja vastavuoroisuu-den alustavia ilmauksia” (Uzzi 1999, 484).

Uppoutumisen myötä nämä sosiaaliset ominai-suudet siirtyvät taloudelliseen toimintaan.

Sosiaalisen verkostokäsitteen mukaan mark-kinoilla ja todellisissa hierarkioissa luottamus kor-vaa ja täydentää koordinaatiomekanismina insti-tutionaalisia järjestelyjä, kuten muodollisia sopi-muksia tai komento- ja valvontamenettelyä. Luot-tamus on ”liimaa”, joka tekee taloudellisista suh-teista kestävämpiä, ja ”voiteluainetta”, joka tekeeniistä tehokkaampia ja vähentää niiden institutio-nalisoinnista aiheutuvia kustannuksia. Luottamusja siihen perustuvat sosiaaliset suhteet ovat ta-loudellisesti arvokasta sosiaalista pääomaa.

Sosiaalisen verkostokäsitteen politiikkaohjeenaon: harjoittakaa sosiaalista vuorovaikutusta, jokaluo edellytykset innovaatio- ja yhteistoiminnallekunhan luottamus on ensin päässyt muodostu-maan. Hyödyntäkää henkilökohtaisia sosiaalisiaverkostojanne, vahvistakaa ja pitäkää niitä yllä.Politiikan tekijälle käsitteen viesti on: luokaa ti-loja vuorovaikutukselle, tukekaa ja palkitkaa ver-kostoyhteistyötä. Sosiaalinen verkostokäsite nä-kee luottamuksen ja sosiaalisuuden lähteen ensi-jaisesti talouden ulkopuolisissa yhteisöllisissäsuhteissa. Siksi se analysoi vähemmän sitä, milläehdoilla luottamus syntyy ja kehittyy itse talou-dellisessa toiminnassa.

Taloudellinen verkostokäsite: verkostoinformaatiotekniikkaan perustuvan tieto-intensiivisen tuotannon ja innovaatio-toiminnan organisaatiomuotona

Talouden erityinen sosiaalinen luonne tulee sel-vemmin esiin taloudellisessa verkostokäsittees-sä. Sitä ovat kehittäneet innovaatiotutkijat(Freeman 1991, Freeman & Louçã 2002), orga-nisaatiososiologit (Powell & Grodal 2005) ja lii-ketaloustietelijät (Håkansson & Snehota 1989).Sosiaalisen verkostokäsitteen tavoin se korostaaverkoston sosiaalista, vastavuoroisuuteen ja luot-

8

tamukseen perustuvaa luonnetta markkina- jahierarkiasuhteisiin verrattuna. Sosiaalisesta ver-kostokäsitteestä poiketen se kuitenkin näkeeluottamuksen taloudellisen toiminnan ominai-suutena siinä missä laskelmoivan eduntavoitte-lun ja käskyvallankin.

Evolutionaarinen taloustiede kiinnitti huomiotaverkostojen nopeaan lisääntymiseen 1980-luvullaja osoitti sen yhteyden innovaatioihin (Freeman1991, Hagedoorn 1995). Verkostoituminen on ol-lut erityisen voimakasta uusien teknologioidenluomiseen ja hyväksikäyttöön perustuvilla talou-den aloilla, kuten informaatio- ja biotekniikassa.Verkoston sopivuutta tietotuotteiden innovaa-tio-organisaationa perustellaan vertaamalla sitämassatuotannon paradigman keskeisiin organi-saatiomuotoihin, markkinoihin ja hierarkioihin.Yritysten väliset ja niiden sisäiset hierakiat ja rajatylittävänä organisaatiorakenteena verkosto pystyytehokkaammin kokoamaan yhteen innovaationedellyttämän tiedon ja osaamisen (Benkler 2006,111). Tässä suhteessa verkoston rakenteella on vä-liä. Yhtä tärkeä on verkostosuhteiden sosiaalinenluonne. Verkostolle ominainen, luottamukseen pe-rustuva sosiaalinen kanssakäyminen poikkeaamyyjän ja ostajan suhteesta markkinoilla ja esi-miehen ja alaisen suhteesta organisaatiohierar-kiassa. Verkostossa tapahtuva kommunikaatio onepämuodollisempaa, monisuuntaisempaa, katta-vampaa ja intensiivisempää kuin markkinoilla taihierarkioissa (Powell 1990, Ebers 1999).

Koska innovaatioverkostot kokoavat yhteen tie-don ja osaamisen erikoisaloja, ne ovat usein toi-silleen vieraiden toimijoiden muodostamia ver-kostoja. Aiempien yhteisöllisten suhteiden puut-tuessa luottamuksen täytyy perustua vahvemminitse yhteistoiminnasta saatuihin kokemuksiin.Piilaakson innovaatiotoimintaa tutkineet Cohenja Fields (1999, 1) puhuvatkin ”suoritusperustai-sesta”, yhteisiin intresseihin perustuvasta luotta-muksesta:

Se syntyy taloudellisten ja institutionaalisten toi-mijoiden kesken niiden pyrkiessä innovaatioihinja niiden kaupallistamiseen. Piilaaksossa suuntaon tekemisestä luottamukseen, ei yhteisöstäluottamukseen, kuten kansalaisosallistumisenteoreetikot olettavat.

Suoritusperusteinen luottamus eroaa sosiaalisilleyhteisöille ominaisesta luottamuksesta. Tuttujensijaan luottamuksen on innovaatioverkostoissanopeasti ulotuttava ihmisiin ja organisaatioihin,jotka tulevat eri paikoista ja kulttuureista (Cohen& Fields 1999). Suoritusperusteinen luottamuseroaa myös ystävien välisestä ”sokeasta” luotta-muksesta. Se on ”tutkittua” (Sabel 1993) luotta-musta, joka perustuu osapuolten toiminnan seu-rantaan ja arviointiin.

Taloudellista verkostokäsitettä vastaavia politiik-kasuosituksia on esitetty avointa yritysinnovaa-tiota (Chesbrough 2003) ja verkostoyrityksenstrategiaa koskevassa kirjallisuudessa (Möllerym. 2004). Tällaisia suosituksia ovat: etsikäästrategisia kumppanuuksia, hyödyntäkää ulko-puolista tietoa ja osaamista tuotekehitys-, alihan-kinta- ja markkinointiverkoissa, luovuttakaa tie-toa ja tuoteaihioita muiden kehitettäväksi sekäsuunnitelkaa verkostoja tietoisesti.

Kohteellinen verkostokäsite:yhteistoiminta ja luottamus rakentuvatyhteisen kohteen tuottamisessa

Oma tutkimuksemme perustuu kohteelliseenverkostokäsitteeseen. Siinä yhteistoiminnan koh-teella, ts. yhdessä kehitettävällä tuotteella tai pal-velulla, on keskeinen merkitys verkoston muo-dostumiselle. Kohde on verkoston olemassaolonja toiminnan keskeinen motiivi ja määrittelee pal-jolti sen, millaista tietoa ja osaamista, teknologi-oita sekä työnjakoa verkostossa tarvitaan. Täl-laisena kohde on yhteistoiminnan muiden sosiaa-listen ja materiaalisten elementtien rinnalla tär-keä verkoston toimijoita yhdistävä side ja yhteis-toiminnan koordinaatiomekanismi. Se on myösluottamuksen perusta: verkon toimijoiden luotta-mus toisiinsa ja uuden yhteisen kohteen aikaan-saamiseen ovat keskenään riippuvia. Kohteelli-nen verkostokäsitys perustuu kulttuurihistorialli-seen toiminnan teoriaan (Engeström ym. 1999) jasillä on sukulaisuutta myös objektien sosiaalistamerkitystä korostaviin tiedon sosiologian suun-tauksiin (esim. Knorr-Cetina 1997).

Myös viime vuosikymmeninä tapahtunut ”ver-kostojen vallankumous” liittyy tuotteissa ja tek-nologioissa tapahtuneisiin muuutoksiin. Tietota-loudessa tavaroista on tullut tieto- ja palvelutuot-

9

teita, ja niiden käyttöarvo-ominaisuuksien jatku-vasta uudistamisesta ja asiakaskohtaisesta eriyt-tämisestä kilpailun avaintekijä. Vastaavasti tuot-teiden valmistamisen edellyttämään asiantunte-mukseen, käytettävyyteen ja laatuun kohdistuvatvaatimukset ovat kasvaneet. Erityisesti uudet in-novaatioverkostot voidaan nähdä vastauksenanäihin käyttöarvovaatimuksiin.

Verkostoja on toki ollut aina. Ne ovat välttämätönosa hyvin toimivia markkina- ja hierarkiasuhtei-ta. Käyttöarvot nousevat huomion kohteeksi vii-meistään silloin, kun tavaroiden tai palvelujen tuo-tannossa tai käytössä esiintyy ongelmia tai häiriöi-tä. Häiriöiden poisto ja kehitystoiminta saavat useinaikaan epämuodollista verkostoyhteistyötä kilpai-levien yritysten kesken, yrityksen johdon, suunnit-telijoiden ja työntekijöiden piirissä tai tuottajien jakäyttäjien välillä. Useimmiten tällaiset verkos-tosuhteet eroavat markkina- ja hierarkiasuhteistavain sulautuakseen niihin kohta uudestaan. Uuttaon verkostojen voimakas esiintyminen ja niiden va-kiintuminen markkina- ja hierarkiasuhteiden rin-nalle osaksi yritysten strategiavalikoimaa. Yrityk-set vaihtelevat näitä kolmenlaisia suhteita ja niidenyhdistelmiä joustavasti tuotteen, toimittajan, asiak-kaan jne. mukaan. Tämä tulee esiin myös innovaa-tioprosessissa. Tuotekehityksen varhaisessa vai-heessa painottuu jaettuun tekniseen asiantuntemuk-seen perustuva yhteistyö. Kun tuote tulee mark-kinoille ja siitä saatavan taloudellisen hyödyn jaka-minen nousee keskiöön, voi verkostoyhteistyö kor-vautua hierarkialla.

Tietotaloudessa verkostot ovat vakiintuneet eri-tyisesti talouden uusilla kasvulaloilla, informaa-tioteknologiassa ja bioteknologiassa. Viimeksi-mainitussa innovaatiot tapahtuvat pääosin yli-opistojen, sairaaloiden, pienten biotekniikkayri-tysten, riskirahoittajien ja suurten monikansallis-ten yhtiöiden verkostoissa (Powell ym. 1999).Informaatioteknologia on puolestaan tullut tun-netuksi verkostoyhteistyön uusien muotojen kas-vualustana. Esimerkkejä näistä ovat osin yritys-ten ja markkinoiden ulkopuolella toimivat ohjel-mistojen internet-perustaiset avoimet kehittä-misyhteisöt (ks. jaksot 2.3 ja 2.4). Ne ovat leimal-lisesti käyttöarvosuuntautuneita verkostoja:käyttäjien yhteisö kehittää itselleen tärkeää oh-jelmistotyövälinettä. Lisäksi kehittäjäyhteisö

pyrkii tekijänoikeuksien avulla estämään ohjel-mistotuotteen käyttöoikeuksien rajoittamisen javarmistamaan sen, että se säilyttää luonteensaverkosta vapaasti saatavana yhteisomisteisenakäyttöarvona (commons). Tuotteen avoimuuteenliittyy verkoston avoimuus sekä innovaation jatuotannon hajauttaminen. Onkin huomautettu,että henkilökohtaisen tietokoneen ja internetinyhdistelmä on johtanut ensimmäistä kertaa sittenteollisen vallankumouksen siihen, että taloudenkeskeisten alojen teknologian kehityksessä ta-pahtuu keskittymisen sijasta merkittävää hajau-tumista (Benkler 2006).

Kohteellinen verkostokäsite suuntaa huomionerityisesti verkostojen syntyyn ja kehitykseen.Tutkimuksen kohteena on tuotekehitysprosessinkehityskaari idean synnystä tuotteen tuloonmarkkinoille ja käyttöön (esim. Latour 1996,Miettinen ym. 1999, Van de Ven ym. 1999). Inno-vaatioprosessissa tuote ja sitä rakentava verkostokehittyvät samanaikaisesti ja vuorovaikutteisesti.Tämä lähestymistapa tuo dynamiikkaa verkosto-analyysiin, jota on moitittu siitä, että se rajoittuukuvaamaan verkostoja staattisina, sopimussuh-teiden muodostamina rakenteina (Nohria 1992,Powell & Grodal 2005). Tuotteen kehityskaarentarkastelu antaa mahdollisuuden myös analysoi-da verkoston osapuolten välisen luottamuksensyntyä ja kehitystä.

Kun verkoston muodostumisen vipusimena onuusi yhteinen kohde, kumppaneiden löytämises-sä korostuu konferensseissa, ammatillisissa yh-teisöissä, messuilla, yritysvierailuilla jne. tapah-tuva etsimistoiminta ja siihen liittyvien ennakoi-mattomien kohtaamisten merkitys. Edellä maini-tut ovat paikkoja, joissa todennäköisimmin voilöytää innovaation edellyttämää täydentävääosaamista, uusia näkemyksiä, asiantuntemusta jaresursseja. Verkoston muodostamisessa voidaanmyös käyttää systemaattisia yhteiskehittelyn me-netelmiä, kuten muutos- ja rajanylityslaboratori-oita (Virkkunen & al. 2001, Kerosuo 2001). Näis-sä osapuolet hahmottelevat uutta kohdetta ja senedellyttämiä uusia välineitä, menettelytapoja jayhteistoimintamuotoja sekä analysoivat verkos-ton luonnetta, hyötyjä ja ongelmia oman toimin-tansa kehityksen kannalta.

10

1.3 Avoin innovaatio jaohjelmistojen avoinkehittämismalli

Innovaatioita koskevassa keskustelussa esiintyykaksi avoimen innovaation käsitettä. HarvardBusiness Schoolin professori Henry Chesbroughesitti 2000-luvun alussa ”avoimen innovaationparadigman” (Chesbrough 2003). Sillä hän tar-koittaa strategiaa, jossa yritys etsii uusia ideoitaja tietoa niin yrityksen sisältä (oma tutkimus- jatuotekehitys) kuin sen ulkopuoleltakin (muiltayrityksiltä ja tutkimuslaitoksilta, esim. palkkaa-malla professorin väliaikaisesti jne.). Se pyrkiisaamaan ideansa ja tuotteensa markkinoille sekäyrityksen omien kanavien kautta, luovuttamallane (lisenssikorvausta vastaan) muiden yritystenedelleen kehitettäväksi tai tukemalla uuden yri-tyksen syntyä. Kyseessä on siis sellainen verkos-toitumiseen perustuva liiketoimintastrategia, jos-ta muun muassa ruotsalaisen Håkan Håkansoninryhmä (Håkanson & Snehota 1989) puhui jo1980-luvulla ja josta on kehittynyt elinvoimainenliiketoimintaverkostojen tutkimuksen alue (esim.Möller ym. 2004). Chesbroughin malli täydentää1990-luvulla tärkeäksi tullutta ajatusta innovaa-tioverkoista ja vuorovaikutuksellisesta oppimi-sesta (Freeman 1991, Miettinen ym. 1999).Kuten Cristensen ja hänen työtoverinsa (2005,1534) toteavat avoin innovaatio ei kuitenkaan oleuusi ilmiö. Se mitä Chesbroughin kirja uuden ter-min lisäksi esitti ”on kattavampi ja systemaatti-sempi tarkastelu yrityksen ’sisäisistä’ johtamis-malleista ulospäin suuntautuneiden innovaatiop-rosessien hallitsemiseksi” (ibid.).

Toisessa avoimen innovaation käsitteessä, ohjel-mistojen ns. avoimessa kehittämismallissa onkyse informaatioteknologian ja internetin kehi-tykseen perustuvasta radikaalista tuotannon ja in-novoinnin tavan muutoksesta. Digitalisaatio jainternetin laajeneminen ovat laskeneet ratkaise-vasti tiedon tuotannon ja jakelun hintaa samallakun tuotannon välineet ovat tulleet satojen mil-joonien ihmisten saataville. Ohjelmistotuotan-nossa syntynyt internet-välitteinen avoin kehittä-mismalli on synnyttänyt myös uuden tekijänoi-keuden käytön muodon, copyleftin eli käyttäjän-oikeuden. Siinä tekijänoikeuksia käytetään tie-don pitämiseksi vapaasti saatavana ja sen avulla

yritetään estää tiedon siirtyminen yksityisenomistuksen piiriin. Oikeustieteilijät ovat pitäneetnäitä käyttöoikeuksien muotoja uudenlaisina tie-don tuotannon ja jakelun oikeudellista säätelyäkoskevina ilmiöinä (González 2006). Niissäkinon kyse informaatioteknologisen paradigman ai-heuttamasta institutionaalisesta muutoksesta.

Linux-käyttöjärjestelmä on ehkä kansainvälisestitunnetuin esimerkki vapaaseen lähdekoodiin pe-rustuvan internet-välitteisen ohjelmiston kehittä-mistyöstä. Helsingin yliopiston tietojenkäsittely-tieteen laitoksen opiskelija Linus Torvalds laittoilokakuussa 1991 verkkoon ohjelmoimansa uu-den Unix-pohjaisen käyttöjärjestelmän kehotta-en muita osallistumaan sen kehittämiseen. Syntyikehittäjäyhteisö. 1990-luvun loppupuolella Li-nuksen ja ohjelman eri moduulien ylläpitäjien li-säksi tuhannet käyttäjät osallistuivat ohjelma-koodin kirjoittamiseen ja siinä ilmenneiden viko-jen raportoimiseen. Näin syntynyt Linux-käyttö-järjestelmä on General Public Licence -sopimuk-sen alainen. Sopimus antaa käyttäjälle oikeudetkäyttää, muokata ja levittää ohjelmistoa ilmai-seksi tai maksua vastaan sillä ehdolla, että se pi-detään vapaasti verkosta saatavana. Käyttäjänoi-keusperiaate voidaankin määritellä seuraavasti:ohjelmalla voidaan tehdä mitä tahansa kunhan eirajoiteta toisten vapautta tehdä sillä sitä, mitä hehaluavat. Toinen tunnettu vapaaseen lähdekoo-diin perustuva ohjelmisto on Apache, jolla on60–70 %:n markkinaosuus www-palvelimissa.

Linuxista on tullut 2000-luvulla varteenotettavakilpailija kaupallisille käyttöjärjestelmille. Se onyleisin käyttöjärjestelmä esimerkiksi inter-net-palvelimissa ja monet suuret yritykset, kun-nat ja valtiolliset toimijat ovat siirtyneet Linuxiin.Kaiken kaikkiaan sillä on miljoonia käyttäjiä.Arviot Linux-kehittäjäyhteisön koosta taas vaih-televat suuresti. Erään, taulukossa 2 esitetyn arvi-on mukaan ”ytimen” lisäksi Linuxin kehittämi-seen osallistui 1990-luvun jälkipuoliskolla hie-man yli 4 000 henkilöä.

Berkeleyn yliopistossa työskentelevän politiikantutkija Steven Weberin (2004) mielestä omistei-nen ja avoin kehittämismalli ovat tuotekehityk-sen ja taloudellisen toiminnan kaksi eri muotoa.Käyttäen edellä esittämäämme organisaatio-

11

sosiologian käsitteistöä, omisteinen tapa edustaahierarkkista organisaatiota ja avoimet kehittä-misyhteisöt verkostoa. Weberin teosta kommen-toinut Stanfordin yliopiston oikeustieteen profes-sori Lawrence Lessig (2005, 25) on samaa mieltä.Hänen mukaansa: ”on aika myöntää, että meilläon useampia kuin yksi taloudellisen käyttäytymi-sen muoto ja että nämä muodot tuottavat ainut-kertaista inhimillistä rikkautta ja että niillä on eri-laiset normit ja tekniikat”.

Internet-pohjaisen hajautetun luomistavan voi-mannäyte oli vuonna 2001 perustettu Wikipe-dia-verkkotietosanakirja. EnglanninkielisessäWikipediassa oli vuonna 2003 kaikkiaan 138 000hakusanaa. Vuoden 2006 lopulla niitä oli 1,58miljoonaa ja loppukesästä 2007 ylitettiin 2 mil-joonan hakusanan raja. Wikipedian omien sivu-jen mukaan kaikkiaan 64 000 käyttäjää on kirjoit-tanut hakusanoja. Näin nopea uuden tietotyön vä-lineen luominen ei olisi ollut mahdollista perin-teisillä tuotannon malleilla.

Keskustelu ja aloitteet ohjelmistotuotannon avoi-men kehittämismallin soveltamisesta biologiaan,geenitekniikkaan ja lääkkeiden kehittämiseenovat niinikään käynnistyneet (Rai 2006). Tämäjohtuu muun muassa siitä, että biolääketieteelli-sessä tutkimuksessa käytetään hyväksi yhä

enemmän tietokantoja, ohjelmistoja ja mallinta-mista. Weber (2006) onkin varma siitä, että avoinkehittämismalli lyö itsensä lähiaikoina läpi myöslääkemolekyylien kehittämisessä.

Liiketaloustieteellisen innovaatiotutkimuksenpioneereihin kuuluva Eric von Hippel (2005)esittää samansuuntaisen käsityksen innovaatio-toiminnan kehityssuunnasta.3 Hippelin mukaaninternetin sekä tiedon jakamiseen ja tuottamiseensoveltuvien uusien tietoteknisten välineiden an-sioista innovaatiot tulevat lisääntyvässä määrintapahtumaan käyttäjäyhteisöissä. Yritykset tule-vat ’ulkoistamaan’ innovoinnin niille. Linux onjälleen hyvä esimerkki. Sen levittämiseksi ja käy-tön tukemiseksi on syntynyt koko joukko hyvinmenestyviä yrityksiä (esim. Red Hat ja SUSE).Ne eivät omista ohjelmistoa, vaan niiden liiketoi-minta perustuu palvelujen myyntiin sitä käyttä-ville ihmisille. Ne myös tukevat eri tavoin kehit-täjäyhteisön toimintaa.

Edellä kuvatut muutokset ovat käynnistäneetkeskustelun tiedon vapaan kulun ja saatavuudenmerkityksestä myös tieteen kehitykselle ja inno-vatiivisuudelle. Avointa internet-välitteistä oh-jelmistojen kehittämismallia on pidetty avoimentieteen (tiedon avoin saatavuus, open access) su-kulaisilmiönä. Avoimen tieteen ihannehan perus-

12

Rooli Linuxin kehittämisessä Henkilöiden lukumäärä Postilistalle lähetettyjenviestien lukumäärä

Ydin

Projektin johtaja 1 2 840

Ylläpitäjät 121 37 387

Periferia

Kehittäjät 2 605 20 563

Virheiden raportoijat 1 562 4 216

Taulukko 3. Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjäyhteisö vuosina 1995–2000 Leen & Colen (2003) mukaan.Linuxin käytössä ilmenevät virheet ja ehdotukset uudeksi ohjelmakoodiksi lähetetään yhteisön postilis-talle. Siellä niistä myös keskustellaan ja siellä ylläpitäjät kommentoivat niitä ja kertovat päätöksistään.

3 Hippel osoitti jo vuonna 1988 teoksessaan The sources of Innovation, että käyttäjät ovat erityisesti korkean teknologianaloilla aloilla tärkein innovatioiden lähde. Myöhemmät tutkimuksen ovat vahvistaneet käyttäjien merkitykseninnovaattoreina (esim. Lettl ym. 2006).

tuu tieteen kulttuurisesti kumuloituvaan luontee-seen: se, että tutkijat pääsevät vapaasti käsiksi uu-siin tutkimustuloksiin on ratkaisevaa tieteen ke-hityksen kannalta. Uudelle tiedon tuotannonmallille onkin etsitty osuvaa nimeä. Jotkut ovatpitäneet internet-välitteistä avointa kehittämis-mallia esimerkkinä laajemmasta kulttuurisestihajautetusta tiedon luomisesta tai työstä, jota onjo kauan tapahtunut tieteessä ja muilla vastaavillakulttuurin alueilla (Boyle 2003, Cohen 2006).

Politiikan (Weber 2005) ja innovaatioiden tutkijat(von Hippel 2005) sekä oikeustieteilijät (Boyle2003, Benkler 2006) ovat viime vuosina analysoi-neet ohjelmistotuotannon uusien mallien luonnet-ta ja merkitystä myös tietotalouden kannalta. Niinkutsutussa tietoyhteiskunnassa tiedosta ja inno-vaatioista on tullut yritysten ja kansakuntien kil-pailukyvyn keskeinen tekijä. Siksi avainresurssin,tiedon, hallinta omistamisen kautta on tullut tär-keäksi. Tämä on ilmennyt esimerkiksi patentoita-vissa olevien asioiden alan jatkuvana laajenemise-na. Ennen luontoon kuuluvina pidettyjä kudoksia,geenejä ja eliöitä alettiin patentoida 1980-luvulla.Patentoinnin piiriin ovat myös tulleet mm. tieto-kannat, liiketoimintamallit, ohjelmistot ja opetus-menetelmät (Boyle 2003).

Jotkut tutkijat pitävät tiedon muuttumista tava-raksi eli yksityisesti omistettavaksi hyödykkeek-si tietoyhteiskunnan keskeisenä ja välttämättö-mänä institutionaalisena kehityspiirteenä (Etzko-witz & Webster 1995). Sekä open access -liikeettä ohjelmistojen avoin kehittämismalli ovatvastareaktioita tästä aiheutuville tiedon saata-vuuden rajoituksille. Vaikka avoimen koodin(ohjelmistotuotanto) ja tiedon avoimen saatavuu-den (tieteellinen julkaiseminen) liikkeet ovatkinsyntyneet eri lähtökohdista, toteuttaa kumpikinvalistuksen tiede- ja sivistysihannetta, jonkaolennainen osa on tiedon vapaan saatavuudenturvaaminen:

1980-luvulla syntynyt vapaan lähdekoodin ilmiösekä vielä uudempi avoimen saatavuuden liiketutkimustulosten julkaisemisessa ovat vastauk-sia viimeaikaisiin lisääntyviin uhkiin, jotka koh-distuvat tieteen ja oppineisuuden alkuperäiseen

henkeen, joka oli tärkeä osa sitä mitä John Loc-ke kutsui ”oppimisen tasavallaksi” (Willinsky2006, 5).

Niin innovaatiotutkijat (Nelson 2004), tiedon ta-loustieteilijät (David & Foray 2002), tieteen tut-kijat (Böhme 1998) kuin tiedon omistusoikeuk-sienkin tutkijat (Jaffe & Lerner 2004) ovat esittä-neet huolensa siitä, että laajenevat tiedon omis-tusoikeudet hidastavat tiedon kehitystä ja kahlit-sevat innovaatiotoimintaa (ks. Miettinen ym.2006, 95-131). Tiedon taloustieteilijät PaulDavid ja Dominique Foray (2002, 18) puolestaanajattelevat, että tieto kehittyy kiertäessään pai-kasta ja käytöstä toiseen. Siirtyessään se rikastuu,sitä kommentoidaan ja yhdistellään muihin tie-toihin. Uudet löydökset ovatkin vertauskuvalli-sesti ilmaistuna tuloksia ”suunnittelemattomastamatkasta läpi tiedon avaruuden”. He toteavat:”Jos tiedon omistusoikeudet rajoittavat tätä ava-ruutta, matkasta tulee kallis (ellei mahdoton) jatietoperustan itsensä nähdään äkkiä kutistuvan”(ibid., 19).

1.4 Tiedon tuotannon muodotinformaatiotaloudessa

Yalen yliopiston oikeustieteen professori YochaiBenkler (2006) on teoksesssan The wealth of net-works. How social production transforms mar-kets and freedom esittänyt analyysin informaa-tiokumouksen vaikutuksista tiedon tuotantoon jainnovaatiotoimintaan. Hänen mukaansa mark-kinoihin ja tiedon omistamiseen perustumattomi-en tiedon ja kulttuurin luomisen muotojen merki-tys tulee lisääntymään.

Benklerin mukaan poissulkeviin omistusoikeuk-siin perustuva tiedon tuotannon ja innovaatiotoi-minnan malli on vain yksi monien joukossa. Suu-rin osa toisen maailmansodan jälkeisestä tiedontuotannosta ei ole tapahtunut omistusoikeuksiinperustuen markkinoilla. Lisäksi tiedon yksi-tyisomistukseen perustuvien tuotannon tapojenrinnalle on kasvamassa tiedon julkisena pitämi-seen tähtääviä tiedon tuotannon muotoja, joitaBenkler (2006, 60) kutsuu tiedon jakamiseksi taiyhteisomisteiseksi vertaistuotannoksi (commons-

13

based peer-production). Määreen edellinen osaviittaa siihen, että ko. tuotannossa kukaan yksit-täinen henkilö (esim. patentin haltija) ei voi mää-ritellä sitä, kuka saa tietoa käyttää, vaan se on va-paasti saatavissa ja hyödynnettävissä tai sen käyt-tö tapahtuu yhdessä hyväksyttyjen sääntöjen mu-kaisesti (esim. käyttäjänoikeus l. copyleft). Jäl-kimmäinen osa viittaa puolestaan siihen, että ku-kin osallistuja päättää itse omasta osallistumises-taan ja panoksestaan innovaatioon, eikä se nou-dattele hierarkkisen organisaation tapaan keski-tettyä suunnitelmaa, ohjeita tai käskyjä.

Benkler jäsentää tiedon tuotannon kenttää ja ta-poja esittämällä yhdeksän tiedon tuotannon tyyp-piä (taulukko 4). Innovaatiopolitiikka on perin-teisesti korostanut patenttisuojaan perustuvaatiedon tuotantoa (rivi 1). Omistusoikeuteen pe-rustumattomista markkinoilla toteutuvista tuo-tantotavoista (rivi 2) ensimmäinen, oppineet pal-veluntuottajat on saanut huomiota innovaatiopo-litiikassa erityisesti 2000-luvulla, kun on alettukorostaa ”tietointensiivisten yrityspalvelujen

tuottajien” merkitystä innovaatioille ja taloudel-liselle kasvulle (Bilderbeek ym. 1998).

Omistusoikeuksiin perustumattomalla ja mark-kinoiden ulkopuolella tapahtuvalla tiedon tuo-tannolla (rivi 3) taas on aina ollut tärkeä asema.Tähän ryhmään kuuluu avoin tiede. Benkler kut-suu salaisena pidettävää julkista tutkimusta ato-mipommin kehittämishankkeen mukaisesti LosAlamos -tutkimukseksi. Kylmän sodan aikanaylivoimainen osa Yhdysvaltojen teknis-luonnon-tieteellisestä tutkimuksesta kuului tähän tyyppiinja sai rahoituksensa puolustus- ja energiaministe-riöiltä. Kaksi 1900-luvun jälkipuoliskon tärkein-tä tieteen- ja teknologianalaa kasvoivat tällaisestajulkisesti rahoitusta tutkimuksesta (Miettinenym. 2006, 74-85). Näistä ensimmäinen on infor-maatioteknologia: tietokoneet, kybernetiikka jatietoverkot syntyivät osana puolustusjärjestelmi-en kehittämistä. Toinen on molekyylibiologia jageeniteknologia, joiden kehitykselle Yhdysval-tain kansallisen terveysinstituutin 1970-luvullakäynnistämä ”sota syöpää vastaan” oli tärkeä.

14

Kustannussäästö- jaedun-hankintatapa

Public domain(julkisen alue)

Yritysten(organisaation)sisäinen

Vaihtokauppa jajakaminen

Poissulkevat (exclusive)omistusoikeudetMarkkinat

RomanttisetvoitontavoittelijatYksilökeksijät ja -luojatmyyvät oikeuksiaan

OikeussalkkujenhyödyntäjätDisney Corporation

Patenttitihentymät jasopimuksetmarkkinoidenjakamiseksi

Ei-poissulkevaMarkkinat

TutkimuspalvelujentuottajatKonsultointi

TietotaitajatTieteellistekniseenosaamiseen perustuvatuottavuus, laatu jakilpailukyky

OppimisverkotEpäviralliset ja sopi-muksiin perustuvatyhteistyön muodotperustiedon jaosaamisentuottamisessa

Ei poissulkevaEi markkinoita

Maineen vuoksi tietoatuottavatYliopistot ja julkisettutkimuslaitokset

Salainen julkisestirahoitettu tutkimusLos Alamos -tutkimus

Sopimuspohjaiseenvastavuoroisuuteenperustuvat jakamisenverkotAvoin kehittämismalli,käyttäjänoikeus(copyleft)

Taulukko 4. Tiedon tuotannon strategioiden ideaalityypit (Benkler 2006, 43).

Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö esimerkiksiterveys- ja ympäristötutkimuksessa julkisesti ra-hoitetun tutkimuksen rooli olisi edelleen keskei-sellä sijalla. Ilmaston muutokseen liittyvä ym-märrys ja osaaminen tullaan varmaankin luo-maan ensisijaisesti julkisen rahoituksen turvin.

Benkler (2006, 97) kuuluu niihin, jotka katsovatvahvistuvien tiedon omistusoikeuksien jarrutta-van tietotekniikan mahdollisuuksien hyödyntä-mistä ja tiedon uusien tuotantotapojen leviämistä:

Vahvat tiedon omistusoikeudet, erityisesti oi-keudet kontrolloida olemassa olevan tiedonhyödyntämistä, vahingoittavat vertaistuotantoalisäämällä tiedon tuotannossa syötteenä olevienresurssien saatavuutta ja kustannuksia. Tämärajoittaa satojen tuhansien mahdollisten tiedonedelleen kehittäjien mahdollisuutta kokeilla,mitä kaikkea ko. resursseilla voisi tehdä.

Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan erää-nä haasteena onkin, miten se kykenee irtautu-maan taloustieteelliseen ajatteluun perustuvastayritys-, markkina- ja patenttisidonnaisesta inno-vaatioajattelusta ja ottamaan huomioon Benkle-rin ja muiden kuvailemat uudet tiedon tuotannonmallit. Muutos edellyttää muun muassa sellaistentiedon omistusoikeuksiin liittyvien kysymystentarkastelua kuin innovaatiotoiminnan ja luovantyön motiivit sekä tiedon vapaan saatavuudenmerkitys tieteen ja teknologian kehitykselle.

15

Osa 2 Verkostoyhteistyö ja luottamus biotekniikanja ohjelmistoalan innovaatioissa

Tässä osassa analysoidaan verkostojen kehitystäbioteknologiassa ja ohjelmistotuotannossa. Bio-tekniikkasektoria on pidetty paradigmaattisenaesimerkkinä tiede- ja teknologiaperustaisesta,verkostoituneesta liiketoiminta-alasta. Pienet yli-opistoista syntyneet spin-off-yritykset olivat rat-kaisevassa asemassa bioteknologian läpimurros-sa. Molemmat tutkimuksemme kohteena olevatbiotekniikkayritykset, Finnzymes Oy (perustettu1986) ja Galilaeus Oy (perustettu 1994), ovatsuomalaisista yliopistoista syntyneitä spin-off-yrityksiä. Finnzymes valmistaa entsyymejä mo-lekyylibiologista tutkimusta varten sekä eläin- jakasvidiagnostikkatuotteita. Galilaeus puolestaankehittää lääkemolekyylejä sekä menetelmiä nii-den tuottamiseksi. Erittelemme kummankin ver-kostoitumista sekä verkostoyhteistyön edellyttä-män luottamuksen syntyyn vaikuttavia tekijöitä.Analyysit ovat kahdessa suhteessa erilaisia.Finnzymesin osalta kohteena on sen kahden tär-keimmän jo markkinoilla olevan entsyymituot-teen tuotekehitysyhteistyöhön liittynyt yhteistyö.Galilaeuksen osalta taas seurataan kahden kes-ken olevan projektin verkottumispyrkimyksiä.Kyseessä on siis eri kehitysvaiheissa olevien in-novaatioiden tarkastelu. Lisäksi yritykset toimi-vat hyvin erilaisilla markkinoilla. Tämä mahdol-listaa verkostojen ja luottamuksen rakentumisentarkastelun erilaisissa olosuhteissa.

Ohjelmistotuotannossa puhutaan omisteisesta jaavoimesta ohjelmistotuotannosta, joista jälkim-mäistä pidetään usein verkosto-organisaation tu-levaisuutta ennakoivana muotona. Tässä rapor-toidut hankkeet edustavat näitä molempia sekäniiden yhdistelmää, niin kutsuttua hybridiprojek-tia. Prowellness-ohjelmistoyritys kehitti 1990-luvulla terveydenhuollon ammattilaisten kanssadiabetes-hoitotietokannan. 2000-luvulla se käyn-nisti tietokannan vientiponnistelut Iso-Britanni-aan. Yrityksen verkottumisessa painottuu yhteis-

työ käyttäjien, ennen muuta terveydenhuollon or-ganisaatioiden kanssa. GZigZag puolestaan onJyväskylän yliopistossa käynnistetty hanke hy-pertekstiohjelmiston kehittämiseksi. Se on esi-merkki avoimesta ohjelmistojen kehittämismallis-ta ja tämän mallin perusongelmista. Lopuksi ana-lysoimme kahta kansainvälistä ”hybridiprojek-tia”, OpenOffice.org:a ja GNOMEa. Ne ovat avoi-mia käyttöliittymäohjelmistojen kehittämishank-keita, joissa ohjelmistoyritysten palveluksessaolevat henkilöt toimivat yhteistyössä vapaaehtois-ten kanssa. Yritykset ovat tehneet päätöksen osal-listua vapaaehtoisyhteisön toimintaan ja ne halua-vat yhteisöjen kehittävän verkkoon vapauttamaan-sa koodia. Analyysistä käy ilmi, ettei avoimen jaomisteisen tuotantotavan yhteensovittaminennäissä projekteissa ollut ongelmatonta.

2.1 Finnzymes: tuotekehitys-verkostojen synty ja luottamus

Finnzymes on vuonna 1986 perustettu biotek-niikkayritys, jonka tuotteina ovat molekyylibio-logiassa käytettävät entsyymit, erityisesti geeninmonistustekniikassa eli PCR:ssä (PolymeraseChain Reaction, polymeraasiketjureaktio) käy-tettävät korkeita lämpötiloja kestävät ja DNA-ketjun monistumista katalysoivat polyme-raasientsyymit. Finnzymes on biotekniikkasek-torille ominainen spin-off-yritys, joka syntyikaupallistamaan Teknillisen korkeakoulun piiris-sä käynnistynyttä tutkimus- ja kehitystyötä (ks.Miettinen ym. 1999, 169-192). Finnzymesin syn-nylle ja kehitykselle on ollut ominaista kolme asi-aa. Ensinnäkin se käynnisti toimintansa välittä-mällä maailman johtaviin kuuluvan entsyymin-valmistajan, yhdysvaltalaisen New England Bio-labsin, tuotteita Euroopassa. New England Bio-labsin laboratorioissa työskentelemällä Finnzy-mesin perustajat hankkivat entsyymituotteidenvalmistamiseen ja laadun varmistamiseen tarvit-

16

tavan osaamisen. Tällä tavoin yritys oppi tunte-maan kansainväliset entsyymimarkkinat ja niilläedellytettävät laatustandardit ennen kuin se alkoi1990-luvun alussa kehittää omia tuotteitaan.

Toiseksi Finnzymes ei ole saanut riskirahoitustavaan on kehittänyt toimintaansa välitystoimin-nasta saadulla tulorahoituksella sekä omistajienomilla sijoituspanoksilla. Näiden lisäksi se onsaanut Tekesin tuotekehitysrahoitusta. Kolman-neksi yritys ei ole listautunut pörssiin, koska senomistaja-johtajat ovat halunneet säilyttää päätös-valtansa yrityksen toimintaan ja tuotekehityk-seen. Finnzymes tekeekin pääsääntöisesti mark-kinointiyhteistyötä muiden pienten ja keskisuur-ten yritysten kanssa. Niiden toiminnassa Finnzy-mesin tuotteilla on suurempi merkitys kuin olisiasianlaita suurten yritysten kanssa tehtävässä yh-teistyössä.

Taulukosta 5 käy ilmi, että yrityksen jokaisentuotteen kehittäminen on tapahtunut yhteistyössäjonkun muun toimijan kanssa. Itse asiassa uuden

tuoteidean ja tuotekehitysyhteisön synty ovat liit-tyneet erottamattomasti toisiinsa. Tämä käy hy-vin ilmi analysoitaessa sitä, miten Finnzymesinkaksi tähän mennessä tärkeintä tuotetta,DyNAzyme- ja Phusion-polymeraasientsyymit,syntyivät. 1980-luvulla Finnzymes tuotti DNA:taleikkaavia restriktio-entsyymejä. Saman vuosi-kymmenen lopulla se alkoi myös välittääPRC-laitteita entsyymien ohella. Vuonna 1988eräs venäläinen tutkimusinstituutti ehdotti Finn-zymesille PCR:ssä käytettävän polymeraasient-syymin tutkimista. Vaikkei entsyymi ollutkaanriittävän puhdasta tuotantoon otettavaksi, lisäsikokeilu Finnzymesin kiinnostusta ja valmiuttaPCR:ssä käytettävien entsyymien kehittämiseen.

Vuonna 1989 Finnzymesin toimitusjohtaja osal-listui Nordisk Industrifondin rahoittaman poh-joismaisen bioteknologiaohjelman kokoukseen.Hän tapasi siellä Islannin teknisessä tutkimuslai-toksessa kuumien lähteiden bakteereja tutkivantutkimusryhmän johtajan. Polymeraasientsyy-mejä saadaan kuumissa olosuhteissa elävistä

17

Tuote Yhteistyökuppani

1. Geeninsiirtotekniikassa käytettävätrestriktiontsyymit (1985–89)

New England Biolabs, USA

2. DyNAzyme: Korkeita lämpötiloja kestäväpolymeraasientsyymi kuumien lähteidenbakteerista PCR:ää varten (1989-91)

Kuumien lähteiden bakteerien tutkimusryhmä,IceTec (Islannin teknologinen instituutti), Islanti

3. Phusion: DNA-polymeraasi PCR:ää jakvantitatiivista PCR:ää varten (2000–03)

MJ Bioworks, USA

4. Ampli-Y-naudan alkion sukupuolimäärityskitti(1995-99)

Fabalab, SuomiEmTran, USA

5. Eläinten polvetumismäärityskitit (2005-) Dr. Van Haeringen Laboratorium bv, Hollanti

6. Piko-PCR-laite (2004–07) Amerikkaisesta biotekniikkayrityksestäomistusjärjestelyjen seurauksena lähteneidentutkijoiden yhteydenotto, joka johti FinnzymesInstruments -nimisen tytäryhtiön perustamiseen.

7. Ultraohuesta muovista (UTW) valmistetutPCR-reaktioastiat

Bridge Bioscience Corporation, USA

Taulukko 5. Finnzymesin päätuotteet sekä niiden kehittämiseen osallistuneet tärkeimmätyhteistyökumppanit.

bakteereista. Osapuolet totesivat yhteistyön mie-lekkääksi ja päättivät aloittaa projektin entsyymi-en seulomiseksi kuumien lähteiden bakteereistasekä niiden ominaisuuksien analysoimiseksi jakehittämiseksi entsyymituotteiksi. Projekti yh-disti osapuolten toisiaan täydentävää osaamistaeli bakteerien tunnistamiseen ja seulontaan liitty-vää tietotaitoa sekä entsyymien puhdistuksessa jaanalyysissä tarvittavaa osaamista. Kuuman läh-teen Thermus brockianus -bakteerin entsyymistäonnistuttiin vuonna 1991 kehittämään DyNAzy-me-polymeraasituote. Se kesti korkeita lämpöti-loja muita markkinoilla olleita tuotteita parem-min. Tuotekehitysyhteistyö syntyi ennalta suun-nittelemattomasta kohtaamisesta, jossa molem-mat osapuolet huomasivat osaamisensa ja intres-siensä täydentävän toisiaan ja tunnistivat siihenliittyvän mahdollisuuden uuden tuotteen kehittä-miseksi.

Myöskään Finnzymesin toisen päätuotteen, Phu-sion-polymeraasin, tuotekehitys ei syntynyt yri-tyksen omista suunnitelmista vaan ulkopuolisentoimijan yhteydenotosta (Miettinen ym. 2008).Elokuussa 2000 MJ Bioworks -nimisen amerik-kalaisen yrityksen toimitusjohtaja ja tutkija tuli-vat vierailulle Finnzymesiin. He esittelivät tutki-jan keksinnön, Sso7d-proteiinin, joka polyme-raasientsyymiin liitettynä sai sen pysymään pi-dempään kiinni kohde-DNA:ssa ja tällä tavoinnopeutti polymeraasiketjureaktiota. MJ Bio-works ehdotti yhteistyötä proteiiniin perustuvienentsyymituotteiden kehittämiseksi, mihin Finn-zymes suostui: yhteinen tuotekehitysprojektikäynnistyi. Kehitetty tuoteperhe osoittautui kau-pallisesti erittäin menestyksekkääksi. Paitsi ettäse oli kilpailijatuotteita nopeampi, teki se myösniitä vähemmän virheitä ja oli käyttökelpoisempimonissa laiteympäristöissä.

Miksi MJ Bioworksin edustajat ottivat yhteyttäjuuri Finnzymesiin? Ensinnäkin siksi, että Finn-zymes oli hankkinut lisenssin PCR-teknologiaakoskevaan patenttiin, mikä MJ Bioworksiltapuuttui. Toiseksi sillä oli sellaista entsyymival-misteiden kehittämiseen liittyvää tietotaitoa,joka MJ Bioworksiltä puuttui. Kolmanneksi MJBioworksin sisaryrityksellä, MJ Researchillä, oliollut markkinointi- ja tuotekehityssopimus Finn-zymesin kanssa jo vuodesta 1990 lähtien. Finn-

zymes myi MJ Researchin laitteita ja MJResearch välitti Finnzymesin entsyymejä. Mark-kinointi- ja jakeluyhteistyössä osapuolet olivatoppineet tuntemaan sekä toistensa teknisen osaa-misen, tuotteiden laadun että luotettavuuden toi-mijoina. Lisäksi yritysten edustajat olivat tutus-tuneet toisiinsa henkilökohtaisesti muun muassamarkkinointiyhteistyöhön liittyvissä koulutusti-laisuuksissa.

Phusion-entsyymien kehitystyö,sopimukset ja luottamus

Eräs tärkeä teema luottamusta koskevassa kes-kustelussa on ollut sopimusten merkitys luotta-muksen rakentumiselle. Perinteisesti on kysytty,ovatko sopimukset luottamuksen perustana vaiturvaudutaanko sopimuksiin silloin, kun luotta-musta osapuolten välillä ei ole. Tässä kysymyk-senasettelussa sopimuksia tarkastellaan luotta-muksen korvaavana yhteistyön mekanismina. Seei tee eroa erilaisten sopimusten välillä, eikä poh-di niiden erilaisia tehtäviä yhteistyön eri vaiheis-sa. Analysoimalla sopimusten merkitystä Phusi-on-entsyymien kehitystyössä päätyykin helpostisiihen vaihtoehtoiseen näkemykseen, että sopi-mukset ovat vain yksi keino muiden joukossa yh-teistyökumppanien välisen luottamuksen raken-tamisessa.

Finnzymesin ja MJ Bioworksin välisessä yhteis-työssä käytettiin kolmenlaisia sopimuksia, 1) sa-lassapito-, 2) yhteistyö- ja 3) lisenssisopimusta.Salassapitosopimus allekirjoitettiin ennen kuintuoteideasta alettiin edes keskustella. Se oli ru-tiininomainen toimenpide, joka vain vahvisti senitsestään selvän normin, että toisen osapuolenideoista ei kerrota ulkopuoliselle.

Mun mielestä salassapitosopimus tehdään ai-noastaan sen takia, että päästäisiin keskustele-maan [...] esimerkiksi patentoimisvaiheessa ole-vista asioista [...]. Jos me ollaan jättämässä pa-tenttihakemus vaikkapa kuukauden päästä, niinme voidaan nyt jo puhua[asiasta], koska silloinkun se patenttihakemus jätetään, niin tutkimuson usein aika pitkällä. Juuri salassapitosopimusmahdollistaa sen, että voidaan vähän aikaisem-min liikkua niillä patentoitavilla alueilla. (Finnzy-mesin toimitusjohtaja)

18

Yhteistyösopimus puolestaan laadittiin ryhdyttä-essä tuotekehitysyhteistyöhön. Vaikka siinä mää-riteltiinkin kehittämisen kohteena olevat asiat jayritysten välinen karkea työnjako, suurin osa yh-teistyösopimuksen klausuuleista koski sitä, mi-ten meneteltäisiin, mikäli sopimusta rikottaisiin,missä oikeudessa asioita käsiteltäisiin jne. Tässämielessä yhteistyösopimuksella oli ensi sijassaennalta ehkäisevä luonne, eikä se ollut keskeinenkäytännön tuotekehitysyhteistyössä. Monetmuut seikat ja välineet vaikuttivat luottamuksenrakentumiseen tuotekehitysprojektin aikanaenemmän kuin yhteistyösopimus. Näihin kuului-vat esimerkiksi rinnakkaiskokeet. Tulevan tuot-teen kannalta olennaiset kokeet tehtiin niin Finn-zymesin laboratorioissa Otaniemessä kuin MJBioworksin laboratorioissa Kaliforniassakin.Kokeissa saatujen tulosten vertailu osoitti osa-puolen teknisen osaamisen. Rinnakkaiskokeetmyös varmistivat saadut tulokset ja antoivat mah-dollisuuden kokeiden tekoon erilaisilla laitteis-toilla, mikä oli tärkeää entsyymituotteiden kehit-tämisessä.

Osapuolten välistä luottamusta rakennettiinmyös luomalla yhteistyön pelisäännöt ja menet-telytavat sekä noudattamalla niitä. Kerran kah-dessa viikossa pidettiin puhelinkokous, jossakäytiin läpi saadut koetulokset ja päätettiin tuote-kehitystyön seuraavista vaiheista. Kokousta var-ten kehiteltiin sekä erityinen työlista että kokei-den raportointia koskevat säännöt. Kumpikinosapuoli toimitti tulokset Power Point -kalvojenmuodossa toiselle osapuolelle vuorokautta ennenyhteiskokousta, jotta osapuolet ehtisivät omissapalavereissaan keskustella tuloksista: ”Etukäteenlähetettiin Power Point -esitykset kumpaankinsuuntaan. Sitten verrattiin tuloksia ja keskustel-tiin niistä ja välillä riideltiinkin siitä, kun ei oltusamaa mieltä tuloksista.” Tämä menettely oli yh-teistyön perusta ja tärkeä luottamuksen rakenta-misen väline. Finnzymesin toimitusjohtaja totesisen merkityksestä seuraavasti:

Mun mielestä luottamus syntyy pienistä asiois-ta. Juuri tämä, kun sanotaan, että Power Point-esitys edellisen viikon tuloksista on teillä kat-sottavana maanantai-iltana, niin sen pitää olla,että toisilla on aikaa tiistai-iltaan asti katsoa, ettäollaanko me samaa mieltä näistä asioista. Jos setulee samalla hetkellä [kuin kokous pidetään],

niin ethän sä voi ottaa kantaa mihinkään asiaan.Siitä syntyy luottamus.

Kun Phusion-tuoteperhe oli valmis markkinoilletoimitettavaksi, osapuolet laativat ja allekirjoitti-vat lisenssisopimuksen, joka sääteli tuoteperheenmyyntitulojen jakoa osapuolten kesken. Vaikkaosuuksista olikin sovittu yleisellä tasolla jo aikai-semmin, jouduttiin niistä neuvottelemaan tuot-teittain ja markkinoittain, mikä edellytti laske-mista ja neuvottelua.

Meitä oli vissiin neljä henkeä meiltä ja heiltä olivarmaan joku 6-8 henkilöä. Sitten me istuttiinisossa salissa kaksi päivää ja vedettiin Exceliätaululle ja katottiin, että jos tehdään näin, niin mi-ten se vaikuttaa. Että tehtiin ihan laskukaavat,että jos rojaltiprosentti on tämmöinen, niin kuinoletettiin, niin mitä me saadaan markkinaosuuk-sia mistäkin markkinasta ja sitten katsottiin, ettämitä rahaa jää viivan alle kummallekin [osapuo-lelle] ja sitten muutettiin prosentteja. [Prosentte-ja] muutettiin niin kauan, että oltiin tyytyväisiä.

Molempien osapuolten tyytyväisyys tulokseen jasopimuksen reiluuteen oli yhteistyön kannaltatärkeä asia. Vaikka sopimukset osoittautuivatkintarpeellisiksi yhteistyön ja luottamuksen rakenta-misen välineiksi, oli niillä vain rajoitettu merki-tys. Sopimusten sijaan luottamus sananmukai-sesti lunastettiin ja rakennettiin osaamisella, toi-minnan laadukkuudella ja luotettavuudella. Tuo-tekehitystä edeltävällä markkinointiyhteistyölläja tuotekehitysprojektin aikaisella yhteisellätyöskentelyllä oli luottamuksen rakentumisessaniin ikään hyvin keskeinen rooli.

Johtopäätökset

Yritysverkostojen tutkimuksen pääsuunta on kes-kittynyt yrityksen tai tietyn toimialan sopimuksiinperustuvien yhteistyöverkostojen rakenteen ana-lysiin. Näiden tutkimusten mukaan yrityksen kes-keinen verkostoasema edistää innovatiivisuutta,koska se turvaa pääsyn monipuoliseen osaami-seen. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan analysoiverkostojen syntyä ja niiden kehitystä. Jos tarkas-telemme vaikkapa Finnzymesin viiden peräkkäi-sen tuotteen kehittämiseen liittyviä yhteistyöverk-koja havaitsemme, että jokaisen tuotteen kehittä-minen tapahtui eri partnerin kanssa. Tuotekehityk-sen näkökulmasta yrityksellä ei näyttäisikään ole-

19

van vain yhtä, kiinteää verkostoa vaan joukko eril-lisiä, elinkaarensa eri vaiheessa olevia yhteis-työsuhteita, joilla kullakin on oma kohtalonsa.Tämä johtuu muun muassa siitä, että biotekniikas-sa pienten ja keskisuurten yritysten ostot ja sulau-tumiset ovat yleisiä, mistä syystä yhteistyökump-paneita myös katoaa. Toisaalta omistusjärjestelytluovat uusia yhteistyösuhteita. Kun esimerkiksibiotekniikan suuryritys Bio-Rad Laboratories ostiFinnzymesin partnerina toimineen MJ Resear-chin, jälkimmäisen palveluksesta lähteneet tutki-jat perustivat uuden yrityksen ja hakeutuivat senjälkeen yhteistyöhön Finnzymesin kanssa. Tällai-sesta yhteydenotosta syntyi Piko-niminen PRC-laite ja Finnzymesin tytäryhtiö, Finnzymes Instru-ments.

Yritysverkostojen tutkijat olettavat, että verkos-toja voidaan suunnitella ja ylläpitää systemaatti-sesti. Finnzymesin kokemus näyttää kuitenkinosoittavan, että yhteistyökumppanin löytämiseenliittyy aina sattuman elementti. Ensinnäkäänemme voi tietää (tai ottaa systemaattisesti selvil-le), kenellä on sellaista osaamista ja oman toi-mintansa elinkaaressa sellainen vaihe, joka voijohtaa yhteiseen ideaan ja mahdollistaa tuoteke-hitysyhteistyön. Toiseksi suunnitelmista riippu-mattomat syyt ja tapahtumat, kuten mainitut yri-tysostot, vaikuttavat suuresti toimijoiden yhteis-työhalukkuuteen ja -mahdollisuuksiin. Siksi uu-den tuoteidean ja yhteistyösuhteen synnyn tär-keänä edellytyksenä on ”etsimistoiminta”, jossajatkuvat keskustelut ja yhteydenotot eri fooru-meilla ovat olennaisia. Kolmanneksi yllättävätosaamisten ja kiinnostusten yhdistelmät tuottavatsellaisia kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia,joita ei edes periaatteessa voi kuvitella löytävän-sä suunnitelmallisen etsinnän avulla. Kasvokkai-nen keskustelu onkin luontevin tapa näiden täy-dentävyyksien tunnistamiselle ja yhteistyön mo-tiivien virittämiselle.

Finnzymesin kehitys kertoo myös yrityksen ase-man vakiintumisesta molekyylibiologisten rea-genssien ja entsyymien valmistajana ja toimitta-jana. Yrityksen kasvaessa ja vakiinnuttaessa ase-mansa kohtaamisten aloitteentekijä muuttui. Toi-mintansa varhaisvaiheissa Finnzymes etsi itseaktiivisesti yhteistyökumppaneita. Uudella vuo-situhannella yhteistyökumppanit ovat puolestaan

olleet aloitteellisia ja tarjonneet keksintöjä, osaa-mista ja tuoteideoita Finnzymesille. Yritys onkinsaavuttanut markkina-alueellaan hyvän asemanja maineen. Koska Finnzymesin markkinat ovatkansainvälisiä, niin ovat olleet sen tärkeimmättuotekehityskumppanitkin. Tämä ei tue teesiäalueellisesta läheisyydestä oppimisen ja innovaa-tion lähteenä. Pienessä maassa ja erikoistuneillakorkean teknologian markkinoille toimiva yritysjoutuukin etsimään osaavat kumppaninsa sieltä,missä ne sattuvat sijaitsemaan. Yhteistyö mark-kinat tuntevien kumppanien kanssa on tärkeäämyös tuotekehitysyhteistyön suuntaamiselle.

2.2 Galilaeus: liiketoimintastrategia,verkottuminen ja luottamuslääkekehitysyhtiön toiminnassa

Biotekniikasta on 1980-luvulta lähtien pyrittykehittämään uusi ja merkittävä teollisuudenalaSuomeen. Vaikka tutkimukseen ja tuotekehityk-seen sekä alan yritystoiminnan tukemiseen onkinohjattu merkittäviä rahasummia, on biotekniikankaupallinen menestys antanut odottaa itseään.Erityisesti pienet lääkealalla toimivat yhtiöt ovatolleet suurten haasteiden edessä etsiessään glo-baaleille markkinoille soveltuvia toimintatapojaja liiketoimintamalleja. Tässä jaksossa tarkastel-laan sitä, kuinka eräs tällainen yritys, GalilaeusOy, ratkoi kohtaamiaan ongelmia. Galilaeus onTurun yliopistosta vuonna 1994 syntynyt ns.spin-off-yritys, jonka tavoitteena oli syöpälääk-keiden ja niiden tuotantoprosessien kehittämi-nen. Yritys on Hermansin ja Tahvanaisen esittä-mien tietojen perusteella varsin tavallinen lää-kealan bioyritys: se on hieman toistakymmentävuotta vanha ja henkilökunnan lukumäärä onsuhteellisen pieni. Yrityksellä on ollut paljon tuo-tekehitystoimintaa, mutta vain vähän liikevaih-toa. Pääosan tarvitsemastaan rahoituksesta se on-kin hankkinut julkiselta sektorilta, erityisesti Sit-ran ja Tekesin myöntäminä vaihtovelkakirja- jatuotekehityslainoina. Tämä ei kuitenkaan ole riit-tänyt lääkekehitystyön rahoittamiseksi. Tarkaste-lemmekin tässä jaksossa sitä, 1) kuinka yrityspyrki turvaamaan riittävän rahoituksen tuoteke-hitystoimintansa ylläpitämiseksi, ja 2) kuinka seyritti luoda tuotteidensa kaupallistamiseksi tar-

20

vittavia yhteistyösuhteita ulkomaisten yritystenkanssa.

Liiketoimintasuunnitelmat ja riskirahoitus

Pienten lääkeyritysten keskeinen haaste on riski-rahoituksen turvaaminen lääkeaineaihioiden ke-hittämiseksi. Koska tällaisilla yrityksillä ei usein-kaan ole tuotteita markkinoilla, ovat liiketoimin-tasuunnitelmat tärkeä tietolähde kansainvälisillesijoittajille. Galilaeuksen liiketoimintamallinmuotoutumisessa voidaan erottaa kolme pää-vaihetta: 1) pienimuotoisten tutkimuspalvelujentarjoaminen muille yrityksille (1994–2000), 2)oma lääkekehitys ja lääkeainetehtaan perustami-nen Suomeen (2000–04) ja 3) lääkeaineiden tuo-tantoteknologioiden kehittäminen sekä muilleyrityksille tehtävä sopimusvalmistus (kesästä2004–).

1990-luvulla Galilaeuksen toimintaa leimasi pie-nimuotoisten tutkimuspalvelujen tuottaminentoisille yrityksille Turun yliopistossa kehitettyyn,monipuoliseen mikrobienkäsittelytaitoon perus-tuen. Samaan aikaan yritys jatkoi yliopistossaaloitettuja tutkimuksia, jotka kohdistuivat Strep-tomycces galilaeus -nimisen maabakteerin ky-kyyn tuottaa syöpälääkkeiksi soveltuvia aineita.Galilaeus muun muassa seuloi erilaisia maabak-teerin kantoja syöpälääkkeiden ja antibioottientuottamiseksi. Yrityksen liiketoiminta oli kuiten-kin hyvin vähäistä, eikä varsinaista liiketoimin-tasuunnitelmaa ollut. Yrityksellä ei myöskäänvielä tässä vaiheessa ollut määrätietoista pyrki-mystä syöpälääkkeiden tuotantoteknologioidenkehittämiseksi ja kaupallistamiseksi, sen parem-min kuin niiden tuottamiseksikaan. Vaikka tällai-sia ideoita toisinaan esitettiinkin, jäivät ne tekno-logioiden keskeneräisyyden vuoksi epärealisti-siksi, kuten eräs Galilaeuksen tutkija totesi:

Olisikohan se ollut 1997, kun silloinen toimitus-johtaja [...] vei minut tuonne isoon halliin […] [ja]sanoi, että suunnittele huomiseksi tähän fer-mentori, fermentointilaitos, kaksi kertaa kolmetuhatta litraa jälkikäsittelyineen. Minä sitten piir-sin ruutupaperille, tietenkin. Ei semmoisella mi-tään vastetta [todellisuuteen] ollut, mutta sitäsuunniteltiin pitkään: että tänne tehdään oikeintuotantolaitos. Mutta ei meillä silloin ollut oi-keasti paukkuja siihen rahallisesti eikä taidolli-

sesti eikä [bakteeri]kanta[kaan] ollut sillä [tuo-tannon edellyttämällä] tasolla.

Ensimmäisen varsinaisen liiketoimintasuunnitel-mansa Galilaeus laati vasta syksyllä 2000. Siinäyrityksen tavoitteeksi määriteltiin syöpälääkkei-den tuotantoteknologioiden kehittäminen ja syö-pälääkkeinä käytettävien aineiden valmistami-nen omassa tuotantolaitoksessa ulkomaisten lää-ketehtaiden tarpeisiin. Yritys alkoikin suunnitel-la oman fermentointilaitoksen rakentamista Kaa-rinaan, josta se oli vuokrannut itselleen toimitilat.Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut sijoitus-pääomien puutteen ja kehitetyn teknologian kes-keneräisyyden vuoksi. Ratkaisua ongelmiin haet-tiin verkostoitumalla erään toisen suomalaisenyrityksen kanssa. Ajatuksena oli jatkaa lääkkei-den tuotantoteknologioiden kehittämistä ja sijoit-taa niiden tuotantolaitos yhteistyökumppanin toi-mitilojen yhteyteen. Mainittu yritys valittiinkumppaniksi siksi, että sillä oli asianmukainenlaatujärjestelmä, riittävän suuret tilat synteesike-miaa varten ja lääketehdaslupa. Galilaeukseltapuolestaan puuttuivat kaikki nämä resurssit.Lisäksi partneriyritys oli erikoistunut synteesike-miaan ja kemiallisten tuotantoprosessien mitta-kaavalaajennuksiin, joita teknologian edelleen-kehittämisessä tarvittiin. Omaa lääkeaineidentuotantolaitosta ei kuitenkaan saatu rakennetuksiuseista syistä, joihin kuuluivat muun muassa si-joituspääomien ja omien rahavarojen puute, Suo-men korkea kustannustaso sekä kehitettyjen lää-keaineiden tuotantoprosessien keskeneräisyys.

Lääketehtaan perustamiseen tähtäävän strategianalkaessa kriisiytyä toteutettiin Galilaeuksen pää-rahoittajan, Sitran, aloitteesta yritysfuusio, jollayrityksen lääkekehityskapasiteettia yritettiinvahvistaa. Galilaeukseen yhdistettiin tytäryhtiö-nä toinen Sitran sijoitussalkussa ollut biotekniik-kayhtiö. Liiketoimintasuunnitelmassa yritys-fuusio noteerattiin lisäämällä siihen fuusioidunyhtiön toimintaa kuvaava osio. Joulukuussa 2003voimaan tullut fuusio ei kuitenkaan onnistunut.Uuden yrityksen sisällä syntyi jännitteitä siitä,mihin hankkeisiin Sitran uusi sijoituspanos tulisikanavoida. Toimintojen yhdistäminen ei ollut on-gelmatonta myöskään tuotekehityksen näkökul-masta. Idea kuljettaa syöpälääkkeen vaikuttavaaine kasvaimeen valkuaisaineiden avulla oli

21

erään tutkijan mukaan toki hyvä, ”mutta vielätäysin tutkimusvaiheessa”. Yhteistyötä haittasilisäksi se, että yritykset sitoutuivat vanhoihinhankkeisiinsa uusien yhteishankkeiden sijaan.Uusi yhtiö ei myöskään kiinnostanut kansainväli-siä sijoittajia, koska sillä ei ollut yhtään lääkemo-lekyyliä edes ensimmäisen vaiheen kliinisissäkokeissa. Galilaeus alkoikin vaatia yhtiöideneriyttämistä, mikä toteutettiin vuoden 2005 alus-sa. Galilaeuksen tuolloinen talousjohtaja kuvailiyritysfuusion vaikutuksia rahoitukseen seuraa-vasti:

Sitrahan olisi halunnut, että lääkekehitystoimin-taa olisi pystytty jatkamaan ja minä näen tämän[yritys]kaupan lähinnä yrityksenä rakentaa Gali-laeukseen uskottavampi lääkekehitysyksikkö,joka olisi saanut hankittua helpommin rahoitus-ta kansainvälisiltä markkinoilta. Se ei käytän-nössä kuitenkaan sitten… Sijoittajat tulkitsivatsen oikeastaan hiukan negatiivisesti: se nähtiinpikemminkin niin päin, että [toisen yrityksen] tut-kimuksen tuominen tähän Galilaeuksen tutki-muksen yhteyteen vei sitä kokonaisuutta taak-sepäin ajallisesti: me olimme [fuusion jälkeen]kauempana kaupallisesta [toiminnasta] kuinGalilaeus yksin [oli ollut].

Epäonnistuneen sijoituskierroksen jälkeen Gali-laeus päätti uudistaa liiketoimintamallinsa. Seluopui vuonna 2004 lääkekehityksestä ja lääke-tehtaan perustamisesta keskittyäkseen syöpä-lääkkeiden sopimusvalmistukseen ja jo kehitetty-jen tuotantoteknologioiden kaupallistamiseen.Tavoitteena oli muuttaa yrityksen tulovirta etu-painoisemmaksi myymällä tuotekehityskäytössäollutta tuotantokapasiteettia muille yrityksille.Strategian muutos alkoikin pian tuottaa tulosta.Vuonna 2004 kahden lääkeaineen tuotantotekno-logiat lisensoitiin Saksaan. Lisäksi allekirjoitet-tiin sopimus lääkeaineiden tuottamiseksi eräällepohjois-amerikkalaiselle yritykselle. Nämä kau-pallisesti menestykselliset hankkeet, jotka lisäsi-vät merkittävästi Galilaeuksen liikevaihtoa ja tu-loja, eivät kuitenkaan kuuluneet tässä tutkimuk-sessa seurattujen projektien joukkoon. Niissäsaavutetuista tuloksista huolimatta Galilaeuksentalous säilyi erittäin kireänä koko 2000-luvunalun. Vuonna 2006 toimintaa päätettiinkin tehos-taa organisaatiouudistuksella, jossa työntekijöitävähennettiin erityisesti hallinnosta. Samassa yh-

teydessä jotkut tutkijoista hakeutuivat vapaaeh-toisesti uusiin tehtäviin. Eräs heistä pohdiskeli ti-lannetta jälkikäteen seuraavasti: ”Omasta puo-lestani voin sanoa, että lopulta tuli turhautuminenjatkuvaan rahapulaan. Asiat eivät kehittyneeteteenpäin ja töitä piti tehdä puutteellisilla väli-neillä. Lisäksi etenemismahdollisuudet olivatolemattomat.” Yrityksen voimaperäinen kehittä-minen olisikin edellyttänyt vankempaa rahoitus-pohjaa kuin mikä käynnistetyllä palvelutoimin-nalla pystyttiin saavuttamaan. YhteenvetonaGalilaeuksen pyrkimyksestä toimia lääkekehi-tysyrityksenä toimitusjohtaja totesi:

Realiteetti on, että niin pienelle yritykselle kuinmitä Galilaeuskin on, on aika toivoton urakkalähteä lääkepuolelle – olkoonkin, että puhutaanfokuksesta ja muusta. Pääseminen kansainväli-sille markkinoille ja uskottavuuden saaminensiellä on kyllä hirveän iso työ tehdä, kun on niinpienet resurssit.

Samaan aikaan kun Galilaeus etsi toteuttamiskel-poista liiketoimintamallia ja rahoittajia, pyrki seluomaan yhteistyöverkkoja tuotteidensa kehittä-miseksi ja kaupallistamiseksi. Koska kyse oli toi-siaan ennestään tuntemattomien yritysten välisis-tä yhteistyöneuvotteluista, nousi luottamus ja so-pimuskontrolli neuvotteluissa keskeiseen ase-maan. Luottamuksen rakentuminen ja epäluotta-muksen syntyminen liittyivät sosiaalisen verkos-tokäsitteen mukaisen tuttuuden sijaan kumppa-nin tekniseen ammattitaitoon ja erilaisiin kont-rollikeinoihin, kuten sopimuksiin ja takauksiin.Seuraavassa kuvataan tällaista ehdollista luotta-musta kahden tapausesimerkin avulla. Niistä en-simmäinen koskee Galilaeuksen kehittämän tuo-tantoteknologian hyödyntämistä Intiaan perus-tettavassa fermentointilaitoksessa ja jälkimmäi-nen Galilaeuksen tuottamien syöpälääkemole-kyylien jatkokehittämistä.

Yhteistyöneuvottelujen epäonnistuminenintialaisen kumppanin kanssa: vieraatkulttuurit ja luottamuksen ongelma

Ensimmäisessä tapauksessa Galilaeus pyrki li-sensoimaan kehittämänsä syöpälääkkeiden tuo-tantoteknologian eräälle intialaiselle lääketeh-taalle, jonka tarkoituksena oli perustaa fermen-tointilaitos syöpälääkkeiden tuottamista varten.Yritykset pääsivät varsin pian yhteisymmärryk-

22

seen teknologian hinnasta, mutta ongelmia ai-heutti Galilaeuksen edellyttämä pankkitakaus.Sen avulla Galilaeus halusi varmistaa sen, että sesaisi saatavansa intialaiselta yritykseltä senkinjälkeen, kun teknologiaan kuuluva bakteerikantaja tietotaito oli siirretty. Intialaisyritys lupasikintoimittaa takauksen, mutta lähetti sen sijaan Gali-laeukselle itse kirjoittamansa kirjeen, jossa se va-kuutti olevansa ”vakavarainen firma” ja hoita-vansa taloudelliset sitoumuksensa asianmukai-sesti. Tämä kirje ei Galilaeusta vakuuttanut, vaanse alkoi epäillä kumppaninsa uskottavuutta.

Galilaeuksen epäluottamus syveni, kun intialai-nen yritys yllättäen ilmoitti neuvotteluosapuolenvaihtuvan. Se halusi siirtää neuvottelut eräälletoiselle yritykselle. Siinä missä alkuperäisenkumppanin historiasta oli saatavissa tietoa, ei uu-desta yrityksestä löydetty mitään. Nämä seikatjohtivatkin yhteistyöneuvottelujen päättymiseen.Kyse oli myös yritystoimintaan liittyvistä kult-tuurieroista:

Se oli tyypillinen intialainen poliittinen kuvio elitämä kaveri, jonka kanssa me aluksi neuvotel-tiin, halusi tehdä osavaltionsa pääministerin po-jalle palveluksen… Se ei ollut mitenkään lä-pinäkyvä neuvottelutilanne. Me emme tienneet,kuka on todellinen sopijapuoli, [ja] onko tämä[alkuperäinen kumppani] joku bulvaani tässä vä-lissä. Me tulimme tosi epäluuloisiksi siinä vai-heessa ja [Galilaeuksen] hallitus päätti, että ei, eivoi lähteä [yhteistyöhön]. (Galilaeuksen talous-johtaja)

Sopimusneuvottelujen kariutumiseen vaikuttimyös laittoman tuotannon riski. Syntyneen epä-luottamuksen vuoksi Galilaeus ei ollut enää var-ma siitä, pysyisikö intialaiselle yritykselle siirret-tävä tuotantoteknologia sen käytössä ja saisikoGalilaeus tuotetun lääkeaineen määriin sidotuttulonsa:

Tämä intialainen partneri ei ollut enää uskottava.Meillä ei ollut takeita siitä, että jos me myydäänjotain teknologiaa sinne, niin mistä päin se tek-nologia pulpahtaa esille. Me ei pystytty vakuut-tumaan siitä, että se sopimus olisi ollut valvotta-vissa Intiassa niin kuin me olisimme halunneet.(Galilaeuksen hallituksen jäsen)

Eurooppalaisen kumppanin valinta:luottamus ansaitaan

Toisessa esimerkkitapauksessa Galilaeus tarvitsiyhteistyökumppania sen tutkimiseksi, kuinka te-hokkaasti sen kehittämät syöpälääkemolekyylittuhoavat syöpäsoluja ja millaisia haittavaikutuk-sia niillä on. Yhteistyöneuvotteluja käytiin saksa-laisen ja erään pohjoismaissa toimivan yrityksenkanssa. Vaikka Galilaeuksen toimitusjohtaja tun-sikin jälkimmäisen yrityksen avainhenkilöt pit-kän ajan takaa, päätti yritys käynnistää yhteis-työn saksalaisen yhtiön kanssa. Saksalaisella yri-tyksellä oli pohjoismaista vankempi kokemuslääkemolekyylien biologisen aktiivisuuden tutki-misessa. Se oli myös valmis ottamaan hankkees-sa huomattavan taloudellisen riskin ilman täyttävarmuutta siitä, voitaisiinko molekyyleistä kehit-tää ihmisille soveltuvia lääkkeitä niiden sivuvai-kutusten vuoksi. Saksalaisyrityksen sitoutumistahankkeeseen kuvasti myös sen määrittelemä sel-keä koeaikataulu:

Ne tekevät vuoden töitä ja sen vuoden jälkeenmeillä on paketti valmis: Joko he vievät ne [mo-lekyylit] klinikkaan tai joku toinen vie. Tai sittenluovutaan koko kehityksestä, jos tulee negatiivi-sia tuloksia. (Galilaeuksen toimitusjohtaja)

Saksalaisyritys osoittautui neuvotteluissa sitou-tuneeksi, määrätietoiseksi ja asiantuntevaksikumppaniksi. Sen sijaan neuvottelut pohjoismai-sen yhtiön kanssa pysähtyivät moneen otteeseenjopa kuukausien ajaksi. Tämä viivyttely ja epä-röinti oli Galilaeuksen mielestä yllättävää, silläneuvottelujen alkuvaiheessa yritys oli antanut it-sestään vakuuttavan kuvan. Alustava luottamusmuuttui kuitenkin epäluottamukseksi kumppaninprojektipäällikön vieraillessa Galilaeuksessa:

Se projektipäällikkö, jonka [pohjoismainen] fir-ma nimitti, [...] ei ollut lainkaan sillä tasolla, mitäoli annettu ymmärtää. [...] [Kun] projektipäällikkötuli ensimmäiselle visiitille tänne esittäytymään,niin hän oli aivan pihalla ja kysyi meiltä koko ajan[...] neuvoja, että minkä tyyppisiä tutkimuksia pi-täisi tehdä, ja se ei ollut lainkaan sitä, mitä mehaettiin. Me haluttiin sellainen kumppani, jokatietää täsmälleen, miten prekliiniset tutkimuksettämän tyyppisellä aineella tehdään. (Galilaeuk-sen talousjohtaja)

23

Puutteellisen tietotaidon ohella Galilaeusta epäi-lytti neuvottelukumppanin sitoutuminen hank-keeseen. Se ei esimerkiksi missään vaiheessa yk-silöinyt sitä, milloin se aikoi tehdä molekyylienjatkokehityksen edellyttämät eläinkokeet. Lisäk-si yrityksen fuusio toisen eurooppalaisen yhtiönkanssa aiheutti sisäisiä jännitteitä ja epäselvyyttäsiitä, mihin hankkeisiin se haluaisi sitoutua.”Kaikki nämä pienet asiat aiheuttivat semmoistaepäuskottavuutta”, Galilaeuksen talousjohtajatotesi.

Johtopäätökset

Kuten edellä kuvattiin, merkittävin Galilaeuksenliiketoimintaa haitannut ongelma oli sen tuottei-den keskeneräisyys, mistä syystä sillä oli suuriavaikeuksia murtautua kansainvälisille lääke- jateknologiamarkkinoille sekä hankkia tarvitse-maansa riskirahoitusta. Näistä syistä Galilaeuk-sen liiketoimintastrategia muuttui oman lääke-tehtaan perustamisesta tuotantoteknologioidenkehittämiseksi ja sopimusvalmistuksen harjoitta-miseksi. Galilaeuksen alkuperäiset suunnitelmateivät siis olleet pääomasijoittajien mielestä us-kottavia, etenkään vuosituhannen vaihteen jäl-keisessä kiristyneessä rahoitusympäristössä. Sii-nä missä turkulainen Biotie Therapies ehti listau-tua pörssiin ennen biotekniikkabuumin päätty-mistä, jäi Galilaeus vaille sijoituksia. Yrityksessäsyntyneet odotukset eivät vastanneet rahoitusym-päristön todellisuutta. Eräs Galilaeuksen tutkijakuvasi muutosta näin:

Se oli niin selkeää silloin muutama vuosi sitten,kun kaikki syyti rahaa, esimerkiksi silloin kunBiotie meni pörssiin. Että kun tehdään näin janäin ja näin, niin pakosti meillä on muutamanvuoden päästä näin ja näin ja näin monta uuttalääkettä. Ja se tietää näin ja näin ja näin montamiljoonaa, kymmentä miljoonaa ja sataa miljoo-naa rahaa. Mutta se ei mennyt sitten ihan niin.

Sijoituspääomien puutteen vuoksi Galilaeuksenkesken olleet tuotekehityshankkeet etenivät hi-taasti eikä myyntituloja saatu. Vähäisten tulojenvuoksi yrityksen talous säilyi kireänä, mikä johtivuonna 2006 toteutettuun organisaatiouudistuk-seen ja hallintohenkilöstön vähennyksiin. Galila-euksen kohtaamat vaikeudet saivatkin toimitus-johtajan itsekriittiseksi:

Niin kuin moni tämän tyyppinen yritys, Galilae-uskin on hakenut itseään vuosikaudet. (...) Ettäjos olenkin jossain sanonut, että biotekniikkayri-tysten tuotteet ovat raakileita, niin se on kylläpätenyt Galilaeukseenkin erinomaisen hyvin.

Galilaeuksen kokemuksista voidaankin vetääkaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensiksikin yrityk-sen vuonna 1994 tapahtunutta perustamista olisikannattanut lykätä tuonnemmaksi: yrityksenpäätuotteet eli syöpälääkkeiden tuotantoteknolo-giat olisi voitu kehittää pidemmälle yliopistossaja perustaa yritys vasta sitten, kun tuotteet ovatvalmiit markkinoille vietäviksi. Kun näin ei ollut,joutui Galilaeus käyttämään pääosan alkuvai-heen voimavaroistaan itse tuotteiden kehittämi-seen sen sijaan, että se olisi päässyt hankkimaantarvitsemaansa ymmärrystä markkinoiden toi-minnasta ja siellä vallitsevista realiteeteista.

Toiseksi Galilaeuksen olisi kannattanut suuntau-tua muille yrityksille tarkoitettuun sopimusval-mistukseen aikaisemmin kuin mitä nyt tapahtui.Sopimusvalmistuksen valitseminen yrityksenpäätoimintamuodoksi jo vuonna 2000 olisi vähen-tänyt ulkopuolisten sijoituspääomien tarvetta jatuonut yritykselle tuloja, joita se olisi Finnzymesintapaan voinut käyttää omien tuotekehityshank-keidensa rahoittamiseen. Kipeästi kaivatun tulora-hoituksen lisäksi sopimusvalmistus olisi auttanutGalilaeusta kehittämään markkinatuntemusta jaluomaan yhteistyöverkkoja, joita se olisi myöhem-min voinut hyödyntää omia tuotteita kaupallistaes-saan. Tähän läheisesti liittyvä seikka on se, ettäGalilaeuksen olisi kannattanut 2000-luvun alussainvestoida suurempiin fermentointilaitteistoihinkuin mihin se lopulta päätyi. Suurempi tuotantoka-pasiteetti olisi luonut mahdollisuuden saada enem-män tuloja, mutta yrityksellä ei toimitusjohtajanmukaan ollut rohkeutta tehdä investointia:

Me olisimme saaneet sen [isomman] tuotannonpystyyn ja minä olisin tänä päivänä hyvin tyyty-väinen, jos se olisi tehty. Mutta me lähdimme lii-kaa kartoittamaan niitä [tuotantoon liittyviä] ris-kejä.

Luottamuksen osalta Galilaeus toimi haastavassaglobaalissa toimintaympäristössä. Sen kehittämäsyöpälääkkeiden tuotantoteknologia ei ollut radi-kaali keksintö. Se oli tiettyyn bakteerikantaan pe-

24

rustuva keino tuottaa aikaisempaa tehokkaam-min jo markkinoilla olevia lääkkeitä ja niidenlähtöaineita. Tällaisten aineiden tuotanto on lää-keteollisuuden globalisoituessa siirtynyt enene-vässä määrin ns. kehittyviin talouksiin, joissa toi-mivat yritykset pystyvät tuottamaan niitä hal-vemmalla kuin muualla. Näiden yritysten toimin-tatavat voivat poiketa paljonkin siitä, mihin teol-listuneissa länsimaissa on totuttu. Näin oli myösGalilaeuksen ja sen intialaisen neuvottelukump-panin tapauksessa: neuvottelut johtivat nopeastiepäluottamuksen syntymiseen ja yhteishankkeenkariutumiseen. Galilaeuksen saksalaisen ja poh-joismaisen yrityksen kanssa käymät neuvottelutpuolestaan nostivat esiin yhteistyökumppanin si-toutumisen ja tietotaidon merkityksen uutta tuo-tekehityshanketta käynnistettäessä. Tapaus osoit-ti sen, että luottamuksen lähteenä innovaatiotoi-minnassa ei ole yksinomaan yritysten välinenvuorovaikutus ja tuttuus vaan yhteisen tuotteenkehittämisessä tarvittava osaaminen ja käynnis-tettävän hankkeen edellyttämä vakaus.

Galilaeuksen verkottumisyritykset nostavat esiinmyös sen, että johtopäätöksiä neuvottelukump-panin luotettavuudesta ja yhteishankkeen käyn-nistämisestä joudutaan usein tekemään neuvotte-luprosessin aikana saatujen puutteellisten tieto-jen ja vaikutelmien perusteella. Tällaisissa tilan-teissa syntyvää luottamusta voidaankin pitääluonteeltaan ehdollisena. Keskeisiä luottamuk-sen rakentumiseen vaikuttavia seikkoja ovat täl-löin muun muassa pankkitakaukset, kumppaninhistoriaa koskevat tiedot, sen määrätietoisuus jasitoutuneisuus sekä sen osoittama teknologinenosaaminen. Kyse on siis aiemmin mainitusta,”suoritusperustaiseksi luottamukseksi” kutsutus-ta luottamuksen tyypistä (Cohen & Fields 1999).

Finnzymesin ja Galilaeuksen tarkastelu antaa ai-heen korostaa eri biotekniikka-alojen ja -markki-noiden välisiä eroja. Finnzymes toimii reagenssi-ja diagnostiikkamarkkinoilla. Yritys aloitti toi-mintansa alan johtavan yrityksen tuotteiden välit-täjänä, tutustui sitä kautta markkinoihin ja aloittituotekehityksen vasta myöhemmin. Alueella tuot-teen kehittämiskustannukset ovat kohtuulliset eikävaltavia pääomia tarvita. Sen sijaan yhdenkinlääkkeen kehittämiskustannukset ovat nykyisinniin suuret ja kehittämisprosessi kliinisine kokei-

neen niin pitkä, että lääkekehitystyön partneriksitarvitaan aina suuri lääkeyritys, jollaista Suomessaei ole. Galileauksen ratkaisu, keskittyminen lääk-keiden raaka-aineina käyttävien molekyylien janiiden valmistusmenetelmien kehittämiseen ja li-sensointiin sekä sopimusvalmistukseen on tässävalossa erittäin perusteltu ratkaisu.

2.3 Käyttäjäyhteistyö terveyden-huollon teknologiayrityksentuotekehityksessä ja kansain-välisessä markkinoinnissa:Prowellness Diabetesjärjestelmä

Suomalaiset terveydenhuollon teknologiayrityk-set ovat yleensä erikoistuneita kapeille teknolo-gia-aloille. Tämän vuoksi kotimaiset markkinatovat niille liian pieniä ja kansainvälistyminenvälttämätöntä (Rouvinen ym. 1995, Virta 2005).Kansainvälistyminen on kuitenkin erittäin haas-tavaa. Yhtäältä terveydenhuollon teknologiayri-tykset kohtaavat tyypillisiä kansainvälistymisenongelmia, kuten yrityksen tuntemattomuus ulko-mailla, rahoituksen riittämättömyys ja osaavanhenkilöstön puute (Saarenketo & Kuivalainen2001). Toisaalta terveydenhuollon teknologiayri-tysten kansainvälistymisen lisähaasteita ovat ter-veydenhuoltojärjestelmien maaspesifisyys, nii-den rakenteiden jäykkyys, terveydenhuollon toi-mijoiden liiketoimintaosaamisen puute ja stan-dardien hajanaisuus (Alasaarela 2003, Ryynänen2004).

Tässä luvussa tarkastellaan suomalaisen Prowell-ness Oy:n Diabetesjärjestelmä-ohjelmistotuotteenkehittämistä Suomessa vuosina 1996–99 ja senkaupallistamista Iso-Britanniassa vuosina 2000–07. Erityisesti tarkastelun kohteena on se, minkä-laisen yhteistyöverkon yritys rakensi tukemaantuotteen kaupallistamista ja käyttöönottoa Suo-messa ja Iso-Britanniassa sekä, mikä merkityskäyttäjäyhteistyöllä ja käyttökokeiluilla oli mark-kinointityön eri vaiheissa (Miettinen ym. 2003, 88-114). Analyysi perustuu yrityksen viiden avainhen-kilön haastatteluihin vuosina 2004–07 sekä aiem-min raportoituun tutkimukseen.

Länsimaissa terveydenhuollon tietojärjestelmienkäyttöönotto on edennyt hitaasti ja monien epä-

25

onnistumisten kautta moneen muuhun palvelu-alaan verrattuna (Balka 2003, Berg ym. 2003).Terveydenhuolto on luonteeltaan monimutkaistatietotyötä, jossa tietoa tuotetaan, omaksutaan jajaetaan eri ammattiryhmien ja hoitoyksiköidenkesken. Tämä muodostaa merkittävän haasteentietojärjestelmien käyttöönottohankkeiden on-nistumiselle. Terveydenhuollon tietojärjestelmi-en suunnittelu edellyttää syvällistä tietoa monienkäyttäjien toisiinsa liittyvistä työprosesseista,mikä korostaa käyttäjien roolia tiedon lähteinä,suunnittelukumppaneina ja käyttöönottokokeili-joina. Terveydenhuollon ohjelmistoyritys jou-tuukin ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä siitä,keiden käyttäjien kanssa suunnitteluyhteistyötätehdään, miten yhteistyö järjestetään ja mitenluottamus osapuolten välillä säilytetään yhteis-työn eri vaiheissa (Hyysalo & Lehenkari 2003a,2003b).

Prowellness Diabetesjärjestelmänkehitystyö Suomessa

Vuosina 1996–99 oululainen Prowellness Oy ke-hitti suomalaisten diabeteshoidon ammattilaistenkanssa internet-pohjaisen Prowellness Diabetes-järjestelmän. Se oli suunniteltu yhdistämään eriammattiryhmien ja hoitoyksiköiden tuottamadiabeetikkoja koskeva hoitotieto yhteen tietojär-jestelmään. Diabetes on hoidoltaan vaativa pitkä-aikaissairaus, joka aiheuttaa monia liitännäis-sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja.Tämän vuoksi diabeetikkojen hoitoon osallistu-vat monet eri ammattiryhmät ja hoitoyksiköt.Paperikirjaamiseen verrattuna sähköinen diabe-testietojärjestelmä mahdollistaa paremman tie-donkulun sekä terveydenhuollon asiantuntijoi-den kesken että hoitoyksiköiden välillä. Tietojär-jestelmä tekee mahdolliseksi myös hoidon laa-dun pitkäaikaisseurannan niin yksittäisen diabee-tikon kuin diabeetikkoryhmienkin tapauksessa.

Prowellness ei ollut ensimmäinen diabetestieto-järjestelmä Suomessa. 1980-luvulta lähtien erisairaanhoitopiirien klinikoilla ja diabetesvas-taanotoilla oli omatoimisesti kehitetty ja yritettyottaa käyttöön yli kaksikymmentä diabetestieto-järjestelmää Prowellnessin lisäksi (Miettinenym. 2003, 99-102). Huonon käytettävyyden jamonimutkaisuuden vuoksi vain neljän järjestel-män käyttö oli jatkunut 2000-luvulle, eikä yhden-

kään käyttö ollut levinnyt sen kehittäneen hoito-paikan ulkopuolelle. Tämä ”diabetesohjelmienhautausmaa” osoittaa, että ohjelmien käytettä-vyyteen liittyvien kysymysten ratkaiseminen onkäyttöönoton onnistumisen elinehto päivittäises-sä hoitotyössä.

2000-luvun vaihteessa Prowellness Diabetesjär-jestelmä oli yleisesti käytössä suomalaisten sai-raanhoitopiirien diabeteshoitoon erikoistuneissayksiköissä, kuten sisätautien ja lastentautien klini-koilla. Aiempiin kehittämisyrityksiin verrattunaProwellnessin tiivis ja pitkäaikainen yhteissuun-nittelu monien ammattiryhmien kanssa oli luonutjärjestelmän, joka vastasi erikoistuneen diabe-teshoidon käyttövaatimuksia. Järjestelmän mark-kinointityötä Suomessa tuki se, että kehittämistyö-hön osallistuneet käyttäjät levittivät aktiivisestitietoa järjestelmästä ja sen hyödyllisyydestä dia-beteshoidon ammattilaistapahtumissa, luennoillaja seminaareissa. Sen sijaan ohjelmiston käyt-töönotto erikoissairaanhoidon ulkopuolella elitavallisissa terveyskeskuksissa edistyi hitaasti.Terveyskeskuksissa hoidettavista potilaista vainpieni osa oli diabeetikkoja ja terveyskeskustenhoitohenkilökunnan käyttömotiivit ja vaatimuksetohjelman käytölle erilaisia kuin erikoistuneessadiabeteshoidossa. Terveyskeskusten hoitohenki-lökunta ei ollut osallistunut Prowellness Diabetes-järjestelmän kehittämistyöhön eikä heidän tarpei-taan ollut otettu huomioon suunnittelutyössä.

2000-luvulle tultaessa Prowellnessin yhteistyödiabeteshoidon ammattilaisten kanssa väheni jayritys suuntautui järjestelmän kansainväliseenmarkkinointiin ja kaupallistamiseen. Kehitystyö-hön osallistuneet käyttäjät kokivat jääneensä vailletunnustusta omasta kehittämispanoksestaan. Ter-veyskeskusten hoitohenkilökunnan tarpeet järjes-telmän jatkokehityksessä jäivät huomiotta.

Diabetesjärjestelmän kaupallistaminenIso-Britanniassa

1990-luvun lopulla Prowellness teetätti asiantun-tijahaastatteluihin perustuvia markkinaselvityk-siä diabetestietojärjestelmien kysynnästä, kilpai-levista tuotteista ja mahdollisista yhteistyökump-paneista Pohjois-Amerikassa, Länsi-Euroopassaja Itä-Aasiassa. Näiden selvitysten perusteella yri-tys päätti vuonna 2000 perustaa tytäryrityksen,

26

Prowellness UK Ltd:n, markkinoimaan Diabetes-järjestelmää Iso-Britanniassa. Britannian arvioi-tiin olevan keskeinen markkina-alue Euroopassaja maan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kat-sottiin tukevan alueellisesti käytettävän diabetes-tietojärjestelmän käyttöönottoa. Tytäryrityksenperustamista pidettiin välttämättömänä luotta-muksen synnyttämiseksi Iso-Britannian tervey-denhuollon ohjelmistomarkkinoilla:

Paikallisuuden leima yritettiin luoda ensimmäi-sestä päivästä lähtien. Olimme koko ajan paikal-listen ihmisten kanssa tekemisissä. Meillä olienglantilainen osoite ja yrityksen tiedot löytyivätrekisteristä. Vaikka se oli vasta brändin luomista,eikä ruvettu investoimaan, luotiin kuitenkin pai-kallinen leima. Ihmiset tiesivät, kuka vastaa Pro-wellnessista. Asiakkaiden suuri pelko oli se, ettävaikka he pitäisivät Prowellnessin teknologiastaja se näyttäisi sopivan heille, niin miten he uskal-taisivat ostaa sen. Jos Prowellness ei olisi siellä[Iso-Britanniassa myös] seuraavana vuonna,niin kuka hoitaisi ylläpidon ja vastaisi järjestel-mästä? (Prowellness UK:n toimitusjohtaja)

Vuosina 2000–01 Prowellness toteutti Diabetes-järjestelmän englanninkielisen version ja tytäryri-tyksen markkinointityöntekijät ottivat yhteyttäBritannian johtaviin diabeteslääkäreihin ehdotta-en ohjelman koekäyttöä heidän julkisissa sairaa-loissa sijaitsevilla klinikoillaan. Diabetesjärjestel-män suomalaisilla käyttöreferensseillä oli vain vä-häinen merkitys Iso-Britannian markkinointityös-sä ja paikallisten referenssien saamista pidettiinvälttämättömänä. Kaksi diabeteslääkäriä suostuikokeiluun. Vaikka ohjelma asennettiin heidän kli-nikoilleen, ei sitä otettu koekäyttöön, eikä Pro-wellness saanut tarvitsemiaan referenssejä.

Vuonna 2001 Prowellness UK osti paikallisenohjelmistoyrityksen, Westman Medical Groupin,joka oli kehittänyt ja kaupallistanut erään yksit-täisissä hoitopaikoissa käytetyn diabetestietojär-jestelmän. Prowellnessin tavoitteena oli tavoittaayrityksen vanha asiakaskunta ja tarjota heille alu-eellisen tiedonkulun mahdollistava ProwellnessDiabetesjärjestelmä. Vanha asiakaskunta ei kui-tenkaan siirtynyt uuden diabetesjärjestelmänkäyttäjäksi muun muassa siksi, että se oli huo-mattavasti vanhaa kalliimpi. Prowellness UK eimyöskään pystynyt käyttämään yrityksen henki-

lökuntaa uuden järjestelmän markkinoinnissa,koska henkilökunnalla ei ollut tarvittavaa osaa-mista eikä kiinnostusta.

Vuosina 2002–04 Prowellness UK markkinoi ak-tiivisesti Diabetesjärjestelmää asiakastapaami-sissa ja hoitoalan tapahtumissa. Tämän työn tu-loksena järjestelmä otettiin käyttöön kahdeksas-sa paikassa sairaaloiden klinikoilla ja yleislääkä-reiden vastaanotoilla. Yhdessäkään järjestelmänalueellinen käyttö ei kuitenkaan toteutunut. Tästähuolimatta yritys sai käyttäjiltä arvokasta pa-lautetta ohjelman edelleen kehittämiseksi. Mark-kinointityötä haittasi Britanniassa meneillään ol-lut terveydenhuollon hankintajärjestelmän uu-distus ja julkisen terveydenhuollon tietotekniik-kaohjelman – The National Programme for IT –käynnistyminen. Nämä muutokset loivat epävar-muutta ja viivästyksiä julkisen terveydenhuollonhankintapäätöksiin. Tässä tilanteessa olemassaolleilla käyttäjillä oli suuri merkitys ProwellnessDiabetesjärjestelmän markkinointityössä. Pro-wellness UK:n nykyinen toimitusjohtaja kuvaakäyttäjien strategista merkitystä markkinoinnissaseuraavasti:

On totta, että kun käyttäjä saadaan, niin sehänon heidänkin etunsa, että systeemi leviää. Var-sinkin tämmöiset esikäyttäjät tai ne, jotka ovatensimmäisenä ottaneet [järjestelmän] käyttöön-sä… Sehän on tavallaan sulka hattuun heille,että he ovat ensimmäisenä uskaltautuneet täm-möiseen mukaan ja olleet sen systeemin kehit-tämisessä mukana alusta asti [...]. He [käyttäjät]markkinoivat siten, että jos me saadaan [järjes-telmä] esimerkiksi yhteen sairaalaan, niin siitämenee varmaan vuosi, kaksi, kolme, niin sittenterveydenhoitopuolikin ottaa systeemin käyt-töön niin, että tämä järjestelmä leviää.

Prowellness Diabetesjärjestelmän merkittävinkäyttöönotto Iso-Britanniassa tapahtui vuonna2005, kun Lontoon Kensington, Chelsea andWestminster (KCW) -sairaanhoitoyhtymä ottikäyttöön Prowellness Diabetesjärjestelmän. Yh-tymä käynnisti projektiorganisaation vastaamaankäyttöönotosta ja yhteydenpidosta käyttäjien jaProwellness UK:n välillä. Diabetesjärjestelmänalueellinen käyttö eli hoitotiedon jakaminen erihoitoyksiköiden välillä on ollut yksi ProwellnessUK:n markkinointityön pääargumenteista vuo-

27

desta 2000 lähtien. Tästä huolimatta vuoden 2007puoliväliin mennessä Prowellness Diabetesjärjes-telmä ei ollut KCW-yhtymän käytössä niin, että sevälittäisi tietoa hoitoyksiköiden välillä.

Johtopäätökset

Prowellness Diabetesjärjestelmän ensimmäisenversion suunnittelu, joka perustui ohjelmistoyri-tyksen ja terveydenhuollon käyttäjien väliseentiiviiseen yhteistyöhön, käynnistyi hyvin 1990-luvun lopulla Suomessa. Diabeteshoidossa oli ol-lut pitkäaikainen tarve sähköisille tiedonkeruu-välineille, mistä oli osoituksena lukuisat aikai-semmat tietojärjestelmien kehittämisyritykset.Prowellnessilla ja diabeteshoitoon erikoistuneil-la käyttäjillä oli samansuuntaiset intressit, toimi-va työnjako ja toisiaan täydentävä osaaminen.Diabetesjärjestelmän jatkokehitystyö ei kuiten-kaan sujunut kuitenkaan ongelmitta. Siihen osal-listuneet käyttäjät kokivat jääneensä vaille tun-nustusta, mikä vähensi heidän haluaan osallistuajatkokehitystyöhön. Toisaalta Diabetesjärjestel-män alueellinen käyttö ei edennyt, koska perus-terveydenhuollon käyttäjien tarpeita ei ollut otet-tu huomioon ohjelman suunnittelussa.

Prowellness UK:n markkinointi- ja käyttäjäyh-teistyö Iso-Britanniassa 2000-luvulla oli erittäinvaikeaa alusta alkaen. Yhtäältä tämä on johtunutyrityksestä riippumattomista syistä, kuten julki-sen terveydenhuollon hankintajärjestelmän uu-distamisesta. Toisaalta yrityksellä on ollut vai-keuksia saada järjestelmälleen onnistuneita koe-käyttöjä ja paikallisia käyttöreferenssejä myynti-työn tueksi. Suomessa Diabetesjärjestelmän ke-hittämiseen osallistuneet käyttäjät olivat olleettärkeitä referenssejä kotimaan markkinointityös-sä. Iso-Britanniassa vastaava mahdollisuus avau-tui vasta vuonna 2007.

Iso-Britanniassa Prowellnessin keskeinen haasteoli alusta asti se, miten käyttäjien ja asiakkaidenkanssa saadaan luoduksi luottamukseen perustu-vat yhteistyösuhteet. Prowellnessin toimet Iso-Britanniassa – tytäryrityksen perustaminen us-kottavan yrityskuvan luomiseksi, paikallisen yri-tyksen osto asiakaskunnan tavoittamiseksi jakäyttäjien kanssa tehdyt pienimuotoiset käyttö-kokeilut – olivat tähdänneet luottamuksen syn-nyttämiseen käyttäjien ja viime kädessä ostopää-

töksiä tekevien toimijoiden keskuudessa. Suo-messa toteutuneeseen käyttäjäyhteistyöhön ver-rattuna yritys onkin joutunut käyttämään Iso-Bri-tanniassa huomattavasti enemmän aikaa ja re-sursseja tähän yhteistyön perusedellytyksen luo-miseen.

2.4 GZigZag – vapaan ohjelmisto-projektin nousu ja tuho

Vuosituhannen vaihde oli ohjelmisto- ja verkos-toliiketoiminnan nousuaikaa. Alueen kehitys-hankkeisiin kohdistui suuria odotuksia ja niihinoli helppo saada rahoitusta. Niinpä erikoistutkijaTuomas Lukka perusti hyperstruktuuri-nimisentutkimusryhmän vuonna 2000 Jyväskylän yli-opiston ohjelmistotekniikan laitokselle kehittä-mään uutta käyttöjärjestelmää, GZigZagia. Pro-jektin idea perustui hypertekstin keksijän ja edus-miehen Ted Nelsonin ja Lukan vuosina 1999–2000 tekemään yhteistyöhön. Nelson oli kehittä-nyt ajatusta maailmanlaajuisesta tietokannasta1960-luvulta lähtien Xanadu-projektissaan.Hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena oli luo-da universaali tietojärjestelmä, joka yhdistäisimaailman kaikki tietokannat yhdeksi tietoava-ruudeksi, jossa tiedostojen keskinäiset linkit säi-lyisivät (Nelson 1991). Projektin edeltäjä ja in-noittaja oli presidentti Rooseveltin tieteellisenäavustajana toimineen Vannevar Bushin (1945)esittämä idea Memex-laitteesta:

Kuvittele henkilökohtaiseen käyttöösi laite, jokaon eräänlainen henkilökohtainen arkisto ja kir-jasto. […] Memex on laite, johon henkilö tallen-taa kaikki kirjansa, levynsä ja kommunikaation-sa ja joka on mekanisoitu niin, että sitä voi käyt-tää erittäin nopeasti ja joustavasti. Se on käyttä-jänsä muistin laajennettu […] lisäke. Laite koos-tuu työpöydästä, ja vaikka sitä luultavasti voikäyttää jonkin välimatkan päästä, on se ensisi-jaisesti huonekalu, jonka ääressä käyttäjä työs-kentelee. Laitteen yläosassa on metalliputkia,läpikuultavia näyttöjä, joille [arkistoitu] materiaa-li voidaan heijastaa helposti luettavaksi. Lisäksilaitteeseen kuuluu näppäimistö sekä nappuloitaja vipuja. Muuten se näyttää tavalliselta työ-pöydältä.

Memexissä ihminen voi liittää tekstit, piirrokset,valokuvat ja muistiot toisiinsa haluamallaan ta-

28

valla asiayhteyksiin perustuen. Bush ajatteli to-teuttavansa Memexin mikrofilmauksen, valoken-nojen ja optisen koodauksen avulla.

Nelson (1991) esitti vuonna 1972, että Bushinideat olisivat siirrettävissä tietokoneeseen doku-menttien hallitsemista helpottavaksi hyperteksti-järjestelmäksi.4 Xanadussa dokumentit ajateltiinvoitavan kytkeä toisiinsa kahdella tavalla. Näistäensimmäinen oli säilyvät linkit, jotka eivät kat-kaisseet dokumenttien keskinäisiä suhteita. Toi-nen tapa puolestaan oli transkluusiot, joilla tar-koitetaan dokumenttien sisällön uudelleen käyt-töä dokumenttien rajojen yli (Nelson 2002, 59).Koska Nelsonin Zigzag-avaruudessa ei ollut ny-kytietokoneitten käyttämiä kansioita, tiedostojatai sovelluksia, esiteltiin tieto soluissa, jotka oli-vat kytkettyjä toinen toisiinsa. Zigzag oli siis tie-tokannan ja käyttöliittymän yhdistelmä (Lukka& Ervasti 2001).

Internetissä toimiva hajautettu hypertekstijärjes-telmä, World Wide Web (www), keksittiin vuon-na 1990. Sen tärkeimmät ominaisuudet olivatgraafinen käyttöliittymä ja kyky liittää www-si-vuja toisiinsa hyperlinkin avulla (Abbate 1999).Vuonna 2000 World Wide Webin keksijä TimBerners-Lee (2000) kertoi seuraavasta kehitysas-keleesta, semanttisesta webistä. Se oli rinnakkai-nen Nelsonin hyperteksti-idealle ja toteutti niitäkäytännössä. Koska Nelson ei osannut itse ohjel-moida, hänen ideansa jäivät vain suunnitelmientasolle (Nelson 2002).

Lukan haaveena puolestaan oli kehittää tietotyö-läisten jokapäiväisiin tiedonhallinnan ongelmiintyökalu, jonka avulla käyttäjä voisi kätevästi yh-distää haluamansa käyttötavat omien tietojensahallintaan. Lukka halusi parantaa World WideWebin puutteita, joita olivat mm. hyperlinkkienhauraus ja tiedon luokiteltavuuteen liittyvät vai-keudet. Xanadun perusideoista lähtien Lukka ke-hitti oman visionsa uudenlaisesta tietokoneenkäyttötavasta, jonka tarkoitus oli auttaa tietoko-

neen käyttäjää informaatiovirran hallinnassa jatiedon varastoinnissa.

GZigZag-projektin synty

Lukka oli tutustunut Ted Nelsonin hyperteks-ti-ideoihin syksyllä 1998. Vuonna 1999 käynnis-tynyt sähköpostiviestien vaihto muuttui pian yh-teistyöksi. Lukka perusti Jyväskylän yliopistonohjelmistototekniikan laitokselle tutkimushank-keen kehittämään Zigzagia. Tässä yhteydessäLukka ja Nelson tekivät suullinen sopimuksen:Lukka kehittäisi Zigzagista vapaan ohjelmisto-version ja Nelson saisi oikeuden tehdä muutoksiaprojektin tuottamaan ohjelmistoon. Seuraavanvuoden kuluessa Nelson vieraili Jyväskylässäkolme kertaa. Maaliskuussa 2000 hän suunnittelikahden viikon ajan ohjelmiston prototyyppiäLukan kanssa. Vierailujen aikana Nelson myösluennoi Xanadun perusajatuksista.

Vuoden 2000 tammikuussa Lukka ilmoitti pro-jektin perustamisesta Xanadu-kehittäjien sähkö-postilistalla ja huhtikuussa 2000 projekti rekiste-röitiin Sourceforgen5 sivustolle vapaaksi ohjel-mistoprojektiksi. Projekti sai nimen GZigZag jase aloitti toimintansa Jyväskylän yliopiston Ago-ra-tutkimuskeskuksessa vuonna 2000. Ryhmänimesi itsensä hyperstruktuuriryhmäksi (Lukka& Ervasti 2001).

Projektia rahoittivat Jyväskylän yliopiston lisäksimuun muassa Tekes, Sonera, Nokia, SysOpen,Jyväskylän seudun osaamiskeskus sekä InBct-tutkimuskonsortio. Tutkimuksen painopisteenäoli ihmisen ja tietotekniikan välinen suhde ohjel-miston käytettävyyden näkökulmasta. Tutkimuskytkeytyi myös Soneran rahoittamaan perhepor-taalihankkeeseen, jossa tutkittiin tietotekniikanvaikutusta perheiden arkielämään. Hankkeen ta-voitteena oli kehittää perheportaalisovellus per-heiden koekäyttöä varten. GZigZagin ohjelmoi-jat suunnittelivat ja kehittivät portaalin prototyy-pin yhdessä psykologien sekä viestintä- ja kogni-tiotieteilijöiden kanssa. Syyskuussa 2000 Lukkaosti projektille kotisivun internetistä. Sivulla tie-

29

4 Wikipedian määritelmän mukaan “hyperteksti viittaa tietokoneella olevaan tekstiin, joka pyydettäessä johtaa toiseen,tekstiin liittyvään tietoon. […] Perinteisen staattisen tekstin sijaan hyperteksti tekee mahdolliseksi hyperlinkeiksikutsuttujen yhteyksien avulla informaation dynaamisen organisoinnin.”

5 Sourceforge.net on maailman suurin ohjelmistokehittäjien yhteisö.

dotettiin ohjelmiston edistymisestä sekä sieltäsaattoi ladata sen uusimman version.

Keskustelua projektin tavoitteista:missä on käyttäjä?

Niin sanotun vapaan ohjelmistoliikkeen perusta-ja Richard M. Stallman luennoi Jyväskylän kesä-tapahtumassa heinäkuussa 2001.6 Projektinpyynnöstä hän kommentoi tässä yhteydessämyös GZigZagin demoversiota. Stallman kiin-nitti huomiota kahteen asiaan: tutkimuksen ja ke-hittämisen väliseen suhteeseen sekä tarpeeseenkehittää käyttökelpoinen ohjelmistoyökalu käyt-täjien kiinnostuksen herättämiseksi ja kehittä-jäyhteisön synnyttämiseksi.

Kommentissaan Stallman arvosteli GZigZag-hankkeen monia tavoitteita ja korosti sitä, ettätutkijoiden olisi keskityttävä yhden käyttökel-poisen sovelluksen kehittämiseen, mikä herät-täisi käyttäjä-ohjelmoijien (”yhteisön”) huomi-on ja houkuttelisi heitä osallistumaan kehittämis-työhön:

On helppo perustaa monia eri projekteja muttaette saa niitä koskaan valmiiksi. Ne jäävät vainleluiksi, laboratorioesineiksi, eivätkä kehity käy-tettäviksi hyödykkeiksi, jotka todella vaikuttaisi-vat yhteisöömme. Kyseessä on paljon suurempityö kuin uskottekaan ja jos ette tartu siihen, jäät-te norsunluutorniin, eikä työtänne koskaan käy-tetä. Tehkää siis yksi osa, ehkä editori, ensim-mäiseksi. […] Älkää käynnistäkö monia tutki-musprojekteja ennen kuin olette saaneet aikai-seksi jotain hyödyllistä. Jos yritätte toteuttaa lii-an monia ideoita, ette saa ikinä aikaan hyödyllis-tä työvälinettä, eikä se ole hyvä asia.

Stallman korosti kehitettävän ohjelmiston käy-tettävyyttä. Hänen mukaansa tietokoneen käyttä-jät eivät suostuisi suuriin muutoksiin graafisessakäyttöliittymässään. Ohjelmistojen suunnittelu-vaiheessa loppukäyttäjän käyttötottumukset pi-täisi huomioida tarkasti:

Te pyydätte ihmisiä implisiittisesti lopettamaanasioiden tekemisen niin kuin he haluavat ne teh-dä. Ajattelette korvaavanne nämä tavat. Etteymmärrä, miten epätoivottavaa se on […]. Ette[myöskään] tunnu ymmärtävän sitä, että jos ker-rotte ihmiselle […], että hänen täytyy kääntääkoko elämänsä ylösalaisin voidakseen käyttäänäitä ohjelmia, useimmat vastaavat: ”Ei kiitos,en halua tehdä niin.” Suunnittelussa kriittinen –absoluuttisesti kriittinen – tavoite on saada väli-neet toimimaan yksilöllisesti.

Eräs avoimen kehittämismallin johtavista tutki-joista, Steven Weber (2004, 271), on esittänyt lis-tan avoimen kehittämismallin periaatteista, jotkaovat samalla sen käyttöönoton edellytyksiä:1. Hajallaan oleva tieto voidaan koota vain jos

siihen on rajoittamaton pääsy, toisin sanoen seei ole suljettu tai omistettu.

2. Riitävän suuren käyttäjien joukon on pidettä-vä tuotetta arvokkaana.

3. Tuote hyötyy laajasta vertaishavainnoinnistaja arvioinnista. Sitä voidaan parantaa luovienaloitteiden avulla ja virheitä korjaamalla.

4. Yksilö tai pieni ryhmä voi asettua hankkeenjohtoon ja tuottaa sisällöllisen ytimen, joka onrittävän lupaava kehittyäkseen joksikin todel-la hyödylliseksi.

5. Tuotteen rakentamisen ympärille voi rakentuajatkuvassa vuorovaikutuksessa oleva vapaaeh-toisten yhteisö.

Näistä edellytyksistä GZigZag täytti vain ensim-mäisen. Toista edellytystä se ei täyttänyt, eikä sesiksi pystynyt hyödyntämään seuraavien periaat-teiden ilmaisemia mahdollisuuksia. Vaikka ohjel-miston eri versiot laitettiinkin vapaasti verkossasaataviksi, eivät ryhmän ulkopuoliset osallistuneetohjelmiston kehittämiseen. Ohjelmiston jakami-nen verkossa toimi ryhmän sisäisen työskentelynvälineenä, mutta hajautettua kehittäjäyhteisöä eimuodostunut. Vaikka projekti olikin periaatteessaavoin, ei se pystynyt hyödyntämään avoimen ke-hittämismallin ydintä, eri puolilla maailmaa olevi-en osaajien ja käyttäjien osallistumista.

30

6 Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) työskennellyt Richard Stallman perusti vuonna 1984 ohjelmistojenvapaata saatavuutta ajavan Free Software Foundationin ja muotoili samana vuonna käyttäjänoikeusperiaatetta(copyleft) noudattavan uudenlaisen käyttöoikeussopimuksen, GPL:n (General Public Licence). Sen tarkoituksena oliturvata ohjelmistojen pysyminen vapaasti jaettavina. Sopimus luovuttaa oikeudet käyttäjälle, joka saa muokata jalevittää ohjelmaa maksua vastaan tai ilmaiseksi. Muun muassa Linus Torvaldsin alulle panema Linux-käyttöjärjestelmäon tämän sopimuksen piirissä.

Kiistat omistusoikeuksista Nelsoninkanssa johtavat projektinuudelleenorganisointiin

Vuosina 2002-04 Xanadun yleisillä sähköposti-listoilla ei juurikaan keskusteltu GZigZag-pro-jektista. Nelson ei myöskään vastannut ohjelmis-tomäärittelyjä koskeviin sähköpostiviesteihin.Maaliskuussa 2002 Nelson lakimiehensä keho-tuksesta kielsi ryhmää käyttämästä ZigZag-tava-ramerkkiä ohjelmistonsa nimessä. Perusteluksihän esitti, ettei hänellä ollut enää riittäviä vaiku-tusmahdollisuuksia kehittämistyöhön. Noin kuu-kautta myöhemmin ryhmä ilmoitti kotisivullaanohjelmistonsa uudeksi nimeksi GZZ.

Helmikuussa 2003 yhteistyö Nelsonin ja GZZ:nvälillä kärjistyi uudelleen. SähköpostiviestissäänNelson kertoi, ettei hänellä ollut alun perin olluttarkoitusta panostaa GZZ-projektiin kuin yhdenvuoden ajan. Hän sanoi, ettei halua antaa omista-maansa Zigzag-tietorakenteen patenttia opensource -lisenssin mukaiseen käyttöön. Nelson eh-dotti, että ryhmän tulisi maksaa rahallinen kor-vaus vapaan maailmanlaajuisen lisenssin saami-seksi. Hän sanoi niin ikään, että hän oli käyttänytXanadu-projektiinsa yhteensä 40 vuotta elämäs-tään, eikä halunnut luopua ideoistaan ilmaiseksi.Hän kokikin GZZ-projektin kilpailijakseen:

Oma harkitsemattomasti annettu osuuteniGZZ-projektiin on tehnyt teistä pääkilpailijanivaarantaen kaiken, jonka vuoksi olen työsken-nellyt. […] Olisi helpotus, jos lopettaisitteZigZag-rakenteen kehittämisen. Luulen kuiten-kin, että teidän on vaikea lopettaa, mutta se olisisuuri helpotus minulle.

Nelsonin mukaan hänellä ja Lukalla oli erilainenkäsitys kehitettävästä ohjelmistosta. Nelson ha-lusi käyttöönsä toimivan prototyypin. Hän totesiolevansa pettynyt yhteistyöhön ja sen tuloksiinsekä vetosi väärinkäsitykseen siitä, mitä projek-tin alussa oli suullisesti sovittu:

Luulin olevani tavallaan vastuussa projektista.Tarvitsin myös luotettavaa systeemiä muistiin-panoilleni […]. En koskaan olettanut olevani”Open Source -projektissa”, vaan vastavuoroi-sessa järjestelyssä Tuomaksen kanssa [...]. Toi-

voin saavani nopeasti pienen systeemin ja tuensen käyttöön, mutta tuntuu, etten saanut mi-tään.

Lukka esitti ryhmän jäsenille kaksi vaihtoehtois-ta ratkaisutapaa jatkaa GZZ-tietorakenteen kehit-tämistä. Vaihtoehdot olivat 1) kieltää GZZ:n ja-kelu Yhdysvalloissa tai 2) siirtyä kokonaan toi-senlaiseen tietorakenteeseen. Viikkoa myöhem-min ryhmä päätti vaihtaa uuden tietorakenteenZigZag-tiedostorakenteen tilalle. Ryhmä halusiirtisanoutua yhteistyöstä Nelsonin kanssa ja si-toutua ehdoitta vapaan lähdekoodin kehittämi-seen. Projektia rahoittavat tahot hyväksyivät pro-jektin käyttämät vapaat ohjelmistolisenssit, jotenryhmän oli helppo päättää jatkostaan vapaanaprojektina. Projekti päätettiin nimetä vielä kerranuudestaan, jolloin myös sen kehittämä ohjelmistosai uuden nimen, Fenfire.

Uusi patenttiongelma kaataa projektin

Syksyllä 2003 projekti jatkui normaaleissa mer-keissä. Marraskuussa Lukka ilmoitti kuitenkinryhmän jäsenille uudesta patenttiongelmasta. Häntoivoi, että siihen olisi löydettävissä ratkaisu:

On olemassa yhdysvaltalainen patentti […], jotaon myös anottu Eurooppassa. Se kattaa kaikkikäyttöliittymät, joita olemme työstäneet […].Jotkut patentin väitteistä ovat naurettavan lavei-ta. Olen keskustellut patenttilakimiehen kanssatästä ja on ehkä mahdollista välttää [patentin ai-heuttamat] seuraukset ohjelmistollemme. Mei-dän tulisi valmistaa tiivistelmä olemassa olevas-ta tekniikasta ja [siitä,] mitä väitteitä se kosket-taa […]. Tämän keskustelun jälkeen (kun olen ta-vannut patenttilakimiehen ja keskustellut hänenkanssaan) toivon, että minulla on selvempi kuvatilanteesta.

Kyseessä oli Harlan Hughin ja The Brain Techno-logies -nimisen yrityksen rekisteröimä yhdysval-talainen ohjelmistopatentti, jolla oli samankaltai-suuksia Fenfiren kehittämän teknologian kanssa.Tieto patenttiongelmasta tuli pitää vain ryhmän si-sällä siihen asti, kun tiedettäisiin millaiseen ratkai-suun sen suhteen päädyttäisiin. Neuvotteluissa eiedetty, eikä ongelmaa pysytty ratkaisemaan. Vuo-den 2004 alussa Lukka lopetti työnsä projektissa,jolloin sen toiminta käytännössä lakkasi.

31

Ryhmän tutkimuksellisia ansioita kuitenkin ar-vostettiin Jyväskylän yliopistossa. Sen kolme jä-sentä palkittiin Schildtin rahaston stipendillä tou-kokuussa 2004. Saman vuoden joulukuussa eräsryhmän tutkijoista väitteli kiitettävällä arvo-sanalla. Tammikuussa 2005 tämä Fenfire-proje-tissa tehty tutkimus palkittiin Jyväskylän tekno-logiakeskuksen vuoden 2004 Agora-väitöskirja-palkinnolla.

Johtopäätökset

GZigZag-projekti saavutti tavoitteita, joita oliasetettu käyttöjärjestelmiin liittyvälle tieteelli-selle tutkimustyölle. Toimivaa ohjelmistotyöka-lua se ei kuitenkan pystynyt tuottamaan. Tähänoli kaksi perussyytä. Näistä ensimmäinen oli se,mihin avoimien ohjelmistojen kehitys useimmitenkaatuu: hankkeen ei onnistunut herättää ulkopuo-listen käyttäjien ja ohjelmoijien kiinnostusta.Ohjelmiston testiversioita ei käytetty ryhmän ul-kopuolella muuten kuin ohjelmistotyön kursseilla,eikä projektiin ei liittynyt ulkopuolisia kehittäjiä.Kun kehittämisyhteisöä ei muodostunut, jäi myösavoimen kehittämismallin vahvuus, hajautetunerilaisuuden hyödyntäminen, toteutumatta. Toi-nen syy oli ohjelmistojen omistusoikeuksiin liitty-vät kiistat, jotka pakottivat tutkijat ensin muutta-maan ohjelmiston ideaa ja lopuksi lopettamaankoko projektin (Leminen 2006).

Vuosien 2000-03 aikana hypertekstuuriyhmässätyöskenteli yhteensä 5-10 palkattua henkilöä.Vapaiden ohjelmistojen periaatteisiin sitoutumi-nen ja niiden edellyttämät työtavat sekä työväli-neet olivat kuitenkin tärkeitä projektin tutkimus-ja kehittämistoiminnalle. Internet-pohjaiset väli-neet tekivät mahdolliseksi Jyväskylän ulkopuo-lella, mm. Helsingissä, Oulussa ja Saksassa ole-vien ryhmän jäsenten osallistumisen.

Projektin ja teknologiayritysten välinen yhteis-työ saatiin käyntiin, mutta se ei edennyt testaustapidemmälle. Hanketta rahoittavat yritykset eivätosallistuneet ohjelmiston kehittämiseen, eikäryhmän ideoimia ohjelmistoinnovaatioita saatuviedyksi teknologiseen käyttöön. Ryhmä eimyöskään pystynyt hyödyntämään muiden oh-jelmoijien vapaata lähdekoodia, vaan joutui aloit-

tamaan työnsä nollapisteestä, mistä syystä senpienen ohjelmoijajoukon resurssit eivät riittäneetlähdekoodin aikaansaamiseen.

Projekti on myös esimerkki luottamuksen mu-renemisesta ja siitä, miten tiedon omistusoikeu-det vaikuttavat tekniseen kehitystyöhön. GZig-Zagin omistusoikeudet olivat sotkuiset. Lukka jahänen tutkimusryhmänsä kehittivät ohjelmisto-aan avoimesti, GPL-käyttöoikeussopimuksenmukaisesti, jonka myös rahoittajat hyväksyivät.Tämän lisäksi oli kuitenkin olemassa Nelsoninnimissä ollut patentti sekä hänen kanssaan tehtysuullinen sopimus, joka takasi Nelsonilleveto-oikeuden hankkeen tuloksiin. Perussyy Nel-sonin tyytymättömyyteen näyttää kuitenkin ol-leen sama, joka esti vapaaehtoisyhteisön muo-dostumisen: projekti ei synnyttänyt kokeiltavissaolevaa työvälinettä. Tämä murensi toimijoidenvälistä yhteistyötä ja lopulta hajoitti sen.

2.5 Avoin ja omisteinen malli sekäniiden erilaiset yhdistelmätohjelmistokehityksessä:OpenOffice.org ja GNOME

Vielä 1970-luvulla ohjelmistoilla ei ollut itse-näistä asemaa. Tietokoneet olivat kalliita ja nehankittiin suuriin yrityksiin ja yliopistoihin tar-koin määriteltyjä tehtäviä varten. Tietokoneenvalmistaja teki ohjelmistot usein yhteistyössäasiakkaan kanssa. Samantyyppisen koneen ja so-velluksen parissa työskentelevät käyttäjät vaih-toivat tietoja ja ohjelmistoja vapaasti. Kun henki-lökohtaisten tietokoneiden massatuotanto alkoi1980-luvun vaihteessa, eriytyi ohjelmistotuotan-to omaksi teollisuudenhaarakseen. Tässä vai-heessa kehittyi kaksi erilaista ohjelmistotuotan-non tapaa, omisteinen ja avoin.

Omisteinen ohjelmistotuotanto perustuu kaupal-listen ohjelmistotuotteiden kehittämiseen ja oh-jelman rajoitettujen käyttöoikeuksien myymi-seen asiakkaille. Tunnetuin esimerkki PC-tieto-koneiden ohjelmistotuottajista on Microsoft, jon-ka kehittämä Windows on yleisin koti- ja toimis-totietokoneissa käytetty käyttöjärjestelmä. Kos-

32

ka ohjelmistojen lähdekoodi on valmistajanomistuksessa, on ohjelmisto suljettu, eikä käyttä-jä ei voi tehdä siihen muutoksia, vaikka haluaisija osaisi.

Avoimessa ohjelmistotuotannossa lähdekooditaas on avoin ja kaikkien muunneltavissa.MIT:ssa työskennellyt Richard M. Stallman esit-teli vuonna 1984 termin ”Free Software”. Tällähän tarkoitti sitä, että ohjelmakoodin on säilyttä-vä – vastoin kuin omisteisessa ohjelmistotuotan-nossa – vapaasti jaettavana. Sana ”free” ei siis vii-tannut ohjelman maksuttomuuteen. Stallman pe-rusti The Free Software Foundation -nimisen etu-järjestön edistämään koodin ja informaation va-pautta. Tämän lisäksi hän muotoili ns. GPL-käyt-töoikeussopimuksen (General Public Licence).GPL:n tarkoituksena on turvata ohjelmiston py-syminen vapaasti jaettavana ja estää sen joutumi-nen yksityiseen omistukseen. 1990-luvun ku-luessa useat avoimeen lähdekoodiin perustuvatohjelmistoprojektit onnistuivat menestystuottei-den luomisessa. Tunnettuja esimerkkejä tästäovat verkkopalvelinohjelmisto Apache ja Linux-käyttöjärjestelmän ydin, jota on käytetty lukui-sissa kaupallisissa sovelluksissa, kuten Goog-le-yhtiön palvelimissa.

Edellä kuvatun kehityksen ansiosta useat perin-teiset ohjelmistoyritykset ovat kiinnostuneetmahdollisuuksista hyödyntää avoimen lähdekoo-din kehittämismallia omassa liiketoiminnassaan(Markus ym. 2000, McKelvey 2001). Ne ovat ke-hittäneet erilaisia strategioita avoimen mallinhyödyntämiseksi, joka on luonut erilaisia yhteis-työsuhteita yritysten ja avointen kehittämisyh-teisöjen välille. Joissain tapauksissa yrityksen jaavoimen koodin yhteisön suhde on symbiootti-nen: yritys ja avoin yhteisö ovat riippuvaisia tois-tensa menestyksestä. Esimerkiksi Red Hat on yri-tys, joka paketoi Linux-pohjaisia avoimia järjes-telmiä kaupallisiksi tuotteiksi ja myy niihin liitty-viä tukipalveluita ennen kaikkea toisille yrityk-sille. Yritys listautui pörssiin vuonna 2003 ja onnykyään noin kolmen miljardin dollarin arvoi-nen. Kaikki sen tuotteet ovat avointen projektienkehittämiä. Toisaalta se tukee voimakkaasti näitäprojekteja sekä taloudellisesti että lisäämällä

kaupallisen menestyksensä myötä käyttäjämää-riä. IBM:n palvelutuotteet perustuvat puolestaanLinuxin hyödyntämiseen. Yritys on ulkoistanutohjelmistokehityksen käyttäjä-kehittäjäyhtei-söille. Se ilmoittaa sijoittaneensa vuodesta 2001Linuxin kehittämiseen yli miljardi dollaria ja1 800 henkilötyövuotta.

Perinteiset ohjelmistoyritykset ovat myös osta-neet avoimia ohjelmistoja kehittäviä yrityksiä.Esimerkiksi Novell osti vuonna 2003 Ximian-ni-misen yrityksen, joka tuotti avointa mutta Mic-rosoftin tuotteiden kanssa yhteensopivaa ryhmä-työkalua. Samana vuonna se hankki saksalaisenLinux-järjestelmiä levittävän SUSE- yrityksen210 miljoonalla dollarilla. Tammikuussa 2008Sun Microsystems puolestaan osti suomalaisläh-töisen, avoimeen lähdekoodiin pohjautuvaaMySQL-tietokantaa valmistavan samannimisenyrityksen miljardilla ja Nokia norjalaisen mobii-li- ja työpöytäohjelmistojen kehitysalustaa kehit-tävän Trolltechin 154 miljoonalla dollarilla.Näissä tapauksissa avoimen lähdekoodin ratkai-sut sulautetaan osaksi emoyhtiön tuotteita, muttaemoyhtiöt jättävät niiden tekijöille suuren pää-täntävallan omalla erikoisalallaan.

Useat perinteiset yritykset, kuten Sun Microsys-tems ja Novell, ovat muuttaneet strategiaansa oh-jelmistojen käyttöoikeuksien myymisestä avoi-men lähdekoodin palveluyritysten suuntaan. Neosallistuvat avoimien kehittämisyhteisöjen työhönja hyödyntävät niiden tuotoksia omissa tuotteis-saan. Näin on muodostunut ”hybridiprojekteja”,joissa toimii sekä vapaaehtoisia avoimen lähde-koodin kehittäjiä että kaupallisia yrityksiä, jotkarahoittavat projekteja ja markkinoivat niitä. Eräsviimeaikainen ohjelmistotuotannon kehitystä kos-keva arvio (Deek & McHugh 2008, 326) hahmot-taa kentän myrskyisää kehitystä seuraavasti:

Muotoutumassa oleva tilanne näyttää siltä, ettäjo kehittyneet tuotantomuodot, avoin, omistei-nen ja hybridiyhdistelmät, jatkavat kehittymis-tään. Puhdas avoin malli ja omisteinen kasvavatedelleen ja kummastakin tulee hallitseva tietyillämarkkinoilla. Yhteistoiminnallisen kehittämisenhybridimuodot tulevat yhä laajempaan käyt-töön. Avoimet mallit tulevat korvaamaan joitakin

33

omisteisia järjestelmiä, jotkut omisteiset ja omis-teisen kehittämisen sekamallit tulevat kukoista-maan. Suurteollisuutta palvelevat erikoistuneetomisteiset mega-sovellutukset tulevat edelleenhallitsemaan markkinoitaan. […] Olemassa ole-vat avoimien yhteisöjen ja kaupallisten kehittäji-en symbioottiset järjestelyt, kuten IBM:n avoimi-en yhteisöjen tukistrategia, tulevat edelleen ku-koistamaan.

Tässä jaksossa luodaan katsaus kahteen erilaiseenhybridiprojektiin ja niissä ilmeneviin jännitteisiin.Projektit ovat syntyneet eri tavoin. GNOME-pro-jekti on vanha, avoimeen lähdekoodiin perustuvahajautettu ohjelmistoprojekti, jonka pyrkimys onluoda käyttäjäystävällinen graafinen käyttöympä-ristö Linuxin ja Unixin käyttäjille. Sun, Novell jamuut ohjelmistoyritykset alkoivat hyödyntää pro-jektin ohjelmistoja ja osallistua sen toimintaan2000-luvun taitteessa. OpenOffice.org puolestaanon Sun Microsystemsin omistaman toimisto-oh-jelmiston avattua lähdekoodia kehittävä projekti,jonka Sun pyrki luomaan jo olemassa olevan tuot-teen ympärille. Projektin ongelmat liittyvät vapaa-ehtoisten rekrytointiin ja heidän luottamuksensasaavuttamiseen (Siltala ym. 2007).

OpenOffice.org:n Groupware-projektiepäonnistuu: Sun Microsystems sulkeekoodin

OpenOffice.org on Sun Microsystemsin vuonna2000 käynnistämä ja rahoittama avoimeen lähde-koodiin perustuvaa hanke. Yli 90 alaprojektia kä-sittävässä hankkeessa työskentelee sekä Suninpalkkaamaa henkilökuntaa että vapaaehtoisia ke-hittäjiä. Sun Microsystems käyttää OpenOffi-ce.org:n kehittämää lähdekoodia oman kaupalli-sen ja omisteisen StarOffice-toimisto-ohjelmis-tonsa kehittämiseen. Tämän tekee mahdolliseksikehitettävään koodiin sovellettava käyttöoikeus-sopimus, JCA (Joint Copyright Agreement), jokayhdistää avoimen lähdekoodin lisensoinnissayleisesti käytettäviä vapaita käyttöoikeussopi-muksia Sunin omistusoikeuden takaavan sopi-musjärjestelyn kanssa.

OpenOffice.org-projektissa kaupallinen toimijayrittää muodostaa avoimen kehittämismallin mu-kaisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan internet-

välitteisen yhteisön olemassa olevan tuotteensaympärille. Se, että projektin alkuunpanija ja läh-dekoodin omistaja on Sun, näkyy projektin pää-täntäelimien kokoonpanossa:1. Yhteisöneuvoston kahdeksasta jäsenestä kol-

me on Sunista ja yksi on Sunin yhteistyökump-panin CollabNetin palkkaama yhteisömanage-ri. Neljä jäsenistä on vapaaehtoisia. Neuvostontehtävänä on projektin pitkän tähtäimen tavoit-teiden asettaminen sekä intressiristiriitojen so-vittelu osapuolten välillä.

2. Sunin nimeämän ydinryhmän kolmesta jäse-nestä kaksi on Sunin palveluksessa. Ryhmäpäättää muun muassa OpenOffice.org:n uusi-en versioiden julkaisuaikatauluista ja valvooasetettujen tavoitteiden toteutumista.

3. Yhteisöneuvoston nimeämässä teknologises-sa ohjausryhmässä on seitsemän seniorike-hittäjää, jotka on valittu ansioittensa perusteel-la. Näistä viisi on vapaaehtoisia ja kaksi Suninpalveluksessa. Ohjausryhmä on yhteisöneu-voston käytössä oleva neuvoa-antava komitea,jota käytetään konfliktitilanteissa.

4. Projektien vetäjät huolehtivat omien alapro-jektiensa toiminnasta. Projekteja ja niiden ala-projekteja on yhteensä 129. Niiden vetäjistä30 on Sunin palveluksessa.

Tutkimuksen kohteena oleva Groupware-projektikäynnistyi Sunin aloitteesta maaliskuussa 2003OpenOffice.org-konferenssissa. Projektin tarkoi-tuksena oli kehittää ryhmätyökalu OpenOffi-ce.org-toimisto-ohjelmistoon yhdessä vapaaeh-toisten kanssa. Ryhmätyökalua käytetään sähkö-postin rinnalla yhteisten projektien hallintaan, ko-kouksista ja aikatauluista sopimiseen sekä tiedos-tojen jakamiseen. Projektin vastuulliseksi vetäjäk-si nimettiin Sunin palveluksessa oleva henkilö.

Projektin pääasiallinen kehittämisfoorumi oli ke-hittäjien sähköpostilista, jolle liittyi 135 jäsentä.Kesällä 2004 Groupware-sähköpostilistalla oli hy-vin hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi OpenOffice.org-hankkeen markkinointiprojektin jäsen, joka tie-dusteli Groupwaren Glow-koodin kehittämisen ti-lannetta. Sunin palveluksessa oleva Groupwarenvetäjä vastasi viestiin. Hän selitti, että Sun oli orga-nisoinut uudelleen Glow-tiimin ja siirtänyt Glow-

34

koodin yrityksen sisäiseen koodivarastoon. Syyksihän esitti kehitystyön hitauden. Hän lupasi kuiten-kin, että yritys saattaisi ”avata” seuraavan Glow-version koodin, jolloin vapaaehtoiset pääsisivät jäl-leen mukaan kehitystyöhön. Viesti käynnisti vilk-kaan keskustelun Groupware-projektin avoimuu-desta, omistajuudesta ja identiteetistä sekä tulevai-suudesta. Eräs projektin vapaaehtoisista pohtimotiivejaan osallistua projektiin seuraavasti:

Henkilökohtaisista syistä minun täytyy kysyä it-seltäni: Okei, miksi auttaa testaamisessa jos an-tamani palaute päätyy ”suljettujen ovien taak-se”, suljettuun kehitysympäristöön, vain sen ta-kia, että Sunin täytyy pitää kiinni jostain päivä-määristä?

Vapaaehtoiset testaajat kokivat, ettei heillä ollutenää syytä osallistua projektiin, koska toiminta eiperustunut avoimuuteen. He kokivat myös, ettäyritys oli vienyt yhteisen koodin ja näin pettänytheidän luottamuksensa. Keskustelua virisi lisäksisiitä, mikä on Groupware-yhteisö ja ketkä senmuodostivat: Sunin työntekijät, vapaehtoiset vaimolemmat? Yrityksen tavoitteena oli perustaayhteisö, jossa olisi mahdollisimman paljon eri-laista osaamista. Vaikka mukana olikin paljon in-nokkaita käyttäjiä uusien toiminnallisuuksienideoijina ja tuotteen testaajina, ideoiden toteutta-jat eli ohjelmoijat puuttuivat:

OpenOffice.org Groupware ei ole muuta kuinsuuri määrä visioita ja ideoita ja puolikas sovel-lus, jonka nimi on Glow.

OOoGW-sovelluksen mahdollisuus tulla eräänhyvin tunnetun sähköposti- ja kalenteriasiakas-ohjelman seuraajaksi on selkeästi historiaa. Jatämä ei johdu Sunin kehittämistoimista, vaanyhteisön kehittäjien liian vähäisestä osallistumi-sesta.

Glow-koodin kehitys oli riippuvainen Suninpalkkaaman projektin vetäjän panoksesta, mikänäkyi myös projektin julkisessa koodivarastossa.Yrityksen oli saatava Glow valmiiksi tiettyynpäivämäärään mennessä osaksi sen omisteista ja

kaupallista StarOffice-ohjelmistoa. Tämä pakottiSunin siirtämään liian verkkaisasti kehittyneenkoodin talon sisäiselle kehitystiimille. JCA:n pii-riin kuuluva Sun Industry Standards Source -li-senssi (SISSL) teki tämän mahdolliseksi. Kysy-mys on, säilyikö vapaaehtoisten luottamus yri-tystä kohtaan vai karkottiko Sun toimillaan va-paaehtoiset OpenOffice.org-projektista?

Keskustelu jatkui sähköpostilistalla noin puolivuotta koodin sulkemisen jälkeen. Vapaaehtoisetkeskustelivat kolmesta toimintavaihtoehtoehdos-ta: 1) odottaa toiveikkaana, että Glow-koodinavattaisiin jälleen, 2) perustaa uusi oma projektitai 3) lopettaa hanke. Ainoa asia, minkä vapaaeh-toiset olisivat voineet tehdä itsenäisesti, olisi ollutvaihtoehto numero kaksi. Eräs heistä totesi:

Saatavilla oleva Glow 0.3 -koodi on LGPL-7 (jaSISSL-) lisensoitu, tätä ei voi peruuttaa. Jos yh-teisö päättää jatkaa työtä tältä pohjalta, se voinäin tehdä! Tämä on se hieno asia vapaassa läh-dekoodissa.

Tämäkään vaihtoehto ei kuitenkaan ollut käytän-nössä mahdollinen, koska vapaaehtoiset eivätosanneet ohjelmoida. Jäsenet päättivätkin odot-taa, mutta turhaan. Sun ei avannut uuden Glow-version koodia. Vapaaehtoiset katosivat sähkö-postilistalta ja avoimen projektin toiminta loppui.

Groupwaren kokemukset rinnastuvat GZigZagiin.Kumpikaan hanke ei onnistunut saamaan ohjel-moijia mukaan. Projektin jäsenet olivat Groupwa-re-teknologiasta kiinnostuneita loppukäyttäjiä,tyypillisesti erilaisissa hallinnollisissa tehtävissätoimivia henkilöitä. Heillä oli ideoita ryhmätyöka-lun käytöstä ja kehittämisestä, mutta ei ohjelmoin-tiosaamista. Lähdekoodin kirjoittaminen oli alustaasti Sunin palkkaaman henkilön varassa. Koodinsulkeminen johti pikkuhiljaa projektin kuihtumi-seen. Vapaaehtoisilta vietiin työn kohde ja väline,OpenOffice.org-toimisto-ohjelmisto jäi vaille ryh-mätyökalua ja yritys epäonnistui avoimen kehittä-mismallin hyödyntämisessä. Groupwaren koke-mus osoittaa sen, kuinka vaikeaa vapaaehtoisyh-

35

7 Lesser Gnu Public Licence (LGPL) on OpenOffice.org-hankkeeseen osallituvien kannalta olennainen, koska se takaayhteisön kehittämän koodin avoimuuden ja omistajuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmaa saa käyttää, muokata jalevittää vapaasti. Muunneltujen versioiden yhteiskäyttö suljettujen ohjelmien kanssa on myös mahdollista.

teisön perustaminen ohjelmistotuotteen kehittä-miseksi on silloin, kun kyseessä on loppukäyttä-jälle suunnattu tuote. Tilanne on täysin erilainenkuin esimerkiksi Linuxin kehittämisessä, jossakäyttäjät ovat myös ohjelmoijia.

Novellin yritys ohjata GNOME-projektinohjelmiston rakentamista

Richard Stallmannin vuonna 1984 perustama yh-distys, Free Software Foundation (FSF), käynnis-ti GNOME-projektin vuonna 1997 rakentaak-seen täysin avoimeen lähdekoodiin perustuvankäyttöjärjestelmän. GNOME on järjestelmängraafinen käyttöympäristö, joka vastaa eri sovel-lusten integroinnista käyttäjäystävälliseksi koko-naisuudeksi sekä tarjoaa keskeisimmät apuohjel-mat, kuten tiedostojen hallinnan, sähköpostin jaWeb-selailun.

GNOME sitoutui käyttämään ohjelmistoissaanpelkästään avointa lähdekoodia. Toisaalta se pitikaupallista menestystä paitsi suotavana myösedellytyksenä sille, että projektin tuottamilla oh-jelmistoilla olisi paljon käyttäjiä. Käyttäjien suu-ri määrä taas on avoimen kehittämismallin perus-edellytys, sillä se takaa ohjelmistojen testauksenmahdollisimman monenlaisissa käyttöympäris-töissä. Näin ohjelmistossa olevat puutteet havai-taan nopeasti ja ne voidaan korjata.

Vuonna 2000 joukko ohjelmistoyrityksiä perustiyhteistyössä FSF:n kanssa GNOME Foundatio-nin, säätiön, jonka puitteissa yritykset voivat käy-dä keskusteluja GNOME-kehittäjien kanssa.Kaikki kehitystyöhön osallistuvat ovat automaat-tisesti säätiön jäseniä. Suurimpia yritysjäseniäovat muiden muassa Sun, Novell ja merkittävinLinux-järjestelmätoimittaja, Red Hat. Nykyäännämä kolme yritystä työllistävät noin kolman-neksen keskeisimmistä GNOME-kehittäjistä eliohjelmistokokonaisuuden osamoduulien vastaa-vista ylläpitäjistä, joilla on päätösvalta moduu-liedensa kehityksestä. Organisaation johtaminenitse ohjelmistotyön ulkopuolella on jaettu eri ta-voin valituille elimille:1. GNOME-säätiön hallitus valitaan vuosittain

vaalilla, johon voivat osallistua kaikki kehittä-jät, jotka ovat liittyneet säätiön jäseniksi. Sii-

hen kuuluu 11 jäsentä, joista kahdeksan onkolmen suurimman tukijayrityksen palkkaa-mia mutta samalla myös pitkäaikaisia ja ar-vostettuja projektin aktiivisia toimijoita (oh-jelmoijia, markkinoijia, organisaattoreita).

2. Julkaisuryhmä on ylin teknistä päätösvaltaakäyttävä elin silloin, kun päätetään siitä, mitäosamoduuleita GNOME-projektiin kuuluu.Julkaisuryhmä valvoo, että kaikki GNOME:nviralliset moduulit täyttävät julkishallinnonkäytettävyyskriteerit, on lokalisoitu eli kotois-tettu kaikille tärkeimmille kielille, ovat liikun-ta- ja näkörajoitteisten käytettävissä jne. Jul-kaisuryhmä on meritokratiaan perustuva ryh-mä, jonka jäsenten odotetaan eroavan noinkahden vuoden välein ja suosittelevan uutta jä-sentä tilalleen.

3. Moduulien ylläpitäjät käyttävät ylintä teknis-tä päätösvaltaa omia moduulejaan koskevissaasioissa. Ainoa rajoite heidän vallalleen tekni-sissä asioissa on pyrkimys pysyä GNOME:nvirallisena osana, mikä tarkoittaa julkaisuryh-män ja hallituksen asettamien yleisten periaat-teiden noudattamista.

Sun, Novell ja Red Hat käyttävät GNOME-pro-jektin ohjelmistoja Linux- ja Unix-järjestelmien-sä käyttöliittymänä, ja ne ovat projektin merkittä-viä taloudellisia tukijoita. Niiden vaikutusmah-dollisuudet ohjelmistoja kehittävien päätöksen-tekoon ovat kuitenkin rajalliset. Vuonna 2004Novell pyrki vaikuttamaan GNOME-ohjelmisto-jen kehityssuuntaan tarjoamalla suoria rahapalk-kioita määrittelemiensä ominaisuuksien aikaan-saamiseksi. Tällöin kehittäjät protestoivat sa-noen, että Novell puuttui heidän päätöksenteko-prosessiinsa. Ominaisuudet, joiden kehittämises-tä oli luvattu rahapalkkio, nousivat heti tärkeys-järjestyksessä etusijalle, vaikka ylläpitäjän omaprioriteetti olisikin ollut toinen:

[Tämä kehityskohde] nousi heti tärkeysjärjes-tyksen kärkisijoille. Miksi? Ei sen takia, että seolisi minusta yhtään toisia tärkeämpi vaan siksi,että ihmiset työskentelivät sen parissa rahapalk-kion toivossa, joten minun oli priorisoitava se,jotta he saisivat rahansa. En voi hyväksyä sitä,että päätöksentekooni puututaan tällä tavoin.

36

Toisessa tapauksessa ylläpitäjä yksinkertaisestikieltäytyi sisällyttämästä moduuliinsa Novellinehdottamaa muutosta, jonka joku kehittäjä oli jototeuttanut:

Ylläpitäjällä ei ole aikomustakaan käyttää aikaa[Novellin ehdottaman muutoksen] toteuttami-seen. Kirjoittamaani koodia ei koskaan liitettymoduuliin, joten palkkiotakaan ei maksettu.Työskentelin 36 tuntia ystäväni kanssa turhaan.

Lähdekoodin avoimuuden lisäksi avoin kehittä-mismalli edellyttää avointa ja hajautettua organi-saatiota, jotta ongelmiin saadaan mahdollisim-man suuri joukko mahdollisia ratkaisuja, joistasopivin valitaan. Ohjelmiston ylläpitäjien odote-taan tekevän ratkaisunsa puhtaasti teknologisinperustein, ei ensisijaisesti ohjelmiston kaupalli-sen menestyksen edistämiseksi.

Novell on GNOME-projektin tärkeä tukija ja senkehittäjien merkittävä työllistäjä. Sen epäonnis-tuminen ohjelmiston kehittämisen suuntaamises-sa rahapalkkioiden avulla kuitenkin osoittaa, ettäkaupallinen avoimen kehittämismallin hyödyn-täminen ei välttämättä tee ohjelmistoprojekteistasuljetun ja avoimen tuotantomuodon hybridejä.Pikemminkin ne ovat Weberin tarkoittamaan ta-paan ristiriitaisia ja dynaamisia tiloja, joissa kak-si erilaista tuotannon tapaa ovat olemassa saman-aikaisesti.

37

Osa 3 Innovaatiopolitiikkaa koskevatjohtopäätökset ja ehdotukset

Neljä ensimmäistä johtopäätöstä ovat tutkimus-tuloksiimme perustuvia politiikkasuosituksia.Ne koskevat verkostojen synnyn edistämistä jaylläpitoa, kansainvälistymisen tukemista, käyttä-jälähtöisyyttä sekä suhtautumista tiedon omistus-oikeuksiin. Tämän jälkeen palaamme CarlotaPerezin teoriaan teknologisista kumouksista jainformaatioteknisen paradigman synergiavai-heen haasteisiin innovaatiopolitiikalle. Näke-myksemme mukaan näitä haasteita ovat: 1) jul-kisten palveluntuottajien ja käyttäjäyhteisöjeninnovaatioiden tukeminen, 2) innovaatiopolitii-kan painopisteen siirtäminen paikallisten kokei-lujen tukemiseen ja niiden tulosten levittämiseenyhteiskunnassa, sekä 3) julkisen hallinnon ja yri-tysten massatuotannon aikakaudelta perittyjenjohtamis- ja hallintomenettelyjen muuttamineninnovaatioita tukeviksi. Standardien seurannanavulla tapahtuvasta tehokkuuden edistämisestäon siirryttävä luottamuksen politiikkaan. Siinäkoulutetuille ihmisille annettaan aloite ja mah-dollisuus kehittää itseään ja osaamistaan osallis-tumalla toiminnan uudistamiseen ja uusien rat-kaisujen etsimiseen. Tässä on kyse innovaatiopo-litiikan ja demokratian välisestä suhteesta.

3.1 Etsimistoiminnan tukeminenverkostojen muodostamiseksi

Tutkimamme innovaatiot osoittivat, että verkos-tot ovat eri aloilla ja jopa yksittäisten tuotteidenosalta erilaisia ja erityisiä. Menestyksekkään tuo-tekehitysyhteistyön rakentumisessa on kyse sel-laisen kumppanin löytämisestä, jonka osaami-nen, resurssit ja oma kehitysvaihe käyvät yksiinja täydentävät partnerin pyrkimyksiä ja osaamis-ta. Kyse on tosiaankin usein löytämisestä: yh-teydenottoa ei ole läheskään aina suunniteltu.Puhuimme ”kohtaamisista”, joissa sattumalla onsijansa. Finnzymes tapasi islantilaisen partnerin-

sa Nordisk Industrifondin järjestämässä biotek-niikkakonferenssissa. PCR-laitteen kehittämi-seen johtanut yhdysvaltalaisen partnerin yhtey-denotto oli seurausta yritysostosta. Vasta kasvok-kaisessa keskustelussa partnerit voivat arvioidaintressiensä ja osaamisensa toisiaan täydentä-vyyttä. Tällaisessa ajatustenvaihdossa voi muo-dostua yhteinen kohde, tuote- tai palveluidea, jasyntyä yhteistyöprojekti.

Menestyksekkäitä kohtaamisia ei voida suunni-tella, mutta niitä voidaan etsiä hakeutuminen ak-tiivisesti keskusteluyhteyteen omalla alalla tai lä-hialueilla toimivien yritysten, tutkijoiden ja tutki-muslaitosten kanssa. Uuden tiedon ja yhteyksienhaku on olennainen osa yritysten, tutkimusryh-mien ja myös julkisten palvelutuottajien avain-henkilöiden työtä (Saari & Miettinen 2002, Saari2003). Tästä syystä vierailujen, tutkijanvaihdon,henkilökierron sekä konferensseihin osallistumi-sen – ja niiden järjestämisen – tukeminen on tär-keätä ja siihen käytettävää rahoitusta tulisi edel-leen lisätä. Tutkijankoulutukseen olisi sisällyttä-vä vierailu toisessa tutkimus- tai kehittämisym-päristössä. Ulkomaiset kumppanit ovat vertailu-kohta ja tarjoavat malleja ja virikkeitä oman toi-minnan edelleen kehittämiselle. Kansainvälises-sä yhteistyössä muodostuu näkemys oman toi-minnan tasosta ja laadusta, samoin kuin näkemyssiitä, mikä on pienen maan yritykselle tai toimi-jalle mahdollista.

Koska verkostoyhteydet ovat teknologia-, mark-kina- ja jopa tuotespesifejä, on epätodennäköistä,että mikään institutionalisoitu välittäjäorganisaa-tio (hautomo tai alueellinen edustusto) voisi nii-den solmimista olennaisella tavalla edistää. Edesyleinen kulttuuritietous ei auta osaavan ja soveli-aan kumppanin etsimisessä. Siksi rahoituksenpainopiste tulisi olla yritysten ja julkisen hallin-

38

non organisaatioiden yhteistyöaloitteiden, vie-railujen ja yhteistyöhakkeiden tukemisessa.

3.2 Ala- ja aluekohtaistenkeskittymien rakentamisestaglobaalin verkottumisentukemiseen

Molempien tutkimiemme biotekniikkayritystenyhteistyökumppanit olivat ulkomaisia yhtiöitä.Näin oli asian laita myös aikaisemmin tutkimis-samme suomalaisissa innovaatioissa (Miettinenym. 1999). Poikkeuksen muodosti Benecol-mar-gariini, jonka kehittämisessä yhdistyi puunjalos-tuksen, rasvalevitteiden kehittämisen ja Poh-jois-Karjala-projektin kansanterveystieteellinenosaaminen. Benecolinkaan kehittämisessä ei kui-tenkaan ollut kyse alueellisesta osaamisesta vaaneri paikoissa olevien kansallisten resurssien yh-distämisestä (Lehenkari 2000).

Tämän asiaintilan perustana ovat pienen maan ra-joittuneet mahdollisuudet pitää yllä kor-keatasoista osaamista monilla alueilla. Tietoyh-teiskunnaksi pyrkivän maan teknologiaosaajienmarkkinat ovat globaaleja ja luonnolliset yhteis-työkumppanit ulkomailla. Jos Suomi pyrkii tieto-yhteiskunnaksi ja globaaliksi osaajaksi, on osaa-jien suuntauduttava suoraan kansainvälisillemarkkinoille ja globaaleille osaamisen kentille.Tämä koskee myös julkisen hallinnon toimijoita.Miksi italialainen tai newyorkilainen musii-kinopettaja tuntee Itä-Helsingin musiikkiopistonja ostaa sen orkesterin levyjä tai miksi orkesterikiertää maailmalla konsertoimassa? Entä mitenvanhat satamat rakennetaan asuinalueiksi? Vas-tauksena on, että muusikkomme ja kaupun-kisuunnitelijamme ovat yhteydessä kollegojensatyöhön Montrealissa, Rotterdamissa ja Götebor-gissa tai muissa luovia ratkaisuja kehittelevissäpaikoissa. Tämän päivän tietoyhteiskunnan osaa-jat syntyvät globaaleiksi.

Piilaakson ja Bostonin alueen osaamiskeskitty-mien ja innovaatioverkostojen esikuva ei ole sii-rettävissä Suomen alueiden tarkasteluun. Kum-massakin näistä on enemmän riskirahoitusta, tut-kimusta ja erikoistuneita yrityksiä kuin koko

Suomessa. Suomen kokoisessa maassa ei olemahdollista kehittää sellaista tutkimuksellisenosaamisen, teknologian ja resurssien kirjoa, jokatekisi alueellisesta kumppanuudesta ja yhteis-työstä innovaatiopolitiikan toimivan perustan.Alueellisen oppimisen ja tiedon yhdistämisenidea onkin Suomen kannalta rajoitettu näkemys.Osaavat kumppanit on etsittävä sieltä, missä nesitten ovatkin.

Suomen tiede- ja teknologia- sekä innovaatiopo-litiikan keskeisiä uusia instrumentteja, strategi-sen huippuosaamisen keskittymiä (SHOK) jaosaamiskeskusohjelmia (OSKE), voidaan tar-kastella edellä luonnehditun kehityksen valossa.Ne tähtäävät tietyn alan kansallisten toimijoiden,resurssien ja rahoituksen kokoamiseen. Tutki-missamme tapauksissa sen sijaan yhteistyö-kumppaneita haettiin alusta alkaen ulkomailta,koska tuotekehityksen edellyttämä osaaminen jamarkkinat olivat siellä. Kansalliseen keskittämi-seen tähtäävät politiikkainstrumentit ottavatkinheikosti huomioon tällaisen verkostoyhteistyöntarpeita (esim. Kanninen ym. 2007, 51-52). Olisi-kin pohdittava painopisteen siirtämistä klusterei-den ja alueellisten osaamiskeskittymien rakenta-misesta kansainvälisen yhteistyön ja verkottumi-sen tukemiseen.

3.3 Käyttäjälähtöisyyden merkitysja huomioiminen teknologia-politiikassa

Tutkimissamme tapauksissa käyttäjälähtöisyy-den merkitys tuli esiin toistuvasti ja monimuotoi-sesti. Prowellness-diabetestietokannan kehittä-mistyössä kumppaneina olivat Suomessa diabe-teshoitoon erikoistunneet yksiköt. Tämä laajakäyttäjäyhteistyö turvasi ohjelman soveltuvuu-den hoitokäytänteisiin ja sen avulla vältettiin ai-kaisempien vastaavien ohjelmien kohtalo, joutu-minen diabetestietokantojen ”hautausmaalle”.1980-luvulta lähtien Suomen eri sairaanhoitopii-reissä oli kehitetty ja otettu käyttöön kaikkiaan 21eri järjestelmää, joista 17 oli jäänyt pois käytöstä.Jäljelle jääneet neljä 2000-luvun alussa käytössäollutta järjestelmää eivät olleet levinneet sen sai-raanhoitopiirin ulkopuolelle, jossa ne oli alun pe-

39

rin kehitetty. Tämän järjestelmien ”hautaus-maan” pääasialliseksi syyksi osoittautuivat tieto-kantojen käytettävyyteen liittyvät ongelmat(Hyysalo & Lehenkari 2002a, 101).

Ironista kyllä, tavallisten terveyskeskusten hen-kilökunta ei osallistunut diabetestietojärjestel-män kehittämiseen, vaikka terveyskeskukset ovatensisijaisesti vastuussa aikuisiän diabeteksenhoidosta. Ne ovat siten ohjelmiston kansanter-veydellisesti tärkein kohderyhmä ja myös ohjel-mistoyrityksen merkittävin asiakas. Tutkitun dia-betesohjelman leviäminen perusterveydenhuol-toon onkin ollut hidasta. Prowellnesin melkeinvuosikymmenen kestäneet ponnistelut Iso-Bri-tannian markkinoille pääsemiseksi yritysostoi-neen kertovat siitä, kuinka vaikea markkina toi-seen maan terveydenhuoltojärjestelmä on. Mark-kinatutkimuksista ja yritysostosta huolimattadiabetesjärjestelmän referenssinä toimivan käyt-täjän ja yhteistyökumppanin löytäminen oli erit-täin vaikeaa. Ohjelman kehittäminen paikallisiatarpeita vastaavaksi ja onnistunut murtautuminenmarkkinoille näyttääkin edellyttävän kump-panuussuhteen rakentumista käyttäjien kanssa.

Hypertekstiohjelma GZigZag on puolestaan esi-merkki käyttäjien merkityksestä niin verkottumi-selle kuin luottamuksellekin. Projektilla oli suu-ret tavoitteet ja se halusi näkyvästi soveltaaavointa kehittämismallia. Se sai rahoitusta ja jul-kista huomiota verkostoaikakauden kunnianhi-moisena hankkeena. Se ei kuitenkaan pystynytkehittämään käyttökelpoista työkaluaihiota, jotamuut olisivat voineet kokeilla, todeta hyödylli-seksi ja ryhtyä kehittämään. Tämä oli perussyysekä Nelsonin irrottautumiseen yhteistyöstä ettäsiihen, ettei hajautettua kehittämisyhteisöä muo-dostunut.

Myös biotekniikkayritys Galilaeuksen tapauk-sessa teknologian käyttäjien merkitys nousi voi-makkaasti esille. Yritys perustettiin ensiksikinliian varhain, mistä syystä sen tuotteet eivät olleetvalmiit vaikka toiminta yritysmuotoista olikin.Tämä johti siihen, ettei toimivaa markkinakon-taktia saatu rakennetuksi. Voidaankin perustel-lusti kysyä, kuinka paljon ”pitkämielistä” julkistarahaa on suunnattu sellaisille korkean teknolo-

gian yrityksille, joilla toki on tieteellisesti ja tek-nologisesti lupaavia ideoita, muttei vielä riittävänpitkälle kehitettyjä tuoteaihioita. Toiseksi Galila-eukselta puuttui riskinottokyky eli uskallus riittä-vän suuren lääkeaineiden tuotantokapasiteetinrakentamiseen. Suuntautuminen uusien lääkkei-den kehittämiseen vei voimavaroja ja ehkäisi sel-laisen markkinakokemuksen ja yhteistyöverkko-jen muodostumisen, jotka esimerkiksi Finnzy-mesin tapauksessa osoittautuivat ratkaisevan tär-keiksi uusien tuotteiden kehittämisessä. Kaupal-lisen toimintaympäristön tuntemusta koskeviapuutteita paikattiin yrityksen toimitusjohtajanmukaan ”liian perusteellisella analyysilla”, jol-loin markkinoille meno alkoi näyttää liian vaati-valta tehtävältä. Yrityksen myöhemmät koke-mukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei myynti jamarkkinointi niin monimutkaista ollut kuin mitäaluksi kuviteltiin.

Edellä mainitut esimerkit ovat osa kasautuvaanäyttöä käyttäjän ja käyttäjänäkökulman tär-keydestä innovaatiotoiminnassa (von Hippel2005, Williams ym. 2005, Hyysalo 2006). Tämävoidaan tulkita myös Perezin mallin avulla: in-formaatioteknisen kumouksen varhaisvaiheessateknologia- ja innovaatiopolitiikka korosti tekno-logiaa ja teknologiahankkeita, eikä kiinnittänythuomiota teknologian käyttäjiin ja käyttötapoi-hin. Synergiavaiheessa käyttäjän ja käyttöön saa-misen näkökulma sekä sen edellyttämät sosiaali-set ja institutionaaliset innovaatiot kuitenkin nou-sevat etusijalle.

Käyttäjän ja käytön näkökulman tärkeys on tun-nustettu myös innovaatiopolitiikan ohjelma-asia-kirjoissa (esim. Aho ym. 2006a, 5), mutta toi-menpiteitä näkökulman vahvistamiseksi on syytäjatkaa. On myös kysyttävä, missä määrin tämämuutos on toteutunut teknologiaohjelmissa jakäytännön hankerahoituksessa. Onko käyttäjienääni ja näkökulma mukana hankkeissa ja millä ta-valla käytön vaatimukset ja teknologioiden edel-lyttämät organisatoriset muutokset otetaan rahoi-tuksessa ja hankkeiden valmistelussa huomioon?Hankkeilta voitaisiin edellyttää sellaista käyttäji-en osallistumista ja yhteisuunnittelua, josta ra-portoitiin Prowellness- diabetesjärjestelmän ke-hittämisessä (jakso 2.3). Rahoitettavilta tuoteke-

40

hityshankkeilta voitaisiin myös edellyttää käyttä-jäseminaarien järjestämistä, jolloin eri kehittäjä-osapuolet ja tulevat käyttäjät voisivat keskustellatuotteen käytettävyydestä ja sen merkityksestäkäyttäjille (ks. esim. Miettinen & Hasu 2002).Käyttäjän näkökulmaa radikaalimpi informaa-tioteknisen kumouksen synergiavaiheen haasteon käyttäjäyhteisöjen harjoittaman innovaatio-toiminnan tukeminen.

3.4 Innovaatiotoimintaa edistävientiedon omistusoikeus- jasopimusjärjestelyjen suosiminen

Jaksossa 2.3 kuvatun GZigZagin historia on kuintutkielma tiedon omistusoikeuksien murroksesta.GZigZag-tietorakenteen keksijällä, Ted Nelsonilla,oli tietorakennetta koskeva pantentti Yhdysvallois-sa. Rakennetta kehittävän suomalaisen tutkimus-ryhmän avoin versio taas oli patentoinnin kieltävänGeneral Public -lisenssin alainen. Lisäksi oli ole-massa toimijoiden välinen suullinen sopimus, jokaantoi Nelsonille veto-oikeuden projektin tuloksiin.Patenttiin vetoaminen oli viimekätinen peruste yh-teistyön katkeamiselle sekä projektin nimen ja tek-nologian muuttamisille. Kun myös Fenfire-ohjel-miston kehittämisessä käytetty tietorakenne osoit-tautui patentoiduksi, projekti lakkasi. Tämä on kou-riintuntuva osoitus siitä, miten patenteista on tullutkehittämistyön este. Pientenkin hankkeiden ja yri-tysten on käytettävä lisääntyvässä määrin aikaa pa-tenttien seulontaan voidakseen päättää, mitä kehit-tää. Bioteknologiassa on havaittavissa samanlainenilmiö. Pienen ja erikoistuneen yrityksen tuotekehi-tys ei ole vain parhaiden ratkaisujen etsimistä vaanmyös sellaisten ratkaisujen kehittämistä, jolla voi-daan kiertää olemassa olevat, yleensä suurempienyritysten hallitsemat patentit.

Koska suomalaisen tietoyhteiskunnan osaajat ovatpääsääntöisesti pieniä yrityksiä, kärsivät ne vah-voista tiedon omistusoikeuksista, joita erityisestisuuret yritykset pystyvät kokoamaan ja valvo-maan tietyn teknologian hallitsemiseksi. Pienilläyrityksillä ei useinkaan ole varaa maksaa patentti-tihentymien haltijoille korkeita lisenssimaksuja,jolloin ne joutuvat käyttämään paljon luovaa ener-giaansa patenttiviidakossa navigointiin.

Innovaatiopolitiikasta vastaavien olisikin seurat-tava valppaasti tiedon omistusoikeuksista käytä-vää keskustelua ja oltava valmiita tukemaan sel-laisia tiedon omistusoikeudellisia järjestelyjä,jotka suuntautuvat tiedon kehityksen ja innovaa-tiotoiminnan turvaamiseen pitämällä uudet tutki-mustulokset vapaasti kehitettävinä. Esimerkkitästä on ohjelmistoyritys Red Hat ja avointa koo-dia tukevien ohjelmistoyritysten konsortio, jotkahankkivat ohjelmistopatentteja lisensoidakseenne vapaasti verkossa levitettäviksi. Myös julkis-ten toimijoiden olisi harkittava tällaisen toimin-nan käynnistämistä. Se rinnastuu open access-periaatteeseen tieteellisen tiedon levittämisessä,missä julkisia varoja käytetään tieteellisten artik-kelien tekijänoikeuskorvauksiin niiden saattami-seksi vapaasti levitettäviksi. Tällaisen toimeliai-suuden valmistelu voitaisiin osoittaa esimerkiksiSuomen open access -työryhmälle (FinnOA).

Kuten Benkler (jakso 1.4) osoitti, kaksijakoinenerottelu suljettuun ja avoimeen omistusoikeusjär-jestelyyn on riittämätön. On tärkeätä kehittäämyös sopimusjärjestelyin ja muilla keinoin ”väli-muotoja”, joissa omistusoikeuspohjaisiin järjeste-lyihin liitetään erilaisia teknologian kehittämistoi-mintaa mahdollistavia ehtoja ja edellytyksiä esi-merkiksi sopimuksin. Hautamäki (2008, 112-132) on eritellyt tällaisia innovoinnin sekamuotojaja erottaa omisteisen ja avoimen innovaation lisäk-si ”puolijulkisen” tai ”puoliavoimen” innovaationsekä käyttäjäinnovaation. Hän tarkastelee niidenperusteita sekä mahdollisuuksia kehittyä innovaa-tion ja taloudellisen toiminnan malleiksi.

Globalisaatio edellyttää myös eri maiden ja alu-eiden omistusoikeus- ja sopimuskäytäntöjen ero-jen ymmärtämistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissaja Suomessa patenttisuojan merkitys, edellytyk-set ja sääntely ovat erilaisia. Niin ovat myös nii-hin liittyvät peruskäsitteet. Jos näitä eroja ei tun-neta, vaikeuttaa se toisen osapuolen toiminnanlogiikan ymmärtämistä. Siksi tarvitaan myös oi-keus- ja sopimuskäytäntöjen sekä -kulttuurienvertailuja, mistä tarpeesta Galilaeuksen neuvot-telut intialaisen partnerin kanssa (jakso 2.2) oli-vat hyvä muistutus.

41

Immateriaalioikeusinstituutissa tai muilla kysy-mykseen perehtyneillä oikeustieteilijöillä voitai-siin teettää selvityksiä tiedon omistusoikeuksienkehityksestä innovaatioiden kannalta sekä suun-nitelmia ja malleja omistusoikeus- ja sopimus-menettelyjen kehitämiseksi niin, että ne tukisivatinnovaatiotoimintaa.

3.5 Julkisen palvelutuotannon jakäyttäjäyhteisöjen innovaatio-toiminnan tukeminen

Taloustieteellisesti orientoituneen innovaatiopo-litiikan perustotuuksia on ollut se, että innovaat-tori on yritys. Myös teknologiahankkeiden rahoi-tus on perustunut paljolti tähän olettamukseen.Laajennettu innovaatiokäsite veti julkiset palve-lut ja organisatoriset innovaatiot innovaatiotoi-minnan ja -politiikan piiriin. Tässä valossa moniainstitutionaalisia uudistuksia, kuten suomalaistaperuskoulua ja yhtenäistä koulutusjärjestelmää,voidaan tarkastella institutionaalisina innovaati-oina, vaikka niiden ensisijaisena perusteluna eiollutkaan kilpailukyky tai innovatiivisuus vaankoulutuksellinen tasa-arvo.

Rakennettu ympäristö sekä koulutus-, sosiaali- jakulttuuripalvelut ovat innovaatioympäristön kes-keisiä instituutioita, joiden kehittäminen ei ta-pahdu pääsääntöisesti yrityshankkeiden avulla.Myöskään luonnonympäristön monimuotoisuu-den turvaaminen, Itämeren tulevaisuus tai jäteon-gelmat eivät ole ratkaistavissa yksinomaan mark-kinoiden kautta, vaikka myös markkinamekanis-meja hyödyntäviä ratkaisuja voidaan kehittää(esimerkiksi päästökauppa). Niiden edellyttämätympäristö- ja sosiaaliset innovaatiot tarvitsevatjulkisten palveluntuottajien, valvovien viran-omaisten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja kan-salaisjärjestöjen sekä poliittisten päätöksenteki-jöiden yhteistyötä ja panosta.

Edellä esitettiin, että viime aikojen ehkä tärkeinmuutos informaatioyhteiskunnassa on käyttä-jäyhteisöissä tapahtuvan, usein internet-välittei-sen innovoinnin merkityksen kasvu. Olisi pikai-sesti muodostettava yleiskuva yhteisöllisen kehi-tyksen tämänhetkisestä kentästä, valittava lupaa-

vimpia hankkeita tutkimuksen kohteiksi sekä luo-tava menettelytapoja, joilla yhteisöllistä kehittä-mistyötä voidaan tukea. Yhteisöllistä kehittämistävoitaisiin edistää asiantuntija-avulla, luomalla esi-merkiksi ”tukiklinikkajärjestelmä”. Siinä verkko-palveluja kehittävät yhteisöt saisivat asiantunti-ja-apua tieto- ja verkkoteknologian osaajilta javoisivat oppia toistensa kokemuksista.

Yhteisöhankkeille voitaisiin kohdistaa myös eril-listä tukirahoitusta. Avoimen lähdekoodin ohjel-mistohankkeissa tällainen tukijärjestelmä on to-teutunut siten, että koodista kiinnostuneet ja sitähyödyntävät yritykset ottavat vastuuta dokumen-toinnista ja ylläpidosta. Esimerkiksi Linux-levi-tysversioiden myyjä Red Hat tukee Linux-kehittä-jäyhteisön dokumentaatiotyötä. Koska yhteisö-hankkeet syntyvät vapaaehtoisvoimin ja tuottami-sen infrastruktuuri, verkko, on käytettävissä lähesilmaiseksi, voisi tuki olla esimerkiksi palkkio taipalkka yhteiskunnallisesti tärkeiden yhteisöpalve-lun ylläpitäjälle. Tällaisia ovat esimerkiksi poti-lasyhteisöjen tuottamat neuvonta- ja vertaistuki-palvelut tai järjestöjen ja vapaaehtoisten palvelu-toiminnan tukeminen uusilla internet-pohjaisillakansalaisyhteiskunnan areenoilla (josta aiemminmainittiin esimerkkinä Habbo Hotel).

Tuettaviin hankkeisiin voisivat kuulua myös ul-komailla kehitettyjen avoimien ohjelmistojenkääntäminen ja muokkaaminen Suomen oloihinsoveltuviksi. Avoimet ohjelmistot ovat tietoyh-teiskunnan kannalta tärkeitä ja käyttäjille ilmai-sia työvälineitä, jotka saadaan käyttöön pienelläpanoksella. Niiden avulla voidaan säästää kus-tannuksia, estää riippuvuus yhdestä toimittajastaja luoda edellytyksiä joustaville uusille tietotek-niselle ja toiminnallisille ratkaisuille. Tuen kri-teerinä olisi luonnollisesti oltava palvelun hyö-dyllisyys ja yhteiskunnallinen merkitys. Esimer-kiksi rikkaana versovien harrastus- ja tapaamis-verkostojen tukemiselle tuskin on perusteita, el-lei niillä ole erityistä kultuurista merkitystä.

On myös huomattava, että suuret verkkoyrityksetovat ostaneet monia avoimina tai yhteisöllisinäsyntyneitä hankkeita tai monesta niistä on muu-ten kehittynyt liiketoimintaa. Yhteisöllisten in-novaatioiden tukeminen palvelisi sekä kansalai-

42

sia ja käyttäjäyhteisöjä että tukisi uusien liiketoi-mintamuotojen syntyä verkostotaloudessa.

3.6 Paikalliset kokeilutinnovaatioiden välineenä

2000-luvun innovaatio-ohjelmissa on alettu ko-rostaa sosiaalisia ja palveluinnovaatioita, mikäPerezin mallin mukaan viittaa siihen, että eläm-me informaatiokumouksen synergiavaihetta.Innovaation käsite laajeni ”regulaatioon, politiik-kaan, organisatorisiin rakenteisiin ja toiminta-malleihin liittyviin uudistuksiin, jotka parantavatyhteiskunnan toimintakykyä” (Hämäläinen &Heiskala 2004, 10). Informaatioteknisen ku-mouksen synergiavaiheessa tarvitaan uusia toi-mintatapoja ja organisatorisia ratkaisuja, jottauuden teknologian vaikutukset työn tuottavuu-teen, palvelujen laatuun ja kansalaisten elämäänvoisivat toteutua täysimääräisesti.

Hämäläisen ja Heiskalan (2004, 121-156) hah-motteleman ”sosiaalisen innovaatiopolitiikan”keinoina ovat strateginen visiointi kansallisella,sektori- ja alueellisella tasolla sekä kokeiluhank-keet. Haluamme korostaa jälkimmäisen keinoryh-män, paikallisten kokelujen, merkitystä. Edellis-ten riskinä on, että organisaatioiden paikallisestatoiminnasta erillinen visiointi tuottaa enemmänohjelmallista puhetta kuin uudenlaisia toiminta-tapoja. Eivätkö uudistumisen ongelmat vaikkapalasten musiikkikasvatuksessa, ammattikorkea-kouluissa tai nanoteknologiassa ole niin erilaisia,että niiden ratkaiseminen kannattaa osoittaa suo-raan näiden alojen ammattilaisille heidän omissaorganisaatioissaan?

Sosiaalisten ja palveluinnovaatioiden synnyttä-minen keskitetysti tutkimus- ja kehittämisohjel-mien avulla on osoittautunut vaikeaksi, koska neliittyvät kiinteästi työn paikalliseen organisoin-tiin ja vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa.Siksi kunnianhimoisetkaan ylhäältä päin käyn-nistetyt kansalliset tai alueelliset tutkimus- ja ke-hittämishankkeet eivät useinkaan saa aikaanmuutoksia lattiatason toimintatavoissa tai loppu-käyttäjien elämässä (esim. Ohtonen 2002, Hyp-pönen 2004). Eräs esimerkki tästä ovat valtion ra-

hoittamat, alueellisten sosiaalialan osaamiskes-kusten tukemat kehittämishankkeet kunnissa.Tutkijoiden (Kaakinen ym. 2007, 44) mukaanhankkeiden tulokset ovat jääneet heikoiksi:

[...] pienten kuntien sosiaali- ja perusturvajohta-jien kertomus hankkeiden hyödyllisyydestä jatuloksellisuudesta on suurelta osin tylyä kerrot-tavaa. Hankkeita tehdään paljon, kokouksia pi-detään, paperia syntyy, mutta hukkaan men-neen työpanoksen ja tuloksettomien projektienmäärä on suuri saavutettuihin tuloksiin nähden.Ja huolimatta onnistuneesta hankkeesta, vii-meistään käyttöönottovaiheessa työ pysähtyyvoimavarojen puutteessa ja prosessi jää lopultatuloksettomaksi [...]. Kehittämishankkeidenmäärä on suuri, mutta hankkeet pieniä, [...] ta-voitteisiin nähden lyhytkestoisia ja raskaasti hal-linnoituja. Hankkeet kattavat sosiaalipalvelujenkeskeiset toiminta-alueet, mutta hankekokonai-suus on sekava ja varsinaisten läpimurtojen taitoimintatapojen muutosten aikaansaaminen onharvinaista ja edellyttää pikemminkin normaali-na virkatyönä tehtävää pitkäjännitteistä työs-kentelyä kuin useimmiten lyhytkestoisia projek-teja.

Innovaatiopolitiikan painopistettä olisikin siir-rettävä yhteiskunnan eri sektoreilla ja instituuti-oissa tapahtuviin paikallisiin kokeiluihin ja kehit-tämishankkeisiin. Kunkin tuotannon-, tiedon- jakulttuurin alueen osaajien aloitteellisuus ja yh-teistoiminta on tässä avainasemassa. Kokeilujakoskevien aloitteiden olisi tultava palvelun tuot-tajilta ja niiden tukeminen olisi saatava osaksinäiden organisaatioiden perustoimintaa ja johta-mista. Paikallisten kokeilujen käynnistämiseksitarvitaan johdon ja työntekijöiden keskustelua jayhteistä näkemystä (hypoteeseja) toiminnan pe-rusongelmista, haasteista sekä niiden ratkaisemi-sen suunnasta. Johtamisjärjestelmät, jotka koros-tavat tehokkuutta ja määrällisten tulostavoittei-den saavuttamista, eivät tue tällaista keskusteluaja aloitteellisuutta.

Useat yhteiskuntateoreetikot ja sosiologit ovatkehittäneet ajatusta tietoyhteiskunnasta kokeel-lisena yhteiskuntana (Gross & Krohn 2005). Hei-hin kuuluu amerikkalainen pragmatistifilosofi jakoulunuudistaja John Dewey (2006). Hän kytkitoisiinsa demokratian ja yhteiskunnan tärkeiden

43

ongelmien ratkaisemisen sosiaalisten kokeilujenavulla. Deweyn yhteiskuntamallissa kokeiluja to-teuttavat eri alojen ammattilaiset, opettajat, in-sinöörit, sosiaalityöntekijät jne. Tutkijat osallis-tuvat hankkeisiin niiden analysoimiseksi ja tulos-ten yleistämiseksi. Tällaiset kokeilut ovat luon-teeltaan sekä sosiaalisia innovaatiota että uuttaymmärrystä tuottavia tutkimushankkeita (Dewey2006, 216):

[...] Politiikkoja ja sosiaalista toimintaa koskeviaehdotuksia on käsiteltävä työhypoteeseina, eijäykästi seurattavina ja toimeenpantavina ohjel-mina. Ne ovat kokeellisia sikäli, että niiden seu-rauksia havainnoidaan niitä toimeenpantaessajatkuvasti ja asianmukaisin välinein ja niidenjoustavaan muuttamiseen ollaan valmiita, mikälihavaitut seuraukset antavat siihen aihetta.Mikäli nämä kaksi ehtoa täytetään, sosiaalitie-teistä tulee koneisto, joka tekee tutkimusta, tal-lentaa muistiin sen tulokset ja esittää niistä tul-kintoja (organisoi ne). Koneistoa ei itsessäänenää pidetä tietämyksenä, vaan se ymmärre-tään älylliseksi välineeksi, jonka avulla voidaantehdä sosiaalisesti merkittäviä ilmiöitä koskevialöytöjä sekä ymmärtää, mitä ne merkitsevät.

Paikallisten kokeilujen menestyksen eräs tärkeäehto on tekijöiden ja tutkijoiden yhteistyö.Kokeiluista ei voida oppia pelkästään osallistuji-en kertomusten, vaikutelmien ja kokeilun synnyt-tämien dokumenttien pohjalta. Kokeilujen to-teuttajilla ei yleensä ole käsitteellisiä eikä käy-tännöllisiä mahdollisuuksia kerätä ja analysoidakokeilunsa kulkua koskevaa aineistoa. Tähän tar-vitaan tutkijoiden apua. He voivat kuvata uudentoimintatavan systemaattisesti, kuulla eri toimi-joita ja osallistua uuden toimintatavan määritte-lyyn ja mallintamiseen (esim. Miettinen & Peisa2002). Tällä tavoin kokeilujen tuloksia tehdäännäkyviksi ja yleistetään, mikä on välttämätöntätoimintatapojen kriittiseksi kehittämiseksi ja nii-den siirtämiseksi toisiin paikkoihin. Tällaisentutkimusyhteistyön tulisi olla tärkeä osa innovaa-tioiden edistämiseksi tarkoitettujen organisaati-oiden toimintaa.

Yhteiskunta-, oppimis- ja organisaatiotutkimuk-sen piirissä onkin kehitelty tutkijoiden ja työyh-teisöjen yhteistyöhön perustuvia menetelmiä uu-

sien, lupaavien käytäntöjen tutkimiseksi ja levit-tämiseksi (Virkkunen ym. 1999, Flyjberg 2001,Hasu & Miettinen 2006). Engeström ja hänentyötoverinsa (2007) puhuvat parhaiden käytäntö-jen sijaan ”lupaavien käytäntöjen jalostamisesta”sosiaalisiksi innovaatioiksi ja niiden systemaatti-seksi levittämiseksi (Engeström ym. 2007). Kol-mivuotisen hankkeen tavoitteena on ”Helsinginvanhustenhuollon lupaavien uusien käytäntöjentunnistaminen, kokoaminen, jalostaminen, kyt-keminen yhteen ja muokkaaminen laajasti sovel-lettaviksi kotihoidon toimintamalleiksi Helsin-gin kotihoidossa” (Engeström ym. 2007, 3).

Dewey näki demokratian ytimenä olevan yksilöi-den kehitysmahdollisuuksien toteutumisen yh-teisöjensä ongelmien ratkaisuun osallistumisenkautta. Tiedon tuotannon ja innovaatiotoiminnanviimeaikaista kehitystä analysoineet tutkijat ovatpäätyneet samaan johtopäätökseen. Innovaa-tiopolitiikan painopisteen siirtyminen paikallis-ten kokeilujen tukemiseen on askel suuntaan, jotavon Hippel (2005) kutsuu innovaation demokra-tisoinniksi. Vastuullisiksi aloitteentekijöiksi tule-vat eri yhteiskuntaelämän aloilla toimivat yksilöt,ryhmät ja yhteisöt. Yochai Benkler (2006) näkeeinternetin uudenlaisena, potentiaalisesti univer-saalina aloitteellisuuden, yhteistyön ja yhteisölli-syyden ”alustana”. Se laajentaa yksilöiden poliit-tisia ja kulttuurisia vaikutusmahdollisuuksia ja li-sää tätä kautta yhteiskunnallista oikeudenmukai-suutta. Mutta tämä vain sillä ehdolla, että interne-tin mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tehdääntyötä eikä sen kykyä kytkeä ihmisiä, tietoa jaaloitteita toisiinsa kahlita poissulkevin omistus-oikeuksin.

Esimerkiksi yhdelle verkkosivulle kootut palve-lut (Dunleavy ym. 2005) merkitsisivät valtaviaajankäytön säästöjä ja toisaalta palvelutason ra-dikaalia nousua julkisessa hallinnossa. Muttatämä mahdollisuus törmää Perezin synergiakau-den paradoksiin. Muutos ei ole ensisijaisesti oh-jelmistotekninen tai käyttöliittymän selkeyteenliittyvä, vaan koskee palvelujen organisointia. Eritoimijoiden vastuulla olevat palvelut on kykettä-vä toisiinsa ja niiden tarjoajien on ratkaistavasäännös-, vastuu-, toimivalta- ja työnjako-kysymyksensä. Integroitu portaali (ja sen perus-

44

tana oleva integroitu kokonaisvaltainen palvelu)edellyttää uuden yhteistoiminnallisen ja jousta-vasti kommunikoivan ja reagoivan palveluorga-nisaation, jossa vanhat reviirirajat ja hierarkkisetrakenteet on purettu.

Yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa tapahtuvas-sa kokeilussa ja sosiaalisten innovaatioiden tuke-misessa voisivat yhdistyä neljä tietoyhteiskunnantukipilaria: demokratian laajeneminen, yksilönkehitysmahdollisuuksien toteutuminen, työelä-män laadun parantuminen sekä kilpailukyvyllevälttämättömän uuden tiedon ja innovaatioidenkehittyminen. Kolme ensin mainittua ovat vii-meksi mainitun edellytyksiä, mutta sen lisäksi jaennen kaikkea ne ovat sivuuttamattomia yhteis-kuntapoliittisia arvopäämääriä. Analyysissaansuomalaisen hallinta- ja hallintotavan muutok-sesta Seppo Tiihonen (2006) toteaa, että suoma-laisessa konsensuspolitiikassa ei ole hyödynnettyläheskään kaikkien kansalaisten voimavaroja:tarvitaan alhaalta tulevan vaikuttamisen me-kanismien ja suoran osallistumisen muotojen ke-hittelyä. Tiihonen tulee eri näkökulmasta samaanjohtopäätökseen kuin von Hippel tarkastelussaaninnovaation edellytyksistä. Siihen tulee myöskansallista luovuusstrategiaa hahmotellut työ-ryhmä (Kolme puheenvuoroa... 2005). Huiputyksin eivät riitä vaan kilpailukyvyn edellyttämääosaamista on oltava koulutusjärjestelmän ja työ-elämän kaikilla tasoilla. Kuten suomalaisen mu-siikin esimerkki osoittaa, kansainvälisesti kilpai-lukykyinen osaaminen kasvaa tällaisesta maape-rästä.

3.7 Kontrolli vai luottamus?

Paikallisten kokeilujen menestymisen ehto onmyös se, että niin organisaatioiden johto kuin hal-linto- ja ohjausjärjestelmätkin tukevat ja palkitse-vat niitä. Uuden kokeilijat ovat sitoutuneita edel-läkävijöitä, jotka käyttävät paljon omaa aikaansauuden toimintatavan rakentamiseen. Elleivät hesaa tukea ja tunnustusta työstään tai törmäävättoistuvasti rajoittaviin säädöksiin, he väsyvät jakehitystyö tyrehtyy.

Sääntöohjaus sen enempää kuin viime vuosinahallitsevaan asemaan noussut julkisen hallinnontulosohjauskaan eivät tue uusien toimintamallienkehittelyä. Sääntöohjauksen ongelmana oli olet-tamus yhden, normien mukaisen ratkaisun toimi-vuudesta. Mitattaviin tuloksiin perustuva tulos-johtaminen ja yksityiskohtainen seuranta puoles-taan suuntaa huomion toiminnan laadusta sen in-dikaattorien mukaisten tuotosten määrään. Orga-nisaatiososiologia on todennut, että horisontaali-nen, luottamukseen perustuva verkosto soveltuuuuden tiedon välittämiseen ja oppimiseen mark-kinoita ja hierarkkisia organisaatioita paremminjuuri siksi, että uudelle tiedolle ja ideoille ei voidamääritellä hintaa tai pistearvoa (Powell 1990).

Sääntö- ja tulosohjaus ovatkin edellisen teknolo-gisen paradigman, massatuotannon, ohjausmuo-toja, jotka kiinnittävät huomionsa olemassa ole-van toiminnan tehostamiseen mutta eivät inno-vaatioihin. Voimme lähestyä tätä kysymystä kah-den viimeaikaisen keskustelun kautta, jotka kos-kevat PISA-tutkimuksen tuloksia ja yritysjohta-misen luonteen muuttumista. Suomalaisen pe-ruskoulun oppilaat ovat saaneet OECD:n oppi-mistuloksia koskevissa PISA-vertailututkimuk-sissa kolme kertaa (vuosina 2000, 2003 ja 2006)selvästi korkeimmat pisteet kielen ymmärtämi-sessä, matematiikassa ja viimeksi vuonna 2006luonnontieteellisessä tietämyksessä. Vakavim-min otettavat selitykset (Simola 2005, Aho ym.2006b) tälle ilmiölle ovat opettajankoulutuksenkorkeatasoisuus, opettajien työn arvostus sekäopetussuunnitelmien laadinnan ja toteuttamis-vastuun hajauttaminen kunnille ja kouluille. Itseasiassa 1990-luvulla kaikki keskitetyn ohjauksenja valvonnan muodot poistuivat kouluista. Aho jahänen työtoverinsa (2006b, 132) kutsuvat tätäsiirtymäksi ”kontrollin kulttuurista luottamuksenkulttuuriin”. Olarin koulun ja lukion rehtori jaluonnontieteiden linjan johtaja (Erma & Flink-man 2007) kuvaavat tämän luottamuksen kult-tuurin sisältöä seuraavasti:

Luottamus opettajia kohtaan on suuri. Suomes-sa opettajille annetaan paljon valtaa, vastuuta javapautta, jonka he ansaitsevat. Raskasta tar-kastuskoneistoa ei tarvita. Monissa maissa tar-kastukset ja jatkuva testaus ehkäisevät opettaji-

45

en luovuutta ja suuntaavat energiaa väärin. [...]Suomessa opettajat suunnittelevat opetuksen-sa opetussuunnitelman tasolta aina yksittäisiintunteihin. Täällä opettajat ovat siihen kykeneviä.Aineenopettajat opiskelevat Suomessa tiede-opiskelijoiden seassa. Tästä syystä opettajanverkkoon kuuluu myös tiedemaailmassa toimi-via ihmisiä ja näin tieteen saavutukset tihkuvatkouluun epävirallista kanavaa myöten.

Monissa maissa kouluja on ohjattu pikkutarkastisitovien opetussuunnitelmien ja standardikokei-den avulla, mikä on mahdollistanut koulujen jaoppilaiden vertailun. Tämä ohjausmuoto perustuiTaylorin tieteelliseen liikkeenjohtoon ja senomaksumiseen 1920- ja 1930-luvuilla koulunhallinnon ja opetussuunnitelmateorian sisällöksi(Miettinen 1990, 53-120). Tieteellisen liikkeen-johdon uskottiin olevan keino hallita kasvavankoulujärjestelmän kustannuksia ja turvata sen te-hokkuus. Kuten tehtaassa, koulussakin toteutuiTaylorismin periaate suunnittelun ja toteutukseneriyttämisestä. Työntekijät toteuttivat muiden te-kemiä suunnitelmia ”kyselemättä tai tekemättäehdotuksia”, kuten Taylor asian ilmaisi. Tavoit-teet annettiin ulkopuolelta ja opettajien tehtäväk-si jäi tavoitteiden tehokas toteuttaminen, jota val-vottiin standardikokein. Tämä valvonnan malli eiole mennyttä historiaa. Se on palannut uudelleenosana niin kutsuttua uutta julkista hallintoa mm.Iso-Britanniassa, jossa sitova ja yksityiskohtai-nen kansallinen opetussuunnitelma sekä sen ta-voitteiden saavuttamisen kontrolli tasokokeinotettiin käyttöön vuonna 1989 (Lowe 2007).

Tästä järjestelmästä oli sen kotimaassa Yhdys-valloissa neljänlaisia seurauksia oppimiselle jaopettajien työlle (Apple 1983, Wise 1988): 1)opetus keskittyi opetussuunnitelmissa ja standar-dikokeissa määriteltyihin tietoihin eikä standar-diopetussuunnitelma suosinut tai edellyttänyt uu-simman tiedon tuomista opetukseen, 2) moniva-linta- ja standarditestit ohjasivat oppimistyösken-telyä yksittäisten faktojen muistamiseen heiken-täen oppimisen laatua ja syvällisyyttä, 3) opetta-jien ajankäytön painopiste siirtyi opetuksensuunnitellusta ja valmistelusta kokeiden pitoon jakorjaukseen, seurantaan ja raporttien kirjoittami-seen, sekä 4) koska opettajien ei tarvinnut suun-

nitella opetustaan eikä seurata tiedon kehitystä,heidän ammattitaitonsa heikkeni.

Liikkeenjohdoin teoreetikko Gary Hamel (2007)on teoksessaan Johtamisen tulevaisuus käsitellytsamaa ongelmaa yritysjohtamisessa. Vallitsevanliikkeenjohdon paradigman johtoidea on tehok-kuuden tavoittelu suunnitelmien, valvonnan jaseurannan avulla: ”Modernin johtamisen koneistopanee itsepäiset ja vapaasti ajattelevat ihmisetnoudattamaan standardeja ja sääntöjä, mutta näintehdessään se tuhlaa suunnattomia määriä inhimil-listä mielikuvitusta ja aloitteellisuutta” (Hamel2007, 8). Työntekijöiltä ei edellytetä innovointiaeikä sen edistämiseksi ole kannustimia, aikaa taivälineitä. Tämä johtamisjärjestelmä on Hamelinmukaan tullut tiensä päähän. Meneillään on suurimurros. Tunnettu esimerkki tästä on jo pitkäänollut Toyota, jonka työntekijöiden oletetaan osal-listuvan tuotantoa parantavien ehdotusten teke-miseen. Heidät koulutetaan siihen ja heille anne-taan siihen välineet. Vuonna 2005, yhtiö sai ja-panilaisilta työntekijöitään yli 540 000 tuotannonparannusehdotusta (Hamel 2007, 23). Googlesallii työntekijöidensä käyttää 20 % työajastaan(eli yhden päivän työviikossa) omiin projektei-hin, ja tämä menettely on tuottanut jo monia uu-sia tuotteita, mm. Chat-palvelun.

Perezin viitekehyksestä käsin päädymme näin in-novaatiopolitiikan paradoksiin. Samalla kun suo-malainen innovaatiopolitiikka puhuu tietoyhteis-kuntaan siirtymisestä ensimmäisenä maailmassa,julkisessa hallinnossa omaksutaan massatuotan-non paradigmaan perustuvia hallintakeinoja, jotkaitse asiassa tekevät innovoinnin lähes mahdotto-maksi. On vaikea ymmärtää, miten hyvin koulu-tettujen ihmisten tietoyhteiskunnassa innovaatiotvoisivat perustua muuhun kuin luottamukseen,toisin sanoen siihen, että osaaville ihmisille anne-taan vastuuta, vapautta ja velvoite käyttää osaa-mistaan ja kehittää sitä edelleen osallistumalla in-novaatiotoimintaan. Hamel (2007, 179) esittääkin,että informaatioteknisen paradigman johtamistavankeskiössä on mm. kaikkien työntekijöiden aloit-teellisuuden tukeminen, kokeilut, toiminnan tar-koituksen ottaminen työn lähtökohdaksi ja kehi-tykseen liittyvän satunnaisuuden hyödyntäminen.

46

Edellisestä seuraa, että julkisessa hallinnossasääntö- ja tulosjohtaminen olisi korvattava tai nii-tä olisi vähintäänkin täydennettävä sellaisilla hal-linto- ja toimintatavoilla, jotka edistävät paikal-listen kokeilujen käynnistämistä ja niiden le-viämistä yhteiskunnassa. Tällainen johtamistapaedellyttää hallinnon eri tasojen, tutkijoiden, pal-velutuottajien ja yritysten uudenlaista yhteistyö-tä. Mikäli todellakin elämme informaatiotekni-sen kumouksen synergiavaihetta, jolle on omi-naista teknologian mahdollisuuksia paremminvastaavien instituutioiden ja toimintatapojen et-sintä, koskee tämä myös politiikan teon käytäntö-jä ja julkisen hallinnon ohjausjärjestelmiä.

Voimme lopuksi palata Carlota Perezin mallin ky-symyksenasetteluun. Oliko Suomi vahva vain in-formaatioteknologisen paradigman varhaisessavaiheessa, uusien teknologioiden kehittelyssä ja si-säänajossa? Onko Suomi jäämässä jälkeen syner-giavaiheessa, jossa noita teknologioita tulisi ottaaluovalla tavalla käyttöön ja kehittää uudenlaisia toi-mintatapoja? Tammikuussa 2008 julkistetun YK:nselvityksen mukaan Suomi on jäljessä muista poh-joismaista julkisten verkkopalvelujen kehittämises-sä. Ovatko innovaatiopolitiikkamme ja sen instituu-tiot sittenkin vanhan teknologiapolitiikan suoria jäl-keläisiä? Osaammeko kehittää verkon käyttöä ta-valla, joka vapauttaa ihmisten ajan ja voimavaratluovaan toimintaan ja innovaatioihin, ja joka samal-la tarjoaa uusia välineitä tuolle toiminnalle?

47

Yhteenveto

Julkaisu on syntynyt Tekesin ja Suomen Akatemian”Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot” -tutki-musohjelmaan kuuluneen ”Sosiaalinen pääoma jaluottamuksen dynamiikka innovaatioverkoissa”-projektin tulosten pohjalta. Se jakautuu kolmeenosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan infor-maatioteknologisen kumouksen seurauksena ta-pahtunutta innovaation luonteen muuttumista sekäkäsitellään verkoston ja luottamuksen käsitteitä.Toisessa osassa esitellään tuloksia, joita on saatututkimuksen kohteina olleiden biotekniikkayritys-ten (Finnzymes ja Galilaeus) ja ohjelmistotuotan-tohankkeiden (Prowellness, GZigZag, OpenOffi-ce.org ja GNOME) kokemuksista. Kuhunkin niis-tä liittyy innovaatiotoiminnan kannalta tärkeitähuomioita. Ne koskevat mm. kansainvälistä ver-kottumista, yritysstrategiaa, käyttäjäyhteistyötä,luottamuksen tuotekehitysyhteistyössä sekä avoi-men kehittämismallin edellytyksiä ohjelmisto-tuotannossa.

Käytämme innovaatiopolitiikan haasteiden tar-kastelun viitekehyksenä Carlota Perezin teoriaateknologisten kumousten rakenteesta. Perezinmukaan elämme informaatioteknisen kumouk-sen jälkimmäistä vaihetta, jossa painottuvat tieto-tekniikan käytön ja hyödyntämisen edellyttämätsosiaalis-organisatoriset innovaatiot. Ne koske-vat tuotannon ja innovaatiotoiminnan organi-sointitapoja, tiedon omistusoikeuksia sekä johta-misen ja politiikan teon malleja. Teemme kuusiteknologiapolitiikkaa koskevaa päätelmää ja suo-situsta:

Innovaatiopolitiikan olisi ensinnäkin suuntau-duttava ala- ja aluekohtaisten keskittymien sijaanyritysten ja muiden organisaatioiden globaalinverkottumisen tukemiseen. Tietoyhteiskunnaksipyrkivän pienen maan osaajien markkinat ovatglobaaleja ja luonnolliset yhteistyökumppanit ul-

komailla. Jos Suomi todella aikoo tietoyhteis-kunnaksi ja globaaliksi osaajaksi, on suomalais-ten osaajien suuntauduttava alusta pitäen kan-sainvälisille markkinoille ja globaaleille osaami-sen kentille. Tutkimissamme yrityksissä yhteis-työkumppaneita haettiin alusta alkaen ulkomail-ta, koska tuotekehityksen edellyttämä osaamisenja markkinat olivat siellä. Kansallisten resurssienkeskittämiseen tähtäävät politiikkainstrumentit(esim. OSKE ja SHOK) ottavat heikosti huomi-oon tällaisen verkostoyhteistyön tarpeita.

Toinen johtopäätöksemme koskee käyttäjälähtöi-syyden huomioimista innovaatiopolitiikassa. Kai-kissa tutkimissamme innovaatioissa käyttäjäläh-töisyyden merkitys tuli esiin toistuvasti ja moni-muotoisesti. Käyttäjän ja käytön näkökulman tär-keys on tunnustettu myös innovaatiopolitiikan oh-jelma-asiakirjoissa, mutta toimenpiteitä sen vah-vistamiseksi on syytä jatkaa. On myös kysyttävä,missä määrin muutos on toteutunut teknologiaoh-jelmissa ja käytännön hankerahoituksessa.

Kolmas johtopäätöksemme koskee innovaatio-toimintaa tukevien tiedon omistusoikeus- ja sopi-musjärjestelyjen kehittämistä. Patentit voivatuseissa tapauksissa ehkäistä innovaatiotoimin-taa. Ohjelmistotuotannon piirissä onkin syntynytuusia avoimen innovaatiotoiminnan mahdollista-via tiedon omistusoikeusjärjestelyjä, ns. käyttä-jänoikeussopimuksia (copyleft). Omisteisen jaavoimen kehittämismallin lisäksi on tärkeä kehit-tää erilaisia välimuotoja, joissa omistusoikeus-pohjaisiin järjestelyihin liitetään teknologian ke-hittämistoimintaa mahdollistavia ehtoja ja edel-lytyksiä sopimuksin ja muilla järjestelyillä. Glo-balisaatio edellyttää myös eri maiden ja alueidenomistusoikeus- ja sopimuskäytäntöjen erojenymmärtämistä.

48

Neljäs johtopäätöksemme koskee julkisen jakäyttäjäyhteisöjen harjoittaman innovaatiotoi-minnan tukemista. Merkittävät ympäristöä,koulutusta ja kulttuuria koskevat innovaatiot ei-vät useinkaan ole toteuttavissa vain yritystentoimin vaan julkisilla palveluntuottajilla ja käyt-täjillä on niissä keskeinen asema. Tämä olisihuomoitava myös hankerahoituksessa. Eräs in-formaatioteknisen kumouksen uusista ilmiöistäonkin käyttäjäyhteisöjen internet-välitteisen in-novaatiotoiminnan nopea kasvu (esim. Linux jaWikipedia). Tällaisille yhteisöhankkeille voitai-siin kohdistaa tukirahoitusta. Tuettavia hankkei-ta voisivat olla esimerkiksi potilasyhteisöjentuottama, verkossa toimiva neuvonta ja vertais-tuki tai järjestöjen ja vapaaehtoisten uusille in-ternet-ophjaisille kansalaisyhteiskunnan aree-noille organisoimat palvelut. Tuettaviin hank-keisiin voisivat niin ikään kuulua ulkomailla ke-hitettyjen avoimien ohjelmistojen kääntäminenja muokkaaminen Suomen oloihin soveltuviksi.Avoimet ohjelmistot ovat tietoyhteiskunnankannalta tärkeitä ja käyttäjille ilmaisia työväli-neitä, jotka saadaan käyttöön pienellä panoksel-la. Niiden avulla voidaan säästää kustannuksia,estää riippuvuus yhdestä toimittajasta ja luodaedellytyksiä uusille, joustaville tietotekniselle jatoiminnallisille ratkaisuille.

Viides johtopäätöksemme koskee sosiaalisten jainstitutionaalisten innovaatioiden edistämistä.Esitämme, että tärkein keino niiden tukemiseksiovat paikalliset kokeilut ja näin saatujen tulostenlevittäminen. Innovaatiopolitiikan painopistettäolisikin siirrettävä ennakoinnista sekä osaamis-ja resurssikeskittymien luomisesta paikallistenkokeilujen edistämiseen ja näin saatujen tulostenlevittämiseen. Paikallisten innovaatioiden tuke-minen laajentaa myös demokratiaa mahdollista-essaan yhä useamman kansalaisen osallistumiseninnovaatiotoimintaan.

Kuudenneksi esitämme, että massatuotannon ai-kakauden ohjaus- ja johtamistavat ehkäisevät in-novaatioita. Eräs suomalaisen innovaatiopolitii-kan paradokseista onkin se, että samalla kun ta-voitteeksi on asetettu tietoyhteiskunnaksi tulemi-nen, julkisessa hallinnossa on omaksuttu tulosjoh-tamisen kaltaisia hallintakeinoja, jotka kohdista-vat huomionsa olemassa olevan toiminnan tehos-tamiseen ja mitattavissa olevien tulosten saavutta-miseen. Ne vaikeuttavat innovaatiotoimintaa jauusien ratkaisujen luomista. Onkin vaikea ymmär-tää sitä, miten tietoyhteiskunnan innovaatiot voisi-vat perustua muuhun kuin luottamukseen, ts. sii-hen, että osaaville ihmisille annetaan vapaus, vas-tuu ja velvoite käyttää osaamistaan parhaallamahdollisella tavalla sekä kehittää sitä edelleeninnovaatiotoimintaan osallistumalla.

49

Ryhmän tutkijoiden julkaisuja, joihin yllä on viitattu jajoissa on lisätietoa tutkituista innovaatioista ja yrityksistä

Freeman, S. 2007. The material and social dynamics ofmotivation: Contributions in open source lan-guage technology development. Special issue:Socio-technical dynamics in the free/libre opensource software (FLOSS) social world. ScienceStudies 20(2), 55-77.

Hyppönen, H. 2004. Tekniikka kehittyy, kehittyvätköpalvelut? Tapaustutkimus kotipalvelujen kehittä-misestä teknologiahankkeessa. STAKES Tutki-muksia 134. Helsinki: STAKES

Hyysalo, S. 2006. Käyttäjätieto ja käyttäjätutkimuksenmenetelmät. Helsinki: Edita.

Hyysalo, S. & Lehenkari, J. 2003a. Yhteissuunnittelumahdollisuutena ja haasteena terveydenhuollontietokantojen kehittelyssä – Prowelness diabetes-tietokanta. Teoksessa Miettinen, R., Lehenkari, J.,Hasu, M. & Hyvönen J. Tuotteesta työvälineeksi.Uudet teknologiat terveydenhuollossa. Helsinki:Stakes, 88-114.

Hyysalo, S. & Lehenkari, J. 2003b. An activity-theo-retical method for studying user participation inIS design. Methods of Information in Medicine42, 398-404.

Lehenkari, J. 2000. Studying innovation trajectoriesand networks: The case of Benecol Margarine.Science Studies 13 (1), 50-67.

Lehenkari. J. 2006. The networks of learning in tech-nological innovation. The emergence of collabo-ration across fields of expertise. Väitöskirja. Hel-singin yliopisto, kasvatustieteen laitos.

Leminen, J. 2006. Vapaan ohjelmistoprojektin kamp-pailut rekursiivisen yhteisöllisyyden puolesta: et-nografinen tapaustutkimus Hyperstruktuuri-tut-kimusryhmän tarinasta 1999–2004. Sosiologianpro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, yh-teiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Miettinen, R. 1990. Koulun muuttamisen mahdollisuu-desta. Analyysi opetustyön kehityksestä ja ristirii-doista. Helsinki: Gaudeamus.

Miettinen, R. 2006a. The sources of novelty: a culturaland systemic view of distributed creativity. Creativ-ity and Innovation Management 15 (2), 173-181.

Miettinen, R. 2006b. Jaettu luominen ja tiedon omis-tusoikeudet. Tietoyhteiskunnan innovaatiopolitii-kan perusteet. Tieteessä tapahtuu 5/2006, 5-14.

Miettinen, R. & Hasu, M. 2002. Articulating userneeds in collaborative design: Towards an activity

theoretical approach. Computer Supported Col-laborative Work 11 (1-2), 129-151.

Miettinen, R., Hyysalo, S., Lehenkari, J. & Hasu, M.2003. Tuotteesta työvälineeksi. Uudet teknologiatterveydenhuollossa. Helsinki: Stakes.

Miettinen, R., Lehenkari, J., Hasu, M. & Hyvönen, J.1999. Osaaminen ja uuden luominen innovaa-tioverkoissa. Tutkimus kuudesta suomalaisestainnovaatiosta. Helsinki: Taloustieto.

Miettinen, R., Lehenkari, J. & Tuunainen, J. 2008.Learning and networks in product development:How things work for human use. ManagementLearning 39 (2), 203-219.

Miettinen, R. & Peisa, S. 2002. Integrating school-based learning with the study of change at work:the alternative enterprise method. Journal of Edu-cation and Work 15 (3), 303-319.

Miettinen, R., Toikka, K. & Tuunainen, J. 2006. Luot-tamus innovaatioverkoissa. Teoksessa Pertti Joki-vuori (toim.) Sosiaalisen pääoman kentät. SpPhi-sarja. Jyväskylä: Minerva, 339-58.

Miettinen, R., Toikka, K., Tuunainen, J., Lehenkari, J.& Freeman, S. 2006. Sosiaalinen pääoma ja luot-tamus innovaatioverkoissa. Helsingin yliopisto,toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksenyksikkö. Tutkimusraportteja 9.

Miettinen, R., Tuunainen, J., Knuuttila, T. & Mattila,E. 2005. Tieteestä tuotteeksi? Yliopistot muutos-ten ristipaineessa. Helsinki: Yliopistopaino.

Saari, E. 2003. The pulse of change in research work. Astudy of learning and development in a researchgroup. Väitöskirja. Helsinki: Helsinki UniversityPress.

Saari, E. & Miettinen R. 2001. The dynamics of changein research work: constructing a new research areain a research group. Science, Technology, HumanValues 26 (3), 300-321.

Siltala, J. 2003. Vapaiden ohjelmistojen levitys- jakäyttöoikeuksien säätely. Helsingin yliopisto, toi-minnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yk-sikkö. Työpapereita 31/2003.

Siltala, J., Freeman, S. & Miettinen, R. 2007. Ex-ploring the tension between volunteers and firmsin hybrid projects. Helsingin yliopisto, toiminnanteorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö.Työpapereita 36/2007.

50

Lähteet

Abbate, J. 1999. Inventing the Internet. Cambridge,Mass.: The MIT Press.

Aho, E., Cornu, J., Georghiou, L. & Subirá, A. 2006a.Creating innovative Europe. Report of the Inde-pendent Expert Group on R&D and Innovationappointed following the Hampton Court Summitand Chaired by Mr. Esko Aho. Luxembourg: Of-fice for Offical Publication of the European Com-munities. Verkossa: http://ec.europa.eu/invest-in-research/pdf/download_en/aho_report.pdf.

Aho, E., Pitkänen, K. & Sahlberg, P. 2006b. Policy de-velopment and reform principles of basic and sec-ondary education in Finland since 1968. Wash-ington: The World Bank. Verkossa:http://www.worldbank.org/education.

Alasaarela, E. 2003. Tulevaisuuden terveysteknologiatja -järjestelmät. FinnWell-ohjelman valmistelu-raportti. Verkossa:

Apple, M. 1983. Curriculum in the year 2000: Tensionand possibilities. Philadelphia: Delta kappan,321-326.

Balka, E. 2003. Getting the big picture: The macro-politics of information system development (andfailure) in a Canadian hospital. Methods of Infor-mation in Medicine 42, 324-330.

Barabási, A-L. 2002. Linked: the new science of net-works. Cambridge, Mass.: Perseus.

Berg, M., Aarts, J. & van der Lei, J. 2003. ICT in healthcare: Sociotechnical approaches. Methods of In-formation in Medicine 42, 297-301.

Benkler, Y. 2002. Intellectual property and organiza-tion of information production. International Re-view of Law and Economics 22, 81-107.

Benkler, Y. 2006. The wealth of networks. How socialproduction transforms markets and freedom.Yale: Yale University Press.

Berners-Lee, T. 2000. Weaving the web. New York:HarperBusiness.

Bilderbeek, R., den Hertog, P., Marklund, G. & Miles,I. 1998. Services in innovation: Knowledge inten-sive busines services (KIBS) as co-producers ofinnovations. STEP Group. SI4S Synthesis paper.Verkossa: http://www.step.no/old/Projectarea/si4s/papers/synthes/finalrp3.pdf.

Boyle, J. 2003. The second enclose movement and theconstruction of the public domain. Law and Con-temporary Problems 66, 33-74.

Burt, R. 1992. Structural holes. Cambridge: Cam-bridge University Press.

Burt, R. 2001. Structural holes versus network closureas social capital. Teoksessa Lin, N., Cook, K. &Burt, R. (toim.), Social capital: Theory and re-search. New York: Aldine de Gruyter, 31–56.

Bush, Vannevar. 1945. As we may think. Verkossa:http://www.theatlantic.com/doc/194507/bush/4.

Böhme, G. 1998. The structures and prospects ofknowledge society. Social Science Information37, 1, 447-468.

Castells, M. 2000. The rise of the network society. Theinformation age: Economy, society and culture.Volume 1. Malden: Blackwell. Second Edition.

Chesbrough, H. 2003. Open innovation. The new im-perative for creating and profiling from technol-ogy. Boston: Harvard Business School Press.

Cohen, J. 2006. Copyright, commodification, and cul-ture: Locating the public domain. TeoksessaGuibault, L. & Hugenholz, P. (toim.) The future ofpublic domain. The Netherlands: Cluwer Law In-ternational.

Cohen, S.S. & Fields, G. 1999. Social capital and capi-tal gains in Silicon Valley. California Manage-ment Review 41, 2, 108–130.

Cristensen, J.F., Olesen, M.H. & Kjaer, J.S. 2005. Theindustrial dynamics of open innovation – Evi-dence from the transformation of consumer elec-tronics. Research Policy 34, 1533-1549.

David, P.A. 1990. The dynamo and the computer: Anhistorical perspective on the modern productivityparadox. American Economic Review 80 (2),355-361.

David, P.A. & Foray, D. 2002. An introduction to theeconomy of knowledge society. International So-cial Science Journal 54 (171), 10-23.

Deek, F.P. & McHugh, J.A. 2008. Open source. Tech-nology and policy. Cambridge: Cambridge Uni-versity Press.

Dewey, J. 2006. Julkinen toiminta ja sen ongelmat.Tampere: Vastapaino.

DiMaggio, P. 2001. Conclusion: The future of businessorganization and paradoxes of change. TeoksessaDiMaggio, P. (toim.) The twenty-first-centuryfirm: Changing economic organization in inter-national perspective. Princeton: Princeton Uni-versity Press, 210–244.

51

Drahos, P. 2005. Intellectual property rights in theknowledge economy. Teoksessa Rooney, D. &Hearn, G.E. & Ninan, A. (toim.) Handbook ofknowledge economy. Cheltenham: Edward Elgar,139-151.

Dunleavy, P., Margetts, H., Bastow, S. & Tinkler, J.2005. New public management is dead – Longlive digital-era governance. Journal of PublicManagement Research and Theory 16, 467-494.

Durkheim, E. 1893/1990. Sosiaalisesta työnjaosta.Jyväskylä: Gaudeamus.

Ebers, M. (toim.) 1999a. The formation of inter-organi-zational networks. Oxford: Oxford University Press.

Engeström, Y., Miettinen, R. & Punamäki, R. (toim.)1999. Perspectives on activity theory. Cambridge:Cambridge University.

Engeström Y., Niemelä, A.-L. & Nummijoki, J. &Tukia, H. 2007. Vanhusten syrjäytymisen ehkäi-seminen kotihoidossa: lupaavien hankkeiden jalos-tamishanke. Väliraportti I. Helsigin terveyskeskus.Helsingin yliopisto, toiminnan teorian ja kehittä-vän työntutkimusken yksikkö. Heinäkuu 2007.

Erma, T. & Flinkman, M. 2007. Suomen peruskouluylivertainen. Helsingin Sanomat 2.12.2007.

Etzkowitz, H. & Webster, A. 1995. Science as intellec-tual property. Teoksessa Jasanoff, S., Mankle, G.,Peterson, S. & Pinch, T. (toim.) Handbook of sci-ence and technology studies. 480-505.

Fagerberg, J. & Verspagen, B. 2006. Innovation studies– an emerging discipline (or what?) A study of theglobal network of innovation scholars. SPRU 40th

Anniversary Conference, University of Sussex.September 11-13, 2006.

Flyvbjerg, B. 2001. Making social science matter. Whysocial inquiry fails and how it can succeed again.Cambridge: Cambridge University Press.

Freeman, C. 1982. The economics of industrial innova-tion. London: Frances Pinter.

Freeman, C. 1987. Technology policy and economicperformance: Lessons from Japan. London andNew York: Pinter.

Freeman, C. 1991. Network of innovators: A synthesisof research issues. Research Policy 20 (5),499–514.

Freeman, C. & Louçã, F. 2002. As time goes by. Fromindustrial revolution to information revolution.Oxford: Oxford University Press.

González, A.G. 2006. Open science: open source li-censes in scientific research. North CarolinaJournal of Law and Technology 7 (2), 321-366.

Granovetter, M. 1985. Economic action and socialstructure: The problem of embeddedness. Ameri-can Journal of Sociology 91 (3), 481–510.

Gross, M. & Krohn, W. 2005. Society as experiment:Sociological foundations for a self-experimentalsociety. History of the Human Sciences 18 (2),63-86.

Hagedoorn, J. 1995. Strategic technology partneringduring the 1980s. Trends of networks and corpo-rate patterns in non-core technologies. ResearchPolicy 24, 207–231.

Hamel, G. (with Breen, B.) 2007. The future of man-agement. Boston, Mass.: Harvard BusinessSchool Press.

Hautamäki, A. 2008. Kestävä innovointi. Innovaa-tiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran ra-portteja 76. Helsinki: Edita.

Heller, M. A. & Eisenberg, R. S. 1998. Can patents de-ter innovation? The anticommons in biomedicalresearch. Science 280 (5364), 698 - 701.

Hermans, R. 2004. Mistä on lääkealan biotekniikkayri-tykset tehty? Teoksessa Luukkonen, T. (toim.)Biotekniikka - tietoon perustuvaa liiketoimintaa.Taloustieto Oy: Helsinki, 65-90.

Håkansson, H. & Snehota, I. 1989. No business is an is-land: the network concept of business strategy.Scandinavian Journal of Management 5 (3):187–200.

Hämäläinen, T. & Heiskala, R. 2004. Sosiaaliset inno-vaatiot ja yhteiskunnan uudistumiskyky. Helsinki:Edita.

Jaffe, A.B. & Lerner, J. 2004. Innovations and its dis-contents. How our broken patent system is endan-gering innovation and progress, and what to doabout it. Princeton: Princetron University Press.

Kaakinen, J., Nieminen, J. & Ohtonen, J. 2007. Sosiaa-lihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppu-raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityk-siä 12/2007. Helsinki.

Kanninen, S., Mikkonen, R., Kuusisto, J., Lemola, T.,Halme, K., Viljamaa, K. 2007. Osaamiskeskusoh-jelma 1999-2006. Loppuarviointi. Teema: Aluei-den kehittäminen. Sisäasiainministeriön julkaisu-ja 57/2006. Helsinki.

Kerosuo, H. 2001. Boundary encounters as a place forlearning and development at work. Outlines –Critical Social Studies 3 (1), 53–65.

Knorr-Cetina, K. 1997. Sociality with objects. Socialrelation in postsocial knowledge societies. The-ory, Culture and Society 14 (4), 1-31.

Kogut, B. & Metiu, A. 2001. Open-source software de-velopment and distribured innovation. Oxford Re-view of Economic Policy 17 (2), 248-264.

Kolme puheevuoroa luovuuden edistämisestä. Lovuus-strategian osatyöryhmien raportit. Helsinki: Ope-tusministeriön julkaisuja 35/2005.

52

Latour, B. 1996. Aramis or the love of technology.Cambridge, Mass.: Harvard University Press.

Lee, G.K. & Cole, R.C. 2003. From a firm-based to acommunity-based model of knowledge creation.The case of Linux kernel development. Organiza-tion Science 14 (6), 633-649.

Lessig, L. 2005. Do you floss? London Review ofBooks, 18 elokuuta 2005, 24-25.

Lettl, C., Herstatt, C. & Gemuenden, H.G. 2006.User’s contribution to radical innovations: evi-dence from four cases in the field of medicalequipment technology. R&D Management 36 (3),251-272.

Lowe, R. 2007. The death of progressive education.How teachers lost control of the classroom. Lon-don: Routledge.

Lukka, T. & Ervasti, K. 2001. GZIGZAG – A Platformfor Cybertext Experiments. Teoksessa M.Eskelinen, R. Koskimaa (toim.) Cybertext Year-book 2000. Saarijärvi: Gummerus, 141-151.

Lundvall, B.-Å. 2004. Why the new economy is alearning economy. DRUID Working Paper No04-01. Verkossa:http://www.druid.dk/wp/pdf_files/04-01.pdf.

Lundvall, B.-Å. 2006. Innovation systems betweenpolicy and research. Innovation Pressure Confer-ence, Tampere, Finland. March 16-17, 2006.

Markus, M.L. & Manville, B. & Agres, C.E. 2000.What makes virtual organization work? SloanManagement Review 42 (1), 13-26.

Meyerson, D., Weick, K. & Kramer, R.M. 1996. Swifttrust and temporary groups. Teoksessa Kramer,R.M. & Tyler, T.R. (toim.) Trust in organizations:Frontiers of theory and research. Thousand Oaks:Sage, 166-195.

McKelvey. M. 2001. The economic dynamics of soft-ware. Three competing business models exempli-fied trough Microsoft, Netscape and Linux. Eco-nomics of Innovation and New Technology 10,199-236.

Moon, J. Y., Sproull, L. 2002. Essence of distributedwork: The case of the Linux kernel. TeoksessaHinds, P. & Kiesler, S. (toim.) Distributed work.Cambridge, Mass.: The MIT Press, 381-404.

Mylly, T., Lavanapuro, J. & Karo, M. (toim.) 2007.Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja tekijänoi-keus. Helsinki: Gaudeamus.

Mytelka, L.K. & Smith, K. 2002. Policy learning andinnovation theory: an interactive and co-evolvingprocess. Research Policy 31, 1467-1479.

Möller, K., Rajala, A. & Svahn, S. 2004. Tulevaisuute-na liiketoimintaverkot. Johtaminen ja arvonluon-ti. Tampere: Teknologiateollisuus.

Nelson, R. (toim.) 1993. National innovation systems.A comparative analysis. New York: Oxford Uni-versity Press, 3-21.

Nelson, R.R. 2004. The market economy and the scien-tific commons. Research Policy 33, 455-471.

Nelson, T.H. 2002. Philosophy of hypertext. Väitös-kirja. Department of Media and Governance, KeioUniversity.

Nelson, T.H. 1991. As we will think. Teoksessa Nyce& Kahn (toim.) From Memex to Hypertext:Vannevar Bush and the mind’s machine. SanDiego: Academic Press Professional, 245-260.

Nohria, N. 1992. Introduction: Is a network perspective auseful way of studuying organizations? TeoksessaNohria, N. & Eccles, R. (toim.) Networks and orga-nizations: Structure, form, and action. Boston: Har-vard Business School Press, 1–22.

Ohtonen, J. (toim.) 2002. Satakunnan makropilotti: tu-losten arvointi. FinOHTAn raportti 21/2002. Hel-sinki: Stakes.

Perez, C. 2002. Technological revolutions and finan-cical capital. The dynamics and bubbles andgolden ages. Cheltenham: Edward Elgar.

Powell, W.W. 1990. Neither market nor hierarchy:Network forms of organization. Research in Or-ganizational Behavior 12, 295-336.

Powell, W.W. & Grodal, S. 2005. Networks of innova-tors. Teoksessa Fagerbers, J., Mowery, D.C. & Nel-son, R.R. (toim.) The Oxford handbook of innova-tion. New York: Oxford University Press, 56–85.

Powell, W.W., Koput, K.W. & Smith, K. 1996.Interorganizational collaboration and the locus ofinnovation: Networks of learning in biotechnology.Administrative Science Quarterly 41, 116- 145.

Powell, W.W., Koput, K.W., Smith-Doerr, L. &Owen-Smith, J. 1999. Network position and firmperformance: Organizational returns to collabora-tion in the biotechnology industry. Research in theSociology of Organizations 16, 129-159.

Rai, A. 2006. ”Open and collaborative” research: Anew model for biomedicine. Teoksessa Hahn,R.W. (toim.) Intellectual propery rights in front-line industries. Washington: AEI Press, 131-158.

Rouvinen, P., Saranummi, M. & Lammi, M. 1995. Ter-veydenhuolto versoo teollisuutta – hyvinvointi-klusterin kilpailukyky. Helsinki: Taloustieto.

Ryynänen, L.-M. 2004. Kehittämisestä kasvuun. Kaup-pa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 26/2004.Helsinki.

Saarenketo, S. & Kuivalainen O. 2001. Infocom-yritys– syntynyt kansainväliseksi? Teoksessa Varis, J.(toim.) Kumppanuudella kasvuun – käsikirja.

53

Technology Business Research Center, Lappeen-rannan teknillinen yliopisto. Lappeenranta.

Sawheney, M. & Pandelli, E. 2005. Communities ofcreation. Managing distributed innovation in tur-bulent markets. California Management Review42 (1), 24-54.

Sabel, C.F. 1993. Studied trust: Building new forms ofcooperation in a volatile economy. Human Rela-tions 46 (9), 1133-1170.

Schumpeter, J. 1939. Business cycles: A theoretical,historical and statistical analysis of the capitalistprocess. Two volumes. New York: McGraw Hill.

Sharif. N. 2006. Emergence and development of na-tional innovation systems concept. Research Pol-icy, 745-766.

Simola, H. 2005. The Finnish miracle of PISA: Histor-ical and sociological remarks on teaching andteacher education. Comparative Education 41 (4),455-470.

Solow, R.M. 1987. We’d better watch out. New YorkTimes Book Review, July 18.

Smith-Doerr, L. & Powell, W.W. 2005. Networks andeconomic life. Teoksessa Smelser, N. & Swedberg,R. (toim.) The handbook of economic sociology.Princeton: Princeton University Press, 379-402.

Swedberg, R. & Granovetter, M. 2001. Introduction tothe second edition. Teoksessa Granovetter, M. &Swedberg, R. (toim.) The sociology of economiclife. Boulder: Westview Press, 1–28.

Tahvanainen, A.-J. & Hermans, R. 2004. Pienten biotek-niikkayritysten rahoituslähteet. Teoksessa Luukko-nen, T. (toim.) Biotekniikka – tietoon perustuvaa lii-ketoimintaa. Taloustieto Oy: Helsinki, 91-104.

Tiihonen, S. 2006. Poliittisen hallinnan ja hallintopoli-tiikan muutoksia 1980- ja 1990-luvuilla. Teokses-sa Heiskala, R. & Luhtakallio, E. (toim.). Uusijako. Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskun-ta? Helsinki: Gaudemaus, 82-104.

Uzzi, B. 1996. The sources and consequences ofembeddednes for the economic performance oforganizations: The network effect. American So-ciological Review 61, 674–698.

Uzzi, B. 1997. Social structure and competition in in-terfirm networks: The paradox of embeddedness.Administrative Science Quarterly 42, 35-67.

Uzzi, B. 1999. Embeddedness in the making of finan-cial capital: How social relations and networksbenefit firms seeking financing. American Socio-logical Review 64, 481–505.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 1993. Tiedon jaosaamisen Suomi: kehitysstrategia. Helsinki: Pai-natuskeskus.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2003. Osaami-nen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Helsin-ki: Painatuskeskus.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2006. Tiede, tek-nologia ja innovaatiot. Helsinki: Yliopistopaino.

Van de Ven, A., Polley, D.E., Garud, R. & Venkatara-man, S. 1999. The innovation journey. New York:Oxford University Press.

Virta, K. 2005. iWELL – Hyvinvointi ja terveys -tekno-logiaohjelma 2000–2003. Loppuraportti. Tekno-logiaohjelmaraportti 2/2005. Helsinki: Tekes.

Virkkunen, J., Engeström, Y., Pihlaja, J. & Helle, M.1999. Muutoslaboratorio. Uusi tapa oppia ja ke-hittää työtä. Kansallinen työelämän kehittä-misohjelma. Raportteja 6. Helsinki: Edita.

Virkkunen, J., Engeström, Y., Pihlaja, J. & Helle, M.2001. Muutoslaboratorio – Uusi tapa oppia ja kehit-tää työtä. Verkossa: http://www.mol.fi/tyke/00-03/materiaalit/kirjat/raportti6/Muutoslabora.pdf.

von Hippel, E. 1988. The sources of innovation.Oxfrod University Press.

von Hippel, E. 2005. Democratizing innovation. Cam-bridge, Mass.: The MIT Press.

Weber, S. 2004. The success of open source. Cam-bridge, Mass.: Harvard University Press.

Weber, S. 2006. From Linux to Lipitor. TeoksessaZysman, J. & Newman. A. (toim.) How revolu-tionary was the digital revolution? Stanford: Stan-ford Business Books, 217-233.

West, J. & Gallagher, S. 2006. Challenges of open in-novation: the paradox of firm investement inopen-source software. R&D Management 36 (3),319-331.

Williams, R., Slack, R., & Stewart, J. 2005. Sociallearning in technological innovation – experi-menting with information and communicationtechnologies. Cheltenham: Edgar Algar Pub-lishing.

Willinsky, J. 2006. The unacknowledged convergenceof open source, open access, and open science.First Monday 10 (8), August 2005. Verkossahttp://www.firstmonday.dk/issues/issue10_8/willinsky/index.html

Wise, R. 1988. The Two Conflicting Trends in SchoolReform: Legislated learning revisited. Phi DeltaKappan 69 (5), 328-333.

Zuboff, S. 1990. Viisan koneen aikakausi. Uusi tieto-tekniikka ja yritystoiminta. Helsinki: Otava.

Zysman, J. & Newman. A. (toim.) 2006. How revolu-tionary was the digital revolution? Stanford: Stan-ford Business Books.

54

Tekesin katsauksia

234/2008 Informaatiotekninen kumous, innovaatiopolitiikka ja luottamus.Reijo Miettinen, Kari Toikka, Juha Tuunainen, Stephanie Freeman,Janne Lehenkari, Juha Leminen ja Juha Siltala. 54 s.

233/2008 Avoin innovaatio Suomessa: Yritysten, korkeakoulujen ja julkisensektorin vuorovaikutus ja yhteistyö. Marko Torkkeli (toim.). 92 s.

232/2008 Future of Enterprise Mobile Devices – From Tornado Age through ValueMess onwards to Mobile Things That Think. J.Kotovirta and M.Nurmela.19 p.

231/2008 Mobile Enterprise Applications and Business Models. 24 p.

230/2008 Aineeton pääoma ja talouskasvu. Janne Huovari (toim.). 51 s.

229/2008 Tilastoanalyysi Tekesin vaikuttavuudesta. 162 s.

228/2008 MASI Technology Programme 2005–2009. Yearbook 2008.

227/2008 Social challenges as the basis for foresight – Cooperative projectbetween NISTEP (Japan) and Tekes (Finland). Mikko Syrjänen andAlina Pathan (Eds.) 127 p.

226/2008 Suomen meriklusteri 2008. Tapio Karvonen, Johanna Vaiste jaHannu Hernestiemi. 167 s.

225/2008 Innovatiiviset julkiset hankinnat. Kimmo Halme, Tarmo Lemola, KimmoViljamaa,Jorma Lievonen ja Jukka Yliherva, Advansis Oy, Sanna Ahven-harju ja Alina Pathan, Gaia Consulting Oy, Markku Kotilainen, NuuttiNikula ja Mika Widgrén, ETLA. 116 s.

224/2008 Nanosafety in Finland – a summary report. Tuomas Raivio, Piia Pessala,Mari Hjelt, Pirita Mikkanen, Hanna Kahelin. 17 p.

223/2008 Toimialakohtainen selvitystyö projektihallinnan nykytilasta ja kehitys-trendeistä – Laitostoimitukset ja suuret toimitukset. 19.s.

222/2008 Toimialakohtainen selvitystyö projektihallinnan nykytilasta ja kehitys-trendeistä – Rakennusteollisuus. 18 s.

221/2008 Toimialakohtainen selvitystyö projektihallinnan nykytilasta ja kehitys-trendeistä – Meriteollisuus. 18 s.

220/2008 Molekyylimallituksen mahdollisuudet teollisen tuotekehityksen tukena.Mikko Linnolahti ja Antti Karttunen. 34 s.

219/2007 VICTA – Virtual ICT Accelerator. Final Report. 25 p.

218/2007 Matalan tuottavuuden alojen kehitys ja innovaatiopolitiikka. Timo Sneck,Janne Huovari, Raija Volk, Petri Hannula ja Ville Taivassalo. 87 s.

217/2007 Verokannustimet innovaatio- ja yrittäjäpolitiikan välineinä. Mika Pajarinen,Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila, Etlatieto Oy. 21 s.

Julkaisujen tilaukset Tekesistä: www.tekes.fi/Julkaisut

Toukokuu 2008ISSN 1239-758X

ISBN 978-952-457-419-8

PL 69, 00101 HelsinkiPuh. 010 60 55000, fax (09) 694 9196

Asiakasneuvonta: tekes@tekes.fi • Virallinen posti: kirjaamo@tekes.fiwww.tekes.fi

Informaatiotekninen kumous, innovaatiopolitiikka ja luottamusTekesin katsaus 234/2008

Tekes • Informaatiotekninen kum

ous, innovaatiopolitiikka ja luottam

usTekesin katsaus 2

34

/20

08

234/2008

uunainen, Stephanie Freeman,