Satakuntalaista luontoa

parhaimmillaan

Tervetuloa Yyteriin!Yyteri on satakuntalaista luontoa parhaim-millaan. Alueelle on keskittynyt kauniita ja ai-nutlaatuisia luontokohteita. Porin kaupungin ympäristövirasto on Yyterinniemen luonto-palveluiden kehittämishankkeessaan raken-tanut luontoreitin yhdistämään näitä koh-teita. Tämän esitteen on tarkoitus innostaa Sinut retkelle Yyterinniemelle ja kannustaa tunnistamaan reitin varrella olevan luonnon erityispiirteitä.

Kuva: Mika Linho

Kannen kuva: Yyterin sannat. Meressä näkyvät hiekkasärkät liikkuvat pikkuhiljaa aaltojen vaikutuksesta kohti rantaa ja lo-pulta päätyvät tuulen kuljettamana dyynien rakennusaineeksi.

Kuva: Porin kaupungin ympäristövirasto, Kansalliset puistot -hanke/Lentokuva Vallas Oy 2012.

Tämä esite on tuotettu Porin ympäristöviraston Yyterinniemen luontopalveluiden kehittäminen -hankkeessa.

Esitteen idea ja tekstit: Antti Mäkelä ja Kimmo Nuotio Taitto: Idearäätäli Oy Paino: Ai-Ri Offset Ky 2016 Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2014 4. tarkistettu painos

Punakuiri (Limosa lapponica)

on tuttu näky Yyterin lietteillä.

www.pori.fi/ymparisto

Porin ympäristövirasto

Yyterinniemenluontopalveluidenkehittäminen

Yyterin luontoreitti sijoittuu Yyterin maankuulun hiekkarannan ja Selkämeren kansallispuiston väli-selle alueelle. Selkämeren rannalla sijaitsevan reitin varrelle mahtuu muun muassa dyynejä, lintujen suo-simia niitty- ja lietealueita, ruovikoita ja rantametsiä.

Rantavyöhykkeen ja metsän rajaa seurailevalla po-lulla kulkijan on mahdollista rauhoittua omiin aja-tuksiinsa tai nauttia yhdessäolosta retkiporukan kanssa. Halutessaan voi myös poiketa luontolavoille tarkkailemaan esimerkiksi ruovikon yllä liitävää rus-kosuohaukkaa tai vesirajan tuntumassa lepäilevää näyttävän näköistä ristisorsaa. Itse pidän erityises-ti Sannannokan tornilta avautuvasta maisemasta ilta-auringossa ja mahdollisuudesta kokea alueella luonnonrauhaa.

Yyterillä on monet kasvot ajankohdasta ja säästä riippuen. Kannustan mahdollisimman monia lähte-mään liikkeelle havainnoimaan reitin ainutlaatuis-ta luontoa ja maisemia. Liikkeelle kannattaa lähteä huonommallakin säällä, koska alueella riittää aina koettavaa. Kokemuksesta voin sanoa, että reitti tarjoaa kulkijalle elämyksiä ja hyvinvointia kaikkina vuodenaikoina. Oma suosikkikohteeni on Munaka-rin säikän tienoo, missä seuraan mielelläni meren liikkeiden vaikutusta säikän olemukseen. Samalla kuuntelen meren ääniä.

Yyterin sannoilta Selkämeren kansallispuistoon

Anne Savola Ympäristöasiantuntija,

Satakuntaliitto

Kuva: Mika Linho

Munakarin säikkä

4 5

UimarantaYyteri aukio

Yyterin sannat

Munakari

Isosanta II

Isosanta IHathuru

Mäntyniemi

Sannannokka Yyterin lietteet

Langoura

Preiviikinlahti

Karttapohja: Porin Kaupunki

Kuva: Ilkka Valli / UAS-kuvaukset.

Leveää pitkosrakennetta pitkin on helppoa tutustua Yyterin

lietteiden luontoon.

Yyterin retkeilyreitit

7

Yyterin kaltaisen kauniin dyynirannan edellytyksenä on riittävä määrä hiekkaa ja tuulta sekä kasveja sito-maan hiekkaa. Vuosien saatossa Yyteriin on synty-nyt useista dyynityypeistä muodostunut kehityssar-ja. Siirryttäessä rannasta kohti sisämaata dyynejä peittävä kasvillisuus lisääntyy ja monipuolistuu.

Aallokon rannalle kasaama hiekka lähtee kuivut-tuaan tuulen kuljettamana liikkeelle. Alkiodyynit ovat pieniä dyynejä lähellä rantaviivaa. Ne syntyvät tuu-len kuljettaman hiekan kasaantuessa yksittäisten kasvituppaiden ympärille. Hiekkaan hautautuminen pakottaa kasvin kasvamaan, jolloin se kykenee si-tomaan lisää hiekkaa. Tällä mekanismilla alkiodyy-nit kasvavat hiljalleen suuremmiksi ja muodostavat lopulta yhtenäisiä rannansuuntaisia dyynivalleja. Ensimmäisten yhtenäisten dyynivallien rantavehnä-kasvusto ei ole täysin peittävää, vaan vaaleaa hiek-kaa pilkottaa kasvillisuuden välistä. Tämän vuoksi luontotyyppiä kutsutaan valkeiksi dyyneiksi.

Dyynikehityssarjan seuraavaa dyynityyppiä kutsu-taan harmaiksi dyyneiksi, koska sammalet ja jäkälät antavat pohjakerrokselle harmaan sävyn. Yhä use-ammat kasvilajit pystyvät levittäytymään harmaille dyyneille rannanpuoleisten dyynien suojaavan vai-kutuksen ansiosta. Yyterissä ruohokasvillisuuden peittämät dyynit sijaitsevat kumpuilevana maastona valkeiden dyynien takana. Kasvillisuuden sidottua dyynien pinnan myös puulajit alkavat vallata dyyne-jä. Metsäiset dyynit on kehityssarjan viimeinen luon-totyyppi ja sijoittuu muiden dyynityyppien taakse kauimmaksi merenrannasta.

Tuulen viemää

Kuvat: Antti Mäkelä

Dyyniluontotyyppien sijainnit Yyterissä (Nylénin 2009 mukaan). Ilmakuva: Porin kaupunki

Harmaa dyyni

Rantadyynit on herkkä luontotyyppi.Takaathan niiden säilymisen myös tulevaisuudessa ja käytät liikkumiseen lankonkeja ja avointa rantatasannetta.

Metsäinen dyyni

Alkiodyynit

Valkeat dyynit

Harmaat dyynit

Metsäiset dyynit

Alkiodyyni Valkea dyyni

8 9

Kuva: Visa Vehmanen

Yyterin dyynit

10 11

Elävinä hautautuvat

Keltakannusruoho

Suola-arhoMerisinappi

Rantavehnä

Lähellä rantaviivaa vallitsevat karut olosuhteet. Vain muutamat kasvilajit kestävät meriveden suolapärs-keitä, syksyn myrskyjä, ajoittaista hiekkaan hautau-tumista ja vähäravinteisuutta. Yksi tällaisista lajeista on suola-arho (Honckenya peploides). Sen pitkät ja haaraiset juuret sitovat hiekka-ainesta ja mahdollis-tavat näin muiden kasvilajien leviämisen ja juurtumi-sen rannalle. Myös yksivuotinen merisinappi (Cakile maritima) kuuluu avoimen ranta-alueen pioneerilajei-hin. Yyteristä suola-arhoa ja merisinappia voit löytää helpoiten dyynirannan eteläosasta.

Yyterin näkyvin ja dyyneille tunnusomaisin kasvi on kuitenkin rantavehnä (Leymus arenarius). Ilman tätä kasvia Yyterissä ei olisi nykyisenlaisia dyynejä. Ran-tavehnä sitoo hiekkaa tehokkaasti syvillä juurillaan ja pystyy näin muodostamaan useita metrejä korkei-ta rantadyynejä.

Yyterin hiekkarannan kukkakasveista yksi yleisim-mistä on keltakannusruoho (Linaria vulgaris). Sitä esiintyy runsaimmin ensimmäisen yhtenäisen dyy-nivallin takana, jossa kasvuolosuhteet ovat kasveille huomattavasti miellyttävämmät kuin aivan rantavii-van tuntumassa. Mukavammat kasvuolosuhteet tie-tävätkin kilpailua eri kasvilajien välille.

Kuva: Antti Mäkelä Kuva: Antti Mäkelä

Kuva: Antti Mäkelä

Kuva: Seppo Keränen

Kuva: Antti Mäkelä

Rantavehnä

12 13

Kotimatka Muurahaisleijona eli muurahais-

korennon toukka kaivaa itselleen kuopan. Sen pohjalla muurahaisleijona odottaa hiek-kaan piiloutuneena muurahaisten tippumista

kuoppaan napatakseen ne sitten leuoillaan ravinnokseen.

Hiekkaan syntyy tasaisen tuulen vaikutuksesta

kareita eli pieniä laineita, kuin dyynejä pienoiskoossa.

Kuva: Antti MäkeläKuva: Antti Mäkelä14 15

Kun Santoja kävelee etelään ja ylittää Munakarin säikän, saapuu lintuharrastajien Yyteriin – ”Lietteil-le”. Santojen hiekkaa hienojakoisempaan hietaan on sekoittunut liejumaisia maa-aineksia ja näin on syntynyt tasainen lietealue, joka tarjoaa vuosittain tuhansille muuttolinnuille ruokailualueen.

Lieteranta on alueen laajin ja yhtenäisin elinympäris-tö. Sillä on pituutta yli neljä kilometriä ja pinta-alaa yli sata hehtaaria. Pääosa lietealueesta on kuitenkin keskivedenpinnan alapuolella eikä näy peruskartas-sa. Reitti kulkee rantametsissä, sivuaa rantaniittyjä ja ruovikkoa. Luontolavoille noustessa avautuu nä-kymä lietteelle ja merelle. Luonnontilaista aluetta on

runsaasti. Avoimen rannan lisäksi suurin osa ranta-metsistä ja luhtaniityistä on koskematonta luontoa.

Mantereen puolella maisemaa hallitsee Mäntyniemi, moreenipohjainen entinen saari. Sen ja yhtenäisen metsäalueen sekä kapean rantametsävyöhykkeen väliin jää vähitellen metsittyvä Hathurun ruovikoitu-nut niittyalue. Merenranta on tässä kohtaa siirtynyt lyhyessä ajassa 400 metriä ulommas. Mäntyniemen eteläpuolista niittyaluetta hoidetaan vuosittain niit-tämällä, sillä se on uhanalaisen etelänsuosirrin (Ca-lidris alpina ssp. schinzii) viimeisiä pesimäniittyjä Ete-lä-Suomessa. Etelänsuosirri ruokailee ja soidintaa näkyvästi rantalietteellä huhti–toukokuussa.

Yyterin lietteet

Ristisorsa (Tadorna tadorna)

on Yyterin lietteiden tunnuslintu.

Kuva: Mika Linho16 17

Tylli (Charadrius hiaticula) on lieterannan runsaslukui-

simpia lintuja.

Pulmussirrin (Calidris alba) tapaa usein jo Yyterin

santojen puolella.

Kuva: Mika LinhoKuva: Mika Linho18 19

Yyteri kahlaajarannat ”löydettiin” lähes sata vuotta sitten: 1920-luvulta alkaen alue on tunnettu ainutlaa-tuisena arktisten kahlaajien muutonaikaisena leväh-dysalueena ja kahlaajaharvinaisuuksien löytöpaik-kana. Alueella on havainnoitu lintuja lähes päivittäin huhtikuun alusta lokakuulle jo 1950-luvulta lähtien. Yyterissä on havaittu 48 eri kahlaajalajia, joista 28:aa tavataan säännöllisesti läpimuuttavana ja näistä kol-me lajia pesii alueella säännöllisesti.

Kun pohjoiseen matkaavien kahlaajien kevätmuutto alkaa toukokuussa, esiintyvät punakuirit (Limosa lap-ponica), suosirrit (Calidris alpina) ja tyllit (Charadrius hiaticula) satojen lintujen parvina. Kesäkuun alussa alueelle kerääntyy sadoittain sorsalintukoiraita, jot-ka vaihtavat alueella juhlapukunsa vaatimattomam-

paan peruspukuun kesän ajaksi. Runsaimmin lintuja Yyterissä on kuitenkin syysmuuton aikaan heinä-kuun puolivälistä syyskuun loppuun. Elokuussa ran-talietteillä ruokailee parhaimpina päivinä yli tuhat kahlaajaa. Syyskuussa lietealueen valtaavat tuhan-sien valkoposkihanhien (Branta leucopsis) muodos-tamat parvet, jotka lentävät päivittäin ruokailemaan sisämaahan pelloille. Niiden lähdettyä talvehtimis-alueilleen ranta vähitellen hiljenee.

Preiviikinlahden jäädyttyäkin Yyterin luontolavoilla riittää katsottavaa, kun alueella kalastajien liikkeitä seurailevat merikotkat (Haliaeetus albicilla)ja lokki-parvet lentävät avantojen väliä. Luontoreitillä liik-kuessaan voi myös nähdä ruovikossa ruokailevia viiksitimaleja (Panurus biarmicus).

Ruskosuohaukat (Circus aeruginosus) lentävät

saalistaessaan rantaniittyjen ja ruovikoiden yllä.

Kuva: Seppo Keränen20 21

Uhanalainen etelänsuosirri (Calidris alpina ssp. schinzii)

pesii alueen hoidetuilla rantaniityillä.

Lapinsirrit (Calidris temminckii) ruokailevat

aivan rantaniityn ja -lietteen rajassa.

Kuva: Mika LinhoKuva: Matti Sillanpää22 23

Lietteillä syksyisin tuhatpäisinä parvina ruokailevia valkoposki-hanhia (Branta leucopsis) pesii lähisaaristossa satoja pareja.

Kuva: Seppo Keränen24 25

Kuva: Seppo Keränen

Merikotkia (Haliaeetus albicilla)

liikkuu Yyterissä päivittäin.

Viiksitimali (Panurus biarmicus) pesii harvalukuisena Yyterin

laajimmassa ruovikossa.

Kuva: Mika Linho26 27

���������

��

����

���������� � ������������

�

Ylämaankarja laiduntaa niittyä

Langouran esteettömän luontolavan edustalla.

Kuva: Antti Mäkelä

Riitsaranlahti

Riitsaranlahti on maankohoamisen seurauksena hiljalleen merestä irti kuroutuva lahti, joka on erityi-sesti vesi- ja ruovikkolintujen suosiossa. Riitsaran-lahden monipuolista luontoa voit tarkkailla kolmel-ta luontolavalta, joista Langouran lava on esteetön. Lahden rannoilla voit kesäisin nähdä myös rantaniit-tyjä laiduntavaa ja perinnebiotooppeja ylläpitävää ylämaankarjaa.

Riitsaranlahden alue muodostaa merkittävimmän mantereisen kokonaisuuden Selkämeren kansallis-puistossa. Selkämeren kansallispuisto perustettiin vuonna 2011 ja se on Suomen suurin merellinen kansallispuisto. Kansallispuisto muodostuu etu-päässä uloimman saariston karujen luotojen ja saarien nauhasta Merikarvialta Kustaviin. Maanko-hoamisrannikon saaristo on luonteeltaan rikkonais-ta ja karikkoista.

Selkämeri on yksi parhaimmassa kunnossa säi-lyneistä Itämeren alueista ja kansallispuiston mer-kitys vedenalaisen luonnon suojelussa on suuri. Pohjoisen ja etelän lajisto kohtaavat Selkämerellä sekä veden alla että maan päällä. Selkämeren ran-nikko on myös yksi tärkeimmistä alueista maamme ammattikalastukselle.

Lisätietoja Selkämeren kansallispuistosta löydät osoitteista: www.luontoon.fi/selkameri www.selkameri.fi

28 29

Kivinen Riitsaranlahti on osa

Preiviikinlahtea.

Kuva: Seppo Keränen30 31