SYNSYGUS

5/13SUOL RY

pääkirjoitus

2 Pääkirjoitus

3 Puheenjohtajan tervehdys

4 Tulevia tapahtumia

10 LATINALAINEN AMERIKKA / Elämää vapaaehtoisessa eristyksessä

12 LATINALAINEN AMERIKKA / Santeríaa Suomessa

16 LATINALAINEN AMERIKKA / Dosentin päivityksiä: Henki tekee eläväksi Brasiliassa

17 LATINALAINEN AMERIKKA / Vatikaanin seurapiiripalsta: Mies maailman ääriltä

18 LATINALAINEN AMERIKKA / Marian kunnioitus katolisessa kirkossa

20 LATINALAINEN AMERIKKA / Taivaallista mannaa: Kuolleiden päivän leipä

22 LATINALAINEN AMERIKKA / Hiljaisten ääni

23 Sähköinen ylioppilaskoe tulee – oletko valmis?

24 Monikulttuurisuutta Malmössä, kansainvälisiä oikeuksia Kööpenhaminassa

26 Tuoretta tutkimusta: Koulun uskonnonopetuksen muutokset kansalaiskasvatuksen näkökulmasta

29 Miten joku voisi vanhana syntyä?

32 Puntarpäät

34 Agricolan palsta: Koulutuksella on väliä!

36 Yhteystiedot

37 Paikalliskerhot

38 Tuleva päätoimittaja esittäytyy

39 Hallituksen pöydältä / Helmiä sioille

Kannen kuva: WIKIMEDIA COMMONS, Ministério da Cultura, Brasilia

5/13

Toimituksen osoite synsygus@suol.fi

Osoitteenmuutokset tms. talous@suol.fi

Päätoimittaja Kati Mikkola

Toimittajat Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Elina Majava, Jarno Parviola,

Outi Raunio-Hannula, Anna Saurama,

Marja Tanhuanpää ja Elisa Vehmanen

Taitto Sari Väkelä, sari.vakela@gmail.com

Ilmoitushinnat 1/1 530 €,

takakansi 1/1 600 e, keskiaukeama 1200 €,

keskiaukeama nelivärisenä 1500 €, 1/2 350 €,

1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

Painatus Ecapaino oy

Julkaisija Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n

jäsentiedote

YKSI MATKA PÄÄTTYY – TOISET MATKAT ALKAVAT

Käsissäsi on vuoden 2013 viimeinen Synsygus. Vuoden aikana olemme kulkeneet maanosasta toiseen: Afri-

kasta Aasiaan, Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Tässä lehdessä maailmanympärys-matkamme päättyy Latinalaiseen Amerikkaan.

Kuten lehden teema-artikkelit hyvin osoittavat, Latinalaisen Amerikan uskonnolli-suudessa yhdistyvät kiinnostavasti monien mantereiden vaikutteet. Alueella on elänyt lukuisia alkuperäiskansoja, joiden uskonnollisuuden juuret juontavat kauas mennei-syyteen, aikaan ennen eurooppalaisia valloittajia. Perun sademetsäalueella on edel-leen useita niin sanotussa vapaaehtoisessa eristyksessä eläviä kansoja, joiden tilan-netta lehdessämme valottaa uskontotieteilijä Minna Opas, joka parhaillaankin on kenttätöissä Perussa.

Eurooppalaiset valloittajat toivat mukanaan kristinuskon, ja erityisesti katolisella kirkolla on perinteisesti ollut maanosassa vahva asema – joskin karismaattinen kris-tillisyys on tällä hetkellä kovassa kurssissa. Niin kovassa, että jopa katolisella kirkol-la on paineita olla karismaattinen, kuten Jyri Komulainen Brasiliaa käsittelevässä ko-lumnissaan vihjaa.

1500-luvulta aina 1900-luvulle asti jatkuneen orjakaupan myötä Atlantin taa ran-tautuivat myös afrikkalaiset heimouskonnot. Sanotaan, että orjakauppiaat eivät aa-vistaneet, että heidän laivansa kuljettivat paitsi ihmisiä myös henkiä. Afrikan joruba- ja vodou-perinteiden ja katolisuuden synkretismistä on syntynyt eri maissa omalei-maisia mutta taustaltaan huiman kansainvälisiä uskontoja, kuten Kuuban santería, Brasilian candomblé ja Haitin vodou. Haitissa vodou sai aseman maan virallisena us-kontona vuonna 2003. Kuubassa puolestaan santeríalla on vankka kannatus: joiden-kin arvioiden mukaan noin 80 prosenttia kuubalaisista harjoittaa santeríaa, ja se on maassa suositumpi kuin katolinen kirkko.

Toisaalta vaikutteiden suunta käy myös Latinalaisesta Amerikasta muualle maail-maan. Vodou on levinnyt haitilaisten mukana erityisesti Yhdysvaltoihin ja Ranskaan, candomblé brasilialaisten mukana muun muassa Portugaliin ja santeria kuubalaisten mukana esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Espanjaan – ja myös Suomeen, kuten käy ilmi Anna Sauraman tekemässä haastattelussa Suomeen kotiutuneesta santerosta.

Tämän lehden myötä päättyy kuusivuotinen työrupeamani Synsyguksen päätoimit-tajana. Matkan varrelle mahtuu monenmoista, paljon muutakin kuin juttujen ideoi-mista ja toimittamista. Synsyguksen päätoimittajana olen saanut seurata uskonnon-opetukseen liittyviä keskusteluja aitiopaikalta, osallistua liiton hallituksen kokouksiin ja edustaa liittoa erilaisissa tilaisuuksissa kansainvälisistä konferensseista radio- ja tv-lähetyksiin. Parasta on ollut kuitenkin tutustuminen huikean hienoihin, ihailtavan ener-gisiin ja ilahduttavan avarakatseisiin ihmisiin. Hyvällä sykkeellä mutta sopivan rennol-la asenteella tehdystä yhteistyöstä haluan kiittää SUOLin entisiä ja nykyisiä toimijoi-ta: Synsyguksen toimituskunnan jäseniä, hallituksen jäseniä ja toimihenkilöitä sekä lii-ton pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Erityinen kiitos joustavasta yhteistyöstä kuu-luu Synsyguksen taittajalle Sari Väkelälle – sisältö vaatii välittyäkseen myös muodon!

Ja lopuksi kiitos kaikkein tärkeimmälle eli Sinulle. Painomuste on turhaa, jos se ei löydä lukijaa. Toivotan Sinulle mitä parhainta jatkoa – ja inspiroivia hetkiä tuleva-

na vuonna päätoimittaja Anna Sauraman käsissä uudistuvan Synsyguksen parissa.

Kati MikkolaSynsyguksen päätoimittaja

JÄSENSIVUJEN SALASANA

Käyttäjätunnus: juniaSalasana: juniaLiiton internetsivut löydät osoitteesta: www.suol.fi

Ikkunamme takana vaahterat ovat kau-

neimmillaan. Lehdet ovat kirkkaankel-

taiset, ja luonto muutenkin ihanan syk-

syinen. Koulutyö on täydessä käynnissä,

oppilaat ja opettajat oppivat joka päivä

uutta. Kouluarjen rullatessa tasaisesti

mikään ei viittaa siihen, miten suuria

koulutuspoliittisia muutoksia on tekeillä.

Sillä onhan sitä kuhinaa paljonkin

koulutuspolitiikassa – myös edelleen us-

konnonopetuskysymyksessä. Monilla lu-

kiokoulutuksen muutoksia seuraavilla on

kalenterista ympyröity joulukuun neljäs,

jolloin pitäisi tulla lukion tavoitteita ja

tuntijakoa koskeva ehdotus. Työryhmä ei

ole hiiskunut aatoksistaan julkisuuteen,

mutta äänekkäimmät tahot ovat kuiten-

kin pitäneet esillä edelleen niin sanot-

tua korimallia eli oppiaineiden jakoa op-

piainekoreihin, joista jokainen voi vali-

ta oman polkunsa. Toisaalta tätä keskus-

telua on yritetty myös rauhoitella kysy-

mällä: kuka maksaa? Valinnaisuuden li-

sääminen vaatii resursseja. Lisäksi herää

pelko yleissivistävyyden heikentymisestä

sekä siitä, että opiskelijat joutuvat entistä

aiemmin tekemään myös lukion jälkeisiä

jatko-opintojaan koskevia valintoja. Ko-

rimallin lisäksi on muitakin vaihtoehtoja:

lukion uudistaminen voi tapahtua myös

oppiaineiden sisällä, uudistamalla sisäl-

töjä ja menetelmiä.

Liittomme delegaatio kävi syyskuun

lopussa tapaamassa opetusministeri

Krista Kiurua. Tapaamisen aiheena oli

tulevaisuuden lukio ja katsomusopetus

lukiossa. Hienoa, että opetusministerin

kalenterista löytyi kiireen keskellä aikaa

myös uskonnonopetukselle. Opetusmi-

nisteri ymmärtää hyvin katsomusope-

tuksen merkityksen ja tärkeyden. Lu kion

uudistuksista puhuttaessa hän muistut-

ti, että lukiokoulutukseen haetaan uu-

distusten lisäksi myös säästöjä. On val-

mistauduttava siis siihen, että leikku-

ri voi kohdistua myös katsomusopetuk-

seen. Lähdemme toki keskusteluissa sii-

tä, että nykyinen kolme pakollista ja kak-

si syventävää on hyvä ja tarvittava määrä.

Olemme syksyn aikana tapaamassa myös

muita vaikuttajia, tapaamisia on sovittu

muun muassa eri puolueisiin. Pyrimme

viestittämään kansanedustajille ja muil-

le päättäjille näkemyksemme siitä, mil-

lainen on tulevaisuuden lukio ja millais-

ta on tulevaisuuden lukiossa tapahtuva

uskonnonopetus.

Peruskoulun kohdalla odottelemme

tietoa opetussuunnitelmista. Kuten vii-

meaikaisesta peruskouluun liittyvästä

keskustelusta olette huomanneet, yhtei-

nen uskontotiedon opetus on ollut edel-

leen ja jälleen otsikoissa. Tuntijakopää-

tös ja opetussuunnitelmat ovat kuiten-

kin jo niin pitkällä, että oppiaineen muu-

tos sekoittaisi kyllä pakan tässä kohden

melkoisesti.

Koulutuspolitiikan lisäksi uudistuk-

sia tapahtuu myös liitossamme. Synsy-

gus-lehteä ansiokkaasti luotsannut Kati

Mikkola on siirtymässä pois lehden pää-

toimittajan paikalta. Kiitos Kati vuosis-

tasi Synsyguksessa ja SUOLissa. Toivo-

tamme menestystä tulevaan. Lehti on,

kuten te lukijat tiedätte, ollut numerosta

toiseen ajankohtainen ja laadukas. Ka-

ti on mukana vielä tämän ja seuraavan

lehden valmisteluprosessissa. Materiaa-

lipalvelumme hoitaja Anna Saurama on

valittu lehden uudeksi päätoimittajaksi.

Onnea Anna!

Kuten tästä lehdestä huomaatte,

myös toiminnanjohtajan paikka on au-

ki. Elina jatkaa kuitenkin toiminnanjoh-

tajana vielä muutaman kuukauden. Kii-

tos siis jo nyt, ja kiittelen vielä myöhem-

minkin. Tehtävä on monipuolinen nä-

köalapaikka uskonnonopetukseen – kan-

nattaa hakea. Myös materiaalipalveluun

etsitään uutta henkilöä, ja liitolle valitaan

tammikuussa uusi hallitus. Ota rohkeas-

ti yhteyttä, mikäli haluat olla tulla aktiivi-

semmin mukaan liiton toimintaan!

Liittomme tulevia tapahtumia ovat

tammikuussa koittavat perinteiset tal-

vipäivät. Olemme järjestäneet yleisön

pyynnöstä ne samana viikonloppuna

Educan kanssa, jotta kauempaa tulevat

voivat yhdistää nämä kaksi koulutusta-

pahtumaa. Tule vetämään hihasta talvi-

päivillä! Keväällä luvassa on myös yhteis-

työseminaari Taloudellisen tiedotustoi-

miston kanssa sekä oma liittomme kevät-

seminaari. Seuraathan ilmoittelua näi-

den osalta.

Voimia, iloa, intoa ja valoa vuoden pi-

meimpään aikaan!

Saara Mäkelä

PS. Jaksan aina muistuttaa: Olethan jo liit-

tomme Facebook-ryhmän ”Suomen us-

konnonopettajien liitto ry”:n jäsen? Ja saat-

han myös sähköpostilistamme viestit?

MUUTOKSIA MEILLÄ JA MUUALLA puheenjohtajan tervehdys

3

tulevia tapahtumia

TAMMIKUU

Uskonnon preliminäärikoe 2013 ja peruskoulun päättökoe tulevat myyntiin tammikuun aikana. Voit tilata niitä osoitteesta materiaalit@suol.fi osoitteesta. Hinta 35 € / koe. Lisätietoa lehden takakannessa.

25.1.2014 Talvipäivät teemalla ”Eteläinen pallonpuolisko – Kristinuskon tulevaisuus” pidetään Mäkelänrinteen lukiossa Helsingissä.

25.1.2014 Talvipäivien yhteydessä klo 12.45–13.30 pidetään SUOL ry:n sääntömääräinen vuosikokous. Kaikilla osallistujilla on läsnäolo-oikeus, SUOL ry:n jäsenillä on lisäksi puhe- ja äänioikeus. Vuosikokouksen asiakirjat on nähtävillä viimeistään viikkoa ennen kokousta www.suol.fi -sivustolla.

MAALISKUU

12.3.2014 Uskonnon ylioppilaskirjoitukset. SUOL ry:n työryhmä tekee pisteytysohjeet korjauksen avuksi.

HUHTIKUU

12.4.2014 Kevätseminaari Helsingissä otsikolla ”Uskonto ja Eurooppa nyt”. Seminaarin yhteydessä paikalliskerhojen edustajien tapaaminen.

ULKOMAILLE?

Kesäkuussa 2014 on mahdollisuus tutustua Beniniin ja Togoon (9.–21.6.) tai nähdä Lontoota ja sen ympäristöä uusin silmin (6.–14.6.). Matkoista ja ilmoittautumisesta tarkemmin s. 6–9.

Ajankohtaisia tietoja tapahtumista ja tarkemmasta ohjelmasta www.suol.fi

Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan!

LIITTOMME ETSII UUTTA MATERIAALIPALVELUN HOITAJAA

Oletko kiinnostunut työskentelystä uskonnonopetukseen liittyvien oppimateriaalien parissa? Materiaalipalvelunhoitajan tehtäviin kuuluu sähköisen materiaalipankin ylläpito ja preliminäärikokeiden tilauksiin liittyvät tehtävät.

Tehtävää hoidetaan kotoa käsin. Työt jakautuvat epätasaisesti vuoden mittaan, eniten tehtäviä on tammi-helmikuussa. Työtä voi hyvin hoitaa päätoimisen työn ohessa. Halutessaan voi ottaa osaa liiton hallituksen kokouksiin sekä esimerkiksi seminaarien järjestelyyn. Työstä maksetaan kuukausittain kulukorvausta.

Jos olet kiinnostunut, lähetä hakemuksesi 20.11. mennessä osoitteeseen toimisto@suol.fi.Lisätietoja tehtävästä saat nykyiseltä materiaalipalvelun hoitaja Anna Sauramalta osoitteesta

materiaalit@suol.fi

paikka haussa

PAIKKA HAUSSA!

Suomen uskonnonopettajainliitto SUOL ry. etsii TOIMINNANJOHTAJAA

Toiminnanjohtajan tehtävä on loistava näköalapaikka uskonnonopetuksesta kiinnostuneelle opiskelijalle tai työelämässä mukana olevalle henkilölle. Työ-tehtävä edellyttää aktiivisuuden lisäksi järjestelmällisyyttä ja kykyä itsenäiseen työhön. Työ on palkitsevaa ja monipuolista.

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry. valvoo uskonnonopettajien etuja ja tarjoaa tasokasta lisäkoulutusta. Liiton toiminnasta vastaa vuosiko-kouksen valitsema kuusihenkinen hallitus, jonka päätökset ohjaavat toimin-nanjohtajan toimintaa.

Työ hoidetaan kotoa käsin. Tehtävät jakautuvat vuoden eri jaksoille epäta-saisesti. Tehtävän hoitamiseen kuluu elo-toukokuun ajan viikossa tunteja noin yhden työpäivän verran. Toiminnanjohtajan tehtävänä on mm.:

sähköpostin ja muun toimistotyön hoitaminen sekä nettisivujen päivittäminen SUOL ry:n hallituksen kokousten valmistelu ja kokousten sihteerinä toimi-minen

toimintakertomuksen, toimintasuunnitelman ja vuosikokouksen valmistelu edunvalvontaan liittyvät tehtävät yhdessä hallituksen kanssa seminaareihin ja niiden järjestelyihin osallistuminen yhteydenpito yhteistyötahoihin ylioppilaiden palkitsemiseen liittyvät tehtävät

Hallituksen lisäksi työskennellään yhteistyössä talous- ja jäsenasioiden hoita-jan, materiaalipalvelun hoitajan sekä Synsygus-lehden päätoimittajan kanssa.

Työstä maksetaan kuukausittain palkkaa 303€. Lisäksi toiminnanjohtaja saa kuukausittain 125 € kulukorvauksia.

Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV viimeistään sunnuntaina 10.11.2013 osoitteeseen puheenjohtaja@suol.fi. Haastattelut tehdään vii-kolla 47 ja valinnasta ilmoitetaan 27.11. Perehdytys tapahtuu joulu-tammi-kuun aikana vuosikokouksen valmistelun yhteydessä ja työ alkaa varsinai-sesti 1.2.2014.

Lisätietoja työn sisällöistä voi kysyä nykyiseltä toiminnanjohtaja Elina Ruokol-ta (toimisto@suol.fi / 041 458 8641). Muuten lisätietoja antaa SUOL ry:n hal-lituksen puheenjohtaja Saara Mäkelä (puheenjohtaja@suol.fi / 045 851 4677).

SUOL ry:n toiminnasta löydät tietoa: www.suol.fi

paikka haussa

Paikka: Mäkelänrinteen lukio, Mäkelänkatu 47, 00550 Helsinki

OHJELMA

8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.00 Avaus puheenjohtaja Saara Mäkelä

9.15 Vuoden uskonnonopettajan julkistaminen

9.30 Kristinusko aasialaisessa kontekstissa Jyri Komulainen, dogmatiikan dosentti

10.30 Tauko

10.45 Dynaamista kristinuskoa Afrikassa Auli Vähäkangas, käytännöllisen teologian yliopistonlehtori

11.45 Lounas

12.45 SUOL ry:n vuosikokous

13.30 Latinalaisamerikkalaisen kristinuskon monet kasvot Minna Opas, uskontotieteen tutkijatohtori

14.30 Kustannusosakeyhtiö Otavan puheenvuoro

14.35 Mitä kristinuskon globaalin näkökulman huomioiminen merkitsee opetukselle? Pekka Lund, missiologian yliopistonlehtori

15.35 Päätös ja Kustannusosakeyhtiö Otavan tarjoamat kahvit

ETELÄINEN PALLONPUOLISKO – KRISTINUSKON TULEVAISUUSSUOL ry:n talvipäivät lauantaina 25.1.2014

.

Kuva: K

ati Mikkola

Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy tarjoaa iltajuhlan. Tilaisuus alkaa kello 18, paikka ilmoitetaan myöhemmin.

Ilmoittautuminen maanantaihin 13.1.2013 mennessä osoitteeseen toimisto@suol.fi. Ilmoitathan samalla ruokavaliotoivomukset, oletko SUOL:in jäsen ja osallistutko iltajuhlaan. Iltajuhlaan mahtuu 50 ensimmäisenä ilmoittautunutta.

Osallistumismaksu jäseniltä 55 €, ei-jäseniltä 75 € ja opiskelijoilta 25 €. Varaathan maksun mukaan käteisenä, korttimaksu ei valitettavasti onnistu. Ilmoittautuessa saat kuitin, joka kelpaa koulujen / kaupunkien laskutukseen. Peruutukset 17.1.2014 mennessä, muuten veloitamme osallistumismaksun. Viime lehdessä mainostettuun ”kaksi yhden hinnalla” -jäsenhankintakampanjaan osallistuneita pyydetään mainitsemaan asiasta seminaari-ilmoittautumisensa yhteydessä.

Yhteistyössä: Kirkon ulkoasiain neuvoston lähetys- ja uskontoteologinen työryhmä, TJS-opintokeskus

Kuva: Kati Mikkola

5

SUOL järjestää matkan yhdessä suoma-lais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon kanssa. Grand-Popon kylässä Beni-

nissä sijaitsevan kulttuurikeskuksen pää-

määränä on parantaa suomalaisten kulttuu-

rivaikuttajien Afrikka-tietämystä sekä tukea

Suomen ja Beninin välistä kulttuurivaihtoa.

Vuodesta 2000 lähtien Villa Karossa on työs-

kennellyt stipendiaattina vuosittain noin 30

suomalaista taiteilijaa ja tutkijaa.

Matkan teemoina ovat muun muassa animistinen vodou-uskonto, länsiafrikka-lainen kristillisyys sekä orjuuden historia. Matkanjohtajana ja asiantuntijaluennoitsija-

na matkalla on mukana FT Liisa Väisänen,

joka on ollut Villa Karossa aiemmin myös sti-

pendiaattina ja tuntee paikalliset olosuhteet.

Lisäksi matkalaisten tarpeista huolehtii Villa

Karon ystävällinen henkilökunta paikallisen

johtajan Kwassi Akpladokoun ja suomalai-sen CIMO-harjoittelijan johdolla.

Kevään aikana matkalle lähtijöille järjes-

tetään Helsingissä orientoiva luentotilaisuus,

jossa paikallisista olosuhteista ja Beninin ja To-

gon uskonnollisesta kentästä kertovat Villa Ka-

ron toiminnanjohtaja Linnea Olamo ja FT tut-

kijatohtori Kati Mikkola.

ALUSTAVA OHJELMA

MA 9.6. 7.35 Lähtö Helsingistä. 20.00 Saapu-

minen Beninin suurimpaan kaupunkiin Co-

tonouhun, vastassa Villa Karon henkilökun-

taa. Majoittuminen hotelliin (Le Prince), il-

lallinen (vapaaehtoinen).

TI 10.6. Aamupäivä: Kirjautuminen ulos ho-

tellista ja mahdollisuus vaihtaa tai nostaa ra-

haa. Retki Ganviéen, ”Beninin Venetsiaan”.

Matkalla poikkeamme käsityökeskuksessa,

jossa on hyvä valikoima muun muassa af-

rikkalaisia naamioita. Iltapäivä: Saapumi-

nen Grand-Popoon, tervetuliaismaljat Villa

Karossa. Majoittuminen: osa majoittuu Villa

Karoon, osa läheiseen hotelli Aubergeen.

KE 11.6. Aamupäivä: Vodou-luento Villa Ka-

rossa. Vodou on yksi Benin virallisista val-

tionuskonnoista kristinuskon ja islamin

ohella. Retki Possotomèen, jossa lounas.

Iltapäivä: Paluu Villa Karoon. Tanssitunti, tu-

tustuminen afrikkalaiseen tanssiin, joka on

olennainen osa vodou-rituaaleja.

TO 12.6. Koko päivä: Retki Ouidahiin.

PE 13.6. Aamupäivä: Tutustuminen Grand-

Popon katoliseen kouluun ja katoliseen kirk-

koon, papin tapaaminen. Iltapäivä: Osallis-

tuminen evankeliseen jumalanpalvelukseen

(Assemblée de Dieu), papin tapaaminen.

LA 14.6. Aamupäivä: Grand-Popon tori-

päivä, vapaata aikaa ja kiertelyä torilla. Ilta: Illallinen Villa Karossa.

SU 15.6. Koko päivä: Retki Abomeyhin ja

Dassaan, yöpyminen Auberge de Dassassa.

Sisämaassa sijaitseva Abomey oli aikoinaan

Dahomeyn kuningaskunnan pääkaupunki,

josta organisoitiin mittavaa orjakauppaa.

Abomeyn kuninkaanpalatsi kuuluu Unes-

con maailmanperintökohteisiin.

MA 16.6. Koko päivä: Tutustuminen Das-

saan ja Okpáan, paluu Grand-Popoon illalla.

Dassan kaupunki on tunnettu sekä kirkois-

taan että moskeijoistaan. Neitsyt Marian il-

mestymispaikka on kristityille tärkeä pyhiin-

vaelluskohde. Okpá puolestaan on pikku-

kylä, jossa on muun muassa oma kuningas.

Kylään mennään jokea pitkin pirogue-paa-

tilla (virtahepoja saatetaan nähdä).

Lähde opinto-matkalle LÄNSI-AFRIKKAAN 9.–21.6.2014Tarjolla on upea tilaisuus tutustua beniniläiseen ja

togolaiseen elämänrytmiin ja uskonnollisuuteen!

Villa Karo ja hotelli Auberge sijaitsevat Guinean-lahden rannalla, ja niistä avautuu huikea näkymä aavalle merelle. Vastarannalla on Antarktis! Rannalla kalastajat vetävät yhteisvoimin saalista maihin.

Rannikolla sijaitseva Possotomè on kuuluisa mineraalivedestään ja kala-aterioita tarjoavista ravintoloistaan.

Ouidahissa asuu nykyään noin 75 000 ihmistä. Heistä monilla on kaksi uskontoa: he ovat katolisen kirkon jäseniä ja harjoittavat vodouta. Kaupungin katoli-sen kirkon vieressä sijaitsee Python-temppeli, jossa palvotaan pyhiä python-käärmeitä. Rohkeimmat voivat ottaa pythonin kaulalleen – papin mukaan vaaraa ei ole, ovathan käärmeet pyhiä. Python-temppelissä on vieraillut aiemminkin arvovaltaisia vieraita, kuten Paavi Johannes Paavali II.

Villa Karon perustajan, kirjailija Juha Vakkurin terveiset: ”Kuvittelen että jokainen uskonnonopettaja palaa täältä Beninistä Suomeen hieman erilaisena ihmisenä. Uskonto on täällä aidosti arkipäiväinen ja kaikkiin elämän tavallisiin asioihin liittyvä tekijä.”

6

TI 17.6. Vodou-seremonia jossakin lähei-

sessä kylässä ja mahdollisuus tutustua Villa

Karon museon vodou-esineistöön (tänä tai

jonain toisena päivänä).

KE 18.6. Koko päivä: Retki Beninin naa-

purimaahan Togoon ja sen pääkaupunkiin

Loméen.

TO 19.6. Iltapäivä: Zangbetó-esitys. Vodou-

uskontoon kuuluvat zangbetó-kultit esittele-

vät nykyään taitojaan sekä kyläjuhlissa että tu-

risteille suunnatuissa esityksissä. Zangbetó-

esityksessä nähdään, miten henget liikkuvat.

PE 20.6. Aamu: Lähtö Grand-Poposta.Retki

Beninin pääkaupunkiin Porto-Novoon,

jonka 300 000 asukkaasta suurin osa on mus-

limeja. Porto-Novossa on monenlaista näh-

tävää, muun muassa runsaasti moskeijoita ja

hyvä etnografinen museo. Siirtyminen päi-

vän aikana Cotonouhun. 23.55: Lähtö lento-

koneella Cotonousta.

LA 21.6. 14.50: Paluu Helsinkiin.

Kuvat: Kati Mikkola

Opintomatkalle otetaan mukaan 10 hen-kilöä. Matkalaisilta vaaditaan rentoa ja uteliasta asennetta, huumorintajua ja ha-lua ymmärtää, miten asiat hoituvat län-siafrikkalaisittain. Osa luennoista ja opas-tuksista on suomeksi, osa englanniksi. Be-nin ja Togo ovat Ranskan entisiä siirto-maita, joten ranskan kielen taidosta on matkalla hyötyä, mutta se ei toki ole vält-tämätöntä.

Lähtijöistä puolet majoittuu Vil-la Karossa ja puolet läheisessä hotelli Aubergessa. Majoitusolosuhteet ovat paikallisilla mittapuilla hyvät, mutta il-masto- yms. olosuhteiden vuoksi lähti-jöillä tulisi olla hyvä perusterveys.

Lentokenttäkuljetuksissa ja retkillä matkalaisten käytössä on Villa Karon oma pikkubussi, jonka kuljettajana toimii luo-tettava ja kaikin puolin ihana Alphonse. Matkan hinta on noin 2870 euroa /henkilö.

Hintaan sisältyy: viisumit lennot Helsinki–Cotonou–

Helsinki (välilasku todennäköisesti Pariisissa) lento kenttäkuljetukset

majoitus yhden- tai kahden hengen huoneissa aamiai nen päivittäin ja muut ruokailut retkien yhteydessä

ohjelman mukaiset retket ja bussi-kuljetukset luennot matkan-johtajan sekä paikallisen Villa Karon henkilökunnan apu ja asiantuntijuus

Hintaan ei sisälly: matkavakuutus ja peruutusturva rokotukset ja malarialääkkeet

Hinnat on laskettu 5.10.2013 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli- ja aikataulumuutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä. Tilanteesta riippuen järjestämme korvaavaa ohjelmaa.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut 4.12. mennessä: kati.m.mikkola@helsinki.fi

tai puh. 040 5144 956.

Ganvié on Nokoué-järven päälle rakennettu kylä, jossa asuu noin 20 000 ihmistä. Kylässä ei ole lainkaan maata, vaan ihmiset liikkuvat paikasta toiseen veneillä. Tofinu-kansa perusti kylän 1500–1600-luvulla paetakseen orjakauppaa – Dahomeyn orjakauppaa harjoittaneella heimolla oli nimittäin uskonnollinen tabu, joka kielsi ylittä-mästä vettä. Tämän vuoksi järven keskellä oleva matalikko oli turvallinen paikka asettua asumaan.

Ouidah on ollut yksi Länsi-Afirkan suurimmista orjasatamista1600-lu-vulta 1800-luvulle. Historiasta muis-tuttaa nykyään sekä historiallisen museon kokoelmat että orjuuden muistomerkit. Orjatien päässä meren rannalla on muistomerkkinä ”portti, jolta ei ole paluuta”. Tältä rannalta alkoi lähes miljoonan ihmisen matka yli Atlantin.

Ouidah on yksi tärkeimpiä vodou-uskon-non keskuksia koko maail-massa. Pyhässä metsässä on mahdollisuus tutustua muun muassa vodoun historiaan ja vodou-jumalten patsaisiin.

Beninissä toimivista kristillisistä kirkois-ta katolinen kirkko on jäsenmääräl-tään suurin. Viime aikoina suosiota ovat kuitenkin kas-vattaneet afrikka-laiset kirkot, jotka ovat luonteeltaan karismaattisia.

Afrikkalainen tori on elämys. Vierekkäisis-tä kojuista voi ostaa uppopaistettuja munk-keja, muoviämpäreitä ja apinan pääkalloja – mitä kukin tarvitsee.

Erilaisia vodou-seremonioita järjes-tetään jatkuvasti eri kylissä, mutta niiden ajankohtaa on vaikea tietää etukäteen. Matkan aikana pyritään järjestämään tilaisuus päästä seu-raamaan vähintään yhtä vodou-seremoniaa.

Villa Karon museoon on kerätty hieno kokoelma vodou-esineistöä. Keski-Afrikan Kamerunista pe-räisin olevassa naamiossa yhdistyy perinteinen ja moderni: heinänaamion silmät on tehty Benetto-nin farkkunapeista.

Porto-Novon Suuri moskeija on ollut alun perin katolinen kirkko. Arkkitehtuurissa näkyy brasilialaisvaikutteita, jotka ovat kulkeutuneet Afrikkaan Atlantin takaa palanneiden orjien mukana.

Loméssa sijaitseva Akodéssewan fetissitori on Länsi-Afrikan tunne-tuin vodou-tori. Tori on erikoistunut lääkinnässä ja rituaaleissa käytettä-vien esineiden myyntiin.

7

Matkan teemoima

mm. kristinuskon

tulo ja vakiintuminen

Britanniassa, anglikaaninen

kirkko nykypäivänä,

nykykuninkaalliset ja

uskonto, hindulaisuus

ja sikhismi Britanniassa,

puritanismi, metodismi,

lähetystyön ja imperiumin

suhde, teollistuminen,

maailmansotien

muisto englantilaisessa

mentaliteetissa.

Asiantuntijaluennoitsijana matkalla mukana TT Esko M. Laine Helsingin yliopistosta.

ALUSTAVA OHJELMA

PE 6.6. LONTOONorwegianin lento Helsinki–Lontoo klo

08.10–09.10. Lontoon kaupunkikierto-ajelu, jonka aikana näemme mm. Par-

lamenttitalon, Buckinghamin palatsin,

Piccadilly Circuksen ja Trafalgarin au-

kion. Tutustuminen Westminster Abbe-yyn. Tervetulolounas (sisältyy hintaan)

ja majoittuminen hotelli Radisson Blu Ed-

wardian Vanderbilt.

LA 7.6. LONTOOAamiainen. Kokopäiväretki Lontoossa,

joka alkaa kuuluisalta finanssialueelta Ci-

tystä. Vierailu St Paulin katedraalissa,

joka edustaa barokkia ja on yksi maail-

man suurimmista kupolikirkoista. Tä-

män jälkeen käynti John Wesleyn kap-pelissa ja kotitalossa sekä Metodistimu-seossa, joka esittelee metodismin valta-

vaa vaikutusta Iso-Britanniaan ja koko

maailmaan. Museon jälkeen käynti Bun-hill Fields -hautausmaalla, joka toimi

1600–1850-luvuilla nonkormistien hauta-

paikkana. Ajo Pohjois-Lontooseen, jossa

vierailu Freud-museossa, joka oli aikoi-

naan psykoanalyysin kehittäjänä tunne-

tun Sigmund Freudin koti, jonne tämä

perheineen muutti Itävallasta juutalais-

vainoja pakoon. Vapaata aikaa lounastaa.

Iltapäivällä tutustuminen Kveekari-keskukseen, jossa tutustumme ”Totuu-

den ystäviksikin” kutsutun, 1600-luvul-

la perustetun kristillisen liikkeen toimin-

taan. Päivän päätteeksi käynti kuuluisas-

sa British Libraryssä, jossa mahdollisuus

nähdä mm. Codex Sinaiticus ja Magna

Charta sekä käydä kirjakaupassa. Paluu-

matkan aikana luento ”Nykykuninkaal-liset ja uskonto –höperehtimistä kunin-kaallisista”.

SU 8.6. LONTOOAamiainen hotellissa. Anglikaaninen ehtoollisjumalanpalvelus klo 11 South-

wark katedraalissa, joka on Lontoon van-

hin katedraalirakennus (vuodelta 606

jKr). Puolenpäivän jälkeen perinteinen

englantilainen iltapäivätee, jonka jälkeen

vapaata aikaa.

MA 9.6. STONEHENGE-SALISBURY-BATHAamiainen hotellissa, jonka jälkeen ajo

kohti Stonehengen esihistoriallista ki-

vimonumenttia, jonka historian usko-

taan ulottuvan aina 3000 vuoden taakse

eKr. Ajomatkojen aikana luennot ”Bri-tannian kristillistyminen ja kristinus-kon vakiintuminen” sekä ”Englanti-laisen Raamatun vaiheet”. Monumen-

tilla vierailun jälkeen ajo Salisburyyn,

joka tunnetaan parhaiten sen anglikaa-

nisesta Pyhän Neitsyt Marian katedraa-lista, jossa käymme vierailulla. Kated-

raalin rakennustyöt aloitettiin 1200-lu-

vun alussa ja sitä pidetäänkin ensiluok-

kaisena esimerkkinä varhaisesta englan-

tilaisesta arkkitehtuurista. Lounas perin-

teisessä englantilaisessa pubissa (sisäl-

tyy hintaan). Iltapäivällä vierailu rooma-

laisaikaisessa kylpyläkaupunki Bathissa.

Tässä UNESCOn maailmanperintökoh-

teessa sijaitsee kolme kuumaa lähdettä,

jotka on alun perin pyhitetty kelttiläiselle

jumalattarelle Sulikselle, jonka muinai-

set roomalaiset sittemmin nimesivät ju-

Lähde opintomatkalle LONTOOSEEN 6.–14.6.2014

8

malatar Minervaksi. Paluumatkan aikana

luen to ”Britannia kristillistää – lähetys-työn ja imperiumin suhde.”

TI 10.6. LONTOOAamiainen hotellissa, jonka jälkeen vie-

railu The Mandir -hindutemppelissä.

Mandir on ensimmäisenä perinteinen

hindutemppeli Euroopassa. Temppelissä

tutustumien hinduismin histo riaan ja ny-

kypäivään sekä temppelin arkkitehtuu-

riin. Tämän jälkeen vierailu the Gurd-wara Sri Guru Singh Sabha Temple -sikhitemppelissä, jonka sanotaan ole-

van suurin Intian ulkopuolella sijaitseva

sikhitemppeli. Lounas (sisältyy hintaan). Iltapäivällä vierailu Lontoon Suomalai-sessa Merimieskirkossa. Vuonna 1875

ulkomailla vaikeuksiin joutuneita suoma-

laisia auttamaan perustettu kirkko toimii

kohtaamispaikkana suomalaisille ja Suo-

men ystäville. Kirkko tekee kristillistä,

kulttuurista ja sosiaalista työtä paitsi me-

rimieskirkolla ympäri Iso-Britanniaa ja Ir-

lantia. Tutustuminen merimieskirkon toi-

mintaan. Ajomatkan aikana luento ”Teol-listumisen ja kirkot”. Illalla mahdollisuus musikaaliin.

KE 11.6. CANTERBURY–DOVERIN KALLIOTAamiaisen jälkeen ajo Canterburyyn.

Ajomatkan aikana luennot ”Episko-paalisuus ja Canterburyn arkkipiispa” sekä ”Korkea-, matala- ja laveakirkol-lisuus – anglikaaninenkirkko nykypäi-vänä.” Canterbury tunnetaan ennen kaik-

kea komeasta katedraalistaan ja arkkipiis-

pastaan.

Kävelykierroksen aikana tutustutaan

kaupungin historiaan ja tärkeimpiin näh-

tävyyksiin. Katedraalin lisäksi vierailem-

me mm. Pyhän Augustinuksen luosta-rissa. Lounas (sisältyy hintaan). Ajo koh-

ti rannikkoa ja Doverin kuuluisia valkoisia kallioita. 110 metriä korkeilla kal lioilla on

Iso-Britannialle tärkeä historiallinen mer-

kitys, sillä niiden sijainti Englannin ka-

naalin kapeimmassa kohdassa muodos-

ti aikoinaan symbolisen muurin Manner-

Euroopasta suuntautuneita maahanhyök-

käyksiä vastaan. Ajomatkojen aikana lu-ennot ”Anselm Canterburyläinen” ja

”Maailmansotien muisto englantilai-sessa mentaliteetissa.”

TO 12.6. CAMBRIDGE–BEDFORD–ELSTOWAamiaisen jälkeen ajo yliopistokaupun-

kina tunnettuun Cambridgeen. Luento ”Puritanismi – englantilaisen reformaa-tion onneton seuraus”. Kävelykierros Cambridgessä, jonka aikana mm. kierros

yli 800 vuotta vanhan yliopiston pihalla ja kappelissa. Täällä yhdessä maailman

arvostetuimmista yliopistoista opiskelee

lähes 18  000 opiskelijaa ja sen kuuluisia

alumneja ovat mm. Sir Isaac Newton sekä

Lordi Byron. Vapaata aikaa. Iltapäivällä ajo Bedfordiin, joka tun-

netaan yhtenä etnisesti värikkäimmistä

kaupungeista Iso-Britanniassa sekä kir-

jailija-saarnaaja John Bunyanin kotipaik-

kana. Vierailemme kaupungin pittores-

killa sillalla sijaitsevalla Bunyanin muis-tomerkillä, kirkossa sekä pienessä John Bunyan -museossa. Bunyan on kuuluisa

ennen kaikkea kirjastaan Kristityn vaellus.

Jatkamme lähellä sijaitsevaan Elstow’n kylään, joka on Bunyanin synnyinpaik-

ka. Hetki vapaata aikaa esim. piipahduk-

selle pubissa. Paluumatkan aikana luento ”Englantilaisen hartauskirjallisuuden vaikutus Suomeen”.

PE 13.6. LONTOOAamiainen ja koko päivä vapaata ai-

kaa. Yhteinen päätösillallinen Gordon

Ramsay’n ravintolassa (sisältyy hintaan).

LA 14.6. Lento Lontoo–Helsinki klo 09.05–13.50.

Matkan hinta noin 1940 euroa (26 osallistujaa) tai 2040 euroa (22 osal-listujaa). Yhden hengen huoneen lisä-maksu 450euroa/hlö. Jos huonejako ei mene tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu.

Hintaan sisältyy: Norwegianin suorat reittilennot Helsinki–Lontoo–Helsinki

lentokenttämaksut, arvonlisävero ja paikalliset verot

majoitus kahden hengen huoneissa buffet-aamiaiset päivittäin ja mat-kaohjelmassa mainitut ateriat ja il-tapäivätee

lentokenttäkuljetukset ohjelman mukaiset retket ja bussi-kuljetukset

suomenkielisen oppaan palvelut retkillä

Esko M. Laineen luennot ja asian-tuntijuus koko matkan ajan

matkanjohtajan palvelut sisäänpääsymaksut

Hintaan ei sisälly: ruokajuomat matkavakuutus ja peruutusturva musikaaliesitykset

Hinnat on laskettu 27.9.2013 hinto-jen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli- ja aikatau-lumuutoksiin, jotka johtuvat meistä

riippumattomista syistä. Vastuullinen matkanjärjestäjä: OK-MATKAT/Riikka Karvonen

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503.

9

ELÄMÄÄ VAPAAEHTOISESSA ERISTYKSESSÄ

10

LATINALAINEN AMERIKKA

Intiaaneista monelle mieleen nousee

varmastikin kuva Pohjois-Amerikan

irokeeseista tai siouxeista sulkakoris-

teineen. Entäpä, jos konteksti vaihde-

taan Amazonian sademetsään? Minkälai-

silta nämä intiaaniheimot silloin näyttä-

vät? Kenties metsästäjä-keräilijöiltä, jotka

kulkevat jousineen ja nuolineen alasti ti-

heässä viidakossa. Entä muuttuuko mie-

likuvasi, jos tässä kontekstissa kuuletkin

”intiaaniheimon” sijaan termin ”alkupe-

räiskansat”? Kulkevatko myös nämä ih-

miset mielikuvissasi syrjäseuduilla riis-

taa etsimässä vai ovatko he kenties kau-

punkien kaduilla tai barrikadeilla koulu-

tettuina ja länsimaisiin vaatteisiin pukeu-

tuneina vaatimassa oikeuksiaan?

TERMEILLÄ ON VÄLIÄ

Ei ole samantekevää, mitä termejä käy-

tämme kun puhumme eri etnisistä ryh-

mistä. Mielikuvat ovat vahva vallankäytön

ja politiikan väline, etenkin kun niihin liit-

tyy ja liitetään erilaisia määreitä. ”Järjes-

täytyneitä” ja ”koulutettuja” ”alkuperäis-

kansojen” edustajia on esimerkiksi vai-

keampi sivuuttaa päätöksenteossa kuin

”alkukantaisia” ja ”eristäytyneitä” ”hei-

molaisia”. Tästä räikeä ajankohtainen esi-

merkki on Perun valtion alkuperäiskan-

soja koskeva politiikka.

Perun sademetsäalueella on usei-

ta niin sanotussa vapaaehtoisessa eris-

tyksessä eläviä kansoja. Termillä viita-

taan niihin alkuperäiskansaryhmiin, jot-

ka eivät ole kiinteässä yhteydessä ulko-

maailmaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita

sitä, että nämä ihmiset eläisivät ulkomaa-

ilmasta tietämättöminä. Eristäytyminen

on heidän oma valintansa. Esimerkiksi

Manun kansallispuistossa asuvien met-

sästäjä-keräilijöinä elävien mascho-pi-

rojen uskotaan vetäytyneen eristyksiin

alueella 1800- ja 1900-lukujen taittees-

sa vallinneen kumibuumin aikaan. Tuol-

loin kuminkerääjät orjuuttivat alkupe-

räisväestöä ja aiheuttivat lukuisten ih-

misten kuoleman. Tunnetuin alueella

toiminut kumiparoni oli Carlos Fermín

Fitzcarrald, josta myös Werner Herzo-

gin kuuluisa elokuva Fitzcarraldo kertoo.

Mascho-pirot eivät siis ole aina eläneet

nomadeina, vaan ovat noin sata vuotta

sitten tehneet tietoisen valinnan eristyk-

siin vetäytymisestä.

TIETOISTA VÄHÄTTELYÄ

Perussa on pitkään ollut valloillaan po-

liittinen ilmapiiri, jossa vapaaehtoisessa

eristyksessä elävien ihmisten koko ole-

massaolo kiistetään tai heidän lukumää-

räänsä vähätellään. Esimerkiksi vuonna

2007 virassa ollut Perun presidentti Alan

García Pérez esitti julkisesti, että ajatus

eristyksissä elävistä alkuperäiskansoista

on varta vasten luotu taisteluun öljybis-

nestä vastaan, eikä sillä ole todellisuus-

pohjaa. Hänen lausuntonsa mukaan

näitä ihmisiä ei siis ole olemassa.

Valtaapitävien pyrkimyksenä on Pe-

russa ollut luoda edellytyksiä kansallis-

ten ja ylikansallisten öljy-, kaasu- ja met-

säyhtiöiden toiminnalle kiistellyillä alku-

peräiskansojen asuttamilla maa-alueilla.

Tähän pyrkimykseen liittyy myös toimi-

juuden ja jopa olemassaolon kiistäminen

vapaaehtoisessa eristyksessä eläviltä kan-

soilta. ”Eristyneet intiaaniheimot” on hel-

pompi jättää huomiotta päätöksenteossa

kuin tietoisesti elämäntapansa valinneet

ja sitä vaalivat ”alkuperäiskansat”.

Nämä ihmiset kuitenkin ovat olemas-

sa ja kärsivät Perun valtion talousvetoi-

sen politiikan seurauksista: elinalueiden

pilkkoutumisesta, ruoanpuutteesta, pak-

kosiirtymisistä sekä ulkopuolisten aiheut-

tamista tautiepidemioista ja niistä johtu-

vista kuolemista. Viime vuosina laiton ja

laillinen puunhakkuu sekä öljyn- ja kaasu-

netsintä ovat ajaneet mascho-pirot näyt-

täytymään yhä useammin alueensa rajoil-

la ja pyrkimään kontaktiin ulkopuolisten

kanssa. Kohtaamisissa he ovat pyytäneet

erityisesti ruokaa ja työkaluja. Toisaalta

Minkälainen mielikuva sinulle

syntyy, kun kuulet puhuttavan

”intiaaniheimoista”?

Yinelapsia melomassa balsalautalla lähellä mascho-pirojen aluetta.

Kuva: M

inna Opas

Talouden tervehdys

Siirtyminen sähköiseen jäsenmaksuun 2014

SUOL:n hallitus on päättänyt siirtyä vuoden 2014 jäsenmaksuissa sähköpostilaskutukseen.

Karhukirjeet lähetetään yhä paperisina, mutta luonnon, tur-hien työtuntien ja liiton talouden säästämiseksi toivomme, että mahdollisimman moni tarkistaisi, että on saanut syksyn mittaan SUOL:n sähköpostia ja valmistautuisi henkisesti vas-taanottamaan jäsenmaksun tammikuussa samaan osoittee-seen sähköpostin liitetiedostona.

Painatus-, postistus- ja kirjekuorikuluineen jokainen lähetetty jäsenmaksukirje maksaa liitolle yli euron kappale. Summa voi tuntua pieneltä, mutta kun huomioidaan, että liitossamme on noin tuhat jäsentä, ja että hälyttävän monelle lähetetään vuo-sittain vielä karhukirjekin jäsenmaksusta, voitaisiin sähköiseen laskuun siirtymisellä säästää helposti yli 1500 € vuosittain.

Säästäväisin terveisin, Miika Lahti Talous- ja jäsenasiat

P.S. Jos sinulla on tarpeen päivittää sähköpostiosoitettasi, niin ota yhteyttä SUOLin nettisivujen kautta tai sähköpostilla talous@suol.fi

11

LATINALAINEN AMERIKKA

he ovat selvästi osoittaneet halunsa jatkaa

elämäänsä eristyksissä. Tilanne on haas-

teellinen. Vaikka näiden ihmisten elinti-

lan ja toimeentulon edellytykset jatkuvasti

pienenevät, he eivät kuitenkaan ole vielä

valmiita astumaan ulkomaailmaan.

KAMPPAILUA MAA-ALUEISTA JA SIELUISTA

Mascho-pirot ovat tietämättään osalli-

sena myös useissa ulkomaailmassa käy-

tävissä kiistoissa, jotka koskevat muun

muassa maa-alueiden talouskäyttöä ja

luonnonsuojelua. Poliittiset auktoritee-

tit pohtivat, pitäisikö näihin ihmisiin

pyrkiä olemaan kontaktissa ja jos, niin

miten se voitaisiin tehdä ilman, että he

sairastuvat tartuntatauteihin. Kamppai-

lua käydään myös mascho-pirojen sie-

luista. Erilaiset kristilliset yhteisöt kisaa-

vat siitä, kuka saa ensimmäiseksi tuoda

evankeliumin näille ”animisteille”. (Tai

luonto- / heimo- / varhaiskantaisten /

etnisten / alkuperäiskansojen / kirjoi-

tuksettomien uskontojen edustajille. Us-

konnostakaan puhuttaessa ei ole yhden-

tekevää, mitä termiä käytetään.) Tässä

kilpailussa tartuntataudit ovat toissijai-

nen huolenaihe.

Aika näyttää, miten mascho-pirojen

käy. Kuitenkin, jos he haluavat joskus

muuttaa elintapaansa ja lähestyä ulko-

maailmaa, tulisi heidän voida tehdä se

omilla ehdoillaan ilman pelkoa koko ryh-

mänsä häviämisestä.

Minna OpasKirjoittaja on Suomen Akatemian tutkijatohtori

Turun yliopiston uskontotieteen oppiaineessa.

Hän tutkii Amazonian alkuperäiskansojen

kristinuskoa Perun yinekansan parissa.

Santería on synkretistinen uskonto,

jossa yhdistyvät Kuubaan kolonia-

lismin ajalla länsiafrikkalaisten mu-

kanaan tuoma jorubauskonto sekä kato-

linen kristinusko. Kuubaan tuoduilta or-

jilta kiellettiin ankarasti oman uskon-

tonsa harjoittaminen. Pennycook Ramos

kertoo, että santeríassa jorubajumaluu-

det eli orichat on piilotettu katolisten py-

himysten, santojen taakse. Orjat joutui-

vat kätkemään uskontonsa ja keksivät an-

taa orichoilleen katolisten pyhimysten ni-

met. Orjien isännät olivat kovin tyytyväi-

siä, kun orjat niin nopeasti omaksuivat

”oikean” uskonnon pakanauskontonsa

tilalle. Orichojen yläpuolella on pääju-

mala, Olofi, jota kutsutaan myös nimellä

Oloddumare. Lisäksi hengillä, espiritus,

on tärkeä merkitys santeríassa.

ISOÄITIEN KÄTKETYT AARTEET

Elier Pennycook Ramos on asunut Suo-

messa melkein seitsemän vuotta. Hänen

varhaisimmat muistikuvansa santeríasta

ovat synnyinmaasta Kuubasta, ajalta, jol-

loin hän oli noin seitsemän tai kahdeksan

vuoden ikäinen.

– Pienenä poikana olin vilkas ja ute-

lias, tiedonhaluinen lapsi. En siihen ai-

kaan vielä ymmärtänyt mitään orichoista,

hengistä tai santeríasta. Muistan nähnee-

ni keskiviikkoiltaisin noin seitsemän ai-

kaan isoäitini tekevän jotain kiinnostavaa

huoneessaan. Isoäidilläni, äitini äidillä,

oli huoneessaan sängyn

päätypuolessa alttari, jos-

sa hän piti omaa santoaan.

Näin siellä jonkinlaisen va-

lon. Näin isoäidin polttavan

sikaria ja puhaltavan savua

suustaan. Hän myös joi jotakin ja puhal-

si sen suustaan. Näin tämän tapahtuvan

useasti, mutta en rohjennut kysyä, mistä

oli kyse. Tuohon aikaan vanhempia ihmi-

siä kunnioitettiin kovasti, eikä mitä tahan-

sa sopinut tuosta vain kysyä.

Eräänä päivänä uteliaisuus kuitenkin

kävi liian suureksi kantaa, ja lopulta Elier

kysyi isoäidiltään, mistä oikein oli kyse.

– Silloin isoäitini tarttui minua käsivar-

resta ja vei minut sängyn päädyn luo. Hän

sanoi, että tämä on alttari, ja että alttarilla

oleva santo oli San Lázaro, joka synkretisoi-

tuu Babalú Ayén kanssa. Hän kertoi olevan-

sa San Lázaron eli Babalú Ayén tytär, ja et-

tä se oli syy siihen, että hän poltti sikaria ja

sytytti kynttilän – nyt ymmärsin, mikä oli

näkemäni valon lähde. Isoäiti selitti myös

puhaltavansa vino secoa suustaan. Vino se-

co on erittäin ominainen juoma juuri San

Lazárolle, Babalú Ayélle.

Pennycook Ramos kertoo, että mo-

lemmat hänen vanhempansa tulivat us-

konnollisista perheistä, mutteivät itse ol-

leet uskonnollisia, joten mitään yllä kuva-

tun kaltaista hän ei koskaan nähnyt koto-

naan. Elettiin vielä aikaa, jolloin kommu-

nismin vaikutuksesta Kuubassa uskonnot

oli kielletty.

– Muistan myös ensimmäisen kerran,

jolloin näin Elegguán. Se tapahtui toi-

sen isoäitini eli isäni äidin luona. Hän pi-

ti Eleggúaa eräänlaisessa kaapissa, sillä

kaikki uskontoon viittaava oli syytä pitää

piilossa. On täytynyt olla maanantaipäivä,

sillä maanantai on Eleggúan päivä. Menin

isoäitini huoneeseen, ja tuo kaappi oli au-

ki. Näin Eleggúan, kiven jolla oli silmät, ja

hämmästelin siinä, että mikä ihme se oli.

Ja juuri silloin mummo tuli huoneeseen ja

huomattuaan minut, huusi: nyt ulos tääl-

tä heti paikalla!

Samaisella isoäidillä oli kotonaan

myös kookas, monikerroksinen bóveda

espiritual, henkien holvi. Bóveda tarkoit-

taa sellaista hautaholvia, jossa vainajat on

haudattu maan päälle eräänlaiseen sei-

nään. Santerían yhteydessä tämän us-

konnonharjoittajan kotona sijaitsevan

hen kien holvin (toimittajan oma kään-

nös) tunnistaa vesilaseista. Elierin isoäi-

dillä niitä oli useassa kerroksessa, ja luon-

nollisesti tämäkin kummallinen asetelma

kiehtoi pientä poikaa.

– Henget ovat esi-isiä. Bóveda

espiritual’in vesilasien lukumäärä pitää

sisällään monenlaista symboliikkaa. Kol-

me lasia ovat usko, toivo ja rakkaus. Viisi

SANTERÍAA SUOMESSA

Kuubassa syntynyt ja varttunut Elier

Pennycook Ramos on 37-vuotias. Viisi

vuotta sitten Suomessa asuvasta Elieristä

tuli initiaatiorituaalissa Obatalán poika,

vihkiytynyt santero eli santerían harjoittaja.

Elier Pennycook Ramos eli Eguin Lashe kotialttarinsa vieressä.

12

LATINALAINEN AMERIKKA

lasia symboloi la mano prodigiosaa, suo-

jeluksen kättä. Seitsemän merkitsee taas

siete potenzia africanaa, seitsemää afrik-

kalaista voimaa, ja yhdeksän on hengen

merkki. Laseja on yhteensä siis yhdeksän.

– Yhdeksän tulee esiin hengen merk-

kinä myös ennustettaessa kaurisimpu-

koilla, caracoles. Niiden kautta puhuu ai-

na oricha, mutta joskus henki tulee läpi,

ikään kuin puhuu kovempaa ja ilmoittaa

itsensä tällöin luvulla yhdeksän.

SANTERO JA BABALAWO

Santeron suurin vuotuisjuhla on cump-

leaño de santo, oman initioitumisen vuo-

sipäivä. Seuraavaksi tärkein juhla on pad-

rinon, oman kummisedän cumpleaño de

santo eli hänen initioitumisensa vuosi-

päivä. Kolmantena on yubbonan, jota kut-

sutaan myös nimellä segundo padrino eli

toinen kummisetä, vastaava vuosipäivä.

– Kun ihminen syntyy, hänellä on isä

ja äiti. Kun ihminen tekee santon, eli syn-

tyy uudelleen santoksi, hänellä on isä ja

äiti padrinossa ja yubbonassa. Jälkimmäi-

nen voi kyllä olla sukupuoleltaan mies,

mutta rituaalisessa mielessä tehtävät ovat

isän ja äidin.

Puhuessaan initiaatiorituaalista Elier

käyttää muotoa hacerse santo, joka mer-

kitsee jumaluuden tekemistä. Harvois-

sa suomenkielisissä santeríaa koskevissa

teksteissä puhutaan jumaluuteen initioitu-

misesta. Kuten äiti pitää vastasyntyneestä

huolta, niin yubbona pitää initiaatiorituaa-

lissa uudelleen syntyvästä huolta, esimer-

kiksi kylvettää tämän ja tuo tälle ruokaa.

Initiaatiorituaali kestää seitsemän päivää.

Oman initiaatiorituaalinsa jälkeen Elier on

tunnettu santerona nimellä Eguin Lashe.

Cumpleañojen lisäksi vuosittain juhli-

taan eri orichojen päiviä. Kuubassa suosit-

tuja ovat esimerkiksi Babalú Ayén, Ochú-

nin, Yemayán, Obatalán, Changón, Oyán

ja Orulan päivät.

– Orichat ovat olleet alun perin ihmi-

siä ja muistuttavat ihmistä sekä hyveineen

että puutteineen. Tai oikeammin, ihmi-

nen muistuttaa orichaa. Jos katsotaan esi-

merkiksi ihmistä, joka on tehnyt Changón,

hän on usein – ei toki aina – erittäin iloi-

nen persoona, joka pitää juhlimisesta ja

tanssimisesta. Hän on hieman loco, hullu

ja pitää paljon naisista. Mutta tällä ihmi-

sellä on todella hyvä sydän.

Orichoista Changó liitetään erityisesti

tanssiin ja miehiseen viriilisyyteen.

– Oricha tarvitsee ihmistä ja ihmi-

nen tarvitsee orichaa. Oricha on yhtey-

dessä ihmiseen enteiden kautta, unissa

ja näkyjen välityksellä. Enne, oraculo, tu-

lee santerolle diloggún-ennustusjärjestel-

män kautta, jossa ennustaminen tapahtuu

kaurisimpukoilla. Hierarkiassa korkeam-

malla olevan santerían harjoittajan, baba-

lawon, tapauksessa enne tulee ifá-ennus-

tusjärjestelmän kautta.

Babalawo on santeríassa ikään kuin

korkein pappi. Elier tarkentaa, että olla san-

tero tai olla babalawo ovat kaksi eri asiaa.

Tästä puhuessaan Elier käyttää ilmaisua

somos dos tierras diferentes, olemme kak-

si eri maata.

– Molemminpuolinen kunnioitus val-

litsee santeron ja babalawon välillä, sillä

kummatkin toimivat Olofin mandaatilla,

hän painottaa.

– Yleensä tehdään santo, ennen kuin

voi tehdä babalawon. Santon tekemisen

yhteydessä ihminen saa ennustuksen, jos-

sa kerrotaan, että tämä henkilö voi mah-

dollisesti siirtyä toiseen maahan, ifáan.

Mutta ennen kuin henkilö voi siirtyä ifáan,

on kysyttävä hänen oman santonsa tahtoa

asiassa. Omassa tapauksessani siis olisi

kysyttävä Obatalálta. Jos hän sanoisi, että

voisin tehdä babalawon, voisin sen tehdä.

Jos hän sanoisi ei, niin silloin asiaa ei ky-

syttäisi uudelleen, se olisi sillä selvä.

Elier kuvaa santeron ja babalawon vä-

listä eroa ja molemminpuolista kunnioi-

tusta vertauksen avulla. Santero on kuin

tiikeri ja babalawo leijona. Tiikeri ja leijo-

na kunnioittavat toisiaan. Kumpikaan ei

hyökkää toistaan vastaan.

ORULA KERTOO KOHTALON

Elier on siis Obatalán poika. Obatalálla

on useita eri teitä, caminos, eli ilmene-

mismuotoja.

– Minun Obataláni on nuori Obatalá,

Obatalá Ayaguna, joka on soturi. Hänet

tunnistaa valkeista vaatteista ja punaises-

ta rinnan yli menevästä nauhasta. Oba-

talá Ayagunalla on läheinen suhde Chan-

gón kanssa, joka on myös soturijumaluus.

Obatalá on kärsivällinen, suvaitsevainen

ja rauhallinen. Hän on hyvin kärsivällinen

lapsiaan kohtaan ja rakastaa heitä paljon.

Obatalá ei tee eroa ihmisten välillä, vaan

kaikki ovat hänen lapsiaan.

Siis vaikkapa minäkin?

– Kyllä. Obatalá on kuvanveistäjä-

oricha, ihmisen kuvanveistäjä. Hän on

tehnyt ihmisen koko kehon ja aivan eri-

tyisesti pään. Obatalá on erittäin hyvä san-

to, mutta hänellä on myös epäjärjestel-

mällinen puolensa. Aikoinaan Olofi antoi

Obatalálle tehtäväksi ihmisen veistämi-

sen. Jossain vaiheessa tätä työtään Oba-

talá alkoi juoda palmuviinaa. Jatkaessaan

sitten humalassa luomistyötään Obatalá

sai aikaan muun muassa invalidit ja ih-

miset, joilla on mielenterveyden ongel-

mia. Sen vuoksi esimerkiksi kaikki vam-

maiset ihmiset ovat myös Obatalán lapsia,

emmekä saa koskaan pilkata heitä. Kaikki

ovat Obatalán lapsia, ja siksi meidän tulee

kunnioittaa kaikkia ihmisiä.

– Obatalá on myös santo, joka antaa

rauhallisuuden. Esimerkiksi kun ihminen

on kuolemaisillaan, tilassa, jossa lääkärit

eivät enää voi tehdä mitään hänen hyväk-

seen, silloin kutsutaan Obatalá. Tehdään

tietty seremonia, ja tämä ihminen kuolee

rauhallisesti.

Mistä ihminen tietää, kuka on hänen

santonsa?

– Ensimmäinen askel santeríaan ini-

tioitumisessa on useimmiten imposición

de los collares, kaulanauhojen saaminen.

Tärkeimmät kaulanauhat ovat Elegguán,

Changón, Obatalán, Yemayán ja Ochúnin.

Toisessa vaiheessa saadaan soturijuma-

luudet, guerreros. Yksi näistä on Ogún. Ko-

tialttarillamme Ogún sijaitsee lautasella,

missä on työkaluja ja sikari. Oikeasti hän-

tä varten on aivan tietynlainen pata, mut-

ta meillä sitä ei vielä ole, siksi hän tässä

tapauksessa on lautasella. Soturi-oricho-

jen trilogia on Elegguá, Ogún ja Ochosi.

13

LATINALAINEN AMERIKKA

Sitten on vielä Osun, kukonmuotoinen so-

turijumaluus.

– Kolmannessa vaiheessa ihminen te-

kee santon. Ennen sitä babalawo määrit-

tää sen, kuka on santosi. Orula kertoo sen

babalawolle.

Orula on erityinen oricha. Hän on ta-

vallaan muiden orichojen yläpuolella, eikä

häneen voi initioitua kuten muihin santoi-

hin. Hän hallitsee babalawojen käyttämää

ifá-ennustusjärjestelmää, jossa ennusta-

minen ei tapahdu kaurisimpukoilla vaan

ékuelen, eräänlaisen kaulaketjun sekä tab-

lero de ifá -ennustuslaudan avulla. Samas-

sa seremoniassa, jossa määritetään initioi-

tavan santo, hän saa myös mano de orulan.

– Mano de orula määrittää kohtalo-

si koko elämäksi. Jos siinä sanotaan, että

sinusta tulee toimittaja, sinusta tulee toi-

mittaja. Jos siinä sanotaan, että sinusta tu-

lee paras, sinusta tulee paras. Siinä kohtaa

sinulle puhuu Orula, ja Orula ei tee virhei-

tä. Mano de orulan yhteydessä siis kysy-

tään Orulalta myös, kenelle teet santosi.

YKSIN JA YHDESSÄ

Orichat heijastavat initioituihin omia

piirteitään.

– Jos olisin tehnyt Changón, olisin var-

masti tuhoutunut ihmisenä. Sen sijaan

Obatalá heijastaa minuun rauhallisuut-

taan, ja parempi näin. Myös oikeudenmu-

kaisuus kuuluu Obatalálle. Hän on erittäin

kaunis ja erittäin hyvä santo.

Onko muuten Obatalá nainen vai

mies?

– Obatalá on mies. Mutta on yksi Oba-

talán camino, joka on nainen, Oshanlá.

Hän on vanha Obatalá.

Orichoissa on siis sekä naisia et-

tä miehiä. Tärkeimpiä naisorichoja ovat

Ochún, joka synkretisoituu Kuuban suo-

jelupyhimykseen Virgen de la Caridad del

Cobreen, Yemayá, joka synkretisoituu Vir-

gen del Reglaan ja Oyá, joka synkretisoi-

tuu Virgen de la Candelariaan (tai Pyhään

Teresaan). Santeríassa uskonnonharjoi-

tus tapahtuu sekä yksityisesti että yhtei-

söllisesti.

– En tee tätä ihan joka päivä, mutta tä-

mä tulisi tehdä päivittäin: aamuisin ja il-

taisin tervehtiä Obataláa ja pyytää hänen

siunaustaan. Yksityisessä uskonnonhar-

joituksessani huomioin santoja, esimer-

kiksi maanantaisin kun on Elegguán päi-

vä, teen tietyt asiat. Kun puhun henkien

kanssa kohdistan huomioni bóveda espi-

ritualiin. Voin myös esimerkiksi tehdä ri-

tuaalin puhdistaakseni kotimme pahoista

värähtelyistä. Rogación de la cabezan teen

sekä harjoittaessani uskontoa yksin että

muiden kanssa.

Rogacion de la cabeza on rituaali, joka

merkitsee pään siunaamista ja sen ”virkis-

tämistä” alttiimmaksi jumaluuksien vies-

teille.

– Yksityiseen kuuluu myös ennustami-

nen kaurisimpukoilla, toki siinä tilantees-

sa on läsnä myös henkilö, jolle ennustus-

ta teen. Jos jollakulla on ongelma, hän voi

tulla luokseni ennustusta varten. Kaurisim-

pukoiden kautta puhuu aina Elegguá. Mi-

tä kaurisimpukat sanovat, sen kerron täl-

le henkilölle. On 256 mahdollista oddúnia

eli viestiä, joita merkitsevät kaurisimpu-

koiden erilaiset asennot. Ne kertovat, mi-

tä Elegguá tahtoo tämän ihmisen tekevän.

Yhdessä vietettäviä rituaaleja ovat jo

aiemmin mainitut initoitujen vuosipäi-

vät, joissa muut santerot tulevat kunnioit-

tamaan juhlittavan initioidun santoa. Sil-

loin esillä on paljon ruokaa, juomaa ja

kukkia. Yhteisiin rituaaleihin kuuluu

myös tambores, rumpurituaali, jossa soi-

tetaan rumpuja ja tanssitaan. Tamboresin

aikana henki tai oricha voi tulla ri tuaaliin

osaa ottavaan ihmiseen, ja ihminen voi

vaipua transsiin.

Kotialttari

Bóveda espiritual, ”henkien holvi”.

14

LATINALAINEN AMERIKKA

Elegguá

Santa Barbara eli Changó

Suomessa Elierillä ei ole varsinaista

santeroyhteisöä, mutta niiden Suomessa

asuvien ystävien kanssa, jotka ovat sante-

roja, juhlitaan vuosipäiviä. Santería kas-

vaa Suomessa sitä mukaa, kun täällä asu-

vien kuubalaisten määrä kasvaa.

– Juuri viime viikolla olin juhlimassa

erään santeran vuosipäivää. Hän on Eleg-

guán tytär. Ensimmäistä kertaa koolla oli

niin paljon santeroja, että pystyin todella

keskustelemaan santeríasta ja jopa väit-

telemään siihen liittyvistä asioista, Elier

iloitsee.

SANTERON VASTUU

On paljon santeríaa harjoittavia ihmisiä,

jotka eivät välttämättä ole kovin pereh-

tyneitä uskontoonsa. Kuubassa santería

on voimakkaassa kasvussa, mikä on mer-

kinnyt myös uskonnon kaupallistumista.

Monenlaista ”santeríaa” harjoitetaan esi-

merkiksi turismin vuoksi, ja ihmisten

kuva santeríasta vääristyy. Elier varoit-

taa pinnallisen suhtautumisen vaaroista.

– Tunnen erään henkilön, joka te-

ki santon hetken mielijohteesta. Sen jäl-

keen hän on tehnyt santeríalla erilaisia

asioita tietämättä oikeastaan mitä tekee.

Seu raukset ovat olleet vakavat.

Elier selittää, miksei santon tekemi-

seen pidä suhtautua kepeästi.

– Kun teet santon, vietät seitsemän

päivää yhdessä huoneessa. Rituaalissa

on kolme erityisen tärkeää päivää. Kol-

mantena päivänä on día del itá male. Se

on ikään kuin orichojen messu. Sillä siinä

hetkessä sinä, joka olet syntymässä, saat

tietää kaiken mitä sinun pitää elämässä-

si tehdä. Siinä hetkessä elämäsi muut-

tuu. Kaikki orichat puhuvat si-

nulle vuorotellen, ja kaikki hei-

dän sanomansa kirjataan ylös

vihkoseen. Viimeisenä puhuu

oma santosi. Saat kuulla kai-

ken, mitä saat tai et saa tehdä,

millä tavalla sinun tulee elää,

jottei sinulle tule ongelmia elä-

mässäsi. Kuulet nykyhetken, tu-

levaisuuden ja lopun. Tämä on

kaikkein vakavin hetki santon

tekemisessä.

– Santeríassa on paljon erittäin hyviä

asioita, mutta siihen täytyy perehtyä kun-

nolla, sillä virheistään joutuu maksamaan

kalliisti.

Elier puhuu siitä, miten santería usein

mielletään primitiiviseksi ja arkaaiseksi

uskonnoksi. Se on toki molempia siinä

mielessä, miten kauas historiaan sen juu-

ret ulottuvat, mutta se on paljon, paljon

muutakin.

– Usein santeríasta esimerkiksi noste-

taan esiin eläinuhrit. On totta, että eläimiä

uhrataan, mutta niin tehdään vain, kun

se on ehdottoman tarpeellista. Kun niin

tehdään, osoitetaan uhrieläimelle kaik-

ki mahdollinen kunnioitus. Uhrattavan

eläimen tulee olla täydellisessä kunnos-

sa, muuten sitä ei voida uhrata. Eläimes-

tä pidetään siis hyvää huolta.

Santeríaan liittyy vahvasti kaiken elä-

män kunnioittaminen. Santeron täytyy

myös opiskella hartaasti uskontoaan, sil-

lä siihen liittyy paljon tiedettävää, josta

santerolla on suuri vastuu.

– Vaikkapa ne mainitsemani 256 oddú-

nia eli ennusmerkkiä, jotka liittyvät kauri-

simpukoihin. Jokainen oddún puhuu eri

asiasta. Jotkut oddúnit esimerkiksi liittyvät

tiettyihin ruumiinosiin. On myös oddún,

joka kertoo sen, että ennustusta hakevan

henkilön tulee välittömästi mennä

lääkäriin, sillä hän on vaarassa saada

sydänkohtauksen. Jokaiseen oddú-

niin liittyy oma tarinansa, ja ne kaik-

ki täytyy tuntea, ja niitä tulee osa-

ta tulkita ja selittää oikein. Santeron

on opiskeltava paljon ja monia asioi-

ta, ja säilyttää kaikki tietonsa täällä,

Elier sanoo ja osoittaa päätään.

Elier asuu Helsingissä vaimonsa Erjan

kanssa, joka ystävällisesti toimi tulkkina

haastattelua tehtäessä. Perheeseen kuulu-

vat myös helmikuussa syntyneet kaksos-

pojat Aslak ja Iisak. Santería ei aseta vaa-

timuksia santeron tai santeran puolison

uskonnollisuudelle. Myös santeron lapset

tekevät aikanaan itse valintansa uskon-

non suhteen, santería ei siirry automaat-

tisesti sukupolvelta toiselle. Erja-vaimolle

santería ei ole missään vaiheessa tuntunut

kovin kummalliselta. Hän on saamelai-

nen, Lapista kotoisin, ja henget olivat hä-

nelle jo lapsuudesta tuttuja. Luonnonele-

mentit niin ikään ovat yhteisiä santeríalle

ja saamelaisten perinteiselle uskonnolli-

suudelle. Aika näyttää, herääkö Aslakilla

ja Iisakilla samanlainen uteliaisuus koti-

alttarin äärellä kuin Elierillä pikkupoika-

na isoäitiensä huoneissa.

Teksti ja kuvat: Anna Saurama

Lisää tietoa esimerkiksi teoksessa Creole Religions of the Caribbean, Magarite Fernandez Olmos (toim.). Kiitokset sosiaaliantropologi Eija Rannalle avusta santeríaan liittyvän sanaston kääntämisessä.

Obatalá. Metallinen kello ja hevosen jouhista tehty vihta eli iruke, ovat jumaluuden kutsumista varten rituaaleissa.

Siete Rayos

15

LATINALAINEN AMERIKKA

16

LATINALAINEN AMERIKKA

Matka Brasiliaan on stereoty-

pioita venyttävä ja kyseen-

alaistava kokemus. Maailman

suurin katolinen maa paljastuu lähietäi-

syydeltä äärimmäisen monimuotoiseksi

ja värikkääksi myös uskonnollisuuden

suhteen.

Omalla visiitilläni jättiläismäiseen

kulttuurien sulatusuuniin opin konkreet-

tisten kohtaamisten kautta myös sen, että

valistuksen puhdistettu ja yksinkertaistet-

tu maailmankuva on sittenkin vain rajalli-

nen tulokulma yhteiseen maailmaamme.

Henkien merkitys brasilialaisessa todel-

lisuudessa kirkastui, kun juttelin englan-

tia taitavien brasilialaisinsinöörien kans-

sa uskonnosta.

Nokialla tuolloin työskennelleet nuo-

ret insinöörit eivät enää välittäneet van-

hempiensa katolisuudesta. Heidän us-

kontonsa (kuten niin monen muunkin

brasilialaisen) on katolisuuden sijasta

spiritismi. Maailma on henkien kansoit-

tama, ja elävät voivat saada viestejä edes-

menneiltä.

Insinööriseurue selitti minulle maail-

mankuvaansa Barra da Tijucan trooppi-

sessa illassa. He olivat täysin tietoisia, että

heidän pohjoismaiset kollegansa eivät tä-

tä asiaa ymmärrä – mutta se ei tee henki-

maailmasta yhtään vähemmän todellista!

Spiritismin ja henkipossessiota ko-

rostavien afrobrasilialaisten uskontojen

ohessa Brasilian spirituaalista karttaa vä-

rittää myös helluntailaisuus, jossa koros-

tetaan Henkeä. Karismaattinen kristilli-

syys on Brasiliassa niin kovassa kurssissa,

että suurin osa katolilaisistakin mieltää it-

sensä karismaattisiksi. (Tunnelmaan pää-

see hyvin, kun kirjoittaa YouTubeen haku-

sanaksi ”Padre Marcelo Rossi”.)

Henki on uskonnon olennainen ulot-

tuvuus Brasiliassa. Tämä heijastuu myös

Brasilian tunnetuimman vapautuksen

teologin, Leonardo Boffin tuotannossa.

Vaikka Boffin teologinen paikka on toi-

saalla kuin helluntailaisten tai karismaat-

tisten tunnelmannostattajien, hänen ajat-

telunsa painopiste on liikkunut vuosikym-

menten myötä spiritualiteettia kohden.

Kyse ei ole minkäänlaisesta eskapismista,

sillä Boffin teologisessa visiossa spiritua-

liteetti kytkeytyy elämään, koko kosmok-

seen ja sitä myötä materiaan.

Teoksessa Ecology & Liberation: A New

Paradigm (1995) Vatikaanin vaientama

vapautuksen teologi hahmottelee spiri-

tualiteettia ”asenteena, joka asettaa elä-

män keskukseen puolustaen ja edistäen

elämää kaikkia kuoleman mekanismeja

vastaan”. Hengen vastakohdaksi ei näin

ollen osoittaudukaan materia (kuten liian

usein mielletään) vaan kuolema. Henki

tekee eläväksi, joten kaiken autenttisen

uskonnollisuuden ytimeksi osoittautuu

Henki ja sen avaama utooppinen näkö-

kulma maailmaan.

Hengen merkitys on Boffille niin olen-

nainen, että hän pyrkii jopa ”paikanta-

maan” Hengen samalla lailla kuin Poi-

ka on paikannettavissa Jeesus Nasare-

tilaiseen. Vaikka Henki on lukematto-

missa miehissä ja naisissa, kirkossa se-

kä historian prosesseissa, erityisesti hän

on laskeutunut Neitsyt Marian ylle. Pe-

rusteluinaan Boff viittaa Marian kiitosvir-

teen (Luuk. 1: 35) ja Vatikaanin II kirkol-

liskokouksen asiakirjaan Lumen Gentium,

jonka mukaan Maria on ”Pyhän Hengen

temppeli”.

Boffin teologinen hypoteesi on kiin-

nostava, sillä siinä muodostuu intiimi yh-

teys nimenomaan Marian ja Hengen vä-

lille. Ajatus Mariasta Pyhän Hengen ruu-

miillistumana näyttäisi kaikessa omin-

takeisuudessaan kiteyttävän jotain olen-

naista latinalaisamerikkalaisesta katoli-

suudesta. Henki ja Maria kuuluvat yhteen.

Kyse ei ole vain teologisesta yläpilves-

tä, sillä vapautuksen teologi vetää tästä

kaikesta myös konkreettisen sovelluksen:

Hengen täyttämästä Mariasta käsin kat-

sottuna koko historia näyttäytyy vapau-

tuksen prosessina, joka tempaa mukaan-

sa myös meidät.

Boff summaa ajatuskulkunsa teok-

sessaan Trinity and Society (1988) seu-

raavasti: ”Niin tästä keskeisestä lähtees-

tä – Marias ta – tulvii Hengen läsnäolo yli

kaikkien oikeamielisten, erityisesti naisten;

yli kirkon, jonka ensimmäinen ja täydelli-

sin jäsen Maria on; yli ihmisyyden, joka

on matkallaan kohti Valtakuntaa, kautta

muutoksen ja vapautusprosessien, jotka

vievät luomakunnan yhä enemmän kohti

lopullista päämääräänsä eli yhteyttä kol-

miyhteisen Jumalan kanssa.”

Brasilian sydän sykkii moniuskontoi-

sena. Sen katolisuus punoutuu radikaa-

limpien vapautuksen teologien ajatuksis-

sa osaksi laajempaa spirituaalisten koke-

musten kudelmaa, joka suuntautuu koh-

ti Jumalan valtakuntaa ja sen esiinmur-

tautumista – Hengen voittoa yli kuoleman

mekanismien. Vapautuksen teologinen

visio on sisäänsä sulkevuudessaan ja dy-

naamisuudessaan yhtä kiihkeä ja kuuma

kuin Brasilia.

Jyri Komulainen Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan

dosentti, jonka ammatillista uraa on

leimannut myös uskonnonopetus.

HENKI TEKEE ELÄVÄKSI BRASILIASSA

dosentin päivityksiä

F ranciscus teki matkansa heinä-

kuussa, siten että hänen saapumi-

sensa Brasiliaan osui juuri katoli-

seen kansainväliseen nuorten päivään

23.7. Paavi laskeutui lentokoneesta kan-

taen vasemmassa kädessään vanhaa,

mustaa salkkuaan. Hänen koko olemuk-

sensa oli laumaansa rakastavan paime-

nen, joka palaa kansansa luo. Hänestä vä-

littyi kuva miehenä, joka haluaa antaa ka-

toliselle kansalle esimerkin, johon samais-

tua sekä kiintopisteen, johon tukeutua.

Bergoglio teki paluun katolisen kirkon

kannalta monessa mielessä ongelmallisel-

le alueelle. Latinalaisessa Amerikassa karis-

maattiset evankeliset liikkeet ovat vieneet

jäseniä katoliselta kirkolta. Hurjimmat ar-

viot puhuvat Brasilian ja latinalaisen maa-

ilman kristittyjen olevan enää 57-prosent-

tisesti katolilaisia. Alueen kristityt identi-

fioituvat evankelisiin protestanttisiin liik-

keisiin. Latinalaisen Amerikan uskonto nä-

kyy myös monimuotoisina, joskus epäkris-

tillisinäkin kansanhurskauden ilmiöinä.

Juuri ennen ensimmäistä ulkomaan-

matkaansa Paavi oli vieraillut Euroopan

suurella ongelma-alueella, Lampedusan-

saarella Italiassa. Sinne saapuu päivittäin

satoja siirtolaisia. Liian täysissä pakolais-

keskuksissa sekä merialueella, johon huk-

kuu jatkuvasti Eurooppaan pyrkiviä, uu-

den elämän etsijöitä, on kahtia jakautu-

neen maailman kipeä kohtaamispiste. Va-

litsemalla vierailukohteitaan Bergoglio on

selvästi halunnut näyttää valitsemansa

kirkon tärkeysjärjestyksen. Vierailukoh-

teet kertovat hänen teologiastaan ja ta-

vastaan hallita. Paavin puheissa toistuvat

lauseet, kuten: ”Pietarilla ei ollut taskuja”,

”Raha on paholaisen ulostetta”, ”Kirkko

ei voi olla uskottava, jos se ei ole köyhä”.

Samanlaisesta lähestymisestä kohti

aitoa, elävää maailmaa, kertovat hänen

turvajärjestelynsä tai oikeammin niiden

puuttuminen myös Latinalaisen Ameri-

kan matkalla. Bergoglio ei käytä koskaan

luoti-ikkunoin varustettua Paavi-mobii-

lia. Rion kaduilla hän kohtasi kansan au-

tossa, joka oli avoinna. Kansalaiset saivat

koskettaa Paavia. Paavia eivät näyttäneet

huolettavan vain muutamaa päivää aiem-

min kaduilla käydyt protestit ja mielenil-

maukset, jotka olivat saaneet jopa väkival-

taisia piirteitä. Toki Brasilian omat turval-

lisuuspalvelut pelkäsivät tilannetta ja lait-

toivat vahvistettuja poliisipartioita niille

alueille, joissa Paavi liikkui.

Rion suureen messuun osallistui puo-

litoista miljoonaa nuorta. Lienee normaa-

lia, että maalliset auktoriteetit pelkäsivät

tilannetta, jossa suuri määrä katolilaisia

nuoria tulee messuun avoimelle aukiol-

le. Onhan kyse alueesta, jossa tapetaan

keskimäärin 12 ihmistä päivittäin. Paavin

vierailua vastaan voimakkaimmin protes-

toinut liike oli Anonymous Rio, jonka kan-

nattajat liikkuvat normaalisti naamioitu-

neina. Turvallisuussyistä koko kaupungin

alueella kiellettiin sunnuntain messupäi-

vänä naamioiden käyttö.

Paavia itseään eivät turvatoimet huo-

leta. Aikanaan kardinaali Jorge Mario Ber-

goglio, Buenos Airesin piispa, liikkui ai-

na metrolla ja linja-autolla kansan kes-

kellä. Hän vieraili Buenos Airesissa ol-

leessaan kaikkein köyhimmillä slummi-

alueilla ja kävi sairaaloissa sekä hoitolai-

toksissa. Hän ei ole halunnut muuttaa ta-

pojaan tultuaan valituksi Paaviksi.

Paavin tekemä Latinalaisen Amerikan

matkan ohjelma oli itse asiassa suunnitel-

tu kauan aikaa sitten edelliselle Paaville,

Ratzingerille. Oli odotettavissakin, että val-

keaan pukeutuva Bergoglio halusi muuttaa

matkasuunnitelmia. Hän vaihtoi poliittik-

kojen tapaamsia muun muassa sairaala-

käynteihin ja kansan parissa liikkumiseen.

Paavin uudet tavat ovat odotetusti suu-

tuttaneet traditioita kunnioittavia kuuria-

kardinaaleja. Kirkon suunnanmuutos on

selvä. Vatikaanin pankin Iorin johtajaksi tuli

maallikko. Vanhaa teologista linjaa noudat-

tanut Kardinaali Bertoni sai lähtöpassit. YT-

neuvottelut kohtasivat kaikkia kardinaaleja:

rahaa tarvitaan muualla kuin hovissa. Paavi

on avannut henkilökohtaisen, suoran puhe-

linlinjan ja vastaa itse puhelimeen sekä soit-

taa itse suoraan ihmisille käyttämättä sih-

teereitä tai keskusta välittäjänä. Hänen pu-

hetapansakin on puhelimessa Paaveille en-

nenkuulumaton. Moni kertoo saaneesa pu-

helun, joka alkaa sanoin: ”Ciao, sono Fran-

cesco.” (Terve, Francesco tässä.)

Välittömällä ja iloisella Paavilla onkin

ehkä enemmän pelättävää kotikulmillaan

kuin Latinalaisen Amerikan slummeissa.

Hänen sanotaan puristavan vanhaa, mus-

taa salkkuaan kourissaan, koska se sisäl-

tää hänen uudistussuunnitelmansa, eikä

hän halua muiden pääsevän siihen käsik-

si. Myös hänen itsepäsyyteensä olla muut-

tamatta paavilliseen asuntoon ja tahtonsa

asua Magdaleenan pienessä pensioonis-

sa, saattaa olla vaatimattomuuden lisäksi

myös toinen, turvallisuuteen liittyvä syy.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut.

Paavin lähtiessä virkamatkoilleen suunta-

na Latinalainen Amerikka tai mikä tahan-

sa muu maailman kolkka, häntä on aina

saattamassa Rooman kentällä Ita lian val-

tion pääministeri. Tällä kertaa siis Enrico

Letta.

Liisa VäisänenSynsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

MIES MAAILMAN ÄÄRILTÄ

Paavi Franciscus nimitti itseään heti

virkaanastujaispuheessaan mieheksi, joka tuli maailman

ääriltä Rooman Piispaksi. Paavin ensimmäinen virallinen

ulkomaanmatka oli hänen odotettu paluunsa maailman

ääriin eli Latinalaiseen Amerikkaan.

17

LATINALAINEN AMERIKKA

Vatikaanin seurapiiripalsta

Neitsyt Marialla on katolisessa kir-

kossa ja sen opissa aivan erityi-

nen sijansa. Marialla on tehtävä

uutena Eevana, hän on ikuinen neitsyt,

Jumalansynnyttäjä ja täysin synnistä va-

paa. Marian ruumiilliseen taivaaseen ot-

tamiseen sekä asemaan taivaallisena vä-

littäjänä ja valtiattarena uskotaan. Mariaa

kunnioitetaan suuresti ja häneltä pyyde-

tään esirukouksia.

MARIA KIRKON OPPIHISTORIASSA

Marian asema katolisen kirkon tradi-

tiossa on muotoutunut vähitellen histo-

rian kuluessa. Systemaattisen teologian ja

patristiikan professorina Itä-Suomen yli-

opistossa toimiva ortodoksimunkki, Se-

rafim Seppälä (FT), osoittaa teoksessaan

Elämän äiti – Neitsyt Maria varhaiskris-

tillisessä teologiassa (2010), että Marian

asemaan ja kunnioitukseen ei liity voi-

makkaita murroskohtia vaan kehitys on

edennyt hitaasti vuosisatojen kuluessa.

Seppälä toteaa, että Marian kunnioitus ei

ole tullut kirkkoon kristinuskon ulkopuo-

lelta, ikään kuin vastineeksi vanhojen äi-

tijumalattarien palvonnalle. Patristinen

kirjallisuus ei tue käsitystä siitä, että Ma-

ria olisi pakanallinen äitijumalatar. Sen

sijaan Marian asemaa ja hänen kunnioi-

tustaan on tarkasteltava kirkon sisäisestä

historiallisesta kehityshistoriasta käsin.

Mariaan liittyvistä dogmeista on pää-

tetty kirkolliskokouksissa. Efesokses-

sa vuonna 431 vahvistettiin jo edellisellä

vuosisadalla Nikeassa tehty päätös Kris-

tuksen kaksiluonto-opista: Kristus on se-

kä ihminen että Jumala. Tämä tarkoitti sa-

malla sitä, että Neitsyt Marian vahvistet-

tiin olevan Jumalansynnyttäjä. Marialta

sai pyytää esirukouksia ja hänelle alettiin

myös omistaa kirkkoja.

Lateraanikokouksessa vuonna 649 to-

dettiin, että Maria on ikuinen neitsyt. Hän

oli siis neitsyt ennen Kristuksen syntymää,

synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Refor-

maation mainingeissa pidetyssä Trenton

kirkolliskokouksessa 1545–1563 pyhi-

myskulttia puolustettiin. Trenton jälkeen

Ave Maria- eli Terve Maria -rukoukseen

otettiin käyttöön myös toinen osa, Pyhä

Maria: ”Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoi-

le meidän syntisten puolesta nyt ja kuole-

mamme hetkellä.”

Mariologia nykymuodossaan on kui-

tenkin myöhäistä perua, sillä se muotoil-

tiin vasta 1800–1900-luvuilla. Paavi Pius XI

julisti vuonna 1854 dogmin Marian peri-

synnittömyydestä; Maria oli Jumalan eri-

tyisen armon kohde heti sikiämisestään

lähtien, ja Kristus lunasti Marian vapaak-

si kaikesta synnistä. Vuonna 1950 paavi

Pius XII vahvisti dogmin Marian taivaa-

seen ottamisesta. Raamatun ja kirkon tra-

dition pohjalta Mariaa koskeva oppi koot-

tiin Lumen Gentiumin 8. lukuun, joka jul-

kaistiin Vatikaanin toisen konsiilin aikana

vuonna 1964.

Marian rooli on siis kasvanut katolisen

kirkon oppihistoriassa, vaikka Marias ta

historiallisena henkilönä ei olekaan kovin

paljon tietoja. Kanonisissa kirjoissa Ma-

riaa koskevat sisällöt ovat niukat, mutta

apokryfisessä kirjallisuudessa sen sijaan

runsaat. Niistä löytyy kuvauksia esimer-

kiksi Jeesuksen syntymästä sekä Mariaan

ja Joosefiin liittyvää perinnettä.

MARIA ELÄMÄN ÄITINÄ

Katolisessa kirkossa Mariaa eikä muita-

kaan pyhiä palvota, sillä palvonta koh-

distetaan ainoastaan Jumalalle. Serafim

Seppälä (2010) korostaakin, että Marian

kunnioitus esimerkiksi patristisessa kir-

jallisuudessa on hyvin Kristus-keskeistä:

”Todellinen elämä on Jumalassa, ja tuo

jumalallinen elämä on Kristuksessa tullut

MARIAN KUNNIOITUS KATOLISESSA KIRKOSSANeitsyt Marian on sanottu olevan

Latinalaisessa Amerikassa kulttuurin kenties

merkittävin uskonnollinen symboli, jota

on tulkittu lukuisista, usein keskenään

ristiriitaisista näkökulmista. Millaisena Maria

näyttäytyy katolisen kirkon virallisessa opissa?K

uva: WIK

IMED

IA C

OM

MO

NS, R

icardo André Frantz, Porto A

legre, Brasilia

18

LATINALAINEN AMERIKKA

maan päälle. [...] Kristuksen jumalalli-

nen elämä oli taivaasta, mutta ihmiselä-

määnsä hän ei kuitenkaan saanut tai-

vaasta vaan maan päältä, Mariasta. Kris-

tuksessa ikuinen jumalallinen elämä ja

Marian maallinen ihmiselämä yhdistyi-

vät yhdeksi jumalallis-inhimilliseksi elä-

mäksi. Tässä mielessä Maria on Elämän

äiti.”

Maria on siis Kristuksen todellisena

äitinä samalla Elämän äiti. Lumen Gen-

tiumin mariologinen esitys (LG 52) alkaa

viittaamalla Galatalaiskirjeeseen ja apos-

toliseen uskontunnustukseen, joissa Jee-

suksen kerrotaan syntyneen neitsyt Ma-

riasta ja tulleen ihmiseksi. Pelastushisto-

rian tärkeimmässä tapahtumassa oli siis

mukana nainen. Samalla korostetaan Ma-

rian ihmisyyttä; hänkin on Aadamin jäl-

keläinen ja kirkon merkittävin jäsen, jo-

ka seisoo muiden jäsenten, ei Jeesuksen,

puolella.

Lumen Gentium opettaa, että Maria on

uusi Eeva. Eeva oli epäuskoinen ja totte-

lematon, ajallisen ihmiselämän äiti, kun

taas Maria oli uskossaan kuuliainen ja si-

ten ihmissuvun pelastuksen syy, elämän

äiti. Marian esitetään kärsineen suuresti

Poikansa ristinkuolemassa, mutta hänen

tehtävänsä kirkossa ei pääty ristille. En-

sin hän rukoilee alkuseurakunnassa Py-

hää Henkeä, minkä jälkeen hänet otetaan

ruumiineen ja sieluineen taivaaseen ja ko-

rotetaan Valtiattareksi, taivaan kuningat-

tareksi.

MARIA VÄLITTÄJÄNÄ

Katolisen kirkon opin mukaan Kristus on

ainoa välimies Jumalan ja ihmisten vä-

lillä, mutta Maria edistää tätä välitöntä

yhteyttä Kristukseen. Lumen Gentiu-

missa (LG 62) selitetään, että Marian äi-

dillisen avun kautta uskovat voivat liit-

tyä kiinteämmin välimieheen, Lunasta-

jaan. Siksi Mariaa kutsutaankin nimillä

uskovien puolustaja, avustaja, auttaja ja

välittäjä.

Myös edellinen paavi, Joseph Ratzin-

ger, otti kantaa Marian asemaan välittäjä-

nä. Hän pohtii Vatikaanin toisen konsiilin

mariologista esitystä teoksessaan Theolo-

gical Highlights of Vatican II ja toteaa, et-

tä sellaiset Mariasta käytetyt termit kuten

”kanssalunastaja” ja ”kaikkien armojen

välittäjä” ovat vanhentuneita eivätkä kuu-

lu kirkon oppiin. Se, että Maria on ”välit-

täjä”, tarkoittaakin täysin eri asiaa kuin se,

että hän olisi ”kaikkien armojen välittäjä”.

MARIA KIRKOSSA

Lumen Gentiumissa (LG 63) todetaan,

että Maria on ainutlaatuinen esimerkki

neitseellisyydestä ja äitiydestä. Mariaa,

Jumalan synnyttäjää, pidetäänkin kirkon

perikuvana: hän yhdistyy uskossa ja rak-

kaudessa täydellisesti Kristukseen. Kirk-

koa itseäänkin kutsutaan siis äidiksi ja

neitsyeksi: ”Myös Kirkko, joka mietiske-

lee Marian salattua pyhyyttä, seuraa hä-

nen rakkauttaan ja täyttää uskollisesti

Isän tahdon, on tullut äidiksi ottamalla

kuuliaisesti vastaan Jumalan sanan. Sa-

nan julistamisen ja kasteen kautta Kirkko

synnyttää Pyhän Hengen hedelmöittämiä

ja Jumalasta syntyneitä lapsia uuteen ja

kuolemattomaan elämään. Myös Kirkko

on neitsyt, joka varjelee Yljälleen lupaa-

mansa uskon koskemattomana ja puh-

taana sekä säilyttää Herransa äidin esi-

merkkiä seuraten ja Pyhän Hengen voi-

malla neitseellisesti loukkaamattoman

uskon, lujan toivon ja vilpittömän rak-

kauden.” (LG 64)

Marian kunnioituksen myötä katoli-

sessa kirkossa alettiin viettää häneen liit-

tyviä kirkollisia juhlapäiviä. Yleisiä Maria-

juhlia ovat enkelin ilmoitus Marialle (il-

mestyspäivä), Marian kuolonuneen nuk-

kumisen ja taivaaseen astumisen juhla,

Marian syntymäjuhla, Marian sikiämi-

sen juhla sekä Marian temppeliinkäymi-

sen juhla. Myös paikallisia Mariaan liitty-

viä juhlia vietetään. Marian erityistä ja ai-

nutlaatuista asemaa katolisessa kirkossa

viestii myös se, että suurin osa maailman

katolisista kirkoista on omistettu hänelle.

Jokaisessa kirkkorakennuksessa on myös

Marialle omistettu alttari.

Kristiina HolmKirjoittaja on uskonnon,

elämänkatsomustiedon ja psykologian

lehtori Helsingin normaalilyseossa.

AIHEESTA ENEMMÄN:

Seppälä, Serafim (2010): Elämän äiti – Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa. Maahenki.

Dogmatic Constitution on the Chruch. Lumen Gentium. Solemnly promulgated by his holiness Pope Paul VI

on November 21, 1964.

19

LATINALAINEN AMERIKKA

Meksikossa kuolleiden päivä

on synkästä aiheesta huoli-

matta riehakas karnevalisti-

nen juhla ja yleinen vapaapäivä. Se on

saanut alkunsa uskomuksesta, että kuol-

leiden sielut saavat tulla kerran vuodessa

maan päälle ollakseen yhdessä elävien

sukulaisten ja perheenjäsenten kanssa.

Kerran vuodessa elävät ja kuolleet tapaa-

vat toisensa ja juhlivat yhdessä. Kuolema

on surua ja luopumista, mutta kuollei-

den päivä auttaa ymmärtämään, mitä

elämä merkitsee. Päivä muistuttaa elä-

mänilosta, eikä kuolemaa oteta niin vaka-

vasti. Elämä eletään voimalla ja kuolema

nähdään ja koetaan osana elämän kierto-

kulkua. Siksi kuolleiden päivä on hilpeä

ja iloinen juhla. Juhlintaan kuuluvat luu-

rangot, pääkallot ja muut erikoiset kuo-

leman kuvat, mikä tekee kuolleiden päi-

västä jopa makaaberin juhlan.

JUURET AJASSA ENNEN ESPANJALAISVALLOITTAJIA

Kuolleiden päivän historia ulottuu as-

teekkien aikaan, jolloin ihmisuhrit ja uh-

rialttarit takasivat elämän jatkuvuuden

ja samalla varmistivat yhteisön olemas-

saolon. Erilaisin rituaalein pidettiin yllä

yhteyttä elävien ja kuolleiden maailman

välillä.

Asteekit viettivät aurinkokalenterin

yhdeksäntenä kuukautena elokuussa vai-

najille omistettua juhlaa, joka kesti koko

KUOLLEIDEN PÄIVÄN LEIPÄMarraskuun toinen päivä on Meksikossa kirkollisessa kalenterissa

Día de los Muertos, kuolleiden päivä, vainajien muistopäivä.

Edeltävä päivä, marraskuun ensimmäinen, on omistettu kuolleille

pikkulapsille. Näitä päiviä juhlitaan samaan aikaan kuin katolisten

kaikkien pyhien päivää (1.11.) ja kaikkien uskovien vainajien

muistopäivää (2.11.), joiden suomalainen vastine on pyhäinpäivä.

kuukauden. He uskoivat, että kuolleiden

sielut matkasivat Mictlan-nimiseen kuol-

leiden maahan. Hautoihin laitettiin ruo-

kaa ja juomaa sekä esineitä, jotta kuolleet

pystyivät selviytymään pitkällä matkalla.

Kerran vuodessa sielut saapuivat viettä-

mään sadonkorjuun juhlaa elävien kans-

sa. Asteekkiuskomuksen mukaan lapsi-

vainajat saapuivat juhlaan ennen aikui-

sia. Kuolleet osallistuivat yhdessä elä vien

kanssa elämän juhlimiseen. Elämä ja kuo-

lema kuuluivat yhteen.

1400-luvulla espanjalaiset konkistado-

rit yrittivät käännyttää paikalliset intiaa-

nit katoliseen uskoon. Samalla kuolleiden

päivän juhlinta siirrettiin marraskuun al-

kuun vastaamaan osaksi katolisten kaik-

kien pyhien päivää ja kaikkien uskovien

vainajien muistopäivää. Asteekkien kuol-

leiden juhlinnasta jäi kuitenkin elämään

elämän ja kuoleman dualismi, joka nä-

kyy edelleen meksikolaisten kuolleiden

päivän värikkäässä juhlassa. Kristinusko

yhdistyi ja sulautui alkuperäisasukkaiden

uskomuksiin ja perinteisiin rituaaleihin.

KATKERAN SULOISTA JUHLINTAA

Koteihin rakennetaan kuolleiden hen-

kien vierailua varten värikäs alttari, joka

koristellaan kuolleiden kuvin, kukin ja

kynttilöin sekä pääkalloin ja luurangoin.

Alttarille voidaan asetella myös risti, Neit-

syt Marian kuva ja muita kristillisiä sym-

boleja. Kuolleille annettavat uhrilahjat

kuuluvat olennaisena osana päivään. Us-

komuksen mukaan vainajien henget saa-

puvat nälkäisinä ja janoisina koteihin, ja

siksi alttarille katetaan kuolleita varten

tarjolle heidän lempiruokiansa ja joskus

myös heille tärkeitä asioita, kuten tupak-

kaa ja sikareita. Esi-isille omistetun alt-

tarin äärellä myös rukoillaan ja muistel-

laan vainajia.

Kuolleiden päivän toisen päivän juh-

lintaan kuuluu vierailu hautausmailla lä-

heisten ja oman suvun jäsenten haudoil-

la. Etukäteen haudat kunnostetaan ja ko-

ristellaan keltaisilla ja oransseilla meksi-

kolaisilla samettikukilla (flor de muerto

’kuolleiden kukka’) ja erilaisilla rihkamil-

la ja helyillä. Perheet kokoontuvat ja ke-

rääntyvät hautausmaille juhlimaan rie-

hakkaasti, ja juhlia voidaan vaikka koko

yö. Hautojen äärellä sytytetään kynttilöi-

tä, poltetaan suitsukkeita, soitetaan ilois-

ta musiikkia ja nautitaan mukana tuotu-

ja kuolleiden herkkuruokia. Vainajille vie-

dään myös lahjoja, kuten lapsille leluja ja

aikuisille tequila- ja mezcal-pulloja. Hau-

tojen äärellä vainajia muistellaan, heistä

kerrotaan tarinoita ja rukoillaan.

LUURANGOT TANSSIVAT, VIETTELEVÄT JA VIEKOITTELEVATKaupungeissa järjestetään paraateja, joi-

hin osallistuu kuolleiksi pukeutuneita

20

LATINALAINEN AMERIKKA taivaallista mannaa

hahmoja. Kuolema on karnevalistinen

luuranko, joka laulaa ja tanssii, nauraa ja

keimailee. Kuolema saa ihmishahmon,

joka pilkkaa hyväntahtoisesti itse it seään.

Luurangot muistuttavat kuoleman läsnä-

olosta, ja luurangoksi pukeutumalla pi-

laillaan hilpeästi elämän ja kuoleman

sekä inhimillisen turhamaisuuden kus-

tannuksella.

Meksikolainen kuolemaan liittyvä ku-

vasto on rikas. Pääkalloja ja luurankoja

näkee taidokkaasti valmistettuina pape-

rinaamioina, synkkinä siluetteina, värik-

käinä makeisina ja omituisina leivonnai-

sina. Rienaavasti irvistelevät nuket ovat

luurankorakastavaisia tai luurankojuop-

poja. Ne toimittavat arkisia askareita, roik-

kuvat kauppojen edustalla, pelaavat jalka-

palloa tai polttavat sikareita. Ne varastavat

kaiken huomion. Tällainen nukkeperinne

on peräisin 1400-luvun Euroopasta, jos-

sa luurangot liittyivät karnevaaliajan me-

mento mori -kuvaelmiin ja paaston sym-

boliikkaan. Poikkeuksena eurooppalaisiin

hahmoihin meksikolaisista kuoleman ku-

vista ja luurangoista puuttuu kuitenkin

kaikki uhka ja ahdistus.

Espanjan kielessä kuolema-sana on fe-

miniini la muerte. Nykyään usein kuole-

maa esittää mekkoon tai viittaan somis-

tautunut luurankonainen, jonka suu on

vääntynyt karmeaan hymyyn. Hattupäi-

nen leveästi hymyilevä luurankonainen

on La Calavera Catrina, joka tarkoittaa ele-

ganttia pääkalloa. Se perustuu tunnettuun

ja suosittuun José Guadalupe Posadan

vuonna 1913 tekemään etsaukseen, joka

esittää hienostonaisen luurankoa.

Meksikon kansanuskossa on myös ka-

toliselle kirkolle kiusallinen luurankohah-

moinen ”pyhimys” Santa Muerte, jonka

tausta on osin asteekkien uskomuksissa.

Asteekkien kuolemanjumala oli Mictlan-

tecuhtli, kuoleman valtakunnan herra,

jonka vaimo oli manalan valtiatar Mic-

tecacihuatl. Juuri manalan valtiattaren

palvonnasta uskotaan kehittyneen Santa

Muerte, jonka tunnuksina ovat viikate toi-

sessa ja maapallo toisessa kädessä, joskus

myös vaaka, tiimalasi, öljylamppu ja pöllö.

SYÖPÖTTELY KUULUU KUOLLEIDEN PÄIVÄÄN

Kuolleiden päivän juhlassa pöydät notku-

vat herkkuja. Katukojuissa myydään pää-

kallokaramelleja, marsipaaniruumisark-

kuja, suklaaluurankotikkupäitä ja soke-

ripääkalloja. Pullan tapaisesta taikinasta

tehtyjä kuolleita muistuttavia hahmoja,

luurankoja, luita ja pääkalloja on kaik-

kialla. Alfeñique-makeiset ovat pikkurui-

sia mausteisia sokeritaikinasta muovat-

tuja ihmis- tai eläinhahmoja tai medal-

jonkeja, joita myös tarjotaan kuolleiden

päivän juhlinnassa.

Tärkeimpänä herkkuna on kuiten-

kin pan de muerto, kuolleiden leipä, jo-

ka on hiivalla kohotettu makea leipä.

Se on maustettu aniksella, joskus myös

PAN DE MUERTO

1½ dl maitoa60 g voita½ dl sokeria½ tl suolaa50 g hiivaa(2 kananmunaa)7 dl vehnäjauhoja

PINNALLE:½ tl anista¼ tl kanelia2 tl sokeriavoiteluun voita

Kuumenna maito. Lisää voi, sokeri ja suola. Lisää hiiva, kun seos on kä-denlämpöinen. (Lisää kananmunat.) Myös itse taikinaan voi lisätä anista. Sekoita joukkoon vehnäjauhot vähi-tellen. Vaivaa taikina palloksi. Kohota taikinaa peitettynä noin kaksi tuntia.Sekoita anis, kaneli ja sokeri. Kohot-tamisen jälkeen vaivaa taikinaa. Leik-kaa taikinasta neljäsosa syrjään koris-telua varten. Leivo taikinan pääosas-ta pyöreä leipä. Muotoile lopusta tai-kinaa kaksi luunmuotoista koristetta ja yksi pallukka. Asettele luut leivän päälle ristiin ja niiden keskelle palluk-ka, joka esittää surun kyyneltä. Anna kohota liinan alla vielä puolisen tuntia. Voitele leipä sulatetulla voilla ja ripot-tele päälle anis-, kaneli- ja sokeri seos. Älä sirottele sokeria kuitenkaan luiden päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

appelsiinin kuorella tai appelsiininkuk-

kavedellä ja kanelilla. Vainajien leipä

koristellaan usein taikinasta muotoil-

luilla luilla ja joskus pääkalloilla ja luu-

rangoilla. Usein koristeluun käytetään

myös värillistä sokeria.

Marja TanhuanpääSynsyguksen ruokatoimittaja

21

LATINALAINEN AMERIKKA LATINALAINEN AMERIKKA

ihmisten kanssa tehdään yhteistyötä ja

heitä kohdellaan oman tilanteensa asian-

tuntijoina. Muuten muutos ei ole pysyvää,

ei välttämättä edes mahdollista. Opetta-

malla ja sivistämällä ihmisiä yhteiskuntaa

voi muuttaa pysyvästi. Oppiminen on yh-

teistyötä, ei opettajan akateemisesta maa-

ilmasta käsin sanelemaa totuutta, jonka

oppilaat tallentavat ja toistavat.

Nykyaikana maailma eriarvoistuu, mi-

kä näkyy niin länsimaissa kuin globaalis-

ti. Euroopassa keskiluokka kutistuu ja vä-

estön molemmat ääripäät, hyvin rikkaat ja

kovin köyhät, paisuvat. Tämän päivän val-

tion virkamies voi olla huomisen pätkätyö-

läinen ja parin vuoden kuluttua pitkäaikais-

työtön. Ihmisillä on usein taipumus selittää

syrjäytymistä yksilön omilla puutteilla. Täl-

lainen ajattelu on paitsi luokittelevaa myös

omiaan ylläpitämään kurjuuden kierrettä.

Erityisesti ryhmiin, joilla ei ole vie-

lä kovin vahvaa asemaa yhteiskunnassa,

kuten nuoriin, kohdistetaan monenlaisia

toimia ylhäältäpäin. Tietty ryhmä näh-

dään erilaisten toimien kohteena ja hei-

dän ongelmansa on julkisessa keskuste-

lussa määritellyt jokin muu taho, usein

poliittisen tai taloudellisen vallan käyttä-

jä. Hyvä esimerkki on nuorisotyöttömyys

ja syrjäytyneet nuoret. Usein aihetta kä-

sittelevissä dokumenteissa yrittäjät, joh-

tajat tai poliitikot kertovat asiantuntevasti

mitä nuorisotyöttömyys on, millaisia ovat

nuoret työttömät ja millaisia toimenpitei-

tä näihin työttömiin nuoriin tulisi kohdis-

taa. Jos halutaan muuttaa yhteiskuntaa,

heikommassa asemassa olevien ihmisten

oman äänen tulisi kuulua päätöksenteos-

sa, etenkin silloin kun päätöksillä on vai-

kutusta näiden ihmisten elämään.

Vapautuksen teologia on vahvasti loh-

dun sanomaa. Viesti jokaisen yksilön ja

yhteisön arvokkuudesta muistuttaa siitä,

että vaikeina maailmanaikoina juuri ih-

misten solidarisuus toisiaan kohtaan on

auttanut selviämään mitä hirveimmissä

oloissa. Hädän ja pelon hetkellä ihmisillä

on vain toisensa.

Elina Majava Kirjoittaja on teologian maisteri

ja pitkän linjan pätkätyöläinen.

HILJAISTEN ÄÄNILatinalaisessa Amerikassa syntyneessä

vapautuksen teologiassa usko ilman tekoja ei riitä.

El Salvadorin arkkipiispa Óscar Romero on yksi tunnetuimpia vapautuksen teologeja. Hän korosti kirkon antaman koulutuksen tärkeyttä, puolusti köyhiä ja puhui julkisesti verisen sisällissodan uhrien puolesta. Romero surmattiin kesken messun maaliskuussa 1980.

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

Historiaa kutsutaan toisinaan val-

taapitävien ja valtaa pitäneiden

historiaksi. Vallassaolijat mää-

rittävät myös tällä hetkellä eri puolilla

maail maa paljolti sitä, kuka on köyhä ja

kuka pysyy köyhänä. Maailmassa, jossa

kuilu vallassaolijoiden ja vallankäytön

kohteina olevien ihmisten välillä on suuri,

tulee köyhyydestä, työttömyydestä tai et-

nisestä alkuperästä taakka, jonka alta ih-

misen tulee osoittaa ja vakuuttaa, että hän

on arvokas yhteiskunnan jäsen. Vapau-

tuksen teologiassa kristillisyyttä ja kirk-

koa arvioidaan kaikkein heikoimmassa

asemassa olevien ihmisten näkökul-

masta. Ei siis olekaan ihme, että vapau-

tuksen teologia on levinnyt laajalti kol-

mannen maailman köyhille alueille.

TEKOJA HEIKOIMPIEN AUTTAMISEKSI

Vapautuksen teologia syntyi 1960-luvulla

Latinalaisessa Amerikassa taloudellisen

ja poliittisen kriisin myötä. Teknisen ja

taloudellisen edistyksen uskottiin paran-

tavan väestön elämänlaatua mutta kävi-

kin ilmi, että yhteiskunnan vaurastumi-

nen ajoi köyhimmät ihmiset entistä an-

karampaan köyhyyteen.

Myös katolinen kirkko piti yllä vallit-

sevaa, ihmisten eriarvoista asemaa tuke-

vaa yhteiskuntajärjestystä. Kuitenkin pie-

ni joukko teologeja kirkon piirissä heräsi

toimimaan kaikkein heikoimmassa ase-

massa olevien ihmisten auttamiseksi. Us-

ko ilman tekoja nähtiin merkityksettömä-

nä. Evankeliumilla, jota kirkko itse ei elä

todeksi ei ole todellista voimaa. Kristil-

lisyys ilman käytäntöä on tyhjää ja tur-

haa, köyhyyden poistamiseksi täytyy teh-

dä konkreettisia tekoja ja auttaa ihmisiä.

TASAVERTAISUUS SYNTYY YHTEISTYÖSSÄ

Sorrettujen pedagogiikassa vapautuksen

teologian aatteita sovelletaan kasvatuk-

seen ja opetukseen. Sorrettujen pedago-

giikka lähtee valta-asetelmien tiedosta-

misesta ja huomioimisesta. Epätasa-ar-

volla on valtarakenteita ylläpitävä vaiku-

tus. Yhteiskunnan muutos tasavertaisem-

paan suuntaan on mahdollista vain jos

22

LATINALAINEN AMERIKKA

SÄHKÖINEN YLIOPPILASKOE TULEE – OLETKO VALMIS?Tanskalaisten kokemukset ylioppilaskokeen digitalisoinnista

antavat aihetta pohdintaan myös Suomessa.

23

Kävin useamman koulun yhteisellä

koulutusmatkalla Tanskassa tutus-

tumassa sähköiseen ylioppilasko-

keeseen. Tutustuimme neljään erilaiseen

kouluun, joista mielenkiintoisin ja reaa-

liaineiden kannalta antoisin oli Greve

Gymnasium. Siellä rehtori Karl Hen-

rik Jörgensen sekä eri aineiden opetta-

jat kertoivat meille kokemuksistaan yli-

oppilaskokeen (ja koko opetuksen) säh-

köistämisessä.

UUDENLAINEN KOE MUUTTAA MYÖS OPETUSTA

Tanskan Greve gymnasiumissa pilotoi-

tiin 2007 alkaen digitaalinen ylioppilas-

koe. Kokeilusta jäi pian pois matema-

tiikka, mutta jäljelle jäivät reaaliaineet

ja äidinkieli. Näiden aineiden opettajat

ovat omien sanojensa mukaan tyytyväi-

siä kokeen kehittämiseen. Koemuutos

on muuttanut opetustekniikkaa. Kaikilla

on kannettava tietokone aina mukana ja

kaikki opiskelun yhteydessä tehdyt muis-

tiinpanot saa ottaa mukaan viimeiseen-

kin kokeeseen.

Yksittäisenä aine-esimerkkinä mainit-

takoon social studies, jonka kuuden tun-

nin koe aloitetaan ensin yhden tunnin

ryhmätyöosiolla. Keskusteluun annetaan

aiheita mutta ei tarkkaa koekysymystä. Ai-

heista voi hakea yhdessä tietoa interne-

tistä sekä omista muistiinpanoista. Ryh-

mätyönä ideoituja muistiinpanoja sekä

yhdessä ladattuja tiedostoja saa vapaasti

hyödyntää jäljelle jäävässä viidessä tun-

nissa, jonka koekysymys saattaa sisältää

poliittisen retoriikan analysointia, talou-

den kehityssuuntien hahmottelemista, si-

sältöanalyysiä tai vastaavaa muun muas-

sa videoklipeistä tai uutisista.

Koekysymykset saadaan kouluun cd-

levyllä ja niihin vastataan lomakkeilla di-

gitaalisesti. Tallennetut vastaukset lähe-

tetään suoraan kahdelle sensorille, jot-

ka pisteyttävät vastaukset ja tapaavat sit-

ten toisensa ja päättävät yhdessä lopulli-

sen arvosanan.

MITÄ HYÖTYÄ DIGITALISOINNISTA ON?

Greven opettajat kokivat, että koe on alka-

nut vihdoin vastata ajan tasalla olevia yh-

teiskunnallisia aineita ja niiden opetussi-

sältöjä. Elävä elämä ja mediasta ja inter-

netistä löytyvä materiaali kohtaavat opis-

kelijat nyt myös loppukokeissa. Toisaalta

digitalisointi on myös osittain muuttanut

opettamisen muotoja. Muistiinpanotek-

nologia, verkossa jaetut projektit ja yh-

dessä kerätty informaatio sekä kollektiivi-

set analyysit ovat arkea nyt niissäkin luo-

kissa, joissa ennen turvauduttiin frontaa-

liopetukseen ja kirjojen avulla työstettyi-

hin tehtäviin.

Ulkopuolisen arvioijan silmin ainakin

työelämässä vaadittavat taidot näyttävät

kehittyvän myös oppitunneilla. Samalla

kohdataan se tosiasia, etteivät niin sano-

tut diginatiivit sukupolvet vieläkään osaa

arvioida tietolähteiden luotettavuutta, et-

siä kohdennettua informaatiota tai tuot-

taa järjestettyjä tietokantoja myöhempää

käyttöä varten. Näitä taitoja on pakko har-

joitella siis digiaikaisessa opetuksessakin

systemaattisesti.

Ainerajojen rikkominen on myös

mahdollista tietotekniikka-avusteisis-

sa loppukokeissa. Esimerkiksi Tanskas-

sa social studies on nyt linkitetty opetus-

suunnitelmatasollakin tilastomatematiik-

kaan, jotta tilastojen tuottaminen ja ana-

lysointi onnistuisi yhteiskuntatieteiden-

kin opiskelijoilta.

Tietoteknologian hyötykäyttö ei vaa-

di nykyaikaisilta suomalaisilta opettajil-

ta mitään mullistavia pedagogisia muu-

toksia. Yhteistoiminnallisia oppimispro-

jekteja voi kuvata ja äänittää teitokoneil-

la, ladata niitä (tai mitä tahansa esityk-

siä) moodleen tai vastaavaan verkkoon

muiden analysoitavaksi ja täydennettä-

väksi. Samoin yhteisiä tekstitietokanto-

ja voi tuottaa hyödynnettäväksi sisäisissä

verkoissa. Ajan tasalla olevat linkit, toimi-

vat täydennettävät materiaalit sekä tehtä-

väpatruunat, jotka sisältävät erilaisia ana-

lysoitavia materiaaleja tai itse tarkastetta-

via mekaanisempia tehtäviä, ovat jo arki-

päivää eri aineissa, vaikkei niitä kaikkia

tietokoneella tehtäisikään. Tanskalaisten

kokemus näyttäisi olevan se, että mitä kai-

ken uuden opetusmateriaalin toteuttami-

sesta jää käteen, on ennen kaikkea eriyttä-

mismahdollisuus ja aika, jota eri oppilai-

siin voidaan käyttää tietotekniikan tarjo-

tessa kaikille opiskelijoille mielekästä te-

kemistä asioita opiskeltaessa.

MITÄ YO-KOKEIDEN DIGITALISOINTI MERKITSEE REAALIAINEISSA?Yo-kokeen digitalisointi edellyttää toki

toimivaa tietoverkkoa ja ajan tasalla ole-

via koneita. Samalla tehtävien luonne

muuttuu väistämättä laajemmaksi ja

pohtivammaksi. Kuuden tunnin kokeessa

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S, Matthew

Bowden

yhteistyöosuus ja tietoteknisen apuvä-

lineistön hyödyntäminen mahdollistaa

uudenlaisia kysymysmalleja ja ajankoh-

taisempia soveltavia tehtäviä. Toisaalta

se vaatii tehtävätyyppien muokkaamista

ja kysymysmäärän pudottamista yhteen

tai kahteen, ehkä jollain tavalla saman-

tyyppisesti kuin toimitaan tällä hetkellä

äidinkielen tekstitaidon kokeessa.

Uskonnon osalta mahdollisuuksia

tehtävätyyppien kehittelyssä on usei-

takin. Ainakin yksi selkeimmistä lähtö-

kohdista voisi olla videoklippien käyt-

tö ja niiden pohjalta jonkin uskonnol-

lisen ilmiön analysointi. Samoin voisi

edellyttää tiedon hakemista internetis-

tä esimerkiksi uskonnollisten yhteisö-

jen, perustekstien tms. osalta. Tanska-

laisessa mallissa kokeessa on aina sekä

sellainen kysymysvaihtoehto, jossa in-

ternetiä saa käyttää, että vaihtoehto, jos-

sa internetiä täytyy käyttää. Arviointipe-

rusteet kysymystyyppien kohdalla luon-

nollisesti vaihtelevat. Keskustelu aihees-

ta jatkuu…

Annukka KalskeKirjoittaja on Helsingin

Suomalaisen Yhteiskoulun lehtori.

AIHEESTA ENEMMÄN:

www.digabi.fi

www.greve-gym.dk

http://eng.uvm.dk/Fact-Sheets/Upper-secondary-edu-

cation/~/media/UVM/Filer/English/PDF/Fact%20

sheets/101221_Information_and_Communication_

Technologies_in_UpperSecondaryEducation.ashx

MONIKULTTUURISUUTTA MALMÖSSÄ, KANSAINVÄLISIÄ OIKEUKSIA KÖÖPENHAMINASSAEuroopan foorumi uskonnonopettajille, EFTRE, järjesti

12. konferenssinsa elokuun lopulla suositun Silta-tv-sarjan

maisemissa Ruotsin ja Tanskan rajapinnassa. Nelipäiväinen

seminaari ylitti odotukset monipuolisuudessaan.

24

T ästä reissusta olin iloinnut etukä-

teen koko työn merkeissä kuluneen

kesän. Pääsisin ulkomaanmatkalle

peräti kahteen eri maahan ja vieläpä us-

konnonopetuksen merkeissä! Odotukset

olivat siis korkealla, mutten osannut aavis-

taa miten monin tavoin antoisaksi matka

osoittautuisi. Seminaarin virallinen tar-

jonta oli erittäin laadukasta, mutta niin oli

myös kaikki se epävirallinen anti, minkä

seminaarin osanottajat saivat aikaan oh-

jelman puitteissa ja sen ulkopuolella. Yli-

määräiseksi iloksi tulivat vielä Malmön ja

Kööpenhaminan kaupungeissa seminaa-

rin aikaan tarjolla olleet tapahtumat.

RAKENTEELLISTA ERIARVOISUUTTA PURKAMASSAElokuun 21. päivä aika viimein koitti, ja

muutama perhonen vatsassani matkus-

tin lentäen Helsingistä Kööpenhaminaan

ja sieltä junalla Malmöhön sitä kuuluisaa

kaksi maata yhdistävää siltaa pitkin. Pe-

rillä otin suunnan kohti Malmön yliopis-

ton opettajankoulutuslaitosta, jossa suu-

rin osa seminaarista vietettiin.

Konferenssin paikkana oli Malmön yliopisto. Kuva: Anna Saurama

Konferenssin otsikko Religions and

Relationships: Dealing with Diversity on

käännettynä suunnilleen ”Uskontoja ja

suhteita: monimuotoisuuden käsittelyä”.

Heti ensimmäisenä päivänä oli ohjelmas-

sa kaksi keskenään hyvin erilaista luentoa.

Niitä ennen kuulimme lyhyet esittelyt Mal-

möstä, sen uskonnollisesta kentästä ja yli-

opistosta, joka isännöi konferenssiamme.

Malmö olikin sopiva kaupunki moni-

naisuutta käsittelevälle seminaarille Ruot-

sin kolmanneksi monikulttuurisimpana

kaupunkina. Malmö profiloituu myös eri-

tyisen nuoreksi kaupungiksi, liki puolet

väestöstä on alle 35-vuotiaita. Rakenne-

tussa kaupunkikuvassa edustettuina ovat

lukuisien eri kristillisten kirkkokuntien li-

säksi juutalaisuus, islam ja buddhalaisuus

– lisäksi hindutemppelikin on rakenteilla.

Ei liene yllätys, että opettajankoulutus-

laitoksella uskonto kuuluu suosituimpiin

oppiaineisiin.

Lundin yliopistonlehtori Johanna

Gustafsson Lundberg luennoi otsikolla

Religions and Relations uskonnonope-

Alen kivet muistuttavat

Stonehengen kivimuodostelmaa.

Kuva: Anna Saurama

25

Illallinen pormestarin luona. Kuva: Risto Aikonen

minaariväki pääsi tositoimiin käytän-

nön harjoitteen kautta, jossa eläydyttiin

ihmisoikeuksien toteutumiseen erilais-

ten elämänkohtaloiden valossa. Konfe-

renssimme ajoitus sopi loistavasti yksiin

myös Kööpenhaminan kalenterin kans-

sa, kaupungissa oli monenlaista tapah-

tumaa tarjolla liittyen tulevaan Pride-vii-

konloppuun.

MATKA MENNEISYYTEEN

Kolmantena päivänä luennoi pedagogii-

kan professori ja sukupuolentutkija Lars

Jalmert Tukholman yliopistosta otsikolla

Gender in the Classroom. Hän käsitteli

sukupuolten välisiä valtasuhteita ensin

globaalissa ja sitten kotimaansa konteks-

tissa. Naiset menestyvät nykyisin Ruot-

sissa miehiä paremmin kaikilla koulutus-

aloilla. Mieleeni painui erityisesti erään

ruotsalaisen koulun esimerkki, jonka Jal-

mert esitteli. Tässä koulussa oli havaittu

varsin huolestuttavia sukupuoleen liit-

tyviä käyttäytymismalleja: pojat tappe-

livat ”huvikseen” ja huorittelivat tyttöjä,

vanhemmat tytöt arvioivat nuorempiaan

”seksikkyyden” mukaan. Koulu panosti

tilanteen muuttamiseen ja otti käyttöön

nollatoleranssin mainitunlaiseen käyt-

täytymiseen. Asenteet muuttuivat, ja

muutos näkyi pian myös poikien parem-

pana menestyksenä koulutyössä. Kaikki

hyötyvät siitä, että sosiaalisesti määritty-

neitä sukupuolinormeja puretaan.

Perjantain ohjelmassa oli myös Religi-

on at a cross road -niminen teemaretki, jo-

ka vei meidät Kurt Wallanderin maisemiin

Ystadin kuntaan, tarkemmin sanoen Kåse-

huvudin tasanteen korkeimmalle kohdal-

le, jossa sijaitsevat Alen kivet. Pronssikau-

della laivan muotoon rakennettu kiviase-

telma toimii aurinko kalenterina. Tutki-

EFTRE-konferenssin osallistujat. Kuva: Hugo Verkest

”poikkeuksellisen käyttäytymisen” sijaan

”käyttäytymisen heterodoksia”.

Ensimmäisenä iltana EFTRE sai en-

nenkokematonta huomiota isäntäkau-

pungin taholta, sillä konferenssin osan-

ottajat oli kutsuttu Malmön vanhalle kau-

pungintalolle pormestarin vieraiksi. Tar-

jolla oli illallinen hienoissa puitteissa, ko-

kemus, joka allekirjoittaneelle edusti kirk-

kaasti hulppeinta ruokailutilannetta tä-

hänastisessa elämässä.

Ennen illallista vietin aikaa keskustas-

sa nauttien sopivasti seminaarin kanssa

samaan aikaan järjestetyn Malmö Festi-

valin ohjelmistosta. Viivähdin hetken kau-

pungin vanhimmassa rakennuksessa, St

Petrin kirkossa, missä Amnesty Interna-

tional veti mielenkiintoista keskustelu-

tilaisuutta Syyrian ja Egyptin tilanteista.

Palkittu malmöläinen kirjailija Björn Ra-

nelid puhui kaupungintalon aukiolla ot-

sikolla I have a dream kunnioittaakseen

Martin Luther Kingin 50 vuotta sitten pi-

tämää legendaarista puhetta.

Toisen seminaaripäivän ensimmäinen

luennoitsija oli aikuiskasvattaja ja integ-

raatiokonsultti Sonja Sherefay. Luento ja-

kautui kahteen osaan, joista ensimmäi-

sessä Sherefay esitteli työtään muun mu-

assa maahanmuuttajavanhemmille suun-

natun Barnen I VÅRA hjärtan -koulutus-

ohjelman muodossa. Elävällä ja humoris-

tisella tavalla hän kartoitti tilanteita, jois-

sa kollektivistisesta kulttuurista indivi-

dualistiseen Ruotsiin muuttava henkilö

voi kohdata haasteita. Toisessa osassa Re-

lations in Islam Sherefay käsitteli suhteita

islamin näkökulmasta.

Iltapäivä Kööpenhaminassa Action-

Aid Denmarkin talolla tarjoili rautaisan-

noksen ihmisoikeuksia kasvatuksen nä-

kökulmasta. Tanskan ihmisoikeusinsti-

tuutin edustajien alustusten jälkeen se-

tuksen kohtaamista haasteista Ruotsissa.

Hän käsitteli muun muassa seuraavia ky-

symyksiä: Mitä tapahtuu, kun sukupuol-

ten välisen tasa-arvon näkökulmaa pide-

tään itsestäänselvänä? Millaisia haasteita

liittyy sukupuoli-identiteetistä (gender) ja

uskonnosta opettamiseen yhteiskunnas-

sa, jossa käydään yhä voimistuvaa debat-

tia uskonnon ja sekularisaation välises-

tä suhteesta?

Luennoitsija kertoi, että sukupuoli-

identiteetin näkökulma on ruotsalaises-

sa uskonnon opetussuunnitelmassa läs-

nä alakoulusta lähtien. Paino on intersek-

tionaalisessa tarkastelussa: pyritään ha-

vainnoimaan ja arvioimaan, kuinka eri-

laiset kulttuuriset ja sosiaaliset kategori-

at, kuten sukupuoli, etnisyys, yhteiskunta-

luokka ja seksuaalinen suuntautuminen,

ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa

ja myötävaikuttavat rakenteelliseen epä-

tasa-arvoon.

JUHLAVA ILLALLINEN

Katolisen Leuvenin yliopiston emeritus-

professori Roger Bruggraeven luento If

you wish to enter into – not step out of –

life reflektoi filosofisella, antropologisella

ja ennen kaikkea eettisellä tasolla evan-

keliumitekstien kohtaa, jossa Jeesus kes-

kustelee rikkaan nuoren miehen kanssa.

Bruggraeve pyrki lukemaan tekstistä vas-

tauksen haasteeseen, jonka intiimien ih-

missuhteiden moninaisuus asettaa kris-

tilliselle etiikalle tänä päivänä. Hän esitti,

että dekalogin niin sanotun toisen taulun

käskyt tarjoavat ”tien elämään” ja intii-

mejä ihmissuhteita koskevaan etiikkaan

määrittämiensä rajoitusten kautta. Ne

luovat puitteet vapaudelle. Suhteet voi-

vat olla erilaisia, mutta seksuaalietiikan

on oltava sama. Kirkon tulisikin nähdä

Saila Puolter väitteli

toukokuussa kasvatustieteen

tohtoriksi Tampereen

yliopistossa väitöskirjallaan

Kansalaisena maallistuneessa

maailmassa. Koulun

uskonnonopetuksen

yhteiskunnallisen

tehtävän tarkastelua.

Tässä kirjoituksessaan

hän luo katsauksen

koulun enemmistön

uskonnonopetuksen

historiaan tarkastellen

oppiainetta kansalaiseksi

kasvamisen ihanteiden

näkökulmasta.

KOULUN USKONNONOPETUKSEN MUUTOKSET KANSALAISKASVATUKSEN NÄKÖKULMASTA

musten mukaan Alen kivet eivät yllät-

tävää kyllä muistuta muita skandinaa-

visia laivalatomuksia, vaan ovat häkel-

lyttävän samankaltaiset englantilaisen

Stonehengen kanssa. Häikäisevässä au-

ringonpaisteessa vaikuttava nähtävyys

sai mielikuvituksen laukkaamaan men-

neisyyteen kauas ajanlaskun alun tuol-

le puolen. Näistä maisemista retkemme

vei vierailulle Ruotsin vanhimpaan kivi-

kirkkoon, Dalbyn kirkkoon sekä Lundin

katedraaliin.

Valitsemissani neljässä työpajassa

pääsin seminaaripäivien kuluessa pa-

neutumaan globaaliin kansalaiskasva-

tukseen, kunniaan ja häpeään kouluti-

lanteissa, kasvatustilanteessa tapahtu-

van kohtaamisen eettisiin perusteisiin

Emmanuel Levinas’n ajattelun valossa

sekä sekulaariin mindfulness-meditaa-

tioon. Viimeksi mainittuun tohtori Gra-

me Nixon esitti mielenkiintoisen näkö-

kulman vetämässään työpajassa: mind-

fulness on maallinen keino ottaa käytän-

töön jotain, mikä löytyy kaikkien uskon-

tojen ytimestä. Alustajat olivat päteviä, ja

työpajoissa vallitsi hedelmällinen, vilk-

kaasti keskusteleva ilmapiiri.

Luentojen, työpajojen, retkien ja vi-

siittien ohella rikastuin neljän päivän ai-

kana mittaamattomasti kaikesta siitä aja-

tuksenvaihdosta, jota tapahtui kansain-

välisen osanottajajoukon kesken. Palaan

yhä uudestaan mielessäni keskustelui-

hin, joissa vertailin opetussuunnitelmia

ruotsalaisten kollegojen kanssa, poh-

dimme elämyksellisiä opetusmenetel-

miä australialaisen kollegan kanssa, tu-

tustuin erilaisiin uskonnonopetusmal-

leihin saksalaisen, virolaisen, norjalai-

sen ja skotlantilaisen kollegan kokemus-

ten kautta sekä tietenkin reflektoin omaa

uskonnonopetustamme kotimaisten kol-

legoiden kanssa seminaarin virallisen ja

epävirallisen annin valossa.

Anna SauramaEuropean Forum for Teachers of Religious Education, EFTRE, www.eftre.net Suomen edustajat EFTRE:ssä: Outi Raunio-Hannula, SUOL ry ja Risto Aikonen, SOOLi ry

”Jokaisen koulun oven yläpuolelle pi-

täisi kultakirjaimilla piirtää: Täällä

lapset kasvavat Jumalan valtakun-

nalle.” Näin totesi Sakari Topelius (1818–

1898) aikansa koululaitoksen tehtävästä.

Koulun uskonnonopetus on kautta histo-

riansa ollut merkittävä kansalaistamisen

väline. Evankelisluterilainen uskonnon-

opetus on välittänyt kunkin aikakauden

yhteiskunnallis-kulttuurisen todellisuu-

den tulkinnan kautta kristillis-humanis-

tista näkemystä hyvästä elämästä, yhteis-

kunnallisista ihanteista, yhteisön jäsenyy-

den ehdoista ja suhteesta kanssaihmisiin.

Poliittisten paineiden alla uskonnonope-

tus on sopeuttanut tehtäväänsä ja sisältö-

jään ja pyrkinyt erilaisin argumentaatio-

keinoin osoittamaan yhteiskuntakelpoi-

suutensa. Käsityksiä hyvästä kansalaisuu-

desta ovat aina 1960-luvulle saakka hal-

linneet perin yhdenmukaiset, kansalliset

ja selkeän kristilliset kasvatustavoitteet.

Tänään yhdenmukaisten kansalaisuusu-

topioiden sijaan myönnetään identiteet-

tien paikallisuus ja näkökulmien rajalli-

suus sekä todetaan kansalaisidentiteettien

monitasoisuus ja muuttuvuus.

JUMALAN VALTAKUNNAN KANSALAISUUDESTA KOHTI MAAILMANKANSALAISUUTTAVäitöskirjatutkimukseni historiatutki-

muksellisen osion lähteinä olen käyt-

26

tuoretta tutkimusta

somus olivat ainoita hyvän kansalaisen

perusteita. Toisen tasavallan aikakauden

(1940-luvun puolivälistä 1960-luvun al-

kupuolelle) lähteet edustavat murrosvai-

hetta, jolloin kristillismoraalinen kansa-

laisuuden eetos alkaa murtua. Kansalai-

suudelle osoitetaan aiemmin annettu-

jen sisältöjen sijaan aktiivisia merkityk-

siä. Selvä yhteiskunnallinen sekularisoitu-

mistendenssi on nähtävissä tiukasta kris-

tillisestä kansalaisuuden määritelmästä

irrottautumisessa ja pyrkimisessä kohti

yksilön autonomiaa ja kansanvaltaisuut-

ta korostavia näkemyksiä. Uskonnonope-

tuksen yhteiskunnallinen tehtävä määri-

tellään vahvasti kansalaisuuteen kasvu-

na, mutta kansalaisuuden sisällöt tulki-

taan aikaisempaa väljemmän moraalisen

kehyksen varassa.

Lähteiden perusteella varsinaista siir-

tymää koulun kristillisistä päämääris-

tä kohti moniarvoisen sekulaarin yhteis-

kunnan arvoja ei tapahdu juuri ennen

1960-luvun lopun peruskoulu-uudistus-

ta. Kristillisen sosialisaation rinnalle nou-

see yhä vahvemmin individualisaatio ja

näkemys arvomaailman rakentumises-

ta subjektiivisesti. Itsensä toteuttaminen

syrjäyttää isänmaallisuuden ja itsensä uh-

raamisen ihanteen. Peruskoulu- ja hyvin-

vointivaltioeetoksen värittämässä poliitti-

sessa ilmapiirissä yhteiskunnallisuus pe-

rustellaan pitkälti eettiseen vastuuseen

liitetyn sanaston kautta. Uskonnonope-

tuksen ylätavoitteeksi mielletään ensisi-

jaisesti etiikka, ja yhteiskunnalliset pää-

määrät kätketään moraalisiin sisältöihin.

Kansalaisuus näyttäytyy yksilön sisäisyy-

destä ja omasta aktiivisuudesta riippuvai-

sena lähimmäisenrakkauden osoitukse-

na, ei niinkään ulkoapäin ohjattuna mo-

raalivaatimuksena. Eettinen toiminta yh-

teiskunnan jäsenenä ei perustu pelkäs-

tään kristinuskon arvojen perustalle, vaan

moniarvoisen yhteisön yhdessä hyväksy-

miin näkemyksiin.

1980–1990-lukujen yhteiskunnallis-

ta ilmapiiriä kuvaa yksilökeskeisen ajat-

telutavan vakiintuminen, koulutuspoli-

tiikan vapautuminen ja uusliberalistisen

ajattelun vahvistuminen yhteiskunnan eri

sektoreilla. Markkinatalouden arvojen ja

koulutuksen nimeen vannova kansakun-

ta alkaa vähitellen myös monikulttuuris-

tua lisääntyneen maahanmuuton ja Eu-

roopan unioniin liittymisen myötä. Pit-

källe sekularisoitunut kasvatusinstituutio

mieltää uskonnonopetuksen tärkeimmik-

si sisällöiksi uskonnollisen yleissivistyk-

sen, eettisen pohdinnan ja elämän mer-

kityksen avaamisen identiteetin löytämi-

sen kautta. Uskonnonopetuksen kansalai-

suusihanteen perustana on toisia ihmisiä

kohtaan koettu sosiaalinen vastuuntunto,

joka on seurausta moraaliseksi subjektik-

si tulemisesta.

Uuden vuosituhannen taitteessa kan-

salaisuuden subjektiivisuudesta nouse-

va eettisen toimijuuden korostus vahvis-

tuu. Kansallisvaltioon sidottu kuuliaisen

kansalaisen malli on mennyttä ja kansa-

laisuuteen liitetään globaali ulottuvuus,

mikä merkitsee yksilöllisyyden ja eettisen

vastuun vahvistumista kansalaisuussuh-

teen perustana. Kristilliseen näkemyk-

seen velvoittava, mutta tämän kanssa yh-

teensopiva käsitys sivistyneestä ja sosiaa-

listuneesta, identiteetistään selvillä ole-

vasta yksilöstä toimii maailmankansalai-

suuden merkitysten avaajana. 2000-luvun

kansalaisen tulee ymmärtää niin oman

katsomuksellisen viitekehyksen merkitys-

tä kuin jäsentää erilaisia uskonnollisia ja

ei-uskonnollisia tekijöitä yhteiskuntasuh-

teen rakennuspuina.

KANSALAISKASVATUKSEN YKSILÖLLISTYVÄT IHANTEET

Kuva uskonnonopetuksen yhteiskunnal-

lisesta tehtävästä eri vuosikymmeninä

rakentuu hyvin monitahoiseksi. Kansa-

laisuuden ulottuvuus on läsnä kaikissa

historian vaiheissa, mutta usein se tulee

esiin epäpoliittisessa tai kyseenalaista-

mattomassa muodossa. Kyse on luonnol-

lisesti myös ilmaisun muuttuvista tavoista

ja erilaisista kirjoittajan intentioista. Us-

konnon tavoitteita, päämääriä tai tehtä-

viä kuvaavat ilmaukset ovat 1800-luvun

lopusta 2000-luvulle tullessa muuttuneet

uskontoon liitettävien ajatusten omaksu-

misesta ja sisäistämisestä uskonnon ym-

märtämiseen, tutustumiseen ja kunnioit-

tänyt uskonnondidaktiikan oppikirjoja

sekä valtakunnallisia opetussuunnitel-

matekstejä kuluneen noin 150 vuoden

ajalta. Kansalaisuus näyttäytyy lähtei-

den valossa niin valtiojohtoisena projek-

tina kuin kansalaisyhteiskunnasta nouse-

vana maailmankatsomuksellisena merki-

tyksenä suomalaisuuden määrittelemi-

seksi. Tämän kirjoituksen sallimissa puit-

teissa esittämäni tulkinnat ovat voimak-

kaan yleistäviä ja yleistajuisia.

Kansallisvaltioajatus ja valistuksen

myytti järjen ja uskon siveellisestä hallin-

nasta loi henkisen perustan suomalaisel-

le sivistykselle. Modernin projektina suo-

malaisuutta luotiin tietoisesti. Kansalai-

suus ilmenee varhaisimmissa lähteissä

(1880-luvulta 1910-luvulle) alamaisuus-

suhteena Jumalalle, valtiolle tai hegeliläis-

snellmanilaiselle siveelliselle Hengelle.

Luterilaisuus kansalaisuskontona opet-

ti suomalaiset rakastamaan omaa kansa-

kuntaansa ja valtiota. Uskonnonopetus

oli voimakkaan yhteiskunnallisesti pai-

nottunutta, mikä merkitsi lujan kristillis-

siveellisen luonteen kehittämistä yhtei-

sön antamien arvolähtökohtien varassa.

Yksilön ainutlaatuisuuden moraalisena

ja hengellisenä olentona perusteli osalli-

suus johonkin itseä suurempaan hyvään.

Ensimmäisen tasavallan aika (1918–

1944) jatkaa kansalaisuuden tulkintaa

puhtaasti hengellis-moraalisena merki-

tyksenä. Kansalaisen moraalinen ideaa-

li yhdistettiin kutsumustaan toteuttavan

kristityn muotoon, joka maallisten toi-

miensa kautta palveli isänmaataan ja Ju-

malaa. Protestanttinen kristillisyys käytti

hyväkseen valistuksen edistysoptimismia,

ahkeruuden, työn tekemisen ja aineelli-

sen menestymisen hyvettä. Nuoren kan-

sakunnan jäsenenä yksilö saattoi saavut-

taa oman yksilöllisen tarkoituksensa vain

yhteisöstä osallisena, minkä vuoksi kan-

salaisten tuli jakaa yhteiset arvot. Eettinen

tietoisuus oli yliyksilöllistä tietoa siitä, mi-

ten oma elämä liittyy laajempaan yhtei-

seen kokonaisuuteen ja tarkoitukseen, ku-

ten Jumalaan, kansakuntaan ja historiaan.

Kansakoulun perustamisesta 1860-lu-

vulta aina 1940-luvulle saakka kristinus-

kosta säteilevä moraali ja kristillinen kat-

27

tamiseen. Eettinen kasvatus yhteiskun-

nallisuuden ytimenä ja yksilön suhde Toi-

seen – niin isänmaahan, kansaan, Juma-

laan, lähimmäiseen kuin ihmiskuntaan-

kin – ovat elementtejä, jotka ovat säilyneet

kansalaisuuden perusteluissa läpi muu-

tosvuosikymmenien.

Uskonnonopetuksen kansalaisihan-

teen historiasta rakentuu lähteiden poh-

jalta tarina taivaan valtakunnan kansalai-

suudesta ja kansallisvaltioalamaisuudesta

kohti globaalin kansalaisuuden subjekti-

perustaista määrittymistä. Uskonnonope-

tus on muuttunut luterilaiseen oppiin ja

elämänmuotoon sidotun moraalin ja hen-

gellisyyden seuraamisesta kohti moniar-

voista, subjektivetoista moraalia ja katso-

muksellista etsintää.

Opetussuunnitelmatasolla ja uskon-

nondidaktiikan oppikirjojen tarkaste-

lun näkökulmasta katsottuna uskonnon-

opetus perustui aina 1940-luvulle saak-

ka kristillisten moraalinormien ja ihan-

teiden siirtämiseen kasvavalle sukupol-

velle. Muuttunut käsitys oppimisesta yh-

dessä yhteiskunnan sekularisoitumisen

kanssa ovat pirstaloineet myös uskonnon-

opetuksen itseymmärrystä moraalisiin ja

kansallisiin ihanteisiin kasvattamisessa.

Peruskoulu-uudistuksesta alkaen uskon-

nonopetus on asiakirjatasolla nähty pe-

rustana yksilöstä käsin rakentuvalle kan-

salaisuudelle.

Kansalaisuudella ei enää viitata pel-

kästään tiettyihin maantieteellisiin rajoi-

hin, eikä sillä yksioikoisesti viitata kulttuu-

risesti yhdenmukaisiin sisältöihin. Oman

katsomuksen ja identiteetin pohtimisen

ensisijaisuus suhteessa tradition antamiin

sisältöihin korostavat sitä, ettei evanke-

lis-luterilaisesta traditiosta ponnistava us-

konnonopetus voi perustua kyseenalais-

tamattomasti uskonnollis-kansallisiin ar-

voihin, vaan erilaisuuden, tasavertaisuu-

den ja yksilöllisyyden ajatuksiin.

Nykypäivän uskonnonopetus painot-

taa yksilön refleksiivisyyttä eettisten ja yh-

teiskunnallisten kysymysten limittymises-

sä toisiinsa, eikä siksi oppiaineesta voi-

kaan puhua tiedon tai arvojen siirtämi-

senä. Individualisoituneen kansalaisuusi-

hanteen valossa on aiheellista myös kysyä,

mihin saakka kansalaisuus voidaan pe-

rustaa subjektiivisuuden ensisijaisuuteen

ja milloin astutaan sosialisaatiosta ulos.

Kasvatuksen kautta välitetään edel-

leen arvoja, joiden varaan käsitykset kan-

salaisuudesta rakentuvat. Näiden arvo-

jen arvioinnin paikan voidaan tutkimuk-

sen lähteiden valossa todeta siirtyneen Ju-

malan ja kansakunnan huomasta yksilöä

korostavaan liberalistiseen perinteeseen.

Toisaalta legitiimin kansalaisuuden ra-

kentumisen paikka on liukunut kansalli-

sesta viitekehyksestä kohti ylikansallista

perustaa. Lähteiden perusteella on kui-

tenkin liian aikaista väittää, että kansalai-

suuden rakentumisen paikka olisi totaa-

lisesti siirtynyt kansallisesta kontekstista

globaaliin tilaan. Nämä voidaan parem-

minkin nähdä limittyvän toisiinsa: kan-

salaisuus määritellään edelleen vahvas-

ti kansallisena kysymyksenä, vaikka tä-

män rinnalla voimistuu maailmankansa-

laisuuteen ja lähiyhteisöjen monimuo-

toistumiseen liittyvät elementit.

KRIITTISIÄ LOPPUHUOMAUTUKSIA

Subjektiviteetin vahvistuminen moraa-

lin, katsomuksen ja kansalaisuuden alu-

eella kertovat yhteiskunnassa vahvistu-

neesta sekularistis-liberalistisesta eetok-

sesta. C. Taylor (1994) tosin huomauttaa,

ettei moraalin subjektivoituminen ole

ainoastaan sekulaari projekti, sillä pe-

rin teistinen ajatus on se, että tie Juma-

lan luo kulkee yksilön itsetietoisuuden tai

omatunnon kautta. Kansalaiskasvatuk-

sessa on joka tapauksessa siirrytty yksi-

lön ulkopuolisten auktoriteettien määrit-

telemästä ja johtamasta kansalaisuudesta

vahvemmin kohti henkilökohtaista valin-

taa. Kristillis-kansallisen moraalin kos-

mologia on korvattu yksilöllisyyden kos-

mologialla. Modernin kasvatusfilosofian

mukaisesti lapsesta tehdään itseohjau-

tuva, henkisestä ja moraalisesta kasvus-

taan vastuullinen olento, jonka oletetaan

itsenäisesti kasvavan julkisiin hyveisiin ja

kansalaisarvoihin.

Yksilöstä määrittyvää kansalaisuus-

kasvatuksen ideaalia ei voi pitää täysin

ongelmattomana. Traditioon tai auktori-

teetteihin nojaavia kansalaisuuden mer-

kityssidoksia ei voi myöskään kritiikittö-

mästi hylätä. Ensi näkemältä liberaali pu-

he subjektin ensisijaisuudesta on eman-

sipaatioon kutsuva, varsinkin kun se esi-

tetään uskonnollisen tradition ehdotto-

muuteen kasvamisen vastakohtana. A.

Wrightin (2007) mukaan liberaali puhe

edustaa kuitenkin perimmiltään rajoittu-

nutta ja sisäisesti jäsentymätöntä näke-

mystä kokonaisvaltaisen persoonan kas-

vusta, sillä se sulkee ulkopuolelleen kaik-

ki ei-liberaaleiksi määrittelemänsä tradi-

tiot ja on täten osoitus ”vapauden kon-

fessionalismista”. Yksilöllisyyttä korostava

kansalaispuhe mystifioi ja häivyttää yhtei-

söllistä ja yhteiskunnallista velvollisuutta

sitoutua yksilöä suurempiin päämääriin.

Yksilövetoinen kansalaispuhe ruokkii kä-

sityksiä sivistyneestä ja vastuullisesta kan-

salaisesta, joka on alistettu jatkuvaan epä-

varmuuteen ja muutokseen kantaen yk-

sin moraalisen vastuun päätöksistään il-

man yhteisön tukea (Ks. Popkewitz 2008).

Irrottautumisessa kansalaisuuden tiu-

koista sosiaalisista kiinnikkeistä on mer-

kittävästi myönteisiä puolia. Se herättää

toivon ylirajaisesta yhteisöllisyydestä, jos-

ta kertoo tuoreimmissa lähteissä käytetty

ajatus yksilön vastuusta koko luomakun-

nasta ja kaukana olevasta lähimmäisestä.

Globaali etiikka ja vastuullisen kansalai-

sen ajatus sopivat yhteen perikristillisen

käsityksen kanssa, joka korostaa ihmisen

kutsumusta palvella elämällään muita ih-

misiä. Erilaisuuden kunnioittamiseen si-

toutumisen ja lähimmäisen rakastamisen

arvot muodostavatkin yksilöä palvovalle

kansalaispuheelle vastavoiman.

Koulun uskonnonopetus on toiminut

historiansa aikana välineenä hyvin eri-

laisille kansalaiskasvatuksen tavoitteille.

Edelleen uskonnonopetuksen merkitystä

perustellaan välineenä saavuttaa yleissi-

vistystä ja kulttuurista lukutaitoa. Uskon-

nonopetuksen keskeinen tehtävä on kai-

ken aikaa ollut myös koulun eettisen kas-

vatuksen toteuttaminen. Uskonnonope-

tuksen käyttäminen kansalaistamisessa

on pahimmillaan merkinnyt instrumen-

taaliseen ihmiskäsitykseen sitoutumista,

28

F ariseusten joukossa oli Nikodemos-

niminen mies, juutalaisten neuvos-

ton jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen

luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että

sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei

kukaan pysty tekemään sellaisia tunnus-

tekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen

kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Toti-

sesti, totisesti: jos ihminen ei synny uu-

desti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään

Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi:

”Miten joku voisi vanhana syntyä? Mi-

ten joku voisi mennä takaisin äitinsä koh-

tuun ja syntyä toisen kerran?” Jeesus vas-

tasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei

synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse

Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt

lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hen-

gestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että

sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uu-

desti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä

kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä

se tulee ja minne se menee. Samoin on

jokaisen Hengestä syntyneen laita.” ”Mi-

ten tämä kaikki on mahdollista?” Niko-

demos kysyi. Jeesus vastasi: ”Etkö sinä,

Israe lin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti,

totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja

todistamme siitä mitä olemme nähneet,

mutta te ette ota vastaan meidän todis-

tustamme. Jos te ette usko, kun puhun

teille tämän maailman asioista, kuinka

voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!

Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi

hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmi-

sen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa

nosti käärmeen korkealle, niin on myös

Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen,

joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elä-

män.” (Joh. 3: 1–15.)

OPETTAJA VOI OLLA KÄTILÖ

Vähän aikaa sitten reilu kaksivuotias

kummipoikani Oliver sai pikkuveljen. Ky-

syin häneltä, että ”onkos nyt kivaa kun sait

leikkikaverin?” Vastaus tuli heti ja innok-

kaasti: ”Joo.” Oliver oli muutenkin inno-

kas lapsenhoitaja. Hän auttoi mielellään

Anton-veljelleen tuttia suuhun ja hoivasi

muullakin tapaa.

Kun sitten eräs ystäväni paria viikkoa

myöhemmin kysyi häneltä tuon saman

kysymyksen, olivat elämän realiteetit val-

jenneet Oliverille. ”Onko kivaa kun sait

leikkikaverin?”

– Joo. Sen vain pitää ensin vähän syn-

tyä. Vastauksellaan Oliver oli luonut hie-

man huvittunutta ilmapiiriä ympärilleen.

Mutta jos tarkemmin ajattelee, ei hän ai-

van väärässä ollut. Mitä on ihmiseksi tu-

leminen? Onko se ihmiseksi kasvamista

vai ihmiseksi syntymistä? Mitä on synty-

minen?

Kun erään toisen ystäväpariskunnan

ensimmäinen lapsi Mikael syntyi, totesi

tuore perheenisä vauva sylissään ja vai-

mo vierellään: ”Sitä ajatteli etukäteen, et-

tä tämä olisi jotenkin sekoitus meistä kah-

desta, mutta kyllä tämä on ihan oma koko-

naisuutensa.” Eikä hän puhunut nyt ulko-

näöstä, vaan persoonasta. Jo muutaman

viikon ikäisestä vauvasta saattoi tuore isä

havaita, että millainen persoona hän on

MITEN JOKU VOISI VANHANA SYNTYÄ?Synsygus julkaisee seurakuntapastori Seppo Viljasjärven saarnan,

jonka hän piti koululaisjumalanpalveluksessa Keuruun kirkossa

toukokuun lopussa. Johanneksen evankeliumin kolmas luku

inspiroi pohtimaan, mitä on ihmiseksi tuleminen. Millaiset asiat

ovat saaneet sinut syntymään sellaiseksi kuin olet?

jossa perusteluita oppiaineelle etsi-

tään puhtaasti yhteiskunnallisen hyö-

dyn kautta. Hyötyajattelun kannalta us-

konnonopetus on nykyään kannatetta-

vaa vain, mikäli se kartuttaa yksilön kat-

somuksellista kompetenssia moninais-

tuvan yhteiskunnan haasteissa selviä-

miseen. On edelleen kysyttävä, mikä on

uskontokasvatukselle hyväksyttävä roo-

li kansalaiskasvatuksen osana ja millai-

set perustelut nähdään perusteltuina ra-

kennettaessa moniarvoista suomalaista

yhteiskuntaa.

Saila PoulterKirjoittaja on kasvatustieteen tohtori,

joka työskentelee tällä hetkellä

uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtorina

Helsingin yliopistossa.

AIHEESTA ENEMMÄN:

Popkewitz, T. S. (2008): Cosmopolitanism and the Age of School Reform. Science, Education, and Making Society by Making the Child. London/New York:

Routledge.

Poulter, S. (2013): Kansalaisena maallistuneessa maailmassa. Koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnallinen tehtävä. Suomen ainedidaktisen

tutkimusseuran julkaisuja, 5. Helsinki: Suomen

ainedidaktinen tutkimusseura.

Taylor, C. (1994): The Politics of Recognition. Teoksessa

A. Gutman (toim.) Multiculturalism. Examining

the Politics of Recognition. Princeton: Princeton

University Press, 25–73.

Wright, A. (2007): Critical Religius Education,

Multiculturalism and the Pursuit of Truth. Cardiff:

University of Wales Press.

29

– ihan omanlaisensa, ihan ainutlaatuinen,

ei sekoitus isästä ja äidistä, vaan jotain

muuta. Tämä pätee myös sinuun ja mi-

nuun. Kun jotain syntyy, se tarkoittaa, et-

tä syntyy jotain uutta ja ennustamatonta,

jotain ainutlaatuista. Silloin tapahtuu jo-

tain sellaista, ettei sitä olisi osannut etu-

käteen aavistaa. Tällainen uuden ja yllät-

tävän syntyminen on ihmisen persoonan

kehittymiselle hyvin tavanomainen ilmiö.

Olet takuulla kohdannut sen elämän

varrella omassa persoonassasikin. Mieti-

pä vain hetki. Oletko kenties joskus kou-

lussa huomannut pitäväsi erityisen pal-

jon jostain opiskeltavasta aineesta? Olet-

ko huomannut sen herättävän kiinnos-

tuksesi ja saavan sinut ajattelemaan asi-

oita ja itseäsi ihan uudella tavalla? On-

ko kyseinen aine matematiikka vai oletko

löytänyt piileviä kykyjäsi kenties kässän

tunnilla? Kykyjä, joiden et osannut aavis-

taa olevan olemassa? Tai, pidätkö yleisesti

kirjojen lukemisesta? Herättävätkö ne si-

nut luovaan ajatteluun? Saatko niistä uu-

sia näkökulmia elämään?

Vai, saatko suurimman inspiraation

siinä, kun mietit miten ohittaa vastustaja

ja toimittaa pallo tai kiekko yhdessä muun

joukkueen kanssa vastustajan verkkoon?

Onko käynyt niin, että olet löytänyt itseä si,

sitä kuka sinä olet, juuri pelikentällä? Tyk-

käätkö soittaa tai laulaa? Miksihän niin?

Vai, tykkäätkö laittaa mopoa tai autoa?

Onko se juuri se asia, jonka kautta olet

saanut syntyä itseksesi, löytää kykyjäsi ja

jonka kautta löydät niitä aina uudestaan?

Näissä kaikissa asioissa on kyse siitä,

että jotain uutta syntyy meissä. Sinussa

syntyy näiden asioiden kautta jotain sel-

laista, jotain jota et ole osannut ennalta

ajatella. Siksi niiden asioiden kanssa on

niin mielenkiintoista ja mielekästä puu-

hastella. Noiden asioiden kautta ihmi-

nen syntyy, löytää itseään, sitä kuka hän

on. Noiden asioiden kautta ihmisessä he-

rää aivan uusia ajatuksia ja näkökulmia

omaan elämään.

Ihmisen elämä onkin jatkuva prosessi,

jossa ihminen syntyy aina uudelleen. Ai-

na hän löytää itsestään jotain uutta. Aina

hän kykenee olemaan aiempaa luovempi.

Kun puhutaan siitä, että ihmispersoona

on äärettömän syvä, tarkoitetaan juuri tä-

tä. Meistä löytyy aina uusi ihminen. Kou-

lulla on tässä prosessissa tietenkin mer-

kittävä tehtävä. Aika osuvasti joku onkin

verrannut opettajaa kätilöön.

IHMINEN SYNTYY KOHTAAMISISSA

Ihmiseksi tuleminen ei ole siis sellaista

mekaaniselta näyttävää kasvamista sa-

malla tavalla, kuin kasvi kasvaa pikku hil-

jaa pituutta. Ihmiseksi tuleminen on jat-

kuvaa uuden ja ennustamattoman synty-

mistä. Oliver ei siis valinnut väärää sanaa

pohtiessaan pikkuveljensä kyvykkyyttä

leikkiin. Anton-veljen on ensin vähän

synnyttävä, jotta hän osaa käyttää lihak-

siaan, kontata ja leikkiä. Antonin on en-

sin löydettävä piilevät persoonalliset ky-

kynsä, joilla käsitellä tasapainoaistilta tu-

levaa tietoa ja mukauttaa lihasten toimin-

taa sen mukaan. Ne kyvyt, joiden olemas-

saoloa hän ei osaa vielä aavistaa.

Mutta otetaan vielä yksi esimerkki

tuosta ihmisen syntymisestä. Jos edelliset

eivät sinuun elämääsi vielä kolahtaneet,

ehkä tässä on jotain tuttua. Ehkä kaik-

kein arkisimmillaan ihmisen syntyminen

tapahtuu nimittäin siinä, kun hän yksin-

kertaisesti kohtaa toisia ihmisiä. Huumo-

ri on tästä äärimmäinen esimerkki. Kun

joku päästää ilmoille oikein osuvan huu-

len, yllättävästi kontrollimme pettää aina

pallealihasta myöten.

Tai vastaavasti kun jokin asia painaa

niin, että rintaan sattuu. Toiselle ihmisel-

le asiasta puhuminen vapauttaa kummas-

ti. Se synnyttää meissä uuden ja keveäm-

män olon, sellaisen johon ei olisi yksin ol-

lut mahdollisuutta päästä. Ja myös muissa

tilanteissa toiset ihmiset vievät meitä per-

soonina johonkin, jonne emme olisi kyen-

neet itse mennä tai osanneet aavistaa me-

nevämme. Siksi ihminen viihtyy toisten

ihmisten seurassa.

KRISTILLINEN UUDESTISYNTYMINEN

Mutta mistähän syntymisestä tuossa päi-

vän evankeliumissa oikein puhuttiin?

Kuvat: K

ati Mikkola

30

Siinä Nikodemus niminen mies lähestyi

Jeesusta oppiakseen häneltä asioita Ju-

malan valtakunnasta. Jeesus tokaisee hä-

nelle, että ”Totisesti, totisesti: jos ihminen

ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse

näkemään Jumalan valtakuntaa.” Niko-

demus kysyi ”Miten joku voisi vanhana

syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin

äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”

Nikodemus taisi olla vähän tietämätön

siitä, että ihmisen elämä on jatkuvaa syn-

tymistä – jatkuvaa itsensä löytämistä. Oli-

ver oli Nikodemusta viisaampi.

Toisaalta Nikodemuksen kysymykses-

tä paistaa ajatus ”mitä minä voisin teh-

dä, jotta pääsisin Jumalan valtakuntaan?

Kerro nyt minulle millä keinoin minä voi-

sin edistää pääsyäni Jumalan valtakun-

taan?” Jeesus vastaa: ”Jos ihminen ei syn-

ny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Ju-

malan valtakuntaan.” Tuo Jeesuksen vas-

taus merkitsee: ”Sinun on annettava mi-

nun Henkeni synnyttää sinut uudeksi.

Vain siten sinä voit päästä Jumalan valta-

kuntaan.” ”Sinun on annettava minun hoi-

taa se asia. Sinun on lakattava itse yrittä-

mästä syntyä uudesti.”

Kun sinä olet syntynyt tähän maail-

maan, sinä et ole tehnyt itseäsi. Sinä, ai-

nutlaatuinen yksilö, olet olemassa Juma-

lan tahdosta. Hän on sinut pohjimmiltaan

synnyttänyt. Hän on sinut punonut äiti-

si kohdussa. Sinä olet ihme, suuri ihme.

Kun sinä olet edelleen syntynyt persoona-

na – kun olet löytänyt itseäsi elämän teil-

lä – sinä et ole ollut yksin. Et ole syntynyt

omassa voimassasi. Isän ja äidin turvissa

olet saanut oppia miten kuunnella tasa-

painoaistin viestejä ja hallita lihaksia. Hei-

dän puhettaan kuunnellen olet oppinut

itse puhumaan. Ehkä myöhemmin sinut

on opettaja johdattanut mielenkiintoisten

asioiden äärelle? Ja opettanut esimerkiksi

lukemaan? Ehkä olet lukenut kirjaa, jonka

joku toinen ihminen on kirjoittanut? Eh-

kä olet ollut osa urheilujoukkuetta ja an-

tautunut pelille? Joku on opettanut sinut

soittamaan, tai olet kuunnellut toisten te-

kemiä sävellyksiä? Ehkä olet laittanut sitä

mopoa, jonka joku toinen on suunnitel-

lut? Ehkä olet saanut löytää uusia näkö-

kulmia elämään leiskuvan huumorin vä-

lityksellä? Ehkä olet saanut kokea, kun jo-

ku jota olet loukannut antaakin tuon louk-

kauksen anteeksi ja keventää mielesi teh-

den sinut uudeksi?

Ihmiseksi syntyminen tapahtuu ensin-

näkin antautumalla elämään – tekemään

jotain – ja toiseksi se tapahtuu aina toisten

ihmisten välityksellä, ei koskaan omassa

voimassa. Ei siis olekaan ihme, että Jeesus

sanoo, että syntyäkseen uudesti ja pääs-

täkseen Jumalan valtakuntaan on annet-

tava hänen Henkensä synnyttää uudesti

ja viedä Jumalan valtakuntaan. On antau-

duttava sille elämälle, jota Jeesus edustaa

ja annettava sen viedä meidät perille. On

annettava Jeesuksen antaa anteeksi kaik-

ki se paha, jossa on tullut oltua osallisena.

Sinä olet kohdannut Jeesuksen ja hä-

nen uudestisynnyttävän Hengen jo py-

hässä kasteessa. Jo siinä sinut on liitetty

siihen elämään, joka Jeesus on. Jo siinä

sinun pahat tekosi on annettu anteeksi.

Jo kasteessa Jumalan valtakunta on tuo-

tu sinun luoksesi. Se merkitsee, että jo tä-

män elämän aikana voit kokea Jeesuksen

Hengen inspiroivan sinua ja antavan elä-

män, jota et osaisi kuvitella olevan ole-

massa sinua varten. Jo tämän elämän ai-

kana saat kokea Jeesuksen synnyttävän

sinut aina uudestaan tehden sinusta uu-

den ihmisen. Siihen riittää, että olet Jee-

suksen kanssa tekemisissä, niin kuin ystä-

vien kanssa ollaan tekemisissä. Jeesuksen

lupaukseen turvautuen saat myös luottaa,

että kerran Jeesuksen Henki on synnyttä-

vä sinut ylös kuolleista iankaikkiseen elä-

mään. Aamen.

Seppo Viljasjärvi

Juttuvinkistä kiitos Keuruun yhteiskoulun lukion opettajalle Tuula Lahdelle!

Oheista saarnaa voi käyttää lukios-sa myös saarna-analyysin tekemi-seen.

Oppilaat voivat pohtia itsenäises-ti tai pienissä ryhmissä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Millainen on saarnan rakenne eli millaisista osista se koostuu?

Millaisia retorisia keinoja saarnas-sa käytetään eli millaisilla sanas-tollisilla tehokeinoilla siinä pyri-tään vaikuttamaan kuulijoiden järkeen ja tunteisiin?

Miten evankeliumin tekstiä so-velletaan saarnassa nykyaikaan?

Miten kristillinen uudestisyntymi-sen ajatus saarnassa selitetään?

Kati Mikkola

31

opetusvinkki

Tällä palstalla Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lehtori Annukka Kalske ja Etelä-Hervannan koulun lehtori Jarno Parviola ottavat kantaa Synsyguksen lukijoiden lähettämiin väitteisiin. Vastaajat tonkivat oppiaineemme mielikuvatunkiolla jyviä nokkien – ja ihan pokkana.

puntarpäät

ANNUKKA KOMMENTOI:

Uskonnolla on oppiaineena ongelma.

Se ongelma on aineen heikko julkisuus-

kuva, joka perustuu voimakkaisiin mieli-

kuviin edesmenneiden vuosikymmenten

uskonnonopetuksesta. Tämän, usein val-

tion siunaaman, uskonnollisen indoktri-

naation aikakausi päättyi enemmän tai

vähemmän peruskoulu-uudistuksen ai-

koihin. Monet median ja politiikan val-

lankäyttäjät sekä julkiseen keskusteluun

sivustahuutelijat ovat kuitenkin sielua

vaurioittaneen uskonnonopetuksen uh-

reja. Tai ainakin uhrien symppaajia.

Tarinat kammottavista opettajista ja

aikansa eläneistä oppisisällöistä ovat ve-

tovoimaisia. Niillä on helppo pelata, var-

sinkin yhteiskunnassa, joka on osin jopa

uskontofobinen. Kaikki, mikä voidaan tul-

kita loukkaavaksi negatiivisen uskonnon-

vapauden hengessä, usein yhä tulkitaan

sellaiseksi. Voimakkaimmin julkista us-

kontofobiaa edustaa ansiokkaasti uhriu-

tunut ”vapaa”-ajattelijoiden joukko. Po-

sitiivista uskonnonvapautta taas profiloi-

tuvat edustamaan islamiin ”palanneet”

huiveissaan huojuvat suomalaisnaiset tai

omantunnonvapaudesta puhuva minis-

teri Räsänen.

Onkin suoranainen ihme, että uskon-

toa vielä opetetaan missään julkisesti. Ja

että oppiaineen sisältö vetää opiskelijoi-

ta viihtymään oppitunneilla, vaikka eihän

siitä julkisesti kannata paljoa puhuakaan.

Mahtaisiko asia olla toisin, jos oppiai-

neen nimi muutettaisiin? Kornia kyllä, it-

se uskon että näin voisi käydä. Katsomus-

opetus, joka olisi kaikille osittain yhteistä,

voisi olla jo rakenteellisestikin helpompi

pala niellä kuin tunnustuskuntiin sidot-

tu uskonnonopetus. Toisaalta, jo oppiai-

neen nimen muuttaminen erottaisi sen

menneistä kauhun aikakausista, jolloin

yksilönoikeuksia avoimesti runnottiin esi-

merkiksi vaatimalla maailmanuskontojen

perusteiden hallitsemista lukiolaisiltakin.

Ehdotankin että uskonnonopettajien

liitto alkaa itse miettiä tapoja kohentaa

uskonnonopetuksen julkisuuskuvaa. Voi-

siko esimerkiksi katsomusaineiden tule-

vaisuus olla yhteinen ja opettajien itsen-

sä räätälöimä? Voisiko aineen liittää yh-

teiskunnallisten aineiden oppiainekoko-

naisuuteen? Ja tarvitsisiko aine uuden ni-

men? Jään odottamaan jännityksellä opet-

tajien ehdotuksia uudistusten suhteen.

JARNO KOMMENTOI:

On käsittämätöntä, että arkipäiväisissä

keskusteluissa törmää yhä ikiaikaisiin

käsityksiin uskonnonopetuksesta. Ikään

kuin uskon ja tiedon suhde ei olisi ope-

tussuunnitelmissa ollut jo usean sukupol-

ven ajan. Tämä on aihepiiri, josta riittää

keskusteltavaa useallakin oppitunnilla eri

sisältöalueisiin liittyen. Seiskojen kanssa

olen yrittänyt puhua myyttisestä maail-

manselityksestä. Reformaatiosta puhut-

taessa asia tulee välttämättä esille ja vii-

meksi tänään paasasin aiheesta kolmen

ysiluokan kanssa. Aiheena oli Raamatun

tutkimus ja tulkinta. Sitten nämä ryökä-

leet sekoittavat kokeessa asiat niin kuin

asiasta ei olisi koskaan keskusteltukaan.

Ja sitten yleisönosastossa kirjoitetaan,

että uskonnonopetuksesta tulee luopua,

koska uskonnon tunneilla ei opeteta kriit-

tistä ajattelua. Haloo, olen opettanut sitä

yksin tänään kolme tuntia. Ratkaisuksi

asiassa nähdään siirtyminen yhteiseen

oppiaineeseen, jonka nimestä tosin vielä

kiistellään.

Lienee totta, että suuren yleisön aja-

tuksissa uskonnonopetuksella ja uskon-

opetuksella ei ole suurta eroa. Aina, kun

mainitaan sana Jumala tai uskonto, kuuli-

jan aivot siirtyvät hämyisään kirkkotilaan,

korvissa alkaa soida hiljainen urkumusiik-

ki ja ainoa sana, mikä session päätteeksi

tulee mieleen on aamen. Auttaisiko tässä

taudissa nimen vaihtaminen?

Nimi elämänkatsomustieto on pahas-

ti ryvettynyt ja selkeästi profiloitunut tiet-

tyyn ajattelutapaan. Tosin rehellisesti sa-

noen nimi on hyvä ja kuvaava. Nykyinen

oppiaine on kuitenkin jo vakiintunut tiet-

tyihin asenteisiin ja sisältöihin. Nimi on

siis yhtä mennyttä aikaa kuin uskonto-

kin. Vanhaan hyvään aikaan koulussam-

me opetettiin A-venäjää. Samoin ET-ryh-

mät olivat suuria. Ei liene yllätys, että näis-

sä ryhmissä opiskelivat samat oppilaat.

Nykyään A-venäjää ei opiskella ja ET-ryh-

32

VÄITE KUULUU:

USKONNONOPETUKSEN SUURIN IMAGO-ONGELMA ON OPPIAINEEN NIMI: USKONTO

missä opiskelee pelkkiä maahanmuutta-

jataustaisia oppilaita. Menevät mieluum-

min sinne kuin oman uskonnon tunneil-

le, joita niitäkin on. Kaikki suomalaistaus-

taiset oppilaat puolestaan osallistuvat UE-

tunneille. En tiedä, onko tämä jako miten-

kään yleinen tässä maassa, meillä ainakin

se menee näin.

Uskonto-nimi oppiaineelle puoles-

taan pitää sisällään vuosisataisen perin-

nön. Kirjoittaessani tätä postiluukusta ti-

pahti uusin TA (4/2013). Luin kahvikup-

pi seuranani sieltä artikkelin Lars Sten-

bäckistä ja 1800-luvun puolivälissä käy-

dystä keskustelusta, joka koski uskonnon-

opetuksen luonnetta ja tehtävää. Tuohon

aikaan kasvatustiede oli eriytymässä teo-

logiasta ja siirtyi pois teologisesta tiede-

kunnasta. Kasvatusopin professori Sten-

bäck oli todellinen vanhan liiton mies. Us-

konnonopetuksen tarkoituksena hänen

väitöskirjansa mukaan oli uskonnollisen

uskon herättäminen. Stenbäckiä arvostel-

lut J. V. Snellman oli toista mieltä. Hänen

mukaansa: ”Ihmetellä sopii, että tällai-

sia mielipiteitä esitetään tieteenä tai kas-

vatusoppina tällä vuosisadalla.” Stenbäck

puolestaan oli sitä mieltä, että koululai-

toksessa tulisi luopua yksipuolisesta jär-

jen kouluttamisesta. Hedelmätöntä tie-

teellistä opetusta tulisi Stenbäckin mie-

lestä kouluissa rajoittaa. Opettajissa oli vi-

kaa. Hänen mukaansa asiaintila paranisi,

jos opettajiksi valittaisiin vain oikeanlai-

sen pietistisen uskon omaavia henkilöitä.

Snellman totesi kaikesta tästä, että

kuinkahan monta vuosisataa kuluu en-

nen kuin opetus olisi kohdallaan. Ei ole

vieläkään, ei! Samaa keskustelua uskon-

nonopetuksesta käydään vieläkin ja Sten-

bäckin ja Snellmanin välisestä mielipi-

teenvaihdosta on kulunut yli 150 vuotta.

Pahat kielet kertovat, että stenbäckiläistä

uskonnonopetusta annetaan vieläkin jos-

sakin päin Suomea.

Jokaisen koulua käyvän tai käyneen

painajainen lienee ainekirjoituksessa kir-

joittaa aiheen vierestä. Samoin jokainen

pähkäilee esseetä laatiessaan vastaako

vastauksen sisältö kysymykseen. Ohi otsi-

kon kirjoitettu aine tai essee lienee yhä hy-

lätty. Vastaako uskonnonopetuksen sisäl-

tö otsikkoaan oppiaineen nimeä uskon-

to? Ei vastaa, jos ajatellaan stenbäckiläi-

sittäin, vaikka suuri yleisö niin luulisikin.

Oikeasti uskonnonopetus on jo kauan ol-

lut snellmanilaista tietoon ja järkeen pe-

rustuvaa opetusta. Stenbäckiläiset mieli-

kuvat elävät kuitenkin vielä.

Muuttaisiko nimenvaihto asenteita

katsomusopetusta kohtaan? Muuttuisi-

vatko ihmisten mielikuvat nimen myö-

tä ja pystyisikö opetus vastaamaan muu-

toksen luomaan väistämättömään haas-

teeseen? Mieleen tulee vuosien takainen

Hesarin kuukausiliite, jossa tokaluokka-

laiset kysyivät tunnetuilta henkilöiltä elä-

män tarkoitusta. Hannu Salama vastasi

tuolloin: ”Voi, rakkaat lapset, en minä tie-

dä.” Veikkaan kristallipalloon katsottuani

(kahvinporot vahvistivat asian), että Suo-

messa seuraavan opetussuunnitelmauu-

distuksen jälkeen noin vuonna 2030 ope-

tetaan yhtä katsomusainetta ja sen nimi

on uskontotieto. Mitä se sitten pitää si-

sällään ja opetetaanko koulussa ylipään-

sä enää tuolloin mitään muuta kuin ma-

tematiikkaa ja englantia sähköisesti, niin

se on toinen juttu.

33

34

Y läkoulun maailmanuskontojen

tunti on alkamassa. Luokkaan in-

tegroidut erityisen tuen tarpeessa

olevat oppilaat liikkuvat aiempaa levotto-

mammin. Päätän aloittaa tunnin niin, että

he pääsevät kosketustaululle siirtämään

monoteististen uskontojen symboleja eri

yläkäsitteiden alle muiden kommentoi-

dessa tehtävää suullisesti. Saamme loista-

vaa keskustelua aikaan. Toiset ottavat vih-

kot esille ja alkavat kirjoittaa symboleja

vihkoon oppiakseen paremmin, koska vi-

suaalisuus ja keskustelu eivät vain ole hei-

dän juttunsa.

Edellä kertomani muistikuva on elä-

vänä mielessäni, vaikka siitä on jo aikaa.

Lehtorina Tervakosken yhteiskoulussa ja

lukiossa sain kokea opettajan työn kaikes-

sa sen rikkaudessa ja haastavuudessaan.

Ammatti-identiteettini uskonnonpeda-

gogina ja opetusteknologian ihmettelijä-

nä sekoittuivat limittäin opettajan arkeen

tukien toinen toistaan. Tieto- ja viestintä-

tekniikan (TVT) koulutusta ei vielä tuol-

loin ollut tarjolla, joten opettelin laitteiden

perustoiminnot itse ja sovelsin osaamis-

tani hakien laitteille pedagogista hyötyä.

Nautin eniten juuri innostuksen välähtä-

misestä oppilaiden kasvoilla vaikeidenkin

teemojen äärellä. Käyttäessään teknolo-

giaa moni ei edes huomannut opiskele-

vansa sisältöjä motivoituneena.

Opetusteknologian hyödyntäminen

ja vertaiskouluttajuuteen tarttuminen

avasivat minulle ovet seuraavaan tehtä-

vääni. Riihimäen kaupungin suunnitteli-

jana siirryin tukemaan kaupungin opet-

tajia opetusteknologian haltuun ottami-

sessa pedagogisena välineenä. Oppiaine-

ja kouluasteskaala laajenivat hujauksel-

la. Näkemäni luokanopettajien estotto-

muus ja innovatiivisuus erilaisten mene-

telmien käytössä lisäsi pedagogisen rik-

kauden ymmärrystäni. Kehitimme opet-

tajien kanssa uusia menetelmiä teknolo-

gian hyödyntämiseen. Loimme uusia so-

velluksia, koulutusmalleja ja vertaistuen

ideaa hiljaisen tiedon jakamista korosta-

en. Sain kuunnella ja tukea opettajia hei-

dän työnsä muutoksessa, kohdata aidosti

haasteet ja nähdä onnistumisen tuomat

edut oppilaiden motivoinnissa ja oppi-

miseen innostumisessa. Koulutuksella

oli merkitystä.

Yllättäen ovi englantilaisen opetus-

teknologiavalmistajan konsultiksi aukesi.

Pääsin kansainväliseen työyhteisöön yri-

tykseen, jossa koulutustaustaani ja työko-

kemustani arvostettiin suuresti. Opetus-

teknologian käyttöönotossa ja koulutus-

järjestelmän kehittämisessä törmäsimme

jatkuvasti siihen, että suomalainen opet-

taja on vahva opetuksen ammattilainen.

Hän tuntee oppiaineensa sisällöt, reilus-

ti yli kourallisen pedagogisia menetelmiä

ja eriyttämisen taian. Hän mukautuu no-

peasti oppilaiden tarpeet tunnis taen ja

olennaiset opetussisällöt ja OPS:n tavoit-

teet opetustilanteeseen helposti nostaen.

TVT:n käytön soveltamisessa meillä on

kuitenkin haasteita ja heikkouksia; sovel-

taminen haparoi jossain, kun toisaalla jo

kehitetään uusia metodeja. Malleja jae-

taan vielä niukasti ja koulutuksen kehittä-

minen kirii jatkuvasti eroa umpeen tekno-

logian huiman kehityksen kanssa. Koulu-

tukselle on tarvetta.

Nyt hoitovapaan jälkeen astun Agrico-

lan kouluttajan ja koulutuksen kehittäjän

tehtäviin. Saan palata takaisin juurilleni

uskonnonpedagogiikan äärelle, mikä tun-

tuu todella hyvältä. Sydämeni palaa ope-

tuksen pedagogisten menetel mien jaka-

miselle ja kehittämiselle: opettajien kou-

lutukselle on jatkuvaa tarvetta jopa meil-

lä Suomessa. Kokemukseni opettajana,

koulutuksen kehittäjänä ja järjestäjänä

Suomessa sekä konsulttina Pohjoismais-

sa kansainväliselle yritykselle tuo työlleni

oman mausteen.

Uskon, että yhdessä toimimalla voim-

me kehittää uskonnonpedagogiikkaa si-

ten, että opettajien työssä jaksaminen ja

oppiaineen arvostus kasvavat rinta rin-

nan. Koulutuksella on merkitystä ja sillä

on väliä. Toivon, että kohdatessamme jaat

minulle kokemuksiasi, tietoa työsi aidois-

ta ideoista ja tarpeista. Toimivat menetel-

mät ja mallit kannattaa jakaa. Siksi me-

kin uudessa Agricolassa haluamme pal-

vella sinua entistä paremmin – jotta sai-

simme hyvät menetelmät eteenpäin. Us-

konnonopetuksella on väliä. Tehdään siitä

yhdessä mielekästä, motivoivaa ja innos-

tavaa niin meille opettajille kuin oppilail-

lemmekin!

Kohtaamisiin,Salla VainioKouluttaja, uskonnonpedagogiikka, Agricola

Lue myös Sallan blogi ”Älyllistä vai äly-

töntä uskonnonopetusta” osoitteessa

www.kotimaa24.fi/blogit

Tarkka osoite: http://www.kotimaa24.fi/

blogit/aelytoentae-vai-aelyllistae-uskon

nonopetusta

KOULUTUKSELLA ON VÄLIÄ!

Agricolan palsta

Kuva: O

lli-Pekka Vainio

yhteystiedot

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

H a l l i t u s

PuheenjohtajaSAARA MÄKELÄAjurinkatu 4 c 27, 02650 Espoop. 040 7424 622 puheenjohtaja@suol.fi

VarapuheenjohtajaOUTI RAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään yhteiskouluoutiraunio@hotmail.com

JARNO PARVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

VESA SOIKKELIAlppilan yläaste ja lukioKallahden peruskouluvesa.soikkeli@edu.helsinki.fi

EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukioeija.suokko@nic.fi

JAANA TAHVANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823Jalasjärven lukiojaana.tahvanainen@jalasjarvi.fi

Opiskel i jaedustaja HANNA-RIIKKA NIEMENKARIhanna.niemenkari@helsinki.fi

H a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

MEIRA HAKULINENHarjunrinteen koulu, Riihimäki, meira.hakulinen@edu.riihimäki.fi

KIRSI HÄNNINENp. 050 3294 484

TITTA KOIVUKOSKI Sysimaa 7 C 9, 02740 Espoop. 050 544 7488Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki, titta.koivukoski@edu.hel.fi

T o i m i n n a n j o h t a j a

ELINA RUOKOp. 041 458 8641toimisto@suol.fi

M a t e r i a a l i p a l v e l u

ANNA SAURAMAmateriaalit@suol.fi

P ä ä t o i m i t t a j a

KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 956synsygus@suol.fi

1.11.2013 alkaen Anna Saurama

T a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

MIIKA LAHTI Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkitalous@suol.fi

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: ___________________________________________________________

Osoite: __________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____ Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 56 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.36

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

SUOL ry:n paikalliskerhot

37

Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin lukionina.liukko@edu.mikkeli.fi

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, lpe@lyseo.edu.ouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, anne.riekkinen@jns.fi

Rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fiSaarisentie 10 B, 28400 Ulvila

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.netp. 050 5567058

Svenskspråkiga Religionslärare Sabina Mularisabina.mulari@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 tuovi.paakkonen@uta.fi

Turun seudun uskonnonopettajat Anu Lampinenp. 040 5872366anu.lampinen@turku.fi

Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@nic.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fip. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 laura.kalliokoski@edu.seinajoki.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat Lea HopkinsLänsipuiston koulu / Yhteislyseon lukio, Kokkolalea.hopkins@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Sanna Turunen Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio p. 050 559 0773 sanna.mari.turunen@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, Lahtimari.ruusuvuori@gmail.com

Millainen on työnkuvasi tällä hetkellä? Eli mitä kaikkea puuhaat SUOLin toiminnan lisäksi?

Opetan viisi tuntia viikossa uskontoa

Töölön yhteiskoulussa yläkoulun puo-

lella. Tällä hetkellä työskentelen myös vii-

kosta riippuen saman koulun erityisluo-

kassa 5–10 tuntia. Lisäksi teen tutkimus-

haastatteluita Nuorisotutkimusverkoston

GENESO-hankkeelle tutkimusprojektissa

nimeltä ”Sukupolvien väliset neuvottelut,

sosiaalinen kontrolli ja sukupuolistettu

seksuaalisuus”. Haastattelen siis nuoria

otsikon mukaisiin teemoihin liittyen.

Mikä tulevassa tehtävässä Synsyguksen päätoimittajana on ennalta arvioiden kiinnostavinta? Entä haastavinta?

Kiinnostavimmalta juuri nyt vaikuttaa se,

millaiseksi ensi vuoden lehtien teemat

muodostuvat, en malta odottaa suunnitte-

lutyötä. Toimituskunta ottaa innolla ideoi ta

vastaan kaikilta liiton jäseniltä! Synsygus

on erittäin laadukas ja monipuolinen jul-

kaisu, joten haasteena on luonnollisesti ta-

son säilyttäminen korkeana. Toinen haas-

teellinen mutta kiinnostava näkökulma

tulevaan työhön voisi olla se, millä tavoin

Synsygus voi osaltaan osallistua ja vaikut-

taa uskonnonopetuksesta laajemmin yh-

teiskunnassa käytyyn keskusteluun.

Millaisia teemoja ja näkökulmia haluat pitää lehdessä esillä?

Synsygus tarjoaa liiton jäsenille täyden-

tävää ja syventävää tietoa oman aineen

sisällöistä, opetusvinkkejä sekä suoraan

oppitunneilla hyödyntämiskelpoista ma-

teriaalia, uutisia liiton toiminnasta ja us-

konnonopetuksen tilanteesta Suomessa.

Nämä ovat mielestäni kaikki tärkeitä si-

sältöjä, joiden tulisi jatkossakin olla edus-

tettuina lehden sivuilla.

Tätä kirjoitettaessa reilu viikko sitten

kansanedustajat Lauslahti ja Alanko-Ka-

hiluoto ovat ehdottaneet rakennemuu-

toksia kaikille yhteisen uskonnonopetuk-

sen suuntaan. Toivoisin, että Synsygus voi-

si edelleen olla aktiivinen osanottaja kes-

kustelussa uskonnonopetuksen muodos-

ta ja sen sisällöistä, niin liiton sisällä kuin

laajemmassakin mittakaavassa. Suhtees-

sa yhteiskuntaan näen myös tärkeänä us-

konnonopetuksen roolin ihmisoikeuskas-

vatuksen toteuttajana. Tämä on yksi tee-

moista, joihin tahtoisin Synsyguksen pu-

reutuvan tulevaisuudessa tarkemmin.

Millaisena näet Synsyguksen roolin SUOLin toiminnassa?

Synsygus on nimensä mukaisesti opetta-

jan – eli jokaisen SUOLin jäsenen – työ-

toveri, ja edellä mainitsemani tärkeät si-

sällöt mielestäni tukevat tätä näkemystä.

Lehti on liiton viestinnän väline sekä suh-

teessa jäsenistöön että yhteiskuntaan,

jossa liitto toimii. Parhaimmillaan viesti

kulkee Synsyguksessa siis liitolta jäsenis-

tölle ja päinvastoin sekä liitolta ympäröi-

vään yhteiskuntaan ja päinvastoin.

Printtimedian hiipumisesta on puhuttu jo hyvän aikaa. Vieläkö paperiselle Synsygukselle on mielestäsi tarvetta?

Uskon, että käsin kosketeltavilla paperi-

silla medioilla on vielä hyvinkin paikkansa,

ja tämä koskee erityisesti erikoisalojen jul-

kaisuja. Toki voidaan kysyä, olisiko Synsy-

guksen syytä jakaa vaikkapa joitain osia it-

sestään uudemmille media-alustoille, ja

jos, niin missä määrin? Tähän toivon vas-

tauksia lukijakunnaltamme.

Oman kokemukseni mukaan pape-

rinen lehti tulee varmemmin luettua. Ti-

laan esimerkiksi Long Play:ta, joka julkai-

see laajoja, perusteellisia artikkeleita di-

gitaalisessa muodossa. Saan jutut sähkö-

postiini tiedostomuodossa, ja valitettavas-

ti olen huomannut, että pari kertaa hieno

juttu on täysin hautautunut sähköpostin

inboxin uumeniin. Sen sijaan Synsyguk-

sen tai muun paperisen lehden voin lait-

taa reppuun tai pitää työpöydällä näkyvis-

sä ”muistutuksena itsestään” niin kauan,

että se tulee luettua.

Millaisia terveisiä haluat lähettää lehden lukijoille?

Kertokaahan toiveistanne ja olkaa yhtey-

dessä. Nyt on oiva hetki lähestyä Synsy-

guksen toimituskuntaa, jos mielessäsi on

kehittämisideoita, juttuaiheita tai muuta

viestiä meille.

Rohkaisen myös jäseniämme tarjoa-

maan omia kirjoituksiaan lehteen tai il-

maisemaan kirjoitusintonsa, niin pohdim-

me yhdessä sopivaa aihetta. Kirjoittaminen

omaan oppiaineeseen liittyvistä aiheista

on kuin ilmaista täydennyskoulutusta. On

myös mukava tehdä juttuja uskontoon liit-

tyvistä aiheista, kun tietää, että lukijoilla

on suunnilleen samat pohjatiedot kuin it-

sellä, eikä tarvitse aloittaa ihan aakkosista.

Voi sukeltaa saman tien vähän syvemmälle.

Tahdon toivottaa kaikille hyvää syk-

synjatkoa ja antoisaa lukukauden lop-

pua!

Haastattelija: Kati Mikkola

TULEVA PÄÄTOIMITTAJA ESITTÄYTYYAnna Saurama aloittaa marraskuussa Synsyguksen

päätoimittajana. Hän on ollut aktiivisesti mukana SUOLin

toiminnassa jo aiemmin, materiaalipalvelun hoitajana ja

Synsyguksen toimituskunnan jäsenenä. Haastattelussa hän

kertoo, millaisin miettein hän ottaa uuden pestin vastaan.

38

”

hallituksen pöydältä

”

”

”

On mahtavaa kuulua liittoon, jonka niin rivi- kuin aktiivijäseniäkin yhdistää luja luottamus katsomusaineiden

tulevaisuuteen ja samalla halu tehdä kaikki voitava sen eteen. Loppuvuodesta odottelemme lukion tuntijakotyöryhmän esitystä, joka ainakin vielä tuntuu olevan sangen levällään. Kaiken voitavan teemme, jotta mahdollisimman laaja yleissivistys myös katsomusaineissa olisi osa lukiokoulutusta tulevaisuudessa.

Syyskuun lopulla meidän onnistui päästä tapaamaan pienen delegaation voimin ministeri Kiurua opetus- ja kulttuuriministeriöön. Vierailu muodostui välittömäksi ja lämminhenkiseksi, sillä vierailun mahdollisti omalta osaltaan ministerin entinen kollega Meri-Porin lukion ajoilta. Rempseä ja suorapuheinen ministeri osoitti tuntevasta sen toimintaympäristön, josta tulemme. Kiuruhan on toiminut aiemmin muun muassa opinto-ohjaajana, ilmaisutaidon opettajana ja uskonnonkin opettajana.

Samalla tarjoutui mahdollisuus oikoa ministerin käsitystä siitä, miten todellisuudessa tuntijako lukiossa on toteutunut syventävien kurssien kohdalta uskonnossa. Ministeri oli kanssamme täysin samaa mieltä siitä, että uskonnonopetuksella on paikkansa myös tulevaisuuden lukiossa. Me puolestamme korostimme sitä, että oppiaineen uudistamisessa on paino pantava sisältöjen uudistamiselle. Ministerin mukaan uskonnon asema oppiaineena ei ole sittenkään tällä hetkellä poliittisella agendalla. Opetussuunnitelmatyön aikataulu ei myöskään mahdollista lakimuutoksen käynnistämistä oman uskonnon opetuksen asemaan liittyen. Meidän mielestämme tulevassa lukion tuntijaossa tulisi toteuttaa se, että pakollisia kursseja jatkossakin tarjotaan kaikissa oppiaineissa. Tämä turvaa koulutuksen laatua ja ennakoitavuutta sekä opiskelijan että koulutuksen järjestäjän kannalta. Tärkeää on myös, että tulevaisuuden lukiokoulutuksessa taataan alueellinen yhdenvertaisuus.

Valtiontalouden kestävyysvajeen paikkaaminen tuntui olevan ministerin päällimmäinen huolenaihe. Mistä repiä säästöjä ja samalla ylläpitää korkeatasoinen koulutusjärjestelmämme nykytasolla. Eriarvoistumiskehitys tulisi myös pystyä pysäyttämään. Pienryhmäisten uskonnonopetuksen minimiryhmäkoon kasvattaminen kolmesta kymmeneen ja mahdollisesti jopa lukiotutkinnon minimikurssimäärän tiputtaminen toisivat säästöjä. Valinnaisuuden lisäämiselle Kiurun mukaan ei ole taloudellisia resursseja. Vierailun jälkeen olemme saaneet lukea kuntien tehtävien karsimisesta, joka koskisi myös lukiokoulutuksen järjestämisen velvoitteen siirtymistä valtiolle. Ministeri toi ponnekkaasti esille sen, että alueellinen yhdenvertaisuus lukiokoulutuksen kohdalla toteutetaan. Ratkaisut toteutuksesta tehdään alueellisesti.

Yhteydenpitomme eri päättäjätahoihin jatkuu. Keskustelu katsomusopetuksesta ja sen toteuttamisen muodoista ja sisällöistä tulee jatkumaan niin ikään. Siitä lähiajan esimerkkinä Suomen ekumeenisen neuvoston järjestämä keskustelutilaisuus Helsingissä 25.10. aiheena tulevaisuuden uskonnonopetus. Ohjelma ja puhujakaarti näyttävät todella upeilta. Tervemenoa mukaan! Lukion opetussuunnitelmatyö pääsee varmaan hyvään vauhtiin kevättalven 2014 aikana. Näillä näkymin lukuvuoden 2016 alkaessa uusi tuntijako ja opetussuunnitelma ovat käytössä. Toivotan kaikille voimia ja iloa tärkeässä työssämme joka jatkukoon!

Jaana TahvanainenSUOLin hallituksen jäsen

8.-luokkalainen tietää, mikä on reliikki

”Reliikki on kristinuskossa, etenkin katolilaisuudessa, palvottu pyhä pingviini, joka pelasti Paavalin merihädästä, hänen ollessaan lähetystyössä.”

…

8.-luokkalaiset selittää kokeessa reformaatiota

”Katolinen kirkko joutui ahtaalle ja lopulta syntyivät protestanttiset kirkot. Oikeus oli tapahtunut!”

…

Lukiolainen selittää, mikä on välinearvo

”Asia tai esine, jolla on käytännön arvoa. Esim. ontuvan miehen kävelykeppi tai postinkantajan pyörä.

…

Myös kloonaamisen eettisyys pohdituttaa:

”Mitä Jumalakin siitä sanoisi, jos ei ihmisiä valmistettaisi enää sillä perinteisellä menetelmällä.”

Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: synsygus@suol.fi

helmiä sioille

M – Itella Oyj

LIITY MATERIAALI-

PANKKILAISEKSI!

SUOL ry:n materiaalipankki tarjoaa muun muassa opettajien tekemiä opetusmateriaaleja, kokeita ja opetusvinkkejä. Jäse-neksi pääset, kun lähetät yhden sähköisen opetusmateriaalin pankissa jaettavaksi.

Tarkemmat ohjeet käyttöoikeu-den saamisesta ja materiaalin lähettämisestä saat osoitteesta www.suol.fi

Materiaalipalvelu.

Lisätietoja saat osoitteesta materiaalit@suol.fi

EHDOTA VUODEN USKONNONOPETTAJAA

Onko mielessäsi uskonnonopettaja, joka ansaitsisi Vuoden uskonnonopettaja 2014-tunnustuspalkinnon? SUOL ry palkitsee vuosittain työssään ansioituneen uskonnonopettajan. Kriteereinä voivat olla esimerkiksi poikkeuksellisen innostava opetus, pitkäjänteinen uskonnonopetuksen kehittäminen tai jokin muu syy, joka mielestäsi oikeuttaisi tähän arvonimeen.

Lähetä ehdotuksesi perusteluineen 22.11.2013 mennessä osoitteeseen materiaalit@suol.fi.

Suomen uskonnonopettajien liitto palkitsee Vuoden 2014 uskonnonopettajan Talvipäivillä 25.1.2014. Myös ehdotuksen tehnyt opettaja palkitaan.

TILAA USKONNON PRELIMINÄÄRIKOE 2014!

Voit nyt tilata koulullesi SUOL Ry:n lukiotyöryh-

män laatiman preliminäärikokeen keväälle 2014.

Koe vastaa tehtävämäärältään ja -tyypeiltään

evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskoetta.

Preliminäärikokeen hinta on 35 €/koulu.

Kokeet postitetaan viikolta 2 alkaen sähköpostitse

tai värikopiona (jolloin postituskulut lisätään hin-

taan). Kerrothan tilauksessasi, tahdotko kokeen

sähköpostin liitteenä vai postitse.

LISÄTIEDOT JA TILAUKSET:

materiaalit@suol.fi