Wanha

15. vuosikerta 2007Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry.

ta

Tuomas

Wanha Tuomas 2007Julkaisija: Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ryOsoite: Rantatalontie 45, 62800 VimpeliPäätoimittaja: Minna VanhamäkiTaitto: Hannu KorhonenPainotyö: Domus-offset, Tampere

Sisällys

Päätoimittajan puheenvuoro 3Vanhan Rautalammin Korhosten sukukokousja sukujuhla Tervossa 9.-10.6.2007 4Tervon kunnan tervehdys 8Tervon seurakunnan tervehdys 9Kuka oli filosofian maisteri Kalle Korhonen 10Sukuseuran tuotteita 13Kurkista verkkoon 13Vaajasalmesta Saikarille 14Kirje sukuserkuille 18Vanhan Rautalammin Korhostensukuseuran vaiheet 2 21Korhosten muistoja 27Uudentalon Eva Emelia 28Sukujuhlan sääennuste 31Jäsentietopalsta 32

Sukuseuran kotisivuhttp://www.genealogia.fi/sukus/korhonen/Sivun ylläpitäjä on Petri Makkonenpetri.k.makkonen@kolumbus.fi

Kansikuva: Miia Korhonen ja sokerimännyn Pinus lambertiana käpy Yosemiten luonnonpuistossaKaliforniassa. Miia toimii miehensä kanssa kauppiaana Kuopion Neulamäessä.Hän on sukuseuran ainaisjäsen. Kuva Hannu Korhonen.

Ilkka Korhonen (puheenjohtaja)Porintie 2 H 103, 00350 HelsinkiPuh. 09-5061275, 040-5815549Sähköp.: Ilkka.Korhonen@sota-arkisto.fi

Minna Vanhamäki (varapj.)Rantatalontie 45, 62800 VimpeliPuh. 040-5651620Sähköp. Minna.Vanhamaki@evijarvi.fi

Petri Makkonen (sihteeri)Viitaharjuntie 87, 40250 JyväskyläPuh. 050-5368395Sähköp. Petri.K.Makkonen@kolumbus.fi

Hannu KorhonenKelotie 3, 16300 OrimattilaPuh. 03-7772777Sähköposti korhonen.h@gmail.com

Jukka KorhonenPulkkaniementie 270, 72210 TervoPuh. 044-7499350Sähköposti: Jukka.Korhonen@tervo.fi

Pirjo KorhonenJokelantie 52, 77700 RautalampiPuh. 040-5183635Sähköp.: pirjokorhonen@hotmail.com

Toivo KorhonenUusitalontie 59, 41520 HankasalmiiPuh. 014-841215, 040-7338465

Sukuneuvosto

3

Wanha Tuomas

Päätoimittajan puheenvuoro

Minna Vanhamäki

Minuuttinovelli hetkeen tarttu-misen vaikeudesta viime joulunja uuden vuoden välisiltä villa-sukkapäiviltä.

Oltiin kissan kanssa päästy juurisivulle 124 romaanissa, joka

kertoi henkilökohtaisten valintojenja ympäristön paineiden joskusväistämättömästä ristiriidasta, kunhuomasin sen. Kevättalvisena ilta-päivänä jo laskemassa olevan au-ringon säteet sattuivat ikkunalau-dalla kauniisti ensin punaiseen lasi-pulloon ja sitten siniseen lasi-simpukkaan. Taustalla ikkunan läpinäkyvä kirkkaansininen talvitaivasja pari lumista puunlatvaa kehys-tivät uskomattoman kaunista väri-yhdistelmää.

En sitä kauaa malttanut ihastellaennen kuin tulin siihen tulok-

seen, että hetki pitäisi saada ikuis-tettua. Kissa pois sylistä, ja ensinkokeilin parin peilin avulla, saisin-ko tilanteen jatkumaan vielä sitten-kin, kun aurinko on alempana. Ei-hän se näyttänyt onnistuvan, jotenlähdin hakemaan kameraa.

Löydettyäni sen ja vaihdettuaniparistot palasin paikalle vain

huomatakseni, että kaikki oli ohi.Aurinko ei enää huoneeseen pais-tanut. Kissa oli etsinyt itselleenlevollisemman nukkumapaikan,enkä itse pystynyt enää keskitty-mään lukemiseen. Seuraavana aa-

muna taivas oli paksujen pilvienpeitossa.

Näillä eväillä kannustan kaikkia tarttumaan hetkeen ja

matkustamaan kesäkuussa suku-kokoukseen.

Tavataan Tervossa!

VANHAN RAUTALAMMIN KORHOSTEN SUKUKOKOUSJA SUKUJUHLA TERVOSSA 9.-10.6.2007

Me Tervon Korhoset olemme vuorollamme saaneet kunniakkaan tehtävän järjes-tää vilkkaiden ja puheliaiden Korhosten yhteistapaamisen sekä ennen kaikkeaVanhan Rautalammin Korhosten sukuhaaran sukukokouksen ja -juhlan.Olemme valmiita vastaamaan saamaamme haasteeseen ja niinpä kutsummekinnyt sukukuntamme jäseniä osallistumaan runsaslukuisesti näille juhlapäiville.

JUHLAPÄIVIEN OHJELMA

Lauantai 9.6.2006

13.00 - 15.00Ilmoittautuminen Nuorisotalo Mantulla15.00 Sukukokous Nuorisotalo Mantulla17.00 Rantakalaruokailu Tervon venesatamassa18.00 Lämminhenkinen savolaisen kesäillan yhteislaulutuokio

Tervon venesatamassa19.00 Leppoisaa kahvittelua ja yhdessäoloa Tervon venesatamassa

Sunnuntai 10.6.2006

10.00 Jumalanpalvelus Tervon kirkossa10.45 Kunniakäynti Tervon sankarihaudoilla11.00 Ruokailu Tervon yhtenäiskoulun ruokalassa13.00 Sukujuhla Nuorisotalo Mantulla

Juhlaesitelmä Säkkimäen-Vehkalan Korhosista:pohjoissavolaiset Vienaa vapauttamassa

15.00 Päätöskahvi ja täytekakku Tervon yhtenäiskoulun ruokalassa

TÄRKEITÄ OHJEITA KAIKILLE JUHLAPÄIVILLE SAAPUVILLE

1. ENNAKKOILMOITTAUTUMINENLähinnä ruokailujen järjestämisen vuoksi pyydämme ystävällisestiennakkoilmoittautumistanne toukokuun loppuun eli 31.5. 2006 mennessä.Ilmoittautumisen ei tarvitse olla sitova.Ilmoittautumisen voit hoitaa tämän lehden välissä olevalla lomakkeella PirjoKorhoselle osoitteeseen Jokelantie 52, 77700 Rautalampi, sähköpostilla osoit-teeseen sukujuhla@korhoset.name tai puhelimitse p. 040-5183635/ Pirjo Korho-nen.

2. OPASTUSKaikki kokous-, juhla- ja ruokailupaikat sijaitsevat Tervon kirkonkylän keskustas-sa. Teiden varsilla olevia opasteita seuraamalla löydät helposti perille. Ilmoittau-tumisen yhteydessä jaetaan lisää opasteita.

Tarvittaessa antavat lisätietoja Timo Korhonen 044-5626186 ja Jukka Korhonen044-7499350.

3. RUOKAILUTRuokailu- ja kahvilipukkeet lunastetaan ilmoittautumisen yhteydessäHinnat: rantakala kahveineen 10 euroa

sunnuntain ruokailu kahveineen 15 euroaNuoret (5 - 15 v) puoleen hintaan ja lapset vanhempiensa mukana ilmaiseksi.

Tervetuloa Tervoon, kauniiseen sisäsavolaiseen lohipitäjään!

VANHAN RAUTALAMMIN KORHOSTEN SUKUKOKOUSJA SUKUJUHLA TERVOSSA 9.-10.6.2007

Wanha Tuomas 2007 6

Wanha Tuomas

4. MAJOITTUMINENMajoitusmahdollisuuksia kannattaa tiedustella ajoissa.Seuraavassa yhteystietoja lähialueelta:

Timo Korhonen, Eerikkala, Eerikkalantie 19, 72210 TERVO, puh. 044-5626 186tasokkaita loma- asuntoja, sukumme edustajaetäisyys juhlapaikalta n. 2 km

Tervonsalmen leirikeskus, Levinniementie 15, 72210 TERVO, puh. 017-3872 185runsaasti tilaa, erilaisia mökkejä, teltta- ja asuntovaunupaikkojarauhallinen, Kansan Raamattuseuran säätiön paikkaetäisyys juhlapaikalta n. 3 km

U.H. Ranta, Ahvensalmentie 305, 72210 TERVO, puh. 017-3872 167kivoja loma- asuntoja ja tilava karavaanialue, sukumme edustajaetäisyys juhlapaikalta n. 4 km

Nousiaisen lomamökit, Knuutilantie 135, 72210 TERVOpuh. 017-3872 175, 050-5207 200tasokkaita lomamökkejä, etäisyys juhlapaikalta n. 5 km

Lohimaa, Lohitie 701, 72210 TERVO, Keskus +358 (0)17 369 6450http://www.lohimaa.fi/lohimaa.htmlluksustason hotellimajoitusta, tasokkaita loma- asuntojauusi ja nykyaikainen karavaanialueetäisyys juhlapaikalta n. 8 km

Tervon lohilomakylä, Koskenrannantie, 72210 TERVO, puh. 040-558 4222tasokkaita loma-asuntoja, etäisyys juhlapaikalta n. 10 km

Ahvenisenpään lomamökit, Ahvenisenpääntie 56, 72100 KARTTULApuh. 017-3831 144, 040-8202 681tasokkaita loma-asuntoja, etäisyys juhlapaikalta n. 11 km

Uudisharjun tila, Niementie 25, 72210 TERVOpuh. 017-2617 001 tai 040-5726 300vanhan ajan maatila pihapiireineenetäisyys juhlapaikalta n. 12 km

Eevantalo, Keihäskoskentie 150, 71570 SYVÄNNIEMI, Puh. 017-3841 470http://www.kolumbus.fi/eevantalokorkeatasoisia huoneita ja loma- asuntojaetäisyys juhlapaikalta n. 25 km

Tulilan matkailutila, Sari ja Antti Tulila, Oikotie 136, 72300 Vesantopuh. 0400 673565, 040 558 9885, http://www.hiisiretket.comvanhan ajan maatila pihapiireineen, sukumme edustajaetäisyys juhlapaikalta n. 29 km

7

Wanha Tuomas

Kesäkahvio

9-väyläinen golfkenttä

Kirkkotie 44, 72210 Tervo

Puh. 017-3872063

www.eerikkalagolf.fi

Wanha Tuomas 2007 8

Wanha Tuomas

Tervon kunnan tervehdysTervo tunnetaan Rautalammin reitinupeista ja kalaisista vesistään, jotkatarjoavat monipuoliset mahdollisuudetluontomatkailuun ja sen kehittämiseen.Näitä mahdollisuuksia on myös määrä-tietoisesti hyödynnetty. Matkailun ke-hittäminen on ollut kunnan ja yritystentoiminnassa keskeisellä sijalla juurisiksi, että järviluonnon hyödyntämises-sä on olemassa käyttämättömiä mah-dollisuuksia.

Äyskosken alueen kehittäminen onsaanut puhtia vuosituhannen vaihtees-sa laaditun kehittämisohjelmanvauhdittamana. Hanketoteutus onedennyt ohjelman mukaisesti kunnan,yritysten ja EU:n mittavalla rahoituk-sella. Erityisen vahvaa investointivauhtion ollut viimeisen kahden vuoden ai-kana.

Alue tarjoaa varsin monipuolisetmajoitus-, ravintola- ja ohjelmapalvelutentisestään laajentuvalle matkailija-joukolle. Tarjontaa täydentää golf-harrastajajoukkoa palveleva RiitniemiGolf Oy:n erinomainen golfkenttä. Har-rastuksen laajuudesta kertoo sekin,että Tervossa toimii jäsenmäärältäänsuomen suurin golfseura, Eerikkala Golfry.

Lomailu ja loma-asutus liittyvättervolaiseen luontoon. Vuosittain raken-netaan puolentoistakymmentä uuttaloma-asuntoa ja vapaa-ajan asuntojenmäärä kohoaa jo noin 850. Kesällä loma-aikaan heinäkuussa asukasluku kaksin-kertaistuu lomanviettäjien valloit-taessa kesämökit. Monella kesä-tervolaisella on sukujuuret Tervossa jasen lähialueilla.

Sukututkimusta, suvun siteiden jasukuperinteiden jatkamista pidetäännykyajan kiivastahtisessa elämän-rytmissä entistä tärkeämpänä. Etsitäänjuuria, ne halutaan tunnistaa ja niistähalutaan olla ylpeitä. Haluamme tie-

tää mistä olemme kotoisin ja minnesukujuuremme johtavat. Tästä hyvänäkonkreettisena osoituksena on VanhanRautalammin Korhosten sukuseuran vil-kas toiminta suvun perinteiden ja tiedonsiirtämisen vaalimisessa. Suvun tiedon-välityksestä huolehtivan sukuseuran leh-den, Wanhan Tuomaksen, sivuilta voi tu-tustua suvun tapahtumiin, historiaan jasen jäseniin niin nykypäivänä kuin men-neiltä ajoilta. Julkaisu yhdistää suvunjäseniä aivan erinomaisella tavalla ker-tomalla suvusta ja sen vaiheista. Mitäenemmän ikää karttuu sitä kiinnosta-vammaksi tulevat sukuun liittyvät henki-löt ja tapahtumat. Myös nuoremmat su-kupolvet haluavat tuntea sukunsa taus-tan ja perinteet.

Vanhan Rautalammin Korhosten suku-kokous ajoittuu tällä kertaa kesänvehmaimpaan aikaan kesäkuulle. Toivo-tan Teidät lämpimästi tervetulleiksisukukokoukseenne Tervoon Tervonsalmenrantamille, suvun esi-isien asuinsijoille.Samalla toivon sukutapaamiselle antoi-saa ja miellyttävää yhdessäoloa, jostariittää muisteltavaa tulevinakin vuosina.

Esko Ollila kunnanjohtaja

9

Wanha Tuomas

Tervon seurakunnan tervehdys

Keskiajalta alkanut ja vuosisatoja jatku-nut kehitys, jonka mukaan seurakunnat –ja niitä seuraten myös kunnat – jakautui-vat aina vain pienemmiksi, päättyi viimevuosisadan alkupuolella. Pohjois- Savos-sa Tervon seurakunta oli tässä kehityk-sessä viimeisiä, kun se itsenäistyi vuon-na 1922, pääosin Karttulasta. Nythänkehitys kulkee taas toiseen suuntaan!

Väkeä seurakunnassa on ollut enimmil-lään 1950-luvun puolivälissä lähes 3 500.Viime vuodenvaihteen väkimäärä oli vä-hän alle 1 500.

Kun emme voi iloita suuruudesta taiväkimäärän kasvusta, niin pyrimme ajat-telemaan, että pienikin on kaunista. Jahyvä täällä onkin ollut elää. Erityisestiiloitsemme kirkostamme ja kirkkomaastasen ympärillä.

Arkkitehti Ilmari Launis päiväsi kirkonpiirustukset Roomassa keväällä 1923 ja

kirkko valmistui syksyllä 1925. Se onlyhytsakarainen ristikirkko, jonka kuori-osaa pidentää puoliympyrän muotoinenapsis.

Tyyliltään kirkko edustaa 1920-luvullaesiintynyttä historismiä. Epäsymmet-rinen pohjaratkaisu ja koriste-maalaukset viittaavat kansallisroman-tiikkaan. Kirkossa näkyy myös romaa-ninen tyyli, gotiikka sekä klassisen tyy-lin pylväitä ja pilastereja.

Ulkoasussa leimaa-antavia ovatporraspäädyt. Niitä Suomessa on eni-ten käyttänyt ehkä juuri Launis. Alun-perin Mesopotamiasta levinnyt tyyli onyleinen eteläisessä Euroopassa.Porraspäätyihin liittyvä runsastiilikomerokoristelu viittaa keski-aikaisiin kivikirkkoihimme.

Kirkossa on tehty kaksi merkittävääkorjaus- ja muutosremonttia, vuosina1970 ja 1991.

Kirkossamme on nähtävissä kaikkikirkkovuoden pääjuhlat. Joulu onLauniksen suunnittelemassa lasi-maalauksessa ”Paimenten kumarrus”.Ristin pääsiäinen on krusifiksissärukouskynttelikön yläpuolella ja ylös-nousemuksen pääsiäinen näkyy kirkonkeskeisimmällä paikalla alttaripöydänkeskellä olevassa ylösnousemus-ristissä. Helluntai on läsnä kaikkiinilmansuuntiin viittaavan kastemaljanjalustassa.

Hyvä Korhosten juhlaväki! TervetuloaTervoon ja sen kirkkoon virkistäytymäänystävien tapaamisesta ja iloitsemaanyhteisestä uskostamme.

Olli Vuorinenkirkkoherra

Wanha Tuomas 2007 10

Wanha Tuomas

IVanhan Rautalammin Korhostensukuseuran vaiheista puhuttaessatulee joka välissä esille fil. maist., lä-hetyssaarnaaja Kalle Korhosen nimi.Hänhän koko puuhan aloitti ja jatkoisitä Seuran puheenjohtajana elä-mänsä loppuun saakka. Joku van-hempi sukuseuramme jäsen häneton tavannutkin ja muistaa hänestäyhtä ja toista, mutta useimmat kui-tenkin varsin vähän.

Läheskään täydellistä vastausta ot-sikon kysymykseen ei tässä anneta,mutta jotta hän tulisi kaikille edes vä-hän tutummaksi, julkaistaan tässä kak-si esitystä hänen elämäntyöstään. En-simmäinen aineisto on kerätty lähetys-seuran henkilömatrikkelista. Tämä onsiis ns. ”virallista” tietoa. Olen senkirjannut tähän kokonaisuudessaan, pa-rilla huomautuksella lisättynä.

Jälkimmäisenä olevan nekrologin onkirjoittanut Kalle Korhosen työtoveriArvid Flinck. Kuten havaitaan, se onvarsin suppea keskittyessään vain hä-nen lähetystyöhönsä. Esimerkiksi hä-nen voimakas sukurakkautensa ja työn-sä suvun hyväksi jää kokonaan huo-miotta, vaikka nämä olivat erittäin tär-keitä asioita hänelle. Hänen toimintan-sa kristillisessä raittiusliikkeessä puut-tuu kirjoituksesta, ja toimipahan hänFormosan-kiinalaisten urheilijoidentulkkinakin Helsingin olympialaistenaikana, vaikkei urheilusta ymmärtänyt-kään mitään.

Henkilömatrikkelin tiedot

Nimi: Kalle Emerik KorhonenSyntynyt:30.3.1885, VesantoKuollut: 30.5.1963, Helsinki

Kuka oli filosofianmaisteri Kalle Korhonen

Vanhemmat: maanviljelijä Otto Juhon-poika Korhonen ja Edla Sofia PuranenMaanviljelijä ja kotipuutarhuriHyväksyttiin lähetyskouluun 1904Lähetyssaarnaajan tutkinto 1.10.1910Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta Lyse-osta 4.11.1918Filosofian kandidaatti 4.10.1920:- pedagogiikka – laudatur- altailainen kielitutkimus – laudatur- teoreettinen filosofia – cum laude- kansanrunouden tutkimus – cum laude- englantilainen filologia – approbatur- kiinan kieli – laudaturFilosofian maisteri 20.1.1921 ilman juh-lallista vihkimystä

Työkaudet Kiinassa

Ensimmäinen kausi 12.10.1910–23.10.1917. Toimi lähetyssaarnaajana ja

Ilkka Korhonen, Helsinki

Lähetyssaarnaajana Kiinassa.Kuva on kolmannen työjaksonajalta. Sen omistuskirjoitus on“Fatsilta kinuskien maasta”.

11

Wanha Tuomas

Tsingshin (Jinshi) keskikoulun johtajanaHunanin maakunnassa. Solmi avioliitonIlmi Irene Lammenrannan kanssa1.3.1912 Tsingshissä.Ilmi Lammenranta (ent Lundqvist)s.20.4.1886 Rymättylässä, otettiinlähetyskouluun 1906 ja lähetettiin Kiinaan1909. Hän toimi Tayungissa (nykZhangjiajie) ja Tsingshissä lastentarhas-sa, koulussa, poliklinikalla ja naistyössä.Pariskunnalle syntyi Kiinassa kolme las-ta, joista vanhin kuoli parin vuoden ikäi-senä.

Toinen kausi 5.3.1921 – 13.8.1925.Toimi yleiskassanhoitajana, koulujen tar-kastajana, seminaarin, keskuskomiteanja kielikomitean jäsenenä ja opettajanapyhäkoulusta seminaariin.

Ennen Kalle Korhosen toista Kiinaan-lähtöä perheeseen syntyi kaksi lasta jahänen palattuaan kotimaahan vielä kak-si. (Ilmi-rouva jäi lasten kanssa Suo-meen.)

Kolmas kausi 9.10.1929 – 8.6.1935. Toi-mi Shekow:n teologisen seminaarin opet-

tajana. (Kuten nekrologista näkyy, Kalletoimi tämän jälkeen vielä Hunanissapoikakoulun johtajana, jostain syystätämä tieto puuttuu matrikkelista.)

Erosi Lähetysseuran palveluksesta1.6.1938.

Kirjallinen toiminta

Teokset:Kultakaivos. Vertauspuheita ja kerto-muksia, WSOY 192925 vuotta Kiinassa. Suomen Lähetys-seura. Artikkeli Kiinan 25-vuotisjuhla-julkaisussa 1929.Kuohuvan Kiinan keskelläLähetyssaarnaajana Kiinassa. Kirjanenomista kokemuksista.”Isän lupaus” (useita painoksia)Kiinan kutsu (käsikirjoitus)Kiinan kielestä ja kasvatustyöstä (kä-sikirjoitus)Käännöksiä:Johdatus kungfutselaiseen elämän-katsomukseen. Otava 1920. 300 s.Kiinan herätys. Mary K Crawford. RistinVoitto 1936.Suuri oppi. Käännös kiinan kielestä.Osia ”Pyhästä julistuksesta”. Käännöskiinan kielestä.Kotikuri. Käännös kiinan kielestä.Taolainen palkinto- ja rangaistusoppi.Käännös kiinan kielestä.Yhdessä Hannes Sjöblomin kanssakääntänyt kiinaksi Gummerus-Rosenqvistin kirjasta Kirkkohistoriaosan Vanha aika (lyseoita varten)Kirjoituksia sanomalehdissä ja aika-kauskirjoissa, mm: Lähetyssanomat jaLasten lehti, Herättäjä, Kotimaa, Teo-loginen aikakauskirja, Otava, Koti,Nuorten toveri, Partio, ChineseRecorder, Uusi Suometar ja Uusi SuomiKalle Korhonen laati myös ohjelmankiinan kielen opinnoiksi, jota Pekinginkielikoulun johtaja piti parhaimpana,mitä hän oli nähnyt.

Kalle Korhosen ja Ilmi Lahdenrannankihlakuva. Kuvattu myös Kiinassa.

Wanha Tuomas 2007 12

Wanha Tuomas

Muistokirjoitus

Jälleen on tuonen viikate niittänyt saalista Kii-nassa olleitten lähetyssaarnaajien joukosta. Tou-kokuun 30.päivänä kuoli fil.maisteri Kalle Kor-honen pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Kun työ-toverina häntä muistelee, niin lähetyskentällä kuinkotimaassa, täytyy ihmetellen kysyä, mistä hänsai voimat niin monenlaiseen toimintaan Herrantyövainiolla. Hän oli rukouksen mies.Rukouksessa hän ammensi voiman tehtäviinsä.

Kiinassa ollessaan hän joutui toimimaan sekäkoulu- että evankelioimistyössä. Mm. hän olimonia vuosia Luterilaisen pappisseminaarin opet-tajana Shekow´ssa. Hänen siellä ollessaan he-rätyksen henki liikkui voimakkaasti oppilaidenkeskuudessa. Hän oli innokkaasti mukana joh-tamassa oppilaita syvemmälle ristin salaisuuteen.

Muutettuaan Shekow´sta Hunanin työkentällesuuren poikakoulun johtajaksi hän sai sielläkinolla Herran aseena sekä oppilaiden että seura-kuntalaisten keskuudessa. Monesti aamun jo sa-

rastaessa hänen työhuoneessaan oli vieläelämäntien etsijöitä, joiden asiat kannettiinrukouksessa armonistuimen eteen.

Kun hän v. 1935 palasi kotimaahan, hänalkoi täälläkin suurella innolla ja rohkeudellajulistaa sanaa. Hän ei pannut matkoillaankynttiläänsä vakan alle, vaan antoi senkirkkasti loistaa junissa ja autoissa liikkues-saan. Junissa matkustaessaan hän kulkivaunusta toiseen laulaen ja julistaen sanaaja tehden kanssamatkustajille kysymyksen:Oletko pelastunut?

Vielä sairaalassakin vuoteessa maatessaanhän puhui sairastovereilleen ihmiselämän tär-keimmästä kysymyksestä, nimittäin siitä, mis-sä on turva kuolemankin hetkellä. Nyt hän onpäässyt perille kiittämään Karitsaa, jota hänkoetti kirkastaa ihmisille sekä pakanamailla ettäoman kansansa keskuudessa. A.F.

Kalle Korhosen perhe vuonna 1928 tai 1929. Lapset takaa vasemmalta Pulmu,Aili ja Kalevi, edessä Voitto isän sylissä, Heimo äidin sylissä ja Aino. LapsistaAili ja Aino syntyivät Kiinassa.

13

Wanha Tuomas

Vihta-Paavon runot ja laulut

Kansanrunoilija Paavo Korhosen (1775–1840) runoja jalauluja selityksineen ja taustatietoineen.Julkaisija Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry.Hinta 40 euroa + postikulut, jäsenhinta 30 euroa + posti-kulut. Tilattavissa sukuseuran sihteeriltä.

Sukuseuran viiri(pöytästandaari)

Pienoisviiri pöytätankoineen. Sopii mainiosti tunnustuk-seksi tai merkkipäivälahjaksi.Hinta 30 euroa + postikulut, tilattavissa sukuseuransihteeriltä.

Wanha Tuomas -lehden vuosi-kerrat 1993–2004

Paperimuodossa loppuunmyyty hajakappaleita lukuun-ottamatta.Vuosikerrat sähköisessä muodossa kaikilla tietokoneil-la luettavissa olevina pdf-tiedostoina CD-ROMilla, vaa-timuksena tietokoneessa CD-ROM-asema ja AcrobatReader -ohjelma, jonka voi ladata ilmaiseksi verkosta.

Kurkista verkkoon

Osoite http://kanaler. arnholm.nu/suomi/finland/saynatsalmif.html vie kanavanharrastajien sivuille. Siel-läkin on Korhosia.

Säynätsalmen siltavahti Jussi Korhonen perheineen vir-ka-asunnon pihassa vuonna 1932, vaimo Lyyti ja taka-na vasemmalta tyttäret Elsa, Siiri ja Aune.

Sukuseuran tuotteita

Wanha Tuomas 2007 14

Wanha Tuomas

Korhoset olivat tulleet Vaajasalmeenjo 1600-luvun puolenvälin tienoilla.Suurperheessä eli monia sukupolvia.Tutut etunimet olivat suosiossa. OliPekkaa (Per), Perttua (Bertil), Lau-ria (Lars) ja Ristoa (Christer). Vai-keina 1600-luvun lopun ja 1700-lu-vun alun vuosina tuoni saattoi viedäkokonaisia perheitä tai ainakin äidinja nuorimmat lapset. Väestö-kirjanpitokaan ei aina pysynyt ajantasalla, mitä osoittaa kuolinmerkintä”en tiggerska från Idensalmi somingen viste nampe på”. Siksi ei oleihme, että Ruokoniemeen (Sai-karille) viimeistään ison vihan jälkeensiirtyneen vanhimman Korhosenhenkilöstä on ollut epäselvyyttä. Erilähteissä olevia merkintöjä yhdiste-lemällä näyttää kuitenkin (lähes)varmalta, että hän oli Reko (taiReittu, Grels) Ristonpoika Korhonen.Seuraavat taulut ovat laajemmastajulkaisemattomasta käsikirjoitukses-ta. Rekon jälkeläisiä on seurattu toi-saalla olevassa ruokoniemeläistensukupuussa.

Taulu 1.

I. Reko Ristonp. Korhonen. Syntynytnoin 1655. Kuollut 95 vuoden ikäisenä15.7.1748 Ruokoniemen torpassa. Rekomainitaan asutuksen yleisluettelossaVaajasalmessa 1682-93 ja vaimo Riit-ta 1791-1794. Lasten syntymäajoistapäätellen avioliitto on solmittu jo 80-luvun puolella, ei kuitenkaan vielä 1684.Perhe asuu ilmeisesti koko ajan – vielä1696 ja 1697 – Vaajasalmessa, silläsiellä Rekolle syntyy lapsia, joistauseimmat kuitenkin kuolevat pieninä.

Rippikirjassa Reko mainitaanVaajasalmessa talollisen Perttu Riston-

pojan veljenä 1704–1713. Rekon isä onsiten Vaajasalmen Korholan isäntä RistoPertunp. K., s. n. 1620, k. 1695, ja äitiLiisa, vihityt ainakin jo 1644. Vuoden 1713jälkeen rippikirjassa on pitkä aukko. Seu-raavan kerran Reko esiintyy rippikirjassakuolinvuotenaan 1748 Ruokoniementorpassa. Torppa mainitaan asutuksenyleisluettelossa jo 1736. Silloin siellä onRisto Rekonp. ja vaimo Inkeri.

Ruokoniemessä Rekolla on poika Ris-to ja tytär Liisa. Sukulaisuusmerkinnätovat täälläkin täysin selvät. Liisa maini-taan Riston sisareksi vielä seuraavassarippikirjassa Rekon kuoleman jälkeen.Liisa ei voi ikänsä perusteella olla RiittaMatintyttären lapsi, joten Rekon on ollutoltava naimisissa jo aikaisemmin. Edelli-nen vaimo kuoli 10.5.1697 ja haudattiinlauantaina 22.5. Merkinnässä ei ole ni-meä, vain “Grels Korhoises hustru”, ilmei-sesti kuitenkin siis manttaaliluettelossamainittu Riitta. Reko vihittiin (käsitykse-ni mukaan siis toiseen avioon) kaksi vuot-ta ja yksi viikko hautajaisten jälkeen. Javajaata viikkoa vaille yhdeksän kuukaut-ta myöhemmin syntyi Rekolle taas lapsi:Risto.

Saloheimon selvityksessä mainitaankaksi eri Rekoa (taulut 112 ja 134), jois-ta toinen olisi yllä mainitun Perttu Riston-pojan, s. n. 1640, k. 1710, poika ja toi-nen hänen tässä kuvattu pojanpoikansa.Koska v:sta 1701 rippikirjassa on vain yksiReko, niin Saloheimon selitys on mahdol-linen vain sellaisessa tapauksessa, ettäoletettu Reko Pertunpoika olisi kuollutennen tätä vuotta. Tällaiseen tulkintaanantaisi mahdollisuuden - kokonaisuudes-ta irrotettuna - Matti Rekonpojan kuolin-merkintä v. 1701, jonka mukaan hänethaudattiin “i deras egen öfverbyggde graf”.Ehkä tässä haudassa oli kuitenkin vain1696–97 haudatut äitipuoli Riitta ja pie-net sisarukset.

Vaajasalmesta SaikarilleHannu Korhonen, Orimattila

15

Wanha Tuomas

Saloheimon tulkintaan on ilmeisestijohtanut se, että Rekoa koskevat mer-kinnät ovat useassa eri lähteessä. Va-paaseen tulkintaan lienee houkutellutmyös se, että Rekon isännimeä ei mai-nita suoraan. Käymällä kuitenkin läpikaikki lähteissä olevat, edellä kuvatutsukulaisuusmaininnat muodostuu kui-tenkin varmalla pohjalla oleva selvä jayhtenäinen kuva siitä, että on vain yksiReko (Ristonp.), joka oli naimisissakaksi kertaa.

Puoliso 1:o noin 1687 Riitta. Kuol-lut toukokuussa 1697.

Puoliso 2:o 29.5.1699 Riitta Matint.Pulkitar (Pulkkinen) (vai Pukitar?).Vihkimismerkinnän mukaan Kuopion pi-täjästä. Tuomittiin 25.2.1706 avio-rikoksesta Mikko Korhosen kanssa, poi-ka Matti Mikonp. K. s. 18.2.1706.

II. Lapsia:1. Kirsti Rekont. Korhonen. Syntynyt1688. Kuollut 64 vuoden iässä12.7.1748. Mainitaan Vaajasalmessarippikirjassa 1713 ja asutuksen yleis-luettelossa itsellisenä 1727, kuolin-merkinnässä asuinpaikaksi merkittyRuokoniemi.1. Liisa Rekont. Korhonen. Syntynytnoin 1690. Rippikirjan mukaan Vaaja-salmessa 1711-13, Ruokoniementorpassa 1748-1766.1. lapsi. Kuollut haudattu 5.4.1696.1. lapsi. Kuollut haudattu kaksi lasta 5.4.1696.1. lapsi. Syntynyt 1696. Kuollut, haudattu viisiviikkoisena 25.4.1696.1. Paavo Korhonen. Syntynyt 21.2.1697.2. Risto Rekonp. Korhonen. Syntynyt 23.1.1700. Taulu 2.2. Matti Korhonen. Syntynyt 17.8.1701. Kuollut IV adventtisunnuntaina 1701.2. Maalin Korhonen. Syntynyt 24.12. 1702. Pieksämäkeläisen Mikko Mark- kasen vaimo alkaen 1737.2. Riitta Korhonen. Syntynyt 12.5.1704. Kuollut 1709.

2. lapsi. Syntynyt 24.2.1707. Kuollut 3.7.1707.2. Kaisa Rekont. Korhonen. Syntynyt 1714. Taulu 61.

Taulu 2.

II. Risto Rekonp. Korhonen (isä RekoRistonp. Korhonen, taulu 1). Syntynyt23.1.1700. Kuollut 9.4.1776. Henki-kirjassa (SAY) Risto mainitaan v. 1736-1752 ja 1768-1769 Kerkonjoensuun ky-lässä Ruokoniemen torpassa.Rippikirjassa on vastaava poissaolo, sil-lä siellä hänet mainitaan 1748-1753 ja1761-1772. Puoliso 1:o 1.11.1733 InkeriKarjalatar. Kuollut noin 1742.Toholahdesta Saattaa olla kirkonkyläs-sä 4.3.1712 syntynyt Matti Karjalaisenja Marketta Simontytären tytär.

Puoliso 2:o 6.4.1743 Kaisa Laurint.Varis. Syntynyt 7.8.1710. Kuollut noin1785. Vanhemmat Lauri Varis ja ReettaKorhonen Töhkerömäestä.

III. Lapsia:1. Riitta Korhonen. Syntynyt 22.11.1734. Kuollut 1736.1. Matti Ristonp. Korhonen. Syntynyt 8.1.1736. Taulu 3.1. Reko Korhonen. Syntynyt 25.11.1737. Kuollut 1741.1. Kristiina Korhonen. Syntynyt 29.1.1740.1. Marketta Korhonen. Syntynyt 29.1.1740. Piikana pappi- lassa ainakin 1761 ja 1766.1. Kaisa Korhonen. Syntynyt 29.11.1742.2. Maalin Korhonen. Syntynyt 21.2.1745.2. Liisa Korhonen. Syntynyt 13.9.1746.2. Lassi Ristonp. Korhonen. Syntynyt 2.7.1749. Taulu 19.2. Juho Ristonp. Korhonen. Syntynyt 1.5.1752. Taulu 9.

Wanha Tuomas 2007 16

Wanha Tuomas

17

Wanha Tuomas

Wanha Tuomas 2007 18

Wanha Tuomas

Kirje sukuserkuille*Sirkka Makkonen, Jyväskylä

* Vihta-Paavon tyttären Anna-Reetta Korhosen käyttämä sana.

** Ilmestyi Vanhassa Tuomaassa vuonna 1995 s. 8-9.

Tutkiessani Vihta-Paavon runojasekä niiden syntyyn vaikuttaneitaajan tapahtumia ja taustoja saatoinyhtenään todeta, miten hänenaikalaistensa, samassa elinympäris-tössä elävien ihmisten kokemukset,paineet ja ongelmat nousivat konk-reettisina lukijan eteen. Runot olivatkasvaneet heidän elämästään,todellisuudestaan: Rautalammin mie-het aseissa, pitkillä kauppamatkoilla,soiden kuivatuksessa, kamppailussakulkutauteja vastaan, keskellä muu-tosten ja hävityksenkin aikoja. Vihta-Paavon runotyöllä oli tärkeä merki-tys siinä henkisessä heräämisessä,jonka kotiseutumme väki koki 1800-luvun vuosina.

Kaikkina aikoina tarvitaan elinympä-ristönsä elämää seuraavia ja sen ta-pahtumia tiedostavia ihmisiä. He ovatvälittäjiä, yhteisöllisen henkisen pää-oman kartuttajia. Sukuseuramme jä-senten on toivottu sukuselvitystenohella innostuvan myös pienimuotois-ten asiapitoisten kirjoitelmien, ns.tutkielmien laatimiseen.

Wanha Tuomas on tarjonnutkin mie-lenkiintoisia elämäntarinoita ja ajan-kuvia, jopa parin sukupolven muistin-kantaman päähän ulottuvia. Nämä su-kupolvien vaiheita valaisevat tutkielmatja muistelmat rakentavat palapelin ta-voin sukuhaarojemme elämän kuvaa yk-silöiden pyrkimyksiä, aikaansaannoksiaja kohtaloita tutkimalla. Tämän pala-pelin eheytymiselle on yhtä tärkeäämyös ihmisten sisäisen todellisuudentulkinta: miten yksilöt, ennen meitä elä-neet ovat kokeneet ja tiedostaneetajan tapahtumat.

Me kaikki emme ole vihtapaavoja. Meelämme tietotulvan keskellä. Omille

ajatuksille ei tahdo löytyä rakoa. Lähi-ihmiset, lähisuku saattaa vieraantua,ja näin kadotamme sukuyhteyden ehkälopullisesti, sen yhteyden, johon kuu-lumme monin luonnollisin sitein. Tä-män yhteyden lujittaminen on ollutsukuseuraamme perustettaessa johto-ajatuksena.

Meidän tietoisuuteemme ontallentunut paitsi oman elämämme his-toriasta usein myös edellispolvien vai-heista, joskus parinkin sukupolven ta-kaa tietoa, havaintoja ja kokemuksia,jotka odottavat pääsyä toisten ulottu-ville. Voisi sanoa, että meidänkinsukumme menneisyys ja nykyisyys ontäynnä kirjoittamattomia runoja,vaiettuja ajatuksia, siis muistoja jakokemuksia. Oman luovuuden ja roh-keuden herättely on tärkeä haastemeille kaikille.

On aika avautua, rikastuttaa toisten-kin elämää. Wanha Tuomas kuunteleeja odottaa. Käsi sydämelle, sukuserkut.Kaivellaanpa muisti-, muisto- ja tieto-varastoja. Meidän kaikkien on myöshyvä muistaa, että tekstin tuottami-nen on Suomessa ”jokamiehen oikeus”ja urheilulaji, josta aina saa jotain it-selleen. Se soveltuu kaikille: harjoituk-seksi pienemmille, muistin ja taidonterästämiseksi vanhemmille, useinmyös luomaan yhteishenkeä ja elämän-uskoa.

Otan esimerkin omistakirjoitusyrityksistäni. Vuosia sittensepitin runon Sonkarin vanhan Huttulantalon tyttärestä Amalia Korhottaresta.Hänen kohtalonsa kolahti minuun sy-västi ja liittyi kiinteästi sukuhaaran vai-keisiin vaiheisiin. Tarjosin runoapuolitekoisena Wanhaan Tuoma-aseen**. Aihe ei jättänyt rauhaan. Vuo-

19

Wanha Tuomas

HUTTULASTA TIENHAARAANAmalia Korhottaren elämäntarina1847–1890 Vanha Mikko Mikonpoikakuljet tuvan taitse pellon viertä ran-taanheinäkuiseen yöhön.Näet veneen kokan aironlavatkaaririvi kiiltää kuutamossa.Näet ruutuhuivin hartioiden kaarenveteen kuvastuvat naisen kasvot. Hän on Amalia veljentyttäresiitkee pikku Agataaäsken syntynyttäjonka silmiä ei äiti nähnyt.Hän on lapsen kummi, suojelija,hän ei kestä kuolemaa.Koko talon murheet Amalia itkee. Vanha Mikko, mene rantaanlaske käsi hänen hartioilleenniinkuin painoit kämmenesi lapsensinertyvään otsaan.Hän on yksinäinen, Amalia,lapsi vielävihkikevääseensä herätetty.Hän ei kestä elämää.Kätesi on luja hyvä käsisano Huomenna on pyykkipäivä, Ama-lia. Väki nukkuuhikistä ja syvää korjuuajan unta.Adam nukkuuodotettu järven takaa tullutkäsivarren mitan päähän jäänyt. Kuhilaiden varjotlehmikarjan öinen liiketuulen väreet virran suussa.Naisen varjo vesirajaa pellon viertäpihatietä.Aamun ensi valo punaa Murtovuorta.

Tarina jatkuu. Lyhyt kyllin pitkä

herättämään toivon sammuttamaantoivon.Avarat pihat onnettomuutta täydet.Pihanurmeen sanat putoilevat,ruosteiset rautanaulat vääntyneinä.Eksyneinä risteilevät katseetketään kohtaamatta yli pihanohi sukupolvien. Harventui ovien käyntiVarjot ikkunoissa pysähtyivät.Jäähtyivät uunit. Tyhjentyivät tuvat.Loitontui äänetVuosisatain painumat jäi askelista.

Matkasivat Adam Amaliamittasivat askeleilla virstan koilliseenei rantaa seuraten vaan vuoren viertätuoksusta vedenmaan tuoksuun niittytielleteiden risteykseen asettuivat. Hitaasti siirtyi metsäpiha täyttyi askelista.Kiilsi pärekatot huhtikuussakesät aukenivat puiden tuoksuun.Näihin keväisiin jo kypsyi syksy.Syvällä vesi kovat talven nyrkitRaskas tuiskulumen paino. Tulevan pelko tummenevat varjot,vartioi aittapolkua ja metsän reunaasaartoivat saunatien, hiljentyi lastenäänet. Raskasta perintöään kantoi Amaliarakkaita muistojansatuoksua veden, joka unta kevyemminlapsuuden rantaa yhä koskettaa.

 Jäi veden tuoksu rannat lempeätavarat pihat, äänet loitontuvatpolkujen painumat jäi askelista. Niin rohkeaksi kasvoi Amalia.Elämää pakeni vain - ei kuolemaa.Neljät lapsen kasvot jäisen valon läpi.

Wanha Tuomas 2007 20

Wanha Tuomas

 Vanhan Mikon hidastuva askelpihasta rantaantyhjään venevajaan.Aitan päädyn vanhan ruokakellon lyön-nithauraisiin uniin helähtävät öisin. Näin sukupolvetkipunsa ja unelmansa kantaa.

* * *Amalia Korhotar vv.1847 – 1890 oli Pato-salmen rantamilla sijainneen Huttulantalon silloisen isäntäväen Kaapro Mikon-poika Korhosen ja hänen vaimonsa AnnaBrita Halosen nuorin tytär. Amalian koh-talo liittyy kiinteästi lapsuudenkodinvaiheisiin ja samalla kertoo sen ajanyhteiskunnallisista muutoksista. Hän eliturvallisen lapsuuden suurperheen jasuvun keskellä ja avioitui jo 16-vuoti-aana Tervon Haapamäen kylästä kotoi-

sin olevan Adam Purasen kanssa.1850- ja 60-luku olivat sikäläisille

perheille vaikeita aikoja. Sääolot oli-vat poikkeuksellisia: tiedetään jonakinkesänä juhannuksen aikaan vielä aje-tun hevosella Sonkarin yli. Katovuodettoivat koettelemusten aikoja. Huttulantalon yhteiselämä alkoi rakoilla,elämänusko petti, suurperhe hajaantuija vähitellen muutti uusille asuinsijoille.Naapuruussuhteet muuttuivat, talovaihtoi omistajaa.

Adam ja Amalia perustivat uudistilanHuttulan entisten kaskimaiden äärellekilometrin päähän Huttulasta. Tienhaa-rassa he asuivat pari vuosikymmentä;siellä heille syntyi neljä lasta: Kalle s.1873, Evert s. 1876, Amanda s. 1879ja Olga Maria s. 1884. Amalian voimilleuudisviljelijäperheen arki oli liian rank-kaa. Hänen elämänsä päättyitraagisesti tammipakkasilla v. 1890.

Ensi kesän sukujuhlapaikka. Kuva Jukka Korhonen

21

Wanha Tuomas

Vanhan Rautalammin Korhostensukuseura ry:n vaiheita selvittävänkirjoituksen ensimmäisessä osassapäästiin tilanteeseen, jossa perusta-va sukukokous oli monen mutkan jäl-keen saatu aikaan ja ilmoittautumi-siakin oli tullut toistasataa. Tässäosassa kerrotaan, millainen ensim-mäisestä sukukokouksesta 17.6.1951 tuli ja mitä siellä saatiin aikaan.

Osallistujat

Kokouspaikaksi oli siis valittu Vesan-non Sonkarinsaaren kylän Ukkolan talo.Tila oli vanha Korhosten kantapaikkaja erikoista arvoa sille antoi Kalle Kor-hosen mukaan seikka, että se on“kansanrunoilija Paavo Korhosensyntymäkoti, Rautalammin rajamailla,Korhossuvun taajan kanta-asutuksenkeskellä”. Lisäksi tila sijaitsee kauniil-la paikalla Sonkarinjärven rannalla.

Vaikka vanhan päärakennuksen tupa

onkin varsin suuri, ei lähes 400 hengenosanottajajoukko olisi millään mahtu-nut taloon sisään. Näin ollen kokouspidettiin pihalla ja siis sään armoilla.Onneksi sää suosi kokousta ja väkisäilyi kuivana.

Kuten edellä on mainittu, Tulilan SalliKorhonen alkoi saada postia kesäkuunalusta alkaen. Ilmoittautumiskirjeet onnumeroitu, ja viimeinen numero on 102.Myöhäisin ilmoittautuja oli Emil Hei-monen Tervon Lehtomäeltä, joka olipäivännyt kirjeensä 14.6., siis kolmepäivää ennen itse tilaisuutta. Heimonenkirjoittaa saaneensa kutsun “kovinmyöhällä, vasta eilen, 13. pnä. Vaansiitä huolimatta lähetän mukaanliittymismaksun 200 mk. Itse kyllä envoi osallistua, sillä olen lupautunutLapin retkelle, joka alkaa jo huomen-na. Poikani siis liittyy täältä Tervostatulevaan retkiautoon, jollei tämäilmoittaminen nyt jo ole liian myöhäis-tä”,

Helsingistä ilmoittivat lähtevänsä

Vanhan RautalamminKorhosten sukuseuranvaiheet 2 Ilkka Korhonen, Helsinki

Kaksi kuvaa Ukkolasta ensimmäisen sukukouksen ajoilta.

Wanha Tuomas 2007 22

Wanha Tuomas

sukukokoukseen mm “Dipl. ins. ja RouvaKalevi Korhonen”. He kertoivat 1.6. päi-vätyssä kirjeessään voivansa huolehtiakyydistä kirkolta Ukkolaan itse. Tämä tar-koittaa sitä, että he lähtivät matkaanAija-rouvan isän autolla. Aija Korhonenei kuitenkaan muista sukukokouksessaolleensa eikä hänen nimeäänkään löydytalon vieraskirjasta. Mikäli hän kuitenkinmatkassa oli, jäi kaksivuotias Ilkka-poi-ka siinä tapauksessa Helsinkiinmumminsa ja ukkinsa hoiviin. Yleensäkinnäyttää helsinkiläisiä sukukokoukseenosallistuneen vähän.

Martta Korhonen PihtiputaanMuurasjärveltä puolestaan ujosti kertoorohkenevansa “tunkeutua sukuun ja tullakatsomaan, miltä näyttää toiset Korho-set, varsinkin kun ylijäämänaisena onkatsellut itseään 45 vuotta”. Suvustaanhän ei paljon sanonut tietävänsä, “senverran vain,että isävainaja on Vesannolta50 vuotta sitten tänne kulkenut ja sen,että Viitasaarella Silossa on sukulaisiane Korhoset, samoin Vihta-Paavo”.

Lehtiin lähetetyssä kokousilmoi-tuksessa sukukokoukseen osallistujiarajattiin seuraavanlaisella tekstillä. “Kor-hosia on Suomessa 18 000 yksikköä. Tämäsukukokous koskee lähinnä vanhan Rau-talammin hallintopitäjän Korhosia sekäsieltä lähteneitä ja lankoutuneita suku-laisia.”

Toisaalla kutsukirjeessä ym. osanotto-oikeus rajoitettiin kolmeen pitäjään,Vesantoon, Viitasaareen ja Tervoon sekänäistä pitäjistä lähtöisin oleviin Korhosiin.Varmaankin joku “oikea” Korhonen jättitämän vuoksi kokouksen väliin, kun ei ollutvarma, mistä pitäjästä esim isoisä olilähtenyt, tai jos suku oli jo useammanpolven ajan asunut muualla kuin näissäkunnissa.

Näiden kolmen kunnan nimeäminen“Korhos-pitäjiksi” oli lähinnä Kalle Korho-sen paremman puutteessa julkituomakäsitys. Vesanto oli tietenkin selväKorhos-pitäjä. Viitasaaren Suovanlahdellakoko sukuasia oli lähtenyt liikkeelle ja

siltä seudulta Kalle tunsi useita Korho-sia. Näin siis Viitasaari tuli toiseksikantapitäjäksi. Tervon tulo kolmanneksijoukkoon johtui selvästikin siitä, ettäTervon Aro ja Eljaksela olivat Kallelleläheisiä sukulaistaloja. Hänen suku-kokousta alkuun panemassa olleetPuras-serkkunsa olivat toki äidin puo-lelta Korhosia, äiti Amalia oli tosin Vii-tasaaren Silosta kotoisin. Mutta, ku-ten aiemmin on mainittu, Tervosta einäyttänyt löytyvän Korhosia sen ver-taa, että sukukokous olisi saatu aikaan.Sen sijaan esimerkiksi HankasalmenKärkkäälä ja sieltä levinnyt laajaKorhos-suku näyttää olleen Kalle Kor-hoselle tuntematon ainakin tässä vai-heessa.

Kalle Korhonen varmaan itsekin ta-jusi, että hänen lähtökohtansa oli sub-jektiivinen ja puutteellinen. Tämäepämääräisyys vaivasi häntä ja toden-näköisesti muitakin seuran aktiivi-henkilöitä. Näin ollen mahdollisimmankattavan sukuselvityksen laatiminen jayhteisen kantaisän löytäminen olivatoleellisia tavoitteita, kun oltiin perus-tamassa sukuseuraa, jonka sääntöihinpiti saada selkeä määritelmä jäsenis-töstä.

Tarkkaa osanottajalistaa kokoukses-sa ei laadittu. Sitä ilmeisesti Kalle Kor-honen kaipasi ja kyseli asiaa Aapeli Kor-hoselta. Tämä vastasi hänelle 29.6.,

Tulilan Salli. Kuva Jyrki jaLouna Korhosen arkistosta.

23

Wanha Tuomas

ettei tiennyt “niistä ilmoittautuneista”,mutta lupasi, että Salli Korhonen selvit-tää asian. Sallihan oli vastaanottanutkaikki osallistumismaksut, joten hänelläpiti olla tieto maksaneiden määrästä.Kaikki maksaneet eivät kuitenkaan koko-ukseen osallistuneet, kuten monet olivatjo kirjeissään ilmoittaneet. Lapset taaseivät maksaneet mitään, joten heidän vai-kutuksensa kokonaismäärään ei myös-kään selvinnyt tileistä. Mainitussa kirjees-sään Aapeli lupasi myös, että “kun nimi-en keräys jäi keskeneräiseksi, lähetän jäl-jennöksen meidän vieraskirjasta. Jospasekin osaltaan selvittäisi osan-ottajamääriä.”

Mitään tarkkaa osanottajamäärää einäytä kuitenkaan saadun selville, koskatoimintakertomuksessa sen enempää kuinmissään muussakaan asiakirjassa tällais-ta ei mainita. Kyseinen vieraskirja tar-koittaa Ukkolassa edelleen jäljellä ole-vaa “Oma sukuni” -teosta, jossa on seit-semän sivua sukukokouksen osanottaji-en nimiä. Kaikki eivät kuitenkaan näytänimiään tähän kirjanneen. Kokouksestalaaditussa ja 2. heinäkuuta tarkastetus-sa pöytäkirjassa mainitaan osanottajienluvuksi noin 350. Tähän lukuun lienee tyy-dyttävä. Määrä on toki varsin huomatta-va, ottaen huomioon lyhyen ilmoittau-tumisajan ja sen, että kutsuttavien Kor-hosten joukko oli rajattu, mutta toisaal-ta varsin epämääräinen.

Sisältö ja tekijät

Kalle Korhonen hahmotteli suku-kokouksen tavoitteita ja tapahtumiakutsukirjeluonnoksessaan, joka sellai-senaan ei lähtenyt liikkeelle. Hengenmiehenä hän liitti sukukokoukseen pal-jon uskonnollisia elementtejä, joitamaallisemmat jäsenet kutsusta ilmei-sesti vähän karsivat. Kallen mukaansukukokouksen pitäminen tarkoitti mm.kristillisen veljesrakkauden ilmaisuakäytännössä, ja elävän Jumalan totuu-den ja rakkauden tarkkailua suku-perheen piirissä.

Sukukokouksen sujumiseksi KalleKorhonen luonnosteli asioita, joita ko-kouksen osalta piti huomioida. Näitäolivat mm seuraavat:– sukuselvityksen tekijä ja historioit-sija– pikakirjoitus saarnasta, Kalevi (Kor-honen, Kallen poika, joka muutenkintoimi isänsä apuna asioita paperillepantaessa)– selostus kokouksesta, kirjurit– valokuvaaja– autot ja linjurit– magnetofoni, tuomari Väänäseltä Jy-väskylästä

Lista käyttökelpoisista henkilöistä si-sälsi mm. opettaja Mandi KorhosenJärvenpäästä, jolta merkinnän mukaanpiti saada “tietoja”, ´maanviljelijäEemil Korhosen Viitasaarelta, merkin-

Juhlaväkeä Vesannon sankarihaudalla ja Ukkolan pihalla.

Wanha Tuomas 2007 24

Wanha Tuomas

nällä “juuria” ja johtaja Impi SirkanSuolahdelta, jonka tehtävänä oli an-taa “vihjauksia”. Mitä nämä sitten käy-tännössä merkitsivät, se jää Viitasaa-ren Korhosten juuria tutkinutta EemilKorhosta lukuunottamatta selvittämät-tä.

Kokouksen pääemäntänä oli, kutenaiemmin on todettu, Tulilan Salli Kor-honen. Hänen apunaan toimivat AuneKorhonen Ukkolasta, Elli KorhonenLevästä, Aura Korhonen Eljakselasta jaKaarina Salvén Helsingin Lauttasaares-ta. Viimeeksi mainittu oli Kalle Korho-sen serkun, kanttoriurkuri EemilAatunpoika Korhosen tytär ja ainoanäistä, joka ei ollut maatalon kasvatti.Lisäksi oli suunniteltu lähes kymme-nen komiteaa alkaen vieraidenvastaanottokomiteasta koristelu- jajuhlamenokomiteaan, mutta mistään eiilmene, että tällaisia olisi perustettu.

Kokouksen kulku

Kokouksen kulkua ei jälkeenpäinn olekirjattu muistiin, vaikka tätä varten pitinimetä kirjuritkin. Kalevi Korhosen mah-dollisesti laatimaa kirjoitusta saarnastaei myöskään löydy sen enempää pika-tekstinä kuin selväkielisenäkään. Oh-jelma on tähän hahmoteltu sellaisena,kuin se ennakkoon laadittiin.

Kokous avattiin jumalanpalveluk-sella, joka alkoi klo 14. Tosin jo puo-lesta päivästä alkaen oli Seurojen ta-lolla tarjottu kahvia ja virvokkeita. Ve-sannon kirkossa pidetyssä tilaisuudessatoimi alttarilla pastori Ilpo Sirkka. Saar-nan piti itseoikeutetusti maisteri KalleKorhonen. Urkuja soitti “tirehtööri” Nii-lo Tiitinen, virrenveisuuta johti edellämainittu kanttori Eemil Korhonen jasuntiona toimi Pekka Korhonen.

Kirkolta siirryttiin sitten busseilla jaomilla autoilla viitisentoista kilomet-riä kaakkoon päin, Ukkolan taloon.Ohjelma alkoi komeasti sukujuhla-

runolla, jonka oli kirjoittanut Ukkolanisäntä, talousneuvos Aapeli Korhonen.Vihta-Paavon hengessä laadittu runo onsyytä julkaista kokonaankin, mutta täs-sä näytteeksi kaksi ensimmäistä ja kaksiviimeistä säkeistöä. Aapeli lausui runon-sa itse, mahdollisesti Tervon Aron talos-ta kotoisin olleen äidinkielenlehtori AnnaPurasen avustamana (Kalle Korhosenserkku hänkin).

“Mikä sai Korhoset koolle,suvun suuren suoltamahanvasiten vaeltamahan,tänne, vierelle vesiennäille maille, mantereillejoit’ ennen isäset astuivaltavanhemmat vaelsi?

Eiköhän veri vetänytKorhosia katsomahan,katsomahan, kuulemahansuvun syntymäsijoja.Lyömähän kädet käsihin,suutasuksin haastamahan,solmimaan sukusitehetentistä ehyemmiksi.———Jumalalla onnen ohjatLuojalla lykyn avaimet,ei katehen kainalossapahansuovan sormen päissänäin uskoi isäset ennen.

Se myös Korhosten kohallaaina paikkansa pitänyt,pitää, vastaisen varalle.”

Toinenkin runo kuultiin. Sen oli laatinutkansakoulunopettaja Alpo (Eevertinpoika)Korhonen, alkujaan kotoisin VesannonVesamäen Huuhdan talosta. Nimeltäänruno oli “Suvun työ”. Siinä kirjoittaja to-teaa Aabrahamin saaneen Luojalta käs-kyn perustaa suvun, jonka tuli saavuttaa“tähtien luku”. Toisessa säkeistössä AlpoKorhonen kirjoittaa: “Näin Aabraham. Lieneekö Korhosien myös suvulla sisäinen valo?

25

Wanha Tuomas

Sitä ajaako tekoihin parhaimpiin pyhä usko ja hengen palo?”Kuoro lauloi “On Jeesus nimi ihanin”. Vä-lillä kaikki pääsivät laulamaan yhdessä“Maa on niin kaunis” ja “Kestävää tääll’ eioo mikään”. Tämän lisäksi kuultiin messu-sävelmiä.

Näitä esittivät solistit ja kuoro. Solis-teina olivat Salli Korhonen ja Alma Raati-kainen, sopraano, Pulmu Kivikataja, AuraKorhonen ja Aino Korhonen, altto sekäSimo Korhonen ja Eino Korhonen, basso.Aino K oli valmis tarpeen tullen laulamaanmyös alttoa. Tenorisolistia ei näköjäänlöytynyt.

Kuoro muodostui seuraavista laulajis-ta: Liisa Korhonen, Leena Korhonen, Mai-ju Kolehmainen ja Hilda Tiitinen, sopraa-no, Elli Tiitinen, altto, Kalle Korhonen jaKalevi Korhonen, tenori sekä bassot EemilKorhonen, Eevert Korhonen, Niilo Tiitinenja Toimi Tiitinen.

Kuten huomataan, Kalle Korhonen olitässäkin mukana. Laulajista suurin osaoli hänen lähisukulaisiaan, omia lapsia,sisaruksia, sisarusten lapsia sekäserkkuja. Musikaalista sukua siis.

Esitelminä kuultiin suppeita selvityk-siä eri sukuhaaroista. Kalle Korhonen olimerkinnyt muistiin sukukokousta vartenmuutamia yleistyksiä Korhosen suvusta.Mielenkiintoisia tietoja, olihan Korhosiatuohon aikaan sentään jo 18 000...

Tässä muutamia poimintoja näistä:“Korhoset ovat olleet maanviljelyssuku,virkamiehiä vasta 1900-luvulla. Avioerojaon tullut vasta toisen maailmansodan jäl-keen, juoppoutta ei näytä sanottavastiesiintyneen - paitsi Vihta-Paavossa,vankeusrangaistuksia ei näytä kukaansuvun jäsen tähän mennessä kärsineen,mielisairautta ei Korhos-nimisten keskuu-dessa näytä ilmestyneen, yhteiskunnanhyväntekeväisyyden turvin eläviä henki-löitä ei liene ollut yhtään” jne.

Esimerkkinä avioeroon päätyneestähenkilöstä Kalle mainitsee oman sisaren-tyttärensä, jonka ratkaisu lienee ollut hä-nelle vaikea asia, eihän Jumalan

yhdistämää sopinut ihmisen erottaa.Maininta juoppouden olemattomuu-desta Korhosten suvussa sopii myöshyvin kuvaan, Kalle Korhonen itse toi-mi aktiivisesti raittiustyötä tekevässäSininauhaliitossa.

Sukukokouksen päätteeksi oli vieläruokailu.

Varsinainen sukukokous

Varsinaisesta kokouksesta laadittiintietenkin kaikkien muotojen mukainenpöytäkirja, vaikka kyseessä ei ollut vie-lä mikään virallinen yhdistys. Kokouk-sen avaajana oli luonnollisesti KalleKorhonen. Puhetta johtamaan kokousvalitsi maanviljelijä Toivo LaitisenVesannolta. Pöytäkirjan laatijaksi ni-mettiin maanviljelijä Martti ZittingTuusniemeltä. Pöytäkirjan tarkastajatvalittiin lähiseudulta. Nämä olivat ko-kouspaikan omistaja Aapeli Korhonensekä Sonkarinsaaren Vanhalan isäntäToivo Korhonen.

Ensimmäiseksi päätettiin yksimieli-sesti “jatkaa Korhos-suvun yhteistoi-mintaa suvun muistoja ja perinteitävaalien sekä sukulaisten keskeistä yh-teistoimintaa vireillä pitäen”. Asiaa aja-maan asetettiin seitsenhenkinen suku-toimikunta. Siihen valittiin seuraavathenkilöt:

maanviljelijä Eero Korhonen,Viitasaari, Kemppaala

maanviljelijä Aapeli Korhonen,Vesanto, Ukkola

maanviljelijä Lauri Varis,Rautalampi,Tahvola

rouva Alma Raatikainen,Tervo, Eljaksela

maisteri Kalle Korhonen, Helsinkitohtori Niilo Puranen, Helsinkitohtori Simo Zitting, Helsinki

Näin oli perustettu Korhos-suvun en-simmäinen virallinen elin.

Keitä sitten olivat olivat nämä vali-tut henkilöt? Verrattuna sukukokouksenvalmistelutoimikuntiin, nyt oli selvästi

Wanha Tuomas 2007 26

Wanha Tuomas

pyritty tasapuolisuuteen, niin alueellisestikuin ammatillisestikin. Tämä totetui si-käli hauskasti, että toimikuntaan kuuluitoisaalta kolme Helsingin herraa ja toi-saalta kolme suuren talon isäntää ja yksisellaisen emäntä. Nämä jälkimmäiset,maataloudesta leipänsä saaneet henki-löt, edustivat siten koko muuta Suomea.

On huomattava, että sukutoimikuntaanvalitut “maaseudun” ehdokkaat olivatkotoisin juuri niistä kolmesta pitäjästä,jotka ennen sukukokousta oli eri yhteyk-sissä määritelty Korhosten “kanta-kunniksi”. Eero Korhonen oli Viitasaarelta,Aapeli Korhonen Vesannolta ja Alma Raa-tikainen, os. Korhonen Tervosta.

Huomionarvoista on myös, että suku-kokouksen pöytäkirjassa ei mainita vieläsanaa “vanhan Rautalammin Korhoset”,vaikka kutsussa jo Rautalammin vanhas-ta hallintopitäjästä ja sen alueella asu-vista Korhosista puhuttiinkin. KoskaRautalampi -niminen kunta oli edelleenolemassa, oli asianmukaista, että yksimaaseudun edustaja valittiin myös tästävanhan kantapitäjän sydänalueesta. Asu-ihan Rautalammilla Korhosiakin, vaikkavalituksi tulikin Lauri Varis. Tämä hyväksihavaittu tapa, siis että hallintoelimiinvalitut edustavat paitsi itseään myöskotialuettaan ja sen Korhosia, vakiintuisitten sukuseuran hallituksen/suku-neuvoston vaaliin ja on edelleen käytös-sä.

Näennäisesti sukutoimikunnan vaalis-sa tapahtui siis selkeä jako kahteen, maa-seutuväestön saadessa yhden paikanenemmistön. Kyseessä on kuitenkin näkö-harha sikäli, että kaikki Helsingin edus-tajat olivat syntyjään maatalon poikia,Kalle Korhonen Vesannon Säkkimäeltä,Niilo Puranen Tervon Arosta ja Simo Zit-ting Muuruveden Kustilasta.

Professori Simo Zitting oli juristina tär-keä henkilö uutta yhdistystä perustetta-essa. Hänen Korhos-taustansa liittyiäidinäitiin Fredriika Juhontyttäreen, jokalähti Vesannon Säkkimäeltä TervonEljakselaan emännäksi Kaapro Raatikai-

selle. Näiden tytär Eriika naitiin sittenkauas Muuruvedelle. Hänen puolison-sa ja Simon isä oli valtiopäivämies jaKustilan isäntä Olli Pekka Zitting. Vah-vasti savolaisessa maahengessä siislähdettiin Korhosten asiaa ajamaan.

Vastavalitulle sukutoimikunnalle ko-kous antoi viisi tehtävää:1. ryhtyä toimenpiteisiin Korhos-suvunsukututkimuksen vireille panemiseksija edistämiseksi2. eri tavoin vaalia suvun muistoja japerinteitä3. ryhtyä toimenpiteisiin seuraavansukukokouksen järjestämiseksiharkitsemanaan ajankohtana4. perustaa Korhos-suvun rahasto,hankkia siihen varoja ja määrätä nii-den käytöstä tässä lueteltujen tehtä-vien edellytämiin tarkoituksiin5. ryhtyä muihinkin toimenpiteisiinKorhos-suvun yhteyden vaalimiseksi.

Tässä ei siis vielä puhuttu mitäänvarsinaisen sukuseuran perustamises-ta. Ajatus näyttää olleen, että toimi-taan edelleen epävirallisesti, jollei vii-des kohta sitten viittaa sukuseuraanpäin. Toimikunta valtuutettiin valitse-maan puheenjohtaja ja muut toimihen-kilöt, aivan kuten se toimisirekisteröidyn yhdistyksen hallituksena.

Mitä jäi käteen?

Sukukokouksen onnistumista arvioitiinsukukomitean ensimmäisessä kokouk-sessa Vesannon Ukkolassa 3.8.1951.Paikalla olivat myös sukukokouksenvesantolaiset koollekutsujat maanvil-jelijät Toivo Korhonen Vanhalasta ja YrjöKorhonen Levästä sekä Tulilan Salli Kor-honen.

Kokousta pidettiin yleisesti“miellyttävinä juhlina”. Puutteeksi to-dettiin liian lyhyt aika, kaksi päivää olisiparempi ratkaisu. Myös kokouksen val-misteluaika oli liian vähäinen, jostasyystä ei ollut ehditty tarpeeksi hyvinperehtyä sukuun ja sen asioihin. Koko-

27

Wanha Tuomas

uksesta puuttuivat sukututkimukset,kartat ym havaintovälineet. Käsityksetsuvun alkuperästä ja sen muodostumi-sesta jäivät edelleen hämäriksi.

Eero ja Yrjö Korhonen valittiin tar-kastamaan sukukokouksen tilit. Kokousmyönsi Salli Korhoselle vastuuvapaudenja kiitti tätä “tarmokkaasta, uhrau-tuvasta ja hyviin tuloksiin johtaneestatyöstä”. Salli puolestaan kiitti erityisestiUkkolan isäntäväkeä häntä itseäänkohtaan osoittamasta avuliaisuudesta.Kokous yhtyi kiitoksiin. Kiitokset saimyös stereotyyppimestari Toivo Hj.Korhonen, joka omalla kustannuksel-laan oli laatinut Ukkolan taloon sijoi-tetut kaksi metallilaattaa, joista toi-sen teksti muistutti Korhosten ensim-mäisestä sukukokouksesta. Tekstin olilaatinut Kalle Korhonen.

Kokous oli siis toteutunut jotakuin-kin mainiosti. Kuten Kalle Korhonenkirjoitti Seuran ensimmäisessätoimintakertomuksessa, “sukukokousonnistui erinomaisesti ilmojen, ohjel-man ja mielialan puolesta. Sunnuntai-nen kirkas ilma sadepäivien välissä olierikoista armoa, kun juhlakokous oli pi-dettävä ulkoilmassa kansanpaljoudentähden”. Tästä oli hyvä jatkaa suku-kokouksessa hyväksyttyjä tavoitteitakohti, joista tärkein mutta mainitse-matta jäänyt asia, sukuseuran perus-taminen, päätettiin vasta tässä suku-komitean kokouksessa. Mutta siitä ker-rotaan seuraavassa Vanhan Tuomaannumerossa

Korhosten muistojaJyrki ja Louna Korhosen kodin seinälläVesannon Tulilassa on 15 kertaa 20 sent-timetrin kokoinen mustaksi maalattupuukaiverrus. Siinä on vain päivämääräja yksinkertainen koristekuvio. Taulunmuisto- ja tunnearvo on kuitenkin mit-taamaton. Kyseessä on ruumisarkku-laudasta tehty karsikkolauta, joka on teh-ty Aatu Eliaksenpoika Korhosta kirkonmultiin kuljetettaessa. Ruumisarkut teh-tiin tuolloin kunnon tavarasta, sillä lautaon tuuman paksuinen.

Sanotaan, että lauta oli pitkään met-sässä puuhun naulattuna, kunnes Aatunpoika haki karsikkolaudan talteen vanhoil-la päivillään talvikelissä. Aatu kuoli par-haassa iässään, sillä hän oli syntynytvuonna 1824. Paljon pitempään eli Aatunvanhempi veli Säkkimäen isäntä ja“kirkonmies” Juho Korhonen, joka kuolivasta vuonna 1904, lähes 90 vuoden iäs-sä.

Wanha Tuomas 2007 28

Wanha Tuomas

Aikaisemmissa sukulehden nume-roissa on esitelty veljekset Eero jaMatti Korhonen Hankasalmelta. EvaEmelia Hytönen os. Korhonen kuu-luu samaan sisarussarjaan ja jatkaasiten sisarussarjan esittelyä. Kirjoit-taja on Eva Emelian veljen Eeronpojanpojan tytär.

Eva Emelia Korhonen syntyi14.12.1861 Hankasalmen KärkkäälänKorholassa, kuoli 21.3.1950Konneveden Pukaralla. Hänen puolison-sa oli Kalle Hytönen, joka syntyi2.2.1863 Sumiaisten Tannerahossa jakuoli 24.3.1932 Konneveden Pukaralla.Heidät vihittiin 21.7.1895.

Muutto Rautalammin Pukaralle

Eva Emelian lapsuudesta ja nuoruudes-ta ei ole juurikaan jäänyt tietoa jälki-polville. Muistitieto alkaa hänen elä-mästään niiltä vuosilta, kun hän oli joavioitunut Kalle Hytösen kanssa, ja heasuivat vuokralla SumiaistenJurvonmäessä. Eva Emelia ja Kallehankkivat elatuksensa työskentelemäl-lä eri taloissa palvelusväkenä.

Eva Emelian Heikki-veli asusti samoi-hin aikoihin Jurvonmäessä vaimonsaAnna Klaara Häyrisen kanssa. HeikkiKorhosen perhe muutti SumiaistenRajalaan ja Eva Emelia perheineenhankki Kiviharjun tilan ja muutti Rau-talammin Pukaralle. Nykyään Pukarakuuluu Konneveden pitäjään.

Anna Klaara Häyrisen ensimmäinenmies oli Heikki Hytönen, joten on to-dennäköistä, että Heikki ja Kalle Hytö-nen olivat läheisiä sukulaisia, mahdol-lisesti veljeksiä. Ilmeisesti Kallen vel-jistä Matti muutti Jurvonmäestä hei-dän mukanaan Pukaralle.

Ennen virallista muuttoaan

Jurvonmäestä he kävivät Pukarallakuokkimassa Kiviharjun pusikoitaviljelysmaiksi. Pukaralle he muuttivat vuo-den 1906 paikkeilla. Lapset Hilma ja Kal-le olivat alle 10-vuotiaita muuton aikaan.Kiviharjun tilalla oli vanha hirsinen talous-rakennus, joka purettiin, ja uusi asuinta-lo rakennettiin noin vuonna 1928. Tämäuusi rakennus, jota alettiin kutsuaUudeksitaloksi, ei kerennyt olla EvaEmelialla ja Kallella kymmentä vuotta, kunse kesällä ennen sotaa paloi heinänteonaikaan. Vintissä oli ollut joku nuori nuk-kumassa juuri silloin ja oli kuullut jotainrapsetta, johon heräsi ja pelastui viimetingassa. Tässä rakennuksessa muutenPukaran kansakoulu aloitti 1937 toimin-tansa.

Tarvittiin uusi asuintalo, mutta väliai-kainen asunto rakennettiin liiteristä vah-vistamalla väliseiniä. Tässä liiterituvassaasuttiin kuitenkin parikymmentä vuotta.Eva Emelia jäi leskeksi 1932. Pojasta,Kalle Eemil Hytösestä, tuli isäntä isänsäjälkeen.

Uudentalon Eva EmeliaMarjatta Korhonen, Vantaa

29

Wanha Tuomas

Perheen talous oli erittäin kireällä. EvaEmelia teki muiden maatalon töiden li-säksi miesten kanssa metsässä tukkitöitä.Hän todella teki kaikkensa, että he saisi-vat pitää talon. Kerrotaan, että edellinenomistaja joutui luopumaan Kiviharjustaliian suuren maksutaakan takia. He eivätjaksaneet millään hoitaa ja maksaa vel-koja, ja niin heidän oli yksinkertaisestimuutettava pois. Uusi talousrakennus ra-kennettiin 1960-luvulla. Rakentamisenjälkeen talous oli entistäkin kireämmällä,kun palaneesta talostakin oli jäänyt lai-naa ja lisäksi oli uuden rakennuksen mak-sut. Mutta onneksi talossa oli hyvät met-sät. Hytöset kykenivät uutteruutensa an-siosta hoitamaan maksut ja pitämääntalon.

Eva Emelia osallistui myös heinän-tekoon. Hän toimi “heinäisäntänä” omiensanojensa mukaan niin kauan kuin hara-va pysyi käsissä.

Ahkera emäntä

Eva Emelia Hytönen oli valoisa, hengelli-nen ja vaatimaton emäntä. Hän oli inno-kas käsityöihminen. Hän kasvatti pella-vaa, kehräsi niitä ahkerasti rukillaan,värjäsi langat, suunnitteli mallit sekä vä-rit ja kutoi kehräämistään langoistaraanuja ja sängynpeittoja. Hän kutoi niinahkerasti, että vieläkin on käyttämättö-miä sängynpeittoja tallella.

Siihen aikaan kangaspuut eivät olleetkovin leveitä, joten sängynpeitot kudottiinkahtena kappaleena ja sitten ommeltiinkeskeltä yhteen. Ompeleminen oli tark-kaa ja taitoa vaativaa puuhaa, sillä erivärien, raitojen ja kuvioiden piti sattuatäsmälleen oikeille kohdille.

Eva Emelia antoi tyttärelleen Hilmallekutomiaan peittoja. Vanhemmalla iälläänhän vieraili talvisin veljensä Heikin luonaSumiaisten Rajalassa, jäi 2 - 3 viikoksikerrallaan. Hän kävi myös Konnevedenkirkonkylällä sukulaistalossa Pietiläisilläkehräämässä. Pietiläisten tilan paikallaon nykyisin Konneveden Matkahuolto.

Vielä yli 80-vuotiaana Eva Emeliakaitsi lastensa lapsia lasten tehdessämaatalon töitä. Samalla hän - mitenkäsmuuten - kehräsi lankoja. Hänellä oli-kin valtava määrä lankoja varastossa,joita tyttärentytär Rauni on käyttänytja jakanut myös Väinön tyttärelleMarjalle, joka on myös innostunut käsi-töistä - ja lankoja on siitäkin huoli-matta vielä jäljellä.

Kerrotaan, että kun Eva Emelia heräiliajoittain varhain aamuyöstä, vielä hy-vin korkeassa iässäkin, niin silloin al-koi rukki hyristä ja pellava- sekä villa-lankaa taas syntyi!

Muuta

Kun Pukaralla ei ollut vielä 1937kansakoulurakennusta, koulu aloitti toi-mintansa Uudessatalossa. Tämä olivarmaan Eva Emelialle mieleen, silläjokaisen aamuhartauden aikana hän tulihuoneestaan koululaisten kanssa lau-lamaan virsiä.

Kun radio tuli taloon, perheellä olitapana kuunnella hartaasti sunnuntainjumalanpalvelus. Kaikki istuivat hiljaapaikoillaan kuunnellen ja virsiäveisaten. Eva Emelialle jumalanpalve-lus oli niin pyhä hetki, että hän pitihuolen, ettei sinä aikana höpötelty tur-hia asioita. Tapa säilyi myös EvaEmelian lasten perheissä. Eva Emeliallaoli muutenkin tapana laulaa paljon vir-siä. Hänelle oli erityisen rakas virsi 186.Epäselväksi on jäänyt, oliko virsi uu-dessa vai vanhassa kirjassa, sillä seon eri virsi kummassakin.

Eva Emelia oli koko elämänsä ajantäysin terve. Käydessään lääkärissä yli80-vuotiaana, hän oli pyytänyt lääkä-riltä matokuuria. Lääkäri ei ollut suos-tunut pyyntöön, vaan oli sanonut, ettähän voi viedä sitten aikanaan madotmukanaan hautaan. Hän sairastui 89-vuotiaana, jolloin pari-kolme viikkoakuumeista flunssaa sairastettuaan siir-tyi rajan toiselle puolelle.

Wanha Tuomas 2007 30

Wanha Tuomas

Eeva Emelian jälkeen Uuttataloa vil-jeli hänen poikansa Kalle Hytönen Hel-mi-vaimonsa kanssa. Heidän jälkeen-sä talonpitoa jatkoi Kallen poika VäinöEeva-vaimonsa kanssa. Nykyään taloaisännöi Väinön poika Mikko Hytönen.Leskiemäntä Eeva Hytönen asustaamyöskin Uudellatalolla.

Eva Emelian ja Kalle Hytösen lapset

1. Kalle Eemil, s. 02.07.1896, k.20.03.1967. Vihittiin 17.12.1921 avio-liittoon Helmi Sofia Monthanin kanssa,joka s. 07.03.1898, k. 25.12.1971.Uudentalon isäntäväki.

Kalle Eemilin lapset

A. Liisa Vilhelmiina, s. 24.02.1922, k.1982, 61-vuotiaana syöpään, vihittiin29.12.1941 avioliittoon Pekka (Petter)Löllön kanssa, synt. 6.6.1912. PekkaLöllö oli kotoisin luovutetun Karjalanalueelta, Soanlahden pitäjästä. Liisa jaPekka Löllö ostivat tilan erittäin kau-niilta paikalta Pukara-järven rannasta.Kaksoset:B. Kalle Eemeli, s. 29.03.1924, k.08.05.1925, vain vähän yli vuoden ikäi-senä.C. Väinö Iisakki, s. 29.03.1924, k.9.6.2005. Vihittiin 10.6.1962 avioliit-toon vesantolaisen Eeva Esteri Nuuti-sen kanssa, joka s. 23.9.1930. Uuden-talon isäntäväki Kalle ja Helmi Hytö-sen jälkeen.D. Matti, s. 19.02.1928, k. 12.1.2005naimattomana ja lapsettomana. Hänasui Mikko-nimistä tilaa, joka oli han-kittu 1930-luvulla Pukaran rannalta.E. Eeva Helena, s. 07.08.1933, asuuJyväskylän kaupungissa naimattomana.Eeva Hytönen kutoi kuvatäkkejä (isotaidokas seinävaate) seinillesisarelleen Hilmalle ja myös Uudelle-talolle. Hän oli työssä Keskisuomalai-sessa reikäkorttilävistäjänä.

2. Iida Elinas. 29.8.1899 Sumiaisissak. 1.7.1900 Sumiaisissa vajaan vuodenikäisenä.

3. Hilma Auroora Hytönens. 10.03.1902 Sumiaisissak. 6.1.1975 Jyväskylässä naimattomanaja lapsettomana.

Hilma oli topakka liikenainen. Hänelläoli vuokralla sauna puurakennuksessaJyväskylässä, osoitteessa Asemakatu 5,nykyisen Anttilan paikalla.

Hilma oli vuokrannut saunayrityksenSaimi Ruusalan kanssa. Heillä oli palkat-tua henkilökuntaa, pesijöitä ja lämmit-täjä. Itse yrittäjät tekivät saunassa ah-kerasti työtä. Yritykseen kuului yleinensauna ja numerosaunat. Se oli siihen ai-kaan iso yritys. Hän tienasi niin hyvin,että osti kaksi asunto-osaketta. Joskusasiakkaat häiriköivätkin, mutta Hilma oliaika taitava häirikköjen käsittelyssä jaohjasi heidät joutuisasti ulos saunan ti-loista. Joskus harvoin mustamaijakin jou-duttiin tilaamaan.

Hilma oli myös hyvä ruuanlaittaja jaoli olympialaisten aikana huolehtimassaväen muonittamisesta Helsingissä. Hänoli luonteeltaan vieraanvarainen ja suku-rakas. Monet sukulaiset yöpyivät hänenluonaan kaupungissa käydessään. Jotkutsaivat tarvitessaan tilapäisen asunnonkinhänen luotaan.

Lähteet: Konnevesi-kirja

Haastattelut:

Rauni Löllö (Liisa Löllön tytär)

Alina Salonharju Eva Emelian Heikki-veljen pojan tytär

Tietoja on antanut myös

Eeva Hytönen Jyväskylästä Kalle Eemilin tytär

31

Wanha Tuomas

Vuonna 1807 kesäkuun 9. päivä oli tiis-tai, Primuksen päivä. Aurinko nousi kel-lo 2.51 ja laski 9.09. Ajan tavan mu-kaan almanakassa oli myös sää-ennuste. Sen mukaan piti olla tyyntä.Seuraava päivä oli Svanten nimipäivä.Säästä piti tuleman kirkas, lounaistuul-ta. Jos vanhat merkit pitävät paikkan-sa ja saamme samanlaisen sään kuin200 vuotta sitten, niin sään puolestaTervossa on hyvä olla.

Kansisivun teksti

Almanakka vuodelle 1807 jälkeen Vapah-tajan Kristuksen syntymän

Sukujuhlien saaennuste

Tukholman horisontin mukaan, sijait-seva 59 astetta 20½ minuuttia.

Tiedeakatemian julkaisema Hänen Ku-ninkaallisen Majesteettinsa armol-lisimman säädöksen mukaisesti.

Auringonpimennys marraskuun 29. päi-vänä.

Painettu Strängnäsissä Alb. Jul.Segerstedt.

Kappaleita myydään vihkona ja leikat-tuna yhdellä killingillä ja 4 runstykillä.

.. ..

Wanha Tuomas 2007 32

Wanha Tuomas

JäsentietopalstaTämän lehden välissä saatte uuden muut-tuneen jäsenmaksulomakkeen. Lomaketulostetaan nyt suoraan jäsenrekis-teristämme. Lomakkeeseen on merkittyjokaisen jäsenen oma pysyvä jäsen-numero. Edelleen on tärkeää, että maksu-tavasta riippumatta viitenumero maini-taan, sillä sen avulla maksu kohdistuuoikealle henkilölle.

Sukuseura saa tänä vuonna oman myy-täväksi tarkoitetun muisto- jaonnitteluadressin. Adressi tulee myyntiinensi kesän sukujuhlaan mennessä jaadresseja voi ostaa esim. sukujuhlanyhteydessä.

Sukuseuramme kotisivut ovat pikku hil-jaa uudistuneet ja saaneet tämän vuo-den aikana uuden ulkoasun. Sivuihin kan-nattaa käydä tutustumassa osoitteessaht tp: / /www.genea log ia . f i / sukus/korhonen/. Kotisivujen kautta voit myösosallistua sukuseuran toiminnan suunnit-teluun. Kesän sukukokouksessa käsitel-lään mm. sukuseuran toimintasuunni-telmaa vuosille 2008–2010. Jotta suku-seuran jäsenet pystyisivät mahdollisim-man tehokkaasti osallistumaan tämäntekemiseen, tullaan kevään 2007 aikananäillä kotisivuilla julkaisemaan toiminta-suunnitelman luonnosversio, johon sittenpyydämme sukuseuran jäseniltä kom-mentteja ja ehdotuksia.

Kotisivujen päivittäminen on ensisijai-sesti sukuseuran sihteerin vastuulla, jo-ten kotisivuja koskevat toiveet tai huo-mautukset pyydämme osoittamaan hänel-le.

Sukuseura on hankkinut omistukseen-sa Rautalammin rippikirjojen mikrokortitvuoteen 1864 saakka. Nämä mikrokortitovat kaikkien sukuseuran jäsenien va-paasti käytettävissä. Muiden mikro-korttien hankinnasta päätetään suku-

seuran taloustilanteestakin riippuenmyöhemmin.

Viime toukokuussa sukuneuvostopäätti, että sukuneuvoston kokous-pöytäkirjat postitetaan myös suku-neuvoston varajäsenille. Näin on senjälkeen toimittukin. Tämän tarkoituk-sena on pitää myös sukuneuvostonvarajäsenet ajan tasalla, niin ettei var-sinaisen jäsenen estyessä varajäsenentarvitsisi tulla kokoukseen ihan ”kylmil-tään”. Helmikuussa 2007 Tervossa pi-dettyyn ”laajennettuun” sukuneuvostonkokoukseen kutsuttiin myös suku-neuvoston kaikki varajäsenet.

Sukuseuran kotisivuilla on nyt luet-tavissa kaikki Wanha Tuomas -lehdennumerot vuosilta 1993–2004. Uudis-tetuilla kotisivuilla on myös sähköinenjäsenilmoittautumis-/osoitteenmuutos-lomake. Uudessa lomakkeessa kysy-tään yhteystietojen lisäksi myös jäse-nen syntymäaikaa ja -paikkaa.

Toivomme, että ilmoitatte etukäteentulostanne 9.6.–10.6.2007 Tervossa pi-dettävään sukujuhlaan ja -kokoukseen.Ilmoittautumisen voi tehdä Pirjo Kor-hoselleos. Jokelantie 52, 77700 Rautalampi,sähköp. sukujuhla@korhoset.name taipuh. 040-5183635.Sukujuhlan aikaisista majoitus-vaihtoehdoista saatte tietoa tämänlehden sivuilta tai sukuseuran koti-sivuilta.

Toivomme, että tulevan kesän suku-juhla kerää runsain määrin meitä Van-han Rautalammin Korhosia Tervoon toi-siamme tapaamaan. Sydämellisesti ter-vetulleita ovat sukulaiset niin läheltäkuin vähän kauempaakin.

Petri MakkonenPirjo Korhonen