vuonna 2005 tehtiin mittava eläkeuudistus.staff.etla.fi/maattanen/2005_elakeuudistus.pdf ·...

EläketurvakeskusP E N S I O N S S K Y D D S C E N T R A L E N

Eläketurvakeskus00065 EläketurvakeskusPuh. 010 7511Faksi (09) 148 1172

Pensionsskyddscentralen00065 PensionsskyddscentralenTfn 010 7511Fax (09) 148 1172

Finnish Centre for PensionsFI-00065 Eläketurvakeskus, FinlandTel. +358 10 7511Fax +358 9 148 1172

ISSN

123

6-30

49 E

TK

ISSN

035

6-74

43 E

TLA

www.etk.fi

Tuulia Hakola ja Niku Määttänen

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA sarja B 226

Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2007:1

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuseläkkeelle siirtymiseen ja eläkkeisiin

Arviointia stokastisella elinkaarimallilla

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeelle siirtym

iseen ja eläkkeisiin • Eläketurvakeskus • E

linkeinoelämän T

utkimuslaitos

Vuonna 2005 tehtiin mittava eläkeuudistus. Varhaiseläkemuo-

toja lakkautettiin, eläkkeiden ikärajoja nostettiin ja eläkkeiden

laskusääntöjä tarkistettiin.

Tutkimus arvioi vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuksia

yksityisellä sektorilla. Tarkastelun kohteena ovat uudistuksen

aikaansaamat muutokset eläkkeelle siirtymisikään, työllisyysas-

teisiin ja eläkkeisiin.

Tutkimuksessa kehitetään uusi, ihmisten eläkkeelle siirtymis-

päätöksiä kuvaava malli. Lakisääteisen eläkejärjestelmän lisäksi

malli huomioi ansiotulojen verotuksen ja työttömyysturvan

vaikutuksen eläkkeelle siirtymisen taloudellisiin kannusteisiin.

TUTKIMUKSIA

TTUTKIMUKSIA

Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2007:1Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA sarja B 226

Tuulia Hakola ja Niku Määttänen

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuseläkkeelle siirtymiseen ja eläkkeisiin

Arviointia stokastisella elinkaarimallilla

Eläketurvakeskus00065 ELÄKETURVAKESKUSPuhelin 010 7511 � Faksi (09) 148 1172

Pensionsskyddscentralen00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALENTfn 010 7511 � Fax (09) 148 1172

Finnish Centre for PensionsFI-00065 Eläketurvakeskus FinlandTel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172

Hakapaino OyHelsinki 2007ISBN 978-951-691-068-3 (sid.)ISBN 978-951-691-069-0 (PDF)ISSN 1236-3049 (Eläketurvakeskus)ISSN 0356-7443 (Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos)

ABSTRAKTI

Suomessa tehtiin vuonna 2005 mittava työeläkeuudistus, jossa muutettiin eläk-keiden laskentasääntöjä, lakkautettiin eläkelajeja ja muutettiin eläkkeiden ikä-rajoja. Tutkimuksessamme tarkastelemme, miten tämä eläkeuudistus vaikuttaayksityisen sektorin eläkkeelle siirtymiseen, työllisyyteen ja eläkkeiden jakau-maan. Arvioinnissa käytämme yksilökohtaista palkkaepävarmuutta sisältävääelinkaarimallia, joka työeläketurvan lisäksi sisältää kansaneläkkeet, työttömyys-turvan sekä progressiivisen ansiotuloverotuksen.

ABSTRACT

Finnish employment pension system was thoroughly reformed in 2005. The re-form changed the way the pension benefits are earned, abolished some pensionschemes and changed the minimum age limits in the others. In this report weevaluate how the reform affected retirement, employment and benefit distributi-on in the private sector. We construct a life cycle model that accounts for indivi-dual uncertainty in wage formation. The model includes pension rules, unemp-loyment benefits and progressive income taxation.

SAATTEEKSI

Tutkimuksemme on syntynyt monen tahon yhteistyönä. Allekirjoittaneet ovattoteuttaneet tutkimuksen. STM:n koordinoima Veto-ohjelma rahoitti Etlan työ-panoksen. Kiitämme tutkimuksemme seurantaryhmään kuuluneita Seija Ilma-kunnasta, Elise Kivimäkeä, Jukka Lassilaa, Tarmo Valkosta, Reijo Vannetta jaerityisesti tutkimuksen yhteyshenkilönä toiminutta Heikki Palmia kannustavis-ta keskusteluista. Hyödyllisiä kommentteja saimme matkan varrella myös EssiEerolalta, Markus Jäntiltä, Mikko Kautolta, Ismo Riskulta, Eila Tuomiselta, Han-nu Uusitalolta, Roope Uusitalolta ja Risto Vaittiselta. Tutkimusta on esiteltyEtlan, ETK:n, Kelan, saksalaisen MEA-instituutin ja EU:n Cost-ohjelman se-minaareissa sekä EALE-konferenssissa. Kiitämme osanottajia kommenteista.Merja Raunista kiitämme tutkimusraportin taittamisesta ja tuottamisesta.

Ketään yllämainituista ei voi saattaa vastuulliseksi tutkimukseen mahdolli-sesti eksyneistä virheistä, vaan niistä � kuten kaikesta muustakin � vastaammeluonnollisesti itse.

Helsingissä 6.3.2007

Tuulia Hakola, EläketurvakeskusNiku Määttänen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

TIIVISTELMÄ

Arvioimme vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusta eläkkeelle siirtymiseen,työllisyyteen ja eläkkeisiin elinkaarimallilla, joka kuvaa työntarjontapäätöksiäyksilötasolla. Malli sisältää varsin tarkan kuvauksen todellisista eläkkeiden mää-räytymistä koskevista säännöistä Suomen yksityisen sektorin lakisääteisessä elä-kejärjestelmässä. Malli huomioi myös ansiotuloverotuksen ja työttömyysturvan.

Malli selittää yksilöiden käyttäytymistä pelkästään taloudellisten kannustei-den avulla. Valitsemme yksilöiden päätösten pohjana olevan ns. hyötyfunktionparametrit siten, että mallin yksilöt käyttäytyvät ennen uudistusta voimassa ole-vien eläkesääntöjen vallitessa mahdollisimman samalla tavalla kuin todellisetihmiset tilastollisessa aineistossa. Eläkeuudistusta koskevat tuloksemme perus-tuvat siihen, että muutamme eläkkeiden karttumista koskevia sääntöjä uudis-tuksen mukaisesti ja tarkastelemme, miten mallin yksilöiden käyttäytyminensen seurauksena muuttuu.

Mallin perusteella eläkeuudistus nostaa nyt työelämään astuvan ikäpolvenkeskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää ja keskimääräistä työmarkkinoilta pois-tumisikää noin kahdeksalla kuukaudella. Yleisin eläkkeelle siirtymisikä on uu-distuksen jälkeen 63 vuotta. Samalla eläkeuudistus nostaa 25�68-vuotiaiden työl-lisyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä. Eläkeuudistus vaikuttaa hyvin samallatavalla myös sen voimaan tullessa jo keski-ikään ehtineiden ihmisten työntar-jontaan.

Näiden tulosten taustalla on oletus, että yksilöllisen varhaiseläkkeen poistu-minen näkyy vastaavasti lisääntyneinä työkyvyttömyyseläkkeinä. Jos näin eitapahdu, keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä nousee enemmän � enimmil-lään noin puolitoista vuotta.

Eläkeuudistuksen työuria pidentävä ja työllisyyttä nostava vaikutus perus-tuu lähinnä työttömyysputkeen ja vanhuuseläkkeelle pääsyä rajoittavien ikära-jojen nousuun. Karttumia, varhennusvähennyksiä ja lykkäyskorotuksia koske-vien muutosten yhteisvaikutus on mallin perusteella vähäinen, sillä muutoksetlähinnä kumoavat toistensa vaikutukset.

Eläkeuudistus ei juuri muuta nyt työelämään astuvan nuoren ikäpolven aika-naan saamien kuukausittaisten työeläkkeiden keskimääräistä tasoa. Elinaikaker-roin leikkaa heidän eläkkeitään väestöennusteen perusteella noin 10 prosenttia.Tätä kuitenkin kompensoi aikaisempaa anteliaampi eläkeoikeuksien indeksoin-

ti työiässä. Indeksointi ja työurien piteneminen yhdessä nostavat eläkkeitä suun-nilleen saman verran kuin elinaikakerroin niitä leikkaa. Uudistus kuitenkin pie-nentää nuorten elinaikanaan saamien eläkkeiden määrää, koska eläkkeelle siir-tyminen myöhentyy. Keski-ikään ehtineiden ikäpolvien keskimääräinen kuukau-sieläke nousee, koska eläkeuudistus myöhentää heidänkin eläkkeelle siirtymis-tään, mutta elinaikakerroin leikkaa heidän eläkkeitään vain vähän.

Eläkeuudistuksella ei ole suurta vaikutusta kokonaiseläkkeiden jakaumaan.Kaikkein pienimmät eläkkeet kuitenkin nousevat ja lähellä keskimääräistä elä-kettä olevat eläkkeet pienenevät hieman.

SISÄLTÖ

1 Johdanto ..................................................................................................... 9

2 Vuoden 2005 eläkeuudistus ..................................................................... 122.1 Kaikki eläkkeet ................................................................................. 122.2 Vanhuuseläke ................................................................................... 132.3 Työttömyys ....................................................................................... 142.4 Työkyvyttömyys ................................................................................ 152.5 Mitä muutoksia tarkastelemme? ....................................................... 16

3 Elinkaarimalli ............................................................................................ 183.1 Yleistä ............................................................................................... 183.2 Kansainvälinen kirjallisuus ................................................................ 183.3 Yksilöiden päätöksentekotilanne ....................................................... 193.4 Preferenssit ...................................................................................... 203.5 Palkkaprosessi ................................................................................. 213.6 Työkyvyttömyysriski .......................................................................... 233.7 Sosiaaliturva ja verotus ..................................................................... 253.8 Mallin vahvuudet ja rajoitukset .......................................................... 26

4 Työlliset, työttömät ja eläkeläiset ennen uudistusta .............................. 28

5 Eläkeuudistuksen pitkän aikavälin vaikutus työllisyyteen ja eläkkeellesiirtymiseen ............................................................................................. 30

5.1 Eläkkeelle siirtyminen ....................................................................... 305.2 Työmarkkinoilta poistuminen ............................................................ 335.3 Ikäryhmittäiset työllisyysasteet .......................................................... 355.4 Työmarkkinakäyttäytymisen muutokset � yhteenveto ....................... 365.5 Uudistuksen eri osien vaikutukset .................................................... 38

6 Eläkkeiden jakauma.................................................................................. 41

7 Eläkeuudistuksen lyhyen aikavälin vaikutukset .................................... 44

8 Yhteenveto ................................................................................................ 46

Lähdeluettelo ................................................................................................ 47

Liitteet ........................................................................................................... 50Liite 1. Eläkeuudistuksen muutosten yhteenveto .................................... 50Liite 2. Yksilön ongelma ja sen ratkaiseminen ........................................ 52Liite 3. Palkkaestimoinnit ........................................................................ 55

9ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeelle siirtymiseen ja eläkkeisiin

1 Johdanto

Suomen työeläkejärjestelmä uudistettiin kokonaisvaltaisesti vuonna 2005. En-nen uudistusta eläkkeet laskettiin jokaisesta työsuhteesta erikseen ja eläke mää-räytyi kunkin työsuhteen viimeisten vuosien palkkojen perusteella. Uudistuk-sen jälkeen eläke määräytyy kaikkien ansioiden perusteella. Merkittäviä muu-toksia olivat myös eräiden varhaiseläkemuotojen lakkauttaminen ja vanhuus-eläkeiän muuttaminen. Lisäksi eläkkeiden ansaintasäännöksiä pyrittiin muutta-maan siten, että ne kannustavat ihmisiä jatkamaan työelämässä aikaisempaa pi-dempään.

Tutkimuksessamme arvioimme vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutustaeläkkeelle siirtymiseen, työntarjontaan ja eläkkeisiin. Koska kattavaa empiiris-tä aineistoa uudistuksen vaikutuksista ei ole vielä pitkään aikaan käytettävissä,kehitämme tutkimuksessamme teoreettisen, ihmisten työntarjonta- ja eläkkeellesiirtymispäätöksiä yksilötasolla kuvaavan elinkaarimallin, ja arvioimme senavulla eläkeuudistuksen vaikutuksia. Mallin vahvuus on se, että uudistuksiavoidaan arvioida ennen kuin niitä on edes toteutettu. Lisäksi mallilla voidaantehdä osittaisia politiikka-analyysejä, jolloin pohditaan yksittäisen toimenpiteenvaikutusta työllisyyteen pilkkoen kokonaisuudistus useampaan osaan.

Mallimme sisältää varsin tarkan kuvauksen todellisista eläkkeiden määräy-tymistä koskevista säännöistä Suomen yksityisen sektorin lakisääteisessä eläke-järjestelmässä. Malli huomioi myös suomalaisen ansiotuloverotuksen ja työttö-myysturvan. Malliin liittyvän palkkaprosessin estimoimme suomalaisella em-piirisellä aineistolla. Yksilöiden päätösten taustalla olevat ns. hyötyparametritvalitsemme siten, että mallin yksilöt käyttäytyvät ennen uudistusta voimassaolevien eläkesääntöjen vallitessa mahdollisimman samalla tavalla kuin todelli-set ihmiset tilastollisessa aineistossa. Eläkeuudistusta koskevat tuloksemmeperustuvat siihen, että muutamme mallissa eläkkeiden karttumista koskevia sään-töjä uudistuksen mukaisesti ja tarkastelemme, miten mallin yksilöiden käyttäy-tyminen muuttuu uudistusten seurauksena.

Tärkeimmät tuloksemme ovat:1) Vuoden 2005 eläkeuudistus nostaa nyt työelämään astuvan ikäpolven keski-

määräistä eläkkeelle siirtymisikää ja keskimääräistä työmarkkinoilta poistu-misikää noin kahdeksalla kuukaudella sekä työllisyysastetta noin yhdellä pro-

10 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA


senttiyksilöllä. Eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeelle siirtymiseen on hyvinsamanlainen myös niiden ikäpolvien osalta, jotka eläkeuudistuksen voimaan-tullessa olivat jo suhteellisen lähellä eläkeikää.

2) Eläkeuudistuksen työuria pidentävä ja työllisyyttä nostava vaikutus perustuulähinnä työttömyysputken ja vanhuuseläkkeen ikärajojen muutoksiin. Kart-tumia, varhennusvähennyksiä ja lykkäyskorotuksia koskevien muutosten yh-teisvaikutus on vähäinen, sillä muutokset lähinnä kumoavat toistensa vaiku-tukset.

3) Työttömyysputkeen menee uudistuksen jälkeenkin suhteellisen suuri osa ih-misistä. Se on taloudellisesti houkutteleva myös monille sellaisille ihmisille,joilla olisi vielä suhteellisen hyvät ansiomahdollisuudet.

4) Eläkeuudistus ei juuri muuta kuukausieläkkeiden keskimääräistä tasoa nyttyöelämään astuvan sukupolven osalta vaikka uudistuksessa käyttöön otettuelinaikakerroin leikkaakin eläkkeitä tuntuvasti. Tämä johtuu työiässä kerty-neiden eläkeoikeuksien indeksin parantamisesta sekä työurien pitenemisestä.Jo lähellä eläkeikää olevien sukupolvien keskimääräinen kuukausieläke sensijaan nousee uudistuksen vuoksi.

5) Eläkeuudistuksella ei ole suurta vaikutusta eläkkeiden jakaumaan. Kaikkeinpienimmät eläkkeet nousevat hieman ja lähellä keskimääräistä eläkettä ole-vat eläkkeet pienenevät.

Eläkeuudistuksen vaikutusta eläkkeiden jakaumaan ei ole aikaisemmin arvioi-tu. Lassila ja Valkonen (2005) arvioivat eläkeuudistuksen myöhentävän eläk-keelle siirtymisikää 1,5�2 vuodella. Muissa tutkimuksissa eläkkeelle siirtymi-sikä on raportoitu pikemminkin oletuksena päähuomion ollessa muussa kysy-myksessä.

Arviomme uudistuksen vaikutuksesta eläkkeelle siirtymisikään kuitenkinnäyttävät jonkin verran aiemmin esitettyjä arvioita pienemmiltä. (Katso esimer-kiksi Somera, 2002 Eläketurvakeskus, 2002.) Eroon on ainakin kolme syytä:1) Olemme käyttäneet rakenteellista mallia, kun taas aiemmat arviot ovat lähin-nä kokemusperäisiä arviointeja. 2) Aiemmat arviot sisältävät usein myös arviotvuoden 2005 eläkeuudistusta aiempien uudistuksien vaikutuksista. 3) Aiemmatarviot sisältävät usein myös työttömyyden alentumista koskevan oletuksen.4) Olemme vakioineet työkyvyttömyyseläkkeiden ja yksilöllisen varhaiseläk-



keen alkavuuden, kun taas muissa tutkimuksissa näiden alkavuuksien on oletet-tu alenevan. Jos yksilöllisen varhaiseläkkeen poistuminen ei lisää lainkaan työ-kyvyttömyyseläkeläisten määrää, uudistus nostaa keskimääräistä eläkkeelle siir-tymisikää mallissamme puolellatoista vuodella.

Viimeiseksi on vielä syytä tähdentää, että tutkimuksemme ei edes pyri en-nustamaan tulevaisuuden eläkkeelle siirtymisikää. Sen sijaan yritämme vastatasiihen, miten nimenomaan vuoden 2005 eläkeuudistuksen voi olettaa vaikutta-van eläkkeelle siirtymisikään ja eläkkeiden jakaumaan. Samalla kehitimmemallin, jonka avulla voi arvioida myös muiden mahdollisten uudistusten vaiku-tuksia eläkkeelle siirtymiseen ja eläkkeisiin.

Raporttimme etenee seuraavasti. Seuraavassa luvussa käymme läpi eläkeuu-distuksen tärkeimmät yksityiskohdat. Luvussa 3 kuvaamme mallimme pääpiir-teet sekä selvitämme, miten valitsemme mallin muuttujien arvot. Luvussa 4 esi-tämme työllisyys-, työttömyys- ja eri eläkelajien saajien ikäryhmittäiset osuu-det ennen uudistusta verraten mallin tuottamaa aineistoa empiiriseen aineistoon.Luvussa 5 arvioimme vuoden 2005 eläkeuudistuksen pitkän aikavälin vaikutuk-sia eläkkeelle siirtymiseen ja työllisyyteen. Luvussa 6 tarkastelemme uudistuk-sen vaikutuksia eläkkeiden jakaumaan. Luvussa 7 käsittelemme uudistusta nii-den ihmisten kannalta, joilla on uudistuksen voimaan tullessa jo suurin osa työ-urastaan takanapäin. Luvussa 8 esitämme johtopäätöksiä tutkimuksemme tu-loksista. Liitteeseen 1 olemme koonneet tietoja eläkeuudistuksen yksityiskoh-dista, liitteessä 2 kuvaamme mallin matemaattisen rakenteen ja selitämme, mi-ten ratkaisemme sen ja liitteessä 3 raportoimme palkkaennusteen pohjalla ole-van regressiomallin tulokset.



2 Vuoden 2005 eläkeuudistus

Tässä luvussa käymme läpi eläkeuudistuksen tärkeimmät yksityiskohdat. En-simmäisessä kappaleessa (2.1) käsittelemme muutoksia, jotka koskevat kaikkiaeläkelajeja. Sen jälkeen keskitymme säännöksiin, jotka vaikuttavat lähinnä van-huuseläkkeisiin (2.2), työttömyyden kautta eläkkeelle siirtymiseen (2.3) ja työ-kyvyttömyyseläkkeisiin (2.4). Viimeisessä kappaleessa (2.5) selvitämme, min-kä muutoksien vaikutuksia pystymme mallilla tarkastelemaan.

2.1 Kaikki eläkkeet

Eläkeuudistuksessa siirryttiin työsuhdeperusteisesta eläkejärjestelmästä järjes-telmään, jossa jokaisen vuoden ansiot vaikuttavat henkilön eläkkeiden määrään.Ennen vuotta 2005 eläkeoikeus laskettiin erikseen jokaisesta työsuhteesta. Eläk-keen laskennassa huomioitiin työsuhteen viimeisen kymmenen tai viimeisen nel-jän vuoden palkka (laskenta-aikaa pidennettiin 1990-luvun lopussa). Vuodesta2005 lähtien eläkkeet lasketaan kunkin vuoden ansioista erikseen. Työpaikanvaihdokset eivät siis enää vaikuta eläkkeen suuruuteen.

Eläkkeiden indeksointi muuttui sekä maksussa olevien eläkkeiden että an-saittujen eläkeoikeuksien osalta. Ennen uudistusta yli 64-vuotiaisiin, eli pääasi-assa maksussa oleviin eläkkeisiin, sovellettiin vanhuuseläkeindeksiä, joka pe-rustui 80 prosenttisesti elinkustannusindeksiin ja 20 prosenttisesti ansiotasoin-deksiin. Vuoden 2005 jälkeen tätä indeksiä käytetään kaikkien maksussa olevi-en eläkkeiden tarkistamiseen henkilön iästä riippumatta.

Ennen uudistusta alle 65-vuotiaana ansaitut palkat, joista eläkeoikeus lasket-tiin, taas tarkistettiin eläkkeelle siirtymisvuoden tasoon työikäisen indeksillä,jossa elinkustannus- ja ansiotasoindeksien painot olivat 50�50. Vuoden 2005jälkeen indeksikorotus perustuu ennen eläkkeelle siirtymistä 80 prosenttisestiansiotasoindeksiin ja 20 prosenttisesti elinkustannusindeksiin. Koska ansiotasonousee yleensä nopeammin kuin hintataso, muutos merkitsee, että nuorena an-saitut ansiotulot kerryttävät eläkettä aikaisempaa enemmän.

Eläkeuudistuksessa otettiin käyttöön ns. elinaikakerroin. Sen tarkoitus onsopeuttaa eläkkeiden taso elinajan pitenemiseen. Käytännössä tämä tarkoitta-nee tulevaisuudessa eläkkeiden tuntuvaa leikkausta. Elinaikakerroin määritel-lään kullekin ikäkohortille sinä vuonna kun he täyttävät 62 vuotta. Kerroin las-ketaan kyseisen ikäkohortin jäljellä olevan elinajan odotteen suhteesta vertailu-



kohortin (vuonna 1947 syntyneet) elinajan odotteeseen. Alho (2003) on ennus-tanut, että esimerkiksi vuonna 2050 tämä pienennys on 13 prosenttia.1

Uudistuksessa poistettiin myös niin sanottu yhteensovitusraja. Ennen vuo-den 2005 eläkeuudistusta kokonaiseläke sai olla korkeintaan 60 prosenttia kor-keimmasta eläkepalkasta eli siitä palkasta, josta työsuhdekohtainen eläke laske-taan (käyttäen joko yllä mainittua neljän tai kymmenen vuoden sääntöä työsuh-teen eläkepalkan laskentaan).2 Vuonna 2005 tämä suhteellinen eläkekatto pois-tui kokonaan.

2.2 Vanhuuseläke

Eläkeuudistuksessa muutettiin vanhuuseläkkeen myöntämisikää. Ennen uudis-tusta vanhuuseläkeikä oli 65 vuotta, mutta varhennetulle vanhuuseläkkeelle pääsi60-vuotiaana. Uudistuksen jälkeen vähentämättömän vanhuuseläkkeen saa nos-taa 63 vuoden iässä ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle pääsee 62-vuotiaana.

Eläkkeiden ansaintasäännöksiä muutettiin eri ikäluokissa eri tavalla. Uudes-sa järjestelmässä eläkkeitä ansaitaan 18-vuotiaasta 68-vuotiaaksi, kun taas van-hassa järjestelmässä vanhuuseläkkeitä ansaitsivat vain 23�64-vuotiaat. Eläkkei-den ansaitsemista uran loppupäässä korostettiin korottamalla ansaintaprosent-tia 1,5 prosentista 1,9 prosenttiin yli 52-vuotiailla ja 4,5 prosenttiin 63�67-vuo-tiailla.3 Työuran loppupäässä eläkettä ansaitaan siis enemmän kuin ennen eläke-uudistusta. Tosin ikävälillä 60�62 eläkkeiden vuosittainen ansaintaprosentti pie-neni, koska vuodesta 1994 lähtien ne yli 60-vuotiaat, jotka jatkoivat työelämäs-sä, ansaitsivat eläkettä 2,5 prosenttia vuosittaisesta palkastaan. Uudistuksen jäl-keen tällä ikävälillä eläkkeitä ansaitaan siis vain 1,9 prosenttia vuosiansioista.Eläkkeiden vuosittainen karttuminen siis kasvoi 18�22-vuotiailla, 53�59-vuo-tiailla ja 63�68-vuotiailla, pysyi samana ikävälillä 23�52 ja pieneni 60�62-vuo-tiailla.

Eläkkeiden suuruuteen vaikuttavat myös vähennykset, joita tehdään varhem-masta vanhuuseläkkeen nostamisesta. Varhennusvähennys alentaa eläkettä sil-

1 13 prosenttia on Alhon mediaaniennuste.2 Vuonna 1994 tätä sääntöä oli muutettu siten, että perusteena oleva palkka tuli yleensälaskea vähintää vuoden työsuhteesta.3 4,5 prosentin kannustinkarttuma on itse asiassa 1,9 prosentin karttuman ja eläkkeidenlykkäyskorotuksen yhdistelmä.



loin, kun eläke nostetaan ennen virallista vanhuuseläkeikää. Kuten edellä todet-tiin, ennen uudistusta vanhuuseläkeikä oli 65 vuotta, mutta vanhuuseläkettä saat-toi nostaa vähennettynä jo 60 vuoden iässä. Varhennusvähennys oli pysyvä4,8 prosentin vähennys ansaittuun eläkkeeseen jokaiselta varhennetulta vuodel-ta. Uudistuksen jälkeen varhennetun vanhuuseläkkeen saa aikaisintaan 62-vuo-tiaana. Tällöin varhennusvähennys koko vuodelta on 7,2 prosenttia ansaitustaeläkkeestä.

Eläkkeen suuruuteen voivat vaikuttaa myös myönnettävät korotukset eläk-keen lykkäämisestä. Ennen uudistusta vanhuuseläkkeeseen tehtiin lykkäysko-rotus, jos vanhuuseläkettä alkoi saada vasta 65 vuoden iän jälkeen. Tämä lyk-käyskorotus nosti ansaittua eläkeoikeutta 7,2 prosenttia jokaiselta lykätyltä vuo-delta. Uudistuksen jälkeen lykkäyskorotus annetaan vain henkilölle, joka alkaanostaa vanhuuseläkettä 68 ikävuoden jälkeen. Lykkäyskorotus on 4,8 prosenttiajokaiselta lykätyltä vuodelta. Lykkäyskorotusta koskevat muutokset pienentä-vät taloudellista kannustinta jatkaa työelämässä ikävälillä 65�68.

2.3 Työttömyys

Eläkeuudistuksen yhteydessä myös ikääntyneiden työttömien asema muuttui.Työttömyyseläke lakkautettiin siirtymäajan jälkeen, joten työttömät pysyvät tu-levaisuudessa entistä kauemmin työttömyysturvan piirissä. Ennen uudistusta työt-tömyyseläkkeelle pääsi 60-vuotiaana, jos oli saanut ansiosidonnaista työttömyys-päivärahaa vähintään kaksi vuotta. Uudistuksen jälkeen ansiosidonnaista päivä-rahaa saavat työttömät pääsevät vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62-vuo-tiaana.4 Väliin jäävät kaksi vuotta korvataan työttömyyspäivärahalla (työttömyys-turvan lisäpäivillä).

Toinen merkittävä muutos tehtiin ns. työttömyysputken (tai työttömyyselä-keputken) alaikärajaan. Työttömyysputki mahdollistaa lopullisen työelämästävetäytymisen ansiosidonnaisen sosiaaliturvan turvin. Työttömyysputken ikära-jaa nostettiin kahdella vuodella 55 vuodesta 57 vuoteen. Tällä sääntömuutok-sella on huomattava merkitys ikääntyneiden työttömyyden ajan korvauksiin jatyöttömyysriskiin (Rantala 2002; Kyyrä ja Wilke 2004; Hakola ja Ilmakunnas2006).

4 Jos työtön ei saa ansiosidonnaista päivärahaa, vanhuuseläkkeen saa vähentämättömänävasta 63-vuotiaana.



Ansiosidonnaista päivärahaa saavalla työttömällä on oikeus valita vähentämät-tömän vanhuuseläkkeen ja työttömyyspäivärahan välillä ikävuosina 62�65. Jostyötön valitsee työttömyyspäivärahan, tulevaa vanhuuseläkettä ansaitaan myöstyöttömyysajalta.

Vanhassa eläkejärjestelmässä vanhuuseläkettä ansaittiin sekä työttömyys- ettätyöttömyyseläkeajalta. Uudistuksen jälkeen työttömyyseläkeaikaa ei enää ole.Ansiosidonnaiselta työttömyysajalta toki edelleen ansaitaan vanhuuseläkettä,mutta hiukan eri tavalla kuin ennen. Vanhassa järjestelmässä työttömyysaikanakertynyt eläke oli nimeltään työeläkelisä. Työeläkelisä kaikista työttömyysjak-soista laskettiin vasta eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Ensin laskettiin yhteenkaikki työttömyyskuukaudet, joina henkilö oli oikeutettu eläkkeeseen, ja suh-teutettiin näiden lukumäärä mahdollisten työkuukausien määrään (23 ikävuo-den jälkeen ei-työttömänä vietetyt kuukaudet). Tästä suhdeluvusta tehtiin työ-eläkelisäkerroin, jolla korotettiin työstä kertyneen eläkkeen kokonaismäärää.Vuoden 2005 uudistuksessa työeläkelisästä luovuttiin, ja työttömyysjaksoistaansaitaan vuosittain määräytyvää eläkettä. Eläkettä ansaitaan vuosittain 1,5 pro-senttia 75 prosentista työttömyyspäivärahan määräämiseen käytetystä palkasta.

2.4 Työkyvyttömyys

Suurin työkyvyttömyyseläkkeitä koskeva muutos oli yksilöllisten varhaiseläk-keiden vaiheittainen lakkauttaminen. Yksilöllinen varhaiseläke on työkyvyttö-myyseläke, jossa työkyvyttömyyttä arvioidaan suhteessa henkilön omaan työ-hön varsinaisen työkyvyttömyyseläkkeen kriteerejä lievemmin. Yksilöllisessävarhaiseläkkeessä on myös alaikäraja, joka vuonna 2004 oli 60 vuotta. Yksilöl-lisen varhaiseläkkeen lakkauttamisen vaikutuksia yritetään lieventää varsinai-sen työkyvyttömyyseläkkeen sääntöjä muuttamalla. Yksilöllisen varhaiseläkkeenlakkauttamisen vastapainoksi varsinaisen työkyvyttömyyseläkkeen sääntöihinkirjattiin seuraavaa: "Työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painotetaan60 vuotta täyttäneillä silloin, kun ansiotyöura on pitkä ja työn aiheuttama rasit-tuneisuus ja kuluneisuus ikääntymiseen liittyviin tekijöihin yhdistyneenä teke-vät työn jatkamisen kohtuuttomaksi." Koska yllä mainittu kriteeri on hyvin lä-hellä aiemman yksilöllisen varhaiseläkkeen terveyskriteereitä, yksilöllisen var-haiseläkkeen poistamisen merkitys tullaan varsinaisesti näkemään vasta käy-tännössä.



Uudistuksessa haluttiin nostaa kuntoutuksen profiilia. Työkyvyttömyyseläkkei-den vähentämisen toivossa eläkeuudistuksessa tehtiin ammatillisesta kuntou-tuksesta lakisääteinen oikeus. Tämän toivotaan tukevan työllisyyttä työkyvyttö-myyseläkkeiden "kustannuksella".

Myös työkyvyttömyyseläkkeen suuruuden laskentaan tuli uudistuksessa joi-takin muutoksia. Suurin muutos oli toki kaikkia eläkkeitä koskeva eläkepalkanlaskun muutos, jota kuvattiin aiemmin. Työkyvyttömyyseläkkeiden laskenta to-sin muuttui myös tulevan ajan (=eläkkeen aikaisen eläkkeen ansainnan) lasken-nan osalta. Ennen uudistusta iästä riippuvia eläkeaikaisia eläkkeen ansaintapro-sentteja oli kolme: 1,5 prosenttia ikävälillä 23�50, 1,2 prosenttia ikävälillä 50�60 ja 0,8 prosenttia ikävälillä 60�65. Uudistuksen jälkeen ansaintaprosenttejaon vain kaksi: 1,5 prosenttia ikävälillä 23�50 ja 1,2 prosenttia ikävälillä 50�63.Työkyvyttömyyseläkkeisiin tehdään myös ensimmäisen viiden vuoden jälkeeniästä riippuva tasokorotus. Uudistuksen jälkeen kaikki työkyvyttömyyseläkkeetmuunnetaan vanhuuseläkkeeksi 63-vuotiaana.

2.5 Mitä muutoksia tarkastelemme?

Edellä mainituista muutoksista mallinnamme tarkasti kaikki muut paitsi yhteen-sovitusrajan poistamisen, yksilöllisen varhaiseläkkeen poistumisen ja työkyvyt-tömyyseläkettä koskevat muutokset. Näistäkin kolmesta toki tutkimme kahdenensimmäisen rajoituksen vaikutuksia, mutta vähemmällä tarkkuustasolla kuinmuita muutoksia. Työkyvyttömyyseläkkeiden määräytymisen muutoksia taasemme tarkastele lainkaan, ja siksi emme myöskään ota niitä eläkkeiden tasover-tailuihin.

Yhteensovitusta koskevan yksinkertaistuksen joudumme tekemään lasken-takapasiteetin asettamien rajoitusten vuoksi. Mallissa on erittäin vähän yksilöi-tä, joiden eläkkeitä yhteensovitus leikkaisi. Emme siksi pidä tätä yksinkertais-tusta kovin rajoittavana. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on mallissayksilön kannalta eksogeeninen tapahtuma. Yksilöt eivät siis voi itse vaikuttaatodennäköisyyteen, jolla he joutuvat tai pääsevät työkyvyttömyyseläkkeelle. Senvuoksi työkyvyttömyyseläkkeitä koskevilla muutoksilla ei olisi mallissa mer-kittävää vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen. Todellisuudessa työkyvyttömyys-eläkkeelle siirtyminen riippuu varmasti joissakin tilanteissa yksilön omista va-



linnoista. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen huolellinen mallintaminen vaa-tisi kuitenkin paljon monimutkaisemman mallin.

Oletamme että kaikki aloittavat työelämässä 25-vuotiaina ja että kaikki siir-tyvät eläkkeelle viimeistään 69-vuotiaana. Todettakoon lisäksi, että mallissa eiole mukana osa-aikaeläkkeitä.

Ne eläkeuudistuksen yksityiskohdat, joita mallimme avulla tarkastelemme,on vielä koottu yhteen liitteeseen 1.



3 Elinkaarimalli

Tässä luvussa kuvaamme tutkimuksessa käytettävän, yksilöiden työntarjonta-ja eläkkeellesiirtymispäätöksiä kuvaavan elinkaarimallin. Lisäksi arvioimmemallimme vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna muihin uudistusta arvioiviinmenetelmiin.

3.1 Yleistä

Elinkaarimallimme yhdistää talousteoreettiseen päätöksentekomalliin realisti-sen palkka- ja työkyvyttömyyskehityksen sekä suomalaisen eläke-, vero- ja työt-tömyysturvajärjestelmän säännöt. Mallissa yksilöt pyrkivät maksimoimaan kokoelinkaarensa hyvinvointia, joka muodostuu kulutuksesta ja vapaa-ajasta. Samallayksilömme kuitenkin huomioivat sosiaaliturvajärjestelmän ja verotuksen sään-nöt. Yksilön palkkakehitykseen ja työkykyyn liittyy epävarmuutta. Estimoim-me palkkakehityksen määräävän (stokastisen) prosessin ansiokehitysaineistonperusteella.

Malli tuottaa työntarjonta- ja eläkkeellesiirtymispäätökset käsittävän yksilö-tason aineiston ennen ja jälkeen eläkeuudistusta. Käytännössä simuloimme 2 000erilaista palkkauraa ja niihin liittyvät optimaaliset työntarjonta- ja eläkkeellesiirtymispäätökset. Valitsemme preferenssejä koskevat parametrit siten, että mal-limaailman yksilöiden käyttäytyminen ennen uudistusta vastaa mahdollisimmantarkasti empiirisessä aineistossa havaittavaa käyttäytymistä. Oletamme, että nämäparametrit eivät muutu eläkeuudistuksen yhteydessä. Eläkeuudistusta koskevattuloksemme perustuvat siihen, että vertaamme preferensseiltään ja ansiomah-dollisuuksiltaan samanlaisten yksilöiden käyttäytymistä kahden erilaisen eläke-järjestelmän puitteissa.

3.2 Kansainvälinen kirjallisuus

Mallimme on ensimmäinen stokastinen, suomalaiseen eläkejärjestelmään so-vellettu ns. dynaamisen ohjelmoinnin malli.5 Samantyypisiä malleja on kansain-välisessä kirjallisuudessa sovellettu aikaisemmin erityisesti USA:n julkiseen elä-

5 Pietola ja Väre (2003) tosin sovelsivat optimal stopping -mallia suomalaiseen luopu-mistukeen.



kejärjestelmään (esimerkiksi Rust 1987; Rust ja Phelan 1997) ja yksityiseeneläkejärjestelmään (esimerkiksi Stock ja Wise 1990; Lumsdaine et al. 1994).Eurooppalaisiin järjestelmiin dynaamisella ohjelmoinnilla ratkaistua elinkaari-mallia on sovellettu ainakin Saksassa (Knaus 2002), Hollannissa (Heyma 2004;Mastrogiaccomo et al. 2004), Ruotsissa (Karlström et al. 2004), Tanskassa (Bing-ley et al. 2002) ja Norjassa (Bratberg ja Vaage 2005).

Aiemmissa tutkimuksissa on yleensä otettu huomioon vain yksi eläkkeellesiirtymisen reitti (poikkeuksena Heyma 2004), eli suurin osa tutkimuksista mal-lintaa vain vanhuuseläkkeelle siirtymisen. Joissakin tutkimuksissa on keskityttyainoastaan työkyvyttömyyseläkkeisiin (Kreider ja Riphahn 2000; Burkhauseret al. 2003; Bratberg ja Vaage 2005). Meidän mallissamme yksilöt voivat van-huuseläkkeen lisäksi siirtyä joko työttömyys- tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Mal-limme on myös siinä mielessä useimpia vastaavia malleja yleisempi, että mal-linnamme työntarjontapäätökset myös ennen eläkkeelle siirtymistä. Edellä mai-nitut tutkimukset keskittyvät vain eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan.

Koska käsittelemme samassa mallissa useampaa sosiaaliturvajärjestelmäätarkasti ja koska Suomen työeläkejärjestelmä ennen 2005 eläkeuudistusta onteknisesti erittäin hankala mallinnettava, joudumme tyytymään mallin paramet-rien estimoinnin osalta yllä mainittuja tutkimuksia karkeampaan menetelmään.Useimmat yllä mainituista tutkimuksista valitsevat preferenssejä koskevat para-metriarvot ns. suurimman uskottavuuden (maximum likelihood) menetelmällävertaamalla yksilötason valintoja mallissa ja empiirisessä aineistossa. Me taasetsimme sopivia parametriarvoja vertamaalla aggregaattitason käyttäytymistämallissa ja todellisuudessa (simulated moments). Tulevaisuudessa kuitenkinpyrimme yksinkertaistamaan malliamme, jotta se olisi ratkaistavissa suurim-man uskottavuuden menetelmällä.

3.3 Yksilöiden päätöksentekotilanne

Mallin yksilöt arvostavat sekä ansioiden mukanaan tuomia kulutusmahdollisuuk-sia että vapaa-aikaa eli aikaa, jolloin ei olla palkkatyössä (yksilön ongelma ku-vataan formaalisti liitteessä 2). Yksilöt tekevät mallissa päätöksiä periodeittainja mallin periodi vastaa yhtä vuotta. Ennen eläkkeelle siirtymistä yksilöt päättä-vät vuosittain, tehdäkö täysipäiväisesti töitä vai ei. Sen lisäksi yksilöt päättävätajankohdan, jolloin he siirtyvät vanhuuseläkkeelle tai mahdollisesti työttömyys-



eläkeputkeen. Mallissa ei voi säästää eikä lainata, vaan yksilöiden oletetaan vuo-sittain kuluttavan kaikki tulonsa.6

Työntarjontapäätöstä tehdessään yksilöt ottavat huomioon erilaiset taloudel-liset kannustimet. He huomioivat esimerkiksi sen, miten se, tekevätkö he tänävuonna palkkatyötä, vaikuttaa tulevaisuuden vanhuuseläkkeeseen ja mahdolli-siin työttömyyskorvauksiin. Aikaisempi työura vaikuttaa tämän hetken päätök-siin esimerkiksi sen vuoksi, että aiemmat päätökset voivat osittain määrätä mah-dollisten työttömyyskorvausten ja tulevien eläkkeiden suuruuden.

Yksilöiden palkat nousevat iän mukana, mutta kunkin henkilön palkkaan koh-distuu satunnaisia shokkeja. Toisin sanoen yksilöiden työuran kehitys on epä-varmaa. Yksilöt eivät siis tarkalleen tiedä tulevia ansiomahdollisuuksiaan vaanottavat ansioihin liittyvän epävarmuuden huomioon päätöksenteossaan. Oletam-me, että yksilöt voivat ennen ikävuotta 69 aina halutessaan tehdä ansiotyötä.Työnteosta saatava palkka voi kuitenkin olla hyvin pieni (jopa lähellä nollaa).Tällöin työttömyys on luontevaa tulkita ei-vapaaehtoiseksi, vaikka se teknisestiottaen onkin mallissa aina yksilön oma valinta.

Palkkatason vaihtelun vuoksi yksilöiden työurat voivat poiketa huomatta-vasti toisistaan. Tämän vuoksi myös samanikäiset yksilöt ovat keskenään hyvinerilaisissa tilanteissa. Näin myös samanikäiset yksilöt tekevät erilaisia päätök-siä työntarjonnan ja eläkkeelle siirtymisen suhteen.

3.4 Preferenssit

Merkitään kulutusta ikävuonna j muuttujalla cj ja työntarjontaa vastaavasti muut-tujalla lj. Oletamme, että hyötyfunktio on seuraavaa, hyvin yleisesti käytettyämuotoa:

6 Säästäminen (tai lainaaminen) mutkistaisi mallia huomattavasti (ks. mm. French 2005).

Yllä I(l) on indeksimuuttuja, joka saa arvon 1, silloin kun l = 0 (eli henkilö eiole töissä) ja arvon 0, silloin kun l = 1 (henkilö on töissä). Parametri κ > 0kuvaa siis vapaa-ajan arvostusta. Mitä suurempi κ on, sitä enemmän yksilöt



arvostavat vapaa-aikaa kulutuksen verrattuna. Yksilö elää J-vuotiaaksi. Annet-tuna kulutus ja vapaa-aika kunakin ikävuonna, hänen elinkaarihyötynsä on:

Parametri β > 0 on aikapreferenssejä kuvaava ns. diskonttokerroin. Mitä suu-rempi se on, sitä enemmän yksilöt arvostavat huomisen hyvinvointia suhteessatämän päivän hyvinvointiin.

Voidaksemme numeerisesti ratkaista mallin, meidän on määritettävä arvotmyös preferenssiparametreille. Valitsemme diskonttokertoimen ja vapaa-ajanarvostusta kuvaavan parametrin siten, että mallin ikäryhmittäiset työllisyysas-teet vastaavat vanhan eläkejärjestelmän voimassa ollessa mahdollisimman tar-kasti todellisia työllisyysasteita. Annettuna diskonttokerroin, vapaa-ajan arvos-tus määrää suoraan keskimääräisen työllisyysasteen: mitä korkeampi vapaa-ajanarvostus, sitä pienempi työllisyysaste. Diskonttokerroin vaikuttaa työllisyysas-teen ikäprofiilin muotoon. Havaitsimme, että korkeampi diskonttokerroin nos-taa työllisyysastetta erityisesti lähellä tyypillistä eläkeikää. Päädyimme arvoonβ = 0.90. Vertaamme mallin tuottamaa työllisyysprofiilia todelliseen profiiliinseuraavassa luvussa.

Vapaa-ajan arvostuksen osalta päädyimme arvoon κ = 0.58. Tietyn paramet-riarvon määrällinen tulkinta riippuu kulutuksen tasosta (ja siten myös siitä, mis-sä yksiköissä kulutusta mitataan). Valitsemamme parametriarvo tarkoittaa, ettäyksilön hyöty (tietyllä periodilla) on sama esimerkiksi seuraavassa kahdessavaihtoehdossa: tekee töitä ja kuluttaa 1 500 euroa kuukaudessa, ei tee töitä jakuluttaa noin 850 euroa kuukaudessa.

3.5 Palkkaprosessi

Yksilön seuraavan vuoden palkka riippuu mallissa tämän vuoden palkasta, iästäja satunnaistekijästä. Iän vaikutusta palkkakehitykseen kuvaamme neljännenasteen polynomilla. Palkat siis kehittyvät mallissa seuraavasti:

Virhetermi ε noudattaa normaalijakaumaa odotusarvolla nolla ja varianssilla δε2.



Palkkaprosessin parametrit määritämme Eläketurvakeskuksen ansiokehitysai-neiston avulla. Ansiokehitysaineistossa on otoshenkilöiden työsuhde- ja palk-katiedot vuosilta 1963�1999. Eläketurvakeskuksen työsuhdetilastorekisterin päi-vämäärätietoihin on lisätty eläkelaitoksista kerätyt työsuhdekohtaiset palkat.Nämä palkat on työsuhdetilastorekisterin päivämäärätietojen avulla muutettukuukausipalkoiksi. Ansiokehitysaineiston otos on ositettu satunnaisotanta, jos-sa joka viidennestä ikäluokasta on poimittu noin 400 henkilön otos. Vuoden 2001päivityksen jälkeen ansiokehitysaineistossa oli palkkatietoja 7 550 yksilöstä.Ansiokehitysaineisto on poikkeuksellisen pitkä paneeli, mutta siihen liittyymuutama varauma. Kaikkein tärkein näistä on se, että työsuhdeaika ei tarkal-leen mittaa työssäoloaikaa, vaan pikemminkin aikaa eläkevakuutettuna. Tämänvuoksi osa aineiston kuukausittaisista palkkahavainnoista on epäuskottavan pie-niä. Pieniä havaintoja ei kuitenkaan estimoinneissa poistettu, vaan vain nollaha-vaintoja käsiteltiin eri tavalla.

Estimoinneissa oli mukana 19�65-vuotiaat. Estimoinneista poistettiin sekäkyseisen vuoden nollapalkat että viivästetyt nollapalkat. Regressiossa palkkaaselitettiin viivästetyn palkan ja ikätermien lisäksi myös vuosidummeilla.7 Näinestimoituna edellisen vuoden palkkojen kerroin on 0,835. Kymmenen prosentinkasvu edellisen vuoden palkassa kohottaa seuraavan vuoden palkkaa siis yli8 prosenttia. Palkkaprofiilin muoto esitetään kuviossa 1. Estimointitulokset onesitetty liitteessä 3.

Palkkayhtälömme keskivirhe oli 0,34.8 Tämän perusteella voisimme kalib-roida mallin palkkayhtälön siten, että siihen liittyvä virhetermi, e, noudattaisinormaalijakaumaa, jonka keskivirhe olisi juuri 0.34. Tästä seuraisi kuitenkinepärealistisen leveä palkkajakauma. Tämän vuoksi oletimme mallissa, että palk-kayhtälön virhetermin keskihajonta olisi jonkin verran pienempi eli 0.20.

7 Vuosidummien tarkoitus on indeksoida palkkakehitys samaan tasoon.8 Keskivirheeseen vaikuttaa merkittävästi se, poistetaanko nollapalkat estimoinneista vaiei. Ellei nollapalkkoja poisteta, keskivirhe on 1,93.



Kuvio 1. Estimoitu palkkaprofiili.Vu

osip

alkk

a eu

roa

Ikä

Huomioimme mallissa myös työttömyyden vaikutuksen palkkoihin. [Empiirisiätuloksia työttömyyden jälkeisistä alkupalkoista on Suomessa esittänyt Kyyrä(1999).] Ensimmäinen työttömyysvuosi alentaa seuraavan vuoden palkkatarjo-usta mallissa 15 prosentilla ja toinen työttömyysvuosi alentaa palkkaa vielä 5 pro-senttia.

3.6 Työkyvyttömyysriski

Palkkatasoon liittyvän epävarmuuden lisäksi yksilö kohtaa riskin joutua pysy-västi työkyvyttömäksi. Tämä riski on ikäriippuvainen ja vastaa todellisia Suo-messa vuonna 2004 havaittuja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiä. Ikäryhmit-täiset riskit on laskettu Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteristä. Työ-kyvyttömyyseläkkeelle ja yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneiden lukumää-rät on suhteutettu ei-eläkkeellä olevaan väestöön. Yksinkertaisuuden vuoksi ole-tamme mallissa, että työkyvyttömyysriski on nolla ennen ikävuotta 35.

Yksilöiden todellinen riski joutua työkyvyttömäksi on esitetty kuviossa 2.Käyrässä "kaikki" ovat mukana myös yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneet,kun taas käyrässä "vain työkyvyttömyyseläkeläiset" heitä ei ole.



Työkyvyttömyysriski on suhteellisen pieni aina 35 ikävuoteen asti. Sen jälkeenriski kasvaa tasaisesti aina 60 ikävuoteen asti. 60 ikävuoden kohdalla henkilöil-le avautuu mahdollisuus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen. Yksilöllinen varhais-eläke kasvattaa selvästi työkyvyttömyysriskiä. Suurimmillaan työkyvyttömyys-riski on viitisen prosenttia 60 ikävuoden kohdalla.

Kuvio 2. Työkyvyttömyysriski iän mukaan vuonna 2004

Lähde: Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri.

Kuten luvussa 2 todettiin, yksilöllinen varhaiseläke lakkautettiin eläkeuudis-tuksen yhteydessä. Kuviosta 2 taas nähdään, että noin 40 prosenttia 60-vuotiaa-na työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä siirtyi nimenomaan yksilölliselle var-haiseläkkeelle. On luultavaa, että yksilöllisen varhaiseläkkeen poistaminen saaosan niistä, jotka ilman uudistusta olisivat sitä hyödyntäneet, jatkamaan työelä-mässä ja osan siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle.9 Varovaisuuden vuoksi ole-tamme kuitenkin, että yhteenlaskettu työkyvyttömyysriski pysyy uudistuksenyhteydessä vakiona. Mallimme tuottama perusarvio uudistuksen vaikutuksistaei siis sisällä yksilöllisen varhaiseläkkeen poistumisen vaikusta. Kokeilimmekuitenkin myös mallin herkkyyttä olettamalla työkyvyttömyyseläkkeiden alka-vuudeksi pelkästään varsinaisten työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden.

9 Hakola (2002) on arvioinut yksilöllisen varhaiseläkkeiden korvautuvan työllisyydelläja työkyvyttömyyseläkkeillä suhteessa 5:1. Arvioinnit on tehty aikaisempien yksilölli-sen varhaiseläkkeiden ikärajamuutosten avulla.



3.7 Sosiaaliturva ja verotus

Eläkejärjestelmän osalta mallissa on mukana sekä työeläke että kansaneläke.Eläkelajeista käsittelemme vanhuuseläkettä, työttömyyseläkettä ja hieman kar-keammalla tasolla työkyvyttömyyseläkettä. Mallissa huomioidaan myös ansio-sidonnainen työttömyyspäiväraha ja työmarkkinatuki. Mallinnamme tarkastimyös työttömyyseläkeputken, joka sisältää myös työttömyysturvan lisäpäivät.Vanhuuseläkkeiden ikärajat, varhennusvähennykset ja lykkäyskorotukset onmääritetty liitteessä 1 kuvatuin säännöin. Oletamme, että kaikki yksilöt siirtyvätvanhuuseläkkeelle viimeistään täytettyään 69 vuotta. Eläkeuudistuksen jälkeeneläkkeisiin vaikuttaa elinaikakerroin. Arvioidessamme eläkeuudistuksen pitkänaikavälin vaikutuksia oletamme, että kerroin laskee nyt työelämässä aloittavieneläkkeitä 11 prosenttia. Tämä perustuu Alhon (2003) mediaaniennusteeseen elin-aikakertoimelle vuonna 2045.

Työttömyysputki alkaa vanhassa järjestelmässä aikaisintaan ikävuodesta 55ja uudessa ikävuodesta 57. Yksilö voi siirtyä sinne vain, jos hän oli töissä edel-lisenä vuonna. Ennen uudistusta työttömyysputkessa oleva yksilö saa ensin an-siosidonnaista työttömyyskorvausta 60-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen hän siir-tyy työttömyyseläkkeelle, jolla ollaan vanhuuseläkeikään saakka. Uudistuksenjälkeen katkeamatonta ansiosidonnaista työttömyysturvaa voi saada ikävuodes-ta 57 ikävuoteen 62. Ikävuodesta 62 ikävuoteen 65 asti työtön voi valita päivä-rahan tai vanhuuseläkkeen, ja tästä eteenpäin kaikki työttömät siirretään van-huuseläkkeelle.

Työttömyysputki on mallin perusteella hyvin houkutteleva: kummassakin elä-kejärjestelmässä huomattava osa yksilöistä haluaisi poistua työelämästä sen kautta.Todellisuudessa työttömyysputkeen pääseminen riippuu myös työnantajan käyt-täytymisestä. Rajoittaaksemme työttömyyseläkeputkeen menijöiden osuutta, ole-tamme mallissa, että yksilöillä on vuosittain vain rajattu todennäköisyys päästäputkeen, mikäli he täyttävät muut kriteerit. Täksi rajaksi asetimme 10 prosenttia,joka oli työssäkäyntitilastossa työttömyyseläkeputkessa olevien osuus ensimmäi-sestä putkeen oikeutetusta ikäluokasta. Mallissa siis vuosittain 10 prosenttia niistäyksilöistä, jotka muuten täyttävät työttömyyseläkeputkeen pääsemisen ehdot,pääsevät tekemään valinnan sen suhteen, mennäkö työttömyyseläkeputkeen vaiei. Näistä sitten osa päättää mennä putkeen ja osa olla menemättä.

Kansaneläkkeen määrä riippuu sekä työeläkkeistä että eläkkeelle siirtymisiäs-tä. Työeläkkeet vähentävät kansaneläkettä 50 sentillä jokaista työeläke-euroa



kohden, kunnes kansaneläke menee nollaan. Eläkkeelle siirtymisikä vaikuttaakansaneläkkeeseen varhennusvähennyksen kautta.

Yksilöiden kulutusmahdollisuuksiin vaikuttaa myös progressiivinen ansio-tuloverotus. Eri tulotasoilla maksettavat veroasteet on määritetty Veronmaksaji-en keskusliiton verolaskurin avulla. Huomioimme esimerkiksi eläke- ja palkka-tulon erilaisen verokohtelun. Tuloverojen lisäksi huomioimme myös työnteki-jän sosiaaliturvamaksut, mutta ei työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Emme huo-mioi sitä, että eläkeuudistuksen on arvioitu vaikuttavan eläkevakuutusmaksujaalentavasti (Biström ym. 2004; Lassila ja Valkonen 2005).

Pidämme mallissa hinta- ja palkkatason vakioina yli ajan ja kiinnitämme nevuoden 2005 tasoon. Esimerkiksi yleinen nimellispalkkataso, ansiosidonnainentyöttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki ja kansaneläkkeen perusosa pysyvät siismallissa vakioina yli ajan. Tämä on yksinkertaistava oletus. Tällöin esimerkiksiverotuksen progressio säilyy samanlaisena ilman, että joutuisimme vuosittaintarkistamaan verotaulukoita. Eläkkeiden indeksointia koskevat muutokset huo-mioimme siten, että laskemme vuosittaisia eläkkeitä keskimääräisen palkkata-son muutoksen ja elinkustannusindeksin indeksiosuuden tulolla. Näin esimer-kiksi oletamme, että indeksin koostuessa 80-prosenttisesti ansiokehitysindek-sistä, kertyneiden eläkeoikeuksien arvo laskee 20 % * 1,75 % vuodessa. Tämänverran aikaisemmin ansaittujen eläkkeiden arvo laskee vuosittain suhteessa ylei-seen ansiotasoon olettaen, että palkat nousevat 1,75 % vuodessa (kuten ne ovathistoriallisesti keskimäärin nousseet). Vastaavasti indeksin koostuessa vain 50-prosenttisesti ansiokehitysindeksistä, kertyneiden eläkeoikeuksien arvo laskee50 % * 1,75 % vuodessa eli hieman nopeammin.

3.8 Mallin vahvuudet ja rajoitukset

Suomen 2005 eläkeuudistuksen vaikutuksia eläkkeelle siirtymiseen tai eläkkeellesiirtymisen kannustimiin on toki jo ehditty arvioida historiallisiin aineistoihinpohjautuvalla päättelyllä (Takala ja Uusitalo 2002), redusoidun muodon mallil-la (Hakola 2002), kyselytutkimuksella (Tuominen ja Pelkonen 2004; Tuominen2004; Pelkonen 2005), limittäisten sukupolvien mallilla (Lassila ja Valkonen2005), esimerkkihenkilölaskelmin (Börsch-Supan 2005) sekä aineistoseurannalla(ETK 2006).

Historialliseen tietoon nojaaviin (mukaan lukien redusoidun muodon mal-lit), eläkkeelle siirtymisikää arvioiviin tutkimuksiin liittyy aina ongelma päätös-



ympäristön voimakkaasta muuttumisesta (ns. Lucas-kritiikki, Lucas 1973). Ky-selytutkimuksiin taas voi liittyä ongelmia kysymysten ymmärtämisessä sekä ero-avaisuuksia ihmisten aikeissa ja päätöksissä. Oman ongelmansa voi tuottaa myöskyselytutkimusten kato, joka tosin yllä mainituissa tutkimuksissa on ollut verra-ten pientä.

Tätä taustaa vasten ihmisten päätöksentekotilanteen mallittamiseen perustu-valla lähestymistavalla on useita vahvoja puolia. Voimme arvioida eläkeuudistus-ta jo ennen kuin se ehtii vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Pystymme eristä-mään uudistuksen vaikutuksen muista samanaikaisista, esimerkiksi työvoimankysyntää koskevista muutoksista. Mallimme pyrkii imitoimaan empiiristä päätök-sentekoprosessia ja tuottaa analysoitavan yksilöaineiston. Yksilöaineisto taas tuot-taa yleensä esimerkkilaskelmia paremman kuvan monipuolisesta todellisuudesta.

Tutkimusmenetelmäämme liittyy tietysti myös omat ongelmansa. Malli pe-rustuu talousteoriaan, jonka mukaan yksilöt maksimoivat kulutuksesta ja va-paa-ajasta koostuvaa hyötyään. Todellisuudessa eläkkeelle siirtymiseen vaikut-tavat taloudellisten kannustimien lisäksi myös esimerkiksi terveys ja puolisontilanne. [Hakola (2003) on tehnyt yhteenvetoa erilaisista eläkkeelle siirtymi-seen vaikuttavista tekijöistä.] Vaikka mikään ei sinällään tällaisessa mallissaestä kyseisten seikkojen huomioimista, niitä ei tässä mallissa ole. Malli on jonyt suhteellisen monimutkainen ennen kaikkea eläkejärjestelmän yksityiskoh-tien vuoksi.

Katsantokannasta riippuen preferenssien rajoittamisen samoiksi kaikille yk-silöille voidaan kokea rajoitukseksi tai vahvuudeksi. Mallissamme yksilöt eroa-vat toisistaan vain tulojen ja työmarkkinahistorian suhteen. Todellisuudessa tie-tysti vapaa-ajan arvostus ja aikapreferenssi vaihtelevat yksilöiden välillä ja voi-vat muuttua iän myötä. Ei ole kuitenkaan erityistä syytä olettaa, että preferens-sejä koskeva heterogeenisyys oleellisesti muuttaisi uudistusten vaikutuksia kos-kevia tuloksia.

Lisäksi, kuten aiemmin todettiin, laskentakapasiteettiin rajallisuuden vuoksijoudumme sulkemaan yksityisen säästämisen pois. Vastaavissa malleissa tämäoletus on mallien ratkaisuongelmien vuoksi hyvin tavallinen. Tosin viime vuosi-na Blau (2004) ja French (2005) ovat onnistuneet kehittämään vastaavantyyppi-set mallit, joissa huomioidaan samanaikaisesti myös säästämiskäyttäytyminen.



4 Työlliset, työttömät ja eläkeläiset ennenuudistusta

Tässä luvussa vertaamme työllisten, työttömien ja erilaista eläkettä nauttivienikäryhmittäisiä osuuksia empiirisessä aineistossa ja mallin tuottamassa aineis-tossa. Empiirinen aineistomme on Tilastokeskuksen vuoden 2002 työssäkäynti-tilastosta.

Kuviosta 3 huomaamme, että työssäkäyntitilastossa työllisten osuus keski-iässä on noin 80 prosenttia. Työllisten osuus alkaa pudota melko voimakkaasti55 ikävuoden jälkeen. Työttömyyseläkeputken vuoksi työttömyysaste nouseenopeasti ikävuodesta 55 ikävuoteen 59 asti. Lähes kaikki ovat vanhuuseläkkeel-lä viimeistään 65-vuotiaina. Kuviossa vanhuuseläkkeellä olevien osuuteen si-sältyy myös varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevat. Varhennettu vanhuuseläkevoi alkaa heti 60 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Kuviossa ovat mukana sekäjulkiselta että yksityiseltä sektorilta eläkkeelle jääneet. Vanhuuseläkkeen kasvu63 vuoden iässä johtuu lähinnä julkisesta sektorista. Mallissa tarkastelemmekuitenkin vain yksityisen sektorin eläkesääntöjä.

Kuvio 3. Työllisyys, työttömyys ja eläkkeet työssäkäyntitilastossa.

0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

26 29 32 35 38 41 44 47 50 53 56 59 62 65 68

työllisyys työttömyystyökyvyttömyyseläke työttömyyseläkevanhuuseläke



0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

26 29 32 35 38 41 44 47 50 53 56 59 62 65 68

työllisyys työttömyystyökyvyttömyyseläke työttömyyseläkevanhuuseläke

Kuviossa 4 esitetään vastaavat osuudet mallimme tuottamassa aineistossa. Pre-ferenssiparametriarvot mallissa on siis valittu niin, että kuviot olisivat mahdol-lisimman samannäköisiä. Kuvioita 3 ja 4 vertaamalla näemme, että yksilöidenkäyttäytyminen saadaan kahden yleisen parametrin valinnan avulla mallissa vas-taamaan varsin hyvin todellisuutta ainakin kuviossa esitettyjen osallistumisas-teiden osalta. Myös mallissa työllisyysaste laskee voimakkaasti suunnilleen ikä-vuoden 55 kohdalla ja työttömyyseläkeputki näkyy samanlaisena työttömyysas-teen nousuna ikävuodesta 55 alkaen. Vanhuuseläkkeellä olevien osuus on mal-lissa ja tilastossa suhteellisen lähellä toisiaan. On syytä vielä korostaa, että va-paa-ajan arvostusta koskevat preferenssit eivät mallissa muutu iän myötä. Malliselittää siis työntarjontakäyttäytymisen riippuvuutta iästä pelkästään taloudelli-siin tekijöihin perustuen.

Ehkä suurin ero työssäkäyntitilaston ja mallin tuottaman aineiston välillä ku-vioissa 3 ja 4 on se, että mallissa työllisyysaste on selvästi korkeampi ikävälillä65�68. Työssäkäyntilastosta puuttuukin tieto työtä tekevistä yli 65-vuotiaista,koska he eivät ole eläkevakuutettuja.10 Työvoimatutkimuksesta taas löytyy jok-seenkin sama osuus 65�68-vuotiaita työllisiä kuin mitä mallimme tuottaa.

Kuvio 4. Työllisyys, työttömyys ja eläkkeet mallissa (ennen uudistusta).

10 Työllisyyspäivämäärät on alun perin rekisteröity eläkeoikeuksien laskemista varten.Yli 65-vuotiaana tehdystä työstä ei ennen vuotta 2005 kertynyt eläkeoikeutta, joten näi-tä päivämääriä ei ole tarvinnut rekisteröidä.



5 Eläkeuudistuksen pitkän aikavälinvaikutus työllisyyteen ja eläkkeellesiirtymiseen

Seuraavaksi arvioimme mallin avulla miten eläkeuudistus muuttaa eläkkeellesiirtymiskäyttäytymistä ja työllisyyttä pitkällä aikavälillä. Simuloimme yksilöi-den käyttäytymisen olettaen, että he tekevät koko työuransa samoin eläkesään-nöin � ensiksi eläkesäännöin, jotka olivat voimassa ennen vuotta 2005 ja sittenpelkästään vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeisin säännöin. Tarkastelemmemuutoksia eläkkeelle siirtymisessä (5.1.), työmarkkinoilta poistumisessa (5.2.)ja työllisyydessä (5.3). Osiossa 5.4. teemme yhteenvedon työmarkkinatilojenmuutoksesta ja osio 5.5. arvioi uudistuksen eri osien vaikutusta.

5.1 Eläkkeelle siirtyminen

Yksi keskeisistä eläkepoliittisista tavoitteista on eläkkeelle siirtymisen myöhen-täminen. Tavoitteena on "myöhentää pitkällä aikavälillä keskimääräistä työmark-kinoilta poistumisikää 2�3 vuodella, lähemmäs normaalia vanhuuseläkeikää"(Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelma). Siksi arvioimmealuksi sitä, miten eläkeuudistus vaikuttaa eläkkeelle siirtymisikään.

Kuvioon 5 on piirretty eläkkeelle siirtymisikien jakaumat ennen uudistustaja uudistuksen jälkeen. Kuviossa 6 eläkkeelle siirtyneiden määrät on kussakiniässä jaettu työkyvyttömyyseläkkeelle, vanhuuseläkkeelle ja työttömyyseläkkeel-le siirtyneisiin. Uudistusta edeltävät siirtymät on kuvattu palkein ja uudistuksenjälkeiset siirtymät viivalla.

Kuviosta 5 havaitaan, että ennen uudistusta eläkkeelle siirtyminen keskittyyikävuoteen 60; 23 prosenttia mallin yksilöistä siirtyy eläkkeelle silloin. Uudis-tuksen jälkeen piikki eläkkeelle siirtymisiässä siirtyy eteenpäin ikävuoteen 63.Kuviosta 6 nähdään, että muutos johtuu ennen kaikkea työttömyyseläkkeen pois-tumisesta. Uudistuksen jälkeen työttömyysputkessa olevat saavat valita varsi-naisen eläkkeelle siirtymisikänsä ikävälillä 62�65. Lisäksi varhennetun vanhuus-eläkkeen alaikäraja nousee uudistuksen myötä 62 vuoteen, ja vanhuuseläkeikäputoaa 63 vuoteen. Ikävuoden 69 kohdalla oleva piikki johtuu siitä, että pako-tamme kaikki eläkkeelle viimeistään silloin ja osa mallin yksilöistä haluaa py-syä työelämässä niin pitkään kuin mahdollista.



vanhat säännöt uudet säännöt

Ennen ikävuotta 60 eläkkeelle siirtyminen on siirtymistä työkyvyttömyyseläk-keelle. Uudistuksessa myös työkyvyttömyyseläkkeiden merkitys kasvaa hive-nen. Vaikka mallissamme työkyvyttömyysriski on pidetty vakiona ennen ja jäl-keen eläkeuudistuksen, eläkkeelle siirtymisiän myöhentyessä ikäryhmittäin va-kio riski realisoituu useammalle yksilölle.

Kuvio 5. Eläkkeelle siirtymisikien jakaumat ennen ja jälkeen eläkeuudistuksen.(x-akselilla ikä; y-akselilla tietyssä iässä eläkeelle siirtyneiden lkm; mallinkokonaislkm 2 000 yksilöä)

Kuvio 6. Eläkkeelle siirtymisikien jakaumat ennen ja jälkeen eläkeuudistustaeläkelajeittain. (x-akselilla ikä; y-akselilla tietyssä iässä eläkeelle siirtyneidenlkm; mallin kokonaislkm 2 000 yksilöä)

työkyvyttömyyseläketyöttömyyseläkevanhuuseläke

työkyvyttömyyseläkevanhuuseläke



Eläkepolitiikan seurantaan käytetään yleensä keskimääräistä eläkkeelle siirty-misikää. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä voidaan määritellä eri tavoin.Taulukon 1 toiseen sarakkeeseen olemme koonneet vuoden 2004 siirtymien pe-rusteella Eläketurvakeskuksessa lasketut eläkkeelle siirtymisiät yksityisellä sek-torilla (Eläketurvakeskuksen tilastoraportti 5/2006).11 Kolmannessa ja neljän-nessä sarakkeessa on vanhan ja uuden eläkejärjestelmän sisältävän elinkaari-mallimme tuottamasta aineistosta lasketut eläkkeelle siirtymisiät.

Taulukko 1. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä.

Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan vuonna 2004 eläkkeelle siirtyneiden iänkeskiarvo oli noin 58 vuotta. Mediaani eläkkeelle siirtymisikä oli työttömyys-eläkkeelle siirtymisen vuoksi noin 60 vuotta. Kolmas taulukossa raportoitu eläk-keelle siirtymisiän mittari on Eläketurvakeskuksen eläkkeelle siirtymisiän odo-te (Kannisto et. al 2003). Odote on 25- tai 50-vuotiaan odotettavissa oleva eläk-keelle siirtymisikä. Odote lasketaan ikäryhmittäisistä eläkkeiden alkavuuksista.Jos keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää mitataan odotteella, eläkkeelle siir-tymisiän odote on 25-vuotiailla noin 59,5 vuotta ja 50-vuotiailla noin 61,5 vuot-ta. Kuolevuuden huomioimisella on odotteeseen varsin vähän vaikutusta (Kan-nisto 2006).

Vertaamalla mallin vanhan järjestelmän lukuja todellisiin lukuihin voimmetodeta, että mallissa eläkkeelle siirtymisiän keskiarvo on mittarista riippuen jonkinverran todellista lukua korkeampi. Keskiarvoon vaikuttavat voimakkaasti nuor-ten työkyvyttömyyseläkkeet. Kuten muistetaan, mallissamme rajoitimme työ-kyvyttömyyseläkkeet alkaviksi vasta 35 ikävuodesta. Alkavuus ennen tätä on

11 Vertaamme mallin tuottamia lukuja yksityisen sektorin lukuihin, koska mallinnammevain Työntekijöiden eläkevakuutuksen (TEL) säännöt. Yksityisellä sektorilla jäädäänkeskimäärin myöhemmin eläkkeelle kuin julkisella sektorilla.

KTE,illamnenne

atsutsiduu

,illamneskutsiduu

neekläjovraiksek 1,85 9,95 6,06inaaidem 1,06 16 36

.v52etodo 4,95 9,95 6,06

.v05etodo 4,16 6,16 3,26



pientä, mutta hyvin nuorena alkaneiden eläkkeiden vaikutus keskiarvoon voisilti olla huomattava. Odote taas on 25-vuotiaalle lähestulkoon kohdallaan �mallissa noin puoli vuotta yläkanttiin. 50-vuotiaan odote on mallissa vieläkinlähempänä. Yksi syy näihin sinänsä pieniin eroihin on se, että mallissamme ikäämitataan vain vuoden tarkkuudella, kun taas Eläketurvakeskuksen laskelmissaikää mitataan päivän tarkkuudella.

Viimeisessä sarakkeessa on raportoitu keskimääräisten eläkkeelle siirtymisi-kien ennusteet vuoden 2005 jälkeisessä eläkejärjestelmässä. Vertaamalla kahtaviimeistä saraketta voimme päätellä, mikä mallimme mukaan on eläkeuudistuk-sen vaikutus eläkkeelle siirtymisikään. Mittaustavasta riippumatta mallimme en-nustaa keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousevan noin kahdeksalla ja puo-lella kuukaudella (0,7 vuodella). Mediaanieläkkeellesiirtymisikä nousee kuiten-kin kahdella vuodella.

Uudistuksen jälkeen varhaiseläkkeistä jää jäljelle vain työkyvyttömyyselä-ke, jonka alkavuuksia emme mallissa muuta. Se, mitä tapahtuu työkyvyttömyys-eläkkeiden alkavuuksille uudistuksen jälkeen, vaikuttaa toki keskimääräisen eläk-keelle siirtymisiän kehitykseen. Jos muiden varhaiseläkkeiden rajoitukset pur-kautuvat lisääntyneinä työkyvyttömyyseläkkeinä, laskelmamme yliarvioi kes-kimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousun. Jos taas yksilöllisen varhaiseläk-keen lakkauttaminen selvästi pienentää työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuk-sia, laskelmamme aliarvioi eläkkeelle siirtymisiän nousun.

Kokeilimme myös, miten tulokset muuttuisivat, jos kukaan niistä, jotka en-nen uudistusta siirtyivät yksilölliselle varhaiseläkkeelle, ei uudistuksen jälkeensiirtyisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällöin eläkeuudistus nostaa keskimääräis-tä eläkkeelle siirtymisikää noin puolellatoista vuodella. Yksilöllisen varhais-eläkkeen poistumisen vaikutuksia koskevilla oletuksilla on siis suuri merkitysarvioitaessa eläkeuudistuksen vaikutusta eläkkeelle siirtymiseen.

5.2 Työmarkkinoilta poistuminen

Eläkkeelle siirtymisikä voi eläkejärjestelmän kannalta olla mielekäs tunnuslu-ku. Koko taloutta ajatellen on kuitenkin tärkeämpää seurata työmarkkinoiltapoistumisikää (toisin sanoen työnjättöikää). Myös edellä siteeraamassamme hal-litusohjelmassa puhuttiin työmarkkinoilta poistumisiästä. Työttömyysputkenvuoksi työmarkkinoilta poistumisikä ja eläkkeelle siirtymisikä poikkeavat sel-västi toisistaan. Keskimääräistä työmarkkinoilta poistumisikää on hankalampi



seurata, koska työttömyysputki ei ole rekisteröintikäsite. Vaikka "putkityöttö-mät" periaatteessa voitaisiinkin rekistereissä erottaa muista työttömistä, työttö-mäksi jääneillä voi olla eläkeläisiä suurempi todennäköisyys työllistyä, minkävuoksi työmarkkinoilta poistumisikää ei yleisesti raportoida.

Elinkaarimallissa työmarkkinoilta poistumisikä on kuitenkin yksiselitteinen.Työttömyyseläkeputkeen mentyään yksilömme eivät sieltä enää työllisty. Pys-tymme siis helposti erottamaan toisistaan "tavalliset työttömät" ja "putkityöttö-mät". Ensimmäinen ryhmä etsii vielä töitä työttömäksi jäätyään, kun taas jäl-kimmäinen ryhmä siirtyy lopullisesti pois työelämästä. Työttömyysputki-ikäi-sistä löytyy sekä "tavallisia" työttömiä että putkityöttömiä � ei vähiten siksi,että olemme rajoittaneet putkeen pääsevien työttömien osuutta.

Kuviossa 7 on verrattu työmarkkinoilta poistumisikiä ennen eläkeuudistustaja sen jälkeen. Työmarkkinoilta poistumisikiä kuvaava jakauma on sekä ennenuudistusta että uudistuksen jälkeen kaksiportainen. Ensimmäinen voimakas kasvutyöstä pois siirtymisessä on työttömyysputken alaikärajan kohdalla ja toinenhuippu vanhuuseläkeiän tienoilla. Uudistuksen jälkeen ensimmäinen porras siir-tyy kahdella vuodella eteenpäin, koska työttömyysputken alaikärajaa nostettiin.Toinen porras taas kasvaa selvästi ja ehkä jonkin verran varhaistuu. Työmarkki-noilta poistuu uudistuksen jälkeen useampi ikävuosina 62�64 ja harvempi ikä-vuosina 65�66.

Kuvio 7. Työmarkkinoilta poistumisiät ennen uudistusta ja uudistuksen jälkeen.(x-akselilla ikä; y-akselilla tietyssä iässä eläkeelle siirtyneiden lkm; mallinkokonaislkm 2 000 yksilöä)

ennen uudistusta uudistuksen jälkeen



Työttömyysputken lyhennys ei näy kasvaneena työttömyysputken käyttönä jäl-jelle jäävissä työttömyysputki-i'issä. Tähän vaikuttaa rajoite, jonka mukaan vain10 prosenttia sopivan ikäisistä, työllisyysehdon täyttäneistä saa siirtyä putkeen.Uudistuksen jälkeen työttömyysputkeen siirtyneiden määrä näyttää olevan lä-hellä näissä i'issä ennen uudistusta työttömyysputkeen siirtyneiden määrää. Työt-tömyyden kautta työelämästä poistuvien määrä siis vähenee suurin piirtein sillämäärällä, joka aiemmin siirtyi 55- ja 56-vuotiaina työttömyysputkeen. Suoraanvanhuuseläkkeen kautta poistuneiden määrä taas merkittävästi kasvaa.

Taulukkoon 2 olemme yllä raportoiduista jakaumista laskeneet keskimäärä-isiä työmarkkinoilta poistumisikiä samalla tavalla kuin edellisessä kappaleessalaskimme keskimääräisiä eläkkeelle siirtymisikiä. Eläkeuudistus nostaa keski-määräistä työmarkkinoilta poistumisikää reilulla puolella vuodella ja mediaanityömarkkinoilta poistumisikää kahdella vuodella.

Taulukko 2. Keskimääräinen työmarkkinoilta poistumisikä.

5.3 Ikäryhmittäiset työllisyysasteet

Seuraavaksi tarkastelemme ikäryhmittäisiä työllisyysasteita. Työllisyysasteetvanhoin ja uusin eläkesäännöin on esitetty kuviossa 8. Uudistuksen seuraukse-na työllisyysasteet nousevat selvästi ikävälillä 55�62. Muissa ikäryhmissä työl-lisyysaste ei juuri muutu. Tämä on elinkaarimallikehikossa ehkä hieman yllättä-vää, sillä aikaisempaa paremman ansaittujen eläkeoikeuksien indeksoinnin (palk-kojen kasvuvauhti nosti ansaittuja eläkkeitä ennen uudistusta 50 prosentin pai-nolla ja uudistuksen jälkeen 80 prosentin painolla) voisi olettaa nostavan erityi-sesti nuorten työllisyyttä. Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin myös substituutio toi-seen suuntaan: eläkkeelle siirtyminen myöhentyy, joten vapaa-ajan kysyntä nuo-rena kasvaa vanhemman iän vapaa-ajan kustannuksella.

,illamnenne

atsutsiduu

,illamneskutsiduu

neekläjovraiksek 1,95 8,95inaaidem 0,06 0,26

.v52etodo 1,95 8,95

.v05etodo 7,06 5,16



Kuvio 8. Työllisyysasteet ennen eläkeuudistusta ja uudistuksen jälkeen.

Taulukossa 3 vertaamme vielä mallin tuottamia ikäryhmittäisiä työllisyysasteitatyössäkäyntitilaston ja työvoimatutkimuksen lukuihin.

Taulukko 3. Työllisyysasteet ikäryhmittäin.

Mallimme tuottamat luvut ovat hyvinkin lähellä todellisiin aineistoihin perustu-via lukuja. (Vertaa 1, 2 ja 3 sarake.) Eläkeuudistus nostaa mallissa 25�68-vuoti-aiden työllisyysastetta tasan yhdellä prosenttiyksiköllä. (Vertaa 3 ja 4 sarake.)Nousu johtuu lähinnä työllisyysasteiden noususta vanhemmassa ikäryhmässä �tosin ei vanhimmassa ikäryhmässä, vaan 51�60-vuotiailla, joihin vaikuttaa en-nen kaikkea työttömyysputken lyhentäminen.

5.4 Työmarkkinakäyttäytymisen muutokset � yhteenveto

Mallimaailmassa voimme tarkastella myös sitä, kuinka moni yksilö käyttäytyyjossakin vaiheessa elinkaartaan eri tavalla pelkästään sen vuoksi, että eläke-säännöt ovat erilaiset. Tätä olemme tarkastelleet vertaamalla kaikkia työmark-

ämhyräki

-itnyäkässöyT2002otsalit

-amiovöyT3002sumiktut

,illamnenne

atsutsiduu

,illamneskutsiduu

neekläj86�52 76,0 07,0 96,0 07,005�52 97,0 18,0 68,0 68,006�15 86,0 07,0 56,0 96,086�16 31,0 61,0 81,0 81,0



kinatiloja ennen ja jälkeen eläkeuudistuksen. Taulukossa 4 on ristiintaulukoituyksilöiden työmarkkinatilat vanhoin ja uusin eläkesäännöin. Todellisessa elä-mässähän havaitsemme vain yhden työmarkkinatilan yhtenä vuonna kullekinhenkilölle. Mallimaailmassa meillä on kuitenkin palkkakehityksen ja työkyvyt-tömyysriskin osalta identtiselle henkilölle yhtenä vuonna havainto työmarkki-natilasta ennen uudistusta ja uudistuksen jälkeen. Taulukon yksikkö on siis hen-kilötyövuosi. Kaiken kaikkiaan käytettävissä on 88 000 henkilövuotta (44 vuot-ta 2 000 yksilölle). Taulukossa ei raportoida siirtymiä, vaan ristiintaulukoidaantilat vanhoin ja uusin säännöin.

Taulukko 4. Työmarkkinatilojen lukumäärät vanhoin ja uusin eläkesäännöin.

Taulukosta voidaan ensinnäkin todeta, että kaikista 88 000 henkilövuodesta58 647 on kummankin eläkejärjestelmän puitteissa työvuosia ja 6 913 henkilö-vuotta on molemmissa järjestelmissä työttömyysvuosia. Samoja työkyvyttömyys-vuosia on 6 364 ja vanhuuseläkevuosia 7 882. Työttömyyseläkevuosia ei tietys-ti ole uudessa järjestelmässä lainkaan, koska työttömyyseläke poistui. Kaikki-aan noin 90 prosenttia kaikista henkilövuosista vietetään samassa työmarkkina-tilassa ennen ja jälkeen eläkeuudistuksen. Eläkeuudistus siis muuttaa yksilöi-den käyttäytymistä vajaassa 10 prosentissa kaikista henkilövuosista.

Muutokset kussakin työmarkkinatilassa vietettyjen vuosien määrässä voi las-kea vertaamalla työmarkkinatilassa olleiden määriä ennen uudistusta ja uudis-tuksen jälkeen. Työvuosia oli vanhassa järjestelmässä 60 517 ja uudessa järjes-telmässä 61 585. Työllisyysaste siis nousee. Näin tapahtuu lähinnä sen vuoksi,että suuri määrä työttömyysvuosista (2 012) muuttuu työllisyysvuosiksi. Lisäk-

niönnääsekälenisuualitanikkramöyt

nenillöyt nötöyt nötyvyköyt -suuhnavälleekkäle äsneethy

alitanikkramöytniohnavniönnääsekälenenillöyt 74685 7341 0 334 71506nötöyt 2102 3196 55 391 3629älleekkälesyymöttöyt 625 6601 121 016 3232nötyvyköyt 0 5 7636 3521 5267älleekkälesuuhnav 013 67 4 2887 2728äsneethy 58516 7949 7456 17301 00088



si osa (526 vuotta) niistä vuosista, jotka vanhoin säännöin vietetään työttömyys-eläkkeellä, on uudessa järjestelmässä työvuosia. Toisaalta kuitenkin 1 437 hen-kilövuotta, jotka olivat vanhassa järjestelmässä työvuosia, muuttuvat uudessajärjestelmässä työttömyysvuosiksi. Eläkeuudistus siis vaikuttaa erilaisissa tilan-teissa olevien ihmisten työntarjontaan eri tavalla.

Työttömyyseläkkeet poistuivat uudistuksen myötä. Suurin osa kaikista työt-tömyyseläkevuosista (1 066 vuotta kaikkiaan 2 323 vuodesta) muuttuu työttö-myysvuosiksi. Työkyvyttömyyseläkevuosia on uudessa järjestelmässä vähem-män kuin vanhassa sen vuoksi, että uudessa järjestelmässä työkyvyttömyyseläk-keet muutetaan vanhuuseläkkeiksi jo 63-vuotiaana eikä vasta 65-vuotiaana ku-ten aikaisemmin. Vastaavasti uudessa järjestelmässä on selvästi enemmän van-huuseläkevuosia kuin aikaisemmassa (vanhassa 8 272 vuotta, uudessa10 371 vuotta). Tämä johtuu siitä, että vanhuuseläkeikä laskee ja muut eläkkeetmuunnetaan aikaisempaa aiemmin vanhuuseläkkeiksi.

5.5 Uudistuksen eri osien vaikutukset

Vuoden 2005 eläkeuudistus koostui lukuisista eri sääntömuutoksista. Eri muu-toksilla voi olla vastakkaissuuntaisia vaikutuksia. Siksi uudistusta kannattaa tar-kastella myös pienempinä palasina. Tässä tarkastelemme erikseen ensin eläk-keiden ansaintasääntöjen muutoksen vaikutusta ja toiseksi eläkkeiden ja työttö-myysputken ikärajojen muutosten vaikutusta.

Kuviossa 9 esitetään neljän eri sääntöjärjestelmän mukaiset työmarkkinoiltapoistumisiät. Ensimmäinen palkki kertoo työelämästä poistuneiden lukumääränkussakin iässä vanhoin eläkesäännöin ja toinen palkki uusin eläkesäännöin. Kol-mas palkki kuvaa työmarkkinoilta poistumista sellaisessa eläkejärjestelmässä,joka muuten vastaa uutta eläkejärjestelmää, mutta jossa ei ole työuran loppu-pään karttumakorotuksia ja jossa on säilytetty vanhan järjestelmän lykkäysko-rotukset ja varhennusvähennykset. Neljännessä palkissa karttumat, lykkäysko-rotukset ja varhennusvähennykset ovat uuden järjestelmän mukaiset, mutta var-haisen vanhuuseläkkeen ikäraja on edelleen 60 vuotta (62 sijaan) ja työttömyys-putken alaikäraja on 55 (57 sijaan).



Kuvio 9. Työmarkkinoilta poistumisiän jakaumat � osauudistukset. (x-akselillaikä; y-akselilla tietyssä iässä eläkeelle siirtyneiden lkm; mallin kokonaislkm2 000 yksilöä)

Toista ja kolmatta palkkia vertaamalla voidaan päätellä, mikä oli eläkkeiden an-saintasääntöjen muutoksen vaikutus. Vertailusta nähdään, että vanhoilla karttu-milla, varhennusvähennyksillä ja lykkäyskorotuksilla eläkkeelle siirtyminen ta-pahtuisi myöhemmin. (Suuri ero syntyy ikävuodesta 63 eteenpäin.) Työelämästäpois jääminen vanhoilla karttumilla olisi vähäisempää erityisesti ikävuosina 63ja 64, jolloin uudessa järjestelmässä moni poistuu työelämästä. Tämä saattaavaikuttaa yllättävältä: uudessa järjestelmässähän yritetään ns. kannustinkarttu-man avulla kannustaa työssä pysymiseen ikävuosina 63�68. Tuloksen ymmärtä-miseksi on huomattava, että eläkeuudistuksessa poistettiin ikävuodesta 65 alka-en voimassa oleva lykkäyskorotus, joka korotti kertyneitä eläkkeitä vuosittain7,2 prosenttia, kun vakuutettu lykkäsi vanhuuseläkkeen nostamista. Näin suurel-la lykkäyskorotuksella oli monelle suurempi merkitys kuin uudella 4,5 prosentin



kannustinkarttumalla.12 Mallissa tämä näkyy siten, että kolmannen palkin kuvaa-massa järjestelmässä (jossa on lykkäyskorotus), monet niistä, jotka uudessa jär-jestelmässä (toinen palkki) jäisivät pois työelämästä jo ennen ikävuotta 65, jat-kavatkin vielä työelämässä hyötyäkseen myöhemmin lykkäyskorotuksesta. Itseasiassa kolmannen palkin kuvaamassa järjestelmässä huomattavan suuri osa mallinyksilöistä jatkaa työelämässä aina ikävuoden 68 loppuun asti.

Toista ja neljättä palkkia vertaamalla nähdään, mikä vaikutus oli eläkeuudis-tuksen ikärajamuutoksilla. Keskimääräisen työmarkkinoilta poistumisiän nou-su johtuu juuri näistä ikärajamuutoksista. Ilman ikärajamuutoksia suuri osa ih-misistä jäisi pois työelämästä (varhennetulle vanhuuseläkkeelle) jo ikävuosina60 ja 61. Tämä heijastaa jo edellä kuvattua tulosta: eläkkeen karttumista koske-vat säännöt eivät uudessa järjestelmässä enää tee työssä jatkamista useimpienosalta yhtä houkuttelevaksi kuin aikaisemmin. Tämä johtuu paitsi lykkäyskoro-tuksen poistumisesta, myös karttumaprosentin laskusta 2,5 prosentista 1,9 pro-senttiin ikävälillä 60�62.

Yhteenvetona voi todeta, että eläkeuudistus vaikuttaa työssä jatkamiseen sekäikärajojen muuttamisen että eläkkeen karttumista koskevien muutosten kautta.Ikärajoja ja eläkkeen karttumista koskevat muutokset vaikuttavat esimerkiksikeskimääräisen työmarkkinoilta poistumisiän kannalta eri suuntiin. Työttömyys-putken ja vanhuuseläkkeen alaikärajojen nostaminen myöhentävät työelämästäpoistumista. Osa karttumaprosentteja, lykkäyskorotuksia, ja varhennusvähen-nyksiä koskevista muutoksista puolestaan aikaistaa sitä. Uudistuksen kokonais-vaikutuksena keskimääräinen työmarkkinoilta poistumisikä kuitenkin nousee.

12 Lykkäyskorotus lasketaan suhteessa jo kertyneisiin eläkkeisiin. Se siis nostaa tuleviaeläkkeitä euromääräisesti sitä enemmän, mitä enemmän eläkettä vakuutetulle on kaikil-ta aikaisemmilta työvuosilta kertynyt. Kannustinkarttuma taas nostaa eläkkeitä sitä enem-män, mitä suurempi ansiotulo vakuutetulla on työuran viimeisinä vuosina. Lykkäysko-rotus oli siis erityisen edullinen niille vakuutetuille, joille oli kertynyt suuri eläke suh-teessa työuran viimeisten vuosien ansiotasoon. Vastaavasti kannustinkarttuma houkutte-lee erityisesti niitä vakuutettuja, joilla on kertyneisiin eläkkeisiin nähden suhteellisenkorkea ansiotaso työuran loppuvuosina.



6 Eläkkeiden jakauma

Kuviossa 10 esitetään 69-vuotiaiden eläkkeiden (bruttona lakisääteiset eläkkeet� kansaneläke mukaan lukien) jakaumat vanhoin ja uusin eläkesäännöin. Kuvi-ossa eläkkeiden jakaumasta on poistettu työkyvyttömyyseläkkeet, koska niidenmääräytymistä ei ole mallitettu samalla tarkkuudella kuin muita eläkkeitä. Onehkä syytä myös toistaa, että mallissa hinta- ja palkkataso on vakioitu vuo-den 2005 tasolle. Todellisuudessa tietysti hinta- ja palkkatason nousu nostaakeskimääräistä eläkettä jatkuvasti, joten nyt työuransa aloittavien eläkkeet tule-vat olemaan sekä nimellisesti että reaalisesti paljon korkeammat kuin tässä ku-viossa. Kuvio kuvaa siis nimenomaan eläkeuudistuksen suhteellista vaikutustaeläkkeisiin.

Kuvio 10. Eläkkeiden jakauma 69-vuotiaille ennen ja jälkeen uudistuksen.

Eläkeuudistus tasoittaa hivenen eläkkeiden jakaumaa siten, että kaikkein pie-nimmät eläkkeet nousevat. Uudistuksessa on useita elementtejä, jotka vaikutta-vat tähän suuntaan. Esimerkiksi lykkäyskorotusten korvaaminen kannustinkart-tumalla houkuttelee lykkäämään eläkkeelle siirtymistä silloin, kun aikaisem-masta työurasta kertynyt eläke jäisi suhteellisen pieneksi. Pienimpiin eläkkei-siin vaikuttanevat myös työttömyysjaksoilta kertyvät eläkkeet. Vanhassa järjes-



telmässä työttömyysjaksot kerryttivät eläkettä suhteessa ansaittuun eläkkeeseen:mitä vähemmän eläkettä kertyi kaikilta työvuosilta, sitä vähemmän työttömyys-jaksot nostivat eläkettä. Uudessa järjestelmässä jokainen työttömyysjakso (jokaollaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä), nostaa eläkettä suhteessaansiosidonnaiseen päivärahaan (tai oikeastaan sitä edeltävään palkkaan). Lisäk-si uudessa järjestelmässä jokaisen vuoden ansiot vaikuttavat yksilön eläkkee-seen. Tämäkin tasoittaa eläkkeiden jakaumaa verrattuna vanhaan järjestelmään,jossa eläke määräytyi kunkin työsuhteen viimeisten vuosien perusteella.

Keskimääräinen eläke muuttuu mallissa yllättävän vähän. Keskimääräinenkuukausieläke on ennen uudistusta 1 293 euroa ja uudistuksen jälkeen 1 285 eu-roa. Mediaanieläke taas on ennen uudistusta 1 265 euroa ja uudistuksen jälkeen1 233 euroa. Keskimääräinen kuukausieläke laskee siis vain 8 euroa, ja mediaa-nieläkekin putoaa vain 32 euroa. Suurimmat eläkkeiden tasoon vaikuttavat muu-tokset ovat elinaikakertoimen käyttöön otto, työajan kertyneiden eläkeoikeuksi-en indeksoinnin (palkkakertoimen) parantaminen ja työurien pidentyminen.Mallissa elinaikakerroin leikkaa eläkkeitä 11 prosenttia ja indeksimuutos nos-taa niitä noin 6 prosenttia.

Vaikka keskimääräiset eläkkeet eläkesääntöjen muuttuessa muuttuvatkin suh-teellisen vähän, yhdenkään yksilön eläke-etuus ei pysy täysin muuttumattoma-na. Reilulla puolella mallimme henkilöistä eläkkeet laskevat, kun taas vajaallapuolella eläkkeet nousevat. Eläkkeet ennen uudistusta ja uudistuksen jälkeen on"ristiintaulukoitu" samoille yksilöille kuviossa 11.

Kun työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet poistetaan, 702 henkilöllä 1 319henkilöstä eläkkeet laskevat eläkeuudistuksen vuoksi, ja 617 henkilöllä ne nou-sevat. Eläkkeet nousevat niillä, joilla koko elinkaaren ajalta laskettu palkka onkorkeampi kuin muilla. Ne jotka saavat aikaisempaa suuremman eläkkeen myösmyöhentävät muita enemmän eläkkeelle siirtymistään. Heidän työmarkkinoiltapoistumisikänsä nousee 1,6 vuotta, kun taas muilla vastaava nousu on vain0,3 vuotta.



Kuvio 11. Kuukausieläkkeet ennen uudistusta ja uudistuksen jälkeen.



7 Eläkeuudistuksen lyhyen aikavälinvaikutukset

Edellä tarkastelimme sitä, miten eläkeuudistus vaikuttaa niiden ihmisten käyt-täytymiseen, jotka tekevät koko työuransa uusin eläkesäännöin. Edellä kuvatuttulokset koskevat sen vuoksi eläkeuudistuksen pitkän aikavälin vaikutuksia. Tässäkappaleessa taas teemme lyhyen katsauksen uudistuksen lyhyen aikavälin vai-kutuksiin. Esimerkin vuoksi katsomme, miten eläkeuudistus vaikuttaa niidenihmisten käyttäytymiseen, jotka ovat uudistuksen toteutuessa 50-vuotiaita. Ole-tamme, että he ovat tehneet aikaisemmat työntarjontapäätöksensä uskoen, ettävanhat eläkesäännöt ovat voimassa heidän eläkkeelle siirtymiseensä saakka.Heidän kohtaamansa uudet eläkesäännöt ovat nyt muuten samat kuin edellisis-säkin luvuissa tarkastellussa uudessa järjestelmässä, mutta elinaikakerroin leik-kaa heidän eläkkeitään vähemmän.

Kuviossa 12 verrataan työmarkkinoilta poistumisikiä uudistuksen jälkeen pit-källä ja lyhyellä aikavälillä. 50-vuotiaiden ja juuri työelämään astuneiden työ-markkinoilta poistumista kuvaavat käyrät ovat melkein päällekkäin. Eläkeuu-distus vaikuttaa siis jo suhteellisen lähellä eläkeikää olevien työntarjontakäyt-täytymiseen hyvin samalla tavalla kuin vasta työelämään siirtyneidenkin. Tämäei ole yllättävää, sillä ikäpolvet, jotka olivat uudistuksen voimaantullessa jo lä-hellä eläkeikää, kohtaavat hyvin samanlaiset taloudelliset kannusteet työnjätönja eläkkeelle siirtymisen suhteen kuin nuoremmatkin ikäpolvet.

Kuviossa 13 esitetään eläkkeiden jakauma uusin ja vanhoin eläkesäännöinnuorille pitkällä aikavälillä ja niille, jotka olivat eläkeuudistuksen voimaan tul-lessa 50-vuotiaita. Kuvasta nähdään, että 50-vuotiaat nauttivat uudistuksen an-siosta keskimäärin jonkin verran suurempia eläkkeitä kuin mitä he olisivat saa-neet vanhoin eläkesäännöin. Ainakin osin tämä selittyy sillä, että he ehtivät hyö-tyä uudistukseen liittyvästä indeksointimuutoksesta, mutta elinaikakerroin ei vieläjuuri leikkaa heidän eläkkeitään.13

13 Jälleen on syytä todeta, että todellisuudessa tietysti eläkkeet tulevat nousemaan ylei-sen hinta- ja ansiotason nousun myötä. Mallissa hinta- ja ansiotaso ovat kiinnitetty. Ja-kaumat kuvaavat siis eläkeuudistuksen vaikutusta yleiseen hinta- ja ansiotasoon suh-teutettuihin eläkkeisiin.



Kuvio 12. Työmarkkinoilta poistumisiän jakaumat, lyhyt vs. pitkä aikaväli.

Kuvio 13. Eläkkeiden jakauma ennen uudistusta, lyhyellä aikavälillä ja pitkälläaikavälillä.



8 Yhteenveto

Olemme tarkastelleet vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusta työntarjontaanja eläkkeelle siirtymiseen uuden, yksilöiden tarjontapäätöksiä kuvaavan mallinavulla. Tulosten perusteella eläkeuudistus nostaa työllisyysastetta ja myöhentääeläkkeelle siirtymistä. Samaan aikaan se pitkällä aikavälillä vaikuttaa eläkeme-noja laskevasti. Tämä tapahtuu myös siinä mielessä ilman kielteisiä tulonjako-vaikutuksia, että vaikka keskimääräiset eläkkeet laskevat, kaikkein pienimmäteläkkeet nousevat. Eläkeuudistus on siis tulostemme perusteella oikean suun-tainen sille asetettuihin tavoitteisiin nähden.

Eläkeuudistuksen vaikutus työllisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen on tulos-temme mukaan reilut kahdeksan kuukautta. Uudistuksen eri osat vaikuttavat erisuuntiin. Työurien pidentyminen perustuu ennen kaikkea työttömyysputken javanhuuseläkkeelle pääsyä rajoittavien ikärajojen nostamiseen. Osa eläkkeen an-saintasääntöjen muutoksista sen sijaan vaikuttaa työuria lyhentävästi.

Mallimme selittää ehkä yllättävänkin hyvin suomalaisten eläkkeelle siirty-miskäyttäytymistä pelkästään taloudellisten kannustimien avulla. Tällaisen mallintärkein ominaisuus on se, että sitä voi käyttää erilaisten politiikkavaihtoehtojentestaamiseen. Uskomme, että kehittämämme malli toimisi hyödyllisenä apuvä-lineenä myös mahdollisia tulevaisuuden eläkeuudistuksia suunniteltaessa.



Lähdeluettelo

Alho, Juha (2003) Predictive Distribution of Adjustment for Life Expectancy Change,The Finnish Centre for Pensions, Working Papers 3.

Anttila, Suvi, Hietaniemi, Marjukka, Risku, Ismo, Salonen, Janne ja Uusitalo, Hannu(2005) Miten työeläkkeet kehittyvät? Laskelmia eläkkeiden pitkän aikavälin kehi-tyksestä, Eläketurvakeskuksen raportteja 2005:4.

Bingley, Paul, Datta Gupta, Nabanita and Pedersen, Peder J. (2002) The Effects of Pen-sion Programme Incentives on Retirement Behaviour in Denmark, Centre for La-bour Market and Social Research, WP 01-08.

Biström, Peter, Klaavo, Tapio, Risku, Ismo ja Sihvonen, Hannu (2004) Eläkemenot, -maksut ja -rahastot vuoteen 2075, Eläketurvakeskuksen raportteja 2004:36.

Blau, David (2004) Retirement and Consumption in a Life Cycle Model, mimeo.

Bratberg, Espen and Vaage, Kjell (2005) Applications and Awards for Disability Pen-sions: The Norwegian Case, mimeo.

Burkhauser, Richard V., Butler, J.S. and Gumus, Gulcin (2003) Dynamic Modeling of theSSDI Application Timing Decision: The Importance of Policy Variables, IZA DPNo. 942.

Eläketurvakeskus (2002a) Arvioita työmarkkinajärjestöjen sopiman yksityisalojen elä-keuudistuksen vaikutuksista, Työryhmäraportti, Eläketurvakeskuksen monisteita 40.

Eläketurvakeskus (2002b) Työmarkkinajärjestöjen sosiaalipakettiin liittyvä eläkepalk-kaselvitys, Eläketurvakeskuksen monisteita 39.

Eläketurvakeskus (2004) Eläkkeellesiirtymisikä työeläkejärjestelmässä vuonna 2003,Eläketurvakeskuksen tilastoraportti 4/2004.

French, Eric (2005) The Effects of Health, Wealth, and Wages on Labour Supply andRetirement Behaviour, Review of Economic Studies 72, 395�427.

Hakola, Tuulia (2002) Eläkeuudistusten vaikutuksista eläkkeelle siirtymiseen, mimeo.

Hakola, Tuulia (2003) Alternative Approaches to Model Withdrawals from the LabourMarket A Literature Review. Uppsala Universitet Department of Economics Wor-king Paper 2003:4.

Hakola, Tuulia ja Ilmakunnas, Seija (2006) Eläkeuudistuksen vaikutus ikääntyneiden työt-tömyyteen, teoksessa Hämäläinen Kari, Taimio, Heikki ja Uusitalo, Roope (toim.)Työttömyys � taloustieteellisiä puheenvuoroja.

Heyma, Arjan (2004) A Structural Dynamic Analysis Of Retirement Behaviour In TheNetherlands. Journal of Applied Econometrics, 2004 Special Issue, 19(6), 739�759.



Kannisto, Jari (2006) Eläkkeellesiirtymisiän mittaaminen, Eläketurvakeskuksen tutkimuk-sia 2006:1.

Kannisto, Jari, Klaavo, Tapio, Rantala, Juha ja Uusitalo, Hannu (2003) Missä iässä eläk-keelle? Raportti työeläkkeelle siirtymisen iästä ja sen mittaamisesta, Eläketurvakes-kuksen raportteja 32.

Karlström, Anders, Palme, Mårten and Svensson, Ingemar (2004) A Dynamic Program-ming Approach To Model The Retirement Behaviour Of Blue-Collar Workers InSweden, Journal of Applied Econometrics, 19(6), 795�807

Knaus, Thomas (2002) The Retirement Decision in Germany: A Dynamic ProgramingModel, mimeo.

Kreider, Brent ja Riphahn, Regina (2000) Explaining applications to the U.S. disabilitysystem, Journal of Human Resources 35(1), 82�113.

Kyyrä, Tomi (1999) Post-unemployment wages and economic incentives to exit fromunemployment, VATT Research Reports 56.

Kyyrä, Tomi ja Wilke, Ralf (2004) Reduction in the Long-Term Unemployment of theElderly: A Success Stroy from Finland, VATT Discussion Papers 346.

Lassila, Jukka ja Valkonen, Tarmo (2005) "Yksityisalojen eläkeuudistuksen taloudellisetvaikutukset", ETLA B 211.

Lucas, Robert E. (1973) "Econometric Policy Evaluation: A Critique", teoksessa ThePhillips Curve and the Labor Market, D. Brunner & A.H. Meltzer (toim.), Journal ofMonetray Economics (Suppplement).

Lumsdaine, Robin, Stock, James and Wise, David A. (1994) Retirement Incentives: TheInteraction between Employer-provided Pensions, Social Security, and Retiree HealthBenefits, NBER Discussion Paper No. 4613.

Mastrogicacomo, Mauro, Alessie, Rob and Lindeboom, Maarten (2004) Retirement Be-havior of Dutch Elderly Households, Journal of Applied Econometrics, Special Is-sue 2004, 19(6).

Pelkonen, Janne (2005) Vanhimpien palkansaajien työssä jatkaminen työeläkeuudistuk-sen jälkeisessä valintatilanteessa. Eläketurvakeskuksen raportteja 2005:1.

Pietola, Kyösti, Väre, Minna ja Oude Lansink, Alfons (2003) Timing and type of exitfrom farming: farmers� early retirement programmes in Finland, European Reviewof Agricultural Economics, 30(1), 99�116.

Rantala, Juha (2002) Ikääntyvien työttömyys ja työttömyyseläke. Eläketurvakeskuksenraportteja 2002:28.

Rust, John (1987) A Dynamic Programming Model of Retirement Behavior, NBER Dis-cussion Paper No. 2470.



Rust, John and Phelan, Christopher (1997) How Social Security And Medicare AffectRetirement Behavior In A World Of Incomplete Markets, Econometrica, 65(4), 781�831.

Sosiaalimenojen kehitys pitkällä aikavälillä (2002) SOMERA-toimikunnan taustaraport-ti. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2002:21.

Stock, James and Wise, David A. (1990) Pensions, the Option Value of Work, and Retire-ment, Econometrica, 58(5), 1151�1180.

Takala, Mervi ja Uusitalo, Hannu (2002) Varhaiseläkkeet muuttuvat � mutta miten? Arvi-oita yksityisalojen eläkkeiden kehittämistä koskevan periaatesopimuksen vaikutuk-sista. Eläketurvakeskuksen raportteja 2002:30.

Tuominen, Eila (2004) Eläkeuudistus ja ikääntyvien työssä jatkamisaikeet. Eläketurva-keskuksen raportteja 2004:37.

Tuominen, Eila ja Pelkonen, Janne (2004) Joustava eläkeikä -tutkimus. Esiraportti jous-tavien ikärajojen valintatilanteeseen vuosina 2005�2007 tulevista yksityisalojen pal-kansaajista. Eläketurvakeskuksen monisteita 45.



Liitteet

Liite 1. Eläkeuudistuksen muutosten yhteenveto

Alla olevaan liitetaulukkoon on koottu uudistuksesta mallimme kannalta tär-keimmät eläkejärjestelmän "säännöt" ennen eläkeuudistusta ja uudistuksen jäl-keen. Sarakkeessa "ennen uudistusta" on säännön kuvaus ennen uudistusta jasarakkeessa "uudistuksen jälkeen" sama asia uudistuksen jälkeen.

erriiP atsutsiduunennE neekläjneskutsiduUteekkäleikkiak

naateksalekäleatsoj,akklap)akklapekäleile(

nenemmyknesiemiivneethusöytovraikseknejokklapnedouv

nesiakojnaateksalekäleneeskireatsaklapnedouv

tiskednIitnioskedninejokklap.1

neetouvsimytriiselleekkäleitnioskedninediekkäle.2

neesiotatsedouv

%05iskedniosatoisna.1%05iskednisunnatsuknileaj

)iskedninesiäkiöyt(%08iskednisunnatsuknile.2

%02iskedniosatoisnaaj,)iskedninesiäkiekäle(

attouv56ilysoj

%08iskedniosatoisna.1%02iskednisunnatsuknileaj

)niorrekakklap(%08iskednisunnatsuknile.2

%02iskedniosatoisnaaj)attamuppiirätsäi(

niorrekakianile najanileaitnioskedniieneeseettodo

najanileneakla0102atsedouvaattukiavsotuumneettodo

neetuuruusneekkäleekälesuuhnav

äkiekälesuuhnav -öttämätnehävekälesuuhnavässäinedouv56änäm

-öttämätnehävekälesuuhnavässäinedouv36änäm

titnesorpamuttrakneekkäleälliläväki

22�81)125�32)295�35)316�06)4

26)556�36)676�66)7

yrrekie)1%5,1)2%5,1)3%5,2)4%5,2)5%5,2)6

0)7

isouvrep%5,1)1%5,1)2%9,1)3%9,1)4%9,1)5%5,4)6%5,4)7

soj,sutoroksyäkkylnäätäkylättekälesuuhnav

ap%2,7neekläjnedouväki56 ap%8,4neekläjnedouväki86

ekälesuuhnavuttennehrav anaaitouv-46�06-ap%8,4synnehävsunnehrav-

anaaitouv-26-ap%2,7synnehävsunnehrav-



erriiP atsutsiduunennE neekläjneskutsiduUsyymöttöyt

iktupekälesyymöttöyt aharäviäpneniannodisoisna-+55

täviäpäsilnavrutsyymöttöyt--nodisoisnanedouvnedhak

;neekläjnaharäviäpnesian-oisnaniukneniuruusnamas

aharäviäpneniannodisnesiat(+06ekälesyymöttöyt-

)änämöttöytattouv2nukneekläj+56ekälesuuhnav-

aharäviäpneniannodisoisna-+75

täviäpäsilnavrutsyymöttöyt--nodisoisnanedouvnedhak

;neekläjnaharäviäpnesian-oisnaniukneniuruusnamas

aharäviäpneniannodisnäämöttämätnehävsuekio-

-26neeseekkälesuuhnavanaaitouv

-suuhnavatilavsuekio--syymöttöytajneekkäle

älliläväkiällilävnaharäviäpättekälesuuhnavsoj;56�26

atlajasyymöttöyt;näätäkylättekäleääsiluuttrak

ekälesyymöttöyt,akiaavelut iuttrakatlajaneekkälesyymöttöytniittetiilakoj,ättekälesuuhnavnavelut;neeseekkälesuuhnavatsaklap%8,0amuttraknaja

neekkälesyymöttöytuutsiopnedyymöttöyt;assetakal

assadhoktamuttraktesiakianajasyymöttöyt

amuttrakekälesuuhnavnajasyymöttöyt

amuttrakekälesuuhnaväsilekäleöyt

)kk.ttöyt�405(/kk.ttöyt*57,0=neduute*%5,1*57,0akklapaveloaneetsurep



Liite 2. Yksilön ongelma ja sen ratkaiseminen

Malli ratkaistaan soveltamalla dynaamista ohjelmointia. Kuvaamme seuraavas-sa yksilön ongelman matemaattisen rakenteen ja työeläkkeiden karttumisenmallittamisen perusperiaatteen. Mallin täydellinen formaali kuvaus veisi tässäliikaa tilaa, ennen kaikkea sen vuoksi että eläkkeiden määräytymistä koskevatsäännöt ovat vanhassa eläkejärjestelmässä suhteellisen monimutkaisia.14

Tulonsiirtojärjestelmien, erityisesti vanhan eläkejärjestelmän kuvaaminenedellyttää, että jokainen yksilö "muistaa" useita aikaisempaa työuraansa kuvaa-via ns. "tilamuuttujia". Näitä ovat: 1) nykyisen työsuhteen keskimääräinen palkkaaikaisemmilta vuosilta, 2) aikaisemmista työsuhteista kertynyt eläke (eli vapaa-kirja), 3) nykyisen työsuhteen kesto, 4) aiempien työttömyysjaksojen lukumää-rä, ja 5) montako vuotta on ollut yhtäjaksoisesti työttömänä (0/1/vähintään 2).Tilamuuttujien perusteella voidaan määrittää yksilön aikanaan saamat eläke-etuudet sekä mahdollinen työttömyyskorvaus. Mallin ratkaisemiseen liittyvättekniset haasteet seuraavat juuri siitä, että yksilön dynaamiseen optimointion-gelmaan liittyy useita tilamuuttujia.

Merkitään tilamuuttujia vektorilla x. Ennen eläkkeelle siirtymismahdollisuuttayksilön ongelma voidaan matemaattisesti kirjoittaa seuraavaan, suhteellisen ylei-seen muotoon.

Yllä on ns. arvofunktio. Se kertoo j-ikäisen yksilön, joka ei ole vielä siirtynyteläkkeelle, odotetun loppuelämän hyödyn. puolestaan kertoo j-ikäisen yksi-

14 Eläkkeiden karttumisen määrittelevä (C++ -kielinen) ohjelmakoodi on saatavissa tut-kimuksen tekijöiltä.



lön hyödyn, jos hän jää eläkkeelle tai siirtyy työttömyyseläkeputkeen ikävuo-den j alussa. Ensimmäinen max-operaattori viittaa päätökseen joko siirtyä eläk-keelle/työttömyysputkeen tai jatkaa työelämässä. Työelämässä jatkamisesta saa-tava hyöty on siis

15 Karttumaprosentti toki vaihtelee iästä riippuen.

missä max-operaattori viittaa siis päätökseen tehdä töitä (l=1) tai olla työttömä-nä (l=0).

Ensimmäinen rajoite on budjettirajoite. Kulutus, c, on yhtä suuri kuin brut-toansiotulot, wl, ja mahdollinen työttömyyskorvaus, UI, vähennettynä veroilla,T. Työttömyyskorvaus riippuu yleisesti tilamuuttujista (esimerkiksi siitä, kuin-ka pitkään on ollut työttömänä), ja tietysti siitä, tekeekö yksilö tällä periodillatöitä. Verotus riippuu ansiotulojen tai työttömyyskorvausten tasosta. Funktio Skertoo, miten seuraavan periodin tila riippuu tämän periodin työntarjontapää-töksestä ja palkkashokista, ε. Funktio B kertoo eläkkeellä tai työttömyyseläke-putkessa saatavan eläkkeen tai työttömyyskorvauksen (riippuen siitä, kumpi tuot-taa yksilölle suuremman loppuelämän hyödyn). Eläkkeelle tai työttömyysput-keen siirtymisestä saatava hyöty on yksinkertaisesti loppuelämän nykyarvoinenhyötyvirta annettuna tulevat eläkkeet ja/tai työttömyyskorvaukset.

Funktion S määrittäminen on vaikein osa mallittamisessa, erityisesti eläk-keen karttumisen osalta. Vanhassa järjestelmässä päivitämme vapaakirjaa ainatyösuhteen vaihtuessa. Esimerkiksi seuraavasti:

Yllä uusi vapaakirjan arvo (vk�) lasketaan lisäämällä aikaisempaan vapaakir-jaan (vk) viimeisestä työsuhteesta kertyneet eläkeoikeudet 1,5 prosentin karttu-malla.15 Muuttuja te kertoo työsuhteen pituuden ja ep viimeisten vuosien perus-teella lasketun eläkepalkan. Silloin, kun työsuhde ei katkea (yksilö pysyy töis-sä), vapaakirjaa ei päivitetä. Sen sijaan päivitetään tietysti muuttujat te ja ep.Muuttujat vk, te, ja ep ovat kaikki tilamuuttujia. Ne ovat siis vektorin x (ylläolevassa ongelmassa) elementtejä.



16 Mikäli yksilö on työttömänä, eläkkeen kertyminen perustuu ansiosidonnaiseen työttö-myyskorvaukseen. Peruspäivärahalta ei makseta eläkettä.

Uudessa järjestelmässä tarkistamme vastaavan vapaakirjan (ek) uusien sääntö-jen vuoksi vuosittain. Esimerkiksi seuraavasti:16

Tällöin henkilön ei tarvitse "muistaa" esimerkiksi työsuhteensa pituutta, jotenuusi järjestelmä voidaan mallintaa vähemmillä tilamuuttujilla. Uusi järjestelmäon yksinkertaisempi myös mm. työttömyyden aikana kertyneiden eläkeoikeuk-sien mallintamisessa. Nämä oikeudet liitetään vapaakirjaan heti työttömyydenpäättyessä, eikä vasta eläkkeelle siirryttäessä, niin kuin tehtiin vanhojen sääntö-jen ollessa voimassa.



Liite 3. Palkkaestimoinnit

Palkkaprosessin parametrit on otettu palkkaregressiosta, joka on tehty Eläketur-vakeskuksen ansiokehitysaineistolla. Käytetty regressio on mahdollisimmanyksinkertainen, jossa kuukausipalkkaa on selitetty viivästetyllä kuukausipalkal-la, vuosidummeilla ja ikätermeillä (aina neljänteen polynomiin saakka). Palk-kaprosesissa on siis käytetty viivästetyn palkkahavainnon sekä ikätermien ker-toimia. Vuosidummien tehtävänä on poistaa paitsi suhdannevaihtelut myös in-flaatiovaikutus. Nollapalkat on poistettu, mutta muuten palkkajakaumaa ei oletrimmattu. Regression keskivirhe tuotti epärealistisen palkkajakauman, jotentutkimuksen palkkaepävarmuuteen on käytetty pienempää keskivirhettä.

vuonna 2005 tehtiin mittava eläkeuudistus.staff.etla.fi/maattanen/2005_elakeuudistus.pdf ·...

Documents