valohoito-opas ihotautia sairastavalle asiakkaalle
TRANSCRIPT
VALOHOITO-OPAS IHOTAUTIA SAIRASTAVALLE
ASIAKKAALLE
Tanja Jäntti ja Kirsi Pesonen
Opinnäytetyö, kevät 2012
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Diak Etelä, Helsinki
Hoitotyön koulutusohjelma
Sairaanhoitaja (AMK)
2
TIIVISTELMÄ Jäntti, Tanja ja Pesonen, Kirsi. Valohoito-opas ihotautia sairastavalle asiakkaalle. Helsinki, kevät 2012, 46 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Olemme tuottaneet opinnäytetyönä Ihopisteen asiakkaille valohoitoa koskevan oppaan. Oppaan tavoitteena on antaa tietoa valohoidosta ja sen toteutuksesta sekä tukea asiakkaan itsehoitoa. Oppaan tieto on koottu alan perusteoksista ja asiantuntija-artikkeleista. Valohoidot ovat osa erilaisten tulehduksellisten ihotautien hoitoa. Opas sisältää teoriaa ihon rakenteesta ja valohoidon vaikutuksesta ihoon sekä konkreettista ohjausta valohoidon toteutuksesta ja siihen liittyvistä valmisteluista. Opinnäytetyön raporttiosuudessa käsittelemme ihotauteja, niiden hoitoja sekä valohoitoa laajemmin kuin oppaassa. Ihotaudit vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, vaikka ne ovat harvoin terveydelle vaarallisia. Ihotautia sairastavan hoidon kulmakivi on itsehoidon tukeminen ja ohjaus. Ohjausvalmiudet ovat kiinteä osa sairaanhoitajan ammatillista ydinosaamista. Opas on toteutettu yhteistyössä Iholiiton kanssa. Iholiitto ry on valtakunnallinen edunvalvonta- ja potilasjärjestö, jonka toimintaan kuuluvat Ihopisteet Helsingissä, Tampereella ja Rovaniemellä. Ihopisteen hoitajat ovat antaneet oppaasta palautetta, minkä mukaan olemme muokanneet sen lopulliseen muotoonsa. Opas tulee kaikkien kolmen Ihopisteen käyttöön toukokuussa 2012. Asiasanat: Ihotaudit, valohoito, potilaan ohjaus ja neuvonta, potilasohje
3
ABSTRACT Jäntti, Tanja and Pesonen, Kirsi Phototherapy on skin diseases – a guidebook for patients. 46 p, 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. Degree: Nurse. The aim of this production was to create a guidebook on phototherapy for patients. Our partner in this production was Finnish Central Organisation for Skin Patients. It has three units called Skin Care Centers. They provide treatment and counselling for out-patients. The aim of the thesis was to increase patients’ knowledge on phototherapy. The guidebook is directed for adult patients who suffer from a skin disease and receive treatment for it in Skin Care Center. Information was collected from books and articles written by experts on skin diseases. This thesis also contains information on the most common skin diseases and nursing. The guidebook contains 11 pages including information on ultraviolet radiation, phototherapy and advice for patient’s self-care. The guidebook was evaluated by the nurses who will use it in the patient education offered by Skin Care Center. Based on the feedback they provided us, we wrote the final version of the guidebook. This thesis and the guidebook are important because skin patients need support and information on their disease and the treatment. Phototherapy is an effective treatment on inflammatory skin diseases if it is done carefully and the patient is well prepared. Keywords: phototherapy, guidebook, patient education, skin diseases
4
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ..................................................................................................... 5
2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET ......................................... 6
3 IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT ..................................................................... 7
4 IHOTAUDIT ...................................................................................................... 9
4.1 Psoriaasi ..................................................................................................... 10
4.2 Atooppinen ekseema ............................................................................... 11
4.3 Urtikaria ................................................................................................... 12
4.4 Morfea ja Mycosis fungoides ................................................................... 13
4.5 Punajäkälä ............................................................................................... 13
4.6 Akne ........................................................................................................ 14
4.7 Vitiligo ...................................................................................................... 15
5 VALOHOITO .................................................................................................. 16
5.1 Valohoidon toteutus ................................................................................. 17
5.2 UVB-hoito ................................................................................................ 18
5.3 SUP-hoito ................................................................................................ 18
5.4 PUVA-hoito .............................................................................................. 19
6 OHJAUS HOITOTYÖSSÄ.............................................................................. 21
6.1 Sairaanhoitaja ohjauksen asiantuntijana ..................................................... 22
6.2 Kirjallinen ohjausmateriaali ...................................................................... 24
8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI ......................................................................... 30
8.1 Suunnittelu ja toteutus ............................................................................. 26
8.2 Arviointi.................................................................................................... 33
9 POHDINTA .................................................................................................... 36
9.1 Eettisyys ja luotettavuus .......................................................................... 36
9.2 Oma ammatillinen kasvu ......................................................................... 38
LÄHTEET .......................................................................................................... 40
LIITE 1 OPAS VALOHOIDOSTA…………………………………………………. 37
5
1 JOHDANTO
Ihosairauksissa ihon normaali toiminta on häiriintynyt. Seurauksena on ihon
tulehduksia, hilseilyä, kutinaa ja ärtyvyyttä. Ihosairauksia voidaan hoitaa
paikallishoidoilla eli suoraan iholle annosteltavilla lääkevoiteilla, suun kautta
otettavalla lääkityksellä sekä ultraviolettisäteilyn vaikutukseen perustuvilla
valohoidoilla. Ultraviolettisäteily hillitsee ihon tulehdusreaktiota ja parantaa
vastustuskykyä sekä helpottaa oireita. Ihosairaudet ovat harvoin vakavia, mutta
ne vaikuttavat ihotautia sairastavan elämänlaatuun. Hoitotyön tavoitteena on
helpottaa ihotautia sairastavan arkielämää, auttaa selviytymään sairauden
oireiden kanssa sekä lisätä itsehoitovalmiuksia.
Ihon valohoidot perustuvat ultraviolettisäteilyn hoitavaan vaikutukseen, joka on
tunnettu jo tuhansia vuosia (Snellman 2003, 395). Ensimmäiset luonnonvaloa
jäljittelevät keinovalot otettiin käyttöön 1800–1900-lukujen taitteessa.
Vuosikymmenten kuluessa valohoitolamput ovat kehittyneet ja hoitotulokset
parantuneet. Valohoidot jaetaan yksinkertaiseen valohoitoon eli fototerapiaan
sekä valon ja lääkkeen yhdistelmähoitoon eli fotokemoterapiaan (Snellman,
Huurto ja Jansen 2001, 557). Nykyään käytössä olevat valohoitolaitteet
sisältävät UVA- ja UVB- säteitä. Ne vaikuttavat positiivisesti erilaisten
tulehduksellisten ihosairauksien oireisiin. Valohoitoja käytetään muun muassa
psoriaasin, atooppisen ihottuman ja muiden ihottumien hoidossa. (Laihia ym.
2009, 183; Snellman 2003, 400.)
Teimme opinnäytetyönä asiakkaille suunnatun oppaan valohoidosta
yhteistyössä Iholiiton kanssa. Oppaan kohderyhmänä ovat Ihopisteen
asiakkaat, jotka käyvät valohoidoissa. Oppaan kokoamisessa olemme
käyttäneet lähteenä alan peruskirjallisuutta ja asiantuntija-artikkeleita.
Työelämätahon yhteyshenkilöltä olemme saaneet arvokasta käytännön tietoa
valohoidon toteutuksesta sekä hyödyllisiä neuvoja oppaan toteutukseen.
6
2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa yhteistyökumppanin käyttöön
asiakkaille suunnattu opas valohoidosta. Valitsimme aiheen Diakin
opinnäytetöiden aihevälityksestä. Tarve valohoitoon liittyvälle oppaalle tuli
yhteistyökumppanin taholta, sillä Ihopisteillä ei ole käytössään yhtenäistä,
asiakkaille suunnattua valohoidon ohjeistusta. Oppaan tavoitteena on välittää
tietoa valohoidosta, siihen liittyvistä valmisteluista sekä itsehoidosta. Oppaan
sisältö on hyväksytetty valohoitoihin perehtyneellä Ihopisteen
hoitohenkilökunnalla.
Diakin opinnäytetöiden tekemistä ohjaavat periaatteet ovat työelämälähtöisyys
ja konkreettiset lähtökohdat niin opiskelijan kuin yhteistyökumppanin kannalta
(Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2010, 23). Opinnäytetyöt
voidaan jakaa tutkimus- ja kehittämispainotteisiin töihin. Kehittämispainotteisen
eli toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on yhdistää käytännön toteutus ja
toteutuksen raportointi. Opas opinnäytetyönä kuuluu kehittämispainotteisiin
opinnäytetöihin, joiden avulla voidaan tuottaa konkreettinen produkti eli tuote tai
palvelu. (Kuokkanen ym. 2010, 33.) Opinnäytetyötä suunnitellessa ja aihetta
valitessa toiveenamme oli nimenomaan konkreettinen tuotos, joka sellaisenaan
palvelisi myös työelämätahoa.
7
3 IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT
Iho muodostuu kahdesta toisiinsa liittyneestä kerroksesta, jotka ovat nimeltään
epidermis eli orvaskesi ja dermis eli verinahka. Kerrokset erottuvat toisistaan
muun muassa kudostyyppinsä perusteella. Ihon kerrosten alla sijaitsee
ihonalaiskerros, subkutis, joka on muodostunut rasvakudoksesta. Subkutikseen
tulee suurempia hiussuonia, jotka jakaantuvat ja jatkuvat edelleen dermikseen,
missä ne muodostavat pieniä hiussuonikeräsiä. Ihon apuelimiä ovat tali- ja
hikirauhaset sekä karvatupet. Erityisrakenteita ovat puolestaan hiukset,
ihokarvat ja kynnet. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.) Aistitoiminnan
lisäksi ihon tehtävänä on suojata elimistöä fysikaalisilta ja kemiallisilta
ärsykkeiltä, ultraviolettisäteilyltä sekä mikrobeilta. Iho osallistuu myös
lämmönsäätelyyn hikirauhasten ja verenkiertonsa kautta. Ultraviolettisäteilyn
vaikutuksesta ihossa syntyy D-vitamiinia. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011,
19–20.)
Epidermis on ulompi ihon kahdesta kerroksesta. Se muodostuu kerrostuneista
keratinosyyteistä ja voidaan jakaa neljään kerrokseen: sarveis-, jyvässolu-,
okasolu- ja tyvisolukerros (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12). Ihosolun
elinkaari kestää noin neljä viikkoa. Se alkaa solun jakautumisesta
tyvikerroksessa ja päättyy ihon pinnalla olevaan sarveiskerrokseen, josta kuollut
ihosolu lopulta hilseilee pois. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.) Koko
epidermiksen uusiutuminen kestää terveellä iholla 45–75 vuorokautta. Tietyissä
ihosairauksissa, kuten psoriaasissa, solun jakautuminen on häiriintynyt ja
epidermis uusiutuu paljon nopeammin. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.)
Epidermiksen uloin kerros, sarveiskerros eli marraskesi, on keratiinia ja kuolleita
ihosoluja sisältävä kerros, joka muodostaa vesitiiviin kalvon ihon pinnalle ja
suojaa elimistöä ulkoisilta ärsykkeiltä kuten lämpötilan ja happamuuden
vaihteluilta sekä mekaaniselta rasitukselta. Ihon paksuimmissa kohdissa, kuten
kämmenissä ja jalkapohjissa, epidermis on paksumpaa, jotta se kestää
paremmin kulutusta ja mekaanista rasitusta. Jyvässolu- eli granulaarikerroksen
paksuus ja solujen koko vaihtelevat. Jyvässolukerrosten määrä vaihtelee ja on
8
suoraan verrannollinen siihen, minkä verran keratiinia ihossa on. Epidermis on
paksuimmillaan kohdissa, joihin kohdistuu tavallista enemmän kulutusta ja
rasitusta, kuten jalkapohjissa ja kämmenissä. Okasolut ovat erilaistuvia soluja ja
tuottavat joitakin välittäjäaineita. Muita epidermiksen soluja ovat
immuunipuolustukseen osallistuvat Langerhansin solut sekä melanosyytit, jotka
tuottavat pigmenttiä sekä suojaavat ihosolun tumaa ja DNA:ta
ultraviolettisäteilyltä. (Laihia ym., 2009, 151, 153; Tasanen-Määttä & Peltonen
2011, 12, 14–15.)
Verinahka eli dermis on toinen ihon kerroksista ja se sijaitsee epidermiksen
alapuolella. Verinahka ja orvaskesi liittyvät tiiviisti toisiinsa tyvikalvon ansiosta.
Verinahka rakentuu kahdesta kerroksesta, papillaari- ja retikulaarikerroksesta,
jotka eivät ole samalla tavalla erotettavissa toisistaan kuin orvaskeden
kerrokset. Verinahka koostuu pääasiassa sidekudossäikeistä, kuten
kollageenista ja elastiinista, minkä ansiosta iho pysyy joustavana ja kestää
muun muassa venytystä ja rasitusta. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 16–
17.) Verinahassa on hius- ja imusuonia sekä hermopäätteitä, joiden ansiosta
iho aistii kipua ja kosketusta, venytystä sekä lämpötilan ja paineen vaihteluita
(Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 17).
9
4 IHOTAUDIT
Ihosairauksissa on kyse ihon normaalin toiminnan häiriintymisestä. Niiden
syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat perimä, allergiat, erilaiset infektiot ja elimistön
puolustusmekanismien heikkeneminen sekä ihon vaurioituminen ulkoisen
ärsykkeen seurauksena. Myös psyykkiset sairaudet sekä elimistön
perussairaudet ja yleiskunnon heikkeneminen saattavat heijastua ihon
hyvinvointiin ja aiheuttaa tai pahentaa iho-oireita. (Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiri 2006.)
Ihotaudit ovat harvoin vaarallisia, mutta niiden hoidossa on otettava huomioon
myös psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Iho on ihmisen näkyvin osa, jonka
vaurioituminen voi heikentää elämänlaatua. Ihotauteihin liittyvät oireet, kuten
kutina ja hilseily, voivat olla kiusallisia ja haitata arjen sujumista. Kroonisen
ihosairauden vaikutus elämänlaatuun on verrattavissa muihin pitkäaikaisiin
sairauksiin. (Kokkonen, Nylén ja Reinikainen 2001, 81; Koulu 2010.) Ihon
hilseily, kuivuus ja kutina ovat kiusallisia ja arkipäivää haittaavia oireita.
Ihotautia sairastava asiakas voi kokea masennusta ja häpeää ihon ulkonäköön
liittyvien seikkojen vuoksi. Jotkut ihotaudit, kuten atooppinen ihottuma,
puhkeavat usein lapsuusiässä. Etenkin lasten kohdalla ihokontakti on tärkeä
osa vuorovaikutusta. Vanhempien suhtautuminen lapseen vaikuttaa minäkuvan
muotoutumiseen: vanhempien ja ympäristön positiivinen suhtautuminen
vahvistaa lapsen myönteistä käsitystä itsestään. Myös aikuisiällä iho voidaan
kokea intiimiksi elimeksi, joka säätelee läheisyyttä ja etäisyyttä. Ihon merkitys
ihmisen elämään ja itsensä kokemiseen on siis moninainen. (Kokkonen, Nylén
& Reinikainen 2001, 81, 83; Skarp 2005, 37.)
Kroonista ihotautia sairastavan asiakkaan hoidon tavoitteena on toimintakyvyn
ylläpitäminen. Sitä voidaan edistää auttamalla asiakasta itsehoidossa ja
oireiden hallitsemisessa. Hoitotyön näkökulmasta tärkeimpiä tavoitteita ovat
asiakkaan arjessa selviytymisen tukeminen ja positiivisen minäkuvan
tukeminen. (Kokkonen, Nylén & Reinikainen 2001; Skarp 2005, 36.)
10
4.1 Psoriaasi
Psoriaasi on pitkäaikainen tulehduksellinen sairaus, jonka kulku on vaihteleva ja
monimuotoinen. 10–30 prosenttia ihopsoriaasia sairastavista kärsii myös
niveloireista. Psoriaasin liitännäissairauksia ovat metabolinen oireyhtymä ja
muut sydän- ja verisuonisairaudet sekä muun muassa masennus. Riski
liitännäissairauksiin on suurempi vaikeaa psoriaasia sairastavilla. (Koulu 2010;
Käypä hoito 2010.) Psoriaasi voi puhjeta missä iässä tahansa, ja alttius siihen
on osalla perinnöllinen. Useat tekijät voivat laukaista psoriaasin puhkeamisen
tai pahentaa sitä. Näitä ovat muun muassa infektiot, stressi, tupakointi ja runsas
alkoholinkäyttö. Ihopsoriaasissa ihosolujen jakaantuminen on kiihtynyt ja solun
kypsyminen häiriintynyt. Iholle kertyy myös tulehdussoluja, mikä heikentää ihon
vastustuskykyä. (Käypä hoito 2010; Vester 2010a.) Psoriaasin iho-oireet
ilmenevät ihon paksuuntumisena ja hilseilynä sekä ihon haavaumina ja
vetistämisenä. Tavallisesti ihottumaläiskät ovat tarkkarajaisia ja kooltaan
vaihtelevia. (Vester 2010a.)
Psoriaasin hoito valitaan sen vaikeusasteen mukaan. Lievän psoriaasin hoitoon
riittää paikallishoito perusvoiteilla sekä kortikosteroideja tai D-vitamiinia
sisältävillä voiteilla. Keskivaikean ja vaikean psoriaasin hoidossa voidaan
hyödyntää valohoitoja ja sisäistä lääkitystä tai näiden yhdistelmää.
Tavanomaisilla sisäisillä lääkkeillä tarkoitetaan siklosporiinia, metotreksaattia ja
asitretiinia. Siklosporiini ja metotreksaatti vaikuttavat elimistön
immuunivasteeseen ja asitretiini hidastaa solun kypsymistä, mikä puolestaan
vähentää hilseilyä. Biologiset lääkkeet tulevat kyseeseen vain vaikeaa
psoriaasia sairastavilla aikuisilla. Niiden haittavaikutuksena on kohonnut
infektioriski, eikä biologisia lääkkeitä määrätä kevyin perustein. (Koulu 2010;
Käypä hoito 2010.) Hoidot lievittävät ja vähentävät psoriaasin oireita, mutta
eivät paranna sitä kokonaan. Valohoitojen avulla jopa 70 % keskivaikeasta
psoriaasista saadaan oireettomaksi ja remissio eli oireeton vaihe kestää osalla
jopa puoli vuotta (Käypä hoito 2010.)
11
4.2 Atooppinen ekseema
Atooppinen ekseema eli ihottuma tunnetaan myös nimillä maitorupi ja
taiveihottuma. Atooppinen ihottuma on krooninen ihon tulehdustauti, jonka kulku
on vaihteleva. Se alkaa tavallisesti varhaislapsuudessa. Atooppiseen
ekseemaan liittyy usein allerginen nuha tai astma sekä ruoka-aineallergioita.
Atooppisen ekseeman ja siihen yhteydessä olevien allergioiden on esitetty
johtuvan luontaisen immuniteetin kehittymättömyydestä lapsuuden aikana, sillä
ne ovat nykyään yleisempiä kuin maatalousyhteiskunnassa. (Hannuksela,
Kalimo ja Turjanmaa 2011, 77, 82; Käypä hoito 2009.) Atooppinen ekseema
syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siihen liittyy usein perinnöllinen
taipumus sekä häiriöt ihon toiminnassa ja immuunipuolustuksessa. Ihon
keramidit, jotka estävät veden haihtumista, ovat atooppisessa ekseemassa
vähentyneet. Iho-oireet ilmenevät kuivuutena, kutinana ja tulehdusherkkyytenä.
Raapimisesta johtuva ihon rikkoutuminen altistaa infektioille, mikä edelleen
pahentaa ekseemaa. Atooppinen ekseema luokitellaan lievään, keskivaikeaan
ja vaikeaan atooppiseen ekseemaan, joiden oireet vaihtelevat kuivista
ihoalueista ja satunnaisesta kutinasta laaja-alaiseen ihon kuivuuteen ja
punoitukseen ja jatkuvaan kutinaan. (Karjalainen 2010; Käypä hoito 2009.)
Atooppisen ekseeman hoidon tavoitteena on asiakkaan itsehoidon tukeminen.
Ohjauksella voidaan parantaa hoidon tuloksia ohjaamalla muun muassa
perusvoiteiden riittävään käyttöön sekä ihon puhtaudesta huolehtimiseen.
Atooppista ekseemaa pahentavat kuiva ilma, karkeat vaatteet sekä fyysinen
rasitus ja hikoilu. Ensisijainen hoitomuoto on paikallishoito sekä ihon hyvä
perushoito, johon kuuluu ihon puhtaudesta ja kosteudesta huolehtiminen. Ihon
kuivuudesta huolimatta päivittäinen suihkussa peseytyminen on suositeltavaa,
koska sillä voidaan vähentää iholla elävien mikrobien määrää. Perusvoiteen
säännöllinen ja huolellinen käyttö on olennaista atooppisen ekseeman
hoidossa. Kortikosteroidivoiteita voidaan käyttää 1−4 viikon kuureina, joiden
välissä pidetään noin kahden viikon tauko. (Hannuksela, Kalimo & Turjanmaa
2011, 84; Käypä hoito 2009.) Paikallishoitoon voidaan tarvittaessa lisätä
takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteet, jotka hillitsevät tulehdusta vaikuttamalla
tulehdussolujen aktivoitumiseen. Antibiootteja käytetään vain jos iholla on
12
selkeitä bakteeritulehduksen merkkejä. Kutina on atooppisen ekseeman
kiusallisin oire, jota voidaan tarvittaessa lievittää sisäisillä kortikosteroideilla tai
antihistamiinilla. Psoriaasin hoitoon käytettäviä sisäisiä lääkkeitä käytetään vain
erityistapauksissa atooppisen ekseeman hoitoon. (Hannuksela, Kalimo &
Turjanmaa 2011, 84.) Valohoidoilla (SUP, UVB) voidaan hoitaa keskivaikeaa ja
vaikeaa atooppista ekseemaa. Käypä hoito–suosituksen (2009) mukaan 50–90
% hyötyy SUP-valohoidosta atooppisen ekseeman hoidosta, mutta remission
kestosta ei ole riittävästi tietoa.
4.3 Urtikaria
Urtikaria eli nokkosihottuma on tavallinen iho-oire, jossa iholle nousee
vaaleanpunaisia, kutiavia paukamia. Myös ympäröivä ihoalue saattaa punoittaa.
Usein käytetty termi ”nokkosrokko” on virheellinen, sillä urtikaria ei ole bakteerin
tai viruksen aiheuttama. Infektioihin liittyvä urtikaria johtuu elimistön
puolustusreaktiosta, jonka yhteydessä vapautuva histamiini aiheuttaa iho-oireet.
Tavallisesti urtikariasta ei tarvitse huolestua, mutta joskus siihen voi liittyä
anafylaktisen sokin riski. Jos ihottuma on laaja-alaista ja siihen liittyy
hengitysteiden turpoamista, hoito kuuluu päivystyspoliklinikalle. Urtikaria
voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen ihottumaan. Urtikaria voi syntyä useasta
syystä. Akuutin urtikarian aiheuttajana on usein infektio tai lääkeaine, kuten
antibiootti. Kroonista urtikariaa voivat aiheuttaa infektiot, allergiat sekä
paikalliselle ihoalueelle kohdistuva kylmä, kuuma, UV-säteily ja hikoilu.
Tavallisesti urtikariasta ei tarvitse huolestua, vaikka oireet kestäisivät
viikkojakin. Jos ihottuma nousee äkillisesti ja siihen liittyy hengitysteiden
turpoamista, on aihetta hakeutua päivystyspoliklinikalle. Urtikarian hoidossa on
tärkeää sitä aiheuttavan syyn selvittäminen ja hoitaminen. Tarvittaessa voidaan
käyttää antihistamiinia sekä UVB-valohoitoa. (Vester 2010b.)
13
4.4 Morfea ja Mycosis fungoides
Morfealla tarkoitetaan ihon paikallista sklerodermaa, jossa sidekudos kovettuu
ja kutistuu. Kollageenin määrä lisääntyy ja pienet verisuonet vaurioituvat.
Skleroderma on autoimmuunisairaus, jonka tarkkaa syntymekanismia ei
tunneta. Skleroderma jaetaan ihon paikalliseen sklerodermaan ja
yleistyneeseen sklerodermaan. (Hannuksela 2011.) Morfealle tyypillisiä
ihomuutoksia ovat ihon läiskittäinen tai laaja-alainen kovettuminen ja ihoalueen
punerrus. Ihomuutos vaalenee ajan kuluessa ja ympäröivässä ihossa saattaa
esiintyä hyperpigmentaatiota. (Reunala, Ranki & Hasan 2011, 132.) Morfeaa
voidaan hoitaa muiden ihotautien tapaan paikallishoidolla kuten reseptillä
saatavilla vahvoilla kortisonivoiteilla sekä takrolimuusilla. Myös valohoitoa
käytetään morfean hoitoon. Morfeaan liittyvät ihomuutokset pehmenevät ja
joskus häviävät vuosien kuluessa, minkä on arveltu johtuvan
ultraviolettisäteilystä. (Hannuksela 2011.)
Mycosis fungoides kuuluu ihoperäisiin lymfoomiin. Sen syntymekanismia tai
sille altistavia tekijöitä ei tunneta.Taudin eteneminen on hidasta ja lymfooman
voi havaita koepalassa tavallisesti vasta vuosien kuluttua ensioireista. Mycosis
fungoides alkaa ekseeman tyyppisinä läiskinä, jotka usein paranevat
kesäaikaan. Tauti voi ilmetä sekä pinnallisina ihomuutoksina että ihosta koholla
olevina tai kyhmymäisinä muutoksina. Lievää, pinnallista mycosis fungoidesta
voidaan hoitaa PUVA-hoidolla. Vaikeammat muodot tarvitsevat kirurgista hoitoa
ja tarvittaessa sädehoitoa. Uusiutumisriskistä huolimatta mycosis fungoidiksen
ennuste on hyvä. (Karvonen 2003, 295.)
4.5 Punajäkälä
Punajäkälä on ihon ja limakalvojen krooninen, tulehduksellinen sairaus. Siinä
iholle ilmaantuu pieniä papuloita eli näppyjä, jotka ovat usein rykelmissä.
Limakalvoilla punajäkälä ilmenee vaaleina juosteina tai läiskinä. Muutokset
voivat olla paikallisia tai levitä laajasti keholle. Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat
14
ranteet ja nilkat, keskivartalo sekä suun ja genitaalien limakalvot. Miltei kaikilla
potilailla esiintyy voimakastakin kutinaa. Punajäkälän syytä ei tunneta, mutta
sen voivat laukaista muun muassa lääkeaineet (tiatsididiureetit,
tulehduskipulääkkeet, klorokiini), amalgaami ja muut kemikaalit sekä stressi.
Punajäkälää voidaan hoitaa paikallisesti vahvoilla kortikosteroidivoiteilla.
Valohoitoa (kylpy- tai voide-PUVA) voidaan käyttää hypertrofisiin
ihomuutoksiin.Voimakasoireista punajäkälää voidaan hoitaa steroidikuurilla,
systeemisellä PUVA-hoidolla sekä asiretiinilla. Voimakasta kutinaa voidaan
hoitaa sedatiivisilla antihistamiineilla. (Reunala, Ranki & Hasan 2003, 136–140.)
4.6 Akne
Akne on nuorilla yleinen, tulehduksellinen ihotauti. Aknelle tyypillisiä
ihomuutoksia ovat komedot eli talirauhasen tukkeumat, joita esiintyy
tavallisimmin kasvoissa, rinnassa ja selässä. Talirauhasen tukkeuma aiheuttaa
tulehduksen, josta johtuvat punoittavat papulat eli näppylät sekä pahimmillaan
märkäiset rakkulat eli kystat. Aknen perimmäistä syytä ei tunneta, mutta siihen
vaikuttavat ihon rasvaisuus ja lisääntynyt talineritys sekä perinnöllinen taipumus
saada finnejä. Aknen hoidossa tärkeää on ihon rasvaisuuden vähentäminen
säännöllisten pesujen avulla. Perushoidon lisäksi aknea hoidetaan paikallisesti
bentsoyyliperoksidia ja retinoideja sisältävillä voiteilla. Niiden tarkoituksena on
vähentää talitukkeumia ja iholla elävien bakteerien määrää. Hoitoon voidaan
yhdistää paikallisesti käytettävä antibiootti, klindamysiinifosfaatti. Voimakkaasti
oireilevaa aknea voidaan hoitaa suun kautta otettavilla antibiooteilla,
ensisijaisesti tetrasykliineilla. Niitä käytetään usean kuukauden mittaisina
kuureina, usein 4−6 kuukauden ajan, sillä aknemuutokset paranevat hitaasti.
Mikäli muilla hoitomuodoilla ei saada riittävää vastetta, voidaan hoitoon lisätä
isotretinoiini. Se on tehokas aknen hoidossa, mutta sen käyttöön voi liittyä
maksa- ja kolesteroliarvojen nousua. Lisäksi isotretinoiiniin liittyy sikiövaurion
riski, joten naispuolisten potilaiden on huolehdittava tehokkaasta ehkäisystä
lääkehoidon aikana. Aknea voidaan hoitaa myös raskaudenehkäisyyn
tarkoitetuilla, estrogeenia sisältävillä hormonivalmisteilla sekä valohoidoilla.
15
Valohoidon käyttö aknen hoidossa on kuitenkin vähentynyt lääkehoidon
kehittyessä. (Ahokas 2006.)
4.7 Vitiligo
Vitiligo eli valkopälvi on ihon pigmenttihäiriö. Siinä melaniinipigmenttiä tuottavat
melanosyytit häviävät ihosta läiskittäin. Vitilogon syytä ei tunneta, mutta
todennäköisesti kyse on autoimmuunitaudista, jossa elimistön
immuunipuolustus tuhoaa ihon melanosyyttejä. On myös esitetty, että jokin
neurokemiallinen välittäjäaine tuhoaisi melanosyytit tietyn hermon toiminta-
alueella. Vitiligo jaetaan primaariseen ja sekundaariseen vitiligoon.
Sekundaarinen vitiligo ilmaantuu arpialueille sekä ihoinfektioiden jälkeen.
Vitiligoa esiintyy 1−2 %:lla väestöstä ja se voi alkaa missä iässä tahansa.
Vitiligossa iho on herkkä palamiselle. Hoidossa on tärkeää suojata iho
palamiselta vaatetuksen ja aurinkosuojien avulla. Vitiligoon ei yleensä liity muita
ihotaudeille tyypillisiä oireita kuten kutinaa. Sitä voidaan hoitaa
kortikosteroidivoiteilla ja UVB-valohoidolla, mutta usein pigmenttiä ei saada
takaisin. (Koulu 2003, 265–267.)
16
5 VALOHOITO
Auringon säteily sisältää eri sädetyyppejä, joista maanpinnalle ulottuvat vain
osa ultraviolettisäteilystä, lämpö- eli infrapunasäteily sekä näkyvä valo.
Ultraviolettisäteily jaetaan UVA-, UVB- ja UVC-säteilyyn. UVC sekä valtaosa
UVB-säteilystä hajoavat jo ilmakehään ja ilmakehän alapuolelle päätyy vain
pitkäaaltoista UVA- sekä lyhytaaltoisempaa UVB-säteilyä (Hasan 2003, 173).
UV-säteilyllä on ihoon monenlaisia vaikutuksia. Välitön mutta myös nopeasti
ohimenevä vaikutus on ihon palaminen ja sen yhteydessä syntyvä
tulehdusreaktio, mikä yleensä paranee parissa päivässä (Hasan 2003, 173;
Laihia ym. 2009, 155). Ihon ruskettuminen ja paksuuntuminen ovat ihon keinoja
suojautua UV-säteilyltä. Säteiden on vaikeampi kulkea paksun ihon läpi
vaurioittamaan solun tumaa. Ihon pigmenttiä tuottavat melanosyytit suojaavat
solua säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Myös rusketus johtuu melanosyyttien
lisääntymisestä. (Laihia ym. 2009, 151, 153.)
UV-säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia ovat muun muassa ihon ennenaikainen
vanheneminen sekä kohonnut ihosyöpäriski. Suurin osa pitkäaikaisvaikutuksista
ilmenee vasta vuosien kuluttua. Niiden syntymekanismi vaihtelee, mutta useat
ihosyöpätyypit ovat yhteydessä ihon toistuvaan palamiseen sekä runsaaseen
ultraviolettisäteilyyn. Melanooman ja tyvisolusyövän riskiä lisäävät suuret kerta-
annokset, kun taas okasolusyövän syntyyn vaikuttaa UV-säteilyn
kokonaismäärä. (Laihia ym. 2009, 158, 169; Hannuksela-Svahn & Hannuksela
2011, 290.) Lääkärin tulisi tarkastaa runsaasti valohoitoja saaneen iho kerran
vuodessa (Koulu 2010). Asiakasta ohjataan myös itse tarkkailemaan ihoaan.
Huolestuttavia muutoksia ovat luomen tai sitä muistuttavan ihomuutoksen
kasvaminen, haavautuminen ja ärtyminen. Pahanlaatuinen muutos on
epäsymmetrinen, ei tarkkarajainen ja se on väriltään epätavallinen kuten
sinertävän musta tai punertava. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
2006; Säteilyturvakeskus 2008.)
17
5.1 Valohoidon toteutus
Valohoitoon tarvitaan lääkärin tutkimus- ja hoitomääräys eli lähete. Valohoidon
toteutuksesta vastaavat vain valohoitoon ja ihotauteihin perehtyneet
sairaanhoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat, jotka ovat saaneet erillisen
koulutuksen valohoitojen antamiseen. Valohoitoon liittyvät yksityiskohdat tulee
dokumentoida huolellisesti jokaisen hoitokerran jälkeen, jotta hoidon
vaikuttavuutta ja mahdollisia haittavaikutuksia voidaan seurata. Kirjauksesta
tulee saada selville käytetty valohoitolaite lamppuineen, hoitojakson pituus sekä
UV-säteilyn kerta- ja kokonaisannokset. Hoidon tulos sekä ihon kunto ennen ja
jälkeen hoidon kirjataan joka kerta. Samoin asiakkaan käyttämä lääkitys tulee
huomioida. (Laihia ym. 2009, 188, 189; Ylianttila, Visuri, Hietanen & Pastila
2009, 225.)
Ihosairauksien hoidossa hyödynnetään ultraviolettisäteilyn vaikutusta suoraan
ihosoluihin sekä immuunipuolustukseen. Ultraviolettisäteily vähentää tulehdusta
aiheuttavien Langerhansin solujen määrää ja aktivoi tulehdusta hillitsevää
urokaanihappoa. (Hannuksela 2009; Karvonen 2003, 161; Laihia ym. 2009,
162.) Lisäksi se vähentää kutinaa ja ihon ärtyvyyttä sekä hillitsee kiihtynyttä
solunjakautumista ja vähentää hilseilyä, mistä on hyötyä esimerkiksi psoriaasin
hoidossa. Säteilyn vaikutuksesta paksuuntuva orvaskesi kestää ärsytystä
paremmin ja veden haihtuminen iholta vähenee. Ultraviolettisäteily tappaa iholta
hiivoja ja bakteereja ja vähentää siten ihotauteihin liittyviä tulehdustiloja.
(Hannuksela-Svahn & Hannuksela 2011, 289; Viteli-Hietanen 2008.)
Valohoidon suhteellisia vasta-aiheita ovat aiemmin saatu sädehoito tai
sairastettu ihosyöpä, ihosyöpien esiintyminen suvussa, elimistön heikentynyt
vastustuskyky ja ihon valovauriot. (Hannuksela-Svahn & Hannuksela 2011,
290.)
Valohoitoon tullessa ihon tulee olla ehjä eikä siinä saa olla aktiivista tulehdusta.
Paksu hilse vaikeuttaa UV-säteilyn pääsyä iholle, joten se tulee poistaa ennen
hoitoa. Ihon tulee olla puhdas, meikitön ja rasvaton. Kosmetiikka ja muut
kemikaalit saattavat ärsyttää ihoa tai lisätä valoherkkyyttä. (Komulainen &
Lehtonen 2008.) Valohoidon aikana tulee välttää muun muassa eräitä
18
antibiootteja, psyykenlääkkeitä sekä sydänlääkkeitä. Myös jotkut lääkeaineita
sisältävät voiteet voivat herkistää ihoa valolle. Hajuvedet, valonsuojavoiteet
sekä kosmetiikka saattavat sisältää psoraleeneja tai muita ainesosia.
Psoraleenit ovat keinotekoisia tai luonnosta peräisin olevia, valolle herkistäviä
aineita. Luonnossa psoraleeneja esiintyy muun muassa jättiläisukonputkessa,
sitruspuissa ja niiden hedelmissä, lipstikassa ja sellerissä. (Salimäki 2012, 110.)
5.2 UVB-hoito
UVB-hoidossa käytetään UVB-säteitä ja se voidaan jakaa kapea- ja
laajakaistaiseen hoitoon. Kapeakaistainen UVB-hoito on osoittautunut
tehokkaaksi ja vähentänyt laajakaistaisen UVB-hoidon käyttöä. (Snellman 2003,
395; Snellman, Huurto & Jansen 2001, 557.) Kapeakaistainen UVB sisältää
vain muutamia aallonpituuksia verrattuna laajakaistaiseen, ja se on vähemmän
ihoa polttavaa kuin laajakaistainen UVB (Laihia ym. 2009, 184).
Kapeakaistainen UVB-hoito sopii useimmille potilaille ja sitä käytetään
esimerkiksi psoriaasin, atooppisen ihottuman, ihokutinan, nokkosihottuman ja
punajäkälän hoitoon (Laihia ym. 2009, 183). Pääsääntöisesti käyttöaiheita ovat
sellaiset ihosairaudet ja ihottumat, jotka helpottuvat tai paranevat aurinkoisena
vuodenaikana. (Snellman 2003, 399.) Ihosyöpäriskin kannalta suuri merkitys on
ihon toistuvalla palamisella etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Lasten
ihottumien hoitoon UVB-hoitoa voidaan käyttää vain harkiten ja pitkäaikaishaitat
huomioon ottaen. (Laihia ym. 2009, 161, 173.)
5.3 SUP-hoito
SUP-hoito (Selective Ultraviolet Phototherapy, selektiivnen
ultraviolettifototerapia) sisältää sekä UVA- että UVB-säteitä. SUP-laite pyrkii
jäljittelemään auringonvaloa. Yleensä hoito aloitetaan parin minuutin pituisella
valotuksella, jota pidennetään vähitellen ihon sietokyvyn mukaan. Pisimmillään
19
hoitoaika on 10–20 minuuttia asiakkaasta ja säteilyannoksesta riippuen (Laihia
ym. 2009, 185).
Aiemmin SUP-hoitoa käytettiin hankalan aknen hoitoon, mutta aknen
lääkehoidon kehittymisen myötä tarve on vähentynyt huomattavasti. SUP-hoito
tehoaa parhaiten ohueen ihottumaan, ja nykyään sitä käytetään lähinnä lievän
psoriaasin ja atooppisen ihottuman hoitoon. SUP-hoito soveltuu myös lapsille ja
raskaana oleville. SUP-hoito kuivattaa ihoa vähiten muihin valohoitomuotoihin
verrattuna. (Snellman 2003, 400, 401.)
5.4 PUVA-hoito
PUVA-hoidolla tarkoitetaan UVA-säteilyn ja ihon valoherkkyyttä lisäävän
psoraleenin yhdistelmähoitoa. Yhdistelmähoitoa kutsutaan fotokemoterapiaksi.
(Laihia ym. 2009, 186.) UVA-säteet eivät sellaisenaan tehoa ihottumaan, vaan
tehoa pyritään lisäämään hyödyntämällä lääkkeen ja valon yhteisvaikutusta
(Laihia ym. 2009, 81). Lisäksi psoraleeni vaikuttaa solun jakautumiseen.
Suomessa saatavia psoraleenilääkkeitä ovat trioksisaleeni ja 8-
metoksipsoraleeni. (Käypä Hoito 2010; Snellman 2002.) Psoraleenia voidaan
käyttää eri muodoissa: suun kautta otettavana tablettina, jolloin lääkeaine
imeytyy verenkiertoon, kylpyveteen sekoitettuna (kylpy-PUVA) tai voiteena
(voide-PUVA). Kylpy-PUVA on Suomessa eniten käytetty PUVA-hoitomuoto.
(Snellman 2003, 399.)
Kylpy-PUVA-hoidossa psoraleeni sekoitetaan kylpyveteen, missä asiakas
kylpee noin kymmenen minuutin verran. Kylvyn jälkeen iho valotetaan pienellä
annoksella UVA-säteilyä. Kylpy-PUVA:n haittavaikutukset jäävät vähäisiksi, sillä
verenkiertoon imeytyy vain vähän psoraleenia toisin kuin tablettina otetusta
psoraleenista. Hoitojakson pituus vaihtelee asiakkaasta ja hoidettavasta
ihosairaudesta riippuen. Esimerkiksi läiskäpsoriaasin hoidossa hyvä tulos
saavutetaan noin 20 hoitokerran jälkeen. Kylpy-PUVA-hoitoa käytetään laaja-
alaisissa ihosairauksissa sekä paikallishoitona käsi- ja jalkaihottumiin.
(Karvonen 2003, 162; Snellman 2003, 399.)
20
Tablettina otettu psoraleenilääkitys voi rasittaa maksaa ja munuaisia, sillä
lääkeaine leviää verenkierron mukana laajasti elimistöön. Sisäiseen
annosteluun liittyy runsaasti käytettynä syöpäriski, mitä voidaan vähentää
liittämällä lääkehoitoon A-vitamiinijohdoksia eli retinoideja (Käypä hoito 2010;
Laihia ym. 2009, 187). Systeemistä PUVA-hoitoa ei suositella raskauden ja
imetyksen aikana, sillä suun kautta otetut psoraleenit ovat teratogeenisia.
PUVA-hoitoja ei suositella myöskään lapsille, sillä sen vaikutuksista ei ole
riittävää näyttöä. (Karvonen 2000; Käypä hoito 2010.) Systeemistä hoitoa
käytetään etenkin psoriasiksen ja vitiligon hoidossa (Snellman 2003, 399).
Auringossa oleilua tulee välttää kaksi vuorokautta jokaisen hoitokerran jälkeen,
koska kaikki PUVA-hoitomuodot herkistävät ihon valolle ja vaikutus säilyy vielä
valohoitokerran jälkeenkin. (Laihia ym. 2009, 186; Snellman 2003, 398).
Aurinko voi polttaa myös ohuiden vaatteiden ja ikkunalasin läpi (Hasan 2003,
173).
21
6 OHJAUS HOITOTYÖSSÄ
Potilaiden ja asiakkaiden ohjaus on osa terveydenhuollon toimintaa ja
sairaanhoitajan ammatillista osaamista. Ohjauksen tavoitteena on asiakkaan
tukeminen tiedollisesti, emotionaalisesti tai konkreettisesti. (Kyngäs 2008, 77.)
Ohjauksen juridinen perusta on säädetty laissa potilaan asemasta ja oikeuksista
(1992/785) sekä laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559). Niissä
määritellään potilaan tai asiakkaan oikeus saada tietoa sekä sairaanhoitajan
velvollisuus antaa sitä riittävästi ja asianmukaisesti. Lakien lisäksi ohjausta
määrittelevät myös hoitotyön periaatteet ja teoriat sekä toimintaa ohjaavat
suositukset ja ammattietiikka. Ohjauksen tavoitteena on edistää asiakkaan
itsehoitoa sekä auttaa häntä selviytymään sairautensa ja sen tuomien
rajoitusten kanssa. (Eloranta & Virkki 2011, 11; Kyngäs & Kääriäinen 2006.)
Ohjaus-käsitteen määrittely ja käyttö vaihtelevat niin kirjallisuudessa kuin
käytännön hoitotyössä. Sitä käytetään usein rinnakkain muun muassa
neuvonnan, opetuksen ja tiedon antamisen kanssa. Käsitteiden ero on lähinnä
niihin liittyvän vuorovaikutuksen sekä ammattilaisen ja asiakkaan roolien
määrittelyssä. (Kyngäs & Kääriäinen 2006; Kääriäinen 2006, 28.) Ohjaus on
tavoitteellista toimintaa, jonka on tarkoitus perustua tasavertaiseen
vuorovaikutukseen sen sijaan, että asiakas nähdään passiivisena hoitotyön ja
tiedon antamisen kohteena (Eloranta & Virkki 2011, 19).
Asiakaslähtöisessä ohjauksessa otetaan huomioon asiakkaan tiedon tarve sekä
taustatekijät, kuten ikä ja kehitystaso sekä terveydentila. Taustatekijät
vaikuttavat asiakkaan kykyyn ottaa tietoa vastaan ja soveltaa sitä oman
sairautensa hoitoon. Lapsen ohjauksessa tulee kehitystasosta riippuen ottaa
tarvittaessa huomioon myös vanhemmat sekä arvioida, kuinka paljon ohjausta
tulee antaa vanhemmille ja toisaalta lapselle itselleen. Vaikka ohjaustilanteessa
on mukana saattaja tai vanhempi, ohjausta ei saa antaa asiakkaan yli tai ohi.
(Eloranta & Virkki 2011, 60; Linnajärvi 2010, 7.) Nuorten asiakkaiden kohdalla
halu osallistua päätöksentekoon on yleensä suuri, jolloin hoitajan tulee auttaa
vanhempia ymmärtämään tilanne ja kunnioittamaan tätä. (Eloranta & Virkki
22
2011, 61.) Kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät tulee myös huomioida
ohjauksessa. Eri kulttuurista tulevien aiemmat sairauskokemukset voivat
vaikuttaa ohjaustilanteeseen sekä asiakkaan käsitykseen sairaudesta. (Eloranta
& Virkki 2011, 61.) Wathenin (2007) mukaan sairaanhoitajat kokevat
maahanmuuttajien ohjauksessa haasteeksi tämän lisäksi kulttuuriin liittyvän
yhteisöllisyyden ja perheensisäisten roolien erot sekä uskonnolliset tekijät.
Ihotautia sairastavan asiakkaan ohjauksen tavoitteena on antaa tietoa
sairaudesta ja sen hoidosta sekä auttaa asiakasta itsehoidossa. Ohjauksella
voidaan hoitotyön keinoin pyrkiä lisäämään asiakkaan elämänlaatua ja auttaa
häntä selviytymään päivittäisessä elämässä sairautensa oireiden kanssa.
(Vester 2010c.)
6.1 Sairaanhoitaja ohjauksen asiantuntijana
Sairaanhoitaja on ohjaussuhteessa hoitotyön ja ohjauksen asiantuntija.
Sosiaali- ja terveysministeriön (2000) määritelmän mukaan sairaanhoitajan
ammatilliseen osaamiseen sisältyy opetus- ja ohjausosaaminen, jonka
tavoitteena on asiakkaan terveydenedistäminen, sairauksien ehkäiseminen ja
asiakkaan itsehoitovalmiuksien lisääminen (STM 2000). Sairaanhoitajan tulee
toimia asiakaslähtöisessä vuorovaikutuksessa niin potilaan tai asiakkaan kuin
hänen omaistensa kanssa ja opettaa ja ohjata erilaisia asiakkaita ja
asiakasryhmiä itsehoidossa ja terveysongelmien hallinnassa (Diakonia-
ammattikorkeakoulu). Jos asiakas ei ole ohjaussuhteessa aktiivinen,
sairaanhoitajalla on ammatillinen vastuu ohjaustilanteesta sekä siitä, että
asiakas saa tarvittavan tiedon. Sairaanhoitajan vastuulla on myös olla
aloitteellinen ohjaustilanteen käynnistämisessä sekä ohjaustilanteen
eteneminen tavoitteiden suuntaisesti. (Kääriäinen 2007, 91.)
Sairaanhoitajan antaman ohjauksen ja neuvonnan perustana on monipuolinen
tietotaito, joka on kehittynyt koulutuksen ja työkokemuksen myötä. Potilaiden ja
asiakkaiden lisäksi sairaanhoitaja ohjaa omaisia, opiskelijoita ja muuta
23
hoitohenkilökuntaa. (STM 2000.) Ohjauksen sisältö vaihtelee tilanteen ja
toimintaympäristön mukaan. Ohjauksessa voidaan käsitellä sairautta ja sen
hoitoa sekä tutkimuksia tai toimenpiteitä ja niihin valmistautumista. Ohjausta
antavan sairaanhoitajan tieto- ja taitoperustan lisäksi ohjauksen toteutumiseen
vaikuttavat hoitoympäristöön ja resursseihin liittyvät tekijät. Lipposen ym. (2008)
tutkimuksen mukaan hoitajat kokevat ohjaukseen liittyvät asenteet ja ohjauksen
toteutuksen hyväksi. Ohjaukseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja sitä
pidetään tärkeänä ja kehittämisen arvoisena osana hoitotyötä.
Kehittämishaasteita ovat ohjausmenetelmien hallinta, ohjauksen oikea
ajoittaminen sekä osaltaan ohjausta antavan henkilöstön tiedot ja taidot.
Hoitoympäristön resurssit saattavat rajoittaa laadukkaan ohjauksen
toteutumista. Lipposen ym. tutkimuksesta käy ilmi, että ohjaukseen käytettävä
aika, välineistö ja käytössä oleva tila vaikuttavat ohjaustilanteen toteuttamiseen.
Muun muassa ohjausmateriaalin ja muun välineistön käyttöön toivottiin
lisäkoulutusta. (Lipponen, Kanste, Kyngäs & Ukkola 2008.)
Lipposen ym. (2008) tutkimuksessa sairaanhoitajat arvioivat tietonsa
sairauksista, tutkimuksista ja toimenpiteistä parhaimmaksi. Myös Linnajärven
(2010) mukaan sairaanhoitajat arvioivat oman osaamisensa parhaimmaksi
näillä alueilla. Tutkimusten mukaan kyseisten osa-alueiden käsittely
ohjauksessa toteutuu myös potilaan näkökulmasta hyvin ja niistä saatu tieto on
riittävää (Isola, Backman, Saarnio,Kääriäinen & Kyngäs 2007; Eloranta,
Vähätalo, Rasmus, Elomaa & Johanson 2010). Eri potilasryhmien tarpeet
vaihtelevat sairaudesta ja sen laadusta sekä potilaiden taustatekijöistä riippuen.
Iäkkäät potilaat toivovat Isolan ym. (2007) mukaan enemmän kuntoutukseen ja
tukiryhmiin liittyvää tietoa sekä omaisten huomioimista ohjaustilanteessa.
Sairaanhoitajan tulisi osata käsitellä myös arkoja ja yksityisluontoisia asioita
asiakkaan kanssa. Elorannan ym. (2010) tutkimuksessa avanneleikatut potilaat
toivoivat saavansa konkreettisen ohjauksen lisäksi myös emotionaalista tukea
sekä mahdollisuuden käsitellä sairauteen liittyviä tunteita ja kokemuksia.
24
6.2 Kirjallinen ohjausmateriaali
Kirjallista ohjausmateriaalia voidaan hyödyntää ohjausprosessissa.
Parhaimmillaan kirjallinen materiaali täydentää suullista ohjausta ja sen
tavoitteena on auttaa asiakasta lisäämään tietoaan, palauttamaan mieleen
suullisen ohjauksen sisältöä sekä korjaamaan väärinkäsityksiä. Oppaan tai
ohjeistuksen avulla voidaan myös auttaa lukijaa valmistautumaan
toimenpiteeseen tai hoitoon. Asiakas voi palata kirjalliseen materiaaliin myös
hoitokontaktin jälkeen. (Alaperä ym. 2006, 67; Eloranta & Virkki 2011, 73;
Kyngäs 2008, 115.) Kirjallista ohjausmateriaalia ei tulisi käyttää korvaamaan
suullista ohjausta (Kääriäinen 2006, 36). Kirjallisen ohjeistuksen tai oppaan
laatiminen perustuu asiakkaan ja ohjaavan tahon tarpeisiin. Kirjallisen
materiaalin laatimisessa tulee ottaa huomioon se, kenelle ohjeistus on
suunnattu ja mihin sillä pyritään. (Alaperä ym. 2006, 68.) Oppaan
lähestymistavan tulee olla asiakasta arvostava ja itsemääräämisoikeutta
kunnioittava. Sisällön perustelu on tärkeää, jotta asiakas kokisi asian
merkitykselliseksi ja motivoituisi noudattamaan ohjeita. (Eloranta & Virkki, 74,
76; Hyvärinen 2005, 1770.)
25
8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI
Yhteistyökumppanimme on Iholiiton Helsingin Ihopiste. Iholiitto ry on vuonna
1987 perustettu potilasjärjestö, johon kuuluu kahdeksan jäsenyhdistystä.
Jäsenyhdistykset ovat Alopecialiitto ry, Atopialiitto ry, Ihoyhdistys ry, Suomen
EB-yhdistys ry, Suomen HAE-yhdistys ry, Suomen Iktyoosiyhdistys ry, Suomen
Palovammayhdistys ry ja Valoihottummayhdistys ry. Iholiiton toiminnan
tavoitteena on tarjota tietoa muun muassa ihotaudeista ja ihonhoidosta sekä
ihotautia sairastaville ja heidän läheisilleen että terveydenhuollon
ammattilaisille. Iholiiton toimintaan kuuluu neuvontapalveluiden lisäksi järjestö-
ja kurssitoimintaa sekä koulutusta. Iholiitto järjestää Raha-
automaattiyhdistyksen ja Kelan rahoituksen tuella muun muassa
sopeutumisvalmennuskursseja ihotautia sairastaville sekä ilmastohoitomatkoja.
Iholiiton osana toimii myös Harvinaisten ihotautien keskus, jonka tavoitteena on
tukea harvinaisia ihotauteja sairastavia ja heidän läheisiään kurssi- ja
tapaamistoiminnan, tiedon jakamisen ja sosiaaliturvaan liittyvän neuvonnan
muodossa. Harvinaisten ihotautien keskuksessa työskentelee yksi
kuntoutussuunnittelija, joka tekee yhteistyötä muun Iholiiton henkilökunnan
kanssa. (Iholiitto 2010; Iholiitto 2012). Iholiitolla on kolme Ihopistettä, jotka
sijaitsevat Helsingissä, Rovaniemellä ja Tampereella. Ihopisteiden tavoitteena
on avohoidon palveluiden avulla tukea ihotautia sairastavien ja iho-ongelmista
kärsivien itsehoitoa ja helpottaa selviytymistä. Ihopisteet tarjoavat maksutonta
asiakasneuvontaa ja ohjausta, minkä lisäksi niissä tehdään myös
pienimuotoisia toimenpiteitä kuten hiuspohjan hoitoja ja sidosten vaihtoa.
Hoitotoimenpiteet ovat asiakkaalle maksullisia, mutta Kela korvaa niistä osan.
Lääkärin lähetteellä Ihopisteet antavat myös valohoitoja. Ihopisteiden
moniammatilliseen henkilökuntaan kuuluu sairaanhoitajia, lähi- ja perushoitajia
sekä yksityisenä ammatinharjoittajana ihotautilääkäri. Lisäksi asiakkailla on
mahdollisuus saada ihotautia sairastavien jalkaongelmiin perehtyneen
jalkahoitajan palveluita. Hoitajien toimenkuvat eivät merkittävästi eroa toisistaan
vaan kaikki osallistuvat samalla tavalla asiakkaiden hoitotyöhön. (Iholiitto 2012;
Iholiitto 2010.)
26
8.1 Suunnittelu ja toteutus
Tammikuussa 2011 varasimme aiheen opinnäytetöiden aihevälityksestä ja
otimme yhteyttä Iholiittoon. Saimme yhteyshenkilöksemme Helsingin Ihopisteen
johtavan hoitajan. Meidän tavoitteenamme oli tuottaa opinnäytetyönä jotain
konkreettista ja työelämässä hyödynnettävää. Tarve valohoitoon liittyvälle
oppaalle tuli yhteistyökumppanin taholta, sillä Ihopisteellä ei ole käytössään
yhtenäistä, asiakkaille suunnattua valohoito-opasta. Aihe muotoutui sekä
yhteistyökumppanin toiveiden että oman kiinnostuksemme pohjalta. Sovimme
oppaan sisällön suuntaviivat yhteistyötahon toiveita noudattaen ja teimme
suunnitelman palaverissa helmikuussa 2011. Maaliskuussa kävimme
tutustumassa Helsingin Ihopisteeseen, missä saimme tietoa heidän käytännön
työstään sekä ympäristöstä, jossa opasta tultaisiin käyttämään. Sovimme
alustavaksi aikatauluksi oppaan valmistumisen loka-marraskuussa 2011.
Aloitimme oppaan toteutuksen tiedonhankinnalla ja yleisellä tutustumisella
aiheeseen. Etsimme lähdekirjallisuutta ja artikkeleita FinMesh-tietokannasta
hakusanoilla UV-valohoito, valohoito, ihotaudit ja potilasohjaus. Kokeilimme
hakua myös sanoilla UVB-hoito, PUVA ja SUP-hoito, mutta hakutulokset olivat
niukkoja tai niitä ei löytynyt ollenkaan. Lisäksi kävimme läpi suomalaisten
yliopistojen elektronisia tietokantoja, jotta löytäisimme tutkittua tietoa
valohoidosta, potilasohjauksesta ja ihotautien hoidosta väitöskirjojen tai pro
gradu - tutkielmien muodossa.
Kesän 2011 aikana pidimme taukoa opinnäytetyön tekemisessä, minkä jälkeen
tuntui, että aiheeseen pitää orientoitua uudelleen. Tekemisen myötä myös
innostus palautui. Elo-syyskuussa 2011 aloitimme oppaan kokoamisen
miettimällä pääotsikoita ja osa-alueita, joita katsoimme tarpeelliseksi käsitellä
oppaassa. Oman tiedon lisääntyessä oppaan sisältö tarkentui. Sisällön
muotoutuessa pidimme lokakuussa 2011 Iholiitossa uuden palaverin, missä
saimme korjausehdotuksia. Ihopisteissä oltiin tyytyväisiä oppaan sisältöön
kokonaisuutena. Palautteessa toivottiin joidenkin lauserakenteiden
selkeyttämistä ja lääketieteellisten termien vähentämistä sekä tarkennusta
yksittäisiin käsitteisiin. Oppaan kappaleet ovat melko pitkiä, mikä oli yhdessä
27
yhteistyötahon kanssa tehty päätös. Päätimme lisätä oppaan loppuun
yhteenvedon tärkeimmistä valohoitoon valmistautumiseen ja itsehoitoon
liittyvistä kohdista. Lähtökohtana pidimme sitä, että oppaan lukija tuntee
sairautensa pääpiirteet ja tavallisimmat termit ovat hänelle tuttuja.
Lähdekirjallisuuden lisäksi olemme tutustuneet Iholiiton julkaisemiin oppaisiin
saadaksemme esimerkkejä muiden oppaiden kirjoitustyylistä ja sisällöstä.
Opinnäytetyön raporttiosuuden kirjoittamisen aloitimme marraskuussa 2012.
Palaverien välillä olemme olleet sähköpostiyhteydessä Iholiittoon ja olemme
saaneet vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin tai halutessamme tarkentaa
jotain yksityiskohtia. Opinnäytetyön tekeminen ei ole edennyt aivan
suunnitelmien mukaan muista opinnoista johtuen ja olemme joutuneet
joustamaan aikatauluissa. Yhteisestä päätöksestä siirsimme esitarkastusaikaa
huhtikuulle 2012, jotta saisimme paneutua oppaan tekemiseen niin hyvin kuin
itse halusimme. Kaksi viikkoa ennen esitarkastusta maaliskuussa 2012
lähetimme oppaan Iholiittoon, josta se eteni Ihopisteisiin luettavaksi. Sisältöön
oltiin tyytyväisiä ja sovimme oppaan käyttöön liittyvistä yksityiskohdista. Opas
tulee Helsingin, Tampereen ja Rovaniemen Ihopisteiden käyttöön toukokuussa
2012, kun opinnäytetyömme on tarkastettu. Sitä tullaan käyttämään A5-
kokoisena kopioversiona, kirjasen muotoon taitettuna.
8.2 Arviointi
Opinnäytetyöprosessi on ollut sekä antoisa että haastava kokemus.
Valohoidoista löytynyt tieto on ollut pirstaleista eivätkä hakusanat ole aina
vastanneet tekstin sisältöä. Tiedonhaun aikana löysimme paljon tietoa
ultraviolettisäteilystä, mutta suurin osa oli hankalalukuista ja yksityiskohtaista
emmekä kokeneet sen hyödyttävän työtämme.
Yhteyshenkilömme sekä Ihopisteen hoitajat ovat arvioineet ja antaneet
palautetta oppaan sisällöstä prosessin eri vaiheissa. Olemme antaneet sen
luettavaksi myös muutamalle maallikolle, joille aihe on ollut ennestään
tuntematon. Prosessin aikana on tuntunut ajoittain haastavalta tuottaa tietoa
28
itsellekin alun perin melko tuntemattomasta aiheesta, etenkin kun lukija on itse
ihotautia sairastava ihminen, jolle sairaus tai sen hoito on arkipäivää.
Yhteistyökumppanin myönteisen ja kannustavan palautteen myötä
itseluottamus on lisääntynyt ja innostus työn tekemistä kohtaan palannut.
Yhteyshenkilömme on toiminut työtä tehdessä konsultoivana tahona, jolta
olemme saaneet paljon käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa. Hän on
ollut avuksi myös niissä tilanteissa, kun olemme miettineet sitä, kuinka
syvällisesti ja mistä näkökulmasta asioita oppaassa käsitellään. Yhteistyö on
sujunut hyvin ja joustavasti koko prosessin ajan.
Omat tavoitteemme opinnäytetyöprosessissa ovat toteutuneet. Saimme tehdä
työelämää hyödyttävän oppaan ja hyödyntää omaa osaamistamme. Opimme
paljon sekä ohjauksesta ja ihotautien hoidosta että käytännön kehittämistyöstä.
Opas on konkreettinen tuotos ja sellainen, mitä prosessin lopputuloksena
toivoimme. Kehittämisideoita ja uusia näkökulmia heräsi etenkin prosessin
loppuvaiheessa, kun oppaan sisältöä hiottiin. Oppaan lopullisessa versiossa on
enemmän tietoa kuin useimmissa potilasoppaissa. Sisällöllisesti siinä on
kuitenkin kaikki ne asiat, mitä oppaaseen itse halusimme laittaa, ja mitä
yhteistyötaho meiltä toivoi.
29
9 POHDINTA
9.1 Eettisyys ja luotettavuus
Hoitotyön eettiset näkökulmat ovat läsnä myös opinnäytetyön ja oppaan
tekemisessä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaavat eettiset periaatteet ovat
ihmisten kunnioittaminen, tasa-arvoinen vuorovaikutus ja oikeudenmukaisuus
(Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2010, 11). Diakonia-
ammattikorkeakoulun (2012) ydinosaamiseen kuuluu myös eettinen osaaminen,
mikä sisältää vastuun ottamisen omasta työstä sekä hoitotyön eettisten
periaatteiden soveltamisen omaan työhön. Olemme pyrkineet tuottamaan
ketään loukkaamattoman oppaan. Opas käsittelee ihosairauksien valohoitoa
yleisellä tasolla eikä siitä käy ilmi kenenkään henkilön nimi tai muut tiedot.
Oppaan esipuheessa mainitsemme yhteyshenkilömme nimen hänen luvallaan.
Opas sisältää neutraalia asiatekstiä. Lukijaa puhuttelevissa osioissa
päädyimme käyttämään sinuttelumuotoa, sillä suurin osa oppaan
kohderyhmästä on aikuisia ja se tuntui luontevalta puhuttelutavalta. Lisäksi
sinuttelu on tavallista muissa Iholiiton julkaisemissa oppaissa.
Opinnäytetyöprosessin alkaessa teimme sopimuksen opinnäytetyöstä Iholiiton
kanssa. Tutkimuslupaa emme tarvinneet, koska kyse ei ole tutkimuksesta eikä
projektiin liittynyt aineiston keruuta.
Tiedon kriittinen arviointi on osa opinnäytetyön eettisyyttä. Näyttöön perustuva
tieto on sekä tutkittua että käytännön kokemuksen kautta hyväksi havaittua.
Opintojen aikana lähteiden kriittinen arviointi on tullut luontevaksi osaksi omaa
työskentelytapaa. Väitöskirjojen ja gradujen lisäksi pidimme luotettavana tietona
alan asiantuntijoiden artikkeleita ja ihotauteja käsittelevää perusteosta. Samoin
Säteilyturvakeskus oman alansa asiantuntijana on luotettava ja ajantasainen
tiedonlähde. Myös tiedon ajantasaisuus on tärkeä osa potilaiden ja asiakkaiden
ohjauksen eettisyyttä. Asiakkaalla on oikeus saada ajantasaista ja oikeaa tietoa.
Osa valohoitoja koskevista artikkeleista on noin kymmenen vuotta vanhoja.
Suurin osa niistä saadusta tiedosta vastasi uudempien lähteiden sisältöä eikä
niissä ollut ristiriitaisuuksia, vaan sisällöt tukivat toisiaan. Myös
30
yhteyshenkilömme, jonka käytännön kokemukseen luotamme, suositteli
muutamia lähteistä, jotta pääsimme tiedonhaussa alkuun.
Oppaan sisältöä ovat arvioineet Ihopisteen hoitajat sekä sellaiset ihmiset, joille
aihe on ennestään tuntematon. Ihotautia sairastavat asiakkaat eivät ole
arvioineet opasta. Olisimme voineet saada hyödyllisiä näkökulmia aiheen
käsittelyyn, mutta mielestämme se ei olisi vaikuttanut ratkaisevasti oppaan
lopulliseen muotoon. Toisaalta uskomme, että Ihopisteen hoitajilla on
kokemusta ihopotilaan ohjauksesta ja he kykenevät arvioimaan oppaan
käyttökelpoisuutta myös asiakkaan näkökulmasta. Jos aloittaisimme vastaavan
prosessin uudelleen, keräisimme palautetta myös kohderyhmältä, jotta oppaan
asiakaslähtöisyys varmasti toteutuisi.
9.2 Oma ammatillinen kasvu
Airaksisen ja Vilkan (2003, 17) mukaan toimeksiannettu opinnäytetyö kehittää
vastuuntuntoa ja projektinhallintakykyjä paremmin kuin itseä varten kirjoitettu
työ. Opinnäytetyöprosessin aikana olemme päässeet hyödyntämään koko
opintojen ajan karttunutta osaamistamme. Tiedonhaun ja kriittisen arvioinnin
lisäksi olemme saaneet uutta näkökulmaa ohjausosaamiseen kirjallisen oppaan
tuottamisen muodossa. Ihotautien käsittely perusopinnoissa oli vähäistä, joten
ihotauteihin ja niitä sairastavien hoitotyöhön perehtyminen oli mielestämme
hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ihon sairaudet ja oireet ovat yleisiä ja voivat
vaikuttaa monella tapaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joten tulemme
varmasti tarvitsemaan prosessin aikana karttunutta tietoa riippumatta siitä,
millaisessa hoitotyön toimintaympäristössä tulemme myöhemmin
työskentelemään.
Oppaan tekeminen on havainnollistanut sitä ammatillista vastuuta, mikä
sairaanhoitajalla on hoitotyön asiantuntijana. Sairaanhoitajan tulee ottaa vastuu
siitä, millaista ohjausta hän antaa asiakkaalle ja miten luotettavaan tietoon
ohjaus perustuu. Sekä kehittämistoimintaan osallistuminen että työelämätahon
kanssa työskentely on ollut uutta ja innostavaa, sillä meillä ei ole aiempaa
31
kokemusta vastaavasta työskentelystä. Opintojen aikana kehittynyt ammatti-
identiteetti on saanut vahvistusta palavereissa, joissa me olemme olleet osa
konkreettista hoitotyöhön liittyvää kehittämistyötä. Lähdekirjallisuuden
läpikäyminen ja oleellisten asioiden poimiminen sai huomaamaan oman
hoitotyön tiedon lisääntymisen.
Oppaassa on melko tarkasti käyty läpi valohoitoihin liittyviä seikkoja. Raporttiin
on koottu myös opasta täydentäviä tietoja, muun muassa perustietoa
ihotaudeista sekä ihotautia sairastavan hoitotyöstä. Näin ollen sekä opas että
raportti voivat olla hyödyksi asiakkaiden lisäksi muille sairaanhoitajaopiskelijoille
sekä hoitajille, jotka työssään kohtaavat ihotautipotilaita.
Prosessin aikana on herännyt mielenkiinto pitkäaikaista sairautta sairastavien
terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kohtaan sekä monia ajatuksia ihotautien
vaikutuksesta niitä sairastavien elämänlaatuun. Valohoitoa koskeva opas on
vain pieni osa ihopotilaan kokonaisvaltaisessa hoitotyössä ja
ohjausprosessissa. Prosessin aikana oppimastamme on hyötyä
tulevaisuudessa. Ihotaudit ovat yleisiä ja niiden hoitoon liittyvä perustieto on
hyödyllistä sairaanhoitajan työssä riippumatta siitä, millaisessa hoitotyön
ympäristössä työskentelemme.
32
LÄHTEET
Ahokas, Terttuliisa 2006. Aknen hoito. Duodecim 122(22), 2741–48.
Alaperä, Pirjo; Antila, Elsi; Blomster, Kaarina; Hiltunen, Hilkka; Honkanen,
Anneli; Honkanen, Raija; Holtinkoski, Tarja; Konola, Anne; Leiviskä,
Heli; Meriläinen, Salme; Ojala, Heli; Pelkonen, Esko & Suominen,
Airi 2006. Kirjallinen potilasohjaus. Teoksessa Kaija Lipponen,
Helvi Kyngäs ja Maria Kääriäinen (toim.) Potilasohjauksen
haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-
Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2006. Oulun
yliopistollinen sairaala: Oulu, 65−76.
Diakonia-ammattikorkeakoulu 2012. Diakonia-ammattikorkeakoulun
alakohtaiset kompetenssi- ja ydinosaamiskuvaukset.
Sairaanhoitaja. Viitattu 1.3.2012. www.diak.fi/harjoittelu
Eloranta, Sini; Vähätalo, Mervi; Rasmus, Mari; Elomaa, Leena & Johanson,
Kirsi 2010. Avannepotilaan voimavaraistumista tukeva polikliininen
ohjaus. Tutkiva hoitotyö 8(1), 4−11.
Eloranta, Tuija & Virkki, Sari 2011. Ohjaus hoitotyössä. Helsinki: Tammi.
Hannuksela, Matti 2009. UV-säteily ja ihon tulehdukset. Hyvä, paha aurinko.
Duodecim. Viitattu 18.3.2012.
http://anna.diak.fi:2345/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=hpa00020
&p_teos=hpa&p_osio=&p_selaus=6006.
Hannuksela, Matti 2011. Tietoa potilaalle: Skleroderma iholla. Lääkärikirja
Duodecim. Viitattu 26.3.2012.
http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=morfea
Hannuksela, Matti; Kalimo, Kirsti & Turjanmaa, Kristiina 2003. Ekseema ja ihon
välittömät kosketusreaktiot. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko
Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit.
Helsinki: Duodecim, 64-96.
Hannuksela-Svahn, Anna & Hannuksela, Matti 2011. Teoksessa Matti
Hannuksela, Sirkku Peltonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen
(toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 280–290.
33
Hasan, Taina 2003. Valoihottumat. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko
Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit.
Helsinki: Duodecim, 173–179.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2006a. Ihotaudit. Viitattu 25.3.2012.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,1936
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Kesästä voi nauttia niin että iho voi
hyvin. Viitattu 20.3.2012.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,14828,14829,7967,13411,
13433
Hyvärinen, Riitta 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Hyvä kieliasu
varmistaa sanoman perille menon. Duodecim 121(16), 1769–73.
Iholiitto 2010. Vuosikertomus 2010. Iholiitto. Viitattu 13.3.2012. http://iholiitto-fi-
bin.directo.fi/@Bin/28ee17cbad4d9e68e62ad972e91f83fc/1331655
544/application/pdf/832623/VUOSIKERTOMUS%202010%20nettiin
.pdf.
Isola, Arja; Backman, Kaisa; Saarnio, Reetta; Kääriäinen, Maria & Kyngäs,
Helvi 2007. Iäkkäiden kokemuksia saamastaan potilasohjauksesta
erikoissairaanhoidossa. Hoitotiede 19(2), 51−62.
Karjalainen, Kaisa 2010. Atooppisen ihottuman hoito. Sairaanhoitajan käsikirja.
Viitattu 25.3.2012. www.terveysportti.fi
Karvonen, Jaakko 2003. Ihon kasvaimet. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko
Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit.
Helsinki: Duodecim, 270–293.
Kokkonen, Tuula; Nylén, Marja & Reinikainen, Tuija 2001. Ihopotilaan hoito ja
tukeminen. Helsinki: Tammi.
Komulainen, Pirjo & Lehtonen, Heini 2007. Ilmastohoito-opas – perustietoa
atoopikon ilmastohoitomatkalle. Helsinki: Iholiitto ry.
Koulu, Leena 2010. Ihopsoriaasin hoito. Duodecim 126(6), 645–649.
Koulu, Leena 2011. Ihon pigmenttimuutokset. Teoksessa Matti Hannuksela,
Jaakko Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.)
Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 263–269.
Kuokkanen, Ritva; Kivirinta, Mervi; Määttänen, Jukka & Ockenström, Leena
2010. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä – opas opinnäytetöitä
varten. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
34
Kyngäs, Helvi 2008. Ohjaus hoitoon sitoutumisen edistämisessä. Teoksessa
Helvi Kyngäs ja Maija Hentinen: Hoitoon sitoutuminen ja hoitotyö.
Helsinki: WSOY.
Käypä hoito 2009. Atooppinen ekseema. Suomalaisen Lääkäriseura
Duodecimin, Suomen yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen
ihotautilääkäriyhdistyksen, Atopialiiton ja Iholiiton asettama
työryhmä. Viitattu 25.3.2012.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/h
oi50077
Käypä hoito 2010. Iho- ja nivelpsoriaasin diagnostiikka ja hoito. Suomalaisen
Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen
asettama työryhmä. Viitattu 25.3.2012.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/h
oi50062
Kääriäinen, Maria 2007. Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin
kehittäminen. Acta Universitatis Ouluensis. D Medica 937. Oulun
yliopisto. Viitattu 14.3.2012.
http://herkules.oulu.fi/isbn9789514284984/isbn9789514284984.pdf
Lahtinen, Mari 2006. Potilasohjauksen eettiset lähtökohdat. Teoksessa Kaija
Lipponen, Helvi Kyngäs ja Maria Kääriäinen (toim.)
Potilasohjauksen haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat
ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja
4/2006. Oulun yliopistollinen sairaala, 6−9.
Laihia, Jarmo; Pastila, Riikka; Koulu, Leena, Auvinen, Anssi; Hasan, Taina;
Snellman, Erna; Kojo, Katja & Jokela, Kari 2009. Uv-säteilyn
biologisia ja terveydellisiä vaikutuksia. Teoksessa Riikka Pastila
(toim.) Ultravioletti- ja lasersäteily. Helsinki: Säteilyturvakeskus,
143–201.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559.
Linnajärvi, Ulla 2010. Perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan yleiset
potilasohjausvalmiudet sekä tiedolliset valmiudet
sepelvaltimotautipotilaan ohjauksessa. Pro gradu -tutkielma.
35
Lipponen, Kaija; Kanste, Outi; Kyngäs, Helvi & Ukkola, Liisa 2008. Henkilöstön
käsitykset potilasohjauksen toimintaedellytyksistä ja toteutuksesta
perusterveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti
45(2), 121−135.
Reunala, Timo; Ranki, Annamari & Hasan, Taina 2003. Autoimmuunitaudit.
Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko Karvonen, Timo Reunala ja
Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 115–136.
Salimäki, Johanna 2012. Ihoon ja ihonalaiskudokseen kohdistuvat
haittavaikutukset. Teoksessa Tiina Koskinen, Alli Puirava, Johanna
Salimäki, Pauli Puirava ja Raimo Ojala. Lääketietoa ammattilaisille.
Helsinki: SanomaPro Oy, 107–109.
Skarp, Eija 2005. Ihoatoopikkolasten ja heidän perheidensä arki. Etnografinen
tutkimus perheen arjen kokemuksista ja elämänlaadusta. Oulun
yliopisto.
Snellman, Erna 2003. Valohoidot. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko
Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit.
Helsinki: Duodecim, 395–403.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2000. Sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön
osaamisvaatimukset terveydenhuollossa. Terveydenhuollon
ammatinharjoittamisen kannalta keskeisiä näkökohtia. Monisteita
2000:15. Viitattu 24.3.2012.
http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/mon20_15/moniste.ht
m.
Säteilyturvakeskus 2011. Auringon ultraviolettisäteily. Viitattu 20.2.2012.
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uvsateily/fi_FI/u
vsateily/
Tasanen-Määttä, Kaisa & Peltonen, Sirkku 2011. Ihon rakenne, tehtävät ja
toiminta. Teoksessa Matti Hannuksela, Sirkku Peltonen, Timo
Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim,
21–21.
Wathen, Marja 2007. Maahanmuuttajien potilasohjaus sairaanhoitajien
kokemana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Vester, Aija 2010a. Nokkosihottuma. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu
26.3.2012. www.terveysportti.fi
36
Vester, Aija 2010b. Psoriaasipotilaan hoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu
26.3.2012. www.terveysportti.fi
Vester, Aija 2010c. Ihotautipotilaan hoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu
18.4.2012. www.terveysportti.fi
Vilkka, Hanna ja Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki:
Tammi.
Viteli-Hietanen, Mervi 2008. Atooppinen ihottuma. Helsinki: Iholiitto ry.
Ylianttila, Lasse; Visuri, Reijo; Hietanen, Maila & Pastila, Riikka 2009.
Altistuminen UV-säteilylle. Teoksessa Riikka Pastila (toim.)
Ultravioletti- ja lasersäteily. Helsinki: Säteilyturvakeskus, 203–253.
Val
oh
oid
ost
a
Op
as a
siak
kaal
le
Teks
ti:
Tan
ja J
äntt
i ja
Kir
si
Pe
son
en 2
01
2
1
Val
oh
oit
oa
käyt
etä
än u
seid
en
iho
sair
auks
ien
ho
ito
on
ja o
ire
ide
n li
evi
ttäm
ise
en
.
Val
oh
oid
oss
a kä
yte
ttäv
ä u
ltra
vio
lett
isät
eily
väh
en
tää
iho
n t
ule
hd
ust
a, k
uti
naa
ja li
sää
iho
n v
astu
stu
skyk
yä. V
alo
ho
ito
ei o
le k
osm
ee
ttis
ta, r
usk
ett
um
ise
en
tar
koit
ett
ua
valo
a
eik
ä m
yösk
ään
kaa
mo
smas
en
nu
kse
n li
evi
ttäm
ise
en
tar
koit
ett
ua
kirk
asva
loh
oit
oa.
Täm
än o
pp
aan
avu
lla v
oit
saa
da
tarp
ee
llist
a ti
eto
a va
loh
oid
on
to
teu
tuks
est
a ja
siih
en
liitt
yvis
tä k
äytä
nn
ön
asi
ois
ta. O
pas
on
to
teu
tett
u D
iako
nia
-am
mat
tiko
rke
ako
ulu
n
sair
aan
ho
itaj
aop
iske
lijo
ide
n o
pin
näy
tety
ön
ä. A
sian
tun
tija
-avu
sta
op
paa
n t
eke
mis
ess
ä
kiit
ämm
e Ih
olii
ton
Sir
pa
Paj
ust
a.
Sisä
llys
1 IH
O E
LIM
IST
ÖN
SU
OJA
NA
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
... 2
2 U
LTR
AV
IOLE
TT
ISÄ
TE
ILY
JA
SE
N V
AIK
UT
US
IHO
ON
....
....
....
.. 3
3 V
ALO
HO
IDO
STA
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
... 3
4 V
ALO
HO
IDO
SSA
HU
OM
IOIT
AV
AA
....
....
....
....
....
....
....
....
....
... 6
MU
IST
ILIS
TA
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
....
. 15
2
1 I
HO
ELI
MIS
TÖ
N S
UO
JAN
A
Iho
on
ihm
iske
ho
n s
uu
rin
ja n
äkyv
in o
sa. S
e m
uo
do
sta
a h
yvän
su
oja
n e
limis
tön
ja
ymp
äris
tön
väl
ille
.
1.1
Orv
aske
si, e
pid
erm
is
Iho
ko
ost
uu
kah
de
sta
tois
iinsa
liit
tyn
ees
tä k
err
oks
est
a, jo
ista
ulo
mp
i on
nim
elt
ään
ep
ide
rmis
eli
orv
aske
si. E
pid
erm
is ja
kaan
tuu
so
luty
ypp
insä
ja t
eh
tävä
nsä
pe
rust
ee
lla
ne
ljään
eri
ke
rro
kse
en
: ty
viso
lu-,
oka
solu
-, jy
väss
olu
- ja
sar
veis
kerr
os.
Ep
ide
rmis
uu
siu
tuu
jatk
uva
sti,
kun
tyv
iso
luke
rro
kse
ssa
syn
tyvä
t so
lut
jaka
utu
vat
ja s
iirty
vät
väh
ite
llen
ulo
mm
as k
oh
ti s
arve
iske
rro
sta.
Iho
solu
n e
linka
ari k
est
ää n
oin
ne
ljä v
iikko
a:
se a
lkaa
so
lun
jaka
utu
mis
est
a ty
vike
rro
kse
ssa
ja p
äätt
yy s
arve
iske
rro
kse
en
, jo
sta
kuo
llut
iho
solu
lop
ult
a h
ilse
ilee
po
is. K
oko
ep
ide
rmik
sen
uu
siu
tum
ine
n k
est
ää t
erv
ee
llä
iho
lla 4
5–
75
vu
oro
kau
tta.
Ulo
in k
err
os
on
nim
elt
ään
sar
veis
kerr
os,
jon
ka t
eh
tävä
on
mu
od
ost
aa v
esi
tiiv
is p
inta
iho
lle ja
su
oja
ta s
itä
ulk
ois
ilta
ärsy
kke
iltä
kute
n lä
mp
öti
lan
ja h
app
amu
ud
en
vaih
telu
ilta
sekä
me
kaan
ise
lta
rasi
tuks
elt
a. I
ho
n p
aksu
imm
issa
ko
hd
issa
, ku
ten
käm
me
nis
sä ja
jalk
apo
hjis
sa, s
arve
iske
rro
s o
n p
aksu
mp
i. Jy
väss
olu
- e
li
gran
ula
arik
err
oks
en
alla
on
oka
solu
kerr
os.
Oka
solu
t lii
ttyv
ät t
ois
iinsa
väk
äsiä
mu
istu
ttav
illa
ulo
kke
illa.
Oka
solu
t o
vat
elä
viä
solu
ja, j
otk
a e
rila
istu
vat
ulo
mp
ien
kerr
ost
en
so
luik
si e
li n
iistä
tu
lee
joko
jyvä
sso
luja
tai
sar
veis
kalv
on
ke
rati
no
syyt
teja
.
Orv
aske
de
n a
limm
ain
en
ke
rro
s o
n t
yvis
olu
ista
mu
od
ost
uva
tyv
iso
luke
rro
s. S
iellä
so
lut
lisää
nty
vät:
tyv
iso
lu ja
kaan
tuu
ja ja
kaan
tun
ut
solu
ko
ho
aa k
err
os
kerr
oks
elt
a ko
hti
pin
taa.
Mu
ita
orv
aske
de
n s
olu
ja o
vat
mu
un
mu
assa
pig
me
ntt
iä t
uo
ttav
at m
ela
no
syyt
it
sekä
elim
istö
n p
uo
lust
uks
ee
n o
salli
stu
vat
Lan
gerh
ansi
n s
olu
t.
1.2
Ve
rin
ahka
, de
rmis
Ve
rin
ahka
eli
de
rmis
on
to
ine
n ih
on
ke
rro
ksis
ta ja
se
sija
itse
e o
rvas
ked
en
ala
pu
ole
lla.
Ve
rin
ahka
ja o
rvas
kesi
liit
tyvä
t ti
iviis
ti t
ois
iinsa
tyv
ikal
von
an
sio
sta.
Ver
inah
ka r
ake
ntu
u
kah
de
sta
kerr
oks
esta
, pap
illaa
ri-
ja r
eti
kula
arik
err
oks
est
a, jo
tka
eiv
ät o
le s
amal
la
tava
lla e
rote
ttav
issa
to
isis
taan
ku
in o
rvas
ked
en
ke
rro
kse
t. S
ide
kud
oss
äike
et
suu
ren
eva
t ja
ve
risu
on
itu
s ti
he
ne
e a
lasp
äin
me
nn
ess
ä. V
eri
nah
assa
on
hiu
s- ja
imu
suo
nia
se
kä h
erm
op
äätt
eit
ä, m
inkä
an
sio
sta
iho
ais
tii k
ipu
a ja
ko
ske
tust
a se
kä
läm
pö
tila
n ja
pai
ne
en
vai
hte
lut.
Ve
risu
on
ien
an
sio
sta
iho
saa
rav
into
a ja
hap
pe
a
vere
nki
err
ost
a. L
isäk
si v
erin
ahas
sa o
n t
ärke
itä
sid
eku
do
ssäi
keit
ä, k
olla
gee
nia
ja
ela
stiin
ia, j
oid
en
an
sio
sta
iho
on
kim
mo
isa
ja jo
ust
ava
sekä
ke
stää
ve
nyt
ystä
ja u
lko
ista
rasi
tust
a. K
arva
tup
et
ja ih
on
rau
has
et
ulo
ttu
vat
kaik
kie
n ih
on
ke
rro
ste
n lä
pi j
a n
iitä
kuts
uta
an ih
on
ap
ue
limik
si. E
pid
erm
ikse
n ja
ver
inah
an a
lla o
n v
ielä
iho
na
lais
kerr
os
(su
bku
tis)
, jo
ka k
oo
stu
u p
ääas
iass
a si
de
- ja
ras
vaku
do
kse
sta
sekä
to
imii
site
en
ä ih
on
ja
mu
ide
n k
ud
ost
en
väl
illä.
3
K
uva
: Ih
olii
tto
©
2 U
LTR
AV
IOLE
TTI
SÄTE
ILY
JA
SE
N V
AIK
UT
US
IHO
ON
A
uri
ngo
n s
äte
ily s
isäl
tää
eri
säd
ety
ypp
ejä
, jo
ista
maa
np
inn
alle
ulo
ttu
vat
vain
osa
ult
ravi
ole
ttis
äte
ilyst
ä, lä
mp
ö-
eli
infr
apu
nas
äte
ily s
ekä
näk
yvä
valo
. Ult
ravi
ole
tti-
eli
UV
-sät
eily
jae
taan
UV
A-,
UV
B-
ja U
VC
-sät
eily
yn. U
VC
se
kä v
alta
osa
UV
B-s
äte
ilyst
ä
haj
oav
at jo
ilm
ake
hää
n ja
ilm
ake
hän
ala
pu
ole
lle p
ääty
y va
in p
itkä
aalt
ois
ta U
VA
- se
kä
lyh
ytaa
lto
ise
mp
aa U
VB
-sät
eily
ä. N
äitä
sät
eit
ä h
yöd
ynn
etä
än m
yös
valo
ho
ido
issa
.
Iho
ssa
UV
A-s
äte
et
ulo
ttu
vat
veri
nah
kaan
ast
i ja
UV
B-s
äte
et
ep
ide
rmik
see
n.
UV
-sät
eily
llä o
n ih
oo
n m
on
en
lais
ia v
aiku
tuks
ia. V
älit
ön
mu
tta
myö
s n
op
eas
ti
oh
ime
ne
vä v
aiku
tus
on
iho
n p
alam
ine
n ja
se
n y
hte
yde
ssä
syn
tyvä
tu
leh
du
sre
akti
o,
mik
ä yl
ee
nsä
par
ane
e p
aris
sa p
äivä
ssä.
Iho
n r
usk
ett
um
ine
n ja
pak
suu
ntu
min
en
ova
t
iho
n k
ein
oja
su
oja
utu
a U
V-s
äte
ilylt
ä: s
äte
ide
n o
n v
aik
eam
pi k
ulk
ea
pak
sun
iho
n lä
pi,
jollo
in t
um
at e
li so
luje
n k
esk
uks
et
ova
t p
are
mm
assa
tu
rvas
sa. R
usk
etu
s ta
as jo
htu
u
pig
me
ntt
iso
luje
n (
me
lan
osy
ytti
en
) tu
ott
amas
ta m
ela
niin
ista
, jo
nka
tar
koit
us
on
suo
jata
iho
a sä
teily
n a
ihe
utt
amilt
a so
luva
uri
oilt
a. U
V-s
äte
ilyn
pit
käai
kais
vaik
utu
ksia
ova
t m
uu
n m
uas
sa ih
on
en
ne
nai
kain
en
van
he
ne
min
en
se
kä ih
osy
öp
ä ta
i se
n e
sias
tee
t.
Suu
rin
osa
pit
käai
kais
vaik
utu
ksis
ta il
me
ne
e v
uo
sie
n t
ai k
ymm
en
ien
vu
osi
en
ku
lutt
ua.
UV
-sät
eily
llä o
n p
osi
tiiv
isia
kin
vai
kutu
ksia
, sill
ä sä
teily
n v
aiku
tuks
est
a ih
oss
a sy
nty
y D
-
vita
miin
ia. V
alo
ho
ido
n h
oit
ava
vaik
utu
s sy
nty
y m
on
ella
eri
tap
aa:
UV
-sät
eily
mu
un
mu
assa
hill
itse
e k
iihty
nyt
tä s
olu
nja
kau
tum
ista
ja v
ähe
ntä
ä tu
leh
du
sta
aih
eu
ttav
ien
solu
jen
mää
rää.
UV
-sät
eily
myö
s vä
he
ntä
ä ih
on
ku
tin
aa.
UV
A-s
äte
et
lisää
vät
pig
me
ntt
itu
ota
nto
a ja
UV
B-s
äte
ide
n v
aiku
tuks
est
a e
pid
erm
is p
aksu
un
tuu
, min
kä
ansi
ost
a ih
o k
est
ää p
are
mm
in r
asit
ust
a.
3 V
ALO
HO
IDO
STA
3
.1 V
alo
ho
ito
en
ne
n ja
nyt
Au
rin
gon
valo
n h
oit
avaa
vai
kutu
sta
iho
sair
auks
iin o
n h
yöd
ynn
ett
y jo
tu
han
sia
vuo
sia.
Luo
nn
on
valo
a jä
ljitt
ele
vä k
ein
ova
loa
pu
ole
staa
n o
n k
äyte
tty
18
00
–1
90
0-
luku
jen
tait
tee
sta
läh
tie
n, k
un
käy
ttö
ön
ote
ttiin
en
sin
hiil
ikaa
ri-
ja s
itte
mm
in k
vart
sila
mp
ut,
jotk
a si
säls
ivät
myö
s ih
on
po
ltta
vaa
UV
C-s
äte
ilyä.
Vu
on
na
19
25
val
oh
oit
oo
n a
lett
iin
4
yhd
istä
ä e
rila
isia
te
rvav
alm
iste
ita.
Val
oh
oit
oa
on
ke
hit
ett
y ja
ho
ito
tulo
kse
t o
vat
par
antu
ne
et
aiko
jen
saa
toss
a h
uo
mat
tava
sti,
ete
nki
n 1
97
0-l
uvu
n jä
lke
en
ku
n k
äytt
öö
n
ote
ttiin
laaj
akai
stai
set
UV
A-
ja U
VB
-sät
eit
ä si
sält
ävät
lois
tep
utk
et.
Niid
en
jälk
ee
n
käyt
töö
n o
n t
ullu
t m
yös
kap
eak
aist
aisi
ksi k
uts
utu
t U
VB
-pu
tke
t, jo
tka
ova
t vä
he
ntä
ne
et
mu
ide
n h
oit
om
uo
toje
n t
arve
tta.
Val
oh
oid
ois
sa v
oid
aan
hyö
dyn
tää
pe
lkkä
ä U
V-s
äte
ilyä
(yks
inke
rtai
ne
n v
alo
ho
ito
) ta
i yh
dis
tää
siih
en
vai
kutu
sta
teh
ost
avia
lääk
keit
ä
(yh
dis
telm
äho
ito
).
Yle
en
sä v
alo
ho
ito
a an
ne
taan
ko
lme
ke
rtaa
viik
oss
a ja
val
oan
no
sta
suu
ren
ne
taan
aste
itta
in p
ide
ntä
mäl
lä h
oit
oai
kaa
UV
B-v
alo
ho
ido
ssa
kym
me
nis
tä s
eku
nn
eis
ta
mu
uta
maa
n m
inu
utt
iin ja
SU
P-v
alo
ho
ido
ssa
min
uu
tist
a jo
pa
15
min
uu
ttiin
. Hyv
ä
ho
ito
tulo
s va
atii
yle
en
sä 2
0–
30
ho
ito
kert
aa. A
loit
usa
nn
os
on
yks
ilölli
ne
n ja
siih
en
vaik
utt
avat
ho
ide
ttav
a ih
ota
uti
se
kä ih
on
sie
toky
ky.
Val
oh
oit
oja
mää
rääv
ät p
ääsä
äntö
ise
sti i
ho
tau
tie
n e
riko
islä
äkär
it. M
yös
yle
islä
äkär
it
voiv
at m
äärä
tä n
iitä
valo
ho
ito
ja, j
oih
in e
i sis
älly
val
olle
he
rkis
tävä
ä lä
äkit
ystä
.
Val
oh
oit
oja
an
tava
t va
in k
ou
lute
tut
terv
eyd
en
hu
ollo
n a
mm
atti
he
nki
löt,
joill
a o
n
koke
mu
sta
iho
sair
auks
ista
se
kä v
alo
ho
ido
ista
ja n
iide
n v
aiku
tuks
ista
. Myö
s
valo
ho
ito
lait
teis
ta ja
niid
en
hu
ollo
sta
hu
ole
hti
vat
amm
atti
tait
ois
et
he
nki
löt.
3.2
Val
oh
oid
on
käy
ttö
Val
oh
oit
oa
void
aan
käy
ttää
mu
un
mu
assa
se
ura
aviin
iho
tau
teih
in ja
iho
ttu
miin
:
• p
sori
aasi
• at
oo
pp
ine
n e
kse
ema
ja m
uu
t ih
ott
um
at
• p
un
ajäk
älä
• n
okk
osi
ho
ttu
ma
• ak
ne
• m
orf
ea
(ih
on
pai
kalli
ne
n s
kle
rod
erm
a)
• m
yco
sis
fun
goid
is (
iho
n p
inn
allin
en
T-s
olu
lym
foo
ma)
Val
oh
oit
oa
ei t
ulis
i an
taa
he
nki
löill
e, j
otk
a o
vat
saan
ee
t ai
em
min
säd
eh
oit
oa,
sair
asta
ne
et
iho
syö
vän
tai
joill
a o
n ih
on
val
ova
uri
oit
a, t
ai jo
s ih
osy
öp
ää e
siin
tyy
suvu
ssa.
Val
oh
oid
on
an
tam
ista
har
kita
an t
arkk
aan
, mik
äli h
en
kilö
sai
rast
aa v
aike
aa
syd
än-
ja v
eri
suo
nis
aira
utt
a, m
aksa
sair
autt
a, u
rem
iaa,
pu
nah
ukk
aa t
ai p
em
figu
sta.
Val
oyl
ihe
rkky
yde
stä
kärs
ivill
e v
alo
ho
ito
a e
i su
osi
tella
, mik
äli k
yse
ei o
le
valo
ylih
erk
kyyd
en
sie
dät
ysh
oid
ost
a. R
aska
us
ja im
etys
ova
t e
ste
PU
VA
-ho
ido
issa
, mis
sä
käyt
etä
än U
V-s
äte
ilyn
lisä
ksi l
ääke
ain
eit
a.
3.3
UV
B-h
oit
o
UV
B-h
oit
o p
eru
stu
u ly
hyt
aalt
ois
ee
n U
VB
-sät
eily
yn, j
oka
vo
idaa
n ja
kaa
kap
ea-
ja
laaj
akai
stai
see
n h
oit
oo
n. K
ape
akai
stai
ne
n U
VB
-ho
ito
on
oso
itta
utu
nu
t te
ho
kkaa
ksi j
a
väh
en
tän
yt la
ajak
aist
aise
n h
oid
on
käy
ttö
ä. K
ape
akai
stai
ne
n U
VB
-sät
eily
sis
ältä
ä va
in
mu
uta
mia
aal
lon
pit
uu
ksia
laaj
akai
stai
see
n v
err
attu
na,
ja s
e o
n v
ähe
mm
än p
olt
tava
a
kuin
laaj
akai
stai
ne
n U
VB
. Kap
eak
aist
aise
n U
VB
-lai
tte
en
etu
na
on
iho
n v
ähäi
sem
pi
pu
no
itu
s h
oid
on
jälk
ee
n s
ekä
val
on
an
no
ste
lun
tar
kku
us.
Kap
eak
aist
ain
en
UV
B-h
oit
o
5
sove
ltu
u u
seim
mill
e p
oti
laill
e ja
sit
ä kä
yte
tään
pää
sään
töis
est
i se
llais
iin ih
osa
irau
ksiin
,
jotk
a p
aran
eva
t ta
i he
lpo
ttu
vat
valo
isin
a vu
od
en
aiko
ina.
Näi
tä o
vat
esim
erk
iksi
pso
rias
is, a
too
pp
ine
n ih
ott
um
a se
kä la
aja
pu
naj
äkäl
ä. L
aste
n ih
ott
um
iin U
VB
-ho
ito
a
void
aan
käy
ttää
har
kite
n ja
pit
käai
kais
hai
tat
hu
om
ioo
n o
ttae
n. U
VB
-ho
ido
n t
aval
lisin
hai
ttav
aiku
tus
on
ku
ivu
min
en
, mit
ä vo
i lie
vitt
ää ih
on
hu
ole
llise
lla r
asva
amis
ella
.
3.4
SU
P-h
oit
o
SUP
-ho
ito
(Se
lect
ive
Ult
ravi
ole
t P
ho
toth
era
py,
se
lekt
iivin
en
ult
ravi
ole
ttif
oto
tera
pia
) o
n
mu
un
no
s U
VB
-ho
ido
sta
ja s
e s
isäl
tää
sekä
UV
A-
että
UV
B-s
äte
itä.
SU
P-l
aite
pyr
kii
jälji
tte
lem
ään
au
rin
gon
valo
a. A
iem
min
SU
P-h
oit
oa
käyt
ett
iin h
anka
lan
akn
en
ho
ito
on
,
mu
tta
akn
en
lääk
eh
oid
on
ke
hit
tym
ise
n m
yötä
tar
ve o
n v
ähe
nty
nyt
hu
om
atta
vast
i.
SUP
-ho
ito
te
ho
aa p
arh
aite
n o
hu
ee
n ih
ott
um
aan
, ja
nyk
yään
sit
ä kä
yte
tään
läh
inn
ä
lievä
n p
sori
aasi
n ja
ato
op
pis
en
iho
ttu
man
ho
ito
on
. SU
P-h
oit
o s
ove
ltu
u m
yös
lap
sille
ja
rask
aan
a o
levi
lle. S
UP
-ho
ito
ku
ivat
taa
iho
a vä
hit
en
mu
ihin
val
oh
oit
om
uo
toih
in
verr
attu
na.
3.5
PU
VA
-ho
ito
PU
VA
-ho
ido
ksi k
uts
uta
an U
VA
-sät
eily
n ja
iho
n v
alo
he
rkky
yttä
lisä
ävän
pso
rale
en
in
yhd
iste
lmäh
oit
oa.
UV
A-s
äte
ily s
ella
ise
naa
n e
i ju
uri
vai
kuta
iho
ttu
maa
n, v
aan
siit
ä
saad
aan
te
ho
kast
a h
yöd
yntä
mäl
lä lä
äkke
en
ja v
alo
n y
hte
isva
iku
tust
a. P
sora
lee
nia
void
aan
käy
ttää
eri
mu
od
ois
sa: s
uu
n k
autt
a (t
able
tti-
eli
syst
eem
i-P
UV
A),
kyl
pyv
ete
en
seko
ite
ttu
na
(kyl
py-
PU
VA
) ta
i vo
ite
en
a (v
oid
e-P
UV
A).
Kyl
py-
PU
VA
on
Su
om
ess
a e
nit
en
käyt
ett
y P
UV
A-h
oit
om
uo
to, m
utt
a au
rin
kois
en
a vu
od
en
aika
na
ho
ito
a tu
lee
väl
ttää
pal
amis
risk
in v
uo
ksi.
Kyl
py-
PU
VA
:ssa
pso
rale
en
i se
koit
eta
an k
ylp
yve
tee
n ja
kyl
pya
ika
on
no
rmaa
listi
väh
intä
än 1
0 m
inu
utt
ia, m
inkä
jälk
ee
n ih
o v
alo
teta
an
pie
ne
llä a
nn
oks
ella
UV
A-s
äte
ilyä.
Kyl
py-
PU
VA
:n e
tun
a o
vat
väh
äise
t h
aitt
avai
kutu
kse
t, k
osk
a p
sora
lee
nin
ime
ytym
ine
n
vere
nki
ert
oo
n jä
ä vä
häi
seks
i to
isin
ku
in t
able
tti-
PU
VA
:ssa
. Kyl
py-
PU
VA
:a a
nn
eta
an 2
-3
kert
aa v
iiko
ssa
ja v
alo
ann
ost
a su
ure
nn
eta
an 2
-3 h
oit
oke
rran
väl
ein
. Ho
ito
jaks
on
pit
uu
s
vaih
tele
e, m
utt
a es
ime
rkik
si lä
iskä
pso
riaa
sin
ho
ido
ssa
hyv
ä h
oit
otu
los
saav
ute
taan
no
in 2
0 h
oit
oke
rran
jälk
ee
n. K
ylp
y-P
UV
A-h
oit
oa
void
aan
käy
ttää
laaj
a-al
aisi
ssa
iho
sair
auks
issa
se
kä p
aika
llish
oit
on
a kä
si-
ja ja
lkai
ho
ttu
miin
.
Tab
lett
i-P
UV
A:s
sa p
sora
lee
ni o
teta
an s
uu
n k
autt
a ta
ble
ttin
a, jo
lloin
vai
kutu
s ta
pah
tuu
vere
nki
err
on
ka
utt
a. T
ätä
kuts
uta
an s
yste
em
ise
ksi v
aiku
tuks
eks
i, si
llä v
ere
nki
err
on
kau
tta
lääk
eai
ne
levi
ää la
ajas
ti e
limis
töö
n. T
able
ttih
oit
o v
oi r
asit
taa
mak
saa
ja
mu
nu
aisi
a, jo
lloin
lab
ora
tori
oar
voje
n s
eu
ran
ta h
oid
on
aik
ana
on
tar
pe
en
. PU
VA
-
ho
ito
ja e
i su
osi
tella
ras
kau
de
n a
ika
na,
sill
ä si
inä
käy
tett
ävät
lääk
kee
t vo
ivat
olla
sik
iölle
hai
talli
sia.
Tab
lett
i-P
UV
Aa
käyt
etä
än e
ten
kin
pso
riaa
sin
ja v
itili
gon
ho
ido
ssa.
On
tär
keää
mu
ista
a, e
ttä
auri
ngo
ssa
ole
ilua
tule
e v
ältt
ää k
aksi
vu
oro
kau
tta
joka
ise
n
ho
ito
kerr
an jä
lke
en
, sill
ä ka
ikki
PU
VA
-mu
od
ot
he
rkis
tävä
t ih
on
val
olle
ja v
aiku
tus
kest
ää v
ähän
aik
aa h
oid
on
jälk
ee
n. A
uri
nko
vo
i po
ltta
a m
yös
oh
uid
en
vaa
tte
ide
n s
ekä
ikku
nal
asin
läp
i, si
llä la
si lä
päi
see
UV
A-s
äte
ilyä.
6
4 V
ALO
HO
IDO
SSA
HU
OM
IOIT
AV
AA
4
.1 L
ääkk
ee
t ja
mu
ut
valo
ho
ido
n t
ote
utu
kse
en
vai
kutt
avat
ain
ee
t
Mo
ne
t si
säis
esti
ja u
lko
ise
sti k
äyte
ttäv
ät lä
äke
valm
iste
et
voiv
at h
erk
istä
ä ih
on
val
olle
.
He
rkis
tym
ine
n a
ihe
utt
aa e
rila
isia
iho
-oir
eit
a ku
ten
pu
no
itu
sta
tai r
akku
lais
ta
iho
ttu
maa
. Sik
si o
n t
ärke
ää, e
ttä
mu
ista
t m
ain
ita
ho
itaj
alle
ja lä
äkär
ille
kaik
ista
käyt
täm
istä
si lä
äkke
istä
, lää
keai
ne
ita
sisä
ltäv
istä
vo
ite
ista
se
kä lu
on
tais
tuo
tte
ista
.
Val
oh
erk
isty
mis
en
oir
eet
vai
hte
leva
t yk
silö
stä,
käy
tety
stä
lääk
kee
stä
ja
lääk
ean
no
kse
sta
riip
pu
en
.
Val
oyl
ihe
rkky
yksi
stä
käyt
etä
än n
imit
yksi
ä fo
toto
ksin
en
ja f
oto
alle
rgin
en
valo
ylih
erk
kyys
niid
en
syn
tym
eka
nis
min
mu
kaan
. Fo
toto
ksin
en
re
akti
o il
me
ne
e t
arka
sti
raja
ttu
na
niil
lä a
lue
illa,
jotk
a o
vat
olle
et
pal
jaa
na
valo
lle a
ltis
tutt
aess
a ja
se
mu
istu
ttaa
auri
ngo
np
olt
tam
aa. I
ho
pu
no
itta
a ja
saa
ttaa
myö
s tu
rvo
ttaa
ja k
irve
llä. A
llerg
ise
en
reak
tio
on
pu
ole
staa
n li
itty
y n
äpp
ylö
itä
tai l
aaje
mp
ia p
auka
mia
, tu
rvo
tust
a ja
use
in
voim
akas
ta k
uti
naa
. Alle
rgin
en
re
akti
o v
oi u
lott
ua
myö
s va
lolt
a p
eit
ett
ynä
olle
ille
alu
eill
e.
UV
-val
oh
oid
on
aik
ana
vält
ett
äviä
lääk
eai
ne
ita
Ulk
ois
est
i käy
tett
äviä
• an
tim
ikro
bit
: kl
ioki
no
li, t
riks
ola
ani,
klo
ori
he
ksid
iini
• p
sora
lee
nit
: tr
ioks
ale
en
i (h
aju
ved
et,
val
on
suo
javo
ite
et)
• ak
ne
lääk
kee
t: t
reti
no
iini,
be
nts
oyy
lipe
roks
idi,
adap
ale
en
i
o
oh
en
tava
t ih
on
ulo
inta
eli
sarv
eis
kerr
ost
a
• tu
leh
du
skip
ulä
äkke
istä
ke
top
rofe
en
i ja
pir
oks
ikaa
mi (
iho
lle k
äyte
ttäv
ät v
oit
ee
t)
Sisä
ises
ti k
äyte
ttäv
iä
• tu
leh
du
skip
ulä
äke
pir
oks
ikaa
mi
• an
tib
ioo
tit
gre
paf
loks
asiin
i, si
pro
flo
ksas
iini,
do
ksis
yklii
ni
• p
aho
invo
inti
lääk
e p
rokl
oo
rip
era
tsiin
i
• ry
tmih
äiri
ölä
äke
am
iod
aro
ni
• ti
atsi
did
iure
eti
t
• p
syyk
en
lääk
e k
loo
rip
rom
atsi
ini j
a m
uu
t sa
man
lääk
ery
hm
än lä
äke
ain
ee
t
• e
limis
tön
vas
tust
usk
ykyä
ale
nta
va s
iklo
spo
riin
i
• Lu
on
tais
tuo
tte
ista
mäk
iku
ism
a
Ke
mik
aale
ja, j
otk
a h
erk
istä
vät
iho
n U
V-s
äte
ilylle
• sa
lisyy
liam
idit
(d
eo
do
ran
teis
sa ja
sai
pp
uo
issa
)
• sy
klam
aatt
i (m
ake
utu
sain
e)
• e
tee
rise
t ö
ljyt
ja s
ynte
etti
set
väri
ain
eet
ku
ten
eo
siin
i (ko
sme
tiik
assa
)
• h
aju
- ja
par
tave
sie
n k
asvi
uu
tte
et
• p
ara-
amin
ob
en
tso
eh
app
o (
auri
nko
voit
ee
t)
• b
en
tso
fen
on
i (au
rin
kovo
ite
et
ja k
osm
eti
ikka
)
7
• ka
dm
ium
sulf
idi (
tatu
oin
nit
)
4.2
Val
oh
oid
on
myö
häi
svai
kutu
kse
t
UV
-sät
eily
alt
ista
a ih
osy
övä
lle lä
hin
nä
niil
lä p
oti
laill
a, jo
tka
ova
t sa
ane
et
pal
jon
tab
lett
i-
PU
VA
-ho
ito
ja. P
aljo
n U
V-v
alo
ho
ito
ja s
aan
ee
n ih
o t
ule
e t
arka
staa
hu
ole
llise
sti
väh
intä
än k
err
an v
uo
de
ssa,
jott
a m
ahd
olli
set
mu
uto
kse
t tu
leva
t h
uo
mat
uks
i. R
iski
en
vuo
ksi v
alo
ho
ito
jaks
oja
(1
5–
20
ho
ito
kert
aa)
tulis
i olla
ko
rke
inta
an k
olm
e v
uo
de
n
aika
na.
UV
-sät
eily
myö
s ra
pp
eu
ttaa
eli
van
he
nta
a ih
oa
, mik
ä ai
he
utt
aa r
ypp
yjä
ja ih
on
pak
suu
ntu
mis
ta s
ekä
kim
mo
isu
ud
en
väh
en
em
istä
. Ru
nsa
s U
V-a
ltis
tus
näk
yy ih
oss
a
myö
s p
igm
en
ttit
äplin
ä se
kä p
igm
en
titt
öm
inä
läis
kin
ä.
4.3
Iho
n h
oit
o e
nn
en
val
oh
oit
oa
ja s
en
jälk
ee
n
Jos
iho
lla o
n h
ilse
ttä,
se
tule
e p
ois
taa
en
ne
n v
alo
ho
ito
a, s
illä
UV
B-s
äte
et lä
päi
sevä
t
hu
on
ost
i hils
että
ja v
aike
utt
avat
sät
eily
n p
ääsy
ä ih
oo
n. H
ilse
vo
idaa
n p
ois
taa
voit
ee
lla,
joka
pe
hm
ittä
ä ja
ku
ori
i hils
ee
n p
ois
. Raa
pim
ista
on
väl
tett
ävä,
sill
ä ih
on
tu
lee
olla
eh
jä
en
ne
n h
oit
oa.
Sal
isyy
lihap
po
void
e, j
ota
käy
tetä
än p
aksu
n h
ilse
en
ku
ori
mis
ee
n
pso
riaa
siss
a, s
uo
jaa
iho
a U
V-s
äte
ilylt
ä, jo
ten
se
n k
äytt
öä
en
ne
n v
alo
ho
ito
a tu
lee
myö
s
vält
tää
ho
ido
n t
eh
on
säi
lym
ise
ksi.
En
ne
n v
alo
ho
ito
a tu
lee
hu
ole
hti
a, e
ttä
iho
on
pu
hd
as,
me
ikit
ön
eik
ä si
inä
ole
ras
vaa.
Myö
skää
n h
aju
- ta
i par
tave
siä
eik
ä d
eo
do
ran
tte
ja t
ule
käy
ttää
en
ne
n h
oit
oa,
sill
ä n
e
voiv
at ä
rsyt
tää
iho
a. K
osm
eto
logi
n ih
on
pu
hd
istu
sta
ei s
uo
site
lla o
tett
avak
si
vuo
roka
utt
a e
nn
en
val
oh
oit
oa.
Pso
riaa
sin
pai
kalli
sho
ito
on
käy
tett
äviä
D-
vita
miin
ijoh
do
ksia
ei t
ule
käy
ttää
juu
ri e
nn
en
val
oh
oit
oa,
sill
ä h
oit
o h
uo
no
nta
a
lääk
eai
ne
en
te
ho
a.
Val
oh
oit
o v
oi k
uiv
atta
a ih
oa,
jote
n h
yväs
tä r
asva
uks
est
a ka
nn
atta
a h
uo
leh
tia
sekä
valo
ho
ido
n jä
lke
en
ett
ä h
oit
oja
kso
n v
älip
äivi
nä.
Pa
lan
utt
a ih
oa
void
aan
ho
itaa
kort
iso
niv
oit
eill
a.
MU
IST
ILIS
TA
E
nn
en
ho
ito
a
• O
ta v
alo
ho
ito
läh
ete
mu
kaas
i en
sim
mäi
selle
ke
rral
le ja
var
aa a
ikaa
väh
intä
än
pu
oli
tun
tia.
• Se
lvit
ä e
tukä
tee
n k
aikk
i käy
ttäm
äsi l
ääkk
ee
t se
kä lu
on
tais
tuo
tte
et.
Mu
ista
myö
s u
lko
ise
sti k
äytt
ämäs
i vo
ite
et
sekä
ilm
an r
ese
pti
ä sa
atav
at
lääk
eva
lmis
tee
t.
• K
err
o h
oid
on
an
taja
lle m
yös
aie
mm
ista
val
oh
oid
ois
ta ja
niid
en
vai
kutu
kse
sta.
• H
uo
leh
di s
iitä,
ett
ä ih
osi
on
pu
hd
as ja
me
ikit
ön
.
8
• Ih
otu
leh
du
kse
t tu
lee
ho
itaa
ja ä
rtyn
yt ih
o r
auh
oit
taa
en
ne
n v
alo
ho
ito
a. Ih
on
tule
e o
lla e
hjä
.
• M
ikäl
i ih
olla
si o
n h
ilse
ttä,
se
tu
lee
ku
ori
a e
nn
en
ho
ito
a.
o
esi
me
rkik
si p
aksu
t h
ilse
läis
kät
vaik
eu
ttaa
UV
-sät
eily
n p
ääsy
ä ih
olle
• V
ältä
lääk
evo
ite
ita
ja r
asvo
ja e
nn
en
val
oh
oit
oa,
sill
ä n
e v
oiv
at v
aiku
ttaa
ho
ito
tulo
kse
en
ja h
erk
istä
ä ih
oa
valo
lle.
• Lu
om
et
suo
jata
an t
arp
een
mu
kaan
ho
ido
n a
jaks
i.
• H
oid
on
an
taja
tar
kist
aa ih
osi
ku
nn
on
ja m
ahd
olli
set
iho
ttu
mat
.
• M
ikäl
i sai
rast
ut
kuu
me
ise
en
tu
leh
du
stau
tiin
, on
syy
tä p
itää
tau
koa
valo
ho
ido
sta.
Ho
ido
n jä
lke
en
• Ih
on
hu
ole
llin
en
ko
ste
utt
amin
en
pe
rusv
oit
ee
lla p
ara
nta
a h
oit
otu
lost
a se
kä
eh
käis
ee
ho
ido
n jä
lkiv
aiku
tuks
en
a ilm
en
evä
ä ku
tin
aa ja
iho
n k
uiv
um
ista
.
• H
uo
leh
di n
est
eta
sap
ain
ost
asi v
alo
ho
ito
jaks
on
aik
ana
juo
mal
la r
iittä
väst
i
ne
ste
ttä.
• K
err
o h
oid
on
an
taja
lle, j
os
ole
t h
uo
man
nu
t ih
oss
asi p
un
oit
ust
a, k
ipu
a ta
i
kuu
mo
tust
a ta
i mu
ita
tava
llise
sta
po
ikke
avia
oir
eit
a h
oit
oja
kso
n a
ikan
a.
• Ih
on
pu
no
itta
min
en
ho
ido
n jä
lke
ise
nä
päi
vän
ä o
n t
aval
lista
ja k
ert
oo
siit
ä, e
ttä
valo
ho
ito
on
te
ho
nn
ut.
Iho
ei k
uit
en
kaa
n s
aa o
lla a
rka
tai k
ipe
ä.
• P
alan
utt
a ih
oa
ho
ide
taan
pe
rus-
tai
lääk
evo
ite
ella
(ko
rtis
on
i) s
ekä
viil
eill
ä
käär
eill
ä. T
ule
hd
usk
ipu
lääk
e e
hkä
ise
e p
alam
ise
n e
ten
emis
tä.
• Jo
s ih
o p
ääse
e p
alam
aan
, se
ura
ava
valo
ho
ito
kert
a jä
tetä
än v
äliin
.
• Jo
s o
let
saan
ut
pal
jon
val
oh
oit
oja
, tar
kkai
le k
oko
ke
ho
n ih
oas
i ja
kerr
o h
oit
ajal
le
tai l
ääkä
rille
, jo
s h
avai
tse
t ta
valli
sest
a p
oik
keav
ia m
uu
toks
ia.
o
Jos
luo
mi t
ai s
en
kal
tain
en
mu
uto
s al
kaa
kasv
aa, h
aav
autu
u, h
ilse
ilee
tai
ärsy
ynty
y h
erk
ästi
, ke
rro
siit
ä lä
äkär
ille
.
9
Läh
tee
t
Han
nu
ksel
a, M
atti
; K
arvo
ne
n, J
aakk
o;
Re
un
ala
, Tim
o ja
Su
ho
ne
n, R
aim
o (
toim
.) Ih
ota
ud
it. D
uo
de
cim
:
He
lsin
ki 2
00
3.
H
asan
, Tai
na:
Val
oih
ott
um
at
Oik
arin
en
, Aar
ne
& T
asa
ne
n-M
äät
tä, M
inn
a: Ih
on
rak
en
ne
ja t
eh
tävä
t
Sn
ellm
an, E
rna:
Val
oh
oid
ot
Säte
ilytu
rvak
esk
us
20
08
. Ult
ravi
ole
ttis
äte
ily ja
ihm
ine
n. L
ue
ttav
issa
: h
ttp
://w
ww
.stu
k.fi
/ju
lkai
sut_
maa
rayk
set/
fi_
FI/k
atsa
uks
et/
_fi
les/
12
22
26
32
51
00
26
36
3/d
efa
ult
/UV
_ja
_Ih
min
en
_w
eb
.pd
f
Laih
ia, J
arm
o;
Pas
tila
, Riik
ka; K
ou
lu, L
ee
na
, Au
vin
en
, An
ssi;
Has
an, T
ain
a; S
ne
llm
an, E
rna;
Ko
jo, K
atja
ja
Joke
la, K
ari 2
00
9. U
v-sä
teily
n b
iolo
gisi
a ja
te
rve
yde
llisi
ä v
aik
utu
ksia
. Te
oks
ess
a R
iikka
Pas
tila
(to
im.)
Ult
ravi
ole
tti-
ja la
sers
äte
ily. S
äte
ilytu
rvak
esk
us:
He
lsin
ki.
Han
nu
ksel
a, M
atti
20
09
. H
yvä,
pah
a a
uri
nko
. Lu
ett
avi
ssa:
htt
p:/
/ww
w.t
erv
eys
kirj
asto
.fi/
terv
eys
kirj
asto
/tk.
koti
?p_
teo
s=h
pa
Iho
liitt
o r
y:n
julk
aise
mat
op
paa
t:
A
too
pp
ine
n ih
ott
um
a
T
un
ne
iho
si a
uri
ngo
ssa
Se
bo
rro
oin
en
iho
ttu
ma