Eduskunta 28.11.2007

Kansallinen TULE - ohjelma

Suomen Tule ry

tule = tuki- ja liikuntaelin

© Suomen tuki –ja liikuntaelinliitto – Suomen Tule ry Bulevardi 5 A, 00120 Helsinki www.suomentule.fi, 09-3487 0833

Kansi ja taitto: Esa VehmassaloKuvat: Kuvakori.com1. painos. Painopaikka: Rakennuspaino Oy, Helsinki 2007ISBN 978-952-99653-3-5

Kansallinen TULE - ohjelma

Suomen Tule ry

Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1. 1. Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2. 2. Kansallisen TULE-ohjelman perustelut . . . . . . 4. 3. Kansallisen TULE-ohjelman päämäärät ja tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6. 4. Tule-sairauksien ja -vammojen syyt ja riskitekijät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8. 5. Tule-terveyden edistäminen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana . . . . . . . . . . 10. 5.1. Terveyden edistäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10. 5.1.1. Työterveyden edistäminen . . . . . . . . . . . . . . . . 10. 5.1.2. Lihavuuden ehkäisy ja vähentäminen . . . . . . . 10. 5.1.3. Liikunnan ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminen . . . . . . . . . . . . . . . . 11. 5.1.4 Tupakoinnin vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . 11. 5.1.5. Alkoholin käytön vähentäminen . . . . . . . . . . . 12. 5.2. Sairauksien ja tapaturmien ehkäisy . . . . . . . . . 12. 5.2.1. Tule-sairauksien ehkäisy . . . . . . . . . . . . . . . . . 12. 5.2.2. Eräiden muiden kansansairauksien ehkäisy . . 12. 5.2.3. Tapaturmien ehkäisy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12. 5.3. Hoitojärjestelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13. 5.3.1. Lainsäädäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13. 5.3.2. Perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto . . . 13. 5.3.3. Erikoissairaanhoito . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14. 5.3.4. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi . . . . . . . . . . . . . . 14. 5.4. Hoito . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14. 5.4.1. Tule-sairaudet ja -tapaturmat terveydenhuollon kentässä . . . . . . . . . . . . . . . 14. 5.4.2. Tule-sairauksien ja -tapaturmien aiheuttama kuormitus terveydenhuollolle . . . . . . . . . . . . . 15. 5.4.3. Hoitomenetelmien kehitys . . . . . . . . . . . . . . . 16. 5.5. Kuntoutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16. 5.6. Koulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17. 5.7. Tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17.

6. Politiikka- ja toimenpide-esitykset vuosille 2008 – 2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18. 6.1. Tule-terveyden edistämisen vahvistaminen suunnittelussa ja päätöksenteossa . . . . . . . . . . 18. 6.2. Tule-sairaiden ja vammaisten henkilöiden oikeuksien vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . 19. 6.3. Rakennetun ympäristön kehittäminen . . . . . . 19. 6.4. Järjestelmien kehittäminen . . . . . . . . . . . . . . . 20. 6.4.1. Terveydenhuolto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20. 6.4.2. Työterveyshuolto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20. 6.4.3. Järjestöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21. 6.4.4. Päiväkodit, koulut ja oppilaitokset . . . . . . . . . 22. 6.5. Terveyden edistäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22. 6.5.1. Lihavuuden ehkäisy ja vähentäminen . . . . . . . 22. 6.5.2. Liikunnan ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminen . . . . . . . . . . . . . . . . 23. 6.5.3. Tupakoinnin vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . 23. 6.5.4. Alkoholin käytön vähentäminen . . . . . . . . . . . 23. 6.6. Tule-sairauksien spesifinen ehkäisy . . . . . . . . . 23. 6.7. Tule-sairauksien hoito . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24. 6.8. Tule-sairauksien ja -vammojen kuntoutus . . . 24. 6.9. Tutkimus ja kehittämistoiminta . . . . . . . . . . . 24. 6.10. Opetus ja koulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25. 6.11. Viestintä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25. 7. Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26. 8. Ohjelman toteuttaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . 27. 8.1. Johtaminen, vastuu, koordinaatio ja seuranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27. 8.2. Arviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27. 9. Kirjallisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28. 10. Liitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31.

Sisällysluettelo:

1

Väestön terveydentilaa eniten heikentävät taudit ovat tu-le-sairaudet, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat ja niiden aiheuttamat pysyvät vammat sekä mielentervey-den ongelmat. Suuren ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden takia nämä sairaudet ovat todellisia kansantauteja. Kasva-via terveyteen liittyviä ongelmia Suomessa ovat diabetes, päihdeongelmat, infektiotaudit sekä iäkkäiden terveys- ja toimintakykyongelmat (geriatriset sairaudet).

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja tapaturmat ovat väestös-sä yleisin kipua aiheuttava ja eniten työstä poissaoloihin johtava sairausryhmä. Joka viides avohoidon lääkärissä-käynti tehdään tuki- ja liikuntaelinongelman vuoksi. Po-tilasmäärän kasvu heijastuukin sairaaloiden kuormituk-seen: sairaaloiden vuosittain noin puolesta miljoonasta leikkauksesta joka neljäs leikkaus kohdistuu tuki- ja lii-kuntaelinten korjauksiin.

Eräiden kansantautien (sydän- ja verisuonisairaudet, dia-betes, astma) ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen tehosta-miseksi on kuluneen kymmenen vuoden aikana tehty täs-mälliset laaja-alaiset ohjelmat. Yhteistä näille ohjelmille on ollut vahva yhteistyö päättäjien, asiantuntijoiden, ter-veydenhuollon laitosten ja ns. kolmannen sektorin välil-lä. Ohjelmissa on selkeästi määritellyt tavoitteet, toimijat, menetelmät ja aikataulut. Tulokset ovat olleet myönteisiä. Kyseessä olevien sairauksien tunnettuus on kasvanut, en-naltaehkäisevät toimenpiteet on voitu valtakunnallisesti aloittaa ja potilaiden hoitoonohjaus on tehostunut.

Vaikka tule-sairauksien aiheuttamat kärsimykset, haitat ja kustannukset ovat erittäin suuret sekä edelleen kasvavat ja väestössä eriarvoisuutta lisäävästi jakautuneet, ei tule-terveyden parantamiseksi ole toteutettu yhtenäistä ohjel-maa. Kansallinen TULE-ohjelma on suunniteltu korjaa-maan tätä puutetta. Tule-sairauksien ja niihin vaikuttavi-en tekijöiden moninaisuuden vuoksi se on luonteeltaan puiteohjelma, jota tulee jatkuvasti täydentää ja päivittää. Suomen Tule ry:n jäsenyhteisön laajana yhteistyönä val-mistelemassa ohjelmassa kuvataan tule-kenttään vaikut-taneita muutoksia viimeksi kuluneen vuosikymmenen ai-kana sekä esitellään tule-problematiikan nykytilaa ja rat-kaisuja. Esitetyt toimenpiteet perustuvat alan asiantunti-joiden, järjestöjen sekä kansalaisten kuulemiseen.

Suomen Tule ry:n hallitus kutsui tiedonkeruuvaiheen jäl-keen syksyllä 2006 ohjelman pääkirjoittajaksi professori Ilkka Vuoren. Pääkirjoittajaa on avustanut ryhmä, johon on kuulunut professori Pär Slätis, professori Hannu Ala-ranta, professori Eira Viikari-Juntura, Suomen Tule ry:n puheenjohtaja, ylilääkäri Markku Heliövaara ja Suomen Tule ry:n pääsihteeri Maria Valkama.

Kansallisen TULE-ohjelman täytäntöönpanon käynnis-tämisvaiheessa on tule-toimijoiden yhdessä päätettävä ongelmien tärkeysjärjestyksestä, määriteltävä konkreetti-set toimenpiteet sekä sitouduttava yhteiseen tahtotilaan toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Helsingissä 22.11.2007

Miksi tarvitsemme Kansallisen tuki- ja liikuntaelinohjelman

Esipuhe

2

1. Johdanto

Tule = tuki- ja liikuntaelin

Tuki- ja liikuntaelimistö käsittää luuston, nivelet ja li-hakset, joiden toiminta edellyttää mm. hermoston ja sy-dän- ja verenkiertojärjestelmän huoltotoimintoja ja sääte-lyä. Tuki- ja liikuntaelimistöllä ja sitä huoltavien ja sää-televien toimintojen ja mekanismien välityksellä on suuri vaikutus muiden elinjärjestelmien toimintoihin. Luuston merkitys mineraalien aineenvaihdunnassa on merkittävä ja lihakset vastaavat energian tuotosta ja siihen liittyvästä aineenvaihdunnasta.

Lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin kehittymisessä lihasten aineenvaihdunnalla ja siten niiden toiminnan eli liikkumisen määrällä on suuri merkitys. Ai-vojen ja muun hermoston toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttää puolestaan niiden runsasta ja monipuolista käyttöä, johon yksilöllisesti sovellettu liikunta tarjoaa te-hokkaan tavan kaikenikäisillä ihmisillä. Toisaalta muiden elinjärjestelmien toiminnan heikkous tai sairaudet heijas-tuvat melko nopeasti myös tuki- ja liikuntaelimistön va-jaatoimintaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön tärkeänä tehtävänä on vastata elimistön tukemisesta, asennosta, suojaamisesta ulkoisel-ta kuormitukselta, liikkuvuudesta ja liikkumisesta. Nä-mä toiminnat ovat keskeisiä fyysisten toimintojen ja sitä kautta toimintakyvyn, työkyvyn, sosiaalisen osallistumi-sen ja hyvän elämänlaadun edellytyksiä.

Tuki- ja liikuntaelimistön toiminta ei rajoitu pelkästään mekaanisiin toimintoihin, vaan laajasti tarkasteltuna tu-ki- ja liikuntaelimistön toimintakyky liittyy myös ihmi-sen suorituksiin (activities) ja osallistumiseen yhteisön toimintoihin (participation) ICH/WHO:n mukaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön hyvä toimintakyky ja terve-ys ovat keskeisiä edellytyksiä myös muiden elinjärjes-telmien toimintakyvylle ja terveydelle. Tule-terveyden edistäminen on terveyden edistämisen perusta ja ylei-simpien kansantautien tehokas ehkäisy edellyttää tu-le-sairauksien tehokasta ehkäisyä.

3

senyhteisöjensä valtakunnallisena yhteistyöelimenä. Tar-koituksensa toteuttamiseksi järjestön tavoitteena on tuo-da tule-ongelmat näkyviksi, lisätä keskustelua ja vuoro-vaikutusta sekä tarjota toimintaympäristö, joka tuottaa ja välittää ajantasaista tule-tietoutta. Suomen Tule ry on ot-tanut keskeiseksi tehtäväkseen Kansallisen TULE-ohjel-man luomisen.

Kansallien TULE-ohjelman aikaansaamisen edellytyksiä selvitettiin ensimmäisen kerran v. 2000, mutta tarkoituk-seen ei saatu varoja. Vuonna 2002 järjestöväen näkemyk-siä selvitettiin Suomen Reumaliiton jäsenyhdistysten pii-rissä järjestetyissä suunnitteluilloissa, ja saadut kokemuk-set olivat erittäin myönteisiä. Kansallinen TULE-ohjel-ma käynnistyi vuonna 2005, kun Raha-automaattiyhdis-tys myönsi Suomen Tule ry:lle projektiavustuksen. Raha-automaattiyhdistyksen ennakkosuunnitelmien mukaan projekti saa avustusta vuoteen 2009. Ohjelman laadinnan yhtenä lähtökohtana oli, että siinä yhdistetään kokemuk-seen perustuva, ammatillinen ja tieteellinen tieto. Näin pyrittiin hyödyntämään erilaista tietoa ja luomaan edelly-tyksiä eri tahojen sitoutumiseen ohjelman suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tietoja kansalaisten kokemuksista ja ideoita Kansalliseen Tule-ohjelmaan saatiin eri puolilla Suomea pidetyistä järjestöaktiivien alueellisista suunnit-teluilloista. Tilaisuuksien tuloksena kertyi runsaasti tieto-ja, ehdotuksia ja näkemyksiä. Tieteellistä ja ammatillista tietoa kerättiin tilastoista, tutkimuksista ja selvityksistä, valtionhallinnon mietinnöistä, muistioista ja alan suosi-tuksista sekä jäsenyhteisöjen edustajilta. Suurta asian-tuntijoiden joukkoa kuultiin järjestetyissä seminaareissa ja kyselyillä. Tiedonkeruun keskeiset tulokset on esitetty julkaisuissa Kansalaiset äänessä (Suomen Tule ry 2005) ja Asiantuntijat äänessä (Suomen Tule ry 2005).

Tiedonkeruun perusteella tehtiin seuraavat johtopäätök-set, jotka on määritelty ohjelman painoalueiksi:Kansallisessa TULE-ohjelmassa korostetaan ennaltaeh-käisyä. Sitä toteutetaan primaari-, sekundaari- ja tertiaa-riprevention tasoilla.Terveyttä ja tasa-arvoisuutta korostetaan siten, että Kan-sallisessa TULE-ohjelmassa toteutetaan kahta strategiaa: terveysstrategia ja tasa-arvoisuuden strategia.Ohjelmaan on syytä sisällyttää alueellisia toimintoja.

Ohjelmassa painotetaan liikunnan merkitystä, lasten ja nuorten elämäntapoja, koulun merkitystä, potilaan oikeutta osallistua oman hoitonsa päätöksentekoon, hoitoon ja kuntoutukseen ohjausta sekä toimivaa hoi-toketjua.

Terveelle tuki- ja liikuntaelimistölle ovat ominaisia näi-den elinten rakenteet, toiminnat ja toimintakyky, jot-ka vastaavat näitä ominaisuuksia terveillä samanikäisillä ja samaa sukupuolta olevilla henkilöillä, ja jotka antavat mahdollisuudet senhetkiseen elämänvaiheeseen liittyviin välttämättömiin ja valinnaisiin toimintoihin osallistumi-seen.

Tule-ongelmia ovat vointia tai toimintakykyä jatkuvasti, pitkään tai toistuvasti haittaavat tuki- ja liikuntaelimistön oireet; rakenteiden synnynnäiset tai muista syistä johtuvat poikkeavuudet, jotka aiheuttavat haittaavia oireita, alen-tuneen toimintakyvyn tai haittojen kehittymisen vaaran; tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvat tai niiden toimin-taan vaikuttavat sairaudet ja vammat; toimintojen vaja-ukset edellisten tai epäedullisten elintapojen seurauksena; ja pysyvä tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvä vammaisuus.

Tule-ohjelman tarve. Tuki- ja liikuntaelimistön oireiden ja sairauksien yleisyys ja niistä aiheutuvat haitat yksilöil-le ja yhteiskunnalle ovat olleet pitkään hyvin tunnetut. Niiden ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen tehostamiseksi tarvittavia toimenpiteitä on esitetty vuosikymmenien ku-luessa toistuvasti, ja nämä tarpeet ovat johtaneet useiden kansanterveys- ja potilasjärjestöjen syntyyn. Pitkäjänteis-tä, eri tahojen toimintoja tukevaa ja ohjaavaa valtakun-nallista ohjelmaa ei kuitenkaan ole syntynyt huolimatta perusteellisiin selvityksiin pohjautuvista ehdotuksista.

Kansallisen ohjelman tarpeellisuutta on korostanut kan-sainvälinen YK:n, Maailman Terveysjärjestön (WHO), Maailman Pankin ja Vatikaanin tukema Bone and Joint Decade –kampanja vuodesta 2000 alkaen. Suomi on osal-listunut tähän kampanjaan tules-vuosikymmen -hankkee-na siten, että Tules-liiga ohjaa hankkeen toimintaa, Suo-men Reumaliitto toteuttaa sitä ja Raha-automaattiyhdis-tys tukee toimintaa taloudellisesti. Tules-vuosikymmen vaikutti merkittävästi Suomen tuki- ja liikuntaelinliiton – Suomen Tule ry:n perustamiseen vuonna 2000.

Suomen tuki- ja liikuntaelinliitto – Suomen Tule ry on yhteistyöjärjestö, joka muodostuu tule-alan keskeisistä järjestöistä. Jäsenyhteisöt edustavat kansanterveys- ja po-tilasjärjestöjä, palvelujen tuottajia sekä erilaisia asiantun-tijatahoja. Vuonna 2007 Suomen Tule ry:llä oli 13 jäsen-järjestöä: Huoltoliitto ry, Invalidiliitto ry, ORTON In-validisäätiö, Reumasäätiö, Suomen fysioterapia- ja kun-toutusyrittäjät FYSI ry, Suomen Kiropraktikkoliitto ry, Suomen Nivelyhdistys ry, Suomen Ortopediyhdistys ry, Suomen Osteoporoosiliitto ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Selkäliitto ry, Työfysioterapeutit ry ja Työterve-yslaitos. Jäsenjärjestöjen henkilöjäsenmäärä edustaa noin 100 000 kansalaista.

Suomen Tule ry:n tarkoituksena on luoda edellytyksiä tu-ki- ja liikuntaelinten terveyden edistämiseksi ja toimia jä-

4

Kansallista TULE-ohjelmaa tarvitaan seuraa-vista syistä:

1. Hyvä tuki- ja liikuntaelinterveys on toiminta- ja työ-kyvyn perusta ja edellytys useimpien kansansaira-

uksien ehkäisylle.

2. Tuki- ja liikuntaelinten huono kunto, oireet, sairau-det, tapaturmat ja pysyvät vammat ovat yleisimpiä

terveysongelmia ja yhdessä ne aiheuttavat enemmän kär-simystä, huonontunutta elämänlaatua, taipumusta ma-sennukseen, toiminta- ja työkyvyn vajausta, työpanoksen menetystä, avun, hoitojen ja hoivan tarvetta sekä kustan-nuksia kuin muut sairausryhmät.

3. Tule-ongelmat ja haitat painottuivat vähän koulu-tettuihin ja pienituloisiin väestöryhmiin ja lisäävät

siten eriarvoisuutta väestössä.

4. Tule-sairaudet ovat laaja ja moninainen terveyson-gelmien ryhmä. Useimmilla sairauksilla on useita

riskitekijöitä. Osa niistä on yhteisiä useille tule-sairauk-sille. Niiden vähentämisessä on siten yleensä vaikutettava useisiin riskitekijöihin, mutta samalla toimintojen vaiku-tukset kohdistuvat useisiin sairauksiin.

5. Tule-sairauksien yleisyyden ja moninaisuuden takia niiden ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen osallis-

tuu suuri määrä erilaisia ammattihenkilöitä ja järjestöjä. Tule-terveyden tehokas edistäminen edellyttää eri tahojen suunnitelmallista ja pitkäjänteistä yhteistoimintaa.

6. Tule-terveyden parantamiseen ja tule-sairauksien ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen on olemassa

tehokkaita keinoja, mutta niiden käytön ajoituksessa, yh-teensovittamisessa ja riittävyydessä on voimavarojen koh-dentamisesta, organisoinnista, koulutuksesta ja rahoituk-sesta johtuvia puutteita.

Edellä todettujen ongelmien ja puutteiden korjaami-seksi tarvitaan kansallinen ohjelma, joka johtaa te-hokkaiden, kattavien ja tasa-arvoisten toimintapoli-tiikkojen luomiseen ja niiden edellyttämien toiminto-jen toteuttamiseen.

Tule-sairaudet ovat suuri ongelma suomalaisille ja Suomelle:

Tule-oireet: yleisimpiä oireita, joka kuukausi niitä on noin joka kolmannella suomalaisella.

Tule-sairaudet ja tapaturmat: yleisimpiä terveysongel-mia, niistä kärsii useampi kuin joka viides työikäinen ja useampi kuin joka kolmas eläkeikäinen suomalainen, nai-sista useampi kuin miehistä.

Sairauspoissaolot: maksetuista sairauspäivärahapäivis-tä tule-sairauksien osuus on 30.8 % ja vammojen osuus 12.4 %. Vuonna 2004 korvaussumma oli 221 miljoo-naa euroa. Tule-sairauksien aiheuttamat sairauspoissaolot ovat 2000-luvulla jatkuvasti kasvaneet.

Hoitokustannukset: tule-sairauksien hoidosta aiheutu-vat välittömät kustannukset ovat suuret, lähes 600 mil-joonaa euroa vuodessa, 11 % kaikista sairauksien hoito-kustannuksista. Suurempia hoitokustannuksia aiheuttavat vain sydän- ja verisuonitaudit ja mielenterveyshäiriöt.

2. Kansallisen TULE-ohjelman perustelut

5

Tule-ongelmien yleisyyden ja seurausten perusteella ongelmien vähentämisessä keskeisimpiä kohteita eri ikäryhmissä ovat:

Lapsilla ja nuorilla: koti-, koulu-, liikunta- ja liikenne-tapaturmat

Työikäisillä: selän, niska-hartiaseudun ja yläraajan sai-raudet, koti-, liikunta- ja liikennetapaturmat, nivelrikko, huono toimintakyky

10 kalleinta tautiryhmää (Kiiskinen ym. 2005)

Suorat kustannukset . . . . . . . . . . . . . . milj. € . . . . . % Työpanosmenetykset . . . . . . . . . . . . milj. € . . . . . . . %

Sydän- ja verisuonitaudit . . . . . . . . . . . . . . 918 . . . . 17 Mielenterveyshäiriöt . . . . . . . . . . . . . . . 2 542 . . . . . . 26 Mielenterveyshäiriöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . 692 . . . . 13 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet . . . . . . . 1 971 . . . . . . 21 Hengityselintaudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 589 . . . . 11 Vammat ja myrkytykset . . . . . . . . . . . . 1 495 . . . . . . 16 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet . . . . . . . . . . 583 . . . . 11 Sydän- ja verisuonitaudit . . . . . . . . . . 1 104 . . . . . . 12 Hermoston ja aistien sairaudet . . . . . . . . 446 . . . . . .8 Syöpätaudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 608 . . . . . . . .6 Syöpätaudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334 . . . . . .6 Hermoston ja aistien sairaudet . . . . . . . 589 . . . . . . . .6 Vammat ja myrkytykset . . . . . . . . . . . . . . . 317 . . . . . .6 Hengityselintaudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279 . . . . . . . .3 Ruuansulatuselinten sairaudet . . . . . . . . . 302 . . . . . .6 Ruuansulatuselinten sairaudet . . . . . . . . 225 . . . . . . . .2 Virtsa- ja sukupuolielinten taudit . . . . . . 265 . . . . . .5 Synnynnäiset epämuodostumat . . . . . . 198 . . . . . . . .2 Raskauden ja synnytysten tilat . . . . . . . . . 178 . . . . . .3 Aineenvaihduntasairaudet . . . . . . . . . . . 167 . . . . . . . .2 Muut yhteensä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 778 . . . . 14 Muut yhteensä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419 . . . . . . . .4 Kaikki sairaudet yhteensä . . . . . . . . . . . 5 402 . . . 100 Kaikki yhteensä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 597 . . . . . 100

Yleisimmät tule-sairaudet työikäisillä ja iäkkäillä (Kaila-Kangas 2007)

18 – 64 65+ -vuotiaat, % -vuotiaat, % Selkäoireyhtymä . . . . . . . . . . .7 . . . . . . . . . . . . . 16 Niskaoireyhtymä . . . . . . . . . . .4 . . . . . . . . . . . . . 11 Lonkkanivelrikko . . . . . . . . . . .1 . . . . . . . . . . . . . 15 Polvinivelrikko . . . . . . . . . . .2 . . . . . . . . . . . . . 20 Nivelreuma . . . . . . . . 0,5 - 1 . . . . . . . . 0,5 – 1 Tapaturmien aiheuttamat pysyvät vammat . . . . . . . . . . 11 . . . . . . . . . . . . 18 Kaikki tule-sairaudet . . . . . . . .10 - 15 . . . . . . . . . . 20

Iäkkäillä: nivelrikko, toimintakyvyn vajaukset sekä kaa-tumisista ja osteoporoosista aiheutuvat murtumat

Kaikissa ikäryhmissä: pysyvien vammojen ehkäisy ja niiden haittojen vähentäminen

Ennenaikainen eläkkeelle jääminen: joka neljäs työky-vyttömyyseläke on myönnetty tule-sairauden perusteella. Käytettävissä oleva työpanos pienenee 105 000 henkilö-työvuotta, 22 % koko menetyksestä.

Eläkemenot: tule-sairauksien aiheuttamat eläkemenot vuonna 2005 olivat 684 miljoonaa euroa eli 30,3 % kai-kista vastaavista menoista.

Työpanosmenetykset yhteensä: kaikkiaan lähes 2 miljar-dia euroa vuodessa tule-sairauksien seurauksena. Suurem-pia menetyksiä aiheuttavat vain mielenterveyden ongel-mat. Mikäli tapaturman aiheuttamat vammat lasketaan mukaan, tule-ongelmat ovat kuitenkin kallein ryhmä.

Toimintakyvyn rajoituksista johtuva avun tarve: jos-sain määrin 36 %:lla ja päivittäisenä 14 %:lla 65 vuotta täyttäneistä. Ongelma suurenee iäkkäiden henkilöiden määrän kasvaessa.

Elämänlaatu: tule-sairaudet huonontavat voimakkaas-ti elämänlaatua ja yleisyytensä vuoksi ne, erityisesti ni-velrikko, aiheuttavat enemmän laadukkaiden elinvuosien menetystä kuin mikään muu sairausryhmä.

on esitetty yksityiskohtaisia tietoja tule-sai-rauksien aiheuttamista hoidon ja kuntoutuksen tarpeesta, työpanosmenetyksistä ja kustannuksista.

6

Kansallinen TULE-ohjelma on politiikka- ja toimen-pideohjelma vuosille 2008 - 2015.

PäämääräOhjelman päämääränä on väestön parempi tule-terveys ja väestöryhmien välisten erojen pieneneminen. Tämä edel-lyttää, että tuki- ja liikuntaelinten terveyden ja toimin-takyvyn edistäminen, tule-sairauksien ehkäisy, hoito ja kuntoutus otetaan huomioon suunnittelun, päätöksente-on ja toiminnan kaikilla tasoilla.

KohdennusOhjelma on ensisijaisesti suunnattu valtakunnallisille päättäjille ja vaikuttajille toimintapolitiikkojen aikaan-saamiseksi.

Ohjelma on suunnattu myös kaikille niille tahoille ja hen-kilöille, jotka voivat vaikuttaa päätöksillään ja toiminnoil-laan tule-terveyteen. Näitä ovat mm. eri alojen päättäjät, tutkijat, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, asi-

antuntijat, palvelutuottajat, kolmannen sektorin toimijat ja kansalaiset.

Ohjelman toimenpiteitä toteutetaan valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti lukuisten tahojen laajana yh-teistoimintana ja ottamalla kaikkien väestöryhmien tar-peet tasa-arvoisesti huomioon.

ToimintalinjatKeskeisiä toimintalinjoja ovat terveyden edistäminen; tu-le-oireiden, -sairauksien, -vammojen ja vammaisuuden ehkäisy, tule-potilaiden hoito ja kuntoutus ja näitä tuke-va tutkimus, koulutus ja väestön tule-tietoutta lisäävä tie-dotus.

Tavoitteet

1. Väestön parempi tule-terveys: tuki- ja liikuntaeli-mistön aiheuttamia oireita on harvemmilla suoma-

laisilla, näiden elinten kunto ei aiheuta vaaraa tule-saira-uksien kehittymisestä ja se riittää täyttämään työn ja ko-

3. Kansallisen TULE-ohjelman päämäärät ja tavoitteet

7

5. Tule-sairaiden kuntoutus tehostuu ja laajenee. Oikeus kuntoutuspalveluihin laajenee, niiden saa-

tavuuden tasa-arvoisuus lisääntyy, aloituksen viiveet vä-henevät, oikeat toimenpiteet tehdään oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, terveys ja toimintakyky palautuvat use-ammin ja täydellisemmin, vähemmän pitkäaikaisen hoi-don ja hoivan tarvetta, nopeampi työhön paluu, vähem-män ennenaikaista eläköitymistä, pienempi voimavarojen tarve ja kustannukset.

6.Toiminta- ja työkyky paranevat tai niiden heik-keneminen hidastuu ja työkyvyttömyyden kus-

tannukset vähenevät merkittävällä osalla niistä suoma-laisista, joilla huono tule-terveys alentaa toiminta- tai työ-kykyä. Uusien tapausten ilmaantuminen vähenee. Tulok-sena on parempi selviytyminen arjen vaatimuksista, pa-rempi ja pitempään jatkuva työkyky, vähemmän enne-aikaista eläköitymistä, pitempään jatkuva omatoiminen selviytyminen iäkkäänä ja pienempi hoivan tarve.

* Näköala: Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan toi-mintakyvyn rajoituksista aiheutuva avun tarve pienenisi 50 %, jos näitä rajoituksia esiintyisi koko väestössä saman verran kuin niitä esiintyy nyt siinä osassa väestöä, jossa niitä on vähiten.

7. Tule-sairaiden elämänlaatu paranee, kun sairauk-sista aiheutuvat oireet ja sosiaalisia osallistumismah-

dollisuuksia vähentävät huonokuntoisuus, toiminnanva-jaukset ja liikkumisen esteet vähenevät.

titöiden vaatimukset ja antaa mahdollisuudet osallistua kiinnostaviin vapaa-ajan toimintoihin.

2. Väestön parempi tule-tietoisuus: väestön eri ikä-ryhmiin suunnattu tule-asioista tiedottaminen joh-

taa parempaan tule-tietoisuuteen ja tule-ongelmien vähe-nemiseen.

* Näköala: Kansanterveyslaitos on arvioinut, että ennal-taehkäisyn tuloksena sekä selkäsairauksien että nivelrikon esiintyvyys vähenisi väestössä noin 30 % ja että tapatur-mien ja väkivallan aiheuttamat vammat vähenisivät 20-45 %.

3. Tule-sairauksia ja vammoja ilmaantuu harvem-mille suomalaisille. Tuloksena on elämänlaadun ja

toiminta- ja työkyvyn säilyminen useammilla suomalai-silla, pienempi hoitojen, kuntoutuksen ja hoivan tarve, vähemmän koulutetun henkilökunnan ja hoito- ja hoiva-paikkojen tarvetta ja pienemmät kustannukset yksilöille ja yhteiskunnalle.

* Näköala: Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan tapa-turmista ja väkivallasta aiheutuvat kuolemat vähenisivät työikäisillä 45 % ja eläkeikäisillä 20 %, jos niitä esiintyisi koko väestössä saman verran kuin niitä esiintyy nyt siinä osassa väestöä, jossa niitä on vähiten.

4.Tule-sairaiden hoito tehostuu. Monet tule-sairau-det alkavat vähitellen lisääntyvinä kipuina ja toi-

minnan rajoituksina. Varhaisen diagnosoinnin ja hoidon aloittamisen avulla sairauden kroonistuminen voidaan usein estää. Kansallisen TULE-ohjelman tuloksena diag-noosin teko ja hoitoon pääsy nopeutuvat ja oikeat toi-menpiteet tehdään oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, seu-rauksina paremmat välittömät tulokset, vähemmän pit-käaikaisen hoidon ja hoivan tarvetta, nopeampi paluu työhön, vähemmän ennenaikaista eläköitymistä, pienem-pi voimavarojen tarve ja pienemmät kustannukset.

Suomen väestön yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 2030 men-nessä 76 %. Työikäinen väestö supistuu vastaavana aikana 67 %:sta 58 %:iin koko väestöstä. Väestön ikääntyessä hoidon ja hoivan tarve kasvavat. Jos iäkkäiden ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä pide-tään huolta, voi säästöjä kertyä. Suomessa elinaika piteni viime vuosi-sadan lopulla kolmella vuodella. Siihen liittyi myös toimintakykyisen ajan piteneminen. Tämä viittaa siihen, että siirtymistä laitoshoitoon voidaan siirtää, mahdollisesti kolmella vuodella.

Kansallisen TULE-ohjelman tuloksena iäkkäiden henkilöiden toimintakyky ja omatoimisuus paranevat

8

Vaikka monien tule-sairauksien syntymekanisme-ja koskevassa tiedossa on vielä puutteita, lukuisia

niiden kehittymiseen vaikuttavia ja riskiä lisääviä tekijöitä tunnetaan. Näiden tekijöiden yleisyys selittää suuren osan tule-oireista ja -sairauksista. Yksi syy riskitekijöiden ylei-syyteen on niiden ja niiden merkityksen huono tuntemus erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa niitä ja tule-saira-

uksia on eniten. Useimpiin riski- ja syytekijöihin voidaan vaikuttaa terveyden edistämisen ja sairauksien ja vammo-jen ehkäisyn keinoilla. Lapsilla ja nuorilla kodin ja kou-lun antaman ohjauksen ja aikuisilla oman aktiivisuuden antamat mahdollisuudet terveyttä edistävien elintapojen omaksumiseen ja noudattamiseen ovat muilla keinoilla korvaamattomia.

4. Tule-sairauksien ja -vammojen syyt ja riskitekijät

9

Runsas alkoholin käyttö: lisää tapaturmien vaaraa.

Ravintotekijät: niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti lisää osteoporoosin vaaraa. Runsaasti kasviksia, hedelmiä, kasvisöljyjä ja tuoretta kalaa sisältävä ruokavalio liittyy ni-velreuman ja nivelrikon pienentyneeseen vaaraan, mutta vaikutusmekanismia ei tiedetä.

Estrogeenin puute: lisää osteoporoosin vaaraa naisilla vaihdevuosien jälkeen.

Masennus: vaikeuttaa elämän hallintaa, myötävaikuttaa edellä mainittujen riskitekijöiden yleisyyteen ja lisää tule-sairauksien ja tapaturmien vaaraa ja niistä johtuvia hait-toja.

Työhön liittyvät psyykkiset ja psykososiaaliset kuor-mitustekijät: voivat lisätä mm. alaselän ja niska-hartia-oireyhtymän ilmenemisen ja erityisesti näistä aiheutuvien haittojen korostumisen vaaraa

Vireyttä, tarkkaavaisuutta ja aistien toimintaa huo-nontavat tekijät: univajaus ja tietyt lääkkeet lisäävät työ-hön liittyvää haitallista kuormitusta ja tapaturmavaaraa.

Yleinen terveydentila: Useat pitkäaikaiset sairaudet ja niiden lääkehoito myötävaikuttavat tule-sairauksien ja vammojen syntyyn ja lisäävät niiden aiheuttamaa hait-taa.

Tule-sairauksien ja vammojen ehkäisyssä tärkeimmät muutettavissa olevat riskitekijät ovat lihavuus, liikun-nan puute, huono lihaskunto ja tasapainon hallinta erityisesti iäkkäillä, tupakointi, työn liiallinen tai vir-heellinen kuormitus, runsas alkoholin käyttö ja tapa-turmat. Tieteellinen näyttö näiden tekijöiden vaiku-tuksista tule-sairauksien syntyyn on vakuuttava.

Tärkeimmät tule-sairauksien ja tapaturmien riskite-kijät ovat seuraavat:

Lihavuus: Ylipainon vahva yhteys polven, lonkan ja kä-den nivelrikon riskiin on todistettu jo kymmenissä epide-miologisissa tutkimuksissa. Yhteys on vahva, suoraviivai-nen, muista riskitekijöistä riippumaton ja ajalliselta jär-jestykseltään oikea. Eri tutkimusten perusteella on arvi-oitu, että noin joka kolmannen nivelrikon kehittyminen estyisi, jos lihavuuden vaikutus riskiin voitaisiin poistaa. Vakuuttava näyttö on myös lihavuuden syysuhteesta kih-tiin eli uraattikiteiden aiheuttamaan niveltulehdukseen. Ylipainoisuudella on todettu yhteyttä myös selkävaivoi-hin; se mm. ennustaa työkyvyttömyyseläkkeeseen johta-via pitkäaikaisia selkäsairauksia.

Liikunnan vähäisyys: johtaa mm. pieneen energianku-lutukseen, yleiskestävyyden ja lihasten voiman, kestävyy-den ja tehon huononemiseen sekä erityisesti iäkkäillä ta-sapainon ja liikkumisvarmuuden vähentymiseen. Nämä muutokset lisäävät lihavuuden, alaselän sairauksien, nis-ka-hartiaseudun oireyhtymän, polven nivelrikon, osteo-poroosin, kaatumisten ja muiden tapaturmien sekä luun-murtumien vaaraa.

Työhön liittyvä liiallinen tai virheellinen fyysinen kuormitus: lisää alaselän sairauksien mukaan lukien is-kiasoireyhtymän, niska-hartia oireyhtymän, olkapään, kyynärpään ja ranteen seudun rasitussairauksien sekä pol-ven ja lonkan nivelrikon vaaraa. Noin joka kolmannen polvinivelrikon on arvioitu olevan seurausta työn kuor-mitustekijöistä. Liiallista tai virheellistä kuormitusta voi aiheuttaa myös rasittavien urheilulajien harrastaminen. Runsaskaan istuminen yksinään ei lisää riskiä, mutta yh-dessä huonon asennon ja kehoon kohdistuvan tärinän kanssa alaselän vaivojen ja iskiaksen riski kasvaa. Myös autolla ajo lisää selkäsairauksien ja niska-hartiaseudun oi-reyhtymän vaaraa. Kaikkiaan työhön liittynee kuitenkin enemmän terveyttä edistäviä kuin haitallisia vaikutuksia.

Tupakointi: lisää nivelreuman vaaraa. Vaikutus koskee reumatekijäpositiivista tautia siten, että tupakoijan sairas-tumisriski on 2-4 -kertaa niin suuri kuin tupakoimatto-man. Tupakoinnilla ja periytyvällä reuma-alttiudella on vahva yhdysvaikutus sairastumisvaaraan. Riskin lisään-tyminen liittyy tupakansavun vaikutukseen immunolo-gisiin mekanismeihin. Tupakointi lisää suuresti myös os-teoporoosin ja murtumien vaaraa. Lisäksi se on selkäsai-rauksien, erityisesti iskiasoireyhtymän riskitekijä.

Tapaturmat: Suomalaisista miehistä 8 %:lla ja naisis-ta 3 %:lla on tapaturman aiheuttama pysyvä tule-vam-ma. Näihin lukuihin eivät sisälly nivelvammojen johdos-ta syntyneet nivelrikot (sekundaariartroosit) eivätkä se-län, niskan ja olkapään pitkäaikaiset oireyhtymät, joiden esiintyvyydestä tapaturmien osuus on huomattava.

10

1990-luvun puoliväliin asti tapahtunut kehitys on kuvattu julkaisuissa Tuki- ja liikuntaelinsai-

raudet Suomessa ja Asiantuntijat äänessä. Tässä luvussa kuvataan lyhyesti viimeksi kuluneen vuosikymmenen ai-kana tapahtunutta ja meneillään olevaa toimintaa terve-yden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn, hoidon ja kun-toutuksen ja näitä tukevien toimintojen alueilla. Tarkoi-tuksena on ollut tunnistaa erityisesti sellaisia alueita, joilla tarvitaan uusia tai tehostettuja politiikkoja ja toimenpi-teitä Kansallisen TULE-ohjelman tavoitteiden saavutta-miseksi. Toisaalta kartoituksen avulla vähennetään vaaraa esittää päällekkäisiä ja jo toteutettuja toimenpiteitä.

5.1. Terveyden edistäminenTerveyttä edistävät toiminnat kohdistuvat koko väestöön tai suuriin väestöryhmiin. Onnistunut terveyden edistä-minen säilyttää tai parantaa mitattua ja koettua terveyt-tä ja toimintakykyä, pienentää sairastumisen vaaraa sekä vähentää sairastuvuutta ja sairastavuutta ja näiden seura-uksia. Saavutetut hyödyt kohdistuvat mm. tule-tervey-teen. Yleisen terveyden edistämisen vaikutukset spesifi-

5. Tule-terveyden edistäminen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana

siin terveysongelmiin jäävät kuitenkin yleensä vähäisem-miksi kuin kyseisiin terveysongelmiin erityisesti kohden-nettujen toimintojen vaikutukset. Terveyden edistäminen ja kohdennetut toiminnat sairauksien ehkäisyssä täyden-tävät toisiaan.

Viime vuosina Suomessa on kiinnitetty lisääntyvästi huo-miota terveyden edistämiseen, mikä ilmenee mm. uudes-sa kansanterveyslaissa. Erityisesti kansanterveysjärjestöt ovat edistäneet aktiivisesti sekä koko väestön että jo sai-rastuneiden henkilöiden terveyttä. Kevään 2007 hallitus-ohjelmaan sisältyy terveyden edistämisen politiikkaohjel-ma.

5.1.1. Työterveyden edistäminenUudistettu työterveyshuoltolaki korostaa terveysvaarojen ehkäisyn lisäksi työntekijöiden terveyden ja toimintaky-vyn edistämistä ja pyrkii suuntaamaan työterveyshuollon toimintaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Laissa sääde-tystä työkykyä ylläpitävästä toiminnasta työpaikoilla pää-see osalliseksi yli 90 % työssäkäyvistä. Työturvallisuuslaki korostaa työhön liittyvien vaarojen arviointia ja torjuntaa sekä ennalta ehkäisevän toiminnan vahvistamista proses-sina, joka tähtää työolosuhteiden jatkuvaan parantami-seen ja edistää työkyvyn säilyttämistä.

Työterveyslaitoksen selvitysten perusteella työssä esiinty-vät toistuvat yksipuoliset liikkeet näyttävät lisääntyneen erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Sen sijaan raskaat nosta-miset ja taakkojen siirrot ovat viime vuosina vähentyneet miehillä erityisesti kuljetus- ja rakennusaloilla ja naisilla maa- ja metsätaloudessa, teollisuudessa sekä sairaanhoito-alalla. Hankalia työasentoja tai raskaita taakkoja esiintyy edelleen runsaasti miehillä rakennustyössä, teollisuudessa, maa-metsätaloudessa ja kalastuksessa. Naisilla näitä kuor-mitustekijöitä esiintyi yleisimmin teollisuudessa, palvelu-aloilla sekä terveydenhuollon ja sosiaalialan töissä.

Työkykyä ja työturvallisuutta edistäviä toimintoja on to-tutettu laajan tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla sekä välittämällä tietoja ja kokemuksia käyttöön koulu-tus- ja julkaisutoiminnan avulla.

5.1.2. Lihavuuden ehkäisy ja vähentäminenKahdella kolmesta 30 vuotta täyttäneestä suomalaisesta miehestä ja yli joka toisella saman ikäisellä naisella kehon painoindeksi (BMI) ylittää normaaliksi luokitellun rajan (25 kg/m2) eli he ovat ylipainoisia. Viidennes suomalaisis-ta miehistä ja neljännes naisista on selvästi lihavia (BMI

11

30 kg/m2 tai enemmän). Sekä ylipainoisten että lihavien määrä on lisääntynyt. Sama kehitys havaitaan lapsilla ja nuorilla.

Lihavuuteen terveysongelmana on kiinnitetty runsaasti huomiota viime vuosina. Lihavuuden ehkäisy ja/tai hoito on keskeisellä sijalla kansallisissa ravitsemussuosituksissa, aihetta on käsitelty neljässä tule-sairauksiin liittyvässä ja lukuisissa muissa Käypä hoito -suosituksissa, aiheesta on järjestetty konsensus-kokous v. 2005 ja se on tärkeä osa sydän- ja verisuonitautien edistämisohjelmaa ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelmaa (Dehko). Näistä erityisesti konsensus -lausuma ja Dehko sisältävät kattavat suosituk-set lihavuuden ehkäisyn ja hoidon keinoista ja niitä tote-uttavista tahoista. Opetusministeriön suunnitelmissa on kehittää toimenpideohjelma lasten ja nuorten lihavuuden ja ylipainon ehkäisyyn.

5.1.3. Liikunnan ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminenSuomalaisten osallistumista liikuntaan on selvitetty useil-la toistetuilla kyselytutkimuksilla. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien nuorten osuudeksi arvioidaan 40– 50 %. Liikunnan riittävyyden kannalta ongelmallista on harrastuksen jakautuminen hyvin runsaasti ja ei juuri lainkaan harrastaviin sekä päivittäisiin toimintoihin liit-tyvän ”arkiliikunnan” väheneminen. Työikäisistä tervey-tensä kannalta riittävästi liikkuvien osuudeksi arvioidaan 60 – 65 %. Varsinkin naisten vapaa-ajan liikunta on hi-taasti lisääntynyt, mutta työmatkoihin ja asiointiin sisäl-tyvä liikunta on vähentynyt. Aktiivisimpia ovat 60 – 75 -vuotiaat.

Harrastuksena toteutuvan liikunnan ja urheilun sekä päi-vittäisiin toimintoihin sisältyvän fyysisen aktiivisuuden edistämiseen on kiinnitetty runsaasti huomiota. Keskei-nen asema tässä toiminnassa on ollut urheilu- ja liikunta-järjestöillä, erityisesti kuntoliikuntajärjestöillä kuten Suo-men Ladulla ja Suomen Kuntoliikuntaliitolla. Tuki- ja liikuntaelimistön terveydelle sauvakävelyn harrastuksen muodostuminen todelliseksi kansanliikunnaksi on eri-tyisen merkittävää. Kansanterveysjärjestöt samaten kuin palveluntuottajat ovat lisääntyvästi edistäneet liikuntaa. Tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvaa liikuntaa on pai-nottanut toiminnassaan Suomen Reumaliitto toteutta-malla mm. laajan Kävele Kunnolla -ohjelman.

Vahvan perustan yhteiskunnan osallistumiseen liikunnan edistämiseen antaa vuoden 1999 liikuntalaki, jossa pai-notetaan terveyttä edistävää liikuntaa ja kuntien velvoit-teita. Toinen vahva kannanotto liikunnan edistämiseksi on valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2002 terveyt-tä edistävän liikunnan kehittämisestä ja yhteistyön orga-nisoinnista, joka mm. velvoittaa eri ministeriöt liikunnan edistämiseen omilla alueillaan ja yhteistoimintaan keske-nään. Periaatepäätöksen toimeenpanoa edistävä komite-

anmietintö sisältää 53 ehdotusta, jotka kattavat varsin hy-vin terveysliikunnan edistämiseksi koko väestössä tarvit-tavat toimenpiteet.

Ehdotusten toteutumista koordinoi, seuraa ja varmistaa terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön kans-sa ja ehdotukset ovat toteutuneet tai toteutumassa hyvin. Toimenpiteet ovat kohdistuneet eri väestöryhmien liikun-nan edistämiseen mm. laatimalla suosituksia, kehittämäl-lä toimintamalleja, lisäämällä yhteistyötä liikunta-alan si-sällä ja muiden sektoreiden kanssa, suuntaamalla valtion tukea terveyttä edistävän liikunnan mahdollisuuksien li-säämiseen ja kehittämällä yhdyskuntarakenteita kuten kevyen liikenteen väyliä liikuntaa ja fyysistä aktiivisuut-ta suosiviksi. Erityisryhmien liikunnan kehittämisohjel-massa vuosille 2003 – 2005 on tehty useita esteettömi-en liikuntatilojen ja -ympäristöjen kehittämisehdotuksia. Merkittävä osa terveysliikunnan edistämisessä on pääasi-assa opetus- ja sosiaali- ja terveysministeriöiden rahoitta-malla Kunnossa Kaiken Ikää ohjelmalla. Erityisesti iäk-käiden tarpeita vastaavan terveysliikunnan sisältöä ja to-teuttamistapoja kehitetään Ikäinstituutin koordinoimas-sa ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa.

Uusi valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämi-seksi on valmisteilla, ja se tullee sisältämään pääasiassa ai-kaisempien toimintojen jatkamista. OPM:n johtamana on tekeillä kansallinen liikuntaohjelma. Sen väliraportti on ilmestynyt ja koko raportin pitäisi olla valmis helmi-kuussa 2008. Liikunnan Käypä hoito suosituksen laati-minen on käynnissä ja se valmistuu v. 2008.

5.1.4.Tupakoinnin vähentäminenMiesten tupakointi on vähentynyt 1980-luvulta alkaen ja nykyisin miehistä tupakoi päivittäin 26 %. Naisten tupa-kointi on pysynyt samalla tasolla ja heistä tupakoi päivit-täin 18 %. Tupakoivien osuus kasvaa voimakkaasti kou-lutuksen pituuden lyhentyessä ja väestöryhmien erot ovat edelleen suurentuneet. Tupakoinnin haluaisi lopettaa jo-ka toinen päivittäin tupakoiva, vakavia yrityksiä viimeksi kuluneen vuoden aikana oli tehnyt 37 % miehistä ja 41 % naisista, ja tupakoinnin on onnistunut lopettamaan 20 % miehistä ja 17 % naisista.

Tupakointia koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettu usei-ta kertoja ja uusimmat muutokset astuvat voimaan kesä-kuussa 2007. Säädökset kieltävät tupakoinnin mm. päi-väkotien, oppilaitosten, virastojen ja laitosten, työyhtei-söjen, yleisten kulkuneuvojen ja ravintoloiden yhteisissä ja asiakkaille varatuissa tiloissa.

Tupakoinnin vähentämisellä on suuri yhteiskuntapoliit-tinen merkitys, koska tupakoinnin ja alkoholin käytön erot yhdessä selittävät suuren osan väestöryhmien välisistä

12

terveyseroista. Tupakoinnin vähentämiseksi käytettävissä olevia keinoja ovat mm. tupakan reaalihinnan korottami-nen verotusta lisäämällä, rajoitusten valvonnan tehosta-minen ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen esimer-kiksi työpaikoilla ja terveydenhuollossa.

5.1.5. Alkoholin käytön vähentäminen Suomalaisten alkoholin käyttö on 1990-luvun jälkeen kasvanut ja on nyt suurempaa kuin milloinkaan aikai-semmin. Erityinen ongelma on humalahakuinen juomi-nen yleensä ja varsinkin nuorten keskuudessa. Vastaavasti ovat kasvaneet alkoholista johtuvat haitat kuten alkoholi-sairaudet ja -kuolemat sekä väkivaltarikokset. Väestöryh-mittäiset erot alkoholin käyttötavoissa ja alkoholihaitois-sa ovat suuret.

Alkoholin käytön ja sen haittojen vähentämiseksi sosi-aali- ja terveysministeriö tekee esityksiä lainsäädännöksi ja toteuttaa alkoholiohjelmaa. Alkoholiohjelma perustuu valtioneuvoston v. 2003 tekemään periaatepäätökseen ja on sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama prosessi. Oh-jelman tavoitteena on koota eri toimijoiden vaikuttaviksi todetut toimet jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, jossa yh-teistyö edistää yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Yh-teistyöhön halukkaat toimijat liittyvät alkoholiohjelmaan kumppaneina. Vuoden 2006 maaliskuussa kumppanei-ta oli 135, mukana mm. runsaasti kansalaisjärjestöjä, eri alojen ammatillisia järjestöjä, työmarkkinoiden keskus-järjestöt, kirkko ja useita kymmeniä kuntia.

Ohjelmassa painotetaan vanhempien ja nuorten alkoho-linkäytöstä, yksittäisistä alkoholin käyttökerroista ja pit-käaikaisesta riskikäytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyä käyttämällä eri tarkoituksiin suunnattuja monipuolisia toimenpiteitä ja laajaa yhteistoimintaa. Alkoholin koko-naiskulutukseen vaikutetaan alkoholiverotuksella, säilyt-tämällä viinien ja väkevien vähittäismyynti Alkon tehtä-vänä ja tehostamalla alkoholilupahallinnon ja -valvonnan panosta hyvinvointia ja elinympäristöä heikentävien hait-tojen ja häiriöiden vähentämisessä. Ohjelma on tuottanut lukuisia toimintamalleja ja julkaisuja eri tarkoituksiin ja eri tahojen käyttöön. Kevään 2007 hallitusohjelmaan si-sältyy mm. alkoholiveron korotus.

5.2. Sairauksien ja tapaturmien ehkäisy5.2.1. Tule-sairauksien ehkäisyTärkeä hanke on Tules-vuosikymmen, joka on Suomen osuus laajassa kansainvälisessä Bone and Joint Decade ohjelmassa. Hankkeen koordinaattorina toimii Suomen Reumaliitto. Hankkeen keskeiset toimintamuodot ovat koulutus ja tiedotus, joita toteuttavat maakuntakoulutta-jat ja yhteyshenkilöt terveyskeskuksissa, työterveyshuol-lon yksiköissä ja liiton paikallisyhdistyksissä.

Sairaiden ja vammaisten henkilöiden esteettömän toi-minnan ja sitä kautta tasa-arvon edistämiseksi toimivat mm. Invalidiliitto ja Työterveyslaitos toteuttamalla elin-ympäristön esteettömyyttä parantavaa hanketta ja Suo-men Reumaliitto kehittämällä pakkausten avattavuutta.

Monet tule-järjestöt ovat toteuttaneet valtakunnallisia kampanjoita ja toimintapäiviä sekä laatineet suosituksia tule-sairauksien merkitystä ja ehkäisyä koskevan tietoi-suuden ja tiedon lisäämiseksi.

5.2.2. Eräiden muiden kansansairauksien ehkäisyTule-sairauksien ehkäisyä ovat edistäneet eräiden muiden kansansairauksien ehkäisyohjelmat, koska niissä on koh-distettu toimintoja myös moniin tule-sairauksien keskei-siin riskitekijöihin. Tällaisia ohjelmia ovat mm. toimen-pideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi (STM 1997:27, Suomen Sydänliitto 2005) ja Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003 – 2010 (Diabetesliitto 2003) ja sitä toteuttava Dehkon 2D -han-ke (Dehko etenee 2005 – 2007, Diabetesliitto 2005).

Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy Suomen Sydänliiton Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi sisälsi yh-teensä 118 toimenpidesuositusta monille aloille yhteis-kunnassa. Ohjelma tuotti tavoitteiden mukaisia tuloksia, mutta saavutetut tulokset kattoivat vain noin kymmenek-sen kaikista asetetuista tavoitteista.

Sydänliiton uudessa toimenpideohjelmassa vuosille 2005 – 2011 pyritään laajan yhteistoiminnan avulla toteutta-maan yleisiä terveyttä edistäviä ja erityisesti sydäntautien tärkeimpiin riskitekijöihin, mm. lihavuuteen, liikunnan puutteeseen, tupakointiin ja runsaaseen alkoholin käyt-töön eri ikäryhmissä kohdistuvia toimenpiteitä.

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyTyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelmassa pyritään väestö-strategialla (terveyden edistämisellä) vähentämään erityi-sesti lihavuutta ja metabolista oireyhtymää ravitsemuksen ja liikunnan keinoin. Ohjelmassa korostetaan terveyttä edistävän toiminnan terävöittämistä, laaja-alaista yhteis-työtä sekä terveydenhuoltojärjestelmän valmiuksien lisää-mistä. Toteutuksessa hyödynnetään kaikkia ajankohtaisia terveyspoliittisia strategioita, ohjelmia ja projekteja sekä kansanterveys-, ravitsemus- ja liikuntajärjestöjen palve-luita. Väestöstrategiatyö ulotetaan koko suomalaiseen jär-jestökenttään ja Diabetesliitto toteuttaa sitä Suomen Sy-dänliiton kanssa kumppanuussopimuksen puitteissa.

5.2.3. Tapaturmien ehkäisy Tapaturmista suuri osa kohdistuu suoraan tuki- ja liikun-taelimistöön ja välillisesti vammojen aiheuttama tilapäi-

13

nen tai pysyvä liikkumiskyvyn rajoittuminen huonontaa tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja toimintakykyä. Ta-paturmien ehkäisy on siten keskeinen osa tule-sairasta-vuuden ja -vammaisuuden ehkäisyä.

Työ- ja työmatkatapaturmat V. 2000 tehdyn haastattelututkimuksen mukaan 11 % miehistä ja 7 % naisista oli edeltäneen vuoden aikana jou-tunut tapaturmaan työssä tai työmatkalla. Koko työllises-sä väestössä näitä tapaturmia oli noin 182 000. Työtapa-turmien aiheuttamista vammoista noin 90 % kohdistuu selkään ja ylä- ja alaraajoihin.

Vuoden 2003 alussa voimaan tulleessa työturvallisuu-den parantamiseksi säädetyssä laissa asetetaan suuret vaa-timukset työympäristön turvallisuudelle ja sen kehittä-miselle ja valvonnalle. Vuosina 2001 – 2005 toteutettiin valtakunnallinen työtapaturmaohjelma, jonka keskeisenä keinona oli hyvän turvallisuuskulttuurin edistäminen työ-paikoilla. Vuonna 2004 toimintaa laajennettiin koteihin ja liikenteeseen. Työtapaturmaohjelmaa jatketaan osana sosiaali- ja terveysministeriön johtamaa Työelämän ve-tovoima, VETO-ohjelmaa 2003 – 2007. Lisäksi vuonna 2003 käynnistettiin Nolla tapaturmaa foorumin toiminta sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen, Työ-turvallisuuskeskuksen ja työtapaturmaohjelman kanssa.

Liikennetapaturmat Liikennetapaturmien ja niissä kuolleiden ja loukkaantu-neiden määrät ovat viime vuosina vähentyneet. Vuonna 2002 poliisin tietoon tuli 6196 henkilövahinkoon johta-nutta liikenneonnettomuutta. Niissä kuoli 415 henkilöä ja loukkaantui 8156 henkilöä, näistä runsaat 1200 pysy-västi. Nämä tilastot kattavat kuitenkin vain noin puolet loukkaantuneista ja esimerkiksi pyöräilijöitä loukkaantuu vuosittain noin 30 000.

Liikenneturvallisuutta kehitetään alalla toimivien viran-omaisten ja yhteisöjen yhteistoimintana vuona 2000 val-mistuneen ohjelman mukaisesti. Keinoina ovat mm. lii-kenteen kasvun hillintä, tasa-arvoisten liikkumismahdol-lisuuksien turvaaminen eri kansalaisryhmille maankäytön ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin, turvallisuuden arvos-taminen liikennettä koskevassa päätöksenteossa ja suun-nittelussa, uuden tekniikan käyttö sekä kampanjointi ja elinikäinen liikennekasvatus turvallisuustietoisuuden yl-läpitämiseksi ja turvallisuutta edistävien muutosten hy-väksymiseksi. Erityinen haaste on iäkkään väestön osuu-den kasvu liikenteessä.

Koti-, liikunta- ja vapaa-ajan tapaturmatHaastattelututkimusten mukaan kotona, liikunnassa ja muutoin vapaa-aikana tapaturmia sattui vuonna 2003 lä-hes 800 000. Eniten tapaturmia sattui liikunnassa, noin 330 000. Vuodesta 1980 vuoteen 2003 kotitapaturmien

määrä on yli kaksinkertaistunut ja liikuntatapaturmien määrä on kasvanut yli kolmasosalla. Suuri osa koti-, lii-kunta- ja vapa-ajan tapaturmista on lieviä, mutta osa niis-tä aiheuttaa vakavia vammoja. Vuonna 2004 koti- ja va-paa-ajan tapaturmissa kuoli 2300 henkilöä, kun vastaava luku vuonna 1986 oli vajaat 1600. Sairaalahoitoon jou-tumisen aiheutti vuonna 2004 lähes 25 000 koti-, lähes 5 000 liikunta- ja lähes 18 000 muuta vapaa-ajan tapa-turmaa. Suuri osa näistä vammoista kohdistuu tuki- ja liikuntaelimiin.

Koti-, liikunta- ja vapaa-ajantapaturmien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden takia niiden ehkäisyn vastuu ja toteut-taminen on jakaantunut monelle taholle, mm. sosiaali- ja terveys-, sisäasiain-, ympäristö-, kauppa- ja teollisuus-, liikenne- ja viestintä- sekä opetusministeriölle. Ehkäi-syyn osallistuvia laitoksia ovat mm. Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, UKK-instituutti, Kuluttajavirasto, Tur-vatekniikan Keskus, Tiehallinto, Ilmatieteen laitos ja Me-renkulkulaitos. Tapaturmien ehkäisyyn osallistuvat myös lukuisat järjestöt.

Tapaturmien torjuntaa toteutetaan laajan, 44 toimenpi-de-ehdotusta sisältävän tavoiteohjelman perusteella. Oh-jelma täydentää valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on koti- ja vapaa-ajan tapaturmien alalla Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Ohjelmaan sisältyvät myös toi-menpideohjelmat ikääntyneiden kaatumistapaturmien ja liikuntavammojen ehkäisemiseksi.

5.3. Hoitojärjestelmät5.3.1. LainsäädäntöVäestön terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuol-toon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuolto no-jaa terveyskeskusjärjestelmään ja erikoissairaanhoito sai-raanhoitopiirijärjestelmään. Terveydenhuollon palveluita tarjoavat lisäksi yksityiset lääkärin ammatin harjoittajat ja lääkärikeskukset sekä eräiden säätiöiden ylläpitämät sai-raalat

5.3.2 Perusterveydenhuolto ja työterveyshuoltoKoko väestön kattava terveyskeskusjärjestelmä luotiin kansanterveyslailla (66/1972), jossa kansanterveystyö lin-jataan seuraavasti: ”Kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksi-löön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa terveyden-hoitoa ja yksilön sairaanhoitoa sekä niihin liittyvää toi-mintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveydentilan yl-läpitäminen ja edistäminen.”

Kunnan tehtävät kansanterveyslain mukaan ovat terveys-neuvonta, kunnan asukkaiden sairaanhoito, sairaankulje-tus, hammashuolto, kouluterveydenhuolto, työterveys-

14

huolto, yrittäjien työterveyshuolto, seulonta ja joukko-tarkastukset sekä kiireellinen avosairaanhoito.

Maassamme on noin 240 terveyskeskusta. Terveyskeskus-lääkäreistä (noin 3 400) kaksi kolmasosaa on yleislääkä-reitä ja kolmasosa on noin kuusivuotisen peruskoulutuk-sen jälkeen erikoistunut yleislääketieteeseen.

Työterveyshuolto kattoi vuonna 2006 92 % palkansaajis-ta ja vuonna 2005 työterveyshuollossa oli noin 2600 lää-kärin tointa. Työterveyshuollon keskeinen sisältö on työ-hön liittyvien terveysvaarojen ehkäisy ja työkykyä ylläpi-tävä toiminta.

5.3.3. ErikoissairaanhoitoErikoissairaanhoidolla tarkoitetaan siitä säädetyn lain mukaan lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauden ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuol-lon palveluja. Kunnan velvoitteena on järjestää lain mu-kainen erikoissairaanhoito henkilöille, joilla on väestökir-jalaissa (141/69) tarkoitettu kotipaikka kunnassa.

Erikoissairaanhoidon järjestämiseksi maa on jaettu 20 sairaanhoitopiiriin siten, että sairaanhoitopiirin alueel-la olevat kunnat ovat jäseniä sairaanhoitopiirin kuntain-liitossa. Sairaanhoitopiirit ylläpitävät 20 keskussairaalaa, joista viisi on yliopistollisia keskussairaaloita. (Helsinki, Turku, Oulu, Kuopio ja Tampere). Nämä antavat yhteis-työssä asemakaupungin yliopiston kanssa lääkärikoulu-tusta. Useissa sairaanhoitopiireissä on lisäksi kuntainliit-tojen ylläpitämiä aluesairaaloita.

Sairaanhoitopiirin kuntainliiton tulee alueellaan huo-lehtia erikoissairaanhoitopalvelujen yhteensovittamises-ta ja yhteistyössä terveyskeskusten kanssa suunnitella ja kehittää erikoissairaanhoitoa siten, että kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito muodostavat toiminnallisen koko-naisuuden. Lisäksi kuntaliiton tulee olla alueensa kuntien sosiaalilautakuntien kanssa tarpeellisessa yhteistyössä.

Sairaanhoitopiirien yhteistyötä korostetaan kuntaliitto-jen tarvitseman ohjauksen ja neuvonnan antamisessa, sai-raanhoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksessa ja sai-raanhoitoon kuuluvan tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisessä.

Valmisteilla on valtioneuvoston hallitusohjelmaan (2007) kirjattu hanke kansanterveyslain ja erikoissairaanhoito-lain yhdistämiseksi.

5.3.4. Kansallinen projekti terveyden-huollon tulevaisuuden turvaamiseksiTerveydenhuollon järjestäminen kaksiportaiseksi osoit-tautui periaatteessa oikeaksi. Käytännössä yhteistyö ter-

veyskeskusjärjestelmän ja erikoissairaanhoitojärjestelmän välillä ei kuitenkaan kehittynyt lakien viitoittamalla taval-la. Terveyskeskuksissa esiintyi lisääntyvässä määrin poti-lasruuhkia ja potilasaineistossa sosiaalilääketieteellisiä on-gelmia. Erikoissairaanhoidossa lääketieteen uusien hoito-menetelmien nopea kasvu ja siitä johtuva palvelujen kas-vava kysyntä aiheutti jonomuodostusta.

Lain edellyttämä keskussairaaloiden ohjaus ja neuvonta jäi vähälle huomiolle, henkilökunnan jatko- ja täyden-nyskoulutus jäi monesti puutteelliseksi, ja kansanterveys-lain ja erikoissairaanhoitolain edellyttämät ehkäisevät toi-met ilman koordinoitua ohjelmaa. Väestöryhmien välillä todettu terveyserojen kasvu, tiedot väestön ikääntymises-tä ja terveydenhuollon kasvava henkilöstöpula vaikuttivat osaltaan terveydenhuoltojärjestelmän kriisin kehittymi-seen vuosituhannen vaihteessa.

Ongelmien ratkaisemiseksi valtioneuvosto asetti vuonna 2002 työryhmän laatimaan Kansallisen projektin terve-ydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Projekti sisäl-si osioita lääkäri- ja hoitohenkilöstön koulutuksen lisää-miseksi, potilaiden hoitoon pääsyn turvaamiseksi, hoito-käytäntöjen kehittämiseksi ja ammattiryhmien väliseksi työnjaon täsmentämiseksi. Projekti on tuottanut lukui-sia työryhmäraportteja ja terveydenhuollon tehostami-seen tähtääviä päätöksiä. Näkyvin ratkaisu on ollut ns. hoitotakuu -järjestelmän kehittäminen, jolla potilaille on pyritty takaamaan oikea-aikainen hoitoon pääsy se-kä terveyskeskukseen että erikoissairaanhoitoon. Hoito-takuu on onnistunut pääpiirteittäin hyvin. Vuonna 2002 oli erikoissairaanhoidossa yli 6 kuukautta sairaanhoitoon odottaneita potilaita 66 000, mutta vuoteen 2007 men-nessä luku pieneni hoitotakuun ja lisärahoituksen tur-vin 5 500:een. Perusterveydenhuollossa terveyskeskusten henkilökuntapula on sen sijaan hankaloittanut hoitota-kuun toteuttamista. Kansallinen projekti päättyy vuon-na 2007.

5.4. Hoito5.4.1. Tule-sairaudet ja -tapaturmat terveydenhuollon kentässäTuki- ja liikuntaelinsairaudet (tule-sairaudet) ja tapatur-mat ovat väestön yleisin ja toiminnanvajautta aiheuttava sairauksien ryhmä. Tavallisimmat ongelmat ovat selkäsai-raus tai selkävika, suurten ja pienten nivelten nivelrik-ko, niska-hartiaoireyhtymä ja nivelreuma. Erityisryhmät muodostavat lasten ja nuorten synnynnäiset sairaudet ja kasvuhäiriöt, työikäisten selkä- ja nivelongelmat sekä ra-situsvammat ja tapaturmat, sekä iäkkään väestön luuka-dosta ja kudosten heikkenemisestä johtuvat liikkumis- ja toimintakyvyn alenemat. Väestön kaikissa ikäryhmissä tavataan tule-sairauksien tai tapaturmien seurauksina py-syvästi vammautuneita.

15

Tapaturmat ovat yleisiä ja aiheuttavat erityisesti tuki- ja liikuntaelinten kudosvaurioita. Tavallisimmat kudosvau-riot ovat luunmurtumat, nivelten sijoiltaan menot sekä lihasten, jänteiden, nivelsiteiden repeämät ja haavat. Hoi-toon hakeutuu vuosittain noin 120 tapaturmapotilasta alueen 1 000 asukasta kohti, vastaten noin puoli miljoo-naa tuoretta tapaturmakäyntiä vamman takia terveyden-huollon yksikössä. Tapaturmat luokitellaan vammautu-mismekanismin perusteella liikenne-, työ-, ja kotitapa-turmiin. Näistä liikennetapaturmat ovat seuraamuksil-taan keskimäärin vakavimmat. Erityisryhmän muodosta-vat koti- ja liikuntatapaturmat, joiden määrät viime vuo-sikymmen aikana ovat kasvaneet.

Tule-sairaudet ja -tapaturmat hoidetaan sekä perustervey-denhuollon että erikoissairaanhoidon piirissä.

5.4.2. Tule-sairauksien ja vammojen aiheuttama kuormitus terveydenhuol-lolle Vuonna 2002 potilaista noin 95 % hoidettiin peruster-veydenhuollossa ja noin 5 % lähetettiin erikoissairaanhoi-toon. Yksityissektorin fysioterapiakäyntejä oli 5,9 miljoo-naa.

Vuonna 2006 terveyskeskuksissa kirjattiin 9,1 miljoo-naa avohoidon lääkärissäkäyntiä ja yksityisillä lääkäreil-lä 3,6, miljoonaa avohoidon käyntiä. Lääkärissäkäyntien määrä on terveyskeskuksissa laskenut ja yksityissektoril-la noussut. Toiminnoittain tarkasteltuna on työterveys-huollon osuus kaikista avohoidon lääkärissäkäynneistä kasvanut. Terveyskeskusten avohuollon lääkärikäynneis-tä 7 % (637 599 käyntiä) ja yksityisistä terveydenhuollon käynneistä neljäsosa on työterveyskäyntejä; yksityissekto-rin osuus maamme työtervehuollon lääkärikäynneistä on 80,6 % (3 185 788).

Noin joka viides potilas perusterveydenhuollossa hakee apua tuki- ja liikuntaelinongelmiin. Terveys 2000-tut-kimuksen perusteella perusterveydenhuollon käynneistä tule-sairaus onkin toiseksi suurin lääkärissä käynnin sai-

rausryhmä (19 %) hengityselinten tautien ja – hengitys-infektioiden jälkeen (20 %).

Erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla ja päiväkirurgiassa hoidettiin vuonna 2005 yhteensä 673 530 potilasta. Hoi-tokertoja kertyi 1 044 510 (moni potilas oli useita kertoja sairaalassa). Näistä hoitojaksoista 470 335 (45 %) sisälsi leikkauksen tai vastaavan toimenpiteen. Verenkiertoelin-ten sairaudet olivat vuonna 2005 hallitseva syy somaat-tisen erikoissairaanhoidon potilaaksi joutumiselle. Eni-ten erikoissairaanhoidon hoitopäiviä (177 218) käytet-tiin aivoinfarktin ja sydäninfarktin hoitoon. Potilasmää-rältään toiseksi yleisin syy somaattiseen erikoissairaanhoi-toon joutumiselle olivat tuki- ja liikuntaelinten sekä side-kudosten sairaudet (89 534 potilasta). Näiden potilaiden määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 8 %.

Eniten hoitopäiviä käytettiin polven ja lonkan nivelrikon hoitoon; kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 20 % ja 21 %. Huomattava nousu vuodesta 2004 vuoteen 2005 johtui suureksi osaksi hoitotakuusta: tekonivelpotilaiden jonoa purettiin niinä vuosina. Keskimääräinen hoitoaika oli 3,9 päivää.

Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan erikoissairaan-hoidon toimenpiteeseen otettujen potilaiden määrä kas-voi vuodesta 1997 vuoteen 2005 13,5 % ja oli 454 681 v. 2005. Hoitojaksojen määrä kasvoi vastaavasti 16,4 % ja oli 503 611 v. 2005. Tule-potilaita oli 113 194 henkeä v. 2005 (kasvua 20,4 % vuodesta 1997). Tuki- ja liikunta-elimiin kohdistuneiden toimenpiteiden luku oli v. 2005 123 772 (kasvua 18,4 % vuodesta 1977). Tuki- ja liikun-taelimiin tehtiin näin ollen 24,6 % kaikista vuonna 2005 kirjatuista sairaaloiden toimenpiteistä. Tuki- ja liikunta-elinten ryhmä on siten maamme operatiivista aloista suu-rin, laskettuna sekä potilaslukumäärän (113 194 potilas-ta) että toimenpidemäärän (123 772 hoitojaksoa) perus-teella. Toiseksi suurin on ruuansulatuskanavan toimenpi-deryhmä (52 489 potilasta ja 56 210 hoitojaksoa) ja kol-manneksi suurin silmän alueen toimenpiteet (44 757 po-tilasta ja 54 288 hoitojaksoa).

16

5.4.3. Hoitomenetelmien kehitysSuomalaisten terveys on ke-hittynyt suotuisasti. Elinajan odote oli vuonna 2004 miehil-lä 75,3 vuotta ja naisilla 81,9 vuotta, mikä vastaa Euroopan pitkäikäisimpien väestöjen lu-kuja.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten elinajan odote on kasvanut melkein kaksikym-mentä vuotta. Suotuisaan ke-hitykseen on vaikuttanut tu-lehdussairauksien vähenemi-nen, sepelvaltimosairauksien ja aivoverenkierron sairauksien määrän puoliintuminen 1960-luvun jälkeen sekä liikenne-tapaturmien ja työtapaturmi-en määrän lasku. Taustateki-jöitä ovat parantuneet elineh-dot, terveydenhuoltojärjestel-män laajentaminen ja sosiaali-lainsäädännön yhä kattavampi suojaverkko.

Tekniikan kehitys ja biologinen innovaatio ovat luoneet uusia diagnostisia ja hoidollisia menetelmiä. Elektronii-kan kehitys on mahdollistanut kuvantamismenetelmien kehityksen; tunnettuja ovat diagnostiikassa käytetyt tieto-konetomografia, magneettitutkimusmenetelmät ja kliini-sessä työssä käytetyt laboratoriokojeet. Kylmävalon kek-siminen johti sekä jäykkien että taipuvien tähystyslaittei-den, endoskooppien, kehittämisen. Metallurgiset paran-nukset ja petrokemiallisen teollisuuden uudet materiaa-lit ovat mahdollistaneet kirurgian eri aloilla implanttien kehittämisen korvaamaan poistettavia, sairaita kudoksia. Lääkehoidossa ovat biotekniikalla tuotetut täsmälääkkeet tuomassa kehitystä mm. tulehduksellisten reumasairauk-sien ja osteoporoosin hoitoon.

Tuki- ja liikuntaelinsairaat, tapaturmapotilaat ja pysyvästi vammautuneet ovat maamme potilaista eniten hyötyneet nykyajan menetelmien kehityksestä. Siihen viittaa viime vuosina tule-sektorin toimenpiteiden määrän nopea kas-vu, lyhentyneet hoitoajat ja erillistutkimusten perusteel-la yhä paranevat hoitotulokset. Terveydenhuollon selkeä trendimuutos onkin operatiivisen hoidon merkityksen voimakas kasvu.

5.5. KuntoutusTuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat runsaasti kun-toutuksen tarvetta työkyvyn palauttamiseksi sekä sosiaa-lisen selviytymisen, elämän laadun ja tasa-arvon paran-

tamiseksi. Kuntoutuksen tarve pitäisi havaita terveyden-huollossa tutkimusten ja hoidon yhteydessä. Perus- ja eri-koissairaanhoidon tehtävänä on vastata välittömästi sai-raanhoitoon liittyvästä lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja apuvälineistä.

Työterveyshuollon tehtävänä on antaa neuvontaa ja oh-jausta sekä lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja samoin kuin osallistua työkykyä ylläpitävään toimintaan. Yli 65-vuotiaiden kuntoutuksesta päävastuu on kuntien sosiaa-li- ja terveydenhuollolla. Kelalla on lakisääteinen velvoite kustantaa vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta, vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta ja harkinnan-varaista kuntoutusta. Muita kuntoutuksen vastuutahoja ovat työeläkelaitokset, vakuutusyhtiöt, työhallinto sekä sosiaali- ja koulutoimi.

Kuntoutuksen kustannukset ovat suuret. Kela järjesti ja maksoi tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien henki-löiden kuntoutuksen kustannuksia vuonna 2005 yhteen-sä 81,7 miljoonalla eurolla. Suurimmat kustannukset ai-heutuivat selkäsairauksista (34 miljoonaa euroa), nivel-reumasta (11,8 miljonaa euroa), nivelrikosta (5,9 miljoo-naa euroa) ja fibromyalgiasta (2,9 miljoonaa euroa). Ke-lan maksamat kuntoutusrahakustannukset tule-sairauk-sissa olivat vuonna 2005 yhteensä 17,2 miljoonaa euroa. Vuonna 2005 Kela korvasi fysioterapiaa 17 miljoonan euron arvosta. Vuosittain avohoidon fysioterapiaa toteu-tetaan yli kaksi miljoonaa hoitokertaa. Noin kahdeksan miljoonaa euroa fysioterapiasta käytetään selkä- ja iskias-kivun hoitoon. Suurin osa muista fysioterapiakustannuk-sista kuluu nivel- ja pehmytosakipujen hoitoon, ja vain pieni osa avofysioterapiasta käytetään neurologisten sai-rauksien hoitoon.

Kuntoutuksen alueella on tapahtunut myönteistä kehi-tystä lainsäädännössä, mikä on laajentanut kuntoutuksen aiheita ja kuntoutukseen oikeutettujen piiriä. Kuntou-tuksen toimintatapojen ja menetelmien vaikuttavuus on lisääntynyt. Kuntoutuksen asema ja voimavarat ovat kui-tenkin tarpeeseen nähden riittämättömät ja kaikki kun-toutusta tarvitsevat eivät ole siihen lakisääteisesti oikeu-tettuja. Työikäisten kuntoutuksessa tarvitaan entistä pa-rempaa yhteistyötä työpaikkojen, työterveyshuollon, pe-rusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutta-jien välillä.

Lähitulevaisuudessa on ratkaistavana useita suuria haas-teita. Kuntoutuksen tarvetta lisää mm. iäkkäiden osuuden kasvu työvoimassa sekä iäkkäiden henkilöiden, omaishoi-tajien määrän ja maahanmuuttajien määrän kasvu väes-tössä. Kuntoutusetuuksien ja palvelujen saannin tasa-ar-voisuudessa on puutteita. Työelämän kasvavat vaatimuk-set aiheuttavat tarvetta lisätä mahdollisuuksia kuntoutuk-sen varhaiseen aloittamiseen, kehittää kuntoutuksen sisäl-töjä ja lähentää sitä työyhteisöihin.

17

Työterveyshuollon osuuden lisääminen kuntoutuksen to-teutuksessa edistäisi kehitystä tähän suuntaan. Väestön lihominen ja runsas alkoholinkäyttö tulevat osaltaan li-säämään kuntoutuspalvelujen tarvetta. Kuntoutuksen vaikuttavuuden lisäämiseen kohdistuu suuria paineita ja luottamusta kuntoutuksen hyödyllisyyteen olisi voitava parantaa kilpailtaessa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen määrärahoista ja työvoimasta. Osittain terveyden- ja sosi-aalihuollon henkilöstön vähäinen kiinnostus ja luottamus kuntoutukseen johtuu koulutuksen puutteellisuudesta. Avokuntoutuksen osuuden lisääminen saattaisi pienentää kustannuksia ja tuoda toiminnan lähemmäksi kuntoutet-tavien elinpiiriä. Kuntoutusjärjestelmän hajanaisuus, vas-tuun ja voimavarojen pirstoutuminen ja kuntoutuspro-sessien eri vaiheiden kankeus aiheuttavat tehokkuuden vähenemistä ja kuntoutustarpeen havaitsemisen, oikea-aikaisen aloittamisen ja tyydyttämisen puutteita.

5.6. KoulutusTuki- ja liikuntaelimistön merkitystä ja sairauksia kos-keva koulutus on vajavaista koulutuksen kaikilla asteil-la. Kouluopetuksessa terveyteen liittyvien asioiden osuus kaikkiaan on ollut riittämätöntä. Terveystiedon oppiai-neen sisältyminen peruskoulun yläasteen ja lukion uu-siin opetussuunnitelmiin ja sen sisällyttäminen ylioppi-laskirjoitusten aineisiin parantaa tilannetta. Eri kustanta-jien terveystiedon oppikirjoissa tuki- ja liikuntaelimistön rakennetta, toimintoja ja merkityksiä käsitellään oppikir-joittain epäyhtenäisesti. Ammattikoulutuksen terveystie-don opetus on edelleenkin riittämätöntä.

Lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilökunnan koulutuksessa tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvän ainek-sen osuus on alueen merkitykseen nähden liian pieni. On-gelmaa lisää koulutuksen hajautuminen pitkälle opiske-luajalle pieninä ja epäitsenäisinä osina. Tule-koulutuksen kokonaisuudesta vastaavia kouluttajia ei ole nimetty eikä alan oppituoleja tai muita päätoimisia kouluttajan virkoja ole perustettu. Seurauksena on, että tule-toimintojen ja -sairauksien merkitys tiedostetaan puutteellisesti sekä itse-näisinä ongelmina että laajemmin terveyden ja toiminta-kyvyn perustana. Toisena seurauksena on tule-sairauksien ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen mene-telmien puutteellinen hallinta. Ongelmaa lisää terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn koulutuksen heikko asema ja vähäisyys koulutussuunnitelmissa. Tämän takia tule-terveyden ja -sairauksien yhteydet esimerkiksi elin-tapoihin jäävät puutteellisesti tiedostetuiksi ja vastaavas-ti ehkäisyn mahdollisuuksia jää havaitsematta ja käyttä-mättä.

Peruskoulutuksen jälkeinen kurssimuotoinen koulutus korjaa puutteita vain osittain ja vain osalla terveyden-huollon henkilökuntaa. Laajin täydentävä koulutus pai-

nottuu lisäksi lääkehoitoon, tule-sairauksien ehkäisy ja muut hoitotavat jäävät toissijaisiksi.

Suunnitelmallista ja jatkuvaa täydennyskoulutusta on esi-merkiksi Reumasäätiön sairaalassa vuonna 1995 aloitet-tu reumahoitajakoulutus. Tähän mennessä on koulutettu 280 reumahoitajaa. Selkäsairauksien alueella Suomen Sel-käliitto on toteuttanut Selkäneuvojaprojektin, jonka ta-voitteena on luoda selkäpotilaan omaehtoista kuntoutu-mista tukevia yhteistyö- ja toimintamalleja. Selkäneuvon-nan koulutusosio on sisällytetty fysioterapeuttien erikois-tumisopintoihin kahdessa ammattikorkeakoulussa.

Tule-terveyden ja -sairauksien koulutukseen on käytet-tävissä pätevää aineistoa, sillä alueelta on viime vuosina julkaistu useita uusia oppikirjoja sekä useita Käypä hoito -suosituksia.

5.7. TutkimusKliinisepidemiologinen tutkimus on suomalaisen lääke-tieteen vahvimpia alueita. Myös tule-tutkimuksessa Suo-mi on ollut maan väkilukuun suhteutettuna sekä määräl-lisesti että laadullisesti kauan maailman kärkimaa. Kansa-laistemme myönteinen suhtautuminen on auttanut edus-tavien väestötutkimusaineistojen keruuta ja kontrolloitu-jen hoitotutkimusten toteuttamista. Terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kansalliset rekisterit ovat olleet hy-vässä kunnossa ja hyödynnettävissä korkeatasoiseen tut-kimukseen, koska rekisteritietojen luotettavuus on mo-nelta osin kyetty varmistamaan ja tietosuojaongelmat rat-kaisemaan. Mm. Työterveyslaitoksella, Kansanterveyslai-toksella, STAKESissa, UKK-instituutissa ja yliopistojen kliinisillä ja teoreettisilla laitoksilla on jo kauan toiminut tutkijaryhmiä, jotka ovat verkottuneet ja pystyneet hy-vään yhteistyöhön. Tule-tutkijat ovat perustaneet lukuisia tieteellisiä seuroja, jotka ovat auttaneet tätä kehitystä. Yli-opistojen yhteinen Tules-tutkijakoulu on edistänyt myös alan perustutkimusta. Yhdessä nämä tekijät ovat mahdol-listaneet sellaisia korkeatasoisia tutkimuksia, jotka eivät olisi olleet toteutettavissa muualla.

Suomessa on edelleen hyvät edellytykset pysyä tule-tutki-muksen etulinjassa. Tutkimusresurssit on kuitenkin pys-tyttävä turvaamaan. Tieteellisen työn rahoitus on kilpai-luttamisen kautta kehittymässä määräaikaisia pätkätöitä suosivaksi eivätkä käynnistetyt ”tehokkuusohjelmatkaan” suosi perinteistä pitkäjännitteistä tutkimustyötä ja perus-rakenteista huolehtimista, mikä ennakoi voimavaraongel-mia jo lähitulevaisuudessa. Nuorten tutkijoiden haluk-kuuden pitkäkestoiseen tutkimustyöhön on arveltu hii-puneen viime vuosina, kenties juuri taloudellisen epävar-muuden seurauksena. Panostus tule-tutkimukseen Suo-messa on vähäistä suhteessa ongelman yhteiskunnalliseen merkitykseen.

18

Tuki- ja liikuntaelinten terveyteen ja sairauksiin vaikuttavat hyvin monet valtakunnallisella, alu-

eellisella, paikallisella ja yksilöiden tasolla ilmenevät teki-jät, jotka liittyvät ihmisten mahdollisuuksien, oikeuksien ja velvoitteiden säätelyyn, ohjaukseen ja kehittämiseen. Kansallisen TULE-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vaikuttamista kaikkiin näihin tekijöihin. Oh-jelman toimenpide-ehdotukset käsittävät siten toisaal-ta vaikuttamista laaja-alaisten politiikkojen ja ohjelmien suunnitteluun ja toisaalta käytännön toimenpiteiden to-teuttamista yksittäisten tule-ongelmien ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen ja näitä tukevien toimintojen edistämi-seksi.

Seuraavissa esityksissä on otettu huomioon kaikki ne ehdotukset, joita alan järjestöjen, hallinnon ja asian-

6. Politiikka- ja toimenpide-esitykset vuosille 2008 – 2015

tuntijoiden edustajat ovat tehneet laajoissa kuulemi-sissa ohjelman valmistelun eri vaiheissa. Mukana on myös esityksiä, joita ollaan jo toteuttamassa. Esityksiä on näin ollen kertynyt runsaasti ja ne ovat luoneeltaan erilaisia. Seuraavat esitykset muodostavat perustan lo-pulliselle toimenpideohjelmalle.

6.1. Tule-terveyden edistämisen vahvistaminen suunnittelussa ja päätöksenteossaTule-terveyden pitkäjänteinen ja tehokas edistäminen edellyttää, että erityisesti terveys- ja sosiaali- mutta myös monien muiden alojen suunnittelijat ja päätöksenteki-jät kaikilla tasoilla tiedostavat sen yhteiskuntapoliittinen

19

merkityksen. Muita keskeisiä edellytyksiä tehokkaalle tu-le-terveyden edistämiselle ovat järjestelmällinen yhteistyö eri hallintohaarojen ja muiden tahojen kanssa sekä riittä-vä ja jatkuva taloudellisten resurssien osoittaminen terve-ydenhuollolle ennaltaehkäisevään työhön.

Tule-terveyden edistämisen vahvistamiseksi valtakun-nallisessa, alueellisessa ja paikallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa Kansallinen TULE-ohjelma sisäl-tää seuraavat ehdotukset:

1. Tule-terveyden edistäminen sisällytetään maan hal-lituksen terveyspoliittisiin ohjelmiin

2. Eduskunnan tule-terveydestä kiinnostuneet kan-sanedustajat edistävät tule-tietoutta ja ajankohtais-

ten asioiden esille ottoa eduskunnassa ja valtionhallinnos-sa

3. Sosiaali- ja terveysministeriön Kansanterveyden neuvottelukunnan asemaa ja sen tule-asiantunte-

musta vahvistetaan

4. Valtakunnalliseen kuntoutuksen suunnitteluun ote-taan mukaan tule-järjestöjen edustus

5. Kansanterveys- ja potilasjärjestöjen asemaa ja työn arvostusta vahvistetaan lisäämällä yhteistyötä, tie-

donvaihtoa ja avoimuutta niiden ja julkisen hallinnon eri sektoreiden välillä. Yhtenä toimintamuotona järjestetään vuosittain TULE-parlamentti päättäjille, rahoittajille, jä-senjärjestöille ja tutkijoille.

6. Kansallisen TULE-ohjelman ja muiden kansansai-rauksia koskevien ohjelmien kuten sydän-, diabe-

tes- ja mielenterveysohjelmien keskinäistä yhteistoimin-taa tehostetaan

7. Kansallisessa liikuntapolitiikassa vahvistetaan ter-veyttä edistävän liikunnan asemaa vaikuttamalla

kansallisen liikuntaohjelman ja liikuntasuositusten sisäl-töön, valtion liikuntapaikkarakentamiseen osoitetun tu-en suuntaamiseen terveyttä edistävän liikunnan tarpeita mahdollisimman hyvin palveleviin kohteisiin sekä valtion liikuntajärjestöille osoittaman tuen painottamiseen terve-yttä edistävän liikunnan lisäämiseen.

6.2. Tule-sairaiden ja -vammaisten henkilöiden oikeuksien vahvistaminenTule-sairaiden ja -vammaisten henkilöiden terveyteen ja toimintakykyyn liittyvien ongelmien syyt, kehittymi-nen, tyyppi ja aste vaihtelevat suuresti. Useille ongelmil-le on tyypillistä pitkäaikaisuus tai pysyvyys, vähittäinen vaikeutuminen, monien ongelmien samanaikaisuus sekä

elämänlaatua ja toiminta- ja työkykyä huonontavien seu-rannaisvaikutusten kehittyminen. Tämä merkitsee run-sasta asiakirjojen kertymistä eri lähteistä ja vaativaa eri-laisten terveys- ja sosiaalipalvelujen tarpeiden ja oikeuk-sien selvittämistä. Potilaiden oikeuksiin tiedon saamisesta heidän omien asioidensa käsittelyssä ja heidän tasapuoli-seen ja oikeudenmukaiseen kohteluunsa terveys- ja sosi-aalietuuksista päätettäessä kohdistuu suuria vaatimuksia. Seuraavien ehdotusten tavoitteena on vahvistaa tule-sai-raiden ja -vammaisten henkilöiden asemaa erityisesti ter-veyden- ja sosiaalihuollon asiakkaina.

1. Kaikille tule-sairaille ja -vammaisille henkilöille tur-vataan tasapuolinen kohtelu hoidossa, kuntoutuk-

sessa ja sosiaaliturvassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on mm. edistettävä vaikuttavien hoitomenetelmien tasa-arvoista saatavuutta.

2. Potilaille turvataan oikeudet riittävään osallistumi-seen heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja

tiedonsaantiin heitä koskevien päätösten perusteluista

3. Kuntoutuksen suunnitteluun ja yhteistyöryhmiin otetaan mukaan tule-asiakkaat

4. Sosiaali- ja vammaispalvelujen saatavuus saatetaan lakien määräämälle tasolle

5. Potilasturvallisuutta edistetään kehittämällä terveys-palvelujen antamista koskevia säädöksiä ja selvittä-

mällä asiaa koskevan lain tarpeellisuus.

6.Osasairauslomamahdollisuutta kehitetään kerää-mällä järjestelmällisesti tietoja ja kokemuksia sen

toteutumisesta ja vaikutuksista ja tekemällä niiden perus-teella kehittämisaloitteita.

7. Kivun vähentämistä koskevan hoitotakuun toteutu-mista seurataan

8. Apuvälineiden riittävä, tarpeita vastaava ja tasa-ar-voinen saatavuus varmistetaan

6.3. Rakennetun ympäristön kehittäminenSuurella osalla tule-sairaista ja -vammaisista henkilöistä liikkumiskyky ja -varmuus ovat keskimääräistä huonom-pia. Esteettömällä ympäristöllä kotona, työssä, työ- ja asi-ointimatkoilla ja vapaa-ajan toiminnoissa on heidän oma-toimiselle selviytymiselleen ja elämänlaadulleen olennai-nen merkitys. Rakennetun ympäristön esteettömyyden parantamista on jatkuvasti tehostettava mm. seuraavilla esitetyillä keinoilla:

20

1. Yhdyskuntarakenteiden suunnittelua ja toteutta-mista, omaehdoista liikkumista ja sen turvallisuut-

ta suosiviksi tehostetaan mm. lisäämällä kävely- ja pyörä-teitä sekä pieniä, erityisesti iäkkäiden henkilöiden ulkoi-luun sopivia viheralueita ja parantamalla niiden laatua, turvallisuutta ja kunnossapitoa. Suunnittelussa on aiheel-lista hyödyntää tule-järjestöjen asiantuntemusta.

2. Kotien turvallisuutta edistetään rakentamisen suun-nittelijoiden, toteuttajien ja valvojien sekä tule-jär-

jestöjen yhteisenä toimintana

3. Uusitun rakennuslainsäädännön toteutumista seu-rataan ja tehdään tarvittaessa kehittämisehdotuksia.

6.4. Järjestelmien kehittäminenTule-ongelmien ja vammojen nykyistä tehokkaamman ja taloudellisemman ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen olennainen edellytys on monien järjestelmien toiminto-jen ja organisoinnin kehittäminen, voimavarojen koh-dentaminen sekä tietämyksen ja osaamisen lisääminen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastuu alan kehittä-misestä ja johtamisesta on terveys- ja sosiaalisektorilla, joten sen edellytysten varmistaminen on näihin tehtäviin keskeistä. Samanaikaisesti on kehitettävä monien muiden järjestelmien valmiuksia ja mahdollisuuksia osallistua tu-le-terveyden edistämiseen.

6.4.1. Terveydenhuolto

1. Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn to-teutumista perusterveydenhuollossa ja erikoissai-

raanhoidossa lain edellyttämällä tavalla seurataan ja teh-dään tarvittaessa kehittämisehdotuksia.

2. Neuvola-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon si-sältöä ja toimintatapoja kehitetään tule-ongelmia

tehokkaammin ehkäiseväksi mm. antamalla näyttöön pe-rustuvia, yksilöllisesti laadittuja ohjeita terveellisestä ra-vinnosta, liikunnasta ja levosta sekä tupakoinnin ja alko-holin käytön haitoista.

3. Hoitoketjuja kehitetään ja otetaan käyttöön siten, että ne ulottuvat ehkäisystä kuntoutukseen ja julki-

sen sektorin palveluista yksityisiin

4. Perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja eri-koissairaanhoidon sekä työsuojeluhenkilöstön yh-

teistyönä toteutetaan paikallisia ja alueellisia tule-sairauk-sien ja tapaturmien ehkäisyohjelmia

5. Terveyttä edistävien elintapojen (liikunta, ravitse-mus, painonhallinta, tupakoimattomuus, päihtei-

den käyttämättömyys) edistämistä terveyskeskuksissa ja työterveydenhuollossa lisätään ja kehitetään järjestelmäl-

listä, koulutettujen neuvojien antamaa liikuntaneuvontaa ja kuntoneuvolatoimintaa. Toiminnassa on tarpeen hyö-dyntää tule- ja muiden järjestöjen asiantuntemusta, koke-musta ja koulutettua henkilökuntaa.

6. Yhteistyötä terveydenhuollon ja kansalaisjärjestöjen välillä kehitetään ja edistetään kansalaisjärjestöjen

tuottamien palvelujen käyttöä mm. hoitoketjujen osana sekä neuvonta- ja ohjauspalveluissa.

7. Palveluihin ohjausta kehitetään kuntien sosiaali- ja terveystoimen, työterveyshuolon, Kelan ja tule-jär-

jestöjen yhteistyönä.

6.4.2. TyöterveyshuoltoTyöterveyden edistämiseen antavat vahvan perustan työ-turvallisuuslaki ja työterveyshuoltolaki. Käytännössä työ-terveyttä voidaan edistää tehokkaasti työterveyshuollon avulla, koska se kattaa 80 – 90 % palkansaajista. Työter-veyshuollon toteuttamat ja käynnistämät toimenpiteet voivat kohdistua toisaalta työn fyysisiin tai psykososiaa-lisiin kuormitustekijöihin ja toisaalta työntekijään. Työ-terveyshuolto on ainoa terveydenhuollon toimija, joka voi käytännössä vaikuttaa työntekijän lisäksi työpaikkaan ja työyhteisöön.

Työterveyden edistämiseksi esitetään seuraavia toimenpiteitä:

1. Työpaikkaselvityksissä selvitetään pätevillä menetel-millä tule-terveyden kannalta haitalliset fyysiset ja

psyykkiset kuormitustekijät ja etsitään niihin ratkaisuja erityisesti työpisteiden ja -tehtävien suunnitteluvaiheessa.

2. Työntekijän tule-terveydentilaa seurataan järjestel-mällisesti työhöntulo- ja määräaikaistarkastuksissa

ja niiden yhteydessä annetaan tarvittaessa terveysneuvon-taa. Työnantaja voi tukea henkilöstön terveellisiä elinta-poja myös järjestämällä tai tukemalla liikuntamahdolli-suuksia ja järjestämällä ruokailun, jonka suunnittelussa voidaan hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta.

3. Työterveyspainotteisessa sairaanhoidossa otetaan huomioon työntekijän ja työnantajan tarpeet hoi-

toa järjestettäessä. Oireiden ja sairauksien työperäisyyden ja työkyvyn arviointiin on työterveyshuollossa hyvät edel-lytykset, ja hoitoon voidaan luontevasti liittää vaikutta-minen työolosuhteisiin.

4. Työterveyshuolto seuraa järjestelmällisesti sairaus-poissaoloja ja tekee toimenpide-ehdotuksia työpai-

kalle työkyvyn palauttamisen nopeuttamiseksi ja työhön paluun helpottamiseksi. Yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajan kanssa työterveyshuolto käynnistää työhön kohdistuvia muutoksia ja kuntoutusta työhön paluun helpottamiseksi.

21

5. Työssä olevien henkilöiden liikuntaelinten sairauk-sista johtuvien sairauspoissaolojen hallinnassa py-

ritään aktiivisten ja varhain aloitettujen toimenpiteiden avulla hyödyntämään työntekijän jäljellä olevaa työky-kyä.

6. Vuoden 2007 alussa voimaan tullutta osasairauspäi-värahalakia hyödynnetään helpottamaan tule-oirei-

sen henkilön työhönpaluuta. Osasairauspäivärahajärjes-telmää pyritään kehittämään siten, että osasairauspäivä-rahaa voidaan tietyin kriteerein maksaa jo sairauden al-kuvaiheessa.

7. Työterveyshuolto pyrkii yhdessä esimiesten kanssa tukemaan osatyökykyisten henkilöiden jäljellä ole-

van työkyvyn käyttöä.

8. Työpaikoilla lisätään tietoa aktiivisten hoitomuo-tojen ja työssä jatkamista tukevien ratkaisujen hyö-

dyistä ja muokataan työyhteisöjen asenteita myönteisem-miksi tule-oireisia työntekijöitä kohtaan

9. Työterveyshuolto pyrkii kirjaamaan työpaikkakäyn-teihin, terveystarkastuksiin ja sairaanhoitoon liitty-

vää tietoa järjestelmällisesti siten, että sitä voidaan käyttää työpaikkatasolla ajantasaisesti ohjaamaan sairauksia eh-käisevää toimintaa.

10. Työn suorittamisen ja työympäristön kehittämis-tä tule-terveyttä edistäväksi jatketaan mm. vä-

hentämällä työn liiallista tai virheellistä fyysistä ja psyyk-kistä kuormittavuutta sekä istumisen määrää ja keskeyty-mättömyyttä

11. Työtä, työympäristöä, työtapoja ja -menetel-miä, työn organisointia sekä kaikkien osapuol-

ten asenteita ja käyttäytymistä kehitetään edelleen turval-lisuutta lisääviksi

12. Yhteistyötä työterveyshuollon ja muiden toimi-joiden välillä vahvistetaan.

13. Työyhteisöjen liikuntaa edistetään kehittämällä eri osapuolille kannusteita

14. Työpaikkojen ruokailun terveellisyyttä ediste-tään aterioiden tuottajien ja ravintolahenkilö-

kunnan koulutuksen sekä tiedotuksen avulla

6.4.3. Järjestöt

1. Kansallista TULE-ohjelmaa koordinoivaa, kansa-laisjärjestöistä sekä tutkimus- ja asiantuntijaorgani-

saatioista koostuvaa verkostoa ja sen toimintaa kehitetään ja sen jatkuvuus turvataan siten, että se voi tuoda tehok-kaasti esiin tule-terveyteen liittyviä tarpeita ja ajaa niiden takia tarpeellisia toimenpiteitä.

22

2. Kansanterveysjärjestöjen keskinäistä yhteistoimin-taa terveyden edistämisen ja keskeisten kansansai-

rauksien ehkäisyn alueilla lisätään, jotta suunnittelijat ja päätöksentekijät eri tasoilla ottavat niiden asiantunte-muksen ja voimavarat täysipainoisesti huomioon, ja jotta niiden mahdollisuudet tulevat käytetyiksi parhaalla mah-dollisella tavalla kansanterveyden hyödyksi.

6.4.4. Päiväkodit, koulut ja oppilaitoksetPäiväkodeilla, kouluilla ja muilla oppilaitoksilla on suu-ri merkitys lasten ja nuorten tule–terveyden kehittymi-seen. Keskeinen merkitys on monipuolisella ja riittäväl-lä liikunnalla sekä terveellisellä ravinnolla ja ruokailutot-tumuksilla. Näiden elintapojen noudattamista ja omak-sumista edistäviä keinoja on tuotu esiin lukuisissa suun-nitelmissa ja ohjelmissa ja osittain niitä on toteutettukin (ks. luku 5).

Kansallinen TULE-ohjelma tukee näitä toimen-piteitä ja korostaa seuraavia

1. Liikunnan lisäämistä päiväkotien, koulujen ja mui-den oppilaitosten päivittäisessä toiminnassa ja eril-

lisenä oppiaineena edistetään painottamalla asian merki-tystä eri tasoilla vaikuttaville päätöksentekijöille ja laitos-ten henkilökunnalle.

2. Terveystiedon ja soveltuvasti muiden aineiden op-pisisältöihin liitetään riittävästi tule-terveyden mer-

kitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä koskevaa tietoa.

3. Työtapoja ja työpisteiden ergonomiaa kehitetään tule-terveyttä edistävään ja selkävaivoja ehkäisevään

suuntaan.

4. Pihojen rakenteita, kuntoa ja käyttötapoja kehite-tään monipuolista liikkumista edistäviksi

5. Kouluruoan ja -ruokailun terveellisyyttä edistetään ruoan tuottajien ja henkilökunnan koulutuksen se-

kä neuvonnan ja tiedotuksen avulla.

6.5. Terveyden edistäminen Useimmilla terveyden edistämisen alueilla on tapahtunut myönteistä kehitystä, selvänä poikkeuksena alkoholin käytön ja siitä johtuvien haittojen lisääntyminen. Millään terveyden edistämisen alueella ei kuitenkaan ole saavutet-tu läheskään optimaalista tilaa. Keskeinen syy myönteis-ten muutosten vähäisyyteen on terveyttä edistävien toi-mintojen riittämätön laajuus ja syvyys suhteessa tarvitta-viin muutoksiin. Tämä johtuu mm. terveyden edistämi-sen toissijaisesta asemasta suunnittelussa ja päätöksente-ossa, minkä takia vastuu terveyden edistämisen toteutta-misesta ja kehittämisestä on ollut epämääräistä, niihin on

suunnattu vähän voimavaroja ja alan osaaminen, yhteis-työ ja pitkäjänteinen yhteistoiminta ovat olleet puutteel-lisia. Olennainen tehokkuutta vähentävä tekijä terveyden edistämisessä on ollut myös osallistavien menetelmien puute. Ihmiset eivät ole sitoutuneet, koska he eivät ole olleet alusta alkaen mukana toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kansallinen TULE-ohjelma ja sen toteuttajat tukevat suunniteltuja ja meneillään olevia toimia terveyden edistämisessä. Lisäksi ohjelma esittää eri alueille alla kuvattuja tehostamistoimia.

6.5.1. Lihavuuden ehkäisy ja vähentäminen

1. Suomen Tule ry:n jäsenjärjestöt ottavat lihavuuden ehkäisyn ja vähentämisen huomioon toiminnassaan

aikaisempaa voimakkaammin ja tekevät aktiivista yhteis-työtä samoihin tavoitteisiin pyrkivien ohjelmien ja järjes-töjen kanssa.

2. Eri yhteyksissä esitettäviin laihdutusohjeisiin lisä-tään luuston terveyden säilyttämiseksi maininnat

riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannin tarpeesta ja ohjeita sen tyydyttämiseksi

3. Kouluruokailun terveellisyyttä edistetään mm. li-säämällä ravitsemusta ja energian saantia ja kulutus-

ta koskevaa tietoa eri aineiden oppisisällöissä, kehittämäl-lä ravinnon sisältöä ja ruokailun toteutumista siten, että saadun ja kuluvan energian tasapaino säilyy, poistamal-la mahdollisuus runsaasti energiaa sisältävien makeisten ja juomien saantiin kouluissa ja tarjoamalla mahdollisuus maksuttomiin terveellisiin hedelmä- ja vihannesvälipaloi-hin.

23

6.5.2. Liikunnan ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminenLiikunnan vähäisyys on monien tule-sairauksien ja huo-non fyysisen toimintakyvyn riskitekijä ja säännöllinen, kuormittavuudeltaan toteuttajalleen kohtuullinen liikun-ta pienen tapaturmavaaran sisältävissä lajeissa suojatekijä. Nämä vaikutukset koskevat kaikkia ikäryhmiä. Kansalli-sen TULE-ohjelman valmistelussa eri tahot ovat kiinnit-täneet liikunnan merkitykseen voimakkaasti huomiota. Suunnitelluissa ja käynnissä olevissa liikuntaa edistävissä toiminnoissa Kansallinen TULE-ohjelma painottaa alla mainittuja ja ehdottaa lisäksi seuraavia toimenpiteitä.

1. Päivittäiseen elämään sisällytettävissä olevan fyysi-sen aktiivisuuden, arki- tai perusliikunnan, edelly-

tyksiä lisätään yhdyskuntasuunnittelun keinoin ja lisää-mällä väestön tietoisuutta tällaisen aktiivisuuden tervey-dellisestä merkityksestä.

2. Työyhteisöjen mahdollisuuksia ja halukkuutta edis-tää liikuntaa työmatkoilla ja harrastuksena lisätään

kehittämällä, kokeilemalla ja ottamalla käyttöön tehok-kaita ja taloudellisia toimintatapoja.

3. Iäkkäiden henkilöiden tarpeita, mahdollisuuksia ja odotuksia vastaavia liikuntaohjelmia ja muita palve-

luja, kuten heille sopivia kuntosaleja, lisätään.

4. Jokamiehen ja -naisen tule-terveyttä ilmaisevan kun-tomitan kehittämistä jatketaan ja päteväksi osoitet-

tu menetelmä otetaan käyttöön

5. Kansalaisjärjestöjen kiinnostusta ja mahdollisuuksia järjestää terveyttä edistävää liikuntaa ja siihen liitty-

viä palveluja lisätään koulutuksen, tiedotuksen ja talou-dellisen tuen avulla.

6.5.3. Tupakoinnin vähentäminenTupakoimattomuus on tärkeä osa useiden tule-sairauk-sien ehkäisyä ja hoitoa, koska tupakointi vaikuttaa epä-edullisesti mm. luuston kehittymiseen, vaihdevuosien al-kamiseen, hormonikorvaushoidon tehoon ja huonontu-neen verenkierron välityksellä kudosten hapensaantiin ja aineenvaihduntaan. Terveydenhuollon henkilökunnalla on työssään hyviä mahdollisuuksia pyrkiä vaikuttamaan asiakkaittensa tupakointiin.

1. Suomen Tule ry ja sen jäsenjärjestöt vahvistavat toi-minnoissaan tupakoinnin ehkäisyä ja vähentämistä

edistäviä toimenpiteitä ja tukevat näihin tavoitteisiin täh-täävän lainsäädännön edelleen kehittämistä.

6.5.4. Alkoholin käytön vähentäminenAlkoholin käytössä erityisesti humaltumiseen johtava juo-

minen on tapaturmien ja väkivallan vahva riskitekijä, jota ilmenee yleisesti jo nuorilla. Kansallinen TULE-ohjelma tukee sekä perinteisten alkoholin saatavuutta rajoittavien ja käyttöä vähentävien keinojen käyttöä että meneillään olevaan alkoholiohjelmaan sisältyviä muita keinoja.

1. Alkoholiohjelmasta tiedotetaan tehokkaasti Suo-men Tule ry:n jäsenjärjestöille ja niille suositellaan

osallistumista ohjelmaan niiden toimintamuotoihin ja -tapoihin soveltuvilla tavoilla.

6.6. Tule-sairauksien spesifinen ehkäisyTule-sairauksien spesifisessä ehkäisyssä keskeistä on riski-ryhmien ja -henkilöiden tunnistaminen ja vaikuttaminen tehokkaasti sairauden riskiä lisääviin ja sairauden etene-miseen vaikuttaviin tekijöihin sekä varhainen diagnosoin-ti ja puuttuminen alkamassa olevaan ongelmaan.

1. Eri toimijoiden suunnittelemia ja toteuttamia saira-uskohtaisia ohjelmia tuetaan ja edistetään eri ohjel-

mien yhteistoimintaa.

2. Tule-sairauksiin liittyvien Käypä hoito -suositusten käytön tehostamiseksi lisätään asiaa koskevaa kou-

lutusta erityisesti perusterveydenhuollossa

3. Eri yhteyksissä tunnistettujen riskihenkilöiden ja -ryhmien hoitoonohjausta varten laaditaan ohjeet

osana hoitoketjuja

4. Työterveyshuollon mahdollisuuksia työperäisten tule-sairauksien ehkäisyssä, tunnistamisessa ja hoi-

dossa tehostetaan entisestään.

5. Lasten ja nuorten skolioosin ja selkäsairauksien var-haiseksi toteamiseksi lisätään aiheen koulutusta ja

seulontatutkimuksia kouluterveydenhuollossa

6. Osteoporoosin ehkäisyä vanhuksilla tehostetaan ot-tamalla käyttöön D -vitamiini-injektiot

7. Kaatumisten ehkäisyä tehostetaan hyödyntämällä alan näyttöön perustuva tieto laajan koulutuksen ja

tiedotuksen avulla

8. Koti- liikunta- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisy-toimintaa lisätään kannustamalla ja tukemalla tule-

järjestöjä tiedotuksen, koulutuksen ja taloudellisen tuen avulla osallistumaan siihen

9. Liikennetapaturmien ehkäisyn tukemiseksi liitetään nuorten moottoriajoneuvokoulutukseen vahva osio

näistä tapaturmista ja niiden seurauksista

24

6.7. Tule-sairauksien hoito

1. Hoitoketjujen kehittämistä ja käyttöönottoa lisä-tään tule-sairauksien varhaisen diagnosoinnin, hoi-

don aloittamisen ja kuntoutuksen tehostamiseksi. Ko-kemukset hoitoketjujen käytöstä osoittavat, että niiden avulla voidaan parantaa terveydenhuollon toimijoiden työnjakoa ja voimavarojen tarkoituksenmukaista käyttöä sekä vähentää toimintakyvyn ja työkykyisyyden huono-nemista. (Liitteet 2 ja 3)

2. Terveyskeskuksiin palkataan asianmukaisen kou-lutuksen saaneita tule-hoitajia, joiden vastuulla on

erityisesti hoitoketjun alkupää eli korkean riskin hen-kilöiden ja varhaisessa vaiheessa olevien tule-ongelmien tunnistaminen ja tällaisten henkilöiden hoitoonohjaus

3. Pienienergisen murtuman saaneiden potilaiden diagnostiikkaa ja hoitoonohjausta tehostetaan osa-

na hoitoketjujen kehittämistä ja käyttöönottoa

4. Geriatristen murtumapotilaiden hoito ja kuntoutus aloitetaan viivytyksittä

6.8. Tule-sairauksien ja –vammojen kuntoutusTuki- ja liikuntaelinten puutteellinen tai virheellinen käyttö esimerkiksi sairauden tai vamman takia aiheuttaa nopeasti haitallisia muutoksia niiden rakenteissa ja toi-minnoissa, ja seurauksena on noidankehänä voimistuva kunnon huononeminen, toiminnanvajausten kehittymi-nen, osallistumismahdollisuuksien ja selviytymisen vähe-neminen ja elämänlaadun huononeminen. Toisaalta sai-raan tai vammautuneen elimen harjoittaminen ja em. haittojen kehittymisen jarruttaminen on yleensä mahdol-lista. Nämä seikat korostavat ammattitaitoisesti toteute-tun kuntoutuksen ja sitä täydentävän ja jatkavan oma-toimisen kuntoutumisen tärkeyttä. Erityisen tärkeää kun-toutus on niille, joiden elimistön reservit ovat pienet ja niiden uusiutumiskyky vähentynyt eli iäkkäille henkilöil-le. Kansallinen TULE--ohjelma korostaa kuntoutuksen kehittämisessä yhtenä tärkeänä tavoitteena tasa-arvoisten mahdollisuuksien turvaamista kaikille kansalaisille.

1. Tule-kuntoutuksesta laaditaan suositus, jossa toi-minta nähdään monivaiheisena, jatkuvana proses-

sina

2. Kuntoutuksen toimintatapoja ja menetelmiä kehi-tetään oma-aloitteisuutta edistävään suuntaan

3. Ikääntyvien henkilöiden kuntoutukseen käytettä-vissä olevia voimavaroja ei tule miltään osin vähen-

tää; kuntoutukseen pääsyä tuetaan asiaa koskevilla sää-döksillä

4. Kuntoutustarveselvityksiä ja kuntoutustutkimuksia lisätään

5. Kuntoutussuunnitelmien tekemistä moniammatil-lisena yhteistyönä lisätään

6. Pre- ja postoperatiivisen kuntoutuksen käyttöä lisä-tään ja niiden menetelmiä kehitetään

7. Täsmällisesti määriteltyihin kohteisiin ja tavoitteisiin suunnattuja kuntoutuksen menetelmiä kehitetään

8. Näyttöön perustuvista hoito- ja kuntoutusohjelmis-ta ja niiden käytöstä saaduista kokemuksista kerä-

tään järjestelmällisesti tietoa ja sitä välitetään tehokkaasti kaikille sitä tarvitseville tahoille

9. Riittävien apuvälineiden saanti vammaisille henki-löille turvataan.

10. Eri toimijoiden välistä yhteistyötä kuntoutukses-sa lisätään.

6.9. Tutkimus ja kehittämistoimintaTule-terveyden tehokkaan edistämisen keskeinen edelly-tys on tutkimustiedon lisääminen tuki- ja liikuntaelin-ten rakenteista ja toiminnoista ja näihin vaikuttavista te-kijöistä sekä tule-sairauksien syntymekanismeista. Tietoa tarvitaan siis sekä ongelmien syistä että niihin vaikuttami-sen keinoista. Tarpeellisen tutkimuksen alue ulottuu siten biologisesta perustutkimuksesta elintapojen muuttamista koskevaan käyttäytymistieteelliseen tutkimukseen.

Kansallinen TULE-ohjelma ehdottaa tutkimuksen ja kehittämistoiminnan alueilla erityisesti seuraavia toi-menpiteitä.

1. Tule-sairauksien syntymekanismien, ehkäisyn, hoi-don ja kuntoutuksen tutkimuksen pitämiseksi kor-

kealla tasolla ja suhteessa alana kansanterveydelliseen ja -taloudelliseen merkitykseen sen voimavarat ja kilpailu-kyky pitää turvata mm jatkamalla ja kehittämällä Tules (TBGS) -tutkijakoulun toimintaa.

2. Suomen Akatemialle tehdään esitys ehkäisevän lää-ketieteen tule-tutkimusohjelmasta

3. Toteutetaan tutkimuslaitosten ja sairaanhoitopiiri-en yhteistyönä tule-sairauksien diagnostiikkaa, hoi-

toketjujen toimivuutta ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta selvittäviä seurantatutkimuksia

25

4. Nivelrikon kansantaloudellisen merkityksen osoit-tamiseksi selvitetään nivelrikon aiheuttamat kustan-

nukset ja sairauden ehkäisemiseksi suunnataan tutkimus-ta nivelen optimaalisen kuormituksen, riskitekijöiden ja perintötekijöiden yhteisvaikutusten ja lihavuuden vaiku-tusmekanismien selvittämiseen. Vastaavia tutkimuksia on tarpeen tehdä myös muiden yleisten tule-sairauksien (eri-tyisesti selkäsairauksien) osalta.

5. Tule-sairauksien sosioekonomisten erojen syitä sel-vittävää tutkimusta voimistetaan ja sitä kohdiste-

taan mm. vaikuttavien mekanismien selvittämiseen (Liite 4). Tällä alueella voidaan hyödyntää olemassa olevia laa-joja tutkimusaineistoja.

6. Ehkäisy-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien vaikut-tavuutta ja kustannusvaikuttavuutta koskevaa tutki-

musta ja sen rahoitusta lisätään terveydenhuollon voima-varojen käytön tehostamiseksi (Liite 3). Erityisen tärke-ää on jatkaa ja lisätä kaatumisten ehkäisyyn kohdistuvaa tutkimusta.

7. Vakiintuneiden kansallisten postikysely-, haastatte-lu- ja terveystarkastustutkimusten jatkuminen turva-

taan mm. tule-terveyden ja Kansallisen TULE-ohjelman vaikuttavuuden seurantaa varten

8. Sosiaaliturvaetuuksia, sairaalahoitoja, tekoniveliä, tapaturmia, ammattitauteja ja tule-vammaisuutta

koskevien kansallisten rekisterien jatkuva kehittäminen ja päivittäminen turvataan.

9. Eri järjestelmien ja laitosten keräämän tilasto- ja tut-kimustiedon hyödyntämistä lisätään, koska se tarjo-

aa tehokkaan ja taloudellisen keinon edistää tule-terve-yttä

10. Elintapoihin ja niiden muuttamiseen liittyvän käyttäytymisen perus- ja soveltavan/interventio-

tutkimuksen tarpeellisuutta korostetaan ja tuetaan sen li-säämistä asianomaisissa tutkimusohjelmissa.

6.10. Opetus ja koulutusTuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja sairauksia kos-kevan opetuksen ja koulutuksen kehittämiseksi ehdo-tetaan seuraavia toimenpiteitä.

1. Tuki- ja liikuntaelimistön terveyden ja toimintaky-vyn merkitystä ja niihin vaikuttavia tekijöitä esit-

televien oppisisältöjen osuutta koulujen ja oppilaitosten terveystiedon ja muissa oppiaineissa lisätään

2. Yliopistoihin perustetaan tule–alojen oppituoleja erityisesti tule-sairauksien ennaltaehkäisyä tukevan

tutkimuksen ja koulutuksen lisäämiseksi

3. Lääkärien tule -tietoutta ja -osaamista lisätään kou-lutuksen kaikissa vaiheissa

4. Terveyden- ja sairaanhoitajien tule-koulutusta ja tu-le-hoitajien erikoistumiskoulutusta lisätään

5. Ajantasaisen koulutuksen avulla edistetään vaikut-taviksi ja kustannusvaikuttaviksi osoitettujen tule-

sairauksien ehkäisy-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien käyttöä. Tehokas keino on lisätä Käypä hoito -suositusten käyttöönottoon liittyvää koulutusta (Liite 3).

6.11. ViestintäTuki- ja liikuntaelimistön toiminnan vajaukset ja sai-raudet kehittyvät useimmiten hitaasti, ne jäävät suuressa määrin näkymättömiin ja ”niiden kanssa voi elää”. Nämä piirteet eivät herätä osanoton, auttamisen halun, uhan ja vastaavia tunteita, jotka viestinnässä herättäisivät ihmis-ten kiinnostusta samassa määrin kuin esimerkiksi joiden-kin muiden sairauksien kohdalla tapahtuu. Tämä koskee myös lieviä mutta lukuisia tapaturmia, varsinkin jos ne tapahtuvat yksityisyyden alueella kuten kotona ja vapaa-aikana tai tiettyjen järjestelmien piirissä kuten työssä ja urheilussa. Vaikeavammaisuus jää väestön pääosalta nä-kymättömiin. Selvän poikkeuksen tule-ongelmien tiedo-tuksessa ja valistavassa viestinnässä muodostavat liikenne-onnettomuudet vakavuutensa ja dramaattisuutensa takia. Ne ovat erilaisessa viestinnässä voimakkaasti esillä ja tämä edistää niiden ehkäisyä.

Tule-ongelmia ja niiden merkitystä koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi ehdotetaan seuraavia toi-menpiteitä.

1. Väestön tietoisuutta tule- riskeistä ja alan järjestö-jen toiminnasta tehostetaan toteuttamalla tiedotta-

mista pitkäjänteisenä ja alan järjestöjen kesken koordi-noituna ja osittain yhteisenä toimintana.

2. Vuosittain järjestetään Valtakunnallinen TULE -viikko tule-järjestöjen yhteisenä toimintana.

3. Vuosittain palkitaan tule-terveyttä merkittävästi edistäneitä hankkeita, yhteisöjä tai henkilöitä

4. Kehitetään tule-järjestöjen yhteistyönä alan ajanta-saista ja luotettavaa tietoa sisältävä TULE-portaali

osaksi Tervesuomi.fi -portaalia

26

Politiikka- ja toimenpide-esityksistä voidaan kokoavasti todeta seuraavaa:

Vaikuttaminen ja keskustelun herättäminen

Kansallinen TULE-ohjelma tähtää väestön tule-ongelmi-en ratkaisuun erityisesti kehittämällä laaja-alaisesti eri ta-hojen yhteistoimintoja.

Tärkeä vaikuttamiskeino on terveydenhoitoalan asian-tuntijoiden ja kolmannen sektorin osallistuminen yhtei-siin hankkeisiin. Asiantuntijat ja järjestöt ovat lisäksi ha-lukkaita ja valmiita osallistumaan viranomaisten valta-kunnallisiin tule-sektoria koskeviin toimenpiteisiin.

Tule-kentässä toimivien tehtävänä on tuoda ohjelmassa esitettyjä ja ajan mukana syntyviä uusia näkökohtia ja esi-tyksiä julkiseen keskusteluun, puhua niiden puolesta, tar-jota asiantuntemustaan ja osallistua yhteistyöhön niiden suunnittelussa ja toteutuksessa, seurata niiden edistymis-tä ja välittää siitä palautetta vastuutahoille, julkiseen kes-kusteluun ja jäsenistöilleen.

Tule-terveyden edistäminenTule-järjestöjen tehtävä on sisällyttää terveyden edistämis-tä koskevia esityksiä omiin toimintaohjelmiinsa terveellis-ten elintapojen juurruttamiseksi kaikkiin ikäryhmiin sekä informoida muita kansanterveysohjelmia ja -toimijoita hyvän tuki- ja liikuntaelinterveyden merkityksestä.

Liikunnallisen elämäntavan edistäminen on keskeisellä sijalla. Motivointiin ja yksilölliseen liikunta-annosteluun on paneuduttava.

Liikuntaympäristöjä, - ohjelmia ja -tapoja on kehitettä-vä soveltumaan myös kaiken ikäisille tule-vaivoista kär-siville.

Väestön tietoisuutta tule-riskeistä, tapaturma-riskeistä, näiden riskitekijöistä ja niihin vaikuttamisen mahdolli-suuksista on lisättävä tehokkaalla viestinnällä.

Tule-sairauksien ja -vammojen hoidon tehostaminen Terveydenhuollon henkilökunnan, erityisesti hoitaji-en, fysioterapeuttien ja lääkärien tule-sairauksien ehkäi-syä, diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta koskevan kou-lutuksen lisääminen ja laadun parantaminen sekä tähän osaamiseen perustuvien hoitoketjujen kehittäminen ovat toimintamuotoja, jotka edellyttävät määrätietoista valta-kunnallista kehittämistä. Oikein toteutettuina myöntei-set vaikutukset tule-sairauksien kehittymiseen, seurauk-siin ja kustannuksiin olisivat huomattavat.

Ohjelman kustannusvaikuttavuus Esitysten toteuttamisen kustannusvaikutuksia tai kustan-nusvaikuttavuutta ei ole arvioitu. Selvimmin uusia kustannuksia aiheuttaa neuvontaan, hoitoon, kuntoutukseen ja koulutukseen liittyvien esitys-ten toteuttaminen.

Kustannusten vastapainona tulee olemaan tule-vaivojen vuoksi työstä poissaolojen vähenemisen ja lyhenemisen säästöt.

7. Yhteenveto

27

8.1. Johtaminen, vastuu, koordinaatio ja seuranta Suomen Tule ry yhteistoimintajärjestönä vastaa Kansal-lisen TULE-ohjelman toteutuksen hallinnoinnista. Teh-tävää varten nimetään osallistuvien tahojen edustajista koostuva johtoryhmä. Käytännön toteuttamisesta vastaa projektipäällikkö, joka raportoi johtoryhmälle.

Ohjelman seurannasta vastaa johtoryhmä.

Tiedot ohjelmaprosessin etenemisestä ja ohjelman toi-mintojen määrällisestä ja laadullisesta toteutumisesta ke-rätään asiakirjoista ja haastattelujen avulla osittain jatku-vasti ja osittain vuosittain niiden suorittamisesta vastaa-vilta tahoilta.

Ohjelman vaikutusten seurannassa käytetään pääasiassa valtakunnallisia (STAKES, Kela) ja alueellisia (sairaan-hoitopiirit, läänit) rekisteri- ja tilastotietokantoja. Kyse-ly- ja haastattelututkimuksiin pyritään liittämään Kansal-lisen TULE-ohjelman vaikutusten selvittämiseen päteviä erityisosioita.

Vaikutusten mittareina käytetään tuki- ja liikuntaelinten terveyteen ja sairauksiin sekä vammoihin sekä niiden ris-

kitekijöihin liittyviä tietoja, asenteita, riskitekijöiden ja oireiden yleisyyttä, sairauksien ilmaantuvuutta ja esiinty-vyyttä, erilaisten hoitotapahtumien määrää, sairauspois-saoloja, työkyvyttömyyseläketapahtumia sekä mahdolli-sia kliinisten ja toimintakykytutkimusten kuvaavia tieto-ja. Tieteellinen neuvottelukunta antaa raportista lausun-non Suomen Tule ry:n hallitukselle, joka käsittelee rapor-tin osana toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen laadin-taa. Toimenpiteiden priorisointi ja täsmennykset puite-ohjelmaan tehdään vuonna 2008, jolloin tehtävät ja niiden toteuttajat, toteuttamisvastuu, toimintatapa, työnjako, keinot, ajoitukset ja voimavarat kartoite-taan ja niistä sovitaan.

Kansallisen TULE-ohjelman toteuttamisen kannalta kes-keisiä piirteitä ovat:

• ohjelmaa päivitetään jatkuvasti ja sitä toteutetaan asteit-tain

• ohjelmaa toteutetaan osittain tule-sairauskohtaisina osa-ohjelmina.

• useimpien esitysten toteutuminen edellyttää järjestel-mällistä yhteistyötä monien tahojen kesken riittävän mo-nitahoisten, keskeiset väestöryhmät kattavien ja pitkäkes-toisten toimintojen aikaansaamiseksi.

• keskeisiä tahoja ovat tule- ja muut kansalaisjärjestöt sekä sosiaali-, terveys-, liikunta- ja liikennealojen viranomaiset ja asiantuntijat.

8.2. ArviointiArvioinnin tavoitteena on saada luotettavaa tietoa oh-jelman toteutumisesta suhteessa suunnitelmiin, sen vai-kutuksista suhteessa tavoitteisiin ja mahdollisista muista vaikutuksista sekä voimavarojen käytöstä ja niiden suh-teesta vaikutuksiin. Suomen Tule ry tilaa arvioinnin ul-kopuoliselta taholta. Arviointi suoritetaan sovituin välein ja ensimmäisen arvioinnin suorittaja nimetään toimenpi-deohjelman varsinaisesti käynnistyessä. Arviointi suorite-taan ensisijaisesti seurannassa kertyneiden asiakirjojen ja muiden tietojen perusteella, minkä lisäksi arvioitsija saat-taa kerätä ja käyttää muita tietoja. Arviointiraportit käsi-tellään paitsi Suomen Tule ry:n elimissä myös avoimes-sa päätöksentekijöiden, tutkijoiden, asiantuntijoiden, ra-hoittajien ja järjestöjen edustajien kokouksessa. Hyväksy-tyt raportit ja niihin mahdollisesti liitetyt suositukset ovat julkisia asiakirjoja.

8. Ohjelman toteuttaminen

28

1. Johdanto Aromaa A, Heliövaara M, Impivaara O. ym. Terveys, toimintakyky ja hoidontarve Suomessa. Mini-Suomi -terveystutkimuksen perustulokset. Julkaisuja AL:32. Kansaneläkelaitos, Helsinki 1989.

www.boneandjointdecade.org

www. tules-vuosikymmen.org

Asiantuntijat äänessä. Tieteellistä pohjaa kansalliselle tu-ki- ja liikuntaelinohjelmalle. Suomen Tule ry, Helsinki 2005.

Heliövaara M, Mäkelä M, Sievers K, Melkas T, Aromaa A, Knekt P. Impivaara O, Aho K, Isomäki H. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet Suomessa. Kansaneläkelaitok-sen julkaisuja. AL:35, Helsinki 1993.

Laine-Häikiö K. Kansalaiset äänessä. Suomen Tule ry, Helsinki 2005.

Sievers K, Klaukka T, Mäkelä M. TULES-vuori matalak-si. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien kansanterveydellinen merkitys Suomessa sekä suosituksia ongelman ratkaise-miseksi. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:96, Helsin-ki 1990.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Suomessa. Sosiaali- ja ter-veysministeriön työryhmämuistioita 18, Helsinki 1996.

2. Kansallisen TULE-ohjelman perustelut

Kaila-Kangas L, toim. Musculoskeletal disorders and di-seases in Finland, Results of the Health 2000 Survey. Publications of the National Public Health Institute B25/2007. http:/www.ktl.fi/portal/2920

Kiiskinen U, Teperi J, Häkkinen U, Aromaa A. Kansan-tautien ja toimintakyvyn vajavuuksien yhteiskunnalliset kustannukset. Julkaisussa: Aromaa A, Huttunen J, Kos-kinen S, Teperi J, toim. Suomalaisten terveys. Kustanus Oy Duodecim, Kansanterveyslaitos ja STAKES, Helsin-ki 2005.

Pekurinen M, Puska P. ym. Terveydenhuollon menojen hillintä: rahoitusjärjestelmän ja ennaltaehkäisyn merkitys

Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 4/2007, Helsin-ki 2007.

Pohjolainen T, Seitsalo S, Sund R, Kautiainen H. Mitä selkävaiva maksaa? Duodecim 2007; 123: 2110-15.

3. Kansallisen TULE-ohjelman päämäärät ja tavoitteet

Pekurinen M, Puska P. ym. Terveydenhuollon menojen hillintä: rahoitusjärjestelmän ja ennaltaehkäisyn merki-tys Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 4/2007, Hel-sinki 2007.4. Tule-sairauksien ja –vammojen syyt ja ris-kitekijät

Aho K, Heliövaara M. Risk factors for rheumatoid arthritis. Ann Med 2004; 36: 242-251.

Cummings SR and Melton LJ. Epidemiology and out-comes of osteoporotic fractures. Lancet 2002;359:1761-67.

Felson DT, Zhang Y. An update on the epidemiology of knee and hip osteoarthritis with a view to prevention. Arthritis Rheum 1998;41:1343-55.

Flugsrud GB, Nordsletten L, Espehaug B, Havelin LI, Meyer HE. Risk factors for total hip replacement due to primary osteoarthritis. A cohort study in 50,034 per-sons. Arthritis Rheum 2002;46:675-82.

Gorman JD. Smoking and rheumatoid arthritis: another reason to just say no. Arthritis Rheum 2006;54:10-3.

Heliövaara M. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Julkai-sussa: Lihavuus – painavaa asiaa painosta. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia, Vammala 2005: 31-35.

Riihimäki H, Viikari-Juntura E. Back and limb disor-ders. In: Epidemiology of work-related diseases, ed. By McDonald JC, BMJ Books, London 2000: 233-265.

Silman AJ, Hochberg MC, (ed.). Epidemiology of the rheumatic diseases. 2nd edition. Oxford University Press, Oxford and New York 2001.

9. Kirjallisuutta

29

5. Tule-terveyden edistäminen viimeksi kuluneen vuosikymme-nen aikanaAsiantuntijat äänessä. Tieteellistä pohjaa kansalliselle tu-ki- ja liikuntaelinohjelmalle. Suomen Tule ry, Helsinki 2005.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Suomessa. Sosiaali- ja ter-veysministeriön työryhmämuistioita 18, Helsinki 1996

Terveyden edistäminen

Aikuisten lihavuus. Käypä hoito 22.1.2007. Suomalai-sen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustut-kijat ry:n asettama työryhmä.

Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S, Teperi J (toim.). Suomalaisten terveys. Duodecim, STAKES, KTL , Hel-sinki 2005.

Erityisryhmien liikunnan kehittämisohjelma vuosil-le 2003 – 2005. Opetusministeriön julkaisuja 2003:12, Helsinki 2003.

Etu-Seppälä L. Dehko etenee 2005 – 2007. Suomen Diabetesliitto ry;2005.

Fogelholm, M, Paronen O, Meittinen M. Liikunta – hy-vinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveys-liikunnan tila ja kehittyminen 2006. Sosiaali- ja terveys-ministeriön selvityksiä. Helsinki 2007.

Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Uutela A. Suomalai-sen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2005. Helsinki: Kansanterveyslaitos; 2005.

Koskinen M, Lounamaa A, Tiirikainen K, Laitakari J, Parkkari J. Kotitapaturmat Suomessa 2003. Ei-kuole-maan johtaneet kotitapaturmat 15–64-vuotiailla. Suo-malaisten turvallisuus 2003 -haastattelututkimuksen tu-loksia. Kansanterveyslaitos B 7/2006, Helsinki 2006.Laine-Häikiö K. Kansalaiset äänessä. Suomen Tule ry, Helsinki 2005.

Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976), viimeinen muutos 700/2006.

Lasten lihavuus. Käypä hoito1.8.2005. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyh-distys ry:n asettama työryhmä.

Lihavuus – painavaa asiaa painosta. Konsensuskokous 24. – 26.10.2005. Suomalainen Lääkäriseura Duode-cim, Suomen Akatemia, Vammala 2005.

Liikuntalaki 18.12.1998/1054.

Oja P, Rissanen P, Mustonen A. Kunnossa kaiken ikää (KKI) –ohjelma. Toiminnan arviointi vuosilta 1995 – 2003. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LI-KES, Jyväskylä 2005.

Pekurinen M, Puska P. ym. Terveydenhuollon menojen hillintä: rahoitusjärjestelmän ja ennaltaehkäisyn merkitys Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 4/2007, Helsin-ki 2007.

Reunanen A. Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi. Arvio toteutuksesta. Suomen Sydänliiton julkaisuja 2003:1.

Työterveyshuoltolaki 1383/2001.

Työturvallisuuslaki 738/2002.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyttä edistävän liikun-nan kehittämistoimikunnan mietintö. Komiteanmietin-tö 2001:12.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Alkoholiohjelma 2004 – 2007. Yhteistyön lähtökohdat. Sosiaali- ja terveysminis-teriön julkaisuja 2004:7.

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoni-tautien edistämiseksi vuosille 2005 -2011. Suomen Sy-dänliiton julkaisuja 2005:1,

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniter-veyden edistämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön jul-kaisuja 1997:27. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 1997.

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 203 – 2010.Suo-men Diabetesliitto, Jyväskylä 2003.

Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 –kansan-terveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkai-suja 2001/4, Helsinki 2001.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravit-semussuositukset -ravinto ja liikunta tasapainoon. Edita Publishing, Helsinki 2005.

www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp.

30

Sairauksien ja tapaturmien ehkäisy.

Tiirikainen K, Lounamaa A. Suomalaiset tapaturmien uhreina. 2006. Kansallisen uhritutkimuksen perustaulu-koita. Kansanterveyslaitos B 4/2007, Helsinki 2007.

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniter-veyden edistämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön jul-kaisuja 1997:27. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 1997.

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoni-tautien edistämiseksi vuosille 2005 -2011. Suomen Sy-dänliiton julkaisuja 2005:1.

Turvallisesti kotona ja vapaa-aikana. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2007–2012. Sosiaali- ja terveysministeriön Julkaisuja 2006:24.

www.boneandjointdecade.org

www.stm.fi/suomi/tso/julkaisut/veto/veto.htm

www.tyotapaturmaohjelma.fi/

Hoitojärjestelmät

Kansanterveyslaki (66/1972). Erikoissairaanhoitolaki (1062/1978).

Häkkinen U, Alha P: Terveyspalvelujen käyttö ja sen vä-estöryhmittäiset erot. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 10 / 2006.

Nieminen M: Eurooppa eläköityy eri tahtiin. Tilastokes-kus, Tieto & trendit 1 lokakuu 2005 Sosiaali- ja terveys-ministeriön esitteitä 2 / 2002.

Hoito

Aromaa A, Huttunen J, Koskinen J, Teperi: Suomalais-ten terveys. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005.

Hakulinen Katri. Avofysioterapiapalvelujen käyttö Suo-messa. Terveys 2000 –tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B14/2004, Helsinki 2004.

Häkkinen U, Alha P. Terveyspalvelujen käyttö ja sen vä-estöryhmittäiset erot. Terveys 2000 –tutkimus. Kansan-terveyslaitoksen julkaisuja B10/2004, Helsinki 2006.

Kaila-Kangas L, toim. Musculoskeletal disorders and di-seases in Finland, Results of the Health 2000 Survey. Publications of the National Public Health Institute B25/2007. http:/www.ktl.fi/portal/2920

Mattila K: Perusterveydenhuolto, Ibid.ss 351-355.

Stakes: Somaattinen erikoissairaanhoito 2005. Tilastotie-dote 29/2005

Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Tilastokes-kus 2000.

Turvallisesti kotona ja vapaa-aikana. Koti ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2007-2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 24 / 2006.

Teperi J: Erikoissairaanhoito. Kirjassa: Suomalaisten ter-veys. Toim Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S, Teperi J. Duodecim, Stakes, KTL, Helsinki 2005.

Kuntoutus

Huuhtanen J, Forss, M. Suunnitelma Kelan harkinnan-varaisen kuntoutuksen varojen käytöstä vuosina 2008 – 2010. Moniste.

Laki kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kun-toutusrahaetuuksista 15.7.2005 (KKRL).

5.7. Tutkimus Mela GS, Cimmino MA. An overview of rheumatolo-gical research in the European Union. Ann Rheum Dis 1998; 57: 643-7.

31

10. Liitteet

Liite 1. Timo Pohjolainen: Suorista ja epäsuorista kustannuksista tule-sairauksissa.Liite 2. Olavi Airaksinen: Tule-potilaan hoitoketjutLiite 3. Antti Malmivaara: Alaselän sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuden edstämisestä terveydenhuollossa.Liite 4. Päivi Leino-Arjas: Tule-sairastavuuden sosioekonomiset erot ja niiden syyt

Liitteet ovat Kansallista TULE-ohjelman taustoitta-mista varten tilattuja julkaisemattomia artikkeleita.

32

Väestö vanhenee, sillä elinikä on pidentynyt ja syntyvyys vähentynyt. Olemme jo nyt Suomessa tilanteessa, jos-sa työvoima on ikääntyneempää kuin vuosikymmeniin. Työikäinen 15–64 -vuotias väestö vähenee maassamme vuoden 2010 jälkeen. Jotta työllisten ja huollettavien huoltosuhde ei kehity kestämättömäksi, nykyistä useam-man työikäisen on tarpeen olla työssä.

Terveys 2000 -tutkimuksessa pitkäaikaisen lääkärin totea-man selkäoireyhtymän esiintyvyys oli miehillä 10 % ja naisilla 11 %. Noin viidellä prosentilla miehistä ja seit-semällä prosentilla naisista on niskaoireyhtymä. Lonk-kanivelrikko on noin viidellä prosentilla miehistä ja nel-jällä prosentilla naisista. Polvinivelrikko on seitsemällä prosentilla naisista ja viidellä prosentilla miehistä. (Aro-maa ja Koskinen 2002). Tuoreen eurooppalaisen tutki-muksen mukaan yleisimpiä väestön kivun aiheuttajia ovat nivelrikko, selkärangan sairaudet ja vammojen jälki-tilat (Breivik et al. 2006).

Suomessa sairaanhoidon kustannuksista vastaavat pää-asiassa kunnat. Kela maksaa lääkkeistä ja sairauspäivära-hakustannuksista syntyneitä kustannuksia sekä järjestää myös kuntoutusta. Pääasiassa työeläkeyhtiöt maksavat työkyvyttömyyseläkekustannukset. Kokonaiskustannuk-sista on vain niukasti tutkimustietoa.

Yleisyytensä lisäksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tule-sai-raudet) rajoittavat usein potilaiden työ- ja toimintaky-kyä. Vuonna 2005 noin 30 % työkyvyttömyyseläkkeistä myönnettiin tule-sairauksien perusteella, niistä aiheutui maassamme 684 miljoonan euron vuotuinen työkyvyttö-myyseläkemeno. (Eläketurvakeskus 2005) (taulukko 1). Työkyvyttömyys onkin kallein tule-sairauksien yhteis-kunnallinen seuraus (Häkkinen 1996).

KipulääkekustannuksetVuonna 2005 Suomessa 187 000 henkilöä käytti sairaus-vakuutuksen korvaamia analgeetteja (opioidit ja paraseta-moli). Käytöstä aiheutuneet kustannukset olivat 29 mil-joonaa euroa. Tulehduskipulääkkeitä käytti 857 800 hen-kilöä, ja kustannukset olivat 42 miljoonaa euroa (tauluk-ko 2). Lähes kokonaisuudessaan tulehduskipulääkekus-tannukset aiheutuvat tule-sairauksista. Sairauslomasyiden ja selkävaivojen yleisyyden perusteella arvioiden ainakin kolmannes sairausvakuutuksen korvaamista kipulääke-kustannuksista eli yli 20 miljoonaa euroa on aiheutunut selkävaivojen ja noin 10 % (7 miljoona euroa) nivelsai-rauksien oireenmukaisesta hoidosta. Kipulääkkeistä pa-rasetamoli-kodeiini- ja ibuprofeeni-kodeiinivalmisteet ja suurin osa kipupotilaiden käyttämistä parasetamolival-misteista eivät kuulu sairausvakuutuksen perusteella kor-

vattaviin lääkkeisiin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oi-reenmukaiseen hoitoon käytetään myös käsikauppalääk-keitä sekä suun kautta otettuna että geeleinä, joten kipu-lääkkeiden kokonaiskustannukset ovat em. suuremmat.

KuntoutusVuonna 2005 Kela korvasi fysioterapiaa 17 miljoonan euron arvosta. Vuosittain avohoidon fysioterapiaa to-teutetaan yli kaksi miljoonaa hoitokertaa. Koska lääkä-rit merkitsevät vain alle 50 %:ssa lähetteeseen ICD-10 diagnoosin, tarkkaa fysioterapian syytä ei tiedetä. Väes-tötutkimuksen mukaan 47 % eli noin kahdeksan miljoo-naa euroa fysioterapiasta käytetään selkä- ja iskiaskivun hoitoon. Suurin osa muista fysioterapiakustannuksista kuluu nivel- ja pehmytosakipujen hoitoon, ja vain pie-ni osa avofysioterapiasta käytetään neurologisten sairauk-sien hoitoon. Kunnallisen terveydenhuollon kuntoutus-kustannusten kohdennuksesta missään sairausryhmässä ei ole luotettavia tietoja.

Kelan tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien kuntou-tuksen kustannukset olivat vuonna 2005 yhteensä 81,7 miljoonaa euroa. Suurimmat olivat selkäsairaudet (34 miljoonaa euroa), nivelreuma (11,8 miljoonaa euroa), ni-velrikko (5,9 miljoonaa euroa) ja fibromyalgia (2,9 mil-joonaa euroa). Kelan maksamat kuntoutusrahakustan-nukset tule-sairauksissa olivat vuonna 2005 yhteensä 17,2 miljoonaa euroa.

Sairaanhoitojaksot ja hoitopäivätTule-sairauksien osalta hoitojaksoista ja –päivistä on tar-kinta tietoa selkäsairauksista. Selkäsairauksien sekä kon-servatiiviseen että leikkaushoitoon käytettyjen sairaanhoi-tojaksojen lukumäärä on ollut viimeisen 10 vuoden aika-na noin 20 000 jaksoa vuodessa. Hoitopäivät ovat laske-neet 10 vuoden aikana 13 %:lla . Selkäsairauksista aiheu-tuneet kiinteähintaiset sairaanhoitokustannukset ovat 10 vuodessa hieman laskeneet ja vakiintuneet noin 35 mil-joonan euron vuositasolle.

Selkäleikkaukset ja leikkauskustannuksetVälilevytyrään kohdistuneet leikkaukset lisääntyivät vuo-desta 1987 vuoteen 1994 yhteensä 58 %. Vuoden 1995 jälkeen välilevytyräleikkaukset ovat vähentyneet vuoteen 2005 mennessä 27 %:lla, dekompressioleikkaukset lisään-tyneet 37 %:lla ja luudutusleikkaukset yli kolminkertais-tuneet. Välilevytyräleikkausten hoitopäivien lukumääris-sä tapahtui vuodesta 1995 vuoteen 2005 puolittuminen, dekompressioleikkausten hoitopäivät ovat pysyneet ku-takuinkin ennallaan ja luudutusleikkausten hoitopäivät ovat lisääntyneet 151 %:lla.

Liite 1. Suorista ja epäsuorista kustannuksista tule-sairauksissa

Timo Pohjolainenylilääkäri, ORTON Invalidisäätiö

33

Vuonna 2005 välilevyleikkausten kustannukset olivat 8,1, dekompressioleikkausten 5,9 ja luudutusleikkausten kus-tannukset 6,1 miljoonaa euroa. Lanneselkään kohdistu-vien leikkausten reaalihinnassa ei ole tapahtunut vuoden 1995 jälkeen muutosta.

TekonivelleikkauksetSekä primaareja lonkka- että polvitekonivelleikkauksia tehdään Suomessa noin 7000. Lonkka- ja polvitekonivel-leikkausten yleisin syy nivelrikko (kuva 1 ja 2). Lonkan uusintatekonivelleikkauksia tehdään noin 1300 ja polven vastaavia toimenpiteitä vajaat 600 (kuva 3). Tekonivel-leikkausten kustannukset Suomessa ovat tällä hetkellä va-jaat 200 milj. euroa vuodessa.

Sairauspäivärahakustannukset tule-sairauksissaVuonna 2005 maassamme alkoi yhteensä 361 000 saira-uspäivärahakautta. Tule-sairauksien takia sairauspäivära-hakausia alkoi lähes kolmasosa eli 119 000. Vuonna 2005 Suomessa korvattiin noin 16 miljoonaa sairauspäiväraha-päivää, joista kolmasosa eli noin 5 miljoonaa päivää tule-sairauksien takia (kuva 4).

Selkäsairauksien takia alkaneet sairauspäivärahakaudet li-sääntyivät vuodesta 1990 vuoteen 2000 saakka, jonka jäl-keen ne ovat vähentyneet. Sairauslomien kestosta johtuen Kelan korvaamat sairauspäivärahapäivät selkäsairauksissa laskivat vuoteen 2000 saakka, jonka jälkeen ne ovat nous-seet vuoteen 2005 mennessä 2,3 miljoonaan päivään (ku-va 5). Selkäsairauksista aiheutuneet sairauspäivärahakus-tannukset olivat vuonna 1995 yhteensä 73,2 miljoonaa ja vuonna 2005 vastaavasti 104,5 miljoonaa euroa. Reaa-lihintainen kasvu oli 25 %. Tule-sairauksissa maksetuis-ta sairauspäivärahakustannuksista selkäsairauksien osuus vuonna 2005 oli 43 %. Vuonna 2005 Suomessa nivelrikon takia korvattiin 806 000 sairauspäivärahapäivää ja päivärahakustannukset oli-vat 37 milj. euroa. Tästä polvinivelrikon osuus oli 17,5 miljoonaa ja lonkkanivelrikon osuus 9 miljoonaa euroa. Päivärahakustannukset ovat lisääntymässä (kuva 6).

Työkyvyttömyyseläkkeet tule-sairauksissaTule-sairauksien takia alkaneet varsinaiset työkyvyttö-myyseläkkeet ovat lisääntymässä (kuva 7). Vuonna 2005 Suomessa kokonaistyöeläkemeno oli 2,26 miljardia eu-roa. Tule-sairauksien takia työeläkemeno samana vuonna oli 684 miljoonaa euroa eli 30 % vuotuisesta työeläkeme-nosta (taulukko 1). Vuonna 2005 selkäsairauksien osuus oli 48 % tule-sairauksien työeläkemenosta.

Vuonna 1995 selkäsairauksien takia työkyvyttömyyseläk-keellä olleita oli 54 347 henkilöä ja työkyvyttömyyseläke-meno oli 405,5 miljoonaa euroa. Selkäsairauksien takia eläkkeellä olevien määrä on laskenut 10 vuoden aikana selvästi, sillä vuonna 2005 selkäsairauden takia eläkkeellä oli yhteensä 32 501 henkilöä. Selkäsairauksien perusteel-la maksetut työeläkekustannukset olivat 329,4 miljoonaa euroa. Selkäsairauksien työkyvyttömyyseläkemenon reaa-linen vähennys on lähes 40 % vuoteen 1990 ja lähes 35 % vuoteen 1995 verrattuna.

Nivelrikon takia vuonna 2005 eläkkeellä oli 16 200 hen-kilöä. Työkyvyttömyyseläkemeno nivelrikon takia oli sa-mana vuonna 167,1 miljoonaa euroa.

��

35

Liite 2. Tule-potilaan hoitoketjut

Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja kiputilat muodos-tavat hyvin merkittävän osan yleislääkärin vastaanotoista. Huomattava osa näistä potilaista ohjautuu myös erikois-sairaanhoitoon. Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien määrä kasvaa erittäin nopeasti väestön ikääntyessä. Taval-lisimpia näistä vaivoista ovat selkäkipu, nivelrikko sekä lihasten ja jänteiden sairaudet.

Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan tuki- ja liikunta-elinsairaudet aiheuttavat jo nyt yli viisi miljoonaa alkavaa sairauspäivärahakautta. Näistä selkäkivun osuus on yli puolet. Nivelrikko aiheuttaa ikääntyville ihmisille lisäk-si merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä. Niin ikään työkyvyttömyyden syynä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat merkittävä tekijä.

Alaselkäkipu on hyvin tavallinen vaiva. Noin 80 % kan-salaisista kokee elämänsä aikana selkäkipua. Toistuvat ja pitkittyvät, kroonistuvat selkäkivut aiheuttavat huomat-tavaa kustannusta yhteiskunnalle. Lyhytaikainen, akuutti selkäkipu paranee tavallisesti hyvin pienin ja vähäisin hoi-totoimenpitein. Sen sijaan pitkittyvät ja kroonistuvat sel-kävaivat ja ongelmat aiheuttavat paljon kustannuksia niin potilaalle kuin terveydenhuoltojärjestelmälle ja lyhyt- ja pitempiaikaista työkyvyttömyyttä.

Nivelrikko, nivelten sairaudet sekä niska-hartiaseudun ja olkapäävaivat ovat myös tavallisia tuki- ja liikuntaelinvai-voja. Erityisesti työhön liittyvät ongelmat, kuten työasen-not, työergonomia ja muuttuneet työskentelykulttuurit, aiheuttavat niska-hartiaseudun ongelmia ja niistä seuraa-vaa toiminta- ja työkyvyn haittaa enenevässä määrin.

Valtaosassa tuki- ja liikuntaelinsairauksia hoitovastuu on avohoidossa. Vakavien sairauksien (mahdollinen syöpä, tulehdus, murtuma ja erittäin vaikeaa kipua aiheuttavat hermopuristustilat) erottaminen onkin tärkeää tuki- ja liikuntaelinsairauspotilaita hoidettaessa. Selkä- ja nis-kavaivoissa välilevyn pullistuman tai selkäydinkanavan ahtauman aiheuttamat hermojuuripuristumat saattavat vaatia kirurgista hoitoa. Niin ikään vaikea nivelrikko ja nivelen sairaudet edellyttävät kirurgisen hoidon toteut-tamista. Tuki- ja liikuntaelinten traumat vaativat myös usein operatiivista hoitoa.

Kuitenkin valtaosa suuresta tuki- ja liikuntaelinsairauksi-en joukosta on hoidettavissa konservatiivisesti lääkehoi-dolla, liike- ja liikuntahoidolla sekä erilaisilla kuntoutus-muodoilla huomioiden monipuolisesti terveellisen elä-mäntavan periaatteet.

Potilaiden ohjautuminen avoterveydenhuollosta erikois-

sairaanhoidon palveluihin on hyvin vaihtelevaa. Eri hoi-tokäytännöissä on alueellisesti huomattavia eroja.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on 2000-luvulla ke-hitetty selkäpotilaiden hoidon ohjauksessa malli, jonka mukaisesti kaikki erikoissairaanhoitoa tarvitsevat selkä-potilaat ohjautuvat yhden oven -periaatteella selkävaivo-jen hoitoon perehtyneeseen selkäkeskukseen, jota vetää fysiatrian erikoislääkäri. Tämän taustalla on laaja-alai-nen yhteistyö, jossa konservatiiviseen hoitoon paneutu-nut erikoislääkäri tutkii potilaan kliinisesti ja tarvittaessa käyttää kuvantamispalveluita ja muita erikoistutkimuksia diagnostiikan selventämiseksi. Mahdollista operatiivista hoitoa tarvitsevat potilaat arvioidaan viikoittaisessa yh-teismeetingissä neurokirurgiaa ja ortopediaa edustavien erikoisasiantuntijoitten kanssa. Tässä yhteydessä myös kuvantamisalan erikoislääkäri on käytettävissä. Tällä mo-niammatillisella yhteistyöllä pystytään turvaamaan ope-ratiivisen hoidon yhtenäiset indikaatiot. Tämän lisäksi järjestelmä nopeuttaa operatiiviseen hoitoon ohjautuvien potilaitten oikea-aikaista hoitoon pääsyä. Työikäisellä vä-estöllä on todettu pitkittyvän sairausajan olevan merkit-tävin ennustetta heikentävä tekijä työhön paluuseen ja kuntoutumiseen.

Tämäntyyppinen hoitoketju, jossa on ohjeistettu avoter-veydenhuollon lääkäreille selkeä rooli ja tarvittavat tut-kimukset potilaiden hoidossa sekä ne rajapinnat, jolloin hoitoketjussa on syytä konsultoida erikoissairaanhoidon erityisasiantuntijoita, on selkeyttänyt potilaiden lähettä-mistä erikoissairaanhoitoon. Avoterveydenhuollon lää-kärin ei tarvitse itse pohtia, onko potilas operatiivista vai konservatiivista hoitoa tarvitseva tai tarvitseeko hän erityisiä kuntoutus- tai kipupoliklinikan palveluita, vaan ne päätetään selkäkeskuksen moniammatillisessa yhteis-työryhmässä. Päävastuu jatkohoidosta ja kuntoutukseen ohjauksesta palautuu kuitenkin avoterveydenhuollon lää-käreille. Järjestely edellyttää myös säännönmukaista kou-lutusyhteistyötä avoterveydenhuollon ja erikoissairaan-hoidon lääkäreiden välillä. Tämä turvataan vuosittaisilla alueellisilla koulutustapahtumilla.

Vastaavantyyppinen järjestely on toteutettu myös niska-potilaiden osalta. Läheisenä yhteistyökumppanina ovat erityisesti neurokirurgit, jotka operoivat tämän alueen sairauksia. Näissäkin sairausryhmissä asianmukainen konservatiivinen hoito tulee toteuttaa ennen kuin ope-raatiota harkitaan.

Olkapotilaan hoidon osalta on tiedetään, että käytettävis-sä on jo useita kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on osoi-tettu, että lieväasteisessa ja keskivaikeassa impingement-

Olavi Airaksinenylilääkäri, dosentti, KYS

36

oireyhtymässä saavutetaan yhtäläisiä hoitotuloksia sekä operatiivisella akromioplas-tialla että konservatiivisella etenevällä harjoitusohjelmal-la. Myös monissa degenera-tiivisissa sairauksissa, varsin-kin iäkkäämmillä henkilöillä, konservatiivinen hoitovaihto-ehto voi olla yhtä hyvä kuin operatiivinen.

Olkapotilaan hoitoketjussa on selkeästi erotettava kon-servatiivisen hoidon piiriin primääristi kuuluvat tapauk-set erikoissairaanhoidon ja avoterveydenhuollon osalta sekä selkeästi operatiivista, rekonstruktiivista kirurgi-aa vaativat tapaukset, kuten luksaatiot, tuoreet rotator cuff -vauriot, SLAP-vauriot ja traumat.

Myös olkapotilaan hoitoket-jussa yhteistyö ja yhteismee-tingit olkakirurgien, kon-servatiivista alaa edustavien fysiatrien ja kuvantamisalan erikoislääkäreiden (radiolo-gien) kanssa on keskeisessä asemassa.

Hoitoketjuilla saavutettavat edut ovat nimenomaan hoi-tolinjojen yhtenäistyminen, koulutuksen leviäminen ja laajentuminen sekä yhteistyö avoterveydenhuollon ja eri-koissairaanhoidon välillä yh-teisten koulutustapahtumien yhteydessä. Järjestelyllä voidaan turvata hoidon saatavuus annetun lainsäädännön puitteissa. Sen tavoitteena on myös pyrkiä ennaltaehkäisemään sairauslomien pitkitty-mistä pelkästään jonottamisesta ja hoidon odottamisesta johtuvista syistä. Työssä käyvät erikoissairaanhoidon toi-menpiteitä tarvitsevat potilaat ovat hoitoketjujärjestelyis-sä olleet erityisen huomion kohteena. Toimenpiteillä voi-daan ennalta ehkäistä työkyvyttömyyttä ja toimintakyvyn haittaa sekä nopeuttaa potilaiden paluuta takaisin entisen työ- ja toimintakyvyn pariin.

Järjestelyillä on tarkoitus myös yhtenäistää kuvantamis-periaatteita ja indikaatioita. Erityisesti harvinaisten hoi-toratkaisujen ja -toimenpiteiden suhteen käytäntö yhte-näistyy.

Moniammatillinen yhteistyö eri erikoisalojen välillä on tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa välttämätöntä. Tule-sairauksista kärsii erittäin laaja potilasjoukko, jon-ka hoitamisessa yksikään erikoisala ei voi selviytyä yksin. Toisaalta tehtävän vierittäminen pelkästään avohoidon vastuulle on kohtuutonta, koska siellä on huomattava joukko potilaita, jotka tarvitsevat välttämättömiä eri-koissairaanhoidon palveluja, vaativaa kuntoutusta ja konservatiivista hoitoa sekä vaativia leikkaustoimenpi-teitä. Näin ollen on viisainta järjestään nämä toimivaksi hoitoketjuksi, joka on kaikille siinä toimiville osapuolille selkeä ja helppo toteuttaa. Toiminta vaatii myös jatkuvaa kouluttautumista ja tietojen vaihtoa sekä neuvotteluja ja yhteistyötä.

37

Luonnollisesti on hyödynnettävä myös muualta saatavaa kustannusvaikuttavuustietoa.

Alaselkäkivun ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen kustannusvaikuttavuuden edistäminen sai-raanhoitopiiritasolla edellyttää laaja-alaista käsitystä lukuis-ten yksittäisten toimenpiteiden valikoimisesta, suuntaami-sesta ja ajoituksesta. Yksittäiset hoitomenetelmien arvioin-titutkimukset eivät ohjeistoksi riitä vaan nämä tulee kytkeä järkevällä tavalla yhteen. Kokonaisuuden luomiseen pyri-tään Käypä hoito -suosituksissa, joiden pohjana käytetään luotettavuudeltaan ja kliiniseltä sovellettavuudeltaan asian-mukaisia tutkimuksia. Kytkemällä tiedon kriittinen arvioin-ti kliiniseen kokemukseen pyritään suosituksiin, jotka ovat sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Suomessa on laadittu alaselän Käypä hoito -suosituksia vuo-den 1996 Alaselän sairaudet konsensuskokouksesta alkaen. Ensimmäinen suositus valmistui vuonna 1998 ja tämä päivi-tettiin vuonna 2001. Toinen päivitys on aloitettu ja työ val-mistunee vuoden 2008 alussa. Eurooppalaiset alaselän hoi-tosuositukset julkaistiin vuonna 2006 ja ne tukevat suoma-laisen Käypä hoito -suosituksen päivitystyötä. Eurooppalais-ten hoitosuositusten tavoitteena oli luoda yhtenäisiä linjoja alaselkäpotilaan hoidolle Euroopassa sekä tarjota tietoa kan-sallisten hoitosuositusten laadintaan.

Hoitosuositusten implementointi on useissa kontrolloiduis-sa tutkimuksissa todettu runsaasti voimavaroja vaativaksi ja usein tuloksiltaan vaatimattomaksi. Suomen oloissa suosi-tuksen vieminen käytäntöön voi onnistua paremmin kuin useimmissa muissa maissa yhtenäisen ja terveydenhuollossa arvostetun Käypä hoito toiminnan ansiosta. Käypä hoito -suositusta hyödyntäen on Suomessa laadittu useita alaselkä-potilaan hoitoketjuja yliopistosairaaloihin ja keskussairaaloi-hin. Näiden pyrkimyksenä on ollut paitsi viedä Käypä hoito -suosituksia käytäntöön, myös luoda toimiva yhteistyö pe-rusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille.

Kontrolloidulla tutkimusasetelmalla voitaisiin pyrkiä arvioi-maan alaselkäkipupotilaan hoitosuosituksen implementoin-nin onnistumista ja mahdollisesti jossain määrin myös tästä seuraavaa hoitojärjestelmän muutoksen tuomaa kustannus-vaikuttavuutta. Tutkimus vaatisi kuitenkin erittäin huomat-tavia voimavaroja ja sen tuoman tiedon luotettavuuden ei voi olettaa nousevan kovin korkeaksi. Käypä hoito -suosi-tukseen nojaavan hoitokäytännön toteutumista arvioiva ku-vaileva tutkimusasetelma ennen-jälkeen implementaatio-ponnistelujen toisi tietoa hoitojärjestelmän nykykäytännöis-tä ja siitä missä määrin käytäntöjä onnistutaan yhtenäistä-mään hoitosuositusten mukaisiksi. Tämäkin tutkimusase-telma vaatisi merkittäviä voimavaroja.

Sairauksien ehkäisyn, seulonnan, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuus tulee pyrkiä osoittamaan tieteel-liseen näyttöön perustuen. Näyttöä on alettu pitää myös tär-keänä korvattavuuden perusteena. Vankimpana näyttönä hoidon vaikuttavuudesta pidetään etenevistä satunnaiste-tuista kokeista saatuja tuloksia. Kun arvioidaan kaikkea kus-takin terveydenhuollon toimenpiteestä käytettävissä olevaa näyttöä, yksittäiseen tasokkaaseenkaan tutkimukseen nojau-tuminen ei riitä. Tarvitaan tasokasta järjestelmällistä kirjalli-suuskatsausta, joka kerää kattavasti ja yhdistää mahdollisim-man luotettavasti kaiken käytettävissä olevan tiedon.

Terveydenhuollon toimenpiteisiin käytetään voimavaroja, joilla tavoitellaan vaikuttavuutta eli terveydentilan ja/tai toi-mintakyvyn kohentumista. Ns. vaihtoehtoiskustannuspe-riaatteen mukaan terveydenhuollon voimavarat ovat aina rajalliset ja voimavarojen sijoittaminen yhteen kohteeseen merkitsee niiden jäämistä pois jostain muusta kohteesta. On viisasta sijoittaa voimavarat kohteeseen, josta saadaan mah-dollisimman hyvä vaikuttavuus suhteessa hoitoon tarvitta-viin voimavaroihin.

Terveydenhuollossa tulisi tehdä “oikeita asioita”, minkä vuoksi tieto toimenpiteiden kustannusvaikuttavuudesta on tärkeää. Taloudelliset arvioinnit on syytä tehdä ensisijaises-ti yhteiskunnallisesta näkökulmasta, jolloin saadaan koko-naiskäsitys toimenpiteiden seurauksista. Tällöin on mitatta-va ja arvotettava kaikki vertailtaviin vaihtoehtoihin liittyvä voimavarojen käyttö riippumatta siitä, kenelle näin synty-vät kustannukset viime kädessä koituvat. Kun terveysvaiku-tuksia arvioidaan lisäelinvuosilla tai erilaisilla sairausspesi-feillä mittareilla, puhutaan kustannus-vaikuttavuusanalyy-sista (cost-effectiveness analysis). Kustannus-utiliteettiana-lyysissa (cost-utility analysis) terveydellisiä vaikutuksia mi-tataan elämän pituudella ja elämänlaadulla. Näin vaikutta-vuutta voidaan mitata laatupainotetuilla lisäelinvuosilla eli QALYjen muutoksella (Quality-Adjusted Life Years gained). Kustannus-hyötyanalyysissa (cost-benefit analysis) myös ter-veysvaikutukset pyritään arvottamaan rahamääräisesti. Jotta päästäisiin korkeaan hoidon laatuun tarvitaan näytön ohel-la kliinistä osaamista ja potilaan arvojen ja arvostustusten huomioimista. Näin päästään perimmäiseen tavoitteeseen: “tehdään oikeita asioita oikein”. Terveydenhuollon mene-telmien arviointitutkimuksissa käytetään systemoidun kat-sauksen menetelmää ja tähän liitettyä kustannusvaikutta-vuusanalyysia ja usein kustannus-utiliteettianalyysia. Lisäksi arvioidaan eettisiä, järjestelmiin liittyviä, sosiaalisia ja juridi-sia näkökohtia.

Vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustiedon tarve alaselän sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa on suuri. Kustannus-vaikuttavuustiedon yleistettävyys on terveydenhuoltojärjes-telmästä riippuvaista. Tämän vuoksi Suomessa tehtävät sa-tunnaistetut kokeet kustannusanalyyseineen ovat tärkeitä.

Liite 3. Alaselän sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuden edistämisestä terveydenhuollossa.

Antti Malmivaaraylilääkäri, LKT, dosentti, Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, Finohta / Stakes

38

Tule-sairastavuus jakautuu väestössä epätasaisesti. Alem-missa koulutus- ja tuloryhmissä sairastavuus on yleises-ti suurempaa kuin korkeammin koulutetuilla tai parem-pituloisilla. Ammattiasema liittyy myös sairastavuuteen niin, että erikoistumattomien työntekijöiden ammatti-ryhmissä sairastavuus on korkeinta ja vähäisintä ylemmis-sä toimihenkilöryhmissä.

Esimerkiksi selkäkivun esiintymisen koulutusasteen mu-kainen gradientti on ollut hyvin johdonmukainen eri tut-kimuksissa (Dionne et al. 2001). Erot ovat havaittavis-sa myös sairaalahoitoon johtaneessa selkäsairastavuudes-sa kummallakin sukupuolella (Kaila-Kangas ym. 2006) ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ilmaantumisessa joh-tuen sekä ei-tulehduksellisista että tulehduksellisista sel-käsairauksista (Hagen et al. 2000). Ammateittaisessa tar-kastelussa sairaalahoitoon joutumisen riski selkäsairauden vuoksi oli miehillä 2-5 kertaa keskimääräistä suurempi poronhoitajilla, maatalous- ja paperityöntekijöillä, apu-hoitajilla ja sairaalavahtimestareilla sekä rautatietyönte-kijöillä; naisilla yli kaksinkertainen riski havaittiin muo-vituote-, pesula- ja maataloustyöntekijöillä (Leino-Arjas et al. 2002). Alhaisin riski sekä naisilla että miehillä oli

julkisen sektorin ylemmillä toimihenkilöillä. Silti White-hall-tutkimuksessa, joka koskee lontoolaisia valtion vir-kamiehiä, havaittiin selvät ammattiasemaerot Tule-saira-uksien aiheuttamissa sairauspoissaoloissa (Feeney et al. 1998).

Kansallisesti edustavaan otokseen ja kliiniseen tutkimuk-seen perustuvassa Mini-Suomi -aineistossa koulutusaste ja tuloluokka olivat niin selkä- ja niskaoireyhtymän kuin polvi- ja lonkkanivelrikonkin determinantteja, miehillä selvemmin kuin naisilla (Heliövaara et al. 1993). Kaksi vuosikymmentä myöhemmin tehdyn vastaavan Terveys 2000 -tutkimuksen alustavien tulosten perusteella kou-lutusryhmittäiset erot tule-sairastavuudessa ovat edelleen selviä (Leena Kaila-Kangas, henkilökohtainen tiedonan-to).

Terveydentilan sosioekonomisen vaihtelun taustalla aja-tellaan voivan olla ainakin kahdenlaisia mekanismeja: terveydentilaltaan heikommat valikoituvat alempiin so-sioekonomisiin ryhmiin (selektiohypoteesi) tai sosioeko-nomiseen asemaan sidoksissa olevat riskitekijät tuottavat eroja sairastuvuudessa (kausaalihypoteesi).

Liite 4. Tule-sairastavuuden sosioekonomiset erot ja niiden syyt.

Päivi Leino-Arjasdosentti, Työterveyslaitos

39

Aittomäki A, Lahelma E, Rahkonen O, Leino-Arjas P, Martikainen P. �e contribution of musculoskeletal dis-orders and physical work load to socioeconomic inequal-ities in health. Eur J Public Health 2006, Sep 5 [Epub ahead of print].

Dionne CE, von Korff M, Koepsell TD, Deyo RA, Barlow WE, Checkoway H. Formal education and back pain: a review. J Epidemiol Community Health 2001;55:455-68.

Feeney A, North F, Head J, Canner R, Marmot M. Soci-oeconomic and sex differentials in reason for sickness ab-sence from the Whitehall II study. Occup Environ Med 1998;55:91-8.

Hagen KB, Holte HH, Tambs K, Bjerkedal T. Socioeco-nomic factors and disability retirement from back pain: a 1983-1993 population-based prospective study in Norway. Spine 2000 Oct 1;25(19):2480-7.

Hagen KB, Tambs K, Bjerkedal T. What mediates the inverse association between education and occupation-al disability from back pain? A prospective cohort study from the Nord-Trondelag health study in Norway. Soc Sci Med 2006;63:1267-75.

Heliövaara M, Mäkelä M, Sievers K, Melkas T, Aro-maa A, Knekt P, Impivaara O, Aho K, Isomäki H. Tu-ki- ja liikuntaelinten sairaudet Suomessa. Helsinki: Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:35, 1993.

Kaila-Kangas L, Keskimäki I, Notkola V, Mutanen P, Ri-ihimäki H, Leino-Arjas P. How consistently distributed are the socioeconomic differences in severe back morbid-ity by age and gender? A population based study of hos-pitalisation among Finnish employees. Occup Environ Med 2006;63:278-82.

Latza U, Kohlmann T, Deck R, Raspe H. Influence of occupational factors on the relation between socioeco-nomic status and self-reported back pain in a popula-tion-based sample of German adults with back pain. Spine 2000;25:1390-7.

Latza U, Kohlmann T, Deck R, Raspe H. Can health care utilization explain the association between socioeco-nomic status and back pain? Spine 2004;29:1561-6.

Leino-Arjas P, Hänninen K, Puska P. Socioeconomic var-iation in back and joint pain in Finland. Eur J Epidemi-ol 1998;14:79-87. Leino-Arjas P, Kaila-Kangas L, Notkola V, Keskimäki I, Mutanen P. Inpatient hospital care for back disorders in relation to industry and occupation. Scand J Work Envi-ron Health 2002;28:304-313.

Mustard CA, Kalcevich C, Frank JW, Boyle M. Child-hood and early adult predictors of risk of incident back pain: Ontario Child Health Study 2001 follow-up. Am J Epidemiol 2005;162:779-86.

Monet tunnetut tule-sairauksien riskitekijät, kuten fyy-sisesti kuormittava työ, tapaturmat, ylipaino, tupakointi ja vähäinen vapaa-ajan liikunta jakaantuvat sosioekono-misen ryhmän mukaan samaan tapaan kuin tule-sairasta-vuuskin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole selvää, missä mää-rin ja mitkä riskitekijätasojen erot mahdollisesti ovat tule-sairauksien sosioekonomisten vaihtelun syynä. Itse asiassa tällaista tutkimusta on tehty yllättävän vähän.

Erot elintapatekijöissä tai stressioireissa eivät juuri selit-täneet selkä- tai nivelkivun vaihtelua ammattiaseman ja koulutuksen mukaan aikuisilla suomalaisilla (Leino-Arjas et al. 1998). Laajassa norjalaistutkimuksessa (Hagen et al. 2006) etsittiin selkäsairauksista johtuvan työkyvyttömyy-den koulutuksen mukaisen vaihtelun syitä. Työn fyysiset tai psykososiaaliset kuormitustekijät, tupakointi, ylipai-no, liikunta tai alkoholin käyttö eivät selittäneet työky-vyttömyyden koulutusasteen mukaisia eroja, jotka säilyi-vät edelleen, kun ammattiasemakin vakioitiin. Myöskään perusterveydenhuollon palvelujen käyttöerot eivät selittä-neet koulutustason mukaista vaihtelua selkäkivussa (Lat-

za et al. 2004). Toisaalta Helsingin kaupungin työnteki-jöillä havaittiin, että ammattiaseman mukaiset erot lääkä-rin toteamien tule-sairauksien ammattiaseman mukaises-sa vaihtelussa katosivat, kun työn fyysiset kuormitusteki-jät otettiin huomioon (Aittomäki et al. 2006).

Jotta sosioekonomisia eroja tule-sairastavuudessa voitai-siin tehokkaasti vähentää, tulee näiden erojen mekanis-meja koskevaa tietopohjaa laajentaa. Tarvitsemme siis tutkimusta, joka pureutuu erojen syihin. Laajat suomalai-set kansallisesti edustavat tutkimusaineistot antavat tähän mahdollisuuden. Varhaisiin lapsuuden aikaisiin vaiku-tuksiin tulee kiinnittää huomiota (Mustard et al. 2005). Myös interventiotutkimusta tarvitaan. Kun esimerkiksi terveitä elintapoja edistämällä sekä työkuormitusta ja ta-paturmia työssä tai vapaa-aikana vähentämällä pyritään vaikuttamaan käytännössä tule-sairastuvuutta alentavas-ti, olisi tärkeää, että tällaisten toimien vaikutuksia sosioe-konomisiin sairauseroihin samalla myös monitoroitaisiin. Näin tutkimus ja käytännön vaikuttaminen kulkisivat optimaalisesti rinnan.

Viitteet:

�0

Suomen Tule ry on yhteistyöjärjestö. Suomen tuki- ja liikuntaelinliitto – Suomen Tule ry on perustettu vuonna 2000.

Liitto pyrkii edistämään päättäjien ja vaikuttajien, asiantuntijoiden, kansalais- ja potilasjärjestöjen, pal-velutuottajien, tutkijoiden ja toimijoiden verkostoitu-mista tule-terveyden hyväksi.

Liiton tarkoituksena on myös luoda edellytyksiä tuki- ja liikuntaelinten terveyden edistämiseksi jäsenyhtei-söjensä valtakunnallisena yhteistyöelimenä.

Vuonna 2007 Suomen Tule ry:llä on 13 jäsentä: Huol-toliitto ry, Invalidiliitto ry, ORTON Invalidisäätiö, Reumasäätiö, Suomen fysioterapia- ja kuntoutusyrit-täjät FYSI ry, Suomen Kiropraktikkoliitto ry, Suomen Nivelyhdistys ry, Suomen Ortopediyhdistys ry, Suo-men Osteoporoosiliitto ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Selkäliitto ry, Työfysioterapeutit ry ja Työter-veyslaitos.

Toiminnan päämääränä on väestön parempi tule-terveysSuomen Tule ry:n toiminnan pääpainoalueena on vä-estön parempi terveys ja sitä edistämään on tule-ken-tän yhteistyönä laadittu Kansallinen TULE-ohjelma.

Yhteisenä tavoitteena on tuoda ongelmat näkyviksi ja päätöksenteon kohteiksi, lisätä keskustelua ja vuoro-vaikutusta sekä tarjota toimintaympäristö, joka tuot-taa ja välittää ajantasaista tule-tietoutta.

Suomen Tule ry:n keskeisenä tehtävänä on päivittää ja koordinoida Kansallisen TULE- ohjelman toteutusta.

Kaikki tahot ja toimijat ovat sydämellisesti tervetullei-ta toteuttamaan Kansallista TULE-ohjelmaa ja edistä-mään väestön tuki- ja liikuntaelinterveyttä.

Kansallisen TULE–ohjelman voi ladata osoitteesta www.suomentule.fi