toimenpide 2004

2 TOIMENPIDE 2004

Pääkirjoitus

Lasi vettä, kiitos!

Joka puolella ympäristöämme on vettä ja luonnollisesti myös omasta kehostamme löy-

tyy sitä. Vesi on elämän lähde, vaikka syyssateiden aikaan sitä ei aina tule muistettua.

Suurin osa maailman vedestä on suolaista ja vain pieni osa on makeaa vettä. Kaikkina

aikoina eri ihmisryhmät ovat taistelleet makeasta vedestä alueilla joista siitä on pulaa. Tu-

levaisuudessa se on yhä enemmän suuri syy moniin sotiin. Juomakelpoisesta vedestä voi

olla pulaa myös alueilla joissa on runsaasti vettä, mutta se on ihmisen toimesta saastunut.

Kotikaupungissani Riihimäellä olimme hiljattain pitkän aikaa ilman juomakelpoista ha-

navettä. Syyllinen oli tosin poikkeukselliset sateet joiden seurauksena kolibakteeria pääsi

juomaveteen. Ohitse virtaava Vantaajokikin tulvi rajusti, vaikka muuna aikana se on niin

harmittoman näköinen joki. Peltosaaren kaupunginosamme muistutti jo melkein Venet-

siaa.

Takavuosina Shell meinasi rakentaa huoltoasemansa Riihimäelle kunnanvaltuuston tuella,

jonka seurauksena pohjavesien suojelu olisi vaarantunut. Onneksi hanke raukesi valituk-

sen johdosta. Viimeisimmästä juomavesiongelmastamme kaupunkimme sai kovaa kri-

tiikkiä asukkailta tilanteen hoitamisesta ja tiedottamisesta. Saa nähdä miten se vaikuttaa

syksyn kunnallisvaaleihin asuinkaupungissani.

Sebastian ViljaPäätoimittaja

[email protected]

PääkirjoitusPuheenjohtajan palsta

Edustajisto Universaalikieli

Mansikanviljelyn feministinen moraalifi losofi aYlioppilaskentän Hesari ja aktivistien aikakauslehti

Paikallisdemokratiaa porvareiden ehdoilla Weiqi

Käytä laittomasti kopioituja ohjelmistoja!Naamioitumiskieltolaille on vaihtoehtoja

Stopesso.comOhjelmistopatentit – miksi ihmeessä?

Leonid Brezhnev -rauhanpalkinto Pervez Musharrafi lleVasemmistofeministi vaatii lisää seksiä teineille

Välisoitto lapsuudesta aikuisuuteenVasemmistolainen opiskelijatoiminta aktivoituu!

Hemmamammor igen?Lyhyt oppimäärä Espanjan sisällissodasta (1936 – 39)

Yliopiston kriisi?Sekalaista

2456671012161820222525262829303234

Päätoimittaja: Sebastian Vilja

Kirjoittajat: Jukka Huhta, Kalle Kytölä, Mira Käkönen, Juho Lindman, Pinja Nieminen, Hanna Pakka-nen, Mikko Pylkkänen, Aija Salo, Leo Stranius, Riikka Taavetti, Laura Tuominen, Elina Turunen

Ulkoasu: Ilkka Hela

Paino: Dark Oy, Vantaa 2004

TOIMENPIDE 2004 3

P olitiikka, mitä se on? Keskimääräinen vastaantulija kadulla

pitää politiikkaa ja sitä harjoittavia henkilöitä enimmäk-

seen iljettävinä pyrkyreinä. Näkemys on täysin oikeutettu

ja toisinaan jopa osuva, mutta tällöin politiikka käsitetään val-

tion ja kuntien virallisissa elimissä sekä puolueissa harjoitetuksi

ammattipolitiikaksi. Tällaista politiikka-käsitystä voisi mielestä-

ni kutsua vaikkapa hesarilaiseksi erään ylläpitäjänsä mukaisesti.

Samankaltaista ajattelutapaa edustaa valtio-opin professori Matti

Wibergin lausahdus aktivisteille: ”ottakaa ne rautakaupan tuot-

teet pois naamasta, menkää parturiin ja liittykää puolueeseen”

– vain parlamentaarinen toimintahan on sitä ”oikeanlaista” po-

litiikan tekoa. Olisikin uutta jos joku turha julkkis vastaisi kysy-

mykseen ”aiotko lähteä mukaan politiikkaan” seuraavalla tavalla:

”Ilman muuta, esmes ihan kohta lähden ruokaostoksille.”

Kapeaan politiikka-käsitykseen törmää myös muualla, esimer-

kiksi toisinaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan piirissä.

Varsinkin aiemmin kuuli usein puhuttavan epäpoliittisista edus-

tajistoryhmistä. Anteeksi, kuinka? Aika lahjakasta, jos joku on-

nistuu ulkoistamaan toiminnastaan politiikan. Tavallisemmat

puheet poliittisista versus sitoutumattomista ryhmistä eivät kuu-

losta aivan yhtä oudoilta, mutta silti herää kysymys, mihin nyt ei sitouduta. Tuossa kohdassa sitoutumaton siis tarkoittanee suun-

nilleen samaa kuin Sitoutumattomassa vasemmistossa, joka tässä

kontekstissa tosin luetaan poliittiseksi ryhmittymäksi.

Sitoutumaton vasemmisto on kieltämättä haastava nimi tulkita.

Se herättääkin usein kysymyksiä, kuten ”miten niin sitoutuma-ton vasemmisto?” Ei ole vaikea vastata, vaikka siihen muutama

rivi meneekin. Emme ole sitoutuneet mihinkään puolueeseen tai

sen nuorisojärjestöön. Emme elä puoluetuilla, emmekä ole min-

kään puolueen HYY-osasto. Emme tee yksittäisten ehdokkaiden

vaalikampanjoita, vaikka kylläkin järjestämme yleisempiä vaali-

tapahtumia. Jäseniämme kuuluu tai aikoo liittyä eri puolueisiin,

ja hyvä niin. Toiset meistä taas haluavat pysyä puoluekoneiston

ulkopuolella. Yhä parempi. Jokainen sitvaslainen voi valita itsel-

leen sopivimman tavan toteuttaa poliittisia tarpeitaan, kunhan

ne ovat suunnilleen samansuuntaisia: vasemmalle kallellaan.

Poliittinen toiminta ulottuu kauas poliittisten ja ”sitoutumatto-

mien” instituutioiden ulkopuolelle. Henkilökohtaisella ja epävi-

rallisella tasolla tehtävä poliittinen toiminta on mitä tärkeintä,

ainakin jos ei satu olemaan Paavo Lipponen. Sitvas toimii mo-

lemmilla tasoilla – poliittisena toimijaryhmänä HYY:ssä ja jouk-

kona tahoillaan toimivia ihmisiä sen ulkopuolella. Samalla kun

pidämme HYY:n sisäisessä toiminnassa jatkuvasti kansalaisjär-

jestöroolia tapetilla, toimimme itse kansalaisjärjestönä laajem-

malle katsoen.

HYY:n edustajisto, hallitus, Yhtymän hallintoneuvosto ja tytär-

yhtiöt sekä puistot, kuppilat ja toimisto ovat tänäkin vuonna

toimineet sitvaslaisille kelpo areenoina maailman korjaamisessa,

omista nurkista aloittaen. Maailmanvallankumousta ei ehkä teh-

dä yhdestä ylioppilaskunnasta käsin, mutta jos nyt Coca-Cola ja

kumppanit sentään poistaisivat mainospropagandansa Unicafes-

ta. Tämän ja muiden, punavihreiden ja ennen muuta poliittisten

tavoitteiden puolesta: yhteisrintamaan!

Jukka Huhta

Puheenjohtajan palsta

4 TOIMENPIDE 2004

TOIMENPIDE 2004 5

H yyn edustajisto on ylioppilaskunnan korkein päättävä elin

ja se koostuu 60:stä varsinaisesta ja 120:stä varaedustajas-

ta. Edustajisto kokoontuu noin kuusi kertaa vuodessa ja se

päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan budjetista, nimittää yliop-

pilaskunnan hallituksen ja valitsee ylioppilaslehden päätoimitta-

jan, HYYn pääsihteerin ja puheenjohtajan.

Edustajisto valitaan joka toinen vuosi vaaleilla ja viime syksynä

Sitoutumaton vasemmisto voitti itselleen kuusi paikkaa. Henki-

lökohtaisia voittojakin voi tulla: Esimerkiksi oma empatiakykyni

kasvoi vaalien seurauksina ja aloin tuntea sympatiaa poliitikkoja

kohtaan, jotka ovat ainaista julkista riistaa. Sama päti lähetys-

työntekijöihin, käännyttäminen ottaa varmasti lujille eikä luo-

vuttaminen ole helppoa. Pääsykoepyrkiminenkin muistui mie-

leen, mutta silloin ei tarvinnut yrittää miellyttää ketään. Vaalit

olivat kuitenkin kokonaisuudessaan hieno kokemus, sitten kun

ne olivat onnistuneesti ohi.

Edustajiston kolme ensimmäistä kokousta seurasivat toisiaan

varsin tiiviissä tahdissa joulun tienoilla. Kauden ensimmäisessä

kokouksessa esimerkiksi nimitettiin HYYn hallitus, joka oli neu-

voteltu kokoon edustajistovaaleja seuraavina viikkoina. Sitvasista

hallitukseen valittiin Mira Käkönen hoitamaan koulutuspoliitti-

sia asioita. Toisessa kokouksessa valittiin ylioppilaskunnan pu-

heenjohtajisto. Kolmanteen kokoukseen hallitus toi hyväksyttä-

väksi vuoden 2004 hallitusohjelman. Hallitusohjelmasta käytiin

vilkasta keskustelua ja muun muassa kohta, jossa viitataan samaa

sukupuolta olevien ihmisten oikeuteen laillistaa parisuhteensa,

jakoi mielipiteitä. Sitvasin agendaan on aina kuulunut tasa-arvon

ajaminen eri muodoissaan ja edustajamme laukkasivatkin puhu-

janpöntössä puolustamassa seksuaalista tasa-arvoa.

Ainakin sinä aikana kun olen itse ollut yliopistossa, yksi varsin

keskeinen kiistakysymys HYYssä on ollut, saako HYY ottaa kan-

taa niin sanottuihin yhteiskunnallisiin asioihin? Sitvasissa aja-

tellaan, että ylioppilas ei kasva tynnyrissä. Yliopistoilla on myös

yhteiskunnallinen tehtävä. Keskustelussa minua häiritsee usein

se, että kuulee väitettävän ”yhteiskunnallisten asioiden” vievän

aikaa opiskelijoiden edunvalvonnalta. Itse en käsitä, että miksi

nämä asiat sulkisivat jotenkin toisensa pois. HYY pystyy kyl-

lä ottamaan kantaa Lapinlahden sairaalan säilyttämiseen sekä

opintotuen kehittämiseen ilman, että se on keneltäkään pois.

Asiassa mielenkiintoista on myös se, että oikeisto, joka nykyään

näkyvimmin haluaa rajata tiettyjen aihealueiden käsittelyn ulos

HYYstä, on kuitenkin historian valossa toiminut HYYssä hyvin-

kin näyttävästi yhteiskunnallisten kysymysten parissa erityisesti

sotien aikana ja muulloinkin.

Kokouksessa, jossa hyväksyttiin hallitusohjelma, hyväksyttiin

myös Sitvasin ponsi, jossa toivottiin, että HYYn hallitus ei läh-

de tukemaan valtiovallan suunnitelmia ”kehittää” opintorahaa

opintolainaan nojaavalla mallilla, joka laittaa eri alojen opiske-

lijat eriarvoiseen asemaan. Pontemme hyväksyttiin. Kävin esit-

telemässä ponnen edustajistolle ja pidin samassa yhteydessä siis

ensimmäisen puheeni. Jännitti kauheasti, mutta jälkeenpäin oli

hyvä mieli, että sai suunsa auki heti kauden alussa.

Kevään aikana edustajiston kokouksissa käsiteltiin muun muassa

HYYn hallituksen palkkoja ja HYY-yhtymän taloutta, pohdittiin

populaarimusiikin harjoitustiloja ja hurrattiin, kun ylioppilas-

lehden uudeksi päätoimittajaksi valittiin sitvassari Esa Mäkinen.

Edustajistotoverit alkoivat tulla tutuiksi. Edustajiston kokouk-

sia edeltävät aina valmisteluvaliokunnan ja edustajistoryhmien

puheenjohtajien väliset kokoukset. Useat edustajiston jäsenet

vaikuttavat myös jossain muussa HYYn elimessä opintovalio-

kunnasta Ylioppilaslehden kustannuksen hallitukseen. Monista

muiden ryhmien jäsenistä onkin tullut kavereita ja ennen kesä-

laitumille lähtöä olinkin ehtinyt laulaa kokoomuslaisen edaatto-

rin kanssa internationaalia, kuunnella ainejärjestöliiton edusta-

jan kanssa persialaista runoutta ja juoda demarin viinat.

Edustajisto

Pinja Nieminen

Miten sinne pääsee, keitä siellä on, mitä siellä tapahtuu, mitä sieltä saa?

Allekirjoittaja toimii Sitvasin edariryhmän puheenjohtajana.

Menneenä kesänä se nousi jälleen korkealle. Nimittäin

futiskuume. Jalkapallo on kuningaslaji, sanotaan, eikä

voinut muuta kuin todeta, että näin on tässä jääkiekon

luvatussa maassakin.

Jalkapallon EM-kisat tarjosivat juuri sitä, mitä suurelta kansain-

väliseltä turnaukselta odottaa saattaa. Huippusuorituksia, suuria

tunteita ja ennen kaikkea yllätyksiä. Draamaa parhaimmillaan.

Kesäkuun kolme viikkoa kuluivat siivillä, kun illalla odotti toi-

nen toistaan jännittävämpiä kohtaamisia.

Monille tie pois köyhyydestä on avautunut jalkapalloilun myötä.

Vaatimattomista oloista miljoonakentille tähtäävät useat, jotka

tänäänkin pallottelevat tekonurmella, takapihalla tai kadulla.

Päivä päivän jälkeen, elleivät muut houkutukset, kuten tytöt ja

huumeet, vedä liikaa puoleensa. Sitkeys palkitaan tässäkin lajis-

sa.

Pallon kanssa kikkailu ei edellytä hintavia varustehankintoja.

Nappulakengillä tai ilman potkitaan palloa tai jotakin palloa

muistuttavaa siellä, missä tilaa on. Siksi jalkapallo on demokraat-

tinen laji. Välttämättä ei tarvita vanhempia kuskaamaan harjoi-

tuksiin ja rahoittamaan kalliita nappiksia. Vaikka ei kotisponso-

reistakaan haittaa ole – paitsi kentän laidalla karjumassa.

Junioreille turnausmatkat ovat todellisia elämyksiä ja maailman-

kuvan avartajia. Heinäkuisessa Helsinki Cupissa pelanneet jouk-

Universaalikieli

kueet palaavat kotikentilleen mukanaan tuulahdus kansainväli-

syyttä ja kokemuksia vieraista kulttuureista. Ja mikä hienointa,

futiksen avulla voidaan köyhissä maissa edistää demokratiaa ja

tasa-arvoa. Tytöt ja pojat pääsevät joukkueessa kokemaan lii-

kunnan riemua ja pelimatkoilla uusia maita ja maisemia. Jalka-

palloilu avaa näkymän valoisammasta tulevaisuudesta ja antaa

lupauksen paremmasta.

Vielä vähän aikaa sitten Englannin maalitaituri Michael Owen

näyttäytyi 19-vuotiaalle Wayne Rooneylle kaukaisena idolina.

EM-turnauksessa he solmivat nappiksiaan pukuhuoneessa vie-

rekkäin. Se mikä tänään on vielä haave, voi huomenna olla todel-

lista. Miltei mahdoton tulee mahdolliseksi – kuka uskoi Kreikan

mestaruuteen ennen kisoja?

Jalkapallo on universaalikieli, jota ymmärretään missä vain. Kun

kyyneleet valuivat pitkin Christiano Ronaldon siloisia poskia

EM-fi naalin jälkeen, pettymykseen oli helppo yhtyä.

Raha ei sittenkään ole jalkapalloareenoilla vielä kaikki kaikessa.

Tunteet ja unelmat, ne ovat enemmän. Epäonnistuneen rangais-

tuspotkun jälkeen David Beckhamia tuskin lohdutti lukuisat

mainossopimukset. Tänä syksynä karsinnat seuraaviin jalkapal-

lon MM-kisoihin pyörähtävät käyntiin. Ja niissä pelataan jälleen

muusta kuin rahasta – unelmista.

Kirjoittaja on Raastimen päätoimittaja.

Hanna Pakkanen

6 TOIMENPIDE 2004

M ummolani takana on laajahko mansikkaesiintymä. Man-

sikkapaikka ei runsaasta kukinnasta huolimatta tuota

marjoja. Syyksi minulle on joskus kerrottu, että siellä

kuulemma kasvaa ainoastaan yhtä sukupuolta olevia mansikoi-

ta. Mansikattomuuden ongelma nousi uudelleen esiin, kun sit-

vaslaiset olivat viettämässä juhannusta luonani. Olisi ollut niin

mukavaa, jos olisin voinut käydä noukkimassa tuoreita marjoja

pitopöytään!

Mansikkapopulaation koostumukseen kajoaminen herätti kui-

tenkin feministin huolen. Onko mansikan olemassaolon pe-

rimmäinen tarkoitus tuottaa marjoja? Vai onko jo pelkkä man-

sikkana oleminen mansikalle tyydyttävä olotila; haluavatkohan

samaa sukupuolta olevat mansikat vain kukkia keskenään? Onko

minulla siis marjanystävänä oikeus ryhtyä mansikkamaani Matti

Vanhaseksi? Kysymys mansikoiden viljelystä ei ollutkaan yksin-

kertainen.

Problematiikka kehittyi edelleen, kun aloin pohtia mansikoiden

ulkoista viestintää toisesta näkökulmasta. Miksi ne oikeastaan

kukkivat niin kauniisti? Voisiko toisaalta ollakin niin, että ky-

seessä on hätähuuto? Biologinen kello on sosiaalinen konstruk-

tio, mutta ehkä se termi päteekin paremmin kasvimaailmaan.

Olisihan tavallaan ymmärrettävää, jos vuosikausia omassa poru-

kassa viettäneet mansikat haluavat keskuuteensa vetreitä nuoria

vastakkaisen sukupuolen taimia – vaikka vain marjantekoon.

Saattaa olla, että mansikat voivat päättää itsenäisesti lisääntymi-

sestään; en siis välttämättä painosta niitä, vaikka hankkisinkin

niille pari uutta mansikkaa seuraksi. Vai painostaisinko?

Totesin, että yhteiskuntatieteelliset opinnot antavat hyvin vaikea-

selkoiset avaimet puutarhanhoidon alkeisiin. Onneksi mansikoi-

ta voi ostaa kalliiseen hintaan katukojuista.

Mansikanviljelyn feministinen moraalifi losofi a

Laura Tuominen

Liberon päätoimittaja Perttu Iso-Markku ja Ylioppilaslehden päätoimittaja Esa Mäkinen.

TOIMENPIDE 2004 7

Riikka: Mitä te ajattelette oman lehtenne sitoutumisesta tai sitoutumattomuudes-ta? Te molemmathan teette järjestölehteä, mutta aika erilaisia sellaisia.

Esa: Vaikka Ylkkäriä ei sinänsä tule aja-

telleeksi järjestölehtenä, se on toki opiske-

lijalehti. Ylkkäri on kuitenkin enemmän

pieni aikakauslehti kuin iso järjestölehti.

Perttu: Liberossa olen jotenkin yrittä-

nyt ajatella sitä kaksoisroolina. Libero

on tietysti Vasemmistonuorten lehtenä

sitoutunut järjestöön, järjestöhän ne pai-

nokustannuksetkin maksaa, ja järjestön

tapahtumien ja ihmisten pitää näkyä leh-

dessä. Toisaalta Liberoa yritetään tehdä

aikakauslehtenä niin, että sillä on annet-

tavaa myös ihmisille, jotka eivät ole eivät-

kä halua olla järjestön kanssa tekemisissä

mutta tykkäävät lukea lehteä. Tehdään hy-

vää lehteä, jota kehtaa lähettää myös niille,

jotka eivät ole järjestösitoutuneita eivätkä

kaan voisi kannattaa vaikkapa opintoaiko-jen rajauksia?

Esa: No onhan joku ollut Ylkkärissä tätä-

kin mieltä… Tietenkin meille on tärkeää,

että Ylkkärissä puolustetaan opiskelijan

etua. Jos opiskelijat yhtenä joukkona ovat

jotain mieltä, niin kyllä se meidän kir-

joittamiseen vaikuttaa. Mutta mikä sitten

kulloinkin on opiskelijan etu? Voisihan

joku sanoa, ja on sanonutkin, että opiske-

lijoiden etu olisi nimenomaan valmistua

nopeasti. Siinä mielessä Ylkkäri on ollut ja

tulee varmasti olemaankin samaa mieltä,

mitä opiskelijaliike on, että ei ole järkevää

tehdä rajauksia ja opintotuki on kehitty-

nyt huonosti. ▶

Ylioppilaskentän Hesari ja aktivistien aikakauslehtiTeksti: Riikka TaavettiKuvat: Ilkka Hela

Aihe: Keskustelua lehdistä, sitoutuneisuudesta ja sitoutumattomuudesta, poliittisesta mediasta ja viihteellisyydestä.

Henkilöt: Perttu Iso-Markku, Libero-mielipidelehden päätoimittaja ja Esa Mäkinen, Ylioppilaslehden tuore päätoimittaja.

Aika: Aurinkoinen iltapäivä elokuun puolivälissä

Paikka: Café Kafka Helsingin keskustassa

välttämättä edes hirveän vasemmistohen-

kisiä.

Esa: Ylkkärissähän on erona Liberoon

se, että lehden lukijakunta on tavattoman

paljon Liberon lukijakuntaa monimuo-

toisempi. On mahdotonta määritellä tyy-

pillistä lukijaa. Järjestölehtenä Ylkkäri on

toki opiskelijoille suunnattu lehti, mutta

samaan aikaan siitä myös luetaan, mitä

mieltä opiskelijat ovat tällä hetkellä.

Perttu: Samoin kuulemma isommissa

tiedotusvälineissä luetaan Liberosta mitä

nuoressa vasemmistoskenessä nyt mieti-

tään. Itse olen yrittänyt tehdä Liberosta

aktivistien aikakauslehteä. Paitsi että sii-

nä olisi mielenkiintoisia aiheita, sitä olisi

myös mukava lukea ja se näyttäisikin koh-

tuullisen hyvältä.

Riikka: Onko joitakin asioita, joihin Ylk-käri on sitoutunut? Ylkkärissä ei varmaan-

TOIMENPIDE 2004 7

8 TOIMENPIDE 2004

Riikka: Olisiko sitten myös niin, että jos opiskelijaliikkeessä alkaisivat puhaltaa kovin oikeistolaiset tuulet, kannatettaisiin yksityisiä yliopistoja ja muuta, niin Ylkkäri olisi sitten samaa mieltä?

Esa: Olisihan jo meidän velvollisuus ottaa

selvää, miksi monet olisivat sitä mieltä.

Se miten olen yrittänyt tiivistää lehden

tekemisen ohjenuoraa on ristiriitainen

moniarvoisuus. Lehdessä voi olla artik-

keleita jotka ovat keskenään eri mieltä.

Jos pääkirjoituksessa ollaan sitä mieltä,

että Nokia-yliopistot ovat pahasta, niin

mielellämme tietysti antaisimme lehdessä

tilaa sellaisille näkemyksille, että ne ovat

hyvä asia, ainakin jos näkemys olisi ylei-

nen. Voisi myös esittää vastakysymykse-

nä, mikä sitten on lehden mielipide? Jos

se on vain pääkirjoituksessa, niin silloin

pääkirjoituksen laatijan voi varmaankin

sanoa olevan sitoutunut. Katsottaessa leh-

den kokonaisuutta ei ole ollenkaan niin

helppo sanoa, että olisimme sitoutuneet

johonkin.

Perttu: On huomattavasti pääkirjoitusta

tärkeämpää, kenelle antaa puheenvuoron.

Tietysti Ylioppilaslehdellä on opiskelija-

kentässä vähän Hesarin asema, liikkeen

sisältä löytyy monenlaisia kantoja, jotka

kaikki pitää saada esiin.

Riikka: Mutta jos punavihreässä nuori-sossa on jostain asiasta erilaisia näkemyk-siä, onko sitten Liberon tehtävä antaa niille kaikille näkyvyyttä?

Perttu: Viimeksi kun Liberossa kirjoi-

tettiin prostituution kriminalisoinnista,

on osa isompaa mediakenttää ja ihmiset,

jotka muodostavat käsitystään jostain il-

miöstä ottavat vastaan informaatiota mo-

nesta suunnasta. Liberolla on täytettävänä

oma lokeronsa, antaa jotain punavihreälle

aktivistihenkiselle nuorisolle. Kun vaik-

ka teimme teemanumeron ydinvoimasta,

mun ei todellakaan tarvinnut antaa ko-

konaiskuvaa siitä, mistä ydinvoimaky-

symyksessä voisikaan olla kysymys vaan

antaa lukeville nuorille työkaluja ydinvoi-

man vastustamiseen. Se on taas esimerkki

sellaisesta asiasta, josta lukijakunnassa on

konsensus, ydinvoimaa vastustetaan. Pää-

asia ei sinällään ole kaikkien asioiden kä-

sittely tasapuolisesti, sekä teollisuuspamp-

puja että aktivisteja yhtälailla ymmärtäen.

Tottakai Liberon sympatiat ovat siellä ka-

dulla aktivistien puolella.

Esa: Jos Ylkkäri nyt kirjoittaisi ydinvoi-

masta, siihen pitäisi olla joku yllättävä

näkökulma tai jotain uutta olisi pitänyt ta-

pahtua. Ei välttämättä silloin olisi ensisi-

jaisesti tarvetta siihen, että haastateltaisiin

kaikkia osapuolia.

Sitoutunut lehdistö ja demarisoitunut yhteiskunta

Riikka: Onko sitoutuminen mediassa van-hanaikaista? Jos katsoo vaikka puoluelehti-en tilaa, niin sehän on aika surkea.

Esa: Koko suomalaisen lehdistön tila liit-

tyy olennaisella tavalla puoluelehtien ti-

laan. Niin sanottujen kakkoslehtien tilaa-

minen on ilmeisesti vähentynyt. Tilataan

nimenomaan molemmille mielipiteille

annettiin tilaa. Se on asia, joka jakaa mie-

lipiteitä lehden lukijakunnan ja myös Va-

semmistonuorten piirissä. Joku ilmaston-

muutos on sellainen, että siitä olisi aika

vaikea edes ketään toisinajattelijaa löytää.

Tämä lehti, jota minä teen saa kyllä ihan

rehellisesti ajaa tiettyä mielipidettä.

A Broader View

Riikka: Mitkä teille on sitten sellaisia kes-keisiä arvoja lehden teossa? Esa jo mainit-sikin ristiriitaisen moniarvoisuuden.

Esa: Juuri viime päivinä olemme mietti-

neet, miten saada lehdestä riittävän mo-

nipuolinen. Se on omalla tavallaan yllät-

tävän vaikeaa. Kapealta sektorilta, omasta

kokemusmaailmasta on helppo tehdä laa-

dukasta journalismia, mutta miten tehdä

sitä myös oman kokemuspiirin ulkopuo-

lelta. Ja sitten tietysti tärkeitä asioita tie-

tysti objektiivisuus ja kriittisyys.

Riikka: Mitä oikein tarkoitat objektiivi-suudella?

Esa: Objektiivisuus palaa siihen, että ym-

märretään, miten asioita voi tarkastella

monesta näkökulmasta. Mun mielestä

BBC:n mainoslause ”Demand a Broader

View” iskee asian ytimeen. Jos katsoo lä-

heltä jotain asiaa, se näyttää kovin erilai-

selta kuin kun katsotaan kaukaa.

Perttu: Tässä on yksi ero vaikka Liberon

ja Ylkkärin välillä. Mun ei tarvitse olla

kiinnostunut laajemmasta näkökulmasta,

jos sanon näin kärjistäen, koska Libero

TOIMENPIDE 2004 9

Helsingin Sanomia, Turun Sanomia, Kale-

vaa, alueiden ykköslehtiä. Mutta tilaavat-

ko ihmiset enää kakkoslehtiä, pienempiä

lehtiä? Puoluelehdethän ovat perinteisesti

olleet tällaisen kakkoslehden asemassa.

Onhan myös totta, että aatteelliselle leh-

distölle ei välttämättä enää ole tilausta

samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin.

Mutta siihen mä en taas osaa sanoa syytä,

että mistä se voi johtua.

Perttu: Onko se sitten niin, että sitoutu-

neeseen lehteen ei voi luottaa. Ajatellaan,

että se mitä kirjoitetaan yleislehdessä on

asiaa, mutta sitoutuneessa lehdessä on

progandaväritys. Kriittinen ajatteleva ih-

minen ei voi ottaa tietoansa sellaisesta

mediasta. Vastoin yleistä imagoa, sitou-

tuneissa lehdissähän tehdään kuitenkin

kovaa journalismia.

Esa: Mutta se selkeiden tietynväristen sil-

mälasien läpi katsominen ei ole enää sa-

malla tavalla muodikasta.

Perttu: Aikaisemminhan yhteiskunta

oli paljon tiukemmin jakautunut, työ-

väenkulttuuri oli kovin erillistä ja silloin

Kansan Uutiset tai Suomen Sosiaalide-

mokraatti oli ykköslehti. Porvarilehteä ei

tarvittu ollenkaan. On onnellista ja toivot-

tavaa, että luokkarajat ovat liudentuneet,

että eri puolet eivät enää elä omissa sulje-

tuissa maailmoissaan.

Riikka: Onko siinä kuitenkin riski, että porvarikulttuuri on korvannut työväen-kulttuurin, että kahden kulttuurin sijaan onkin enää vain yksi?

Perttu: Ehkä koko yhteiskunta on dema-

risoitunut, jos ajattelee hyvin pitkällä ai-

kavälillä.

Riikka: Keskiluokkainen elämä kaikille?

Esa: Keskiluokkainen massayhteiskunta,

niinkuin kaikki vakavasti otettavat yhteis-

kuntateoreetikot sanovat.

Perttu: Ehkä enemmänkin sellaiset pik-

kuisen liberaalit arvot. Eihän “koti, us-

konto isänmaa“ -ajattelu kuitenkaan voit-

tanut niin, että se olisi koko yhteiskunnan

vallitseva trendi.

Esa: Se näkyy myös lehdistömaailmas-

sa siten, että pienet erikoisaikakauslehdet

kasvattavat suosiotaan. Matkailulehdet

tai kokkauslehdet tai harrastelehdet, jot-

ka ovat hyvin tarkasti rajatulle lukijaryh-

mälle suunnattuja lehtiä ovat tulleet osit-

tain yleisaikakauslehtien tilalle.

Perttu: Miksi sitten politiikasta kiinnos-

tuneet ihmiset eivät kuitenkaan tilaa si-

toutuneita lehtiä?

Esa: Vihreä Lanka on päinvastainen esi-

merkki: se on kasvattanut suosiotaan sa-

malla kun vihreän liikkeen suosio on kas-

vanut.

Perttu: Sitoutuneiden lehtien menestys

on tietysti kiinni siitä, kuinka paljon ihmi-

set ovat kiinnostuneita puolueista. Vihreä

liike elää ehkä vielä jonkinlaista kasvuvai-

hetta joten Vihreä Lankakin nostaa levik-

kiään. Sitoutuneille lehdille ei ole ilmei-

sesti löydettävissä sellaista lukijakuntaa,

joka ei olisi tiukasti sitoutunut johonkin

puolueeseen, jos ei jäsenenä niin ainakin

vankkumattomana kannattajana.

Lisää poliittista mediaa?

Riikka: Voiko lehti olla poliittinen ja siitä huolimatta sitoutumaton?

Perttu: Miksi ei voisi olla?

Esa: No mihin Suomen Kuvalehti vaikka-

pa on sitoutunut?

Perttu: Se ei ole sitoutunut mihinkään,

mutta sillä on ihan selkeä poliittinen nä-

kemys, mihin suuntaan yhteiskuntaa pi-

täisi viedä. Ja se antaa eri puolueiden ih-

misille kuitenkin tilaa lehdessä.

Riikka: Entä sitten Voima?

Perttu: Voima on myös hyvä esimerkki,

ei tarvitse sitoutua yhteen tiettyyn poliit-

tiseen puolueeseen tai edes poliittiseen

liikkeeseen. Ja silti voi olla yleinen, puna-

vihreiden linssien läpi katsova poliittinen

lehti.

Esa: Eipä Voimalla edes ole mitään sel-

laista poliittista liikettä, johon se voisi olla

sitoutunut. On se silti selkeästi sitoutunut

tiettyihin arvoihin.

Perttu: On Voimalla selkeitä näkemyksiä

siitä, mihin yhteiskuntaa voisi viedä.

Riikka: Ei varmaankaan voi olla lehteä, joka ei olisi sitoutunut yhtään mihinkään, mutta esimerkiksi Voimalla ja Suomen Kuvalehdellä on aika selkeä näkemys siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehit-tää.

Perttu: Noilla kahdella lehdellä se suunta

on myös ilmeisen vastakkainen.

Riikka: Pitäisikö poliittista tai yhteiskun-nallista mediaa olla enemmän?

Perttu: Tarvitaanko lisää poliittista leh-

distöä, jotta ihmiset kiinnostuisivat yh-

teiskunnallisista asioista vai pitääkö olla

ensin kiinnostusta, jolloin ihmiset hakisi-

vat käsiinsä poliittista mediaa?

Esa: Mä olen ehkä enemmän huolissani

siitä, miten media jatkuvasti viihteellistyy.

Esimerkiksi helsinkiläiset ilmaisjakeluleh-

det ovat lähes kaikki nopeita ja vauhdik-

kaita ja helppoja.

Riikka: Eikö siinäkin sitten pitäisi ajatella, että jos on kysyntää niin on myös tarjon-taa?

Perttu: Voimahan on aika hyvä esi-

merkki, sille oli tietty kysyntä olemassa.

Kukaan ei varmasti sanonut ääneen, että

nyt tarvitaan poliittinen, ei-viihteellinen

ilmaisjakelulehti. Mutta se perustettiin ja

sille löytyi oma lokero. ■

10 TOIMENPIDE 2004

P uolueissa huokaistaan helpotukses-

ta, kun lokakuun 24. päivä on ohi.

Kunnallisvaalien jälkeen vaalisuma

hellittää miltei puoleksitoista vuodeksi.

Asiaan palataan jälleen presidentinvaalien

merkeissä kevättalvella 2006.

Kunnallisvaalit ovat tärkeät vaalit puolu-

eille. Se näkyy panostuksissa vaalikam-

panjointiin Helsingissä. Vaikka eduskun-

ta- ja eurovaalit ovat tyhjentäneet puolu-

eiden kassaa ja vieneet toimitsijoita burn

outin partaalle, ovat Helsingin vihreät

ja SDP varanneet mainontaan 170 000

euroa. Pääkaupungin suurin puolue ko-

koomuskin budjetoi puolueen yhteiseen

mainontaan 120 000 euroa. Kilpailu suu-

rimman ja toiseksi suurimman puolueen

paikasta on alkanut aikaa sitten. Koolla

on väliä, sillä korkeimmat virkanimityk-

set ja jossain määrin alemmatkin tehdään

edelleen poliittisin perustein. Varsinkin

sosiaalidemokraateilla on kana kynittävä-

nä vihreiden kanssa viime kunnallisvaa-

leista, jolloin vihreät nousivat SDP:n ohi

toiseksi suurimmaksi puolueeksi Helsin-

gissä. Ylipormestari Eeva-Riitta Siitosen

(kok) jäädessä pian eläkkeelle poliittinen

peli hänen seuraajastaan käy kuumana.

Saattaakin olla, että kolme suurta puolu-

etta pyrkivät tekemään kunnallisvaaleista

ylipormestarivaalit samalla tavoin kuin

eduskuntavaaleista tehtiin pääministe-

rivaalit poliittisten kysymysten jäädessä

taka-alalle.

Kunnallisvaalit ovat tärkeät vaalit myös

ennen kaikkea kuntien asukkaille. Kun-

nat päättävät joidenkin arvioiden mukaan

jopa 80 %:sta ihmisten arkeen liittyvistä

konkreettisimmista ratkaisuista: paljonko

budjetoidaan terveydenhoitoon, joukko-

liikenteeseen ja toimeentulotukeen; ra-

kennetaanko kovan rahan omistusasun-

toja vai vuokra-asuntoja; kilpailutetaanko

julkiset palvelut; saadaanko Helsingin

edustalle tuulipuisto; kasvatetaanko luok-

kakokoja; lakkautetaanko lähikirjastoja ja

kulttuuritoimintaan varattuja tiloja; onko

graffi tien tekeminen kiellettyä ja niin

edelleen. Kunnallisvaalien äänestysaktii-

visuus on lähes poikkeuksetta alhaisempi

kuin eduskunta- ja presidentinvaaleissa.

Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa on

tasaisesti laskenut koko maassa 1990-lu-

vulla (1992: 70,9%, 1996: 61,3 %, 2000:

55,9 %). Korkean työttömyyden alueilla,

esimerkiksi joissain Itä-Helsingin ja Van-

taan kaupunginosissa, äänestysprosentti

lähentelee jopa 25 %:a. Äänestämisestä on

tullut hyvin toimeentulevien harrastus, ja

se näkyy tehdyissä poliittisissa linjauksis-

sa.

Merkittävät poliittiset päätökset ovat vii-

me vuosina olleet pääkaupunkiseudulla

hyvin porvarillisia. Muun muassa toi-

meentulotuki ja terveydenhoidon resurs-

sit alibudjetoidaan Helsingissä tietoises-

ti. Tämä on johtanut vähävaraisimpien

ihmisten aseman heikkenemiseen, kun

Paikallisdemokratiaa porvareiden ehdoilla

Laura Tuominen

kunnallisvaalit lokakuussa

rikki mennyttä pesukonetta ei välttämättä

ole mahdollista korjauttaa ja jonot lääkä-

rille pitenevät. Kuvaavaa on, että pelkät

sosiaalitoimen budjettiylitykset ovat suu-

rempia kuin nuorisotoimen koko budjetti.

Myös joukkoliikenteen julkista tukea on

vähennetty, mikä on johtanut lippujen

hinnankorotuksiin sekä useiden bussilin-

jojen lakkauttamiseen. Tämänsuuntaiset

poliittiset valinnat johtanevat lipputulojen

ja matkustajamäärien vähenemiseen. Tur-

haa yksityisautoilua rajoittaviin ratkaisui-

hin, kuten tietulleihin ja ruuhkamaksui-

hin, ei juuri ole löytynyt poliittista tahtoa.

Lähivuosien asuntopolitiikkaa linjaa-

va Helsingin asunto-ohjelma painottaa

omistusasuntojen rakentamista vuokra-

asuntojen sijaan. Sosiaalisen sekoittami-

sen periaate, vuokra- ja omistusasunto-

jen rakentaminen samalle alueelle, tulee

vähenemään. Asunto-ohjelman taustalla

on halu kilpailla niin sanotuista ”hyvistä

veronmaksajista” muun muassa Espoon

kanssa. Uusia opiskelija-asuntoja onkin

määrä rakentaa vain noin 100. Näyttää

myös siltä, etteivät kymmenettuhannet

Helsingin kaupungin työntekijätkään

kuulu niihin ”hyviin veronmaksajiin”,

joista kilpaillaan. Varsinkaan sosiaali- ja

opetustoimen tai nuorisotyöntekijöiden

palkkatasolla ei välttämättä ole asiaa Hel-

sinkiin asumaan, vaikka täällä töissä kä-

visikin.

TOIMENPIDE 2004 11

Kunnallisvaalien alla keskustelu pääkau-

punkiseudun kuntien yhteistyön lisäämi-

sestä ja jopa kuntien yhdistämisestä on

herännyt. Periaatteessa tavoite on kanna-

tettava, sillä varsinkin maankäytössä ja

liikennesuunnittelussa kuntarajat ovat lä-

hinnä pääkaupunkiseudun kokonaisedun

saavuttamisen hidaste ja jopa rajoite. On

kuitenkin syytä muistaa, että olemassa

oleva tilannekin on poliittisten päätös-

ten tulosta. Suunnittelemalla Helsingin,

Espoon ja Vantaan yhdistämistä kaikki

tahot eivät välttämättä pyrikään muut-

tamaan nykyistä kehitystä, vaan voimis-

tamaan sitä. Kokoomus on toistaiseksi

pääkaupunkiseudun suurin puolue. Sillä

ja sen liittolaisilla on varmasti aivan omat

perusteensa kannattaa pääkaupunkiseu-

dun yhdistämistä Suur-Helsingiksi. Pa-

nostukset joukkoliikenteen kehittämiseen

ja tasa-arvoisempaan kaupunkisuunnitte-

luun olisivat mahdollisia jo nyt, jos tahtoa

löytyisi.

Toimivan demokratian edellytys on pää-

töksenteon avoimuus ja julkisuus. Helsin-

gin kunnallispolitiikan seuraaminen on

hankalaa, sillä paikallista mediaa ei oike-

astaan ole. Helsingin Sanomien tarjoama

julkisuus on valtakunnan julkisuutta, eikä

kaikkia olennaisia kunnallisia päätöksiä

uutisoida sen palstoilla. Radio Helsinki

tekee parhaansa raportoidessaan valtuus-

ton kokouksista mielenkiintoisia aloitteita

ja keskusteluja. Kaupunginosalehdet uu-

tisoivat kunnallispolitiikasta lähinnä sil-

loin, kun asiat koskettavat niiden kaupun-

ginosaa. Toivottavasti jonkin aikaa sitten

perustettu Helsingin Uutiset -lehti onnis-

tuu osaltaan lievittämään kunnalliseen

päätöksentekoon liittyvää tiedotusvajetta.

Tietoa kunnallisesta päätöksenteosta voi

etsiä omatoimisestikin. Ainakin Helsin-

gin kaupunginvaltuuston esityslistat, pää-

tösluettelot ja keskustelupöytäkirjat löy-

tyvät kaupungin internet-sivuilta www.

helsinki.fi päätöksenteko-osiosta. Myös

lautakuntien päätösluettelot ja esityslistat

löytyvät vaihtelevasti netistä. Viimeisen

neljän vuoden aikana tehtyihin päätöksiin

kannattaa tutustua, sillä vaaleja edeltävä-

nä vuonna harjoitetaan aina vähemmän

tiukkaa säästöpolitiikkaa. Ikävät päätök-

set tehdään sopivan ajoissa, jotta äänes-

täjät ehtisivät unohtaa ne uusiin vaaleihin

mennessä. Esimerkiksi vuoden 2005 bud-

jettiin, joka käsitellään valtuustossa lähellä

kunnallisvaaleja, ei ole tulossa merkittäviä

leikkauksia. ■

[email protected]

Helsingin nuorisolautakunnan jäsen

olla antamatta loppupelivinkkejä ja yllyt-

tävät tietenkin pelaajia käymään toisen

heikkojen ryhmien kimppuun. Peli-ilo on

silminnähtävää. He nauttivat pelistä yhtä

paljon kuin me! Loppupäivä kuluurattoi-

sasti laudalla tapellessa.

Shanghaissa, Suzhoussa ja Beijingissä pe-

laajien ja yleisön löytäminen on aina yhtä

helppoa. Kaduilla korttipe-

lit, mahjongg ja xiangqi ovat

tosin vielä suositumpia kuin

weiqi.

Weiqin opiskelua

Beijingissä liitymme ruotsa-

laisten järjestämään weiqi-

kouluun. Pääopettajamme

on Bao Yun, veijarin oloi-

nen 2-dan ammattilaispe-

laaja. Cheng Lan on erittäin

kohtelias fysikaalisen kemi-

an opiskelija. Hän opiskeli

seitsemän vuotiaasta kol-

metoistavuotiaaksi weiqiä ja

on varmasti vahvempi kuin

kukaan eurooppalainen amatööri. Lu Lu

on tietojenkäsittelytieteen opiskelija, so-

siaalinen nuori tyttö joka puhuu ruotsia

paremmin kuin useimmat meistä puhuvat

kiinaa. Kaikilla on hyvä asenne opettami-

seen.

Vierailevia opettajia käy pari kertaa vii-

kossa. Luentojen ja opetuspelien jälkeen

monet menevät iltaisin pelaamaan joko

supermarketin eteen tai parin korttelin

päässä olevalle weiqi-kerholle. Talon sei-

nässä on etäisesti ovea muistuttava aukko.

Nousemalla portaat pääsee huoneeseen,

jossa parikymmentä pelaajaa viettää päi-

S aapumispäivämme jälkeisenä kuu-

mana maanantai-iltapäivänä puis-

tossalähellä Shanghain keskeistä

rantakatua Waitania saamme pelillemme

satunnaisia katsojia. Alle parikymppinen

poika, joka puhuu hyvin vähän englantia

jää seuraamaan peliä hieman pidemmäk-

si aikaa ja pelin loputtua ottaa mielellään

haasteen vastaan. Hua Ming Xiang on

juuri läpäissyt yliopis-

ton pääsykokeen ja aikoo

aloittaa mekaanisen suun-

nittelun ja automaation

opinnot. Viilenevää iltaa

kohti ihmiset kerään-

tyvät puistoon pallotte-

lemaan sulkapallolla ja

tanssimaan. Pelimme Hua

Ming Xiangia vastaan

saavat kymmenittäin kat-

sojia ja välillä takarivistä

on vaikea nähdä pelilau-

taa. Useimmat ovat tul-

leet seuraamaan itse peliä.

Joskus pelkkä ulkomaalai-

nen pelaamassa weiqiä on

nähtävyys. Suuresta ylei-

söstä huolimatta minulle

laudan tapahtumien seu-

raaminen on helppoa, paikalla ollut vie-

raanvarainen mies suorastaan vaati minua

ottamaan tuolinsa ja istumaan eturiviin!

Iltaan mennessä olemme jo hävinneet

useaan kertaan vaikka tasoitusta on li-

sätty. Nähtyäni ensimmäisen pelin pari-

kymmentä ensimmäistä siirtoa tiesin, että

olemme törmänneet vahvaan pelaajaan

– tuntematonta vastustajaa vastaan hän

on varovainen, mutta pitää tilanteen tiu-

kasti otteessaan. Hua Ming Xiang aloitti

weiqin opiskelun kuusivuotiaana, mutta

lopetti harjoittelemisen viisi vuotta sitten.

Nykyisin hän käy taas weiqi-kerholla ja ai-

koo myös osallistua Ying Chang Qi weiqi-

koululla pidettävään turnaukseen. Niiden

kahden päivän aikana, joina pelaamme

hänen kanssaan, emme vielä pääse selville

hänen taitonsa rajoista. Kaikki pelit päät-

tyvät luovutuksella Hua Ming Xiangin

eduksi.

Hua Ming Xiangin tapaamisen jälkeise-

nä päivänä kävelemme Huaihai kadun

ympäristössä kun huomaan tuolilla avo-

naisen kirjan, jossa on tutun näköisiä

diagrammeja. Muutama vanhempi mies

istuu kadun laidalla jutustelemassa. Pelin

saaminen ei taaskaan ole vaikeaa. Ensim-

mäisen pelin jälkeen siirrymme parin sa-

dan metrin päässä olevaan puistoon, jossa

vanhat ihmiset viettävät aikaa mahjong-

gia, korttia ja xiangqia (kiinalaista shak-

kia) pelaillen. Pelikaverimme tuntevat tie-

tenkin weiqin pelaajat ja hetkessä koossa

on kohtuullinen porukka. Kaikilla täällä

on rohkea pelityyli ja katsojat eivät malta

Weiqi

Teksti: Kalle Kytölä

Kuvat: Aapo Kyrölä & Kalle Kytölä

”Vaikeaa on sellaisen kanssa, joka kaiken päivää täyttää itseään ruoalla käyttämättä mieltään mihinkään hyvään. Uhkapelaajat ja weiqin pelaa-jat? Olla yksi heistä olisi kuitenkin parempi kuin olla tekemättä mitään.”

Kungfutse: Keskusteluja XVII, n. 500 e.a.a.

12 TOIMENPIDE 2004

vänsä hörppien teetä, karistaen tupakan tuhkan pelilaudalle,

syljeskellen lattialle ja lyöden vetoa peleistä. Peleissä arvostetaan

täälläkin tappeluita. Ehkä koko matkan kiinnostavimman pelini

pelaan 6-dan vakioasiakasta vastaan. Hän on päättänyt näyttää

etten ulkomaalaisena tiedä alkuunkaan mistä weiqissä on kysy-

mys. Taktiikaltaan murskaavan ylivoimainen pelaaja on kehittä-

nyt kaiken riskeeraavan tyylinsä vedonlyöntipeleissä. Kokemus

on oikein valaiseva. Weiqi-kerhon yhteydessä on myös lapsille

tarkoitettu luokka. Iltaisinkin paikalla on aina useita juuri ja juu-

ri kouluikäisiä poikia ja tyttöjä – pelottavan hyviä pelaajia tie-

tenkin!

Tutustumiskäyntejä

Samana päivänä kun uutisissa kerrotaan taas Kiinan tiukentuvis-

ta lausunnoista Taiwanin kysymyksessä, järjestää Kiinan weiqi

liitto Taiwanin ja Kiinan välisen ystävyysottelun, jossa myös

opettajamme Lu Lu pelaa. Pääsemme seuraamaan turnausta ja

lopuksi pelaamaan osallistujien kanssa. Cheng Lan näyttää jäl-

keenpäin taas hienotunteisuutensa kommentoidessaan luennol-

la peliään taiwanilaista 7-dan pelaajaa vastaan. ”Vastustajani on

vanha oppinut, en halua murskata häntä”, Cheng Lan tulkitsee

ystävyysottelun henkeä. Tuskin kukaan muu olisi jättänyt käyt-

tämättä tilaisuuden tappaa vastustajan ryhmä ja tyytynyt vain

muutaman pisteen voittoon.

Vierailemme myös palatsimaisella 5-dan ammattilaispelaajan

pitämällä weiqi-kerholla. Tämä on eliitin pelipaikka. Tunnin

pelaaminen täällä maksaisi 100 yuania (n. 10 euroa) ellemme

tulisi kutsuttuina. Luentoineen jäsenyydestä joutuisi vuosittain

maksamaan kymmeniä tuhansia. Väljä sisustus, pehmeät sohvat

ja tarjoilijat ovat minulle uutta weiqi-kerholla. Ensimmäinen

vastaan tuleva pelaaja kertoo olevansa kuuluisa elokuvaohjaaja

mutta huono weiqin pelaaja. Ohimennen paikalla käy jopa Ma

Xiaochun, 9-dan ammattilainen ja maailmanmestari vuodelta

1995. Kerhon pitäjä esittelee hänet ja lisää samaan hengenvetoon

lähtevänsä loukkaantuneena pois jos emme tunne Ma Xiaochu-

nia.

Historiaa

Vanhimmat maininnat weiqistä ovat Kiinasta, kuudennelta vuo-

sisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Pelin arvellaan kuitenkin

olevan jopa yli 4000 vuotta vanha. Weiqi on nauttinut Kiinassa

pysyvää suosiota, vaikka hallitsijoiden mielipiteet pelistä ovat

vaihdelleet äärimmäisyydestä toiseen. Itse Mao Zedong vaati

alunperin kenraaleitaan opiskelemaan weiqiä, mutta kulttuu-

rivallankumouksen aikana tuomitsi pelin pelkkänä älymystön

ajanvietteenä. Jo varhain weiqin arveltiin kuitenkin olevan riip-

puvuutta aiheuttava peli.

Aikojen kuluessa sääntöihin on tehty pieniä muutoksia. Suurin

harppaus teoriassa tapahtui 1600-1800 luvuilla Tokugawa sho-

gunaatin feodaalisen sotilasdiktatuurin Japanissa (Edo aikakau-

si). Kilpailevien koulujen edustajat kokoontuivat kerran vuo-

dessa pelaamaan shogunin edessä. Vaikka hallituksen tuki golle

(weiqi) lakkasi 1868 Edo aikakauden päättyessä, systemaattinen

gon tukeminen oli jo taannut että vielä 1900-luvun alkupuolis-

TOIMENPIDE 2004 13

Suzhounkin puistoista löytyy peliseuraa.

kolla maailman huippupelaajat olivat lähes yksinomaan japani-

laisia. Länsimaissa japanilainen vaikutus näkyy muun muassa

sanastossa ja pisteenlaskutavassa – weiqi tunnetaankin lännessä

paremmin nimellä go. 1900-luvun puolivälin jälkeen Kiina ja

Korea ovat suurella panostuksella nousseet Japanin veroisiksi

go-maiksi.

Kansallisen pelityylin erityispiirteitä

Osa weiqin kiehtovuutta on se, että vahvasti persoonalliset peli-

tyylit ovat mahdollisia kaikilla tasoilla. Henkilökohtaisten tyylien

lisäksi pelitavoissa on selkeästi tunnistettavia kansallisia piirteitä,

ammattilaispelaajillakin. Japanilaiset kätkevät vahvuutensa pelin

tyynen pinnan alle kun taas korealaiset pelaavat mielellään dra-

maattisiakin ideoita ja kiinalaiset tuskin jättävät koskaan käyttä-

mättä tilaisuuden tappeluun.

Kiinalaisesta pelitavasta huokuva peli-ilo oli selvästi näkyvillä

puistoissa, kaduilla ja kerholla. Ammattilaiskoulutusta saaneilla

pelaajilla tyyli on ehkä hillitympi, mutta myös opettajamme il-

maisivat usein arvostavansa kunnon tappelua. Vanhempi vie-

raileva opettaja herra An saattoi kommentoida peliä huonolla

englannilla: ”tämä siirto saattaa olla yliyrittämistä, mutta minä

pidän yliyrittämisestä erittäin paljon!” Bao Yun taas kieltäytyi

valitsemasta kommentoitavaksi japanilaisen pelin: ”Japanilaiset

pelit ovat tylsiä. Niissä pelataan vain järkeviä siirtoja. Hei, minä

näytän teille täysin hullun pelin!” Jopa hillitty Cheng Lan kysyy

”miksi pelata näin kun voit myös tapella?” Eikä suloinen Lu Lu

tuntenut armoa laudalla vaan sai mainetta pelaajana joka suoras-

taan haluaa vaikeuksia.

Kiinalainen pisteenlaskutapa on vanhempaa perua kuin enem-

män käytetty japanilainen menetelmä. Parin ensimmäisen vii-

kon aikana en tosin päässyt kertaakaan laskemaan pisteitä, kaik-

ki pelini päättyivät luovutukseen.

Terminologian erokin nostatti välillä hyvät naurut: tuttu ”kivien

alle” -tesuji oli herra Anille ”pukea kengät jalkaan takaperin”.

Sille onnettomalle, jolta weiqi-kärpänen on haukannut pikku-

sormen, tämä etäinen maailmankolkka on paratiisi. Kiinalaisen

weiqi-kulttuurin lukuisia ainutlaatuisia ilmenemismuotoja voisi

koluta loputtomiin. Ja vain tutkiaksemme huolellisesti ja perin-

pohjaisesti Kungfutsen väitteen kaikkia puolia nautimme pari

kertaa päivässä muutaman ruokalajin hyvän aterian. ■

Kiinan weiqi-liitolla Aapo sai vastaansa ystävyysotteluun osallistuneen 2-danin pelaajan.

14 TOIMENPIDE 2004

A lun perin fi losofi nen peruslähtökohta on ollut, että tekijällä

pitää olla oikeus käyttää, luovuttaa tai rajoittaa teoksensa

käyttöä parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan tuotanto

on tapahtunut hyväksyttävällä tavalla eikä muille aiheudu tästä

kohtuutonta haittaa. Valtiovallan keskeinen tavoite on järjestää

markkinajärjestelmä siten, että taiteiden harjoitusta tapahtuu eli

että taiteen tuotanto- ja jakelukustannukset katetaan. Perinteisin

kaupallisen tekijänoikeuden sovellus on se, että vaikkapa kirjai-

lija on kirjoittaessaan ja jaellessaan vastiketta vastaan kirjoja voi-

nut elättää puuhillaan itsensä.

Peruslähtökohta toimikin satoja vuosia, kunnes kaksi tekijää

muutti tilannetta merkittävästi. Ensinnäkin informaatiotekno-

logian kehitys poisti digitaaliseen muotoon tallennetun teok-

sen jakelukustannukset. Periaatteessa juuri tämä mahdollisti ns.

Uuden talouden tähtitieteelliset voitot – kokonaiskustannus oli

sama, myytiinpä tuotetta yksi tai kuusi miljardia. Nyt oli vain

luotava tarpeeksi hyvä teos ja sille tarpeeksi hyvä tuotemieliku-

va. Digitalisoituminen johti myös siihen, että kaupallisesti oi-

keus rajoittaa muiden käyttöä muuttui keskeisemmäksi. Koska

tuotteilla ei enää ollut jakelukustannuksia, pystyi kuka tahansa

pienellä vaivalla jakelemaan niitä tovereilleen suorittamatta al-

kuperäiselle artistille mitään. Kopiointi oli aikaisemmin ollut ris-

kipitoisempaa, vaivalloisempaa ja siten myös vähäisempää.

Toiseksi tämä oikeus rajoittaa muiden käyttöä siirtyi yksityisil-

tä taiteilijoilta yhteenliittymille, yrityksille. Oikeudesta rajoittaa

käyttöä tuli kaupanteon mahdollistava tekijä, koska käyttöoikeu-

delle luotiin näin taloudellinen arvo. Eikä tarkoitus enää ollut tu-

kea taiteita vaan yrityselämää. Ongelma korostui entisestään kun

ohjelmistokoodi katsottiin tekijänoikeuden alaiseksi. Vain tuo

teko, hiukan häikäilemätöntä liikkeenjohtoa ja pari lakimiestä,

niin Microsoft nousi maailman arvokkaimmaksi yritykseksi ja

sen omistaja maailman rikkaimmaksi mieheksi.

Nämä kaksi askelta perustuivat hyvin voimakkaasti rajoittamisen

ajatukseen. Idea on se, että toisen teoksen matkimiseen tarvitsee

luvan ja vain alkuperäisen tekijänoikeuden kulloisellakin halti-

jalla on oikeus saada siitä vastiketta. Koska suurin osa taiteesta ja

tieteestä perustuu matkimiseen, on tämä rajoittaminen varmas-

tikin taiteen ja tieteen kannalta haitallista. Ne eivät tosin vielä

selitä hallinnon hinkua luoda juuri tämänkaltaisia markkinoita.

Jokainen markkina täytyy ensin luoda ja sitten vakauttaa hallin-

non toimesta. Tekijänoikeuksien vakautuksessa on ollut kansal-

lisvaltioiden nopea tapa luoda kotimaiset markkinat ohjelmis-

Juho Lindman

OBEY

Kapitalististen ekonomistien hegemonia on saavuttanut yksimielisyyden siitä, että informaation käytön rajoittamisella lisätään parhaalla tavalla teknologian kehitystä, globaalia kasvua ja siten hyvinvointia. Kyseenalaistamalla tämä väite voidaan tarjota mahdollisuus anarkokommunistiselle todelliselle Uudelle talou-delle.

16 TOIMENPIDE 2004

Käytä laittomasti kopioituja ohjelmistoja!

totuotteille. Markkinat on rakennettu tekijänoikeuslainsäädän-

nöllä, joka on voimistunut viime vuosikymmeninä riippuen siitä

kuinka kehittynyt kotimainen ohjelmistoteollisuus on: Mitä voi-

makkaampia kotimaisia ohjelmistoyrityksiä, sitä voimakkaampi

kansallinen tekijänoikeuslainsäädäntö. Ohjelmistoteollisuuden

tulenkantajat, etunenässä Microsoft in renkinä toimiva Business

Soft ware Alliance (BSA), ovat lobanneet näkemyksiään voimak-

kaasti ja sangen onnistuneesti. Ja millaisia näkemyksiä: paitsi että

kopiointi on väärin, laitonta ja syntiä se on myös uhka turvalli-

suudelle, hyvinvoinnille ja laadukkaille ohjelmistoille.

Olisi siis mahdollista levittää tuotettuja ohjelmistoja ilmaiseksi

kaikille halukkaille käyttäjille. Tämä olisi varmasti kaikkien koti-

käyttäjien toiveuni – ei enää kalliita ja sekavia lisenssihinnoitte-

luja, ei enää turhia kovia hintoja ohjelmista joita ei osata käyttää

tai haluta koneelle. Miksi niin ei sitten haluta tehdä? Koska se

on laitonta ja riippuen näkökannasta myös väärin alkuperäisen

teoksen tekijää kohtaan. Tämä vääryys alkuperäistä tekijää koh-

taan ei ole kuitenkaan tämän kirjoituksen aihe – aiheesta riittää

sanottavaksi se, että on eri verran väärin loukataanko jonkun

nälkäisen taiteilijan oikeutta vai yhtä maailman rikkaimman yri-

tyksen tuhansista (alkujaankin potentiaalisesti vääryydellä saa-

vutetuista) patenteista.

Hallinto ei välttämättä niinkään ole kiinnostunut rajoittamaan

ohjelmistojen käyttöä itseisarvoisesti, joten ekonomistit ovat

keksineet loistavan mallin oikeuttaakseen tämän. Lyhyellä täh-

täyksellä ohjelmistojen ilmainen jako olisi hyvä (pienentäisi

”hyvinvointitappiota”), mutta pitkällä tähtäimellä seurauksena

olisi se, että yritykset eivät enää investoisi. Koska hegemoniseen

totuuteen kuuluu, että teknologian kehitys on hyvä asia ynnä

talouden moottori ja että uudet teknologiat muuttuvat tuotteik-

si keskeisesti yritysten avulla, tilanne jossa kukaan ei tee uutta

teknologiaa olisi jokaiselle vastuulliselle poliitikolle kiusallinen.

Yrityksille on siis annettava oikeus suojata tuotteensa, jotta tek-

nologian kehitys, kasvu ja hyvinvointi eivät vain vaarantuisi.

Hallinnolla olisi myös toinen tapa järjestää digitaalisten tuottei-

densa tuotanto – se anarkokommunistinen Uusi talous. Kom-

munismilla viitatataan tässä siihen, että kenelläkään ei olisi

omistavan oikeutta ohjelmaan vaan tuo oikeus olisi yhteinen –

hiukan samalla tavalla kuin tiede on kommunistista, lue yhteistä.

Anarkismilla viitataan tässä siihen. ettei tässä teollisuudessa olisi

yhtä auktoriteettia siitä mihin suuntaan teosta kehitetään kos-

ka eri tekijöillä olisi mahdollisuus koska tahansa rakentaa uusia

versioita matkimalla vanhoja. Käytännössä tie ihanaan Uuteen

talouteen kulkisi digitaalisesta kapitalismista eteenpäin seuraa-

vaan vaiheeseensa siten, että tekijänoikeutta höllennettäisiin eri-

tyisesti kuolleilta henkilöiltä ja yhteenliittymiltä. Ensi vaiheessa

vain hengissä tai jonkin aikaa kuolleena olleet henkilöt saisivat

oikeuden teostensa tuottoihin. Taiteen tuotanto ei lakkaisi koko-

naan, koska tarvittaessa valtio tukisi taiteilijoita.

Ohjelmistotuotannossa on jo esimerkkejä siitä, miten tekijän-

oikeuksien höllentäminen nopeuttaa tuotekehitystä ja parantaa

ohjelmistojen laatua – tämä esimerkki on yliopistojen kommu-

nismin innoittava vapaiden ohjelmistojen liike. Liike perustuu

jo nykyisellään pitkälti vapaaehtoisuuteen ja tarvittaessa ei ole

mitenkään poliittisesti vaikea ajatus, että vaikkapa yliopistojen

avulla liikkeen rahoitustilannetta voitaisiin helpottaa.

Tekijänoikeuksien höllentäminen ei kuitenkaan tapahdu itsek-

seen vaan vaatii osana liiketoimintaympäristöjen suunnittelua,

poliitikkojen ennakkoluulottomuutta ja halua neuvotella kan-

sainvälisen kaupan sääntöjä uudestaan tukemaan digitaalisten

tuotteiden saatavuutta. Kauppapoliittisena taktiikkana ehdot-

taisinkin kaupallisten ohjelmistojen kopiointia. Tarkoitus ei ole

loukata yksityisiä koodaajia, taiteilijoita tai pieniä kotimaisia yri-

tyksiä vaan heille tulisi edelleen antaa mahdollisuuksien mukaan

vastiketta.

Sen sijaan Microsoft in kaltaiset yhteisölliset oikeudenhaltijat

eivät saisi enää kotikäyttäjien rahoja. Samalla vahvistettaisiin jo

nykyisellään voimakasta harrastajien harrastamaa kotikäyttöön

tapahtuvaa digitaalisten tuotteiden kopiointia. Tämä johtaisi pit-

källä tähtäimellä varmastikin siihen, että lainlaatijat joutuisivat

hyväksymään kotikopioinnin maan tapana ja näin taas yksi askel

kohti anarkokommunismia olisi otettu. ■

Lisätietoa pää-äänenkannattaja BSA:sta “Turvallisen ja lailli-

sen verkkoympäristön edistäjä”

http://www.bsa.org/fi nland/

TOIMENPIDE 2004 17

H allituksen tekemässä lakiesitykses-

sä on ehdotettu kiellettäväksi tun-

nistamista vaikeuttavien kasvojen

peittäminen yleisellä paikalla järjestetyn

tilaisuuden tai mielenosoituksen yhtey-

dessä. Rangaistavaksi tulisi kasvojen peit-

täminen joko osittain tai kokonaan hu-

pun, naamion, maalauksen tai vastaavan

avulla.

Rangaistavaa olisi myös pitää hallussa esi-

nettä, josta on perusteltua syytä epäillä että

sitä käytetään kasvojen naamioimiseen.

Toisaalta hyväksyttävää naamioitumista

olisi karnevalistinen naamioituminen,

esimerkiksi pukeutuminen luurankopu-

kuun ydinvoiman vastaisessa mielenosoi-

tuksessa tai tiettyä valtion päämiestä tai

poliitikkoa kuvaavan naamion käyttämi-

nen hänen politiikkaansa vastustavassa

mielenosoituksessa. Myös joulupukiksi

saisi jatkossa pukeutua.

Julkisuudessa esitettyjen väitteiden mu-

kaan naamioitumiskieltoon on hyvät syyt.

Mitään muita perusteita naamioitumis-

kieltoon ei ole kuitenkaan esitetty kuin

vuoden 2002 itsenäisyyspäivän mielen-

osoitukset. Suomessa naamioituminen

mielenosoituksissa ei ole aiheuttanut juu-

rikaan ongelmakäyttäytymistä.

Naamioitumiskieltoa voidaan toki pe-

rustella sillä, että tutkimusten mukaan

tunnistamattomuus eli naamioituminen

vähentää yksilön tietoisuutta itsestään.

Tästä seuraa väkijoukossa muun muassa

itsekontrollin vähenemistä, suunnittele-

mattomuutta, impulsiivisuutta, estotto-

muutta ja normien rikkomista. Tämän

pitäisi olla kuitenkin lähinnä syy, minkä

vuoksi poliisien henkilöllisyys tulisi olla

aina helposti todennettavissa.

Lisäksi on usein mainittu, että turhia

epäluuloja herätteleviä tai edes uhkaavan

näköisiä rekvisiittoja ei tarvita, jos aikeet

ovat rehelliset ja puhtaat. Lakivalmistelun

lähtökohtana on ollut, että Suomessa ei ole

tarpeen naamioitua mielenosoituksissa.

Eihän mielenosoittajalla voi olla tarvetta

suojata henkilöllisyyttään – paitsi tieten-

kin silloin jos tarkoituksena on väkivaltai-

nen käyttäytyminen.

Samassa yhteydessä voisi kuitenkin kysyä,

miksi meillä on vaalisalaisuus? Entä mik-

si lehtiin voi kirjoittaa nimimerkillä tai

televisiossa esiintyä anonyymisti? Yhteis-

kunta ei ole täydellinen. Mielipiteidensä

takia joutuu valitettavan usein syrjityksi ja

häirityksi.

Naamiokieltolailla tallattaisiin entistä

räikeämmin esimerkiksi seksuaalisten

vähemmistöjen, väkivaltaisia hallituksia

karanneiden pakolaisten tai työpaikkan-

sa puolesta pelkäävien työntekijöiden

oikeuksia. Jos väkivaltaa halutaan maksi-

maalisesti välttää, miksi ei kielletä saman

tien alkoholin käyttöä kotioloissa? Sehän

johtaa potentiaalisesti rikoksiin ja esi-

merkiksi perheväkivallan lisääntymiseen.

Tuskin naamiokieltolaki ryöstöjenkään

yhteydessä olisi tehokas keino torjua vä-

kivaltaista käyttäytymistä.

Pahimmillaan naamiokieltolaki ei vain

loukkaa ihmisten perusoikeuksia, vaan te-

kee mielenosoituksista entistä väkivaltai-

sempia. Kun lakia pyritään toteuttamaan

pakkokeinoin, on kyseessä provokaatio

väkivaltaisille mielenosoituksille. Lakiesi-

tyksen mukaan myös naamiovälineiden

hallussapito olisi tuomittavaa. Päätösval-

ta asiassa olisi aina paikallisella poliisilla.

Kuinka tämän seikan kontrollointi aiotaan

Naamioitumiskieltolaille on vaihtoehtoja

Leo Stranius

toteuttaa? Saammeko tasku- ja laukkutar-

kastukset mielenosoitusten yhteyteen?

Naamioitumiskiellon myötä ihmisiltä

viedään mahdollisuudet vaarattomaan ja

viattomaan vastarintaan: usein naamioi-

tuminen mielenosoituksessa on ensisijai-

sesti protesti valvontakameroita, poliisin

ja median video- ja valokuvaajia, ja järjes-

tystä valvovien ja pakkokeinoja tarvittaes-

sa käyttävien viranomaisten täydellistä ja

suojattua anonymiteettia vastaan.

Uhkaavan näköistä rekvisiittaa on mah-

dotonta määritellä. Nykyisellään naa-

miokieltolakiesitys suorastaan kehottaa

karnevalistiseen naamioitumiseen. Tämä

tulee vain lisäämään naamioitumista mie-

lenosoituksissa samalla kun määrittely

laillisen ”karnevalistisen” naamioitumi-

sen ja laittoman naamioitumisen välillä

käy entistä hämärämmäksi.

Laajemmin kyse on siitä, millaista yhteis-

kuntaa halutaan rakentaa. Kuinka pitkälle

valvontakoneistoa halutaan viedä? Miksei

otettaisi saman tien henkilötiedot, valoku-

vat ja sormenjäljet kaikilta mielenosoitta-

jilta, ja samalla myös mielenosoitusta suo-

jelevilta poliiseilta? Isoveljen valvonnalla

on kääntöpuolensa.

Nykyisellään lakiehdotus mahdollistai-

si myös muun muassa naamioitumisen

mielenosoitusta seuraavien sivullisten

joukossa. Syntyisi mielenkiintoisia tilan-

teita esimerkiksi rasismin vastaisessa mie-

lenosoituksessa, jota voisi seurata sivussa

naamioituneet uusnatsit.

Toisaalta naamiokielto voisi poistaa ongel-

man, jossa naamion takana voi olla myös

vastapuolen kiviä heittelevä provokaatto-

ri. Nykyinen naamiokieltolakiehdotus ei

18 TOIMENPIDE 2004

kuitenkaan poista tätä uhkaa vaan pikem-

minkin lisää sitä. Ainahan vastapuolen

provokaattori voi olla mukana karneva-

listisessa hengessä vaikka muumipuvussa,

joulupukkina tai George W. Bushina.

Suomen lakiesitykseen on haettu mallia

Tanskasta, jossa naamioituminen kiellet-

tiin vuonna 2000. Parempi lähestymistapa

ja vaihtoehto nykyiselle esitykselle olisi

kuitenkin Englannin tai Hollannin mal-

li, jossa naamiointikielto voidaan asettaa

erillisellä päätöksellä alueellisesti tai ta-

pauskohtaisesti. Näin voitaisiin puuttua

niihin tapauksiin, jossa ongelmia on to-

della esiintynyt loukkaamatta yleistä il-

maisuvapautta.

Useat kansanedustajat ovat osoittaneet

suoraselkäisyyttä vastustaessaan voimak-

kaasti käsillä olevaa lakiehdotusta. Nyt

tarvitaan kuitenkin lisäksi laajaa kansa-

laisyhteiskunnan painostusta, ja tarvitta-

essa vaikka suoraa ja avointa toimintaa

naamiokieltoa vastaan.

Poliisi voi puuttua kuokkavierasjuhlien ta-

pahtumiin tarvittaessa ilman naamiokiel-

tolakiakin. Poliisilla tulisikin olla oikeus

puuttua naamioitumiseen vain silloin kun

tehdään rikoksia. Näin ollen mielekkääm-

pi lähestymistapa kysymykseen olisi tehdä

naamioitumisesta koventamisperuste ri-

koslakiin silloin, kun varsinainen rikos on

tehty. Tämä näkökulma sopisi myös oike-

usvaltiokäsitykseen hiukan paremmin. ■

Kirjoittaja opiskelee ympäristöpolitiikkaa

Tampereen yliopistossa, työskentelee tie-

toliikennealalla ja toimii Maan ystävien

puheenjohtajana.

TOIMENPIDE 2004 19

Euroopan unionissa ja Suomessa

pohditaan tarvetta tallentaa erilaisia

teletunnistetietoja rikollisuuden ja

terrorismin ehkäisemiseksi. Ongelmalli-

seksi asian tekee kuitenkin sananvapau-

den ja yksityisyyden suojan turvaaminen.

Suomen valtioneuvosto on suhtautunut

myönteisesti sähköisen viestiliikennetie-

tojen säilyttämisaikojen pidentämiseen

rikostutkintaa varten. Suomessa poliisi on

esittänyt jopa 5-10 vuoden tallennusaiko-

ja kun EU-keskustelussa on ollut esillä 1-3

vuoden aikajänne.

Nykyisessä lainsäädännössä tietoliikenne-

tietoja voidaan käyttää rikosten yhteydes-

sä. Uudessa esityksessä lähdetään kuiten-

kin siitä olettamuksesta, että kaikki tieto-

Isoveli valvoo pian tietoverkoissakin

liikenneverkkojen käyttäjät ovat epäiltyjä.

Tällöin tietoverkoissa kerääntyvät tele-

tunnistetiedot, kuten tiedot puheluista,

sähköpostista ja internet-liikenteestä tal-

letetaan pitkäksi aikaa tietovarastoihin,

joista ne voidaan tarvittaessa kaivaa esille.

Teleoperaattoreille kertyisi siis tietokanta

siitä, kenen kanssa henkilö viestittelee ja

mitä tietoa hän internetistä hakee.

Sen lisäksi, että uudella lainsäädönnöllä

tultaisiin loukkamaan sananvapautta ja

yksityisyyden suojaa, aiheutuu siitä myös

huomattavat kustannukset teleoperaatto-

reille. Nämä kustannukset tulevat viime

kädessä maksamaan tietysti asiakkaat

– me kansalaiset saamme itse maksaa sen,

että isoveli valvoo.

EU:n ehdotus menee tallennusvaatimuk-

sissa pidemmälle kuin Yhdysvaltojen

lainsäädäntö ja koskee suoraan myös suu-

ria yrityksiä ja yhteisöjä, jotka välittävät

puheluja ja verkkoliikennettä. Kun tä-

män lisänä on Cybercrime-sopimus, joka

velvoittaa poliisia antamaan virka-apua

kaikille sopimusosapuolille, ovat riskit

väärinkäytöksiin huomattavat. Näyttää

siltä, että terrorismin vastainen taistelu on

karannut käsistä. Turvallisuuskysymysten

nostaminen muiden asioiden yläpuolelle

johtaa ihmisten oikeuksien hämärtymi-

seen ja heikentymiseen.

M aan ystävät järjesti kesällä äänes-

tyksen Vuoden fossiilista – pa-

himmin fossiilisiin polttoainei-

siin jämähtäneestä ja ilmastonmuutoksen

torjuntaa vastustavasta tahosta. Voittajaksi

selviytyi öljy-yhtiö Esso (ExxonMobil),

joka on tehnyt väsymättä työtä ilmaston-

katastrofi n edistämiseksi. Sen tuotteet ja

toiminta ovat aiheuttaneet 5% koko tä-

hänastisesta ilmastonmuutoksesta. Esso

kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen ole-

massaolon, vaikka yli 2 500 tutkijan kan-

nanotto toteaa, että ihmisen toiminta

saattaa vaikuttaa ilmastoon. Esso käyttää

vuosittain miljoonia dollareita ilmaston-

muutoksen torjumista vastustavien ja vai-

keuttavien mainoskampanjoiden rahoit-

tamiseen.

Esso on ollut johtavassa roolissa kansain-

välisten ilmastoneuvottelujen sabotoinnis-

sa. Esso ja Mobil lobbasivat kaikkein ag-

gressiivisimmin Kioton ilmastosopimusta

vastaan. Ennen Kioton ilmastokokousta

syksyllä 1997 ne kustansivat 13 miljoonan

dollarin mainoskampanjan Yhdysvalloissa

tarkoituksenaan estää

yhteisymmärryksen

syntyminen päästö-

vähennyksistä.

Esso oli yksi George

W. Bushin vaalikam-

panjan taloudellisis-

ta päätukijoista. Heti,

kun Bush valittiin

presidentiksi, hän il-

moitti Yhdysvaltojen

vetäytyvän kansainvälisistä ilmastosopi-

muksista. Greenpeacen tutkimuksessa

jäljitettiin 12 miljoonaa dollaria Esson il-

mastonmuutoksen torjumisen vastusta-

jille syytämää rahaa. Sitä päätyi mm. Yh-

dysvaltain varapresidentti Dick Chene-

yn, puolustusministeri Ronald Rumsfel-

din, energiaministeri Spencer Abraha-

min, USA:n ympäristöministeriön johta-

ja Michael Leavittin, sisäasiainministeri

Gale Nortonin sekä US Attorney General

John Ashcroft in taskuihin.

Stop .com

Useat muut merkittävät yhtiöt ovat hyväk-

syneet tarpeen torjua ilmastonmuutosta ja

alkaneet investoida uusiutuviin energia-

lähteisiin. Siinä missä Shell ja BP-Amoco

tukevat toimia ilmastonmuutoksen es-

tämiseksi ja ovat perustaneet uusiutuvi-

en energianlähteiden ohjelmia, pitäytyy

Esso itsepäisesti fossiilisissa polttoaineis-

sa. Esso on jopa kehottanut kehitysmaita

taistelemaan päästörajoituksia vastaan ja

lisäämään fossiilisten polttoaineiden käyt-

töä, vaikka yhtiö samanaikaisesti vaatii

näitä maita liittymään kansainvälisiin il-

mastosopimuksiin.

Kunniamaininnan äänestyksessä pahim-

pana kotimaisena hiilidinosauruksena

sai toiseksi sijoittunut kauppa- ja teolli-

suusministeriö. Se on menestyksekkäästi

jarruttanut uusiutuvan energian ja ener-

giansäästön käyttöönottoa Suomessa ja

vaikeuttanut ilmastonsuojelutyötä myös

EU:n tasolla. Ilman kauppa- ja teollisuus-

ministeriön panosta Suomen ilmastoa

lämmittävät päästöt olisivat huomattavas-

ti alhaisemmat ja energiantuotanto kestä-

vämpää. ■

Teksti: Elina Turunen

Kuvat: Maan ystävien ilmastokampanja

Maan ystävien hiilidinosaurus vieraili Helsingissä.

20 TOIMENPIDE 2004

TOIMENPIDE 2004 21

E sso ja Mobil ovat kyseenalaistaneet

ilmastomuutoksen tieteellisen perus-

tan myös Global Climate Coalitionin

(GCC) ja American Petroleum Instituten

(API) kaltaisten lobbausryhmien kautta ja

väittävät, että päästöjen leikkaukset tuho-

aisivat Yhdysvaltojen talouden.

Mobil myös julkaisi USA:n tärkeimmissä

sanomalehdissä ilmoituksia, joissa ky-

seenalaistettiin ilmastonmuutoksen tie-

teellinen perusta.

Exxon ja Mobil levittivät kauhutarinoita

ilmastosopimuksen tuhoisista vaikutuk-

sista työllisyyteen, vaikka johtavien eko-

nomistien mukaan kasvihuonekaasujen

päästöjen leikkauksista voisi olla jopa ta-

loudellista hyötyä.

Suomen Esso on kokonaan amerikkalaisen

ExxonMobilin omistama, ja sen tulee vaa-

tia emoyhtiön linjan muuttamista. Esson

on lopetettava kaikki toimet, jotka estävät

ilmastonmuutoksen torjumista, tuettava

julkisesti Kioton sopimuksen ratifi ointia

sekä vaihdettava kaikki taloudellisesti ja

teknisesti fossiilisten polttoaineiden käy-

tön lisäämiseen suunnatut resurssit uu-

siutuvien energianlähteiden teknologian

kehittämiseen.

Esso kustansi vuonna 1998 kuusi miljoo-

naa dollaria maksaneen PR-kampanjan,

joka vähätteli kasvihuoneilmiötä.

Vuonna 1999 Exxon yritti yhtiökokouk-

sessa estää osakkeenomistajiensa keskus-

telemasta ulkopuolisesta arvioinnista, jos-

sa käsiteltäisiin, kuinka ilmastonmuutos

vaikuttaa yhtiön toimintaan.

Esson toiminta uhkaa ympäristöä ja al-

kuperäiskansojen elinmahdollisuuksia

monilla tavoilla. Exxon on joutunut mak-

samaan vahingonkorvauksia myrkky-

päästöistään ja se on haastettu oikeuteen

ilmansuojelurikkomuksista. Exxon on

loukannut alkuperäiskansojen oikeuk-

sia ja toiminut ihmisoikeustilanteeltaan

arveluttavissa maissa, kuten Tshadissa ja

Kamerunissa. Mobilin vanhentuneesta

öljyputkesta on vuotanut mm. yli 40 000

tynnyrillistä öljyä Nigerian rannikolla.

ExxonMobil sotkee

Suomen Esso on kansainvälisen ExxonMobilin omistuk-

sessa ja noudattaa sen linjauksia ja politiikkaa.

Prosessi ohjelmistopatenttidirektiivin aikaansaamiseksi on kesken.

Hankkeen vaiheet ovat seuraavat:

•Alkuperäinen direktiiviehdotus tietokoneohjelmien patentoinnista helmikuussa 2002

•Suomen eduskunta otti laajan patentoinnin sallivan kannan lokakuussa 2002

•Euroopan parlamentti asetti järkevät rajat ohjelmistojen patentoinnille syyskuussa 2003

•Ministerineuvosto asettui puheenjohtajamaa Irlannin kannalle tukemaan jopa hieman alkuperäistä laajempaa patentoitavuutta al-

kuvuodesta 2004

•Eduskunnan talousvaliokunta asettui tukemaan kauppa- ja teollisuusministeriön esitystä äänin 15-1 maaliskuussa 2004

•Uusi EU-parlamentti äänestänee toisessa käsittelyssä direktiivistä elo-syyskuussa 2004. Tällöin esitystä tuskin enää muutetaan.

Patenttilainsäädännön eteneminen

22 TOIMENPIDE 2004

Lobbarit ovat vauhdissa europarlamentin käytävillä. Syksyksi

on tulossa parlamentin äänestettäväksi uusi ohjelmistopa-

tenttidirektiivi. Hanke on hyvä esimerkki käynnissä ole-

vasta taistelusta yhtiövallan ja kansanvallan välillä. Yksi erä on

voitettu, mutta tätä kirjoitettaessa ei ole vielä ratkennut, voiko

Euroopassakin kohta omistaa ajatuksia.

Ohjelmistopatenteilla tarkoitetaan mahdollisuutta patentoida

ideoita, koodinpätkiä, ominaisuuksia – melkein mitä vain, mitä

voidaan toteuttaa tietokoneella. Olisikin osuvampaa puhua oh-

jelmistoideapatentoinnista, koska kyse ei ole kokonaisten tuot-

teiden vaan niiden osien patentoinnista. Malli on peräisin Yh-

dysvalloista, jossa järjestelmän ongelmat ovat laajalti tunnettuja.

Nämä ongelmat halutaan kuitenkin niiden ratkaisemisen sijaan

levittää myös muun maailman vaivoiksi.

Ohjelmistopatenttien tarpeellisuutta perustellaan muiden patent-

tien tavoin – keksijälle pitäisi saada korvaus työnsä hedelmistä ja

yksinoikeus joksikin aikaa niiden käyttöön. Myös kilpailunäkö-

kohdista on puhuttu. Onkin totta, että ohjelmistoideapatentteja

voimakkaasti ajava Yhdysvallat haluaisi saman lainsäädännön

myös muihin maihin, koska muuten muilla on kilpailuetu. On

todettu, että patentteja käytetään kilpailun rajoittamiseen, ja sa-

malla innovatiivisuus vähenee, koska joidenkin hyvien mene-

telmien käyttö on patentein rajattua ja toisaalta niistä on vaikea

saada tietoa.

Patenttijärjestelmän yksi tarkoitus on joskus ollut julkaista kek-

sintö, jotta koko ala hyötyisi siitä, mutta nopeasti kehittyvällä oh-

jelmistoalalla tavallinen aika, esimerkiksi 18 kuukautta patentin

hausta sen myöntämiseen on riittävän pitkä jarruttamaan alan

kehitystä. Lisäksi jopa patentin haltijoilla on toisinaan ollut on-

gelmia tunnistaa patenttipaperista oma keksintönsä, jolloin mui-

denkin voi olla vaikeaa saada siitä selvää.

Ei liene uutinen, että 97 prosenttia patenteista on kehittyneiden

teollisuusmaiden yrityksillä, ja patentit vaikeuttavat uusien toi-

mijoiden pääsyä markkinoille, varsinkin kehitysmaista käsin.

EU-demokratiaa

Euroopan unionissa ei tällä hetkellä ole periaatteessa mahdollista

patentoida ohjelmistoideoita. Käytännössä kuitenkin Euroopan

patenttitoimisto (EPO) on jo myöntänyt yli 30 000 ohjelmisto-

patenttia vuodesta 1998 lähtien. Suomen patentti- ja rekisteri-

hallituksella on nykyisin sama käytäntö. Patenttien oikeudellista

pitävyyttä ei kuitenkaan ole vielä testattu oikeudessa asti.

Euroopan parlamentti asetti direktiiviehdotuksen ensimmäises-

sä käsittelyssä syyskuussa 2003 kohtuulliset rajat ohjelmistojen

patentoitavuudelle. Päätös oli historiallinen, sillä sitä tehdessä

huomioitiin poikkeuksellisella tavalla kansalaisyhteiskunnan ja

pienten yritysten ääni jättiyritysten voimakkaasta lobbauksesta

huolimatta. Tämän jälkeen jäsenmaat ovat kuitenkin ministe-

rineuvostossa kävelleet päätöksen yli EU:n demokraattisuutta

hyvin kuvaavalla tavalla. Nokian patenttiosastolla on muuten

likimain pysyvä edustaja Brysselissä.

Direktiivi on sikälikin poikkeuksellinen, että se on jo säädän-

tävaiheessa aiheuttanut huomattavaa epävarmuutta ohjelmis-

toalalla. Münchenin kuuluisa Linux-hanke jäädytettiin joksikin

aikaa patenttien mahdollisesti aiheuttamien sotkujen selvittä-

miseksi. Sittemmin hanketta päätettiin kuitenkin jatkaa, vaikka

Ohjelmistopatentit – miksi ihmeessä?

Jukka Huhta

Mitä voit tehdä?

TOIMENPIDE 2004 23

ohjelmistopatentit ovatkin ilmeinen uhka vapaille ohjelmistoille

ja avoimen lähdekoodin ohjelmistokehitykselle.

Suuryritykset hyötyjinä

Ohjelmistopatenttijärjestelmästä ei selviä ilman lakimiesarmei-

jaa. Pienillä ohjelmistoyrittäjillä, puhumattakaan harrastajista,

on mahdollisesti vaikeat ajat edessään, jos ei ole varaa pitää yhtä

patenttilakimiestä kolmea ohjelmoijaa kohtaan. Ohjelmoijilla ei

kuitenkaan ole yleensä valmiuksia tai aikaa jatkuvasti selvittää,

kuinka moni patentti kutakin koodinpätkää koskee.

Suuryrityksillä tätä ongelmaa ei ole. Päinvastoin, mikäli sattu-

malta käy ilmi, että liikutaan jonkun muun omistaman paten-

tin alueella, voidaan neuvotella edullinen lisenssisopimus omaa

valtavaa patenttisalkkua hyödyntäen. IBM totesi jo vuonna 1990

hyötyvänsä patenteista kahdella tavalla. Toki niiden käytöstä voi

periä muilta lisenssimaksuja, mutta kymmenen kertaa suurempi

hyöty saavutetaan muiden patenteista, joita on voitu lisensoida

ristiin omien patenttien kanssa samalla välttäen oikeusjutuista

aiheutuvat ongelmat. Lisäksi suuryrityksillä on resursseja koh-

data oikeusjuttuja ja sopia niitä ja toisaalta syytellä muita omien

patenttien loukkauksista.

Patentoitavalle keksinnölle on sentään asetettu joitakin edelly-

tyksiä. Se ei saa olla aiemmin tunnettu eikä täysin ilmeinen. Käy-

täntö on kuitenkin osoittanut, että keksintö on uusi, jos patent-

tivirasto ei sitä ennestään tunne, ja keksinnön ilmeisyyskin voi

olla hyvin tulkinnanvaraista. Australiassa myönnettiin vuonna

2001 patentti ympyränmuotoiselle kuljetusapuvälineelle. Jotkut

tuntevat keksinnön nimellä pyörä. Väärin perustein myönnetyn

patentin voi kyllä yrittää kumota, mutta harvalla on siihen varaa.

Yksikin venyvä patenttioikeudenkäynti voi viedä vararikkoon,

vaikka olisikin ”oikeassa”.

Tulevaisuus

Ohjelmistoideapatenteissa ei ole kyse vain ohjelmistojen kehittä-

jien taisteluista alan jättien kanssa. Ohjelmistojen laajalla paten-

toitavuudella olisi vaikutuksia jokaiselle tietokoneen käyttäjälle.

Patenteista hyötyvät eniten monopolijätit, mikä ei voi olla nä-

kymättä käyttäjälle asti hinnoissa, laadussa ja valikoimassa. On

myös vaarana, että tiedostoformaatit muuttuvat omaisuudeksi,

mikä tarkoittaisi, ettei tätäkään MS Word -formaatissa olevaa

tekstiä olisi voinut laatia OpenOffi cella. Patentit myös saattavat

kattaa niin laajoja alueita ja tärkeitä tietojenkäsittelymenetelmiä,

että julkisten, avoimien standardien laatiminen tulee mahdotto-

maksi. Myös tutkimus ja koulutus saattavat joidenkin patentoitu-

jen menetelmien osalta vaarantua.

Patentteja voi löytää yllättävistäkin paikoista. Vai mitä pitäisi

ajatella siitä, että tuplaklikkaus on Microsoft in patentoima ”kek-

sintö”? Myös esimerkiksi kopioinnin tai asennuksen edistymis-

tä kuvaava palkki (nk. ”progress bar”) ja verkkokaupoissa usein

nähtävä ostoskori on patentoitu. Patentin haltija voi toki halutes-

saan myöntää korvausta vastaan lisenssin keksinnön käyttäjäl-

le, tai olla myöntämättä. Jos lupaa ei saada, ei ole muita laillisia

mahdollisuuksia kuin jättää hyvä idea käyttämättä – sehän on

toisen omaisuutta.

Tältä näyttää mahdollisesti tulevaisuus myös Euroopassa, mikäli

patenttijärjestelmästä säädetään aiottu direktiivi. Tähän mennes-

sä EPO:n myöntämistä patenteista tulisi lainvoimaisia ja uusia

haettaisiin runsaasti. Peli ei silti ole menetetty. Alankomaissa

parlamentti käski alkukesästä asiasta päättämässä ollutta minis-

teriä vetämään mielipiteensä takaisin. Myös muissa maissa on

esiintynyt epävarmuutta. Uusien EU-jäsenmaiden kannat eivät

vielä ole tiedossa. Arvellaan, että niissä vastustettaisiin ohjelmis-

topatentteja, mutta toisaalta Yhdysvaltain vaikutus niissä on suu-

ri. Aika näyttää. ■

Lähteet:

Soft ware Patents in Europe http://swpat.ffi i.org/,

EFFI http://www.effi .org/patentit/,

Richard Stallmanin esitelmä 23.7.2004.

•Allekirjoita adressi: http://petition.eurolinux.org/

•Kirjoita kansanedustajille ja erityisesti mepeille ennen EU-parlamentin toista käsittelyä.

•Vältä patentein suojattuja tuotteita. Toisaalla tässä lehdessä on kehotettu käyttämään laittomasti kopioituja ohjelmistoja. Pa-

rempi olisi välttää kaikkia sellaisia ohjelmia, joita ylipäänsä voi kopioida laittomasti. Ne ovat usein mitä moninaisimmin pa-

tentein suojattuja. Myös patentoituja formaatteja tulisi välttää. Siirry siis muiden muassa Windowsista Linuxiin, Microsoft

Offi cesta OpenOffi ceen, GIF:stä PNGiin ja MP3:sta OGGiin.

•Boikotoi Nokiaa. Nokian lobbauksella on ollut traagiset vaikutukset suomalaisten poliitikkojen kantoihin. Nokian salkussa on

70–80% suomalaisista ohjelmistopatenteista.

24 TOIMENPIDE 2004

TOIMENPIDE 2004 25

Silläkin uhalla, että minua pidetään ahdasmielisenä, minun

on sanottava, että en tippaakaan pidä pornosta. Minun on

vaikea ymmärtää, miksi niin monien käsitys kiihottavasta

viihteestä on jotain, joka minusta näyttää lähinnä mekaaniselta

jyystämiseltä. Toki minunkin mielestäni alastomat vartalot ovat

kauniita. Toki minustakin tarinat − sanalliset tai kuvalliset −

eroottisista tilanteista voivat olla kiihottavia. Mutta se, mitä kut-

sutaan pornoksi on mielestäni pääasiassa vastenmielistä.

Vasemmistolaisissa ja feministisissä piireissä puhutaan usein

pornoon liittyvistä ongelmista. Seksiteollisuus ja porno sen osa-

na on yksi maailman suurimmista teollisuudenaloista ja pornon

tuotantoon liittyy tavattoman paljon hyväksikäyttöä, väkivaltaa,

pakottamista ja epäreiluja työsuhteita. Olen kuullut väitettävän,

että myös toisenlainen, riistosta vapaa porno olisi mahdollinen.

Sen kun näkisi. Uskon, että pornoon itsessään liittyy ongelmia,

jotka eivät ratkea Reilun kaupan merkillä.

Mielestäni porno on hyvä esimerkki siitä, kuinka markkinata-

lous tunkeutuu kaikille elämän alueille. Porno on tuotteistettua

seksuaalisuutta. Akteja myydään kuin lihaa lähikaupassa: kulut-

tava yksilö voi valita seksin supermarketista sopivan pituisen sui-

hinoton tai neljän hengen ryhmäseksisession. En tosin ajattele,

että seksi olisi jotenkin pyhempää kuin muut ihmisten elämän

tärkeät asiat, mutta en silti toivoisi että kaikki maailmassa olisi

kaupan.

Siitä huolimatta, että maailma ilman pornoa olisi luultavasti pa-

rempi paikka, en ole niin epärealistinen että kuvittelisin pornon

katoavan kielloilla ja asetuksilla. Pornon kontrollointi ja selkeän

hyväksikäytön siivoaminen pois on ehdottomasti tarpeen. Eri-

tyisesti olen huolissani nuorista pornon kuluttajina. Aikuisilla

on sentään kohtuulliset edellytykset ymmärtää, että porno ei

kuvaa maailmaa realistisesti eikä siitä kannata juuri ottaa ohjei-

ta elämään. Mitä nuoremmista ihmisistä on kyse, sitä suurempi

on luultavasti pornon vahingollinen vaikutus oman, yksilöllisen

seksuaalisuuden kehitykselle.

Tosiasia kuitenkin on, että kielloista ja rajoituksista huolimatta

ainakin osa nuorista katsoo pornoa. Eräänä baari-iltana ide-

oimmekin erityisesti nuorille suunnattua pornoa nykyisen kau-

pallisen panemisen tilalle. Se olisi reilusti seksiä, ei siis mitään

häveliäitä valistuselokuvia − niitä on nähty jo tarpeeksi − mutta

sitä olisi ihan luvallisesti saatavilla esimerkiksi yli 15-vuotiaille.

Opetushallituksen tai jonkin vastaavan instanssin hyväksynnällä

varustetuissa fi lmeissä harrastettaisiin turvaseksiä, oltaisiin kiin-

nostuneita kumppanien tunteista ja ehkä puhuttaisiinkin seksis-

tä. Samalla epäkaupallisella pornolla olisi mahdollista laajentaa

seksin kuvastoa langanlaihoista ihannevartaloihmisistä ja nor-

mitetusta heteroseksistä myös muuhun. Voisi jopa vahingossa

käydä niin, että toisenlainen porno kiinnostaisi muitakin kuin

teinejä − ehkä ainakin minua.

Vasemmistofeministi vaatii lisää seksiä teineille

Riikka Taavetti

S itoutumaton vasemmisto -yhdistys ja Kulttuurivihkot-lehti

ovat myöntäneet vuoden 2004 Leonid Brezhnev -rauhan-

palkintonsa Pakistanin diktaattorille presidentti Pervez

Musharrafi lle. Nyt kolmannen kerran jaettava palkinto myönne-

tään vuosittain henkilölle tai henkilöille, jotka ovat taitavimmin

onnistuneet yhdistämään rauhantekijänä esiintymisen ja siihen

liittyvän humanistisen retoriikan aggressiiviseen sotapolitiik-

kaan.

Erityisenä ansiona palkintolautakunta piti Musharrafi n kykyä

tehdä ydinasediktatuuristaan hovikelpoinen George W. Bushin

terrorismin vastaisen sodan liittolainen. Musharrafi a luonneh-

dittiin mm. ”nousevana kykynä” ja ”juoksupoikana joka hoitaa

hommansa”. Poliittisesti onnistuneena pidettiin myös Mushar-

rafi n Suomen vierailua. Palkinto on saanut nimensä Neuvosto-

liiton entisen puoluejohtajan Leonid Brezhnevin mukaan, joka

kävi ”imperialismin vastaista taisteluaan” samanlaisen sotapoli-

tiikan keinoin kuin nyt ympäri maailman käydään ”terrorismin

vastaista taistelua”. Viime vuonna palkinnon sai Venäjän presi-

dentti Vladimir Putin ansioistaan tshetsheenien ihmisoikeuksi-

en polkijana terrorisodan nimissä.

Palkinnosta tiedotetaan presidentti Musharrafi a, joka voi tulla

noutamaan palkinnon Sitoutumattoman vasemmiston toimis-

tosta erikseen sovittavana ajankohtana. Palkintona on edellis-

vuosien tapaan George Orwellin romaani Vuonna 1984, jossa

esiintyvä hallitsevan puolueen iskulause ”sota on rauhaa” kuvaa

osuvasti Leonid Brezhnev -palkinnon henkeä.

Leonid Brezhnev -rauhanpalkinto Pervez Musharrafi lle

Mikko Pylkkänen

26 TOIMENPIDE 2004

Salla Simukan esikoiskirja Kun enkelit

katsovat muualle julkaistiin syksyllä

2002. Kirja kertoo nuortenkirjoille

sinänsä varsin tyypillisen tarinan kahden

lukiolaisen ihastumisesta − poikkeuksel-

lista kirjassa on, että päähenkilöinä on

kaksi tyttöä. Simukan toisen romaanin

Minuuttivalssin päähenkilöt ovat samat

Kirsikka ja Susanna, nyt pari vuotta van-

hempina, uudelle paikkakunnalle muutta-

neina, yhdessä asuvina ja itsenäistä elämää

aloittavina nuorina aikuisina.

”Tavallaan toisen kirjan kirjoittaminen oli

helpompaa. Oli tutut henkilöt, niin kuin

vanhojen tuttujen kanssa työskentelisi.

Toisaalta olin tietoisempi kirjoittamisesta,

enhän Kun enkelit katsovat muualle -kir-

jan ensimmäistä versiota tehdessäni edes

tiennyt kirjoittavani julkaistavaa teosta”,

Simukka kuvailee. Varsinaista toisen kir-

jan kammoa hän ei kuitenkaan tuntenut,

vaikka kirjoittaminen lopulta veikin yllät-

tävän pitkään.

Simukan kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajat-

telemasta, kuinka lähelle hänen omaa elä-

määnsä kirjan tapahtumat monesti sijoit-

tuvat. Samoin kuin kirjailija itse, myös Mi-

nuuttivalssin päähenkilöt ovat muuttaneet

Tampereelta Turkuun opiskelun vuoksi.

Kirjan idea syntyikin Simukan muutettua

Turkuun, kirjan yhtenä päähenkilönä voi-

kin pitää kaupunkia ja siihen tutustumi-

nen on olennainen osa kirjan tunnelmaa

ja kuvausta astumisesta nuoren aikuisen

elämään.

Itsenäisen elämän alku, parisuhteen solmut

Minuuttivalssissa Kirsikka on aloittanut

kirjallisuuden opintonsa yliopistossa,

mutta Susannalla ei ole yhtä helppoa löy-

tää omaa paikkaansa uudessa kaupungis-

Välisoitto lapsuudesta Riikka Taavetti

Salla Simukan toinen romaani Minuuttivalssi kertoo opiskelijaelämästä, aikuistumisesta, epävarmuudesta − ja kahden tytön seurustelusuhteesta.

hänellä ollut opiskelupaikkaa”, Simukka

kertoo.

Kirsikan ja Susannan elämä uudessa kau-

pungissa ei suju pelkästään auvoisasti,

Susanna ahdistuu omasta päämäärättö-

myydestään ja heidän läheinen suhteensa

alkaa myös rakoilla yhteisen ajan puut-

teen ja erilasten elämäntilanteiden vuok-

si. Susanna ahdistuu muutamasta liikaki-

lostaan, nuorille naisille varsin tavallinen

vartaloinho on kuvattu kirjassa osuvasti.

”Susanna tavallaan tekee itselleen syömi-

sestä ongelman ja jopa kuvittelee itselleen

syömishäiriön. Halusin myös kuvata sel-

laista varsin yleistä ruokasuhdetta, jossa

on ongelmia, mutta joka ei kuitenkaan

johda varsinaiseen syömishäiriöön.”

Valistushenkisiä elementtejä Simukan kir-

jasta on vaikea löytää. Esimerkiksi bileissä

käydään paljon ja myös viinaa kuluu, Su-

sanna täyttää elämänsä tyhjyyttä siiderin

litkimisellä. Myös Kirsikka viihtyy useana

päivänä luentojen jälkeen opiskelukave-

reidensa kanssa baarissa. ”Halusin kertoa

siitä, minkä monet opiskelijat varmaan-

kin tietävät todeksi, aika suuri osa ekasta

opiskeluvuodesta voi mennä kännissä”, Si-

mukka selittää.

Eräässä Minuuttivalssin kritiikissä todet-

tiin, että kirjassa on liikaa seksiä, jotta

kahden naisen suhteen kuvaus olisi luon-

teva. ”Mä vähän aloin miettiä, että jos

tässä olisi ollut tyttö ja poika kyseessä, ei

kukaan olisi kiinnittänyt asiaan mitään

Kuva: WSOY:n kuva-arkisto

sa. ”Yksi ystäväni sanoi kirjan luettuaan,

että se oli ihan kuin suoraan hänen elä-

mästään, hän oli juuri muuttanut tyttöys-

tävänsä perässä Helsingistä Turkuun, eikä

TOIMENPIDE 2004 27

huomiota”, Simukka arvelee. Hän lisäksi näkee seksikuvaukset

olennaisena kirjan kannalta: seksi on toisaalta mahdollinen on-

gelma Susannan ja Kirsikan suhteessa, toisaalta myös keino yrit-

tää ratkoa ongelmia.

Opiskelija haaveammatissaan

Kahdesta kirjastaan huolimatta Simukka pitää itseään edelleen

ensisijaisesti opiskelijana: ”Kyllä mä ilmoitan ammatikseni opis-

kelijan, jo siinäkin toivossa, että jos jostain saisi alennusta”, Si-

mukka nauraa. Kirjoittaminen on edelleen Simukalle enemmän

harrastus kuin työ, opintotuki on edelleen nuoren kirjailijan pää-

asiallinen tulonlähde. ”Eihän kirjailijan työllä oikein elä. Aino-

astaan apurahoilla voi oikeastaan saada sellaisen tilanteen, ettei

tarvitse jatkuvasti miettiä, mistä rahaa tulisi.”

Kirjailijan työ on aina ollut Simukan haaveena: ”Joskus pikku-

tyttönä ajattelin, ettei mikään voisi olla ihanampaa, istuisin vain

vaaleanpunaisessa huoneessa, teksti syntyisi kuin itsestään ja kir-

jani olisi kaikkien mielestä ihana”, Simukka muistelee. Nykyisin

osa kirjoittamisen hohdosta on karissut, kirjoittaminen on työtä,

välillä raskastakin: ”Ei kirjoittaminen ole mielestäni mitenkään

parempi työ kuin mikään muukaan, että olisin jotenkin hienom-

pi ihminen kun kirjoitan kirjoja. Mutta ei se sen kevyempi tai

helpompikaan työ ole, eivät kirjat vain synny jonkin valtavan,

jumalallisen inspiraation voimasta.”

Minuuttivalssin kannalta Simukka ei pidä erityisen olennaisena

sitä, että päähenkilöinä on juuri naispari. ”Tuohan se toisaalta

heidän elämäänsä joitain kysymyksiä, joita ei heteroparin elä-

mään kuuluisi”, Simukka arvelee. Kirjassa kuvataan SETA:n bilei-

tä ja puhutaan avoimuuden ongelmista. Simukka ei kuitenkaan

näe kirjan tehtävää poliittisena: järjestöt ja bileet kuuluvat aina-

kin joidenkin nuorten homojen ja lesbojen elämään, eikä niiden

kuvaamiselle tarvitse olla sen suurempaa motivaatiota.

Simukka myöntää, että hänellä oli etenkin ensimmäisen romaa-

ninsa kohdalla halu kirjoittaa positiivinen kuvaus kahden tytön

rakkaudesta osittain siksi, että ne ovat lähestulkoon kokonaan

puuttuneet nuortenkirjallisuudesta. ”En silti koe, että mulla olisi

velvollisuus laittaa jokaiseen tulevaan kirjaani lesbopari”, Simuk-

ka nauraa. Hän toivoo kuitenkin voivansa raivata tilaa kirjoille,

joissa henkilöiden seksuaalisella suuntautumisella ei olisi merki-

tystä: ”Olisi hyvä, jos henkilöiden homoseksuaalisuutta ei tarvit-

sisi erikseen perustella, että ei kysyttäisi onko nyt kirjan kannalta

olennaista, että päähenkilö on homo.” ■

aikuisuuteen

Salla Simukka: Minuuttivalssi, 144 sivua, WSOY 2004,

Bulevardisarja

28 TOIMENPIDE 2004

V asop eli Vasemmisto-opiskelijat ry:n liittokokous kokoon-

tui Helsingissä. 21 elokuuta 2004. Suurin osanottajaryhmä

oli Tampereelta saapuneet vivalaiset. Keskustelua käytiin

mm. miten järjestöä voidaan kehittää, aktivoida lisää ja mitä on

tämän päivän opiskelijaliike. Kokouksessa valittiin uudeksi pu-

heenjohtajaksi Sitvasin Riikka Taavetti. Uunituore pj. korosti,

Vasemmistolainen opiskelijatoiminta aktivoituu!

FEEL FREE TO SAY NO

Olli Seuri Tampereen Vivasta alusti keskustelua mm. vasemmistolaisesta opiskelijaliikeestä.

että ”Koulutuspolitiikkaan kaivataan myös vasemmistolaista

näkökulmaa”. Vasopin tarkoituksena on parantaa yhteyttä ja olla

linkkinä eri puolilla maata toimivien vasemmistolaisten opiske-

lijoiden välillä. Vasop on vuonna 2000 perustettu valtakunnalli-

nen opiskelijajärjestö.

TOIMENPIDE 2004 29

K vinnornas roll i dagens fi nska samhälle är att föda barn och

ta hand om dem hemma. Så verkar det när man följer de

senaste tidernas diskussion om barnavården i off entlighe-

ten. Det är inte bara Den Heliga Tjänstemannen Raimo Sailas

utan även såväl social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre

som vissa ledande tidningarnas ledarskribenter som uttryckt sin

oro över samhällets stora ansvar för barnens välmående i form av

off entlig barnavård och barnets subjektiva rätt till den. Diverse

insändarspalter har också fyllts på sistone av familjepolitiska

synpunkter direkt från stenåldern.

Enligt dessa tänkare är det fel att föräldrarna – en närmare

granskning avslöjar att ”föräldrar” egentligen hänvisar till kvin-

nor – antingen själviskt unnar sig lyx i form av att söka sig till

arbetslivet i stället för att sköta sina barn, eller ligger hemma som

latmaskar antingen med en nyfödd bebis eller på grund av ar-

betslöshet eller studier medan deras äldre barn tas hand om i

dagis. Kvinnors insats på arbetsmarknaden uppfattas i den på-

gående debatten mest som onödig och bestående av tillfälliga,

värdelösa jobb som defi nitivt inte är lika värda som det ädla valet

att stanna hemma med barnen.

Inget illa med att sköta barn hemma, låt vara med att skaff a så-

dana. Men det är nu bara så att samhället, det fi nska som varje

annat, består av både kvinnor och män. Det är en grov uppdel-

ning och det fi nns måhända några till kön också, men när man

diskuterar fortplantning, barnavård och arbetsmarknad är det

ändamålsenligt att utgå ifrån dessa två kön. Enligt en kvalifi cerad

feministsyn fi nns det ingen genetisk eller annan orsak till var-

för män inte kunde ta hand om såväl små som lite större barn,

antingen hemma eller som anställda barnvårdare. Tillika fi nns

det ingen orsak varför kvinnor per defi nition inte skulle kunna

delta i arbetslivet och det samhälleliga livet lika aktivt och på lika

villkor som män.

Därför är det uppriktigt förvånande att män är så otroligt från-

varande i diskussionen om det moraliskt rätta sättet att uppfostra

barn. Män varken talas om i sambandet eller deltar i debatten.

Då konstrueras familjelivet, jämställdhetsfrågor och kvinnornas

rättigheter återigen som någonting som enbart angår kvinnor.

Kvinnorna är både själva problemet – objektet som skuldsätts

– och dessutom är det kvinnor som genom sina egna livsval ska

lösa problemen kring barnens vård och välstånd. Familjernas

reella problem med att förena familj och arbete diskuteras inte.

Samtidigt fi nns det tydligen någonstans ett samhälle med en an-

nan verklighet och en annan arbetsmarknad, den där barnafö-

dande och kön inte utgör hinder i karriären – männens arbets-

marknad.

Dessa föråldrade syner på könsroller och familjeliv gör en riktigt

upprörd. När man vet att många politiker samtidigt gärna vill

vägra kvinnopar deras rätt till gemensamma barn, med hänvis-

ning till att ”varje barn behöver en far”, blir man förvirrad över

hur jävla opportunistisk man kan vara argumentsmässigt i en

samhällelig debatt om familjen. Vad som behövs nu är starka

ställningstaganden av både kvinnor och män, med och utan

barn, för kvinnors lika rätt till individuella livsval, till arbete,

till karriär och till ett liv antingen utan barn eller med barn i

dagvård. Vi måste få fram synen att män liksom kvinnor har ett

ansvar, och att det är fullständigt orimligt att förneka existensen

av männens privilegierade ställning i samhället så länge som fa-

miljen ses till och med av ledande politiker och tjänstemän som

enbart kvinnans – och till och med varje kvinnas, oberoende av

individuella preferenser – sfär.

[email protected]

Författaren är vice ordförande av Obunden vänsters delega-

tionsgrupp och tf. generalsekreterare av Unionen – kvinnosaks-

förbund i Finland

Hemmamammor igen?

Aija Salo

Gammaldags debatt kring barnavården

30 TOIMENPIDE 2004

E spanjassa oli jo 1800-luvulta alkaen

poliittisesti sekavat olot. Seuraavan

vuosisadan alku oli yhtä levotonta

ja lukuisat vallankaappaukset olivat nor-

maalia. Oikeistosta vasemmistoon oli

monenlaisia ryhmiä. Ennen sisällissotaa

kommunisti- ja fasistipuolueiden kan-

natus oli kuitenkin pientä. Äärioikeistoa

hallitsi toinen monarkistipuolue karlistit.

Baskimaassa ja Kataloniassa löytyi oman

alueensa itsenäisyyteen tähtääviä puoluei-

ta, jotka lisäsivät maan ristivetoa.

Espanjan toisen tasavallan syntyessä

vuonna 1931 sen tärkeimpänä tavoitteena

oli maareformi. Lyhytikäisten hallitus-

ten jälkeen helmikuussa 1936 järjestetyt

parlamenttivaalit voitti Ranskan malliin

muodostettu kansanrintama. Poliittinen

tilanne muuttui yhä kuumemmaksi ja

armeija suunnitteli jälleen vallankaappa-

usta.

Kenraalien muodostama juntta ryhtyi

kapinaan heinäkuun puolessa välissä ja

sisällissota oli alkanut. Pari päivää myö-

hemmin Kenraali Francisco Franco nousi

joukkoineen Espanjaan. Mussolinin Italia

avusti kansallisia (kapinaan nousseita)

sotilailla ja asein. Hyvin pian myös Saksa

ja Portugalia auttoivat voimakkaasti Fran-

con joukkoja.

Kansalliset saivat nopeasti haltuunsa suu-

ria maaseutualueita. Suuret kaupungit jäi-

vät kuitenkin tasavaltalaisten (hallituksel-

le lojaalit) haltuun. Tasavaltalaiset saivat

apua Neuvostoliitosta ja lyhyiden jaksojen

ajan myös Ranskalta.

Tasavalta sai runsaasti tukea ulkomaisil-

ta vasemmistopiireiltä ja monia liittyi le-

gendaarisiin kansainvälisiin prikaateihin.

Kansainvälinen Puuttumattomuuskomi-

tea perustettiin estämään sodan laajentu-

mista Espanjan rajojen ulkopuolelle, mut-

ta käytännössä se hyödytti vain kansallisia.

Lyhyt oppimäärä Espanjan sisällissodasta (1936 – 39)

Sebastian Vilja

Kolmelta suunnalta kansallisten uhkaama

Madrid oli ensimmäinen ja tärkein tavoite

kansallisille. Silti kaupunki piti pintansa

sodan loppuun asti.

Seuraavana vuonna 1937 kansalliset ete-

nivät nopeasti monilla rintamilla. Poh-

joisella rintamalla tuli kuuluisaksi saksa-

laisten tekemä baskien pyhän kaupungin

Guernican pommitus, josta Pablo Picasso

maalasi saman nimisen maalauksen. Seu-

raavana vuonna 1938 suurimmat taistelut

käytiin Ebro-joen alueella joiden voitta-

jina selvisivät kansalliset. Viimeisenä so-

tavuotena 1939 tammikuussa Barcelona

joutui kansallisten haltuun. Tasavallan sel-

käranka oli murrettu ja taistelut päättyivät

Madridin valtaukseen 28.3.1939. Verinen

sisällissota oli vaatinut noin 1,2 miljoonan

ihmisen hengen. Saman vuoden syksyllä

kansallisten tukija Hitlerin Saksa hyökkä-

si Puolaan ja niin alkoi toinen maailman-

sota. ■

E läkkeellä olevan toimittajan viiden-

toista vuoden työn tuloksena on

syntynyt järkälemäinen teos suo-

malaisista, jotka olivat mukana Espanjan

sisällissodassa. Mukaan on otettu myös

amerikansuomalaiset. Jyrki Juusela on on-

nistunut jäljittämään 239 suomalaista, jot-

ka olivat mukana Espanjan sisällissodassa.

Suurin osa suomalasista taisteli tasavallan

puolella. Sensijaan Francon puolella oli

vain neljätoista suomalaista. Tasaval-

lan puolella olleista suomalaisista selkeä

enemmistö oli amerikansuomalaisia. Kai-

kista suomalaisista Espanjan sisällissotaan

osallistuneista kaatui hieman alle kolman-

nes. Enemmistöllä tasavaltalaisten riveissä

olleilla suomalaisilla oli kommunistinen

tai vasemmistolainen vakaumus. Monella

kansallisten puolelle menneellä suoma-

laisella sensijaan oli IKL-tausta. Kirja on

suunnattu lukijoille jotka haluavat tietää

pienetkin yksityiskohdat. Tavalliselle lu-

kijalle teos on ehkä liiankin laaja, mutta

selkeän jaottelun ansiota siitä voi valita

itseään kiinnostavat kohdat. Kirjan heik-

kous ovat huonosti tehdyt kartat. Lopussa

on selvät lähteet ja hyvät luettelot suoma-

laisista. Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisäl-lissodassa, 448 sivua, Atena Kustannus

Oy 2003

Suomalaiset Espanjan sisällissodassa

TOIMENPIDE 2004 31

Neljä suomalaista

Kansalliset

Ratsumestari Carl von Haartman oli mukana jo

Suomen kansalaissodassa valkoisten puolella. Myö-

hemmin von Haartman oli mm. elokuvaohjaajana.

Hän kirjoitti Espanjan kokemuksistaan kirjan Fran-

con armeijasta Kollaanjoelle (1940).

Y.P.I. Kaila oli mukana vuoden 1932 Mäntsälän ka-

pinassa ja liittyi suomalaisten vapaaehtoisten mu-

kana SS-joukkoihin vuoden 1941 keväällä, mutta

palvelu jäi lyhyeksi, koska ei kuulemma pitänyt juu-

talaisten raa´asta kohtelusta.

Tasavaltalaiset

Eino Laakso kävi Neuvostoliitossa Lenin-koulun ja

saapui Suomeen Espanjan kautta. Jatkosodassa hän

loikkasi Neuvostoliittoon ja palasi tiedustelijana ta-

kaisin Suomeen vuonna 1942. Tiesululla Viinikassa

15.4.1944 hänen avustajansa ampui konstaapelin

kuoliaaksi ja niin Eino Laakso pääsi avustajansa

kanssa pakoon. Sodan jälkeen Laakso toimi mm.

Valpon sotilastoimiston apulaispäällikkönä vuo-

teen 1948.

Tasavaltalaisena Espanjan sisällissodassa (1986) on

Tauno Leo Fabritiuksen kirjoittama teos omista

vaiheistaan. Hän meni Kanadan kautta Espanjaan

ja myöhemmin Suomen kautta Yhdysvaltoihin jos-

sa myöhemmin oli Eteenpäin-lehden toimittajana.

Sieltä hän muutti Australiaan elintarvikekauppi-

aaksi, josta monen vuosikymmenen jälkeen palasi

Suomeen viettämään eläkepäiviään.

Kansainvälisten prikaatien muistomitali

Tapio Tapiovaaran lino Guernica vuodelta 1937

32 TOIMENPIDE 2004

T änä vuonna opetusministeriön yliopiston toimintaan osoit-

tama ohjailuinnokkuus on ollut aivan omaa luokkaansa.

Kaikkein eniten esillä ovat tietysti olleet esitykset opin-

toaikojen rajaamisesta. Koulutusjärjestelmän muokkaustyössä

tähtäimessä ovat ennen kaikkea kansallisen tason suuren on-

gelman eli eläkepommin ratkaisuyritykset sekä kansainvälisen

kilpailukyvyn kasvattaminen. Opiskelijajärjestöt ovat yrittäneet

kuumeisesti keksiä keinoja valtiovallan virkamiesten kurissapi-

tämiseksi, melko lailla tuloksetta. Mutta mistä tässä kaikessa on

kyse? Opiskelijaliikkeelläkin on ollut ongelmia määrittää, mitä

tehokkuuspaineiden ja kontrollin lisääntymisen edessä on ryh-

dyttävä puolustamaan. Sivistysyliopisto on pitkälti ollut se käsite,

jonka taakse on linnoittauduttu ja jonka menettämistä vastaan

taisteltu. Mutta sivistysyliopiston käsite on monessa suhteessa

myös arveluttava. Suomessa se on pitkälti merkinnyt elitististä

ja jäykkää virkamieskoulutusta sekä eksklusiivisia tiedon auk-

toriteettivaatimuksia. Erikoisia hetkiä kuluneen vuoden aka-

teemisen vapauden puolustamistyössä ovatkin olleet ne, joina

yhtäkkiä on huomannut olevansa samassa rintamassa sellaisten

konservatiivien kanssa, jotka puolustavat yliopistoa vastuullisen

virka- ja kulttuurieliitin säilyttäjänä. Näinä hetkinä sivistysyli-

opisto on alkanut haiskahtaa hieman vanhentuneelta ideologial-

ta. Jotta ”taisteluasemat” hahmottuisivat oikein, tärkeämpää kuin

pitää kiinni vanhoista rakenteista olisi kai miettiä, miten tieto ja

tiedontuotanto ovat muuttumassa, ja mistä yliopiston kriisi on

peräisin.

Jussi Vähämäki on todennut, että kun tieto ja tiedon tuotanto

ovat saamassa yhä tärkeämmän aseman rikkauden luomisessa,

niin samalla tiedon tuotannon organisoinnista ja hallinnoinnis-

ta on tullut keskeinen poliittinen kysymys. Sekä opetuksen että

tutkimuksen saralla iskusanoiksi ovat muodostuneet tehokkuus

ja tuloksellisuus. Tieteenharjoittajat rinnastetaan kaupallisten

tuotteiden valmistajiin ja lisäarvon käsitteestä on tullut kaiken

inhimillisen toiminnan kriteeri. Jotkut sosiologit ovat nähneet

näiden ilmiöiden kuvaavan sitä, kuinka tietoperusteinen yhteis-

kunta on muuttumassa tietoperustaiseksi taloudeksi. Vähämäki

on esittänyt näiden muutosten olevan osa sitä prosessia, jossa

suljetut instituutiot, kuten vankilat, sairaalat, armeijat sekä kou-

lut vähitellen avautuvat yhteiskuntaan ja niiden odotetaan koh-

taavan paremmin yhteiskunnasta tulevat vaatimukset.

Vaatimukset tieteen norsunluutornin murtamisesta olivat voi-

makkaita 1970-luvulla, mutta silloin ajatuksina olivat tieteen

saaminen kansan palvelukseen sekä yliopistojen ”hengen työn”

ja mahdollisuuksien valtakunnan ulottaminen välttämättömyyk-

sien valtakuntaan. Yliopistojen avautuminen ei kuitenkaan ole

tapahtunut aivan 1970-luvun tavoitteiden mukaisesti. Vaikka

lakiinkin asti on nyt kirjattu yliopiston kolmanneksi tehtäväk-

si yhteiskunnallinen vaikuttavuus, niin ihmisarvon, vapauden

ja tieteen demokratisoinnin sijasta puhutaan tällä hetkellä tut-

kimuksen kaupallisesta hyödyntämisestä, tehokkuudesta sekä

joustavuudesta. Sitä paitsi, kuka määrittää yhteisen hyvän, jonka

edistämiseksi yliopiston tulisi toimia? Kuten keskustelussa hyvin-

vointivaltion kriisistä on käynyt ilmi, kysymys on hyvin hankala.

Kätevimmin yhteisen hyvän löytäminen käykin markkinoiden

vaatimuksia seuraten. Näin ollen yhteiskuntaan avautuminen on

tarkoittanut yliopistoille markkinavetoisuutta ja tarjoutumista

kilpailukyvyn tehostamistyöhön. Kyse on ennen kaikkea tutki-

mustulosten kaupallistamisesta sekä soveltavan tutkimuksen

roolin kasvattamisesta. Yliopiston rakenteiden uudelleenjärjes-

tämisessä ihanteeksi on otettu yritys. Konkreettisena esimerkki-

nä yliopistoyrityksen rakentamisesta on se, että yliopiston joh-

dossa ei enää mielellään nähtäisi talon omia kasvatteja, ainakaan

epäkäytännöllisiä humanisteja, vaan parhaita rehtoreita olisivat

yliopiston ulkopuolelta, yritysmaailmasta tulevat tehokkaat ma-

nagerit.

Teknologiateollisuus ry linjaa näkemyksiään koulutuksesta seu-

raavasti: ”Yritysten menestyminen kansainvälisessä kilpailussa

perustuu innovatiivisuuteen ja nopeuteen. On oltava askeleen

edellä kilpailijoita ja uudistuttava jatkuvasti. Osaaminen sekä

joustavuus ovat tällöin avainasemassa. Henkilöstön osaamista

on kehitettävä jatkuvasti koulutuksen ja tutkimuksen keinoin.”

Tämänkaltaiset näkemykset muistuttavat jonkinlaista koulutus-

teollista postfordismia. Kun yhteiskunnan koulutukselliset tar-

peet muuttuvat nopeasti ja kysyntää on vaikea ennakoida, niin

paras tapa sopeutua muutoksiin on muokata perustutkinnoista

sovellustaitoja kasvattavia tiiviitä paketteja. Tämän jälkeen ky-

synnän vaihteluihin vastataan täydennyskoulutuksen avulla. Ei

ole yllättävää, että sen asemaa ollaan koko ajan vahvistamassa ja

tämä on tietysti myös askel kohti lisääntyvää koulutuksen mak-

sullisuutta.

Aiemmin henkinen työ nähtiin kokonaisuutena ja mittaamatto-

mana. Nyt se pyritään formalisoimaan mahdollisimman pitkälle

ja ottamaan haltuun siten, että sitä voitaisiin arvioida yksinker-

taisena tuotteena. Laadunarviointihankkeet ovat tulleet yliopis-

toihin jäädäkseen ja samalla ne ovat oiva esimerkki tästä hen-

kisen työn tuotteistamisesta. Tutkintouudistustyö taas on hyvä

Yliopiston kriisi?

Mira Käkönen

TOIMENPIDE 2004 33

esimerkki oppimispakettien yhteismitallistamisesta ja kaiken

”turhan” karsimisesta pois. Täydennys- ja aikuiskoulutuksen

roolin korostuminen on osaltaan osoitus siitä, että yritykset

eivät halua yliopistoilta innovaatioita, vaan osaajia jotka sit-

ten yrityksen omassa piirissä kykenevät innovaatiotehtailuun.

Koulutus muuttuu siten valmiiksi päivityspaketeiksi, joita voi-

daan räätälöidä aina kuhunkin tilanteeseen sopiviksi.

Opiskelijaliikkeessä ongelmallista on, se että sekin on pako-

tettu keskustelemaan tiedonjaosta ja – janosta ennen kaikkea

mitattavuuden ja hyödynnettävyyden näkökulmasta. Joudum-

me ikään kuin alistumaan siihen, että millään muilla argu-

menteilla ei koulutuspolitiikassa voi olla kaikupohjaa. Juuri

laaditussa tiedotteessa kannastamme uuteen yliopistolakiin

sanomme, että ”koko maan kilpailukyky on vaarassa, kun

opiskelijoita rankaistaan korkeimman tieteellisen tiedon ja

laaja-alaisen sivistyksen tavoittelusta”. Lausumassa on muka-

na tietysti aimo annos ironiaa ja pyrkimys osoittaa, että laki-

uudistus puree suunnittelevien virkamiesten tavoitteita niiden

omaan nilkkaan. Mutta toisaalta rivien välistä on luettavissa

myös myöntymistä siihen, että keskustelua voidaan käydä ai-

noastaan keinoista eikä päämäärien vaihtoehdoista. Jos keski-

tymme todistelemaan, että monialaisuus kasvattaa putkitut-

kintoja paremmin valmiutta sopeutua muuttuviin markkina-

olosuhteisiin ja siten kasvattaa paremmin kilpailukykyä, niin

miten enää osaamme asettaa kyseenalaisiksi ne ehdot, joilla

sopeutumista edellyttävät puitteet määräytyvät.

Mitä sitten on se puolustamamme akateeminen vapaus, jota

sekä opintoaikojen rajausehdotukset että muut yliopistoon

kohdistuvat tuloksellisuuden ja tulosten hyödynnettävyyden

vaatimukset uhkaavat? Tieteen tehtävänä on pidetty uuden

tiedon sekä totuuden ja sen määrittymisen ehtojen etsintää.

Ymmärtämisen horisontti ei voi laajentua ainoastaan valmii-

siin kysymyksiin vastaamisen ja soveltavan tutkimuksen kaut-

ta. Eikä ennalta annettujen tavoitteiden täyttämisessä tavoiteta

sitä, mikä olisi tärkeää tietää eli niitä päämääriä, joita inhimil-

listen resurssien olisi palveltava. Akateeminen vapaus, kuten

vapaus ylipäänsä, ei löydy ongelmanratkaisemisesta vaan on-

gelman asettamisesta ja kysymyksen esittämisestä. Kysymällä

luodaan olemassaoloa mahdolliselle, eikä vain löydetä asioita,

joilla on jo paikkansa. Opiskeluajan rajoittaminen johtaa osal-

taan järjestelmään, jossa ei ole aikaa tehdä erehdyksiä, eksyä

ja löytää uudelleen paikkaansa tai asettaa itse kysymyksiä. Uu-

den ennen ajattelemattoman synnylle ei näin juuri jää tilaa. ■

34 TOIMENPIDE 2004

Sekalaista

Reilun kaupan tupakka

Valveutuneet tupakoijat tilaavat internetin välityksellä Amerikan

intiaanien reservaateissa viljelemää ja valmistamaa tupakkaa,

koska eivät halua tukea monikansallisia suuryhtiöitä. esimer-

kiksi Cattaraugus-, Poospatuck- sekä Jemez Pueblo -reservaatit

markkinoivat tuotteitaan netissä. Todellinen reilun kaupan tekijä

maksaa tietysti tilauksestaan Suomen tullit.

Image 07 2004 syyskuu

Melkein reilu olut

Brittiläinen panimo Charles Wells on pannut raikkaan uu-

tuusoluen, banaanialen. Panimo ilmoittaa lisäävänsä mallas-

mäskin joukkoon Reilun kaupan banaaneja. Banana Bread

Beer on mahonginpunainen tanakka ale, jonka ensipurai-

sussa maistuu selkeä banaani. Vaahtokukan tuoksu tuo mie-

leen banaanipirtelön. Loppua kohti banaanius laimenee ja

brittialen vahva maku nousee päälimmäiseksi. Banaaniolut-

ta voi maistaa ainakin Oluthuone Poirotissa Helsingissä.

Kumppani 4/2004

Ydinvoiman vastainen liike kokosi voimansa Olkiluodossa

3. Syyskuuta 2004

Sitvasin kokouksesta.

Sitoutumaton vasemmisto on 1980-luvun alkupuolella syntynyt, puolue-politiikan kähmintöihin kyllästyneiden vasemmistolaisten perustama pu-navihreä järjestö.

Sitoutumattomuus merkitsee Sitvasille etäisyyden ottamista valtakunnan tason poliittisiin ryhmittymiin. Tämä ei silti tarkoita, ettemmekö olisi sitou-tuneet vasemmistolaiseen arvomaailmaan. Yhteiskunnallinen oikeuden-mukaisuus, feminismi, pasifi smi ja ympäristökysymykset ovat aina sydän-tämme lähellä, samoin kulttuuri ja kansainvälisyys.

Uusien illat to 23.9. ja 4.11. klo 18 Cajsassa.

www.helsinki.fi /jarj/sitvas

toimenpide 2004

Documents