Terässtandardit

Sisällys

Lukijalle 1

Terässtandardit 2

Mikä on standardi? 2

Miksi standardi? 3

Standardeja on eri tyyppejä 4

Ainestandardin rakenne ja sisältö 5

Esipuhe 7

Soveltamisala 7

Velvoittavat viittaukset 7

Termit ja määritelmät 8

Luokittelu ja nimike 8

Ostajan toimittamat tiedot 8

Pakolliset tiedot 9

Optiot 9

Vaatimukset 10

Tarkastus ja testaus 10

Merkintä 11

Liitteet 12

Testaus- ja tarkastusstandardit 13

Ainestodistukset 14

Teräslajien merkinnät 19

Miten terässtandardit laaditaan 24

Kuinka voin vaikuttaa standardien sisältöön? 28

1

Lukijalle

Teräs on kiehtova materiaali. Sen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat lujuus ja sitkeys. Ominaisuuksia voitaisiin luetella kymmeniä ja niitä myös sovelle-taan käyttötarpeen mukaan. Niihin voidaan vaikuttaa mm. seostuksella, kuuma- ja kylmämuokkauksella, lämpö- ja pintakäsittelyillä. Kaupallisia teräslajeja on noin 70 000. Runsauden keskellä syntyy ymmärrettävästi ongelmatilanteita.

Teräksiin liittyvät standardit on tarkoitettu avuksi teräksen käyttäjille suunnittelussa, hankinnassa, valmistuksessa sekä laadun suunnittelus-sa, varmistuksessa ja tarkastuksessa. Terässtandardit ovat yhteinen kieli valmistajien, käyttäjien ja valvovien viranomaisten välillä.

Terässtandardeja on eri tyyppejä. Keskeisiä ovat ainestandardit. Tar-kastusta ja testausta ohjaavat omat standardinsa. Yleisstandardit edis-tävät yhteistä kieltä. Tämän esitteen tarkoituksena on johdattaa teräs- standardeihin ja opastaa niiden käytössä.

Kuva: Ovako

2

Terässtandardit

Terässtandardeja laativat kansain-välinen standardisoimisjärjestö ISO sekä eurooppalaisen standardisoi-misjärjestön CENin liitännäisorgani-saatio ECISS (European Committee for Iron and Steel Standardization). Järjestöt toimivat läheisessä yhteis-työssä. Vaikka Euroopassa teräk-sen standardit laaditaankin oman organisaation piirissä, CEN vah-vistaa ne eurooppalaisiksi stan-dardeiksi kuten muutkin standardit. Teräksiin ja aineenkoetukseen liitty-viä standardeja on laadittu runsaat 400 kappaletta.

Ensimmäisiä eurooppalaisia teräs- standardeja olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön EURONORM-stan-dardit, joista ensimmäiset julkaistiin jo 1950-luvulla.

Vuodesta 1986 ECISS on vastannut eurooppalaisista terässtandardeis-ta. Suomi on ollut ECISSin toimin-nassa mukana vuodesta 1989.

Mikä on standardi?

Standardisointi on yhteisten sään-töjen laatimista helpottamaan vi-ranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardi on julkaisu, joka on kaikkien saatavil-la. Standardi on standardisoinnista huolehtivan viranomaisen, järjestön tai muun tunnustetun elimen hyväk-symä. Standardit valmistellaan yh-teistyössä ja valmistelussa pyritään yhteisymmärrykseen. Standardi on tarkoitettu yleiseen ja toistuvaan käyttöön. Toisin kuin lakien ja ase-tusten soveltaminen, standardien käyttö on vapaaehtoista.

Kuva

: Out

okum

pu

3

Miksi standardi?

Standardi on selkeä ja yksiselittei-nen. Siitä saatavissa oleva tieto on helposti ymmärrettävissä ja johtaa toiminnassa kustannussäästöihin.

• Standardit voivat vähentää riippuvuutta yhdestä toimittajasta

• Toimittajan luotettavuus ja laadukkuus koetaan paremmaksi, jos käytetään standardeja

• Standardisointi tukee yritysten välistä yhteistyötä ja toisaalta lisää kilpailua

• T&K-toimien taloudelliset riskit pienenevät, kun ollaan tietoisia standardeista ja ollaan mukana niiden kehityksessä.

Standardi on usein tekninen toi-mitusehto. Myyjän ja ostajan vä-lisissä kyselyissä, tarjouksissa ja toimitussopimuksissa on tavallista viitata standardiin. Standardi voi olla myös lainsäädännön apukeino. EU:n direktiivien tai asetusten vaa-timukset voidaan usein täyttää so-veltamalla ns. yhdenmukaistettuja eurooppalaisia standardeja, esim. painelaitteissa, rakennustuotteissa tai koneturvallisuusmääräyksissä. Vaikka standardien noudattami-nen yleensä ei ole pakollista, se on usein käytännöllisin tapa täyttää viranomaisvaatimukset.

Kuva: Stala

4

Standardeja on eri tyyppejä

Keskeisiä terässtandardeja ovat ainestandardit. Ainestandardilla tar- koitetaan terästuotteen teknisiä vaa-timuksia, esimerkiksi kemiallinen koostumus, mekaaniset ominaisuu-det ja testaus. Ainestandardit on ryhmitelty terästyyppien mukaan,

esimerkiksi seostamattomat hitsat-tavat rakenneteräkset, ruostumat-tomat teräkset, nuorrutusteräkset.Ainestandardeissa viitataan muihin standardeihin. Jos standardissa on esitetty kovuusvaatimuksia HV- yksiköissä, standardissa vaaditaan myös, että kovuusmittaukset on teh-tävä standardin SFS-EN ISO 6507-1 mukaan.

Yleisstandardit

Määritelmät ja sanastot

Yleiset teknisettoimitusehdot

Ainestodistukset

Tuotestandardit

Ainestandardit

Testausstandardit

• SFS-EN 10079 Terästuotteiden määritelmät

• SFS-EN 10021Terästuotteiden yleiset tekniset toimitusehdot

• SFS-EN 10204Metallituotteiden ainestodistukset

• SFS-EN 10025-1…6 Kuumavalssatutrakenneteräkset

• ISO 683-2 Seostetut nuorrutusteräkset

• SFS-EN 10028-1...7Painelaiteteräkset.Levytuotteet

• SFS-EN 10162Rullamuovatutteräsprofiilit

• SFS-EN 10060 Kuumavalssatut pyörötangot

• SFS-EN 10305-1…6 Ohutseinä-teräsputket

• SFS-EN ISO 6892-1Metallien vetokoe

• SFS-EN 10228-1...4Terästakeiden rikko-maton aineenkoetus

• CEN/TR 10261Kemiallisia analyysi-menetelmiä koskevateurooppalaiset standardit

Esimerkkejä

Aineenkoetus

Ainetta rikkomatontarkastus

Kemialliset analyysit

Muoto-, mitta- ja

toleranssistandardit

Teräksiin ja terästuotteisiin liittyviä standardeja

5

Ainestandardin rakenne ja sisältö

Useimpien ainestandardien raken-ne ja sisältö ovat pitkälti saman-muotoisia. Jos kysymyksessä on suuri teräsryhmä, standardi jae-taan useampaan osaan.

Osassa 1 esitetään kaikille teräsla-jeille sovellettavat yleiset vaatimuk-set ja seuraavissa osissa eri laji-ryhmien vaatimukset. Esimerkkinä standardin SFS-EN 10025 Kuuma-valssatut rakenneteräkset osajako:

• Osa 1: Yleiset tekniset toimitusehdot

• Osa 2: Seostamattomat rakenneteräkset

• Osa 3: Normalisoidut ja normalisointivalssatut hitsattavat hienoraerakenneteräkset

• Osa 4: Termomekaanisesti valssatut hitsattavat hienoraerakenneteräkset

• Osa 5: Ilmastokorroosiota kestävät rakenneteräkset

• Osa 6: Nuorrutetut lujat rakenneteräslevytuotteet

Moniosaisia ainestandardeja käy-tettäessä osaa 1 on sovellettava rin- nakkain kyseessä olevan lajiryhmän osan kanssa. Kuva: Thinkstock

6Kuva: SFS

7

Standardin rakenne

Esipuhe

Esipuhe on vakiomuotoinen ja siinä kerrotaan mm. mikä tekninen komi-tea on laatinut standardin ja mikä maa on vastannut sihteeristöstä. Esipuheessa kerrotaan myös, mitkä ovat CENin jäsenmaat. Ne ovat vel-vollisia vahvistamaan ko. euroop- palaisen standardin muuttamatto-mana kansallisena standardina, esim. DIN EN (Saksa), SFS-EN (Suomi), BS EN (Iso-Britannia) jne.

1 Soveltamisala

Standardin soveltamisalassa mää-ritellään, mitä tuotteita standardi koskee ja usein myös, mitä tuotteita se ei koske. Esimerkkinä standardin SFS-EN 10025-1 soveltamisala:

”Tämä eurooppalainen standardi määrittelee kuumavalssattujen ra-kenneterästen vaatimukset levytuot-teille ja pitkille tuotteille pois lukien rakenneputket ja putket.

Tämä eurooppalainen standardi ei koske pinnoitettuja tuotteita ei-kä kohdassa Kirjallisuus lueteltujen standardien tai standardiehdotus-ten mukaisia yleiseen rakennekäyt- töön tarkoitettuja terästuotteita.”

2 Velvoittavat viittaukset

Ainestandardin vaatimukset liitty-vät mekaanisiin ominaisuuksiin, ke-mialliseen koostumukseen, tuotteen pinnan laatuun, sisäiseen virheettö-myyteen, kuonapuhtauteen, karke-nevuuteen jne. Nämä on osoitetta-va tarkastuksin ja testein, joille on tavallisesti laadittu erillinen EN- tai ISO-standardi. Nämä standardit on esitetty tässä kohdassa.

Viitestandardit ja -asiakirjat ovat välttämättömiä ko. ainestandardin soveltamiseksi. Päivättyjen viittaus-ten kohdalla sovelletaan vain mai-nittua painosta. Päiväämättömien viittausten kohdalla sovelletaan viimeisintä painosta (muutokset mu-kaan lukien).

8

3 Termit ja määritelmät

Tässä kohdassa viitataan tavalli-sesti standardeihin SFS-EN 10020, Teräslajien määritelmät ja luokit-telu (vastaava ISO-standardi on ISO 4948), SFS-EN ISO 4885, Rauta- ja terästuotteiden lämpö-käsittelysanasto ja SFS-EN 10079 (ISO 6929), Terästuotteiden mää-ritelmät. Lisäksi kohdassa voi olla ko. standardiin liittyviä erityisiä termejä ja niiden määritelmiä, esi-merkiksi normalisointivalssaus, jo-ka saattaa poiketa standardissa SFS-EN ISO 4885 esitetystä.

4 Luokittelu ja nimike

Terästen luokittelu ja nimik-keet perustuvat standardeihin SFS-EN 10020 (ISO 4948), Teräs-lajien määritelmät ja luokittelu sekä SFS-EN 10027-1 ja SFS-EN 10027-2 (ISO/TS 4949) Terästen nimikejär-jestelmät. Yhteenveto terästen ni-mikkeistä on kohdassa Teräslajien merkinnät.

5 Ostajan toimittamat tiedot

Jotta terästuotteen kauppatapah-tuma kyselystä toimitukseen sujuisi mahdollisimman vaivatta ja ilman väärinkäsityksiä, on tärkeää, että kaupan osapuolet noudattavat tä-män kohdan vaatimuksia ja ohjeita.Kuva: Outokumpu

9

5.1 Pakolliset tiedot

Jotta teräksen toimittaja voisi ilman lisäselvityksiä valmistaa ja toimittaa tuotteen, on kyselyn ja tilauksen yhteydessä toimitettava seuraavat tiedot:

• tilattava määrä

• tuotteen muoto

• sovellettava mitta-, muoto- ja painotoleranssistandardi

• tuotteen nimellismitat

• kyseessä olevan standardin tunnus

• teräslajin nimike tai numerotunnus (teräslaji)

• pinnoitus, pinnan tila, lämpökäsittelytila

• ainestodistustyyppi.

5.2 Optiot

Optiot ovat lisävaatimuksia, joista ostaja ja toimittaja voivat kyselyn ja tilauksen yhteydessä sopia. Yleen-sä optiot käsittelevät tarkastusta ja testausta. Mikäli optioista ei sovita, terästuote toimitetaan perusvaati-musten mukaisesti, ks. kohta 5.1.

Esimerkkinä SFS-EN 10273, Paine- laiteteräkset. Kuumavalssatut hitsattavat kuumalujat terästangot -standardissa esitetyt optiot:

• teräksen valmistusmenetelmän ilmoittaminen

• poikkeava toimitustila

• suurempi kromipitoisuuden vähimmäisarvo

• pienempi kupari- ja tina- pitoisuuden enimmäisarvo

• hiiliekvivalentin enimmäisarvo

• erityinen pinnan laatu

• sisäistä virheettömyyttä ja sen var-mentamista koskevat vaatimukset

• sopivia hitsausolosuhteita koske- vien tietojen toimittaminen

• kappaleanalyysi

• 0,2 % -venymisrajan Rp0,2 varmentaminen sovitussa korote- tussa lämpötilassa (kuumavetokoe)

• iskuenergian varmentaminen muussa koelämpötilassa kuin +20 °C

• merkintää koskevat erityis- vaatimukset.

10

Standardissa esitettyjen optioiden lisäksi ostaja ja toimittaja voivat sopia muistakin vaatimuksista, esi-merkiksi analyysirajojen tiukentami-sesta.

6 Vaatimukset

Vaatimukset liittyvät lähinnä kemi-alliseen koostumukseen, mekaani-siin ominaisuuksiin toimitustilassa, karkenevuuteen, kuonapuhtauteen, hitsattavuuteen, pinnan laatuun ja sisäiseen virheettömyyteen. Vaa-timukset on yleensä esitetty taulu-koissa.

7 Tarkastus ja testaus

Yhtenä periaatteena terässtandar-deissa esitetyille vaatimuksille on, että ne on voitava varmentaa eli on olemassa standardisoitu mene-telmä testata tai tarkastaa vaadittu ominaisuus. On tärkeää, että näyt-teenotossa, koekappaleiden val- mistuksessa ja kokeissa käytetään kaikkialla samoja menetelmiä. Siksi tarkastuksessa ja testauksessa py-ritään käyttämään kansainvälisiä EN ISO -standardeja.

Terästuotteiden muodoissa, lajeis-sa ja käyttötarkoituksissa on eroja. Siksi ainestandardeissa tavallisesti esitetään vaatimuksia testauksen laajuudesta ja koekappaleiden si-jainnista terästuotteessa.

Kuva: SSAB

11

Teräksen valmistaja dokumentoi kaikki testauksen ja tarkastuksen tu-lokset ja päättää niiden perusteella tuotteen toimitusluvasta. Tuloksista laaditaan ainestodistus. Ainestodis-tustyypit on määritelty standardissa SFS-EN 10204 Metallituotteiden ainestodistukset (vastaava kan-sainvälinen standardi ISO 10474). Ainestodistus toimitetaan ostajalle yleensä laskun ohessa. Mitä tulok-sia ainestodistuksessa esitetään, on määritelty ainestandardissa tai ostajan ja toimittajan välisessä so-pimuksessa, ks. Optiot.

8 Merkintä

Terästuotteen merkintä on valmis-tusketjun viimeisiä vaiheita. Mer-kintätapoja voivat olla esimerkiksi leimaus, tarraetiketti, nippuun tai kelaan kiinnitettävä irrallinen etiket-ti tai näiden yhdistelmä. Pääasia on, että merkintä kestää kuljetuksen ja varastoinnin ja on selvästi osta-jan luettavissa.

Tarkastus- ja testaustapa Testauksen laajuus

Pakolliset kokeet

Sulatusanalyysi 1 koekappale sulatusta kohti

Vetokoe huoneenlämpötilassa 1 koekappale näytekappaletta kohti

Iskukoe 3 koekappaletta näytekappaletta kohti

Mittojen tarkastus ja silmämääräinen tarkastus Jokainen tuote

Valinnaiset kokeet

Kappaleanalyysi 1 koekappale sulatusta kohti

Kuumavetokoe 1 koekappale sulatusta kohti

Sisäisen virheettömyyden varmentaminen

Sovittava kyselyn ja tilauksen yhteydessä

Esimerkki standardista SFS-EN 10273, Painelaiteteräkset. Kuumavalssatut hitsattavat kuumalujat terästangot.

12

Merkinnässä on esitettävä:

• valmistaja

• teräksen nimike tai numerotunnus (teräslaji)

• tunnistenumero, josta selviää yhteys ainestodistukseen ja josta on jäljitettävyys sulatusnumeroon.

Lisäksi voidaan sopia merkintään liitettäväksi esimerkiksi tuotteen mi-tat, asiakkaan tilausnumero ym. On huomattava, että leimoissa ja etike-teissä on rajallisesti tilaa erilaisille merkinnöille.

9 Liitteet

Terässtandardeissa on usein liitteitä, jotka voivat olla velvoittavia tai opas-tavia. Liitteissä voidaan antaa esi-merkiksi lämpökäsittely- ja testaus- ohjeita sekä tietoja ominaisuuksis-ta erilaisissa käyttöolosuhteissa.Liitteessä voidaan myös osoittaa ne standardin kohdat, joilla on yh-teys EU:n direktiiviin tai asetukseen (liite ZA).

Kuva: Ovako

13

Testaus- ja tarkastus- standardit

On tärkeää, että terästuotteiden tes-taus ja tarkastus tehdään kaikkialla samalla tavalla. Ei ole tarkoituksen-mukaista, että käytettäisiin kansalli-sia tai pelkästään alueellisia, esim. eurooppalaisia tai yhdysvaltalaisia standardeja.

Niinpä testaus- ja tarkastusstandar-dit ovat pääsääntöisesti kansainvä-lisiä ISO-standardeja. Suomessa niiden tunnus on SFS-EN ISO. Tes-tausstandardeja ovat esimerkiksi ai-neenkoetusstandardit ja kemiallisia analyyseja ohjeistavat standardit.

Yleisstandardi SFS-EN 10021 Teräs- tuotteiden yleiset tekniset toimitus- ehdot (vastaava kansainvälinen standardi ISO 404) määrittää puit-teet testaus- ja tarkastusstandardeil-le. Standardissa määritellään mm. toimitettavan tuote-erän testaustaa-juus, näytteenottoa ja koekappa-leiden valmistusta koskevat vaati-mukset, koemenetelmät ja laitteisto, koetulosten arviointi, edellytykset uusintakokeille ja niiden tulosten pe-rusteella tehtävälle hyväksynnälle.

Varsinaiset testausstandardit perus-tuvat standardin SFS-EN 10021 pe-riaatteisiin. Ne ovat tavallisesti hy-vin yksityiskohtaisia. Tavoitteena on toistettavuus ja että testaus tehdään kaikkialla samalla tavalla.

Kuva: Metallinjalostajat

14

Esimerkki testausstandardin laajuu-desta on SFS-EN ISO 6506 Brinel-lin kovuuskoe, joka jakaantuu nel-jään osaan:

• Osa 1: Menetelmä

• Osa 2: Kovuusmittareiden varmentaminen ja kalibrointi

• Osa 3: Vertailukovuuspalojen kalibrointi

• Osa 4: Kovuusarvojen taulukko.

Testausstandardit voivat olla hyvin laajoja. Esimerkiksi putkien ainetta rikkomattoman tarkastuksen (NDT) standardissa SFS-EN ISO 10893 on 12 osaa, jotka käsittelevät mm. automaattista pyörrevirta-, vuoto-, tunkeumaneste-, magneettijauhe- ja ultraäänitarkastusta sekä radiogra-fista tarkastusta.

Ainetta rikkomatonta tarkastusta tekevän henkilöstön pätevyyden ar-viointi ja hyväksyntä on myös stan-dardisoinnin piirissä. Painelaite- direktiiviin 2014/68/EU perustuen CEN on julkaissut teknisen raportin CEN/TR 15589 kolmannen osa-puolen tekemästä arvioinnista ja hyväksynnästä.

Ainestodistukset

Ainestodistus on asiakirja, jolla te-rästuotteen valmistaja välittää tietoa käyttäjälle. Yleensä kaikkeen metal-lituotteiden kauppaan ja siirtoihin liittyy ainestodistus. Jotkut viran-omaismääräykset saattavat edellyt-tää ainestodistusta esimerkiksi lait-teen tai rakenteen hyväksynnässä. Yleensä kaikissa ainestandardeissa on viittaus ainestodistukseen ja sen tyypin määritystä edellytetään tila-uksen pakollisissa tiedoissa.

Ainestodistuksia on erityyppisiä. Standardi SFS-EN 10204 Metalli- tuotteiden ainestodistukset (ISO 10474) määrittelee ainestodistusten tyypit, tarkastustavan ja sisällön pääpiir-teissään. Kaikissa ainestodistuksis-sa on oltava valmistajan vakuutus siitä, että toimitetut tuotteet täyttä-vät tilauksessa esitetyt vaatimukset.

15

Ainestodistuksen tyyppi

Tarkastus-tapa

Ainestodis- tuksen sisältö*

Aines- todistuksen vahvistaa

2.1 LaatuvakuutusValmistus- menetelmä- kohtainen

Ei mainintaa koetuloksista

Valmistaja2.2 Koetustodistus

Valmistusmenetelmä- kohtaisen tarkastuksen ja testauksen tulokset

3.1 Vastaanottotodistus

Toimituserä-kohtainen

Toimituseräkohtaisen tarkastuksen ja testauksen tulokset

Valmistajan valtuuttama tuotanto- osastosta riippumaton edustaja

3.2 Vastaanottotodistus

Valmistajan valtuuttama tuotanto- osastosta riippumaton edus-taja sekä ostajan valtuuttama edustaja tai viranomais- määräyksissä määrätty tarkastaja

* Lisäksi kaikki ainestodistukset sisältävät valmistajan vakuutuksen toimituksen tilauksen mukaisuudesta.

Ainestodistusten tyypit

16

Vastaanottotodistuksissa (3.1 ja 3.2) esitetyt koetulokset perustuvat näyt-teisiin, jotka on otettu nimenomaan kyseessä olevasta toimituserästä. Näin ei ole välttämättä laita koe-tustodistusten (2.2) tuloksien suh-teen, jotka voivat olla aikaisemmin valmistetuista samanlaisista tuot-teista. Standardi SFS-EN 10204 ei määrittele yksityiskohtaisesti aines- todistuksen sisältöä, esimerkiksi mitä tarkastuksen ja testauksen tu-loksia ilmoitetaan. Nämä asiat esi-tetään ainestandardeissa tai niistä voidaan sopia kyselyn ja tilauksen yhteydessä. Tavallisesti terästuot-teen ainestodistuksessa esitetään sulatusanalyysiin perustuva kemi-allinen koostumus sekä esimerkiksi veto- ja iskukokeiden tulokset.

Tarkastuksen ja testauksen taajuus esitetään ainestandardeissa. Esi-merkki vastaanottotodistuksesta 3.1 esitetään sivulla 17. Ainestodistus on syytä tilata samanaikaisesti tuotteen kanssa. Vastaanottotodis-tuksen edellyttämiä toimituserä-kohtaisia tietoja ei välttämättä ole saatavissa myöhemmin. Jälkikäteen tehtävistä kokeista ja ainestodistuk-sista syntyy kustannuksia ja toimit-taja yleensä laskuttaa niistä.

Aina toimitus ei tapahdu suoraan valmistajalta käyttäjälle, vaan jäl-leenmyyjän varastosta tai teräspal-velukeskuksesta. Tällöin jälleenmyy-jä tai teräspalvelukeskus vastaa siitä, että tilaajalle lähetettävät ainestodistukset liittyvät toimitetta-viin tuotteisiin ja että ne ovat jäl- jitettävissä ja että standardia SFS-EN 10204 noudatetaan.

Kuva: Ovako

17

18

Jälleenmyyjän on annettava osta-jalle teräksen valmistajan toimitta-ma ainestodistus tai sen kopio te-kemättä siihen mitään muutoksia. Terästuotteen ja ainestodistuksen välisen jäljitettävyyden varmistami-seksi valmistajan ainestodistuksen tulee sisältää tuotteeseen liittyvä tunniste. Alkuperäisen ainestodis-tuksen kopiointi on sallittua, kun sen jäljitettävyys on varmistettu ja kun alkuperäinen ainestodistus on saatavissa pyydettäessä. Jos jäl-leenmyyjä on muuttanut tuotteen tilaa tai mittoja, tämän on lisäksi toimitettava kyseistä uutta tilaa tai mittoja koskeva lisäasiakirja.

Kun teräksen käyttäjä tilaa tuotteel-le lämpökäsittelyn ulkopuoliselta yritykseltä, tuotteen useat ominai-suudet tällöin muuttuvat. Tavallisesti lämpökäsittelijä tarkastuksessaan mittaa vain kovuuden ja antaa tästä erillisen mittauspöytäkirjan. Mikäli tarvitaan esimerkiksi veto- tai isku-kokeen tuloksia, tästä on sovittava kyselyn ja tilauksen yhteydessä.

Kuva: Outokumpu

19

Lisäksi käytössä on yrityskohtaisia merkintöjä ja kauppanimiä.

Terästen nimikejärjestelmät on esitetty eurooppalaisissa standar-deissa SFS-EN 10027-1 Terästen nimikejärjestelmät. Osa 1: Teräs-ten nimikkeet ja SFS-EN 10027-2 Terästen nimikejärjestelmät. Osa 2: Numeerinen järjestelmä. ISOn mer-kintäjärjestelmä (ISO/TS 4949) on eurooppalaisen kaltainen.

Terästen merkintä sovellus-kohteen ja ominaisuuksien perusteella

Merkintä koostuu päätunnuksesta ja teräksen sekä terästuotteen lisä- tunnuksista. Päätunnus ilmaisee teräksen käyttökohteen, esimerkiksi S = rakenneteräs, P = painelaite- teräs, B = betoniteräs. Lisätunnuk- silla kuvataan mekaanisia ominai- suuksia kuten myötölujuutta ja isku- sitkeyttä. Seuraavissa esimerkeissä esitetään merkinnän periaatteet.

Teräslajien merkinnät

Teräslaji määräytyy yleisimmin ke-miallisen koostumuksen perusteella. Teräslajin sormenjälki on sen hiilen ja seosaineiden pitoisuuksien ala- ja ylärajat. Kahdella teräslajilla ei ole identtistä kemiallista koos-tumusta. Teräslajien rekisteriä Eu- roopassa ylläpitää European Steel Registration Office Düsseldorfissa, Saksassa.

Usein kemiallinen koostumus ei ole terästuotteen oleellinen ominaisuus. Esimerkiksi rakenneteräksien käyt-täjää kiinnostaa yleensä enemmän mekaaniset ominaisuudet kuten lujuus ja sitkeys tai hitsattavuus ja muovattavuus.

Euroopassa on käytössä kaksi te-rästen nimikejärjestelmää. Ensim-mäinen perustuu sovellutuskohtee-seen ja keskeisiin ominaisuuksiin tai kemialliseen koostumukseen ja toinen, jossa teräslajit esitetään nu-merotunnuksin.

Kuva: Thinkstock

20

Esimerkki: HC400LA

H = kylmämuovattava luja levytuote

C400 = kylmävalssattu, vähimmäismyötölujuus 400 MPa

LA = niukkaseosteinen

Esimerkki: GP240GH

G = teräsvalu

P = painelaiteteräs

240 = vähimmäismyötölujuus 240 MPa

G = muut ominaisuudet lisättynä tarvittaessa 1 tai 2 numerolla

H = korkea käyttölämpötila

Esimerkki: Y1770S7

Y = jänneteräs

1770 = nimellismurtolujuus 1770 MPa

S = jännepunos

7 = laatuluokka, määritelty tuotestandardissa

Terästen merkintä kemiallisen koostumuksen perusteella

Seostamattomien terästen päätun-nus on C. Sen jälkeen esitetään kes-kimääräinen hiilipitoisuus 100-ker-taisena. Lisätunnus voidaan vielä liittää numerotunnuksen jälkeen. Lisätunnuksilla voidaan kuvata isku-sitkeysvaatimuksia, käyttöolosuhtei-ta, muita erityisvaatimuksia, pinnoi-tusta ja lämpökäsittelytilaa.

Esimerkki: C45R

C = seostamaton nuorrutusteräs,

45 = keskimääräinen hiilipitoisuus 0,45 %.

R = lisätunnus, ilmaisee määritetyn rikki- pitoisuusalueen, esimerkiksi 0,02...0,04 %.

Terästen nimikkeet. Ominaisuuksiin perustuva järjestelmä

Teräslaji Laatuluokat S 235 JR / J 0 / J2 S 275 JR / J0 / J 2 S355 JR / J0 / J2 / K 2 S450 J 0

koelämpötila 0 °C

koelämpötila −20 °C iskuenergia min. 40 J

iskuenergia min. 27 J

rakenneteräs

ohuimman paksuusalueen vähimmäis-myötölujuus,MPa

21

Seosaine Kerroin

Cr, Co, Mn, Ni, Si, W 4

Al, Be, Cu, Mo, Nb, Pb, Ta, Ti, V, Zr 10

Ce, N, P, S 100

B 1 000

Seosteräksien nimikkeissä ei esiin-ny C-tunnusta. Jos teräs on run-sasseosteinen, so. pitoisuudet ovat yli 5 %, käytetään päätunnuksen edellä kirjainta X. Keskimääräinen hiilipitoisuus ilmoitetaan 100-kertai-sena, jonka jälkeen ilmoitetaan tär-keimpien seosaineiden kemialliset merkit. Näitä seuraa numerosarjo-ja, josta on luettavissa ko. seosai-neiden keskimääräiset pitoisuudet. Niukkaseosteisilla teräksillä pitoi-suuksien ilmoittamisessa käytetään kertoimia.

Esimerkki: 51CrV4

Jousiteräs, C = 0,51 %

Cr =pääseosaine kromi, 4 = kromin pitoisuus 4/4 = 1,0 %

V = toinen seosaine vanadiini, pitoisuutta ei ole ilmoitettu nimikkeessä.

Esimerkki: X5CrNi18-10

Ruostumaton teräs, C = 0,05 %

Cr = pääseosaine kromi, pitoisuus = 18,0 %

Ni = toinen seosaine nikkeli, pitoisuus = 10,0 %.

Huom. Runsasseosteisten terästen nimik-keissä, joiden tunnus on X, ei käytetä alla olevia alkuaineiden kertoimia.

Kuva: Thinkstock

22

Teräslajien numerotunnukset

Usein runsasseosteisten terästen merkinnät muodostuisivat seosai-neiden kemiallisia merkkejä ja pi-toisuuksia käyttäen hyvinkin pitkik-si. Siksi kaikilla teräksillä on myös numerotunnus, jota voidaan käyt-tää edellä kuvattujen merkintäjär-jestelmien asemesta. Numerotun-nusten muodostaminen kuvataan standardissa SFS-EN 10027-2.

Numerotunnus muodostetaan seuraavasti:

1.xxxxxx

1 = teräs

xx (kaksi ensimmäistä numeroa) = teräsryhmän tunnusluku, esimerkiksi 43 = ruostumattomat teräkset ilman Mo-, Nb- ja Ti-seostusta, joiden Ni-pitoisuus on ≥ 2,5 %.

xxxx (seuraavat kaksi tai neljä numeroa) = teräslajin järjestysnumero

Esimerkki: 1.4330

Ruostumaton teräs, C = 0,05 %

Pääseosaine kromi, Cr = 18,0 %

Toinen seosaine nikkeli Ni = 10,0 %, eli edellisen esimerkin X5CrNi18-10.

Euroopassa ja maailmalla on laa-jassa käytössä myös American Iron and Steel Instituten numeerinen merkintäjärjestelmä. Esimerkiksi AISI 304 = 1.4330 = X5CrNi18-10 ja AISI 4140 = 42CrMo4.

23Kuva: Ovako

24

Miten terässtandardit laaditaan

Standardien laadinta lähtee luon-nollisesti tarpeesta. Tarpeita on teräksen käyttäjillä ja tuottajilla. Tuottajat ovat aktiivisia saadakseen uudet teräksensä markkinoille ja käyttäjät kiinnostuneita hyödyntä-mään niitä. Turvallisuusvaatimukset esim. painelaitesovelluksissa tai ajoneuvoteollisuudessa edellyttävät standardisointia ja selvitystä.

Terästandardeja laativissa järjes-töissä, lähinnä ECISS ja ISO, on teknisiä komiteota, jotka päivittävät ja myös laativat uusia standardeja.

Kun standardisoinnin tarve on il-meinen, asianomaiselle tekniselle komitealle (TC) tehdään aloite uu-deksi työkohteeksi eli uuden stan-dardin laatimiseksi tai olemassa olevan standardin uudistamiseksi eli revisioimiseksi. Standardisointi-järjestöjen säännöissä sanotaan, että kunkin standardin kohdalla on viiden vuoden välein tehtävä arvio revisiointitarpeesta.

Tavallisesti TC perustaa työryhmän (WG), joka käy laatimaan stan-dardiluonnosta tai uudistamaan olemassa olevaa standardia. Työ-ryhmän työn tuloksena on uuden standardin luonnos tai revisioitu ehdotus.

25

Se lähetetään julkiselle lausunto-kierrokselle, jolloin kaikilla on tilai-suus antaa lausuntonsa ehdotuk-sen sisältöön. Lausuntokierroksella olevat standardiehdotukset ovat luettavissa ja kommentoitavissa SFS:n lausuntopyyntöpalvelussa (lausunto.sfs.fi).

Lausunnoista tehdään yhteenveto, jonka TC tai WG käsittelee sekä laatii uuden ehdotuksen, jossa on mahdollisuuksien mukaan pyritty ottamaan huomioon annetut lau-sunnot. Jos tässä vaiheessa on saa-vutettu yksimielisyys, ehdotus lähe-tetään lopulliseen äänestykseen.

Lopullisessa äänestyksessä voi esit-tää vain toimituksellisia korjauksia sekä äänestää kyllä tai ei ehdotuk-sen hyväksyttävyydestä. Hyväksy-tyn äänestyksen jälkeen ehdotus lähetään CENin tai ISOn vahvis-tettavaksi ja julkaistavaksi EN- tai ISO-standardina. Eurooppalaiset EN- ja EN ISO-standardit vahviste-taan ja julkaistaan Suomessa SFS:n toimesta SFS-EN- ja SFS-EN ISO -standardeina. Huomattava osa eurooppalaisista terässtandardeis-ta käännetään ja julkaistaan myös suomenkielisinä.

Kuva

: Thi

nksto

ck

Standardien laadinta

Ehdotustekstin laadinta

Lausunto-vaihe

Ehdotustekstinmuokkaus

Äänestys- vaihe

Valmisstandardi

Standardinlaadinta-aika VAIKUTUSMAHDOLLISUUS

Työryhmä/tekninen komitea

Hallinnolliset prosessit

Kansallinen taso

Lausuntovaiheen aloitus

Äänestysvaiheen aloitus

Äänestysvaiheen ohittaminen *)

Lausuntovaiheen kommentit työryhmälle

*) Äänestysvaihe voidaan ohittaa, jos lausuntokierroksella saatu riittävä hyväksyntä, eikä ehdotukseen tehdä teknisiä muutoksia lausuntokierroksen kommenttien perusteella

Aloitteen hyväksyminentyökohteeksi

26

27

Standardien laadinta

Ehdotustekstin laadinta

Lausunto-vaihe

Ehdotustekstinmuokkaus

Äänestys- vaihe

Valmisstandardi

Standardinlaadinta-aika VAIKUTUSMAHDOLLISUUS

Työryhmä/tekninen komitea

Hallinnolliset prosessit

Kansallinen taso

Lausuntovaiheen aloitus

Äänestysvaiheen aloitus

Äänestysvaiheen ohittaminen *)

Lausuntovaiheen kommentit työryhmälle

*) Äänestysvaihe voidaan ohittaa, jos lausuntokierroksella saatu riittävä hyväksyntä, eikä ehdotukseen tehdä teknisiä muutoksia lausuntokierroksen kommenttien perusteella

Aloitteen hyväksyminentyökohteeksi

28

Kuinka voin vaikuttaa standardien sisältöön?

Sekä Suomen että kansainvälisten standardisointijärjestöjen toiminta standardien laadinnassa on täysin avointa. Kaikki asioista kiinnostu-neet voivat tehdä aloitteita, antaa lausuntoja, ottaa kantaa ja osal-listua kansallisten standardisointi- komiteoiden toimintaan.

Suomessa on hajautettu standar-disointijärjestelmä. SFS toimii stan-dardisoimisen keskusjärjestönä ja laatii standardit yhdessä toimiala-yhteisöjensä kanssa. SFS ja toimi-alayhteisöt koordinoivat suomalais-ten osallistumista kansainväliseen standardisointityöhön.

SFS:n toimialayhteisönä METSTA (Metalliteollisuuden Standardisointi- yhdistys ry) vastaa teknologiateol-

lisuuteen kuuluvien kone- ja metal-lituoteteollisuuden, metallien jalos-tuksen, talotekniikan sekä energian- hallinnan eurooppalaisesta ja kan-sainvälisestä sekä kansallisesta stan- dardisoinnista.

Suomi on aktiivinen osallistuja kah-deksassa ECISSin kahdestatoista komiteassa ja kymmenessä ISOn komiteassa. Aktiivisuus tarkoittaa lähinnä komitean kokouksiin ja stan-dardien valmisteluun osallistumista sekä lausuntojen antamista stan-dardiehdotuksiin. METSTAn kan- sallinen standardisointikomitea ”Te-räkset ja aineenkoetus” seuraa ja koordinoi ECISSin ja ISOn teräksis-tä ja metallien aineenkoetuksesta vastaavien teknisten komiteoiden toimintaa sekä nimittää Suomen edustajat kokouksiin ja standardeja valmisteleviin työryhmiin.

Kuva: Outokumpu

Astu sisään osoitteessa sales.sfs.fi.

Oma standardikokoelma aina ajan tasalla ja käytettävissä kellon ympäri.

Lisätietoja

09 1499 3353

sales@sfs.fi

sales.sfs.fi

Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry, Eteläranta 10, PL 10, 00131 Helsinki

p. 09 19 231, www.metsta.fi

Suomen Standardisoimisliitto SFS ryMalminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki

p. 09 149 9331, www.sfs.fi, sales@sfs.fi

Kuva (terästen mikrorakenteita): Vuoksenniska

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki p. 09 1499 3353, www.sfs.fi, sfs@sfs.fi

Tämä esite antaa teräksen käyttäjälle ja teräs- teollisuuden eri tehtävissä toimiville hyödyllistä tietoa terässtandardeista ja niiden käytöstä. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. aine- ja testaus- standardien sisältö, ainestodistukset ja teräslajien merkinnät. Esite johdattelee myös standardien laadintaan ja antaa vihjeitä vaikuttamis- mahdollisuuksista.