talous ja yhteiskunta 2/2003

2/2003&Y h t e i s k u n t aT a l o u s

2003–2004

USA ja kansainvälisetsuhdanteet

Saksan talousEKP:n rahapolitiikka ja

työmarkkinatEuroalueen finanssi-

politiikka

1-KANSI 24.4.2003, 14:251

2 2003

Heikki TaimioPääkirjoitus .................................................................................... 1

Talousennuste 2003–2004Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun ............................... 2

Tarja HeinonenYhdysvaltain talous vaatimattomassa kasvussa .............................. 10

Eero LehtoSaksa rakenneongelmien kourissa ................................................. 16

Juhana VartiainenEuroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat ............... 25

Antti SuvantoEuroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat– kommentti ................................................................................... 31

Sixten KorkmanEuromaiden finanssipolitiikan yhteensovittaminen ....................... 33

Erkki KoskealaEuromaiden finanssipolitiikan säännöistä ja yhteen-sovittamisesta ................................................................................. 38

Peter J. BoldtPalkkapolitiikka voi tukea finanssipolitiikkaa ............................... 40

Heikki Taimio“Lääkettä pitää nauttia koko ajan” – talousneuvostonpääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu ...................................... 42

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ..................................................... 48

31. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuvat:Markku BöökAimo Hyvärinen

ISSN 1236–7206

2/2003&Y h t e i s k u n t aT a l o u s

2003–2004

USA ja kansainvälisetsuhdanteet

Saksan talousEKP:n rahapolitiikka ja

työmarkkinatEuroalueen finanssi-

politiikka

2-kansi 25.4.2003, 18:021

Suomen noususuhdanteet ovat yleen-sä olleet vientivetoisia. Tämänkin ke-vään talousennusteet hakevat nousunmerkkejä ulkomailta. Niinpä voi vainkummastella, miksi poliitikot ja eräätekonomistitkin uskottelevat hallituksenvoivan polkaista vahvan nousun käyn-tiin kotimaista kysyntää elvyttämällä.Viimeksi meillä oli kotimaisen kysyn-nän vetämä nousukausi 1980-luvunlopulla – mutta kuinkas sitten kävikään?

Vaihtotaserajoitteesta ja sen herättä-mistä devalvaatio-odotuksista ei Emus-sa enää tarvitse kantaa huolta, jotenkansantaloudella olisi nyt varaa vel-kaantua. Vahingosta viisastuneet koti-taloudet ja yritykset eivät kuitenkaanhuomattavasti alhaisempienkaan kor-kojen vallitessa ole innostuneet saman-laiseen kulutus- ja investointijuhlaankuin suurta lamaa edeltäneessä kasi-notaloudessa. Julkisessa taloudessa onliikkumavaraa muttei tarpeeksi.

Esitetyt menolisäykset ja verokeven-nykset eivät kerta kaikkiaan riitä syn-nyttämään uutta nousukautta. Jotakin

positiivista voidaan toki tehdä, muttaverokevennykset eivät maksaisi itseääntakaisin, ja hurjimpiin kevennysehdo-tuksiin on kätketty vaatimus leikatamyös julkisia menoja. Työllisyysyhtälöei sillä tavalla umpeutuisi.

Laman jälkeisinä vuosina valitettiin,että oli kasvua ilman työpaikkoja.Tämä oli väärinkäsitys; työllisyyshänkasvoi aivan normaalitahdissa koko-naistuotannon mukana. Nyt on ase-tettu tavoitteeksi 100 000 lisätyöpaik-kaa vaalikaudella, jolle ei ole tiedossakasvun edellytyksiä. Sekin näyttää vää-rinkäsitykseltä, että pystyttäisiin luo-maan työpaikkoja ilman kasvua.

On huolestuttavaa, kuinka vähänmaan hallituksella on keinoja kasvunedellyttämään viennin vauhdittamiseen.Emussa nopeasti vaikuttavia rohtoja eiolekaan, ja nyt vielä euron vahvistu-minen nakertaa hintakilpailukykyä.Kansainvälistä nousukautta odoteltaes-sa onkin viisasta varovaisuutta jättäätalouspolitiikkaan joustovaraa tulevillevuosille.�

Työ-paikkojailman kasvua?

AJANKOHTAISTA

� Suhdanne-ennusteita julkaistaanmeillä ja maailmalla pilvin pimein.Ne tuovat esille kunkin ennustelai-toksen oman käsityksen talousnäky-mistä. Eri ennusteet ovat usein var-sin lähellä toisiaan, mikä johtuu pit-kälti kaikkien käytettävissä olevastatilastomateriaalista ja samantyyppi-sistä talouden toimintamekanismejakäsittelevistä ennustemalleista. Poik-keamat yleisestä linjasta edellyttävätaina erityisen painavia perusteluja.Talouspoliittisista suosituksista saat-taa löytyä jo enemmän eroja.

� Englantilainen The Economist-lehti kokoaa useiden maiden BKT-ennusteista yhteenvedon kysymälläeri ennustelaitoksilta. Kansainvälisistäennustelaitoksista tärkeimpiä ovatOECD, Kansainvälinen valuuttara-hasto (IMF), YK ja sen EconomicCommission for Europe (UNECE),Euroopan komissio, Euroopan kes-kuspankki sekä saksalainen Ifo-ins-tituutti. Joidenkin investointipankki-en kuten Merrill Lynchin ja MorganStanleyn ennusteita on vapaasti saa-tavissa. Yhdysvaltalaisen Conferen-ce Board-tutkimuslaitoksen enna-koivia sundanneindikaattoreita seu-rataan myös laajasti. Federal Reser-ve Bank of New York kokoaa www-sivuilleen monia suhdanneseurantaahyödyttäviä kansainvälisiä tilastojamuttei varsinaisia ennusteita.

� Suomen ”virallisia” suhdanne-ennustajia ovat valtiovarainministe-riö ja Suomen Pankki. Etlalla, Pal-kansaajien tutkimuslaitoksella ja Pel-lervon taloudellisella tutkimuslaitok-sella on omat ennusteensa samoinkuin Aktia Säästöpankilla, Handels-bankenilla, Nordealla, Osuuspank-kikeskuksella ja Sampo Pankilla.Sektorikohtaisia indikaattoreita jaennusteita julkaisevat mm. Teolli-suus ja työnantajat, Keskuskauppa-kamari, Palvelutyönantajat, Talous-tutkimus (ostopäällikköindeksi),Suomen Pankkiyhdistys (rahoitus-markkinat) ja Suomen Hypoteek-kiyhdistys (asuntomarkkinat).

talous 2 03 28.4.2003, 15:061

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Palkansaajien tutkimuslaitoksen suh-danne-ennuste vuosille 2003–2004 pe-rustuu oletukseen, että sota kestääenintään kolme kuukautta. Tämä mah-dollistaisi kansainvälisten suhdanteidenkääntymisen nousuun tämän vuodenloppupuolella. Paranevien kansainvä-listen suhdanteiden tukemana Suomes-sa voitaisiin päästä tänä vuonna noinkahden prosentin kasvuun. Tämänsuu-ruinen talouskasvu riittää pitämääntyöttömyyden nousun vähäisenä.

Talousennuste 2003–2004

PalkansaajientutkimuslaitosEnnusteryhmä

Ennuste perustuu 21.3.2003käytettävissä olleisiin tietoihin,ja se on julkaistu 26.3.2003.

Vain lyhyt sotamahdollistaatalouden nousun

Palkansaajien tutkimuslaitoksentalousennustetta tehtäessä sotaIrakissa oli juuri alkanut. Joennestään epävarmat lähi-tulevaisuuden näkymät olivatmuuttuneet vieläkin epä-varmemmiksi. Sodan pituusvaikuttaa lähitulevaisuudessaoleellisesti kansainvälisentalouden kehitykseen ja sitäkautta myös Suomen talouteen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmään kuuluvat Eero Lehto (oik.),Merja Kauhanen, Pekka Sauramo ja Heikki Taimio.

Ensi vuodenkin talouskehitykseen liit-tyy erittäin paljon epävarmuustekijöi-tä. Sodan väistyminen hälventäisi epä-varmuutta sekä Yhdysvalloissa ettäEuroopassa ja vauhdittaisi talouskas-vua myös Suomessa. Kasvun voimis-tuminen myös pysäyttäisi työttömyy-den nousun.

Vaikka Irakin sota on tärkein ajan-kohtainen kansainvälisiä suhdanteitamuovaava epävarmuuden lähde, se eisuinkaan ole ainoa suhdanteita ja suh-

talous 2 03 28.4.2003, 15:062

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

dollarin laskupaineita ja saattaa nostaaennen pitkää myös pitkiä korkoja.

Tänä vuonna talouskasvu hidastuuviimevuotisesta, ja kokonaistuotantokasvaa 2 prosenttia. Sotaan liittyvänepävarmuuden pieneneminen paran-taa suhdannenäkymiä ensi vuonna.Kokonaistuotanto lisääntyy tuolloin2,7 prosenttia. Pelkästään sotaan liit-tyvän epävarmuuden poistuminen eikuitenkaan riitä viemään Yhdysvalto-jen taloutta ripeän kasvun uralle. Eri-tyisesti kotitalouksien velkaongelmahidastaa kasvunäkymiä myös sodan jäl-keen.

Euroalueen ydinmaatvaikeuksissa

Euroalueen suhdannenäkymät olivatvielä viime vuoden alussa suhteellisenvaloisat, koska vienti alueen ulkopuo-lelle vauhdittui. Vuoden edetessä nä-kymät alkoivat kuitenkin muuttua syn-kemmiksi ja talouskasvu hiipui. Se johtityöttömyyden kääntymiseen nousuun.Myös euroalueella sodanuhka on lisän-nyt epävarmuutta tuntuvasti. Kuluvanvuoden alussa kuluttajien luottamus onollut alhaisempi kuin moneen vuoteen,eikä yritystenkään luottamus ole roh-kaissut investointeihin (kuvio 1). Eu-roalueen talousvaikeuksia on pahen-tanut erityisesti Saksan talouden taan-tuma. Vienti on tukenut talouskasvua,mutta kotimaiset tekijät, erityisesti lai-

mea investointitoiminta, ovat hidasta-neet tuotannon kasvua.

Euroopan keskuspankki (EKP) onreagoinut taantumaan ja keventänytrahapolitiikkaa. Koronalennukset ovatkuitenkin olleet varovaisia, mihin onvaikuttanut paitsi epäyhtenäinen ta-loustilanne eri jäsenmaissa myös inflaa-tion pysytteleminen yli kahdessa pro-sentissa. Euroalueen talousvaikeuksiaon lisännyt se, että vakaus- ja kasvu-sopimuksen mukaiset korkeimmat sal-litut julkisen talouden alijäämät ovat ka-ventaneet talouspolitiikan liikkumava-raa erityisesti alueen suurimmissa mais-sa: Saksassa, Ranskassa ja Italiassa.

Lähitulevaisuudessa suhdanteet pysy-vät Euroopassa heikkoina. Mitä pidem-pään sota kestää, sitä kauemmaksitäytyy toiveet euroalueen elpymisestäsiirtää. Melko lyhyeksi jäävä sota mah-dollistaisi kuitenkin suhdanteiden ko-hentumisen jo tämän vuoden aikana.Jo pelkästään patoutuneen kulutusky-synnän ja investointitoiminnan purkau-tuminen piristäisi taloutta. Koska en-nustamme sodan päättyvän alkukesäänmennessä, arvioimme euroalueen ta-louden kääntyvän nousuun kuluvanvuoden loppupuolella. EnnustammeEKP:n jatkavan rahapolitiikan keven-tämistä, joka osaltaan tukee suhdan-teiden kohentumista. Tuotanto kasvaakeskimäärin 1,1 prosenttia. Ensi vuon-na kasvu ripeytyy 2,1 prosenttiin. Kas-vun vauhdittumiseen liittyy kuitenkinpaljon epävarmuustekijöitä. Perusedel-

danneodotuksia heikentävä tekijä. Joennen vuoden 2001 syyskuun 11. päi-vän tapahtumia kansainvälinen talousoli ajautunut Yhdysvaltojen taloudenviemänä taantumaan. Siksi lyhytkäänsota ei takaa sitä, että kansainvälinentalous kääntyy ripeään nousuun. SekäYhdysvalloissa että euroalueella onomia erityistekijöitä, jotka heikentävätkansainvälisen talouden voimakkaanelpymisen edellytyksiä. Siksi myösSuomen talouden kehitysnäkymät ovatIrakin sodan mahdollisesta loppumi-sesta huolimatta epävarmalla pohjalla.

Yhdysvalloissa ei tapahduripeää elpymistä

Yhdysvaltain talouskehitys oli viimevuonna poikkeuksellisen epävakaata.Terrori-iskun jälkeen talouskasvu ripe-ytyi aluksi yllättävänkin vauhdikkaas-ti, mutta vuoden lopulla se alkoi hii-pua. Vuoden alkukuukausina tapahtu-nut tuotannon kasvun ripeytyminenosoittautui tilapäiseksi, lähinnä varas-tojen täydentämisestä johtuvaksi kas-vusysäykseksi. Talouskasvu oli pitkältikotitalouksien varassa. Vaikka osake-kurssien lasku söi varallisuutta, alhai-nen korkotaso kannusti kotitalouksiakasvattamaan kulutustaan. Vuodenloppupuolella sodanuhankin kasvatta-ma epävarmuus alkoi kuitenkin näkyäkulutuksen kasvun hiipumisena. Kas-vua tuki myös julkinen kulutus.

Tämän vuoden alkukuukausina ame-rikkalaisten kuluttajien luottamus onheikentynyt jyrkästi, ja yksityinen ku-lutus väheni tammikuussa ensimmäis-tä kertaa neljään kuukauteen. Lähitu-levaisuudessa hidastuva yksityinen ku-lutus ja huononeva työllisyys hallitse-vat talouskehitystä. On huomionarvois-ta, että 1990-luvun alussa Persianlah-den kriisiin liittynyt suhdannetaantu-ma oli kulutusvetoinen. Talouskasvuatukee julkisten menojen, myös sotilas-menojen, tuntuva lisäys. Julkisten me-nojen kasvu yhdistyneenä verotuksenkeventämiseen heikentää lähitulevai-suudessa jo ennestään alijäämäistä jul-kista taloutta. Se lisää sodan ohella

Kansainvälinen talous.

Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2002 2003e 2004e

Yhdysvallat 2,4 2,0 2,7Euro–12 0,7 1,1 2,1 Saksa 0,2 0,4 1,5 Ranska 1,0 1,4 2,4 Italia 0,3 1,2 2,0EU–15 0,9 1,3 2,2 Ruotsi 1,7 2,2 3,0 Iso-Britannia 1,5 2,0 2,8Japani –0,7 0,5 1,0Venäjä 4,4 4,0 5,0

Lähde: BEA, OECD, IMF, Palkansaajien tutkimuslaitos

talous 2 03 28.4.2003, 15:063


lytys kasvun ripeytymiselle on, että ku-luttajien ja yritysten luottamus para-nee nykyisestä oleellisesti.

Kansainvälisen talouden laskusuhdan-teesta huolimatta talouskasvu pysyysuhteellisen voimakkaana Aasiassa. Ja-panin talousvaikeudet kuitenkin jatku-vat, ja siellä talouden kasvuvauhti py-syy nollan tuntumassa.

Sota varjostaa kasvuaSuomessakin

Suomessa laskusuhdanne on jatkunutjo kaksi vuotta. Viime vuonna koko-naistuotanto kasvoi 1,6 prosenttia elisuunnilleen sen verran kuin talousen-nustajat viime vuoden alkupuolella ylei-sesti ennustivat. Kasvu kuitenkin tu-keutui yllättävän voimakkaasti vientiin:viennin määrä kasvoi 5,6 prosenttia.

Viennin määrän ripeä kasvu antaakuitenkin harhaanjohtavan kuvan vien-titulojen kasvusta. Viennin arvo supis-tui hieman, eli vientihinnat laskivat sel-västi. Vientilukuja muovasi oleellisestisähkötekninen teollisuus, jossa vienninmäärä kasvoi voimakkaasti mutta jos-sa matkapuhelinten halpeneminen nä-kyi vientihintojen laskuna. (On myös

huomionarvoista, että tilastoviran-omaisilla on ollut viime vuosina vaike-uksia jakaa sähköteknisen teollisuudentuotannon ja viennin arvoa kuvaavatluvut määrä- ja hintakomponenttei-hin.) Vienti kasvoi kuitenkin myös pe-rinteisillä toimialoilla, esimerkiksi met-säteollisuudessa ja kemianteollisuudes-

sa. Suomen vientiä vauhditti suhteelli-sen hyvän talouskehityksen jatkumi-nen naapurimaissamme. Vaikka vientiSaksaan kangerteli, vienti esimerkiksiVenäjälle ja Ruotsiin kasvoi suhteelli-sen voimakkaasti.

Lähitulevaisuuden kannalta oleellinenseikka on se, että talouskasvu hidastuivuoden loppukuukausina. Tämä ku-vasti lähinnä teollisuustuotannon kas-vun vaimenemista. Tammikuussa te-ollisuustuotannon määrä laski selväs-ti. Tämä ei johtunut niinkään sähkö-teknisestä teollisuudesta vaan heiken-tyneistä vientinäkymistä perinteisilläkansainvälisestä talouskehityksestä riip-puvilla toimialoilla (kuvio 2).

Kansainvälisen talouden kehitys mää-rää sen, kuinka korkeiksi viennin jamyös kokonaistuotannon kasvuvauh-dit muodostuvat. Ennustamme, ettäkokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna2 prosenttia. Tämä on kuitenkin mah-dollista vain, jos sodasta johtuva epä-varmuus hälvenee melko pian ja vientivetää edes kohtuullisesti. Viennin kas-vua tukee se, että talouskasvu on naa-purimaissamme nopeampaa kuin eu-roalueella ja Yhdysvalloissa. Ensi vuon-na viennin kasvu vahvistuu, ja vientikasvaa noin 5 prosenttia.

Lähde: Conference Board, Europaan komissio.

Kuvio 1. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2003:02.

Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 2. Tuotanto tehdasteollisuudessa ja sähköteknisessä teollisuudes-sa 1996:01–2003:01.

talous 2 03 29.4.2003, 14:144


Viennin kehitykseen liittyy kuitenkinpoikkeuksellisen paljon epävarmuuste-kijöitä, joista Irakin kriisin pituus on vainyksi. Sekä Yhdysvalloissa että euroalu-eella on sodasta riippumattomia suh-danteita heikentäviä tekijöitä, jotka saat-tavat tehdä viennin elpymisestä kerto-vat ennusteet liian toiveikkaiksi. Vien-nin kasvua osoittavat ennusteluvut ovatmyös hieman harhaanjohtavia, koskaennusteemme mukaan vientihintojenlasku jatkuu tänä vuonna. Sen seurauk-sena vientitulot laskevat edelleen, vaik-ka viennin määrä kasvaakin.

Tänä vuonna yksi oleellinen koko-naistuotannon kasvun vauhdittumiseneste on investointitoiminnan laimeus.Talonrakennusinvestoinnit pysyvät vii-mevuotisella tasollaan. Asuntojen ra-kentaminen piristyy tämä vuonna hie-man, mutta toimisto- ja teollisuustilo-jen rakentamisen lasku jatkuu edelleen.Maa- ja vesirakentamisessa investoin-nit kuitenkin kasvavat uusien tie- ja ra-tahankkeiden ansiosta. Yleinen epä-varmuus ja teollisuudessa käyttämät-tömän tuotantokapasiteetin laajuusovat keskeisiä syitä siihen, että kone-ja laiteinvestointien kasvu jää hyvinvähäiseksi. Kokonaisuudessaan yksityi-set investoinnit kasvavat tänä vuonnahieman yli yhdellä prosentilla. Julkisetinvestoinnit sen sijaan supistuvat kun-tien heikentyneiden talousnäkymienvuoksi noin 5 prosenttia. Ensi vuonnainvestointitoiminta kuitenkin vilkastuujonkin verran, koska muun muassaasuinrakentamisen kasvu voimistuu.Myös koneiden ja laitteiden hankinnatkasvavat selvästi tämänvuotisesta. In-vestoiminen koneisiin ja laitteisiin edel-lyttää erityisesti teollisuudessa sitä, ettäkansainvälisen talouden kehitystä hei-kentävä epävarmuus pienenee.

Kulutuksen kasvu jatkuu

Viime vuonna kotitalouksien kulutus-menot lisääntyivät noin 2 prosenttia.Kasvu noudatti ostovoiman kehitystä,sillä kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulotkin lisääntyivät noin 2 pro-sentilla. Kulutuksen kasvua vahvisti eri-

tyisesti kestokulutushyödykkeiden han-kintojen vauhdittuminen. Se johtui lä-hinnä autokaupan vilkastumisesta. Käy-tettyjen tuontiautojen verotuksen ke-veneminen johti autojen myynnin ri-peään kasvuun. Korkotason alenemi-nen tuki osaltaan kulutusta ja piti asun-tokaupan edelleen vilkkaana erityises-ti pääkaupunkiseudulla. Kuluttajienluottamus omaan talouteen pysyi suh-teellisen vakaana. Sen sijaan usko Suo-men talouden kehitysnäkymin heikkenivuoden aikana selvästi, vaikka se eituntunutkaan kulutusluvuissa. Toisinkuin Yhdysvalloissa sodanuhka ei nä-kynyt selvästi suomalaisten kuluttajienkäyttäytymisessä.

Kuluvana vuonna yksityinen kulutuskasvaa 2,2 prosenttia. Kasvu noudat-telee kotitalouksien ostovoiman kas-vua. Uusien autojen hankinnat lisään-tyvät kuluvan vuoden alussa tapahtu-nen verotuksen kevenemisen takia voi-makkaasti, mikä näkyy ripeänä kesto-kulutushyödykkeiden kysynnän kasvu-na. Aleneva korkotaso parantaa osal-taan kulutusmahdollisuuksia. VaikkaIrakin kriisi ei olekaan toistaiseksi ku-vastunut suomalaisten kotitalouksienkulutuspäätöksissä, sen pitkittyminensaattaisi jossakin vaiheessa alkaa vai-kuttaa niihin. Mikäli sota jää melko ly-

hyeksi, se ei ehdi alkaa vähentää kulu-tusta Suomessa.

Myös ensi vuonna kulutus kasvaasuunnilleen 2 prosenttia. Yksityinenkulutus on viime aikoina toiminut ta-louskasvun vakauttajana, joka on es-tänyt työllisyyden heikkenemisen pal-velualoilla. Lähitulevaisuudessa senrooli pysyy samankaltaisena.

Keskitetty ratkaisu muovaapalkkakehitystä

Tänä vuonna kotitalouksien ostovoimakasvaa hieman yli 2 prosenttia. Viimejoulukuussa hyväksytty tulopoliittinenkokonaisratkaisu muovaa palkkakehi-tystä tämän ja ensi vuoden aikana. Pal-kansaajien keskimääräinen ansiotasonousee kuluvana vuonna 3,7 prosent-tia. Siitä sopimuskorotusten osuus onnoin 3 prosenttiyksikköä. Liukumatnostavat palkkoja vajaan prosenttiyksi-kön verran. Tänä vuonna palkanko-rotusten merkitys ostovoiman lähteenäkorostuu, koska työllisyys heikkeneejonkin verran eikä tuloverotuksen ke-ventämisestäkään tule merkittävää lisääpalkansaajien tuloihin.

Arvioimme palkansaajien keskimää-räisen ansiotason nousevan ensi vuon-

Kysynnän ja tarjonnan tase.

2002 2002 2003e 2004eKäyvin hinnoin Mrd. euroa Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote 139,7 1,6 2,0 2,8Tuonti 42,2 1,7 2,0 4,0Kokonaistarjonta 181,9 1,7 2,0 3,1

Vienti 53,3 5,6 2,6 5,0Kulutus 100,5 2,7 2,1 1,9 – Yksityinen kulutus 70,3 2,1 2,2 2,0 – Julkinen kulutus 30,1 4,0 1,7 1,6Investoinnit 27,8 –1,0 0,5 3,1 – Yksityiset investoinnit 23,9 –2,2 1,4 3,7 – Julkiset investoinnit 3,9 7,0 –4,7 –1,3Varastojen muutos(ml. tilastollinen ero) 0,3 –1,4 0,0 0,0Kokonaiskysyntä 181,9 1,7 2,0 3,1

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos

talous 2 03 28.4.2003, 15:065


na 3,2 prosenttia. Tästä sopimusko-rotusten osuus on 2,3 prosenttiyksik-köä. Ansiotason nousu jää tämänvuo-tista alhaisemmaksi, koska tulopoliit-tiseen kokonaisratkaisuun sisältyvät so-pimuskorotukset ovat tätä vuotta jon-kin verran alhaisempia.

Kotitalouksien ostovoiman ennus-tamme nousevan ensi vuonna noin 2prosenttia. Ennusteen tekemistä han-kaloittaa luonnollisesti se, että ostovoi-maan vaikuttavat veroratkaisut ovatvielä tekemättä. Ennusteeseen ei olesisällytetty muita verotuksen muutok-sia kuin tavanomaiset inflaatiotarkis-tukset tuloveroasteikkoihin.

Parin vuoden ajan jatkunut taloudentaantuma on heikentänyt yritysten kes-kimääräistä kannattavuutta jonkin ver-ran. Kannattavuus on kuitenkin säily-nyt hyvänä. Viime vuonna palkansaa-jien saama osuus kansantulosta pysyisuunnilleen edellisvuotisella tasolla (ku-vio 3). Tänä vuonna palkkojen osuusnousee jonkin verran. Tähän vaikut-taa erityisesti vientihintojen laskun jat-kuminen, joka osaltaan hidastaa kan-santulon kasvua. Ensi vuonna vienninelpymisen vahvistuminen kuitenkinalentaa palkkojen osuutta uudelleen.Kansainvälisissä kannattavuusvertai-luissa suomalaiset yritykset ovat me-nestyneet erittäin hyvin, eikä lähitule-vaisuus muuta tilannetta.

Inflaation kehitys epäselvä

Viime vuonna kuluttajahinnat kallistui-vat 1,6 prosenttia eli vähemmän kuineuroalueen maissa keskimäärin. In-flaatio pysyi hitaana, vaikka raakaöl-jyn maailmanmarkkinahinnat kohosi-vatkin vuoden aikana selvästi. Tuon-tihintapaineita kevensi kuitenkin euronvahvistuminen. Lisäksi elintarvikkeidenhintakehitys tasaantui edellisen vuodenjyrkän nousun jälkeen, ja korkotasonlaskukin hillitsi elinkustannusten nou-sua.

Tänä vuonna raakaöljyn maailman-markkinahinnan kehitys on keskeisinhintakehitykseen liittyvä epävarmuu-den lähde. Jos Irakin sota ei pitkity,

raakaöljyn hinta voi kääntyä selväänlaskuun. Se hidastaisi hintojen nousuaerityisesti vuoden jälkipuoliskolla. En-nustamme kuluttajahintojen kallistuvantänä vuonna 1,8 prosenttia. Arvioim-me inflaation hidastuvan selvästi vuo-den edetessä. Korkotason lasku hidas-taa osaltaan kuluttajahintojen nousua,ja samalla tavalla vaikuttaa myös uusi-en autojen halpeneminen.

Ensi vuoden inflaatioon vaikuttaa oleel-lisesti yksi uusi tekijä: mahdollinen al-koholijuomien ja tupakkatuotteidenverotuksen muuttaminen. Vuoden 2004alkuun ajoittuva alkoholijuomien ja tu-pakkatuotteiden tuontikiintiöiden kas-vu ja Viron liittyminen Euroopan unio-niin saman vuoden toukokuussa pakot-tavat päätöksentekijät miettimään sitä,miten alkoholia ja tupakkaa Suomessa

Kuvio 3. Työn ja pääoman välisen tulonjaon kehitys yksityisellä sektorilla1975–2004.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos

Kuvio 4. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2004.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

talous 2 03 29.4.2003, 14:076


verotetaan. Jos päätöksentekijät pääty-vät alentamaan alkoholijuomien ja tu-pakkatuotteiden valmisteveroja huo-mattavasti, se näkyy ensi vuonna myöskeskimääräisessä inflaatiovauhdissa.

Koska toistaiseksi on epäselvää, mitäpäätöksentekijät tekevät – ja mitä hei-dän kannattaisi tehdä – inflaatioennus-teessamme ei ole otettu huomioonmahdollista alkoholijuomien ja tupak-katuotteiden verotuksen muuttamista.Ilman tätä erityistekijääkin inflaatio hi-dastuu ensi vuonna hieman tämänvuo-tisesta, 1,4 prosenttiin.

Työttömyys nousee hieman

Hitaaseen kokonaistuotannon kasvuunsuhteutettuna työllisyyskehitys pysyi vii-me vuonna yllättävänkin hyvänä. Työl-listen määrä nousi 5 000 henkilöllä, jatyöllisyysaste pysyi edellisvuotisella ta-sollaan eli 67,7 prosentissa. Palkansaa-jien määrä kasvoi 8 000 henkilöllä,mutta yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsen-ten määrä väheni 3 000 henkilöllä.

Työllisyyskehitys on kuitenkin ollutpoikkeuksellisen kaksijakoista: työllisyyson heikentynyt selvästi teollisuudessa,mutta työpaikkojen lisääntyminen pal-velualoilla on estänyt työpaikkojen ko-konaismäärän kääntymisen laskuun.Kaksijakoisuus on näkynyt myös eronamiesten ja naisten työllisyydessä. Teol-lisuudessa tuotannon kasvun vaimeusnäkyi jo vuoden loppupuolella miestentyöllisyyden heikentymisenä ja työttö-myyden kasvuna (kuvio 5). Naistentyöllisyyden kasvu oli kuitenkin voimak-kaampaa kuin miesten työllisyyden vä-heneminen. Naisia työllistivät sekä yk-sityiset että julkiset palvelut. Ikäryhmistäheikointa työllisyyskehitys oli nuorilla.

Työllisyyskehitykseen liittyi myössellainen erityispiirre viime vuonna,että kokoaikatyöllisten määrä laski9 000:lla ja osa-aikatyöllisten mää-rä kasvoi 14 000:lla. Osa-aikatyöl-listen määrää kasvatti osaltaan osa-aikaeläkkeen saajien määrän nousuyli 10 000 hengellä. Viime vuodenlopulla osa-aikaeläkkeen saajia olilähes 40 000. Yksi syy osa-aikaeläk-

keen suosion kasvuun oli se, että tä-män vuoden alusta osa-aikaeläkkeenikäraja nousi 58 ikävuoteen oltuaan56 ikävuodessa vuodesta 1997 läh-tien. Ikärajan muutos koskee vuon-na 1947 tai sen jälkeen syntyneitä.

Tänä vuonna työllisten määrä jääedellisvuotiselle tasolleen. Viennistäriippuvassa teollisuudessa työllisyyske-hitys on alkuvuodesta synkkää, mikänäkyy lomautusten ja irtisanomistenselvänä kasvuna. Määrällisesti heikoin-ta työllisyyskehitys on metalliteollisuu-dessa. Teollisuuden työvoiman kysyn-nän heikkenemisen vastapainoksi työl-lisyys kasvaa tänä vuonna edelleen pal-velusektorilla, jossa työpaikkoja syn-tyy eniten kiinteistö- ja liike-elämän pal-veluihin sekä julkisiin ja muihin palve-luihin. Työvoiman kysynnän laskunodotetaan tänä vuonna jälleen kohdis-tuvan enemmän miehiin kuin naisiin,mikä on ollut jo nähtävissä alkuvuo-den työllisyyskehityksessä. Työllisyydenparaneminen rakentamisessa vähentääosaltaan miesten työllisyyden laskua.

Työvoiman tarjonnan kasvu hidastuiviime vuonna 0,2 prosenttiin, ja työ-voimaan kuului 66,6 prosenttia työikäi-sestä väestöstä. Nuorten työvoiman tar-jonta reagoi voimakkaimmin suhdan-

netilanteeseen, ja nuorten työvoima-osuus aleni edellisvuodesta. Miehillätyövoimaan osallistuminen supistui sekä15–24-vuotiaiden että 25–54-vuotiai-den ryhmässä. 55–74-vuotiaiden työ-voiman tarjonta kasvoi viime vuonnakaikkein voimakkaimmin johtuen vä-estökasvusta tässä ikäryhmässä. Ennus-tejaksolla myös tämän ikäryhmän työ-voimaosuus kasvaa edelleen johtuenmm. muille kuin vanhuuseläkkeelle siir-tyneiden osuuden alenemisesta.

Tänä vuonna talouskehityksen vaime-us näkyy edelleen työvoiman tarjonnas-sa, jonka kasvu jää 0,1 prosenttiin elinoin 3 000:een henkilöön. Ensi vuon-na työvoiman tarjonnan kasvun enna-koidaan nousevan 0,4 prosenttiin pa-rantuneen suhdannetilanteen myötä.

Työttömyysaste jäi viime vuonna sa-maksi kuin vuonna 2001 eli 9,1 pro-senttiin. Alle 25-vuotiaiden työttömyys-aste kuitenkin nousi. Naisten työttö-myyden aleneminen ja miesten työt-tömyyden kasvu kompensoivat toisen-sa viime vuonna. Työvoiman tarjon-nan kasvun hidastumisella oli myösselvä vaikutus siihen, että työttömyys-aste ei kääntynyt nousuun.

Pitkäaikaistyöttömien eli yli vuodenyhtäjaksoisesti työttömänä olleiden

Kuvio 5. Naisten ja miesten työllisyys 1999:01–2003:02.


talous 2 03 29.4.2003, 14:077


määrä vähentyi viime vuonna koko-naistyöttömyyden laskua nopeamminhuolimatta siitä, että työhallinnon toi-menpiteisiin osallistuvien määrä oli hie-man pienempi kuin vuotta aikaisem-min. Pitkäaikaistyöttömien määrä vä-hentyi viime vuonna 5 000 henkilöllä.Vuoden lopulla heitä oli noin 76 000.Päättyneiden yhtäjaksoisten työttö-myysjaksojen keskimääräinen kestolaski viime vuonna 17 viikkoon oltu-aan 18 viikossa kaksi edellistä vuotta.Meneillään olevien työttömyysjaksojenkeskimääräinen kesto lyheni viimevuonna 51 viikosta 50 viikkoon. Ns.työttömyyseläkeputkessa olevien mää-rä on vaikuttanut pitkäaikaistyöttö-myyttä nostavasti. Vaikutus eläkeput-ki-ikäisten työttömyysasteeseen on ar-violta 1–2 prosenttiyksikköä.

Tänä vuonna työttö-myys kääntyy lieväännousuun ja työttömyys-aste nousee 9,2 prosent-tiin. Työttömiä on keski-määrin 241 000. Suh-danneluonteisesti hidas-tuva työvoiman tarjon-nan nousu ja työvoima-poliittisiin toimenpitei-siin osallistuvien määränkasvu lieventävät työttö-myyden kasvua. Alku-vuodesta erityisesti työ-voimakoulutukseenosallistuvien määrää onlisätty.

Ensi vuonna työttö-myys laskee 9,1 prosent-tiin parantuneen työvoi-man kysynnän myötä.Sekä kuluvana että ensivuonna työllisyyden ke-hitykseen liittyy poikke-uksellisen paljon epävar-muutta. Kansainvälisentalouden epävakaus voijohtaa siihen, että työlli-syys teollisuudessa heik-kenee tänä vuonna en-nustamaamme enem-män. Jos kansainvälisentalouden nousu ei lähde-kään liikkeelle ennakoi-

mallamme tavalla, myös ensi vuodentyöllisyyskehitys voi olla arvioimaam-me synkempi. Vaikka lähimenneisyy-dessä työllisyyskehitys on ollut odotta-mattoman hyvää, lähitulevaisuudessa sesaattaa olla odottamattoman huonoa.

Valtiontalouden tila pysyyvakaana

Laskusuhdanne on hidastanut valtion-talouden tulojen kasvua. Siitä huoli-matta valtiontalouden tila on pysynythyvänä. Viime vuonna ylijäämää ker-tyi lopulta 2,4 miljardia euroa eli enem-män kuin esimerkiksi valtiovarainmi-nisteriö tai Palkansaajien tutkimuslai-tos vuosi sitten ennustivat. Edellisvuo-desta ylijäämä supistui vain vähän. Ve-

rotuloja kertyi ennakoitua enemmänmuun muassa yhteisö-, auto-, ja ener-giaveroista.

Valtiontalouden hyvänä säilynyt tila onkeskeinen syy siihen, että Suomessakoko julkisen sektorin tila on pysynyterinomaisena (kuvio 6). Useat euroalu-een maat kamppailevat julkisen talou-den alijäämien kanssa. Suomessa kokojulkisen sektorin ylijäämä oli viime vuon-na 6,6 miljardia euroa eli 4,7 prosent-tia kokonaistuotannon arvosta.

Suhteellisen hitaaksi jäävän talouskas-vun takia valtiontalouden ylijäämänpieneneminen jatkuu. Esimerkiksi yh-teisöveron tuotto supistuu selvästi.Valtiontalous kuitenkin pysyy ylijäämäi-senä, ja ylijäämää kertyy noin 800 mil-joonaa euroa eli 0,5 prosenttia koko-naistuotannon arvosta.

Ensi vuoden osalta monet oleelliset val-tiontalouteen vaikuttavat veroratkaisuton tekemättä. On mahdollista, että ve-rotus muuttuu sekä välittömän että vä-lillisen verotuksen osalta. Paine muut-taa alkoholijuomien ja tupakkatuottei-den verotusta hankaloittaa osaltaan val-tion verotulojen kasvun arviointia. Toi-saalta niiden tuonnin vapautuminenvähentää myös verokertymiä muutamal-la sadalla miljoonalla eurolla, vaikka ve-roasteita ei muutettaisikaan.

Koska uuden hallituksen verolinjauk-sista ei ole vielä tietoa, ennusteemmeei sisällä rutiininomaisten ansiotulove-rotuksen inflaatiotarkistusten lisäksimuita veromuutoksia. Tällainen ole-tus muuttumattomasta verotuksestajohtaa siihen, että valtiontalouden yli-jäämä edelleen supistuu. Valtiontalouskuitenkin säilyy ylijäämäisenä.

Valtiontalouden ylijäämän pienenemi-nen supistaa myös koko julkisen ta-louden ylijäämää. Sekään ei uhkaaSuomen asemaa euroalueeseen kuu-luvana maana, jolla on kaikkein suu-rin julkisen talouden ylijäämä.

Talouspolitiikan tuettava työl-lisyyttä

Parhaassa tapauksessa työttömyydennousu on jäämässä lyhytaikaiseksi il-

Ennustepäällikkö Pekka Sauramon mielestä suhdannekehi-tyksen ennustaminen on nyt aivan erityisen epäkiitollinentehtävä kansainväliseen talouteen liittyvien suurten epävar-muustekijöiden takia.

talous 2 03 29.4.2003, 14:048


miöksi. Siitä huolimatta työllisyyttätulisi parantaa myös perinteisten suh-dannepoliittisten lisätoimien avulla.

Ennusteen keskeisiä lukuja.

2002 2003e 2004e

Työttömyysaste (%) 9,1 9,2 9,1Työttömät (1 000) 237 241 240Työlliset (1 000) 2 372 2 372 2 383Työllisyysaste (%) 67,7 67,5 67,7

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) 1,6 1,8 1,4Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) 3,3 3,7 3,2Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) 2,1 2,0 2,1

Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. euroa) 10,0 9,1 9,7Kauppataseen ylijäämä (mrd. euroa) 13,9 12,5 13,1

Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. euroa 2,4 0,8 0,5 % bkt:sta 1,7 0,5 0,3Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä mrd. euroa 6,6 4,3 3,7 % bkt:sta 4,7 3,0 2,5Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta 42,7 42,3 41,6

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) 3,3 2,4 2,7Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 5,0 3,9 4,5

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

kaistamisesta. Tarvetta olisi myös hel-pottaa kuntien taloustilannetta, jottane eivät joutuisi leikkaamaan inves-tointejaan.

Vaikka työllisyys saattaa alkaa paran-tua jo ensi vuoden aikana, parantumi-nen ei välttämättä kosketa kaikkeinvaikeimmassa asemassa olevia, työttö-mien kovan ytimen muodostavia työt-tömiä. Heistä huomattava osa on pit-käaikaistyöttömiä. Uuden hallituksentulisikin kiinnittää erityishuomio näi-den ihmisten tilanteen kohentamiseen.Parhaiten työttömien kovaan ytimeenkuuluvien ihmisten työnsaantimahdol-lisuuksia voidaan edistää aktiivisen työ-voimapolitiikan toimenpiteillä: tukityöl-listämisellä ja koulutuksella. Toimen-piteiden täytyy kuitenkin ottaa huomi-oon aiempaa paremmin työttömien yk-silölliset erot.

Viimeaikaisessa talouspoliittisessakeskustelussa on korostettu verotuk-sen merkitystä työllisyyden parantami-sessa. Veroratkaisut ovatkin tärkeitä,koska ne vaikuttavat lähivuosina huo-mattavasti valtion verotulojen kertymi-seen. Keskusteltaessa veroratkaisuistatulisi kuitenkin muistaa, että se onmyös keskustelua julkisen sektorinkoosta. Toisaalta menolinjauksissa ote-taan kantaa myös veronkevennysva-raan.

Uuden hallituksen yhtenä tehtävänätulisi olla kansalaisten hyvinvoinninkannalta tärkeiden palveluiden, erityi-sesti terveyspalveluiden, puutteidenkorjaaminen. Se loisi myös työpaik-koja. Mitä tärkeämpänä tällaisten puut-teiden korjaamista pidetään, sitä pie-nemmäksi esimerkiksi ansiotulojen ve-ronkevennysvara muodostuu.

Uusi hallitus joutuu tekemään vero-ja menolinjauksensa aiempaa haasta-vammissa olosuhteissa. Yksi EU:n yh-dentymiskehitykseen liittyvä ja valtion-talouden kannalta merkittävä linjarat-kaisu täytyy tehdä ensi vuonna alko-holijuomien ja tupakkatuotteiden ve-rotuksen osalta. Koska alkoholijuomi-en ja tupakkatuotteiden verotus onmerkittävä verotulojen lähde, verojenkeventämisessä tulisi olla erittäinvarovainen.�

Kuvio 6. Valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen rahoitusylijäämän osuusbruttokansantuotteesta.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Jo kevään aikana tulisi sopia valtionlisäbudjettia käyttämällä työllisyyttäparantavien julkisten hankkeiden ai-

talous 2 03 29.4.2003, 14:049


Viime vuosikymmenen aikana saavu-tetun poikkeuksellisen pitkän ja vakaanyhtäjaksoisen kasvuvaiheen jälkeenvuoden 2001 taantuma jäi Yhdysval-loissa lieväksi huolimatta osakekurssi-en alamäestä ja terrori-iskusta.1 Vaik-ka ongelmia oli, vuosi 2001 ei kirjau-tunut taloushistoriaan supistuvan ko-

konaistuotannon jaksoksi, sillä brutto-kansantuote kasvoi 0,3 %. Viimevuonna bruttokansantuote lisääntyi en-nakkotietojen mukaan 2,4 prosenttia,mikä oli kansainvälisessä vertailussamelko ripeä tahti.

Potentiaalinen kasvuvauhti, jossa ta-loutta ei tuotannon noususta huoli-

Tarja HeinonenPääekonomistiSampo Pankki Oyj

Artikkeli perustuu28.3.2003 käytettävissäolleisiin tietoihin.

YhdysvaltaintalousvaatimattomassakasvussaYhdysvallat on toiminut pitkään maailman-

talouden veturina, mutta nyt siltä ei enää

ole odotettavissa merkittävää vetoapua.

Irakin sota on vain yksi maan taloutta

rasittavista tekijöistä.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0410


matta vielä uhkaa inflaation merkit-tävä kiihtyminen, arvioidaan kuiten-kin mm. Yhdysvaltain keskuspankis-sa viime aikoina toteutunutta selvästinopeammaksi, 3–3,5 prosentiksi.Edellytykset kasvun palautumisellepotentiaaliseen vauhtiinsa näyttävätheikoilta kuluvana vuonna. Irakin sotaja öljyn pitkään korkeana pysytellythinta ovat olleet ylimääräisiä rasittei-ta hauraassa taloustilanteessa. Sotajättää jälkeensä aiempaa suuremmanbudjettialijäämän, joka voi osaltaan ra-joittaa finanssipolitiikan liikkumavaraatulevina vuosina. Talouden velkaan-tuneisuuden ja teollisuuden kapasitee-tin matalan käyttöasteen vuoksi ko-konaistuotannon kasvu saattaa jäädämelko vaatimattomaksi lähivuosina.

Investoinnit pysyvät vaimeina

Rahapolitiikka on myötävaikuttanut vii-me vuosien suhdannekuvaan sekä hy-vässä että pahassa. Inflaatiopaineet py-syivät 1990-luvun lopul-la aisoissa, joten keskus-pankin ohjauskorkojentaso säilyi verraten ma-talana aina vuoteen 2000saakka. Maltillinen kor-kotaso yhdistettynä in-vestointien korkeisiintuotto-odotuksiin hou-kutteli yrityksiä lisää-mään tuotantokapasiteettiaan. Inves-tointien myötä yritysten velkaisuus li-sääntyi nopeasti. Yritysten velkojen suh-de bruttokansantuotteeseen oli suurim-

millaan vuoden 2001 lopussa, noin 48prosenttia. Lisäksi taseita haurastutti1990-luvun loppuvuosina yritysten pyr-kimys nostaa oman pääoman tuottoaostamalla markkinoilta pois omia osak-keita velkarahalla.

Sittemmin investointien tuotto-odo-tuksista on kadonnut ylimääräinen toi-veikkuus. Toimintaympäristö ei oleantanut liiemmälti aihetta optimismiin,ja lisäksi yritysten tilinpäätösskandaa-lien jälkeen rahoitusmarkkinoilla tus-kin uskottaisiin kovin toiveikkaiksi vi-ritettyihin tuottolaskelmiin. Monet yri-tykset ovat pitäneet tarpeellisena ko-hentaa rahoitusasemaansa. Tämä onsaattanut jarrutella investointeja. MyösIrakin sodan lähestyminen ja alkami-nen ovat ylläpitäneet epävarmuutta,joka on voinut lykätä osaa investointi-päätöksistä.

Päätöksiin taseiden kohentamisistaon voinut vaikuttaa myös rahoittajienlisääntynyt varovaisuus. Lainarahoituk-sen hankkiminen on ollut vaikeampaatai ainakin kalliimpaa lukuisten yritys-ten luottokelpoisuuden huononnuttua.

Osakemarkkinoiden hei-kennyttyä ei ole ollutjuuri mahdollisuutta ha-kea uutta rahoitustamyöskään osakeanneilla.Silti ei ole vahvaa näyt-töä siitä, että rahoittaji-en tiukentuneet kriteeritolisivat suorastaan estä-neet investointihankkei-

ta toteutumasta. Esimerkiksi keskus-pankin tekemässä tammikuisessapankkien lainanantoa koskevassa ky-selyssä (The Federal Reserve Board2003) korostuivat pikemmin lainojenkysyntään kuin tarjontaan liittyvät te-kijät. Yrityslainojen kysyntää luonneh-dittiin melko vaimeaksi. Syiksi laimeu-teen mainittiin mm. vähentyneet fuu-siot ja yritysostot sekä supistuneet in-vestoinnit rakennuksiin ja laitteisiin.

Suurin syy investointitoiminnan vä-häisyyteen on matala kapasiteetin käyt-töaste (kuvio 1). Tavanomaiseen taan-tuman jälkeiseen ajanjaksoon verrat-tuna tehdasteollisuuden toipumisvauhtion jäänyt aneemiseksi. Viime vuonna

1 Kansallisen taloustutkimuslaitoksen(NBER:n) suhdannekiertoa määritteleväkomitea Business Cycle Dating Commit-tee ei tosin edelleenkään ole ilmoittanutmaaliskuussa 2001 alkaneen taantumanpäättyneen. Komitea haluaa vähintäänpuolen vuoden talousaineiston suhdanne-käänteen jälkeiseltä ajalta, ennen kuin sepäättelee taantuman alkaneen tai päätty-neen. Komitea määrittelee taantumanmerkittäväksi aktiviteetin vähenemiseksikoko taloudessa. Hiljentymisen on kestet-

Pääekonomistina toimiessaan Tarja Heinonen on vastannut mm. Sampo Pankin suhdanne-katsauksista vuodesta 1997 alkaen.

tävä pidempään kuin muutaman kuukau-den ajan, ja sen tulee olla havaittavissateollisuustuotannossa, työllisyydessä, reaa-lituloissa sekä kaupan alalla. Helmikuussa2003 NBER ilmoitti, että tarvitaan lisääaikaa, ennen kuin voidaan luottavaisinmielin tulkita talouden liikkeitä, sillä työl-lisyyden kasvu on ollut niukkaa. Ks. ”TheNBER’s Recession Dating Procedure”, Na-tional Bureau of Economic Research,h t t p : / / w w w . n b e r . o r g / c y c l e s /recessions.html.

Rahoituksen saata-vuus tai hinta eivätole investointienkäynnistymisenensisijainen este.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0411


tuotannon määrä supistui kesäkuuhunsaakka, ja vuoden jälkimmäiselläkinpuoliskolla kasvu oli verkkaista. Maa-liskuussa julkistettu Tehdasteollisuudenkansallisen yhdistyksen vuosittainenjäsenkysely (The National Associationof Manufacturers 2003) oli sävyltäänmelko lohduton, joskin siihen vaikuttiosaltaan sotaa edeltänyt epävarmuus.Kuukausittaiset teollisuuden ostopääl-likköindeksit ovat sen sijaan olleet va-rovaisen myönteisiä.

Keskuspankin nopea ja päättäväinenreagointi talouden taantumaan sekämarkkinakorkojen aleneminen ovatolleet merkittäviä taloudellista toime-liaisuutta ylläpitäviä tekijöitä. Verratenmatalien pääomakustannusten vuoksiyritykset ovat kestäneet keskimäärinmelko hyvin vajaakäyttöisen kapasitee-tin ongelman, vaikka joitakin näyttä-viä konkursseja kuten Worldcomin, K-Martin ja US Airwaysin tapauksissaonkin esiintynyt. Luottoriskit ovat Yh-dysvaltain kehittyneillä rahoitusmark-kinoilla jakaantuneet laajalle, jotenpankkisektorin ongelmat eivät ole kär-jistyneet samaan tapaan kuin aiemmissataantumissa.

Kapasiteetin vajaakäyttö kertoo, et-tei laajennusinvestointeihin ole tarvet-

ta. Sen sijaan rationalisointi-investoin-teja tehdään, sillä ankara hintakilpailusekä kotimaisten että ulkomaisten tuot-tajien kanssa tekee niistä mielekkäitä,ellei suorastaan välttämättömiä. Viimevuoden viimeisen neljänneksen aikanakiinteät investoinnit muuhun kuinasuinrakentamiseen lisääntyivät vuosi-tasolle muunnettuna 2,5 prosenttia.Tehdasteollisuuden kansallisen yhdis-tyksen kyselyn mukaan kolme neljäs-tä vastaajasta odotti investointien kas-vun jäävän alle viiteen prosenttiin tänävuonna (The National Association ofManufacturers 2003). Kokonaisuute-na yritysten investointien kasvu siisnäyttää jäävän toistaiseksi laimeaksi,mutta kansantalouden kannalta edeslievä lisäys on merkittävä.

Asuinrakennusinvestointeja kasvattaatoistaiseksi hyvänä pysynyt asuntojenkysyntä. Matala korkotaso ja vähäinenkiinnostus muihin sijoituskohteisiin ovatvilkastuttaneet asuntokauppaa. Oma-kotitalojen myynti lisääntyi viime vuon-na uuteen ennätykseen. Myös ensim-mäisen polven maahanmuuttajista, joi-ta tuli Yhdysvaltoihin runsaasti 1990-luvulla, aiempaa useammat ovat kyen-neet hankkimaan oman asunnon. Kai-kista kotitalouksista jo yli 68 prosenttia

asuu omistusasunnossa. Kuitenkin ko-titalouksien velat suhteessa tuloihin ovatnousseet jo tuntuvasti yli 100 prosen-tin, mikä hillinnee asuntojen kysynnänkasvua jatkossa. Myös epävarmuustyöllisyyden kehityksestä hillitsee velan-ottovalmiutta. Perheistä kolmella nel-jästä oli vuonna 2001 velkaa.

Kun talouskasvua koskeva pessimis-mi hälvenee Irakin tilanteen tavalla taitoisella rauhoittuessa, joukkolainojennykyisin hyvin matalat tuotot kuiten-kin luultavasti nousevat hieman. Jouk-kolainojen tuottojen tasolla on merki-tystä asuntolainaa nostaneille tai lainanottamista suunnitteleville kotitalouksil-le. Asuntolainakorot ovat pääsääntöi-sesti kiinteitä, ja lainat on mahdollistamaksaa pois ja ottaa uutta vanhan ti-lalle. Korkojen myöhemmin alkavanousu voi hillitä asuntokauppaa ja sa-malla -investointeja.

Kuluttajat sinnittelevät

Yksityisen kulutuksen kasvun kannaltatärkeitä seikkoja ovat reaalisten käy-tettävissä olevien tulojen ja varallisuu-den muutokset sekä kuluttajien odo-tukset taloustilanteestaan. Vuonna2002 reaalitulot lisääntyivät peräti4,5 % verotuksen keventymisen, li-sääntyneiden tulonsiirtojen ja palkko-jen nousun myötä. Kuluvalle vuodel-le ei ole odotettavissa vastaavaa kas-vua, vaikka verotuksen keventämises-tä keskustellaan budjettiesityksen poh-jalta.

Korkea energian hinta vie yrityksiltäpalkanmaksuvaraa, ja nousseet kustan-nukset voivat johtaa lisärationalisointei-hin. Paineet lomautuksiin ja irtisanomi-siin saattavat siten kasvaa kuluvanavuonna. Lehti-ilmoitukset uusista työ-paikoista puolestaan ovat vähäisiä.Monien osavaltioiden heikentynyt ra-hoitusasema voi johtaa myös julkisensektorin työllisyyden supistumiseen.

Työttömyysaste on lisäksi luonteel-taan suhdanteiden jälkijunassa liikku-va muuttuja. Kun talouden elpyminenkiihtyy, yritykset tyypillisesti ensin li-säävät työtunteja pikemmin kuin työ-

Kuvio 1. USA: kapasiteetin käyntiaste teollisuudessa.

Lähde: EcoWin, Federal Reserve Board.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0412


paikkoja. Seuraavassa vaiheessa yrityk-set lisäävät määrä- tai osa-aikaistentyöntekijöiden määrää, ja vasta posi-tiivisen suhdannekuvan vahvistuessa onjatkuvan täysaikaisen työllistämisenvuoro. Esimerkiksi 1990-luvun aluntaantumassa työttömyysaste nousihuippuunsa kesällä 1992, kun talousoli jo tuntuvassa kasvussa. Siten huo-lestuneisuus työllisyystilanteesta saat-taa olla perusteltua vielä pitkään tänävuonna (kuvio 2).

Huoli työllisyydestä on yksi selittäjäkuluttajien luottamuksen heikentymi-selle. Pitkään jatkuessaan se voi lisätäihmisten halukkuutta säästää pahanpäivän varalle. Silloin kulutukseen jäi-si pienempi osuus käytettävissä olevi-en tulojen lisäyksestä, ja kollektiivisenkäyttäytymisen muuttuessa varovai-semmaksi pahan päivän koittaminentulisi aiempaa todennäköisemmäksi.

Asuntojen hintojen nousu on kom-pensoinut osakemarkkinoiden alamä-en vaikutuksia kotitalouksien koko-naisvarallisuusasemaan. Vuoden 2001kotitalouksien varallisuusselvityksen(Aizcorbe & Kennickell & Moore2003) mukaan perheistä vajaat 52prosenttia omisti osakkeita joko suo-raan tai epäsuorasti, rahastojen tai va-kuutusten kautta. Kuitenkin omistus-ten jakauma oli epätasainen, eli suu-ria osakeomistuksia oli verraten har-voilla.

Kun sijoittajia on houkutellut jouk-kolainojen turvasatamaluonne, laina-tuotot ovat madaltuneet, ja kotitalou-det ovat kyenneet vaihtamaan vanho-ja, korkeakorkoisia asuntolainojaanhoitokustannuksiltaan edullisempiinlainoihin. Uudelleenhinnoiteltujen lai-nojen osuus uusista asuntolainoista onviime aikoina ollut yli 70 %. Vuoden2001 alusta lähtien yli viidennes koti-talouksista, joilla on asuntolainaa, onkäyttänyt hyväkseen mahdollisuutta lai-naehtojen muutokseen. Erotuksenakuluttajat ovat saaneet rahaa käytettä-väksi muihin kohteisiin. Erityisen suo-sittua on ollut erilaisten kodinparan-nustöiden rahoittaminen, mutta run-saasti rahaa on käytetty myös esimer-kiksi autojen ja lomamatkojen ostoi-

hin (Canner & Dynan & Passmore2002).

Presidentti Bushin tammikuussa esit-tämä uusi veronkevennysohjelma“työllisyyden ja kasvun paketti” onyhdistelmä rakenne- ja suhdannepo-litiikkaa. Elvytysnäkökulma tulee esillemm. aikomuksissa lisätä verotuksenlapsivähennystä aiempaa nopeamminsekä pienten yritysten mahdollisuu-

dessa nopeuttaa investointien poisto-ja. Osinkojen kaksinkertaisen vero-tuksen muuttaminen yksinkertaiseksipuolestaan on luonteeltaan enemmänpitkän aikavälin kasvuun vaikuttavahanke, joka voi ajan myötä johtaayritysten vahvempaan rahoitusraken-teeseen, kun lisätuottoa ei tarvitse ai-emmassa määrin hakea yrityksenomien osakkeiden oston kautta.

Kuvio 3. USA: kotitalouksien säästämisaste.

Lähde: EcoWin, U.S: Department of Commerce.

Kuvio 2. USA: työttömyysaste ja työpaikkojen määrä (kuukausimuutostyöpaikoissa poislukien maatalous).

Lähde: EcoWin, Bureau of Labor Statistics.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0413


Budjettiesityksessä on herättänyt eni-ten vastustusta sen hinta suhteessaodotettuihin elpymishyötyihin. Budje-tin arvostelijat haluaisivat välittömästielvyttävien toimien korostamista ra-kenneuudistusten sijaan.2 Irakin sodas-ta koituvien kustannusten pelossa Se-naatti on jo leikannut puolet pois Bush-in esittämistä verohelpotuksista, mikämerkinnee osinkoverotusta koskevanmuutoksen peruuttamista.

Kuluvan vuoden aikana kotitalouk-sien mahdollisuudet ja halukkuus lisä-tä kulutusta näyttävät siis kaiken kaik-kiaan suhteellisen vähäisiltä. Tästä olimerkkejä jo alkuvuonna, jolloin yksi-tyinen kulutus polki käytännöllisestikatsoen paikoillaan, eivätkä edes tar-joukset houkutelleet asiakkaita auto-kauppoihin samalla innokkuudella kuinvuoden 2002 tarjouskuukausina. Mi-käli työllisyys kuitenkin alkaa varovas-ti antaa merkkejä kohentumisesta lop-puvuonna eikä uusia luottamusta hor-juttavia tekijöitä ilmaannu, ei ole syytäodottaa kotitalouksien säästämisasteenmerkittävää lisänousua.

Kotitalouksien säästämisaste kävi ma-talimmillaan alle prosentissa vuoden2001 lopulla, mutta säästäminen suh-teessa tuloihin on sittemmin kohonnutyli neljän prosentin. Kulutus lisäänty-nee jatkossa kutakuinkin tulojen nou-sua vastaavasti. Yksityisen kulutuksenrunsaan kahden prosentin kasvu näyt-tää siten todennäköiseltä. Tuottavuudenkohoaminen luo palkoille nousuvaraalähivuosina. Niinpä reaalitulot lisään-tynevät noin kolmen prosentin tahtia.

Kasvuodotukset laimentuneet

Julkisen kulutuksen kasvumahdollisuu-det ovat vähäisiä etenkin osavaltioissa,joissa budjettirajoitteet ovat jo tulleet

vastaan ja menoja jou-dutaan karsimaan. Ny-kyisen finanssivuodenensimmäisten kuukausi-en aikana verotulot ovatsupistuneet rajusti myösliittovaltion tasolla. Vi-rallisen arvion mukaanliittovaltion budjettiali-jäämä nousee ennätyk-selliseen 304 miljardiindollariin tänä vuonna(ilman Irakin sotaan liit-tyviä kustannuksia).Suhteessa BKT:hen tä-mäon noin 3 %. Budjetitovat nykykehityksen va-lossa alijäämäisiä aina-kin seuraavien kymme-nen vuoden ajan.

Mikäli kotitalouksienkuluttamista hyödyk-keistä aiempaa suu-rempi osuus olisi koti-maista alkuperää, yk-sityisen kulutuksenkasvun elvytysvaiku-tus Yhdysvaltain talo-udelle olisi luonnolli-sesti voimakkaampi.Kilpailu tuonnin kans-sa on kuitenkin anka-raa, erityisesti kun kilpakumppanei-na ovat yritykset matalien tuotanto-kustannusten maissa kuten Kiinassa.Vuosien 1997–1998 kehittyvien ta-louksien kriisi johti useiden aasialais-ten valuuttojen arvontuntuvaan heikentymi-seen, mikä paransi näi-den maiden kilpailuky-kyä suhteessa mm. Yh-dysvaltoihin. Vaikuttaa-kin siltä, että verratta-essa eri talousalueitakeskenään monet Aa-sian taloudet ovat suh-teellisia menestyjiä. Ja-pani ja useat EU:n jä-senmaat ovat puoles-taan kasvaneet pitkälti viennin varas-sa samalla kun niiden kotimainen ky-syntä on vaihdellut, mutta kasvu onollut keskimäärin heikkoa. Yhdysval-

lat ei siis saa kasvulleen tukea muil-ta mailta vaan on itse kasvualustanamuille.

Tuonnin vientiä voimakkaampi kasvuja investointeihin verrattuna vähäinen

kotimainen säästäminenovat johtaneet Yhdysval-tain kansantalouden no-peaan velkaantumiseen.Vaihtotaseen alijäämä onleventynyt viime vuosi-kymmenen alun vajaas-ta prosentista jo runsaa-seen neljään prosenttiinsuhteessa kokonaistuo-tantoon. Alijäämän ra-hoittaminen on aiempaahaasteellisempaa, sillä

vielä 1990-luvun loppuvuosina rahoi-tustarvetta kattoivat mittavat portfolio-ja suorat sijoitukset yhdysvaltalaisiin yri-tyksiin. Nyt kyse on enenevästi siitä, mil-

Yksityinen kulutuspysyy kasvun ensi-sijaisena lähteenäja välttämättömä-nä edellytyksellätalouden toipumi-sen jatkumiselle.

2 American Research Groupin tekemätkyselyt kertovat, että kansalaismielipide onmuuttunut kielteiseksi presidentti Bushinharjoittamaa talouspolitiikkaa kohtaanvuoden 2003 alussa. Osa tyytymättömyy-destä kohdistunee budjettiesitykseen.

Tarja Heinonen näkee Yhdysvaltain talouspolitiikan liikku-mavaran pienenevän. Julkisen sektorin rahoitusalijäämä kas-vaa nopeasti sodan myötä.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0414


lä koroilla ulkomaalaiset ovat valmiit os-tamaan valtion obligaatioita. Obligaa-tiot puolestaan ovat yrityslainojen hin-noittelun pohjana. Joukkolainatuotto-jen nousupaineissa kyse on siis myösyhdysvaltalaisten yritysten kustannuske-hityksestä ja samalla kilpailukyvystä.

Kilpailu pitää hinnat kurissa

Amerikkalaiset yritykset kilpailevatankarasti sekä tuojien kanssa että kes-kenään. Kun kilpailu on kovaa, yritys-ten hinnoitteluvoima on heikko. Tämäon nostattanut keskustelua jopa ylei-sen hintatason pitkäaikaisesta laskustaeli deflaatiosta. Deflaatioriskin huomi-oon ottaminen näkyy esimerkiksi sii-nä, että sijoittajat ovat tyytyneet kovinmataliin tuottoihin joukkolainamark-kinoilla.

Keskuspankkikin on reagoinut def-laatiokeskusteluun tuomalla esiin aja-tuksen siitä, että se alkaisi tarvittaessaostaa valtion obligaatioita ja lisätä sitä-kin kautta talouden likviditeettiä. Ja-panin kokemukset ovat osoittaneet,että deflaatioriskin ollessa suuri on ai-hetta keventää sekä raha- että finanssi-politiikkaa tuntuvasti. (Ahearne &Gagnon & Haltmaier & Kamin 2002).

Tarvetta äärimmäisiin keinoihin ei olejuuri nyt. Palveluiden hinnat ovat ko-honneet edelleen, ja monien raaka-ai-neidenkin hinnoissa on ollut nousupai-neita. Kyseessä on ollut siis suhteellis-ten hintojen muutos eikä hintatasonlasku. On perustellumpaa puhua hin-tavakaudesta kuin deflatorisesta kehi-tyksestä.

Keskuspankin ohjauskorkojen ma-tala taso on suhdannekuvaan ja hin-tapaineisiin nähden hyvin perusteltu.Vielä alempiin ohjauskorkoihin olisitarvetta vain, jos Yhdysvaltain talout-ta koettelisi jokin uusi shokki. Tällai-nen voisi olla esimerkiksi Irakin so-dan pitkittyminen tai rahoitusjärjes-telmän mittava häiriö, jos jokin suurirahoituslaitos ajautuisi pahoihin vai-keuksiin.

Mikäli Yhdysvaltain talouteen kohdis-tuisi vielä uusia luottamusta horjutta-via häiriöitä, ongelmat leviäisivät hel-posti muihin maihin. EU:ssa vienti-mahdollisuuksien tyrehtyminen koh-distaisi entistä suurempia paineita ko-timaisen kysynnän elvyttämiselle tilan-teessa, jossa budjettivajetavoitteet ovatmonessa maassa jääneet toteutumat-ta. Jo tällaisenaan maailmantaloudenainoa todellinen veturi, Yhdysvallat ajaamelko pienellä vaihteella.�

KIRJALLISUUS

Ahearne, A. & Gagnon, J. & Haltmaier,J. & Kamin, S. (2002), Preventing Def-lation: Lessons from Japan’s Experiencein the 1990s, Board of Governors of theFederal Reserve System, InternationalFinance Discussion Papers 729, June2002.

Aizcorbe, A.M. & Kennickell, A.B. &Moore, K.B (2003), Recent Changes inU.S. Family Finances: Evidence from the1998 and 2001 Survey of Consumer Fi-nances, The Federal Reserve Bulletin,January 2003.

Canner, G. & Dynan, K. & Passmore,W. (2002), Mortgage Refinancing in2001 and Early 2002, Federal ReserveBulletin, December 2002.

The Federal Reserve Board (2003),Senior Loan Officer Opinion Survey onBank Lending Practices, January 2003.

The National Association of Manufac-turers (2003), Annual Survey 3.3.2003,Three-Fourths of NAM MembershipSays U.S. Manufacturing is “In Crisis”in Annual Survey. http://www.nam.org/tertiary.asp?TrackID=&DocumentID=25986.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0515


Toisen maailmansodan jälkeen Saksanousi jaloilleen USA:n tuella nojautuenomaan, vuosien kuluessa kertyneeseenosaamiseensa erityisesti kemian teolli-suuden, koneenrakennuksen ja laajem-minkin teknisen suunnittelun alueilla.Saksan vahva teollinen perinne näkyysiinä, että jalostuselinkeinojen osuussen kokonaistuotannosta on yhä sel-västi korkeampi kuin monissa muissa

kehittyneissä maissa. Länsi-Saksa olikoko Euroopan talousmahti vielä1990-luvun alkupuolella. Viimeisenkymmenen vuoden aikana Saksan ta-lous on kuitenkin joutunut ongelmiin:kokonaistuotannon kasvuvauhti onEU:n keskitasoa hitaampaa, julkinentalous on velkaantunut ja työttömyys-astekin on noussut OECD:n keskita-son yläpuolelle.

Eero LehtoErikoistutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Saksarakenneongelmienkourissa

Saksa on yhä Suomen tärkein

vientimaa, mutta sen talous on

suurissa vaikeuksissa. Artikkelissa

eritellään niitä rakenteellisia

tekijöitä, joiden on väitetty

saattaneen Saksan hitaan kasvun

tilaan.

Eero Lehto on vastannut kansainvälisestä taloudesta Palkan-saajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmässä.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0516


Heikko suhdannetilanne

Saksojen yhdistyminen v. 1990 vaatimerkittäviä resursseja ja aiheutti alijää-mää julkiseen talouteen. Elvyttävän fi-nanssipolitiikan vaikutuksesta koko-naistuotanto kasvoi 1990-luvun alku-vuosina selvästi muuta euroaluettanopeammin (kuvio 1). Kasvuvauhtihidastui kuitenkin pian ja on pysynyt1990-luvun puolivälin jälkeen suhteel-lisen hitaana.1 Tämä on näkynyt myöstyömarkkinoilla – Saksan työttömyyson noussut euroalueen keskitasolle(kuvio 2). On ilmeistä, että Saksojenyhdistyminen selittää osaltaan kasvu-vauhdin hidastumista ja työttömyydennousua. Julkisen velan kasvaessa fi-nanssipolitiikan mahdollisuudet elvyt-tää taloutta alkoivat ehtyä. Korkeantuottavuuden alue (Länsi-Saksa) yh-distettiin paljon vaatimattomammantuottavuuden alueeseen (Itä-Saksa)pitkälti edellisen alueen hyvinvointinor-mein. Osaltaan tämä tyrehdytti enti-sen Itä-Saksan kasvuvauhtia: työvoi-makustannukset nousivat liiaksi suh-teessa alueen tuottavuustasoon. Alu-eiden välinen tuottavuusero kuroutuunäillä näkymin umpeen hitaasti.

Reaaliansiot ovat nousseet verratenmaltillisesti suhteessa työn tuottavuu-teen (taulukko 1). Niinpä Saksan re-aaliset yksikkötyökustannukset ovatjopa laskeneet hieman suhteessaUSA:han. Saksan teollisuuden hyväs-tä kilpailukyvystä maailmanmarkkinoil-la kertoo myös kauppataseen ylijäämä.Työn tuottavuuden vuotuinen kasvuhidastui Saksassa vuosina 1991–2000

vain 1,1 prosenttiin. Tosin on huomat-tava, että USA:n luku, 2,0 %, on kor-jattava 1,4 %:iin ollakseen vertailukel-poinen Saksan kanssa. Saksan ongel-mana on kuitenkin se, että työpanosjää koko kansantaloudessa määrällisesti– sekä työtunneissa että työllisten mää-rässä – liian pieneksi (taulukko 2).Työllisyysongelmia on syntynyt, kun

teollisuudesta vähennetty työvoima eiole sijoittunut palveluihin.

Tämän hetken heikkoihin talousnä-kymiin vaikuttaa ennen kaikkea kan-sainvälinen laskusuhdanne. Saksan jaManner-Euroopan kasvua on hidasta-nut merkittävästi kotitalouksien pit-kään jatkunut pessimismi, mikä onnäkynyt vaimeana kulutuskysyntänä ja

1 Saksan viralliset BKT:n kasvuluvut ei-vät tilastointierojen vuoksi ole täysin ver-tailukelpoiset USA:n lukujen kanssa. Kan-santalouden tilinpitokäytännön erot nos-tavat USA:n lukua 0,4 prosenttiyksikköäSaksan ja useimpien muiden EU-maidenlukuihin nähden. Tämän poikkeaman ai-kaansaavat erot uusien tuotteiden laadunja hinnan muutosten arvioinnissa, tuot-teiden yhteen laskemisessa käytetyissä pai-noissa sekä ohjelmointi-investointien huo-mioon ottamisessa. Ks. Deutsche Bundes-bank (2000) ja Vanhoudt & Onorante(2001).

Kuvio 2. Työttömyysaste.

Lähde: ILO (Laborsta), kansalliset työvoimatutkimukset, Saksan 1990-luku on arvio.

Kuvio 1. Bruttokansantuotteen kasvu.

Lähde: OECD.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0517


suhteellisen korkeana säästämisastee-na. Ongelmia kärjistää vielä se suh-teellisen korkea kurssitaso, jolla Sak-san markka aikoinaan liitettiin yhteis-valuutta euroon. Toisaalta kotitalouk-sien velka-asema on parantunut, ja siltäosin edellytykset käänteelle parempaanovat olemassa.

Arvioitaessa Saksan taloutta ja sennäkymiä ei voida kuitenkaan sivuuttaasitä keskustelua, joka näkee nimen-omaan rakenteelliset tekijät keskeise-nä syynä hitaahkoon kasvuun ja kor-keaan työttömyyteen. Huomio ontuolloin kohdistettu erityisesti jäykkiintyömarkkinoihin. Koska monet muutEU-maat eivät rakenteidensa osaltavälttämättä eroa Saksasta, voidaan kri-tiikin katsoa koskevan myös laajem-min nykyistä EU-aluetta.

Verokiila ja työvoimakustan-nukset

Verot ja sosiaalivakuutusmaksut muo-dostavat työvoimakustannusten ja kä-teen jäävän nettopalkan väliin kiilan,jonka ajatellaan yleisesti aiheuttavan ra-kenteellista työttömyyt-tä. Tätä vaikutusta hä-märtää jonkin verran se,että julkisen taloudenkasvu (budjettitasapai-non vallitessa) lisää kan-santalouden kokonais-kysyntää. Verotuksensopivaa tasoa ja julkisensektorin optimikokoa onvaikea määritellä. Saksansosialidemokraattisvetoi-nen hallitus ei mitä ilmeisimmin haluasuurta muutosta nykyiseen, kun taasoppositio ja monet talousoppineet(esim. OECD 2003) pitävät verojentuntuvaa alentamista välttämättömänä.

Kuviossa 3 on arvio teollisuuden työn-tekijän keskimääräisistä työvoimakus-tannusten tasosta ja niiden jakautumi-sesta nettopalkkaan, työntekijän mak-samiin veroihin ja työnantajamaksui-hin. Huolimatta Saksan korkeista ve-roista ja työnantajamaksuista teollisuu-

den työvoimakustan-nukset jäivät v. 2001kuitenkin USA:n tasonalapuolelle. Työvoima-kustannukset näyttävät-kin lopulta sopeutuvantuottavuutta vastaavalletasolle. Saksan viimevuosina jyrkästi kasva-nut kauppataseen ylijää-mä kertoo osaltaan, ettäteollisuuden kustannus-

taso suhteessa tuottavuuteen on pysy-nyt kurissa.

Kuvion 4 avulla voidaan analysoida,miten verot vaikuttavat työvoiman ky-syntään ja työllisyyteen. Yksinkertai-suuden vuoksi oletetaan, että työvoi-man tarjontakäyrä S on pystysuoraeikä jousta palkan mukaan. Usein aja-tellaan, että ammattiliittojen palkkavaa-timukset koskevat nettopalkkaa. Tuol-loin veron tai sosiaalivakuutusmaksunkorotus nostaa työvoimakustannuksiamutta nettopalkka pysyy ennallaan.Tämä siirtää kuviossa 4 työvoiman ky-syntäkäyrän D vasemmalle asemaanD’. Veron tai maksun korotus vähen-tää työllisyyden tasolta E1 tasolle E2,ja samalla työttömyys kasvaa.

Yleensä työvoimakustannukset kui-tenkin nousevat suhteellisesti vähem-

Työvoimakustan-nukset eivät oleheikentäneetSaksan kansain-välistä kilpailuky-kyä.

Taulukko 1. Reaaliset työvoimakustannukset ja työn tuottavuus, muutos %.

Kustannus per Työn tuottavuus Yksikkötyö-työntekijä kustannukset

1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996– 00 2001 2002

Saksa 2,0 -0,1 -0,2 0,7 2,1 1,1 0,1 1,0 -0,2 -0,4 0,1 -0,2USA 0,7 2,0 0,9 1,7 1,3 2,0 0,5 3,2 -0,4 0,1 0,0 -1,3Euroalue 0,9 0,3 0,4 0,8 1,7 1,2 0,5 0,9 -0,5 -0,6 0,3 0,0

Lähde: Euroopan komissio.

Taulukko 2. Työllisyys Saksassa v. 2001.

Työllisen keskimääräiset Työllisyysaste (työlliset/väestö,työtunnit 15–64-vuotiaat)

Saksa 1 467 65,9USA 1 821 73,1Suomi 1 694 67,7Ruotsi 1 603 75,3Ranska 1 532 62,0Iso-Britannia 1 711 71,3

Lähde: OECD Employment Outlook, 2001.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0518


män kuin verot ja maksut (Koskela2002). Bell, Jones ja Thomas (2003)saivat (Englannin aineistolla) tuloksen,jonka mukaan sosiaalivakuutusmaksu-jen nousu vähentää nettopalkkaa siinämäärin, että työvoimakustannuksetpysyvät ennallaan eikä mitään työlli-syyden heikentymistä tapahdu. Näinvoi käydä, jos työntekijät ottavat palk-kavaatimuksissaan huomioon myössen, että verojen tai sosiaalivakuutus-maksujen aleneminen vähentää heidänsaamiaan etuja julkiselta sektorilta, taisen vuoksi, että työntekijät saavat jon-kinlaisen signaalin työvoiman kysyn-nän heikentymisestä, mikä hillitsee

heidän palkkavaatimuksiaan. Kuvios-sa 4 nettopalkka laskisi tasolle w2 eikätyöllisyys heikentyisi. Tämä on yksiselitys sille, miksei verojen alentami-nen välttämättä lisää työllisyyttä tehok-kaasti.3 Edellä kuvattu pakkavaatimuk-sia hillitsevä vaikutus voi syntyä hel-pommin silloin, kun palkoista sovitaankeskitetysti (Summers & Gruber &Vergara 1993).

Ehkä tämä epäselvyys siitä, mitenverokiila lopulta vaikuttaa työvoima-kustannuksiin ja sitä kautta työn ky-syntään ja työllisyyteen, on osaltaanollut murentamassa verotuksen alen-tamisvaatimusten suosiota Saksassa-kin. Keskustelussa on sitä paitsi ko-rostunut huoli työvoiman tarjonnastaja siten myös siitä, etteivät työttömätole halukkaita etsimään aktiivisesti työ-tä. Niinpä verotuksen alentamisen si-jaan nykyjärjestelmän kritiikki on kiin-nittänyt huomion Saksan työttömyys-korvausjärjestelmään ja työttömien toi-meentulotasoon.

Työttömyyskorvaukset

Saksassa maksetaan verovapaita työt-tömyyskorvauksia ja -avustuksia tau-lukossa 3 kuvatun järjestelmän mukai-sesti. Tarveharkintaisen työttömyys-avustuksen taso on korkea, jos sitä

2 Euromääräiset luvut on muunnettukurssilla (euro/dollari) 0,946. USA:n palk-kaluvun tilastolähteenä on Bureau of La-bour Statistics ja itse luku on tammi- jajoulukuun keskiarvo. Saksan luvun tilas-tolähde on Statistisches BundesamtDeutschland. Suomen luvun tilastolähdeon Tilastokeskus. Luku kuvaa koko teolli-suuden säännöllisen työajan ansiota vuo-den 2002 2. neljänneksellä. Tiedot keski-vertotuotantotyöntekijän työvoimakustan-nusten verorakenteesta ovat vuodelta2000. Tilastolähteenä on OECD Econo-mic Outlook, June /2001 (OECD, Taxingwages).

3 Daveri ja Tabellini (2000), jotka mit-tasivat työn verotuksen työllisyysvaikutuk-sia, saivat tuloksen, jonka mukaan vero-tuksen kiristämisen vaikutus työllisyyteenon heikko nimenomaan Pohjoismaissatoisin kuin anglosaksisissa maissa ja Man-ner-Euroopassa.

Kuvio 3. Työvoimakustannukset 2002, keskimääräinen teollisuuden työn-tekijä.2

Kuvio 4.

talous 2 03 29.4.2003, 14:0519


verrataan Suomen verolliseen työ-markkinatukeen, joka on vain 23 eu-roa päivässä. Myös rajaton kesto te-kee työttömyysavustuksesta hyvin run-saan. Sen sijaan työttömyyspäivärahaon lähellä Suomen ansiosidonnaistapäivärahaa eikä juuri ylitä useidenmuiden OECD-maiden tasoa (EEAG2002). Sen saannin ehto ei ole juurimuita OECD-maiden käytäntöä löy-sempi, ja kestokin on yleensä lyhyem-pi kuin useassa muussa Euroopanmaassa. Työttömyyspäivärahaa voi saa-da yhtäjaksoisesti kuitenkin jopa 32kuukautta, jos henkilö on vähintään57–vuotias ja jos työsuhde on kestä-nyt ainakin 7 vuotta ja työttömyysva-kuutusmaksua on suoritettu ainakin 64kuukaudelta. Jos henkilö on esimer-kiksi alle 45-vuotias ja työsuhde onkestänyt yli 7 vuotta, etua saa enim-millään 12 kuukautta.

Tarjotusta työstä kieltäytymisestä seu-raavat rangaistukset eivät Saksassa olekansainvälisen vertailun perusteella ta-vanomaista lievempiä (EEAG 2002).Työttömän velvollisuus ottaa vastaantarjottua työtä toisella paikkakunnallaon Saksassa kuitenkin löysempi kuinesimerkiksi Suomessa, jossa kokoai-kaisesta työstä toisella paikkakunnallavoi kieltäytyä vain poikkeustapauksis-sa. OECD:n (2003) mielestä tarjotuntyön vastaanottamiseen liittyviä velvoit-teita tulisi Saksassa tiukentaa ja näi-den velvoitteiden rikkomisesta aiheu-

tuvia rangaistuksia tulisi suurentaa.Todisteita työnhaun aktiivisuudestatulisi myös vaatia nykyistä enemmän.Nämä vaatimukset ovat osin reaktiotasaksalaiseen käytäntöön, jossa niihintyönhakijoihin, jotka ovat sopineet vi-ranomaisten kanssa työnhakuohjel-masta, kohdistuu muita ankarammatvelvoitteet myös työnhaun osalta.

Henkilöt, jotka eivät ole oikeutettujatyöttömyyspäivärahaan tai -avustuk-seen, voivat saada sosiaaliapua.OECD:n (1999) vertailun mukaanyksinäisen sosiaaliavustuksen saajantulotaso oli Saksassa vuonna 1997 noin54 % keskivertotyöntekijän tulotasos-ta, alempi kuin Suomessa. Kahden lap-sen huoltajalla vastaava luku oli 52 %.EU-alueella vain Espanjassa ja Rans-kassa lapsiperheen sosiaaliapu oli pie-nempää kuin Saksassa. Entisen Itä-Saksan alueella, jossa työttömyysasteon selvästi korkeampi kuin läntisessäSaksassa, työttömyysavustusten mer-kitys työttömien toimeentulon lähtee-nä on selvästi suurempi kuin läntises-sä Saksassa.

Yhdeksi ratkaisuksi Saksan työttö-myysongelmaan on tarjottu järjestel-mää, jossa työllisyystuki olisi pääosinpieniin tuloihin kohdistettua palkkatu-kea eikä suoraa työttömyystukea ku-ten nykyisin. Tällöin pienituloinen voisaada palkkatukea enemmän kuinmaksaa veroa. Esimerkiksi EEAG(2002 ja 2003) suosittaa tällaista jär-

jestelmää, jollainen on käytössäUSA:ssa. Vanhaa systeemiä pidetäänpuutteellisena, koska sen nähdään vainlievittävän työttömyyden vaikutuksia.Sen taustalla olevaa ajatusmallia kriti-soidaan siitä, että se pitää työttömyyt-tä annettuna.

Kuviossa 5 selvitetään työllistävänpalkkatuen vaikutuksia. Olkoon w2

(vaikeasti työllistyvän) palkkataso, jotavastaava työvoiman kysyntä D ja tar-jonta S ovat tasapainossa. Olkoon w1

palkkanormi, jonka alle työllisen pal-kan ei sallita menevän. Jos työllisellemaksetaan esimerkiksi verotukenapalkkanormin ja markkinapalkan vä-linen erotus, yhteiskunnan työllisyys-tuen määrä on alue ACFE. Sen sijaanjärjestelmässä, jossa työttömyystuennormeeraama reservaatiopalkka (palk-kaminimi, jolla työntekijä suostuu työs-kentelemään) nostaa markkinapalkantasolle w1, yhteiskunnan kustannus(työttömyyskorvaukset) on alueBCHG.

Palkkatuen ongelmana on se, että jomelko tavanomaiset ”tyypit” ovat alt-tiina tulemaan työttömiksi. Tämä te-kee työllistävän tuen määrästä suuren.(Tuolloin pisteiden A ja C välinen etäi-syys kuviossa 5 on suuri.) Toinen on-gelma on se, että palkkanormin jamarkkinapalkan erotuksen suurenemi-nen kasvattaa tässä järjestelmässä yh-teiskunnan tukea enemmän kuin työt-tömyyskorvausjärjestelmässä. Tämä ai-kaansaa paineita alentaa palkkanormia,siis työllisen vähimmäistoimeentulontasoa.

Pienipalkkaisten toimeentulo jää hel-posti pieneksi senkin vuoksi, että palk-katuen kannustavuus edellyttää koko-naistulojen nousevan markkinapalkanmukaan. Niinpä alimpien markkina-palkkojen täytyy olla hyvin pieniä(EEAG 2002). Mutta tavoitellussa jär-jestelmässä myös työttömän ansiotasontäytyy olla nykyistä matalampi, koskakaikkien työllisten – myös palkkatuet-tujen – tulotason täytyy olla sitä sel-västi suurempi. Tämä edellyttää Bert-holdin ja Fehnin (2003) mukaan Sak-sassa sosiaaliavun laskemista noin 75prosenttiin nykyisestä tasosta, joka on

Taulukko 3. Saksan työttömyyskorvausjärjestelmä.

Soveltumisala Saannin ehto Korvaus- Kestoprosentti

Työttömyys- Kaikki palkan- 12 kk:n työssä- Yksinäinen 60 % 6–32 kuukaut-vakuutuksen saajat olo (ja vakuutus- ja huoltaja 67 % ta, suhteessamukainen maksut) viimei- viimeisen 52 työssäoloonpäiväraha sen 3 vuoden viikon keski- ja etuuden saa-

aikana määräisistä net- jan ikääntoansioista

Työttömyys- Kaikki palkan- On saanut työt- Lasten huolta- Rajatonavustus saajat tömyyspäivära- jalle 57 % ja yk-

haa viimeisen sinäiselle 53 %vuoden aikana nettoansioista

talous 2 03 28.4.2003, 15:0620


yksinäisen kohdalla lähellä Suomentasoa ja perheellisen kohdalla selvästisitä alempi.

Toisaalta on korostettu (EEAG2003), että sosiaaliavun taso määrääpitkälti reservaatiopalkan ja vaikuttaasiten myös markkinapalkkoihin. Niin-pä sosiaaliavun leikkaamista kannate-taan myös sen vuoksi,että erityisesti matalatpalkat alenisivat nykyi-sestä ja työn kysyntä si-ten kasvaisi. USA:ssa jaIso-Britanniassa, joissatyöllisyystuen painopisteon työllisten palkkatues-sa, tulonjako on kan-sainvälisesti katsoen epä-tasainen (taulukko 4).Näyttää siltä, että juuri edellä maini-tuista syistä ei palkkaeroja pyritäkääntasaamaan tulonsiirroilla.

Useimmissa Euroopan maissa, jois-sa on saavutettu verraten matala työt-tömyyden taso, ei kuitenkaan ole tar-vinnut alentaa reservaatiopalkkaa hei-kentämällä työttömyystukea ja sosiaa-liapua. Monissa maissa työllistämistu-kea suunnataan vain rajoitetulle koh-deryhmälle kuten niille, jotka ovat ai-emmin olleet työttömänä. (Tämä pie-nentää työllistämistuen kokonaiskus-tannuksia kuviossa 5 lyhentämällä pis-

teen A etäisyyttä pisteestä C.) Aktiivi-seen työllisyyspolitiikkaan, jota on käy-tetty muun muassa Ruotsissa, Tans-kassa ja Hollannissa, sisältyy usein työ-voiman koulutusta ja kuntoutusta,mikä parantaa työvoiman laatua ja siir-tää kysyntäkäyrää oikealle kuviossa 5lisäten työllisyyttä annetulla palkkata-

solla. Toki useimmissaEuroopan maissa on vii-me vuosina alennettupalkkaveroja tai sosiaa-livakuutusmaksuja, kunon haluttu edistää työl-lisyyttä. Tämä verotukion usein kohdistettu pie-niin palkkoihin, muttasilloinkin tuen kokonais-kustannukset saattavat

nousta varsin suuriksi kuten Hollan-nin kokemukset sosiaalivakuutusmak-sujen alentamisesta pienten palkkojenosalta osoittavat.

Työsuhdeturva ja irtisanomis-kustannukset

Työntekijöiden irtisanomiskustannuk-set nousivat Saksassa jo 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa (Caballero & Ham-mour 1997). Tällä hetkellä irtisano-misia koskevaa lainsäädäntöä ja sen

perusteella langetettuja irtisanomiskor-vauksia voidaan pitää OECD-maidenkeskinäisen vertailun perusteella anka-rina yrityksille (OECD 2003). Tunne-tusti työntekijän kannalta hyvä irtisa-nomissuoja kannustaa investoimaaninhimilliseen pääomaan, ja näin sillä onmuitakin positiivisia hyvinvointivaiku-tuksia kuin työntekijän epävarmuudenvähentäminen. Kuitenkin sen vaikutuk-sesta työvoimakustannukset kasvavatja yritysten halu palkata uusia työnte-kijöitä heikkenee, minkä vuoksi esi-merkiksi Berthold ja Fehn (2003) pi-tävät tärkeänä työntekijöiden työsuh-deturvan heikentämistä työllisyydenedistämiseksi.

Hallitus päätti heikentää työt-tömyysturvaa – mutta varo-vaisesti

Saksan hallitus on joutunut kovaan pai-neeseen piintyneen työttömyyden jalähes pysähtyneen talouskasvun vuok-si. Näyttää siltä, että valmiuksia olisitehdä maan työttömyyskorvausjärjes-telmään ja työllisten irtisanomissuojaanlähinnä sellaisia muutoksia, jotka pois-taisivat ainakin selvät ylilyönnit verrat-tuna eurooppalaiseen käytäntöön.Niinpä Saksassa ollaan suuntautumas-sa pienten askelten politiikkaan, jossavältetään työttömyystuen ja sosiaali-avun tuntuva aleneminen.

Hallituksen muutosesitykset perustu-vat osin yhteiskunnallisesti laajapohjai-sen Harzin komitean esityksiin mm.pienten tulojen verotuen laajentamises-ta, työllistyvien työttömien verotues-ta, kotitalouspalveluiden verovähen-nyksistä ja ikääntyneiden työttömientyöllistymistuesta. Nämä uudistuksetedistävät työllisyyttä osaltaan, mutta neeivät tule johtamaan pienten palkko-jen laajamittaiseen alenemiseen eikätyöttömien toimeentulonormin alentu-miseen. Komitean esitysten pääpainooli työvoimahallinnon uudistamisessa.Työvoimatoimistoista halutaan tehdätyöllisyystoimistoja, joiden tehostunuttoiminta tekisi mahdolliseksi tiukentaamielekkäällä tavalla työnhakijoiden

Edellyttääkö työlli-syyden kohottami-nen sosiaaliturvanja palkkojen leik-kauksia?

Kuvio 5.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0621


velvoitteita mm. ottaa vastaan tarjot-tua työtä.

Nyttemmin liittovaltion hallitus onpäättänyt lyhentää yli 55-vuotiaidentyöttömyysvakuutuksen mukaisen kor-vauksen enimmäiskestoa 16 kuukau-teen ja alle 55-vuotiaiden kohdalla 12kuukauteen. Käytännössä tämä leik-kaus ei koske alle 45-vuotiaita, koskaheidän kohdalla enimmäiskesto on jonyt 12 kuukautta. Samoin on päätettyjo tämän vuoden aikana korvata enti-nen työttömyysavustus uudella tuki-muodolla (työttömyysavustus II), jon-ka taso on sama kuin sosiaaliavulla.Tätä tukea maksetaan työvoimaankuuluville työttömille, käytännössä niil-le, jotka olivat aiemmin oikeutettujatyöttömyysavustukseen ja osalle niitä,jotka saivat aiemmin sosiaaliapua. Van-ha sosiaaliapu jää sellaisten tulottomi-en tueksi, jotka eivät kuulu työvoi-maan.

Sopimusjärjestelmä jaammattiliitot

Saksassa tehdään vuosittain liittokoh-taiset ja yleissitovat työehtosopimuk-set. Käytännössä minimipalkka mää-räytyy työehtosopimusten perusteella.Ne, jotka esittävät radikaalia työllisyys-reformia (EEAG 2002,2003; OECD 2003)kulmakivenä reservaa-tiopalkkojen alentami-nen, esittävät luopumis-ta työehtosopimustenyleissitovuudesta ja siir-tymistä yksilöllisen jatyöpaikkakohtaisen so-pimisen suuntaan. Täl-lä tavoin voitaisiin pois-taa palkkojen minimira-jat.

Usein on esitetty, että korporatiivi-nen sopimusmalli jäykistää palkkojamyös muilla tavoin. Tämä vaikutus onkuitenkin heikko. Niinpä itse palkka-hajonta on esimerkiksi Suomessa jaSaksassa lähes yhtä suuri kuinUSA:ssa, jossa palkoista sovitaan yk-silöllisesti (taulukko 4). Ammattiliitto-

jen vaikutusvaltaa halutaan vähentää il-meisesti myös sen vuoksi, että ne vah-vistavat työntekijöiden neuvotteluvoi-maa ja nostavat siten palkkoja. Am-mattiliittojen välisen koordinaation li-sääminen tai keskitettyihin kokonais-ratkaisuihin siirtyminen ei ole saanutSaksassa merkittävää julkista vastakai-kua. Ehkä tämä selittyy siitä, että palk-kakoordinaatio, jolla voitaisiin ottaa

huomioon monia välilli-siä vaikutuksia, lisääpalkkamalttia selvimminsilloin, kun veroja ollaannostamassa.4 Niinpä taastilanteessa, jossa veroillakustannettuja etuuksiakarsitaan, koordinaationvaikutus voisi olla päin-vastainen ja aikaansaadalähinnä nousupainettapalkkoihin.

Sen sijaan on melko hämmästyttä-vää, että korporatiivista käytäntöä ar-

vostellaan siitä, ettei se sallisi eri palk-kausmuotojen joustavaa soveltamis-ta.5 Saksan metalliteollisuudessa esi-merkiksi on pitkät perinteet erilais-ten bonusten ja yksilöllisesti määräy-tyvien palkanlisien käytöstä. Vaikut-taa siltä, että ne, jotka näkevät am-mattiliittojen ja korporaatioiden rajoit-tavan eri palkkausmuotojen laajamit-taista soveltamista, kuvittelevat, ettävarsinkin tulokseen perustuvia kan-nustimia kannattaisi laajentaa nykyi-sestä merkittävästi. Usein kuitenkinmonet luonnolliset syyt kuten palkki-on epävarmuuden aikaansaama riski,vaikeus havaita yksilöllistä työpanos-

4 Esimerkiksi Summers, Gruber ja Verga-ra (1993) ovat todenneet, että keskitettysopiminen ottaa myös huomioon veroillakustannettujen etujen vaikutukset työn-tekijöiden tuloihin, mistä seuraa palkka-malttia lisättäessä veroja.

5 Bertholdin ja Fehnin (2003) argumen-tointi palkkausjärjestelmän uudistamisestaontuu myös monilta muilta osin. Kirjoit-tajien mukaan esimerkiksi yleistyvä jälki-fordistinen työympäristö useine tehtävi-neen edellyttää entistä joustavampaa ja eritehtävät huomioon ottavaa palkkausta.Tähänkin väitteeseen voidaan suhtautuakriittisesti. Tunnetun mikrotaloustieteentuloksen mukaan kyseisessä ympäristössäon työnantajan kannalta verraten tavan-omaisessa tilanteessa optimaalista rajoit-taa kannustimia ja soveltaa kiinteää palk-kausta (ks. esim. Holmström ja P. Milg-rom 1991). Syy tähän on se, että jotkuttehtävät ovat kuitenkin ”pehmeitä” ja vai-

Saksassa ei synnyammattiliittojenvälistä koordinaa-tiota eikä keskitet-tyjä työehtoseopi-muksia.

Taulukko 4. Tulonjako eräissä OECD-maissa 1990-luvun puolivälissä.

Gini-kerroin Köyhyysaste (tulot OECD-kulu-tusyksikköä kohden alle 50 %mediaanitulosta)

Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys- Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys-lonsiirtoja tojen jäl- kerroin, % lonsiirtoja tojen jäl- kerroin, %

keen keen

Suomi 48 23 55 33 4 88Ruotsi 48 22 57 36 4 92Norja 43 24 47 27 4 85Alankomaat 54 28 50 30 7 77Ranska 56 29 46 39 8 79Saksa 48 30 45 29 7 76Iso-Britannia 60 35 43 38 12 66Kanada 46 29 39 29 11 66USA 50 38 28 29 18 38

Lähde: Talousneuvoston työryhmäraportti (2001).

talous 2 03 28.4.2003, 15:0622


ta ja moninaiset mahdollisuudet käyt-tää hyväksi puutteelliseen havainnoin-tiin perustuvaa palkkausta – eivätkäniinkään ammattiliitot ja korporatii-vinen sopimuskäytäntö – rajoittavattyönantajien halua lisätä tulospalkka-uksen osuutta.

Työllisyyttä hyvinvoinninkustannuksella?

Edellä on käsitelty lähinnä työmarkki-noiden rakenteiden työllisyysvaikutuk-sia. Tässä nousivat keskeisesti esilleeräiden asiantuntijoiden ja CSU:n edel-

lyttämät toimet toi-meentulonormin alen-tamiseksi, mikä tekisitilaa palkkojen alentu-miselle ja rajoittaisiosaltaan pienimpiinpalkkoihin kohdistu-neen tuen kokonaisar-voa.

Herää kysymys, kan-nattaako työllisyyttäedistää tällä tavoin. Jo-kainen askel toimeen-tulonormin (ja reser-vaatiopalkkojen) alen-tamiseksi lisää työlli-syyttä mutta vähene-vällä teholla, koska vai-keimmin työllistyvättulevat vuoroon viimei-sinä. On myös selvää,että tähän prosessiinliittyvä tulonjaon muu-tos heikentää hyvin-vointia, koska menetet-ty euro on köyhälle ar-vokkaampi kuin lisäeu-ro rikkaalle. Työllisty-misen aikaansaamienpositiivisten hyvinvoin-tivaikutusten vastapai-noksi kuvatussa pro-sessissa syntyy kasvavia

negatiivisia vaikutuksia, jotka lopultahallitsevat. Erimielisyydet Saksan ke-hittämisen suunnasta liittyvät paljoltiedellä määritellyn optimin paikantami-seen.

Koulujärjestelmä

OECD:n PISA 2000-selvitys 15-vuo-tiaiden lukutaidosta sekä matematiikanja luonnontieteiden osaamisesta (Väli-järvi ym. 2001) sai selville, että äidin-kielen oppiminen Saksan kouluissa jääOECD-maiden keskitason alapuolel-le. Unicef (2002) arvioi jo tehtyjä kar-toituksia6, ja sen yhteen kokoavan in-dikaattorin mukaan Saksassa huonostiosaavia on selvästi enemmän kuinOECD-maissa keskimäärin. Ainoas-taan aikuisväestön lukutaitoa mittaa-

vassa SIALS-tutkimuksessa (Linnan-kylä ym. 2000) Saksa sijoittuu keski-tason yläpuolelle.

Eri maiden menestyminen edellä mai-nituissa tutkimuksissa viittaa siihen, ettäniin tulonjako7, maan vauraus kuinkoulujärjestelmäkin ovat vaikuttaneet.Esimerkiksi Suomessa ja Etelä-Kore-assa – kahdessa erityisen hyvin menes-tyneessä maassa – tulonjako on suh-teellisen tasainen ja koulujärjestelmäperustuu julkisten yhtenäiskoulujen hal-litsevaan rooliin. USA:n keskinkertai-nen menestyminen, kun mittana onkeskiarvo, ja taas heikko menestymi-nen, kun mittana on huonosti osaavi-en osuus, kertoo jotain pikemminkinsosiaalisen koheesion puutteesta ja suu-rista tuloeroista kuin koulujärjestel-mästä, joka ei eroa (tai ei eronnut taan-noin) paljoakaan esimerkiksi Suomenja Etelä-Korean järjestelmistä.

Saksan kohdalla huonot tulokset viit-taavat selvästi epäonnistuneeseen kou-lujärjestelmään. Lapset ohjataan joneljännen luokan jälkeen kolmeenvaihtoehtoiseen ja varsin eritasoiseenkouluun (Hauptschule, Realschule jaGymnasium). Mitä ilmeisimmin aikai-nen eriytyminen säilyttää lasten koti-taustojen erojen vaikutuksia voimak-kaasti. Tätä taustaa vasten on huomi-onarvoista, että ne tahot, jotka ovatvalmiita uudistamaan Saksan taloudenja yhteiskunnan rakenteita melko ra-dikaalisti ainakin työmarkkinoiden jasosiaaliavun tason osalta (ks. esim.OECD, 2003), ovat hyvin pidättyviäkoulujärjestelmää koskevissa kannan-otoissaan.

keasti kontrolloitavia, minkä vuoksi ha-vaittuun tulokseen perustuva palkkauskannustaisi juuri näiden – työnantajalletärkeidenkin – työtehtävien laiminlyöntiin.

6 Unicef (2002) tukeutui OECD:n PISA2000-aineistoon ja toiseen mittaukseen(TIMS 1999), jossa arvioitiin 8-luokka-laisten edistymistä matematiikassa ja luon-nontieteissä eri maissa.

7 Teoreettisessa kirjallisuudessa on osoi-tettu, että tasainen tulonjako lisää inves-tointeja inhimilliseen pääomaan. Unicef(2002) on tarkastellut maa-aineistoa javerrannut tulonjakoa huonon osaamisenyleisyyteen eri maissa. Tällainen tarkasteluantaa vain viitteistä kyseisestä relaatiosta.Kuitenkin jo tämä vertailu viittaa positii-viseen korrelaatioon tasaisen tulonjaonsekä tasaisen ja hyvän oppimisen välillä.

Eero Lehdon mielestä on luonnollista, että Saksassa kes-kustellaan paljolti samanlaisista talouspoliittisista kysy-myksistä kuin Suomessakin, onhan molemmissa maissakorkea työttömyys.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0623


Edellä kävi ilmi, että epätasainen tu-lonjako leimaa koko yhteiskuntaa jaheijastuu myös nuoremman ikäluokanmahdollisuuksiin kouluttautua, ei vainopetukseen käytettyjen resurssien,vaan yleisemminkin perheiden talous-tilanteen vuoksi. Tämän vuoksi ohjel-ma, joka suosittaa esimerkiksi työ-markkinajoustojen lisäämistä kiinnittä-mällä huomion vain tulonjaon lyhyenaikavälin (sukupolven sisäisiin) vaiku-tuksiin, voidaan pitää rajoittuneena.Tämä rajoittuneisuus voi aikaansaadayhteiskuntapolitiikkaan vinouman, jos-sa annetaan liian suuri paino lyhyen ai-kavälin kannustimille.

Innovaatiopohjainen kasvu

Uuden talouden ja informaatiotekno-logian merkitys Saksan taloudelle onjäänyt verraten vähäiseksi. Sekä in-vestoinneilla informaatioteknologiaanettä tämän alan tuotteiden valmistuk-sella on Saksassa vähäisempi merki-tys kuin esimerkiksi USA:ssa, Pohjois-maissa ja Itä-Aasian nopeasti kasva-vissa maissa (IMF 2001). Tämä onnähty Saksan hitaan kasvuvauhdinyhdeksi syyksi, joskin ICT-alan viimevuosien kriisin vuoksi arviot ovat täs-sä asiassa tulleet aiempaa varovaisem-miksi. Merkillepantavaa kuitenkin on,että Saksan T&K-investoinnit suh-teessa bkt:hen ovat pysyneet OECD-maiden keskitasoa korkeampina.Vuonna 2001 Saksan T&K-intensi-teetti oli jo 2,5 prosenttia ja lähes samakuin USA:n (2,7 %) mutta selvästiSuomen (3,4 %) ja Ruotsin (3,8 %)tason alapuolella.

On sanottu että Euroopan ongelmaon nimenomaan yksityisesti rahoitet-tujen T&K-investointien vähäisyys.Mutta tämäkään ei pidä paikkansa, josSaksaa verrataan USA:han. Saksassajulkisten T&K-menojen osuus bkt:staon sama kuin USA:ssa mutta pienem-pi kuin Suomessa tai Ruotsissa. Tämäkertoo kuitenkin siitä, että Saksassa-kin pyritään kohtuullisen aktiivisestipaikkamaan niitä aukkoja, joita yksi-tyisten rahoitusmarkkinoiden epätäy-

(2000), Lukutaito työssä ja arjessa, Ai-kuisten toinen kansainvälinen lukutaito-tutkimus Suomessa, tiedote 15.6.2000.

OECD (1999), Benefit Systems andWork Incentives, Paris.

OECD (2003), OECD Economic Sur-veys – Germany, Volume 2002, Supple-ment No. 4 – January 2003.

Summers, L. & Gruber, J. & Vergara,R. (1993), Taxation and the Structureof Labor Markets, Quarterly Journal ofEconomics, CVIII, 385–411.

Unicef (2002), Schools Can Serve toReduce or Challenge Existing SocialInequality, Innocenti Report Card, IssueNo 4, November.

Vanhoudt, P. & Onorante, L. (2001),Measuring Economic Growth and NewEconomy, EIB Papers, vol. 6, No 1.

Välijärvi, J. & Linnakylä & Kupari &Reinikainen, P. & Malin, A. & Puhakka,E. (2001), Suomen tulevaisuuden osa-ajat, PISA 2000-tutkimuksen esitulok-sia, Jyväskylä..

dellisyys tai yksityisrahoitteisten T&K-menojen riittämättömyys aiheuttaa. In-novaatiopohjaisen kasvun voimistami-seksi on myös esitetty laajakantoisiamuutoksia työmarkkinoiden toimin-taan ja verotukseen muun muassa yrit-täjyyden edistämiseksi. Koska näidentoimien kosketuspinta olisi hyvin laa-ja, ei niiden tarpeellisuutta voi arvioi-da yksin teknologiapolitiikan näkö-kulmasta.�

KIRJALLISUUS

Bell, B. & Jones, J. & Thomas, J. (2002),Estimating the Impact of Changes inEmployer’s National Insurance Contri-butions on Wages, Prices and Emplo-yment, Bank of England Quarterly Bul-letin, Winter 2002.

Berthold, N. & Fehn, R. (2002),Unemployment in Germany: Reasonsand Remedies, CESifo Working PaperNo. 871.

Caballero, R. & Hammour, M. (1997),Jobless Growth: Appropriability, FactorSubstitution and Unemployment, NBERWorking Paper 6221.

Daveri, F. & Tabellini, G. (2000),Unemployment, Growth and Taxation inIndustrial Countries, Economic Policy,30, 49-88.

Deutsche Bundesbank (2000), Prob-lems of International Comparisons ofGrowth Caused by Dissimilar Methodsof Deflation, With IT Equipment in Ger-many and United States as a Case inPoint, Monthly Report, August.

EEAG (2002), Report on the Europe-an Economy, 2002, European Econo-mic Advisory Group at CESifo, Munich.

EEAG (2003), The Second Report ofEuropean Economic Advisory Group byCESifo, Munich.

Holmström, B. & Milgrom, P. (1991),Multitask Principal-Agent Analysis: In-centive Contracts, Asset Ownership andJob Design, Journal of Law, Economicsand Organization 7 (Special Issue), 24–52.

IMF (2001), World Economic Outlook,October.

Koskela (2002), Labour Taxation andEmployment in Trade Union Models: APartial Survey, teoksessa TowardsHigher Employment, toim. Seija Ilma-kunnas ja Erkki Koskela, VATT, Helsinki2002.

Linnankylä, P. & Malin, A. & Sulku-nen, S. & Blomqvist, I. & Virtanen, H.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0624


Työmarkkinoiden toiminta on onnis-tunut Euroopan talous- ja rahaliitonjäsenmaissa keskimäärin huonosti.Työttömyyslukuja nostavat ylöspäineritoten suuret Emu-maat. Työllisyy-den hoito on onnistunut pienissä so-pimusyhteiskunnissa paremmin – ai-noana surullisena poikkeuksena Suo-

mi. Nämä erot ilmenevät oheisesta tau-lukosta 1, johon on koottu OECD:nEmployment Outlookista vertailukel-poisia lukuja vuodelta 2001. Maat on

Juhana VartiainenFackföreningsrörelsens Institutför Ekonomisk Forskning(FIEF), Tukholma

Euroopankeskuspankinrahapolitiikka jatyömarkkinat1

Yhteinen ja uskottavarahapolitiikka johtaatodennäköisestisuomalaistyyppistenyhteiskuntasopimustenpoliittisen tilauksenvoimistumiseen euro-maissa. Liian alhaineninflaatiotavoite voikuitenkin olla työlli-syyden ja hyvinvoinninkannalta vahingollinen.

Juhana Vartiainen siirtyi viime syksynä kahdeksi vuodeksi Palkansaajien tutkimuslai-toksesta Ruotsin ay-liikkeen tutkimuslaitokseen.

1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok-sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli-tiikka valinkauhassa” 24.2.2003.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0625


jaettu kahteen ryhmään, “pieniin so-pimusyhteiskuntiin” ja “suuriin mai-hin”. Ensin mainituissa pyritään koor-dinoimaan palkanmuodostusta jon-kinlaisen tulopolitiikan avulla. Suuretmaat on valittu kokonsa perusteella,mutta niille on myös tyypillistä heik-ko kansantalouden tasoinen palkka-koordinaatio.

Vertailun ulkopuolelle jäävät Belgia,Portugali, Kreikka, Luxemburg ja Ir-lanti, joista neljää ensimmäistä ei par-haalla tahdollakaan voi pitää “sopimus-yhteiskuntina”. Irlanti on rajatapaus,jonka luokittelu on vaikeaa. Tanska jaRuotsi eivät kuulu rahaliittoon, muttasopeutuminen alhaiseen inflaatioon jauskottavaan rahapolitiikkaan on ollutniille samanlainen haaste kuin Emu-maillekin. Lisäksi Tanska on sitonutkruununsa arvon euroon, joten sen ta-louspolitiikkaa rajoittavat lähes samatvaatimukset kuin rahaliiton jäseniäkin.

Palkkasopimusten koordi-nointi edelleen hyvästä?

Ensimmäisen aallon rahaliittotutkimuk-sessa ja Suomen Emu-keskustelussamonet olettivat, että Emu-jäsenyyssaattaa suomalaistyyppisen palkka-koordinaation vaikeuksiin. Ehkä yksin-kertaisin intuitio tämän käsityksen tu-eksi seurasi suoraan suositusta Calm-

forsin ja Driffillin (1988) mallista, jos-sa hyvät lopputulokset saavutetaanjoko keskittämisen tai hajauttamisenkautta. Koska suuressa Emu-taloudes-sa keskittämisvaihtoehtoa ei ole, niinvaihtoehdoiksi jäävät vain “hyvä” ha-jauttaminen ja “huono” välivaihtoeh-to, joka samastettiin nyt kansalliseenkoordinointiin ikään kuin ajatellen, ettäkansalliset keskusjärjestöt edustavatsuuressa Emu-taloudessa jotakin sa-mantapaista kuin “liitot” eli välitasoCalmfors-Driffill-mallissa.

Tuoreempi tutkimus on kuitenkinmuuttanut tämän käsityksen. Kansal-listen ammatillisten keskusjärjestöjensamastaminen Calmfors-Driffill-mallin“ammattiliittoihin” ei osoittautunut ko-vin hyväksi intuitioksi, ja uudemmissateoreettisissa tarkasteluissa syntyykinyleensä palkkakoordinoinnin siunauk-sellisuutta korostavia lopputuloksia.Esimerkkinä tällaisesta tarkastelusta onFabrizio Coricellin, Alex Cukiermaninja Alberto Dalmazzon (2000) artikke-li, jonka teoreettinen malli on tälle kir-jallisuudelle tyypillinen. Siinä keskus-pankki voi painottaa inflaatio- ja työl-lisyystavoitteita niin, että inflaatiotavoit-teen suhteellista painoa kutsutaan“konservatiivisuudeksi”. Palkanmuo-dostus taas voi tapahtua yritys-, am-mattiliitto- tai kansallisella tasolla. Ra-hapolitiikan ja palkanmuodostuksenstrateginen vuorovaikutus syntyy sii-

tä, että keskuspankki voi uhata kor-kojen nostolla, jos palkat kohoavat lii-kaa.

Mallissa ensinnäkin työllisyys on sitäkorkeampi mitä konservatiivisempion keskuspankki ja mitä enemmänpalkkaneuvotteluja koordinoidaan.On siis aina hyödyllistä palkata kes-kuspankkiin inflaatiohaukka ja lisätäpalkkaneuvottelujen koordinointia. Jossitä vastoin keskuspankki on “leväpe-räinen” eli vastaa korkeisiin palkanko-rotuksiin rahapolitiikkaa keventämäl-lä, ammattiliitot todennäköisesti esit-tävätkin korkeita vaatimuksia, jollointyöllisyys jää alhaiseksi.

Toiseksi keskuspankin konservatii-visuuden suhteellinen hyöty on suu-rin silloin, kun palkkaneuvottelujenkoordinointi on keskitasoa. Tämänvoi ymmärtää niin, että aivan kattavakeskusjärjestö joka tapauksessa sisäis-tää korkeiden palkkavaatimusten kaik-ki mahdolliset ulkoisvaikutukset (esi-merkiksi työllisyyteen), jolloin keskus-pankin erityistä kurituksen uhkaa eiedes tarvita. Jos sitä vastoin palkan-muodostuksen koordinointi tapahtuuvälitasolla (liittotasolla), tämä “koston”mahdollisuus on hyödyllinen palkka-vaateiden hillitsijä.

Työttömyyslukujen ristiintaulukointirahapolitiikan strategian ja neuvotte-lujen keskittyneisyyden kanssa näyttäi-sikin tarjoavan empiiristä tukea jälkim-mäiselle tulokselle. Kuten Iversen(1999) on osoittanut vuosia 1973–1993 koskevassa vertailussaan, pe-räänantamaton rahapolitiikka näyttäi-si parantavan työllisyyttä erityisesti sel-laisissa maissa, joissa palkkaneuvotte-lujen koordinointi on vähäistä.

Palkkaneuvottelujen koordinointinäyttäisi siis hyödylliseltä rahaliitonkinoloissa. Teoriamallien johtopäätöksetpitää kuitenkin aina tulkita vain suun-taa antaviksi. Niistä ei ainakaan näytäseuraavan mitään sellaista vahvaa joh-topäätöstä, että tulopolitiikasta olisi syy-tä luopua.

Tälle teoriakirjallisuudelle tyypillisetmatemaattiset oletukset tosin tekevätsen johtopäätöksistä ehkä turhankinsuosiollisia palkanmuodostuksen koor-

Taulukko 1. OECD:n standardoidut työttömyysasteet vuonna 2001 eräis-sä EU-maissa.

Maa Työttömyysaste 2001

Alankomaat 2,4Itävalta 3,6Ruotsi 5,1Suomi 9,1Tanska 4,3Pienten sopimusyhteiskuntien keskiarvo 4,9

Espanja 13,0Italia 9,5Ranska 8,6Saksa 7,9Suurten euromaiden keskiarvo 9,7

talous 2 03 28.4.2003, 15:0626


dinaatiolle. Koordinaatio näet tuottaaniissä usein jopa paremman lopputu-loksen kuin täysin kilpailulliset työ-markkinat, joilla palkkaneuvottelutkäydään yksilötasolla. Tämä on mie-lestäni epäuskottavaa ja johtuu siitä,että malleissa oletetaan tyypillisesti ns.monopolistinen kilpailu eli että kaik-kien yritysten tuotteet ovat erilaisia. Onkuitenkin uskottavaa, että aivan hie-nojakoisimmalla neuvottelutasolla toi-mii yrityksiä, joiden tuotteet ovat lä-hes samanlaisia (täydellisiä substituut-teja), ja tällöin koordi-nointi ei voine koskaanolla aidosti parempi kuintäydellinen kilpailu.

Joka tapauksessa raha-liiton aiheuttama muu-tos palkkaneuvottelujenja rahapolitiikan väliseeninteraktioon on järkeväätulkita niin, että kansal-lisella tasolla peloteheikkenee eli rahapoli-tiikka muuttuu myötäi-levämmäksi, samalla kun konservatii-visuus pikemminkin voimistuu kokoeuroaluetta ajatellen. Tämän voi tul-kita niin, että pelote on korvattavakansallisella koordinaatiolla.

Onko koordinointi toden-näköistä?

Vaikka koordinointi olisi suotavaa, sitäei välttämättä kyetä ylläpitämään. Ky-symys koordinoinnin tarpeellisuudes-ta on siis eri asia kuin kysymys sen kan-nustimista ja eri neuvottelusääntöjenhoukuttelevuudesta työmarkkinajärjes-töjen näkökulmasta. Toisaalta kuiten-kin peliteoreettiset intuitiomme kerto-vat, että sikäli kuin palkkakoordinoin-ti on hyödyllistä, on todennäköistä, ettäse myös saavutetaan. Tätä näkemystätukevat peliteorian monet ns. Folk-teo-reemat.

Työmarkkinoita ja ammattiliittojenvälistä kilpailuasetelmaa voidaan aja-tella toistettuna pelinä, jossa kukinammattiliitto voi saavuttaa hetkellistähyötyä luopumalla palkkamaltista,

mutta kaikille osapuolille olisi pitkälläaikavälillä hyödyllistä, jos kaikki olisi-vat mukana maltillisessa tulopolitiikas-sa. Peliteorian Folk-teoreemat sanovatsuunnilleen sen, että tällaisessa asetel-massa on yleensä mahdollista päästäsuotuisaan lopputulokseen. Tämäedellyttää, että pelaajat eli tässä tapa-uksessa ammattiliitot kykenevät ha-vaitsemaan, mitä toiset pelaajat teke-vät, ja ne kykenevät tarvittaessa uh-kaamaan myös jonkinlaisella “kostol-la” sitä, joka lipeää yhteisestä linjasta.

Lipeämisen houkuttele-vuutta vähentää se, ettäjokainen tietää sen joh-tavan palkkamaltin ylei-seen repeämiseen, mis-tä puolestaan seuraakorkeampi inflaatio,heikompi kilpailukyky jakorkeampi työttömyys.

Palkkakoordinoinninkannustimia ja rahaliit-toa analysoinut norjalai-nen tutkija Steinar Hol-

den (2001a) tulee juuri tähän loppu-tulokseen. Hänen artikkelissaan työ-markkinat koostuvat ammattiliitoista,jotka voivat valita joko palkkamaltintai omien jäsentensä palkkojen suurenkorotuksen. Jälkimmäinen vaihtoehtotuo välitöntä hyötyä mutta johtaa palk-kamaltin yleiseen romahdukseen. Palk-kamalttia voidaan siis ylläpitää ns. ali-pelitäydellisenä tasapainona toistetus-sa pelissä. Jos kansallisen tason raha-politiikka poistuu, palkkamaltin yllä-pitäminen helpottuu, koska koordinoi-mattomasta vaihtoehdosta tulee niinhuono. “Kaikki kaikkia vastaan”-pelitoimii siis omana pelotteenaan, ja kan-sallisen rahapoliittisen pelotteen pois-tuminen muuttaakin siis koordinoin-nin kannustimia suosiollisemmiksi.

Holdenin teoria voi kuvata Suomen-kin tilannetta. Mielestäni on uskotta-vaa, että Suomessa yleinen vannomi-nen palkkamaltin ja tulopolitiikan ni-miin heijastaa juuri pelkoja siitä, mi-ten huonosti meille kävisikään, josajauduttaisiin ammattiliittojen väliseenlyhytnäköiseen palkkakilpailuun.

Alhainen inflaatio ja rahaliittoyhteis-

työ näyttäisivät teoriakirjallisuuden va-lossa siis tukevan ajatusta, että palk-kasopimusten koordinaatiota a) kan-nattaa jatkaa ja b) tullaan jatkamaan,jos instituutiot sen mahdollistavat. Hie-man kärjistäen voisi sanoa: jos koor-dinoinnin instituutiot ovat hyvässä kun-nossa, niin Emu-jäsenyys onnistuuparemmin. Olisiko tämä yksi selitysyllä olevan taulukon työttömyysluvuil-le?

Uusi Phillipsin käyrä

Sekä talouspolitiikan päättäjien ettäkansantaloustieteen tutkijoiden paris-sa hyväksyttiin 1980-luvulla yleisestiajatus, ettei korkea inflaatio voi taatapysyvästi korkeampaa työllisyyttä. Näinhylättiin (perustellusti) vanha Phillip-sin käyrä, jonka mukaan olisi mahdol-lista valita korkeamman inflaation jakorkeamman työllisyyden välillä. Phil-lipsin käyrä perustui siihen kyseenalai-seen olettamukseen, että korkeaa in-flaatiota ylläpitämällä voitaisiin jatku-vasti “huijata” osaa taloudenpitäjistähyväksymään alhaisemmat reaalipalkatkuin mitä oltaisiin valmiita hyväksy-mään, jos inflaatio olisi alhainen.

Phillipsin käyrä-ajattelu edellytti siis,etteivät kansalaiset huomaa inflaatio-ta, mikä on kyseenalainen oletus. Sik-si nyt uskotaan ns. pystysuoraan Phil-lips-käyrään, jolla rakenteellinen työt-tömyys on riippumaton inflaatiosta.

On kuitenkin olemassa tuoretta em-piiristä ja teoreettista näyttöä siitä, ettäliian alhainen, lähellä nollaa oleva in-flaatio voi olla työllisyydelle vahingol-linen. Tämän ns. uuden Phillipsin käy-rän (kuvio 1)mukaan pystysuora Phil-lipsin käyrä tarjoaa suunnilleen oikeankuvan taloudesta, kunhan siihen teh-dään pieni mutta tärkeä “reunahuo-mautus”: jos inflaatio painetaan liianlähelle nollaa, työllisyys kärsii. Tällä“hyvin alhaisen”, esimerkiksi 0 tai 1prosentin inflaation alueella voikin val-lita perinteisen Phillipsin käyrän mu-kainen suhde inflaation ja työttömyy-den välillä (Akerlof & Dickens & Per-ry 2000, Holden 1994 ja 2002, Lund-

Kansallisella tasol-la rahapolitiikanpelotteen puuttu-minen on korvat-tava palkkaneu-vottelujen koordi-naatiolla.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0627


borg & Sacklén 2002, Mankiw & Reis2001).

Teoreettisia selityksiä tälle ilmiölle onhaettu kahdelta suunnalta. Osa niistäperustuu oletukseen, että hintoja kos-keva tieto ei kulje täydellisen sutjak-kaasti, vaikka kaikki taloudenpitäjätolisivatkin rationaalisia (esim. Man-kiw & Reis 2001). Toinen, saman-suuntainen selitys on, että hintainfor-maation täydellinen huomioonottami-nen on yrityksille kallis-ta. Jos inflaatio on esi-merkiksi 2–3 prosent-tia, osa yrityksistä toi-mii sellaisen työhypotee-sin varassa, että hinnateivät muutu. Tällöinpieni inflaatio laskee re-aalipalkkoja ja työllisyyskohenee. Jos vanhaPhillipsin käyrä perus-tui siihen, että kaikkia taloudenpitäjiävoidaan “huijata” jatkuvasti ja paljon,uusi Phillipsin käyrä näyttää olettavan,että joitakuita voidaan “huijata ihanpikkuisen” (esim. Akerlof & Dickens& Perry 2000 ja Lundborg & Sack-lén 2002). Nämä teoriat eivät välttä-mättä oleta, että yritykset ovat irra-tionaalisia. Pikemminkin voi ajatella,että hintainformaation tarkka seuraa-minen on kallista. Kuvio 1 esittää

Lundborgin ja Sacklénin teorian mu-kaan piirrettyä Phillips-käyrää.

Toinen, mielestäni uskottavampi teo-reettinen selitysmalli uudelle Phillipsinkäyrälle lähtee työmarkkinoiden sopi-muskäytännöistä. Se perustuu siihen,että nimellispalkkojen alentaminenedellyttää yleensä aina neuvotteluja,kun taas palkkojen nostaminen onnis-tuu yrityksen yksipuolisin toimenpitein.Palkkojen nostaminen edellyttää, että

työntekijät ryhtyvät jon-kinlaisiin painostustoi-miin, mikä on aina jos-sain määrin vaivalloistatai kallista. Lisäksi van-ha palkkasopimus toimiimonissa yrityksissä läh-tökohtana ennen kuinuusi sopimus saadaanaikaan. Jos inflaatio onkorkea, vanha sopimus

on kuitenkin yleensä irrelevantti, jauusi sopimus neuvotellaan puhtaaltapöydältä.

Holden (1994, 2002) on tältä poh-jalta osoittanut täsmällisesti, että työl-lisyys on nollainflaation regiimissä al-haisempi kuin hieman korkeammaninflaation maailmassa. Holdenin teo-ria perustuu siihen, että palkkasopi-muksen muuttaminen toisen osapuo-len tahtoa vastaan vaatii aina jonkin-

laista uhkaa työsulun tai lakon käyn-nistämisestä. Tällaisista taistelutoimis-ta syntyy aina kustannuksia, kun taashelpointa olisi jatkaa vanhaa sopimus-ta. Korkean inflaation aikana vanhasopimus on aina työntekijöille heik-ko, joten jää työntekijöiden harteillekoettaa parantaa sitä. Alhaisen inflaa-tion ja heikon suhdannetilanteen ai-kana puolestaan yritysten on käynnis-tettävä palkkojen alentamistoimet.Siksi alhaisen inflaation maailmassatyöntekijöiden neuvotteluvoima ontyöllisyyden kannalta “liiankin hyvä”ja reaalipalkka keskimäärin korkeam-pi.

Oli uuden Phillipsin käyrän teoreet-tinen perustelu mikä tahansa, se olisikyettävä vahvistamaan empiirisesti.Akerlof & Dickens & Perry (2000),Wyplosz (2001) ja Lundborg & Sack-lén (2002) ovat kyenneet löytämäänempiiristä tukea uudelle Phillipsin käy-rälle. Akerlofin ym. mukaan työllisyy-den kannalta optimaalinen inflaatio-vauhti voisi olla noin 1,5–4 prosent-tia, kun taas Wyplosz päätyy lähes 5%:n tasoon. Lundborg & Sacklén pää-tyvät välille 2,5–4 %. Tällaiset inflaa-tiotavoitteet ovat keskimäärin korke-ampia kuin mitä EKP tällä hetkellä ta-voittelee.2

Jos uusi Phillipsin käyrä on pätevä,siitä seuraa tietysti kiinnostavia johto-päätöksiä EKP:n toiminnan kannalta.Edellyttääkö euroalueen inflaation pai-naminen 2 %:n alle tarpeettoman suu-ria työpaikkojen menetyksiä? Kiinnos-tavaa on sekin, että EKP on tällä het-kellä arvioimassa uudelleen rahapoliit-tista strategiaansa.

Pidän erityisesti jälkimmäistä sopi-musperäistä selitystä Phillipsin käyräl-le periaatteessa uskottavana. Sen olet-taminen ei vaadi uskomaan, että ku-kaan on epärationaalinen tai että in-formaatio kulkee hitaasti. Se perustuuvain ajatukseen, että yrityksen ja työn-

EKP näyttäätavoittelevantyöllisyyden kan-nalta liian alhais-ta inflaatiota.

2 EKP:n tavoite on väli 0–2 %. Rahankiertonopeutta ja sen määrää koskevistaestimaateista ja tavoitteista on päätelty,että EKP:n todellinen piste-estimaattita-voite on 1,5%.

Kuvio 1. Uusi Phillipsin käyrä.

Työttömyys-aste

Inflaatio

talous 2 03 28.4.2003, 15:0628


tekijän välisen työsopimuksen olemas-saolo merkitsee jotakin aitoa eroa suh-teessa sellaiseen tilaan, jossa työsopi-musta ei ole olemassa. Toisin ilmais-tuna yrityksen nykyinen palkkatasovaikuttaa siihen, mikä on sen ensi vuo-den palkkataso, eikä jokaista neuvot-telukierrosta käydä puhtaalta pöydäl-tä.

Holdenin alhaisen inflaation kritiik-ki eli teoria sopimusperäisestä Phil-lips-käyrästä ontuu ehkä kuitenkinpienten “sopimusyhteiskuntien” koh-dalla Holdenin teoriahan perustuu pai-kallisiin neuvotteluihin. Suomen kal-taisessa taloudessa on kuitenkin ainayritysten ulkopuolella sovittu yleisko-rotuksesta, joka on vastannut inflaa-tiota ja tuottavuuden nousua. Inflaa-tion hidastuminen on yksinkertaisestialentanut yleiskorotuksia vastaavasti,eikä yritystason asetelma siten olemuuttunut inflaation alentuessa. Sik-si uskoisin, että “työehtosopimusve-toisen” talouden suhteellinen suoritus-kyky ei heikkene inflaatiovauhdin ale-nemisen myötä samalla tavalla kuinteorian mukaan suurissa hajautettu-jen työmarkkinoiden maissa tapahtuu.Tämäkin saattaisi selittää alussa esit-tämääni havaintoa, jonka mukaansuuret maat ovat kärsineet inflaationalenemisesta enemmän kuin pienetsopimusyhteiskunnat.

Inflaatio ja työsopimustenmuoto

Sopimusperäinen Phillipsin käyrän teo-ria voi selittää myös Euroopan jaUSA:n välistä eroa työmarkkinoidensuorituskyvyssä. Nehän eroavat toisis-taan työmarkkinoiden sopimusoikeu-den suhteen. USA:ssa kumpikin osa-puoli voi irtisanoa työsopimuksen il-man erityisiä perusteita, kun taas Eu-roopan maissa sopimuksen muuttami-nen ja irtisanominen vaativat neuvot-teluja ja perusteluja. Siksi USA:n ta-lous kykenee ehkä sopeutumaan pa-remmin alhaiseen inflaatioon.

Steinar Holden (2001b) on esittänytkiinnostavan teorian siitä, miten inflaa-

tiovauhdin alentami-nen tulee muuttamaanmyös Euroopan mai-den sopimusmuotoja.Hänen mallissaan yri-tykset voivat valita, tar-joavatko ne henkilös-tölleen kiinteän palk-kasopimuksen, jota eivoi irtisanoa, vai sellai-sen joustavan palkka-sopimuksen, joka onyksipuolisesti irtisanot-tavissa. Kun työntekijäpalkataan, yritys ei tie-dä etukäteen, mitenhyvin tämä soveltuutyöhönsä. Niinpä työn-tekijän tuottavuus sel-viää vasta tietyn ajankuluttua.

Kummassakin sopi-mustyypissä on omatetunsa ja haittansa.Kiinteä sopimus tarjo-aa paremmat kannus-timet koulutusinves-tointeihin, kun taasjoustava sopimus mah-dollistaa irtisanomisetja lisää siten tehokastaliikkuvuutta (minkä voitässä mallissa tulkita niin, että se lisäätyöllisyyttä). Kiinnostavaa on kuiten-kin, että eri sopimustyyppien keski-näinen paremmuus riippuu inflaatio-vauhdista. Hyvin korkea tai hyvin al-hainen inflaatio merkitsevät sitä, ettäjoustavat sopimukset ovat yrityksillehoukuttelevampia. Korkean inflaationaikana kiinteä sopimus on irrelevantti,koska se jää aina jälkeen tuottavuu-den ja hintojen nousun vauhdista.Hyvin matalan inflaation aikana kiin-teä sopimus tulee puolestaan yrityksil-le kalliiksi, koska niiden on vaikeapäästä eroon huonoksi osoittautunees-ta työsuhteesta. Hyvin matalan ja hy-vin korkean inflaation välissä on kui-tenkin kohtuullisen inflaation alue, jos-sa osa yrityksistä (ne joissa koulutuk-sella on suurempi tuotto) tarjoaa mie-luummin kiinteitä sopimuksia. Kuninflaatio painuu lähelle nollaa, tulevat

joustavat sopimukset kuitenkin suh-teellisesti houkuttelevammiksi, ja vainsellaiset yritykset, joissa sisäisen kou-lutuksen tuotto on erityisen korkea,tarjoavat kiinteitä sopimuksia.

Suomenkin työmarkkinoilla viimevuosina tapahtuneet palkkaustapojenja sopimuskäytäntöjen muutokset hei-jastavat näitä pyrkimyksiä. Erityisestitulee mieleen kolme havaintoa. Yhtääl-tä tulospalkat ovat yleistyneet, ja teol-lisuudesta tekemäni laskelmat osoitta-vat, että ne ovat erityisesti toimihenki-löiden kohdalla alaspäin joustava palk-kaerä (työntekijöillä ei samaa efektiäjuuri näy). Toisaalta määräaikaiset työ-suhteet yleistyivät nopeasti 1990-luvul-la niin, että niiden piirissä oli vuonna1997 vajaat 20 prosenttia työvoimasta(Kauhanen 2002). Tämä kertoo sa-manlaisesta pyrkimyksestä joustaviensopimustyyppien lisäämiseen. Kolman-

Juhana Vartiainen katsoo, että Euroopan kokemusten valos-sa tulopolitiikkaa kannattaa jatkaa.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0629


tena voi ottaa esille työsopimuslaintuoreen muutoksen, joka mahdollistaatietyissä oloissa yksipuolisen palkan-alennuksen. Suomalaiset työmarkkinatsopeutuvat tähän alhaisen inflaation jasuuremman nimellisjoustavuuden maa-ilmaan niin, että joustavuus kasvaamutta sopimusjärjestelmä ei muutudramaattisesti.

Johtopäätöksiä

Läpikäymäni kirjallisuus tukee siis seu-raavanlaisia näkemyksiä:

1) Rahapolitiikan uskottava tiukkuus(eli se, että keskuspankki ei kevennärahapolitiikkaa, jos palkkojen nousu-vauhti kiihtyy) on hyödyllistä. Tiukkakeskuspankki, joka uhkaa kostaa ko-roilla ja korkojen kanssa kaikenlaisetpalkkavaatimusten ylilyönnit, on paraspelote ammattiyhdistyksille, myös nii-den itsensä ja niiden jäsenistön kan-nalta.

2) Oli keskuspankin tiukkuus mikätahansa, järjestäytyneillä työmarkkinoil-la toimii parhaimmin sellainen palkan-muodostus, jossa koordinointi on voi-makasta. Mitä enemmän on koordi-nointia, sitä enemmän sisäistetään ul-koisvaikutuksia ja sitä alhaisempi ontyöttömyys.

3) Vaikka tiukka rahapolitiikka onhyvästä, tiukkuus tarkoittaa uskotta-vaa peräänantamattomuutta inflaatio-tavoitteen ajamisessa eikä sitä, että in-flaatiovauhti on mahdollisimman alhai-nen.

4) Uusi Phillipsin käyrä-kirjallisuusväittää, että sallimalla hieman korke-ampi inflaatiotavoite saavutetaan myösparempi työllisyys. Tämä kritiikki onsyytä ottaa vakavasti, koska ei ole mi-tään tutkimuksellista näyttöä siitä, ettäsiirtyminen esimerkiksi 3 prosentininflaatiotavoitteeseen aiheuttaisi mene-tyksiä kenellekään.

5) Sekä palkkapolitiikan koordinoin-nin hyödyllisyys että sopimusperäinenPhillipsin käyrä-teoria tarjoavat peri-aatteessa perusteluja sille, miksi pien-ten “sopimusyhteiskuntien” työmark-kinat ovat toimineet paremmin. Palk-

kaneuvottelujen koordinointi on niis-sä helpompaa, ja työehtosopimustenyleiskorotukset ottavat yleensä huomi-oon inflaatiovauhdin muutokset niin,etteivät ne vaikuta yritystason neuvot-teluasetelmaan.

Pieni inflaatiotavoitteen löysääminenvoisi siis tuoda “ilmaisen lounaan”.Monet näyttävät ajattelevan, että kes-kuspankin “konservatiivisuuden” onmerkittävä myös mahdollisimman al-haista inflaatiotavoitetta. On kuitenkinmahdollista ajatella, että inflaatiota-voitteen löysääminen ja finanssipolitii-kan kireänä pitäminen olisi tällä het-kellä parasta talouspolitiikkaa euroalu-eella. Euroalueen politiikassa on ikä-vän todennäköisenä ilmassa aivan toi-senlainenkin suunta, joka tuo mieleenOskar Lafontaine – ajan keskustelut:finanssipolitiikka on poliittisista syistäherpaantumassa ekspansiivisempaansuuntaan, samalla kun EKP:ssa ehkäajatellaan, että kannustimet rakenteel-lisiin muutoksiin ovat suuremmat, joskorko pidetään korkealla.

Vaikka koordinointi on suurissamaissa vaikeaa, pyrkimyksistä siihen onkuitenkin paljon näyttöä viime vuosil-ta. Tämän voi mielestäni myös tulkitayllä esiteltyjen teorioiden tueksi. Vii-meisen 5 vuoden aikana on nähtyenemmän erilaisia “yhteiskuntasopi-muksia” sellaisissakin maissa, joissatällaisesta ei ole perinteitä. Saksalainen,työelämää hyvin tunteva sosiologi AnkeHassel (2002) on korostanut sitä, mi-ten Euroopassa palkkasopimuksista ontullut suorastaan hallitusten makrota-louspolitiikan pelikenttä perinteisentyöehtosopimustoiminnan ja minimi-palkkojen kustannuksella. Tällainenpalkkaneuvottelujen politisoituminenon yksi rahaliiton vääjäämätön seura-us, mutta se voi aiheuttaa myös suuriapoliittisia ristiriitoja. Suurissa maissakuten Ranskassa tämä on merkinnythallitusvallan taajaa vaihtumista ja ly-hytnäköistä kilpalaulantaa julkisen sek-torin palkoista sekä eläkkeistä. Jokatapauksessa palkanmuodostus tuleerahaliiton alkuvuosina edelleenkin ole-maan useimmissa maissa poliittisenesityslistan kärkipäässä.�

KIRJALLISUUS

Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry,G.L. (1996), The Macroeconomics ofLow Inflation, Brookings Papers on Eco-nomic Activity, 1996:1, 1–59.

Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry,G.L. (2000), Near-Rational Wage andPrice Setting and the Long Run PhillipsCurve, Brookings Papers on EconomicActivity, 2000:1, 1–44.

Calmfors, L. & Driffill, J. (1988), Bar-gaining Structure, Corporatism andMacroeconomic Performance, Econo-mic Policy, 6, 13–61.

Coricelli, F. & Cukierman, A. & Dal-mazzo, A. (2000), Monetary Institutions,Monopolistic Competition, UnionizedLabour Markets and Economic Perfor-mance, Moniste, Tel-Aviv University.

Hassel, A (2002), A New Going WageRate? Co-ordinated Wage Bargaining inEurope, teoksessa P. Pochet (toim.),Wage Policy in the Eurozone, Brussels:OSE.

Holden, S. (1994), Wage Bargainingand Nominal Rigidities, European Eco-nomic Review, 38, 1021–1039.

Holden, S. (2001a), Monetary Regi-mes and the Co-ordination of Wage Set-ting, Moniste, Department of Economics,University of Oslo.

Holden, S. (2001b), Does Price Stabi-lity Exacerbate Labour Market Rigidi-ties in the EMU? Moniste, Departmentof Economics, University of Oslo.

Holden, S. (2002), The Costs of PriceStability – Downward Nominal WageRigidity in Europe, Moniste, Departmentof Economics, University of Oslo.

Iversen, T. (1999), Contested Econo-mic Institutions: The Politics of Macroe-conomics and Wage Bargaining in Ad-vanced Democracies, Cambridge, U.K:Cambridge University Press.

Kauhanen, Merja (2002), Määräai-kaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit,Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveystur-van tutkimuksia 69.

Lundborg, P. & Sacklén, H. (2001), IsThere a Long-Run Unemployment-In-flation Tradeoff in Sweden? FIEF Wor-king Paper No. 173.

Wyplosz, C. (2001), Do We Know HowLow Inflation Should Be? Moniste, Gra-duate Institute for International Studies,Geneve.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0630


Palkkasopimusten koordi-nointi

Vartiaisen mukaan konservatiivinenkeskuspankki luo palkkamalttia sentakia, että se voi uhata korkeammillakoroilla, mikäli palkankorotukset muo-dostuvat ”ylisuuriksi”. Konservatiivinenkeskuspankki ei toisin sanoen myötäi-le palkkavirheitä.

Kun rahapolitiikka on kansallisenpäätöksenteon ulottumattomissa, kan-sallisten ”palkkavirheiden” myötäilykäy mahdottomaksi. Koordinointiatarvitaan, jotta tällaisten ”palkkavirhei-tä” ei syntyisi, Vartiainen päättelee.

Mutta onko johtopäätös koordinoin-nin toivottavuudesta sittenkään aivanvalidi? Eikö hyödykemarkkinoidenkilpailullisuus riitä uhkaksi? ”Palkka-

Antti SuvantoOsastopäällikköSuomen Pankki

Euroopankeskuspankinrahapolitiikka ja työ-markkinat – kommentti

Kirjoituksessa kom-

mentoidaan Juhana

Vartiaisen edellä

julkaistussa artikke-

lissa esittämiä näke-

myksiä kahdesta toi-

siinsa liittyvästä aihe-

piiristä: yhteinen raha-

politiikka ja palkka-

sopimusten koordi-

nointi euroalueella

sekä uusi Phillipsin

käyrä.

Antti Suvanto on toiminut erilaisissa ekonomistitehtävissä Suomen Pankissa vuodesta1989 ja on nykyään sen kansantalousosaston päällikkö.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0631


virheistä” seuraa työpaikkojen mene-tyksiä, vaikka palkoista olisi sovittuyritystasolla.

Vartiainen nostaa itsekin tämän ky-symyksen esiin pohtiessaan Calmfors-Driffill-hengessä neuvottelutasojenoptimaalisuutta. Asiaa käsittelevissäteoreettisissa malleissa nimittäin yrityk-set toimivat monopolistisen kilpailunoloissa. Kun tätä oletusta lievitetäänkilpailullisten markkinoiden suuntaan,niin koordinoitu ratkaisu ei voi olla ai-toa markkinaratkaisua parempi. Onluultavaa, että integraation ja kaupanavautumisen myötä myös kotimaistentoimialojen tuotteiden korvattavuusmuiden maiden vastaavien toimialojentuotteilla on lisääntynyt. Siksi ylisuur-ten palkankorotusten kustannustenluulisi tulevan sisäistetyksi ainakin avoi-men sektorin toimialojen palkkaneu-votteluissa.

Suljetun sektorin toimialojen ja eri-tyisesti julkisen sektorin kohdalla tilan-ne on toinen. Julkisessa sektorissa yli-suuret palkankorotukset johtavat bud-jettiongelmiin mutteivät inflaatioon ei-vätkä välttämättä työttömyysriskin kas-vuun. Kenties koordinaatiota tarvitaanjuuri siksi, että palkkajohtajuus ei pää-sisi siirtymään julkiselle sektorille.

Rahaliitto tekee mahdottomaksi myö-täillä kansallisia ”palkkavirheitä” raha-politiikalla. Finanssipolitiikalle tämämahdollisuus kuitenkin jää. Jos yli-suurten palkankorotusten negatiivisiatyöllisyysvaikutuksia ryhdytään torju-maan aktiivisella työvoimapolitiikalla,julkisten työpaikkojen lisäämisellä taimuilla keinoin, poistetaan se kuriele-mentti, joka syntyy siitä, että työvoi-man kysynnän jousto reaalipalkan suh-teen integraation ja kilpailun lisäänty-misen myötä nousee.

Käsitellessään työmarkkinoiden ky-kyä sopeutua Emun vaatimuksiin Var-tiainen näyttää suhtautuvan optimisti-semmin pieniin maihin kuin suuriinmaihin. Hänen mukaansa jälkimmäi-sissä on ollut ”lyhytnäköistä kilpalau-lantaa julkisen sektorin palkoista sekäeläkkeistä”. Jos näin on, se on huonouutinen sekä pienille euromaille ettäEKP:n rahapolitiikalle.

Uusi Phillipsin käyrä

Inflaation kustannuksista ja hyödyistäon käyty paljon keskustelua. Yhtäältäpuhutaan inflaatiosta hiekkana talou-den rattaissa: inflaatio heikentää hinta-informaation laatua, koska suhteellis-ten hintojen muutokset eivät paljastuhelposti (Milton Friedmanin argument-ti). Toisaalta taas puhutaan inflaatiostaöljynä talouden rattaille: koska hinnatja palkat ovat jäykempiä alaspäin kuinylöspäin, suhteellisten hintojen ja palk-kojen muutokset eivät pääse toteutu-maan, kun yleinen inflaatio on lähellänollaa. Siksi hintamekanismin toimimi-nen edellyttää pientä inflaatiota ( JamesTobinin argumentti).

Tässä ei ole syytä keskustella korke-an inflaation kustannuksista: niistä eiliene erimielisyyttä. Mutta mitkä ovatmatalan inflaation tai hintavakaudenkustannukset tai hyödyt? Vastaus riip-puu, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Matalan inflaation tai hintavakaudenoloissa nimelliset jäykkyydet korostu-vat. Kun tulevaa inflaatiota ei tarvitseottaa huomioon, tehdään enemmän japidempiä sopimuksia, joissa hinnatasetetaan pitkäksi aikaa ilman indek-silausekkeita.

Hyödykemarkkinoiden puolella ni-mellisten jäykkyyksien aiheuttamatkustannukset minimoituvat, kun in-flaatio on nolla. Tällöin kaikki hinta-muutokset ovat suhteellisten hintojenmuutoksia.

Kovin alhainen inflaatio voi tuottaahyvinvointitappioita monella tavalla.Ensimmäisessä artikkelissaan Akerlof,Dickens ja Perry (1996) korostivat ni-mellispalkojen jäykkyyttä alaspäin jadeflaation riskiä. Toisessa artikkelissaan(2000) he korostivat epätäydellistä ra-tionaalisuutta. Kun inflaatio on alhai-nen, sitä ei kannata ottaa missään käyt-täytymisessä huomioon. Jos kuitenkininflaatiota lisätään, niin palkat ja hin-nat asetetaan reaalisesti alemmalle ta-solle kuin mitä kysyntätilanne edellyt-täisi. Alemmat reaalipalkat merkitse-vät korkeampaa työllisyyttä. Siitä seu-raa alaspäin kalteva osa Phillips-käy-rässä lähellä nollainflaation tasoa.

Vartiainen viittaa tutkimuksiin, jois-sa on päädytty 1,5–5 prosentin inflaa-tioon tasona, jolla työttömyys minimoi-tuu. Hajonta on aika suuri. Enemmänevidenssiä tarvittaisiin mm. sen selvit-tämiseksi, missä määrin tulokset riip-puvat siitä, että aiemmin inflaatio-odo-tukset eivät olleet ankkuroituneet ma-talalle tasolle ja että mahdollisesti oliolemassa epäuskottavaan rahapolitiik-kaan liittyvä inflaatioharha.

EU-maiden kehitys 1990-luvun lo-pulla antaa toisenlaista evidenssiä.Monelta on jäänyt huomaamatta, ettävuosina 1996–2001 euroalueen mai-den työllisyyden kasvu oli historialli-sesti katsoen nopeaa. Itse asiassa seoli nopeampaa kuin Yhdysvalloissa.Tämä tapahtui käytännöllisesti katso-en hintavakauden oloissa. Olematto-masta inflaatiosta ja nimellispalkkojenmaltillisesta kehityksestä ei ollut aina-kaan mitään haittaa.�

KIRJALLISUUS

Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry,G.L. (1996), The Macroeconomics ofLow Inflation, Brookings Papers on Eco-nomic Activity, 1996:1, 1–59.

Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry,G.L. (2000), Near-Rational Wage andPrice Setting and the Long Run PhillipsCurve, Brookings Papers on EconomicActivity, 2000:1, 1–44.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0632


Tarkastelen seuraavassa euroalueen fi-nanssipolitiikan päätöksentekojärjestel-mään liittyviä keskeisiä kysymyksiä:

• Onko vakaus- ja kasvusopimus(VKS) turha vai tarpeellinen, ja tulisi-ko sitä kehittää?

• Miten euroalueen finanssipolitiikas-ta yleisemmin ottaen tulisi päättää; tu-lisiko euromaiden finanssipolitiikkaajotenkin sovittaa yhteen?

• Tulisiko euroryhmästä tehdä muo-dollinen instituutio, euroalueen “Eco-fin-neuvosto”?

Taustaa näille kysymyksille ei tarvit-se hakea kaukaa. Ensinnäkin EU:n ta-

louskehityksen viimeaikainen heikko-us yhdistettynä suureneviin budjettiva-jeisiin on varmistanut sen, että keskus-telu VKS:stä jatkuu vilkkaana. Jotkutpitävät sitä finanssipolitiikan liikkuma-tilaa rajoittavana ja taloutta kuristava-na pakkopaitana, joka joutaisi romu-koppaan, kun taas toisille se on va-kautta tukeva Emun talouspolitiikan

Sixten KorkmanPääjohtajaEU:n neuvoston pääsihteeristö

Euromaidenfinanssipolitiikanyhteensovittaminen1

Euroalueella

finanssipolitiikkaa

harjoitetaan

kansallisella tasolla.

Pitääkö siihen

puuttua yhteisin

päätöksin, ja jos

niin millä tavalla?Sixten Korkman on toiminut EU:n ministerineuvostossa talous- ja sosiaalipolitiikan osastonpääjohtajana vuodesta 1995.

1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok-sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli-tiikka valinkauhassa” 24.2.2003.

Esitetyt käsitykset ovat kirjoittajan omiaeivätkä välttämättä vastaa EU:n minis-terineuvoston kantoja.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0633


kulmakivi. Ero USA:n ja Euroopan fi-nanssipolitiikan välillä on melkoinen jaherättää ihmettelyä.

Toiseksi euro on “raha vailla valtio-ta”: rahapoliittinen valta on keskitettyylikansallisen keskuspankin käsiin, kuntaas finanssipolitiikasta päätetään kan-salliselta pohjalta. Tämä epäsymmet-risyys on aiheuttanut jatkuvaa kum-meksuntaa ja keskustelua. Jotkut pel-käävät sen johtavan ajan mittaan kes-tämättömiin jännitteisiin ja katsovat,että talouspolitiikan yh-teensovittamista euro-alueella pitää tiivistää jalaajentaa. Toiset katso-vat sitä vastoin, että ni-menomaan yhteisen ra-hapolitiikan oloissa onjärkevää ja tärkeää pi-tää muu talouspolitiik-ka kansallisen päätök-senteon piirissä.

Kolmanneksi EU:n tu-levaisuutta pohtivankonventin puitteissa onesitetty, että ministereiden ja EKP:njohdon tärkeäksi keskustelufoorumiksimuodostunut euroryhmä tulisi institu-tionalisoida. Näin euroryhmä voisi paitsikeskustella myös tehdä muodollisestisitovia päätöksiä.

VKS – tyhmä vai tarpeellinen?

EU:n finanssipolitiikasta käydyn kes-kustelun ykkösaihe on epäilemättäVKS, joka (hieman yksinkertaistaen):

1. täsmentää sitä EU:n peruskirjanjuridista menettelyä, joka tähtää “liial-listen” budjettivajeiden välttämiseen; ja

2. ilmaisee jäsenmaiden poliittisen si-toutumisen siihen, että julkisen sekto-rin rahoitusasema keskipitkällä aika-välillä (yli suhdannekierron) on tasa-painossa tai ylijäämäinen.

VKS pyrkii jäsenmaiden budjettiku-rin vahvistamiseen. Taustalla oleva nä-kemys on, että jäsenmaiden finanssi-politiikalla on taipumusta löysyyteen jajulkisen sektorin velkaantumiseen - eri-toten rahaliiton oloissa, kun yhteinenkorkotaso ja valuuttakurssi eivät rea-

goi maakohtaiseen kehitykseen. Emuantaa turvaa finanssimarkkinoiden ra-juja reaktioita vastaan mutta saattaahoukutella rahaliiton yhteisen edun si-vuuttavaan “vapaamatkustajakäyttäy-tymiseen”. Näin finanssipolitiikkaEmussa muodostuisi liian löysäksi jarahapolitiikka sen vastapainona epä-suotavan kireäksi.

Ongelma saa lisäulottuvuuden, josmarkkinoilla ajatellaan, että finanssikrii-sin pelko rajoittaa Euroopan keskuspan-

kin (EKP) valmiutta tar-vittaessa nostaa korkota-soa. Tällöin finanssipoliit-tisen kurinalaisuudenpuute voisi murentaa va-kaan hintakehityksen us-kottavuuden.

Toisen ja edellistä täy-dentävän näkemyksenmukaan poliitikoilla on tai-pumusta lyhytjänteisyy-teen ja liiallisiin budjetti-alijäämiin, velasta kärsivättulevat sukupolvet kun

ovat aliedustettuina vaaleissa. Hallituk-sissa on tyypillisesti se tilanne, että yksiministeri (valtiovarainministeri) pyrkii pi-tämään menoja aisoissa (joskus päämi-nisterin tuella), kun taas muut 15–25ministeriä pyrkivät maksimoimaan mi-nisteriöittensä määrärahoja. VKS onyhteisötason kädenojennus niukkuuttajakavalle valtiovarainministerille.

VKS:ään kohdistetun kritiikin ydinon, että se on huonosti muotoiltu ja“kameralistinen” säännösvyyhti, jokarajoittaa kohtuuttomasti finanssipolitii-kan mahdollisuuksia tasata talouske-hitystä. VKS:ään viitaten on viime ai-koina esitetty, että mm. Saksan jaRanskan pitäisi harjoittaa rajoittavaa fi-nanssipolitiikkaa taantumasta ja kas-vavasta työttömyydestä huolimatta.Tämä voi tuntua hölmöltä. SamallaUSA harjoittaa merkittävän elvyttävääfinanssipolitiikkaa heikkenevistä bud-jettinäkymistä piittaamatta.

VKS:ää ei tietenkään voi syyttää siitä,että taantumassa hallitus joutuu han-kalaan “suo siellä, vetelä täällä”-valin-tatilanteeseen. Mutta jos rahoitusjäämäjo ennestään on VKS:n mukaisen “lii-

allisen budjettialijäämän” (3 %BKT:sta) tuntumassa, saattaa hallitusverokertymiä vähentävässä taantumas-sa joutua kiristämään finanssipolitiik-kaansa (liiallisen budjettivajeen välttä-miseksi) sillä seurauksella, että BKTsupistuu enemmän kuin jos finanssipo-litiikka olisi pidetty ennallaan (vrt. ohei-nen laatikko). Tällaista myötäsyklistäpolitiikkaa on Keynesistä alkaen pidet-ty epäsuotavana. Pikemminkin on pe-räänkuulutettu vastasyklistä finanssipo-litiikkaa talouden vakauttamiseksi.

Ekonomistien enemmistö lienee ny-kyään sitä mieltä, että finanssipolitiikantulisi pääsääntöisesti olla vakaata ja sal-lia automaattisten vakauttajien toimia.Elvyttävää finanssipolitiikkaa pidetäänsuositeltavan vain, jos taantuma on eri-tyisen syvä ja budjettitasapaino vähin-täänkin kohtuullinen. Vastaavasti rajoit-tavia finanssipoliittisia toimia voi taan-tuman oloissa perustella vain, jos neovat tarpeen vaarallisen velkakierteentaittamiseksi. Tätä ehtoa ei ole helppomäärittää; sitä ei voi pelkistää (VKS:nkorostamaksi) vaatimukseksi, että bud-jettivaje alittaa 3 %:n rajan. Ei voi kiel-tää, että VKS:n vaatimukset voivatodottamattoman taantuman tullen ollahankalia.

Näistä syistä on esitetty, että VKS:ntulisi asettaa katto suhdannekorjatullebudjettialijäämälle pikemminkin kuintosiasialliselle alijäämälle. Vastaavasti fi-nanssipolitiikan tavoitteellinen ura koh-ti keskipitkän aikavälin tasapainoa tu-lisi määrittää suhdannekorjatulla tavalla(kuten nyt paljolti jo tapahtuu). Täl-löin odottamaton aktiviteetin heikke-neminen ei aiheuttaisi paineita finans-sipolitiikan kiristämiseen. Lisäksi jul-kisen sektorin rahoituksen kestävyyt-tä arvioitaessa tulisi asettaa suurempipaino velan tasolle ja trendille kuin kul-loisellekin budjettialijäämälle.

Markkinoiden ja tiedotusvälineidenedustajat vetävät vilkkaasta kritiikistäusein sen johtopäätöksen, että VKS onsekä “tyhmä” (ristiriidassa järkevän ta-louspoliittisen ajattelun kanssa) että“kuollut” (vailla uskottavuutta). Kui-tenkin EU:n valtiovarainministerit pi-tävät VKS:ää tärkeänä ja antavat suur-

”EU:n valtiova-rainministeritpitävät vakaus- jakasvusopimustatärkeänä ja anta-vat suurta painoasen asianmukaisel-le soveltamiselle.”

talous 2 03 28.4.2003, 15:0634


ta pelisäännöistä tai menettelytavois-ta.

– Mitkään yhteisötason säännöt ei-vät voi toimia hyvin, elleivät jäsenmaatkäyttäydy pääosin sääntöjen edellyt-tämällä tavalla. VKS tähtää siihen, ettäjäsenmaat olosuhteiden salliessa vah-vistavat rahoitusasemiaan siten, että nevoivat taantuman tullen sallia automaat-tisten vakauttajien toimia (ja mahdol-lisesti harjoittaa tätä pidemmälle me-nevää elvytystä). Eräiden jäsenmaiden(esim. Saksa, Ranska, Italia ja Portu-gali) nyt kokemat ongelmat juontavatpaljolti juurensa siitä, että julkisen sek-torin rahoitusasemaa ei vahvistettuhyvinä vuosina riittävien puskurien luo-miseksi huonoja vuosia varten.

– VKS on, toisin kuin usein väitetään,melko joustava kehikko. Sen puitteissaon runsaasti sijaa käyttää tilannekoh-taista harkintaa ja hakea järkevää komp-romissia, joka ottaa huomioon niin bud-jettipolitiikan kurinalaisuuden kuin jous-tavuuden vaatimuksia. Missään tapauk-sessa ei ole edellytetty taantumasta piit-taamatonta budjettitasapainon äkkikor-jaamista. Sen sijaan euroryhmä sopiviime syksynä, että budjettikehitykses-sään yhteisesti sovituista tavoitteista jäl-keen jääneet maat pyrkisivät vahvista-maan rakenteellista jäämäänsä vähin-tään 1/2 % BKT:sta vuosittain.

– VKS:ää sovellettaessa on jo jonkinaikaa painotettu suhdannetilanteenhuomioon ottamista ja suhdannekor-jatun budjettijäämän käsitettä. Edelleentoki pätee, että “liiallisen” budjettiva-jeen määrittävä 3 %:n raja lasketaantodellisen rahoitusjäämän perusteella.Tämä on nähtävä sitä taustaa vasten,että suhdannekorjattu jäämä on herk-kä potentiaalista tuotantoa koskevilleoletuksille ja siksi helpommin manipu-loitavissa kuin kansantalouden tilinpi-don mukainen budjettikäsite.

– VKS ottaa huomioon myös julkisensektorin velan ja rahoituksen kestävyy-den merkityksen. On totta, että tämäkriteeri sai varsin pienen painon Emunalkuvaiheessa. Viime aikoina julkisenvelan kestävyyttä on korostettu paljonselvemmin, ja näin voidaan tehdä jat-kossakin VKS:n sääntöjä muuttamatta.

ta painoa sen asianmukaiselle sovelta-miselle. Miksi? Vastausta voi nähdäk-seni hakea seuraavista näkökohdista:

– Rahaliiton toiminnan kannalta onolennaista, että vallitsee luottamusta

jäsenmaiden julkisen sektorin rahoi-tuksen kestävyyteen. Takeita tälle voiEuroopan integraation nykyvaihees-sa hakea parhaiten (tai ainoastaan) so-pimalla yhteisötasolla kaikkia sitovis-

Euromaan finanssipolitiikka taantumassa

Oletetaan oheisessa kuviossa, että veroaste t on annettu ja että finanssipolitiikanpäätökset koskevat menojen tasoa. Lähtökohtatilanteessa hallituksen talouspoliitti-sia valintamahdollisuuksia kuvaa suora XX0, joka antaa ne BKT:n (Y) ja budjettijää-män (R) yhdistelmät, jotka annetuissa oloissa toteutuvat finanssipolitiikan (julkis-ten menojen määrän G) funktiona. Mitä kireämpää on finanssipolitiikka (mitä suu-rempi on budjettijäämä R) sitä pienemmäksi jää BKT. Oletetaan, että hallitus valit-see (pisteen Z0 mukaisen) julkisten menojen määrän G0, jolloin BKT:n taso on Y0 jabudjettijäämä R = tY0- G0 = R0 = 0. Periaatteessa hallitus voisi valita ekspansiivi-semman finanssipolitiikan (suuremman G:n) ja sen avulla saavuttaa lyhyellä aika-välillä korkeamman talouden aktiviteettitason mutta heikomman budjettijäämänkustannuksella, tai hallitus voisi harjoittaa rajoittavampaa finanssipolitiikkaa vah-vemman budjetin muodossa mutta talouden aktiviteetin kustannuksella.

Oletetaan nyt, että viennin ja investointien vähenemisenä ilmenevä taantuma siir-tää suoran XX vasemmalle XX1:ksi, jolla kutakin BKT:n tasoa vastaa nyt pienempibudjettijäämä. Taantuma pakottaa hallitusta valitsemaan entistä huonompien vaih-toehtojen välillä. Erityisesti hallitus voi pitää

– finanssipolitiikan ennallaan (menotason G0), jolloin BKT supistuu (tasolle YA) jabudjetti heikkenee (tasolle RA) budjettiautomatiikan (vähenevien verotulojen) seu-rauksena; tai

– BKT:n ennallaan (lyhyellä aikavälillä) elvyttävän finanssipolitiikan avulla (lisää-mällä menoja), mutta tällöin budjetin heikkeneminen on tuntuvampaa (tasolle RE);tai

– budjettijäämän ennallaan kiristämällä finanssipolitiikkaa (leikkaamalla menoja),jolloin tuotannon taantuminen kuitenkin voimistuu (tasolle YK).

Kuviossa suora RD kuvaa liiallisen alijäämän rajaa (3 % BKT:stä), R = -0,03Y.Sen alapuolella sijaitsevat budjettijäämät RA ja RE johtaisivat sanktiomenettelyyn,ellei taantuma ole niin vakava, että 3 %:n rajaa ei vaadita. Välttääkseen liiallisenalijäämän menettelyn hallituksen olisi kiristettävä finanssipolitiikkaa vähintään RD-suoran saavuttamiseksi, jolloin BKT alenisi tasolle YD ja taantuma syvenisi.

R

O

RD

RA

RE

YK YD YA YYO

RD

XXO

XX1

tY-G

ZO

talous 2 03 28.4.2003, 15:0635


Sekä komissio että tutkijayhteisö ovatesittäneet runsaasti ehdotuksia euro-alueen finanssipolitiikan ja VKS:n ke-hittämiseksi. Jotkut niistä koskevat jä-senmaiden finanssipolitiikan päätök-sentekojärjestelmää. On mm. ehdotet-tu, että päätösvaltaa kansallisella tasollavoitaisiin itsenäisen keskuspankin mal-lin mukaisesti delegoida asiantuntijoistakoostuvalle elimelle. Tällaiseen ratkai-suun liittyy teknisiä ja poliittisia vaike-uksia, mutta EU-tason kannalta mi-kään ei estä kokeilemasta.

VKS:n osalta ovat useatkin tahot esit-täneet, että sallittu budjettialijäämä olisisitä suurempi mitä pienempi on velantaso. Voin hyvinkin yhtyä siihen käsi-tykseen, että velan tasolle ja trendilletulisi antaa nykyistä suurempi paino –kuitenkin muistaen että “näkymättö-mät” velkaerät (kuten kattamattomateläkevastuut) ovat usein merkittäväm-piä kuin taseeseen kirjatut erät. Eri asiaon, onko tätä ajatusta syytä pyrkiä muo-toilemaan tiukasti sitovaksi säännöksi.Tästä yleisemmästä kysymyksestä,sääntöjen ja harkinnan järkevästä suh-teesta, on monta mieltä.

Omalta osaltani pidän hyvänä EU:nperussopimukseen kirjattua kantaa,joka jättää suhteellisen runsaasti tilaaministereiden ja neuvoston poliittiselleharkinnalle. Olisi houkuttelevaa ajatel-la, että talouspolitiikka ja sen ikävät pää-tökset voitaisiin jättää ammattinsa osaa-vien asiantuntijoiden vastuulle – vähänniin kuin hampaiden korjaaminen japoistaminen uskotaan hammaslääkäril-le. Tällainen käsitys on kuitenkin kovinoptimistinen olettaessaan, että talous-politiikan ongelmat voidaan osittaa yh-täältä poliittisiin päätöksiin tavoitteistaja säännöistä ja toisaalta teknisiin ja sik-si asiantuntijoille delegoitaviin tehtäviin.Todellisuudessa raja on hämärä, ja ta-louspolitiikan epäonnistumisia voidaanparhaiten minimoida, jos asiantuntijatja julkinen keskustelu tukevat demo-kraattisesti vastuullista päätöksentekoa.Poliittista harkintaa tarvitaan sääntöjäsovellettaessa; hyvä tuomari on yleensäparempi kuin huono laki.

Kaiken kaikkiaan VKS on sääntöihinnojautuva kehikko, joka korostaa jä-

senmaiden vastuuta ja asettaa jäsenmai-den budjettipolitiikalle vain vähän sito-via rajoituksia. VKS ei määritä “oike-aa” tai optimaalista finanssipolitiikkaa– se vain pyrkii rajaamaan pois sellai-sen politiikan, joka vaarantaisi rahalii-ton perusteita. Todellisuudessa VKS:ääsovelletaan taloudellista ja poliittista har-kintaa käyttäen. VKS:n merkitystä eiole syytä liioitella, mutta voi arvioida,että se on vaikuttanut jäsenmaiden käyt-täytymiseen, ja vaikutukset ovat olleetvoittopuolisesti myönteisiä. Toki VKSon edelleen “learning by doing”-luon-teisen prosessin kohteena. Sääntöjä eitarvitse kirjoittaa uudelleen, mutta so-veltamista voi parantaa.

Euromaiden finanssipolitiik-ka – onko sitä, pitäisikö olla?

Euroalueella ei ole varsinaisessa mie-lessä omaa finanssipolitiikkaa. Kukineuromaa harjoittaa finanssipolitiikkaaomista lähtökohdistaan jos kohta sillärajoituksella, että yhteisesti sovittujapelisääntöjä tulee kunnioittaa. Euroalu-een finanssipolitiikasta ei päätä kukaan,se vain muodostuu kansallisten pää-tösten summana.

Tämä ei välttämättä ole tyydyttävää.On luontevaa ajatella, että euromai-den talouksien välillä on vahva keski-näinen riippuvuus. Yksittäisen maanhallituksen päätökset vaikuttavat myösnaapurimaiden talouskehitykseen. Pel-kästään kansalliselta pohjalta tehdytpäätökset ja VKS eivät ota näitä kes-kinäisiä riippuvuuksia sekä rajat ylittä-viä politiikkavaikutuksia huomioon, jasiksi lopputulos ei ole periaatteessaparas mahdollinen.

Edellä sanottu on kaiketi totta, muttamitä siitä pitäisi päätellä? Peruskirjanmukaan jäsenmaiden tulee toki koor-dinoida talouspolitiikkaansa neuvostossatalouspolitiikan yleisten suuntaviivojenmukaisesti. Yleiset suuntaviivat eivätkuitenkaan ole sitovia, ja ne ovat käy-tännössä jääneet jokseenkin hampaat-tomiksi. Monet ovat sanoneet, että jä-senmaiden finanssipolitiikan ja talous-politiikan koordinointia pitää vahvistaa,

ja jotkut ovat jopa esittäneet yhteisiäpäätöksiä tekevän euroalueen “talous-hallituksen” luomista. Mutta kukaan eiole tehnyt seikkaperäistä esitystä tällais-ten ajatusten konkretisoimiseksi. Yksi-tyiskohtaisempi pohdiskelu saattaisi hy-vinkin osoittaa tällaisten esitysten ole-van varsin hataralla pohjalla. Näin onuseastakin syystä:

Ensinnäkin tiedämme hyvin vähänrajat ylittävistä politiikkavaikutuksista,finanssipolitiikan osalta emme välttä-mättä edes niiden etumerkkiä. Jotkutilmeisesti ajattelevat niiden olevan po-sitiivisia tarkoittaen, että finanssipoliit-tinen elvytys yhdessä euromaassa lisääkokonaiskysyntää myös muissa euro-maissa. Kansallisessa päätöksenteossanäitä vaikutuksia ei oteta huomioon,ja siksi finanssipolitiikka yhteisötasollamuodostuu taantuman oloissa kireäm-mäksi kuin mikä olisi toivottavaa ja saa-vutettavissa finanssipoliittisen yhteistoi-minnan avulla. Siksi taantumassa pi-täisi yhteisötasolla kannustaa kaikkiaeuromaita elvytykseen sekä itsensä ettäkoko alueen näkökulmasta.

Mutta entä jos yhden euroalueen fi-nanssipoliittinen elvytys vaikuttaakinkielteisesti muiden euromaiden talou-delliseen toimeliaisuuteen esimerkiksiaiheuttamalla paineita rahaliiton kor-kotasoon ja/tai euron ulkoiseen ar-voon? Tässä tapauksessa edellä esite-tyt johtopäätökset kääntyvät päälael-leen; jälleen on perusteita politiikan yh-teensovittamiseen mutta nyt koordi-noituun finanssipolitiikan kiristämiseenpikemmin kuin elvytykseen (taantu-masta huolimatta). Todellisuudessa ti-lannetta mutkistaa sekin, että politiik-kavaikutukset riippuvat myös tilanne-kohtaisesti vaihtelevista seikoista ku-ten taloutta ja politiikkaa koskevistaodotuksista ja “luottamuksesta”.

Toinen varteenotettava näkökohtaon, että finanssipolitiikan päätösperäi-nen yhteensovittaminen eurotasollaasettaisi huikeita vaatimuksia useidenosapuolten (hallitukset, virkamieskun-ta, kansalliset parlamentit, puolueet,eturyhmät) valmiudelle ja halukkuu-della käydä runsaasti aikaa vaativiamonenkeskisiä neuvotteluja. Koke-

talous 2 03 28.4.2003, 15:0636


muksen perusteella voin väittää, ettätällaiset hankkeet olisivat tuomittujaepäonnistumaan. Finanssipolitiikanhienosäätö on hankalaa ja kääntyyusein tarkoituksiaan vastaan kansalli-sella tasolla; monenkeskinen finanssi-politiikan hienosäätö eurotasolla kaa-tuisi omaan mahdottomuuteensa.

On siis vahvoja käytännön perustelu-ja sille, että finanssipolitiikasta päätetäänkansallisella tasolla. Lisäksi on useitamielenkiintoisia tapauksia, joissa koor-dinoinnille ei ole myöskään periaatteel-lisia perusteita. Ensinnäkin on mahdol-lista, että rajat ylittävät politiikkavaiku-tukset ovat kokonaisuutena ottaen pie-niä (esim. jos vaikutukset eri kanaviamyöten kumoavat toisiaan). Toiseksimonet jäsenmaat ovat pikemminkin sitämieltä, ettei päätösperäistä finanssipo-litiikkaa yleensäkään pidä harrastaa vaantulee tyytyä automatiikan toimimiseen.Kielteinen kanta finanssipoliittiseen ak-

tivismiin ei jätä perusteitasen päätösperäiseen yhteen-sovittamiseen. Kolmannek-si on luontevaa ajatella, ettäEKP:n tulee reagoida raha-politiikalla ns. symmetrisiinshokkeihin eli koko euro-alueeseen kohdistuviin häi-riöihin. Finanssipolitiikanluonnollinen kohde ovatvuorostaan maakohtaisethäiriöt, jotka luonteestaanjohtuen ovat torjuttavissalähinnä vain kansallisellapolitiikalla.

Kaiken kaikkiaan Emunmakrotalouspolitiikalla onkolme olennaista ainesosaa:kansallinen finanssipolitiik-ka, VKS ja EKP:n harjoit-tama yhteisötason rahapo-litiikka. On syytä korostaaviimeksi mainitun keskei-syyttä niin kokonaisuudenkuin myös finanssipolitiikankannalta. Johtopäätös, jon-ka mukaan finanssipolitiik-kaa tulee harjoittaa kansal-lisista lähtökohdista (vaik-kakin VKS:ää kunnioittaen)on ehdollinen sille oletta-

mukselle, että EKP pyrkii kohtuullises-sa määrin euroalueen kokonaiskehityk-sen vakauttamiseen. Johtopäätös voisiolla toinen, jos oletetaan, että EKP onkovin passiivinen myös tilanteissa, jois-sa taloudellinen toimeliaisuus erkaneehuomattavasti normaaliksi katsottavastakehityksestä.

Euroalueelle oma Ecofin-neuvosto?

EU:n tulevaisuutta pohtivassa konven-tissa käydään keskustelua euroryhmänmahdollisesta institutionalisoimisesta.Nythän euroryhmä on epävirallinen ryh-mä, joka ei voi tehdä muodollisesti si-tovia päätöksiä; vain Ecofin-neuvostovoi päättää talouspolitiikan yleisistä suun-taviivoista ja VKS:n soveltamisesta. Ko-missio on esittänyt perustettavaksi eril-lisen euroalueen Ecofin-neuvoston.

Muuten EU:n laajentumisen väitetäänjohtavan kohtuuttomaan tilanteeseen,koska euromaat saattavat silloin olla ny-kyisen neuvoston vähemmistönä.

Perusteet euroryhmän institutionali-soimiseksi eivät ole kaikilta osin va-kuuttavia. Ensinnäkin Emussa EKPpäättää rahapolitiikasta ja jäsenmaatitse yleisestä talouspolitiikasta (eräin ra-joituksin). Tämä vastuujako jättää vaintoissijaisen roolin neuvostolle.

Toiseksi perussopimuksen artikla 122jo nykyisellään määrittää, että vain eu-romailla on äänivaltaa päätettäessäeräistä euroalueen kannalta olennaisis-ta kysymyksistä. Ei siis ole pelkoa, ettäeuroalue tulee “ulkopuolisten jyrää-mäksi”.

Kolmanneksi on ilmeistä, että nykyi-nen epävirallinen euroryhmä täyttää tär-keän tehtävän mahdollistaessaan sen,että ministereillä ja EKP:n johdolla onsäännöllisesti tilaisuus käydä luottamuk-sellisia keskusteluja talouspolitiikan pul-makysymyksistä. Näin vältytään väärin-käsityksiltä ja luodaan edellytyksiä sille,että eri osapuolet päätöksiä tehdessäänymmärtävät niiden merkityksen ja seu-raukset muiden osapuolten kannalta.

Kahden Ecofin-neuvoston järjestelmäjohtaisi juridis-institutionaalisiin hanka-luuksiin ja myös käytännön vaikeuk-siin, sillä talouspolitiikan ongelmat ei-vät jakaudu kovinkaan selkeästi yhtääl-tä kaikkia EU-maita ja toisaalta vaineuroaluetta koskeviin. Siksi voisi ollaviisasta hakea ratkaisua, joka ottaanykyistä paremmin huomioon euro-alueen erityispiirteet kaikille yhteisenEcofin-neuvoston puitteissa. Tämävoisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettäpelkästään euromaiden päätettävissäolevien kysymysten joukkoa laajenne-taan (tarkistamalla artiklan 122 sovel-tamisalaa), että euroaluetta koskeviakysymyksiä käsiteltäisiin erillisenä ko-konaisuutena Ecofin-neuvoston asia-listalla, ja että neuvoston kokouksissapuhetta tältä osin aina johtaisi euro-alueen puheenjohtaja. Lisäksi olisieduksi, ettei euroryhmän puheenjoh-tajuus olisi rotaation piirissä vaan ettäpuheenjohtaja valittaisiin ministereidenkeskuudesta pitemmäksi aikaa, vaik-

Sixten Korkmanin mielestä euroalue ei tarvitse erillistäEcofin-neuvostoa, vaan riittäisi, että euromaiden eri-tyispiirteet otettaisiin nykyistä paremmin huomioon ny-kyisessä Ecofin-neuvostossa.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0637


kapa 2–3 vuodeksi. Tämä olisi yksin-kertainen keino vahvistaa euroryhmäntoiminnan tehokkuutta ja näkyvyyttä.

Komission rooli

Eellä on korostettu jäsenmaiden, EKP:nja neuvoston roolia muttei juurikaankomission merkitystä. Tämä voi suoma-laisittain katsoen tuntua kummalliselta,onhan Suomen kanta johdonmukaises-ti ollut se, että komissio on ja sen tuleeolla unionin moottori. Jäsenmaiden janeuvoston roolia painottavaa kantaapuoltavat kuitenkin mm. seuraavat kaksinäkökohtaa:

Ensinnäkin talouspoliittisen vallanjako EU:ssa korostaa jäsenmaiden jaEKP:n roolia ja jättää vain toissijaisentehtävän neuvostolle ja etenkin komis-siolle. Yleisen talouspolitiikan osaltatilanne on toinen kuin sisämarkkinoi-den ja kilpailupolitiikan suhteen.

Toiseksi lienee tosiasia, että komissioomaa kansalaisten silmissä neuvostoaheikommin legitimiteettiä. Tapahtu-neesta integraatiosta huolimatta ihmis-ten tietoisuus, identifioituminen ja soli-daarisuus on edelleen vahvasti kansal-lista. Komissio ja Euroopan parlamenttiovat jääneet kansalaisille melko etäisik-si. On helpompi hyväksyä neuvoston –erityisesti Eurooppa-neuvoston – teke-miä päätöksiä, onhan vallan käyttäjienjoukossa tuolloin myös kotimaan poli-tiikasta tuttuja päättäjiä.

Ei kuitenkaan ole syytä asettaa vas-takkain neuvostoa ja komissiota ylikan-sallisen päätöksenteon näkökulmasta.Todellisuudessa komission asemaa voi-daan vahvistaa – delegoimalla sille eri-tyisiä kysymyksiä koskevaa valtaa –vain, jos varmistetaan, että yleisistä po-litiikan suuntaviivoista päättävät jäsen-maat ja neuvosto. Integraation nyky-vaiheessa (ja vielä pitkään) EU-tasonpäätöksenteko ei voi jättää neuvostoasivuosaan. Neuvoston roolia tulee päin-vastoin kehittää mm. puheenjohtajain-stituutiota uudistamalla. Tämä on vält-tämätöntä, eikä suinkaan vähiten EU:nlaajentuessa sen politiikan jatkuvuudenja tehokkuuden varmistamiseksi.�

Kirjoituksessaan Sixten Korkman tuoesiin Emun vakaus- ja kasvusopimuk-sen (VKS) puolesta esitettyjä peruste-luja, joihin on helppo yhtyä. Seuraa-vassa on niistä lyhyt täydentävä luon-nehdinta.

1) Ilman finanssipolitiikkaan liitty-viä rajoituksia kansallisten finanssipo-

Erkki KoskelaProfessoriHelsingin yliopisto

Euromaidenfinanssipolitiikansäännöistä jayhteensovittamisesta

Emun vakaus- ja kasvusopimuksen

toteuttamista ei saisi jättää poliittisen

harkinnan varaan, vaan se pitäisi

automatisoida etukäteen poliittisesti

sovittujen sääntöjen mukaan. Lisäksi

alhaisen julkisen velan maille tulisi sallia

suuremmat alijäämät laskusuhdanteessa.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0638


litiikkojen ja yhteisen rahapolitiikanyhdistelmästä tulee kasvun kannaltahuono. Näin sen vuoksi, että rahalii-tossa finanssipolitiikan syrjäytysvaiku-tukset pienentyvät tai poistuvat ko-konaan. Tällöin rahaliiton jäsenmai-den kannustin käyttää ekspansiivistafinanssipolitiikkaa lisääntyy ja johtaainflaatiopaineisiin. Inflaatiotavoitteestauskottavasti kiinnipitävä EKP kiristäärahapolitiikkaa, jolloin korot nouse-vat.

2) Toisaalta jos EKP ei ole täysin us-kottava rahaliiton alkuvaiheessa, niinVKS parantaa euroalueen tilannettaverrattuna siihen, että kansalliselle fi-nanssipolitiikalle ei aseteta rajoituksia.Jos näet rahaliiton maat eivät luotaEKP:n kykyyn sitoutua inflaatiotavoit-teeseen ja ajattelevat sen joustavan,niin jäsenvaltioiden velkaantuminen jainflaatio nousevat liikaa. Finanssipoli-tiikkaa koskevat rajoitukset ovat täl-löin hyviä kokonaisuuden kannalta(mielenkiintoinen teoreettinen analyysiasiasta on Chari ja Kehoe 1998).

3) VKS on myöshyvä sikäli, että seestää poliitikkojenvelankasvuun johta-van käyttäytymisen japarantaa näin julkis-ten sektorien kestä-vyyttä pitkällä aika-välillä (mielenkiin-toinen teoreettinenanalyysi asiasta onBeetsma ja Uhlig1999). Esimerkkeinävoi mainita Belgian,Italian ja Kreikan,joiden julkisten sek-torien historiallistavelkaantumiskäyttäy-tymistä ei voi selittääpelkästään taloudelli-silla tekijöillä, vaansiihen on vaikuttanutvoimakkaasti maidenpoliittisten järjestel-mien toiminta (ks.esim. Romer 2001,luku 11).

Entä euroalueen fi-nanssipolitiikasta päättäminen? Kork-man keskustelee yksittäisen maan fi-nanssipolitiikan ulkoisvaikutuksistamuihin maihin ja toteaa mielestäni oi-kein, että niistä ei juuri tällä hetkelläEuroopassa tiedetä empiirisesti mitään.Päätösperäisen finanssipolitiikan koor-dinaation tarve riippuu tietenkin shok-kien lähteistä (kysyntä- vai tarjontas-hokit) ja niiden luonteesta (euroaluet-ta kokonaisuutena vai yksittäisiä mai-ta koskevat shokit). Finanssipolitiikanulkoisvaikutuksia koskevan tietämyk-sen puutteen ohella suuri ongelma onsiinä, että finanssipolitiikan päätöspe-räinen koordinaatio on käytännössävaikeaa, ellei lähes mahdotonta, ku-ten Korkman esittää. Tähän on myöshelppo yhtyä.

Korkman toteaa VKS:ään liittyen:“Omalta osaltani pidän hyvänä EU:nperussopimukseen kirjattua kantaa,joka jättää suhteellisen runsaasti tilaaministereiden ja neuvoston poliittiselleharkinnalle”. Toki demokratiassa jär-jestelmien suunnittelun täytyy perus-

tua poliittiseen päätöksentekoon. Toi-saalta poliittinen päätöksentekojärjes-telmäkin voi kiinnittää asioita etukä-teen. Tällöin niistä ei tarvitsisi ryhtyäriitelemään riippuen siitä, onko kysees-sä esimerkiksi Saksa vai Irlanti. Mie-lestäni VKS:ään liittyvä päätöksente-ko olisi hyvä automatisoida niin, ettäsitä toteutetaan ilman poliittista har-kintaa tarkasti etukäteen poliittisestisovittujen sääntöjen mukaan. Tämälisäisi VKS-järjestelmän uskottavuut-ta.

Vaikka VKS on periaatteessa hyväosa Euroopan rahaliiton arkkitehtuu-ria, jossa finanssipolitiikka on jätettykansalliselle tasolle, niin on syytä ky-syä: pitäisikö sitä yksityiskohdissa ke-hittää parempaan suuntaan? Oma ar-vioni on: kyllä. Nykyisellään VKS:ssäpainotetaan vähän irrallaan ja liian jäy-kästi julkisen sektorin budjettivajesään-töä.

Kuten mm. äskettäin CESifo-tutki-muslaitoksen yhteydessä toimiva Eu-ropean Economic Advisory Group(Report on the European Economy2003) on esittänyt, julkisen sektorinbudjettivajesääntö olisi hyvä sitoa ne-gatiivisesti velkatasoon. Tätä voidaanperustella seuraavasti. Ensinnäkin, täl-lainen sääntö – sallimalla alhaisen ve-lan maille suuremmat budjettialijää-mät laskusuhdanteessa – lisäisi kor-kean velan maiden kannustimia pa-rantaa velkatilannettaan pitkällä aika-välillä. Näin kestävän finanssipolitii-kan rakentamiseen saataisiin parem-pia kannustimia kansallisella tasolla,mikä parantaisi myös EKP:n toimin-taedellytyksiä.

Toiseksi – ja tämä on unohtunut kes-kusteluissa – alhaisempi julkisen sek-torin velkataso lisäisi myös rahaliitonjäsenmaiden päätösperäisen finanssi-politiikan tehokkuutta vaikuttaa talo-udelliseen kehitykseen silloin kunmaat kohtaavat erilaisia shokkeja.“Liian korkea” velkataso johtaa näetusein yleisön odotusten muuttumiseenniin, että todennäköisyys tulevista ve-ronkorotuksista lisääntyy, jolloin fi-nanssipolitiikan keventämisellä voi ollajopa taloudellista toimeliaisuutta su-

Erkki Koskela on toiminut Helsingin yliopiston kansantaloustie-teen, erityisesti finanssiopin professorina vuodesta 1981 lähtien jaon tällä hetkellä mm. yksi Talouden Rakenteiden ja Kasvun (RAKA)tutkimusyksikön vetäjistä.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0639


Juhana Vartiainen pohti syvällisesti ra-hapolitiikan ja palkanmuodostuksenkytkentöjä. Sixten Korkman sen sijaanei maininnut sanaa palkkapolitiikka.Oletan kuitenkin, että hän voi yhtyäSAK:n näkemykseen, että palkanmuo-dostus ja tulopolitiikka ovat tärkeitämyös finanssipolitiikan kannalta. Palk-

Peter J. BoldtEkonomisti, SAK

Palkka-politiikkavoi tukeafinanssipolitiikkaa

Artikkelissa kommentoidaan edellä

julkaistua Sixten Korkmanin

esitelmää ja tuodaan esille ay-

liikkeen näkemyksiä kansallisen

finanssipolitiikan ja palkka-

politiikan välisistä kytkennöistä.

pistava vaikutus, päin vastoin kuin ta-vanomaisessa keynesiläisessä ajattelus-sa uskotaan. Empiirinen evidenssiOECD-maista on sopusoinnussa tä-män käsityksen kanssa (ks. Perotti1999).�

KIRJALLISUUS

Beetsma, R. & Uhlig, H. (1999), AnAnalysis of the Stability and GrowthPact, Economic Journal 109, 546–571.

Chari, V.V. & Kehoe, P.J. (1998), Onthe Need of Fiscal Constraints in a Mo-netary Union, Federal Reserve Bank ofMinneapolis, Working Paper No. 589.

Perotti, R. (1999), Fiscal Policy in GoodTimes and Bad, Quarterly Journal ofEconomics 114, 1399–1435.

Report on the European Economy(2003), CESifo, helmikuu.

Romer, D. (2001), Advanced Macro-economics, New York: McGraw Hill, 2.painos.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0640


Peter J. Boldt on toiminut ekonomistina Työväen taloudel-lisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1973–1980 ja SAK:ssavuodesta 1982.

kapolitiikka voi kasvattaa finanssipoli-tiikan liikkumavaraa – kuten SuomessaEmu-puskurirahastot – tai kaventaasitä.

Samalla on syytä muistaa, mitensuuria ovat EU-maiden väliset erot jär-jestäytymisasteessa, työoikeudessa,perinteissä ja palkanmuodostuksessa.Järjestäytymisaste vaihtelee 9 ja 90prosentin välillä, useimmissa maissaon yleissitovat sopimukset, ja pienis-sä maissa tehdään usein keskitettyjäratkaisuja (yhteiskuntasopimuksia),mutta suurissa maissa tehdään yleen-sä liittokohtaisia sopimuksia. Iso-Bri-tanniassa ja useimmissa hakijamaissasopimukset tehdään – jos niitä edessyntyy – yritys- tai työpaikkakohtai-sesti.

Euroopan ammatillisessa yhteisjärjes-tössä (ETUC) on kuitenkin etsitty jon-

kinlaista yhteistä palk-kanormia ja ollaankinpäädytty lähelle palk-kanormia, joka kehitet-tiin TulopoliittisessaselvitystoimikunnassaKorkmanin johdollavuonna 1995. Tokihorjuvuutta esiintyymm. siinä, tulisiko kan-santalouden keskimää-räisen tuottavuudenmuutoksen lisäksi toi-sena määräävänä teki-jänä käyttää inflaatiotavaiko inflaatiotavoitet-ta.

Laskeskelimme taan-noin Heikki Oksasenkanssa brysseliläisessäkuppilassa Emu-pus-kureiden vaikutuksia.Päädyimme siihen,että ne lisäsivät kan-santaloutemme auto-maattisten vakauttaji-en vaikutusta eli vai-mentaisivat taloushäi-riötä noin kaksi kol-masosaa eli Ruotsintasolle aikaisemmastanoin puolesta. Oikeintoimiessaan ne eivät

ainakaan vähennä finanssipolitiikanliikkumavaraa, vaikka ne lasketaan-kin osaksi julkista taloutta Emu-tar-kastelussa.

Finanssipolitiikan koordinointia kä-sitellään usein ikään kuin kyseessä oli-si finanssipolitiikan harmonisointi. Onmielestäni tärkeää muistaa, että suh-dannerytmien erilaisuudet nimen-omaan edellyttävät erilaista finanssipo-litiikkaa eri Emu-maissa. Mielestäni onmyös tärkeää, että niissä maissa, jois-sa on elvytysvaraa, sitä myös käyte-tään, ja että ne ottavat jonkinlaisen”veturin” roolin.

Vakaus- ja kasvusopimuksen tulkin-noissa eurooppalainen ay-liike toivoo”enemmän järkeä” ja joustavuutta,mm. suhdanteiden ja julkisten inves-tointien huomioon ottamista. VKSsaattaa myös houkutella talousminis-

terit toimiin, joilla puretaan kansanta-louden automaattisia vakauttajia ja ra-joitetaan osavaltioiden tai kuntienbudjettivaltaa.�

talous 2 03 28.4.2003, 15:0641


”Lääkettäpitää nauttiakoko ajan”– talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu1

Seppo Leppänen jää 1.8.2003 eläkkeelle talousneuvoston pää-sihteerin virasta, jossa hän on toiminut syyskuusta 1996 läh-tien. Sitä ennen hän toimi mm. Taloudellisen suunnittelu-keskuksen (TASKUn) toimistopäällikkönä ja johtajana sekäVATTin tutkimusjohtajana ja ylijohtajana.

1 Haastattelu on tehty 11.3.2003.

1980-luvulla Suomen talouden ke-hitys oli varsin suotuisaa, mutta sii-nä taisi vähitellen alkaa näkyä huo-lestuttavia merkkejä. Missä vaihees-sa aloit kiinnittää niihin huomiota?

“1980-luvun lopulla kaikki näytti to-siaan menevän hyvin, työttömyys olihyvin alhainen, työllisyys korkea japankkien luotonanto voimakasta. Jo-tenkin silti selkäpiissä oli sellainen aja-

tus, ettei kaikki pääty hyvin, kun tu-lonkäyttö ylitti tulonmuodostuksen elituli vaihtotaseen alijäämä ja sitä kauttarajoitteita talouspolitiikkaan. Ellei tä-hän puututa, se johtaa ennen pitkäävakavaan kriisiin.

Oikeastaan silmät aukesivat vasta kunteimme syksyllä 1988 talousneuvostol-

Seppo Leppänen on saanut vuosi-kymmenien ajan seurata aitio-paikalta Suomen talouden kehitystäja osallistua talouspolitiikansuunnitteluun. Päällimmäiseksihänelle on jäänyt mieleen se, ettävasta nurkkaan ahdettuna ryhdytääntoimenpiteisiin, tuloksia joudutaanodottamaan pitkään, ja hyvienaikojen koittaessa luullaan helposti,että maailma on valmis.

Heikki TaimioVanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

talous 2 03 28.4.2003, 15:0642


le muistiota vaihtotaseraportista. Kes-kustelimme tästä aika pitkään, ja meilläoli tammi-maaliskuussa 1989 asiantun-tijaryhmä, jossa oli mukana tutkijoitaTaloudellisesta suunnittelukeskukses-ta ja tutkimuslaitoksista. Raporttiam-me ”Vaihtotaseongelma Suomessa”(Talousneuvoston sihteeristö 1989)käsiteltiin talousneuvostossa maalis-kuun lopulla. Siinä oli sekä kriisivaih-toehto että tasapainoisemman kehityk-sen vaihtoehto.

Silti en ollenkaan osannut aavistaa,kuinka syvä sukellus olisi. Eihän talou-den avautumistilanteessa ole kiinteänvaluuttakurssin näkökulmasta kestävää,että kotimainen kysyntä on keskeinendynamo. Jossakin vaiheessa tulee voi-makasta painetta devalvaation suun-taan. Tällaista sanomaa ei kuitenkaanuskallettu kirjoittaa vaihtotaseraporttiin.Olisin joutunut raastupaan, jos talous-neuvoston pääsihteerinä olisin suositel-lut devalvaatiota, vaikkapa työryhmänvälityksellä. Silloin vuoden 1989 alussaoli vakaan markan politiikka, jonkakanssa jotenkin kitkuteltiin 1991 saak-ka. Kyllä siinä oli koko ajan sellainenuhka, mutta Holkerin hallitus lähti sii-tä, että kaikki on hyvin.”

Sattumoisin juuri silloin maaliskuus-sa 1989 tehtiin 4 %:n revalvaatio.Joitakin keskusteluja valuuttakurssi-joustosta oli kuulemma käyty tuol-loin Suomen Pankissa, ja kuitenkaanhallituksen suuntaan ei voitu esittääjuuri mitään. Otettiinko teidän ra-porttinnekin torjuvasti vastaan?

“Alustava raporttimme vuoti Helsin-gin Sanomiin, ja lehdistökeskustelussasitä ruvettiin kauhumaalailemaan. Kyl-lä sitä keskustelua varmasti oli, että el-lei jotain tehdä, joudutaan umpikujaan,jossa on seurauksena devalvaatio. Se-hän olisi ollut Suomen Pankin voimak-kaasti ajaman kiinteän kurssin politii-kan konkurssi. Minulla oli sellainenkuva, että Suomen Pankissa olivat kaik-kein voimakkaimmat valuuttakurssi-haukat, johtaja Markku Puntila ja jot-kut osastopäälliköt etunenässä. Tutki-jakaarti oli henkeen ja vereen vahvanmarkan politiikan kannalla. Sellainen

ajatus heillä oli, että pitämällä kiinnikurssista pakotetaan talouden rakentei-den muutoksiin. Unohdettiin, että kurs-sin pitää olla myös uskottava.“

Laman opetuksia

Siinä ei sitten käynyt niin kuin olitoivottu. Rakennemuutosta ei tullut,eikä talous tervehtynyt vahvan mar-kan ja korkeiden korkojen aikana.Onko tästä nyt vedettävissä joitakinopetuksia?

“Meillä oli sekä ekonomistipiireissäettä useimmissa firmoissa hyvin sisään-lämpiävä systeemi. Ei osattu nähdä sitämitä oli ulkopuolella tapahtumassa –millaiseksi Suomen kansainvälinen ym-päristö oli muuttumassa ja millaisia toi-mintamekanismeja se edellytti. Pitäisintärkeänä opetuksena sitä, että on jat-kuvasti seurattava tarkkaan, missä men-nään maailmalla ja mikä on meidän ase-mamme siinä. Kun taloutemme kehi-tyskäyrät olivat kuin aivokuolleen käy-rä 1980-luvulla eli siinä ei ollut mitäänshokkeja, niin porukka laiskistui luule-maan, että hyvä olo jatkuu ikuisuuteen.

Velkadeflaatiota ei osattu 1980-luvul-la ennakoida. Uskottiin kiinteään kurs-siin ja otettiin valuuttamääräisiä velko-ja, ja sen jälkeen kun luottamus kurs-siin oli romahtanut ja tuli devalvaatio jamyöhemmin kellutus, niin kyllä se löihyvin voimakkaasti kysyntää päähän.Eivät akateemiset tutkijat eikä kukaanmuukaan tätä esittänyt,vaan se tuli vähän myö-hemmin. Pekka Saura-molla (1991) taisi ollaihan ensimmäinen kirjoi-tus asiasta.

Tietty fundamentalis-mi valuuttakurssipolitii-kassa oli aika vahvaa.Puuttui pragmaattinenote talouspolitiikan kysymyksissä. Vaik-ka linja oli selkeä, siinä lyötiin päätäliian paljon seinään yhden opin mu-kaisesti. On hyvin vaikeaa nähdä krii-sin merkkejä ennen kuin jo ollaan aikasyvällä kriisissä, ts. siinä on havaitse-misviive. Seuraavaksi tulee reagointi-

viive eli onko tilanne niin vaarallinen,että sen korjaamiseksi täytyy tehdä jo-takin ikävää. Vie aikansa ennen kuinryhdytään toimenpiteisiin ja ennen kuinne vaikuttavat. Kolmantena vaiheenatulee hyvänolon tunne: nyt on kaikkitehty. Istutaan kädet ristissä ja odote-taan. Sen sijaan aina pitää nauttia lää-kettä, koskaan ei ole stabiilia tilaa, vaanjatkuvasti pitää seurata ja olla valppaa-na. Tämä kuuluu paitsi talouspolitii-kan valmistelijoille myös erityisesti val-tiovarainministerille ja pääministerille.Jatkuvasti on oltava reaaliajassa, ja jos-kus on nautittava karvaitakin lääkkei-tä, jottei ajauduta kriisin tielle. Tämäon mielestäni tärkein opetus.”

Sitten lama iski, ja jonkin aikaa var-maankin elettiin kriisitunnelmissa,ehkä oli jonkinlaista toivottomuutta-kin. Vuonna 1991 idänkauppa ro-mahti, pankkikriisi alkoi ja devalvoi-tiin. Nähtiinkö silloin vaihtoehtoja vaikatsottiinko, että silloiset toimenpi-teet olisivat riittäviä tai oikeita?

“Syyskuussa 1991 teimme talous-neuvostolle ”Avoimen sektorin kilpai-lukyky”-raportin (Talousneuvoston sih-teeristö 1991), jossa analysoitiin tilan-netta. Jälkikäteen tarkasteltuna se olisuhteellisen asiallinen, mutta siinäkintuli devalvaatiovaihtoehto pitää pois-sa. Marraskuun puolivälissä ajaudut-tiin devalvaatioon, vaikka palkkojenlaskemisella pyrittiin estämään sitä. It-selläni oli sellainen kuva, että päämi-

nisterin toivomuksestatoiminut Kalevi Sorsa eisaisi niillä eväillä deval-vaatiota estettyä, muttapalkkojen alennuksellaolisi kuitenkin nostettuuskottavuutta, ja deval-vaatio, joka kenties olisitullut 1992 alkupuolel-la, olisi ollut paljon pie-

nempi kuin syksyllä 1991 toteutunutpakkodevalvaatio.

Devalvaation ja syyskuusta 1992 alka-neen kellutuksen seurauksena markanarvo painui kuin kivi. Jouduttiin mak-samaan ulkomaiden valuuttoihin sidot-tuja nimellisarvoisia velkoja, joiden re-

”Joskus on nau-tittava karvaita-kin lääkkeitä,jottei ajaudutakriisin tielle.”

talous 2 03 28.4.2003, 15:0643


aaliarvo oli noussut. Jollei markka olisipainunut niin paljon kuin se teki, olisivaimennettu velkadeflaation vaikutusta.Mutta millaisia reaktioita olisi aiheutta-nut tällainen ”petkutus”, kun olisi usko-teltu, että palkkojen alennuksella selvi-tään, mutta ei sitten olisikaan selvitty?Ay-liikkeen puolella olisi reagoitu niin,ettei tämän hallituksen kanssa kannataolla missään tekemisissä.”

Miten laman puhjettua talouspoliit-tinen strategia alkoi hahmottua?

“Kevään 1992 aikana valtiovarain-ministeriö yritti viestiä, että julkinenvelkaantuminen on voimakkaasti kas-vamassa. Konkursseja, irtisanomisia jalomautuksia tuli harva se päivä, jatyöttömyys kasvoi jyrkästi. Talous-neuvoston kokouksessa kesäkuussapääministeri Aho ajatteli ääneen, ettävoisi olla hyvä, jos tehtäisiin raporttivähän samaan tyyliin kuin aiempivaihtotaseraportti. Menin siitä VAT-Tiin, ja muutamassa tunnissa teinsuunnitelman, mikä kysymyksenaset-telu voisi olla ja miten hanke tehdään.Kesällä laadimme talousanalyysin, jotakäsiteltiin talousneuvoston kokouksis-sa 18.8. ja 2.9.. Ensimmäinen deval-vaatio ei ollut riittänyt rauhoittamaanmarkkinavoimia, koska ratkaisut ta-sapainottaa julkinen talous olivat ko-konaan auki. Minulle tuli ainakin sel-lainen vakaumus, että ensisijaista onjulkisen talouden saaminen tasapai-noon. Talous täytyy saada vakaantu-maan ja korko alemmas julkisen ta-louden tasapainotuksen avulla. Kaik-ki muu oli siinä tilanteessa toisarvois-ta.

Oli puututtava sekä tulo- että meno-puolelle, eli tuli korottaa veroja ja myösleikata tiettyjä vähemmän tärkeitä me-noja. Valtiovarainministeri Viinanen to-tesi talousneuvoston kokouksessa2.9.1992, että budjettipäällikkö Sailaslaatisi muistion julkisen talouden tasa-painottamisesta – tämä oli sysäys kuu-luisalle Sailaksen listalle. VM oli tehnyttaustalla jo aika paljon työtä, ja VATToli siinä mukana. Sailaksen lista tulikinulos jo 16.9. Sailashan siinä joutui pa-himpaan tuleen, koska lista oli poliitti-

sesti vielä liian ankara alkusyksyllä1992. Jonkun ajan kuluttua hallitus al-koi tasapainottaa julkista taloutta.

Alkusyksyllä 1992 talousneuvostonkokouksia oli joka toinen viikko. EskoAho yritti siinä sitouttaa ay-liikettä toi-mimaan leikkauslistan mukaisesti. Ta-lousneuvosto ei kuitenkaan ole sellai-nen foorumi, jossa tehdään päätöksiä,vaan ne tehdään hallituksessa ja työ-markkinajärjestöjen neuvottelujen poh-jalta. Jälkikäteen minulle tuli kuva, ettätästä episodista jäi vamma sieluun sekäEsko Aholle että ay-liikkeelle. Esimer-kiksi Lauri Ihalainen pitää hyvin tark-kaan huolta siitä, että talousneuvostoei ole päätöksentekofoorumi. Olen sa-maa mieltä. Talousneuvostolle on tur-ha yrittää antaa suurempaa roolia kuinmitä se pystyy olemaan.”

Miten lamasta noustiin?

Mikä korkotason laskun takana sit-ten varsinaisesti oli? Voisihan ajatel-la, että siinä oli kaksi oleellista teki-jää eli kellutus ja julkisen velan saat-taminen hallintaan. Mikä osuus niil-lä oli?

“Vaikea sanoa kumpi niistä oli tär-keämpi. Silloin ajateltiin yleisesti, ettäjulkisen talouden tasapainoon saattami-nen oli ehdoton edellytys korkotasonsaamiseksi alas. Jollei velanantajilla oleminkäänlaista varmuutta siitä, että maamaksaa velkansa takaisin, riskin kat-teeksi vaaditaan korkeaa korkoa. Sel-väähän myös on, että valuuttakurssinvahvistumisen myötä samoin luottamusalkoi palasta ja korkotaso alentua. Nämäolivat tietenkin vuorovaikutuksessa kes-kenään. Taustani takia painotin enem-män julkista taloutta.”

Suomessa valittiin valtion velan ly-hentäminen nopeampaan tahtiin kuinesimerkiksi Ruotsissa. Toisaalta työt-tömyys on meillä jäänyt selvästi kor-keammalle tasolle kuin esimerkiksiRuotsissa, Tanskassa tai Hollannis-sa. Olisiko ekspansiivisemmalla fi-nanssipolitiikalla voitu estää työttö-myyden repeäminen tai sen muuttu-

minen suurelta osin pitkäaikaistyöt-tömyydeksi?

“Vuoden 1996 alussa teimme Talous-neuvostolle ”Julkinen velka, kasvu jatyöllisyys”-raportin (Talousneuvostonsihteeristö 1996), jossa asiasta käytiinaika perusteellista keskustelua. Kutsuinkeskusteluun mukaan myös kansainvä-lisiä guruja, Marco Paganon Italiasta jaTorben Andersenin Tanskasta. Mikä onollut julkisen talouden tasapainon vai-kutus kysyntään eli onko sillä ollut key-nesiläinen vai ei-keynesiläinen vaikutus?Jälkimmäinen osoittautui jälkikäteistar-kastelussa Suomenkin kriisissä jossainmäärin toimivaksi. Silloin kun tasapai-non palauttamiseksi joko leikataan me-noja tai nostetaan veroja, elvyttävät toi-menpiteet kysyntää tilanteessa, jossaniiden seurauksena palautuu julkisentalouden tasapaino. Toisin sanoen kan-salaiset näkevät, että meidän ei nyt tar-vitse säästää, jotta tulevaisuudessa voi-taisiin maksaa lisää veroja. Tätähän esi-merkiksi Pagano tutki Irlannin ja Tans-kan tilanteiden valossa, ja meilläkin tut-kittiin asiaa VATTissa kyseisen rapor-tin valmistelun yhteydessä.

Mielestäni tilanne oli ainakin silloin1992–94 niin kiikun kaakun, että vel-kaelvytys olisi lyönyt kysyntää päähänja lisännyt työttömyyttä. 1990-luvunalkupuoliskolla tapahtui myös hyvinvoimakas rakennemuutos – vienninosuus BKT:stä nousi rajusti, tuli metal-li- ja konepajateollisuus, ja IT-ala alkoikasvaa. Vanhasta teollisuudesta ja ra-kennusalalta työttömäksi jääneitä eivoitu siirtää välittömästi näille kasvavil-le aloille. Tämän voimakkaan syöksynja rakennemuutoksen seurauksena syn-tyi työttömyyden kova ydin, pitkäaikais-työttömyys. En panisi tätä talouspolitii-kan enkä velan kasvun nopean katkai-sun tiliin. Esimerkiksi Ruotsiin verrat-tuna meillä oli syvempi syöksy ja voi-makkaampi rakennemuutos. Vaihtota-seen alijäämäkään ei Ruotsissa ollut sa-maa suuruusluokkaa.

Ainahan voi kysyä, olisiko sopeutustavoitu jakaa tasaisemmin pitemmälle ajal-le. Esimerkiksi maaliskuussa 1996 Ta-lousneuvostossa käytiin läpi mainitse-maani muistiota, ja siellä tuli voimakasta

talous 2 03 28.4.2003, 15:0644


kritiikkiä. Sirkka Hämäläinen aloitti, jaVesa Vainio tuli toisena, ja taisipa ollaSauli Niinistökin, joiden mielestä ryh-män olisi pitänyt suositella hulppeita ve-ronkevennyksiä. Keskustelimme tästäasiasta hyvin paljon. Meillä oli kansain-välinen seminaari, johon osallistuivat Pa-gano, Andersen ja Paul van der NoordOECD:stä. Kysyin myös heiltä, mitämieltä olette Suomen tilanteesta, onkomeidän suositeltava voimakkaita veron-alennuksia. Pojat sanoi-vat, ettei teillä vielä oletilanne hallinnassa. Vie-lä toukokuussa 1996 tu-likin valuuttaturbulens-sia. Esitellessäni tammi-kuussa 1997 talousneu-vostolle seuraavaa ra-porttia kerroin, että olijärkevää, ettemme ehdottaneet veroke-vennyksiä epävarmassa tilanteessa va-jaa vuosi aiemmin.

Siis vielä 1996 oli epävarma tilanne.Päästiin kuitenkin aika nopeasti pinnalle.Meidän kokemamme rakennemuutosoli välttämätön. Avoin sektori oli suh-teellisen heikko 1980- ja 1990-luvunvaihteessa. Tarvittiin uutta voimaa, jotameille toi IT-sektori ja Nokia.”

Viennin voimakkaan kasvun ja BKT-osuuden kaksinkertaistumisen taka-na oli kilpailukyvyn parantuminenyleensäkin eikä ainoastaan tämäNokian tuottama panos.

“Aivan, ilman muuta, siinähän olivaterittäin maltilliset palkankorotukset, jatietysti 1990-luvun jälkipuoliskon tu-lopolitiikka on ollut erinomainen sti-muloivaa Nokialle. Siellä tuottavuus onkasvanut nopeasti ja palkat on fiksattukeskimääräisen tai matalamman tuot-tavuuden alojen mukaan, jolloin he ovatvoineet käyttää käärimäänsä tuohtamm. tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.Ilmeisesti sitä rahaa on kohtuullisenhyvin käytetty eikä syydetty turhuu-teen. On selvää, että 1990-luvun me-nestystarinan takana on ollut ay-liik-keen erinomaisen positiivinen ja raken-tava rooli. Minua ihmetyttävätkin nämäristiretkeläiset kuten Matti Vanhala, jot-ka saarnaavat, että työmarkkinat ovat

jäykät. Ay-liike on tukenut Suomessakasvua tehokkaammin kuin SuomenPankki valuuttakurssihaukkoineen.”

EU, uusi talous ja uudet haas-teet

EU- ja Emu-jäsenyydet muuttivat ta-louspolitiikan regiimiä, mutta miltäse näytti pitkässä juoksussa – mikä

muuttui olennaisesti?“Kyllähän kansainvä-

listymiskehitys kaikillatasoilla on ollut voima-kasta. Erityisesti rahoi-tusmarkkinoilla Emu-jäsenyys on tuonut per-usvakauden. Sisämark-kinakilpailu on luonut

tietynlaista konvergoitumista, ja se onmerkinnyt positiivista mahdollisuuttasuomalaiselle teollisuudelle. Palkan-muodostuksessa on käynnissä proses-si, miten ay-liike toimii avoimilla sisä-markkinoilla. Näyttäisi, että työvoimankysynnän reagointi palkkojen muutok-siin on herkempää, erityisesti heikom-min tuottavissa ammateissa.

Verokilpailu on noussut viime vuosi-na esiin. Yritysverotushan meillä onaika kilpailukykyinen, mutta työtulo-jen verotus ei ole sitä missään nimes-sä. Tämä tosiasia on otettava huomi-oon, mutta mihin rajaan saakka ja milläaikavälillä? Itselläni on sellainen kuva,että taloudellinen tilanne on niin heik-ko Saksassa, Ranskassa ja Italiassa,ettei voimakkaisiin verokevennysohjel-miin aivan lyhyellä aikavälillä niissämaissa ole järkevää lähteä eivätkä netodennäköisesti lähdekään. Tämä an-taa tiettyä hengähdysaikaa meille.”

Paljon on puhuttu uudesta taloudesta,jossa parhaimmillaan talouskasvu py-syy vuosikymmeniä historiallista kes-kiarvoa korkeampana ja suhdanne-vaihtelut jäävät lievemmiksi kuin vii-me vuosikymmeninä. Juuri nyt ei kui-tenkaan siltä näytä. Mikä on oma ar-viosi uuden talouden merkityksestä?

“Eiväthän tietysti innovaatiot ja tek-nologian muutos ole minnekään hä-

vinneet. Liiallinen uho on tasoittunut,mutta uuden teknologian soveltamis-ta jatketaan yhä. Ehkä käynnissä onnäkymätön vallankumous.

Minulla on sellainen kuva, että kun-han Eurooppa saa taloutensa jonkin-laiseen kuntoon, sen melko suuret sat-saukset uuteen teknologiaan alkavattuottaa hedelmää. On aika paljon nau-reskeltu Lissabonin strategialle, muttamuutamissa maissa se on otettu tosis-saan. Suomessahan tässä on päästy pi-simmälle.”

Siirtykäämme seuraavaksi Suomentalouden tuleviin haasteisiin. Kansain-välinen verokilpailu tulikin jo esille.Mitkä ovat aivan lähivuosien haasteet,ja mitkä ne ovat pikkuisen pitemmäl-lä tai vuosikymmenien aikavälillä?

“Yksi suurimmista haasteista on tuo-tannollisten toimintojen sijoittuminenglobaalisti. Globaalifirmat katselevat,missä niiden on järkevintä sijaita. Tämäheijastuu siihen, mikä on Euroopan jaSuomen rooli maailmassa. Tilanne luomahdollisuuksia mutta vaatii samallameitä toimimaan niin, että olemme jat-kossakin menestyjä. Menestys luo kas-vua ja tulovirtaa, jolla pystytään rahoit-tamaan hyvinvointivaltio. Ikääntymises-tä on puhuttu ehkä jo kyllästymiseensaakka, mutta tosiasia on, että eläkkei-den kasvu alkaa voimistua seuraavienviiden vuoden aikana. Sen jälkeen tu-lee terveys- ja hoivamenojen kasvu 15–20 vuoden aikana.

Työllisyysaste on saatava nousemaan.Hankala tekijä tulee olemaan, mitenestetään nuorempia ikäluokkia lopet-tamasta ammatillista koulutusta ja syr-jäytymästä. Hyvinvointivaltiohan pitäähuolen kaikista kansalaisista, mutta ky-symys on siitä, millä tavalla he osallis-tuvat tuotantoprosessiin. Haaste on,miten pidetään mahdollisimman monityöelämässä mukana. Työuran tuleeolla pitempi kuin nyt. Aikaisemminhaneläkejärjestelmä lähti 40 vuoden työ-urasta, mutta nyt voi käydä niin, ettätyöura alkaa 28-vuotiaana ja eläkkeel-le jäädään 59-vuotiaana, jolloin eläk-keen kertymisaika on supistunut 30vuoteen.

”Velkaelvytys olisilyönyt kysyntääpäähän ja lisännyttyöttömyyttä.”

talous 2 03 28.4.2003, 15:0645


paikkana ja hyvinvointimenot voidaanrahoittaa. Pitkällä aikavälillä ikääntymi-nen on suuri pulma. Ympäristökysy-mykset nousevat myös esille, ja ne ovatvahvasti kansainvälinen asia.”

Puhuit työmoraalin ra-pautumisesta. Toisaalta-han on väitetty moraa-lin rapautuneen sitäkautta, että meillä onliian anteliaat sosiaali-etuudet, kannustin- jatuloloukkuja, ja että elä-ke- ja opintotukijärjes-telmissä on piirteitä, jotka kannusta-vat jäämään pois työelämästä. Millätavalla näet tämän merkityksen? Toi-nen asia on työvoimapula ja maahan-muutto, josta on puhuttu samaan ai-kaan työttömyysongelman kanssa. Mo-nissa yhteyksissähän maahanmuuttoa

on esitetty ratkaisuksityöllisyysasteen nosta-miseen ja työvoimapu-laan.

“Ensinnäkin meilläRaimo Sailaksen vetä-mässä työllisyystyöryh-mässä lähdettiin siitä,että meidän ei tule antaahelposti periksi vaan täy-tyy pyrkiä mobilisoi-maan kotimaiset työvoi-maresurssit. On päästä-vä alkuvaiheessa nope-ammin työn syrjään kiin-ni ja oltava pitempääntyöelämässä. Kyllähänjossakin vaiheessa maa-hanmuutto tulee ajan-kohtaiseksi, ja meidäntyömarkkinamme ovatjo alkaneetkin muuttuamonikansallisemmiksi.Maahanmuuttopolitiik-kahan on toistaiseksi ol-lut aika tavalla pakolais-politiikkaa. Ulkomaillasyntyneiden työllisyysas-te on matala ja työttö-myysaste hyvin korkea,eli heitä ei ole osattu hyö-dyntää työmarkkinoilla.

Kyllä heistä pääosa haluaa omalla työl-lään elättää itsensä.

Moraali on ehkä väärä sana, jos kan-nustimet työttömyys- tai eläketurvantai opintotuen muodossa ovat sellai-set, että on järkevää toimia niiden mu-

kaan. Kannattaisimuuttaa systeemit sel-laisiksi, ettei ole järke-vämpää olla joutenkuin tehdä työtä.”

Pitää siis saada kan-nustimet kohdalleen?

“Niin, se on minustaaika tärkeää, ja niiden kannustimienmuuttaminen on hyvin hankalaa. Muu-toksesta nousee aina äläkkä, koska voit-tajat ovat hiljaa ja häviäjät pitävät ko-vaa ääntä. Niihin on kuitenkin välttämät-tä puututtava. Hyvinvointivaltio on kyl-lä hintansa väärtti, mutta siihen liittyynäitä haitallisia kannustinvaikutuksia.On tehty sellaisia hyvää tarkoittavia pää-töksiä, jotka johtavat ihmiset toimimaanhyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehi-tyksen näkökulmasta vähemmän suota-valla tavalla.”

Kuinka taataan hyvinvointi-valtion rahoituspohja?

Verotuksen alentaminen ja velan ly-hentäminen lienee yksi selkeä akse-li, jolla joudutaan liikkumaan. Mi-hin asettaisit painon? Olisiko toisaal-ta parempi puhua verotuksen raken-teen muuttamisesta?

“Voitaisiin lähteä siitä, mikä verotussuhteessa kilpailijoihin on meillä kaik-kein hankalimmassa tilanteessa. Ta-lousneuvostolle viime marraskuussatekemässämme veroraportissa (Lep-pänen ym. 2002) kaikki vertailut osoit-tivat, että meillä ansiotulojen verotuson korkeampaa sekä pieni-, keski- ettäerityisesti korkeatuloisilla. Siinä on ve-rokilpailu tosiasia. On järkevää alen-taa kaikkien keskimääräistä verotus-ta, ja siinä tullaan kysymykseen kah-desta ääripäästä. Huippuosaajien jakorkeatuloisten verot ovat korkeat, janiiden alentaminen kilpailukykyiseksi

Globaali ahneus-kilpailu uhkaarapauttaa työmo-raalia.

Minusta pitäisi nostaa myös esille ky-symys, osataanko meillä toimia yhteis-työssä. Suomen kaltaisen maan vah-vuus on siinä, että ongelmia pyritäänratkaisemaan aika pragmaattisesti. Yri-tysjohdon globaalilla ahneuskilpailulla– optioilla ja muilla Yhdysvalloista mat-kituilla järjestelmillä, joita on sovellet-tu aivan kritiikittömästi Suomeen – voiolla vaikutuksia kansalaisten työmoti-vaatioon. Jos ahneuskilpailu voimistuu,se saattaa rapauttaa työmoraalia. Aja-tellaan, että hulluhan sinä olet tehdes-säsi töitä, kun muut vetävät itselleentuollaisia etuja. Olen aistivinani ilma-piirissä tällaista hälläväliä-tyyliä.

Suunnilleen näin listaisin nuo haasteet.Näkisin Suomen tilanteen suhteellisenpositiivisena siinä mielessä, että jos kou-lutus ja T&K pidetään kunnossa, työ-moraali säilyy ja infrastruktuuri pelaa,Suomi pysyy kilpailukykyisenä elämis-

Seppo Leppäsen mielestä sosiaalitieteilijöidenkin pitäisi ot-taa kantaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaan eikä vainsyyttää ekonomisteja kylmästä kalkyloinnista.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0646


EU-maiden keskiarvon kanssa edellyt-tää jonkun verran alentamista. Pieni-tuloisessa päässä pitää nostaa ansiotu-lovähennystä kunnallisverotuksessa.Tätä kautta vaikutetaan myös positii-visesti työllisyyteen. Heti alkuun vero-tuksen kevennys voisi olla reipaskin.

Lähtisin siitä, että kiinteistöveron nos-taminen tulee kyseeseen eräänä rahoi-tuskeinona. Osinkojen kaksinkertaiseenverotukseen on järkevää siirtyä. Tässäei ole syytä panna päätä pensaaseen.Ympäristö- ja haittaveroissa saattaa ollajonkun verran liikkumavaraa.

Julkisessa velkaantumisessa meillä onkeskipitkän ajan linja. Julkinen talouson valtiontalous mukaan lukien erin-omaisessa kunnossa verrattuna mui-hin maihin. Siinä on selvää liikkuma-varaa. Velkaantumisessa on kuitenkinoltava varovainen, koska ikääntyminentuo menopaineita.”

Onko mielestäsi tarvetta purkaa ny-kyistä hyvinvointivaltiota, ja jos, niinmiten?

“Kansa rakastaa hyvinvointivaltiota,se on selvä. Se luo turvallisuutta ja va-kautta talouteen ja yhteiskuntaan. Tie-detään, että on sellainen turvaverkko,joka vakuuttaa hankalia tapauksia vas-taan. Inhimillisen pääoman laadun nos-taminen tulee terveyden, koulutuksen,tutkimuksen ja tuotekehityksen kaut-ta. Hyvinvointivaltiolla on myös posi-tiivisia kasvuja työllisyysvaikutuksia.Viritys on siis aika positiivinen, muttamiten sen rahoituspohja hoidetaan?Kaikkein innokkaimmat hyvinvointival-tiota kannattavat sosiaalitieteilijät jafundamentalistit unohtavat tämän ko-konaan. Siinä tulee edellytykseksi kor-kea työllisyysaste, joka vaatii kohtuul-lisen hyvää kasvua, ja myös kannusti-met on tehtävä sellaisiksi, että on jär-kevämpää tehdä töitä kuin olla jouten.Siinä voidaan joutua toimenpiteisiin,jotka voivat tuntua aika hankalilta ly-hyellä aikavälillä tulonjaon ja tasa-ar-von kannalta. Toivoisin kuitenkin, ettänämä sosiaalitieteilijät ottaisivat kantaamyös näihin kysymyksiin tasapainoises-ti silloin kun puhutaan hyvinvointival-tion turvaamisesta ja parantamisesta.”

Talousneuvoston rooli

Olet usein koonnut ja johtanut eri-laisia ekonomistien asiantuntijaryh-miä. Miten tällainen yhteistyö eri ta-hoja edustavien ekonomistien kans-sa on toiminut?

“Talousneuvosto on keskustelufooru-mi, joka ei tee päätöksiä mutta keskus-telee asioista ennen niitä. Siksi työryh-missä on haettu tietynlaista konsensus-näkemystä ekonomistien kesken ja ha-luttu auttaa näin päätöksentekijöitä.Kavahdan sitä ajatusta, että joku val-mistelukoneiston virkamies tai tutkijasanoisi, että tässä on teille ohjelma, ot-takaa tai jättäkää, pilkkuakaan ette saamuuttaa. Sehän menisiasiantuntijadiktatuurik-si. Meillä on kuitenkinhyvin asiantuntevia mi-nistereitä, muita poliitik-koja ja järjestöjohtajia,jotka pystyvät katso-maan kokonaisuuden.Kokonaisuuden näkemi-nen, synteesin hakemi-nen, miten eri palaset liittyvät toisiinsaja mikä on vaikutusmekanismi taustal-la, on keskeinen pyrkimys työryhmät-yössä. Sitä kaipaavat talousneuvostonjäsenet, koska heille tulee jatkuvasti vai-keita tilanteita, joissa pitää ottaa kan-taa ja päättää mihin mennään.

Tutkijoiden puolella on jossakin mää-rin sellaista yli-ihmisajattelua, että po-liitikoille neuvotaan, miten asia pitäähoitaa. Se on demokratian irvikuva.Ongelmahan siinä on, että kun kirjoon laaja, työhön ei saa riittävän vah-vasti särmää, mutta kyllä me pyrim-me esimerkiksi tässä verokysymykses-sä tekemään ns. herkkyysanalyysia,missä on järkevää liikkua mm. työtu-lojen verotuksessa. Kyllä nämä keskus-telut ovat olleet aika positiivisia. Olem-me aina tehneet jälkikäteisarvion, eikämukana olleilla ole yleensä jäänyt mi-tään pahasti hampaankoloon.”

Varmaan kuitenkin siellä joudutaansovittelemaan, jotta saadaan jokinmietintö tehtyä. Mainitsit, ettei vält-tämättä saada sinne särmää. Siis jou-

dutaan tasoittelemaan eturistiriitoja,joista tulevat välittömästi mieleen työ-markkinaosapuolet.

“Talousneuvostossa on lähdetty siitä,etteivät työmarkkinaekonomistit ole jä-seninä työryhmissä, mutta heitä kuul-laan asiantuntijoina jatkuvasti. Ekono-mistit ovat lähinnä tutkimuslaitoksista– Etlasta, PT:stä, PTT:stä, VATTista jaministeriöistä. Lisäksi palkkaamme ta-lousneuvoston sihteeristöön määräaikai-sia tutkijoita tekemään raakaa sihtee-rityötä. On hyvä, ettei sihteeristön tar-vitse käyttää kovin paljon resursseja.

Jonkin verranhan me myös tilaam-me tutkimuslaitoksilta selvityksiä, jasitähän kannattaa kehitellä, jotta saa-

daan näkökulmaa ja sär-mää. Meillähän tehdäänns. pääsihteeripapereita.Esimerkiksi Antti Su-vannon vetämä ”Euroo-pan rakenteelliset jäyk-kyydet” (Talousneuvos-ton sihteeristö 2002) saihyvän vastaanoton. Sii-nä tulee esiin selkeämpi,

yksi näkökulma, joka ei ole liian pal-jon pyöristetty. Tarvetta tällaisiin näyt-tää olevan ainakin talousneuvostonarviointiprosessin mukaan. Odotetaanmyös, että laajempia selvityksiä teh-dään, koska ne ovat hyviä käsikirjojaaiheesta.”�

KIRJALLISUUS

Leppänen, S. ym. (2002), Verotus kan-sainvälisessä toimintaympäristössä, Työ-ryhmäraportti, Valtioneuvoston kanslianjulkaisusarja 2002/5.

Sauramo, P., Verta, hikeä ja kyyneleitä– miksi? Kansantaloudellinen aikakaus-kirja 87, 469–480.

Talousneuvoston sihteeristö (1989),Vaihtotaseongelma Suomessa, moniste.

Talousneuvoston sihteeristö (1991),Avoimen sektorin kilpailukyky, moniste.

Talousneuvoston sihteeristö (1996),Julkinen velka, kasvu ja työllisyys, työ-ryhmäraportti.

Talousneuvoston sihteeristö (2002),Euroopan rakenteelliset jäykkyydet, Val-tioneuvoston kanslian julkaisusarja2002/4.

Pitää keventääansiotulojen vero-tusta ja nostaakiinteistö-, osinko-ja ympäristöveroja.

talous 2 03 28.4.2003, 15:0647


Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2003:03

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Korot 1997:01–2003:03

Lähde: Suomen Pankki.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2003:03

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2003:03

Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2003:02


Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2003:01


Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

talous 2 03 28.4.2003, 15:0748

&4/2002

T a l o u sY h t e i s k u n t a

AluepolitiikkaMaaseutu

KasvukeskuksetMuuttoliike

YhdyskuntarakenneKunnat ja valtioTyöhyvinvointi

AluepolitiikkaMaaseutu

KasvukeskuksetMuuttoliike

YhdyskuntarakenneKunnat ja valtioTyöhyvinvointi

Alue-jakunta-talous

Alue-jakunta-talous

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myösverkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

3-KANSI 28.4.2003, 14:161

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

72 h

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

4-KANSI 25.4.2003, 18:071

talous ja yhteiskunta 2/2003

Government & Nonprofit