suakkunat 2/2014

2——2014

HENKILÖSTÖLEHTI

Parhaat palvelut, oikeaan aikaan.

Päätoimittaja: Pirjo Kontio, kehittämispäällikkö[email protected] • puh. (013) 171 3540Toimitussihteeri: Päivi Lång, henkilöstö[email protected] • puh. (013) 171 3653Toimittaja: Susanna Prokkola, [email protected] puh. 050 407 3992 ja (013) 171 3545Ossi Puustinen, [email protected] • puh. 050 526 2085Graafinen suunnittelu ja taitto: Idealmainos Oy • [email protected]: PunaMusta OyPainos: 1 700 kplJakelu: Henkilöstö ja yhteistyötahot

ISSN 0783-8271 (painettu) • 24. vuosikertaISSN 2324-0849 (verkkojulkaisu)

Seuraava lehti ilmestyy 25.5.2015, aineisto 4.5.2015 mennessä.

Pääkirjoitus: Potilaskeskus? .......2Sote-hankkeen työryhmissävalmistellaan uutta tuotantomallia ................................3PKSSK:n valtuusto pohti sote-uudistusta Eksoten vieraana .......................................... 4Silmäklinikka muutti ‒ mikä muuttui? ............................ 6Yhteispäivystys 1,5 vuotta ...........8Palkkaa ja palkkioita ................... 9Muutosvalmius syntyy vaikutusmahdollisuuksista .....10Honkatähti valmistui ................12Perhehoidon 40-vuotisjuhlat Honkalammella ..........................13Sairaalamaailmassa kuudella vuosikymmenellä ........................14Hoitotyön taitopajat– osaamisen päivittämistä uudella tavalla ............................18Lääkärikoulutus hajautuu keskussairaaloihin ....................20Ajankohtaista ............................20Lähiruokaa lautasella................22

Sosiaali- ja terveydenhuollon jär-jestämislakiesitys sisältää useita aivan uusia näkökulmia ja paino-

tuksia. Keskeisiä muutoksia suhteessa nykyiseen käytäntöön ovat järjestäjän ja tuottajan erottaminen, sote-palvelujen integraatio, tiukkeneva keski-tetty ohjaus sekä rahoitustavan muuttuminen suoritepohjaisesta väestö-pohjaiseksi. Lakiesityksessä nostetaan hyvin näkyvästi esille kansalaisten kuuleminen ja lähipalvelujen korostaminen, joiden pitäisi olla keskeisinä periaatteina kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa tulevina vuosina.

Lakiesityksen perustelujen mukaan uudistuksella pyritään luomaan asianmukaiset edellytykset hoitoon pääsylle ja sille, että koko maassa on saatavilla riittävästi ja yhdenvertaisesti palveluja sekä palveluja tarvitse-vien ihmisten tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset huomioon ottava palvelurakenne. Samalla palvelurakenteen tulee olla vaikuttava ja kus-tannustehokas siten, että käytettävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu erityislakien mukaisten palvelujen järjestämisestä.

Lääketiede kehittyy ja hoitotulokset paranevat jatkuvasti. Samalla tek-nologia kallistuu. Keskittymällä suppeampiin sairausryhmiin osaaminen tiivistyy ja kokemus konsentroituu. Esimerkkejä tällaisesta kehityksestä on runsaasti. Esimerkiksi KYSissä on neuro-, sydän- ja syöpäkeskukset, Tampereella on sydänsairaala ja tekonivelsairaala yhtiömuotoisina ja reumakeskus keskussairaalassa. Samankaltaisia ratkaisuja näyttää nou-sevan muuallekin.

Myös meillä kehitys kulkee tähän suuntaan. Vatsakeskus, jossa ennak-koluulottomasti yhdistyvät gastroenterologia ja gastrokirurgia, aloittaa toimintansa näillä näkymin vuoden 2016 alussa. Sydänkeskusta ollaan suunnittelemassa kardiologisten potilaiden hoitoon, ja se käynnistyisi vuosien 2015 – 2016 aikana riippuen tilaratkaisujen aikatauluista. Kun röntgenliikelaitos purkautuu ensi vuoden alusta, radiologia yhdistyy kliinisen fysiologian ja neurofysiologian sekä patologian kanssa kuvan-tamiskeskukseksi, jossa mm. fuusiokuvantaminen tulee lähivuosina laaje-nemaan merkittävästi.

Trendit vievät siihen suuntaan, että yksittäisen sairauden hoito eriytyy, syventyy ja tehostuu, mikä sopii myös tiedemaailmalle ja sen rahoittajille eikä suuresti haittaa lääketeollisuuttakaan. Tämänkaltaisen kehityksen odotetaan parantavan vaikeasti sairaiden potilaiden diagnostiikkaa ja hoitoa, minkä se epäilemättä tekeekin. On perusteltua syytä olettaa, että toiminta näissä keskuksissa on myös kustannustehokasta ja näin ollen hyödyttää myös maksajatahoja.

Meidän on kuitenkin pystyttävä vastaamaan myös niistä potilaista, jotka eivät selkeästi joko ole ”riittävän sairaita” tai eivät kuulu johon-kin kategoriaan. Missä keskuksessa hoidettaisiin erikoissairaanhoitoa tarvitsevat monisairaat potilaat, joita yhä ikääntyvämmässä väestössä on enemmän ja enemmän? Onko vaarana, että he sukkuloivat erilaisten sairaudenhoitokeskusten välillä tietämättä minne he pohjimmiltaan kuu-luvat? Ja mikä taho vastaa heidän kokonaistilanteestaan?

Samalla kun meidän on huolehdittava huippuosaamisesta, meidän on samoilla resursseilla huolehdittava yleisosaamisesta. Kaiken onnistumi-sen ydin on osaava henkilöstö. Vaikka Pohjois-Karjalan keskussairaala on suomalaisessa mittakaavassa vähintään keskikokoinen, se on kuitenkin melko pieni silloin, kun on järjestettävä vaikkapa erikoisalan päivystys-palveluita. Taloudelliset ja toiminnalliset realiteetit eivät mahdollista täydellistä eriytymistä, vaan tarvitaan edelleen hyvää yleisosaamista, että meille annetut tehtävät voidaan toteuttaa. Lakimuutoksista huolimatta meidän ydintehtävämme on edelleen toimia potilaan parhaaksi koko-naistilanne hahmottaen ja halliten.

Antti Turunen johtajaylilääkäri

Potilaskeskus?Pääkirjoitus

SisältöSuakkunat 2/2014

3Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä

Sote-hankkeen valmistelussa on ol-lut mukana liuta PKSSK:n työnte-kijöitä jo valmisteluorganisaation

muodostamisesta alkaen. Hankkeessa on viisi valmistelutyöryhmää: palvelu-tuotanto, hallinto ja talous, tukipalve-lut, henkilöstö sekä sote–kunta-rajapin-tatyöryhmä. Lukuisissa alatyöryhmissä pureudutaan tarkemmin tiettyihin ai-healueisiin.

Palvelujen pullonkaulat kartoitettu

Palvelutuotantotyöryhmä on syksyn ai-kana kartoittanut ammattilaisvoimin palvelujen pullonkauloja. Työryhmällä on 13 alatyöryhmää, joissa on pohdittu tarkemmin mm. avovastaanottotoimin-taa, psykiatriaa ja päihdetyötä, kuntou-tusta ja vuodeosastotoimintaa. PKSSK:n työntekijöitä on vetäjinä peräti seitse-mässä alatyöryhmässä. Ryhmien vetäjät ovat rakentaneet ympärilleen moniam-matillisen ryhmän lääketieteen, hoito-työn ja sosiaalityön edustajia. Ryhmien työskentelyä ovat opastaneet ja mento-roineet perusterveydenhuollon yksikön väki: ylilääkäri Anu Niemi, projektityön-tekijä Heli Aalto ja kliinisen hoitotyön asiantuntija Tiina Romppanen.

Työryhmien tehtävänä on ollut aset-tua asukkaan housuihin ja yrittää näh-dä palvelut asukkaiden näkökulmasta.

TEKSTI JA KUVAT: OSSI PUUSTINEN

SOTE-HANKKEEN TYÖRYHMISSÄ VALMISTELLAAN UUTTA TUOTANTOMALLIA

Pohjois-Karjalan sote-hanke on saanut valtakunnallistakin kiitosta täysin uudenlaisesta otteesta, jolla valmistelutyötä on ryhdytty tekemään. Hankkeessa pääsevät ääneen niin maakunnan sote-ammattilaiset kuin asukkaat. Hankkeen eri työryhmissä on mukana arviolta yhteensä yli 600 ammattilaista erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista. Loppuvuoden aikana kerätään maakunnan asukkaiden näkemykset palvelujen nykytilasta ja kehittämiskohteista.

Työtä on tehty työryhmissä ja kuntatyöpajoissa, joissa on keskitytty asukaslähtöisyyteen ja toiminnan pullon-kauloihin. Kokemukset työpajatyöskentelystä ovat olleet todella hyviä:

– Asukkaan tilanteeseen, asemaan tai näkökulmaan meneminen on ollut antoisaa, mutta myös haastavaa. Työ-pajoissa eri toimijat ovat päässeet tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan ei vastakkainasettelun kautta vaan am-mattilaisina, yhdessä samaan suuntaan katsoen, toteavat Niemi, Aalto ja Romppanen.

Työryhmissä ja kuntatyöpajoissa on pohdittu asukaslähtöisyyttä ja palvelujen pullonkauloja.

4 SUAKKUNAT

PKSSK:n valtuusto pohti sote-uudistusta Eksoten vieraanaTEKSTI: MARKUS HIRVONEN, HALLINTOPÄÄLLIKKÖ

Kuntayhtymän valtuusto piti vuosittaisen seminaarinsa 9.–10.10. Lappeenrannan ja Imatran välillä sijaitsevassa Holiday club Saimaassa. Paikka valikoitui seminaaripai-

kaksi sen vuoksi, että seminaarin yhtenä tarkoituksena oli tu-tustua Eksoten toimintamalliin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Seminaariin osallistui yhteensä 47 valtuutet-tua sekä yhtymähallituksen ja tarkastuslautakunnan jäsenet. Viranhaltijoista edustettuna oli lähes koko johtajisto.

Valtuuston seminaari alkoi Eksoten esittelyllä, jossa avat-tiin sosiaali- ja terveyspiirin perustamista ja toimintaa. Ek-soten virallinen nimi on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyden-huollon kuntayhtymä, jonka kotipaikka on Lappeenrannan kaupunki. Kuntayhtymän tehtävänä on järjestää kaikkien jä-senkuntien puolesta erikoissairaanhoito ja kehitysvammais-ten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettu erityishuolto sekä jäsenkuntien puolesta kansanterveyslaissa tarkoitettu kansanterveystyö ja sosiaalihuoltolaissa tarkoitettu sosiaali-huolto. Kuntayhtymän jäsenkunnat ovat Imatra, Lappeenran-ta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitai-pale ja Taipalsaari. Imatra on mukana Eksotessa vain erikois-sairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon osalta.

Seminaarissa aiheina olivat Eksoten osalta perustami-nen ja toiminta, tukipalvelujen tuottaminen, peruspalvelu-jen tuottaminen keskussairaalan ulkopuolella ja henkilöstön siirtäminen ja asema Eksoten perustamisen yhteydessä. Kes-kustelua herätti erityisesti sosiaali- ja terveyspiirin strate-gia sekä henkilöstön mukanaolo muutoksen läpiviemisessä. Uudessa sote-lakiluonnoksessa esitetään vastaavaa muutosta kaikkialle Suomeen, joten Eksoten kokemukset kiinnostivat valtuutettuja sekä viranhaltijoita.

Kuntayhtymän oma seminaari keskittyi luonnollisesti sote-uudistuksen ympärille. Johtajaylilääkäri Antti Turunen ja kuntayhtymän johtaja Ilkka Naukkarinen avasivat sote-lakiluonnosta sekä Pohjois-Karjalan sote-hankkeen tavoit-teita ja tilannetta. Uudessa laissa esitetään muutettavaksi so-siaali- ja terveydenhuollon organisaatiot siten, että järjestäjä ja tuottaja erotetaan ja sote-palvelut integroidaan. Käytän-nössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhuol-lon järjestämiseksi maassa on viisi sosiaali- ja terveysaluetta. Alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta eli Pohjois-Karjala kuuluu KYSin erva-alueen pohjalta pe-rustettavaan sote-alueeseen. Sote-alueen toimintaa ohjataan järjestämispäätöksellä, jossa määritetään muun muassa mi-ten alueen sote-palvelut toteutetaan. Järjestämispäätöksessä määritetään myös tuottamisvastuussa olevat kuntayhtymät sekä niiden tehtävät ja rahoituksen ja voimavarojen kohden-taminen näille.

Pohjois-Karjalan sote-hankkeen keskeisenä tavoitteena on tehdä kuntien päätöksentekoa varten suunnitelma siitä, mi-ten alueen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan ja organisoidaan 1.1.2017 alkaen. Hankkeessa ovat mukana kaikki Pohjois-Karjalan kunnat sekä Heinävesi. Lakiluonnok-sen mukaan tuottamisvastuuseen on kuuluttava yhtenäisenä

Työskentelytapa on tuonut esille uu-denlaisia epäkohtia, ja joitain asioita on lähtenyt jo ratkeamaan pelkästään uusien keskusteluyhteyksien avulla.

Tiedonkeruuta ja uuden mallintamista

Loppuvuoden aikana nähdään, kuinka hyvin ammattilaisten ja asukkaiden nä-kemykset palvelujen tilasta vastaavat toi-siaan. ”Asukkaiden marraskuun” aikana tietoa kerätään mm. ylei-sötilaisuuksissa, opiske-lijavoimin kohtaamispai-koissa sekä netissä ota-kantaa.fi-palvelun avul-la. Netissä tiedonkeruu jatkuu vuoden loppuun saakka.

Kaikki kerätty tieto raportoidaan ja sitä käytetään palvelujen tulevaisuuden suunnittelussa. Ensi keväänä työryhmis-sä alkaa uuden alueellisen palvelutuotan-non ja palvelulupausten mallintaminen. Tavoitteena on säilyttää sama innostunut tunnelma, joka valmistelutyöryhmissä on tähän saakka vallinnut. Joissain työ-pajoissa haasteena on ollut jopa se, että ihmisillä on jo into lähteä ratkaisemaan ongelmia, vaikka tiedonkeruu on vielä kesken. •

ENSI KEVÄÄNÄ TYÖRYHMISSÄ ALKAA UUDEN ALUEELLISEN PALVELUTUOTANNON JA PALVELULUPAUSTEN MALLINTAMINEN.

Heli Aalto ja Tiina Romppanen


kokonaisuutena ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat, kuntouttavat sekä muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Mikäli laki astuu voimaan, PKSSK nykyisenä kuntayhtymänä lakkaa ole-masta 31.12.2016 ja Pohjois-Karjalaan perustetaan uusi tuot-tamisvastuussa oleva kuntayhtymä. Lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä toimivat henkilöt kun-nista ja kuntayhtymistä siirtyvät tuottamisvastuussa olevan palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteella, mutta kunta-liitosten yhteydessä olevaa säännöstä henkilöstön irtisanomis-suojasta ei ole. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden asema on luonnollisesti vahva, koska osaajista on jo nykyisin pulaa. Tehtäväkenttä ja prosessit muuttuvat silti merkittävästi uuden soten myötä.

Klinikkaryhmien johtajat kertoivat seminaarissa ajankoh-taisista asioista. Tapio Hakala puhui ambulanssihelikopterin toiminnasta ja tulevaisuudesta Pohjois-Karjalassa sekä sote- alueen rahoituksesta kirurgian näkökulmasta erityisesti kes-kussairaaloita koskien. Juha Mustonen kertoi konservatiivisen klinikkaryhmän tilanteesta ja tulevaisuudesta. Varsinkin kar-diologia on kehittynyt voimakkaasti PKSSK:ssa. Esimerkiksi vuonna 2002 tehtiin kardiologisia tutkimuksia ja toimenpiteitä yhteensä 1 011 kappaletta ja vuonna 2013 jo 2 237 kappaletta. Ostopalveluna hankitut sydänleikkaukset ovat vastaavasti vä-hentyneet. Mustonen avasi perustettavan sydänkeskuksen toi-mintaa osallistujille. PKSSK:ssa hoidetaan tulevaisuudessakin kaikki akuutit ja ei-kiireelliset sydänpotilaat. Pekka Ropponen kertoi psykiatrian alueen muutosprosesseista useiden vuosien

”Uudessa laissa esitetään muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot siten, että järjestäjä ja tuottaja erotetaan ja sote-palvelut integroidaan. Käytännössä

tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi maassa on viisi sosiaali- ja terveysaluetta. Alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta

eli Pohjois-Karjala kuuluu KYSin erva-alueen pohjalta perustettavaan sote-alueeseen.”

ajalta. Hallinnolliset raja-aidat ylittävä verkostoyhteistyö on jo nyt ja eritoten tulevaisuudessa psykiatrian arkipäivää. Psyki-atriatalo vain vauhdittaa tätä kehitystä. Erillinen skitsofrenian hoidon tehostamiseen tähtäävä VIESTI-projekti on ollut käyn-nissä jo kaksi vuotta. Ropponen luonnehti sitä eräänlaiseksi "esisote-projektiksi". Kehityshaasteita löytyy mm. siinä, miten päihdepalvelut järjestetään ja miten yksityiset palveluntuotta-jat, esim. palveluasumisen yksiköt, integroidaan kokonaisuu-teen tulevaisuudessa.

Pentti Rautio esitteli uuden diagnostisten tutkimusten (RTG, KLF, KNF ja PAT) palvelualueen kokonaisuutta. Lähi-vuosina erikoissairaanhoidossa on suuria haasteita ja inves-tointitarpeita, kuten PET-TT, joilla pyritään varmistamaan se että potilaat kyetään jatkossakin tutkimaan ja hoitamaan Poh-jois-Karjalassa. Sote-alueella tulee ratkaista myös eräiden tut-kimusten alueellisen tuottamisen mahdollisuudet. Joitain tut-kimuksia kannattaa keskittää ja joitain voidaan myös hajauttaa. Tämä vaatinee osaamisen kartoitusta ja alueellisen organisaa-tio- ja henkilöstörakenteen muutoksia maakunnassa.

Susanna Wilen avasi osallistujille yhteispäivystyksen tilan-netta potilasmäärien, kustannusten ja henkilöstön näkökul-masta. Wilen esitti kehittämisehdotuksenaan valtuutetuille, että oman kunnan vastaanottoaikoja tulisi saada lisää, akuut-tilääkäreiden virkoja tulisi lisätä ja uudet tilat ovat toiminnan sujuvuuden kannalta erityisen tärkeät.

Valtuustoseminaarin osallistujat antoivat runsaasti positii-vista palautetta seminaarin sisällöstä. •

SOTE-ALUETTANykyisten erityisvastuualueiden pohjaltaJärjestämisvastuu: rahoitus, vastuu siitä, että lakisääteiset palvelut tulevat alueella hoidetuiksiKuntayhtymiäSote-alueella on useampia tuottamisvastuussa olevia kuntayhtymiä

POHJOIS-KARJALA TUOTANTOALUEENA*Tuottamisvastuu: palvelujen toteuttaminen, henkilöstö ja voimavaratSosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikois-sairaanhoidon palvelut kokonaisuutena. Voi hankkia palveluja yrityksiltä tai järjestöiltä.Kuntayhtymä

ITÄ- JA KESKI-SUOMEN

SOTE-ALUE

POHJOIS-KARJALANTUOTANTOALUE

*Pohjois-Karjalan sote-hanke tekee selvityksen yhteisestä tuotantoalueesta. Kunnat päättävät yhteisen tuotantokuntayhtymän perustamisesta.

Tutustu Pohjois-Karjalan tuotantoalueen valmisteluun www.pkssk.fi/sote

6 SUAKKUNAT

SILMÄKLINIKKA MUUTTI ‒ MIKÄ MUUTTUI?

TEKSTI: SIRPA KAIPIAINEN, YLILÄÄKÄRI KUVAT: LEILA KOISTINEN

Silmäklinikka muutti kaksi vuotta sitten syyskuussa 2012 uusiin tiloihin G2-laajennuksen toiseen kerrokseen. Aiemmin hajasijoitetut silmätautien poliklinikka, silmäpäiväkirurgia

ja näönkuntoutus muodostivat nyt uuden keskitetyn silmäkeskuksen. Uusia tiloja oli odotettu pitkään ja hartaasti

vuosien ajan, joten muutoksen sisältö henkilökunnalle oli pääsääntöisesti positiivinen.

Uusiin tiloihin siirtyminen muuttaa väistämättä päivittäisiä toiminto-ja, ja keskittäminen tuo lisää tehoa

sekä tilojen että henkilökunnan osalta. Nimikkohuoneita on silmäkeskuksessa vähän, joten huoneet ovat ahkerassa käy-tössä, ja toimintoja sekä tutkimuslaittei-den sijoitusta voidaan helposti muuttaa tarpeiden mukaan. Henkilökunta kier-tää työpisteestä toiseen, mikä vähentää sijaisten tarvetta, auttaa ymmärtämään työkaverin työtä ja helpottaa näkemään silmäklinikan kokonaisuutena. Keskittä-minen on tuonut suoranaista säästöäkin. Paikasta toiseen kulkemisen sijaan hoi-tohenkilökunnan aikaa on voitu käyttää

potilaiden hoitoon. Lyhyiden välimatko-jen vuoksi yhä useampi potilasta koske-va asia on pystytty hoitamaan samalla käynnillä. Leikkaussalit sijaitsevat lähel-lä päiväkirurgisen osaston yhteydessä ja heräämöpalvelut ovat käytettävissämme. Valtaosa yleisanestesiaa vaativista töistä on siten siirtynyt päiväkirurgisiksi, mikä on vähentänyt huomattavasti osastohoi-don tarvetta. Tärkeä asia on ollut myös henkilökunnan työviihtyvyyden para-neminen uusien tilaratkaisujen myö-tä. Olemme saaneet potilailtakin paljon myönteistä palautetta silmäkeskuksen toimivuudesta ja pirteästä värimaail-masta.

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++


Silmätaudit – pienikö erikoisala?

Silmätauteja on pidetty pienenä erikois-alana, jos asiaa mitataan esimerkiksi eri-koislääkärimäärällä. Kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön tilastojen mukaan Suomessa silmätaudeille tulee erikois-aloista toiseksi eniten lähetteitä gyne-kologian jälkeen. Pyöritämme klinikas-samme siis melkoisen määrän potilaita. Erikoisalallamme on ”neljä suurta” sil-mäsairautta: harmaakaihi, glaukooma (=silmänpainetauti), kostea ikärappeu-ma ja diabeettinen retinopatia, jotka kaikki ovat ikään liittyviä sairauksia ja tulevat siten kovasti lisääntymään var-sinkin meillä Pohjois-Karjalassa väestön vanhetessa. Harmaakaihia lukuun otta-matta kyseessä ovat krooniset, potenti-aalisesti näkövammaisuutta aiheuttavat sairaudet, joiden hoito ja seuranta kuu-luvat julkiselle terveydenhuollolle. Sil-mätautien avohoitokäyntien on väestön vanhenemisen ja vanhojen ikäluokkien kasvun vuoksi ennustettu lisääntyvän jo-pa yli 50 prosenttia vuoteen 2030 men-nessä.

Silmätaudit on hyvin toimenpide- ja laitekeskeinen erikoisala. Otamme klini-kassamme vuodessa yli 5000 erilaista tut-kimusta. Teemme joka vuosi noin 5500 pientoimenpidettä ja leikkausta, kuten kaihileikkauksia, verkkokalvo- ja glau-koomakirurgiaa, luomi- ja karsastuskirur-giaa, lasertoimenpiteitä ja lasiaisinjekti-oita. Harmaakaihin hoito vie kustannuk-sistamme puolet, mutta nouseva haaste on kostea ikärappeuma, jonka käynnit ja lääkehoitokustannukset lisääntyvät koko ajan. Kostean ikärappeuman esiintyvyys kasvaa voimakkaasti ikääntymisen myö-tä, ja ikärappeuma on tärkein näkövam-maisuuden aiheuttaja yli 65-vuotiailla. Kosteaa ikärappeumaa hoidetaan kuu-kauden välein annettavin lasiaispistoksin. Näitä injektioita ja seurantakäyntejä voi-daan joutua jatkamaan potilaan loppuiän. Neljän suuren silmäsairauden lisäksi mei-dän on tietysti hoidettava kaikki muut-kin sairaudet, kuten laskimotukokset, näkövammaisuus, lasten karsastukset ja

heikkonäköisyys, sekä tehtävä kaihileik- kausten lisäksi paljon erilaisia leikkauk-sia. Haasteita siis riittää.

Suuria haasteita ja väheneviä resursseja

Silmätaudit, kuten moni muukin erikois-ala, joutuu tulevaisuudessa kohtaamaan lisääntyvien potilasmäärien ohella va-litettavasti myös niukkenevat resurssit. Tämän vuoksi pyrimme silmäklinikassa aktiivisesti muokkaamaan toimintaam-me ja ajattelutapojamme. Lisäksi on tär-keää kehittää yhteistyötä ja työvoiman liikkuvuutta koko operatiivisen yksikön sisällä.

Prosessien kehittäminen potilasläh-töisiksi ja sujuviksi vaatii jokapäiväistä, päämäärätietoista ja pitkäjänteistä työ-tä. Kehittäminen ei ole vain esimiehen

tehtävä vaan meidän jokaisen on päivit-täin mietittävä, onko tarjoamallamme hoidolla vaikuttavuutta, tuotammeko oikeasti potilaalle terveyttä ja hyötyykö potilaamme antamastamme hoidosta. Uusien vaateiden tullessa on valittava, mistä entisestä voidaan potilaan hoidon ja turvallisuuden kärsimättä luopua, ja on keskityttävä olennaiseen. Kaksin- ja monikertaista työtä pitää purkaa. Työn-jakoja on pohdittava uudestaan ja mie-tittävä, minkä ammattiryhmän kukin työ on järkevintä tehdä ja miten kun-kin ammattiryhmän koulutusta hyödyn-nettäisiin parhaalla mahdollisella taval-la. Tehtäväsiirroilla lääkäreiltä hoitajille voidaan keventää lääkärien työkuormaa. Sairaalatyön perinteisiä työrooleja pitää ajatella eri tavoin ja harkita uusien am-mattiryhmien mukaan tuloa. Esimerkik-si optikot voivat korvata osan lääkärin työstä, ja koneellisen silmätutkimuksen voi ottaa teknisen koulutuksen saanut henkilö kuten valokuvaaja.

Asioiden ja muutosten perusteluihin kannattaa uhrata aikaa. Silloin, kun jo-kainen työtekijä ymmärtää, miksi muu-tokset tarvitaan, ja kukin näkee, miten huolellisesti suunniteltu prosessi tuot-taa iloa ja helpotusta työhön, olemme saavuttaneet yhden tavoitteistamme. Ja mikä parasta: nopea ja sujuva prosessi tuottaa myös potilastyytyväisyyttä. Siitä ovat yhä useammin osoituksena iloisesti hymyilevät potilaat ja heidän komment-tinsa: ”Sujuipa tämä nopeasti ja hyvin. Ei tarvinnut yhtään odottaa. Ehdin tästä vielä marjaan!” •

Silmätautien avohoitokäyntien on väestön vanhenemisen ja vanhojen ikäluokkien kasvun vuoksi ennustettu lisääntyvän jopa yli

50 % vuoteen 2030 mennessä.

8 SUAKKUNAT

Kuntien kanssa tehdyn perussopi-muksen mukaan kunnat tuotta-vat itse virka-ajan päivystyksen

ja muuna aikana voivat halutessaan tu-keutua yhteispäivystykseen. Joensuun ydinkeskustan osalta hoidamme myös päiväpäivystystä. Päivystykseen kuuluu olennaisena osana puhelinpalvelu, joka numerossa 013 171 6161 tarjoaa kansa-laisille apua hoidon tarpeen arviossa ja

myös kirjaa antamansa hoito-ohjeet Me-diatriin selkeyttäen potilaan myöhempää hakeutumista terveydenhuoltoon.

Potilaat jaetaan päivystyksessä nel-jään linjaan – konservatiivisiin, opera-tiivisiin ja Fast track -potilaisiin sekä sairaanhoitajan vastaanotolle. Fast track -linjalla hoidetaan potilaita, jotka eivät suunnitellusti vaadi verikokeita tai rönt-gentutkimuksia. Tätä linjaa hoitaa pää-sääntöisesti alueen terveyskeskuslääkä-ri. Muilla linjoilla työskentelee lääkäreitä sekä erikoisaloilta että perusterveyden-huollosta. Päivystyksellä on myös omia lääkäreitä ja erityisesti akuuttilääketieteeseen erikoistuvat lääkärit ja alan erikoislääkärit ovat yhteispäivystyksen toi-minnan selkäranka.

Päivystyksen hoito-henkilökunnan muodos-tavat entisen TikkaTK:n henkilökunta ja erikoissairaanhoidon ensiavun henkilö-kunta. Toiminta on erikoissairaanhoidon alaista, joka vaikuttaa mm. potilaan mak-samiin asiakasmaksuihin ja Mediatrin re-kisteriin.

TikkaTK:ssa kävijöitä oli vuositasol-la n. 45 000, erikoissairaanhoidon päi-vystyksessä 25 000 ja PKSSK:n tuotta-massa kuntien yöpäivystyksessä 5 000 eli yhteensä 75 0000 käyntiä. Yhteispäi-vystyksen myötä kävijämäärät olivat vii-me vuonna laskennallisesti noin 60 000. Vähenemä ei ole todellista potilasmääri-en vähenemistä, vaan luku selittyy lähe-

YHTEIS-PÄIVYSTYS 1,5 VUOTTA!TEKSTI: SUSANNA WILÉN, PÄIVYSTYKSEN YLILÄÄKÄRI KUVAT: LEILA KOISTINEN

1.4.2013 aloitettiin PKSSK:ssa todellinen yhteispäivystys – ensimmäisenä Suomessa. Päivystyksessämme potilaita ei enää jaotella erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon potilaisiin vaan kaikki päivystyksellistä hoitoa vaativat potilaat hoidetaan yhteispäivystyksessä kellonajasta ja kotikunnasta riippumatta. Pyrimme siihen, että potilaan kulku päivystyksen läpi ”ovelta ovelle” olisi sujuvaa ja mahdollisuuksien mukaan yhden ja saman lääkärin hoitamaa.

Kesän–syksyn 2014 aikana tuli selvä kasvu kävijämääriin, jopa

10 % /kk.

tekäytännön poistumisella ja erilaisella kirjaustavalla usean lääkärin katsoessa samaa potilasta. Aiemmin potilas kävi terveyskeskuksessa, sai lähetteen ja sit-ten häntä arvioi sisätautilääkäri, kirurgi ja neurologi – yhteensä neljä käyntiä. Nyt tämä sama käynti on puristettu yhteen laskennalliseen käyntiin. Kesän–syksyn 2014 aikana tuli selvä kasvu kävijämää-riin, jopa 10 %/kk. Jää vielä nähtäväksi, onko muutos sattumaa vai pysyvä ilmiö.

Päivystyksen tilat ovat vanhat eivätkä palvele uutta toimintaa. Olemme muka-na J2-hankkeessa, jonka myötä toivom-

me saavamme uudet toimivammat tilat vuo-den 2020 alusta. Vali-tettavasti näyttää siltä, että rakentamisen ajan 2017–2020 päivystys joutuu turvautumaan pitkälti erilaisiin väistö-

tiloihin, koska suunnitellut uudet tilat ni-veltyvät osittain nykyisiin J- ja E-siiven tiloihin. Tämä tulee varmasti asettamaan paljon haasteita sairaalan toiminnalle tuona aikana.

Olemme siis toimineet nyt noin puo-litoista vuotta. Sen ikäinen lapsi osaa jo kävellä vähän horjuen, ymmärtää enem-män puhetta kuin tuottaa sitä ja pelkää korkeita paikkoja ja kaatumista. Näin-hän se on meidänkin kohdallamme. Yh-teispäivystyksessä me kasvamme, opim-me uutta ja kehitymme – te muut voitte varmaankin odotella kahden vuoden uh-maikäämme! •

OLEMME MUKANA J2-HANKKEESSA, JONKA

MYÖTÄ TOIVOMME SAAVAMME UUDET TOIMIVAMMAT TILAT

VUODEN 2020 ALUSTA.


Henkilöstöyksikössä on valmistel-tu kuluvan vuoden aikana palkit-semisen toimintasuunnitelmaa

kuntayhtymälle. Taustalla on ollut tar-ve koota palkitsemisen periaatteet yh-teen sekä tukea kuntayhtymän stra-tegista päämäärää olla vetovoimainen työntekijä. Suunnitelmaa on käsitelty eri toimikunnissa ja johtoryhmässä, yh-tymähallitus hyväksyi sen marraskuun kokouksessaan.

Mitä palkitseminen on?

Työstä saatu palkkio näkyy konkreetti-simmin rahallisena hyötynä: saan palk-kaa ja työsuhde-etuja. Palkitsemisen ko-konaisuus on kuitenkin paljon laajempi. Se on vaihtokauppaa työntekijän ja työn-antajan välillä. Työntekijä antaa työpa-noksensa työnantajalle ja saa vaihdos-

sa palkan lisäksi muita etuja, palautetta työstään tai mahdollisuuden kehittyä ja kehittää ammatillista osaamistaan. Työn-antaja odottaa, että vastineeksi työnteki-jä tekee oikeita ja merkityksellisiä asioi-ta. Kun tämä vaihtosuhde on kunnossa, työ on motivoivaa ja tuloksellista.

– Palkitseminen on ennen kaikkea johtamisen väline, jonka avulla toimintaa ohjataan haluttuun suuntaan. Palkitse-minen kertoo työntekijöille, mitä työssä arvostetaan. Työtekijälle taas hyvä johta-minen on jo sinänsä yksi palkitsemisen muoto, toteaa palkka- ja henkilöstösuun-nittelija Marika Lappalainen.

Palkitsemisessa punnukset on pidet-tävä tarkkaan tasapainossa. Palkitsemi-nen voi ohjata myös tekemään vääriä asi-oita tai se voi lisätä ristiriitoja, jos järjes-telmää ei koeta reiluksi.

PALKKAA JA PALKKIOITATEKSTI: SUSANNA PROKKOLA KUVA: OSSI PUUSTINEN

PKSSK:n palkitsemisen toimintasuunnitelma täsmentää periaatteet ja kokoaa yhteen palkitsemisen muodot.

Aineellista palkitsemista

Aineellista palkitsemista ovat palkka ja palkkiot, esimerkiksi työn vaativuuteen perustuva tehtäväkohtainen palkka, eri-laiset lisät työkokemuksesta tai henkilö-kohtaisesta osaamisesta, tulospalkkiot, myös vuosittain jaettava työsuojelupal-kinto sekä tunnustus sisäisestä asiakas-tyytyväisyydestä. Henkilöstöedut, kuten työterveyshuolto, vapaa-ajan alennukset ja työsuhdeasunnot ovat myös aineelli-sen palkitsemisen muotoja.

– Uusia palkitsemisen keinoja ovat kertapalkkio ja motivaatiopalkkio. Mo-lemmat on tarkoitettu nopeaan palkitse-miseen, kun esimies haluaa palkita joko yksilöitä tai ryhmää esimerkiksi erityi-sen hyvistä työsuorituksista tai venymi-sestä, kertoo Lappalainen.

Palkitsemissuunnitelmassa on täs-mennetty palkkioiden kriteerit, ja kun-tayhtymän johto päättää vuosittain näi-hin käytettävät varat.

Aineetonta palkitsemista

Aineeton palkitseminen on muuta hy-vää ja hyötyä, jota työntekijä saa työs-tään. Työn sisällön sopiva haastavuus, mahdollisuus kehittää omaa työtään, sel- keät tehtävänkuvat, toimiva esimiestyö ja ammatillinen kehittyminen ovat muun muassa seikkoja, jotka lisäävät työhyvin-vointia ja jotka saavat työn tuntumaan mielekkäältä.

Työhyvinvointikysely onkin eräs pal-kitsemisjärjestelmän keskeisistä mitta-reista. Siitä saadaan tietoa, miten henki-lökunta on palkitsemisen kokenut. Tie-toa saadaan myös normaalin raportoin-tihierarkian kautta. •

TYÖNANTAJA ODOTTAA, ETTÄ VASTINEEKSI TYÖNTEKIJÄ TEKEE OIKEITA JA MERKITYKSELLISIÄ ASIOITA.

TYÖNTEKIJÄ ANTAA TYÖPANOKSENSA TYÖNANTAJALLE JA SAA VAIHDOSSA PALKAN LISÄKSI MUITA ETUJA, PALAUTETTA TYÖSTÄÄN TAI MAHDOLLISUUDEN KEHITTYÄ JA KEHITTÄÄ AMMATILLISTA OSAAMISTAAN.

Palkka- ja henkilöstösuunnittelija Marika Lappalainen

10 SUAKKUNAT

Laitos- ja välinehuoltopalvelujen SiVakka-kehittä-mishanke lähestyy päätepistettään. Pari vuotta sitten alkaneessa hankkeessa on kehitetty tiimi-

työtä sekä mm. muutokseen ja työyhteisötaitoihin liittyviä kykyjä. Hankkeen koulutuksiin ja pienryh-mätyöskentelyyn on osallistunut suurin osa yksikön noin 250 työntekijästä. Päivystyksen laitoshuoltaja-tiimille hanke tuli juuri sopivaan aikaan, kun keskus-sairaalan päivystystä ja Joensuun kaupungin terveys-keskuspäivystystä oltiin yhdistämässä:

– Tiedettiin, että muutos olisi joka tapauksessa tulossa. Nyt pääsimme heti alusta lähtien eri tiimien kanssa kehittämään itse omaa työtämme ja mietti-mään, miten yhdistäisimme toimintatavat, kertovat laitoshuoltajat Saija Ronkainen ja Tarja Rasi.

Yhteisessä tarkastelussa muun muassa huomat-tiin, että tiettyinä aikoina työtä oli enemmän kuin ehdittiin tehdä ja hiljaisinta taas oli juuri silloin, kun laitoshuoltajia oli eniten paikalla. Henkilökunta laati perustellun ehdotuksen resurssien lisäämisestä yö-vuoroon, ja ehdotus meni läpi. Vuorotyötä tekevis-sä tiimeissä yhteistä ideointia tehtiin esimerkiksi il-moitustaululla olevien idealistojen avulla. Jokainen sai ehdottaa uusia ajatuksia, muut kommentoida ja kehittää niitä edelleen.

– Kaikki saivat osallistua ja sillä oli selvä vaikutus työilmapiiriin. Muutosta ei pelätty, vaan oltiin jopa muutosmyönteisiä. Ei odotettu, että ihme tapahtuu, vaan tiimiläiset osallistuivat muutokseen itse, kiteyt-tää Tarja Rasi.

Koulutuspäiviä, pienryhmätyöskentelyä ja pilotointia

Muutosvalmennus oli vain yksi osa SiVakka-hanket-ta. Hankkeessa kehitettiin myös tiimityötä, vuoro-vaikutus- ja työyhteisötaitoja sekä työkuntoon ja er-gonomiaan liittyviä asioita. Keinoina olivat yleiset koulutuspäivät ja pienryhmätyöskentely, jossa pu-reuduttiin syvemmälle johonkin aiheeseen. Hank-keen aikana päiväkirurgian laitoshuoltajat pilotoivat tiimisopimuksen, joka nyttemmin on otettu käyt-töön koko laitos- ja välinehuoltoyksikössä. Tiimiso-pimukseen on kirjattu mm. tiimin jäsenet ja heidän vastuualueensa.

– Tiimisopimus on hyvä paketti, kunhan saamme sen täysin valmiiksi. Siinä on yhteisesti sovittu pe-lisäännöt kaikkien tiimiin kuuluvien kesken, toteaa

MUUTOSVALMIUS SYNTYY VAIKUTUS-MAHDOLLISUUKSISTATEKSTI JA KUVAT: SUSANNA PROKKOLA

SiVakka-kehittämishankkeessa tuettiin laitoshuoltajien muutosvalmiuksia ja työelämätaitoja sekä kehitettiin tiimityötä.

Laitoshuoltajat Saija Ronkainen ja Tarja Rasi


päivystyksen tiiminvetäjänä tällä hetkel-lä toimiva Saija Ronkainen.

Laitos- ja välinehuoltoyksikön tii-meissä jokainen on vuorollaan vastuussa tiimin vetämisestä, vetäjä vaihtuu vuo-sittain sopimuksen päivittämisen yhtey-dessä. Tiimityöstä hanke myös sai alkun-sa, sillä siivous- ja vaatepalveluissa oli jo aiemmin siirrytty tiimimäiseen työsken-telyyn:

- Toimintamallia haluttiin kehittää, ja samalla antaa työntekijöille mahdolli-suus muutenkin kehittää omaa työtään. Henkilökunnalta kysyttiin, mitä uutta he haluaisivat työltänsä ja hankkeen ta-voitteet nousivat näistä toiveista, kertoo yksikön palvelupäällikkö Outi Papunen.

Yksikön haasteena on muun muas-sa henkilöstön vaihtuvuus. Henkilöstön keski-ikä on noin 50 vuotta, työnteki-jöitä jää eläkkeelle ja uusia työntekijöitä tulee yksikköön noin 10–15 per vuosi. Suurin osa työntekijöistä on laitoshuol-tajia, jotka vastaavat kuntayhtymän sii-vouspalvelusta ja lisäksi vuodeosastoil-la ravintopalvelusta ja vuodehuollosta. Vaatepalvelun laitoshuoltajat vastaavat potilas- ja vuodevaatteiden riittävyy-destä sekä henkilökunnan työvaatteiden varastoinnista ja erikoistuotteiden om-pelupalvelusta. Välinehuoltopalvelut tu-livat mukaan SiVakka-hankkeeseen or-ganisaatiomuutoksen yhteydessä vuon-na 2013.

Tervetuloa työvaihtoon

Hankkeen koulutusyhteistyökumppa-niksi valikoitui Pohjois-Karjalan Aikuis-opisto ja rahoitusta saatiin Tekesiltä. Rahoituksen saamisessa eräs keskeinen asia oli verkostoitumisen ja työvaihdon kehittäminen, minkä rahoittaja katsoi in-novaatioksi.

– Käytännössä se tarkoittaa, että mei-dän henkilökuntamme voi täydennys-koulutusstatuksella lähteä työvaihtoon joko talon sisällä tai sen ulkopuolelle. Toisen tiimin tai työpaikan työtapoihin tutustuminen antaa mahdollisuuden op-pia uutta, jakaa tietoa ja arvioida omia työtapoja, kertoo Outi Papunen.

Talon sisällä työvaihtoja on käynnissä koko ajan ja ulkopuolisiin vaihtoihin olisi halukkuutta. Ongelmana on ollut se, että sopivia vastapelureita on vähän.

– Ensimmäiset vaihtajat lähtivät mar-raskuussa Joensuun kaupungin kohtei-siin ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopii-riin. Lisää sopivia yhteistyökumppanei-ta etsitään edelleen. Myös meille päin ovat työvaihtajat tervetulleita, toivottaa Papunen.

Luottamus palkitsee

Hankkeesta on jäänyt käteen konkreet-tisten asioiden lisäksi hyvää mieltä, yh-teishengen ja työmotivaation kohentu-mista. Työntekijöiden omiin kehittämis-taitoihin luottaminen on palkinnut niin työntekijöitä itseään kuin esimiehiäkin.

– Työstä on tullut mielekkäämpää, kun siihen on saanut itse vaikuttaa. Oli silmiä aukaiseva kokemus nähdä, mitä yhteistyöllä voi saada aikaan, toteaa Sai-ja Ronkainen.

Siivoustyönohjaajaksi työn ohella opiskeleva Tarja Rasi arvioi hanketta myös esimiestyön näkökulmasta palkit-sevaksi. Kun esimies asetti raamit ja an-toi työntekijöille luvan kehittää, hyviä ideoita nousi itsestään. Työtyytyväisyys on tiimissä kohentunut, negatiivista pa-lautetta tulee harvoin, myös sairaanhoi-don puolelta on tullut positiivista pa-lautetta tilojen puhtaustason kohentu-misesta. •

SiVakka-hanke

+ PKSSK:n laitos- ja välinehuoltopalveluyksikön henkilöstön kehittämisprojekti

+ Toteutusaika: 1.9.2012–31.12.2014

+ Hanketta hallinnoi PKKY, rahoitus Tekesiltä

+ Kolme kehittämisaluetta: osaaminen ja työelämän muutokset, vuorovaikutus- ja työyhteisötaidot, työkunnon kehittäminen

+ Ulkopuolinen auditointi marraskuussa, loppuluennot joulukuussa, loppuraportti huhtikuussa 2015

12 SUAKKUNAT

Honkalampi-keskuksen uusi Hon-katähti-rakennus valmistui loka-kuussa, ja ensimmäiset vuokralai-

set ovat lehden ilmestymiseen mennes-sä muuttaneet asuntoihinsa. Honkatähti on tehostetun palveluasumisen yksikkö, jossa on asuntoja 20 hengelle. Asunnot ovat pääasiassa yksiöitä, jotka on ryhmi-telty rakennuksen neljään eri siipeen. Jo-kaisessa siivessä on myös yhteiset oles-kelu-, harrastus- ja apuvälinetilat, lisäksi rakennuksessa on kaikkien yhteiset sau-natilat sekä pesula.

Honkatähden asukkaat ovat vammai-sia henkilöitä, jotka tarvitsevat ympäri-vuorokautista ohjausta, valvontaa ja hoi-toa pärjätäkseen. Honkatähti ei kuiten-kaan ole laitosasumista, vaan asukkaat ovat vuokralaisia, jotka mm. kalustavat oman asuntonsa itse, omilla huonekaluil-laan ja tekstiileillään.

Honkatähdessä toteutetaan valtioneu-voston periaatepäätöstä siirtyä kehitys-vammapalveluissa laitosasumisesta koh-ti yksilöllistä asumista – kehitysvammai-sella on oltava oikeus asua kuten muut-kin kuntalaiset. Palvelujen purkamista tämä ei tarkoita, vaan entistä asiakasläh-töisempää palvelujen määrittelyä.

HONKATÄHTI VALMISTUITEKSTI JA KUVAT SUSANNA PROKKOLA

Honkatähden suunnittelussa asuk-kaiden yksilöllisyys ja erityistarpeet on huomioitu monella tapaa: jokaisessa asunnossa on oma ulko-ovi, keittiöka-lusteet sekä pesuhuone, viihtyisyyteen on kiinnitetty huomiota, esteettömyys ja apuvälineet on huomioitu tilaratkaisuis-sa. Asunnoissa on myös mm. happilii-tännät ja asuntokohtaiset sähkö- ja vesi-kytkimet, jotka mahdollistavat asukkaan tarpeen mukaisen hoidon ja turvallisuu-den. Henkilökuntaa on yhteensä noin 40, mutta määrä joustaa asukkaiden pal-velutarpeen mukaan. •

Honkatähti on tehostetun

palveluasumisen yksikkö, jossa on

asuntoja

20hengelle.

Henkilökuntaa on yhteensä noin

40, mutta määrä

joustaa asukkaiden palvelutarpeen

mukaan.

++++++++++++++++++++++++++


Honkalammella juhlittiin 30.8.14 kehitysvammahuollon perhehoi-don 40-vuotispäivää kesätapahtu-

man merkeissä. Päivästä odotettiin läm-mintä ja aurinkoista kesätapahtumaa ul-koleikkeineen ja makkaranpaistoineen, mutta ilmoille ei voi mitään. Tuli viileä ja tuulinen päivä, vaan onneksi sateel-ta vältyttiin. Tapahtuma alkoi aamupäi-vän puolella kodalla makkaraa paistaen ja nautiskellen mm. Filippiineiltä lähtöi-sin olevalta perhehoitajaltamme heidän herkkuaan – tapiokahelmistä tehtyä kiis-seliä. Vaikka ulkona oli viileää, kodassa sen sijaan oli tiivis ja lämmin tunnelma. Tapahtumaan osallistui perhehoitajia, perhehoidossa olevia asiakkaita ja kehi-tysvammaneuvolan työntekijöitä runsas joukko – noin 130 henkilöä.

Ulkopelit siirrettiin olosuhteiden vuoksi sisätiloihin liikuntasaliin, jossa puhallettiin tikkaa ja pelattiin curlingia. Innokkaita osallistujia oli välillä jonoksi asti. Maalauspisteellä jokainen sai tehdä oman osuutensa yhteiseen maalaukseen, isoon kankaaseen, joka juhlan ajaksi ri-pustettiin salin seinälle. Maalauksesta tuli moni-ilmeinen ja värikäs. Perhehoi-tajien omalla kirpputorilla myytiin mo-nenmoista tavaraa, mm. vaatteita, koruja ja kirjoja. Varat käytetään myöhemmin perhehoitajien yhteisen virkistyksen hyväksi. Tanssipajassa opeteltiin istu-matanssi, joka sopi liikuntaesteisellekin tanssinystävälle ja joka sitten tanssittiin

yhdessä laulaen päivän varsinaisessa juhlaosuudessa. Juhlassa puheen pitivät sosiaalijohtaja, perhehoitaja ja omainen, kukin omasta näkökulmastaan. Lisäksi perhekodin nuoret esittivät musiikkia.

Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet kehitysvammaisten perhehoidolle. Muu-tama vuosi laitosalueen rakentamisen jälkeen aloiteltiin perhehoitoa. Yhä edel-leen mukana toiminnassa on joitakin pit-käaikaisia perhehoitajia. Juhlaosuuden päätteeksi muistettiin pitkään toiminei-ta perhehoitajia. Ensimmäinen perhe-

PERHEHOIDON 40-VUOTISJUHLAT HONKALAMMELLATEKSTI: VIIVI TURUNEN, SOSIAALITYÖNTEKIJÄ

hoitajamme oli Eija Hokkila, joka on jo tuolta alusta saakka toiminut tilapäisenä perhehoitajana. Yli 25 vuotta toimineita perhehoitajia oli mukana 7 pariskuntaa ja heitä muistettiin Perhehoito-koruin ja kunniakirjoin. Lisäksi heille sekä yli 10 vuotta toimineille perhehoitajille ja myös juhlaan saapuneille jo eläkkeelle jääneille perhehoitajille annettiin päivä-toiminnoissa painetut Kirahvi-tyynylii-nat. Lopuksi juotiin kakkukahvit. Nälkäi-simmät pääsivät vielä paistamaan mak-karoita kodalle uudelleen. •

Perhehoitajia ja asukkaita opettelemassa istumatanssia päivätoiminnan ohjaaja Jaana Tarkkosen ohjaamana.

Ensimmäistä perhehoitajaa Eija Hokkilaa muistettiin

korulla. Korun luovuttivat sosiaalityöntekijä Viivi Turunen ja sosiaalijohtaja Jari Nevanto.

Perhehoitaja Juha Ristiharju makkaranpaistossa kodalla.

14 SUAKKUNAT14 SUAKKUNAT

SAIRAALAMAAILMASSA KUUDELLA VUOSIKYMMENELLÄTEKSTI: LEILA KOISTINEN KUVAT: LEILA KOISTINEN, PKSSK:N KUVA-ARKISTO JA PIRJO KONTION KOTIALBUMI

Vaikka Pirjon pääaine oli yrityksen taloustiede, hän päätti varmistaa turval-lisen tulevaisuuden ottamalla sivuaineik-si tietotekniikkaa, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä.

– Laskeskelin, että jollen pääse töihin terveystieteitten pariin, pääsen ainakin kauppaoppilaitokseen opettajaksi, Pirjo Kontio kertoo.

Taloustiedon lisäksi Pirjo perehtyi opinnoissaan terveysasioihin. Pirjon gra-dun aihe on yhä tänäkin päivänä ajan-kohtainen: Keuhkosyöpäpotilaan diag-noosikohtaiset kustannukset.

Suunnittelusihteeri valtion velvoittamana

Pirjo Kontion varsinainen työura kes-kussairaalassa alkoi vuonna 1976. Valtio oli velvoittanut kaikkia keskussairaaloita perustamaan suunnittelusihteerin viran alueellista suunnittelua varten vuonna 1973. Tähän tehtävään Pirjo Kontio tuli valituksi.

Seitsemänkymmentäluvun puolivä-liin mennessä 1950-luvulla rakennet-tuun sairaalaan ei oltu tilantarpeesta huolimatta tehty laajennuksia. Pirjon aloitettua suunnittelusihteerin virassa ensimmäinen työtehtävä oli laajennus-vaiheen perustamissuunnitelman laati-minen. Perustamissuunnitelma hyväk-syttiin kuitenkin lääkintöhallituksessa vasta kolme vuotta myöhemmin ja siitä aiheutui pohdittavaa talousväelle.

– Rakentamisen kustannukset oli las-kettu vuoden 1976 rahassa ja indeksiko-rotusta ei oltu otettu huomioon. Me kä-vimme eduskuntaa myöten vaatimassa 10 miljoonaa markkaa lisärahaa. Sitä ei kuitenkaan saatu.

Rakentaminen oli siihen aikaan myös hyvin säädeltyä. Lääkintähallitus käsit-teli laajennuksen ykkösvaiheen suunni-telmat mm. ensiapupoliklinikan, teho-osaston, laboratorion ja röntgenin tilat huone huoneelta.

– Se oli hyvin vaativaa. Piirustusten piti olla valmiina noin kymmenen vuotta ennen rakennuksen valmistumista, sil-lä rakentamaan päästiin vasta 80-luvun lopulla.

Pirjo Kontio oli viisitoistavuotias teinityttö, kun hän pääsi ensimmäisen kerran töihin Joensuun keskussairaalaan. Tämä tapahtui vuonna 1965. Ensimmäinen työjakso kesti kaksi viikkoa ja tehtävänä olivat monipuoliset toimistotehtävät.

Sairaalamaailma puraisi nuorta neitiä ihan tosissaan ja hän halusi rakentaa itsel-leen ammatin terveysalalle. Hän päätyi kuitenkin opiskelemaan yrityksen talous-tieteitä Jyväskylän yliopistoon. Haaveammattiaan Pirjo ei unohtanut. Kesälomat kuluivat sairaalan potilastoimistossa tutuksi tulleessa ympäristössä työskennellen sekä Joensuussa että Jyväskylässä.


5-vuotissuunnitelmia

Nykyiseen tilanteeseen verrattuna val-tiolla oli 70- ja 80-luvuilla hyvin tiukka valtakunnallinen ohjaus terveyskeskus-ten ja erikoissairaanhoidon toiminnan kehittämiseen. Sairaaloilta edellytettiin vuosittaista 5-vuotissuunnitelmaa, jossa keskussairaalan piti ottaa muut alueen sairaalat mukaan kehitystyöhön.

– Tehtäviini kuuluivat erikoisalakoh-taiset neuvottelut, joihin otimme mukaan myös terveyskeskusten edustajat. Meil-le oli omassa läänissämme hyvin luonte-vaa pähkäillä terveydenhuoltoon liittyviä palveluja yhdessä perusterveydenhuol-lon kanssa. Tein myös samanaikaises-ti paljon yhteistyötä lääkintöhallituksen kanssa, jossa viimekädessä päätettiin pe-rustetaanko jonnekin virka vai ei.

– Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että meillä oli tuohon aikaan syvällinen, hy-vä ja upea yhteistyö läänissä.

Valtava-lainsäädäntö muutti kaiken

Terveydenhuoltopalvelujen ollessa val-takunnallisessa ohjauksessa, kuului Pirjo Kontion työhön paljon matkustamista ja kokouksia. Kaikki virat hyväksyttiin al-kuvuosina lääkintöhallituksessa, josta ne myöhemmin siirtyivät läänin vahvistet-tavaksi. Pirjo Kontio näkee järjestelmäs-sä hyviä puolia.

– Positiivista valtion ohjauksessa oli valtakunnallinen tasa-arvoisuus. Kun valtio määräsi esim. perustamaan lasten psykiatriset poliklinikat, se tapahtui jo-kaisessa keskussairaalassa yhtä aikaa.

– Vuosina 1989–90 Pohjois-Karjalaan ohjattiin suuri määrä uusia virkoja val-takunnallisesta kiintiöstä. Tämä johtui meidän laajennuksen ensimmäisen vai-heen valmistumisesta. Ensimmäisenä vuonna saimme lähes sata virkaa ja toi-sena yli sata.

Sittemmin valta delegoitiin lääkintö-hallitukselta läänille ja 90-luvun alku-puolelta lähtien kunnat ovat voineet itse tehdä päätöksiä omasta näkökulmastaan.

– Valtava-lainsäädännön myötä pit-kän tähtäimen suunnittelu supistui ja

terveydenhuollon palvelujärjestelmä al-koi monimutkaistua. Se oli mielestäni selkeä virhe suurissa linjoissa.

Tulosjohtaminen

Suunnittelu on ollut kaikki nämä vuodet Pirjo Kontion päätyötä. Joskus 80-luvul-la järjestettiin keskussairaalassa ja maa-kunnassa tulosjohtamiskoulutusta, jo-hon Pirjo suhtautui aluksi hyvinkin en-nakkoluuloisesti.

– Pohdin ja ihmettelin kuinka ulkopuo-linen ihminen voisi kouluttaa meitä. Kun sitten koulutuksen luonne selvisi, se kolahti minuun todella vahvasti.

Tulosjohtamiskoulu-tuksessa keskityttiin pal-jon enemmän ihmisten johtamiseen kuin toimin-nan johtamiseen. Osallis-tava johtaminen, selkeät toiminnan tavoitteet ja mittarit nousivat myös keskiöön. Lopulta kou-lutus onnistui niin hyvin, että Pirjo otti virkavapaata vuoden verran 1991–92 ja työskenteli tuon ajan Yritystaidossa, joh-tamisen konsultointifirmassa.

– Erityisesti minua innosti johtamis-koulutuksen osallistavat menetelmät. Se oli mielenkiintoista.

– Sairaala perusti johtamisen tueksi nelihenkisen innostuneen ryhmän ”si-säiset konsultit” lyhyesti siskot, johon kuului yksi miespuolinen jäsen – ylilää-käri Harri Mustaniemi. Hän ei sisko-ni-mitystä hyväksynyt vaan antoi itselleen uuden nimen: masku.

80-luvulla aloitti sairaalan oma hen-kilöstölehti Suakkunat. Pirjo toimi leh-den päätoimittajana vuodesta 1996 läh-tien kehittäen lehteä tuottamalla sisältöä henkilöstön lisäksi sidosrymille.

Rajaton-projektissa tehtiin yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteisten tavotteiden saavuttamiseksi.

Tuotteistaminen

Valtava lainsäädäntö muutti valtion oh-jauskuvion 90-luvun alkupuolella siten, että valtion osuudet menivät tiettyjen kriteereitten pohjalta suoraan kunnille. Näitä kriteerejä olivat mm. asukasmäärä, ikärakenne, sairastavuus ja kuolleisuus.

Sairaalamaailmaan tuli aikamoinen kulttuurimuutos – tuotteistaminen.

– Sairaalassa on aina pidetty tärkeim-pänä asiana ihmisarvoa ja potilaan hoita-mista. Nyt kuvioon tuli mukaan kustan-nusten kohdentaminen ja hoidon hinta.

Oli iso asia pohtia po-tilaan hoidon tuotteista-mista. Joensuun keskus-sairaalassa koottiin vii-sikko-ryhmä ohjaamaan tuotteistamistyötä eri yk-sikköjen palveluihin.

– Saimme toisessa ää-ripäässä esim. fysiatrialle tuotekoriin yhteensä 99 tuotetta. Vastaavasti sisä-taudeille hillitysti kolme

hintaryhmää: keskimääräinen, vaativa tai tehostettu hoitopäivä. Siihen saakka meillä oli ollut sairaalassa vain yksi hoi-topäivä- ja yksi poliklinikkamaksu.

– Koska samaan aikaan oli jäänyt val-takunnallinen ohjaus ja sitä myöten vii-den vuoden suunnitelmat pois, meillä elettiin vain yhtä budjettivuotta kerral-laan.

Kansainvälisyys

Yksi merkittävä osa Pirjo Kontion työtä on ollut kansainvälinen suhdetoiminta. Terveydenalan koulutukseenhan on ai-na kuulunut hyvin vahvasti kansainvä-lisyys. Myös sairaanhoitopiiri on ollut mukana kansainvälisissä kongresseissa ja erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa.

Oli iso asia pohtia potilaan hoidon tuotteistamista.

– Saimme toisessa ääripäässä esim.

fysiatrialle tuotekoriin yhteensä 99 tuotetta.

16 SUAKKUNAT

EU:n sairaalakomitea pitääkin yllä ammattilaisten HOPE-vaihto-ohjelmaa eri maiden välillä. Ideana on, että vuo-sittain jotkut sairaalat eri maista ilmoit-tautuvat isäntäsairaaloiksi. Halukkais-ta sairaala-alan ammattilaisista valitaan vastaavasti henkilöt tietyillä kriteereillä vaihto-ohjelmaan.

Vaihto-ohjelmaa organisoivat kan-sainväliset koordinaattorit, jotka vuosit-tain ratkaisevat isäntäsairaaloiden mää-rän pohjalta paljonko ja ketkä hakijoista valitaan vaihtoon.

Keskussairaalasta valittiin vuonna 1996 ensimmäisenä vaihtoon Pirjo Kon-tio. Viisiviikkoinen harjoittelu oli Wie-nin yliopistollisessa sairaalassa Itävallas-sa. Harjoittelun päättävä arviointisemi-naari oli taas Portugalissa.

– Halusin opiskelusta kaiken irti. Esi-tin isäntäsairaalalle etukäteen toiveeni mihin haluan tutustua. Kiinnostuksen kohteet lähtivät työni sisällöstä ja pääsin perehtymään johtamiseen, strategiaan, koulutukseen sekä viestintään.

– Ohjelma oli hyvin tiivis. Ehdin tu-tustumaan toimintaan myös useassa eri organisaatiossa. Takaisin palattuani eh-dotin johtoryhmälle, että meidän sai-raalasta tulisi seuraava isäntäsairaala. Se myös onnistui.

Ensimmäinen vaihdokasJoensuussa

Keskussairaalan ensimmäinen vaihdo-kas oli saksalainen Marianne Becker. Marianne työskenteli atk-koordinaatto-rina, mutta hänellä oli myös sairaanhoi-tajan koulutus. Suomessa Marianne ha-lusi nähdä, kuinka sairaanhoitajat käyt-tävät tietotekniikkaa omassa työssään.

Alun pitäen Marianne Becker olisi ha-lunnut Ruotsiin ja hän oli kauhuissaan, kun kuuli harjoittelupaikasta itärajan tuntumassa. Hän oli yhdessä esimiehen-sä kanssa etsinyt Joensuuta kartasta – sieltähän se löytyi, vaikka jokunen tovi siihen menikin.

– Mariannen esimies oli oikea Suomi-fani ja hän toppuutteli Mariannea ole-maan pelkäämättä. Suomi on hieno maa etkä varmuudella pääse kohtaamaan kar-huja, hän oli vakuuttanut.

– Minä organisoin ohjelman, jossa Marianne pääsi sairaanhoitajan asussa sairaalamme teholle ja leikkaussaliin kat-somaan oikeaa työtä. Marianne oli aivan otettu käytetystä modernista tekniikasta.

Pirjo Kontio oli monta vuotta koor-dinoimassa kansainvälisiä vaihdokkaita sairaalaan. Varsinaisen vaihto-ohjelman lisäksi hän järjesti vieraille runsaasti va-paa-ajan aktiviteetteja. Vieraat pääsivät tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin

• 12.7.1965 Ensimmäinen työpaikka keskussairaalan poliklinikan toimistossa vs. toimistoapulaisena• 7.6.1976 Virka suunnittelusihteerinä• 28.8.2014 Viimeinen työpäivä kehittämispäällikkönä• 1.10.2014 Ensimmäinen päivä eläkkeellä• Vapaaherratar – tärkeintä perhe ja lapsenlapset • Suunnitelmissa lapsenlapsen kanssa piipahdus Heidelbergiin sairaalan ensimmäisen hopelaisen Marianne Beckerin vieraaksi. • Tulevaisuuspohdintoja: Tuokohan HOPE jotain tullessaan?

Pirjo Kontio ja uran merkkipaaluja

saunomisesta uimiseen 15-asteisessa vedessä ja tietenkin suomalaisiin perin-neherkkuihin, kuten karjalanpiirakoihin.

Strategiaprosessit

2000-luvulle tultaessa sairaanhoitopii-rissä kiinnostuttiin laatutyöstä. Johto-ryhmän aloitteesta alettiin määrätietoi-sesti kehittämään potilaan hoitoon liit-tyviä prosesseja. Samalla arvioitiin, te-kevätkö ihmiset oikeita tehtäviä oikea-aikaisesti ja miten potilaan hoidon ko-konaisuus sujuu.

– Hyvin nopeasti huomasimme, että ilman pitkän tähtäimen suunnittelua ja tavoitteita emme voi tehdä laatutyötä. Siitä alkoi strategiaprosessi, joka on ol-lut hyvin merkittävässä roolissa minun työssäni koko 2000-luvun ajan.

Kuntayhtymän strategiasta nousi tar-ve perustaa terveyspiiri eli yhdistää pe-rusterveydenhoito ja erikoissairaanhoi-to. Kuntayhtymä teetti yhdistämises-tä selvityksiä, mutta kunnat eivät vielä vuosina 2005-2006 nähneet sitä tarpeel-lisena.

– Me teimme oman Pohjois-Karjalan mallin, jossa muodostettiin röntgen-, laboratorio- ja kiinteistöliikelaitokset, yhteiset apuväline- ja lääkehuolto sekä maakunnallinen potilastietojärjetelmä. Se oli maakunnallista yhteistä kehittä-mistyötä parhaimmillaan.

Hyvärilän henki

Pirjo Kontio on ollut näkemässä kes-kussairaalan kehitystä peräti kuudella eri vuosikymmenellä. Vuosien varrella on tehty monia eri malleja, selvityksiä, strategisia linjauksia ja paljon muuta ke-hittämistyötä. Yhteistyö virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä on ollut poikkeuksellisen toimivaa.

– Olen erittäin iloinen meidän valta-van hyvästä yhteistyöstä. Meillä on ollut hyvät päättäjät, mikä ei suinkaan ole it-sestäänselvyys. Meillä on päästy erikois-sairaanhoidon kehittämisessä erittäin hyvälle tasolle ja kliiniset tutkimusmah-dollisuudet ovat lisääntyneet huikeasti.

– Meillä puhutaan Hyvärilän henges-tä. Se tarkoittaa yhdessä asioiden pähkäi-lyä. Pidimme alkuun valtuustoseminaa-rit vuosia Hyvärilässä, jossa käytettiin osallistavia keinoja, tehtiin töitä ryhmis-sä ja puhuttiin paljon isoista asioista mm. psykiatriaratkaisusta. Saimme seminaa-reistamme huikean hyvää palautetta. Sii-tä olen aika ylpeä, Pirjo Kontio päättää.

Pirjo Kontion viimeinen työpäivä oli elokuun 28. päivä 2014. Hän jäi eläk-keelle 1.10.2014. Hän on lupautunut jatkossakin koordinoimaan mahdollisia Hope-vaihto-ohjelman vierailuja.


1

2

9

8

7

6

5

3

4

1 Ensimmäisen kerran Pirjo tuli sairaalan toimistoon töihin heti rippikoulun jälkeen. 2 Keskussairaalan 50-vuotisjuhlallisuuksiin varauduttiin vanhoja asioita muistellen. 3 Henkilöstösihteeri Kaija Majoinen, henkilöstölehden ensimmäinen päätoimittaja, ja suunnittelusihteeri Pirjo Kontio mm. mukana sairaanhoitopiirin perustamista koskevassa neuvottelussa 1985. 4 Työhön on kuulunut paljon esiintymisiä. 5 Kansainvälisten vieraiden vastaanottoa. 6 Arvot jalkautettiin koko sairaalaan. 7 Kehittämissemiraarissa puhumassa. 8 KYS-miljoonapiirin tiedottajat koolla Joensuussa. 9 Suakkunoitten päätoimittajan ominaisuudessa Pirjo pääsi tutustumaan sairaalan eri osastoihin. Tässä ollaan seuraamassa kuvauksia leikkaussalissa.

18 SUAKKUNAT

Taitopajoissa ei pönötetä, vaan opitaan uutta ja jaetaan osaamista mukavalla porukalla kuunnellen, keskustel-len, itse tehden ja ihmetellen”. Tämä lause oli johtolan-

kana, kun koulutuspalvelut aloitti taitopajojen suunnittelun syksyllä 2013 hoitotyön esimiehille suunnatun osaamistarve-kyselyn perusteella. Vuosittaisessa osaamistarvekyselyssä tu-li esille, että hoitajat kokivat tarvitsevansa oman osaamisensa päivittämistä hoitotyön kliinisissä taidoissa. Osaamistarveky-sely antoi konkreettisia koulutustoiveita, joiden pohjalta pää-timme kokeilla luento-opetuksen sijaan keskusteluun ja osaa-misen jakamiseen nojaavaa työpajatyöskentelyä. Näin syntyi Hoitotyön Taitopajat -koulutuskokonaisuus.

Työ tekijäänsä neuvoo

Meille kaikille on tavallista, että jo yhdessä päivässä unohdam-me suurimman osan opetetuista asioista. Saamme siirrettyä opittua omaksi pääomaksemme vain systemaattisesti kertaa-malla ja soveltamalla sitä työssä. Peräti 70 % oppimisesta ta-pahtuu työtä tehdessä, usein yrityksen ja erehdysten kautta.

20 % opitaan saamalla palautetta asiakkailta, työkavereilta tai esimieheltä ja perinteisen luentotyyppisen koulutuksen osuus oppimisessa on vain 10 %. (Tough, Allen).

Näin ajatellen pelkkä luento-opetus, verkko-opiskelu tai it-seopiskelumateriaalien läpi kahlaaminen eivät kuulosta yksi-nään optimaaliselta keinolta osaamisen päivittämiseen esimer-kiksi hoitotyön kliinisissä taidoissa. Hoitotyön taitopajoissa oppimisesta muodostuukin prosessi, jossa edellä mainitut me-netelmät yhdistetään käytännön harjoitteluun.

Työssä opitaan työn tekemisen ohessa ja osaaminen kehit-tyy työkokemuksen myötä. Samaa lähtökohtaa hyödynnetään myös taitopajassa; oppimistilanteet yritetään tehdä mahdol-lisimman autenttisiksi ja taitoja opitaan käytännössä harjoi-tellen.

Taitopajassa korostuu oppijan aktiivinen rooli; uusien ky-symysten herääminen, omien kokemusten reflektointi, uuden ymmärryksen muodostuminen ongelman ratkaisun kautta ja tiedon integrointi aikaisemmin opittuun tai koettuun. Taito-pajoissa pyritään siihen, että niihin on matala kynnys tulla ihmettelemään, kysymään ja kertomaan kokemuksiaan ja hy-viä hoitovinkkejä myös toisten tiedoksi. Jokainen taitopaja on oppimisprosessi, johon liittyy ennakkotehtävän tyyppinen pohdinta ennen varsinaista kokoontumista. Ennakkotehtävä-nä voi olla oppimisteko PKSSK:n verkko-oppimisympäristössä Verkkareissa tai Duodecimin Oppiportissa, tutustuminen kir-jalliseen materiaaliin tai pohdinta siitä, millaisiin omaa työtä koskeviin haasteisiin haluaisi saada vastauksen taitopajassa.

Asiantuntijasairaanhoitajat oppimistilanteiden ohjaajina

Taitopajoissa oppimistilanteita ohjaavat asiantuntijasairaan-hoitajat, joilla on viimeisin näyttöön perustuva tieto kulloinkin käsiteltävästä aiheesta. He antavat oman asiantuntemuksensa taitopajojen osallistujien käyttöön samalla rohkaisten osallis-

HOITOTYÖN TAITOPAJAT– osaamisen päivittämistä uudella tavalla

TEKSTI: RIITTA MUSTONEN, KOULUTUSSUUNNITTELIJA KUVAT: OSSI PUUSTINEN

”


tujia keskustelemaan erilaisista hoito-käytännöistä ja toimintatavoista. Koke-muksia jakamalla on mahdollista näh-dä asioita eri näkökulmista ja huomata oman toiminnan vahvuuksia ja kehittä-miskohtia. Taitopajojen eri aiheissa on käytetty erilaisia lähestymistapoja aihee-seen, mutta pääpaino on toiminnallisilla ja osallistujia aktivoivilla koulutusmene-telmillä. Asiantuntijasairaanhoitajat ovat oman taitopajansa ehdottomia ammat-tiosaajia. Perinteisen luento-opetuksen sijaan monet uskaltautuvat kokeilemaan erilaisia toiminnallisia opetusmenetel-miä ja kokevat saavansa omaan aihee-seensa uusia toteutusideoita. Taitopajas-sa hankittua ja päivitettyä osaamista on tarkoitus jakaa edelleen omassa työyksi-kössä ja saada hyödynnettyä taitopajojen antia näin laajemminkin.

Kokemuksia kevään 2014 taitopajoista

Keväällä 2014 melkein kaikki taitopajo-jen ryhmät olivat täynnä ja jotkut odot-telivat vapautuvia koulutuspaikkoja va-rasijoilla. Kaikista suosituimpia teemoja olivat potilaan nestehoito, CVK- ja PEG-potilaan hoito sekä PCA-kipupumppu-koulutus. Keväällä taitopajoissa käsitel-tiin yhteensä 14 eri teemaa ja osallistujia taitopajoissa kävi yhteensä 168 henkilöä. Jokaisen taitopajan jälkeen osallistujat vastasivat sähköiseen palautekyselyyn. Saadun palautteen perusteella taitopajo-jen ohjaajat saivat luotua kannustavan ja rennon tunnelman, joka loi oppimisel-le otollisen ilmapiirin. Koulutuspalaut-teesta koostettiin yhteenveto myös hoi-totyön johdolle.

Hoitotyön taitopajat -koulutuskokonai-suus on kirjattu yhdeksi hoitotyön toi-mintasuunnitelman kivijalkakoulutuk-seksi ja sitä on tarkoitus uusia jatkossa-kin aina keväisin ja syksyisin vaihtuvin aihein. Vuonna 2015 taitopajat järjeste-tään taas joka viikko samaan aikaan, aa-mu- ja iltavuoron vaihteessa. Näin voi-daan mahdollistaa mahdollisimman mo-nen hoitajan osallistuminen taitopajoi-hin. •

Mitä opitusta muistetaan?

+ Luento 5 %+ Lukeminen 10 %+ Audiovisuaalinen esitys 20 %+ Demonstraatio 30 %+ Keskusteluryhmä 50 %+ Oppiminen opettamalla muita 80 %

++++++++++++++++++++++++++++++++++PKSSK:n koulutuspalveluissa on tehty Hoitotyön Taitopajoihin liittyvä juliste ja esite.

Sähköisen esitteen voi halutessaan käydä tulostamassa PKSSK:n Intran etusivulta → koulutus → koulutuskokonaisuudet → Hoitotyön Taitopajat→ ESITE syksyn 2014 Taitopajoista. Tältä intranetin sivulta löytyy myös taitopajoihin liittyvää materiaalia ja palautelomake, jolla voi jatkossakin antaa palautetta ja kehittämisajatuksia taitopajoihin liittyen.

++++++++++++++++++++++++++++++++++

20 SUAKKUNAT

Vierailu 5.-6.6.2014TEKSTI: HELI HEIKKINEN, HYGIENIAHOITAJA

PKSSK:n ja Lapin sairaanhoitopii-rin infektioyksiköt ovat järjestä-neet yhteistyökokouksia infek-

tioiden torjuntaan liittyvissä asioissa jo 10 vuoden ajan. Yhteistyö on he-delmällistä, sillä yksiköt ovat keske-nään samankokoiset, molemmilla on yksi keskussairaala omalla alueellaan ja yksiköt koordinoivat infektioiden torjuntaa myös maakunnan alueella. Yhteistyötä voisi kutsua eräänlaisek-si vertaisarvioinniksi, kun molempien yksiköiden aikaansaannoksia käydään läpi yhdessä. Positiivisessa hengessä mietitään, mihin kannattaa panostaa ja mitä ehkä jättää vähemmälle. Tänä vuonna paneuduttiin syvällisemmin mm. toimenpiteisiin liittyvien infek-tioiden seurantaan ja ehkäisyyn sekä tulossa olevaan valtakunnalliseen mo-niresistenttien mikrobien torjuntaoh-jelmaan. Yhteistyötä varmasti jatke-taan tulevaisuudessa.

Kuvassa vasemmalta infektioylilää-käri Jukka Heikkinen, hygieniahoita-jat Ritva Kontkanen, Arja Kähkölä, Heli Heikkinen, Minna Kärki, lasten-kirurgi Liisa Räisänen, hygieniahoi-taja Sirpa Pöyry, tartuntatautihoita-ja Irja Kolehmainen, infektiolääkäri Antti Väänänen sekä infektioylilää-käri Markku Broas.

Syksystä 2014 alkaen Itä-Suomen yliopiston lääketieteen opetusoh-jelmassa aloittaa joka vuosi 164

uutta opiskelijaa. Kun yliopisto alkoi sel-vittää laajennetun sisäänoton järjestely-jä, tuli käytännössä välttämättömäksi uu-distaa koko opetuksen sisältö ja rakenne eli kurrikulum.

Ryhmäkokojen tulee olla oppimisen kannalta tarkoituksenmukaisia. Kliini-sen opetuksen hyvän laadun nähdään parantavan sekä opiskelijan oppimistu-loksia että henkilökunnan työmotivaa-tiota. Opintojen toteuttamista pelkäs-tään Kuopion kampuksella laajennetun sisäänoton ryhmäkoolla ei pidetty mah-dollisena. Niinpä Keski-Suomen ja Poh-jois-Karjalan keskussairaaloiden kanssa on käyty keskusteluja kliinisten opin-tojen hajauttamisesta samansuuruisena näihin sairaaloihin.

Jotkin oppiaineet ovat pitäneet ope-tuksen hajauttamista keskussairaaloihin välttämättömänä edellytyksenä tai vä-hintäänkin varteenotettavana mahdolli-suutena riittävälle kliiniselle opetukselle tulevaisuudessa. Suurin osa oppiaineis-ta ei ole kuitenkaan pitänyt hajautusta missään muodossa mahdollisena tapana toteuttaa perusopetusta. Tärkeimpänä syynä tähän on ollut eräiden erikoisalo-jen niukka erikoislääkäriresurssi keskus-sairaalapaikkakunnilla.

Lääkärikoulutusta on hajautettu pie-nessä määrin jo useita vuosia. Tällä het-kellä sitä tapahtuu sisätautien täydentä-vällä jaksolla Jyväskylässä ja Joensuus-sa sekä kirurgian täydentävällä kurssilla Joensuussa, Jyväskylässä ja Mikkelissä.

Jatkossa on suunniteltu niin, että ha-jautus alkaa neljäntenä opintovuonna

LÄÄKÄRIKOULUTUS HAJAUTUU KESKUS-SAIRAALOIHINTEKSTI: ANTTI TURUNEN, JOHTAJAYLILÄÄKÄRI

(LT4) siten, että kirurgian kurssilla yksi kahdeksan opiskelijan ryhmä on viiden viikon opintojaksosta yhden viikon ha-jautuksessa jakautuneena puoliksi Jyväs-kylään ja Joensuuhun kumpaankin nel-jä opiskelijaa. Psykiatrian kurssilla yksi kahdeksan opiskelijan ryhmä opiskelee Joensuussa ja toinen ryhmä Jyväskylässä yhden viikon ajan viiden viikon mittai-sesta opetusjaksosta.

Lastentautien ja naistentautien kurs-silla hajautetaan osa opinnoista viiden-nen opintovuoden (LT5) aikana. Las-tentautien kahdeksan viikon mittaises-ta kurssista hajautusta on viiden viikon aikana. Naistentautien opetuksen osalta esillä on ollut malli, jossa yksi ryhmä saa kaiken naistentautien opetuksen kum-mallakin paikkakunnalla hajautuksessa, jolloin yhteensä hajautuksessa olisi 16 opiskelijaa kerrallaan 8 viikon aikana. Pienempien ryhmäkokojen myötä olisi huomattavasti suurempi mahdollisuus käytännön potilastyön ja synnytysten hoitamisen harjoitteluun.

Käytännössä tämä tarkoittaa lääketie-teen opiskelijoiden määrän huomatta-vaa lisääntymistä Pohjois-Karjalan kes-kussairaalassa. Lisäys tapahtuu asteittain syksystä 2017 lähtien ja on täydessä laa-juudessaan syksyllä 2019, jolloin joilla-kin viikoilla PKKS:ssa on hajautetussa opetuksessa jopa 30 kandidaattia. Ope-tus vaatii muun muassa opettajaresurssia ja tiloja opetuksen ja majoituksen käy-tännön toteutukselle. Yliopiston kanssa tehtävät yksityiskohtaiset sopimukset ovat valmisteltavana. •

Lähde: Valkonen-Korhonen, M. Kliinisen vaiheen opinnot. Lääketieteen kurrikulum-uudistus. Itä-Suomen Yliopisto 2013.

Yhtymähallitus päätti 24.11. esittää valtuustolle J2-laajennushank-keen sekä vatsa- ja sydänkeskus-

ten rakentamishankkeiden hyväksy-mistä.

J2-laajennukseen tulisivat tilat päivystykselle, tehohoidolle ja -valvon-nalle, heräämölle, lastenkeskukselle ja röntgenille. Rakentaminen alkaisi suunnitelman mukaan vuonna 2017

ja rakennus valmistuisi vuonna 2019. Laajennuksen kustannusarvio on 35 miljoonaa euroa.

Keskussairaalaan suunnitellaan perustettavaksi vatsa- ja sydänkeskuk-set, jotka keskittäisivät nyt eri tiloissa tapahtuvia toimenpiteitä toistensa läheisyyteen. Vatsakeskuksen kustan-nusarvio on n. 2,5 miljoonaa euroa ja sydänkeskuksen 1,5 miljoonaa euroa.

J2-laajennuksen sekä vatsa- ja sydänkeskusten rakentamishankkeet etenevät


Talviosasto ruuhka-aikoja helpottamaanKeskussairaalan vuodeosastojärjestelyjen yhteydessä on perustettu uusi talviosasto vastaamaan talvikuukausien kasvavaan osastohoidon tarpeeseen. Konservatiiviseen klinikkaryhmään kuuluva osasto toimii joulu–maaliskuun ajan varahenkilöstön voimin. Osastolla hoidetaan potilaita, joiden varsinaista erikoissairaanhoitoa vaativa hoito on ohi, mutta jotka vielä odottavat pääsyä terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Vuodeosastohoidon tarve on vähentynyt jatkuvasti viime vuosina, siksi ei ole enää mahdollista ylläpitää erikoisalakohtaisia osastoja entisessä laajuudessaan. Potilasmäärissä on kuitenkin vuosittain piikki talvisin, kun syksyn flunssaepidemiat ruuhkauttavat niin terveyskeskusten kuin keskussairaalankin vuodeosastoja. Talviosaston avulla turvataan se, että erikoissairaanhoidon osastopaikkoja on riittävästi myös ruuhka-aikoina.

Sairaanhoidon palvelualueiden johtajatYhtymähallitus nimitti 29.9.2014 kokouksessaan sairaanhoidon palvelualueiden johtajat ajalle 1.1.2015–31.12.2016:

Operatiivinen palvelualue: ylilääkäri Tapio HakalaKonservatiivinen palvelualue: ylilääkäri Juha MustonenPsykiatrian palvelualue: ylilääkäri Pekka RopponenPäivystyksen palvelualue: ylilääkäri Susanna WilenDiagnostisten palvelujen palvelualue: ylilääkäri Pentti Rautio

PKSSK:n organisaatio muuttuu vuoden 2015 alussa. Uudessa organisaatiossa klinikkaryhmien määrä vähenee seitsemästä viiteen ja niiden nimi muuttuu palvelualueeksi.

Kuntaliiton tekemän selvityksen mukaan Pohjois-Karjalassa ensihoito on onnistuttu jär-

jestämään erittäin kustannustehok-kaasti. Pienemmillä asukaskohtai-silla kustannuksilla selvisi vain HUS, jossa väestötiheys taas on huomat-tavasti suurempi.

Keskeinen syy tehokkaaseen ensihoitoon on sen keskittäminen

yhdelle tuottajalle, Pohjois-Karjalan Pelastuslaitokselle. Kuntakohtaisista ratkaisuista luopuminen on mahdol-listanut resurssien joustavan käytön kuntarajoista välittämättä.

Pohjois-Karjalassa ensihoidon tehtäviä oli vuonna 2013 lähes 40 000. Kustannukset per asukas olivat 19,54 euroa, kun maan keskiarvo oli 31,50 euroa.

KUSTANNUSTEHOKASTA ENSIHOITOA

Pohjois-Karjalassa ensihoidon tehtäviä oli vuonna 2013 lähes 40 000.

Kustannukset per asukas olivat

19,54 €

kun maan keskiarvo oli 31,50 euroa.

22 SUAKKUNAT

Kuntayhtymässä tehtiin alkuvuon-na selvitys lähiruuan osuudesta ja sen nostamisesta. Ohjenuorana oli

valtakunnallinen lähiruokaohjelma, jol-la halutaan vahvistaa lähiruuan asemaa mm. julkisissa hankinnoissa. Selvitys oli positiivinen yllätys, sillä lähiruuan osuus oli jo valmiiksi suurempi kuin ennak-koon arvioitiin: noin 7 % hankinnoista täytti lähiruuan kriteerit. Kuntayhtymän tapauksessa lähiruuaksi lasketaan oman maakunnan alueella tuotetut ja/tai jalos-tetut elintarvikkeet.

Lähiruokahankintoja on selvityksen perusteella lisätty ja tämän vuoden osa-tavoite saavutettu. Kokonaistavoite on lisätä lähiruuan osuus 10 %:iin hankin-noista vuoteen 2017 mennessä. Käytän-nössä lähes kaikki ruokalistalla olevat marjat, kasvikset ja juurekset ovat lähi-ruokaa. Viljatuotteista mm. ohrapiirakat ja -sämpylät tulevat paikallisilta tuottajil-ta. Uusia vaihtoehtoja kartoitetaan koko

ajan, mutta pelkällä kokeiluluonteisuu-della ei suurkeittiössä lähiruuan osuutta nosteta:

– Lähiruuan osuuden lisääminen läh-tee ruokalistasuunnittelusta. Tuotteen täytyy olla mukana ateriavalikoimassa, jotta se tulee mukaan hankintalistalle, painottaa ravintopalvelupäällikkö Merja Väänänen.

Kuntayhtymässä valmistetaan päivit-täin noin 2500 potilas- ja asiakasateri-aa, joista työpaikkalounaita on 450–700. Jotta näin suuri määrä ruokaa saadaan valmistettua, on raaka-aineiden saata-vuus varmistettava. Tuottajien on si-touduttava toimittamaan riittävä määrä tuotteita, ja tilaukset on tiedettävä tar-peeksi ajoissa.

Sairaalaruuan laatuvaatimukset ovat oma lukunsa, sillä ravitsemus on tuke-na hoitotyölle. Ruuan ravintosisällöt on tunnettava täsmälleen ja aterioista on otettava huomioon mm. rakenne.

LÄHIRUOKAA LAUTASELLATEKSTI SUSANNA PROKKOLA, KUVAT OSSI PUUSTINEN

Kuntayhtymässä henkilökunta- ja potilasaterioilla syödään entistä enemmän lähialueella tuotettua ruokaa.

Kokonaistavoite on lisätä lähiruuan osuus

10 %:iin

hankinnoista vuoteen 2017 mennessä.


LINJASTOLLE ON TULOSSA SELKEÄT MERKINNÄT, MITKÄ RUUAT OVAT LÄHIRUOKAA.

Uudessa ravinto-keskuksessa kokataan ja chillataan

Keskussairaalaan M-rakennukseen on tulossa uudet tilat ravintokeskukselle ja henkilökunnan ruokasalille. Uusissa tiloissa myös ruuanvalmistuksen prosessit

muuttuvat: ravintokeskuksessa siirrytään cook and chill (kypsennä ja jäähdytä) -menetelmään.

Cook and chill -menetelmässä ruoka jäähdytetään nopeasti heti kypsennyksen jälkeen jääpankin tai jäähdy-tys-/ pakastuskaappien avulla. Ruokatarjottimet säilytetään kylmänä vaunuissa ja kuumennetaan niissä ajastimen avulla. Osa ruuasta kuumennetaan ravintokeskuksessa ja osa osastoilla, joihin vaunujen telakka-asemat on voitu asentaa. Kuumennus on automatisoitu, joten se ei vaadi osastoilla sen enempää työtä kuin ennenkään. Menetelmän odotetaan parantavan tuottavuutta, koska se mahdollistaa suurempien ateriamäärien tuotannon ja joustavuuden ai-katauluissa. Cook and chill -menetelmää käytetään paljon suurkeittiöissä niin Suomessa kuin Euroopassakin.

Cook & chill -menetelmää on testattu ravintokeskukses-sa syksyn aikana. Testaaminen on tärkeää, jotta varmiste-taan ruuan laadun, ulkonäön ja ravintoarvojen säilyminen hyvänä.

– Olemme testanneet jo suurimman osan aterioistamme ja niistä on otettu laboratoriotestit. Tulokset ovat pääosin erinomaisia, joidenkin ruokien maku jopa paranee uudel-leen lämmitettäessä. Epäonnistumisiakin toki on tullut ja näiden ruokien kohdalla reseptit mietitään uudelleen, kertoo Merja Väänänen.

M-talon on määrä valmistua keväällä 2016. •

– Esimerkiksi kalaruuan saaminen lä-hiruokavalikoimaan on osoittautunut haasteelliseksi. Saatavuus on yksi ongel-ma, toinen on reseptin laatiminen. Poti-lasruuan pitäisi olla ruodoton, joten tuo-te olisi käytännössä pakko jatkojalostaa, kertoo Väänänen.

Kuntayhtymän panostus lähiruokaan on noteerattu laajemminkin. Väänänen on syksyn aikana käynyt kertomassa ruokalis-tasuunnittelusta ja paikallis-ten tuottajien kanssa tehdystä tuotekehityksestä niin edus-kunnan lähiruokaseminaarissa kuin pohjoismaisessa seminaa-rissakin. Tuotekehitys tarkoit-taa kuntayhtymän keittiössä sitä, että testataan toimivia ja ravitsemuksellisesti oikeanlaisia resep-tejä sekä tehdään yhteistyötä tuottajien kanssa, jotta esimerkiksi tuotteiden soke-ripitoisuudet saadaan kohdalleen.

– Tuotekehitys on mahdollista myös pienempien tuottajien kanssa ja meillä on tästä hyviä kokemuksia. Kaiken kaikkiaan nyt kun meillä on perehdytty lähiruoka-asiaan, on helpompaa lähteä ideoimaan myös uusia vaihtoehtoja.

Jatkossa ravintokeskuksessa panoste-taan lähiruokavaihtoehdoista tiedottami-seen. Linjastolle on tulossa selkeät mer-kinnät, mitkä ruuat ovat lähiruokaa. •

SUAKKUNAT

UUDET KASVOT

JUHA TORNBERGtilajohtaja 1.12.2014 alkaen.

Turvallinen hoito on turvallista potilaille ja työntekijöille.

Suurin osa haittatapahtumista voidaan estää pienillä teoilla. Uudenlainen ajattelu ja osaaminen auttaa tunnistamaan vaaratilan-teet ennalta. Turvallisuuden teemavuoden

aikana etsimme tapoja ajatella toisin ja op-pia uutta.

Teemavuosi on kampanjoita, koulutuksia ja yhdessä tekemistä. Uudenlaisena keinona tunnistaa turvallisuusriskit opetellaan tur-vallisuuskiertojen tekemistä.

TURVALLISUUDEN TEEMAVUOSI 2015

Suakkunat-lehden lukijakyselyyn tuli yh-teensä 281 vastausta.

Lukijoiden antama kouluarvosana lehdelle (sisältö, tarpeellisuus, luettavuus, artikkelien pituus, kuvitus, ulkoasu) oli 8.

Suakkunoita pidetään informatiivisena, selkeänä ja kiinnostavana. Monipuolisuu-dessa ja ajankohtaisuudessa on parantami-sen varaa.

Lehdestä luetaan mieluiten uusien toimin-

tojen ja yksikköjen esittelyjä. Työhyvinvoin-ti, henkilöjutut, henkilöstön kehittäminen ja vapaa-aika ovat myös lukijoille mieluisia juttuaiheita. Vähiten kiinnostavat luottamus-henkilöiden työskentelyyn ja sidosryhmäyh-teistyöhön liittyvät jutut.

121 vastaajaa toivoo, että lehti ilmestyisi useammin. 117 vastaajaa on tyytyväisiä ny-kyiseen ilmestymistahtiin. Painettua lehteä suosii 70 % vastaajista.

Lukijakyselyn tulokset

suakkunat 2/2014

Documents