s.15

Miten erottautua työelämässä sosiaalipsykologina?

s.29

Lapsen hyvinvoinnin lähteillä

s.40

Työssä jaksaminen organisaatiomuutoksissa

Suomen sosiaalipsykologit ry:n lehti

2/20

15

TÄSSÄ NUMEROSSAs. 3Päätoimittajain kynästä

s. 28Lapsen hyvinvointimalli, kouluhyvinvointi ja sosiaaliset suhteet alakoulussa

s. 18Haastattelu – Annika Räsänen

s. 24Kirjat

s. 4Puheenjohtajan ajankohtaiset

s. 6Tieteen kentältä

s. 8Välihuomioita

2/20

15

3

Hyvä lukija!

Uudistuneen Sosiaalipsykologi-lehden toisessa

numerossa tarkastellaan hyvinvointia kahden tuoreeseen

väitöskirjatutkimukseen perustuvan tiedeartikkelin voimin.

Jaana Minkkisen kesällä tarkastetussa väitöskirjassa

esitellään kokonaisvaltainen lasten hyvinvointimalli

sekä analysoidaan lasten emotionaalista hyvinvointia

ja sosiaalisia suhteita alakoulussa. Krista Pahkinin

väitöskirja taas pureutuu työssä jaksamiseen ja

työhyvinvointiin organisaatiomuutoksissa.

Työn teemaa jatkaa Soili Peltola, joka tekstissään

käsittelee aina yhtä paljon keskustelua herättävää

ja tärkeää teemaa: mitkä ovat sosiaalipsykologin

keinot erottautua ja tuoda osaamistaan esille

organisaatioissa? Henkilöhaastattelussa Annika Räsänen

kertoo työstään Suomen Mentorit ry:ssä, joka pyrkii

mentoritoiminnallaan vastaamaan korkeakoulutettujen

nuorten työllistymisongelmaan.

Lisäksi palaamme vielä Suomen sosiaalipsykologit

ry:n keväiseen illallisjuhlaan, joka sujui leppoisan

juhlavissa tunnelmissa ravintola Sipulissa Helsingissä.

Tuttuun tapaan tuoreesta numerosta löytyvät myös

lyhyet tiivistelmät tuoreista ja mielenkiintoisista

sosiaalipsykologisista tutkimuksista sekä kirja-arvosteluja.

Antoisia lukuhetkiä! Palautetta uudistuneesta lehdestä

ja sen sisällöstä voi lähettää edelleen sähköpostitse

osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi.

Juha Savolainen ja Mia-Marisa Ranta Päätoimittajat

s. 40Hyvinvoivana läpi työuran ja organisaatiomuutosten

s. 11”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!”

s. 14Viisi keinoa erottautua sosiaalipsykologina työelämässä

Päätoimittajat: Mia-Marisa Ranta ja Juha Savolainen

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen

info@sosiaalipsykologit.fi.

Seuraava lehti: Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2016. Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen

info@sosiaalipsykologit.fi.

Ilmoitushinnasto:(harmaasävyiset sisäsivuilla)

Koko sivun ilmoitus 250 €Puolen sivun ilmoitus 175 €

Kannen kuva: ©iStock.com/MACIEJ NOSKOWSKI Sisäkannen kuva: ©iStock.com/Kuzma

Taitto: Philippe Cam (tresadenn@gmail.com)ISSN 2323-847X (Painettu)

ISSN 2323-8488 (Verkkojulkaisu)

PÄÄTOIMITTAJAIN KYNÄSTÄMia-Marisa Ranta ja Juha Savolainen

¨Erityisesti vaikeina aikoina ja vaikeissa kysymyksissä on tärkeää, että keskustelu on mahdollisimman monipuolista ja rakentavaa.¨

VAIKEINA AIKOINA TARVITAAN MYÖS SOSIAALIPSYKOLOGISTA YMMÄRRYSTÄ

Kuluneena vuonna on vietetty Suomen sosiaa-

lipsykologit ry:n 20-vuotisjuhlavuotta. Toukokuussa

virstanpylvästä juhlittiin Helsingissä ravintola Sipulissa

järjestetyssä illallisjuhlassa. Yhdistyksen kevätkokous

maaliskuussa puolestaan päätti juhlistaa merkkivuotta

kutsumalla yhdistystä perustamassa olleen VTT Liisa

Eräsen yhdistyksen kunniajäseneksi. Juhlan kunniaksi

myös Sosiaalipsykologi-lehti uudistui ja kevään lehti oli

muhkea 20-vuotisjuhlanumero, johon oli koostettu mm.

yhdistyksen historiikki sekä paljon muuta mielenkiintoista

sisältöä. Syksyllä on järjestetty lisäksi AfterWork-tilaisuus

alustajanaan sosiaalista mediaa väitöskirjaansa varten

tutkinut sosiaalipsykologi Suvi Uski.

Samaan aikaan, kun Suomen sosiaalipsykologit

ry:ssä on vietetty juhlavuotta iloisissa tunnelmissa, Suomen

talouden tila ja tulevaisuuden näkymät ovat synkentyneet

jatkuvasti. Työttömyys lisääntyy, media syytää uutisia

alati kasvavasta yhteiskunnallisesta epävarmuudesta ja

tunnelma on monella tapaa levoton. Yleisen ilmapiirin

kiristyminen ja esimerkiksi työmarkkinoiden vastak-

kainasettelun syveneminen sekä turvapaikanhakijoihin

kohdistunut pelko, vihapuhe ja jopa väkivaltaiset teot

ovat huolestuttaneet monia sosiaalipsykologeja. Mieles-

täni keskusteluun kaivataan myös sosiaalipsykologista

ymmärrystä hyvästä työelämästä, ihmisten yhdessä

toimimisesta, yhteisöjen hyvinvoinnista, kulttuurien koh-

taamisesta ja rauhanomaisesta yhteiselosta.

Suomalaisen yhteiskunnan kiperien kysymysten

ratkaisemiseen tarvitaan laajaa yhteiskunnallista kes-

kustelua ja myös sosiaalipsykologien ääntä. Haluan

kannustaa sosiaalipsykologeja rohkeasti osallistumaan ja

tuomaan oman asiantuntemuksensa tähän keskusteluun,

jossa etsitään vastauksia edessämme oleviin vakaviin

yhteiskunnallisiin haasteisiin. Erityisesti vaikeina aikoina

ja vaikeissa kysymyksissä on tärkeää, että julkinen kes-

kustelu on mahdollisimman monipuolista ja rakentavaa,

ja uskon, että sosiaalipsykologeilla olisi dialogiin paljonkin

annettavaa.

Suomen sosiaalipsykologit ry:n juhlavuosi lähestyy

pikkuhiljaa loppuaan ja juhlahumu alkaa hieman hiljen-

tyä. Voit tavata yhdistyksen edustajat kuitenkin vielä

Sosiaalipsykologian päivillä Kuopiossa 26.-27.11., missä

olemme paikalla yhdistyksen ständillä. Edessä ovat lisäksi

perinteiset sosiaalipsykologien pikkujoulut, joita vietetään

tiistaina 8.12. Helsingissä ravintola Vltavassa, kaupungin

sydämessä. Tule päättämään juhlavuosi kanssamme

tuolloin sekä viettämään iloista iltaa sosiaalipsykologi-

tovereiden seurassa (lisätietoja sivulta 10)!

Mia-Marisa Ranta Puheenjohtaja

5

puheenjohtajan ajankohtaiset

Koonneet: Mia-Marisa Ranta ja Tiiu Veiler

Kun nainen vertailee itseään median laihuutta ihannoiviin kuviin, tyypillisiä seurauksia ovat omaa ulkonäköä

koskevan arvion heikkeneminen ja negatiivisten tunteiden lisääntyminen. Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko nämä

prosessit tehokkaita mentaalisia prosesseja, jotka vaativat vain vähän kognitiivisia resursseja, vai ovatko ne

kognitiivisesti vaativampia. Jos vertailu sosiaalisen median kuviin on tehokasta, pitäisi löytyä todisteita siitä, että

ne ilmenevät, vaikka kokeeseen osallistujat keskittyvät samanaikaisesti toiseen kognitiivisia resursseja vaativaan

tehtävään. Kahdessa kokeessa (N=116) ja (N=177) kanadalaiset naisopiskelijat katsoivat mediakuvia. Yhtä

ryhmää rasitettiin kognitiivisesti pyytämällä heitä muistamaan monimutkainen kahdeksanlukuinen numerosarja

samalla, kun he katsoivat kuvia. Toista ryhmää pyydettiin muistamaan hyvin yksinkertainen kahdeksanlukuinen

numerosarja. Arvio omasta ulkonäöstä ja negatiivisen tunnetilan tasot mitattiin ennen ja jälkeen altistumista

kuville. Kuvat vaikuttivat kognitiivisesti ei-rasitettujen osallistujien arvioon itsestään ja tunteistaan, mutta saman-

laista vaikutusta ei saatu rasitettujen ryhmässä. Tutkimuksessa ei saatu tukea sille, että sosiaalinen vertailu olisi

tehokas prosessi, vaan tulokset viittaavat pikemminkin siihen, että sosiaalinen vertailu vaatii kognitiivista työtä.

Want, S., Botres, A., Vahedi, Z., & Middleton, J. (2015). On the Cognitive (In)Efficiency of Social Comparisons with Media Images. Sex Roles, 1-14.

tieteen kentältä

SUKUPUOLI, LUOKKA JA LUTKADISKURSSI

KOGNITIIVISEN PROSESSIN TEHOKKUUS SOSIAALISESSA VERTAILUSSA MEDIAN

VÄLITTÄMIIN KUVIIN

Michiganin ja Kalifornian yliopistojen tutkijat haastattelivat 53:a yliopistossa opiskelevaa naista sekä

hyödynsivät etnografista lähestymistapaa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin huorittelua ja lutkittelua (slut sham-

ing) naisten puheessa. Naisten harjoittamaa lutkittelua pidetään usein eräänlaisena sisäistettynä alistamisena,

mutta tutkijoiden mukaan näkökulma vähättelee naisten toimijuutta sekä heidän yhteiskunnallisen asemansa

merkitystä ilmiön taustalla.

Tutkijat havaitsivat, että lutkadiskurssin (slut discourse) käyttö oli yhteydessä puhujien yhteiskuntaluokkaan.

Yliopistokampuksella korkeaa statusta nauttivat naiset, jotka kuuluivat yleensä ylempään yhteiskuntaluokkaan,

käyttivät lutkadiskurssia ”roskaväestä” erottautumiseen ja itsensä esittämiseen tyylikkäänä naisena (”classy

vs. trashy”). Matalan statuksen naiset alemmista yhteiskuntaluokista puolestaan hyödynsivät lutkadiskurssia

osoittaakseen halveksuntaansa ”rikkaita ämmiä” kohtaan (”nice vs. bitchy”). Lutkadiskurssissa tuotettiin siis

eroa määrittelemällä hyvää ja huonoa naiseutta ja sitä kautta moraalista ja seksuaalista paremmuutta. Tämä

eronteko oli läheisesti yhteydessä yhteiskuntaluokkaan ja luokkarajojen rakentamiseen.

Armstrong, E. A., Hamilton, L. T., Armstrong, E. M., & Seeley, J. L. (2014). ‘‘Good Girls’’: Gender, Social Class, and Slut Discourse on Campus. Social Psychology Quarterly, 100-122.

Lehdessä Psychonomic Bulletin and Review julkaistu tutkimus selvitti, onko henkinen ponnistelu (mental effort)

tarttuvaa: jos lähellä oleva henkilö ponnistelee vaikean tehtävän parissa, vahvistaako se automaattisesti omaa

keskittymistasoa.

Toisen ihmisen läsnäolo voi vaikuttaa tehtävästä suoriutumiseen. Epäselvää kuitenkin on vielä se, riippuuko

suoritus siitä, mitä tämä toinen ihminen tekee. Kaksi osallistujaa (A ja B) suoritti kognitiivisia resursseja vaativan

tehtävän, jonka vaikeutta manipuloitiin valikoivasti osallistujalle A joko helpoksi niin, että sen suorittaminen vaati vähäisiä

henkisiä ponnisteluja tai vaikeaksi niin, että se vaati suuria ponnisteluja. Vaikka tällä manipuloinnilla ei ollut merkitystä

osallistujan B tehtävään, oli huomattavissa, että B ponnisteli enemmän, kun A suoritti vaikeaa tehtävää verrattuna

asetelmaan, jossa A suoritti helppoa tehtävää. Toisessa kokeessa saatiin samansuuntaisia tuloksia, vaikka osallistujat

eivät nähneet toistensa tehtäviä. Tutkimuksen tulokset antavat tukea oletukselle henkisen ponnistelun tarttumisesta.

Desender, K., Beurms, S., & Van den Bussche, E. (2015). Is mental effort exertion contagious? Psychonomic Bulletin & Review, 1-8.

Laurent Bègue Grenoblen yliopistosta tutki, miten uskomus siitä, että maailma on oikeudenmukainen,

vaikuttaa rahan lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen. Tutkimuksessa 805 ranskalaista täytti kyselyn, jossa

mitattiin itseen kohdistuvaa uskomusta maailman oikeudenmukaisuudesta (just world beliefs for self, BJW).

Kyselyn täyttäneet saivat palkkion osallistumisestaan tutkimukseen ja heille tarjottiin mahdollisuutta lahjoittaa osa

rahasta väkivallan uhreja tukevalle järjestölle. Vastaajista 65,4 prosenttia luovuttikin rahaa hyväntekeväisyyteen, ja

lahjoitusten mediaani oli 3,09 euroa. Oikeudenmukaiseen maailmaan uskominen korreloi positiivisesti lahjoitetun

rahamäärän kanssa. Positiivisesti korreloivat myös koulutustaso ja ikä, kun taas masennusoireet korreloivat

negatiivisesti. Naiset lahjoittivat keskimäärin euron enemmän kuin miehet; vastaava ilmiö on huomattu myös

aiemmissa tutkimuksissa.

Usean muuttujan regressioanalyysissä kävi ilmi, että uskomus maailman oikeudenmukaisuudesta oli

yhteydessä rahan lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen myös silloin, kun sukupuoli, ikä, koulutustaso ja

masentuneisuus otettiin yhtä aikaa huomioon. Tutkimuksessa osoitettiin nyt ensimmäistä kertaa, että uskomus

oikeudenmukaiseen maailmaan on yhteydessä prososiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkija kuitenkin huomauttaa,

että vaikutuksen koko on pieni, mikä on tyypillistä altruismia käsitteleville tutkimuksille. Bèguen mukaan tuloksia

voi silti pitää merkittävinä, kun otetaan huomioon altruistisen käytöksen ennustamisen vaikeus.

Bègue, L. (2014). Do just-world believers practice private charity? Journal of Applied Social Psychology, 71-76.

tieteen kentältä

7

HARJOITTAVATKO OIKEUDENMUKAISEEN MAAILMAAN USKOVAT

HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ?

ONKO HENKINEN PONNISTELU TARTTUVAA?

VAIVATTOMASTI VERKOSSA?

Teksti: Reeta Laakso / Kuva: ©iStock.com/badmanproduction

Muutettuani pieneen saksalaiskaupun-

kiin kohtasin ilmiön, joka kerran oli tuttu,

mutta silti nyt niin vieras. Ja raivostuttava.

Netissä ei ollutkaan enää kaikkea. Ihan

kuin ennen vanhaan.

Vuosien varrella olin huomaamattani

totutellut siihen, että asia kuin asia hoitui

verkossa muutamalla napinpainalluksella.

Ja yhtäkkiä klikkaukset olivatkin tehottomia.

Missä ravintolassa on parasta lounasta?

Moneenko asti se on auki? Missä täällä on

kuntosaleja? Ja pitääkö ihan oikeasti mennä

virastoon asti selvittämään muuttoasioita?

TOIVOMIINI AIHEISIIN LIITTYVIÄ HAKU-

TULOKSIA: NOLLA

Jos etsimäni nettisivut löytyivätkin,

niiden taso muistutti kotisivukoneella

tekemääni luomusta vuosituhannen vaih-

teesta. Nettisivujen heikko visuaalinen

anti oli minulle selvä merkki palveluiden

tasosta. Menetin lopullisesti malttini, kun

toiminnassa olevan kuntosalin viimeisin

päivitys oli ”hyvää joulua 2011”. Välkkyvällä

värifontilla. Kuka haluaa käydä tuollaisessa

paikassa? Ettekö ymmärrä miten tärkeää

on, että tietoa on saatavilla?

Toiseen liikuntakeskukseen lähetin

sekä sähköpostia että Facebook-viestin.

En koskaan saanut vastausta enkä koskaan

aloittanut salilla käymistä. Jos viestintä ei

toimi, ei toimi varmaan laitteetkaan.

Myöhemmin otin itseäni niskasta

kiinni. Listaa tuntematta menin suoraan

ravintolaan ja sain ruokaa. Virasto otti minut

vastaan ystävällisenä ja vähäjonoisena. Etsin

harrastuksia lehtimainosten perusteella.

Odotettuani viikkoja vastausta viestiin

menin vapaaehtoisjärjestön toimistolle ja

sain saman tien apuja mietteisiini.

Jossakin vaiheessa katse kääntyi

yritysimagoa pilaavista nettisivuista pei-

liin. Mistä lähtien olen ollut ihminen, joka

haluaa istua kyyryssä sohvalla ja saada

kaiken tekemättä mitään? Olenko antanut

Internetin tehdä minusta vaativan valittajan,

jolle googletus on selvittämisen synonyymi?

Ja mikä on saanut minut vieraantumaan

elämästä, joka kerran oli normaalia?

HÄMÄÄVÄ HELPPOUS

Internet tarjoaa vastauksia niitä

pyytävälle. Se tekee monesta asiasta

helpompaa, vaivattomampaa. Vaivatto-

muus liittyy sanana hyvinvointiin, vaivojen

puuttumiseen. Kun arjen asiat hoituvat

helposti, koetaan, että on hyvä olla ja voi

keskittyä olennaiseen. Mutta käänsikö

vaivattomuus meille jossakin vaiheessa

selkänsä?

Voisiko nykyään nimenomaan vaivannäkö

olla askel onneen? Huomaisimmeko tuskailla

selvittämisen vaikeutta, jos hyödyntäisimme

useammin muita reittejä tiedonhaussa?

Entä mitä tarkoittaa sosiaalisten suhteiden

ja yhteisöllisyyden kannalta, kun ei tarvitse

koskaan kysyä mitään ihmiseltä, joka on

tässä ja nyt?

Kun naapuri on luontevin lähde

kysyä lähimmän postin sijaintia, ehkä

tulemme samalla vaihtaneeksi muutaman

ylimääräisenkin sanan. Ehkä saan posti-

luukussa kummittelevan sukunimen tilalle

tuttavan. Jonain päivänä ystävän. Ehkä

välihuomioita

sama naapuri uskaltaa kysyä, voinko olla

kuumeisen lapsen kanssa kauppareissun

ajan. Ehkä useampi ihminen säästyisi

yksinäisyydeltä tietäessään, että minä

tarvitsen ja minua tarvitaan.

välihuomioita

9

¨Mistä lähtien olen ollut ihminen, joka haluaa istua kyyryssä sohvalla ja saada kaiken tekemättä mitään?¨

Hyvä sosiaalipsykologi, tervetuloa viettämään sosiaalipsykologien pikkujouluja ravintola Vltavan Havel-kabinettiin (Elielinaukio 2, Helsinki)

tiistaina 8.12. klo 18! Tarkoituksena on nauttia ravintolan antimista, tutustua ja

vaihtaa kuulumisia. Yhdistys tarjoaa glögit, halutessasi voit syödä tai nauttia virvokkeita

omakustanteisesti. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua ja seuraan voi lyöttäytyä

myöhemminkin illan aikana.Lämpimästi tervetuloa!

Sosiaalipsykologien pikkujoulut ti 8.12.2015 Helsingissä

”JA MEILLÄ KAIKILLA OLI NIIN MUKAVAA!”– Suomen sosiaalipsykologit ry juhli kaksikymppisiään

rennon juhlavastiTeksti: Mia-Marisa Ranta / Kuvat: Suomen sosiaalipsykologit ry

N uorek-kaan

aikuisiän saavuttanut

Suomen sosiaali-psykologit ry vietti 20-vuotisjuhliaan iloisissa merkeissä

Helsingissä tou-kokuussa. Illan

aikana yhdistyk-sen 20-vuotista

taivalta juhlittiin arvoisellaan tavalla. Vie-raat pääsivät nauttimaan

juhlavasta illal-lisesta, puheista,

musiikista ja yllätysohjelmasta. Musiikista vastasi Juvenalia-kuoron

mieskvartetti.

Kaikkiaan 24 iloista juhlavierasta juhli

Suomen sosiaalipsykologit ry:n 20-vuotista

taivalta ravintola Sipulissa Helsingissä järjes-

tetyssä illallisjuhlassa lauantaina 9.5.2015.

Tunnelma oli lämmin ja illan aikana kuultiin

puheet niin yhdistyksen nykyiseltä puheen-

johtajalta, entiseltä ja samalla historian

ensimmäiseltä puheenjohtajalta, kunnia-

jäsen Liisa Eräseltä kuin juhlavieras Petri

Toiviaiselta. Valtiotieteiden tohtori Eränen

kertoi puheessaan yhdistyksen alkuajoista

ja kiitti yhdistystä huomionosoituksesta

yhdistyksen kutsuttua hänet kunniajä-

seneksi. Neuvottelupäällikkö Toiviainen

puolestaan lausui juhlassa Yhteiskunta-

alan korkeakoulutetut ry:n tervehdyksen

20-vuotiaalle Suomen sosiaalipsykologit

ry:lle ja muistutti, että vaikka yhdistykset

ovat eri-ikäisiä, molempien perustamisen

taustalla ovat vaikuttaneet samat syyt: halu

edistää tutkinnon suorittaneiden asemaa

ja tehdä tunnetuksi heidän monipuolista

osaamistaan.

11

katsaus

Ruokailun lomassa saatiin nauttia

monipuolisesti musiikista. Juvenalia-kuoron

mieskvartetti esitti sekä perinteisen juhlavaa

että vapaamuotoisempaa ohjelmistoa ja

sai yleisöltä innokkaat suosionosoitukset.

Alkumalja nostettiin Metsämiehen juoma-

laulun siivittämänä ja myöhemmin illan

aikana kuultiin esimerkiksi Beatlesiä.

Yhdistyksen kunniajäseneksi kutsuma

Eränen sai kvartetilta kauniin serenadin sekä

yhdistykseltä kukkakimpun ja kunniakirjan

kiitoksena yhdistyksen päämäärien eteen

tekemästään ansiokkaasta työstä.

Illallisen jälkeen oli vuorossa hieman

yllätysohjelmaa ja juhlijoita hauskuutettiin

sosiaalipsykologisella tietovisalla. Kilpai-

lijat olivat selvästi tehneet kotiläksynsä,

sillä kinkkisimmätkään kysymykset eivät

säikäyttäneet visailijoita. Leikkimielinen

kilpailu oli äärimmäisen tiukka ja visailun

päättänyt luovuustehtävä, jossa kilpailijat

saivat maalailla Suomen sosiaalipsykologit

ry:n tulevaisuutta, osoittautui ratkaisevaksi.

Luovuustehtävän vastauksista päätellen

Suomen sosiaalipsykologit ry:llä näyttäisi

olevan edessään loistava tulevaisuus!

Visailun voittajaksi suoriutui lopulta pro-

fessori Klaus Helkaman pöytäkunta ja

voittajajoukkue palkittiin tietysti sosiaali-

psykologisin silmälasein.

katsaus

Loppuillasta oli vuorossa vapaata seu-

rustelua. Tilan täyttänyt iloinen puheensorina

ja vilkas keskustelu pöydissä kertonee illan

onnistumisesta. Yhdistys saatettiin siis

arvoisellaan tavalla uudelle vuosikymme-

nelle! Seuraavan kerran pyöreitä juhlitaan-

kin vuonna 2025. Missä lienee yhteinen

yhdistyksemme tuolloin? Aika näyttää,

mutta toivottavasti sosiaalipsykologiyh-

teisö pitää yhtä seuraavatkin kymmenen

vuotta ja kerääntyy tuolloinkin viettämään

juhlapäivää yhtä iloisissa merkeissä!

13

katsaus

15

Työelämän suurin ongelma on orga-

nisaatioiden suppea ja yksipuolinen

näkökulma omaan toimintaansa. Yritysten

näköaloja kaventaa esimerkiksi luottamus

aiempien vuosien menestyksen sekä

asiakkaiden uskollisuuden ja henkilöstön

sitoutuneisuuden jatkumiseen. Ja vaikka

tarve muuttaa toimintaa olisi jo havaittu,

muutosten vieminen käytäntöön voi aidosta

halusta huolimatta olla vaikeaa.

Sosiaalipsykologin tärkein erottautu-

miskeino työelämässä onkin organisaation

näkökulmien avartaminen. Hän pystyy

omalla osaamisellaan tekemään itsestään

selvinä pidetyt uskomukset näkyviksi ja

tarjoamaan uusia lähtökohtia muutosta

vaativiin tilanteisiin. Sosiaalipsykologi on

parhaimmillaan luottamusta herättävä

asiantuntija, joka havahduttaa, kysyy,

kuuntelee ja ottaa muut mukaan. Hän

näyttää, että vaihtoehtoja on todellakin

olemassa.

ESITÄ YLLÄTTÄVIÄ NÄKÖKULMIA

Sosiaalipsykologia kehittää kykyä

ymmärtää organisaatioiden ja työyhteisöjen

ilmiöitä ja ohjaa muiden yhteiskuntatieteiden

tavoin tarkastelemaan niitä kriittisesti. Kriittisen

ajattelun käyttökelpoisimpia lopputuloksia

ovat odottamattomat ja yllättävät näkö-

kulmat työyhteisön sinnikkäisiin ongelmiin

ja haasteisiin. Sosiaalipsykologi pystyy

jo pelkästään teoriatiedollaan tuomaan

keskusteluihin virkistäviä ajatuksia, joiden

avulla ongelman määrittely ja ratkaiseminen

saavat uutta vauhtia.

Uusia näkökulmia tarvitaan erityisesti

muutostilanteissa. Suuret organisaatiot

vaihtavat suuntaa hitaasti ja useimmiten

vasta sitten, kun on äärimmäinen pakko.

Ennen kuin kuilun reuna tulee liian lähelle,

voi olla avartavaa tarkistaa kurssia sään-

nöllisesti kääntämällä katse päinvastaiseen

suuntaan: vastakohtiin. Entä jos asia

olisikin aivan päinvastoin kuin mitä tähän

mennessä juuri tässä organisaatiossa ja

juuri tästä asiasta on oletettu ja ajateltu?

HAASTA PERUSOLETUKSET

Yllättäviä havaintoja voi syntyä myös

tarkastelemalla itsestään selvinä pidettyjä

uskomuksia, joiden varaan organisaation

toiminta on rakennettu. Perusoletukset

kertovat siitä, millaisten linssien läpi eri-

tyisesti henkilöstöä ja asiakkaita arvioidaan.

15

VIISI KEINOA EROTTAUTUA SOSIAALIPSYKOLOGINA TYÖELÄMÄSSÄ

Teksti: Soili Peltola / Kuva: ©iStock.com/Rawpixel Ltd

Suomen sosiaa-lipsykologit

ry:n vuonna 2013 tekemän

kyselyn mukaan sosiaalipsykologin tutkinto tuottaa

vastaajien mielestä useita työelämässä tarpeellisia akatee-misia perustaitoja,

kuten kriittistä ajattelua ja laa-

jojen kokonai-suuksien hahmot-

tamista. Sen sijaan vastaajilla näytti olevan jokseenkin epävarma käsitys

siitä, mitä itse kukin varsinaisesti

osaa olemalla ni-menomaan sosiaa-lipsykologi. Miten

sosiaalipsykologi eroaa organisaation

muista asiantun-tijoista ja millä

keinoilla osaamisen voi saada esille

käytännön tasolla?

¨Sosiaalipsykologin tärkein erottautumiskeino työelämässä on organisaation näkökulmien avartaminen.¨

1

2

näkökulma

Mielenkiintoinen kohde perusoletusten

pohdiskelulle ovat yritysten arvot. Tällä het-

kellä erityisen suosittuja arvoja ovat yrittäjyys

ja asiakaslähtöisyys. Mutta mitä yrittäjyys

käytännössä tarkoittaa, mihin henkilöstön

tulisi käyttää sitä ja kenen intressejä se

palvelee? Entä ovatko asiakkaiden toiveet

ja tarpeet organisaatiolle aidosti tärkeitä

ja onko niitä ylipäätään mahdollista huo-

mioida käytännön vuorovaikutustilanteissa

asiakkaiden kanssa?

KYSY JA KUUNTELE

Sosiaalipsykologin tutkimusosaami-

nen kiteytyy yritysten arjessa kysymysten

esittämiseen, vastausten kuuntelemiseen

ja tulkintojen jäsentämiseen. Ilman luotet-

tavasti kerättyä tietoa ja sen analysointia

voi olla hankala esittää uutta tai argumen-

toida poikkeavien vaihtoehtojen puolesta.

Ilman oivaltavia johtopäätöksiä voi jäädä

hämärän peittoon, miten henkilöstöä ja

asiakkaita koskeva ymmärrys siirretään

konkreettiseksi toiminnaksi.

Kysymyksiä esittämällä ja vastauksia

kuulemalla tuotetaan tiedon ja ymmärryksen

lisäksi myös yhteenkuuluvuuden tunnetta

työyhteisössä. Sen vuoksi on erityisen

tärkeää miettiä, keneltä ylipäätään kysyy

ja keneltä kaikilta kysyy. Kysymättä jättä-

minen voi olla oman rohkeuden puutetta

tai liiallista omiin oletuksiin luottamista. Se

voi pahimmillaan olla myös syrjinnän ja

¨Sosiaalipsykologin tutkimusosaaminen kiteytyy yritysten arjessa kysymysten esittä-miseen, vastausten kuuntelemiseen ja tul-kintojen jäsentämiseen.¨

3

näkökulma

kiusaamisen muoto, joka sulkee yksittäi-

siä jäseniä organisaation keskustelujen

ulkopuolelle.

KUTSU YHTEISTYÖHÖN

Työelämässä arvostetaan ja mitataan

ennen kaikkea yksilösuorituksia ja pidetään

itsestään selvänä, että niitä optimoimalla

ja niistä palkitsemalla saavutetaan paras

kokonaistulos. Yhteistyön merkitystä on

kuitenkin ryhdytty painottamaan aiem-

paa enemmän. Yhteistyö kokoaa yhteen

organisaation osaamisen, joka koostuu

asiantuntevista ja taitavista yksilöistä

sekä heidän panoksestaan organisaation

menestyksen eteen.

Ryhmäprosessien asiantuntijana

sosiaalipsykologi tietää yhteistyön ja toi-

mivien sosiaalisten suhteiden merkityksen

yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Yhteistyö alkaa siihen kutsumalla. Yksi

toimivimmista yhteistyöhön kutsuvista

kysymyksistä on: ”Mitä mieltä olet?”

Kysymys kertoo toiselle osapuolelle, että

kysyjä arvostaa hänen näkemystään sekä

tunnustaa hänen osaamisensa ja luottaa

siihen. Kysyjä puolestaan altistaa omat

näkökantansa muiden arvioinnille, jotta

oma idea kehittyisi parempaan suuntaan.

AVAA OVIA

Oman työuran onnistumista voi arvioida

monin keinoin: kuinka mielenkiintoista työtä

teen, kuinka korkeassa asemassa olen,

miten paljon tienaan? Uraa voi arvioida

myös siltä kannalta, miten hyvin on pystynyt

tarjoamaan muille mahdollisuuksia tehdä

sellaista työtä, jossa he ovat parhaimmillaan,

suorastaan loistavat. Mahdollisuuksien

ovia voi avata joka päivä ja siitä meidät

muistetaan jälkikäteen todennäköisesti

parhaiten.

Tämän kirjoituksen perusoletuksena

on se, että useimpien organisaatioiden

tavoitteena on muuttua, mieluiten nopeasti.

Jos työskentelet organisaatiossa, joka haluaa

sen sijaan ylläpitää nykytilaa, poikkeavat

näkökulmat eivät välttämättä herätä suurta

innostusta. Erottautumiskeinot ovat myös

pelkkää tekniikkaa, koska niiden varsinaisen

sisällön tuotat sinä itse siinä työyhteisössä

ja niissä organisaatiorakenteissa, joissa

teet töitä.

1717

Kirjoittaja on VTT, KTM ja

sosiaalipsykologi vuodesta 2008.

Kirjeenvaihto kirjoittajalle: soili.

peltola@gmail.com

4 5

näkökulma

Nimi:

Annika RäsänenKoulutus: VTM, sosiaalipsykologia 2012

Työ: Projektipäällikkö Suomen Mentorit ry:ssä

Harrastukset: Koira Manun kanssa koirakoulua ja ulkoilua

19

SOSIAALIPSYKOLOGINA SUOMEN MENTOREISSA

Teksti: Juha Savolainen / Kuva: Marissa Tammisalo

Olin jo lukiossa kiinnostunut psykologiasta - perinteinen reitti

varmasti monelle sosiaalipsykologiaa pääaineena lukeneelle.

Sosiaalipsykologiassa kiehtoi ihmisen identiteetin rakentuminen

osana yhteisöä. Miten paljon sosiaalinen vaikuttaa yksilöön ja

kehitykseen, ja missä määrin taas esimerkiksi genetiikka ja

synnynnäinen persoona? Nämä teemat kiinnostavat edelleen,

ja olen iloinen, että tein aikanaan hyvän valinnan lähteä opiske-

lemaan sosiaalipsykologiaa. Valmistuin vuonna 2012 Helsingin

yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

Sosiaalipsykologian opintoja on välillä moitittu kovin

teoriapainotteisiksi ilman todellista työelämärelevanssia.

Mielestäni opinnoissa voisi käsitellä enemmän työelämään

liittyviä teemoja. Muistan kyllä käyneeni myös Sosiaalipsyko-

logian teoriat työelämässä –luentosarjan, joka oli mielestäni

erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Lisäksi oli tarjolla mm.

minimentorointia, joten ei voi väittää, ettei tätä puolta olisi

ollenkaan, mutta on hyvä pitää yllä yhteyksiä alumneihin ja

kuulostella myös sosiaalipsykologien kuulumisia opintojen

päätyttyä. 

Osalle opiskelijoista on haaveena myös tutkijan ura,

johon koulutuksemme antaa mielestäni erittäin hyvät eväät.

Lisäksi asiasisällöt ovat olleet opetuksessa aina kiinnos-

tavia, vaikka aika paljon on joutunut myös pänttäämään

kirjatenttejä varten. Keskustelimme opintojen aikana paljon

sosiaalipsykologisista teorioista opiskelukavereiden kanssa,

ja se oli mielestäni yksi parhaista anneista koko opiskelus-

sa. Sain opiskeluajoilta paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa

haastattelu

S osiaalipsyko-logi Annika

Räsänen toimii projek-tipäällikkönä

Suomen Mentorit ry:ssä. Haastatte-

lussamme Annika kertoo ajatuksiaan

sosiaalipsykolo-gian opinnoista ja työnäkymistä sekä työstään Suomen

Mentoreissa.

Miten päädyit opiskelemaan sosiaalipsykologiaa?

Mitä ajatuksia sinulle jäi opiskeluajasta?

pidämme edelleen yhteyttä ja pidämme mm. sosiaalipsykologisia viini-iltoja ja

muita tapaamisia.

Uusille opiskelijoille suosittelen lämpimästi tutustumista ainejärjestömme

Statuksen toimintaan. Kannattaa ehdottomasti mennä mukaan yhteisiin tilai-

suuksiin, sillä sieltä löytää helposti samanhenkisiä ihmisiä, joista saa parhaim-

millaan erittäin hyvän vertaisverkoston, heijastuspintaa omille ajatuksille opiske-

luista ja myöskin tuki- ja sparrausverkostoa tulevaa työelämää silmällä pitäen.

Meitä sosiaalipsykologeja on suhteellisen vähän, ja aina on ilo kuulla ja tava-

ta kollegoita erilaisissa yhteyksissä. Jokainen sosiaalipsykologiaa pääaineenaan

lukenut edustaa myös omalta osaltaan koulutustamme, ja koen, että meillä on

paljon annettavaa työelämässä. Keskeistä on ihmisten kokonaisvaltainen ym-

märtäminen erilaisissa yhteisöissä ja rooleissa. Yksilöpsykologisen näkökulman

lisäksi on arvokasta ymmärtää erilaisten organisaatiokulttuureiden, rakenteiden

ja ryhmädynamiikan vaikutusta mm. arvojen, emootioiden, päätöksenteon ja

asenteiden muodostumisessa. Nämä teemat ovat keskiössä työelämässä ja vai-

kuttavat paljon myös johtamiskäytäntöihin.

Pääsin opiskeluaikanani tekemään projektiluontoisesti tutkimusassisten-

tin tehtäviä erääseen tutkimusprojektiin oppiaineessamme. Jossain vaiheessa

opintoja pääsin töihin henkilöarviointialan yritykseen, josta sain hyvää omaan

alaan liittyvää kokemusta rekrytointipuolelta. Valmistuttuani lähdin hakemaan

kokopäiväistä työtä, mutta huomasin, että se ei ollutkaan niin helppoa. Törmäsin

silloin Suomen Mentoreiden mentoriohjelmaan, joka oli juuri perustettu. Tämä

oli sattuman kauppaa, että ystäväni vinkkasi minulle ohjelmasta ja hain mukaan.

Sain ohjelmasta oman työelämämentorin, Kemiläisen Raijan, joka toimii myös

yhdistyksen puheenjohtajana.

Ehdimme tavata Raijan kanssa muutamaan otteeseen, kunnes syksyllä 2013

yhdistys pyysi minua auttamaan erään tilaisuuden viestintään ja mentorihakuun

liittyvissä asioissa.Avustin hankkeessa projektikoordinaattorin roolissa, ja vuo-

den 2014 alussa sain kokopäiväisen työn projektipäällikkönä. Se ensimmäinen

oman alan työ voikin tupsahtaa eteen jonkun yhteensattuman kautta.

haastattelu

Miten evästäisit tuoretta sosiaalipsykologia?

Entä miten päädyit nykyiseen työhösi?

haastattelu

21

Mikä on Suomen Mentorit ry?

Kertoisitko tarkemmin Suomen Mentoreiden toiminnasta.

Suomen Mentorit ry on vuonna 2012 perustettu voittoa tavoittelematon

yhdistys, joka pyrkii vastaamaan osaltaan korkeakoulutettujen nuorten työllisty-

misongelmaan. Yhdistyksemme tarjoaa työelämän kokeneita konkareita, johta-

vissa ja asiantuntijaroolissa toimivia mentoreita valmistumassa oleville ja vasta-

valmistuneille nuorille työllistymisen tueksi. Tavoite on, ettei yksikään koulutettu

nuori putoaisi työelämän ulkopuolelle. Mentorit saavat ajantasaista tietoa tieteen

ja nuorten maailmasta. He saavat tilaisuuden tehdä merkityksellistä työtä, josta

hyötyvät kaikki. Nuoret taas saavat päivitettyä hyötytietoa työelämästä sekä

mahdollisuuden testata omia näkemyksiään ja ajatuksiaan työelämästä.

Toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan; kaikki mentorimme ja hallitus ovat

mukana toiminnassa ilman rahallista korvausta. Mentorointiohjelmaan on pääs-

syt mukaan jo yli 300 aktoria. Vaikuttavuuskyselyn perusteella jopa 85 prosenttia

viime ja edellisvuonna ohjelmaan osallistuneista aktoreista työllistyi mentoroinnin

aikana. Muutama prosentti aktoreista perusti oman yrityksen.

Vuoden mittaisessa mentorointisuhteessa keskitytään työnhaku- ja

työelämävalmiuksien lisäämiseen. Lisäksi mentori voi auttaa ammatillisen iden-

titeetin ja itsetunnon vahvistamisessa. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa,

joissa työnhaun vaihe on pitkittynyt, jolloin tutkimustenkin mukaan itseluottamus

alkaa helposti laskea. Aktori on aina pääroolissa, eikä mentoroinnissa ole tarkoi-

tus tarjota valmiita vastauksia eikä työpaikkaa nuorelle, se on aina aktorin itsensä

vastuulla. Mentorin roolina on toimia ennemminkin peilinä aktorin pohdinnoille,

objektiivisena, luotettavana aikuisena, joka pystyy tarvittaessa myös haasta-

maan aktorin näkemyksiä. Taustalla tulee aina olla aito kiinnostus ja halu auttaa

aktoria pomppuisella tiellä siirryttäessä opinnoista työelämään.

Yhdistys tarjoaa koulutusta ja ohjausta  mukaan valituille mentoreille ja jär-

jestää mentorivuoden aikana erilaisia asiantuntija- ja verkottumistilaisuuksia.

Lisäksi meillä on esimerkiksi aktiiviset Facebook-ryhmät aktoreille ja mentoreille.

Aktoreille tarjotaan myös verkottumismahdollisuuksia esimerkiksi erilaisissa epä-

virallisemmissa kahvi- ja muissa tapaamisissa. Pyrimme myös nostamaan ak-

toreiden ääntä ja asiantuntijuutta enenevässä määrin esille, ja tarjoamme samalla

vertaisverkoston työnhakuun liittyen.

Työssäni kuulen sekä vastavalmistuneiden nuorten että pidempään

työelämässä mukana olleiden näkemyksiä työelämästä ja urasta. Kohtaamiset eri

ikäisten ja eri koulutustaustaisten ihmisten kanssa ovat hyvin mielenkiintoisia ja

lisäävät ymmärrystä mm. eri sukupolvien tavoista hahmottaa työelämää. Sosiaa-

lipsykologian opinnot ovat tarjonneet hyvän pohjan tiedonhankintaan ja laajem-

paan eri näkökulmia huomioon ottavaan teoreettiseen ajatteluun, jota tarvitsen

työssäni joka päivä. Ymmärrys ammatillisen identiteetin kehityksestä ja itsetun-

toon liittyvistä teemoista auttaa ymmärtämään aktoreita. Toisaalta myös omat

aiemmat kokemukset työnhausta auttavat samastumaan aktorin tilanteeseen.

Nostaisin myös hyvät kirjalliset taidot yhtenä tärkeänä taitona työelämässä esiin-

tymistaitojen rinnalle. Koulutuksemme antaa kirjalliseen ilmaisuun hyvät eväät.

Sosiaalipsykologian opinnot painottivat ihmisen käyttäytymistä ymmärtävää

lähestymistapaa erilaisissa tilanteissa, ja esimerkiksi empatia on tärkeää työssäni.

Kaiken kaikkiaan ymmärrys erilaisten käyttäytymismallien taustalla vaikuttavista

tekijöistä auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja työelämässä.

Lisäksi mentoroinnissa käsitellään paljon sosiaalipsykologisia teemoja, kuten hy-

vää johtajuutta, hiljaisen tiedon siirtämistä sekä työhön ja laajemminkin elämään

liittyviä päämääriä ja arvoja. Mentorit voivat toimia myös myönteisinä ja realisti-

sina peileinä aktorin ajatuksille kyseenalaistaen esimerkiksi joitakin kielteisiä ste-

reotypioihin pohjaavia näkökulmia työelämästä.

Sosiaalipsykologisesta koulutuksesta on hyötyä myös mentori-aktori-parien

muodostuksessa, jossa tulee ottaa huomioon monia seikkoja lähtien mm. per-

soonista, aktorin toiveista ja tavoitteista sekä mentorin työkokemuksesta.

haastattelu

Miten voit työssäsi soveltaa sosiaalipsykologian opintoja?

Kerro vielä lopuksi, miten vietät vapaa-aikaasi?

Tapaan ystäviä ja tykkään lukea aika laidasta laitaan kirjoja ja tieteellisempiä

juttuja. Aika usein jutuissa on kuitenkin jollain lailla sosiaalipsykologinen ja/tai

työelämään liittyvä aspekti.

23

ilmoitus

kirjat

Teksti: Pauliina Mattinen / Kansi: Saana Nyqvist

MEDIA LAPSIPERHEIDEN ARJESSALahikainen, A. R., Mälkiä, T. & Repo, K. (toim.) (2015).

Media lapsiperheessä. Tampere: Vastapaino. 234 s. Ovh. 37 euroa.

Media lapsiperheessä tar joaa

monitieteisen katsauksen median rooliin

lapsiperheiden arjessa. Kirja perus-

tuu vuosina 2010-2014 toteutettuun

”Media, perheen vuorovaikutus ja lasten

hyvinvointi” -tutkimuksen tuloksiin. Tut-

kimuksessa käytettiin laajaa, kolmelta

vuosikymmeneltä kerättyä suomalaista

ajankäyttötutkimuksen aineistoa lasten ja

nuorten median käytöstä ja lapsiperhei-

den mediavarustelusta. Lisäksi tutkijat

hyödynsivät lapsiperheissä kuvattua

videomateriaalia ja perheenjäsenten

haastatteluja. Tutkimusta käsittelevän

kirjan ovat toimittaneet Anja Riitta Lahi-

kainen, Tiina Mälkiä sekä Katja Repo.

Kirja sisältää eri tavoin rakentuvia

artikkeleita. Anja-Riitta Lahikainen johdat-

telee teoksen alussa kirjan aihepiireihin.

Lahikainen myös vetää yhteen tutkimuksen

antia kirjan päätöskappaleessa yhdessä

Ilkka Armisen kanssa. Nämä luvut ovat

ehkä helpoimpia luettavia myös sellaiselle

lukijalle, joka ei ole perehtynyt sosiaalitie-

teelliseen tutkimukseen. Päätösluvussa

on tutkimusprojektin annista jonkin verran

uutta tietoa, jonka olisi toivonut sijoit-

tuvan kirjan alkuun. Nämä kirjan luvut

ovat erittäin mielenkiintoisia, kuten kirjan

muutkin luvut.

Kirjan kaksi eri aineistoa vaikuttavat

kirjan kahden keskimmäisen luvun artik-

kelien rakenteeseen. Näitä ovat luvut ”II

Media-aika, perhekulttuuri ja muuttuvat

toimintaympäristöt” ja ”III Media, lapset

ja perheen vuorovaikutus”. Esimerkiksi

videointiaineistoon perustuvat kappaleet,

joiden analyysissä on käytetty muun

muassa keskustelun- ja diskurssianalyysiä,

sisältävät menettelytavan esittelyä, aiheen

rajausta ja yksityiskohtaisten aineistoesi-

merkkien kautta aiheen käsittelyä ennen

johtopäätöksiä. Nämä luvut rakentuvat

luonnollisesti eri tavalla kuin tilastolliseen

ajankäyttöaineistoon perustuvat luvut.

Kirja sekä esittelee tutkimuksen tuloksia ja

aineiston pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä,

että erittelee tarkasti sitä, kuinka perhe-

elämää, vuorovaikutusta ja ajankäyttöä

voi tutkia.

Kirjassa esiteltyjen tutkimusten mu-

kaan median käyttö voi olla niin perhettä

yhdistävä kuin erottavakin tekijä. Myös

sillä on merkitystä, mitä varten mediaa

käytetään. Kirja ei ole kasvatusopas, jonka

perusteella perheiden kaikki ongelmati-

lanteet ja kysymykset median suhteen

voitaisiin ratkaista. Lukijalta vaaditaan

kirjassa olevien tutkimustulosten ja

ajatusten reflektointia. Kirjan suurin anti

onkin perheen sisäisen vuorovaikutuksen

monimuotoisuuden esiin tuominen.

Tietystä aiheesta kiinnostunut löytää

sisällysluettelon avulla vaikkapa aiheet

perheruokailusta median äärellä ja ilman

mediaa, mediasta lapsen ja vanhemman

huomion vangitsijana ja tv-ohjelmien

herättämien pelkojen käsittelystä.

Teksti: Esa Alm / Kansi: Jarkko Nikkanen

Mindfulness on hyväksyvää tietoista

läsnäoloa tässä hetkessä. Sen perusta on

buddhalaisessa filosofiassa ja modernissa

länsimaisessa psykologiassa. Mindfulness

tarkoittaa tietoista valintaa pysähtyä ja keskittyä

olemaan tässä hetkessä. Se on myös oiva

apuväline itsensä yleiseen kehittämiseen.

Mindfullness-peruskursseja on järjestetty

jo vuosia myös Suomessa, mutta nyt sitä

pyritään soveltamaan myös eri elämänalueille.

Läsnäolotaito auttaa mm. stressinhallinnassa,

vahvistaa keskittymiskykyä, lisää itsetunte-

musta ja tunnetaitoja. Siis juuri niitä taitoja,

joita tarvitaan myös työelämässä. Sitä on

tutkittu myös lukuisissa tutkimuksissa ja sen

myönteiset vaikutukset on niissä todettu.

Maailmalla mindfulnessia on käytetty

työelämän parantamiseen mm. sellaisissa

yrityksissä kuin Ericsson, Sony, Nike, Carls-

berg, Google, Microsoft, American Express

ja General Electric. Suomen työelämään

mindfullness on myös rantautumassa ja

tietääkseni sitä on hyödynnetty ainakin

Nokiassa.

Kirjoittaja on mindfulness-taitojen

työelämään soveltamisen pioneereja Suo-

messa. Hän on toiminut viimeiset 10 vuotta

työyhteisöjen ja johdon kehittäjänä toimit-

tuaan sitä ennen juridiikan ja koulutusalan

asiantuntija- ja johtotehtävissä. Hän on

koulutukseltaan OTL ja mindfulness-ohjaaja

ja on täydentänyt opintojaan alan gurun Jon

Kabat-Zinnin ohjauksessa.

Kirjan alussa perustellaan laajemmin,

miksi mindfullness soveltuu varsin hyvin myös

työelämän tarpeisiin. Samoin alkupuolella

annetaan perustiedot siitä, mitä mindfullness

on. Luvut 6-9 keskittyvät hyvinvoinnin, keskit-

tymiskyvyn, tunnetaitojen ja avoimen mielen

kehittämiseen. Keskeistä on myös stressin

kohtaaminen tietoisesti mindfulnessin avulla.

Kirjassa on käsitelty lisäksi esim. keskittymistä

siirryttäessä työtehtävästä toiseen, tietoista

läsnäoloa kokouksissa ja jopa sähköpostin

käsittelyä. Kirja sisältää myös paljon muuta

työelämän tehtäviin liittyvää tietoista läsnäoloa,

jota mindfulnessin avulla voidaan parantaa.

Kokemuksen perusteella tietoisen

läsnäolon taidot kehittyvät harjoittelemalla

ja jatkuvat harjoitukset muuttavat aivoja.

Harjoitusten tarkoitus ei ole kuitenkaan ren-

toutuminen, vaan tietoisuuden lisääminen.

Kehotankin lukijaa suorittamaan kirjan lukuisat

harjoitukset tunnollisesti. Se syventää oman

kehon tuntemusta ja virittää myös aiheen

omaksumiseen. Harjoitettu mieli on vakaa,

avoin ja uudistumiskykyinen.

Kirjoittajan pyrkimyksenä on ollut kirjoittaa

kirja, joka soveltuu laajasti työelämässä oleville.

Kuitenkin monipuolisimmin ovat mukana

asiantuntijatyön ja johtamisen näkökulmat.

Lopussa on vielä ohjeet mindfulness-ohjelman

toteuttamisesta organisaatiossa sekä kattava

alan kirjallisuuden lähdeluettelo. Kirja on oiva

apu oman työhyvinvoinnin parantamiseen ja

ehdottomasti lukemisen arvoinen.

kirjat

25

MINDFULNESS JA TIETOINEN LÄSNÄOLO TYÖSSÄ

Wihuri, A-J. Tietoinen läsnäolo vapauttaa onnistumaan. Mindfulness työssä. (2015). Helsinki: Talentum Media Oy.

304 s. Ovh. 45 euroa.

kirjat

Teksti: Esa Alm / Kansi: Jarkko Nikkanen

Teoksessa Työyhteisön vuosi.

Sosiaalipsykologinen selviytymisopas

käsitellään kuvitteellisen työyhteisön

arjessa esiintyviä ongelmia elokuusta

kesäkuuhun. Työyhteisö on kuviteltu yritys,

mutta siihen on upotettu kirjoittajan omia

kokemuksia 2010-luvun työmaailmasta.

Kirjassa toisin sanoen tuodaan esiin

työelämän kokeneen konsultin huonoja

ja hyviä havaintoja työelämästä sekä

yksityisistä yrityksistä että julkiselta

sektorilta. Kirja on kirjoitettu kuvitellun

yrityksen noin vuoden aikaisten tapah-

tumien tarinana. Kirjassa on virtuaalinen

opas, joka johdattaa lukijaa työyhteisön

eri ongelmatilanteisiin. Lisäksi siinä on

sosiaalipsykologisia teoriaosuuksia sekä

konkreettisia työvälineitä työyhteisöjen

arkeen. Myös kuvitellut yritysten edustaja

saavat puheenvuoroja.

Tämä ei ehkä toimi, ajattelin, kun

näin kir jan normaalista poikkeavan

rakenteen. Olin väärässä. Kokonaisuus

toimii mielestäni oikein hyvin ja on jopa

viihdyttävä, mitä harvoin pääsee sanomaan

tietokirjoista. Kirjoittaja Esa Pohjanheimo

on valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

ja yrittäjä. Kirjan asiantuntemuksen takaa

Pohjanheimon pitkä ura työyhteisöjen ja

johtamisen kehittämisessä, jonka hedel-

mistä voimme kirjassa nauttia. Häneltä

on 2012 ilmestynyt myös teos Johda

ihmistä. Sosiaalipsykologiaa johtajille.

Tämä vinkiksi niille, jotka haluavat lukea

lisää sosiaalipsykologian soveltamisesta

työelämään.

Työelämän vaikeista puolista kirjassa

käydään läpi mm. stressiä, työhön leipään-

tymistä ja alkoholismia. Kirjassa puhutaan

luonnollisesti myös johtamisongelmista,

muutoksen ongelmista, strategian mer-

kityksestä, motivaatiosta, vuorovaiku-

tuksesta, osaamisen kehittämisestä,

palavereista, työelämän pelisäännöistä

yms. Suurin osa tuttuja juttuja meille

työelämässä oleville. Teorian puolella

käsitellään esim. sosiaalista identiteettiä,

suhdetaitoja, tunteita ja persoonallisuutta

ja jaettua johtajuutta, josta on viime

aikoina kirjoitettu sekä ulkomaisin että

suomalaisin voimin (esim. Haslam ym.,

2012 ja Juuti, 2013). Jaettu johtajuus on

lyhyesti sanoen uusia sosiaalipsykologisia

johtamismalleja, jossa johtajuutta jaetaan

usean henkilön kesken vastuun säilyessä

kuitenkin esimiehellä.

Kirja on osin tarkoitettu erityisesti

asiantuntijaryhmien esimiehille ja asiantun-

tijoille työyhteisöjen ja itsensä johtamiseen.

Toisaalta se sopii kaikille työyhteisössä

toimiville ja siitä kiinnostuneille. Etenkin

sosiaalipsykologeille se näyttää hyvää mallia

siitä, kuinka sosiaalipsykologista teoriaa

ja osaamista sovelletaan työelämään ja

siellä esiintyviin tilanteisiin.

SOSIAALIPSYKOLOGISTA TIETOA JA OPASTUSTA TYÖYHTEISÖJEN ARKEEN

Pohjanheimo, E. (2015). Työyhteisön vuosi. Sosiaalipsykologinen selviytymisopas.

Helsinki: Talentum. 233 s. Ovh. 55 euroa.

kirjat

27

Teksti: Juha Savolainen / Kansi: Ina Majaniemi

Sanottakoon oleellisin heti aluksi: Lyhyt-

terapeuttinen työote on hyvä ja tärkeä kirja.

Siinä esitellään käytännönläheisiä malleja

lyhyeen vuorovaikutustyöskentelyyn sekä

avataan kognitiivis-analyyttisen psykoterapian

teoriaan perustuvan dialogisen hahmotustavan

perusteita. Kuten kirjoittajat alkusanoissaan

toteavat, on kestoltaan rajatuille, joustaville

ja tehokkaille työskentelymalleille alati

kasvava tarve. Kun työntekijän tavoitteena

on yhteistyösuhteessa toteutuvan vuoro-

vaikutuksen keinoin hahmottaa asiakkaan

tilanne nopeasti sekä toimia vaikuttavasti,

tarvitaan työkalupakkiin jotakin, jonka

avulla jäsentää kuulemaansa ja edistää

myönteistä muutosta.

Lyhyen, vuorovaikutukseen painottuvan

yhteistyösuhteen eri osa-alueiden käsittely

vaikuttaa sisällysluetteloa katsoessa kun-

nianhimoiselta haasteelta – siinä määrin

kattavasti kirjoittajat aihetta lähestyvät.

Teoksen rakenne on kuitenkin selkeä alkaen

kognitiivis-analyyttisen lähestymistavan

perusteista sekä yksittäisten tapaamiskertojen

ja työskentelysuhteen kokonaisuuden raken-

tamisesta. Vaiheittain tekstissä käsitellään

koko työskentelyn prosessi: alkuarvioinnista

jäsentelyyn ja keskivaiheen työskentelystä

lopettamiseen. Lisäksi kirjoittajat ovat

omistaneet omat kappaleensa hyvän

yhteistyösuhteen rakentumisen ja ylläpidon

teemoille sekä osaamisen ja jaksamisen

tarkastelulle auttajan haasteina.

Kirjoittajien kokeneisuus välittyy.

Vuorovaikutustyön moniulotteisuutta ja

lukijalle mahdollisesti uusia käsitteitä ava-

taan rauhallisesti, runsain esimerkein ja

lähdeviittauksin. Tämän vuoksi teksti on

sujuvaa ja perusteltua johdattaen lukijan

lyhyen yhteistyön suuriin mahdollisuuksiin.

Erityisesti keskivaihteen työskentelyn viisi

periaatetta, työskentelyn räätälöinti, havain-

nointi, jäsentelevä työote, kokemuksellisuus

ja työskentely kohti uusia toimintatapoja,

ovat erityisen käyttökelpoista omaksuttavaa

kenelle tahansa ohjaavaa vuorovaikutustyötä

tekevälle. Myös kirjan osio karttatyösken-

telystä puhutun konkreettisena jäsentäjänä

ja havainnoinnin kehityksen apuvälineenä

rohkaisee aktiiviseen yhteistyöhön.

Teoksen nimi kuvaa osuvasti, mistä sen

sisällössä on keskeisesti kyse: työotteesta,

joka on sovellettavissa hyvin erilaisiin tilan-

teisiin ja tarpeisiin. Lyhytterapeuttinen työote

myös haastaa lukijansa omien työtapojen

tutkimiseen sekä mahdollistaa uudenlaisen,

aktiivisen hahmotustavan ja näkökulman

lähes mihin tahansa vuorovaikutustyöhön.

Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian

teoreettinen tausta on myös varsin sosiaali-

psykologinen: siinä elävät niin Freud, Mead,

Vygotsky, Bahtin kuin monet muut tutut

teoreetikot. Teos luo onnistuneesti sillan

sosiaalisen kognition teorioiden, mielen

sosiaalisen rakentumisen ja vastavuoroisen

rakenteen sekä käytännön työskentelyn

välille. Samalla kirjoittajat onnistuvat mainiosti

tavoitteessaan vastata käytännönläheisten

työskentelymallien tarpeeseen.

VUOROVAIKUTUKSELLISEN TYÖN OIVA APUPAKETTI

Kanninen, K. & Uusitalo-Arola, L. (2015). Lyhytterapeuttinen työote. Jyväskylä: PS-kustannus.

383 s. Ovh. 43 euroa.

LAPSEN HYVINVOINTIMALLI, KOULUHYVINVOINTI

JA SOSIAALISET SUHTEET ALAKOULUSSATeksti: Jaana Minkkinen / Kuvat: ©iStock.com/mbot, ©iStock.com/miflippo, ©iStock.com/gpointstudio,

©iStock.com/wundervisuals, ©iStock.com/Highwaystarz-Photography, ©iStock.com/brown54486

J aana Minkkisen

kesällä julkaistu väi-

töskirja ”Lapsen hyvinvointi-

malli. Lasten emotionaalinen

hyvinvointi ja sosiaaliset suh-

teet alakoulussa” esitteli lapsen

hyvinvointimal-lin, joka perus-tuu pääasiassa

psykologian ja sosiologian

alueilla esitet-tyihin teoreet-

tisiin näke-myksiin lasten hyvinvoinnista ja kehityksestä.

Väitöskirjan empiirisessä

osuudessa ana-lysoitiin lasten emotionaalista

hyvinvointia ja sosiaalisia

suhteita alakou-lussa.

Lapsen hyvinvointimalli (the structural

model of child well-being, SMCW) kokoaa

visuaaliseen esitykseen hyvinvoinnin

keskeiset ulottuvuudet, hyvinvoinnin

edellytykset yksilö- ja yhteisötasolla

sekä eri elementtien keskinäiset yhteydet

(Minkkinen, 2013). Tarve mallin luo-

miseen syntyi havainnosta, ettei aiempi

tutkimuskirjallisuus pystynyt tarjoamaan

sellaista teoreettista esitystä, joka olisi

perustunut koeteltuihin argumentteihin

lasten hyvinvoinnista sekä olisi sen lisäksi

muodostanut loogisen metakonstruktion

hyvinvoinnin peruselementeistä ja hyvin-

vointiin vaikuttavista tekijöistä.

Mallin tärkeimmät taustateoriat ovat

Maailman terveysjärjestön laaja terveyden

määritelmä (WHO, 1946), ekologinen

kehitysteoria (Bronfenbrenner, 1979),

sosiokulttuurinen näkökulma (Vygotsky,

1962; Leont’ev, 1978), sosiaalisen tuen

teoria (Cobb, 1976, 300) sekä uuden lap-

suuden sosiologian paradigma lapsesta

aktiivisena sosiaalisena toimijana ja

agenttina (Qvortrup, 1994; Corsaro, 1997;

James ym., 1998). Lapsen hyvinvointi-

mallia voidaan soveltaa viitekehyksenä

empiirisissä tutkimuksissa, hyvinvointi-

indeksien kehittelyssä sekä eritasoisten

hyvinvointitekijöiden kausaali- ja vasta-

vuoroisuussuhteiden analyysissa.

Määrittelen lapsen hyvinvoinnin sekä

saavutetuksi tilaksi että dynaamiseksi

prosessiksi, jota voidaan mitata sekä

objektiivisin että subjektiivisin mittarein.

Lapsi voi hyvin, kun hänen fyysinen,

psyykkinen, sosiaalinen ja materiaalinen

tilanteensa on useammin positiivinen kuin

negatiivinen. Hyvinvointi ei ole kuitenkaan

stabiili tila vaan sen rakentuminen on pro-

sessi. Tämä johtuu erityisesti lapsuuden

29

¨Hyvinvointi ei ole kuitenkaan stabiili tila vaan sen rakentuminen on prosessi. Tämä johtuu erityisesti lapsuuden perusolemuksesta elämänvaiheena, jota luonnehtivat biologinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kehitys.¨

tiede & tutkimus

perusolemuksesta elämänvaiheena, jota

luonnehtivat biologinen, kognitiivinen ja

emotionaalinen kehitys, niiden tuomat

elämäntilanteen muutokset ja haasteet

sekä yhteiskunnan eri-ikäisille jäsenilleen

asettamat mahdollisuudet ja velvoitteet.

Hyvinvointi rakentuu yksilön sisäisissä,

ihmisten välisissä, yhteisöllisissä ja kulttuu-

risissa prosesseissa, ja siihen vaikuttavat

sisäisissä ja ulkoisissa edellytyksissä ja

-resursseissa tapahtuvat muutokset.

Lapsen hyvinvointimallin perus-

ulottuvuudet ovat fyysinen, psyykkinen,

sosiaalinen ja materiaalinen hyvinvointi

(ks. WHO, 1946; Bradshaw ym., 2007;

Bradshaw & Richardson, 2009; Bradshaw

ym., 2009; O’Hare & Gutierrez, 2012;

Richardson, 2010; UNICEF, 2007; Land,

2010). Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät

on mallissa jaettu kahteen pääryhmään:

ensisijaisesti lapseen liittyviin tekijöihin

(yksilötekijät) sekä hyvinvoinnin yhteis-

kunnalliseen kehykseen (yhteisötekijät).

Tämä ekologinen näkökulma perustuu

Bronfenbrennerin (1979) kehitysteoriaan,

jonka mukaan eritasoiset ympäristöt

vaikuttavat yksilön kehitykseen yksilöte-

kijöiden rinnalla.

Lapsen hyvinvointimallissa yksilötekijöitä

ovat lapsen omat resurssit ja edellytykset,

jotka vaikuttavat hänen hyvinvointiinsa.

Yhteisötekijöillä viitataan hyvinvoinnin

ennakko- ja reunaehtoihin yhteisössä

ja yhteiskunnassa. Yhteisötekijät on

mallissa ryhmitelty kolmeen tasoon: hoi-

vakehään (care), rakenteellisiin tekijöihin

(structures of society) ja kulttuuriym-

päristöön (culture). Hoivakehä sisältää

sellaisen muiden ihmisten, yhteisöjen ja

instituutioiden toiminnan, joka vaikuttaa

tiede & tutkimus

¨Lapsi muokkaa toiminnallaan sekä hyvinvointinsa fyysisiä, sosiaalisia ja materiaalisia olosuhteita että subjektiivista hyvinvointikokemustaan.¨

lapsen hyvinvointiin konkreettisella tavalla

lähinnä suorassa vuorovaikutuksessa.

Yhteiskunnan rakenteelliset ja kulttuuriset

tekijät vaikuttavat hyvinvointiin yleensä

epäsuoremmin tai välillisesti, kuten esi-

merkiksi lastensuojelulaki ja yhteisössä

vallitsevat käsitykset lapsista, lapsuudesta

ja lasten oikeuksista.

Eritasoiset hyvinvointitekijät kietou-

tuvat monimutkaisin vuorovaikutus- ja

kausaalisuhtein toisiinsa. Sen lisäksi, että

ympäristö ja lapsen sisäiset edellytykset

asettavat hyvinvoinnille mahdollisuutensa ja

reunaehtonsa, myös lapsen oma toiminta

vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa. Lapsi on

hyvinvointiprosessissa aktiivinen toimija,

jonka sisäinen (psyykkinen) ja ulkoinen

(praktinen) toiminta muodostavat samaan

aikaan ilmentyvän makrostuktuurin (ks.

Leontjev, 1977, 86–91; Weckroth, 1988,

47–52). Lapsi muokkaa toiminnallaan

sekä hyvinvointinsa fyysisiä, sosiaalisia ja

materiaalisia olosuhteita että subjektiivista

hyvinvointikokemustaan, sillä objektiivisen

maailman vaikutus välittyy yksilön mie-

leen hänen toimintansa kautta (Leont’ev,

1978). Lapsen hyvinvointimallissa lapsen

toiminta on välittävä elementti hyvinvoin-

tiulottuvuuksien ja sosiaalisen maailman

tarjoamien hyvinvointiresurssien välillä.

31

tiede & tutkimus

KUVIO 1. LAPSEN HYVINVOINTIMALLI (MINKKINEN, 2013)

Nuolet kuvaavat eri elementtien välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta.

LASTEN KOULUHYVINVOINTI

Ekologisen näkemyksen mukaan

kouluyhteisö on tärkeä sosiaalinen kerros-

tuma, joka vaikuttaa lapsen kehitykseen

(Bronfenbrenner, 1979; Bronfenbrenner

& Morris, 1998). Lapsi viettää koulussa

paljon aikaa, yhdeksän kuukautta vuo-

desta. Lisäksi koulun vaikutus ulottuu

kotiin kotitehtävien ja koulun sosiaalisten

kontaktien kautta, kuten koulukavereiden

sekä vanhempien ja opettajan välisen

yhteydenpidon kautta. Julkisessa kes-

kustelussa koulun tehtävistä korostuu

erityisesti opetus ja oppiminen, jotka

lisäävät lapsen toimintamahdollisuuksia

ja odotusarvoisesti edistävät työelämään

sijoittumista aikuisena. Lapsen koko-

naishyvinvoinnin (ks. Ben-Arieh & Frønes,

2011) kannalta koulun muut sosiaalisen

tuen muodot voivat kuitenkin olla jopa

tärkeämpiä.

Koulun antama hoiva ja huolenpito

(care) vaikuttavat monin eri tavoin lapsen

hyvinvointiin, elinoloihin ja toimintamah-

dollisuuksiin. Tarjoamalla koululounaan

ja terveydenhoitajan palveluja peruskoulu

antaa lapsille perushoivaa, joka edistää

fyysistä hyvinvointia. Kouluyhteisö voi

tukea oppilasta antamalla hänelle emo-

tionaalista tukea, instrumentaalista tukea

(esimerkiksi koulun opetusresurssien

muodossa), informatiivista tukea ope-

tuksen muodossa sekä palautetta (Tardy,

1985). Koulu voi vaikuttaa myös lapsen

elinoloihin kotona – esimerkiksi, kun

opettaja ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen

kotioloihin kohdistuvan huolen vuoksi.

Kouluhyvinvointi voidaan määritellä

paikkasidonnaiseksi hyvinvoinnin osa-

alueeksi. Konun ja Rimpelän (2002)

kehittämässä koulun hyvinvointimallissa

osa-alueita ovat opetus ja koulutus,

oppiminen sekä oppilaiden hyvinvointi.

Oppilaiden hyvinvointi on jaettu mallissa

neljään ulottuvuuteen: koulun olosuhteisiin,

sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteutta-

mismahdollisuuksiin sekä terveydentilaan.

Ulottuvuudet on muodostettu Allardtin

(1976) mallin pohjalta poikkeuksena

se, että terveys on luokiteltu omaksi

ulottuvuudekseen, kun alkuperäisessä

mallissa terveys sisältyi arvokategoriaan

having (Konu ja Rimpelä 2002). Koulun

olosuhteita (having) ovat ympäristö,

koulutilat, opetuksen järjestely, välitunnit,

lukujärjestys, ryhmäkoot, turvallisuus,

rangaistukset, palvelut ja kouluruokailu.

Sosiaalisia suhteita (loving) kuvaavat

oppimisilmapiiri, koulun johtaminen,

opettajan ja oppilaan suhde, ryhmien

toiminta, koulukiusaaminen sekä kodin

ja koulun yhteistyö. Itsensä toteuttamis-

mahdollisuuksiin (being) kuuluvat työn

merkitys ja arvostus sekä mahdollisuus

itsetunnon kehittämiseen, palautteeseen,

ohjaukseen, kannustukseen, rohkaisuun

ja vaikuttamiseen. (Konu, 2002.)

Myös lapsen hyvinvointimallia voidaan

soveltaa kouluhyvinvoinnin määrittelyyn

(Minkkinen, 2013). Tällöin kouluhyvinvointi

jakaantuu fyysiseen, psyykkiseen, sosiaa-

liseen ja materiaaliseen ulottuvuuteen,

jotka ovat toisiinsa yhteydessä kausaali- ja

vuorovaikutussuhtein. Fyysistä koulu-

hyvinvointia on oppilaan terveys, johon

vaikuttavat erilaiset kontekstuaaliset

tekijät kuten koululounas ja -liikunta,

koulun turvallisuus, koulurakennusten

ja opetustilojen kunto sekä kouluter-

veydenhoito ja terveystiedon opetus.

Psyykkinen kouluhyvinvointi sisältää

sekä emotionaalisen että kognitiivisen

¨Kouluyhteisö on tärkeä sosiaalinen kerrostuma, joka vaikuttaa lapsen kehitykseen.¨

tiede & tutkimus

komponentin. Emotionaalista hyvinvoin-

tia heijastavat oppilaan emootiot, joita

koulutyö, koulun sosiaaliset suhteet ja

kouluympäristö herättävät. Kognitiivista

hyvinvointia tuottavat erilaiset tietoon ja

ajatteluun liittyvät toiminnot kuten tiedon

vastaanottaminen, ongelmanratkaisu ja

tiedon hyödyntäminen.

Psyykkisen kouluhyvinvoinnin konteks-

titekijöitä ovat esimerkiksi koulun ja luokan

ilmapiiri sekä opettajan opetustaito ja

palaute oppilaille. Sosiaalinen kouluhy-

vinvointi ilmentyy sosiaalisissa suhteissa,

kuten esimerkiksi siinä, miten tärkeitä

opettaja ja toiset oppilaat ovat lapselle.

Sosiaalista kouluhyvinvointia rakentavat

kouluyhteisön sosiaalinen tuki sekä oppilaan

vaikutusmahdollisuudet koulussa ja sitä

heikentävät koulukiusaaminen ja epäreilu

kohtelu. Materiaalista kouluhyvinvointia

tuottavat koulun määrärahat ja oppilaiden

käytössä olevat materiaaliset resurssit,

kuten oppimateriaalit ja opetustilojen

määrä ja laatu.

SUBJEKTIIVINEN KOULUHYVINVOINTI

Subjekti iv inen kouluhyvinvointi

(subjective school well-being, SSWB)

on lapsen oma arvio kouluelämän

laadusta ja kouluun liittyvistä asioista.

Subjektiivisilla koulukokemuksilla on

lapselle merkitystä monin eri tavoin ja ne

rakentavat osaltaan hänen subjektiivista

hyvinvointiaan (subjective wellbeing,

SWB) (Baker ym., 2003; Huebner, 1994;

33

¨ Subjektiivinen kouluhyvinvointi on lapsen oma arvio kouluelämän laa-dusta ja kouluun liittyvistä asioista.¨

tiede & tutkimus

Huebner and Diener, 2008; Suldo ym.,

2006). Subjektiivinen kouluhyvinvointi on

tutkimusten mukaan yhteydessä yleiseen

elämäntyytyväisyyteen ja onnellisuuteen

(Casas, B l tescu, Bertran, González &

Hatos, 2013; Currie ym., 2004; Daniel-

sen, Samdal, Hetland & Wold, 2009;

Huebner, 1994; Huebner & Gilman, 2006;

Natvig, Albrektsen & Qvarnstrom, 2003;

Seligson, Huebner & Valois, 2003; Rask,

Åstedt-Kurki, Tarkka & Laippala, 2002;

Verkuyten & Thijs, 2002), psyykkiseen

terveyteen (DeSantis-King, Huebner,

Suldo & Valois, 2006; Eamon, 2002;

Huebner & Gilman, 2006; Rask ym.,

2002) ja fyysiseen terveyteen (Currie ym.,

2004; Kim and Kim, 2013). Edustavassa

pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että

12-vuotiaiden tanskalaispoikien kou-

lunkäyntihaluttomuus ennusti alkoholin

ja huumeiden väärinkäyttöä aikuisena

(Osler, Nordentoft & Andersen, 2006).

Subjektiivinen kouluhyvinvointi voi olla

yhteydessä myös koulun kesken jättä-

miseen ja poissaoloihin (Ainley, Foreman

& Sheret, 1991; Epstein & McPartland,

1976).

Useimmiten oppilaan kouluhyvin-

vointia mitataan objektiivisin mittarein,

kuten testeillä ja todistuksella, jotka

mittaavat kognitiivista hyvinvointia, sekä

terveydenhoitajan ja lääkärin suorittamalla

terveystarkastuksella, joka mittaa fyysistä

hyvinvointia. Vähemmän kouluhyvinvointia

mitataan koulussa subjektiivisilla mitta-

reilla, sillä harvemmin oppilailta kysytään,

tiede & tutkimus

miten he koulun kokevat. Terveystarkas-

tuksissa oppilaalta tiedustellaan yleensä

myös koulun sujumista, mutta epäselvää

on, missä määrin lapsi voi tuoda esiin

huoliaan näissä lyhyissä, enintään kerran

vuodessa toteutuvissa tapaamisissa.

Osa opettajista järjestää vanhempien

ja oppilaan kanssa tapaamisia, joissa

myös lapsi voi kertoa kokemuksistaan.

Sen sijaan koulun vanhempainilloissa

on harvemmin mukana oppilaita, joten

lasten kokemukset välittyvät niissä van-

hempien kautta.

Vanhemmat ovat lasten kouluko-

kemusten portinvartijoita myös kodin

ja koulun välisessä verkkoviestinnässä.

Osa kouluista teettää oppilaille ja heidän

vanhemmilleen asiakastyytyväisyysky-

selyjä, mutta useimmiten ne on laadittu

kuntahallinnon näkökulmasta eivätkä

siten välttämättä kykene tavoittamaan

lasten kokemustasoa ja tuomaan esiin

niitä tekijöitä, jotka ovat lasten mielestä

koulussa tärkeitä. Yksi tapa seurata

oppilaiden hyvinvointitilannetta on netissä

täytettävä Koulun hyvinvointiprofiilikysely

(Konu, 2002), jonka osa kouluista on

ottanut tavakseen toteuttaa säännöllisesti.

Koska lasten koulukokemusten jär-

jestelmällistä seuraamista ei koeta kaikissa

kouluissa tarpeelliseksi, kukaan aikuinen

ei välttämättä tiedä, miten lapsi koulussa

voi, ellei kotona keskustella kouluasioista

lapsen kanssa. Myös tutkimustietoa

subjektiivisesta kouluhyvinvoinnista on

Suomessa toistaiseksi niukasti. Yläkou-

35

tiede & tutkimus

¨Koska lasten koulukokemusten järjestelmällistä seuraamista ei koeta kaikissa kouluissa tarpeelliseksi, kukaan aikuinen ei välttämättä tiedä, miten lapsi koulussa voi, ellei kotona keskustella kouluasioista lapsen kanssa.¨

lulaisten ja keskiasteen opiskelijoiden

kokemuksia tiedustellaan Terveyden ja

hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveysky-

selyssä parin vuoden välein. Vähiten

tietoa on kuitenkin alakouluikäisiltä, joiden

hyvinvoinnin seuranta perustuu lähinnä

koulun terveystarkastuksiin. Vain WHO-

koululaistutkimuksessa tiedustellaan myös

alakoululaisten koulukokemuksia neljän

vuoden välein. Kyselyn kohderyhmä ovat

viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset

ja sen pääpaino on terveyskokemuksissa

sekä terveys- ja riskikäyttäytymisessä.

Koska alakouluista kerätään tietoa niin

niukasti, tiedetään vielä varsin vähän

alakoululaisten koulukokemuksista ja

siitä, minkälaisia vaikutuksia niillä on

lasten hyvinvoinnille.

Eniten tutkimustietoa on kiusaamisen

haitallisista vaikutuksista, sillä lukuisat

poikkileikkaustutkimukset eri maista ovat

osoittaneet, että 6–18-vuotiailla koulu-

kiusatuilla on enemmän masennusoireita

kuin niillä, joita ei ole kiusattu (esim.

Bond, Carlin, Thomas, Rubin & Patton,

2001; Fekkes, Pijpers & Fredriks, 2006;

Glover ym., 1998; Hawker & Boulton,

2000; Kaltiala-Heino, Rimpelä, Marttunen,

Rimpelä & Rantanen, 1999; Murray &

Greenberg, 2000). Uhriksi joutumisella

voi olla myös kauaskantoisia haittavai-

kutuksia aikuisikään. Esimerkiksi Klomek

ja kollegat (2008, 51) osoittivat, että

eniten lieviä tai vakavia masennusoireita

oli niillä 18-vuotiailla suomalaismiehillä,

joita oli kiusattu koulussa 8-vuotiaina,

tiede & tutkimus

¨Vertaissuhteiden laatu koulussa on merkittävä tekijä alakouluikäisen lap-sen emotionaaliselle hyvinvoinnille.¨

mutta jotka eivät olleet kiusanneet muita.

Altistus-stressimallin (the diathesis-stress

model) mukaan koulukiusatuksi joutu-

minen muodostaa ulkoisen riskitekijän,

joka altistaa masennusoireille (Bandura,

Pastorelli, Barbaranelli, & Caprara, 1999).

Kiusaamisen on osoitettu olevan riski

myös kiusaajan hyvinvoinnille (esim.

Klomek ym., 2008) sekä yhteydessä

koko kouluyhteisön sosiaalisiin suhteisiin

(esim. Salmivalli, 1998).

Kuten kiusaamistutkimus osoittaa,

vertaissuhteiden laatu koulussa on

merkittävä tekijä alakouluikäisen lapsen

emotionaaliselle hyvinvoinnille. Sen sijaan

vähemmän tietoa on siitä, mikä on opet-

tajan merkitys oppilaan subjektiiviselle

hyvinvoinnille, sillä opettajien panosta on

toistaiseksi tutkittu lähinnä pedagogisista

lähtökohdista. Alakoulun opettaja on

oppilaalle kuitenkin muullakin tapaa mer-

kittävä henkilö kuin vain tiedonvälittäjänä.

Opettaja voi tukea oppilasta monin eri

tavoin ja saada hänet uskomaan, että

hänestä huolehditaan, häntä arvostetaan

ja että hän kuuluu kouluyhteisöön (ks.

Cobb, 1976). Luokanopettaja on myös

se aikuinen, jolla on eniten tilaisuuksia

havaita ja puuttua koulukiusaamiseen,

koska hän viettää oppilaiden kanssa

paljon aikaa alakoulussa. Lisäksi opet-

taja on portinvartija oppilaan itsensä

toteuttamismahdollisuuksille.

TUTKIMUSTULOKSIA

Väitöskirjani empiirisenä tavoitteena

oli analysoida opettajan ja oppilaiden

merkitystä lapsen emotionaalisel le

hyvinvoinnil le alakoulussa. Mittasin

emotionaalista hyvinvointia sekä nega-

tiivisella että positiivisella indikaattorilla,

masennusoireilla ja kouluviihtyvyydellä,

jotta tutkimuskohteesta ja siihen liittyvistä

koulutekijöistä voitaisiin saada monipuoli-

sempi kuva. Vastasin tutkimusongelmaan

suomalais-norjalaisen kyselyaineiston

avulla, joka oli kerätty 3.–6.-luokkalaisilta

Tampereelta (n=265) ja 4.–7.-luokkalaisilta

Trondheimista (n=237) vuonna 2009.

Lisäksi hyödynsin opettajien antamia

tietoja oppilaista.

Alatutkimuksissa II ja III tutkin lasten

masennusoireiden ja koulun sosiaalisten

suhteiden yhteyttä lineaarisen ja hierarkki-

sen regressioanalyysin avulla (Minkkinen,

2011; Minkkinen, 2013). Päätulos oli,

että koulukiusatuksi joutumisella sekä

opettajan ja oppilaiden sosiaalisella

tuella on yhteys lasten masennusoirei-

siin myös silloin, kun otetaan huomioon

kodin sosiaalinen tuki, koulumenestys

ja taustamuuttujat. Tutkimukseni tarjosi

siten uutta tietoa opettajan merkityksestä

osoittamalla, että opettajan tuella on

yhteys lapsen masennusoireisiin. Huoles-

tuttavana voidaan pitää sitä tulosta, että

masennusoireiset ja koulukiusatut lapset

kokivat saavansa opettajalta vähemmän

tukea kuin hyvinvoivat oppilaat.

Kouluviihtyminen on suomalaisittain

erityinen tutkimuskohde, koska suoma-

laiset pitävät koulusta vähän verrattuna

muihin Euroopan ja Pohjois-Amerikan

maihin (Currie ym., 2012; Harinen &

37

tiede & tutkimus

¨Huolestuttavana voidaan pitää sitä tulosta, että masen-nusoireiset ja kou-lukiusatut lapset kokivat saavansa opettajalta vähem-män tukea kuin hy-vinvoivat oppilaat.¨

Halme, 2012; Kämppi ym., 2012), mutta

syitä tähän ei ole kattavasti selvitetty.

Alatutkimuksessa IV tarkastelin luokan

yhteisten kokemusten merkitystä kou-

luviihtyvyydelle, mitä ei ole Suomessa

aiemmin tutkittu. Tulosten mukaan toi-

sissa luokissa viihdytään paremmin

kuin toisissa, mikä on havaittu myös

vastaavassa hollantilaistutkimuksessa

(Verkuyten & Thijs, 2002).

Monitasoanalyysin avulla pystyin

avaamaan luokan sosiaalisen ilmapiirin

mustaa laatikkoa ja osoittamaan, että

luokan oppilaiden yhteisillä kokemuksilla

oli merkitystä yksilön kouluviihtyvyydelle.

Oppilaat viihtyivät koulussa sitä parem-

min, mitä vähemmän luokan oppilaat

kiusasivat toisiaan ja mitä enemmän

opettaja tuki kaikkia luokan oppilaita.

Nämä kontekstitekijät ennustivat oppi-

laan kouluviihtyvyyttä riippumatta siitä,

kiusattiinko juuri kyseistä oppilasta tai

missä määrin hän itse koki saavansa

tukea opettajalta. (Minkkinen, 2015.)

Väitöskirjani löydösten perusteella

näyttää selvältä, että oppilassuhteiden

lisäksi myös opettajasuhteen laatu on

merkittävä tekijä 9−12-vuotiaiden lasten

emotionaaliselle hyvinvoinnille. Koulukiu-

satuksi joutuminen ja lapsen kokemus

opettajan tuesta olivat yhteydessä sekä

lapsen masennusoireisiin että kouluviih-

tyvyyteen. Suomalainen ja norjalainen

aineisto tuottivat samankaltaisia tuloksia,

joten on todennäköistä, että ne kuvaavat

yleisempää trendiä, vaikka käytetyt aineis-

tiede & tutkimus

¨Oppilaat viihtyivät koulussa sitä paremmin, mitä vähemmän luokan oppilaat kiusasivat toisiaan ja mitä enemmän opettaja tuki kaikkia luokan oppilaita. Näin oli riippumatta siitä, kiusattiinko juuri kyseistä oppilasta tai missä määrin hän itse koki saavansa tukea opettajalta.¨

tot eivät olleetkaan edustavia. Tulosten

luotettavuutta lisää myös se, että ne olivat

linjassa aiempien tutkimusten kanssa

osoittaen, että kouluyhteisön sosiaalinen

tuki liittyy oppilaan parempaan hyvinvoin-

tiin ja koulukiusaaminen huonompaan

hyvinvointiin. Tutkimukseni perusteella

objektiivisella koulumenestyksellä ei

sen sijaan näyttäisi olevan paljonkaan

merkitystä lapsen emotionaalisel le

hyvinvoinnille alakoulussa, kun koulun

sosiaaliset suhteet huomioidaan.

KOHTI PAREMPAA KOULUHYVINVOINTIA

Väitöskirjani tarjosi sekä kontribuution

hyvinvointiteoreettiseen keskusteluun

että uutta tietoa lasten hyvinvoinnista

alakoulussa. Empiiristen löydösten

perusteella sosiaaliset suhteet kou-

lussa tulisi huomioida aina, kun arvioi-

daan alakouluikäisten hyvinvointia.

Jotta koulua voitaisiin kehittää entistä

paremmaksi kasvuympäristöksi, tulisi

lasten subjektiiviseen kouluhyvinvoin-

tiin kiinnittää enemmän huomiota. Jo

se olisi edistysaskel, että tiedostettai-

siin koulukokemusten merkitys lasten

hyvinvoinnille.

Kouluissa tulisi kiinnostua siitä, miten

lapset koulun kokevat – ja ottaa nämä

kokemukset huomioon koulun arjessa

ja käytännöissä. Seuraamalla lasten

kouluhyvinvointia voitaisiin puuttua

varhemmin myös syrjäytymiskier-

teeseen. Alakouluissa tulisi kiinnittää

entistä enemmän huomiota kiusaami-

sen estämiseen, sillä se edistää kaik-

kien oppilaiden hyvinvointia – myös

niiden, joita ei kiusata. Lisäksi opet-

tajilla tulisi olla ammattitaitoa ja sen-

sitiivisyyttä tukea kaikkia luokan oppi-

laita sekä riittävästi aikaa selvittää

koulupäivän aikana luokassa ilmeneviä

ongelmia.

39

tiede & tutkimus

Jaana Minkkisen väitöskirja Lap-sen hyvinvoin-timalli. Lasten

emotionaalinen hyvinvointi ja

sosiaaliset suhteet alakoulussa tar-kastettiin Tam-

pereen yliopistossa 13.6.2015. Väi-töskirja on luet-

tavissa sähköisesti osoitteessa

http:// tinyurl.com/ocxyg9b,

missä on myös mahdollista tutus-

tua tarkemmin käsillä olevan

artikkelin lähtei-siin.

¨Jotta koulua voitaisiin kehittää entistä paremmaksi kasvuympäristöksi, tulisi lasten subjektiiviseen kouluhyvinvointiin kiinnittää enemmän huomiota.¨

HYVINVOIVANA LÄPI TYÖURAN JA ORGANISAATIOMUUTOSTEN

Teksti: Krista Pahkin / Kuvat: ©iStock.com/carton_king, ©iStock.com/Ridofranz, ©iStock.com/ Rawpixel Ltd

K rista Pahkinin keväällä

julkaistussa väitöskirjassa Staying well

in an uns-table world of

work: Pros-pective cohort

study of the determinants of employee well-being tarkastel-

tiin tekijöitä, jotka tukevat

työntekijöiden työssä jaksa-

mista pitkällä aikavälillä ja

läpi työelämän myllerrysten.

Lisäksi tar-kasteltiin tapoja

tukea organi-saatiomuutosten

läpikäymistä.

Työntekijöiden työhyvinvointi ja siihen

liittyvät tekijät eivät ole mikään uusi tut-

kimusaihe, päinvastoin. Vuosikymmenten

ajan huomiota on kiinnitetty riskitekijöihin,

asioihin, jotka vaarantavat työntekijöiden

terveyden ja aiheuttavat henkistä kuor-

mittuneisuutta. Nykyisin tarkastellaan

entistä enemmän myös työhön liittyviä

ja yksilöllisiä voimavaroja, tekijöitä, jotka

ovat yhteydessä työntekijöiden työssä

innostumiseen ja motivaatioon, työn

imuun. Oman väitöskirjani lähestymistapa

oli voimavaralähtöinen: päämääränä oli

tunnistaa ne työhön ja yksilöön liittyvät

tekijät, jotka ovat yhteydessä työnteki-

jöiden työssä jaksamiseen 10 vuoden

aikavälillä.

ORGANISAATIOMUUTOS – PYSYVÄ

OSA TYÖELÄMÄÄ

Yksittäisen työntekijän työ ja työsken-

tely-ympäristö eivät pysy muuttumattomana

läpi koko työuraa, vaan erilaiset organi-

saatioihin ja työhön liittyvät muutokset

ovat osa työelämää. Organisaatiomuu-

tosten avulla työpaikat pyrkivät muun

muassa parantamaan kilpailukykyään ja

sopeutumaan ulkoisiin muutoksiin ja siten

turvaamaan organisaation olemassaolon

tulevaisuudessakin. Euroopan organisaa-

tiomuutosbarometrin mukaan Euroopassa

on tapahtunut vuoden 2002 jälkeen yli

Organisaatiomuu-tosten avulla työ-paikat pyrkivät muun muassa pa-rantamaan kilpai-lukykyään ja sopeu-tumaan ulkoisiin muutoksiin.

Organisaatiomuu-tosten on tutki-muksissa todettu vaikuttavan työnte-kijöiden terveyteen ja henkiseen hyvin-vointiin, ja että nämä vaikutukset ovat valitettavan usein kielteisiä.

tiede & tutkimus

41

tiede & tutkimus

¨Tulokset ensinnäkin osoittivat, että työntekijöiden työhyvinvointi pysyi varsin samalla tasolla ajan kuluessa.¨

43

tiede & tutkimus

18  000 mittavaa, yli 100 työntekijää

koskevaa organisaatiomuutosta, tai 10%

:ssa yli 250 henkilöä työllistävässä yrityk-

sessä koskevaa organisaatiomuutosta.

Pienempien muutosten määrästä ei ole

olemassa tietoa. Viime vuosina toteutetut

kansalliset selvitykset kertovat samaa

työelämän muutosten tahdista: noin

50% vastaajista on kokenut jonkinlaisia

organisaatiomuutoksia omalla työpaikal-

laan kyselyä edeltäneen vuoden aikana.

Organisaatiomuutosten on tutki-

muksissa todettu vaikuttavan työntekijöiden

terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, ja

että nämä vaikutukset ovat valitettavan

usein kielteisiä. Toiminnan supistamisen

vaikutuksena voivat mm. työntekijöiden

kokemukset epävarmuudesta ja stres-

sistä voimistua, koettu terveys heiketä

nopeammin, sairauspoissaolot lisääntyä

sekä riski sydän- ja verisuonisairauksiin

kaksinkertaistua. Lisäksi mielentervey-

songelmat voivat lisääntyä mitattuna

psyykelääkkeiden lääkemääräyksinä.

Samankaltaisia tutkimustuloksia on löydetty

myös silloin, kun organisaatio laajentaa

toimintaansa esimerkiksi fuusion myötä.

Ainoastaan työn menettäminen ei siis

lisää työhyvinvoinnin heikkenemisriskiä

työikäisillä, vaan myös osa työntekijöistä,

jotka jäävät muuttuvaan organisaatioon,

saattavat olla vaarassa. Lisäksi on

osoitettu, että organisaatiomuutoksen

laajuus (merkittävyys) ja työntekijöiden

muutoskokemus vaikuttavat siihen, millaisia

seurauksia organisaatiomuutoksella voi

olla työntekijän työhyvinvoinnin kannalta.

Tutkimukseni toisena tavoitteena olikin

selvittää organisaatiomuutokseen liittyen

a) suojaavatko tunnistetut työn ja

yksilön voimavarat työntekijöiden työhy-

vinvointia myös organisaatiomuutoksen

aikana,

b) onko yksilön oma arvio organi-

saatiomuutoksen merkityksestä (muu-

toskokemus) ja

c) organisaatiomuutoksen tyyppi ja

merkittävyys (sisälsikö muutosprosessi

henkilöstön irtisanomisia vai ei) yhteydessä

työntekijän työhyvinvointiin.

Koska organisaat iomuutosten

seuraukset henkilöstölle näyttäytyvät

hyvinvoinnin näkökulmasta merkittäviltä,

halusin lopuksi tarkastella muutosjohtamis-

käytäntöjen yhteyttä muutoskokemuksen

muodostumiseen. Mitä työpaikoil la

voitaisiin tehdä, jotta työntekijät voisivat

hyvin muutoksista huolimatta?

TUTKIMUSAINEISTO JA –ASETELMA

Työntekijän hyvinvointi (employee

well-being) oli työni keskiössä. Käsitteenä

hyvinvointi (well-being) on kuitenkin laaja

ja sen suhde käsitteeseen terveys (health)

on osin epäselvä. Tutkimuksissa käsitteitä

on käytetty erillisinä kuvaamaan yksilön

”kokonaistilaa”: joskus hyvinvointia on

pidetty kattokäsitteenä, joskus terveyttä.

Työssäni tarkastelin ja mittasin työnte-

kijän hyvinvointia moniulotteisena ilmiönä,

työhyvinvointina, eli sekä terveytenä (mm.

sairauspoissaoloina) että henkisenä hyvin-

vointina, eli sekä kuormittuneisuutena (mm.

stressi, työuupumus) että myönteisenä

tunnetilana, motivaationa työtä kohtaan

(työtyytyväisyys, työn ilo). Työhyvinvoinnin

mittareina käytettiin sekä vastaajan omaa

arvioita (subjektiivinen arvio) tilanteestaan

että rekisteritietoja (objektiivinen arvio).

Maailman terveysjärjestön (WHO) mie-

lenterveyden määritelmää muokkaillen

työntekijän työhyvinvointi ei mielestäni

ole vain terveys- tai mielenterveysongel-

mien puuttumista vaan olotila, jossa

jokainen tunnistaa omat voimavaransa,

selviää työnsä kuormitustekijöistä ja voi

työskennellä tuottavasti siten, että kokee

innostusta omaa työtään kohtaan ja

kokee olevansa arvokas työpaikalleen.

Työni empiirisen aineiston muodostaa

suomalaisen metsäteollisuuden työnteki-

jöiden kohorttitutkimus. Tutkimusaineisto

koostuu vuosina 1986 – 2009 kerätyistä

kyselyaineistoista (N enimmillään 4279) ja

tiede & tutkimus

rekisteriaineistoista (organisaatiokohtaista

ja kansallista). Kahdesta tutkimuksessa

käytetystä osa-aineistosta ensimmäi-

sessä kaikki aineisto on kerätty yhdestä

yrityksestä (osa-aineisto I) ja toisessa

aineisto on kerätty neljästä keskeisestä

metsäteollisuusyrityksestä (osa-aineisto

II). Tutkimusaineisto kattaa ajanjakson,

johon sisältyi niin taloudellisesti vakaan

kasvun jakso, voimakkaan kansainvälis-

tymisen vaihe kuin taloudellisen taantu-

man kausi. Nämä eri vaiheet heijastavat

työelämän epävakautta, erilaisia tilanteita,

joita työntekijät mahdollisesti kohtaavat

työuransa aikana.

KESKEISET TULOKSET

Tulokset ensinnäkin osoittivat, että

työntekijöiden työhyvinvointi pysyi varsin

samalla tasolla ajan kuluessa (tavoite 1).

Verrattuna hyvinvoiviin työntekijöihin, ne

työntekijät, jotka seurantatutkimuksessa

voivat huonosti, olivat työskennelleet

huonommissa työolosuhteissa jo 10

vuotta aikaisemmin ja heidän yksilölli-

set voimavaransa olivat heikompia jo

lähtötilanteessa. Työntekijöillä, joiden

työhyvinvointi oli heikompi, oli vähem-

män sekä yksilöllisiä että työhön liittyviä

voimavaroja kuin hyvinvoivilla työnteki-

jöillä. Heidän elämänhallinnan tunteensa

(koherenssin tunne) oli heikompi ja heidän

työssään kokemansa sosiaalinen tuki oli

vähäisempää kuin hyvinvoivilla työnte-

kijöillä. Lisäksi resursseissa tapahtunut

muutos vuosien aikana vaikutti menevän

eri suuntiin: resurssit lisääntyivät niillä

työntekijöillä, jotka voivat hyvin, kun

ne vastaavasti heikkenivät niillä, joiden

työhyvinvointi oli alkuaan heikompi.

Tulokset myös osoitt ivat, että

samat tekijät, jotka auttoivat työntekijää

jaksamaan pitkällä aikavälillä, tukivat

heitä myös muutoksessa (tavoite 2a).

Vahva elämänhallinnan tunne ja korkea

sosiaalisen tuen määrä olivat myöntei-

sesti yhteydessä sekä työhyvinvointiin

että myönteiseen muutoskokemukseen

organisaatiomuutoksen pyörteissä. Hyvä

sosiaalinen tuki työtovereilta ennen

organisaatiomuutosta ei kuitenkaan

suojannut kielteisen muutoskokemuksen

työhyvinvointia heikentävältä vaikutukselta.

Yksilön oma arvio muutoksen mer-

kityksestä (muutoskokemus) oli yhtey-

dessä hänen työhyvinvointiinsa, sekä

terveyteensä että henkiseen hyvinvointiinsa

(tavoite 2b). Kielteinen muutoskokemus

oli yhteydessä heikentyneeseen työhy-

vinvointiin. Yhteys pääosin säilyi niin

tilanteissa, joissa organisaatiomuutos

sisälsi henkilöstön irtisanomisia, kuin

silloin, kun muutokseen ei sisältynyt

henkilöstön irtisanomisia (tavoite 2c).

Tulokset myös osoittivat, että riippumatta

organisaatiomuutoksen tyypistä työnteki-

jöiden henkinen hyvinvointi yleisesti ottaen

heikkeni. Lisäksi tulokset osoittivat, että

kielteinen muutoskokemus on yhteydessä

myös myönteisen, motivationaalisen

hyvinvoinnin heikkenemiseen.

Lopuksi tulokset osoittivat, että

organisaation keinoja vaikuttaa muu-

toskokemuksen muodostumiseen oli

vaikutusmahdollisuuksien tarjoaminen

työntekijälle omaa työtään koskeviin

muutoksiin kuten myös sekä johdon

että esimiesten toimet muutosprosessin

aikana (tavoite 3).

POHDINTA

Tutkimukseni tulokset tukivat käsi-

tystä niin yksilöllisten kuin työhön liitty-

vien voimavaratekijöiden merkityksestä

työhyvinvoinnin, niin terveyden kuin

henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi

muutoskokemus, eli yksilön oma koke-

mus muutoksesta ja sen vaikutuksista,

osoittautui työhyvinvoinnin kannalta

merkittäväksi tekijäksi. Henkilöstön

osallistumismahdollisuudet omaa työtä

koskevien muutoksien suunnitteluun loi

pohjaa myönteiselle muutoskokemukselle

yhdessä johdon ja esimiesten hyväksi

koetun muutosjohtajuuden, eli riittävän

vuorovaikutuksen, tuen ja oikeudenmu-

kaisen toiminnan, kanssa.

Koska erilaiset organisaatiomuu-

tokset ovat mitä todennäköisimmin

jatkossakin osa työntekijöiden elämää,

ol isi huomiota ki innitettävä entistä

enemmän muutoskokemukseen: sii-

hen, mitkä tekijät loppujen lopuksi ovat

yhteydessä siihen, kuinka työntekijät

organisaatiomuutoksen ja sen seuraukset

kokevat. Ja koska on todennäköistä, että

työntekijät kohtaavat työuransa aikana

useita organisaatiomuutoksia, tulisi

kiinnittää huomiota myös siihen, mikä

on aikaisemman muutoskokemuksen

merkitys seuraavan organisaatiomuu-

toksen ja sen hyvinvointivaikutusten

kannalta: seuraako yhdestä kielteisestä

kokemuksesta kielteisten kokemusten

kierre samaan tapaan kuin voimavarat

kasvattavat voimavaroja?

Organisaatiomuutos on myös prosessi,

joka etenee vaiheittain: alkumetrejä kuvaa

epävarmuuden aika, kun ei tiedetä mitä

tulee tapahtumaan, sen jälkeen opetellaan

toimimaan muuttuneessa tilanteessa,

kunnes toiminta vakiintuu (ennen seuraavaa

muutosta). Työntekijän työhyvinvoinnin

kannalta näihin vaiheisiin voi liittyä eri-

laisia vaatimus- ja voimavaratekijöitä,

esimerkiksi huoli työn jatkuvuudesta tai

tarve opetella uusia työtehtäviä. Mitä

ovat organisaatiomuutosten lyhyen ja

pitkän aikavälin seuraukset työntekijän

työhyvinvoinnille? Voisiko olla niin, että

kuormittavaa kautta seuraakin entistä

mielekkäämpi työ ja näin edelleen entistä

parempi työhyvinvointi? Entä mitä seuraa,

jos työelämä muuttuu pelkäksi muutok-

seksi, jossa vakaita kausia ei enää ole?

Mistä on hyvinvoivat ja muutoskykyiset

(healthy and resilient) organisaatiot ja niiden

työntekijät tehty? Käsittääkseni ainakin

vahvoista yksilöllisistä voimavaroista,

hyvästä työyhteisöstä ja johtamisesta

sekä osallistumismahdollisuuksista omaa

työtä koskevien muutosten suunnitteluun.

45

tiede & tutkimus

Krista Pahki-nin väitöskirja

Staying well in an unstable world of

work - prospec-tive cohort study

of the determi-nants of em-

ployee well-being tarkastettiin Hel-singin yliopistossa 11.3.2015. Väi-töskirja on luet-

tavissa sähköisesti osoitteessa

http:// tinyurl.com/p5z67cw, missä on myös

mahdollista tutus-tua tarkemmin

käsillä olevan artikkelin lähtei-

siin.

Tänä vuonna Sosiaalipsykologian päivät keskittyvät kehollisuuden ja

ruumiillisuuden sosiaalipsykologisiin teemoihin. Kuinka esimerkiksi työn muuttuneet muodot ovat muuttaneet kehon ja ruumiin

käsitteitä abstrakteimmaksi? Tuleeko ulkonäkö, kehon muokkaaminen

ja ruumis nähdä pääomana? Kuinka kehollisuudella viestitään?

Päivien teemaa lähestytään erityisesti ruumiillisuuden murtumien

näkökulmasta tarkastellen ruumista toiminnan, kokemuksellisuuden ja

vuorovaikutuksen osatekijänä. Sosiaalipsykologian päivien pääpuhujaksi

saapuu professori Brett Smith Birminghamin yliopistosta.

Lisätietoja: http://blogs.uef.fi/sosiaalipsykologianpaivat2015/

Päivät järjestää Kuopion yliopiston sosiaalipsykologian oppiaine.

Tervetuloa Kuopioon!

Ruumiillista sosiaalipsykologiaa– Sosiaalipsykologian päivät Kuopiossa 26.-27.11.2015

TILAA SÄHKÖINEN UUTISKIRJE - KIINNOSTAVIA SISÄLTÖJÄ SÄHKÖPOSTIISI NOIN KERRAN KUUSSA!

Haluaisitko seurata sosiaalipsykologisesti kiinnostavia uutisia ja mediasisältöjä, mutta et käytä

Facebookia tai käytät sitä vain harvoin? Tiesithän, että sinun on mahdollista tilata Suomen

sosiaalipsykologit ry:n koostama uutiskirje suoraan sähköpostiisi! Kirje sisältää linkkejä

sosiaalipsykologisesti kiinnostaviin uutisiin, tutkimuksiin ja muissa medioissa ilmestyneisiin

artikkeleihin.

Uutiskirje perustuu Suomen sosiaalipsykologit ry:n Facebook-sivulle linkattuihin juttuihin,

mutta se jaetaan sähköpostitse. Jos siis et käytä Facebookia, saat uutiskirjeen tilaamalla ajan-

kohtaista tietoa jatkossa sähköpostiisi enintään noin kerran kuussa tai harvemmin. Uutiskirje

lähetetään vain sen erikseen tilanneille. Sähköinen jäsenkirje sen sijaan lähetetään jatkossakin

kaikille yhdistyksen jäsenille muutaman kerran vuodessa.

Voit tilata uutiskirjeen osoittessa www.sosiaalipsykologit.fi /uutiskirje. Tilaaminen ta-

pahtuu helposti antamalla nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Jokaisen uutiskirjeen lopussa on

linkki, josta voit halutessasi helposti perua kirjeen tilauksen. Kyseessä on maksuton palvelu,

jonka tilaaminen ei edellytä yhdistyksen jäsenyyttä. Voit siis halutessasi suositella uutiskirjettä

myös yhdistykseen kuulumattomalle ystävällesi.

Yksi Suomen sosiaalipsykologit ry:n tehtävistä on välittää tietoa sosiaalipsykologeja kiinnosta-

vista asioista - tämä toive on tullut esiin mm. tehdyissä jäsenkyselyissä. Yhdistys pyrkii vastaa-

maan tähän toiveeseen ja kehittää siksi tuottamiensa sisältöjen jakelua monikanavaisesti.

Uutiskirje on askel tähän suuntaan. Yhdistyksen Facebook-sivusta tykänneet voivat jatkossa-

kin seurata tuoreita uutisjuttuja sosiaalisen median kautta. Uutiskirje onkin täydentävä palvelu

niille, jotka haluavat uutisotsikot kootusti sähköpostiinsa tai jotka eivät käytä Facebookia.

TILAA UUTISKIRJE!

senegalilainen sananlasku

Lapsi on kuin - jos sitä ei tue oikeaan suuntaan, se kiemurtelee sinne, minne sen ei kuulu.

www.sosiaalipsykologit.fi

liaani