Toimitus

SofiaH eikkilä 1A

Elisa Färm3A

Satu H olm3A

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus

Mikä oppilaskunta?

Yleisönosasto

Abit 100 päivää lakki in, laskin aivan itse

Uuden opinto-ohjaajan salaiset kansiot

Elokuvahaastatteluja

Leffakesä 2012

KU 13

Yksi kirja , kaksi elokuvaa

Itsensä etsimistä & kasvutarinoita menneiltämuotikymmeniltä: Edge of Seventeen & C.R.A.Z.Y

Elokuvaesittelyjä

”Hello Cindy, what’s your favourite scary movie?”

Hyvää leffamättöä

Kuvat: El isa Färm, Jasmiina Heikkilä, sxc.hu

Pääkirjoitus

Ensimmäinen jakso on takana ja jotenkin olemme taas saaneet koottua uuden numeron

Skolehteä. Ongelmitta se ei ole sujunut, sillä lähes kaikki toimittajat juuri nyt ovat abeja ja

kirjoitukset, läksyvuoret sekä koevi ikko eivät ole olleet ainakaan minulle lempeitä. Uutta verta

kaivataan si is yhä kipeästi ! Onneksi ne uudet toimittajat, jotka jo olemme saaneet mukaan,

ovat tehneet erittäin hyvää työtä.

Ehkä juuri nämä koulupainotteiset vi ikot ennakoiden valitsimme jakson alussa teemaksi

elokuvat, joiden katselemiseen olen kuluttanut aivan li ian paljon sellaista aikaa, jonka olisin

voinut käyttää hyödyksi lukemalla YO-kokeisi in. No mutta, kyllä sitä englantia oppi i ruutuakin

tui jottamalla. Eikä nyt aleta edes puhua si itä, että useampi toimituksen jäsen (minä mukaan)

lukien on juuri selviytynyt taistelusta nimeltä kuvataiteen elokuvakurssi ! Mutta si itä voitte

lukea tarkemmin myöhemmillä sivuilla. Tämän lisäksi olemme raapustelleet kasan lyhyitä

leffaesittelyjä ja -suosituksia, syvällisempiä elokuvien maailmaa tarkastelevia tekstejä,

haastatteluja kerrakseen sekä muuta kivaa. Toivon mukaan kaikille löytyy jotakin

ki innostavaa, piditte sitten klassisesta Alienista tai toimintapappojen sähläyksestä eli The

Expendables 2:sta. Ei sillä, että olisimme kirjoittaneet kummastakaan.

Tämänkertaista numeroa koristavat vahvasti luontoaiheiset valokuvat muistutuksena si itä,

ettette kuitenkaan vietä koko seuraavaa jaksoa sisällä. I tse ainakin valitsen pitkän

kävelylenkin ulkosalla mieluummin kuin li imaudun TV:n ääreen sohvannurkkaan!

(Tai sitten en.)

Terveisin Jasmiina, päätoimittaja

Mikä oppilaskunta?

Lukiolain 31 § mukaan jokaisessa lukiossa on oltava opiskeli joista muodostuva oppilaskunta.Oppilaskunnan tehtävänä on edistää opiskeli joiden yhteistoimintaa ja koulutyötä. Meidänlukiossamme on oppilaskunta, joka koostuu jokaiselta luokalta tulevasista muutamistaoppilaista ja tänä vuonna ohjaavana opettajanamme toimii Mia Männistö.

Koulussamme oppilaskunta on järjestänyt jokavuotisen joulujuhlan, teemapäiviä jakansainvälisyysvi ikon. Oppilaskunta yrittää järjestää virikkeitä oppilaille ympäri vuoden jatoukokuussa on yleensä oppilaskuntapäivä. Oppilaskunta keksi i siksi päiväksi jotakinkehittävää tekemistä, esim. vi ime vuonna olimme Vapri ikissa jääkiekko-museossaTampereella.

I lmoitustaululta voi seurata oppilaskunnan toimintaa. Sinne tulee ilmoituksia tulevistatapahtumista, oppilaskunnan asioista ja voit lukea sieltä lisää koulumme kummilapsesta.Oppilaskunnalla on vihreä postilaatikko koulumme käytävällä, jonne voit laittaa palautetta,kehittäviä ideoita ja kysymyksiä oppilaskuntaan ja sen toimintaan li ittyen.

Johanna Kaukovaara

Yleisönosasto

ELÄMÄ ON. MIKSEI KOULU OLE?

Pitkään on ihmetyttänyt oppilaskunnan toiminta. Abihuppari olisi kiva juttu, mutta infoa ni istäei ollut tarpeeksi . Kuvakin tuli vi ikkoa-kahta myöhemmin kun ilmoittautuminen.Oppilaskunnan päivästä saati in ristiri itaista tietoa ja nyt Tampereelle on lähdössä porukkaaKatinkurupelottelun jälkeen. Abitoimikunnan jäsenten valitsemisesta ei puhuttu mitään, eikerrottu mitä sielä tehdään, eikä mitään muutakaan. Enempi tiedottaminen oppilaskunnalta eiolisi si is pahitteeksi .

Koulumme teemapäivät ovat myös lähestyneet pohjamutia. Missä on esimerkiksi vi ime vuonnajärjestetty mauttoman pukeutumisen päivä? Kukaan ei oikein osallistu, munapäivänäkerääminen oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaakaan, eikä päiviä oikein järjestetä enää.Miksei? Olisiko koulumme yhteishenki parempi jos päiviä järjestettäisi in?

On koulussamme jotakin positi ivista sentään. Uusi maalaus, tuo ulkoasun uusi i lme kuvaakovin hyvin kouluamme. Kuten ystäväni sanoi: "Se näyttää vielä enemmän laitokselta."

ERNESTO

KIRJOITUTTAAKO?

Voit kirjoittaa yleisönosastolle omanjuttusi tai vastineen jo julkaistuunjuttuun osoitteessa skolehti .fi >yleisönosasto

Vain asialliset tekstit julkaistaan. Voithalutessasi kirjoittaa myösnimimerkillä.

PALSTAA TOIMITTAA TUURE.

Abit: 100 päivää lakki in, laskinaivan itse!

Takaisin asiaan. 5.9. vietetti in koulullammeperinteistä ABIT 100 PÄIVÄÄ -juhlaa. Tämänvuoden teemaksi useiden loistavien ja ei-ni in-loistavien ehdotusten joukosta karsiutuimeille kaikille vi imeisen vuoden vanhuksilleakuutti aihe, ”tulevaisuuden ammatit”. Monikolmannen ja neljännenkin vuoden opiskeli jajoutuu puuduttamaan päätään kysymyksillä,kuten ”Haluanko jatkaa opintoja vaisuuntaanko suoraan työelämään” ja ”Mihinammatti in haluan valmistua”. Oli si is hyvinkekseliästä saada itse opiskeli jat esittämääntoisilleen vaihtoehtoisia ammattimuotoja,joita saimme nähdä kyllä laidasta laitaan.

”MITÄ SE KERTOO KOULUPÄIVÄSTÄSI , JOS ENSIMMÄINEN

ASIA JONKA HAVAITSET ON PIHALLA VAELTAVA MUNKKI

RISTEINEEN PÄIVINEEN?”

Ammatteja oli monenlaisia: Löytyi poli isia ,palomiestä, munkkia, mekaanikkoa,sairaanhoitajaa, lääkäriä, valelääkäriä,sihteeriä, toimistotyönteki jää, lentoemäntää,opettajaa, nyrkkeili jää, jääkiekkoili jaa jauseaa muuta vaihtoehtoistatulevaisuudensuuntausta. Koulu si is oli joaamusta asti täysin ammattilaisllavarustettu kaikkien mahdollisten tehtävien jaonnettomuuksien varalle. Onneksi vältyimme

kuitenkin kri iseiltä, koska monien ammattienedustaj ien toimiluvat olivat hyvinkyseenalaisella pohjalla.

Ruokatunnin jälkeen alkoi tapahtua. Pienetensimmäisen vuoden opiskeli jat ajautuivathämmästyksen vallassa käytävälle. Toisenvuoden opiskeli jat taas tunnistivat tämänabien ylistämiseen uhratun päivän traditiot,ja hämmennyksen si jasta heidän ilmeensäkuvastivat enemmänkin ei-kai-taas-tätä-samaa-p***aa -olotilaa. Mutta ei hätäätoisen vuoden pulliaiset, pian me tämänhetkiset koulun valtiaat päästämme teidätpi inastanne luovuttamalla teille henkisenylemmyytemme.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli klassikoksimuodostunut portaiden alas kävely.Kuulostaako vielä helpolta? Tarkoituksena onmuodostaa koulun nuorukaisopiskeli joistapitkä jono ja laittaa heidät kävelemäänportaat alas siten, että heidän kätensäkulkevat oman jalkovälin kautta takanaolevalle henkilölle. Portaiden alapäässä olivahtimassa abien järjestäytynyt virallinenvalvoja, joka vesipyssyllään kosti kaikillejulmille ryökäleille, jotka koittivat livistäätästä pyhästä jokavuotisesta rituaalista.

Sali in hyvin vaivalloisesti päätyneetalemman vuosiluokan oppilaat jaetti inseuraavaksi ryhmiin, jossa he joutuivattekemään useampia haastavia tehtäviä.Valitettavasti nykyajan nuoret ovat hiemanvähemmän omistautuneita kuin me olimmemuinaishistoriassa (vuosi sitten)joutuessamme suoriutumaan abienpalvonnasta. Kun pyysimme heiltäkarhukävelyä ympyrässä, he antoivat meillesekamelskan, jossa vain murto-osa kävelinelinkontin maassa. Loput joko valuivattakaraajojensa avulla ympyrässä, taipahimmassa tapauksessa jäivät seisomaanpaikoilleen. Lisäksi kun pyysimme heiltäylistävää laulua, saimme lähes jokaryhmältä huumesyytöksiä ja haukkuja.Onneksi meillä oli puolellammetulevaisuuden terhakkaat eläkeläiset, jotkapotkivat omaa energisyyttään näihinnykyajan rappionuori in. Vasta heidän eläke-energiansa jälkeen aletti in ymmärtämäänmistä abien ylistyksessä oikein on kyse:Myöhemmin karhukävely sujui oikeinmallikkaasti ja tanssili ikkeitäkin luokiltalöytyi , joskin joidenkin tanssit saattoivathieman kallistua stripteasen puolelle.

Nyt kun me abit olemme testauttaneetnuoremman sukupolven taitoja, ja todennutheidät vähintään yhtä surullisiksielämänmuodoiksi kuin itsemme, voimmeylpeänä todeta, että vika ei ollut pelkästäänmeissä. Joten vielä ehdimme viettääsuunnilleen tasan sata päivää koulunkuninkaina ja kuningattarina. Jahenkilökohtaisesti aion itse ottaa tästäajasta kaiken irti .

Joten lykkyä pyttyyn tulevat kolmoset, piantekin pääsette nauttimaan oppilashierarkianylimmästä penkistä, jonka mukana tulevatkirjoituspaineet ja entistä väsyneemmätjutut. Ja ykköset: ei se aika ole teilläkään ni inkaukana vaikka olette vielä täysinuntuvikkoja. Vuodet rullaavat ni in nopeastieteenpäin.

Lehtitonttu kuittaa.

Aura

Uuden opinto-ohjaajan salaisetkansiot

Kysyessäni ensimmäisen kysymyksen, kuinka

hän on vi ihtynyt Länsi-Porin koulussa, hymy

ei katoa hänen huulilta minnekään.

-Olen vi ihtynyt erittäin hyvin. Työvi ikot ja

-päivät ovat kuluneet hyvin nopeasti ja eteen

on tullut paljon uutta ja mielenki intoista,

hän vastaa hymyillen saaden minutkin

rentoutumaan rennolla asenteellaan. Kerran

hän joutuu nousemaan ja avaamaan oven

vaativien koputusten jatkuessa ovella, mutta

se ei meitä haittaa. Opinto-ohjaajahan on

oppilaita varten, joten kurssivalintalappujen

palautus ei haastattelua häiritse.

Kun velvollisuudet on saatu hoidettua pois

alta istuu hän takaisin tuolilleen edelleen

yhtä iloisesti , kuin mitkään maailman

murheet eivät painaisi häntä. Si irryn

kyselemään hänen urastaan ja sen

pituudesta. Kauanko hän oikeastaan on

toiminut opinto-ohjaajana?

-Olen aloittanut työt vuonna 1998. Toimin

samaan aikaan psykologian aineopettajana

ja tein opinto-ohjauksen tunteja si inä

samalla. Noin vuonna 2001 valmistuin

opinto-ohjaajaksi , jonka jälkeen olen tehnyt

pääsääntöisesti sitä työtä, Mäkelä muistelee

muutaman mietintätauon kera ja naurahtaa

huonomuistisuuttaan vuosilukujen suhteen.

On hyvä huomata, että kaikista pelotteluista

huolimatta opettajatkin ovat inhimillisiä .

Entä mitä opomme mahdollisesti haluaisi

kehittää omassa työssään? Kysymyksen

kuultuaan Mäkelä mietti i hetken, mutta ei

jää kuitenkaan sanattomaksi . Kaikessa on

kuitenkin aina kehittämisen varaa.

-Ihanne tilanne olisi sellainen, jossa opinto-

ohjaus olisi tarkkaan suunniteltua. Tutorit

olisivat opon oikea käsi , jolloin perusasiat

kantautuisivat paremmin uusien lukiolaisten

korvi in. Opinto-ohjaus kursseja voisi olla

enemmän tarjolla pakollisen kurssin lisäksi ,

jotta jokaisella olisi mahdollisuus saada

tietoa tarpeeksi . Haluaisin tuoda myös

enemmän työtietoisuutta ja jatko-

opintomahdollisuuksia esille, jotta ne eivät

unohtuisi teknisen puolen alle, Mäkelä toteaa

hieman totisempana, mutta edelleen

hymyillen aurinkoisesti . Nyökyttelen

myönteisesti , si llä esimerkiksi itse olisin

ki innostunut kuulemaan jatko-opinnoista ja

ni iden vaatimuksista jo nyt, enkä varmasti

ainoana paini sen ongelman kanssa, etten

tiedä paljonko kurssivalintani vaikuttavat

tulevi in mahdollisuuksi ini .

Kysyin myös mitä kehitettävää hän on jo

mahdollisesti huomannut Länsi-Porin

koulussa, eikä Mäkelä nytkään jää

sanattomaksi , vaikka hänellä onkin

oikeastaan enimmäkseen hyvää sanottavaa

koulusta.

-Tutortoimintaa voisi kehittää edelleen. Myös

olisi hienoa saada enemmän

mahdollisuuksia henkilökohtaiselle

ohjaamiselle. Kuitenkin Länsi-Porin koulu on

erittäin sopivan kokoinen koulu

opiskeli jamäärältään ja ryhmäkoot opoa

kohden ovat suositusten mukaiset, joten

asiat täällä ovat erittäin hyvin, Mäkelä

vastaa taas iloiseen sävyyn ja minä

nyökyttelen päätäni myötämielisesti . Olin

itse saanut myös erittäin myönteisen kuvan

koulusta.

Kuitenkin kun nyt lukoita käydään ja

haastattelua tehdään on minun pakko

kysellä hieman opomme lukioajoista. Onko

hänellä vinkkejä oppilaille ongelmiin, joita

hän itse kohtasi lukioaikanaan?

-Opiskelusta saa paljon enemmän irti , jos on

akti ivinen ja kuuntelee tunneilla. On hyvä

harjoitella erillaisia taitoja, joiden

harjoittamiseen koulu tarjoaa kursseja.

I tsekin aikoinani olin hyvin akti ivinen ja

kirjoitin monta ainetta kirjoituksessa. Toiset

menivät hyvin, toiset hieman

vaihtelevammin, Mäkelä toteaa pidettyään

pienen mietintähetken.

Mistä opomme sitten pitää työssään? Mikä

pitää hänet aina yhtä iloisena ja

elämänmyönteisen oloisena?

-Kaikesta. Tämä on ihana työ, Mäkelä

naurahtaa ensin, mutta jatkaa sitten melkein

suorilta käsin:

-Tunnen olevani omalla alallani .

Opiskeli joiden kanssa oleminen, auttaminen

ja neuvominen, jotta kaikki saisivat kaiken

irti lukiosta, on antoisaa työtä. Pidän

henkilökohtaisesta ohjauksesta ja tuntien

pidosta oikeastaan yhtä paljon. Hänen

äänensävystään ja olemuksestaan todella

hehkuu, että hän tuntee olevansa omalla

alallaan ja todellakin pitää työstään.

Mutta kuten jokaisessa työssä opinto-

ohjaajaajankin työssä on varmasti omat

huonot puolensa. Mitä ne Mäkelän mielestä

ovat?

-Se, ettei ihanteeseen olla vielä päästy ja

jatkuva ki ire pikkuasioiden kanssa, sekä

ni iden muistaminen. Muisti kuormittuu tässä

työssä välillä li ikaakin, jolloin näitä pieniä

asioita meinaa unohdella, Mäkelä tuumaa

hieman totisempana.

Kysymykseni alkavat lähetä loppuaa, mutta

vielä haluan tietää opinto-ohjaajamme

oman moton, joka hänellä tosiaan onkin.

Hän tarkistaa sen jopa tietokoneelta, jotta se

varmasti menisi oikein.

-Mottoni on Tommi Tabermanin runosta

”Tulla lujaksi”. Runo menee näin: ”Tulla

lujaksi , pysyä pehmeänä. Si inä on haavetta

kylliksi yhdelle elämälle”. Se muistuttaa si itä,

miten pitää pärjätä, mutta ei kuitenkaan saa

pi iloutua kovan kuorensa sisään. Vaikka

mielestäni onkin ikävintä antaa negati ivista

palautetta, mutta kuitenkin sekin on tehtävä.

Ti ivistettynä on pystyttävä olemaan sekä luja,

että empaattinen, Mäkelä avaa mottonsa

tarkoituksen minulle ja en voi kuin olla

samaa mieltä hänen sanoistaan.

Vi imeisenä kysyn hänen tervehdyksiään

oppilaille.

-Nauttikaa opiskelusta ja ahkeroikaa ilolla.

Olkaa positi ivisia , vaikka joutuisittekin

tekemään hieman epämiellyttäviäkin asioita,

Mäkelä naurahtaa minulle ja minä ki itän

häntä antoisasta haastattelutuokiosta. On

hienoa päästä hieman perille opinto-

ohjaajastammekin ja nähdä, että hänkin on

erittäin avoin, joka auttaa varmasti hänen

työssään meidän kanssamme.

Essi

Elokuvahaastattelu vaihto-oppilaille

Augustin CallegariKotimaa: Argenti inaKotikaupunki: Roldan

Lempielokuvani on The secret in their eyes, joka on argenti inalainen rikos/jännityselokuvavuodelta 2009. Lempinäytteli jäni on Ricardo Darin (eräs Argenti inan suurimpia elokuvatähtiä,näytellyt muun muassa pääosaa edellä mainitussa elokuvassa). Elokuvat, joita haluaisinsuositella kaikille, ovat H achi: A dog's tale, I am legend sekä Forrest Gump.

I rene SalvatoreKotimaa: I taliaKotikaupunki: Torino

Suosikkielokuvani on N uovo cinema paradiso, jonka ohjaaja on Giuseppe Tornatore.Suosittelen elokuvaa teille lämpimästi . Se on romanttinen komedia, jonka uskomattomanmusi ikin on säveltänyt Ennio Morricone. Rakkaustarina kahden hahmon välillä on hyvä syykatsoa elokuva, ja loppu on erilainen kuin muissa rakkaustarinoissa. N auttikaa tästäelokuvasta, ehkä syötyänne jotakin hyvin tyypillistä italialaista ruokaa!

Ki itos paljon, Augustin ja I rene!

Sofia

Elokuvahaastattelu

Betty Marjamäki

1 . MIKÄ ON LEMPIELOKUVASI?¬- Harry Potter- elokuvat ja Disneyn

Aarreplaneetta.

2 . MILLAINEN ON HYVÄ ELOKUVA?- Semmonen jännä. Si inä pitää olla hyvä

juoni , mutta ei li ikaa draamaa.

3. ONKO SINULLA LEMPINÄYTTELIJÄÄ?- Alan Rickman.

Miko Vahekoski

1 . MIKÄ ON LEMPIELOKUVASI?-Inception.

2 . MILLAINEN ON HYVÄ ELOKUVA?- Si inä on huumoria ja toimintaa.

3. ONKO SINULLA LEMPINÄYTTELIJÄÄ- Ei oikeastaan.

Toni Kirkanen

1. MIKÄ ON LEMPIELOKUVASI?- Meet Joe Black.

2 . MILLAINEN ON HYVÄ ELOKUVA?- Tunteita herättävä ja henkisesti

kasvattava.

3. ONKO SINULLA LEMPINÄYTTELIJÄÄ?- Suomalaisista näytteli jöistä Vesa-Matti

Lori ja SamuliEdelman.

Anna Tuominen

1. MIKÄ ON LEMPIELOKUVASI?- The Wolfman.

2. MILLAINEN ON HYVÄ ELOKUVA?- Se ei saa olla ennalta arvattava ja

kliseinen

3. ONKO SINULLA LEMPINÄYTTELIJÄÄ?- Benicio del Toro

Marika

Leffakesä 2012! ! !

DARK SHADOWS - Tim Burton

”EIKÖ NÄITÄ VAMPPYYRILEFFOJA TURSUA JOKORVISTA?”

Dark Shadows kertoo Barnabas Collinssin jahänen sukunsa tarinan. Barnabas oli vuonna1772 hyvinkin menestyvä ja ihailtunaistennaurattaja. Surkeiden naissuhteidenja muutenkin epäonnistuneen nopeantapahtumasarjan johdosta Barnabaskuitenkin päätyy hautaansa. Mainitsinko jo,että ennen tätä hänet on muutettuvampyyriksi eikä hän siksi voi kuolla? 200vuotta kuluu hyvin hitaasti pimeässäarkussa vailla tekemistä, kunnes hän jälleenkerran hyvin mielenki intoisen sattumiensarjan kautta pääsee ulos haudastaan.Valitettavasti tänä aikana maailma onmuuttunut hyvin, hyvin paljon...Dark Shadows luo todella mielenki intoisenasetelman, jossa Barnabas törmää jatkuvastinykyajan uusi in, ja myös omiin vanhoihinongelmiin. Erityisen vi ihdyttävää oli seurataBarnabaksen ja Angeliquen, eli i lkeännoidan, suhdetta ja sen kulkua 1900-luvunpuolella. Li ioitelluttaisteluromanssikohtaukset ja jatkuvapi ikittely lapselliseen tapaan on elokuvanmahtavimpia puolia. Myös koko Collinssienperheen kanssakäyminen toistensa kanssaon hyvin kirjoitettua, mutta joskus vitsittuntuivat ehkä hieman li iankin irtonaisilta.Humoristinen ja idearikas leffa saattaakuitenkin vamppyrielokuvien suurkuluttaj istavaikuttaa hyvinkin tökeröltä: Jos odottaa

Twilightin tapaista hieman vakavampaateinidraamaa, tulee pettymään pahemmankerran. Dark Shadowsin voi mennä myöskatsomaan pelkän Burtonmaisenympäristönkin takia, koska tummat sävytyhdistettynä absurdi in juoneen luovatmukavan, yllättävän kontrastin. Pääroolinesittäjä, Johnny Depp, suoriutuu myöskinroolistaan omalla tavallaan loistavasti , jotenjos satut olemaan hänen suurin faninsa, ni inolet luultavasti nähnyt jo tämän elokuvansuosittelen Dark Shadowsia erittäinlämpimästi .

TED – Seth MacFarlane

”KANNABISTA POLTTELEVA PEHMOLELU???MIKÄ NYKYAJAN KÄSIKIRJOTTAJIA OIKEINVAIVAA!”

Elokuva alkaa klassisella, satumaisellatavalla, jossa matalaääninen kertoja selittäätarinan toisen päähenkilön Johninlapsuudesta. John oli yksinäisenpuoleinenlapsi ja eräänä jouluna hän päättääkintoivoa, että hänen pehmolelunallensa heräisihenki in ja olisi hänen paras kaverinsa. Nalle,joka saa myöhemmin nimen Ted, herääkinhenki in, kuten useissa saduissa tuppaatapahtumaan.Mutta sitten käsikirjoittajat heittävät kliseetnurkkaan ja päättävät ryhtyäimprovisoimaan. Kamera hyppää vuodesta1985 vuoteen 2012, jolloin Tedistä on tulluthuumeita käyttävä poikamiesnalle, ja hän

asuu yhä Johnin luona. Ongelmana on se,että John koittaa tasapainotella elämäänsäparhaan kaverinsa Tedin ja tyttöystävänsäLorin välillä. Rivoa kieltä ja mitä erikoisempiatilanteita ei säästellä tässä leffassa.Elokuvan ehdottomasti hauskimmat kohdatlöytyivät välillä asiastaeksyvän selostajanpuhetyylistä, joka muistutti hyvin paljonminua jo klassikoksi muodostuneestaLinnunradan käsikirja liftareille -teoksesta.Myös se idea, että elokuva alkaa meillekaikille tutusta asetelmasta ja antaa hyvinvastauksen kysymykseen ”Mitä tapahtui senjälkeen?” on loistava; ties vaikka RistoReipaskin olisi lopulta päätynyt viettämäänarmotonta juhlaelämää Puolen hehtaarinmetsän kanssa.Ted on saanut sekoitettua juuri sopivansuhteen huumoria ja vakavia kohtauksia. Josvälillä törkeänpuoleiseksi taipuva huumorion sinulle li ikaa, ni in jättäisin elokuvankokonaan katsomatta, mutta oletan, ettäsuurin osa meistä lukioikäisistä nautti i juuritämänlaisista mielenki intoisista ratkaisuista.Ja hei , puhuva nalle pilvessä, miten kukaanvoi vastustaa sen kiusausta?

LUMIKKI JA METSÄSTÄJÄ – Rupert Sanders

”EN VOI OTTAA MITÄÄN TOSISSANI , MISSÄ ONTWILIGHTIN BELLA”

Lumikki ja Metsästäjä on Hollywood-versiomeille kaikille tutusta lastensadusta, jossaLumikki eksyy metsään kääpiöiden luo, syömyrkkyomenaa, vaipuu ikuiseen uneen jalopulta herää prinssin suudelmaan. Kyllä,taisin juuri äsken spoilata koko elokuvanherkimmän kohdan, mutta luulen, että aikamoni oli tietoinen tästä hyvin yllättävästäjuonenkäänteestä. Mutta hetkonen... Eikömetsästäjä ollutkin Punahilkassa eikälumikissa?Tarinaa Lumikista on muunneltu ni in, että sepysyisi yhä ki innostavana eikä toistaisivanhaa kaavaa. Ensinnäkin Lumikkia ei olepidetty samanlaisena naisellisena herkkänäpuhdassydämisenä tyttönä minä Disney

hänet esittää. Hänessä on enemmänsotasankariutta, miehelle ominaisia uljaanritarin pi irteitä. Satuun on myös lisätty lisäähahmoja ja juonenkäänteitä: Lumikin isämenee aivan elokuvan alussa naimisi inRavennan, pahan noidan kanssa. Metsästäjäon taas tuotu edustamaan erillaistaprinssikuvaa, koska traditionaalinen prinssinrooli on jo varattu Lumikinlapsuudenystävälle, Williamille. Myöskääpiöistä on tehty monipuolisempia eikävain yhden luonteenpi irteen ympärillerakennettuja hahmoja.Sanders on vuollut vanhan sadun uusi inkuosi in, jossa se ei sovellu ihan perheenpienimmille: Dramaattiset kohtaukset, jaerittäin li ikuttava soundtrack tekivät ainakinminuun vaikutuksen. Rahaa oli tuottaj i ltapalanut myös huikeaan ympäristöön, jokavaihteli kirotusta linnasta kauni idenmetsämaisemien kautta sotatantereisi in.Ystävilläni ja itselläni oli paljon epäluulojaLumikin näytteli jän kyvystä näytellä roolia,koska pidimme hänen suoritustaan Twilight-elokuvissa aika surullisenkuuluisana. Olikuitenkin positi ivinen yllätys, että hänsuorutui kohtuullisen hyvin, omastamielestäni jopa erittäin hyvin. Toinenhuomioitava sekka on, että lähiaikoinauseampia vanhoja satuja on uudistettuHollywoodin tapaan, ja tämä genre eitodellakaan ole kaikille mieleinen. Suosittelenelokuvaa si is ni i lle, joita kyseisen näytteliän,Kristen Stewartin naama ei ole vielä alkanutkyllästyttää ja jotka pystyvät nauttimaanlaadukkaan budjetin elokuvasta, vaikkatietäisivät mitä tulee tapahtumaan.

Aura

KU 13

Kaikki alkoi si itä, että kohtalaisen pieni

ryhmämme tuli kuvistunnille tavalliseen

tapaan ja suunnilleen heti jakauduimme

kahteen ryhmään, jotka alkoivat ideoida

omia elokuviaan. Konseptit syntyivät onneksi

melko nopeasti ja käsikirjoitustakin päästi in

väsäämään. Pian saimme lisävahvistusta

vaihto-oppilaistamme sekä Satakunnan

Elävän Kuvan Keskuksen ammattilaisista.

Hioimme vielä käsikirjoituksiamme,

opettelimme hienojen laitteiden käyttöä ja

harjoittelimme näyttelemistä, kunnes

tuomiopäivä koitti .

Oikeat työt tuntuivat vasta alkavan

kuvauspäivänä, nimittäin eräänä ti istaina,

jolloin koululla saatetti inkin huomata kaksi

enemmän tai vähemmän erikoisennäköistä

joukkoa videokameroiden kanssa.

Kuvaamispaikkojen selvittäminen,

kohtausten kuvaamisjärjestyksen laatiminen

ja itse näyttely mahdollisimman pienellä

määrällä virheitä tekivät päivästä ainakin

itselleni valtavan stressaavan!

Puhumattakaan si itä, että vaikka vi iden

hengen ryhmämme näytteli jöillä oli selkeä

kuva tapahtumista epämääräisestä

käsikirjoituksesta huolimatta, ongelma oli se,

että jouduimme hakemaan yli puolet

näytteli jöistä kurssin ulkopuolelta. Kaiken

lisäksi vi imeinen rekrytoiti in

odottamattomien ongelmien vuoksi vasta

kuvauspäivänä! On pakko myöntää, että

iltapäivällä kaikki tuntui leviävän käsi in

laitevikojen ja aikapulan kasautuessa, mutta

onnistuimme kuitenkin kuvaamaan

puuttuvat kohtaukset loppuvi ikosta

kuvistuntien aikana. Toivon, ettei toisella

ryhmällä ollut yhtä rankkaa!

Editointi hoidetti in SEKK:in tiloissa hienoilla

ohjelmilla ja ammattilaisetn avulla. I tse

keskityin muihin tehtävi in filmipätkien

leikkaamisen si jaan, mutta sitähän sanotaan,

että mitä useampi kokki , sitä sakeampi

soppa. Valitettavasti kumpikaan ryhmä ei

saanut elokuvaansa hiottua loppuun, mikä

tosin on kuuleman mukaan tavallista.

Olen nyt suorittanut yli kymmenen

kuvataidekurssia ja voin sanoa, että tämä on

ollut toistaiseksi raskain, mutta myös yksi

palkitsevimmista. Oli upeaa saada makua

si itä, millaista oikean elokuvantekeminen on

ja kokeilla uusia asioita. Suosittelen kurssia

ehdottomasti ki innostuneille, mutta se vaati i

paljon työtä ja omistautumista. Lukkarin

keventämiseen tai vain kurssien haalimiseen

tämä ei sovi .

Jasmiina

Yksi kirja, kaksi elokuvaa

Mutta elokuvatkin ovat kuin lumihiutaleita.

Koskaan ei löydy kahta samanlaista. Sama

juoni ja hahmot kuljettavat katsoj ia läpi

synkeän sukuhistorian sivuuttaen samalla

päähenkilöiden omia ongelmia, mutta

painotus, tehosteet ja tapahtumat kulkevat

omia teitään. Mitä olennaisia eroja näillä

kahdella elokuvalla on? Mitä tyypillisiä

kulttuurisia painotuksia ja ominaisuuksia

näistä elokuvista löytyy?

Oplevin alkuperäinen elokuvasovitus tuo

esille hyvin selvästi pohjoismaalaisen

kädenjäljen, jossa synkkiä asioita käsitellään

humoristisella tavalla, vaikka vakavaa sävyä

ei kadoteta kuitenkaan kokonaan. Suomessa

Miehet jotka vihaavat naisia –nimellä

ilmestynyt Oplevin versio on hyvin paljon

yhdysvaltalaista sisarustaan valoisammin

kuvattu, joka onkin yksi suurimmista eroista

elokuvien välillä. Fincherin sovituksessa

käytetään hyvin vahvasti tummia sävyjä ja

tunnelmaa, joka tuntuu olevan vaki intunut

amerikkalaisten jännityselokuvien pari in

pysyvästi . Si inä missä Oplev kuvaa

esimerkiksi ruotsalaisen talven valoisana ja

joulun iloisena perhetapahtumana, tuo

Fincher ne esi in hyvin synkeinä, kylminä ja

hillittyinä tapahtumina. Tässä huomaa myös

selvästi sen, miten erilainen käsitys

ruotsalaisella ja yhdysvaltalaisella on

pohjoismaisesta talvesta ja joulun vietosta.

Fincherin sovitus pysyy myös hyvin

yksinkertaisella ja minimalistisella linjalla

tapahtumapaikkojen suhteen. Varsinkin

Mikael Blomkvistista halutaan antaa si isti

sekä suoravi ivainen kuva tämän kodin

avulla, kun taas Lisbeth Salanderia

korostetaan epäsi istiksi ja stereotyyppiseksi

syrjäytyneeksi nuoreksi . Oplev taas on

korostanut paljon enemmän perinteikästä,

mutta modernia sisustusta molempien

kohdalla, eikä ni in suurta kuilua näiden

kahden välille synnytetä. Myös Blomkvistin

asuinsi ja suvussaan tapahtunutta murhaa

tutkimaan pyytäneen työnantajan luona

kuvataan hyvin eri tavalla. Oplev kuvaa sen

lämpimänä ja suhteellisen ehjänä mökkinä,

kun taas Fincher kuvaa sen kylmänä ja

pimeänä rotiskona.

Toinen erittäin huomattava ero näiden

kahden elokuvan väliltä löytyy

roolihahmoista. Sen lisäksi , että Fincher on

kaapannut näytteli jäkaarti insa aidon Bondin,

on hahmojen olemukset ja luonteet kuvattu

hyvin eri tavalla. Oplev on kuvannut

toimittaja Mikael Blomkvistin vi isaana, mutta

hyvin nai ivina henkilönä, joka tuntuu olevan

tossun alla vähän joka naisen kanssa.

Hakkeri Lisbeth Salander kuvataan taas

aggressi ivisena ja sulkeutuneena naisen

alkuna, joka tuntuu olevan päällisin puolin

erittäin itsenäinen, mutta loppuvi imeksi on

vielä traumatisoitunut lapsi . Blomkvistin ja

Salanderin suhde perustuu paljolti pelkkään

työmoraali in, mutta elokuvan edetessä

mukaan tulevat myös seksuaaliset elementit.

Kuitenkin elokuvassa korostetaan sitä, että

Blomkvistin suhde Salanderi in on

enimmäkseen suojelevainen ja hyvin hitaasti

kehittyvä. Yhdysvaltalaisessa versiossa taas

Blomkvist kuvataan sulkeutuneena ja hyvin

etäisenä hahmona, jolta löytyy myös

alkupuolella masennuksen pi irteitä. Hänestä

annetaan myös paljon kovaluontoisempi

kuva, kuin mitä ruotsalaisessa versiossa.

Salander kuvataan hyvin lapsenomaisena ja

epäsosiaalisena hahmona, joka ei oikein

luota kehenkään. Hän on myös ruotsalaista

versiota sekopäisempi ja alkaakin rauhoittua

sekä asettua vasta elokuvan loppupäässä.

Salanderin ja Blomkvistin suhde on kuvattu

hyvin paljon seksuaalisempana

yhdysvaltalaisessa versiossa, mikä yllätti

ainakin minut, joka on tottunut hyvin

vahvaan amerikkalaiseen sensuuri in. Myös

Salanderin ja Blomkvistin näytteli jöiden

ulkonäöllinen ikäero tekee suhteesta hieman

vieroksuttavan, mutta samalla ki innostavan.

Fincher on antanut huomattavasti paljon

enemmän tilaa sekä tapahtumien, että

ihmissuhteiden yksityiskohdille, joka

näkyykin elokuvan pituudessa

huomattavasti . Yhdysvaltalainen versio

nimittäin kestää huimat kaksi tuntia ja

neljäkymmentä minuuttia. Pituus ei

kuitenkaan missään vaiheessa tuonut

vaikeuksia, sillä elokuva pitää

jännityksellään erittäin hyvin otteessaan.

Oplevin versio on lyhyempi kuin Fincherin ja

keskittyy paljon enemmän kuvailemaan

tarkasti päätapahtumia, mutta se on

toteutettu ni in hyvin, ettei elokuva missään

vaiheessa anna läpikelattua kuvaa juonesta.

Yksi suurimpia ihmetyksen aiheita näissä

kahdessa elokuvassa ovat kuitenkin ni iden

tapahtumien yllättävän suuri eroavaisuus.

Molemmissa elokuvissa on muutama

yksityiskohta, joiden luulisi kirjan juonen

perusteella pysyvän samana, mutta

kuitenkin ni istä on tehty täysin erillaiset,

mikä muuttaa taas loppuratkaisua.

Esimerkiksi alussa ruotsalaisessa versiossa

Blomkvist tuomitaan korvausten lisäksi

vankeustuomioon, joka vaikuttaa

huomattavissa määrin si ihen, miten

Salandrin ja Blomkvistin suhde lopulta

päättyy. Yhdysvaltalaisessa versiossa taas

Blomkvist tuomitaan pelkästään korvauksi in,

joka taas vaikuttaa täysin toiseen suuntaan

Salanderin ja Blomkvistin suhteessa. Näin

suuret eroavaisuudet eivät varmasti haittaa

pelkästään jommankumman elokuvan

katsojaa, mutta kun on katsonut molemmat

ja tietää vielä kirjan juonikulunkin herää

kysymys, miten se voi olla mahdollista.

Kaiken kaikkiaan elokuvat kuitenkin

ansaitsevat molemmat täydet vi isi pistettä jo

yksistään kirjan hyvän juonen perusteella.

Mutta ohjaaj ien, näytteli jöiden ja muiden

elokuvan teki jöiden yhteistyö on saanut sen

heräämään aivan uudella tavalla henki in.

Molemmista elokuvista löytyy sitä omaa

juttua, enkä itse ehtinyt tylsistyä missään

kohdassa. Ruotsalainen versio sai lopussa

hymyn kaartumaan kasvolleni ja kun

Salanderin ja Blomkvistin suhde jäi avoimeksi

tuli minulle halua katsoa triologian muutkin

osat. Yhdysvaltalainen versio taas sai oloni

loppua kohden hyvin surulliseksi , mutta silti

haluamaan lisää juurikin sen takia, että

halusin kuitenkin tarinalle onnellisen lopun.

On hienoa, että samasta juonesta koostuvat

elokuvat saavat aikaan ni inkin vastakkaisia

reaktioita ihmisessä.

Essi

I tsensä etsimistä & kasvutarinoitamenneiltä muotikymmeniltä

Edge of Seventeen & C.R.A.Z.Y

Edge of Seventeen (1998) USA

Ohjaus: David MoretonNäytteli jöinä: Chris Stafford, Tina Holmes,Andersen Gabrych, Lea Delaria

Edge of seventeen on kasvutarina omanseksuaalisuuden ja identiteetin löytämisestäahdasmielisellä aikakaudella (josta eimuuten ole paljon aikaa). Samalla se kertooystävyydestä sekä rakkaudesta ja esitteleekasarimuotia (jolloin pukeutuminen vieläkertoi jotain meistä itsestämme).On vuosi 1984, Sandusky, Ohio. Muodissaovat olkatoppaukset ja pillifarkut. Diskon, LP-levyjen, konemusi ikin ja syntikoidenkultainen aikakausi . Eric Hunter on kiltti ,menestyvä ja musi ikista hullaantunutteinipoika rakastavasta perheestä. Kaikkialkaa si itä kun tämä vannoutunutEurythmics - fani pääsee tyttöystävineenkesätöihin paikallisen huvipuiston kahvilaan.Täällä työskentelee myös muita opiskeiljoitakuten avoimesti homo Rod. Ikimuistoisenkesän jälkeen kaverikolmikossa tunteetkäyvät kuumina ja kuinka ollakaan, syksylläEric jo taistelee identiteettinsä ja suurtenkysymysten kanssa. Etsiessään itseään jahaaveillessaan musi ikkiurasta New Yorkissahän alkaa pukeutua asteittain yhävärikkäämpiin vaatteisi in, kajaliaunohtamatta, mikä tietysti kummastuttaa jasaa hänen vanhempansakin huolestumaan.Ensimmäiset vihjailut ja epäluulot sekä Rodin

lähteminen kaupungista saavat hänetensimmäistä kertaa uskaltautumaan TheUniversal -nimiseen drag-baari in, jossa häntuntee heti itsensä kotoisaksi ja hyväksytyksi .Sen lisäksi hän saa tukea työnantajaltaanAngielta ja tämän värikkäältäkaveriporukalta, josta tuleekin hänenrohkaisi jansa.

Erilaisten kokemusten jälkeen Eric saa lisääuskallusta muuttaa tyyliään ja kertootyttöystävälleen Maggielle vihdoin totuuden.Se ei kuitenkaan mene aivan nappi in vaanuhkaa viedä heiltä koko ystävyyden. Kotonapuolestaan totuus valkenee vihdoin äidille,eikä sielläkään asiaa osata ottaa aluksikovin hyvin. Lopulta kuitenkin kaikki päättyyparhain päin (mites muutenkaan, tämähänon kasvutarina, ei ni issä tunneta unhappyendiä).

Kasvutarinat ja muut henkiset roadtripitovat kliseinen aihe, kuten myös tässätapauksessa. Elokuva kuitenkin suo sinullematkan ajassa taaksepäin 80-luvunalakulttuureihin, mikä on mielestäni hyvinonnistunut. Jos aihe ei kuitenkaan oikeininnosta, voit bongata yhtäläisyyksiä tämänpäivän muodin kanssa, joten sieltä löytyyapua aloittelevalle hipsterille, kun tarkkaankatsoo. Mitä musi ikki in tulee, sinunkannattaa käydä tsekkaamassa mm. nämäbändit/kappaleet (huomaa hipsterivibat):' Eurythmics' A Flock of Seagulls - Wishing (If I had aphotograph of you)' Bronski Beat – Why, Smalltown Boy' nämäkin passaa : Haircut 100,Thompson Twins, Animotion

C.R.A.Z.Y (2005) Kanada

Ohjaus: Jean-Marc ValléeNäytteli jöinä: Michel Côté, Marc-AndréGrondin, Danielle Proulx

Quebeciläinen, ranskankielinen draama-,komedia- ja taide-elokuva kertoo sekinkasvutarinan Atlantin toiselta puolelta,pitemmällä aikavälillä vain ja rakkaudensekä patonkien kielellä. Vuosikymmenetsi joittuvat myöskin leveiden lahkeiden,hippien ja punkkareiden 60- ja 70-luvuille.Ranskalaiseen tapaan elokuvasta ei puutuvoimakkaita tunteita, suuria perheitä jatupakan (ja/tai ruohon) savua. Sinulta sepuolestaan vaati i hyviä pakaralihaksia japiristeitä, sillä sen kesto on reilusti yli 2tuntia.

Vi isipoikaisen perheen toiseksi nuorin poikaZac on konservati ivisen Gervais-isän lellikkisyntymästään asti , ja omistaa myösparantamisen lahjan (lienee syntynyt si inä,

kun sattui syntymään jouluna 1960 ja putosilattialle heti elämänsä alkumetreillä). Herkänja hiljaisen pojan tarve miellyttää isää onkoko elokuvan pääjuoni sen lisäksi , että hänetsi i omaa paikkaansa ja identiteettiäänsekä isän hyväksyntää läpi vuosikymmenten,isän asenteen muuttuessa halveksivaksiZacin vähitellen esi intulevan poikkeavuudentakia. Perheessä , jossa on jääkiekkoili ja ,lukutoukka, narkkarihippi ja kuopus, eipaljon suvaita hänen herkkyyttään tai halualeikkiä äitiä autojen si jaan, eikä hän li ioinkerkeä saamaan huomiota myöhemmin,etenkään kun vanhin velj istä, hänen pahinvihollisensa Raymond, vie perheen voimathuume- ja rahaseikkailullaan.

1970-luvun alussa Zac ihastuu serkkunsapoikaystävään ja torjuu ystävänsä Michellentoiveet seurustelusta, tosin myöhemminheistä tulee pari . Tämä rauhoittaa Gervaisiasi ihen asti kunnes näkee poikansa homonluokkakaverinsa kanssa, jolloin epäluulotheräävät jälleen ja tämä pistää poikansaterapiaan. Seuraavan vuosikymmenenalussa hipistä punkkariksi muuttunut Zaclähentyy Michelleä koittaen peittäätunteensa. Kiekkoili javeljen häissä tilannekuitenkin kärj istyy, kun Zac nähdäänserkkunsa poikaystävän seurassa ja jokulaskee yks plus yks. Suhteet Raymondi in jaisään ratkeavat, Zac päättää vaihtaamaisemaa ja lähteä itsensä löytö -matkalleJerusalemiin. Sinä aikana, kun hän onkuolemaisillaan janoon aavikolla, isovelimakaa sairaalassa yliannostuksesta.Telepaattinen yhteys äidin, joka on ainoanatukenut tukenut vuosien ajan, kanssa tuohänet takaisin. Ei mene kauaa, kunkotomaalla vietetään veljen hautajaisia ,joiden seurauksena isä vihdoin on valmishyväksymään poikansa ja tekemäänsovinnon.

Myöskin C.R.A.Z.Y :lla on kuuntelua vaativasoundtrack, sillä se sisältää 60- ja 70-lukujenmusi ikillisia helmiä. joilla on omavaikutuksensa historiassa si inä missäkylmällä sodallakin. Hieman li ioitelluissa

asusteissa on myöskin oma viehätyksensä(etenkin jos leveät lahkeet ovat must have-listallasi ) . Tässä joitain helmiä:' Patsy Cline, etenkin ’Crazy’ ja ’Back inBaby’s hands'' Charles Aznavour, ainakin Emmenezmoi' Pink Floyd' Rolling Stones' David Bowie' The Cure

Jos vielä näidenkin jälkeen haluat nähdäelokuvia, joista voit brassailla tylsillekavereillesi , kannattaa katsoa YleTeemanleffatarjontaa, josta tulee mielenki intoisia ,taiteellisia elokuvia vi ikottain. Ja jos haluatnähdä Edge of Seventeenin, sen löytääpyhästä juutuubista (YouTube) kokonaan,i lman tekstityksiä tietysti . Mutta hei , mehänolemme lukiossa. Pitäisi osata, vai mitä?

Elisa Färm

Elokuvaesittelyjä

Tämän otsikon alle mahtuu Skolehden toimituksen lyhyehköjä elokuvaesittelyjä, tai

oikeastaan elokuvasuosituksia. Päätelköön lukijat kuitenkin itse, onko elokuvamaussamme

kehumista.

Nälkäpeli

Katniss Everdeen asuu Panemissa, jossaköyhät asuvat 12:a eri vyöhykkeellä jarikkaat pääkaupunki Capitolissa. Joka vuosiCapitol toteuttaa kaamean kostonsavyöhykkeiden monien vuosien aikaisestakapinasta; Nälkäpelin, osi-TV -ohjelman,jossa nuoret taistelevat kuolemaansa asti ,kunnes yksi heistä voittaa. Jokaiseltavyöhykkeeltä arvotaan yksi tyttö ja yksipoika, joka voittaessaan voi pelastaavyöhykkeensä nälänhädältä.

Kun Katniss kuulee, että hänen siskonsa onvalittu 74. Nälkäpeli in, hän päättää uhrautuasiskonsa puolesta ja selviytyä tästäarmottomasta pelistä monen vuodentakaisilla metsästystaidoillaan ja lujallatahdollaan.

Nälkäpeli on loistavasti toteutettu sci-fi-/toimintaelokuva, joka on saanutinspiraationsa anti ikinajan Kreikasta, jossarikkaat huvittelivat järjestämällägladiaattoritaisteluita. Elokuva on jännittävä,mutta myös koskettava ja nostaa esilleerilaisia teemoja, kuten läheisenmenettäminen. Mukaan mahtuu jopahieman rakkauttakin. Elokuva on tarkoitettuensisi ja isesti nuorille ja se sopi i yhtä hyvintytöille kuin poj illekin.

Marika

Kunniattomat Paskiaiset

Kunniattomat Paskiasiet (Inglorious Basterds)on vuonna 2009 julkaistu Tarantinon elokuva,jonka päätähtiä ovat Brad Pitt, MélanieLaurent sekä Christoph Waltz. Elokuvasi joittuu toisen maailmansodan aikaan jakertookin kahdesta eri tahosta, joillamolemmilla on omat suunnitelmansa Hitlerinpäänmenoksi tietämättä toisistaan.Tarantinolle tyypillisesti elokuvassa eipihtailla verellä muttei myöskäänmielenki intoisella tyylillä. Tarjolla on paljonjännitystä ripauksella parodiamaistahuumoria ja näytteli jöiden roolisuorituksetovat loistavat. Christoph Waltz onkin saanutpalkintoja roolistaan Hans Landana, jokatavallaan on elokuvan "pääpahis".Elokuva on yli 2 tuntia pitkä, dialogia ontoimintaa enemmän ja ikäsuositus vaihtelee16+ ja 18+ välillä, mutta jos nämä seikateivät hetkauta, suosittelen lämpimästikatsomista.

Jasmiina

The Avengers

Tämä Joss Whedonin ohjaama ja tänävuonna ensi-iltansa saanut toimintaelokuvaon saanut valtavan suosionmaailmanlaajuisesti ja haastaamenestyksellään jopa Avatarin ja Titanicin.Juoni on ti ivistettynä varsin yksinkertainen:Nick Fury yrittää kerätä joukon sankareitataistelemaan epävakaata jumalolentoa,Lokia, vastaan.En todellakaan ihmettele, miksi elokuvastaon noussut ni in iso juttu. I tse nautin jokahetkestä, sillä toiminnan ja erittäin taitavandialogin ja hahmokehityksen tasapaino onomaan makuuni töydellinen. Näytteli jätsopivat rooleihinsa kuin nakutetut jahuumori ei tunnu päälleli imatulta. Elokuvatuntuu myös realistisemmalta kuin Marvelelokuvat yleensä. Suosittelen lämpimästikaikille, jotka eivät tätä ole vielä nähneet!

Jasmiina

Madagascar 3

Eläintarhanelikon kolmas elokuva koostuu

taas Alex lei jonan, Marty seepran, Melman

kirahvin ja Gloria virtahevon seikkailuista.

Matka alkaa siitä, mihin kakkososassa

jääti in: Afrikasta. Monien mutkien kautta he

päätyvät Lontooseen sirkuseläimien kanssa

ja lopun voittekin jo arvata.

Originaalissa elokuvassa 3D:nä katsottuna

isolta screeniltä, ei missään ollut oikein

mitään vikaa. Tehosteet hyppäsivät

naamalle, sirkuslaisten aksentit ol ivat kuin

hunajaa korvil le ja menoa löytyi.

Sateenkaaren värit ja tahdikas musiikki

toivat elokuvaan omaa Madagascarmaista

tunnelmaa. Ainoa haittapuoli elokuvassa oli ,

että lopputulos oli kovin ennalta arvattava.

Jos ensimmäiset kaksi seikkailua on tul lut

töl lötettyä, ni in ei kahta i lman kolmatta.

Suosittelen.

Tiina

Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi

Alkuperäiseltä nimeltään Sweeney Todd:

The Demon Barber of Fleet Street, tämä Tim

Burtonin kauhumusikaali vuodelta 2007

perustuu samannimiseen musikaali in

vuodelta 1 979. Burtonin luottonäyttel i jöiden,

Johnny Deppin ja Helena Bonham Carterin,

l isäksi elokuvassa esiintyvät mm. Timothy

Spall ja Alan Rickman. Päähenkilö on, no,

Sweeney Todd, joka tuomitti in syyttömänä ja

vapauduttuaan aloittaa miel ipuol isen

kostoretkensä. Häntä avustaa piirasleipuri

Nell ie Lovett.

Elokuva ei sovi nuorimmil le tai

herkkähermoisi l le väkival lan määrän ja

laadun sekä useiden ettisesti arveluttavien

tapahtumien vuoksi, mutta pidän itse sitä si lti

ehdottoman tyyl ikkäänä ja surumiel isen

kauniina kertomuksena. Tim Burtonin

fantasial l iset kauhuelementit toimivat

erinomaisesti ja musiikki on yl lättävän

korkealaatuista. Kaiken l isäksi se on ujutettu

sulavasti dialogin lomaan.

Jasmiina

Real Steel

Real Steel on sellainen vuosi sitten julkaistu

sci-fi ja urheiluelokuvan sekasikiö, jonka

päätähtiä ovat Hugh Jackman ja Dakota

Goyo. Tarina sijoittuu vuoteen 2020, jol loin

ihmiset ovat luopuneet nyrkkeilystä ja

heidän ti lal leen kehään ovat astuneet

heidän ohjai lemansa robotit.

Juoni on melko klassinen matka kohti

mestaruutta, jonka aikana toisistaan

vieraantuneet isä ja poika kehittävät

suhdettaan. Kahden päähenkilön luonteet

toimivat ja heidän välinen kemiansa tekee

elokuvasta hauskan ja ajoittain jopa

li ikuttavan. Upeus pii lee kuitenkin robottien

laajal la ja värikkäällä kirjol la. Ne on

suunniteltu todella huolel l isesti ja

taistelukohtaukset on toteutettu

erinomaisesti . Ajoittain eteneminen on

hidasta mutta huumoria ja hurj ia ti lanteita

pitäisi ri ittää jokaisel le toimintaelokuvien

ystävälle.

Jasmiina

Matka Maan Keskipisteeseen

Matka Maan Keskipisteeseen (Journey to

the Center of the Earth) on vuonna 2008

julkaistu seikkailuelokuva sci-fi vaikuttei l la,

jonka pääosia näyttelevät Brendan Fraser,

Josh Hutcherson ja Anita Briem. Tarina on

mielestäni hauska oival lus si itä, miten tehdä

klassikkokirjasta, tässä tapauksessa

samannimisestä, nykyaikaan sopiva

elokuva.

Trevor joutuu viettämään 1 0 päivää kuolleen

veljensä pojan kanssa, ja he päätyvät

yhdessä selvittämään Jules Vernen kirjan

salaisuuksia. Mukaan li ittyy myöhemmin

islanti lainen Hannah ja kolmikko päätyy

seikkailemaan arvatkaa vain missä. . . ! Maan

alta löytyy aivan omanlaisensa maailma

täynnä mysteerejä. Juoni on ehjä sekä

kelvol l inen, toiminta perheystäväll istä ja

erikoistehosteet kauniita. Koko ajan sattuu ja

tapahtuu ilman turhanpäiväisiä jarruttelevia

suhdekiemuroita, jotka tähän genreen eivät

mielestäni sovi. Matka Maan

Keskipisteeseen onkin noussut erääksi

suosikkitoimintaelokuvakseni

miel ikuvituksell isuutensa ja viihdyttävyytensä

ansioista. Sen katsoo mielelään vaikka

sateisena iltapäivänä ja saa hyvän mielen.

Jasmiina

”Hello Cindy, what’ s your favouritescary movie?”

80-luvun scifihitti Alien ei ole välttämättä

kovin tuttu nykyaikaiselle kauhuleffojen

kuluttajalle. Si inä missä ensimmäisestä

leffasta huokuvat halpa budjetti ja

kasariluvun permikset, myöhemmissä

elokuvissa tietokonegrafi ikka on jo

kehittyneempää, valitettavasti juonen

kustannuksella. Mitä uudemmiksi elokuvat

käyvät, sitä myyntipainotteisempia ne

tuntuvat olevan: esimerkiksi Alien vs.

Predator (2004) tuo kuvioon kaksin verroin

monsteria ja tuplasti vähemmän järkeä.

Scifielementit lieventävät

Alienin kauheutta, joten sen luulisi sopivan

säikymmillekin katsoj i lle.

Myös A Nightmare on Elm Street ja Friday the

13th ovat 80-luvulta peräisin olevia

klassikkoja, joista ni istäkin on kyhäilty jatko-

osa toisensa jälkeen. Molemmista

alkuperäisteoksista on tehty myös uudet

versiot. Vaikka molempien sarjojen

antagonistit on tapettu ties kuinka moneen

otteeseen, oli tuottaj ien pakko saada tehdä

vielä Freddy vs. Jason (2003), jossa sarjat

törmäävät ja murhaajat taistelevat

keskenään vielä Helvetissäkin. Jos et ole

koskaan pahemmin perustanut juonista,

vaan päätön slash ja verenvuodatus ovat

sinun juttusi , leffat saattavat olla katsomisen

arvoisia. Tämän kategorian klassikoihin

lukeutuu myös Scream (1996).

Amerikkalaiset ovat tunnetusti innokkaita

tekemään remakeja ulkomaisista tekeleistä,

tunnetuimpia esimerkkejä ovat kai Aasiasta

adaptoidut The Ring (2002) ja Kauna (2004).

Jos yliluonnolliset ainekset, mysteerit ja

painostava tunnelma iskevät, mutta nämä

hittileffat on jo nähty, Koreasta napattu The

Uninvited (2009) voisi sopia hyllyyn.

Espanjalaisesta Recistä (2007) on myös tehty

uusittu versio Quarantine (2008), mutta

katsokaa nyt herran jestas se alkuperäinen.

Dokumenttityylinen zombiemättö saattaa

tuntua joko järkyttävän realistiselta tai vain

kamalan halvasti toteutetulta. Rec ei oman

arvostelukykyni mukaan sovi kovin herkille

katsoj i lle, mutta koomisemman otteen

zombeihin ottavat esimerkiksi Shaun of the

Dead (2004) ja tietenkin kaikkien tuntemat

Scary Moviet.

Myös Paranormal Activity (2007) vaati i

katsojaltaan tiettyä eläytymiskykyä (ja

kunnollista äänentoistojärjestelmää). Jatko-

osat ovat lähinnä surullisia .

Mainittakoon lopuksi vielä hyvin yliluonnoton

Battle Royale (2000), joka on tavallaan

väkivaltaisempi , karumpi versio Nälkäpelistä.

Anni ina

Seesami-pähkinäkrokantti

Hyvää leffamättöä

Psst...jos haluat herättää ruokahalusi katsomalla elokuvia, tässä olisi muutamia herkullisia

vaihtoehtoja: Pieni suklaapuoti (Chocolat), Rottatouille ja Julie & Julia.

SEESAMI-PÄHKINÄKROKANTTI (PELLILLINEN)5 dl raakaruokosokeria

3 dl seesaminsiemeniä

3 dl pähkinäsekoitusta

1-1 ,5 dl vettä

Murskaa pähkinät (saa jäädä isompiakin paloja) ja paahda murskaa kuumalla pannulla

kunnes se saa väriä. Si irrä sivuun odottelemaan. Laita sokeri ja vesi pannuun, kuumenna

keskilämmöllä. Sekoittele kunnes sokeri on sulanut si irapiksi . Lisää seesaminsiemenet ja

pähkinäseos pannulle ja jatka sekoittelua kunnes seos kupli i ja on muuttunut väriltään

hieman tummemmaksi . Kaada leivinpaperilla vuoratulle pelli lle ja anna jäähtyä. Lohko

paloiksi ja si irtele paloja suuhun sormin tai jäätelön matkassa.

YRTTISET PARMESANLASTUT150g oltermannia tai muuta mietoa juustoraastetta

100g parmesania

1 dl manteli jauhoja

1 kananmuna

pippuria

tuoreita tai kuivattuja yrtteja maun mukaan

Sekoita juustot, jauhot ja yrtit sekaisin ja lisää joukkoon yksi kananmuna. Sekoita tasaiseksi

taikinaksi . Muotoile leivinpaperin päälle haluamasi mallisia juustolastuja tai kekoja. Keksit

eivät ihan hirveästi muuta muotoaan uunissa. Paista 200 asteessa n. 15min ja tästä satsista

tulee n. 2 pelli llistä.

Kaikki reseptit löytyvät blogista ”Herkku ja koukku”.

Hyviä elokuvahetkiä toivottaen

Satu