SISÄLLYSLUETTELO

Suosi tukijoitamme 1

Sisällysluettelo 2

Tapahtumakalenteri 2

Kokousajat 2

Pääkirjoitukset 3

KON-TIKI 4-5

Laavulla 2002 6-8

JoPo-kilta lentoasemalla 8-10

Räpellys 10-11

Purjehduskausi 12

Ö-02 12-13

Vanhempaintoiminta 13-14

Sarjakuva 14

Sudarisivut 15-16

Huhutaan että…

Päätoimittajat: Jesse Sinisalo

Teemu Hirvonen Ilm.pvä: 15.12.2002 Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Seurakunta Painomäärä: 150 kpl Vuosikerta: 23 Lehtinumero: 69 www.lpk.partio.fi/v-sp/jopo

TAPAHTUMAKALENTERI Tammikuu 14.1. klo 18 Tammikirkko, koko lippukun-

ta vko 4 Kokoukset alkavat Helmikuu 1.2. Talvikisat, Naantali, vartiolai-

set 28.2.-2.3. Vartiolaisten talvileiri Maaliskuu 8.3. JoPo-jutut I/03 laadintapäivä,

WP 14.-16.3. Vartionjohtajien jatkokurssi

I-osa 28.-30.3. Sudenpentujen leiri Huhtikuu 5.-6.4. VJ-jatkokurssi II-osa 5.-6.4. Veneen huolto, Hahdenniemi 11.-13.4. Vene-kurssi, vartiolaiset 17.-20.4. Laumanjohtajakurssi Pääsiäinen Talvivaellus 26.-27.4. Veneen kunnostus, Hahden-

niemi Toukokuu 2.-4.5. JoPo-juttu weekend ja kevät-

kokous 4.5. Kevätparaati, koko lippukun-

ta vko 19 Veneen lasku 29.5. Riihiherätys ja nahkalilja 20

km+ Kesäkuu 12.-15.6. Huhu 2003, vartionjohtajien

piirileiri

KOKOUSAJAT Sudenpennut Susi Maanantaisin klo 17-18 Leijonat Maanantaisin klo 18-19 Hamsterit Maanantaisin klo 19-20 Vartiolaiset Karhu Tiistaisin klo 17-18 Kärpäsvartio Tiistaisin klo 18-19 Nitrovartio Maanantaisin klo 17-18

JoPo-jutut 4/2002

3.

PÄÄKIRJOITUS Taas on vuosi hurahtanut ohitse ja on aika kinkku-härdellin ja uudenvuoden paukkujen sekä kulu-neen vuoden arvioinnin ja tulevan suunnittelun. Omalta osaltani kahden viimeisen kohdan täyttää varsin tehokkaasti partio, mutta jokaisella on omat arvoituksensa ja painotuksensa eli jollain saat-taa kalenteri näyttää pelkkää sohvallamakuu -aikaa. Vuodenvaihde tuo tullessaan myös marginaalisia muutoksia lehden toimituskuntaan. Edelleenkin päätoimittajat pysyvät samoina, mutta Hirvosen Teemusta tulee numerosta 1/2003 alkaen vas-taava päätoimittaja. Miehen varusmiespalveluksen vuoksi allekirjoittanut kuitenkin hengailee vielä vuoden nimenä paperissa ja mukana lehdykän teossa päätoimittajatasolla. Ette te tämänkään jä l-keen pääse eroon tuotoksistani, mutta lehdestä vastaa Hirvi. Niin kuin tästäkin JoPo-jutuista. Perin vastaavan päätoimittajan postin Toivasen Villeltä, alias Vaakulta. Ensimmäinen JoPo-jutut, joka minun ohjastamana syntyi oli 1/99. Tämän jälkeen on uljas tuotoksemme kokenut varsin merkittävän muodonmuutoksen. Palstajako on vaihtunut, fontti ja fonttikoko uusiutunut ja ennen kaikkea ilmestymistiheys saatu vakiinnutettua nykyiseen neljään numeroon vuodessa. Lehdente-koprosessi ei enää ole vain muutaman innokkaan tekijän harteilla, vaan on saatu luotua lippukun-taamme kulttuuri, jossa kaikki johtajaikäiset osallistuvat lärpykän tuottamiseen. Myöskin vartio-ikäisten näkökulma on pyritty ottamaan huomioon entistä paremmin. Parantamisen varaakin toki on. Sudenpennut ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle lehtem-me sivuilla. Juttujen kuvitusta tulisi lisätä mielellään jopa ajankohtaisilla kuvilla itse tapahtumasta. Tähän saattaa olla jo tulossa parannusta hetikohta lähitulevaisuudessa, mikäli johtajaneuvosto päättää hankkia lippukunnalle digitaalikameran. On vielä muitakin kohtia, jotka vaativat parannusta ja huomiota, mutta niihin paneudutaan pikku-hiljaa. Minä vielä ensi vuoden. Teemu siitä eteenpäin. Kinkuntäytteistä Joulua ja turvallista Uuttavuotta

Päätoimittaja

TOINEN PÄÄKIRJOITUS

Sieltä se joulu taas on tulossa. Syksy, tai pitäisikö kysyä mikä syksy, kului ihan huomaamatta. Kokouksissa käytiin ahkerasti ja välillä käytiin vartiolaisten kanssa leirillä Rymättylässä. Urani laumanjohtajana alkaa olla lopuillaan. Tätä kirjoittaessani jäljellä on enää yksi kokous, jonka jälkeen siirrämme vastuun laumastamme tuleville vartionjohtajille, Tumpille ja Masarille. Vuoden-vaihteen jälkeen nimittäin astumme Juhon kanssa armeijan palvelukseen. Tämä varmaankin vai-kutti kesän ja syksyn nopeaan kulumiseen, aika kului kuin siivillä. No, kuuluuhan varusmiespalve-lus mielestäni suomalaisen miehen velvollisuuksiin, eikä se ainakaan vielä tunnu millään lailla vas-tenmieliseltä. Kirjoittaessani tätä juttua kotosuomemme viettää itsenäisyytensä 85-vuotisjuhlaa. Tämä pistää taas kerran miettimään minkä työn miehet ja naiset silloin tekivät. Jo tämänkin takia odotan tammikuun 13. päivää innolla ja mielenkiinnolla. Hyvät joulut ja uudet vuodet kaikille!

Toinen päätoimittaja

JoPo-jutut 4/2002

4.

KON-TIKI Turun Tähti Tytöt sekä Auran Tähtipojat järjestivät V-SP:n tämänvuotisen syys-mestaruuskilpailun Paimiossa 14.-15.9. Kisan teemana oli, kuten nimestä voi päätellä, löytöretkeilijät. Lippukun-nastamme lähti kaiken nähnyt ja koke-nut kisavartio Pyhän Porsaan Klaani punaiseen sarjaan taistelemaan mai-neesta ja kunniasta. Joukkueeseen kuuluivat Toni, Timo, Juho ja Eero Hyvin menee, mutta menköön... Ongelmat alkoivat jo perjantaina, kun Toni ilmoitti olevansa kipeä eikä näin ollen pääs-syt kisaamaan. Jouduimme kisan ulkopuoli-seksi vartioksi, eli saimme kiertää reitin, tehdä tehtävät ja meille laskettiin pisteet, mutta sijoitusta meille ei tullut. Tästä huo-limatta päätimme lähteä mukaan jo pelkäs-tään tunnelman ja tuttujen vuoksi. Lauantai-aamu lähti lähes yhtä tahmeasti käyntiin. Päätimme kerrankin olla paikalla ajoissa ja lähdimme kotoa jo hyvissä ajoin. Jo lähes puolitoista kilometriä ajettuamme allekirjoittanut muisti että pitäähän ne eväätkin mukana olla. Ei muuta kuin uu-käännös ja soitto äidille että pistäs sämpy-löitä sulamaan. Pääsimme jo toisella yrityk-sellä perille Paimioon ja aikaakin jäi jopa ruhtinaalliset kolme minuuttia. Ehkä jo ensi kisoissa onnistumme... Kisa käyntiin Kisa lähti käyntiin avajaisseremonio iden jälkeen kello 10, ja kisaajat puolestaan läh-tivät käyntiin kello 10.15. Alo itustehtävänä piti kyhätä harppi jolla kaiken huipuksi piti saada piirrettyä ympyrä. Samanaikaisesti piti rakentaa höyrylaivan pienoismalli jonka piti kulkea eteenpäin kynttilän lämmön voi-masta. Tehtävät eivät onnistuneet aamu-uniselta vartioltamme parhaalla mahdollisel-la tavalla, mutta tulivat sentään valmiiksi. Hyvästelimme sisarlippukuntamme Killinalli-en Raakku-vartion ja lähdimme kiertämään kisareittiä. Tämän jälkeen emme tyttöjä nähneetkään ennen yörastia. Reitti kierteli pitkin Paimion alkusyksyisiä metsiä ja matkan varrelle osui tehtävää la i-dasta laitaan. Ensin piti viittoen tiedustella

alkuasukkaalta tämän nimeä ja puhelinnu-meroa. Vaikka liikkeellä oli kolme kauniin ilman innostamaa komeaa urosta, jäi rasti-tyttösen nimi ja puhelinnumero saamatta. Tämän jälkeen meidän piti arvioida säkkiin sellainen määrä hiekkaa että se upottaa 35kg nuoren purjehtijan kantavat pelastus-liivit. Lisäksi piti arvioida säkissä olevan hie-kan paino. No, ainakin ne liivit painuivat pohjaan, mutta painoarviomme meni ehkä hitusen sivuun. Tästä matka jatkui seuraa-valle rastille, jossa piti valmistaa kankaasta vedenkantoon tarkoitettu astia. Ilmeisesti tätä rastia etsiessään Raakku-vartio hukkasi sen kuuluisan punaisen langan ja samalla aikaa tuhrautui pari ylimääräistä tuntia.

Vartiomme hukassa – henkisesti Päivän edetessä ja nälän kasvaessa taival-simme pitkin korpia, ja mitä pidemmälle päivä ehti, sitä enemmän Eero hekumoi tu-levalla makaroni-nötkötti-illallisellamme. Minä ja Juho saimme kuulla useaan ottee-seen todisteluja, siitä kuinka hyvää retki-muonaa nötkötti onkaan. Tästäkin huolimat-ta pääsimme eteenpäin ilman suurempia vartion sisäisiä näkemyseroja. Päivän mittaan teimme muutamia paperi-tehtäviä joissa aiheina olivat vanhat mitat ja säiden ennustaminen. Pääsimme myös tes-taamaan kangasämpäriämme ja hyvinhän se vettä piti. Eräs mielenkiintoisimmista tehtävistä oli lapion valmistus. Aineksina olivat halko ja metrin pätkä kakkos-kakkosta. Tekevälle sattuu, niin myös meille. Allekirjoittanut talttasi sen verran innokkaasti, että meidän täytyi irrottaa ko. taltta toisen vastaavan

JoPo-jutut 4/2002

5.

työvälineen avulla. Valitettavasti tämäkään ei täysin auttanut vaan toinen talttamme siirtyi talttojen taivaaseen. Rauha hänen muistolleen. Lisäksi saimme ammuskella tennispalloja, solmia solmuja, tutustua uusiin maailmoihin ja verestellä välskärin taitojamme. Lopulta, päivän kallistuessa jo iltaan, saavutimme yörastin. Teltta pystyyn pellon laitaan ja tehtävien kimppuun. Teimme ekoruokaa eli puolukkasurvosta syötävässä astiassa ja valmistimme matkavakan. Mahdollisuudet vakan koossapysymiseen kuitenkin pieneni-vät oleellisesti, kun naulat katosivat mysti-sesti. 0 pistettä. Yörastilla oli vielä tehtävä jossa piti tunnis-taa heijastimista pellolle pystytetty meri-merkit ja kulkea niiden oikealta puolelta. Siinä makaroninötköttiä popsiessamme saimme toisen kerran näköyhteyden Raak-ku-vartioon ja saimme kuulla heidän surulli-sen tarinansa.

Tästäkin huolimatta saimme helposti unen päästä kiinni ja olisimme varmasti nukku-neet sallitut seitsemän tuntia putkeen, ellei eräs kahjo Nuotiotyttö olisi tullut herättele-mään. Ko. sekopää kaipasi porakonetta ja päätteli että ilmeisesti helpoimmalla pääsee, kun tulee lainaamaan poraa kaltaisiltamme herrasmiehiltä. Valitettavasti käytöstavat karisevat helposti, jos yöunet keskeytyvät itsestä riippumattomista syistä. Vastahako i-sesti Juho kaivoi porakoneen repustaan ja ojensi sen ulos teltasta. Poranterää ei tyttö

enää saanut lainaksi toistuvista pyynnöistä huolimatta. Ihana aamu Aamulla, tai pikemminkin aamuyöstä, No-kialaisen käsipuhelimen raastava ääni repi meidät hereille. Hiukset pörrössä ja järki jäässä kömmimme teltasta ja aloimme pur-kaa leiriä. Tunnelma oli jokseenkin väsynyt, mutta aamupalan jälkeen kykenimme kui-tenkin lähtemään päivän reitille. Ensin vuorossa oli pistesuunnistus. Piste-suunnistuksen aikana, harhaillessamme aa-muisessa metsässä, näimme harvinaisen näyn: ketun. Huomasimme repolaisen vasta kun tämä lähti juoksemaan noin kymmenen metrin päästä meistä. Seuraavaksi oli vuorossa lasipurkkeihin la i-tettujen elintarvikkeiden tunnistusta. Rasti-käskyssä mainittiin, että purkke ihin ei saa koskea, jota allekirjoittanut korosti puhees-saan melkoisesti. Puolinukuksissa olleelta Juholta tämä kuitenkin meni ilmeisesti ohi, sillä seurauksella että suoritusajan alkaessa hän tarttui ensimmäiseen purkkiin ja totesi punaisen nesteen olevan varmasti hillosipuli. 0 pistettä ja taas matkaan. Tovin metsässä rämmittyämme saavuimme seuraavalle rastille, jossa piti koota trangia sokkona. Ensin tosin teimme harmaan sar-jan tehtävän rastimiehen luultua meitä harmaiksi. Pikku häslinkien jälkeen pääsim-me oikean tehtävän kimppuun ja saimmepa sen jopa kohtuullisesti tehtyäkin. Tästä jat-koimme matkaamme pysähtyen välillä val-mistamaan luotinarun, jonka kanssa piti osata arvioidakin veden syvyys. Tämän jä l-keen saavuimme lopulta kiritaipaleelle ja sen jälkeen maaliin. Tovin jalkojamme lepuutettuamme kävimme vielä testaamassa aloitustehtävän veneem-me, joka ei sitten muuten liikahtanut tuu-maakaan. Kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa ja taisimmepa jopa nauraakin kommelluksillemme matkatessamme kotiin.

Tuppo

JoPo-jutut 4/2002

6.

LAAVULLA 2002 Laavulla 2002 – Rannikkoseudun alueen VJ - peruskurssi järjestettiin Nousiaisten Saksalassa 27-29.9.2002. Lippukun-taamme edustivat Henri Honka, Matti ”Masari” Väätäinen, Thomas Vuorenlinna sekä Juha Nieminen. Lisäksi johtajistosta kouluttamassa kurssilla olivat ansioitunut sampomme Pasi sekä Lapa. Kaikki neljä JoPo – kurssilaista oli jaettu eri ryhmiin, joten kurssin aikana tuli todellakin ra-kennettua tuttavuutta yli rajojen. Kurssi-laisia kurssilla oli 24 ja kouluttajia noin kymmenen. Alkunäytös Kurssi alkoi viileänä syyskuun lopun perjantai-iltana Nousiaisten Nesteeltä. Jo etukäteen olimme osallistuneet oman lippukunnan KOLO-iltaan, josta saimme eväiksemme turvallisuus-ohjetta sekä lippukunnan organisaatiota. Nes-teen pihalla alkoi kerääntyä vähitellen par-tiohuivikaulaista kansaa, joten tiesimme ole-vamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jo tässä alkutilanteessa rakentelimme siltoja tar-joamalla eräälle maskulaisen lippukunnan jä-senelle kyytiä leiripaikalle. Kun kello oli puoli seitsemän, lähdimme huoltoaseman pihalta omilla kyydeillä pitkässä autoletkassa kohti järjestäjälippukuntien MHT:n ja MHP:n kämp-pää, Palvaa. Matkaa kertyi autoletkassa noin kolmisenkymmentä kilometriä, kunnes olimme sananmukaisesti aivan ”MeTässä”, Kuhankuo-non retkeilyreitistön reunamilla. Silmiemme eteen avautui vanha mökki huonokuntoisine lisärakennuksineen. Ensitöiksi meidät jaettiin ryhmiin luonnontuotteiden mukaan ja alkuun leikittiin muutamia tutustumis- ja alkuleikkejä. Laavut pystyyn ja unta kalloon Sitten olikin aika aloittaa ryhmissä laavujen pystytys, joissa viikonlopun majoittautuminen tapahtuisi. Yritä siinä sitten pystyttää laavua, kun samaan ryhmään sattui vain itsesi lisäksi ainoastaan tyttöjä. JoPot joutuivat näyttämään ainakin tämän yhden laavun pystytyksen ja tulihan siinä pointsit kotiin. Tässä vaiheessa oli jo varsin pimeää ja laavut saatiin kuin saatiin-kin pystyyn vaihtelevalla menestyksellä. Oh-jelmassa oli enää ainoastaan tämän perjantai-illan osalta maukas iltapala, johon kuului ka r-

jalanpiirakka, sämpylää, kaakaota/teetä sekä itse paistettua makkaraa. Varpaat kohmeessa painuimme kuka mihinkin nukkumaan.

Päivä käyntiin Kello tuli puoli kahdeksan aamulla ja oli aika herätä jokseenkin kylmän yön jälkeen. Kuten sanotaan, kaikki alkaa aamiaisesta ja niin tä-mäkin päivä. Aamiaiseksi oli tarjolla erittäin hyvää puuroa, sämpylää jne, mutta… missäs kurssilaisten kahvi? Ainakaan allekirjoittaneen ja Hongan aamu ei alkanut niinkään nautinnol-lisesti, sillä Hongan edellisiltaisen varmistuk-sen mukaan kurssilaisille ei todellakaan annis-keltu kahvia. Käytännössä katsoen päivä oli pilalla. Päivän koulutuksellinen anti alkoi hie-man myöhemmin lämmittelyleikkien jälkeen Pasin ja Lapan koulutustuokiolla aiheesta Var-tionjohtajan Vastuut, Oikeudet ja Velvollisuu-det. Koulutustuokion jälkeen siirryimme kes-kusaukiolle ja oli aika aloittaa ryhmätyösken-tely. Koska kurssi perustui vartiojärjestel-mään, piti näille ryhmille eli vartiolle keksiä nimet, huudot sekä alkurituaalit. Ryhmiä oli aina Olmista Aasiin. Kun vartiot olivat esitel-leet itsensä ja paras saanut ”luonto-CD”:nsä, alettiin valmistaa vartioissa maskotteja sekä hieman myöhemmin makkarakeittoa trangia l-la. Nämä keitot valmistuivatkin mikä mihinkin aikaan. Tiukkaakin tiukempi iltapäivä Jonkin ajan kuluttua ruokailusta alkoi tulla tietoa RaKiNa – johtajien toimesta aiheesta kokousten suunnittelu. Kouluttajat olivat osu-neet asian ytimeen monisteessaan, että koko-us on SEIKKAILU. Tähän samaan kuuluivat erilaiset leikit kuten Puunkaato sekä Parla-

JoPo-jutut 4/2002

7.

mentti ja Robottimies. Lisäksi JoPo:en pyyn-nöstä otettiin yksi kappale Luonnonsuojelijaa. Jonkin ajan kuluttua tiivis setti jatkui ”Datsun G” – miehen osiolla partiolaisen ihanteet & muut partiolaisuuteen liittyvät asiat. Pohdittiin, mitä ihanteet oikein tarkoittavat ja minkälaisia tapoja/perinteitä eri lippukunnissa on. Koulu-tuksellinen anti jatkui. Seuraavana aiheena oli fiktiivinen koloilta, jossa pari kurssin koulutta-jaa oli vartionjohtajina ja muut vartiolaisina. Lopuksi käytiin läpi, mitä tässä ”esimerkkiko-kouksessa” olisi voinut tehdä paremmin. Päi-välliseksi saimme kunnian valmistaa ihan itse ryhmissä jauhelihaspagettiseko itusta, tietysti runsailla mausteilla. Extraa tässä olikin se, että järjestäjät olivat hankkineet paikalle pais-tinpannuja, jotka olivat kiinni pitkässä varres-sa elämää vaikeuttamaan. Jälleen oli hieman vapaa-aikaa, jolloin me JoPo – kurssilaiset vähän kokeilimme hieman mitä kaikkea Fis-kars – halkaisukirveellä oikein voi halkaista-kaan. Eipä aikaakaan kun alkoi jälleen seuraa-va koulutustuokio. Nimittäin ohjelmassa oli ”Ongelmakattila”. ”Interaktiivinen tv-ohjelma suoraan Tampereen Tohlopista”, jossa kurssin kouluttajat vastasivat kaikenlaisiin vartionjoh-tamista koskeviin kysymyksiin. Ensin kaikki saivat paperilaput, johon sai kirjoittaa ongel-

man ja sitten nämä laput laitettiin ”Ongelma-kattilana” toimineeseen trangiakattilaan. Kou-luttajat jakelivat erittäin asiantuntevia vasta-uksia kysymyksiin ja huomasimme lähes ka i-killa vartionjohtajilla olevan sama ongelma: vartiolaiset eivät kuuntele vaan riehuvat. Yh-dessä pohdittiin erilaisia keinoja ja kyllähän sitä keinoja keksittiin. Vapaa-ajalla otimme leikkimieliset kilpailut Raisio vs. Raisio. Eli Jo-Po vastaan RaKiNa. Tuloksesta ei sitten sen enempää.

Tänne polkumme johtaa luokse iltanuoti-on… Ilta alkoi pimetä uhkaavasti ja niinpä oli aika iltanuotion. Lyhtyjen valossa lähdimme kul-kemaan läpi sysipimeän metsän kohti il-tanuotiopaikkaa. Iltanuotiolla laulettiin aihee-seen sopivia lauluja, kuultiin partioperinteistä sekä katseltiin vartioiden valmistamia esityk-siä. Opimmehan toki siinä ohessa muutaman uuden leikinkin. Iltanuotio huipentui lyhtypol-kuun, joka käytiin pareittain. Pimeässä met-sässä kuljimme myrskylyhdyltä toiselle ja jo-kaisen myrskylyhdyn luona oli jokin mietelau-se. Polku päättyi leirialueen pihapiiriin, jossa oli tarjolla iltapalaa. Iltapalan jälkeen oli ma h-dollisuus vielä valvoa. JoPo - viihteestä vastasi Juha, joka popsi purkillisen papuja tomaatti-kastikkeessa noin ihan kylmiltään. Jonkin tun-nin kuluttua kellon oltua jo lähemmäs puol-tayötä leiri hiljeni kaikkien mentyä yöpuulle. Hyvää huomenta! Seuraava päivä alkoi jälleen puoli kahdeksan aikoihin, kun kurssinjohtaja Emmu oli käynyt herättelemässä jokaisen laavun asukit. Aamu alkoi kaikkien aamujen tavoin aamupalalla, jolloin oli jälleen tarjolla puuroa lisukkeineen. Kun kaikki olivat saaneet täytettyä vatsansa maittavalla puurolla alkoi aamupäivän koulu-tus. Aiheena oli luokkasuoritusjärjestelmä. Tarkoitus oli saada jonkinlainen selvyys mitä tuo asia käsittää ja tarkoittaa. Ryhmätyösken-nellen kehittelimme myöskin erila isia tapoja suorittaa eri suorituksia. Kun tiesimme (tai olisi pitänyt tietää) kaiken luokkasuoritusjä r-jestelmästä ,oli aika purkaa leiri ja kasata ta-varat rinkkoihin. Aika näppärästi homma hoi-tuikin; tosin osa laavujen pintakankaista oli hieman märkiä yön kosteuden vuoksi. Pilli soi ja päästiin syömään. Ruuaksi oli tällä kertaa onneksi valmiiksi tehtyä herkullista lihapulla-perunamuusi-kastiketta. Ruoka toki maistui ja sitä oli riittävästi. Vatsat täynnä aloitimme kurssin viime isen asian opiskelun nimittäin vartion retket. Opimme mm. minkälainen on oikein tehty leirikirje ja mitä tulee ottaa huo-mioon retken suunnittelussa. Toki pääosassa oli turvallisuus. Lopuksi leikittiin joitakin leik-kejä. Onnellinen loppu Koska iltapäivä oli jo pitkällä ja kurssi lopuil-laan niin vuorossa olikin enää loppujuhlalli-

JoPo-jutut 4/2002

8.

suudet. Kurssivartioiden maskotit jokainen vartio sai lahjoittaa parhaaksi katsomalleen taholle. Kun tämä oltiin suoritettu, jaettiin kurssitodistukset lisukkeineen. Kaikki kaksi-kymmentäneljä kurssilaista, JoPo:t mukaan lukien, olivat suorittaneet VJ – peruskurssin hyväksytysti ja kaikista tuli täten täysvaltaisia vartionjohtajia sekä niin halutessaan mustan pillinarun käyttäjiä. Vihoviimeiseksi vielä po-

seerattiin kameroille, hyvästeltiin tutut ja oli aika lähteä omin kyydein kotia kohti. Loppukommentit: Kurssi oli melko hyvin jä r-jestetty ja opittavaa asiaa oli tarpeeksi. Kurs-silta sai paljon hyviä vinkkejä vartionjohtami-seen, josta itse kukin kurssilainen tulee var-masti hyötymään.

Masari

JOPO-KILTA LENTOKENTÄLLÄ

Jokikylän Poikien Killan lokakuinen ta-paaminen oli järjestetty Turun lento-kentälle, jossa tutustuttiin Turku Airiin, lentokerhoon, laskuvarjohyppyyn ja lennonvalvontaan. Turku Air:in hallille oli saapunut kuusi Killan jäsentä. Killan tapaaminen oli tällä kertaa tarkoitettu myös johtajistolle, mutta paikalla oli vain allekirjoittanut. Illan aluksi lippu-kunnan perustajajäsen ja myös Turku Air:in perustaja Veikko Tähtinen kävi läpi yrityk-sen alkuvaiheita ja nykytilaa. Yrityksen ko l-men Piper PA-31 lentokoneen päätyöksi voi-daan lukea postilennot Maarianhaminaan 15 kertaa viikossa. Lisäksi tulee tilanteen mu-kaan erilaisia tilauslentoja. Aikaisemmin Turku Air huolehti Turun alueen moottorilen-tolupakoulutuksesta. Lentokerho Turku Air:in hallin vieressä sijaitsee Turun Lentoke rhon halli. Harri Nurmi kävi koulutusparakissa läpi Lentoke r-hon taivalta nykytilaan. Lentokerho aloitti nimellä Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyh-distys 1931. Turkuun perustettiin silloisen kaupunginjohdon päätöksellä maamme en-simmäinen siviilimaalentokenttä Artukaisiin. Kenttä vihittiin käyttöön syyskuussa 1935. Tähän saakka kaupallinen lentoliikenne toi-mi Suomessa vesikoneiden varassa. Turussa vesilentoasema toimi Ruissalossa nykyisen Turun Pursiseuran paviLjongissa. VSIPY jou-duttiin 1945 rauhansopimukseen liittyvien määräysten mukaisesti lakkauttamaan. Yhdistystä yritettiin perustaa seuraavina vuosina useampaankin otteeseen. Maalis-

kuussa 1946 päätettiin yrittää mahdollisim-man laajapohjaisella rintama lla ja kutsuttiin koolle edustajia kaikista nuorisotoimintaa harjoittavista järjestöistä. Perustettavan yhdistyksen johtokuntaan valittiin varajäse-neksi Sorri Sammalisto partiojärjestöstä. Mukana oli myös edustajat pioneerijärjes-töstä ja Nuoret Kotkat-järjestöstä. Lopputu-loksena saatiin seuraavansisältöisen ilmoitus ".....että poliittisin perustein ei saanut pe-rustaa yhdistyksiä....". Turun Purjelentoke r-ho saatiin perustettua syksyllä 1946 ja siitä saakka toiminta on ollut yhtäjaksoista. Syk-syllä 1948 perustettiin Turun Lentokerho. Lentokerho oli päättänyt hankkia koneen jonka oli sovelluttava koulutustoimintaan, purjelentokoneiden hinaukseen, sairaslento- ja postinkuljetustoimintaan niin kesällä kuin talvellakin. Koneelle asetettiin vaatimuksek-si muuntomahdollisuus kellukkeilla toimi-vaksi ja sen tuli olla sopiva toimimaan saa-riston olosuhteissa kelirikkokausina. Viime i-senä vaatimuksena sen tuli olla hyvä ja hal-pa. Vaatimukset täytti parhaiten tanskalais-valmisteinen KZ VII "Lærke". Kone lennet-tiin suoraan Kööpenhaminasta Turkuun

JoPo-jutut 4/2002

9.

10.7.1949 ja seuraavan kesän suuren len-tonäytöksen yhteydessä 7.5.1950 kone ris-tittiin "Turun Leivoksi". Lentotoiminta Artukaisissa jatkui kerhon toimesta aina vuoteen 1965, vaikka liiken-neilmailu oli jo siirtynyt Ruskon lentokentäl-le 1955. Lentonäytökset muodostivat yhden tärkeän rahanhankintamuodon. Artukaisten lentonäytösten yleisön joukossa oli myös Jokikylän Poikien jäseniä. Oheisessa kuvas-sa kelamiehenä toimii lippukunnan perusta-jajäsenistä Rainer Pentti. Lentotoiminnalli-sesti hiljaisena vuonna kerhon ja partiopiirin välillä oli käyty neuvotteluja ilmailuharras-tuksen levittämisestä partiotyön piiriin. Nä i-den neuvottelujen tuloksena Turkuun perus-tettiinkin 24.4.1958 kaksi uutta lippukuntaa Pilven Veikot ja Pilven Siskot. Näihin lippu-kuntiin liittyi heti perustamistilaisuudessa yli 60 jäsentä. Lentokerhon rooliksi tulikin toi-minta lippukuntien taustajärjestönä. Lippu-kunnat eivät ole enää nykyisin toiminnassa. Nykyisinkin Lentokerho järjestää lentonäy-töksiä. Viimeksi vuonna 2000 lippukuntakin osallistui Turku International Air Shown jä r-jestysmiestehtäviin. Lentokerholla on sekä moottorikoneita, moottoripurjelentokoneita ja purjelentokoneita. Moottoripurjelentolu-paan annetaan Lentokerhossa koulutusta. Toimintaa on nykyisin lentoaseman lisäksi Oripään lentokentällä. Laskuvarjohyppääjät Torsten Hoffman esitteli meille Turun Laskuvarjourheilijoiden toimintaa. Yhdistys on eronnut vuonna 1972 Lentokerhosta omaksi yhdistyksekseen. Tu-tustuminen aloitettiin katselemalla neljän laskuvarjohyppääjän hyppyjä liitovarjolla. Mukana oli kokeneita hyppymestareita ja yksi hyppyharjoittelijakin (yli 40 hyppyä). Hyppymestareiden alastulovauhdit olivat aikamoisia. Kerhorakennuksen sisätiloissa käytiin läpi laskuvarjourheilun eri osia. Koulutus on tär-keä toimintamuoto. Alkeiskurssi maksaa 400 euroa ja sisältää kaksi harjoitushyppyä. Esimerkiksi armeijan varusmiestoimikunnat järjestävät heidän kauttaan hyppykursseja, jolloin hinnat ovat hieman halvempia. Al-keiskurssin hypyt ovat aina pakko-laukaisuhyppyjä ja opettavaan hyppymesta-riin on yhteys kypäräpuhelimien avulla. Videokuvan kautta nähtiin erilaisia hyppyjä, kuten tarkkuushyppy, freestyle ja tandem-hyppy. Tandemhyppy on mahdollista lähes

joka päivä Turussa. Kuljetettavan pitää olla yli 15-vuotias (alle 18-vuotiaalta huoltajalu-pa) ja normaalin terveyden omaava. Tan-demhypyn hinta on 250 euroa ja siihen si-sältyy aina videokuvaus. Jos tandemhypyn jälkeen haluaa jatkaa alkeiskurssille, niin siitä saa alennusta. Turun lentoasema Turun lentoasema sijoittuu lentoliikenteen vilkkaudeltaan ja matkustajamääriltään maamme kolmannelle sijalle. Lisäksi Turku on maamme toiseksi vilkkain lentokenttä kansainvälisessä reittiliikenteessä. Vesilen-toasema valmistui Ruissaloon 1927 ja Aero O/Y ryhtyi käyttämään sitä välilaskupaikka-na Helsinki-Tukholma lennoillaan. Artukais-ten kenttä valmistui 1935 ja liikenne siirtyi Ruskolle 1955. Viimeisin terminaalin laajen-nus ja saneeraus valmistui 1999. Kiitoradan pituus on 2500 metriä, joten Turku voi toi-mia Helsingin kentän varalaskupaikkana. Suurimmat ja kentän ainoat matkustajalii-kenteen harjoittajat ovat Finnair, Air Botnia ja SAS ja harvinaisuutena virolainen ELK Airways. Kyseisten lentoyhtiöiden lennotkin aloittavat lentoonlähtönsä ns. briefingistä, jossa esitetään lentosuunnitelmat ja saa-daan viimeisimmät säätiedot. Vakiolentojen suunnitelmat pysyvät samoina joten kom-munikointi hoidetaan puhelimitse. Mekin aloitimme oman tutustumiskierroksen juuri uusiin tiloihin muuttaneesta briefingistä, joka sijaitsi suoraan lennonjohtotornin alla. Briefingin yksi tärkeimmistä tehtävistä on säätietojen seuranta ja raportointi. Sitä tie-toa me saamme hyödyntää itsekin joka päi-vä median säätietojen muodossa. Briefingistä siirryimme kerrosta ylemmäs varsinaiseen lennonjohtotilaan. Lennonjoh-dossa oli hämyvalaistus, jotta pimeänäkö-kyky säilyisi. Vuorossa oleva lennonjohtaja selosti lennonjohtamisen periaatteita. Nyky-tekniikankin aikana lentokoneen tiedot me r-kitään paperiliuskoilla. Liuskojen värit kerto-vat siitä onko kone lähestymässä kenttää vai lähdössä sieltä. Lisäksi siihen kirjataan mm. lentokorkeus ja reitti. Varsinaista tut-kavalvontaa Turussa ei suoriteta vaan sen tehtävän hoitaa Tampereen aluelennonjoh-to. Mekin pääsimme seuraamaan Tukhol-masta saapuvan koneen lähestymistä ja laskeutumista. Koneen ja lennonjohdon vä-linen merkkikieli ei aivan heti avautunut maallikolle. Lyhyessä keskustelussa vaihdet-tiin tietoja mm. säätilasta ja lähestymista-vasta.

JoPo-jutut 4/2002

10.

Lennonjohtohan toimii Turussa 24 tuntia, vaikka yöllä ei normaalista olekaan liikenne-lentoja. Kuitenkin Rajavartiolentueen ja Me-dihelin toiminnan kannalta on tärkeää että lennonjohto on aina toiminnassa. Tärkeää se on myös meidän oman turvallisuutemme takia. Yöajan sulkemiset ovat olleet tapetilla tänäkin vuonna, mutta asia on ratkennut ainakin seuraavan vuoden ajaksi. Historian siipiä Viimeisenä ei enää tutustuttukaan siipiin, vaan lopuksi käytiin katsomassa kuumail-

mapalloja, jotka ovat Veikon pojan ilmailun intohimoja. Vaikka asioita käytiin pikaisesti läpi, niin reilut kolme tuntia vierähti kuin siivillä. Jatkosta puhuttiin sen verran, että jossain vaiheessa tehdään vielä excursio Rajavartiolentueeseen ja Medi-Heliin. Vuoden viimeinen kiltatapaaminen on tämän lehden ilmestymispäivänä puurojuhlan yh-teydessä Viherlahdesssa. Siellä käytäneen läpi ensi vuoden kiltatoimintaa.

Tjucci Lähteet: Kari Kaukonen, Lentokerhon histo-ria

RÄPELLYS RAISIOSSA 16.11.2002

Päätimme kasata asiallisen kisavartion Raision Killinallien Räpellys – partiotai-tokisoihin ja mukaan pääsivät kaikki halukkaat kärpäsvartiolaiset. Tehok-kaan selvitystyön ansiosta kisajoukkue, joka saatiin tällä kertaa kokoon oli seu-raavanlainen: Klaus, Risto, Arttu, Juho S. sekä kisavartionjohtajat Honka ja Masari. Seuraavassa raportti siitä, mitä kisoissa oikeastaan tehtiin. Kisa kohmeessa käyntiin Marraskuun puolenvälin sumuisena lauan-taiaamuna puoli yhdeksän tietämillä alkoi Raision Vesilaitoksen saunalle ilmestyä Jo-Po- huivikaulaisia partiolaisia. Olimme siis lähdössä uhmaamaan oikukkaita säitä ai-noana poikavartiona KilliNallien omiin par-tiotaitokisoihin. Koska olimme paikalla var-sin ajoissa, jouduimme odottelemaan het-ken jos toisenkin lähtötehtävää ja kisan al-kamista. Kisa alkoi ajallaan ja aloituspähkinäksi oltiin kehitelty puisen pirunnyrkin valmistaminen annetusta puutavarasta. Kaiken vaikeutta- miseksi se tuli vielä kasatakin ja eihän siinä muu auttanutkaan kuin vihjekuvien hakemi-nen, joka tietysti pudotti pistesaldoa. Pirun-nyrkistä tuli kuitenkin ilmeisen näköinen, vaikka viimeistely jäikin käsien kohmeudes-ta johtuen hieman puolitiehen. Vesilaitoksen saunan parkkipaikalta siir-ryimme reippain askelin samalla suunnista-en seuraavalle rastille, jonka funktiona oli

tunnistaa hieman hämäristä logoista lehtien nimiä ja vastata niitä koskeviin kysymyksiin. Paljon lehdistöä seuranneena tehtävä onnis-tui vartioltamme hyvin. Aamiaista kehiin Seuraava rasti olikin jostain kumman syystä siirretty kolmannen rastin läheisyyteen. Jo-ka tapauksessa tarkoitus oli tehdä tällä ke r-taa aamiaista annetuista aineksista, kuten paahtoleivästä, kananmunista, suolakurkus-ta jne. Lisäksi oli vielä kriteerejä, että toinen kananmuna oli valmistettava uppomunana, toinen kananmuna keitettynä ja viipaloituna, paahtoleipä kolmioleipinä, majoneesi tietyllä tavalla ja sitä rataa. Samaan aikaan tämän ruuanvalmistuksen aikana tuli vastata par-tiomerkki – aiheisiin kysymykseen. Aamiai-sen valmistaminen onnistui muutamia pikku

JoPo-jutut 4/2002

11.

töppejä lukuun ottamatta hyvin, tosin ruo-kailuvälineet ja trangia menivät melko saas-taiseen kuntoon. Partiomerkkejä tunnistet-tiin jonkin verran, vaikka kaikki eivät meille mitään kertoneetkaan. Muutaman harppa-uksen päästä löytyi Sadut – rasti, jossa ras-tihenkilöstö esitti muutamia pätkiä saduista ja niistä tuli sitten ottaa selvää minkä nimi-siä sadut ovat. Tehtävän toisessa osassa jouduimme yhdistelemään satuja ja niiden tekijöitä. Jälleen yllätimme satutietämyksel-lämme jopa itsemmekin. Sveitsi – tuo juuston alppimaa Jonkin matkan vaeltelun jälkeen päädyimme metsikköön, josta löysimme seuraavan ras-tin. Tässä vaiheessa olimme ylivoimaisesti koko joukon kärjessä nopeudessa. Korpi-kuusten alla vastailimme parhaimpamme mukaan Sveitsi – aiheisiin kysymyksiin. Osa kysymyksistä oli hyvinkin haastavia, mutta onneksi ainakin osa saatiin oikein vartion nuorempien jäsenten loistaessa Sveitsi – tiedoillaan. Ja matka jatkui… Kuinka olla-kaan hetken kuluttua löysimme Timon ja Axun miehittämän rastin mistä muualtakaan kuin erään pellon kulmasta. Ainakin omasta mielestäni tehtävä oli aivan liian haastava. Nimittäin piti pystyä tekemään Nutikan van-halla, rikkinäisellä reiviköydellä kaikkien vartion jäsenten kädet sidottuina, suuri me-rimiessolmu. Tästä otimme puhtaat nollapis-teet, joka korvensi kohtuullisesti. Kartta hukassa Onneksi ei oikeasti, vaan se oli seuraavan rastin tehtävä. Tarkoituksena oli löytää oi-keat rastit suurelta alueelta pelkkien rasti-määritteiden avulla. Ka iken lisäksi paikalla oli myös ylimäärä isiä rasteja ja vaikka löysit rastin, et voinut mistään tietää oliko se oi-kea vai väärä. Neljä kuudesta löysimme jotenkuten ja koska emme löytäneet enem-pää, palautimme rastikortin ja kohdistimme kulkumme kohti toiseksi viimeistä rastia.

Tavallista marssivauhtia edettyämme seu-raava tehtävä häämötti. Keksimme rastilla sopivan ”maasta ilmaan” – hätämerkin ja vastailimme aiheeseen sopiviin kysymyksiin. Meripartiolaisuutemme hyödytti tässäkin, sillä osa kysymyksistä oli merihätään liitty-viä.

Kivuliaasti maaliin Viimeiselle rastille tallustimme läpi armot-toman rämeikön voimajohtoa seuraten. Edelleen viimeiseen tehtävään saapues-samme olimme joukon kärjessä, koska saa-vuimme suvereenisti suorituspaikalle huo-mattavasti muita ennemmin. Aivot savuten jouduimme miettimään miten pääsisimme kriteerit täyttäen maaliin. Osalla kisavartiostamme piti olla esim. silmät si-dottuna, jalat sidottuina jne. Ainakin minulla oli kohtuullisen huono olo, kun olin joutunut matkustamaan jonkin matkan Klausin seläs-sä kädet, jalat ja silmät sidottuina kuoppais-ta tietä pitkin. Maaliin kuitenkin päästiin ensimmäisenä ja mikä tärkeintä, kaikki ki-savartion jäsenet olivat muuten täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ankaraa väsy-mystä lukuun ottamatta.

Masari

JoPo-jutut 4/2002

12.

PURJEHDUSKAUSI 2002

Mennyt purjehduskausi mennä möllötti jälleen. Ilokseni voin todeta, että aluk-semme liikkui kehuttavasti viime kau-della. Maininnan arvoisena Satahanka-leiri ja sen jälkeinen pitkäpurjehdus. Yhtämittainen poissaolo kotisatamasta oli kolme viikkoa. Kaukaisimpana paikkana lokikirjaan merkit-tiin Hamina. Lippukunnan historiassa yks i-kään aluksemme ei ole käynyt näin idässä. Tuskin yksikään aluksella purjehtinut voi väittää olevansa tyytymätön omaan purjeh-duskokemukseensa menneellä kaudella. Toivon mukaan ensi kautenakin mahdolli-simman moni pääsee osalliseksi aluksen miehistöön. Lopuksi onnittelut miehistölle ja

kippareille onnistuneesta kaudesta ja kiitok-set kaikille tasapuolisesti.

Tero

Ö-02

Lippukuntamme vartioikäiset viettivät syksyisen viikonlopun yhdessä Rymät-tylän Märssyvahtien kanssa. Paikkana oli leirikeskus Majakka ja tapahtuman nimi oli Ö 2002. Linja-auto vei meidät Märssyvahtien kolon pihaan jossa kohtasimme tulevat leirikump-panimme. Rinkat heitettiin kuorma-auton lavalle ja jatkoimme matkaa jalan kohti ma-jakkaa. Majakka on idyllinen leiripaikka

luonnon keskellä. Siihen kuuluu majoitus-kämppä ja rannan kupeessa oleva saunara-kennus. Perillä leikimme muutaman tutus-tumisleikin ja ryhdyimme pystyttämään le i-riä. Vielä muutamia leikkejä ja sitten siir-ryimme iltanuotiolle. Iltanuotio oli se perinteinen. Laulua, naurua, hauskoja leikkejä ja maukasta iltapalaa. Illan päälle vetäydyimme telttoihimme ja kipinävahtien jaon jälkeen painumme peh-kuihin. Puuhakas lauantai Aikaisin, aivan liian aikais in, lauantaiaamuna meidän täytyi repiä itsemme ylös lämpöisis-tä makuupusseistamme. Aamiaista napaan ja reippaasti kohtaamaan päivän haasteita. Ilman lämpötilasta jotain kertonee se, että aamiaispuuro jäätyi kiinni lautaseen mikäli viivytteli aamiaispöydässä vähänkin kau-emmin.

JoPo-jutut 4/2002

13.

Aamiaisen jälkeen leiriläiset saivat Pekalta varsin kattavan suunnistuskoulutuksen, ja suorittivat siihen liittyvän harjoituksen. Kou-lutuksessa painotettiin erityisesti kompassin käyttöä ja suunnan ottoa, mutta myös kart-tamerkkeihin ja muihin suunnistuksen pe-rusteisiin perehdyttiin. Kattavalle suunnis-tuskoulutukselle on ollut ilme isesti RMV:n keskuudessa tilausta jo jonkin aikaa, joten koulutus osui oikealle kohderyhmälle. Tämän jälkeen oli vuorossa jälleen sapuska ja mielenkiintoinen taistelu ruuan jäätymistä vastaan. Aterioinnin jälkeen alkoi rastimuo-toinen koulutustapahtuma. Aiheina oli en-siapu, polttopuiden teko, jokamiehen oikeu-det, leirimerkin teko ja retkelle valmistau-tuminen. Leiriläiset kiersivät radan kuutena vartiona suorittaen toinen toistaan kiperäm-piä tehtäviä. Jällen syötiin ja jälleen tartut-tiin uuteen toimeen. Porukka jaettiin uusiin vartioihin ja vartiot lähtivät kiertämään ko l-miosiosta saari-kopiota. Yksi tehtävistä oli vastailla kymmeneen kompakysymykseen.

Toisessa taas piti tehdä leirilaulu, ja vartiot riimittelivätkin toinen toistaan parempia leirilauluja. Kolmannessa osiossa piti vartion tasapainoilla viiden puun väliin pingotettua köyttä pitkin, ja päästä maahan koskematta köyden päästä päähän. Illalla sitten saunot-tiin ja paistettiin makkaraa, tällä kertaa si-sätiloissa. Ja luonnollisesti oli ohje lmassa laulua ynnä muuta hauskanpitoa.

Haikea sunnuntai Sunnuntaiaamuna heräilimme ja marssim-me aamupalalle. Aamiaisen jälkeen muuta-mia leikkejä ja sitten täytyikin jo ryhtyä le i-rinpurkuun. Kamat heitettiin auton lavalle ja sitten lähdettiin marssimaan takaisin RMV:n kololle. Haikein mielin erosimme Märssy-vahdeista ja nousimme linja-autoon.

Iso T

VANHEMPAINTOIMINTA Ajatusta vanhempainyhdistystoimin-nasta on kypsytelty lippukunnassa jo vuosien ajan. Joskus 80-luvulla on lip-pukunnassa toiminut äitikerho, mutta muuten vanhempaintoimintaa ei ole juuri ollut. Yhteyttä vanhempiin on pi-detty lähinnä satunnaisien vanhem-painiltojen välityksellä. Monessa lippukunnassa toimii aktiiv inen vanhempainyhdistys ja vanhempaintoiminta on nähty erittäin tärkeänä tukena lippukun-

tien toiminnassa. Tänä syksynä päätimme ottaa härkää sarvista ja aloittaa vanhem-painyhdistystoiminnan myös Jokikylän Pojis-sa. Projektia alkoi vetämään vanhempien edustajana Eero Vainio. Idea esiteltiin syk-syn vanhempainillassa ja vanhemmat suh-tautuivat ajatukseen erittäin positiiv isesti. Kaikki vanhemmat kannattivat yhdistystoi-minnan aloittamista ja noin kaksikymmentä vapaaehtoista ilmoitti olevansa käytettävis-sä. Vanhemmista on tarkoitus kerätä heti kevätkauden alussa pienehkö ydinryhmä,

JoPo-jutut 4/2002

14.

joka pitää kokouksia noin kerran kuukau-dessa. Kaikki jäsenet kerätään yhteiseen kokoukseen vähintään kaksi kertaa vuodes-sa. Kokouksiin osallistuu myös lippukunnan yhdyshenkilö, jotta yhteys lippukuntaan toimisi kitkatta. Yhdyshenkilönä toimii Man-ne Nevakko. Vanhempainyhdistyksen tehtävänä on toi-mia lippukuntaa tukevana osastona. Erilaisia tukimuotoja voi olla hyvinkin monenlaisia. Tärkeimpänä tukimuotona on toimia palau-tekanavana vanhempien ja lippukunnan johtajiston välillä. Palautteen saaminen on tietenkin toiminnan kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Saamme lapsilta var-sin vähän suoraa palautetta. Usein lapset kertovat vasta kotona vanhemmilleen, mi-ten he ovat viihtyneet kokouksissa ja leireil-lä. Tämän palautteen saattaminen myös johtajiston tietoon on ehdottomasti yhdis-tyksen tärkein tehtävä ja sen eteen tullaan tekemään lujasti töitä. Palautekanavan ol-lessa toimiva voidaan miettiä myös muita tukimuotoja. Näitä voivat olla esimerkiksi lippukunnan johtajiston avustaminen olemalla mukana erilaisten tapahtumien ja

malla mukana erilaisten tapahtumien ja pro-jektien toteutuksessa. Lippukunnan puolesta emme halua antaa liian tiukkoja määräyksiä toiminnan luonteesta, koska ideoiden pitää lähteä yhdistyksen sisältä. Yhdistyksen jä-senet tulevat määrittelemään tarkemmat toimintamuodot. Liittymällä vanhempaintoimintaan pääset vaikuttamaan suoraan lippukunnan toimin-nan kehittämiseen ja tukemiseen. Lippu-kunnan johtajisto pitää vanhempaintoimin-taa erittäin tärkeänä ja olemme kiitollisia jokaisen panoksesta. Mikäli olet halukas liittymään jäseneksi, ota yhteyttä Eero Vai-nioon tai Manne Nevakkoon. Liittymisen yhteydessä on mahdollista maksaa myös vapaaehtoinen jäsenmaksu 20 € tilille 571052-241197, viite kannatusmaksu van-hemmat . Haluamme korostaa jäsenmaksun vapaaehtoisuutta. Jäsenmaksulla katetaan yhdistyksen juoksevia kustannuksia (esim. kokouskutsujen postitus) ja yli jäävä osaa menee lippukunnan toimintaan.

Eero Vainio 4320 884 Manne Nevakko 050-5333915 manne.nevakko@tukkk.fi

JoPo-jutut 4/2002

15.

SUDARISIVUT Lippukunnassamme toimii kolme sudenpentulaumaa. Viikoittaiset kokoukset ovat riehakkaan mukavia ja samalla opettavaisia Seuraavassa kavalkadissa mahtavat laumamme esittäytyvät ja kertovat toiminnastaan. Susi Susi-lauma kokoontuu maanantai iltaisin Wanhassa Pap-pilassa klo 17-18.00. Laumaa johtavat Timo Päivärinta ja Toni Saksanen. Kuten kaikki tiedämme, Susi on laumaeläin. Tätä faktaa voimme kielikuvana verrata Susi-laumaan. Joukossam-me riittää runsaasti (joskus liiankin runsaasti) energiaa yhdessä temmeltämiseen ja toisten kanssa suoritusten pohtimiseen.

Leijonat Leijonat on toista toimintakauttaan temmeltävä sudarilauma. Nyrhisen Kari, Mannerjoen Axu ja Enbergin Tapsa luotsaavat laumaa kohti kultaa ja kunniaa. Lauman toiminta on aktiivista ja monipuolista. Parhaillaan on menossa Hukka-vaihe. Lauma edis-tyy koko ajan matkallaan kohti itsenäisiä, mutta yhteistyökykyi-siä partiolaisia. ”Ihanaa leijonat, IHANAA”.

Hamsterit Hamsterit-lauma on nyt viimeistä vuottaan sudenpennuissa. Laumaa johtavat vuodenvaihteeseen asti Juho Karppinen ja Teemu Hirvonen, sen jälkeen Matti Väätäinen ja Thomas Vuorenlinna. Matti ja Tumppi ovat olleet parissa kokouksessa tutustumassa tulevaan vartioonsa. Vaihtuvuus Hamstereiden keskuudessa on ollut suurta, uutta verta on tullut vanhan tilalle tasaiseen tahtiin. Silti porukka puhaltaa hyvin yhteen hiileen, välillä positiivisessa, välillä negatiiv isessa mielessä.