Loppuraportti

Oulun yliopisto, Thule-instituutti ja vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä

Lauri Rantala, Timo P Karjalainen, Pekka Rossi

12.8.2014

2

Oulun vedenhankinnanmonitavoitearviointi

Tiivistelmä

Oulun kaupungin tavoite on turvata vesihuolto tilanteessa, jossa nykyinen Oulujoen päävesijärjestelmä on pois käytöstä. Oulu päätti selvittää vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdot uudestaan, kun Vaasan hallinto-oikeus ei myöntänyt lupaa Viinivaaran vedenottoon hakemuksen mukaisella vedenottomäärällä. Helmikuussa 2014 käynnistynyt monitavoitearviointi kokosi Oulun kaupungin päättäjiä, viranomaisia, asiantuntijoita ja paikallisia ihmisiä yhteen arvioimaan eri vaihtoehtoja Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtamana. Oulun yliopisto on toteuttanut monitavoitearvioinnin Suomen Akatemian vesitutkimusohjelman (AQVI-hanke) ja Euroopan Unionin (IMPERIA-hanke) tutkimusrahoituksella.

Arvioinnin alussa tarkasteltavia vaihtoehtoja rajattiin ja lopulliseen arviointiin päätyivät Yli-Iin, Viinivaaran ja Oulun lähialueista koostuvat pohjavesialueet sekä Iijoen pintavesivaihtoehto. Määrältään vaihtoehdot mitoitettiin noin kolmasosaan Oulun kantakaupungin vedenkulutuksesta eli kyseessä ei ole päävesijärjestelmä vaan poikkeustilanteessa veden riittävyyden takaava ja päivittäiseen käyttöön tuleva sekajärjestelmä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Yli-Iin ja Viinivaaran vaihtoehdot ovat lupaavimpia vaihtoehtoja Oulun vedenhankinnan varmistamisen kannalta.

3

Sisällysluettelo

YHTEENVETO ................................................................................................................... 4

1. Johdanto.................................................................................................................. 9

2. Menetelmän soveltaminen ja kuvaus prosessista .................................................. 11

2.1 Tehtävänanto ja ongelman jäsentäminen ............................................................ 11

2.2 Mikä monitavoitearviointi on? ............................................................................. 12

2.3 Monitavoitearvioinnin toteuttaminen.................................................................. 12

3. Arviointikriteerit .................................................................................................... 17

3.1 Vaihtoehtojen muodostaminen ja rajaaminen ..................................................... 20

3.2 Vaihtoehdot ja nykytilanteen kuvaus ................................................................... 21

4. Arvioinnin tulokset ................................................................................................ 30

4.1. Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin ................................................ 30

4.1.1. Vaikutukset turvallisuuteen ...................................................................... 30

4.1.2. Vaikutukset maankäyttöön ...................................................................... 31

4.1.3. Luontovaikutukset.................................................................................... 32

4.1.4. Taloudelliset vaikutukset .......................................................................... 35

4.2. Vaihtoehtojen vertailu - päätöstukiryhmä ....................................................... 37

4.2.1. Näkökulmat ................................................................................................. 37

4.2.2. Vaihtoehtojen toteutettavuus ja näkemys parhaasta vaihtoehdosta ............ 41

5. Päätelmät .............................................................................................................. 45

Lähteet

Liitteet

4

YHTEENVETO

Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehtojen monitavoitearvioinnissa selvitettiin Viinivaaran, Yli-Iin harjujakson, Oulun lähellä sijaitsevien pohjavesialueiden (hajautettu ratkaisu) ja Iijoen pintaveden soveltuvuutta nykyisen Oulujoen vedenoton rinnalle ja varavesijärjestelmiksi. Monitavoitearvioinnin toteutti Oulun yliopiston tutkimusryhmä ja arvioinnin tueksi muodostettiin Oulun kaupungin päättäjistä koostuva päätöstukiryhmä, joka oli tiiviisti mukana työssä antaen oman arvionsa tavoitteista, vaikutusten merkittävyydestä ja parhaasta vaihtoehdosta. Päätöstukiryhmään osallistui Oulun Vesi liikelaitoksen johtokunnan edustajia (6 kpl), kaupunginhallituksen edustajia (4 kpl) ja muita kaupunginvaltuutettuja (4 kpl) ja se kokoontui kolme kertaa. Ryhmän kokouksiin osallistuivat myös Oulun Veden ja Pöyryn edustajat sekä ELY-keskuksen asiantuntijat. Lisäksi kevään aikana järjestettiin neljä yleisötilaisuutta, joista kaksi oli Oulussa, yksi Yli-Iissä ja yksi Viinivaaran seudulla. Päätöstukiryhmän toiveesta vaihtoehdot rajattiin 11 000 m³/vrk eli varavesijärjestelmän minimivaatimuksen mukaan (50 litraa/asukas/vrk v. 2050). Varavesijärjestelmä kattaisi siten noin kolmasosan keskimääräisestä päivittäisestä kulutuksesta.

Oulun vedenhankinnan varmistamisen tavoitteita selvitettiin haastatteluilla (yli 50 kpl) ja niistä keskusteltiin päätöstukiryhmässä. Lisäksi tavoitteiden tärkeyttä kysyttiin internet-kyselyllä Oulun kaupungin valtuustoryhmien jäseniltä (vastaajia 48 kpl). Keskeisiksi tavoitteiksi saatiin turvallisuuden parantaminen (pohjaveden määrä ja laatu), kielteisten luonto- ja maankäytön vaikutusten sekä kustannusten minimoiminen. Tavoitteiden mittaamiseksi muodostettiin arviointikriteerit. Esimerkiksi kustannuksia arvioitiin investoinnin suuruuden, 30 vuoden käyttökustannusten ja nelihenkisen perheen vesilaskun korotuksella. Vaihtoehdot arvioitiin arviointikriteerien perusteella ensin asiantuntija-arviona ja sen jälkeen päätöstukiryhmän vastausten perusteella. Tuloksena syntyi kolme erilaista näkökulmaa, jotka kertovat siitä, kuinka hyvin vaihtoehdot toteuttavat vastaajien tavoitteita ja arvoja. Tavoitteista tärkeimmiksi nousivat turvallisuus ja luonto.

Hyväksyttävin vaihtoehto riippuu näkökulmasta

Yli-Ii toteuttaa tasaisesti kaikkia tavoitteita

Kun tärkeä tavoite on välttää luontoon kohdistuvia vaikutuksia, mutta halutaan pohjavesivaihtoehto, Yli-Ii nousee vastauksissa parhaimmaksi. Yli-Iin

5

pohjavesivaihtoehto ei alustavan arvion mukaan herätä suuria ristiriitoja luonnon ja maankäytön osalta.

Viinivaara toteuttaa turvallisuutta ja taloutta, mutta luontovaikutukset herättävät huolta

Kun tärkein tavoite varavesijärjestelmän rakentamisessa on turvallisuus, joka taataan pohjaveden riittävyydellä ja riippumattomuudella puhdistuskemikaaleista, vaihtoehdoksi muodostuu Viinivaara. Viinivaara on laskelmien mukaan myös taloudellisesti kestävin ratkaisu. Luontovaikutusten suhteen Viinivaara arvioitiin jonkin verran muita vaihtoehtoja heikommaksi.

Iijoen vaihtoehdolla vältetään vaikutukset luontoon ja maankäyttöön, mutta turvallisuus jää heikoksi

Jos ajatellaan, että toisella pintavesilähteellä voidaan taata riittävä turvallisuus ja tärkeintä on välttää kaikkia luontoon ja ihmisiin kohdistuvia sosiaalisia ja maankäyttöön liittyviä vaikutuksia, parhaimmaksi vaihtoehdoksi muodostuu Iijoen pintavesiratkaisu. Iijoki pysyi loppuun asti mukana sen helppouden ja vähäisten luonto- ja maankäytön vaikutusten vuoksi, vaikka se jäi selvästi heikoimmaksi turvallisuuden osalta.

Oulun lähialueen pohjavesialueet (hajautettu) sopivat täydentäväksi ratkaisuksi

Oulun lähellä olevista pohjavesialueista koostuva hajautettu ratkaisu ei noussut monitavoitearvioinnissa mistään näkökulmasta muita vaihtoehtoja paremmaksi. Se on teknisesti haastavin ja kallein toteuttaa, jonka lisäksi pohjavesiä täytyy käsitellä runsaasti. Ylikiimingin harjujakson täysimittainen hyödyntäminen on myös epävarmaa Naturan vuoksi, mikä edellyttäisi korvaavan pohjaveden löytämistä ja nostaa kustannuksia. Hajautetun ratkaisun hyvänä puolena voidaan kuitenkin pitää sitä, että alueet sijaitsevat Oulun alueella ja puolet alueista on jo nykyisellään pohjavedenoton piirissä. Tämän vuoksi se saikin eniten kannatusta Utajärven, Pudasjärven ja Yli-Iin edustajien näkemyksissä paikallistapaamisissa, vaikka toisaalta Ylikiimingin pohjavesialueella asuvat ihmiset ja mökkiläiset vastustavat suunnitelmaa kovasti. Yhteenvetona, hajautettu ratkaisu soveltuu parhaiten muita vaihtoehtoja täydentäväksi ratkaisuksi tai tulevaisuuden varalle, mikäli pohjavedenottoa halutaan lisätä.

Turvallisuuden näkökulmasta pohjavesivaihtoehdot korostuvat

Hankkeen keskeinen tavoite on lisätä turvallisuutta ja myös päätöstukiryhmän mielestä merkittävin tavoite on turvallisuus. Viinivaaran ja Yli-Iin pohjavesivaihtoehdot antavat

6

Iijokea paremman suojan erilaisten häiriötilanteiden varalta. Hyvälaatuinen pohjavesi on vähemmän riippuvainen puhdistuskemikaaleista ja vesilaitoksen toiminnan häiriöistä sekä paremmin suojassa äkilliseltä saastumiselta. Pohjavettä myös arvostetaan pintavettä enemmän ja pohjavesiratkaisu voidaan nähdä askeleena eteenpäin siirryttäessä parempilaatuisen raakaveden saantiin.

Iijoki jää siten turvallisuuden näkökulmasta varavaihtoehdoksi, jos pohjavesivaihtoehto ei toteudu. Kukaan päätöstukiryhmän jäsen ei nähnyt Iijoen vaihtoehtoa ihanteellisena, vaan ennemminkin pakon edessä tehtävänä ratkaisuna. Iijoen varavesijärjestelmä ei tulisi myöskään jatkuvaan käyttöön ja vesilaitoksen näkökulmasta toisen pintavesivaihtoehdon rakentaminen vain tyhjäkäynnille ei ole mielekästä. Siitä muodostuisi vain ylimääräinen kustannuserä, joka ei muuta nykytilannetta paremmaksi. Koska kyselyiden perusteella aika ei ole kriittisin tekijä varavesijärjestelmän suunnittelussa, ja hyvä ratkaisu halutaan tehdä harkitusti, on perusteltua lähteä viemään eteenpäin ensisijaisesti joko Yli-Iin tai Viinivaaran pohjavesivaihtoa.

Vaihtoehtojen toteutettavuus: Yli-Ii vai Viinivaara?

Yli-Iin hyvät ja huonot puolet

+ Yli-Ii toteuttaa tasaisen hyvin kaikkia tavoitteita ja on hyväksyttävin vaihtoehto päätöstukiryhmän mielestä + Sijaitsee osin Oulun alueella (osin Pudasjärven alueella) – Epävarmuutta veden laadun, riittävyyden, maastokartoitusten vähäisyyden ja hankkeen vastustuksen suhteen – Jos vedenlaatu osoittautuu heikoksi ja vettä joudutaan käsittelemään, kustannukset kasvavat – Järjestelmä käytössä mahdollisesti vasta 9-14 vuoden kuluttua

Viinivaaran hyvät ja huonot puolet

+ Vesimäärältään antoisin, alueeltaan tutkituin ja kustannuksiltaan taloudellisin ratkaisu + Järjestelmä mahdollisesti käytössä 5-7 vuodessa – Huoli vaikutuksista lähteisiin, virtaamiin, järvien vedenpinnan korkeuksiin ja laadun muutoksiin, jotka ovat suoraan yhteydessä sosiaalisiin vaikutuksiin – Sijaitsee Pudasjärven ja Utajärven kuntien alueella – Riski luvan saamiseksi Kiiminkijoen Naturaan kohdistuvien mahdollisten luontovaikutusten vuoksi

7

Mikäli Yli-Ii tulee valituksi, voidaan pohjavesialueella aloittaa tarkemmat tutkimukset. Yli-Iin vaihtoehdon osalta riskit ja epävarmuudet pienenevät pohjavesitutkimusten, maastokartoitusten ja paikallisten sidosryhmien ja asukkaiden kanssa tehtävän vuorovaikutteisen suunnittelun myötä. Paikalliset ovat erityisen huolestuneita kaivojen kuivumisesta, järvien tilasta ja vaikutuksista poronhoitoon. Veden laadun ja antoisuuden varmistavat pohjavesitutkimukset kestävät 1-2 vuotta ja ne maksavat sadoistatuhansista aina miljoonaan euroon riippuen tutkimusten kiireellisyydestä (hankkeen selvittely kokonaisuudessaan ja saaminen lupavaiheeseen maksaa huomattavasti enemmän). Mikäli osoittautuu, että vettä riittää tarvittava määrä ja sen laatu on hyvä, eikä muita riskejä ilmene lisätutkimuksissa, vaihtoehdon toteutettavuus on hyvä. Mikäli tutkimukset osoittavat riittävyyteen liittyviä tai muita ongelmia, tulee pohtia vaihtoehdon täydentämistä muilla pohjavesiesiintymillä tai siirtymistä varavaihtoehtoon.

Mikäli Viinivaara tulee valituksi, voidaan aloittaa tarvittavien selvitysten täydentäminen ja lupaprosessin valmistelu. Päätöstukiryhmässä Viinivaaran vaihtoehto herätti huolta mahdollisten luontovaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten vuoksi, mutta sillä oli myös kannatusta. Arvioinnin aikana luontovaikutuksiin kiinnitettiin paljon huomiota esimerkiksi selvittämällä lupaprosessin riskejä ja mahdollisuuksia. On huomioitava, että aikaisempi lupahakemus oli Viinivaaran osalta 27 000 m³/vrk, nyt tarkastellussa vaihtoehdossa määrä on pudotettu 11 000 m³/vrk. Siitä huolimatta vedenotolla voi olla vaikutuksia lähteisiin ja latvapuroihin. Lähtökohtaisesti on varmistettava, että luontovaikutukset ja niihin kytkeytyvät sosiaaliset vaikutukset jäävät minimaaliselle tasolle. Tämä voidaan tehdä seuraamalla ja määrittelemällä lupaehtoihin lähdepurojen virtaamat ja sallitut rajat virtaamien pienentymiselle, kuten myös vedenpinnan korkeuksille järvissä. Vaikutuksia lieventävänä toimenpiteenä vedenottoa voidaan vähentää tarvittaessa kuivina kausina jopa viidesosaan pintavedenottoa vastaavasti lisäämällä. Ennen varsinaista lupahakemusta, ELY-keskus antaa arvion siitä, onko esitetyllä vedenottosuunnitelmalla merkittäviä vaikutuksia Naturaan. Tärkeää on myös panostaa jatkuvaan seurantaan ja sen avoimuuteen yhteistyössä valvovan viranomaisen kanssa. Näin voidaan vähentää huolta ja kiistelyä luontovaikutuksista ja varmistaa se, että mikäli vaikutukset ovat arvioitua suuremmat, vedenottoa vähennetään lupaviranomaisen päätöksellä. Jos vedenottoa joudutaan luontovaikutusten vuoksi vähentämään, Viinivaara toimisi yhä antoisana varavesijärjestelmänä hätätapauksessa.

Vedenottoluvan saamiseen liittyy aina epävarmuuksia. Riskien hallinnan ja ajan säästön näkökulmasta vaihtoehtoja on mahdollista edistää myös samanaikaisesti, tosin tällöin kustannukset kasvavat jonkin verran. Jos moni vaihtoehto osoittautuu

8

toteuttamiskelpoiseksi, tulee jossain vaiheessa aika keskustella jatkotoimenpiteistä ja mahdollisesta laajemmasta pohjaveden hyödyntämisestä. Mikäli jokin vaihtoehto osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa, jää varavaihtoehto jäljelle joka tapauksessa. Moni päätöstukiryhmän jäsenistä toivoi, että vedenhankintaa ajatellaan pitkällä tähtäimellä ja mietitään mahdollisuutta tulevaisuudessa siirtyä pohjaveden käyttöön laajemmassakin mittakaavassa. Riskien hallintaa on pohdittu tarkemmin luvussa 4.2.2.

Hankkeen hyväksyttävyys

Kaikki pohjavesivaihtoehdot herättävät huolta ja vastustusta paikallistasolla. Valittiinpa mikä tahansa vaihtoehto, avoin ja vuorovaikutteinen suunnittelu paikallisten ihmisten ja niiden kuntien, joiden alueella pohjavesivarat sijaitsevat, on ehdottoman tärkeää. Tämän lisäksi on etsittävä aktiivisesti yhteistyön mahdollisuuksia. Mikäli paikalliset eivät koe hyötyvänsä hankkeesta millään tavalla, vain menettävänsä, on hyvin epätodennäköistä, että hanke saa paikallisten hyväksynnän.

9

1. Johdanto

Vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja Oulun kaupunki on velvollinen järjestämään riittävän vesihuollon myös poikkeustilanteessa. Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportissa (2005) määriteltiin varmuusluokitukset ja ehdotettiin, että myös Oulun tulisi nostaa varmuusluokitustaan III-luokasta vähintään II-luokkaan. Luokituksen nostaminen edellyttää, että jokaiselle asukkaalle on pystyttävä toimittamaan 50–120 litraa vettä päivässä päävesijärjestelmän ollessa pois käytöstä. Tällä hetkellä kanta-Oulu pystyy toimittamaan vain 13 litraa vettä asukasta kohden tankkiautoilla jaettuna jos päävesijärjestelmä (Oulujoki) on pois käytöstä (Pöyry 2013). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on maa- ja metsätalousministeriön kehotuksesta pyytänyt Oululta ratkaisuesitystä vedenhankinnan varmistamiseksi.

Oulun Viinivaaran pohjavesihanke, jolla tavoiteltiin siirtymistä kokonaan pohjaveden käyttöön, palautettiin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 12.12.2012 (nro 12/0363/1) takaisin aluehallintovirastolle. Hanketta kritisoitiin mm. vaihtoehdottomuudesta. Näin ollen Oulun kaupungin pohjavesiseminaarissa (25.3.2013) päätettiin selvittää vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdot uudestaan. Oulun Vesi teetti konsulttitoimistolla (Pöyry) selvityksen mahdollisista vaihtoehdoista, joka valmistui vuoden 2013 lopulla.

Oulun yliopiston tutkimusryhmä, joka on erikoistunut luonnonvarojen hallintaan ja niistä käytäviin kiistoihin, oli juuri soveltanut monitavoitearviointia Rokuan pohjavesikiistassa. Resursseja vapautui uuteen tutkimuskohteeseen ja Oulun vedenhankinnan tapaus oli erityisen mielenkiintoinen. Oulun yliopisto otti yhteyttä ELY-keskukseen monitavoitearvioinnin soveltamisesta ja keskustelut aloitettiin myös Oulun Veden kanssa. Oulun yliopisto ehdotti monitavoitearvioinnin soveltamista vaihtoehtojen arviointiin yliopiston omalla tutkimusrahoituksella. Oulun kaupungin liikelaitoksen johtokunta (29.1.2014) ja kaupunginhallitus (10.2.2014) hyväksyivät (Dno: OUKA/5306/14.05.00/2013) Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehtojen monitavoitearvioinnin toteuttamisen Oulun yliopiston johdolla ja monitavoitearviointi virallisesti käynnistyi.

Monitavoitearviointi sopii käsillä olevan moniulotteisen ja konfliktisen ongelman käsittelyyn. Aikaisemman Viinivaara-hankkeen vuoksi välit hankkeen toteuttajan kanssa olivat tulehtuneet Viinivaaran ja Ylikiimingin alueen asukkaiden kanssa ja myös Pudasjärven ja Utajärven päättäjät olivat hanketta vastaan. Lisäksi oli havaittavissa luottamuspulaa ELY-keskusta, konsulttia ja Oulun Vesi -liikelaitosta kohtaan. Erityisesti

10

kiistaa käytiin Viinivaara-hankkeeseen liittyvän tiedon oikeellisuudesta ja paikallisten ihmisten näkemysten sivuuttamisesta. Monitavoitearvioinnin tavoite oli näin olla puolueeton välittäjä eri osapuolten välillä. Sen avulla haluttiin palauttaa keskusteluyhteys ja tuoda osallistuminen ja läpinäkyvyys arviointiin ja suunnitteluun. Tuloksena olisi puolueeton arvio vaihtoehtojen vaikutuksista ja päätöksenteon hyväksyttävyyden parantaminen.

Monitavoitearviointi on menetelmä, jossa sidosryhmät ja päätöksentekijät yhdessä asiantuntijoiden kanssa suunnittelevat ja arvioivat monimutkaisia ongelmia. Menetelmän avulla saadaan kokonaiskuva suunnittelutilanteesta, eri osapuolten näkökulmista, vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tämä muodostuu yhdistämällä arviointitietoa, osapuolten tavoitteita ja arvoja. Arviointi on läpinäkyvää ja lisää tulosten hyväksyttävyyttä. Menetelmä tuottaa päättäjien avuksi selkeät perustelut sille, miksi jokin vaihtoehto hyväksyttävä tai miksi jokin vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen.

Oulun yliopisto on toteuttanut monitavoitearvioinnin Suomen Akatemian vesitutkimusohjelman (AQVI-hanke, n:o 263576) ja Euroopan Unionin (IMPERIA-hanke LIFE11 ENV/FI/905) tutkimusrahoituksella. Oulun yliopistolla on ollut näin ollen suunnittelussa oma erityinen tutkimusintressi, joka on riippumaton Oulun vedenhankinnan tavoitteista. Tavoite on ollut helpottaa keskustelua, eri osapuolten oppimista ja päätöksentekoa vedenhankinnan tavoitteista ja vaihtoehdoista. Näin on mahdollista löytää hyväksyttävä ja paras ratkaisu Oulun vedenhankinnan varmistamiseksi. Tässä raportissa esitetään monitavoitearvioinnin päätulokset.

Monitavoitearvioinnin on toteuttanut Oulun yliopiston tutkimusryhmä, johon kuuluivat filosofian tohtori, ympäristösosiologian dosentti, Timo P. Karjalainen, tekniikan tohtori, vesitutkija Pekka Rossi ja yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiologi Lauri Rantala.

11

2. Menetelmän soveltaminen ja kuvaus prosessista

2.1 Tehtävänanto ja ongelman jäsentäminen Monitavoitearvioinnin tavoite oli löytää taloudellisesti, teknisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ja hyväksyttävä varavesijärjestelmä, joka suurena investointina toteuttaa vesihuollon pitkän aikavälin tavoitteita. Koska vesijärjestelmää ei voi rakentaa vain varalle, se tulee jatkuvaan käyttöön nykyisen Oulujoen vedenoton rinnalle ja samalla varavesijärjestelmäksi tarvittaessa. Varavesijärjestelmän käytön vähimmäiskäyttöaste ja säätelyvara vaihtelee vaihtoehdoittain veden laadun ja käytetyn puhdistusprosessin suhteen. Pohjavettä täytyy pumpata jonkin verran jatkuvasti, jotta sen laatu pysyy tasaisena. Hyvälaatuinen pohjavesi, jota ei tarvitse erikseen puhdistaa, mahdollistaa suurimman säätelyn. Näin ollen jokainen vaihtoehto tuo mukanaan rakentamisen lisäksi myös käytön aikaisia haittoja ja hyötyjä.

Keskeiset avoimet kysymykset koskivat varavesijärjestelmän suuruutta ja turvallisuutta, veden laatua, kustannuksia, vaikutuksia luontoon sekä alueiden käyttöön ja niiden asukkaisiin. Esimerkiksi, onko 50 litraa/vrk riittävä määrä turvaamaan vedensaanti, jos keskimääräinen kulutus asukasta kohden on nyt 191 litraa/vrk, kulutushuipuista puhumattakaan? Jos varavesi järjestetään pohjavedellä, voidaanko pohjaveden sekoittamisella pintaveteen samalla parantaa veden laatua, makua ja vähentää kemikaalien kulutusta? Kuinka paljon vaihtoehto saa maksaa ja kuinka tärkeää on se, että varajärjestelmä on käytössä nopealla aikataululla? Minkälaisia vaikutuksia eri vaihtoehdoilla on luontoon ja maankäyttöön? Voidaanko kielteisiä vaikutuksia lieventää vedenoton säätelyllä ja muunlaisella yhteistyöllä paikallisten kanssa?

Oulun Veden ja konsulttitoimisto Pöyryn (2013) Selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista toimi lähtökohtana monitavoitearviointiin otettavien vaihtoehtojen valinnassa. Selvityksessä oli kartoitettu kaikki potentiaaliset vedenhankinnan vaihtoehdot (pohjavesi, tekopohjavesi, pintavesi) 80-100 km säteellä kanta-Oulun alueelta. Selvityksessä pohdittiin erityisesti vaihtoehtojen teknis-taloudellista toteuttamiskelpoisuutta, mutta siinä kartoitettiin myös luontovaikutuksia, sosiaalisia vaikutuksia sekä riskejä. Monitavoitearvioinnin kannalta selvitys antoi hyvän lähtökohdan vaihtoehtojen arviointiin ja tuleviin keskusteluihin sidosryhmien kanssa. Vaihtoehtoja sittemmin muokattiin päättäjien toiveesta monitavoitearvioinnin edetessä.

12

2.2 Mikä monitavoitearviointi on?

Vaihtoehtojen arvioinnissa sovelletaan järjestelmällisen päätöksenteon (Structured Decision Making, Gregory ym. 2012) ja monitavoitearvioinnin (Marttunen ym. 2008) periaatteita. Monitavoitearviointi eli monitavoitteinen päätösanalyysi (Multi Criteria Decision Analysis, MCDA) on strukturoitu lähestymistapa, jota voidaan soveltaa erilaisia arvostuksia ja erimitallisia vaikutuksia sisältävien monimutkaisten aiheiden vuorovaikutteisessa jäsentelyssä ja arvioinnissa. Strukturoitu tarkoittaa, että siinä pyritään järjestelmällisesti huomioimaan lopputuloksen kannalta kaikki oleelliset tekijät tilanteessa, jossa on useita tavoitteita ja vaihtoehtoja. Monitavoitearviointia on viime vuosikymmeninä sovellettu yhä enemmän ympäristöpäätöksenteon eri osa-alueilla maailmalla ja Suomessa (Karjalainen ym. 2011; Marttunen ja Mustajoki 2008; Marttunen ym. 2013; Mustajoki ym. 2013; Rossi ym. 2012). Lähestymistavan avulla voidaan tukea eri sidosryhmien tavoitteiden yhteensovittamista sekä lisätä suunnitteluprosessien läpinäkyvyyttä ja hyväksyttävyyttä. Näin voidaan tehostaa sidosryhmien osallistumista sekä heidän mielipiteidensä ja arvojensa huomioon ottamista suunnittelussa. Monitavoitteinen päätösanalyysi on siihen osallistuville tahoille oppimisprosessi, jonka aikana saadaan hyvä kokonaiskuva suunnittelutilanteesta, eri osapuolten tavoitteista, vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä olennaisimmista päätöksentekoon liittyvistä arvovalinnoista (trade-offs). Joissakin tapauksissa monitavoitearvioinnin perusteella on voitu määrittää vaihtoehtojen paremmuusjärjestys. Useissa tapauksissa paremmuusjärjestys riippuu tarkastelijan arvostuksista eli siitä, mitä asioita hän pitää tärkeinä. Tällaisissa tapauksissa monitavoitearviointi auttaa tunnistamaan vaihtoehtojen mieluisuusjärjestyksen eroja ja syitä siihen. Menetelmä lisää siten päätöksenteon avoimuutta, sillä se tuottaa perustelut sille, miksi jokin vaihtoehto on valittu tai miksi jokin vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen.

2.3 Monitavoitearvioinnin toteuttaminen

Keskeisessä roolissa monitavoitearvioinnissa olivat päätöstukiryhmän kokoukset, jossa päättäjät ja asiantuntijat yhdessä keskustelivat mm. tavoitteista ja arvioivat vaihtoehtoja. Kokouksien ohessa tehtiin haastatteluja ja järjestettiin muita tilaisuuksia, joissa taustatietoa kerättiin, tarkistettiin ja arvioitiin, ja joka tuotiin päätöstukiryhmän kokouksiin siltä osin kuin sillä oli merkitystä vaihtoehtojen arvioinnin kannalta. Kyseessä oli jatkuva kaksisuuntainen oppimisprosessi ja vuoropuhelu. Monitavoitearvioinnin

13

etenemisestä tiedotettiin nettisivuilla (www.oulu.fi/thule/vesiarviointi ja www.facebook.com/vesiarviointi), paikallislehdissä sekä sähköpostilistan avulla.

Haastattelut ja asiantuntija-arviot

Avainhenkilöiden haastattelut aloitettiin helmikuussa 2014. Haastatteluissa kartoitettiin hankkeen eri osapuolten tavoitteita, vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, edellisen Viinivaara-hankkeen taustoja, palautetta Pöyryn selvityksestä, sekä halukkuutta osallistua päätöstukiryhmän toimintaan. Haastateltavat valittiin siten, että kuultaisiin (1) Oulun kaupungin päättäjiä ja liikelaitosten johtokunnan edustajia, (2) Oulun Vesi -liikelaitosta ja Pöyryn edustajia, (3) ELY-keskuksen asiantuntijoita vesihuollon, lupaprosessin, ympäristösuojelun ja maankäytön osalta, (4) paikallisia ihmisiä ja lähikuntien päättäjiä, (5) toisten vesilaitosten näkökantoja. Haastattelut etenivät osin lumipallo-otannan tavoin eli haastattelujen perusteella valikoitiin seuraavia haastateltavia. Näin kartoitettiin samalla ihmiset, joita asia koskee. Haastattelut jatkuivat koko prosessin ajan ja painottuivat lopuksi yksityiskohtaisiin asiantuntijahaastatteluihin eri vaihtoehtojen luonto- ja maankäytön vaikutuksista sekä veden laadun ja puhdistuksen problematiikasta. (Haastattelut ja tapaamiset, liite 2.)

Päätöstukiryhmä

Monitavoitearvioinnin keskiöön muodostettiin Oulun kaupungin päättäjistä koostuva päätöstukiryhmä, jonka tehtävä oli olla tiiviisti mukana arviointityössä ja edustaa omia valtuustoryhmiänsä. Päätöstukiryhmän jäsenet (14 kpl) koostuivat Oulun Vesi liikelaitoksen johtokunnan edustajista, kaupunginhallituksen edustajista ja kaupunginvaltuutetuista (liite 1). Valtuustoryhmiä pyydettiin tekemään itse lopullisen valinnan edustajistaan. Valtuustoryhmien jäsenten määrä päätöstukiryhmässä painottui valtuustoryhmän suuruuden perusteella.

Päätöstukiryhmä kokoontui kolme kertaa (3.4., 15.5. ja 5.6.). Yksityiskohtaisten keskustelujen lisäksi, kokouksissa muokattiin vaihtoehtoja sekä täytettiin kysymyslomake, jonka pohjalta päätöstukiryhmän jäsenet antoivat oman arvionsa varavesijärjestelmän tavoitteista, vaikutusten merkittävyydestä ja parhaasta vaihtoehdosta (liite 4). Kysymyslomakkeiden analysoinnissa hyödynnettiin Web-HIPRE-työkalua (Mustajoki & Hämäläinen 2000). Päätöstukiyhmän kokouksiin osallistuivat myös Oulun Veden ja Pöyryn edustajat, ELY-keskuksen luonnonsuojelu- ja vesistöyksikön asiantuntijat sekä Oulun yliopiston edustajat.

14

Yleisötilaisuudet ja valtuustoryhmien tapaamiset

Yleisötilaisuudet järjestettiin Oulussa (26.2.2014, n. 70 osanottajaa), Viinivaaran Hetekylässä (29.4.2014, n. 30–40 osanottajaa), Yli-Iissä (6.5.2014, n. 10 osanottajaa) sekä uudestaan Oulussa 5.6.2014 (n. 30 osanottajaa). Ensimmäisessä yleisötilaisuudessa oli mukana asiantuntijapaneeli (osallistujat, liite 1), joka vastasi yleisöä askarruttaviin kysymyksiin. Oulun valtuustoryhmät tavattiin myös yksitellen, joille esiteltiin arviointia ja kysyttiin hankkeen tavoitteista kysymyslomakkeella (liite 3).

Maastokäynnit

Erilliset maastokäynnit tehtiin Ylikiimingin harjujaksolle, Viinivaaraan, Yli-Iihin ja Haukiputaalle. Viinivaaran ja Yli-Iin harjualueella suoritettiin myös lähdepurojen virtaamamittauksia 29.4 ja 27.7.2014.

Kuvio 1. Monitavoitearvioinnin vuorovaikutus ja siihen liittyvät tehtävät. Yliopiston tutkimusryhmä kokosi ja analysoi monitavoitearvioinnin tulokset päätöstukiryhmän kokousten, asiantuntijoiden ja paikallisten ihmisten haastattelujen, kirjallisuuden, yleisötilaisuuksien ja valtuustoryhmien tapaamisten perusteella.

Päätöstukiryhmä- Tavoitteiden asettaminen, vaihtoehtojen karsiminen,

vaikutusten arvottaminen ja parhaan vaihtoehdon arvioiminen

-Työpajakokoukset- Kysymyslomake

Asiantuntijoiden, viranomaisten ja

paikallisten haastattelut- Asiantuntija-arviot ja

paikallistieto

Yleisötilaisuudet ja valtuustoryhmien

tapaamiset- Julkinen keskustelu ja

tavoitekysely valtuustoryhmille

15

Kuva 1. Päätöstukiryhmän kokous 3.4.2014.

Kuva 2. Yleisötilaisuus ja keskustelupaneeli Oulussa 26.2 2014.

16

Monitavoitearvioinnin eteneminen

Työ jakaantui neljään vaiheeseen (ks. myös Kuvio 2):

(1) Ensimmäisessä vaiheessa käytiin läpi selvitykset ja taustatieto eli jäsennettiin alkutilanne. Tässä vaiheessa selvitettiin myös keitä asia koskee eli eri osapuolet. (2) Toisessa vaiheessa sovittiin hankkeen tavoitteista ja kriteereistä (arviointitekijöistä) joilla vaihtoehtoja arvioidaan (ks. luku 3). Vaihtoehdot muokattiin ja rajattiin yhdessä päätöstukiryhmän kanssa. (3) Kolmannessa vaiheessa vaihtoehdot arvioitiin sovittujen kriteerien suhteen asiantuntijoiden kanssa ja kirjallisuuden avulla (ks. luku 4.1). Vaikutuksista keskusteltiin päätöstukiryhmässä ja ryhmä painotti eri vaikutusten merkittävyydet kysymyslomakkeessa. (4) Neljännessä vaiheessa analysoitiin vastaukset sekä esiteltiin ne päätöstukiryhmälle ja laajemmalle yleisölle. Paras vaihtoehto muodostui siitä kuinka hyvin se toteutti annettuja tavoitteita (asiantuntija-arvio), miten päätöstukiryhmän jäsenet painottivat eri tavoitteiden ja vaihtoehtojen vaikutusten merkittävyyttä ja miten vaihtoehtojen epävarmuudet saatiin hallintaan (ks. luku 4.2).

Kuvio 2. Monitavoitearvioinnin aikataulu ja pääkohdat.

17

3. Arviointikriteerit

Haastattelujen ja valtuustoryhmien tapaamisten pohjalta tehtiin listaus (1) hankkeen tavoitteista ja (2) tavoitteiden arviointikriteereistä (ks. myös Kuvio 3):

(1) Varmistetaan Oulun vedenhankinta/varavedenhankinta (velvoite ja turvallisuuden parantaminen) (2) Minimoidaan luontovaikutukset (suojelualueet, suot, lähteet, jokien virtaamat) (3) Minimoidaan kustannukset (4) Minimoidaan maankäyttöön liittyvät vaikutukset (virkistys, loma-asutus, kalastus, poronhoito, metsätalous, maa-ainesten otto, matkailu) (5) Turvataan luonnonvarojen kestävä ja oikeudenmukainen käyttö (vedenoton paikallinen hyväksyttävyys, hiilijalanjälki/ekologinen jalanjälki) (6) Parannetaan veden laatua (maku, puhtaus ja terveys)

Osa arviointikriteereistä jäi pois vaihtoehtojen vähäisten keskinäisten erojen vuoksi. Arvioinnissa keskityttiin niihin kysymyksiin, joilla on merkitystä lopullisen vaihtoehdon valintaan, esimerkiksi poronhoidon vaikutuksia arvioitiin vain olemassa olevien selvitysten (Viinivaaran pohjavesihankkeen YVA ja Kollaja-hankkeen YVA) perusteella. Kalastukseen kohdistuvat vaikutukset jäivät arvion mukaan vähäisiksi pohjavedenottomäärien vähentyessä 11 000 m³:iin. Kuluttajille suunnattua kustannuksiin painottuvaa kyselyä ei toteutettu, koska lopullisten vaihtoehtojen väliset kustannuserot jäivät suhteellisen pieniksi. Vaihtoehtojen toteutettavuus yleensä, jossa huomioitiin toteuttamiseen kuluva aika, riskit ja vaihtoehdon laajennettavuus arvioitiin erikseen.

Vaikka yleisesti pohjavettä arvostetaan enemmän kuin puhdistettua pintavettä, Oulun puhdistettu pintavesi on korkealaatuista, eikä 11 000 m³ pohjavesimäärän sekoittaminen pintaveteen (1/3 pohjavettä, 2/3 pintavettä) nostanut esiin merkittäviä makuun tai terveyteen kohdistuvia eroja vaihtoehtojen välillä. Toisaalta, veden laatua voidaan parantaa muullakin tavoin, kuten uusimalla putkistoa tai tehostamalla pintaveden puhdistusprosessia edelleen nanosuodatuksella. Hiili-/ekologisen jalanjäljen osalta niin ikään pinta- ja pohjavesivaihtoehtojen erot jäivät samoilla määrillä alustavan arvion mukaan suhteellisen vähäisiksi. Puhdistuskemikaalien vähentäminen, vähäisempi kemikaaliriippuvuus ja pienempi sähkönkulutus ovat sinänsä toivottavia tavoitteita ja suuremmilla pohjavesimäärillä myös ekologisesti merkittävää, mutta erot vaihtoehtojen välillä eivät ole suuria. Esimerkiksi ferrisulfaatin kulutus (1930 tn) on yli

18

kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana (ks. Oulun Vesi vuosikertomukset 2003 ja 2013). Siten, vaikka pohjaveden käytön lisääminen ei tee suurta eroa veden laadun, maun tai kemikaalien kulutuksen suhteen, voidaan pienempikin pohjavesiratkaisu nähdä askeleena eteenpäin tulevaisuutta ajatellen. Pohjaveden lisäämisen hyödyt arvioitiin lopulta turvallisuusnäkökulman kautta, jossa veden määrä viittaa antoisuuteen kriisitilanteessa ja laatu sitä, että vettä ei tarvitse erikseen puhdistaa. Niin ikään hyvälaatuisen pohjaveden lisäämisestä koituvat taloudelliset säästöt on otettu huomioon talous-näkökulmassa.

Kuvio 3. Monitavoitearvioinnin tavoitteet ja arviointikriteerit, joiden perusteella vaihtoehtojen vaikutukset arvioitiin. Lopulliset kriteerit jaettiin neljään tekijään: (1) turvallisuus, (2) maankäyttö (ja sosiaaliset vaikutukset), (3) luontovaikutukset ja (4) talous.

19

1 Turvallisuus eli varmistetaan Oulun vedenhankinta kaikissa tilanteissa. Arvioidaan saatavan pohjaveden määrä kuutioissa (m³/vrk) ja laatu (puhdistuksen tarve). Saatavan pohjaveden määrä kertoo pohjavesialueen koosta ja siitä, kuinka paljon vedenottomäärää voidaan säädellä ja miten se vaikuttaa turvallisuuteen. Suuri pohjavesialue on pieniä pohjavesialueita antoisampi kuivien kausien aikana. Pohjavesialueet eroavat myös saatavan käyttöveden laadussa. Osalla alueista vettä tarvitsee vain alkaloida (tasoittaa pH), osalla alueista joudutaan poistamaan myös esim. rautaa ja mangaania. Vähäinen puhdistuskemikaalien tarve lisää turvallisuutta vesilaitosten häiriöiden varalta. Vesilaitosten toiminta on riippuvainen kemikaaleista, puhdistuslaitteista, sähköstä ja markkinoiden toimituksista. Pohjavesialueiden saastumisen riski vaihtelee myös jonkin verran vaihtoehdoittain. Parhaimman suojan säteilyonnettomuuden sattuessa antaa pinta- ja pohjavesien yhdistelmä.

2 Maankäyttö eli minimoidaan kielteiset sosiaaliset ja maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset. Arvioidaan vedenoton vaikutus pohjavesialueen lähiympäristön virkistyskäyttöön (loma-asutuksen viihtyisyys, retkeily- ja kalastusolosuhteet), metsätalouteen, poronhoitoon, matkailuun sekä maa-ainesten ottoon.

3 Luontovaikutukset eli minimoidaan kielteiset vaikutukset luonnonsuojelullisesti tai muuten arvokkaisiin lähteisiin, suoalueisiin pohjaveden virtausten kautta, puroihin, jokiin ja muihin vesistöihin ja siitä riippuvaan ekologiaan. Eritoten huomioidaan vaikutus Natura-arvoihin ja vesienhoidon tilaluokituksiin. Viinivaaran ja Ylikiimingin alueella huomioidaan Kiiminkijoen Natura-alue. Vesistöjen tilaa kuvataan vesienhoidon suunnittelussa ekologisen tilaluokituksen avulla. Yleisenä tavoitteena on hyvä ekologinen tila. Ekologiseen tilaan vaikuttavat uoman rakenteellinen muuttuneisuus, esteellisyys, virtaamaolosuhteet, vedenlaatu sekä vesieliöstön tila. Viinivaaran osalta arvioinnissa on käytetty aiemmasta hankkeesta alaspäin tarkistettuja pohjaveden muodostumismääriä ja ylöspäin korjattua Nuorittajoen alivirtaaman laskelmaa. Yliopisto mittasi pyynnöstä myös Viinivaaran lähdepurojen virtaamia kiisteltyjen lukujen vuoksi.

4 Talous eli vaihtoehdon kustannukset. Vaihtoehdon kustannuksissa eritellään (1) Investointikustannukset ja (2) käyttökustannukset diskontattuna 30 vuoden aikajaksolla. Kokonaiskustannuksiin sisällytetään nykyisten pintavesilaitosten kustannukset, koska vaikka varavesijärjestelmä itsessään maksaisi esimerkiksi 45 miljoonaa euroa, se voi samalla vähentää nykyisten vesilaitosten käyttötarvetta ja kustannuksia.

20

3.1 Vaihtoehtojen muodostaminen ja rajaaminen

Alkuvaiheessa vaihtoehtoja oli seitsemän. Vaihtoehdot valittiin mukaan Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista -selvityksen (Pöyry 2013) pohjalta ja ne tuotiin arvioitavaksi päätöstukiryhmän kokoukseen 3.4.2014. Vaihtoehdoista äänestettiin, jonka perusteella Muhos-Tyrnävän suunnan vaihtoehdot ja Viinivaaran ja Ylikiimingin yhdistelmän jätettiin pois arvioinnista (ks. Taulukko 1).

Taulukko 1. Päätöstukiryhmän ensimmäinen äänestys vaihtoehtojen karsimisesta.1

Vaihtoehto Kyllä Ehkä Ei Ahmaskangas tekopohjavesi 12 000-15 000 m³ / vrk 0 0 12 Muhos-Tyrnävä alueen pohjavedet 11 100 m³ / vrk 2 0 10 Viinivaara + Ylikiimingin harjujakso 23 500 m³ / vrk 3 2 8 Iijoen pintavesivaihtoehto 24 000 m³ / vrk 4 1 8 Hajautettu (Oulun lähialueet) 11 400 m³ / vrk 4 1 8 Viinivaara 15 000 m³ / vrk 6 1 6 Yli-Ii + Arkala 11 900 m³ / vrk 12 0 0

Muhos-Tyrnävän vaihtoehtojen poisjättämistä perusteltiin sillä, että pohjavesien heikko laatu ja käsittelyn tarve nostaa hankkeen kustannuksia, se laukaisisi Muhos-Tyrnävän

1 Ahmaskankaan tekopohjaveden ja Muhos-Tyrnävän alueen ja Yli-Iin vaihtoehdoille on annettu vain 12 ääntä, muille 13. Mikäli yksi ääni tulisi vielä lisää em. vaihtoehtoihin, se ei muuttaisi vaihtoehtojen järjestystä. Kontrolloimme vain sitä, ettei kukaan äänestänyt kahdesti, emme sitä, jos joku jätti äänestämättä jonkin vaihtoehdon kohdalla.

Kuva 3. Vaihtoehtojen äänestys suoritettiin lippuäänestyksellä.

21

oman vedenoton puhdistustarpeen, ja koska jo nykyiseen vedenottoon suhtaudutaan alueella kielteisesti. Samoin Ahmaskankaan tekopohjaveden kustannukset ja toteuttamiseen liittyvä epävarmuus olivat korkeita eikä saatavan veden määrä ollut riittävä kustannuksiin nähden. Viinivaaran ja Ylikiimingin yhdistelmävaihtoehto jäi niin ikään pois arvioinnista. Katsottiin, että on vertailun vuoksi parempi arvioida eri vaihtoehtoja samalla 11 000 m³ vesimäärällä ja keskittyä ensin varavesijärjestelmän minimivaatimuksen täyttämiseen. Näin ollen lopulliseen arviointiin päätyivät Viinivaara, Yli-Ii + Arkala, Hajautettu (Oulun lähialueet) sekä Iijoen pintavesivaihtoehto, kaikki 11 000 m³/vrk vesimäärällä.

3.2 Vaihtoehdot ja nykytilanteen kuvaus

Vaihtoehdoista Viinivaara, Yli-Ii ja Hajautettu eli Oulun lähialueista koostuva ratkaisu perustuvat pohjaveteen ja Iijoki pintaveteen. Iijoen pintavesivaihtoehto on ainoa, joka ei tulisi jatkuvaan käyttöön, vaan esipuhdistettua vettä johdettaisiin Iijoesta Oulujokeen valmiuden ylläpitämiseksi. Iijoen vaihtoehto ei siten muuta nykytilannetta muuten ja tämän vuoksi käytämme siitä nimitystä VE0+ eli 0-vaihtoehto.

Kuva 4. Pohjavesivaihtoehdot kartalla. Karttapohja © Oulun Vesi

22

VE0+ Iijoki 11 000 m³/vrk

Yleistä: Iijoen vedenottopaikka sijaitsee Iin kunnan alueella. Vaihtoehdossa täytyy rakentaa raakavesipumppaamo, esikäsittelylaitos ja 40 km raakavesijohtoa (vesi puhdistetaan Oulussa vain kriisitilanteessa). Toteuttamisen kesto on arviolta 5-7 vuotta (lupaprosessi, rakentaminen). Vaihtoehdossa on mahdollista rakentaa suurempi putki varavesimäärän lisäämiseksi, jolloin myös investointikustannus nousee huomattavasti.

Kuva 5. Iijoen pintavesivaihtoehto ja putkilinjasto. © Oulun Vesi

23

VE1 Viinivaara 11 000 m³/vrk

Yleistä: Viinivaara sijaitsee Pudasjärven ja Utajärven kuntien alueilla. Vaihtoehtoon kuuluu n. 15 vedenottamoa, n. 120 km johtolinjoja, iso putkilinja 73 km ja käsittelylaitos (alkalointi). Toteuttaminen kestää arviolta 5-7 vuotta (Natura-selvitys, YVA-harkinta, lupaprosessi, rakentaminen). Viinivaara on antoisa ja voi tarjota mahdollisuuden myös laajempaan vedenottoon.

Maankäyttö: Viinivaaran alueella maankäyttö käsittää virkistyksen (loma-asutus, retkeily), poronhoidon, metsätalouden, matkailun, maa-aineisten oton sekä paikallisen vedenoton ja pienkaivot. Alue on luokiteltu I-luokan pohjavesialueeksi, jolloin pohjavedenotto on alueen ensisijainen käyttö, mutta se ei estä muuta maankäyttöä. Alue on paikallisesti tärkeä virkistysalue ja Utajärven kunta näkee sen tulevaisuudessa kansainvälisenä luontomatkailun kohteena, jossa myös lähteillä on oma roolinsa. Alueella on vähäistä loma-asutusta järvien ja lampien rannoilla (Ahvenlampi erityisesti) ja lähellä on myös pysyvää asutusta. Alueella on maa-ainesten ottoa ja sen toivotaan jatkuvan vielä 10-15 vuotta, jos maa-ainestenotolle saadaan uusi lupa. Aikaisemman Viinivaaran hankkeen seurauksena huoli vaikutuksista muuhun maankäyttöön on suuri.

Lähteet: Viinivaaran alueella on runsaasti luonnon monimuotoisuuden ja vesilain kannalta merkittäviä lähteitä ja lähdeympäristöjä. Merkittävimpiä lähteikköjä ovat Sarvivaaran, Hanganvaaran, Lakkaniemen, Viinilän, Ahvenlammen kaakkoispuolen, Pitääminmaan Hetesuon sekä Kiiskiojan lähteiköt. Näissä lähteiköissä on tyypillisesti suuri virtaama, lajisto on monipuolinen ja osalla lähteikköjä esiintyy myös uhanalaisia lajeja. Kaksi lähdettä (Hanganhete ja Hämyhete) sijaitsevat yksityisellä suojelualueella ja Isohete on merkitty kyläläisten vedenottopaikaksi.

Suot: Viinivaaran tarkastelualueella sijaitsee Olvassuon luonnonpuisto, joka sisältyy Natura 2000 -verkostoon (neljä luontodirektiivin luontotyyppiä: karut kirkasvetiset järvet, aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä letot. Aapasuot kuuluvat luontodirektiivin ensisijaisiin luontotyyppeihin ja useat niistä ovat tällä alueella pohjavesivaikutteisia. Maakuntakaavaehdotuksessa Sarvisuo, Leppisuo ja Iso Särkisuo ovat luo-1-alueita.

24

Purot ja joet: Viinivaaran alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura 2000 -alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä Pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Nuorittajoen ekologinen tila on tyydyttävä ja suunnitelmassa on Nuorittajoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä.

Kuva 6. Viinivaara-Kälväsvaara. © Oulun Vesi

Kuvat 7 ja 8. Isohete (vas.) ja Mesiojan alue (oik.) ilmasta kuvattuna.

25

VE2 Yli-Ii + Arkala 11 000 m³/vrk

Yleistä: Yli-Iin ja Arkalan pohjavesialueet sijaitsevat Oulun ja Pudasjärven kuntien alueilla. Vaihtoehtoon kuuluu 15 vedenottamoa, 133 km johtolinjoja, iso putkilinja 77 km ja kaksi käsittelylaitosta (alkalointi ja Arkalan raudanpoisto). Toteuttaminen kestää arviolta 9-14 vuotta (Pohjavesitutkimukset, YVA, Natura, suunnittelu, lupaprosessi, rakentaminen). Yli-Ii itsessään ei mahdollista laajempaa vedenottoa, mutta Oulun lähialueita voidaan hyödyntää vesimäärän lisäämiseksi (edellyttää investointeja).

Maankäyttö: Yli-Iin harjujaksolla harjoitetaan poronhoitoa ja metsätaloutta, pienimuotoista maa-ainestenottoa länsipäässä sekä turvetuotantoa harjualueen itäpäässä. Alue on luokiteltu II-luokan pohjavesialueeksi Huiskankangasta lukuun ottamatta, joka on I-luokan pohjavesialue paikallisen vedenoton vuoksi. Alue on harvaan asuttua, joidenkin yksittäisten asumusten (Säynäjäjärvi, Vengasjärvi) lisäksi Saunajärven ympärillä on suurempi noin 20 loma-asutuksen keskittymä ja partiolaisten leirintäalue. Vedenottosuunnitelma herättää huolta ja vastustusta erityisesti mökkiläisten keskuudessa, mutta myös Yli-Iin asukkaat ovat kyseenalaistaneet suunnitelman yleisötilaisuudessa.

Lähteet: Yli-Iin alueella suojeltavia lähteitä on vähän. Vesilain mukaisia kohteita ovat Sadinselän ja Vengasvaaran lähteet. Sadinselkä jää kauas vedenotosta. Venkaan lähteen Natura-alue (lähteet ja lähdesuot -luontotyyppi) sijaitsee Vengasvaaralla. Venkaan lähteen alueella on huomioitavia sammallajeja, mutta ne eivät ole uhanalaisia. Venkaan lähde on tunnettu alueellisesti ja maisemallisesti merkittävänä lähteenä.

Suot: Yli-Iin alueella Kärppäsuo–Räinänsuo Natura-alue (soidensuojelualue, aapasuo) sijaitsee välittömästi Saunakankaan eteläpuolella. Virvikkosuon Natura-alue (aapasuo) on Huiskankankaan pohjoispuolella. Tyräsuon Natura-alue (aapasuo) sijaitsee välittömästi Siliänkankaan pohjoispuolella. Maakuntakaavaehdotuksessa pohjavesialueita lähellä olevia soita on merkitty SL-1 -aluemerkinnällä. Nämä suoalueet eivät kuitenkaan ole merkittävässä määrin pohjavesivaikutteisia ja suurinta osaa ympäröivistä suoalueista on muokattu ihmistoimin merkittävästi (turvetuotantoa, metsätalouden ojituksia).

Purot ja joet: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Siuruanjoki, jonka valuma-alueella suurin osa vaihtoehdon harjuista sijaitsee, on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä. Pieni osa pohjavesivalunnasta kohdistuu Livojokeen, joka on tilaltaan erinomainen. Suunnitelmassa on Siuruanjoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä tila.

26

Kuva 9. Yli-Ii. © Oulun Vesi

Kuva 10. Arkala. © Oulun Vesi

Kuvat 11 ja 12. Yli-Iin Kärppäsuo ja Venkaan lähde.

27

VE3 Hajautettu (Oulun lähialueet) 11 000 m³/vrk

Yleistä: Hajautetun ratkaisun pohjavesialueet sijaitsevat lähes täysin Oulun alueella, vain pieni osa Ylikiimingin harjujaksosta Utajärven alueella. Vaihtoehdossa rakennetaan vedenottamoita 17 kappaletta, johtolinjoja 100 km ja neljä vedenkäsittelylaitosta raudan- ja mangaaninpoistoon. Toteuttamisen kesto on arviolta 5-7 vuotta (Natura-selvityksiä, YVA-harkinta, lupaprosessi, rakentaminen).

Maankäyttö: Hajautettu ratkaisu koostuu Haukiputaan, Oulunsalon, Hangaskankaan ja Ylikiimingin harjujakson pohjavesivaroista. Kaikki alueet ovat jo nykyisellään pohjavedenoton piirissä. Kaikilla alueilla on pysyvää ja loma-asutusta lähellä. Oulun lähialueita on hyödynnetty maa-ainestenottoon runsaasti eikä esim. Haukiputaalla ja Ylikiimingin harjujaksolla hyvälaatuista maa-ainesta ole enää pitkään saatavilla. Oulunsalossa riittäisi paljon rakennushiekkaa, mutta lupia ei ole myönnetty. Lisävedenotto voi vaikeuttaa lupien saamista, vaikka lupien saaminen pohjavesialueilta on ollut viime vuosina ylipäänsä hankalaa. Oulun lähiseudun harjut/pohjavesialueet ovat laajalti asukkaiden virkistyskäytössä. Paikoin vedenottoa ei nähdä uhkana virkistyskäytölle, koska sen ajatellaan samalla suojelevan aluetta maa-ainestenotolta. Ylikiimingin harjujakson vedenottoon suhtaudutaan sen sijaan kielteisesti. Alueella on mm. kaunis ja paikallisille ihmisille tärkeä Keihäsojan lähde ja pienimuotoista lähdematkailua. Pohjaveden merkitystä on korostettu myös Kiiminkijoen kalojen kutupaikoille ja suppajään ehkäisemiseksi.

Lähteet: Oulun lähialueilla Hangaskankaan pohjavesialueella on vesilain mukaisista suojeltavista vesiluontotyypeistä kaksi lähdettä alueen kaakkoisnurkalla. Ylikiimingin harjujaksolla vesilain mukaisia kohteita (Isokankaan alueella 2 lähdettä, muut lähteet Rekikylän ja Keihäskankaan alueilla). Keihäsojan lähde on tärkeä lähde paikallisille asukkaille.

Suot: Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueella maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty Isokankaan pohjoispuolella sijaitseva Pikku Heinäsuo luo-1-alueena (luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue) ja Puolivälinharjun länsipuolella sijaitseva Keihässuo SL-1 alueena (luonnonsuojelualue tai sellaiseksi tarkoitettu alue).

Purot ja joet: Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura 2000 -alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Muut hajautetun alueen vaihtoehdot eivät ole merkittävästi vesistöjen vaikutuspiirissä.

28

Kuvat 13 ja 14. Vasemmalla Haukiputaan kellonkangas ja Saviaronkangas (+2000m³/d). Oikealla Oulunsalon Salonselkä (+2100m³/d). © Oulun Vesi

Kuva 15. Pikkaralan Hangaskangas (+1400m³/d). © Oulun Vesi

Kuva 8. Ylikiimingin harjujakso (5500m³/d).

Kuvat 16 ja 17. Keihäsojan lähde ja maa-ainestenoton muokkaama Haukiputaan pohjavesialue.

29

Kuva 18. Ylikiimingin harjujakso. © Oulun Vesi

30

4. Arvioinnin tulokset

4.1. Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin Asiantuntija-arviointi perustuu asiantuntijoiden ja eri osapuolten haastatteluihin ja tapaamisiin sekä olemassa oleviin kirjallisiin aineistoihin. Uutta tutkimusta tätä arviointia varten ei ole tehty, vaikkakin uusinta tutkimustietoa on hyödynnetty ja aikaisempaa tietoa (mm. pohjaveden muodostuminen ja virtaamat) on tarkistettu ja arvioitu uudestaan. Arvioinnissa on hyödynnetty IMPERIA-hankkeessa kehitettyä vaikutusten merkittävyyden arviointimenetelmää ja sitä varten luotua ARVI-työkalua (liite 5).

4.1.1. Vaikutukset turvallisuuteen VE0+ Iijoki (pintavesi): Iijoen vaihtoehdolla ei lisätä pohjaveden määrää. Vaihtoehdolla päästään turvallisuudessa 2-luokkaan (50 litraa/asukas), mutta ei pintavesi-pohjavesi -yhdistelmällä, joka on maa- ja metsätalousministeriön suositus. Iijoen vesi ei anna suojaa säteilyonnettomuuden varalta ja nykyisten käsittelylaitosten häiriöiden varalta.

VE1 Viinivaara: Vaihtoehdolla turvataan 2-luokkaan pääsy pintavesi-pohjavesi -yhdistelmällä. Viinivaaran vesi on hyvälaatuista, mikä vähentää vedenoton riippuvuutta käsittelystä ja puhdistuskemikaaleista ja siten nostaa varmuustasoa. Alueen antoisuus mahdollistaa myös hetkellisesti laajemman vedenoton, ja mikäli luontoarvot eivät vaarannu, vedenottoa voidaan harkita muutenkin laajempana, esim. 15 000 m3/vrk. Viinivaaran pohjavesialueen suuri koko turvaa vedensaannin tarvittaessa myös kuivina kausina. Pohjavesialueen saastumisen riski on pieni.

VE2 Yli-Ii: Yli-Iin vesi on tämän hetkisen tietämyksen mukaan hyvälaatuista, mikä vähentäisi vedenoton kemikaaliriippuvuutta ja siten nostaisi varmuustasoa. Yli-Iin harjujakso ei kuitenkaan välttämättä kykene varastoimaan vettä kovin paljon. Jos varaveden tarve ajoittuu pitkään jatkuneen kuivan kauden aikaan, voi olla riski, että koko 11 000 m³/vrk vesimäärää ei saada käyttöön, ainakaan ilman veden käsittelyä. Pohjavesialueen saastumisen riski on pieni.

VE3 Hajautettu: Vaihtoehdon vedenottomäärällä täytetään 2-luokan kriteerit pohjavesi-pintavesi -yhdistelmällä. Hyödynnettävän pohjaveden laatu kuitenkin vaatii käsittelyä ennen syöttämistä verkostoon, joten riippuvuus veden puhdistamisesta ei vähene. Kaikkea pohjavettä ei voi myöskään johtaa keskitetysti verkostoon, mikä lisää teknisiä haasteita ja saattaa aiheuttaa vedenjakeluun häiriöitä esim. kuivana kautena.

31

Pohjavesialueilla on mm. asutusta, liikennettä ja maa-ainestenottoa ja saastumisen riski on hieman suurempi kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta riski hajautuu monelle eri alueelle.

Taulukko 2: Vaikutukset turvallisuuteen, asiantuntija-arvio.

Turvallisuus VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Saatavan pohjaveden määrä (m3/vrk)

0 11 000- (15 000)

11 000 11 000

Saatavan pohjaveden laatu 0 +++ ++(+) + Turvallisuus + +++ ++(+) ++ 0= ei vaikutusta, + vähäinen, ++ kohtalainen, +++ suuri, ++++ erittäin suuri myönteinen vaikutus

4.1.2. Vaikutukset maankäyttöön

VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenottomäärä ei tule vaikuttamaan muuhun maankäyttöön kovinkaan paljon. Maa-ainesten otto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoalueiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia. Alueen matkailuun vedenotolla voi olla imagollisia vaikutuksia. Vedenotto voi aiheuttaa aluekohtaisesti vedenpinnoissa, lähteissä, puroissa ja järvissä pieniä muutoksia. Muilta osin vaikutukset virkistyskäyttöön rajautuvat lähinnä rakennettavan infrastruktuurin (pumppaamot, sähkölinjat, putkistot, tiestö) aiheuttamaan häiriöön ja mahdolliseen imagovaikutukseen. Pudasjärven ja Utajärven kunnat, joiden alueella Viinivaara on, eivät koe hyötyvänsä vedenotosta, ja suhtautuvat suunnitelmaan kielteisesti. Kunnat toivovat asiassa aktiivista yhteydenpitoa.

VE2 Yli-Ii: Suunniteltu vedenotto vaikuttaa vain vähän muuhun maankäyttöön. Maa-ainesten otto on nykyisellään vähäistä, vaikka yrityksillä on haluja laajentaa toimintaa. Lupia ei ole kuitenkaan pääasiassa myönnetty. Maa-ainestenotto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoalueiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia, tosin poronhoidon osalta alueen asukkaat ovat suunnitelmasta huolissaan. Samoin alueen kaivojen pelätään kuivuvan, mutta jos näin käy, on hankkeen toteuttaja velvollinen järjestämään vedensaanti asukkaille. Harjualueen itäosan turvetuotannon osalta tulee tarkkailla humuspitoisten vesien purkautumista, ettei sitä suotaudu harjuun. Järvien pinnankorkeuksiin, Venkaan

32

lähteeseen ja veden laatuun ei tule merkittäviä muutoksia. Vaikutukset Saunajärveen ja sen virkistyskäyttöön jäävät hyvin vähäisiksi, mikäli Saunakankaan vedenotto täytyy jättää pieneksi. On nimittäin riski, että Saunakankaan viereisen Kärppäsuon humuspitoiset vedet suotautuvat harjuun, mikä ei ole hyvä pohjaveden laadun kannalta.

VE3 Hajautettu: Vaihtoehdon vedenottomäärä ei tule vaikuttamaan muuhun maankäyttöön kovinkaan paljon. Maa-ainesten otto voi vaikeutua, tosin alueet ovat jo nyt hyvin hyödynnettyjä eikä lupia ole viime aikoina saanut muutenkaan. Lähteisiin ja järvien pintoihin ei tule merkittäviä muutoksia ja näin ollen vaikutukset virkistyskäyttöön rajautuvat lähinnä rakennettavan infrastruktuurin (lähinnä pumppaamot) aiheuttamaan häiriöön. Ainoastaan Ylikiimingin harjujakson vedenotto, mikäli se vaikuttaa Keihäsojan lähteeseen, huolettaa paikallisia ihmisiä. Vaikutus Ylikiimingin Huoseuslammen kalojen kutupaikkoihin on epäselvää.

Taulukko 3: Vaikutukset maankäyttöön, asiantuntija-arvio.

Maankäyttö VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Virkistyskäyttö 0 - - - Metsätalous 0 - - 0 Poronhoito 0 - - 0 Matkailu 0 - 0 0 Maa-ainesten otto 0 0 0 - 0= ei vaikutusta, - vähäinen, -- kohtalainen, --- suuri, ---- erittäin suuri kielteinen vaikutus

4.1.3. Luontovaikutukset Vaikutukset lähteisiin:

VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenotolla vaikutukset todennäköisesti kohdistuisivat muutamaan luonnon monimuotoisuuden ja vesilain kannalta merkittävään lähteikköön, lähinnä vähentäen lähdevirtaamia niihin. Lähteiden lisäksi tihkupintojen määrä Viinivaaran alueella jonkin verran vähenisi. Kälväsvaaran eteläpuolella on lähteitä sekä pohjoispuolella suurempi lähde, joka laskee Isoon Olvasjärveen. Näihin vaikutukset jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Tarvittaessa pohjaveden ottoa voidaan vähentää kuivina kausina jopa viidesosaan, jolloin vaikutukset lähteisiin lievenevät. Yliopiston 27.7.2014 tekemät virtaamamittaukset osoittivat Viinivaaran lähdepurojen virtaamien olevan mittaushetkellä suuremmat kuin paikallisten raportoimat mittaukset. Syy

33

virallisten (ELY-keskus) ja paikallisten mittausten eroihin selittyy todennäköisesti mittapadon asteikon virheellisellä tulkinnalla2, mistä ei ole keskusteltu paikallisten kanssa aikaisemmin. Mittausten erot ovat herättäneet paljon kiistaa ja epäluottamusta tehtyjä tutkimuksia kohtaan.

VE2 Yli-Ii: Alueella on vähän luonnonsuojelullisesti tai muuten tärkeitä lähteitä, Venkaan lähdettä lukuun ottamatta, ja vaikutusten oletetaan jäävän vähäisiksi. Vengasvaara-Ukonkangas -alueelta muodostuvasta vesimäärästä on arvioitu hyödynnettävän noin puolet. Ukonkankaan muodostumisalueella ei ole hydrologista yhteyttä Vengasvaaraan eikä Venkaan lähteeseen. Venkaan lähteeseen ei saa kohdistua merkittäviä vaikutuksia pohjaveden pumppauksesta, joka varmennetaan Vengasvaaran hyödynnettävyyden rajoittamisella. Näin ollen vaikutukset lähteisiin jäävät vähäisiksi ja kuivina kausina pintavedenottoa lisäämällä niitä voidaan ehkäistä.

VE3 Hajautettu: Vaikutus Ylikiimingin harjujakson Keihäsojan lähteeseen voi olla kielteinen, jolloin vedenoton määrässä tulisi huomioida virtaaman säilyminen lähteessä. Vaikutukset muihin lähteisiin jäävät vähäisiksi ja niitä pystytään ehkäisemään kuivina kausina pintavedenottoa lisäämällä.

Vaikutukset soihin:

VE1 Viinivaara: Kälväsvaaran ja Pitäminmaan vähäisellä vedenottomäärällä voidaan varmistaa, ettei Olvassuon Natura-alueeseen eikä Leväsuolle tule merkittäviä vaikutuksia. Pohjavesivaikutteisia soita on myös Viinivaaran ympäristössä ja vaikutuksia niihin voidaan lieventää vedenottopaikkojen sijoittelulla.

VE2 Yli-Ii: Alueen suot ja niiden ekologia eivät ole merkittävästi riippuvaisia pohjavedestä. Esimerkiksi Saunakankaan Kärppäsuota (Natura-alue) ei voitane pitää pohjavedestä riippuvaisena. Saunakankaan luoteispuolella Ruunasuo-Kolinsuolla (SL-1-alue maakuntakaavaehdotuksessa) on lettotason suokasvillisuutta, lähteikköä ja lähdevaikutteista kasvillisuutta. Vedenotolla voi olla vähäistä vaikutusta tähän alueeseen.

VE3 Hajautettu: Oletettavasti pohjavedenoton vaikutukset alueen soihin jäävät vähäisiksi, koska ne eivät ole pohjavesiriippuvaisia.

2 V-mittapadoissa on asteikko, joka kertoo vedenpinnan korkeuden senttimetreinä v-purkuaukossa. Tämä pinnankorkeus ei kerro suoraan virtaamaa litroina sekunnissa, vaan se tulee muuttaa erityisellä kaavalla pinnankorkeudesta virtaamaksi (esim. Kupiainen 2010, 30–32).

34

Vaikutukset puroihin ja jokiin:

VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenottomäärällä on suhteellisen vähäinen vaikutus Nuorittajoen keskivirtaamaan (pienenee n. 0,6 %) ja keskialivirtaamaan (pienenee n. 3-8 %). Vaikutukset latvapurojen virtaamissa voivat olla suurempia. Jos kuivina kausina pohjaveden ottoa vähennetään, vaikutus esim. 3000 m³/d otolla olisi Nuorittajoen keskialivirtaamaan n. 1 % ja myös latvapuroihin pienemmät. Viinivaaran ympäristön järviin valuva pohjaveden määrä voi jonkin verran vähentyä ja vaikuttaa järvien veden laatuun (Iso-Olvasjärvi on Natura-järvi). Lisäksi pumppaamojen paikalla ja pumppausmäärien luparajoilla voidaan yksittäisiin latvapuroihin kohdistuvia vaikutuksia lieventää.

VE2 Yli-Ii: Vaihtoehdolla on vähäinen vaikutus Siuruanjoen keskivirtaamaan (n. 0,4 %) ja keskialivirtaamaan (n. 3 %). Vaikutukset todennäköisesti painottuvat Mertajokeen, Siuruanjoen sivuhaaraan. Mertajoen valuma-alueella sijaitsee myös Natura-suojeltu Venkaan lähde. Venkaan lähteeseen ei saa kohdistua merkittäviä vaikutuksia pohjaveden pumppauksesta, ja tämä estää myös suurimmat vaikutukset Mertajoen virtaamaan. Kuivina kausina vaikutuksia puroihin ja jokiin voidaan ehkäistä tehokkaasti pintavedenottoa lisäämällä.

VE3 Hajautettu: Ylikiimingin harjujaksolla vaihtoehdolla voi olla paikallisia, pieniä vaikutuksia Kiiminkijoen ekosysteemiin (esim. Koirakoski). Muut hajautetun vaihtoehdon alueet eivät ole merkittävästi vesistöjen vaikutuspiirissä.

Taulukko 4: Luontovaikutukset, asiantuntija-arvio.

Luonto VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Vaikutukset lähteisiin 0 --(-)* - - Vaikutukset soihin 0 - - - Vaikutukset purojen ja jokien virtaamiin

Iijoki –alajuoksu

-- - -

Vaikutukset vesienhoidon tilaluokituksiin

Ei Ei Ei Ei

0= ei vaikutusta, - vähäinen, -- kohtalainen, --- suuri, ---- erittäin suuri kielteinen vaikutus *Kuivina kausina vaikutuksia lähteisiin voidaan lieventää vedenottomäärää vähentämällä

35

4.1.4. Taloudelliset vaikutukset VE0+: Iijoki: Iijoen vaihtoehdossa rakennettaisiin raakavesipumppaamo, esikäsittelylaitos ja 40 km raakavesijohtoa. Kulut muodostuvat investoinneista ja ylläpidosta. Vesi ei tule jatkuvaan käyttöön, koska Iijoen vedenlaatu ei ole Oulujoen vettä parempaa, vaan sitä pumpataan esikäsiteltynä Oulujokeen prosessin ylläpitämiseksi. Iijoen kustannukset tulevat siten nykyisten pintavesilaitosten päälle eli vaihtoehto tuo vain ylimääräisen kustannuserän nykytilanteeseen verrattuna.

VE1 Viinivaara: Viinivaaraan vaihtoehtoon kuuluu 15 vedenottamoa, n. 120 km johtolinjoja, iso putkilinja 73 km, 1 käsittelylaitos veden alkalointiin. Kokonaiskustannuksiltaan Viinivaara on edullisin ratkaisu. Viinivaaran etäisyyden vuoksi investoinnin suuruus selittyy putkiston kalleudella. Käyttökustannusten osalta Viinivaara on taas edullisin ratkaisu, koska vettä ei tarvitse käsitellä alkalointia lukuun ottamatta. Säästö syntyy siitä, että vettä sekoitetaan puhdistettuun Oulujoen pintaveteen, mikä vähentää puhdistusprosessin kustannuksia. Toiseksi, vesi tulee omalla paineella Ouluun asti, mikä vähentää pumppauskustannuksia. Käyttökustannuksien laskennassa on käytetty 30 vuoden aikahaarukkaa, vaikka esim. putkien käyttöikä on ainakin puolet pidempi. Näin ollen Viinivaaran ja muiden hyvälaatuisten pohjavesien taloudellinen etu korostuu edelleen pidemmällä aikavälillä.

VE2 Yli-Ii: Yli-Iin vaihtoehtoon sisältyy 15 vedenottamoa, 133 km johtolinjoja, iso putkilinja 77 km ja ainakin kaksi käsittelylaitosta alkalointiin ja Arkalan pohjavesien raudanpoistoon. Yli-Iin suurin kustannuserä koostuu putkista. Käyttökustannusten osalta Yli-Ii on edullinen ratkaisu, jos vettä riittää ja laatu pysyy hyvänä eli jos vettä ei tarvitse käsitellä. Mikäli osoittautuu, että Yli-Iin pohjavedestä täytyy poistaa myös rautaa, vaihtoehdon käyttökustannukset kasvavat n. 15 miljoonalla eurolla 30 vuoden aikana. Se tarkoittaa noin 14 euron korotusta nelihenkisen perheen vesilaskussa vuositasolla.

VE3 Hajautettu: Hajautetussa eli Oulun lähialueista koostuvassa ratkaisussa tarvitaan vedenottamoita 17 kappaletta, johtolinjoja 100 km sekä neljä vedenkäsittelylaitosta raudan ja mangaanin poistoon. Hajautettu ratkaisu on investoinniltaan toiseksi edullisin vaihtoehto, mutta käyttökustannuksiltaan kallis. Korkeat käyttökustannukset selittyvät sillä, että kaikki pohjavesi täytyy käsitellä vedenottopaikan lähellä ja näin joudutaan rakentamaan ja ylläpitämään neljää uutta käsittelylaitosta.

36

Taulukko 5: Vaikutukset talouteen, asiantuntija-arvio. Kustannustarkastelu on vuodenvaihteen 2013/2014 kustannustasolla ja kaikki kustannukset ovat verottomia (sis. alv 0 %). Pääomakustannusten laskennassa on käytetty 3 % korkoa ja varmistamisjärjestelmän kapasiteettina 11 000 m³/vrk. Kustannukset on laskettu 30 vuoden jaksolle vuoteen 2050 asti, jolloin Oulun kanta-kaupungin keskimääräisen kulutuksen arvioidaan olevan 34 000 m³/vrk. Nykyisten pintavesilaitosten käytön kustannukset ovat sisällytetty käyttökustannuksiin ja kokonaiskustannuksiin, koska vaihtoehdosta riippuen, nykyisten vesilaitosten kustannukset vähenevät tai pysyvät ennallaan. Pelkän varavesijärjestelmän käyttökustannukset ovat huomattavasti taulukon kokonaiskustannuksia pienemmät. Vaihtoehtojen vaikutukset veden käyttäjälle on arvioitu kustannuksen kasvuna nelihenkisen perheen vuosilaskuun.

Talous VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Investointikustannus (milj. €) 16,4 31,6 33,3 24,5 Käyttökustannus (milj €/v.) Diskontattu käyttökustannus 30 v (milj. €)

4,5 88,1

3,2 62,6

3,4 66,3

4,5 88,6

Kokonaiskustannus (invest.+ käyttö 30 v, milj.€)

104,5 94,2 99,6 113,1

Veden hinta (nykytilanne 1,19 €/m3) – vesitaksa Kustannuksen lisäys/ 4 hengen perhe/ vuosi

1,48

+42 €

1,38

+38 €

1,41

+44 €

1,48

+ 58 €

Kuvat 19 ja 20. Ylikiimingin Keihäsojan lähde ja vedenottopaikka (vas) ja Viinivaaran Isohetteen v-mittapato (oik).

37

4.2. Vaihtoehtojen vertailu päätöstukiryhmä

4.2.1. NäkökulmatSeuraavassa on kuvattu kolme toisistaan poikkeavaa näkökulmaa suhtautumisessa tarkasteltuihin vaihtoehtoihin. Ryhmät muodostettiin tarkastelemalla eri vastaajien (n = 12) saamia vaihtoehtojen hyvyysarvoja, heidän arvioitaan vaikutuksista sekä eri tekijöiden painottamista (esim. korostuvatko luontovaikutukset vai turvallisuustekijät). Lisäksi analysoitiin vastaajien sanallisia vastauksia esitettyihin kysymyksiin ja perusteluja omille arvioilleen. Näkökulmien muodostamisessa hyödynnettiin myös päätösryhmän jäsenten ja sidosryhmien henkilökohtaisia haastatteluja.

Tavoitteena näkökulmien muodostamisessa ei ollut kattavasti kuvata kaikkia mahdollisia mielipiteitä (joita periaatteessa on yhtä paljon kuin vastaajiakin), vaan pyrkiä löytämään aineistosta Oulun kaupungin päättäjien ja sidosryhmien tyypilliset näkökulmat (ks. Kuvio 4). Näkökulmien avulla pyritään havainnollisesti kuvaamaan, kuinka suuri vaikutus ihmisten arvostuksissa olevilla eroilla on vaihtoehtojen paremmuusjärjestykseen.

1 Turvallisuus ja talous 2 Luonto ja maankäyttö – pintavesi riittää

0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

Turvallisuus

Maankäyttö

Luonto

Talous0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

Turvallisuus

Maankäyttö

Luonto

Talous

0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

Turvallisuus

Maankäyttö

Luonto

Talous

3 Turvallisuus luonto huomioiden

Kuvio 4. Vaihtoehtojen hyvyysarvot eri näkökulmista. Näkökulmien nimet tulevat siitä mitä tekijää vastaaja painottaa ja/tai merkittäviä vaikutuksia siihen näkee kohdistuvan. Mitä korkeampi pylväs on, sitä parempi vaihtoehto. Pylväistä näkee myös sen, minkä tekijöiden suhteen vaihtoehto on hyvä tai huono.

38

Näkökulma 1: Turvallisuus ja talous

Tässä näkökulmassa korostuu turvallisuustavoite, mikä painottaa pohjavesiratkaisua. Näkökulman mukaan varavesiratkaisun täytyy perustua pohjaveden varaan. Talous näyttäytyy tässä näkökulmassa kustannustehokkuutena, jolloin vaihtoehdoille tulee eroja kun käyttökustannukset korostuvat. Näkökulman mukaan kyseessä olevalla vedenottomäärällä ja hyvällä suunnittelulla luontovaikutukset ja vaikutukset maankäyttöön pohjavesialueella voidaan minimoida. Parhaiten turvallisuuden ja talouden näkökulmaa toteuttaa Viinivaaran vaihtoehto.

Talous jäi lopulta vähemmän merkittäväksi tekijäksi, koska vaikutus vesilaskuun jäi kaikissa vaihtoehdoissa aika pieneksi. Ainoastaan Viinivaaran vaihtoehto toi joitain eroja esille. Vaikka useimmat näkivät Viinivaaran parhaana vaihtoehtona pitkällä aikavälillä pienten käyttökustannusten vuoksi, osa ajatteli asiaa päinvastoin painottaen vain alkuinvestoinnin suuruutta ja muiden kustannusten epävarmuutta.

”Realiteetit on otettava huomioon ja tunnustettava valtakunnalliset, maa- ja metsätalousministeriön laatimat tavoitteet vesijärjestelmiä kehitettäessä. Realiteetit ovat yksinkertaistettuna seuraavat: 1) Vedenhankinnan varmuuden parantaminen, 2) hyvälaatuisen raakaveden turvaaminen, 3) hyvälaatuisen pohjaveden edut pintaveteen verrattuna, 4) Oulun seudun vesihuoltoyhteistyön edistäminen.” ”Kustannusvaikutus on marginaalinen kaikissa vaihtoehdoissa.”

Näkökulma 2: Luonto ja maankäyttö – pintavesi riittää

Tässä näkökulmassa korostetaan vahvasti vaikutuksia luontoon ja maankäyttöön pohjavesialueilla. Turvallisuustavoitetta sen sijaan ei nähdä kovin tärkeänä ja ydinlaskeuman ja vesilaitosten häiriön uhkia ei pidetä vakavina, joten myös pintavesivaihtoehto riittää turvaamaan Oulun varaveden velvoitteen. Pintavesivaihtoehdolla ei ole käytännössä vaikutuksia luontoon ja maankäyttöön (putkilinjan rakentamista lukuun ottamatta), ja sen vuoksi se nousee tässä näkökulmassa parhaimmaksi. Se on myös näkökulma, jossa kaikki muutkin toteuttamiseen liittyvät epävarmuudet, luvan saannin vaikeus ja kielteiset sosiaaliset vaikutukset jäävät pieniksi. Iijoki toteuttaa tätä näkökulmaa parhaiten.

”Iijoki on pienimmän riesan tie.”

39

”NATURAn soveltaminen tulee tiukentumaan, koska luonnonsuojelulaki on ympäristövaliokunnan käsittelyssä ja tämän eduskuntakauden aikana tullee eduskunnan käsittelyyn. ”

Näkökulma 3: Turvallisuus luonto huomioiden

Turvallisuuden ja luonnon tavoitteet yhdistävä näkökulma on eräänlainen keskitie edellisiin näkökulmiin verrattuna. Siinä suositaan pohjavettä pintaveden sijaan, mutta samalla otetaan mahdolliset luontovaikutukset hyvin huomioon. Tätä erilaisia arvoja sovittelevaa näkökulmaa toteuttaa parhaiten Yli-Iin vaihtoehto. Yli-Iin harjualueen luontoarvot eivät ole yhtä merkittäviä kuin esimerkiksi Viinivaaran vastaavat, eikä Yli-Iin vaihtoehdolla arvella olevan kielteistä imagovaikutusta.

”Niistä (pohjavesi)vaihtoehdoista, mitkä nyt ovat olleet esillä, Yli-Ii vaikuttaa näin luonnonsuojelijan näkökulmasta parhaimmalta”

Näkökulmien yhteenveto – turvallisuus ja luonto ratkaisevat

Turvallisuus (30 %) ja luonto (29 %) olivat taloutta (21 %) ja maankäyttöä (19 %) merkittävimpiä tavoitteita päätöstukiryhmän painotuksissa (ks. Kuvio 5).

Kuvio 5. Päätöstukiryhmän jäsenten antamat tärkeyspainotukset turvallisuuden, maankäytön, luonnon ja talouden tavoitteille. Turvallisuus (siniset palkit) ja luonto (vihreät palkit) nousivat tärkeimmiksi tavoitteiksi.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12

%

Päätöstukiryhmän jäsen (1-12)

Turvallisuus

Maankäyttö

Luonto

Talous

40

Turvallisuudesta käytiin paljon keskustelua haastatteluissa ja päätöstukiryhmän kokouksissa eikä maa- ja metsätalousministeriön suosituksia otettu annettuna. Haluttiin tietää tarkasti, mitkä ovat ne riskitilanteet, jotka Oulua vedenhankintaa voivat kohdata ja minkälainen varautuminen on tarpeellista. Onko ydinlaskeuman uhka todellinen? Minkälaisia häiriöitä vesilaitoksen toimintaan voi tulla? Miten kaupunkilaiset käyttäytyvät, jos vedensaantia säännöstellään? Kauanko häiriötilanne voi kestää? Useimmat totesivat, että pohjavesi-pintavesi -yhdistelmällä on etunsa, ja jos vesi on hyvälaatuista ja sitä riittää, on varajärjestelmän perustuttava sellaiseen ratkaisuun. Iijoki ei esimerkiksi toteuta hyvin turvallisuuden tavoitetta, koska se on riippuvainen nykyisistä puhdistuslaitoksista eikä anna suojaa muiden häiriötilanteiden varalle. Iijoki voi toimia varajärjestelmänä vain jos Oulujoki saastuu.

Vaikutukset luontoon näyttäytyivät yhtä lailla tärkeänä kaikille päätöstukiryhmän jäsenille. Luontovaikutukset ja niiden hallinta olivat myös jatkuvan keskustelun kohteena monitavoitearvioinnin aikana. Erot siinä, miten kaikille tärkeät luontovaikutukset vaikuttivat vaihtoehdon valintaan, selittyvät sillä, että osa arvioi kielteisten luontovaikutusten olevan vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa, ja osa uskoi vaikutusten olevan merkittäviä, ainakin Viinivaaran osalta. Tältä osin päätöstukiryhmä osin kyseenalaisti asiantuntija-arvioinnin. Päättäjät halusivat tietää ja saada takeen siitä, että luontovaikutuksia ei tule. Pelättiin myös sitä, että jos lupa saadaan, sen jälkeen voidaan vapaasti pumpata pohjavettä eikä viranomaisella ole resursseja valvoa vedenottoa.

Asiaa selvitettiin perusteellisesti, ja vaikka vesilaki ja Natura itse suojelevat luontoarvoja voimakkaasti, on muitakin tapoja taata se, että luontovaikutukset eivät muodostu merkittäväksi missään vaihtoehdossa. Esimerkiksi Viinivaaran osalta aiottu pumppausmäärä (11 000 m³/vrk) on reilusti alle puolet aiemman hankkeen määrästä (27 000 m³/vrk) ja vedenottoa on mahdollista vähentää tarvittaessa jopa viidesosaan normaalista ottomäärästä erittäin kuivina kausina, jolloin pohjaveden pinta on alhaalla ja vedenoton vaikutukset suurimmillaan. Tämän lisäksi lupaehtoihin voidaan kirjata tarkasti sallitut rajat virtaamien vähenemiselle ja vedenpinnan korkeuksien vaihtelulle järvissä. Tämä takaa sen, että vastuu arvioitujen vaikutusten todenperäisyydestä siirtyy hankkeen toteuttajalle. Esimerkiksi Salossa pohjavedenottoa jouduttiin vähentämään ja sille asetettiin erityiset lupaehdot, koska vaikutukset Naturaan olivat suuremmat kuin oli arvioitu (esim. Ikonen & Gustafsson 2014; Vaasan hallinto-oikeus, päätös no 13/0361/1). Valvonta ei myöskään muodostune ongelmaksi, sillä se voidaan suorittaa pitkälle automatisoidusti ja reaaliaikaisesti.

41

4.2.2. Vaihtoehtojen toteutettavuus ja näkemys parhaasta vaihtoehdosta Päätöstukiryhmä arvioi vaihtoehtojen vaikutukset kohta kohdalta jokaisen tavoitteen suhteen, jonka pohjalta näkökulmat muodostettiin. Vaihtoehtojen toteutettavuudessa otettiin lisäksi huomioon riskit ja toteuttamisen ajallinen kesto. Lopuksi päätöstukiryhmän jäseniä pyydettiin laittamaan vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen. Korkeimman yleisen arvosanan sai Yli-Iin vaihtoehto, kun muiden vaihtoehtojen osalta näkemykset ja mielipiteet jakaantuivat enemmän.

Kuvio 6. Vaihtoehtojen hyvyys ja paremmuusjärjestys vastaajittain kysymyslomakkeesta kerätyn tiedon perusteella ennen päätöstukiryhmän viimeistä kokousta. Numerot alhaalla edustavat päätöstukiryhmän jäseniä ja pallojen korkeus kertoo kunkin vaihtoehdon hyvyydestä kyseisen jäsenen vastauksissa. Yli-Ii (mustat pallot) sai keskimäärin eniten kannatusta kun lasketaan sen saamat ykkös- ja kakkossijat eri vastaajilla.

Vaihtoehtojen paremmuusjärjestystä ei voida kuitenkaan yleistää luotettavasti Oulun kaupungin päättäjien laajemmaksi mielipiteeksi, sillä monitavoitearvioinnin tarkoitus oli tuottaa vain kaikki erilaiset näkökulmat ja perustelut niille. Sanallinen palaute oli yhtä lailla tärkeää perustelujen ja kriittisten tekijöiden tunnistamiseksi. Esimerkiksi Iijoen vaihtoehto sai kannatusta lähinnä sen vuoksi, että muut vaihtoehdot eivät olleet riittävän selkeitä riskien, vaikutusten ja toteuttamisen suhteen, ja koska yksi piti valita, oli Iijoki joidenkin vastaajien mielestä varmin vaihtoehto.

0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12

Vaih

toeh

don

hyvy

ys

Päätöstukiryhmän jäsen

VE1: Viinivaara VE2: Yli-Ii VE3: Hajautettu VE0+: Iijoki

42

VE0+ Iijoen vaihtoehto on toteutettavuudeltaan helpoin ratkaisu, mutta se ei ole kenenkään mielestä ihanteellinen ratkaisu. Iijoen pintavesivaihtoehto on ainoa, jonka toteuttamisessa ei ole tunnistettu riskejä, mutta joka toteutuessaan on muita vaihtoehtoja heikompi päätavoitteen eli turvallisuuden kannalta. Iijoen pintavesi on alttiimpi ulkoiselle saastumiselle ja riippuvainen nykyisten puhdistuslaitosten toiminnasta. Päätöstukiryhmän mielestä ratkaisu halutaan tehdä harkitusti ja hyvin, eikä muutaman vuoden viive ole tässä tilanteessa ratkaiseva tekijä. Näin ollen Iijoki on hyvä varavaihtoehto.

VE1 Viinivaaran vaihtoehdon etuja ovat, että tarvittaessa vettä riittää varmimmin, se on teknis-taloudellisesti paras ja täydentäviä selvityksiä vaille valmis vaihtoehto. Kriittinen tekijä sen sijaan on pelko kielteisistä luontovaikutuksista ja luvan saamisen epävarmuudesta. Osa päättäjistä haluaisi vain jättää Viinivaaran rauhaan, koska se on herättänyt niin paljon vastustusta. Tämän vuoksi arvioinnissa kiinnitettiin suurta huomiota Viinivaara-hankkeen taustoihin, luontovaikutuksiin ja lupaprosessiin. Kaikki kiistellyt asiat tutkittiin ja tarkistettiin, kuten pohjaveden muodostumismäärät ja virtaamat, ja laskelmat tehtiin uudestaan. Varotoimenpiteenä ehdotettiin vedenottomäärien vähentämistä kuivina kausina, jolloin pohjaveden pinnat ovat alhaalla, sekä lupaehtoihin kirjattavaa jatkuvan seurannan velvoitetta, joka takaa lähteiden virtaamat ja järvien pinnankorkeudet. Myös Vaasan hallinto-oikeus totesi edellisen Viinivaara-hankkeen päätöksessä (nro 12/0363/1) että ”…pohjavedenotto voidaan mahdollisesti toteuttaa ottomäärältään pienempänä, esimerkiksi siten, että Oulun Veden vedenhankinta perustuu osaksi pintaveden käyttöön ja osaksi pohjaveden käyttöön, ja muuttamalla ottopaikkojen sijaintia siten, ettei Kiiminkijoen Natura-alueen luontoarvoja merkittävästi heikennetä.” Nyt aiottu vedenottomäärä on alle puolet aiemman hankkeen vedenottomäärästä.

VE2 Yli-Iin vaihtoehto toteuttaa myös hyvin asetetut tavoitteet ja se on yleisesti ottaen hyväksytympi vaihtoehto johtuen alueen vähäisemmistä luontoarvoista. Maankäytön vaikutukset ovat niin ikään arvioitu vähäisiksi. Alueen asukkaat ovat kuitenkin huolissaan vaikutuksista luontoon ja järviin, kaivojen kuivumisesta ja vaikutuksista poronhoitoon. Yli-Iin heikko puoli on alueen tutkimattomuus, epävarmuus veden laadusta ja riittävyydestä sekä toteuttamiseen tarvittava aika (9-14 vuotta). Yli-Iin vaihtoehdon epävarmuuksia voidaan vähentää tarkempien tutkimusten aloittamisella. Mikäli osoittautuu, että vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen, taloudellinen riski tutkimuskulujen osalta realisoituu.

43

VE3 Hajautettu ratkaisu ei noussut mistään näkökulmasta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Se on vesilaitoksen näkökulmasta teknisesti haastavin vaihtoehto, koska eri suunnista tulevat vedet täytyy tarvittaessa pystyä johtamaan paineellisesti koko kaupungin alueelle. Hajautettu ratkaisu sisältää myös jonkin verran epävarmuutta Ylikiimingin harjujakson täysimittaisesta hyödyntämisestä Naturan vuoksi ja alueen ihmiset vastustavat vedenottoa. Mikäli Ylikiimingistä ei saada lupaa pumpata aiottua määrää vettä, lisävettä ei ole saatavissa ilman suuria kustannuksia. Tästä näkökulmasta Oulun lähellä sijaitsevat pohjavesialueet sopivat parhaiten Oulun vedenhankintaa täydentäväksi vaihtoehdoksi tarvittaessa. Toisaalta, hajautetun ratkaisun etu on se, että pohjavesialueet sijaitsevat Oulun alueella, joilla on jo nykyisellään paljon vedenottoa ja tarvittavaa infrastruktuuria. Tästä huolimatta hajautettu vaihtoehto on suurien käyttökustannusten vuoksi kallein ratkaisu. Hajautettuun ratkaisuun päätymistä ovat toivoneet erityisesti Utajärven, Pudasjärven ja Yli-Iin edustajat ja se on kuntapoliittisesti helpoin ratkaisu.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Yli-Iin ja Viinivaaran vaihtoehdot ovat lupaavimpia vaihtoehtoja Oulun vedenhankinnan varmistamisen kannalta. Sen lisäksi, että alueet voivat parhaimmassa tapauksessa yksin toteuttaa pitkän aikavälin tavoitteen Oulun vedenhankinnan varmistamisesta, vaihtoehtoja voidaan tarvittaessa täydentää tai yhdistää, mikäli laajemmalle pohjavedenotolle tulee tarve.

Riskien hallinnan ja ajan säästön kannalta eri vaihtoehtoja on mahdollista edistää myös samanaikaisesti, tosin tällöin kustannukset kasvavat jonkin verran. Viinivaaran vaihtoehdossa täydentävien selvitysten tekeminen ja lupaprosessi kestää 3-5 vuotta ja sen hinnaksi on arvioitu 200 000-300 000 €. Yli-Iin veden laadun ja antoisuuden varmistamisen tutkimukset kestävät 1-2 vuotta ja voivat maksaa sadoistatuhansista euroista aina miljoonaan euroon asti. Jos molemmat vaihtoehdot osoittautuvat toteuttamiskelpoisiksi, tulee jossain vaiheessa aika keskustella jatkotoimenpiteistä ja mahdollisesta laajemmasta pohjaveden hyödyntämisestä. Mikäli toinen vaihtoehto osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa, jää toinen jäljelle joka tapauksessa. Tulevaisuutta ajatellen, laajemman pohjavedenoton edut täytyy arvioida myös pintavesijärjestelmän kustannusten ja puhdistusteknologian näkökulmasta eli onko puhdistuskemikaalien hinnoissa suuria korotuspaineita (esim. ferrisulfaatti) ja mikä on pintaveden puhdistusteknologian sen hetkinen tilanne ja lähitulevaisuus muuten?

Kuviossa 7 on esitetty mahdollinen toteuttamisen tapa rinnakkaisia vaihtoehtoja edistämällä ja yhdistelemällä, sekä keskeisiä kysymyksiä, jotka voivat tulla jossain vaiheessa pohdintaan. Keskeistä on se, että ei jätetä kaikkea yhden kortin varaan.

44

Pahimmassa tapauksessa jos lähdetään edistämään vain esim. Yli-Iin vaihtoehtoa, ja jos hankkeesta valitetaan ja oikeus antaa kielteisen päätöksen, ollaan vuosikausien työn jälkeen takaisin alkupisteessä. Ei myöskään kannata valita vain helpointa tietä eli Iijokea, koska se tulee lopulta kustannuksiltaan kalliimmaksi eikä toteuta hyvin hankkeen päätavoitetta.

Pääsuunta: Yli-Ii vai Viinivaara?

1-2 vuotta 2-5 vuotta +5 vuotta

Aloitetaanko Yli-Iin vedenlaadun ja antoisuuden tutkimukset joka tapauksessa?

Osoittautuuko Yli-Iin vedenlaatu ja antoisuus riittävän hyväksi?

Keskustelu vaihtoehtojen yhdistämisen mahdollisuudesta ja tarpeesta:

Mikäli Yli-Ii ja / tai Viinivaara jostain syystä epäonnistuvat, siirrytäänkö hajautettuun vai Iijoen vaihtoehtoon?

Valmistellaanko Viinivaaraa lupaprosessia varten joka tapauksessa?

Täydennetäänkö vaihtoehtoa Oulun lähialueiden pohjavesivaroilla?

Halutaanko siirtyä laajempaan pohjaveden ottoon tulevaisuudessa? Onko pintaveden puhdistusteknologiassa uusia innovaatioita tai kustannuspaineita?

Kuvio 7. Päätöskaavio vaihtoehdon valinnasta ja riskien hallinnasta: kaaviosta voidaan tehdä esim. polku, jossa kuljetaan ensin yhtä aikaa Viinivaaran ja Yli-Iin vaihtoehtoa, ja 1-2 vuoden päästä uusilla tiedoilla voidaan tehdä päätös kumpi suunnista valitaan tässä ajassa saadulla tiedolla Yli-Iin alueesta ja Viinivaaran lupaprosessista.

45

5. Päätelmät

Käsillä oleva monitavoitearviointi on Oulun kaupungin päätöselimistä riippumaton selvitys. Yhteenvedossa, joka on sijoitettu dokumentin alkuun, on esitetty raportin keskeiset päätelmät. Yhteenvetona voidaan todeta, että Yli-Iin ja Viinivaaran vaihtoehdot ovat lupaavimpia vaihtoehtoja Oulun vedenhankinnan varmistamisen kannalta. Monitavoitearviointi ei kuitenkaan nostanut näistä kumpaakaan selkeästi parhaimmaksi, koska vaihtoehdoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Oulun Vesi liikelaitos tekee esityksen jatkotoimenpiteistä liikelaitosten johtokunnalle, josta esitys jatkaa kaupunginhallituksen käsittelyyn ja lopulta kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Valittiinpa mikä tahansa vaihtoehto, avoin ja vuorovaikutteinen suunnittelu paikallisten ihmisten ja niiden kuntien, joiden alueella pohjavesivarat sijaitsevat, on erittäin suositeltavaa. Se on ratkaiseva tekijä hankkeen sosiaalisen hyväksyttävyyden saavuttamiseksi.

46

Lähteet

Gregory, R., Failing, L., Harstone, M., Long, G., McDaniels, T. and Ohlson, D. 2012 Structured Decision Making: A Practical Guide to Environmental Management Choices, John Wiley & Sons Ltd, Chichester.

Ikonen, I., Gustafsson, E. 2014. Hyyppärän luontoarvot ja vedenotto. Esitys pohjavesitutkimuspäivillä 14.5.2014 Helsingissä Ympäristökeskuksella. https://syke.etapahtuma.fi/eTaika_Tiedostot/2/TapahtumanTiedostot/1201/14.5_Hyyppara_Gustafsson.pdf

Karjalainen TP., Rytkönen A-M., Marttunen M., Mäki-Petäys A., Autti, O. 2011. Monitavoitearviointi Iijoen vaelluskalakantojen palauttamisen tukena. Suomen Ympäristö (luonnonvarat), 11/2011.

Marttunen M., Mustajoki J., Verta Olli-Matti, Hämäläinen R.P. 2008. Monitavoitearviointi vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa. Menetelmä ja sen soveltamisesimerkkejä vesistöjen käytössä ja hoidossa. Suomen ympäristö 11/2008.

Marttunen, M., Mustajoki, J. 2008. Monitavoitearvioinnilla kohti kokonaisvaltaista vesistöjen käytön ja hoidon suunnittelua Vesitalous 49(3): 32-37.

Marttunen M., Mustajoki, J., Dufva, M., Karjalainen, T. 2013. Kuinka suunnitella ja toteuttaa sidosryhmien osallistuminen MCDA – prosessiin? Viitekehys oikean lähestymistavan valintaan. EURO Journal on Decision Processes – Special Issue on Environmental Decision Making . Painossa. Alkuperäinen englanniksi.

Mustajoki, J. and Hämäläinen, R. P. 2000. Web-HIPRE: Global decision support by value tree and AHP analysis, INFOR, 38, 208–220.

Mustajoki, M., Marttunen, M., Karjalainen, T.P., Hokkanen, J., Vehmas, A. 2013. Käytäntöjen kehittäminen MCDA – menetelmän soveltamiseksi YVAn tukena. Proceedings of the 33rd Conference of the International Association for Impact Assessment (IAIA13), Calgary, Alberta, Canada, 13 – 16 May 2013. Alkuperäinen englanniksi.

Oulun Vesi, vuosikertomukset 2003 ja 2004. http://www.ouka.fi/oulu/oulun-vesi/vuosikertomukset

PSV-Maa ja Vesi 2002. Viinivaaran pohjavesihanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus.

47

PVO-Vesivoima Oy (Pohjolan Voima) ja Ramboll Finland Oy 2009. Kollaja-hanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. http://www.kollaja.fi/kollaja-yva/yva-selostus

Pöyry 2013. Selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista. www.ouka.fi/oulu/oulun-vesi/selvitys

Rossi P. M., Karjalainen T. P., Ala-aho P., Eskelinen R., Reinikainen K., Kløve B. 2012. Monitavoitearviointi Rokuan pohjavesialueen metsätalouden suunnittelun tukena. Vesitalous 53 (5), 26-31.

Vesihuollon erityistilannetyöryhmä. 2005. Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportti: Ehdotukset toimenpiteiksi vesihuollon varautumisen kehittämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki.

Arvioinnin tukena käytetty muu kirjallisuus

Ekholm-Peltonen, M., Jaako, M., Miettunen A., Pesälä, P., Viitasaari, T. 2005. Selvitys pohjavesivarojen tutkimustarpeista Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 404. Multiprint Oy, Oulu.

Lahti, H., Vieno, N., Kaunisto, T. 2011. Talousveden käsittelykemikaalit ja standardisointi. Vesi-Instituutin raportteja 3. Vesi-instituutti Wander. www.prizz.fi/vesijulkaisut

Liikanen, R. 2007. Kalvosuodatustekniikat – vaihtoehtoja veden ja jätevedenkäsittelyyn. Vesitalous 3/2007, s. 7-10.

Luontodirektiivin (direktiivi 92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskeva ohjeasiakirja 2007/2012. Komission tulkintaohje 2012. http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/art6/new_guidance_art6_4_fi.pdf

Maa- ja metsätalousministeriö 2010. Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportti.

Matilainen, A. 2007. Removal of the natural organic matter in the different stages of the drinking water treatment process. Väitöskirja, Tampereen teknillinen yliopisto.

48

Oulun Vesi 2010. Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2010.

Pohjolan Voima 2011. Arvio Kollaja-hankkeen vaikutuksista Venkaan lähteen Natura-arvoihin.

Rantavaara, A., Saxén, R., Puhakainen, M., Hatva, T., Ahosilta, P., Tenhunen J. 1995. Radioaktiivisen laskeuman vaikutukset vesihuoltoon. STUK-A122. Painatuskeskus Oy, Helsinki.

Salonen, L., Vesterbacka P., Mäkeläinen, I., Weltner, A., Arvela, H. 2008. Juomaveden radioaktiivisuus. Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksia. Vammalan kirjapaino Oy, Helsinki.

Taloustutkimus Oy 2013. WACSI 2013 Water Customer Satisfaction Index: Oulu.

Torkkeli-Pitkäranta, T., Rapala, J. 2009. Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa. VALVIRA, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 12.12.2012. Valitukset vesilain (264/1961) mukaisessa vesitalousasiassa. Päätös nro 12/0363/1.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 11.12.2013. Vesitalouslupapäätöksen täytäntöönpano. Päätös nro 13/0361/1.

Vesterbacka, P., Turtiainen, T., Hämäläinen, K., Salonen, L., Arvela, H. 2003. Talousveden radionuklidien poistomenetelmät. STUK-A197. Vantaa.

Vikman, H., Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Maa- ja metsätalousministeriö, huoltovarmuuskeskus, Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.

Zacheus, O. 2010. Talousveden valvonta ja laatu vuonna 2008. Yhteenveto viranomaisvalvonnan tuloksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki.

Ympäristöministeriö 2012. Uudistunut vesilaki 2011. Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset. Ympäristöministeriön raportteja 1/2012.

Ympäristöministeriö 2012. Pohjavesien suojeluun liittyvän sääntelyn kehittämistä valmistelevan työryhmän raportti. http://www.ym.fi/download/Pohjavesityoryhman_raportti/325b3cf3-bcf0-4707-9529-ac36d96cdeb6/96385

49

Viinivaaran pohjavesihanke (aikajärjestyksessä)

Maa ja Vesi Oy 1993. Viinivaaran pohjavesitutkimus. Oulun kaupunki, rakennusvirasto.

Natura Borealis Oy 1995. Viinivaara-selvitys, lähtökohdat pohjavesien käytön ja maa-ainesten oton ympäristövaikutusten arvioinnille. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulu.

Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2000. Viinivaaran pohjavesihanke, Ympäristövaikutusten arviointiohjelma.

PSV-Maa ja Vesi Oy 2001. Viinivaaran pohjavesimallinnus.

Heikkilä, H., Kukko-oja, K., Laitinen, J., Rehell, S., Sallantaus, T. 2001. Arvio Viinivaaran pohjavedenottohankkeen vaikutuksesta Olvassuon Natura 2000 -alueen luontoon. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 799, 2001. Muhoksen tutkimusasema.

Reinikainen, K., Talvenheimo, K. 2002. Viinivaaran pohjavesihanke, Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Sosiaalisten vaikutusten arviointi, erillisraportti. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, sosiologian jaos.

PSV-Maa ja Vesi Oy 2002. Viinivaaran pohjavesihanke, Kasvillisuuden ja vesieläimistön maastoselvitykset Kiiminkijoen Natura-arviointia ja vedenoton YVA:a varten v. 2001.

PSV-Maa ja Vesi Oy 2002. Viinivaaran pohjavesihanke, Luonnonsuojelulain 65§:n mukainen Kiiminkijoen Natura-arviointi.

PSV-Maa ja Vesi Oy 2002. Viinivaaran pohjavesihanke. Vesistöjen vesitasetarkastelu.

PSV-Maa ja Vesi Oy 2005. Viinivaara-Kälväsvaaran ja Ylikiimingin harjujakson pohjavedenoton ja muun maankäytön yleissuunnitelma.

Pöyry Environment Oy 2009. Viinivaara-Kälväsvaara -alueen päivitetty vesitasetarkastelu. Liite 16.

Pöyry Environment Oy 2009. Viinivaara-hanke, Ylikiimingin harjujakson vesitasetarkastelu.

Pöyry Environment Oy 2009. Pohjavesialueiden ja pintavesien tarkkailuohjelma.

Pöyry Environment Oy 2009. Viinivaaran pohjavesihankkeen kalataloudellinen vaikutus- ja vahinkoarvio.

50

Oulun Vesi 2009. Tarkastelu vesilain 1 luvun 17A §:ssä ja 15A §:ssä säädettyjen lähteiden, uomien ja enintään yhden hehtaarin suuruisten lampien suojelutavoitteiden säilymisestä alueellisesti,

Pesonen, A. 2011. Oulun pohjavesihankkeen vesien käsittelyn ja johtamisen ratkaisut. Diplomityö, Oulun yliopisto, teknillinen tiedekunta.

Junes, R. 2013. Viinivaaran pohjavesikysymys: Yhtenäinen valtadiskurssi ja vastadiskurssien. Pro-gradu -tutkielma, Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

Lauhava, S. 2013. ”Syvissä vesissä”. Ympäristökiista Viinivaaran pohjavesihankkeesta 2000-luvun alussa. Pro-gradu -tutkielma, Oulun yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Viranomaislausuntoja Viinivaaran hankkeesta

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2000. Luonnonsuojelulain 65§:n mukainen lausunto Kälväsvaaran alueen pohjavedenoton Natura-arvioinnista.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2001. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon täydennys, Kälväsvaaran alueen pohjavedenottohanke.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2002. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto viinivaaran pohjavesihakkeen Kiiminkijokea koskevasta Natura-arvioinnista.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2007. Täydentävä lausunto 12.4.2007 Oulun Veden hakemuksesta ottaa pohjavettä Viinivaaran – Kälväsvaaran alueelta ja Ylikiimingin harjujaksosta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008. Oulun veden 18.11.2005 päivätty hakemus ottaa pohjavettä Viinivaaran-Kälväsvaaran alueelta ja Ylikiimingin harjujaksolta. Hakemuksen muutoksesta johtuva luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon täydennys.

Aluehallintovirasto 2010. Viinivaara-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson pohjavedenottamoiden rakentaminen ja pohjaveden ottaminen, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi. Lupapäätös Nro 57/10/2. Dnro PSAVI/1/04.09/2010.

Aluehallintovirasto 2011. Ison Olvasjärven säännöstely sekä Vainionsuon tekoaltaan rakentaminen ja säännöstely, Oulu, Pudasjärvi ja Utajärvi. Päätös Nro 13/11/2. Dnro PSAVI/2/04.09/2010.

51

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.2.2014. Valitukset vesitalousasiassa. Taltionumero 428.

52

Liitteet

Liite 1

Päätöstukiryhmän kokouksiin osallistuneet:

Juha Huikari (kesk), Eeva-Maria Parkkinen (kesk), Pekka Kainua (kesk), Mia Pelkonen (ps), Juha Vuorio (ps), Pirjo Bastman (kok), Lyly Rajala (kok), Outi Ervasti (kok), Veikko Ervasti (vihr), Robert Brantberg (vihr/rkp), Mikko Raudaskoski (vas), Mauno Murtoniemi (vas), Raimo Järvenpää (sdp), Juha Silenius (sdp), Jouni Lähdemäki (Oulun Vesi), Tero Kilpeläinen (Oulun Vesi), Kaisa Vähänen (ELY-keskus), Eero Melantie (ELY-keskus), Kari Pellikka (Pöyry), Timo P. Karjalainen (Oulun yliopisto), Pekka Rossi (Oulun yliopisto), Lauri Rantala (Oulun yliopisto).

Asiantuntijapaneeli Oulun yleisötilaisuudessa 26.2.2014

Timo Yrjänä, ELY-keskus, päällikkö, vesistöyksikkö (viranomaisnäkökulma, vesihuolto) Ilkka Miettinen, johtava tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (veden laatu ja terveys) Jouni Lähdemäki, johtaja, Oulun Vesi (vedentoimittaja, huoltovarmuus, riskit) Eeva-Maria Parkkinen, kaupunginvaltuutettu (huoli ympäristöstä/ paikalliset näkökulmat) Björn Klöve, professori, Oulun yliopisto (tutkimus, hydrologia) Mari-Leena Talvitie, kaupunginvaltuutettu, valtuuston pj. (kanta-kaupungin näkökulma)

53

Liite 2

Haastattelut, tapaamiset, yleisötilaisuudet ja maastokäynnit

8.8 Oulun ympäryskuntien edustajien ja paikallisten tapaaminen Ylikiimingissä 5.8 Oulun Vesi, monitavoitearvioinnin eteneminen 27.8 Virtaamamittauksia Viinivaarassa ja Yli-Iissä 27.6 Juha Vuorio (ps) 5.6 Yleisötilaisuus Oulussa 5.6 Päätöstukiryhmän III kokous 15.5 Päätöstukiryhmän II kokous 12.5 Heino Mertala (Yli-Ii, asukas, puhelinhaastattelu) 12.5 Jaakko Rämö (Oulun yliopisto, veden puhdistuskemikaalit) 12.5 Jarkko Peräaho (Rudus, maa-ainestenotto) 9.5 Sakari Rehell (Metsähallitus, luontovaikutukset) 9.5 Aarne Miettunen ja Eero Melantie (ELY, vaihtoehtojen jälkitarkastelu, luontovaikutukset, pohjavesimallinnukset) 9.5 Jukka Tuohino, Maria Ekholm-Peltonen, Satu Torvinen (ELY-keskus, vesienhoitosuunnitelma, maa-ainestenotto) 7.5 Maastokäynti: Haukipudas 6.5 Yli-Ii, avoin keskustelutilaisuus 6.5 Maastokäynti: Yli-Ii 30.4 Heikki Kovalainen (ELY, maa-ainestenotto, pohjavesimallinnukset, lausunnot) 30.4 Tuukka Pahtamaa (ELY, luontovaikutukset, lupaprosessi) 29.4 Viinivaara (Hetekylä), avoin keskustelutilaisuus 29.4 Maastokäynti: Viinivaara 29.4 Pudasjärvi, Markku Mattinen (maankäyttöinsinööri), Eero Talala (tekninen johtaja), Pentti Laamanen (ympäristöjohtaja, Oulunkaaren ympäristöpalvelut) 25.4 Jussi Jyväsjärvi (Oulun yliopisto, luontovaikutukset, lähteet) 10.4 Eero Melantie (ELY, luonnonsuojeluyksikön päällikkö, luontovaikutukset eri vaihtoehdoissa) 10.4 Oulun Vesi + Pöyry, palaveri 3.4 Päätöstukiryhmän I kokous 3.4 Vesa Krökki (Humanpolis Oy/Rokua, puhelinhaastattelu) 2.4 Anja Henttunen (Ylikiiminki / Muhos, Vuoton Joutsen) 2.4 Maastokäynti: Ylikiimingin harjujakso 2.4 Utajärvi, Kyösti Juujärvi (kunnanjohtaja), Eero Pirttikoski (kunnanvaltuuston pj.) 1.4 Oulun Vesi, palaveri 1.4 SDP valtuustoryhmä 1.4 Merja Ylönen, Pohjoispohjanmaan luonnonsuojelupiiri 31.3 Hannu Roikola (Kempeleen vesihuolto, puhelinhaastattelu) 31.3 Risto Päkkilä (kesk, Yli-Ii) 31.3-4.6 Kari Pellikka (Pöyry, sähköpostit, puhelut)

54

27.3 Aaro Paakkari (ps, Haukipudas, puhelinhaastattelu) 27.3 Keskusta valtuustoryhmä 27.3 Helena Vikstedt (Pohjois-Pohjanmaan liitto, Poski-hanke) 26.3 Perussuomalaiset valtuustoryhmä 25.3 Esko Jouhten + verkostopäällikkö (vesilaitos, Muhos) 24.4 Kokoomus valtuustoryhmä 24.3 Vasemmisto valtuustoryhmä 24.3 Juha Vuorio (ps) 23.3 Vihreät valtuustoryhmä 21.3 Oulun Vesi, palaveri 19.3 Kai Kaatra (vesihallintojohtaja, maa- ja metsätalousministeriö) 19.3 Ilkka Miettinen (THL, lyhyt puhelinhaastattelu) 19.3 Eero Airaksinen (Muhoksen kunta, lyhyt puhelinhaastattelu) 19.3 Anja Henttunen (Muhos/Ylikiiminki, lyhyt puhelinhaastattelu) 18.3 Kaisa Vähänen (ELY, vesihuolto) 17.3 Jussi Rämet / Helena Viksted (Pohjois-Pohjanmaan liitto) 17.3 Ismo Karhu (Pohjois-Pohjanmaan liitto, lyhyt keskustelu) 17.3 Eero Kaakinen (luonnonsuojeluyksikön päällikkö, eläk.) 13.3 Oulun luonnonsuojeluyhdistys 13.3 Robert Brantberg (rkp / vihreät, liikelaitosten johtokunta) 13.3 Sakari Rehell (Metsähallitus) 13.3 Veikko Ervasti (vihr) 28.2 Juha Silenius (sdp, liikelaitosten johtokunta) 26.2 Yleisötilaisuus Oulussa 26.2- Pentti Marttila-Tornio (jatkuva yhteydenpito puhelimella) 25.2 Eeva-Maria Parkkinen (kesk), Pentti Marttila-Tornio, Seppo Hoppania, Osmo Paldanius 22.2 Mari-Leena Talvitie (kok) 21.2 Aarne Miettunen (ELY) 20.2 Osmo Paldanius (puhelinhaastattelu) 18.2 Kari Pellikka / Kalle Reinikainen (Pöyry) 11.2 Eeva-Maria Parkkinen (kesk), Pentti Marttila-Tornio, Seppo Hoppania 7.2 Timo Yrjänä (ELY)

Liite 3

Valtuustoryhmien osallistuminen Oulun vedenhankinnan monitavoitearviointiin

Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnissa on tähän mennessä selvitetty haastattelemalla eri osapuolien tavoitteita ja näkemyksiä liittyen Oulun vedenhankinnan varmistamiseen. Nyt valtuustoryhmissä keskustellaan tavoitteista, joiden avulla saadaan muodostettua kriteerit vaihtoehtojen arviointiin (ns. arviointikehikko). Seuraavassa vaiheessa vedenhankinnan vaihtoehdot arvioidaan puolueettomasti, tasapuolisesti ja läpinäkyvästi monitavoitearvioinnin avulla. Monitavoitearvioinnin toteutuksesta vastaa Oulun yliopiston tutkimusryhmä yhdessä eri alan asiantuntijoiden kanssa. Kaupunginvaltuutetut ja valtuustoryhmien edustajat osallistuvat vaihtoehtojen järjestelmälliseen arviointiin antamalla oman näkemyksensä tavoitteiden tärkeydestä ja vaikutusten merkittävyydestä. Tarkastelun tuloksena saadaan vaihtoehtojen paremmuusjärjestykset eri näkökulmista ja perustelut järjestykselle. Valtuustoryhmien jäsenillä on mahdollista osallistua monitavoitearviointiin seuraavasti:

Työn esittely eri valtuustoryhmissä 23.3-1.4.2014 Mahdollisuus kommentoida tavoitteita tällä lomakkeella tai sähköpostilla 23.3.–3.4.2014. Valtuustoryhmän edustaja kahdessa työpajassa huhti- ja toukokuussa:

o Työpajoissa keskustellaan vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksia koskevista arvioista. Lisäksi osallistujat voi ottaa kantaa vaihtoehtojen arvioituihin vaikutuksiin ja vaihtoehtojen mieluisuuteen.

Tulosten esittely- ja keskustelutilaisuus toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa 2014. Monitavoitearvioinnin tilanteesta ja tuloksista voidaan keskustella valtuustoryhmien kokouksissa tarvittaessa

_____________________________________________________ Tämän sivun kääntöpuolella on esitetty tavoitteita, joiden suhteen vedenhankinnan vaihtoehtoja on tarkoitus vertailla. Arvioikaa tavoitteiden tärkeyttä omasta näkökulmastanne. Voitte myös esittää täydennyksiä, jos joukosta puuttuu mielestänne sellaisia tavoitteita, joiden suhteen vaihtoehtojen välisiä eroja olisi myös tarpeen arvioida. Hyödynnämme vastauksia arviointikehikon viimeistelyssä. Jos haluatte vastata sähköpostitse kääntöpuolen kysymyksiin, niin kirjoittakaa sähköpostisoitteenne tähän ja palauttakaa tämä lomake tilaisuuden jälkeen. Lähetämme teille lomakkeen sähköpostilla. ______________________________________________________

PALAUTTAKAA TÄMÄ LOMAKE JOKO TILAISUUDEN JÄLKEEN TAI POSTITSE (pyydä kirjekuori) / SÄHKÖPOSTITSE KIITOS VASTAUKSESTANNE! Yhteydenotot: Yliopistotutkija, dosentti Timo P. Karjalainen (timo.p.karjalainen@oulu.fi, 0400-662171); tutkija Lauri Rantala (lauri.rantala@oulu.fi, 050-3480620); tutkija Pekka Rossi (pekka.rossi@oulu.fi)

www.oulu.fi/thule/vesiarviointi

Ehdotus Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnissa huomioonotettavista tavoitteista. Päätavoite on varavesijärjestelmän rakentaminen, mutta mitä muita tavoitteita arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Muut tavoitteet Näkemyksesi tavoitteen

tärkeydestä (ympyröi numero)

Oma kommentti (Jatka tarvittaessa kääntöpuolelle)

Tavoitteet pohjaveden käytön kasvattamiselle nykyisestä

• Turvallisuuden parantaminen (pohjavesi antaa erityistä suojaa mm. säteilyn, käsittelylaitosten häiriötilanteen ja kemikaalien toimitusongelmien varalle)

1 = ei lainkaan 9 = erittäin tärkeä tärkeä

1 2 3 4 5 6 7 8 9

• Veden laadun ja maun parantaminen

1 2 3 4 5 6 7 8 9

• Kemikaalien käytön vähentäminen (kulutus nyt: ferrisulfaatti 1900tn/vuosi, kalkki 670tn, hiilidioksidi 193tn jne.)

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Tavoitteet luonnolle • Luontoon ja ekosysteemeihin

kohdistuvien vaikutusten minimointi: Natura- ja muut suojelualueet, suot, lähteet ja jokien/purojen virtaamat

1 2 3 4 5 6 7 8 9

• Vaihtoehdon pieni hiilijalanjälki

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Tavoitteet maankäytölle • Virkistyskäyttöön, asutukseen,

loma-asutukseen, poronhoitoon, maa-ainesten ottoon, metsätalouteen ja matkailuun kohdistuvien vaikutusten minimointi

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Tavoitteet toteutettavuudelle • Hyvä tekninen ja taloudellinen

toteutettavuus (Esim. käsittelylaitosten määrän minimoiminen ja varaveden johtaminen keskitetysti kaikkialle kaupunkiin)

1 2 3 4 5 6 7 8 9

• Varajärjestelmän käyttöönotto nopeassa aikataulussa (vaihtoehdosta riippuen, lupaprosessi ja lisätutkimukset viivästyttävät hanketta useilla vuosilla)

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Tavoitteet taloudelle • Vedenhankinnan järjestämisen

vähäiset rakentamis- ja pitkän ajan käyttökustannukset ja vaikutus veden hintaan

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Muu tavoite, mikä? 1 2 3 4 5 6 7 8 9

Vastaajan nimi _________________________ Sähköpostiosoite _________________________

1

Liite 4

Kyselylomake pa tostukiryhmalle 15.5.2014

Oulun vedenhankinnan monitavoitearviointi

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset arviointitekijöihin Kysymykset päätöstukiryhmän edustajien

näkemysten selvittämiseksi

Sisällys1. Vaihtoehtojen arviointitekijät ..................................................................................................................... 2

2. Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin ........................................................................................... 3

4. Tavoitteiden painotus ................................................................................................................................. 10

5. Toteutettavuus ja riskitarkastelu .............................................................................................................. 11

6. Vaihtoehtojen järjestys ............................................................................................................................ 13

2

1. Vaihtoehtojen arviointitekijät

Monitavoitearviointi ja siihen sisältyvä arvopuuanalyysi on menetelmä, jonka avulla erilaisten päätösvaihtoehtojen hyvyyttä arvioidaan hierarkkisessa jäsentelykehikossa. Monitavoitearviointi mahdollistaa erimitallisia vaikutuksia sisältävien vaihtoehtojen kokonaisvaltaisen arvioinnin. Kutakin vaihtoehtoa arvioidaan ensin arviointitekijöiden suhteen ja lopuksi nämä arviot yhdistetään. Kyse on siis tarkastelusta, jossa vaihtoehdon kokonaisarvo muodostuu osatekijöiden summana. Arviointitekijöille annetut tärkeyspainot määrittävät, kuinka suuren merkityksen vaihtoehdon hyvyysarvo kunkin arviointitekijän suhteen saa lopputuloksessa. Arvopuuanalyysin soveltaminen voidaan jakaa neljään päävaiheeseen: 1) arviointitekijöiden, mittarien ja vaihtoehtojen määrittäminen, 2) vaihtoehtojen vaikutusten arviointi ja kuvaus, 3) eri osapuolten näkemysten ja arvostusten selvittäminen arviointilomakkeella 4) vaihtoehtojen kokonaishyvyysarvojen laskeminen vaiheiden 1-3 tietoja hyödyntäen Oulun vedenhankinnan vaihtoehtojen arviointiin sisällytetyt tekijät on esitetty alla olevassa arviointipuussa. Ne on luotu tavoitelistauksesta, jota on tarkennettu arvioinnin kuluessa.

3

2. Vaihtoehtojen vaikutukset arviointitekijöittäin

Tavoite 1 Turvallisuus (varmistetaan Oulun vedenhankinta kaikissa tilanteissa) Tekijän kuvaus Saatavan pohjaveden määrä kuutioissa (m3/päivä) ja laatu

Saatavan pohjaveden määrä kertoo pohjavesialueen koosta ja siitä, kuinka paljon veden ottomäärää voidaan säädellä ja miten se vaikuttaa turvallisuuteen. Suuri pohjavesialue reagoi vähemmän kuiviin kausiin kuin pienemmät. Pohjavesialueet eroavat myös saatavan käyttöveden laadussa. Osalla alueista vettä tarvitsee vain alkaloida (tasoittaa pH), osalla alueista joudutaan poistamaan myös esim. rautaa ja mangaania. Vähäinen kemikaalien käyttötarve lisää turvallisuutta ja pohjavesi antaa suojaa mahdollisen säteilyonnettomuuden varalta.

Vaihtoehtojen vaikutukset VE0+ Iijoki (pintavesi): Iijoen vaihtoehdolla ei lisätä pohjaveden määrää. Vaihtoehdolla päästään turvallisuudessa 2-luokkaan, mutta ei pintavesi-pohjavesi -yhdistelmällä, joka on maa- ja metsätalousministeriön suositus. Iijoen vesi ei anna suojaa säteilyonnettomuuden varalta ja käsittelylaitosten häiriöiden varalta. VE1 Viinivaara: Vaihtoehdolla turvataan 2-luokkaan pääsy pintavesi-pohjavesi -yhdistelmällä. Alueen vesi on hyvälaatuista, mikä vähentää vedenoton kemikaaliriippuvuutta ja siten nostaa varmuustasoa. Alueen antoisuus mahdollistaisi myös 15 000 m3/vrk vedenoton, mikäli luontoarvot eivät vaarannu. Viinivaaran pohjavesialueen suuri koko turvaa vedensaannin tarvittaessa myös kuivina kausina.

VE2 Yli-Ii: Yli-Iin vesi on tämän hetkisen tietämyksen mukaan hyvälaatuista, mikä vähentäisi vedenoton kemikaaliriippuvuutta ja siten nostaisi varmuustasoa. Yli-Iin harjujakso ei välttämättä kykene varastoimaan vettä kovin paljon. Jos varaveden tarve ajoittuu pitkään jatkuneen kuivan kauden aikaan, vedenottoa joudutaan vähentämään veden vähyyden ja luontovaikutusten vuoksi. Tällöin, on olemassa riski, että koko 11000m³/d vesimäärää ei saada käyttöön ilman veden käsittelyä. VE3 Hajautettu: Vaihtoehdon vedenottomäärällä täytetään 2-luokan kriteerit pohjavesi-pintavesi -yhdistelmällä. Hyödynnettävän pohjaveden laatu kuitenkin vaatii kemikaalista käsittelyä, joten riippuvuus veden puhdistamisesta ei vähene. Kaikkea pohjavettä ei voi johtaa keskitetysti verkostoon, mikä saattaa aiheuttaa vedenjakeluun häiriöitä esim. kuivana kautena.

VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Saatavan pohjaveden määrä (m3/vrk) 0 11 000- (15 000) 11 000 11 000

Saatavan pohjaveden laatu 0 +++ ++(+) + Turvallisuus + +++ ++(+) ++ OMA ARVIOSI PAREMMUUSJÄRJESTYKSESTÄ TÄMÄN TEKIJÄN SUHTEEN

Kommentit:

0= ei vaikutusta, + vähäinen, ++ kohtalainen, +++ suuri, ++++ erittäin suuri myönteinen vaikutus Vertailtavat vaihtoehdot

Kuinka merkittävänä pidät vaihtoehtojen vaikutuksia turvallisuuteen suhteessa 0+vaihtoehtoon?

Ei eroa/vähäinen

myönteinen vaikutus +

Kohtalaisen merkittävä myönteinen vaikutus

++

Merkittävä myönteinen

vaikutus +++

Erittäin merkittävä myönteinen vaikutus

++++

VE1Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Perustelut:

4

Tavoite 2 Maankäyttö (minimoidaan maankäyttöön kohdistuvat kielteiset vaikutukset)

Tekijän kuvaus

Vedenoton vaikutus pohjavesialueen lähiympäristön virkistyskäyttöön (loma-asutuksen viihtyisyys, retkeily- ja kalastusolosuhteet), metsätalouteen, poronhoitoon, matkailuun sekä maa-ainesten ottoon.

Nykytilan-teen kuvaus

VE1 Viinivaara: Viinivaaran alueella maankäyttö käsittää virkistyksen (loma-asutus, retkeily), poronhoidon, metsätalouden, matkailun, maa-aineisten oton sekä paikallisen vedenoton ja pienkaivot. Alue on luokiteltu I-luokan pohjavesialueeksi, jolloin pohjavedenotto on alueen ensisijainen käyttö, mutta se ei estä muuta maankäyttöä. Alue on paikallisesti tärkeä virkistysalue ja Utajärven kunta näkee sen tulevaisuudessa kansainvälisenä luontomatkailun kohteena, jossa myös lähteillä on oma roolinsa. Alueella on vähäistä loma-asutusta järvien ja lampien rannoilla (Ahvenlampi erityisesti) ja lähellä on myös pysyvää asutusta. Alueella on maa-ainesten ottoa ja sen toivotaan jatkuvan vielä 10-15 vuotta, jos maa-ainestenotolle saadaan uusia lupia. Aikaisemman Viinivaaran hankkeen seurauksena huoli vaikutuksista muuhun maankäyttöön ja alttius muutokselle on suuri. VE2 Yli-Ii: Yli-Iin harjujaksolla on pienimuotoista maa-ainestenottoa länsipäässä, poronhoitoa, metsätaloutta sekä turvetuotantoa erityisesti harjualueen itäpäässä. Alue on luokiteltu II-luokan pohjavesialueeksi Huiskankangasta lukuun ottamatta, joka on I-luokan pohjavesialue paikallisen vedenoton vuoksi. Alue on harvaan asuttua, joidenkin yksittäisten asumusten (Säynäjäjärvi, Vengasjärvi) lisäksi Saunajärven ympärillä on suurempi noin 20 loma-asutuksen keskittymä ja partiolaisten leirintäalue. Vedenottosuunnitelma herättää huolta ja vastustusta erityisesti mökkiläisten keskuudessa. VE3 Hajautettu ratkaisu koostuu Haukiputaan, Oulunsalon, Hangaskankaan ja Ylikiimingin harjujakson pohjavesivaroista. Kaikki alueet ovat jo nykyisellään pohjavedenoton piirissä. Kaikilla alueilla on pysyvää ja loma-asutusta lähellä. Oulun lähialueita on hyödynnetty maa-ainestenottoon runsaasti eikä esim. Haukiputaalla ja Ylikiimingin harjujaksolla hyvälaatuista maa-ainesta ole enää pitkään saatavilla. Oulunsalossa riittäisi rakennushiekkaa pitkäksi aikaa, mutta lupia ei ole myönnetty. Lisävedenotto voi vaikeuttaa lupien saamista, vaikka lupien saaminen pohjavesialueilta on ollut viime vuosina ylipäänsä hankalaa. Oulun lähiseudun harjut/pohjavesialueet ovat laajalti asukkaiden virkistyskäytössä. Paikoin vedenottoa ei nähdä uhkana virkistyskäytölle, koska sen ajatellaan samalla suojelevan aluetta maa-ainestenotolta. Ylikiimingin harjujakson vedenottoon suhtaudutaan sen sijaan kielteisesti. Alueella on paikallisille ihmisille tärkeitä lähteitä ja pienimuotoista lähdematkailua. Pohjaveden merkitystä on korostettu myös Kiiminkijoen kalojen kutupaikoille ja suppajään ehkäisemiseksi.

Vaihtoehtojen vaikutukset VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenottomäärä ei tule vaikuttamaan muuhun maankäyttöön kovinkaan paljon. Maa-ainesotto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoaluiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia. Alueen matkailuun vedenotolla voi olla imagollisia vaikutuksia. Vedenpintoihin lähteissä, puroissa ja järvissä ei tule merkittäviä muutoksia ja näin ollen vaikutukset virkistyskäyttöön rajautuvat lähinnä rakennettavan infrastruktuurin (pumppaamot, sähkölinjat, putkistot, tiestö) aiheuttamaan häiriöön ja mahdolliseen imagovaikutukseen. Pudasjärven ja Utajärven kunnat eivät koe hyötyvänsä vedenotosta, vain menettävänsä, ja suhtautuvat siihen kielteisesti.

VE2 Yli-Ii: Suunniteltu vedenotto vaikuttaa vain vähän muuhun maankäyttöön. Maa-ainesten otto on nykyisellään vähäistä, vaikka yrityksillä on haluja laajentaa toimintaa. Lupia ei ole kuitenkaan pääasiassa myönnetty. Maa-ainestenotto voi jatkua luvitettuna, joskin jokaista lupaa tarkastellaan suhteessa pohjaveden ottoon. Poronhoitoon ja metsätalouden harjoittamiseen pumppaamoalueiden aitauksella (70x70m) tulee olemaan vähäisiä vaikutuksia. Harjualueen itäosan turvetuotannon osalta tulee tarkkailla humuspitoisten vesien purkautumista, ettei sitä suotaudu harjuun. Järvien pinnankorkeuksiin, Venkaan lähteeseen ja veden laatuun ei tule merkittäviä muutoksia. Saunakankaan vedenotto saattaa jäädä pieneksi, koska on riski, että Kärppäsuon humuspitoiset vedet suotautuvat harjuun, mikä ei ole hyvä pohjaveden laadun kannalta. Näin ollen vaikutukset

5

Saunajärveen ja sen virkistyskäyttöön jäävät vähäisiksi.

VE3 Hajautettu: Vaihtoehdon vedenottomäärä ei tule vaikuttamaan muuhun maankäyttöön kovinkaan paljon. Maa-ainestenotto voi vaikeutua, tosin alueet ovat jo nyt hyvin hyödynnettyjä eikä lupia ole viime aikoina saanut muutenkaan. Ylikiimingin harjujakson vedenotto, mikäli se vaikuttaa Keihäsojan lähteeseen, on yksi merkittävä tekijä. Lähteisiin ja järvien pintoihin ei tule merkittäviä muutoksia ja näin ollen vaikutuksen virkistyskäyttöön rajautuvat lähinnä rakennettavan infrastruktuurin (lähinnä pumppaamot) aiheuttamaan häiriöön. Vaikutus Ylikiimingin Huoseuslammen kutupaikkoihin ja kaloihin on epäselvää.

VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Virkistyskäyttö 0 - - - Metsätalous 0 - - 0 Poronhoito 0 - - 0 Matkailu 0 - 0 0 Maa-ainesten otto 0 0 0 - OMA ARVIOSI PAREMMUUSJÄRJESTYKSESTÄ TÄMÄN TEKIJÄN SUHTEEN

Kommentit:

0= ei vaikutusta, - vähäinen, -- kohtalainen, --- suuri, ---- erittäin suuri kielteinen vaikutus

Vaihtoehdot Kuinka merkittävänä pidät vaihtoehdon maankäytön vaikutuksia suhteessa 0+vaihtoehtoon? Ei eroa/vähäinen

kielteinen vaikutus -

Kohtalaisen merkittävä kielteinen vaikutus

--

Merkittävä kielteinen vaikutus

---

Erittäin merkittävä kielteinen vaikutus

----

VE1Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Perustelut:

6

Tavoite 3 Luontovaikutukset (minimoidaan kielteiset luontovaikutukset) Tekijöiden kuvaus

Lähteet: Vaihtoehtojen vaikutus luonnonsuojelullisesti tai muuten arvokkaisiin lähteisiin. Suot: Vaihtoehtojen vaikutus luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin suoalueisiin pohjaveden virtausten kautta. Eritoten huomioidaan vaikutus Natura-arvoihin. Purot ja joet: Vaihtoehtojen vaikutus purojen ja jokien virtaamiin ja vesienhoidon tilaluokituksiin. Vesistöjen tilaa kuvataan vesienhoidon suunnittelussa ekologisen tilaluokituksen avulla. Yleisenä tavoitteena on hyvä ekologinen tila. Ekologiseen tilaan vaikuttavat uoman rakenteellinen muuttuneisuus, esteellisyys, virtaamaolosuhteet, vedenlaatu sekä vesieliöstön tila. Viinivaaran ja Ylikiimingin alueella huomioidaan Kiiminkijoen Natura-alue.

Nykytilanteen kuvaus

Lähteet: Viinivaaran alueella on runsaasti luonnon monimuotoisuuden ja vesilain kannalta merkittäviä lähteitä ja lähdeympäristöjä. Merkittävimpiä lähteikköjä ovat Sarvivaaran, Hanganvaaran, Lakkaniemen, Viinilän, Ahvenlammen kaakkoispuolen, Pitääminmaan Hetesuon sekä Kiiskiojan lähteiköt. Näissä lähteiköissä on tyypillisesti suuri virtaama, lajisto on monipuolinen ja osalla lähteikköjä esiintyy myös uhanalaisia lajeja. Yli-Iin alueella suojeltavia lähteitä on vähän. Vesilain mukaisia kohteita ovat Sadinselän ja Vengasvaaran lähteet. Sadinselkä jää kauas vedenotosta. Venkaan lähteen Natura-alue (lähteet ja lähdesuot -luontotyyppi) sijaitsee Vengasvaaralla. Venkaan lähteen alueella on huomioitavia sammallajeja, ne eivät ole uhanalaisia. Venkaan lähde on tunnettu alueellisesti ja maisemallisesti merkittävänä lähteenä. Oulun lähialueilla Hangaskankaan pohjavesialueella on vesilain mukaisista suojeltavista vesiluontotyypeistä kaksi lähdettä alueen kaakkoisnurkalla. Ylikiimingin harjujaksolla vesilain mukaisia kohteita (Isokankaan alueella 2 lähdettä, muut lähteet Rekikylän ja Keihäskankaan alueilla). Keihäsojan lähde on tärkeä lähde paikallisille asukkaille. Suot: Viinivaaran tarkastelualueella sijaitsee Olvassuon luonnonpuisto, joka sisältyy Natura 2000 –verkostoon (neljä luontodirektiivin luontotyyppiä: karut kirkasvetiset järvet, aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä letot. Aapasuot kuuluvat luontodirektiivin ensisijaisiin luontotyyppeihin ja useat niistä ovat tällä alueella pohjavesivaikutteisia. Maakuntakaavaehdotuksessa Sarvisuo, Leppisuo ja Iso Särkisuo luo-1-alueita. Yli-Iin alueella Kärppäsuo–Räinänsuo Natura-alue (soidensuojelualue, aapasuo) sijaitsee välittömästi Saunakankaan eteläpuolella. Virvikkosuon Natura-alue (aapasuo) on Huiskankankaan pohjoispuolella. Tyräsuon Natura-alue (aapasuo) sijaitsee välittömästi Siliänkankaan pohjoispuolella. Maakuntakaavaehdotuksessa pohjavesialueita lähellä olevia soita on merkitty SL-1 -aluemerkinnällä. Nämä suoalueet eivät kuitenkaan ole merkittävässä määrin pohjavesivaikutteisia ja suurinta osaa ympäröivistä suoalueista on muokattu ihmistoimin merkittävästi (turvetuotantoa, metsätalouden ojituksia). Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueella maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty Isokankaan pohjoispuolella sijaitseva Pikku Heinäsuo luo-1-alueena ja Puolivälinharjun länsipuolella sijaitseva Keihässuo SL-1 alueena. Purot ja joet: Viinivaaran alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura 2000 -alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä Pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Nuorittajoen ekologinen tila on tyydyttävä ja suunnitelmassa on Nuorittajoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä. Yli-Ii: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Siuruanjoki, jonka valuma-alueella suurin osa vaihtoehdon harjuista sijaitsee, on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä. Pieni osa valunnasta kohdistuu Livojokeen, joka on tilaltaan erinomainen. Suunnitelmassa on Siuruanjoen tilatavoitteeksi esitetty hyvä tila. Hajautetun vaihtoehdon Ylikiimingin alueen joet ja purot kuuluvat Kiiminkijoen Natura 2000 -alueeseen eikä kahdelle luontodirektiivin luontotyypille (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit sekä Pikkujoet ja purot) saa aiheuttaa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Muut hajautetun alueen vaihtoehdot eivät ole merkittävästi vesistöjen vaikutuspiirissä.

7

Vaihtoehtojen vaikutukset Lähteet: VE1 Viinivaara: Vaihtoehdon vedenotolla vaikutukset todennäköisesti kohdistuisivat muutamaan luonnon monimuotoisuuden ja vesilain kannalta merkittävimpään lähteikköön, lähinnä vähentäen virtaamia niihin. Lähteiden lisäksi tihkupintojen määrä Viinivaaran alueella jonkin verran vähenisi. Kälväsvaaran eteläpuolella on lähteitä sekä pohjoispuolella suurempi lähde, joka laskee Isoon Olvasjärveen. Näihin vaikutukset jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Pohjaveden ottoa voidaan vähentää kuivina kausina 80 % putkistojen mitoitusmäärästä, jolloin vaikutukset lähteisiin lievenevät voimakkaasti. VE2 Yli-Ii: Alueella on vähän luonnonsuojelullisesti tai muuten tärkeitä lähteitä, Venkaan lähdettä lukuun ottamatta ja vaikutusten oletetaan jäävän vähäisiksi. Vengasvaara-Ukonkangas -alueelta muodostuvasta vesimäärästä on arvioitu hyödynnettävän noin puolet. Ukonkankaan muodostumisalueella ei ole hydrologista yhteyttä Vengasvaaraan eikä Venkaan lähteeseen. Venkaan lähteeseen ei saa kohdistua merkittäviä vaikutuksia pohjaveden pumppauksesta, joka varmennetaan Vengasvaaran hyödynnettävyyden rajoittamisella. Näin ollen vaikutukset lähteisiin jäävät vähäisiksi ja kuivina kausina pintavedenottoa lisäämällä niitä voidaan ehkäistä. VE3 Hajautettu: Vaikutukset lähteisiin jäävät vähäisiksi ja niitä pystytään ehkäisemään kuivina kausia pintavedenottoa lisäämällä. Suot: VE1 Viinivaara: Kälväsvaaran ja Pitäminmaan vähäisellä vedenottomäärällä voidaan varmistaa, ettei Olvassuon Natura-alueeseen eikä Leväsuolle tule merkittäviä vaikutuksia. Pohjavesivaikutteisia soita on myös Viinivaaran ympäristössä ja vaikutuksia niihin voidaan lieventää vedenottopaikkojen sijoittelulla. VE2 Yli-Ii: Alueen suot ja niiden ekologia eivät ole merkittävästi riippuvaisia pohjavedestä. Esimerkiksi Saunakankaan Kärppäsuota (Natura-alue) ei voitane pitää pohjavedestä riippuvaisena. Saunakankaan luoteispuolella Ruunasuo-Kolinsuolla (SL-1-alue maakuntakaavaehdotuksessa) on lettotason suokasvillisuutta, lähteikköä ja lähdevaikutteista kasvillisuutta. Vedenotolla voi olla vähäistä vaikutusta tähän alueeseen. VE3 Hajautettu: Oletettavasti pohjavedenoton vaikutukset alueen soihin jäävät vähäisiksi, koska ne eivät ole pohjavesiriippuvaisia. Purot ja joet: VE1 Viinivaara: Vaihtoehdolla on vähäinen vaikutus Nuorittajoen keskivirtaamaan (pienenee n. 0,6 %) ja keskialivirtaamaan (pienenee n. 3-8 %). Vaikutukset latvapurojen virtaamissa voivat olla suurempia. Jos kuivina kausina pohjaveden ottoa vähennetään, vaikutus 3 000 m³ otolla on tällöin Nuorittajoen keskialivirtaamaan n. 1% ja myös latvapuroihin pienemmät. Viinivaaran ympäristön järviin valuva pohjaveden määrä voi jonkin verran vähentyä ja vaikuttaa järvien veden laatuun (Iso-Olvasjärvi on Natura-järvi). Lisäksi pumppaamojen paikalla ja pumppausmäärien luparajoilla voidaan yksittäisiin latvapuroihin kohdistuvia vaikutuksia lieventää.

VE2Yli-Ii: Vaihtoehdolla on vähäinen vaikutus Siuruanjoen keskivirtaamaan (n. 0,4 %) ja keskialivirtaamaan (n. 3 %). Vaikutukset todennäköisesti painottuvat Mertajokeen, Siuruanjoen sivuhaaraan. Mertajoen valuma-alueella sijaitsee myös Natura-suojeltu Venkaan lähde. Venkaan lähteeseen ei saa kohdistua merkittäviä vaikutuksia pohjaveden pumppauksesta, ja tämä estää myös suurimmat vaikutukset Mertajoen virtaamaan. Kuivina kausina vaikutuksia puroihin ja jokiin voidaan ehkäistä tehokkaasti pintavedenottoa lisäämällä. VE3 Hajautettu: Ylikiimingin harjujaksolla vaihtoehdolla voi olla paikallisia, pieniä vaikutuksia Kiiminkijoen ekosysteemiin (esim. Koirakoski). Muut hajautetun vaihtoehdon alueet eivät ole merkittävästi vesistöjen vaikutuspiirissä.

8

VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Vaikutukset lähteisiin 0 --(-) - - Vaikutukset soihin 0 - - -

Vaikutukset purojen ja jokien virtaamiin Iijoki –alajuoksu? -- - -

Vaikutukset vesienhoidon tilaluokituksiin Ei Ei Ei Ei OMA ARVIOSI PAREMMUUSJÄRJESTYKSESTÄ TÄMÄN TEKIJÄN SUHTEEN

Kommentit: 0= ei vaikutusta, - vähäinen, -- kohtalainen, --- suuri, ---- erittäin suuri kielteinen vaikutus Vaihtoehdot Kuinka merkittävänä pidät vaihtoehdon luontovaikutuksia suhteessa 0+vaihtoehtoon? Ei eroa/vähäinen

kielteinen vaikutus -

Kohtalaisen merkittävä kielteinen vaikutus

--

Merkittävä kielteinen vaikutus

---

Erittäin merkittävä kielteinen vaikutus

----

VE1Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Perustelut:

9

Tavoite 4 Talous (minimoidaan kustannukset ja vaikutukset vedenhintaan) Tekijöiden kuvaus

Kokonaiskustannus: 1) Investointikustannukset + 2) käyttökustannukset diskontattuna 30 vuoden aikajaksolla pintaveden käyttö mukaan lukien Veden hinta: Vaikutus vesitaksaan ja kustannusvaikutus 4 hengen perheelle vuodessa

Laskentaperusteet: Kustannustarkastelu on vuodenvaihteen 2013/2014 kustannustasolla, kaikki kustannukset ovat verottomia (sis. alv 0 %). Pääomakustannusten laskennassa korko 3 % ja varmistamisjärjestelmän kapasiteetti 11 000 m3/d. Kustannukset lasketaan v. 2050 tilanteessa; keskimääräinen kulutus 34 000 m3/d.

VE0+ Iijoki

(pintavesi)

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Investointikustannus (milj. €) 16,4 31,6 33,3 24,5 Käyttökustannus (milj €/v.) Diskontattu käyttökustannus 30 v (milj. €)

4,5 88,1

3,2 62,6

3,4 66,3

4,5 88,6

Kokonaiskustannus (invest.+ käyttö 30 v, milj.€) 104,5 94,2 99,6 113,1 Veden hinta (nykytilanne 1,19 €/m3) – vesitaksa Kustannusvaikutus/ 4 hengen perhe/€

1,48 +42

1,38 +38

1,41 +44

1,48 + 58

OMA ARVIOSI PAREMMUUSJÄRJESTYKSESTÄ TÄMÄN TEKIJÄN SUHTEEN

Kommentit:

Vaihtoehdot Kuinka merkittävänä pidät vaihtoehdon kustannusvaikutuksia suhteessa nykytilaan? Ei eroa/vähäinen

kielteinen vaikutus Kohtalaisen merkittävä

kielteinen vaikutus Merkittävä kielteinen vaikutus

Erittäin merkittävä kielteinen vaikutus

VE0+ Iijoki VE1Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Perustelut:

10

4. Tavoitteiden painotus

Arvioi Oulun vedenhankinnan vaihtoehtojen vaikutusten merkittävyyttä talouteen, luontoon, turvallisuuteen ja maankäyttöön tarkastelluissa vaihtoehdoissa. Ota huomioon ennen kaikkea vaikutusten merkittävyys (kuinka merkittäviä vaikutukset ovat kyseiseen tavoitteiseen ja sen arviointitekijöihin (esim. luonto: lähteet, suot, vedet tai talous: kokonaiskustannus ja veden hinta ).

1) Laita ensin tekijät järjestykseen sen mukaan, kuinka merkittävänä pidät vaihtoehtojen välillä olevia eroja tekijän suhteen. Katso lomakkeen kohdista (turvallisuus, maankäyttö, luonto ja talous) onko jokin kohta saanut arvon erittäin merkittävä myönteinen tai erittäin merkittävä kielteinen vaikutus (Kysymys: Kuinka merkittävänä pidät vaihtoehdon…..). Jos on ja niitä on vain yksi, sen pitäisi saada järjestysnumero 1. Jos niitä on kaksi, punnitse VAIKUTUSEROJA JA kumman tavoitteen saavuttaminen on sinulle tärkeämpää.

2) Anna sen jälkeen kullekin tavoitteelle arvo väliltä 0-100. Anna ensiksi arvo 100 merkittävimmälle tekijälle (näitä voi olla useampi kuin yksi) ja sen jälkeen seuraavaksi tärkeimmälle arvo väliltä 0-99 riippuen siitä, kuinka merkittävänä pidät vaikutuseroa siinä merkittävimpään tekijään verrattuna. Esimerkiksi arvo 50 tarkoittaa, että ko. tekijä on vaihtoehtojen välillä olevat vaikutuserot huomioon ottaen merkittävyydeltään puolet merkittävimmäksi arvioidusta tekijästä.

3) Käy vastaavalla tavalla kaikki tekijät läpi vertaamalla niitä merkittävimpään tekijään. Huom! Käytä rohkeasti koko asteikkoa (0-100). Tyypillisesti ihmiset antavat aluksi vähämerkityksellisinä pitämilleen tavoitteille ja tekijöille liian suuren painoarvon.

Tavoite/tekijä Järjestysnumero 1 = merkittävin vaikutus, 4 = vähiten merkittävä vaikutus

Tekijän merkittävyyttä kuvaava pistearvo (0-100) 100 on merkittävin tekijä

Turvallisuus

Maankäyttö

Luontovaikutukset

Talous

11

5. Toteutettavuus ja riskitarkastelu Vaihtoehtojen tekninen, taloudellinen ja lainsäädännöllinen toteutettavuus ja riskitarkastelu. Tekninen toteutettavuus ja laajennettavuus VE0+ Iijoki: Rakentamalla suurempi putki vettä saadaan häiriötilanteessa (jos Oulujoesta ei saada vettä) enemmän eikä veden käytön rajoittamiseen tule tarvetta (24000m³ putki nostaa hintaa 17 milj. €). Varavesi voi olla käytössä 5-7 vuoden kuluessa. VE1 Viinivaara: Mahdollisuus laajemmalle vedenotolle, mikäli vaikutukset Naturan ja vesienhoitosuunnitelman kannalta eivät ole merkittäviä. Oulun lähialueita voidaan myös hyödyntää vesimäärän lisäämiseksi (edellyttää investointeja). Varavesi voi olla käytössä 5-7 vuoden kuluessa, koska tutkimustietoa on paljon. Tarvittavien selvitysten tekeminen ja lupaprosessi kestää 3-5 vuotta ja sen hinnaksi on arvioitu 200 000-300 000 €. VE2 Yli-Ii: Mikäli pohjavesitutkimuksissa osoittautuu, että suunnitelluilla pumppausmäärillä vettä joudutaan käsittelemään, kustannukset nousevat 15 miljoonalla eurolla. Veden laadun varmistamisen tutkimukset kestävät 1-2 vuotta ja maksaa 300 000- 1 000 000 euroa riippuen tutkimusten kiireellisyydestä. Ei mahdollista laajempaa vedenottoa, mutta Oulun lähialueita voidaan hyödyntää vesimäärän lisäämiseksi (edellyttää investointeja). Varavesi voi olla käytössä 9-14 vuoden kuluessa, selvitykset ovat vielä tekemättä. VE3 Hajautettu: Kaikkea vettä ei voi johtaa keskitetysti verkostoon, mikä voi aiheuttaa hätätilanteessa vedenjakeluun häiriöitä esim. kuivana kautena. Vaihtoehtoa ei voi laajentaa myöskään ilman suuria kustannuksia. Varavesi voi olla käytössä 5-7 vuoden kuluessa. Lainsäädännöllinen toteutettavuus ja riskit VE0+ Iijoki: Ei tunnistettavia riskejä. VE1 Viinivaara: Edessä on todennäköisesti lupahakemuksesta valittaminen Kiiminkijoen Naturaan (lähteet ja latvapurot) ja vesienhoitosuunnitelmaan vedoten. Oikeuden päätöstä ei voi ennakoida, joten riski on olemassa, että lupaa ei saada. Edellisestä hakemuksesta vedenottoa on vähennetty yli puoleen (27000m³>11000m³), lupaehtoihin on kaavailtu mahdollisuutta vedenoton vähentämiseen kuivina kausina sekä arvioitu ja korjattu pohjaveden muodostumismääriä ja virtausmääriä. Ote hallinto-oikeuden päätöksestä (PÄÄTÖS Nro 12/0363/1):

”Hallinto-oikeus katsoo, että pohjavedenotto voidaan mahdollisesti toteuttaa ottomäärältään pienempänä, esimerkiksi siten, että Oulun Veden vedenhankinta perustuu osaksi pintaveden käyttöön ja osaksi pohjaveden käyttöön, ja muuttamalla ottopaikkojen sijaintia siten, ettei Kiiminkijoen Natura-alueen luontoarvoja merkittävästi heikennetä”.

Mikäli lupaa ei saada, mahdollista varavaihtoehtoa on syytä pohtia jo etukäteen. Kyseeseen voi tulla esim. lupaprosessin kanssa samanaikainen Yli-Iin pohjavesitutkimusten tekeminen, jolla varmistetaan Yli-Iin antoisuus ja veden mahdollinen käsittelyn tarve tai joku muu selkeä varasuunnitelma. VE2 Yli-Ii: Vesienhoitosuunnitelma edellyttää, että vesistön ekologista tilaa ei saa heikentää. Tämä vaatimus aiheuttaa pienen riskin luvan saamiselle Mertajoen ja järvien suhteen. Riskiä voi lieventää panostamalla valuma-alueella toimenpiteisiin, joilla veden laatua voidaan parantaa samanaikaisesti. VE3 Hajautettu: Ylikiimingin harjujakson lähdepurot ovat Natura-suojeltuja. Tämä aiheuttaa riskin, että 5 500m³ vesimäärää joudutaan vähentämään. Tämä taas johtaa siihen, että korvaavaa lisävettä ei ole mahdollista saada Oulun lähialueilta ilman suuria kustannuksia.

12

VE0+ Iijoki

VE1 Viinivaara

VE2 Yli-Ii

VE3 Hajautettu

Tekninen toteutettavuus +++ +++ ++ +

Laajennettavuus 0 / + (jos

vesimäärää kasvatetaan)

++ 0/+ 0

Lainsäädännöllinen toteutettavuus ++++ + ++ ++ OMA ARVIOSI VAIHTOEHTOJEN PAREMMUUSJÄRJESTYKSESTÄ

Kommentit:

Vertailtavat vaihtoehdot

Minkälaisena pidät kokonaisuutena vaihtoehtojen teknistä, taloudellista ja lainsäädännöllistä toteuttamiskelpoisuutta?

Huono Melko huono Melko hyvä Hyvä Erittäin hyvä Vaikea arvioida VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Perustelut:

13

6. Vaihtoehtojen järjestys

Arvioi vaihtoehtoja kokonaisuutena ottaen huomioon niiden hyvät ja huonot puolet. Mikä on mielestäsi vaihtoehtojen paremmuusjärjestys tämänhetkisen tiedon perusteella?

1. sija VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Vaikea arvioida 2. sija VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Vaikea arvioida 3. sija VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Vaikea arvioida 4. sija VE0+ Iijoki VE1 Viinivaara VE2 Yli-Ii VE3 Hajautettu Vaikea arvioida

Perustelut Kuinka varma olet vaihtoehtojen etusijajärjestyksestä (erityisesti parhaasta vaihtoehdosta)?

Varma Melko varma Hieman epävarma Erittäin epävarma Perustelut Kuinka hyvin monitavoitearvioinnissa vertailtavavat vaihtoehdot mielestäsi kattavat Oulun vedenhankinnan varmistamisen mahdollisen kirjon?

Huonosti Melko huonosti Melko hyvin Hyvin Vaikea arvioida

Perustelut Mitkä kolme tavoitetta tai muuta tekijää asiaa vaikuttivat eniten, kun arvioit vaihtoehtojen paremmuutta? Laita ne tärkeysjärjestykseen. ___ Talous (kustannukset ja vedenhinta) ___ Luontovaikutukset (lähteet, suot, purot ja joet) ___ Maankäyttö (virkistys, metsätalous, poronhoito, matkailu, maa-ainesten otto) ___ Turvallisuus (Pohjaveden määrä ja laatu) ___ Toteutettavuus ___ Muu, mikä? ____________________

KIITOS VASTAUKSESTA!

Liite 5

ARVI-työkalu

Tässä hankkeessa on käytetty vaikutusten merkittävyyden arviointiin järjestelmällistä lähestymistapaa, joka perustuu yhtäältä alueen tai muun kohteen herkkyyteen nykytilassaan ja toisaalta hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruuteen. Näiden perusteella muodostetaan kokonaisarvio kyseisen vaikutuksen merkittävyydestä. Sekä kohteen arvon että muutoksen suuruuden arviointi tehdään järjestelmällisesti näiden osatekijöitä tarkastelemalla.

Vaikutusten merkittävyyden arviointikehikko

Lähestymistavan tavoitteena on parantaa arvioinnin läpinäkyvyyttä ja yhtenäistää eri asiantuntijoiden tekemiä arvioita. Lisäksi tavoitteena on edistää asiantuntijoiden ja sidosryhmien välistä vuoropuhelua sekä edesauttaa asian ymmärtämistä ja vaikutusten ominaispiirteiden kuvaamista sidosryhmille.

ARVI on IMPERIA-hankkeessa kehitetty Excel-pohjainen työkalu vaikutusten merkittävyyden arvioinnin tukemiseen YVA-hankkeissa. Työkalu hyödyntää IMPERIA-hankkeessa kehitettyä vaikutusten merkittävyyden arviointikehikkoa (kuva yllä), jossa vaikutusten merkittävyys perustuu vaikutusalueen muutosherkkyyden ja hankeen aiheuttamien muutoksen sekä näiden osatekijöiden arviointiin. Työkalun avulla voidaan eri asiantuntijoiden arviot eri vaikutuksista koota yhteen ja tuottaa arvioiden perusteella erilaisia yhteenvetotaulukoita ja havainnollisia kuvaajia.

ARVI-työkalun runkona on vaikutusarviotaulukko, johon kootaan asiantuntijoiden arviot eri vaikutuksista. Käytännössä kukin vaikutusten arvioija täyttää omalle arviointilomakkeellensa em. kehikon avulla jäsennellyn arvionsa merkittävyydestä ja sen osatekijöistä ja nämä tiedot luetaan automaattisesti ARVI-työkaluun. Vaikutuksen merkittävyys arvioidaan vaikutuksen suuruuden ja vaikutuskohteen tärkeyden perusteella.

Voimakkuus ja suunta

Alueellinen laajuus

Kesto

Lainsäädännöllinen ohjaus

Yhteiskunnallinen merkitys

Sietokyky

Muutoksen suuruus

Vaikutuskohteen herkkyys

Vaikutuksen merkittävyys