rautatierakennukset · 2018-03-16 · esu p n ah r jl , pä iv ot m ut i kos a, hvv l ejär n-t i...

Rautatierakennusten korjausohjeet 2 Asemarakennus

Vuokatin asema, Sotkamo, Lentokuva Vallas Oy, 1996.

RAUTATIERAKENNUKSET

Asemarakennus on usein asemanseudun vanhimpia raken-nuksia. Siihen liittyy monenlaisia historiallisia tapahtumia:rautatien mukana paikkakunnan elinkeinot monipuolistuivat,aseman väki toi eloa kylän tai kaupungin elämään, arkkiteh-tuurista on otettu vaikutteita omaan taloon, varuskunta taivankila on ehkä sijoitettu paikkakunnalle radan vuoksi, so-taan tai vaikkapa Amerikkaan on lähdetty kokoontumalla ase-malle, kesälomalaiset ja muut matkustajat ovat päässeet hel-posti perille.

Oli historian kulku mikä tahansa, asemanseudulla ja siismyäs asemarakennuksella on eri puolilla maata ainakin pai-kallinen kulttuurihistoriallinen merkityksensä, ja siksi on tär-keää korjata ja muuttaa sitä harkiten ja säilyttäen. Jos raken-nusta ei voida käyttää alkuperäisessä tarkoituksessa, on ai-heellista tarkkaan miettiä mikä toiminta säilyttää sen arvoi-sessaan asussa.

Tavoitteena on että asemarakennuksen alkuperäinen luon-ne julkisena tilana säilyy. Esimerkkejä on useita: opastus-keskus Punkaharjulla, päiväkoti Perniässä, keramiikkapajaPutikossa, kahvila Vesijärvellä, vanhojen huonekalujen en-tistämis- ja myyntiliike Tuurissa, kotiteollisuuskeskus Rau-malla ja Lempäälässä.

Parhaimmillaan käyttä mukautuu rakennuksen ominai-suuksiin eikä päinvastoin. Siten säilytämme omalla toimin-nallamme paikkakunnan historiaa tulevillekin sukupolville.

Tämä vihko kertoo siitä mitä on otettava huomioon ase-marakennuksen uutta käyttää valittaessa tai muutoksia ja kor-jauksia tehtäessä. On myäs syytä tutustua muihin Rautatiera-kennusten korjausohjeisiin ja Museoviraston korjauskorttei-hin.

2 Rautatierakennusten korjausohjeet - 2

Arkkitehtuurin kehitys Asemarakennus

Asemarakennusten arkkitehtuuri heijas-taa arkkitehtuurin ja rakentamistavan ylei-siä muutoksia maassamme. Rautateillämuutokset olivat suhteellisen hitaita, silläarkkitehdit työskentelivät virassaan useinvuosikymmeniä. Tämä merkitsi tietynlais-ta vanhoillisuutta, mikä oli usein hyvästäitse rakennuksille, sillä laajennukset ja muu-tokset tehtiin alkuperäistä kunnioittaen, oli-han suunnittelijana usein sama mies.

Tässä vihkossa käsitellään vain puisiaasemarakennuksia. Esittelyssä ei ole muka-na tiilisiä eikä betonirakenteisia asemia, joi-ta rakennettiin eräitä poikkeuksia lukuun-ottamatta vasta 1920-luvulta lähtien.

Ensimmäisen Helsinki-Hämeenlinna -radan rakennukset suunnitteli Hämeen lää-nin lääninarkkitehti C.A. Edelfelt. Hän tu-tustui asema-arkkitehtuuriin Euroopassa jahänen asemarakennuksensa heijastavatkinsilloin yleistä, monia tyylivaikutteita sisäl-tänyttä suuntausta, jota on vaikea luonneh-tia yhdellä tyylimääritelmällä. Edelfeltsuunnitteli rakennusaineeksi tiiltä, muttajoutui viime vaiheessa vaihtamaan puuhun.Hänen asemistaan ovat jäljellä Tikkurila,Järvenpää, Hyvinkää ja Turenki.

Edelfeltin avustajana oppinsa saanutKnut Nylander jatkoi suunnittelijana 1870-ja 80-luvuilla. Merkittävä muutos tapahtui1880-luvun taitteessa kun Nylander suun-nitteli Tampere-Vaasa- ja Seinäjoki-Oulu -ratojen rakennukset. Niissä hän siirtyi yk-sikerroksiseen suorakaiteenomaiseen run-koon, jonka julkisivut on jäsennelty pysty-ja vaakapaneelein sekä pilasterein.

Vuosisadan loppupuolella Bruno Gran-holm uudisti asema-arkkitehtuuria Jyväsky-län radalla. Asema- ja asuinrakennuksetsäilyttivät entiset pohjaratkaisut, mutta ul-koasuun tuli kansallisromanttisia, jopa mui-

ARKKITEHTUURIN KEHITYS

Kauhava, IV luokka ravintolalla, 1896

Oitti, III lk, laajennus, 1875

Turenki, 1862, kuva rataprofiilista

Asemarakennus Arkkitehtuurin kehitys

Rautatierakennusten korjausohjeet - 2 3

naisskandinaavisia, koristeaiheita. Vaikut-teiden kansainvälisyydestä kertoo, että vas-taavaa muotokieltä on nähtävissä lähes sa-maan aikaan 1890-luvun lopulla myös Nor-jassa ja Ruotsissa.

Komeita, kansallisromanttisia vaikuttei-ta heijastavia asemia rakennettiin 1900-lu-vun ensimmäisellä vuosikymmenellä: Ka-jaani (1904, arkk. Gustaf Nyström), Kau-niainen 1908 (tekijä tuntematon, arvellaanGranholmia), Savonlinna-Elisenvaara -ra-dan asemat Savonlinnassa ja Punkaharjulla(1908, Granholm) Niissä rakennuksen jul-kisivujen jäsentely, laudoituksen rytmitys,ikkunoiden koko ja ruutujako, tornit ja erk-kerit, kattomuoto jne. muuttuvat täysin edel-lisiin kausiin verrattuna.

Asemien suunnittelua kilpailutettiin har-voin, mutta vuonna 1906 järjestettiin ark-kitehtikilpailu silloin rakenteilla olevienratojen asemista. Palkinnoille sijoittuivatmm. arkkitehdit V. Keinänen, J. Eklund,B. Brunila, V. Palmqvist, H. Andersin sekätuleva VR:n arkkitehti Thure Hällström.Kilpailutyöt ovat keskenään hyvin saman-henkisiä. Uudet asemat toteutettiin Häll-strömin suunnittelemina ja hänen kauttaanheijastuu koko kilpailun vaikutus mm. Jo-ensuu-Nurmes -radalla ja Seinäjoki-Kaski-nen -radalla. Ulkolaudoituksen panelointi,ikkunoiden sijoittelu ja ruudutus, poikkipää-tyjen koristeaiheet jne heijastavat suoralin-jaisia jugend-vaikutteita.

Oulu-Kajaani-, Kiuruvesi-Ylivieska-sekä Turku-Uusikaupunki -radat saivat1920-luvulla asemansa, joita voi tyylillisestikutsua ns. pohjoismaisen klassismin edus-tajiksi. Niille on ominaista korkeat, useinkattoikkunoiden koristamat jyrkät katot,pieniruutuiset ikkunat, pystyrimavuoraus japylväiden kannattama katos pääsisäänkäyn-nin yläpuolella. Suunnittelijana on useim-miten Thure Hällström, mutta myös esim.Gunnar Aspelin (Kontiomäki, Pyhäsalmi,1922).

Asunta, V luokka, 1897

Kontiomäki, III luokka, 1922

Eräitä Valtionrautateiden arkkitehtejäja heidän virkavuotensa:

Edelfelt, C.A. 1857-1862Nylander, Knut 1876-1885*Granholm, Bruno 1892-1926Hellström, Thure 1907-1940Ungern, J.V. 1925-1956

*Nylander oli virassa vain kaksi vuotta,mutta hänen suunnitelmiaan onolemassa tässä mainitulta ajalta.

Lieksa, IV lk, 1908

Piirustukset eivät ole samassa mittakaavassa


Asemarakennuksen tilat Asemarakennus

Aseman huonetilojen hierarkia näkyy mm. odotussalinkorkeudessa - tässä 4 metriä verrattuna muiden huonetilo-jen 3,3 metriin - , paneloinnissa ja uunien komeudessa.Kurikka, IV lk, 1911.

Asemat jaettiin liikenteen määrän mukaan viiteen luok-kaan. Suurimmille eli I ja II luokan asemille suunniteltiinyksilölliset asemarakennukset, mutta muille luokille jo 1870-luvulta lähtien tyyppipiirustusten mukaan. Aseman luokkasaattoi vuosien myötä monista syistä muuttua, joten se loivain lähtökohdan asemarakennuksen tyypin valinnalle: jat-kossa rakennus muuttui ja kasvoi yksilöllisesti. Uudelle ra-dalle ei aina tehty omia suunnitelmia, vaan samoja piirustuk-sia saatettiin käyttää uudestaan.

Asemarakennuksen ydin oli ja on edelleen odotussali, joitaoli yksi tai kaksi (II ja III luokka) riippuen siitä minkä luokanasema oli kyseessä. Odotussaliin liittyi naisten huone ja suu-remmilla asemilla eteinen. Odotussalin merkitys näkyi senkoossa: se oli suurin ja korkein huonetila koko rakennukses-sa. Mutta se näkyi myös kiinteässä sisustuksessa: seiniä kier-si puolipaneeli, katto oli kaunis kasetti- tai puupaneelikatto,lipunmyyntiluukun kehys oli koristeellinen, ovet olivat kak-soisovia ja usein koriteellisempia kuin muualla rakennukses-sa. Sama arvostus näkyi ravintolasalissa, jos sellainen oliasemalla. Myös värimaailma oli näissä tiloissa rikkaampi kuinmuualla.

ASEMARAKENNUKSEN TILAT JA NIIDEN SÄILYTTÄMINEN

Hyvinkään asemaravintola kunnostettiin 1989.

Asemarakennus Asemarakennuksen tilat


Konttori- ja matkatavaratilat, posti- ja lennätinhuone sekäasemapäällikön huone olivat toimistotiloja. Asemapäällikönasuntoon kuului 3-4 huonetta, keittiö ja aputilat. Tilojen kokoja eri osien yhdistyminen vaihteli aseman luokan mukaan.

Asemarakennus oli suunniteltu nimenomaan yleisötilaksija yleisönpalveluhuoneet ovat luonteeltaan julkisia tiloja. Neovat usein läpikulkuhuoneita: jokaisella seinällä on ovi taiikkuna eikä mitoitus perustu nykyisiin (työpöydän, sohvantai sängyn) mitoitusnormeihin. Tästä johtuen asemarakennusei vastaa käyttöominaisuuksiltaan nykyaikaista rakennusta.Pohjaratkaisu ei ehkä sovellu yksityiskäyttöön.

Uuden käytön valinta vaikuttaa asemarakennuksen säily-miseen. Siksi on tärkeää, että käyttö mukautuu olemassaole-viin tiloihin eikä suuria saleja pilkota tai huonekorkeutta ma-dalleta. Odotussalin ja ravintolasalin kiinteä sisustus (lattiaja lattialistat, seinä- ja kattopaneelit, ovet ja ikkunat) on myössyytä säilyttää ja hyödyntää niitä sisätilojen viihtyisyyttä luo-vina elementteinä. Jos muutoksia on tehtävä, ne keskitetäänvähempiarvoisiin sivutiloihin. Myöhempien vuosikymmenienlevytykset ja kattojen madallukset kannattaa purkaa, sillä useinniiden alta löytää alkuperäisiä kattoja, ovia ja seinäpintoja.

Odotussaleja oli aseman luokasta riippuen yksi tai kaksi.Ne sijaitsivat eri luokissa ja eri aikoina hieman eri osassarakennusta. Pysäkin eli V luokan asemilla odotussali sijaitsivuosisadan vaihteessa rakennuksen päädyssä eikä se ollutläpikulkutila.Asunta, V lk, muutospiirustus on vuodelta 1900.

IV luokan asemalla toinen odotussali oli keskellä ja toinen,pienempi sen vieressä. Kauhava, IV lk. Tämäkin vuodelta1903 oleva pohja on muutospiirustus.

Tuuri ja Mustasaari (Korsholm), V lk, 1908


Suojelu Asemarakennus

SUOJELU JA SÄILYTTÄMINENOsa asemarakennuksista kuuluu valtakunnallisesti arvok-

kaiden asema-alueiden säilyttämiseen tähtäävän sopimuksenpiiriin. Sopimus jossa on Ratahallintokeskuksen, VR-yhty-män ja Valtion kiinteistölaitoksen (myöh. Kapiteeli Oy) li-säksi mukana ympäristöministeriö ja Museovirasto, pyrkii senliitteenä olevan luettelon osoittamien asema-alueiden histori-allisen luonteen säilyttämiseen vanhaa säilyttäen ja mahdol-liset uudet tarpeet siihen sovittaen. Sopimus on uudenlainentapa saavuttaa rakennussuojelun päämäärät ilman rakennus-suojelulakia. Jos Museovirasto katsoo että luettelossa olevarakennus tai alue muuttuu uhanalaiseksi, voi se esittää koh-teen suojelua rakennussuojelulailla.

Jos asemarakennuksen - tai muun rautatierakennuksen -omistaja haluaa saada talonsa suojelluksi, hän voi tehdä ra-kennussuojelulain mukaisen suojeluesityksen alueelliselle ym-päristökeskukselle. Esityksen liitteenä on oltava kuvia ra-kennuksen nykyisestä kunnosta, sijaintikartta, kiinteistörekis-teriote sekä jäljennös lainhuutorekisteristä.

Muutama asemarakennus on jo suojeltu rakennussuojelu-lailla, asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta(as. 480/85) tai asemakaavalla (esim. Helsingin päärautatie-asema, Punkaharjun asema, eräät Otalammen asema-alueenrakennukset; Vuokatin, Kankaanpään ja Riihimäen asema-alueen asuin- ja talousrakennukset).

KaavoitusAsemarakennus voi sijaita joko kaavoitetulla tai kaavoit-

tamattomalla alueella. Kaavoitetulla alueella asemarakennussijaitsee - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - rautatielii-kenteelle varatulla alueella (LR). Kaavaotteen ja -määräyk-set voi tilata kaupunkisuunnitteluvirastosta tai kunnan tekni-sestä toimistosta.

Kun alue ja sillä olevat rakennukset eivät enää palvelerautatieliikennettä ja rakennukset on tarkoitus ottaa muuhunkäyttöön tulee kaavan laatiminen tai muuttaminen ajankoh-taiseksi. Kaavoitukseen ja käyttötarkoituksen muutokseen liit-tyvät asiat kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen kunnan ao.viranomaiselta, koska esim. liikenteen aiheuttama melu taimaaperän saasteet saattavat estää asumisen aluella.

Kaavassa merkitään suojeltu rakennus yleensä merkinnällä“sr” ja suojeltu alue “-/s”. Kaavan merkinnät ja niiden sisäl-tö selitetään kaavamääräyksissä.

Maa-alueen myynti tai vuokrausAsemarakennus sijaitsee useimmiten lunastusyksikön alueella.

Kiinteistön kauppa

Mikäli rakennuksen hankinnan yhteydessä ostetaan myösmaa-alue, on ostajan haettava lainhuuto kiinteistölle, jokauseimmiten on määräala lunastusyksiköstä tai kokonainenlunastusyksikkö. Lohkomistoimitus, jolla luovutettu määrä-ala erotetaan omaksi kiinteistökseen, tulee vireille ilman eri

hakemusta määräalan lainhuudon myöntämisen jälkeen.Määräalan muodostaminen itsenäiseksi kiinteistöksi edellyt-tää kuitenkin, että kiinteistönmuodostamislain mukaiset loh-komisedellytykset ovat olemassa. Asia kannattaa pyrkiä sel-vittämään etukäteen maanmittaustoimistosta tai asemakaava-alueella kiinteistöinsinööriltä.

Maanvuokrasopimus

Mikäli rakennus ostetaan ja maa-alue vuokrataan vuokra-sopimuksella, jossa on vapaa siirto-oikeus, vuokraoikeus onkirjattava. Vuokraoikeuden kirjaaminen ei vaikuta kiinteistö-jaotukseeen.

AvustuksetKulttuurihistoriallisesti arvokkaalle rakennukselle voi anoa

korjausavustusta alueellisesta ympäristökeskuksesta tai en-tistämisavustusta Museovirastosta. Lähtökohtana on että omis-taja vastaa peruskorjauksen luontoisista menoista; avustustamyönnetään lähinnä säilyttämiseen liittyville erityistoimen-piteille, ja ratkaisut harkitaan aina tapauskohtaisesti.

Ympäristöministeriö, opetusministeriö ja maakuntien lii-tot jakavat myös avustuksia ja tukea kunnille, kuntaliitoille,rekisteröidyille yhdistyksille ja yhteisöille kulttuurihistorial-lisesti arvokkaan kohteen korjaukseen, kunnostamiseen jauudelleenkäytön edistämiseen. Tarkempia tietoja saa asian-omaisista laitoksista.

Vanhan arvokkaan rakennuksen käypä arvoVanhan, arvokkaan rakennuksen taloudellista arvoa on

usein hyvin vaikea määritellä. Pankin tai vakuutusyhtiön ta-vanomainen laskutapa ei aina osu yhteen omistajan näkemyk-sen kanssa.

Vakuutusyhtiöt eivät myönnä asemarakennukselle täysar-vovakuutusta, vaan omistajan on neuvoteltava sopiva vakuu-tusarvo vakuutusyhtiön kanssa. Kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaalla rakennuksella on ns. käyvän arvon tai rakennuk-sen teknisen arvon lisäksi lisäarvoa, jonka tulkitseminen voivakuutusyhtiön näkökulmasta tuottaa eri tuloksen kuin omis-taja on ajatellut. Pankit eivät huomioi arvioissaan rakennus-materiaalin laatua, detaljien kauneutta tai huoneiden ilmavuut-ta.

Kunnostuksen ja korjauksen jälkeen rakennuksen tekni-nen arvo muuttuu, ja vakuutus on silloin syytä arvioida uu-destaan.

Asemarakennus Suojelu


Asemarakennusten arkkitehtuuri onkorkealuokkaista ja taitavat ammatti-miehet ovat rakentaneet talot rikkaineyksityiskohtineen. Ulkoseiniin on luotuvaihtelua erityyppisillä laudoituksilla,ikkunoiden ja ovien pielilautojenkoristeleikkauksilla, räystäslautojenkoristeilla ja korkealle kohoavillaspiiroilla.Kuvassa Kangasalan ja Vainikkalanasemarakennusten pääty vuodelta1898.

Odotussaleille on antanut juhlavuutta niidenhuonekorkeuden lisäksi mm. seinien panelointi.Piirroksissa panelointia 1880 -luvulta (alla) javuosisadan alusta Töysän Tuurista (1908).


Korjaus- ja muutostyöt Asemarakennus

KORJAUS- JA MUUTOSTYÖTVanhaan rakennukseen kannattaa tutustua hyvin ennen

muutostöiden aloittamista. Jos aikataulu ja muut olosuhteetsallivat, on hyvä asua korjattavassa talossa ennen kuin ryhtyymuuttamaan huonejärjestystä tai siirtämään seiniä. Usein huo-maa että omia tapojaan tai asenteitaan muuttamalla säästäärahaa ja samalla rakennus säilyttää paremmin historiallisenluonteensa. Tekninen arvio rakennuksen kunnosta kannattaamyös laadituttaa hyvissä ajoin ennen suunnittelun alkua.

Ammattitaitoisen suunnittelijan palkkaaminen on ainapaikallaan, sillä suunnittelun lisäksi hän osaa kysyä viran-omaisilta oikeita asioita ja siten ehkäistä ongelmien syntyä.Rakennusvalvontaviranomaisilta kannattaa ottaa selvää mi-hin muutoksiin tarvitaan lupa.

DokumentointiOn rakennus suojeltu tai ei, aina on aiheellista tallentaa

lähtötilanne ennen korjauksia ja muutoksia. Asemarakennuk-sen pohja- ja julkisivupiirrosten kopiot voi useimmiten lu-nastaa rakennuksen (nykyiseltä) omistajalta. Jos piirustukseteivät vastaa nykytilannetta, merkitään niihin poikkeamat.Varmemman tuloksen saa kun arkkitehti mittaa rakennuksenja laatii mittapiirustukset.

Valokuvin ja tekstein tallennetaan tiedot materiaaleista,vaurioista jne. Korjaustyön aikana myöhemmin rakennettujaväliseiniä, alaslaskettuja kattoja, uusia komeroita tms puret-taessa voi löytyä vanhempia rakennuksen osia, jotka myöskuvataan. Huolellinen omistaja tekee saman työn myös talontultua valmiiksi, ja näin hänellä on työkirja seuraavaa, ehkä10 vuoden päähän ajoittuvaa korjausta varten. Muistiinpanotovat silloin kullan arvoisia ja sen lisäksi ne tallentavat lähi-historiaa asukkaille ja ehkä laajemmallekin yleisölle.

Tarkempia ohjeita dokumentoinnille ja oman rakennuk-sen historian tallentamiselle voi etsiä Museoviraston julkai-semasta kirjasta “Valtion rakennusperinnön vaaliminen“. Seon nimestään huolimatta sopiva teos opastamaan myös mui-den kuin valtion omistamien rakennusten korjaamisessa.

Sokkeli ja sen korjausRautatierakennusten korkea, hyvin tehty graniittisokkeli

on sekä komea katsella että teknisesti toimiva. Graniitti eibetonin lailla ime kosteutta eikä toimi sammaleen kasvualus-tana. Se on ainoita todella huoltovapaita materiaalejamme.Jos sokkelikivet ovat talon nurkissa ja kantavien väliseinienristeyskohdissa kutakuinkin suorat, ei sokkelia kannata ruve-ta oikomaan eikä siirtämään kiviä.

Graniittisokkelin takana on ryömintätila, jonka tuuletuson tärkeämpää kuin sen tiiviys (tuuletusluukut on pidettäväauki). Saumojen laastin laatu on pääosin ulkonäköseikka,mutta jos saumoja kuitenkin halutaan korjata, on käytettävämahdollisimman kalkkipitoista laastia. Mitä enemmän se-menttiä laasti sisältää, sitä kovempaa ja hauraampaa se on jasitä huonommin se mukautuu kivien routaliikehdintään. Kalk-kilaastin lämmin valkoinen tai harmaa väri sopii myös ase-marakennuksen perinteiseen väritykseen paremmin kuin se-menttilaastin sävy.

TURVALLLISUUSRata-alueen läheisyys saattaa synnyttää vaaratilanteitasekä rakennusaikana että myöhemmin. Sähköistetyilläradoilla on kaivinkoneita käytettäessä varottava radansähköjohdinta. Oy VR-Rata Ab antaa tietoa turvaetäisyyk-sistä. Sen kanssa voi myös neuvotella sähkön katkaise-misesta tarvittaessa.Rata-alueella on myös tavallista enemmän maanalaisiakaapeleita. Niiden tarkka sijainti on aina selvitettävä en-nen kaivuutöiden alkua. RHK:n piirustusarkistosta voilöytyä sähkö- ja LVI-piirustuksia, joista näkee miten joh-dot on suunniteltu. Rata-alueen ulkopuolisten johtojen japutkien paikat selviävät paikallisesta sähkölaitoksesta taikunnan vesilaitoksesta. Käytännössä johdot voivat ollaeri paikoissa kuin piirustuksissa, mutta maastotutkimuk-sen avulla voi päätellä niiden sijainnin.Alueella olevista vesi- ja viemärijohdoista huolimatta jou-tunee rakennuksen ostaja hankkimaan oman vesi-, vie-märi- ja sähköliittymän. Nykyiseltä omistajalta voi tiedus-tella kuka on alueen isännöitsijä. Hän puolestaan voi tie-tää kuka urakoitsija on kaivanut johdot ja putket maahan.Ellei sijainti selviä näistä lähteistä, voi kääntyä erikois-LVI-liikkeen puoleen, joka selvittää kaapeleiden ja putkientarkat paikat.Talon sisäisiä vesijohtoja tehtäessä on työmenetelmät va-littava myös paloturvallisuus huomioonottaen. Jos putki-töitä on tehtävä ahtaissa tiloissa, on harkittava muovive-sijohdon ja puristusliittimien käyttöä juotettujen kuparijoh-tojen tilalla. Kosk se lisää kustannuksia, on siitä sovitta-va etukäteen putkiurakoitsijan kanssa. On myös hyvämuistaa, että puurakennus on aina tulenarka!

Piirros: Kasper Järnefelt

Sadevesien poisjohtamiseen on kiinnitettävä erityistähuomiota, jotta perustukset pysyvät kuivina. Maanpinnanalentaminen rakennuksen vierestä on usein sekä rakennuk-sen ulkonäön että pintavesien poisjohtamisen kannalta hyväratkaisu. Maanpinta on muotoiltava harkiten siten että vesivaluu joka puolella poispäin sokkelista ja edelleen hallitustisadevesiviemäriin tai kunnostettujen avo-ojien kauttamaastoon.

Asemarakennus Korjaus- ja muutostyöt


Aaltopeltikatos teräskannakkein. Katolta putoava lumi ja jääon vaurioittanut peltiä. Kaarevan, profiloidun pellin korjaami-seen tarvitaan ammattimiestä.

Asemarakennusten piippuja 1890-luvulta ja 1900-luvunalusta.

Katto ja katoksetKatto on perustusten ohella rakennuksen säilymisen kan-

nalta sen tärkein osa ja siksi sen korjaaminen on ensimmäi-nen tehtävä. Usein paikalliset korjaukset riittävät, esim. räys-täspuun ja muutaman alimman kattolaudan vaihto ja lahon-neiden osien korjaaminen vanhan mallin mukaan. Tärkeitäpaikkoja tarkistaa ovat jiiri (kahden kattolappeen sisätaite),savupiipun läpivienti ja syöksytorvi.

Katon pintamateriaalin elinikä on lyhyempi kuin raken-nuksen rungon. Alkuperäisiä katemateriaaleja ovat olleet peltija tiili, jonka alla on ollut huopa. Peltikatto on yleensä pysy-nytkin peltikattona, mutta savitiilet ovat saattaneet vaihtuabetonitiiliksi. Kaikilta katoilta, mutta erityisesti tiilikatolta,on sammal ja roskat poistettava säännöllisesti.

Nykyään suositellaan katon pintamateriaaliksi konesau-mattua peltiä. Se on hyvä vaihtoehto, jos kattomateraali täy-tyy uusia.

Sadevesikourut tehtiin ennen kiinteäksi osaksi vesikatet-ta, ja niitä kutsuttiin jalkaränneiksi. Jalkarännejä tukivat alunperin kulmaraudat. Kolmiosoiron ympärille rakennettuja jal-kakouruja alettiin käyttää 1930-luvulla. Mikäli kulmarautojakäytetään on niitä oltava vähintään 15 cm välein ettei lumiriko kourua.

Ks. Museoviraston korjauskortit:Peltikaton korjaus (nro5)Tiilikaton korjaus (nro 6)

PiiputAsemarakennuksen huoliteltulle ulkoasulle on ominaista

eri materiaalien välisten siirtymien harkittu ja taidokas toteu-tus. Ikkunoiden vuorilaudat, räystään koristeellisuus ja sok-kelin jykevyys korostavat kahden rakennusosan liittymistäyhteen toisin kuin nykyarkkitehtuurissa, jossa saumat useinpyritään tekemään mahdollisimman huomaamattomiksi. Sa-vupiippujen koristeellinen, levitetty yläosa on samaa muoto-kieltä kuin julkisivu ja rakennuksen ilmeen kannalta onkinsavupiipun muodon ja materiaalien säilyttäminen tärkeää.

Portaiden yläpuolella on usein katos. Puurakenteinen,peltikatteinen katostyyppi on kestävä kun taas taottujenteräskannakkeiden varassa oleva peltikatos vaurioituuhelpommin katolta putoavan jään ja lumen vaikutuksesta.



Ulkoportaat ja luiskatGraniittiset portaat ovat komeat ja kestävät, mutta käy-

tön ja roudan jäljiltä ehkä vinossa. Tähän ei tarvitse puuttua,ellei porrastasanne oven edessä vietä taloon päin ja valutavettä seinää vasten, tai vaurio ei haittaa turvallista liikkumis-ta. Silloin seinähirret portaan takana ovat usein lahonneet jane on vaihdettava ehjiin. Portaiden perustuksina on käytettykarkeasti hakattuja kiviä tai louhetta, joiden alla on soraker-ros. Rakenne on vettä läpäisevä ja routimaton (edellyttäen ettäpintavedet johdetaan pois).

Asemarakennuksen pääportaan kivet on kaikilta näkyvil-tä sivuiltaan siistiksi hakatut, sivuportaat joskus vähän yksin-kertaisemmin muotoiltu. Porras on koottu latomalla ja laasti,mikäli sitä on ollut, vain estää veden pääsyn portaan alle. Josportaat ladotaan uudelleen, on varmistuttava perusmaan rou-timattomuudesta. Useimmiten on hyväksi vaihtaa maa sorak-si. Routaeristys on tavallisesti parannus olemassa olevaantilanteeseen.

JulkisivulaudoitusJulkisivujen laudoitus on nykyisestä käytännöstä poike-

ten naulattu kiinni suoraan hirsiseinään, siis ilman tuuletus-rakoa. Laudan paksuus on vanhimmissa rakennuksissa jopa45 mm, nuoremmissa yleensä 25-32 mm.


Roudan vaikutuksesta kallistunut ulkoporras.


Ulkolaudoitus tulee laittaa sydänpuoli ulospäin, muutoin seharistuu kupertuessaan.

Alimmat laudat on miltei aina uusittu kun talo on jossa-kin vaiheessa ’kengitetty’, ts. alin hirsikerta tai osia siitä onvaihdettu. Alimmat hirsikerrat on joissakin tapauksissa ter-vattu. Niiden ja laudoituksen välissä on saattanut olla vesie-ristys tuohesta, kappaleet kalansuomujen tapaan limittäin kiin-nitettynä. Koska rakennuksessa ei näin ole tuuletusrakoa, onpeittomaalaus tehtävä pellavaöljymaalilla, joka päästää kos-teuden lävitse.

Laudoitus on useimmiten mitoitukseltaan nykyisestä poik-keavaa ja uusittaessa se on tilattava vanhan mallin mukaansahalta, pienemmät määrät puusepältä. Sahauksessa ja höylä-yksessä tulee sydänpuun aina olla ulospäin.

Seinälauta on aiemmin ollut kuusta tai mäntyä, mutta ny-kyään suositaan kuusta jossa maalin sanotaan pysyvän pa-remmin. Tippalista ja muut erityisesti kosteudelle alttiit osatovat aina olleet tiheäsyistä männyn sydänpuuta (=puun pu-nertava osuus rungon keskellä), sillä siinä on pihkaa luonnon’lahonestoaineena’. Sitä kannattaa nykyäänkin käyttää silläpainekyllästetyssä puussa ei pysy maali. Pellitetty tippalistataas tuo mieleen modernin omakotitalon.

Liikuntaesteisen on vaikea päästä vanhaan asemaraken-nukseen. Siinä on korkea sokkeli ja kapeita ovia. Uudestakäytöstä riippuen voi harkita miten liikuntaesteiset otetaanhuomioon ja miten ratkaisun annetaan vaikuttaa rakennuk-sen ulkonäköön. Viime vuosikymmeninä on rakennettu eri-laisia luiskia, joskus betonirakenteena suoraan ulkovuoraus-lautaa vasten. Tällaiset betoniluiskat lahottavat takanaan ole-vaa puuta. Ne pitää purkaa ja korvata tuulettuvalla luiskara-kenteella tai ohjata kulku sopivan sivuoven kautta.

Asemarakennus Korjaus- ja muutostyöt


Ennen päätöstä uusia puisia rakenteita on aina syytä teh-dä kuntotarkastus esim. kokeilemalla puukon kärjellä onkovanha puu todella pehmennyt. Usein vain puun pinta on ra-pistunut ja silloin kaapiminen tai hiominen ennen maalaustariittää. Vanha rakenne voidaan korjata joko paikkaamalla taiuusia siitä vaurioitunut osa. Uusiminen on perusteltua vainsilloin kun mitään muuta ei ole tehtävissä. Korjatun ikkunankestoikä on yhtä pitkä kuin uuden.

Ks. Museoviraston korjauskortit:Ulkolaudoituksen korjaus (nro 3)Hirsitalon rungon korjaus (nro 16).

Ikkunat, ovetRautatierakennusten laadukas rakentamistapa näkyy ase-

marakennuksen ikkunoissa ja ovissa sekä niiden tavanomais-ta huomattavasti koristeellisemmissa vuorilaudoissa. Niitäsaattaa olla jäljellä alkuperäisinä rakennuksen pohjois- ja itä-puolella kun taas etelä- ja länsipuolella ne on usein jouduttuvaihtamaan.

Ikkunat ja ovet ovat rakennuksen ulkonäön kannalta ensi-sijaisen tärkeitä, ne koetaan läheltä, niihin kosketaan. Jos neovat vaurioituneet, on halvin ja suositeltavin vaihtoehto kor-jata ne. Ellei tämä ole mahdollista, voi puusepällä teettääuudet samanlaiset. Useimmiten ikkunan vaurio on alapuit-teesssa joka uusitaan tarvittaessa. Muovi-, alumiini-, tai mui-

den ikkunoiden käyttö ei ole suositeltavaa, sillä rakennuksenulkonäkö ja historiallinen arvo kärsivät siitä huomattavasti.

Eri aikakausien asemarakennusten ikkunoiden ja oviendetaljeja esitellään Rautatierakennusten korjausvihko nro1:ssä.

Ks. Museoviraston korjauskortit:Ikkunoiden korjaus (nro 8)Ovien korjaus (nro 9).

LisälämmöneristysSuositeltavinta on parantaa yläpohjan lämmöneristystä

ullakolla. Entisten eristeiden päälle voi lisätä selluvillaa taivastaavaa eristettä. Ulkoseinien lämmöneristystä parannetta-essa käytetään enimmillään 2x12 mm huokoista puukuitule-vyä, seinän sisäpintaan kiinnitettynä ilman eri runkoa tai eri-tyistä oikaisua. Muovikalvoa ei tarvita. Tiiviitä maaleja, vi-nyyli- tai muita tiiviitä tapetteja ei pidä käyttää.

Ks Museoviraston korjauskortti:Lämmöneristyksen parantaminen (nro 2)

UllakkoHirsirakenteisessa asemarakennuksessa on aina ullakko.

Siellä saattaa olla kesähuone tai kaksi, mutta muutoin se eiole ollut asuinkäytössä. Teknisesti tämä onkin paras ratkaisuja selittää osaltaan sen, että asemarakennukset ovat säilyneet

Asemarakennuksen leikkauspiirustus, Asunta, V lk, 1896



niin hyvin. Pienet vuoto- tai kondenssivesiongelmat eiväthaittaa kun ullakon ilmatila on suuri ja eristeet pääsevät kui-vumaan välillä.

Ullakon käyttö huonetilana houkuttelee. Sitä rajoittaa kui-tenkin eräät sekä tekniset että rakennuksen ulkonäköön liitty-vät seikat:

- tavallisimmin käytetyn ns. ruotsalaisen kattotuolin poik-kipuu on usein 1,8-2 metrin korkeudessa ja räystäiden lähelläpystypuut rajoittavat tilankäyttöä,

- sekä ulkoseinille että katon harjan tuntumaan on jätettä-vä reilusti esteetöntä tuulettuvaa tilaa,

- vesikaton aluslaudoituksen alapuolella tulee olla vähin-tään 10 cm tuuletusrako ja sen jälkeen nykynormien mukaannoin 25 cm lämmöneristettä. Tämä madaltaa ja pienentäähuomattavasti tilaa joka kylmässä ullakossa rajoittuu katonlaudoitukseen,

- jos osa ullakosta lämpöeristetään, on varmistettava kokoullakkotilan tuuletuksen riittävyys,

- ikkunoita on vain päädyissä. Lisäikkunoiden tulee ul-konäkösyistä olla pienehköjä. Ne tulee suunnata ja suunnitel-la siten että ne eivät oleellisesti muuta rakennuksen olemus-ta. Lappeen suuntaiset kattoikkunat ovat liian moderneja.Niiden sijaan olisi käytettävä “kattolyhtyjä“ .

Edellä mainitut seikat vähentävät käytettävissä olevaa ti-laa niin paljon että saavutettava hyöty jää kustannuksiin ver-rattuna pieneksi. Mitään yleistä kieltoa tai yleispätevää rat-kaisumallia ei ullakon käyttöön kuitenkaan ole, vaan asia onratkaistava tapauskohtaisesti.

Lämmitys ja ilmanvaihto

Asemarakennuksen huonekorkeus on suuri, jopa neljämetriä. Se vaikuttaa lämmitykseen ja ilmanvaihtoon. Hyvääon iso ilmamäärä, lämmityksen ja ilmanvaihdon kuormitus-huiput tasaantuvat. Samalla tietysti lämmitettäviä kuutioitaon paljon.

Uunilämmitys

Vanhat kaakeliuunit tai peltipintaiset tiiliuunit perustuvatsäteilylämpöön, ts. uunin laajahko pinta säteilee lämpöä. Läm-pösäteilyn osuessa ihmiseen ilman lämpötilan ei tarvitse ollayhtä suuri kuin lämmitettäessä pienemmillä, pinnaltaan kuu-memmilla pattereilla. Toisaalta lämpö jakautuu huoneessalaajalle ja lämpötila vaihtelee lämmitysjakson aikana. Oikeinajoitetulla polttamisella voidaan lämmöstä nauttia illalla.

Uunia lämmitettäessä syntyy luonnostaan ilmavirtauksiakun palamisilma menee piipusta ulos. Siitä syntyvä alipaineimee huoneeseen ulkoilmaa ja ilma vaihtuu tehokkaasti läm-mityksen aikana.

Uunilämmityksellä on viihtyvyyden lisäksi monta hyvääpuolta jotka tekevät siitä arvokkaan lämmön lähteen. Uunienkorjaus ja tuuletusluukkujen palauttaminen käyttökuntoon,täydentävään sähkölämmitykseen yhdistettynä, on usein hyväja edullinen vaihtoehto asuinkäytössä. Muulloin on tapaus-kohtaisesti tutkittava vaadittavan ilmanvaihdon taso.

MÄRKÄTILATMärkätilan sijoittaminen vanhaan rakennukseen ja sen

eristämisongelmat ovat usein ongelmallisia. Usein kaih-detaan lisäämästä betonivalua hirsirakennukseen, mikäkuitenkin hyvin suunniteltuna ja huolellisesti toteutettu-na voi toimia oivallisesti kuten tässä arkkitehti KasperJärnefeltin suunnitelmassa. Tämän vaihtoehdon edellytyk-senä on että - kuten rautatierakennuksissa on asian laita -rakennuksen alapohja on riittävän korkea ja siinä on tilaa,johon uusi rakenne voidaan upottaa.

Rakennuslevy saattaa olla märkätiloissa välttämätönesim. kaakeloinnin alustana. Tällöin koko märkätila onrakennettava siten että se muodostaa itsessään jäykän ”ko-pin”, joka liitetään materiaalien liikkeet huomioiden jatuuletettuna muuhun rakennukseen. Mahdolliset liikkeeteivät tällöin liikuta levyjä toisiinsa nähden vaan koko kop-pia, jolloin saumat pysyvät ehjinä.

Rakentamismääräyskokoelman kosteudeneristämistäkoskevat määräykset (C2) on hiljattain uusittu. Ympäris-töministeriö on myös julkaissut oppaan, joka sisältää täy-dentävää teknistä aineistoa. Määräykset koskevat uudis-rakentamista, mutta ohjeisiin kannattaa tutustua ja sovel-taa niitä vanhaan rakennukseen.

Kts myösRautatierakennukset, korjausohjeet nro 1Museoviraston korjauskortti: Kosteiden tilojen rakenta-minen (nro 11)Panu Kaila: Talotohtori

Jos kaakeliuuniin halutaan asentaa sähkövastus, tulee setehdä niin että kaakeleita ei rikota. Tällainen mahdollisuuson esim. sijoitus tuhkaluukkuun, jolloin porauksia ei tarvitsetehdä kaakelin läpi.

Venttiilit

Usein asemarakennuksen huoneita on madallettu (moder-nisoitu) alakatolla 1970-luvulla. Alakaton yläpuolelle jää-neet tuloilmaventtiilit on saatettu peittää huolellisesti. Ne onsyytä korjata käyttökuntoon. Toimivilla venttiileillä voi läm-pötilaa ja ilmanvaihtoa säätää lämmitystavasta riippumatta.

LiittymätAsemarakennusta (tai muuta asema-alueen rakennusta)

myydessään tai vuokratessaan RHK ja VR-yhtymä sopivatuuden omistajan kanssa sähkö-, vesi- ja viemäriverkkoliitty-mistä, mistä tehdään merkinnät kauppakirjaan tai vuokraso-pimukseen.

Asemarakennus


Märkätilan osaleikkaus:1 Lattiakannattajat2 Ponttilauta, 25 mm3 Diffuusioavoin (vesihöyryn läpäisevä) paperi4 Selluvillaeristys, 150 mm5 Ponttilauta, 25 mm6 Koolaus, 50x50 mm7 Liittolaatta-pelti8 Betoni, väh. 60 mm9 Pintavalu ja sähköinen lattialämmitys

MÄRKÄTILAN RAKENNESUUNNITELMA

111098

765

4

32

1

13 1512 14 16

A

A

Leikkaus A – A

Märkätilat

Suunnitelma: Kasper Järnefelt, 1998

10 Vesieriste, nurkissa ja ja saumoissa harso11 Keraaminen lattialaatta12 Keraaminen seinälaatta13 Vesieristys14 Kaakeli-luja-levy15 Kertopuu-runko, kiinnitetty hirsiseinään

pystysuuntaisen liikkeen sallivilla kiinnikkeillä16 Ilmarako, vähintään 30 mm17 Vanha hirsiseinä


Piha-alue Asemarakennus

PIHA-ALUEAsemarakennus on asema-alueen sydän. Sen molemmin

puolin radan suunnassa sijaitsivat tavaramakasiini ja yleisö-käymälä, joista viimemainittua on säilynyt vain muutama esi-merkki. Pihan puolella sijaitsivat asemarakennuksen talous-rakennus ja kellari. Asuinalue talousrakennuksineen oli useinpuukujanteen molemmin puolin. Aseman väki käytti kokoalueen yhteistä saunaa.

Aseman ympärille muodostui asemapuisto, joka on ollutluonteeltaan kaikille, sekä asukkaille että matkustajille, yh-teistä aluetta. Puisto rakenne myötäili asema-alueen pitkän-omaista muotoa jota korosti usein radan myötäinen lehmusri-vistö.

Puiston rakenne, samoin kuin puusto ja muut istutukset,vaativat jatkuvaa hoitoa ja vaalimista. Puita, pensaita ja nur-mikoita on leikattava, vanhoja puita korvattava uusilla, vesa-kot poistettava jne. Puiston rakennetta ei kannata myöskääntuhota sopimattomaan paikkaan sijoitetulla uudisrakennuk-sella.

Asemapuistoista ja niiden hoidosta saa parhaan tiedon VR-yhtymän puutarhureilta Nuppulinnasta.

Sadevedet ja salaojitusRautatierakennukset sijaitsevat luonteensa mukaisesti ra-

dan vieressä ja siksi niiden perustusolosuhteet eivät aina oleolleet parhaat mahdollliset. Radan perustuksia on myös pa-ranneltu ja korotettu. Hiekoitus, pihatyöt, nurmikon kasvu jamaatuminen nostavat maan pintaa, ja alkuperäiset avo-ojatovat nykyään vain painanteita. Junien aiheuttama tärinä onsaattanut myös vajottaa rakennusta jonkin verran, vaikkakinperustuksia tehtäessä tärinä on otettu huomioon. Satavuoti-aan rakennuksen alkuperäinen pihataso voi olla 20-50 cmnykyisen alapuolella.

Sadevesien poisjohtamiseen on kiinnitettävä erityistä huo-miota korjauksen yhteydessä, jotta perustukset pysyvät kui-vina. Maanpinta on muotoiltava harkiten siten, että vesi va-luu joka puolella poispäin sokkelista ja edelleen hallitusti sa-devesiviemäriin tai kunnostettujen avo-ojien kautta maastoon.Näillä edellytyksillä maanpinnan alentaminen rakennuksenvierestä saattaa olla sekä ulkonäön että pintavesien poisjoh-tamisen kannalta hyvä ratkaisu. Kunnostettuina ja raivattui-na avo-ojat toimivat sadevesijärjestelmän osana samalla kun

Puutarhasuunnitelmasta käy hyvin ilmi minkälaista raken-netta puutarhuri on ajatellut asemapuistolle. Varsinainenpuisto puineen on radan ja asuinrakennusten läheisyydes-sä. Talousrakennukset on sijoitettu rivistöön alueen taka-maastoon missä on myös paikka kasvimaalle. - Korsholmanaseman puutarhasuunnitelma vuodelta 1908.

ne erottavat asema-alueen ympäristöstään ja jäsentävät aluet-ta.

Salaojituksen lisäämistä pitää harkita tarkoin, usein riit-tää että palautetaan pintavesien alkuperäinen valumissuunta.Samalla esim. ovien edustalta saattaa löytyä alkuperäistä nu-pukiveystä tai muuta rakennuksen henkeen sopivaa pintara-kennetta.

TalousrakennuksetKylmät ulkorakennukset ovat pääosin laudoitettuja ran-

karakenteisia taloja, lämpiminä pidetyt navetta ja sauna hirt-tä. Lautarakenteita voi täydentää sisäpuolelta kun muistaatehdä tuuletusraon ulkolaudoitusta vasten.

Savupiiput, mikäli ne ovat säilyneet, ovat sekä ulkonäöl-lisesti että teknisesti tärkeitä.

Vanhat ulkorakennukset ovat melkein poikkeuksetta mi-toiltaan sellaisia, ettei niihin voi sisustaa autotallia. Autotal-lin järkevät mitat ovat: leveys 3,5 m ja pituus 5,5m. Tarvitta-va ovileveys 2-2,5 m ei useimmiten sovi vanhan ulkoraken-nuksen mittasuhteisiin. Usein paras ratkaisu onkin rakentaauusi talli joka noudattaa aseman muiden ulkorakennusten si-joitteluideaa ja ehkä ulkonäköäkin.

MaakellariMaakellari on ollut aikanaan tärkeä viileä säilytystila. Se

on jatkuvasti kostea ja siksi sen kattorakenteet on syytä tar-kastaa huolellisesti. Mikäli katto on muurattu teräskiskojenvaraan matalin holvein, on kiskojen ruostumisaste tarkointutkittava. Jos kiskot ovat kunnossa, on myös muuraus nor-maalisti kunnossa. Jos ne ovat pahasti ruostuneet, täytyy kat-to turvallisuussyistä joko tukea tai rakentaa kokonaan uudel-leen. Tiilikaton päällä on joko maata tai, joissakin tapauksis-sa, pieni ullakko ja normaali puurakenteinen katto jolloin onhuolehdittava kattorakenteiden tuuletuksesta. Jos tuuletus onpitemmän ajan ollut estynyt, voi seurauksena olla puuosienlahoaminen.

Asemarakennus Piha-alue


Muurattuja osia korjatessa on käytettävä kalkkipitoistalaastia ja mieluiten vanhoja tiiliä. Perinteisen tiiliseinän elä-vä ilme syntyy tiilen vaihtelevasta laadusta. Uudet teollisestituotetut tiilet ovat tasalaatuisia ja niistä muurattu seinä on il-meeltään kuollut. Vanhasta purkutiilestä on kalkkilaasti help-po irrottaa painepesurilla.

SaunaLähes joka asema-alueelta löytyy erillinen sauna. Jos van-

haa hyvää yhteissaunaperinnettä ei voida jatkaa, on uudensaunan paikka etsittävä talousrakennusten rivistöstä. Saunaaei asema-alueella pidä rakentaa asemarakennukseen (eikämuihinkaan asuinrakennuksiin) sekä tilajaon säilyttämisenvuoksi että kosteusriskien välttämiseksi.

Aidat, meluaidatAsemarakennuksen historiallisen luonteen vuoksi ainakin

sen näköyhteys rataan on syytä säilyttää. Nykyaikana vaadi-taan kuitenkin usein turvallisuussyistä aita radan ja rakennuk-

sen välille. Juna saattaa ohittaa aseman kovaa vauhtia ja kos-ka täyshitsatut kiskot ovat huomattavasti vähentäneet junanääntä, sen tuloa voi olla vaikea kuulla ja havaita.

Turvallisuus, hinta ja ulkonäkö saattavat olla keskenäänristiriidassa kun suunnitellaan turva- ja meluaitoja. Asemara-kennuksen lähellä aidan tulisi olla edustavampi, mielelläänteräsrakenteinen, kun se kauempana voi olla hinnaltaan edul-lisempi, esim. verkkoaita. Aidan korkeuden on oltava vähin-tään 1,2 m. Suoja-aidan on myös oltava sellainen, ettei sehoukuttele kiipeämään rata-alueelle.

Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita meluestettä. Melu-aidat ovat usein korkeita ja tylyn näköisiä ja käytännössä neaina rumentavat ympäristöään. Määräyksistä kannattaa yrit-tää neuvotella kunnan viranomaisten kanssa, mutta joskusmeluaitaa tarvitaan, ei pihan puolella olevan asumuksen vuok-si vaan pihalla oleskelun vuoksi. Meluaidan suunnittelussakannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen, sillä väärin suun-niteltu melueste ei toimi ja saattaa jopa pahentaa tilannetta.

Täsmällisyys on rautatieliikenteenehdoton edellytys ja asemankelloa voi pitää koko toiminnansymbolina. Jos vanha kello onsäilynyt, on se ilo silmälle, samoinvanhat valaisimet.

Yksi vaihtoehto asemarakennuk-sen ja radan väliseksi aidaksi.Tärkeää on että aita on riittävänkorkea ja ilmeeltään yksinkertai-nen, mutta huoliteltu. Piirros onlainattu alustavista suunnitelmistaHuopalahden aseman aidaksi.

JULKAISIJAMuseovirasto

Rakennushistorian osastoPL 187, 00171 Helsinki

Puh: 09 - 4050 378

TEKIJÄTarkkitehti Kasper Järnefelt

arkkitehti Anna-Maarit Reijonentaittaja Merja Hänninen-Paasio

Museoviraston työryhmä:tutkija Sinikka Joutsalmi

suunnittelija Seija Linnanmäkiarkkitehti Martti Jokinen

Ohjaava työryhmä:Ratahallintokeskus: Simo Kariluoma

Oy VR-Yhtymä Ab: Pirjo HuvilaValtion Kiinteistölaitos: Auli Karjalainen, Asko Toppinen

Ympäristöministeriö: Kaija Santaholma

ISBN 951-616-021-2 (koko teos, nid)ISBN 951-616-090-5 (koko teos, PDF)ISBN 951-616-024-7 (osa 2,nid)ISBN 951-616-092-1 (osa 2, PDF)

1999, 2003

KORJAUSKORTIN KÄYTTÄJÄLLEtamisessa käytettävistä materiaaleista sekä ohjeita antavistaviranomaisista.

Muissa osissa keskitytään yksityiskohtaisemmin eri raken-nustyyppeihin. Kaksoisvahtituvat ovat aseman jälkeen ylei-sin rautatierakennustyyppi, joten niiden sisä- ja ulkopuolistakorjausta on selvitelty omassa vihkossaan. Lisäksi ovat oh-jeet asemapäällikön talon ja vahtituvan korjaamista varten.

Tarkoituksena on, että Museoviraston laatimia korjauskort-teja (KK 1-19) käytetään yhdessä rautatierakennusten ohjei-den kanssa.

MUSEOVIRASTON KORJAUSKORTITYleiskortti KK 1Lämmöneristyksen parantaminen KK 2Ulkolaudoituksen korjaus KK 3Huopakaton korjaus KK 4Peltikaton korjaus KK 5Tiilikaton korjaus KK 6Peltikaton maalaus KK 7Ikkunoiden korjaus KK 8Ovien korjaus KK 9Kuistin korjaus KK 10Kosteiden tilojen rakentaminen KK 11Keittomaali KK 12Öljymaali KK 13Tulisijat KK 14Puukaupunkien pihat ja aidat KK 15Hirsitalon rungon korjaus KK 16Hirsirakennusten siirto KK 17Pinkopahvi KK 18Pärekatto KK 19

Museovirasto on valmistanut rautatierakennuksia koske-vat korjausohjeet kesällä 1997. Ne on tarkoitettu rakennustenomistajien käyttöön helpottamaan vanhojen rakennusten kun-nossapitoa ja korjausta. Ohjeista voi olla myös hyötyä joil-lekin rautateiden historiasta, kulttuurihistoriasta tai muutenvanhoista rakennuksista kiinnostuneille.

Korjausohjeiden ensimmäisessä osassa on käsitelty rauta-tierakentamista yleensä sekä sellaisia korjausohjeita, jotka ovatsovellettavissa mihin hirsirakenteiseen rautatierakennus-tyyppiin hyvänsä. Vihkossa on lisäksi tietoa korjausraken-

Tämä vihko on tehty yhteistyössä ympäristöministeriönkanssa.

kastikai

ISBN 951-616-092-1 (osa 2,PDF) 2003

kastikai

ISBN 951-616-090-5 (koko teos,PDF)

rautatierakennukset · 2018-03-16 · esu p n ah r jl , pä iv ot m ut i kos a, hvv l ejär n-t i...

Documents