Opas luonnonhoitoon ja monikäyttöön

PUUSTOISET PERINNEYMPÄRISTÖT

2

K arjapolku saattoi vielä 1900-luvun alussajohtaa pientilan peltotilkun vieritse metsä-

laitumelle. Metsä joutui antamaan tilaa viljelyksille,palan kerrallaan. Raivatuissa ja ehkä poltetuissametsälohkoissa karja laidunsi mielellään, kunneskannot oli korjattu ja alue oli valmis pelloksi. Vuosi-kymmenten kuluessa karjapolku muuttui avointenpeltojen keskellä kulkevaksi traktoritieksi.

Kaskeaminen oli yleistä vielä 1800-luvulla, jalaidunmaana kaskialue oli tärkeä. Sadan vuodenjaksolla saatettiin kaskialue eri aikoina polttaa neljänävuotena, pitää viljelyksessä 12 vuotta ja laidunmaanalähes 70 vuotta.

Kulttuuriperintöä ja kulttuurihistoriaa

Metsä tarjosi rehua talven yli. Lehtikerppuja kerättiintalven varalle ja niitä söivät erityisesti lampaat, muttamyös lehmät ja hevoset. Lehtikerppujen teko puitalatvomalla ja oksia riipimällä näkyi maisemassa.

Puiden talvikäyttöön liittyivät myös kuivikkeet.Suuret määrät havupuiden oksia pilkottiin pieniksi jalaitettiin olkien kanssa lannan sekaan kuivikkeeksinavetan lattialle. Lopputalvella näin syntynyt lannoitelevitettiin pelloille.

Merkkipäivät olivat keväällä tärkeitä karjan laitu-melle laskemisessa. Karja- ja metsäuskomuksetkertovat metsälaiduntamisen tärkeydestä, siihenkohdistuneista huolista ja varautumisesta pahaavastaan.

Lehmät kulkivat vapaasti metsissä kylä-paimenen seuratessa petojen ja muidenvaarojen varalta.

Lehmisavu sytytettiin karjan lypsyn ajaksi.Savuava tuli karkoitti hyönteiset; kuva1930-luvulta.

NU

RM

EK

SE

N M

US

EO

/VÄ

INÖ

HÄ

MÄ

LÄIN

EN

LUSTO, SUOMEN METSÄYHDISTYKSEN KOKOELMA/METSÄTALOUDELLINEN VALISTUSTOIMISTO

3

Metsälaidunmaita oli 1930-luvulla 4/5 kaikistalaidunmaista, hakamaita oli noin 1/10. Vain Pohjan-maalla metsälaidunnusalueita oli niukemmin. Metsä-laitumet olivat sotien jälkeen tärkeä karjan ruoka-aitta.

Metsälaidunnuksen merkitys kasvoi entisestäänKarjalan siirtolaisten myötä. Monilla tulijoilla olimukanaan satojakin kilometrejä matkanneet laidun-

Puustoisten perinneympäristöjen suojelu kannattaa keskittää kohteisiin, joissa on myöshoidettuja avoimia perinneympäristöjä. Perinteisen maatalouden avoimet ja puustoisetperinneympäristöt ovat ennenkin limittyneet toisiinsa ja muodostaneet monipuolisen maiseman.

eläimet, joille ei ollut tilaa asutuspaikkakuntien heinä-mailla.

Kulttuurin monimuotoisuuden arvot eivät säilyitsestään. Ihmisen tekemiset heijastuvat ja näkyvätmuutoksineen ympäristössä. Metsänomistajan kan-nattaa selvittää, mitä vaalimisen arvoista löytyyomista metsistä ja pohtia menneen ajan monikäytönsäilyttämistä nykyajan keinoilla.

AIR

I MATILA

HA

RR

I TUK

IA

Ennen pellot aidattiin, jottalaiduneläimet eivät olisi

päässeet syömään arvokastaviljaa. Paikkarin torppa onElias Lönnrotin syntymä-

paikka ja lapsuudenkoti, jokarakennettiin vuoden 1800tienoilla Sammatin Haar-

järven kylän yhteismaalle.

MU

SE

OV

IRA

STO

4

Metsälaitumet kaskimaineen, hakamaat jalehdesniityt sisältävät tarinan entisajan elin-

keinoista. Tänä päivänä niiden arvot perustuvatluonnon monimuotoisuuteen, kulttuurihistoriaan jametsän monipuoliseen käyttöön.

Metsälaitumet ovat väljäpuustoisia alueita. Niitty-laikut monipuolistavat metsälaidunten tavallisestiniukkaa lajistoa. Metsälaitumen ominaispiirteisiin

Metsälaitumen puusto onvaihtelevanikäistä jaaukkoista. Puiden allaviihtyvät metsäkasvit,puuston aukkopaikoissamenestyvät metsämansikkaja muut niittykasvit.

kuuluvat myös karjan tallaamat polut ja muurahais-pesät. Eläimet ovat syöneet alaoksia niin että metsänläpi näkee.

Metsää raivattiin kaskeamalla viljanviljelyyn, jonkajälkeen alueita käytettiin laitumina. Monet lehtipuu-valtaiset metsät Päijänteen ja Saimaan vesistöalueillaovat vanhoja kaskimaita.

Kaskimetsän pääpuulajinaon koivu, haapa tai harmaa-leppä. Aluskasvillisuudessanäkyy metsälajien lisäksijäänteenä laidunniittyvaiheenlajistoa. Kantarelli jamustikka tuottavat hyvänsadon.

Metsälaitumia, hakamaita ja lehdesniittyjä

REETTA TUUPANEN

SONJA FORSS

TIMO SOININEN

5

Hakamaa sijaitsee melko lähellä asutusta. Sitäluonnehtivat avoimuus, valoisuus ja monivivah-teisuus. Puuryhmät ja niittylaikut vuorottelevat.Puusto on lehtipuu- tai mäntyvaltainen, kuusta onyleensä vain yksittäin. Järeät, oksaiset ja leveä-latvuksiset puut erottuvat selvästi. Lisäksi esiintyykatajia ja muita pensasryhmiä sekä runkomaisiapihlajia ja raitoja.

Hakamaa on usein melko kivikkoinen ja sen aluskasvillisuudessa viihtyvät niityilleluonteenomaiset kasvit ja hyönteiset. Kartioakankaali suosii niittyjä, ketoja ja hakamaita.

Galgberget Raaseporinlinnanraunioiden läheisyydessä onlampaiden laiduntama kulttuuri-historiallinen hakamaa. Alue olikymmeniä vuosia laiduntamattaennen kuin hoito aloitettiin 1997.Hoidon tavoitteena on palauttaalaidunvaikutteinen maatalous-maisema.

Lehdesniityt kehittyivät perinteisen karjataloudenaikana tärkeiksi rehuntuotantoaloiksi lounais-saaristossa ja -rannikolla, Ahvenanmaalla sekäPohjanmaalla. Lehtomaiseen metsään raivattiin niitty,johon jätettiin lehtipuita ja -pensaita harvakseltaan.Lehdesniityn puista latvottiin lehdeksiä eli kerppujakarjan talvirehuksi. Tavallisesti lehdestettiin koivuja,tervaleppää ja jaloja lehtipuita.

AIRI MATILA

RASMUS INGUS

AIRI MATILA

6

P uustoisia perinneympäristöjä on yhä vähemmänmaassamme; siksi niiden lajisto on taantunut

ja osa lajeista on uhanalaistunut. Hoidon tavoitteenaon vaalia monipuolista lajistoa sekä ihmisen ja karjanluomaa maisemaa.

Umpeenkasvaneen perinneympäristön kunnostus-vaiheessa raivataan pensaikkoa ja vesakkoa sekäpoistetaan liika puusto. Tällöin on maltettava säästääluonnolle arvokas puusto eli ikärakenteeltaan vaihte-leva ja lajistoltaan monipuolinen puusto. Se on erittäintärkeä koti- ja elinympäristö kääville, hyönteisille jalinnuille.

Kunnostuksen jälkeen perinneympäristöä hoide-taan laiduntamalla, niittämällä tai lehdestämällä.

Kunnostuksen ja hoidon ansiosta metsänomistajasaa arvokkaan kohteen, joka jatkaa ylisukupolvistametsän monikäytön jatkumoa. Alue voi olla myös

mieluisa asuin- tai virkistäytymispaikka sekä suvunpyhä paikka. Samalla säilytetään tapoja, tietoa,kädentaitoja sekä tarinoita paikoista ja paikannimistä.

Entä jos kunnostusvaiheessa kohteelta saadaanmyyntikelpoista puuta? Tällöin metsänkäyttöilmoi-tuksessa selvitetään kohteen erityisluonne ja senedellyttämä hakkuutapa. Metsänkäyttöilmoitustehdään metsäkeskukselle kaikista myyntihakkuista.

Kaikki laidunnetut metsät eivät ole arvokkaitaluonnon monimuotoisuudelle. Puustoltaan ja alus-kasvillisuudeltaan yksipuolisia laidunnettuja metsiähoidetaan tavallisen talousmetsän tapaan.

Kannattaa kysyä apua kohteen monimuotoisuudenarviointia sekä kunnostuksen ja hoidon suunnitteluavarten. Osaavia ammattilaisia on metsäalanorganisaatioissa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskuksissa sekä maa- ja kotitalousnaisten piiri-keskuksissa.

Hoito kohdistuu puustoon ja aluskasvillisuuteen

Kunnostuksessa tavoitellaan kullekinperinneympäristölle ominaista rakennettapuustoa raivaten ja harventaen sekä vanhatlahopuut säästäen.

AIRI MATILA

HARRI TUKIA

7

Laidunnuksessa onparasta käyttää niitäeläinlajeja, joitaalueella on käytettyennenkin.Perinneympäristönlaidunkäytöstäkiinnostunutmetsänomistaja saatietoawww.laidunpankki.fi -palvelusta.

Alue soveltuuylämaankarjanlaitumeksi, jos sinnesaadaan vettäjuomavedeksi jasähköinen vankka aitapaimeneksi.

Arvokkaallaperinnebiotoopillatarkoitetaanalueellisessaperinnemaisema-raportissa esiteltyä,ELY-keskuksenvastaavaksi toteamaatai Natura-alueellasijaitsevaa kohdetta.

LAURA HARTIKKA

JARI UKKONEN

AIRI MATILA

AIR

I MATILA

8

Pysyvä suojelu vai määräaikainen sopimus

Kunnostuksen ja hoidon kustannuksiin sekähakkuutulojen menetyksiin on mahdollista

hakea tukea. METSO-ohjelman sekä EU-osa-rahoitteisen maatalouden ympäristötuen avullametsänomistaja voi suojella kohteen monimuotoi-suutta.

METSOn tarjoamat vaihtoehdot ovat pysyväsuojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnon-hoito. METSOlla voidaan edistää maataloudenympäristötuen piiriin kuulumattomien kohteidenkunnostusta ja hoitoa. Maatalouden ympäristötuenerityistuet ja ei-tuotannollinen investointituki ovat osaManner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaavuosille 2007�2013.

METSOn pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme.Yksityisen suojelualueen perustaminen soveltuumetsänomistajalle, joka haluaa säilyttää alueenomistuksen. Alueen myyminen valtiolle sen sijaansopii metsänomistajalle, joka haluaa luopua koh-teestaan kokonaan. Alueen vaihto valtion maahansopii metsänomistajalle, joka haluaa suojella kohteenmutta jatkaa toisaalla metsätalouden harjoittamista.Lisätietoja näistä menettelyistä antavat elinkeino-,liikenne- ja ympäristökeskukset.

Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristö-tukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi. Ympä-ristötuella korvataan metsän biologisen monimuotoi-suuden säilyttämisestä tai muusta luonnonhoidostaaiheutuvia lisäkustannuksia tai menetyksiä. Tuensaanti edellyttää, että kohteen hakkuuarvo on yli

4000 euroa tai yli neljä prosenttia metsänomistajansamassa kunnassa olevien metsien hakkuuarvosta.Lisätietoja antaa metsäkeskus.

Metsäkeskus suunnittelee ja toteuttaa metsä-luonnonhoitohankkeita. Suunnittelu tehdään yhteis-työssä metsänomistajan kanssa ja töiden aloitta-minen edellyttää omistajan suostumusta.

Arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen jaaitaukseen voi saada ei-tuotannollista investointi-tukea. Tuen ehtona on, että kohteesta tehdään5-vuotinen perinnebiotooppien erityistukisopimusalkukunnostuksen jälkeen. Viljelijät ja rekisteröidytyhdistykset voivat hakea tätä tukea, jonka enimmäis-määrä on 1179 euroa/ha kohteen laajuuden mukaan.

Perinnebiotooppien hoito -erityistukea voivatsaada maatalouden ympäristötukeen sitoutuneetviljelijät sekä rekisteröidyt yhdistykset. Viisivuotisensopimuksen voi tehdä arvokkaalle perinnebiotoopille.Tuki on vuodessa enintään 450 euroa/ha.

Luonnon ja maiseman monimuotoisuudenedistäminen -erityistuki solmitaan viideksi taikymmeneksi vuodeksi, ja sitä voivat hakea maa-talouden ympäristötukeen sitoutuneet viljelijät jarekisteröityneet yhdistykset. Tuki on vuodessaenintään 450 euroa/ha.

Tietoja erityistukisopimuksista ja ei-tuotannollisestainvestointituesta antavat elinkeino-, liikenne- jaympäristökeskukset sekä ProAgriat.

Lisätietoja

� www.metsonpolku.fi

� www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Luontotyyppien suojelu > Luontotyyppien hoito,kunnostus ja ennallistaminen > Puustoisten perinneympäristöjen hoito

� www.maaseutu.fi > Maatilat > Esitteet ja oppaat> Lomakkeet

� www.mavi.fi > Viljelijätukien oppaat ja ohjeet

� www.metsavastaa.net > Metsänomistaminen > Valtion tuet yksityismetsätaloudelle

Suomenkarjaa laiduntamassaEspoonlahden luonnonsuojelu-alueella kesällä 2009.Suomenkarja on yhteisnimityskolmelle läheistä sukuaolevalle suomalaisperäisellenautakarjarodulle.

Tämän oppaan tavoitteena on tehdä tutuksi puustoisten perinneympäristöjen merkitystä luonnolle jainnostaa metsänomistajia kohteiden vaalimiseen. Opas on osa Puustoisten perinneympäristöjenmonimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen -hanketta, jonka maa- ja metsätalousministeriö rahoittivuonna 2010. Hanke oli osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOntoteutusta. Sen toteuttivat Suomen ympäristökeskus, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Rannikonmetsäkeskus, Keski-Suomen ELY-keskus ja Natur och Miljö rf.

Puustoiset perinneympäristöt

Opas luonnonhoitoon ja monikäyttöön

© Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Teksti: Airi Matila ja Pekka Virtanen

Kannen kuvat: Sonja Forss ja Timo Kypärä

Taitto: Katja Tiilikka

Julkaistu internetissä tammikuussa 2011

Saatavissa http://www.metsavastaa.net/puustoiset-perinneymparistot ja http://www.tapio.fi/verkkojulkaisut

URN:ISBN:978-952-5694-76-5

Suositeltava viittaustapa: Matila, A. & Virtanen, P. 2010. Puustoiset perinneympäristöt. Opas luonnonhoitoonja monikäyttöön. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.

LAU

RI S

AA

RIS

TO