SINUN AVULLASI

32019

Suomen Punaisen Ristin tukijalehti

YHDEKSÄTTÄ VUOTTA SODAN JALOISSA

Punainen Risti vie apua Syyriaan suuren hädän keskelle

UNELMANA PUHDAS VESI

Tadzhikistanin vuoristokylissä vesi kauhotaan likaojasta

99 %Nälkäpäivän lipaskerääjistä

kertoo olevansa valmiita tulemaan mukaan

uudelleen.

33 lasta kuolee joka tunti

puhtaan veden puutteen vuoksi.

15 €pelastaa ihmishengen. Sillä saadaan puhdasta vettä lapselle vuodeksi.

Pääkirjoitus

APUA SINUN AVULLASI 3/2019 SUOMEN PUNAISEN RISTIN TUKIJALEHTI

JULKAISIJA Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1 a, 00140 HelsinkiPÄÄTOIMITTAJA Ilpo Kiiskinen TOIMITUSSIHTEERI Tuuli DaavittilaULKOASU Carita Lehtniemi, AD TAITTO Takomo Tuotanto OyKIRJAPAINO Laine Direct Oy KANNEN KUVA ICRCOSOITTEENMUUTOKSET lahjoitukset@punainenristi.fi tai 020 701 2000/lahjoittajarekisteri

SYITÄ PUHTAAN veden puutteelle on monia. Lapsi voi asua pakolaisleirillä, jonka vesihuolto on taisteluiden vuoksi haastavaa. Hän voi elää kaupungissa, jonka vesiputket äkillinen hirmumyrsky tai maanjäristys on tuhonnut. Tai hän voi kärsiä kuivuuden aiheuttamasta veden puutteesta alueella, jossa sateet ovat jatkuvasti jääneet tulematta.

Ilman vettä ei ole elämää, minkä vuoksi vesi onkin lähes aina mukana katastrofi - ja kehitysyhteistyössämme.

Punainen Risti jakaa 500.000 litraa puhdasta vettä joka päivä Al-Holin lei-rillä Syyriassa. Leirin noin 70 000 asuk-kaasta lähes 70 % on lapsia, joista mo-net ovat traumatisoituneita ja sairaita. Esimerkiksi likaisen veden aiheuttama ripulitauti voi olla hoitamattomana pie-nelle lapselle hengenvaarallinen.

Osallistu ihmishenkiä pelastavaan avunketjuun tulemalla Nälkäpäivänä lipaskerääjäksi tai lahjoittamalla. Lah-joituksesi merkitsee puhdasta vettä ja hoitoa sairastuneille. Yhdenkään lap-sen ei pitäisi joutua kärsimään veden puutteesta tai juomaan likaista vettä sammuttaakseen janonsa.

Ilmoittaudu mukaan osoitteessa nälkäpäivä.fi tai tee lahjoitus oheisel-la tilisiirrolla.

Kiitos, että välität!

Ajankohtaista

Punainen Risti auttoi Porin tulipalossaPorin keskustassa tapahtui 15. toukokuuta suuri kerrostalon tulipalo, jossa yhteensä 227 ih-mistä joutui lähtemään kodis-taan. Viranomaiset hälyttivät Punaisen Ristin apuun sammu-tustöiden ollessa vielä käynnissä.

Koulutetut vapaaehtoiset tar-josivat tulipalosta evakuoiduille ihmisille henkistä tukea ja aut-toivat heitä hankkimaan perus-tarvikkeita palossa menetetty-jen tilalle. Punainen Risti tuki vi-ranomaisia myös ruokajakelun ja hätämajoituksen järjestämisessä.

Apua sai yhteensä noin 140 tulipalossa kotinsa menettänyt-tä. Yhteensä avustusoperaatioon käytettiin katastrofi rahastosta noin 20 000 euroa. ●Ebolan leviäminen

ehkäistävissäKongon demokraattisessa tasavallassa riehuu maan historian kymmenes ja tähän asti suurin ebolaepidemia. Tautiin on sairastunut n. 2700 ihmistä, joista n. 1700 on kuollut. Ebolan pelätään leviävän naapurimaihin.

Kongossa Punainen Risti kouluttaa paikallisia vapaa-ehtoisia järjestämään turvallisia, vainajaa kunnioittavia hautajaisia. Turvallinen vainajan käsittely on kriittistä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Punainen Risti myös tukee paikallisia terveysasemia tartuntojen ehkäisyssä, jakaa tietoa riskeistä ja ehkäisykeinoista sekä murtaa virheellisiä mielikuvia.

Suomen Punainen Risti tukee katastrofi rahaston avulla kansainvälisen Punaisen Ristin ja paikallisen Pu-naisen Ristin työtä ja on lähettänyt alueelle avustus-työntekijöitä. ●

”Siskoni on niin pieni, ettei hän pysty kantamaan isoja vesikanistereita kuten minä.”, kertoo Al-Holin leirillä elävä Yousef.

Avustustyöntekijöiden ja vainajia saattavien omaisten pitää pukeutua suojavarusteisiin, jotka desinfi oidaan.

Raisa HeinämäkiNälkäpäivä-kampanjan koordinaattori

ILMAN VETTÄ EI OLE ELÄMÄÄ

Tiesitkö, että joka tunti 33 lasta kuolee puhtaan veden puutteen vuoksi?

ICR

C

12019

112019SINUN AVULLASI

32019

Suomen Punaisen Ristin tukijalehti

YHDEKSÄTTÄ VUOTTA SODAN JALOISSA

Punainen Risti vie apua Syyriaan suuren hädän keskelle

UNELMANA PUHDAS VESI

Tadzhikistanin vuoristokylissä vesi kauhotaan likaojasta

JUSSI V

IER

IMA

A

MA

RIA

SA

NT

TO

2 3

PIKKUVELI TYÖNTÄÄ pyörätuolissa vasta-kipsatun jalkansa kanssa istuvaa 10-vuo-

tiasta Omaria pitkin Al-Holin pakolaisleirin rutikuivaa hiekkakenttää Hassakehin maa-kunnassa Syyriassa.

Omar haavoittui kranaatti-iskussa ennen leirille tuloa. Hänen jalkansa vammautui ta-valla, joka olisi todennäköisesti tehnyt pojas-ta liikuntakyvyttömän, jollei hän olisi saanut siihen pian hoitoa. Al-Holin leirillä Omar pääsi sairaalaan, jossa hänen jalkansa asetettiin oi-keaan asentoon. Lääkärit ovat toiveikkaita ja uskovat, että Omar pystyy vielä kävelemään.

Omar on yksi leirin lähes 50 000 lapsesta. Leirillä asuu noin 70 000 ihmistä, joista noin 90 prosenttia on naisia ja lapsia, valtaosa syy-rialaisia. Monilla on vakavia vammoja, koska

he ovat asuneet alueilla, joita on pommitettu raskaasti. Lapsista useat ovat traumatisoitu-neita ja kärsivät kuumeisesta ripulitaudista.

Sairaala, jossa Omarin jalka hoidettiin, on Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja Syyrian Punaisen Puolikuun Hassakehin alueelle avaama kirurginen kenttäsairaa-la. Sairaalaa varten lähetettiin toukokuussa Suomesta rekkalastillinen varusteita Osloon, josta Norjan Punainen Risti lennätti yhteisen kenttäsairaalan Syyriaan.

Sairaalassa on päivystysosasto, leikkaus-sali, vuodeosasto ja laboratorio. Vuodepaik-koja on kolmekymmentä – hoitoa tarvitsevia paljon enemmän.

AL-HOL ON VAIN JÄÄVUOREN HUIPPU

Syyrialaiset ovat eläneet sodan keskellä jo yli kahdeksan vuotta. Ihmisiä haavoittuu ja kuolee taisteluissa jatkuvasti.

Esimerkiksi Idlibin maakunta luoteis-Syy-riassa on kärsinyt viime kuukausina Syyrian

ICR

C

Pikkuveli Yahia työntää isoveljeään pitkin Al-Holin leirin paahteisia hiekkakenttiä.

hallinnon ja sen liittolaisen pommituksista. Arviolta 13,3 miljoonaa syyrialaista on suo-jelun tarpeessa. Suurella osalla heistä ei ole edes perustarpeita kuten ruokaa, vettä, suo-jaa, hygieniaa tai terveyspalveluita.

– Lähes kaikki täällä ovat menettäneet per-heenjäseniään, sukulaisiaan tai ystäviään. Iso osa ihmisistä myös kotinsa ja toimeentulon-sa. Tilapäisissä asumuksissa ei aina ole edes ovia tai ikkunoita, niissä on kylmä talvella ja kuuma kesällä, kertoo pitkään Syyriassa ollut Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä.

– Menetysten ja pitkän konfliktin myötä ih-misillä on paljon fyysisiä vammoja ja henkisiä traumoja. Avun tarve on valtava.

PUNAINEN RISTI AUTTAA SYYRIALAISIA MONIN KEINOIN

Suomen Punainen Risti tukee Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja Syyrian Punaisen Puolikuun avustusoperaatiota toimittamalla syyrialaisille ihmisille materiaalista hätäapua

kuten huopia, makuualustoja, vettä, ruokaa, vaatteita sekä hygieniatarvikkeita.

Ihmisten elinolosuhteita parannetaan myös tukemalla perusterveydenhuoltoa, vesihuoltoa ja sanitaatiota sekä tarjoamal-la sodassa vammautuneille apuvälineitä ja kuntoutusta. Suomesta on Syyriaan lähe-tetty mielenterveystyöntekijä sekä muita avustustyöntekijöitä.

OMAR: “MYRSKYN JÄLKEEN TULEE SATEENKAARI”

Ennen onnettomuutta Omarilla oli tapana pelata palloa. Nyt hän ei pysty, mutta pieni hymynkare pilkahtaa hänen suupielessään, kun lääkärit kertovat hänen pystyvän käve-lemään ehkä jo kuuden viikon kuluttua. Sen ajan velikin jaksaa odottaa pelikaveria.

– Omar selviytyy, koska hän on yhtä vahva kuin minä, pikkuveli Yahia uskoo. ●

ICR

C

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kirurgi Ron Van Doorn asetti Omarin jalan oikeaan asentoon. “Omar on urhea poika”, hän sanoo.

Punainen Risti vie apua suuren hädän keskelle Syyriaan.

TEKSTI: TUULI DAAVITTILA

SITKEÄ SOTA EI HELLITÄ

Apua tarvitaan

4 5

MARJA SUONVIERI heräsi palohälytti-men ääneen. Keittiöstä näkyi loimotus-

ta, ruokapöydällä roihusi. Latauksessa ollut sähkölaite oli ilmeisesti syttynyt palamaan.

– Savua tuli niin paljon, että ymmärsin äk-kiä, etten saa paloa sammumaan yksin, Marja muistelee samaisessa keittiössä puolitoista vuotta myöhemmin.

Marja etsi kännykkänsä ja soitti hätäkeskuk-seen, josta neuvottiin poistumaan asunnosta.

– En saanut ovea auki, ja kuului se kau-hea ääni, sellainen humina, aivan kuin asun-nossa olisi alipaine. Tajusin, etten voi seistä ovella kauaa.

Marja kertoi hätäkeskukseen, että myös hänen aikuinen poikansa Jani ja tämän koira Petra saattoivat olla asunnossa. Tallinnassa asuva Jani Suonvieri oli saapunut samana il-tana Raumalle yhdessä äitinsä kanssa.

Hätä pojasta oli kova, mutta ainoa vaihto-ehto oli mennä omaan makuuhuoneeseen ja tukkia oven alle jäävä rako.

Ja odottaa.

”TÄYSTUHO”Maa oli märkä ja ilma kylmä. Ensimmäisenä pelastetulla Marjalla oli yllään vain yöpaita ja alushousut, kun hän asteli paljain jaloin pi-han poikki ambulanssiin. Mukanaan hänellä oli vain kännykkä ja lukulasit.

Ambulanssissa Marja sai ensiapua sekä ilouutisen, että Jani ja Petra oli pelastettu. Matkalla päivystykseen Poriin hän kuuli pa-lomiehen suusta myös sanan ”täystuho”.

Lähes kaikki asunnossa oli tuhoutunut – jälkikäteen arvioituna 90 prosenttia irtaimis-tosta menetettiin.

AUTTAJAT VALMIINA AAMUYÖLLÄRauman osaston kotimaan avun yhdyshenkilö Marja-Leena Aalto sai puoli kuuden aikaan

aamulla henkisen avun HEA-hälytyspuhelimeen tiedon, että porilaisessa sairaalassa oli kaksi tulipalossa häkää hengittänyttä raumalaista.

Ennen puoltapäivää hän tapasi Janin ja Marjan sairaalassa.

Marja ei ole varma, miten kaksikko olisi sairaalasta päästyään toiminut ilman Mar-ja-Leenaa.

– Olisimme olleet tosi pulassa. Ei olisi ollut kuljetusta tai mitään. Olimme 50 kilometrin päässä kotoa, eikä ollut kotia mihin mennä.

Asuntokonttorista järjestyi Punaisen Ristin vapaaehtoisten avulla Marjalle ja Janille asun-to jo samaksi illaksi. Punaisen Ristin kirppu-torilta koottiin aloituspaketti: muun muassa sängyt, sohva ja ruoanlaittovälineitä.

Marja-Leena vei Marjan ja Janin Prismaan ostamaan vaatteita ja muita perustarvikkei-ta. Kaupassa koettiin koomisiakin hetkiä. Vartija lähestyi Jania, kun tämä istui sovit-tamassa kenkiä.

– Janilla oli kummalliset sairaalasandaa-lit, vihreät sairaalapyjamahousut ja musta talvitakki. Hänellä oli partaa eikä hän ollut ihan viimeisen päälle siistinä, Marja hymyilee.

KEHUT MÄÄRÄTIETOISUUDESTARauhallisen Marja-Leenan määrätietoisuus saa Janilta ja Marjalta lämpimät kehut. Hän esimerkiksi pesi kaksikon nokiset vaatteet ja haki Jyskistä uudet peitteet, tyynyt ja laka-nat – pieni asia, jolla oli suuri merkitys tuli-palosta selvinneille.

Marja ja Jani eivät ennen onnettomuutta tienneet, että Punainen Risti auttaa tulipa-lotilanteissa.

– Aina kun Punaisella Ristillä on keräyksiä, minä olen nykyisin yksi niistä, jotka laittavat lippaaseen rahaa, sanoo Marja. ●

TEKSTI: HENNA RAATIKAINEN

APU, JOKA PALAUTTAA ARKEEN

Äiti ja poika selvisivät täpärästi tulipalosta, joka tuhosi kodin ja turvan.

JOO

NA

S BR

AN

DT

Marja ei ole varma, miten kaksikko olisi sairaalasta päästyään toiminut

ilman Marja-Leenaa

Työmme kotimaassa

6 7

SA

KA

RI P

IIPPO

SA

KA

RI P

IIPPO

Työmme maailmalla

KUN ROUVA Rajabmoh Mirzobarotova lei-poo leipää kotitalonsa keittokatoksessa,

hän pirskottelee paistuvan taikinan päälle vettä pienestä kulhosta. Kulhon vesi on sameanrus-keaa, koska Mirzobarotovan kotikylässä Tadz-hikistanin Gulistonissa vesi kauhotaan ojasta autotien varrelta. Samalla vedellä pyykätään, tiskataan ja pestään hampaat.

Vesi kauhotaan ojasta, koska muuta vaih-toehtoa ei ole. Puhdasta vettä maassa kyllä riittäisi, mutta se on ihmisten ulottumatto-missa: vuorten huipuilla lähteissä ja jäätiköis-sä kilometrien korkeudessa. Laaksojen kyliin

virratessaan vesi ehtii saastua monta kertaa. – Ongelmamme on, että eläimet käyttävät

tätä vettä ja ihmiset heittävät siihen roskia. Ja tätä vettä meidän on juotava, Mirzobaro-tova selittää.

Ilmastonmuutos on pahentanut tilannet-ta, sillä jäätiköiden sulaminen aiheuttaa kui-vuutta. Kuumimpina kesinä Gulistonin kylän ojakin kuivuu useammaksi päiväksi.

MAHA KIPEÄNÄ

Likaisen veden takia Rajabmoh Mirzobaroto-van naapuruston lapset sairastelevat.

LEIPÄÄ LIKAVEDESTÄ

Puhdas vesi on koko kylän unelma Tadzhikistanin vuoristokylissä, joissa elämä on kiinni ojavedestä.

– Minulla, siskoillani ja veljilläni sattuu usein mahaan. Meillä on ripulia ja siskollani on ihotauti likaisen veden takia, 12-vuotias Lailo kertoo.

Lasten vanhemmat keittävät ja seisottavat vettä poistaakseen siitä pahimmat epäpuh-taudet, mutta se ei riitä: ripulin ja ihotautien lisäksi kylässä kärsitään muun muassa A-he-patiitista ja madoista. Lapset joutuvat usein jäämään koulusta pois sairastelun vuoksi.

Veden kantaminen on myös raskasta niin lapsille kuin aikuisillekin. Koulun ja läksyjen lisäksi Lailo auttaa äitiään kotona: hän tis-kaa, pyykkää, siivoaa kotia, lakaisee pihan ja hakee vettä ojalta.

– Kannan vettä joka päivä viisi tai kuusi kertaa. Painavat vesiämpärit tekevät selkä-ni kipeäksi.

RATKAISU ON OLEMASSA

Kaikki kyläläiset tietävät, että lasten sairau-det johtuvat likaisesta vedestä. Jokainen tie-tää myös ratkaisun, sillä naapurikylään on jo rakennettu suodatinjärjestelmä ja vesiputki Suomen Punaisen Ristin ja paikallisen Punai-sen Puolikuun tuella. Puhdas vesi ja tervey-teen liittyvän tiedon lisääminen ovat vähentä-neet sairastelua huomattavasti yli 40 kylässä.

Jos varat putkiin saataisiin, gulistonilaiset ovat valmiita rakentamaan putket vuorilta laaksoon talkootöinä, kuten naapurikylässäkin.

– Puhdas vesi muuttaisi koko elämämme. Olisimme terveempiä. Voisin pestä lapseni useammin ja pitää kodin siistinä, Mirzobaro-tova hymyilee.

– Puhdas vesi on meidän unelmamme. ●

TEKSTI: SARI HÄKKINEN

Rajabmoh Mirzobarotova unelmoi puhtaasta vedestä. Nyt hän joutuu hakemaan vetensä ojasta autotien varrelta.

12-vuotias Lailo kantaa vettä ojalta viidestä kuuteen kertaa päivässä. – Painavat vesiämpärit tekevät selkäni kipeäksi.

8 9

NO LET-UP IN DRAWN-OUT WARThe Red Cross helps people in great need in Syria.

OMAR WAS hurt in a grenade attack be-fore he came to the Al-Hol refugee camp.

His foot was injured in a way that could have caused him a lifetime of compromised mo-bility if he had not received treatment soon enough. At the Al-Hol camp, he was admit-ted to hospital and had his foot reset in the correct position. The doctors are optimistic that Omar will walk again.

Omar is one of the almost 50,000 children in the camp. More than 70,000 people live in Al-Hol. Of them some 90 per cent are women and children, most of them Syrian. Many are suffering from severe injuries, as they have lived in areas of heavy bombardment. Many of the children are traumatised and suffer from fever and diarrhoea.

The surgical field hospital where Omar’s leg was treated was opened in Hassakeh province by the International Committee of the Red Cross (ICRC) and the Syrian Arab Red Crescent. The hospital is a joint effort by the Finnish and the Norwegian Red Cross. In May a truckload of hospital supplies was sent from Finland to Oslo, from where it was airlifted to Syria.

AL-HOL IS JUST THE TIP OF THE ICEBERG

Syrians have lived in the midst of war for more than eight years. People are injured and die in the fighting all the time. The province of Idlib in northeast Syria, for instance, has suffered air raids by the Syrian government and its allies during the past few months. An estimated 13.3 million Syrians are in need of

protection. Most of them do not even have access to basic necessities such as food, wa-ter, shelter, hygiene and healthcare services.

THE RED CROSS HELPS SYRIANS IN MANY WAYS

The Finnish Red Cross supports the aid ef-forts of the ICRC and the Syrian Arab Red Crescent by providing supplies such as blan-kets, mattresses, water, food, clothes and hygiene items for the people in Syria.

Living conditions are also improved by their support of basic healthcare services, water supplies and sanitation as well as by offering aids and rehabilitation to people injured in war. A mental health worker and other aid personnel have been sent from Finland to Syria.

OMAR: ‘AFTER THE STORM COMES THE RAINBOW.’

Before being injured Omar used to like playing football. Now he cannot, but there is a glim-mer of a smile when the doctors say he might be able to walk in six weeks’ time. His brother reckons Omar can wait that long for a game.

‘Omar will do it,’ says his little brother Ya-hia, ‘because he is as strong as I am.’ ●

His little brother Yahia gives Omar’s wheelchair a push along the scorching-hot sand of Al-Hol camp.

JOO

NA

S BR

AN

DT

SA

KA

RI P

IIPPO

ICR

C

Help to get back to everyday lifeA strange, loud buzzing – that is what Marja Suonvieri remembers of the moments she stood by the door of her apartment, struggling to get out.

Minutes before, she had been woken by the pierc-ing sound of an alarm. There was a fire in the kitch-en. Some piece of electronic equipment had apparent-ly caught fire as it was recharging. Almost everything in the apartment was destroyed. About 90 per cent of the movable items were lost.

Red Cross volunteer Marja-Leena Aalto was notified by mobile phone at half past five in the morning that two people were in hospital after inhaling carbon mon-oxide during a house fire. A little before noon she met up with Marja and her son Jani, who had been visiting his mother at the time of the fire.

By that very evening, through the Red Cross, an apartment had been found for Marja and Jani and Mar-ja-Leena had taken them to buy some clothes and oth-er essentials. They also collected beds, a sofa and cooking utensils from the Red Cross charity shop.

Marja-Leena’s focus impressed Marja. She had even set about washing their sooty clothes and brought them new duvets, pillows and sheets – a small thing that meant a lot to the survivors of a fire. ●

Baking bread from dirty waterIn Guliston in Tajikistan water is scooped up from the ditch next to the road. The water is used to cook with, to wash clothes in and do the dishes, and for brushing teeth.

There is plenty of water in Tajikistan, but it is hard to reach: in wells high up in the mountains and in glaciers thou-sands of metres up. By the time it reaches the villages in the valleys it has been polluted many times over.

Climate change is making the situation worse. Many days dur-ing a hot summer the village ditch in Guliston will run dry.

The dirty water makes chil-dren ill. Everybody in the village knows that. They also know what the solution is, because the neighbouring village already has a filter system and a water main thanks to support from the Finnish Red Cross and the local Red Crescent Society.

Mrs Rajabmoh Mirzobar-otova tells us with a smile that ‘Clean water is what we dream about.’ ●

Marja is not sure how they would have survived without Marja-Leena after leaving the hospital.

Brief in English

10 11

Apusi menee perilleKatso netistä, mitä

muuta katastrofi rahastoon lahjoitetuilla varoilla

on tehty: punainenristi.fi /

tyomme-maailmalla

Seuraa meitä somessa

facebook.com/punainenristitwitter.com/PunainenRisti

youtube.com/SuomenPunainenRisti

Merkkipäivä tulossa?Perusta oma keräyksesi

sinulle tärkeään kohteeseen. Tutustu omakeräykseen

osoitteessaoma.punainenristi.fi

Tule kokeilemaan lipaskeräystä!Lipaskerääminen on helppo ja haus-ka tapa auttaa. Et tarvitse aiempaa kokemusta tai erityisiä taitoja. Välit-täminen ja halu auttaa riittää. Nälkä-päivän lipaskeräys järjestetään tors-taista lauantaihin 26.-28.9. Pääsetkö sinä mukaan auttamaan?

Voit valita keräyspäivän itse ja kerä-tä juuri sen aikaa, mikä itsellesi sopii. Jo tunnissa autat paljon! Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 23.9. mennes-sä: nälkäpäivä.fi .