P idät jälleen kädessäsi Norssilaista,

Tampereen normaalikoulun vanhem-

painyhdistyksen julkaisemaa lehteä. Se on

syntynyt yhteistyössä koulun oppilaiden,

heidän vanhempiensa sekä opettajien kanssa.

Vanhempainyhdistys pyrkii Norssilai-

nen-lehden kautta omalta osaltaan toteutta-

maan yhteisiä tavoitteita tukea koulun toi-

mintaa, parantaa yhteisöllisyyttä, jakaa tie-

toa koulun toiminnasta ja tapahtumista sekä

toimia siteenä koulun ja kodin välillä.

Vanhempainyhdistystoiminta on moni-

muotoista lasten kasvua, oppimista ja hyvin-

vointia edistävää vapaaehtoistyötä, joka tuot-

taa iloa myös tekijöilleen.

Kaipaamme joukkoihimme uusia, ak-

tiivisia jäseniä, jotta voimme varmistaa tä-

män arvokkaan perinteen jatkumisen. Osal-

listumalla yhdistyksen toimintaan koulun

käytännöt tulevat tutuiksi ja voit olla muka-

na kehittämässä niitä, tutustut paremmin

koulun henkilökuntaan. Voit myös vaikuttaa

koulun ja asuinalueen viihtyisyyteen ja tur-

vallisuuteen.

Vanhempainyhdistyksessä pääset mu-

kaan järjestämään mukavaa toimintaa lapsil-

le ja nuorille. Samalla voit vaihtaa ajatuksia

muiden vanhempien kanssa lasten kasvatuk-

sesta ja vanhemmuudesta, ja ennen kaikkea

olet mukana rakentamassa paikallista aikuis-

ten turvaverkkoa lasten ja nuorten ympärille.

Kiitos kaikille tämän lehden tekoon

osallistuneille ja tukijoillemme, joiden ilmoi-

tuksia näet tämänkin lehden sivuilla!

Toivotan kaikille aurinkoista kesää ja

hyvin ansaittua kesälomaa!

Jorma Virtanen

puheenjohtaja

Tampereen Normaalikoulun Tuki ry.

Puheenjohtajan tervehdys

2

Norssilainen 2011

Tampereen Normaalikoulun Tuki ry:n lehti

Päätoimittaja Harri Mustonen

harri.v.mustonen@uta.fi

Toimituskunta

Peruskoulun ja lukion yhteinen Toimittajan

työ tutuksi -kurssi

Tampereen normaalikoulun Tuki ry:n

hallitus

Avustajat

Kansi

Sanna Majaniemi

Taitto

Harri Mustonen

Painopaikka

Juvenes Print

Sisällys

2 Puheenjohtajan tervehdys (Jorma Virtanen)

4 Koululaiskilpailut kunniaan (Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu)

5 Näin norssilaiset käyttävät vapaa-aikansa (Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus)

8 Teatteri – tylsää aikuisviihdettä? (Samu Oksanen)

10 Musiikin voimaa (Riikka Seppälä)

12 Kirjoittamisen monet kasvot (Riikka Seppälä)

13 Aikuiset tukena ja kasvattajina lasten ja nuorten mediamaailmassa (Nelcy

Varela Pirhonen)

14 Rooma – satojen kirkkojen

kaupunki (Samu Oksanen,

Marjo Leskinen, Anna-Liisa Hautajärvi)

18 ”Kellot lyö” (Harri Mustonen)

19 Ysien jäähyväiset Norssille ja

norssilaisille – eli miltä nyt

tuntuu? (Rosanna Hyvönen, Juho

Kaijansinkko)

3

Koulumme on osallistunut kohtalaisen aktii-

visesti joka vuosi yhden tai useamman lajin

oppilasurheilukilpailuihin. Suosituimpia la-

jeja ovat olleet jalkapallo, koripallo, maasto-

juoksut, hiihto sekä salibandy. Koulumme

mainetta ylläpitävät joissakin lajeissa saavu-

tetut varsin hyvät sijoitukset.

H a a s t a t t e l u s s a l i i k u n n a n o p e t t a j a

Raija Lehtonen:

Minkälainen on ollut koulumme oppi-

lasurheilukilpailujen historia?

– Aina ennen on ollut paljon halukkaita

osallistumaan. Joukkue on saatu koottua helpol-

la, ja melkeinpä kaikkiin koulujenvälisiin on

osallistuttu.

Minkälaisena pidätte koululaisurheilukil-

pailujen suosiota tulevaisuudessa?

– On tullut sellainen trendi, että kilpailui-

hin ei ole halukkuutta. Esimerkiksi tänä vuonna

kukaan ei ollut halukas koulujenvälisiin pesä-

pallokisoihin yläkoulun puolelta.

Ovatko sijoitukset olleet hyviä? Onko tul-

lut mitaleja?

– On tullut mitaleja, esimerkiksi tänä

vuonna jalkapallossa hopeaa ja salibandyssä

pronssia.

Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu

Kentälle, mars! Liikunta tuntuu ja näyttää hyvältä – ja tekee hyvää!

Kommentti:

Me olemme sitä mieltä, että oppilaiden tulisi

rohkeasti lähteä mukaan kilpailemaan omassa

lajissaan tai muuten vain itselle kiinnostavan tai

mieluisan lajin parissa. Eikä haittaa, vaikka ei

olisi siinä kovin hyväkään, sillä aina voi mennä

kokeilemaan ja kokemaan mukavan, lämpimän

ja kannustavan koululaiskilpailujen fiiliksen.

4

V apaa-aika on ihmisille tärkeää ai-

kaa. Ihmiset käyttävät vapaa-

aikansa omiin mielipuuhiinsa. Nuorten suosiman Wikipedian mielestä

vapaa-aika tarkoittaa ”ansiotyön, opiskelun tai

muun toimen ulkopuolista, etenkin rentoutumi-

seen ja virkistäytymiseen käytettävissä olevaa

aikaa”. Useimmiten ihmiset – ja erityisesti nuo-

ret – harrastavat eri asioita ja rentoutuvat vapaa

-ajallaan.

Tutkimme Tampereen normaalikoulun

oppilaiden vapaa-ajankäyttötapoja. Tutkimusai-

neistona käytimme teettämämme kyselyn tulok-

sia. Kyselyyn vastasi yksi lukion ryhmä ja yksi

peruskoulun ryhmä. Näin saimme eri-ikäisiltä

tietoa vapaa-ajan käytöstä ja pystyimme vertai-

lemaan, vaikuttaako ikä siihen. Kyselyssä käsit-

telimme, kuinka monta tuntia vapaa-aikaa on

viikossa ja mihin se kuluu. Lisäksi selvitimme,

mitä ihmiset harrastavat, ja kuinka paljon rahaa

kuluu vapaa-ajalla.

Koululaisten vapaa-aikaan kuuluu pal-

jon kavereiden kanssa oleskelua, lähes neljäs-

osa kaikesta vapaa-ajasta. Kavereiden kanssa

oleskelu on edelleen yleistä, vaikka Facebook

(20 % vapaa-ajasta) yrittää tätä muuttaa. Kave-

reiden kanssa oleskelu ja liikunta voivat myös

tapahtua samaan aikaan.

Kyselyssä selvisi, että liikunta on

hyvin yleistä lukiolaisten keskuudessa. Tämä

Teksti: Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus

Nuoret harrastavat paljon liikuntaa. Kuvassa Viinikan

Pallon pelaajia (www.viinikanpallo.net).

Kuva: Harri Veija

5

6

8

20

5

%

24

4

12

4

4

4

9

Taulukko: Nuorten oma arvio vapaa-ajan käytöstään (% koko vapaa-ajasta).

Facebook vie paljon nuorten aikaa. (Kuva: Tuukka Europaeus.)

6

johtuu siitä, että nuoret haluavat pysyä kunnos-

sa ja liikunta on terveellistä.

Facebook ja muut sosiaaliset medi-

at vievät suhteellisen paljon aikaa viikossa. Fa-

cebook on viime vuosina yleistynyt, ja lähes

kaikki käyttävät sitä nykyään. Facebookissa on

helppo olla yhteydessä muihin ihmisiin, joten

monet ihmiset käyttävät siellä paljon aikaa.

Musiikin kuunteluun ym. menee myös

paljon aikaa. Monet kyselyyn vastanneet kuun-

telet musiikkia useita tunteja päivässä. Musii-

kin kuuntelu on helppoa, ja sitä voi kuunnella

lähes kaikkialla.

Lukeminen on koululaisilla vapaa-

aikana vähäistä. Kyselyn mukaan nuoret luke-

vat vain noin 1–3 tuntia viikossa vapaa-

ajallaan. Tähän ei kuitenkaan sisälly nuorten

kaikki lukeminen viikossa. Koulusta tulee teh-

täviä, joita varten täytyy lukea oppikirjoja tai

muita teoksia. Tässä voivat myös tulokset vaih-

della. Jos esimerkiksi äidinkielessä pitää lukea

jokin kaunokirjallinen teos, jonkun mielestä sen

kirjan lukeminen voi kuulua vapaa-aikaankin.

Koululaiset eivät katso paljon televisiota.

Se katselu onkin huomattavasti vähäisempää

kuin tietokoneella olo. Tietokone ja internet

ovatkin syrjäyttämässä televisiota, koska nyky-

ään kaikki pystyvät katsomaan tv-ohjelmat in-

ternetistä. Lisäksi tietokoneella voi tehdä lukui-

sia muita asioita ja joitakin samaan aikaankin.

Ihmiset voivat keskustella toistensa kanssa sa-

maan aikaan, kun katsovat jotain ohjelmia tai

pelaavat pelejä. Lisäksi samaan aikaan voi

kuunnella musiikkia.

Kyselyssä selvisi myös, että jos nuorilla

olisi enemmän vapaa-aikaa, he olisivat enem-

män kavereiden kanssa tai harrastaisivat enem-

män liikuntaa.

Teettämämme kyselyn perusteella saim-

me tietää, että rahaa kuluu koululaisilla keski-

määrin 10–20 euroa viikossa. Uskomme, että

nämä rahat menevät erilaisiin matkakuluihin ja

ulkona syömiseen. Ulkona syöminen on yleisty-

nyt nuorilla, koska erilaisista ravintoloista saa

hyvää ruokaa ja niissä voi tavata kavereita.

7

O len jo

p i d em -

män aikaa seuran-

nut huolestuneena,

mutta myös häm-

mästyneenä teatte-

rissa kävijöiden

ikäjakaumaa. Suu-

rin osa katsojista on

keski-ikäisiä, nuo-

ria ei juuri näy. Sa-

maan aikaan kun

la i tosteat tere i l l a

menee Suomessa

paremmin kuin kos-

kaan ja ihmiset jo-

nottavat lippuja jo

ennen ovien aukea-

mista, nuoret kartta-

vat teatteria entistä

enemmän.

Miksi teatteri

ei vetoa nuoriin? Mitä voisimme tehdä, jotta

nuoret saataisiin arvostamaan tätä näyttämötai-

teen kuningaslajia?

Yleinen käsitys nuorten piirissä on, että

teatteri on vanhojen ja sivistyneiden kallista

ajanvietettä, mutta tämä ei pidä lainkaan paik-

kaansa. Jotta tällainen harhakäsitys saataisiin

murrettua, niin teatteri täytyy tuoda lähemmäksi

nuoria.

Olen ollut erittäin tyytyväinen lukion äi-

dinkielen ja kirjallisuuden opetuksen asennoitu-

miseen teatteritaidetta kohtaan. Koska olen itse

ollut useasti mukana suunnittelemassa kurssien

teatteriretkiä, tiedän, että opiskelijoita yritetään

auttaa ymmärtämään teatteritaidetta. Välillä on

myös kehotettu heittämään analyyttinen äly

nurkkaan ja vain nauttimaan esityksestä, sillä

usein näytelmästä voi saada jopa paljon enem-

män irti, kun vain uskaltaa "mennä mukaan"

esitykseen. Näin teatterista voi syntyä intohi-

moinen harrastus, joka voi parhaimmillaan tar-

jota irtioton arjesta ja uuden tavan hahmottaa

maailmaa.

Yksi teatterien suurimmista haasteista on

ohjelmiston rakentaminen niin, että se vetoaa

myös nuoriin katsojiin. Nuoret, jotka ovat käy-

neet elämänsä aikana teatterissa vain muutaman

kerran, eivät jaksa ja halua katsoa yli kolme

tuntia kestäviä klassikkosovituksia tai monolo-

geja.

Nuoret haluavat näytelmiltä huumoria,

draamaa ja ajankohtaisuutta. Näytelmien tulee

koskettaa nuorten omaa elämää ja vedota hei-

dän tunteisiinsa. Nykypäivän tuominen lavoille

ei edellytä laitosteattereilta suurta arvomaail-

man muutosta. Esimerkiksi Tampereen Teatteri,

joka yleensä suosii hyvin hillittyjä nostalgia-

näytelmiä, on ottanut ohjelmistoonsa 2000-

luvun teatteritapauksen, "Kokkola-trilogian",

joka edustaa kokeilevaa teatteria. Suomi tarvit-

see uuden Reko Lundanin, jolle yhteiskunta on

aihe.

Monet teatterit luottavat näyttelijöiden

sekä ohjaajien suhteen kansan suosikkeihin ja

“konkareihin”, jotka vetävät salit täyteen ilta

toisensa jälkeen. Monet nuoret eivät kuitenkaan

valitettavasti tunnista näitä suuria nimiä. Nuo-

rille tuntemattomien ja vanhojen näyttelijöiden

luoma esitys voi tuntua tylsältä, kun taas ne,

jotka tuntevat kyseiset näyttelijät, odottavat het-

keä, jolloin oma suosikki pääsee ääneen.

Toisaalta, kun nuorten huomio ei kiinnity

näyttelijöihin, he voisivat saada itse näytelmäs-

tä huomattavasti enemmän irti kuin keskiverto-

katsoja. Teatterien tulisi kiinnittää uusia, nuoria

ja lupaavia näyttelijöitä, joihin nuoret voivat

samastua. Tällainen järjestely palvelee sekä te-

atteria että katsojia: teatteri saa tuoreet kasvot,

joiden ympärille kehittyy uusi fanipolvi nuoris-

ta katsojista, ja nuorille syntyy teatteriharrastus.

Laitosteattereiden tulevaisuus on turvattu, kun

ohjaajan ei tarvitse paikata puutteita varmoilla

Samu Oksanen

Tampereen normaalikou-

lun lukion 2. vuosikurssin

opiskelija

Tamperelainen vapaa kir-

joittaja ja intohimoinen

teatterin harrastaja

8

nimillä ja voidaan kokeilla myös erilaista teatte-

ria.

Nuoret haluavat teatteriesityksiltä koko-

naisvaltaisuutta: teatterin tulee palvella kaikkia

aisteja samanaikaisesti. Tässä piileekin syy sii-

hen, miksi erityisesti

spektaakkelimaiset musi-

kaalit, kuten Tampereen

Työväen Teatterin suunnattomaan suosioon

nousseet "Chicago" ja "Vuonna 85" vetoavat

nuoriin katsojiin. Musikaaleissa valaistus, la-

vastus, puvustus, erikoistehosteet, musiikki se-

kä tanssi luovat kokonaisuuden, joka pitää yllä

nuorten mielenkiintoa,

vaikka itse esityksen ta-

rina ei olisikaan kovin

kummallinen.

Suomalaisissa laitoste-

attereissa työskentelee

suunnattoman lahjakkaita lavastajia sekä valo-

ja ääniteknikkoja, mutta silti teatteritalojen suu-

ria näyttämöjä käytetään mielikuvituksettomas-

ti. Nuorten innostusta teatteriin kasvattaisi huo-

mattavasti arvaamattomuus siitä, mitä esityk-

sessä tapahtuu seuraavaksi. Tässä voidaan käyt-

tää hyödyksi vanhojen teatteritalojen monimuo-

toisuutta: näyttelijät voisivat tulla yleisön jouk-

koon, yleisö voitaisiin laittaa liikkeelle, esityk-

siä voitaisiin siirtää lämpiöihin sekä muihin te-

atterin osiin.

Lavastuksen ja tilankäytön osalta suurim-

man vaikutuksen minuun koko teatteriharras-

tukseni aikana on tehnyt Kansallisteatterin "Mr

Vertigo", jossa näyttämön ja katsomon paikat

vaihdettiin. Kansallisteatteri otti tietoisen riskin

antaessaan ohjaaja Kristian Smedsille vapaat

kädet tilankäytön suhteen, mutta riskinotto kan-

natti, sillä näyttelijöiden liitäessä katsojat todel-

la haukkoivat henkeään.

Olen usein tiedustellut ystäviltäni, miksi he

eivät käy teatterissa kuin pakon edessä. Yleisin

saamistani vastauksista on, että teatteriliput

ovat liian kalliita. En kuitenkaan voi ymmärtää,

miksi teatterilippujen hintoja tulisi laskea aika-

na, jolloin suurin osa teat-

terien työntekijöistä on

täysin alipalkattuja. Lippu-

jen hintoja kammoksuvien tulisikin pohtia sitä

suunnatonta työmäärää, jonka teatterialan am-

mattilaiset tekevät luodakseen katsojille unoh-

tumattoman teatterielämyksen. Täytyy myös

muistaa, että teatterien toiminnan jatkumisen

kannalta on elintärkeää,

että teatterit tekevät voit-

toa, vaikka niiden pääasi-

allinen tarkoitus onkin

kulttuurin ja elämyksien

välittäminen.

Suomalaiset ovat vajonneet älyllisesti ja hen-

kisesti alemmas kuin koskaan ennen. Kulttuu-

rista on tullut humalaisten jääkiekkoilijoiden

jumalointia ja karaoken laulamista. Korkeakult-

tuurin ja yleissivistyksen tulevaisuuden vuoksi

arvomaailmoissaan perinteisten teattereiden

tulisi alkaa panostaa yhä enemmän nuoriin kat-

sojiin, mutta myös nuorten tulisi luopua sitkeis-

tä ennakkoluuloistaan teatteria kohtaan. Teatte-

rin ja nuorten välisen yhteistyön avulla voidaan

saada aikaan pitkä ja antoisa kumppanuus, jossa

teatteri saa uuden sukupolven yleisöä, kun taas

nuorille voi kehittyä elämänmittainen intohimo

teatteriin.

Seuraavan kerran, kun otamme aikaa it-

sellemme, miettikäämme, mennäkö elokuviin

vai teatteriin. Kenties teatterista löytyy juuri se

elämysten aarreaitta, jota olemme niin kauan

etsineet.

“Kulttuurista on tullut humalaisten

jääkiekkoilijoiden jumalointia ja ka-

raoken laulamista.”

“Miksi teatteri ei vetoa nuoriin?”

9

Vahvasti meikattu peikkotyttö raahasi painavan

näköistä laukkuaan kohti Kuopion rautatiease-

maa. Toisella olalla heilui kitaranmuotoinen

suojapussi. Raskaista kantamuksistaan huoli-

matta tyttö näytti iloiselta. Hän oli matkalla

kohti kesänsä kohokohtaa, valtakunnallista mu-

siikkileiriä. Koko rupeama kestäisi reilun kuu-

kauden ja tiedossa oli varmasti ikimuistoinen

kokemus.

Lopulta tyttö pääsi asemahalliin ja laski

huoahtaen laukut käsistään. Yhtäkkiä takaa

kuului huuto: ”Jenni! Jenni, oota!” Ääni kuului

vaalealle tytölle, joka oli suunnilleen samanikäi-

nen kuin Jenni. Painavien maihinnousukenkien

askeleet tömähtelivät, kun hän kiirehti kohti.

Jennin kasvoille kohosi hymy hänen käännähtä-

essään ja tunnistaessaan tulijan. Huutaja, Min-

na nimeltään, oli muuten aivan tavallisen ja ar-

kisen näköinen tyttö, mutta halusi välttämättä

käyttää maihinnousukenkiä. Hän kun ei muuten

kuulemma sointuisi parhaan ystävänsä tyyliin.

Jenni ei ollut siitä vieläkään aivan varma,

mutta juuri heidän erilaisuutensa oli ystä-

vyyden avain.

Tyttö pääsi huohottaen kohdal-

le. Hetken tämä tasasi hengitys-

tään ennen kuin alkoi puhua.

”Olipa… hyvä et mä sain sut

kiinni. Tää on sulle.” Suu-

resta kangaslaukusta

nousi esiin hopeinen

jyhkeä ketju, joka oli

varustettu laatalla.

Siihen oli kaiverrettu

Jennin nimi ja sähköki-

tara. Minna ojensi ketjun

ystävälleen. Toinen vain tui-

jotti korua mykistyneenä, se

kun oli juuri hänen näköisensä

mutta vaikutti kalliilta. Hän pyöritti

päätään hitaasti.

”En mä voi ottaa tota…”, kuului hen- t o

kuiskaus. ”Se ois ihan liikaa.” Minna tuhahti ja

pyöritti silmiään paljonpuhuvasti. Näppärät sor-

met tarttuivat siroon ranteeseen ja kiinnittivät

ketjun nopeasti. Siltä ei selvästikään pääsisi

karkuun. Jenni käänteli kättään tarkastellen

luomusta joka puolelta. Voitonriemuinen hymy

kohosi lahjan antajan kasvoille.”Se on ihan sua

varten tehty. Tykkäätkö?”

Sanallista vastausta ei koskaan kuulunut.

Kitaralaukku kaatui kahahtaen maahan ja seu-

raavassa hetkessä Minnalla olikin vaikeuksia

pysyä pystyssä pidemmän tytön edessä. Tämä

oli nimittäin hypännyt hänen kaulaansa leveä

hymy huulillaan. Elettä ei voinut tulkita muuksi

kuin myöntymiseksi. Nauraen Minna kietoi

omat kätensä ystävänsä ympärille vastaten ha-

laukseen tiukasti. Jennin irrottautuessa halauk-

sesta hänen hymynsä oli entistäkin leveämpi –

siis mikäli se edes oli mahdollista. ”No todella-

kin tykkään! Tää on tosi hieno. Kiitos.”

Minna hymyili hivenen arasti. Tällaista

ylistystä hän ei vaatimattomalle lahjalleen ollut

osannut odottaa. ”Noo… Ei toi nyt mitään ol-

lu…”, tyttö änkytti. ”Hyvä jos kelpaa.” tytöt kat-

so i v a t toisiaan hymyillen. Yhtäkkiä kovaääni-

n e n kuulutus halkoi ilmaa: ”Pikajuna

Helsinkiin lähtee raiteelta…” Tä-

mä sai Jenniin vauhtia. Tyttö

nappasi tavaransa maasta

lähtien juoksemaan kohti

laitureille johtavaa

ovea. Ohi kulkevat

ihmiset katsoivat

silmät pyöreinä

parival jakkoa,

Minna oli päättänyt

seurata ystäväänsä

junalle saakka. Mutta

nyt ei millään muulla ollut

väliä kuin sillä, ettei Jenni

myöhästyisi junasta. Viime

hetkellä tämän onnistuikin loika-

ta kantamuksineen kyytiin. Vielä

kerran hän katsoi ystäväänsä, ennen

kuin ovi sulkeutui suhahtaen. Hän oli

viimein matkalla kohti unelmiensa kesää.

Leirikeskus oli suuri keltainen kartano

idyllisessä maisemassa aivan Helsingin ulko-

puolella. Päärakennuksessa tapahtuisivat ruo-

kailut ja bändiharjoitukset sekä teoriatunnit.

Ympäröivissä pienemmissä rakennuksissa olisi

lisää harjoitustiloja ja majoitus. Kauempana

kimalteli auringossa pieni lampi, jonka rannassa

sijaitsi huvimaja ja sauna.

Jenni purki parhaillaan tavaroitaan huo-

neessaan. Kämppäkaverikseen hän oli saanut

hiljaisen ja ujon oloisen Maijun. Tytön instru-

mentti vaikutti olevan poikkihuilu pitkulaisesta

kotelosta päätellen. ”Se selittää olemuksen…”,

Jenni pohti mielessään. Se tarkoitti myös sitä,

10

että he olisivat eri ryhmissä: Maiju klassisen ja

Jenni pop- ja rockmusiikin ryhmässä. Siitä huo-

limatta Jenni oli varma, että he tulisivat hyvin

toimeen.

Jonkin ajan kuluttua oveen koputettiin.

Maiju avasi oven ja tervehti vierasta. Mustaan

pukeutunut, hieman alle kolmikymppinen mies

esitteli itsensä Sakeksi. Hän oli yksi leirin vas-

taavista ohjaajista, nimenomaan rockpuolella.

Vaaleat hiukset oli sidottu poninhännälle. ”No

niin, teillähän näyttää olevan asiat hyvällä mal-

lilla. Päivällinen on puolen tunnin päästä ja sen

jälkeen katotaan vähän ryhmiä”, hän totesi ja

jatkoi sitten hymyillen matkaansa.

Pihalla oli jo runsaasti eri-ikäisiä nuoria

Jennin sinne ehtiessä. Ympärillä naurettiin ja

rupateltiin, kukaan ei ujostellut. Jenni kuitenkin

päätti vetäytyä päärakennuksen seinustalle.

Sieltä hän tarkkaili hiljaa uusia tuttavuuksia.

Poikia tuntui olevan leiriläisissä hitusen enem-

män kuin tyttöjä, mutta ei liiaksi. Suurin osa

heistä oli ainakin ulkonäön perusteella sijoitetta-

vissa rockpuolelle. Pillifarkut, niitit ja mustat

hiukset kertoivat omaa tarinaansa.

Ryhmä vyöryi sisään päärakennukseen, ja

kukin valitsi oman paikkansa suuresta ruokalas-

ta. Kitaristimme oli asettunut ikkunapöytään –

toistaiseksi ilman seuraa. Pian siihen tuli kuiten-

kin muutos, sillä joku koputti Jenniä olkapää-

hän. Pian hän huomasi tuijottavansa syvänvih-

reisiin, hymyileviin silmiin. ”Moi, mä oon Niko

ja tässä on mun kaveri Jimi”, poika hymyili ja

osoitti takanaan seisovaa rastatukkaista ja hon-

teloa nuorukaista. ”Voitasko me istua tähän

seuraks?” Jenni ei saanut sanaa suustaan,

nyökkäsi vain hiljaa.

Aika kului nopeasti hyvän ruoan ja poikien

kanssa rupattelun parissa. Jo puolessa tunnissa

Jennille selvisi, että Niko oli häntä vuoden van-

hempi, siis 18-vuotias kosketinsoittaja. Hän

osasi myös laulaa. Jimi puolestaan oli kaveriaan

nuorempi, vasta 16. Instrumenttina toimi basso.

Kaikki kolme viettäisivät leirinsä rockpuolella,

siksi puhuttavaa riitti mukavasti. Niko oli vaikut-

tunut Jennin saavutuksista. Tyttö oli ehtinyt

soittaa kahdessa eri yhtyeessä ja tehnyt keik-

kaakin. Tämä jos mikä oli kunnioitettavaa niin

nuorella iällä.

Lopulta Sakke asettui huoneen etuosaan

taputtaen käsiään yhteen huomion herättämi-

seksi. Ryhmä hiljeni ja mies alkoi hymyillen pu-

hua: ”Olette siis saapuneet musiikkileirille. Tääl-

lä teidän on tarkoitus hioa toimimistanne oman

instrumenttinne kanssa harjoitella bändissä tai

orkesterissa soittamista.” Seuraavat kymmenen

minuuttia leiriläiset kuuntelivat tarkkaan yksi-

tyiskohtia leiristä. Muiden ohjaajien esittelyn

päätyttyä oli nuorten aika tehdä mitä halusivat.

Varsinainen ohjelma alkaisi huomenna.

Jenni istui eräässä bändihuoneista kitara

sylissään. Niko harjoitteli hänen edessään eräs-

tä vetäjien heille määräämää kappaletta. Nuori

kitaristineito olisi voinut tuijottaa tuota poikaa

loputtomiin. Sulavat kädet liukuivat koskettimil-

la, kasvoilla lepäsi keskittynyt ilme. Näky oli

Jennin mielestä jotain äärimmäisen lumoavaa.

”Mitä sä tuijotat?” Ääni repäisi tytön takai-

sin maanpinnalle. Hän huomasi tuijottavansa

suoraan Nikon vihreisiin silmiin ja laski nopeasti

katseensa kitaraansa. Puna nousi hitaasti kas-

voille. ”En mitään…” Kitara tuntui yhtäkkiä

muuttuneen epävireiseksi. Se oli Jennin surkea

tekosyy olla katsomatta poikaa ja välttää lisäky-

symykset. Sydän hakkasi kuin hullu ja tuntui

pomppaavan rinnasta. ”Kunpa Niko ei huomaisi,

miltä minusta tuntuu!” tyttö mietti. Poika oli

kuitenkin huomannut. Sen paljasti tietäväinen

hymy tämän lopulta jatkaessa soittoaan.

Oli jälleen iltaohjelman aika. Nuori laulaja-

diiva Camilla valtasi jälleen alaa. Niko oli kiskot-

tu mukaan tämän esitykseen, ja Jenni katseli

tapahtumia ärsyyntyneenä. Hän piti tuosta po-

jasta, mutta tämä näytti pitävän enemmän Ca-

millasta. Minkäs sille sitten mahtoi, jos pinnalli-

nen blondi oli pojan makuun enemmän kuin

hän. Lopulta Jenni lähti vihaisena huoneeseensa

tuntematta Nikon katsetta selässään.

Oveen koputettiin Jennin maatessa tuskai-

sena sängyllään. Hän ei aikonut ensin avata,

mutta koputus jatkui. Huoahtaen tyttö nousi

ylös ja avasi oven. Vieras ei ollut mitenkään

miellyttävä. ”Niko. Mitä sä täällä teet?” Jenni jäi

seisomaan oven väliin päästämättä poikaa si-

sään. Niko ei sanonut mitään, kietoi vain käten-

sä hellästi tytön ympäri saaden tämän häkelty-

mään. ”Älä oo vihanen Camillasta. Sä oot mulle

tärkein.”

Edellisen tapahtuman jälkeen mikään ei

enää tullut nuorenparin väliin. Nuoret viihtyivät

toistensa seurassa, eivätkä edes Camillan kata-

lat juonet tai Jimin sähläys onnistuneet rikko-

maan heidän välejään. Kumpikin oli onnellisem-

pi kuin koskaan, vaikkei kyse ollut vielä juuri

muusta kuin satunnaisista, varovaisista hellyy-

denosoituksista. Silti tästä kaikesta syntyi tun-

ne, että parilla oli käsissään orastava suuri onni.

Kunpa kesä jatkuisi ikuisesti…

Riikka Seppälä

11

Kaikista asioista voi joskus olla vaikea puhua

edes parhaalle ystävälle. Kuitenkin kurkussa

saattaa välillä tuntua pala tai sydän pakahtua

ilosta. Nämä tunteet täytyisi purkaa jotenkin,

mutta puhuminen tuottaa hankaluuksia.

Ongelmaan saattaa olla hyvin yksinkertai-

nen ratkaisu: kirjoittaminen. Paperille voi ja saa

vuodattaa kaikki tunteet sisimmästään niin ha-

lutessaan. Se kyllä jaksaa kantaa ilot ja surut

osaten pitää salaisuuden. Ei kannata siis pelätä,

tunteita on yllättävän helppo käsitellä kirjalli-

sesti. Jos ei muuta, niin kirjoita vain, mitä mie-

leesi juolahtaa esimerkiksi sinua kohdanneesta

epäonnesta, ja pian huomaat saaneesi tuntosi

parempaan järjestykseen aivan huomaamatta.

Kaikki meistä eivät ole lahjakkaita kynän

kanssa, saati näppäimistön. Kirjoittaminen jo

ajatuksen tasolla voi tuntua pelottavalta tai ylit-

sepääsemättömän vaikealta. Itse olen kuitenkin

sitä mieltä, ettei siitä kannata ottaa liikaa stres-

siä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.

Henkilökohtaisesti koen olevani vielä ko-

kematon, vaikka kirjoitan melko paljon. Perim-

mäinen syy tunteeseen voisi olla se, ettei kir-

joittamisessa voi ikinä olla niin sanotusti val-

mis. Aina on mahdollista kehittyä paremmaksi.

Ehkä kirjoittamisen viehätys on juuri siinä tie-

dossa, ettei ole edes mahdollista olla täysin val-

mis tai täydellinen.

Aloittaminen

voi olla yksi han-

kalimmista vai-

heista. Tuntuu, että

tekstit ovat raaki-

leita eikä niistä

tule mitään. Kärsi-

vällisyys kuitenkin

palkitaan, eihän

kukaan ole seppä

syntyessään. Itseni

kohdalla into kir-

joittamiseen syntyi

runsaan kaunokir-

jallisuuden lukemi-

sen kautta. Ystävä-

ni kehottivat minua yrittämään, neuvoivat ja

auttoivat. Pian homma alkoi jotenkuten sujua,

ja sille tielle olenkin sitten jäänyt.

Mikäli kirjoittamista pohtii harrastuksek-

si, voi hyvin aloittaa satunnaisella kynäilyllä.

Muutama rivi päivässä on jo hyvä alku. Nyrkki-

sääntönä voisi pitää, että kirjoittamisen tulisi

koko ajan tuntua miellyttävältä. Jokainen päät-

tää siis itse, missä kirjoittaa, koska ja miten pal-

jon kerrallaan. Kyse on luovuudesta eikä sitä

tulisi kahlita liikaa. Mielikuvituksen saa päästää

täysin valloilleen silloin, kun siltä tuntuu.

Kirjoittamisen miellyttävyys on iso asia.

Uuden kynäilijän tulee rohkaistua kokeilemaan

erilaisia kirjoittamisen lajeja. Sillä tavoin löytää

itselleen sen omimman jutun. Itse olen mielty-

nyt fiktiivisiin teksteihin, esimerkiksi novellei-

hin ja fan fiction -teksteihin. Fan fiction eli fa-

nifiktio on kirjoittamisen laji, jossa oikeastaan

vain oma mielikuvitus asettaa rajat. Tekstejä

voidaan kirjoittaa esimerkiksi jostain suositusta

kirjasta. Yleisin käytäntö on, että kirjasta ote-

taan valmiita henkilöitä luonteineen ja näiden

avulla luodaan täysin uusi tarina tai jatketaan

siitä, mihin kirja lopetti. Näin kirjoittaja jatkaa

mahdollisesti lempikirjansa teemalla ja saa elä-

myksiä sitä kautta.

Itse olen viime aikoina kirjoittanut eniten

juuri fictionia. Rivien väliin saa mukavasti naa-

mioitua myös omia tuntemuksiaan ja näin nii-

den käsittely helpottuu. Kirjoittaminen on va-

paata ja mielikuvituksen saa rajatta päästää va-

paaksi. Käytän omissa teksteissäni musiikkitee-

maa, se kun on lähinnä sydäntäni. Toisinaan

teksteistä voi tulla myös vuodatuksenomaista.

Näin on käynyt niin sanottujen päiväkirjateks-

tien kanssa. Mutta minulle tunteiden käsittely

on kirjoittamisen tarkoitus eivätkä vuodatukset-

kaan ole tuolloin pahasta. Asiaa helpottaa se,

ettei kirjoituksiaan tarvitse ikinä näyttää kelle-

kään, ellei itse niin tahdo.

Tarttukaa siis rohkeasti kynään tai las-

kekaa kätenne näppäimistölle ja löytäkää

oma luova itsenne.

Teksti: Riikka Seppälä

12

Kirjoittamaan oppii lukemalla.

O sallistuin Virtaa ja virikkeitä -vanhem-

paintoimintaan ohjelmassa, jonka vanhem-

painliitto järjesti maaliskuussa.

Teemoista yksi oli median kasvatus lapsil-

le ja vanhemmille. Puhuttiin, kuinka tärkeää on

olla tietoinen lasten ja nuorten mediankäytöstä ja

keskustella heidän kanssaan niihin liittyvistä ai-

heista. Mediakasvatus on osa lapsen kasvatusta.

Erityisesti internet on osa nuorten arki-

elämää, netissä he tapaavat kavereitaan, viettävät

aikaa ja hankkivat tietoa kiinnostuksen kohteista.

Tutustu lapsesi käyttämiin nettipalveluihin ja ole

läsnä silloin, kun hän tarvitsee ohjausta. Vastuu

netin sisällöistä on yhteinen. Opeta nuori reagoi-

maan haitalliseen aineistoon ja ohjaa häntä miet-

timään, mihin hänen tulee vetää oman yksityi-

syytensä rajat. Kerro nuorille, ettei internetiin

laitettua aineistoa saa välttämättä koskaan pois.

Toisten henkilökohtaisia tietoja tai valo-

kuvia ei saa jakaa kenellekään ilman asianosai-

sen suostumusta. Nuoren on syytä kertoa myös

luotettavalle aikuiselle tapaamisestaan nettitutun

kanssa reaalimaailmassa. Tekijänoikeuslakeja

tulisi noudattaa kuvien, musiikin ja tekstien la-

taamisessa, jotta säästyttäisiin rikokselliselta toi-

minnalta. Netissäkään ei saa kiusata. Miettikää

yhdessä, miten kiusaamiseen voi puuttua.

Television, elokuvien ja pelien osalta on

sovittava, mitä ohjelmaa saa katsoa ja mitä pele-

jä pelata, noudattaen ikärajamerkintöjä. Myös

aikarajoja on asetettava tarvittaessa. Sopikaa su-

kulaisten ja ystävien kanssa peleistä, joita nuo-

relle saa ostaa.

Matkapuhelimen käyttötavoista on myös

keskusteltava, voiko nuori käyttää nettiä tai tilata

pelejä. On kohteliasta pyytää lupa kuvaamiseen

ja kuvan julkaisemiseen, jotta vältyttäisiin mah-

dolliselta kiusaamiselta. Pyydä nuorta säilyttä-

mään epämiellyttävät viestit ja kertomaan niistä

mahdollisia jatkotoimia varten.

Minusta edelliset ohjeet ovat tarpeellisia, mutta

on muita tärkeitä keinoja, joiden avulla voi paitsi

kehittää nuorten ja lasten kieli- ja kirjoitustaitoa

myös antaa eväitä elämän hallintaan. 2000-luvun

nuorten tarinat ovat yhä enemmän peräisin virtu-

aalitodellisuudesta sekä pelien ja multimedian

maailmasta, ja tosielämässä tarvittavia yhteyksiä

voi jäädä syntymättä. Tietokonepelit eivät kor-

vaa nuoren ja aikuisen välisiä yhteisiä vuorovai-

kutushetkiä.

Sadutus on keino, jolla lapsi pystyy kas-

vattamaan itseluottamusta. Sadutus tarkoittaa

sitä, että lapsen tai nuoren kertoessa satua aikui-

nen kirjaa tarinan sellaisenaan ja lukee sen sitten

kertojalle. Sadutuksen avulla sukelletaan lasten

ja nuorten maailmaan ja pystytään huomaamaan

ja seuraamaan heidän pohdintojensa kulkua ja

ideoita. Sadutus kehittää aktiivisuutta, aloitteelli-

suutta ja kommunikaatiota sekä rohkaisee vuoro-

vaikutukseen. Se voi myös tuottaa turvallisuutta

kriisitilanteessa.

Nelcy Varela Pirhonen

Lisätietoa voit hakea netistä osoitteista

www.edu.fi/julkaisut/oma kieli kullan kallis

www.tietoturvakoulu.fi

www.mll.fi/viisaastiverkossa

www.nettivihje.net

www.vet.fi

www.mapel.fi

www.tekijanoikeus.fi

www.ficora.fi

www.alakailota.fi

www.mll.fi/mediatyökaluja varhaiskasvatukseen

13

Tampereen normaalikoulun lukion

antiikin historian opiskelijat teki-

vät toukokuussa 2011 opintomat-

kan keväiseen Roomaan. Vastoin

kaikkia odotuksia, matkan koho-

kohdaksi eivät muodostuneetkaan

Colosseum ja Pantheon, vaan Roo-

man upeat, satoja vuosia vanhat

kirkot.

Ryhmämme vieraili yhteensä

noin parissakymmenessä toinen

toistaan upeammassa kirkossa.

Matkan alkuvaiheessa monet piti-

vät kirkkoja vain uskonnolliseen

käyttöön tarkoitettuina Herran

huoneina, mutta lopulta kaikki op-

pivat ymmärtämään myös kirkko-

jen taidehistoriallisen sekä kirkkohistorialli-

sen merkityksen.

“Herran pelko on viisauden alku”

Katolisessa Roomassa kirkoilla on erittäin suuri

merkitys jokapäiväisessä uskonnon harjoittami-

sessa. Ryhmämme pääsi seuraamaan läheltä

muun muassa katolista messua kuuluisassa San

Pietro in Vincolissa, jossa säilytetään apostoli

Pietarin kahleita. Lisäksi kirkossa on kuuluisa

Michelangelon suunnittelema sarvipäinen Moo-

ses.

Aluksi messu vaikutti meistä luterilaisista

hyvin monimutkaiselta, koska kieli, jolla messu

toimitettiin, oli latina, mutta seurattuamme jon-

kin aikaa seurakuntaa, pappeja sekä kauniisti

laulavaa kuoroa aloimme ymmärtää messukaa-

vaa. Lopulta katolinen messu alkoi joidenkin

mielestä vaikuttaa jopa paremmalta kuin koru-

ton luterilainen jumalanpalvelus.

Yksiäänistä, säestyksetöntä gregoriaanista

kirkkolaulua saimme kuulla myös pienessä kap-

pelissa, lähellä Forum Romanumia. Löysimme

kappelin aivan sattumalta, mutta löytö osoittau-

tuikin todelliseksi aarteeksi, kun saimme nauttia

14

Norssilaiset Roomassa edustamassa itseään, kouluaan ja maataan.

Teksti: Samu Oksanen

Kuvat: Henna Lampinen

upeista taideteoksista sekä rentoutua tunnelmal-

lisen ja kauniin laulun keskellä.

Tutustuimme myös toiseen katolisen kir-

kon sakramenttiin, rippiin, vaikka kukaan ryh-

mästämme ei kokenutkaan tarvitsevansa an-

teeksiantoa. Seurasimme katolisten ripittäyty-

mistä Santa Maria Maggioressa, joka on yksi

Rooman neljästä suuresta varhaiskristillisestä

basilikasta ja ensimmäinen kristillisen maail-

man Neitsyt Marialle omistetuista kirkoista.

Tarinan mukaan Neitsyt Maria valitsi itse kir-

kon sijainnin: paikalla, jossa kirkko sijaitsee,

alkoi sataa lunta, minkä paavi Sikstus III tulkit-

si ihmeeksi ja rakennutti paikalle kirkon.

Roomassa katolinen usko ei rajoitu vain

kirkkoihin, vaan se hallitsee voimakkaasti myös

katukuvaa: täysissä busseissa ja metroissa sekä

kaduilla voi nähdä koko ajan valkoisiin pukeu-

tuneita nunnia sekä mustiin pukeutuneita pap-

peja ruusukko kourassa. Verrattuna luterilaisiin

katolilaisista huokuu tietynlainen sisäinen rau-

ha, joka on havaittavissa erityisesti yhteisölli-

sissä uskonnollisissa tapahtumissa. Ei siis ole

ihme, jos synnin taakka alkoi matkan aikana

painaa.

Myös pukeutumissäännöt aiheuttivat mo-

nille päänvaivaa, koska kirkoissa tulee olla ol-

kapäät ja polvet peitettyinä. Oli hämmentävää

huomata, kuinka monet ryhmästämme olivat

lähdössä kirkkoihin rantavaatetuksessa, mutta

onneksi paheksuvilta katseilta vältyttiin emme-

kä saattaneet kirkonkirousta niskaamme.

Vatikaani - ristiriitojen pyhiinvaelluskohde

Vietimme yhden päivän matkastamme Vati-

kaanissa, joka on katolisen kirkon keskus. Hä-

nen pyhyytensä paavin audienssille ryhmämme

ei kuitenkaan valitettavasti päässyt, mutta muu-

ten päivästä muodostui ikimuistoinen kokemus.

Erityisesti Pietarinkirkko ja sen aukio mykisti-

vät.

Juuri ennen matkaamme edellinen paavi,

Johannes Paavali II, julistettiin autuaaksi eli

askeleen päähän pyhimyksen asemasta. Autu-

aaksi julistaminen näkyi koko Roomassa, mutta

erityisesti Vatikaanissa ja Pietarinkirkon aukiol-

la jättiläismäisinä julisteina. Tapahtuman vuok-

si Vatikaaniin suuntautunut kansainvaellus oli

kuitenkin jo hellittänyt.

15

Vaikka emme päässetkään Pietarinkirkon

kupoliin nauttimaan upeista näkymistä yli Roo-

man ja erityisesti omin silmin näkemään Gian

Lorenzo Berninin suunnitteleman aukion täy-

dellistä symmetriaa, oli Pietarinkirkko kuiten-

kin näkemistämme kirkoista upein. Kirkossa

ihailimme muun muassa Michelangelon kuului-

saa Pietà-veistosta, Berninin suunnittelemaa

alttarikatosta eli baldakiinia, Pietarin valtais-

tuinta sekä useiden paavien muistomerkkejä.

Suurimmaksi pettymykseksi osoittautui

se, että emme löytäneet kuningatar Kristiinan

hautaa, vaikka kuinka etsimme. Pietarinkirkon

ainoa ongelma onkin juuri liiallinen koristeelli-

suus ja mahtailevuus. Koska kirkossa on todella

paljon upeita yksityiskohtia, ne sekoittuvat kes-

kenään, jolloin on vaikea muistaa mitään tiettyä

yksityiskohtaa. Myös Pietarinkirkossa saimme

seurata yleistä jumalanpalvelusta sekä pappien

yksityistä uskonnon harjoittamista.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka Va-

tikaanista muodostui matkamme ristiriitaisin

kokemus. Samaan aikaan, kun osa ihmisistä

jonottaa koskettamaan pyhän Pietarin patsaan

sileäksi kulunutta varvasta, jonka uskotaan tuo-

van onnea, toiset toimivat röyhkeästi oman

etunsa nimissä. Tämän sai kokea myös meidän

ryhmämme, kun jonotimme Pietarinkirkkoon.

Ihmiset vain röyhkeästi etuilivat välittämättä

kovaäänisistä huomautuksistamme. Emme voi-

neet edes kuvitella, että joillakuilla olisi niin

kova tarve päästä Herran huoneeseen.

Toinen syvästi järkyttävä kokemus tuli

Sikstuksen kappelissa, jossa ihmiset häikäile-

mättä kuvasivat Michelangelon kuuluisia fres-

koja välittämättä jatkuvista huomautuksista.

Vaikka meidänkään ryhmämme ei aivan täysin

syytön ollut, niin tulisi kieltoja noudattaa, sillä

taideteokset ovat meidän kaikkien yhteistä pe-

rintöä, eikä kenelläkään ole oikeutta omia niitä

itselleen.

Kolmas ihmetyksen aihe oli sveitsiläis-

kaarti, jonka tarkoitus on suojella paavia. Kun

katselimme kaartiin kuuluvien velttoilua Vati-

kaanissa, monille heräsi kysymys, mistä heille

maksetaan – ei ainakaan työnteosta.

16

Taiteen ja Raamatun tutkijoita

Sen lisäksi, että Rooman sadat kirkot heijasta-

vat aikansa yhteiskunnallista, taloudellista sekä

kirkollista kehitystä, ne ovat myös todellisia

taideaarteita – eläviä museoita, joissa ovat esillä

kuuluisimpien kuvataiteilijoiden työt. Tämän

ymmärtämiseen monilta ryhmäläisiltämme me-

ni kauan.

Alkuun kirkot nähtiin vain viileinä lepo-

paikkoina tai katolisina pyhäkköinä, jotka voisi

kiertää kaukaa. Myös kirkkoarkkitehtuurin mo-

ninaisuus hämmästytti, sillä monet kirkot eivät

edes näyttäneet kirkoilta, vaan tavallisilta taloil-

ta. Pikkuhiljaa ryhmäläiset oppivat kuitenkin

tarkastelemaan kirkkoja uudella tavalla. He ha-

vaitsivat Santa Maria in Trasteveren upeat by-

santtilaisvaikutteiset mosaiikit, Il Gesun Neitsyt

Marialle omistetut pienet sivukappelit sekä es-

panjalaisten portaiden yläpäässä olevan Trinità

dei Montin Perino del Vagan freskot.

Urheimmat ryhmäläiset jaksoivat hartaas-

ti käydä läpi kaikissa matkan aikana vierailluis-

sa kirkoissa myös taideteosten Raamatulliset

aiheet, mikä ei osoittautunut lainkaan helpoksi,

vaan vaadittiin paljon ”uusia” tulkintoja. Myös

paaviuden historia tuli matkan aikana käytyä

läpi perinpohjaisesti.

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”

Valitettavasti kaikkia Rooman noin 450:tä Neit-

syt Marialle omistettua kirkkoa emme saaneet

käytyä läpi, vaikka kovasti yritimmekin. Opim-

me kuitenkin suunnattomasti kirkkojen taiteelli-

sesta sekä kirkkohistoriallisesta merkityksestä.

Pääsimme myös tutustumaan aivan läheltä ka-

toliseen elämäntapaan ja vertaamaan sitä kotoi-

seen luterilaisuuteen. Matkan aikana kävimme

myös mielenkiintoisia teologisia keskusteluja

paaviudesta, ekumeniasta, kirkkokuntien väli-

sistä ristiriidoista sekä herätysliikkeistä.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnis-

tunut lukuun ottamatta sitä pientä seikkaa, että

rikoimme lähes kaikkia kymmentä käskyä –

moneen kertaan.

17

Roomassa oppimassa historiaa Tämän kevään Antiikin historian kurssilaisista 17 opiskeli antiikin historiaa Roomassa. Opiskelijoiden tutkielma-aiheet ovat Rooman histo-riasta. Arkistoissa, kirjastoissa tai arkeologisilla kaivauksilla eivät opis-kelijat voineet aiheeseensa tietoa hankkia, mutta dokumentointia teh-tiin kuvaamalla sitäkin enemmän. Maanantaina 9. toukokuuta vierai-limme Suomen Rooman tiedeinsti-tuutissa, Villa Lantessa, missä ehkä joskus joku kurssilaisista tekee antii-kin historian tutkimustyötään. Hyvissä ajoin ennen matkaa pareittain tai yksin jokainen tutus-tui johonkin antiikin ajan Rooman nähtävyyksistä. Paikan päällä Roo-massa opiskelijat opettivat aiheet toisilleen. Opettajalle matkavalmiste-luissa on paljon työtä ja tehtävää. Matkan aikana valvonta, opetus ja opastus täyttävät päivän. Osa mat-kalaisista väsyy, osalla taas riittää kiinnostusta ja intoa nähdä niin paljon kuin mahdollista. Kaikkien tarpeet ja toiveet yritetään huomioi-da, esim. muutama oli jalkapallo-ottelussa AF Roma – AC Milan,

muutama nautti Rooman oopperan balettiesityksestä ja kaikki antiikin historiasta ja roomalaisen keittiön antimista. Matkailijalle Rooma tarjoaa niin antiikkia, keskiaikaa, renessans-sia, barokkia kuin tämän päivänkin eurooppalaista historiaa. Koko kau-punki on kuin suunnaton ulkoilma-museo. Roomassa pitää niin istua katukahvilassa ja espanjalaisilla portailla, heittää lantti Fontana di Trevin suihkulähteeseen, ihailla Michelangelon upeita freskoja Vati-kaanin Sikstuksen kappelissa kuin käydä Marian kirkoissakin. Tämän kaiken me teimme ja koimme. Vai-kuttavimpina antiikin aarteina opis-kelijat pitivät kuitenkin Colos-seumia ja kaikkien jumalten temppe-liä Pantheonia. Opiskelijoille voi antaa kiitos-ta ja tunnustusta siitä, että kaikki ovat aina edustaneet hyvin koulu-aan ja itseään, ovat olleet kohteliai-ta, pukeutuneet tilanteen mukaan ja noudattaneet sääntöjä. Yhteenveto-na opintomatkasta voi sanoa, että matkailu avartaa meitä kaikkia ja historiasta todellakin voi oppia.

Marjo Leskinen Historian lehtori

Matkailun hinta

Koulumme valttikorttina ovat aina olleet opintomatkat ulkomaille. Tänä vuonna tahti on ollut erit-täin vilkas ja matkoja on tehty eri puolille Eurooppaa. Matkailu avartaa, mutta positiivisille puolille löytyy kuiten-kin myös synkempi puoli. Yksikin matka jaksossa aiheuttaa kasapäin läksyjä, rästikokeita ja tuhottomas-ti päänvaivaa aikatauluista. Ei ole vaikeaa kuvitella, mi-tä tapahtuu, jos matkoja on useam-pi. Lisäksi jakson aikana voi tulla muitakin poissaoloja esimerkiksi sairauden takia, joten työt voivat helposti kasautua. Omasta kokemuksestani suosittelenkin kaikille opiskelijoille tarkkaa harkintaa, kuinka monta matkaa yrittää sovittaa yhteen jaksoon. Matkalla oleminen ei ni-mittäin poista vastuuta koulutöis-tä!

Anna-Liisa Hautajärvi

Lukiolainen

Teksti: Harri Mustonen

18

Pian alkaa ”Pitkä kuuma kesä”. Silloin voidaan

vaikkapa virittää ”Oodi makkaralle”, jos rahaa

on edes ”Kakskytä senttiä”. Jos rahaa on enem-

män, voi olla ”Matkalla Alabamaan”. Jos

”Sukset” eivät luista, voi mennä vaikka mopoau-

tolla, mutta ei liian kovaa: muuten tulee

”Komisario Peppone”.

”Kellot lyö” pian viimeisen kerran. Taitaa

tulla tätä luokkaa ikävä...

Popedan hienoja kappaleita sisältävä konsertti

oli elämys, johon en ollut täysin varautunut. To-

ki olin omaa valvontaluokkaani nähnyt ja kuul-

lut ennenkin esiintymässä, mutta tämänkertai-

nen esitys todella valloitti: osaamista roppakau-

palla ja asennetta 110%. Kaikki toimi upeasti

valoja myöten!

Tulos oli se, että ihastellen ja ihmetellen

kuuntelin ja katselin juontajien hauskaa sanai-

lua, Jimi-rumpalin kapulataikuruutta, kitaristien

ja kosketinsoittajien vauhdikasta menoa ja lau-

lusolistien mahtavaa esittämistä. Olin aivan oi-

keassa, hienossa rock-konsertissa!

– Kyllä tässä hymy väkisinkin nousee suu-

pieliin, Costello kommentoi väliajalla.

Sama olo oli itsellänikin. VAU!

Kellot löivät, rum-

mut pärisivät ja lau-

lu raikasi Sorin Sir-

kuksen tiloissa lau-

antaina 28. touko-

kuuta. Rytmikkäät

taputukset tukivat

esiintyjiä, ja tunnel-

ma oli katossa.

Esiintymässä

oli Normaalikoulun

9C vahvistettuna

Niklas Sillanpäällä.

Lisäksi musiikki-

nautintoa tarjosivat

itse Costello Hauta-

mäki sekä pojat Jimi

ja Alex.

Kuva: Jarmo Hautamäki

Ysien jäähyväiset Norssille ja

norssilaisille - eli miltä nyt tuntuu? kerännyt: Rosanna Hyvönen ja Juho Kaijansinkko

”Fee

ls go

od m

an.”

”Tulee kyyneleet pintaan

ja suru puseroon.”

”Itk

että

ä.”

”Nyt

”Onnee tulevaisuuteen kaikille!”

”Fantsua!” ”SPORT-

”MÄ RAKASTAN KAIKKII!”

”Haikein mielin lähdetään.”

= ”Ihanata!”

”Moro!”

”Normaalikouluksi ne tätä kutsui, mutta suuresti hämmäs-tyin kun tänne eksyin.”

”Haikeeta…” ”Jes.

”Kaikki kiva loppuu aikanaan.”

”On ollu kyl mielettömä ihanaa!”

”Loppuuko ysi vai?”

”Ih

a v

itsin

jees!”

”Eik

u siis

se o

n huono a

sia.”

”Erittäin herkullista.” ”No oha se

siis ih

a hienoo!”

”Se on tosi surullista,

mut periaatteessa

vapauttavaa.”

19

Nordean Avainasiakkuudesta on iloa joka päivä. Saat kortin ja verkkopankin maksutta sekä parempaa korkoa KäyttöTilille.Nordean Avainasiakkaana saat Visa- ja MasterCard-luotto- tai -yhdistelmä-kortin ilman vuosi- tai kuu-kausimaksua. Jos haluat, voit saada kortin myös itse valitsemallasi kuvalla. Saat maksutta myös pankki-

tunnukset, joilla käytät verkkopankkia ja tunnis-taudut puhelimessa asioidessasi. KäyttöTilille saat ylimääräisen korkoportaan ja parempaa korkoa.

Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–pe 8–20 tai tule käymään Nordean konttorissa.

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj

Teemme sen mahdolliseksiViinikankatu 36Tampere-Nekalanordea.fi