Pispalan viherverkkotarkastelu

Pispalan asemakaavan uudistaminen, vaihe I

Tampereen kaupunki • Kaupunkiympäristön kehittäminen • Maankäytön suunnittelu 2011

JOHDANTO ....................................................................................5PISPALAN VIHERVERKON HISTORIAA .........................................7PISPALAN MAISEMA .....................................................................8PISPALAN VIHERVERKON NYKYTILA ......................................... 10 Viheryhteydet ja -palvelut .................................................. 12YMPÄRISTÖN ASETTAMAT REUNAEHDOT ................................ 14VIHERVERKON KÄYTTÄJIEN NÄKÖKULMA ............................... 18YHTEENVETO JA KEHITTÄMISSUOSITUKSET ............................20 Kehittämispisteet ............................................................... 22 Viheryhteyksien kehittämissuositukset ............................ 27SANASTOA ...................................................................................28LÄHTEET ...................................................................................... 31

- 4 -

- 5 -

JOHDANTO

Tässä työssä esitetään tarkastelu Pispalan - Tah-melan alueen viherverkosta. Työ on laadittu Tam-pereen kaupungin Maankäytön suunnittelussa, Pispalan asemakaavan uudistamista varten. Tar-kastelualueena on kaavoitettava kokonaisuus; Ylä- ja Ala-Pispala, Tahmela sekä Porin radan eteläpuo-leinen osa Santalahden kaupunginosasta (yht. n. 110 ha). Alueen asemakaavat uudistetaan osa-alu-eittain, kolmessa eri vaiheessa. Viherverkkotarkas-telu on laadittu ensimmäisen vaiheen aikana, ja si-tä voidaan täydentää selvitysaineiston karttuessa.

Tarkastelussa on yhdistetty luontoa ja ympäris-töä koskevien selvitysten tuottama tieto virkis-tysalueita, -palveluita ja -yhteyksiä koskevaan tie-toon. Tavoitteena on ollut koota olemassa oleva aineisto kartta-aineistoksi, johon liittyy tiivis se-lostus (selostuksen tukena toimii raportin loppu-osasta löytyvä sanasto). Koostetun tiedon pohjal-ta työssä on lisäksi esitetty viherverkkoa koskevia kehittämissuosituksia. Raportin on tarkoitus pal-vella kaavan laadintaa ja siihen liittyvää vaikutus-ten arviointia.

Kuva: Pispalan sijainti Tampereen kantakaupungin viherverkossa. Kuva: Pispalan-Tahmelan alueen asemakaavoitettava kokonaisuus (sisältää vaiheet I-III), rajaus punaisella. Varalan urheiluopiston alueen asemakaava uudistetaan erillisenä.

- 6 -

Kuva: Pyykkimettä.

Kuva: Punasen tukkitien puisto.

Kuva: Omenatarha.

Kuva: Portaat Pispankadulta Susikolunpuistoon.- -- 6 6 -

- 7 -

Pispalanharju muodostui 12 000-10 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden päättyessä, jäätiköi-den vetäytyessä. Harju syntyi jäätikön sulamisve-sien kuluttaessa, kuljettaessa ja kasatessa irtainta maa-ainesta. Nykyiseen asuunsa harju on muotou-tunut muinaisten meri- ja järvivaiheiden, tuulen ja kasvillisuuden vaikutusten seurauksena. Pispalan-harju kuuluu yli 200 kilometriä pitkään pitkittäis-harjumuodostumaan, joka alkaa Kankaanpäästä ja jatkuu aina Salpausselälle asti. Pispalanharju si-joittuu lännessä olevan Epilänharjun ja idässä ole-van Pyynikinharjun väliin. Pispalan-Pyynikinharjua pidetään joidenkin lähteiden mukaan maailman korkeimpana soraharjuna (Pirkanmaan arvokkaat harjualueet, Pirkanmaan liitto 2008). Pyynikinhar-jun korkein kohta on noin 152 metriä meren pin-nan yläpuolella Pispalanharjun ollessa noin 159 m. Pispalan ja Pyynikinharjujen muodostuminen oli erityinen prosessi: Hämeestä Nokian suunnalta liikkunut jäämassa törmäsi pohjoisesta Ylöjärven suunnalta tulleeseen jäämassaan, jolloin kaksi jää-tikön kielekettä puristui toisiaan vasten. Muodos-tui saumaharju.

1700-luvulla Pyhäjärven ranta-alueet Varalasta Lo-risevanpuiston Leppäniemeen olivat kallioisia met-säalueita. Muu ranta-alue oli alavaa pelto- ja niitty-aluetta. Pispalanharjun pohjoislaidalla kulki harjua seuraileva päätie. Pispala syntyi ja kasvoi Tampe-reen esikaupungiksi 1890-luvulla. Nimensä alue sai Pispan tilasta, joka oli keskiajan lopulla Turun piis-pan palkkatila. Alueella ei ollut asemakaavaa eikä muutakaan rakennusjärjestystä. Tiet syntyivät tar-peen mukaan tonttien viereen ja väliin. Asutus levi-si vähitellen Tahmelan pelloille. Ansiokallion asun-toalue on syntynyt 1900-luvun alussa.

Pyynikki on pispalalaisten tärkein ulkoilualue. Pyy-nikin kautta Pispala yhdistyy kaupungin keskusta-alueeseen. Pyynikki on toiminut 1800-luvun alussa laidunmaana ja sieltä ovat kaupunkilaiset voineet hakea kotitarvepuunsa. Pyynikinharjun maisemi-en suojelu alkoi 1840-luvulla, jolloin osa alueesta määrättiin kansanpuistoksi.

1900-luvun alussa Tahmelan lähteen ympäristö on ollut peltona. Alueen asukkaat ovat nostaneet juo-mavetensä lähteestä. Rantapuisto alueesta tehtiin vuonna 1954. Myös nykyisten kasvimaiden alue on ollut viljelyskäytössä sotavuosista asti. Palsto-jen lisäksi siellä on ollut hedelmä- ja marjatarhoja. Omenatarhan ympäristössä on ollut laaja puutar-ha. Provastinpuiston jyrkkä rinne on ollut paljon nykyistä harvapuustoisempana rakentamatonta aluetta. Pyykkimettän puistossa on ollut vesisäiliö ja pyykinpesu- ja kuivauspaikka. Lasten leikkipaik-ka siellä on ollut jo 1950-luvulta lähtien. Torpan-puisto ja Hopanpuistikko ovat olleet metsää niin kuin tänäkin päivänä. Hautalaakson puistossa Py-häjärven rannalla on ollut runsaasti venepaikko-ja. Punasen tukkitien ja Harmaan tukkitien puis-tot alkoivat muodostua, kun uittotunneli valmistui vuonna 1930 ja tukkitiet purettiin. Susikolunpuis-to koulun eteläpuolella on ollut rakentamatonta aluetta johtuen todennäköisesti rinteen jyrkkyy-destä. Pispanaron puisto on muodostettu entis-

PISPALAN VIHERVERKON HISTORIAA

ten Pispan ja Provastin tilakeskusten eteläpuolella sijainneelle alueelle, josta suurin osa on ollut ra-kentamatonta aluetta. Puiston itäosassa on sijain-nut vanhan tilakeskuksen rakennus. Pöllipuisto on ollut metsäistä aluetta. Haulipuiston alue on ollut rakentamatonta aluetta.

Pispalan vanha puukirkko paloi vuonna 1968. Pa-laneen kirkon ympäristöstä muodostettiin Pala-neenkirkonpuisto, jota hoidetaan puoliavoimena kulttuurimaisemana.

Maiseman äärialueet, järven ranta ja jyrkimmät rin-teet, muodostavat Pispalassa viherverkon rungon. Nykyinen kasvimaiden alue on jäänyt hedelmälli-sen maaperänsä vuosi viljelyalueeksi ja siten osaksi viherverkkoa. Tukinuiton loppumisen seurauksena Pispalan viherverkko täydentyi tukinuittoon aikai-semmin käytetyistä alueista. Samoin kuin Pispalan rakennettu alue myös Pispalan viherverkko muo-dostaa erilaisia historiallisia kerroksia. Jokaisella vi-heralueella on oma tarinansa.

Kuva: Ote kuninkaan kartasta 1700-luvun lopulta.

Kuva: Pisplanharjun topografi aa.

- 8 -

PISPALAN MAISEMA

Pispala sijoittuu suurmaisemassa maisemaraken-teen solmukohtaan; kahden suuren järvialtaan vä-liselle kapealle kannakselle, jonka kautta kulkee valtakunnan mittakaavassa huomattava pitkittäis-harjumuodostuma. Harju rinteineen muodostaa avoimia vesistömaisemia toisistaan erottavan kau-komaiseman rajan.

Pispalanharju kohoaa viereisiä harjujakson osia korkeammalle, ja Pispalanharjun laet ja ylärinteet ovat mm. Pyynikinharjusta poiketen soraa. Pispa-lanharjun yläosista on erotettavissa kaksi lakita-sannetta, joiden päätteisiin sijoittuu paikallisina maamerkkeinä toimivia rakennuksia. Ylätasanteen länsipäässä, maiseman hierarkkisessa pisteessä sijaitseva koulurakennus on osa harjun laen sil-huettia ja sillä on siten myös kaukomaisemallista merkitystä. Harjun lakitasanteilta avautuu laajo-ja maisemanäkymiä sekä Pyhäjärven että Näsijär-ven suuntiin. Tärkein näköalapaikka Pispalassa on ylemmän lakitasanteen keskivaiheilla, Pyykkimet-tän puistoalueella. Jyrkin etelään suuntautunut rinneosuus erottuu maisemassa kasvullisena nau-hana, jolla on merkitystä maisemarakennetta il-

mentävänä ja korostavana rinnemetsänä. Tämän männikön lomasta aukeaa Pyhäjärven suuntaan useita rajattuja näkymiä, joiden säilyttäminen vaa-tii eroosion torjunnan huomiointia.

Harjun ylärinteitä loivemmilla keski- ja alarinteil-lä maalaji vaihtuu sorasta hiekkaan ja Pyhäjärven alavassa rantalaaksossa viljavampaan savensekai-seen maaperään. Rantalaaksossa on yhä vanhasta maatalouskäytöstä kertovaa avointa maisemati-laa sekä ryhmäpuutarhapalstoja, joista huomatta-va osa sijoittuu kosteutta pidättävälle, ravinteik-kaalle turvealueelle. Harjun ja laakson rajakohta on lähteistä vyöhykettä, jossa pohjavedenpinta on paikoin hyvin lähellä maanpintaa.

Tarkastelualueen eteläpuolella, harjunmutkan kohdalla, rantalaakson maaperä muuttuu karum-maksi, ja Tahmelassa laakso vaihettuu hiekkaisen rinteen kautta kallioselänteeksi. Selänteen lakialu-eelta, Ansionkalliolta, avautuu hieno laaja-alainen näkymä Pispalaan. Toinen kohdealueelle suun-tautuva tärkeä näkymä avautuu lännestä, Nokian moottoritieltä. Tämä näkymä Hyhkyn peltojen yli

Pispalan ja Tahmelan rinteille on kenties vaikutta-vin kaupungin keskustan lähestymismaisemista.

Luonnonmaiseman lähtökohdat heijastuvat Pis-palan-Tahmelan alueen rakennetussa ympäristös-sä. Erityisesti maastorakenteen merkitys näkyy kaupunkirakenteessa selvästi. Selänteillä väylästö noudattelee maastonmuotoja. Jyrkillä rinneosuuk-silla kadut ovat kapeita ja rakennukset runko-syvyyteensä nähden korkeita. Toimintojen jär-jestäminen on rinteillä usein vaatinut aputilojen sijoittamista piharakennuksiin sekä piha-alueen te-rassointia. Selänteiden maisemakuvaa hallitsee or-gaaninen miljöötyyppi. Pyhäjärven rantalaakson tasaisemmalla maalla rakentaminen noudattelee ruutukaavaa ja uudempien yhtiömuotoisten kort-teleiden muodostaman osa-alueen maisemakuval-le ovatkin tunnusomaisia hallinnollisen, osin jopa teollisen, miljöötyypin piirteet. Laakson vanhojen pientalokortteleiden ilme vaihtelee puutarhamai-sesta kylänraittimaiseen. Pispalan-Tahmelan mai-semaa ja miljöötä on eritelty tarkemmin raportissa Pispalan maisema (2005).

Kuva: Pispalanharjun-Pyynikinharjun maisemaa.

- 9 -- - 9 99 9 --

- 10 -

Tampereen viheraluejärjestelmässä viheralueet on luokiteltu käyttötarkoituksen, sijainnin, koon, luonnonolojen, maiseman ja hoitotavan perusteel-la 32:een eri tyyppiin. Pispalan viheralueet ovat osa keskuspuistoverkostoa ja sen itä–länsi-suun-taista akselimaista virkistysalueiden ketjua, joka alkaa Myllypuron laaksosta ja jatkuu aina Kirkko-suolle asti (ks. oheinen kuva)

Selvitysalueella on n. 53,4 m² kaavoitettua viher-aluetta per asukas (tilanne syyskuussa 2010: asuk-kaita 3900, asemakaavan viheraluetta 188 200 m², yleiskaavan varanto: 20 070 m² ).

Asemakaavoitettua viheraluetta on 48,3 m²/asu-kas, ja muu jäljellä jäävä kaavoitettu viheralue on yleiskaavan viheraluevarannoissa. Todellista viher- tai virkistyskäytössä olevaa maapinta-alaa selvi-tysalueella on noin 80 m²/asukas. Tähän sisältyvät mm. palstanviljelyalueet, jotka ovat yleis- ja ase-makaavoissa vain osittain viheraluetta.

Oheisella kartalla Viherverkon nykytila; maan-käytöllinen tilanne on esitetty kaavoissa viheralu-eiksi varatut alueet sekä Kantakaupungin ympä-ristö- ja maisemaselvityksen (2008) suositukset viheralueina säilytettävistä/kehitettävistä alueista.

PISPALAN VIHERVERKON NYKYTILA

Viheralueiden mitoituksen lähtökohtana voidaan pitää Valtion virkistysaluekomitean mietintöä, jon-ka mukaan ulkoilupuistoa on varattava 40 m²/asu-kas ja ulkoilualuetta 80 m²/asukas. Ohjeet eivät kuitenkaan sovellu sellaisenaan täydennys- ja tii-vistämisrakentamisen suunnitteluun. Paikalliset olosuhteet kuten maastorakenne, kasvillisuus, ku-lutuskestävyys sekä olemassa olevat rakenteet vaikuttavat aina viheralueiden laajuuteen ja sijain-tiin. Viheralueiden tarve ja käyttöpaineet puoles-taan ovat riippuvaisia alueen väestömäärästä ja tonttitehokkuudesta.

Kantakaupungin yleiskaavan 1998 viheralueiden mitoitussuosituksen mukaan kantakaupungin alueella tulee olla ulkoilupuistoa ja ulkoilualuet-ta (VLK, VLM, VLL) yhteensä 120 m²/asukas; suosi-tukseen sisältyvät urheilu- ja virkistyspalvelualueet (VU).

Vaikka kaavoitetun viheralueen pinta-ala Pispa-lassa on suosituksia vähäisempi, on alue todelli-suudessa hyvin vihreä. Vihreys sijoittuu Pispalas-sa varsinaisten viheralueiden ohella rakennettujen alueiden sisälle: tonteille ja katujen varsille.

- 11 -- --- - 11111111111 - - ---

- 12 -

Viheryhteydet ja -palvelutPyhäjärven rannassa kulkee pitkä viheralueiden ketju, joka jatkuu lähes katkeamattomana Pyyni-kiltä Pispalan rannan kautta Vaakkolammille asti. Pyhäjärven ranta-alue muodostaakin Pispalan kau-punginosapuiston. Lähin aluepuisto sijaitsee Pyy-nikillä. Korttelipuistoja alueella on kolme: Pyyk-kimettä, Päivölänpuisto ja Harmaan tukkitien puisto. Leikkipaikkoja alueella on kuusi. Peliken-tät löytyvät Lorisevanpuistosta ja Pispalan koulun pihasta. Pyynikin Hopanpuistossa sijaitsee tennis-kentät ja iso jäädytettävä pelikenttä. Lorisevan-

puistossa sijaitsee uimaranta. Matonpesupaikka löytyy Viikinsaarenkadun eteläpäästä. Kasvimaita vuokraa Teiskon Tampereen 4H-yhdistys. Pyynikin aluepuistosta löytyy monipuoliset virkistys- ja ul-koilupalvelut kuten luontopolku, ulkoilureittejä ja talvisin valaistu latu. (Kartta Viherverkon nykytila; viheraluetyypit ja -palvelut.)

Oheisessa kuvassa on esitetty Pispalan alueen huomattavimmat tämänhetkiset viheryhteydet, joista harjun suuntaisia yhteyksiä Pyynikiltä län-teen on neljä:

a Pyhäjärven ranta-alue,

b omenatarhan toiminnallinen viheryhteys,

c Provastinpuiston viheryhteys, jossa ei jyrkän rin-teen vuoksi ole kevyen liikenteen reittiä sekä

d toiminnallista kehittämistä vaativa Haulipuiston ja Pöllipuiston viheryhteys junaradan varressa.

Näiden viheryhteyksien lisäksi harjunsuuntaiset kadut ja lukuisat epäviralliset oikopolut toimivat asukkaiden yhdysreitteinä viheralueelta toiselle.

Harjun poikittaisista viheryhteyksistä merkittävim-piä ovat:

e Tahmelan lähteen ja Susikolunpuiston kautta Pispalan koululle kulkeva toiminnallinen viheryhteys,

f kasvimaiden ja Harmaan tukkitien puiston sekä Ahjolanaukion kautta radan ali Santalahden puo-lelle kulkeva yhteys,

g Tahmelan rannasta Punaisen tukkitien puiston läpi Pispalan kirkolle ja siitä radan ali Santalah-den puolelle kulkeva yhteys sekä

h Tahmelanniemestä Ansiokallion kautta Pyyni-kin ulkoilupuistoon kulkeva yhteys, jossa ei kul-je toiminnallista reittiyhteyttä johtuen maaston korkeuseroista.

Harjun poikittaisten viheryhteyksien lisäksi tärkei-tä kevyen liikenteen yhteyksiä ovat portaat, joita kulkee runsaasti harjun etelärinteellä. Tärkeimpä-nä näistä:

i Pispalanportaat Hirvikadun pohjoisena jatkeena.

Selvitysalueen ulkopuolelle sijoittuvia, mutta Pis-palan kannalta merkittäviä poikittaisia viheryhte-yksiä ovat:

j Pyynikin ulkoilualue sekä

k Uittotunnelin ympäristön viheralueet.Kuva: Viherverkon nykytila; huomattavimmat viheryhteydet.

Kuva: Harmaa tukkitie.

Kuva: Tahmelan lähteelle.

- 13 -- - - - - 13131313131313 - - -- -

- 14 -

Pispalan-Tahmelan alueella on runsaasti erilaisia luonnonympäristön ja kulttuuriympäristön arvoja, jotka asettavat reunaehtoja maankäytölle (kartta Reunaehdot).

Pispalanrinne on arvotettu maankäyttö- ja ra-kennuslakiin perustuvien valtakunnallisten aluei denkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi val-takunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuu-riympäristöksi. Maisemarakenteellisesti näyttävä sijainti vesistöjen rajaamalla jyrkkärinteisellä har-julla on tehnyt siitä Suomen tunnetuimman 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kaavoittamattomal-le maalle ilman valvontaa rakentuneista työväen asuinalueista. Valtakunnallisesti merkittävät ra-kennetut kulttuuriympäristöt edustavat maamme kehitysvaiheita ja ovat historian kuvastajia. Niihin liittyvässä suunnittelussa kyse on sekä perinteen säilyttämisestä että alueiden kehittämisestä nii-den ominaisluonnetta ja erityispiirteitä vahvista-valla ja niihin sopeutuvalla tavalla. Tavoitteena on kylä-/kaupunkikuvan sekä rakennusten ja ympä-ristön säilymisen turvaaminen sekä mahdollisen täydennysrakentamisen ja muiden muutosten so-peuttaminen kulttuuriympäristöön. Säilyttämisen ja muutosten laajuus ja sisältö ratkaistaan kaavoi-tuksen kautta, ja valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoin-tien syventäminen sekä aluerajausten täsmentä-minen on siksi tarpeen eri kaavatasojen edellyttä-mällä tarkkuudella.

YMPÄRISTÖN ASETTAMAT REUNAEHDOT

Asemakaavoituksen pohjaksi Pispalan kulttuurihis-toriallisesti arvokkaita ominaispiirteitä on eritel-ty 2008-2009 tehdyssä täydennysinventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2009), jonka pyr-kimyksenä on ollut tarkastella alueen rakennus-kannassa heijastuvia historiallisia ilmiöitä, raken-netun ympäristön ominaisuuksia sekä maisemaan liittyviä ajallisia ja esteettisiä piirteitä. Merkittävim-mät rakennukset, pihapiirit ja osakokonaisuudet on selvityksessä jaoteltu kulttuurihistoriallista ar-voa kuvaaviin ja toimenpidesuosituksia sisältäviin arvoluokkiin I-III kohteiden rakennushistoriallis-ten ja historiallisten sekä ympäristö-, maisema- ja kaupunkikuvallisten ominaispiirteiden perusteella. Vuosien 2008-2009 inventointi kattaa ensimmäi-sessä ja toisessa vaiheessa asemakaavoitettavat alueet, ja inventointi täydentyy vielä kaavoituksen kolmanteen vaiheeseen kuuluvilla Ala-Pispalan ranta-alueiden ja Tahmelan tarkastelulla.

Lain suojaamia kulttuuriympäristökohteita tar-kastelualueella ovat Pispalan kirkko sekä mui-naismuistolain mukaiset kohteet. Kaikki alueen kiinteät muinaisjäännökset on arkeologisessa in-ventoinnissa ehdotettu sijoitettaviksi rauhoitus-luokkaan II, eli niiden arvon tarkempi määrittely edellyttää arkeologisia koekaivauksia. Kultti- ja ta-rinapaikaksi sekä työ- ja valmistuspaikaksi tyypitel-tyä ajoitukseltaan moniperiodista Tahmelan läh-dettä lukuun ottamatta kaikki Pispalan-Tahmelan alueen arkeologiset kohteet ajoittuvat historialli-seen aikaan / uuteen aikaan. Tällaisiksi on katsottu Pispalan vanha kylän paikka, Pispalan tori, vanha kulkuväylä Pöllipuistossa, Punaiseen tukkitiehen kuulunut rakenne Pispalan valtatien läheisyydes-sä, 1900-luvun alussa silloiselle kaupungin rajalle harjun vierinkivistä rakennetun pulteriaidan jään-teet sekä useita puolustusvarustuksiin kuuluneita rakenteita (Mäkikadun varrella, Pispan koulun lä-heisyydessä, Susikolunpuistossa ja Pispalanharjun laella).

LUOKKA IUseiden pihapiirien, rakennusten, rakenteiden, ka-tutilojen ja muiden alueiden muodostama erityisen merkittävä aluekokonaisuus. Alueella on suuri paikal-linen arvo, mahdollisesti myös maakunnallista mer-kitystä, erityisen tärkeä avaintekijä Pispalan kulttuu-rihistoriallisen miljöön kannalta. Yleisilmeeltään ja rakennuskannaltaan erityisen hyvin säilynyt kokonai-suus. Alueen rakennukset on arvotettu pääasiassa luokkiin I tai II. Alue sisältää useita arvonäkökulmia, mm. rakennushistoriallisia, historiallisia tai maisemal-lisia arvoja. Alueella ei ole juurikaan uudisrakennuk-sia, mutta siellä saattaa olla yksittäisiä, jopa merkit-tävästi muutettuja rakennuskohteita. Alue kuvastaa erityisen havainnollisesti pispalalaista rakentamisen perinnettä sekä siihen liittyviä ilmiöitä, kuten erityyp-pistä työväestön asuinrakentamista tai teknisesti tai-tavaa rinnerakentamista.

Toimenpidesuositus: Kokonaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain erityisestä, pakottavasta syystä, ei-kä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Ka-tunäkymä tulee säilyttää, myös tiet, muurit, pihojen rakenteet yms. tulisi huomioida. Uudisrakentamista tulisi välttää, mutta jos siihen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan noudattaa mm. olemassa olevan ympäristön mittakaavaa ja rakennustapaa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden luokittelu Pispalan täydennysinventoinnissa (2008-2009)

LUOKKA IIUseiden pihapiirien, rakennusten, rakenteiden, ka-tutilojen ja muiden alueiden muodostama merkittä-vä aluekokonaisuus. Alueella on paikallista arvoa ja se on tärkeä alueen kulttuurihistoriallisen luonteen säilymisen kannalta. Yleisilmeeltään ja rakennuskan-naltaan hyvin säilynyt kokonaisuus. Alueella on van-haa, pääasiassa II-luokkaan arvotettua rakennus-kantaa. Alueella voi olla muutama uusi rakennus tai voimakkaasti peruskorjattu vanha rakennus. Uudis-rakennukset tai peruskorjatut rakennukset sopivat mittakaavaltaan ja rakennustavaltaan vähintään koh-talaisesti ympäristöönsä. Alue sisältää useita arvonä-kökulmia tai yhden erittäin vahvan arvoperusteen.

Toimenpidesuositus: Kokonaisuus tulisi pyrkiä säilyt-tämään ymmärrettävänä. Rakennuksia ja rakentei-ta tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, myös tiet, muurit ja pihojen rakenteet tulisi huomioida. Vähäi-nen uudisrakentaminen vanhaa rakennustapaa ja

mittakaavaa noudattaen on mahdollista.

LUOKKA IIIUseiden pihapiirien, rakennusten, rakenteiden, ka-tutilojen ja muiden alueiden muodostama alueko-konaisuus, jolla on merkitystä Pispalan historian tai maiseman kannalta ja, joka on luonteva osa Pispalan historiallista miljöötä. Yleisilmeeltään ja rakennuskan-naltaan melko hyvin säilynyt kokonaisuus. Alue on muuttunut esimerkiksi rakennuskannaltaan, raken-teiltaan, tiestöltään, pihaistutuksiltaan. Rakennuk-set on arvotettu pääasiassa II- ja III-luokkiin ja alueel-la saattaa olla useita uudisrakennuksia, joista suurin osa sopii kuitenkin vähintään kohtalaisesti vanhan ra-kennuskannan mittakaavaan ja rakennustapaan.

Toimenpidesuositus: Rakennuksia tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, myös tiet, muuri ja pihojen ra-kenteet olisi huomioitava. Uudisrakentaminen on mahdollista vanhaa rakennustapaa ja mittakaava

noudattaen.

- 15 -- 15 -

- 16 -

Alueen luonnonympäristön kannalta huomion-arvoista on Pispalan ja Tahmelan maisemaraken-teellinen sijainti harjun ”kainalossa”, joka yhdessä kulttuurihistorian kanssa on muokannut aluees-ta erityislaatuisen ja luonnoltaan monimuotoisen kokonaisuuden pienilmastoineen; harjun etelärin-teellä on harvinaisia paisteympäristön biotooppe-ja ja selvitysalueen lajistolliset arvot ovat pitkälti kytköksissä kulttuurikasvillisuuteen. Alueen eri-tyislaatuisuus tulisi ottaa maankäytön suunnitte-lussa huomioon, vaikka selvitysalueella ei ole mon-taa sellaista luonnon arvoa, jotka lain mukaan olisi asemakaavaa laadittaessa välttämätöntä huomioi-da. Mm. rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien esiin-tymät sekä metsälain mukaiset elinympäristöt on toivottavaa turvata, vaikka metsälaki ei, maa- ja metsätalousalueita lukuun ottamatta, asemakaa-va-alueella päde. Ainoita lakia tiukasti tulkiten huo-mioon otettavia elollisen luonnon arvoja ovat le-pakkokoloniat, joita tosin ei ole alueella tehdyissä inventoinneissa (Pispalan lepakkokartoitus 2008, Pispalan lepakkokartoituksen tarkennus 2009) varmuudella löydetty. Yksittäisten arvokohteiden ohella maankäytön suunnittelussa on tärkeä ottaa huomioon Pispalan eliöstö- ja biotooppiselvityk-sessä (15.6.2011) esille nostetut luonnonolosuhteil-taan arvokkaimmat osakokonaisuudet ekologisi-ne yhteyksineen siten, että niiden muodostama viherverkosto ja –yhteydet säilyisivät myös alueen ulkopuolelle Pyynikille, Santalahteen ja Pyhäjärven rantoja pitkin

Elollisen luonnon arvojen ohella eloton luonto asettaa omat haasteensa ja rajoitteensa maan-käytölle ja rakentamiselle. Pispalan harjun koos-tumusta ja veden liikkumista sen maaperässä on tutkittu EU:n osarahoittaman BaltCICA -hank-keen yhteydessä. Rantalaaksossa pohjavedenpin-ta on laajoilla alueilla lähellä maanpintaa ja monin paikoin jopa korkeammalla kuin maanpinta muo-dostaen paineellisen pohjaveden alueita. Lähtei-tä/tihkupintoja onkin rantavyöhykkeellä runsaas-ti (Pispalan kevätlähteiden kartoitus, 2011). Lisäksi rantalaaksoon sijoittuu rakennusteknisesti haas-tavia pehmeikköjä. Alavien alueiden mahdollinen kuivattaminen rakentamista varten muodostaa erilaisia riskejä. Paineellisen pohjaveden alueil-la pohjaveden virtaukseen vaikuttaminen voi ai-heuttaa muutoksia pohjaveden pinnan tasossa jo rakennetulla alueella, ja siten aiheuttaa painumis-riskiä ja jopa yläpuolisten jyrkkien harjunrinteiden sortumisriskin kasvamista (Tampereen Infra: Ra-kennettavuusselvitys 4.7.2011). Muutokset vesi-suhteissa voivat myös vaikuttaa mm. ryytimaiden kasvuolosuhteisiin sekä kosteikkojen tarjoamiin elinympäristöihin ja sitä kautta elollisen luonnon arvoihin. Luonnontilaisten lähteiden vesitasapai-noa ei tulisi vaarantaa. Vesilaki kieltää luonnonti-laisen lähteen muuttamisen siten, että sen luon-nontilaisuus vaarantuu.

Kuva: Ekologinen verkosto.

- 17 -Kuva: Pohjaveden pinnankorkeuden mittaustuloksia.

Kartta GTK 2011.www.baltcica.org

- 18 -

VIHERVERKON KÄYTTÄJIEN NÄKÖKULMA

Pispalan asemakaavan päivittämistyön yhteydes-sä on saatu runsaasti palautetta alueen käyttäjiltä. Osallistumisen ja vuorovaikutuksen järjestämisek-si on käytetty useita menetelmiä.

Pispalan asukasosallistuminen käynnistyi vuoden 2007 lopussa KaOs-projektilla, joka oli eri alojen asiantuntijoiden, viranomaisten ja paikallisten toi-mijoiden yhteistyöhanke. Sen tavoitteena oli tuot-taa Pispalan kehityskuva asemakaavan laadinnan tueksi. Toimijoina olivat teematyöryhmät, paikal-liskoordinaattori ja asiantuntijakonsultit. Näke-myksiä kerättiin asukaskyselyn ja kaupunginosa-konferenssien avulla. Hanke tuotti tietoa osallisten näkemyksistä myös viherverkkoa koskien. Lisäksi kaavojen valmistelun yhteydessä on järjestetty oh-jatut kiertokävelyt I-II vaiheiden kaava-alueilla se-kä kerätty mielipiteitä internetissä paikkatietoso-velluksen avulla.

Näistä eri lähteistä on oheiseen karttaan koottu osallisten mielipiteitä Pispalan asemakaavoitet-tavan alueen viherverkosta. On huomattava, että useille viherverkon osille sijoittuu keskenään ris-tiriidassa olevia toiveita eikä kartan esitystapa il-mennä mielipiteiden saaman kannatuksen voi-masuhteita. Sijaintitiedon tulkinnanvaraisuuden vuoksi esitystapa on yleispiirteinen eikä kaikkia mielipiteitä ole voitu paikantaa kartalle. Yksityis-kohtaisempia ehdotuksia ja toiveita on tuotu esiin Yhteenveto ja kehittämissuositukset –osiossa. Li-säksi osallisten näkemykset on dokumentoitu ja esitetty kattavasti KaOs-projektin ja kävelykierros-ten tuloksista laadituissa erillisissä raporteissa.

- 18 -

- 19 -

- 20 -

YHTEENVETO JA KEHITTÄMISSUOSITUKSET

Alueen ympäristötekijöiden asettamat reuna-ehdot, maisemalliset ja kulttuuriset erityispiir-teet sekä viherpalveluiden toimivuus on tärkeä huomioida viherverkkoa koskevassa maankäy-tön suunnittelussa. Nykytilanteen kartoittamisen ohella oleellista on tunnistaa eri osa-alueiden ke-hittämistarpeet ja potentiaali. On myös huomat-tava, että osalle viherverkkoa kohdistuu ristirii-taisia tavoitteita ja odotuksia, jolloin kannattaa tutkia tarkemmin näiden kohteiden vaihtoehtoisia kehittämismahdollisuuksia.

Oheisella synteesikartalla on esitetty ehdo-tus viherverkon tavoitetilasta viheralueittain Tampereen viheraluejärjestelmän mukaista ja-ottelua käyttäen. Ehdotuksessa on tarkistettu vi-heralueiden tyypit osa-alueiden toiminnallisia ke-hittämistarpeita ja maisemanhoitoa paremmin tukevaksi viherverkkoa koskevan selvitysaineiston perusteella. Myös arvokkaat alueet ja suojelualu-eet (tyypit 27 ja 28) on rajattu uudelleen luontoa ja kulttuuriympäristöä koskevien selvitysten pe-rusteella. Lisäksi kartalla on tuotu esiin tärkeim-mät toiminnalliset viheryhteydet ja näköalareitit sekä niiden kehittämistarpeet. Kehittämispisteiksi on merkitty viherverkon yhtenäisyyden, toiminnal-lisuuden, elämyksellisyyden tai matkailun kannal-ta potentiaalisiksi tai alueen yleisilmeen kannalta kriittisiksi havaittuja kohteita, joista monet toimi-vat alueen sisäisinä solmukohtina ja joihin myös usein kohdistuu monenlaisia, vastakkaisiakin ke-hittämistoiveita. Nämä kohteet ovat osin raken-nettua ympäristöä, kuten viheryhteyksien kannal-ta keskeisesti sijoittuvaa, kaupunkikuvaltaan tai kevyenliikenteen turvallisuuden kannalta kohen-tamista kaipaavaa julkista tilaa.

Kehittämispisteitä ja -tarpeita koskeva tarkaste-lu on tehty perusteellisimmin I-vaiheen alueel-la. Aineisto täydentyy II- ja III-alueilla suunnitte-lun edetessä ja sidosryhmien tuottaman tiedon karttuessa.

- 20 -

- 21 -

- 22 -

Kehittämispisteet

1. Pispalanharjun portti

Nykytila: Katualueiden jakamaa rinnemetsikköä ja py-säköintialuetta Lauri Viidan muistomerkin läheisyydes-sä. Asemakaavan varaukset pysäköintilaitokselle ja ylei-selle rakennukselle toteutumatta.

Yleisilmeeltään jäsentymätön kokonaisuus, joka toimii Pispalan sisääntulomaisemana vanhalla kaupungin ra-jalla. Sijaitsee harjun laella, josta osittain kasvillisuuden sulkemat, merkittävät kaukonäkymät vesistöille.

Osallisten näkemyksiä: Pysäköinnin kehittämistarve (vieras- ja turistipysäköinti). Mahdollinen käyttötarkoi-tuksen muutoskohde. Ehdotettu virkistystä ja matkai-

lua tukevia toimintoja (mm. näköalakahvila, opasteet, reittien kehittäminen). Etelä- ja pohjoispuoliset kasvul-liset rinteet säilytettävä rakentamattomina. Viher- ja pysäköintialueiden maisema- ja kaupunkikuvallisia ke-hittämisehdotuksia (mm. siistiminen, näkymien avaus, viherrakentaminen, kalusteet).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Viheryhteys säilytettävä. Lähiympäristön kiinteät mui-naisjäännökset (vanhan raja-aidan jäänteet, rauhoitus-luokka II) huomioitava. Kevyenliikenteen yhteyksiä ja polkuverkostoa kehitettävä. Maisema-/kaupunkikuvaa kohennettava.

Nykytila: Pispalan portaisiin rajautuva, rakentumaton tontti, joka erittäin jyrkkää kasvullista pohjoisrinnettä sekä pysäköintialuetta. Ylemmältä pysäköintialueelta merkittävä kaukonäkymä Näsijärvelle. Etenkin alempi, asemakaavan katualueelle sijoittuva, pysäköintialue jä-sentymätön. Pysäköintialueet palvelevat mm. viereisen Rajaportin saunan asiakkaita.

Osallisten näkemyksiä: Risteäviä näkemyksiä: mahdol-linen täydennysrakentamiskohde, ehdotettu sekä asu-mista että palveluita (majoituspalvelut, ulkoilmateatte-ri, tori, leikkipaikka); toisaalta ehdotettu säilytettäväksi

rakentamattomana (puisto). Näköalan säilyttämistä pi-detty tärkeänä. Alueen läpi kulkevan virkistysyhteyden kehittämistarve (harjun laelta Tikkutehtaanpuistoon). Pysäköinnin kehittämistarve.

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Huomioitava sijainti kehitettävän näköalareitin varrella sekä osana Santalahden suuntaan kehitettävää toimin-nallista viheryhteyttä. Maisema-/kaupunkikuvaa kohen-nettava. Huomioitava kohteen maisemarakenteellinen sijainti/luonne sekä keskeinen sijainti suhteessa virkis-tys- ja kulttuuripalveluihin.

2. Pispalan portaiden pohjoispää / Rajaportin rinne

Kehittämissuositukset: Aluetta kehitetään kaupunki-kuvallisesti laadukkaaksi, osittain rakennetuksi viher-alueeksi (aukio/tori/pysäköinti) ja näköalapaikaksi. Py-ritään luomaan edellytykset virkistystä ja matkailua tukeville palveluille. Viheryhteys säilytetään ja aluetta kehitetään kevyenliikenteen yhteyksien solmukohta-na (mm. opastus eriluonteisille kehitettäville reiteille, kuten Pispalan näköala- ja kulttuurireiteille sekä Pyyni-kin luontopolulle ja ulkoilu- ja kuntoilureiteille johtavil-

le yhdysreiteille).

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaihto-ehtoisia kehityssuuntia viheraluepainotteisesta raken-tamispainotteiseen, huomioiden kuitenkin mm. matkai-lua ja virkistystä palvelevan pysäköinnin tarpeet sekä kevyenliikenteen yhteydet ja kehitystarpeet. Ratkai-suissa turvataan näköalapaikan kehittämisen mahdolli-suus Rinnekadun varrelle. Maastorakenteen asettamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin kiinnitetään erityistä huomiota paitsi teknisissä ratkaisuissa myös kaupunki-kuvan kannalta.

3. Pispalanharjun laki

Nykytila: Kaupungin omistama, tällä hetkellä vuokralla oleva, yleisten rakennusten korttelialueeksi kaavoitet-tu vanha asuinkiinteistö (Pispalanharju 32), joka inven-toitu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi; sekä rakennus että pihapiiri korkeimpaan arvoluokkaan (I). Tontilla li-säksi historiallisen ajan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi määriteltyjä, puolustusvarustuksiin liittyviä rakenteita (rauhoitusluokka II). Kohde sijoittuu Pispalanharjun la-elle, virkistyksen ja matkailun kannalta keskeisesti, vas-tapäätä Pyykkimettän näköala- ja leikkipaikkaa. Osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluekokonaisuutta (arvoluokka II).

Osallisten näkemyksiä: Risteäviä näkemyksiä kohteen arvosta: ehdotettu rakennuksen säilyttämistä ja kun-nostamista, toisaalta ehdotettu purkamista. Risteäviä näkemyksiä myös kohteen käyttötarkoituksesta: eh-dotettu yleiseen käyttöön (mm. kahvila, museo, lasten/nuorten toiminta, turismi), toisaalta ehdotettu yksityi-seen käyttöön (asuminen) ja yhteisöjen käyttöön (mm. kuntoutusasuminen, taiteilijaresidenssi).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Kulttuuriympäristön arvot turvattava.

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaihto-ehtoisia käyttötarkoituksia kohteen arvot ja keskeinen sijainti huomioiden ja niitä mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen. Pyritään luomaan edellytykset virkistystä/

matkailua tukeville palveluille.

- 23 -

Nykytila: Itä-länsisuuntaisen toiminnallisen viheryhtey-den ja pohjois-eteläsuuntaisen ekologisen yhteyden osana toimivaa puisto- ja liikennealuetta rata-alueen ja Pispalan valtatien välissä, lähellä Rajaportin saunaa. Osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluekokonaisuut-ta (arvoluokka II). Kohteessa vanha, kulttuurihistorialli-sesti arvokkaaksi inventoitu rakennuspaikka; rakennus ja sitä ympäröivä pihapiiri korkeinta arvoluokkaa (I). Ra-kennus puoliksi katualueeksi kaavoitetulla alueella. Li-säksi kohteessa kiinteäksi muinaisjäännökseksi katsot-tu osa vanhaa raja-aitaa (rauhoitusluokka II).

Osallisten näkemyksiä: Ehdotettu alueen säilyttämis-tä rakentamattomana ja toiminnallisten yhteyksien ke-hittämistä alueen kytkemiseksi Pispalan virkistysverk-

koon sekä radan ylittämiseksi Santalahden suuntaan. Ehdotettu myös kohteen kehittämistä asumiskäyttöön ja toisaalta palvelukäyttöön (matkailijakoti, korjausra-kentamiskeskus, yhteisötila). Ehdotettu vanhojen hir-sirakennusten siirtämisen mahdollistamista alueelle. Ratakatu 5 rakennusta on pääsääntöisesti pidetty kun-nostamisen arvoisena.

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Kulttuuriympäristön arvot turvattava. Huomioitava ra-danvarren toiminnallinen viheryhteys, harjun poikki-suuntainen ekologinen yhteys sekä kevyen liikenteen yhteystarve Pispalan portailta rautatien yli Santalahden suuntaan.

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaih-toehtoisia kehityssuuntia, huomioiden kulttuuriym-päristön arvot sekä kohteen keskeinen sijainti toimin-nallisessa ja ekologisessa viherverkossa. Ratkaisut suunnitellaan kohteen arvojen säilymistä tukeviksi ja mahdollisuuksien mukaan niitä hyödyntäviksi. Toimin-

nallinen viheryhteystarve alueen läpi ratkaistaan.

4. Tikkutehtaanpuisto / Ratakatu 5:n ympäristö

5. Ahjolan aukion ympäristö

Nykytila: Yhteisöllisten ja kaupallisten palveluiden kes-kittymä Pispalan valtatien erottamana Harmaan tuk-kitien puiston pohjoisena päätteenä, harjun lakitasan-teella, Haulitornin läheisyydessä. Kaupunkikuvallisesti ja osittain myös toiminnallisesti jäsentymätöntä kortte-li-, liikenne-, pysäköinti- aukio- ja puistoaluetta. Kulttuu-rihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa.

Osallisten näkemyksiä: Harmaan tukkitien puisto ehdo-tettu rakentamattomana säilytettäväksi. Muutoin alu-eelle ehdotettu kortteleiden täydennysrakentamista asumisella ja palveluilla sekä pysäköintialueiden kehit-tämistä (turistipysäköinti, kerroksiin maan alle, kaupun-kipyörien teline). Toisaalta ehdotettu myös pysäköin-

ti- ja aukioalueiden käyttötarkoituksen muuttamista. Virkistysyhteyksien kehitystarpeita: parempi yhteys ra-dan ali ja kohti Näsijärven rantaa. Järvinäkymien avaa-mista toivottu.

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteel-la: Kaupunkikuvaa kohennettava. Huomioitava koh-teen luonne toiminnallisena solmukohtana ja histori-allisen tukkitien päätteenä. Huomioitava keskeinen sijainti viherverkossa, näköalareitin lähtöpisteenä sekä kehitettävänä toiminnallisen viheryhteyden osana (ke-vyenliikenteen yhteyksien sujuvuutta, turvallisuutta ja visuaalista jatkuvuutta parannettava).

Kehittämissuositukset: Toiminnallinen viheryhteys-tarve alueen läpi Santalahden suuntaan ratkaistaan. Kohteen visuaalista ja toiminnallista jäsentelyä paran-netaan ja aluetta kehitetään maisema- ja kaupunkiku-vallisesti laadukkaaksi paikalliseksi solmukohdaksi, jolta lähtö ja opastus näköala- ja kulttuurireiteille. Harmaan tukkitien länsipuoliselle pysäköintialueelle voidaan tut-

kia vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

- 24 -

Nykytila: Pispalan harjun lakitasanteella sijaitseva, van-han maantielinjan ja Punasen tukkitien risteyskohta. Erämiehenkadulta, kirkon piha-alueelta ja Pöllipuistos-ta osittain kasvillisuuden sulkemia näkymiä Pyhä- ja Nä-sijärville. Kirkon piha-alue hiekka- ja asvalttikenttineen osin kaupunkikuvallisesti jäsentymätöntä. Virkistys-alueeksi asemakaavoitettu Erämiehenpuistikko epävi-rallisessa pysäköintikäytössä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (rakennuksia ja pihapiirejä), Erämie-henkadun miljöö kulttuurihistoriallisesti arvokas koko-naisuus (arvoluokka II).

Osallisten näkemyksiä: Erämiehenpuistikon ympäristö sekä kirkon piha-alueen ja Pöllipuiston pohjoisosat eh-

dotettu rakentamattomana säilytettäviksi. Kirkon ym-päristöön ehdotettu palveluiden kehittämistä (mm. markkinapaikka, leikkipaikka, oleskelupuisto, koirapuis-to). Kevyenliikenteen kehittämistarpeita (reitit, radan alikulku). Ehdotettu kasvillisuuden valikoivaa harventa-mista sekä historiallisten arvojen tuomista esille (mm. opasteet).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Huomioitava maisemarakenteellisesti merkittävä sijain-ti sekä sijainti näköalareitin varrella ja osana Santalah-den suuntaan kehitettävää toiminnallista viheryhteyttä. Lähiympäristön kiinteät muinaisjäännökset (historial-linen tienjäännös ja tukkitien teollisuushistorialliset ra-

kenteet) ja muut kulttuuriympäristön arvot huomioita-va. Maisema-/kaupunkikuvaa kohennettava.

Kehittämissuositukset: Toiminnallinen viheryhteys-tarve alueen läpi Santalahden suuntaan ratkaistaan. Aluetta kehitetään maisema- ja kaupunkikuvallisesti laadukkaaksi näköalareitin ja pohjois-eteläsuuntaisen virkistysyhteyden solmukohdaksi. Ratkaisut suunnitel-laan lähiympäristön arvojen säilymistä tukeviksi ja mah-dollisuuksien mukaan niitä hyödyntäviksi. Näköalapai-kan sijoittamismahdollisuudet ja virkistyspalveluiden täydentämismahdollisuudet kirkon ympäristöön ja/tai

Erämiehenpuistikkoon tutkitaan.

6. Pispalan kirkon ympäristö

Nykytila: Viheraluetta, kaupunkikuvallisesti jäsentymä-töntä pysäköintialuetta, teatterikäytössä oleva Y-kort-teli sekä rakentumaton, osittain pysäköintikäytössä oleva, liiketontti Pispalan valtatien ja Koukkarinkadun kulmassa. Pispalan valtatien varsi kohteessa luokitel-tu uuden ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi (vanha markkinapaikka). Palaneenkirkonpuistolla vanhana kir-kon sijaintipaikkana kulttuurihistoriallista merkitystä. Palaneenkirkonpuistossa ja rakentumattomalla liike-tontilla arvokasta kasvillisuutta. Kohteen kautta harjun poikkisuuntainen ekologinen yhteys. Sijainti keskeinen myös toiminnallisten viheryhteyksien kehittämistarpei-siin nähden.

8. Pispanaro

7. Pispalan torin, Markkinapuistikon ja Palaneen kirkon ympäristöOsallisten näkemyksiä: Markkinakadun ja Pispalan val-tatien risteyksessä ehdotettu pysäköintialueen kehit-tämistä, palveluiden täydentämistä (mm. tori) sekä alueen yleisilmeen kohentamista ja järvinäkymän pa-lauttamista. Liikenteen aiheuttamia häiriötekijöitä pi-detty alueen käyttöä rajoittavina.

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Kohteen luonto- ja kulttuuriarvot turvattava. Viherver-kon toiminnalliset kehitystarpeet sekä keskeinen sijain-ti ekologisessa viherverkossa huomioitava.

Kehittämissuositukset: Toiminnallinen viheryhteystar-ve alueen läpi ratkaistaan. Tutkitaan mahdollisuudet liittää rakentumaton liiketontti asemakaavoitetun vi-herverkon osaksi. Kohdetta kehitetään kaupunkikuval-liseksi ja toiminnalliseksi kokonaisuudeksi historiallinen

viitekehys huomioiden.

Nykytila: Tampereen viheraluejärjestelmässä muuksi lä-hivirkistysalueeksi luokiteltua puistomaista virkistysalu-etta sekä liikennealuetta Pispalan etelärinteen sisään-tulomaisemassa. Virkistysalueelta osittain sulkeutunut näkymä Pyhäjärvelle. Paikallisesti keskeisenä ajoväylä-nä toimivan liikennealueen kaupunkikuva ei kaikilta osin ilmennä tilan käyttötarkoitusta eikä julkisen ja yk-sityisen tilan välistä suhdetta.

Osallisten näkemyksiä: -

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Hyödynnetään kohteen maisemallinen, kaupunkiraken-teellinen ja virkistyksellinen potentiaali sekä paranne-taan liikenneturvallisuutta.

Kehittämissuositukset: Kehitetään kohdetta sisääntulo-aiheen muodostavaksi puisto- ja aukio kokonaisuudeksi. Kehitetään virkistysalueen oleskelupuistoa näköalapai-kaksi ja tarkistetaan viheraluejärjestelmän mukainen vi-heraluetyyppi korttelipuistoksi. Jäsennetään liikenne-aluetta kaupunkikuvaa kohentavin, toiminnallisuutta

ohjaavin ja ajonopeuksia laskevin visuaalisin keinoin.

- 25 -

Nykytila: Koillisosassa harjun poikkisuuntaisen viheryh-teyden varrelle, punasen tukkitien puiston päähän, si-joittuva pysäköintikortteli (vanha yleisen saunan paik-ka), jolla kulttuurihistoriallista arvoa (arvoluokka I) vanhan tukkitien osana. Osa alueesta määritelty myös uuden ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi (rauhoitus-luokka 2.) Lounaisosassa vanha, kulttuurihistoriallises-ti arvokkaaksi inventoitu rakennuspaikka (Rimminkatu 6 / Uittajankatu 10), jolla olevat kaksi rakennusta ja niitä ympäröivä pihapiiri korkeinta arvoluokkaa (I).

10. Torpanpuiston ympäristö

9. Uittajankatu 10 ja Punasen tukkitien puiston pohjoinen pääteOsallisten näkemyksiä: Pysäköintialuetta on toisaalta ehdotettu kehitettäväksi (turistipysäköinti) ja toisaalta mahdolliseksi käyttötarkoituksenmuutosalueeksi. Uit-tajankatu 10 kiinteistöä on ehdotettu palvelukäyttöön (päiväkoti, korjausrakentamiskeskus).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Rakennuskulttuuriarvot ja historialliset arvot turvatta-va. Huomioitava etelä-pohjoissuuntaisen toiminnallisen viheryhteyden kehittämistarve.

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaihto-ehtoisia kehityssuuntia alueen arvot ja viheryhteyden kehitystarve huomioiden. Ensisijaisesti tutkitaan kor-jausrakentamis- ja perinnepihakeskuksen sijoittamis-mahdollisuudet Uittajankatu 10 kiinteistölle. Ratkaisut suunnitellaan kohteen arvojen säilymistä tukeviksi ja

mahdollisuuksien mukaan niitä hyödyntäviksi.

Nykytila: Virkistysaluetta ja siihen liittyvää kasvullista korttelialuetta sekä katualuetta. Toimii itä-länsisuuntai-sena toiminnallisena viheryhteytenä, kevyenliikenteen-reitti kulkee alueen itäreunalla yksityisen korttelialueen kautta. Hopankatu erottaa alueen eteläosaan päiväko-tikortteliin rajoittuvan erittäin kapean (6-7m leveän) puistokaistaleen. Kohteen pohjoispuolella Pispalan il-meeseen sopimaton, kaupunkikuvallisesti ja toiminnal-lisesti jäsentymätön sekä katutilanmuodostuksen kan-nalta ongelmallinen asuinkortteli.

Osallisten näkemyksiä: Ristiriitaisia näkemyksiä: Ehdo-tettu säilytettäväksi rakentamattomana (puisto, suo-jametsä), toisaalta ehdotettu täydennysrakentamista (asuminen). Virkistyskäyttöä koskevia kehittämisehdo-tuksia (leikkipaikka, reitin kunnostus, alueen siistimi-nen, kasvillisuuden harventaminen).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Toiminnallinen viheryhteys kohteen kautta turvattava. Puustoinen vihervyöhyke pohjoispuolisen asuinkortte-lin alapuolella säilytettävä maisemakuvallisista syistä, mikäli korttelia ei uudisteta.

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaihto-ehtoisia kehityssuuntia viheraluepainotteisesta raken-tamispainotteiseen. Mahdollinen rakentaminen on suo-siteltavaa suunnitella olevia kortteleita täydentäväksi/laajentavaksi siten että itä-länsisuuntainen viheryhteys säilyy ja virkistysalue muodostuu yhtenäiseksi. Kevyen-

liikenteen yhteys alueen läpi turvataan kaavalla.

11. Pispalan portaiden eteläpää / Selininkatu

Nykytila: Pispalan portaiden juurelle, palvelukeskitty-män läheisyyteen sijoittuva, kiilamainen, yleisilmeel-tään vehreä kokonaisuus, jonka länsipäässä rakentu-maton, puustoinen yleisen rakennuksen tontti. Itäpää kaavoitettu Vallikadun ja Selininkadun yhdistäväksi le-veäksi liikennealueeksi, jolla nykytilassa ajoratojen ohella jäsentymätöntä pysäköintiä, epävirallista viher-aluetta sekä kortteleiden sisäistä kulkua palvelevia väy-liä (huom. Jylhänkujan ja Vallikadun risteys). Kohde kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti jäsentymätön, julkisen ja puolijulkisen tilan tunnistaminen vaikeaa. Vie-reisen palvelukeskittymän lähiympäristössä ei tällä het-kellä yleistä oleskelupuistoa tai leikkipaikkaa.

Osallisten näkemyksiä: Ehdotettu pysäköinnin kehittä-mistä (asukas- ja turistipysäköinti, jäsentely). Ehdotettu rakentumattoman tontin käyttötarkoituksen säilyttä-mistä (kehittäminen Y-käyttöön) ja toisaalta muutosta (mm. puisto, kuntopuisto, leikkipaikka, asuminen). Alu-een ilmettä ja toiminnallisuutta koskevia kehittämiseh-dotuksia (mm. kasvillisuuden hoito, penkit, kulkuväyli-en selkeyttäminen).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteel-la: Huomioitava kohteen sijainti kevyenliikenteen ver-kostossa Pispalan portaiden jatkeena sekä Hopanpuis-ton toiminnallisen viheryhteyden ja palvelukeskittymän

yhdistäjänä. Toimintoja jäsenneltävä ja kaupunkikuvaa kohennettava.

Kehittämissuositukset: Alueelle voidaan tutkia vaihto-ehtoisia kehityssuuntia viheraluepainotteisesta raken-tamispainotteiseen pysäköintitarve, olevien korttelei-den liikennöintitarpeet sekä kevyen liikenteen tarpeet samalla ratkaisten. Korttelipuiston (oleskelu/leikki/kun-toilu) sijoittamismahdollisuudet kohteeseen tutkitaan. Ratkaisut määritellään yhdessä kehittämispisteen 12 (Omenatarhan läntinen pääte / Ylä-Pispalan – Tahmelan

solmukohta) kanssa.

- 26 -

Nykytila: Paikallinen solmukohta, jossa palveluita (mm. päivittäistavarakauppa, kahvila- ja ravintolapalvelui-ta sekä yhdistystoiminnalla ylläpidettyjä palveluita) ja asumista. Asemakaavan aluevaraukset (A- ja Y-kortte-lit) eivät vastaa nykyistä käyttöä. Keskeisellä paikalla, Tahmelan viertotien ja Hirvikadun risteyksen länsipuo-lella, sijaitseva Y-kortteli pääosin rakentumaton ja katu-miljöö sen kohdalla jäsentymätön (bussi- ja kirjastoau-topysäkit ym.). Sijainti toiminnallisten viheryhteyksien risteyskohdassa, Omenatarhan päätteenä, viherverkon kannalta keskeinen. Selininkatu 3 kiinteistöllä on kult-tuurihistoriallista arvoa (pihapiiri arvoluokkaa I, raken-nukset arvoluokkia I-II)

12. Omenatarhan läntinen pääte / Ylä-Pispalan – Tahmelan solmukohta

Osallisten näkemyksiä: Kaupan lounaispuoleinen pää-osin rakentumaton Y-kortteli ehdotettu säilytettäväksi rakentamattomana, toisaalta sitä on pidetty mahdolli-sena täydennyskohteena (asuminen, palvelut). Kaupan ja pubin yhteyteen ehdotettu lisärakentamista (liikera-kennuksen korottaminen). Selininkatu 3 (Hirvikatu 5) kiinteistölle ehdotettu alueen palvelujen täydentämis-tä (kulttuuri).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteella: Toiminnalliset viheryhteydet sekä kaakko-luodesuun-tainen yhteystarve alueen läpi huomioitava. Kaupunki-kuvaa kohennettava.

Kehittämissuositukset: Kohteen kehittämisessä (kau-punkikuva, toiminnot) huomioidaan sen rooli paikal-lisena solmukohtana. Katumiljöötä kehitetään toi-minnalliset yhteydet ja yhteystarve huomioiden. Korttelialueiden kehittämismahdollisuudet tutkitaan kulttuuriympäristön arvot huomioiden. Pääosin raken-tumattoman Y-korttelin suhteen voidaan tutkia vaih-toehtoisia kehityssuuntia rakentamispainotteisesta vi-heraluepainotteiseen. Ratkaisut määritellään yhdessä kehittämispisteen 11 (Pispalan portaiden eteläpää / Se-

lininkatu) kanssa.

13. Hautalaakso – Lorisevanpuisto - ryytimaat

Nykytila: Viherverkon ja virkistyksen kannalta keskei-nen viheraluekokonaisuus Pyhäjärven rannalla. Lorise-vanpuisto leikkipaikkoineen, kenttineen ja uimarantoi-neen kaupunginosapuistoa, jonka molemmin puolin viheralue jatkuu rannassa maiseman- ja luonnonhoito-alueeksi luokitelluin viherreitein. Osa viheraluekokonai-suudesta (mm. Viikinsaarenkadun itäpuolinen palsta-viljelyalue ja matonpesupaikka) tällä hetkellä muuhun käyttöön kaavoitettua (asemakaavan Y- ja U-varaukset, yleiskaavan AP-varaus). Uimarantaa lukuun ottamatta lähes koko rantaviiva varattu venepaikoiksi, joista osa tyhjillään.

Osallisten näkemyksiä: Rantapuistojen ja ryytimaiden toivottu säilyvän rakentamattomina. Toisaalta ryytimai-ta ja viheraluekokonaisuuden reunamien tyhjiä Y-tont-teja ehdotettu osin myös rakentamiseen (pääasiallises-ti asumiseen). Hautalaaksoon ja asemakaavoitettavan alueen itärajan tuntumaan, uittotunnelin rantaan, eh-dotettu virkistyspalveluiden täydentämistä (sauna, avantouintisauna, uimalaituri, venevuokraamo, laiva-laituri). Myös Tahmelanrantaan ehdotettu uimalaiturei-ta. Matonpesupaikan pysäköintialuetta ehdotettu kehi-tettäväksi (turistipysäköinti). Rantareittiä ja yhteyksiä muuhun viherverkkoon toivottu kehitettäväksi (mm. rantareitin jatkaminen Pyynikin suuntaan, yhteyden muodostus Tahmelanniemestä Ansiokallion kautta Pyy-nikille sekä kytkeytymistarpeet Santalahteen ja Susiko-lunpuistoon - Pyykkimettään).

Tavoitteet/reunaehdot selvitysaineiston perusteel-la: Käyttötarkoituksen määrittelyssä sekä alueen suun-nittelussa huomioitava elollisen luonnon arvot (eko-loginen yhteys, hyönteistö, kasvillisuus, lepakot), elottoman luonnon rajoitukset (vesisuhteet & raken-nettavuus) sekä kulttuuriympäristön reunaehdot (Tah-melan lähteen status kiinteänä muinaisjäännöksenä).

Kehittämissuositukset: Laajennetaan kaupunginosa-puistoa länteen, turvaten kaavalla palstaviljelyalueen asema viherverkon osana. Kehitetään rantoja luonteel-taan ja ilmeeltään monipuolisemmiksi maiseman- ja luonnonhoidolliset tarpeet huomioiden, venepaikko-ja tiivistäen/vähentäen. Tutkitaan mahdollisuudet yleis-ten/yhteisöllisten virkistyspalveluiden täydentämiseen (esim. veneenvuokraus, uimalaituri, sauna) ja reittien kehittämiseen. Alueen reunamilla voidaan paikoin tut-kia vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia, selvitysaineiston

asettamat reunaehdot kuitenkin huomioiden.

- 27 -

a. Rantareitti

Hautalaakson kohtaa kehitetään, tutkitaan mahdol-lisuudet viedä reitti rannan kautta.

Kulku Tahmelanrannasta Jalajakadulle turvataan.

Tahmelanniemestä Pyynikin trikoolle ulottuvan ran-tavyöhykkeen toiminnallisuuden kehittämisvaihto-ehtoja tutkitaan luonto- ja maisema-arvot huomioi-den (esim. rantapolku, jk+pp ponttoneilla?).

b. Omenatarha

Reittiä jatketaan pyörätienä Torpankadulta itään, Tahmelan kentän eteläpuolelta.

Reitin visuaalista jatkuvuutta parannetaan Tahme-lan viertotien varrella kaupalta länteen kohti Tahme-lan lähdettä.

d. Radanvarsi Viheryhteyden jatkuvuutta, toiminnallisuutta ja visu-

aalista ilmettä parannetaan.

Reittiä jatketaan Haulipuistosta länteen Pöllipuis-ton, Otvapuistikon ja Pohjanmaantienkulman kautta Paasikiventielle ja siitä Niemenrantaan.

Radan kevyenliikenteen alituksia parannetaan.

e. Tahmelan rannasta Santalahteen (Tahmelan lähteen, Susikolunpuiston, Pispalan kou-lun, Pispalan valtatien ja Haulipuiston kautta)

Santalahden osayleiskaavassa, Haulipuiston poh-joispuolella, on varaus rautatien ylittävälle kevyen liikenteen yhteydelle. Tutkitaan Näsijärven ja Pyhä-järven ranta-alueet yhdistävän viheryhteyden visu-aalisia ja toiminnallisia kehittämismahdollisuuksia Harjunpäänkadun yhteyteen sekä Pispalan valtatien ylityksen osalta.

Tutkitaan Susikolunpuiston polkuverkoston kehittämismahdollisuudet.

f. Viljelypalstoilta Santalahteen (Harmaan tukkitien puiston ja Ahjolan aukion kautta) Harmaan tukkitien puiston ja Ahjolan alikulun visu-

aalinen ja toiminnallinen jatkuvuus varmistetaan.

Valtatien ja radan alitusten yleisilmettä kohennetaan.

g. Hautalaaksosta Santalahteen (Punasen tukkitien ja Pispalan kirkon kautta) Yhteyden jatkuvuutta parannetaan Punasen tukki-

tien puistosta Pispalan valtatien yli kirkolle.

Radan alikulun toiminnallisuutta parannetaan.

Yhteyden kehittäminen otetaan osaksi kirkon ympä-ristön kehittämistä.

h. Ansiokallio Tutkitaan reittimahdollisuus Tahmelanniemestä An-

siokallion ja Luisupuiston kautta Pyynikin ulkoilualu-eelle (maasto edellyttää portaita tai köysirataa).

i. Tahmelanniemestä Pispalan portaiden kauttaSantalahteen Ratkaistaan yhteystarve Pispalan portailta rautatien yli Santalahden suuntaan.

k. Uittotunneli Uittotunnelin viheryhteys yhdistetään radan varren

yhteyteen Palaneenkirkonpuiston ja Koukkarinka-dun osalta.

Turvataan Pispalan valtatien risteyksessä olevan ra-kentamattoman liiketontin luonto- ja kulttuuriarvot sekä tutkitaan mahdollisuudet kehittää aluetta vi-herverkon osaksi.

Kehittämisessä huomioidaan viheryhteyden toimi-minen ekologisena käytävänä.

Näköalareitit:Kehitetään harjun lakialueille näköalareittejä, joiden varsilla tuodaan esille Pispalan historiasta ja kulttuuri-ympäristöstä kertovaa informaatiota sekä kiinnitetään erityistä huomiota merkittävimpien näkymäsektorei-den maisemanhoitoon.

Pispalan kirkon reitti Kehitetään näköalareitti Erämiehentien kaut-

ta kirkolle ja siitä esimerkiksi vanhaa tienlinjaa noudatellen.

Tutkitaan näköalapaikkojen toteuttamismahdolli-suudet reitin varrelle Erämiehenpuistikkoon ja Pis-palan kirkon ympäristöön.

Reitti Rinnekatu - Pispalan portaat - Provastinkatu Kehitetään reittikokonaisuutta osana Pispalanhar-

jun portin matkailun kehittämistä.

Tutkitaan näköalapaikkojen toteuttamismahdolli-suudet Pispalan portille sekä Pispalanportaiden ja Rinnekadun kulmaan.

Kehitetään reittiosuudet Kiviaidanpuistikkoon ja Harjunkulmaan .

Tutkitaan levähdyspisteiden kehittämismahdolli-suuksia Pispalan portaiden välitasanteille.

Viheryhteyksien kehittämissuositukset

- 28 -

SANASTOA

ViheraluejärjestelmäMaisema- ja kaupunkirakenteeseen pohjautuva viheralueiden ja –elementtien ekologinen, tilalli-nen ja toiminnallinen kokonaisuus (Panu, Jorma. 1998. Maisemarakenteen ja taajamarakenteen yh-teensovittaminen. Suomen ympäristö 264. Sinari Oy, Helsinki). Tampereella viheralueet on luokitel-tu käyttötarkoituksen, kaavamerkinnän, sijainnin, koon, luonnonolojen ja maiseman sekä hoitotavan perusteella 32 viheraluetyyppiin.

ViherverkkoMuodostuu viheralueista. Se jakaa kaupungin osakokonaisuuksiin ja kytkee sen kaupunkia ym-päröiviin viheralueisiin. Viherverkko ja yksittäis-ten viheralueiden käyttötarkoitus määritellään yleiskaavassa, osayleiskaavassa ja niiden poh-jalta laadituissa asemakaavoissa. Synonyymina viheralueverkko.

Lähteet:Huttunen, Pirkko (toim.). 2006. Tampereen viher-alueohjelma 2005-2014. Tampereen kaupunki, Yh-dyskuntapalvelut.

ViheryhteysViheralue, joka liittää eri viheralueet toisiinsa se-kä rakenteellisesti että visuaalisesti. Viheryhteys voi olla merkitykseltään ekologinen tai toiminnalli-nen tai molempien yhdistelmä. Ekologinen yhteys on suojeltavan lajin tai lajiston elinympäristöjä yh-distävä elinympäristökannas, jota pitkin lajien yksi-löt voivat siirtyä populaatiosta toiseen (esim. joen-varret, puistot, pellonpientareet tai nauhamaiset metsäkaistaleet). Toiminnalliset yhteydet ovat konkreettisia, alueita yhdistäviä ulkoilureittejä, ja-lankulku- ja pyöräteitä.

Lähteet:Antikainen, Uusitalo & Ventola. 1992. Viheralueiden käsitteistöt. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja ra-kennusosasto. Selvitys 10. VAPK-kustannus, Helsin-ki.Kuokkalan pohjois- ja itäosien viheralueselvitys. 2003. Jyväskylän viheraluejärjestelmä, raportti 1. Viheraluejärjestelmän kokeiluprojekti. Jyväskylän kaupunki, LT-konsultit.

Maisema, maisemarakenne, luonnonmai-sema, kulttuurimaisema, maisemakuvaLuonnontieteellisesti maisema tarkoittaa fyysises-ti olemassa olevaa aluetta, jolla on tietty rakenne. Tällainen dynaaminen maisemarakenne käsittää myös maisemassa toimivat kulttuuri- ja luonnonte-kijät sekä niiden prosessit. Maisema onkin ympä-ristökokonaisuus, joka on geomorfologisen, eko-logisen ja kulttuurihistoriallisen kehityksen tulos. Maisema toimii luonnonlakien mukaan ja on elävä, kehittyvä ja dynaaminen.

Maisemasuunnittelussa ja maantieteessä sekä maisemaa koskevassa toiminnassa maisema tar-koittaa maanpintaa siellä olevina kiinteine ja irral-lisine osineen ja myös yllä olevaa ilmaa todellise-na fyysisenä kokonaisuutena. Maisema koostuu eri aineksista ja rakentuu neljästä eri pääelemen-tistä, joita ovat avovesi, kasvillisuus, maankamara sekä ihmisen muovaama tai valmis aine. Maisema toimii osittain luonnon lakien ja osittain ihmisten toiminnan vaikutuksen alaisena. Maisema voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemaan. Täysin luon-non hallitseman maiseman ja ihmisen vaikutukses-ta muokatun kulttuurimaiseman välillä on monia eri maiseman muotoja. Maisemassa rakennetut ja rakentamattomat osat muodostavat esteettisesti ja ekologisesti vuorovaikutteisen kokonaisuuden.

Yhdeltä merkitykseltään maisema on maanpinnan osa katsojille näkyvänä kokonaisuutena, näköala-na, näkymänä. Se voi olla objektiivinen maisema-kuva, johon ei sisälly arvostuksia. Tällöin maise-ma on pintojen heijastamaa valoa, joka muuttuu nopeasti esimerkiksi sääolojen mukaan tai hitaas-ti maiseman perusominaisuuksien muuttuessa. Maisemakuvalla tarkoitetaan ympäristön visuaa-lisia piirteitä. Se on maisemarakenteen optises-ti havaittava ilmiasu eli maisematilan muodosta-ma visuaalinen kokonaisuus. Koska maisemakuva muuttuu aikojen kuluessa ja sama maisema on eri-näköinen vuosien kuluttua, ei katsojan muodosta-ma näkemys ole koko totuus maisemasta. Maise-makuva onkin maiseman muutosprosessien jonkin vaiheen näkyvä ilmenemismuoto.

Lähteet:Iisakkila, Leena. 1978. Perustietoa maisemaan vai-kuttavista luonnontekijöistä. Otakustantamo, Es-poo.Havas, Paavo. (toim.) 1981. Suomen luonto 5: Asuttu maa. Kirjayhtymä, Helsinki.Rautamäki, Maija. 1983. Maisemamaakunnat, maa-kunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen kor-keakoulu, Arkkitehtiosasto. Otakustantamo, Es-poo.Rautamäki, Maija. 1989. Maisema rakentamisen pe-rustana. Ympäristöministeriö. Valtion painatuskes-kus, Helsinki.Panu, Jorma. 1998. Maisemarakenteen ja taajama-rakenteen yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 264. Sinari Oy, Helsinki.

Kauko- ja lähimaisemaKauko- lähimaisema määrittelevät maisemasuun-nittelun mittakaavan ja tarkkuuden. Maiseman suunnittelussa etäisyys tai vauhti vaikuttaa yksi-tyiskohtien huomaamiseen; kauas ei siis kanna-ta sijoittaa pieniä yksityiskohtia. Maiseman ulko-rajan eli näköpiirin etäisyyteen vaikuttavat mm.

havaintopaikan korkeus, mahdolliset näköesteet sekä maanpinnan korkokuva. Katselukorkeuden ollessa 1,5 metriä maiseman horisontti on 4,7 km etäisyydellä. Horisontti siirtyy kauemmaksi, mitä korkeammalta maisemaa katsotaan. Ihmisen kol-miulotteisen näkökyvyn on sanottu ulottuvan vain noin alle 100 metrin päähän. Tätä aluetta sanotaan lähimaisemaksi. Tällä alueella ihminen pystyy erot-tamaan mm. yksityiset esineet ja niiden keskinäi-set suhteet, värit, muodot ja valolähteet. Kauko-maisema on katsojasta noin 200-300 metrin päässä ja ulottuu näköpiirin rajaan asti. Näköpiirin laajuu-teen vaikuttavat mm. katsojan korkeusasema ja mahdolliset näköesteet. Kaukomaisemassa ihmi-nen ei erota yksittäisiä esineitä, vaan ne sulautuvat maisemakokonaisuuksien yksityiskohdiksi tai niitä ei eroteta ollenkaan. Kaukomaisema nähdään toi-siaan leikkaavina pintoina, joiden avulla etäisyyk-sien arviointi on mahdollista. Maisemassa kauka-na olevat kohteet vaalenevat ja sinertyvät ilman ominaisuuksista johtuen. Lähi- ja kaukomaiseman välillä on siirtymävyöhyke, jonka rajat muuttuvat ulkoisten olosuhteiden mukaan. Rajan määrittämi-nen on vaikeaa.

Lähteet:Iisakkila, Leena. 1978. Perustietoa maisemaan vai-kuttavista luonnontekijöistä. Otakustantamo, Es-poo.Havas, Paavo. (toim.) 1981. Suomen luonto 5: Asuttu maa. Kirjayhtymä, Helsinki.

Selänteet ja laaksotSelänne on alue, joka määritetään maastonmuo-don, maaperän, vesisuhteiden ja kasvukyvyn eli boniteetin mukaan. Selänne on maastonmuotojen korkein osa, joka muodostuu kallioperästä ja sitä mahdollisesti peittävistä kitkamaista, moreenista, hiekasta tai sorasta. Selänteet ovat usein pohja-

- 29 -

veden pääasiallisia muodostumisalueita sekä pin-tavesien lähtöalueita ja vedenjakajia. Selänteiden ominaisuudet vaihtelevat riippuen maalajikoostu-muksesta ja huuhtoutuneisuudesta. Huuhtoutu-neisuus on karkein tapa luokitella selänteitä, se-länteet voidaankin jakaa tarkemmin maaperän mukaan.

Kallioselänne on huuhtoutunut. Se on varsinkin la-kialueiltaan pääosin avokallioista muodostuva, to-pografi altaan voimakkaasti kivilajien ominaisuuk-sien määräämä, yleensä hyvin pienipiirteinen ja vaihteleva. Jyrkät rinteet ovat tavallisia kalliose-länteille. Kallioselänteen painanteissa esiintyy ta-vallisesti tiivistä pohjamoreenia ohuina kerroksina ja sen päälle saattaa olla kerrostunut rahkaturvet-ta. Painanteet keräävät jonkin verran vettä, jo-ka painuu muutoin kalliovedeksi rakoja myöten. Selänteitä rajaavat yleensä murroslinjat ja niihin muodostuneet laaksot. Moreeniselänteet ovat laajempia ja loivapiirteisempiä kuin kallioselänteet ja niiden rinteet ovat loivempia. Moreeniselän-teet voivat olla merkittäviä pohjavedenmuodos-tusalueita. Rannikolla moreeniselänteet ovat voi-makkaasti huuhtoutuneita ja niiden lakialueilla on usein kalliopaljastumia. Sisämaahan kuljettaessa huuhtoutuneisuus vähenee asteittain ja korkeim-man rannan yläpuolella moreeniselänteiden tyyp-pi vaihtuu huuhtoutumattomiksi, vaaraselänteiksi. Harjuselänteet ovat glasifl uviaalisista eli jäätikkö-jokien muodostamista aineksista muodostuneita joko yhtenäisistä tai rinnakkaisista ja peräkkäisis-tä osista koostuvia selännejaksoja. Harjuselänteillä on jäätikköjokien määrittämä suunta, selvästi hah-mottuva pitkulainen, kapea ja yleensä jyrkkärintei-nen muoto. Topografi altaan harjuselänteet ovat, deltatasanteita lukuun ottamatta, vaihtelevia ja jyrkkäpiirteisiä. Harjuilla on oma tyypillinen kas-villisuutensa, johon vaikuttaa karkea maalaji. Sa-

masta syystä harjuilla muodostuu myös runsaasti pohjavettä. Reunamuodostumista suurimmat eli Salpausselät ovat maamme voimakkaimmin hah-mottuva, omaleimainen selännemuoto. Muita reu-namuodostumia on mm. Jyväskylä, Joensuu ja Hä-meenkangas. Reunamuodostumia on nimitetty niille tyypillisen maankayttötapansa ja miljöönsä vuoksi teollisiksi selänteiksi.

Laaksoja määritetään maastonmuotojen ja maa-perän mukaan. Ne ovat topografi an suhteellises-ti alimpia osia. Maisema-alueilta on löydettävissä asutuksen sijoittumisen ja viljelymaan perusteella tietty korkeustaso, jonka alapuolelle laaksot rajau-tuvat. Laaksot voidaan jakaa syntytavan/ominais-piirteiden mukaan myös tarkemmin.

Murroslaaksot ovat kallioperän murtumalinjaan ja laajempiin ruhjevyöhykkeisiin rapautumisen ja ku-lutuksen seurauksena syntyneitä laaksoja. Ne ovat yleensä kapeita ja pitkiä, selvärajaisia ja kalliojyr-känteet ovat niiden rinteillä tavallisia. Mannerjään kulkusuunntaisia murroslaaksoja on jää kulutta-nut ja laajentanut, kun taas poikkisuuntaiset laak-sot ovat jään vaikutuksesta madaltuneet ja täyt-tyneet irtaimella maa-aineksella. Murtumalinjan pohjalla ehjä kalliopohja saattaa olla erittäin syväl-lä, sillä murtumalinjan pohjalla on yleensä rikkonai-nen, ruhjoutuneen kallion muodostama louhikko. Murroslaaksoihin ei ole juurikaan kehittynyt kiinte-ää asutusta ja ne ovatkin toimineet läpikulkuväyli-nä ja ovat monesti vesistön osia. Tasankolaaksot ovat laajoja, hienojen sedimenttien täyttämiä ja ta-soittamia alueita. Ne on jo varhain otettu viljelyn ja pysyvän asutuksen käyttöön. Kylät ovat sijoit-tuneet tasankolaakson kumpareille. Jokilaaksot ovat yleensä pitkiä ja kapeahkoja. Ne ovat tyypil-lisiä rannikkomaakunnille. Alkulaaksot ovat ennen jääkautta syntyneitä laaksoja, jotka ovat jääkau-

den aikana ohjanneet jäämassan kulkua ja sulave-sivirtoja sekä siten glasiaalisten ja glasifl uviaalisten muodostumien syntyä.

Lähteet:Iisakkila, Leena. 1978. Perustietoa maisemaan vai-kuttavista luonnontekijöistä. Otakustantamo, Es-poo.Rautamäki, Maija. 1983. Maisemamaakunnat, maa-kunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen kor-keakoulu, Arkkitehtiosasto. Otakustantamo, Es-poo.

Miljöötyypit Orgaaninen miljöötyyppi Orgaaniselle miljöötyypille on ominaista voima-kas maasto- ja luontosidonnaisuus, mikä on ha-vaittavissa tyypillisesti agraariympäristössä, maa-seutukylien rakenteessa. Kaupungeissa tätä tyyliä on keskiaikaisissa, säännöttömissä kaupunkimuo-doissa, joissa rakennusten suuntaus, tieverkko sekä aukioiden ja tilojen muodostuminen oli en-sisijaisesti topografi asta riippuvainen. Myös myö-hempinä kausina on esiintynyt pyrkimystä palata orgaanisempaan tapaan, kuten kansallisromant-tisella huvilarakennuskaudella (ihanteena oli kui-tenkin metsäluonnon hallitsema erämaisema, eikä viljelymaisema.) Nykyisin ekokylät pyrkivät herät-tämään orgaanista miljöömuodostusta henkiin. Orgaaniselle rakenteelle tyypillisiä piirteitä:

• Yleissijoitus riippuu maisemaoloista, kuten suurmaiseman solmukohdat

• Rakennusten suuntaus ja teiden linjaus nou-dattelee maaston muotoja ja rinteiden kaltevuuksia

• Rakennusten massoittelu ja mitoitus on maas-ton ja muiden luonnonelementtien mittasuhtei-siin sopeutuvaa

• Alueen potentiaalia hyväkseen käyttävä ja maisemarakennetta selkeyttävä viljely ja puutarhakulttuuri

• Maisemarakenteen osien arvojärjestyksen määrittämä hierarkia: arvorakennukset (kirk-ko, pappila ja kartanot) hallitsevilla paikoilla ja solmukohdissa, ”isot talot” julkisivut komeas-ti suunnattuina kylänraitin varrella, rantarinteil-lä jne. , torpat, mäkituvat ym. arvohierarkiassa alemmat rakennukset takarinteillä, selänteiden puolella ja takametsien tuntumassa

• Myös liikenneverkosto on hierarkkinen (polut-sivutiet-kylänraitti) sekä orgaanisesti maaston muotoja, maalajikuvioiden rajoja sekä maisema-tilojen rajoja noudattava.

Hallinnollinen miljöötyyppi Hallinnolliset miljöötyypit on synnytetty ja muo-toiltu ”ulkopuolisella mahtikäskyllä”. Varhaisimpia ovat 1600-1700-luvuilla perustetut ruutukaavakau-pungit. Myöhempiä ovat yksittäisiin toimintoihin, kuten kanaviin ja rautateihin liittyvät keskukset. Oma erityistyyppinsä on sotien jälkeinen pika-asu-tus- ja maanhankintalaeilla tuotettu pientaloasu-tus. Tämä tyyppi on syntytavaltaan hallinnollinen, mutta miljöönä muodostaa siirtymävaiheen or-gaanisesta teolliseen ympäristönkäsittelyyn. Suo-malaisessa kaupunkiperinteessä hallinnollisen tyy-pin ruutukaupunki on määräävä. Sen tyypillisiä ominaisuuksia ovat:

• Yleissijoitus on vielä orgaaniseen tapaan valit-tu eli solmukohdassa ja luonnonedellytyksillään rikkaassa paikassa.

• Sisäinen jäsennys on jäykkä ja kaavamainen.

• Vain vaikeimmat maastokohdat jätetty raken-tamatta, muuten rakennettu ruutukaavan mu-kaan maastosta piittaamatta.

- 30 -

• Akselistot sekä niiden päätemonumentteina hallintoa korostavat rakennukset, kuten raati-huoneet ja koulut, ovat yleisiä.

• Hierarkia on yhteiskuntajärjestyksen mukainen. Hallintoa korostavat toiminnot kärjessä sekä kauppa ovat parhailla keskeisillä paikoilla, joita kuvastaa katuverkoston leveys ja päällystys.

• Maiseman kasvupotentiaalia käytetään hy-väksi ruutukaavan mahdollisuuksien mukaan, jopa parannetaan kasvuoloja näillä alueilla (puistoissa).

• Erottuu ympäröivästä agraari- ja luontotyypeis-tä omaksi miljöötyypikseen rakentamisen tii-viyden ja kaavamaisuuden takia. On kuitenkin alisteinen maiseman kokonaisrakenteelle ra-kenteensa mataluuden vuoksi.

(Maalta kaupunkeihin töihin hakeutunut väestö rakensi asuntoja säännöstellyn kaupunkiraken-teen ulkopuolelle, yleensä kukkuloiden rinteille ja lakialueille. Tämä muoto muistuttaa enemmän ag-raaria kuin urbaania asuintapaa. )

Teollinen miljöötyyppi Teollinen miljöötyyppi on syntynyt inhimillises-tä mittakaavasta irtautuvan rakentamistuotan-non, kuten elementtirakentamisen, myötä. Luon-teeltaan ei-teollisetkin toiminnot, kuten asuminen ja virkistys, pakotettiin teolliseen muottiin, jonka seurauksia pelkkä viheraluerakentaminen ei voi peittää. Teollisen miljöötyypin kaupunkirakenne on etääntynyt luonnonelementeistä. Rakentami-nen on paikallisista luonnonoloista ja maisemara-kenteesta piittaamatonta, sillä kiinteistötekniset seikat ovat määränneet rakentamisen sijoituksen ja suuntauksen. Teolliselle miljöötyypille tunnus-omaisia piirteitä ovat:

• Tontit ovat kaavamaisen samankokoisia ja ra-kennukset sijoittuvat niillä irralleen katulinjasta ja rajoista vastoin vanhaa tapaa.

• Rakennukset ovat samasta muotista, joten alu-eelle tulee teollinen ilme. Agraarista vivahdetta alueille tuovat pihaviljelmät ja hyötypuutarhat.

• Luonnosta on tullut kulissi, jonka ylläpitoon on kehitetty ohjauskeinoja.

Lähteet:Rautamäki, Maija. 1983. Maisemamaakunnat, maa-kunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen kor-keakoulu, Arkkitehtiosasto. Otakustantamo, Es-poo.

SolmukohtaSolmukohta on useiden voimakkaiden maisema-tekijöiden leikkauspiste tai kohtauspaikka. Esimer-kiksi kulttuurihistoriallisten merkkirakennusten, kuten kirkot, sijaintipaikka tai harjun ja vesistön leikkauskohta.

Lähteet: Rautamäki, Maija. 1983. Maisemamaakunnat, maa-kunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen kor-keakoulu, Arkkitehtiosasto. Otakustantamo, Es-poo.

MaamerkkiMaamerkki on sellainen näkyvä rakennelma, joka on havaittavissa esim. taajaman ulkopuolelta tai toisesta osasta taajamaa. Maamerkit saattavat ol-la hallitsevia maisemassa ja ne usein helpottavat liikkumista vieraassa ympäristössä jäsentäen mai-semaa. Maamerkki voi olla myös pienemmällä alu-eella vaikuttavat merkki, kuten erikoinen puu tai ra-kennus tai muu vastaava poikkeama ympäristöstä. Maamerkit antavat maisemalle omaleimaisuutta.

Maamerkki voi olla myös jokin tavallinen esine tai rakennus, jos se on tärkeä ihmisen suunnistuksen kannalta. Tällaisesta maamerkistä esimerkkinä on mm. tuttu ovenkahva tai puistonpenkki.

Lähteet:Kekkonen, Ahti & Kukkonen, Heikki. 1991. Taajama-kuva. VAPK-kustannus. Valtion painatuskeskus, Hel-sinki.Tuovinen, Pentti. 1992. Ympäristökuva ja symboliik-ka: ympäristökuvan ja siihen liittyvien merkitysten analysointi-metodiikasta. Teknillinen korkeakoulu

- 31 -

LÄHTEET

Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupungin suunnittelupalvelut. 2008.

KaOs analyysit. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, TTY. 2008.

Kevyenliikenteen reittitarkastelut keskustasta länteen, esiselvitys 16.2.2009.

Loppuraportti Pispalan-Tahmelan alueen hyönteisselvityksestä 2009-2010. Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2010.

Pieni punainen kirja - Pispalan kulttuuriympäristöohjelma. Pispalan asukasyhdistys ry. 2005.

Pirkanmaan arvokkaat harjualueet. Pirkanmaan liitto. 2008.

Pispalan rakennustavat. Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Ky. & Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö. 2005.

Pispalan Maisema. Ma-arkkitehdit & Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö. 2005.

Pispalan selvitysaineisto. Tampereen kaupungin Suunnittelupalvelut, 20.11.2007, tark.13.10.2008.

Pispalan lepakkokartoitus 2008. Wermundsen Consulting Oy. 2008.

Pispalan lepakkokartoituksen tarkennus 2009. Biologitoimisto Vihervaara Oy. 2009.

Pispalan – Tahmelan alueen rakennetun ympäristön inventointi 2008-2009. Pirkanmaan maakuntamuseo. 2009.

Pispalan kehityspolut, vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, luonnos 19.11.2008. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, TTY.

Pispalan kehityskuva, loppuraportti. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, TTY. 2009.

Pispalan kevätlähteiden kartoitus. FCG Finnish Consulting Group Oy & Tampereen kaupunki. 2011.

Pispalan rakennustavat, Pispalan ja Tahmelan väliaikainen rakennustapaohje. Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy & Tampereen kaupunki. 2010.

Pispalan kehityspolut, Vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia –luonnos. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, TTY. 2008.

Pispalan asemakaavavaiheiden 1 – 3 eliöstö- ja biotooppiselvitys. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. 2011.

Pispalan asemakaavan uudistaminen, kaava-alueiden nro 8256 ja 8257 ohjatut kävelykierrokset 26.8.2008 – yhteenveto. Tampereen kaupunki, Suunnittelupalvelut. 2009.

Pispalan asemakaavan uudistaminen, kaava-alueiden nro 8309 ja 8310 ohjatut kävelykierrokset 16.9.2010 – yhteenveto. Tampereen kaupunki, Maankäytön suunnittelu. 2011.

Rakennettavuusselvitys, Pispalan ryytimaat. Tampereen Infra & Geowork Oy. 2011.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi, kaavoitusyksikkö. 1998.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Museovirasto. 2009.

Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan arkeologinen inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo. 2008.

MUUT LÄHTEET

BaltCICA Tampere –projektin aineistot.GTK & Tampereen kaupunki. 2011.

Kaupungin Oracle-paikkatietoaineistot.

Ajantasa-asemakaava.