pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - maiju huttunen
DESCRIPTION
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta, projektitutkija Maiju Huttunen, Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikköTRANSCRIPT
“Tell me a fact and I’ll learn.
Tell me a truth and I’ll believe.
But tell me a story
and it will live in my heart forever.”
Indian Proverb
Maiju Huttunen, KM, jatko-opiskelijaTampereen yliopisto
narratiivinenopetus.wordpress.com
Taustaksis Osana Know Id -hanketta,
Collaborative construction of knowledge andidentities in school and teacher education(Suomen Akatemia)
s Tieteellisiä ja praktisia tavoitteita, mm.:
s kehittää ja kokeilla identiteettiä tukevia pedagogisiakäytänteitä ja menetelmiä,s identiteetin ja oppimisen välisen suhteen ymmärtäminen
ja teoretisoiminen
Miksi tarinallista näkökulmaa?
s Tarinat osa jokapäiväistä, inhimillistä elämää
s ”Ihminen on kertova ja kertomusten kautta maailmaatulkitseva olento” (Heikkinen, H.L.T.)
s Kasvamme maailmaan kielen välityksellä (Suoranta)
s Identiteetin rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa(Reese ym.)
s Kielen merkityss Tiedon rakentumisessa, tietämisessä ja identiteetin
rakentumisessa
”-- tulkitsemme maailmaa alati kehittyvänä kertomuksena, jokasaa alkunsa ja liittyy aina uudelleen siihen kulttuuriseenkertomusvarantoon, jota kutsumme tiedoksi.
Samoin me ihmiset ymmärrämme itsemme kertomusten kautta –tosin sanoen rakennamme identiteettiämme tarinoidenvälityksellä, narratiivisesti.
Vastaus kysymykseen ”kuka olen” tuotetaan joka päivä uudelleentulkittavana minätarinana.
Näin siis sekä tieto itsestä että tieto maailmasta kehkeytyykertomusten kautta. Identiteetti ja tietäminen ovat kuinsiamilaiset kaksoset, jotka käyttävät ravintonaan kertomuksia.”
(Heikkinen, H.L.T. 2002c, 186.)
Tarinoiden voima
s Tunteiden tulkkejasMieleen jääviäs Tapa ilmaista itseä…
s Terapeuttisia mahdollisuuksias Terapeuttià terapiaa
s Kasvatuksessa/opetuksessaà toimitaanterapeuttisesti
Kahdenlaista tietämisen ja ajattelun tapaa(Bruner)
sNarratiivinens Kertomuksen muodossa
sParadigmaattinens Kaavamainen järkeily
”Kertomus jäljittelee elämää,
elämä jäljittelee kertomusta”(Bruner 2004, 692).
Narratiivinen identiteetti
…muotoutuu elämäntarinallisena, jonka prosesseissakertomukset muokkaavat ja edistävät identiteetin
kehittymistä läpi elämän (ks. Ropo; McAdams)
’kuka olen’, ’mistä tulen’, ’minne kuulun’, ’minne menen’
vastaukset rakentuvat kertomusten avulla mm. elämänhistoriasta, kokemuksista, tapahtumista ja niistä tehdyistätulkinnoista; narratiivinen prosessi
Yksilöllistä elämäntarinaa rakentaessaan ihminen tavallaan sitooelämänsä historian, nykypäivän ja tulevaisuutensa mielekkääksijatkumoksi ja antaa niille yhteyksiä ja tarkoituksia (McAdams)
s Paikka-, aika- ja tilannesidonnainen (Bruner)s Kehon kertomuksellisuus ja narratiivisuuden performatiivinen luonne
(ks. Peterson & Langellier)s Puheenkehityksen alkuvaiheilta (Reese, Yan, Jack, Hayne)
Identiteetti, tiedonrakentuminen jaoppiminen?
s Jos oppiminen on yksi identiteetin rakentajista,voiko identiteetti toisaalta auttaa tai haitataoppimista?s Muna vai kana?
s - identiteetti ja tieto ovat jatkuvasti rakentuviaprosesseja, jota ei voida koskaan pitää valmiina -
s Suhde opetettavaan asiaan
Identiteetti ja koulu
Tutkimukset: Koulu ei tue identiteetin rakentumistaoptimaalisesti
s Identiteetti käsitteenä kulttuuri-identiteetin nimissävain POPS:n etusivuilla.s Tietopainotteisuus.
s oppimisen prosessi ja motivaatios oma suhde opittavaan asiaan merkitseväs asian rakentuminen osaksi identiteettiä, omaa itseäs opittavan asian liittyminen omaan elämäänàmotivaatioà eheämpi
kertomus itsestä suhteessa opittaviin asioihin
Tarinoilla ja minäkertomusten muodostamisilla huomattaviamahdollisuuksia ja merkittävä osa oppimisessa, identiteetinkehityksessä ja maailman hahmotuksessa.
àKertomuksellisuutta painottavaa pedagogiaa,
àOpetuksen toteuttaminen kertomuksellisesti, narratiivistaidentiteettiä tukevaksi
àNarratiivisen opetussuunnitelman malli (Ropo)àvaihtoehto muun opetuksen rinnalle/yhteyteen
s Narratiivisuuden ja opetuksen välinen yhteys: opetus jaoppiminen tukevat narratiivisen identiteetin kehitystä
Narratiivinen opetusIdentiteetin narratiivinen luonne ja tiedonrakentumisen
prosessità tavoitteena hyödyntää ja löytää prosessienyhtymäkohtiaà kertomuksellisuutta painottava opetus jaoppiminenà elämäntarinan jäsentyminen
Eri oppiaineet, eheyttävä opetus, eri-ikäiset ja -kokoiset tai muuten erilaiset opetusryhmät.
Narratiivisen opetuksen näkökulmasta voidaantarkastella myös oppimistulosten ja -saavutustenarviointiin liittyviä menetelmiä ja asiasisältöjä.
Opetusmateriaali, kuten matematiikan oppitunti,jäsennetään kertomukselliseen muotoon: rakennatunnista kertomus!
Oppitunneilla voidaan käyttää kertomuksia, tarinoita,satuja sekä myös draamaa
• Liittyvät opittavaan aiheeseen• Liittyvät oppilaan maailmaanà oppilas kokee asian
omakohtaiseksi• Motivaationa: uppoutuu tarinan maailmaan, elämyksellisyys• Oppilaiden omat tarinat, kertomukset, sadut
Opittava asia/t eheytetään oppilaan elämäntarinaan• Opittavan asian ja oppilaan elämän kohtaaminen• Eheytetty opetus• Opetussuunnitelman järjestäminen elämäntarinan ympärille
Kertomuksellinen opetus: kertomuksellisia oppimisenprosesseja ja kertomuksellisia oppimistuloksia
• Arvioinnin mahdollisuudet, itserefllektio (Ropo; Huttunen & Pynninen)
Oppilaan näkökulmastaOppilaiden muodostamista oppimisen kertomuksista ilmenee
perinteisten opetuksen tulosten, kuten tietämisen ja osaamisenlisäksi– Ymmärtämisen tasot,– Lapsen oma suhtautuminen asiaan sekä– Lapsen tekemiä tulkintoja opetettavista asioista.
Kertomusten avulla luodaan merkityksiä opittaville asioilleosana omaa elämää ja ympäröivää maailmaa.
Oman kertomuksen rakentumisen ohella oppilaskuuntelee ja oppii ymmärtämään muiden kertomuksia– Yhteisten kertomusten rakentuminen – vahva kokemus olla
osa yhteisöä ja kulttuuria – minä, me, maailma.(Ropo; Huttunen & Pynninen)
Narratiivisten opetusmenetelmien tavoitteena
s elämäntarinan rakentuminens POPSin (2004) sisällöt toteutuvats narratiivisen opetussuunnitelman malli (Ropo)
s sovellettavuuss ehyet kokonaisuudets oppilaille mahdollisuus kertoa ja ymmärtää itsestään eri tavoins oppivat ymmärtämään tietoa ja itseä osana maailmankaikkeuttas narratiivisen identiteetin tasot
Oppilaat voisivat saada vastauksia…
”miten maailma on kytköksissä heihin, miten tieto onkytköksissä heihin,
keitä he ovat suhteessa maailmaan ja kaikkeen tietoon,jota heidän on opiskeltava…”
Minä maailmassa -opetuskokonaisuus
s Elämäntarinan rakentuminen opetuksenyhteydessä: opetettavat asiat ehyeksikokonaisuudeksi oppilaan elämäntarinaan
s Opetus teemoittain:s Pienistä suuriin perspektiiveihin, oppilaan minuudesta
aina maailmankaikkeuteens Opetettavat aiheet ja perinteinen opetussuunnitelma
järjestetään teemoittain ehyeksi kokonaisuudeksi
s Miten?
Pienistä suuriin, minusta maailmankaikkeuteen!
s Opetusta ei edetä oppikirjan sisällysluettelon mukaan,vaan elämäntarinallisena prosessinas Oppikirjoja käytetään, mutta niitä ”hypitään” teemoihin liittyvillä
kohdilla kokonaisuutta tukien
s Toteutetaan opetussuunnitelmaa, mutta se järjestetäänteemoittain, oppiaineita integroidaans Ei tehdä mitään ”erikoista”, tietojen opetus etenee prosessina
”punaisen langan” ympärillä
s Tutkiskellaan ensin itseä; lopuksi löydämme itsemme osanasuurta kokonaisuutta; maailmankaikkeuttas Samalla opitaan, miten kukin on osana maailmaa ja miten maailma ja
ympäröivä elämä liittyvät meihin kaikkiin
Minä maailmassa -teematMinuuden lähteillä
Minun perheeniMinun sukujuureni
Elämässä sattuu ja tapahtuuLäheisiä ihmisiä
Ystäviä ja luokkakavereitaTutustun ympäristööni
KotikaupunkiniOlen suomalainen
Minun satuniKotimaani naapurimaita
Suomi on yksi Euroopan maistaMaapallo
Leijumme avaruudessaMinä maailmassa
Kuka olen? – alkukäsityksiä itsestäpiirroksin, kirjoituksin, kuvin, sanoin
ElEläämmääni historiani historia
Oppilaita pyydettiinOppilaita pyydettiin kirjoittamaan taikirjoittamaan taitekemtekemääään muistiinpanoja eln muistiinpanoja eläämmäänsnsää
historiastahistoriasta::
Muistoja pikkulapsuudestaMuistoja pikkulapsuudestaOnko nimellOnko nimellää jokin tarinajokin tarina
EnsimmEnsimmääisiisiää sanojasanojaSyntymSyntymääppääivivää, syntym, syntymääpaikkapaikka
SekSekää muita tmuita täärkeitrkeitää ja hassujakin asioitaja hassujakin asioitaeleläämmään varreltan varrelta
“Elämässä sattuu ja tapahtuu”
Koulutehtäviä Kotitehtäviä:Lapsille kerrottiin satu Tuhkimosta. Teimme
yhdessä taululle aikajanan Tuhkimonelämästä sekä sukupuun hänenperheestään.
Teimme luokassa myös yhteisenelämänkaaren kotona lehdestä leikatuistaeri-ikäisistä ihmisistä.
Huoltajia pyydettiinkeskustelemaan lastensakanssa elämästä jasukulaisista.
Lapset tekivät elämästäänesimerkiksi sukupuun jaoman aikajanan.
Minun perheeni
Lapset piirsivät perheistään. Ennen tätäkeskusteltiin erilaisista perheistä ja siitä,miten vauvat tulevat maailmaan.Leikimme synnytyssairaalaa!
Kotona lapsia pyydettiin keskustelemaan jakirjoittamaan omista perheistään, omistaperheenjäsenistään ja siitä, miksi omaperhe on paras!
Aistirata liikuntasalissa!
Kokemuksia, yksilöllisiäaisteja, erilaisia aisteja.Millaisia minun aistiniovat – millaisia sinunaistisi ovat?
Makuasioista ei voikiistellä!
TunteitaTunteita jaja tuntemuksiatuntemuksiaTarinaTarina DumbostaDumbostaOpettaja luki tarinan lapsille.l Jokaisen tarinassa esiintyvän
tunteen kodassa opettaja näyttikuvan tunnetilasta. Tarinanjälkeen näistä tunteistakeskusteltiin kuvien avulla.
l Oppilaiden oli mahdollista tuntea,nähdä ja nimetä erilaisia tunteitaja tuntemuksia.
l Tämän jälkeen oppilaat nimesivätja piirsivät omista päiväntuntemuksistaan.l Miltä minusta tuntuu nyt?Milloin minusta voi tuntuasellaiselta, kuin tuossakuvassa?
Media ympärilläni ja minun oma sanomalehteni
• Koulussa tutustuttiin sanomalehden rakenteeseen.
• Lapsia pyydettiin selaamaan sanomalehtiä kotona.Tehtävänä oli leikata niistä mielenkiintoisia kuvia.
• Sitten aloitettiin oman sanomalehden toimitus.
MinMinää, luokkani,, luokkani,luokkakaverit, lluokkakaverit, läähiymphiympääristristöö
Kartasta karttaan,pohjapiirroksestamaastokarttaan,luokkahuoneesta koulun pihaan,lähiympäristöstä kaupunkiin,kotimaahan… maailmankarttaan.
””Olen suomalainen”
Mistä asuinmaani on tunnettu?Satu: Miina ja Manu Seikkailu SuomessaMatkustimme ympäri Suomea, ks. ilmansuunnat!Suomen kulttuuri, kieli ja muuta perustietoutta!
Lopuksi oppilaatkirjoittivat omasta Suomi-seikkailustaan lehteentarinan.
NaapurimaatNaapurimaatOppilaat etsivät ja kirjoittivat
ryhmätöinä perustietoa kustakinSuomen naapurimaasta.
Sitten he “esittivät maat” toisilleen.
Lopuksi naapurimaa-ryhmätmuutettiin urheilujoukkueiksi japidimme liikuntaturnauksen.
Suomi on yksiSuomi on yksiEuroopan maistaEuroopan maista“Matkustimme”ympäri Eurooppaa– Mikä Euroopassa oli
mielenkiintoista?“Muistan Eiffel-tornin,Colosseum on Italiassa,pizzojen maassa,Ihmettelin eri maidenlippuja, Haluaisinmatkustaa Ruotsiin.”
Miten maailma toimii?
Maailmassa monta onihmeellistä asiaa
Mikä on Minun ihmeeni?
Minä -kansio, portfolio, kollaasi,kouluvihko…
Minä maailmassa – sen voi tehdä eri kielillä, Minä jossain tietyssäoppiaineessa, Minä liikuntanäytöksenä, Minä lauluna, Minä tauluna - se voiolla yhden oppitunnin teema – se voi olla lukuvuoden teema – se voi ollavaikka koko peruskoulun teema. Minä, muut ja ympäröivä maailma.
TuloksiaAlussa useimpien poikien tarinat ja kuvalliset ilmaisut itsestään olivat
sisällöltään vähäisempiä kuin tyttöjen, mutta lopussa poikientarinat saivat runsaasti lisää sisältöä ja yksityiskohtia.
Projekti onnistui häivyttämään sukupuolieroja, ja toisaalta onnistuivahvistamaan lasten ainutlaatuisia eroja heidän kokemikseenvahvuuksiksi.
Eniten kehittyivät sellaisten lasten tarinat, joilla niiden ja itsetunnonhavaittiin olevan heikoimmat. Alussa he poikkesivat toisista eniten,mutta lopussa myös koettu poikkeavuus tunnistettiin vahvuudeksi.
Projekti ei tuottanut kenellekään liian itsevarmaa tarinaa, vaanjokaisen elämäntarina sai ikään kuin hyväksynnän sellaisena kuinon, ja he oppivat hyväksymään muiden erilaisuutta ja toisaaltasitä, missä määrin olemme samankaltaisia.
Lopuksi
s Oppilaat hyötyvät tämänkaltaisista interventioistas Näyttäisi olevan mahdollista järjestää opetusaines sellaiseen
muotoon, että se tukee identiteetin rakentumista.
s Alkutarinat kertovat, että koulu ei nykyisellään ota kantaaidentiteetin rakentumiseen, niin kuin se voisi.
s Jo kymmenen viikon projekti parantaa mahdollisuuksiarakentaa monipuolisia tarinoita.
s On tarpeen jatkaa tutkimusta sekä kokeiluja erilaisissaluokissa ja eri luokka-asteilla.
Bruner, J. Life as narrative. Social research. 71(3). 691-710.
Erikson, E. 1969. Identity: Youth and Crisis
Heikkinen, H.L.T. & Huttunen, R. 2002. Tulla siksi mitä olen? Teoksessa Heikkinen, H.L.T. & Syrjälä. L.Minussa elää monta tarinaa. Kirjoituksia opettajuudesta. Helsinki: Kansanvalistusseura. 163-183.
Heikkinen, H.L.T. 2002. Tarinat opettajankoulutuksen välineenä. Teoksessa Heikkinen, H.L.T. & Syrjälä. L.Minussa elää monta tarinaa. Kirjoituksia opettajuudesta. Helsinki: Kansanvalistusseura. 101-105.
Heikkinen, H.L.T. 2002. Narratiivisuus – ei vaan yksi vaan monta tarinaa. Teoksessa Heikkinen, H.L.T. &Syrjälä. L. Minussa elää monta tarinaa. Kirjoituksia opettajuudesta. Helsinki: Kansanvalistusseura. 116-125.
Huttunen, M. & Pynninen, S. Lasten narratiivisen identiteetin kehittäminen peruskouluopetuksessa.Etnografisena tapaustutkimuksena toteutettu Minä maailmassa –identiteettiprojekti. Produktiivinenpro gradu. Tampereen yliopisto.
Know Id. https://www12.uta.fi/blogs/know-id/
McAdams, D. P. 1988. Power, Intimacy, and the Life Story. Personologica Inquiries into Identiy. NewYork: The Guilfor Press.
Narratiivinen opetus. http://narratiivinenopetus.wordpress.com/
Polkinghorne, D.E. 1995. Narrative configuration in qualitative analysis. International Journal ofQualitative Studies in Education.
Reese, E., Yan, C., Jack, F. & Hayne, H. 2010. Emerging identities: Narrative and Self From Early Childhoodto Early Adolescence. In McLean, K. C. & Pasupathi, M.(ed.) Narrative Development in Adolescence. Creatingng the storied self. 23–43.
Ricoeur, P. 1992. Oneself as another. Chicago: University of Chigaco Press.
Ropo, E. 2009. Identity Development as a Basis for Curriculum Development. In Identity and Values inEducation Baltmannsweiler: Schneider Verlag Hohengehren.
Suoranta, J. 2002. kasvatuksellisesti näkeväksi. Tampere: Tampereen yliopistopaino.