1) Ruotsinkielisenä oppaana voidaan mainita kolmen tekijän yhteisteos Wahlgren, Peter, Wi-weka Warnling-Nerep & Pål Wrange (1999). Juridisk skrivguide. Stockholm: Norstedts juridik.

Talousoikeuden oppiaine Sl. 2011Vaasan yliopistoProfessori Asko Lehtonen

OHJEITA OIKEUSTIETEELLISTEN KIRJALLISTEN TÖIDEN LAATIJOILLE

I. Kirjallisten harjoitustöiden tarkoituksesta

Oikeustieteellisten harjoituskirjoitusten eli alku- ja väliraporttien sekä tutkielman laati-

misen pääasiallisena tarkoituksena on muun muassa

1) perehdyttää opiskelija

a) aktiiviseen tiedon hankkimiseen,

b) hankitun tiedon jäsentämiseen ja

c) kriittiseen arviointiin sekä

d) oikeudelliseen ajatteluun;

2) kehittää opiskelijan kielellistä valmiutta eli taitoa

a) ilmaista ajatuksensa ymmärrettävästi ja

b) argumentoida kannanottojaan hyväksyttävällä ja rationaalisella tavalla.

On tärkeätä, että oikeustieteellisiä opintoja suorittanut henkilö osaa etsiä tarvitsemansa

tiedon, oivaltaa kokonaisuudet ja erottaa olennaisen epäolennaisesta. Juuri tätä on totuttu

kutsumaan juridiseksi toiminta- ja ajattelumetodiksi. Kuitenkin on yhtä tärkeätä, että

lainopillista koulutusta saanut henkilö osaa johdonmukaisesti viestittää ajatustyönsä

tulokset muille henkilöille. Oikeustieteessä totuuden kriteeriksi mainitaan usein peruste-

luargumenttien kyky saada toiset lainoppineet lukijat (ns. auditorio) vakuuttuneeksi kan-

nanoton oikeellisuudesta. Tavoitteena pidetään lisäksi sitä, että lainopillista koulutusta

saaneet henkilöt saavuttaisivat ilmaisunsa selkeydessä sellaisen asteen, että maallikotkin

ymmärtäisivät vaikeuksitta hänen käyttämäänsä kieltä.

Toisinaan ns. lakisuomea moititaan raskaaksi ja vaikeatajuiseksi. Kritiikkiin on monesti

ollut aihetta. Nykypäivänä lakikieltä pyritään lähentämään yleiskieleen. Informatiivisista

syistä on tarpeen, että oikeustieteellisessä koulutuksessa kehitetään myös opiskelijan ky-

kyä käyttää kieltä.

Kirjoitustöitä varten on laadittu useita käyttökelpoisia oppaita. Oikeustieteen alalta voi-

daan mainita - tutustumisen arvoisina - seuraavat teokset:1)

1) Timonen, Pekka (1998). Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen.

Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta.

2

2) Domain-osoitteella tarkoitetaan Internet-verkon World Wide Web (WWW) -informaatio-palveluihin liittyvän kotisivun rekisteröityä osoitetunnusta. Kysymys on selväkielisestä merkkijo-nosta, jonka nimipalvelimet muuttavat neliosaiseksi numerosarjaksi eli Internet Protocol (IP) -tietoliikenneosoitteeksi. Tietoteknisessä merkityksessä puhutaan URL-osoitteesta (Uniform Re-source Locator).

3) Ks. lisäksi Lehtimaja, Lauri & Asko Lehtonen (1978). Ohjeita rikos- ja prosessioikeudellis-ten harjoitusaineiden ja tutkielmien kirjoittajille. Rikos- ja prosessioikeuden julkaisusarja B n:o5. Turku: Turun yliopisto, jonka tekstiin tämä moniste alunperin perustui.

4) Jyränki, Antero (1983). Opas syventäviin opintoihin: Päävastuuaine valtiosääntöoikeus.Turun yliopiston julkisoikeuden laitoksen julkaisuja N:o 26. Turku: Turun yliopisto.

Timosen teos on saatavissa myös ns. verkkojulkaisuna, jonka URL- eli domain-osoite2)

on seuraava: http://www.helsinki.fi/oik/tdk/tutkopas.html

2) Husa, Jaakko, Anu Mutanen & Teuvo Pohjalainen (2008). Kirjoitetaan juridiikkaa. 2.

painos. Helsinki: Talentum.

3) Hakala, Juha (1999). Graduopas. Melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus.

4) Kuusi, Matti (1963). Miten opin kirjoittamaan paremmin. Helsinki: Kirjayhtymä.

5) Koivusalo, Huovinen & Nyberg (1982): Selkeä virkakieli. 4. Painos. Helsinki: Valtion

koulutuskeskus.

Mainittuihin teoksiin sisältyy sekä muotoa että sisältöä koskevia yksityiskohtaisia ohjei-

ta, joista tutkielman ja muiden kirjallisten töiden laatijoille on hyötyä kirjoitustyön eri

vaiheissa.3)

Timosen teos on yleisopas, joka on tarkoitettu kaikille oikeustieteellisestä aiheesta kir-

joittaville. Husan, Mutasen ja Pohjolaisen yhteisteos on myös yleisopas, joka on painot-

tunut julkisoikeuteen. Kirjassa selvitetään kirjallisen työn lähtökohtia, oikeudellisen tie-

don lähteitä ja niiden käyttöä (mm. dokumentointia) sekä kirjoittamista koskevia muo-

tosuosituksia. Hakalan laatimassa oppaassa on käytännönläheisiä ohjeita tutkielman kir-

joittamisprosessiin liittyvistä tavanomaisista ongelmista, kuten aiheen rajaamisesta, aika-

taulun suunnittelusta, muistiinpanojen tekemisestä ja kirjoittamisen kompastuskivistä.

Kuusen opas on suppea ja "iäkäs" mutta edelleenkin erinomainen johdatus nimenomaan

kirjallisen ilmaisun kehittämiseen. Koivusalon, Huovisen ja Nybergin yhteisteos auttaa

välttämään ns. oikeudellista kapulakieltä. Teoksesta on saatavissa lisäksi tietoa kielen

ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä ja asiatyylin ominaisuuksista. Vielä on syytä

mainita Jyrängin laatima opas, jossa pääpaino on valtiosääntöoikeudessa. Oppaasta on

hyötyä muistakin oikeudenaloista kirjoittaville, jos aiheen käsittelyyn liittyy tarvetta pe-

rehtyä vanhempaan lainsäädäntöaineistoon.4)

II. Lähteiden käytöstä

Oikeuslähdeopillisia yleisesityksiä oikeustieteellisessä tutkimus- ja ratkaisutoiminnassa

käytettävistä lähteistä (oikeuslähteistä) sekä niiden sitovuudesta ja keskinäisestä etusija-

3

5) Informaatiolähdeopilla tarkoitetaan oppia oikeuslähdeaineistoa sisältävien informaatioläh-teiden sisällöstä ja käytöstä. Ks. tarkemmin Saarenpää (1999). Teoksessa: Suomalainen oikeus-tietosanakirja. VII Oikeuden yleistieteet s. 545.

6) Tanskan oikeutta koskevasta tiedonhausta ja informaatiolähteistä ks. esim. Blume, Peter(2000). At finde ret. København: Jurist- og Ökonomforbundets Forlag.

järjestyksestä sisältyy yleisen oikeustieteen oppikirjoihin. Esimerkkeinä näistä voidaan

mainita seuraavat teokset:

1) Aarnio, Aulis (1989). Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Helsinki:

Werner Söderström Osakeyhtiö.

2) Klami, Hannu Tapani (1987). Introduktion till rättsteorin. Helsingfors: Kauppakaari

Oy.

3) Laakso, Seppo (1990). Oikeudellisesta sääntelystä ja päätöksenteosta, erityisesti jul-

kisoikeuden alalla. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

4) Makkonen, Kaarle (1981). Luentoja yleisestä oikeustieteestä. Helsinki: Juridica.

5) Makkonen, Kaarle (1981). Oikeudellisen ratkaisutoiminnan ongelmia. Rakenneana-

lyyttinen tutkimus. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 191. Helsin-

ki: Lainopillisen Ylioppilastiedekunnan kustannustoimikunta.

6) Peczenik, Aleksander, Aulis Aarnio & Gunnar Bergholtz (1990). Juridisk argumenta-

tion. En lärobok i allmän rättslära. Stockholm: Nordstedts Förlag.

7) Siltala, Raimo (2001). Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeus-

tieteellinen tiedekunta.

8) Tolonen, Hannu (2003). Oikeuslähdeoppi. Helsinki: WSOY Lakitieto.

Oikeudellisen tiedon informaatiolähteitä koskeva käytännönläheinen hakuopas on5)

teos: Koskinen, Heli & Päivi Virta (1996). Oikeudellisen tiedon lähteitä. Käytännön kä-

sikirja. Helsinki: Kauppakaari Oy.

Ruotsin oikeuden suhteen saman tyyppistä tietoa sisältävä julkaisu on seitsemän kirjoit-

tajan (Bernitz, Heuman, Leijonhufvud, Seipel, Warnling-Nerep, Victorin ja Vogel) yh-

teisteos (2000) Finna rätt. Juristens källmaterial och arbetsmetoder. Sjätte upplagan.

Stockholm: Norstedts Juridik AB. Tämä teos sisältää runsaasti syvällistä tietoa Ruotsin

informaatio- ja oikeuslähteistä sekä kirjoittamisohjeita.6)

II.1. Lainsäädäntö

II.1.1. Lakikirjat

Juridisessa tutkimuksessa ensimmäinen lähdeteos on luonnollisesti ‘lakikirja’ eli Suo-

men Laki I-II ja Finlands Lag I-II taikka niiden eripainokset, kuten vuosittain ilmestyvä

vero-oikeutta koskeva eripainos ‘Verolait' tai ‘Skatteförfattningarna’. ‘Lakikirjat’ ovat

4

7) Kaikki Pohjoismaiset lakikirjat ovat kaupallisia tuotteita. Kotimaisissa lakikirjoissa on tois-tuvasti esiintynyt painovirheitä. Niiden sisältö on toimittajien valitsemaa samalla tavalla kuinmuissakin kaupallisissa tuotteissa. Tavanomaista lähdekritiikkiä on siten käytettävä esim. lakikir-jaan otettujen oikeustapausten ja kirjallisuusluetteloiden edustavuuden suhteen. - Lakikirjan nimion Ruotsissa Sveriges rikes lag, Norjassa Norges lover ja Tanskassa Karnovs Lovsamling.

8) Suomen Laki online -palvelu ovat käytettävissä Tiedekirjasto Tritoniassa.

9) Edita Publishing Oy:n tuotantoon kuuluu myös cd-rom-tuote Ympäristö ja rakentaminen-lakikanta, joka sisältää muun muassa ympäristölainsäädäntöä, rakentamismääräyskokoelmat jaelintarvikelainsäädäntöä sekä niiden esitöitä ynnä Eurooppa-oikeutta ja kansainvälisiä ympäristö-sopimuksia.

Talentum Media Oy:n kustantamia kaupallisia tuotteita. Tästä syystä Verolait eripai-7)

noksen aineisto ei sisälly nykyisin Suomen Laki -teoksiin.

Suomen Laki teoksia toimitetaan nykyisin myös cd-rom-tuotteena, jossa ovat Suomen

Laki I:n ja II:n sekä Verolait eripainoksen säädösaineisto. Säädösten lisäksi cd-rom-levy

sisältää valikoituja hallituksen esityksiä vuodesta 1987 lukien ja kaikki lakiesitykset vuo-

desta 1995 alkaen sekä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden julkais-

tut ratkaisut vuodesta 1980 alkaen. Suomen Laki -teosten aineisto on saatavissa Interne-

tin välityksellä maksullisena online-palveluna domain-osoitteessa: www.suomenlaki.-

com.8)

Kilpailevana kaupallisena cd-rom-tuotteena on markkinoilla Edita Publishing Oy:n tuot-

tama ja markkinoima Yrityksen lakikanta. Se sisältää lainsäädäntöaineiston lisäksi la-

kien esitöitä eli hallituksen esitykset ja eduskunnan valiokuntien mietinnöt vuodesta

1992 alkaen, KKO:n ja KHO:n ratkaisujen tiivistelmiä ja otsikoita, verosopimuksia ja

eräitä muita kansainvälisiä sopimuksia, EY:n direktiivejä sekä kirjanpitolautakunnan

lausuntoja, päätöksiä ja yleisohjeita. 9)

Edita Publishing Oy:n tuottama säädösaineisto on nykyisin saatavissa myös online-pal-

veluna Edilex -nimisestä lakitietopalvelusta (domain-osoite: www.edilex.fi). Edilexin

Virallistieto-osiossa on mm. säädöskokoelma ja författningssamling. Säädökset -osiossa

ovat mm. tietokannat Lainsäädäntö, Lagstiftning, Säädösmuutosrekisteri ja Säädöskään-

nökset. Palveluun löytyy linkki myös Tiedekirjasto Tritonian verkkosivulta (osoitteesta:

www.tritonia.fi) Nelli-portaalin kautta.

Verolait eripainos on nykyisin saatavana myös cd-rom-tuotteena. CD-ROM sisältää

verolakien lisäksi uusimpia verotusta koskevia hallituksen esityksiä (kaikki lakiesitykset

vuodesta 1995 alkaen ja valikoituja esityksiä vuosilta 1987-1994) sekä KHO:n ja KKO:n

julkaistut ratkaisut perusteluineen vuodesta 1980 lähtien ynnä verosopimukset sekä kir-

janpitolautakunnan lausunnot ja yleisohjeet vuodesta 1990 alkaen.

Verolait eripainoksen sijasta ja rinnalla voidaan käyttää Verosäädökset julkaisua, joka

on Edita Publishing Oy:n (ent. Valtion Painatuskeskuksen) kaupallinen tuote. Teoksen

mukana voi tilata Windows-ympäristössä toimivan cd-rom-levykkeen. Verosäädökset

5

10) Verosäädöksiä on saatavana cd-rom-muodossa myös WSOY:n kustantamalla Yritys cd--rom-levykkeellä.

11) Säädöskokoelman sisällöstä ja julkaisemisesta säädettiin aikaisemmin Suomen säädösko-koelmasta annetussa asetuksessa (696/1980). - Nykyisen perustuslain (11.6.1999/731) edellyttä-mät säännökset Suomen säädöskokoelmasta ja sen sopimussarjasta sisältyvät nykyisin lakiinSuomen säädöskokoelmasta (188/2000), joka tuli voimaan 1.3.2000. Ks. tarkemmin HE174/1999 vp.

12) Säädöskokoelman yleisessä osassa julkaistiin ennen 1.3.2000 muun muassa lait ja asetuk-set sekä niiden täytäntöönpanoa koskevat valtioneuvoston ja ministeriöiden päätökset.

13) Ministeriön asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa, jollei niitä ole päätetty erityisestäsyystä julkaista ministeriön määräyskokoelmassa.

cd-rom -levyllä on verolainsäädännön lisäksi Suomen solmimat verosopimukset, EU-

lainsäädäntöä vero- ja yhtiöoikeuden alalta, KHO:n verotusta koskevat vuosikirjaratkai-

sut vuodesta 1990 lähtien, keskusverolautakunnan (KVL:n) ennakkoratkaisut lyhennel-

minä vuodesta 1992 alkaen, kirjanpitolautakunnan päätöksiä, ratkaisuja ja yleisohjeita

sekä verolainsäädäntöön liittyviä hallituksen lakiesityksiä ja eduskunnan valiokuntien

mietintöjä vuodesta 1992 alkaen.

Verolait ja Verosäädökset julkaisut poikkeavat lainsäädännön osalta toisistaan lähinnä

sisällysluettelon systematisoinnin ja oikeustapausten sijoittelun suhteen.10)

Vaasan hovioikeuden toimesta on perustettu viitetietokanta Lakipykälät oikeuskirjalli-

suudessa (Palmu-tietokanta), jota ylläpidetään oikeusministeriön tietotekniikkatoimis-

tossa. Tietokanta sisältää pykälittäin viittauksia kotimaisiin oikeustieteellisiin artikkelei-

hin ja kirjoihin, joissa on käsitelty asianomaisen lainkohdan tarkoittamaa asiaa. Tieto-

kanta on toistaiseksi vain tuomioistuimien käytössä.

II.1.2. Suomen säädöskokoelma

Lakikirjojen täydennyksenä tarvitaan Suomen Säädöskokoelmaa (ent. Asetuskokoel-

maa), jonka vuosikerrat ovat saatavissa vuodesta 1860 alkaen, ja sen erillisenä osana

toimitettavaa sopimussarjaa, jossa julkaistaan valtiosopimukset ja Suomen kansainväli-

siä velvoitteita sisältävät muut vastaavat asiakirjat.

Suomen säädöskokoelman jaotusta ja sisältöä on muutettu 1.1.1993 ja 1.3.2000 lukien.11)

Perinteinen säädöskokoelma on julkaistu säädöskokoelman yleisenä osana. Siinä on12)

julkaistava muun muassa a) lait sekä b) tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja minis-

teriöiden asetukset.13)

Tämän lisäksi säädöskokoelmassa julkaistaan valtiontaloutta koskevia eduskunnan pää-

6

14) Ennen nykyisen Suomen säädöskokoelmasta annetun lain voimaantuloa 1.3.2000 ilmestyisäädöskokoelman erillisenä osana talousarviosarja, jossa julkaistiin 1) valtion talousarvio ja lisä-talousarviot sekä 2) niitä koskevat eduskunnan päätökset ynnä 3) päätökset lainanottovaltuuksis-ta, valtiontakauksista, valtion omaisuuden luovuttamisesta ja määräysvallan hankkimisesta val-tiolle yhtiössä. Ks. HE 174/1999 vp s. 15-16.

15) Valtion säädöstietopankin edeltäjä oli oikeudellinen tietopankki Finlex, joka oli oikeusmi-nisteriön hallinnassa ollut oikeudellisen aineiston informaatiojärjestelmä (ns. vanha Finlex). Jär-jestelmässä oli 40 tietokantaa, joiden käyttö oli maksullista. Valtion tietokonekeskus (VTKK)huolehti alunperin järjestelmän teknisestä toiminnasta. Tekninen ylläpito siirtyi sittemmin Tieto-Enatorille, jonka ylläpitämän käyttöliittymän yleinen käyttö päättyi tosiasiallisesti 3.1.3.2002.Vuonna 2002 siirtyivät loputkin tietokannat Valtion säädöstietopankki Finlexiin tai muiden tie-dontuottajien www-palveluihin.

16) ‘Oikeuskäytäntö’ -kokonaisuutta selvitetään jäljempänä luvussa II.3. Oikeuskäytäntö.

töksiä, kuten valtion talousarvio ja lisätalousarvio.14)

Säädöskokoelman jokaiseen vuosikertaan laaditaan jälkikäteen aakkosellinen hakemisto.

Näiden hakemistojen yhdistelmä julkaistaan viiden vuoden välein.

Ahvenanmaan maakunnalla on oma säädöskokoelmansa, josta säädetään maakuntalaissa

landskapslag om Ålands författningssamling (9.12.1993/112).

II.1.3. Valtion säädöstietopankki Finlex

Nykyisin ei tule unohtaa Internetin tuomia käyttömahdollisuuksia säädösaineiston etsi-

misessä ja siihen perehtymisessä. Oikeusministeriö on syksyllä 1997 avannut Valtion

säädöstietopankin (Finlex), jonka avulla pyritään toteuttamaan valtiovallan perusvel-15)

voitetta lainsäädäntöä koskevan tiedon jakelusta. Säädöstietopankki muodostuu nykyisin

tosiasiallisesti viidestä kokonaisuudesta: 1) lainsäädäntö, 2) oikeuskäytäntö, 3) valtio-16)

sopimukset, 4) viranomaiset ja 5) hallituksen esitykset. Säädöstietopankin käyttö on

maksutonta ja sen domain-osoite on http://www.finlex.fi.

Säädöstietopankin ‘lainsäädäntö’ -kokonaisuus sisältää viisi pääryhmää: a) ajantasainen

lainsäädäntö, b) säädökset alkuperäisinä, c) säädösmuutosten hakemisto, d) sähköinen

säädöskokoelma ja e) säädöskäännökset.

Ajantasainen lainsäädäntö on ajan tasalle toimitettu säädösten (lakien ja asetusten) teks-

titietokanta, jonka käyttö on maksutonta. Säädösdokumenteista on linkit hallituksen laki-

esityksiin. Säädöstekstejä päivitetään kerran viikossa.

Säädökset alkuperäisinä tietokantaan sisältyy a) Suomen säädöskokoelmassa julkaistu

aineisto kokonaisuudessaan vuodesta 1987 lukien ja ennen vuotta 1987 julkaistua lain-

säädäntöä siltä osin, kun se on vielä voimassa, b) ruotsinkieliset säädökset ja c) saamen-

kieliset säädökset.

7

17) Määräysten ja ohjeiden eroista ja sisällöstä ks. tarkemmin esim. laki viranomaisten mää-räyksiä ja ohjeita koskevista toimenpiteistä (573/1989). Tämä laki on kumottu 1.3.2000 voimaantulleella lailla ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista (189/2000),jonka nojalla on annettu valtioneuvoston asetus (259/2000). Näihin säädöksiin perustuu viran-omaisten velvollisuus koota normeja koskevat tiedot yhteen tietokantaan. Ks. HE 174/1999 vpsekä LaVL 1/2000 vp ja PeVM 1/2000 vp.

18) Valtioneuvoston oikeuskansleria käsitellään tarkemmin jäljempänä luvussa II.3.

19) Sopimussarjan sisällöstä ja sopimusten julkaisemisesta ks. tarkemmin kansainvälisten so-pimusten julkaisemisesta annettu laki (360/1982) ja asetus (361/1982). - Tämä laki on korvattunykyisen perustuslain (731/1999) myötä 1.3.2000 voimaan tulleella lailla Suomen säädöskokoel-masta (188/2000). Ks. HE 174/1999 vp.

Säädösmuutosten hakemisto on viitetietokanta, joissa on tietoja säädösten muutoksista,

voimaantulosta ja kumoamisesta sekä niiden nojalla annetuista säädöksistä. Sähköisen

Suomen säädöskokoelman katselu edellyttää Acrobat Reader -ohjelman käyttämistä.

Säädöskäännösten tietokanta sisältää suomalaisten säädösten vieraskielisten käännösten

hakemiston ja noin 300 säädöksen käännöstekstit (englanniksi).

Lainsäädäntö- ja oikeustapausaineistoa voi etsiä hakutoiminnoilla. Esimerkiksi lainsää-

däntö-kokonaisuudessa on a) nimikehaku, joka kohdistuu viitetietokannan nimikkeisiin,

ja b) tekstihaku lainsäädäntöön, joka on vapaata tekstihakua säädösteksteihin. Sivuilla on

myös käyttöohjeita, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti tekstihakuja. Säädöstekstin voi

tulostaa kokonaisuudessaan kirjoittimelle print-komennolla.

Valtion Säädöstietopankki Finlexin osioon “Viranomaiset“ sisältyy myös tietokanta Vi-

ranomaisten määräyskokoelma, joka sisälsi alunperin viitetietokantana ministeriöiden

ja valtion keskushallinnon viranomaisten (keskusvirastojen) normit ja sittemmin teksti-

tietokantana. Tietokannan pohjana on ollut vanhan Finlexin normitietokanta (FNOR).

Tämä viitetietokanta sisälsi tietoja ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten nor-

meista (määräyksistä ja ohjeista). Viranomaisten määräyskokoelma -osio on nykyisin17)

jaettu kahteen ryhmään: a) ministeriöt ja b) muut valtion viranomaiset, joista jälkimmäi-

seen sisältyvät muun muassa tullihallituksen ja verohallituksen antamat määräykset.

“Viranomaiset” osiossa on lisäksi seuraavat tietokannat: 1) tietosuojalautakunta, johon

on otettu tietosuojalautakunnan päätöksiä vuodesta 1988 alkaen, 2) työehtosopimukset,

johon on tallennettu työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätök-

set, joilla vahvistetaan, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova vaiko ei, ja 3)

valtioneuvoston oikeuskansleri.18)

II.1.4. Kansainväliset sopimukset

Säädöskokoelman sopimussarja jaettiin 1.1.1993 lukien kahteen erilliseen osaan: 1)

yleinen osa ja 2) Euroopan talousalue. Edellisessä on julkaistu ne kansainväliset sopi-19)

mukset, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut, ja jälkimmäisessä Euroopan talous-

8

20) Euroopan talousalue -osasto ilmestyi vain vuoden 1994 ajan. Sarjan julkaiseminen päättyivuoden 1995 alusta, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.

21) Yksityiskohdista ks. tarkemmin laki Suomen säädöskokoelmasta (188/2000) 8-10 §.

22) ETA-sopimuksesta ks. esim. Timonen, Pekka (1993). ETA-sopimuksen vaikutus suoma-laiseen oikeuslähde- ja tulkintaoppiin. LM 1993 s. 583-597.

23) Valtion säädöstietopankista ks. alaluku II.1.3.

24) Eri valtioiden aineistoon pääsee yleensä helpoiten käsiksi linkkiluetteloiden avulla, joitakäsitellään jäljempänä alaluvussa II.4. Oikeuskirjallisuus.

alueen perustamiseen ja toimintaan liittyvät kansainväliset sopimukset sekä kansainvälis-

ten toimielinten antamat Suomen valtiota sitovat päätökset ja määräykset.20)

Sopimussarjassa julkaistaan nykyisin a) valtiosopimukset, b) Suomen kansainvälisiä

velvoitteita sisältävät muut vastaavat asiakirjat ja c) Suomen kansainvälisiä suhteita

koskevat ilmoitukset.21)

Vanhaan Finlex-tietopankkiin sisältyi Suomen voimassa olevien kansainvälisten sopi-

musten viitetietokanta (FSOP). Sopimusten tekstit oli otettu tietokantaan 1.1.1993 luki-

en. Vuonna 1992 otettiin käyttöön tietokanta Euroopan talousalueen normit (FEYD). Tä-

hän tietokantaan sisältyivät Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopi-

muksen) aineisto eli pääsopimus sekä siihen liittyvät pöytäkirjat ja liiteluettelot elikkä

sopimuksen sisältämät Euroopan yhteisön säädökset ja direktiivit suomenkielisinä. Sama

tietokanta oli vanhassa Finlexissä myös ruotsinkielisenä (tietokantatunnus FEES).22)

Valtion säädöstietopankki Finlexiin on vuonna 1999 lisätty valtiosopimusten viite- ja23)

tekstitietokanta. Se perustuu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistuun ai-

neistoon. Tietokanta toteutettiin aluksi vanhan Finlexin Kansainväliset sopimukset

(FSOP) viitetietoaineiston ja siihen otettujen sopimustekstien laajuisena. Valtion säädös-

tietopankki Finlexissä ovat nykyisin osiot 1) valtiosopimukset, joka sisältää voimassa

olevien sopimusten suomenkieliset tekstit, 2) valtiosopimusten viitetietokanta ja 3) säh-

köinen sopimussarja, jossa ovat sopimukset vuodesta 1999 alkaen suomeksi ja ruotsiksi.

Sopimukset on jaettu 1) kahdenvälisiin sopimuksiin ja 2) monenvälisiin sopimuksiin.

Tämän lisäksi sopimukset on ryhmitelty aihepiirin mukaan.

Kansainvälisistä sopimuksista on Internetin välityksellä saatavissa tietoa monilta eri pal-

velimilta. Monien valtioiden tekemistä sopimuksista löytyy informaatiota asianomaisen

valtion lainsäädäntöä koskevista www-palveluista. Internet mahdollistaa tällöin no-24)

pean tiedonsaannin.

Kansainväliset järjestöt ovat runsaassa määrin perustaneet palvelimia, joista usein saa

tietoa ao. järjestön alaan kuuluvista sopimuksista. Esimerkkinä on syytä mainita a) Eu-

roopan neuvosto sekä b) Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja sen erityisjärjestöt. Euroopan

neuvostolla on sopimustietokanta, joka sisältää myös luettelon sopimuksen ratifioineista

9

25) Englanninkieliset sopimukset ovat maksutta saatavissa osoitteesta: http://www.coe.int

26) Tietokannan osoite on http://www.untreaty.un.org.

27) WIPOn domain-osoite on http://www.wipo.int.

28) WTO:n domain-osoite on http://www.wto.org.

29) ILO:n kotisivun osoite on http://www.ilo.org.

30) EPO:n osoite on http://www.european-patent-office.org.

maista. Yhdistyneillä kansakunnilla on myös sopimustietokanta, josta ovat saatavissa25)

sopimustekstit ja tieto ratifiointitilanteesta. 26)

Sopimusaineistoa löytyy muun muassa seuraavien järjestöjen palvelimilta:

1) Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO (World Intellectual Property Orga-

nization), 27)

2) Maailman kauppajärjestö WTO (World Trade Organisation) ja 28)

3) Kansainvälinen työjärjestö ILO, jonka sivuilta ovat saatavissa järjestön sopimukset29)

ja suositukset ILOLex nimisestä tietokannasta.

Patenttisopimuksia on Euroopan patenttiviraston (EPO) palvelimella.30)

Kansainvälisistä verosopimuksista on julkaistu kokoomateoksia. Talentum Media Oy:n

kustantama verosopimuskokoelma ilmestyy nimikkeellä Verosopimukset. Edita Pub-

lishing Oy:n kilpailevaa teosta on julkaistu nimellä Suomen verosopimukset. Verosopi-

mukset ovat saatavissa myös cd-rom -muodossa, koska ne sisältyvät Verolait ja Verosää-

dökset -teoksiin, kuten edellä luvussa II.1.1. on mainittu.

II.1.5. Euroopan unioni

Suomen kuulumisesta Euroopan unioniin johtuu, että Suomessa sovellettava oikeus

muodostuu a) kansallisesta oikeudesta ja b) Euroopan unionin oikeusjärjestyksestä

(aikaisemmin yhteisöoikeudesta eli EY-oikeudesta; Community Law). EU-oikeus jae-

taan 1) primäärioikeuteen (ensisijaiseen oikeuteen) ja 2) sekundäärioikeuteen (johdan-

naiseen oikeuteen).

Primäärioikeuteen kuuluvat 1) Yhteisön perustamissopimukset eli a) EY:n perustamis-

sopimus 1957 (Rooman sopimus), mikä on Lissabonin sopimuksella muutettu sopimuk-

seksi Euroopan unionin toiminnasta, b) Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopi-

mus 1951 ja c) Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus 1957, 2) jäsenvaltioi-

den liittymissopimukset, kuten a) 1972: Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia, b) 1979: Kreik-

ka, c) 1985: Portugali ja Espanja sekä d) 1994: Suomi, Ruotsi ja Itävalta sekä 3) muut

sopimukset eli a) fuusio- eli sulautumissopimus 1967, b) Euroopan yhtenäisasiakirja

1986, c) sopimus Euroopan unionista 1992 (Maastrichtin sopimus), d) Amsterdamin so-

pimus (2.10.1997), e) Nizzan sopimus (26.6.2001) ja f) Lissabonin sopimus, mikä tuli

voimaan 1.12.2009, ja millä myös muutettiin EY:n perustamissopimusta ja sopimusta

10

31) Eurooppa-palvelin on komission ylläpitämä palvelin, jolla on Euroopan unionin pääkotisi-vu (portaali). Sen domain-osoite on http://europa.eu. Palvelimelta saa tietoa muun muassa kaikis-ta EU:n toimielimistä, joilla on myös omat kotisivut, sekä perustietoa Euroopan unionista.

Euroopan unionista.. Sekundäärioikeus koostuu 1) asetuksista, jotka ovat ylikansallista

lainsäädäntöä ja jotka ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa, 2) direk-

tiiveistä, jotka ovat harmonisointinormeja, 3) (sitovista) päätöksistä, jotka ovat yksittäis-

tapauksia koskeva akteja ja jotka sitovat niitä, joihin ne on kohdistettu, 4) suosituksista

ja mielipiteistä (tiedoksiannoista), 5) kansainvälisistä sopimuksista, joihin EU on liitty-

nyt, ja 6) EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

Euroopan unionin yhteisöpäätöksiä eli ns. sekundäärinormeja (kuten asetuksia ja direk-

tiivejä) julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (Official Journal of Eu-

ropean Communities; OJ), joka ilmestyy muun muassa suomen ja ruotsin kielellä.

Vuonna 1998 on otettu käyttöön ilmaisena palveluna EUR-Lex. Palvelun toiminnasta ja

hallinnosta vastaa EUR-OP eli Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Jär-

jestelmä on perustettu EU:n toimielinten pyynnöstä Euroopan unionin lainsäädännön

saattamiseksi kansalaisten saataville. EUR-Lex-palvelun domain-osoite on:

http://eur-lex.europa.eu.31)

EUR-Lexin sisältämä ‘Euroopan unionin lainsäädäntö’ muodostuu seuraavista osista

(kokoelmista):

1) Euroopan unionin virallinen lehti, sarjat L (lainsäädäntö) ja C (tiedonannot). Viralli-

set lehdet ovat saatavilla ilmaiseksi 20 päivän ajan. Tämän jälkeen niistä saa tietoa mak-

sullisista a) Eudor-arkistosta ja b) Celex-tietokannasta.

2) Sopimuskokoelma, joka sisältää a) konsolidoidut perussopimukset, kuten perustamis-

sopimukset ja liittymissopimukset, ja b) kansainväliset sopimukset.

3) Voimassa oleva lainsäädäntö, joka sisältää Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä

julkaistut voimassa olevat säädökset. Kokoelmaan liittyy a) aakkosellinen hakemisto ja

b) aiheenmukainen luettelo. Tietty säädös voidaan hakea aakkosellisen asiahakemiston

avulla tai aiheensa mukaisesti. ‘Aiheenmukainen rakenne’ on jaettu 20 pääluokkaan, ku-

ten tulliliitto ja tavaroiden vapaa liikkuvuus (02), kilpailupolitiikka (08), verotus (09) ja

yritysoikeus (17). Kokoelmaan ‘Voimassa oleva lainsäädäntö’ liittyy myös osio ‘Koon-

netut tekstit’, joka sisältää eräiden lainsäädännöllisten asiakirjojen konsolidoidut tekstit.

4) Lainsäädännön valmisteluasiakirjat, jotka muodostuvat KOM-asiakirjoista, kuten ko-

mission lainsäädäntöehdotuksista ja tiedonannoista sekä parlamentin asiakirjoista ja ko-

miteoiden lausunnoista.

5) Oikeuskäytäntö, joka sisältää vain uusimman oikeuskäytännön.

Euroopan unionin keskeisimmät säädökset julkaistaan Euroopan unionin laki nimisenä

kirjana, joka sisältää muun muassa primäärioikeutta ja eri oikeudenaloja koskevaa lain-

säädäntöä. Verotusta ja tulliasioita koskeva lainsäädäntö on julkaistu erillisessä teokses-

sa Euroopan unionin verolait. Euroopan unionin laki -teos on saatavana myös cd-rom-

tuotteena. Kilpaileva kaupallinen teos on Edita:n julkaisema Eurooppaoikeuden laki-

11

32) Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisujen luettelo vuosilta 1994-2000 on saata-vissa domain-osoitteesta: http://www.om.fi

33) Menneinä vuosina kaikki ministeriöt eivät ole pitäneet systemaattista luetteloa tai sarjaaesimerkiksi työryhmien muistioista. Niiden saatavuus voi siten olla vaivalloista. - Valtion viras-tojen, laitosten ja komiteoiden julkaisuista saa tietoa teoksesta Valtion virallisjulkaisut (Statensoffentliga publikationer), joka on ilmestynyt vuodesta 1961 lähtien. Samat tiedot vuodesta 1984lukien ovat olleet saatavissa Internetin välityksellä eduskunnan kirjaston ylläpitämästä Ville -tie-tokannasta (valtion virallisjulkaisut). Tietokannan ylläpito lopetettiin vuonna 1999.

34) Valtiovarainministeriön uudemmat työryhmämuistiot saa nykyisin myös Internetin väli-tyksellä domain-osoitteesta: http://www.vm.fi/julkaisut. Nämä mietinnöt ovat keskeistä lainval-misteluaineistoa veroasioissa. Muistioille annetaan vuosittainen juokseva järjestysnumero.

35) Oikeusministeriön verkkosivut on jaettu kahteen osaan ja domain-osoitteeseen: 1) oikeus-ministeriö (http://www.om.fi) ja 2) oikeuslaitos (http://www.oikeus.fi). Oikeusministeriön sivuil-ta löytyy mm. komiteoiden ja toimikuntien mietintöjä, työryhmämietintöjä sekä lausuntoja ja sel-vityksiä. Oikeuslaitoksen verkkosivuilla on tietoa tuomioistuimista, syyttäjälaitoksesta, oikeus-avusta ja ulosotosta.

kirja.

Vanhassa Finlexissä oli myös Euroopan unionin säädös- ja oikeustapaustietokanta

(FCEL). Se sisälsi Euroopan unionin Celex-tietopankin englanninkielisen version EU:n

kaikista normeista, valmisteluasiakirjoista ja EU:n tuomioistuimen ratkaisuista vuodesta

1954 alkaen.

II.2. Lakien esityöt

Aiheeseen liittyviin lainkohtiin on perehdyttävä huolellisesti. Tämän lisäksi kirjoittajan

on tutustuttava lakien esitöihin eli a) lainvalmisteluasiakirjoihin sekä ennen kaikkea

b) lainsäädäntöaineistoon eli valtiopäiväasiakirjoihin.

Säädösten esityöt auttavat ymmärtämään lakitekstin taustalla olevia ajatuksia, yhteiskun-

tapoliittisia tavoitteita ja säännösten tarkoitusta.

Lainvalmisteluasiakirjoja ovat 1) komiteanmietinnöt, 2) lainvalmistelukunnan, oikeus-

ministeriön lainvalmisteluosaston (entisen lainsäädäntöosaston) ja laintarkastuskunnan32)

julkaisut sekä 3) ministeriöiden erilaisten toimikuntien ja työryhmien mietinnöt tai muis-

tiot, kuten valtiovarainministeriön työryhmämuistiot. Komitean sijasta lainvalmiste-33) 34)

lutyön on voinut suorittaa asianomaisen ministeriön määräämä toimikunta tai työryhmä.

Valtioneuvoston verkkosivuilla (http://www.valtioneuvosto.fi) on painike “Ministeriöt”,

jossa ovat linkit kaikkien ministeriöiden omille www-sivuille. Ministeriöiden sivuilta

löytyy nykyisin runsaasti myös oikeudellista lähdeaineistoa, kuten toimikuntien ja työ-

ryhmien mietintöjä, jotka tosin usein ovat lyhennelmien ja referaattien muodossa. Mer-35)

kityksellistä informaatiota voi saada myös eri viranomaisten ja organisaatioiden anta-

mista lausunnoista, joita usein pyydetään mietinnöistä ja muistioista. Asetusten sekä val-

12

36) HAREn domain-osoite on ollut: http://www.hare.vn.fi

37) Vanhassa Finlexissä olivat lainsäädäntöaineistoa koskevat seuraavat tietokannat: 1) lakieneduskuntakäsittely (FLEK), joka oli lakien eduskuntakäsittelyn vaiheiden viitetietokanta vuosilta1920-1988, ja 2) valtiopäiväasiat (FVPA), joka oli valtiopäivillä käsiteltyjen asioiden viitetieto-kanta vuoden 1989 valtiopäiviltä alkaen.

tioneuvoston ja ministeriön päätösten antamista varten laaditaan yleensä esittely- tai

perustelumuistioita, jotka ovat yleensä saatavissa asianomaisesta ministeriöstä, koska ne

ovat pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja.

Vuoden 1998 alusta lukien on pidetty valtioneuvoston hankerekisteriä HAREa, joka on

eduskunnan ja ministeriöiden julkinen verkkopalvelu. Siihen rekisteröidään tietoja36)

mm. eduskunnan, valtioneuvoston ja ministeriöiden asettamista komiteoista, toimikun-

nista, neuvottelukunnista, lautakunnista, työryhmistä, lainsäädäntöhankkeista, kehittä-

mis- ja uudistushankkeista sekä selonteoista.

Valtiopäiväasiakirjoihin kuuluvat muun muassa hallituksen lakiesitykset, valiokuntien

mietinnöt ja lausunnot mahdollisine asiantuntijalausuntoineen, eduskunnan vastaukset ja

täysistuntojen pöytäkirjat.37)

Vanhempien eduskunta-asiakirjojen käyttämistä koskevia käytännöllisiä ohjeita annetaan

Eino Purhosen artikkelissa (ks. Lakimies 1965 s. 160-171). Virallisasiakirjojen etsimistä

helpottaa Veikko Paarnolan ja Matti-Tapani Kiviniemen laatima hakemisto "Lainsää-

däntöaineistoa" (Oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 2/1975).

Lainsäädäntöaineistosta on nykyisin saatavissa tietoja maksutta myös Internetin väli-

tyksellä eduskunnan palvelimelta. Domain-osoite on http://www.eduskunta.fi, jossa ote-

taan valinta ‘Asiat ja asiakirjat’ ja valinta ‘Asioiden käsittelyvaiheet’. Tämän WWW-

palvelun avulla on mahdollista tutustua hallituksen lakiesityksiin (vuodesta 1991 lukien),

valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin sekä eduskunnan vastauksiin ja täysistuntojen

pöytäkirjoihin ynnä valtiopäiväasioiden käsittelyvaiheisiin, kuten lakiesitysten käsittelyn

etenemiseen. Palvelun käyttö on maksutonta ja asiakirjat ovat vapaasti tulostettavissa

omalle kirjoittimelle. Hallituksen lakiesityksiä on saatavissa myös Valtion säädöstieto-

pankki Finlexistä. Tämän lisäksi hallituksen esityksiä ja valiokuntamietintöjä saa laki-

tietopalvelu Edilexistä.

CD-ROM-muodossa lainsäädäntöaineisto on käytettävissä mm. Suomen Laki, Verolait

ja Verosäädökset cd-rom-levyjen avulla, niin kuin edellä on selvitetty luvussa II.1.1.

Euroopan unionin lainsäädäntöä koskevia esitöitä on saatavissa Internetin välityksellä

EUR-OPin ylläpitämästä EUR-Lex palvelusta. EUR-Lexin käyttö on maksutonta ja sen

domain-osoite on: http://eur-lex.europa.eu. EUR-Lexiin sisältyy Lainsäädännön valmis-

teluasiakirjat niminen kokoelma, joka koostuu KOM-asiakirjoista, kuten komission lain-

säädäntöehdotuksista ja tiedonannoista sekä parlamentin asiakirjoista ja komiteoiden

lausunnoista.

13

38) Esimerkkinä voidaan mainita korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 12.9.1952 tal-tio 4175, jota on pidetty tarkoitussidonnaisuuden periaatteen lähtökohtana. Ks. esim. Laakso,Seppo (1990). Oikeudellisesta sääntelystä ja päätöksenteosta. Helsinki: Valtion painatuskeskuss. 101.

39) Lääninoikeudet ovat muuttuneet 1.11.1999 hallinto-oikeuksiksi. Ks. tarkemmin hallinto-oikeuslaki (430/99) ja HE 114/1998 vp.

II.3. Oikeuskäytäntö

Voimassa olevan oikeuden sisällön selvittäminen edellyttää myös lain käytännölliseen

soveltamiseen eli oikeuskäytäntöön perehtymistä. Oikeustapausinformaatio liittyy oikeu-

dellisessa ajattelussa ja ratkaisutoiminnassa oikeuskäytännön merkitykseen oikeuslähtee-

nä. Käsitys oikeuskäytännöstä oikeuslähteenä on vaikuttanut siihen, millaiseen oikeus-

tapausinformaatioon kiinnitetään huomiota.

Suppeimman oikeuslähdeopillisen näkemyksen mukaan merkitystä annetaan vain ylim-

pien oikeusasteiden ennakkopäätöksille. Mielenkiinnon kohteena ovat tällöin lähinnä

korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemat

ratkaisut sekä (ent. markkinatuomioistuimen ja) työtuomioistuimen ensimmäisenä ja vii-

meisenä oikeusasteena julkaisemat ratkaisut.

Oikeuskirjallisuudessa on tapana kiinnittää huomiota myös julkaisemattomiin ylimpien

tuomioistuimien ratkaisuihin. Julkaisematon ratkaisu on voinut muodostua oikeuskirjal-

lisuuden kautta prejudisoivaksi tapaukseksi. Muun muassa vero-oikeudessa on hyvin38)

yleistä tukeutua KHO:n julkaisemattomiin ratkaisuihin. Perusteltua aihetta ei ole rajoit-

taa oikeustapausinformaatiota vain tuomioistuimen itsensä julkaisemiin ratkaisuihin. To-

sin julkaisemattomia ratkaisuja koskevia tietovarastoja on niukasti. Merkittävimmät löy-

tyvät monografioiden oikeustapausluetteloista.

Ylimpien oikeusasteiden julkaisemien ratkaisujen määrä on rajattu. Tämä on johtanut

alempien oikeusasteiden tapauksia koskevan informaation käyttöön ja varastointiin. Eri-

tyisesti muutoksenhakukiellot ja -rajoitukset ovat lisänneet ylioikeuksien eli hovioikeuk-

sien ja hallinto-oikeuksien (lääninoikeuksien) ratkaisujen käyttöä. Kun uutta lainsää-39)

däntöä saatetaan voimaan, ylioikeusratkaisut saavat tavallistakin suuremman merkityk-

sen, koska niitä on yleensä useita saatavilla ennen ylimpien tuomioistuinten ensimmäisiä

ennakkopäätöksiä (esim. velkajärjestely- ja yrityssaneerauslait). Valituslupien niukkuus

ja ennakkopäätösten vähäisyys voi johtaa joillakin oikeudenaloilla hovioikeuskäytännön

runsaaseen käyttöön asianajo-, poliisi- ja syyttäjätoiminnassa sekä alioikeuskäytännössä

ynnä tutkimusmateriaalina (esim. liikenne- ja talousrikokset).

Erityistuomioistuinten ratkaisuja varastoidaan samantyyppisistä syistä kuin ylioikeuksien

ratkaisuja. Tämä koskee myös lautakuntatyyppisten oikeussuojaelinten ratkaisuja ja suo-

situksia. Ne voivat ylioikeusratkaisujen tavoin saada tulevaa ratkaisutoimintaa ohjaavaa

vaikutusta perustelujen hyväksyttävyyden kautta. Tämän lisäksi niillä on merkitystä tut-

14

40) Teos on julkaistu sarjassa Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Ko-koomateosten sarja C: 14.

kimusaineistona muun muassa sen selvittämiseksi, millaisia ongelmia käytännössä ilme-

nee.

Verotuksessa ovat saaneet aikaisempaa suurempaa merkitystä verovirastojen, konserni-

verokeskuksen, tullihallituksen ja keskusverolautakunnan antamat ennakkoratkaisut.

Näistä ratkaisuista jaetaan informaatiota muun muassa aikakausjulkaisujen välityksellä.

Ennakkoratkaisut antavat tietoa verotuskäytännöstä ja ne saattavat yhtenäistää käytäntöä.

Keskusverolautakunnan ratkaisut voivat saavuttaa laajahkoa ohjausvaikutusta erityisesti

verotuskäytännössä.

Oikeuskäytännön ratkaisuihin viitattaessa on selostettava lyhyesti ratkaisun sisältö - mut-

ta vain niin laajalti kuin tarkasteltavan kysymyksen kannalta on tarpeellista. Ratkaisun

referaatti (esimerkiksi KKO:n tai KHO:n vuosikirjan otsikko) voidaan ottaa tekstiin

sisennettynä kappaleena tai alaviitteeseen. Ratkaisua on analysoitava ja kommentoitava

tekstissä käsiteltävän asian näkökulmasta, jos ratkaisua referoidaan tekstissä. Ratkaisu-

jen perusteluihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Usein on hyödyllistä vertailla eri

oikeusasteiden toisistaan poikkeavia perusteluja. Myös eriävien mielipiteiden selostami-

nen voi valaista ratkaisuun sisältyvää ydinproblematiikkaa. Aina kun päätös on syntynyt

äänestyksen jälkeen, äänestyksestä ja sen tuloksesta on syytä mainita ratkaisua referoi-

taessa.

Matti Myrskyn teokseen Ennakkopäätökset verotuksessa (2011) sisältyy helppotajuinen

ja yleisluonteinen selvitys vero-oikeuden alaan kuuluvien ratkaisujen merkityksestä ja

tulkinnasta. Pekka Timosen kirjasessa Ennakkotapaukset ja niiden merkitys oikeusläh-

teenä (1988) on käsitelty kriittisesti ja yleisemmällä tasolla ennakkopäätösten merkitystä

ja sitovuutta oikeuslähteenä. Ylioikeuskäytännön merkitystä oikeuslähteenä on laajim-

min selvitetty Aki Rasilaisen toimittamassa teoksessa Hovioikeuskäytäntö oikeuslähtee-

nä (1992). Oikeustapausten analysointia ja käyttöä on syvällisesti käsitelty muun mu-40)

assa artikkeleissa: Klami, Hannu (1979). Oikeustapausanalyysin perusteita, LM 1979:

407-437 ja Saarenpää, Ahti (1981). Om rättsfall som forskningsobjekt, JFT 1981: 337-

362.

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO:n) ja korkeimman oikeuden (KKO:n) uusimpien

vuosikirjojen hakemistoista saattaa löytyä tärkeitä ennakkoratkaisuja, joita ei ole vielä

kommentoitu alan kirjallisuudessa. Lakikirjassa on usein viitattu tärkeimpiin prejudi-

kaatteihin, jotka ovat lakikirjojen toimittajien valitsemia. Valinnan edustavuuden suh-

teen on syytä käyttää lähdekritiikkiä.

Valliniemi ja Rautalahti ovat toimittaneet KHO:n ratkaisujen yleishakemiston, joka

käsittää aihepiireittäin ryhmiteltyjä ratkaisuja vuosilta 1933-1968. Vastaavat myöhem-

mät hakemistot ovat vuosilta 1969-1979 ja 1980-1989.

15

41) Säädöstietopankin käyttöohjeita on selvitetty edellä alaluvussa II.1.3. Valtion säädöstieto-pankki.

42) KKO:n ja KHO:n ratkaisuja on saatavissa myös cd-rom-muodossa. Ks. tarkemmin edelläoleva alaluku II.1.1. Lakikirjat.

43) Korkeimman oikeuden oma palvelin löytyy osoitteesta: http://www.kko.fi.

Martti Miettinen on toimittanut KKO:n ratkaisujen yleishakemiston, joka käsittää ai-

hepiireittäin ryhmiteltyjä ratkaisuja vuosilta 1926-1968. Vastaavan hakemiston vuosilta

1969-1979 ovat toimittaneet Martti Miettinen ja Nils H. Sundberg. Seuraava hakemisto

koski vuosia 1980-1987. Uusimman hakemiston on toimittanut Kimmo Mikkola ja se

koskee vuosia 1985-1995. KKO:n vuosien 1969-1979 hakemistoon sisältyy siihenastiset

hakemistot kattava sisällysluettelo, joka käsittää aakkosellisen hakusanaston alaryhmi-

neen.

TietoEnatorin ylläpitämään vanhaan Finlex-tietopankkiin sisältyivät ylimpien oikeusas-

teiden (KKO:n ja KHO:n) ja ylioikeuksien (hovioikeuksien ja lääninoikeuksien) sekä

erikoistuomioistuinten ja lainvalvontaviranomaisten (valtioneuvoston oikeuskanslerin ja

eduskunnan oikeusasiamiehen) ynnä eräiden muiden viranomaisten tietokannat.

Valtion säädöstietopankki Finlex muodostuu nykyisin viidestä kokonaisuudesta, joista

yksi on oikeuskäytäntö. Säädöstietopankin käyttö on maksutonta ja sen domain-osoite

on http://www.finlex.fi. Säädöstietopankin ‘oikeuskäytäntö’ kokonaisuuteen on otettu41)

korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, hovioikeuksien ja hallinto-oi-42)

keuksien, markkinaoikeuden, työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden sekä ns. Euroop-

pa-tuomioistuimien ratkaisuja.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset (ns. vuosikirjaratkaisut) ovat omassa tieto-

kannassaan täydellisinä vuodesta 1980 lähtien sekä lyhenteinä vuodesta 1926 alkaen. Sa-

massa tietokannassa on ratkaisujen hakemisto vuosilta 1926-1979. Muiden kuin ennak-

kopäätösten tietokanta sisältää lyhyet ratkaisuotsikot niistä ratkaisuista, jotka on otettu

käsittelyyn valituslupamenettelyn kautta, mutta joita ei ole julkaistu vuosikirjassa. Jäl-

kimmäisiä tietoja on vuodesta 1995 alkaen.43)

Valtion säädöstietopankki Finlexissä on hovioikeuksien ratkaisujen tietokannassa oi-

keustapauksia kaikista hovioikeuksista1964 alkaen. Aineisto koostuu ratkaisulyhennel-

mistä ja kesäkuusta 2004 lähtien pitkistä ratkaisuteksteistä Rovaniemen hovioikeus ryh-

tyi ensimmäisenä ylioikeutena informoimaan omia ratkaisujaan Internetin välityksellä

(domain-osoite nykyisin: http://www.oikeus.fi, missä on julkaistu nykyisin myös muiden

hovioikeuksien ratkaisuja).

Vero-oikeuden alalla keskeinen merkitys on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuil-

la (ennakkopäätöksillä). Vallitsevan käsityksen mukaan ennakkopäätöksillä on suurempi

auktoritatiivinen merkitys vero-oikeudessa kuin esimerkiksi siviilioikeuden alueella. Ny-

kyisessä Finlexissä olevaan tietokantaan sisältyy KHO:n päätöslyhennelmiä vuodesta

16

44) Korkeimmalla hallinto-oikeudella on oma palvelin domain-osoitteessa: http://www.kho.fi.Sieltä ovat maksutta saatavissa ne uusimmat ratkaisut, jotka on päätetty ottaa digitaalispohjaisiinpäätösrekistereihin.

45) Markkinaoikeuden verkkosivut ovat domain-osoitteessa: http//:www.oikeus.fi/markkina-oikeus

46) Kauppakaaren Työsuhdeasiain lakikirja CD-ROM ja WSOY:n Yritystieto-sarjan Työoi-keus CD-ROM.

47) EU-tuomioistuimen uusimmat ratkaisut ovat saatavissa myös maksuttomasta EUR-Lex-palvelusta, jonka domain-osoite on: http://eur-lex.europa.eu. Myöhemmin tuomiot ja lausunnotlöytyvät EU:n Celex-tietopankista. EUR-Lexiä on selvitetty tarkemmin edellä alaluvussa II.1.5.Euroopan unioni.

1944 lähtien. KHO:n vuosikirjaratkaisut ovat täydellisinä vuodesta 1980 alkaen. Vuosi-

kirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa

tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. Tämän lisäksi tietokantaan sisältyy

päätöslyhennelmiä vuosikirjan ulkopuolisista ratkaisuista vuodesta 1973 lähtien, joiden

osuus on yli puolet. Huomattavaa käytännöllistä apua voi olla tietokantaan sisältyvällä

systemaattisella hakemistolla (asialuokituksella), jonka mukaisesti kaikki ratkaisut on

sijoitettu yhteen tai useampaan oikeudelliseen systemaattiseen luokkaan. Finlexin Hal-44)

linto-oikeuksien (ent. lääninoikeuksien) ratkaisujen tietokanta sisältää päätöslyhennel-

miä vuodesta 1981 lähtien kaikista hallinto-oikeuksista (lääninoikeuksista).

Valtion säädöstietopankki Finlexissä on myös vakuutusoikeuden ratkaisuja 1960-luvul-

ta lähtien (päätöstiivistelmiä vuodesta 1961 alkaen). Markkinaoikeuden (ent. markki-

natuomiotuomioistuimen) ratkaisut ovat vuodesta 1979 lukien olleet saatavana sekä pai-

nettuina julkaisuna (vuosikirjoina) että elektronisina julkaisuina Valtion säädöstieto-

pankki Finlexistä. Markkinaoikeus aloitti toimintansa 1.3.2002 ja se käsittelee asioita,

jotka aikaisemmin kuuluivat markkinatuomioistuimelle ja kilpailuneuvostolle. Työ-45)

tuomioistuimen ratkaisuja on julkaistu vuodesta 1947 alkaen. Niitä voi hyödyntää elek-

tronisina julkaisuina niin Valtion säädöstietopankki Finlexissä kuin cd-rom-levykkeil-

lä. Finlexiin on tallennettu kaikki työtuomioistuimen ratkaisut ja lausunnot vuodesta46)

1970 lähtien.

Finlexissä on myös tietokanta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisutiivistelmiä,

joka sisältää Euroopan yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomio-

istuimen ratkaisujen suomenkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1992 lähtien. Merkittävä on47)

lisäksi tietokanta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, johon on tallennettu Euroopan

ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen suomenkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1988 läh-

tien ja ruotsinkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1961 lähtien sekä englanninkielisiä YK:n

ihmisoikeuskomitean ratkaisuja vuodesta 1977 lähtien.

Vero-oikeudellisesti ovat merkityksellisiä myös keskusverolautakunnan (KVL:n) en-

17

48) Ks. tarkemmin verohallintolain (11.6.2010/303) 3 luku.

49) KVL:n ratkaisuja on saatavissa myös cd-rom-muodossa. Ks. tarkemmin alaluku II.1.1. La-kikirjat

50) Domain-osoite: www.vero.fi

51) Ks. teokset Timonen, Pekka (toim.). KKO:n ratkaisut kommentein I-II. Helsinki: Kaup-pakaari, joihin on otettu KKO:n ratkaisut 1998 alkaen, ja Linnakangas, Esko, Raimo Immonen& Pertti Puronen (1998). Verotuskäytäntö 1997. KHO:n, KVL:n ja LO:n ennakkopäätökset.Helsinki: Kauppakaari, josta on sittemmin julkaistu täydennysosia neljännesvuosittain vuosilta1998 ja 1999. Jälkimmäinen teos on saatavissa myös CD-ROM-levyllä. Verotuskäytäntö -teoson nyttemmin julkaistu kahtena eri kirjana: Immonen, Raimo (2001). Verotuskäytäntö 2000. Yri-tysverotuksen ennakkopäätökset. Helsinki: Kauppakaari ja Juanto, Leila & Esko Linnakangas(2001). Verotuskäytäntö 2000. Arvonlisäverotuksen ennakkopäätökset. Helsinki: Kauppakaari.

52) Kommenttien laadinta ei ole aina tapahtunut perinteellisen tieteellisen tutkimuksen syväl-lisyydellä. Kommentti on saattanut jäädä esim. ajan puutteen vuoksi pintapuoliseksi eikä sen kir-joittaja ole aina tavoittanut sitä, mikä on tapauksen todellinen oikeusongelma ja ratkaisuperuste.

53) Eräiden oikeudenalojen julkaisemattomista ratkaisuista on laadittu oikeustapauskokoel-mia. Esimerkkinä voidaan mainita julkaisut: Kartio, Leena (1988). Maanvuokralaki hovioikeus-käytännössä. Sopimusoikeudellista hovioikeuskäytäntöä 2. Helsinki: Kauppakaari Oy ja Saarni-lehto, Ari (1987). Liikehuoneiston vuokra. Sopimusoikeudellista hovioikeuskäytäntöä 1. Helsin-ki: Kauppakaari Oy. - Muista oikeustapauskokoelmista saa tietoa Bibliografia Juridica Fennicas-ta. Ks. tarkemmin alaluku II.4. Oikeuskirjallisuus.

nakkopäätökset eli nykyisin ennakkoratkaisut. Vanhassa Finlexissä oli päätöslyhennel-48)

miä ennakkopäätösluonteisista ratkaisuista 1.5.1984 lähtien. Dokumenteissa selostettiin

lyhyesti ratkaisun sisältö ja viitataan lainkohtiin. Keskusverolautakunnan päätökset49)

(ennakkoratkaisut) vuodesta 1993 alkaen ovat nykyisin saatavissa verohallinnon palveli-

melta, jonne ne siirrettiin vanhasta Finlexistä vuonna 2002.50)

Tuomioistuinratkaisuja on saatavissa Internetissä myös Edilex-lakitietopalvelun Oikeus-

käytäntö-osion välityksellä, jossa on omissa tietokannoissaan korkeimman oikeuden,

korkeimman hallinto-oikeuden, hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden,

työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden ratkaisuja.

Ylimpien tuomioistuimien ennakkopäätöksiä ja hovioikeuksien ratkaisuja on julkaistu

ja kommentoitu Defensor Legis, Lakimies, Lakimiesuutiset, Oikeustieto sekä Verotus

-lehdissä. Nyttemmin on ryhdytty julkaisemaan KKO:n ja KHO:n ratkaisuja koskevia

kokoelmia, joihin on liitetty kutakin tapausta koskevat oikeustapauskommentit. Kysy-51)

mys on kuitenkin kaupallisista tuotteista, joissa esitettyjen kommenttien suhteen on syytä

käyttää normaalia lähdekritiikkiä.52)

Julkaisemattomiin oikeustapauksiin pääsee käsiksi tutustumalla niihin tuomioistuinten

arkistoissa. Viranomaisten käytäntöä voidaan selvittää myös haastattelemalla alan vir-53)

kamiehiä tai asiantuntijoita. Monien hallintoviranomaisten tehtävistä ja toiminnasta sekä

niiden antamista tiedotteista, ohjeista, määräyksistä ja ratkaisuista saa tietoa Internetin

18

54) Esimerkkinä voidaan mainita seuraavat viranomaiset ja julkisia tehtäviä suorittavat yhtei-söt sekä niiden Internet-sivujen domain-osoitteet:Ajoneuvohallintokeskus: http://www.ake.fi,Eläketurvakeskus: http://www.elaketurvakeskus.fi,Immateriaalioikeusinstituutti: http://www.iprinfo.com,Patentti- ja rekisterihallitus: http://www.prh.fi,Poliisi: http://www.poliisi.fi,Tekijänoikeusneuvosto: http://www.minedu.fi/kupo/ky/Copyright/neuvosto.htm,Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus): http://www.thk.fi,Tietosuojavaltuutetun toimisto: http://www.tietosuoja.fi,Ulkomaalaisvirasto: http://www.uvi.fi,Väestörekisterikeskus: http://www.vaestorekisterikeskus.fi jaYmpäristöhallinto: http://www.vyh.fi.

55) Oikeusasiamiehen ratkaisuja ja lausuntoja oli vuodesta 1988 lähtien tallennettu FinlexissäEduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisutietokantaan. Internetin välityksellä on saatavissa oikeus-asiamiehen ratkaisuja ja kannanottoja vuodesta 2001 alkaen Eduskunnan palvelimelta. Doku-menttiin sisältyy ratkaisuseloste ja merkittävimmistä ratkaisuista koko ratkaisuteksti. Oikeusasia-miehen toiminnasta on saatavissa tietoa myös eduskunnan palvelimelta, jonka domain-osoite onhttp://www.eduskunta.fi

56) Oikeuskanslerin ratkaisuja ja lausuntoja sisältyy vuodesta 1988 lähtien Valtion säädös-tietopankki Finlexin tietokantaan Valtioneuvoston oikeuskansleri, joka kuulu osioon Viranomai-set. Tietoja oikeuskanslerinviraston toiminnasta löytyy valtioneuvoston palvelimelta (domain--osoite: http://www.okv.fi).

57) Laillisuusvalvontaviranomaisten ratkaisuista saa tietoa muun muassa siitä, millaista vero-viranomaisten menettelyä on pidettävä hyväksyttävänä tai virheellisenä. Ks. lisäksi Matti Myrs-kyn artikkelit Oikeuskansleri valvontaviranomaisena verotuksessa. Verotus 1993 s. 552 ss. ja Oi-keusasiamies verotuksen valvontajärjestelmässä. Verotus 1994 s. 416 ss.

58) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukset vuodesta 2000 alkaen ovat saatavissa Edus-kunnan palvelimelta (domain-osoite: www.eduskunta.fi).

välityksellä.54)

Oikeustapauksiin rinnastettavana ratkaisuinformaationa voidaan pitää ylimpien yleisten

laillisuusvalvontaviranomaisten, eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oi-55)

keuskanslerin ratkaisuja. Ratkaisut voivat perustelujensa hyväksyttävyyden avulla saa-56)

vuttaa ohjausvaikutusta erityisesti hallintomenettelyssä. Ylimmät tuomioistuimet eivät57)

ole tosin aina hyväksyneet laillisuusvalvontaviranomaisten kannanottoja, esimerkiksi

purkuhakemuksia. Lähdeaineistona on otettava huomioon myös eduskunnan oikeusasia-

miehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin vuosittain julkaistavat kertomukset, koska58)

niissä käsitellään mm. tuomioistuinten ja muiden viranomaisten virheellisenä pidettävää

menettelyä.

Oikeuskanslerille aikaisemmin kuuluneet ylimmän syyttäjän tehtävät on siirretty valta-

kunnansyyttäjälle. Valtakunnansyyttäjänviraston verkkosivuilta on saatavissa yleisiä

määräyksiä ja ohjeita ynnä tiedotteita sekä ratkaisuselostuksia sellaisista syyteharkinta-,

muutoksenhaku- ja kanteluasioista, jotka ovat johtaneet toimenpiteeseen tai kannanot-

19

59) Domain-osoite: http://www.eduskunta.fi/kirjasto.

toon. Domain-osoite on http://www.oikeus.fi/vksv, jossa julkaistaan myös syyttäjälaitok-

sen tiedotuslehteä Akkusastoori. Vanhemmissa asioissa on syytä tutustua nyttemmin lo-

petettuun julkaisuun Syyttäjäsanomat, joka sisälsi oikeuskanslerin tiedotuksia virallisille

syyttäjille.

Erityisen hyödyllinen kirjallisten esitysten laatijoille on Finlex-tietopankin Oikeuskäy-

täntö kirjallisuudessa -tietokanta, joka sisältää kirjallisuusviittauksia kotimaisiin tuo-

mioistuinratkaisuihin (KKO, KHO, hovioikeudet ja työtuomioistuin) suomalaisessa

oikeudellisessa kirjallisuudessa vuodesta 1926 lähtien. Tämän lisäksi löytyy viitetietoja

EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. Tiedossa ole-

vien oikeustapausten tunnistetietojen perusteella voidaan tietokannasta selvittää, missä

oikeuskirjallisuudessa on viitattu asianomaisiin ratkaisuihin.

II.4. Oikeuskirjallisuus

Lähdekirjallisuus koostuu yleensä oppikirjoista, monografioista, tieteellisistä artikkeleis-

ta ja muista (myös julkaisemattomista) kirjoituksista. Oppi- ja käsikirjoista sekä niiden

lähdeviittauksista on helppo aloittaa. On syytä käydä läpi myös kirjastojen tietojärjestel-

mien hakuohjelmien avulla hakusanoittain ryhmitellyt asiahakemistot (asiasanat) sekä

oman alan väitöskirjojen kirjallisuusluettelot.

Suomen lainopillisen kirjallisuuden suurbibliografia Bibliografia Juridica Fennica (I -

V) sisältää oikeusaloittain ryhmitellyt tiedot kotimaisesta kirjallisuudesta vuodesta 1809

aina vuoteen 1981 sekä vuosilta 1982-1991 Eduskunnan kirjaston vuosikohtaisesti jul-

kaisemina bibliografioina. Vanhaan Finlexiin sisältyi myös viitetietokanta Bibliografia

Juridica Fennica (FBIF), johon oli tallennettu lähdetietoja oikeustieteellisestä kirjallisuu-

desta ja aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista vuodesta 1982 lähtien. Tämä digitaa-

lispohjainen aineisto on nykyisin saatavissa myös Internetin välityksellä eduskunnan kir-

jaston ylläpitämästä “Selma -kokoelmatietokannasta”, missä haku voidaan rajoittaa

osioon “Kotimaisen oikeuskirjallisuuden haku 1982-“, jonka aineisto sisältää kotimai-

sia oikeustieteellisiä artikkeleita ja kirjoja vuodesta 1982 lähtien. Aineistoa voi hakea

myös asiasanaston avulla. Tietokanta on erinomainen apuväline oikeuskirjallisuutta etsi-

välle henkilölle, jos hän ei entuudestaan tunne lähdeaineistoa. 59)

Kunkin vuoden vero-oikeuden bibliografia on ollut tapana julkaista seuraavan vuoden

Verotus-lehden ensimmäisessä tai toisessa numerossa.

Lisäksi on välttämätöntä tutustua juridisten aikakauskirjojen viimeisimpiin vuosikertoi-

hin. Kotimaisista lehdistä tulee aihepiiristä riippuen tutustua seuraaviin aikakauslehtiin:

- Lakimies (LM), Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen aikakauskirja, on oikeustieteellinen

referee-julkaisu, joka sisältää mm. artikkeleita, oikeustapauksia ja kirja-arvosteluita sekä

minkä uusimmat vuosikerrat ovat saatavissa elektronisina julkaisuina Edilex -lakitieto-

20

60) Defensor Legis -lehden sisällysluetteloista ja julkaistuista oikeustapauksista vuodesta1996 alkaen saa tietoa osoitteesta: http://www.asianajajat.fi

61) Oikeus -lehden hakemisto vuosilta 1972-1997 löytyy myös domain-osoitteesta http://home.icon.fi/demla/oikeus.htm.

62) Advokaatti -lehden sisällysluettelot vuodesta 1996 alkaen ovat saatavissa Suomen Asian-ajajaliiton palvelimelta domain-osoitteesta: http://www.asianajajat.fi

63) Kuluttajaviraston palvelimelta saa tietoa mm. julkaisuista ja tiedotteista osoitteesta:http://www.kuluttajavirasto.fi

64) Sisällysluettelot on saatavissa verkko-osoitteesta: http://www.kuluttaja-asiamies.fi

palvelusta (verkko-osoite: www.edilex.fi),

- Defensor Legis (DL), Suomen Asianajajaliiton äänenkannattaja, jossa julkaistaan mm.

oikeustieteellisiä artikkeleita ja oikeustapauksia sekä jonka uusimmat vuosikerrat ovat

saatavissa elektronisina julkaisuina Edilex -lakitietopalvelusta (verkko-osoite: www.edi-

lex.fi), 60)

- Tidskrift utgiven av Juridiska föreningen i Finland (JFT), joka sisältää mm. oikeustie-

teellisiä artikkeleita ja oikeustapauksia,

- Oikeus, joka on oikeustieteellinen referee-julkaisu ja joka sisältää mm. artikkeleita ja

kirja-arvosteluita, 61)

- Oikeustieto, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yksityisoikeuden tiedotus-

lehti, mikä on saatavissa elektronisina julkaisuina vuodesta 1995 lähtien Edilex -lakitie-

topalvelusta (www.edilex.fi), sekä

- Advokaatti, Suomen Asianajajaliiton jäsenlehti, joka sisältää mm. asianajajakunnalle

suunnattuja artikkeleita ja jonka keskellä oleva liite sisältää uusinta tietoa muuttuvasta

lainsäädännöstä ja oikeustapauksista,62)

- Akkusastoori, syyttäjälaitoksen tiedotuslehti, joka julkaistaan myös pdf-tiedostoina val-

takunnansyyttäjäviraston verkkosivuilla (domain-osoite: www.oikeus.fi/vksv),

- Gramexpress, esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys

Gramex ry:n asiakaslehti,

- Haaste, Rikoksentorjuntaneuvosto (ISSN 1458-2759), mikä julkaistaan myös verkko-

lehtenä (verkko-osoite: www.om.fi),

- IPRinfo, Immateriaalioikeusinstituutti (IPR University Center; www.iprinfo.com),

- Kuluttaja, kuluttajaviraston julkaisu (ISSN 1236-0805),63)

- Kuluttajansuoja, kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajavalituslautakunnan julkaisu, jossa

kerrotaan kuluttaja-asiamiehen, kuluttajavalituslautakunnan ja markkinaoikeuden ratkai-

suista sekä yleisten tuomioistuimien tuomioista kuluttajariidoissa ynnä lainsäädännön

muutoksista ja jonka sisällysluettelot ovat saatavissa Internetin välityksellä, 64)

- Kuntalehti, KL-kustannus,

- Lakimiesuutiset, Suomen Lakimiesliitto,

- Ohoi: Oikeushallinto-osaston tiedote,

- Poliisi ja oikeus,

- Suomen Poliisilehti, poliisipäällystön ammattilehti,

- Taloustaito, Veronmaksajan talouslehti; Veronmaksajan Keskusliitto,

- Tasa-arvo,

21

65) Tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivuilta on saatavissa myös tietosuojavaltuutetunkannanottoja ja päätöksiä sekä tietosuojalautakunnan päätöksiä.

66) Merkittäviä julkaisuja ilmestyi aikanaan sarjassa Lakimiesliiton Koulutuskeskuksen jul-kaisusarja.

67) TaxFax ja Verouutiset -julkaisut kustantaa ja toimittaa Veronmaksajien Keskusliitto ry jaVerotieto Oy. Liiton www-palvelin on domain-osoitteessa: http://www.veronmaksajat.fi. Mer-kittävin osa palveluista on vain jäsenistön käytössä.

- Teostory, Säveltäjien Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n tiedotus- ja asiakaslehti,

- Tietosuoja, tietosuojavaltuutetun ja -lautakunnan julkaisu, jonka sisällysluettelot vuo-

desta 2000 alkaen ovat saatavissa tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivuilta (do-

main-osoite: www.tietosuoja.fi),65)

- Tilintarkastus - Revision,

- Tilisanomat,

- Tulliviesti,

- Verotus, jossa julkaistaan artikkeleita, KHO:n ratkaisuja, EU-uutisia ja kansainvälisen

verotuksen palstaa sekä jonka sisällysluetteloista vuodesta 1998 lähtien saa tietoa myös

Internetin välityksellä (domain-osoite: http://www.verotus-lehti.fi),

- Vientijuridiikka,

- Ympäristöjuridiikka ynnä

- aikakauskirja Oikeustiede - Jurisprudentia, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen vuosi-

kirja. 66)

Ajankohtaista tietoa lakiesityksistä, lainsäädännön muutoksista ja oikeuskäytännöstä löy-

tyy muun muassa julkaisuista Lakimiesuutiset, jonka liite on nimeltään Momentti, sekä

TaxFax ja Verouutiset. .67)

Vero-oikeudellisissa tutkimuksissa muodostavat merkittävän lähdeaineiston verohallin-

non ja tullihallituksen toimittamat käsikirjat ja muut julkaisut. Esimerkkinä mainitta-

koon Henkilöverotuksen käsikirja ja Kansainvälisen verotuksen käsikirja, joita tosin kus-

tantaa Edita Publishing Oy. Tullilaitokseen alaan kuuluvissa asioissa on aiheellista

tutustua tullihallituksen julkaisuun Tullihallituksen tiedotuksia. Vero- ja tullihallituksella

on omat www-palvelimet (domain-osoitteet: http://www.vero.fi ja http://www.tulli.fi),

joista tosin merkittävä osa tullihallituksen aineistosta on maksullista. Vero- ja tullihalli-

tuksen palvelimilla on monenlaista aineistoa, kuten esitteitä ja tiedotteita. Erityisesti on

syytä kiinnittää huomiota verohallinnon palvelimilta saatavissa oleviin verohallinnon jul-

kaisuihin (mm. pdf-muotoisiin oppaisiin), verotiedotteisiin sekä verohallinnon ohjeisiin

ja päätöksiin ynnä asiakastiedotteisiin. Tämän lisäksi on aina aiheellista tutustua valtio-

varainministeriön verkkosivuilta (verkko-osoite: www.vm.fi) löytyvään vero-oikeudel-

liseen aineistoon, kuten julkaisuihin (mm. työryhmämuistiot, jotka ovat yleensä keskeistä

lainvalmistelumateriaalia). Verohallinnon verkkosivuilla on myös hyödyllinen linkkiko-

koelma ulkomaisille palvelimille. Esimerkkinä ulkomaisista palveluista voidaan mainita

Ruotsin skatteverketin www-sivut, jotka ovat laajat ja monipuoliset (domain-osoite:

http://www.skatteverket.se). Niiltä on maksutta saatavissa mm. laajoja käsikirjoja (hand-

ledningar), oikeustapauksia (rättsfallssammanställning), määräyksiä (föreskrifter) ja oh-

22

68) Tässä yhteydessä on aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että Vaasan tiedekirjasto Trito-nian Eurotietokeskus kuuluu Euroopan unionin ns. täydet oikeudet omaaviin tallekirjastoihin(European Documentation Centre), jotka saavat virallismateriaalin lisäksi kaikki ilmaisjakelunpiiriin kuuluvat julkaisut. Eurotietokeskuksesta sekä sen kokoelmista ja linkkikokoelmasta EU-tietoon ks. tarkemmin http://www.tritonia.fi.

jeita (rekommemdationer). Hyödyllistä on tutustua myös Pohjoismaiseen veroportaaliin

(Nordisk eTax -portaali), jossa on luonnollisille henkilöille tarkoitettua verotietoa (do-

main-osoite: www.nordisketax.net).

Päähuomio on aina kiinnitettävä uusimpaan kirjallisuuteen, ellei aiheen historiallinen

tarkastelukulma nimenomaan muuta edellytä. Samoin on välttämätöntä, että teoksista

käytetään niiden uusinta painosta. Painosten tarkistaminen käy nykyisin kätevästi Inter-

netin välityksellä verkkokirjakauppojen ja kirjastojen digitaalispohjaisista informaatio-

varastoista. Verkkokirjakauppojen Internet-palvelimilla on yleensä laajat luettelot varas-

tossa tai myyntivalikoimissa olevista teoksista, joista voidaan hakea tietoa hakuohjel-

mien avulla. Verkkokirjakauppojen hakuohjelmia voidaan käyttää kirjallisuuslähteiden

etsimiseen, varsinkin 1) uusien teoksien löytämiseksi, 2) uusimman painoksen tarkista-

miseksi tai 3) lähdeluettelon bibliografisten tietojen saamiseksi. Verkkokirjakauppojen

palvelimilla on usein erilliset hakemistot a) uutuuskirjoista ja b) tulevista teoksista. Nii-

den avulla on usein saatavissa tietoa uusista lähteistä aikaisemmin kuin kirjastojen tieto-

järjestelmistä. Kirjakauppojen palvelimilla on usein teoksista a) tuotekuvauksia (tiivistel-

miä) ja b) sisällysluetteloita. Niiden avulla saa nopeasti yleiskuvan teoksen sisällöstä,

minkä perusteella on helpompi ottaa kantaa kirjan hankintaan. Myös kirjastojen tietojär-

jestelmien digitaalisuus ja verkottaminen on muuttanut tilannetta olennaisella tavalla. In-

ternetin avulla on siten mahdollista saada tietoja kaikkien kotimaisten yliopistokirjasto-

jen kokoelmista sekä monista vastaavista ulkomaisista kirjastoista. Kirjastojärjestelmien

tuntemus ja käyttö on siten ratkaisevassa asemassa nopeassa tai omatoimisessa tiedon-

hankinnassa.

Vanhempaa kirjallisuutta luettaessa on syytä varmistua siitä, onko teoksissa kommentoi-

tu lainsäädäntö mahdollisesti muuttunut. Lähdekritiikkiin on syytä kiinnittää muutoinkin

enemmän huomiota, jos kysymys on vanhasta teoksesta. Sama pätee luonnollisesti van-

hoihin prejudikaatteihin.

Tutkielman kirjoittajan odotetaan perehtyvän kaikkeen kotimaiseen ja tärkeimpään poh-

joismaiseen aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Muuhun ulkomaiseen aineistoon tutustu-

minen katsotaan ansioksi. Nykyisin on välttämätöntä perehtyä myös sekä ETA-sopimus-

ta että Euroopan unionin (EU:n) a) primäärioikeutta sekä b) sekundäärioikeutta koske-

vaan aineistoon. ETA-sopimuksen tuntemuksen perusteella tulee ymmärrettäväksi,68)

miksi esim. Norjassa noudatetaan EY-oikeutta. Unohtaa ei pidä myöskään kansainvä-

listen järjestöjen tuottamaa aineistoa, jota on nykyisin saatavana myös Internetin välityk-

sellä. Esimerkkinä Internetin avulla saatavissa olevasta aineistosta voidaan mainita seu-

raavien järjestöjen domain-osoitteet:

1) Euroopan neuvosto (http://www.coe.int), josta on linkit sopimustietokantaan ja Eu-

23

69) Oikeusvertailevasta tutkimustavasta ks. tarkemmin esim. Husa, Jaakko (1998). Johdatusoikeusvertailuun. Helsinki: Kauppakaari Oyj ja Mattila, Heikki (1998). Vertaileva oikeustiede.Teoksessa: Suomalainen oikeustietosanakirja. VI Kansainväliset suhteet s. 966-977.

70) Eri julkaisuista ks. tarkemmin Koskinen & Virta (1996). Oikeudellisen tiedon lähteitä s.245-246.

roopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin (European Court of Human Rights) (do-

main-osoite: http://www.echr.coe.int),

2) Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD) (domain-osoite:

http://www.oecd.org), josta on pääsy myös järjestön vero-osaston sivuille,

3) Yhdistyneet kansakunnat (YK) (http://www.un.org), jonka sopimustietokanta on verk-

ko-osoitteessa: http://untreaty.un.org,

4) United Nations Commission on International Trade Law (UNCITRAL) (verkko-osoi-

te: http://www.un.or.at/uncitral/), josta löytyy mm. järjestön hyväksymä mallilaki säh-

köistä kaupankäyntiä varten,

5) Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO = World Intellectual Property Orga-

nization) (domain-osoite: http://www.wipo.int),

6) Maailman kauppajärjestö (WTO = World Trade Organisation) (http://www.wto.org),

7) Kansainvälinen työjärjestö (ILO) (verkko-osoite: http://www.ilo.org), jonka sivuilta

on saatavissa mm. järjestön sopimukset ja suositukset (ILOLex-tietokanta) sekä työtä ja

sosiaaliturvaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä (NatLex-tietokanta),

8) International Monetary Fund (IMF) (verkko-osoite: http://www.imf.org) ja

9) World Bank (verkko-osoite: http://www.worldbank.org).

Oikeusvertailua on kuitenkin harjoitettava kriittisesti. Vieraan maan lainsäädäntö voi69)

olla (ja usein myös on) niin erilaista, etteivät ulkomaisen kirjoittajan argumentit ole sel-

laisinaan sovellettavissa kotimaan oloihin. Pohjoismainen lähdeaineisto (kirjallisuus,

lainvalmistelutyöt ja oikeuskäytäntö) on erityisen käyttökelpoista silloin, jos kysymys on

yhteispohjoismaiseen oikeusperinteeseen ja lainsäädäntötyöhön perustuvasta asiasta, jo-

ka on myös toteutettu samalla tavalla eri maissa. Yhdenmukaisuus on yleensä suurinta

Suomen ja Ruotsin välillä. Mielenkiintoisen oikeusalueen muodostaa Euroopan unioni,

jossa sovelletaan samoja perustamissopimuksia, asetuksia ja direktiivejä. Soveltajina toi-

mivat kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet, joiden käytäntö voi antaa mielekkäitä

virikkeitä oikeudellisista ongelmista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista.

Eurooppaoikeutta eli EU-oikeutta koskevia aikakauslehtiä julkaistaan useita. Niistä tär-

keimpinä voidaan mainita seuraavat: Common Market Law Review (CMLRev), Europa-

recht (EuR) ja European Law Review.

Tärkeimmät pohjoismaiset aikakauslehdet ovat ruotsalaiset Svensk Juristtidning (SvJT)

ja Juridisk Tidskrift (JT), norjalainen Lov og Rett sekä tanskalaiset Ugeskrift för Retsvae-

sen (UfR) ja Juristen. Pohjoismaissa julkaistaan useita yhteispohjoismaisia oikeustieteel-

lisiä aikakausjulkaisuja. Keskeisiä ovat Retfaerd ja Tidsskrift for Rettsvidenskap (TfR),70)

24

71) Huomion arvoinen on myös aikakauskirja Pohjoismaisten lakimieskokousten pöytäkirjat(Förhandlingarna vid det nordiska juristmötet).

72) Vaasan tiedekirjasto Tritoniaan tulevina muina ulkomaisina vero-oikeudellisina aikakaus-lehtinä on syytä mainita British Tax Review, Deutsche Steuer-Zeitung ja National Tax Journal.

joissa käsitellään eri oikeudenaloihin kuuluvia kysymyksiä, sekä Nordiskt immateriellt71)

rättskydd (NIR), joka on arvovaltaisin lehti immateriaalioikeuden alalla, ja Nordisk års-

bok i rättsinformatik, joka on johtava aikakauskirja informaatio- ja tietotekniikkaoikeu-

den alalla. Merkittävä Pohjoismainen oikeusinformatiikan alan aikakauslehti on Lov &

Data, joka julkaistaan Norjassa.

Vero-oikeuden alalla pidetään auktoritatiivisina ruotsalaisia aikakauslehtiä Svensk Skat-

tetidning (SvSkT) ja Skattenytt (SN) sekä tanskalaisia Skattepolitisk Oversigt (SpO) ja

Tidsskrift for Skatteret (TfS). Merkittävänä lähteenä pidetään yleisesti niitä Pohjoismai-

sia aikakauskirjoja, jotka julkaistaan sarjassa Nordiska skattevetenskapliga forskningsrå-

dets skriftserie (NSFS). Eri Pohjoismaiden lainsäädäntöhankkeista ja lainsäädännön

muutoksista on saatavissa pääpiirteittäistä tietoa aikakausjulkaisusta Nordiska Skatteny-

heter. Samoja asioita koskevaa informaatiota eri Euroopan valtioista ja EU:n piirissä

löytyy aikakauslehdestä European Taxation. Kirjanpito- ja tilintarkastusoikeuden alan72)

merkittävimmät Pohjoismaiset aikakauslehdet ovat ruotsalainen Balans ja tanskalainen

Revision og Regnskabsvaesen. Näissä lehdissä käsitellään myös vero-oikeudellisia kysy-

myksiä.

Erityisesti on syytä mainita ruotsalaiset komiteamietinnöt, joita julkaistaan Statens

Offentliga Utredningar -nimisessä sarjassa (SOU), ja ministeriöissä laaditut mietinnöt

(departementserie; DS) sekä ruotsalainen vuosikirja Nytt Juridiskt Arkiv I-II, joka sisäl-

tää Ruotsin korkeimman oikeuden tärkeimmät ratkaisut sekä keskeistä lainsäädäntöai-

neistoa. Ruotsin lainsäädäntöaineisto on maksutta saatavissa Internetin välityksellä val-

tiopäivistä (riksmötet) 1989/90 alkaen (domain-osoite: http://www.riksdagen.se). Tämä

valtiopäivien (riksdagen) palvelimella oleva Rixlex -niminen www-palvelu sisältää

muun muassa hallituksen lakiesitykset (propositioner) valtiopäivistä 1993-94 lukien ja

valiokuntien mietinnöt sekä Ruotsin säädöskokoelman (svensk författningssamling).

Lainsäädäntöaineistoa on saatavissa myös hallituksen palvelimelta (domain-osoite:

http://www.regeringen.se), mistä ovat saatavissa mm. komiteanmietinnöt (kommittébe-

rättelsen) niin SOU kuin Ds-sarjan osalta. Monipuolista oikeuslähdeaineistoa löytyy li-

säksi Lagrummet nimisen verkkosivuston välityksellä (domain-osoite: www.lagrummet.-

se), joka on julkisten viranomaisten yhteinen sivusto oikeudellista informaatiota varten.

Norjan korkeimman oikeuden päätökset julkaistaan Norsk Retstidende -nimisessä sarjas-

sa. Norjan korkeimman oikeuden ratkaisuja löytyy domain-osoitteesta http://www.lovda-

ta.no/hr. Norjan voimassa olevaa lainsäädäntöä on saatavissa Internetin välityksellä

osoitteesta http://www.lovdata.no/all. Uudempaa lainsäädäntöä koskevia esitöitä löytyy

myös osoitteesta http://odin.dep.no. Tanskalaisen oikeuskäytännön lähteenä voidaan

käyttää em. aikakauskirjaa Ugesskrift for Retvaesen. Tanskalaista oikeuslähdeaineistoa

löytyy Internetin välityksellä muun muassa seuraavista domain-osoitteista: http://-

25

73) Tilastotietoja on saatavissa myös Internetin välityksellä Tilastokeskuksen palvelimelta,jonka domain-osoite on http://www.stat.fi. Osa tiedoista on ilmaisia ja osa maksullisia.

74) Puutteet johtuvat hakukoneiden toimintojen rajallisuudesta ja Internetissä olevasta ns. ros-(jatkuu...)

www.danmark.dk ja http://www.retsinfo.dk.

Suomalaisessa lainsäädäntötyössä lienee viime vuosikymmeninä eniten käytetty esikuva-

na ruotsalaista lainsäädäntöä ja -valmisteluaineistoa. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa

viitataan runsaammin ruotsalaiseen kuin muuhun pohjoismaalaiseen kirjallisuuteen.

Kotimainen eri oikeudenaloja koskeva tutkimus on saanut voimakkaasti vaikutteita myös

saksalaisesta oikeuskirjallisuudesta. Ruotsalaisen oikeuskirjallisuuden osalta parhaat

hakuteokset olivat alunperin Nils Regnerin toimittamat teokset Svensk juridisk litteratur

(1865-1991) ja Rättspraxis i litteraturen (1930-1997). Ruotsalaista kirjallisuutta voi etsiä

Kuninkaallisen kirjaston ylläpitämästä LIBRIS Databas nimisestä www-palvelusta,

jonka domain-osoite on: http://www.libris.kb.se. Palvelu sisältää muun muassa 1) Ruot-

sin kansallisbibliografian vuodesta 1976 lukien ja 2) tiedot Ruotsiin hankitusta ulko-

maisesta kirjallisuudesta vuodesta 1968 alkaen. Tietokantaan kuuluu ilmainen hakuoh-

jelmisto (Enkel sökning), jota voi käyttää kirjallisuuslähteiden etsimiseen. Vastaava

tanskalainen järjestelmä löytyy domain-osoitteesta: http://rexwww.kb.dk. Kysymys on

Tanskan kuninkaallisen kirjaston informaatiojärjestelmästä eli online-palvelusta nimel-

tään REXWWW. Norjalaista oikeuskirjallisuutta voi etsiä valtakunnallisesta kirjastojär-

jestelmästä BIBSYS, jonka domain-osoite on: http://www.bibsys.no.

Erittäin suositeltavaa on tutustua myös aihepiiriin liittyvään ei-juridiseen kirjallisuuteen.

Voimassa olevaa oikeutta koskevassa tutkimuksessa voidaan mainiosti hyödyntää oi-

keussosiologista ja/tai oikeuspsykologista lähdeaineistoa. Konkursseja sekä rikollisuutta

ja tuomioistuinten toimintaa koskevia tilastotietoja saadaan helpoimmin tilastokeskuk-

sen määräajoin julkaisemista virallisista tilastojulkaisuista (Rikollisuus ja Tuomioistuin-

ten toiminta). Verotusta koskevia tilasto- ym. tietoja on saatavissa myös verohallituk-73)

sen toimittamasta julkaisusta Verohallinto, joka ilmestyy vuosittain. Erittäin käyttökel-

poisia ovat myös oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosittain julkaisemat rikollisuusti-

lannetta koskevat katsaukset.

Internetin käytössä muodostaa merkittävän ongelman asianmukaisen tiedon löytyminen.

WWW-sivuja arvioidaan olevan yli miljardi kappaletta. Oikeudellisen tiedon etsijä on

tämän ongelman edessä, jos hän ei etukäteen tunne tiedon sijaintipaikkaa eli www-sivun

domain-osoitetta. Näissä tilanteissa voidaan käyttää hyväksi a) linkkiluetteloita ja b) ha-

kupalveluita.

Hakupalvelulla tarkoitetaan www-palvelua, joka on yleensä ohjelmallisesti (ns. hakuko-

neella) koottu ja ylläpidetty tietokanta www-sivujen sisällöstä ja jonka avulla Internetis-

sä voi hakea halutun aiheisia sivuja. Hakupalveluiden tuloksellinen käyttäminen edellyt-

tää Boolen operaattoreiden hyödyntämismahdollisuutta ja käyttötaitoa. Oikeudellista ai-

neistoa koskeva hakutulos saattaa siitä huolimatta olla laadullisesti vaatimaton.74)

26

74)(...jatkuu)kapostista eli spamista. Hakukoneiden ulottumattomiin jäävät yleensä salasanalla suojatut palve-lut, tietokannat, pdf-tiedostot ja news-keskusteluryhmät.

75) Muina lainopillisina linkkiluetteloina voidaan mainita esim. seuraavat domain-osoitteet:- Eduskunnan kirjaston ylläpitämä ELKI -linkkitietokanta (domain-osoite: http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Elki/elki.html,- Turun yliopiston kirjastot linkkisivut, joiden oikeustieteellinen aineisto on saatavissa verkkosi-vuilta: http://kirjasto.utu.fi- Edita Publishing Oy:n ylläpitämä aihealueisiin jaoteltu linkkilista http://www.edilex.fi, jossaon linkkejä mm. vero-oikeutta sekä kirjanpito- ja tilintarkastusta koskeviin tietovarastoihin, ja- Aki Hietasen laatima ja ylläpitämä lista Internet tietopankkina AKINFOhttp://www.saunalahti.fi/haki/index.html

Monet Internet-palvelimien ja www-sivujen ylläpitäjät ovat ottaneet omille sivuilleen

linkkiluetteloita, joissa on valmiita linkkejä muille Internet-sivuille. Tällaiset luettelot

helpottavat usein Internet-käyttäjiä löytämään tarvitsemaansa tietoa. Linkkilistojen etuna

on usein se, että käyttäjä voi valita haluamansa aihealueen luettelosta. Niiden avulla

saattaa kätevästi päästä suoraan oikeaan tietovarastoon. Hakupalveluiden (hakukonei-

den) yhteydessä niitä kutsutaan listahauksi, jos linkkiluettelo on laaja ja systematisoitu.

Ongelmana monissa linkkiluetteloissa on niiden epäsystemaattisuus ja satunnaisuus sekä

ylläpidon puute eli linkit eivät toimi.

Kotimaisista oikeudellisia Internet-lähteitä koskevista linkkiluetteloista on laajin ja mo-

nipuolisin sekä parhaiten ylläpidetty Lapin yliopiston oikeusinformatiikan instituutin si-

vuilta löytyvät luettelot, jotka ovat hyvin edustavia sekä kotimaisten että ulkomaisten oi-

keudellisten lähteiden osalta. Tämä palvelu Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan

oikeusinformatiikan instituutin verkkosivuilta (Lapin yliopiston kotisivun domain-osoi-

te: http://www.ulapland.fi) .75)

Elektroniset aikakauslehdet ovat vähitellen muodostumassa merkittäviksi lähdeaineis-

toksi myös oikeustieteen alalla. Niistä saa tietoa sanotuista linkkiluetteloista. Esimerkki-

nä voidaan mainita yksinomaan Internetissä julkaistava englantilainen Journal of Law

and Information Tecnology, joka on saatavissa domain-osoitteesta:

http://elj.warwick.ac.uk/jilt/default.htm

Tieteellisten julkaisujen lisäksi on Internetin välityksellä saatavissa monien suurten

asianajotoimistojen ja tilintarkastustoimistojen sekä järjestöjen (esim. Keskuskauppaka-

marin; http://www.kauppakamari.fi) verkkosivuilta monenlaista oikeudellista aineistoa,

kuten artikkeleita ja lainsäädäntökatsauksia. Esimerkkinä voidaan mainita KPMG:n ve-

ropalveluiden tiedotuslehti Taxview (domain.osoite: http://www.kpmg.fi).

Oikeustieteellisiä monografioita on toistaiseksi julkaistu melko niukasti digitaalisessa

muodossa. Eräänlaisena “ladunaukaisijana” voidaan mainita Oy Edita Ab:n kustantama

Henkilöverotus -tietokanta, jonka jakelu tapahtui 1990-luvulla postitse levykkeillä. Ny-

kyisin ovat saatavissa Edilexistä lisämaksullisena verkkopalveluna teokset: Arvonlisäve-

rotus, Elinkeinoverotus ja Henkilöverotus sekä Personbeskattning. Edilexistä on saata-

27

76) WSOY:n Yritysonline ja Juridiikkaonline sekä Edilex ovat olleet opiskelijoiden käytettä-vissä yliopistojen IP-numeroilla Kansallisen elektronisen kirjaston FinELib:n välityksellä.

77) Yritys cd-rom on käytettävissä Vaasan Tiedekirjasto Tritoniassa.

78) Teokset ovat saatavissa myös online-palveluna (www.wsoypro.fi).

vissa myös eri oikeudenaloja koskevia “asiantuntijakirjoituksia”, jotka muodostuvat oi-

keustieteellisistä kirjoista, artikkeleista ja oikeustapauskommenteista (domain-osoite:

http://www.edilex.fi). 76)

Rikos- ja prosessioikeuden alalla edustavat modernia julkaisutapaa oikeusministeriön

palvelimelle tallennetut laajat kokoomateokset: 1) Rikosoikeuden uudistuneet yleiset

opit (392 sivua; julkaistu 14.6.2004) ja 2) Rikostuomion perusteleminen (480 sivua; jul-

kaistu 19.12.2005), jotka ovat saatavissa osoitteessa: http://www.oikeus.fi/26140.htm

Laajinta digitaalispohjaisten julkaisujen kokonaisuutta, jonka jakelu hoidetaan cd-rom--

levyllä, edustaa Werner Söderstöm Osakeyhtiön Yritys cd-rom, joka sisältää seuraavat77)

teokset:

a) vero-oikeudelliset teokset:

- Helminen, Marjaana: Finnish International Taxation.

- Helminen, Marjaana: Kansainvälinen verotus.

- Kiviranta, Esko: Maatilaverotus.

- Laitinen, Mirjam: Ennakkoperintä.

- Leppiniemi, Jarmo: Tilinpäätös- ja verosuunnittelu.

- Nieminen, Auvo, Raimo Anttila & Leena Äärilä: Arvonlisäverotus.

- Niskakangas, Heikki: Henkilöverotus.

- Tikka, Kari & Olli Nykänen: Yritysverotus I-II.

b) kirjanpito-oikeudelliset teokset:

- Leppiniemi, Jarmo: Liikekirjanpito + KILAn ratkaisut.

- Leppiniemi, Jarmo & Raili Leppiniemi: Hyvä tilinpäätöskäytäntö.

- Leppiniemi, Jarmo & Raili Leppiniemi: Oikeat ja riittävät kirjaukset.

- Leppiniemi, Jarmo & Raili Leppiniemi: Tilinpäätöksen tulkinta.

c) muut oikeudenalat:

- Koski, Pauli & Matti Sillanpää: Yhtiöoikeus.

- Lehtonen, Yrjö, Kimmo Mökkönen, Hannu Töyrylä & Marja-Riitta Seulu: Perintä ja

luottohallinta.

- Leppiniemi, Jarmo: Yritysrahoitus.

- Nyyssölä, Mikko: Yksityisyyden suoja työsuhteessa.

- Rautiainen, Hannu & Markus Äimälä: Työaikalaki.

- Rautiainen, Hannu, Markus Äimälä, Mikko Nyyssölä & Johan Åström: Työoikeus.

- Varhela, Markku: Markkinoinnin pelisäännöt.

Teos on jatkuvatäydenteinen. Päivityksiä tulee neljä kertaa vuodessa. Cd-rom-levyllä

ovat yhteiset Lainsäädäntö ja Oikeuskäytäntö -teokset, jotka sisältävät eri julkaisujen ai-

healueiden keskeisimmät säädökset ja oikeustapaukset, sekä yhteinen asiahakemisto.78)

28

II.5. Lähteiden hyödyntäminen

Lähteiden käytössä on korostettava tieteellisen rehellisyyden vaatimusta. Kirjoittajan

täytyy itse tutustua lähdeteokseen, jos hän aikoo siihen viitata. Toisen tutkijan lähdeviit-

taukset opastavat kirjoittajaa uuden tiedon lähteille, mutta toisen kirjoittajan lähdeviit-

tauksia ei saa käyttää tutustumatta alkuperäislähteisiin. Sanomattakin lienee selvää, ettei

plagiointia eli lainausta lähdettä ilmoittamatta sallita missään muodossa.

Eri tutkijoiden tulkintakannanotot on pyrittävä selostamaan omin sanoin ja niveltämään

luontevasti omaan tekstikokonaisuuteen. Ne on lomitettava kiinteästi omaan argumen-

tointiin ja niihin on otettava itsenäisesti kantaa. Sanatarkka sitaatti, jos sitä poikkeuksel-

lisesti käytetään, on varustettava aina lainausmerkein. Sitäkin tärkeämpää on, ettei luki-

jalle jää milloinkaan epäselväksi tekstissä esitetyn ajatuksen, väitteen tai käsityksen

alkuperä. Ellei se ole omaa perua, lähde on ilmoitettava selkeästi (joko itse tekstissä tai

alaviitteessä). Omat perustellut tulkintakannanotot tulee ilmaista niin selvästi, ettei lukija

luule niitä väitteiksi vallitsevan kannan tai yleisen kokemustiedon sisällöstä. Perustele-

mattomien omien mielipiteiden esittäminen opinnäytteissä ei ole suotavaa, koska silloin

ei ole kysymys tieteellisten menetelmien käyttämisestä.

Kirjoitus ei saa olla lähteistä ongittujen tietojen ja mielipiteiden mosaiikkia, vaan sen

tulee muodostaa omintakeinen esitys annetusta aiheesta. Esityksestä voi tulla itsenäinen

vain sillä edellytyksellä, että kirjoittaja on riittävästi perehtynyt aiheeseensa. Yksityis-

kohdat löytävät helposti oman paikkansa ja muotonsa, kun kokonaisuus hallitaan. Muus-

sa tapauksessa esitys kangistuu lähdekirjallisuuden orjalliseksi seuraamiseksi, jonka

tarkastaja helposti havaitsee.

Muiden esittämiä käsityksiä on kriittisesti arvioitava ja oma kanta on selkeästi perustel-

tava. Kirjoittajan ei odoteta esittävän kokonaan uusia ajatuksia tai oppirakennelmia. Mi-

käli kirjoittajalla kuitenkin on mielestään uusia oivalluksia, hänen ei pidä pelätä esittää

niitä. Omien perusteltujen ajatusten julkinen esittäminen harjaannuttaa opiskelijaa tie-

teelliseen keskusteluun ja se luetaan kirjoittajalle ansioksi, vaikkeivät opiskelijan oival-

lukset aina kestäisikään professorin kritiikkiä. Yleensä kirjoittajat tyytyvät joko yhty-

mään muiden mielipiteisiin tai olemaan heidän kanssaan eri mieltä. Kummassakin tapa-

uksessa kirjoittajan pitää kuitenkin itsenäisesti perustella kannanottonsa. Kritiikin tulee

aina olla tahdikasta ja asiallista, mikäli opinnäytekirjoituksessa halutaan arvostella mui-

den mielipiteitä. Kysymys ei ole mielipidevapauden rajoittamisesta vaan pedagogisesta

ohjauksesta käyttää asiatyyliä.

III. Esityksen jäsentelystä

Kirjoituksen sisällyksen tulee vastata sen otsikkoa. On siis käsiteltävä kaikkia otsikon

edellyttämiä asioita, mutta varottava eksymästä sen ulkopuolelle. Sen vuoksi on tärkeätä

suunnitella jo ennen varsinaisen kirjoitustyön aloittamista, mitä seikkoja harjoituskirjoi-

29

tuksissa tai tutkielmassa aiotaan käsitellä. Tällaista suunnitelmaa sanotaan jäsennyksen

(disposition) laatimiseksi eli jäsentelyksi. Jäsentelyyn voidaan tietenkin ryhtyä vasta sit-

ten, kun lähdeaineistoon on riittävästi perehdytty.

Esityksen selkeys riippuu usein ratkaisevasti jäsentelyn selkeydestä. Aiheeseen liittyvät

osakysymykset ovat usein yhteenkietoutuneet eikä kirjoittajan ole helppo ratkaista, mitkä

seikat käsitellään yhdessä, mitkä erikseen ja missä järjestyksessä asioista tehdään selkoa.

Jäntevä ja johdonmukaisesti etenevä jäsentely auttaa välttämään tarpeettomia toistoja.

Sen avulla päästään myös harkitsemaan, mitä kysymyksiä painotetaan suhteessa muihin;

onhan selvää, etteivät kaikki käsiteltävät seikat voi olla samanarvoisia otsikon kannalta.

Keskeiset asiat vaativat laajemman ja perusteellisemman käsittelyn kuin vähemmän

tärkeät.

Opinnäytteen sivumääräsuositus tarkoittaa, että opiskelijan tulisi kyetä a) arvioimaan

kunkin aiheeseen liittyvän ongelman suhteellinen paino ja b) tuon arvion pohjalta rajoit-

tamaan esityksensä sivumääräsuosituksen mukaiseksi. Aihe on käsiteltävä tyhjentävästi

mutta vain niin laajalti kuin sivumääräsuositus edellyttää. Jottei esitys jäisi kokonaisuu-

tena liian pinnalliseksi, on usein tarkoituksenmukaista valita jo otsikossa jokin erityistä

mielenkiintoa herättävä kysymysryhmä esityksen pääaiheeksi. Tällöin muiden ongelmien

käsittelyä voi vastaavasti supistaa. Aiheen rajoittamisesta voi tarvittaessa neuvotella oh-

jaajan kanssa. Joka tapauksessa on syytä pitää mielessä, että johdonmukainen rajoittami-

nen vaatii enemmän taitoa ja kypsyyttä kuin ylipitkän kirjoituksen laatiminen. On myös

muistettava Voltairen viisaat sanat: ikävystyttämisen taito on siinä, että kertoo kaikki.

Pitkät johdannot ovat usein tarpeettomia; suositeltavampaa on käydä mahdollisimman

suoraan itse asiaan. Historiikki voi olla tärkeä apukeino voimassa olevan oikeuden ym-

märtämiseksi, mutta historiallinen kuvaus ei saisi muodostua itsetarkoitukseksi. Säädet-

tävää lakia (de lege ferenda) koskeva jakso on yleensä ansiokas lisä tutkielmassa, mutta

pakollisena sitä ei voida pitää.

Jäsennysmalleja on helppo löytää alan oikeustieteellisten väitöskirjojen sisällysluettelois-

ta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tekstin jaksojen ja alajaksojen järkevään tasapai-

nottamiseen. Kukin asia on pääsääntöisesti käsiteltävä omassa otsikoidussa sekä nume-

roin ja kirjaimin merkityssä jaksossaan. Luettavuus kuitenkin kärsii, jos jaksot ovat ko-

vin lyhyitä. Valmis jäsennys muodostuu kirjoituksen sisällysluettelon rungoksi. Lukijan

on voitava sisällysluettelon avulla päätellä jo yhdellä silmäyksellä, mitä asioita kirjoituk-

sessa tullaan käsittelemään ja missä kysymyksissä on esityksen pääpaino. Sisällysluette-

lo on kaikkien jaksojen otsikoiden yhdistelmä, tiivis yhteenveto koko kirjoituksen sisäl-

löstä. Tekstissä ei saa käyttää sellaisia otsikoita, joita ei ole otettu sisällysluetteloon. Ky-

symyslauseiden käyttöä otsikoissa on syytä välttää.

Tietenkin esityksen jäsentely voi kirjoitustyön kuluessa muuttua moneen kertaan; saat-

taapa koko rakenne vaihtua uudeksi. Nyrkkisääntönä pätee: mitä enemmän muutoksia ja

uudelleen arviointeja työn kestäessä, sitä parempi lopullinen tulos. Varsinkin tutkielman

jäsentelyvaiheessa on suositeltavaa, että opiskelija keskustelee opettajien kanssa esityk-

30

sensä alustavista rakenneratkaisuista. Nämä keskustelut saattavat säästää vaivaa myö-

hemmässä vaiheessa.

Riippuu kirjoittajan persoonallisuudesta, missä vaiheessa hän siirtyy jäsentelyhahmotuk-

sesta itse kirjoitustyöhön. Jotkut oppaat varoittavat ehkä liikaakin kirjoittamisen ennen-

aikaisesta aloittamisesta. Hyvää kirjoitusvirettä ei kannattaisi päästää hukkaan, vaikkei

esityksen lopullinen rakenne olisi vielä hahmottunutkaan kirjoittajalle. Tällaiset varhai-

set kirjoitelmat ovat myöhemmin hyvänä raakamateriaalina lopullista tekstiä muokat-

taessa. Useimpien kirjoittajien on syytä joka tapauksessa varautua kirjoittamaan tekstinsä

moneenkin kertaan uudelleen, mikäli he haluavat päästä hyvään lopputulokseen. Kir-

joittajan parhaimpia ystäviä on terve itsekritiikki eikä hänen sovi konseptivaiheessa tus-

kailla paperikorinsa täyttymistä.

IV. Tyylistä ja kieliasusta

Kirjoita yksinkertaisesti, täsmällisesti ja havainnollisesti. Pyri tiiviiseen ilmaisuun. Pel-

kistysinnossa ei tule kuitenkaan mennä liiallisuuksiin. Ilmaisuteknisistä syistä ei pidä

karsia pois itse asian kannalta tarpeellisia perusteluja. Kieli on oikeustieteellisessä esi-

tyksessä tärkeä työkalu mutta ei itsetarkoitus. Sano siis mitä on tarpeen sanoa, mutta

mieti tarkkaan, miten sen sanot.

Juridisen tekstin täytyy olla asiallista ja johdonmukaista mutta ei suinkaan elotonta ja

persoonatonta. Kuivakiskoisuus ja tosikkomaisuus eivät ole oikeustieteellisten kirjoitus-

ten hyveitä, vaikka joku on erheellisesti saattanut sellaista väittääkin. Kaunokirjalliset

tyylikeinot ovat sallittuja, mikäli ne havainnollistavat argumentointia. Ellei kirjoittaja ole

varma tyylitajustaan, hänen on kuitenkin viisainta varoa tällaisia kokeiluja. Missään

tapauksessa juridinen esitys ei saa muodostua runoproosaksi, pakinaksi tai pamfletiksi.

Lukijan mielenkiintoa ei pidä tuhlata itsestään selvien totuuksien (truismien) tai toisar-

voisten yksityiskohtien esittämiseen. Sinun oletetaan kirjoittavan auditoriolle, jolla on

samantasoiset perustiedot ja yleissivistys kuin itselläsi. Pysähdy aina miettimään, mikä

on aiheesi kannalta olennaista ja mikä epäolennaista.

Tavoiteltavaa on mutkaton ja luonteva tyyli. Tarpeettomat sanat tulee karsia ja varsinkin

turhia adjektiiveja sekä puhekielen täytesanoja on syytä välttää. Suositeltavaa on käyttää

vaihtelevia virkerakenteita (eripituisia ja erityyppisiä lauseita). Viljele mieluummin

lyhyitä kuin pitkiä virkkeitä. Pääasiat tulisi ilmaista virkkeen päälauseessa. Liiallista si-

vulauseiden käyttöä on aiheellista välttää. Erityisesti on varottava peräkkäisiä ja sisäk-

käisiä sivulauseita, koska ne rumentavat kieltä ja tekevät sen vaikeatajuiseksi. Lauseen-

vastikkeita voi käyttää - mutta harkitusti. Teksti tiivistyy, kun sivulauseita korvataan ver-

bien nominaalimuodoilla; toisaalta yhteenkasatut lauseenvastikkeet rasittavat lukijaa ja

vaikeuttavat sanoman perille menoa. Tekstin rytmiä voit parantaa myös vaihtelevalla

välimerkkien käytöllä. Muista, että puoli- ja kaksoispistekin ovat olemassa. Erityistä

31

79) Hakulinen (1974). Uusi lakikielen sanakirja. Laki- ja liikekielen sanastoa Suomi-Ruotsi-Saksa.

80) Soukka (1976). Englanti-Suomi oikeussanakirja.

81) Kauppakaari Oyj:n kustantamat Lakikielen perussanakirjat rajoittuvat seuraaviin kieliin:Suomi-Englanti-Suomi (1995), Suomi-Ruotsi-Suomi (1995) ja Suomi-Saksa-Suomi (1996).Näihin rinnastettava sanakirja on Joutsen (1995). Lakikielen sanakirja suomi-englanti.

huomiota tulee kiinnittää pronominien viittaussuhteisiin. Syytä on myös tarkistaa, ettei

lauseiden sanajärjestys anna aihetta väärinkäsityksiin. Muotisanoja ja kuluneita fraaseja

on varottava. Myös samojen sanojen turhaa toistoa pitäisi välttää; tautologian pelossa ei

tule kuitenkaan tinkiä tekstin täsmällisyydestä.

Sanatarkkoihin lainauksiin on suositeltavaa turvautua ainoastaan silloin, kun selostetta-

van mielipiteen ydinsanoman ymmärtäminen sitä välttämättä edellyttää. Vieraskielisiä

sitaatteja ei tule käyttää vain kääntämisen vaivan välttämiseksi. Usein on silti aiheellista

tiedottaa lukijalle vieraskielisen tekstin avainsanat alkukielisessä asussaan. Tämä käy

päinsä esim. sulkulauseessa tai alaviitteessä. Sanatarkka lainaus on paikallaan myös

silloin, jos toinen kirjoittaja on ilmaissut asian mielestäsi harvinaisen sattuvin sanakään-

tein taikka erityistä huomiota tai kritiikkiä ansaitsevalla tavalla. Jos lainaus on pitkähkö,

se on syytä erottaa muusta tekstistä sisennetyksi ja riviväliltään tihennetyksi sitaattikap-

paleeksi. Usein sen voi sijoittaa myös alaviitteeksi.

Kieliopin sääntöjä on noudatettava ja pyrittävä joka suhteessa huoliteltuun kielenkäyt-

töön. Opinnäytteen kirjoittajan edellytetään käyttävän apunaan Nykysuomen sanakirjaa,

Hakulisen ja Soukan julkaisemia oikeuskielen erikoissanakirjoja ynnä niitä uudem-79) 80)

pia Lakikielen perussanakirjoja sekä uusimpia saatavilla olevia kielenoppaita. Suosi-81)

teltavana pidetään myös Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirjaa. Sanakirjoja on nykyisin

käytettävissä myös Internetin välityksellä. Vaasan yliopiston www-sivuilla on hyvin

edustava linkkiluettelo elektronisiin sanakirjoihin domain-osoitteessa

http://www.uwasa.fi/comm/termino/collect.

Hyvä kieliasu ja sujuva tyyli eivät tietenkään riitä korvaamaan tietojesi hataruutta tai ar-

gumentointisi vajavuutta, mutta ne parantavat mahdollisuuksiasi tulla oikein ymmärre-

tyksi. Ansiokkainkin oivallus voi mennä hukkaan, jos se on puettu repaleiseen kieli-

asuun.

V. Ulkonaisia seikkoja

V.1. Alaviitetekniikasta

Alaviitteitä käytetään oikeustieteellisissä kirjoituksissa pääasiassa kahteen tarkoitukseen,

lähdeviittauksiin ja sivuhuomautuksiin. Lähdeviittaukset osoittavat tekstissä referoidun

tiedon tai mielipiteen alkuperän. Ne voivat myös projisoida kirjoittajan oman argumen-

32

82) Lyhenteiden käytössä hyvä apuväline on teos: Mattila, Heikki E., Anne Jussila & OutiKaltio (2004). Oikeuselämän lyhennesanakirja. Juridisk förkortningsordbok. Helsinki: TalentumMedia Oy. Kirjassa on esitelty kaikki käytännössä vakiintuneet oikeuselämän lyhenteet sekä suo-meksi että ruotsiksi.

toinnin laajempiin yhteyksiin esim. kertomalla, ketkä muut kirjoittajat ovat olleet tekstis-

sä esitetyllä kannalla ja ketkä sitä vastaan. Nämä vaihtoehdot osoitetaan usein viittaus-

sanoilla "ks." (=samalla kannalla), "ks. myös" (=samansuuntaisella tai välittävällä kan-

nalla) ja "vrt. (kuit.)" (=vastakkaisella kannalla). Sivuhuomautukset ovat lisäkomment-

teja, jotka eivät ole tekstin etenemisen kannalta välttämättömiä, mutta jotka liittyvät vä-

lillisesti tekstissä esitettyyn. Ne voivat myös selittää tekstissä omaksuttua terminologiaa

tai tarkastelutapaa.

Tutkielmia ei ole useinkaan tarpeen kuormittaa lisensiaattikirjoituksille ja väitöskirjoille

ominaisella alaviiteviidakolla. Kirjoittajan kannattaa harkita tarkkaan, mitä hän sijoittaa

alaviitteisiin. Keskeisen tärkeä sanottava on syytä sisällyttää itse tekstiin, kun taas tois-

sijaisemmat seikat voi usein jättää kokonaankin pois esityksen kokonaisuuden siitä kärsi-

mättä. Alaviitteet voidaan numeroida sivu- tai lukukohtaisesti taikka juoksevasti tutkiel-

man alusta loppuun.

V.2. Lyhenteistä

On pyrittävä käyttämään vain vakiintuneita lyhenteitä. Lakien ja asetusten vakiolyhen-

teet selviävät lakikirjan lyhenneluettelosta. Suositeltavaa on yleensä käyttää säädök-82)

sen nimeä sellaisenaan, mikäli sitä ei jouduta kovin tiheästi toistamaan.

Julkaistua oikeuskäytäntöä selostettaessa ratkaisut on yksilöitävä vakiintuneen käytän-

nön mukaisesti (esim. KKO 1975 II 78, KKO 1996:205 sekä KHO 1996 B 597 ja KHO

2003:10). Julkaisemattomien ratkaisujen osalta on mainittava tuomioistuin sekä päätök-

sen antamispäivä ja tuomion numero/taltionumero (esim. Vaasan HO 17.11.2002 tuomio

nro 3481 tai KHO 24.3.1995 taltio 1121). Julkaistavissa kirjoituksissa olisi mainittava

myös diaarinumero, jonka avulla jutun asiakirjavihko etsitään tuomioistuimessa.

Tärkeätä on, että kirjoittaja noudattaa johdonmukaisesti omaksumaansa merkitsemista-

paa. Kannattaa tutustua myös asianomaiselta alalta julkaistujen uusimpien väitöskirjojen

lyhenneluetteloihin. Sanotuista teoksista voi ottaa mallia myös siinä, miten lainpaikat

on tapana merkitä tekstiin. Esimerkiksi osakeyhtiölain 3 luvun 5 §:n 2 momentti voidaan

lyhentää seuraavasti OYL 3:5.2.

Alku- ja väliraportteihin sekä tutkielmaan tulee liittää erityinen lyhenneluettelo, mikäli

niissä käytetään lyhenteitä runsaasti. Säädöksistä merkitään käytetyn lyhenteen lisäksi

säädöksen täydellinen nimi, antamispäivä ja säädöskokoelman numero.

Esimerkki: TVL Tuloverolaki 30.12.1992/1535.

33

V.3. Lähteiden merkitsemisestä

Opinnäytteisiin kuuluu myös täydellinen lähde- eli kirjallisuusluettelo. Lähteet asete-

taan tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Ellei tekijää ole mainittu, sijoite-

taan lähde sarjan nimen, julkaisijan nimen tai julkaisun oman nimen mukaan.

Lakikirjoja ja niiden eripainoksia ei ole oikeustieteen perinteessä tapana merkitä lähdelu-

etteloon. Sama koskee yksittäisiä säädöksiä. Erillisen säädösluettelon voi laatia kirjoi-

tuksessa viitatuista säädöksistä, esimerkiksi Euroopan unionin säädöksistä, kuten direk-

tiiveistä.

Oikeuskirjallisuudessa on tapana laatia erillinen oikeustapausluettelo, jos kirjoituksessa

on viitattu useampiin oikeuskäytännön ratkaisuihin.

Kaikista julkaisuista on mainittava tarkat bibliografiset tiedot (kirjoista tekijän ja teoksen

nimet, sellaisena kuin ne ovat kirjan nimilehdellä, painoksen numero, mahdollisen sarjan

nimi ja numero, kustantaja ja kustannuspaikka sekä julkaisuvuosi; aikakauslehtien artik-

keleista taas tekijän ja artikkelin nimen lisäksi lehden nimi, vuosikerta ja artikkelin alku-

ja loppusivu. Oikeuskirjallisuudessa on tapana käyttää usein toistuvien lähteiden viit-

tauksissa lyhennystä, joka on toisinaan merkitty lähdeluetteloon sulkeisiin asianomaista

lähdettä koskevien tietojen jälkeen. Kirjasta ja artikkelista on käytetty lyhennyksenä teki-

jän sukunimeä ja painovuotta (esim. Lahti 1974). Saman kirjoittajan samana vuonna il-

mestyneet julkaisut erotetaan pienin kirjaimin (esim. Annola 1993a).

Jos saman sukunimen omaavat henkilöt ovat julkaisseet samana vuonna kirjoituksia, ku-

ten on tavanomaista, viitteessä voidaan sukunimen perään lisätä etunimen alkukirjain

(esim. Tolonen, H. 1992 ja Tolonen, J. 1992).

Jos lähteenä on haastattelutieto, lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun henkilön nimi,

virka-asema ja haastattelun ajankohta.

Kirjallinen lähde on yksilöitävä myös asianomaiset sivut mainiten, esim. Saarnilehto

1996: 36-39 (esim. sivunumerolyhenteistä s. 5 = sivulla 5, s. 5 s. = sivulla 5 ja 6, s. 5 ss.

= sivulla 5 ja sitä seuraavilla sivuilla). Internetistä saatavissa olevista lähteistä (ns. elek-

tronisesta julkaisusta) on ilmoitettava standardien mukaiset tiedot.

Tärkeintä on, että kirjoittaja käyttää omaksumaansa systematiikkaa johdonmukaisesti.

Myös lähdeluetteloa laadittaessa ja lähteiden merkitsemistapoja opeteltaessa on viisainta

käyttää oppaina ensisijaisesti yliopiston virallisohjeita. Oikeustieteen perinteessä on ta-

pana keskittyä tekstin syvällisyyteen ja luotettavuuteen eikä merkintätapojen näperte-

lyyn. Merkintätavoissa ollaan suvaitsevaisia. Merkintätavan tulee olla informatiivinen

lukijan kannalta.

Vaasan yliopiston julkaisutoimikunnan ohjeet ovat osittain virheellisiä virallisjulkaisu-

jen, kuten komiteanmietintöjen osalta. Ohjeissa on komiteanmietintö merkitty nimikkeen

34

83) Tekstissä mainitut seikat on otettu huomioon Vaasan yliopiston kauppatieteellisen tiede-kunnan kirjoitusohjeissa, jotka ovat Internetin välityksellä saatavissa URL-osoitteesta: http://www.uwasa.fi/ktt/kirjoitusohjeet.htm.

"Hallinnonhajauttamiskomitea" perusteella. Tämä ei ole ohjeissa tarkoitettu sarjan nimi

taikka julkaisijan tai organisaation nimi. Vakiintuneen kannan mukaan - erityisesti oi-

keustieteessä - komiteanmietinnöt merkitään lähdeluetteloon sarjan nimen "komitean-

mietintö" perusteella. Tällöin kaikki käytetyt komiteanmietinnöt tulevat aikajärjestykses-

sä samaan paikkaan lähdeluetteloa, mistä ne on vaivatonta löytää.83)

Komiteanmietintö tulee siten merkitä lähdeluetteloon esimerkiksi seuraavasti:

Komiteanmietintö 1987:39. Yritysverotuksen uudistamistoimikunnan mie-

tintö. Helsinki: Valtiovarainministeriö.

Oikeustieteessä on nyttemmin yleistynyt sellainen merkintätapa, että komiteanmietinnös-

tä käytetään lähdeluettelossa lyhennettä KM. Tällöin mietintö voidaan merkitä seuraa-

vasti:

KM 1987:39. Yritysverotuksen uudistamistoimikunnan mietintö. Helsinki:

Valtiovarainministeriö.

Lainopillisista virallisjulkaisuista on oikeustieteessä vakiintuneet tietyt merkintätavat,

joista mainittakoot ns. täyspitkinä nimikkeinä seuraavat esimerkit:

Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten

muuttamisesta. HE 309/1993 vp.

Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustusla-

kien perusoikeussäännösten muuttamisesta. PeVM 25/1994 vp - HE

309/1993 vp.

Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 1994:13. Kansainvälisen vero-

tuksen uudistamistyöryhmän väliraportti. Helsinki: Valtiovarainministeriö.

Verotiedote 2/1997. Arvonlisäverovelvollinen ja työnantaja. Maksu- ja il-

moitusohje. Verohallituksen julkaisu 796. Helsinki: Verohallitus.

Vuosi-ilmoitusten täyttöopas. Verohallituksen julkaisu 811. Helsinki: Vero-

hallinto.

Sarjaa koskevaa lyhennettä käyttäen samat lähteet voidaan merkitä seuraavasti:

HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoi-

keussäännösten muuttamisesta.

35

PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esi-

tyksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 309/1993

vp.

VM 1994:13. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita. Kansainvälisen

verotuksen uudistamistyöryhmän väliraportti. Helsinki: Valtiovarainminis-

teriö.

V.4. Kirjoituksen ulkoasusta

Kansilehden keskelle merkitään kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Kansilehdelle

merkittävien muiden tietojen suhteen tulee noudattaa tiedekunnan vahvistamia kirjoi-

tusohjeita.

Kansilehden jälkeen tulee omalle sivulleen sisällysluettelo, johon merkitään kirjoituksen

kaikki väliotsakkeet sivunumeroin. Otsikon tulee kuvata ja vastata sen jälkeisen tekstin

sisältöä. Otsikoiden tulisi olla melko lyhyitä. Pitkä otsikot tekevät sisällysluettelosta

vaikeaselkoisen. Otsikoissa tulisi välttää kysymyslauseita. Omille sivuilleen laaditaan

myös lähde-, lyhenne- ja oikeustapausluettelot sekä muut mahdolliset luettelot.

Tekstissä käytetään riviväliä 1,5 ja alaviitteissä usein tiheämpää riviväliä kuin tekstissä.

Marginaalien sekä kirjasintyyppien ja -koon suhteen on noudatettava tiedekuntaneuvos-

ton hyväksymissä kirjoitusohjeissa annettuja määräyksiä.

Kirjoituksen ulkoasun tulee olla siisti.

36

SISÄLLYSLUETTELO

I. Kirjallisten harjoitustöiden tarkoituksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

II. Lähteiden käytöstä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

II.1. Lainsäädäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

II.1.1. Lakikirjat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

II.1.2. Suomen säädöskokoelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

II.1.3. Valtion säädöstietopankki Finlex . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

II.1.4. Kansainväliset sopimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

II.1.5. Euroopan unioni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

II.2. Lakien esityöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

II.3. Oikeuskäytäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

II.4. Oikeuskirjallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

II.5. Lähteiden hyödyntäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

III. Esityksen jäsentelystä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

IV. Tyylistä ja kieliasusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

V. Ulkonaisia seikkoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

V.1. Alaviitetekniikasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

V.2. Lyhenteistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

V.3. Lähteiden merkitsemisestä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

V.4. Kirjoituksen ulkoasusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35