NEWS LETTER

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI #1/08

Milla Puharinen leikin tiimellyksessä lasten kanssa vapaaehtoistyöpaikallaan Etelä-Afrikassa

2

Pääkirjoitus

Vapaaehtoistyön merkittävyys rakentuu materiaalisen korvauksen puuttuessa luonnostaankin sen kautta saatavista kokemuksista. Kuten jo tässäkin uutislehtisessä on moneen kertaan vapaaehtoisten omien kirjoitusten kautta todettu, sisältyy elämään vieraassa kulttuurissa aina vaikeita ja odottamattomia asioita, kuten esimerkiksi kohtaamiset äärimmäisen köyhyyden, nälänhädän ja jopa kuolemankin kanssa. Saatamme myös nähdä kotosuomessa tuntemattomien sairauksien rampauttamia ihmisruumiita, rakenteellisen väkivallan merkkejä, sekä törmätä maailmaan joka on arvomaailmaltaankin aivan kummallinen. Vapaaehtoisena ulkomailla olleiden tai muuten maailmaa hieman nähneiden kanssa keskustellessa huomaa, että näistä kokemuksista muodostuu niitä kaikkein tärkeimpiä. Että jollain tavalla nämä kaikkein vaikeimmin sulateltavat asiat vahvistavat omaa suhdetta olemiseen tässä maailmassa ja auttavat myös ymmärtämään sitä paremmin. Huomaamme että omat ongelmamme tuntuvatkin yhtäkkiä hyvin vähäisiltä, jos niitä oikeita ongelmia edes löytyykään. Huomaamme myös kokevamme vahvoja ja ennen kaikkea aitoja inhimillisiä tunteita asettaessamme itsemme kosketuksiin myös elämän raadollisempien puolien kanssa.

Tämä ei välttämättä tarkoita sitä että kurjuutta ja kärsimystä ulkomailla nähneenä elämä kotimaassa muuttuisi jotenkin mielekkäämmäksi tai merkityksekkäämmäksi – usein päinvastoin. Voimme kuitenkin löytää tuttuunkin ympäristöön uusia näkökulmia, joita emme aikaisemmin ole tulleet ajatelleeksi. Vaikka saammekin tuntea itsemme onnekkaaksi siitä, että täällä Suomessa elämä tuntuu ongelmattomalta ja kepeältä, on hyvä myöntää itselleen kuinka pehmeää ja suojattua se itse asiassa onkaan. Eristämällä itsemme kaikesta vaikeasta ja epämiellyttävästä menetämme helposti myös kyvyn käsitellä näitä asioita. Emme voi vain tuudittautua hyvinvointiimme, sillä maailma muuttuu jatkuvasti ja me siinä mukana. Vaikka maailma aika ajoin näyttäisikin meille kovin valmiilta, tulemme kohtaamaan siinä vielä uusia haasteita ja meidän tulisi kehittää itseämme niin, että pystymme niihin myös vastaamaan. Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä korostuukin henkilökohtaisten ja haasteellisten oppimiskokemusten merkitys, joiden kautta saamme työkaluja ja valmiuksia myös muille elämämme aloille. Toimikoon tämä siis rohkaisuna kaikille, täällä kotona sekä siellä maailmalla, uskaltaa kohdata silmät auki elämän asettamat haasteet, sillä meillä on niistä hyvin paljon opittavaa.

Hyvää kevään odotusta toivottaen,

Topias HirvonenHallituksen jäsen

Haasteellisia oppimiskokemuksia?

3

Challenging learning experiences?The significance of voluntary work lies, in the absence of a material compensation, in the experiences that we gain through it. Like we have in this newsletter so many times exclamed, there will always be difficulties, some unexpected, when adjusting to a new culture and environment, like poverty, famine and even death sometimes. We often get to experience something that we never see in our own country or culture. Speaking with people who have volunteered or otherwise spent some time abroad it is clearly noticeable that these difficult and challenging experiences are often some of the most important ones we will have. In a way they strengthen our relationship to the world and help us understand it better. We find our own problems less important in moments like this, if we even had them to begin with. We also find ourselves experiencing strong and foremost genuine human emotions when faced with the brutality of life.

Now this is not saying that experiencing poverty and suffering abroad life back home somehow transforms to something more meaningful. Often it is quite the contrary. Nevertheless, we can let it bring new perspectives to our so familiar environment. Perspectives that we may have previously not concidered. Even though some of us may feel lucky that we are living in a country where life is actually more or less carefree and light all in all, it is good to admit how soft and protected it actually is. Secluding ourselves from everything troublesome and unpleasant we easily lose our ability to deal with the more demanding issues. We can not just feel safe and sound in our welfare society when the world is constantly changing, even though it may seem so unchanging and ready-made for us here. There will be new challenges ahead, and it would be a good idea to prepare for them somehow. International voluntary work promotes personal and challenging learning experiences, through which we gain insight into the many areas of our life. Let this be just a little encouragement for all of you readers to bravely face even the most difficult experiences with eyes wide open, because there is a lot to be learned in them.

Best wishes for the soon-to-come spring,

Topias HirvonenBoard member

Letter from a board member

4

Yhteenveto Brasiliasta Linda Reinikainen Brasiliassa s. 17

Turkey by the week Katarina Backas Turkissa s.22

Si sältö

Namaste! Anne Toivanen Nepalissa s. 11

Kas, kielen viemiä kiemuroita Suvi Lindgren Intiassa s. 14

Kuolemasta Maria Isoaho Ugandassa s.20

5

”Welcome to Lehtimäki-city!”

Anna-Lisa Moser writes about life in the Finnish countryside.

ICYEn toiminnan lähtökohtaICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

VastavuoroisuusperiaateMaailmanvaihdon ohjelma on

vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Pääkirjoitus 2Kutsu vuosikokoukseen 6Welcome to Lehtimäki-city 8Namaste! 11Kas, kielen vieviä kiemuroita 14Yhteenveto Brasiliasta 17Kuolemasta 20Turkey by the week 22Kohtaamisia Etelä-Afrikassa 26Uutisia 28Tapahtumakalenteri 29Lehden tiedot 31

Page 8

Si sältö

Namaste! Anne Toivanen Nepalissa s. 11

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon vuosikokoukseen kuulemaan tuoreimmat uutiset toiminnastamme sekä päättämään siitä, miten Maailmanvaihdon toimintaa tulevaisuudessa kehitetään. Vuosikokouksessa valitaan myös uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi. Miellämme annamme lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista.

Aika:Keskiviikkona 26.3. klo 17.30

Paikka:Maailmanvaihdon toimisto, Pitkänsillanranta 11, Helsinki

Asiat: - Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen - Toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen - Jäsenmaksut vuodelle 2008 - Rekisteröityneiden ainaisjäsenten jäsenyysstatuksen muuttaminen - Hallituksen ja puheenjohtajan vaali - Tilintarkastajien valinta TERVETULOA !

Anni Koskela pääsihteeri

Ajankohtaista

7

Ajankohtaista

Oletko kiinnostunut vastuullisesta vapaaehtoistyöstä Maailmanvaihdon hallituksessa?

Maailmanvaihdon vuosikokous pidetään 26.3. Kokouksessa mm. valitaan järjestölle uusi puheenjohtaja sekä 4 varsinaista hallituksen jäsentä ja kaksi varajäsentä. Maailmanvaihdon hallitus on jakautunut työryhmiin eri vastuualueiden mukaisesti: vastuualueita ovat: kotimaisten vapaaehtoistyöntekijöiden ohjelma, ulkomaisten vapaaehtoistyöntekijöiden ohjelma, isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat, tiedotus, kotimaiset ja kansainväliset järjestösuhteet. Hallituksen jäsenet vastaavat yhdessä järjestön työntekijöiden kanssa oman vastuualueensa aktiviteettien suunnittelusta ja mahdollisuuksien mukaan myös toteutuksesta.

Oman vastuualueensa tehtävien lisäksi hallituksen jäsenet osallistuvat järjestön toiminnan yleiseen hallinnointiin ja suunnitteluun noin kerran kuukaudessa pidettävissä hallituksen kokouksissa.

Ajankäytöllisesti eri vastuualueet eroavat melko paljon. Jos kiinnostuit, kysy lisätietoa toimistoltamme. Nykyiset hallituksen jäsenet kertovat myös mielellään lisää tehtävistään.

Jos innostuit, ota yhteyttä!

Anni Koskelapääsihteeri / Secretary General

Maailmanvaihto ry. - ICYE FinlandPitkänsillanranta 1100530 Helsinkitel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

8

Have you ever seen a place-name sign without any town or village behind it? I never saw until I came here to Lehtimäki!

The municipality of Lehtimäki seems to be a really small place especially when you are from a populous country like Germany. There are only about 2000 people living here and they are so spread out that it can easily happen to you that you walk through the village without meeting anybody!

A trip to the next larger town takes you about one hour by bus through the Finnish outback what means nothing else except woods. Sometimes there is some swamp or lake and if you’re lucky you can

see a lonely farm or a small couple of houses inside a forest.

What about my life in here...? First I have to say, I never lived in a big city and I love nature and to be outside. These facts make it maybe easier for me to survive and feel good, almost home in here.

Compared to the life of other volunteers for example in Helsinki or other bigger cities and how they spend their weekends and free time, my life in countryside is totally different! But of course not in a bad way, there are many things that are even better, I think!

I work in Lehtimäen opisto, what is a boarding school for the

Welcome to Lehtimäki-city!

Volunteering

9

handicapped, and a big part of my job contains working in the schools’ own horse stable what means being mostly outside. I like that work pretty much. Of course sometimes it is raining or very cold outside, but I think you just need the right clothes and with some rubber boots and a warm jacket you can easily manage! And there’s nothing better than to come home after a very cold day and take a hot Sauna!

In my free time I like horseriding and I‘m really lucky that I can do it in here a lot! I also like to go outside and enjoy the nature. We have many small paths around here and you need only five minutes to walk to the nearest lake. In autumn I could find plenty of berries in the

forest and of course I picked some and made jam by my self! (That tastes really good!)

As you can imagine there are not many things here to do for your hobby and you have to be contented with the offered possibilities. In Germany I never thought of going to a women’s gym, where mainly women above 30 are, but because of not having any choice I go there once a week and I must say I really like it!

Concerning the nightlife in Lehtimäki you might think it is very boring! But there is one big advantage: When I meet friends to go out, we don’t have to ask ourselves “where shall we go

Volunteering

10

tonight?” because there are not many possibilities… We can choose between Kalossi, Kalossi and Kalossi. It is Karaoke-Bar, pizzeria, disco and café in one place so you never lose much time for thinking about where to go! It is also very integrative, you can meet there people of every age and type and after being there a few times you almost know the whole village!

In spite of disadvantages like loneliness or being a little bit cut off

from the outside world, it is really great to live in Finnish countryside! Everybody knows everybody and the people help each other a lot! I enjoy this familiar atmosphere in Lehtimäki, people around me are like a big family and as a foreigner you are a more special person here in a small village than in a big city!

Text and images:Anna-Lisa MoserVolunteer at the Lehtimäki Vocational College

Volunteering

11

Namaste!Terveiset Nepalista! Yli kuukausi on vierähtänyt siitä kun istuin lentokoneessa matkalla itselle tuntemattomaan maahan ja maanosaan, valmiina seikkailuun ja uteliaana uusien elämänkokemusten edessä. Paljon on ehtinyt tapahtua ja elämä täällä on pikkuhiljaa asettumassa uomiinsa. Tammikuun yöt ovat olleet todella kylmiä ja välillä villasukista ja useista peitteistä huolimatta varpaani ovat olleet pakastumispisteessä. Myöskin lämmin suihku on enemmänkin harvinaisuus, mutta asioihin tottuu kummasti, kun niitä ei ole saatavilla. Ensimmäisiä asioita joihin täällä kiinnitti huomiota oli ihmisten ystävällisyys ja kaunis hymy, joka on useimmiten hyvin herkässä. Ja niin, toinen asia – nimittäin aivan käsittämättömän kaoottinen liikenne! Eteenpäin mennään busseilla, takseilla, moottoripyörillä ja riksoilla sieltä mistä päästään ja asiaan kuuluu jatkuva torven käyttö... Kolmisen viikkoa sitten kadut hiljenivät

hetkeksi, koska lakko bensiinin hinnannousun vuoksi pysäytti koko maan liikenteen useaksi päiväksi.

Moninkertainen asukastiheys Suomeen verrattuna näkyy katukuvassa, erityisesti Katmandun keskustassa, ja ihmisia tuntuukin olevan joka puolella. Pidän kävelemisestä Katmandun kapeilla kujilla – ihmiset ja paikan kauas ulottuva historia tuovat mukanaan ainutlaatuisen tunnelman. Yhtäkkiä kadunkulmasta kääntyessä

Volunteering

12

edessä voi kohota upea temppeli, pyhitetty milloin millekin monista hindujumalista. Siellä täällä näkyy naisia pukeutuneina värikkäistä kankaista valmistettuihin perinteisiin asuihin. Myös köyhyys on läsnä kaupungin kaduilla katulasten surullisissa katseissa. Orientoituminen elämään Nepalissa alkoi järjestetyllä ohjelmalla kahden ensimmäisen viikon aikana. Yhdessä viiden muun vapaaehtoisen kanssa saimme melko kattavan paketin nepalilaisesta kulttuurista mm. tutustumalla paikallisen kylän elämään asumalla muutamia päiviä isäntäperheessä, opiskelemalla nepalin kielen alkeita ja mm. laskemalla koskea ja vierailemalla luonnonpuistoalueella. Mukavaa oli myös se, että tuona aikana tutustui muihin vapaaehtoisiin ja olemmekin pitäneet yhteyttä edelleen. Vajaan viikon päästä olen lähdössä tuossa tutussa porukassa patikoimaan Himalajalle. Odotan reissua, sillä toistaiseksi Himalajan huiput ovat olleet enemmän tai vähemmän sumun peitossa ja kuitenkin tuo jylhä vuoristo on osa tämän maan viehättävyyttä.

Projektini orpokodissa alkoi kolme viikkoa sitten ja olen

vähitellen päässyt sisälle talon arkeen. Aluksi tutustuminen uusiin ihmisiin ja vieraaseen paikkaan vei aikansa ja myös tietyt eleet hämmästyttivät hieman aluksi. Lapset orpokodissa ovat todella suloisia, kohteliaita ja iloisia ja tunnen, että minut on, niin heidän kuin orpokodin omistajienkin osalta otettu lämpimästi vastaan. Täällä tyoskentelee myös kaksi muuta vapaaehtoista ja toinen heistä on Karita Suomesta (pieni maailma…). Tämä on osaltaan helpottanut sopeutumistani

Volunteering

13

orpokotiin, koska heiltä olen voinut kysellä asioita, eikä kaikkea ole tarvinnut opetella kantapään kautta. Yhteensä orpokodissa on 26 lasta, iältään 2-14 vuotiaita. Lasten taustat ovat erilaisia, osalla todella dramaattisiakin, osa on löydetty nuorena kadulta, eikä heidän aikaisemmasta elämästä ole juurikaan tietoa.

Lapset eivät tällä hetkellä käy koulua, koska siihen ei ole ollut varaa ja meidän päivärutiineihimme onkin kuulunut mm. matematiikan ja englannin opetusta. Tämän lisäksi olen autellut välillä keittiön puolella, viettänyt yleisesti aikaa lasten kanssa, pelaten pelejä ym. Ja sylin ollessa vapaa ei mene kauaakaan, kun joku pienimmistä lapsista kiipeää siihen istumaan. Nepalilaiset syövät uskomattoman määrän riisiä vuodessa ja orpokodissakin tarjotaan kaksi kertaa päivässä ns. “Daal Bhaatia” eli riisiä eräänlaisen linssikeiton kera. Täytyy tunnustaa että välillä suomalaisia keitettyjä perunoita on tullut ikävä... Viime viikolla meillä tosin oli orpokodissa tarjolla herkkuruokaa: teimme yhteisvoimin lasten kanssa momoja (taikinanyyttejä), kasvis-

ja puhvelinlihatäytteillä. Nam!On hienoa saada olla osa tata ISOA perhettä ja tutustua syvemmin sitä kautta elämään Nepalissa. Samanaikaisesti ajatus siitä, että voin tuoda näiden upeiden lasten elämään omalta osaltani edes jotain pientä hyvää ja erilaista täällä ollessani antaa lisämotivaatiota arkeen. Kokemuksena tämä on jo nyt laajentanut käsityksiäni elämästä ja varmasti reissun jälkeen asioita katsoo hieman eri näkövinkkelistä kuin aiemmin, ja uskon, että nimenomaan myönteisellä tavalla. Ainakin toistaiseksi kokemukseni on ollut niin positiivinen, että voin lämpimästi suositella kaikille vastaavaa ja luulen että tulevat neljä kuukautta täällä kuluvat aivan liian nopeasti…

Näyttää siltä että yöt ovat hieman lämpenemässä, joten varpaanikin taitavat päästä mukaan kokemaan tätä kaikkea!

Terveisin,

Anne ToivanenVapaaehtoisena Nepalissa

Volunteering

14

Kas, kielen vieviä kiemuroitaTerve paikasta jossa kahvi, kaneli, kookos, perunan näkoinen chikku-hedelmä, katto-, matto-, tiskiharja-, luuta-aines (ynnä muuta) kasvaa. Samassa paikassa versoo myös 62 ”epäonnistujan” itsetunto ja kykyelää vastuullista elämää. Ja ymmärrys ja elämän ilo ja sosiaaliset, akateemiset, käden, mielen ynnä kielen taidot… Mikä tahansa ei kuitenkaan täällä menesty kuten mielettömät opit, joita Intian 12-standardinen opetuslaitos ajaa.

Taisitte jo paikantaa minut? Vaikka eipä paikalla niin väliä, kunhan ”projekti” (tai paremminkin prosessi) on mielekäs – kaikille taimille. Avustelen siis kansalaisjärjestössä, joka antaa tilaa monenmoiselle oppimiselle. Oppijoita ovat paitsi julkisista kouluista tippuneet tai tiputetut lapset myös ”opettajat” ja muut aktiivit. Asun myös täällä paikan päällä ja opin… yllättäviä oleellisuuksia kuten kookoksen hyötykäyttöä ja täkäläistä kiemurakieltä. Ai mitä siis? No... jotakin tämmoistä: Kannadaa!

Kerrankin olen paikassa, jossa monikielisyys on paremminkin normi kuin poikkeus. Niinpä erotunkin täkäläisistä vain kielivalinnoilla, en niiden määrällä. Paikallispuhe sointuu kuitenkin kannadaksi – kielellä, jonka kirjoitus ja lukeminen vaatii silmää kiemuroille. Olenkin oppinut joukon tavumerkkejä, joiden yhdistely soljuu oman kaavansa mukaan. Ääntely ei silti vielä suju muitta mutkitta, vaikka monet sattumoisen osuvat sanat jäävätkin helposti muistiin.

…ja sitten se kookos…, joka kasvaa toki palmussa. Puu itsessään on ahne vesijuoppo ja magneetti sellaisille ärsytyksille kuten hyttyset ja apinat. Koulun ympäristössä näitä palmuja on sadoittain, ja osa elättää ”loisia” kuten kuoren alle piiloutuvia käärmeitä tai pistiäisiä. Monenlaista voinee siis odottaa näiltä hujopeilta. Puu kuitenkin varjostaa, viilentää ilmaa ja jakelee ilmaista rakennusainesta – syy miksi palmusto on ja pysyy koulualueella. Ei kun

Volunteering

15

siis askartelemaan! Pähkinöistä muotoutuu paitsi tuorepurtavaa, kuivamuonaa, kookosmaitoa ja -oljyä myös kauhoja, kuppeja, tiskiharjan korviketta, sytykettä, leluja sekä temppelikoristeita. Lehvistä saa taiteiltua aitaa, luutia, bambumattoja, -kattoja, varjostimia ja mitä vielä…. ainakin minisuksia ja hockey-mailoja.

kannadaksi kamalakiviakkatammahullukaaligaalipatahattukone mahasontasaajankalaginikattikalamoikannu koti

suomeksi lootuskorvaisosiskopikkuveliruohotyhjäleijakymmenenhuoneisolantioiltapäiväpapukaijakeittiöveitsiaikamyötäjäisetsilmä apina

Volunteering

16

”Kuinka saisin rikki kookospäh- kinän…?”

Tätä en joudu enää juurikaan pähkäilemään (vaikka rikkominen viekin aikansa) mutta kiipeily on yhä hiustenhalkomista. En tosin ole kokeillut kiipeilyrengasta, jonka varassa kookospalmun puhdistajat kapuavat puihin ja katkovat vanhat pähkinät ja oksan rippeet… Sillä kiipeilykin voisi sujua.

Itse pähkinä kuitenkin halkeaa näin:

1. Valitse sellainen pähkinä, jota ravisteltaessa kuuluu loisketta.2. Iske se kaksin käsin johonkin kovaan, paikallaan pysyvään piikkiin ja väännä itseesi päin. Jatka isku-vääntö rytmiä välillä repien kuorta samalla pois.

3. Ulkokuoren väistyttyä kaiverra kolo yhteen pähkinän päässä olevista sormenpään kokoisista soikioista. Valuta maito mukiin.

4. Sulje nyt yhä kovan sisäkuoren suojaama kookos pussiin ja viskaa se äkkiseltään kovaa pintaa vasten. Aukaisu onnistuu (yleensä) myöskoputtelemalla pähkinää venyvän

hetken verran kiven kulmaan….

5. Haljenneensisäkuoren seinämästä pähkinäosa irtoaa lisänäputuksilla tai taituroimalla veitsin.

Tämä kaikki on teille kuitenkin hömppää, epäolennaista mutta (toivottavasti) juuri siksi kiinnostavaa. Joskus kun on mukava perehtyä epäolennaisuuksiin… Vaan ei jatkuvasti, kuten täkäläinen koululaitos tuumii. Vähän väliä saan myös vastata pelkän kummastelun vuoksi tärkeisiin kysymyksiin… kuten ”Elääkö poro Suomen viidakossa?” Tätä ihmettelen melkein itsekin. Tai ”Miten ne (suomalaiset) saa ruokaa jos kookos, chikku, guava, kahvi, riisi ja mausteet ei kasva siellä…”

Teksti:Suvi LindgrenVapaaehtoisena Intiassa

Volunteering

17

Saavuin tänne Brasiliaan ja Porto Alegren kaupunkiin 18.08.2007. Tänään 24.01.2008 olen siis viettänyt täällä reilut viisi kuukautta ICYE:n vapaaehtoistyöohjelman puitteissa.

Viisi kuukautta tuntuu kuluneen melko nopeasti, mutta toisaalta se tuntuu ikuisuudelta. Niin paljon

olen näiden kuukausien aikana

nähnyt ja kokenut.Pääasiassa aika on tietysti kulunut oman työprojektin puitteissa, köyhien lasten päiväkodissa. Alun ”tunnustelun” ja oman paikan hakemisen jälkeen vakiintui minulle avustajan rooli viisivuotiaiden lasten ryhmästä. Lapsia ryhmässä

Yhteenveto Brasiliasta...

Volunteering

18

oli yhteensä 20 ja opettajia kaksi. Alkuun vain seurasin ja observoin ryhmän toimintaa ja avustin lapsia ja opettajia jokapäiväisissä toimissa, muun muassa pukeutumisessa, syömisessä ja opetustuokioiden valmistelussa. Ajan myötä tehtävien vastuullisuus kasvoi: sain luvan toteuttaa omia ideoitani lasten kanssa (muun muassa teimme suomalaisen joulukalenterin) kuin myös ”sijaistaa” toista opettajaa hänen sairastuttuaan pidempiaikaisesti. Työpaikkani

oli todella hyvin strukturoitu ja tukea oli aina mahdollista saada, jos sitä tunsi tarvitsevansa. Muista työntekijöistä tulikin minulle tärkeitä ystäviä. Työpaikallani vallitsi mukava työilmapiiri ja jokainen teki siellä töitä tosissaan. Työaikani oli noin aamuyhdeksästä kello 17 asti. Päivät kuluivat aina todella nopeasti, sillä joka päivä oppi jotain uutta. Työ oli todella antoisaa ja avartavaa, vaikka ei työnteko tietenkään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ollut. Välillä olo oli

Volun te e-

Volunteering

19

todella turhautunut kieliongelmien takia ja alku oli tietysti vaikeampaa, kun kaikki oli uutta ja vierasta. Vapaaehtoistyöntekijän tärkein ominaisuus onkin oma aktiivisuus ja yritteliäisyys. Harvemmin työpaikoilla on osoittaa selkeitä työtehtäviä vapaaehtoiselle.

Työnteon lisäksi ehdin myös matkustella mukavasti syksyn aikana. Tutuiksi tulivat naapuriosavaltion Santa Catarinan kauniit rannat, Iguassun vesiputoukset Argentiinan ja Paraguayn rajalla, Uruguayn pääkaupunki Montevideo ja Punta del Este sekä Rio de Janeiro. Tällä hetkellä odotan kovasti jo tulevaa viikkoa, sillä silloin aion matkustaa uudelleen Rioon seuraamaan jokavuotisia sambakarnevaaleja. Matkustelu auttaa ymmärtämään kulttuuria eri tavalla ja sitä, minkälaisessa maassa sitä oikein asuukaan. Kulttuuri tulee tietysti hyvin tutuksi myös jokapäiväisessä elämässä työpaikan ja isäntäperheen välityksellä.

On vaikea kuvailla kaikkea viime aikoina tapahtunutta vain kirjainten välityksellä. Tämä vapaaehtoistyöjakso on ollut

äärettömän mielenkiintoinen ja opettava kokemus. Monista asioista kuin myös itsestään ajattelee tällä hetkellä hyvin eri tavalla. Tällä hetkellä omat ajatukset ovat jossain Brasilian ja Suomen välimaastossa. Tämä siitä johtuen, että Suomeen paluuni tapahtuu jo hyvin pian. Voin vain todeta, että sain Brasiliasta sen, mitä lähdin täältä hakemaan ja että olen todella tyytyväinen täällä viettämääni aikaan. Ja niin kliseeltä kuin tämä ehkä kuulostaakin, niin tätä ajanjaksoa en tule koskaan unohtamaan!

Kesäisin terveisin,

Teksti ja kuvat:Linda ReinikainenVapaaehtoisena Brasiliassa

Volun te e-

Volunteering

20

Betty, Kids of African sosiaalityöntekijä, kertoi minulle muutama päivä sitten työstään. Kerrottuaan, hylätyn lapsen tien orpokotiin, hän jatkoi siitä, mitä tapahtuu lapsen kuollessa. Oletin hänen toki jatkavan siitä, miten sosiaalityöntekijä työskentelee lasten kanssa orpokodissa, mutta hyppäsimme suoraan kuolemaan. se yllätti, mutta toisaalta, monet lapset kuolevat ennen viiden vuoden ikää, joten aihe on täällä tärkeä. Kuolema on esillä ihmisten puheissa muutenkin. Monet äideistä kysyvät minulta ensin mistä olen kotoisin ja seuraavaksi he kysyvät, ovatko vanhempani kuolleet. Kun vastaan, että elossa ovat, osa ihmettelee ja kysyy sitten, no mitä he tekevät. Vanhemmista keskustelu siirtyy uskontoon. Siinä onkin aihe joka herättää kummastusta, miksi et usko jumalaan? Eivätkö vanhempasi opettaneet sinua? Mutta siis hylätyn lapsen tie orpokotiin kulkee poliisin ja sairaalan kautta. Ensimmäisenä tulee tehdä ilmoitus poliisille, josta

lapsi viedään sairaalaan. Kävin maanantaina tutustumassa Mulagon sairaalaan, Kampalan ja koko Ugandan suurin julkisen sektorin sairaala. Aloitimme vierailumme keskososastolta. Siellä ei enää matkustusromantiikka hivellyt mieltä, vaan jouduin keskittymään kyynelten pidättelyyn. Niin pieniä, pieniä, pieniä lapsia. Voi luoja, eräs pienokainen, jonka pää oli ehkä maksimissaan tomaatin kokoinen, makasi keskoskaapissa jonka kylkeen oli liimattu teippi: My mum abandoned me. Please take care of me and feed me. Baby Liz. Keskososaston jälkeen minun oli tarkoitus tutustua sairaalasosiaalityöntekijöiden työhön, mutta itse asiassa minua juoksutettiin ympäri sairaalaa katsomassa hylättyjä lapsia. Samalla kun yritin selviytyä kaaoksessa, voin lähinnä pahoin kuin kävelin lattialla makaavien potilaiden ohi. Äidit vastasyntyneiden lasten kanssa makasivat lattialla ja ihmisiä oli kaikkialla jonottamassa hoitoon. Sairaalasosiaalityöntekijät

Kuolemasta

Volunteering

21

kertoivat, kuinka osa äideistä jättää lapset synnytyksen jälkeen sairaalaan ja päivittelivät sitä, kuinka harvalla on henkilöllisyystodistus. Betty sanoi lopuksi, ettei halua viedä minua teho-osastolle, koska ei pidä siitä paikasta. Hyvä ehkä niin, koska jo kaikki aikaisemmin näkemäni aiheutti aikamoisen itkukohtauksen illalla, kun vihdoin pääsin olemaan yksin rauhassa omassa huoneessani. Yhtäkkiä kaikki ristiriitaisuudet, joiden keskellä olen, purkautuivat itkuna ulos. Silmissäni pyöri näky sairaasta miehestä makaamassa kärpäsiä täynnä Kampalan bussiasemalla, lähialueen lapset jotka roikkuvat Kids of African aidalla ja ihailevat paikan leikkipaikkaa, äiti joka pyysi minua ottamaan hänen lapsensa tänne jotta lapsilla olisi parempi tulevaisuus.. Seuraava päivä alkoi kuitenkin paremmin mielin ja heti aamulla sain lempeän muistutuksen siitä, että sähköt voivat mennä poikki milloin vaan. Olin hereillä jälleen ajoissa, koska kylän lapset hakevat vettä jo ennen auringon nousua ja koirat haukkuvat, lehmät ammuvat jne. joten menin suihkuun. Pian suihkuttelin itseäni pimeässä

kylmällä vedellä, koska sähköt katkesivat jälleen kerran. Eilen söin illallista eräässä perheessä ja kun sähköt menivät poikki, olen ainoa joka reagoi asiaan. lapset vain jatkoivat syömistään tottuneesti ja äiti nauroi kun kaivoin heti taskulampun esiin. Lastenkin oli helpompi keskittyä syömiseen pimeässä kuin taskulampun valossa, silla he alkoivat vain leikkiä valon kanssa. Nukkumaan mennessäni huomasin jonkin ötökän olevan roskakorissani, jolloin ajattelin, että toisaalta pimeässä olokin on mukavaa. Ei tiedä, minkä kaiken keskellä nukkuu. Sula bulungi!

Teksti ja kuvat:Maria IsoahoVapaaehtoisena Ugandassa

Volunteering

22

Turkey by the week13.11. - 19.11.2007

Our turkish lessons are proceeding well and Bart speaks better turkish everyday. We started to prepare a Chrismas story that we will read on 28th of November for the children. We played a musical game with chairs, every time when we stopped the music the children have to sit down, and everytime we take away one chair and the one who survives is the winner. We also played pictionary. We also prepared a plan for a television program for 8 weeks. It’s a program about EVS and Erasmus and international relations, and we hope to participate in this program in the future.

26.11. - 30.11.2007Bart wrote a story about St. Nicolaus who is coming on 6th of December to give the children presents. We arranged a theater play on Wednesday for the children and Fırat came to assist us with it. Katarina played a small boy, Bart

the father and Fırat Kaya was the story teller. The theater was good and the children laughed a lot.

On Thursday we went to the street market in Meltem to buy socks and rope so that we can decorate the playing room for the children. We hung the rope between two walls and put the socks on the rope. Then every child will paint a picture and put it in the sock. After that Saint Nicolaus will come and take the pictures in the middle of the night and then he will come in real life to give the children presents on 6th of December. Also this week Katarina started to teach English to a girl in the hospital. Her name is Derya and she is now in the 4th grade.

Volunteering

23

3.12. - 7.12.2008

This week we took away the pictures from the socks and the children were thrilled. We wrote ‘Noel Baba burdaydı’ and the children where so happy in the morning when they saw that the Noel Baba was there in the night and had taken all the pictures away. Then we made a big collage, a present for Saint Nicolaus and we gave it to him on the 6th of December when he finally came. Bart was a very good Saint Nicolaus, Katarina was a

funny clown with a lot of balloons and our friend Fırat was a man who carried all the 38 presents. We were able to collect 78 ytl whith the help of firat and his family so we could buy the presents for the children. We bought the presents from Toys R Us.

This was for us a day which we will never forget. The children were so happy and this makes us happy too, this is why we are here! We worked two weeks for this big moment and the 6th of December was a highlight for sure in our EVS period.

7.1. - 11.1.2008We are both back after our Christmas holidays . Bart brought new funny games from Belgium and we played animal-domino, twister, and a frog game. İt was nice to see everyone again and our little friend Emine got better so we were happy to see her in the playing room. We didnt see her for 2 months because she had to have a surgery. We also had a meeting about an International Youth Club and we will now take part in the ACTİVİTY group together with

Volunteering

24

Serkan. We will arrange activities together for students. We also set a new date for the next meeting on Thursday. At the office we will make a newspaper and we started it by interviewing Giacomo from İtaly. Next week we will interview İngegerd. Also we are preparing to make a movie from our work in the hospital.

14.1. - 18.1.2008We continued to work on our newspaper. We have written the interview with Giacomo and we took an intervıew with İnki form Finland because she will stay. We also interviewed a new Erasmus-student. So now we had a conversation with a new erasmus student, an old one and one who will do both semesters. Next week we will have meeting with a turkish student who will go on Erasmus to Poland. Friday is our deadline so we know what to do at this moment. Also we went to visit the intensive language course. There we observed and talked with the responsible teachers and of course the new Erasmus-students about their first impressions of the course and being in Antalya. We will report

about this in our newspaper.

The International Youth Club finally seems to work. The meetings were very necessary but we think now everybody knows what are the expectations and what we must do. İn the hospital everything is normal. The new games are still attractive and sometimes the children still speak about Baba Noel… İt is also nıce to speak with the parents of the children. Because they know us now very good and we know who is the parents of who so it is nice for them and for us to have conversation. İt really gives strong and good feelings when the parents say that they appreciate our work. A little ‘ tesekurlar’ gives so much energy.

21.1. - 25.1.2008This week finished the first semester for the 5 children who go to the school in the hospital. At the end of the week there was a celebration for them with a lot of bisquits and drinks where they get their school results and also every child got a present. We were a little bit shocked to see all the television cameras and all the people who

Volunteering

25

took pictures. İt was like a press conference and the children didn’t know what was happening and we neither.

Tuesday there was the meeting with the International Youth Club and we fixed some dates with activities. Tuesday evening we played football on a little field with some students from the intensive language course and Erasmus-students from Akdeniz Unıversity. Friday evening we had a party in Three Palms (Kaleici) with all the students of the intensive language course, our Erasmus-students and also some other EVS volunteers from Antalya. This party was organized by Serkan from the İnternational Youth Club. So our first activity in 2008 is done and it was so great…

4.2. - 8.2.2008This week started wery sadly becauce one of our girls Elif,wich we used to play with in the playing room died on Sunday. We got the bad news when we came to work on Monday, but despite everything we tried to play with the other children and to keep up the atmosphere. We made pictıres with watercolor and potato stamps. A lot of the children wanted to play games on the computer. Some of them learned to turn the computer on and off themselves and it made them happy. The children like uno so much, so on wednesday we had a play day and we played uno and animal domino together. Mustafa is back again in the playing room and Bart and Mustafa are having boxing matches and we are all laughing a lot. We also had a new meeting with the International Youth Club and we are now planning to arrange a boat trip a visit to Hamam and maybe a trip to Olympos. Next week we will have the mid term training in Ankara from Monday to Thursday.

Text and photos:Katarina BackasVolunteering in Turkey

Volunteering

26

Unelma pääsystä Afrikkaan toteutui viime syksynä, kun opiskeluvaihtopaikka Etelä-Afrikan Port Elizabethissa varmistui. Lukukauden puolivälissä sain kuulla Maailmanvaihdon lähettämästä EVS-vapaaehtoisesta Milla Puharisesta, jonka vapaaehtoisprojekti sijaitsi Kap-kaupungissa. Heti tavattuamme löysimme yhteisiä tuttuja Suo-messa, ja maailman pienuus tuli taas todettua.

Lukukauden loputtua, ehdin viimein vierailulle Millan luokse, ja mieleenpainuvaksi koke-mukseksi jäi vierailu Millan projektissa sekä isäntäperheessä. Oli mielenkiintoista nähdä Kapkaupungista muutakin kuin pelkät turistinähtävyydet, ja päästä vierailemaan yhteen monista ”townshipeistä”, Mitchell’s Plainissä. Muutaman muun slummialueen nähneenä, odotin näkeväni ison hökkelikylän. Odotukset osoittautuivat kuitenkin täysin vääriksi, ja tunnin

KohtaamisiaEtelä-Afrikassabussimatkan jälkeen vastassa oli valoisa ja suhteellisen hoidettu esikaupunkialue.

Millan vapaaehtoistyöpaikka on päiväkodissa sekä hyväksi-käytettyjen naisten ja lasten turvakodissa. Vastaanotto molem-missa paikoissa oli erittäin lämmin ja Millan opettamat suomalaiset lastenleikit olivat lapsilla jo hienosti hallussa! Päivä kului hujauksessa lasten kanssa piirtäessä sekä hippaa ja muita pelejä leikkiessä. Hienon päivän jälkeen ei voi muuta, kuin ihailla heidän uskomatonta elämänasennettaan. Kuinka sitä itse muistaisi iloita aina niistä kaikista pienimmistäkin ilonaiheista?!

Marika HeinonenKirjoittaja on Maailmanvaihdon hallituksen jäsen

Volunteering

27

Volunteering

28

Ajankohtaista

Uutisia

Toimiston henkilökunta vaihtuu!

Maailmanvaihdon uudeksi jär-jestösihteerin sijaiseksi on val-ittu 10.3. alkaen Maria Ruotu. Vastaanotimme 38 hakemusta järjestösihteerin sijaiseksi. Maria on valmistunut 2007 sosiaali- ja kulttuuriantropologia pääaineenaan. Maria on ollut kouluvaihdossa Alaskassa, kenttä-työmatkalla Indonesiassa (7kk),Erasmus-vaihdossa Skotlannissa. Marialla on myös aikaisemmin toiminut AFS, Sadankomitea ja Amnesty -järjestöissä. Tervetuloa Maailmanvaihtoon Maria!

Lisäksi Mikko Lipsanen aloittaa työt siviilipalvelusmiehenä Maa- ilmanvaihdon toimistolla 3.3. alkaen. Niin ikään tervetuloa!

Changes in the staff of ICYE Finland

The board of Maailmanvaihto has chosen Maria Ruotu as the new programme coordinator starting on 10.3. We received 38 applications for the post. Maria has graduated in 2007 with social- and cultural antropology as her major. Maria has also been an exchange student in Alaska, done field work in Indonesia for 7 months, and did her Erasmus-exchange in Skotland. She has previously been involved with other NGO’s such as AFS, Sadankomitea and Amnesty. She has also worked as a project coordinator in Sadankomitea for 6 months. Let’s give a warm welcome for Maria!

Also Mikko Lipsanen will start his civil service at the ICYE Finland office on 3.3. Welcome aboard, Mikko!

Vapaat paikat elokuussa 2008 alkavaan ICYE ohjelmaan

Brasilia Costa Rica, Kenia, Taiwan. Mahdolliset lisäpaikat: Nepal. Mosambik, Uganda

50v. julkaisutiimi hakee kirjoitta-jia ja kiinnostuneita auttamaan julkaisun toimittamisessa

Oletko entinen vapaaehtoinen, ICYE-aktiivi tai muuten toiminnassa mukana aikojen saatossa ollut?

Kerro millainen sinun Maailmanvaihtosi on aikoinaan ollut ja osallistu 50 vuotta täyttävän järjestön historiikin / juhlajulkaisun toimitukseen lähettämällä valokuviasi tai kirjoituksiasi sähköpostilla osoitteeseen:

tiedotus@maailmanvaihto.fi

tai postitse:

Maailmanvaihto ry / 50v juhlajulkaisuPitkänsillanranta 1100530 Helsinki

29

26.3. Vuosikokous Maailmanvaihdon toimistolla klo 17:30

15.-18.5.

Valmennus- ja loppuarviointitapaaminen Kavalahden leiri-keskuksessa, Inkoossa

24.-25.5. Maailmanvaihto esittelee toimintaansa Maailma kylässä -fes-

tivaaleille Helsingissä jokavuotiseen tapaan.

7.-17.8.

Ulkomaisten vapaaehtoisen tulovalmennus Partiokolkassa, Jyväskylässä.

30.8. Juhlimme 50-vuotiasta Maailmanvaihtoa Mustasaaressa,

Helsingissä.

Tapahtumakalenteri

30

Liity postituslistalle!Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla ”Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Join our E-mail List!By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc. You can either join by..

1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

2) or through the link that can be found on our web page in the section of ”Toimintaa Suomessa”.

Kirjoita NewsletteriinLukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen:tiedotus@maailmanvaihto.fi

Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Write for NewsletterReaders’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind.

If interested, contact the Newletter staff at: tiedotus@maailmanvaihto.fi

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

31

Tähän numeroon kirjoitta-neet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

Anni Koskela

Anna-Lisa Moser

Anne Toivanen

Katarina Backas

Linda Reinikainen

Suvi Lindgren

Maria i soaho

Marika Heinonen

Milla Puharinen

PainotiedotJulkaisijaMaailmanvaihto ry

PäätoimittajaTopias Hirvonen

TaittajaTopias Hirvonen

PainopaikkaItä-Helsingin Monistus

Seuraava aineistopäivä23.5.2008

Ilmestymisaikataulu4 kertaa vuodessa

TilaushintaVuositilaus sisältyyMaailmanvaihto ry:njäsenmaksuun

Yhteystiedotkts. takakansi

Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11, 00530 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi

www.icye.org