nääs-squash r.y. 1990- · pdf filenääs-squash r.y. 1990-2000 tammikuu...

Toimittanut Krister Koivula 2. painos

Nääs-Squash r.y. 1990-2000

Nääs-Squash r.y.

1990-2000

Tammikuu 1990, Käpytien halli

Ilta on jo hämärtymässä, kun joukko nuoria miehiä asettuu paikoilleen pöydän ympärillä. Vaikka ilmeet ovat vakavat, on asia iloinen: uusi seura on syntymässä. Kätilö, Äiti, Isä ja Kummisedät aut-

tavat pienokaisen maailmaan puolentoista tunnin kevyen ponnistelun tuloksena. ”Nuku nyt, sillä tarvitset paljon voimia tuleviin etukenttähakuihin.”

Tammikuu 2000, Käpytien halli

Kaiken nähnyt kymmenvuotias nousee seisomaan ja venyttelee laiskasti. Pitäisi mennä kentälle, mutta sehän on vasta kymmentä vaille ja Kaverikin tulee näköjään taas vasta tasalta. Tässähän on

muutama minuutti aikaa vaikka vähän muistella …

Julkaisija Nääs-Squash r.y. Paino Multiprint Tampere, Tampere 2000 Tekstinkäsittely ja taitto: Word 97 Valokuvat: Sony Digital MVC FD81 Tulostustiedosto: Postscript Tekstit, taitto, valokuvaus ja skannaus: Krister Koivula Etukannen yläkuvassa vas. Jarmo Tammisto, Erkki Pyynönen ja Seppo Kyyrö Etukannen alakuvassa vas. Jani Viitala ja Mikko Vouti

Esipuhe toiseen painokseen Historioita ja historiikkeja voidaan kirjoittaa monella tavalla ja monesta näkökulmasta. Tämä on minun näkökulmani. Tästä johtuen pyydän jokaista muistamaan, että se ei ole minkään kuviteltavis-sa olevan määritelmän mukaisesti ns. absoluuttinen totuus, vaikka helvetin läheltä liippaakin. Jo vuosia minulla oli ollut ajatus siitä, että olisi hienoa tehdä seuran jäsenistä jonkinlainen kokoo-mateos tyyliin ”kuka kukin on”. Olen nimittäin sitä mieltä, että esimerkiksi tamperelaisen, kaksi-kymmentä vuotta kössiä kuntomielessä harrastaneen miehen henkilökuva on vähintään yhtä kiin-nostava ja tarpeellinen kuin ikonina palvottavan nelinkertaisen olympiavoittajan, puhumattakaan tämän koirasta. Tätä historiikkia varten tekemäni ankaran tieteellisen taustatutkimuksen merkittävin tulos onkin, että meiltä löytyy pääasiassa näitä ensin mainittuja. Ensimmäisessä osassa olen yrittänyt laatia tällaisen gallerian. Tavoite oli lopulta ehkä liiankin kun-nianhimoinen, sillä ainakin tässä yhteydessä osoittautui kohtuuttoman työlääksi saada edes jollain tavalla kattava aineisto kasaan; ensimmäiset tekstini hakkasin vasta marraskuussa 1999 ja lopulta sain mukaan vain 48 kuvausta. Joistakin henkilöistä olen ehkä saanut esiin jotain siitä mitä he ovat-kin, toisista ehkä vain väläyksen. Lisäksi on teitä, joista en ole ehtinyt, muistanut tai osannut kirjoit-taa mitään. Osaa en tunne kuin nimeltä ja jotkut vain ulkonäöltä. Älkää ottako sitä henkilökohtaises-ti, teidänkin vuoronne tulee vielä joskus. Ja jos jonkun kohdalla on asia- tai muita virheitä, mitä pidän melko todennäköisenä, ne eivät ole siellä tarkoituksella. Toisessa osassa olen kuvannut joitakin seuraa koskettavia teemoja pienoisnovellien muodossa. Pal-jon on jäänyt tietenkin kertomatta, mutta ehkä nämä tarinat auttavat muistamaan ne muut jutut. Jos tällä teoksella on joitain kirjallisia ansioita niin ne päättyvät tähän, sillä kolmanteen osaan olen koonnut niin sanottuja latteuksia. Jos joku ei tunne käsitettä latteus, hänellä on aiheesta varsin kat-tava kuva luettuaan tämän osuuden. Neljännessä osassa esitetään valikoituja tilastoja. Seuraa koskevat muut tilastotiedot esitetään vuo-sittain jaettavassa toimintakertomuksessa. Täydelliset tilastot ja toimintakertomukset kootaan ehkä kaksikymmenvuotis- tai viimeistään viisikymmenvuotisjulkaisuun. Tämän historiikin synnytystuskien lievittämisestä suurkiitokset Poku Salolle ja Lasse Aarrolle, jot-ka ystävällisesti toimittivat seuran jäsenten ranking-tilastoja. Kiitos myös kaikille teille, jotka vas-tasitte haastattelukysymyksiini ja toimititte valokuva-aineistoa. Kiitän seuran jäseniä, jos nyt joku pitää erikseen mainita niin Jukkaa tästä kymmenvuotisesta taipa-leesta ja elämäni sulostuttamisesta. Vaimoani Kaijaa ja lapsiani Essiä ja Tiinaa kiitän kärsivällisyy-destä tätä rakasta harrastustani kohtaan. Seuran puolesta haluan tässä yhteydessä kiittää erityisesti Kuntokeskus Käpyä erinomaisesta, koko seuran tähänastisen historian kestäneestä yhteistyöstä. Lämpimät kiitokset myös kaikille niille kymmenille sponsoreille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat tukeneet toimintaamme vuosien var-rella. Tähän toiseen painokseen olen korjannut joitakin asiavirheitä ja tehnyt joitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä. Tampereella 29.2.2000 Krister Koivula

Sisällysluettelo Esipuhe Sisällysluettelo Johdanto

Henkilökuvia ……………………………………………………………………… 1

Teemoja ……………………………………………………………………………….. 39

Latteuksia ……………………………………………………………………………. 67 Valikoituja tilastoja…………………………………………………….…. 71

Lähteet ……………………………..………………………………………………….…. 78

Asp Matti Asp Kristiina Axén Mikko Calonius Aarne Calonius Heikki Helenius Timo Hepokorpi Markku Hietala Jyrki Holopainen Mikko Juhila Päivi Jussila Jarmo Kairimo Juha Kaukonen Pentti Koivula Krister Kivini Tapani Kylväjä Harri

Kyyrö Seppo Lehtonen Jukka Leppä Jari Lindholm Tapani Lähteenmäki Kimmo Löppönen Hannu Mattila Timo Mäkelä Ilkka Mäkinen Eero Mäkisarka Ville Niemi Tiina Nummi Jukka Pyynönen Erkki Rapelo Risto Riihimäki Ari Rimpelä Riitta

Rinta Markku Sainio Teemu Silfverberg Kaj Talonen Jari Tammisto Jarmo Tiensuu Tanja Vainikka Pertti Valijärvi Harri Valijärvi Kai Vartola Pekka Viitala Hannu Viitala Jani Viitala Rainer Viljanen Risto Virta Rauli Vouti Mikko

Politpyroo Jukan mökki 1991 MM-91, Espoo Pelivehkeet Maanantairyhmä Kun peli on jo kauan sitten lakannut olemasta squashia sen varsinaisessa merkityksessä Laudejärjestys Salmiakkikosaani Ponanza Himos Fillarit Liigajoukkueet Eräs liigareissu 22.1.2000 Koti

Oulu Viisivuotisjuhlat Tallinna 1996 Veteraanikisat Pekan lähtö ja mitä siitä seurasi Jamesin synttärit Kauden päättäjäiset ja pikkujoulut Kitaransoitto Pullonheitto Tukholma 1999 Jukan mökki 1999 Porin Jazz Optimisti Pessimisti Villen valmennus Top Card Stellarin grippi

Johdanto 1989 Käpytien hallilla toimivan urheiluseura SC-2000:n squashjaosto on siirty-

mässä Hämeenpuistoon rakennettavaan uuteen Go-Go -liikuntakeskukseen, jossa kössiä tullaan pelaamaan jo 1970-luvun alussa perustetun Tampereen Squashkerhon (TSK) nimen alla. Osa pelaajista haluaa jäädä Käpytielle, jo-ten ilmapiiri alkaa olla otollinen uuden squashseuran perustamiselle. Jäseniä tarvitaan kuitenkin lisää. Hallin pitkäaikainen asukki Jarmo Tammisto tun-tee henkilökohtaisesti kaikki Käpytien pelaajat ja aloittaa sinnikkään valis-tustyön. Tuleva seurayhteisö alkaa muotoutua näin kunto- ja veteraanipelaa-javoittoiseksi.

1990 31.1.1990 Nääs-Squash r.y.:n perustamiskokous. Pioneerit luovat suuntavii-

vat. Lepän Jarin elämän kevät. Toukokuussa ensimmäinen kauden päättä-jäistilaisuus Ruotulan tenniskeskuksen takkatilassa, jossa Jarmo pitää en-simmäisen hengennostatuspuheensa. Liigajoukkue nimetään. Ensimmäiset verkkarit (punaiset) ja pelipaidat (punaiset). Jalkapallon MM Italiassa. Ele-tään taloudellisen noususuhdanteen huippua, ja myös squashin suosio on ta-pissa: kentät ovat koko ajan täynnä. Ensimmäiset pikkujoulut Käpytiellä.

1991 Ensimmäinen NääsCup helmikuussa. Laman merkit näkyvät. Markka sido-

taan ecuun. Neuvostoliitossa poikkeustila 19.8.1991. Pankit tekevät ennä-tysmäiset tappiot. SKOP Suomen Pankin haltuun. Lokakuussa Jukan mökin laatanvalu ja Kuntopelaajien SM-kisa Käpytiellä. Marraskuussa MM-kisaretki. Uusia pelipaitoja (valkoiset Squash Clubin isolla mainoksella).

1992 Keväällä Ville tulee seuraan. Lama on syvimmillään. Barcelonan olympia-

laiset. YYA-sopimus raukeaa. EU-jäsenanomus. Pankkituki. Pelaajamäärät vähenevät. Pekka pitää pelimaksut alhaisina. Hati lopettaa. Pelireissut teh-dään yleensä Matin tai Mikon Camrylla. Joulukuussa Matin 50-juhla Anna-lankadulla.

1993 Uudet verkkarit (Kennex-tuulipuku). Ystävyyspelireissut Forssaan ja Cente-

riin alkavat. Mäntyniemi ja Kansallisooppera otetaan käyttöön. Liigajouk-keita lisätään vuosi vuodelta. Salmiakkikosaani. Marraskuussa yksi monista kuuluisista Oulun reissuista.

1994 Seuran toiminta on muotoutunut uomiinsa. Lamasta noustaan pikkuhiljaa,

mutta työttömiä on yli 500 000. Jalkapallon MM USAssa.Villen valmen-nuksen ja muun vaikutuksen kulta-aikaa. Seppo syksyllä mukaan kuvioihin. Kännykät pienenevät. Nokia 2110, Ericsson 337. Top Card. Jääkiekkokortit. Prince korisee jo, Kennex juhlii vielä. Kitaroita aletaan rääkätä seuran pip-paloissa. Mattilan Timo ja Kuopan Ari ovat korkealla listoilla. Estonia up-poaa 28.9.1999. Kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Liigassa on jo kolme miesjoukkuetta ja yksi naisjoukkue. Kaitsu ja Hele jo vakiokalustoa, kol-mosjoukkue luo legendaansa. Notkotien maine kasvaa.

1995 Tammikuussa viisivuotisjuhla. Naisten esiintulo. Ahtisaari presidentiksi.

Jäsenistön määrän pientä laskua. Nysse ja Talonen mukaan keväällä. Elopu-ro lopettaa. Leijonien maailmanmestaruus. Monta nääslasta syntyy. Nokia alkaa nousta tosissaan. Villen sijoitustoiminta lisääntyy.

1996 Kristiinan kasvaminen pelaajaksi alkaa. Jonnen nousu. Tallinnan retki tou-

kokuussa. Atlantan olympialaiset. Headien tulo. Ville alkaa lopetella peli-touhuja.

1997 Kristerin kevät. Veteraanien SM-joukkuekisat huhtikuussa Käpytiellä. Uu-

det verkkarit (vihreät, Head). Kaitsu menee kesällä naimisiin. World Games Lahti elokuussa. Kaitsu alkaa vetää kuukausirankingia ja tilastoa alkaa syn-tyä. Teemu alkaa nousta esiin. Jonne lopettaa. Syksyllä haravointitalkoot Ikaalisten kylpylässä. Centerin sydämellinen viisivuotisjuhla joulukuussa.

1998 Tammikuussa Pekan lähdön aiheuttamat neuvottelut seuran ja hallin välillä:

yhteistyö jatkuu. Jarmosta kunniapuheenjohtaja, Jukasta puheenjohtaja. Huhtikuussa retki EM-kisoihin. Naisten joukkue alkaa hiipua, muu toiminta jatkuu entisellään. Jalkapallon MM Ranskassa. Uudet junnut kasvavat, etu-nenässä Jani ja Mikko. Pekkasen Pena tulee vuodeksi. Uudet pelihousut (mustat, Russel A.) ja paidat (pikee).

1999 Elämä kulkee vääjäämätöntä kulkuaan kohti uutta vuosikymmentä. Maalis-

kuussa Ekin 50-juhla. Tukholman retki toukokuussa. Jukan mökkiretki elo-kuussa. Loppuvuodesta alkaa myös uusia jäseniä ilmaantua. Toiminta vai-kuttaa piristyvän.

2000 Jukan synttärit McDonald’silla 3.1.2000. Edelleen tipattomassa tammikuus-

sa veteraanien ja junioreiden SM-kisat Käpytiellä, Sepon suvereeni show. Helmikuussa kymmenvuotisjuhla. Klubitakit, pinssit, solmiot, solmioneulat. Kymmenvuotishistoriikki eli olet nyt tässä…


1

Osa 1

Henkilökuvia

Vas. Päivi Juhila, Kaj-Erik Silfverberg ja Riitta Rimpelä. Kuvassa muistellaan Kaitsun poikamieskämpillä vuosia sitten käytyä kamppailulajiturnausta, jossa alun perin kielletyt full contact –otteet muuttuivatkin sal-lituiksi. Kehon nesteiden mineraalitasapainosta huolehdittiin Notkotien öljyllä (viides fraktio) ja suolakur-kuilla, joiden soveltuvuus sisustusmateriaaliksi osoittautui myöhemmin yllättävän huonoksi arkkitehtoni-sessa mielessä.


2

Matti Asp s. 1942 Omin sanoin Aloitin squashin peluun 1970-luvun alussa kun Tampereelle tuli ensimmäi-

set hallit. Aloitukseen oli eräänä syynä se, että olin pelannut tennistä aikai-semmin. Ja tietenkin, että se oli siihen aikaan uusi palloilumuoto jota täytyi kokeilla. Fiilikset eivät alussa olleet kovin korkealla, koska palloa ei tahto-nut saada pomppimaan millään kunnolla ja kun maila oli raskas, puusta valmistettu ja pienikehäinen, niin peli tuntui kovin hankalalta. Pelikertoja oli silloin tällöin, koska ei ollut kavereita jotka olisivat olleet innostuneita siihen aikaan squashista. Ensimmäiset hallit olivat ravintola Jäähovin yh-teydessä.

Muistikuvat Nääs-Squashista liittyessäni siihen olivat positiivisia, koska

seurassa oli jäseninä paljon kavereita joiden kanssa olin pelannut aikai-semmin ja tottakai paljon painoi myös se seikka, että pelillisesti olimme sa-man tasoisia silloin. Täytyy myös mainita, että ”pelin henki” seuran jäsen-ten välillä oli erinomainen.

Squashin asema perheessämme on ollut hal-

litseva. Aloittaessani pelaamisen Käpytiellä vaimoni kanssa vuonna 1976, pelasimme yh-dessä viisi vuotta siihen asti kun hän sai lap-sen. Kristiina jatkoi menestyksekkäästi peli-perinteitä heti kun sai mailan pysymään kä-dessä.

Siviilissä Konkari jaksaa painaa. Matti ei murjota, rento jenkkityyli puree aina. Lii-

kemies liikkuu ja kauppa käy. Heikkoutena loistoautot. Kentällä Nopeus- ja voimaominaisuuksiltaan edelleen uskomattoman hyvällä tasolla.

Me nuoremmat, ajatelkaa jos me kaikki olisimme yhtä hyvässä kunnossa 57-vuotiaina! Peruslyönnit lähtevät painavina. Pelitempo vain nopeutuu ja pallot lyhenevät iän myötä. Blokin rakentaminen hallussa.

Bravuurilyönti Pikkuboast rystyetunurkkaan kaverin odottaessa suoraa stopparia. Bravuuriele Kitaran soitto mailalla. Saavutuksia 1998-1999 Suomen mestari M-55. SM-hopeasijoja M-50 sarjassa. Edusta-

nut Suomea veteraanien MM-kisoissa Sheffieldissä elokuussa 1999. Ikäluo-kassaan moninkertainen Suomen Myyntimiesten mestari. Liigajoukkueen tukipilareita. Osallistuminen seuran ulkomaanretkille: Tallinna 1996, Tuk-holma 1998.

Ranking SC-2000/NääsSq

1/84B-2/88B ; 6/92D-1/95D ; 11/95D-1/96D ; 6/97D-11/97D ; 3/98D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


3

Kristiina Asp Siviilissä ja kentällä

Kristiina nousi 90-luvun puolenvälin jälkeen ikäluokkansa Suomen mestariksi ja tyttöjen maajoukkuepelaajaksi. Hän kuului myös seu-ran naisjoukkueeseen ykköspelaajana. Ura on ollut telakalla ylioppilaskirjoituksista läh-tien, mutta eiköhän Kristiina innostu vielä.

Ranking NääsSq

3/95nC-3/96C-6/96B-11/98B-1/99A

Mikko Axén s. 1960 Omin sanoin Joskus 80-luvun alkuvuosina alettiin velipojan Heikin ja Rapelon Riston

kanssa treenata tuota outoa peliä. Squashissa kun kuulemma nousee kunto... Toinen mailani oli muistaakseni puuvalmisteinen ”Japanin” Sondico (am-mattimiehen maila).

Ensimmäinen muistikuvani Nääs-Squashista on, että se liittyi liikaa ”kilpas-

quashiin”. Eipä koskenut meikäläistä. Laamasen Eki opetti miten squashpallo lämmitetään mikroaaltouunissa. Eki

muuten antoi kentällä aina kaikkensa. Pukuhuoneessa vääntäessään hikeä sortseistaan ja valittaessaan ettei peli kulkenut kysyivät kaverit : ”Miksi et käy lenkillä?” Johon Eki: ”Ei tällä kunnolla voi.”

Siviilissä ja kentällä

Voimakkaasta karismastaan tunnettu monilahjakkuus, jolta kössin lisäksi

onnistuu niin darts, kitaransoitto kuin perhokalastuskin. Mikko on erityisen tunnettu komeasta lauluäänestään, jolla hän on niittänyt mainetta myös seu-ran pippaloissa, eritoten legendaarisissa viisivuotisjuhlissa. Aktiiviaikoinaan pullonheiton kiistaton kuningas.

Kentällä ns. lyöntipelaaja, joka pystyy tappamaan pallon lähes aina halutes-saan. Peli on ollut viime vuosina jäissä selkävaivojen vuoksi, mutta, kuten sanonta kuuluu, lahjattomat harjoittelevat.


4

Aarne Calonius s. 1959 Omin sanoin Aloitin isän ja veljien kanssa vuonna 1975. Pelasin pari kertaa viikossa

vanhoilla kunnon puumailoilla Käpylässä. Ensimmäinen muistikuvani seurasta on mukavat kaverit ilman suorituspai-

neita hauskanpito mielessä. Mieleen on jäänyt eräs Oulun keikka, joka osoitti, miten ei tosimielellä reissua pidä tehdä (kaikki kännissä koko reis-sun).

Squashin asema perheessämme on piece of cake: perheen ja pyöräilyn jäl-

keen kolmantena. Siviilissä ja kentällä

Armoitettu junnukouluttaja on uhrannut mielettömästi omaa aikaansa sen eteen, että lajimme tulevaisuus olisi valoisampi. Pyöräilyfriikkikerhon pe-rusjäseniä. Tavaramerkkeihin kuuluvat adonismaiset stroken pyyntiasennot, joista mikä tahansa voitaisiin valokuvata ja veistättää lajiamme symbo-loivaksi patsaaksi jokaisen Squash Clubin ulko-ovelle. Aktiivikilpailuaikoi-na hyvää C-tasoa.


5

Heikki Calonius s. 1962 Siviilissä Kiltin veljessarjan kiltein. Jamesiin voi aina luottaa. Supertunnollinen. Piti

Tampereen squashjetsetsisäpiirille legendaarisia synttäreitä aina ikä-miesikään saakka (katso Jamesin synttärit). Hallin takavuosien ”huonekalu” on jo hiu-kan hellittänyt jakkaralihaksiaan kotona odottavan morsiamen hyväksi. Jännittää mailat.

Kentällä James aloitti pelaamisen yhdessä Pekkasen

Penan ja kumppanien kanssa, ja sen huo-maa: Jamesilla on Villen jälkeen paras lyön-ti koko seurassa. Paneutumalla taktiikkaan voisi parantaa yhä peliään.

Bravuurilyönti Rystyltä tykkimäinen tappolyönti rystyetunurkkaan 5 mm listan päälle. Bravuuriele Jos istuminen jakkaralla katsotaan eleeksi, niin se. Saavutuksia Nääs-Squash ry:n perustajajäsen. Pelasi 80-luvulla legendaarisessa SC-

2000:n kakkosjoukkueessa kausitolkulla ilman tappioita. Edelleen liiga-joukkueen kantavia voimia.

Ranking SC-2000/NääsSq

12/84C-12/85C-5/86B-11/87B ; 1/89B-2/91B ; 6/92D-11/92D ; 3/93D-1/96D ; 6/96D-3/99D Katso myös ”Valikoituja tilastoja”

Timo Helenius s. 1964 Siviilissä ja kentällä Kaitsun aisapari, vastaavan tasoinen verbaalitaituri.

Illanviettojen ehdoton sankari. Peliura on ollut harmittavasti jäissä jo viitisen vuotta selkäongelmien vuoksi. Kuntoa Timba hoitaa nykyisin menetelmällä, jossa paranevat sekä kunto että mieskunto. Nousi C-luokkaan ennen selkäongelmia, kentällä valttina henkinen lujuus. Tapparan mies.

Ranking NääsSq 11/93D-1/94C-11/95C-1/96D-6/96D


6

Markku Hepokorpi s. 1947 Omin sanoin

Aloitin pelaamisen Käpykujalla, muistaakseni 1976 syksyllä. Työkaverini Erkki oli pelikaveria vailla. Pelasimme kerran viikossa puoli tuntia. Myöhem-min muistaakseni samana syksynä kut-suttiin mukaan Erkin vaimon työkaveri Raine. Pelattiin puumailoilla, joiden merkki vaihtui suurinpiirtein seinälyön-nin jälkeen. Poikkeuksen teki Raine, jo-ka ei lyönyt koskaan seinään. Sen mai-lakin kesti varmaan kymmenen vuotta. Maila on vieläkin tallessa.

Nääs-Squashista alettiin puhua jossain vaiheessa, en muista tarkkaa ajan-kohtaa. Puhe oli että pelimaksukin olisi vähemmän. Hetimiten liityttiin alus-sa. Tapahtumista ei paljon muistu mieleen muuta kuin että varsinkin alussa Raine ja minä jokusen kerran käytiin paikattavana kun Erkin maila ehti kiertää kenttää pari kierrosta meidän lyöntien välissä.

Perheessämme squash on minulle tärkeä harrastus.

Siviilissä ja kentällä Pystyy ottamaan Ison pelin aikana suorituksen siitä kärsimättä, pikemmin-

kin päin vastoin. Tavaramerkkinä collegeasu. Maanantairyhmän (katso Maanantairyhmä) perustajajäsen. SM-kultaa M50-joukkueessa 1997.

Jyrki Hietala s. 1955 Siviilissä ja kentällä

Jykäkin on aloittanut jo Saturday Night Feve-rin kieppeillä ja jatkaa yhä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aina luotettava liigajyrä, joka yllättää joskus jopa varsinaiset vitsiam-mattilaiset kertomalla ennen kuulumattomia juttuja. Pudottaa volleysta listan päälle pel-källä kyynärpääliikkeellä, mutta hyvähän sen on tiputtaa kun on sekä kyynärpää- että pol-viside.

Ranking NääsSq 6/92D-1/93D ; 3/94D-6/94D ; 1/95D-6/95D ; 6/99D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”

Mikko Holopainen s. 1944


7

Omin sanoin Kipinä iski vuonna 1975. Pääasiassa pe-

lailtiin Jäähovin kaksikenttäisellä hallilla. Silloin Tampereelta löytyi lisäksi yksi kent-tä Sähkötason toimitiloissa ja yksi kenttä Ins.tsto Ahonen & Ilveskosken tiloissa Kaa-rilassa. Squash oli tuolloin suht uusi laji Suomessa ja innostus oli kova; välillä pe-lattiin lähes päivittäin. Maila oli puumaila, mieluimmin luonnonjänteillä. Pelikavereita olivat mm. Erkki ja Heikki Hilden, Matti Asp, Vilhelm Franck ja Risto Aal-tonen.

Nääs-Squash tuntui heti sosiaaliselta porukalta.

Perheessämme squash on ollut tärkeä vaikuttaja mm. kalenteriin.

Siviilissä Ehdoton herrasmies sekä kentällä että siviilissä, mikä on niin harvinainen

yhdistelmä, että ei heti tule toista mieleen. Mikko kuuluu niihin, jotka ker-tovat sen hauskimman jutun niin kuin se on. Kuuluu Kaukajärven looshiin. Viime vuosina on mökkiharrastus alkanut pikkasen viedä aikaa squashilta.

Kentällä Osaa hidastaa pelin ja iskeä sitten voittolyönnin. Suorastaan kiusallisen tai-

tava. On lamaannuttanut lobeillaan koviakin jätkiä epätoivon partaalle. Ha-luaa edelleen oppia pelistä uusia asioita, äänittää, katsoo videoita, analysoi taktiikkaa ja pohtii miksi Jahangir tai Jansher löi juuri tuollaisen lyönnin.

Bravuurilyönti Volleysta lyöty vastustajan yli kaartava lob, joka kuolee takanikkeihin. Bravuurilause Huh huh! Saavutuksia Useita SM-tason mitaleita ikämiesluokissa. Edelleen liigajoukkueen selkä-

rankaa. Osallistuminen seuran ulkomaanretkille: Tallinna 1996, Tukholma 1998.

Ranking MSRC/TSK/SC-2000/NääsSq

12/78B-5/82B ; 1/84C-6/87C ; 6/92D-1/98D ; 6/98D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


8

Päivi Juhila, os. Salin s. 1967 Omin sanoin Squashin harrastus lähti vissiin suunsoitosta kummisetäni kanssa joskus tei-

ninä, ehkä 14-vuotiaana. Pelattiin sitten pit-kään viikottain Hallituskadun Squash-Cente-rillä, aina varma häviö, mutta sainpa sedälle hien pintaan ja oppi hyvin kun pelasi paljon it-seään paremman kanssa. Jossain vaiheessa siirryttiin Käpylään aloin pelata myös Vainion-pään Tiinan ja myöhemmin Riitan kanssa.

Ensimmäinen mitä muistan seurasta on se, että Jukka Nummi, olisko ollut Tammerin yökerhossa tuli jutteleen, vai hakiko-han tanssiin, muisti ilmeisesti minut hallilta ja pyysi pelaileen, joskus sitten uskalsinkin.

Seuran tapahtumista on jäänyt mieleen viisivuotisjuhlat, ne oli eri kivat! Minäkin pääsin mitali kaulassa lehtikuvaan, jee jee! Nyt en ole pelannut enää pariin vuoteen.

Siviilissä ja kentällä Päivi kuului alkuperäiseen seuran ensimmäiseen naisliigajoukkueeseen. Ai-

na iloisena ja innokkaana persoonana hän toi seuraan tuulahduksen tumma-veristä naisellisuutta. Nuoruuteen kuului Pelle Miljoonaa ja muuta kapinal-lisuutta, mutta valmistuminen biologiksi vei työn mukana Turkuun ja edel-leen naimisiin.

Ranking NääsSq

11/95nC-6/96C, 1/97B+C-6/98B


9

Jarmo Jussila Siviilissä ja kentällä

Varsinaisestihan Jami on ollut SC-2000:n ja TSK:n miehiä, mutta varsinkin 90-luvun alkupuolella hän oli myös Nääs-Squashin jäsen ihan jäsenmaksun maksamista myöten. Jami tunnetaan joviaalina veikkona, joka on kiertänyt liigapelejä ehkä eniten tässä maassa. Takapenkiltä kuuluu paluumatkoilla vieraita kieliä. Peliuransa huippukautena mies oli A-luokassa. Strateginen ajattelu ja omin-takeiset lyönnit takasivat sen, että vastustaja ei juuri voinut aavistaa etukä-teen lyöntien suuntaa, eikä se aina jälkikäteenkään päivänselvää ollut.

Juha Kairimo s. 1967 Siviilissä Äkkipikainen mutta nopea sähköinssi: 100 m alle

12 sekkaa junnuna. Nuori perheenisä harrastaa myös kitaraa, lähinnä raskasta osastoa. Siiderin ja Ipan miehiä, eikä Juti kuulu niihin kaikkein rakkaimpiin idoleihin.

Kentällä Juha ehtii ja lyö heti: nopeus- ja

voimaominaisuudet huippuluokkaa nuoruuden yleisurheiluharjoittelun tuloksena. Pelihuumori saattoi varsinkin nuorempana kadota kuumenemiseen, josta lempinimi Iceman. Kokemuksen myötä peli on parantunut lu-jasti ja hermot myös.

Bravuurilyönti Kämmeneltä räjähtävä käänteiskulmatappo. Bravuurilause Pekka nää sun verkkarit on ihan paskat! Saavutuksia Nousi liigajoukkueeseen kovan taistelun

jälkeen 90-luvun puolen välin kieppeillä ja on sen jälkeen kuulunut vakioka-lustoon.

Ranking NääsSq

11/93D-1/94D ; 1/95D-11/95D ; 6/96D-3/97D ; 6/98D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


10

Pentti Kaukonen s. 1965 Omin sanoin Aloitin squashin vuonna -85 marraskuusssa Kokkolassa ”uuden” monitoi-

mitalon kössikentällä. Kaveri pyysi pelaamaan. Heti ekasta kerrasta lähtien tuntui siltä että tää on helvetin kivaa. Pari ekaa vuotta meni 1-2 pelikertaa viikossa. Seuraavat 10 vuotta 3-4 pelikertaa viikossa. Nykyisin ehkä kerran viikossa.

Olen tiennyt Nääs-Squashin koko sen olemassaoloajan. Seuratoiminta on jatkuvaa ilonpitoa.

Perheessämme ainoastaan minä pelaan.


Iso-Pena lyö lujaa ja tarkasti. Vauvaa ennen myös Pena uhrasi pyyteettö-mästi aikaansa junnuille. Mies on yrittäjä, insinööri ja opiskelija.

Ranking NääsSq 11/93D-11/95D ; 11/97D-3/99D Katso myös ”Valikoituja tilastoja”

Tapani Kivini Siviilissä ja kentällä Alunperin ihan seuran alkutaipaleella

mukana ollut mies lähti jossain vaiheessa komennuksille Helsinkiin ja aina Ranskaan asti, mutta veri veti vuosikymmenen loppupuolella takaisin Tampereelle ja Nääsiin. Väliaikana on kasvatettu myös uutta pelaajasukupolvea. Kentällä yritysjohtajan valtteja ovat ulottuvuus, kypsä taktinen ajattelu ja ennen kaikkea fanaattinen pelaamisen riemu. Myös pelin jälkeinen analyysi sujuu.


11

Krister Koivula s. 1962 Omin sanoin Aloitin squashin syyskuun alussa 1985 opiskelukaverini Antti Karvan kans-

sa. Ostimme molemmat Rauta-Otrasta punaisen Dunlop-puumailan, jossa oli paperinarulta näyttävä jänne ja froteegrippi. Ensimmäiset pelit pe-lasimme kerran viikossa Centerissä Hal-lituskadulla. Muistan että heti alussa saimme ihan pitkiä palloja ja hyvin hien irti, olimme molemmat harrastaneet mm. lento-palloa ja pingistä ja minä jonkin verran ten-nistä, joten jonkinlainen pallotuntuma oli. Fyysisen rasituksen luonne oli jotain erilaista mitä oli muissa lajeissa kokenut: vaikka toisaalta pulssi ja hengitys kävivät kovilla kierroksilla niin jotenkin ihmeellisesti sitä palautui aina juuri sen verran että taas mentiin niin perkeleesti. Tykkäsin pelistä kovasti heti alusta asti ja tykkääminen on aina vaan jatkunut.

Luin tietysti squashista heti kaiken mitä kirjastosta löytyi, mm. egyptiläisen

Samir Nadimin oppaan ja Jahangir Khanin saneleman kirjan. Näin jälkeen-päin ajatellen juuri silloin olisi ollut tärkeää saada kunnollista valmennus-ta. Monia alussa syntyneitä väärinkäsityksiä, kummallisuuksia ja muita ku-sipäisyyksiä on sitten yritetty korjata koko ”uran” ajan ja pääasiassa huo-nolla menestyksellä. Kuvaavaa on että vasta Villen näytettyä vuonna 1993 miten mailasta pidetään kiinni ymmärsin asian vaikka opaskirjojen kuvia tutkinkin alussa suunnilleen suurennuslasin kanssa.

Tammikuussa 1986 tutustutin veljeni Juhan lajin saloihin ja näin sain toisen

pelikaverin. Ensimmäisellä pelikerrallaan ensimmäisessä pallossa Juha ha-ki minun rystyetunurkkaan suuntautuneen stopparini räjähtävällä lähdöllä ja kolautti heti silmäkulmansa valkeaan sivuseinään. Musta silmähän siitä tuli mutta tunti jatkettiin normaalisti loppuun. Joskus innostuimme pelistä niin paljon että kävimme varaamassa ensimmäisen tunnin jälkeen vielä toi-sen tunnin ja jatkoimme saman tien.

Ensimmäinen tutustuminen Käpytien halliin tapahtui helmikuussa 1986 kun

toinen kurssikaverini Seppo Alajoki toi Antin, minut ja kolmannen kurssika-verin Ijäksen Vesan hallille. Kakkoskenttä näytti kahviosta päin oudon kor-kealta kun oli Centerillä tottunut katsomaan ulkopuolelta kenttää vain ylä-viistoperspektiivistä. Seppo pelasi tuohon aikaan seitsemän kertaa viikossa ja vaikutti kentällä todella kovalta jätkältä. Hän nöyryytti meidät aloittelijat läkähdyksiin ja pelasi vielä lopuksi hallin omistajan Antti Pohjanheimon kanssa ykköskentällä huikean näyttävän näköistä peliä. Pelin jälkeen Sepon juttusille tuli pöydän viereen hoikka, silmälasipäinen mies, jolla oli pitkä musta tukka ja tumma parransänki. Silmissä oli ihmeellinen loiste ja saa-toimme selvästi aistia hänen auransa jumalallisen voiman. Kaveri houkutte-li Seppoa Kossun haastepeliin ja olisi antanut tasoitusta kahdeksan eteen. Seppo kieltäytyi kohteliaasti todeten että tässähän tulee muuten alkoholis-tiksi. Muutaman vuoden päästä kävi ilmi, että olin tuolloin kohdannut en-simmäisen kerran Jarmo ”Jahangir” Tammiston.

Kesän 1986 olimme Juhan kanssa töissä Jyväskylässä ja pelasimme uusilla Antelop-mailoilla pari kertaa viikossa sen suuren monitoimitalon pohjaker-


12

roksen liukurikentillä. Syksyllä käynnit Centerissä vähenivät ja Käpytie alkoi vetää jostain ihmeel-

lisestä syystä puoleensa, vaikka sinne oli huonommat kulkuyhteydet. Juhan kanssa käytimme pääasiassa lepakkovuoroja, opiskelijoita kun olimme. Muistan että Auli oli jo tuolloin kassalla. Hallilla näki siihen aikaan Tam-pereen parasta peliä, mm. Pentti ”Pena” Pekkanen, Ville Mäkisarka, Esko Nieminen, Matti Mäkinen, Tino Minetti, Juha ”Kikke” Kostiainen ja naisis-ta Tuula Myllyniemi ja Katja Sauerwaldkin esittivät taitojaan. Heidän lyön-tinsä näyttivät lähtevän niin ihmeellisen helposti ja koko peli oli kaunista, kiireetöntä ja johdonmukaisen varmaa. Luisevan Villen asenne kentällä näytti pelottavan tappavalta. Liityin SC-2000:een 1988 ja osallistuin kuu-kausirankingiin. Pelasin tuohon aikaan ehkä pari kertaa viikossa ja taso oli kunto. Tasapäisesti kamppailin mm. Oinosen Eiran ja Timo ”Viikate” Heik-kilän kanssa. Hakkarin Mika aloitteli tuolloin pelaamista Tinon ohjaukses-sa. Mikalle muistaakseni hävisin mutta Eiran ja Viikatteen voitin. Ensim-mäiset kisat olivat jotkut seuran tasoituskisat joissa hävisin ensimmäisellä kierroksella Kostiaisen Juhalle.

Vakituinen pelikaverini oli Harri Hati Valijärvi, johon tutustuin Air-Ixin

lentopallojoukkueessa. 1988 ja 1989 pelasimme squashin firmaliigaturna-uksissa Air-Ixin joukkueessa. Voitin Rossin Uten (Posti) ja Nummen Jukan (Teku) mutta hävisin Pohjanheimon Antille (Squash Clubin joukkue). Hati hävisi Suontaustan Jokelle (Posti) ja Antin pojalle Juhanille (Squash Club). Hati tutustutti minut myös veljeensä Kaitsuun ja Mikko Axeniin, joiden kanssa pelasimme usein viikonloppuisin turnauksia ja näin sain taas uusia pelikavereita. Tässä vaiheessa tunsin myös jo jollain lailla Jarmon ja Lepän Jarin, jotka olivat jo selvästi parempia pelaajia. Jussilan Jarmon muistan myös ulkonäöltä tältä ajalta. Leppä ja Jarmo tutustuttivat Nummen Jukan ja minut ja niin aloitimme kesäkuussa 1989 edelleen jatkuvan pelikaveruu-temme. Kaikista pelikavereistani olen tähän päivään mennessä pelannut Ju-kan kanssa ylivoimaisesti eniten.

Tuona villinä poikamiesaikana oli tavallista, että pelaamassa käytiin kol-

mesta viiteen kertaan viikossa, ja lähes aina mentiin sen jälkeen kaljalle plus vielä normaalit viikonloppuhurjastelut päälle. Tutuiksi tulivat mm. Buf-falo, Salhojankadun Pub, Frendi ja sen yläkerta, Tammelan Voima, alkupe-räinen Bunkkeri, Freetime, Rosso, Tillikka ja varsinkin viikonloppuisin Tif-fany. Pääsiäiset olivat piinaviikonloppuja, jolloin kaikki tämä tehtiin neljä-nä päivänä peräkkäin ja vielä sunnuntai-iltana notkuttiin jossain Oskarin Hovissa. Näin jälkeenpäin olen monta kertaa ihmetellyt miten sitä jaksoi.

Hallilla oli joku suuri kansallinen kisa ja lauantai-iltana jouduimme joten-

kin Hervantaan veljeni Juhan soluasuntoon Orivedenkadulle, mukana oli myös Jarmo. Lähdimme hakemaan Mikontalosta jotain kaljapulloja (siihen aikaan teekkarien keskuudessa oli suosittua tehdä itse omat kaljat). Kaljat löytyivät mutta jostain ihmeellisestä syystä vietimme sen yön kolmestaan Mikontalon yhdessä rapussa toisella tasanteella. Vessana toimi tasanne pa-ri kerrosta ylempänä. Aamulla lähdimme normaalisti bussilla kaupungille ja edelleen hallille seuraamaan loppuotteluja. Minä menin Keskustorilta viitosella mutta Jarmo ja Juha halusivat kävellä ja käydä Koskipuiston pys-tyssä ottamassa yhdet. Hallilla koettiin sitten sellainen ihme, että Auli ei myynyt Zombie-Jarmolle kaljaa. En muista sitä tapahtuneen hallilla kos-kaan aikaisemmin enkä myöskään sen jälkeen. Pulli voitti Villen loppuotte-


13

lussa selvästi, Ville oli juhlinut yöllä kotikaupungin kavereiden kanssa. Nääsin alkuajat? Syksyllä 1989 alkoi kuulua huhuja, että seuramme, siis SC-2000 on siirty-

mässä kohta valmistuvaan uuteen liikuntakeskukseen Hämeenpuistoon. Kä-pytielle tuli uusi hallipäällikkö, Pekka Vartola, joka ryhtyi pyörittämään toimintaa liikekumppaninsa Krister ”Horttokaalo” Kaukisen kanssa. Jarmo oli selvitellyt uuden seuran perustamismahdollisuuksia ja puhunut asiasta varmaan kaikkien hallilla pelaavien kanssa. Jarmo nimittäin tunsi henkilö-kohtaisesti kaikki Käpytiellä käyvät pelaajat, sillä hän vietti siellä aikaansa joka päivä noin kello 12-22.

Tammikuussa 1990 asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että koolle kut-

suttiin seuran perustamiskokous. Kokous pidettiin hallin toimisto-osan neukkarissa keskiviikkona 31.1.1990 kello 18 alkaen ja siinä olivat läsnä Jarmo Tammisto, Jari Leppä, Jukka Nummi, Krister Koivula, Juha Koivula, Harri Valijärvi, Risto Kervinen, Jouko Suontausta, Antti Pohjanheimo ja Pekka Vartola. Nimeksi tuli Nääs-Squash ry, puheenjohtajaksi Jarmo, sih-teeriksi Jukka ja rahastonhoitajaksi Risto. Jäsenmaksuksi päätettiin 200 mk. Muistan että kokouksessa Antilta tuli jatkuvalla syötöllä erilaisia ideoita hallin ja seuran yhteistyöstä ja Pekka kirjasi niitä muistiin. Kokouksen jäl-keen lähdettiin porukalla kaljalle Frendiin, jossa vietettiin erityisen hauska ilta.

Ensimmäiset kisat olivat maaliskuussa ja seuran mestaruuskisat huhtikuus-

sa. Keväällä nimettiin ensimmäinen liigajoukkue ja pidettiin ensimmäiset kauden päättäjäiset. Siitä se toiminta lähti käyntiin. Innostus oli valtava ja muutenkin elettiin vielä hulppeaa nousukautta jolloin rahaa oli hevosilla pääsi.

Mieleen jäänyttä? Yksi pienen pieni muistikuva 90-luvun alusta: Jarmo oli keksinyt nerokkaan

tavan päästä Tiffanyn jonon ohi: hän meni hotellin puolen ovesta sisään, kävi aulan vessassa vaihtamassa mukanaan olleesta pelikassista farma-riasun verkkapuvun tilalle ja käveli hotelliasiakkaiden ovesta Tiffanyn tis-kille iskettäväksi. Me muut aina seurasimme tätä groteskia näytelmää jonos-ta käsin kateellisina, palellen ja kostoa vannoen.

Squash ja kotiolot Squashin asema perheessäni on ollut sellainen, että minä pelaan. Vaimoni

Kaijan oli joskus alkuaikoina vaikeaa ymmärtää miten tähän voi käyttää näin paljon aikaa. Lasteni Essin ja Tiinan synnyttyä aika on tietenkin ollut aivan eri tavalla kortilla. Pelaamaan olen kuitenkin päässyt keskimäärin suunnilleen sen verran kuin on ollut terveellistä. Tytöt ovat tätä kirjoittaessa neljävuotiaita eikä heillä ole vielä omakohtaista tuntumaa lajiin.

Ranking NääsSq 1/92C- (Katso myös ”Valikoituja tilastoja”)

Ari Kuoppa s. 1963 Siviilissä Arska on hankkinut erinomaiset kestävyysomi-


14

naisuutensa hiihdolla, juoksulla, melonnalla ja viimein squashilla. Lajit pal-velevat toisiaan eikä armoa anneta: maraton on kulkenut alle maagisen kol-men tunnin rajan.

Liigareissujen paluumatkoilla on käynyt ilmi, että miehellä on myös syväl-

linen puolensa. Kentällä Jos pelin voittaminen on enää jaksamisesta kiinni, Ari voittaa. Bravuurilyönti Hakee kaikki. Bravuurilause No niin! Saavutuksia Ykkösjoukkueen perusjäsen jo vuosikausia. Ranking NääsSq

1/92C- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”

Harri Kylväjä Siviilissä Vammalan vasuri on ollut mukana jo kauan. Kentällä tavaramerkkinä on ää-

rimmilleen viety henkinen itsensä tsemppaus, mikä ulospäin näkyy positii-visena aggressiivisuutena. Seuran kannalta Harrin merkittävin saavutus on kuitenkin se, että sekä Teemun että Kaukosen Penan siipat ovat Harrin sis-koja.

Nääs-Squash r.y. 1990-2000 15

Seppo Kyyrö s. 1955 Siviilissä ja kentällä Savonlinnan, Forssan ja Turun kautta Tampereelle kotiutunut liikemies ja

yrittäjä myy mitä vain edullisesti ja täydellä palvelulla. Generoi jatkuvalla syötöllä ideoita, joista useimmat liittyvät businekseen. Varainhankkijana seuralle korvaamaton.

Seppo on niittänyt mainetta ylivertaisena neuvottelijana, joka ei häkelly

pahoissakaan paikoissa: pää ja suu pelaavat aina. Pitää tinkimättömästi kiin-ni tipattoman tammikuun periaatteesta, kymppijuhlatkin siirrettiin helmi-kuulle. Juhlijana erikoistunut Irish Coffee –vaiheeseen.

Vanha A-luokan veteraani on ollut squashaktiivi pian kaksikymmentä vuot-

ta. Rento lyönti. Bravuurilyönti Etukentällä kun toinen odottaa stopparia, kääntääkin viime hetkessä ranteel-

la krossin vastustajan ulottumattomiin. Saavutuksia Liigajoukkueen tukipilareita. Useita veteraanien joukkue-SM-mitaleja. Seu-

ra-excursioiden uskollinen kävijä. Ranking SKK/SQ-82/NääsSq

5/83B-6/87B-11/87A-2/91A-6/91B-1/92B ; 1/95D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


Jukka Lehtonen s. 1962 Omin sanoin Kesällä 1989 oli tuttava töissä Tamm-

Squash -hallissa (entinen PMK:n talo, jossa oli tosi matalat kentät). Kävin ilmaiseksi kokeilemassa toisen tuttavan kanssa tätä tosi tyhmältä näyttävää lajia ja jäin heti koukkuun. Pelivälineenä oli ihana alumiinimaila. Puumailoihin en ole ikinä koskenut, en tiedä onko se hyvä vai paha asia! Kävimme melkein joka kössihallissa Tampereella, hakien hieman halvempia hintoja (pelasin 3-5 kertaa viikos-sa?!) ja päädyimme Kuntokeskus Käpyyn vai mikä se nimi oli kesällä vuon-na 1990.

Ensimmäiset muistikuvat Nääs-Squashista taitavat nekin liittyä rahaan. Olin

kuullut hallilta (James tiedotti) että jos liittyy Nääs-Squashiin, saa pelata halvemmalla. Okei, sitten tietysti liityin mutta älä kysy milloinka, koska en todellakaan muista kyseessä olevaa tapahtumaa. Joka tapauksessa sanoin kassalla että nyt on sitten tämä pelaaminen halvempaa, koska olen jäsen. Ja heti tuli kylmää vettä niskaan: tämä alennus ei vielä tuohon aikaan kos-kenutkaan koko päivää, vain kello 16.00:sta saakka ja sitten illalla kello 21.00 jälkeen (lepakkovuoro). Taisi olla viikonloppunakin se halvempi hin-ta.

Mieleenpainuneita juttuja seurasta ja sen jäsenistä on vaikka kuinka paljon,

saisi vaan niistä jonkun tulemaan mieleen. No nyt ei onnistu, harmin paik-ka!

Squashin asema perheessä on se, että minä pelaan sen kerran viikossa ja

vaimokkeen eli Neringan kanssa pelaamme sulkista silloin tällöin. Neringa ei halua edes kokeilla kössiä, on kuulemma liian vaikeaa hänelle. Vaikka eihän kukaan ole seppä syntyessään! Hän itse sanoo, että ei näe sitä palloa ollenkaan. Minä itsekin tarvitsen kohta laseja, enkä tarkoita juomiseen.


Jukan välitön tapa ilmaista tuntemuksiaan vokaalisesti kuuluu. Pyöräily-friikkikerhon jäsen, jonka talvivarustuksen pukeminen kestää yhden nor-maalin squashottelun verran. Liikebravuurina pysähtyvät spagaativenytykset takanurkista.


Jari Leppä Siviilissä ja kentällä

Alun perin Heinolasta kotoisin oleva Jari kuuluu seuran perustajajäseniin. 80-luvun lopulla hänellä oli jatkuva pitkäaikaisleiritys päällä aisaparinsa Jarmon kanssa: pelit Käpytiellä, ruokailut Tillikassa, ja askeettinen yhteis-bunkkaus Ruotulassa. Jari oli myös itseoikeutettu tykittäjä ensimmäisessä liigajoukkueessa. Parin vuoden jälkeen mies katosi kuitenkin takaisin koti-konnuilleen eikä häntä ole sen jälkeen juurikaan näkynyt mitä nyt pari ker-taa liigan merkeissä. Jari on nykyään tiettävästi keskittynyt kalastamiseen. Huippuaikoinaan Leppä oli tunnettu kehittyneestä pelikäsityksestään ja erin-omaisesta lyöntipelistä. Voitettuaan pelin selvin numeroin hän aina totesi et-tä ”siinä oli paljon näkymätöntä rasitusta.”

Ranking HeiSq/NääsSq/HeiSq/SCH 6/84C-12/85C-6/88B ; 1/89B-2/91B-6/91C-1/92B-1/94B ; 1/95B-3/97B-6/97C-3/99C

Tapani Lindholm Omin sanoin Kössinpeluun aloitin muistaakseni -73 paikkeilla Jäähovin kentällä, joka

tapauksessa suunnilleen heti kun se valmistui. Pelikaverina oli töistä yks Mikko, olin silloin Xeroxilla myyntitykkinä. Pelaaminen oli kyllä varsinaista häsäämistä, niinkuin nytkin. Säännöt oli mitä sattui, eikä kukaan opettanut kuinka palloa pitää lyödä. Joka viiden minuutin päästä tultiin pois kentältä tupakkitauolle ja oltiin ihan poikki. Työkavereitten kanssa pelailin myös Käpylän hallilla, joskus aika ahkeraankin. Sitten löytyi se sunnuntai-illan vakioporukka, noin 15 vuotta sitten, jossa pelaan edelleenkin. Näässiläisten kanssa olen harrastanut enempi näitä excursioita.

Vahinkoja peleissä on sattunut kaksi, pienempi ja isompi. Pienempi oli se kun Niemen Tiina vetäisi mailalla silmäkulman auki, ymmärrettävästi pyrin olemaan niin lähikontaktissa kuin mahdollista. Syy oli minun ja Tiina sai letin. Valitettavasti Tiina ei ollut Fridayn jäsen, olisi joutunut ostamaan minulle "veriviinipullon" ja kalliin sellaisen. Isompi sattui viime loppiaisen viinikisassa, akil-lesjänne poikki, ja sitä podetaan tä-täkin kirjoittaessa.

Perhe ei ole "pelaamisestani" pal-jonkaan perustanut, vaimo on jo tottunut siihen että pelin jälkeen on otettava kalja..mutta aika kauan siinä meni.



Seuran nestoreihin lukeutuva Tapsa asuu Käpylässä, joten hallille on lyhyt

matka pelaamaan ja/tai ottamaan yhdet. Tapsa on osallistunut aktiivisesti seuran toimintaan ja varsinkin excursioille:

Himos, Tallinna ja Espoo muistavat White Cowboyn, French Coffeen ja suomalaisten murteiden erikoisasiantuntijan. Kysytty juhlapuhuja.

Kentällä Tapsa on ikäluokkansa kärkeä Suomessa.

Kimmo Lähteenmäki s. 1965 Omin sanoin Aloitin Nokian hallilla muistaakseni vuonna -89 eli olen pelannut vasta noin

kymmenen vuotta, josta viime vuosina varsin vähän. Ensimmäisiä harjoitus-vastustajia olivat Harri Kivimäki ja Markku Rinta. Välineet eivät olleet hääppösiä.

Nääs-Squashiin liityin joskus -93 tai -94. Seuraan liittyvistä asioista on jää-nyt mieleen erityisesti Kaitsun + muun legendaarisen ensimmäisen Nääsin kolmosjoukkueen pelireisut ympäri Suomea. Silloin kun vielä legendaarinen T. Heleniuskin pelasi (jos heräsi aamulla). Nykyisin squashin asema perheessämme ei ole enää kummoinen.


Kimmolta löytyy aina hyväntuulinen kommentti. Käpylän omakotimafiaan kuuluva hieroja, jonka palveluja mm. Tampereen jääkiekko- ja jalkapallopii-rit arvostavat. Alkuperäisen kolmosjoukkueen jäsen. Kämmeneltä lähtee jo-ko armoton tappo tai täysin ennalta-arvaamaton pikkuboast. Peli pysyy aina niin sanotusti paketissa. Ipan mies.

Ranking NääsSq 1/94D-6/98D (Katso myös ”Valikoituja tilastoja”) Hannu Löppönen Siviilissä ja kentällä Uudempi tuttavuus toimikoon esimerkkinä

siitä, että seuraamme liittyy koko ajan myös uusia jäseniä, aivan kaikki eivät ole olleet koko kymmentä vuotta mukana. Hannu on siviilissä myös Insinööri, mikä erityisenä plussana mainittakoon.

Sijoittui palkinnoille heti ensimmäisissä

tasoituskisoissaan pikkujouluna 1999.


Timo Mattila s. 1966 Omin sanoin

Aloitin squashin n. 80-luvun alkupuolella, koska muistan että päräyttelin hal-lille mopolla, eli olin n. 15-vuotias. Peliajat oli silloinkin ns. lepakkovuoroja (21.00 jälkeen oli halvempaa). Pari kertaa viikossa tuli käytyä ja sitten ehkä viikonloppuna lisää. Sondico Super Devil oli kunkkumaila (froteegripillä). Pelikave-reina ihan alkuun olivat Sirenin Kaitsu ja Lauslahden Antti. Ensimmäinen muistikuva Nääs-Squashista on kauhee meno pikkujouluissa... Perheessämme squashin asema on heti seitsemäntenä kaikkien muiden hässäköiden jälkeen.


Velmu-Timolta löytyy aina vielä yksi juttu, jota et ole kuullut. Tampereen Puhelimen miehiä. Tennisvolleytatsinen ikiliikkuja. Viime vuosina ykkös-joukkueen perusjäseniä, vaikka kaksi pientä lasta vaativat oman valmennuk-sensa. Maraton on juostu ja Pirkka hölkätty. Diggaa mm. Eppuja ja kitara pysyy omassakin kädessä. Eräällä liigareissulla jouduttiin perillä tekemään peräti kahdeksan ns. U- käännöstä ennen kuin halli lopulta löytyi. Kuskina ollut Timo keksi joka kerta uparille oman, kuvaavan nimen. Eräällä toisella liigareissulla Timo kertoi Jukan kanssa vuorotellen vitsejä koko ajomatkan Mikkelistä Tampereelle, eikä kertaakaan tullut samaa jut-tua. Eräällä muulla reissulla Timo käveli käsillään ravintolan parvekkeen kai-teella ja kaverit keräsivät ”näytökseen” pääsylippuja. Timon bravuurilyönti on korkeasta rystyvolleysta tiputus kämmenetunurk-kaan.

Ranking SC-2000/NääsSq 5/86C ; 2/88C-8/88C ; 1/92C-11/96C ; 3/98C- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


Ilkka Mäkelä Siviilissä ja kentällä Alkuaikojen kuukausirankingjyrä, jonka peli perustui pitkälti hyvään ulot-

tuvuuteen. Tasaväkistä kamppailua liigajoukkuepaikoista Valijärven Kait-sun ja Rajasalon Petrin kanssa. Vaihtoi jossain vaiheessa paikkakuntaa.

Eero Mäkinen s. 1945 Siviilissä ja kentällä Ylöjärven Eero on tullut Nääsin kuvioihin vuosikymmenen puolen välin

jälkeen, mutta peli-iltauskollisuus onkin sitten ollut omaa luokkaansa. Kuu-luu lihaskunnostaan huolehtivien klubiin. Periksiantamaton taistelijaluonne.

Ville Mäkisarka s. 1969 Siviilissä ja kentällä

Ville tuli seuraan suuren kohun saattelemana keväällä 1992; olihan hän ammattilainen ja juuri käytyjen Suomen MM-kilpailujen prons-sijoukkueen jäsen. Juuri armeijasta päässyt sii-litukka lopetti kuitenkin ammattilaisuransa sa-man tien, oli aika muille haasteille. Villen pe-lillinen ja henkinen vaikutus Nääs-Squashissa on ollut korvaamaton. Valmennuksessa on ollut koko ajan käytettävissä ns. absoluuttinen refe-renssi, Ville pystyy näyttämään kaiken itse. Henkisellä puolella Ville on tuonut seuraan en-nakkoluulottomuutta, rohkeutta ja esimerkkiä itsensä likoon laittamisesta. Perheen perustami-sen ja kasvattamisen jälkeen Villen seuratoiminta on ollut seesteisemmässä vaiheessa, mutta tämä vasta kolmekymppinen veteraani tulee vielä. Ville on koko ikänsä ollut käsittämätön monilahjakkuus: shakki, piano, squash, golf, pelisijoittaminen,… häneltä näyttää onnistuvan kaikki mistä hän innostuu.

Saavutuksia Parhaimmillaan maailmanlistan 62, Suomen 4. Suomen maajoukkueen jä-

sen. MM-pronssi Suomen joukkueessa 1991. SM-liigamestaruuksia ja mita-leita.

Ranking SC-2000/SqJu/ESK/NääsSq 6/84B-5/85B-12/85A-1/89A-1/90V-3/93V-6/93A-6/96A


Tiina Niemi s. 1963 Omin sanoin Ihan alunperin aloitin pelaamaan Kauppaopiston opiskelukavereiden kans-

sa joskus 80-luvun puolivälissä. Käytiin pelaamassa ihan satunnaisesti sil-loin tällöin Käpylässä. Kun menin TPO:lle töihin 1984, innostuin pikkuhil-jaa kössistä enemmän, kun TPO:lla oli innokkaita ja aktiivisia pelaajia (mm. Jussilan Jarmo), jotka houkuttelivat mukaan. Pelasimme niihin aikoi-hin sekä Käpylässä että Centerillä. Jossain vaiheessa TPO-laiset saivat mi-nut houkuteltua mukaan ensimmäisiin kilpailuihin, AGA SM-firmasquashin Tampereen karsintoihin. Pelasimme joukkueena TPO:n Anita Männistön kanssa, ja alkuaikoina hävisimme yleensä joko Aamulehden tai Postipankin joukkueelle. Näistä häviöistä pikkuhiljaa sisuunnuin, ja päätin, että tämä peli on opeteltava kunnolla. Koskaan en ole varsinaisessa valmennuksessa ollut, mutta esim. Jussilan Jami ja muut TPO-laiset, James ja Huhtamiehen Ari ovat vuosien varrella olleet muiden Nääs-Squashin ”poikien” kanssa suureksi avuksi, että peli on tullut edes jotenkuten opittua.

Ensimmäiset muistikuvat Nääs-Squashista liittyvät Tammiston Jarmon yllä-pitämään kuukausirankingiin. Mieleen ovat syöpyneet esim. karvaat tappiot Pohjanheimon Antille.

Tapahtumista ovat mieleen jääneet erityisesti Jamesin synttärikekkerit, jois-sa sain useina vuosina olla mukana.

Squashin asema perheessämme on melko hallitseva, tosin nykyään näyttää olevan enemmän minun puoleltani.

Siviilissä ja kentällä Varsinaisesti Tiina on TSK:n kivijalkoihin kuuluvia perusjäseniä, mutta

elämänkumppaninsa Kuopan Arin kautta ja muutenkin hän on ollut mukana myös Nääsin toiminnassa kisatehtävissä, pippaloissa ja tietenkin harjoitus-peleissä.

Pelaajana Tiina on luonut upean uran nousten suht myöhään aloittaneena

aivan Suomen parhaiden naispelaajien joukkoon. Luonteeltaan Tiina on erinomaisen suora ja tulinen, joten harjoituspelit Arin kanssa ovat usein tul-ta ja tappuraa.


Jukka Nummi s. 1960 Omin sanoin Aloitin loppuvuodesta 1987, Tekun aikana

pelailtiin muutama kerta hyppytunneilla. Minulla ei vuonna -87 ollut fyysistä harrastusta ja kössi tuli sopivasti siihen väliin ja täytti fyysisen harrastustarpeeni. Alussa pelissä ei mielestäni tuntunut olevan paljon järkeä, mutta opittuani sitä melko pian innostuin siitä. Onneksi löysin opiskelukavereistani tasaisen harjoitusvas-tustajan Mäkelän Kaitsun, jonka kanssa pelailtiin vuoteen 1990, jonka jäl-keen hän muutti Myllykoskelle. Alussa pelasin kerran pari kuussa, sitten vä-hän useammin ja lopulta 3-4 kertaa viikossa.

Alussa myös mailoja meni paljon rikki seinäänlyöntien takia, mutta palloja

meni erittäin vähän. Pelasimme nimittäin ensimmäisellä pallolla Mäkelän Kaitsun kanssa yhden vuoden ajan. Voi kuvitella että pomppu ei ollut enää loppuaikoina kovin hääppöinen. Meillä oli käsitys että pallo on kelvollinen kunnes se hajoaa.

Vuoden 1989 loppupuolella fiilikset hallilla olivat aika ristiriitaiset, koska

Go-Go’n perustaminen oli tulossa ja seuratoiminta Käpytiellä uhkasi lop-pua. Onneksi oli joukko innokkaita kavereita, jotka olivat yhä innostuneita pelistä - Jarmo etunenässä - ja saatiin oman seuran ajatus liikkeelle. Fiilik-set olivat sitten jo innostuneet ja korkealla.

Ensimmäiset muistikuvani Nääs-Squashista liittyvät Buffaloon, jonka jätti-

pihvien äärellä Jarmo, Hati, Lepän Jari, Krister ja minä päätimme, että oma seura perustetaan. Ydinkysymys olikin vain, mikä uudelle seuralle ni-meksi. Ennen Jarmon keksimän lopullisen nimen lukkoonlyömistä ehdolla olivat mm. Käpytien Kosmos, Työväen Seinäpalloseura, Nääs Boys, Käpy-tien Korona (oltiin nimittäin vanhassa Koronabaarissa, nykyään kyltissä taitaa lukea Mr Pickwick) ja For Sexual Playboys.

Seuran taipaleelta viisvuotisjuhla on ollut ehkä kaikkein paras ja mieleen-

painuvin tapahtuma. Seuralla on ollut paljon hyviä tapahtumia ja aktiviteet-teja joista voisi kertoa monta tosi hyvää juttua, mutta kyllähän monet mene-vät legendaaristen Silverin ja Helen piikkiin.

Perhe-elämässä squash on näytellyt tosi suurta osaa. Monet riidat on vään-

netty tästä harrastuksesta ja sen tuomista aikamenetyksistä.


Siviilissä Viimesen päälle insinööri. Jukka ei turhista hermostu. Rauhallinen itsevar-

muus yhdistettynä luontaiseen vastuuntuntoon on tehnyt Jukasta seuramme kiistattoman johtohahmon. Armoitettu vitsinkertoja, jolta jutut eivät kos-kaan lopu.

Tappara, Juice ja sarjakuvat omia juttuja. Elämään ennen Nääsiä kuului kiinteästi myös partio. Improvisoivaa luonnetta kuvaa hyvin tapa jolla Jukka järjesti 40-vuotissynttärinsä pelikavereille 3.1.2000: McDonaldsin lasten-kutsut täydellisellä värityskirja- ja päähineohjelmalla. Ja kaikillahan oli hel-vetin hauskaa. Jukka kilpailee Teemun kanssa tasapäisesti tittelistä ”myöhäisin hallille saa-puja”. Hän on myös kulinaristinautiskelija; syönti saattaa olla hidas, mutta lyönti, jalat ja kädet ovat sitä nopeammat.

Kentällä Edelleen perverssimäisen nopea ja lyönti sen kun paranee iän myötä: lähtee

lujaa, lähtee tarkasti, lähtee slice-pudotus, lähtee stoppari. Ei kipsaa kos-kaan. Ainoita heikkouksia on meneminen mukaan heikomman vastustajan peliin. Toisaalta ”parempaa” vastustajaa vastaan sama asenne on tuottanut monta iloista yllätystä. Jukka on kuuluisa siitä että pelaa useimmiten koko rahalla eli täydet viisi erää. Harjoituksissa menee kaksikin tuntia kevyesti.

Bravuurilyönti Matala ja tykkimäinen kämmenlinja aivan

kämmenetunurkasta (ns. mahdoton haku) sivuseinässä kiinni täydelliseen mittaan taakse.

Bravuuriele Pyllistys kädet polviin nojaten syötön

vastaanotossa. Bravuurilause Muunnelmia aiheesta ”hyvähän sun on…” Saavutuksia Nääs-Squash ry:n perustajajäsen. Ykkösliigajoukkueen tukipilareita. Voitta-

nut liigapeleissä lukuisia A- ja B-luokan pelaajia. SM-veteraanijoukkueki-soissa useita mitaleita. Henkilökohtainen SM-hopea M40 –luokassa.

NääsSq sihteeri 1990-1998 NääsSq puheenjohtaja 1998- Ranking NääsSq

1/92C- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


Erkki Pyynönen s. 1949 Omin sanoin

Aloitin squash-harrastuksen/tutustumisen vuonna 1975 silloisen tyttöystä-väni, nykyisen Leena-vaimoni ehdotuk-sesta ja myötävaikutuksella. Aloitimme pelaamisen yhdessä nykyisellä Squash Club Käpytie 8:n hallilla lauantaisin puolituntisin vuoroin (klo 16.00 - 16.30 kentällä 4). Tasoero oli meillä valtava ja siksi yleensä myöhemmin pallottelin vasemmalla kädellä pelaten. Ensimmäi-set mailamme (2 kpl) hankimme Leenan työpaikan kautta yhteisostoksena muun henkilökunnan kanssa. Ensimmäi-nen puumailani oli mallia OLIVER Phantom 2000 ja väriltään se oli tum-man sininen kullatuin vauhtiraidoin sekä mustin nahkagripein. Mailan yleisilme oli lähes suorakaiteenomainen lukuun ottamatta kärkiosaa, joka oli pyöristetty ja lakattu. Jännekehän leveys oli noin 17,5 cm ja korkeus 19,5 cm. Se on vieläkin minulla autotallissa, mutta ikävä kyllä vähän sii-peensä saaneena eli poka rikki. [Katso myös Maanantairyhmä] En tarkkaan muista ensimmäistä muistikuvaani Nääs-Squashista, mutta sel-lainen on tuntuma, että Jarmo Tammiston puuhaamana ja puolestapu-humana olimme päättäneet Rainerin ja Markun kanssa liittyä uuteen perus-tettavaan seuraan. Kevään ensimmäiset squashkisat olivat ne totiset ”mai-lakädenpuristajaiset”, mutta niistäkin selvittiin ilman kolhuja. Siirryttäessä kohti täydellistä squashosaamista muuttui meidänkin ”maa-nantairyhmän” harrastuksen ominaispiirre ja yhdessä vietettävien mukavi-en hetkien aika puolesta tunnista täyteen tuntiin. Touhu muuttui välillä jopa tiukkaotsaiseksi yrittämiseksi, mitä yritettiin aika-ajoin hillitä liialliselta yli-yrittämiseltä. Perheessämme isä-Erkki pelaa täysillä squashia, kun aika ja muut tehtävät sen sallivat. Harri-poika ja Maarit-tytär pelailevat kavereittensa kanssa sa-tunnaisesti. Leena-vaimon harrastukset eivät nykyisin sisällä enää squashia, mutta kylläkin muuta liikuntaa.

Siviilissä ja kentällä Eki jaksaa painaa. Piti maaliskuussa -99 viisikymppisjuhlat, mikä erityisenä

plussana mainittakoon. Tulee hallille jopa ennen Kristeriä, poiskaan ei ole kovaa kiirettä. Kentällä mennään eikä meinata. Henkilökohtainen SM-hopea M50-luokassa ja SM-pronssi M45-luokassa puhuvat selvää kieltään. Ipan miehiä, maanantaikerhon perustajajäsen.

Ranking NääsSq 1/95D-3/96D ; 6/97D- (Katso myös ”Valikoituja tilastoja”)


Risto Rapelo s. 1953 Siviilissä ja kentällä Rike on 70-luvulla aloittaneita vasureita,

jonka kämmen lävähtää edelleen inhottavan rennosti. Ipan ja Hietalan Jykän siskon mies. Vakuuttavaa D-luokkaa jo vuodesta 1992. Pitkäaikainen Politpyroon jäsen on nykyään rahakirstun luotettava vartija.

Ranking NääsSq 6/92D-1/93D ; 6/93D-11/95D ; 11/96D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”

Ari Riihimäki Arin tavaramerkki kentällä oli loppuun saakka yrittäminen, pallot pelattiin

vaikka oksennukseen asti.

Erittäin lupaavana pelaajana ja junnukouluttajana kunnostautunut vasuri menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1994.

Riitta Rimpelä, os. Keso Omin sanoin Ensimmäisen kerran kokeilin squashia joskus vuonna 1986 koulun liikunta-

tunnilla. Tämän jälkeen kävin luokkakaverin kanssa satunnaisesti ja sit-temmin poikakaverin kanssa jo ahkerammin. Käpytien hallilta tämä kös-siurani lähti käyntiin.

Kun saavuin ensimmäistä kertaa seuran vuorolle (joka muistaakseni sattui silloin olemaan perjantai?), vilkuilin ujona ympärilleni, eikä aikaakaan kun James kysyi minua jo kentälle. No, malliksi hän vetäisi muutaman kovan lyönnin ja kysyi että jokos pelataan. Muuta en sitten tuosta muista (tai ainakaan halua muistaa), kuin että ei multa tainnut hiuskarvakaan ehtiä liikahtaa, kun pallo jo meni ohi. Lohdutukseksi James sanoi että ei hän itseasiassa lyönyt edes täysillä. Masennuin kuitenkin niin pahasti, että pari seuraavaa vuoroa jäi välistä, mutta sitkeänä palasin kuitenkin taas hallille, eikä tuo James loppujen lopuksi niin kova luu ollutkaan....


Vuosikymmenen alkupuolella eräänä lauantai-iltana hikisen seuravuoron jälkeen päätimme Jukan, Päivin ja Kaitsun kanssa siirtyä Kaitsun poika-miesboxiin lieventämään hurjaa nestehukkaa. Tarjolla oli (kuinka ollakaan) Kaitsun omatekemää tehokasta janojuomaa, joka vei järjen mennessään (vai olikohan se tarkoituskin?) ja erehdytti mei-dät pienet tyttölapset väittämään itseämme vahvemmaksi kuin on yksikään "kössimies". Asian selvittämiseksi löytyi lajivalikoimastamme Kreikkalainen vapaa paini (jossa tosin kaikki potkut sallittiin). Homma meni kuitenkin niin vakavaksi, että häviöstä suivaantuneena (tosin epärehellisistä keinoista joh-tuen) päätimme heittää Kaitsun välipalaksi tarjoilemat suolakurkun viipa-leet pitkin pienen yksiön kattoa. Oli siinä seuraavana päivänä kotona selit-telemistä mojovista mustelmista, eikä Kaitsunkaan varmaan ollut mukava herätä suolakurkut silmissä...ja tämä tarina on tosi !

Muutamia muita mieleen jääneitä asioita on hallilla ollut, ja tässä niistä muutama:

• Jamesin ikinuoret tyttöystävät, sekä hänen punaiset poskensa valkoisella ot-salla. Ja aina niin kainostelematon lausahdus "hienot naiset ei hikoo…,

• Jukan meitä naisjäseniä ah niin ylistävät lausunnot, jolloin unohtaa kuulu-vansa jo kukkakaali –sarjaan,

• Matti A:n niin harkitun rauhalliset asettumiset syöttöruuttuun pelin pitkitty-essä,

• Kuka olikaan tuo herrasmies komeassa plyysiasussaan ...! • Kristerin sulosoinnut kitaralla juhlassa kuin juhlassa, jonka me tosin aina

pilasimme vähemmän suloisen enkelikuoron voimin. Sekä Kristerin laatimat lukunautinnot seuran tapahtumista. Niitä lukiessä kun silmien naururypyt valitettavasti vain lisääntyvät..

Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta kaikkein päällimmäisenä mieleen on jäänyt se seuran jäsenten mielettömän hyvä henki, joka vain kestää ja kestää eikä sellaista ole mistään muualta löytänyt.

Moisia herrasmiehiä ei maailmalla usein tapaa. Joskus olisivat vain voineet antaa minunkin voittaa !!!!

Squashin asema perheessämme on sellainen, että minä pelaan ja mies mak-saa.


Riitta on se blondi niistä kahdesta perustamperelaisesta kaunottaresta (Päivi ja Riitta), jotka 90-luvulla valloittivat squashkentät Nääsin väreissä. Riitta-kin asuu nykyään jossain Lounais-Suomessa, mutta on jaksanut edelleen käydä kentällä. Seura on joku toinen mutta sydän sykkii Nääsille. Siviilissä Riitta on laskentatoimen asiantuntija working for Nokia ja kentällä perik-siantamaton taistelija.

Ranking NääsSq/EKA 1/95nC-6/96C-11/96B-


27

Markku Rinta s. 1948 Omin sanoin Aloitin squashin työkavereiden kanssa vuonna 1976. Pelasin kaksi kertaa

viikossa Käpytiellä.

Samana vuonna kun liityin seuraan osallis-tuin seuran järjestämään turnaukseen, jossa tulin ikäluokassani toiseksi (Rapelo voitti minut loppuottelussa niukasti).

Squashin asema perheessämme on kolmen parhaan joukossa.


Oman tiensä kulkija, todella sitkeä sissi. Pyöräilee töihin kesät talvet, jokai-seen aamuun kuuluu myös uinti koskessa. Kylmin uintiaamu on tähän men-nessä ollut -35°C. Tavaramerkkinä hikinauha, joka on ensimmäisten erien ajan vielä kaulassa. Hieneritys tipputasoa eli puhutaan alan miehestä. Bra-vuuri: isolla kämmentakaheijarilla (jolloin vastustaja ennakoi takakentälle suuntautuvaa lyöntiä ja pahimmillaan ottaa jopa taka-askeleen, ei siis pel-kästään heijaria peläten vaan kahvittuuntuneena) täydellinen suoran käden stoppari kämmenetunurkkaan 5 mm listan päälle.

Urpo Rossi Siviilissä ja kentällä

Ute kuului postimiehiin, jotka pelasivat aina kahdesti päivittäisen työkier-roksen jälkeen. Vasuri hölläsi tahtia vuosikymmenen puolessa välissä mutta comebackia odotetaan koko ajan vesi kielellä. Tunnettiin armottomana tsemppaajana, joka voitti useimmiten tiukat viisieräiset ottelut kilpailutilan-teessa.


28

Teemu Sainio s. 1973 Omin sanoin Aloitus? Squashin peluu tuli aloitettua 1990-luvun alussa, koska samaan aikaan ko-

tipaikkakunnalle Vammalaan tuli tennishalli, jossa oli myös kolme squash-kenttää. Jo muutaman pelikerran jälkeen tuli havaittua, että laji oli helppo. Palloon osui helposti ja hikikin tuli nopeasti. Ainoastaan seinät vähän haittasivat menoa, mutta niitäkin oppi varomaan nopeasti, hyväksikäyttämään hitaasti. Monikaan kavereista ei harrastanut kössiä, koska pitivät vaikeana ja jopa kivuliaana lajina. Syynä saattoi olla alkuaikojen muutama kipakka osuma pallolla pakaraan, reiteen tai muuhun ruumiinosaan. Omat osumat ja vammautumiset jäivät vähäisiksi, millä saattaa olla vaikutusta, että jatkan pelaamista vielä tänäkin päivänä. Squash oli itselleni ensin sivulaji muiden mailapelien joukossa, mutta mukava sel-lainen. Oli helppoa ottaa alkuhiki vaikka yksin ennen kuin meni pelaamaan esimerkiksi tennistä.

Ensimmäiset lyönnit otin mustalla Advancen-puumailalla, joka oli äitini pe-rua. Pian kuitenkin aikaani seuraavana miehenä siirryin Antelopin vihreänä kimaltelevaan metallimailaan, jolla pelasin ainakin pari vuotta. Poka sai uuden muodon, mutta kesti kuin ihmeen kaupalla.

Nääsin alkuajat?

Joskus vuonna 1992 Vammalan tennishallilla (siihen aikaan pallopaikka Boing) otettiin ohjelmaan pari kertaa kaudessa squash-kisat. Jo heti ensim-mäisellä kerralla oli mukana ammattilaisia Tampereen suunnasta. Mukana olivat kovalyöntinen kolossi Pentti Kaukonen, tuulennopea vasuri Harri Kylväjä ja kentän kaikki metkut tuntenut Markku Rinta. Ammattilaisten vie-dessä ei Vammalan pojilla ollut mahdollisuuksia. Erityisesti itselle ovat jääneet mieleen Rinnan millimetripudotukset, minkä jälkeen mies jäykistyi suolapatsaaksi hymyssä suin. Itse tulin opiskelemaan Tampereelle 1994. Tunsin paikkakunnalta Kaukosen ja Kylväjän ja tiesin heidän pelaavan Lapinniemen läheisyydessä olevalla kentällä. Syksyisessä räntäsateessa taivalsin Käpyhallille. Rohkeasti astelin rappuset ylös ja aukaisin oven kaikkein pyhimpään. Kohtasin valon. Ykkös-kentällä kuvittelin katselevani kansainvälistä menoa. Vielä tänäkin päivänä saatan lähes vannoa, että kopissa kiirehti mies suoraan Pakistanista. Vasta myöhemmin kuulin, että nuorimies oli sitkeä postimies Jarmo Tammisto. Alakentältä kuului kovaa väittelyä ja muutamia voimasanojakin. Kaukonen ja Kylväjä selvittelivät leppoisalla otteella välejään, joka muistaakseni taisi päättyä siihen, kun Kylväjä kimmastuneena Kaukosen pelaamiseen marssi ulos areenalta. Seuraavina kuukausina opin Pentti Kaukoselta kaikki kavaluudet, konnuu-det ja koiruudet, joita squashinpelaaja voi kuvitella tarvitsevansa. Penalle


29

siis suuri kiitos urani siivittäjänä. Muita alkuaikojen pelikavereita olivat Markku Rinta ja erityisesti Kimmo Lähteenmäki, jonka avustuksella taidot alkoivat kehittymään ja uusia pelikavereita ilmaantua. Heti alussa minut värvättiin mukaan myös Nääs-Squashin toimintaan Jukka Nummen toimes-ta. Tie tähtiin oli avattu.

Mieleen jäänyttä? Nääs-Squashin kolmosjoukkueen monivuotisesta ykköstykistä Timo He-leniuksesta juttuja riittää moneenkin historiikkiin. Itselle on mieleen jäänyt tapaus, jossa kolmosjoukkue suuntasi Turkuun ja kiskoi Helen mukaan kal-sarit jalassa. Heleniuksen hengitys olisi riittänyt lannistamaan kovimman-kin karjun. Jotta miehen veikeää olemusta ei olisi krapulalla päästy pilaa-maan muutama keskiolut kaapattiin mukaan matkan varrelta.

Turussa Heleniusta ei pidätellyt mikään. Mies ei kauaa kopissa viihtynyt vastustajien kypsyessä a) miehen hyvään peliin b) Helen veijarimaiseen olemukseen c) kevyen humalatilan mukanaan tuomaan löyhkään. Ikuiseksi arvoitukseksi saattaa jäädä mihin näistä, mutta kaksi voittoa Helenius otti ja oli ehdoton ykkönen.

Squash ja kotiolot

Omat häät ajavat edelle, mutta ei mikään muu. Siviilissä ja kentällä Seuramme kautta aikojen suurimpiin lupauksiin kuuluva nuori humanisti on

raivannut tiensä ykköskaartiin muutamassa vuodessa. Vammalalainen ten-nistausta, journalistiopinnot ja kesätoimittajuus Hesarissa yhdistettynä Kyl-väjän Harrin lankouteen ja Kaukosen Penan kohtalotoveruuteen ovat tien-neet sitä, että etukentän näennäisesti ilmiselvien linjastopparien viime het-ken käännöt napsahtavat korkealla prosentilla listan päälle, jolloin vastustaja ehtii paikalle vasta toisen pompun jälkeen tahi vieläkin myöhemmin. Tennis on antanut volleyvarmuutta ja Ketolan kaveruus kuvia kumartelematonta tervettä itseluottamusta.

Saavutuksia Nykyisin Ykkösjoukkueen miehiä. Aikaisemmilta vuosilta kärkitiloja neli-

mailapelien SM-kisoista. Ranking NääsSq

11/95D-11/98D-1/99C- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


30

Kaj Silfverberg s. 1964 Omin sanoin Aloitus? Ihan ekan kerran kävin pelaamassa serkkulikan kanssa, kun olin jotain 14

tai sitä luokkaa. Käytiin varmaan pari kertaa pelaamassa. Serkkuni Riitta voitti ekalla kerralla ja minä jo sitten tokalla kerralla. Kyllä plikkaa siep-pas, kun oli jo monta vuotta kaverinsa kanssa pelannut ja meikä tuli ja vei kun kuoriämpäriä. Hommasta jäi hyvä maku.

Sitten myöhemmin vuonna –86 Tekun luokkakaveri Jari Koivu innosti käymään. Aloitimme syyskuussa pelailun vakivuorolla joka perjantai. Jälkipelit oli joskus mahtavia, kun hirtti ryyppy päälle. Se varmaan innosti pelaan, kun oli askeleen jäljessä pelikaveria ja huomattavissa oli että saavuttaisi toisen – tiedät varmaan tunteen?. No keväällä –87 viimeisen pelikerran viimeinen erä kääntyi voitoksi. Seuraavana syksynä Jari voitti vielä ehkä parit kerrat mutta sitten naksahti vaakakuppi meikäläisen puolelle.

Jossain vaiheessa sain Heleniuksenkin Timpan innostumaan pelaamisesta ja kävimme paljon eri halleilla kurittamassa pikkumustaa. Kotihalliksemme muodostui kuitenkin legendaarinen Käpytien halli – siellähän kaikki kovat jätkät pelasivat. Siihen aikaan oli vielä SC2000 ja niitä pelimiehiä oli innostava katsella.

Vähän aikaa meillä oli sellainen neljän äijän porukka minä, Viitalan Ismo, Koivun Jari ja Timpa. Pelasimme tiuk-kaa sarjaa kossupanoksilla. Minä taisin viedä parit ekat putelit, kunnes piti luovuttaa valtikka Timpalle. Timpakin vei varmaan parit kossut, kunnes ta-soituksien jälkeen tajusimme että nyt ei taso enää millään riitä.

Mailamateriaalina toimi alumiini, kun grafiitti olisi tullut liian kalliiksi – kuinka sitä tulikin apinan raivolla paukutettua seinää. Nykyään maila me-nee rikki ainoastaan, jos sattuu sammuun päälle.

Nääsin alkuajat?

Jossain vaiheessa tuli tutustuttua Jarmoon ja Jukkaan, jotka usein pyöri hallilla – puhumattakaan Jameksesta. No anyway, Jarmoo pidettiin kurko-jen kurkona ja muutenkin pahana poikana, kun oli niin mustakin. Ne sai meidät sitten aika siinä seuran alkuvaiheessa innostettua mukaan ja vielä-kin minä olen jaksanut tuupata palloa enemmän tai vähemmän ahkerasti. Muistan Jukan ja Jarmon jutut Tupakkihuoneessa – seura oli varmaankin juuri perustettu tai sitten sitä oltiin perustamassa.

Ensimmäisiä muistikuvia itse jäsenenä oli ne alkuajan kuntosarjan kisat ja


31

ravintolakeikat kiinalaiseen (more rise, please).

Silloin pelasi vielä Valijärvet ja kaikki – paljon on porukasta jäänyt pois mutta onhan noita joitain tullut tilalle. Seppo voitaisiin mainita yhtenä jäl-keenpäin tulijana ja oman panoksensa antaneena.

Mieleen jäänyttä?

5-vuotisjuhlat Oli komeet esitykset ja tarjoilut. Pieni työtapaturma sattui kaljojen kanssa kun pukki laitettiin kaalimaata vartioimaan. Jätkien soitannat muistuu mie-leen – komeeta oli. Matkat Himoksen ikimuistoiset nestemäiset laskettelureissut oli mieleenpainuvia. ”Kusin siinä sitten alleni ja ….”. Saunan lauteet tarvii kyllä aina tarkistaa. Pudottiin meinaan lauteista läpi ja kukas muukaan alimmaisena kun minä. No menihän siinä sitten vessanpyttykin uusiksi, kun tuli Timpan kanssa vä-hän painittua. No saatiinpa uusi reissu kun näytin haavaa lääkärille. Pytty-kin meni vielä Aave Artturin kotivakuutuksesta. Vaikka ei ihan vielä hook-kaneiden veljeskuntaan tunnusteta kuuluvamme, niin täytyy myöntää, että oltiin Jarmon kanssa kaksin himoksessa suihkussakin – tosin vaatteet pääl-lä. Timpakin kuulemma olis antanut pers…. mutta kun ei stondannu, vaikka äijä heitti jo voinappia takasilmään. Minkähän takia ei pikkuveli herännyt? Tallinnan reissu oli kanssa monitahoinen ja kulttuuripainotteinen – että pa-riin päivään mahtuu seikkailua. Tuli pelattua Eestin kolmosen kanssa pikku kännissä ja hävisin vain niukasti. Selvistäpäin olis etelän veljee viety. Toiset jätkähän vei niiden ykkösmiestä. Sitten noi kisareissut, kun on käyty pelejä katselemassa. Innostus varmaan hohti naamaltani, kun Chris Walker (jotain 7. maailmanlistalla siihen ai-kaan) pyysi tuomitsemaan peliään, kun ei tuomari ollut vielä paikalla. Ei tarvinnu paljon lettikeskustelua käydä, kun äijillä oli niin puhtaat hyppyvol-leyt. Jussilan Jamikin taisi yhdet kisat katsella vallan baarin puolelta, näki-hän sieltä, kun oli telkkari. Jotkut eivät viihtyneet Helsingin hälinässä vaan ottivat taksin ja ajelivat Multisiltaan via Ylöjärvi. Liigakierrokset ovat olleet kanssa yleensä mahtavia tapahtumia. III-joukkueen henki oli vertaansa vailla. Porukalla oli oikein omat reenit ja saunaillat. Toiset rupesivat kylläkin hieman kateellisiksi. Kimmollahan oli oikein fläppitaulusulkeiset pikkusaunassa. Kerran lähdettiin Turkuun pe-laan ja Timo piti hakea Tesomalta mukaan. No äijä oli sitten käynyt ehtool-la vähän pubissa (oli kuulemma nukkunut peräti kolme tuntia) ja hyvä kun sitä hereille edes sai. Ei muuta kun Turkuun ja valkoiseen koppiin. Timpa pelasi kuin mies - tosi varovaisesti ja harkiten ja tietenkin lievää sikaa käyt-täen ja voitti jopa Juurisen Jannen, jota pidettiin kovana pelimiehenä.

Squash ja kotiolot Squashin asema perheessämme on sellainen, että minä käyn pelaamassa ja

otan isommat muksut joskus mukaan. Kyllä Käpylän hallissa viihtyy ihan pienetkin. Saas kattoo, jos poikani Jonas vielä innostuu itsekin, kun kerran on aikaslailla isänsä perään. Vaimo ei paljon osallistu, muuta kun antaa


32

kallisarvoista aikaa. Siviilissä Kaitsun värikkään persoonallisuuden ja edesottamuksien kuvailu vaatisi

oman historiikkinsä, mutta yritetään tulla toimeen tällä yhteisellä. Notkotien pudottajana tunnettu huuliveikkojen kruunaamaton kuningas pe-

lasi aisaparivaljakkonsa Heleniuksen Timban kanssa niin kiivaasti, että nousi parissa kuukaudessa listoille ja on siellä sen jälkeen pysynyt.

Luottaa asiassa kuin asiassa omakohtaisen analyysin välttämättömyyteen.

Ennakkoluuloton. Rohkea. Itsepäinen. Pystyy puhumaan niin aitoa tampe-retta, että sitä ei pysty Hönttä, Toippari eikä Hyttinenkään kuuntelemaan nauramatta. Mannen aksentti on vielä parempi, se on parempi kuin aito. Hurja nuoruus on jo jäänyt taakse ja family man on rauhoittunut, mutta kyllä välillä vielä irtoaa.

Iän myötä kiinnostunut tilastoista ja muusta hakkeroinnista, seuran net-

tisivujen WebMaster. Kaitsu on perinyt Jarmolta pääkaaviomestarin tittelin, eikä ollenkaan huonolla menestyksellä.

Kentällä Takavuosien tiukka harjoittelu ja Villen valmennus nostivat pelitason hy-

pähdyksenomaisesti nykyiselle tasolle. Sittemmin höllääntynyt harjoittelu-tahti on ehkä taannuttanut hiukan fysiikkaa, mutta lyönti kulkee vanhaan malliin.

Bravuurilyönti Kämmeneltä ns. jäykällä kädellä pudotus etukentälle, kun vastustaja luulee

tulossa olleen painavan ”Lapin Mies”-peruslyönnin taakse. Bravuuriele Kupin kallistusele onnistuneen kahvituksen jälkeen. Bravuurilause Kaitsun suusta on kuultu valtaosa seurayhteisömme elämään jääneestä lau-

sahdusmateriaalista, mm. ”Mulla menee peli muuten ihan hyvin mutta mun luumu kuumenee liikaa.” ”En pysty enää pelaan sulkapalloo, rupee penikat jyllään.” ”En pysty lähteen, muija laittaa muuten ulkomajoitukseen.” ”Ei tohon vaivaan auta enää muu kuin niskalaukaus.” Saavutuksia Kolmosjoukkueen perusmies vuodesta 1994. Ranking NääsSq

11/93D- Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


33

Jari Talonen s. 1956 Omin sanoin Harrastin moottoripyöräilyä, jonka parissa

tapasin Jukka Vesanummen Tesomalta. Hän oli pelannut squashia ja hänen kanssaan kävin ensimmäiset kerrat pelaamassa joskus 80-luvun alussa. Innostuin asiasta ja kun tuleva vaimoni opiskeli Pajulahden urheiluopistossa, siellä oli kovat pelit viikonloppuisin kun olin siellä käymässä. Ensimmäinen seurani oli Ylöjärven Squash, joka on tuottanut monta hyvää klubipelaajaa Pirkanmaalle (Kari Laukkanen, Juha Nylund, Juha Ritala). Innostus oli tosi kovaa; pelasimme kolme kertaa viikossa, kä-vimme innokkaasti kilpailuissa ja pelasimme liigaa. Olen aloittanut puumai-lakautena, vuosien aikana välineet ovat kovasti kehittyneet.

Ensimmäinen muistikuva Nääs-Squashista on se kun Liikuntakeskus Go-Go

avattiin 1990: huomasin Tammiston Jarmon kadonneen Nääs-Ukkoihin. Nääsistä muistan yhdet pikkujoulut kun poolintekovastuu annettiin väärille

miehille (Helenius & Silveri). Perheessämme squash on yksin minun harrastukseni. Siviilissä ja kentällä Ikaalisten mies on jaksanut käydä Tampereella pelaamassa jo parikymmentä

vuotta; parhaimmillaan päivittäin. Nääs-Squashiin Jari tuli vuonna 1995 tehtyään sitä en-nen täyden päivätyön SC-2000:ssa, TSK:ssa ja omassa Ikaalisten Sq:ssa. Omaa bisnestä pyörit-tävällä yrittäjällä on kuitenkin edelleen riittänyt aikaa myös Nääsille. Aktiiviaikoina Jari oli aivan B:n kärjessä ja tunnettu erityisesti viime hetken rannekäännöistään ja hyökkäyslyönneistään. Ki-saviikonloppuina ympäri Suomea pelättiin, onko Talonen ilmoittautunut, sillä se tiesi aina sitä, että ainuttakaan helppoa pistettä ei ollut luvassa eikä oikein vaikeitakaan.

Ranking YlöSq/SC-2000/TSK/NääsSq

1/87B ; 6/88B-1/97B


34

Jarmo Tammisto s. 1959 Omin sanoin Aloitin vuonna 1981 Käpytiellä

(tosin pari kokeilukertaa oli jo aiemmin), ensin Jaakkolan Jukan kanssa, sitten pikku hiljaa pelikavereiden määrä nousi. Ekan mailan merkki oli Ascot (sopii hyvin hevosurheilukiinnostukseeni).

Ensimmäinen muistikuvani Nääs-Squashista on seuran perustava kokous 31.1.1990, ja sitä seurannut kaljoittelu. Yksi mieleen jäänyt juttu: neljä henkilöä juopotte-li vuonna 1990 Rosendahlin aulabaarissa, kun tuli puheeksi, kuka tekisi mi-täkin ja mistä hinnasta. Rahasta olisi syöty rottia, kuljettu alasti Hämpillä ja olisipa joku antanut persettäkin KAHDELLA markalla. Squashin asema perheessämme on sellainen, että se on kommunistisen ma-nifestin ohella elämämme perusta.

Siviilissä Kahden käden rystylyöntilegenda on jo viime vuosina hellittänyt tahtia,

mutta takavuosien sankariteot eivät unohdu koskaan, vaan velvoittavat esi-merkillään pelimiehiä vastaan disipliiniin ja omistautumiseen. Ja kun on juhlan aika, silloin juhlitaan! Poikamiehellä se tuppasi olemaan aika usein. Kaavioiden laatijana maan ykkösiä.

Kentällä Kentällä Jarmon tatsi ja varsinkin pelikäsitys on edelleen omassa luokas-

saan. Aktiiviaikoina Jahangir tunnettiin armottomana tsemppaajana, joka ei hävinnyt koskaan tiukkoja pelejä. Kun harjoittelua oli parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä joka päivä, oli kentällä ”kone”.

Bravuurilyönti Vasemmasta etunurkasta viime hetken kahden käden rannekääntö krossina

ohi hölmistyneen vastustajan. Bravuuriele Oikean kämmenen pyyhkiminen sivuseinään ennen syöttöä. Saavutuksia Nääs-Squash ry:n perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Pelasi 80-

luvulla legendaarisessa SC-2000:n kakkosjoukkueessa vuosikausia ilman tappioita. Moninkertainen Postin Suomen mestari. Vielä veteraanina jouk-kue-SM-mitalitasoa.

NääsSq puheenjohtaja 1990-1997 kunniapuheenjohtaja 1998- Ranking TSK/SC-2000/NääsSq

6/84C-12/85C-5/86B-11/87B ; 1/92C-11/97C ; 3/99C Katso myös ”Valikoituja tilastoja”


35

Tuukko välillä kantaan?

Sama se on mitä mää teen, mää oon jo niin

saatanan vä-syny!

Tanja Tiensuu Siviilissä ja kentällä Kolmas jäsen siinä alkuperäisessä naisjoukkueessa. Työ ja perhe veivät nai-

sen, mutta ehkä squashkin vielä saa osansa.

Pertti Vainikka Siviilissä ja kentällä Automaatiomies painaa kentällä ja

lihaskuntopenkissä kuin viimeistä päivää. Paita on aina märkänä ja pallo kuumana. Tämä mies oli hiljattain toista kuukautta leirillä squashkulttuurin mahtimaassa Australiassa.

Harri Valijärvi Siviilissä ja kentällä Hati oli alusta lähtien ehdottomia seuran kivijalkoja ja perustajajäsen. LVI-

insinööri. Kentällä hänet tunnettiin ikiliikkujana, joka parhaimmillaan haki Lajusenkin lyöntejä niin että tämä alkoi mutista ”kaikkiko se hakee”. Pe-liuraan tuli harmittava tauko sairasteluiden vuoksi ja juuri kun come back oli ovella vuonna 1997 iski kohtalo jälleen sormensa peliin: akilles paukahti sulkiksessa. Hatin paluuta odotetaan edelleen, tule jo kotiin mies.

Kai Valijärvi Siviilissä ja kentällä Hatin pikkuveli kävi

armotonta taistelua viimeisistä liigajouk-kuepaikoista mutta lo-petti ainakin väliaikai-sesti kössin n. 1993. Luonteeltaan Kaitsu ei ole niitä optimistisim-pia, mutta kentällä nimi Valijärvi merkitsee sitä että periksi ei anneta kos-kaan.


36

Pekka Vartola s. 1962 Siviilissä ja kentällä Entinen huippukiekkoilija ryhtyi vetämään hallia vuonna 1990 ja aloitti itse

myös kössin kuntopelaamisen. Pekka on seuran perustajajäsen ja oli hyvin aktiivisesti mukana seuratoiminnassa politpyroota myöten aina siihen asti kun lähti muihin bisneksiin vuoden 1997 lopussa.

Hannu Viitala Siviilissä ja kentällä Pelasi teekkariaikoinaan paljon Riihimäen Arin kanssa, mutta siirtyi tämän

menehdyttyä toiseen seuraan. On kyllä nähty silloin tällöin Käpytiellä, mah-taakohan veri vetää takaisin?

Jani Viitala Siviilissä ja kentällä Rainerin ”pienois”malli. Ei ole pojasta polvi

pahentunut sillä poika oli 17-vuotiaana maajoukkueessa. Tästä klopista kuullaan vielä.

Ranking NääsSq 99D-

Rainer Viitala Siviilissä ja kentällä Vapaa-ajallaan Muusikko, Keikkaa pukkaa

jatkuvalla syötöllä. Kuuluu Hepokorven ja Eeron kanssa siihen harvalukuiseen joukkoon, jossa juodaan III-olutta jo pelin yhteydessä eikä pelkästään sen jälkeen. Sijoittelee viimeisen päälle, yleensä juuri ja juuri siihen listan päälle. Pitkän linjan pelimiehiä, ensimmäiset pu-dotukset jo 70-luvulla. Tapparan ja maanantairyhmän mies.

Saavutuksia Veteraanien 3 x M50 joukkue-SM-kulta Nääs-Squashin joukkueessa 1997.


37

Risto Viljanen Siviilissä ja kentällä Toimitusjohtajan volleypudotukset listan

päälle ovat olleet aina vastustajaa jäytävän epävarmuuden lähteitä. Varsinaiselta amma-tiltaanhan Ripa on purjehtija, joka palaa joka syksy hallille kadehdittavan kuparinruskeak-si paahtuneena. Vuonna 1984 Losiin lähtö oli niin lähellä, että myös Tallbergin paikka KOK:ssa olisi saattanut vaihtua.

Rauli Virta s.1965 Omin sanoin Se oli jotain 1989, kun tehtiin Seijan ja Pekan [Seija Pohjanheimo ja Pekka

Vartola] kanssa Kävyn lippulappuja. Pekan kanssa aloiteltiin squassin nik-kipallottelu ja jostain ilmestyi kehiin myös ikivetreä, silloinen Varman mies, Petri Rajasalo. Joka viikko kerta tai kaksi - kisoista ne D-luokan parhaat!

Ensimmäinen muistikuvani Nääsistä liittyy akseliin Hati - Jarmo - Jamesin jakkara.

Siviilissä ja kentällä Rale oli sulkapalloilija (parhaimmillaan SM-kisoissa neljännesvälierissä)

mutta squashkentällä se ei tuntunut pahemmin tahtia haittaavan. Rystylle tulleet korkea nostot hän otti aina kämmenellä ja löi muutenkin kuin mies.

Seura on saanut nauttia kaikki nämä vuodet Raulin luovasta työnjäljestä ai-

na kun on tarvittu kisakutsuja, mainoksia tai muuta propagandaa, sillä mies on Mainosalan Ammattilainen.

Mikko Vouti Siviilissä ja kentällä Se toinen junnu, joka pääsi tähän

kronikkaan. Sinnikkyys palkitaan aina. Seuratkaa tätä poikaa.

Ranking NääsSq 99D-


38

Lisäksi seurassa ovat vaikuttaneet mm. seuraavat henkilöt:

Hyviä miehiä kaikki.

Miika Ackman Paavo KostiainenAri Antinmaa Pekka KuuslahtiAkif Ali Jonne KumantoJarmo Anttila Petri LaankoskiPasi Basten Jorma LahtinenJarno Eklund Antti LauslahtiMikko Eronen Lasse LehtonenTommi Haapalainen Pekka LoisaJoonas Haapasalo Hannu MajamäkiToomas Haapasalo Juha NylundMarkku Hartikainen Esa NymanVeli-Matti Hemmo Ari OranenMikko Ilvesmäki Antero PalmolahtiJukka Jaakkola Joel PellinenErkki Jarske Petri RajasaloJanne Juurinen Niko RoukkioMarco Kananen Jouni SavolainenPasi Karkiainen Kai SirenReijo Kervinen Jouko SuontaustaRisto Kervinen Tapani TikkanenJuha Koivula Juha Väkiparta


39

Osa 2

Teemoja

Vas. Jarmo Tammisto, Arttu Calonius (pöydän pinnassa), Jukka Lehtonen, tuntematon herrasmies, Nina Tapala, Taina Palo, Leila Koivisto, Heikki ”James” Calonius ja Taru Koivumäen poikaystävä. Keväällä 1995 Pikilinnassa otetussa kuvassa vietetään hallin kassalla työskennelleen Tainan läksiäisiä. Lehtosen pyöräilyvarusteet eivät mahtuneet kuvaan.


40

Politpyroo Se taisi olla Jarmo joka otti nimityksen käyttöön täällä Tampereen päässä. Kyseessähän on seuran hallitus. Kuten ”esikuvansa”, politpyroon tunnusmerkiksi on muodostunut tinkimätön perinteiden kunnioittaminen ja jäsenten pitkä palvelusaika eli alhainen vaihtuvuus. Pitkäaikaisimmat ministerit ovat puheenjohtajat Jarmo ja Jukka, jotka ovat olleet mukana hamasta alusta asti. Nykyisistä pyroo-laisista Krister astui vastuuseen 1993, Kaitsu 1994, Seppo 1996, Kairimo ja Rike 1997. Vuosien varrella luottomiehiä ovat olleet myös Kervisen Rike, Vartolan Pekka, Valijärven Hati ja Ville. Aivan alkuaikoina hallitus joutui tekemään varsin paljon työtä seuran rakentamisessa ja kaikkien sittemmin rutiiniksi muodostuneiden käytäntöjen ylösajamisessa. Toimivat yhteydet liittoon, mui-hin seuroihin, mediaan, sponsoreihin ja tietenkin jäsenistöön oli luotava. Perinteiksi muodostuneet NääsCup, kauden päättäjäiset, kesäretket ja pikkujoulut oli järjestettävä sen ensimmäisen kerran. Hallin kanssa oli sovittava pelieduista ja muista yhteistoiminnan, ystävyyden ja avunannon ehdois-ta. Tili oli avattava, liigatoiminta käynnistettävä ja pelatakin piti aina välillä. Toiminnan päästyä vauhtiin oli seuraavina vuosina jo helpompaa pyörittää tuttuja rutiineja ja halli-tus kokoontuikin pääasiassa vain kisajärjestelyiden yhteydessä. Ennen kymmenvuotisjuhlallisuuk-sia SM-kisoineen politpyroolla on ollut oikeastaan vain kaksi isompaa projektia, mutta ne olivat sit-ten sitäkin merkittävämpiä. Ensimmäinen niistä oli viisivuotisjuhlat ja toinen Pekan lähtöön liitty-nyt prosessi.

Jukan mökki 1991 Jukka aloitti mökin perustamisen sinne Kuoreveden-Jämsän korpeen joskus 90-luvun alussa. Syk-syisenä lauantaina 1991 asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että ylämökin laatanvalu oli edessä. Jukka oli rekrytoinut koko lähisukunsa ja seurasta Valijärven veljekset ja Kristerin. Aamulla aloitet-tiin siinä yhdeksän aikaan ja valmista oli illalla noin 22:30. Aggregaatti pyöritti koko ajan myllyä, johon hiutaleet lapioitiin. Vedet kannettiin rannasta ylämäkeen kämmeniin pureutuvilla metallisan-kaisilla peltiämpäreillä. Valijärven Kaitsu oli jo iltapäivällä niin kypsänä että kysyttäessä tuletko välillä vettä kantamaan hän vastasi noilla kuolemattomilla sanoilla ”Sama se on mitä mää teen, mää on jo niin saatanan väsyny.” Niin rupesi olemaan vähän joka jätkä mutta Jukka jatkoi vääjämätöntä työnjohtamistaan. Insinööri oli laskenut raaka-aineet kahden desimaalin tarkkuudella, sillä pariin viimeiseen myllylliseen hiekat haettiiin tieltä Corsan valoissa ja viimeinenkin säkki sementtiä tosiaan ravisteltiin tyhjiin. Hyvä puoli tässä harjoituksessa oli, että se todellakin toimi erinomaisena henkisen kovuuden harjoi-tuksena viikon päästä käytyihin ensimmäisiin ja tiettävästi toistaiseksi viimeisiin Kuntopelaajien SM-kisoihin, joiden järjestelyistä seura siis vastasi.

MM-91, Espoo


41

Pelikassit ovat tottuneet odotta-maan noutajiansa, jotka yleensä saapuvat vasta seuraavana päivä-nä.

Seuran ensimmäinen isompi reissu oli miesten joukkue-MM-kisat, jotka käytiin Esport Centerissä marraskuussa 1991. Se oli sitä aikaa kun Pekka ja Horttokaalo olivat vielä remmissä, muita osallis-tujia olivat ainakin Mikko, Matti, Jussila, Jampe, Kaitsu, Hele, Jukka, Krister, Roine ja Kervisen Rike. Junalla lähdettiin perjantaina töiden jälkeen ja Marskista oli huoneet. Mikadohan on siinä lä-hellä ja sinne mentiin sitten illalla isommalla porukalla. Portsari pyysi Tammistoa ja Roinetta jää-mään rappusten alapäähän ja tulemaan toiste uudelleen, koska muuten hän olisi joutunut omin käsin kantamaan nämä miehet sisään. Mikadossa syötiin ainakin kahteen otteeseen täydet ateriat. Osa porukasta tanssi. Ihmetystä herätti se, että kaikesta mediarummutuksesta huolimatta Erkki Junkkarinen ei siellä enää laulanutkaan. Myöhemmin on selvinnyt, että Erkin pitkä keikka olikin jo 50-luvulla. Illan ja yön aikana tampere-laisten ryhmä oli jonkin verran hajaantunut, mutta jonkinlainen klikki oli ilmeisesti muodostunut Marskin yökerhoon. Aamulla Kristerin huoneessa soi puhelin. Kervisen Risto oli pyytänyt, että Krister toisi Riken huo-neessa olevan pelikassin lisäksi yökerhon narikasta nahkatakin. Krister oli ihmetellyt että miten niin tuomaan ja minne. ”Tänne Tampereelle.” Risto oli nimittäin lähtenyt aamuyöllä yökerhosta ilman takkia ja ottanut taksin - Tampereelle. Asioiden tila oli hänelle itselleen alkanut valjeta tuossa Hä-meenlinnan kieppeillä, mutta siinä vaiheessa ei kannattanut enää palata takaisin. Jaa niin, Suomi otti pronssia, (tuleva Nääs-) Ville oli joukkueessa ja Rolle joukkueen hotellimaskot-tina. Chris Dittmar oli ilmeisesti elämänsä kunnossa ja hänen otteensa ja varsinkin kiireetön mutta kaikkialle ehtivä liikkumisensa kentällä muistuttivat klassista balettia. Australia vei mestaruuden. Yleisöstä jäi mieleen tip-top -pukeutunut Markku Teräsvaara ja etukumarassa uutta videokameraan-sa käytellyt Helenius. Seuran ryhmä palaili Tampereelle lauantain iltajunalla.

Pelivehkeet Squashissa on se ikävä puoli, että pelivehkeet joutuvat hikoilun myötä melkoisen koville. Paitoja saattaa joutua pelikerran aikana vaihtamaan useamman kerran, paitsi Rinnan Markku, vaikka hänen paitansa näyttää ensimmäisen erän jälkeen siltä kuin päällä olisi enää läpinäkyvä nestekalvo. Ennen oli hienoa, kun pukuhuoneessa oli linko, johon pesuhuoneen ämpärissä huuhdellut kamat saattoi heittää löylyissä käynnin ajaksi. Uunin ja pesun jälkeen oli mukavaa ottaa lingotut vaatteet mukaan ja viedä normaalisti kotiin pestäväksi. Operaatio oli vaivaton verrattuna siihen vaivaan ja kärsimykseen, johon kotijoukot joutuu nykyään altistamaan. Ensinnäkin, hallin linko meni rikki joitakin vuosia sitten ja toiveista huolimatta sitä ei korjattu. Tämän jälkeen sitä on joutunut laittamaan hikiset varusteet hermeettisesti suljetta-vaan muovikassiin (jotta ei koko pelikassi saastuisi) ja roudaamaan ne sitten kodin pyykkikoriin odottamaan. Jotkut joutuvat tekemään tämän salassa vaimolta. Hapettomissa olosuhteissa aineenvaihduntatuotteet reagoivat mystisellä tavalla, jonka voi aistia kun muovikassin aukaisee.


42

Erkki Pyynönen (vas.) ja Markku Hepokorpi perustivat vuonna 1977 Maanantairyhmän, joka on pus-kenut läpi vuosien, maanantaisin.

Paidat kestävät tällä menetelmällä vain muutamia pelikertoja, ennen kuin niihin tulee pysyvä omi-naishaju. Ennen siihen saattoi mennä vuosikin. Oma lukunsa ovat ne kerrat, kun on ollut joku turnaus hallilla ja sitten on lähdetty paanalle ja jätetty ne kamat sinne muovikassiin. Kun ne on sitten haettu seuraavana päivänä, on muutunta joskus ehti-nyt jo sangen pitkälle. ”Parhaita” tuloksia on saatu kesäturnauksissa, kun kassi on jätetty hellepäi-vänä autoon. On se ihmeellinen asia, miten väkeviä nesteitä ihmisestä erittyy, siinä ei kestä nahkakengätkään. Päästä asti tulevat on sitten jo kokonaan toinen juttu.

Maanantairyhmä Yksi Käpytien legendoja on ryhmä, joka on kokoontunut hallille vuodesta 1977 joka maanantai-iltapäivä pelaamaan squashia ja keskustelemaan mm. LVI-tekniikan erityiskysymyksistä. Erkki Pyynönen ja Markku Hepokorpi sen käynnistivät, ja Rainer Viitala tuli mukaan muutaman vuoden päästä. Eki itse kertoo: ” Syksyllä 1977 puuhasin kasaan ”perhesyiden” takia ns. ”maanantairyhmän”, jossa lisäkseni on ollut (22 vuotta) kaksi pysyväistä taitoniekkaa Markku ja Rainer sekä erinäinen joukko vierailevia taitelijoita pidempiä tai lyhyempiä ajanjaksoja. Aluksi pelasimme puolen tunnin vuoroilla maanantai-iltaisin työpäivän jälkeen klo 18.30-19.00 kentällä 3, mutta hiljalleen aikaa kasvattaen olemme päätyneet nykyiseen aikaan klo 14.00-16.00 kentällä 2 (+ ja/tai kentällä 1). Alkuaikoina Markun kanssa teimme squash-reenin jälkeen vielä puntti- ja rekkitelineillä lisäharjoitteita noin puolen tunnin verran ennen saunaan menoa.” Vierailijoitakin on siis välillä näkynyt, heillä on omat vuosiakin kestävät aikakautensa, mutta Eki, Hepo ja Raine jatkavat pelaamista oman vääjäämättömän rytmin-sä mukaan, kolmas vuosikymmen on menossa. Jätkillä on pukuhuoneessa omat paikat ensimmäisen käytävän perällä vasemmalla sen vetoa aiheut-tavan tuloilmaventtiilin alla. Siinä on hyvä vilvoitella saunan jälkeen ja kertailla vielä peliin liitty-viä yksityiskohtia, joita riittää. On korostettava, että kyseessä ei ole mikään vakiovuoro,vaan - maanantairyhmä.


43

Kun peli on jo kauan sitten lakannut ole-masta squashia sen varsinaisessa merki-tyksessä Kun kaksi pelaajaa pelaa jatkuvalla syötöllä tarpeeksi monta kertaa keskenään, tullaan vuosien var-rella ylitsepääsemättömään tilanteeseen, jossa normaalit pelin lainalaisuudet, fysiikan lait eivätkä varsinkaan squashin säännöt enää päde. Jokaisella hallilla pelaa monia pareja, jotka ovat päässeet tälle tasolle. Nääs-Squash –esimerkkinä seuraavassa Jukka ja Krister. Jukan ja Kristerin pelit alkoivat kesäkuussa 1989. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui itse asiassa jo huhtikuussa Firmaliigan ottelussa, jossa Jukka edusti Tekua ja Krister Air-Ixia. Krister voitti kankkusesta kärsineen vastustajansa. Leppä ja Jarmo esittelivät herrat toisilleen, ja ensimmäinen harjoituspeli sovittiin. Tästä alkoi edelleen jatkuva pelisuhde, joka on tuottanut noin 40 pelikertaa vuodessa, eli viidessadas ottelu ei ole kovin kaukana. Taistelut ovat alusta saakka kestäneet useim-miten sen viisi erää, ja eräänkin kerran on viides mennyt vielä jatkopalloille. Ainakin kolmekym-mentä matsia on kestänyt yli puolitoista tuntia, jonka jälkeen squashottelun varsinaisesti vasta voi-daan sanoa alkavan. Pelaajina molempien kehitys on kulkenut samaa leppoista tahtia; C-luokkaan noustiin yhtä aikaa ja sijoitukset ovat olleet koko ajan häkellyttävän lähellä toisiaan. Nousut liigajoukkueeseen ja edelleen ykkösjoukkueeseen tapahtuivat käsi kädessä. On ollut aikakausia, jolloin toinen on ollut koko ajan vähän niskan päällä, mutta jo seuraavalla jaksolla osat ovat vaihtuneet. Koskaan ei voi olla varma miten pelissä käy, sillä se on jo kauan sitten lakannut olemasta squashia sen varsinaisessa merkityk-sessä. Tavalliset lainalaisuudet eivät enää päde, kun lyöt ties miten monetta kertaa sen ”hä-my”lyöntisi jonka kaverisi väsyneesti aavistaa pelkästä kulmakarvan nytkähdyksestä ja menee val-miiksi odottamaan sitä normaalia tappopaikkaansa vain todetakseen että tappo ei taaskaan onnistu-nut vaan johti estämistilanteeseen josta käydään taas se kovaääninen keskustelu. Silloin ei auta muu kuin pitää kylmästi viikon tauko, ottaa puhelu ja kysyä ”koska pelataan?”

Laudejärjestys ”Hallin saunassa on sellainen istumajärjestys, että ykkösjoukkue on ylälauteella, kakkosjoukkue keskilauteella, kolmosjoukkue alhaalla ja siviilit lattialla.” Kaitsu toi tämän viisauden julki erään turnauksen jälkeen löylytilanteessa. Hän ei kuitenkaan huo-mannut, että samaan aikaan lauteilla istui muutama huumorintajuton kehonrakentaja salilta. Puku-huoneessa tuli sitten sanomista, mutta onneksi salimiehet eivät tienneet että Kaitsulla on 80-luvulla suoritettu karaten ruskea vyö - huuto- ja pakopuolelta.


44

Salmiakkikosaani Taisi olla 1993 kun boomi iski päälle. Kaikkien piti sitä maistaa ja joskus jopa humaltua siitä. Aluk-si turkinpippurit ja Kossu ostettiin erikseen, sekoitettiin ja sulatettiin astianpesukoneessa tai uunis-sa. Sitten sitä sai kätevästi Alkosta. Silloin oli kaksi liigajoukkuetta ja jatkuva uhoaminen siitä kumpi voittaisi jos kohdattaisiin. Siitä-hän piti ottaa selvää. Voittanut joukkue saisi pullot sitä mieheen, mutta kaikkihan toki otettaisiin sitten yhdessä pois. Krister muistelee: ”No ykkönenhän voitti mennen tullen ja niin päästiin asiaan. Mentiin siihen hallin toimistotilan ko-koushuoneeseen joka nykyään on KOO-VEEn käytössä. Silloin oli vielä itse sekoitetut aineet mutta Sasaani maistui sen verran hyvälle, että taisin ottaa sitä hiukan enemmän kuin kunto olisi antanut myötä. Sen muistan että isolla taksilla lähdettiin ja Tillikkaan piti mennä. Tillikan pihalla minulta ei tullut enää puhetta mutta poikien estelyistä huolimatta onnistuin tempoilemaan itseni irti ja Kes-kustoria kohti. Seuraava minkä muistan on se että olen istumassa pankkiautomaattiin kielekkeellä ja katsahdan hitaasti ylös. Kauheella säkällä juuri silloin on kakskakkonen siinä edessä ja niin vain nousen sisään. Jälkeenpäin suoritettujen laskelmien perusteella on käynyt ilmi, että minun on täy-tynyt nuokkua Keskustorin pankkiautomaatilla tiedottomassa tilassa vähintään puoli tuntia. Tuuria on käynyt ettei poliisipartio ollut sattunut paikalle eikä laatta lentänyt. Kotona nimittäin sitä sitten jonkin verran lensi.” Toinen kerta mustasta muistuu mieleen se kun oltiin Jamesin tupareissa siinä Tammelantorin ku-peessa. Jamesilla oli silloin vielä se kolmekutonen pikkutelkkari, paikalla olivat ainakin Axen, Juk-ka, Krister ja Kaija sekä Jamesin tyttökavereita. Alkon virallista oli jo saatavana ja pikkupullo mie-heen sitä vedettiin. Ilta pysyttiin nyt kyllä tolpillaan mutta seuraavana päivänä tuli läpi pelkää tum-maa nestettä.

Ponanza Kaitsulla oli Notkotiellä asumisen alkuaikoina happiksesta Tampellan pajalla valmistettu täydelli-nen laitteisto aktiivihiilisuodattimineen. Hele ja Kaitsu maistoivat, tarjosivat muillekin ja sanoivat aina että ”ei maistu yhtään mäskille eihän” ja aina maistui ihan saatanasti. Alkuaikoina tai oikeas-taan koko aikana aineella oli sellainen sivuvaikutus että sitä enemmän nauttineet menivät niin tie-dottomaan tilaan että eräät elintoimintoja kontrolloivat normaalisti autonomiset mekanismit häiriin-tyivät väliaikaisesti. Antaa Kaitsun itsensä kertoa: ”Oltiin siinä muijan kanssa otettu molemmat vähän ponaa ja katottiin telkkaria. Mentiin siinä nuk-kuun ja kusasin siinä sitten alleni ja muija oli vähän pahana. No seuraavana yönä sille kävi samal-la lailla.” Nyttemmin laitteisto on purettu mutta kyllä oli hyvää ainetta, ihan pystyi juomaan eikä maistunut yhtään palaneelle.


45

Taina Palon läksiäiset 1995. Eturivissä vasemmalta Jarmo Tammisto, Aarne Calonius, Taru Koivumäen poikakaveri, Taina Palo, Jukka Lehtonen silloises-sa kevyessä varustuksessaan, Leila Koivisto ja Nina Tapala. Takarivissä vas. tuntematon herra ja Heikki ”James” Calonius.

Himos Nääsin pojat tekivät talvella 1994 lasketteluretken Jämsän Himosrinteille. Mukana olivat ainakin Kaitsu, Hele, Jukka, Tapsa, Arttu, Jampe ja Mäkelän Ilkka. Yöksi oli vuokrattu mökki. Illalla siinä sitten kun tultiin kyliltä niin saunottiin ja otettiin eväitä pois. Tällöin joutui jo koskemaan perus-viinoihinkin. Ponanzan takia tuli jotain hässäkkää ja karatepotku tuhosi vessanpöntön vaihtokun-toon. Myöhemmin puhuttiin siitä, että ainetta rikkomattomien koestusmenetelmien soveltaminen olisi saattanut olla fiksumpaa, mutta toisaalta fiksuudesta kertoi se että muovilakanat oli otettu käyt-töön. Huono tuuri jatkui, sillä saunassa romahtivat lauteet aivan ilman mitään ennakkovaroitusta. Riehumisesta ei ollut kysymys, vaan pojat menivät normaalisti istumaan. Tapsa nosti naulatut lihat yksitellen pois päreiden seasta. Tilanne oli aika vaarallinen, sillä naulat olisivat voineet tehdä pa-haakin jälkeä, nytkin Kaitsulle jäi ikuiset arvet kylkeen. Matti muistelee: Himoksen laskettelureissu on jäänyt minulle mieleen. Siellä eräs seuran jäsenistä halusi syntyä uu-delleen ja rupesi nukkumaan sikiöasennossa synnytysveden (keltaisen) keskellä. Muutenkin tämä vierailu Himoksessa oli sykähdyttävä, koska käsityksemme mukaan sauna ja pesuhuone olivat re-montin tarpeessa, ainakin sen jälkeen kun olimme lähteneet sieltä. Reissun laskusta käytiin rinneyhtiön kanssa pitkät neuvottelut, joissa tarvittiin seuran parhaita juris-tivoimia. Lopputuloksena Artun kaskokotivakuutus korvasi damaget ja Himos myönsi vielä korva-uksena kivusta ja kärsimyksestä uuden reissun. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Fillarit Koko fillaritouhu kärjistyi siinä 90-luvun alkuvuosina kun Arttu, Jarmo, Hati ja myöhemmin Lehtonen ostivat uudet pyörät. Tämän jälkeen muodostui käsite ”pyöräilyjengi” joka on käynyt joka vuosi parit pyöräilymessut. Hallilla alkoi näkyä yhä useampia astronautin näköisiä hahmoja. Seuran viralliset pyöräilyretket aloitettiin kesällä 1992. Tarkoituksena oli alun perin kiertää kaupungin alueen terassit ja nauttia kustakin pieni tuoppi, mutta sittemmin ideaa on jalostettu. Nykyään Arttu ja Jarmo saattavat käydä päiväseltään Hämeenlinnassa, ottaa illalla Tillikassa yhdet ja mennä nukkumaan. Niillä taka-vuosien reissuilla katkesi sentään käsiäkin, niin että kyllä rauhallisempi ottotahti onkin terveelli-sempi.


46

Osa liigajoukkueista 1995-96 Ylh. vas. Kaj-Erik Silfverberg, Teemu Sainio ja Pentti Kauko-nen, Timo Helenius. Kesk. vas. Seppo Kyyrö, Jarmo Tammisto ja Mikko Holopainen. Alh. vas. Juha Nylund, Ville Mäkisarka, Krister Koivula, Jari Talonen ja Jukka Nummi.

1995-1996

1

2

3

Alakuva: Kolmosjoukkue 1994 Ylh. vas. Pentti Kaukonen, Timo He-lenius, Kimmo Lähteenmäki, Risto Rapelo ja Kaj-Erik Silfverberg.

Ykkösjoukkue 1994 Ylh. vas. Jukka Nummi, Krister Koi-vula, Jarmo Tammisto, alh. vas. Vil-le Mäkisarka ja Timo Mattila.

Ykkösjoukkue 1996-99 Ylh. vas. Timo Mattila, Krister Koivula, Ari Kuoppa ja Jukka Nummi. Teemu Sainio nousi ryhmään syksyllä 1999.

Liigajoukkueet Nääs-Squashia perustettaessa oli heti selvää, että seura osallistuu liigaan. Ensimmäisessä liigajouk-kueessa pelasivat Jarmo Tammisto, Jari Leppä, Mikko Holopainen, Arttu ja James Calonius sekä varalla Risto Kervinen, Krister Koivula ja Jukka Nummi. Ensimmäiset vuodet pelattiin yhdellä joukkueella, vuonna 1993 kahdella ja vuodesta 1994 kolmella miesten joukkueella. Naisten joukkue seuralla on ollut vuosina 1994-1997. Seurassa on suhtauduttu liigaan hyvin vastuullisesti. Kertaakaan ei mikään joukkue ole joutunut perumaan ottelua ja vain kerran on miesten joukkue pelannut yhden miehen vajauksella. Se oli se kerta kun Heleä ei saatu normaaleillakaan konsteilla hereille.

Peleissä on saatta-nut tulla vastaan Sami Elopuro, Matti Saarela, Kai Peltonen tai sitten joku vähän huo-nommin liikkuva vastustaja.

Vierasotteluiden

pitkillä automatkoilla on päässyt tutustumaan kavereihin oikein kunnolla. Monet keskustelut on käyty ja monet asiat ovat saaneet uutta sy-vyyttä. Moni on sanonut, että niihin paluumat-kojen fiiliksiin hyvin tsempattujen pelien jäl-keen, vähän kaljaa ottaen ja kaverit ympärillä kiteytyy ehkä se kaikkein paras osa koko tätä touhua. Liigajoukkueiden välillä on aina ollut pientä kilpailua tai muuta poikamaista kähinää. Aikanaan kun oli vain kaksi joukkuetta, oli tapana pelata keskenään haasteturnaus (katso Salmiakkikosaani). En-simmäinen kolmosjoukkue oli niin innostunut edustusvastuustaan, että miehet pitivät omia saunail-toja ja muutenkin niillä oli kadehdittavan mukavaa. Kaitsu muistelee: ”Kolmosjoukkueen henki oli vertaansa vailla. Porukalla oli oikein omat reenit ja saunaillat. Toiset rupesivat kylläkin hieman kateelli-siksi. Kimmollahan oli oikein fläppitaulusulkeiset pikkusaunassa. Kerran lähdettiin Turkuun pelaan ja Timo piti hakea Tesomalta mukaan. No äijä oli sitten käynyt ehtoolla vähän pubissa (oli kuu-lemma nukkunut peräti kolme tuntia) ja hyvä kun sitä hereille edes sai. Ei muuta kun Turkuun ja valkoiseen koppiin. Timpa pelasi kuin mies - tosi varovaisesti ja harkiten ja tietenkin lievää sikaa käyttäen ja voitti jopa Juurisen Jannen, jota pidettiin kovana pelimiehenä.”


47

Eräs liigareissu 22.1.2000 3:40 Kristerin herätyssummeri äännähtää ja mies nousee viivyttelemättä. Onneksi aamutoimien herkiste-lyt oli tehty illalla: puuroainekset valmiina lautasella, tuoremehu lasissa, leipä tehtynä ja kahvi kei-tettynä pullossa. Aamiaiseen ei kauaa mene, Aamulehteähän ei tässä aikataulussa kannata edes aloittaa. Pelikassi odottaa eteisessä valmiina. 4:10 Lähtö ulos ja autolle. Pakkasta -13 °C. Ensimmäinen takaisku: auton lämmitys on vasta alkamassa eli ajastin on väännetty väärään kohtaan. 4:15 Tänään on Kristerin kuskivuoro. Auto käyntiin ja kohti Pispalaa. Aikataulun ensimmäinen etappi pitää. 4:35 Ari tulee juuri Pizpalan kohdalle. Kassi takaluukkuun ja Jukalle. 4:42 Soitto Jukalle että kohta ollaan kohdalla. Jukka lupaa tulla viidessä minuutissa, ruokailu on kuu-lemma kesken. 4:45 Tunturikadulla. Jukka tulee 4:52 alas. Soitto Teemulle että tulossa ollaan. 4:56 Teemu tulee Tammelan puistokadun ja Itsenäisyydenkadun risteyksestä kyytiin. 5:00 TAYSin kohdalla eli täsmälleen aikataulussa. Reittisuunnitelman mukaan on tarkoitus ajaa Jyväs-kylän ja Varkauden kautta Joensuuhun. Matkaa on taulukon mukaan noin 395 km johon on varattu noin viisi ja puoli tuntia virkistäytymistauko mukaan luettuna. Ajokeli on yllättävän hyvä, tie on paikoitellen jäinen mutta pääosin kuiva. Yllättävää apua näky-vyyteen tuo taivaalta mollottava täysikuu. Teemu saa turvavyön kiinni vähän ennen Oritupaa, Kadetin varustus ei ole enää entisensä. 6:50 Jyväskylä. Nokian uusia toimitiloja ihaillaan ja taukopaikkaa haetaan. Teemu muistelee opiskeluaan (1993) ja Krister kesätyötään (1986) tässä kiistattomassa kesäkaupungissa. Nyt on tosin talvi. 7:15 Tauko Vaajakosken jälkeen. Vessaa, kahvia, teetä, sämpylää, viineriä. 7:30 Tien päällä taas.


48

9:00 Varkaus ohitetaan sivuille vilkuilematta. 10:28 Joensuun hallin pihassa. Harmittavasti aikataulu heitti kahdella minuutilla, ja vielä etuajassa. Kolme kenttää, joilla on myyttinen ”Joensuun kenttien” maine. Kolmonen on normaali betonikent-tä, ihan hyvässä kunnossa. Kakkoseen ja ykköseen on tehty se typerin remontti mitä kuvitella saat-taa: etuseinän betoni on peitetty jonkinlaisilla puisilla levyillä, joista pomppu on erilainen sen mu-kaan osuuko keskelle vai saumakohtaan. Naurettava ratkaisu, johon kaupunki oli kuulemma pääty-nyt pelkän taloudellisuuslaskelman perusteella. Ykköskentän vasen sivuseinä on lisäksi jonkinlaista läpinäkyvää pleksiä. Kaikkien kenttien lattiat ovat suorastaan hyvät, ei valittamista. Seinäjoki on myöhässä ja heitä on tulossa vain kolme. Joukkueen sisäisen arvonnan perusteella Teemu saa pelata vain yhden pelin (Ari ja Teemu ovat samalla sijalla listalla). 11:00 JoSK-NääsSq. Teemu voittaa kevyesti 3-0 ja hänen urakkansa on ohi. Ari pääsee myös hyvään vauhtiin ja voittaa 3-1. Krister häviää pystyyn 0-3 Simoselle ja Jukka Mustoselle tasaväkisen kamp-pailun jälkeen 1-3. Tasapeli 2-2, erätkin tasan mutta Nääs voittaa pisteissä. SqJu - NääsSq. Arilla on A-luokan pelaaja Kiiskilä, mutta hiihtomies on päässyt erinomaiseen vi-reeseen. Seinäjoki voittaa kyllä 3-0, mutta peli on aivan tasaväkistä ja monet pallot ovat loistavaa taistelua. Jukka häviää Jaskarille ja Krister Mäenpäälle, joten saldo on 3-1 Seinäjoelle. JoSK-SqJu 1-3. 14:00 Saunaan ja pesulle. 14:45 Kaikesta huolimatta Jaskarille joudutaan antamaan virtaa, SqJussien auto ei nimittäin suostu muu-ten käynnistymään. 15:00 Nääs-Squash has left the building. On sovittu, että mennään ulosmenotien varrella olevaan City-market-keskukseen tankkaamaan. Koska on vielä pari tuntia valoisaa, on tarkoitus ajaa Varkauteen ja mennä vasta siellä syömään. Citarissa pojat päätyvät erikoiseen ratkaisuun: ostetaankin kimpassa iso Kossu näin aluksi eikä heti niitä kolmeakymmentä kaljatölkkiä. Kesken kassajonon Jukan on pakko lähteä Carrolsin vessaan. Eväät mukana lähdetään. Autossa alkaa pian haista rehellinen viina. Reissun toinen ja viimeinen takaisku seuraa seuraavana: kuski ei huomaa Varkauteen kääntyvää ris-teystä ja niin tulee parikymmentä kilometriä ylimääräistä. Ei sen vakavampaa. 17:30 Varkaudesta ei löydy perusteellisesta skannauksesta huolimatta muuta ruokapaikkaa kuin ”keskus-tan” Rosso, mutta eihän siinä mitään vikaa ole. Salaattia, patonkia ruispizzaa, vettä, pihviä, tavallis-ta pizzaa, kaljaa, jääteloä, irkkukahvia ja kahvia. Kaikki bonuskortille.


49

19:00 Paanalle. 21 Jyväskylä. Villen ura ja sen lopettamiseen johtaneet syyt. Julkkishybris, jalustalle nostaminen, ikonina palvo-minen. Urheilijan velvollisuudet yleisöä kohtaan. Moralisointi. Häviämisen kasvattava vaikutus. Lahjakkuuden olemus. Ville-Pena, Kurri-Selänne. Jutin ylivoimaisuus urheilukommentoijana Kur-riin verrattuna. Penan ylivoimaisuus urheilukommentoijana Elopuroon verrattuna. Urheilukommen-toinnissa vaadittavan lahjakkuuden olemus ja sen yhteys kommentoijan lahjakkuuteen itse kom-mentoinnin kohteena olevassa urheilulajissa. Neuvostoliiton legendaarinen jääkiekkomaajoukkue. Harlamov-Petrov-Mihailov. Klap-klap- Myytti siitä, että he eivät tapelleet koskaan. Tretjak. Ottelut Kanadaa vastaan 70-luvulla. 80-luvun vitja Krutov-Larionov… - kuka perkele se kolmas oli? Tsekit. Holecek, Staznyn veljekset, Nedomansky. Itäpelaajien siirtymiset NHL:ään. Uskonnon syntyminen. Ihmisen ihmettely, pelko ja uteliaisuus. Elämän tarkoitus, sen alku ja päät-tyminen, mitä sen jälkeen. Uskonto vallankäytön välineenä. Akseli ja Elina. Liikuttuminen. Kansalaissota ja sitä seuranneet puhdistukset. Omien sukulaisten yhteys tapahtumiin. Miehen itkeminen. Halaamiskulttuuri tunne-elämän jäävuoren huippuna. (Suo-malaisen) miehen tunne-elämän kehittymättömyys. Vanhempien vaikutus lapsen tunne-elämän ke-hittymiseen. 22:45 Tampere. Pojat alkaa olla jo kännissä. Teemun kassi viedään pois ja porukka jää Jukalle Tunturika-dulle. Tarkoitus on käydä ottamassa vielä muutama kalja kaupungilla. Krister ajelee kotiin Annalaan, lukee iltatoimien jälkeen vähän aikaa ja nukahtaa noin 23:45.


50

Koti Squash ei varmaan kovin paljoa eroa mistä tahansa urheilulajista siinä suhteessa, että kaikki vaimot eivät ymmärrä miten joku viitsii käydä kolmekin kertaa viikossa hakkaamassa sitä palloa kopissa. Eihän sitä voikaan selittää jos ei ole itse kokeillut. Lasten syntymä muuttaa luonnollisesti tilannetta. Entistä tarkemmin on suunniteltava peliajat etukä-teen. Seuran historian aikana ainakin seuraaville on tullut perheenlisäystä: Jukka, Ville, Mattilan Timo, Krister, Kaitsu, Kairimo, Kaukosen Pena, Kimmo. Kyllähän se on näkynyt miesten otteissa: vaikka pelaamaan ei enää ehdi yhtä usein, ovat lyönnit jotenkin vastuullisempia ja olemuksesta huokuu itseluottamus. Vielä veteraanina koti on koti. Tunnetaan tositapaus, jossa kaiken kokenut herrasmies on vuosikau-sia pelannut vaimoltaan puolisalaa. Ei tämä vielä mitään, mutta kerran pukuhuoneessa hän kertoi et-tä ”...olen tässä ollut pari viikkoa pelaamatta kun sain kohtauksen mutta tänään sain tulokset labras-ta että se ei ollutkaan infarkti, otin heti pelivehkeet ja lähdin pelaamaan.”

Oulu Liigaohjelman ilmestyessä on aina ensimmäisenä tsekattu, onko se tänä vuonna ohjelmassa. Aika usein on ollut. Yleensä sinne on lähdetty perjantain ja lauantain välisellä yöjunalla 01:05. Makuupaikkoja ei ole koskaan ollut. Semasta lähtien on otettu muutama kalja ja yö on vietetty normaalien istumapaikko-jen tuntumassa, kuka poikittain, kuka pitkittäin, kuka 90 asteen kulmassa, kuka lattialla, kuka jalat konnarin tiellä. Horroksesta on sitten herätty darraan siinä kuuden aikaan kun juna on perillä. Yleensä on ollut, luonnollisesti, sairaalloisen kova pakkanen. Kassien kanssa on asemalta otettu heti taksi kaupungin suurimpaan hotelliin, sillä pelit alkaisivat vasta yhdeltätoista. Hotellissa on syöty tukeva meri- eikun juna- eikun manneraamiainen, kuka ilmaiseksi, kuka maksaen, kuka hyvällä ruokahalulla, kuka annoksiaan tyrkkien. Onpa jonakin vuonna aamiainen lipsahtanut pelkäksi rus-kean limpsan juomiseksi. Aamiaisen jälkeen on ollut aina runsaasti aikaa, joka on käytetty pitkästymiskehitystä peläten ajan tappamiseen. Aina on kuitenkin lopulta koittanut se ihana hetki, jolloin on tullut aika tilata taksi hallille. Pelit ovat yleensä menneet normaalisti, mitä nyt on nestehukka joskus iskenyt kun on niin pitkä matka vettä hakemaan. Annalan kanssa on saattanut myös tulla satunnaisesti pientä sanomista. Kirjoittamattoman pitkämatkalaisvierasjoukkuesäännön mukaisesti on otteluohjelma yleensä voitu järjestää niin, olemme päässeet lähtemään jo jonkin aikaa hallin edessä odotelleella taksilla noin 15:45 kohti Oulun keskustaa. Taksista on soitettu rautatieasemaa vastapäätä olevaan pizzeriaan että laittavat isot lätyt ja tuopit valmiiksi, joo, kaikkiin aurajuustoa, kinkkua ja ananasta ja maksetaan heti kun tullaan sisään. Syömiseen ja juomiseen on varattu aikaa neljä minuuttia. Mattilan Timo on ehtinyt yleensä hoitaa siinä samalla pari puhelua. Kassien kanssa juosten on aina ehditty Tampereen junaan, joka on lähtenyt 16:05.


51

Viisivuotisjuhlassa 28.1.1995 vas. Jarmo Tammisto, Jukka Nummi ja Ville Mäkisarka.

Junassa on jätetty kassit ensimmäisille vapaille hyllyille ja siirrytty samoilla seisomisilla ravintola-vaunun puolelle. Silloin kun oli vielä viisi pelaajaa niin neljä istui ja yksi seisoi päädyssä. Yksi haki aina kerralla kaikille, ja kierto meni niin että hakija pääsi istumaan. Tässä pöydässä on ensimmäisen kerran kerrottu julkisesti Mattilan ja Koivulan iloisista perhetapahtumista. On pidetty lukemattomia tietokilpailuja monelta elämänalueelta, laulujen ja musiikkinäytteiden tunnistamiskilpailuja ja ker-rottu muutama vitsikin siinä sivussa. Joskus on käynyt niin mukavasti, että Ylivieskan kieppeiltä on junaan noussut naapuriseuran joukkue: Jussila, Talonen, Nylund, Hakkari, Järvinen, ja viereinen pöytä on ollut vapaana. Loppumatka onkin sitten sujunut henkilökohtaisissa mutta myös seurojen välisissä keskusteluissa. Juna on saapunut Tampereelle 21:00 ja vastaanottojoukkoja on tarvittu joka kerta. Reissumiehillä ei ole yleensä ollut enää asiaa paikallisiin.

Viisivuotisjuhlat Juhlien alustava suunnittelu ja mainonta aloitettiin jo vuoden 1994 alkupuolella, mistä lähtien polit-pyroo piti asian mukana kaikessa tiedottamisessaan milloin mystisinä mainintoina, milloin suo-rasukaisen härskeinä viittauksina. Juhlatoimikunnan muodosti hallitus kokonaisuudessaan. Ensim-mäinen varsinainen kokous pidettiin syyskuussa 1994 Salhojankadun Pubissa, jossa luotiin suunta-viivat, jaettiin päävastuut ja otettiin ihan vain muutama hassu saksalainen pintahiivaolut. Krister kirjoitti historiikin ja laulujen tekstit, Tapsalta pyydettiin juhlapuhe, Jukka hoiti juonnot ja yleis-suunnittelun, Ville, Jarmo ja Kaitsu vastasivat materialistisesta puolesta. Ensin pelatun mestaruuskisan ja Coussiccan illallisen jälkeen siirryttiin itse juhlatiloihin. Juhlapai-kaksi oli saatu KOO-VEElta lahjana Itsenäisyydenkadun työkkärin talosta yläkerroksen saunahuoneisto, joka sopi tarkoitukseen erinomaisesti. Vieraina olivat mm. juuri puheenjohtajaksi valittu Lauri Tarasti, Tampereen seurojen kympit ja mediasta Aamulehden Jussi Heimo joka teki pippaloista laajan reportaasin lehden Moro-liitteeseen. Kaikki oli pantu kuntoon jo perjantai-iltana: musiikki pelasi, pooli oli hyvää ja kaljaa riittävästi. Esitysten ja laulujen jälkeen siirryttiin vapaaseen illanviettoon, jota jatkui saunomisineen aamuun asti. Jälkien siivous hoidettiin sunnuntaina aitoon talkoohenkeen. Seuraavassa viisivuotishistoriikin tiivistelmä.


52

Nääs-Squash r.y. 1990-1995: mitä viidessä vuodessa on tapahtunut? On pelattu squashia. On tultu hallille aikaisin tai viime tipassa, on nähty James jakkaralla ja Jarmo Aamulehteä lukemassa, on kuultu Lehtosen “sää et voi olla noin huono”, on nähty Hepokorpi col-lege-housut jalassa ja Rinnan Markku hikinauha kaulassa. On menty pukuhuoneeseen, on vaihdettu vaatteet, on tultu ja koputettu oveen, on lämmitetty pallo, on arvottu aloitus, on otettu verkkatakki pois, on otettu verkkahousutkin pois, on menty ja syötetty. On palautettu, on lyöty linjaa, on lyöty volleyta hyvällä saatolla ja ilman, on lyöty stopparia, on lyöty boastia, on lyöty crossia, on lyöty tykkejä, on lyöty tussuja, on lyöty peltiin, on lyöty mittaan, on lyöty nikkiin, on lyöty pokalla, on lyöty pelkällä rintalihaksella, on pudotettu, on katkottu, on lei-kattu, on lyöty alakierrettä, on ihmetelty Penan yläkierrettä. On väistetty, on estetty, on pyydetty letiä, on vaadittu strokea, on jouduttu kuseen ja päästy pois ku-sesta, on väsytty, on piristytty, on jaksettu, on uuvuttu. On voitettu. On hävitty. On kätelty, on otettu heti kaljaa tai menty heti venyttelemään, on menty saunaan, on juotu kaljaa lauteilla, on heitetty liikaa löylyä, on puhuttu paskaa, on naurettu, on juovuttu voitoista, on toivuttu häviöistä. On jälkihikoiltu, on tultu ylös, on otettu kaljaa, on juteltu, on varattu seuraava aika, on lähdetty kotiin. On karsittu liigajoukkueisiin. On pelattu liigaa ja käyty kisoissa. On jänistetty kisoja ja jääty pois. On noustu ja pudottu rankinglistalla. On kerrottu kotona, että tänä syksynä jää squashista vapaaksi kaksi viikonloppua, ja toisena niistä on seuran pikkujoulu. On ajateltu lopettaa koko reuhuaminen, kun on hävitty niin monta peliä peräkkäin, kun ei kulje vaikka kuinka treenaisi, kun tuntuu että kaikki muut kehittyvät mutta minä en. On innostuttu niistä harvoista hetkistä, jolloin peli on kulkenut. On treenattu liikaa. On otettu Vil-leltä tunteja. On kehitytty. On jatkettu pelaamista. On lopetettu. On tehty veneretkiä, on tehty hiihtoretkiä, on tehty kisaretkiä. On tultu taksilla Marskista Tampe-reelle, on otettu ponanzaa ja kusastu siinä sitten allensa, on juhlittu kauden päättäjäisiä ja pikku-jouluja, on soitettu kitaraa ja laulettu, on unohdettu asettaa suu kallistetun tuopin alle, on sammut-tu takametsikköön ja tiskille. On eletty elämää. On opiskeltu, on tehty töitä, on vaihdettu työpaikkaa, on jääty työttömäksi. On kärsitty lamasta. On menty kihloihin ja naimisiin, on erottu, on saatu lapsia, on siirrytty taivaan joukkueeseen. On pelätty. On toivottu. On uskottu. On rakastettu.


53

Squash-Uutiset julkaisi viisivuotisjuhlasta kokosivun jutun.


54

Tallinna 1996 Helinin Pasilla ja Pekkasen Penalla vahvistettu Nääs-Squashin iskuryhmä teki peliretken Tallinnaan toukokuussa 1996. Ohessa lyhyt referointi Kristerin kirjoittamasta matkapäiväkirjasta. Kyseessä olikin Viron maajoukkue "Virolaisen skvoshin taso oli meille etukäteen täydellinen arvoitus. Oli vain sovittu, että pelikave-reita löytyy. Tuli melkein vellit housuun, kun kävi ilmi että paikallisten ykkös- ja kakkospelaaja oli-vat edellisenä viikonloppuna maan mestaruuskisojen finaalissa," kertoo Krister Koivula vieläkin tohkeissaan. "No, pelit osoittivat että hyvä suomalainen C-luokan pelaaja kuuluu Virossa valioluokkaan," veiste-lee turnauksen ykkössijoitettu Jukka Nummi helpottuneena. "Kone" Nummi hyydytti erittäin kova-kuntoisena pidetyn Viron mestarin keskeytyskuntoon kolmessa erässä. Nuoret pojat nopeita Vaikka virolaiset olivatkin fysiikaltaan lähes poikkeuksetta nimiä mainitsematta tamperelaisten edellä, olivat squashtaidot vielä parhaimmillaankin D-luokan keskitasoa. Muuta ei oikein voi vaa-tiakaan, niin nuorta on maan squashkulttuuri. Mutta yritystä löytyi! Joka mies yritti joka pallossa loppuun asti ja nopeutta löytyi aivan yllättäviinkin hakuihin. "Tämä oli pakko kokea" huohottivat kentältä juuri tulleet seuran nestorit Tapani Lindholm ja Matti Asp yhtä kaksikymmen-vuotisen uransa kohokohtaa. Peli kulki ja kokemuksen reppu karttui taas kerran. Hele-TimBa ei ehtinyt kisataksiin. "Oli se hyvä että tuli kuitenkin nämä Morgan Kanet mukaan, sai ajan kulumaan lueskelemalla." "Paalua olisi saanut olla enemmän, mutta kello kävi, ja toisaalta: seipäässä oltiin", totesi känny-kästä tavoitettu Kaj-Erik Silfverberg tyytyväisenä uudet farmarit jalassa. Virolaiset Tampereelle Helinin Pasi harmitteli niukkaa tappiotaan, mutta löysi asiasta myös positiivisen puolen: "Tappioni johtui aikaerosta ja nestehukasta, mutta kun kaverit tulevat vastavierailulle Tampereelle, olen itse-oikeutettu revanssiin." "Virallinen kutsukirje vietäneen kuriiripostina", toteavat kutsutoimikunnan valtuuttamat uskotut miehet Nummi ja Koivula.


55

Veteraanijoukkuesquashin luotto-miehet vas. Mikko Holopainen, Seppo Kyyrö ja Jukka Nummi.

Veteraanikisat Seura on osallistunut aktiivisesti veteraanijoukkueiden Suomen mestaruuskisoihin, joita alettiin jär-jestää noin vuonna 1995. Innokkaimmin mukana on ollut sekajoukkue (M35-M40-M50) kokoon-panossa Jukka-Seppo-Mikko. Nämä veijarit ovat tuoneet vuosien varrella monta mitalia ja kertoneet pelien jälkeisistä juhlinnoista monta hämmästyttävää tarinaa, jotka ovat synnyttäneet nuoremmassa kuulijakunnassa kunnioitusta merkitsevän mykän hiljaisuuden. Kolmikon sinnikkään myyräntyön tuloksena Nääs-Squash sai kisat järjestettäväkseen vuonna 1997, ja tuosta päivästä tulikin sitten oikein mukava veteraanitapaaminen. Squash-Uutiset uutisoi tapahtumasta tähän tapaan: Veteraanien puuhapäivä Veteraanijoukkueiden Suomen mestaruuskilpailu Tampereella Käpytien hallilla 26.4.1997. Me Nääs-Squashissa olemme aina kokeneet ymmärtävämme squashin käyneiden veteraanien maa-ilmantuskaa, kuntoutustarpeita ja erikoisiakin mieltymyksiä, joten katsoimme luontevaksi hakea näitä SM-kisoja. Poku antoi meille vapaat kädet, joten päätimme järjestää veteraanien puuhapäi-vän täysihoidolla. Pakettiin kuului mm. täydellinen alibituki, matkustamista hyvässä seurassa, riit-tävä määrä squashotteluita, juomaa, ruokaa ja iltaohjelmaa (raahelaisten erityinen suosikki oli pullomeri). Kolmihenkisiä joukkueita ilmoittautui kolmeen luokkaan yhteensä 16, mutta Nääs-Isänniltä mukaan saatiin tällä kertaa vain viisi joukkuetta. Kolmevitosten mestaruus meni Egyptiin Kolmevitosten luokkaa hallitsi Järvenpään Squaskerhon Egyptin Pimeys-jaosto Seppo Pesosen johdolla. Hyvän vastuksen tarjosivat Nääs-Jätkät, jossa vanhat liigajyrät Jari Talonen (40) Jarmo ”Jahangir” Tammisto (37) ja Heikki ”James” Calonius (35) pelasivat ajoittain 80-luvun huippuvuosiensa malliin. Viisikymppisten kulta jäi Käpytielle Pappojen eli yli viisikymppisten luokassa Käpytien oma herraseura Friday Sport Club oli mukana kahdella kivikovalla joukkueella, joissa oli jo kuutosellakin alkavaa ikäluokkaa edustettuna. Nääs-Papat samalta hallilta osoitti kuitenkin, että nuorempana on piiska sivallettava. Rainer Viitalan (50) isännöimänä Papat otti kylmästi mestaruuden. Aspin käsi paukahti Loukkaantumisilta ei tälläkään kertaa valitettavasti säästytty. Heti sekaluokan A-lohkon ensimmäi-sessä ottelussa Nääs-Ukoissa pelannut Matti Asp (54) venäytti kyynärvartensa hutilyönnissä yrittä-essään jyrkkää krossia LSq:n Heikki Viinikaisen ohi. Viinikainen voitti ottelun 3-2 ja LSq eteni lop-puotteluun. Aspin käsi ei enää norjistunut, ja Nääs-Ukkojen loppupäivä sujui tuskaisissa merkeissä. Kyyrö ja Suokko järjestivät jännitysnäytelmän

SM-hopeaa 1997: vas. Jari Talonen, Jarmo Tammisto ja Heikki ”James” Calonius.


56

Kisan jännittävimmät hetket osuivat sekaluokan B-lohkon viimeiseen otteluun, jossa Squash-Jussit ja Nääs-Äijät taistelivat pääsystä finaaliin. Viisikymppisten pelissä päivän kaikki ottelunsa voittanut Nääsin Mikko Holopainen lobbaili selvät 3-0 numerot myös Jussien Raimo Packalenista. Seuraavana kirmasivat kentälle nuorekkaat neli-kymppiset Seppo Kyyrö Tampereelta nääs ja Jarmo Suokko Seinäjoelta. Kyyrö vispasi ensimmäisen erän voiton, mutta temmon vähitellen hidastuessa alkoivat Suokon dropit tehdä pahaa jälkeä. Suok-ko vei toisen erän ankaran kamppailun jälkeen ja kolmannen jo selvemmin. Neljännessä ottelu alkoi näyttää pelatulta Suokon johtaessa 7-0, mutta silloin kohtalon sormi puuttui peliin: pallo meni rik-ki. Uusi luoti paransi Kyyrön tatsin entiselleen ja tamperelainen nousi jatkopalloille yleisön kan-nustaessa raivoisasti omiaan. Ratkaisupalloissa Suokko puristi kuitenkin erän nimiinsä 10-8 ja ot-telun 3-1. Finaalipaikan ratkaisu jäi siis loppien (35) peliin. Nääs-Äijien Jukka Nummen ja Squash-Jussien Hannu Korkosen kohtaaminen noudatteli nelikymp-pisten käsikirjoitusta: Nummi aloitti pirteästi vieden ensimmäisen erän, mutta otteen pehmetessä Korkonen alkoi vähitellen ottaa aloitteet yhä selvemmin käsiin-sä vieden lopulta voiton erin 3-1. Näin Jussit eteni finaaliin ja Äijät pronssiotteluun ”omia” Ukkoja vastaan. Laajavuoren Squash suvereeni, Haanpää jatkaa uraansa? Pronssiottelussa Nääs-Ukkojen Asp joutui jo luovuttamaan ottelunsa Holopaiselle, joten Nääs-Äijillä oli helppo työ viedä pronssimitalit Kyyrön lyödessä Erkki Pyynösen 3-1. Suurin odotuksin kisaan lähteneiden Nääs-Ukkojen pettymys oli lauantaina katkera, mutta alkuviikosta asiasta kuulemma pystyttiin jo puhumaan ja laskemaan vähän leikkiäkin. Aika hoitaa tämmöiset… Finaali meni yllättävänkin selvästi jyväs-kyläläisille: kaikki ottelut puhtaasti 3-0. Varsinkin nykyisin golfiin (6,5) keskittyneen Hannu Haanpään esityksessä Suokkoa vastaan oli aktiiviaikojen sähäkkyyttä. Tampereella asuvaa Haanpäätä on kevään mittaan kosiskeltu ensi kaudeksi useampaankin liigajoukkueeseen. Ensi vuonna nähdään taas Me Nääs-Isännät kiitämme kaikkia osallistujia ja sponsoreita mukanaolosta, tuesta ja huumorimie-lestä. Ensi kaudella nähdään jossain samoissa merkeissä, ainakin meillä harjoittelu on jo alkanut. Ja uudet kolmevitoset: tervetuloa mukaan veteraanimaailmaan, täällä on kivaa!

SM-mitalistit 1997: me ollaan sankareita kaikki…


57

Pekan lähtö ja mitä siitä seurasi Pekka soitti vuoden 1997 viimeisenä päivänä avainhenkilöt läpi ja ilmoitti, että hänen yhteistyönsä Antin kanssa on päättynyt. Oli aika toimia nopeasti. Jukka ja Krister laativat toimintastrategian: seuran on päästävä riittävän pitkäaikaiseen yhteistyösopimukseen sopivan hallin kanssa. Vaihtoeh-toja oli ainakin kolme. Tätä varten laadittiin aluksi laskennallinen selvitys seuran markkina-arvosta ja kysyttiin tähän perustuen tarjoukset halleilta. Antilta saatiin kirje, jossa hän ehdotti neuvottelua. Seuran jäsenet pidettiin koko ajan tietoisina tapahtumien kulusta. Käytyjen neuvottelujen perusteel-la päätettiin alistaa Kuntokeskus Käpy Oy:n kanssa laadittu yhteistyösopimusluonnos seuran vuosi-kokouksen hyväksyttäväksi. Vuosikokous hyväksyi neuvotellun sopimuksen sellaisenaan. Uusi ai-kakausi oli alkanut. Ensimmäistä kertaa seuran historiassa seuran yhteistoiminta hallin kanssa pe-rustui määräaikaiseen kirjalliseen sopimukseen, johon oli kirjattu yhteisesti sovitut pelisäännöt. Uu-si sopimus neuvoteltaisiin ennen edellisen päättymistä. Prosessin aikana saatiin vahvistettua se ilmeinen tosiseikka, että urheiluseura on ja sitä on syytä pi-tää yhteistyökumppanina, jonka kanssa neuvotellaan sitä koskevista asioista. Yhteistyö hallin kans-sa on toiminut erinomaisesti.

Jamesin synttärit James oli lapsuudestaan asti järjestänyt parhaille kavereilleen oikein kunnon vanhanajan synttäreitä, joissa tarjottavaa riitti ja kaikilla oli niin perkeleen mukavaa. Äiti huolehti siitä, että herkullisia voi-leipiä ja täytekakkua oli aina enemmän kuin tarpeeksi. Täysi-iän saavuttamisen jälkeen myös juo-mapuolen tarjoiluun ilmaantui aikuisempi vaihtoehto. Kössiharrastuksen myötä tuli tietenkin uusia kavereita mutta synttärit olivat edelleen kerran vuodessa, tammikuussa. Vuosien myötä juhlien myyttinen legenda kasvoi pikkuhiljaa; niistä alkoi tulla Tampereen tietyn kössisisäpiirin suihkuseurapiiripippalot. Lopulta synttäreistä ja synttärivieraista puhuttiin jo kunni-oittavaan sävyyn, sillä James ei sinne ketä tahansa kutsunutkaan. Yleensä mukaan pääseminen vaati vähintään viiden vuoden ystävyyden, mutta James jousti periaatteesta jonkun verran tyttöjen kohdalla. Vuosien aikana armon ovat saaneet tietenkin Jamesin veljet Arttu ja Pekka, Niemen Tiina ja Kuopan Ari, Jarmo, Ville, Krister, Nummen ja Lehtosen Jukat sekä yllättäen lähes kaikki kassatytöt. Viimeiset isot juhlat Hessu piti täyttäessään ikämiehet vuonna 1997. Tällaisen puheen oli Krister kirjoittanut: ” James, Heikki Haluan aloittaa suurenmoisilla asioilla. Ihan ensimmäisenä haluaisin mainita, että nykyaikana on suurenmoista kun joku pitää synttäreitä. Todella suurenmoista on se, että minäkin saan olla täällä läsnä. Aivan ihmeellisen suurenmoista on, että joku pitää puheen.

Jamesin synttäreillä tammikuussa 1996: vas. ylh. ainakin Kris-tiina Asp, James itse, Arttu Calonius, Jarmo Tammisto, Ari Kuoppa, …, sivussa oik. Taru Koivumäki, pöydän ääressä Juk-ka Lehtonen ja selin Krister Koivula, Jukka Nummi ja etualalla Pekka Calonius.


58

Syntymäpäivänä voimme hiukan muistella menneitä. Kun synnyit tuonna huippuvuosien kärkivuonna 1962, Kennedyt ja Marilyn elivät vielä, Beatlesit aloittivat nousuaan ja Suomen väkiluku oli 4,4 miljoonaa. Vuosien myötä Kennedyt ja Marilyn murhattiin, Beatles hajosi ja Lennonkin murhattiin, mutta Sinä vartuit aikuiseksi. Käpytien Squash Club alkoi imeä yhä enemmän ja enemmän mukaansa. Squashin maailma oli kiehtova. Pekkasen Penan ja Niemisen Eskon vanavedessä kehittyi koko joukko lahjakkaita pelaajia, joista osa käytän-nössä asui hallilla tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Eräällä pelaajista, jolla oli ja on edel-leen hämmästyttävä kahden käden rystylyönti oli jopa tapana viedä lauantai-illan pokauksensa hal-lille yöllisiin inside-bileisiin. Yhtä kaikki, James, oma pelisikin alkoi siinä sitten kulkea ja ennen pitkää olit saavuttanut kunnioitettavan tason B-luokan kärkipäässä. Rentoa lyöntiäsi ihailtiin ym-päri Suomea (ja ihaillaan muuten edelleen). Parhaimmillaan olitte Jarmon kanssa SC-2000:n kak-kosjoukkueen voittamaton ja erottamaton kaksikko. Uusi lehti kirjoitettiin, kun rakas seuramme Nääs-Squash perustettiin seitsemän vuotta sitten. Tuol-loin jo kymmenisen vuotta pelanneena konkarina jouduit vaikean valintatilanteen eteen: jättääkö tuttu halli ja siirtyäkö uusiin ympyröihin Hämeenpuistoon kuten niin monet kaverit olivat tekemäs-sä, vai jäädäkö jatkamaan kakkoskentän nikkien murentamista? Teit valinnan, jota et varmasti ole katunut: jäit hallille. Nääs-perheemme keskuudessa olet aina ollut tunnettu ennen kaikkea kilttinä ja luotettavana kave-rina, jolla on kämpillä helvetin pieni telkkari. Halli ei olisi halli ilman Jamesia, joka jakkaraltaan vartioi, että kukaan hyvännäköinen ei pääse livahtamaan silmiemme ohitse ilman asiaan kuuluvaa seurantaa. Monet ovat ne kerrat, kun hallille tullessa on huomannut, että Jameshan se siinä istuu, ja hetkessä maailma on taas kerran ollut parempi paikka elää ja pelata squashia. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun olet tarjonnut pyyteetöntä kyytiä pelikavereille kentällä ja kassatytöille autossa. Tämä puhe ja pieni lahja olkoon osoitus siitä, että me arvostamme sinua James juuri sellaisena kuin Sinä olet. Hyvää syntymäpäivää!”


59

EM-98 Huhtikuussa 1998 pelattiin Esport Centerissä miesjoukkueiden Euroopan mestaruuskisat. Nääsistä lähti edustus katsomon puolelle. Majoitus oli Hesperiassa ja yökerhossakin oltiin. Se oli se kerta kun Ville joi Hotshotteja nopeasti. Suomi otti upeasti hopeaa ja Raumolin voitti kaikki pelinsä, mm. Alex Goughin ja Simon Parken.

Ryhmä on saapunut Espooseen. Vas. Mikko Holopainen, Sep-po Kyyrö, Risto Rapelo, Timo Helenius, Kaitsu Silfverberg, Ta-pani Lindholm, Jukka Nummi ja Ville Mäkisarka.

Jukka Nummi (vas.) ja Ville Mäkisarka Hesperian aamuyössä. Maailmaa kiertäneenä Ville hallitsi suvereenisti hotellielämän rautaiset lainalaisuudet.

Esport Centerin aulassa perjantai-iltana 24.4.1998 noin kello 22:40. Vas. Timo Helenius, Kaitsu Silfverberg, Krister Koivula, Jukka Nummi, tuntematon pikkupoika, Risto Rapelo, Ville Mä-kisarka ja Juha Raumolin. Ville keskustelee hämmentyneen Raumolinin kanssa, joka on juuri voittanut maailmanlistan kuu-tosen Alex Goughin 3-2. Muu porukka katselee ottelun TV-lähetystä.

Isossa taksissa. Vas. Kaitsu, Krister, Jukka ja Tapsa. Pisimmät siirtymiset olivat Hesperian ja Esport Centerin välillä, lyhimmät välillä Hesperia – Vanha Maestro– Hesperia.


60

Pikkujoulu tai kauden päättäjäiset joskus 90-luvulla. Pöydän vasemmalla puolella kentältä päin Ville Mäkisarka, Krister Koi-vula, Matti Asp, Mikko Holopainen ja pöydän päässä Kaitsu Silfverberg. Toisella puolella kentältä päin Jukka Nummi, Päivi Salin, Kristiina Asp, Ari Kuoppa ja näkymättömissä Riitta Keso. Seuraavassa pöydässä Markku Hepokorpi.

Kauden päättäjäiset ja pikkujoulut Niitä on ollut joka vuosi, kauden päättäjäiset toukokuun puolenvälin kieppeillä ja pikkujoulu ennen joulua. Yleensä ensin pelataan tasoituskisa, viime vuosina myös nelinpelikisa. Pelit kestävät aina niin kauan, että alkukierroksilla pudonneet joutuvat (tai pääsevät, miten vaan) aloittamaan ottami-sen tuntikausia aikaisemmin kuin ne jotka pelaavat finaaliin asti. Pikkujouluihin on monena vuonna on tilattu täydet jouluateriat, joskus jopa kinkkuineen. Kauden päättäjäisten menu taas on betonoitu ikiaikaiseen perinteeseen: pääruokalaji on grillattu käyrä sina-pilla, höysteeksi voi jonakin vuonna hullutella jopa vihreällä salaatilla. Syömisten jälkeen on yleensä seurusteltu, pelattu snookeria ja juteltu mukavia. Sitten on jaettu kisan palkinnot ja joskus myös yleisistä teoista vuoden varrella ansioituneet on palkittu. Ainakin Arttu ja Pena ovat saaneet junnutyöstä tunnustusta ja Matti Suomen mestaruuksista. Ensimmäiset kauden päättäjäiset pidettiin Ruotulan tenniskeskuksen takkatilassa, mutta sen jälkeen on pysytty tiiviisti Kävyn maas-tossa. Sanoin ”maastossa”, koska toukokuussa on joskus käynyt niin hyvä munkki että on ke-lien puolesta voinut oleilla takametsän tuntu-massa (ennen petankkiaikakautta). Pusikoista on aamulla löytynyt yksi jos toinenkin illan tuoksinassa väsynyt.

Kitaransoitto Jouluna 1993 alkoi seuran bileissä kitarakausi, kun huulenheitosta alkanut räävitön ehdottelu johti takseilla tapahtuneeseen Axenin kitaroiden hakemiseen. Kieliä rääkkäsivät vuorollaan Axen, Kris-ter, Ville ja nuori Kairimo. Laulettiin lähinnä Juicea ja välillä jonkun verran myös Leskistä unohta-matta Juankosken Ison Pojan piisejä. Jukkahan osaa ne kaikki ulkoa miten päin vaan tai vaihtoeh-toisesti takaperin kerien. Into kasvoi kerta kerralta ja genre tavallaan huipentui viisivuotisjuhliin, johon Krister oli valmistellut seuran toiminnasta kertovia sanoituksia tuttuihin standardeihin. Axen lauloi niin hyvin, että pajatso ilmeisesti tyhjeni kerralla koska kitaroita ei ole sen jälkeen pippalois-sa näkynyt ennen kuin vasta Jukan mökillä lähes viisi vuotta myöhemmin.


61

Kolikon etäisyyden mittaus ikiaikaisella vaaksamenetelmällä.

Voittaja Seppo Kyyrö narauttaa pullon, Juha Kairimo ottaa osaa ja muut ottavat kohta myös.

Pullonheitto Juhlien päänumeroksi on viime vuosina noussut pullonheitto. Kolikonheitostahan ovat kiinnostunei-ta ensin pikkupojat ja sitten seniilissä vaiheessa olevat papparaiset. Ei meillä seurassa enää muita olekaan. Pienessä sievässä vaiheessa Poika viedään kakkoskentälle metrin päähän listasta ja aletaan viitosten heitot ovelta. Lähimmäksi saava on siis saava myös pullon. Ville kehitti vallankumouksellisen tyylin, jossa ei heitetä vaan liu’utetaan kolikkoa pitkin lattiaa. Monet ovat ne kerrat kun on onnistuttu kilkkaamaan jo varmana pidetty voittaja pois, mutta vain kerran on käynyt niin että toiseksi jäänyt on narauttanut voittopullon ja ottanut lohdutushuikat oma-aloitteisesti, mikä on johtanut voittajan suuttumiseen ja sitten myös toiseksi jääneen suuttumiseen ja

korvaamislupaukseen tapahtumien edetessä siten että korvauspullo ostettiin ja toimitettiin kassalle mutta kohtalon oikusta hallille juuri silloin iskenyt murtovaras vei myös pullon. Ilmeisesti pullorikos on nyt jo vanhentunut tai sitten Axen on hiljaisesti hyväksynyt niin sanotun ylivoimaisen esteen. Sääntöihin kuuluu myös, että kilpailun virallinen valvoja (Jukka tai Rike) voi Juryn yksimielisellä päätöksellä ostaa satasella pois lähimpänä olevan kolikon. Tästä huolimatta tai juuri siitä syystä kisa on tuonut seuran kassaan aina mukavasti rahaa. Viime vuosina pullo on otettu heti voittajan selvittyä porukalla pois ettei jää happanemaan.

Tukholma 1999 Reissuun lähtivät perjantaina 21.5.1999 aurinkoiselta Tampereen rautatieasemalta Jukka, Krister, Seppo, Rike, Eero, Kaitsu, Mikko, Matti, Rainer, Jani, Eki ja Ekin poika, Teemu, Kaukosen Pena ja Jykä. Seppo oli hankkinut todella edullisen paketin ja Jukka huolehtinut yhteyksistä paikalliseen halliin Pekkasen Penan suosiollisella avustuksella. Laivassa mentiin heti saunaan, sitten syömään ja osa jatkoi vielä yökerhoon asti. Aamulla Tukhol-man terminaalissa oli sitten ruhtinaallisesti odotusaikaa, joten Krister kävi tiedustelemassa reitin hallille valmiiksi. Tuli aika, ja hallille lähdettiin. Alunperin meillä piti olla siellä paikallisia vastus-tajia aivan kuten Tallinnassakin, mutta monen yhteensattuman johdosta turnauksesta tuli seuran si-säinen. Ei se mitään, sillä kaikilla oli iltajuhlinnan seurauksena ankara väsymys päällänsä. Kaikki meni muuten ihan putkeen, mutta halliyrittäjä ei tykännyt siitä että omia kaljoja juotiin niin avoi-mesti. Korjasimme tapamme ja lähdimme.


62

On päästy tikanheittovaiheeseen. Vas. Seppo Kyyrö (hetkeä ennen saunaan menoa), Erkki Pyynönen, Timo Helenius, jalkeilla Krister Koi-vula, Risto Rapelo, Juha Kairimo ja Mikko Holopainen.

Juha Kairimolla (vas.) ja Timo He-leniuksella on tapana keskustella välillä hyvinkin kovaäänisesti.

Kassit terminaaliin säilytykseen ja kaupungille. Metrolla pääsi kätevästi Gamla Staniin jossa jakau-duimme kahteen homogeeniseen ryhmään: toinen ryhmä kävi syömässä ja toinen syömässä. Yllät-täen kaikki kokoontuivat kuitenkin samaan blueskapakkaan, jossa oli jamit. Tukholmassa riittää soittajia, sillä kaikki olivat meille entuudestaan tuntemattomia mutta soitto oli OK. Lavalle oli noin kahden tunnin jono. Jammaajista jäi erityisesti mieleen Jim Courierin näköinen kitaristi, joka viilteli itse tekemästään mikitetystä kolmikielisestä mandoliinista putkella varsin mellowsävyisiä kom-mentteja. Seppo kertoi myöhemmin, että seuraavat filmillensä tallentuneet muistikuvat ovat Suomen puolelta seuraavalta päivältä. Siitä huolimatta paluumatkalla syötiin ihan normaalisti ja palattiin kotiin. Arki oli taas kerran edessä eli maanantaina kello 18 odotti peli tavallisia harrastajia. Maanantairyhmähän oli tuolloin jo saunan jälkeisissä tunnelmissa.

Jukan mökki 1999 Jukka oli luvannut järjestää seuran jätkille mökillä tupaantuliaiset heti kun se olisi siinä kunnossa että aihetta olisi. Vuosien varrella ainakin Krister, Kaitsu ja Hele olivat tarjonneet auttavaa kättä mm. kurkihirren nostossa ja Juha tietenkin sähkötöissä. Jukalta kuultujen luonnehdintojen perusteella paljon mitään ei vielä kuitenkaan ollut valmiina. Viimein, tuhansien tiedustelujen jälkeen Jukka teki sen minkä hän aina tekee, joko ennemmin tai sitten myöhemmin: piti lupauksensa. Kutsukirjeet saatiin juhannuksena 1999 ja niin tuli viimein

elokuinen lauantai jolloin se oli tapahtuva. Meneillään oli juuri Suurajot ja jouduimme parille pikataipaleelle mutta se ei haitannut kun oli Mikko toisessa ja Jukka toisessa autossa kuskina. Reissuun osallistuivat isännän lisäksi siis Mikko, Seppo, Eki, Juha, Rike, Krister ja Hele. Perillä kävi ilmi, että Jukka oli tehnyt sen taas kerran. Varoittelut ankeista oloista olivat Jukka-huumoria, sillä puulattiat ja seinät kiilsivät ja vuolukivi lämmitti, parvi rappusineen oli valmis ja kaikki viimesen päälle. Se oli naputellut kaiken tämän omin käsin, näiden vuosien aikana. Ohjelmassa oli ensin pienten tientekotalkoiden jälkeen taitokisa, johon kuului renkaanheittoa ja tikanheittoa. Seppo meni saunaan

aika aikaisessa vaiheessa ja viihtyikin sitten sauna-asussa siinä ehkä nelisen tuntia, minkä johdosta sai viikon flunssan. Kairimo ja Timba keskustelivat taas kerran ihan normaalisti niin kuin parhaat kaverit tekevät. Rosvopaisti alkoi olla valmista yhdeksän maissa ja oli se hyvää, varsinkin possu. Isäntä tar-joili lihan kanssa myös punaviiniä. Elokuinen yö oli jo viileä, mutta nuotio, laulu ja kitaransoitto lämmittivät. Se tunnelma ei unohdu koskaan.


63

Aamulla käytiin tarkastamassa majavan tekemät temput ja mulattiin Sepon kanssa veneen noston (Eki) yhteydessä. Saattoi se Sepon flunssa tästäkin alkunsa saada sillä jalat ja kengät kastuivat pol-via myöten. Aamupalaksi oli kahvia ja leivän päälle veistettyä rosvopaistia. Kaupunkiin päästiin lähtemään ilta-päivällä kahden maissa.

Porin Jazz Jukka, Kaitsu ja Hele ovat tehneet Porin reissun joka vuosi vuodesta 1992 lähtien. Kaikkea tapah-tunutta ei voi kertoa tässä, mutta ainakin teltan suulle on sammuttu ja Talonen ja Pekkasen Pena ovat tiettävästi vältelleet Kaitsun ja Timpan kohtaamista uimahallilla. Myös nimityksellä ”Nuhanenä” on oma näihin reissuihin liittyvä historiansa, eikä kysymys ole pelkästään heinäkuisesta nuhasta. Jukka on käynyt joka kerta kuuntelemassa myös musiikkia, mutta muut pojat eivät aivan joka kerta. Pojilla on erittäin avoimet ja luottamukselliset välit, mistä esimerkkinä Jukka kertoo että ”ajomat-koilla pojat vittuilee mulle aina ihan avoimesti.” Jukka on aina kuskina. Mutta mikä oli Charlie Parkerin asenteen ja opetusten todellinen vaikutus Miles Davisin tulkintaan Time After Time -hymnistä? Siihen eivät Kaitsu ja Timpa vielä koskaan ole suostuneet ottamaan kantaa.

Optimisti Kukas mulla on ekana, jaa se sama jätkä Lahdesta joka voitti meidän kisan viime vuonna. Hienoo, tulee varmaan kova peli mutta mulla on ihan hyvät mahkut kunhan pystyn hyödyntämään omat vahvuuteni ja kotikenttäedun. Vaikka kakkosen lattia onkin jo enemmän standardia muistuttava niin sivuseinistä kyllä liukuu ihan niin kuin vaan meillä voi. Sitäpaitsi se peli voi olla muullakin kentällä jolloin mun suhteellinen etuni vaan kasvaa. Sitä näköjään vähän hermostuttaa kun lämmittelyssä lyönti menee koko ajan peltiin. On sillä mah-tavan näköinen lyönti mutta peltiin menee. Ei osaa kuitenkaan lyödä alakierteellä eli mitat on help-poja. Vaihdetaan vaan, kämmen sillä on ihan rento, vähän kun Jamesilla. Mulla on normaali tatsi eli ei mikään loistava mutta just riittävä että saa siirrettyä pallon mihin vaan mistä vaan. Ja tatsihan vaan paranee kun peli etenee. Eka pallo ja kaveri lyö lujaa. Mun kikat puree näköjään hyvin, se on koko ajan ihan ulkona. Nyt kaikki pisteet kotiin mitä saa. No niin se lukee jo tän jutun, vaihdetaan siis. Taas pari bongoa sillä. Tempo on ihan jees, ei tässä voi väsyä liikaa. Nyt tää pitkä pallo kyllä osoitti, että mun kannattaa jatkaa just näin vaikka se sen veikin. 7-7, mun syöttö. Lobbi onnistu multa hyvin, mutta se palauttaa takaseinän kautta, tappo nyt nousevasta, oho osu pokaan huonosti. Kaveri syöttää, palautan linjana, jää irti, stroke. Eräpallo. Rauhassa nyt. Kova syöttö, lyön ihan normaalisti mutta pallo on niin kuu-ma että menee yli, eka erä kaverille 9-7 mutta mää pystyn ihan tasaväkiseen peliin eli mää pystyn voittamaan sen.


64

Pessimisti Kukas mulla on ekana, jaa se sama jätkä Lahdesta joka voitti meidän kisan viime vuonna. Eihän sil-le mahda mitään, kauhee lyönti, sairaan nopea ja kuntoohan se ei edes mun kanssa tartte. Se on vää-rässä luokassa, että viittiikin käydä vielä näissä kisoissa. Tulee varmaan ihan helppo peli, meinaan sille, eihän mun kannata edes yrittää tommosta jätkää vastaan. Vaikka kisat on meillä niin sehän voitti juuri täällä viime vuonna eli sen peli sopii juuri meidän kentille eli ei mulla edes ole mitään kotikenttäetua. Jumankauta mikä lyönti. Lämmittelyssähän menee muutama lyönti helposti peltiin kun se hakee sen oikeen korkeuden just sillä tavalla. Toi kierteetön tai yläkierteinen on just sellanen vittumainen minkä pomppuun mää en oo koskaan tottunu enkä tuu koskaan tottumaan. Vaihdetaan vaan. Ja mo-lemmilta puolilta ihan sairaan lujaa se paukuttaa. Mulla on se normaali kusisen huono ja jäykkä tat-si oikein hävettää tässä tommosten lyöntien jälkeen yrittää itse jotain, on yleisöökin ja kaikki tutut katsomassa. Eka pallo ja kaveri lyö lujaa. Ei tästä mitään tule mutta yritetään nyt sitä vanhaa. Oho, vahingossa piste, se on varmaan viimenen mulle, noin hyvä pelaaja oppii nää kerrasta ja kohta se lukee mun pe-liä kuin avointa kirjaa. Koitetaan nyt vielä tota, kato vaan se meni siihenkin, liukastu varmaan. Tempo on ihan hirveä siis mää katkeen jo ekassa erässä tätä tahtia. Tää pitkä pallo oli vikatikki multa ja hävisin senkin perkele. Nyt lobbi kun ei muuta ehdi, se palauttaa sen tahallaan takaseinän kautta, en mä pysty tappaan, oho pokalla nikkiin. 8-7 mulle ja eräpallo. Ihan sama minkä mä syötän, se ottaa tän kuitenkin se on niin vihasen näkönenkin ei kai se suutu mulle. Oho se löi peltiin, eka erä mulle säkällä 9-7. Nyt se varmaan alkaa vasta pelaan, ihan hyvä tää yks eräkin on multa tom-mosta vastaan, ei mulla enää oo mitään mahkuja mää häviän.

Villen valmennus Se alkoi siitä että Ville oli puhunut jo jonkin aikaa että seuran jäsenten kannattaisi ottaa häneltä yk-sityistunteja. Kesällä 1993 Krister sitten ensimmäisenä rohkaistui ottamaan ensimmäisen viiden tunnin satsin ja sitten uskalsivat muutkin. Parissa vuodessa Villellä kävivät kaikki aktiivipelaajat ja innostuneimmat pari kolmekin kierrosta. Se lähti otteesta ja päättyi taktiseen ajatteluun. Siinä välissä oli ranteen kääntöä, mailan ylös- ja taaksevientiä kärjen suuntaan, kyynärpään kulmaa, mailan alaspudotusta ilman mitään saatanan vempautuksia, mailan avointa osumiskulmaa alakierteen aikaansaamiseksi, kyynärpään merkitystä, ranteen viimeistelyä ja saattoa, yleistä rentoutta mutta myös vartalon ja hartioiden kääntöä, päkiöil-lä olemista ja liikkumista, painon siirtämistä unohtamatta jaloista alas menoa ja katsekontaktia (pal-loon, ja tietyssä vaiheessa myös ”partneriin” (Hyrske”) eli ”vastustajaan” (Poku)). Ja sama rystyltä. Ja volleyna. Oli myös passaus-linja, passaus-stoppari, linja-boast, linja-linja-boast, etukenttäpeli, takaseinäpalautus-tappo, sivuseinäpelit ja tietenkin englantilainen. Vaikeimpia oli, ja on kyllä edel-leenkin, saada volleylyönteihin edullinen kierre ja mitta, varsinkin korkealta rystyltä. Liikkeiden on oltava teräviä mutta nopeita. Tempo saadaan aikaan menemällä palloon ja T:hen aikaisin eikä vain lyömällä lujaa. Peruslyönnissä oli tärkeätä muistaa että pelkällä rintalihaksella joutuu helposti hapoille vaikka pen-kiltä menisikin markkakakskymmentä. Peliasenteeltaan Ville oli armoton. Hän ei hyväksynyt käsi-


65

tettä ”peli kulkee” vaan piti itsestään selvänä että kyse on harjoittelussa opeteltujen asioiden toista-misesta, ei siinä mistään pelin kulkemisesta ollut kysymys. Pelaajan taitoon kuuluu ajatella ja ana-lysoida olosuhteita, omaa peliä ja vastustajaa ja sovittaa sitten taitonsa ja kykynsä tilanteeseen sopi-vaksi. Ville valmensi samaan aikaan myös Centerin poikia; hänen opeillaan nousivat mm. sellaiset ikonit kuin Mikko Auvinen, Mika Kuisma, Sami Mäkelä ja Erik Mäki kansallisten squashpyhättöjemme tietoisuuteen. Kirkkaimmat tähdet Villen tallissa ovat olleet junnumenestystä saavuttaneet Nääs-Squashin Kristiina Asp ja Jonne Kumanto. Villen valmennusta ja SittisCuppeja on jäänyt moni kai-paamaan. Ammattilaisuuden kokeneena ja nuorena lopettaneena Villestä välittyi se armottomuus, jonka hui-pun tuntumaan noussut on joutunut kohtaamaan. Toisaalta hänestä huokui sellainen itseluottamus, mikä voi kehittyä vain pärjäämisestä kovassa koulussa. Siinä armottomuudessa on kysymys paljon muustakin kuin itse pelistä. Siinä on kysymys elämästä. Paitsi silkkaa pelitaitoa, Ville on tuonut seuran henkiseen ilmapiiriin ennakkoluulottomuutta, roh-keutta ja avarampaa ajattelua. Toisaalta anarkiaa, toisaalta tiukkaa määrätietoisuutta ja oman tien kulkijan filosofiaa.

Top Card Yksi aikakautensa (n.1993-1994) mieleenpainuvimpia ja nerokkaimpia kulutustuotteita oli Top Card -etukortti. Siinä oli ideana että paikalliset ravintolat ym. liikkeenharjoittajat antoivat tietystä nimetystä tuotteesta tai palvelusta alennusta Top Cardin hankkineelle. Kortin välittäjät saivat pie-nen palkkion, yrittäjät saivat lisää asiakkaita ja asiakkaat saivat alennusta tuotteista ja palveluista, joita he joka tapauksessa käyttivät. Kaikki olivat niin helvetin tyytyväisiä ja kellään ei ollut asiasta mitään valittamista. Oikein ihmetyttää, mihin se homma kuoli, oli se niin hätkähdyttävän hieno idea joka lisäsi yleistä hyvinvointia, bruttokansantuotetta ja kansainvälistä kilpailukykyä.

Stellarin grippi Monia on tullut kokeiltua, mutta ei ole eikä tule toista Stellarin grippiä. Niitä sai Centeriltä, jossa oli kuulemma 80-luvulla toimineen maahantuontiyrityksen jäljiltä jäänyt varasto. Kysymykseen paljonko niitä on, vastattiin aina että ”paljon”. Jamesin mielestä paras väri oli tummanharmaa ja Kristerin mielestä vaaleanharmaa. Myös sinisiä ja mustia oli. Se kesti kauemmin hyvänä ja varsinkin märkänä eli normaalissa käyttötilanteessa sen ylivoima tuli esiin: se piti sitä paremmin mitä enemmän se kastui. Muut tulivat liukkaiksi, mutta Stellar vain tahmeammaksi. ”Ihanan tahmea”, sanoivat siitä naispelaajatkin. Niiden valmistus oli loppunut jo 80-luvulla, mutta tuo myyttinen varastoerä kesti lähes koko seu-raavan vuosikymmenen. Viimein nekin alkoivat kuitenkin loppua. Centerin teuraalle jäi jäljelle enää joku epämääräinen erä jonka liikemiehet trokasivat ja välittivät sitten katukaupassa loppukäyt-


66

täjille. Toiset ottivat muutaman, toiset kymmenien kappaleiden eriä. Pahiten koukussa olevat hamstrasivat epätoivoisesti useamman pahvilaatikon. Vuoden verran oli perverssimäisen huoleton olo, kun tiesi että nyt on pojat Stellareita. Itseluottamus heijastui myös peliin ja kentällä nähtiin niitä käyttävien pelaajien tasoon nähden ennakkoluulotto-man luovia ja tuoreita oivalluksia. Näin jälkeenpäin ajatellen grippi tuli siinä vaiheessa vaihdettua eittämättä liiankin herkästi, mutta se uuden tatsi oli kyllä huumaava. Kuukaudet kuluivat ja mailaan tarttuminen oli yhtä juhlaa. Stellar ei pettänyt koskaan, ei koskaan. Ensimmäisen kerran ajatus tuli mieleen täysin yllättäen ensimmäisen erän normaalissa syöttöön-valmistautumisrituaalissa. Hetken lamaannuksen jälkeen se vaiennettiin terävällä kirouksella, mutta tuo pirullinen sekvenssi oli jättänyt pysyvän jäljen takalohkoon. Keskittyminen alkoi rakoilla ja se peli oli pelattu: 0-9, 0-9, 1-9. Viimeisen erän yksi piste tuli kun kakkoskentältä näkyi että seuraaval-le vuorolle tulossa oleva Jukka alkoi pöydässä vaihtaa Stellaria, mutta Jukan hymytön ilme lopetti orastavan nousun lyhyeen. Nähdessään noina aikoina kaverit loivat aina ensiksi toisiinsa kysyvän katseen johon useimmiten vastattiin painamalla pää alas. Vähissä olivat. Se taisi olla Seppo joka sit-ten lopulta sai sen sanotuksi ääneen: kyseessä oli maailmankaikkeuden viimeinen erä ja se oli lop-pumassa. Ne ensihuuman aikaiset parin pelikerran gripinvaihdot alkoivat kaduttaa ja lopulta anka-rasti vituttaa: täysin järjetöntä tuhlaamista. Vaihtojen välit alkoivat venyä, lopulta jopa viikkojen mittaisiksi. Yhdessä vaiheessa niitä sai ensin tupla- sitten triplahinnalla kavereilta. Lopulta ei rahaa enää löytynyt niin paljoa että kukaan olisi luopunut arvokkaimmistaan. Syksyllä 1999 moni karskikin jätkä hätkähti rajusti ja tunne-elämältään herkimmät alkoivat vapista kuin horkkataudin kourissa: tähän oli tultu. Viimeinen pahvilaatikko oli tyhjennetty jo aika päiviä ja pelikassin sivulokerossa näytti olevan enää yksi tai kaksi jäljellä. Niitä viimeisiä pidettiin sitten jo selvästi kauemmin kuin olisi pitänyt ja kämmenhikeä yritettiin pidätellä, puhallella ja pyyhkiä vielä tavallistakin enemmän. Samalla pidäteltiin itkua ja nurkan eli nikin takana oli jonkun nähty pyyh-käisevän salaa silmäkulmaansa. Kun kaveri oli huomannut paljastuneensa, oli pyyhkäisy naamioitu nenän niistämiseksi. Vessaan alkoi tulla asiaa lähes joka erätauolla ja siellä itkettiin jo avoimesti, sillä kaikki käsittivät nyt että mitään ei ollut enää tehtävissä ja loppu oli käsillä. Alakerran viereisis-tä kopeista tuli aina kaksi punasilmää käsipyyhemytyt kämmenpohjissa. Nähtiinpä sellainenkin ih-me että normaalisti viileäväliset kaverit tulivat ylös kädet kaulalla ikuista ystävyyttä vannoen. Viimeinen irroitettiin tavallista hitaammin. Teipin päähän tartuttiin kuin hyväillen ja se kierrettiin hellästi auki. Kallein otettiin oikean käden etusormen ja peukalon väliin ja alettiin surullinen, pitkä veto mailan pyörähdellessä alistuneesti vasemmalla kämmenellä. Ennen niin uljaan, nyt jo nuljun mattapinnan annettiin imeä harmaasävyynsä loisteputken alakuloista kelmeyttä. Kuin viimeiseksi kostoksi liimapinta otti mukaansa epämääräisiä säikeitä alla olevasta eristysnauhasta. Kuollut sykkyrä nostettiin arvokkaassa kaaressa roskakorin heilurikannelle, josta se kierähti näky-mättömiin.

Latteuksia


Iso. Tämän aiheeltaan harvinaisen kuvan tosiasiallista alkuperää ja myös tarkoitusta on yritetty jäljittää, mutta tuloksetta. Luultavimmin se on otettu salaa Hepokorven Markun mailapussin tienoilta tämän itsensä ollessa ensimmäistä erää kentällä.

Osa 3

Latteuksia

Latteuksia


-Siinä oli kaks lompakkoo, mun ja Jukan. Mää otin Jukan lompakon kun siellä oli malmia.

*** -Vittu nää sun verkkarit on Pekka ihan paskat!

*** Ravitsemusfysiologin nestetankkausohje urheili-jalle: -Kun purkin silliä syö niin ei tartte sinä päivänä kusella käydä!

*** Tapsan murrearkistoista: -Ei sillä eikä sen puoleen ettei se siellä olla sais, mutta misä välissä sää sen sinne panit? (Forssa)

*** Innostuin hiljattain uudelleen triathlonista (uinti, pyöräily ja juoksu yhtäjaksoisena urheilu-suorituksena). Ongelmaksi muodostui etten osan-nut uida: ensimmäisissä kisoissani uin ja uin kympin aallokossa, mutta maali ei tuntunut lähes-tyvän lainkaan, vaikka väsymys kasvoi ja kasvio.

***

Kasvimaaltamme löytyy useimpia maassamme viljeltävistä lajikkeista: peruna, persilja, tilli, pi-naatti, kustessa kirveli, salaatti, herne, papu ja sipuli.

***

Pelaajana olen pahoillani että emme päässeet kar-sintoihin. Taloudenhoitajana olen tyytyväinen että säästyimme lisämenoilta. Ihmisenä olen kusipää.

***

—Oltiin tänään Penan kanssa kentällä ja… — Jaa Pekkasen Penan?

***

—Kysyin Penalta kun se kävi täällä että… — Jaa Kaukosen Penalta?

*** Jauholakki — Lauhojakki. Jauholakki Open — Ouhojakki Laupen. Tuttavallisesti: sano vaan pelkkä Laupen.

***

Ilta on vielä nuori — Ilta on vielä huorin.

***

Nopeusominaisuuksien parasta kehittämisaikaa ovat ikävuodet 35…40, sillä hidastumisen suh-teellinen potentiaali alkaa silloin olla huipussaan.

***

Kahden päivän ryyppäämisen jälkeen kun tulee kauheessa kankkusessa hallille, niin helpotus on lähellä: hanalle ja uuteen nousuun!

***

Tanssiessa: - Miten olis jos lähdettäs vähä… - Mikäs siinä, meille vai teille? - Jos se rupee tämmökseks jahkaamiseks meneen niin antaa olla koko juttu.

*** Tossa oli niin kylmiä ilmoja ja kun joutuu auton kanssa touhuamaan ulkona niin ostin kynsikkäät. -Jaa jaa. -Ne on muuten helvetin hyvät mutta meinaa sor-menpäät jäätyä!

*** - Hei mistä sulle on tullu toi lommo auton kyl-keen?

Latteuksia


- No kun me ajetaan tällä vaimon kanssa molem-mat. - No kumpi sen lommon teki? - Minä…

*** —Paljonko tasoituskisamaksu on? — Viiskymppiä. —Viiskymppiä! Tuleeko suihinotto sa-maan hintaan?

—Miksei Lehtonen ole käynyt peli-illassa? — Se on loukkaantunut. —Kenelle?

***

Sää oot vältelly mua.

***

Osastoa: patia päähän.

***

—Let! — Miksi? —Osu puoliheijari kaveriin.

***

—Ei se nyt niin hyvä ole. Kauheeta kuunnella tommosta katkeamatonta ylistyslaulua.. Mikko Axén Kaitsun live-selostuksesta.

***

—Missä se silmä on?

***

Ennen hierontaa kannattaa syödä tukevasti herne-keittoa.

***

Puhuu kun Häyrinen.

***

Kun pallo osui: - Tuli pati liian kovaa takaressuun.

***

Ei tää mikään lepokoti ole.

***

Vesipäät riviin nukkuun.

***

Markka kakskytä penkiltä ja rentous linjalyöntiin alkaa löytyä.

***

En ole vieläkään toipunut siitä pelistä. Ennen kaikkea sekä henkinen että psyykkinen palautu-minen ottavat koville.

***

—Pelataan vielä yksi matsi! —Ei tässä kannata nyt enää tänään torstaina pela-ta kovin pitkään, kun lauantaina on kisat. —Niin mutta kun mä haluan aina että on sellanen olo että on pelannut. —Jaa sillonkin kun kisa alkaa vai?

***

-Lähde sääkin pelaan lauantaina! -Emmää voi. Muija on jo nyt meinannu panna ulkomajoitukseen.

*** -Tuli pieni perintö tossa kun… -Mää en saanut kotoa lähtiessä kun sata metriä etumatkaa.

***

Latteuksia


Tuli esiin idea, että aina kun joku seuran jäsen täyttää viisikymmentä, seura antaisi lahjaksi ikui-sen vapautuksen jäsenmaksusta. Aika äkkiä tuli edelleen esiin idea, että nykyisellä ikärakenteella tämä merkitsisi seuran konkurssihakemuksen al-lekirjoittamista.

***

Mennäänkö sunnuntaina klubille syömään?

***

Jos nää kännykät vielä tästä pienenee, täytyy käy-dä kirurgin kautta.

*** —Ookko ny käyny pelaamassa? —Joo, pesin Timpan maanantaina. —Jaa. Mites pelissä kävi?

***

Sää et voi olla näin huono!

***

Lehtonen oli taas möykännyt. -Täällä on hei lapsia kuuntelemassa… - Täällä on miehiä pelaamassa!!!

*** - Onksulla tänään taas peli, pitäis käydä kaupas-sakin ja… - Tänään ei o sovittu pelejä. - Käyksää sitte kaupassa. - Joo, määhän haenkin kauppareissulla peliveh-keeni hallin kaapista kun huomenna olis Nokialla Nyssen kanssa peli. Jaa mutta koska mää kuiten-kin käyn hallilla niin jos mää pelaisin, ihan pikka-sen vaan?

***

Ilma on kuin keväinen morsian: kylmä ja kankea.

*** Tosi pelimies pukuhuoneessa: - Olin kaks viikkoo sitten teholla. Tänään tuli tulokset että se ei ollut infarkti. Otin heti pelikas-sin ja lähdin tänne.

*** Mikä on se kun pelin jälkeen ähisee ja menee ylös ja taas alas monta kertaa? - Krister hyppii Villeltä opittuja heiniksiä.

*** Miksei Nääs-Squashissa kukaan ja varsinkaan Aspin Matti käytetä tarralenkkareita? - Ei pystyisi enää viivyttämään peliä nauhoja si-tomalla.

*** Miksei Radio 957:ssa alettu selostamaan ja ana-lysoimaan squashotteluita? -Koska Kaitsu analysoi ne joka tapauksessa ym-päri Käpylää.

*** Mikä oli kaksi isoa ja 100 ºC löylyt? - Laamasen Ekin alkuverryttely 80-luvulla.

*** Miksei Nääs-Squashin pelireissuilla pelata back-gammonia? - Koska hallin pelilauta ei mahdu kenenkään au-toon.

*** Mistä oli aikaisemmin helppo todeta että halli on suljettu? - James ei ollut jakkaralla istumassa.

***

Latteuksia


Miksei 80-luvulla kannattanut ottaa froteepyyhet-tä mukaan pukuhuoneeseen? - Tammisto olis repinyt sen suikaleiksi ja tehnyt siitä groteegrippejä.

*** Milloin kannattaa pyytää Nummen Jukkaa pelaa-maan jos meinaa pärjätä sille? - Sunnuntai-iltana klo 20. Silloin se on pelannut ensin Kristerin kanssa puolitoista tuntia, Arskan kanssa tunnin ja käynyt Nokian hallilla vetämässä kaksi tuntia tenniksen nelinpeliä, joten se alkaa olla jo vähän väsynyt.

*** Minun oli nälkä ja minä söin. Minun oli jano ja minä join. Minä ... kusasin siinä sitten alleni ja...

*** Taistelukentällä. - What are those, sir? - Tanks. - You are welcome.

*** - Would you marry me, did your husband leave you any money? Answer the second question first.

*** Mistä tunnistaa kössinpelaajan saunassa? - No monestakin asiasta mutta sillä on isovar-paankynnet mustana.

Valikoituja tilastoja


71

Ville Mäkisarka (vas.) ja Krister Koivula mittelevät paremmuuttaan pienoispöytätenniksessä vuonna 1996. Tavallisen kössin lisäksi myös squashnelinpeli, sulkapallo, tennis, Tapparan tai Ipan kannattaminen, golf, backgammon ja kitaransoitto kuulu-vat monen jäsenen osaamisalueisiin. Päälaji palvelee näitä kaikkia perversioita hienolla tavalla.

Osa 4




72

Nääs-Squash r.y., mestaruuskisat 1990 M-Y 1. Jarmo Tammisto 2. Heikki Calonius 3. Risto Kervinen M-35 1. Harri Valijärvi 2. Erkki Pyynönen 3. Rainer Viitala 1991 M-Y 1. Jarmo Tammisto 2. Krister Koivula 3. Risto Kervinen M-35 1. Mikko Holopainen 2. Rainer Viitala 3. Jyrki Hietala 1992 M-Y 1. Jarmo Jussila 2. Jarmo Tammisto 3. Aarne Calonius M-35 1. Risto Rapelo 2. Rainer Viitala 3. Erkki Pyynönen 1993-94 ei pelattu 1995 M-Y 1. Ville Mäkisarka 2. Timo Mattila 3. Krister Koivula Jukka Nummi

M-35 1. Jarmo Tammisto 2. Jukka Nummi 3. Risto Rapelo M-kunto 1. Rauli Virta 2. Markku Rinta 3. Harri Kylväjä Naiset: 1. Tanja Tiensuu 2. Päivi Salin 3. Riitta Keso 1996 ei pelattu 1997 M-Y 1. Krister Koivula 2. Jukka Nummi 3. Seppo Kyyrö M-40/45/50 1. Mikko Holopainen 2. Risto Rapelo 3. Rainer Viitala 1998-99 ei pelattu 2000 M-Y 1. Ari Kuoppa 2. Jukka Nummi 3. Teemu Sainio M-D 1. Kimmo Lähteenmäki 2. Erkki Pyynönen 3. Jani Viitala M-K 1. Markku Rinta 2. Rainer Viitala 3. Tapani Kivini



73

Nääs-Squash r.y., liigajoukkueet 1990-91 Jari Leppä, Heikki Calonius, Jarmo Tam-misto, Mikko Holopainen, Aarne Calonius Risto Kervinen, Krister Koivula ja Jukka Nummi 1991-92 Jari Leppä, Heikki Calonius, Jarmo Tam-misto, Mikko Holopainen, Aarne Calonius Risto Kervinen, Krister Koivula ja Jukka Nummi 1992-93 Jari Leppä, Heikki Calonius, Jarmo Tam-misto, Mikko Holopainen, Aarne Calonius Risto Kervinen, Krister Koivula ja Jukka Nummi 1993-94 I-joukkue Ville Mäkisarka, Timo Mattila, Jukka Nummi, Jarmo Tammisto, Aarne Calonius II-joukkue Krister Koivula, Heikki Calonius, Matti Asp, Mikko Holopainen, Risto Rapelo, Timo Helenius 1994-95 I-joukkue Ville Mäkisarka, Timo Mattila, Jukka Nummi, Krister Koivula, Jarmo Tammisto, Ari Kuoppa II-joukkue Heikki Calonius, Aarne Calonius, Matti Asp, Mikko Holopainen, Aarne Calonius, Jyrki Hietala, Miika Ackman, Seppo Kyyrö III-joukkue Timo Helenius, Pentti Kaukonen, Kaj Silf-verberg, Risto Rapelo, Kimmo Lähteen-mäki Naisjoukkue Tanja Tiensuu, Kristiina Asp, Päivi Salin, Riitta Keso

1995-96 I-joukkue Ville Mäkisarka, Juha Nylund, Jari Talo-nen, Krister Koivula, Jukka Nummi, Jonne Kumanto, Mikko Eronen II-joukkue Timo Mattila, Ari Kuoppa, Jarmo Tammis-to, Seppo Kyyrö, Mikko Holopainen, Aarne Calonius III-joukkue Timo Helenius, Pentti Kaukonen, Kaj Silf-verberg, Teemu Sainio, Kimmo Lähteen-mäki, Matti Asp, Heikki Calonius Naisjoukkue Kristiina Asp, Päivi Salin, Riitta Keso 1996-97 I-joukkue Jukka Nummi, Krister Koivula, Ari Kuoppa, Timo Mattila II-joukkue Seppo Kyyrö, Jarmo Tammisto, Heikki Calonius, Matti Asp III-joukkue Teemu Sainio, Risto Rapelo, Kimmo Läh-teenmäki, Mikko Holopainen, Kaj Silfver-berg Naisjoukkue Kristiina Asp, Riitta Keso, Päivi Salin 1997-98 I-joukkue Krister Koivula, Jukka Nummi, Ari Kuoppa, Timo Mattila II-joukkue Seppo Kyyrö, Teemu Sainio, Risto Rape-lo, Juha Kairimo III-joukkue Heikki Calonius, Aarne Calonius, Pentti Kaukonen, Mikko Holopainen, Kaj Silfver-berg



74

(Liigajoukkueet, jatkoa) Lisäksi: Erkki Pyynönen, Jarmo Tammisto, Kimmo Lähteenmäki, Jyrki Hietala, Matti Asp 1998-99 I-joukkue Krister Koivula, Jukka Nummi, Ari Kuoppa, Timo Mattila II-joukkue Seppo Kyyrö, Teemu Sainio, Risto Rape-lo, Juha Kairimo, Erkki Pyynönen III-joukkue Jarmo Tammisto, Kaj Silfverberg, Jyrki Hietala, Pentti Kaukonen, Mikko Holopai-nen, Aarne Calonius, Matti Asp 1999-00 I-joukkue Krister Koivula, Jukka Nummi, Ari Kuoppa, Timo Mattila, Teemu Sainio II-joukkue Seppo Kyyrö, Risto Rapelo, Juha Kairimo, Erkki Pyynönen, Heikki Calonius III-joukkue Kaj Silfverberg, Jyrki Hietala, Pentti Kau-konen, Mikko Holopainen, Jani Viitala, Mikko Vouti

Hallin työntekijöitä, muiden seurojen edustajia ja muita Nääs-Squash r.y.:n lähipiirissä olleita henkilöitä seuran historian toiminta-aikana 1990-2000 Seppo Ahtee Mikko Auvinen Leila Koivisto Helena Koch Taru Koivumäki Terhi Kolu Johanna Laine Else Lautiainen Erik Mäki Taina Palo Pentti Pekkanen Johanna Peltomaa Antti Pohjanheimo Juhani Pohjanheimo Kati Pohjanheimo Poku Salo Auli Suonperä Virve Suonperä Nina Tapala Lauri Tarasti Hannu Tyry Minna Vallius Hanna Välimäki



75

Nääs-Squash r.y., hallitus eli politpyroo 1990 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Risto Kervinen tal.hoitaja Heikki Calonius Pekka Vartola. 1991 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Harri Valijärvi tal.hoitaja Pekka Vartola Risto Kervinen 1992 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Harri Valijärvi tal.hoitaja Pekka Vartola Risto Kervinen 1993 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Krister Koivula tal.hoitaja Ville Mäkisarka Pekka Vartola 1994 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Krister Koivula tal.hoitaja Ville Mäkisarka Risto Rapelo Kaj Silfverberg Heikki Calonius 1995 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Krister Koivula tal.hoitaja Ville Mäkisarka Risto Rapelo Kaj Silfverberg Timo Helenius

1996 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Pekka Vartola tal.hoitaja Krister Koivula Kaj Silfverberg Risto Rapelo Erkki Pyynönen 1997 Jarmo Tammisto puh.joht. Jukka Nummi sihteeri Pekka Vartola tal.hoitaja Krister Koivula Seppo Kyyrö Kaj Silfverberg Risto Rapelo Juha Kairimo 1998 Jukka Nummi puh.joht. Jarmo Tammisto kunniapuh.joht. Krister Koivula sihteeri Risto Rapelo tal.hoitaja Seppo Kyyrö Kaj Silfverberg Juha Kairimo 1999 Jukka Nummi puh.joht. Jarmo Tammisto kunniapuh.joht. Krister Koivula sihteeri Risto Rapelo tal.hoitaja Seppo Kyyrö Kaj Silfverberg Juha Kairimo 2000 Jukka Nummi puh.joht. Jarmo Tammisto kunniapuh.joht. Krister Koivula sihteeri Risto Rapelo tal.hoitaja Teemu Sainio tiedotusvastaava Seppo Kyyrö Kaj Silfverberg Juha Kairimo Erkki Pyynönen



76

Rankingsijoituksia

Matin, Artun, Jamesin, Jykän ja Mikon SSqL-rankingit 1994-1999

020406080

100120140160180

kesä

.94

kesä

.95

kesä

.96

kesä

.97

kesä

.98

kesä

.99

MD

MattiArttuJamesJykäMikko H.

Kristerin, Arin, Timon, Jukan, Teemun ja Jarmon SSqL-rankingit 1994-1999

0102030405060708090

kesä

.94

kesä

.95

kesä

.96

kesä

.97

kesä

.98

kesä

.99

MC

KristerAriTimoJukkaTeemuJarmo



77

Rankingsijoituksia

Kairimon, Penan, Sepon, Kimmon ja Ekin SSqL-rankingit 1994-1999

020406080

100120140160180

kesä

.94

kesä

.95

kesä

.96

kesä

.97

kesä

.98

kesä

.99

MD

KairimoPena K.Seppo K.KimmoEki

Riken ja KaitsunSSqL-rankingit 1994-1999

020406080

100120140160180

kesä

.94

kesä

.95

kesä

.96

kesä

.97

kesä

.98

kesä

.99

MD Risto R.

Kaitsu



78

Lähteet 1. Jukka Nummi, Krister Koivula, Nääs-Squash r.y., toimintakertomukset 1990-2000. 2. Poku Salo, SSqL ranking-tilastot 1994-1999. 3. Lasse Aarto, pelaajien luokat SSqL-rankingissa 1978-1999. 4. Haastattelut ja henkilökohtaiset tiedonannot: Matti Asp, Mikko Axén, Aarne Calonius,

Markku Hepokorpi, Mikko Holopainen, Päivi Juhila, Pentti Kaukonen, Krister Koivula, Jukka Lehtonen, Tapani Lindholm, Kimmo Lähteenmäki, Timo Mattila, Tiina Niemi, Jukka Nummi, Erkki Pyynönen, Riitta Rimpelä, Markku Rinta, Teemu Sainio, Kaj Silf-verberg, Jari Talonen, Jarmo Tammisto, Rauli Virta. Joulukuu 1999 – Helmikuu 2000.

Nääs-Squash r.y. perustettiin 31.1.1990. Tässä kymmenvuotishistoriikissa paljastetaan jäsenten salaisimmatkin ajatukset, fantasiat… …Squashin asema perheessämme on ollut hallitseva…Pelattiin puumailoilla, joiden merkki vaihtui suurinpiirtein seinälyönnin jälkeen…Silmissä oli ihmeellinen loiste ja saatoimme selvästi aistia hänen auransa jumalallisen voiman…Alussa pelissä ei mieles-täni tuntunut olevan paljon järkeä, mutta opittuani sitä melko pian innostuin sii-tä…Kävin ilmaiseksi kokeilemassa toisen tuttavan kanssa tätä tosi tyhmältä näyttävää lajia ja jäin heti koukkuun… ja teot: …Semasta lähtien on otettu muutama kalja ja yö on vietetty normaalien istumapaikko-jen tuntumassa, kuka poikittain, kuka pitkittäin, kuka 90 asteen kulmassa, kuka lattialla, kuka jalat konnarin tiellä. Horroksesta on sitten herätty darraan siinä kuuden aikaan kun juna on perillä… Lopulta synttäreistä ja synttärivieraista puhuttiin jo kunnioittavaan sävyyn, sillä James ei sinne ketä tahansa kutsunutkaan… Monet ovat ne kerrat kun on onnistuttu kilkkaamaan jo varmana pidetty voittaja pois, mutta vain kerran on käynyt niin että… Millaisia ihmisiä löytyy kasvottoman organisaation takaa? Millaista oli elää squashia pelaten 90-luvun Suomessa? Tuleeko enää koskaan toista Stellarin grippiä? Lue itse.

nääs-squash r.y. 1990- · pdf filenääs-squash r.y. 1990-2000 tammikuu...

Documents