MiesvahaKauko Puottula

2.4.2012

Jättiläiset tai Kalevanpojat ovat muinoin mellastaneet aika lailla Palttametsässä, joka sijaitsee Karhulan maankaatopaikan pohjoispuolella. Kompassiinkaan ei siellä voi luottaa. Palttametsästä löytyy melko lailla siirtolohkareita – isompaa ja pienempää. Näistä huomattavin lienee Miesvaha, jota on nähtävyydeltään pidettävä Pirunpesän veroisena.

Miesvaha mainitaan mm. kuninkaallisen maanmittarin Magnus Bergmanin vuonna 1697 laatimassa kartassa. Siinä se on sijoitettu Maarian (Kärsämäen) ja Ruskon väliselle rajalle. Nykyään tämä raja kulkee eteläisempää ja suorempaa reittiä, joka ohittaa Miesvahan 420 metrin etäisyydeltä. Bergman näyttää käyttäneen rajanvedossa apuna muita pienempiä, ”poikkeavan muotoisia” siirtolohkareita, ikään kuin viisarikivinä. Tämä viitannee rajariitoihin. (Hieman violettiin vivahtava yhtenäinen viiva kuvaa Bergmanin vetämää rajaa). Miesvahan nimi on aikojen saatossa unohtunut ja jäänyt pois käytöstä.

Mistä Miesvaha1 on saanut nimensä? Erään vertailukohdan tarjoaa Aninkaistenmäki, jota on kutsuttu muinoin mm. Miesmäeksi (Manberget tai Mansberget). Nimitys Mansberg löytyy jo vuodelta 1591. Myöhempiä nimityksiä ovat Multavierunmäki, Onnettomuudenmäki (Turun palon jälkeen) sekä Parkinmäki.

Miesvaha on Palttametsässä. Paltta2 on vanhaa suomea ja merkitsee kaltevaa mäen rinnettä. Myös Pallivahan rinnettä kutsutaan paltaksi. Esim. vuodelta 1776 peräisin oleva Vanha Piplia käyttää sanaa paltta kuvaamaan rinnettä, esim. Ex 24:4, Num 34:4, 1 Sam 9:11 sekä 2 Sam 15:30.

Miesvaha lepää merenpinnasta noin 46-48 metrin korkeudella laakean mäen läntisellä rinteellä. Miesvaha sijaitsee 0,9 km pohjoisluoteeseen entisestä Karhulan kartanon talouskeskuksesta. Vastaavasti Moision koululta 1,46 km länteen tai Sudenvahalta 1,31 km luoteeseen. Kansalaisen karttapaikka antaa paikan koordinaateiksi: N 6719516, E 240369 (ETRS-TM35FIN).

Koska Miesvahan ympärillä kasvaa runsaasti kuusia ja mäntyjä, sitä on vaikea havaita kauempaa. Läheltäkin tarkastellen se aukeaa vain vähitellen – suuren kokonsa vuoksi. Lounaasta koilliseen mitaten sen pituus on noin 46 metriä. Kaakosta luoteeseen se on enimmillään noin 25 metriä. Näin ollen on käveltävä noin 140 - 150 metriä jotta pääsisi sen ympäri. Korkeutta lienee kymmenisen metriä kuten Pirunpesälläkin.

Kivilaji on rapautuneempaa kuin Pirunpesässä. Erillisten lohkareiden määrää on lähes mahdoton laskea. Lohjenneet vastakappaleet sopivat yhteen varsin hyvin. Kvartsijuonteita löytyy paljon, jonkin verran maasälpää, ruskeaa rapautunutta granaattia hieman.

Koska eteläisellä sivulla ja pohjoisella sivulla on luolia, täällä on tilapäisesti voitu oleskella, esim. ison- ja pikkuvihan aikana. Metsäkaartilaisia ja desantteja on voinut täällä piileskellä jatkosodan aikana. Tulenkäytöstä näkyy jälkiä. Eteläisellä sivulla oleva luola saattaisi sopia myös lepakoille.

Kivenlohkareiden päällä kasvaa mm. kapea korkea kuusi sekä aihkimänty3. Viime mainitulla lienee ikää yli 200 vuotta, taimettunut ehkä vuoden 1780 tietämillä. Maaperässä tuntuu olevan kosteutta riittävästi. Miesvahan itäpuolella on laajalla alueella Kalevanpoikain heittelemiä 1 – 2 metrin läpimittaisia kivenmurikoita. Läntisellä rinteellä on pieniä kiviä ja hiekkaa, niin kuin kalmistossa konsanaan.

Ruskolla sijaitsevasta Santalan talosta oli 1950-luvulle asti varsin suora tieyhteys Karhulan ja Pirunpesän kautta Turkuun. Koska se "väistää" tai "kiertää" Miesvahan 540 metrin etäisyydeltä, herää

kysymys majailiko Miesvahalla epäsosiaalisia aineksia, jotka uhkasivat tiellä kulkevien turvallisuutta. On kuulopuheita ryövärien kivestä. Ehkä sen vuoksi tie on tehty suoraksi ja pantu kiertämään Miesvahaa sopivalta etäisyydeltä. Kun lentokenttä valmistui 1955, tieyhteys Turkuun katkesi. Kaharintien valmistuminen (1960-luvulla?) korvasi menetetyn tieyhteyden.

Kun Turun kivikerho valmistautui syksyllä 2011 tutustumaan Miesvahaan, syysretken

tarkoitusta kuvattiin lehdessä etukäteen hieman kryptisesti tähän tapaan: ”Kivikerho lähtee – – etsimään Kärsämäen kylän korpimetsistä kauan sitten jo nimensäkin unohtanutta pohjoista raja- ja Yläneen polun opastekiveä.” (Turun Sanomat 20.10.2011).

Miesvahan itäpuolelta noin 200 metrin päästä löytyy alla oleva erikoisen muotoinen kivi (kuvattuna idästä ja lounaasta). Pikaisella silmäyksellä tulee mieleen seita. Itäpää on lähes pystysuora. Tämä ei kuitenkaan ole alussa mainittu viisarikivi, eikä tätä kiveä ole merkitty maastokarttoihin. Kyljessä oleva ”ruhje” herättää kysymyksen onko ihminen yrittänyt ottaa ”otukselta hengen pois”, kun kulttuuri-ilmasto on muuttunut?

Itäisen viisarikiven virkaa hoitaa edellä mainittua hieman suurempi pyöreä siirtolohkare, jonka vieressä on pari pienempää kiveä ”häntänä”. ”Etupää” on menossa Ymmyrsuonmäelle.

Miesvahasta 100 metriä etelälounaaseen on laakea, pyöreä, edellisiä selvästi kookkaampi siirtolohkare, joka on alta avoin. Kuvassa päivä paistaa ”mahan alta” läpi. Tämä siirtolohkare osoittaa suunnan Miesvahalta noin 3 kilometrin päässä olevalle Räntsävuorelle.

1 Christfried Ganander pohtii sanakirjassaan Nytt Finskt Lexicon (n. 1787) vaha-sanaa: Waha, -han s. en stor steenklippa, steen häll, petra, 2 Sam 20:8; 22:3; Hjob 14:18 | wahan nenä spetsen, ändan af stenhällan | jalka loukataan wahoin mot stenhällor, Ps.B. N 227: v.5. 28038

2 Turun Sanomissa eräs lukija kyseli paltta-sanan perään tähän tapaan: "Mitähän sana "paltta" mahtaa tarkoittaa ja mistä se on lähtöisin? Kartan mukaan Turussa on kaupunginosa nimeltä Paltta. Lisäksi Vätin läpi kulkee tie, jonka nimi on Tammispaltantie. Kyseessä voi olla myös sana "spaltta"." – Lehti vastasi kysymykseen näin:"Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen kertoo, että maastoterminä paltta on vanha murresana, joka tarkoittaa viettävää reunaa, mäenahdetta, rinnettä tai luiskaa. Se tunnetaan paikoin Varsinais-Suomessa ja hämäläismurteissa.""Sana on vanha germaaninen laina, jonka vastineita nykyisissä germaanisissa kielissä ovat esimerkiksi saksan Falte 'päärme, poimu', ja ruotsin fåll 'sauma, palle'. Suomen kirjakielessä paltta on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta se on jäänyt pois käytöstä, kun erityisesti 1800-luvulta alkaen on alettu korvata yksinomaan länsimurteissa esiintyviä sanoja itäsuomalaisilla tai yleissuomalaisilla sanoilla.""Lounaismurteissa on myös toinen, virolaisperäiseksi arveltu paltta-sana, joka merkitsee kyyhkyä, mutta siitä ei ole kysymys paikannimissä." (Turun Sanomat Extra 7.1.2012).

Christfried Ganander pohtii sanakirjassaan Nytt Finskt Lexicon (n. 1787) myös paltta-sanan merkitystä:paltta, paldan s. brinck, backe, clivus | meni ylös Öljymäen paltaa myöden 2 Sam 15:30 | paltaa myöden Numer 34:4 | paldan kohdalla Jos 15:7 | mäen paltta bergs lijd, 1 Sam 9:11 | tulduansa kaupungin paldalle 1 Sam 9:11 | rakensi altarin wuoren palttaan Exod 24:4. 17616

Myös isäni sukuun paltta liittyy. Maskussa vuonna 1905 kuolleen Johan Henrik Puottulan perunkirjassa mainitaan Wuorenpaltta-niminen talo Raisiossa. Se on sijainnut Raisiontien varrella mäensyrjässä Huhkon kartanon pohjoispuolella.

3 Aihki on muhkurainen, kilpikaarnainen, tasalatvainen ikimänty. Aihkia on palvottu uhripuuna.