maataloustuotanto suomessa vuoden 2020 jÄlkeen …€¦ · kartoituksessa toivottiin hullujakin...

MAATALOUSTUOTANTO SUOMESSA VUODEN

2020 JÄLKEEN ALKAVALLA TUKIKAUDELLA

Kuluttajien, maatalousyrittäjien

ja Viikin opiskelijoiden mielipiteiden kartoitus

Emmi-Leena Viitanen Mia Viinikka Maria McPartlin Marianna Mäki-Ranta Loppuraportti Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos MAAT304 Projektityö 2017

TIIVISTELMÄ

Tämä raportti tehtiin keväällä 2017 osana Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan maataloustieteiden laitoksen MAAT304-projektikurssia. Projektin asiakkaana toimi Maa- ja metsätalousministeriö.

Projektin aiheena oli suomalainen maatalous tulevalla tukikaudella. Asiakas toivoi kartoitusta siitä, millaista maataloutta Suomessa halutaan tukea tulevaisuudessa. Toiveen taustalla oli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uusi tukikausi, joka astuu voimaan vuoden 2020 jälkeen. Tukikauden suunnittelua varten Suomella tulee olla selkeä näkemys siitä, millaiseen maatalouteen maassamme halutaan kannustaa. Maatalouden tukeminen on välttämätöntä kotimaisen ruoantuotannon turvaamiseksi. Projektin toivottiin selvittävän juuri sitä, minkälaiseen tuotantoon maataloustukia halutaan kohdentaa. Tuotantoa tarkasteltiin niin ruoantuotannon turvaamisen, maisematekijöiden kuin ympäristönsuojelun kannalta.

Kartoituksessa toivottiin hullujakin ideoita ja ennakkoluulotonta työskentelyä. Ratkaisujen haluttiin olevan luovia ja projektilta toivottiin tuoretta näkökantaa maataloustukipolitiikkaan. Projektityöryhmä aloitti työn suunnittelun kartoittamalla mahdollisia sidosryhmiä, joiden mielipiteitä lähdetään keräämään. Lopullisiksi haastateltaviksi ryhmiksi valikoituivat kuluttajat, maatalousyrittäjät ja opiskelijat Viikin yliopistokampuksella.

Kuluttajia haastateltiin kyselytutkimuksen muodossa Helsingin keskustassa monipuolisen otoksen takaamiseksi. Erilaisten tuotantosuuntien maatalousyrittäjiä haastateltiin puhelimitse, sähköpostitse ja kasvokkain. Opiskelijoille järjestimme maatalouspoliittisen työpajaillan, jossa opiskelijat pääsivät ideoimaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuden tukipolitiikkaa ja maataloutta. Kaikkien sidosryhmien haastatteluiden tulokset ovat luettavissa tässä raportissa.

Kaikilta sidosryhmiltä saatiin mielenkiintoisia vastauksia. Kuluttajahaastatteluissa kävi ilmi, että pääosa kuluttajista pitää tärkeänä ruokansa alkuperää. Maatalousyrittäjähaastatteluista saatiin monipuolisesti vastauksia, jotka kuvastivat haastateltavan tilan tuotantosuuntaa ja kokoa, mutta myös yleisiä mielipiteitä maataloustukipolitiikasta. Yrittäjät halusivat tulevaisuudessa kannustettavan tehokkaaseen maataloustuotantoon. Myös tuotannon ympäristöystävällisyys oli heille tärkeää. Lähes kaikki yrittäjät olivat sitä mieltä, että näennäisviljelyyn ei tule kannustaa. Opiskelijoille järjestetyssä tukipolitiikkatyöpajassa opiskelijat saivat projektityöryhmän asettamien kysymysten kautta pohtia maatalouden tulevaisuutta. Tuloksena oli runsaasti ennakkoluulottomia ja innovatiivisia vastauksia. Vastausten kirjo vaihteli merkittävästi, mutta useammassa vastauksessa koettiin tärkeäksi valkuaiskasvituotannon tukeminen sekä tiedostettiin nykyisen tukipolitiikan mahdollistavan näennäisviljelyn ongelmallisuus. Lopputuloksena haastatteluille ja työpajalle koostettiin monipuolinen katsaus kolmen maatalouden sidosryhmän mielipiteisiin koskien tulevaisuuden maataloustukipolitiikkaa.

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ ....................................................................................................................................................... 5

SISÄLLYS ............................................................................................................................................................. 6

1 TAUSTA ........................................................................................................................................................... 1

2 TAVOITTEET .................................................................................................................................................... 4

3 AINEISTO JA MENETELMÄT ............................................................................................................................ 4

3.1 Kuluttajahaastattelut ............................................................................................................................... 5

3.2 Maatalousyrittäjähaastattelut ................................................................................................................. 6

3.3 Tukipolitiikkatyöpaja ............................................................................................................................... 6

3.4 Tulosten käsittely ..................................................................................................................................... 7

4 TULOKSET ....................................................................................................................................................... 7

4.1. Kuluttajahaastattelut .............................................................................................................................. 7

4.2 Maatalousyrittäjähaastattelut ................................................................................................................. 9

4.3 Tukipolitiikkatyöpaja ............................................................................................................................. 12

5 POHDINTA ..................................................................................................................................................... 15

5.1 Selvityksen luotettavuus ........................................................................................................................ 15

5.2 Tulosten pohdinta ................................................................................................................................. 16

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET............................................................................................................. 18

7 LÄHTEET ........................................................................................................................................................ 20

Liite 1 Kuluttajahaastatteluiden vastaukset ................................................................................................ 21

Liite 2 Siipikarjatilojen yrittäjien vastaukset ................................................................................................ 23

Liite 3 Nautakarjatilojen yrittäjien vastaukset............................................................................................. 24

Liite 4 Sikatilojen yrittäjien vastaukset ........................................................................................................ 26

Liite 5 Lammastilojen yrittäjien vastaukset ................................................................................................. 28

Liite 6 Kasvinviljelytilojen yrittäjien vastaukset ........................................................................................... 28

1

1 TAUSTA

Maataloustukien kohdentaminen on keskustelua herättävä aihe, joka tulee ajankohtaiseksi aina uuden

tukikauden valmisteluvaiheessa. Vuoden 2020 jälkeen alkaa uusi tukikausi, jota varten Suomella tulee olla

ajankohtainen näkemys siitä, minkälaista maataloustuotantoa maassamme halutaan taloudellisesti tukea.

Maatalouden tukeminen on välttämätöntä kotimaisen tuotannon jatkumiselle, sillä markkinahinnat kattavat

vain osan pohjoisten olosuhteiden korkeista tuotantokustannuksista (MMM 2017). Ruoka2030-

ruokapoliittisessa selonteossa (VN 2016) todetaan, että suomalaisen ruuan tulee olla hyvää, tuoretta,

terveellistä, kohtuuhintaista ja vastuullisesti tuotettua. Tätä tavoitetta kohti pyrkiessä on tiedostettava, mitä

Suomessa halutaan syödä vuonna 2030 ja kuinka suuren osuuden elintarvikkeista halutaan olevan kotimaisia

(VN 2016).

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka jakautuu kahteen pilariin, joiden kautta myös maataloustuet maksetaan

erilaisia rahastoja pitkin. Ensimmäinen pilari keskittyy viljelijöiden suoriin tukiin ja siihen kuuluvat

hehtaarikohtainen perustuki, nuorten viljelijöiden tuki, viherryttämistuki, uudelleenjakotuki, luonnonhaitta-

alueiden lisätulotuki, tuotantosidonnainen tuki ja pienviljelijätuki. Näistä kolme ensimmäistä ovat jäsenmaille

pakollisia ja neljä jälkimmäistä vapaaehtoisia tukia. Lisäksi jäsenmaissa on sitouduttava täydentäviin ehtoihin

ja aktiiviviljelijän määritelmän todentamiseen niiden tukien kohdalla, joita aktiiviviljelijävaatimus koskee

(Ragonnaud 2016). Toinen pilari käsittää maaseudun kehittämispolitiikan. Maaseuturahaston kautta

maksetaan ympäristökorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus, eläinten hyvinvointikorvaus,

luonnonhaittakorvaus sekä erilaisia palveluiden, yritysten tai elinkeinojen kehittämis- ja

investointikorvauksia (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2016). EU:n suorien tukien lisäksi

Suomella on EU-komission lupa maksaa kansallisia tukia viljelijöilleen. Suurin osa, noin 90 %, kansallisista

tuista maksetaan C-tukialueen viljelijöille pohjoisena tukena. Lopulla kansallisella tuella täydennetään EU:n

suoria tukia ja tuetaan esimerkiksi sokerijuurikkaan viljelyä kasvikohtaisella tuella (Patjas ja Pihamaa 2017).

Viljelijän on täytettävä aktiiviviljelijän vaatimukset voidakseen saada EU:n suoria tukia eli perus- ja

viherryttämistukea, peltokasvipalkkiota, eläinpalkkioita ja nuoren viljelijän tukea tai ohjelmatukia eli

luonnonhaittakorvausta, ympäristökorvausta, luonnonmukaisen tuotannon korvausta ja eläinten

hyvinvointikorvausta. Aktiiviviljelijän määritelmää eivät täytä sellaiset henkilöt, jotka ovat saaneet suoria

tukia yli 5000 euroa, ja lisäksi hallinnoivat lentoasemia, rautatieyhtiöitä, vesiyhtiöitä, kiinteistöyhtiöitä,

pysyviä urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita. Tällaiset henkilöt joutuvat kieltolistalle, jolta voi päästä pois

täyttäessään jonkun seuraavista ehdoista: henkilön saaman suorien tukien määrä on vuodessa vähintään 5

% muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna,

2

maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä eli maataloustulojen osuus kokonaistuloista on 5 %, tai

päätoimiala on maataloustoiminnan harjoittaminen (Mavi 2016).

Euroopan unionin maatalouden sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö on muuttunut: markkinoiden

epävarmuus on kasvanut, useiden maataloustuotteiden hintataso on suhteellisesti laskenut sekä hintojen

vaihtelu lisääntynyt. Maataloustuotanto on muuttunut entistä markkinaohjautuvammaksi useiden

politiikkauudistusten myötä. Tämä merkitsee lisää markkinariskejä maatalouden yrittäjille. Yksi politiikan

tärkeä tavoite onkin pyrkiä tasaamaan maatalousyrittäjien tulotason vaihteluja. EU:ta velvoittavat entistä

enemmän erilaiset ilmastoon ja kestävään kehitykseen liittyvät sitoumukset. On tärkeää, että nämä

muuttuvan maatalouden haasteet otetaan huomioon uutta tukipolitiikkaa laadittaessa (MTT 2014, Euroopan

komissio 2017).

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulevalle tukikaudelle on asetettu useita eri tavoitteita. Sen avulla halutaan

lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknologian hyödyntämistä, taata maatalousyrittäjille riittävä

toimeentulo, stabiloida markkinoita sekä varmistaa, että kuluttajien saatavilla on kohtuuhintaisia tuotteita.

Viimeaikaisin haaste maatalouspolitiikassa on Britannian ero EU:sta, joka aiheuttaa EU:n yhteisen

maatalouspolitiikan budjettiin merkittävän vajeen (Arc2020). Myös Venäjän Eurooppaan kohdistamat

talouspakotteet vaikuttavat yhä negatiivisesti eurooppalaisten viljelijöiden tilanteeseen. Myös

maailmankaupan vapauttamispyrkimykset sekä vapaakauppaneuvottelut tulevat aiheuttamaan

tulevaisuudessa haasteita.

Maailman väestön määrä jatkaa kasvuaan ja jokaisella ihmisellä tulee olla yhtäläinen mahdollisuus hyvään ja

terveelliseen ruokaan. Kuluttajille on pystyttävä takaamaan turvallinen ja laadukas ruoka myös

tulevaisuudessa, mutta samalla on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja kiinnitettävä huomiota luonnon

hyvinvointiin sekä maaseutumaisemaan (Euroopan Parlamentti 2016, s. 14, 16, 18, 43). EU:n yhteisessä

maatalouspolitiikassa ympäristöasiat tulevat olemaan keskiössä myös tulevaisuudessa. Luonnonvarojen

käyttöä tulee tehostaa ruoantuotannossa, jotta ympäristönhoidolliset tavoitteet voidaan saavuttaa

(Buckwell ja Baldock 2014).

Vuoden 2020 jälkeinen maatalouspolitiikka tulee painottamaan tarkemmin kohdennettuja suoria tukia,

viherryttämistä, maaperän hyvinvointia sekä ilmastopolitiikkaa. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP)

järjestelmää pyritään yksinkertaistamaan. EU tähtää myös aikaisempaa tehokkaampaan varautumiseen

hintariskien ja kriisitilanteiden varalta (Euroopan Parlamentti 2016, s. 14, 16, 18, 43). Uuteen YMP:aan on

esitetty kolmepilarijaottelua. Ensimmäiseen pilariin sisällytettäisiin ympäristönhoidolliset ja

ilmastonmuutosta torjuvat toimenpiteet. Toiseen pilariin kuuluisivat paikalliset toimenpiteet sekä

3

kolmanteen perustuki, kilpailukykyisyys sekä riski- ja markkinatoimenpiteet. Ensimmäinen ja kolmas pilari

olisivat EU:n rahoittamia ja toinen pilari olisi EU:n ja kansallisesti yhteisesti rahoittamaa (Euroopan

Parlamentti 2016, s. 179–180). EU:n maatalouspolitiikkaan käyttämää rahallista osuutta halutaan laskea ja

seuraavan yhteisen maatalouspolitiikan budjetti tuleekin olemaan nykyistä pienempi (Buckwell ja Baldock

2014).

Alati muuttuvassa maatalouden toimintaympäristössä on tarpeen miettiä, mihin tukijärjestelmällä halutaan

viljelijöitä tulevaisuudessa kannustaa. Onko tavoitteena antaa päätoimisille yrittäjille ja kotieläintiloille

tulevaisuudessa enemmän laajennusmahdollisuuksia? Halutaanko sivutoimista viljelyä ylläpitää? Pyritäänkö

näennäisviljelyyn puuttumaan? Entä mikä on perinnebiotooppien ja perinnemaisemien merkitys

maaseudulle? Arvostetaanko maaseudulla asumista ja kotimaista ruoantuotantoa? Kun yhteiset tavoitteet

ovat selvillä, on löydettävä sellaiset toimintatavat ja järjestelmät, joilla viljelijöitä parhaiten kannustetaan

tavoitteiden mukaiseen suuntaan. Tarja Taipaleen (MMM, suullinen tiedonanto 16.1.2017) mukaan tällä

hetkellä aktiiviviljelijän määritelmä on vaikeaselkoinen eikä se sulje pois juuri ketään. Ongelmalliseksi koettu

aktiiviviljelijän määritelmä ei ole seuraavan ohjelmakauden kannalta kovin käyttökelpoinen eikä liene

merkityksellinen tulevaisuudessa.

Tässä maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa projektityössä kartoitettiin, minkälaista maataloutta

tulevalla tukikaudella olisi tarpeen tukea eri sidosryhmien mielestä. Projektityön tilaaja halusi selvyyden, mitä

eri tahot kuten viljelijät, tuottajajärjestöt, maanomistajat, hallinto, ympäristöala, maatalousopiskelijat ja

maataloustutkijat pitävät tukikelpoisena maatalouden harjoittamisena. Lisäksi pohdittiin, miten tuet tulisi

kohdentaa vuoden 2020 jälkeen alkavalla uudella tukikaudella (Tarja Taipale, MMM, suullinen tiedonanto

16.1.2017). Tarkemmin haluttiin selvittää, millaista peltojen käytön tulisi edellä mainittujen tahojen mielestä

olla niin ruoantuotannon turvaamisen, maisematekijöiden kuin ympäristönsuojelun kannalta. Lisäksi

pohdittiin, millaisia maataloustukia ja tukiehtoja tulisi olla, jotta tilojen kannattavuutta tuettaisiin. Tuloksia

haluttiin saada niin kotieläintuotannon kuin kasvintuotannon näkökulmasta. Tilaaja toivoi saavansa

projektityön tuloksena aivan uudenlaisia, tuoreita ja luovia ratkaisuja tulevaa tukikautta ajatellen.

Projektityöryhmä valitsi tutkittaviksi tahoiksi yliopisto-opiskelijat Viikin kampuksella, maatalousyrittäjät eri

puolilla Suomea sekä kuluttajat Helsingissä. Viikin kampuksen opiskelijoille toteutettiin Viikin Think

Companyn tiloissa tukipolitiikkatyöpaja, jossa keskusteltiin ja pohdittiin yhdessä tulevaisuuden

maataloustukipolitiikkaan liittyviä innovatiivisia parannusehdotuksia. Viikin kampuksen

opiskelijat valikoituivat tutkittavaksi tahoksi, koska tulevaisuus on nuorten käsissä ja heillä on

todennäköisesti ennakkoluulottomia ideoita. Tukipolitiikkatyöpajassa heränneitä ajatuksia käytettiin

materiaalina projektin aineistonkeruussa. Maatalousyrittäjien näkemys tukipolitiikasta kerättiin

4

haastattelemalla heitä mahdollisuuksien mukaan joko paikan päällä, puhelimitse tai sähköpostilla. Vastauksia

saatiin eri tuotantosuunnista ja kattavasti ympäri maata. Maatalousyrittäjien kuuleminen oli tärkeää, sillä

heidän työhönsä uudistukset tulevat vaikuttamaan suorimmin. Kuluttajilta kysyttiin kadulla mielipidettä

maataloustukien kohdentamisesta. Kuluttajanäkökulman koimme mielenkiintoiseksi, sillä kuluttajat luovat

kysynnän maataloustuotteille. Kunkin haastateltavan ryhmän kysymykset olivat teemaltaan yhtenäisiä,

mutta huomioivat eri ryhmien erilaiset lähtökohdat.

2 TAVOITTEET

Projektin päätavoite oli tuottaa maa- ja metsätalousministeriölle uusia näkökulmia siitä, millaista

maataloutta Suomessa pitäisi tulevaisuudessa tukea. Ongelmaan pyrittiin löytämään mahdollisimman luovia

ratkaisuja ja lähestymään asiaa uusista näkökulmista. Jopa mahdottomilta tuntuvat ja täysin nykyisestä

poikkeavat ideat otettiin huomioon ja pyrittiin jalostamaan tilaajan kannalta hyödylliseen muotoon. Projektin

päätavoitetta tukevat osatavoitteet olivat:

1. Perehtyminen tämänhetkiseen ja valmisteilla olevaan tukipolitiikkaan ja aktiiviviljelijän

käsitteeseen.

2. Kuluttajien näkemysten kerääminen haastattelemalla.

3. Opiskelijoiden näkökulmien kokoaminen tukipolitiikkatyöpajassa.

4. Maatalousyrittäjien näkemysten selvittäminen haastattelemalla.

3 AINEISTO JA MENETELMÄT

Projektin alussa projektityöryhmä perehtyi tämänhetkiseen ja valmisteilla olevaan tukipolitiikkaan. Näin

varmistettiin, että projektityöryhmä osasi vastata vastaajien mahdollisiin kysymyksiin ja ymmärsi projektin

viitekehyksen. Projektityön puitteissa toteutettiin Helsingin yliopiston Viikin kampuksen opiskelijoille

tukipolitiikkatyöpaja, haastateltiin maatalousyrittäjiä sekä kartoitettiin kuluttajien mielipiteitä Helsingin

keskustassa. Eri tahoille esitettävien kysymysten teema pidettiin yhtenäisenä. Projektissa laadittiin

tutkimuskysymykset liittyen siihen, minkälaista maataloutta ja viljelyä tulisi tukea tulevaisuudessa.

Kysymyksiä räätälöitiin hieman kohderyhmittäin täsmällisten vastausten saamiseksi kultakin vastaajataholta.

Jokainen vastaajataho pyrittiin tavoittamaan tarkoituksenmukaisella tavalla.

5

3.1 Kuluttajahaastattelut

Kuluttajahaastattelut toteutettiin keskiviikkona 15.3.2017 klo 13 alkaen Helsingin keskustan alueella.

Projektityöryhmän jäsenet liikkuivat pareittain ja haastattelivat ohikulkijoita Narikkatorin, keskustakampus

Porthanian sekä rautatieaseman läheisyydessä. Parin toinen osapuoli haastatteli vastaajaa ja toinen kirjasi

vastaukset ylös. Projektityöryhmä pukeutui huomiota herättävästi teeman mukaisesti haalareihin ja

kumisaappaisiin (kuva 1). Resurssien puutteessa vastauksia ei äänitetty. Lisäksi projektityöryhmä koki, että

äänittämisestä ilmoittaminen olisi vaikuttanut vastaajamäärään.

Kuva 1. Projektityöryhmä kuluttajahaastatteluita aloittamassa.

Tavoitteena oli saada vastaukset yli 10 vastaajalta. Vastaajia saatiin 43 kpl 1,5 tunnin aikana. Vastaajan

kiinnostuksesta riippuen hänelle esitettiin 1-3 kysymystä alla esitetyssä järjestyksessä. Tarvittaessa

vastaajalle kerrottiin lisätietoja siitä, mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Kysymykset olivat:

1. Onko sinulle tärkeää, missä ruokasi tuotetaan?

2. Minkälaiseen maataloustuotantoon Suomessa tulisi kannustaa?

3. Tulisiko kannustaa ensisijaisesti ruuantuotantoon vai maaseutumaiseman ylläpitoon?

6

3.2 Maatalousyrittäjähaastattelut

Jokainen projektiryhmän jäsen haastatteli 2-3 maatalousyrittäjää puhelimitse, sähköpostitse tai

mahdollisuuksien mukaan kasvotusten. Tavoitteena oli löytää kymmenkunta haastateltavaa

maatalousyrittäjää. Lopulta haastateltavia maatalousyrittäjiä oli projektissa mukana 11 kpl. Yritykset olivat

tuotannon laajuudeltaan keskikokoisia ja suuria maatalousyrityksiä. Haastateltavien maatalousyrittäjien

löytämiseen hyödynnettiin projektiryhmän omia verkostoja. Heidän valinnassaan huomioitiin eri

tuotantosuunnat ja -tavat, maatilan sijainti sekä yrittäjän päätoimisuus ja ikä. Yhdeltä maatilalta haastateltiin

yhtä henkilöä. Yrittäjille esiteltiin neljä kysymystä, joilla kartoitettiin heidän näkemyksiään tulevan

tukikauden maatalouspolitiikasta ja sen muutostarpeista.

Haastattelututkimukseen osallistui yrittäjiä seuraavan laisilta tiloilta: broilerkasvattamotila,

luomukananmunantuotantotila, lihakarjatila, kaksi maidontuotantotilaa, porsastuotantotila, lihasikatila,

lammastila, päätoiminen marja- ja viljatila, sivutoiminen viljatila sekä siementuotantotila. Haastatellut

maatalousyrittäjät sijaitsivat Varsinais-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Kanta-Hämeen,

Etelä-Savon sekä Lapin maakunnissa. Yrittäjähaastattelut toteutettiin teemahaastatteluna. Haastattelija

kirjasi vastaukset muistiin. Maatalousyrittäjien haastattelukysymykset olivat:

1. Minkälaiseen maataloustuotantoon Suomessa tulisi kannustaa tulevalla tukikaudella?

2. Millaista tuotantoa ei tulisi tukea?

3. Miten mielestäsi tulisi kannustaa ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin?

4. Mitkä asiat näet tukijärjestelmässä tällä hetkellä ongelmallisina oman yrityksesi kannalta?

3.3 Tukipolitiikkatyöpaja

Viikin kampuksen opiskelijoille toteutettiin avoin tukipolitiikkatyöpaja 21.3.2017 klo 16 alkaen Viikin Think

Companyn tiloissa. Työpajaan kutsuttiin Viikin kampuksen opiskelijoita ainejärjestöjen ja maataloustieteiden

laitoksen sähköpostilistojen sekä julkisen Facebook-tapahtuman kautta. Kutsu lähetettiin opiskelijoille

opintosuuntaan katsomatta monipuolisten näkemysten kartoittamiseksi. Tilaisuuden aluksi aihetta pohjusti

Martti Patjas, maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston neuvotteleva virkamies. Alustuksen jälkeen

tilaisuus jatkui ryhmätyöskentelyn parissa. Opiskelijat etsivät 3-4 hengen ryhmissä vastauksia projektin

teeman mukaisiin kysymyksiin:



7



Vastaukset kirjattiin post-it -lapuille seinille kiinnitettyihin kysymyspapereihin. Tukityöpajaan osallistui 11

opiskelijaa, joista muodostui kolme työskentelevää ryhmää. Jokaiselta ryhmältä saatiin useita vastauksia

jokaiseen kysymykseen, joten näkökulmia saatiin suhteellisen paljon. Lopuksi ryhmät miettivät aiheen

yhteenvedoksi vastauksen kysymykseen:

Jos saisitte uudistaa maataloustukijärjestelmää, mitkä olisivat sen kolme ydinasiaa?

3.4 Tulosten käsittely

Haastatteluiden ja työpajan jälkeen kokosimme saadut vastaukset yhteen sidosryhmittäin. Tulokset olivat

kirjallisessa muodossa. Käsin kirjoitetut vastaukset siirrettiin sähköiseen muotoon Office Word-ohjelmalla.

Vastauksia käsitellessä pyrittiin löytämään yhteneväisyyksiä ja toistuvia teemoja. Tässä työvaiheessa

käytettiin apuna Office Excel-ohjelmaa. Lopuksi tehtiin yhteenvetoa näkemyseroista ja yhtäläisyyksistä

sidosryhmien vastausten välillä.

4 TULOKSET

4.1. Kuluttajahaastattelut

Liitteessä 1 on esitetty kaikki haastatteluissa saadut vastaukset. Osa haastatelluista ei vastannut kaikkiin

kysymyksiin. Seuraavassa on käsitelty kuluttajien vastaukset kysymyksittäin.

KYSYMYS 1: Onko sinulle tärkeää, missä ruokasi tuotetaan?

Ensimmäiseen kysymykseen saatiin yhteensä 43 vastausta yhtä monelta vastaajalta. Kuvassa 2 on kuvattu

kuluttajien vastaukset prosentteina. Vahva enemmistö haastatelluista kuluttajista vastasi, että heille on

tärkeää, missä heidän ruokansa tuotetaan. 12 prosentille asia ei ollut tärkeä. Seitsemän prosenttia vastaajista

vastasi kysymykseen jollakin muulla tavoin. Muissa vastauksissa kerrottiin asian olevan tavallaan tai välillä

tärkeää.

8

Kuva 2. Kuluttajien vastaukset prosenttiosuuksina kysymykseen 1: ”Onko sinulle tärkeää, missä ruokasi

tuotetaan?”

KYSYMYS 2: Millaiseen ruoantuotantoon Suomessa tulisi kannustaa?

Toiseen kysymykseen saatiin yhteensä 60 vastausta 42 vastaajalta (taulukko 1). Eniten kuluttajat halusivat

kannustaa lähiruuan tuotantoon, mikä tuli esiin peräti 15 %:ssa vastauksista. Luomu ja ympäristön huomioon

ottava ruuantuotanto mainittiin 10 prosentissa vastauksista. Kymmenesosa vastaajista ei osannut vastata

kysymykseen ollenkaan. Muita vastauksissa useamman kerran mainittuja teemoja haastatteluissa olivat

omavaraisuus, eläinten hyvinvointi, kasvisten tuotanto ja monipuolisuus.

Taulukko 1. Kuluttajien vastaukset kysymykseen 2: ”Millaiseen ruuantuotantoon Suomessa tulisi

kannustaa?”

Vastaus Kpl %

Lähiruoka/kuljetuksia vähentävä 9 15

Saastuttamaton/ympäristön huomioon ottava/ekologinen/ilmastonmuutosta torjuva 6 10

Luomutuotettu 6 10

Omavaraisuuden takaava ruuantuotanto 4 7

Eläinten hyvinvointi/eettisyys 4 7

Kasvikset/lihantuotantoa vähentävä 3 5

Monipuolinen 3 5

Vastuullinen/kestävä ruuantuotanto 2 3

Tehokas/taloudellisesti kannattava ruuantuotanto 2 3

Suomalainen 2 3

Normaali tuotanto/tavanomainen 2 3

Puhdas 2 3

Terveellistä ruokaa tuottava 2 3

Ei mitään tukia 1 2

Kotimainen kalatalous 1 2

Maitotaloustuotteet, karja- ja viljatuotteet 1 2

Tilakokojen pienentäminen 1 2

81 %

12 %

7 %

Kyllä

Ei

Muu

9

Viljely 1 2

Kotieläinaines 1 2

Ei paljoa lannoitteita 1 2

En osaa sanoa 6 10

KYSYMYS 3: Tulisiko kannustaa ensisijaisesti ruoantuotantoon vai maaseutumaiseman

ylläpitämiseen?

Kolmanteen kysymykseen saatiin 34 vastausta yhtä monelta vastaajalta (kuva 3). Pääosa vastaajista kannatti

ruuantuotannon tukemista edes jossain määrin. Ensisijaisesti ruuantuotannon tukemista kannatti 44 % ja

molempien tukemista 38 %. 12 prosenttia vastaajista ei halunnut tukea ollenkaan ruuantuotantoa, vaan

maiseman ylläpitoa. Näiden vaihtoehtojen lisäksi kaksi haastateltavaa oli sitä mieltä, ettei maaseutua pitäisi

ylläpitää keinotekoisesti.

Kuva 3. Kuluttajien vastaukset prosenttiosuuksina kysymykseen 3: ”Tulisiko kannustaa ensisijaisesti

ruoantuotantoon vai maaseutumaiseman ylläpitämiseen?”

Sekä ruuantuotannon että maiseman ylläpidon tukemista kannattavista muutamat kommentoivat

vastauksissaan lisäksi, että toinen ei sulje toista pois, vaan ne kulkevat rinta rinnan. Yksi haastateltava koki

tärkeäksi pitää maaseudun asuttuna. Yksi ruuantuotannon tukemista kannattanut haastateltava piti

ruuantuotannon omavaraisuutta tärkeänä.

4.2 Maatalousyrittäjähaastattelut

Siipikarjatilat

44 %

38 %

12 %

6 %

Ruuantuotantoon

Molempiin

Maiseman ylläpitoon

Muu

10

Siipikarjatiloilla pidettiin tärkeänä sitä, että Suomessa kannustetaan tehokkaaseen tuotantoon, jota

aktiiviviljelijät harjoittavat. Samaan aikaan on huomioitava tuotannon kestävyyden ja

ympäristöystävällisyyden periaatteet. Ruokaturvaa pidettiin tärkeänä asiana. Kumpikin haastatelluista

yrittäjistä mainitsi, ettei halua näennäisviljelyn yleistyvän. Lisäksi toisen siipikarjatilan yrittäjä toivoi myös,

ettei luomu yleistyisi, vaan hän haluaisi tasa-arvoisen lähtökohdan erilaisille maatalousyrityksille.

Ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin haluttiin ohjattavan vapaaehtoisuuden kautta, ei väkisin ohjaamalla

tuotantoa tiettyyn suuntaan. Ympäristönhoidollisten toimien toivottiin olevan täsmällisiä ja vaikuttavia.

Tiettyjen tuotantosuuntien ylitukemista haluttiin välttää kohoavien peltohehtaarihintojen pelossa. Kaupan

ja teollisuuden vahvaa markkina-asemaa pidettiin ongelmallisena. Maataloustuotteiden alhaiset hinnat,

tukimaksatusten ja -päätösten viivästyminen sekä yritysten investointipelko huolettivat. Joustoa toivottiin

enemmän myös hallinnolta maatalousyrittäjien suuntaan. Toisen siipikarjatilan yrittäjä näki omalta

kohdaltaan erityisen ongelmallisena investointituen puuttumisen kananmunantuotantorakennuksissa.

Siipikarjatilojen yrittäjien tarkat vastaukset on esitetty liitteessä 2.

Nautakarjatilat

Nautakarjatilojen yrittäjät pitivät tärkeänä kestävään tuotantoon kannustavaa maatalouspolitiikkaa, joka ei

kuitenkaan tarkoita luonnonhoitopeltoja ja suojavyöhykenurmia. Lisäksi haluttiin ohjattavan tuottamaan

sellaisia tuotteita, joille on markkinaa. Yritysten laajentumisen mahdollisuuksia tulisi tukea maataloustuin,

jotta yrityksillä on mahdollisuus kasvaa useamman työntekijän työllistäviksi yrityksiksi. Yrittäjät olivat sitä

mieltä, ettei ole syytä tukea näennäisviljelyä tai muutoin tuottamatonta tuotantoa eikä viherryttämistä, joka

ei johda lopullisena tuotteena elintarvikkeeseen.

Ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin tulisi kannustaa esimerkiksi investointiavustuksilla, jotka

mahdollistavat yrityksille paremman tekniikan käyttöönoton. Ympäristönhoidollisten toimenpiteiden tulisi

olla kannustimia maisemointiin ja tehokkaaseen maataloustuotantoon. Ongelmallisina nautatiloilla pidettiin

maatalouspolitiikkaa, joka muuttuu kesken tukikauden. Tämä aiheuttaa tiloilla epävarmuutta, kun

alkuperäisistä päätöksistä myöhemmin peräännytään. Maatalousyrityksissä pelätään sanktioita ja samojen

asioiden kirjaaminen päällekkäin eri järjestelmiin aiheuttaa stressiä. Peltoa ei haluta sidottavan tehottomaan

tuotantoon, joka hankaloittaa päätoimisten maatalousyrittäjien asemaa. Nautatilojen yrittäjien tarkat

vastaukset on esitetty liitteessä 3.

Sikatilat

11

Sikatilojen yrittäjien mukaan maataloustuilla tulisi kannustaa valkuaistuotannon omavaraisuuteen ja

bioenergian mahdollisuuksiin. Sikatilojen yrittäjien vastauksissa nousi esiin myös ajatus maisemanhoidon ja

kulttuurimaiseman tärkeydestä. Näennäisviljelystä haluttiin päästä eroon. Yhden sikatilan yrittäjän näkemys

oli, että tulevaisuudessa kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, kiinnostutaan suomalaisista tuotteista.

Ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin toivottiin ohjattavan esimerkiksi suojakaistoin, mutta yksi yrittäjä

totesi myös, ettei hyvin toteutettu maanviljely rasita ympäristöä. Sikatilojen keskuudessa ei toivottu

säädöksiä, jotka ovat kotieläintuotannon kannalta kireämpiä kuin kilpailijamaissa. Lannanlevitysmäärien

säädöksiin toivottiin korotuksia, jotta kasvien satopotentiaali olisi hyödynnettävissä nykyistä tehokkaammin.

Sikatiloilla nähtiin ongelmallisena laskevat tukitasot sekä epävarmuus tulevaisuudesta. Tukijärjestelmän

monimutkaisuutta pidettiin ongelmallisena esimerkiksi sen vuoksi, että jotkin säädökset pakottavat

maatalousyrityksiä jättäytymään ympäristökorvauksesta ja hyvinvointituesta pois harmillisin perustein.

Ongelmana nähtiin myös se, että maatalousyrityksille ohjatut suorat tuet päätyvät hintatasoaan nostavien

laitetoimittajien kassaan. Sikatilojen yrittäjien tarkat vastaukset on esitetty liitteessä 4.

Lammastilat

Lammastilan yrittäjän mukaan maataloustukia tulisi ohjata tuotteita tuottavaan tehokkaaseen

maatalouteen, joka on maatalousyrittäjille kannattavaa. Lisäksi tuotantoa tulee ohjata

ympäristöystävällisyyteen ja kuluttajalähtöisyyteen. Näennäisviljelyä ei saa maataloustuilla kannustaa.

Ympäristönhoidolliset toimenpiteet on tehtävä maatalousyritysten kannalta taloudellisesti kannattaviksi.

Ongelmallista nykyisessä tukijärjestelmässä on byrokratia, kun resursseja kuluttava valvontakoneisto

kuluttaa aikaa ja rahaa turhaan sekä viranomaisilta että maatalousyrityksiltä. Järjestelmää on pyritty jo

pitkään yksinkertaistamaan, mutta vaikuttavampia toimia toivotaan. Lammastilan yrittäjän tarkat vastaukset

on esitetty liitteessä 5.

Kasvinviljelytilat

Kasvinviljelytilojen mukaan maataloustukia on ohjattava päätoimisille, kehittäville maatalousyrityksille.

Ylituotannosta olisi suunnattava pois. On pyrittävä tehokkaammin toimimaan kysynnän mukaisesti, kuten

ohjaamalla erikoiskasvi- ja luomutuotantoon. Kasvinviljelytiloille tärkeää oli ruoan ja energian suhteen

omavarainen Suomi, jossa tuettaisiin proteiinikasvien tuotantoa nykyistä enemmän. Näennäisviljelystä

haluttiin päästä eroon. Yksi keino voisi olla asettaa tuotantomäärävaatimuksia. Kasvinviljelytilojen

keskuudessa ilmaistiin usean yrittäjän voimin huoli siitä, että nykyinen kotieläintiloille maksettava

kasvinviljelytiloja korkeampi hehtaarituki on epäoikeudenmukainen ja sen tausta tulisi perustella. Pellon

hinta kasvaa turhaan eivätkä kasvinviljelytilat pysy kilpailussa mukana.

12

Kasvinviljelytilojen mukaan tehokas maatalous on ympäristönhoidollista. Nykyisiä ympäristönhoidollisia

toimenpiteitä kuvattiin hyviksi ja riittäviksi. Järjestelmää pitäisi kuitenkin keventää eikä jo päätettyjä asioita

saa lähteä perumaan yhtäkkiä. Esimerkiksi kerääjäkasvipalkkion suhteen yrityksissä ehdittiin jo investoida

tätä varten ja myöhemmin koko toimenpiteeltä vietiin pohja. Lisäksi kosteikkojen hoitoa pidettiin tärkeänä

asiana. Ympäristökorvauksen liian matalista lannoitusrajoista ja tästä johtuvasta maaperän köyhtymisestä

oltiin huolestuneita. Myös aleneva tukitaso huolestutti kasvinviljelytiloja. Yhden kasvinviljelytilan pellot ovat

lähes joka vuosi tulvien alla ja tästä syystä yrittäjää huoletti satovahinkokorvauksen maksamisen loppuminen.

Kasvinviljelytilojen yrittäjien tarkat vastaukset on esitetty liitteessä 6.

4.3 Tukipolitiikkatyöpaja

KYSYMYS 1: Minkälaiseen maataloustuotantoon Suomessa tulisi kannustaa tulevalla tukikaudella?

Ensimmäiseen kysymykseen jokaiselta ryhmältä saatiin useampi vastaus. Taulukossa 3 on esitettynä kaikki

saadut vastaukset. Ainoastaan valkuaiskasvien viljely toistui vastauksissa. Muut ajatukset oli esitetty vain

kerran.

Taulukko 3. Minkälaiseen maataloustuotantoon Suomessa tulisi kannustaa tulevalla tukikaudella?

Minkälaiseen maataloustuotantoon Suomessa tulisi kannustaa tulevalla tukikaudella?

Tasatuki Euroopan Unioniin

Fixit

Markkinaehtoinen tuotanto ja tukien suuntaaminen markkinoiden mukaan

Kielletään keinolannoitteet -> tuotanto vähenee

Kaikki tuki luomutuotantoon

Biokaasulaitosten tukeminen tiloille (kiertotalous)

Valkuaiskasvien tuotannon lisäämisen kannustaminen

Valkuaiskasvien tuotannon lisääminen

Ötökkäproteiinin tukeminen

Mikroilmastojen huomioiminen tukien ehdoissa

Ota huomioon Green Care -> synergiaedut + maaseudun kehittäminen

Sote-uudistus

Taulukon 3 joistakin asioista keskusteltiin työpajan aikana, sillä niiden vaikutus maataloustuotantoon ei ollut

kaikilta osin aivan ilmeinen. Luomun voimakkaampaa tukemista esittänyt ryhmä perusteli ehdotuksensa

satotasojen laskun ja siitä seuraavan markkinatilanteen muutoksen kautta. Kyseisen ryhmän mukaan

maataloustuotteita ei kannata tuottaa tavanomaisen tuotannon satotasoilla, sillä sadon laskiessa hinnat

lähtevät väkisin nousuun jollain aikavälillä. Green care nähtiin maaseutua elinvoimauttavana ja muualla

asuville ihmisille terapeuttisena ja henkistä hyvinvointia kehittävänä toimintana. Maaseudun työt ja projektit

voisivat olla esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille arvokas kuntoutumismahdollisuus. Samalla maaseutu

13

pysyisi asuttuna ja projektit hyödyttäisivät paikallisia maatilayrityksiä. Samaa ajatusta tuki sote-uudistuksen

nostaminen tähän yhteyteen.

KYSYMYS 2: Millaista tuotantoa ei tulisi tukea?

Työpajan toinen kysymys oli ensimmäiselle käänteinen, eli minkälaista maataloustuotantoa ei pitäisi tukea.

Tähän ryhmillä oli vähemmän näkemyksiä kuin muihin kysymyksiin, mutta jokaiselta ryhmältä saatiin ainakin

yksi mielipide asiaan. Vastaukset ovat taulukossa 4.

Taulukko 4. Millaista tuotantoa ei tulisi tukea?

Millaista tuotantoa ei tulisi tukea?

Sellaista tuotantoa joka ei muutenkaan menesty Suomessa (esim. maissi)

Näennäisviljelyä (esimerkiksi 80 v pappa viljelee 1 ha kesantoa, nurmea jne.)

Tavanomaista bulkkituotantoa

Avoin yhteinen data karsisi päällekkäisyyksiä ja älyttömyyksiä, kuten käyrät kurkut-direktiivi

KYSYMYS 3: Miten mielestäsi tulisi kannustaa ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin?

Kysymykseen 3 työryhmät löysivät taulukon 5 mukaisia vastauksia.

Taulukko 5. Miten mielestäsi tulisi kannustaa ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin?

Miten mielestäsi tulisi kannustaa ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin?

Asennemuutos (Viljelijät myyvät valtiolle tuotetta, jossa on mukana ympäristönhoito -> asiakaspalvelua)

Maakuntakohtaiset tukitavoitteet ja kun ne täyttyvät, tuottaja saa ylimääräisen tukiosan perusosan lisäksi

Tiedotus/koulutus: viljelijöille selväksi miksi ympäristökorvauksen ehdot ovat olemassa -> konkreettiset vaikutukset ympäristöön esille

Maan rakenteen vaalimisen sekä sen parantamisen tukeminen esim. salaojitusta, kalkitsemista ja syväjuuristen kasvien käyttöä tukemalla

Nurmien tukeminen

Luomu

Avoin data, jota voisivat hyödyntää eri virastot, yliopistot, neuvonta yms.

Kansalaiset ja maanviljelijät saisivat yhdestä paikasta informaatiota

Datan jakaminen ja yhteistyö myös idän kanssa, esimerkiksi Kiina

Vuorovaikutteinen oppiminen

Ryhmät tarkensivat luomu-vastaustaan sen verran, että näkökulmallaan ryhmä haki satotasojen alenemisen

positiivisia vaikutuksia taloustilanteelle. Yhtenäisenä ilmiönä kysymyksen vastausten välillä voidaan nähdä

tiedon ja tietoisuuden lisäämisen tärkeys.

14

KYSYMYS 4: Mitkä asiat näet tukijärjestelmässä tällä hetkellä ongelmallisina?

Työpajan posterityöskentelyn viimeisessä kysymyksessä haettiin tukijärjestelmän epäkohtia. Ryhmät

antoivat taulukon 6 mukaisia vastauksia.

Taulukko 6. Mitkä asiat näet tukijärjestelmässä tällä hetkellä ongelmallisina?

Mitkä asiat näet tukijärjestelmässä tällä hetkellä ongelmallisina?

Miksi maatilan oma lapsi halutaan jatkajaksi? Tilan ulkopuolelta voisi tulla innovatiivisempia yrittäjiä

Yläikärajan puuttuminen -> nuoret energiset viljelijät eivät mahdu mukaan markkinoille

Ei sadonkorjuuvelvoitetta -> mahdollistaa näennäisviljelyn

Eläin- ja peltotuet tulisi sanktioida erillisinä osioina

Tukiehtojen tulkinnanvaraisuus

Tuottajat jäävät tappiolle tuista huolimatta, esim. eläinten hyvinvointituet

Investoimista tuetaan suhteellisesti liikaa, koska nykyisellä maatalouden kannattavuudella kaikki eivät pysty investoimaan.

Tullit takaisin / valtiokohtaiset sisämarkkinat -> tukien poisto

Yhtenäiset sisämarkkinat

Tukiehdot määräytyvät EU:ssa, sovellutukset jäsenmaissa

Vastauksissa kritisoitiin jo tehtyjä muutoksia tukilainsäädännössä. Esimerkiksi maatalousyrittäjien yläikäraja

nähtiin positiivisena asiana, vaikka se on ristiriidassa WTO:n ihmisten tasa-arvolinjausten kanssa.

Sadonkorjuuvelvoite on toinen vanha säädös, joka on valvonnan mahdottomuuden takia poistettu.

Velvoitteen toteutumisen valvominen olisi liian työlästä ja kallista, joten käytännön pakosta säädös on

toistaiseksi poistettu voimasta. Vastauksista ei ollut löydettävissä yhtenäistä linjaa, mutta monipuolisia

nostoja ja mielipiteitä asiaan kehkeytyi.

YHTEENVETO: Jos saisitte uudistaa maataloustukijärjestelmää, mitkä olisivat sen kolme ydinasiaa?

Yhteenvetona työpajalle ryhmät pohtivat vielä kolmen kohdan tiivistelmän tulevan tukipolitiikan

parantamiseksi. Ryhmien vastaukset olivat taulukon 7 mukaisesti hyvin erilaisia.

Taulukko 7. Jos saisitte uudistaa maataloustukijärjestelmää, mitkä olisivat sen kolme ydinasiaa?

Maataloustukijärjetelmän ydinasiat

Markkinaehtoisuus ja markkina-alueen rajaaminen. Jokaiselle maalle oman maatalouden toiminta on tärkeää.

Maksetaan elintarvikkeen puhtaudesta (antibioottivapaus) ja ympäristönsuojelusta

Yksinkertaisuus. 30 €/ha alempi tuki parempi kuin monimutkaisuus tukihaussa tai säädösten tulkinnassa

15

Näennäisviljelyn loppuminen

Valkuaistuotannon tukeminen, omavaraisuuden lisääminen

Maatalouspolitiikan tavoitteiden uudelleenmiettiminen ja tavoitteiden selkeä esittäminen myös viljelijöille sekä kuluttajille

Mahdollistetaan myös pientilalliset

Tuissa huomioidaan indeksikorotukset

Ylläpidetään perinnebiotoopit, biodiversiteetti ja ekosysteemipalvelut

5 POHDINTA

5.1 Selvityksen luotettavuus

Projektityöskentely eteni alustavien aikataulujen ja kurssin valmiiden raamien mukaisesti, eikä

työskentelyssä tullut kiire. Vastauksien saamisessa valituilta kohderyhmiltä ei esiintynyt merkittäviä

ongelmia. Haastattelut eivät venyneet tarpeettoman pitkälle, vaan ne saatiin koottua ajoissa analysointia

varten. Myös tulosten analysointi ja loppuraportin kirjoittaminen etenivät jouhevasti.

Kuluttajahaastattelussa vastauksia saatiin huomattavasti enemmän kuin mitä projektin alussa uskallettiin

odottaa. Kuluttajat vastasivat kysymyksiin mielellään ja vastaukset saatiin kokoon nopeasti. Valitettavasti

kaikki haastateltavat kuluttajat eivät jääneet vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan jatkoivat kiireisinä

matkaansa. Haasteena oli saada ihmiset pysähtymään kuuntelemaan riittävän pitkäksi aikaa, että kaikkiin

kysymyksiin saatiin vastaus. Myöhemmin havaittiin, että haastateltavan sukupuolen tai iän kirjaaminen olisi

voinut olla hyödyllistä tulosten tarkastelun kannalta. Lisäksi todettiin, että ensimmäisen kysymyksen olisi

voinut lisäkysymyksellä tarkentaa, onko kuluttajille tärkeää, että ruoka on tuotettu Suomessa.

Haastateltavat maatalousyrittäjät lähtivät mielellään mukaan projektiin eikä yksikään haastatteluun mukaan

pyydetystä yrittäjästä kieltäytynyt haastattelusta. Haastatteluiden yhteydessä korostettiin, että vastaukset

tullaan välittämään suoraan ministeriölle. Yrittäjät kokivat selvästi tärkeäksi mahdollisuuden päästä

vaikuttamaan tulevaisuuden maatalouspolitiikkaan. Joidenkin yrittäjien vastaukset olivat hyvin pitkiä ja niistä

kävi ilmi perusteellinen paneutuminen heille esitettyihin haastattelukysymyksiin. Maatalousyrittäjät oli

tärkeä sidosryhmävalinta projektin kannalta, sillä he ovat avainasemassa antamaan YMP:an käytännön

toteutuksesta palautetta omiin käytännön kokemuksiinsa nojaten. Lisäarvoa

maatalousyrittäjähaastatteluihin olisi tuonut esimerkiksi tarkempi vastausten tulkinta yrittäjän sukupuolen

tai iän mukaan, litterointi sekä suurempi otos. Tärkeää olisi ollut myös selvittää jokaiselta yrittäjältä, miten

he ymmärtävät näennäisviljelyn käsitteen.

Tukipolitiikkatyöpajaan toivoimme etukäteen vähintään kolmea työskentelevää ryhmää ja tähän

tavoitteeseen pääsimme. Työpajassa työskenteli kolme ryhmää ja vastauksia saatiin monipuolisesti.

16

Työpajamuotoisen työskentelyn haasteet tulivat illan aikana hyvin esille. Neljän hengen ryhmän oli vaikea

muodostaa yhteistä mielipidettä esitettyihin vaativiin kysymyksiin. Tämän perusteella voidaan arvioida, ettei

vastausten laatiminen ole varmaankaan yhtään sen helpompaa valtakunnan, saati EU-komission tasolla.

Ryhmätöissä vaarana oli, että jokin hyvä ajatus jäi tuomatta esiin, koska se ei sopinut ryhmän yleiseen

ajatusmaailmaan.

5.2 Tulosten pohdinta

Pääsääntöisesti kuluttajille oli tärkeää, missä heidän syömänsä ruoka tuotetaan. ”Millaiseen

ruuantuotantoon Suomessa tulisi kannustaa?” oli kysymyksenä yllättävän haastava, sillä jopa kymmenesosa

haastateltavista ei osannut vastata siihen. Eniten maatalouspolitiikalla haluttiin kannustettavan lähiruokaan,

luomutuotantoon ja ympäristön huomioon ottavaan tuotantoon, joista viimeisin teema kattoi kommentteja

esimerkiksi ilmastonmuutosta torjuvasta tai saastuttamattomasta tuotannosta. Muita kuluttajien

vastauksissa esille tulleita teemoja olivat omavaraisuus, eläinten hyvinvointi, kasvisten tuotanto ja

monipuolisuus. Emme kuitenkaan kysyneet vastauksissaan omavaraisuuden maininneilta kuluttajilta, miten

he käsittävät termin omavaraisuus. Tämän selvittäminen olisi antanut lisäarvoa kuluttajien toiveiden ja

ajatusten ymmärtämiseksi.

Maatalousyrittäjistä lähes jokainen mainitsi vastauksissaan jollakin tavalla, että haluaa maataloustuilla

ohjattavan tehokkaaseen maataloustuotantoon. Lähes yhtä monta kertaa mainittiin kestävään tai

ympäristöystävälliseen tuotantoon ohjaaminen. Maataloustuotantoa ei toivottu säännösteltävän

tukiohjautuvuudella tiettyyn suuntaan. Markkinalähtöisyyttä ja tuottamista kysynnän mukaan yrittäjät

pitivät tärkeänä. Näennäisviljelyn todettiin olevan ongelma maatalousyrittäjähaastatteluissa jokaisessa

tuotantosuunnassa ja lähes jokaisen yrittäjän vastauksessa. Näennäisviljelystä haluttiin päästä eroon eikä

siihen haluttu kannustettavan millään tavoin maataloustuin, sillä se aiheuttaa ongelmia päätoimisille ja

tehokkaasti toimiville maatalousyrityksille.

Myös viherryttämistuen sääntöjen pysyvyys sekä alati muuttuva tukijärjestelmä nousivat esille useammassa

eri tuotantosuunnan yrittäjän vastauksessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä maatalouden toimintaympäristö

on muutoinkin ailahteleva ja aiheuttaa yrittäjille epävarmuutta ja jaksamisongelmia. Ympäristönhoidollisiin

toimenpiteisiin toivottiin ohjattavan vapaaehtoisuudella ja siten, että ympäristönhoito voisi olla

maatalousyrityksille taloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa tulevaisuudessa.

Maatalousyrittäjien vastauksissa nousi tuotantosuunnittain esiin myös joitakin erityispiirteitä. Erityisesti

kasvinviljelytiloilla oltiin huolestuneita alentuvasta hintatasosta ja karjatilojen erityisasemasta

kasvinviljelytiloihin nähden. Sikatiloilla taas alhaiset ympäristösitoumuksen sallimat lannan levitysmäärät

17

huolestuttivat. Maaperän köyhtymisestä ja liian alhaisista lannoitustasoista oltiin huolissaan vastauksissa

laajemminkin. Valkuaisen ja bioenergian omavaraisuuden mahdollistaminen nousi esiin sikatilojen ja

kasvinviljelytilojen vastauksissa.

Tukipolitiikkatyöpajan vastauksissa esiintyi valtavaa hajontaa. Ryhmät eivät juurikaan esittäneet samoja

vastauksia ja asioita nähtiin hyvinkin eri kanteilta. Opiskelijoiden vastauksissa ei korostunut tehokkaan

tuotannon suosiminen, toisin kuin esimerkiksi maatalousyrittäjien vastauksissa. Opiskelijat halusivat tarjota

toiminta- ja investointimahdollisuudet myös pienemmille tiloille ja ratkaisuja kannattavuuden

parantamiseen haettiin satotasojen yleisestä pienentämisestä ja erikoiskasvien viljelystä. Bioenergia nähtiin

tukemisen ja kehittämisen arvoisena maatalouden osa-alueena ja viljelyssä korostui maan rakennetta

parantavat syväjuuriset kasvit ja nurmi. Valkuaiskasvien viljelyyn toivottiin kannustusta, mutta toisaalta

sellaisten kasvien tukeminen, joilla ei ole toivoa menestyä kunnolla Suomen olosuhteissa nähtiin turhana.

Esimerkkinä näistä mainittiin maissi. Opiskelijat esittivät ympäristönhoidollisten toimenpiteiden olevan

palveluja valtiolle, joita valtio voi ostaa maatalousyrittäjältä tukien muodossa. Tätä ajatusta ei herännyt

muiden haastateltujen ryhmien edustajilta. Ympäristönsuojelu ja tuotteiden puhtaus, sekä antibioottivapaus

olivat työpajaan osallistuneiden opiskelijoiden mielestä tukemisen arvoisia valtteja suomalaisessa

maataloudessa.

Eri sidosryhmien vastaukset eivät merkittävästi poikenneet toisistaan. Esimerkiksi luomutuotanto jakoi

mielipiteitä kuluttajien ja maatalousyrittäjien keskuudessa. Opiskelijoiden vastauksissa luomu nähtiin

markkinoita hillitsevänä asiana alhaisempien satotasojen takia, mutta muita hyötyjä tai haittoja sille ei

mainittu. Maatalousyrittäjien ja opiskelijoiden vastaukset olivat asiantuntevampia kuin kuluttajien, mutta se

on luonnollista ammatinvalinnan takia. Opiskelijoiden vastauksissa näkyi innovatiivisuus, mutta toisaalta

myös se, ettei käytännön kokemusta tukien muodostumisesta ja hakemisesta välttämättä ollut. Opiskelijat

eivät myöskään tienneet vanhoja tukimuutoksia ja syitä siihen, miksi esimerkiksi sadonkorjuuvelvoite tai

maatalousyrittäjien yläikäraja on poistettu. Näitä toivottiin takaisin, mutta ne eivät ole valvonnan

mahdottomuuden ja WTO:n ihmisoikeussäädösten mukaan mahdollisia.

Haastatteluita ja työpajaa tehdessä kävi ilmi, että eri ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä todella

tarkoitetaan, kun puhutaan vaikkapa näennäisviljelystä. Toiselle se merkitsi iäkästä yrittäjää, joka viljelee

tehottomasti pientä peltoaluetta, toiselle näennäisviljely on ”hömppäheinien” eli erilaisten

ympäristönurmien ylläpitämistä. Toinen erilaisia merkityksiä sisältävä termi on omavaraisuus. Opiskelijat ja

viljelijät kohdensivat omavaraisuuden useimmiten valkuaiskasveihin, kun taas kuluttajat tarkoittivat

yleisemmin elintarvikkeiden omavaraisuutta Suomessa. Varsinkin kuluttajille saattoi olla epäselvää, kuinka

paljon Suomessa tuotetaan vuosittain eri elintarvikkeita ja paljonko oman tuotannon lisäksi tuodaan ruokaa

ulkomailta. Lisäksi on muistettava, että vaikka Suomi olisi laskennallisesti omavarainen jonkin elintarvikkeen

18

suhteen, käytännössä maasta voidaan viedä ja tänne tuoda suuriakin määriä esimerkiksi maitotuotteita.

Tällaiset merkityserot ja eriävät käsitykset tulee ottaa huomioon, kun haastatellaan sidosryhmiä.

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista (Ajatuspaja e2, MTK &

Maaseudun Sivistysliitto 2014) todetaan suomalaisten olevan sitä mieltä, että ympäristönsuojelun pitäisi olla

nykyistä vahvemmin maataloustukien saamisen ehto koko EU-alueella. Kyseisen selvityksen mukaan viljelijät

jakautuvat selkeästi kolmeen osaan ympäristönsuojelun osalta. Kolmannes viljelijöistä kannattaa

ympäristönsuojelun aseman vahvistamista, kolmannes on ehdottomasti sitä vastaan ja viimeinen kolmannes

ei ota asiaan kantaa. Tämä on osittain linjassa tässä projektissa saatujen tulosten kanssa. Monet haastatellut

yrittäjät olivat sitä mieltä, että tehokas tuotanto on jo sinällään ympäristöystävällistä. Kaikkia ympäristötuen

toimenpiteitä ei kuitenkaan nähty järkevinä tai taloudellisesti kannattavina, mutta ympäristönsuojelu

koettiin silti tärkeäksi. Myös kuluttajien vastauksissa näkyi ympäristönsuojelun tärkeys.

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET

Projektin eri osissa saatiin kuulla monenlaisia ajatuksia maataloudesta, ruoantuotannosta ja tukipolitiikasta.

Haastatteluissa kuultiin monipuolisesti erilaisia tahoja aina tavallisesta kuluttajasta suurta tilaa hoitavaan

maatalousyrittäjään. Jokaisella heistä on ollut oma näkemyksensä siitä, miten maataloutta tulisi tukea. Toiset

haastateltavat ovat esimerkiksi korostaneet ympäristön merkitystä, toiset taloudellista puolta. Tästä voidaan

tehdä johtopäätöksenä se, että eri ihmisillä voi olla toisistaan merkittävästikin poikkeavia intressejä

maatalouden suhteen.

Projektin päätavoite oli tuottaa maa- ja metsätalousministeriölle uusia näkökulmia siitä, millaista

maataloutta Suomessa pitäisi tulevaisuudessa tukea. Onnistuimme tavoitteessamme, sillä saimme koottua

kattavan otoksen erilaisten sidosryhmien mielipiteistä. Kuitenkin yhtä vastausta siitä, millaista maataloutta

tulisi tukea ja mitä ei, voi olla vaikea antaa.

Projektin osatavoitteita olivat sidosryhmien haastatteleminen kuluttaja- ja yrittäjähaastattelun sekä

opiskelijoiden tukipolitiikkatyöpajan muodossa. Haastatteluista ja työpajasta saaduista tuloksista voitiin

havaita tiettyjä teemoja, jotka nousivat esille enemmän kuin toiset. Niistä voidaan päätellä, että joistakin

asioista voidaan sidosryhmästä riippumatta olla melko lailla samaa mieltä. Lähes kaikki arvostivat suomalaista

ruokaa ja ruoantuotantoa, joten on selvää, että sen tukemisella on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Useissa

yrittäjähaastatteluissa ja työpajassa nousi esiin negatiivinen suhtautuminen näennäisviljelyyn. Jonkinlaiset

toimet tukiehtojen muuttamiseksi siten, että ne kannustaisivat todelliseen tuotantoon, voisivat siis olla

19

paikallaan. Tehtyihin politiikkatoimiin sitoutuminen ja päätöksissä pitäytyminen loisi politiikkaan

jatkuvuuden tunnetta ja yrittäjälle rohkeutta esimerkiksi investointien tekemiseen.

Haastatteluiden perusteella suomalainen maatalous ei ole pelkästään elintarvikkeiden tuottamista, vaan sillä

on myös muita ulottuvuuksia. Maataloudesta voidaankin erottaa ruoantuotantoaspektin lisäksi

taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristönhoidollinen merkitys. Eri ihmisillä voi näkökulmasta riippuen olla

erilainen kokemus siitä, että toinen aspekti on merkityksellisempi kuin toinen.

Taloudellista näkökulmaa maatalouteen toivat yrittäjät, joiden toimeentulo on riippuvainen maataloustuista.

Ongelmat tukien maksuissa, kuten viivästymiset sekä laskevat tukien tasot, huolettivat yrittäjiä. Ongelmat

yrityksen taloudessa syövät yrittäjän jaksamista ja vaikuttavat siten tuottavuuteen. Haastateltavistamme

juuri yrittäjät korostivatkin eniten taloudellisia seikkoja.

Maatalouden sosiaalisia tekijöitä voitiin suorasti ja epäsuorasti havaita useista vastauksista. Suorimmin ne

koskettavat jälleen yrittäjiä, sillä heidän etunsa mukaista olisi pitää maaseutu asuttuna ja sitä kautta

varmistaa palveluiden säilyminen myös syrjäisillä seuduilla. Yksi tätä tavoitetta tukeva politiikkatoimi olisi

juuri negatiivisena nähdyn näennäisviljelyn tukeminen, sillä se mahdollistaa useammalle maaseudulla

asumisen ja maanviljelyelämäntavan. Mutta koska näennäisviljelyä pidetään muuten ei-toivottavana ja

maatalouden kehitystä haittavana, ehkä olisi syytä pohtia toisenlaisia tukia, jotka kannustaisivat maaseudulla

asumiseen ja yrittämiseen. Se, millaisia nämä tuet olisivat ja liittyisivätkö ne maataloustukiin, on kuitenkin

aivan toisen projektin paikka.

Maataloudella on myös selvä ympäristöaspekti, joka tulee varmasti korostumaan entisestään tulevalla

tukikaudella. ”Vihreys” nousi tasaisesti esille kaikkien sidosryhmien haastatteluissa. Ympäristötietoinen

ajattelu alkaa siis olla normi. Yksi mielenkiintoinen työpajassa noussut näkökulma korosti yrittäjän roolia

palveluntarjoajana: viljelemällä hän tarjoaa tuotteensa lisäksi myös ekosysteemi- ja ympäristöpalveluita. Sen

vuoksi tukien maksamisen periaate pitäisi ajatella uudelleen: tukea ei makseta ainoastaan elintarvikkeiden

tuottamisesta, vaan myös palveluiden tarjoamisesta yhteiskunnalle. Näkemys yhdistää maatalouden

ympäristö- ja taloudellisen puolen.

Tulevaa tukikautta suunniteltaessa yksi haasteista tulee varmasti olemaan se, miten saadaan sovitettua

yhteen erilaiset näkemykset siitä, mikä maataloudessa on tärkeää ja tukemisen arvoista. Tukea kaivattiin niin

ison tilan laajenemispyrkimyksiin kuin pienempien tilojen säilymismahdollisuuksien takaamiseksi. Kuluttajat

pitivät ympäristöasioita tärkeinä, mutta yrittäjät eivät halunneet tulla pakotetuiksi viherryttämiseen

esimerkiksi tukiohjautuvuudella. Tukitoimilta vaadittiin jatkuvuutta ja päätöksissä pysymistä, mutta toisaalta

toivottiin yksinkertaisempaa järjestelmää. Erilaisten intressien ja maatalouden eri aspektien

tasapainottaminen onkin ollut, ja tulee jatkossakin olemaan yksi maatalouspolitiikan onnistumista

määrittävä tekijä.

20

7 LÄHTEET

Arc2020. The CAP after Brexit & 2020: a French view. 2017. http://www.arc2020.eu/cap-after-2020-french-

view/. Viitattu 4.5.2017

Buckwell, A. & Baldock, D. 2014. Some thoughts on the CAP post 2020.

http://cap2020.ieep.eu/2014/11/10/some-thoughts-on-the-cap-post-2020. CAP2020: Debating the

future of the Common Agricultural Policy. Julkaistu 10.11.2014, viitattu 16.4.2017.

Euroopan komissio 2017. Consultation on modernising and simplifying the common agricultural policy

(CAP). https://ec.europa.eu/agriculture/consultations/cap-modernising/2017_en. Brysseli: Euroopan

komissio. Viitattu 15.2.2017.

Euroopan Parlamentti 2016. Research for agri committee – cap reform post-2020 - challenges in

agriculture.

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/585898/IPOL_STU(2016)585898_EN.pdf.

Brysseli: Euroopan parlamentti. Julkaistu 10/2016, viitattu 16.4.2017.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2016. Tuemme näitä.

https://www.maaseutu.fi/fi/tuemme-naita/Sivut/default.aspx. Viitattu 15.2.2017.

Mavi 2016. Aktiiviviljelijä. http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/viljelija/Sivut/aktiiviviljelija.aspx. Seinäjoki:

Maaseutuvirasto. Viitattu 23.1.2017.

MMM 2017. Tuet ja avustukset. http://mmm.fi/ruoka-ja-maatalous/tuet-ja-avustukset. Helsinki: Maa- ja

metsätalousministeriö. Viitattu 23.1.2017.

MTT 2014. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka vuosina 2014-2020 ja Suomen maatalous. MTT Raportti 130.

2014 Jokioinen. Saatavilla osoitteessa http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti130.pdf

Patjas, M. & Pihamaa, P., 2017. Kansalliset maataloustuet. http://mmm.fi/kansalliset-maataloustuet.

Helsinki: Maa-ja metsätalousministeriö. Viitattu 15.2.2017.

Ragonnaud, G., 2016. YMP:n ensimmäinen pilari: II – suora tuki viljelijöille.

http://www.europarl.europa.eu/atyourservice/fi/displayFtu.html?ftuId=FTU_5.2.5.html. Euroopan

parlamentti. Viitattu 14.2.2017.

Ruokatieto: Tietohaarukka 2016.

https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Liitetiedostot/tietohaarukka_2016_suomi_netti_0.pdf

VN 2016. Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta, Ruoka 2030, Suomi-ruokaa meille ja maailmalle.

http://mmm.fi/documents/1410837/1923148/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030/d576b315-41fe-

4e9d-9d02-8462c5ae5895. Helsinki: Valtioneuvosto.

21

LIITTEET

Liite 1 Kuluttajahaastatteluiden vastaukset

KYSYMYS 1: Onko sinulle tärkeää, missä ruokasi tuotetaan?

Vastaus Lukumäärä, kpl

Kyllä 35

Ei 5

Välillä 1

Kohtalaisen tärkeää 1

Tavallaan, mutta myös hinta on tärkeä tekijä. Arvostan kuitenkin kotimaista. 1

KYSYMYS 2: Millaiseen ruoantuotantoon Suomessa tulisi kannustaa?

Vastaus

Saastuttamattomaan, terveellistä ruokaa tuottavaan maatalouteen sekä kotimaiseen kalatalouteen.

Puhtaaseen tuotantoon.

Luomuun.

Vastuulliseen ja ympäristön huomioon ottavaan ruoantuotantoon.

Lähiruokaan.

Ekologiseen, kestävään ruoantuotantoon, lähiruokaan, kuljetuksia vähentävään.

Tehokkaaseen ruoantuotantoon.

Maataloustuet tulisi poistaa ja antaa markkinoiden ohjailla enemmän.

Kasvisten tuottamiseen.

Ekologisuuteen ja lähiruokaan sekä kuljetussaasteita vähentävään.

Lihantuotannon alentamiseen.

Ympäristönäkökohdat huomioivaan ruoantuotantoon.

Ympäristöystävälliseen ja ilmastonmuutosta torjuvaan.

Monipuoliseen ja omavaisuuden takaavaan ruoantuotantoon.

Eläinten hyvinvointia tukevaan eettiseen tuotantoon.

Luomutuotantoon.

Puhtaan ruoan tuotantoon.

Taloudellisesti kannattavaan ruoantuotantoon. Nykytila ei ole missään muodossa järkevä.

Omavaraiseen tuotantoon

Suomalaiseen, normaaliin tuotantoon

Maitotaloustuotteisiin, karja- ja viljatuotteisiin.

Omavaraista joka suhteessa, jos tulee kriisi, niin tarvitaan itse tuotettua ruokaa.

Lähiruokaa, luomua.

Vaikea kysymys.

En osaa vastata.

22

En osaa sanoa.

Luomuun ja terveellisempään ruokaan.

Niin monipuoliseen kuin mahdollista, omavaraisuusaste tärkeää.

Kaikkeen, mitä voidaan maalla tuottaa.

Eläimille sellaiset olosuhteet, että ne saavat elää vapaana ja syödä terveellisesti.

En tiedä.

En osaa sanoa.

Pitäisi pienentää tilakokoja ja palata 80-luvulle.

Luonnonmukaiseen.

Luonnonmukaiseen ja lähiruokaan.

Eläinten hyvinvointiin.

En osaa sanoa.

Ei lihantuotantoa. Kasvinviljelyyn enemmän valikoimaa ja lähellä tuotettua.

Viljelyyn ja kotieläinainekseen.

Kotimaiseen lähiruokaan.

Että ei käytettäisi paljoa lannoitteita. En usko luomuun kuitenkaan. Tarvitaan kontrollia. Lehmien ei pitäisi tarvita lypsää niin paljon ja tulisi kontrolloida millaisissa navetoissa niiden tulisi elää.

Ei kasva luomu.

KYSYMYS 3: Tulisiko kannustaa ensisijaisesti ruoantuotantoon vai maaseutumaiseman ylläpitämiseen?

Vastaus

Ruoantuotantoon.

Maaseutua on keinotekoisesti turha ylläpitää, siellä saa asua jos haluaa.

Ruoantuotantoon, omavaraisuus on tärkeää.

Ruoantuotantoon.

Ruoantuotantoon.

Ruoantuotantoon.

Molemmat ovat hyviä.

Molempiin.

Ruoantuotantoon.

Maisemaan.

Molempiin. Toinen ei sulje toista pois.

Tasapuolisesti, mutta ehkä enemmän ruoantuotantoon.

Molempiin.

Ruoantuotantoon.

Molempiin. Toivon, etteivät olisi ristiriidassa.

Maisemaan.

Ruoantuotantoon.

Maiseman ylläpitoon.

Ruoantuotantoon.

Ruoantuotantoon.

Ruoantuotantoon.

23

Kulkevat rinta rinnan.

Ruoantuotantoon.

Molempiin. Ravinteet kiertoon.

Maaseutua on keinotekoisesti turha ylläpitää, siellä saa asua jos haluaa.

Molempiin.

Molempiin, kulkevat käsi kädessä.

Molempiin.

Molempiin, eivät sulje toisiaan pois. Tärkeää pitää maaseutu asuttuna.

Maisemanhoitoon.

Ruoantuotantoon.

Molempia tulee tukea.

Ruoantuotantoon.

Ruoantuotantoon.

Liite 2 Siipikarjatilojen yrittäjien vastaukset

Yritys 1: Broilerikasvattamo

Yritys 2: Luomukananmunantuotanto


Yritys 1: Yritys kannattaa nykyaikaista ja tehokasta tuotantoa. Maailman väkimäärä kasvaa merkittävästi ja

ruokaa pitää pystyä tuottamaan. Yritys toivoo, ettei viherryttämisessä mennä pidemmälle. Tuottajien on

voitava lähteä liikkeelle samoista lähtökohdista. Jos markkinat eivät vedä, ei väkisin viedä johonkin tiettyyn

suuntaan, esimerkiksi luomuun.

Yritys 2: Yritys haluaa, että tukia ohjataan aktiiviviljelijöille. Yrityksen mukaan tulisi kannustaa kestävään ja

ympäristöystävälliseen tuotantoon.


Yritys 1: Yritys haluaa maataloustuen olevan tasa-arvoista. Maatilan päätehtävä on tuottaa ruokaa.

Maisemanhoito on ymmärrettävää, mutta muitakin arvoja on olemassa. Yritys ei haluaisi luomun

yleistyvän, sillä esimerkiksi luomulammastilalla voi olla viljelyksessä satoja hehtaareja peltoa ja

hehtaarimäärää kohden saatava lihamäärä on olematon. Yritys ei halua ohjattavan näennäisviljelyyn.

Yritys 2: Yrityksen mukaan hömppäheinäkasvinviljelyyn ja näennäisviljelyyn ei saa kannustaa.

24


Yritys 1: Varmaankin ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin pitää kannustaa, mutta ehkä vapaaehtoisuuden

kautta. Ei pelkkää tulotukea, vaan täsmätoimintaa ja vaikuttavuutta sekä projektijuttuja enemmän. Hinta-

kustannus-suhde pitäisi pystyä optimoimaan tilatasolla, kun kannustetaan ympäristönhoidollisiin

toimenpiteisiin.

Yritys 2: Tukemalla maataloustuin.


Yritys 1: Pellon kautta maksettava maataloustuki tässä muodossaan pitää pellon vuokra- ja myyntihintoja

keinotekoisen korkeina. Pahimmillaan se näkyy märehtijä-, nauta-, lammas- ja luomutilojen maksamina 600

euron hehtaarivuokrina, mikä on mahdoton kasvitiloille. Tiettyjen alojen ylitukeminen aiheuttaa

markkinahäiriötä. Ongelmana on myös kaupan äärettömän vahva asema ja tuotteiden matala hintataso.

Ehkä teollisuuskin vaikuttaa suuresti, mutta pääasiassa kauppa, joka pääsee vaikuttamaan tulonjakoon.

Maatalousyritysten huono tulotaso vaikuttaa siihen, ettei yrityksissä tehdä uusintainvestointeja. Tämä

johtaa investointijättämään, joka näkyy esimerkiksi sikapuolella. Sitä voi olla vaikeaa saada taas kiinni.

Yritys 2: Tukien maksatusten myöhästymiset sekä tukipäätösten viivästymiset. Joustavuus molemmin

puolin tarvittaessa tärkeää, mutta järjestelmän pitäisi joustaa myös viljelijöille päin. Ongelmallista, kun

kananmunantuotantorakennukseen ei saa investointitukea.

Liite 3 Nautakarjatilojen yrittäjien vastaukset

Yritys 1: Naudanlihantuotanto

Yritys 2: Maidontuotanto

Yritys 3: Maidontuotanto


Yritys 1: Maataloustuotantoa tulisi kannustaa sellaiseen suuntaan, jossa viljelijät tuottaisivat

maataloutuotteita, joille on markkinaa.

25

Yritys 2: Tulisi tukea tilojen laajentumista kokoluokkaan, jossa on mahdollista työllistää muitakin kuin

ainoastaan kaksi ihmistä. Tällöin maatilojen olisi mahdollista kasvaa kunnon yrityksiksi, jotka työllistäisivät

tilan ulkopuolisia henkilöitä. Ei tulisi olettaa, että kaksi ihmistä riittää pyörittämään maatalousyrityksen

arkea.

Yritys 3: Kestävään tuotantoon. Ei sellaiseen, mihin nykyinen tukijärjestelmä ylimäärin kannustaa kuten

suojavyöhykenurmeen ja luonnonhoitopeltoon jne.


Yritys 1: Sellaista maataloustuotantoa ei tulisi tukea, mikä ei johda maataloustuotteena ruokaan. Tällaista

on esimerkiksi viherryttäminen.

Yritys 2: Ei tulisi tukea näennäistuotantoa. Näennäistuotannolla tarkoitan tukioptimointia ja

luonnonhoitopeltoja. Pelloille on tarvetta ruoantuotannossa.

Yritys 3: Tuottamatonta. Ei saisi kannustaa tehottomaan tuotantoon, jossa ei ole korjuupakkoa tai lainkaan

tulossidonnaisuutta.


Yritys 1: Rahallisesti kuten investointiavustuksilla, jotta parempaa tekniikkaa pystyttäisiin hyödyntämään.

Yritys 2: Maataloustukiin pitää sisällyttää maisemointipuoli, esimerkiksi pellonpientareiden hoitaminen ym.

Tuet tulisi myös kohdentaa tarkemmin eri toimenpiteille. Peltoja pitää pystyä viljelemään tehokkaasti, sillä

myöskään tehottomuus ei ole ympäristöystävällistä.

Yritys 3: Järkevä kannustin, mikä ei tapa viljelyn perusideaa.


Yritys 1: Tietämättömyys ja epävarmuus, kun asiat muuttuvat kesken tukikauden. Esimerkiksi kun

perustettiin 100e/ha kerääjäkasvituki ja suojavyöhykenurmituki, mutta sitoumusalaa pienennettiin

tuntuvasti verrattuna alkuperäiseen tilanteeseen. Tästä johtuen epävarmuus lisääntyi ja halukkuus sitoutua

ympäristötukijärjestelmiin pieneni merkittävästi. Lihanautatilan näkökulmasta eläinrekisterin tiukentuneet

ilmoitusajat ja lisääntyneet sanktioihin johtavat virheet aiheuttavat suoraan lisää stressiä ja paineita

tuottajalle. Esimerkiksi sähköisen nautarekisterin ohella eläinten tapahtumat kuten osto, syntymä, poisto

26

täytyisi kirjata myös käsin paperiseen nautaeläinluetteloon, jos eläimiä ei ilmoiteta sähköiseen

järjestelmään 3 päivän kuluessa tapahtumasta. Miksi täytyy pitää kahta kirjanpitoa päällekkäin eläinten

tapahtumista, sillä nautaeläinluettelohan on jäänne ajasta ennen sähköisiä järjestelmiä?

Nautaeläinluettelon kirjausvelvollisuus on ollut olemassa aiemminkin, mutta nyt se lisättiin sanktioitavien

listoille. Käytännössä nykyaikaisilla kotieläintiloilla, missä eläimiä voi olla helposti lähes tuhat kappaletta, ei

keneltäkään löydy aikaa esimerkiksi teuraiden kirjaamiseen paperille käsin. Teuraserä on helposti 40 eläintä

ja nykyään ilmoitukset on siis tehtävä entisen 7 päivän sijaan 3 päivän sisällä, jotta välttyy

nautaeläinluettelon käsin täyttämiseltä. Tämä on haaste sähköisille järjestelmille, jotka eivät pysy perässä.

Teuraserästä tulee tulokset 1–2 pv sisällä tilalta lähtemisestä ja viiveitä voi esiintyä jonkun eläimen

kohdalla, jos se ei ole kulkenut teuraslinjan läpi normaalisti.

Yritys 2: Näennäisviljely hidastaa pellon liikettä myynnin kannalta. Se estää maatalouden rakennekehitystä.

Näennäisviljelyssä olevat pellot tulisi saada liikekäyttöön. Maatalouden tukia tulisi paremmin kohdentaa.

Yritys 3: Hömppäheinän viljely. Peltoa sitoutuu viljelyyn pelkkien tukien takia eikä sitä tule markkinoille

päätoimiviljelijöille, koska jäähdyttylevä viljelijä saa hyvän tuoton esim. luonnonhoitopellosta eikä vuokraa

peltojaan tehokkaammin viljelevälle.

Liite 4 Sikatilojen yrittäjien vastaukset

Yritys 1: Sianlihantuotanto

Yritys 2: Porsastuotanto


Yritys 1: Suomessa tulee jatkossakin pystyä tuottamaan elintarvikkeita maan omaan tarpeeseen, yrittäjälle

kannattavasti. Yrityksessä uskotaan, että kasvava keskiluokka on Kiinassa, Venäjällä sekä muissa

kehittyvissä maissa, jotka tulevat enenevässä määrin kiinnostumaan suomalaisista puhtaista

lääkejäämittömistä elintarvikkeista. Tämän vuoksi esimerkiksi kotieläintuotantoa ei saa ahdistaa liikaa

säädöksillä, jotka ovat kilpailijamaita kireämpiä. Kasvava matkailu on eduksi maataloustuotannolle, kun

turistit näkevät, että täällä on puhdasta. Valkuaisomavaraisuutta tulisi kasvattaa esimerkiksi palkokasvien

viljelyn tuella. Peltoala tulee pitää viljeltävässä kunnossa. Hömppäheinänviljelykin on parempi kuin

heikkojen viljelylohkojen puskittuminen. Heikkojen lohkojen satoa voisi käyttää bioenergian tuotantoon,

kunhan bioenergialaitoksia saadaan rakennettua. Ilmastonmuutoksen myötä nurmen potentiaalinen

27

sadonmuodostuskyky vain paranee samalla, kun etelämpänä aavikoituminen vaikeuttaa viljelyä. Veden

rooli viljelyn rajoittajana vain kasvaa maailmalla. Nurmen ja märehtivien kotieläinten tuotantoa ei saa

vaikeuttaa kiristämällä säädöksiä. Maisemanhoitoa sekä kulttuurimaiseman avoimena pitämistä voisi tukea

nykyistä enemmän. Esimerkiksi se, että vesistöt näkyisivät paremmin teiden varsille ja kyliin. Nykyään

rannat ja talouskeskukset ovat monin paikoin pusikoituneet.

Yritys 2: On vähennettävä tukia, jotka ohjaavat näennäisviljelyyn.


Yritys 1: Suorat tuet investointeihin pääomittuvat suoraan laitetoimittajille. Yrityksessä on siitä

omakohtaista kokemusta. Kun hakelämpölaitosten tuki tuli voimaan 2003 vuoden vaihteessa, nousi

hakekonttilämpölaitoksen hinta heti 40 % yhdessä yössä.

Yritys 2: Hömppäheinän viljely.


Yritys 1: Suojakaistat ojien ja vesistöjen varsilla ovat hyvää ympäristönhoitoa ja tätä tulisi tukea. Järkevän

lannoituksen kieltämisessä ei ole mitään järkeä, kun viljelijällä ei ole mahdollisuutta hyödyntää

viljelykasvien sadontuotantopotentiaalia. Kohtuullinen lannanlevitys myös pohjavesialueilla tulisi sallia,

koska maan pieneliöstö on tehokas orgaanisen aineksen pilkkoja ja maakerrokset suodattavat niiden läpi

kulkevan veden. Ostolannoitteiden ja lannan ravinteet eivät tässä suhteessa eroa toisistaan. Tämän

tukikauden ympäristötuki on tehty sellaiseksi, että harva kotieläintilallinen pystyy oikeasti noudattamaan

vaatimuksia.

Yritys 2: Hyvin hoidettu maanviljely ei rasita ympäristöä lainkaan.


Yritys 1: Suurin ongelma on tukijärjestelmän monimutkaisuus. Sata sivua “täydentäviä ehtoja” on aivan

liikaa. Se, että lohkojen kokoa viilataan edestakaisin vuosittain, on aivan kohtuutonta. Ympäristötukea

yritys ei hakenut, koska lannan käyttö olisi ollut mahdotonta. Yritys olisi joutunut ostamaan lannoitteet ja

kuskaamaan lannan naapureille. Lisäksi virheiden teon pelko ja ainainen tarkastusten paine olisi vienyt

yöunet. En myöskään voinut hakea eläinten hyvinvointitukea, koska vaadittava aggregaatti olisi ollut niin

kallis, että koko tuki olisi mennyt sen hankintaan. Yritys on kuitenkin sellaisen sähkölinjan varressa, jossa

28

todistetusti on erittäin harvoin sähkökatkoja. Nyt sähkölinjaa ollaan siirtämässä maakaapeleihin, mutta jos

agregaattivaatimus säilyy, en voi hakea tukea tulevaisuudessakaan.

Yritys 2: Epävarmuus tulevaisuudesta sekä laskevat tukitasot.

Liite 5 Lammastilojen yrittäjien vastaukset

Yritys 1: Lampaanlihan tuotanto


Yritys 1: Tuotteita tuottavaan ja panostehokkaaseen viljelyyn, sillä maapallolla ei riitä panoksia ruokkia

kaikkia. Lisäksi tulisi kannustaa ympäristöystävälliseen ja kuluttajalähtöiseen sekä yrittäjän elättävään

maataloustuotantoon.


Yritys 1: Resursseja tuhlaavaan hömppäheinän viljelyyn.


Yritys 1: Ympäristönhoidollisista toimenpiteistä tulisi tehdä taloudellisesti kannattavia. Hyvästä tahdosta

viljelijä tekee paljon, mutta mitä kokonaisuudessaan pystyy tekemään, riippuu taloudesta.


Yritys 1: Byrokratian. Resursseja tuhlaavan valvontakoneiston ylläpitämiseen kuluu aikaa ja rahaa sekä

viranomaisilla, että tiloilla. Tarvitaan yksinkertaistamista. Tällä hetkellä tukijärjestelmä on naurettavan

vaikea systeemi, vaikka asioita yritettiin tälle ohjelmakaudelle helpottaa.

Liite 6 Kasvinviljelytilojen yrittäjien vastaukset

Yritys 1: Viljan viljely

29

Yritys 2: Siemenviljatuotanto

Yritys 3: Viljan ja marjojen viljely


Yritys 1: Kannustus tulisi saada suunnattua päätoimisille, kehittäville tiloille. Toki samalla

maataloustuotantoa tulisi saada ohjattua pois ylituotannosta ja suunnattua kysyntää vastaavaksi.

Kannattamattoman tuotannon osuutta tulee saada pienennettyä ohjaamalla tukiporkkanoin yrittäjiä

esimerkiksi erikoiskasvientuotantoon sekä luomutuotantoon, joiden tuotteista on kysyntää markkinoilla.

Yritys 2: Tehokkaaseen ja monipuoliseen maataloustuotantoon, yksiselitteisesti. Olkoon sitten

luomutuotantoa tai tavanomaista. Luomutuotanto ei sulje pois etteikö olisi tehokasta.

Yritys 3: Suomessa tulisi pyrkiä proteiiniomavaraisuuteen. Tulisi tukea esimerkiksi härkäpavun viljelyä.

Proteiinikasvien viljelystä voisi saada erikoiskasveille kohdennettua tukea. Tämä on tärkeää, jotta voitaisiin

vähentää valkuaisen tuontia ulkomailta. Suomessa tulee myös pyrkiä ruoan ja energian suhteen

omavaraisiksi. Tukia tulee kohdentaa bioenergian tuotantoon, mutta ei ainoastaan investointeihin vaan

myös tutkimukseen ja kehitykseen. Bioenergian tuoton peltoala ei kuitenkaan saa olla pois

ruoantuotannosta.


Yritys 1: Näennäisviljelystä tulisi päästä eroon eli etenkin sivutoimisten viljelijöiden hömppäheinäviljelykset

pitää saada kitkettyä pois. Tuen tulisi perustua pinta-alojen lisäksi osittain tuotantomääriin. Yksi ratkaisu

tähän voisi olla tuotantomäärien seuraaminen esimerkiksi viiden vuoden jaksoissa.

Näennäisviljelijöiden/sivutoimisten viljelijöiden harrastelu hidastaa pahasti alan rakennekehitystä ja näin

ollen vaikeuttaa koko alan toimintaa. Mielestäni myös tuotanto, jonka liikevaihdosta tukien määrä on

suurempi kuin itse tuotteesta saatava tulovirta, on kyseenalaista.

Yritys 2: Sellaista tuotantoa ei tulisi tukea, josta yhteiskunta tai viljelijät eivät hyödy, kun maksetaan siitä,

ettei tehdä mitään. Siinä ei ole mitään järkeä.

Yritys 3: Maataloustukien tulisi olla tasavertaiset. En pidä oikeudenmukaisena sitä, että esimerkiksi viljaa

viljelevä karjantuottaja saa viljan viljelyynsä enemmän tukea kuin päätoimisesti viljaa viljelevä. Myöskään ei

tulisi tarkastella tilakokoja muutaman aarin tarkkuudella ja vaatia ilmoittamaan joka vuosi tilan koko

muutaman aarin tarkkuudella.

30


Yritys 1: Riittävä määrä tukirahaa toivotusta toimenpiteestä saa aikaan liikehdintää, kuten kerääjäkasvien

kohdalla huomattiin. Tällaisia viritelmiä tehtäessä on kuitenkin jatkossa ehdottomasti huomioida, kuinka

korkeaa kiinnostusta toimenpide herättää viljelijöissä ja miten laajalle tukirahat riittävät. Vastaavaa

toimenpiteen rajoittamista, kuten kerääjäkasvin kohdalla oli, ei saa tulla.

Yritys 2: Ympäristönhoidollista on se, että pelto antaa hyvän sadon eli tehokas maatalous. Monipuolinen

kasvinvuorotus ja viherrytys ovatkin siihen suuntaan vieneetkin pakolla. Näin on tehtävä, ei tosin kaikilla

alueilla.

Yritys 3: Mielestäni nykyiset toimenpiteet ovat hyvät ja riittävät. Tukirakenteita ja byrokratiaa tuen

saamiseksi tulisi keventää. Tulisi tukea toimenpiteitä, joilla on ympäristönhoidollista ja yhteisöllistä

merkitystä, kuten vaikkapa kosteikkojen hoitotalkoita. Tällaisista toimenpiteistä hyötyvät ympäristö,

yhteisö ja viljelijä.


Yritys 1: Asiaa, jota en ole sisäistänyt kunnolla ikinä on se, miksi kotieläintilat saavat suurempaa pinta-

alatukea viljelyksille kuin kasvinviljelijä. Tämä on yksi asia, joka nostaa pellon hintatasoa ja vaikeuttaa

kasvinviljelytilojen toimintaa. Kerääjäkasvipalkkion ennalta-arvaamattomat rajoitukset aiheuttivat myös

haastetta, koska yrityksessä investointiin uuteen kalustoon tämän toteuttamiseksi. Ensimmäisen vuoden

jälkeen investoinnilta vietiin pohja. Toivoisin, että päätetyistä asioista pidettäisiin suoraselkäisesti kiinni

loppuun asti. Ympäristötuen asettamat lannoitusrajat ovat edelleen ongelmallisia. Kasvien lajikekehitys on

edennyt viime vuosina hyvin nopeasti ja samalla yrittäjät ovat kiinnittäneet entistä enemmän huomiota

peltojen kasvukunnon kohottamiseen. Yrittäjien tavoittelemat satotasot ja ympäristötuen asettamat

lannoitusrajoitukset eivät enää kohtaa toisiaan. Sadon laatu ja määrä kärsii ja samalla maaperän

ravinnetaseet köyhtyvät.

Yritys 2: Aleneva tukitaso on ongelma. Asiaa lieventää, jos alentuminen koskee kaikkia EU-alueen maatiloja.

Epätahtinen tukien lasku verrattuna muihin läntisiin vanhoihin tuottajamaihin olisi ongelma. Järjestelmä on

hieman hidas. Sähköinen järjestelmässä on erilaisia puutteita, esimerkiksi kasvulohkojen piirtämisessä.

Tehdyt piirrokset ovat joskus hävinneet järjestelmästä. Aina voi purnata, jos haluaa. Järjestelmä kuitenkin

on mitä on ja näillä mennään. Olisi hyvä, jos viherryttämissäännöt olisivat pysyväluonteisia. Ettei niihin

kajottaisi kovin nopeasti uudelleen. Nykyiset ovat älyttömiä ja se onkin koko ajan esillä joka paikassa. Yhden

aarin mittausrajoissa ja hehtaarien pienissä muutoksissa ei ole mitään järkeä. Ovat liian pieniä

yksityiskohtia. Maatalouden pitää olla tehokasta. LFA-tuen leikkaaminen ei ole yksi-yhteen maatalouden

31

tehostamisen kannalta. Maatilojen määrä vähenee, tilakoko tulee kasvamaan todella nopeasti ja tukia

leikkaantuu tätä kautta. Suomessa tilakoon keskikoko on pieni, joten leikkaantumisrajan tulee olla

matalalla.

Yritys 3: Satovahinkokorvausten maksamisen loppuminen on oman tilani kannalta ongelmallista. Tulvat

aiheuttavat sen, että osa pelloistani on joka vuosi viljelyskelvottomia. Tätä pahentaa alueen tekojärvien

luonnonmukaistaminen virkistys- ja mökkeilytarkoitukseen. Tekojärvi lyhensi tulvakautta, mutta

luonnonmukaistettu järvi ei torju tulvia yhtä tehokkaasti.

maataloustuotanto suomessa vuoden 2020 jÄlkeen …€¦ · kartoituksessa toivottiin hullujakin...

Documents