Seminaari-osallistujan

opas

M I E L E N H Y V I N VO I N T I A KO K E M U K S E L L A2 2 . –2 3 .1 1 . 2 0 1 6 , WA N H A S ATA M A

MIELENTERVEYSMESSUT 2016

M I E L E N H Y V I N VO I N T I A KO K E M U K S E L L A2 2 . –2 3 .1 1 . 2 0 1 6 WA N H A S ATA M A

Unettomuutta ei pidä hävetä eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuise-nakin, jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen.Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija

Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnostisoidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan olevan myös sen selitys. Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti VET, koulutuspsykoterapeutti, pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja

Arjen kokemukset ovat keskei-siä. Koenko arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkitykselli-siksi, jotka auttavat elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholai-sia, jotka estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle?Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutus-valmentaja, Mielenterveyden keskusliitto

Ammattilaiset saattavat pitää digipelaamista haitallisena ilmiönä. Parhaimmillaan peli-mekaniikka voi tarjota haastei-ta, mahdollisuuksia, kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista, vuoro vaikutusta ja voittamista. Katja Raitio, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu

Ydinsanomani päihdetyössä on: alkoholismista ja muista päihde-sairauksista voi toipua. Toivottomia tapauksia ei ole. Ammattiapua raitistumiseen on tarjolla. Vertaistuki on tärkeintä päihteet-tömän elämäntavan ylläpidossa.Hannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki

Suurimmat muutokset skitso-frenian hoidossa ovat tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina: vertaistuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaan-tumisen korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot.Eila Sailas, LL, psykiatrian tulosyksikön johtaja, Kellokosken sairaala

Mielen hyvinvointia kokemuksella

Kiitämme yhteistyökumppaneitamme!

M I E L E N T E R V E Y S M E S S U T 2 0 1 6 | M I E L E N T E R V E Y D E N K E S K U S L I I T T O M A L M I N K A U P PAT I E 2 6 , 4 K R S . ,

0 0 7 0 0 H E L S I N K I , P U H . 0 9 5 6 5 7 7 3 0 , W W W. M T K L . F I | L U E N T O LY H E N N E L M ÄT | T O I M I T TA N U T S I R K K U

I M M O N E N TA I T T O V I TA L E AY | PA I N O F O R S S A P R I N T

Mielenterveysmessujen seminaarit keräävät vuosittain satoja mielenterveysalan ammattilaisia

hakemaan uutta tietoa ja työkaluja omaan arkeensa. Lämpimästi tervetuloa!

Olemme pyrkineet kokoamaan messujen ammattilaisille suunnatun annin siten, että siitä olisi

mahdollisimman helppo koota omaa työtä hyödyttävä paketti.

Esimerkiksi nuorten kanssa työskenteleviä saattavat kiinnostaa tiistain peräkkäiset seminaarit

nuorten traumoista ja digipelien hyödyntämisestä mielenterveystyössä. Diagnoosin jälkeistä

tulevaisuutta pohtiville on keskiviikkona tarjolla erittäin käytännönläheiset seminaarit mielekkään

arjen ja oikean osallisuuden rakentamisesta toipumisorientaation merkeissä ja kokoelma töihin­

paluun tukemisen toimiviksi todettuja käytäntöjä Työelämä ja osallisuus ­seminaarissa.

Mukana ovat myös tutut, haastavat ja kiinnostavat aiheet, joista tuotetaan jatkuvasti uutta

tietoa: persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Myös nämä seminaarit ovat peräkkäin.

Ammattilaista innostaa uusi tieto ja uudet toimintamallit, mutta ei pidä väheksyä myöskään

omaa jaksamista vaativassa työssä. Tänäkin vuonna puhutaan voimavarojen säilyttämisen ja

palautumisen keinoista, esittelyvuorossa uudet ihmisläheiset ”it­taidot” sekä mindfullness.

Haluamme aina myös tarjota hieman ekstraa sekä seminaareihin osallistuville ammattilaisille

että näyttelyyn ja yleisöluentoihin edullisen pääsylipun hinnalla tutustuvalle yleisölle.

Niinpä molempina messupäivinä on maksuton, kaikille avoin puolen päivän seminaari: tiistaina

on luvassa tuoretta tutkimustietoa päihde­ ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyistä ja

haasteista, keskiviikkona on mahdollisuus tutustua kokemusasiantuntijoiden rooliin palvelujen

kehittämisessä – onhan palvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen yksi hallituksen kärkihankkeista.

Tähän julkaisuun on koottu seminaarien ja yleisöluentojen lyhennelmät. Messujen jälkeen

kokoamme alustajien esitykset Slideshareen – kannattaa siis kysyä kiinnostavan esityksen

pitäneeltä alustajalta, löytyykö sieltä myös hänen aineistonsa!

4

1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman traumahistorian A-saliYlisukupolviset traumat näkyvät nuoren persoonan kehitykses­sä. Miten ne vaikuttavat läheisiin ja nuorten kanssa työskente­leviin? Miten tulkita nuoren käytöstä ja oireita?

9:00 Seminaarin avausPuheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto

9:10 Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempi­suhteet puuttuvat?Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti (Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja

10:10 Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussaAnne Suokas-Cunliffe, johtaja, psykologi, psykoterapeutti, Traumaterapiakeskus

11:10 Kokemuspuheenvuoro11:30 Kysymyksiä ja keskustelua11:45 Seminaari päättyy

2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset hyötykäyttöön mielenterveystyössä A-saliTutkittua tietoa, käytännön esimerkkejä ja lyhyt toiminnallinen tuokio samassa paketissa. Ota oma älypuhelin tai tabletti mukaan, seminaarissa on käytössä reaaliaikainen viestiseinä.

13:15 Seminaarin avausPuheenjohtaja Johannes Hovi, perustaja, Heimo-yhteisö

13:30 Mielenterveyden tukeminen digisovelluksilla. Missä Suomessa mennään digiauttamisessa?Raimo Lappalainen, professori, Jyväskylän yliopisto

14:15 Voimauttava vuorovaikutus verkossaSatu Raappana-Jokinen, verkkokriisityön päällikkö, Suomen Mielenterveysseura

15:00 Kysymyksiä ja vastauksia15:15 Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa

Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks -projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu

15:45 Kysymyksiä, keskustelua ja palaute viestiseinän kautta16:00 Seminaari päättyy

3 Persoonallisuushäiriöt F-sali Millaisia ongelmia persoonallisuushäiriöt aiheuttavat? Millaiset menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi työvälineiksi?

9:30 Seminaarin avausPuheenjohtaja Tarmo Raatikainen, liittovaltuuston puheenjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto

9:40 Persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät ongelmatHannu Lauerma, lääket. tri, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala, tutkimusprofessori, THL

10:45 Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työskennellessäni? Käytännön työskentely persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssaPertti Hakkarainen, psykologi, Helsingin vankila

11:30 Kokemuspuheenvuoro: pitkän eristyksen vaikutukset persoonaan ja mielenterveyteenJan Jalutsi, KRIS

12:00 Kysymyksiä ja keskustelua12:15 Seminaari päättyy

4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet F-saliSkitsofrenian hoito on kehittynyt harppauksin viime vuosina. Seminaarissa käsitellään mm. sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen tukemista.

13:45 Seminaarin avausPuheenjohtaja Kimmo Hane, kuntoutuspäällikkö, Mielenterveyden keskusliitto

13:50 Skitsofrenian hoidon uudet tuuletEila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö, Kellokosken sairaala

14:50 Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminenLeif Berg, toiminnanjohtaja, FinFami Uusimaa ry

15:50 Kokemuspuheenvuoro: miten opin ja onnistun arjen askareissa?

16:05 Kysymyksiä ja keskustelua16:15 Seminaari päättyy

Päihde- ja mielenterveysyhteis- työssä on voimaa – vai onko? H-saliPäihde­ ja mielenterveystyön yhdistämisen hyödyt, jännitteet ja haasteet tuoreiden tutkimustulosten valossa. Yhteistyö­kumppani: Päihde­ ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjel­ma MIPA

9.15 TervetuloaPuheenjohtaja Jukka Valkonen, erityisasiantuntija, Suomen Mielenterveysseura

9.20 Päihde­ ja mielenterveysjärjestöjen yhteistyö – tarve, haasteet ja mahdollisuudetSari Jurvansuu, tutkija, EHYT

9.45 Kommentti: Järjestöjen välinen yhteistyö käytännössäAnne Alakiuttu, FinFami Uusimaa ry ja Katja Malin-Kaartinen, Tukikohta ry

10.15 Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakykyTuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö

10.40 Kokemusasiantuntijan kommentti: Vastaako tutkimustieto todellisuutta? Jari Mehto

11.00 Tauko11.15 Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden rooli päihde­ ja

mielenterveystyössäJouni Puumalainen, Mielenterveyden keskusliitto ja Kuntoutussäätiö

11.40 Kommentti: Miten kokemusasiantuntijuus otetaan huomioon kunnan päihde­ ja mielenterveysstrategiassa?Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön palvelupäällikkö, Järvenpää

11.55 Seminaarin päätös

11–11:45 G­sali Tunteet – väylä itsetuntemukseenMarika Rosenborg, kouluttaja, eroasiantuntija, Uuden elämän värit12–12:45 A­sali Kuinka uneton oppi nukkumaan?Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija12–12:45 G­sali Hyvinvointia liikunnasta – kyytiä kaamokselleLauri Pyykkönen, liikuntaterapeutti, Golden Rainbow Oy12–12:45 H­sali Mind­Body Bridging – mielen työväline arjessaMonica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumatera-peutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti12:45–13:30 F­sali Apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin? Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy – järjestämisen ammattilaiset13–13:45 H­sali Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta13–13:45 G­sali Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelleSyö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto 14–14:45 G­Sali Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto14–14:45 H­sali Kokemuskirjasto: Onko järjen käyttö kiellettyä mielenterveyskuntoutujien hoidossa? Omaisen näkökulma Tiina Saarinen 15–15:45 G­sali Toisen ihmisen merkitys terveydelleVienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL, terveysviestinnästä väitellyt biotieteilijä ja tutkija16–16:45 A­sali Iloa ja energiaa arkeen! Maaretta Tukiaisen live talk show sinulle, joka etsit inspiraation lähteitä arkeesi tai työhösi. Iloisen ja energisoivan tuokion tarjoaa Tunne & Mieli -lehti.16–16:45 H­sali 4 minuuttia päivässä pitää hammaslääkärin loitolla Sini Tienhaara, terveyden edistäjä, Suun terveydenhuolto, Helsingin kaupunki

Mielenterveysmessut 2016

Tiistai 22.11 .2016 Seminaarit

yleisöluennot

maksuton

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

5

ANNATHAN LUENNOITSIJALLE RAUHAN JA POISTUT HALUTESSASI SALISTA VAIN LUENTOJEN VÄLILLÄ. KIITOS!

yleisöluennot

maksuton

keskiviikko 23.11 .2016 Seminaarit

5 Missä mielenterveys sijaitsee? A-saliSeminaarissa pohditaan mm. ihmisen kehitystä vuorovaikutus­suhteessa, auttamisjärjestelmien kykyä tukea hyvinvointia ja dialogin synnyttämistä psykoosia hoidettaessa.

9:00 Seminaarin avausPuheenjohtaja Outi Ståhlberg, kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti, Mielenterveyden keskusliitto

9:10 Yhteinen matka dialogisuuteen ja avoimen dialogin hoitomalliinPekka Holm, perheterapeutti VET, lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja ja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psyko-terapian professori, Jyväskylän yliopisto

12:00 Seminaari päättyy

6 Voimavaroja työhön – käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen! A-saliSeminaarissa esitellään uudet ihmisläheiset ”IT­taidot” sekä yksinkertainen menetelmä hyödyntää mindfulnessia työ­ ja muun hyvinvoinnin lisäämiseksi.

13:15 Seminaarin avaus13:20 Mielen hyvinvointia työelämässä

Tony Dunderfelt, psykologi, kirjailija14:20 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksia

Kati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto14:40 Hyväksyvä myötätunto ja läsnäolon taito voimavarana työssä

Miia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti (psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja

15:20 Kysymyksiä ja keskustelua15:30 Seminaari päättyy

7 Recovery eli toipumisorientaatio: näkökulmia arjen osallisuuteen F-sali Toipumisorientaation lähtökohtana on, että täysipainoista ja mielekästä elämää voi elää mielenterveyshäiriöistä huolimatta. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

9:30 Seminaarin avausPuheenjohtaja Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto

9:40 Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän näkökulmastaEsa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL

10:20 Käytännön näkökulma asumispalvelun arjessaHeikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö

10:50 Kokemuspuheenvuoro: toipuminen ja kohti uutta mielekästä elämää

11:05 Paneeli: Millaista on mielekäs arki sairastumisesta huolimatta?Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö • Anne Ovaska, projektikoordinaattori, VÖLJ -hanke, A-klinikkasäätiö, Sisä-Suomen palvelualue • Päivi Rissanen, VTT, tutkija, Mielenterveyden keskusliitto • Tytti Poutanen, sairaanhoitaja, Vuosaaren perhekeskuskokeilu

12:30 Seminaari päättyy

8 Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmä F-saliTietoa huumeista ilmiönä, huumeriippuvuudesta ja hoidosta asiantuntijan, kokemusasiantuntijan ja lakimiehen näkökulmasta. Yhteistyökumppani: A­klinikkasäätiö

13:45 Seminaarin avausPuheenjohtaja Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto

13:50 Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässäAntti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällikkö, A-klinikkasäätiö

14:50 Riippuvuudesta toipuminen hoitojärjestelmän voimavaranaHanna-Leena Hurri, kokemusasiantuntija

15:15 Lakimiehen näkökulma – asiakkaan oikeudesta hoitoonMerja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto

15:45 Kysymyksiä ja keskustelua16:00 Seminaari päättyy

9 Työelämä ja osallisuus H-saliMiten tuetaan töihinpaluuta, kun takana on mielenterveys­syiden takia myönnetty sairausloma? Tule tutustumaan toimiviin käytäntöihin. Puheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto

13:15 Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavaratJaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM

14:00 Mielenterveys ja psyykkisen työ­ ja suorituskyvyn haasteetSara Nurminen, psykologi, Työkyvyntutkimuspoliklinikka, HUS

14:30 Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti koulutetuille mielenterveyskuntoutujilleMarita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, OrtonPro

15:00 Työyhteisövalmennus työllistymisen ja työssäpysymisen tukena: työnantajan ja työntekijän kokemuksia Ratko­mallistaPia Alarto, kokemusasiantuntija • Annastina Sorsa, Autismisäätiö • Jaana Söder, vt. esimies, Autismisäätiö • Ilse Virtanen, esimies, Autismisäätiö

15:30 Voimavaravalmennuksen kokemuksia ja työkalujaJyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto

16:00 Seminaari päättyy

Ruohonjuuresta kajahtaa – palveluiden käyttäjät palveluita kehittämässä H-saliPalvelunkäyttäjien aseman vahvistaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Seminaari esittelee käytännönläheisesti kokemusasiantuntijatoimintaa eri palvelujen kehittämisessä. Yhteistyökumppani: KoKoA ry

9:15 Seminaarin avausPuheenjohtaja Riikka Nieminen, tutkija, kokemusasiantuntija, KoKoA ry

9:25 Mikä on KoKoA ry – koulutettu kokemusasiantuntijuus SuomessaMarjo Kurki, Ttt, erikoistutkija, puheenjohtaja, KoKoA ry

9:45 Päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto Vantaan terveysasemillaHannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki

10:15 Virkisty venytellen – venytyksiä ja hengitysharjoituksiaKati Rantonen, liikuntasihteeri, Mielenterveyden keskusliitto

10:30 ”Villi ja epävakaa”, nyt tietoinen, toipunut ja tasoittamassa tietä muiden kuntoutumisessaRiikka Nieminen, kokemusasiantuntija

11:00 Miksi asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen?Nina Osenius, kokemusasiantuntija

11:30 Keskustelu11:45 Seminaari päättyy

9:15–10:45 G­sali Opetus asiakkaan kohtaamiseksi Tanja Hirschovits-Gerz, Sokra, THL sekä Sisko Salo-Chydenius, A-klinikka-säätiö, Sami Henttonen, Lumme ry ja Sami Munther, KoKoA ry. 11–11:45 G­sali Asiakkaan osallisuus omaan hoitoonsa Marja Rask, yksilö-, pari- ja puheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Tmi Avoinmieli – ratkaiseva askel ja Tuija Tiainen, pari- ja perheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Terapiapalvelu Metsäpolku12–12:45 G­sali Mielenterveyttä netistä – Mielenterveystalo.fiEero-Matti Koivisto, projektipäällikkö, IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linja (HYKS)12–12:45 H­sali Avaimia miesten hyvinvointiin Peter Peitsalo kehittämispäällikkö, Miessakit ry12:15–13 A­sali Pienet teot ovat helpoin tie onneen Markku Ojanen, psykologian emeritusprofessori, Tampereen yliopisto12:45–13:30 F­sali Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa – itsensä kohtaamisen taidot Maaret Kallio, psykoterapeutti ja tietokirjailija 13–13.45 G­sali Eväitä iäkkäiden mielen hyvinvointiin Sirkkaliisa Heimonen, PsT, Ikäinstituutin toimialapäällikkö14–14:45 G­sali Penno, ilmainen työkalu rahanhallintaan Maija Isaksson, projektisuunnittelija ja Minna Markkanen, kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö15–15:45 G­Sali Kipu ja masennus Kirsi Marjaana Räsänen ja Anna Giss, Suomen Kipu ry

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

Tutustu näyttelyyn! Lounas tarjolla ravintola

Gardenissa (10 €).

6

978 951 31 7177 3

1 Nuoren oireilu kertoo vanhemman traumahistorian Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg, Mielenterveyden keskusliitto

Nuoren hyvinvointi – mitä sille tapahtuu, kun vanhempisuhteet puuttuvat?

Pirjo Tuhkasaari, psykoterapeutti (VET), koulutuspsykoterapeutti (Therapeia-säätiö), pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja

Psyykkinen kehitys läpi ihmisen elämän toteutuu suhteessa toiseen. Sisäistetty kokemus eläytyvästä yhteydestä ja rakaste­tuksi tulemisesta kantaa luottamuksena uusien yhteyksien muodostamiseen.

Ydinminuus syntyy lasta varten olevan vanhemman läsnä­olosta. Sisäistetty, riittävän hyvä kokemus toisesta ja omasta itsestä helpottaaa luopumista ja menetyksistä selviytymistä. Hyvä sisäinen objekti muodostaa minuuden ytimen, jonka avulla selvitään myös väistämättä kohdattavaksi tulevan pettymyksen ja ”pahan” kanssa.

Varhaisen hoivan, kannattelevan, sisällyttävän (Bion 1962; container-contained) vuorovaikutuksen merkitys lapsen ajattelevan mielen kehittymisen, tunne­elämän ja integraation kannalta on ratkaiseva.

Vanhemmuuden puute merkitsee traumaattista kokemusta ja vahingoittaa lapsen kehitystä – vanhemman puuttumisen voi surra. Yhteydettömään tilaan jäänyt oman itsen puoli näyttäytyy nuoren ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemuksina. Nuoruusiässä kerrataan ja siihen tiivistyvät kaikki aikaisemmat kehitysvaiheet ja niissä koettu. Regressiiviset palautumiset takaisin lapsuuden eri ikävaiheisiin saattavat jälkikäteisesti nostaa aktiivisiksi merkityksiä vanhojen kokemusten (Freud 1895b; nachträglicheit) muistoista.

Kun nuori voi huonosti, pelkästään hänen käyttäytymiseen­sä tai ongelmiinsa fokusoiminen ei riitä, vaan on tärkeää tutkia ja ymmärtää, mihin ongelmat ja pahoinvointi liittyvät. Vanhem­pien syyllistäminen ei auta, vaan ymmärrystä tulee etsiä tekijöistä, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen ylisukupolvisesti. Vanhempien omat kasvuhistorian traumaattiset kokemukset näyttämöllistyvät perheen suhteissa. Avuttomuus ja keinotto­muus vastata lapsen iänmukaisiin tarpeisiin voi tuntua yli­voimaiselta. Nuoren eriytyminen aktivoi vanhemman omat ero­ ja hylkäämiskokemukset. Vastakkainasettelun välttämisek­si nuorelle ei mahdollistu pettymysten käsittely, ”hyvän” ja ”pahan” integraatio. Pettymys vanhempaan kääntyy omaan itseen ja omaan ”mokaamiseen” ego­destruktiivisen superegon turvin. Nuori ”säästää” vanhempia omilta huoliltaan ja kehityk­sellisiltä prosesseiltaan. Nuori kokee olevansa yksin, hän ei tiedä, välittääkö minusta kukaan, mikä minusta tulee.

Nuoren ongelmien taustalla olevien vanhemman trauma­siirtojen ajoittuminen voi toteutua missä tahansa kasvuhistorian vaiheessa vanhempisuhteen puuttuessa ja kaltoinkohtelussa. Nuoren oire paljastaa vanhempien traumahistorian. Identifikaa­tiot vanhempien tiedostamattomiin siirtoihin vaikeuttavat lapsen erillistymis­ ja yksilöitymiskehitystä, omaa subjektiutta, kykyä psyykkiseen työhön ja symbolisaatioon. Lapsi on erityisen

haavoittuva, kun hän altistuu molempien vanhempien traumakokemuksiin liittyville siirroille. Näitä tilanteita on löydettävissä perheissä, missä nuori oireilee ADHD­, anoreksia­, itsemurhayritys­, depressio­, päihde­, käyttäytymis­häiriö­, pakkoneuroosi­, paniikki­, viiltely­ ja syrjäytymisoirein.

Vauvaikä on kriittinen ajanjakso vanhempien traumojen mahdolliselle välittymiselle sukupolvelta toiselle ja trauman siirtyminen voi tapahtua monien polkujen ja vaikutusmekanismien kautta (Punamäki & Isosävi 2013: biologis-fysiologinen reitti – trauman vaikutus sikiöaikaiseen ja varhaiseen stressinsäätelyyn; psykologinen reitti – trauman vaikutus vanhemmuuden kokemuksiin; vuorovaikutuksellinen reitti – trauman vaikutus vanhemman käyttäytymiseen.)

Ihmisen tiedostamaton on ylisukupolvinen ja ylisuku­polvisuus on dynaamista. Siirrot tapahtuvat tiedostamattomasti projektioiden, sijoittavien samastumisien, tunteensiirtojen, sisäistysten ja samastumisien kautta.

Sukupolvien sisäkkäisyys ja narsistiset siirrot ovat vähintään kolmen sukupolven tiedostamattomia samastumisprosesseja. Nuori voi olla kiedottuna vanhempiensa elämään ja historiaan liittyviin salaisuuksiin ja pelkoihin, ilman että hänelle on koskaan niistä puhuttu, ja juuri silloin. Vanhemman salaisesta historiasta voi muodostua lapsen psyyken rakenteiden osa. Lapsesta voi tulla se, mitä kumpikaan vanhemmista ei hyväksynyt omassa historiassaan tai mitä hän ei hyväksy omassa itsessään (Faimberg 2005; Tuhkasaari 2013).

Yhä useammin lapsen ja nuoren menetysreaktiot diagnosti­soidaan psyykkiseksi tai neurologiseksi häiriöksi. Diagnooseja kehitetään oireiden perusteella ja oireen nimeämisen ajatellaan olevan myös sen selitys. WHO on todennut, että mielenterveys syntyy sosiaalisissa suhteissa ja sitä on hoidettava sekä sosiaalisten, että yksilötason keinoin. (Verhaeghen 2013; Lilja 2014).

Silloin, kun hoidetaan vain oiretta ja ongelmaa, mutta sen yhteydet jäävät tutkimatta, tuetaan siirtojen jatkumista. Taakkasiirroista on voitu selviytyä, mutta niihin liittyviä merkityk­siä ei ole voitu käsitellä. Kauhukokemus ei voi siirtyä mennei­syyteen ennen kuin se on voitu kokea nykyhetkessä ja saatu siten omaan kontrolliin. Tämä kaikki voi tapahtua psykotera­peuttisessa yhteistyösuhteessa nuoren kanssa, tarpeenmukais­ten rakenteellisten tekijöiden turvaamana. Tilanteessa tulisi tutkia myös perhe­ ja paripsykoterapian tarpeenmukaisuus.

Nuoret tuottavat koulun ihmissuhteisiin ”näyttämön”, jonka käsikirjoitus on kirjoitettu lapsiin ja nuoriin tallentuneista traumaattisista kokemuksista, ”puhekiellossa olevista tilanteista”.

Nuoren kokemusten näyttämöllistyminen (enactment) esim. lastensuojelussa tarkoittaa tiedostamattomia ilmiöitä, jotka toteutuvat nuoren jo aikaisemmin kokeman kanssa saman­muotoisena. Tilanteen traumaattisuudesta johtuen viranomai­nen menettää oman ajattelukykynsä ja ammatillisuutensa, hän toimii nuoren virittämän emotionaalisen prosessin vaikuttama­na. Kyse voi olla viranomaisen sijaistraumatisoitumisesta,

tiistai 22.11 .

7

978 951 31 7177 3

työssä tai/ja omassa elämässä olevasta liiallisesta kuormituk­sesta.

Niin subjektiivisena kokemuksena kuin yhteiskunnallisesti on merkittävää, kun nuorelta puuttuu vanhemmuus, missä voi prosessoida kaikkea sitä, mitä omaan kasvuun tarvitaan, prosessit eivät jää toteutumatta vaan ne siirtyvät yksilöllisiksi ja/tai yhteiskunnallisiksi tuhoaviksi ilmiöiksi. Nuorilla on omat aseensa, joilla auktoriteettiprotestit, pettymys ja aggressio kanavoidaan. Tarve on vastuullisesta aikuisuudesta ja vanhemmuudesta, todellisuuksien kohtaamisesta sekä niiden jakamisesta.

Ylisukupolvinen trauma nuoren oireilussaAnne Suokas-Cunliffe, psykologi, traumapsykoterapeutti (VET)

Vanhemman traumat voivat siirtyä lapseen monin tavoin, vaikka ruumiillista pahoinpitelyä ei tapahtuisi ja vanhempi pyrkisi olemaan mahdollisimman erilainen kuin omat kaltoin­kohtelevat vanhemmat olivat aikoinaan.

Avuton ja tarvitseva lapsi toimii monesti vanhemmilleen traumalaukaisijana. Kun vanhemman omat ylivoimaiset menneisyyden kokemukset aktivoituvat, vanhemman huomio siirtyy lapsen tarpeista vanhemman omaan tunnetilaan ja sen hallintaan. Tällöin lapsi voi tulla tunnetasolla laiminlyödyksi. Jo varhaislapsuudessa lapsen tarvitsevuus voi nostaa vanhem­man omat traumaattiset yksinjäämisen ja kaltoinkohtelun kokemukset pintaan eikä vanhempi voi toimia rauhoittavana ja lohduttavana sylinä lapselleen, vaan on psyykkisesti poissa tai käyttäytyy vihamielisesti lastaan kohtaan, koska lapsi laukaisee vanhemman kiellettyjä ja pois sysättyjä avuttomuuden ja tarvitsevuuden tiloja.

Rauhoittavan aikuisen puute voi näkyä nuoren käyttäytymi­sessä tunne­ ja tarvetilojen säätelyn vaikeutena. Varhaisessa kiintymyssuhteessa rauhoittavan vanhemman puuttuessa ei yhteys omaan kehoon ja omiin tarpeisiin ole kehittynyt riittäväs­ti, ja tarpeet ja tunnetilat saattavat olla hallitsemattomia ja

harkintakyky on kehittymätön. Varsinkin kaltoinkohtelua kokeneilla nuorilla elimistö voi olla jatkuvassa hälytystilassa ja uhan tunne ja tarve puolustautua aktivoituu tilanteissa, joissa ei todellista vaaraa ole. Toisinaan nuori on tullut niin riippuvaiseksi ylivoimaisiin tilanteisiin liittyvästä hormonaalisesta eritykses­tään, että hakeutuu jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin tunteak­seen olevansa elossa.

Itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä voi olla merkki laiminlyödyn lapsen puutteellisesti kehittyneestä tunteiden säätelyjärjestelmästä. Laiminlyöty lapsi voi oppia jo varhain vahingoittamaan itseään aktivoidakseen puuttuvan rauhoitta­van vanhemman sijasta sisäisen rauhoittavan hormonaalisen erityksen. Nuori voi viillellä, koska joutuu esimerkiksi äärim­mäisten ahdistuksen tai häpeän tunteiden valtaan, koska kyky ajatella omaa mieltä ja säädellä tunteita on riittämättömästi kehittynyt vuorovaikutuksellisen säätelyn puutteen vuoksi. Nuori voi myös viillellä tai muulla tavoin vahingoittaa itseään, jos on tottunut kapeuttamaan tietoisuuttaan selvitäkseen ylivoimaisista tilanteista. Joskus yksin koetuissa ylivoimaisissa tilanteissa kehittynyt transsitaipumus tai tietoisuuden tilan kapeuttaminen on niin voimakasta, että itsensä vahingoittami­sen kautta nuori saa takaisin tunteen, että on omassa kehos­saan sen sijaan, että leijailisi itsensä ulkopuolella epätodellisuu­den tunteessa.

Jos nuori on kokenut ruumiillista tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, rankkaa eristämistä tai hylkäämis­tä rangaistuksena, hän on saattanut sisäistää julman kokemuk­sen vanhemmastaan mieleensä. Rankaiseva, mitätöivä ja sosiaalisesti eristäytymistä tukeva vanhemman sisäistys saattaa tehdä nuoren mielestä vankilan, joka estää mielihyvän kokemuksen tai vapautumisen lapsuuden säännöistä. Vaikeim­missa kaltoinkohtelevan vanhemman sisäistämisen muodoissa nuori voi kuulla vanhempansa säännöt ääninä, jotka käskevät ja estävät elämästä ja tekevät nuoresta itsetuhoisen tavalla, johon hänellä on vähän ymmärrystä. Toisinaan vakavasti traumatisoi­tuneen ja dissosiaatiohäiriöisen nuoren oirekuva vastaa skitsofrenian oirekuvaa, vaikkakin näissä tapauksissa nuoren hoidon olisi hyvä olla psykoterapiaa, joka on vakaviin trauma­peräisiin häiriöihin toimivin hoitokeino.

tiistai 22.11 .

8

2 Kohtaamisia verkossa – digisovellukset hyötykäyttöönPuheenjohtaja: perustaja Johannes Hovi, Heimo-yhteisö

Hyötypelit käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa

Katja Raitio, lehtori, projektipäällikkö, Pelaten osalliseks -projekti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu

Digitaalisten pelien suosio on kasvanut mobiililaitteiden yleistyessä ja digitaalisia pelejä aktiivisesti pelaavia on jo reilusti yli puolet suomalaisista. Samanaikaisesti sosiaali­ ja terveyden­huollossa on käynnissä laaja uudistus, jonka eräänä tavoitteena on ottaa aktiivisesti käyttöön uusia digitaalisia palveluita. Yhtenä digitalisten palveluiden jalkauttamisen muotona on pelillistämisen ja pelillisyyden aktiivinen hyödyntäminen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisten hyötypelien (serious games) aktiivista käyttöönottoa sekä sen pohtimista, kuinka ei­hyötykäyttöön suunniteltuja digipelejä (leisure games) voisi hyödyntää osana asiakastyötä sosiaali­ ja terveysalalla.

Pelien hyötykäyttöä mielenterveyshäiriöiden hoidossa on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi masennuksen hoitoon on kehitetty pelillisiä interventioita, joissa joko taistellaan avattarella masennusta vastaan tai harjoitellaan omien oireiden puheeksi ottamista (mm. SPARX­peli, eSMART­MH, Beating the Blues, TFD) ja ne on todettu varteenotettaviksi hoitomuodoiksi etenkin nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Myös alun perin ei­ hyötykäyttöön suunnitelluilla digipeleillä (mm. The Journey ja Dojo) on saatu lupaavia tuloksia esimerkiksi ahdistuksen hoidossa sekä aggression hallinnassa, kun peleihin on lisätty Biofeedback­ominaisuus. Palautteen avulla pelaaja pääsee konkreettisesti tunnistamaan omaa pelinaikaista reagointia sekä harjoittelemaan esimerkiksi itsesäätelytaitojaan (esim. Nevermind ja Playmancer).

Ammattilaiset saattavat kuitenkin pitää digipelaamista haitallisena ilmiönä eikä pelillisyyteen liittyvää potentiaalia hyödynnetä riittävästi. Pelaamiseen liittyy paljon myyttejä ja

ennakkoluuloja, jotka ohjaavat työskentelyä. Parhaimmillaan pelimekaniikka voi kuitenkin tarjota haasteita, mahdollisuuksia, kilpailua, yhteistoiminnallisuutta, palautetta, palkitsemista, vuorovaikutusta ja voittamista. Peleillä on mahdollisuuksia itseohjautuvuuden tukemisessa ja ne mahdollistavat virheistä oppimisen. Koska kyseessä on vain ”peli”, niiden kautta voi tehdä erilaisia ratkaisuja sekä kokeilla tilanteita eri rooleista tai näkökulmista käsin. Niiden avulla voi toistaa samoja tilanteita tai harjoituksia sekä saada välitöntä palautetta suorituksesta. Pelit mahdollistavat myös todellisuuspakoilun sekä tarjoavat ajanvietettä. Mutta kuinka voisin uteliaasti tutkia, mitä hyötyjä pelaaminen voi asiakkaalleni tuottaa?

Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamissa hankkeissa Pelaten terveeks? ja Pelaten osalliseks haastetaan mielen­terveysalan ammattilaiset pohtimaan ja ottamaan käyttöön hyötypelejä osana omaa asiakastyötä. Pelaten terveeks? ­hankkeen haastatteluissa nousi esiin, että mielenterveys­kuntoutujat olisivat valmiita kokeilemaan uusia digitaalisia palveluita, mutta työntekijöiden asenteet digitaalisuutta kohtaan olivat ristiriitaisia eikä esimerkiksi digipelejä koettu ”oikeana työnä”. Pelaten osalliseks ­hankkeen studiosessioissa taas nuoret, jo paljon pelaavat, tutustuttavat ammattilaiset ja kokemus­asiantuntijat pelaamisen ilmiöön sekä siihen, mitkä asiat motivoivat pelaamaan ja mitä hyötyä pelaamisesta voi olla.

Hankkeen alustavat tulokset ovat lupaavia. Studiosessioissa on ravisteltu pelaamiseen liittyviä asenteita ja testattu ennakko­luulottomasti erilaisia pelejä sekä pohdittu niiden käyttöä sekä osana omaa arkea että työtä.

Lisätietoa verkkosivuilta, blogista ja Facebookista www.jamk.fi/pelatenosalliseks

Katso myös hankkeessa rakennettu vapaasti käytettävien hyötypelien katalogi: www.jamk.fi/pelikatalogi

tiistai 22.11 .

Tutustut

ul

eva i s u u tees

i!

9

3 PersoonallisuushäiriötPuheenjohtaja: liittovaltuuston puheenjohtaja Tarmo Raatikainen, Mielenterveyden keskusliitto

Mitä olen oppinut persoonallisuushäiriöistä vankilassa työskennellessäni? Käytännön työskentely persoonallisuushäiriöisiksi diagnosoitujen kanssa

Pertti Hakkarainen, psykologi, psykoterapeutti (VET), Helsingin vankila

Suomalaisista vangeista tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin suurella osalla vangeista on persoonallisuushäiriön ja päihde­häiriön diagnoosiyhdistelmä (mm. Joukamaa ja työryhmä 2010). Kliininen kokemukseni Helsingin vankilassa vastaa täysin näitä tutkimustuloksia.

ICD–10 puolestaan toteaa ”Persoonallisuushäiriöt (F60) ovat syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja. Ne ilmenevät joustamattomina käyttäytymisvasteina hyvin monen­laisissa elämäntilanteissa.” sekä ”Nämä käyttäytymismuodot ovat äärimmäisen tai huomattavan poikkeavia verrattuna kulttuurin keskimääräisen edustajan tapaan havaita, ajatella, tuntea ja varsinkin suhtautua muihin. ”

Pidän näitä määrittelyjä erittäin kuvaavina. Samalla selittyy sekin, miksi niin moni lopulta vankilaan päätynyt on saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin – hän on toiminut ympäröiväs­tä valtakulttuurista niin poikkeavalla tavalla, että moisesta toiminnasta on ajan saatossa lakiin määrätty sanktiot.

Rikosseuraamuslaitoksen arvoihin kuuluu usko muutoksen mahdollisuuteen. Työskentelemme päivittäin, jotta voisimme auttaa muutokseen motivoituneita vankeja muuttamaan niitä lain ja hyvän elämän kannalta kriittisiä havaitsemisen, ajatte­lun, tuntemisen, muihin suhtautumisen sekä etenkin toiminnan tapoja, jotka ovat luoneet tai ylläpitävät rikollista ja vahingoit­tavaa käyttäytymistä. Lähestymmekin asiaa useimmiten käytöksestä lähtien. Tiettyihin rikoksiin tai tiettyyn ongelmalli­sen toimintaan (tyypillisimpänä päihteiden liikakäyttö) kohdis­tuvat interventiot tähtäävät sekä käytännön toiminnan välittömään muuttamiseen että käyttäytymisen takana olevien havaitsemisen, ajattelun tuntemisen ja toisiin suhtautumisen tapoihin.

Esimerkiksi seksuaali­ tai väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kanssa käydään ryhmäohjelmissa systemaattisesti läpi tekoihin johtaneita ajattelun ja toiminnan tapoja. Päihdekäytön syitä ja mekanismeja sekä raittiin elämän edellytyksiä taasen työstetään mm. yhteisökuntoutuksen keinoilla. Useimmiten interventioiden taustateoriana ovat kognitiivis­behavioraalinen teoria sekä hyvän elämän (http://www.goodlivesmodel.com/) ja rikoksista irtautumisen (desistance) mallit. Lyhyesti sanottuna opetellaan havaitsemaan, millainen oma ajattelu johtaa rikoksiin ja sitten opetellaan uusia tapoja ajatella, tuntea, suhtautua muihin ja ennen kaikkea: uusia tapoja toimia.

Vankilassa olen oppinut yhteisen kielen löytämisen tärkeyden. On hyvä ymmärtää, miksi niin moni vanki asennoi­tuu asioihin ja ihmisiin tietyllä dysfunktionaalisella tavalla. Kehityshistorian muokkaamat tavat havainnoida ympäristöä ja suhtautua muihin tulee työskentelyssä ottaa huomioon ainakin kolmella tapaa.

Ensinnä vankilan tai sen henkilökunnan ei tule jatkuvasti uusintamalla ylläpitää ja vahvistaa dysfunktionaalisia tapoja havainnoida, ajatella ja tuntea. Esimerkiksi persoonallisuus­häiriöihin usein liittyvää mustavalkoajattelua ei ole syytä vahvistaa korostetulla vastakkainasettelulla. Toiseksi ei tule tulla mukaan vedetyksi asetelmiin, vaikka asiakas/vanki ne tilantee­seen toisikin. Esimerkiksi tunne­elämältään epävakaaseen persoonallisuuteen liittyviin tunteenpurkauksiin on syytä suhtautua maltillisesti ja vakaasti, ei vastaten vastaavan­ laisella tunteenpurkauksella tai impulsiivisella vallankäytöllä.

Tämä pitää sisällään kolmannen tärkeän seikan eli sen, että voimme päivittäin omalla toiminnallamme mallittaa toimivia tapoja havainnoida, kohdata, olla vuorovaikutuksessa ja käyttäytyä. Voimme toimia luotettavasti, tunne­elämältämme vakaasti, pitkäjänteisesti ja rakentavalla vuorovaikutustavalla. Kuten kasvatustieteiden emeritaprofessori Lea Pulkkinen eräässä seminaarissamme totesi, syrjäytymistä voidaan pysäyttää vastaamalla haasteelliseenkin erilaisuuteen rakentavalla tavalla.

Luennossani tulen avaamaan yllä käsiteltyjä asioita esi­merkkien ja vankilassa usein ilmenevien ilmiöiden kautta. Käytän esimerkkejä epäsosiaalisen persoonallisuuden, tunne­elämältään epävakaan persoonallisuuden ja vaativan persoonallisuuden ilmenemismuodoista.

tiistai 22.11 .

10

4 Skitsofrenia ja kuntoutumisen haasteet Puheenjohtaja: kuntoutuspäällikkö Kimmo Hane, Mielenterveyden keskusliitto

Skitsofreniahoidon uudet tuuletEila Sailas, LL, tulosyksikön johtaja, psykiatrian tulosyksikkö, Kellokosken sairaala

Skitsofreniaa pidettiin pitkään huonoennusteisena ja vaikeas­ti hoidettavana sairautena. Sairauden pitkäaikaisennuste on kuitenkin mainettaan parempi ja vaihtelee täydellisestä paran­tumisesta vakaviin kroonistuneisiin tiloihin. Oireilua ymmärre­tään nykyisin paremmin, hoitojärjestelmä kykenee tarjoamaan monimuotoista kuntoutusta ja kuntoutujien ja heidän omaisten­sa toiveita ja mielipiteitä huomioidaan aiempaa tarkemmalla korvalla. Skitsofrenian hoidossa tavoitteet asetetaan korkealle: sairauden oireet pyritään hoitamaan, mutta ennen kaikkea tavoitellaan elämänlaatua, hyvää toimintakykyä ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Lääkehoito on edelleen skitsofrenian hoidossa keskeistä. Lääkkeisiin liittyy kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, minkä vuoksi käytetyt lääkeannokset ovat pienentyneet ja lääke­hoidon toteutuksessa on tapahtunut muutoksia. Lääkehoidon haitoista on myös saatu lisäselvyyttä. Kognitiivisesta psyko­terapiasta on todettu olevan hyötyä psykoosisairauksien hoidossa ja siksi olisi tärkeää, että jokainen psykoterapiaa toivova skitsofreniaan sairastunut potilas voisi terapiaa saada. Hoidossa hyödyllisiä voivat olla myös muut psykoterapia­muodot kuten perhe­ ja traumaterapiat.

Viime vuosien suurin muutos hoitovalikossa on kuitenkin skitsofrenian kognitiivisten oireiden hoitoon kehitettyjen neurokognitiivisten kuntoutusohjelmien rantautuminen myös Suomeen.

Erilaisia kognitiivisten toimintojen puutteita tai häiriöitä voidaan todeta lähes kaikilla skitsofreniaan sairastuneilla, vaikka ne eivät kuulu sairauden diagnostisiin kriteereihin. Skitsofreniassa todetut keskeiset kognitiiviset oireet liittyvät prosessointinopeuteen, tarkkaavaisuuteen, työmuistiin, kielelliseen oppimiseen ja muistiin, näönvaraiseen oppimiseen ja muistiin, päättelyyn ja ongelmanratkaisuun sekä kielelliseen käsityskykyyn.

Lisäksi skitsofreniapotilailla on puutteita sosiaalisen kognition alueella. Tämä määritellään ihmisen tavaksi kokea itsensä ja muut sekä kyvyksi muodostaa mielikuvia itsen ja muiden välisistä suhteista ja taidoksi käyttää näitä mielikuvia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Arjessa kognitiiviset vaikeu­det näyttäytyvät pahimmillaan vaikeuksina muistaa arkisia asioita, paneutua keskusteluun tai ylipäätään hankaluutena saada tavallisia asioita aikaiseksi.

Näitä oireita voidaan nyt hoitaa erilaisilla yksilö­ ja ryhmä­kuntoutusmenetelmillä, jopa itsenäisillä tietokoneavusteisilla ohjelmilla.

Skitsofreniaan sairastuneiden potilaiden fyysinen sairastami­nen on keskiväestöä runsaampaa ja jopa eliniän odote on keskivertoa alhaisempi. Siksi fyysisen terveyden hoitamiseen pyritään nykyisin kiinnittämään aktiivisesti huomioita.

Suurimmat muutokset skitsofrenian hoidossa ovat kuitenkin tulleet arkeen kuntoutujien itsensä tuomina. Näitä ovat vertais­tuki, yhteiskunnan osallisuuden ja potilaiden voimaantumisen

korostaminen. Samalla hoitovalikkoon ovat tulleet tuettu työllistyminen ja muut ammatillisen kuntoutuksen muodot.

Psyykkinen sairaus ja toimintakyvyn alentuminenLeif Berg, VTM, psykoterapeutti (VET), FinFami Uusimaa ry

FinFami­Uusimaa ry:llä on pitkät perinteet mielenterveys­kuntoutujien omaisten ja läheisten tukemisesta ja koko perheen kanssa tehtävästä työstä. Näinä vuosina yhdistyksessä on kohdattu toisaalta henkilöitä, joilla on ollut mitä erilaisimpia sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen haasteita ja häiriöitä, ja toisaalta omaisia ja läheisiä, joita nämä kummallisuudet ihmetyttävät. Tämä on aiheuttanut perheessä ja lähipiirissä usein hämmennystä, vääriä tulkintoja ja ristiriitoja.

Psyykkisesti oireilevat henkilöt tiedostavat toimintojensa puutteet ja se herättää huolta, koska syytä siihen ei aina ymmärre­tä. Siksi on tärkeää kertoa heille selkeästi ja asiallisesti neurologi­sen häiriön aiheuttamista toimintaesteistä ja ajatus häiriöistä. Tietoa jaettaessa on siihen liitettävä myös keinot, joilla henkilö itse ja hänen omaiset/läheiset voivat ongelmassa tukea ja taitoja kehittää. Henkilöitä, jotka kärsivät kognitiivisista häiriöistä voidaan auttaa monipuolisesti. Tavoitteena on, että henkilö selviytyy mahdollisimman itsenäisesti arjen tehtävistä. On tärkeätä, että kuntoutujalla ja hänen läheisellään on käsitys siitä, miten toipuminen etenee, millainen prosessi palautuminen voi olla ja kuinka toipumista voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea.

Monella psykoosiin tai vakavaan masennukseen sairastuvalla ihmisellä on todettu olleen jo varhaisessa elämänvaiheessa herkkyyttä tai haurautta, joka viittaa kognitiivisiin häiriöihin tai rajoitteisiin. Kuormittavissa elämäntilanteissa vaikeudet voivat mahdollisesti kehittyä sairaudeksi. Jos häiriöitä tai rajoitteita on hyvin varhaisessa vaiheessa, sairauden aiheuttamien pysyvien toimintaesteiden riski kasvaa. Tiedetään myös, että useimmat kognitiiviset häiriöt tai rajoitteet kehittyvät tai pahenevat yleensä kahden vuoden sisällä sairastumisesta. Sen vuoksi on panostettava tehokkaisiin keinoihin puuttua sairauden kulkuun jo sen varhaisessa vaiheessa, huomata ongelmat ja hoitaa niitä ajoissa. Tilanne tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, sillä mitä pidemmän ajan sairaus kestää, sitä suurempi on riski toiminta­esteen kehittymiselle.

Esimerkiksi skitsofreniaan sairastuvan stressinhallintakykyä heikentävä tekijä voi olla puutteellinen neurokognitiivinen suoriutumiskyky. Jos hänellä on muistitoimintojen heikkoutta tai toiminnanohjauksen häiriöitä, arkiset askareet saattavat kuluttaa liian suuren osan hänen psyykkisistä voimavaroistaan. Nämä neuropsykiatriset puutokset aiheuttavat helposti myös eri tapahtumien ja tilanteiden virhetulkintoja. Ympäristön stressitekijöiden vaikutus voi olla erityisen voimakas juuri siksi, että henkilön ongelmanratkaisukyky on heikentynyt. Tämä voi lisätä psykoottisia oireita. Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön on yhtä vaikea tehdä näitä arkisia asioita kuin sokean lukea kirjaa tai kuuron kuunnella sinfoniaa.

tiistai 22.11 .

11

Psyykkisesti toimintaesteisen henkilön tilanne voidaan verrata henkilöön, joka joutuu joka päivä harjoittelemaan pyöräilyä uudelleen. Fyysisiin ja psyykkisiin toimintaesteisiin suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla niin yleisesti kuin yhteis­kunnallisestikin. Jokainen ymmärtää, että sokea ei näe ja kuuro ei kuule. Kuitenkaan ei ymmärretä, että psyykkinen toiminta­este voi aiheuttaa samantapaisia ongelmia kuin sokeutuminen, kuuroutuminen, kyvyttömyys tuottaa puhetta tai liikuntakyvyn menettäminen. Kun kohdataan henkilö, joka näkee, kuulee, puhuu ja liikkuu, mutta käyttäytyy muutoin poikkeavalla tavalla, ei ymmärretä, että kyseiseltä ihmiseltä voi puuttua kyky käyttää näköään, kuuloaan, puhettaan ja liikkuvuuttaan oikealla tavalla. Tällaiselle henkilölle on yhtä turhaa sanoa ”sinun on ryhdistäy­dyttävä ja alettava hoitaa asioitasi” kuin sanoa kuurolle ”sinun on kuunneltava tarkemmin”.

Psyykkisen toimintakyvyn häiriöt tai rajoitteet eli kognitiiviset häiriöt ilmenevät kognitiivisissa toiminnoissa kuten havaitsemi­sessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdonalaisessa liiketoiminnassa. Kognitiivisten häiriöiden tuntemus on tärkeää, sillä ne voivat

heikentää psykososiaalista ja ammatillista toimintakykyä, altistaa sairausepisodien uusiutumiselle ja heikentää hoito­myöntyvyyttä.

Psykoottisten oireiden ohella kognitiiviset häiriöt ovat skitsofrenian keskeisiä oireita. Henkilöllä havaitaan muistin, tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriöitä, jotka liittyvät myös sairaudesta aiheutuviin psykososiaalisiin ongelmiin. Kognitiivisiksi prosesseiksi ja taidoiksi käsitetään ihmisen kyvyt havaitsemisessa, oppimisessa, muistissa, päättelyssä, ongelmanratkaisussa, kielellisissä toiminnoissa ja tahdon­alaisessa liikkeensäätelyssä. Lyhyesti määriteltynä kognitiiviset häiriöt ovat tiedon käsittelyn ja ajatuskulun häiriöitä.

Masennuksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt liittyvät usein tiedonkäsittelykykyyn, erityisesti kykyyn säädellä tavoitteellista toimintaa. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä toiminnan­ohjauksen – toiminnan aloittamisen, toimintatavan valinnan, joustavuuden ja suunnittelun – sekä kielellisen muistin häiriöitä jo sairauden alkuvaiheessa sekä oireettomassa vaiheessa. Erityisesti maniajaksojen toistuminen voi syventää kognitiivisia häiriöitä.

tiistai 22.11 .

12

Päihde- ja mielenterveys yhteistyössä on voimaa – vai onko?

Päihde- ja mielenterveys järjestöjen yhteistyö – tarve, haasteet ja mahdollisuudetSari Jurvansuu, tutkija, EHYT ry

Mielenterveys­ ja päihdepalveluiden integraatio ja sote­uudistus johtavat merkittäviin muutoksiin palvelujärjestelmässä. Muutokset korostavat tarvetta integraatiota koskevalle tutki­mukselle järjestönäkökulmasta. MIPA­Järjestökyselyssä tarkasteltiin päihde­ ja mielenterveystyön yhteisiä rajapintoja järjestöjen toiminnassa sekä järjestöjen väliseen yhteistyöhön liittyviä tarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia. Kyselyyn vastasi 187 paikallista päihde­ ja mielenterveysyhdistystä ja 28 valtakunnallista järjestöä.

Puolet vastaajista piti päihde­ ja mielenterveysongelmien yhteisesiintyvyyttä merkittävänä ongelmana toiminnan kohde­ryhmässään. Yhteisesiintyvyyteen liittyviin tarpeisiin haluttiin pystyä vastaamaan paremmin. Kolmannes yhdistyksistä järjesti toimintaa, jossa yhdistyivät päihde­ ja mielenterveystyö. Valtaosassa toiminta perustui yhteistyöhön julkisen sektorin tai muun järjestökentän kanssa. Osa vastaajista katsoi, että päihde­ ja mielenterveystyön yhdistäminen ei sovi yhdistyksen perustehtävään tai yhdistämistä ei pidetty tarpeellisena.

Ostopalveluja tuottavissa yhdistyksissä koettiin enemmän tarvetta yhteistyöhön kuin vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen painottuvissa yhdistyksissä. Yhteistyötä vaikeuttivat resurssien puute ja yhteistyön projektiluonteisuus sekä erityisesti pienillä paikkakunnilla yhteistyökumppanien puute. Päihde­ ja mielen­terveysjärjestöjen välille kaivataan ihmisten hyvinvointia ja järjestöjen toimintaedellytyksiä vahvistavaa yhteistyötä. Tulokset kuvaavat toisaalta järjestökentän toimijoiden moninaisuutta: erilaisilla toimijoilla on erilaiset yhteistyön tarpeet ja haasteet.

Yhdenvertaisuuden kokemus ja toimintakykyTuuli Pitkänen, vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö

MIPA­hyvinvointikyselyssä on kartoitettu laajasti järjestöjen tavoittamien kansalaisten elämäntilannetta ja toimintakykyä sekä palvelutarpeita ja ­kokemuksia. Hyvinvointikyselyyn vastasi 1085 päihde­ ja mielenterveysjärjestöjen tavoittamaa kansalaista talvella 2015 – 2016.

Vastaajia oli kuudesta eri päihdejärjestöstä: A­klinikkasäätiö (n = 172), A­kiltojen Liitto (n = 143), EHYT ry:n Elokolot (n = 140), Sininauhaliitto (n = 126), Irti Huumeista ry (n = 108) ja Tukikohta ry (n = 66). Mielenterveysjärjestöistä vastauksia tuli hieman vähemmän: Suomen Mielenterveysseura (n=89), Mielenterveyden Keskusliitto (n=52) ja FinFami­Uusimaa (n=58). Lisäksi vastauksia tuli Kuntoutussäätiön (n=47), Vantaan kaupungin Havu­ ja Myyrastin (n=10) sekä järjestöjen nettisivujen kautta (n=74).

Hyvinvointikyselyyn vastanneista kaksi kolmannesta oli käyttänyt palveluita tai osallistunut toimintoihin oman ongel­mansa takia ja kolmannes oli toiminnassa mukana muusta

syystä kuten läheisenä, vertaisena tai halusta auttaa ja vaikut­taa. Oman ongelman vuoksi osallistuneista (n=504) lähes puolet (45 %) ilmoitti osallistuvansa päihteiden käytön, kolman­nes (30 %) mielenterveysongelmien ja joka neljäs (25 %) molempien syiden vuoksi. Päihde­ ja mielenterveysjärjestöjen kenttä on käytännössä moninainen ja raja­aidat ylittävä.

Omien ongelmien vuoksi järjestöjen piiriin hakeutuneiden kansalaisten toimintakyvyssä esiintyi monenlaisia vajeita ja heillä oli useammin kokemuksia mm. yhdenvertaisuuden puutteesta ja yksinäisyydestä kuin väestössä keskimäärin. Ihmiset, joilla oli sekä päihteisiin että mielenterveyteen liittyviä ongelmia, kokivat tilanteensa kaikkein vaikeimmaksi. Päihde­ ja mielenterveysjärjestöjen toimintoihin osallistumisen oli koettu vaikuttaneen pääsääntöisesti varsin myönteisesti ja laaja­alai­sesti osallistujien toimintakykyyn sekä hyvinvointiin.

Vertaisten ja kokemusasian tuntijoiden rooli päihde- ja mielenterveystyössäJouni Puumalainen, tutkija, Mielenterveyden Keskusliitto ja Kuntoutussäätiö

Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toiminnalle suomalai­sissa päihde­ ja mielenterveysjärjestöissä on jo melko pitkä historia. Erityisesti vertaistukeen perustuvia ryhmiä on toiminut järjestöjen piirissä jo vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi AA­ryhmiä ja mielenterveyskuntoutujien yhdistyksiä. Viime vuosina kokemusasiantuntijoita on ollut mukana myös järjestö­jen arviointi­, kehittämis­ ja tutkimustoiminnassa. Vähitellen oman kokemuksen kautta saadun asiantuntemuksen arvo on ymmärretty myös julkisella sektorilla.

MIPA­hankkeessa vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden roolia kartoitettiin sähköisillä kyselyillä. Kyselyt kohdistuivat vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa työskenteleviin järjestöjen työntekijöihin sekä itse vertaisiin ja kokemusasian­tuntijoihin. Sähköistä kyselyä jaettiin MIPA­hankkeessa mukana olevien organisaatioiden yhdyshenkilöiden kautta sekä erilaisissa Facebook­ryhmissä ns. lumipallomenetelmänä.

Työntekijöiden kyselyyn vastasi kaikkiaan 87 järjestötyön­tekijää, joista 60 vastasi nimenomaan vertaisia ja kokemus­asiantuntijoita koskeviin kysymyksiin ja 27 yleensä vapaa­ehtoistoimijoita järjestöissä koskeviin kysymyksiin. Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden vastauksia saatiin 76.

Työntekijöistä neljä viidestä totesi ylipäätään vapaaehtoistoi­minnan olevan vähintäänkin erittäin merkityksellistä järjestöjen toiminnalle, osan mielestä vapaaehtoisten toiminta oli jopa elintärkeää järjestöille; ilman heitä järjestö tai yhdistys ei pystyisi toimimaan.

Yli puolet vertaisista ja kokemusasiantuntijoita oli eläkkeellä ja noin kolmasosa työelämässä, loput olivat opiskelijoita tai työttömiä. Tyypillisimmillään vertaiset ja kokemusasiantuntijat käyttivät tähän toimintaan 7 tuntia viikossa, jotkut vain muuta­man tunnin kuukaudessa, jotkut puolestaan toimivat jopa kokopäiväisesti. Työnohjaus koettiin erittäin tärkeäksi tueksi, jonka avulla estettiin uupumista.

12

tiistai 22.11 .

13

Miten kokemusasiantuntijuus otetaan huomioon kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa?Ainomaija Heiska-Johansson, mielenterveys- ja päihdetyön palvelupäällikkö, Järvenpää

Järvenpään mielenterveys­ ja päihdesuunnitelman 2014–2016 päivitys on juuri meneillään. Suunnitelma päivitetään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja sitten toivotaan, että sosiaali­ ja terveydenhuollon uudistus antaa uudet askelmerkit palvelujen järjestäytymisessä ja asiakkaan valinnan vapaudessa.

Järvenpään mielenterveys­ ja päihdesuunnitelman taustalla ovat sekä kaupungin strategiset päämäärät että Kansallisen mielenterveys­ ja päihdesuunnitelman kärkihankkeet liitettynä suunnitelmatyöryhmän moniammatilliseen asiantuntijuuteen. Suunnitelman tavoitteeksi nousivat terveyserojen kaventuminen,

syrjäytymisen ehkäiseminen, hoidon saatavuuden paraneminen ja itse­ ja omahoidon lisääntyminen.

Kokemusasiantuntijatoiminta alkoi Järvenpään mielenterveys­ ja päihdepalveluissa säännöllisenä vuonna 2014. Alusta saakka tavoitteena oli, että kokemusasiantuntijoiden kokemus pyritään saamaan yhdeksi resurssiksi suunnitelman tavoitteiden toteutuksessa.

Ammattilais­vertaistyön kehittäminen ja juurruttaminen osaksi palveluja ja työkulttuuria vaati aktiivisia vertaisia ja työntekijöitä, jotka olivat kiinnostuneita työskentelemään rinnakkain, ennakko­luulottomuutta sekä uskoa että tällä työmenetelmällä saadaan enemmän vaikuttavuutta palveluihin. Ja kuten kaiken uuden juurruttamisessa, tarvittiin pelisääntöjä, tiedotusta ja toiminta­ohjeita. Niitä tehtiin vertaistyön ohjaus ryhmässä, johon osallistui kokemusasiantuntijoita, työntekijöitä ja esimiehiä.

Kolmen vuoden kokemus on se, että kokemusasiantuntijat/vertaiset ovat ottaneet oman paikkansa erityyppisissä tehtävis­sä Järvenpään mielenterveys­ ja päihdepalveluissa ja niiden kehittämisessä entistä asiakaslähtöisimmiksi.

YLEISÖLUENNOT

Kuinka uneton oppi nukkumaan?Leeni Peltonen, vapaa toimittaja, tietokirjailija

Istuin lempipaikassani maalla, portailla joille aamuaurinko paistaa, kun oivalsin, että minun oli tehtävä jotain. Olin käyttänyt unilääkkeitä yli 25 vuotta, mutta nyt olin tullut käännekohtaan.

Olin tehnyt töitä media­alalla koko aikuisikäni, ja olin tuolloin neljän lehden päätoimittaja, kolmen lapsen äiti ja paljon hoitoa tarvitsevien ikääntyvien vanhempien tytär. Elämässä oli paljon hyvää, mutta kyvyttömyys nukkua teki siitä usein toivotonta rämpimistä.

Olin öisin valvoessani yksi käpristelevä huolikimppu. Pohdin mennyttä, olevaa ja tulevaa, vastuita, velvollisuuksia, pärjää­mistä ja jaksamista. Yöt olivat rauhattomia, ja päivät yhä kiireisempiä. Tuossa yhtälössä oli jotain pahasti pielessä.

Syitä unettomuuteeni ei ollut selvitetty koskaan. Keinoksi oli tarjottu ainoastaan unilääkkeitä. Mutta nyt en enää tyytynyt tähän: halusin ymmärtää syyt univaikeuksieni taustalla, ja ennen kaikkea halusin taas oppia nukkumaan.

Tuo oivallus ajoi minut kirjoittamaan kirjan Valvomo – kuinka uneton oppi nukkumaan. Ensin haastattelin asiantuntijoita ja keräsin näkemyksiä unen monista puolista. Sen lisäksi tutkiske­lin omaa mieltäni ja keräsin muistojani, miltä unettomuus on tuntunut kaikki nämä vuodet. Vaikka unettomuudesta puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon, en ollut koskaan törmännyt oma­kohtaiseen kertomukseen siitä, mitä aamuyöllä valvoessaan oikeasti kokee. Tai miltä tuntuu mennä töihin unenpuutteesta harmaana, aivot tahmeina ja mieli maassa.

Tarinallani on onnellinen loppu. Lukuisien asiantuntijoiden pakeilla käytyäni löysin lopulta apua: huonon nukkumisen syyt selvitettiin perusteellisesti. Unettomuuteni syynä oli ylivireystila ja kohonnut stressitaso. Aloin asiantuntijoiden ohjeilla muuttaa elämääni sellaiseen suuntaan, että elämäntavat tukisivat unta mahdollisimman hyvin.

Se ei ollut ihan helppoa, mutta se onnistui. Kaikkein vaikeinta oli muuttaa omaa ajattelua. Sillä unettoman mieli on

usein juuttunut unettomuutta ylläpitäviin ajatuksiin. Niistä pitää pystyä päästämään irti, jotta voisi oppia jälleen nukkumaan.

Lopulta sain unettomuuskierteeni katkeamaan ja pääsin eroon unilääkkeistä. Samoihin aikoihin päädyin tekemään ison elämänmuutoksen ja irtisanouduin päätoimittajan työstä perustaakseni oman yrityksen.

Perustin kirjaa kirjoittaessani Facebook­ryhmän Nuku paremmin. Ryhmään on kymmenessä kuukaudessa liittynyt lähes 1800 jäsentä. Moni sanoo ryhmään liittyessään, että vihdoinkin voin puhua unettomuudesta niin, että joku ymmär­tää. Ryhmän jäsenet antavat toisilleen vertaistukea ja jakavat kokemuksiaan. Moni on kokenut saavansa apua pelkästään siitä tiedosta, että ei ole unettomuutensa kanssa yksin.

On tärkeää jakaa kokemuksia unettomuudesta, josta kärsii ajoittain jopa joka kolmas aikuinen. Unettomuutta ei pidä hävetä eikä sen pidä antaa kasvaa elämää hallitsevaksi möröksi. Sillä keinoja on, ja toivoa on: nukkumaan voi oppia aikuisenakin, jopa vuosikymmenien unettomuuskierteen jälkeen.

Mind-Body Bridging – mielen työväline arjessaMonica Halinen, pari-ja perhepsykoterapeutti, kriisi-ja traumaterapeutti, nukkumisen asiantuntija, MBB-terapeutti

MBB on kliinisesti tutkittu, aivotutkimukseen perustuva uudenlainen viitekehys ja menetelmä ihmisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja suoriutumisen parantamiseksi. Sitä voi käyttää itsetuntemuksen lisäämiseen sekä oman stressitilan tunnistamiseen ja säätelyyn.

Menetelmän on alun perin kehittänyt psykiatri, psykoanalyy­tikko Stanley Block työtovereineen, joista osa on sosiaalityönte­kijöitä peruskoulutukseltaan. USAssa kaksi MBB­ohjelmaa (MBB Sleep Program ja MBB Substance Abuse Program) on hyväksytty National Registry of Evidance based Programs ­listalle, mikä vastaa Suomessa Kelan hoitomuotojen hyväksymistä.

tiistai 22.11 .

14

Keskeistä MBB:ssä on tietoisuustaitojen avulla tapahtuva palautuminen luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa voimavaramme ovat aidosti käytössämme. MBB:tä voidaan käyttää sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Itsehoitomenetelmänä MBB on voimaannuttava. Siinä opitaan mm. kuinka säädellä omia voimakkaita tunteita, kuten huolestuneisuutta, ahdistusta ja vihaa. MBB mahdollistaa yliaktiivisen identiteettijärjestelmämme tunnistamisen ja rauhoittamisen myötä parhaan mahdollisen sopeutumisen kulloiseenkin tilanteeseen.

Apuna käytetään mielen ja kehon yhdistämisen keinoja, joita ovat aistiminen, ajatusten nimeäminen ja kehomielikarttojen tekeminen. Muutoksen kokeminen kehon ja mielen tilassa, ja sitä seuraava välitön helpotuksen tunne, motivoi jatkamaan eteenpäin harjoitteiden kanssa.

Lapsille ja nuorille on omat MBB­ohjelmat. MBB on myös koettu hyväksi työvälineeksi psykoterapeuttisessa työssä.

Apua, kaaos kotona – miksi koti menee sekaisin?Maria Laitinen, ammattijärjestäjä, Tavararemontti Oy

Vaikka kotona olisi kaaos, sen asukkaat eivät ole laiskoja tai tyhmiä. On monta syytä liian tavaran kertymiseen. Yksi niistä on masennus ja (työ)uupumus. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniajakson aikana tavaroiden ostaminen saattaa lähteä käsistä. Elämässä on voinut tulla paljon menetyksiä ja vastoin­käymisiä, jolloin tavara antaa turvallisuuden tunnetta. Esineisiin sisältyy muistoja. Niihin liittyy myös unelmia eli sitten kun on aikaa, voi tehdä käsitöitä tai lukea lehtiä. Ne ovat maksaneet ja siksi tuntuu pahalta heittää rahaa menemään. Pois ei uskalleta laittaa mitään, kun vielä voi tarvita.

Kodin raivaamisessa ja kaaoksen taltuttamisessa tärkeää on kysellä itseltään, millaisen kodin haluan. Miten haluan elää? Toimeen voi ryhtyä vaikka yksi kaappi kerrallaan tai kategoria kerrallaan: esim. käydä läpi kaikki kirjat samalla kertaa ja karsia niistä tarvittavan määrän (jos kirjahyllyt haluaa pois, täytyy karsia lähes kaikki kirjat). Ammattijärjestäjä auttaa, jos päätök­senteko yksin on vaikeaa tai on fyysisiä rajoitteita kantamiselle tai kiipeämiselle. Ammattijärjestäjän kanssa valmista tulee huomattavasti nopeammin kuin yksin.

Kysymykset auttavat selventämään säästämisen tarvetta. Koska käytin tätä viimeksi? Koska aion käyttää tätä? Millaista elämäni olisi, jos minulla ei olisi tätä enää?

Hyvin järjestetyssä kodissa on helppo siivota, ei tarvitse pelätä kompastuvansa. Aikaa säästyy, kun tavaroilla on paikat eikä niitä tarvitse etsiä. On mukavaa kutsua vieraita, kun ei tarvitse hävetä ja selitellä. Aloittaa voi vaikka sillä, että heittää roskat roskikseen. Parille leipäpussin nipsulle saattaa olla käyttöä, mutta muovipussillista niitä tuskin tarvitsee kukaan.

Kokemuskirjasto: Kasvaminen Jehovan todistajana, ja elämä eron jälkeen Elina Multisilta

Lapsi useimmiten kasvaa ajatellen, että se oma kasvuympäristö ja olosuhde on se normi. Muunlainen ympäristö tai olosuhde on poikkeava. Samoin minä koin oman lapsuuteni varsin normaaliksi.

Minusta oli normaalia käydä kolmesti viikossa Jehovan todistajien kokouksissa, rajata vapaa­aika melko tiukasti vietettäväksi vain niiden parissa jotka jakoivat saman uskon, ja pelätä tulevia uskollisten todistajien vainoja, niitä mitä todistajat natsi­Saksan aikaan kokivat. Minusta tämä oli normaalia.

Uskonto voi olla monelle terve ja tervehdyttävä kokemus. Monelle se ei sitä kuitenkaan ole. Uskonnolliseen perheeseen syntyvälle lapselle, uskonto ei useimmiten ole valittu, vaan annettu asia. Itse kävin kokouksissa, ja varmasti myös kenttä­palveluksessa (saarnaamassa) aivan vauvasta saakka. Kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, kehotettiin minua myös ottamaan osaa kokouksissa. Koska luonteeltani olen aina ollut hyvin kiltti, jopa liian kiltti, pyrin siihen, ettei toiminnastani syntyisi mitään negatiivisia ajatuksia tai kokemuksia muille. Etenkään vanhem­milleni. Pyrin olemaan mieliksi kaikessa missä pystyin.

”Jos annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista toisella on vakavia järkiseurauksia, ja toista taas seuraa ylistystä, kyse ei ole valinnasta.”

Jehovan todistajien parissa opetetaan ja kasvatetaan siihen, että mikäli toimii järjestön (Jehovan todistajien järjestö) oppien ja sääntöjen mukaisesti ja on mieleltään nöyrä, saa palkinnoksi ikuisen elämän paratiisissa. Vastakohtana on kadotus. Ei helvettiä, vaan hävitys. Seurakunnan jäsenten kesken usein puhutaan ja huhutaan, että jokainen joka jättää Jehovan todistajien yhteisön, ajautuu automaattisesti huonoille raiteille elämässä. Heistä huhutaan kuinka alas ovat vajonneet, ja tarinoita liioitellaan rajusti. Jokainen yhteisöstä lähtenyt on joutunut ikään kuin saatanan eksytyksen uhriksi. Kun lapsi kasvatetaan ajattelemaan näin, kuinka suuri kynnys onkaan tunnustaa, että uskonto johon on kasvanut, ei ehkä olekaan itselle se oikea polku elämässä? Etenkin, kun yhteisön jättänei­den kanssa ei enää tulisi olla tekemisissä. Ja se on iskostettu mieleen aivan vauvasta saakka.

Menin itse yhteisön toisen jäsenen kanssa naimisiin juuri täytettyäni 18 vuotta. Kaduin avioliittoa jo ennen häitä, mutten kehdannut avata suutani. Pelkäsin häpeää, jonka aiheuttaisin perheelleni, ja pelkäsin ettei minua kukaan muu enää huolisi. Teini­iästä saakka olin kamppaillut heikkoon itsetuntoon­ ja itsetuhoon viittaavien ajatusten kanssa, avioliiton myötä masen­nus lamaannutti minut täysin. Ainoat tulevaisuudenkuvat jotka näin, oli joko jäädä avioliittoon ja olla onneton, päättää oma elämä, tai jättää mies, uskonto ja koko elämä jossa olin kasvanut ja aloittaa alusta. Olen onnellinen, että valitsin viimeisen.

Kaksikymmentävuotiaana aloitin elämäni alusta. Pitkään en kokenut uskonnossa tai kasvatuksessani olleen mitään vikaa. Koin itseni vialliseksi, kun en ollut pystynyt uskomaan niin kuin oli opetettu, ja etenkään elämään kuten olisi pitänyt. Koska olin ollut elämäni ajan se hyvin kiltti, joka ei juurikaan uskaltanut koetella tai uhmata yhteisön sääntöjä, ei minulla ollut yhteisön ulkopuolisia ystäviä. Ystävät, tuttavat ja suku joiden parissa olin kasvanut, eivät enää olleet osa elämääni. Olinhan eronnut, eikä minun kanssani tulisi enää olla tekemisissä. Takaraivossa kummitteli edelleen opetukset ”maailman ihmisistä” (muista kuin Jehovan todistajista) jotka ovat kaikki petollisia ja pahoja ihmisiä. Vuosiin en uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä tutustua kehenkään.

Vuosien saatossa kävin läpi useamman masennuskauden, yritin tehdä maantieteellistä pakoa pahasta olosta, siinä onnistumatta. Vasta kun pysähdyin ja aloin käsitellä pahaa oloa, huomasin kuinka paljon lapsuuden yhteisö ja siellä opitut asiat edelleen vaikuttivat minuun. Vasta käsittelemällä ja hyväksymällä, ettei lapsuuteni ja yhteisö jossa kasvoin, ollut välttämättä itselleni se sopivin tai tervein, aloin päästä eroon heikosta itsetunnosta ja kasvaa ihmisenä. Suurena apuna

tiistai 22.11 .

15

käsittelyssä on toiminut vertaistuki, toisten Jehovan todistajuu­den jättäneiden tuki ja kaikupohja omille kokemuksille. Juuri se, mistä todistajana ollessa eniten varotettiin.

Niin kuin lähes kaikki, uskonnot sopivat eri ihmisille eri tavoin. Minulle Jehovan todistajuus ei tuonut onnea eikä rauhaa. Se ei tehnyt minusta ystävällistä, suvaitsevaa ja tasapainoista ihmistä. Olen joutunut kulkemaan pitkän matkan itsessäni, ja itseni kanssa, jotta olen löytänyt sisältäni ihmisen, josta olen ylpeä ja johon olen tyytyväinen. Löysin sen taustastani huolimatta.

Syö hyvää – hyvinvointia keholle ja mielelleSyö Hyvää -hanke, Kuluttajaliitto

Terveellinen ruokavalio on monipuolinen ja joustava. Moni­puoliset ruokavalinnat varmistavat, että keho saa ruuasta kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Yksipuolisesta tai kovin rajoittuneesta ruokavaliosta se on haasteellista, koska eri ruoka­aineet ovat eri ravintoaineiden lähteitä.

Hyvää tekevä ruokavalio ei rajoita turhaan, ei aiheuta stressiä eikä tee elämästä hankalaa. Stressi on merkittävä elämänlaatua huonontava tekijä siinä missä laadultaan huono ruokavaliokin. Hyvä ruokavalio on joustava. Jokaisen suupalan tai ateriankaan ei tarvitse olla optimaalinen. Riittää, että pääasiat ovat kunnossa. Terveellinen ruokavalio on myös maukas, nautinnollinen ja iloa ja elämyksiä tuova.

Keholle ja mielelle hyviä ruokavalintoja voi tehdä monella tapaa. On monia syitä miksi tietyt, suositellut ruoka­aineet eivät kuulu yksittäisen ihmisen ruokavalioon. Jos jättää jonkin merkittävän ruoka­aineryhmän pois, on hyvä olla tietoinen, minkä ravintoaineen lähde se on ja miten varmistaa kyseisen ravintoaineen saanti muista ruoka­aineista.  Jokaiselle löytyy tapa syödä hyvin, mutta itsestään se ei tapahdu. Hyvä elintarvike tietämys auttaa arkisissa valinnoissa. Turhaan, trendien takia, ei ruokavaliotaan kannata rajoittaa.

Säännöllinen syöminen pitää painon kurissa ja mielen virkeänä. Liian pitkät ateriavälit saavat verensokerin laskemaan. Aterian äärelle vihdoin päästessä annoskoot kasvavat helposti liian suuriksi ja energiapitoisiksi. Liian tiheä syöminen puolestaan rasittaa hampaita ja vaikeuttaa painonhallintaa. Kunnon ateriat on helpompi koostaa täysipainoisiksi kuin jatkuvat välipalat.

Keholle on tärkeää riittävä ja laadukas rasvan saanti, riittävä proteiinin saanti, hyvät hiilihydraattien ja kuidun lähteet, suolan saannin rajoittaminen sekä runsas ja monipuolinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Hyvää rasvaa saadaan kaloista, kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä ja avokadosta. Proteii­nin kanssa ei tarvitse liioitella, kämmenellinen proteiininlähdettä aterialla riittää. Ikääntyessä ja kovaa harjoitellessa tarve kuitenkin lisääntyy.

Esityksessä on paljon konkreettisia esimerkkejä eri ravinto­aineiden lähteistä, mm. erilaisia rasvan ja proteiinin lähteitä.

Kadonneen itsetunnon jäljillä Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto

Seuraamme reittiä, josta löytyy tavoitteita, onnistumisen kokemuksia, odotuksia itseä kohtaan, sisäistä puhetta,

uskomuksia, unelmia, sisäistä motivaatiota ja luottamusta. Näiden avulla on tarkoitus löytää itsetunto ja jopa parantaa sitä.

Esimerkiksi ihminen voi oppia tuottamaan itselleen onnistu­misen kokemuksia, jos hän oppii asettamaan tavoitteensa ja voimavaransa tasapainoon. Näin ihminen voi huolehtia, että hänen itsetuntonsa pysyy hyvänä.

Toinen esimerkki: Ihmisen sisäinen puhe voi olla syyttävää ja arvostelevaa tai kannustavaa ja tukevaa. Sisäistä puhetta voi oppia tunnistamaan ja muuttamaan kannustavampaan suuntaan.

Kolmas esimerkki: Kuten sisäinen puhe myös odotukset itseä kohtaan ovat tiedostamattomia. Tulemalla tietoisiksi omista odotuksista, voi niiden hyödyllisyyttä arvioida ja ehkä laskea. Odotuksia laskemalla voivat monet arjen negatiiviset kokemukset muuttua neutraaleiksi tai jopa positiivisiksi.

Arjen kokemukset ovat monella tavalla keskeisiä. Koenko arjen pienet teot arvokkaiksi ja merkityksellisiksi, jotka auttavat minua elämässä eteenpäin – vai ovatko arjen pienet teot merkityksettömiä, nöyryyttäviä, pirullisia paholaisia, jotka estävät elämän, joka oikeasti kuuluisi minulle?

Toisen ihmisen merkitys terveydelle – kehitysbiologian ja genetiikan näytöt

Vienna Setälä-Pynnönen, VTT, FL

Usein kysymme, miten meidän tulisi syödä, nukkua ja liikkua, jotta elämä olisi kohtuullisen hyvää. Moderni biotiede yllättää, koska se kääntää terveyden yhtälön päälaelleen. Meidän kannattaisi yhtä lailla kysyä: Miten voisin kohdella itseäni ja kanssaihmisiä, jotta elämäni olisi kohtuullisen tervettä?

Avaan toisen ihmisen merkitystä terveydelle biotieteen ja yksilönkehityksen näkökulmasta. Esitän, että sosio­emotionaalisen terveyden tekijän huomioiminen auttaa vastaa­maan moniin vallitseviin kansanterveysongelmiin. Valaisen myös ”irrallisiin” sairauksiin keskittyvän terveysajattelun taustoja ja tabuja.

Viime vuosina tiedelehdet ovat julkaisseet kovaa näyttöä siitä, että kasvokkainen vuorovaikutus on merkittävä terveyden tekijä ihmisellä ja muilla nisäkkäillä. Kokemuksemme nähdyksi tulemisesta muokkaavat geenien toimintaa ja ilmiasua aivan normaalissa yksilönkehityksessä. Vaikutus on suurin elämän alussa, mutta se jatkuu läpi yksilön elämänkaaren.

Tiedetään, että syntymän jälkeinen lajikumppanien seura vaikuttaa keskushermoston kehitykseen, aikuisiän sairastuvuu­teen ja yhteisössä (yhteiskunnassa) selviämiseen. Ilojen, surujen ja hoivan terveysvaikutuksista on vaikeampi puhua jumpasta ja ravitsemuksesta. Niitä voidaan kuitenkin tutkia, havainnoida ja yleistajuistaa.

Uusin genetiikka ja käyttäytymistutkimus ovat tuoneet tietoa ympäristön ja geenien yhteispelin molekyylimekanismeista. Sosiaalisten kokemusten perimään ja aivojen rakenteeseen jättämät fyysiset merkit ovat vastaansanomattomia. Se, miten kohtelemme toisiamme, heijastuu systeemisen biologian kautta terveyteemme. Vastoinkäymiset eivät ole kohtalo: biologinen systeemi on altis myös korjaaville kokemuksille.

Toisen ihmisen merkitys terveydelle tullee nousemaan terveysajattelun reunamilta sen keskiöön. Tämä vaatii luopumista historiallisen sattuman takia laajalle levinneestä geenikäsityksestä, joista puuttuu ympäristötekijöiden osa siihen, mitä meistä tulee.

tiistai 22.11 .

16

5 Missä mielenterveys sijaitsee?Puheenjohtaja: kuntoutussuunnittelija, perhe- ja pariterapeutti (ET), psykoterapeutti Outi Ståhlberg, Mielenterveyden keskusliittoAsiantuntijat: Pekka Holm, perheterapeutti (VET), lasten psykoterapeutti, psykoterapeuttien, työnohjaajien, esimiesten ja työyhteisöjen kouluttaja Jaakko Seikkula, perheterapiakouluttaja, psykoterapian professori, Jyväskylän yliopisto

Ihmiskäsityksemme on muuttunut hyvin olennaisesti parin vuosikymmenen aikana. Tiedämme nyt, että alusta alkaen – aluksi pieni vauva, myöhemmin aikuinen – on aktiivinen dialogisen vuorovaikutuksen aloitteentekijä. Osallistumme vuorovaikutuksessa ympäristömme aktiiviseen muokkaami­seen. Uuden tutkimuksen mukaan meillä on synnynnäinen valmius dialogiin. Elämällä on näin kaksi perusedellytystä: Ensinnäkin syntyessämme meidän tulee oppia hengittämään. Jos emme hengitä, niin kuolemme. Me synnymme dialogiseen suhteeseen ja jos emme ole dialogissa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa, kuolemme. Koko elämä on alusta alkaen aktiivista suhteissa olemista, jossa koko ajan heijastelemme sitä mitä siinä hetkessä tapahtuu.

Kokemamme suhteet ovat hyvin ruumiillisia, ne jättävät jälkensä ruumiin muistiin. Ihmisen psyyke rakentuu näistä suhdekokemuksista, joita voi sanoa elämän ääniksi. Nämä äänet ovat aina mukanamme ja ne aktivoituvat ja toteutuvat aina kussakin vuorovaikutustilanteessa. Rakennumme siis suhteista kahdella ulottuvuudella: Aiemmin kokemistamme ihmissuhteista ja suhdekokemuksista, jotka varastoituvat ruumiin muistiin ja niistä suhteista, joissa elämä tapahtuu tässä ja nyt. Ruumiillisissa aistimuksissamme ja kokemuksissamme ennakoimme tulevaa.

Terveen elämän perusehto on päästä ihmissuhteiden aktiiviseksi osalliseksi ja löytää kuhunkin hetkeen mielekäs tapa olla suhteissa toisiin ja ympäristöömme. Ihmisen mielenterveys ja hyvinvointi rakentuvat suhdekokemuksista, jotka ovat ruumiillisia ja jotka kehkeytyvät sosiaalisessa sekä kulttuurises­sa vuorovaikutuksessa. Mielenkiintoisella tavalla myös uusi aivotutkimus on valottanut sitä, että aivot ja hermostomme rakentuu dialogisesti ja dialogiseksi. Aivot eivät ole psyykkisen toiminnan keskus, johon kaikki palautuu ja joka määrää

mieltämme tai ohjaa toimintaamme, vaan elävän vuorovaiku­tuksen jatkuvasti muuttuva osa.

Mielenterveys ja hyvinvointi sijaitsevat siis suhteissa, joita elämme. Dialogi on elämän perusehto. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on siis dialogiin osallistumista läheistemme kanssa. Näin dialogia on edellytys hyvinvoinnil­lemme kuten hengitys. Me kaikki tarvitsemme sitä eikä sille ole mitään indikaatiota tai kontraindikaatiota. Kun alamme suunnata toimintamme mielenterveyden edistämiseksi dialogin suuntaan, tulevat erilaiset terapeuttiset menetelmät tois­sijaisiksi. Auttamistyön tarkoitus on dialogin synnyttäminen ja kun dialogi syntyy, on auttamistyön päämäärä tavoitettu.

Tässä seminaarissa avaamme elämän dialogisuuden ulottuvuuksia ja sen merkitystä auttamistyölle. Olemme työskennelleet pääasiassa vaikeimpien psyykkisten ja muiden kriisien kanssa sekä aikuisten että lasten kanssa. Kaiken auttamistyön pitäisi perustua työskentelyyn perheiden ja usein myös muun sosiaalisen verkoston kanssa, koska näissä suhteissa ovat elämämme tärkeimmät ihmissuhteet.

Auttamistyön tulisi olla dialogista, jossa asiakkaamme ovat aloitteellisia ohjaaman niihin teemoihin, jotka muodostuvat tärkeiksi. Auttajien tehtävä on vastata ja vastauksillaan luoda kokemusta siitä, että asiakkaita arvostetaan ja kunnioitetaan ja hyväksytään ehdoitta. Esimerkiksi psykoottisessa kriisissä tämä on hyvin voimaannuttava kokemus, joka lisää asiakkaiden omia voimavaroja elämän hallintaan. Tällöin myös psykoosi­lääkkeiden käytön tarve vähenee ja näin voidaan välttää lääkityksen haitallisia vaikutuksia. Meillä on paljon tunnettua tutkimustietoa tästä. Esimerkiksi avoimen dialogin hoitomallissa psykoottisessa kriisissä psykoosilääkettä tarvitse vain kolman­nes ja hoidon tulos paranee siten, että yli 80 % voi palata työhön.

keskiviikko 23.11 .

17

6 Voimavaroja työhönTule hakemaan käytännön vinkkejä työssä jaksamiseen!

Mielen hyvinvointia työelämässäTony Dunderfelt, psykologi, kirjailija

”Suomi on tullut tutuksi informaatioteknologian huippumaana. Nyt ja tulevaisuudessa voimme menestyä myös uusien IT-taitojen parissa. Nämä ovat IhmisTuntemus- ja ItseTuntemus-taidot.”

Suomi kulkee eturintamassa sekä työsuojelun että työturvalli­suuden kehittämisessä ja ihmisen fyysisen kunnon tutkimisessa. Yhteiskuntamme on myös yksi maailman tasa­arvoisempia ja demokraattisempia maita. Vain psyykkisen kunnon ymmärtämi-nen ja ihmisten välisten rakentavien vuorovaikutustaitojen kehittäminen laahaa jäljessä. Asenteiden merkityksestä, luovasta ajattelusta, tunnetaidoista ja psykosomatiikasta puhutaan paljon juhlapuheissa, mutta käytännössä ihmiset käyttävät omaa psyykettään vajavaisesti tai jopa huonosti.

Psykologi Tony Dunderfelt on kehittänyt valmennusohjelman ”Mielen hyvinvointitreenit työelämässä” (MHTT). Sen tarkoitus on kehittää henkilökunnan työhyvinvointia harjoittelemalla psykologisia taitoja, joiden avulla pystyy paremmin selviämään tämän päivän työelämän haasteista.

Mielen hyvinvointitreenit perustuvat nykyaikaisen tieteellisen ajattelun keskeisiin teorioihin kuten aivojen neuroplastisuus (aivojen oppimis­ ja muuntautumiskyky), elämänkaaripsykologia (yksilön aikuisuuden kehitys), ihmisen voimavarojen huomioimi­nen (ratkaisukeskeinen ajattelu) ja ns. tietoisuustaidot (mindfull­ness, tunneälykkyys, tahdon psykologia).

MHTT­ohjelmassa oleellista on mielen taitojen harjoittelu ja psyykkisen kunnon tietoinen ylläpito. Harjoitukset ovat lyhyitä, kestoltaan 1–3 minuuttia ja niitä toistetaan oman työn ohessa sekä ryhmätapaamisissa. Ryhmät kokoontuvat 8–10 kertaa. Ennen MHTT­prosessin alkua mitataan osanottajien nykyinen stressitaso ja kyselylomakkeella kysytään heidän työhönsä liittyviä henkilö­kohtaisia haasteita. Mittaus ja kysely toistetaan harjoittelujakson lopussa ja koko MHTT­prosessista tehdään yhteenveto.

MHTT:n tavoitteena on kehittää stressinhoito­ ja ongelman­ratkaisutaitoja, tunteiden merkityksen tiedostamista, läsnäoloa työtehtävissä, vuorovaikutustaitoja ja oman mielen joustavuutta.

Osanottajille muodostuu omakohtainen, kokemuksellinen ymmärrys psyykeen toiminnasta ja siitä, miten siihen voidaan vaikuttaa. Psyykkisestä hyvinvoinnista ei puhuta vain yleisellä tasolla, vaan yksilölle kehittyy käytännön mielen hyvinvointia edistäviä konkreettisia taitoja. MHTT­prosessi on integroitu organisaation työhyvinvointiohjelmaan. Siitä ovat tietoisia sekä yrityksen johto että henkilöstön edustajat. MHTT on osa organisaation kokonaisvaltaista työhyvinvointiohjelmaa, eikä vain irrallinen aikaa vievä osatekijä.

Hyväksyvä myötätunto ja läsnä olon taito voimavarana työssäMiia Moisio, TM, yrittäjä, sielunhoidon asiantuntija, terapeutti (psykofyysinen psykoterapia), mindfulness- ja asahiohjaaja

Mindfulness on yhdysvaltalaisen lääkärin Jon Kabatt­Zinnin kehittämä ei­uskonnollinen harjoituksen muoto, jota kutsutaan myös hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi. Tieteellisesti

paljon tutkittu kahdeksan viikon ohjelma on tarkoitettu stressin­hallintaan ja masennuksen hoitoon. Menetelmää käytetään myös erilaisten terapioiden osana.

Meitä väsyttää jatkuva ajatteleminen ja analysointi, ankara sisäinen puhe, menneen ja tulevan murehtiminen. Syöminen, käveleminen ja moni muu tekeminen on automaattista eli olemme ”autopilotti” päällä. Samoin reagoimme automaatiolla, tutulla ja opitulla tavalla ihmisiin, tunteisiin ja niin edelleen. Olemme siis reaktiivisia. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, automaatiossa eläminen on raskasta ja kuluttaa tutkitusti sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja.

Yksinkertaistaen mindfulness­harjoituksessa tullaan hetkeksi pois automaatiosta ja keskitytään mieleen, kehon ja hengityksen tarkkailuun, aistimiseen. Mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä, vaan tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä juuri sillä hetkellä on. Mindfulness on lapsuuden läsnäolotaidon, ilon ja uteliaisuuden uudelleen löytämistä – tässä hetkessä olemista sellaisena kuin se kulloisellakin hetkellä avautuu.

Mindfulnessia voidaan harjoittaa sekä tekemisen että ei­tekemi­sen muodossa. Jokainen arjen tekeminen voi olla läsnäolo­ tai tietoisuusharjoitus. Arki siis tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tietoisuustaitojen kehittämiselle ja oman hyvinvoinnin tukemiselle.

Ei­tekeminen eli meditaatio on kehon, hengityksen ja kehon tuntemusten tarkkailua. Sen avulla on mahdollista tulla tietoiseksi omasta sisäisestä liikenteestä: miten mieli vaeltaa, mitä tunnetiloja ja millaisia kehon tuntemuksia itsessä on. Meditaatiota harjoite­taan hyväksyvien tietoisten hetkien pidentämiseksi ja taidon siirtämiseksi osaksi jokapäiväistä toimintaa. Jo noin neljässä viikossa positiiviset vaikutukset alkavat tulla näkyviin.

Automaation vastakohta on tietoisuus. Tietoisuus on ikään kuin tarkkailijan asemaan asettumista, kauemmas astumista ja selkeästi näkemistä. Tietoisuuden tilassa havaitsee selvemmin omat tunteet, ajatukset ja kehon tuntemukset.

Mindfulnessin äärellä pyritään kohtaamaan ja hyväksymään kaikki tunteet ja kokemukset. Hyväksyminen alkaa, kun ihminen oppii katsomaan tunteitaan ja ajatuksiaan ilman arvottamista ja väistöliikkeet, vastarinta ja taisteleminen lakkaavat. Hyväksymi­nen puolestaan lisää myötätuntoa.

Säännöllisesti harjoitettuna mindfulness lisää merkittävästi ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä, metataitoja sekä itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Ahdistus­ ja masennusoireet helpottuvat ja harjoituksilla pystytään vaikuttamaan masennuksen uusiutumisen estämiseen, unenlaadun, muistin ja itsetunnon paranemiseen, keskittymiskyvyn, luovuuden ja mielen joustavuu­den lisäämiseen sekä syömis­ ja päihdeongelmiin.

Mindfulnessin harjoittaminen lisää ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen, ymmärrystä ja lempeyttä omia tunteita ja ajatuksia kohtaan, itsen arvostamista, kunnioittamista, omien tarpeiden kuuntelemista ja rajojen asettamista. Kun tuntee myötätuntoa itseä kohtaan, sitä alkaa tuntea myös muita kohtaan.

Henkilökohtaista ja työelämää ei voi erottaa toisistaan. On päivänselvää, että se mitä henkilökohtaisessa elämässä on meneillään, vaikuttaa työelämään (tai sen puuttumiseen) ja päinvastoin. Parhaimmillaan mindfulnessin terveysvaikutukset näkyvät vähentyneinä poissaoloina työstä, työn tuloksellisuus lisääntyy sekä esimies­, alais­ ja ihmissuhdetaidot parantuvat.

keskiviikko 23.11 .

18

7 Recovery eli toipumisorientaatio: näkökulmia arjen osallisuuteenPuheenjohtaja: Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto

Toipumisorientaation periaatteet toipumisen ja mielekkään elämän näkökulmastaEsa Nordling, PsT, kehittämispäällikkö, THL

Toipuminen kliinisenä käsitteenä tarkoittaa sairauden oireiden vähenemistä tai oireiden loppumista. Tiedetään, että vain osa mielenterveyskuntoutujista toipuu täysin. Kuntoutujan elämä voi kuitenkin olla mielekästä ja onnellista psyykkisen sairauden aiheuttamista rajoituksista ja haitoista huolimatta. Elämän mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja toiveikkuutta voidaan tukea toipumisorientaation mukaisella työotteella.

Toipumisorientaatiolle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Sitä on kuvattu osuvasti metaforan avulla henkilökohtaisena matkana, jossa painottuu yksilön elämän tarkoituksellisuus ja terapeuttinen optimismi. Terapeuttinen optimismi edellyttää siirtymistä holhoavasta lääketieteellisestä ja hoitotieteellisestä otteesta aitoon kumppanuuteen, jossa sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Toipumisorientaation teoriatausta rakentuu humanistisen psykologian perinteestä, kognitiivisen psykologian elämän hallintaan liittyvistä teorioista, eksistentialismista, terveyden edistämisen teorioista ja positiivi­sen mielenterveyden käsitteestä.

Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää 1) luottamuksel­lisen terapeuttisen suhteen luomista ja ylläpitämistä, 2) kuntoutujan tukemista hänen omien tarpeidensa, pää­määriensä, unelmiensa ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämi­sessä ja niiden huomioimista hoidon ja kuntoutuksen sisällöissä, 3) toipumisorientaatiota tukevan ja rakentavan kulttuurin olemassa oloa ja 4) kansalaisoikeuksien ja sosiaalisen inkluusion edistämistä eli mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin. Tavoitteena on, että kuntoutuja kokee elämänsä elämisen arvoisena ja mielekkäänä, hyväksyy itsensä vastuullisena ihmisenä sekä kokee, että voi vaikuttaa niihin asioihin, joita pitää tärkeinä.

Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska niiden kautta voivat todentua monet osallisuuden muodot. Toipumiso­rientaation mukaisella työotteella voidaan pitkällä tähtäimellä vähentää myös stigmaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Näillä on suotuisia vaikutuksia varhaisen avun hakemiseen ja siten myös parempiin hoito­ ja kuntoutustuloksiin.

Käytännön näkökulmia asumispalvelun arjessa – mitä toipumisorientaatio muuttaa?Heikki Hyvönen, kehittämispäällikkö, Lilinkotisäätiö

Lilinkotisäätiöllä on kahdentoista vuoden kokemus yhteisölli­sestä palveluasumisesta. Olemme toteuttaneet tehostettua palveluasumista ja palveluasumista noudattaen yhteisöllisiä arvoja ja pyrkineet sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen periaatteiden

noudattamiseen. Me toteutamme yhteisöllisyyttä läpi koko organisaation. Arvomme – yhteisöllisyys, osallisuus, avoimuus, suvaitsevaisuus ja turvallisuus – käsiteltiin organisaation kaikilla tasoilla säätiön hallituksesta jokaiseen palvelutalon ryhmäkodin pienyhteisöön. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä ja kaikille arvot tulivat tutuiksi. Arvomme ja periaatteemme ovat alun alkaenkin olleet lähellä sitä, mitä toipumisorientaatio pitää sisällään.

Asukaskuntamme keski­ikä on yli 60 vuotta, ja suuri osa on ollut kuntoutujia yli 20 vuotta. Heille on tehty kuntoutussuunni­telmia kuntoutusosastoilla, psykiatrian avohoidossa, kuntoutus­kodeissa ja nyt ikäännyttyään palveluasumisessa. Kuntoutus­suunnitelmat ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa. Asukkaista on tullut ammattikuntoutujia ja henkilökunta on kadottanut kuntoutuksen perimmäisen ajatuksen. On jo pitkään ollut epäselvää, mikä tehostetussa asumispalvelussa on kuntoutusta ja mikä jotain muuta ja miksi sitä muuta voisi kutsua. Se, että ihminen olisi kuntoutuksessa kaksikymmen­täneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa loppuelämänsä ajan, tuntui yhä epäoikeudenmukaisemmalta.

Näin Lilinkotisäätiössä käytännössä vahvistetaan toipumiso­rientaation mukaista toimintaa:

Asumispalveluja on muutettu asukkaiden kehitystarpeiden mukaisesti. Olemme perustaneet toiminnallisia ryhmäkoteja tehostetun palvelun taloihin, muuttaneet yhden tehostetun palvelun talon palveluasumiseksi ja hankkineet asuntoja tuettuun asumiseen. Tulevaisuuden uskoa tukemaan olemme kehittäneet asuntoluotsijärjestelmän, jossa asukkaat voivat saada vertaisistaan samaistumismalleja.

Jokaisella asukkaalla on oma ohjaaja ja ohjaajalla käsikirja, jonka avulla yksilön haaveita ja suunnitelmia tuetaan. Omaohjaa­juus alkaa tutustumisesta. Ohjaaja tutustuu asukkaaseen ja pyrkii löytämään yhteisen sävelen, joka perustuu yksilön kokemuksiin ja toiveisiin. Ohjaaja varaa viikoittain ajan, jolloin hän on asukkaan käytettävissä ja asukas määrittelee, miten aika käytetään.

Kaikissa asumisyhteisöissä noudatetaan yhdessä asukkai­den ja henkilökunnan kanssa tehtyä päätöksentekomallia.

Yhteisökokoukset päättävät talon järjestyssäännöistä, päiväjärjestyksestä, talossa toteutettavista ryhmistä ja siitä, kuka niihin voi osallistua, retkikohteista ja hankinnoista. Työnjako päätetään yhteisö­, ryhmäkoti­ ja kerroskokouksissa. Ruokatoiveet kerätään vähintään kerran puolessa vuodessa ja ruokalistat hyväksytetään yhteisökokouksessa. Yhteisökokouk­set käsittelevät kuukausittain ilmapiiriä ja turvallisuutta ja osallistuvat uusien huonekalujen valintaan. Asukkaiden kantaa kysytään, ennen kuin työntekijä vakinaistetaan.

Asukas päättää itse asuntonsa sisustamisesta, vapaa­aikansa viettämisestä, varojensa käytöstä, mielipiteistään sekä omasta päivä­ ja viikko­ohjelmastaan. Hän valitsee oman ohjaajansa ja tekee tämän kanssa yhteistyösopimuksen. Puolen vuoden välein sopimusta arvioidaan ja sovitaan jatkosta tai vaihdetaan ohjaajaa.

Kaikissa palvelutaloissa siirrytään avoimeen raporttiin ja toimistottomaan työskentelymalliin. Asukasohjelmaan kirjataan

keskiviikko 23.11 .

19

havainnot joko asukkaan kanssa yhdessä tai hänen kanssaan sovitulla tavalla. Työryhmät kehittävät tapaansa puhua ja pyrkivät luopumaan ammattislangista.

Lilinkotisäätiön muutos kohti toipumissuuntautunutta toimintatapaa on alkanut koulutuksella. Säätiön koulutuspäivät käsittelevät asiaa. Metropolia kouluttaa kaksikymmentä

ohjaajaa muutosagenteiksi. Työryhmien kehittämispäivät käytetään työryhmien omien toimintatapojen muuntamiseen.

Siirtyminen toipumissuuntautuneeseen työtapaan ei Lilinkotisäätiöllä vaadi suurta olemassa olevien työvälineiden hylkäämistä. Se vaati asennemuutosta ja avointa mieltä, ja siihen olemme valmiit.

keskiviikko 23.11 .

20

8 Huumeet, riippuvuus ja hoitojärjestelmäPuheenjohtaja: Merja Karinen, lakimies, Mielenterveyden keskusliitto

Huumeet yhteiskunnassa ja hoitojärjestelmässäAntti Weckroth, YTT, kehittämisestä vastaava palvelupäällik-kö, A-klinikkasäätiö

 Suomessa laajamittainen huumeiden käyttö on ilmiönä verrattain nuori ja käyttö edelleen väestötasolla vähäistä. Huumeiden käyttö lisääntyi merkittävämmin ensimmäisen kerran 1970­luvun alussa ja uudelleen 1990­luvun alusta tähän päivään. Huumeiden aiheuttamat haitat ovat kuitenkin edelleen hyvin vähäisiä verrattuna esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin: vuonna 2013 alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia Suomessa oli 2561, kun taas huumekuolemia tilastoitiin vain 201 kappaletta. Syksyllä 2014 toteutetussa väestökyselyssä joka viiden suomalainen ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana jotain huumausainetta. Myös kannabista ilmoitti joskus kokeilleensa 20 % väestöstä, joskin nuorten aikuisten kohdalla (25–34­ vuotiaat) kokeilijoiden osuus oli 38,4 %. Kovien huumeiden (opiaatit ja amfetamiini) käyttäjiä arvioitiin Suomessa olevan 18 000–30 000 vuonna 2012.

Huumeiden käyttö ei ole ollut Suomessa jatkuvasti kasvava ilmiö, vaan esimerkiksi nuoria ongelmakäyttäjiä on tällä hetkellä vähemmän kuin 2000­luvun alussa ja vain ekstaasin käyttäjien määrä on koko väestön tasolla viime vuosina lisääntynyt. Suomalaisten huumausaineita koskevissa asenteissa on kyselytutkimuksissa havaittavissa kaksi erisuuntaista trendiä: suhtautuminen humalajuomiseen ja tupakointiin on kehittynyt kriittisempään suuntaan, kun taas käsitykset kannabiksen riskeistä ovat näyttäneet lieventyvän.

Suomalaiseen hoitojärjestelmään huumeet ilmaantuivat laajemmin 1990­luvun alussa, jolloin huumekuolemien voimakas äkillinen kasvu pakotti yhteiskunnan reagoimaan ja kuvastui myös lisääntyneenä hoidon tarpeena. Poliittisella tasolla tämä näkyi nopeaan tahtiin valmisteltuna kansallisena huumestrategiana, jota on kuvattu kaksiraiteiseksi huumausai­

nepolitiikaksi: toisaalta tavoiteltiin huumeista vapaata yhteis­kuntaa, mutta toisaalta sen keinoiksi määriteltiin hoito ja huumeiden käytön haittoja vähentävät toimenpiteet. Tämä valinta mahdollisti huumeiden käyttäjien kohtaamisen hoito­järjestelmässä sekä myös eri hoitomenetelmien ja lääkehoidon kehityksen.

Suomalaisen päihdehoitojärjestelmän historiassa tämä huumepoliittinen valinta merkitsi periaatteellista suunnan muutosta. Hoitojärjestelmän taustalla oli raittiusliikkeen perinne (käyttö epänormaalia, raittius normaalia) ja vanha huoltola­järjestelmä, josta oltiin tosin alkoholistien hoidossa jo 70­luvun lopulta alkaen siirrytty ammatillisempaan suuntaan: rangaistuk­sesta vapaaehtoisuuteen ja pakkotyöstä terapeuttiseen työhön. Huumeiden kohdalla kuitenkin ehdoton raittius nähtiin usein edelleen ainoana hoidon legitiiminä lähtökohtana ja tavoitteena. Nyt hoitoa voitiin periaatteessa porrastaa samoin kuin muiden­kin sairauksien hoitoa: elämän turvaaminen – kärsimyksen vähentäminen – muut potilaan tarpeesta nousevat tavoitteet.

Viime vuosikymmeninä neurologinen tutkimus on tuonut valtavasti uutta tietoa päihderiippuvuuden luonteesta ja jossain määrin heijastunut myös hoitomenetelmien kehitykseen. Huumeongelman Käypä hoito ­suosituksissa psykososiaaliset menetelmät (kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät ja motivoiva työskentely) ovat kuitenkin edelleen hoidon perusta ja lääkityksellä voidaan useimmiten vain helpottaa oireita. Vain opioidiriippuvuuteen on olemassa tehokas korvaushoito. Käytännössä hoitojärjestelmässä kohdattavat potilaat ovat useimmiten sekakäyttäjiä ja erilaisten lääkkeiden osuus on merkittävä osa heidän päihteiden/huumeiden käyttöään. Hyvin usein huumeiden käyttöön liittyy hoitoa ja erityisosaamis­ta vaativia mielenterveysongelmia. Haasteena edelleen on riippuvuuteen sairastuneiden tasavertainen kohtelu yhteis­kunnassa muiden sairauksien rinnalla. Tällä hetkellä olisi kiinnitettävä huomiota myös hoitojärjestelmän monipuolisuuden turvaamiseen sekä vertaistuen saatavuuden takaamiseen kaikille hoitomuodosta riippumatta.

keskiviikko 23.11 .

21

9 Työelämä ja osallisuusPuheenjohtaja: Heini Kapanen, kehitysjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto

Psykososiaalinen työkuormitus ja työn voimavaratJaana Vastamäki, YTT, ylitarkastaja, STM

Työstä ja työelämästä puhuttaessa esille nousevat usein työhön liittyvät kuormitustekijät ja työelämässä tapahtuvat epävarmuutta aiheuttavat muutokset. Työssä ihmisiä kuormitta­vat mm. työn menettämisen pelko, kiire ja tiukat aikataulut.

Lain mukaan terveydelle haittaa aiheuttavat kuormitustekijät on työpaikoilla tunnistettava. Niihin on puututtava ja ne on poistettava mahdollisuuksien mukaan, jotta terveydelle ja hyvinvoinnille haitalliset seuraukset vältetään.

Työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota myös työn tarjoamiin voimavaroihin. Mahdollisuus kehittyä ja lisätä omaa osaamistaan ja mahdollisuus tehdä yhdessä asioita työyhteisön jäsenenä vahvistavat paitsi yksilön myös koko työyhteisön inhimillistä pääomaa. Kiinnittämällä huomiota työn voima­varoihin voidaan avata uudenlainen näkökulma oman työ­yhteisön ja työn kehittämiseen ja sitä kautta oman hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Työ on ihmiselle tärkeää monella tavalla ja tarjoaa muutakin kuin toimeentulon. Työn menettäminen voi jopa sairastuttaa ja toisaalta työhön paluu tuoda uusia voimavaroja yksilölle. Työhön osallistumisen mahdollisuus on tärkeä ihmisen hyvin­vointia ja terveyttä tukeva tekijä. Suurin osa työntekijöistä kokeekin, että työpaikka on uuden oppimisen, uusien asioiden kokeilemisen ja oman työn kehittämisen paikka.

Ponnahduslauta takaisin työelämään korkeasti koulutetuille mielenterveys-kuntoutujille – Teron tarina Marita Kokkonen, opettaja, kouluttaja, Invalidisäätiö Orton Pro

Tamperelainen suunnitteluinsinööri Tero Murtoniemi jäi pois töistä uupumisen ja masennuksen vuoksi vuonna 2011. Työtehtävistä ei tullut mitään, fyysinen jaksaminen oli nollassa eikä mikään työ kotonakaan oikein sujunut. Kesäkuussa vuonna 2016 hän allekirjoitti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja Timo Heinisuon kanssa.

Murtoniemen työhönpaluun tukena toimi Ponnahduslauta takasin työelämään ­hanke. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma etsivät uudenlaista toimintamallia korkeasti koulutettujen mielen­terveyskuntoutujien työhönpaluun mahdollistamiseen. Invalidi­säätiö Orton Pro tarjosi vakuutusyhtiöille työhönvalmennus­palvelua, jonka piirissä kuntoutuja lähtökohtaisesti olisi kaksi vuotta alkuhaastattelun jälkeen. Kuntoutujalle etsitään koulutustaan vastaava työkokeilupaikka ja tukea annetaan tiiviisti koko asiakkuuden ajan kuntoutujan tilanteen mukaan.

Murtoniemi oli Ilmarisen asiakas ja ensimmäisiä ”Ponnarin” 27 kuntoutujasta. Hän palasi koulutustaan vastaavaan työhön hankkeen loputtua. Aluksi työhönvalmentaja kartoitti Teron osaamisia ja vahvuuksia. Ensimmäinen kolmen kuukauden työkokeilupaikka löytyi harrastuksen myötä Automuseo Mobili­asta vanhojen autojen kunnostajana. Tehtävä tuntui motivoivam­malta kuin suoraan suunnitteluinsinöörin töihin palaaminen. Kiinnostuksen lisäksi hänellä on osaamista autoalan perus­tutkinnon myötä. Työkokeilu alkoi 20 viikkotunnista. Apulais­johtaja Elina Ijäs uusi työkokeilusopimusta kolmen kuukauden välein yhteensä vuoden verran. Työtunteja ja tehtävien vaativuutta lisättiin. ”Sujuvasti meni, työaika räätälöitiin jaksamisen mukaan, mikä on hyvin tärkeää”, kertoo Tero Murtoniemi.

Siirtymää suunnitteluinsinöörin töihin Orton Pron työhön­valmentaja ja Murtoniemi ryhtyivät tekemään hyvissä ajoin ennen työn päättymistä Mobiliassa. Syksy 2015 oli hyvin haasteellista aikaa ja lukuisat erilaiset työhönvalmentajan yrityskontaktit päätyivät vastaukseen: ”Ei juuri nyt, voitteko palata asiaan keväämmällä”. Vaikka Tero pääsi haastatteluun, se ei johtanut työkokeiluun. Työhönvalmentaja halusi varmistaa Terolle tukea hankkeen loputtua, sillä työnetsiminen ei ole yksin helppoa. Tero ilmoittautui TE­toimistoon työnhakijaksi. Työhönvalmentaja selvitti tilannetta virkailijan kanssa. Tero oli yhteydessä myös Insinööriliiton Tampereen Uratehtaaseen, josta työttömät tai työttömyysuhan alla olevat insinöörit voivat saada apua työllistymiseen. Lisäksi Tero etsi täydennys­koulutusta uusimpiin suunnitteluohjelmistoihin.

Murtoniemi ja työhönvalmentaja eivät lannistuneet, vaan lähettivät ideoita työpaikoista toisilleen ja työhönvalmentaja oli yhteydessä yrityksiin. Helmikuussa onnisti – Jimexo Tech Oy:n toimitusjohtaja haastatteli Murtoniemen ja tarjosi suunnittelu­insinöörin työkokeilupaikkaa. Ponnari­hankkeen mahdollista­maa työkokeiluaikaa oli jäljellä enää kaksi kuukautta, mikä se mietitytti työnantajaa. TE­toimisto tuli mukaan ja jatkoi työkokeilua heinäkuun 2016 loppuun. Ensimmäisen kuukauden Murtoniemi teki 30­tuntista työviikkoa, jonka jälkeen työaika oli sama kuin muilla työntekijöillä.

Toukokuun lopussa toimitusjohtaja Heinisuo oli vakuuttunut Murtoniemen osaamisesta ja jaksamisesta. Hän keskeytti työkokeilun ja palkkasi Murtoniemen Senior Mechanical Engineer ­nimikkeellä.

”Työhönvalmentajan käytännön tuki loi onnistumisia, mikä toi uskoa osaamiseen ja itsetunto lisääntyi. Yksilöllisyys huomioitiin ja pikkuhiljaa eteneminen omien voimavarojen mukaan mahdol­listi onnistuneen lopputuloksen”, summaa Tero Murtoniemi.

Teron tarinan kertomiseen on saatu lupa sekä häneltä että hänen työnantajiltaan.

keskiviikko 23.11 .

22

Voimavaravalmennuksen kokemuksia ja työkaluja

Jyrki Rinta-Jouppi, työ- ja koulutusvalmentaja, Mielenterveyden keskusliitto

Jokainen ihminen voi tehdä paljon oman hyvinvointinsa eteen. Mielenterveys on yhteydessä suojaaviin ja haittaaviin tekijöihin. Kuka tahansa voi sairastua, jos on liikaa haittaavia tekijöitä ja liian vähän suojaavia tekijöitä. Tullessaan tietoisiksi haittaavista ja suojaavista tekijöistä ihminen pystyy hyödyntä­mään niitä oman hyvinvointinsa parantamiseksi.

Suomessa työttömyys sairastuttaa. Työelämän ulkopuolella oleminen on erittäin stressaavaa. Päästäkseen eteenpäin tarvitaan usein etäisyyden ottamista työhön ja keskittymistä arkeen. Vaatimusten käydessä ylivoimaisiksi on hyvä palata perusteisiin. Kun arjessa on tarpeeksi voimavaroja tuovaa aktiviteettia, opiskelu ja työntekokin onnistuu.

Vaikeutena usein on arvostaa arjen pieniä tekoja. ”Mitä sillä on väliä, vaikka sainkin tiskatuksi, tavatuksi ystäviä tai käytyä kaupassa, koska en vieläkään ole työssä.” Voi olla vielä muitakin uskomuksia, asenteita ja arvoja, jotka vievät arvostuk­sen arjen pieniltä teoilta.

Valmennuksella voidaan tuoda tiedostamattomat asenteet ja arvot näkyviksi. Niistä voidaan olla vuorovaikutuksessa.

Ihminen voi löytää arvoja ja asenteita, jotka tukevat hänen voimavarojaan ja hyvinvointiaan. Hän voi tulla paremmin tietoiseksi voimavaroistaan ja mahdollisuuksistaan. Hän voi vahvistaa minäkuvaansa osaajana.

Valmennuksessa kiinnitetään huomio sisäisen motivaation syntymiseen. Valmennuksessa on tarjolla tekijät, jotka tukevat sisäisen motivaation syntymistä. Sisäinen motivaatio auttaa toipumaan vastoinkäymisistä nopeammin. Se on myös erittäin suuri suojaava tekijä. Valmennuksen laajempi hyödyntäminen yhteiskunnassamme toisi suuret säästöt inhimillisestä kärsi­myksestä, yhteiskunnan varoissa ja resursseissa. Valmennus toimisi myös ennaltaehkäisevässä työssä.

Valmennus voisi muodostaa yhdessä myötätunto­ johtamisen kanssa strategisen valinnan, jolla pärjäämme tulevaisuudessa kansainvälisessä kilpailussa. Tuottavuusloikka on mahdollinen, kun kansalaisten kyvyt saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Tähän tarvitaan uudenlaista johtamisosaamista ja asioiden tekemistä eri tavalla kuin aikaisemmin.

Hyvin tärkeässä asemassa on luottamuksen lisääntyminen yhteiskunnassamme. Luottamus antaa perustan luovuudelle ja kehittymiselle – innovaatioille. Joten esim. kepistä työttömien motivointikeinona tulisi luopua välittömästi. Ehkä meillä ei olisi sen jälkeen enää ihmisiä, jotka ovat tehneet yli 500 hakemusta, vaan ihmisiä, jotka ovat löytäneet luovempia tapoja työllistää itsensä.

keskiviikko 23.11 .

23

Ruohonjuuresta kajahtaa – palveluiden käyttäjät palveluita kehittämässäPuheenjohtaja: Riikka Nieminen, kokemusasiantuntija, Kokoa ry

Päihdetyön kokemusasiantuntijan vertaisvastaanotto Vantaan terveysasemillaHannu Ylönen, kokemusasiantuntija, Vantaan kaupunki

Olen toipunut alkoholismista, masennuksesta ja alkoholi­psykoosista. Raitistuin vuonna 2008. Tunne­elämän palautumi­nen, sisäinen eheytyminen ja mielenrauhan löytyminen veivät paljon aikaa. Oma ja läheisten kärsivällisyys oli monta kertaa kovalla koetuksella.

Ydinsanomani päihdetyössä on: alkoholismista ja muista päihdesairauksista voi toipua. Toivottomia tapauksia ei ole. Ammattiapua raitistumiseen on tarjolla. Vertaistuki on tärkeintä päihteettömän elämäntavan ylläpidossa.

Olen töissä Vantaan kaupungin terveysasemilla päihdetyön kokemusasiantuntijana. Välitän vertaistukea ja toipumisuskoa päihdeongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen. Kerron asiakkaille tarjolla olevista päihdepalveluista. Terveysaseman vertaisvastaanotolla on käynyt vuosina 2012–2016 satoja eri asiakkaita.

Jos yhteiskunta haluaa jatkossa selvitä päihde­ ja mielen­terveysongelmista entistä paremmin, pitää kunnallisissa ja yksityisissä palvelujärjestelmissä antaa nykyistä enemmän tilaa kokemusasiantuntijoille ja vertaistoimijoille.

Terveysalan ammattilaiset ja teoreetikot eivät yksin kykene rakentamaan sellaista asiakaslähtöistä auttamisjärjestelmää, joka riittävästi ottaa huomioon vertaistuen ja asiakkaiden yksilölliset erot. Kuntapäättäjien ja terveysalan ammattilaisten kannattaa hankkia palvelujärjestelmiin kokemusasiantuntijoita, joilla on kyky hyvään yhteistyöhön asiakkaiden ja ammatti­henkilökunnan kanssa.

”Villi ja epävakaa”, nyt tietoinen, toipunut ja tasoittamassa tietä muiden kuntoutumisessaRiikka Nieminen, kokemusasiantuntija

Olen psykoterapeutti Teemu Ryhäsen työparina/co­leaderina dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) taitovalmennusryhmässä viikoittain. Kävin kolmen vuoden psykoterapiajakson Teemulla ja olen kuntoutunut epävakaan persoonallisuushäiriön oireista oikein hyvin. Minulla epävakauteen kuului myös ääni­ ja näköharhoja, joita tulee nykyään todella harvoin. Aikaisemmin kärsin myös paljon tunteiden heilahtelusta ja impulsiivisuudesta. Esimerkiksi 25­vuotiaana olin jo muuttanut 19 kertaa.

Kaikki ryhmässä opetettavat taidot ovat minulle tuttuja, koska olen käyttänyt niitä niin paljon kuntoutuessani. Pystyn myös omien esimerkkieni kautta avaamaan taidon opettelun hyötyjä oppilaille. Sillä opettelua se on: jos ei ole biologisesti tullut varustettua tunteensäätelyn taidolla, se pitää sitten opetella aikuisena.

Minua on ryhmässä kutsuttu ”kanaemoksi” ja sellaiseksi, joka ”pitää huolta kaikista”. Olen halunnut omalta osaltani olla vaikutta­massa siihen, että kaikki saavat mahdollisimman hyvää hoitoa.

Olen ollut puhumassa epävakauden hoidosta myös muuta­maan otteeseen Auroran sairaalan henkilökunnalle ja ollut heidän päiväosastonsa ryhmässä kokemusasiantuntijana. Asiakkaat mielellään juttelivat minulle ja tutkimusten mukaan vertaiselle onkin joskus helpompi puhua kuin ammattilaiselle. Ja koska kou­lutettu kokemusasiantuntija kulkee tässä välimaastossa, olen yhteys asiakkaan ja ammattilaisen maailman välissä ja koen työni erittäin tärkeäksi muille ja myös itselleni. Kiitos siitä ihan kaikille, ketä olen tämän työn kautta saanut tavata.

Asiakkaan osallisuus omaan hoitoonsaMarja Rask, yksilö-, pari- ja puheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Tmi Avoinmieli – ratkaiseva askelTuija Tiainen, pari- ja perheterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja, Terapiapalvelu Metsäpolku

Pohdimme yhdessä osallistujien kanssa asiakkaiden oikeutta osallistua omaan hoitoonsa, unohtamatta perhettä tai muita asiakkaalle merkityksellisiä ihmisiä, joilla voi olla suuri merkitys hoidon tuloksellisuuden kannalta.

Esittelemme jaettua asiantuntijuutta, jossa asiakas on paras asiantuntija oman elämänsä tarinassa. Haluamme haastaa asiantuntijoita pois viranomaiskeskeisestä ajattelusta, jossa asioista päätetään tiimeissä ilman, että asiakas on itse paikalla.

Sen sijaan herättelemme dialogista tapaa kohdata ihmiset ja kuulla sekä kunnioittaa heidän kokemushistoriaansa ja ajatuksiansa, että takaisimme parhaan mahdollisen tulokselli­suuden työssämme.

Haluamme korostaa ihmisten välisiä suhteita enemmän kuin menetelmiä, tuoda esiin vertaisuuden ja kokemusasian­tuntijuuden voima työssämme sekä olla läsnä ihmisinä toinen toisillemme.

Käymme dialogia siitä, miten osallisuus näkyy tai ei näy omilla työkentillämme ja esittelemme hieman tutkimustemme tuloksia sekä osallisuutta niin lastensuojelun, työnohjauksen, terapian kuin koulutuksenkin konteksteista. Yhä edelleen liian moni asiakas kokee, ettei tule riittävästi kuulluksi ja kohdatuksi ammattilaisten taholta ja tähän haasteeseen me haluamme osaltamme vaikuttaa.

YLEISÖLUENNOT

keskiviikko 23.11 .

24

Avaimia miesten hyvinvointiinPeter Peitsalo, kehittämispäällikkö, työnohjaaja (STO ry), johdon työnohjaaja ja coach (master CSLE), työnohjaajien kouluttaja (master TSC), Miessakit ry

Psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista terveyttä osoittavien mittareiden valossa monien miesten hyvinvointi näyttää huolestuttavalta. Eri elämänvaiheiden haasteisiin vastaaminen sekä selviytyminen psykologisesti kuormittavista muutoksista muodostuvat monesti miesten hyvinvointia uhkaaviksi tekijöik­si. Monen miehen taidot tunnistaa erityisesti psyykkisen ja sosiaalisen terveyden riskejä sekä mahdollisuudet työstää näitä toisen ihmisen kanssa ovat tarpeisiin nähden liian vähäiset. Henkilökohtaisen hyvinvointiosaamisen kapeuden vuoksi mieserityisen hyvinvointiosaamisen merkitys palveluiden tuottamisessa korostuu.

Yksi vähälle huomiolle jäänyt, hyvinvointiin merkittävästi vaikuttava tekijä on miesten sosiaalinen pääoma. Huomion kiinnittäminen keskinäiseen tukeen on tärkeää, sillä arjen vertaistuki sekä mahdollisuus jakaa oman elämän merkitykselli­siä asioita vaikuttavat monin tavoin myönteisesti koettuun hyvinvointiin. Myös omalta viiteryhmältä saatu rohkaisu ongelmien käsittelyyn madaltaa kynnystä hakeutua tarpeen vaatiessa ammatillisen avun piiriin.

Miesten hyvinvoinnin edistämisessä on hyvä keskittyä kolmeen suurempaan kokonaisuuteen: henkilökohtaisen hyvinvointiosaamisen vahvistamiseen, arjen sosiaalisen pääoman monimuotoistamiseen sekä miesnäkökulman vahvistamiseen hyvinvointia ja terveyttä edistävissä palveluissa. Useissa ongelmissa mieserityinen hyvinvointiosaaminen antaa niin yksittäiselle miehelle kuin hänet kohtaavalle työntekijälle lisää keinoja tunnistaa hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä sekä edistää hyvinvointia tilanteen edellyttämällä tavalla.

Pienet teot ovat helpoin tie onneenMarkku Ojanen, psykologian emeritusprofessori, Tampereen yliopisto

Suurilla vai pienillä askeleilla onnellisuuteen? Stephen Briers tiivistää onnellisuusoppaiden ohjeet kolmeen kehotukseen: Älä anna sen häiritä. Anna minulle, mitä haluan. Tee minusta vahvempi.

Tämä psykohöpinä (psychobabble) ”rohkaisee meitä itsekeskeisiksi narsisteiksi, ikuisiksi teini­ikäisiksi, joiden ulkopuolella on tuskin mitään muuta. Jos, kuten tavanomainen terapeuttinen viisaus väittää, meidän on ’opittava rakastamaan itseämme ensin’, ei ole mikään ihme, että me emme huomaa ketään muita. Tarjolla on kosolti nimikkeitä, jotka kertovat, kuinka kehittää sosiaalisia taitoja tai hankkia ystäviä tai vaikuttaa ihmisiin, mutta missä ovat vastaavat kirjat, jotka osoittavat, kuinka ollaan hyviä ystäviä tai kuinka kehitetään taitoja tai asenteita, jotka voisivat saada meistä altruistisempia tai parempia yhteisöjemme palvelijoita?”

Nämä oppaat antavat ymmärtää, että onnellisuus on normaali ihmisen olotila. Siitä poikkeaminen kertoo, että jotakin on tehtävä, jotta tuo normaali tila voitaisiin taas saavuttaa. Jos olemme alakuloisia, pelokkaita ja tyytymättömiä, meissä on

jotakin pahasti vialla. Tämä asia täytyy nopeasti korjata. Olemme kahdella tavalla huonossa jamassa. Ensinnäkin me kärsimme epänormaalista tilasta ja toiseksi olemme häpeissämme siitä, että emme ole ottaneet ohjia omiin käsiimme. Jokainen fiksu ihminen tietää mitä tahtoo ja hallitsee elämäänsä.

On turhauttavaa huomata, että aina on jotakin, mitä voi kehittää ja korjata. Emme voi levätä laakereilla, sillä kukapa haluaisi olla paikallaan pysyvä ihminen. Tyytyväisyys kertoo, että kehityksen ideaa ei ole sisäistetty. Voisimme hyödyntää monenlaisia kursseja ja oppaita.

Ohjeiden antajien ”teologinen” tulkinta vaihtelee. Kyseessä voi olla joko ortodoksia tai ortopraksia. On ajateltava joko puhtaan, oikean opin mukaisesti tai sitten on tehtävä hyviä, oikeita tekoja. Oikea tapa ajatella voidaan tiivistää positiiviseen, optimistiseen ajatteluun, kun taas oikeat teot merkitsevät hyvei­den vaalimista ja toteuttamista. Ortodoksian edustajat ajattele­vat, että oikea oppi johtaa myös hyviin tekoihin, kun taas ortopraksian kannattajat eivät pidä tärkeänä sitä, millä tavoin ihmisen levottomat tunteet ja ajatukset liikkuvat, kunhan vain tehdään, mikä on oikein. Kun tekoja tarpeeksi harjoitellaan, myös ajatukset mukautuvat niihin. Kyse on pienistä, toistuvista teoista.

Hyvin suosittuja ortopraksiaan perustuvia ohjeita ovat olleet kiitollisuuden harjoittaminen, ystävällisten tekojen tekeminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen ja soveltami­nen. Myös itsehillintä ja itsekontrolli edistävät onnellisuutta.

Mitä ihmiset lopulta elämässään tavoittelevat? Onko se juuri onnellisuutta? Onko mahdollista tiivistää ihmisten pyrkimykset yhteen ainoaan asiaan? Useimmissa hyvän elämän oppaissa onnellisuus asetetaan tavoitteeksi ikään kuin tiedettäisiin, miten se voidaan saavuttaa. Me tiedämme suurin piirtein, mitä onnelliset asiat ovat, mutta onko niitä mahdollista lisätä mielin määrin?

Ortodoksian ja ortopraksian ohella toinen erottelu kietoutuu syvälle filosofian historiaan. Onko ihmisen velvollisuus noudattaa hyveitä aivan riippumatta siitä, tekevätkö ne hänet onnelliseksi vai onko hänen lupa tähystää onnellisuutta kaikessa, mitä tekee?

Eväitä iäkkäiden mielen hyvinvointiinSirkkaliisa Heimonen, PsT, sh, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti

Hyvä elämä, onnellisuus ja mielen hyvinvointi ovat yleisen kiinnostuksen kohteina olevia teemoja, joita viime vuosina on enenevässä määrin tarkasteltu myös ikääntymisen kehyksessä. Avaan näkökulmia ikäihmisten mielen hyvinvointiin ja sen vahvistamisen keinoihin. Pohdin, mitä eväitä positiivinen psykologia antaa hyvän ikääntymisen tarkasteluun ja ikäihmisten mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Ikääntymiseen liittyy niin haavoittuvuutta aiheuttavia elämänmuutoksia kuin elettyjen vuosien myötä kertyvää elämänkokemusta ja elämäntaitoja. Tämä tulee esiin ikäihmis­ten tarinoissa, joissa he kertovat elämänmuutoksien ja mene­tysten kohtaamisesta ja niistä selviytymisestä. Ikäihmiset ovat painottaneet mielen hyvinvoinnin kannalta keskeisinä tekijöinä arjen voimanlähteitä sekä myönteistä ja hyväksyvää asennoitu­mista. Mielen hyvinvointia vahvistaa huomion kiinnittäminen asioihin, jotka ovat hyvin tai tuottavat iloa. Asennoitumisen tavalla ja näkökulman valinnalla on merkitystä.

Positiivinen psykologia nostaa hyvinvoinnin osatekijöinä esiin myönteiset tunteet, sitoutuneen tekemisen, ihmissuhteet,

keskiviikko 23.11 .

25

merkityksellisyyden ja aikaansaamisen kokemuksen. Kiitolli­suus, nykyhetkeen keskittyminen ja itsemyötätunto rakentavat mielen hyvinvointia.

Ikäihmisten mielen hyvinvoinnin tarkastelussa heidän omien näkemystensä kuuleminen, voimavaralähtöinen lähestymistapa ja mielen hyvinvoinnin vahvistamisen mahdolli­suuksien painottaminen ovat tärkeitä lähtökohtia. Mielen hyvinvointia ikääntyessä voi vahvistaa kiinnittämällä huomion omiin vahvuuksiin, tunnistamalla arjen voimanlähteet, suhtautumalla elämän haasteisiin kasvun paikkoina sekä arvostamalla omaa elämänkokemusta ja sen myötä kiteytyneitä elämäntaitoja.

Penno – ilmainen työkalu rahanhallintaanMaija Isaksson, projektisuunnittelija ja Minna Markkanen, kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö

Takuu­Säätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, joka auttaa velkakierteessä ja taloudellisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia kotitalouksia tarjoamalla neuvoja, ratkaisuja ja apua talous­ ja velkaongelmiin. Tavoitteena on lisätä koti talouksien taloudenhallintaa ja itsenäistä selviytymis­tä. Velkaongelmien syyt ovat moninaiset, mutta yhtenä olennaisena tekijänä ovat taloudenhallinnan ongelmat. Takuu­Säätiössä tehdäänkin entistä enemmän töitä velka­ongelmien ennalta ehkäisemiseksi korjaavien palveluiden lisäksi.

Taloudenhallinnan ongelmia pahentaa usein se, ettei raha­asioista osata puhua. Ihmiset koettavat pärjätä liian pitkään yksin ja apua haetaan viimeisessä hädässä, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet. Takuu­Säätiössä on huomattu, ettei sosiaali­ ja terveysalan palveluissa myöskään oteta raha­asioita riittävästi puheeksi. 

Pienlaina­projektissa (2013–2017) kokeillaan ja kehitetään uudenlaista sosiaalisen pienlainoituksen mallia, joka ennalta­ehkäisee pienituloisten kotitalouksien ylivelkaantumista ja täydentää nykyistä kuntien sosiaalista luototusta. Lisäksi Pienlaina­projektissa kerätään ja tuotetaan tietoa sekä kehite­tään taloudenhallintavälineitä.

Projektissa tuotettu tieto on tukenut näkemystä siitä, että uusia taloudenhallintavälineitä tarvitaan. Projektin aikana näkemykset uudesta sähköisestä välineestä ovat jäsentyneet, ja niiden perusteella on kehitetty uusi rahankäytön seuranta­väline. Sähköisen välineen kehitystyössä on ollut mukana Marttaliitto, Nuorisosäätiö, Nuorisoasuntoliitto ja Ehyt ry.

Käyttäjälle maksuton penno.fi­palvelu koodattiin alku­vuodesta 2016 rahankäytön seuraamisen apuvälineeksi. Se tarjoaa ratkaisun myös itsepärjäämisen ja puheeksi ottamisen ongelmaan. Pennoon kirjataan tulot ja menot, jonka jälkeen sovellus auttaa hahmottamaan rahankäyttöä paremmin.

Toivomme, että Penno madaltaisi kynnystä ottaa raha­asiat luontevasti puheeksi niin omassa lähipiirissä kuin myös ammattilaisen ja asiakkaan välisissä kohtaamisissa. Pennoa suunniteltaessa halusimme kuitenkin välttää ongelmakeskei­syyttä. Penno on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa seurata rahankäyttöään omassa arjessaan.

Takuu­Säätiö haluaa herättää keskustelua säästämisestä ja etukäteen varautumisen tärkeydestä. Penno on myös apuväline talousongelmien ennaltaehkäisyssä. Erilaisten tutkimusten mukaan suomalaiset eivät suunnittele talouttaan. Takuu­Säätiön

havaintojen mukaan ihmiset eivät osaa laittaa menojaan tärkeysjärjestykseen eikä tiedosteta, mihin omat rahat kuluvat.

Pennon ensimmäinen versio on julkaistu huhtikuussa 2016, ja se on vasta pitkän kehityskaaren alussa. Ideana on kehittää siitä yhdessä käyttäjien kanssa taloudenhallinnan valmentaja, joka vastaa aidosti heidän tarpeisiinsa. Jatkokehitys alkaa vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa.

Halusimme lähteä kokeilemaan kansalaisjärjestölähtöisesti ideaa uudesta sovelluksesta. Toivon, että Pennon kehittämi­seen osallistuu erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Pennoa kehitetään käyttäjäpalautteiden perusteella sekä lisäämme jatkossa Pennoon pelillisyyttä.

Kipu ja masennusKirsi Marjaana Räsänen, hallituksen varajäsen ja Anna Giss, kokemuskouluttaja ja hallituksen jäsen, Suomen Kipu ry

Krooninen kipu kuluttaa ihmistä, niin fyysisesti, kuin psyykki­sestikin. Kivun arvioimisesta tekee vaikeaa se, että kipu on aina täysin subjektiivinen kokemus. Koska laboratoriokokeet eivät paljasta kivun hankaluutta, tulee luottaa ihmisen omaan näkemykseen. Liian usein potilaat joutuvat pelkäämään, ettei heidän kipujaan oteta todesta; usein pelko nousee esiin, kun aloitetaan puhe psyyken huomioimisesta. Jo pelkkä sana psyyke saa monet takajaloilleen, moni on kuullut toisten kertomana, kuinka lääkärit ovat vihjailleet potilaan vain kuvittelevan kivun.

Kuulluksi ja todesta otetuksi tulemisen kokemus on erittäin tärkeä osa, myös mielialan kannalta. Tunne, että fyysinen vaiva otetaan todesta, eikä vain tuupata korvien väliin on enemmän kuin säkillinen kultaa. Kokonaisvaltainen näkemys potilaan hoidoista, ja hänen jaksamisestaan tulisi ottaa heti alusta lähtien tavoitteeksi, ja tämä tulisi myös selittää kunnolla potilaalle, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Monen kipupotilaan kohdalla voidaan sanoa, että olisi huolestuttavampaa, mikäli ei olisi mitään merkkejä masennus­oireista kuin jos potilas porskuttaisi iloisesti hymyillen eteen­päin. Kun krooninen kipu tulee osaksi arkea, käy potilas läpi pitkää prosessia. Kivun puristaessa kahleitaan tiukemmin potilaan ympärille, käy jokapäiväinen elämä hankalammaksi. Yht’äkkiseen kykenemättömyyteen sekä kivun kokemiseen ei riitä pelkkä hampaiden yhteen pureminen, tarvitaan psyko­fyysistä lähestymistä.

”Ei se itse kipu, vaan se kaikki muu”. Näin ovat useat kipupotilaat kuvailleet kysyttäessä, mikä kivun kanssa elämi­sessä on raskainta. Kipu ulottaa lonkeronsa elämän jokaiselle osa­alueelle, mutta usein vaikeinta on se kaikki muu, mitä sairastaminen pitää sisällään. Ne pieneltä vaikuttavat asiat, joista tuleekin suuria kokonaisuuksia. Kokonaisuudet kun laskee yhteen ja lisää ne sairastamisen taakkaan, saadaan henkilölle painava kuorma kantaakseen. Kuorma, joka pudottaa pahimmillaan pohjan elämältä, järisyttää perustuksia, joiden varaan olemme rakentaneet ja joihin olemme luottaneet kuin vuoreen.

Masennus ei ole hulluutta, kipu ei ole heikkoutta, ne ovat osa meitä ja omaa inhimillisyyttämme. Ihmisen kokonaisvaltai­nen hoito, huomioiminen ja kuunteleminen ovat olennaisia, kärsipä hän mistä sairaudesta tahansa.

keskiviikko 23.11 .

26

27

ILOA JA ENERGIAA ARKEEN!

Maaretta Tukiainen

L E H T I M I E L E N H Y V I N V O I N N I S T A

T U N N E & M I E L I E S I T T Ä Ä

M I E L E N T E R V E Y S M E S S U J E N A - S A L I 2 2 . 1 1 . K E L L O 1 6 – 1 6 . 4 5

Maaretta Tukiaisen live talk show on tarkoitettu juuri sinulle, joka etsit inspiraation lähteitä tai uutta näkökulmaa omaan arkeesi, työhösi tai muutoksiin elämässäsi. Tiiviiseen kolmevarttiseen sisältyy tietoisku, haastatteluja ja mahdollisuus kokeilla helppoja menetelmiä itsekin.

Mielenterveysneuvonnan Pop up -piste

Arvoisa sosiaali- ja terveysalan ammattilainenTervetuloa keskustelemaan ja kysymään

tietoa sekä vinkkejä mielenterveyteen ja kuntoutumiseen liittyvistä asioista

sosiaaliturvasta palveluista ja etuuksista potilaan ja asiakkaan oikeuksista vertaistuesta psyykkisen haitan kuvauksesta

Valtakunnallinen mielenterveys- neuvonta

Neuvontapuhelin

0203 91920ma, ti, to, pe klo 9–14, ke klo 9–16 (puhelun hinta 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min.)

Vertaistukipuhelin

0800 177 599arkisin klo 10–15(maksuton)

Pop up ­pisteellä kohtaat livenä

Mielenterveyden keskusliiton

kuntoutusneuvojat, kokemusasiantuntijat ja sosiaalineuvojan.

messu- osastolla

E2

28

S e u r a a p ä i v i t t y v ä ä o h j e l m a a : m i e l e n t e r v e y s m e s s u t . f i

2 1 . –2 2 .1 1 . 2 0 1 7 WA N H A S ATA M A

S E U R A A JA O S A L L I S T U

MIELENTERVEYS MESSUT 20vuotta

Y H T E I S T Y Ö K U M P P A N E I N E E N

Mielenterveysmessut#mielenterveysmessut

M i e l e n t e r v e y s m e s s u t t ä y t t ä ä e n s i v u o n n a 2 0 v u o t t a . L ä m p i m ä s t i t e r v e t u l o a !