liisa ihmemaassa

Lewis Carroll Liisa Ihmemaassa

Satunäytelmä

Käännös ja dramatisointi: Päivi Svärd

Perustuu englanninkieliseen alkuperäistekstiin.

Voit tehdä käsikirjoituksen pohjalta esityksen ja myydä siihen lippuja, mutta et saa periä tekstistä tekijänoikeusmaksua tai muuta korvausta.

Esitetty Vahannan Nuorisoseuran näyttämöllä Ylöjärvellä 2006.

Päivi Svärd, 2006 Mustanlahdentie 8 34130 Ylinen Puhelin: 040 5630 664 Sähköposti: [email protected]

Liisa Ihmemaassa Satunäytelmä 2

Päivi Svärd, 2006

Henkilöt: Liisa 2 (keskikokoinen Liisa) Liisan sisko Kani Liisa 1 (pieni Liisa) Liisa 3 (iso Liisa) Hiiri Loripapukaija Ankka Dodolintu Kotkanpoikanen Rapu Nuori rapu Harakka Kana Salamanteri Koiranpentu Mittarimato Kala Sammakko Herttuatar Kokki Vauvaporsas Irvikissa Maalisjänis Hattumaakari Murmeli Kakkonen Viitonen Seiska Kuningatar Kuningas Herttasotilas Aarnikotka Valekilpikonna 34 hahmoa, joista osa voidaan toteuttaa päällekkäisrooleina tai yhdistää yhdeksi hahmoksi. Porsaaksi muuttuvan vauvan voi toteuttaa vauvanuken ja pehmolelun avulla.


Päivi Svärd, 2006

1. Liisa putoaa kaninkoloon

1.1. Putoaminen (Liisan sisko lukee kirjaa ja Liisa on pitkästynyt.)

LIISA 2 Mitä iloa on kirjasta, jos siinä ei ole kuvia tai kivoja juttuja.

(Kani kiirehtii ohi.)

LIISA 2 Odota, mihin sinulla on kiire!

KANI Voi hyvänen aika. Olen myöhässä! Olen kamalasti myöhässä!

(Molemmat häviävät kaninkoloon.)

LIISA 2 Ouu... uuu... uuu... Montakohan kilometriä olen jo pudonnut. ... Kohta putkahdan ulos maapallon toisella puolella. Onpa hauskaa nähdä, kuinka ihmiset kulkevat pää alaspäin. Mahdankohan tulla Australiaan vai Uuteen Seelantiin? Pitää kysyä heiltä. Tai ehkä se on kirjoitettu jonnekin. ... Voi ei, Viirun tulee minua ikävä! Toivottavasti äiti muistaa antaa sille ruokaa.

(Liisa tömähtää maahan.)

LIISA 2 Tämän jälkeen rapuissa putoaminen ei tunnu enää missään!

1.2. Liisa juo pullosta (Kani vilahtaa ohi.)

KANI Voi kaninkorvat ja viiksikarvat, kuinka on jo myöhä!

(Näyttämöllä näkyy pieni ovi ja jossain korkealla pieni avain. Liisa ottaa avaimen, avaa oven ja yrittää sisään pienestä ovesta, mutta ei mahdu.)

LIISA 2 Kun ei mahdu, niin ei mahdu! Kunpa voisin mennä kasaan niin kuin kaukoputki.

(Näkyviin ilmestyy pullo, jossa on lappu ”Juo minut”.)

LIISA 2 Tämä ei varmasti ollut tässä äsken. ... Täytyy ensin tarkistaa, ettei siinä lue ”Myrkkyä” tai jotain... (Liisa lukee lapusta.) Juo minut.

(Liisa juo pullosta.)

LIISA 2 Kylläpä tuntuu kummalliselta. Taidan tosiaan mennä kasaan kuin kaukoputki!

(Liisan vaihto.)


Päivi Svärd, 2006

LIISA 1 Odotan vähän aikaa, niin näen, kutistunko vielä. Voinhan vaikka hävitä kokonaan pois kuin kynttilä! Miltäköhän se mahtaisi tuntua?

1.3. Liisa syö kakunpalan (Liisa yrittää mennä pienestä ovesta, mutta se on lukossa ja avain

unohtui ylös. Liisa pillahtaa itkuun ja alkaa sitten komentaa itseään. Liisalla on usein tapana jutella itsensä kanssa ikään kuin hän olisi kaksi tyttöä.)

LIISA 1 Ryhdistäydy! Mitä hyödyttää itkeä noin? Lopeta heti paikalla! ... Ei auta! Ei kannata leikkiä, että olen kaksi tyttöä. Eihän minusta enää riitä edes yhteen!

(Näkyviin ilmestyy kakunpala, jossa lukee ”Syö minut”.)

LIISA 1 Kappas vain! Haukkaan siitä palan, ja jos kasvan isoksi, yletän avaimeen, mutta jos tulenkin vielä pienemmäksi, voin ryömiä oven alitse. Kävipä niin tai näin, pääsen sisään ovesta! Kummallista, mitään ei tapahdu! ... Ehkä en vielä syönyt tarpeeksi paljon. Jännä nähdä, kumpaan suuntaan tästä lähdetään!

(Liisan vaihto.)


Päivi Svärd, 2006

2. Kyyneleitä

2.1. Liisa juttelee jaloilleen LIISA 2 Onpa uskomatonta ja aina uskottomammaksi menee! Nyt minä venyn

pituutta kuin jättiläiskaukoputki. Hyvästi jalat! Kukahan teille rassukoille pukee sukat ja kengät, kun minä itse olen niin kaukana, etten millään pysty.

(Liisan vaihto.)

LIISA 3 (Huhuilee pitkäksi venyneille jaloilleen.) Teidän pitää pärjätä itseksenne. Mutta minun on oltava jaloille kiltti, että ne vievät minut sinne, minne minä haluan. ... Nyt keksin! Lähetän niille joululahjaksi uudet saappaat. Osoitteesta tulee hauska: Arvoisa Liisan oikea jalka Takanedusmatto Kipinäsuojan edessä Terveisin, Liisa Kylläpä minä puhun hassuja!

(Liisa ottaa avaimen, mutta ei mahdu pienestä ovesta ja alkaa taas itkeä.)

LIISA 3 Häpeäisit! Iso tyttö ja itkeä pillittää. Lopeta, ennen kuin minä suutun!

(Kani tulee, mukana hanskat ja viuhka.)

KANI Herttuatar! Voi kamala, kuinkahan minun vielä käy! Herttuatar suuttuu niin, jos joutuu odottamaan!

LIISA 3 Anteeksi, herra Kani ...

(Kani säikähtää ja karkaa pois. Hanskat ja viuhka jäävät. Liisa poimii ne, alkaa leyhyttää viuhkalla.)

2.2. Liisa epäilee vaihtuneensa LIISA 3 Kylläpä kaikki on kummallista tänään. Eilen oli vielä ihan tavallista.

Olenkohan minä vaihtunut yöllä? Aamulla tunnuin kylläkin ihan samalta. Mutta jos olen vaihtunut, niin kuka minä nyt olen?! Ainakaan en ole Eija, koska hänellä on pitkät korkkiruuvikiharat, eikä minun tukkani ei ole kihara. Enkä voi mitenkään olla Meeri, koska minä sentään osaan jotakin, kun hän taas ... Voi kuinka kaikki on sekavaa! Täytyy kokeilla osaanko vielä asioita, joita ennen osasin. Hmm... neljä kertaa viisi on kaksitoista, neljä kertaa kuusi on kolmetoista, ja neljä kertaa seitsemän on... apua, tätä vauhtia en ikinä pääse kahteenkymmeneen!


Päivi Svärd, 2006

Mutta ei kertotaulu mitään todista, kokeilen maantietoa. Lontoo on Pariisin pääkaupunki ja Pariisi on Rooman pääkaupunki ja Rooma on ... Ei tästä tule mitään, kaikki meni varmasti pieleen! Olen varmaan vaihtunut Meeriksi. Kokeilen vielä lausumista Entten tentten teelika mentten, kissan tassut on ihan hassut. Hissun kissun, veikö Lissun kielen kissa, vaapula vissun. Eelin keelin klopsis, viipula vaapula ropsis, Eskon saunaan hiiret karkaa, kipin kapin pois.

(Liisa hoksaa, että loru meni väärin ja alkaa surkutella kohtaloaan.)

LIISA 3 Apua! Olen sittenkin Meeri! Nyt minun täytyy asua heidän pienessä talossaan, eikä minulla ole melkein ollenkaan leluja. Läksyjenkin tekeminen on niin vaikeaa.

(Liisa lakkaa surkuttelun. Jatkaa leyhyttämistä kanin viuhkalla.)

LIISA 3 Jos kerran olen Meeri, en mene takaisin ylös. Jos minua kutsutaan, kysyn vain: ”Kuka minä olen?” Jos ne sanovat, että olen joku mukava ihminen, niin ehkä sitten... Muuten jään tänne alas. Vaikka on täällä aika yksinäistä ...

(Liisa yrittää pukea hanskoja käteensä, mutta ne ovat liian pienet.)

Liisan vaihto

(Liisa on kutistunut ja nyt käsineet mahtuvatkin Liisan käteen. Jatkaa edelleen leyhyttämistä viuhkalla.)

LIISA 2 Kuinka käsineet voivat mahtua minulle. Taidan taas olla kutistumaan päin.

(Liisa hoksaa että se onkin viuhka, joka kutistaa häntä kaiken aikaa. Pudottaa säikähtäneenä viuhkan.)

(Liisan vaihto.)

LIISA 1 Vähältä piti! Ja nyt pikkuovesta sisään!

(Avain on edelleen korkealla naulassa.)

LIISA 1 Tämä on aivan kamalaa. Olen pienempi kuin koskaan.

(Liisa itkee taas. Hiiri tulee.)


Päivi Svärd, 2006

2.3. Liisa juttelee Hiiren kanssa LIISA 1 Taidanpa mennä juttelemaan tuolle hiirelle. Kaikki on niin

kummallista, että sekin osaa varmaan puhua. Rouva Hiiri, osaatteko sanoa, kuinka täältä pääse pois? (Hiiri ei vastaa mitään.) ... Ehkä se ei ymmärrä minua ... jospa se onkin ranskalainen hiiri, joka on tullut tänne Vilhelm Valloittajan mukana. ”Où est ma chatte?” Missä minun kissani on – niin luki ranskankirjassa!

(Hiiri säikähtää, kun Liisa mainitsee kissan.)

LIISA 1 Voi anteeksi, unohdin ihan, että hiiri ei pidä kissoista!

HIIRI Vai en pidä kissoista! Pitäisitkö sinä kissoista, jos olisit minä?

LIISA 1 Ehkä en, mutta älä nyt suutu. Ei silti, jos tapaisit Viirun, voisit muuttaa mielesi. Se kehrää niin mukavasti takan ääressä ja nuolee tassujaan. Sitä on mukava silittää, kun se on niin pehmeä, ja se on tosi hyvä hiirikissa... (Hiiri säikähtää taas.) Oho, anteeksi. Ei meidän tarvitse puhua Viirusta, jos sinä et halua.

HIIRI Ai meidän! Ikään kuin minä haluaisin puhua mokomasta. Minun sukuni on aina vihannut kissoja. Kissat ovat ilkeitä ja halpamaisia otuksia. Älä enää koskaan puhu minulle kissoista.

LIISA 1 Ei sitten! Pidätkö sinä koirista? Meidän lähellä asuu kiva pieni koira, sinun pitäisi nähdä se. Semmoinen nappisilmäinen terrieri, jolla on kiharainen ruskea turkki. Se noutaa keppejä ja antaa tassua ja kaikkea sellaista ... sen isäntä pitää maatilaa, ja sanoo, että se on kullanarvoinen, kun se tappaa rottia... (Hiiri säikähtää taas ja aikoo lähteä pois.) Apua, taisin loukata sitä taas. Hiiri-kulta, tule takaisin! Ei meidän tarvitse puhua kissoista tai koirista, jos sinä et pidä niistä.

HIIRI Istutaan tähän, niin kerron sinulle tarinani, niin ehkä sitten ymmärrät, miksi vihaan kissoja ja koiria.


Päivi Svärd, 2006

3. Paniikkiralli ja hiiren tarina

3.1. Hiiren kuivatusyritys (Joukko palelevia ja märkiä eläimiä – Loripapukaija, Ankka,

Dodolintu, Kotkanpoikanen, Rapu, Nuori rapu, Harakka ja Kana – alkaa kokoontua Liisan ja Hiiren ympärille, hiiren tarina keskeytyy yleiseen pulinaan.)

LORIPAPUKAIJA Minua palelee.

DODOLINTU Olen ihan märkä, kun tuo vollotti niin!

HARAKKA Kuinka tässä ikinä pääsee kuivaksi?

KANA Minä tiedän, kuinka kuivatellaan.

LORIPAPUKAIJA Minä olen vanhempi kuin sinä, kyllä minä tiedän!

LIISA 1 Kuinka vanha?

(Loripapukaija ei kerro)

HIIRI Istukaa alas ja kuunnelkaa! Minä kyllä kuivatan teidät kaikki. Öhöm! Oletteko valmiita? Tämä juttu on kuivin, jonka tiedän. Olkaa hiljaa, niin kerron. ”Vilhelm Valloittaja, joka oli paavin suosiossa, sai nopeasti valtaansa englantilaiset, jotka kaipasivat johtajaa ja olivat viime aikoina turtuneet sekasortoon ja valloittajiin. Mercian ja Northumbrian kreivit Edwin ja Morcar, ” ...

LORIPAPUKAIJA Yäk!

HIIRI Anteeksi, sanoitko jotain?

LORIPAPUKAIJA En minä!

HIIRI Minä ihan luulin. Jatkan siis: Mercian ja Northumbrian kreivit Edwin ja Morcar, alistuivat hänen valtaansa, ja jopa isänmaallinen Canterburyn arkkipiispa Stigand piti sitä viisaimpana ... ”

ANKKA Piti mitä?

HIIRI Piti ”sitä”, kai sinä tiedät, mitä ”se” tarkoittaa.

ANKKA Kyllä minä tiedän, mitä ”se” tarkoittaa, kun minä pidän sitä, yleensä se on sammakko tai mato. Mutta kysymys kuuluu, mitä arkkipiispa piti?

HIIRI ... piti sitä viisaimpana, että Edgar Atheling menisi tarjoamaan Vilhelmille kruunua. Vilhelm oli ensin maltillinen, mutta normannien röyhkeys ...” Miltä nyt tuntuu, kultaseni?

LIISA 1 Olen yhtä märkä kuin ennenkin, vielä ei tunnu yhtään kuivalta.


Päivi Svärd, 2006

3.2. Paniikkiralli DODOLINTU Siinä tapauksessa ehdotan, että keskeytämme neuvonpidon, ja

ryhdymme voimallisempiin toimenpiteisiin.

KOTKANPOIKANEN Puhu kunnolla! En osaa puoliakaan noista vaikeista sanoista, etkä sinäkään takuulla tiedä, mitä ne tarkoittavat!

DODOLINTU Halusin vain sanoa, että jos haluamme kuivatella, meidän on parasta järjestää paniikkiralli.

LIISA 1 Mikä on paniikkiralli?

DODOLINTU Parasta, että näytämme sinulle, kuinka sitä mennään.

(Juostaan jonkun aikaa hullunkurista paniikkirallia.)

DODOLINTU Ralli on päättynyt!

ELÄIMET Kuka voitti?

DODOLINTU Jokainen voitti, ja kaikille pitää jakaa palkinto.

ELÄIMET Mutta kuka palkinnot jakaa?

DODOLINTU Hän tietysti!

ELÄIMET Palkinnot, palkinnot!

(Liisa löytää taskustaan karkkipussin ja jakaa kaikille karkin palkinnoksi. Karkit loppuvat eikä Liisalle itselleen riitä yhtään karkkia.)

HIIRI Kyllä hänenkin täytyisi saada palkinto.

DODOLINTU Tietenkin. Mitä muuta sinulla on taskussasi?

LIISA 1 Vain sormustin.

DODOLINTU Anna tänne! Olkaa hyvä ja ottakaa palkinnoksi tämä hieno sormustin.

ELÄIMET Eläköön, eläköön!

3.3. Hiiren tarina LIISA 1 Lupasit kertoa minulle tarinasi, muistatko, ja miksi sinä vihaat kis... ja

koi....

HIIRI Tiedä häntä ... Haluatko todella kuulla sen? Se on pitkä, mutkikas ja surullinen!

LIISA 1 Häntäsi on tosiaan mutkikas, mutta miten niin surullinen?


Päivi Svärd, 2006

HIIRI Kerran pieni hiirulainen, kävelemään lähti, korkealla taivahalla, tuikki iltatähti. Se kulki pellon poikki, jo aivan uuvuksissa, kun polun yli nopsaan loikki, iso viekas kissa. Koira haukkui pihamaalla, taloa se vahti, ...

HIIRI Et kuuntele! Mitä oikein mietit?

LIISA 1 Anteeksi. Taisit jo päästä viidenteen mutkaan?

HIIRI Älä sotke!

LIISA 1 Menikö se sotkuun? Anna kun minä autan, selvitetään se!

HIIRI Älä luule! Ei minua huvita enää kertoa, sinä et kuuntele ja alat vain höpöttää joutavia! (Hiiri lähtee pois.)

LIISA 1 En tarkoittanut mitään! Sinä loukkaannut niin helposti. Tule takaisin ja kerro tarina loppuun, ole niin kiltti.

3.4. Liisa puhuu Viirusta LORIPAPUKAIJA Harmi, että se lähti!

RAPU Katso nyt, kultaseni, ja ota opiksesi. Älä koskaan menetä hermojasi tuolla tavalla!

NUORI RAPU Älä viitsi, äiti. Sinun kanssasi viilipyttykin hermostuu!

LIISA 1 Kunpa Viiru olisi täällä, se hakisi hiiren takaisin.

LORIPAPUKAIJA Ja kuka mahtaa olla Viiru, jos saan luvan kysyä?

LIISA 1 Viiru on meidän kissa. Se on oikea peto pyydystämään hiiriä. Ja näkisittepä, kuinka se nappaa linnun. Viiru pistelee linnun kuin linnun poskeensa ihan ykskaks.

(Eläimet säikähtävät)

HARAKKA Minun on nyt tosiaan mentävä kotiin, yöilma ei sovi kurkulleni!

KANA Joutuin nyt kaikki, on aika mennä yöpuulle!

(Liisa jää yksin)

LIISA 1 Ei olisi pitänyt puhua Viirusta. Kukaan ei pidä siitä täällä, vaikka se on maailman paras kissa. Voi Viiru-kulta, näenköhän sinua enää koskaan?


Päivi Svärd, 2006

4. Liisa Kanin luona

4.1. Kanin käsineet ja viuhka (Kani tulee ja etsii käsineitään ja viuhkaansa.)

KANI Herttuatar, herttuatar. Voi jäniksenkäpälät! Voi kaninkorvat ja viiksikarvat. Hän lähettää minut mestattavaksi, niin totta kuin kirkossa on rotta! Mihin ihmeeseen minä ne jätin? (Kani huomaa Liisan.) ... Mutta Marianne, mitä sinä täällä teet? Menee heti kotiin, ja hakee minulle hansikkaat ja viuhkan, hopi hopi!

LIISA 1 Hän luuli minua palvelustytökseen. Vielä hän hämmästyy, kun hoksaa, kuka minä olen. Parasta kai viedä hänelle hansikkaat ja viuhka, jos siis edes löydän niitä.

(Tulee talolle.)

LIISA 1 Onpa kummallista juosta kanin asioilla. Kohta kai Viirukin alkaa komennella minua. ”Liisa-kulta, vahdipa hiirenkoloa sen aikaa, kun käyn ulkona!” ”Kyllä, Viiru!” Mutta ei se sentään sovi, että kissat alkavat määräillä ihmisiä!

4.2. Liisa kasvaa Kanin talossa (Liisa etsii käsineitä ja viuhkaa, mutta löytääkin uuden pullon.)

LIISA 1 Tiedän, että jotain mielenkiintoista tapahtuu aina, kun juon tai syön täällä jotain, joten kokeilenpa, miten tämä pullo vaikuttaa.

(Juo pullosta. Liisan vaihto.)

LIISA 2 Toivottavasti kasvan isommaksi, koska olen jo kyllästynyt olemaan pieni.

(Juo lisää. Liisan vaihto.)

LIISA 3 Riittää jo! ... En pian mahdu minnekään. Voi kun en olisi juonut aivan niin paljon. Kotona on paljon mukavampaa, siellä ei koko ajan tarvitse muuttua isommaksi tai pienemmäksi, eivätkä kanit ja hiiret komentele. Melkein jo toivon, etten olisi hypännyt kaninkoloon, … vaikka on täällä aika jännää!

4.3. Liisa yritetään karkottaa talosta KANI Marianne! Marianne menee ja hakee hansikkaani heti paikalla!

(Kani yrittää päästä sisään, mutta ovi ei aukea.)

KANI Sitten on yritettävä sisään ikkunasta. Saku! Saku! Missä sinä piileksit?

SALAMANTERI Kyä mää täälä hommissa oon, isäntä. Omenoita mää nyhrän, nääs!


Päivi Svärd, 2006

KANI Vai nyhtää hän omenoita! Hän tulee nyt auttamaan! Saku kertoo, mitä talossa näkyy?

SALAMANTERI Tua noin, näyttäs meinaan siltä, että se on aikasten iso likkalaps.

(Loripapukaija, Dodolintu, Harakka ja Kana tulevat katsomaan, mitä kanin pihassa tapahtuu.)

KANI Vai tyttölapsi, senkin tomppeli!

SALAMANTERI Niin on, kyä se niin on, isäntä!

KANI No, sillä ei ole mitään asiaa minun talooni. Saku toimittaa se pois.

(Loripapukaija, Dodolintu, Harakka ja Kana pulisevat ja neuvovat, kuinka Liisa saadaan ulos talosta, yleistä hälinää. Heittävät lopulta Liisaa kivillä.)

LIISA 3 Tuo saa luvan loppua heti alkuunsa. On parempi olla heittämättä toista kertaa!!!

(Kivet muuttuvat kakunpaloiksi.)

LIISA 3 Jos syön kakunpalan, kokoni muuttuu varmasti taas. Ja koska en mitenkään voi kasvaa enempää, minun on pakko kutistua pienemmäksi, niin ainakin luulen.

(Liisa pienenee taas ja karkaa ulkona odottavien Kanin, salamanterin ja muiden eläinten ulottuvilta. Liisan vaihto.)

4.4. Liisa leikkii koiranpennun kanssa LIISA 1 Nyt minun olisi ensiksi parasta kasvaa oikeaan kokooni ja toiseksi

olisi hyvä löytää tie sinne mukavannäköiseen puistoon.

(Valtava koiranpentu tulee ja alkaa leikkiä Liisan kanssa. Liisa meinaa jäädä jalkoihin. Liisa heittää sille keppiä.)

LIISA 1 Voi kuinka suloinen pentu! Olisi kiva opettaa sille temppuja, kun vain olisin oikean kokoinen. Voi kamala, unohdin ihan, että minun pitäisi kasvaa. Kuinkakohan se onnistuu?


Päivi Svärd, 2006

5. Mittarimato tarjoaa sieniä

5.1. Liisa tapaa Mittarimadon (Mittarimato puuhailee jotain sienen päällä Herttuattaren talon pihalla.

Liisa tulee.)

MITTARIMATO Kuka sinä olet?

LIISA 1 Voi matohyvä, en oikein tiedä ... tai siis tiesin kyllä tänä aamuna, kun nousin ylös, mutta olen vaihtunut sen jälkeen monta kertaa.

MITTARIMATO Mitä oikein tarkoitat? Esittele itsesi!

LIISA 1 Pelkäänpä, että en voi esitellä itseäni, kun minä en ole minä, ymmärräthän.

MITTARIMATO En ymmärrä.

LIISA 1 En osaa selittää tarkemmin, koska en itsekään oikein ymmärrä. Kun on koko ajan eri kokoinen, menee ihan sekaisin päästään.

MITTARIMATO Ei mene.

LIISA 1 Ehkä sinä et vielä ole mennyt sekaisin, mutta odotahan vain, kun yksi kaunis päivä muutut koteloksi ja sitten perhoseksi, niin kyllä se aika kummalta tuntuu.

MITTARIMATO Ei tunnu.

LIISA 1 Hyvä on, ehkä sinä sitten tunnet eri tavalla, mutta minusta se ainakin tuntuisi kummalta.

MITTARIMATO Sinusta! Kuka sinä olet?

LIISA 1 Minusta sinun pitäisi ensin kertoa, kuka sinä olet.

MITTARIMATO Miksi?

(Liisa aikoo lähteä pois.)

5.2. Mittarimato antaa neuvoja MITTARIMATO Tule takaisin! Minulla on tärkeää asiaa!

(Liisa tulee takaisin)

MITTARIMATO Älä kimpaannu!

LIISA 1 Siinäkö kaikki?

MITTARIMATO Ei. Sinä siis luulet, että olet vaihtunut?


Päivi Svärd, 2006

LIISA 1 Niin tosiaan taidan olla, matohyvä. En enää muista asioita, enkä pysy saman kokoisena kymmentä minuuttia kauempaa.

MITTARIMATO Mitä asioita et muista?

LIISA 1 Yritin lausua ”Entten tentten teelika mentten ”, mutta sanat menivät ihan väärin.

MITTARIMATO Lausu ”Surullinen siili”

LIISA 1 Oi, sanoi viili, olen rauhallinen viili. Niin samettista, että! Vaan hapanta, en mettä. Ei vatsaan panemista.

MITTARIMATO Se ei mene noin.

LIISA 1 Ei aivan, jotkut sanat vaihtuivat.

MITTARIMATO Se meni väärin alusta loppuun. Minkä kokoinen haluat olla?

LIISA 1 Ei sen ole niin väliä, kunhan koko ei muuttuisi niin tiuhaan, ymmärräthän.

MITTARIMATO En ymmärrä. Oletko nyt tyytyväinen mittaasi?

LIISA 1 Haluaisin olla vähän isompi, on aika kamalaa olla ötökän kokoinen.

MITTARIMATO Ötökkäkoko on oikein hyvä koko!

LIISA 1 Mutta minä en ole tottunut siihen. Kunpa nämä otukset eivät loukkaantuisi noin helposti.

MITTARIMATO Totut aikanaan.

(Lähtee kulkemaan pois.)

MITTARIMATO Toinen puoli saa sinut kasvamaan ja toinen kutistumaan.

LIISA 1 Minkä toinen puoli? Minkä toinen puoli?!

MITTARIMATO Sienen.

(Liisa ottaa palan sienen molemmilta puolilta.)

LIISA 1 Mistä minä tiedän, kumpi puoli on kumpi?

(Syö palan. Liisan vaihto.)


Päivi Svärd, 2006

6. Pippuria ilmassa

6.1. Kuningattaren kutsu

LIISA 2 Nyt pitäisi löytää sinne puistoon jonne Kani meni.

(Kuningattaren kalan näköinen palvelija tulee. Sammakon näköinen Herttuattaren palvelija ottaa hänet vastaan.)

KALA Herttuattarelle. Kutsu kuningattarelta. Pelaamaan krokettia.

SAMMAKKO Kuningattarelta. Kutsu herttuattarelle. Pelaamaan krokettia.

(Liisa yrittää koputtaa ovelle. Sammakko istuu oven ulkopuolella.)

SAMMAKKO Ei kannata koputtaa. Siihen on kaksikin syytä. Ensiksi, minä olen samalla puolella ovea kuin sinä. Toiseksi sisällä on semmoinen meteli, ettei kukaan kuule koputusta.

LIISA 2 Kuinka minä sitten pääsen sisään?

SAMMAKKO Koputtamisessa voisi olla jotain järkeä, jos ovi olisi meidän välissämme. Jos sinä vaikka olisit sisällä, voisit koputtaa, ja minä voisin päästää sinut ulos.

LIISA 2 On aika epäkohteliasta tuijottaa taivaalle, kun puhuu toiselle. Mutta ehkäpä hän ei voi sille mitään, onhan hän sentään sammakko. Voisi hän kuitenkin vastata kysymyksiin. ... Kuinka minä pääsen sisään?

SAMMAKKO Istun tässä huomiseen, tai ehkä jopa ylihuomiseen

LIISA 2 Kuinka minä pääsen sisään?

SAMMAKKO Pitääkö sinun päästä sisään. Sitä kannattaa kysyä ensin.

LIISA 2 Kauheaa, kuinka kaikki otukset väittävät täällä vastaan. Tässähän tulee ihan hulluksi!

SAMMAKKO Tässä minä aina istun, vähän väliä, päiväkausia.

LIISA 2 Mutta mitä minä teen?

SAMMAKKO Tee ihan mitä haluat.

LIISA 2 Ei hänelle kannata puhua, hänhän on aivan pimahtanut!

6.2. Liisa menee Herttuattaren taloon (Liisa avaa oven ja menee sisään. Kokki tekee ruokaa. Aivasteleva

herttuatar hoitaa aivastelevaa vauvaa. Liisaakin alkaa aivastuttaa. Kissa ei aivastele vaan irvistää.)


Päivi Svärd, 2006

LIISA 2 Tuossa keitossa on aivan liian paljon pippuria. Miksi ihmeessä kissanne irvistää noin.

HERTTUATAR Koska se on irvikissa, siksi! Porsas!

LIISA 2 Irvikissa! En tiennytkään, että kissat osaavat irvistää.

HERTTUATAR Kaikki kissat osaavat, ja useimmat myös irvistävät.

LIISA 2 Minä en tiedä yhtäkään kissaa, joka irvistäisi.

HERTTUATAR Etpä sitten tiedä paljon mitään.

(Kokki heittää jotain.)

LIISA 2 Hei, varo nyt vähän!

HERTTUATAR Maailma pyörisi paljon joutuisammin, jos jokainen huolehtisi vain omista asioistaan.

LIISA 2 Mitä iloa siitä olisi! Ajattele kuinka päivän ja yön kävisi. Käsitäthän, että maapallolta vie kaksikymmentäneljä tuntia pyöriä akselinsa ympäri ...

HERTTUATAR Pyörimisestä puheen ollen, pyöräytä hänen päänsä irti!

LIISA 2 Kaksikymmentäneljä tuntia, luulisin, vai oliko se sittenkin kaksitoista...?

HERTTUATAR Älä viitsi kiusata minua numeroilla, en saa niistä mitään tolkkua!

(Herttuatar laulaa kehtolaulua ja heijaa vauvaa sen tahdissa, holtittomasti ja nurinkurisesti.)

HERTTUATAR Mukkelis Makkelis lankulla makasi, Mukkelis Makkelis lankulta putosi, Mukkelis Makkelis lattiaan hajosi! Kuka se nyt korjaisi?

6.3. Liisa hoitaa vauvaa HERTTUATAR Hei, ota koppi! Voit hoitaa vauvaa vähän aikaa, jos haluat. Minun

pitää laittautua valmiiksi. Olen menossa kuningattaren luo pelaamaan krokettia.

(Vauva alkaa röhkiä.)

LIISA 2 Jos minä en vie tätä lapsiparkaa pois täältä, sen käy köpelösti, se on varmaa. En voi mitenkään jättää sitä tänne heidän armoilleen. Äläpäs ähki noin rumasti, joku voisi luulla sinua porsaaksi. Tai ehkä se sittenkin vain nyyhkytti ... Kuulehan nyt, pienokainen, jos meinaat muuttua porsaaksi, en tahdo enää hoitaa sinua. ... Usko nyt, kun minä sanon! ... Mitä ihmettä minä teen sen kanssa, kun pääsen kotiin?!

(Vauva muuttuu porsaaksi.)


Päivi Svärd, 2006

LIISA 2 No jaa, isona se olisi ollut aika ruma lapsi, mutta komea sika siitä varmaan tulee.

(Liisa vie porsasvauvan pois.)

6.4. Liisa juttelee Irvikissan kanssa (Irvikissa loikoilee, Liisa menee silittelemään sitä. Liisa ei ole varma

siitä, onko ”Irvikissa” hakkumanimi vai ihan oikea nimi.)

LIISA 2 Irvikissa, ... tuntuu se sentään pitävän nimestään ... Irvikissa-kiltti, voisitko kertoa, minne päin minun pitäisi lähteä seuraavaksi?

IRVIKISSA Se riippuu täysin siitä, mihin haluat päästä.

LIISA 2 Ei sillä ole niin väliä ...

IRVIKISSA Sittenhän on ihan sama, mihin päin lähdet.

LIISA 2 ... kunhan pääsen jonnekin.

IRVIKISSA Pääset takuulla jonnekin, kun vain kävelet tarpeeksi kauas.

LIISA 2 Minkälaista väkeä täällä asustaa?

IRVIKISSA Tuossa suunnassa asuu hattumaakari, ja tuolla taas Maalisjänis. On aivan sama, kumman luo menet, molemmat ovat hulluja.

LIISA 2 Mutta en minä halua mennä hullujen luo.

IRVIKISSA Ei mahda mitään. Olemme kaikki hulluja täällä. Minä olen hullu. Sinäkin olet hullu.

LIISA 2 Kuinka voit sanoa, että minä olen hullu?

IRVIKISSA Pakkohan sinun on olla, kun kerran olet tullut tänne.

LIISA 2 Ja mistä sitten tiedät, että sinä olet hullu?

IRVIKISSA Ensinnäkin, olet varmaan samaa mieltä siitä, että koirat eivät ole hulluja?

LIISA 2 Niin, eivät kai.

IRVIKISSA No hyvä. Koira murisee, kun se on vihainen, ja heiluttaa häntäänsä, kun se on tyytyväinen, eikö niin? Minä taas murisen, kun olen tyytyväinen, ja heilutan häntääni, kun olen vihainen. Siispä minä olen hullu.

LIISA 2 Minusta se on kehräämistä, eikä murisemista.

IRVIKISSA Ihan kuinka haluat. Menetkö tänään pelaamaan krokettia kuningattaren kanssa?

LIISA 2 Haluaisin kovasti, mutta en ole saanut kutsua, vielä.


Päivi Svärd, 2006

IRVIKISSA Tavataan sitten siellä!

6.5. Irvikissan häviämistemput (Irvikissa häviää, mutta ilmestyy kohta takaisin.)

IRVIKISSA Muuten, mitä vauvalle tapahtui. Unohdin melkein kysyä.

LIISA 2 Se muuttui porsaaksi.

IRVIKISSA Aha. Niin arvelinkin.

(Kissa häviää taas.)

LIISA 2 Olen nähnyt hattumaakareita ennenkin, Maalisjänis voisi olla mielenkiintoisempi tuttavuus. Ja kun nyt on jo toukokuu, niin ehkä se ei ole enää aivan pähkähullu, ei ainakaan yhtä hullu kuin alkukeväästä.

(Kissa ilmestyy takaisin.)

IRVIKISSA Sanoitko ”porsaaksi” vai ”sorsaksi”?

LIISA 2 Sanoin ”porsaaksi”, äläkä viitsi kadota ja ilmestyä tuolla tavalla yhtäkkiä, minua ihan pyörryttää.

IRVIKISSA Selvä.

(Kissa katoaa nyt vähitellen, viimeisenä irvistys.)

LIISA 2 Kas vain! Olen useasti nähnyt kissan ilman irvistystä, mutta irvistys ilman kissaa! Se on kummallisinta, mitä olen koskaan eläissäni nähnyt.

(Liisa tulee maalisjäniksen talolle, syö sienenpalan ja kasvaa isommaksi. Liisan vaihto.)

LIISA 3 Entä jos se onkin aivan pähkähullu? Olisinpa sittenkin lähtenyt hattumaakarin luo!


Päivi Svärd, 2006

7. Maalisjäniksen teepöydässä

7.1. Liisa liittyy teeseuraan (Maalisjänis, hattumaakari ja murmeli istuvat teepöydässä, jossa on

katettuna monta tyhjää paikkaa. Murmeli nukkuu niiden välissä.)

LIISA 3 Murmelin asento ei näytä kovin mukavalta. Mutta koska se nukkuu, se ei varmaan välitä.

MAALISJÄNIS Ei tässä ole tilaa!

HATTUMAAKARI Ei tässä ole tilaa!

LIISA 3 Tilaahan on vaikka kuinka paljon!

MAALISJÄNIS Otatko vähän mehua?

LIISA 3 En näe pöydässä mehua.

MAALISJÄNIS Ei sitä olekaan.

LIISA 3 Ei ole kovin kohteliasta tarjota mehua, kun sitä ei ole.

MAALISJÄNIS Ei ole kovin kohteliasta istua pöytään, kun sinua ei ole pyydetty.

LIISA 3 En tiennyt, että se on sinun pöytäsi, se on katettu useammalle kuin vain kolmelle.

HATTUMAAKARI Sinun pitäisi leikkauttaa tukkasi.

LIISA 3 Sinun pitäisi tietää, ettei saa mennä henkilökohtaisuuksiin, se ei kuulu hyviin tapoihin.

HATTUMAAKARI Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

LIISA 3 Vihdoinkin, nyt tästä alkaa tulla hauskaa! Minä pidän arvoituksista. ... Luulen, että keksin.

HATTUMAAKARI Tarkoitatko, että luulet, että osaat keksiä arvoituksen oikean vastauksen?

LIISA 3 Täsmälleen.

MAALISJÄNIS Sanoisit sitten, mitä tarkoitat.

LIISA 3 Niinhän minä sanoinkin ... ainakin tarkoitin, mitä sanoin, ... ja sehän on sama asia, vai mitä?

HATTUMAAKARI Ei ollenkaan sama asia! Yhtä hyvin voisit sanoa, että ”Näen mitä syön” ja ”Syön mitä näen” ovat sama asia!

MAALISJÄNIS Saman tien voisit sanoa, että ”Pidän siitä, minkä saan” on sama asia kuin ”Saan sen, mistä pidän”!


Päivi Svärd, 2006

MURMELI Saman tien voisit sanoa, että ”Hengitän kun nukun” on sama asia kuin ”Nukun kun hengitän”!

HATTUMAAKARI Kun sinusta on puhe, niin se onkin sama asia.

7.2. Kello ja aika (Hattumaakari ottaa kellon taskustaan, katsoo, ravistelee ja kuuntelee

kelloa.)

HATTUMAAKARI Monesko päivä tänään on?

LIISA 3 Neljäs.

HATTUMAAKARI Kaksi päivää väärässä! Minähän sanoin, että voi ei sovi kellon koneistolle!

MAALISJÄNIS Se oli ensiluokkaista voita.

HATTUMAAKARI Mutta siinä on varmaan ollut murusia mukana, et olisi saanut levittää sitä leipäveitsellä.

(Hattumaakari huuhtelee kellon teekupissa.)

MAALISJÄNIS Se oli kerrassaan ensiluokkaista voita.

LIISA 3 Onpa hassu kello! Se näyttää monesko päivä on, mutta ei kellonaikaa!

HATTUMAAKARI Miksi sen pitäisi? Näyttääkö sinun kellosi, mikä vuosi on meneillään?

LIISA 3 Ei tietenkään, mutta se johtuu siitä, että vuosi pysyy samana niin pitkän aikaa.

HATTUMAAKARI Aivan kuten minunkin kelloni.

LIISA 3 Nyt en oikein ymmärrä.

HATTUMAAKARI Murmeli nukkuu taas.

MURMELI Aivan niin, aivan niin. Olin juuri sanomassa samaa.

HATTUMAAKARI Oletko jo keksinyt arvoituksen vastauksen?

LIISA 3 En, minä luovutan, mikä se on?

HATTUMAAKARI Ei minulla ole aavistustakaan.

MAALISJÄNIS Ei minullakaan.

LIISA 3 Voisitte tehdä jotain järkevämpää, kuin tuhlata aikaanne arvoituksiin, joihin ei ole vastauksia.

HATTUMAAKARI Jos olisit yhtä läheinen tuttu Ajan kanssa, kuin minä, et puhuisi hänen tuhlaamisestaan.

LIISA 3 En ymmärrä.


Päivi Svärd, 2006

HATTUMAAKARI Etpä tietenkään! Et varmaan ole koskaan edes jutellut Ajan kanssa!

LIISA 3 Ehkä en, mutta kun teen soittoläksyjä, katson kellosta aikaa.

HATTUMAAKARI No, se selittää paljon, Aika ei voi sietää soittoläksyjä. Jos vain pysyisit hyvissä väleissä Ajan kanssa, kello olisi, mitä vain haluaisit. Oletetaan esimerkiksi, että kello on yhdeksän aamulla, ja pitäisi lähteä kouluun. Kuiskaisit vain Ajalle, ja hupskeikkaa, kello olisi jo puoli kaksitoista, aika ruveta syömään.

MAALISJÄNIS Kunpa olisikin.

LIISA 3 Olisihan se hienoa, mutta entä, jos minun ei olisikaan vielä nälkä?

HATTUMAAKARI Ehkä ei heti, mutta kellohan voisi olla puoli kaksitoista niin pitkään kuin haluaisit.

LIISA 3 Niinkö täällä tehdään?

HATTUMAAKARI En minä! Me riitelimme viime maaliskuussa... samoihin aikoihin, kun hän tuli hulluksi ... Olimme Herttakuningattaren konsertissa ja minun piti laulaa ”Loiki, puiki käkönen, touhujasi katselen”. Ehkä tunnetkin sen?

LIISA 3 Olen kuullut jotain samantapaista.

HATTUMAAKARI Se jatkuu näin: ”puussa toisen pesässä, monta munaa kesässä. Loiki, puiki...”

MURMELI (Unissaan.) Loiki, puiki, loiki, puiki ...

HATTUMAAKARI Tuskin olin lopettanut ensimmäisen säkeistön, kun kuningatar hyppäsi ylös ja huusi: ”Hän tappaa aikaa. Pää poikki!”

LIISA 3 Voi miten ilkeää!

HATTUMAAKARI Ja siitä lähtien Aika ei tee mitään, mitä pyydän. Kello on aina vain kuusi.

LIISA 3 Siksikö teillä on niin monta teekuppia pöydässä?

HATTUMAAKARI Juuri siksi. On aina teeaika, emmekä ehdi pestä kuppeja välillä.

LIISA 3 Sitten varmaan vaihdatte paikkoja aina joskus?

HATTUMAAKARI Täsmälleen, aina kun astiat likaantuvat.

LIISA 3 Mutta entä kun tulette takaisin alkuun, mitä silloin tapahtuu?

7.3. Tarina siirappikaivosta HATTUMAAKARI Puhutaanko välillä jostain muusta, olen jo väsynyt tähän aiheeseen.

Minä ehdotan, että nuori neiti kertoo meille tarinan.

LIISA 3 En minä taida osata.


Päivi Svärd, 2006

HATTUMAAKARI Sitten murmeli saa kertoa! Herää, murmeli!

MURMELI En minä nukkunut. Minä kuulin joka sanan.

MAALISJÄNIS Kerro meille tarina!

LIISA 3 Ole niin kiltti!

HATTUMAAKARI Ja nopeasti, ennen kuin nukahdat taas.

MURMELI Olipa kerran kolme sisarta, joiden nimet olivat Elsa, Liisi ja Tiina. He asuivat kaivon pohjalla ...

LIISA 3 Millä he elivät?

MURMELI He elivät ... siirapilla.

LIISA 3 Ei se ole mahdollista, hehän olisivat tulleet kipeiksi.

MURMELI Niin he tulivatkin, erittäin kipeiksi.

LIISA 3 Mutta miksi he elivät kaivon pohjalla?

MAALISJÄNIS Ota enemmän teetä.

LIISA 3 En ole vielä saanut mitään, joten en voi ottaa enempää.

HATTUMAAKARI Tarkoitat kai, että et voi ottaa vähempää. On ihan helppo ottaa enemmän, kuin ei mitään.

LIISA 3 Kukaan ei kysynyt sinun mielipidettäsi.

HATTUMAAKARI Kuka nyt menee henkilökohtaisuuksiin?

LIISA 3 Miksi he elivät kaivon pohjalla?

MURMELI Se oli siirappikaivo.

LIISA 3 Ei semmoista olekaan!

HATTUMAAKARI Shhh!

MAALISJÄNIS Shhh!

MURMELI Jos et osaa käyttäytyä, saat kertoa tarinan itse loppuun.

LIISA 3 Ei, jatka, ole niin kiltti! En keskeytä enää. Ehkä yksi sellainen voi olla olemassa.

MURMELI Vai että yksi sentään! Eräänä päivänä ne kolme sisarta alkoivat opetella laskeutumaan ...

LIISA 3 Minne he laskeutuivat?

MURMELI Siirappiin.


Päivi Svärd, 2006

HATTUMAAKARI Haluan puhtaan kupin, vaihdetaan paikkoja.

(Kaikki vaihtavat hullunkurisesti paikkaa pöydässä.)

LIISA 3 Mutta en ymmärrä, miten he voivat laskeutua siirappiin?

MURMELI Voihan veteenkin laskeutua, miksei sitten siirappiin?

LIISA 3 Mutta hehän olivat jo kaivossa.

MURMELI Tottakaivossa. He opettelivat laskeutumaan kaikkeen, mikä alkaa K:lla ...

LIISA 3 Miksi juuri K:lla?

MAALISJÄNIS Miksi ei?

MURMELI ... mikä alkaa K:lla, kuten kaninkoloon, kuuhun, kuvitukseen ja kauas. Luuletko että voisit laskeutua kauas?

LIISA 3 Nyt kun minulta kysyt, niin enpä ole ajatellut ...

HATTUMAAKARI Sitten et saisi puhuakaan.

(Liisa lähtee suuttuneena pois.)

LIISA 3 Te olette tosiaan ihan hulluja!

7.4. Liisa lähtee pois teepöydästä LIISA 3 Tuonne en ainakaan ikinä enää mene. En ole koskaan eläissäni ollut

noin typerillä teekutsuilla. Jatkan matkaa tuohon suuntaan. Ehkä vielä pääsen sisään puistoon, kunhan vain löytäisin sen pienen oven uudelleen. Minullahan on vielä Mittarimadon sienenpalat taskussa!

(Liisa syö palan sientä ja kutistuu. Liisan vaihto.)


Päivi Svärd, 2006

8. Krokettia kuningattaren tapaan

8.1. Ruusujen maalaus (Ollaan kuningattaren puistossa. Viitonen, Kakkonen ja Seiska

maalaavat valkoisia ruusuja punaisiksi)

KAKKONEN Varo vähän, Viitonen! Älä roiski maalia minun päälleni!

VIITONEN Se oli vahinko, Seiska tönäisi minua.

SEISKA Niin justiin, Viitonen, aina vain toisia syyttämässä!

VIITONEN Paraskin sanoja. Juuri eilen kuulin, kuinka kuningatar sanoi, että sinulta sietäisi hakata pään poikki!

KAKKONEN Miksi?

SEISKA Ei kuulu sinulle, Kakkonen!

VIITONEN Ei kuulu niin, mutta minäpä kerron! Hän vei kokille pataan pantavaksi sipuleita ... Tulppaanin sipuleita!

SEISKA Kyllä nuo sitten osaavat olla epäreilua porukkaa.

LIISA 2 Voisitteko kertoa, miksi oikeastaan maalaatte näitä ruusuja?

KAKKONEN Katsokaas, neiti, tähän piti istuttaa punaisia ruusuja, mutta me istutimme vahingossa valkoisia ruusuja. Jos kuningatar huomaa sen, hän hakkauttaa meiltä pään poikki. Ymmärrättehän, neiti, että me teemme parhaamme, ettei hän ...

VIITONEN Kuningatar, kuningatar!

8.2. Kuningatar saapuu (Maalarit kumartavat syvään maata kohti, kun kuningattaren seurue

saapuu. Liisa jää seisomaan.)

LIISA 2 Mitä iloa kulkueesta on, jos pitää kumartaa niin syvään, ettei näe mitään?

KUNINGATAR Kuka tämä on?

(Herttasotilas kumartaa syvään, mutta ei vastaa.)

KUNINGATAR Tomppeli! Mikä nimesi on, lapsukainen?

LIISA 2 Olen Liisa, ja sulkeudun suosioonne, teidän Majesteettinne. (Liisa niiaa, mutta nousee saman tien ylös.) En kai minä rupea pelikorteille pokkuroimaan!

KUNINGATAR Ja keitä nämä ovat?


Päivi Svärd, 2006

LIISA 2 Kuinka minä sen tietäisin, eivät ne minun ole.

KUNINGATAR Pää poikki, pää poik ...

LIISA 2 Pötyä!

KUNINGAS Harkitse nyt vielä, armaani, hänhän on vasta lapsi!

(Maalarit kumartelevat hädissään kuningattarelle.)

KUNINGATAR Lopettakaa heti paikalla. Minua alkaa pyörryttää. Mitä täällä oikein on tekeillä?

KAKKONEN Teidän armollinen Majesteettinne, me yritimme ...

(Kuningatar huomaa maalatut ruusut.)

KUNINGATAR Ymmärrän! Heiltä hakattakoon pää poikki!

(Puutarhurit lähtevät, kuningas kuiskaa perään.)

KUNINGAS Ei hätää, saatte te pitää päänne!

KUNINGATAR Tuliko valmista, joko he ovat päätään lyhyempiä?

HERTTASOTILAS Aivan päättömiä, teidän Majesteettinne!

KUNINGATAR Mainiota. Osaatko pelata krokettia?

LIISA 2 Kyllä!

KUNINGATAR Tule sitten, mennään!

8.3. Kani kertoo Herttuattaresta (Kuningatar menee, mutta Liisa ei seuraakaan vaan tapaa kanin.)

KANI On ... oikein kaunis päivä tänään!

LIISA 2 Erittäin. Missä herttuatar on?

KANI Shh. Shh. Hänet on tuomittu menettämään päänsä.

LIISA 2 Mitä varten?

KANI Sanoitko ”Mikä harmi”?

LIISA 2 En sanonut, minusta se ei ole ollenkaan harmi. Sanoin ”Mitä varten”.

KANI Hän löi kuningatarta korville. (Liisa purskahtaa nauruun.) Hui, älä niin kovaa, hyss! ... Kuningatar kuulee! ... Niin aivan, hän tuli aika lailla myöhässä, ja kuningatar sanoi, että ...


Päivi Svärd, 2006

8.4. Krokettipeli KUNINGATAR Paikoillenne!

(Pelataan hullua krokettia flamingomailoilla, siilit palloina ja sotilaat portteina. Irvikissa näkyy välähdyksinä milloin mistäkin. Kuningatar huutaa ”Pää poikki” milloin kenellekin.)

LIISA 2 Täällä on pää löyhässä, ihme että kukaan on enää hengissä. ... Kas vain, Irvikissa, nyt saan juttukaverin.

(Krokettipeli ei lopu vielä, mutta häipyy taustalle.)

8.5. Irvikissa krokettikentällä (Irvikissa tulee näkyville, kysyy lyhyesti kuulumisia, ja häviää taas,

mutta irvistys jää näkyviin.)

IRVIKISSA Miten menee?

LIISA 2 Ei kannata puhua sille, ennen kuin korvatkin ovat näkyvissä, tai ainakin toinen.

(Irvikissa tulee taas kokonaan näkyviin.)

LIISA 2 Minusta peli ei ole reilua, ja kaikki riitelevät niin kamalasti, että eihän täällä kuule edes omaa ääntään. Mitään erityisiä sääntöjä ei näytä olevan, tai jos onkin, niin kukaan ei noudata niitä. Et usko, miten hämmentävää se on.

IRVIKISSA Entä mitä pidät kuningattaresta?

LIISA 2 En pidä hänestä ollenkaan, hän on niin itse ...

(Kuningatar tulee kuuloetäisyydelle.)

LIISA 2 ... varma voittaja, että peliä ei kannata pelata ollenkaan loppuun.

KUNINGAS Kenelle sinä oikein puhut?

LIISA 2 Tämä on ystäväni, Irvikissa, sallitteko, että esittelen teidät.

KUNINGAS En pidä sen ulkonäöstä, mutta se voi suudella kättäni, jos haluaa.

IRVIKISSA Mieluummin ei.

KUNINGAS Älä ole röyhkeä, äläkä katso minua noin!

LIISA 2 Kyllä kissa saa kuningasta katsoa, olen lukenut niin, mutta en muista missä.


Päivi Svärd, 2006

KUNINGAS Vai niin. Mutta se on poistettava täältä. Armaani! Toivoisin, että voisit toimituttaa tämän kissan pois.

(Kissa häviää näkyvistä, pelkkä irvistys jää näkyviin.)

KUNINGATAR Pää poikki!

KUNINGAS Lähden itse hakemaan pyöveliä.

(Hälistään, kinataan siitä, voiko sellaista kissaa mestata, josta näkyy vain irvistys.)

LIISA 2 Se on herttuattaren kissa, parasta kai kysyä häneltä.

KUNINGATAR Hän on vankilassa, hakekaa hänet tänne.

(Irvikissa katoaa.)


Päivi Svärd, 2006

9. Valekilpikonna ja Aarnikotka muistelevat koulua

9.1. Herttuatar krokettikentällä (Herttuatar tulee vankilasta krokettikentälle.)

HERTTUATAR Ihanaa tavata sinua taas, vanha ystävä!

LIISA 2 Jos minä olisin herttuatar, en pitäisi ollenkaan pippuria keittiössäni. Keitto maistuu oikein hyvältä ilmankin. Ehkä sen onkin juuri pippuri, joka laittaa ihmiset tulistumaan. ... Ja etikka tekee ihmiset happamiksi ... ja kammomilla katkeriksi. Niin ja karamellit ja muut sellaiset saavat lapset hyvälle päälle! Toivoisinpa että aikuisetkin tajuaisivat sen, niin he eivät olisi niin pihejä karamellien kanssa.

HERTTUATAR Olet ajatuksissasi, kultaseni, niin että unohdat kokonaan seurustella kanssani. En juuri nyt osaa sanoa, mikä opetus siinä piilee, mutta se tulee mieleeni pikimmiten.

LIISA 2 Ehkä siinä ei ole ollenkaan opetusta..

HERTTUATAR Tsot, tsot, lapsukainen. Kaikessa on opetus, se vain täytyy hoksata.

LIISA 2 Peli sujuu nyt paremmin.

HERTTUATAR Tosiaan, ja sen opetus on, että ”Se onpi rakkaus, mi’ maailman pistää pyörimään!”

LIISA 2 Joku sanoi, että maailma pyörisi paljon joutuisammin, jos jokainen huolehtisi vain omista asioistaan.

HERTTUATAR No, mutta sehän tarkoittaa ihan samaa asiaa, ja sen opetus on, että ... ”Ajattele mitä sanot, niin suu pitää huolen itsestään.”

LIISA 2 Kylläpä hän on perso opetuksille!

HERTTUATAR Ihmettelet varmaan, miksi en laita kättä olallesi. Se johtuu siitä, että flamingosi on aika häijyn näköinen. Uskaltaisinko kuitenkin?

LIISA 2 Älä, se voi hyvinkin puraista!

HERTTUATAR Totta, flamingo ja sinappi ovat luonteeltaan kovin tulisia. Ja sen opetus on, että ”Kyllä lintu parinsa löytää”.

LIISA 2 Ei sinappi ole lintu!

HERTTUATAR Aivan totta, kylläpä sanoit sen selkeästi!

LIISA 2 Se kuuluu kivikuntaan, ainakin luulen niin.

HERTTUATAR Tietysti se kuuluu. Tässä lähellä on iso sinappikaivos. Ja sen opetus on, että ... ”Parempi sinappi kaivoksessa kuin kymmenen flamingoa oksalla.”

LIISA 2 Nyt tiedän! Se on vihannes. Se ei näytä siltä, mutta on kuitenkin.


Päivi Svärd, 2006

HERTTUATAR Olen aivan samaa mieltä kanssasi, ja sen opetus on, että ... ”Ole mitä vaikuttaisit olevasi” ... tai jos sama halutaan sanoa yksinkertaisemmin ... ”Älä kuunaan kuvittele olevasi toisenlainen, kuin mitä toiset saattaisivat luulla sinun olevan tai olevan olleen, tai mitä toiset eivät kuvitelleet sinun kuunaan olevan.

LIISA 2 Luulen, että tuon ymmärtäisi paremmin, jos se olisi kirjoitettu paperille. Nyt en oikein pysynyt kärryillä.

HERTTUATAR Eihän tuo ollut vielä mitään siihen verrattuna, mitä pystyisin sanomaan, jos mieleni tekisi.

LIISA 2 Älä toki vaivaudu sanomaan sitä enää yhtään pidemmästi!

HERTTUATAR Voi, ei siitä ole ollenkaan vaivaa! Voit pitää hyvänäsi kaiken, mitä tähän asti olen sanonut, annan sen sinulle lahjaksi.

LIISA 2 Jopa on lahja! Onneksi syntymäpäivälahjat ovat toisenlaisia.

HERTTUATAR Vajositko taas ajatuksiisi?

LIISA 2 On minulla oikeus ajatella!

HERTTUATAR Oikeus on niin, kuinka se luetaan, ja kirjan kannet kiin ... Kaunis päivä tänään, teidän Majesteettinne!

KUNINGATAR Sanon tämän vain kerran: jos aiot pitää pääsi, häviä silmistäni! Ja vähän äkkiä sittenkin.

(Herttuatar poistuu.)

9.2. Krokettipeli päättyy KUNINGATAR Jatkakaamme peliä!

(Kuningatar hätistää muut pelaajat takaisin peliin, ja vielä hetki yritetään pelata, mutta kaikki on yhtä hullunmyllyä ja peli päättyy.)

KUNINGATAR Oletko jo tavannut Valekilpikonnan?

LIISA 2 En. En edes tiedä, mikä valekilpikonna on.

KUNINGATAR Niistä tehdään valekilpikonnalientä.

LIISA 2 Minä en ole ikinä nähnyt sellaista enkä ole siitä koskaan kuullutkaan.

KUNINGATAR Tule sitten, mennään. Hän kertoo sinulle tarinansa.

KUNINGAS Saatte kaikki pitää päänne.

LIISA 2 Se on hyvä!


Päivi Svärd, 2006

9.3. Liisa tapaa Aarnikotkan ja Valekilpikonnan

KUNINGATAR Ylös, senkin laiskuri! Vie tämä pikkuneiti tapaamaan Valekilpikonnaa ja kuulemaan sen tarinaa. Minun pitää mennä valvomaan, että antamani rangaistukset pannaan toimeen.

AARNIKOTKA Vitsikästä!

LIISA 2 Niin mikä on vitsikästä?

AARNIKOTKA Hän on vitsikäs, kuningatar. Hän vain kuvittelee, ei ketään koskaan oikeasti mestata. Tule, mennään!

LIISA 2 Kaikki komentelevat! ”Tule, mennään!” Minua ei ole koskaan komenneltu näin paljon.

(Tulevat Valekilpikonnan luo. Se itkee.)

LIISA 2 Mikä häntä noin surettaa?

AARNIKOTKA Hän vain kuvittelee, hänellä ei ole mitään surtavaa. Ryhdistäydy! Tämä nuori neiti haluaa kuulla tarinasi.

VALEKILPIKONNA Minä kerron hänelle. Istukaa alas, kumpikin, älkääkä hiiskuko sanaakaan, ennen kuin olen lopettanut. Minä kerron ... kuunnelkaa tarkasti, minä kerron.

LIISA 2 Minä en käsitä, kuinka hän voi lopettaa, kun ei hän pääse edes alkuun.

9.4. Koulujuttuja VALEKILPIKONNA Kerran minäkin olin oikea kilpikonna. Kun olimme pieniä, kävimme

merikoulua. Opettaja oli vanha kilpikonna, jota me kutsuimme Rupikonnaksi.

LIISA 2 Miksi te kutsuitte häntä rupikonnaksi, vaikka hän ei ollut sellainen?

VALEKILPIKONNA Me kutsuimme häntä Rupikonnaksi, koska se kuuluu asiaan, etkö sinä ymmärrä mitään!

AARNIKOTKA Häpeäisit, kun kyselet noin tyhmiä. Jatka, vanha ystävä. Tässä menee pian koko päivä!

VALEKILPIKONNA Niin, me kävimme merikoulua, vaikka et ehkä usko sitä ...

LIISA 2 En minä sanonut, etten usko sitä.

VALEKILPIKONNA Sanoitpas!

AARNIKOTKA Suu poikki!

VALEKILPIKONNA Koulutus oli parasta, mitä rahalla saa! Ajattele, kävimme koulua joka päivä.


Päivi Svärd, 2006

LIISA 2 Käyn minäkin koulua joka päivä, ei siinä ole mitään leuhkimista.

VALEKILPIKONNA Onko teillä valinnaisaineita?

LIISA 2 Kyllä, ranskaa ja musiikkia.

VALEKILPIKONNA Entä pesua?

LIISA 2 Ei takuulla!

VALEKILPIKONNA Siinä näet. Ei sinun koulusi ole mitenkään erityisen hyvä koulu. Meidän koulun lukujärjestyksessä oli viimeisenä ranskaa, musiikkia ja valinnaisena pesua.

LIISA 2 Ei kai maksanut vaivaa valita sitä, kun kerran olitte merikoulussa?

VALEKILPIKONNA Maksoi se, valitseminen oli kamalan vaivalloista. Minä opiskelin vain pakollisia aineita.

LIISA 2 Mitä pakollisia aineita teillä oli?

VALEKILPIKONNA Luentaa ja kirjontaa, tietysti, ja laskettamisen eri lajeja: lisäntää, sekoittelua, sipistelyä ja pilkkausta.

LIISA 2 En ole koskaan kuulut sipistelystä, mitä se on?

AARNIKOTKA Mitä, et ole kuullut sipistelystä! Kai sentään tiedät, mitä supistelu on?

LIISA 2 Kyllä, se tarkoittaa, että ... joku ... tehdään ... pienemmäksi.

AARNIKOTKA No, jos et sitten tiedä, mitä sipistely on, niin kylläpä olet yksinkertainen.

LIISA 2 Mitä muita aineita teillä oli?

VALEKILPIKONNA No jaa, sitten oli mysteriaa, vanhan- ja uudenaikaista, meriologiaa, kuvittelua ... kuvittelunopettaja oli vanha mustekala, joka kävi kerran viikossa ... hän opetti meille kuvittelua, luonnistelua ja öljyväristystä.

LIISA 2 Minkälaista se oli?

VALEKILPIKONNA Minä en osaa sitä, minä olen liian kova. Eikä Aarnikotkakaan ikinä oppinut sitä.

AARNIKOTKA Ei ollut aikaa. Minä opiskelin antiikin kieliä. Niitä opetti Keuhkokala, hän oli varsinainen fossiili.

VALEKILPIKONNA Minä on koskaan ollut hänen tunneillaan. Siellä opittiin kuulemma lätinää ja riekkumista.

AARNIKOTKA Niin aivan, niin aivan!

LIISA 2 Kuinka monta tuntia teillä oli päivässä?

VALEKILPIKONNA Ensimmäisenä päivänä kymmenen, sitten yhdeksän ja niin alaspäin.


Päivi Svärd, 2006

LIISA 2 Olipa outo lukujärjestys!

AARNIKOTKA Kuinka niin, se oli laskeva lukujärjestys.

LIISA 2 Yhdestoista päivä oli kai sitten vapaapäivä?

VALEKILPIKONNA Tietysti.

LIISA 2 Entä kahdestoista päivä?

AARNIKOTKA Nyt riittää pänttäämisestä, kerro pikkuneidille liikunnasta.


Päivi Svärd, 2006

10. Kumikampelatwist

10.1. Twistataan VALEKILPIKONNA Et varmaan ole viettänyt kovinkaan paljon aikaa meressä ...

LIISA 2 En tosiaankaan!

VALEKILPIKONNA ... etkä kenties koskaan ole tavannut kumikampelaa ...

LIISA 2 Söin kerran kuminalla maustettua kampe ... ... ei, en koskaan.

VALEKILPIKONNA ... joten et voi tietää, miten hauskaa kumikampelatwisti on!

LIISA 2 En tosiaan! Kuinka sitä mennään?

(Menevät kumikalatwistiä musiikin ja laulun tahtiin.)

KAIKKI Sipi sapi salmeen merisiilin penkkiin, ruskealla ruutanalla, valkealla ahvenella, kirjavalla kravulla, kolipäällä korallilla, lakkipäällä lahnalla merisellä makkaralla – kivien ylitse, aaltojen alitse, vesikello kaulassa, mutaisessa naamassa, loiskis, roiskis, kumikampela pois.

LIISA 2 Se oli hauskaa!

10.2. Onko Liisa vaihtunut? AARNIKOTKA Kerro nyt meille omista seikkailuistasi!

LIISA 2 Voisin kertoa teille seikkailuistani tästä aamusta lähtien, mutta eilisestä ei kannata puhua, koska silloin olin aivan toinen ihminen.

VALEKILPIKONNA Tuon saat kyllä luvan selittää.

AARNIKOTKA Eikä! Seikkailut ensin, selitykset sitten. Niihin menee aina kamalasti aikaa.

LIISA 2 Ensin olin siskon kanssa ulkona ja sitten seurasin valkoista kania, joka oli myöhässä, ja putosin kaninkoloon. Kutistuin ja kasvoin, enkä mahtunut ovesta, kun olin niin iso, ja minua itketti. Yritin lausua jotain, mutta sanat menivät ihan väärin, kun olin vaihtunut joksikin toiseksi. Mentiin paniikkirallia, mutta hiiri ei tykännyt kissoista ja lähti pois. Kanin talossa etsin viuhkaa ja käsineitä. Mittarimato sanoi, että toinen puoli pienentää ja toinen tekee isommaksi. Herttuattaren kokki


Päivi Svärd, 2006

käytti kamalasti pippuria ja vauva muuttui porsaaksi. Kissa sanoi, että on sama minne päin lähden, ja niin minä menin teekutsuille ja sitten pelaamaan krokettia kuningattaren kanssa.

AARNIKOTKA Olipas se kummallista.

VALEKILPIKONNA Sanat menivät ihan väärin! Yritä vielä lausua jotain. Käske sinä häntä.

AARNIKOTKA Nouse heti ylös ja lausu ulkomuistista ”Jaakko-kulta”.

LIISA 2 Taas minua komennellaan! Ihan kuin olisin koulussa ja lukisin läksyjä.

Jaakko-kulta, Jaakko-multa, kerää pois, kärrää pois. Porkkanoita viisi, perunoita kuusi, niin kuin jo, olis jo.

AARNIKOTKA Tuo oli aika erilainen kuin se, jota minä lauloin lapsena.

VALEKILPIKONNA Minä en ole koskaan kuullut tuota aikaisemmin. Lauletaan se!

(Lauletaan kaanonina, yleisö mukaan)

VALEKILPIKONNA No niin, se riittää!

AARNIKOTKA Haluaisitko mennä taas kumikampelatwistiä? Vai haluaisitko, että Valekilpikonna laulaa sinulle jotain muuta?

LIISA 2 Se olisi mukavaa, ole niin kiltti, ja laula jotain!

AARNIKOTKA Hm! Ei minkäänlaista makua ... No laula nyt sitten vaikka ”Loiki, puiki”.

VALEKILPIKONNA Loiki, puiki käkönen touhujas mä katselen puussa toisen pesässä monta munaa kesässä loiki, puiki käkönen touhujas mä katselen

KANI Oikeuden istunto alkaa!

AARNIKOTKA Tule, mennään!

LIISA 2 Mikä ihmeen istunto?

AARNIKOTKA Tule jo, älä kuhnustele!


Päivi Svärd, 2006

11. Oikeudenkäynti tortuista

11.1. Syyte luetaan (Pöydällä on torttuja. Herttasotilas on oikeudessa syytettynä torttujen

varastamisesta. Kuningas on tuomari, Kani toimii asianajajana ja valamiehillä on kynät ja lehtiöt muistiinpanoja varten. Valamiehinä ovat Maalisjänis, murmeli, Loripapukaija, Ankka, Dodolintu, Kotkanpoikanen, Rapu ja Salamanteri.)

LIISA 2 Kunpa oikeuden istunto olisi nopeasti ohi ja saataisiin syödä nuo tortut. Tuo on tuomari, koska hänellä on tuomarin peruukki. Tuo on valamiesten aitio, ja nuo otukset ovat valamiehiä. Kani on asianajaja. Herttasotilas on syytettynä, mutta mitä hän on tehnyt?

(Valamiehet alkavat kirjoittaa lehtiöihin ja supisevat keskenään.)

LIISA 2 Mitä he oikein hössöttävät? Ei heillä voi vielä olla mitään muistiin merkittävää, eihän oikeudenkäynti ole edes alkanut.

AARNIKOTKA He kirjoittavat nimensä ylös, muuten he voisivat unohtaa ne ennen kuin oikeuden istunto on päättynyt.

LIISA 2 Voi, kuinka hassuja!

KANI Hiljaisuus oikeussaliin!

SALAMANTERI Tuleeko voin jälkeen pilkku?

LIISA 2 Lehtiöt ovat kyllä melkoisessa kunnossa, ennen kuin oikeudenkäynti päättyy!

KUNINGAS Asianajaja, lue syyte!

KANI Herttainen kuningatar Herttain eräänä aamuna varhain paistoi torttuja voissa. Herttasotilas katsetta karttain hiipi sisään varkain ja pian oli tortut poissa!

KUNINGAS Valamiehet, julistakaa tuomionne.

KANI Ei vielä, ei vielä! Tässä on vielä paljon tehtävää ennen sitä.

11.2. Hattumaakari todistaa KUNINGAS Kutsu ensimmäinen todistaja.

KANI Ensimmäinen todistaja saliin!

(Hattumaakari tulee teekuppi ja leipä käsissään.)


Päivi Svärd, 2006

HATTUMAAKARI Suokaa anteeksi, teidän Majesteettinen, että toin nämä mukanani, mutta en ollut vielä ehtinyt juoda teetäni, kun minua tultiin hakemaan.

KUNINGAS Kyllä sinun olisi pitänyt ehtiä. Koska aloitit?

HATTUMAAKARI Neljästoista maaliskuuta, luulisin.

MAALISJÄNIS Viidestoista.

MURMELI Kuudestoista.

KUNINGAS Kirjoittakaa muistiin. Riisu hattusi.

HATTUMAAKARI Ei se ole minun.

KUNINGAS Siis varastettu!

HATTUMAAKARI Pidän niitä myytävänä, minulla ei ole yhtään omaa. Teen hattuja myytäväksi.

KUNINGAS Anna todistajanlausuntosi, äläkä ole noin hermostunut, tai menetät pääsi tässä paikassa.

(Liisa alkaa vähitellen kasvaa isommaksi.)

MURMELI Älä purista. Kohta en voi hengittää.

LIISA 2 En mahda sille mitään. Kasvan koko ajan.

MURMELI Sinulla ei ole mitään oikeutta kasvaa täällä.

LIISA 2 Älä höpötä, sinäkin kasvat koko ajan.

MURMELI Aivan, mutta minä kasvan järkevää vauhtia, enkä noin tolkuttomasti yhdellä kertaa.

KUNINGATAR Tuokaa minulle maaliskuisen konsertin esiintyjäluettelo!

KUNINGAS Anna todistajanlausuntosi, ennen kuin annan sinut pyövelin käsiin, ole sitten hermostunut tai ole olematta.

HATTUMAAKARI Olen köyhä miesparka, teidän Majesteettinne, enkä ollut vielä aloittanut teetäni ... siitä on noin viikko ... voileipäkin ohenee kaiken aikaa, ja teellä alkoi tapahtua ...

KUNINGAS Niin mitä alkoi?

HATTUMAAKARI Teellä alkoi tapahtua ...

KUNINGAS Tietysti ”tapahtua” alkaa teellä. Pidätkö minua aivan hölmönä. Jatka!

HATTUMAAKARI Olen köyhä miesraukka, ja teellä tapahtui enimmäkseen jälkeenpäin ... mutta se oli Maalisjänis, joka sanoi ...

MAALISJÄNIS En sanonut!


Päivi Svärd, 2006

HATTUMAAKARI Sanoitpas!

MAALISJÄNIS Minä kiistän ehdottomasti!

KUNINGAS Hän kiistää, pyyhkikää hänet yli.

HATTUMAAKARI Joka tapauksessa, murmeli sanoi... Sen jälkeen leikkasin vähän lisää leipää ja voita ...

VALAMIES Mutta mitä murmeli sanoi?

HATTUMAAKARI Sitä en muista.

KUNINGAS Sinun on parasta muistaa, tai kutsun pyövelin.

HATTUMAAKARI Olen surkea raukkaparka, teidän Majesteettinne...

KUNINGAS Surkea puhuja sinä olet. Jos et tiedä enempää, voit astua alas.

HATTUMAAKARI Tämän alemmas en enää pääse, olen jo nyt lattialla.

KUNINGAS Sitten sinun täytyy istua alas.

HATTUMAAKARI Joisin mieluummin teeni loppuun.

KUNINGAS Saat mennä.

KUNINGATAR Hänet saa mestata ulkopuolella.

11.3. Kokki todistaa KUNINGAS Kutsukaa seuraava todistaja.

(Kokki tulee todistamaan.)

KUNINGAS Anna todistajanlausuntosi!

KOKKI Enkä anna.

KANI Teidän Majesteettinne, teidän on pakko ristikuulustella tätä todistajaa.

KUNINGAS Hyvä on, jos on pakko, niin on pakko. Mistä tortut on tehty?

KOKKI Pippurista, enimmäkseen.

MURMELI Siirapista.

KUNINGATAR Pankaa tuo murmeli kahleisiin. Lyökää murmelilta pää poikki! Heittäkää murmeli ulos istuntosalista! Litistäkää se! Nipistäkää sitä! Nyppikää siltä viikset!

(Murmeli poistetaan oikeudesta ja kokki karkaa myös.)


Päivi Svärd, 2006

12. Liisa todistaa

12.1. Liisan todistajalausunto KUNINGAS (Kuningas huomaa että kokki on karannut todistajan aitiosta.) Ei sen

väliä. Kutsukaa seuraava todistaja. Armaani, sinun täytyy ristikuulustella seuraavaa todistajaa. Minä saan siitä päänsärkyä!

(Liisan vaihto.)

LIISA 3 Ei tässä ole vielä kummoisia todisteita kuultu.

KANI Liisa!

LIISA 3 Täällä! Oi, anteeksi kamalasti!

(Liisa hyppää ylös ja pudottaa kaikki valamiehet penkiltä. Auttaa heidät takaisin istumaan. Salamanteri joutuu väärin päin.)

KUNINGAS Oikeus ei voi jatkaa, ennen kuin kaikki valamiehet ovat taas paikoillaan ... Siis kaikki valamiehet.

(Liisa kääntää Salamanterin oikeinpäin.)

LIISA 3 Vaikka ei siitä taida olla paljon hyötyä, istuupa se kummin päin tahansa.

KUNINGAS Mitä tiedät tästä asiasta?

LIISA 3 En mitään.

KUNINGAS Et yhtään mitään?

LIISA 3 En yhtään mitään.

KUNINGAS Tämä on ensiarvoisen tärkeää.

KANI Teidän Majesteettinne tarkoittaa tietysti täysin toisarvoista.

KUNINGAS Toisarvoista tietenkin, tarkoitin, ensiarvoisen toisarvoista, täysin...

LIISA 3 ... mutta eihän se merkitse mitään.

KUNINGAS Hiljaa! Pykälä neljäkymmentäkaksi. Kaikkien ylisuurten henkilöiden on poistuttava oikeudesta välittömästi.

LIISA 3 En minä ole ylisuuri.

KUNINGAS Oletpas.

KUNINGATAR Ainakin kaksi kertaa ylisuuri.

LIISA 3 Mutta minäpä en lähde, eikä se sitä paitsi ole mikään oikea pykälä, sinä keksit sen juuri.


Päivi Svärd, 2006

KUNINGAS Se on lakikirjani vanhin pykälä.

LIISA 3 Sitten sen pitäisi olla numero yksi.

12.2. Uusi todiste tutkitaan KUNINGAS Valamiehet, julistakaa tuomionne.

KANI Todisteita on vielä jäljellä, teidän Majesteettinne, tämä paperi saapui juuri.

KUNINGATAR Mitä siinä on?

KANI En ole vielä avannut sitä, mutta se vaikuttaa kirjeeltä, jonka syytetty on kirjoittanut jollekin ...

KUNINGAS Niin sen täytyy olla, ellei hän sitten kirjoittanut sitä kullekin, mikä olisi aika epätavallista.

VALAMIES Kenelle se on osoitettu?

KANI Sitä ei ole osoitettu lainkaan, itse asiassa ulkopuolella ei lue mitään. Ahaa, ei se olekaan kirje, se on runo.

KUNINGAS Onko se syytetyn käsialaa?

KANI Ei ole, ja sehän tässä onkin niin kummallista.

KUNINGAS Hän on matkinut jonkun toisen kättä.

HERTTASOTILAS Olkaa armollinen, teidän Majesteettinne, en minä ole kirjoittanut sitä, eikä kukaan voi todistaa, että olisin. Eihän siinä ole allekirjoitusta.

KUNINGAS Jos et allekirjoittanut sitä, tilanne on vielä pahempi sinun kannaltasi. Sinulla oli varmasti pahat mielessä, muuten olisit kirjoittanut nimesi alle, kuten rehellinen mies tekee.

KUNINGATAR Se todistaa, että hän on syyllinen.

LIISA 3 Se ei todistaa yhtään mitään! Ettehän te edes tiedä, mitä siinä lukee.

KUNINGAS Lue se.

KANI Mistä aloitan, teidän Majesteettinne?

KUNINGAS Aloita alusta ja jatka, kunnes pääset loppuun, sitten lopeta.

KANI Tässä on talo, jossa hän kävi. Tässä on jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi. Tässä on hiiri, joka söi jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi.


Päivi Svärd, 2006

Tässä on kissa, joka söi hiiren, joka söi jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi. Tässä on koira, joka puri kissaa, joka söi hiiren, joka söi jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi. Tässä on lehmä, joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi hiiren, joka söi jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi. Tässä on tyttö, joka lypsi lehmän, joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi hiiren, joka söi jauhot, jotka oli talossa, jossa hän kävi.

KUNINGAS Tämä on tärkein todiste, joka tähän mennessä on esitetty, joten nyt valamiehet voivat ...

LIISA 3 Jos joku täällä osaa selittää, mitä se tarkoittaa, hän saa minulta kymmenen senttiä. Minusta siinä ei ollut päätä eikä häntää.

VALAMIEHET Hänestä siinä ei ollut päätä eikä häntää.

KUNINGAS Jos siinä ei ole päätä eikä häntää, pääsemme vähemmällä vaivalla, kun meidän ei tarvitse etsiä. Ja kuitenkin, minusta aivan tuntuu, kuin saisin päästä kiinni. Et kai ole päätön?

HERTTASOTILAS Vaikuttaako siltä?

KUNINGAS Selvä on, tähän asti. Hän kävi talossa, hmm ...

LIISA 3 Mutta siinä sanotaan, että hiiri söi jauhot.

KUNINGAS Mutta hyvänen aika, tässähän ne ovat, sehän nyt on ainakin varmaa! ”Tyttö lypsi lehmän” ... et kai sinä ole lypsänyt, armaani?

KUNINGATAR En ikinä!

KUNINGAS Sitten se ei tarkoita sinua. Tämäpä on arvoitus. Valamiehistö julistakoon tuomionsa.

KUNINGATAR Ei, ei! Rangaistus ensin, tuomio vasta sitten.

LIISA 3 Pötypuhetta! Mitä se sellainen on, että ensin rangaistaan ja sitten vasta tuomitaan!

KUNINGATAR Sulje suusi!

LIISA 3 Enkä!


Päivi Svärd, 2006

KUNINGATAR Pää poikki!

12.3. Liisa herää unesta LIISA 3 En minä teitä pelkää! Tehän olette vain korttipakka!

(Kaikki katoavat. Liisan vaihto.)

LIISAN SISKO Herää, Liisa! Oletpa sinä nukkunut kauan.

LIISA 2 Minä näin aivan ihmeellistä unta!

LIISAN SISKO Varmasti näit, sisko. Mutta nyt on aika lähteä kotiin, on myöhä ja tee odottaa.

KANI Voi hyvänen aika. Olen myöhässä! Olen kamalasti myöhässä!

liisa ihmemaassa

Documents